4/2005

T a l o u s

Ilmaston muutosKioton pöytäkirja

Kiina-ilmiöTyömarkkina-

järjestöjen uudelleen-organisoituminen

&Y h t e i s k u n t a

4 2005

4/2005

T a l o u s

Ilmaston muutosKioton pöytäkirja

Kiina-ilmiöTyömarkkina-

järjestöjen uudelleen-organisoituminen

&Y h t e i s k u n t a

Heikki TaimioPääkirjoitus ...................................................................................... 1

Kimmo RuosteenojaKasvihuoneilmiön voimistuminen lämmittää ilmastoa .................... 2

Hanne SiikavirtaIlmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan tavoitteet ja niidensaavuttaminen .................................................................................. 9

Juuso KaaresvirtaKiina – ilmiökö? .............................................................................. 14

Pentti PuoskariTyömarkkinajärjestöjen rakenteet muutoksessa – eurooppalaisiakehityspiirteitä ................................................................................. 20

Seppo RiskiTyöantajajärjestöjen uudelleenorganisoituminen ............................. 25

Eija HietanenAmmatti-identiteetti suuruuden ja tehokkuuden paineen alla ......... 30

Mikko MäenpääMuutos haastaa ay-liikkeen – uudistumiskyky löytyy! ..................... 35

Risto PiekkaAkavalaiset haluavat järjestäytyä yksilöllisesti ................................. 40

Markus Jäntti ja Jukka PirttiläKolumni: Riippumatonta tutkimusta julkisesta taloudestatarvitaan ........................................................................................... 44

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ....................................................... 47

33. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Jukka PekkarinenToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 7349Heikki.Taimio@labour.fi

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 7338Irmeli.Honka@labour.fi

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiSeppo NevalainenJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 20,00 €Irtonumero 6,50 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuva:Markku Böök

ISSN 1236–7206

Heikki Taimio

LISÄLUKEMISTA

� Ilmastonmuutosta käsittelevistäkirjoista voidaan suositella Keskita-lo, J., Maapallon muuttuva ilmas-to, Tammi 2005 sekä Kuusisto, E.& Käyhkö, J., Globaalimuutos,Otava 2004, joka esittelee kansan-tajuisesti Suomen Akatemian ra-hoittaman FIGARE-ilmastotutki-musohjelman tuloksia. Kirjan lopus-sa on verkko-osoitteita, joista saatietoa aiheesta. Hallitustenvälisen il-mastonmuutospaneelin (IPCC:n)englanninkielinen kotisivu on osoit-teessa www.ipcc.ch. Ilmatieteen lai-toksen sivuilta www.ilmatieteen-laitos.fi/tutkimus löytyy johdatustatutkimustietoon ja myös IPCC:n v.2001 ilmestyneen raportin suomen-nos.� Australian Bureau of Meteorolo-gyn sivuilla (http://www.bom.gov.au/climate/change) on kaikkeamahdollista meteorologiaan liitty-vää, ja tietoa löytyy mm. tähänmennessä esiintyneistä meteorolo-gisiin mittauksiin perustuvista ilmas-tonmuutoksista. Tilastokeskus seu-raa Suomen kasvihuonekaasupääs-töjä osoitteessa www.tilastokeskus.fi/til/khki/index.html. TeoksessaSavolainen, I. & Ohlström, M. &Kärkkäinen, A. Ilmasto – haasteteknologialle, TEKES 2003, käsi-tellään mm. erilaisia keinoja vähen-tää kasvihuonekaasujen päästöjä,Suomen näkökulmaa korostaen.� Lisätietoa ilmastosopimuksesta jaKioton pöytäkirjasta löytyy osoit-teesta http://unfccc.int. Euroopankomission ilmastosivusto on http://europa.eu.int/comm/environ-ment/climat/home_en.htm . Suo-men kansallisen ilmastostrategianpäivityksen on määrä valmistua syk-syllä 2005. Valmiina on jo ilmas-tonmuutoksen vaikutuksia ja sopeu-tumista käsittelevä strategia (http://www.mmm.fi/sopeutumisstrate-gia) . Ympäristöministeriön ilmas-tonmuutosta käsitteleviä julkaisujalöytyy osoitteesta www.ymparisto.fi/default.asp?node=965&lan=fi.Kansalaisjärjestöjen www.ilmasto.org on myös tutustumisen arvoinen.

Tämän lehden ilmestyessä lähes 10 000osanottajaa kokoontuu Montrealissajärjestettävään YK:n 11. ilmastokon-ferenssiin. Kasvihuonepäästöjä rajoit-tavan Kioton pöytäkirjan astuttua voi-maan viime helmikuussa ja päästökau-pan päästyä vauhtiin tämä kokous he-rättää poikkeuksellisen laajaa huomio-ta. On lohdullista tietää, että kasvihuo-nepäästöille tehdään jotain.

Arkipuheissa kasvihuoneilmiötä syy-tetään esimerkiksi viime aikojen myrs-kyistä tai ennätyslauhasta syksystä.Viileän tieteellisesti ottaen tätä ei kui-tenkaan voida todistaa. Liioin ei löy-dy päteviä perusteita äärimmäisillekauhuskenaarioille, joissa koko maa-pallo muuttuisi asumiskelvottomak-si.

Kiistatonta on kuitenkin, että ihmis-ten toiminta lisää kasvihuonekaasujailmakehässä ja että ilmasto on lämpe-nemässä ainakin jonkin verran. Ihmi-sen vaikutusta lämpenemiseen ei tosintunneta kovin tarkasti. Meille suoma-laisille muutokset näyttäisivät olevankeskimääräistä vähemmän dramaatti-sia, mutta kyse on toki paljosta muus-

takin kuin siitä, miltä tuntuisi elääHampurin seudun ilmastossa.

Eri energia- ja päästölähteiden hinnattulevat muuttumaan rajusti. Se kannus-taa kehittämään uusia teknologioita,jotka hidastavat kasvihuoneilmiötä. Juu-ri uudet energiateknologiat ovatkin il-mastopolitiikan avain. Nyt on jo ilmeis-tä, etteivät Kioton pöytäkirjan rajoitteetriitä patoamaan kasvihuoneilmiötä.Puhtaammat teknologiat ovat nyt kal-liita, ja niiden laajamittainen käyttö hää-möttää vasta kaukana tulevaisuudessa.Toisaalta Kiinan nopean talouskasvunjatkuminen ei näytä mahdolliselta ilmanvaltavia kasvihuonepäästöjä.

Yhdysvallat ei ole suostunut päästö-jen rajoittamiseen sopimuksilla vaansanoo luottavansa uuden teknologiankehittelyyn. Mitään todella mullistavaasieltä ei kuitenkaan ole kuulunut, jamaa on yhä maailman suurin päästä-jä. Päästöjen tehokas rajoittaminenkoituisikin Yhdysvalloille niin kalliiksi,että se on poliittisesti ylivoimaista.

Ilmaston lämpenemisen hillintääntarvittaisiin erityisen kylmäpäisiä polii-tikkoja.�

Pää kylmänä,vaikka ilmastolämpenee

2

Maapallon ilmakehä läpäisee auringonsäteilyä varsin hyvin. Noin puolet maa-pallolle saapuvasta säteilyenergiastaimeytyy mantereiden ja merien pinta-kerrokseen ja muuttuu tällöin lämmök-si (kuvio 1). Maapallon pinnan lähet-tämää, silmin näkymätöntä lämpösä-teilyä ilmakehä taas läpäisee varsinhuonosti: vain noin kymmenesosa tästä

säteilystä pääsee karkaamaan avaruu-teen, ja 90 prosenttia siitä imeytyy il-makehään. Vastaavasti myös ilmake-hä lähettää lämpösäteilyä, josta osapäätyy lämmittämään maan pintaa.

Ilmakehä siis päästää auringon sätei-lyn suurelta osin lävitseen mutta onmaan lähettämälle lämpösäteilylle lähesläpipääsemätön. Tätä ilmakehän omi-

Kimmo RuosteenojaTutkijaIlmatieteen laitoskimmo.ruosteenoja@fmi.fi

Kasvihuone-ilmiönvoimistuminenlämmittää ilmastoaIhmiskunnan aiheuttamien kasvihuonekaasu-

päästöjen takia maapallon ilmasto on alkanut

nopeasti lämmetä. Keskimäärin mallit ennusta-

vat vuosikeskilämpötilan Suomessa nousevan

tämän vuosisadan loppuun mennessä viitisen

astetta.

3

naisuutta kutsutaan kasvihuoneilmiök-si. Yksinkertaistaen voidaan ajatella kas-vihuoneilmiön tarkoittavan sitä, että il-makehä toimii ikään kuin lämmön eris-teenä maan pinnan ja kylmän avaruu-den välillä. Tärkeimmät luonnollistakasvihuoneilmiötä aiheuttavat kaasutovat vesihöyry ja hiilidioksidi.

Ilman kasvihuoneilmiön olemassa-oloa maan pinnan keskimääräinen läm-pötila olisi noin -18 astetta, kun todel-lisuudessa havaittu lämpötila on noin+15 astetta. Ilman kasvihuoneilmiötäei ympärillämme kuhisevaa monimuo-toista elämää siis olisi päässyt kehitty-mään.

Kohtuus hyvästä, liiallisuus pahasta– tämä pätee myös kasvihuoneilmiöön.

Ihmiskunta on viimevuosikymmeninä pääs-tänyt ilmakehään suu-ria määriä hiilidioksi-dia ja muita kasvihuo-nekaasuja, ja näin ol-len kasvihuoneilmiöon koko ajan nopeastivoimistumassa. Tämäkohottaa maapallonkeskilämpötilaa, jol-loin myös ilmavirtaus-ten ja sateiden jakaumamuuttuu.

Kasvihuonekaa-sut

Tärkein ihmiskunnanilmakehään lisäämäkasvihuonekaasu onhiilidioksidi (Hough-ton et al. 2001). Senpitoisuus ilmakehässäoli 1700-luvulla ennenteollista vallankumo-usta noin 280 ppm,mutta tällä hetkellä seon jo lähes 380 ppm1.Viime vuosikymmeni-nä arviolta 75–80 pro-senttia hiilidioksidin li-säyksestä on ollut pe-räisin fossiilisten polt-toaineiden kuten öl-

jyn, maakaasun ja kivihiilen käytöstä.Jäljelle jäävä viidennes selittyy maankäytön muutoksilla, etupäässä troop-pisten metsien hävittämisellä. Toisaal-ta lauhkeiden ja viilei-den ilmastovyöhykkeit-ten metsät ovat saman-aikaisesti kyenneet sito-maan jonkin verran hii-lidioksidia.

Toiseksi tärkein ihmis-kunnan tuottama kas-vihuonekaasu on me-taani, jota vapautuumm. riisiviljelmiltä, märehtijöiden ai-neenvaihdunnasta, vuotavista maakaa-

suputkista ja eloperäisen jätteen hajo-tessa kaatopaikoilla hapettomissa olo-suhteissa. Metaanin pitoisuus on tällähetkellä ilmakehässä yli kaksinkertai-nen verrattuna teollistumista edeltäväänaikaan. Metaani hajoaa ilmakehässäauringonvalon vaikutuksesta suhteel-lisen nopeasti; yksittäisen metaanimo-lekyylin elinikä on keskimäärin runsaatkymmenen vuotta.

Suuria määriä metaania on sitoutu-neena merien pohjalle ja jäätyneeseenmaahan. On esitetty epäilyjä, että val-tamerien veden lämmetessä ja iki-roudan sulaessa osa tästä metaanistavoisi vapautua ilmakehään, mikä no-peuttaisi ilmaston lämpenemistä huo-mattavasti. Pääosa sitoutuneesta me-taanista on kuitenkin niin syvällä, et-teivät ainakaan lähivuosikymmenien il-mastonmuutokset pysty laittamaan sitäliikkeelle. Nykytiedon perusteella onvaikea sanoa, kuinka suuri uhka hau-tautuneesta metaanista voisi koitua tu-levina vuosisatoina.

Muista kasvihuonekaasuista mainit-takoon typpioksiduuli, jota syntyy mm.autojen katalysaattoreissa sekä maata-loudessa liiallisen typpilannoituksenvaikutuksesta. Kasvihuonekaasuinatoimivat myös monet klooria ja fluo-ria sisältävät kaasumaiset hiiliyhdisteet,esimerkiksi freonit.

Kasvihuoneilmiön voimistajana hii-lidioksidi on kuitenkin tärkeämpi kuinkaikki muut kaasut yhteensä, ja tule-vaisuudessa sen suhteellinen merki-tys näyttäisi yhä vain lisääntyvän. Tämäjohtuu sekä suurista päästöistä että tä-män kaasun pitkäikäisyydestä. Tänä

päivänä ilmakehäänpäässeestä hiilidioksidi-lisästä arvioidaan ole-van jäljellä 150 vuodenpäästä vielä yksi kolmas-osa.

Kasvihuonekaasujenlisäksi ihmiset ovat tuot-taneet ilmakehään pie-niä leijuvia hiukkasia.

Näitä hiukkasia syntyy varsinkin rik-kipitoisten polttoaineiden käytön seu-rauksena. Hiukkaset vähentävät maanpinnalle pääsevän auringon säteilyn1 Tässä ppm = tilavuuden miljoonasosa.

Kuvio 1.Yksinkertaistettu kaaviokuva auringonsäteilyn ja läm-pösäteilyn kulusta maapallon ja ilmakehän muodos-tamassa järjestelmässä. Pääosa auringon säteilystäimeytyy maan pinnalle (1), pienempi osa myös ilma-kehään (2). Maan pinnan lähettämästä lämpösätei-lystä (3) vain hyvin pieni osa pääsee etenemään ilma-kehän läpi avaruuteen (4), ja valtaosa imeytyy ilma-kehään muuttuen takaisin lämpöenergiaksi (5). Myösilmakehä lähettää lämpösäteilyä, josta osa päätyy ava-ruuteen (6), osa maan pinnalle (7).

Hiilidioksidipäästötovat merkittäväm-piä kuin kaikkimuut kasvihuone-päästöt yhteensä.

4

määrää ja jarruttavat siten lämpene-mistä. Hiukkaset ovat kuitenkin hyvinlyhytikäisiä, sillä sateet huuhtovat niitäkoko ajan pois ilmakehästä. Siksi hiuk-kasten määrä ei tulevaisuudessa enäähirmuisesti kasva, kun taas kasvihuo-nekaasuja kertyy ilmakehään kokoajan lisää.

Tulevien ilmastonmuutostenarvioiminen

Tulevan ilmastonmuutoksen rajuusriippuu ratkaisevasti siitä, kuinka kor-keiksi hiilidioksidin ja muiden kasvi-huonekaasujen pitoi-suudet kasvavat. Tämätaas määräytyy tulevis-ta päästöistä, joidensuuruutta emme luon-nollisesti voi tietää etu-käteen. Sen tähden on-kin laadittu joukko eri-laisia tulevaisuudenpäästöskenaarioita.Kussakin skenaariossatehdään tiettyjä oletta-muksia tulevasta väestön ja taloudenkehityksestä, energian tuotantotapo-jen muuttumisesta jne. Näiden ske-naarioiden avulla arvioidaan, kuinkakasvihuonekaasujen päästöt kehitty-vät. Päästötietojen perusteella voidaanedelleen laskea esimerkiksi hiilidiok-sidin tulevia pitoisuuksia, kun otetaanhuomioon hiilen kierto ilmakehän, val-tamerien, kasvipeitteen ja maaperänvälillä.

Skenaariot on jaettu kahteen ryh-mään (Houghton et al. 2001): kulu-tusyhteiskuntaskenaariot (A-skenaari-ot) ja kestävään kehitykseen tähtäävätskenaariot (B-skenaariot).

A1FI-skenaario kuvaa tulevaisuudenmaailmaa, jossa talouskasvu on kaik-kialla hyvin nopeaa ja tulevankin ener-giantuotannon oletetaan perustuvanvoittopuolisesti fossiilisten polttoainei-den käyttöön.

A2-skenaariossa teollisuus- ja kehi-tysmaiden tulo- ja kehityserot säily-vät suurina. Tällöin väestönkasvu jat-kuu kehitysmaissa nopeana ja maa-

pallon väkiluku kasvaa räjähdysmäi-sesti. Koko maapalloa ajatellen talou-dellinen kehitys on hitaampaa kuinA1FI-skenaariossa.

B1-skenaariossa teollisuus- ja kehi-tysmaiden erot tasaantuvat, mikä saaväestönkasvun talttumaan. Kestävä ke-hitys on arvossaan, ja ympäristölle ys-tävällisen teknologian kehittäminen jakäyttöönotto on nopeaa. Ongelmiinpyritään etsimään maailmanlaajuisia,koko ihmiskunnan kannalta oikeuden-mukaisia ja ympäristölle edullisia rat-kaisuja.

B2-skenaariossa pyritään myös otta-maan ympäristönäkökohdat huomioon

päätöksenteossa. Nytkuitenkin eri alueittenkehityserot säilyvät suu-rina ja väestönkasvu jat-kuu, tosin ei yhtä nopea-na kuin A2-skenaarios-sa.

Kuviossa 2 nähdäänkutakin skenaariotavastaavat ilmakehän tu-levat hiilidioksidipitoi-suudet. B1-skenaariota

lukuun ottamatta pitoisuus on selväs-sä kasvussa vielä v. 2100. A1FI- ja A2-skenaarioissa pitoi-suus on tuolloinnoussut jo noinkolminkertaiseksiverrattuna teollistavallankumoustaedeltäneeseen luon-nolliseen tasoon.

Kun on saatu laa-dittua skenaarioteri kasvihuonekaa-sujen ja leijuvienhiukkasten tulevillepitoisuuksille, odo-tettavissa olevia il-mastonmuutoksiavoidaan arvioida il-mastomallien avul-la. Nämä mallit ku-vaavat ilmastojär-jestelmää tietoko-neohjelman muo-toon puettujen fy-siikan lakien avulla.

Ilmakehän lisäksi ilmastomalleissa onoma osamallinsa mm. valtamerille, jää-ja lumipeitteelle sekä maaperän läm-pö- ja vesitaloudelle. Mallien toimin-taperiaatteista on kerrottu tarkemminesimerkiksi Kuusiston ym. (1996, 53–56) kirjassa.

Vaikka ilmastomallit sinänsä ovatpuhdasta fysiikkaa, laskentakapasitee-tin rajallisuuden vuoksi monet ilmiötjoudutaan kuvaamaan varsin karkea-kätisesti. Esimerkki tällaisesta eri mal-leissa eri tavoin käsitellystä ilmiöstä onpilvien vaikutus auringonsäteilyn kul-kuun. Eroavaisuuksien vuoksi ennus-tetut ilmaston muutoksetkin poikkea-vat eri malleissa toisistaan.

Maailmanlaajuiset ilmaston-muutokset

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospa-neeli (Houghton et al. 2001) arvioimaapallon keskilämpötilan nousevanvuoteen 2100 mennessä 1,4–5,8 as-teella. Osittain arvion suuri hajontajohtuu kasvihuonekaasujen tulevienpitoisuuksien epävarmuudesta (kuvio2). Lisäksi eri ilmastomallit tuottavat

On vaikea sanoa,milloin sään ääri-ilmiöt johtuvatilmaston lämpene-misestä ja milloinne ovat osa luon-nollista vaihtelua.

Lähde: Houghton et al. (2001).

Kuvio 2.Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitys neljän ns.SRES-skenaarion mukaan.

5

erilaisia tuloksia, vaikka niitä ajetta-essa käytettäisiin samojakin pitoisuus-skenaarioita. Lämpeneminen on voi-makkainta korkeilla leveysasteilla tal-visin. Merialueet lämpenevät yleensävähemmän kuin mantereet, sillä ve-den haihtumiseen sitoutuva lämpö-energia ja meriveden suuri lämmön-varauskyky jarruttavat lämpenemis-tä.

Veden kiertokulku näyttäisi maapal-lolla keskimäärin hiukan kiihtyvän.Tämä ei olekaan yllätys, sillä lämmen-nyt ilmakehä pystyy sisältämään ny-kyistä enemmän vesihöyryä. Sateeteivät kuitenkaan lisäänny kaikkialla,vaan varsinkin monilla subtrooppisillaalueilla vettä saataneen nykyistä vähem-män.

Myös monilla sellaisilla alueilla, joillasademäärä pysyy suunnilleen ennallaantai jopa hiukan kasvaa, kuivuuden ai-heuttamat ongelmat saattavat lisään-tyä. Ensinnäkin lämmenneessä ilmas-tossa vettä haihtuu enemmän, joten en-tisenlainen sademäärä ei riitä pitämäänmaaperää kosteana. Toiseksi monillaalueilla sateet näyttäisivät muuttuvanentistä oikullisemmiksi. Esteri vieraili-si nykyistä harvemmin, mutta vastaa-vasti sateen sattuessa vettä saataisiinkerralla vuolaammin kuin nykyisessäilmastossa. Paradoksaalista kyllä näin

sekä tulvien että kuivuuskausien esiin-tyminen saattaisi yleistyä.

Myrskyjen liikkeiden muutoksista onnykyisen mallitiedon perusteella vaikeasanoa kovin paljoa. Hyvin ilmeistä on,että joillakin alueilla myrskyää tulevai-suudessa nykyistä useammin ja anka-rammin, kun taas toi-saalla puhurit harveni-sivat. Eri malleilla onkuitenkin hyvin erilai-nen käsitys siitä, ketkätästä lotosta selviäisivätvoittajina, keitä taaskohtaisi tappio.

Kaiken kaikkiaan eri-laisten meteorologistenääri-ilmiöitten esiinty-minen vaihtelee tavat-tomasti vuodesta toi-seen aivan luonnostaan.Siksi esimerkiksi tämänvuoden runsaiden troopillisten hirmu-myrskyjen tai Suomen viimevuotistenkesätulvien ei voida osoittaa johtuvanilmaston muuttumisesta. Poikkeuksel-liset ilmiöt, joita on esiintynyt vain muu-taman kerran sinä aikana kun havain-toja on tehty, sopivat huonosti tilas-tolliseen analyysiin. Toki tällaiset ääri-ilmiöt monessa tapauksessa antavattuntumaa siitä, mitä tulevaisuus ehkätuo tullessaan.

Useat mallit ennustavat Golf-virranjonkin verran heikkenevän lähimmänsadan vuoden aikana. Tämä tarkoit-taa sitä, että Pohjois-Atlantilla Islannineteläpuoleisilla merialueilla lämpötilanousisi vain vähän, kun maailmanlaa-juisen lämpenemisen ja lämpimänmerivirran heikkenemisen vaikutuksetsuureksi osaksi kumoaisivat toisensa.Pohjois-Euroopassa kaikki mallit nos-tavat lämpötiloja selvästi, vaikka en-nusteissa merivirran heikkeneminenonkin mukana – pikaista jääkautta eiole odotettavissa. Tulevina vuosisatoi-na Golf-virran heikkeneminen saattaajatkua, eikä pitkällä tähtäimellä virrantäydellistä pysähtymistäkään voida sul-kea pois laskuista.

Suomen tuleva ilmasto

Ilmatieteen laitoksella on laadittu arvi-oita siitä, miten Suomen ilmasto muut-tuu tämän vuosisadan aikana (Jylhä ym.2004, Ruosteenoja ym. 2005). Arvioi-den pohjana on käytetty kuuden eri il-mastomallin antamia tuloksia. Sopu-

soinnussa mallien ero-tuskyvyn kanssa muu-tokset esitetään tässäkoko Suomen yli lasket-tuina keskiarvoina.

Eri mallien ennustei-den keskiarvoa tarkas-teltaessa vuotuinen kes-kilämpötila näyttäänousevan vuoteen 2040mennessä 2–3 astetta(kuvio 3). Tässä vai-heessa eri skenaariotantavat vielä hyvin sa-manlaisia tuloksia. Vuo-

sisadan loppupuolella skenaariot sensijaan poikkeavat toisistaan jo selvästi.Optimistisimman päästöskenaarionmukaan lämpeneminen jäisi vajaaseenneljään asteeseen, pessimistisimmänmukaan vuosikeskilämpötila nousisi ylikuusi astetta.

Lämpeneminen ei jakaudu tasaisestieri vuodenajoille. A2-skenaarion toteu-tuessa eri mallien keskiarvona saatu”paras arvio” lämpötilan nousulle olisi

Eri mallien mu-kaan Suomen vuo-tuinen keskilämpö-tila nousisi vuoteen2040 mennessä 2–3astetta, ja nousuolisi talvella suu-rempaa kuin kesäl-lä.

Kuv

a: T

opi Y

lä-M

onon

en/K

uvaa

tio.

6

talvella noin 7 astetta, kesällä vajaa neljäastetta (kuva 4). B1-skenaariossa läm-pötilan nousu olisi kolmanneksen ver-ran vähäisempää.

Ennustetut lämpötilojen muutokseteri malleissa poikkeavat kuitenkin aikapaljon toisistaan. Tämän havainnollis-tamiseksi kuvioon 4 on piirretty par-haan arvion ympärille epävarmuushaa-rukat. Epävarmuushaarukat on tulkit-tava niin, että käytettyjen kuuden il-mastomallin perusteella lämpeneminensattuu 90 prosentin todennäköisyydelläjanan sisäpuolelle; esimerkiksi A2-ske-naarion toteutuessa on noin viidenprosentin todennäköisyys, että lämpe-neminen heinäkuussa jää alle kahdenasteen, vastaavasti yli 5,3 asteen läm-penemisen todennäköisyys on samai-set viisi prosenttia.

Sademäärien arvioidaan jonkin ver-ran lisääntyvän (kuvio 5), mutta ke-sällä muutokset olisivat varsin pieniä.Eri mallien antamat sademäärän en-nusteet poikkeavat toisistaan enem-

män kuin lämpötilaennusteet. Epävar-muushaarukan alapäässä sademääräteivät juurikaan muutu, kun taas haa-rukan yläpäässä voi talvisin sataa jopapuolitoistakertaisesti nykyiseen ver-rattuna.

Ilmaston lämmetessä lumi tulee maa-han entistä myöhemmin ja sulaa ke-väällä varhemmin. Keskitalven aikaan-kin lunta olisi entistä vähemmän, Ete-lä-Suomessa vuosisadan lopulla ehkävain kolmasosa nykyisestä määrästä.Vaikka lunta välillä sateleekin, satanutlumi yleensä sulaa pian pois. Talvi oli-si siis samankaltainen kuin tätä nykyäKeski-Euroopan pohjoisosissa.

Vaikka sademäärät eivät kesäisin kes-kimäärin juuri muutu, rankimmat sa-teet näyttävät voimistuvan. Toisaaltamaaperä olisi Etelä-Suomessa 20–30prosenttia nykyistä kuivempi, koskaentistä lämpimämmässä ilmastossavesi haihtuu nopeammin. Tämä luku-arvo perustuu tosin vain neljän il-mastomallin tuloksiin.

Ilmastonmuutosten vaikutuk-sia

Maapallon ilmaston lämmetessä myösvaltamerien vesi lämpenee, ja lämpö-laajenemisesta johtuen meriveden tila-vuus kasvaa. Valtamerien pintaa nos-taa myös jäätiköiden sulaessa vapautu-va vesi. Valtamerien pinnan nousu onhyvin hidas tapahtuma. Lämpenemisenulottuminen valtamerien syvänteisiin vieaikaa satoja, jopa tuhansia vuosia. Näinollen merenpinnan nousu jää lähimmänsadan vuoden aikana ilmeisesti muuta-maan kymmeneen senttiin.

Grönlantia peittävän mannerjäätikönsulaminen vie villeimmissäkin arviois-sa aikaa ainakin tuhat vuotta. Etelä-mantereella lämpötilat ovat niin alhai-sia, ettei odotettavissa oleva ilmastonlämpeneminen riitä käynnistämäänmannerjäätikön sulamista. Päin vastoinlumisateiden lisääntyminen saattaa li-hottaa jäätikköä jonkin verran. Etelä-mantereen länsiosan jäätikkö tosin si-jaitsee hyvin alavan maan päällä. Onpidetty mahdollisena, että merenpin-nan noustessa tarpeeksi siitä saattaajoskus tulevina vuosisatoina lohjeta jää-vuoria nykyistä runsaammin; tämänopeuttaisi meren pinnan nousua edel-leen. Tulevan tutkimuksen selvitettä-väksi jää, kuinka suuri tämä vaara on.

Ikävämpi puoli asiassa on, että ker-ran käynnistyttyään meren pinnan nou-sulla on taipumus jatkua tavattomankauan, vaikka ilmasto ei enää lämpiäi-sikään lisää. Esimerkiksi mallikokeis-sa, joissa kasvihuonekaasujen pitoisuu-det oli saatu vakiinnutettua 2100-lu-vun alkupuolella, meren pinta nousivuoteen 3000 mennessä 2–10 metriä,eikä nousu vielä tuolloinkaan osoitta-nut mitään pysähtymisen merkkejä(Houghton et al. 2001, 676–677).Tällainen merenpinnan nousu peittäi-si alleen valtavia alueita, mm. tiheästiasutuilla alavilla rannikkoalueilla Kiinas-sa, Bangladeshissä ja Egyptissä.

Suomen tilannetta helpottaa maankohoaminen jääkauden jäljiltä. Perä-meren rannikolla maa kohoaa lähesmetrin vuosisadassa, eikä meren tul-vimisesta ole pelkoa, vaikka hurjim-

Lähde: Jylhä ym. (2004).

Kuvio 3.Suomen vuotuisen keskilämpötilan vaihtelu v. 1915–2085 verrattuna ilmas-tollisen normaalijakson 1961–1990 keskiarvoon. Ennen 1990-lukua käyrä esit-tää havaittuja lämpötiloja, siitä eteenpäin kuuden eri ilmastomallin antami-en ennusteiden keskiarvoa. Lämpötila-arviot on esitetty erikseen kuvion 2neljälle ilmastonmuutosskenaariolle. Aikasarjat on tasoitettu käyttäen 30 vuo-den liukuvaa keskiarvoa.

7

matkin skenaariot toteutuisivat. Suo-menlahdella maa kohoaa sadassa vuo-dessa 20–40 cm (Koivula 2003).

Luonto kärsii nopeasta ilmastonmuu-toksesta. Monien kasvi- ja eläinlajien

on vaikea löytää itselleen uutta suo-tuisaa elinympäristöä. Vaikka tällainenelinympäristö olisikin jossain kaukanaolemassa, ei sinne siirtyminen välttä-mättä onnistu, sen verran pieninä pirs-

taleina luonnontilaiset alueet suuressaosassa maapalloa ovat.

Ilmaston muutos vaikeuttaa elintar-viketuotantoa suuressa osassa kehi-tysmaita. Siellä lämpöä on liiankin

Kuvio 4.Keskilämpötilojen muutos Suomessa vuoden eri kuukausina siirryttäessä 1900-luvun loppuvuosikymmenistä alkaneenvuosisadan loppuun. Käyrä esittää kuuden eri ilmastomallin ennustamien muutosten keskiarvoa, pystypalkit muutok-sen 90 prosentin todennäköisyysväliä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on annettu A2- ja oikeanpuoleisessa B1-skenaa-riota vastaavat muutokset. Kaikki luvut ovat koko Suomen alueen yli laskettuja keskiarvoja. (Toukokuussa yksi mal-leista antaa selvästi muista poikkeavia tuloksia, siitä muita kuukausia suurempi epävarmuusarvio.)

Kuvio 5.Sademäärän prosentuaalinen muutos Suomessa 1900-luvun loppuvuosikymmenistä alkaneen vuosisadan loppuun (ks.kuvion 4 selitystekstiä).

8

kanssa jo nykyään, ja sadeolojenmuuttuminen äärevämmiksi voi lisä-tä toisaalla kuivuuden, toisaalla tulvi-en vaaraa, joillakin alueilla jopa mo-lempia. Viileämmillä ilmastovyöhyk-keillä sijaitsevien teollisuusmaidenmaatalous sen sijaan hyötyy, kun kas-vukaudet lämpenevät ja lisääntynythiilidioksidi kiihdyttää kasvien elintoi-mintoja. Kylmien alueiden maat hyö-tyvät myös lämmitysenergian säästy-misestä.

Suuri ilmastonmuutoksen tuomauhka on massiivinen ympäristöpako-laisuus. Monissa jo nykyisin köyhissäja liikakansoitetuissa maissa saattaavuosisatamme jälkipuoliskolla olla sa-toja miljoonia ihmisiä, jotka ilmastonmuuttumisen takia ovat menettäneetelinkeinonsa, rannikkoalueilla jopakotinsakin. Nämä ihmiset saattavathyvinkin syyllistää kovasta kohtalostaanilmaston pilanneita teollisuusmaita. Il-mastonmuutoksesta helpommalla sel-vinneet Suomen kaltaiset maat tuskinedes teoriassa pystyisivät ottamaanvastaan näin suuria väestömääriä.

Johtopäätöksiä

Vuosisadan lopussa Suomen ilmasto onvarsin erilainen kuin tällä hetkellä.Vuoden keskilämpötilan ennustetaannousevan 4–6 astetta, ja tulevat talvetolisivat nykyistä satei-sempia ja lumettomam-pia. Kesäisin kuivuusvaivaisi keskimäärin ny-kyistä useammin, mut-ta ajoittain ongelmanaolisivat myös entistä voi-makkaammat rankka-sateet.

Lähivuosikymmeninälämpenemisen eteneevääjäämättä, paljolti siksi, että aiem-mat kasvihuonekaasujen päästöt näky-vät lämpötiloissa muutaman kymme-nen vuoden viipeellä. Toisaalta pääs-töihin puuttumalla voidaan vaikuttaahuomattavasti siihen, miten nopeanailmastonmuutos jatkuu vuosisatammejälkipuoliskolla. Kuvion 3 käyriä ajas-

sa eteenpäin jatkamalla nähdään myös,että A1FI- ja A2-skenaarioissa nopealämpeneminen näyttäisi jatkuvan vielävuoden 2100 jälkeenkin, kun taas var-sinkin B1-skenaarioissa lämpötilannousu vähitellen taittuisi.

Eri mallien antamat kvantitatiivisetarviot ilmaston muuttumisen voimak-kuudesta poikkeavat vielä valitettavanpaljon toisistaan. Korostettakoon, ettäkuvioiden 4 ja 5 epävarmuusarviot pe-

rustuvat tällä hetkelläkäytössä oleviin ilmas-tomalleihin. Mallienkehittyessä epävar-muushaarukka toivot-tavasti vähitellen kape-nee.

Ahtaasti Suomen kan-nalta ilmaston lämpe-nemisellä näyttää ole-van sekä myönteisiä

että kielteisiä vaikutuksia. Kasvukau-det pitenevät ja lämmitysenergiaa sääs-tyy, toisaalta alkuperäinen luonto kär-sii, eivätkä pimeät lumettomat talvetliene eduksi kansamme henkiselle hy-vinvoinnille. Vielä huolestuttavampaakuitenkin on, että ilmastonmuutoksenmukanaan tuoma katkeruus ja valta-

vat väestönsiirtopaineet luovat hedel-mällisen alustan sodille ja terrorismil-le. Näistä konflikteista mekään tuskinpystymme pysymään sivussa.�

KIRJALLISUUS

Houghton, J.T. et al. (eds.) (2001),Climate Change 2001: The ScientificBasis. Contribution of Working Group Ito the Third Assessment Report of theIntergovernmental Panel on ClimateChange, Cambridge and New York:Cambridge University Press.

Jylhä, K. & Tuomenvirta, H. & Ruos-teenoja, K. (2004), Climate ChangeProjections for Finland During the 21stCentury, Boreal Environment Research,9(2), 127–152. http://www.borenv.net/BER/ber92.htm

Koivula, H. (2003), Maankohoamisentutkimusta satelliittipaikannuksen avulla,XXI Geofysiikan päivät, Oulu, 22.–23.5.2003, 57–61.

Kuusisto, E. & Kauppi, L. & Heikin-heimo, P. (1996), Ilmastonmuutos jaSuomi, Helsinki: Yliopistopaino.

Ruosteenoja, K. & Jylhä, K. &Tuomenvirta, H. (2005), ClimateScenarios for FINADAPT Studies ofClimate Change Adaptation. Käsikirjoi-tusvaiheessa oleva raportti.

Suomen kaltaisetmaat näyttäisivätselviävän ilmaston-muutoksesta pa-remmin kuin monetkehitysmaat.

Kuva: Niklas Sjöblom/Kuvaario.

9

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n(Intergovernmental Panel on ClimateChange) arvioiden mukaan ihmistoi-minnasta aiheutuva ilmastonmuutosnostaa maapallon keskilämpötilaa 1,4–5,8 asteella vuoteen 2100 mennessä(Houghton et al. 2001). Lämpötilannousun lisäksi ilmastonmuutokseen liit-tyy muutoksia sademäärissä ja niidenjakautumisessa, tuuliolosuhteissa sekäns. äärevien sääilmiöiden esiintymisentodennäköisyyksissä ja voimakkuuksis-

sa. Kaikilla näillä muutoksilla on vaiku-tuksia luonnon ja ihmisten järjestelmiin.

YK:n ilmastonmuutoksen puitesopi-mus eli ns. ilmastosopimus1 hyväksyt-tiin Rio de Janeiron Ympäristö- ja ke-

Hanne SiikavirtaSuunnittelijaYmpäristöministeriöhanne.siikavirta@ymparisto.fi

Ilmastosopimuksenja Kioton pöytäkirjantavoitteet ja niidensaavuttaminenKioton pöytäkirjan velvoitteiden täyttäminen on

tärkeää, mutta kansainvälisessä ilmastopolitii-

kassa keskustelun painopiste siirtyy jo enene-

vässä määrin vuoden 2012 jälkeiseen ilmasto-

politiikkaan.

1 Ilmastosopimuksen englanninkielinennimi on United Nations Framework Con-vention on Climate Change (UNFCCC).Lisätietoa siitä ja Kioton pöytäkirjasta löy-tyy osoitteesta http://unfccc.int. Julkisuu-dessa viitataan paljon ”Kioton sopimuk-seen”, joka on virheellinen termi.

10

hityskonferenssissa vuonna 1992. So-pimus astui voimaan 1994, ja siihenkuuluu tällä hetkellä lähes 190 osa-puolta. Ilmastosopimus asettaa ilmas-tonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävil-le kansainvälisille pyrkimyksille tavoit-teet, periaatteet ja muut yleiset puit-teet.

Ilmastosopimus määrittelee perim-mäiseksi tavoitteekseen ilmakehän kas-vihuonekaasujen pitoisuuden vakaut-tamisen tasolle, joka estää ihmistoi-minnasta aiheutuvat vaaralliset häiriötilmastojärjestelmässä. Sopimuksen pe-riaatteisiin kuuluvat muun muassa teol-lisuusmaiden vastuu ottaa johtava roolisekä osapuolien yhteiset mutta eriyte-tyt vastuut. Näiden periaatteiden ontulkittu tarkoittavan teollisuusmaidenvelvollisuutta ottaa prosessin ensimmäi-nen askel, vaikka kaikkien maiden onkäynnistettävä ilmastonmuutosta hillit-seviä ja siihen sopeuttavia toimia. Il-mastosopimukseen sisältyy myös teol-lisuusmaiden velvoite tukea kehitys-maita.

Kioton pöytäkirja

Ilmastosopimuksen tavoitteita täsmen-tävä Kioton pöytäkirja hyväksyttiinvuonna 1997, ja se astui voimaan

16.2.2005. Kioton pöytä-kirja asettaa sitovia kasvi-huonekaasupäästöjen vä-hennys- ja rajoittamisvel-voitteita teollisuusmaillevuosille 2008–2012. Teol-lisuusmaiden yhteinen vel-voite on vähentää kasvi-huonekaasupäästöjään kes-kimäärin 5,2 prosenttiavuoden 1990 tasoon ver-rattuna. Kotimaisia pääs-tövähennystoimia voidaantäydentää kansainvälisenpäästökaupan sekä ns.hankemekanismien (puh-taan kehityksen mekanis-mi CDM ja yhteistoteutusJI) avulla saatavilla pääs-tövähennyksillä2.

Kioton pöytäkirjan on ra-tifioinut 16.9.2005 men-nessä kaikkiaan 156 ilmas-tosopimuksen osapuolta.Teollisuusmaat ovat Yh-dysvaltoja ja Australiaa lu-kuun ottamatta ratifioi-neet sen. EU:n ja sen jä-senmaiden ratifioinnin yh-teydessä 31.5.2002 vah-vistettiin oikeudellisestimyös EU15:n ns. taakan-jakosopimus, jossa EU15:n vähennys-

velvoite (8 prosenttia)on jyvitetty edelleenmaakohtaisesti (tau-lukko 1). Suomen vel-voite on pitää kasvihuo-nekaasupäästönsä vuo-den 1990 tasolla.

Kioton pöytäkir-jan velvoitteidento t eu t t aminenSuomen ja EU:nosalta

Suomen kasvihuone-kaasupäästöt ovat vaih-delleet voimakkaasti vii-me vuosina ja ylittäneettavoiteuran muun muas-sa kylmien talvien sekä

Pohjoismaiden vähäsateisuuden vuok-si (kuvio 1). Jälkimmäinen tekijä onvähentänyt vesivoiman saatavuutta ko-timaassa ja sähkön tuontia Skan-dinavian maista. Erityisen vaikea täs-sä suhteessa oli vuosi 2003. Ennak-kotietojen mukaan päästöt ovat vä-hentyneet sekä vuonna 2004 että2005.

2 Kansainvälisellä päästökaupalla tarkoi-tetaan Kioton pöytäkirjan sopimuspuoli-na olevien maiden käymää suoraa kaup-paa päästökiintiöillä (mikä on eri asia kuinEU:n päästökauppa). JI:ssä tuotetaanpäästövähenemiä toteuttamalla projekte-ja Kioton pöytäkirjan sopimuspuolina ole-vissa teollisuusmaissa. CDM:ssä tuotetaanpäästövähenemiä ja edistetään kestävääkehitystä toteuttamalla projekteja Kiotonpöytäkirjan sopimuspuolina olevissa kehi-tysmaissa.

Hanne Siikavirta toimii suunnittelijana ympäristöministeriönilmastoprojektissa.

Taulukko 1.Kioton pöytäkirja: EU:n taakanjakkosopimuksen mu-kaiset päästöjen vähennys- ja rajoitusvelvoitteet.

EU15:n jäsenmaa Maan päästövähennysvelvoite

Luxemburg -28 %Saksa -21 %Tansla -21 %Itävalta -13 %Iso-Britannia -12,5 %Belgia -7,5 %Italia -6,5 %Alankomaat -6 %Ranska 0 %Suomi 0 %Ruotsi +4 %Irlanti +13 %Espanja +15 %Kreikka +25 %Portugali +27 %Koko EU15 -8 %

11

Suomessa viime vuosina harjoitettuilmasto- ja energiapolitiikka on perus-tunut vuonna 2001 laadittuun kansal-liseen ilmastostrategiaan ja aiempiinenergiapoliittisiin linjauksiin. Strategi-an laadinnan jälkeen ilmasto- ja ener-giapolitiikan toimintaympäristö on kui-tenkin muuttunut oleellisesti, johtuenmm. päästökauppajärjestelmän käyt-töönotosta vuoden 2005 alussa. MyösKioton pöytäkirjan toimeenpanosään-nöistä on päätetty kansainvälisesti. Suo-messa on tehty päätös lisäydinvoimanrakentamisesta. Hallitus on tapahtu-neiden muutosten vuoksi uusimassa il-mastostrategiaa. Strategian keskeise-nä tavoitteena on varmistaa maammeosalta Kioton pöytäkirjan velvoitteidentäyttäminen.

Euroopan komissio3 valmistelee Eu-roopan ilmastonmuutosohjelman4

puitteissa esityksiä yhteisönlaajuisiksitoimenpiteiksi, joilla voitaisiin täyttääKioton pöytäkirjasta aiheutuvat velvoit-teet. ECCP:n pohjalta EU:ssa on hy-väksytty useita lainsäädäntöaloitteita,joista tärkein on EU:n päästökauppa-järjestelmää koskeva direktiivi. Direk-tiivin tarkoituksena on edistää kasvi-huonekaasupäästöjenvähentämistä kustan-nustehokkaasti. Pääs-tökauppajärjestelmä ta-kaa myös sen, että pääs-tökauppasektoriin kuu-luvien toimialojen pääs-töt pysyvät asetetun ko-konaispäästömääränrajoissa. Päästöoikeuk-sien niukkuus luo pääs-töoikeudelle hinnan,joka määräytyy mark-kinoilla kysynnän ja tar-jonnan mukaan.

EU:n päästökauppa-järjestelmää koskevan direktiivin lisäksion vireillä ja valmistunut useita muitakasvihuonekaasupäästöjen vähentämi-

seen tähtääviä direktiivejä. Lisäksikäynnissä on lainsäädäntöhanke, jokatähtää EU:n jäsenmaiden kasvihuone-kaasupäästöjen seuranta- ja raportoin-tijärjestelmän saattamiseen Kioton pöy-täkirjan vaatimusten tasolle vuoden

2005 loppuun mennes-sä.

Valmisteilla olevanEuroopan ympäristö-keskuksen EEA:n (Eu-ropean EnvironmentAgency) raportin mu-kaan EU15:n ja sen jä-senmaiden nykyiset jasuunnitellut kansallisettoimet päästöjen vä-hentämiseksi eivät riitäKioton pöytäkirjan vel-voitteiden täyttämiseen.Nykyisten toimenpitei-den on arvioitu vuonna

2010 johtavan 2,5 prosenttia alhaisem-piin päästöihin kuin vertailuvuonna1990. Lisätoimenpiteillä EU15:n pääs-töjen arvioidaan vähenevän 6,3 pro-senttia, mikäli eräät jäsenmaista vähen-tävät päästöjään alle velvoitteensa. Jä-senmaiden ilmoittaman, Kioton pöy-täkirjan joustomekanismien tuottami-en päästövähenemien käytön arvioi-

daan johtavan kansallisten toimenpi-teiden kanssa yhteenlaskettuna 8,8 pro-senttia alhaisempiin päästöihin kuinvuonna 2010. Näin ollen EU15:n Kio-ton pöytäkirjan mukainen velvoite voi-daan täyttää.

Huomionarvoista EEA:n raportissaon myös sektoritason päästökehityk-sen tarkastelu. Vuosina 1990–2003EU15:n päästöt ovat vähentyneetuseimmilla sektoreilla, esimerkiksienergiantuotannossa, teollisuudessa,maataloudessa ja jätehuollossa. Sama-na ajanjaksona kuitenkin liikenteenpäästöt ovat kasvaneet lähes 24 pro-senttia.

Euroopan komissio on käynnistänytECCP:n uuden vaiheen lokakuussa2005. Tavoitteena on arvioida tähän-astinen edistys ja tutkia uusia toimia,jotta hyödynnettäisiin systemaattisestikustannustehokkaita päästövähennys-mahdollisuuksia synergiassa Lissabo-nin strategian kanssa.

3 Euroopan komissio, Ilmastonmuutos,http://europa.eu.int/comm/environment/climat/home_en.htm .

4 ECCP = European Climate ChangeProgramme, ks. http://europa.eu.int/comm/environment/climat/eccp.htm .

Kuvio 1.Suomen kasvihuonekaasupäästöt kaasuittain vuosina 1990-2003 (Milj. t CO2-ekvivalenttia5).

Lähde: Tilastokeskus.

EU15 pystyy täyttä-mään Kioton pöy-täkirjan mukaisetvelvoitteet täyden-tämällä kansallisiatoimia Kiotonpöytäkirjan jousto-mekanismien tuot-tamilla päästövä-henemillä.

5 CO2-ekvivalentti on kasvihuonekaasu-päästöjen yhteismitta, jonka avulla laske-taan yhteen eri kasvihuonekaasujenpääs-töt huomioimalla niiden vaikutus kasvi-huoneilmiön voimistumiseen.

12

Tarve käynnistää Kioton pöy-täkirjan jälkeistä aikaa kos-kevat neuvottelut

Ilmastosopimusjärjestelmä on raken-nettu vaiheittaisen etenemisen pohjal-ta. On selvää, että Kioton pöytäkirjaei tärkeydestään huolimatta ole riittä-vä askel ilmastosopimuksen perimmäi-sen tavoitteen saavuttamiseksi.

EU on omasta puolestaan (viimeksiEurooppa-neuvostossa 23.3.2005)päätynyt tieteellisen tiedon pohjaltaasettamaan tavoitteeksi, että maapal-lon keskilämpötila ei saisi ilmaston-muutoksen vuoksi nousta yli kahtaastetta esiteolliseen aikaan verrattuna.EU:n kahden asteen ta-voite on suhteutettu en-nakoituihin riskeihin,sillä IPCC katsoo jo tä-mänsuuruisen lämpöti-lan nousun aiheuttavanuhkia maapallon vesiva-roille ja ekosysteemeil-le. Yli kahden asteenlämpötilan nousu lisäämyös riskiä, että syntyy kielteisiä vai-kutuksia esimerkiksi maailman ruuantuotantoon, ja että syntyy Grönlanninjäätikköjen sulamisen kaltaisia, suurenmittakaavan vakavia ja käynnistyessäänperuuttamattomia ongelmia. Vaikutuk-sia ja riskejä arvioitaessa on huomat-tava, että alueelliset vaihtelut ovat mer-kittäviä. Arktisilla alueilla nousun arvi-oidaan olevan jopa noin kaksinkertai-nen maapallon keskiarvoon verrattu-na.

EY:n ympäristöneuvosto6 katsoi jou-lukuussa 2004 kahden asteen tavoit-teen saavuttamisen edellyttävän, ettämaailmanlaajuiset kasvihuonekaasu-päästöt saavuttavat huippunsa seuraa-vien kahden vuosikymmenen aikana.Sen jälkeen päästöjä on vähennettävämerkittävästi niin, että vähennykset

ovat vuoteen 2050 mennessä vähin-tään 15 prosentin luokkaa ja ehkä jopa50 prosenttia vuoden 1990 tasoihinverrattuna.

Ilmastopolitiikan kustannusten jahyötyjen arviointi on haasteellista, sillähyödyt syntyvät pääsääntöisesti pitkälläaikavälillä (yli 25 vuotta). Pitkän aika-jänteen vuoksi perinteisen kustannus-hyöty-analyysin tekeminen ei ole mah-dollista. On esitetty, että laskelmissakäytettävän koron määrittely muodos-taa tässä suhteessa suuremman haas-teen kuin tulevien hyötyjen ja kustan-nusten tarkka arviointi (Liski 2004).Ilmastonmuutoksen vaikutuksia jakustannuksia ja niiden arvioimiseen

liittyviä haasteita onkäsitelty mm. Euroo-pan komission tilaamas-sa selvityksessä (Wat-kiss et al. 2005) sekäSuomen ympäristömi-nisteriölle tehdyissä sel-vityksissä7.

Lyhyellä ja keskipit-källä aikavälillä analyy-

si painottuu usein ilmaston lämpene-misen hillitsemisen aiheuttamiin kus-tannuksiin. Tilastoista nähdään kui-tenkin myös, että ääri-ilmiöiden ai-heuttamat vahingot ovat kasvaneet.YK:n ympäristöohjelman UNEP:in(United Nations Environment Pro-gramme) arvioiden mukaan 2010-lu-vulla saattavat ilmaston lämpenemi-seen liittyvien tuhojen vuosittaiset ta-loudelliset menetykset nousta jopa150 miljardiin Yhdysvaltain dollariin.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseentähtäävä tuloksellinen ja kustannus-tehokas toiminta edellyttää osallistu-misen laajentamista ja kaikkien tär-keimpien päästäjien osallistumista.Kehitysmaiden päästöt kasvavat no-peasti, ja eri arvioiden mukaan neohittaisivat noin vuonna 2030 teolli-suusmaiden päästöt. Vapaamatkusta-juus8 ja alueellinen lähestymistapa li-

säävät kielteisten kilpailukykyvaikutus-ten riskiä. Näistä syistä YK:n puitteissatoteutettua järjestelmää pidetään par-haana.

Valmistautuminen vuoden2012 jälkeistä aikaa koske-viin neuvotteluihin

Yhdysvaltain vetäydyttyä vuonna 2001kansainvälisen ilmastopolitiikan sivu-raiteelle EU on toiminut prosessinmoottorina. EU on ensimmäisenä, jovuodesta 2002 alkaen ajanut myös kes-kustelujen avaamista kansainvälisten il-mastoneuvottelujen seuraavasta neu-vottelukierroksesta. Myös toimeenpa-non puolella EU on toiminut edellä-kävijänä. Tämä on antanut EU:lle us-kottavuutta kansainvälisissä neuvotte-luissa mutta toisaalta nostanut myössisäistä kritiikkiä, joka on viitannut esi-merkiksi pelättyihin kilpailukykyvaiku-tuksiin.

Eurooppa-neuvoston pyynnön joh-dosta EU:n komissio hyväksyi 9.2.2005tiedonannon “Winning the Battleagainst Global Climate Change”. Senmukaan EU:n tulevan ilmastonmuu-tosstrategian on tarpeen sisältää seu-raavat elementit:

a. Osallistumisen laajeneminen: kah-den asteen tavoite voidaan saavuttaaja kielteiset taloudelliset vaikutuksetvälttää vain, jos kaikki keskeiset pääs-täjät osallistuvat toimintaan.

b. Kansainvälisen toiminnan tulee laa-jentua käsittämään kaikki kaasut jasektorit, mukaan lukien ilma- ja meri-liikenne, sekä metsänhävityksen py-säyttäminen.

c. Innovaatioiden lisääminen – Lis-sabonin strategian yhteydessä tulisi ke-hittää teknologiapolitiikkaa.

d. Markkinapohjaisten ja joustavieninstrumenttien käyttö: Kioton pöytä-kirjan onnistuneiksi osoittautuneet ra-kenne-elementit tulisi säilyttää vuoden6 Euroopan unionin neuvosto kokoon-

tuu käsiteltävistä aloista riippuen eri ko-koonpanoissa, joihin osallistuvat kunkinalan osalta toimivaltaiset jäsenvaltioidenministerit ja komission jäsenet. Ympäris-töministerit kokoontuvat ympäristöneuvos-toon noin neljä kertaa vuodessa.

7 Ympäristöministeriön ilmastonmuu-tosta käsitteleviä julkaisuja ja raporttejalöytyy osoitteesta www.ymparisto.fi/default.asp?node=965&lan=fi .

EU:n tavoite: maa-pallon keskilämpö-tila ei saisi noustaenempää kuinkaksi astetta.

8 Vapaamatkustajuudella tarkoitetaanesimerkiksi tilannetta, jossa jokin taho saayhteisestä sopimuksesta koituvat hyödyt il-man, että se osallistuu sopimuksesta ai-heutuviin kustannuksiin.

13

2012 jälkeenkin. Kehityspankkienkautta kanavoitavia julkisia varoja tu-lisi käyttää mobilisoimaan kehitysmai-den omia säästöjä ilmastomyönteisiininvestointeihin. Vähähiilistä energiaaedistävän maailmanlaajuisen ohjelmansekä teknologian siirtorahastojen mah-dollisuuksia tulisi tutkia.

e. EU:ssa tulee kohdentaa lisää voi-mavaroja ilmastonmuutokseen sopeu-tumiseen, ja köyhimpien ja vaikeim-massa asemassa olevien maiden sopeu-tustoimia tulisi tukea taloudellisesti.

Seuraavan neuvottelukierroksen käyn-nistymistä odoteltaessa tutkimuslaitok-set ja kansainväliset järjestöt ovat teh-neet paljon taustatyötä. Tuloksena pöy-dällä on laaja kirjo mahdollisia sopi-musmalleja, jotka vaihtelevat seuraa-vien tekijöiden suhteen:

– millaisia velvoitteita sopimuksessaasetetaan – sitovia vai ei-sitovia, mää-rällisiä päästökattoja vai talouden pääs-töintensiteetin suhteellista parantamistakoskevia, päästöihin vai toimenpitei-siin kohdistuvia

– millä perusteella maailmanlaajuisettavoitteet jaetaan maaryhmä- ja maa-kohtaisiksi velvoitteiksi

– missä määrin ja kuinka osapuolientavoitteita eriytetään

– keille velvoitteet asetetaan ja ketkäniistä sopivat.

Tässä vaiheessa mitkään mallit eivätnäytä vielä nousseen muita varteen-otettavammiksi vaihtoehdoiksi.

Ilmastonmuutoksesta ja tulevaisuu-den ilmastopolitiikasta on keskusteltuvuoden 2005 aikana useissa virallisis-sa ja epävirallisissa yhteyksissä9. Ilmas-tosopimuksen osapuolikonferenssinseuraava, 11. istunto (COP11) järjeste-tään Montrealissa 28.11.–9.12.2005.Samassa yhteydessä pidetään Kioton

pöytäkirjan osapuolikokouksen 1. is-tunto (COP/MOP1). Montrealin is-tunnoissa nähdään, miten edellä mai-nitut pyrkimykset käydä keskusteluailmastopolitiikan kehittämisestä ovatkantaneet hedelmää ja päästäänköpoliittisella rintamalla eteenpäin kohtiilmastosopimuksen perimmäisen ta-voitteen saavuttamista.�

KIRJALLISUUS

EEA (2005), Greenhouse Gas EmissionTrends and Projections in Europe 2005,http://org.eea.eu.int/

Eurooppa-neuvoston ja ympäristöneu-voston päätelmät, http://ue.eu.int/cms3_fo/index.htm .

Houghton, J.T. et al. (Eds.)(2001),Climate Change 2001: The ScientificBasis. Contribution of Working Group Ito the Third Assessment Report of theIntergovernmental Panel on ClimateChange, Cambridge and New York:Cambridge University Press. http://www.ipcc.ch/

Liski, M. (2004), Ilmastopolitiikan kus-tannusten ja hyötyjen arviointi eri aika-väleillä. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=25531&lan=fi

Tilastokeskus, Suomen kasvihuone-kaasupäästöt, http://www.stat.fi/tup/khkinv/index.html

Watkiss, P. et al. (2005), The Impactsand Costs of Climate Change. FinalReport, September 2005. http://europa.eu.int/comm/environment/climat/pdf/final_report2.pdf .

EU:n tavoitteena on mahdollisimman laaja osallistuminen vuoden 2012 jälkeisessä ilmas-topolitiikassa. Hanne Siikavirta katsoo, että kahden asteen tavoitetta ei ole mahdollistasaavuttaa ilman kaikkien keskeisten päästäjien osallistumista. Laaja osallistuminen lisäämyös kustannustehokkuutta.

9 Esimerkkejä ovat Ilmastosopimuksenosapuolikonferenssin 10. istunnon päätök-sen mukaisesti järjestetty ns. hallitustenasiantuntijoiden seminaari (SOGE), suur-ten teollisuusmaiden G8-ryhmän huippu-kokous Gleneaglesissa, EU:n huippuko-koukset Kiinan ja Intian kanssa, YK:nhuippukokous sekä Tanskan sekä Kana-dan järjestämät epäviralliset kokoukset.USA, Australia, Japani, Korea, Intia jaKiina antoivat heinäkuussa julkilausumanAasian ja Tyynenmeren alueen maidenalueellisesta kumppanuudesta, jolla edis-tetään ilmastonmuutokseen vastaavanteknologian kehittämistä, siirtoa ja käyt-töönottoa.

14

Viime vuosina Suomen mediassa onpuhuttu paljon ns. Kiina-ilmiöstä,mutta usein varsin erilaisissa yhteyk-sissä. Joskus sillä on viitattu työpaik-kojen siirtymiseen Suomesta Kiinaan,joskus taas Kiinan bruttokansantuot-teen nopeaan kasvuun. Oikeastaankeskustelu Kiinan roolista maailman-taloudessa heräsi Suomessa aiemminkuin muualla Euroopassa. Kiinan nou-

su takaisin merkittävien kansantalouk-sien joukkoon ei kuitenkaan ole kos-kettanut pelkästään Suomea vaan kokomaailmantaloutta. Tuotantopanostenvapaampi liikkuminen on mahdollis-tanut tuotantokustannusten minimoi-

Juuso KaaresvirtaEkonomistiSiirtymätalouksien tutkimuslaitos(BOFIT)Suomen Pankkijuuso.kaaresvirta@bof.fi

Kiina – ilmiökö?1

Kiinan nopea talouskasvu jatkuu, ja kehitty-

neemmistä maista siirtyy sinne työpaikkoja.

Suomalaisetkin kotitaloudet ja yritykset hyöty-

vät tästä monin tavoin.

Kirjoittaja on Kiina talouden seurantaan erikoistunut ekonomisti Suomen Pankin siirtymäta-louksien tutkimuslaitoksella.

1 Esitetyt näkemykset ovat kirjoittajanomia eivätkä edusta Suomen Pankin kan-taa.

15

misen siirtämällä tuotantoa vaikka toi-selle puolelle maapalloa, mikä on ai-heuttanut muutoksia kansainvälisessätyönjaossa.

Kiinan bruttokansantuote kasvaa jokolmattakymmenettä vuotta yli yhdek-sän prosentin vuosivauhtia ja valtionBKT:n arvioidaan nousevan maailmanneljänneksi suurimmaksi viiden vuo-den kuluessa. Vastaavanlaista pitkäai-kaista ja nopeaa talouskasvua on näh-ty Itä-Aasiassa ennenkin. Toisen maa-ilmansodan jälkeen Japanin talous lähtivoimakkaaseen kasvuun, ja sitä seu-rasi Etelä-Korea 1960-luvun lopussa.Maiden talouskasvun takana onkin ol-lut pitkälti samoja perusasioita – työ-voiman siirtyminen maataloudesta teol-lisuuteen ja korkea säästämisaste, jon-ka ansiosta investointeja on voitu teh-dä paljon. Suurta osaa Kiinan talous-kasvusta onkin perusteltu pelkällätuotantopanosten lisääntymisellä.

Pinta-alaltaan Kiina on lähes 30 ker-taa suurempi kuin Suomi, ja valtio onkehittynyt taloudellisesti varsin epäta-saisesti. Itärannikko on johtanut talous-kasvua, kun taas Länsi-Kiina on elvyt-tämisohjelmista huolimatta edelleenvarsin takapajuista. Itärannikolla nou-sevat tuotantokustannukset alkavattosin ajaa yrityksiä pikku hiljaa kau-emmas sisämaahan ja levittämään ta-louskasvua. Lisäksi maaseudun ja kau-punkialueiden olojen välillä on huomat-tava ero.

Työvoimaa riittää

Maailman suurin väkiluku luo valta-van potentiaalin Kiinan talouskasvul-le. Etenkin lyhyellä ja keskipitkällä ai-kavälillä työvoimaa on saatavilla hyvinrunsaasti. Työvoimavaltaisessa tuotan-nossa (tekstiili- ja vaateteollisuus, ko-koonpano yms.) piileekin Kiinan suh-teellinen etu verrattuna muuhun maa-ilmaan. Vaikka maataloudesta onkinsiirtynyt 1970-luvun lopun jälkeen huo-mattava määrä väestöä teollisuuteen japalvelualoille, Kiinassa arvioidaan ole-van edelleen noin 200 miljoonaa työ-töntä tai vajaatyöllistettyä. Virallisten

tilastojen mukaan työttömiä on noin30 miljoonaa. Suuri ero johtuu tilas-tointitavasta. Kiina onkin muuttamas-sa tilastointitapaa jo ensi vuonna kohtikansainvälistä käytäntöä todellisentyöttömyyden määrittämiseksi.

Pitkällä aikavälillä Kiinalla riittää haas-teita, sillä yli 65-vuotiaiden suhteelli-sen määrän arvioidaan kasvavan no-peasti johtuen 1970-luvun lopussakäyttöön otetusta yh-den lapsen politiikasta.Jo kahdenkymmenenvuoden kuluttua yli 65-vuotiaita arvioidaan ole-van noin 20 prosenttiasuhteessa työikäisen vä-estön määrään. Eläke-ikäisten osuus tulee ole-maan sitäkin korkeam-pi, sillä Kiinassa eläke-ikä on pääsääntöisestinaisilla 50 ja miehillä 55 vuotta. Elä-keiän nosto onkin hyvin todennäköis-tä, ja sitä on suositellut mm. OECD(2005). Nopean ikääntymisen ja puut-teellisen eläkejärjestelmän vuoksi Kii-nassa on kehkeytymässä varsinaineneläkepommi. Kiinan väkiluvun odote-taan kääntyvän laskuun jo ennen vuo-sisadan puoliväliä, ja samoihin aikoi-

hin Intia ohittaa Kiinan väestön mää-rässä.

Kommunistinen Kiina on aina pitä-nyt väestön koulutuksen painoarvoakorkeana. Se näkyy myös nykyään,kun Kiina sijoittaa huomattavasti ra-haa koulujärjestelmään ja erityisestikorkeakouluihin. Suurimmissa kau-pungeissa alkaakin olla erittäin hyviäyliopistoja. Lisäksi monet opiskelevat

ulkomailla. Parhaistayliopistoista valmistu-neet ovat viime vuosi-na tulleet entistä tietoi-semmiksi arvostaan, japalkkavaatimukset ovatnousseet. Edullisen jahyvin koulutetun työ-voiman saaminen Kii-nassa onkin jo nyt on-gelma joillakin yksittäi-sillä aloilla ja alueilla.

Monet kansainväliset yritykset ovattiedostaneet koulutuksen hyvän tasonja ovat siirtäneet myös tutkimus- jakehitystoimintaansa Kiinaan. Euroo-passa suuntauksesta ollaankin oltuhuolestuneita, sillä T&K:n siirtyessäKiinaan jää Euroopan rooli maailman-taloudessa osittain avoimeksi. Suomes-sa opiskelee lähes 2 000 kiinalaista,

Suomen kannattai-si houkutellaenemmän kiinalai-sia opiskelijoitajäämään tännetöihin ainakinjoksikin aikaa.

Kuvio 1.Keskimääräinen vuositulo kaupungeissa ja maaseudulla, dollaria.

Lähde: Kiinan tilastoviranomainen.

16

joista useat olisivat varmasti kiinnos-tuneita jäämään Suomeen ainakin jok-sikin aikaa Kiinassa arvostetun kan-sainvälisen työkokemuksen keräämi-seksi. Vaikka työnteko Suomessa jäi-sikin lyhytaikaiseksi, saattaisi heistä ollapitkällä aikavälillä hyötyä yrityksille suh-teiden luonnissa.

Kiinan nopea talouskasvu on pystyt-ty myös kanavoimaan väestön tuloi-hin. Maailmanpankin mukaan 1970-luvun lopun jälkeen äärimmäisessä köy-hyydessä elävien määrä pieneni 400miljoonalla (Chen ja Ravallion 2004).Kiinalaisten tulot ovat kasvaneet no-peasti sekä maaseudulla että kaupun-geissa. Vuoden 2003 viimeisen neljän-neksen jälkeen keskimääräiset henkeäkohti lasketut tulot ovat kasvaneet voi-makkaammin maaseudulla kuin kau-pungeissa. Ostovoimalla mitattuna kii-nalaiset ansaitsevat suomalaisiin verrat-tuna keskimäärin noin kuudesosanhenkilöä kohden.

Elintasoerot kaupunkien ja maaseu-dun välillä ovat suuret, mutta Kiina onsitoutunut lisäämään maaseudun hy-vinvointia. Hallitus on mm. jo poista-nut lähes kaikki maatalouteen liittyvätverot. Lisäksi maaseudulla ei käytän-nössä tarvitse maksaa tuloveroa lain-kaan. Uudessa keväällä hyväksyttäväs-sä viisivuotissuunnitelmassa maaseu-dun kehittämisellä on edelleen suuripainoarvo. Sen lisäksi suunnitelmassatodetaan valtion pyrkivän ohjaamaanyhä suuremman osan talouskasvustakansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen.

Investoinnit mittavia

Ulkomaisten suorien sijoitusten vuo-sittainen virta Kiinaan on ollut likimainsamansuuruinen (noin 40–50 mrd.dollaria)2 jo kymmenkunta vuotta, jaulkomainen pääoma on auttanut maantalouskasvua. Kiinaan vuosittain teh-tyjen suorien sijoitusten suuruus on

kuitenkin suhteellisen pieni verrattunamaan kotimaisiin kiinteisiin investoin-teihin – vuosittain noin kuusi prosent-tia. Kiinassa investointeihin on käytet-tävissä runsaasti pääomaa, sillä sääs-tämisaste on ollut pitkään yli 40 pro-senttia bruttokansantuotteesta, mikäon maailman korkeimpia. Euroopas-sa säästämisaste on ollut suurin piir-tein 20 prosentin luokkaa.

Osa Kiinaan tehdyistä suorista sijoi-tuksista on kuitenkin kiinalaista pää-omaa, joka on vain kierrätetty jonkinkolmannen maan kautta. Pääomankierrätyksestä on jonkin verran hyötyä,sillä Kiinassa toimivilla yrityksillä, joissaon ulkomaista pääomaa, on joitakinetuja esimerkiksi verotuksessa. “Todel-listen” ulkomaisten suorien sijoituksienvirtaa Kiinaan onkin vaikea arvioida.Suomalaisista yrityksistä tunnetusti mm.Nokia ja monet sen alihankkijat ovatsijoittaneet Kiinaan suuria summia jahyötyneet Kiinan halpatyövoimasta pa-rantuneena kannattavuutena.

Sen sijaan suorat sijoitukset Kiinastamuihin maihin ovat olleet huomatta-vasti pienempiä3, vaikka valtio on pyr-kinyt kannustamaan niitä. Tunnetuin

kiinalaisten tekemä ulkomainen suorasijoitus on IBM:n tietokonetuotannonhankkiminen viime vuonna. Useimmatsuorat sijoitukset Kiinasta ovat kuiten-kin kohdistuneet raaka-ainesektorille,jossa etenkin kiinalaisilla öljy-yrityksil-lä on ollut hyvinkin kunnianhimoisiapyrkimyksiä.

Ruotsi on pyrkinyt aktiivisesti hou-kuttelemaan kiinalaisia suoria sijoituk-sia, ja se onkin onnistunut siinä huo-mattavasti muita pohjoismaita parem-min. Vastaavanlaisesta houkuttelemi-sesta on ollut keskustelua myös Suo-messa, ja kuluvan vuoden alussa avat-tiinkin FinChi-innovaatiokeskusShanghaihin. Tiettävästi tähän men-nessä merkittävimmät kiinalaiset suo-rat sijoitukset Suomeen ovat olleetTurun televisiotehtaaseen ja jalkapal-loseura AC Allianssi oy:öön tehdyt si-joitukset, jotka molemmat ovat olleetsinällään varsin mielenkiintoisia.

Ulkomaankauppa kukoistaa

Kiinan ulkomaankauppa on kasvanuthyvin nopeasti tällä vuosituhannella.Joidenkin arvioiden mukaan siitä tu-lee maailman suurin kauppamahti vuo-teen 2020 mennessä. Myös ulkomaan-

2 Alustavan tiedon mukaan vuonna 2004ulkomaisia suoria sijoituksia Kiinaan teh-tiin yli 60 miljardilla dollarilla, mutta lu-kemaa ollaan korjaamassa alaspäin.

Kuvio 2.Kiinan ulkomaankaupan kehitys, miljardia dollaria.

Lähde: Kiinan tulli.

3 Selvästi alle 10 % verrattuna maahantulleisiin sijoituksiin.

17

kaupan ylijäämä on kasvanut. Viimevuonna kauppa oli noin 30 miljardiadollaria ylijäämäinen, ja kuluvanavuonna ylijäämä paisuu lähemmäs 100miljardia dollaria. Ylijäämän suuri kas-vu tänä vuonna on johtunut pääasias-sa tuonnin kasvun huomattavasta hi-dastumisesta. Kiinalla on ylijäämää lä-hinnä Yhdysvaltojen ja EU-maidenkanssa, kun alijäämää taas on pääasi-assa Itä- ja Kaakkois-Aasian maidenkanssa. Kiinan viennistä koneet ja lait-teet kattavat hieman yli puolet, kuntaas tuonti koostuu lähinnä raaka-ai-neista.

Vuoden 2005 alussa WTO-si-toumusten mukaisesti poistettiin kau-panesteet tekstiileiltä ja vaatteilta.Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissaei oltu vielä valmiita hyväksymäänkansainvälistä työpaikkojen uudel-leenjakoa, vaan molemmat ottivat al-kukesällä käyttöönsä suojatoimia Kii-nasta tapahtuvan tuonnin kasvun hi-dastamiseksi. Yhdysvalloissa painettasuojatoimille lisäsivät arviot, joidenmukaan maa oli menettämässä yli300 000 työpaikkaa Kiinaan. Euroo-pan Unionin jäsenmaissa oli sen si-jaan huomattavaa erimielisyyttä. Mo-net tekstiili- ja vaatetuotantonsa jo Aa-

siaan siirtäneet maat (kuten Suomi)olivat ehdottomasti suojatoimia vas-taan, kun taas lähinnä eteläiset EU-maat olivat suojatoimien puolella.WTO-sitoumustenmukaisia suojatoi-mia voidaan käyttäävuoden 2008 lop-puun asti.

Toisin kuin voisikuvitella ja useinluullaan, tekstiilien javaatteiden vienti Kii-nasta kuluvanavuonna on kasvanutpaljon hitaamminkuin maan vientikeskimäärin. Sensijaan viennin suun-ta on muuttunutniin, että suurempiosuus viennistä onkohdistunut Yhdys-valtoihin ja EU-mai-hin. Nopeassa tah-dissa käyttöön ote-tut suojatoimet kii-nalaisia tekstiilejävastaan ovat olleetkiusallisia etenkinniitä Kiinasta tilan-

neille vähittäiskauppiaille, joiden on ol-lut mahdotonta ennustaa suojatoimia.

Suomen kauppa Kiinan kanssa onmuihin EU-maihin verrattuna suurta.Kiinan osuus Suomen ulkomaan kau-pasta on ollut vajaa 5 %, kun EU-mailla yhteensä on noin 3 %. Lisäksiviime vuonna Suomi oli ainut EU-maa,jonka kauppa oli ylijäämäistä Kiinankanssa. Tuo ylijäämä tosin selittyneeainakin osittain yhdellä suurella pape-rikonetoimituksella. Kuluvan vuodentammi-heinäkuussa Suomen kaupanalijäämä Kiinan kanssa oli hieman alle500 miljoonaa euroa (kuvio 1).

Ulkomaankauppatilastot ovat kuiten-kin varsin ongelmallisia, ja kaupan eriosapuolten kohdalla puhutaan yleensäaivan eri numeroista. Esimerkiksi vii-me vuonna IMF:n (2005) keräämientietojen mukaan Kiinan ja Hongkon-gin yhteenlaskettu ulkomaankaupanylijäämä oli Yhdysvaltojen kanssa 130miljardia dollaria, kun taas Yhdysval-tojen alijäämä näiden kanssa oli samanlähteen perusteella 170 miljardia dol-laria. Kiina ja Yhdysvallat eivät ole suin-

Kuvio 3.Suomen ja Kiinan kauppa, miljoonaa euroa.

Lähde: Suomen tulli.

Juuso Kaaresvirran mielestä Kiinan talouden tulevaisuuden kas-vunäkymät ovat erittäin hyvät ja mekin tulemme hyötymään kas-vusta.

18

kaan poikkeustapaus, vaan myös esi-merkiksi Suomen ja Venäjän kauppa-tilastoissa on huomattavia eroja. Syitätilastoeroihin ulkomaankauppatilastois-sa on monia, joista osa liittyy hiemanmaittain vaihteleviin tullauskäytäntöi-hin.

Kiinan valuuttakurssipolitiik-ka

Kuluvana vuonna Kiinan kauppata-seen suuri ylijäämä on herättänyt pal-jon keskustelua etenkin Yhdysvallois-sa, jossa maiden välisen kaupan epä-tasapainoa pidetään lähes ainoastaandollariin kytketyn ja aliarvostetun jua-nin syynä. Yhdysvaltain senaatissa onjopa väläytelty tuntuvien tuontirajoit-teiden asettamista kaikille kiinalaisilletuotteille, jos Kiina ei revalvoi valuut-taansa nopeassa tahdissa ja merkittä-västi.

Kiinan keskuspankki päätti viimeheinäkuussa odotetusti lievittää jua-nin kymmenen vuotta kestänyttä tiuk-kaa sidosta dollariin antamalla sille hie-man liikkumavaraa. Samalla juan re-valvoitiin kahdella prosentilla. Valuut-takurssimuutos oli si-nällään hyvin pieni, eikäsillä odoteta olevan pal-joakaan merkitystäetenkään Kiinan ulko-maankaupan tasapai-nottamisessa. Yhdysval-tain painostuksen vai-kutuksen valuuttakurs-sipolitiikan muutok-seen uskotaan olleenvarsin pieni. Sen sijaan muutos tapah-tui kohti keskuspankin pitkän aika-välin tavoitetta eli kelluvaa valuuttaa,ja keskuspankki olikin pitkään vihjail-lut muuttavansa järjestelmää. Kiina-laisille tyypillisesti siirtyminen kohti va-paasti kelluvaa valuuttaa tapahtuu ot-tamalla pieniä askelia eikä yhtenä ra-dikaalina muutoksena, jonka vaiku-tuksia Kiinan omaan talouteen ja maa-ilmantalouteen olisi vaikea ennakoi-da. Valuuttakurssin vapauttamisessaon kuitenkin paljon riskejä, sillä Kii-

nan rahatalous ei ole tukevalla poh-jalla ja kiinalaiset pankit ja yritykseteivät ole tottuneet ottamaan huomi-oon muutoksia valuuttakurssissa (Su-tela ja Vartia 2005).

Tavallisen suomalaisen kannalta Kii-nan valuuttakurssipolitiikka on olluthyödyllistä. Euron arvon noustessa dol-lariin nähden viime vuosina vahvistu-mista on tapahtunut myös juaniin näh-den. Näin ollen Kiinasta on voitu tuodakulutustavaroita hyvin halvalla, ja mat-kustaminen maassa on ollut halpaa.

Talouskasvuun tarvitaan raa-ka-aineita

Kiinan nopea talouskasvu on kasvat-tanut useiden raaka-aineiden (mm. rau-tamalmin ja öljyn) kysyntää ja samallamaailmanmarkkinahintoja. ToisaaltaKiina on investoinut huomattavasti joi-denkin raaka-aineiden (mm. teräksenja alumiinin) tuotantoon, ja niiden hin-nat ovat kääntyneet tai kääntymässälaskuun.

Tämän vuoden aikana raakaöljynmaailmanmarkkinahinta on kohonnutnoin 50 prosenttia viime vuoden lo-

pusta ja 100 prosent-tia vuoden 2003 lopus-ta. Osittain hintojennousu on johtunut ky-synnän kasvusta suu-rimmissa öljynkulutus-maissa eli Yhdysvallois-sa ja Kiinassa, muttaosittain myös luonnon-katastrofeista ja levot-tomuuksista. Lisäksi

öljyntuottajat eivät ole pystyneet en-nakoimaan kansainvälisen kysynnänkasvua, ja investoinnit tuotantokapa-siteetin nostamiseksi ovat olleet riittä-mättömiä.

Kiina tuottaa itse hieman yli puolettarvitsemaan raakaöljystä, ja se on in-vestoinut huomattavasti öljyntuotan-toon ja -etsintään. Lisäksi monet pie-net yksityiset öljy-yhtiöt ovat yhdisty-neet suuremmiksi ja tehokkaammiksikokonaisuuksiksi. Kiinan osuus kan-sainvälisestä öljykaupasta on noin kuusi

prosenttia. IEA:n arvioiden mukaanKiinan öljyntuotanto tulee kasvamaankuluvana vuonna nopeammin kuin ku-lutus, ja raakaöljyn tuontimäärä onkintammi-syyskuussa kasvanut vain neljäprosenttia vuotta aiemmasta. Tosinöljyn tuonnin kasvun hidastuminen joh-tunee osittain myös varastojen pie-nenemisestä. Lisäksi Kiina on pyrki-nyt hajauttamaan öljyntuontiaan, jamaa on kasvattanut toimituksia mm.Venezuelasta ja Kazakstanista. Hank-keilla on myös suora öljyputki Venä-jältä Kiinaan, jonka toteutuminen ontosin ollut viime aikoina vastatuulessa.Kohonneet raakaöljyn hinnat eivät olejuurikaan hidastaneet Kiinan talouskas-vua, sillä polttoaineiden hinnat ovat Kii-nassa tiukasti säännellyt. Hintasäänte-ly on johtanut siihen, että kiinalaisetraakaöljyn tuottajien voitot ovat kas-vaneet hyvin suuriksi, kun taas öljyn-jalostus on ollut tappiollista. Hallintoja osapuolet ovatkin alkaneet pohti-maan muutoksia polttoaineiden hinta-järjestelmään.

Kiina on ollut jo kymmenkunta vuot-ta maailman suurin teräksen tuottaja.Maa on joutunut kuitenkin oman tuo-tantonsa lisäksi tuomaan paljon terästämyös muualta. Suuri teräksen kysyntäsai useat kiinalaiset investoimaan huo-mattavasti tuotantoonsa, ja kohonneentuotantokapasiteetin myötä Kiina kään-tyi teräksen nettoviejäksi viime vuodenlopulla. Tuotannon kasvu Kiinassa saimyös pitkään nousussa olleet teräksenhinnat laskuun ja monet suuret kan-sainväliset teräsyhtiöt leikkaamaan tuo-tantoaan. Kiina tuottaa nykyään erityi-sesti heikkolaatuista terästä, mutta maaon kehittämässä myös korkealaatuisenteräksen tuotantoa. Suomalaiset teräs-yhtiöt hyötyvät myös Kiinan kysynnänaiheuttamasta maailmanmarkkinahin-nan noususta. Tilanne saattaa muuttua,kun Kiina siirtyy tuottamaan yhä kor-keampitasoista terästä.

Jatkuuko talouskasvu?

Vaikka Kiinan talouden kasvun funda-mentit ovat varsin hyvät, valtiolla on

Kiinan kysyntä onnostanut joidenkinraaka-aineidenhintoja, mutta osahinnoista on kään-tynyt jo laskuun.

19

paljon huolen aiheita. Esimerkiksi ta-louskasvun hidastuminen tai suuri po-litiikkamuutos saattavat kiihdyttää uu-delleen hoitamattomien luottojen kas-vua. Vauhdikkaan talouskasvun mu-kanaan tuomat ympäristöongelmatovat myös kasvaneet nopeasti. LisäksiKiinan kysyntä saattaa nostaa joiden-kin tiettyjen raaka-aineiden hinnat kor-kealle, mikä omalta osalta saattaa ra-joittaa myös talouskasvua.

Tiedotusvälineet ovat kuluvanavuonna kertoneet yhä useammin Kii-nassa tapahtuneista mellakoista taimuista mielenilmauksista. Tilastojenperusteella mielenilmausten määrä onkuitenkin pysynyt suurin piirtein va-kaana viime vuosina. Lisäksi mielen-ilmauksia ei ole tiettävästi kohdistet-tu keskushallintoa vastaan, johon kii-nalaiset tuntuvat olevan pääosin tyy-tyväisiä. Lähitulevaisuudessa tilannetuskin tulee muuttumaan, mutta vuo-sikymmenen tai kahden päästä tapah-tuvia mahdollisia laajempia mielenil-mauksia keskushallintoa vastaan on

kuitenkin mahdotonta en-nustaa.

Kiinan ilmiö?

Suomessa on ymmärrettyKiinan rooli maailmantalo-udessa varsin hyvin, ja Kii-na nähdään jo mahdollisuu-tena pikemminkin kuin uh-kana. Täällä keskustelu Kii-nan roolista alkoi varsin ai-kaisin, ja siitä pitää ainakinosittain kiittää Nokiaa, jokalisäsi huomattavasti Kiina-ai-heista keskustelua mediassavetämällä paljon alihankki-joita perässään Kiinaan.

Kiinan talouskasvu ei oleollut mitenkään ilmiömäis-tä. Lähinnä talouskasvu onjohtunut vain tuotantopa-nosten (lähinnä työvoimanja fyysisen pääoman) lisä-yksestä. Maassa on edelleenvaltavasti potentiaalia, jasen valjastaminen talouskas-

vun tarpeisiin 1970-luvun lopun jäl-keen on onnistunut hienosti. Vapau-tunut tuotantopanosten liikkuminenovat mahdollistaneet maiden välisentyönjaon muuttumisen, jota oikeas-taan voisi pitää tärkeimpänä ilmiönä.Sen ansiosta Kiinasta on tullut ko-koonpano- ja tuotantotehdas monillehyödykkeille. Kiinasta on hyötyä sekäsuomalaisille yrityksille parantuneenakannattavuutena että kuluttajille hal-vempina hyödykkeinä. Myös tulevai-suudessa Kiinalla on varmasti paljonannettavaa Suomelle. Esimerkiksi Kii-nan kasvaneet ympäristöongelmatsaattavat avata yhden uuden nopeastikasvavan toimialan.�

KIRJALLISUUS

Chen, S. & Ravallion, M. (2004),Learning from Success: UnderstandingChina’s (uneven) progress againstpoverty, Finance &Development, 41:4,16–19.

Kuva: Simo Vunneli/Kuvaario.

IMF (2005), Direction of TradeStatistics, June.

OECD( 2005), China EconomicSurvey, Paris: OECD.

Sutela, P. & Vartia, P. (toim.)(2005),Kiina ja kasvun kivut, Helsinki: ETLA jaBOFIT.

Kuva: Simo Vunneli/Kuvaario.

20

Petri Böckermanin ja Roope Uusita-lon tutkimuksen (2005) mukaan Suo-men korkea, 1990-luvun alussa enti-sestään kohonnut järjestäytyminenammattiliittoihin on kääntynyt lamanjälkeen laskuun. Keskustelussa tästätuloksesta on vedetty kovin erilaisia

johtopäätöksiä. Ääripäitä voisi ehkäkuvata niin, että jotkut ajattelevat pit-kään toivomansa ay-liikkeen romah-duksen alkaneen nyt, kun taas toisetselittävät pois ay-liikkeen haasteitakorostamalla tutkimuksessa aina aukijääviä kysymyksiä. Analyyttista kes-

Pentti PuoskariTutkijaPalkansaajien tutkimuslaitospentti.puoskari@labour.fi

Työmarkkina-järjestöjenrakenteetmuutoksessa– eurooppalaisiakehityspiirteitäEuroopassa työmarkkinajärjestöt näyttävät säi-

lyttävän merkityksensä, mutta niitä yhdistellään

ja niiden toimintoja tehostetaan.

21

kustelua on kuitenkin perusteltua jat-kaa ilman ennakkositoumuksia, silläjärjestäytyminen ja sen myötä ay-liik-keen asema palkka- ja työehdoista pää-tettäessä on vaihdellut pitkässä histo-riassa paljon, eikä maiden välisilleeroille ja erisuuntaisille kehityskuluil-le ole helppo löytää tyhjentäviä seli-tyksiä.

Esimerkiksi sitä tosiasiaa, että ay-liikkeellä ja kollektiivisella sopimisellaei ole anglosaksisissa ja eteläisen Eu-roopan maissa – puhumattakaan uu-sista itäisen Keski-Euroopan maista –lähimainkaan yhtä suurta roolia kuinPohjoismaissa, on mahdotonta selit-tää pelkästään tekijöillä, jotka liitty-vät maiden taloudelliseen rakentee-seen ja kehitysvaiheeseen. Erojentaustalla on historiallisia, kulttuurisiaja poliittisia rakenteita, jotka ovat syn-tyneet yhteiskuntien murrosvaiheissatehdyistä erilaisista valinnoista, ja joi-den jatkuvuuden perustana on se, ettähyvinkin erilaisilla työmarkkinoidenpäätöksentekojärjestelmillä näytetäänpäästävän melko samanlaisiin tai ai-nakin kunkin yhteiskunnan vallitsevannormiston mukaan tyydyttäviin tulok-siin.

Vaikka talouden rakenteet ja talou-dellinen kehitys eivät riitä ay-liikkeenerisuuruisten roolien selitykseksi, nii-den merkitys työmarkkinainstituuti-oiden kehityksessä ei ole mitätön. Esi-merkiksi maan yritysrakenne vaikut-taa yhtäältä siihen, kuinka hyvät edel-lytykset valtakunnallisilla ammattilii-toilla on nousta työmarkkinoiden neu-votteluosapuoleksi ja pysyä sellaisena,ja toisaalta siihen, mi-ten laaja kysyntä ja tukijärjestöperustaisille kol-lektiivisopimuksille työ-markkinoilla on. Työ-paikan koon ja luon-teen merkitys järjestäy-tymisen kannalta tun-netaan ammattiliitois-sa, mutta yritysraken-teen vaikutus työnan-tajien järjestäytymiseen ja työmarkki-najärjestelmään jää usein vähemmäl-le huomiolle.

Suurilla yrityksillä on pienyrityksiä laa-jemmat mahdollisuudet valita, mitätyömarkkinaintressejä ne hoitavat itseja mitä kollektiivisesti järjestöjensäkautta. Toisaalta niin yleistä kuin pien-yritysten ja ay-liikkeen välinen epäluulo

onkin, rationaalisesti toimivat pienyri-tykset antavat arvoa sille (weberiläisel-le) työnjaon tehokkuudesta koituvallehyödylle, että kollektiivisessa sopimus-järjestelmässä ne voivat soveltaa tes-normeja tarvitsematta neuvotella työ-ehdoista aina erikseen. Tähän liittyneemyös se tärkeä tutkimustulos, ettätyönantajapuolella kohdistetaan kritiik-kiä työehtojärjestelmän joustamatto-muuteen ja palkkaerojen pienuuteenenemmän järjestöissä kuin ruohonjuu-ritasolla, yrityksissä (Alho ja Pekkari-nen 2004).

Viittaus Yhdysvaltain työmarkkinoi-hin riittää osoittamaan, että taloudenrakenne on vain yksi järjestelmäerojaaiheuttava tekijä muiden joukossa.Yhdysvaltain liberalistisen työmarkki-namallin tunnettua piirrettä, että työ-ehdoista päätetään paljolti yrityskoh-taisesti ja managerialistisin ehdoin, onselitettävä myös muilla institutionaali-silla piirteillä ja historiallisilla perinteil-lä. Näihin kuuluu mm. kilpailulaista tu-levat pidäkkeet yritysten järjestäytymi-selle (kartelleille). Sama päätelmä onhelppo tehdä myös analysoitaessa työ-markkinaorganisaatioiden kehitystäEuroopassa. Järjestelmät eroavat mait-tain, ja yleisiä muutostrendejäkin onvain vaivoin tunnistettavissa.

Vastoin yleistävää käsitystä, että työ-markkinaorganisaatiot olisivat globali-

saation seurauksena hei-kentymässä dramaatti-sesti kaikkialla, euroop-palaiset järjestöraken-teet näyttävät kestä-neen melko hyvin, jos-kin maittain vaihtele-vasti. Työmarkkinoi-den neuvottelu- ja so-pimusjärjestelmän in-stitutionalisoitumista

Euroopassa osoittaa mm. työnantajienkeskusjärjestöjä vertailevassa analyy-sissa (EIRO 2004) tehty johtopäätös,että yritysten järjestäytymisaste onuseimmissa maissa melko vakaa. Tut-kimuksen mukaan ei ole merkkejä sel-laisesta yleisestä trendistä, että yritys-ten halukkuus liittyä työnantaja- ja toi-mialajärjestöihin olisi heikkenemässä.

Globalisaatio einäytä yleisestijohtavan työmark-kinajärjestöjenheikentymiseenEuroopassa.

Pentti Puoskari on laatinut SAK:lle selvityksen toimialarakenteen muutosten vaikutuksistaammattiyhdistysliikkeen järjestörakenteisiin.

22

Kansainvälisen kilpailun katsotaan kui-tenkin lisänneen painetta tehostaa työ-antajajärjestöjen toimintoja ja keven-tää organisaatiota. Kun yritykset jou-tuvat jatkuvasti nostamaan tuottavuut-taan markkina-aseman säilyttääkseen,ne kontrolloivat aikaisempaa tarkem-min myös järjestöjäsenyyden kustan-nusten ja siitä saatavien palvelujen suh-detta.

Kuva viime vuosina tapahtuneestapalkansaajien järjestäytymisasteen alen-tumisesta, jota tiedot ammattiliittoihinkuulumisesta aikavälillä 1960–2000osoittavat, on myös maittain kovinepätasainen (taulukko 1). Järjestäyty-misasteen lasku parhaiden vuosien eli1990-luvun alun tasolta on silti Suo-menkin vahvalle ay-liikkeelle totinenhaaste, sillä ilmiö näyttäisi liittyvän pait-si työttömyyskassajärjestelmän tuke-man järjestäytymismotiiviin heikenty-miseen myös vaikeuksiin vastata pe-rinteisellä toimintatavalla ja -organisaa-

tiolla yritysten, toimialojen ja työelä-män muutoksiin. Tästä taustasta kä-sin on hyvin ymmärrettävää, että eu-rooppalaisessa työmarkkinakentässä –sekä työnantaja- että palkansaajapuo-lella – on käynnissä järjestörakentei-den arvioinnin ja kehittämisen aalto.

Yhteisiä kehittämislinjoja

Järjestörakenteiden uudistamisessa vii-tataan organisaatioiden sisäiseen tehos-tamiseen kuten organisaatiouudistuk-sissa yleensä. Uudistusten toisena tär-keänä lähtökohtana näyttää olevan ar-vio, että toimiala- ja yritysrakenteenmuutos edellyttää ennen jälkiteollistakautta muodostuneiden organisoitu-mismallien läpivalaisua. Järjestöraken-teen pirstaleisuus on hallitseva teemaeurooppalaisten työmarkkinajärjestö-jen kehittämistä koskevassa keskuste-lussa.

Mainitussa työnantajakeskusjärjestö-jen vertailussa (EIRO 2004) todettiinjohtopäätöksenä, että maan koon jajärjestöjen lukumäärän ja niiden eriy-tyneisyyden (eli yleisten työnantajajär-jestöjen, sektorijärjestöjen ja pk-yritys-ten järjestöjen olemassaolon) välille eilöydy systemaattista yhteyttä. Lisäksiarvioitiin, että järjestöt ovat onnistu-neet saavuttamaan varsin laajasti toisi-aan täydentävän roolin ja työnjaon.Kilpailuasetelmia arvioitiin olevan lä-hinnä pk-yritysten keskusjärjestöjen jajoidenkin palvelusektoreiden keskus-järjestöjen välillä. Eurooppalaisena ke-hityssuuntana todetaan samoin se, ettäon luovuttu työmarkkinaintressien eril-lisestä edustamisesta ja sen sijaan fuu-sioitu työnantajajärjestöistä ja erillisis-tä elinkeinopoliittisista järjestöistä teh-täviltään laaja-alaisia elinkeinoelämänetujärjestöjä.

Maan koolla ei näyttäisi olevan sys-temaattista vaikutusta myöskään kes-kusjärjestöjen jäsenliittojen määrään.Tutkimuksen parin vuoden takaisestaaineistosta käy kuitenkin ilmi, että toi-mialaliittojen määrä on Pohjoismais-sa pienempi kuin muualla. Lisäksi tut-kimus osoittaa, että pk-yrityksiä ko-koavilla keskusjärjestöillä on muitaenemmän jäsenliittoja. Tätä selitetäänkahdella seikalla. Ensinnäkin pk-yri-tykset tarvitsevat suuryrityksiä enem-män järjestöjensä palveluja, mikä edel-lyttää eriytynyttä organisaatioraken-netta. Toiseksi monet pk-yrityksettoimivat kapeilla käsityövaltaisilla toi-mialoilla, jolloin organisaatiomallitnoudattavat tietysti näitä toimialara-kenteita. Monissa maissa todettiin ole-van käynnissä jäsenliittojen rationali-sointi samalla tavalla kuin keskusjär-jestötasollakin.

Ammattiliittojen ja palkansaajien kes-kusjärjestöjen rakenteesta ja kehitys-suunnista ei ole käytettävissä menetel-mällisesti pätevää vertailua. Tekemänityömarkkinajärjestöjen tilanteen tar-kastelu muutamissa Suomen kannaltakiinnostavissa pienissä avotalouksissa– Pohjoismaissa, Itävallassa ja Irlan-nissa – viittaa kuitenkin siihen, että jär-jestörakenteen tiivistäminen on selkeäLähde: Lesch (2004).

Taulukko 1.Palkansaajien ammatillinen järjestäytymisaste eräissä maissa vuosina 1961–2000. Taulukossa raportoidut luvut ovat kymmenen vuoden keskiarvoja.

1961/ 1971/ 1981/ 1991/ Maksimi- Maksimi-1970 1980 1990 2000 arvo arvon

vuosi

Ghent -maat:

Ruotsi 66,4 73,4 81,5 85,9 88,6 1998Suomi 40 64,5 70,2 77,2 79,6 1995Tanska 61,3 69,1 76,8 76,6 79,5 1994

Keskiarvo 55,9 69,0 76,2 79,9 82,6 1996

Eräitä muita maita:

Hollanti 39,1 36,6 27,7 24,5 41,7 1960Italia 28 46,9 43 38,7 50,5 1976Iso-Britannia 40,9 47,6 40,8 32,5 50,1 1979Itävalta 58,3 52,7 50,4 40,6 60 1960Japani 34,1 32,5 27,5 23,3 34,8 1964Norja 51,5 52,1 55,5 54,8 56,4 1990Ranska 20,1 21 13,8 10,5 22,2 1969Saksa 32,9 34,1 33,9 29,1 35,9 1991Sveitsi 33,5 31,1 27,9 23,2 37 1960Yhdysvallat 26,9 22,9 18,2 14,8 29,4 1960

Keskiarvo 36,3 37,3 33,3 28,7 41,2 1970

23

trendi palkansaajapuolellakin. Palkan-saajapuolella on toteutettu lukuisia jär-jestöfuusioita, ja parhaillaan on käyn-nissä monia järjestöyhteistyön kehittä-mishankkeita.

Mitään yhtä ay-liikkeen järjestöraken-teen kehitysvisiota ei silti ole identifi-oitavissa edes Pohjoismaista puhumat-takaan laajemmin pienistä, vanhoistaEU-maista. Maittain poikkeavat järjes-törakenteet ja kehityssuunnat ovat yh-teydessä työmarkkinoiden neuvottelu-ja sopimusjärjestelmän eroihin eli kus-sakin maassa ajan myötä kehittynee-seen palkanmuodostuksen malliin. So-pimusjärjestelmissä 1980-luvulta läh-tien tapahtuneissa muutoksissa on ha-vaittavissa maasta riippuen sekä hajau-tumisen että keskittymisen piirteitä, jo-ten työmarkkinatutkimuksessa 1990-luvulla ennusteltua yleistä desentrali-saation prosessia ei ole nähty (vrt.Iversen 1999, 119–165).

Hajautumisen tendensseistä puhutta-essa hämärtyy lisäksi usein se tosiasia,että valtion ja keskusjärjestöjen roolineuvottelu- ja sopimusjärjestelmässäon eri asia kuin neuvottelu- ja sopi-musjärjestelmän keskittyneisyyden jakoordinaation aste. Sopimusjärjestel-mässä voi olla koordinaatiota ilman,että tehdään keskitettyjä tulosopimuk-sia ja että keskusjärjestöillä on vahvarooli neuvotteluissa tai sopimisessa(Tanska, Ruotsi). Vastaavasti keskus-järjestöillä voi olla päätösvaltaa jopajäsenliittojensa organisoitumiseen asti(Itävalta), mutta palkanmuodostus ta-pahtuu desentralistisesti niin, että toi-mialoittaiset palkkaerot muodostuvatsuuremmiksi kuin organisaatiomuo-doltaan hajautuneemmassa järjestel-mässä.

Erilaisten mallien taustateki-jät

Maittain poikkeavissa sopimus- ja neu-vottelujärjestelmissä ja sen myötä eri-laisissa järjestörakenteiden kehittämis-paineissa heijastuvat kunkin maan ta-loudellis-poliittiset ja historialliset eri-tyispiirteet. Yritysrakenne ja globaali-

en suuryritysten rooli näyttäisi olevantärkeä taustatekijä erilaisissa urissa,joita pitkin työmarkkinoiden koordi-naatio on kehittynyt esim. Pohjoismais-sa, Itävallassa ja Irlannissa.

Suuryritysvaltainen talouden raken-ne on ollut perinteisesti ruotsalainenpiirre verrattaessa maata paitsi Tans-kaan myös Norjaan. Öljyteollisuudennousu Norjassa ei ole lähentänyt mer-kittävästi naapurusten yritysrakentei-ta. Kun Norjassa on nyt pienyritysval-taisten toimialojen rin-nalla valtiollinen, kan-sallisesti ohjattu öljyteol-lisuus, Ruotsissa isoillakansainvälistyneilläpörssiyhtiöillä on sil-miinpistävän keskeinenrooli. Itävallassa yritys-sektori on sen sijaan ra-kentunut kansallistenpienyritysten varaan sel-vemmin kuin juuri missään muussakehittyneessä teollisuusmaassa. Irlan-nissa taas talouden rakenne on Nor-jan tavoin kaksijakoinen yritysten(klusteri)kytkentöjen osalta, mutta kunNorjassa kansallisesti omistettu öljy-yhtiö dominoi suurteollisuussektoria,Irlannissa suuryhtiöt ovat suurelta osinamerikkalaisten jättiyhtiöiden tytäryh-tiöitä.

Poliittisten tekijöiden vaikutus työ-markkinajärjestelmään todetaan taval-lisesti Etelä- ja Keski-Euroopan mai-den erityispiirteeksi sen vuoksi, että ay-järjestöt ovat ideologisesti, poliittisestija uskonnollisesti leimautuneita. Poh-joismaille ja Itävallalle tyypillisenä taaspidetään vahvoja organisaatioita sekäpragmaattisuutta, politiikan ja työ-markkinajärjestöjen toiminnan sel-keämpää erottamista toisistaan. Poliit-tiset taustatekijät ovat kuitenkin vai-kuttaneet eri tavoin myös niiden työ-markkinajärjestelmiin.

Ruotsissa 1930-luvulla alkanut työ-markkinayhteistyö ja sen jatkona toi-sen maailmansodan jälkeen muotou-tunut työn ja pääoman kompromissi(Saltsjöbadenin sopimus) sisälsi vah-vat poliittiset lataukset, niin järjestel-mällistä kuin osapuolten yhteistyö

1970-luvulle asti olikin. Luokkakomp-romissia työmarkkinajärjestelmän pe-rustana korosti sosialidemokraattienvahva valtiollinen asema ja tiivis poliit-tinen yhteistoiminta ammattiliittojenkeskusjärjestö LO:n ja sen jäsenjärjes-töjen kanssa. Työmarkkinajärjestelmätoimi siis pitkään poliittisen blokkiase-telman varassa.

Sosialidemokratia ei ole Tanskassaja Norjassa institutionalisoitunut val-tioon samalla tavoin kuin Ruotsissa,

mutta ay-liikkeen jasosialidemokraattisenpuolueen tiivis yhteis-työ on näissäkin mais-sa tukenut työmarkki-noiden kollektiivisenneuvottelu- ja sopi-musjärjestelmän vah-vistumista. Työnanta-ja- ja palkansaajajärjes-töjen yhteistoiminta ei

kuitenkaan ole Tanskassa ja Norjassaperustunut läheskään yhtä paljon kuinRuotsissa poliittiseen valtatasapai-noon, eikä työmarkkinajärjestelmänkehitys ole siten seurannut blokkipo-litiikan ehtojen muutosta.

Itävallan työmarkkinajärjestelmäntausta on myös selkeän poliittinen,mutta eri tavoin kuin Ruotsissa. Itäval-lan sosiaaliseksi kumppanuudeksi kut-suttu, syvälle yhteiskuntaan ulottuva jakorporatiivinen järjestelmä on peruanatsivallan jälkeisestä ”anteeksiannon jasovinnon” prosessista, kuten järjestel-män tausta on poliittisessa taloustieteessäkuvattu (Goldthorpe 1984). Kun muis-tissa oli ”epäjärjestys” ja vastakkainaset-telu poliittisine seurauksineen, niin sekätyönantaja- että palkansaajajärjestöissähaluttiin jälleenrakennuksen vuosinaomaksua uusi pysyvän ja voimasuhde-laskelmista riippumattoman yhteistyönstrategia. Sosiaalinen kumppanuus tuliinstitutionalisoiduksi niin vahvasti, ettätyömarkkinaosapuolten yhteistyö onjatkunut poliittisista suhdanteista riip-pumatta. Niin poliittinen kuin järjestel-mä taustaltaan onkin, sen jatkuvuus eiole ollut samalla tavoin valtiollisen sosi-alidemokratian ehdollistamaa kuinRuotsissa.

Sekä työnantaja-että palkansaaja-puolella pyrkimyk-senä on järjestöra-kenteen tiivistämi-nen.

24

Irlanti on mielenkiin-toinen erikoistapaus eu-rooppalaisten pientenavotalouksien joukossasikäli, että työmarkkina-osapuolten yhteistyö saikeskeisen sijan maanpolitiikassa vasta 1990-luvulla. MielenkiintoistaIrlannin kehityksessä onmyös se, että organisaa-tiot ovat kasvaneetmaassa anglosaksisesta,Britannian työmarkkina-perinteestä, jossa am-mattikuntaliitoilla onvahva sija. Irlanninkumppanuussopimuksetja niiden myötä vahvis-tunut työmarkkinajär-jestelmä eivät siten oleblokkiasetelmista tai po-liittiseen järjestelmään ulottuneesta yh-teiskunnan kriisistä syntyneitä ”impli-siittisiä” (luokka)sopimuksia kutenRuotsin tai Itävallan mallit. Kumppa-nuussopimuksissa on sen sijaan lähtö-kohtana pragmaattinen konsensus elisitoutuminen maan rakenneongelmi-en, työttömyyden ja sosiaalisten ongel-mien hallitsemiseen yhdessä.

Pohjoismaiden työmarkkina-ja järjestörakenteet

Paine madaltaa ja tiivistää organisaati-ota niin työnantaja- kuin palkansaaja-puolellakin näyttää realisoituvan erityi-sesti maissa, joissa neuvottelu- ja so-pimusjärjestelmä on desentralisoitunut.Tällöin pyrkimykset laajempien toimi-alaliittojen muodostamiseksi toteutu-vat myös ehkä helpommin kuin neu-vottelu- ja sopimusprosessin säilyessäkeskitettynä. Työnantajien ja palkan-saajien järjestörakenteet eivät silti ke-hity yhdenmukaisesti edes samantyyp-pisten neuvottelu- ja sopimusjärjestel-mien maissa, kuten Pohjoismaidenerot osoittavat.

Kun työnantajakeskusjärjestö SAFvetäytyi Ruotsissa palkkaneuvotteluis-ta ja kolmikantaelimistä 1990-luvun

alussa, ratkaisu kosketti blokkipolitii-kan perustaa ja käynnisti neuvottelu-ja sopimusjärjestelmän muutoksen.Sen jälkeen on myös työmarkkinakes-kusjärjestöjä saneerattu useissa orga-nisaatiouudistuksissa. SAF ja yritystenelinkeinopoliittista edunvalvontaa hoi-tanut Ruotsin teollisuusliitto yhdistet-tiin vuonna 2001 Svenskt Näringsliv-nimiseksi järjestöksi. Sillä on kuiten-kin edelleen 50 jäsenjärjestöä. SAK:nsisarkeskusjärjestöllä (LO) on 16 jä-senliittoa, joten palkansaajapuolellaorganisaation tiivistämisessä on edettypidemmälle kuin työnantajapuolella. Ku-luvan vuoden syksyllä eteni lisäksi pää-töksiin pitkään vireillä ollut hanke 370000 jäsenen Metalliliiton ja lähinnä ke-mianteollisuuden palkansaajia edusta-van, 80 000 jäsenen liiton (Industri-facket) yhdistämiseksi vuoden 2006alusta.

Tanskassa on ammattiliittoja ollut his-toriallisesti paljon, sillä järjestäytymistäon ohjannut teollisuusliittoperiaatteenrinnalla vahva ammattikuntaperinne.Neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän ha-jautumiseen on kuitenkin pyritty Tans-kan LO:ssa vastaamaan kehittämällä1990-luvulta lähtien sekä keskusjärjes-tön että liittojen järjestörakennetta. Jä-senliittojen määrä on supistunut jo tä-

Järjestörakenteiden uudistamisesta keskustellaan Suomessakin sekä työnan-taja- että palkansaajapuolella. Pentti Puoskarin mielestä tällöin joudutaanottamaan kantaa myös siihen, millainen neuvottelu- ja sopimusjärjestelmämeillä jatkossa on.

hän mennessä paljon eli18 liittoon, ja muutos tii-viimpään rakenteeseennäyttää jatkuvan. Työn-antajapuolella järjestöra-kennetta on tiivistetty pi-demmälle kuin Ruotsissa;keskusliitossa (DA) onenää 13 jäsenliittoa.

Norjan LO:n liittora-kenne on yhä melko ha-janainen, sillä yhteensä25 liiton jäsenmäärätvaihtelevat muutamastatuhannesta 300 000 jä-seneen. Suuret sektori-liitot on vain kuntapal-veluissa ja teollisuudes-sa. Työnantajapuolellajärjestörakenne on sama-ten hajautuneempi kuinnaapurimaissa. Eroja voi-

daan selittää pienyritysvaltaisemmal-la yritysrakenteella, kun verrokkinapidetään Ruotsia. Mutta kun maanjärjestökenttä on myös Tanskaan ver-rattuna fragmentoitunut, ero liittyneemyös siihen, että vahvempi keskitysneuvottelu- ja sopimusprosessissa eiole synnyttänyt maassa samanlaistapainetta laajojen sektoriliittojen syn-nyttämiseen kuin Tanskassa ja Ruot-sissa.

Suomen tilanteesta jatkavat keskus-telua lehden tässä numerossa keskus-järjestöjen edustajat. Lähivuosina näh-dään varmaan myös meillä merkittä-viä muutoksia työmarkkinaorganisaa-tioissa. Ay-liikkeen järjestörakenteitakehitettäessä on luonnollista huolehtiaennen kaikkea siitä, että organisaatiotja toimintatavat kannustavat palkansaa-jia järjestäytymään ja palvelevat jäsen-ten edunvalvontaa muuttuvassa toi-mintaympäristössä. Tämän kanssa eiole ristiriidassa se, että uudistuksissaotetaan ennakoiden huomioon yritys-ja toimialarakenteen ja työelämän muu-toksia, ja järjestöjä kehitetään erilais-ten palkansaajaryhmien edunvalvonta-tarpeista käsin.

Kehittämishankkeissa on viisasta seu-rata erityisesti samankaltaisten maidenkokemuksia, mutta työmarkkinamal-

25

leja ja järjestörakenteita ei voida suo-raan kopioida muualta. Jos esimerkiksiajatellaan, että Ruotsin ja Tanskan tieon meidänkin tiemme, tulee helpostiohitetuksi järjestörakenteiden yhteyssopimus- ja neuvottelujärjestelmään.Silloin kun neuvottelu- ja sopimusjär-jestelmää halutaan kehittää vaalienSuomen – Pohjolan ainoan euromaan– omintakeisen tulopolitiikan jatku-vuutta, palkansaajien ja työnantajienon hyvä pohtia pragmaattisesti myösjärjestörakenteita, yhteisiä lähtökohtiahakien.�

KIRJALLISUUS

Alho, K. & Pekkarinen, J. (toim.)(2004), Sovitaan palkoista – palkkaneu-vottelut puntarissa, Palkansaajien tutki-muslaitos, Tutkimuksia 93, ETLA SarjaB 210.

Böckerman, P. & Uusitalo, R. (2005),Mistä johtuu ammatillisen järjestäytymi-sen lasku?, Talous & Yhteiskunta, 33:3,23–29.

EIRO (2004), Employers’ organisa-tions in Europe, European IndustrialRelations Observatory Online, www.eiro.eurofound.eu.int/2003/11/study/tn0311101s.html .

Goldthorpe, J.H. (Ed.) (1984), Orderand Conflict in Contemporary Capital-ism, Oxford: Clarendon Press.

Iversen, T. (1999), Contested Econo-mic Institutions: The Politics of Macro-economics and Wage Bargaining inAdvanced Democracies, Cambridge:Cambridge University Press.

Lesch, H. (2004), Trade Union Densityin International Comparison, CESifoForum 4/2004, 12–18.

Työnantajien järjestäytymisen historiaon pitkä ja perinteikäs. Järjestäytymi-nen on 1900-luvun ilmiö. Vuonna2004 perustetun ja lähes koko yksityi-sen elinkeinoelämän kattavan Elinkei-noelämän keskusliitto r.y:n (EK) toi-sen perustajajärjestön edeltäjän, Suo-men Työnantajain Keskusliitto r.y:n(STK) perustamisesta tulee kuluneeksi100 vuotta vuonna 2007.

Yritysten järjestäytymisen historia onsuurelta osin työmarkkinajärjestöjenhistoriaa. Yritykset perustivat työnan-tajaliittoja vastavoimaksi palkansaajien

Seppo RiskiJohtajaElinkeinoelämän keskusliitto EKseppo.riski@ek.fi

Työnantaja-järjestöjenuudelleenorgani-soituminenTyönantajien järjestäytymisessä on tapahtu-

nut lukuisia muutoksia historian kuluessa.

Suuntaus on nyt kohti suurempia kokonai-

suuksia ja klusteripohjaisia liittoja.

26

järjestöjen perustamiselle ja työrauhanturvaamiseksi. Työehtosopimusten te-keminen tuli järjestöjen tehtäväksi laa-jamittaisemmin vasta talvi- ja jatko-sodan jälkeen 1940-luvulla.

Suomen historian käännekohdat ovatmyös työmarkkinasuhteiden käänne-kohtia. Ne näkyvät myös yritysten jär-jestäytymisessä. Historian keskeisetkäännekohdat ovat vuosien 1905 ja1917 suurlakot, vuosien 1944–1948 ns.”vaaran vuodet” sekä 1960- ja 1970-lukujen rakennemuutos ja ay-liikkeeneheytyminen. Seuraava vaihe oli yritys-toiminnan kansainvälistyminen, EU-jä-senyys ja globalisaatio. Nämä tekijätviime kädessä loivat perustan ja mah-dollistivat teollisuuden ja palvelualojenyritysten voimien kokoamisen Elinkei-noelämän keskusliitoksi vuonna 2004.

Yritysten järjestäytyminen on kehit-tynyt varsin hajanaisesta rakenteestakohti keskitetympää ja tehokkaampaajärjestörakennetta. EK on yksi koko-naisuus. Myös sen jäsenyys on koko-naisuus, jossa ei erotella työmarkkina-ja elinkeinopoliittista edunvalvontaa.EK:n perustamisen tavoitteena on, ettäelinkeinoelämällä on edunvalvonnassayksi ja yhtenäinen ääni.

Seuraavassa tarkastellaan ensiksi pää-piirteissään työnantajien järjestäytymi-sen historiaa ja toiseksi EK:n perusta-miseen johtaneita syitä ja mahdollisiavaikutuksia. Kehitys osoittaa, mitenerottavat raja-aidat ovat asteittain ma-daltuneet ja mahdollistaneet EK:n pe-rustamisen.

STK:n synty ja ke-hitys

Ensimmäiset yksityisensektorin työnantajaor-ganisaatiot perustettiin1880-luvulla, lähinnätyötaistelu-uhkien edes-sä. Ensimmäisen valtakunnallisen työn-antajaliiton perustivat graafisen teolli-suuden työnantajat vuonna 1900.Muutamaa vuotta myöhemmin perässäseurasivat mm. metalli-, paperi- jatekstiiliteollisuuden työnantajat.

Työnantajien yhteinenkeskusliitto Suomen Ylei-nen Työnantajaliitto r.y. pe-rustettiin 2.3.1907. Aloit-teentekijänä toimivat me-tallityönantajat. Pontimenaolivat myös tällöin laajatlakkojen uhat. Kuukauttamyöhemmin perustettiinSuomen Ammattijärjestö-jen Keskusliitto SAK.

Kun työnantajat perusti-vat ensimmäiset järjestön-sä, he uskoivat välttävän-sä lakot neuvottelemalla jasopimalla. Tämä tavoite eitoteutunut. Se johti myösorastavan työehtosopi-mustoiminnan loppumi-seen pitkäksi ajaksi.

Vuosi 1917 oli poliittisestilevoton. Myös työmarkki-noilla oli paljon työhäiriöi-tä. Se johti siihen, ettätyönantajat lujittivat järjes-törakennettaan. Keskuslii-ton nimi muutettiin Suo-men Työnantajain Keskus-liitoksi, ja se sai laajemmatvaltuudet työnantajapolitii-kan linjanvetoihin.STK:ssa oli 14 jäsenliittoa ja noin 350jäsenyritystä, joiden palveluksessa olinoin 40 prosenttia teollisuuden työn-tekijöistä.

Sotien jälkeen työehtosopimustoi-minta vakiintui. Järjestäytyminen niin

palkansaaja- kuin työn-antajapuolellakin va-kiintui ja kasvoi. Mer-kittävä hyppäys järjes-täytymisessä tapahtui1960-luvun lopussa ja1970-luvun alussa. Sii-hen vaikuttivat monettekijät. Keskeisimpiäolivat ammattiyhdistys-liikkeen eheytyminen,

ay-jäsenmaksujen työnantajaperintä jakonsensuspolitiikkaan tähtäävän kes-kitetyn tulopolitiikan käynnistyminen.

Kun STK vietti maaliskuussa 1982perustamisensa 75-vuotisjuhlaa, siihenkuului 29 liittoa ja 5 200 jäsenyritystä.

Jäsenten palveluksessa oli 633 000työntekijää ja toimihenkilöä, runsasneljännes koko maan työllisistä. Jär-jestäytymisen kattavuus oli saavuttanutlakipisteensä, vaikka jäsenyritystenmäärä kasvoikin laman kynnyksellesaakka. Vuonna 1990 jäsenyrityksiä oli7 100.

1990-luvun alun vaikeina lamavuo-sina STK:n riveistä katosi kahdessavuodessa 500 yritystä ja yrityksistä 100 000palkansaajaa. Kato jatkui vielä Teolli-suuden ja Työnantajain Keskusliittor.y:n (TT) perustamisen jälkeenkin.

TT:n perustaminen

Työmarkkina-asioiden ohella yrityksetperustivat edunvalvontaansa vartenmyös teollisuuspoliittisia järjestöjä. Neolivat pitkään varsin hajanaisia. Ongel-mia järjestäytymisessä aiheutti se, ett-

Suomen historiankäännekohdat ovatheijastuneet myöstyönantajien jayritysten järjestäyty-miseen.

Seppo Riski on johtanut Elinkeinoelämän keskusliiton työ-markkinaosastoa liiton perustamisesta lähtien.

27

eivät vienti- ja kotimarkkinateollisuusmahtuneet samoihin järjestöihin. Nii-tä erotti mm. suhtautuminen tulli- javaluuttakurssipolitiikkaan. Teollisuus-liitot yhdistyivät vasta 1976 Teollisuu-den Keskusliitoksi eli TKL:ksi.

Teollisuuden kaksihaarainen järjestö-rakenne ei ollut enää 1990-luvun lo-pussa tarkoituksenmukainen. Siihenvaikuttivat erityisesti Suomen kansan-talouden avautuminen ja Euroopan ta-loudellisen yhdentymisen nopea etene-minen. Vuonna 1992 TKL lakkautet-tiin ja STK muutettiin TT:ksi. TTaloitti toimintansa vuoden 1993 alus-sa.

TT:n perustaminen oli merkittävä ra-japyykki teollisuuden järjestörakenteenkehityksessä. Työnantajakysymysten jaelinkeinopolitiikan edunvalvonta yhdis-tettiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Ke-hitystä edesauttoi se, että useat toimi-alat olivat jo 1980-luvulla yhdistäneetko. toiminnot kattaviksi toimialaliitoik-si.

TT:n ensimmäisenä toimintavuotenasiihen kuului 27 jäsenliittoa, joissa oliyhteensä noin 6 000 jäsenyritystä. Jä-senten palveluksessa oli 490 000 pal-kansaajaa. Lamavuosien taituttuaTT:n jäsenmäärä kasvoi. Vuoden 2004alussa TT:ssä oli 28 jäsenliittoa ja 5700 jäsenyritystä, jotka työllistivät 540000 palkansaajaa teollisuuden, raken-nusalan, liikenteen ja eräiden teollisuut-ta avustavien palvelutoimintojen yrityk-sissä.

PT:n synty ja kehitys

Liiketyönantajain Keskusliitto r.y. (LK)perustettiin vuonna 1945. Sen piiriinkuuluivat lähinnä pankit, kauppa jamuut eri palvelualojen yritykset. Vuon-na 1973 liiton nimi muutettiinLTK:ksi, jolloin se myös muuttui to-delliseksi keskusliitoksi. Vuonna 1995liiton uudeksi nimeksi tuli Palvelutyön-antajat r.y. (PT). Nimi kuvasi parem-min liiton kasvanutta ja muuttunuttajäsenkuntaa.

PT kasvoi nopeasti 1990-luvulla.Vuonna 1995 sillä oli 6 200 jäsenyri-

tystä, jotka työllistivät noin 260 000palkansaajaa. Vuonna 2004 PT:ssä oli14 jäsenliittoa ja 9 300 jäsenyritystä,jotka työllistivät yli 380 000 palkan-saajaa.

Palvelualojen merkitys työllistäjänä onkasvanut nopeasti viime vuosina, mikäon heijastunut PT:n jäsenmäärässä.Kaupan, pankkien ja vakuutuksen alatovat saaneet rinnalleen mm. nopeastikasvaneen hotelli- ja ravintola-alan, yk-sityisen terveydenhuoltoalan, koulutus-palvelut, kiinteistöpalvelut ja uuden tek-niikan synnyttämän tietoalan.

EK:n perustaminen oli vas-taus nykyajan haasteisiin

TT:n ja PT:n edeltäjien yhdistämises-tä oli keskusteltu vuosikymmeniä, janiiden yhdistämistä oli yritetty lukuisiakertoja. Elinkeinorakenteen muutosteki työtä voimien kokoamisen puo-lesta. Syitä oli monia.

EK:n perustamisen lähtökohtana oliyritysten toimintaympäristön muutos.Sekä teollisuus- ettämyös palvelualojen yri-tykset toimivat kan-sainvälisessä kilpailussa.Toimintaympäristössäkorostuu EU-markki-noiden lisäksi Itä-Eu-roopan ja Aasian kehit-tyvien talouksien mer-kitys. EK:n perustami-nen on siis vastaus yri-tysten toimintaympä-ristön muutoksiin. Perustamisen yhte-ydessä korostettiin erityisesti seuraa-via toimintaympäristön muutokseenliittyviä tekijöitä:

– globalisaatio ja kansainvälistymisenpakko asettavat valtiot ja yritykset en-tistä vaativampaan kilpailutilanteeseen

– yritysten toimintaa säätelevät nor-mit määräytyvät enenevässä määrin yh-dentyvässä Euroopassa

– kilpailu yritysten, tuotanto- ja pal-velutoiminnan ja investointien sijainti-paikoista kiristyy

– kilpailu osaavasta työvoimasta kas-vaa

– suomalaisen yhteiskunnan hyvin-vointipalveluiden ja sosiaaliturvan ra-hoitus uhkaa kriisiytyä.

EK:n tavoitteeksi on asetettu luodasuomalaiselle yritys- ja elinkeinotoimin-nalle entistä parempi ja kilpailukykyi-sempi toimintaympäristö. Näkökulmaon laaja-alainen. Se näkyy EK:lle vah-vistetussa haastavassa visiossa: Suomion Euroopan kilpailukykyisin talous jakuuluu maailman kärkijoukkoon. Tätätäydentää EK:lle vahvistettu missio:suomalaisen elinkeinotoiminnan kilpai-lukyvyn parantaminen.

EK:lle asetetut tavoitteet vastaavatyritysten arkitodellisuutta. Teollisuus-yritykset ovat toimineet jo pitkään kan-sainvälisessä kilpailussa. Viime vuosi-na vastaava kilpailutilanne on kohdan-nut myös palveluyritykset. Sattuvastionkin sanottu, että se missä tietoalanyrityksen työ tehdään, ratkaistaan en-ter-näppäimen painalluksella. Yritystenkilpailussa benchmark ulottuu kaikillemantereille ja lähes jokaiseen maahan.

EK on yksityisen sektorin elinkeino-elämän yritysten etujärjestö. Sen teh-

tävänä on näiden yritys-ten edunvalvonta.EK:lle asetetut tavoitteetkorostavat elinkeinoelä-män yhteisten etujen val-vontaa niin kotimaassa,Euroopan unionissakuin myös muilla kan-sainvälisillä foorumeilla.

TT:n perustaminenvuonna 1993 merkitsityönantaja- ja elinkeino-

poliittisen toiminnan yhdistämistä teol-lisuudessa. EK:n perustaminen toteut-taa saman tavoitteen koko elinkeino-elämän tasolla. Se on merkittävä muu-tos. EK:n edunvalvonta toteutuu käy-tännössä eri toimilohkoilla, mutta seon koordinoitua. EK:n edunvalvontaon kokonaisuus, jossa yhdistyvät kaik-ki yritystoiminnan edellytykset.

TT:n ja PT:n yhdistämisen taustallaon myös tarve rationalisoida ja kehit-tää työnantajien organisaatioita. TT:nja PT:n päällekkäisten toimintojenpoistamisella ja muulla toiminnan te-hostamisella on tarkoitus saavuttaa

Työnantajien työ-markkina- ja elin-keinopoliittinenedunvalvonta yh-distyivät vasta1993, kun TTperustettiin.

28

EK:n piirissä vuoden 2007 loppuunmennessä noin 25 prosentin kustan-nusten säästö.

EK:n jäsenistö

EK:lla on tällä hetkellä 43 jäsenliit-toa. Jäsenyrityksiä on noin 15 000, janiiden palveluksessa on noin 900 000palkansaajaa. Jäsenyritykset tuottavat70 prosenttia Suomen kansantuot-teesta, ja niiden vienti vastaa 95 pro-senttia Suomen kokonaisviennistä.Oheinen kuvio 1 kertoo jäsenyritys-ten henkilöstömäärän kehityksenSTK/TT:ssä ja PT:ssä vuosina 1918–2004.

EK kattaa laajasti koko yritystoimin-nan pienistä hoivapalveluyrityksistä jajärjestöistä kauppaan ja muuhun pal-velutoimintaan, rakennustoimintaan,metsäteollisuuden konserneihin, ras-kaan metallin masuuneihin sekä tieto-ja telekommunikaatioalojen maailman-vaikuttajiin. EK:n jäsenistä ylivoimai-nen enemmistö on pk-yrityksiä. Noin97 prosenttia jäsenyrityksistä työllistääalle 50 työntekijää.

TT:n ja PT:n jäsenyritysten näkökul-masta EK:n perustaminen oli luonnol-

lista, koska teollisuuden ja palvelujenraja on madaltunut ja valtaosin pois-tunut. Tapahtuneessa konvergenssis-sa myös kahtiajako kotimarkkina- javientiyritysten välillä on lähes hävinnytja yhteisten tavoitteidenintressit yhdentyneet.Palvelutuotannon ja ta-varantuotannon välisetrajat ovat verkottunees-sa yhteiskunnassa ma-daltuneet. Kumpikaanei tule toimeen ilmantoista. Nämä tekijätovat edesauttaneet japuoltaneet jäsenyritysten näkökulmas-ta työnantajien järjestörakenteen uu-delleenryhmittymistä.

EK:n jäsenliittojen uudelleen-ryhmitys

EK:n perustaminen on työnantajienjärjestörakenteen muutoksessa merkit-tävä tapahtuma. Se kokoaa elinkeino-elämän voimavarat. Se luo keskusliit-totasolla myös mahdollisuudet tehok-kaampaan ja selkeämpään toimintaan.Elinkeinoelämällä on yksi ja yhtenäi-nen ääni.

EK:n perustaminen on kuitenkinkoko elinkeinoelämän järjestökentänuudelleenryhmityksessä vasta ensim-mäinen askel. Seuraava askel koskeeEK:n liittorakennetta. Sitä tulisi muut-

taa ja selkeyttää EK:llehyväksyttyjen tavoittei-den mukaisesti. Vastasen jälkeen EK, joka onmyös liittojen liitto, vir-taviivaistuu asetettujentavoitteiden mukaisek-si.

Tavoitteena on EK:nja sen jäsenliittojen yh-

teistyön tehostaminen sekä aiempaavahvempien liittokokonaisuuksien ai-kaansaaminen. Ne lisäävät kustannus-tehokkuutta ja parantavat jäsenyritys-ten palveluja.

EK:n jäsenliittorakenteen kehittämi-sen peruslähtökohtana on se, ettei toi-minnassa erotella työmarkkinapoliittis-ta ja elinkeinopoliittista edunvalvontaa.Ne muodostavat yhtenäisen kokonai-suuden.

EK:n jäsenliittojen suuri määrä onseurausta monesta tekijästä. Valtaosaliitoista on järjestäytynyt sekä työ-markkina- että elinkeinopoliittisen toi-minnan osalta. Varsin monissa liitois-sa toimialakohtainen järjestäytyminenon kuitenkin EK:n tavoiterakenteennäkökulmasta katsoen keskeneräinen.

Uuden keskusjärjestön rakennettaselvittänyt työryhmä esitti raportissaanelokuussa 2005, että EK:ssa tulee pyr-kiä suurempiin liittokokonaisuuksiin.Tämä tavoite voidaan saavuttaa jokositen, että liitot yhdistyvät, tai siten,että jäsenliitot muodostavat sopimus-teitse yhteistyöpohjaisia liittokokonai-suuksia.

Edellä mainitun rakennetyöryhmäntoimenpidesuositusten mukaan EK:npiirissä tavoitteeksi on asetettu 12–15jäsenliiton muodostaminen. Tavoitteenaikatauluksi on asetettu 3–5 vuotta.

Suurempiin liittokokonaisuuksiinpyritään siten, että kokonaisuuksiinkuuluvien jäsenliittojen liiketoiminta-ympäristöt ovat luontevasti yhteenso-pivia. Tavoitteena on eräänlainen klus-terimalli. Liittokokonaisuuksien tuleeLähde: Elinkeinoelämän keskusliitto.

Kuvio 1.STK/TT:n (vuodesta 1918) ja LTK/PT:n (vuodesta 1945) jäsenyritysten ja nii-den henkilöstön määrä 1918–2004.

EK tavoitteleekattavampia työeh-tosopimuksia janiiden määränvähentämistä.

29

olla myös työmarkkinallisesti luonte-via. Peruskonseptiksi on hahmoteltuseuraavat kokonaisuudet:

– teknologiateollisuus– kauppa– metsäteollisuus– tietoala ja viestintä– rakennusala– finanssiala– majoitus- ja ravitsemusala– kemianteollisuus– sosiaali-, opetus- ja terveysala– logistiikka– elintarviketeollisuus– kulutustavara-ala– energia-alaOn korostettava, että esitetty luette-

lo toimialakokonaisuuksista on hah-motelma, eräänlainen työsuunnitelma.Tärkeää on tavoite, ei välttämättä se,että lopputulos vastaa tarkasti em. hah-motelmaa. On myös selvää ja luon-nollista, että EK:n edustamien toimi-alojen konvergenssi voi luoda edelly-tykset kokonaan uusille järjestäytymis-malleille. Nähtävissä on joka tapauk-sessa se, että vanha, yksinomaan raa-ka-ainepohjainen järjestäytymisraken-ne kyseenalaistetaan usealla toimialal-la. Useassa tapauksessa tällainen jär-jestäytymismalli laajenee ja täydentyy

yrityksen asiakas- ja arvoketjun mu-kaan kohti klusteriajattelua.

Uudessa jäsenliittorakenteessa ontodennäköistä myös se, että kaikki toi-mialat eivät ainakaan heti liity suurem-piin liittokokonaisuuksiin. Näitä jäsen-liittoja varten syntynee muutama suu-rehko kokoomaliitto. Tällaisissa koko-naisuuksissa toimialaliitot voivat säilyt-tää alakohtaisen identiteettinsä.

EK:n asema järjestökentässä

EK on uusi keskusliitto. Se on sitä ai-dosti niin juridiselta rakenteeltaan kuinmyös sille vahvistettujen tavoitteidenosalta. Toiminnallisissa tavoitteissa ko-rostuu kansainvälisyyden näkökulma.EK yhdistää teollisuuden ja palvelualo-jen edunvalvonnan tilanteessa, jota hal-litsevat globalisaatio, kansainvälisen kil-pailun lisääntyminen, voimistuvamuuttoliike, EU:n säännöstön vahvis-tuminen ja EU:n uusien jäsenmaidenjoustavat työmarkkinamallit ja kevyetyritysverot.

EK on keskusjärjestönä hyvin katta-va. Se on yksityisen elinkeinoelämänyhdistetty ääni. EK:n korkea järjestäy-tymisaste mahdollistaa myös suoma-

Seppo Riski korostaa, että järjestöjen yhdistyminen vaikuttaa myös sopimustoimintaan.

laisen korkeaan järjestäytymisasteeseenperustuvan työmarkkinamallin ja kol-mikannan kehittämisen. Se on entistäselkeämpi osapuoli valtiovallan ja pal-kansaajajärjestöjen kanssa käytävässädialogissa ja neuvottelutoiminnassa.

Uuden järjestön tavoiteltava liittora-kenne on vielä keskeneräinen. Suun-taus kohti suurempia liittokokonai-suuksia mahdollistaa työmarkkinoidensopimustoiminnassa myös kattavam-mat sopimuskokonaisuudet. Tavoittee-na on työehtosopimusten määrän mer-kittävä vähentäminen. Tämä kehitysjohtaa siihen, että valtakunnallisista laa-jan kattavuuden sopimuksista tuleeentistä yleisempiä raamisopimuksia,joissa osapuolet delegoivat päätäntä-valtaa yritystasolle. Kehitys lisää jous-tavuutta ja ketterää sopimista työelä-män muutosten lisääntyessä.

Elinkeinoelämän keskusliiton alku onhelpompi kuin sen edeltäjillä. Se ei olesyntynyt reaktiivisesti ulkopuolistentahojen painostuksesta kuten STK lä-hes sata vuotta sitten vaan proaktiivi-sesti jäsenyritystensä vahvistamista tar-peista. EK:n ei tarvitse lunastaa paik-kaansa vaan ainoastaan täyttää jäsen-yritystensä asettamat vaativat tavoit-teet. Tämä tehtävä ei ole helppo uu-dessa toimintaympäristössä, jossa ra-joja ei ole.

Uudessa tilanteessa EK:lla on kuiten-kin sama haaste kuin sata vuotta sit-ten perustetulla järjestöllä: huoli yri-tysten menestymisestä.�

30

Työmarkkinoiden organisoitumisessaon vahvana perusteena ollut joko toi-mialan käyttämä raaka-aine tai tuotan-non lopputuote. SAK:n järjestöraken-teessakin raaka-ainepohja yhtäältä(metalli, puu) ja lopputuote (paperi,elintarvike) toisaalta toimivat osaltaanperusteena. SAK:ssa on myös ammat-tialaan pohjaavia liittoja, esim. Sähkö-alojen ammattiliitto ja Auto- ja Kulje-tusalan työntekijäliitto AKT.

SAK:n liittorakenne on tiivistynyt huo-mattavasti viimeisten vuosien aikana.Vuonna 1991 SAK:lla oli 24 jäsenliit-toa. Sen jälkeen SAK:hon on liittynyt 4uutta jäsenliittoa sekä STTK:laisesta ettäAKAVA:laisesta kentästä. Ensi vuoden-vaihteen jälkeen SAK:lla tulee olemaan21 jäsenliittoa, kun viimeisin liittofuu-sio toteutuu julkisen sektorin liittojenyhdistyessä Julkisten ja hyvinvointialo-jen liitto JHL ry:ksi. Yksityisen palve-

Eija HietanenKehittämisjohtajaSAKeija.hietanen@sak.fi

Ammatti-identiteettisuuruuden jatehokkuudenpaineen allaSAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen piiris-

sä käydyssä keskustelussa eri näkökohdat

vetävät järjestörakenteen uudistamista eri

suuntiin.

31

lualan neljä liittoa muodostivat Palvelu-alojen ammattiliitto PAM ry:n vuonna2000. Kemianliitto ja Tekstiili- ja vaate-tustyöväen liitto yhdistyivät vuonna2004 (taulukko 1).

Järjestäytymisen pohjana SAK:laisessaammattiyhdistysliikkeessä on ns. teol-lisuusliittoperiaate. Tavoitteena on, ettäkaikki samalla työpaikalla olevat työn-tekijät kuuluvat samaan ammattiliit-toon. Järjestäytymisen perusteista onkäyty keskustelua liikkeen sisällä ja eri-tyisesti suhtautuminen ammattialakoh-taiseen järjestäytymiseen herättää tun-teita. Vuoden 2001 edustajakokouk-sen päätöksissä todettiin, että ”teolli-suusliittopohjainen järjestäytyminen onlähtökohtana lähivuosinakin, mutta senrinnalla voi kasvaa myös toimialapoh-jainen järjestäytyminen”.

Toimialarakenne saattaa kuitenkinmuuttua joko osaamisalueisiin tai tek-nologioihin pohjautuvaksi, kun yrityk-set hakevat kilpailukykyä, kasvua jakannattavuutta kehittämällä teknolo-giaa ja keskittymällä ydinosaamisaluei-siin. Osaamisalueet tai toimialan käyt-tämä teknologia eivät sellaisenaan tar-joa raamia liittorakenteen kehittämi-sen pohjaksi.

Viime kuukausina on käyty vilkastakeskustelua ammattiliittojen uudel-leenorganisoitumisen tarpeellisuudes-ta. Useissa julkisissa puheenvuorois-sa erityisenä perusteena on nähty Elin-keinoelämän keskusliitto EK:n kaavai-lema järjestöremontti. SAK:ssakin liit-torakenteita on pohdittu, vaikka tar-ve keskusteluun ei suoranaisesti olenoussut EK:n toimenpiteistä vaan toi-miala- ja tuotantorakenteen muutok-sista. Selvää kuitenkin on, että työn-antajien järjestölliset ratkaisut vaikut-tavat sopimusjärjestelmiin, ja sitäkautta ne on otettava huomioon ay-liikkeen sisäisiä ratkaisuja pohdittaes-sa. Keskustelun pohjaksi SAK on ti-lannut Palkansaajien tutkimuslaitok-selta selvityksen toimialarakenteenmuutosten vaikutuksista järjestöraken-teisiin. Selvityksen on laatinut tutkijaPentti Puoskari.

SAK:laisen ay-liikkeen sisäi-sen yhteistyön vahvistaminen

Liittorakenteen kehittäminen on yksinäkökulma keskusjärjestön ja jäsenliit-tojen väliseen yhteistyöhön ja työnja-

koon. Keskusjärjestön näkökulmastasen ja jäsenliittojen välisen suhteen tii-viys sekä jäsenliittojen keskinäinen hyväyhteistyö ovat aina keskeisiä asioita.SAK:ssa on pohdittu runsaasti näitäkysymyksiä edellisestä edustajakoko-uksesta, vuodesta 2001 alkaen. Yhdenliittoesityksen pohjalta aloitettiin työ,jossa paneuduttiin keskusjärjestön jaliittojen yhteistyön ja työnjaon kehit-tämiseen. Edunvalvonnan painopistei-den laajentuminen esimerkiksi EU-ky-symyksissä ja elinkeinopolitiikassa nostitarpeen varmistaa, että edunvalvontatoimii tehokkaasti.

Kehittämistyössä hahmotettiin neljäkeskeistä toimintaympäristön muutok-sesta johtuvaa haastetta SAK:laisenammattiyhdistysliikkeen yhtenäisyydel-le. Ensinnäkin toimialojen erilainenkehitys edellyttää, että SAK:ssa kye-tään samanaikaisesti sekä huolehti-maan eri sektoreiden eriytyvistä intres-seistä että vahvistamaan yhteisiäSAK:laisia intressejä. Eri alojen intres-sit eriytyvät esimerkiksi työaikakysy-myksissä.

Toiseksi toimiala- ja yritysrakenne-muutokset haastavat järjestö- ja so-pimusrajaristiriitojen hallintaan.SAK:n hallituksessa on päätetty elo-kuussa 2004 järjestäytymisen periaat-teista ja menettelytavoista tilanteissa,joissa on epäselvyyttä siitä, mihin am-mattiliittoon työntekijöiden tulisi jär-jestäytyä ja mitä sopimusta heihinnoudatetaan. Lähtökohdaksi todet-tiin, että vastuu järjestörajaongelmi-en ratkaisussa on oltava liitoilla – eiyksittäisellä jäsenellä. Suurimmassaosassa tällaisia tapauksia SAK:laisetliitot ovatkin hoitaneet tilanteet asial-lisesti ja yhteisymmärryksessä. Yhdes-sä sovittua menettelytapaohjeistoasovittelulautakuntineen ei vielä oleollut tarvetta soveltaa.

Kolmas iso haaste SAK:laisen am-mattiyhdistysliikkeen yhtenäisyydelleliittyy EU-edunvalvonnan tehokkaa-seen hoitoon ja työnjakoon. Ammatti-yhdistysliikkeen kansainvälinen orga-nisaatio rakentuu toimialakohtaisilleammattisihteeristöille, joiden kauttasuomalaiset liitot hoitavat EU–edun-

Eija Hietanen vastaa SAK:n strategisesta suunnittelusta ja valmistelee parhaillaan kesäkuus-sa 2006 pidettävän SAK:n edustajakokouksen ohjelmallisia linjauksia.

32

valvonnan kysymyksiä. Keskusjärjes-tön näkökulmasta on tarpeen vahvis-taa asioiden koordinaatiota niin, ettäedunvalvonta EU:n toimielimien jasuomalaisten ministerien suhteen toi-mii.

Neljäs haaste liittyy sopimus- ja neu-vottelujärjestelmän kehittämiseen. Kes-kusjärjestön ja liittojen suhde ja yhteis-työ muodostuu erilaiseksi riippuen pai-kallisen sopimisen laajuudesta tai kes-kitetysti sovittujen sopimusten luon-teesta.

Vastauksena edellä kuvattuihin haas-teisiin on SAK:n ja liittojen välillä so-vittu toimenpiteistä yhdeksällä toimin-nan ja edunvalvonnan osa-alueella ta-voitteena yhteistyön ja työnjaon kehit-täminen. Liittorakenteisiin ei tässätyössä otettu kantaa. Tavoitteena olikehittää toimintatapoja ja kulttuuria yh-teistyön tiivistämiseksi ja liittojen kes-kinäisen luottamuksen vahvistamisek-si. Organisatoriset muutokset eivät

yksin ratkaise ammattiyhdistysliikkeenhyvää sisäistä yhteistyötä.

Elinkeinopoliittinen edunvalvonta onammattiyhdistysliikkeelle entistä tär-keämpää osana työllisyyden edistämis-tä. SAK:n aloitteesta käynnistettiinvuonna 2003 toimialakohtainen vuo-ropuhelu, jonka tavoitteena oli luodaeri toimialoille elinkei-nopoliittiset strategiat.Työmarkkinaosapuolettarttuivat haasteeseenaktiivisesti, ja lähes kai-killa toimialoilla tuotet-tiinkin yhteistyössä toi-menpiteitä työllisyydenparantamiseksi.

SAK:n jäsenliitot hoi-tavat oman alansa elin-keinopoliittista edun-valvontaa hieman eritavoin. Sen sijaanSAK:n sisällä toimivien toimialaneu-vottelukuntien työn painopiste on siir-tynyt selvästi sopimuspolitiikasta elin-keinopolitiikkaan. Toimialaneuvotte-lukuntia on tällä hetkellä neljä: julki-nen sektori, palvelualat, teollisuus jakuljetus. Elinkeinopoliittinen edunval-vonta osaamisalueisiin tai teknologi-oihin perustuvassa toimialarakenteessavoisi toteutua tehokkaammin, josSAK:n toimialaneuvottelukuntien ra-kennetta tarkasteltaisiin uudelleenosaamisalueiden tai klustereiden poh-jalta.

SAK:laisen ay-liikkeen eheytyksenyhteydessä liikkeen luonne muuttui rat-kaisevasti, kun jäsenliittojen itsenäisyyt-tä suhteessa keskusjärjestöön vahvis-tettiin. Vuonna 1969 liittojen itsenäi-syys kasvoi työehtosopimusneuvotte-luissa ja työtaisteluista päättämisessä.Aiemmin esimerkiksi päätös työtaiste-lutoimista tehtiin SAK:n hallituksessa.Liittojen itsenäisyys on tämän päivänSAK:ssa itsestäänselvyys. Nytkin käyn-nissä olevassa liittorakenteita koskevas-sa keskustelussa on syytä korostaa sitä,että liitot tekevät mahdollisia päätök-siä uudelleenorganisoitumisesta itsenäi-sesti. Keskusjärjestön intressinä on kui-tenkin luoda edellytyksiä mahdollistenratkaisujen tekemiselle niin, että yh-

teinen edunvalvontavoima kasvaa jaettä liikkeen yhtenäisyys vahvistuu. Rat-kaisujen perusteiden huolellinen ana-lysointi ja laaja-alainen pohdinta lisää-vät liikkeen voimaa.

SAK:n nykyinen liittorakenne on toi-minut kohtuullisesti. Viimeaikaiset jär-jestö- ja sopimusrajaristiriidat ovat pää-

osin lähtöisin työnanta-jien toimista yritystenhakiessa joko edulli-sempaa sopimusta taimuuta etua vaihtamal-la järjestöä. Osittaintästä on ollut kysymysrakennusten saneera-ustyöhön sovellettavaasopimusta koskevassakiistassa tänä syksynä.Tosin keskeisempänälienee ollut kysymystoimialan luonteesta.

Teknologiateollisuus ry:n vetovoimayritysten näkökulmasta saattaa johtuasen joustavammasta sopimuksesta jaklusteriajatteluun pohjaavasta elinkei-nopoliittisesta edunvalvonnasta. Sen li-säksi, että SAK on luonut omat peri-aatteet ja menettelytapaohjeet järjes-törajaristiriitojen hoidolle, tulisi vastaa-via pelisääntöjä kehittää yhdessä työn-antajien kanssa.

Liittorakenteen kehittämisentaustalla olevia muutossuun-tia

Jos liittorakenteita uudistettaessa hae-taan tehokkuutta ja voimaa suuruudes-ta, olennaiseksi ongelmaksi nouseehuolehtiminen ammatti-identiteetistä.Suurissa järjestöllisissä kokonaisuuk-sissa tai laaja-alaisissa sopimuksissaammattialaan liittyvät erityiskysymyk-set jäävät helposti jalkoihin. Koulutus-tason noustessa ammatti-identiteetinmerkitys on entistä tärkeämpi järjes-täytymisen peruste yksittäiselle ihmi-selle. Työntekijät, jotka ovat kiinnos-tuneita työstään ja työyhteisön kehit-tämisestä, ovat usein myös kiinnostu-neita ammattiyhdistystoiminnasta.Pertti Jokivuoren (2002) mukaan ns.

SAK:n ja jäsenliit-tojen välillä onsovittu toimenpi-teistä yhteistyön jatyönjaon kehittämi-seksi mutta liittora-kenteisiin ei oleotettu kantaa.

Taulukko 1.SAK:n jäsenliitot 1.1.2006.

TeollisuusMetallityöväen LiittoPaperiliittoPuu- ja erityisalojen liittoKemianliitto-KemifacketSähköalojen ammattiliittoSuomen Elintarviketyöläisten LiittoViestintäalan ammattiliittoRakentaminenRakennusliittoLogistiikkaAuto- ja Kuljetusalan Työntekijä-liitto AKTIlmailualan UnioniPosti- ja logistiikka-alan unioniRautatieläisten liittoRautatievirkamiesliitto rySuomen Lentoemäntä- ja Stuertti-yhdistys SLSYSuomen Merimies-Unioni SM-UVeturimiesten LiittoYksityiset palvelutPalvelualojen ammattiliittoSuomen Muusikkojen LiittoSuomen SosialidemokraattinenSanomalehtimiesliitto SSSLYleinen LehtimiesliittoJulkiset palvelutJulkisten ja hyvinvointialojen liittoJHL (1.1.2006)

33

kaksoissitoutuneita, joilla on vahva sidesekä työnantajaan että ammattiyhdis-tysliikkeeseen, on noin puolet suoma-laisista palkansaajista.

Liitoille suuruuden ja ammatti-iden-titeetin yhdistäminen on todellinenhaaste. Uusia toimintatapoja ja toimin-nan rakenteita on pyritty kehittämäänsekä PAM:ssa että KTV:ssä. Erityinenhaaste tämä tulee olemaan yhdisty-neessä JHL:ssä.

Koulutustason nousu ja työn organi-soinnin muutokset vaikuttavat myösperinteiseen työntekijä/toimihenkilö-asetelmaan. Suurella osalla SAK:laisiaja STTK:laisia palkansaajia asema työ-elämässä on samanlainen. Tämä onnäkynyt muutamissa keskusjärjestöra-jat ylittäneissä siirroissa ja yhdessä fuu-siossakin. Esimerkiksi Postin toimihen-kilöliitto siirtyi ensin STTK:staSAK:hon ja fuusioitui sen jälkeen Pos-tiliiton kanssa Posti- ja logistiikka-alanunioniksi.

Liittoyhteistyön kehittämiseen sisäl-tyy myös järjestöllisiä haasteita. Kysy-mys on siitä, millainen toimintaorga-nisaatio ja sopimusrakenne parhaitentukisi järjestäytymisas-teen kohottamista.Vaikka järjestäytynei-den palkansaajien mää-rä ei ole dramaattisestilaskenut, on järjestäyty-misessä tapahtunut sel-vä muutos tietyissä ryh-missä. Nuorten ja pät-kätyöläisten järjestäyty-minen on vähäisempääkuin työmarkkina-ase-mansa vakiinnuttanei-den keski-ikäisten. Alal-ta toiselle tiuhaan siir-tyvä pätkätyöläinen ei helposti löydäsopivaa ammattiliittoa. Liittoon liitty-mistä helpottavien uudenlaisten raken-teiden pohdinta olla tarpeen. Toimi-aloittain heikointa järjestäytyminen onyksityisellä palvelualalla. Samaan ai-kaan arvioidaan, että tuotantoraken-ne muuttuu palveluvaltaisemmaksi jatyöpaikkojen määrä palvelualoilla kas-vaa. PAM:n muodostaminen on tuo-nut ay-liikkeelle järjestöllistä voimaa,

eikä hajanainen järjestörakenne oleenää ongelma. Kuitenkin ammatti-identiteetin vahvistaminen muodostuuerityiseksi haasteeksi, samoin sopimus-rakenteiden kehittäminen.

Jos liittorakenteita lähdetään kehit-tämään, täytyy taustalla olla vahva nä-kemys sopimus- ja neuvottelujärjestel-män kehittämisestä. Peruskysymys on,missä määrin sopimus- ja neuvottelu-järjestelmässä tapahtuu hallittua taihallitsematonta hajautusta. Suomalai-nen työmarkkinamalli edellyttää suh-teellisen vahvaa keskusjärjestöä. Jossopimusjärjestelmä hajautuu toimialoit-tain, edellyttänee se entistä vahvempialiittokokonaisuuksia ja toimialakohtai-sen edunvalvonnan vahvistumista kes-kusjärjestörajojen ylikin.

Jos liittorakenteen kehittämisellä hae-taan selvästi suuria liittokokonaisuuk-sia, saattaa se muokata myös sopimus-kokonaisuuksia entistä suuremmiksi.Onko tästä seurauksena, että mitä laa-jempia sopimuskokonaisuudet ovatsitä väljempiä raameja sopimuksillapitää antaa ja sitä enemmän jää pai-kallisesti sovittavaksi?

Tukitoimintojen ul-koistaminen, yrityspal-veluiden kasvu ja vuok-ratyövoiman käyttöovat haasteellisia teolli-suusliittoperiaatteenmukaiselle järjestäyty-miselle. Erityisesti yri-tysten ostamia palvelui-ta on vaikea yksiselittei-sesti sijoittaa millekääntoimialalle. Ulkoistettu-jenkin palveluiden koh-dalla tavoiteltavaa onteollisuusliittoperiaat-

teen noudattaminen, koska näin voi-daan osaltaan vahvistaa työyhteisön japalvelun kokonaisvaltaista kehittämis-tä. Jos tämä ei onnistu, tarvitaan työ-ehtojen turvaamiseksi eri liittojen tii-vistä yhteistyötä ja pelisääntöjä järjes-täytymiselle tai ulkoistettujen ja vuok-rapalveluiden omaa edunvalvontaa jasopimusrakenteita.

Työnantajan toimet oman järjestöra-kenteensa kehittämiseksi heijastuvat

ammattiyhdistysliikkeeseen. EK:n lo-kakuussa 2005 tekemät linjauksetoman liittorakenteensa kehittämiseksisynnyttävät paineita erityisesti sekäteollisuusliitojen että logistiikka-alojenyhteistyöhön. EK myös integroi entis-tä tiiviimmin elinkeino- ja työmarkki-napoliittisen edunvalvontansa. Ammat-tiliittojen elinkeinopoliittista asemaa onsyytä vahvistaa vähintäänkin liittoyh-teistyötä tiivistämällä.

Perusteita liittorakenteen ke-hittämiselle

Järjestörakenteiden kehittäminen onsiis tiiviissä yhteydessä niin toimiala- jayritysrakenteiden kehittymisen kuinmyös sopimus- ja neuvottelujärjestel-män kehittymisen kanssa. Uusia jär-jestörakenteita ei kuitenkaan voida me-kaanisesti sovittaa yhteen esimerkiksitoimialarakenteen kanssa. Päätöstentaustalla on aina myös tunteita, poli-tiikkaa, valtakysymyksiä ja liittojen eri-laisia toimintakulttuureja. Ammattilii-toille erityisen vaikeaksi asetelman te-kee suuruuden tuoman voiman ja te-hokkuuden sekä ammatti-identiteettiätukevien sopimus- ja toimintarakentei-den yhdistäminen.

Pentti Puoskari on kiteyttänyt yhtei-sen järjestäytymisen perusehdoiksi seu-raavia tekijöitä:

– samantyyppinen jäsenistö– samanlainen edunvalvonta-asema– yhdensuuntaiset toiminta- ja poli-

tiikkalinjat– yhteistoiminta edesauttaa sopeutu-

mista suhdannevaihteluihin tai sopi-musjärjestelmän muutospaineisiin

– yhdistettävissä olevat organisaatio-kulttuurit.

Liittorakenteen kehittämisellä voi ollaerisuuntaisia tavoitteita liittyen sekä lii-ton työmarkkinapoliittiseen asemaanettä liiton strategiseen kyvykkyyteen.Yhteistyön tiivistämisellä voidaan ha-kea keinoja puolustautua ulkoisten taisisäisten uhkien edessä. Näitä voivataiheuttaa esimerkiksi ulkoistaminen jakilpailuttaminen tai työnantajan pyrki-mykset heikentää saavutettuja sopimu-

Koulutustasonnoustessa ammatti-identiteetistä tuleeyhä tärkeämpijärjestäytymisenperuste, joka onhaaste yhdistymistätavoitteleville lii-toille.

34

setuuksia. Uhka jäsenmäärän ja järjes-tövoiman laskusta tai liittojen keskinäi-nen kilpailu jäsenistä saattavat myöstiivistää yhteistyötä.

Yhteistyön tiivistämisellä voidaanmyös tavoitella vahvempaa asemaa en-nakoimalla käytettävissä olevia vah-vuuksia. Tällaisia perusteita voivat ollaesimerkiksi liiton voimavarojen tehok-kaampi käyttö tai järjestäytymisasteennosto liiton imagoa vahvistamalla. Pal-kansaajien ehdoilla tapahtuva sopimus-rajaongelmien hoito, työehtosopimus-ten modernisoiminen ja niiden toimi-alasitovuuden vahvistaminen saattavatmyös perustella tiiviimpää yhteistyötä.Elinkeinopoliittisen roolin vahvistamis-ta voidaan hakea kokoamalla palkan-saajia kasvualan ympärille. Myös yh-teiskuntapoliittisen puhevallan lisäämi-nen voi olla perusteena rakenteiden ke-hittämiselle.

Pohdittaessa mahdollisia uusia liitto-kokonaisuuksia ei selkeitä tai helppojavastauksia ole löydettävissä. Perustei-ta on haettava joka tapauksessa useis-ta näkökulmista. SAK:n teettämässäselvityksessä apuvälineitä kehittämis-työlle on etsitty mm. seuraavien kysy-mysten kautta.

Otetaanko uusien liittokokonaisuuk-sien rakentamisen pohjaksi klusteri-pohja vai raaka-aine-, lopputuote- ja/tai ammattialapohja?Klusteripohjaisessa liit-torakenteen kehittämi-sessä hankaluutena onklustereiden määrittely.Teknologian kehityksenvauhti ja arvaamatto-muus sekoittavat klus-teriajattelua. Klusteritvoivat myös muodostualiian suuriksi. Toisaaltaklusteripohjalta muo-dostettu liittorakenne korostaa elinkei-nopoliittisen, työllisyyden edistämiseentähtäävän edunvalvonnan merkitystä.

Otetaanko kehittämistyön lähtökoh-daksi EK:n tavoittelema uusi, tiivis ra-kenne vai jäsenten ammatillinen yh-teenkuuluvuus? EK:n julkaistua pyr-kimyksensä klustereihin pohjautuvaanliittorakenteeseen on keskusteltu siitä,

onko ammattiyhdistysliikkeen syytäseurata tätä rakennetta. Jos näin teh-dään, saattaa sopimus- ja järjestöraja-ristiriitojen hallinta toimia paremminja elinkeinopoliittinen edunvalvontavahvistuu. Toisaalta näin ehkä myötä-vaikutettaisiin entistä suurempien so-pimuskokonaisuuksien syntyyn, mikäsaattaa heikentää työehtoja erityisesti

työmarkkina-asemal-taan heikoissa ryhmis-sä.

Onko suurten liitto-kokonaisuuksien ra-kentaminen välttämä-tön ehto tehokkaalleedunvalvonnalle vai an-netaanko sillä signaalisopimus- ja neuvottelu-järjestelmän hajautta-miselle? Ollaanko val-miita sopimusraken-

teen radikaalimpaan kehittämiseen vaipidetäänkö kiinni ammattialakohtaisis-ta sopimuksista? Sopimusjärjestelmänkehittämissuunnat kytkeytyvät liittora-kenteen kehittämisajatuksiin. Kluste-ripohjaiset liitot tarkoittanevat myös väl-jempiä raamisopimuksia. Ammattiala-kohtaisessa liittorakenteessa sopimuk-

set ovat tiukempia ja eriytyneempiä.Jos liittorakenteen uudistaminen joh-taa myös suurempiin sopimuskokonai-suuksiin, saattaa tarve paikallisiin ja yri-tyskohtaisiin sopimuksiin kasvaa ja eri-arvoisuus työehdoissa lisääntyä.

Rajautuvatko kehittämishankkeetSAK:n sisälle vai onko realistista ra-kentaa keskusjärjestörajojen yli mene-viä hankkeita? Toimiakseen hyvin klus-teripohjainen liittorakenne olisi raken-nettava koko klusteria koskevaksi ylikeskusjärjestörajojen. Tällaisia fuusioi-ta on tapahtunut lähiaikoinakin. Jokatapauksessa yhteistyön tiivistäminentyöntekijät/toimihenkilöt rajan ylittä-väksi on tärkeää, vaikka rakenteellisiauudistuksia ei tehtäisikään.

Vastataanko ammatti-identiteetin tar-peisiin tes–toiminnan vai järjestöllistenja ammatillisten toimintamallien kaut-ta? Suurten liittokokonaisuuksien kes-keinen haaste on eri ammattiryhmienidentiteetin vahvistaminen ja ammatil-lisen toiminnan muodot. Liitot ratkai-sevat, vaatiiko ammatillinen identiteettivahvistuakseen oman sopimuksen vaivoidaanko sitä tukea muiden toimin-tojen, koulutuksen, kehittämisen ja jär-jestötoiminnan kautta.

Liittojen yhdistämi-nen suuremmiksikokonaisuuksiksisaattaa muokatamyös työehtosopi-muksia laajemmik-si ja väljemmiksi.

Eija Hietasen mielestä sopimusrakenteiden kehittäminen ja yhteistyön tiivistäminen edun-valvonnassa ja jäsenpalveluissa on tärkeämpää kuin liittorakenteiden nopeat uudelleenjär-jestelyt.

35

SAK keskusjärjestönä ei anna ohjei-ta jäsenliitoilleen uusien liittokokonai-suuksien rakentamiseksi. SAK:n teet-tämän selvityksen tavoitteena on an-taa liitoille apuvälineitä analyyttiseenpohdintaan ja perusteltuihin valintoi-hin. SAK:n tavoitteena on olla muka-na varmistamassa sitä, että voimava-roja käytetään järkevästi ja tehokkaastijäsenten edunvalvonnan hoitamiseksi.SAK:n tavoitteena on myös liitto- jasopimusrakenteiden kehittämisellä var-mistaa palkanmuodostuksen oikeuden-mukaisia rakenteita. Tärkeämpää kuinliittorakenteiden uudistaminen on se,että sopimusjärjestelmä vastaa parem-min työelämän muutosta. Sopimusra-kenteiden kehittäminen ja SAK:laistenliittojen yhteistyön tiivistäminen edun-valvonnassa ja jäsenpalveluissa on nytensisijaista.�

KIRJALLISUUS

Jokivuori, P. (2002), Sitoutuminen työ-organisaatioon ja ammattijärjestöön. Kil-pailevia vai täydentäviä? Jyväskylä Stu-dies in Education, Psychology and So-cial Research 206, Jyväskylä.

Ammattiyhdistystoiminta syntyi aikoi-naan työpaikoilla työntekijöiden tar-peesta. Yhteistoimintaa ja joukkovoi-maa tarvittiin, kun työntekijät hakivatoikeudenmukaista palkkausta, inhimil-lisempiä työskentelyolosuhteita ja mah-dollisuuksia vaikuttaa omaan työhön-sä. Olemme samojen kysymysten ää-rellä tänäkin päivänä, kun pohditaanammattiyhdistysliikkeen kehittymistä jaorganisoitumista.

Mikko MäenpääPuheenjohtajaToimihenkilökeskusjärjestöSTTKmikko.maenpaa@sttk.fi

Muutos haastaaay-liikkeen– uudistumiskykylöytyy!

Ammattiliitot kohtaavat nykyisin monia

haasteita, mutta STTK:ssa niihin ei aiota

vastata liittofuusioilla vaan verkottumalla.

36

Ammattiliitto on palkansaajien väli-ne heidän etujensa valvomiseksi. Väli-neen tulee seurata aikaansa ja muut-tua jäsentensä tarpeiden mukaan.Mahdolliset muutokset organisoitumi-sessa lähtevät siksi työpaikoilta, jäsen-ten tahdosta. Ylhäältä johdetut uudis-tukset eivät yleensä johda kestäviin,jäsenten hyväksymiin muutoksiin.

Mitä muutoksia ammattiliittojen or-ganisoitumisessa sitten voisi tapahtuaja mistä nämä muutokset johtuisivat?Pohdin tässä kirjoituksessa joitakinammattiyhdistysliikkeen toimintaan vai-kuttavia tekijöitä toimintaympäristönmuutosten ja liikkeen sisäisen kehityk-sen näkökulmasta, eräänlaisten kau-huskenaarioiden kautta. Millä kaikillatavoilla ammattiliitto voi olla pulassa,jos se ei huolla jatkuvasti suhdettaanjäsenistöönsä ja kehitä omaa toimin-taansa?

Yhteiskunnalliset muutokset tapahtu-vat usein vähittäisen kehityksen kaut-ta, evoluutiona, ja harvemmin äkillisi-nä muutoksina. Jos äkillisiä muutok-sia tapahtuu, taustalla on useimmitenerityinen kriisitilanne. Vaikka uudellee-norganisoitumista pohditaan kirjoituk-sessa haasteiden kautta, en pidä niitävoittamattomina.

Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuson valoisa. Sen toiminnalle on tilaus-ta, jos tilaukseen vain osataan vastata.STTK antoi oman vastauksensa tule-vaisuuden ammattiyhdistystoiminnanrakentamiseen liittokokouksessaan vii-me marraskuussa, jolloin se hyväksyiuuden strategiansa pohjalta muotoil-lut toimintansa suuntaviivat. Niidenmukaisesti toimintaansa kehittäenSTTK aikoo olla järjestönä kasvava,edunvalvonnassa vahva ja tulevaisuu-teen suuntautunut koulutettujen osaa-jien ja ammattilaisten järjestö.

Talouden vapautuminen toimaailman lähelle

Maailma on muuttunut rajusti viimei-sen vuosikymmenen aikana. Muutoson pakottanut ammattiyhdistysliikkeenmiettimään uudelleen toimintaansa ja

tavoitteitaan ja sitä kautta myös toi-mintatapojaan.

Globalisaation keskeinen ilmentymäovat nopeasti kasvaneet maiden väli-set kauppa-, pääoma- ja teknologia-virrat. Ilmiön taustalla on kaksi liik-keelle panevaa voimaa, teknologinenkehitys sekä maailmankauppaa ja pää-omaliikkeitä koskevien esteiden pois-taminen.

Maapalloistuminen ja talouden va-pautuminen ovat edunvalvonnan ta-voitteiden ja organisoinnin kannaltahaasteita koko ay-liik-keelle. Aiemmin erilli-siksi mielletyt kansain-välinen, eurooppalainenja kansallinen toimintamuodostavat jatkossayhden kokonaisuuden,verkoston. Kansallisentoiminnan osalta pai-neet paikallisen sopimi-sen lisäämiseen ja pää-tösvallan hajauttaminenalueille korostavat näiden toimintata-sojen edunvalvonnan merkitystä.

Kiristynyt kilpailu investoinneista jatyöpaikoista on johtanut kilpailuunmaiden välillä. Tarve kansallisen kil-pailukyvyn kehittämiseen ja globalisaa-

tion haittojen hallintaan on voimistu-nut ympäri maailman. Toisaalta tek-nologinen kehitys on alentanut pää-omien, tuotteiden ja tuotannontekijöi-den liikkumiskustannuksia, minkä seu-rauksena välimatkojen merkitys onmuuttunut.

Työvoiman hinta, markkinoiden muu-tokset ja tuotantoelämän toimintaedel-lytykset ovat tuoneet maailman uudellatavalla lähelle jokaista suomalaista työn-tekijää. Pienilläkin heilahduksilla tuotan-

tokustannuksissa taimarkkinatilanteessa eripuolilla maapalloa voiolla suuria vaikutuksiaelinkeinorakenteisiinSuomessa.

Meillä tämä on johta-nut mm. EU:n merki-tyksen nousemiseen.Esimerkiksi verotustatai yhteismarkkinoitakoskevilla päätöksillä,

joita EU:n tasolla tehdään, on suoravaikutus kansalliseen hyvinvointipoli-tiikkaan ja työmarkkinoiden kehityk-seen.

Työmarkkinoiden ja talouden avau-tuminen on merkinnyt kasvavaa kan-

Globalisaatio luoedunvalvonnalleuusia tehtäviä,jotka voidaanhoitaa ammattiliit-tojen yhteistoiminn-alla.

Mikko Mäenpää valittiin marraskuussa STTK:n puheenjohtajaksi seuraavalle nelivuotis-kaudelle.

37

sainvälisen ja globaalin edunvalvonnantehtävää ammattiyhdistysliikkeelle.Muutosten suuntaaminen vaatii työ-markkinoiden kansainvälisten pelisään-töjen luomista. Tässä työssä on kaikil-le keskusjärjestöille ja liitoille yhteisiätavoitteita. Ne täytyy hoitaa, muttakansainvälistyminen ei kuitenkaan oleperuste vaatia ammattiliittojen uudel-leenorganisoitumista. Hyvään loppu-tulokseen voidaan päästä myös yhteis-työtä kehittämällä.

Osaaminen ja kilpailu työvoi-masta

On helppo yhtyä niihin analyyseihin,jotka korostavat tuottavuuden, osaa-misen, tutkimuksen ja teknologianmerkitystä Suomen kansallisen menes-tyksen tekijöinä. Osaaminen, koulu-tus, tiede, innovaatiot, yhteiskunnanpalvelut ja turvallisuus sekä elinkeino-elämän toimintaedellytysten kehittämi-nen ovat uudella tavalla tärkeitä myöspalkansaajalle.

Kansallinen kilpailukyky, palkansaa-jan kilpailukyky ja yritysten kilpailukykyeivät ole ylittämättömässä ristiriidassakeskenään. Niiden myötä ratkaistaan,onko Suomessa työtä, jolla turvataankorkea elintaso ja hyvinvointiyhteiskun-nan toimivuus.

Globalisaation luonteeseen kuuluu kil-pailu työvoimasta. Teollisuusmaidenväestö on ikääntymässä nopeasti. Suo-messa kehitys on jopa muita teollisuus-maita nopeampaa. Etsimme koko ajankeinoja turvata työvoiman saatavuustyömarkkinoilla ja siirtää uusille työn-tekijöille ikääntyvän työvoiman koke-mukset ja osaaminen. Samalla väes-tön ikääntyminen lisää hoiva- ja terve-yspalvelujen kysyntää ja näiden sekto-reiden työpaikkoja, jos tarvittavat re-surssit palvelujen tuottamiselle ovatolemassa.

Työmarkkinoiden avautuminen onsuomalaiselle ammattiyhdistysliik-keelle erityinen kysymys. Jo EU:n laa-jentumisen myötä tulleet työvoimansiirtymäsäännökset yhdessä palvelu-direktiivin kanssa ovat osoittaneet,

millaisia ongelmia muutoksiin voi liit-tyä.

Väestön ikärakenne ja työvoiman saa-tavuuden turvaaminen vaativat aktii-vista työvoimapolitiikkaa ja työperäi-sen maahanmuuton edistämistä. Työ-elämä ja tulevaisuuden suomalaisetpalkansaajat ovat entistä heterogeeni-sempia. Erilaisuuden aito kunnioitta-minen on uudenlaisen, monikulttuu-risen työelämän perusta. Asennemuok-kaus, varautuminen tulevaan kehityk-seen on aloitettava viimeistään nyt. Tä-mänhetkiset ongelmat maahanmuut-tajien kotoutuksessa on otettava vaka-vasti ja saatujen kokemusten perusteel-la on kehitettävä entistä aktiivisempaatyövoima- ja väestöpolitiikkaa. Suo-men kansallinen, pal-kansaajien ja yrittäjienyhteinen etu on, ettätyövoiman liikkuvuuttakoskeva valvonta hoi-detaan kuntoon ja lain-säädäntö on ajan tasal-la.

Toinen merkittävä ky-symys on työvoimanosaamisesta huolehtimi-nen. Peruslähtökohtaon, että tulevina vuosi-na suomalaisilta työ-markkinoilta poistuuenemmän ihmisiä kuinsinne siirtyy. Työvoimankoulutustaso vaihtelee iän myötä. Työ-markkinoille tuleva työvoima on en-tistä koulutetumpaa. Samanaikaisestityömarkkinoilla on vielä pitkään suuriosa työikäisistä ihmisistä vailla mitäänammatillista koulutusta. Lisäksi työelä-män muutokset edellyttävät osaamisenkehittämiseksi ja ammattitaidon yllä-pitämiseksi erityyppisen jatko- ja täy-dennyskoulutuksen kehittämistä myöstutkinnon suorittaneille.

Koulutuksella syrjäytymistävastaan

Oman näkökulmansa osaamisen ke-hittämiseen tuo se osa nuorisoikäluo-kasta, joka ei kouluttaudu ollenkaan.

Tilannetta, jossa 8–12 prosenttia nuo-risoikäluokasta ei suorita mitään tut-kintoa peruskoulun jälkeen, ei voi sal-lia. Siksi koulutuspolkuja on kehitet-tävä niin, että jokainen nuori saa itsel-leen koulutuksen, avaimen työelä-mään.

Kaikki työ vaatii nyky-Suomessakorkeaa osaamista, hyvää ammatti-taitoa. Koulutus on myös tasa-arvoi-sen ja demokraattisen kehityksensekä yhteiskunnallisen osallisuudenedellytys. Koulutuksesta syrjäytynytsyrjäytyy myös tulevaisuudesta. Vaa-rana on silloin yhteiskunnan polarisoi-tuminen.

Osaamiseen ja väestönkehitykseenliittyvät kysymykset korostavat ammat-

tiyhdistysliikkeen tar-vetta aktivoitua yhteis-kunnallisessa edunval-vonnassa. Asetelma onpoliittisesti ja yhteis-kunnallisesti haastava.Samanaikaisesti kunratkaistavanamme ontyöttömyyden kovaanytimeen liittyvät kysy-mykset, tarvitsevat työ-markkinamme uuttaulkomaista työvoimaa.Olemmeko valmiitakohtaamaan tämänmuuttoliikkeen tuomathaasteet? Onko am-

mattiyhdistysliike valmis ja osaako sehuolehtia myös näiden uusien työnte-kijäryhmien edunvalvonnasta? Elleiosaa tai halua, syntyy tarve uusille jauudelta pohjalta muodostuville am-mattiliitoille.

Kysymys on aivan sama kuin viimeaikoina käydyn prekariaatti-keskuste-lun yhteydessä. Pätkätöiden yleisty-minen herätti etenkin nuorten nais-ten keskuudessa epäilyksen ammatti-liittojen toiminnan tehokkuudesta.Hoidammeko me aidosti myös osit-tain työelämässä tai katkonaiseen työ-uraan tuomittujen työläisten asioita?STTK:n ja sen liittojen vastaus onkyllä. Jos emme näin tee, tilaus uu-denlaiselle vaikuttamiselle ja edunval-vonnalle on ilmeinen.

Työmarkkinoillaovat kasvamassasellaiset ryhmät –kuten maahan-muuttajat, pätkä-työläiset ja yrittäjä-työntekijät – jotkakaipaavat ammat-tiliittojen suurem-paa huomiota.

38

Työntekijästä tulee yrittäjä

Ammattiliiton on jatkuvasti kehitettä-vä toimintaansa ja lunastettava olemas-saolon oikeutuksensa. Toiminnan pe-rusta on yksittäisen työntekijän tilan-ne työelämässä, hänen kokemansa tar-ve saada edunvalvontaa.

Yksilötasolla yhä useampi palkansaa-ja joutuu kohtaamaan erilaisia työyh-teisöjen ja organisaatioiden muutok-sia. Asiantuntijaorganisaatioiden ke-hitys ja hierarkioiden purkautuminentekevät yhä useammista työntekijöis-tä oman toimintansa suunnittelijoitatai heiltä edellytetään entistä parem-paa työautonomiaa. Työn tuotantota-pojen muutos voi johtaa myös yksin-yrittäjien ja ammatinharjoittajien mää-rän kasvuun.

Työn organisointi- ja toteutustavatvoivat johtaa tilanteisiin, joissa ammat-tiliiton tehtävä voi hämärtyä palkan-saajalta. Pitkälle viety työpaikkojen si-säinen yrittäjyys voi johtaa tilanteeseen,jossa yksilö kokee todella olevansaoman onnensa seppä.

Yksi huolestuttava kehitystrendi ontyönantajan pyrkimys ulkoistaa yrittä-misen riski työntekijöille. Tämän ke-hityksen ääripäänä voi olla pienyritys-ten ketju, verkosto, joka tuottaa tuot-teen omalla vastuullaan tilaajalle. Yrit-täjyys voi jossakin tilanteessa olla toi-miva vaihtoehto, mutta yrittäjyyttä eisaa käyttää palkansaajien etujen pol-kemiseen.

Tarvitsemme siis aktiivista työnteki-jöiden tarpeista lähtevää työelämän ke-hittämistä, joka huomioi muuttuvat ti-lanteet ja tarjoaa työntekijöille mahdol-lisuudet vaikuttaa omaan työhönsä jatyöyhteisöönsä. Tarvitsemme lisääosaamista arvostavia työpaikkoja, joissatyöntekijöiden osaaminen nostetaantoiminnan tärkeimmäksi voimavarak-si. Työhyvinvoinnin ja osaamisen mer-kitys suomalaisen yhteiskunnan ja yri-tysten kilpailuvalttina korostuu kovas-sa muutoksessa. Ne muodostavat suo-malaisen työn ja menestyksen perus-pilarit.

STTK:lla on näille työpaikoille visio,jossa

Yksilöiden ja koko työyhteisön osaa-misen arvo tunnustetaan menestymi-sen perusedellytykseksi. Inhimillisenpääoman arvostus näkyy kehittämi-seen tehtyinä investointeina ja yhteis-toimintaa tukevina toimintatapoina.Osaamisen kehittäminen on kiinteäosa toimintaa ja siinä otetaan huo-mioon henkilöstön erilaiset elämänja työuran vaiheet.

Johtamisjärjestelmät, esimiestenosaaminen ja yhteistoiminnallinentoimintakulttuuri luovat pohjan osaa-misen tehokkaalle hyödyntämiselle.Johtaminen on ammattitaitoista ja tu-kee strategiaa ja toimintamallia. Eri-laisen osaamisen ammattitaitoinenkehittäminen ja yhdistäminen tuke-vat toiminnan tuloksellisuutta, työ-yhteisön ja yksilön kilpailukykyä työ-markkinoilla.

Tämän vision toteuttamiseksi olem-me rakentaneet toimenpideohjelman,jonka avulla visio on mahdollista saa-vuttaa. Ohjelma on monella tapaamyös lääke työelämän pirstoutumisentuomaan epävarmuuteen.

Sopimusjärjestelmä muutos-ten lähteenä

Työnantajapuolen uudelleenjärjestäy-tyminen on edennyt voimakkaasti yk-sityisellä sektorilla. Oletettavaa on,että siellä fuusioitumiskehitys jatkuu.Työnantajapuolen uudelleenorgani-soituminen on tekijä, joka on otetta-va palkansaajaliikkeessä huomioon.Uusien työnantajaliittojen synty onhaaste. Työmarkkinaedunvalvonnanlisäksi työnantajapuoli tulee todennä-köisesti tehostamaan yhteiskunnallistaja elinkeinopoliittista edunvalvontaan-sa.

STTK aikoo jatkossa tiivistää omaasisäistä yhteistyötään sopimustoimin-nassa, yhteiskunnallisessa ja elinkeino-poliittisessa edunvalvonnassa ja vasta-ta sitä kautta työnantajapuolen haas-teeseen. Ei riitä, että olemme aktiivi-sia tulevaisuudessa työmarkkina-asiois-sa, yhteiskunnan muutokseen vaikut-taminen on entistä tärkeämpää.

Avainsana ay-liikkeen menestymises-sä onkin verkottuminen eikä organisaa-tioiden suuri koko. Järjestäytyvän nuo-ren pitää voida identifioitua koulutus-tai ammattiryhmäänsä ja löytää yhtei-sö, joka tukee hänen identiteettiään.Suurien organisaatioiden vaarana on,että tämä identiteetti hämärtyy.

STTK:n sopimustoiminnan runkonaon tulevaisuudessakin toimihenkilöi-den itsenäiset virka- ja työehtosopi-mukset. Samalla STTK haluaa kehit-tää keskusjärjestörajat ylittävää yhteis-työtä muiden palkansaajajärjestöjenkanssa.

Entä jos tekijät loppuvat?

Yksi varteenotettava huoli on yhteinenlähes kaikille ammattiliitoille. Se on jä-senistön ja etenkin aktiivien ikäänty-minen. Esimerkiksi STTK:n jäsenistäneljäsosa ja vielä suurempi osa järjes-töaktiiveista siirtyy eläkkeelle seuraa-van vuosikymmenen aikana. Toisaaltaalle 35-vuotiaiden järjestäytyminen onselvästi vanhempia ikäluokkia heikom-paa.

Jäsenmäärien kehityksellä on suoravaikutus ammattiyhdistysliikkeen talo-uteen. Työvoiman väheneminen lisääjärjestöjen kilpailua jäsenistä ja vähen-tää koko ammattiyhdistysliikkeen yh-teenlaskettuja resursseja. Aktiivienikääntyminen ja siirtyminen eläkkeelleon hoidettava niin, että heidän osaa-misensa siirtyy nuoremmalle ikäpolvel-le ja että uusia toimijoita löytyy edun-valvonnan kaikkiin tehtäviin.

STTK:ssa on selvät vastaukset jär-jestötoiminnan haasteisiin. Toiminnantäytyy hakea valtakirja jäseniltä heidäntyöpaikoiltaan. Tämä tarkoittaa paikal-lisen toiminnan vahvistamista, luotta-musmiesten aseman ja toimintamah-dollisuuksien kehittämistä, aktiivista toi-mihenkilöiden identiteetistä lähtevää jä-senhankintaa ja laadukasta jäsensuh-teen hoitamista. Näillä lääkkeillä onmahdollisuus nostaa järjestäytymisas-te uuteen nousuun.

STTK:n kannalta tulevaisuus näyt-tää positiiviselta, sillä monien arvioi-

39

den mukaan työelämässä lisääntyy kor-keaa osaamista ja asiantuntemusta vaa-tiva toimihenkilöiden tekemä työ. Suo-mi toimihenkilöistyy. Uutta työtä syn-tyy sekä nykyisten sopimus- ja toimi-alojen sisällä että etenkin uusilla toi-mialoilla. Ne ovatSTTK:n tulevan jäsen-hankinnan painopistee-nä.

Jäsenhankintaa hel-pottaa myös se, ettäSTTK:lainen ammatti-yhdistysliike tulee jat-kossa vahvistamaan en-tisestään omaa koulu-tuspolitiikkaansa sekä jäsenten amma-tillista ja koulutuksellista edunvalvon-taa. Tämä toiminta tukee jäsenten iden-titeettiä ja auttaa heitä kohtaamaanoman työntehtävänsä ja ammatillisuu-tensa kysymyksiä arjen työssä.

Huono palvelu

Pahin virhe, mihin ammattiliitto voisortua, on jäsenten huono palvelu.Ammattiyhdistysliikkeen jäsenyys onperustaltaan osallistumis- ja vaikutta-

missuhde mutta entistä useammille jä-senille myös palvelusuhde.

Muuttuvan ja monipuolistuvan jäsen-kuvan vuoksi tieto jäsenistä ja heidäntarpeistaan ja arvoistaan nousevat ensi-sijaiseksi menestystekijäksi. Tämän

vuoksi jäsenten palveluaon kehitettävä edelleen.Edunvalvontatoimintaon pystyttävä suunnitte-lemaan myös palvelu-tuotteena. Näin luota-vien palvelutuotteidensuunnittelussa ja mark-kinoinnissa korostuusegmentointiajattelu.

Ehkä kaikkein keskeisin haaste on työ-paikkatason toiminnan kehittäminen lä-heisyysperiaatteen mukaisesti.

Tehokas edunvalvonta edellyttää jat-kossa entistä parempaa ennakointia jareagointikykyä. Tämä tarkoittaa myösentistä nopeampaa päätöksentekoa.Päätöksenteon legitimiteetin säilyttämi-nen edellyttää järjestödemokratian jauusien osallistumismuotojen kehittä-mistä.

Edunvalvonta vaatii entistä laajempaaosaamista ja tietotaitoa sekä ymmär-rystä tulevaisuuden yhteiskunnasta ja

Ammatti- ja koulu-tusidentiteetinsäilyttämisen tarveon jäseneksi liitty-välle tärkeä asia.

tuotantoelämästä. Siksi toimintaympä-ristön analysointi on oltava osa työnarkea – edunvalvonnan ammattimais-tumista.

Toimintaympäristön muutoksiin vai-kuttaminen ja niiden tuomiin haastei-siin vastaaminen vaatii organisaationoman toiminnan jatkuvaa kehittämis-tä. Tavoitteena on oltava elävä strate-gia, joka ohjaa ja täsmentyy toiminta-ympäristön ja kilpailutilanteen mukai-sesti.�

Mikko Mäenpää korostaa, että ammattiliittojen verkottuva toimintamalli voi tuoda samanvahvuuden kuin suuri organisaatio.

40

Risto PiekkaPuheenjohtajaAKAVAristo.piekka@akava.fi

AkavalaisethaluavatjärjestäytyäyksilöllisestiAmmattikunta- ja tutkintoperiaate vahvistuu

akavalaisissa järjestörakenteissa, vaikka sopi-

musneuvottelut onkin keskitetty kahdelle

neuvottelujärjestölle.

Palkansaajien ammatilliselle järjestäy-tymiselle on monta perustetta. Jäse-nen palkka, verotus ja työttömyystur-va ovat perinteisesti kuuluneet ammat-tiliiton edunvalvontaan. Nykyään myösjäsenten oman pätevyyden lisääminen,työssä menestyminen ja sen myötäuralla edistyminen ovat osa akavalais-ten liittojen jäsenilleen tarjoamaa pal-velua. Monet tarvitsevat apua myöstyössä jaksamiseen sekä työn ja per-heen yhteensovittamiseen. Luettelo ei

varmaankaan ole täydellinen, mutta sekuvaa hyvin akavalaista ammattikun-ta- ja tutkintopohjaista järjestäytymis-tä.

Akavalaiset ovat järjestäytyneet toi-sin kuin muut: eivät työnantajan, vaantutkinnon tai ammatin mukaan. Aka-valaisessa järjestäytymisessä on siiskyse muustakin kuin työsuhteen eh-doista. Muut palkansaajat ovat vanhanperinteen mukaisesti järjestäytyneettyönantajakohtaisesti.

41

Työmarkkinoiden yleissäännöstä poi-keten akavalaisessa palkansaajatoimin-nassa painopisteinä ovat ns. kovan työ-markkinatoiminnan ohella keskeisetyksilölliset, työssä menestymistä tuke-vat asiat, ammatillinen menestyminentyöuralla ja sen tukeminen. Nämä tu-kevat kovaa edunvalvontaa. Tämä lä-hestymistapa jäseneen ja jäsenen arki-päivän murheiden hoitamiseen ovatkasvava osa akavalaisten liittojen toi-mintaa ja palvelua.

Akavalaiset liitot pyrkivät vaikutta-maan esimerkiksi koulutuspolitiikkaan,sillä koulutuksen laadun varmistami-nen on ammattikunnille tärkeää. Kou-lutuspolitiikka on myös keskeinen tu-levaisuuden menestymisen avain. Ny-kyisen globalisaation esivaiheissa Suo-mi aikanaan valitsi strategisista vaih-toehdoista sivistyksen.

Akavalaisten liittojen keskeisenä teh-tävänä on varmistaa jäsentensä amma-tillinen kehittyminen koko työuran ajan.Hyvänä esimerkkinä ovat liittojen tar-joamat ura- ja työnvälityspalvelut.Monissa akavalaisissa järjestöissä onmyös lukuisia alayhdistyksiä, jotka eri-tyisesti huolehtivat jäsentensä ammatil-lisen osaamisen kartuttamisesta. Tällai-sia yhdistyksiä ovat esimerkiksi Suomen

Kauppaopettajat tai Suomen Kirurgi-yhdistys. Lähes kaikki akavalaiset jäsen-järjestöt harjoittavat tällaista jäsententyössä menestymistä turvaavaa toimin-taa. Ammattikuntapoh-jaisten liittojen vahvuuson niiden jäsenläheisyys.

Akavalaiset ammattilii-tot järjestävät jäsenilleenjatkuvasti ammattiin taityötehtäviin liittyvää jat-ko- ja täydennyskoulu-tusta. Sen lisäksi liitotpitävät jäsenensä am-mattiosaamisen ajan ta-salla seminaarien jakurssien avulla. Liitot julkaisevat myösammattikirjallisuutta ja -lehtiä, joitasaavat vain järjestöjen jäsenet.

Akavalaiset ammattiliitot pitävät ylläammattikunnan tunnettuutta ja pyrki-vät nostamaan oman alansa arvostus-ta. Tätä akavalaisten toimintaa tunne-taan hämmästyttävän vähän.

AKAVAn jäsenjärjestökoko-naisuus

AKAVAan kuuluu tällä hetkellä 32 am-mattikunta- tai tutkintopohjaista jäsen-

järjestöä, joista osa on nykymuodos-saan ympäristömuutosten paineessa.Tällaisia paineita ovat mm. asiantunti-joiden ja esimiesten työtehtävien muut-tuminen yhä monialaisemmiksi, muu-alla palkansaajaliikkeessä tapahtuvatliittofuusiot, globalisaatio ja jäsentenhenkilökohtaisten edunvalvonta- janeuvottelupalvelujen kasvu. Nämäovat johtaneet useisiin jäsenjärjestöjem-me niin rekisteröityihin kuin rekiste-röimättömiinkin yhteistyömuotoihin.Tällaisia ovat mm. Lääkärikartelli (kol-me jäsenjärjestöä), Vakava (neljätois-ta jäsenjärjestöä, pieniä ja keskisuuria),AKI (kaksi seurakuntasektorin jäsen-järjestöä) ja yhteistyö tiedekorkeakou-luissa jäseniä omaavien kesken. Toi-minta ajan valtimolla edellyttää enna-koivaa edunvalvontaa ja tulevaisuudentoimintamuotojen oikeaa valintaa. SiksiAKAVA-yhteisössä käydään keskuste-luja nykyistä vieläkin tarkoituksenmu-kaisempien kokonaisuuksien aikaan-saamiseksi, jäsenpalvelujen tehostami-seksi ja korkeasti koulutettujen edun-valvonnan vahvistamiseksi.

Perusasia järjestäyty-misessä on, että jäsen-ten ammatti-identiteettisäilyy. Edellä sanoma-ni perustelee miksi.Uudistuminen on kui-tenkin välttämätöntä.

Kaikkien liittojen tu-levaisuuden haasteenaon kyky ja taito palvel-la sekä auttaa jäsentätyöelämän arjessa ja

kaikissa työuran vaiheissa. Jäsenet tar-vitsevat laadukasta ja monipuolista, to-dellista palvelua ja tuloksellista edun-valvontaa, joka tuotetaan tehokkaastiilman järjestöpoliittista tai muuta sil-mänlumetta.

Työmarkkinoiden muutos I

Suomen työmarkkinoiden muutos onollut raju viimeisten kolmen vuosikym-menen aikana. Muutos on johtunuttyötehtävien uudistumisesta ja työnvaativuuden muutoksista. Teknologian

Risto Piekka on ollut AKAVAn palveluksessa vuodesta 1973 ja puheenjohtajana vuodesta1999.

Työmarkkinatoi-minnan ohellaakavalaiset liitottukevat myös yksi-löllistä, ammatillis-ta menestymistätyöuralla.

42

kehitys on ollut huimaa. Kuka muis-taa, että internet ja kännykät tekivätvasta tuloaan kymmenen vuotta sitten?Maailma on nyt avoimempi kuin en-nen: globaalitalous vaikuttaa myös suo-malaisten palkansaajien elämään javäistämättä myös akavalaiseen järjes-tökenttään.

Samaan aikaan väestön koulutusta-so on noussut huomattavasti. Korkeastikoulutettujen määrä ja suhteellinenosuus väestöstä on kasvanut voimak-kaasti. Etenkin 1990-luvulla synnytettyjenammattikorkeakoulujenmyötä kasvu on vainkiihtynyt.

Kansainvälisen koulu-tusluokituksen mukaanSuomen työikäisestä(15–64-vuotiaasta) vä-estöstä korkea-asteentutkinnon on suoritta-nut useampi kuin jokaneljäs. Osuus on vanho-jen EU-maiden korkein.Koulutustasoerot ikäpolvien välillä ovatkuitenkin erittäin suuria, sillä 30–34–vuotiaista korkea-asteen koulutuksenon saanut yli 40 %, kun taas 60–64-

vuotiaiden ikäryhmässä osuus on vain20 %.

Toinen suuri muutos on tapahtunutkorkeasti koulutettujen sukupuolija-kaumassa. Vielä 1970-luvulla vain kol-masosa yliopistoista valmistuneistamaistereista oli naisia, nyt jo puolet.Kun mukaan otetaan myös muut kor-keasti koulutetut, naisten osuus on jokaksi kolmasosaa.

Olen vakuuttunut, että työssä oleviennaisten lukumäärän lisääntyminen vai-

kuttaa AKAVAn edun-valvonnan sisältöön.Perheen ja työn yhteen-sopivuus korostuu, sa-maten vapaa-ajan mer-kitys sekä työssä jaksa-miseen liittyvät asiat.Minulla on aavistus, ettänaisten aktivoituminentulee korostamaan am-mattikuntaisen tai tut-kintopohjaisen järjestäy-tymisen asemaa. Jä-senet haluavat yhteyttä

ja kollegiaalisuutta ja entistä enemmänkeskustelua työelämän ehdoista.

Kolmas suuri muutos koskee elinkei-norakenteita. Oheinen kuvio 1 kertoo

runsaan kolmen vuosikymmenen ai-kana tapahtuneesta kehityksestä. Se onvaikuttanut sektorikohtaisesti liittojenlukumäärään. Tämän lisäksi vaikutuk-set ovat olleet selkeitä liittojen jäsen-määrissä.

Samalla kun koulutustaso on kohon-nut, koulutetun työvoiman tarve onkasvanut etenkin yksityisellä sektorilla.Akavalaisessa kentässä tämä näkyy sii-nä, että aivan lähivuosina yksityissek-torilla työskentelevien akavalaisten mää-rä ylittää julkisella sektorilla työskente-levien määrän. AKAVAn työssä olevienjäsenten määrä kasvoi v. 1995–2005yksityisellä sektorilla runsaat 55 000 jajulkisella runsaat 20 000. Tällä jäsen-kehityksellä viiden vuoden sisällä yksi-tyinen sektori ylittää julkisen.

Työmarkkinoiden muutos II

Suomalainen työmarkkinajärjestelmäon aikansa lapsi. Se syntyi 1940-lu-vulla ja sitä kehitettiin etenkin 1970-luvulla. Muutokset näkyvät vasta 2000-luvulla tulopolitiikan sisällön muutok-sina. Palkkarakenteissa ja verotukses-sa osaaminen ja koulutus on huomioi-tu aivan toisella tavalla kuin ennen.Samaten sopimukset ovat sisältäneetjäsenlähtöisiä asioita, kuten paikallisensopimisen kehittämisen ja työaika-pankkijärjestelmän.

Pysyvät, yhden työnantajan työsuh-teet ovat entistäkin harvinaisempia.Palkansaaja vaihtaa työnsä taloudelli-sesti entistä parempaan tai osaamiseen-sa paremmin sopivaan työhön. Pätkä-työsuhteet lisääntyvät. Vaihto alaltatoiselle on tavallista.

Työsuhteen luonteen muuttuminenasettaa uusia vaatimuksia palkansaa-jaliikkeelle. Tarvitaan uutta otetta, jon-ka lähtökohtana on jäsenen työuran tu-keminen. Myönnän, että se on todellavaikea tehtävä.

Parhaillaan on käynnissä ns. uusi glo-balisaatio. Sen vaikutukset näkyvätennen muuta uudenlaisena kansainvä-lisenä työnjakona. Työpaikat eivät vält-tämättä ole sidoksissa pysyvästi johon-kin maahan. Globalisaatio on Suomelle

Kuvio 1.Elinkeinorakenne Suomessa 1970–2000, %. (Työllisten jakautuminen toimi-aloittain).

Lähde: Tilastokeskus, Tilastolliset vuosikirjat.

Korkeasti koulutet-tujen, työssä olevi-en naisten osuudenkasvu tulee tuntu-maan AKAVAn jasen liittojen toimin-nassa yhä enem-män.

43

ennen muuta mahdollisuus, mutta sii-nä menestyminen edellyttää mm. me-nestymistä kansainvälisessä palkka- javerokilpailussa, hyvinvointipalvelujentehokkaassa tuottamisessa, koko kou-lutusketjumme resurssien turvaamistaesikouluista tiedekorkeakouluihin jamenestymistä tutkimus-, kehitys- ja in-novaatiotyössä. Haasteet ovat kovat.

Globalisaatio uudistaa sopimussisäl-töjä. Se vaikuttaa myös liittorakentei-siin ja käytännön edunvalvontatyöhön.Luulen, että turha vastakkainasettelutyönantajien ja palkansaajien välillävähenee, sillä molemmille tulee entis-tä tärkeämmäksi oman työpaikan me-nestystekijöiden turvaaminen. Tämätaas edellyttää aivan uudenlaista yhteis-työtä osapuolten välillä.

Globalisaatio vaikuttaa myös käytän-nön palkkapolitiikkaan. MenestyäkseenSuomen tulee palkita osaamista, kou-lutusta, tuloksen tekemistä ja vastuun-kantoa entistä selkeämmin. Jos näinei tehdä, syödään menestymisen mah-dollisuudet.

Elinkeinoelämän keskus-liiton muodostuminen

Yksityisen sektorin työnantajat,Teollisuuden ja Työnantajain Kes-kusliitto ja Palvelutyönantajat yh-distyivät Elinkeinoelämän kes-kusliitoksi (EK) viime vuonna.Tämän on arveltu edellyttävänmyös palkansaajakeskusjärjes-töissä järjestöllisten palikoidenuudelleenasettelua.

Akavalaisessa työmarkkinatoi-minnassa olemme neuvottelu- jasopimustoiminnan osalta olleetvalmiita tähän muutokseen jo pit-kään. Vuodesta 1995 lähtien neu-vottelu- ja sopimustoimintammeon rakennettu niin, että Julkisa-lan koulutettujen neuvottelujärjes-tö JUKO ja Ylempien Toimihen-kilöiden neuvottelujärjestö YTNhoitavat akavalaisten sopimustoi-minnan. Käytännössä nämä kak-si järjestöä hoitavat työehtosopi-musneuvottelut lähes kaikkienakavalaisten liittojen puolesta.Tosin muutamia erillissopimuksia

on myös tehty, esimerkkinä vaikkapaapteekkialan työehtosopimus (kuvio 2).

EK:n muodostuminen ei siis edellytäAKAVAlta neuvottelujärjestelmän muut-tamista. AKAVAn koko julkisen sekto-rin jäsenistö siis muodostaa yhden vas-tapuolen työnantajille kaikilla kolmellajulkisen sektorin sopimusalalla. Yksityi-nen sektori neuvottelee yhtenä koko-naisuutena EK:n liittojen kanssa. Tä-män lisäksi meillä on muutama järjes-tökohtainen työehtosopimus. Olemmerakentaneet oman sateenvarjommekoulutettujen edunvalvonnalle kaikillesopimustoiminnan tasoille.

EK:lla on tällä hetkellä selvästi pääl-lekkäisiä jäsenliittoja peruna TT:stä jaPT:stä. On varmasti järkevää yhdistääniitä. Nyt EK:lla on yli kaksi sataa työ-ehtosopimusta palkansaajapuolen kans-sa. Sinänsä ymmärrän hyvin työnanta-japuolen halun niputtamalla vähentäämyös työehtosopimusten määrää.

En pidä Suomen kilpailukyvyn taikorkeasti koulutettujen kannalta hyvi-nä sellaisia sopimusjärjestelyjä, joissayksityisellä sektorilla kaikki henkilös-töryhmät työehtoineen laitettaisiin sa-maan sopimukseen. Työaikamääräys-ten tai vuosilomien määräytymisenosalta se voisi olla mahdollista, muttaei palkkojen, tulospalkkojen tai esi-

Risto Piekka korostaa, että jäsenten menestymisen tur-vaaminen on akavalaisten liittojen keskeisin haaste.

Lähde: AKAVA.

Kuvio 2.AKAVAn neuvotteluorganisaatio.

44

Kaikki Pohjoismaat uudistivat verojär-jestelmänsä perusteellisesti 1980-luvunlopulla ja 1990-luvun alussa. Suomessatehtiin ensin Erkki Liikasen valtiova-rainministeriyden aikaan ns. suuri ve-rouudistus ja vuonna 1993 siirryttiineriytettyyn tuloverojärjestelmään, jos-sa tulot jaetaan kaavamaisesti ansio-ja pääomatuloiksi.

Markus JänttiProfessoriÅbo Akademimjantti@abo.fi

Jukka PirttiläTutkimuskoordinaattoriPalkansaajien tutkimuslaitosjukka.pirttila@labour.fi

Riippumatontatutkimustajulkisesta taloudestatarvitaan

Suomessa on ollut vaikea saada rahoitusta

valtionhallinnosta riippumattomalle tutki-

mukselle, jossa olisi analysoitu laajasti tehty-

jen verouudistusten vaikutuksia tai muita

julkisen talouden kysymyksiä.

KOLUMNImiesaseman ja tulosvastuun korvaa-misten osalta. Työnantajat ovat todel-la lyhytnäköisiä tulos- ja yhteistoimin-tapoliittisessa ajattelussaan, kun hehaluavat yhden kiinninaulatun sopi-muksen kaikille henkilöstöryhmille.Tässä vaatimuksessaan he tahallisestiunohtavat ylemmät toimihenkilöt.

Akavalaisista noin 16 000 toimii koko-tai sivutoimisena ammatinharjoittajanatai yrittäjänä. Heidän puolestaan AKA-VA vaikuttaa lainsäädännön kautta.Moni kysyy, miten ammatinharjoittajatliittyvät järjestäytymiseen. Kuuluvat hy-vinkin, sillä ammatti- tai tutkintopoh-jainen järjestäytyminen mahdollistaa am-matinharjoittajien kuulumisen yhteiseenjärjestöön palkansaajien kanssa. Suu-rimpia ammatinharjoittajaryhmiä AKA-VAn jäsenyydessä ovat mm. insinöörit,asianajajat, arkkitehdit ja lääkäriryhmät.Yhteisössämme on ammatinharjoittajil-le mm. oma työttömyyskassa (AYT).

Haasteet

Palkansaajajärjestöjen haasteet liittyvätglobalisoituvassa maailmassa jäsenenmenestymiseen. Tämä merkitsee kol-mea asiaa: ensinnäkin työpaikkojen py-symistä ja aikaansaamista, tuottavuu-den nostamista ja kolmanneksi työllis-ten määrän kasvattamista.

Haasteet ovat kovat. En usko, ettänäitä asioita voidaan päättää ylhäältäkäsin. Paikallinen sopiminen vahvistuu.Onnistuakseen paikallinen sopiminenedellyttää mm., että niin työantaja-kuin palkansaajaosapuoli ovat tasaver-taisessa asemassa ja että palkansaajanturvallisuus on olemassa. Nämä ovatkeskeisiä kysymyksiä tulevaisuudessa.

Kaikki edellä mainittu uudistaa myösAKAVAn jäsenjärjestökenttää. Ammat-tikunta- ja tutkintoperiaate vahvistuuyhä, mutta se toteutuu nykyistä suu-rempina kokonaisuuksina perinteet säi-lyttäen. Lähivuosien aikana akavalais-ten määrä kasvanee vuositasolla noin15 000 jäsenellä. Samalla kuitenkin jä-senjärjestöjen lukumäärä supistunee.Mutta yhteinen voima kasvaa ja terveammatillisuus vahvistuu.�

45

Ruotsissa vuoden 1991 verouu-distuksen jälkeen eduskuntaosoitti 30 miljoonaa kruunua laa-jalle tutkimusohjelmalle, jossa sel-vitettiin uudistuksen vaikutuksetmm. työllisyyteen ja valtion bud-jettiin. Tutkimusohjelma huipen-tui korkeatasoiseen konferenssiin,jossa saatuja tuloksia ruodittiin,kuten asiaan kuuluu, kriittisessävertaisarvioinnissa, ja tutkimusra-portit julkaistiin tieteellisissä ai-kakausjulkaisuissa.

Suomessa ei ole tehty mitäänvastaavaa laajaa tutkimusta senenempää vuosien 1989–1993 ve-rouudistuksesta kuin vuonna1995 aloitetuista tuloveroalen-nuksistakaan. Yksittäisiä, ansiok-kaita tutkimuksia on tehty, mut-ta laajaa kokonaiskuvaa näistä ta-louspolitiikan kannalta keskeisis-tä uudistuksista ei ole ilmeisestikatsottu aiheelliseksi.

Miten verouudistuksia onkansainvälisesti arvioitu?

Verouudistuksia tutkittaessa käytetäänmikrotason yksilö- tai yritysaineistoa.Aineistossa oleville taloudenpitäjille las-ketaan verouudistuksen aiheuttama ve-romuutos ja verrataan sitä heidän käyt-täytymisensä, esimerkiksi työmarkki-noille osallistumisen, tai koko verotet-tavan tulon muutoksiin.

Veromuutokset lasketaan tyypillises-ti ns. mikrosimulaatiomallin avulla.Mallissa kaikkia kansalaisia edustava ai-neisto yhdistetään verotusta ja tulon-siirtoja kuvaaviin yhtälöihin. MuissaPohjoismaissa akateemiset tutkijat ovattutkineet verouudistuksia juuri tällä ta-voin.

JUTTA-esimerkki

Suomessa valtionhallinnon ulkopuo-lisilla tutkijoilla ei ole ollut käytettä-vissä mikrosimulaatiomallia. Koskamuillekin kuin hallinnon edustajilleavoimella mikrosimulaatiomallilla on

edellä kuvatun tutkimuskäytön lisäk-si muutakin arvoa, on Palkansaajientutkimuslaitoksen ja Åbo Akademinkokoama tiimi yrittänyt hakea sellai-sen mallin rakentamiselle rahoitustamonelta taholta useaan otteeseen.Eduskunta, VM ja Sitra eivät ole kui-tenkaan rahoitusta myöntäneet. Suo-men Akatemian rahoituksesta toki voikilpailla, mutta tällaiseen hankkeeseenei varoja ole herunut.

Pienin kustannuksin (yhteensä noin1,5 miestyövuotta) ja muun muassaYrjö Jahnssonin säätiön tuen avulla lä-hes valmis mikrosimulaatiomalli(JUTTA) on onnistuttu kuin onnis-tuttukin rakentamaan. Sen avulla voinyt tutkia esimerkiksi nykyverojärjes-telmän vaikutuksia ja simuloida, mi-ten veromuutokset vaikuttaisivat, sekälaskea tilastollisissa tutkimuksissa tar-vittavia veromuutoksia. Mallin kehit-tämisen ansiosta vuonna 1995 alka-neiden veronalennusten vaikutuksiaon alettu tutkia; yksi raportti tästä tee-masta ilmestyy Kansantaloudellisessa

aikakauskirjassa lähiaikoina. JUTTA-projektin jatkorahoitus on tätä kirjoi-tettaessa kuitenkin vielä avoinna.

Rahoitus ontuu muutenkin

Kriittistä ja riippumatonta tutkimustajulkisesta taloudesta tuetaan Suomes-sa muutenkin hyvin vähän. Keskeisinfinanssipoliittinen vaikuttaja on valtio-varainministeriö, joka ei juuri tee tairahoita omaa tutkimusta. ValtaosaVM:n tutkimukseen suunnatuista voi-mavaroista kanavoidaan Valtion talo-udelliselle tutkimuskeskukselle(VATT).

VATTissa tehdään paljon korkealuok-kaista tutkimusta. Kuitenkin olisi ai-heellista, että esimerkiksi veropolitii-kan arviointiin olisi asialliset mahdolli-suudet myös muilla kuin veropolitii-kasta vastaavan VM:n alaisen tutkimus-laitoksen edustajilla.

Verrattuna veronalennusten suorienbudjettivaikutusten ja niiden mahdol-

Jukka Pirttilän (vasemmalla) tutkimusaiheet liittyvät hyvän verojärjestelmän suunnitteluun. MarkusJäntti on tutkinut erityisesti verotuksen tulonjakovaikutuksia.

46

lisesti aiheuttamien ns. dynaamistenvaikutusten suuruuteen niiden tutkimi-seen hallinnon ulkopuolisten voimin onpantu hätkähdyttävän vähän painoa.Edes yleensä kovin valpas lehdistö eiole juurikaan kysellyt, onko verouu-distuksilla ollut luvattuja vaikutuksia.On vaikea kuvitella, että jokin muunoin viiden miljardin euron suuruus-luokan projekti voisi nauttia yhtä suurtamedian suosiota ilman selkeää osoitus-ta projektin onnistumisesta tavoitteis-saan.

Uusimmat verouudistukset

Sosiaali- ja terveysministeriö etenimallikkaasti Lapissa vuonna 2003 al-kaneen yritysten sosiaaliturvamaksu-kokeilun vaikutusten arvioinnissa. Ar-viointi oli tavoitteena alusta asti, ja ar-vioraportti täyttää varmasti akateemi-set laatukriteerit.

Juuri nyt on meneillään ensimmäi-nen vuosi, jolloin uusi yritys- ja pää-omatulojen verojärjestelmä on voi-massa. Ensi vuoden alusta varallisuus-vero poistuu. Uudistuksilla toivotaanolevan yritysten kilpailukykyä ja työl-lisyyttä edistäviä vaikutuksia. Ensivuodesta alkaen toteutetaan myös 54vuotta täyttäneistä työntekijöistä mak-settavien työnantajamaksujen portait-tainen alennus. On ilmiselvää, ettäkansakunnan edun nimissä näidenuudistusten toteutumista on arvioita-va kriittisesti.�

47

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä

Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2005:10

Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2005:09

Lähde: Tilastokeskus.

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2005:10

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.

Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan1995:01–2005:10

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.

Työttömyysaste Suomessa1995:01–2005:09

Lähde: Tilastokeskus.

Korot1997:01–2005:10

Lähde: Suomen Pankki.

48

Nimi

Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Oso i t t e enmuutos

Tilauskortti lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Tilaus 2006Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 22,00 €

Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus

Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Nimi

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t iTalous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajientutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit-teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai-sen kehityksen taustoja sekä herättää keskusteluakansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk-sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTTKatsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineilleja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita.Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossalaitoksen kotisivuilla.

WWW.LABOUR.FI

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksenlehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivatkotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati-osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisestataloudesta.

R a p o r t t e j aRaportteja-sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalleyleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista. Vuosikerta20,00 €

Irtonumero 6,50 €

ISSN 1236-7206