14.3.2016 1

OMAIS- JA LÄHEISAUTTAJASTA OMAISHOITAJAKSI

Omaishoito tänään ja huomenna –seminaari 10.3.2016

Anni Vilkko, dos., erikoistutkija

Iäkkäät, vammaiset ja toimintakyky -yksikkö

A Vilkko

14.3.2016 2

LÄHEISAPU

Läheisavun moninaisuus Vilkko A., Muuri A., Saarikalle K., Noro A., Finne-Soveri H. & Jokinen S. teoksessa: Suomalaisten hyvinvointi 2014, toim. Vaarama, M. et al., ss. 222-237

Vilkko A.

Läheisavun moninaisuus -artikkeli

• huomio kansalaisten keskinäisapuun ja sen moninaisuuteen

• läheisavun yleisyys, suuntautuminen ja sitovuus silloin, kun apua toiselle annetaan vanhuuden, sairauden tai vammaisuuden vuoksi

• millainen osa iäkkäiden hoivasta voitaisiin kansalaisten mielestä järjestää läheisavun turvin ja millainen on yhteiskunnallisen hoivan rooli

• Hyvinvointi ja palvelut (HYPA) -tutkimus

• 18–79-vuotiaiden puhelinhaastattelut vuosilta

– 2006 (N = 4 530)

– 2009 (N = 3 933)

– 2013 (N = 4 226)

• vanhustenhoidon tärkeintä vastuutahoa koskeva kysymys

vuoden 2004 HYPA -kyselystä

14.3.2016 A Vilkko 3

14.3.2016 Vilkko A. 4

TULOKSIA: läheisauttajien määrä ja avun suunta

kansalaisten keskinäinen auttaminen vanhuuden, sairauden tai vammaisuuden vuoksi on määrältään mittavaa ja vakiintunutta:

- naisista joka kolmas, miehistä hiukan harvempi auttaa läheisiään

suuntautuu useimmiten keski-ikäisiltä vanhemmille sukupolville tai iäkkäiden sukupolvi auttaa toinen toistaan:

läheisauttajia

- noin 40 prosenttia 45–64 -vuotiaista

- joka neljäs 65–74 -vuotias ja

- joka viides 74–79 -vuotias

- 35–45 -vuotiaiden osuus pienentynyt kolmasosasta miltei neljäsosaan tarkastelujaksolla 2006 – 2013

14.3.2016 Vilkko A. 5

TULOKSIA: avun antamisen sitovuudessa on eroja

- 12 prosenttia läheisauttajista auttaa päivittäin ja osuus

on pysynyt vakiona

- 31 prosenttia auttaa kaksi kertaa viikossa

- 57 prosenttia tätä harvemmin

- 4,7 prosenttia läheisauttajista antaa säännöllistä apua

omaishoitosopimuksen tai muun vastaavan

sitoumuksen nojalla (esim. hoito- ja

palvelusuunnitelmaan kirjattu apu)

- naiset ovat miehiä useammin läheisensä pääasiallisia

auttajia

14.3.2016 Vilkko A. 6

TULOKSIA: hoivavastuu, asenteet

hyvinvointivaltion vastuu vanhusten hoivasta on

perhevastuuta suurempi:

- 69 prosentin mielestä päävastuu on valtiolla ja

kunnilla

- 28 prosentin mielestä perheellä

- perheen vastuu korostuu enemmän miesten kuin

naisten asenteissa

vapaaehtoinen omien varojen käyttö vanhuuden

hoivan järjestämiseksi saa kannatusta:

- myönteisen suhtautumisen osuus kasvaa

nuorimmista ikäluokista vanhimpiin päin mentäessä

50 prosentista 75 prosenttiin

14.3.2016 Vilkko A. 7

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

• väestön ikääntyessä läheisapu muodostaa merkittävän sosiaali- ja terveyspoliittisen kysymyksen

• kansalaiset osoittavat suurta valmiutta pitää huolta läheisistään ja kantaa itse osavastuuta oman vanhuutensa kuluista, mutta odottavat puolestaan valtiolta ja kunnilta vastuuvalmiutta ja kumppanuutta

• tavoite on läheisavun säilyttäminen kaikille osapuolille (avun tarvitsijalle, omaisille ja läheisille) vapaaehtoisena

• huolehditaan myös heistä, joilla ei ole ketään auttamassa

14.3.2016 Vilkko A. 8

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

• läheisavun antaminen kasaantuu väestössä vanhemmille ikäryhmille ja 35-45 -vuotiaiden auttajien osuus pienenee nostaa esiin ikä- ja elämänvaihespesifien yhteiskunnallisten tukimuotojen tarpeen auttajien hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseksi

• myös naisten asemaan läheishoivan antajina ja potentiaalisina saajina kiinnitettävä enemmän huomiota (mm. työuran ja eläkekertymän kannalta)

• läheisapua koskevissa politiikkatoimissa on avun laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden perusteetonta keskittyä pelkästään vaativuudelta ja sitovuudelta raskaimman avun, omaishoidon tuen ja sopimusomaishoitajuuden, kehittämiseen

14.3.2016 9

SOTKANET, THL

A Vilkko

14.3.2016 A Vilkko 10

Lähde: Sotkanet 2014, THL

14.3.2016 A Vilkko 11

Lähde: Sotkanet 2014, THL

Potentiaalinen hoitosuhde (Redfoot ym. 2013) 45–64-vuotiaiden ja 65–79-vuotiaiden suhde 80 vuotta täyttäneisiin väestössä 2000- 2040

14.3.2016 A Vilkko 12

Lähde: Sotkanet 2014, THL

yhtä yli 80-vuotiasta kohden

2014: potentiaalisten 45–64 -vuotiaiden hoitajien lukumäärä vähentyy 8:sta 5:teen

henkilöön

2030 on 3 potentiaalista 45–64 -vuotiasta hoitajaa

2020: 65–79 -vuotiaiden suhteellinen lukumäärä pysyy 3:ssa henkilössä ja alkaa

sen jälkeen laskea

45-64 v suhde 80 v

täyttäneisiin

65-79 v suhde 80 v

täyttäneisiin

14.3.2016 13

OMAISHOIDON TUKI

Selvitys omaishoidon tuen palkkioista ja palveluista kunnissa vuonna 2012

Omaishoidon tuki / Ismo Linnosmaa, Sari Jokinen, Anni Vilkko, Anja Noro, Eero Siljander

Selvitys tuotti tietoa omaishoidon tuen tilasta Suomen kunnissa vuonna 2012

• Selvityksessä tarkastellaan omaishoidon lainsäädännön (937/2005) nojalla tuettua omaishoitoa

– omaishoidettavia ja -hoitajia

– hoitopalkkioiden kehitystä

– omaishoidettaville ja -hoitajille annettuja palveluja

– kuntavastaajien näkemyksiä omaishoidon tuen kehittämiseksi

• Omaishoidon tukea on selvitetty sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta vuodesta 1994 alkaen noin viiden vuoden välein

• Vuoden 2012 kyselyyn vastasi 68 prosenttia kunnista

• Tuloksia on käytetty Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman valmistelussa (STM, raportti 2014:2).

14.3.2016 Omaishoidon tuki / Ismo Linnosmaa, Sari Jokinen, Anni Vilkko, Anja Noro, Eero Siljander 14

Keskeiset johtopäätökset /yhteenveto

1. Omaishoidon tuki palvelee paremmin eläkeikäistä kuin työssäkäyvää väestöä

2. Omaishoito on sitovaa, vaativaa ja yhteiskunnallisesti arvokasta

3. Kunnat toivovat yhtenäisiä kriteerejä tuen myöntämiselle

4. Kunnat toivovat valtakunnallisesti yhtenäistä palkkiojärjestelmää

5. Omaishoitotilanteiden tukeminen ei ole riittävän monipuolista

6. Kunnissa on halua kehittää omaishoitoa

7. Omaishoitoa tulee kehittää joustamaan moninaisiin hoivatilanteisiin ja -tarpeisiin

14.3.2016 Omaishoidon tuki / Ismo Linnosmaa, Sari Jokinen, Anni Vilkko, Anja Noro, Eero Siljander 15

1. Omaishoidon tuki palvelee paremmin eläkeikäistä kuin työssäkäyvää väestöä

• Enemmistö sekä omaishoidettavista että omaishoitajista on yli 64-vuotiaita

• Puolisoaan hoitavien osuus kasvaa eniten

• Työikäisten omaishoitajien osuus väheni tasaisesti 2000-luvulla, vuonna 2012 alle viidennes oli ansiotyössä

• Haasteena on sopivien ja riittävien tukipalvelujen kehittäminen sekä iäkkäiden että työssäkäyvien omaishoitajien elämäntilanteisiin ja tarpeisiin

14.3.2016 Omaishoidon tuki / Ismo Linnosmaa, Sari Jokinen, Anni Vilkko, Anja Noro, Eero Siljander 16

2. Omaishoito on sitovaa, vaativaa ja yhteiskunnallisesti arvokasta

• Runsaasti tai melko paljon hoitoa ja huolenpitoa tarvitsee 68 prosenttia omaishoidettavista

• Fyysinen sairaus, vamma tai fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen ovat hoidon tarpeen syynä 54 prosentilla, muistisairaudet 26 prosentilla ja kehitysvammaisuus 15 prosentilla

• Keskimäärin 36 prosenttia hoidettavista olisi ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa ilman omaishoitajaa.

14.3.2016 Omaishoidon tuki / Ismo Linnosmaa, Sari Jokinen, Anni Vilkko, Anja Noro, Eero Siljander 17

3. Kunnat toivovat yhtenäisiä kriteerejä tuen myöntämiselle

• Hakemukset arvioidaan ja hoitopalkkioiden suuruus määritetään hyvin erilaisilla ja osittain eri asioita painottavilla mittareilla

• Joka viides hakemus hylätään, yleisimmin hoidon ja huolenpidon tarpeen vähäisyyteen vedoten

• 65 prosenttia piti parempana, että omaishoidon tuen palkkion myöntämisestä vastaisi Kela, tukipalveluiden jäädessä kunnan vastuulle.

14.3.2016 Omaishoidon tuki / Ismo Linnosmaa, Sari Jokinen, Anni Vilkko, Anja Noro, Eero Siljander 18

4. Kunnat toivovat valtakunnallisesti yhtenäistä palkkiojärjestelmää

• Hoitopalkkioiden vaihtelu kuntien välillä on suurta, mistä johtuen tuen saajien yhdenvertaisuus saattaa vaarantua

• Omaishoidon tuen keskipalkkio oli 440 € kuukaudessa

• Hoitopalkkion nimellisarvo ei ole seurannut ostovoimaa, vaan sen reaaliarvo on vähentynyt

• Yli puolet kunnista arvioi palkkioihin käytettävän rahasumman kasvavan tulevina vuosina

• Tilastojen mukaan vuonna 2012 hoitopalkkioihin käytettiin 173 M€ ja vuonna 2013 käytettiin 181 M€.

14.3.2016 Omaishoidon tuki / Ismo Linnosmaa, Sari Jokinen, Anni Vilkko, Anja Noro, Eero Siljander 19

5. Omaishoitotilanteiden tukeminen ei ole riittävän monipuolista

• Noin puolet omaishoitajista jättää vapaapäivänsä pitämättä, useimmiten siksi, että sopivista sijaishoitovaihtoehdoista on pulaa ja tarjotut vaihtoehdot ovat laitoshoitopainotteisia

• Sijaishoitajan toimeksiantosopimus (vuodesta 2011 alkaen) ei ole lisännyt kotiin annettavaa sijaishoitoa

• Työlainsäädännön suomia mahdollisuuksia (vuodesta 2011 alkaen) työn ja omaishoidon yhteensovittamiseen hyödynnetään vähän

• Palveluohjaus on omaishoitajien ja apuvälinepalvelut omaishoidettavien yleisimmin saamia palveluita

• Muita palveluita, kuten kotihoitoa, annetaan selvästi harvemmin

14.3.2016 Omaishoidon tuki / Ismo Linnosmaa, Sari Jokinen, Anni Vilkko, Anja Noro, Eero Siljander 20

6. Kunnissa on halua kehittää omaishoitoa

• Omaishoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelma nähtiin kunnissa keskeisenä, valtakunnallisesti yhtenäisiä käytäntöjä muovaavana välineenä

• Sen soveltamisessa omaishoitotilanteisiin on kuitenkin vielä kehitettävää

• Omaishoitajien jaksamista tulee kuntien mielestä tukea mm. säännöllisin terveystarkastuksin ja heidän hyvinvointiaan ylläpitää esimerkiksi virkistysvapaiden avulla.

14.3.2016 Omaishoidon tuki / Ismo Linnosmaa, Sari Jokinen, Anni Vilkko, Anja Noro, Eero Siljander 21

7. Omaishoitoa tulee kehittää joustamaan moninaisiin hoivatilanteisiin ja -tarpeisiin

• Omaishoidon tuen sisällyttämisessä strategisen suunnittelun osaksi on kunnissa vielä parannettavaa

• Kuntien tulisi kehittää omaishoidon tukeen liittyvien tietojen tilastointia toiminta- ja taloussuunnittelun tueksi

• Omaishoitotilanteiden moninaisuudesta johtuen tulisi kehittämistyön ohjenuorana olla tarpeiden mukainen, yksilöllisesti räätälöity ja riittävä tuki

14.3.2016 Omaishoidon tuki / Ismo Linnosmaa, Sari Jokinen, Anni Vilkko, Anja Noro, Eero Siljander 22

Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa

Kaikenikäisten omais- ja perhehoidon vahvistamiseksi järjestetään (toimenpide 2)

Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa 24

1. valmennusta omais- ja perhehoitajille

2. hyvinvointi- ja terveystarkastuksia omais- ja perhehoitajille

3. kuntoutusta sekä omais- ja perhehoitajille että hoidettaville

4. monipuolisia vapaiden sijaistuksia sekä

5. perustetaan alueellisia omais- ja perhehoidon keskuksia

KIRJALLISUUS

14.3.2016 Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa 25

• Linnosmaa Ismo, Jokinen Sari, Vilkko Anni, Noro Anja, Siljander Eero. Omaishoidon tuki. Selvitys omaishoidon tuen palkkioista ja palveluista kunnissa vuonna 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 9/2014. 47 sivua. Helsinki 2014. ISBN 978-952-302-143-3 (painettu), ISBN 978-952-302-144-0 (verkkojulkaisu).

• Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) raportteja ja muistioita 2014:2. 79 s. Helsinki 2014. ISSN-L 2242-0037, ISSN 2242-0037 (verkkojulkaisu), ISBN 978-952-00-3483-2 (PDF)

• Vilkko Anni, Muuri Anu, Saarikalle Kristiina, Noro Anja, Finne-Soveri Harriet & Jokinen Sari. Läheisavun moninaisuus. Teoksessa Vaarama, M. et al. toim. Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), s. 222-237.