HoivapalvelutNO 3-4 • LOKA-JOULUKUU 2014

■ Päivi Voutilainen: Kärkitavoitteena osallisuuden ja

vaikuttamismahdollisuuksien vahvistaminen s. 7

■ Eevaliisa Virnes: Miten vastata kotihoidon kasvavaan kysyntään? s. 9

■ Hennamari Mikkola: Toimiiko vai eikö? s. 11

■ Aino Närkki: Selvitys palveluasumisen kilpailuolosuhteista s. 16

■ Juhani Laurinkari: Hyvinvointipolitiikan reformialueet s. 18

■ Kalevi Kivistö: Luottamus ja valvonta s. 22

■ Vesa Ekroos: Kestävyysvajeita joka lähtöön s. 31

■ Kari Syrjänen: B12-vitamiinin puute – edelleen alidiagnosoitu s. 32

■ Yrjö Mattila: Sosiaalipalveluja ja omaishoitoa Ruotsin malliin s. 46LAiTOSESiTTELYHoivakoti Villa isolahti s. 34

Laatua ja tehokkuutta hoivatyöhön

Asiakastietojen hallinta Laskutus Mobiilijärjestelmä Tilastot ja raportointi

020 7424 0900 | www.domacare.fi | info@invian.fi

Hoitokoti Päiväkumpu -konserni valitsi domacare -järjestelmän käyttöön kotiin tuotettaviin palveluihin Päiväkummun Kodinhoitoon ja Päiväkummun Kotihoitoon. Järjestelmä tarjoaa meille parhaat ominaisuudet toiminnan ohjaukseen, asiakaslaskutukseen ja palkkojen maksuun niin kotisiivouksessa kuin kotihoidossakin. domacaren mobiilit ratkaisut on helppoja ja nopeita käyttää ja olemme päässeet paperisista listoista kokonaan eroon. invian oy on toiminut erittäin aktiivisesti apuna käyttöönotossa ja asioiden eteenpäin viemisessä ja kehittämisessä

Aija Jacobsson, Kotihoidon johtaja, Päiväkummun Kotihoito Oy, Päiväkummun Kodinhoito Oy

DomaCare on hoiva-alalle suunniteltu asiakastieto- ja toiminnanohjausjärjestelmä.

DomaCarea käyttää sadat asumis- ja kotipalveluyritykset ympäri maata. Loppukäyttäjiä on yli 20000. Asiakkaisiimme kuuluvat mm. Mainio Vire Oy, Mikeva Oy, Helsingin Diakonissalaitos ja KVPS Tukena Oy.

Olemme mukana eResepti, Kanta ja KanSa -hankkeissa ensimmäisenä sosiaalialan tietojärjestelmätoimittajana.

Ratkaisumme tehostavat yritysten toimintaa monella tavalla:-Asiakastietojen suunnitelmallinen ylläpito-Laskutustietojen sujuva hallinnointi automatisoinnilla. Integroitu lähes 30 eri talousjärjestelmään-Helppokäyttöinen mobiilijärjestelmä liikkuvan työn hallinnointiin ja laskutukseen-Toiminnan seurantaan ja kehittämiseen tarvittavat tilastot ja yhteenvedot

Pyydä ohjelmiston esittely ja tarjous!

3

➤ Puhuminen elämänkaaresta sisältää mieliku-

van, jossa nousun aikaa ovat lapsuus ja nuoruus ja

ikääntyminen puolestaan merkitsee laskeutumista

lähtötasolle. Mielikuva on ilmeisen onnistunut.

Muutos ihmisen persoonassa on nopeinta elä-

mänkaaren alku- ja loppupäässä. Aikuisiässä ei

tässä suhteessa tapahdu paljoakaan. Oma isäni,

joka oli syntynyt 1800-luvun puolella, toisteli van-

huudessaan useasti sanontaa: ”Vuosi vanhan van-

hentaa, kaksi lapsen kasvattaa.” Hänen mielestään

muutos oli vanhana lapsuuttakin nopeampaa.

Yhteisöllisyys kehittyy persoonallisuuden kanssa

rintarinnan. Yhteys ympäröivään maailmaan laaje-

nee kodista ja koulusta työelämään ja sosiaaliseen

kanssakäymiseen rajoittuakseen jälleen lähipiiriin

ja usein edelleen yksinäisen vanhuksen osaan koto-

na ja hoitolaitoksessa.

Vanhan Testamentin Saarnaaja totesi:

”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla

taivaan alla. Aika on syntyä ja

aika kuolla. Aika on istuttaa ja

aika repiä istutus.”

* * *

Oopperalaulaja Jorma Hynni-

nen sanoi TV-haastattelussa

kymmenkunta vuotta sitten:

”Nyt on enää vain tämä päivä

ja eletty elämä.”

Olin itse omalla kohdallani ajatellut samalla

tavalla. Syntymävuotemme olivat samat ja ikäänty-

neen kokemuksissa askelsimme samaan tahtiin.

Sittemmin olen huomannut, että eletty elämä

ei olekaan menetetty osa elämää, vaan se on läsnä

kokemuksissa. Kirjailija Kalle Päätalo, jonka tuo-

tanto muodostuu omaelämäkerrallisesta muistelus-

ta, sanoi keskustellessamme hänen kirjailijantyös-

tään olevansa muistityöntekijä. Hän kertoi uusien

ja taas uusien muistilokeroiden avautuvan kunhan

niiden oville aikansa kolkuttaa.

Saman olen itse ilahtuneena todennut. On ollut

mukava pohtia ja kokea uudelleen elettyä elämää.

Sen konkretisoiminen tekstiksi on osoittautu-

nut mielenkiintoiseksi matkaksi omaan itseensä.

Samalla on selvinnyt hieman enemmän siitäkin,

mikä minä oikein olen. Olen tehnyt tätä itseni ja

jälkipolven vuoksi.

* * *

Tämä käsissä oleva Hoivapalve-

lut -lehti on viimeinen toimit-

tamani numero. Aikaisemmin

olen eläköitynyt sekä julkiselta

että yksityiseltä puolelta - vie-

läpä eri aikoina -, mutta nyt

vasta palkkatyön jättäessäni

koen siirtyväni eläkkeelle.

Tuntuu hyvältä.

Aikansa kutakin

Pääkirjoitus | Heikki Lantto

➤➤3

ODL:n Hilipakka PalvelutODL:n Hilipakka Palvelut Oy:n tuottamat palvelut tuodaan apua tarvitsevan vanhuk-sen kotiin. Kotipalveluissamme keskitymme kiireettömään ja välittävään asiakkaan hoivaan ja huolenpitoon hänen omassa kodissaan. Palveluillamme tuemme vanhus-ten kotona asumista ja heidän itsenäistä selviytymistään arjessa.

Hilipakka Palvelut Oy, Isokatu 88, 90120 Oulu , www.odl.fi Olemme osa ODL Konsernia

Päivähuilinki Vesper-kodissa mahdollistaa omaishoitajan vapaapäivät ja edistää läheisen toimintakykyä.

Kotihuilinki mahdollistaa omaishoitajan arvokkaat vapaahetket tarjoamalla huolenpitoa omaishoidettavan omassa kodissa.

Kotihoito sisältää kotipalvelun ja kotisairaanhoidon osa-alueet.

Kotikuntoutus omaishoitoperheille.

Fysioterapia kotikäynteinä tukee vanhusten toimintakykyä.

Kotisiivous Huusholli auttaa ikäihmisiä, lapsiperheitä tai ketä tahansa siivouspalvelua tarvitsevaa.

Palvelumme voi maksaa Oulun kaupungin myöntämällä palvelusetelillä tai kustantamalla palvelut itse.

Ota yhteyttä: Ulla Väärälä puh. 040 718 5850

➤➤5

Täs

sä n

um

ero

ssa: PääKiRJOiTUS

Heikki Lantto: Aikansa kutakin . . . . . . . . . . . . . . . . .3

MiNiSTERiöN NäKöKULMASTAPäivi Voutilainen: Uudistuva lainsäädäntö osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamisen asialla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .7

ViERELLäKULKiJANAEija Kemppi: Kärsi, kärsi… . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .8

KUNTALiiTON KUULUMiSiAEevaliisa Virnes: Miten vastata kotihoidon kasvavaan kysyntään? . . .9

KiRJATMaarit Huovinen: Elämänkulisseissa – yksilön tarinasta sukupuuhun . . . . . . . . . . . . . . . . .10

TERVEYSTURVA OSANA PALVELUJäRJESTELMää Hennamari Mikkola: Toimiiko vai eikö? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .11

LAATUJäRJESTELMäLaadun mittaaminen ikäihmisten asumispalveluissa . . . . . . . . . . . . . . . .12

JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta:Yhä pidempään töissä vanhuksia hoitamassa . . . . . .15

KiLPAiLUOLOSUHTEETAino Närkki: Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvitys palveluasumisen kilpailuolosuhteista . . . . .16

HYViNVOiNTiPOLiTiiKKAJuhani Laurinkari: Hyvinvointipolitiikan reformialueet . . . . . . . . . . . .18

Veli Puttonen: Ikäihmisten kotona asumista tukevien palvelujen kehittäminen . . . . . . . . . . . . . . .20

EUSirpa Pietikäinen: Hoivan suuret suuntaviivat . . . . . . . . . . . . . . . . . . .21

HOiVAA JA TOiMEENTULON TURVAAKalevi Kivistö: Luottamus ja valvonta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22

Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Merja Merasto:Turvallisuus on kaikkien asia . . . . . . . . . . . . . . . . . . .23

TYöTä LäHiETäiSYYdELTäSilja Paavola: Miten So-Te ja Vanhuspalvelulaki? . . . . . . . . . . . . .25

KANSAiNVäLiNEN TOiMiNTAERGOCAREBANK – Ergonomisia ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuoltoon . . . . . . . . . . . . . . .26

KULTTUURiKulttuurisen hanketyön juurruttaminen – yhteinen haaste . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .28

MUSiiKKiUusi Sävelsirkku koeajettiin . . . . . . . . . . . . . . . . . .30

iKääNTYVäN VäESTöN HOiVA JA HYViNVOiNTi Vesa Ekroos: Kestävyysvajeita joka lähtöön . . . . . .31

B-ViTAMiiNiKari Syrjänen: B12-vitamiinin puute – edelleen alidiagnosoitu monioireisen vanhuksen vaivojen aiheuttaja . . . . . . . . . . . . . . .32

MENNYTTä AiKAA MUiSTELEN...Raija Puurunen: Kaikki ei kuole . . . . . . . . . . . . . . . .34

KiRKON iKKUNAKirsti Esala: Yhteistä matkaa . . . . . . . . . . . . . . . . .35

OSALLiSUUSSuvi Fried: Osallisuuden ydin kumpuaa osallistumisesta ja kuulumisen tunteesta . . . . . . . .36

VETERAANiT KESKUUdESSAMME Anni Grundström: Palvelutarpeen arviointi ja veteraanin kuuleminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . .39

Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo:Onnistunut hoitajamitoitus ei ole vain yksi luku . . . .40

KOLUMNi Jorma Back: Dostojevskia hanapakkauksessa . . . . .41

HOiVAKOTiAnna-Maija Palo:Hyvä hoitaja on ihminen tavattavissa . . . . . . . . . .43

VANHUSTENHUOLLON RAKENTEETEero Siljander: Vanhustenhuollon uudet rakenteet edellyttävät preventio-näkökulman nostamista keskiöön . . . . . . . . . . . . .44

HAJUAiSTiJari Tuominen, Jouni Heiskanen:Tuoksuterapia on suomalainen innovaatio . . . . . .45

KANSAiNVäLiSYYSYrjö Mattila: Sosiaalipalveluja ja omaishoitoa Ruotsin malliin . . . . . . . . . . . . . . . . .46

www.hoivapalvelut-lehti.fi

6. vuosikerta

Painos: 3 .000 kpl

Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä tiedoista ja mielipiteistä vastaa niiden laatija .

HoivapalvelutPäätoimittaja: Heikki Lantto p . 040 574 1237 heikki .lantto@pp .inet .fiVirmantie 7, 90830 Haukipudas

ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset:heikki .lantto@pp .inet .fip . 040 574 1237

Kustantaja: Privat-Medi Oy

ilmoitusaineisto osoitteella: jarmotapioturunen@gmail .com

Postiosoite: Heikki Lantto, Virmantie 7, 90830 Haukipudas

Jakelu: Vanhusten hoiva-, hoito- ja asuinyksiköt, kuntien ja yritysten avainhenkilöt, kansanedustajat sekä vanhus- ja veteraanijärjestöt

Paino: KTMP Mustasaari

ISSN 2242 - 1319 (painettu)ISSN 2242 - 1327 (verkkolehti)

Päivitetyt tiedot, ohjelmat ja ilmoittautuminen osoitteessa: www.sairaanhoitajaliitto.fi/koulutus

Muutokset mahdollisia.

Kevään koulutuskalenteri 2015

Täydennyskoulutusta potilaan parhaaksi!

Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen: www.sairaanhoitajaliitto.fi/koulutus

Räätälöidyt koulutukset, ota yhteyttä! Tuukka Rantanen, koulutuspäällikkö, puh. 044 529 0044, tuukka.rantanen@fioca.fi

Tulkaa

yhdessä!

Koulutusten

ryhmäalennukset:

6-10 henkeä -10 %

11-15 henkeä -15 %

27.–28.1. Diabetesosaaja -seminaari Helmikuu Lääkehoito I Helmikuu Vastaavan hoitajan koulutuspäivät I 12.–13.3. Sairaanhoitajapäivät Maaliskuu Palliatiivisen hoitotyön koulutuspäivät Huhtikuu Iho- ja allergia hoitotyön koulutuspäivät

Huhtikuu Gerontologisen hoitotyön koulutuspäivät Toukokuu Mielenterveyshoitotyön koulutuspäivät Toukokuu Sairaanhoitaja ja syöpähoitotyö Toukokuu Kliininen osaaja -seminaari I Toukokuu Vastaavan hoitajan koulutuspäivät II Elokuu Hoitotyön esimiesten valmennuspäivät

12.–13.3.2015 Messukeskus, Helsinki

Sairaanhoitajapäivät 2015 on hoitotyön ammattilaisten juhlamatka

Osaan. Tiedän. Välitän.

Ilmoittautuminen osoitteessa: www.sairaanhoitajaliitto.fi/sairaanhoitajapaivatfacebook.com/sairaanhoitajaliitto

➤➤6 ➤➤7

➤ Mahdollisuus olla vaikuttamassa yhteisön jäsenenä ja kansalaisena yhteisön toimintaan ja palvelujen kehittä-miseen on sekä arvo että päämäärä. Aidon osallisuuden ja todellisen vaikuttamisen turvaamisessa on alati kehitet-tävää ja siitä syystä on tärkeää, että myös uudistuva lain-säädäntö nostaa eri-ikäisten kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamisen esille.

Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukeminen sekä iäkkäiden osallisuus sosiaali- ja terveyspalveluista on läpileikkaava periaate: on haluttu luoda edellytyksiä sille, että iäkkäiden ihmisten ääni kuuluu kaikessa sellaisessa päätöksenteossa, joka heitä koskee.

* * *

Osallisuutta päätöksentekoon turvataan säätämällä van-husneuvostojen olemassaolosta sekä tehtävistä. Ennen em. lain voimaantuloa vanhusneuvosto oli lähes kaikissa Suomen kunnissa, ja kuntien iäkkäiden palveluista vas-taavat viranhaltijat arvioivat1 niiden osallistuvan varsin monipuolisesti suunnitteluun.

Lain toimeenpanon aluekierroksilla vanhusneuvosto-jen jäsenet kuitenkin toivat esille huolta vaikutusmah-dollisuuksiensa niukkuudesta ja että neuvostojen asian-tuntemusta ei hyödynnetä riittävässä määrin. On tärkeää, että lakia toimeenpantaessa vanhusneuvostot löydetään voimavarana ja yhteistyökumppanina ja että ikäystävällis-tä Suomea rakennetaan yhdessä.

Vanhusneuvostojen olemassa oloa koskeva sääntely on siirtymässä uudistuvaan kuntalakiin, jonka luonnos oli lausunnoilla kesällä 2014. Lakiluon-noksessa on säännös vanhusneuvoston – myös vammaisneuvostojen ja nuori-sovaltuustojen – olemassaolosta, mutta ei tehtävistä. Tämä on herättänyt run-saasti huolta. Huoleen ei ole syytä, sillä säännelty kokonaisuus olisi säilymässä entisellään: kuntalaissa säädettäisiin vanhusneuvostojen olemassaolosta, mutta niiden tehtäviä koskeva sääntely säilyisi vanhuspalvelulaissa.

* * *

Kuntalain kokonaisuudistuksen yhdek-si kärkitavoitteeksi on nostettu kan-salaisten osallistumis- ja vaikuttamis-mahdollisuuksien vahvistaminen ja

siitä syystä erilaisia kansalaisten vaikutuskanavia koskevaa sääntelyä koottaisiin yhteen lakiin. Uudistuvan kuntalain luonnoksessa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksi-en kirjoa monipuolistetaan ja yhdeksi keinoksi nostetaan neuvostojen ohella myös kansalaisraadit. Lausunnoissa2

kannatettiin laajasti kuntalaisten osallistumis- ja vaikut-tamismahdollisuuksiin liittyviä ehdotuksia ja lakiluon-noksen nähtiin kokoavan nykylakia paremmin yhteen eri vaikuttamismahdollisuuksien kokonaisuutta.

* * *

Myös lausunnoilla oleva lakiluonnos sosiaali- ja terve-ydenhuollon järjestämisestä3 korostaa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Lakiluonnoksessa esitetään säädettäväksi, että sosiaali- ja terveysalueen ja tuottamis-vastuussa olevan kunnan ja kuntayhtymän on kerättävä alueensa asukkaiden näkemyksiä väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilasta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen laadus-ta ja toimivuudesta.

Asukkaiden näkemykset on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon laadittaessa sosiaali- ja terveysalueen järjestämispäätöstä sekä sosiaali- ja terveysalueen ja tuotta-misvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien vuotuisis-sa toimintasuunnitelmissa. Esimerkkeinä osallistumisen ja vaikuttamisen edistämisestä esitetään myös tässä laki-luonnoksessa kansalaisraateja.

Lait luovat puitteet osallisuuden ja vaikutusmahdolli-suuksien vahvistamiselle. Aidon osallisuuden turvaami-nen merkitsee yhteistä tekemistä kunnan sisällä – kult-

tuuri-, liikunta-, opetus- ja teknisen toi-men kesken – sekä yhdessä järjestöjen, yritysten ja seurakuntien kanssa. On jatkuvasti kehitettävä areenoita, joissa eri toimijat ja eri ikäpolvet kohtaavat toisensa ja oppivat toinen toisiltaan. Yhteisen tekemisen kautta voidaan löy-tää jo olemassa olevat mahdollisuudet ja kehittää uusia.

1 THL 2014 . Vanhuspalvelulain toimeenpa-non seuranta . Saatavilla: www .thl .fi/vanhus-palvelulainseuranta2 Valtiovarainministeriö 2014 . Yhteenveto kuntalakiluonnosta koskevista lausunnoista . Saatavilla: www .vm .fi/kuntauudistus 3 Sosiaali- ja terveysministeriö 2014 . Lausun-topyyntö sosiaali- ja terveydenhuollon järjes-tämislain hallituksen esityksen luonnoksesta . Saatavilla: www .stm .fi ➔ Lausuntopyynnöt

Uudistuva lainsäädäntö osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien

vahvistamisen asialla

Ministeriön näkökulmasta | Päivi Voutilainen

➤➤7

Kuva

: Ves

a Li

nna

Kirjoittaja on johtaja, sosiaalineuvos, dos .

Sosiaali- ja terveysministeriö / Sosiaali- ja terveyspalveluosasto

➤➤8 ➤➤9 ➤➤9

➤ Ikäihmisten palvelujen kysyntä kasvaa lähivuo-sina väestörakenteen muutoksen vuoksi. Vuoteen 2040 mennessä yli 75 vuotta täyttäneiden osuus väes-töstä kaksinkertaistuu. Palvelujen kysynnän kasvaessa työikäisen väestön määrä pysyy ennallaan. Samanai-kaisesti eläkkeelle siirtyy runsaasti sosiaali- ja terveys-toimen henkilöstöä. Miten tuleviin palvelutarpeisiin pystytään vastaamaan niukkenevin resurssein?

Tavoitteena on tukea ikäihmisten toimintakykyä ja kotona asumista mahdollisimman pitkään. Kotona pärjääminen tarvittavien palvelujen avulla on myös ikäihmisten oma toive. Vanhuspalvelulaki ja halli-tuksen rakennepoliittinen ohjelma painottavat lai-toshoidon vähentämistä ja kotona annettavan tuen lisäämistä. Palvelujen rakennetta ja toimintatapoja on kunnissa muutettava edelleen niin, että kotiin annet-tavaa tukea lisätään ja monipuolistetaan. Toimintaky-kyinen vanhuus vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntää ja hillitsee hoitokustannusten kasvua.

* * *

Kotihoidolla on merkittävä asema sosiaali- ja ter-veystoimen palvelujen kokonaisuudessa. Sillä, miten kotihoidossa onnistutaan, on ratkaiseva vaikutus palvelujen kokonaiskustannuksiin. Miten kotihoi-to kykenee palvelujen tuottavuuden kasvattamiseen koetun henkilöstövajeen ja kiireen keskellä? Miten estetään kotihoidon asiakkaiden epätarkoituksenmukainen ohjau-tuminen päivystykseen, perus-terveydenhuoltoon tai erikoissai-raanhoitoon? Miten varmistetaan, että asiakkaiden hoitopaikka on palvelutarpeen mukainen? Nämä ovat ajankohtaisia kysymyksiä, joi-hin kaivataan vastauksia monissa kunnissa.

* * *

Kuntaliitto toteuttaa vuosina 2014–2016 projektin Ikääntyneen väestön palvelut: käyttö, kustan-nukset, vaikuttavuus ja rahoitus.

Projektin tavoitteena on omalta osaltaan antaa ainek-sia ratkaisujen tekemiseen. Projektissa selvitetään val-takunnallisten rekisteriaineistojen ja muiden tietojen avulla vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin. Pro-jektissa myös levitetään tietoa siitä, miten palvelutuo-tantoa kehittämällä voidaan parantaa tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Projektin yhteistyökumppaneina ovat Kela, STM ja Sosiaalialan Työnantajat ry.

Projektin julkaisusarjassa julkaistaan tuloksia ja ajankohtaisia kirjoituksia ikääntyneen väestön pal-veluista. TkT Johan Groopin kirjoitus ”Miten vas-tata kotihoidon kasvavaan kysyntään?” on projektin ensimmäinen julkaisu. Kirjoituksessa pohditaan eri-laisten käytäntöjen merkitystä kotihoidon palvelu-jen tehokkuuden lisäämiseksi. Se perustuu Groopin vuonna 2012 Aalto-yliopistossa julkaistuun väitöskir-jaan ja hänen käytännön kokemuksiinsa kunnissa tehdystä kotihoidon kehittämistyöstä.

* * *

Groopin tutkimuksissa on paljastunut, että kysyn-nän kasvaessa kotihoito taistelee koetun henkilöstö-vajeen ja kiireen kanssa ja että kotihoitoyksikköjen tuottavuus on yleensä alhainen. Hän onkin pyrkinyt selvittämään sitä, miksi tilapäinen henkilöstövaje ja kiire syntyvät ja tuottavuus on heikko. Erityisesti Groop on selvittänyt ja esittänyt ratkaisuja, miten

nykykapasiteettia voitaisiin hyödyn-tää paremmin.

Groopin artikkeli ja muut myö-hemmin ilmestyvät artikkelit ovat saatavilla projektin verkkosivuilla, www.kunnat.net/ikääntyneet. Seu-raavat artikkelit ”Miksi iäkäs ihmi-nen lähtee päivystykseen – Laa-dullinen tutkimus kotona asuvien ihmisten päivystykseen lähtemis-päätökseen vaikuttavista tekijöistä” (Mylläri & Kirsi & Valvanne) ja ”Iäkkäät päivystyksen käyttäjinä - 70 vuotta täyttäneiden tamperelaisten päivystystyökäynnit vuosina 2011–2012” (Haapamäki ym.) ilmestyvät loka-marraskuussa 2014.

Miten vastata kotihoidon kasvavaan kysyntään?

Kuntaliiton kuulumisia | Eevaliisa Virnes

Kirjoittaja on Kuntaliiton erityisasiantuntija

➤➤8

➤ Kävin mielenkiintoisen kansainvälisen keskuste-lun gastroskopiasta. Ihmiset kertoivat kokemuksiaan kyseisestä kokeesta Keski-Euroopan maissa ja Koti-Suomessa. Muualla tarjotaan joko puudutusta tai rauhoittavia lääkkeitä itsestään selvyyksinä kyseisen kokeen yhteydessä. Suomessa ani harvalle oli tarjottu helpottavaa vaihtoehtoa, oli sitten kyse julkisesta tai yksityisestä terveydenhoidosta.

Pitkään ulkomailla asunut ystävä tokaisi lopulta: täällä Suomessa on sellainen ajattelu, että ihmisen pitää kärsiä ja kestää. Pahin tarina, jonka tähän liittyen kuulin, oli sodanjälkeisestä Suomesta.

Ekaluokkalainen tyttö oli viisikymmenluvun puolivä-lin Suomessa ollut hammaslääkärissä, jossa pikkutytöl-tä vedettiin hammas puuduttamatta sillä seurauksella, että pikkutyttö pyörtyi. Toinnuttuaan pikkutyttö kuuli hammaslääkärin sanovan: kyllä meidän pitää osata kär-siä, niin ne miehet sodassakin kärsivät. Liekö lääkäri itse ollut sodassa eikä ollut ihan vielä palannut normaaliar-keen, kun heijasti kokemukset pikkutyttöön.

* * *

Kertomukset saivat miettimään kansakuntamme ydin-olemusta. Totta, meillä on paljon kulttuuriperintöä, runoja, lauluja, varmaan maalaustaidettakin, jossa kuvataan kärsimystä, elämän kovuutta tyyliin Paljon on kärsitty vilua ja nälkää.. Aihe elää täkäläisen kristikunnankin piirissä Kautta kärsimysten voittoon; Kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat.

Ehkä kärsimys- ja koettelemus-painotteisuus kuvastaa vain pitkää kollektiivista muistia sodista, nälän-hädistä ja alituisesta ponnistelusta. Täytyy kuitenkin miettiä, mihin kaikkeen näitä kollektiivisia asentei-ta pitää siirtää. Sairauksista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä kärsitään jo muutenkin riittävästi. Niihin ei pitäisi liittää enää tarpeetonta kär-simystä.

Joskus tuntuu, että sama kärsi-myksiä vähättelevä asenne näkyy muuallakin kuin kivunlievitysasiois-sa. Iäkäs ystävä valitti erittäin korke-aa verenpainettaan ja sen heittelyä.

Aika olisi löytynyt kolmen viikon päähän. Viisas nai-nen sanoi vastaanottovirkailijalle: no on kai sitten paras-ta, että kerron tästä lapsilleni varmuuden vuoksi – äitini kuoli sydänkohtaukseen ja isäni aivoinfarktiin. Tämä teho-si. Aivan ihmeellisesti löytyi peruutusaika seuraavalle päivälle. Olen törmännyt vastaavaan itsekin.

Asia, joka tuntui akuutilta ja normaalisti onkin sel-lainen, sai osakseen vähättelyä. Vai onko kyse priori-soinnista? Jonkun kärsimys on siedettävämpää kuin jonkun toisen.

* * *

Elämme ajassa, jossa on selvästi sanottava, mikä asia on eettisen tajun vastainen. Ihminenhän tottuu huo-noon kohteluun ajan mittaan ja ottaa sen itsestään-selvyytenä - varsinkin heikoilla ollessaan. Törmäsin apteekissa tilanteeseen, jossa ei käytetty numerolap-pujonotusta, vaan ihmisiä seisotettiin jonossa. Oletet-tavaa on, että joukossa oli niitä, jotka eivät jaksaneet kaiken aikaa seistä. Joku oli juuri tullut leikkauksesta, toinen vain muuten vanhuudenheikko… varsin yleistä apteekin asiakkaiden keskuudessa. Jonon ulkopuolelta ei palveltu, jos sattui edellä mainituista syistä istahta-maan.

Miten tulikin mieleen yhtäkkiä kertomus Raama-tusta miehestä, jota ei kukaan auttanut pääsemään

parantavaan lähteeseen. Jeesus näki kärsivän, ohitetun ja hoiti hänen asiansa. Meillä on malli siitä, että kärsivää ei sivuuteta, kärsimystä ei sivuuteta, vaan kärsivän kohdalle pysähdytään ja otetaan selvää, mikä tilanne oikeasti on, ja autetaan saa-maan apua ja tarvittava helpotus.

Liian usein huomaa vielä peri-suomalaisia asennetta: kärsimys on osa elämää, sitä on vain kestettä-vä. Parempaa lähimmäisyyttä on se, että vihjaa kipuklinikasta kuin että katselee vierestä toisen sietämätöntä kipua. Muutenkin on joskus syytä miettiä, mistä kaiken-kestän-vaikka-hampaat-irvessä -asenne oikein kumpuaa? Aika moni on mennyt hautaan ennenaikaisesti tällä asen-teella.

Kärsi, kärsi…

Vierelläkulkijana | Eija Kemppi

Kirjoittaja on FM, TM,vanhustyön kouluttaja,

rehtori (em .)

➤➤10 ➤➤11

➤ Moni väittää, että koko terveydenhuoltojärjes-telmä on kriisissä. Hallinto ja organisaatiot näyttävät olevan käymistilassa. Miksi Sotea lähdettiin teke-mään? Liittyvätkö uudistuksen alkulähteet tarpee-seen yhdistää pikkukuntia ja nujertaa kestävyysvajet-ta. Lääkäripulaa ja terveyskeskusten rappeumaa on myös huudettu. Kuntia, virkamiehiä, etujärjestöjä ja asiantuntijoita on kuultu. Kuka kuuntelee asiakasta?

Kansalaiset saavat palveluita enemmän kuin kos-kaan aikaisemmin, mutta se ei näytä riittävän. Monis-sa kansainvälisissä vertailuissa pärjäämme edelleen varsin hyvin. Toisaalta hälytyskellot ovat soineet jo useita vuosia OECD-maiden vertailussa, jossa avo-terveydenhuollon lääkäripalvelujen käyttö suhteessa tarpeeseen näyttäisi painottuvan suurituloisille.

Kansainvälinen vertailu ei kuitenkaan ota huo-mioon sitä, että meillä jo monilla terveysasemilla yli puolet käynneistä lääkärin sijaan suuntautuu hoita-jalle. Palvelua on siis tarjolla, mutta ei välttämättä välitöntä pääsyä lääkäriin. Potilaiden lähes kokonaan itse maksamat yksityislääkäripalvelut ovat pääosin eri-koislääkärikäyntejä, mm. silmälääkärikäyntejä, joten niistä valtaosa ei ole verrattavissa kunnallisen perusterveydenhuol-lon lääkärikäynteihin.

Työterveyshuollossa toiminta on myös sairaanhoidossa painot-tunut lääkärikäynteihin. Yksi-tyissektorin ja työterveyshuollon käynnit painottuvat enemmän työssäkäyville ja suurituloisille.

Osin tämä rakenne saattaa joh-tua siitä, että Kela ei korvaa juuri-kaan yksityissektorin hoitajakäyn-tejä ja sairaanhoitajan vastaanot-toa työterveyshuollossa. Sairaus-vakuutuksen korvausperiaatteet siis suosivat lääkärityövoiman käyttöä. Tämäkin yksityiskohta saattaisi olla hyvä huomioida tulevassa rahoitusuudistuksessa.

* * *

Onko todellinen kriisi kuitenkin jossain muualla kuin lääkäripalveluissa? Kuinka laajasta kriisistä on kyse avoterveydenhuollon palveluissa, jos laajojen terveys 2000 ja 2011 väestötutkimusten mukaan tyy-dyttymätöntä lääkäripalvelujen tarvetta on reilusti alle 20 prosentilla pitkäaikaissairaista ja runsaalla 6 prosentilla koko väestöstä ja osuudet ovat vähenty-neet kymmenessä vuodessa.

Lisäksi erot eri koulutusryhmien välillä ovat vähäiset. Myös eurooppalaisten vertailututkimus-ten mukaan terveyspalvelujen tyydyttymätön tarve (unmet need) on Suomessa kohtuullisen pientä usei-siin muihin EU-maihin verrattuna.

Jospa se todellinen kriisi onkin sosiaalipalveluissa, joista myös löytyy pitkiä jonoja. Niistä ei kukaan puhu niin äänekkäästi kuin lääkäripalveluista. Sosi-aalipalveluissahan on jo pitkään ollut yhden julkisen kanavan rahoitus eli kunnallinen rahoitus. Rahoi-tuslähteitäkään siis ei ole ollut, eikä vaihtoehtoja hakeutua toisiin kanaviin.

Perusterveydenhuollossa on kohtuullisen toimivat päivystys- ja päiväpalvelut, vaikka alue-eroja onkin. Jos ei sieltä apua löydy, varatakkina on vielä yksityissekto-ri. Monissa sosiaalipalveluissa ei vastaavaa valikoimaa löydy.

Verorahoitusta ei liene luvassa lisää sosiaali- ja terveyspalveluihin. Päinvastoin menojen hillintä ja säästöt ovat edessä. Jos Sote-uudis-tuksessa on tarkoitus aidosti paran-taa myös sosiaalipalveluja, pitäi-sikö rahoja allokoidakin tervey-denhuollosta sosiaalipalveluihin, kun rahat joskus saadaan samaan säkkiin? Sosiaalipalvelujen vahvis-taminen saattaisi myös kaventaa terveyseroja.

Toimiiko vai eikö?

Terveysturva osana palvelujärjestelmää | Hennamari Mikkola

➤➤11

Kirjoittaja on KTT, tutkimusprofessori,

Kelan tutkimusosasto

| K i R J AT |

Elämänkulisseissa – yksilön tarinasta sukupuuhun

➤ Kaksi kiinnostavinta syksyn kirjaa ovat Kati Tervon Sukupuu ja Liisa Tal-vitien teos Asko Sarkola naurun takana. Ajattelin lukaista molemmat pikaisesti tätä esittelyä varten, mutta jäin kouk-kuun: vauhtia piti hidastaa, niin paljon sanottavaa molemmilla kirjoilla on.

Kati Tervo kirjoittaa kauniisti, tekstiä on nautinto lukea. Hänen Sukupuunsa on rakennettu kirjallisista kuvista, jokai-nen henkilö on saanut oman lukun-sa. Tarinan aloittaa Heidi Hukkanen (1953–2033), sukupuu on rakennettu hänelle. Hän myös lopettaa tarinan. Heidi muistaa lapsuudestaan 1950-luvun lopulta sairaan mummun, joka rakasti leivoksia. Kirja alkaa: ”Mummu muuttuu sudeksi. Pelkään sen murinaa ja vieraskielistä rähinää.” Mummu, Adele Schumacher, on lähtenyt nuo-rena kesällä 1918 rakkauden perässä Suomeen, takapajuiseen pohjolaan.

Kati Tervo piirtää henkilöitä sanoin. Seuraavaksi on vuorossa Liisa Hukka-nen o.s. Viljakainen (1876–1949), sitten Flora Schumacher (1906–1942), Verna Schumacher (1897–1952) ja Adele Huk-kanen o.s. Schumacher (1899–1959). Sukulaisten kohtalot ja tarinat kietou-tuvat toisiinsa ja vievät eteenpäin, aina Dresdeniin, ja sukupuun oksat puhkea-vat puhumaan.

Kati Tervo, miltä tuntui saada valmis teos käteen? ”Olin kuin unissakävelijä johtuen helteestä ja siitä, etten nähnyt kirjaani ennen ensi kritiikin ilmestymis-tä. Silittelin lämpimäistä hellästi, kun kustannustoimittaja ojensi sen minulle. Hetkessä oli hieman taikaa, mutta myös haikeutta. Pitkän työn jälkeen "lapsi" oli muuttanut pois kotoa.”

Millaista palautetta olet saanut lukijoil-tasi? ”Tutut ja tuntemattomat Suku-puun lukijat ovat hemmotelleet minua hyvällä palautteella. Romaanin nais-ten kohtalot ovat koskettaneet monia. Koska elämä on vain hetken humua, koetan jo suunnata ajatukseni seuraa-vaan romaaniin. Itse kirjoittaminen on kirjailijan työssä ihaninta väheksymättä yhtään lukijoiden kohtaamista.”

A s k o S a r k o l a n V ä l i t i l i n p ä ä t ö s

Teatteri kiehtoo ja Liisa Talvitie on saanut maailman kulissien takana ja näyttämöllä vangittua. Asko Sarkola avautuu ja innostuu toimittajan kysy-myksistä. Hän kertoo, miten ajautui sat-tumalta teatterikouluun 1963 ja miten hänestä tuli ohjaajalegenda Benno Bes-sonin luottonäyttelijä.

Kysyin kirjan lehdistötilaisuudessa Sarko-lan ajasta Lilla Teaternissa. Hän kertoi: ”Ensimmäisen ensi-illan lähestyessä olin huolissani, kun näytti siltä, että kaikki oli sekaisin. Ihmettelin, saako Lasse Pöysti rooliaan valmiiksi. Sama kaaos toistui seuraavankin ensi-illan lähestyessä. Silloin minulle sanottiin, että jos kaipaat työtä, missä järjestys vallitsee, hankkiudu museoalalle.”

Tänään Asko Sarkola johtaa Suomen suurinta laitosteatteria, Helsingin Kau-punginteatteria. Kirjassaan hän kertoo niin näyttelijöistä kuin ohjelmavalin-noista – erityisesti musikaalien oikeuk-sien metsästys on jännittävää. Saaliina ovat mm. Les Misérables (Kurjat), Tohtori Zivago ja Tarzan. Sivuilla kulkee tarinoi-ta myös monista klassikkonäytelmistä Hamletista iki-ihanaan Kvartettiin.

Liisa Talvitie, filosofian maisteri ja Apu-lehden toimittaja on taitava. Hän saa Sarkolan avautumaan myös lapsuu-destaan, elämänsä naisista ja syvästä masennuksestaan. Rehellisesti ja suo-raan. Kirjassa on monia kerroksia, sitä täytyy avata kaikki aistit valppaina.

* * *

Olen esitellyt kirjoja Heikki Lanton päätoimittamissa lehdissä kymmenen vuotta. Työ on ollut hauskaa ja haasta-vaa. Kiitän kaikkia lukijoita yhteisistä hetkistämme. Tämä on toistaiseksi vii-meinen kirjasivuni.

Keskityn seuraavina vuosina omaan kirjoittamiseeni Suomen Kulttuuri-rahastolta saamani apurahan turvin. Aiheenani on ”yhteistyö presidentti

Urho Kekkosen kanssa 1976–1981”. Jatkan siinä tarinaa varhaisella toimitta-janimelläni kirjoittamani kirjan Maarit Tyrkkö, Tyttö ja nauhuri malliin.

Maarit Huovinenlääketieteen toimittaja, tietokirjailija

Kati Tervo: Sukupuu.WSOY, painettu EU:ssa .203 s ., 24,50 euroa .

Liisa Talvitie: Asko Sarkola naurun takana.WSOY, painettu EU:ssa .290 s ., 24,40 euroa .

➤➤12 ➤➤13

Laatujärjestelmä on tehokas työkalu organisaation toiminnan kehittämiseksi. Se ohjaa kohti haluttua päämäärää. Laatu-järjestelmän rakentamiseen ja toteuttamiseen osallistuu koko henkilöstö.

Palvelualoille sopiva laatu-järjestelmä ISO 9001:2008

• määrittelee ja vakiinnuttaa yhteisön toimintamallin koko organisaatiolle• parantaa organisaation eri

osastojen yhteistoimintaa ja palvelun laatutasoa

• selkeyttää sekä johdon, että työntekijöiden vastuut ja velvollisuudet

Inspecta Sertifiointi Oy:n tekemä arviointi ja sertifiointi varmistavat vaatimukset täyttävän laatu-järjestelmän, jonka avulla yritys pystyy ylläpitämään tavoitellun laatutason.

Ota yhteyttä! Hannele Kukkola, Toimiala-vastaava (sosiaali ja terveyden-huolto) Puhelin 010 521 6750

Miten työn laatua mitataan?

| L A AT U J ä R J E S T E L M ä |

➤➤12

LiposomisilmäsuihkeTehokas apu kuiviin silmiinKuivien silmien syynä on usein heikentynyt silmän rauhasten toiminta. Niin kauan kuin rauhasten lipidituotantoa ei korjata, kyynelneste ja myös keinotekoisesti lisätty kyynel jatkaa haihtumistaan silmästä. Tearsagain sisältää liposomeja, pieniä rasvamolekyylejä, joita esiintyy silmän kyynelkalvossa luonnostaan.

Tearsagain-silmäsuihke annostellaan suljetuille silmilleSuihkeen liposomit levittäytyvät yhdessä silmän omien lipidien kanssa silmäluomen reunasta silmän kyynelkalvolle muutaman räpäytyksen aikana. Kyynelkalvon lipidikerros vakautuu ja liiallinen kosteuden haihtuminen silmästä vähenee.

Apteekista ja optikkoliikkeistä www.tearsagain.fi

Laadun mittaaminen ikäihmisten asumispalveluissa➤ Hämeenlinnan Sisälähetys ry on perustettu 1907 hoitamaan diakonista ja sosiaalista huoltotyötä kristilliseltä arvopohjalta. Yhteiskunnallisen muu-toksen ja toiminnan laajentumisen myötä 1.1.2013 lähtien on toimittu osakeyhtiönä nimellä Hoivia Oy. Pal-veluvalikoimaan kuuluvat tehostettu palveluasuminen, laitoshoito, päivä-keskuspalvelut ja yksityinen kotihoito. Henkilökuntaa on 65.

Toiminta-ajatuksena on "kohdata ikäihminen oman elämänsä asiantun-tijana". Ammattitaitoisen koulutetun henkilökunnan avustamana tuotetaan laadukkaita vanhustenhoidon ja asu-misen palveluja. Visiona on olla alueen paras vanhuspalvelujen tuottaja. Orga-nisaation toimintaa ohjaavia arvoja ovat kehittyvyys, kokonaisvaltaisuus ja kristillisyys. Arvot ilmenevät kaikessa toiminnassa.

Laatutyötä alettiin tehdä viitisen vuotta sitten. Viime vuosien aikana ikäihmisten palveluiden valvonnan, tilaajan ja omaisten vaatimusten, kas-vaminen synnytti tarpeen luoda taloon yhtenäiset käytännöt ja dokumentoida tehtyä työtä. Tarvittiin selkeää johtamis-järjestelmää.

S e r t i f i k a a t t i s a a t i i n k e v ä ä l l ä 2 0 1 4

Laatutyön tie on ollut kivinen ja mut-kainen. Päämäärä oli välillä hukkua kaiken arkipäiväisen suorittamisen alle.

Keväällä 2014 saatiin ISO 9001:2008 sertifikaatti koko toiminnalle. Sen myötä sitouduttiin jatkuvaan palvelui-den kehittämiseen. Työ on siis vasta alussa.

Olemme laatutyötä tehdessämme pyrkineet valitsemaan laadun mittarit niin, että tarvittava tieto syntyy joka-päiväisessä arjessa. Mittareiksi olemme valinneet muun muassa lääkepoik-keamat ja kaatumiset. Nämä valittiin myös siksi, että pystymme niiden avulla vertaamaan toimintaamme myös valta-kunnallisesti. Hoitajien asiakastietojär-jestelmään tekemien kirjausten kautta

tieto siirtyy toiminnanohjausjärjestel-mään mittareiksi. Niistä pystymme seu-raamaan yksikkötasolla poikkeamien määrää.

Olemme myös kuvanneet, kuinka poikkeamat ja läheltäpiti-tilanteet tulee kirjata ja käsitellä. Esimies käsittelee poikkeamat asianomaisen henkilön kanssa välittömästi. Koosteet käsitellään kyseisen yksikön tiimipalavereissa ja palveluvastaavien palavereissa kuukau-sittain. Poikkeamailmoitusten yhteen-veto käsitellään lisäksi johtoryhmässä kuukausittain ja johdon katselmuksessa puolivuosittain.

Poikkeamien käsittely tapahtuu ketään syyllistämättä. Käsittelyn aikana etsimme sellaisia syitä poikkeamiin, joi-hin voidaan korjaavin toimenpitein vai-kuttaa. Tässä olemmekin kehittyneet huimasti viime vuosina. Iloksemme samalla myös poikkeamat ovat vähen-tyneet.

Kaatumistapaturmien ehkäisyyn olemme luoneet prosessin, jossa mää-ritellään kaatumisen ehkäisyyn liittyvät tehtävät ammattikunnittain. Prosessin perehdytykseen on käytössä sähköinen

oppimisympäristö. Näin varmistetaan uusienkin työntekijöiden tiedon saanti.

Kehittämiskohteina olemme miet-tineet mittareiden rakentamista asuk-kaiden ulkoilun ja virkistyksen seuran-taan.

Elisa Pilli-Sihvolatoimitusjohtaja

Hoivia Oywww . hoivia .fi

Eija-Riitta Hämäläinenpalvelupäällikkö/laatupäällikkö

Hoivia Oy

➤➤14 ➤➤15

➤ Suomessa pidennetään työuria nyt joka kohdasta. Opintoja pyritään nopeuttamaan, ja työuranaikaisia kat-koksia, kuten perhevapaita ja työttö-myys- ja opiskelujaksoja, lyhentämään. Työelämän laatua koetetaan parantaa monin keinoin, jotta työntekijät voivat ja haluavat jatkaa työuraansa mahdolli-simman pitkään.

Se onkin paitsi julkisen talouden myös työntekijän etu, koska silloin eläk-keen taso on sellainen, että sillä tulee toimeen. Näin on erityisesti naisvaltai-silla matalapalkka-aloilla, joilla eläke-euro on nyt vain reilut 70 senttiä.

Suurimpia tunteita ja komeimpia otsikoita eläkeuudistuksessa ja työura-neuvotteluissa on herättänyt vanhuus-eläkkeen alaikärajan nosto. Sillä onkin suuri merkitys yksittäiselle työntekijäl-le. Varsinkin fyysisesti ja/tai henkisesti kuluttavissa ammateissa työskentelevät ikääntyneemmät pohtivat omaa jaksa-mistaan.

* * *

Jo aiemmin tätä on mietitty erityisesti palo- ja pelastuspuolella, jossa 90-luvun eläkeuudistus nosti eläkeikää 55 vuo-desta reilusti ylöspäin. Kyse on poh-jimmiltaan siitä, miten sinä ja minä pärjäämme muutoksessa ja miten aika-namme pääsemme kunniallisesti eläk-keelle.

Palvelujen tavoitteiden näkökulmasta joudutaan pohtimaan paljon myös sitä, miten työt pystytään tekemään, kun työntekijäjoukko ikääntyy. On taval-lista ja normaalia, että ikääntyminen vähentää fyysistä ja psyykkistä toimin-takykyä. Kaikkia tehtäviä ei voi enää hoitaa samalla tavoin kuin ennen. Ope-ratiivinen kyky siis laskee, mutta opera-tiiviset tarpeet eivät vähene. Ongelma tästä tulee silloin, kun työntekijämäärä ei voi kasvaa eikä uutta henkilöstöä rekrytoida.

Sama kokenut joukko joutuu hoi-tamaan samat tehtävät ja työt, vaikka työkyky on aikaisempaa alempi. Sil-loin pitää organisoida töitä uudelleen, muuttaa tekemisen tapoja, hyödyntää uutta teknologiaa ja etsiä muitakin kei-noja.

* * *

Tämä kehitys koskee myös hoiva- ja hoi-topalveluja. Erityisesti vanhustenhoi-dossa käynee niin, että yhä vanhemmat työntekijät hoitavat yhä ikääntyneem-piä ja vaikeahoitoisempia vanhuksia. Tässä riittää haastetta hoitotyön kehit-tämiselle. Sitäkin on tähdellistä miettiä, minkälaisia töitä ikääntyneempi työn-tekijäjoukko haluaa tehdä ja kykenee tekemään.

Yksi perusratkaisu työurien piden-tämiseen on helpottaa työuran loppu-

päätä. On kevennettävä työtehtäviä ja parannettava mahdollisuuksia tehdä osa-aikatyötä. Useat tutkimukset viit-taavat siihen, että tämän lisäksi oikeus vaikuttaa omaan työhönsä vahvistaa haluja jatkaa työelämässä.

* * *

Tärkeää on välttää pakonomainen ja kaavamainen työurien pidentäminen. Pahimmillaan se veisi siihen, että entis-tä rasittuneemmat työntekijät pinniste-levät selvitäkseen työelämästä hengissä ja hoidettavat jäävät entistä vähemmälle huomiolle ja hoivalle.

Sekä työelämän että hoivan laatu romahtaisivat. Työntekijöiltä vietäisiin oikeus olla ylpeitä tärkeästä työstään. Siihen meille ei ole varaa. Tekijöitä - henkilöstöä - pitää olla tarpeeksi, jotta nykyinen kiire ja työpaine eivät räjähdä hallitsemattomiin mittoihin.

Työyhteisöt muuttuvat. Jatkossa niissä on entistä erilaisempia työaikoja tekeviä työntekijöitä, entistä monimuotoisem-paa osaamista ja entistä useammalla voi olla työkykyyn liittyviä rajoituksia. Sil-loin on huolehdittava, että henkilöstö-resurssit ovat sillä tasolla, että tehtävistä suoriudutaan ja työntekijät kykenevät jatkamaan työuraansa.

Se vaatii uudenlaista ajattelua. Nykyi-sistä kapeista, talouden rajaamista kaa-voista pitää luopua. Työtä ja hoivaa pitää inhimillistää. Se on sekä työnteki-jöiden että vanhusten ja heidän läheis-tensä etu.

Jarkko Eloranta

Kirjoittaja on Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja . Liiton 230 000 jäsentä huolehtivat suomalaisten hyvin-voinnista, peruspalveluista ja turvallisuu-desta monenlaisissa tehtävissä . Kunnissa, valtiolla, yrityksissä ja seurakunnissa . Kunta-alalla JHL on suurin henkilöstöjärjestö .

JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta

SATO SenioriKoti on viihtyisä vuokra-asunto, joka on turvallinen, tilava ja toimiva, myös apuvälineiden kanssa liikkuvalle. Talot sijaitsevat niin, että kulkeminen lähimaastossa onnistuu helposti myös liikuntarajoitteisilta ja kattavat palvelut ovat lähellä. Arjen helppoutta ja turvallisuutta voi halutessaan lisätä tilaamalla kotiin palveluita luotettavilta yhteistyökumppaneiltamme.

Lisätietoa ja asuntohakemus osoitteessa sato.fi.

Turvallinen ja viihtyisä vaihtoehto

SATO SenioriKoti

JHL:n puheenjohtaja:

Yhä pidempään töissä vanhuksia hoitamassa

➤➤16 ➤➤17

| K i L PA i L U O L O S U H T E E T |

Työ- ja elinkeinoministeriö lähetti helmikuussa 2014 kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV) selvityspyynnön liittyen

erityisryhmien asumispalveluiden tilojen hankintaan, rahoitukseen ja valvontaan. Selvityspyynnön keskeisenä kysymyksenä oli, onko olemassa tekijöitä, jotka asettavat

eri palveluntuottajat toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan markkinoille pääsyn suhteen. Selvitykseen liittyvä raportti

julkaistiin syyskuussa 2014.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvitys palveluasumisen

kilpailuolosuhteista

Palveluasumisella tarkoitetaan erityis-ryhmille suunnattua avohuoltona toteu-tettavaa asumista. Erityisiä asumispalve-luita tarvitsevat esimerkiksi vanhukset, mielenterveyskuntoutujat, kehitysvam-maiset ja muut vammaiset.

2010 oli vanhusten palveluasumi-sen piirissä noin 35 000 henkilöä, kehitysvammaisten eriasteisten asu-mispalvelujen piirissä noin 11 000 henkilöä, mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa reilut 7 000 henki-löä ja vammaisten asumispalveluissa noin 3 000 henkilöä. Tämän lisäksi asiakkaita hoidetaan laitoshoitona vanhainkodeissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Palveluasumisessa on yritysten ja jär-jestöjen osuus merkittävä ja kuntien osuus on ollut useamman vuoden ajan asteittain vähentyvä. Kuntien asumis-palveluostot ovat siis taloudellisesti merkittävä erä, ja ostojen kokonaismää-rä on tällä hetkellä reilusti yli miljardi euroa.

K a h d e k s a n k e h i t t ä m i s e n

t e e s i ä

Raportissa ”Erityisryhmien palveluasu-misen kilpailuolosuhteet ja kilpailun edistäminen” listataan kahdeksan toi-menpide-ehdotusta, joilla markkinoi-den toimivuutta voitaisiin parantaa. Selvityksessä korostetaan, että kunnilla ja valvontaviranomaisilla on keskeinen vastuu tasapuolisten toimintaolosuhtei-den luomisessa yksityisille ja julkisille palveluntarjoajille.

Kahdeksan teesiä markkinoiden kehittämiseksi ovat:

Lisää läpinäkyvyyttä päätöksente-1. koon; palvelujen rahoittajien, jär-jestäjien ja tuottajien toimintakult-tuurit yhtenäisemmiksi Hoivapalveluja tarjoavien yritys-2. ten, erityisesti pienten yritysten, liiketoimintaosaaminen vahvem-maksi

Uusia malleja pienten yritysten 3. pärjäämiseen tarjouskilpailuissaKuntien hankintaosaaminen 4. paremmaksi; huomiota palvelun-tuottajien tasapuoliseen ja syrji-mättömään kohteluun Kunnille lisää strategista osaamista 5. palveluasumisen järjestämiseenPalveluseteliä hyödynnettävä laajem-6. min; palveluseteli käyttöön myös ARA:n rahoittamissa kohteissaPalveluasumisen valvontasään-7. nösten soveltaminen yhtenäisem-mäksi; sääntely tällä hetkellä liian monimutkaistaValvonta yhdenmukaiseksi julkisil-8. le ja yksityisille asumispalvelujen tuottajille

Esitetyt parantamisehdotukset osoit-tavat KKV:n tutkijoiden perehtyneen huolellisesti toimialan kilpailuolosuh-teisiin ja teesien toimeenpanon kautta voitaisiin saada aikaan merkittäviä kehi-tysaskeleita.

T a u s t a l l a k e s k u s t e l u A R A - t u i s t a

Yhtenä tekijänä selvityksen taustalla oli-vat ns. ARA-tuet ja niiden kohdentumi-nen. Keskustelua on käyty esimerkiksi siitä, miten tuet kohdistuvat julkisille ja yksityisille toimijoille tai pienille ja suurille toimijoille.

Selvitys toteaa, että ARA-tukiin liit-tyvät epätarkoituksenmukaiset sidokset eivät kohdistu vain tiettyihin markki-noihin ja toimijoihin, vaan niitä ilme-nee koko kokonaisuudessa.

Huomiota tulisikin kiinnittää yksit-täisten toimijoiden sijasta kilpailuolo-suhteiden kannalta olennaisiin asioi-hin. Tärkeää on pohtia esimerkiksi yksityisen ja julkisen kilpailuneutrali-teettia päätettäessä ARA -rahoituksesta. Ongelmat tässä haittaavat sekä pieniä että suuria yksityisiä toimijoita. Toimi-joilla tulee olla mahdollisuus luottaa viranomaisen toimintaan pitkäjäntei-sesti.

K a t s e t u l e v a i s u u t e e n

KKV:n selvitys tuli ajankohtaiseen aikaan. Meneillään on ns. rakennepo-liittisen ohjelman toimeenpano. Erää-nä keskeisenä tavoitteena on esimerkik-si vanhustenhuollon palvelurakenteen

kehittäminen ja tulevien kustannusten hillintä. Linjausten mukaan yhä suurem-pi osa vanhuksista hoidetaan avohuollon palvelujen turvin kodeissaan ja laitos-hoidon määrää pyritään vähentämään. Yhtenä keinona muiden joukossa on esimerkiksi vanhuspalvelulain täsmen-täminen siten, että laitoshoitoa voidaan toteuttaa vain erityisin perustein.

Sosiaali- ja terveydenhuollon lausun-tokierroksella oleva lakiluonnos on eräs keskeinen tulevaisuuden kysymys. Siinä yksityinen sektori on otettu huo-mioon vain vähäisiltä osin. Yritysten ja järjestöjen tuottamat sosiaalipalvelut muodostavat kuitenkin noin kolman-neksen kaikista palveluista ja nämä yksiköt tuottavat kuntalaisten kannalta ensiarvoisia lähipalveluita tuhansissa yksiköissään. Tätä olemassa olevaa voi-mavaraa ei ole varaa hukata myöskään tulevaisuudessa.

Aino Närkkijohtava elinkeinoasiantuntija

www .sosiaaliala .fi@AinoNarkki

Joulu jokaiselleJOULUOHJELMIEN KIRJA

Kirsti Koivula, Ilmestynyt 2007,112 sivua, vain 20,00 €Kirja virittää joulutunnelmaan joulumiet-tein, -runoin ja -perintein, siinä on har-taasta ohjelmasta iloiseen pikkujouluun paljon erilaisia jouluisia tietokilpailuja, arvuutteluja, perinteisiä joululeikkejä, pöytäkuntien välisiä tehtäviä, yleisöleik-kejä, adventti-, joulu- ja sketsiesityksiä, joulutarinoita, ym.

Kotiin, kerhoon, kouluun,yleisöjuhlaan tai pikkujouluun!

Ohjaajan kirja, joka sopii kaikille!

Arvon ansaitsetTeIKÄIHMISTEN OHJAAJAN VIRIKEKIRJA

Kirsti Koivula, Ilmestynyt 2013,144 sivua, vain 28,00 €

Ohjaajien käyttöön tarkoitettu, valmista virikeaineistoasisältävä kirja.

Sen tarjoamat muisti- ja aistiharjoitukset, hauskat tietovisat, leikkimieliset kisat ja tehtävät, pienet esitykset ja hupailut ovat mitä parhainta piristystä kaikenkuntoisille arvon ikäihmisille kerhoihin, päivätoimintaan ja palvelutaloihin.

Läsnäolon lämmössäERITYISRYHMIEN OHJAAJAN VIRIKEKIRJA

Kirsti Koivula, Ilmestynyt 2007,144 sivua, vain 28,00 €• lämminhenkisiä, valoisia, hellyttäviä,

aistejahiveleviä virikkeitä• hyvänolon hetkiä• helppoja tietokilpailuja• pientä päänvaivaa• rattoisaa rupattelua

Ohjaajan kirja kehitysvamma- jadementiatyöhön sekä kaikkienerityisryhmien käyttöön.

Soveltuu myös omaishoitajilleja sairaaloiden henkilökunnallepienten virikehetkien luomiseksi.

Nämä ja paljon muuta löydät...

www.virikekirjat.fi...tai soita 050–511 0573

To imi tusku lu t va in 4 ,90 €T U O T T E E T P O S T I T E TA A N Y L E E N S Ä

J O T I L A U S P Ä I V Ä N Ä J A N I I L L ÄO N T Ä Y S I 1 4 P V: N T U T U S T U M I S -

J A PA L A U T U S O I K E U S !

L Ä H E T Y K S E N M U K A N A T U L E E L A S K U , 1 4 P V: N M A K S U A J A L L A .

( m i n k ä ä n l a i s t a l a s k u t u s l i s ä ä e i o l e )

Aino Närkki

➤➤18 ➤➤19

➤ Keskeisinä hyvinvointipolitiikan reformialueina 2010-luvun Suomessa nousevat esiin merkittäviltä hyvinvointi-politiikan lohkoilta monet kysymykset.

Työeläkejärjestelmä kaipaa edelleen uudistamista. Väestö ikääntyy kovaa vauhtia ja eläkejärjestelmä on tehoton, sukupolvittain epäoikeudenmukainen ja ruokkii edelleen liian varhaista eläköi-tymistä. Kun etuusperustaisuus on kes-keinen periaate ja siitä ei haluta tinkiä, uudistamista tarvitaan työelämässä sekä eläkeikään että myös ikäpolitiikkaan.

Asiaan vaikuttavat monet intressit eikä esimerkiksi työurien pidentäminen ole kaikkien intressiryhmien kannalta samanarvoinen tavoite. Julkiselle sekto-rille se on talouden kestävyyden kannal-ta erittäin tärkeä, mutta eläkeyhtiöille vähemmän tärkeä, sillä superkertymä vie työurien pidentymisestä seuraavan hyödyn olettaen, että superkertymä säi-lyy jatkossakin.

E l ä k e p o l i t i i k k a o n k e s k e i n e n j a k o p o l i t i i k a n j a o i k e u d e n m u k a i s u u d e n

k y s y m y s

Eläkepolitiikka on keskeinen jako-politiikan ja oikeudenmukaisuuden kysymys erityisesti sukupolvien väli-sen oikeudenmukaisuuden kannalta. Eurooppalaisissa eläkeuudistuksissa onkin tähän asiaan kiinnitetty enene-vää huomiota luomalla mekanismeja, jotka tasaavat eläkkeistä eri sukupolville tulevaa maksurasitetta.

Suomen etuusperustaisessa järjestel-mässä on lähdetty siitä, ettei eläkkei-den etuuksien tasoihin kajota. Eikä toistaiseksi ole kajottukaan. Monimut-kaisen hallinnon yksinkertaistaminen on tarpeen. Myös jotkut työkyvyn yllä-pitämisen kannalta keskeiset toiminta-järjestelmät kaipaavat koordinaation parantamista.

Tästä on esimerkkinä kuntoutusjär-jestelmämme. Se painottuu edelleen

lääketieteelliseen kuntoutukseen ja siirtymävaiheissa palveluketjun lenkistä toiseen on ongelmia. Myös kuntoutuk-seen ohjaus ontuu. Terveydenhuollossa painopistettä olisi saatava ennaltaehkäi-syn suuntaan, lääkepainotteinen hoito korkeine kustannuksineen on pysyvä ongelma hyvinvointivaltioissa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudis-tamisesta tuskin tarvitsee erikseen mainita painopistealueena. Se on ollut jo vuosia sosiaalipolitiikan kestotavoi-te. Vasta viimeisin taloustaantuma on sysännyt uudistukset voimaperäisesti, vaikkakin hyvin takkuillen liikkeelle. Aiemmin pyrittiin palvelujen tuottamis-tapoja uudistamaan, nyt on meneillään julkisen sektorin rakennemuutos, jonka lopputulosta on hieman vaikea ennus-taa, vaikka muutokset sinänsä näyttävät väistämättömiltä.

Tässä yhteydessä on pohdittava:Miten palvelut jatkossa organisoi-•daan tuottavammin?Miten määritellään yksityisen, jul-•kisen ja kansalaislähtöisen keski-näinen suhde?

Miten hyvinvointivastuut jaetaan •ja miten toiminta organisoidaan?On myös tarpeen kysyä, ketkä •todella tarvitsevat julkisia palveluja (priorisointi).Hyvinvointivaltiot ovat tällä alueel-•la laajentaneet ja ottaneet hoitaak-seen aiemmin kotitalouksille kuu-luneita tehtäviä. Pitäisikö joitain palauttaa niille takaisin?Voidaanko osuustoimintaa laajen-•taa meillä sosiaalipalveluihin toteu-tunutta laajemmin?

Yhteisötalous unohtuu suomalaises-sa keskustelussa usein vaihtoehtona, vaikka se Euroopassa ja osuustoimin-taliikkeen piirissä on esillä. Sitähän on sovellettu hyvin tuloksin esimerkiksi Isossa Britanniassa terveydenhuollon organisoimisessa.

S o s i a a l i t u r v a n u u d i s t a m i n e n k y t k e y t y y

t y ö e l ä m ä n j a t y ö l l i s y y d e n k e h i t t ä m i s e e n

Sosiaaliturvan uudistaminen kytkey-tyy läheisesti työelämän ja työllisyyden kehittämiseen. Kansainväliseen talou-teen kuuluvat yllättävät irtisanomiset edellyttävät edelleen joustoturvan kehittämistä. Nyt ongelmat kasaantuvat liikaa valtiolle ja yksilöille.

Nuorten työttömyys on ollut hälyttä-vän korkealla. Tärkeä kysymys esimer-kiksi työurien pidentämisen kannalta on, millaisia työhyvinvointia tukevia uudistuksia saadaan aikaan. Tämä kyt-keytyy ennen kaikkea ikäpolitiikkaan. Pelkkä eläkeikään kajoaminen ei sel-västikään ole riittävää työurien piden-tämiseksi.

Työhyvinvoinnin parantaminen voi tarkoittaa myös kuntoutuksen kehit-tämistä. Nythän kasvava joukko työ-voimaa siirtyy työvoiman ulkopuolel-le työkyvyn ongelmien takia. Tärkeä kehittämisen kohde ovat myös työn

| H Y V i N V O i N T i P O L i T i i K K A |

Professori Juhani Laurinkari

SykSyn odotetuin

muiStelmateoS!

Nuoren Maarit Tyrkön ainutlaatuinen tie toimittajaksi ja tasavallan presidentti

Urho Kekkosen läheiseksi.

”Tiesin, että elämäni käsikirjoitus muuttui.”

Saatavilla kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista.

Hyvinvointipolitiikan reformialueet

ja perhe-elämän yhdistämistä tukevat ratkaisut. Syntyvyyden alhaisuus rasit-taa monella tavalla yhteiskuntaa ja vääristää pitkällä aikavälillä ikäraken-netta.

Nuorten työmarkkinatilannetta tar-kasteltaessa huomio kiinnittyy myös koulutuspolitiikkaan. Miten on mah-dollista, että meillä on onnistuttu pääs-tämään nuorten lukutaito sellaiseen jamaan kuin mitä siitä viimeisimmät testitulokset kertovat. Tämä ei lupaa hyvää ajatellen tulevaisuuden tietoyh-teiskuntaa. Jotain pitäisi tehdä.

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja kumppanit totesivat äsket-täin julkaistussa suomalaisen hyvin-vointipoliittisen nykykeskustelun arvi-ossaan, että historiallisesti katsottuna Suomessa on esiintynyt vuosien varrel-la kahdenlaisia ennustuksia, jotka ovat varoittaneet ylittämästä tiettyä hyvin-vointivaltion laajentamisen rajaa. Se mihin tämä raja milloinkin markka- tai euromäärissä vedetään, on vaihdellut, mutta varoitukset ovat olleet saman-henkisiä.

Ensimmäistä näkökulmaa kirjoittajat kutsuvat ”talous ei kestä” -ennusteeksi. Näissä ennusteissa on korostettu hyvin-vointipolitiikan taloudellisia ehtoja. Emme sen mukaan kestä mitä tahansa panostuksia ihmisten kasvaviin tarpei-siin ja toiveisiin.

Jo yli sata vuotta sitten varoitettiin liialliseksi paisuneesta julkisesta hyvin-voinnin taloudesta, siihen kytkeytyväs-tä verotuksen kireydestä ja talouselä-män liian kovista rasituksista. Rajan yli menemisen nähtiin vaikeuttavan erityisesti yritysten ulkomaista kilpai-lua. Tulevien taloudellisten ja demogra-fisten haasteitten edessä sosiaaliturvaa pitää leikata, eikä parannuksista pidä edes puhua.

Hiilamon ja kumppaneiden mukaan esimerkiksi 1950-luvun talousoppineit-ten ja valtiovarainministereitten synkät väestöennusteet, vaatimukset julkisen sektorin leikkaustarpeesta ja ulkomai-sen kilpailun kovenemisesta tuntuvat nykyäänkin erittäin ajankohtaisilta.

Toisen rajasta varoittavan ääripään muodostavat ne ennusteet ja se ”kur-

juuden kierre” -keskustelu, joissa on varoitettu tuloerojen, sosiaalisen eriar-voisuuden ja köyhyyden lisääntymises-tä.

Tämän ennusteen mukaan maa on ollut jatkuvasti matkalla kohti laajene-vaa kurjuutta, sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta ja yhteiskunnallista peri-katoa: julkisen sektorin tehostustoimet ovat pahamaineista uusliberalismia, eläkkeiden leikkaus johtaa köyhäinhoi-toyhteiskuntaan ja työttömyysturvan heikennykset syöksevät perheet perika-toon.

Tulevaisuutta menneisyyden valossa katsoessa on Hiilamon ja kumppanei-den mukaan lohdullista tietää, etteivät sen kummemmin ”talous ei kestä”- kuin ”kurjuuden kierre” -näkemysten synkimmät ennusteet ole toteutuneet. Ehkäpä ne jäävät toteutumatta 2000-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä-kin.

Juhani Laurinkariprofessori

Yhteiskuntatieteiden laitosItä-Suomen yliopisto

➤➤20 ➤➤21 ➤➤21

➤ Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa päät-tää siitä, miten hoidamme Suomessa ikääntyvän väestön. Jokaisella jäsenvaltiolla tulee jatkossakin olla valta päättää siitä, miten se haluaa järjes-tää sosiaali- ja terveyspalvelunsa. EU-tasolta on kuitenkin mahdollista ohjata terveydenhuollon painopisteitä, strategisia suuria linjoja ja perus-oikeuksien turvaa. Ikäihmisten hoidon tuleviin tarpeisiin voidaan vastata EU:n tasolla kolmen suunnanmuutoksen kautta.

Ensinnäkin on siirrettävä resursseja perintei-sestä sairaanhoidosta ennaltaehkäisyyn. Se ei tarkoita sitä, ettei enää hoideta sairaita vaan sitä, että panostamalla enemmän terveyden edistä-miseen vähennetään sairastumisia ja niiden hoi-don tarvetta. Tämä painopisteen siirto parantaa ihmisten elämänlaatua ja pienentää yhteiskun-nan terveysmenoja.

Neuvolamalli on yksi Suomen terveydenhuol-lon hienoimmista innovaatioista ja sen laajenta-minen muihin asiakasryhmiin lisäisi seurantaa, ylläpitoa ja ennaltaehkäisyä koko terveydenhuollossa. Terveyden edistämisen kul-makiviin kuuluu myös se, mitä syömme - terveellinen ja turvallinen ruoka tulee lautasillemme vain johdon-mukaisen ja pitkäjänteisen ruokapolitiikan kautta.

* * *

Jos ihminen kuitenkin sai-rastuu, on annettava poti-laalle mahdollisuus vaikut-taa siihen, mitä on hyvä ter-veydenhoito ja hoiva. Se on esimerkiksi oikeutta hyvään diagnosointiin, mahdolli-suutta valita, oikeutta saada

toinen mielipide ja mahdollisuutta päästä hoi-toon toiseen jäsenmaahan pitkien jonojen tai oikeanlaisen hoidon puuttuessa.

Nykyään hoidosta päättävät terveydenhuollon ammattilaiset ja etenkin ikäihmisiä koskevien jul-kisten palvelujen kehittämisessä asiantuntijoilla on joskus suhteettoman suuri rooli suhteessa itse palvelun käyttäjään.

Hoiva-asiakkaiden voimaannuttaminen onnis-tuu, kun luodaan enemmän keinoja oman terve-yden seuraamiseen ja ylläpitämiseen esimerkiksi kotimittausten kautta. Sähköisen terveyden-huollon ja tehokkaan kotihoidon yhdistäminen mahdollistaa kotiasumisen pidempään ja antaa asiakkaille välineitä vaikuttaa.

* * *

Lopuksi on tärkeä muistaa, että hyvä hoiva on perusoikeus. Ikäihmiset harvoin osaavat sitä itselleen vaatia ja siksi olisi annettava jär-

jestöille oikeus yleiseen edunvalvontaan. Esimer-kiksi Muistiliitto valvoisi muistisairaiden etua tai Kehitysvammaliitto oman asiakaskuntansa oikeuksi-en toteutumista.

Euroopan unionille valitaan parhaillaan uusia komissaareja seuraavalle viidelle vuodelle. Sosiaali- ja terveyspoliittiset asiat ovat saamassa hyvät ja asiasta innostuneet salkunhoitajat. Euroopan sosiaalista ulot-tuvuutta on vahvistettava ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten uusi komissio pystyy tähän tarpeeseen vas-taamaan.

Hoivan suuret suuntaviivat

EU | Sirpa Pietikäinen

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (Kok .) . Hän toimii Alzheimer Europe -järjestön johtokunnassa ja

äitinsä omaishoitajana .

K o t i h o i d o n a s i a k a s r a k e n n e

Säännöllisen kotihoidon piirissä 30.11.2013 oli kaikkiaan 65 297 yli 65 vuotiasta (Sotkanet/THL). Asiakkaita, joiden luona kotihoito kävi vähintään kerran päivässä, oli lähes 22 000. Koti-hoidon työntekijät tekevät kuukausit-tain yli 2,2 miljoonaa asiakaskäyntiä. Bruttokustannukset kunnille ovat noin 48 miljoonaa euroa kuukaudessa.

THL:n 30.11.2012 tekemän tilanne-kyselyn perusteella voidaan arvioida, että kotihoitoon pääsyn syistä 40 - 50 % on muita kuin fyysisestä tuentarpees-ta aiheutuvia. Tällaisia ovat dementia, hermostolliset syyt, itsensä huolehti-misen ongelmat, lääkinnällinen kun-toutus, masennus, muistamattomuus, muu psyykkinen sairaus, omaisten avun puute, psyykkis-sosiaaliset syyt, päihde-ongelma, sekavuus, somaattisen sairau-den tutkimus ja hoito, turvattomuus, viestimiskyvyn vajavuudet, yksinäisyys.

Yksinäisyyden ja turvattomuuden tunne ovat useilla ikääntyvillä lähes jatku-via, vaikka ne eivät olekaan kotihoitoon pääsemiselle merkittäviä perusteluja.

K o t i h o i t o t y ö n s i s ä l t ö j a o h j a u s

Kotihoidon henkilöstön työajasta tut-kimustemme mukaan 35 - 55 % menee välittömään asiakastyöhön. Välillisen työn osuus on siten kohtuuttoman suuri. Suurin osa välillisestä työstä muodostuu siirtymisestä paikasta toi-seen, kirjaamisesta sekä töiden suun-nittelusta ja organisoinnista. Asiakas-käyntien pituudet jäävät usein hyvin lyhyiksi ja niiden aikana suoritetaan ainoastaan pakolliset hoitotoimenpi-teet sosiaalisten kontaktien jäädessä vähäisiksi.

Tällä hetkellä kotihoidon toimin-nanohjausjärjestelmiä kehitetään sekä yrityksille että kunnille melkoisella vauhdilla. Työn ohjaaminen muodos-tuu haasteelliseksi lukuisten päivittäis-ten muutosten vuoksi, jotka johtuvat mm. henkilöstön sairauspoissaoloista

ja asiakkaan arkeen tulevista muutoksis-ta. Parannuksia työn tehokkuuteen on ohjausvälineillä kuitenkin saatu aikaan. Ohjelmistojen väliset rajapinnat muo-dostavat melko usein ongelmia tiedon siirrossa. Huonoimmassa tapauksessa ne aiheuttavat päällekkäisiä kirjaamisia ja lisäävät välillisen työn määrää.

M i k ä a v u k s i ?

Tietojärjestelmiä ja olemassa olevaa tek-nologiaa hyödyntämällä on mahdollis-ta korvata osa kotihoidon ja läheisten kotikäynneistä. Samalla voidaan lisätä läheisten osuutta hoitotyössä ainakin sosiaalisten kontaktien ja yhteydenpi-don osalta.

Tietojärjestelmien avulla pystytään vaivattomasti tuomaan ikäihmisen käyttöön palveluja, joista hän on kiin-nostunut, kuten valokuvat, videot, uutiset, ohjeet, paikalliset tapahtumat, tiedotteet jne. Myös erityyppiset muis-tutukset, hälytykset ja varmistukset on mahdollista järjestää ikäihmisen arjen turvaamiseksi.

Vanha sanonta ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” pitää täy-sin paikkansa nyt myös käytännössä. Hoitaja, läheinen tai ikäihminen itse voi ottaa videoyhteyden ja käydä asiat

läpi ’elävän’ kuvan avulla. Kuvayhteys asiakkaaseen on hoitotyön näkökulmas-ta erittäin tärkeää. Tällöin asiakkaan tilasta voidaan varmistua paremmin. Myös hoito- ja palvelusuunnitelmien laadinta sekä lääkärin tapaaminen on mahdollista tehdä reaaliaikaisten video-yhteyksien avulla. Ikäihmisten koteihin pystytään nykyisin liittämään eri tieto-järjestelmäympäristöihin liiketunnisti-mia, paikannusjärjestelmiä sekä tervey-dentilanseurantaan liittyviä laitteita.

Tärkeää on muistaa, että valitaan jär-jestelmät, jotka ovat helppokäyttöisiä ja toimintavarmoja eri käyttötilanteissa. Asiakkaiden muutosvastarinta ja kyn-nys ottaa käyttöön järjestelmiä on suuri, joten niistä saatavan hyödyn on oltava konkreettisen. Toimivilla yhteydenpi-tovälineillä pystytään saamaan aikaan ainakin 10 - 15 % säästö samalla kun palvelun laatu paranee ja - mikä parasta - ikäihmisen arki on auvoisempaa.

Mistä järjestelmiä saa?Seuraavat toimijat ovat kehittäneet

järjestelmiä hyvin tuloksin: KÄKÄTE-hanke (www.ikateknologia.fi), Pieni piiri Oy (www.pienipiiri.fi) ja Suomen Kotihoitotekniikka Oy (www.kotihoito-tekniikka.fi).

Veli Puttonen, YTMPromana Oy

ikäihmisten kotona asumista tukevien palvelujen kehittäminen

Säännöllisen kotihoidon käyntimäärät/kk 30.11.2013

90 tai enemmän krt/kk11 %

60-89 krt/kk15 %

30-59 krt/kk19 %

1-3 krt/kk18 %

4-9 krt/kk22 %

10-29 krt/kk15 %

➤➤22 ➤➤23

➤ Tätä kirjoitettaessa valtakunnan hallitus on saa-nut uusia ministereitä. Ympäristöministerin kerrottiin saaneen oman hallinnonalansa lisäksi tehtäväkseen johtaa myös kaikkia hallinnonaloja koskevan sääte-lyn purkua. Etsimättä mieleen nousivat 1980-luvun puolivälissä alkaneet ns. normitalkoot ja muutamaa vuotta myöhemmin käynnistetty vapaakuntakokeilu, joissa tavoitteena oli niin ikään säätelyn purkaminen. Lopputuloksena on tainnut olla normien kokonais-määrän lisääntyminen.

Miksi tehtävä on toistuvasti osoittautunut vaikeak-si? Varmaankin siksi, että olemme ottaneet yhteisesti hoidettavaksi entistä enemmän tehtäviä. Yhtenä esi-merkkinä on viime vuonna voimaan tullut vanhuspal-velulaki, jossa vanhusten hoitoa säädellään monilla uusilla normeilla ja laatusuosituksilla. Kuntia velvoi-tetaan varautumaan ikärakenteen muutoksiin. Van-huksille tarkoitettujen palvelujen riittävyys ja laatu on varmistettava ja iäkkäiden ihmisten oma osallistumi-nen hoitoaan koskeviin päätöksiin pyritään varmista-maan. Tämä on sitä säätelyä ja hyvä niin.

* * *

Sosiaali- ja terveysministeriön keväisessä, palvelura-kenteen kehittämistä koskevassa kannanotossa halu-taan lisätä laitoshoidon vähentämistä koskevia vel-voitteita eli tiukentaa säätelyä. Toisaalta valitetaan, että valvontaviranomaiset ”käyttävät laatusuosituksia norminluonteisesti”. Samassa yhteydessä valitetaan myös sitä, että palvelujen usein yksityiset tuottajat joutuvat laatusuositusten vuoksi tekemään monimutkaisia selvityksiä ennen kuin ne saavat luvan toiminnan aloittamiseen.

Eli: silloin kun on kyse palve-lujen vähentämisestä, säätelyä tiukennetaan. Ja silloin, kun on kyse hoidon laadun turvaamises-ta, säätelyä halutaan väljemmäk-si. Säätelystä puhuttaessa olisikin enemmän puhuttava siitä, mihin säätelyllä pyritään, kuin tyytyä demonisoimaan säätelyä yleensä.

* * *

Juuri ennen kirjoittamaan ryhtymistäni katsoin TV:stä ruotsalaista vanhustenhoitoa koskevan jär-kyttävän ohjelman. Kun hoitoa on yhä enemmän siirtynyt kansainvälisille ketjuille, on hoidon laatu monessa tapauksessa kärsinyt. Omaisten oli vaikea liikuttumatta kertoa, miten heidän läheisiään oli laitoksissa kohdeltu. Useimmiten syynä oli liian rankka henkilökunnan karsiminen, kun liiketoi-minnan voittoja on pyritty kaikin keinoin lisää-mään.

Miten tämä on ollut mahdollista? Valvonta on olut olematonta, se on useimmiten perustunut liikeyrityk-sen omiin ilmoituksiin, jolloin suoranaisilta huijauk-siltakaan ei ole vältytty. Henkilökuntaluetteloon oli lisätty keksittyjä nimiä. Olivat näköjään Gogolinsa lukeneet.

* * *

Ruotsalaisessa vanhustenhoidossa ongelmana näytti olevan ennen kaikkea puutteellinen valvonta. Myös meidän vanhuspalvelulakimme turvaa suurelta osin ns. omavalvontaan. Oikein käytettynä se onkin hyvä väline. Mutta sen tukena täytyy ehdottomasti olla riittävä viranomaisvalvonta, jotta aitaa ei sorruttaisi ylittämään matalimmasta kohdasta kuten Ruotsin esimerkeissä näyttää käyneen.

Luottamus hyvä, kontrolli parempi – kuuluu vanha sanonta. Se pätee edelleen. Palveluja tuottavat kun-

tien ohella yhä enemmän myös yksityiset. Parhaimmillaan ne voi-vat tuottaa hyvää palvelua ja, jotta siitä voitaisiin varmistua kautta linjan, on valvonnan toimittava. Myöskään valvontaa enempää kuin valvojiakaan ei pidä demo-nisoida. Valvonnan tarkoituksena on varmistaa säätelyn tavoite eli se hyvän hoidon laatu, johon val-takunnallisilla suosituksilla tähdä-tään.

Entinen kollegani Eva-Riitta Siitonen toivoi facebookissa ”tai-toa ja malttia säätelyn purkutalkoi-siin”. Toivottavasti nuoret minis-terit ottavat kokeneen kollegan neuvosta vaarin.

Luottamus ja valvonta

Hoivaa ja toimeentulon turvaa | Kalevi Kivistö

➤➤22

Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja

Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja:

Turvallisuus on kaikkien asia

➤ Sairaanhoitaja on sosiaali- ja ter-veydenhuollon työpaikoilla keskeinen hoidon laadun ja turvallisuuden var-mistaja sekä potilas- ja asiakasturvalli-suuden kehittäjä. Kun asiakkaan tur-vallisuutta uhkaava tilanne havaitaan, on tärkeintä minimoida asiakkaalle aiheutuva haitta. On selvitettävä, miksi jotain tapahtui ja mitä voitai-siin tehdä, jotta vastaavaa ei tapahtui-si uudelleen. Virheistä tulee oppia ja antaa muidenkin oppia niistä.

Terveydenhuollon ammattihenki-löiden tavoitteena on antaa hyvää ja turvallista hoitoa ja palvelua. Johdon tehtävänä on huolehtia siitä, että työympäristö, resurssit, johtaminen ja toimintatavat antavat hoitohenki-lökunnalle mahdollisuuden tarjota laadukasta hoitoa. Jokaisella on oma vastuunsa potilas- ja asiakasturvalli-suuden varmistamisessa. On hyväksyt-tävä, että virheitä tapahtuu kaikille, uskallettava myöntää ne ja opittava avoimesti keskustelemaan myös muille tapahtuneista virheistä.

Virheiden ja hoitovahinkojen taus-talla on hyvin harvoin yhden työnteki-jän erehdys. Sosiaali- ja terveydenhuol-lossa toimitaan niukoilla resursseilla. Samaan aikaan edellytetään palveluilta ja työntekijöiltä tuottavuutta, tehok-kuutta, oikea-aikaisuutta. Nämä tavoit-teet saattavat olla ristiriitaisia turvalli-suuden tavoitteiden kanssa. Tekniset laitteet ja potilaan hoidon kokonaisuu-den monimutkaisuus lisäävät riskejä.

T u r v a l l i s u u d e n v a r m i s t a m i n e n e i o l e

e r i l l i n e n o s a t o i m i n t a a

Turvallisuuden varmistaminen ei ole erillinen osa toimintaa vaan se muo-dostuu kaikista yksilöiden ja organisaa-tion periaatteista ja toiminnoista,

joilla pyritään varmistamaan laatua ja turvallisuutta. Jokainen sairaanhoitaja luo omalla toiminnallaan turvallisem-paa ja laadukkaampaa hoitoa. Näyt-töön perustuvan hoidon tavoitteena on yhdenmukaistaa hoitokäytäntöjä ja varmistaa, että kansalaiset saavat yhtäläistä, tasa-arvoista ja parasta mah-dollista hoitoa.

Näytöllä tarkoitetaan parasta mah-dollista saatavilla olevaa tietoa, jota käytetään potilaan hoidon ja palve-lujen järjestämiseen. Tutkitun tiedon lisäksi siinä otetaan huomioon poti-laan oma näkemys ja hoitohenkilös-tön kokemustieto.

Potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittäminen on muutakin kuin virheistä keskustelua. Vaaratilantei-den läpikäymisen vastapainoksi on hyvä käydä läpi myös tilan-

teita, jolloin hoito on onnistunut laadukkaasti ja turvallisesti ja ohja-ta toimintaa siihen suuntaan. Myös asiakkaat itse voivat monella tavalla auttaa hoitonsa turvallisuuden var-mistamisessa ja hoitohenkilökunta voi heitä tähän kannustaa. Se ei kui-tenkaan poista vastuuta hoitohenki-lökunnalta.

Sosiaali- ja terveydenhuollossakin on aika alkaa oppia virheistä ja pyrkiä eroon ”ikuisuusongelmista”. Varsin-kin nyt kun vanhuspalvelulakia uudis-tetaan jälleen. Jokainen sairaanhoitaja voi vaikuttaa turvallisuuden paranta-miseen. Tarvitaan vain asennetta ja halua.

Merja Merastopuheenjohtaja

Suomen sairaanhoitajaliitto ry

➤➤23

Merja MerastoKuva Antti Kalakivi

➤ So-Te voi tulevaisuudessa olla todella hyvä tai ihan pannukakku. Riippuu siitä, mitä kuntapäättäjät asialle tekevät. Odotuksia on paljon niin valtiovallalla, kuntalai-silla kuin työntekijöilläkin.

Millainen sitten olisi se toimintamalli, joka täyttäisi kaikkien odotukset. Jokainen haluaa, että se on kus-tannustehokas, käyttäjäystävällinen ja demokraattinen ratkaisu. Tähän yhtyvät kaikki, mutta kun tulee toiminta-tavoista kyse, onkin jo monta mielipidettä.

* * *

Yleisesti katsottuna palveluiden saatavuus pitäisi olla kohtuullisen matkan ja ajan päässä. Jos asiaa katsoo alan koulutettujen hoitajien näkökulmasta, asia on hyvin yksinkertainen. Hoitajien määrän tulee olla sellainen, että päivittäiset toimet voidaan tehdä hoidettavien kuntoisuu-den mukaan, heidän omia voimavarojaan hyödyntäen ja jopa lisäten, ei kellon kanssa kilpaillen. Aika yksinkertai-nen pyyntö ja hyvin vanhuspalvelulain mukainen, mutta nyt se ei toteudu.

Voitaisiin jopa todeta, että vanhuspalvelulain ydinole-mus on hukassa. Liittoomme tulee lähes päivittäin tietoja, miten missäkin kunnassa aloitetaan yt-neuvottelut säästö- tai lomautustarpeista. Syynä on liian optimistinen käsitys menoista eli kunta on alibudjetoinut. Tietoomme on tullut myös ensimmäinen irtisanominen. Kuntayhtymä irtisanoo tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Saman-aikaisesti vanhusten määrä nousee, ja ennen kuin elämä loppuu, kunto tuskin paranee.

* * *

Monien paikkakuntien hoitohenki-lökunnilta kotihoidosta laitoshoi-toon tulee viestejä, etteivät he kykene hoitamaan olemassa olevilla resurs-seilla kuin välttävästi. Hoidettavien fyysinen ja psyykkinen tila heikke-nee nopeammin kuin jos aikaa olisi hyvään ja kuntouttavaan hoitoon. Resurssipula on todellista, ei ole kyse vain heikosta työn organisoinnista. Tällainen hoito- ja henkilöstöpoli-tiikka ovat todella lyhytnäköistä toi-mintaa, josta saattaa tulla suurempi lasku kuin jos olisi satsattu osaavaan henkilökuntaan.

S o t e s s a v o i d a a n s ä ä s t ä y h d i s t ä m ä l l ä t i e t o j ä r j e s t e l m ä t

Kun kaikki on kiinni rahasta, pitää löytää toimia, jotka toteutuessaan eivät pienennä menoja laatua heikentä-mällä vaan pikemminkin lisäävät hoitohenkilökuntaa. Miten tähän So-Te voi vaikuttaa? Eräs säästö, joka sotessa voidaan tehdä, on tietojärjestelmien yhdistäminen. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollossa on liki 5 000 erilais-ta tietojärjestelmää, ja kuten tiedetään, ne eivät keskustele keskenään. Tästä johtuen toiminnoissa tulee päällekkäi-syyksiä. Tietojärjestelmien ja ohjelmien viidakko on myös henkilöstölle huomattava aikasyöppö, niitä opeteltaessa ja käytettäessä. Ongelmatonta ei tietojen luovuttaminenkaan eri sosiaali- ja terveystoimien yksiköiden välillä ole.

Yhteisen tietojärjestelmän luominen on hankalaa, koska ongelmaksi muodostuu se, ettei kukaan halua lisälaskua, joka yhdistämisestä aluksi vääjäämättä tulee. Kaikki ajat-televat, että oma ohjelma toimii ja täyttää vaatimukset nyt. Jos kaikki katsoisivat, miten kalliita vuotuiset maksut ovat ja vertaisivat niitä tilanteeseen, jossa ohjelmat olisi yhdistet-ty, voisi löytyä yhteinen päätös. Myös valtakunnallista Kan-ta-arkistoa pitäisi kyetä hyödyntämään tässä tilanteessa.

* * *

So-Te luo puitteet monille yhteishankkeille ja toiminnoil-le, joihin nyt on tartuttava. Niitä ovat hallintomallin muo-dostaminen ja palvelujen tuottamisesta päättäminen – kuinka monta ja millä perusteella. Yhtenä työntekijöiden

edustajana voisin toivoa, että alueella pitää olla mahdollisemman vähän eri tuottajia, jotta henkilöstöpolitiikka olisi yhdenvertaista ja tietojärjestelmät paremmin yhdistettävissä. Kaikki lisä-aika maksaa.

Kun So-Te on hyvin työvoimavaltai-nen ala, tarvittavat lisäsäästöt otetaan vähentämällä henkilökuntaa. Tällä on suora vaikutus hoidon laatuun ja tulok-sellisuuteen. Toimenpiteitä tarvitaan, sillä hallitus päätti lisätä vaikeutta ja laittaa jarrua So-Te:n menokasvulle valmistellessaan sosiaali- ja terveysme-noihin oman budjettikehysraamin. Rahoituksen järjestäminen tulee ole-maan suuri haaste. Toiminnan kannal-ta järkevintä voisi olla sote-vero. Miten siihen päästään, on ihan toinen asia.

Kirjoittaja on Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

SuPer ry:n puheenjohtaja

Miten So-Te ja Vanhuspalvelulaki?

Työtä lähietäisyydeltä | Silja Paavola

➤➤25

Suomalaiset saavat ravinnosta moninkertaisesti riittävän määrän B12-vitamiinia (1), mutta sen puutosta on kuitenkin eri määritelmien mukaan 5–40 prosentilla vanhuksista (2). B12-vitamiinin puutos kehittyy hitaasti ja voi olla pitkään oireeton, siksi se jää usein huomaamatta.

B12-vitamiinin puutos voi aiheuttaa muun muassa anemiaa ja her-moston oireita, kuten lihasheikkoutta, tunnon ja muistin häiriöitä. Hematologiset muutokset korjaantuvat pitkällekin edenneessä B12-vitamiinin puutoksessa vitamiinin korvaushoidolla, mutta neurologiset ja neuropsykiatriset oireet paranevat vain, jos hoito aloitetaan riittävän aikaisin.(2)

Vain aktiivisella B12-vitamiinilla on väliä

Seerumin kokonais-B12-vitamiinin tutkiminen ei välttämättä kerro B12-vitamiinin vajeesta, sillä vain 10–20 prosenttia siitä on biologisesti aktii-vista. Suurin osa elimistön B12-vitamiinista on sitoutunut varastoproteiiniin eikä ole elimistön aktiivisessa käytössä.(2)

B12-vitamiinin puutos voi siis olla, vaikka koko-nais-B12-vitamiinin taso olisikin riittävä.(2)

Imeytymishäiriön taustalla usein hapoton maha

Syy B12-vitamiinin puutokseen on useimmiten sen imeytymisen häiriintymisessä. Imeytymis-prosessissa mahalaukun suolahappo irrottaa ensin B12-vitamiinin eläinproteiinista. Sen jäl-keen B12-vitamiini kiinnittyy mahan limakalvon erittämään sisäiseen tekijään (IF) ja imeytyy ohutsuolen loppupäästä elimistöön.

”Imeytymistä voivat vanhuksilla häiritä maha-laukun hapottomuus limakalvon surkastuman tai pitkäaikaisen haponestolääkkeiden käytön seurauksena”, sanoo Biohitin lääketieteellinen johtaja, professori Kari Syrjänen.

Mahalaukun limakalvon surkastuman aiheutta-ma hapoton maha ei korjaannu, mutta B12-vita-miinin puutosta voi hoitaa säännöllisellä pistos-hoidolla.

Mittaa aktiivisen B12-vitamiinin määrä

Biohitin uusi B12-testi mittaa aktiivisen muodon tehokkaasti

Aktiivisen B12-vitamiinin tason voi mitata yksin-kertaisella verikokeella Biohit Oyj:n palvelulabo-ratoriossa. Testi mittaa aktiivisen B12-vitamiinin tason helposti ja luotettavasti. Testin tarkkuus on parempi kuin muissa B12-testeissä, koska se mittaa pelkästään aktiivisen B12-vitamiinin tason eikä kokonais-B12-vitamiinin pitoisuutta.

Advertoriaali

Lähteet: 1. Finravinto 2012 -tutkimus2. Loikas S, Koskinen P, Irjala K, ym. B12-vitamiinin puutteen toteaminen. Suomen Lääkärilehti 2005, 60:1271-6

BIOHIT LaboratoriopalvelutArk. klo 9-15Puh. 0400 603 222

➤➤26 ➤➤27

joitukset käsiteltiin tarkasti yhdessä ja hyväksyttiin lopulliseen muotoon ennen varsinaisia kuvauksia. Videoihin liitetään puhe, jossa ohjataan siirtotilanteeseen liittyvät keskeiset huomioitavat asiat.

Kotihoidon videoinnit tekivät Suomessa Leila Saari, Soile Tikkanen, Merja Väänä-nen ja Leena Lähdesmäki. Videoiden käsi-kirjoituksiin otettiin lukemattomia valo-kuvia, jotka paljastivat siirtomenetelmän vaihe vaiheelta. Kreikassa jatketaan lähi-viikkoina kotihoidon videointeja yhteis-työssä suomalaisten partnereiden kanssa.

Hoitokotiympäristöön liittyviä videoin-teja on tehty Tarton lisäksi ja Ruotsissa teknillisen korkeakoulun laboratoriossa. Jokainen kuvauksista vastaava partneri on huolehtinut videoiden editoinnista. Kuvauksiin valmistautuminen, kuvauk-set ja editointi ovat olleet aikaa vieviä ja haastavia vaiheita.

On tärkeää, että ERGOCAREBANK-iin tulevat videot ovat laadukkaita ja niis-sä esitettävät ergonomiset ratkaisut perus-tuvat uusimpaan tietoon ja osaamiseen. Testausvaiheessa partnerit ovat katsoneet ja analysoineet kuvatut videot ja huoman-neet niissä edelleen kehitettävää. Niinpä

suunnitelmissa on tehdä uusintakuvauk-sia joistakin siirtotilanteista.

Ruotsin Kuninkaallisen teknisen kor-keakoulun teknologian ja terveysalan yksikön partneri Tore J. Larsson on vas-tannut ERGOCAREBANK -portaalin tekemisestä. Tähän portaaliin tullaan tal-lentamaan kaikki kotihoito- ja hoitokoti-ympäristön ergonomiset ratkaisut, jotka on valittu tässä projektissa kehittämisen kohteiksi.

S e m i n a a r e j a t u l o s s a

Projektin kolmas työseminaari on Krei-kassa Patraksella syksyllä 2014. Siellä keskeisinä asioina ovat videokuvauksiin liittyvät ergonomiset ratkaisut, ERGO-CAREBANK -portaalin sisällön kehittä-minen ja kansallisten ja kansainvälisen konferenssien suunnittelu. Kansalliset konferenssit pidetään jokaisessa partne-rimaassa Kreikassa, Ruotsissa, Suomessa ja Virossa keväällä 2015. Projekti päättyy kansainväliseen konferenssiin Kreikassa syksyllä 2015.

Mukana projektissa ovat Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymän Oulaisten ammat-tiopiston Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Oulaisten kaupungin kotihoito ja turku-lainen Oy Ergosolutions BC Ab, Kreikas-ta Frontida Zois ja Ruotsista Tukholman kuninkaallisen teknisen korkeakoulun teknologian ja terveysalan yksikkö, Viros-ta Tarton Hoitokoti ja Kastekirgas Oy.

Leena Lähdesmäki-MäkinenOulaisten ammattiopisto

Sosiaali- ja terveysalan yksikkö050 5975 820

leena .lahdesmaki@jedu .fi

Soile TikkanenOulaisten ammattiopisto

Sosiaali- ja terveysalan yksikkö040 7128155

soile .tikkanen@jedu .fileena .lahdesmaki@jedu .fi

➤ ERGOCAREBANK -projekti, joka kehittää ergonomisia ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuoltoon, etenee suunnitelman mukaisesti. Projekti on kaksivuotinen Leonardo da Vinci ohjel-maan kuuluva innovaatioiden siirto-hanke, joka toteutetaan ajalla 1.10.2013 - 30.9.2015.

Projektin päätavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon ergono-miaa. Projektissa kerätään jo olemassa olevia hyviä käytänteitä sekä luodaan ergonomisia ratkaisuja asiakkaiden liikkumisen ja siirtymisen avustami-seen.

Partnerit ovat viime kevään ja tämän syksyn aikana työstäneet eteenpäin omia vastuualueitaan. Suomesta muka-na olevat partnerit Oy Ergosolutions BC Ab Turusta ja Oulaisten ammat-tiopisto ovat vastuussa ergonomisten ratkaisujen kehittämisestä kotihoito- ja hoitokotiympäristöihin.

Ensimmäisessä vaiheessa otettiin videoita ja valokuvia Oulaisten ja Krei-kan kotihoidossa ja Virossa Tarton hoitokodissa. Leena Tamminen-Peter Ergosolutionista analysoi valokuvat ja videot hyödyntäen PTAI- ja Dortmund -menetelmiä. Hän haastatteli työnte-kijöitä ja antoi heille sekä esimiehille palautetta työhön liittyvistä riskeistä. Leena ohjasi työntekijöille myös vähem-

män kuormitusta sisältäviä työskente-lytapoja. Työntekijät kokivat saamansa palautteen ja ohjauksen hyödylliseksi ja he ovat sen perusteella muuttaneet omia työmenetelmiään.

Maaliskuussa 2014 partnerit kokoon-tuivat työseminaariin Tukholmaan ja

siellä päätettiin, mitä siirtotilanteita otetaan mukaan projektissa kehitettä-vään ERGOCAREBANK -sivustoon. Partnereille annettiin vastuualueet videoida erilaisia potilassiirtotilanteita. Partnerit suunnittelivat käsikirjoitukset videoitaviin tilanteisiin. Nämä käsikir-

Musiikki on muutakin kuin ääntä – se näkyy, tuntuu ja koskettaa.

Kiinnostaako Sinua musiikin ja vapaaehtois-toiminnan yhdistäminen?

Hakulomakkeet ja lisätiedot Eläkeliitosta:puh. 09 7257 1178 tai heini.siltainsuu@elakeliitto.fiwww.elakeliitto.fi

Eläkeliiton TunneMusiikki-projektista saat tukea, virtaa ja vink-kejä 50+-ikäisten esteettömään musiik-kitoimintaan vapaa-ehtoistoiminnan keskuudessa.

Huomioimme Tunne-Musiikki-toiminnassa iän tai vamman myötä heikenneet aistit. Tutustu koulutuksiim-me sekä materiaalei-hin osoitteessa www.tunnemusiikki.fi ja ota yhteyttä!

Yhteistyössä Näkö-vammaisten Keskus-liitto ry, Kuuloliitto ry sekä Vanhustyön Keskusliitto ry.

Tunne-Musiikki

170x60mm_Hoivapalvelut_syksy2014.indd 1 8.9.2014 14:54:04

| K A N S A i N V ä L i N E N T O i M i N TA |

ERGOCAREBANK Ergonomisia ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuoltoon

Hoitaja avustaa asiakasta istumaan pyörätuoliin käyttäen apuna ReTurn -siirtolaitetta.

Hoitaja avustaa asiakasta sängyltä istumasta pyörätuoliin käyttäen apuna siirtolevyä.

➤➤28 ➤➤29➤➤28

| K U LT T U U R i |

➤ Inhimillinen hoiva on jokaisen ikääntyvän perusoikeus. Rakenteiden kiristämisen ja säästöjen paineessa hoi-vatyössä joudutaan keskittymään entistä enemmän perushoitoon. Henkilökoh-taiseen kohtaamiseen tai virkistyksen järjestämiseen ei aina voida kannustaa tai panostaa.

Monia asia on silti hyvin. Hoivatyön arjen kasvot näyttäytyvät värikkäämpinä hanketyön näkökulmasta. Säästöpainei-den puristuksessakin monissa kunnissa, järjestöissä ja hoivalaitoksissa on parai-kaa käynnissä lukuisia hankkeita, jotka tuovat vanhustenhoitoon inhimillisiä lisäarvoja. Usein näiden hankkeiden keskiössä ovat kulttuuriset arvot ja nii-den merkitys yksilön hyvinvoinnille.

Turun yliopiston kulttuurin ja hyvin-voinnin laitoksen professori Marja-Liisa Honkasalon laskelmien mukaan Suomessa on 2000-luvulla myönnetty rahoitusta 404 erilaiselle kulttuurihy-vinvointityön hankkeelle yhteensä yli

40 miljoonan euron edestä. Tämä on upea asia. Hanketyöllä on aikaansaa-tu merkittäviä tuloksia, joista osa olisi sovellettavissa ja juurrutettavissa valta-kunnallisesti.

Yhtenäinen koottu tieto hyvistä menetelmistä kuitenkin puuttuu. Han-ketyön tulosten valuminen hukkaan määräaikaisen toiminnan päätyttyä on koko yhteiskunalle menetys, johon tulisi puuttua. Ratkaisun löytäminen pelkästään hankemaailmasta käsin on haastavaa.

Asiaa pohdittiin alkusyksystä kym-menien asiantuntijoiden voimin Taide ja tuloksellisuus -seminaarissa Turussa. Eri alojen toimijat, sekä tutkijat että päättäjät, kertoivat kokemuksiaan han-ketyön juurruttamisesta ja tulosten mittaamisesta päättäjiä tyydyttävällä tavalla. Taidehankkeiden tuottamat tulokset, hyvinvointi ja elämykset, ovat usein haastavasti mitattavissa. Toisaalta seminaarissa kävi ilmi, ettei kovakaan

tutkimusdata aina näyttäydy päättäjien näkökulmasta uskottavana: lähes mille tahansa näkemykselle ja hypoteesille on nykyisessä tietoyhteiskunnassa löydettä-vissä perusteet.

Ratkaisevia ovat näkökulmat, arvot ja asenteet - valitettavasti joskus myös erilaiset valtapelit. Jyväskylän yliopiston musiikkikasvatuksen professori Jukka Louhivuori, joka edustaa sekä tutkijoita että kuntapäättäjiä, tarjoaa ratkaisuksi mm. huolellisesti valmisteltua, selkeää ja yhdenkielistä viestintää sekä luotta-musta lisääviä aitoja kohtaamisia.

Taiteen edistämiskeskuksen mukaan projekti- ja hanketyön juurtumisessa haasteina näyttäytyvät liian lyhyet han-kejaksot, jatkorahoitusten ja kestävän rahoituspohjan puuttuminen sekä rahoittajien vajavainen asiantuntemus hyvien käytäntöjen tunnistamisen suh-teen. Tiiviit yhteistyöverkostot eri sekto-reiden välillä ja kuntarakenteen tasolla ovat elintärkeitä.

K u l t t u u r i o s a a m i s e n k o h e n t u m i n e n o n v a i k u t t a n u t ” k u l t t u u r i t a j u i s e n ” h o i t o h e n k i l ö k u n n a n r e k r y t o i n t i i n

Kulttuuri ja taide koetaan vanhustyössä edelleen yli-määräisenä lisänä, joka ei kuulu hoitajien työnkuvaan eikä saa tuottaa lainkaan kuluja. Toisaalta henkilö-kunnan kulttuuriosaamisen ja uskalluksen on todettu kohentuneen, mikä on vaikuttanut jopa ”kulttuurita-juisen” hoitohenkilökunnan rekrytointiin.

Hoitohenkilökunnan lisäksi järjestötoiminta on olennainen osa inhimillisten lisäarvojen tuottamisessa laitoksiin. Kolmannen sektorin tuottama kulttuurityö kannattelee monen hoivalaitoksen virkistystoimintaa vapaaehtoisten tuottamien yhteislaulutilaisuuksien, muistelutuokioiden ja porinakerhojen muodossa. Toi-mintaa tapahtuu niin hankkeissa kuin niiden ulko-puolella.

Esimerkiksi Eläkeliitto ry:n TunneMusiikki -hank-keen (2012 - 2015) vapaaehtoiset vetävät tällä hetkellä pitkälti toistasataa esteettömään musiikkitoimintaan tähtäävää ryhmää ympäri maan. Ryhmiin kuuluu tuhatkunta vanhusta, joiden arkeen musiikkituokiot tuovat iloa ja yhteisöllisyyttä. Hankkeen tuottaman kyselytutkimuksen mukaan hoitohenkilökunta kuvaa musiikin roolia hyvin merkittäväksi arjen virkistäjänä ja asiakkaiden kuntouttajana.

Parhaimmillaan musiikkitoiminta lisää myös hoito-henkilökunnan ja omaisten jaksamista.

RAY-rahoitteisessa TunneMusiikki -hankkeessa keskiössä on iän tai vamman myötä heikkoaististen huomioiminen tasa-arvoisesti. Toimintamalli on kehi-tetty asiantuntijoiden, muusikoiden ja vapaaehtoisten kanssa. On oletettavaa, että hankkeeseen sitoutuneet vapaaehtoiset jatkavat esteettömien musiikkituokioi-den tiellä vielä projektin jälkeenkin, sillä hankkeen toiminta on tavoittanut pitkälti jo aiemmin olemassa olleita musiikkiryhmiä.

Seurantojen perusteella hankkeen tavoitteet toteu-tuvat ryhmissä hyvin vielä puoli vuotta TunneMusiik-ki -koulutusten jälkeen. Vapaaehtoisten jaksamisen tukeminen ja taitojen vahvistaminen ovat kuitenkin tarpeen vielä paljon pidemmällä tähtäimellä.

Hanketulosten juurruttaminen osaksi hoitotyötä vaatii monen sektorin yhteistä ponnistelua. Rahoit-tajilla on tärkeä rooli. Yhtä lailla hankemaailman on luotava toimintamallinsa sellaisiksi, että ne ovat istutettavissa jo olemassa oleviin rakenteisiin uuden luomisen lisäksi. Juurrutuskykyinen toiminta johtaa onnistuneisiin tuloksiin, joiden kautta rakenteitakin voidaan hiljalleen muuttaa. Kulttuuristen arvojen ja menetelmien juurtuminen perushoivaan on haastava mutta yhteistyöllä toteutettavissa oleva tavoite.

Heini Siltainsuu

Kirjoittaja toimii Eläkeliitto ry:n TunneMusiikissa projekti-päällikkönä . Lisätietoja projektista www .tunnemusiikki .fi .

Tietoja Taide ja tuloksellisuus -seminaarista esityksineen www .kulttuurihyvinvointi .fi

Kulttuurisen hanketyön juurruttaminen

– yhteinen haaste

Taide ja tuloksellisuus –seminaari pidettiin alkusyksystä Turussa. Kuva: Miina Pohjolainen

PAPERPLAST • Lekatie 1, Mänttä • Puh. 0207 479 990 • info@paperplast.fi • www.paperplast.fi

30 v.

Fysioterapiatarvikkeet ammattilaisille

• Lekatie 1, Mänttä • Puh. 0207 479 990 • info@paperplast.fi • www.paperplast.fi

Fysioterapiatarvikkeet

• Lekatie 1, Mänttä • Puh. 0207 479 990 • info@paperplast.fi • www.paperplast.fi

Helposti verkkokaupasta:www.paperplast.fi

' ')30vuotta

HOIVAKOTIEN HYGIENIARATKAISUT & TARVIKKEET HIEROJILLE JA FYSIOTERAPEUTEILLE!

mm. suojapaperit, PaplaSet-hierontaväliaineet, fysioterapiatarvikkeet, kotimaiset desinfiointiaineet, allergiatestatut ihon hoitotuotteet

- 30 vuoden kokemuksella -

Lekatie 1, Mänttä • Puh. 0207 479 990 • info@paperplast.fi • www.paperplast.fi

-Suoja puhtaudelle -

Tilaukset helposti

verkkokaupasta

www.paperplast.fi

Esteettömästi kotona

Suomen Apu-Tuote Oy

puh. 010 423 4210www.aputuote.fi

Nousutuet

Apu-Tuotteen uudet nousutuet mahdollistavat turvallisen nousun sängystä, tuolista, sohvalta, wc istuimelta tai ammeesta.

Nousutuet ovat tukevia, edullisia ja helposti kiinnitettäviä. Sängyn nousutuet sijoitetaan patjan alle ilman ruuvikiinnitystä.

Tilaa tuotteet verkkokaupasta, esite soittamalla ja katso lisätietoa tuotteistamme: www.aputuote.fi

Apu-Tuote Oy on esteettömän ja turvallisen kodin ratkaisujen toimittaja.

Nousutukikiristetäänlattian ja

katon väliin.

sopii myös

sähkösäätöisiin

sänkyihin

➤➤30 ➤➤31

➤ Kestävyysvaje on tämän päivän muotisana. Kestävyys-vajeelle on jo löydetty syyllinenkin eli sen aiheuttaja. Syyl-liseksi on varsin kevyin perustein leimattu suuret ikäluokat ja niiden mukanaan tuomat hoito-, hoiva- ja eläkevelvoitteet sekä seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana toteutuva epäedullinen vanhushuoltosuhde.

K a n s a n t a l o u d e n j a k u n t a t a l o u d e n k e s t ä v y y s v a j e

Kansantalouden ja kuntatalouden kestävyysvaje on syntynyt viimeksi kuluneiden 10 - 15 vuoden aikana. Selvällä suomen kielellä sanottuna olemme kansakuntana syöneet koko tuon ajan enemmän kuin olemme tienanneet. Kestävyysvajetta on kertynyt sekä kansantalouden että kuntatalouden osalta yhteensä tällä hetkellä noin 7 - 10 miljardia euroa.

Kestävyysvajeen korjaamisella eli kestävyyden palauttami-sella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon veroja tai muita sen laatuisia tuloja tulee korottaa tai vastaavasti menoja leikata, jotta valtion sekä kuntien tulot ja menot saadaan tasapai-noon varsin tavoitteellisella aikataululla eli seuraavan noin viiden vuoden aikana. Ottaen tietenkin myös huomioon kansantalouden kasvun tai sen laskun realiteetit.

Kansantalouden ja kuntatalouden kestävyysvajeen korjaa-miseen tarvittavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi:

verojen korotus•valtion ja kuntien menoleikkaukset•kuntien ja valtion lakisääteisten palvelujen palvelutuo-•tannon tehostaminenkansalaisten omavastuuosuuksien lisääminen•työurien pidennykset•talouskasvun edellytysten parantaminen•

Osaan tarvittavista toimenpiteistä on onneksi jo poliittisil-la päätöksillä ryhdyttykin.

K u n t a t a l o u d e n t o i s e n l a i n e n k e s t ä v y y s v a j e e l i p o i s t o v a j e

Yleisenä perusoletuksena tasapainoiselle kuntataloudelle on, että se on tasapainossa, mikäli kunnan vuosikate on siitä vähennettävien poistojen suuruinen tai kuntayhtymän tuloslaskelman tulos päätyy pääsääntöisesti tavoitteena ole-vaan plus-miinus-nolla-tasoon. Tämä pitää paikkansa, mikäli tuloslaskelmaan merkityt suunnitelmapoistot vastaavat keskimääräis-ten vuotuisten poistonalaisten investointien tasoa. Käytännössä kuitenkin kuntien ja kun-tayhtymien suunnitelmapoistot ovat jääneet olennaisesti alle poistonalaisten investointien tason. Tämä poistovaje on eri asiantuntija-arvioiden mukaan jopa 10 miljardia euroa.

Poistojen tarkoituksena on varautua tule-viin kuluvien tuotantovälineiden korvaus-investointeihin. Näitä kuntataloudessa ovat

koneiden ja laitteiden lisäksi mm. koulut, päiväkodit, sairaa-lat, vanhusten hoitolaitokset sekä asunnot ja monet muut kiinteät rakenteet, joissa poistovaje näkyy arkipäivässämme runsaslukuisina korjausjättäminä sekä home- ja muina vakavi-na ongelmina. Tämä poistovaje on siis syntynyt viimeisten 15 - 20 vuoden aikana. Nyt tämä ongelma on tiedostettu ja pari vuotta sitten kunnissa onkin ryhdytty noudattamaan aiempaa poistokäytäntöä nopeampaa ja täsmennetympää menettelyä.

J a v i e l ä y k s i ” k e s t ä v y y s v a j e ”

Kuten jo vuonna 2012 tässä lehdessä kirjoitin, yhteiskunnan ja kuntien järjestämisvastuuseen liittyvät palvelut ovat perin-teisesti olleet julkiseen rahoitukseen perustuvia hyvinvointiyh-teiskunnan palveluja. Näille palveluille on ollut tyypillistä ns. monikanavainen rahoitus. Rahoituksen lähteitä ovat olleet muun muassa valtio, kunnat ja Kansaneläkelaitos. Yksityisten kotitalouksien osuus rahoituksessa on myös ollut merkittävä.

Vuonna 1990 julkisten rahoituslähteiden osuus oli noin 83 prosenttia ja kotitalouksien osuus noin 17 prosenttia. Vuonna 2010 julkisten rahoituslähteiden osuus oli noin 75 prosenttia ja yksityisten kotitalouksien noin 25 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Mikäli rahoituksen kehitys jatkuu nykyisenlaisena, tulee julkisen rahoituksen osuus olemaan vuonna 2030 noin 60 prosenttia ja yksityisen osuus noin 40 prosenttia. Tämä kehitys on osoitus siitä, että emme enää tulevaisuudessa kykene lunastamaan hyvinvointivaltiolupaus-tamme, vaan kestävyysvajeen kattaminen tältäkin osalta jää entistä enemmän eri sukupolvien kannettavaksi.

S u k u p o l v i s o p i m u s

Hyvinvoinnin tasaaminen yli elinkaarten perustuu niin sanottuun sukupolvisopimukseen. Eli kuten aina hyvinvoin-tivaltion kyseessä ollen on ollut ja tulee myös tulevaisuudes-sa olemaan: työelämässä oleva sukupolvi maksaa työllään omana lapsuus-, nuoruus- ja eläkepäivinään saamaansa tukea ja hyvinvointia.

Sodanjälkeisten suurten ikäluokkien eläköityessä ja van-hentuessa sekä elinaikaodotusten huomatta-vasti parantuessa on tämän sukupolvisopi-muksen toteuttaminen ja noudattaminen tulevina vuosikymmeninä haasteellista mutta järkevillä ja riittävän kauas kantavilla poliit-tisilla päätöksillä toteutettuna mahdollista. Lopetetaan siis syyllistäminen ja ryhdytään asian vaatimiin toimenpiteisiin. Sen kyllä suo-malaiset kestävä; sodankäyneet veteraanisuku-polvet ovat sen työllään ja esimerkillään näyt-täneet, sodanjälkeiset suuret ikäluokat ovat kiitettävästi osallistuneet hyvinvointiyhteis-kuntamme ylläpitämiseen sekä, näin vakaasti uskon, nyt vetovastuussa oleva sukupolvi ja tulevat sukupolvet tulevat täyttämään suku-polvisopimuksen velvoitteet.

Kestävyysvajeita joka lähtöönikääntyvän väestön hoiva ja hyvinvointi | Vesa Ekroos

Kirjoittaja on KTM,sosiaali- ja terveydenhuollon

asiantuntijaekroos@kolumbus .fi

Kuva

: Mar

ina

Ekro

os

➤➤31

| M U S i i K K i |

Hyödyllistä ja hauskaa!

Uusi Sävelsirkku koeajettiin

➤ Maanantain päivätoimintaryh-mään on kokoontunut virkeä joukko espoolaisia. Tämän päivän mausteena on uuteen Sävelsirkuun tutustuminen. Espoon keskuksen palvelutalon lisäksi myös muut kaupungin päivätoimin-taryhmät ovat aktiivisia Sävelsirkun käyttäjiä. Ryhmissä osallistutaan tilai-suuden tullen omallakin panoksella sen sisällön tekoon. Tänään jo suun-nitellaan, mitä muistoja ja terveisiä kaikille kuulijoille voitaisiin välittää Sävelsirkun Joulukalenterin kautta. Ne menevät ympäri Suomen – ja myös pariin suomenkieliseen hoivakotiin Ruotsissa.

Ohjaaja Hanna Övermark etsii tottu-neesti ryhmän musiikkitoiveita Sävelsir-kun tuhansien ääniohjelmien joukosta. Musiikkia kuunnellaan ja kappaleista keskustellaan. Kun samaa kokeillaan uudella Sävelsirkulla, toivekappaleita löytyy kuten ennenkin. Samalla kuiten-kin syntyy myös uusia toiveita Sävelsir-kun musiikki-arkistoja täydentämään. Lisää Erkki Junkkarista, Ritva Oksasta, Miliza Korjuksen musiikkia ja Rauli Badding Somerjoen kappaleita!

Tablettitietokone herättää kiinnostus-ta ja siitä esitetään asiantuntevia kysy-myksiä. Olle Hellsten ei epäröi, kun Hanna Övermark tarjoaa hänelle mah-dollisuutta itse etsiä yhteistä laulettavaa Sävelsirkun kosketusnäytöltä.

Pienen tutkimisen jälkeen Harjun Laulu–kuoron kappale ”Merimieslau-lu” löytyy ohjelman hakutoiminnolla. Nettiyhteyden hetkellinen häviäminen ei ole testiryhmälle ongelma. Olle siir-tää sujuvasti seuraavaan lauluun. Kehi-tettävääkin uutuudesta löytyy. Ainakin kirjainkokoa on syytä suurentaa.

Ryhmältä kysytään mielipiteitä. ”Sävelsirkkuhan on hirveän hyvä”, toteaa Teuvo Sykkö. Musiikkitoiveiden

muistelu ryhmässä ja etsiminen yhdessä ohjaajan kanssa on mukavaa. Carola Bäckmanin mielestä Sävelsirkku on myös hyödyllinen. ”Musiikin lisäksi löytyy kerrottavaa, ja kysymykset saavat aivonystyrät liikkeelle. Se on hauska ja hyödyllinen, molemmat samassa pake-tissa”.

Kotihoidon palvelupäällikkö Leena Westerlund kertoo, että ”Sävelsirkut

hankittiin, jotta asiakkaille voidaan tarjota jatkuvasti kiinnostavia ja laa-dukkaita viriketuokioita. Moni ohjaa-ja käytti aiemmin paljon omaa vapaa-aikaansa tuokioiden suunnitteluun ja materiaalien etsimiseen. Sävelsirkussa hoitohenkilökunta sai samalla oival-lisen ja monipuolisen työvälineen ja myös lisäresurssin ohjaustuokioiden työkalupakkiin”. (HL)

Sävelsirkku on digitaalinen palveluinnovaatio, jota käytetään ohjaustoiminnassa ja hoitotyön osana . Konsepti perustuu äänen ja musiikin aktivoivaan ja mielihyvää tuottavaan vaikutukseen sekä yhdessä kuuntelemisen toimintatapaan . Palvelun tuhannet ääniohjelmat ja niistä kootut valmiit tuokiopohjat tuovat ideoita ja sytyttävät keskustelua ryhmissä . Palvelun avulla järjestetään mm . liikuntaa, kuunnellaan hengellistä sisältöä, selkouutisia, tarinoita, runoja tai pidetään tietovisoja ikääntyneiden elämäkaaren varrelta tutuista aiheista . Palvelu päivittyy netin yli . Sitä voi räätälöidä omaan yksikköön ja jakaa myös muitten käyttäjien kesken . Tutkimusten mukaan palvelun käyttö tukee toimintakykyä, säästää aikaa ja madaltaa henkilökunnan kynnystä virikkeellisten toimintojen toteutukseen .

Espoon keskuksen palvelutalon asukkaita tutustumassa tabletilla käytettävään Sävelsirkkuun.

➤➤32 ➤➤33

| B - V i TA M i i N i |

Edelleen alidiagnosoitu monioireisen vanhuksen vaivojen aiheuttaja

➤ Kaikista vitamiineista B12-vita-miini on suurin ja molekyyliraken-teeltaan kaikkein monimutkaisin. Se poikkeaa muista vitamiineista myös siksi, että se sisältää koboltti-ionin, minkä vuoksi kaikkia yhdisteitä, joilla on B12-vitamiinin aktiivisuutta kut-sutaan kobalamiineiksi. B12-vitamiini syntyy mikro-organismien muodosta-mana ja ihminen saa sitä pelkästään eläinkunnasta peräisin olevasta ravin-nosta.

Keskiverto suomalainen ruokavalio takaa 5 - 30 mikrogrammaa päivittäisen saannin, kun päivittäinen vähimmäis-tarve on vain noin 2 mikrogrammaa. Tästä huolimatta B12-vitamiinin puutos on yllättävän yleinen löydös erityisesti vanhusväestöllä. Syyt ovat moninaiset ja ne liittyvät B12-vitamiinin monimutkai-seen metaboliaan elimistössä.

B12-vitamiinin puutos kehittyy hitaas-ti ja se voi olla pitkään oireeton, mistä syystä huomattava osa (valtaosa) puutos-tiloista jää toteamatta tai ne todetaan vasta kun monesti peruuttamattomia vaurioita on ilmaantunut elimistöön. Tästä syystä asiaan on syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota erityisesti vanhusväestön terveydentilaa seuratta-essa sekä yksityisissä hoivakodeissa että julkisella sektorilla. Viime aikoina asian puolesta on ansiokkaasti kirjoittanut eri yhteyksissä mm. geriatrian professo-ri Raimo Sulkava.

B 1 2 - v i t a m i i n i n a i n e e n v a i h d u n n a s t a

Ravinnossa oleva B12-vitamiini pil-kotaan mahalaukussa, ja sen kuljetta-miseksi soluihin tarvitaan kolme eri kantajavalkuaista: 1) sisäinen tekijä (int-rinsic factor, IF), 2) haptokorriini (HC) sekä 3) transkobalamiini (TC). Mahas-sa mahahappo (HCl) pilkkoo B12-vita-miinin irti ravinnosta ja vapautuneen vitamiinin sitoo HC. Ohutsuolessa HC hajoaa, vapautunut B12-vitamiini sitou-tuu IF:iin, ja syntynyt IF-B12 komp-leksi kulkeutuu ohutsuolen limakalvon soluihin (enterosyytit). Enterosyyteissä puolestaan tämä kompleksi hajoaa ja vapautunut B12 sitoutuu kahteen muu-hun kantajavalkuaiseen (HC ja TC), joiden avulla se pääsee verenkiertoon.

On huomioitava, että vain TC:hen sitoutunut B12-vitamiini (holotransko-balamiini, HoloTC) on vitamiinin aktii-vinen muoto ja vain se kulkeutuu solu-reseptorien välityksellä solujen sisälle, jossa se muutetaan aktiivisiksi johdan-naisikseen. Nämä B12-vitamiinijohdan-naiset ovat elimistölle välttämättömiä ja osallistuvat lukuisiin keskeisiin aineen-vaihduntareaktioihin, mm. nukleiini-happojen (DNA) synteesiin.

Kun määritetään B12-vitamiinitaso-ja, on tärkeämpää tietää nimenomaan tämän aktiivisen B12-vitamiinin (HoloTC) taso, koska se kuvaa elimis-

tön soluille saatavissa olevan vitamii-nin määrää toisin kuin kokonais-B12-vitamiinin pitoisuus, joka mittaa myös varastoituneena olevan, inaktiivisen (HC:in sitoutuneen) B12-vitamiinin määrää, mikä edustaa 70 – 80 % koko-naismäärästä ja varastoituu maksaan.

M i t e n B 1 2 - v i t a m i i n i n

p u u t o s s y n t y y ?

B12-vitamiinin imeytymisen edellytys on, että sekä mahalaukun, ohutsuolen että haiman toiminta ovat normaalit, koska imeytymiseen tarvitaan myös hai-masta peräisin olevaa kalsiumia. Peri-aatteessa häiriö missä tahansa näistä voi johtaa B12-vitamiinin puutokseen. Tässä keskitytään pelkästään kaikkein yleisimpiin puutoksen syihin.

Periaatteessa B12-vitamiinin puutos voi syntyä kahta kautta: 1) vitamiinin saanti ravinnosta on riittämätön tai 2) vitamiinin imeytyminen on häiriinty-nyt. B12-vitamiinin tärkeimpiä lähteitä ovat maksa, liha- ja maitotuotteet. Nor-maali ruokavalio sisältää päivittäiseen minimitarpeeseen verrattuna monin-kertaisen määrän B12-vitamiinia (vrt. edellä). Tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavat (vegaanit) voivat kuitenkin kärsiä B12-vitamiinin puutteesta, joten heille suositellaan B12-vitamiinilisää.

Tämä on kuitenkin melko yleisesti tiedossa, joten Suomessa pelkkä puut-

teellinen ruokavalio on harvoin syynä kliinisesti todettuun B12-vitamiinipuu-tokseen. Aiempina vuosikymmeninä lapamato oli yleisin syy B12-vitamiinin puutokseen suomalaisessa väestössä, ja nykyisin myös keliakia on huomioitava yhtenä mahdollisena aiheuttajana.

Selkeä riskiryhmä ovat vanhukset, joilla B12-vitamiinipuutos kehittyy vita-miinin imeytymishäiriön seurauksena. On esitetty arvioita, joiden mukaan eläkeikäisistä jopa 20 % potisi jonkin-asteista B12-vitamiinin puutosta, joten kyse on kansanterveydellisesti merkittä-västä asiasta.

B12-vitamiinin imeytymishäiriö kehit-tyy kahdella eri mekanismilla: 1) mahan runko-osan limakalvon surkastumisen eli atrofisen gastriittin (AG) seurauk-sena tai 2) haponestolääkkeiden (hap-popumpun estäjät eli PPI-lääkkeet ja ns. H2-reseptorisalpaajat) pitkäaikaisen käytön tuloksena. Molemmille yhteistä on että syntyy hapoton maha, ja koska normaali haponeritys on välttämätön B12-vitamiinin pilkkomiseen ravinnos-ta (ja syljen kantajaproteiinista, HC), syntyy hapottoman mahan seurauksena eriasteinen vitamiinin imeytymishäiriö.

Tämä hapottoman mahan seuraukse-na syntyvä B12-vitamiinin imeytymishäi-riö on selvästi yleisin syy vanhusväestön B12-vitamiinipuutokseen. Se, kumpi mekanismi tähän useammin johtaa, AG vai krooninen PPI-/H2-salpaajalääkitys, lienee tällä hetkellä epäselvää. Erottelu on kuitenkin merkityksellinen, koska B12-vitamiinipuutoksen korjaavat toi-menpiteet ovat erilaiset, kun syynä on krooninen PPI/H2-salpaajalääkitys tai kun syy on AG. Ensin mainitussa tapa-uksessa yksinkertaisinta on lopettaa PPI-lääkitys tai H2-salpaajat ja seurata, miten B12-vitamiinitasot reagoivat pel-kästään tähän. Mikäli korjaantumista halutaan nopeuttaa, B12-vitamiinin korvaushoito tablettimuodossa sovel-tuu tähän hyvin.

AG:n kyseessä ollessa tilanne on toinen, ja toimenpiteet riippuvat siitä, mikä on AG:n aiheuttaja. Jos AG on syntynyt ns. autoimmuunimekanismin kautta, jolloin elimistö kehittää vasta-aineita sisäistä tekijää (IF) vastaan, niin oraalisesta B12-vitamiinisubstituutiosta ei ole hyötyä; ilman IF:in sitoutumis-ta B12-vitamiini ei imeydy (vrt. edel-lä), ja tällöin korvaushoito on tehtävä

käyttäen pistoksena annosteltavaa B12-vitamiinia. Tämä hoito korjaa myös autoimmuuniperäiseen AG:in poik-keuksetta liittyvän pernisioosin anemi-an, ja hoito on elinikäinen, koska tila on itsestään korjaantumaton.

Mikäli AG:n syynä on huomattavasti yleisempi Helicobacter pylori (HP)-nimi-sen bakteerin aiheuttama krooninen infektio, AG kehittyy hitaasti, vuosien ja vuosikymmenten kuluessa eriasteis-ten välivaiheiden kautta. Tällöin mahan runko-osan parietaalisolujen tuottama IF on toimiva, joskin sen määrä on eriasteisesti vähentynyt, ja suun kautta annettava B12-vitamiini suurina annok-sina yleensä takaa riittävän päivittäisen saannin siihen saakka kunnes atrofia on totaalinen ja IF:n tuotanto lakkaa. Tällöin on pakko siirtyä pistoshoitoon.

B 1 2 - v i t a m i i n i p u u t o k s e n o i r e e t

B12-vitamiinin vaje elimistössä on mer-kittävä maailmanlaajuinen ja erityisesti ikääntyvän väestön kasvava terveyson-gelma, joka voi johtaa alle vuodessa mm. perifeerisen hermokudoksen toiminnan häiriöihin, depressioon ja dementiaan. Nämä sairaudet alkavat kehittyä jo ennen havaittavaa pernisi-öösityyppistä anemiaa ja ne voivat jäädä pysyviksi diagnoosin ja hoidon viiväs-tyessä. Lisäksi B12-vitamiinin puutok-sessa homokysteiinin (Hcy) pitoisuus kudoksissa ja veressä kohoaa ja fooli-happometabolia häiriintyy, mikä nos-

taa entisestään dementian, verisuonten kalkkeutumisen sekä sydän- ja aivoveri-suonten tukosten riskiä.

Hermokudosten häiriöt ovat palau-tumattomia, mikäli puutos on edennyt hoitamattomana liian pitkälle. Tällä mekanismilla syntyvän ääreishermos-tovaurion ajatellaan olevan tärkein yksittäinen syy siihen, miksi vanhukset kaatuilevat ja tätä kautta altistuvat vaka-ville komplikaatioille, jotka ovat hyvin tiedossa.

B12-vitamiinipuute ei ole suinkaan ainoa AG:n liitännäistauti, vaan myös tiettyjen hivenaineiden (kalsium, rauta, sinkki) ja monien lääkkeiden imeytymi-nen hapottoman mahan seurauksena on häiriintynyt. Kalsiumin imeytymis-häiriön seurauksena syntyy osteopo-roosi, joka, kuten hyvin tiedetään, on yleisintä ikääntyvällä väestöllä. Suomes-sa osteoporoosia esiintyy vähintään yli 400 000 henkilöllä. Valtaosa heistä on yli 50-vuotiaita naisia, joista jopa nel-jäsosalla on todettavissa osteoporoosi, ja sen aiheuttamia murtumia diagno-soidaan Suomessa vuosittain ainakin 40 000.

V a r h a i s t o t e a m i n e n j a e n n a l t a e h k ä i s y

Koska AG, B12-vitamiinin puutos ja näiden liitännäistaudit ovat ennaltaeh-käistävissä, on varhainen riskiryhmien tunnistaminen äärimmäisen tärkeää. Vaikka virallisia käypähoitosuosituksia ei asiasta ole, asiantuntijat (mm. prof. Sulkava) suosittelevat, että kaikki yli 60-vuotiaat kävisivät verikokeessa sel-vittämässä, onko heillä aktiivisen B12-vitamiinin (HoloTC) puutos, josta sii-hen liittyvine vaurioineen on tulossa aiempaa vakavampi kansantauti väes-tön ikääntyessä.

Kun AG:n seurauksena syntynyt B12-vitamiinipuutos todetaan, ollaan kui-tenkin jo tavallaan myöhässä sikäli, että itse parantumaton perustauti (AG) on jo ehtinyt kehittyä ja kaikki diagnosti-set ja hoitotoimet tästä eteenpäin ovat sekundaaripreventiota eli parhaimmil-laankin varhaistoteamista mutta eivät enää ennalta ehkäiseviä.

Myös tähän, kuten kaikkiin mui-hinkin sairauksiin pätee se, että kaik-kein tehokkain lähestymistapa on aina primaaripreventio eli ennaltaehkäisy.

Professori LKT Kari Syrjänen, Biohit Oyj:n tieteellinen johtaja.

B12-vitamiinin puute

➤➤34 ➤➤35

➤ Astun hiljaiseen huoneeseen vanhusten pal-velukeskuksessa. Tuttuun paikkaan. Tullessani ei kuulu asujan iloista tervehdystä, mutta huomaan, että hän tietää minun olevan vierellään. Väsyneenä ja hauraana vanhus makaa vuoteessaan, huoneessa, joka on ollut hänen kotinsa jo monta vuotta. Pian edessä on siirtyminen uuteen kotiin, Taivaan kotiin. Tämän ajan elämä hänen kohdallaan on lähellä loppua. Tutun virren ja siunauksen sanoin jätän van-huksen Jumalan kämmenelle. Emme kohtaa enää täällä ajassa.

Palveluasunnon työntekijä saattelee minut huo-neeseen. Hieman epäillen astun vanhuksen viereen, mahtaako hän tuntea minua. ”Diakonissa” kuuluu pian ja katseet kohtaavat. Yhteys on syntynyt. Tänään on hyvä päivä, mikä on iloinen asia. Kuitenkin suru ja kaipaus ovat tällä hetkellä päällimmäisenä, koska tänään muistiin on palannut, että rakas puoliso on kuollut menneen kesän aikana. Ehkä huomenna asia on jälleen poissa mielestä. Kyyneleet virtaavat, muistot palaavat mieleen. Tutut virret ja Isä meidän -rukous lohduttavat.

Palvelukeskuksen viihtyisässä kokoontumistilassa on koolla vanhusten omaisia ja läheisiä. Minut, seu-rakunnan diakonissa, on kutsuttu omaisteniltaan kertomaan, miten liityn tähän taloon. Näin annetaan ymmärtää, että minä olen luonteva yhteistyökump-pani, kun halutaan vanhuksille mahdollisimman hyvää hoivaa ja huolenpitoa. Hoitajat tuntevat talon asukkaat ja näkevät, kenen luona diakonissa on toivottu vie-ras, vierellä kulkija. Heidän luok-seen minut ohjataan sovituilla säännöllisillä käynneilläni.

* * *

Usko, toivo, rakkaus – voimava-raksi vanhuudessa on luterilai-sen kirkon vanhustyön ohjelma vuoteen 2015 asti. Siihen on mm. kirjattu painopistealueita diakonisen vanhustyön osalta.

Tulisi olla inhimillisen vanhuuden puolestapuhujana ja osoittaa sanoin ja teoin, että elämä on arvokas lop-puun asti. ”Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina.”, kuten tämän vuoden vanhusten viikon teema on sanoitettu. Siihen on hyvä yhtyä. Kirkon työntekijöi-nä diakonisessa vanhustyössä tärkeimpänä tehtävänä on kantaa vastuuta vanhusten hengellisestä hoivasta. Niin vanhuksen kuin kenen tahansa ihmisen koko-naisvaltainen hyvinvointi koostuu monesta asiasta. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ovat usein esillä, mutta ei pidä unohtaa, että hengellinen hyvinvointi on yksi tärkeä osa ihmisenä olemista.

* * *

Moni palvelutalossa tai pienkodissa asuva vanhus kaipaa hengellistä hoitoa ja seurakuntayhteyttä. Hartauksissa tuota yhteyttä on mahdollista kokea. Silloin kun ei ole mahdollista osallistua yhteiseen hartauteen, henkilökohtaisen kohtaamisen merkitys on tärkeää ja hoitavaa. Oman elämän asioita on mahdollista jakaa ja Jumalan Sana ja virret luovat yhteyttä. ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”, Vapahtaja on luvannut.

Heille, joiden kunto antaa myöten, erityisen suuri juhlahetki on, kun on mahdollisuus päästä kirk-

koon. Kutsu ns. kesäkirkkoon on jaettu jo monena vuonna palvelukeskuksissa, pien- ja hoivakodeissa asuville vanhuk-sille. Henkilökunta ja omaiset sekä seurakunnan vapaaehtoi-set ovat auttamassa ja tekevät mahdolliseksi pääsyn kirkkoon. Kirkkohetki on arkipäivänä juuri sen vuoksi, että työnteki-jöitä riittää saattajiksi kirkko-matkalle. Kotikirkossa yhteinen ehtoollishetki on pyhä ja hoitaa pitkästi eteenpäin. Täälläkin tutut virret ja rukoukset luovat yhteyden Jumalan ja ihmisten välille.

Yhteistä matkaa

Kirjoittaja on Seinäjoen alueseurakunnan diakonissa .

Kirkon ikkuna | Kirsti Esala

➤➤35➤➤34

➤ Kuvisope olin. Eläkeaikani olen käyttänyt itseni kohenta-miseen kursseilla (valokuviin, ikoneihin, grafiikkaan). Hyvin-vointi on vaihdellut haasteiden mukaan. Sallimus on pyytämäs-sä minua hiljentymään - näitten viestienikin suhteen.

Jos virkavuosien juoksussa kotitöille jäikin vähän aikaa tai malttia, on puutosta nyt sylin täydeltä tullut korvattua. Paluu-muuttopirttiini ja yhteys lapsenlapsiin ovat näyttöinä.

Syntymälahjoina olen kantanut intoa ja uskallusta, lapsen-mieltä - arkuus ja jännitteet vastapooleina.

On ollut suuri haaste kuva- ja paperipinojeni järjestämisessä. Unohdun, pysähdyn yksittäisiin tilannekuviin.

Sain idean, toteutan sitä nyt. Pinoihini alkoi tulla juoni elä-mänvaihekaarien mukaan. Vaan yksin olin epävarma ylöspano-jeni ja päiväkirjojeni suhteen - poltanko ne jo...

Sain kontaktin nuoreen mediatiede-taide-aloja ’kolunnee-seen’ nuoreen toimittajagraafikkoon. Hän uskaltaa käydä läpi arimpia pinojani kuin kansankulttuurin arkistokaapin tallen-netta. Suuri paketti on lähtenyt matkaan.

Kaikki ei kuole. Kirjoittaja on eläkeläinen Pudasjärveltä

Kaikki ei kuole

Mennyttä aikaa muistelen... | Raija Puurunen

Nykylääketiede ei tarjoa tähän mahdol-lisuuksia useimpien sairauksien osalta, mutta AG on onneksi tästä poikkeus; sen kehittyminen on mahdollista estää seulomalla riskiryhmät yksinkertaisella verikokeella.

On totta, että emme voi estää autoim-muunipohjaisen AG:n syntymistä, mutta se edustaa kuitenkin vain pientä osaa kaikista AG-potilaista, joita tiede-tään olevan noin 8 - 10 % jo 70-vuo-tiaiden ikäryhmässä ja lisääntyvän iän myötä. Kuten todettua, AG:n yleisin aiheuttaja on HP-infektio, joka hoita-mattomana kroonistuu ja aiheuttaa vuosien kuluessa mahan limakalvon surkastuman. HP-infektion hoitoon ovat olemassa tehokkaat lääkekombi-naatiot, mutta ongelmana on vain se, että tämä oireeton infektio on ensin diagnosoitava.

Tähän on olemassa hyvin yksinker-tainen veritesti, joka kulkee nimellä GastroPanel® ja jonka on kehittänyt suomalainen bioteknologiayhtiö Biohit Oyj. Tämän lajissaan ainutlaatuisen testin nerokkuus piilee siinä, että pait-si HP-infektion se toteaa luotettavasti myös sen, onko mahan limakalvo terve vai onko siellä jo alkava tai pidemmälle edennyt AG.

Kun HP-infektio todetaan, sen hoito on aina aiheellinen. Kun kyseessä on pelkkä HP-infektio ilman viitteitä AG:sta, onnistuneen HP-häätöhoidon seurauksena mahan limakalvo paranee täysin. HP:n hoito niissäkin tapauksis-sa, joissa AG on jo kehittynyt, kannat-taa aina, koska on olemassa kiistaton näyttö siitä, että häätämällä HP voidaan pysäyttää AG:n eteneminen ja täten estää tilanne, jossa täydellisesti surkas-tuneen (vaikea-asteinen AG) mahan limakalvon seurauksena syntyy hapoton maha kaikkine liitännäissairauksineen.

Kätevä tapa on tehdä yhdessä Gastro-Panel testauksen kanssa myös aktiivisen B12-vitamiinin määritys, joka onnistuu erinomaisesti Biohitin uudella HoloTC-testillä, jolloin selviää paitsi AG:n ole-massaolo myös onko se jo aiheuttanut hoitoa vaativan vitamiinipuutoksen.

V a n h u s v ä e s t ö n s e u l o n t a t u t k i m u s

s u u n n i t t e i l l a

Systemaattiset tutkimukset siitä, miten yleinen AG on suomalaisessa vanhus-väestössä ja miten usein siihen liittyy edellä kuvattuja liitännäissairauksia puuttuvat toistaiseksi kokonaan. Saa-

daksemme tarkempaa tietoa näiden esiintymisestä suomalaisessa vanhus-väestössä Biohit Oyj on suunnitellut käynnistävänsä pilottiluonteisen seu-lontatutkimuksen, jonka kohderyhmä-nä ovat hoivakodeissa asuvat yli 80-vuo-tiaat henkilöt (ilman tautirajoitusta), joille tehdään GastroPanel-testi ja mää-ritetään aktiivisen B12-vitamiinin tasot verestä.

Tutkimuksen avulla pyritään löytä-mään vastaukset kahteen keskeiseen tutkimusolettamukseen: i) diagnosoi-matta jääneen AG:n esiintyvyys hoiva-kotien asukkaina olevilla seniorikansa-laisilla on huomattavan korkea (vähin-tään 30 – 40 %), sekä ii) merkittävä osa vanhuusiän rappeumasairauksista aiheutuu diagnosoimatta ja hoitamatta jääneistä AG:n ja hapottoman mahan aiheuttamista B12-vitamiinin ja hiven-alkuaineiden puutoksesta. Tutkimus-suunnitelma toimitetaan tutkimuseet-tisen toimikunnan arvioitavaksi syksyn aikana, ja hanketta päästäneen toteutta-maan alkuvuodesta 2015.

Kari Syrjänen, LKT, prof .Biohit Oyj:n tieteellinen johtaja

vieraileva professori, Barretos Cancer Hos-pital (BCH), Brasilia

kari .syrjanen@biohit .fi

➤➤36 ➤➤37

➤ Eläkeikäisten osallisuus on nous-sut tutkimuksen ja politiikan keskeiseksi teemaksi, mutta mitä ovat osallisuuden konkreettiset ilmentymät ikäihmisten omassa elämässä? Esimerkiksi kansalai-saktivismi, kuten vaikkapa uudenlaisen yhteisöllisen rakennusprojektin toteut-taminen tai paikallisen puistoalueen kunnostaminen kaupunginosan veto-naulaksi, liitetään edelleen harvemmin ikäihmisiin.

Ikä ei kuitenkaan ole este tällaiselle toiminnalle. Esimerkiksi Arabianran-nan Loppukirin yhteisöasuminen ja Kallion Karhupuiston elvyttämishank-keeseen osallistuneet puistokummit ovat esimerkkejä aktiivikansalaisuudes-ta eläkeiällä.

A k t i i v i s u u d e s t a o s a l l i s u u t e e n

Aktiivinen ikääntyminen on WHO:n lanseeraaman ohjelman myötä kulu-nut jo yli 10 vuotta ikääntymisen alan toimijoiden käytössä. Siitä huolimatta vaikuttavan kansalaistoiminnan tuki ja mahdollisuudet ovat Suomessa vielä jääneet vaatimattomiksi. Nyt siihen on ajankohtaista tarttua.

Ikäihmisten osallisuus on nostettu tärkeäksi teemaksi Laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen ja palvelujen tur-vaamiseksi (STM 2013) ja Laissa ikään-tyneen väestön toimintakyvyn tukemi-sesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveys-palveluista eli ns. Vanhuspalvelulaissa (980/2012). Laatusuosituksessa osalli-suuden kuvataan olevan monitasoista, niin kokemuksellista kuulumisen tun-netta kuin konkreettisia osallistumisen mahdollisuuksia.

Vanhuspalvelulailla pyritään vahvista-maan iäkkäiden henkiöiden osallisuut-ta palveluiden suunnittelussa ja päätök-senteossa erityisesti vanhusneuvostojen avulla. Lisäksi jokaisella iäkkäällä hen-kilöllä tulisi olla lain mukaan mahdolli-

suus osallistua omien palveluiden suun-nitteluun ja valintaan.

Konkreettinen osallistuminen yhteis-kuntaelämään on paljon muutakin kuin osallistumista omien palvelujen suun-nitteluun ja valintaan. Eläkeikäisten osallisuus muotoutuu kaiken kaikkiaan pääosin muiden elämänalueiden kuin palvelujen käytön kautta. Asuinympäris-tö on ikäihmisen osallisuuden kannalta avainasemassa niin konkreettisten vai-kuttamismahdollisuuksien kuin koke-muksellisuuden näkökulmasta. Osalli-suus on toimintaa ja vaikuttamista.

Loppukirin rakennushankkeessa elä-keikäisten ihmisten yhdistys ryhtyi toi-meen ja rakennutti yhteisön toiveiden mukaisen asuinyhteisön. Kallion Kar-hupuiston kohdalla alueen eläkeikäiset asukkaat lähtivät toimimaan yhteistyös-sä lähipoliisin ja kaupungin viherosas-ton kanssa kohentaakseen epäviihtyi-säksi muuttunutta puistoaluetta.

Hanke tuotti tulosta ja puistoalu-eesta tuli arvostettu viheralue. Vapaa-ehtoistyö puiston ylläpitämiseksi on

houkutellut puoleensa vuosi vuodelta uusia toimijoita, enimmäkseen alueen eläkeikäisiä asukkaita. Puistokummina toimiminen on vahvistanut asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tuottanut osalli-suuden kokemuksia oman asuinalueen lähiyhteisöön.

Yhteisen asuintalon rakennuttami-nen ja puistokummina toimiminen ovat esimerkkejä osallisuudesta aktiivisen yhtei-söllisen toiminnan ja tekemisen kautta.

O s a l l i s t u m i s e s t a e i v ä l t t ä m ä t t ä s y n n y

o s a l l i s u u d e n k o k e m u k s i a

Tavallisin tulkinta osallisuudesta ja sen tukemisesta viittaa erilaisiin tilaisuuk-siin, tapahtumiin ja ryhmiin osallistu-misen mahdollisuuksiin. Osallistumi-nen onkin tärkeä väylä osallisuuteen, mutta se ei aina riitä. Osallisuuden kokemukset syntyvät paitsi osallistu-misesta, myös hyväksytyksi tulemisesta ja kuulumisen tunteesta. Osallistumista voi ajatella vaikkapa ensimmäisenä askelee-na kohti osallisuutta, ja toinen askel on sitten se, että osallistuminen todella tuottaa osallistujalle myönteisiä jouk-koon kuulumisen tunteita.

Tämän vuoksi onkin aina ajankoh-taista pohtia ikäihmisille suunnattua toimintaa ja arvioida kriittisesti sen sisältöjä. Onko asuinalueen tai palvelu-talon asukkaat ja heidän toiveensa huo-mioitu riittävän monipuolisesti? Jääkö joku ulkopuoliseksi? Olisiko tarpeen perustaa uudenlaisia ryhmiä tai muoka-ta osallistumisen mahdollisuuksia laa-jemman kävijäkunnan toiveiden mukai-seksi? Vanhuus muuttuu ajassa siinä missä muutkin elämänkulun vaiheet ja tuo muutos vaikuttaa myös osallisuuden kokemusten muotoutumiseen.

Onnistuneiden osallistumisen koke-musten eli osallisuuden toteutumisessa avainasemassa ovat myös erilaiset pal-veluntuottajat. Vastaako palvelutalon

ja palvelukeskuksen toiminta mahdol-lisimman monien asiakkaiden toiveita ja odotuksia?

K o l m a n n e t p a i k a t o v a t a r k i s i a k o h t a a m i s e n

p a i k k o j a

Osallistuminen tarkoittaa myös muka-na oloa oman asuinalueen arkisessa elämässä. Päivittäisten tuttavuuksien verkostossa on asuinalueen paikkojen näkökulmasta kyse myös niin sanotuis-ta kolmansista paikoista. Kolmannet pai-kat ovat rutiinien myötä syntyviä ohi-kiitävän kohtaamisen paikkoja bussissa, kaupan kassalla, kirjastossa ja kävelylen-kin varrella.

Monista ostoskeskuksista on viime vuosina muotoutunut vilkkaita ja mer-kityksellisiä ikäihmisten kohtaamisen paikkoja, joihin kokoonnutaan vaihta-maan kuulumisia kävelylenkin ja päivit-täisostosten lomassa. Vapaamuotoisten kohtaamisten lisäksi ostoskeskuksissa on kokeiltu aivan uudenlaisia osallistu-misen mahdollisuuksia, kuten seniori-tanssia keskusaukiolla tai ostoskeskuk-sen kävelyryhmää.

Voisiko asuinalueen palvelukeskus toimia tällaisena kohtaamisen paikka-na? Varmasti voisi, mutta kysymys pitää-kin asettaa hieman toisin päin: mitä olisi tehtävä, jotta palvelukeskuksesta muotoutuisi vilkas matalan kynnyksen kohtaamisen paikka?

O s a l l i s u u d e n k o k e m u s t e n y k s i l ö l l i s y y s

Osallisuudessa on lopultakin kyse myös yksilön sisäisestä kokemuksesta, joka liittyy paikkaan tai ihmisryhmään kuulumisen tunteeseen. Tämä osallisuuden eksistentiaalinen ulottuvuus liittyy muun muassa ihmisen minäkuvaan ja elämän-tarinaan. Kuulumisen tunne omaan asuinalueeseen voi riippua myös tule-vaisuuden näkymistä eli siitä, että voi halutessaan jatkaa asumista tutulla alu-eella, vaikka oma päivittäinen toiminta-kyky muuttuisi.

Ikäinstituutin Vanhuuden Mieli -hankkeessa kerätyssä aineistossa eräs haastateltava kuvasi omaa tilannettaan suhteessa asumiseen niin, että ”tule-va elämä on turvattu”. Hän oli asunut samalla alueella jo vuosikymmeniä ja muuttanut 10 vuotta sitten itsenäisen

asumisen asuntoon alueelle rakennetun palvelutalon yhteyteen. Tieto lähellä olevista palvelutalon palveluista tuotti turvallisuuden tunteen oman asumis-järjestelyn tulevaisuudesta.

L o p u k s i

Ikäihmisten osallisuuden tukeminen on mahdollista monin tavoin. Oleelli-sia ovat esimerkiksi vaikuttamisen mah-dollisuudet, sopivat ja kohtuuhintaiset tapaamisen paikat ja asuinympäristön ominaisuudet, kuten kulkureittien esteettömyys ja liikenneyhteydet. Kuu-lumisen tunteen ja hyvin yksilöllisen eksistentiaalisen osallisuuden kokemuk-sen tukeminen korostuvat, kun elinpii-ri pienenee ja lähiympäristön merkitys korostuu.

Ikäihmisten osallisuutta voi tukea asuinympäristön näkökulmasta monilla tasoilla. Ensinnäkin monilla ikäihmi-sillä on osaamista ja innostuneisuutta vaikuttaa palvelujen suunnitteluun jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vaikkapa jo silloin, kun asuinalueelle suunnitellaan uutta palveluasumisen yksikköä. Oleel-lista on myös osallisuuden kokemusten yksilöllisyyden tunnistaminen. Jokainen vanha ihminen säätelee yksinoloa ja osallistumista omalla tavallaan. Ammat-tilainen voi tukea yksilöllisiä valintoja ja auttaa löytämään uusia ratkaisuja kuu-lumisen tunteen ja yhteisön osallisuu-den kokemusten vahvistumiseksi.

Suvi Fried, sh, TtM, HMtutkija Vanhuuden Mieli -projektissa

Ikäinstituutti

Osallisuuden ydin kumpuaa osallistumisesta ja

kuulumisen tunteesta

Tutkija Suvi Fried, ikäinstituutti.

| O S A L L i S U U S |

Kuva

: Oss

i Gus

tafs

son

➤➤38 ➤➤39

➤ Veteraanilisä on erityisetuus veteraaneille, jotka saavat Kelasta ylimääräistä rintamalisää sekä korotettua tai ylintä eläkettä saavan hoitotukea. Erillistä hakemusta veteraanilisää varten ei tarvita, koska lisän maksamisen edellytykset ovat Kelan tie-dossa. Lisä perustuu vammaisetuuksista annettuun lakiin, ja se maksetaan osana eläkettä saavan hoito-tukea.

Veteraanilisän määrä on 105,06 e/kk. Se on vero-tonta. Se ei pienennä eläkkeensaajan asumistukea. Lisä maksetaan myös laitoshoidossa olevalle veteraa-nille, mutta se otetaan huomioon pitkäaikaishoidon maksussa, jonka laitos tai kunta perii veteraanilta. Hoitotukea haettaessa tarvitaan lääkärintodistus.

Y k s i n k e r t a i s t a v a i o n k o s i t t e n k ä ä n ?

Veteraanilisän saajia oli heinäkuun lopussa 5 403 henkilöä ja ylimääräisen rintamalisän saajia 13 923. Veteraanilisän saajia olisi todennäköisesti enemmän, jos sitä edellyttävät hoitotukiasiat olisivat ajan tasal-la. Aiheutuneet hoitokustannukset näyttelevät mer-kittävää roolia korotetun ja ylimääräisen hoitotuen myöntöpäätöksissä. Esimerkkinä olkoon 95-vuotias veteraani, joka tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa ja on lääkärin lau-sunnon mukaan monisairas.

Häntä hoitaa kotona iäkäs puoliso ja lapset auttavat mah-dollisuuksiensa mukaan. Korotet-tu hoitotukipäätös oli kielteinen, kun hoidosta ja avuntarpeesta ei muodostu kuluja. Heidän yhteinen eläkkeensä on alle 2 000 euroa/kk, joten heillä ei ole mahdollisuuksia taloudellises-ti hankkia apua. Omaiset tekivät päätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen. Käsittely kestää noin kaksi vuotta. Aika todennäköises-ti hoitaa päätöksenteon!

P a l v e l u t a r p e e n a r v i o i n t i

Vanhuspalvelulaki velvoittaa tekemään palvelutar-peen arvioinnin pyydettäessä. Eikö olisi mahdollis-ta, että veteraanien luona tehtäisiin tämä arviointi pyytämättä? He ovat erityisryhmä kunnan/kaupun-gin vanhusväestössä ja heillä ovat tietyt erityisetuu-det. Kotiin saatavan palvelumäärärahan kautta on mahdollista hankkia tarvittavia lisäpalveluja kotona selviytymisen tukemiseksi.

Onnistuneena esimerkkinä voinen mainita Eksoten mallin (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveys-piiri). Tunnuksen omaavia veteraaneja on noin 1 000 ja palveluneuvojia kolme. Lappeenrannassa veteraanien palveluneuvoja pitää yhteyttä veteraa-neihin, tekee palvelutarpeen arvioinnin yhdessä veteraanin ja tarvittaessa hänen omaistensa kanssa. Yhdessä sovitut ja tarvittavat palvelut järjestetään ja palveluntuottaja laskuttaa suoraan veteraanineu-vontaa. Veteraanin ei tarvitse maksaa itse eikä säi-lyttää kuitteja.

Palveluneuvoja seuraa kuntoutus- ja palvelu-määrärahan käyttöä ja rahat tulevat käytettyä vete-raanien tarpeiden mukaisesti. Eksoten alueella seurataan huolestuneena tulevaa valtion budjetti-

käsittelyä ja sitä, mikä on vete-raanimääräraha vuodelle 2015. Palvelujen ja kuntoutuksen tarve kasvaa ja määrärahan leik-kaus veisi pohjaa pois hyvin ja osaavasti tehdyltä veteraanityöl-tä, josta on todella apua kotona selviytymisessä. Veteraani voi yhdellä puhelinsoitolla selvittää eteen tulevia asioita tutun pal-veluneuvojan kanssa. Hoitotuki-asiatkin hoidetaan kotikäynnin yhteydessä.

Veteraanit on hoidettava nyt, se olkoon yhteinen asiamme!

Palvelutarpeen arviointi ja veteraanin kuuleminen

➤➤39

Kirjoittaja on Suomen Sotaveteraaniliiton

sosiaalisihteeri

Veteraanit keskuudessamme | Anni Grundström

1. Olet maamme, armahin Suomenmaa, ihanuuksien ihmemaa. Joka niemeen, notkohon saarelmaan kodin tahtoisin nostattaa.

2. Kodin ympäri viljavat vainiot kalarantoja kaunistais, Jalon kansan kuntoa laulelmat yli aaltojen kuljettais.

3. Saisi kuulla maailma kummakseen, miten täälläkin taistellaan, pyhän, kauniin, oikean voitollen ilojuhlina riemuitaan.

4. Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin edistykselle uhria toi, ihanteen, jalon aatteen alttariin rovon viimeisen kantaa voi.

5. Kuinka uskaltaa sekä toivoa tämä kansa on tohtinut, vaikka vallitsi nälkä, kuolema, valo maast' oli sammunut.

6. Tohti toivoa sekä voittaakin, valon temmata soihdukseen; omat laulunsa nostaa kuultaviin ihanimmaksi oppaakseen.

7. Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan kuni kihlattu morsian. Vapautta se häiksensä valmistaa tulevaisuuden juhlahan.

8. Sitä varten kansa nyt kilvan käy isänmaallensa uhraamaan, valon liedellä nuoriso valmistuu toivon-aikoja ohjaamaan.

9. Nosta, nosta jo henkesi kahleistaan, satavuosia sortunut! Kansa yksi on Suomessa, yhdellen voiton arpa on langennut.

10. Työhön, työhön yhtenä kansana siis rehellisehen, arvoisaan! Saman maan, saman kansan onnellen joka korsikin kannetaan.

11. Kuka kurja hylkien silmäilee suuriarvoinen alhempaan? Saman arvon, kunnian ansaitsee, joka mies on paikallaan!

12. Kaikki, kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt Suomen onnea valvomaan! Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa, isänmaahan ja maailmaan.

J. H. Erkko (1883)

Olet maamme armahin Suomenmaa

➤➤38

➤➤40 ➤➤41

➤ Jokapäiväisen uutisvirran mukaan tämä maailmamme ja sitä kansoittava ihmiskunta on mennyt järjiltään. Sotia käydään, ihmisiä vangitaan, kidutetaan ja murhataan. Kau-punkeja tuhotaan ja kymmenet tuhannet ihmiset pakene-vat henkensä kaupalla. Satoja hukkuu Välimereen. Kaiken huipuksi panttivankien mestaus videoidaan ja lähetetään julkisesti nähtäväksi. Mihin me olemme menossa?

Näissä oloissa rupeaa miettimään, eletäänkö missään oikein ihmisiksi arkisesti ahertaen.

Onhan meitä ihmisiä yli seitsemän miljardia, aikuisiakin viitisen miljardia, joista miehiä kolmisen miljardia. Eivät kai kaikki miehetkään ole sotaisia ja väkivaltaisia. Jos sotaa ja väkivaltaa johtavia poliitikkoja ja kenraaleita, sissejä ja terroristeja on kuusi miljoonaa, se on vain kaksi promillea maailman miehistä. Hekö tätä ihmiskuntaa pyörittävät?

* * *

Kesäisillä matkoilla selvisi, että vanhan ajan hyvä inhimilli-nen yhteiselo on sittenkin voimissaan. Matkailin ensin Brys-seliin ja sitten Venäjälle. Vähän niin kuin tasapuolisuuden nimissä. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja kuului kesällä jo ikään kuin asiaankin.

Pienen seniorijoukon kanssa istuimme kesäkuisena tiis-taiaamuna Brysselin koneeseen. Joukostamme muutamilla – myös minulla – on aktiivivuosilta kokemusta mainitusta paikasta. Kokenein Brysselin kävijä oli viettänyt siellä peräti kolme vuotta ja osasi paikallisen kielen ja tunsi parhaat ravintolat. Odotukset olivat korkealla.

Lento sujui kuoppaisesti ja kymmenen maissa olimme Brysselin suuren ja jotensakin sotkuisen lentoaseman tulo-aulassa intoa täynnä odottelemassa laukkujamme. Näyttö-ruutu kertoi, että tälle hihnalle tulevat Finnairin laukut. Mutta eivät tulleet. Ei tullut laukkuja juuri muillekaan hihnoille. Sen sijaan aulaan tuli koko ajan lisää matkustajia eri koneilta ja eri maista. Tärkeitä ihmisiä kohteenaan Brys-selin kokoussalit. Mutta ei laukkuja, mitä nyt joskus joku yksinäinen laukku pyöri hihnalla. Mitään informaatiota ei kuulunut ja tungos tiivistyi.

Kokenein matkailijamme lähti puolen tunnin odottelun jälkeen etsimään syytä asiaintilaan. Ja syyhän selvisi: kenttähen-kilöstö oli aamulla aloittanut italialais-tyyppisen hidastuslakon. Sen kestoa ei tiedetty, tilanne ei kuulemma ole harvi-nainen Brysselin kentällä.

Parin tunnin kuuman odottelun jäl-keen palvelu hiukan parani. Odottajille, joita oli jo sangen runsaasti, tuotiin ilmai-nen vesitarjoilu, siis muovipulloissa vettä. Mutta laukkuja ei kuulunut.

Kolmen tunnin odottelun jälkeen muuan kenttämies huuteli murteellisella englannillaan Finnairin matkustajia. Mei-dän laukkumme olivat kuulemma olleet

jo pitkään noudettavissa, tosin aivan eri salista. Parempi myö-hään kuin ei milloinkaan. Anteeksipyyntöjä ei kuulunut.

Päiväohjelma meni meiltä sekaisin. Niin se meni monelta muultakin. Monta tärkeää kokousta myöhästyi tai jäi koko-naan pitämättä. EU-koneisto yskähteli. Me näimme kyllä myöhemmin iltapäivällä niin Parlamentin kuin Alueiden komiteankin.

Paras nähtävyys oli – paitsi tietysti iltavalaistu Grand-Place–Brysselin upea vanhan taiteen museo. Romantiikkaan taipuvaan mieleeni jäi erityisesti Lucas Cranach vanhemman 1520-luvulla maalaama Venus ja Amor. Se on kaunein siitä aiheesta koskaan tehty maalaus.

Parlamentin kokoussalissa opimme myös, miksi puhu-jan hyville jutuille nauretaan kolme kertaa. Kun puolalai-nen meppi omalla kielellään kertoo jutun, nauravat puolaa ymmärtävät. Kun tulkit ovat kääntäneet sen englanniksi, nauravat ne, jotka englantia ymmärtävät. Kun tulkki on kääntänyt jutun englannista suomeksi, nauravat ne suoma-laiset, jotka eivät englantiakaan ymmärrä. Kieliähän parla-mentissa riittää.

* * *

Heinäkuussa matkailin sitten sen tasapuolisuuden nimissä ja Ukrainasta välittämättä Venäjälle. Matkamme suuntau-tui Kiteen kautta Sortavalaan ja sieltä kantosiipialuksella Valamoon, vanhalle luostarisaarelle. Tunnustettakoon, että olen siellä käynyt montakin kertaa. Nyt en kuitenkaan kerro Valamosta. Jos lukijaa kiinnostaa, niin se juttu ilmestyi Askel-lehden lokakuun numerossa emerituskirkkoneuvos Risto Voipion upeiden kuvien elävöittämänä.

Vanhan hyvän ajan ihmisiksi elämisestä tuli esimerkki paluumatkalla. Tulimme Käkisalmen kautta Viipuriin ja sieltä sitten Talin-Ihantalan maisemien kautta Svetogorskiin ja Suomeen. Vaikuttava oli matka Kannaksen halki. Jätti-putki rehotti ja tie, erityisesti viimeiset kymmenet kilometrit ennen Viipuria, oli lievästi sanoen kunnostuksen tarpeessa, oli ollut jo monta vuotta.

Varsinainen kokemus oli pysähdys Mannerheim-linjan jäännösten paikkeilla. Bussi pysäköi tien vieressä olevalle aukiolle. Viereen park-keerasi komea Mercedes–Benz -pakettiau-to. Saimme bussimme kuljettajalta tietää, että se oli myymäläauto. Tai no, ”myymä-läauto”. Se ei siis ollut vanha Lada kuten 90-luvun alkupuolella, vaan komea län-siauto. ”Myymäläauton” kuljettaja availi autonsa ovet ja tuote-esittely hiukan mur-retulla suomenkielellä alkoi.

Tarjolla oli suklaata, keksejä, kahvia, tupakkaa, erilaisia matkamuistoja ja tie-tysti monenlaisia virvokkeita. Maksu tapahtui euroilla, vaikka kyllä ruplatkin kelpasivat. Tuntui tuulahdus menneiltä naapurimaahan suunnatuilta matkoilta.Kirjoittaja on OTK

dostojevskia hanapakkauksessa

Kolumni | Jorma Back

➤➤41

➤ Hoitajien määrästä vanhusten hoidossa on keskusteltu paljon ja syystä-kin. Meillä on paikkoja, joissa vanhus-ten hoitaminen on ala-arvoista ja joissa hoitohenkilöstö uupuu. Vastaavasti on paljon paikkoja, joissa potilaiden hoito on laadukasta ja hoitohenkilökunta viihtyy työssään. Nämä hyvät työpaikat eivät päädy otsikoihin.

Vanhuspalvelulaki astui voimaan toissa kesänä. Lakia hyväksyessään eduskunta edellytti, että hallitus arvioi henkilöstömitoituksen toteutumisen vanhuspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla vuoden 2014 aikana ja mikäli ympä-rivuorokautisessa hoidossa ei ole saa-vutettu suositusten mukaista henkilö-mitoitusta, antaa hallitus eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä.

Parhaillaan THL ja Valvira keräävät tietoja kaikista Suomen ikäihmisiä hoi-tavista ympärivuorokautisen hoidon ja kotihoidon toimintayksiköistä. Tulok-set julkaistaan marraskuussa.

Vaan mikä olisikaan sopiva henki-löstön määrä? Nyt käytetään hoitaja-potilas-henkilöstömitoitusta, jossa ei huomioida potilaiden hoitoisuutta eikä henkilöstön koulutustasoa. Näillä sei-koilla on oleellisesti merkitystä siihen, kuinka paljon hoitajia tarvitaan.

Myös välittömästi hoitotyöhön käy-tettyjen tuntien määrällä on merkitystä. Esimerkiksi USA:ssa henkilöstömitoi-tus lasketaan välittömästi hoitotyöhön käytettyjen tuntien perusteella.

* * *

Osaamisvaatimukset ovat vanhusten hoidossa kovat. Julkisuudessa vanhus-ten hoito näyttäytyy ”vaippojen vaih-tamisena, jota pystyy tekemään kuka tahansa”. Nämä asiaa tuntemattomat kriitikot eivät ymmärrä, että vanhusten hoito on erittäin vaativaa. Välittömäs-sä hoitotyössä toimivilla työntekijöillä on oltava sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillinen koulutus sekä lisäkoulu-

tuksena hankittua gerontologista asian-tuntemusta.

Henkilöstömitoitusta määriteltäessä on siis otettava huomioon potilaiden kunto ja hoidon tarve, hoitohenki-löstön koulutus, toimitilat ja se, tuo-tetaanko palveluita haja-asutusalueilla vai kaupunkiseudulla. Lisäksi hoitoket-jujen on toimittava ja johtamisen on oltava sujuvaa.

Ongelmallista on, että sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa las-ketaan henkilöstömitoitus monella eri tavalla. Mitoituksen laskemiseen pitäisi saada yhteneväiset kriteerit, joita käyte-tään koko Suomessa.

Marraskuussa siis olemme viisaampia ja THL:n ja Valviran selvitys osoittaa, tarvitaanko asetusta henkilöstön mää-rästä, asiantuntemuksesta ja tehtävära-kenteesta. Kuitenkin yksi luku, kuten julkisuudessa mainittu 0,5 minimimi-toitus, ei ratkaise vanhusten hoidon ongelmia.

Hoidon onnistumiseen tarvitaan potilaiden kunnon arvioimisen lisäksi riittävä määrä hoitajia, joilla on osaa-mista ja koulutusta juuri niihin tehtä-viin, joita kussakin vanhusten hoitoa antavassa yksikössä tarvitaan. Vaati-mukset ja vaadittava osaaminen voivat vaihdella paljonkin ja siksi myös tarvit-tavien hoitajien määrä vaihtelee.

Rauno VesivaloTehyn puheenjohtaja

Tehyn puheenjohtaja:

Onnistunut hoitajamitoitus ei ole vain yksi luku

Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo

➤➤42 ➤➤43

LÄHI- JA PERUSHOITAJIATARVITAAN KAIKKIALLA, MISSÄ IHMISIÄ

HOIDETAAN JA AUTETAAN.Lähi- ja perushoitajat työskentelevät aina lähellä ihmistä lasten, nuorten, työikäisten ja vanhusten keskuudessa. Myös lääkehoito on osa heidän työtään. Tutustu lähi- ja perushoitajan työhön osoitteessa www.superliitto.fi

Tällä vanhalla yritysalalla oli tapahtunut merkittävää tuo-tekehitystä. Ensin kävi silmään lasista tehty Kalashnikov -ryn-näkkökivääri. Se osoittautui naamioiduksi konjakkipulloksi. Niitähän oli kyllä jo aiemminkin nähty. Varsinainen herkku-pala oli kuitenkin viinin myynnissä käytettävä hanapakkaus, siis sellainen laatikko, joita Alkossakin löytyy.

Tuoteidean upea oivallus oli siinä, että hanapakkaukset oli naamioitu kirjojen muotoon. Värikkäät kannet, tekijän nimet, kansikuvat ja hana hiukan piilossa. Kirjallisuuden esit-tely oli hykerryttävästi mielenkiintoa herättävää: ”Tämä juttu on tosi vahvaa luettavaa.” Siis punaviiniä Armeniasta. Tai sitten: ”Tämä opus, paksu ja painava, on aika kuiva tarina.” Siis kuivaa valkoviiniä. Tarjolla oli Dostojevskia, Gogolia, Tolstoita ja niin edelleen. Ja kaikki hanapakkauksissa. Kirjal-lisuus alkoi tehdä kauppansa, suomalaiset ovat lukijakansaa.

Hetken ajattelin itsekin laajentaa kirjastoamme parilla venäläisklassikolla, mutta päätin kuitenkin olla sortumatta. Sorruin vasta, kun myymäläauton kuljettaja esitteli puolen litran pullon Hennessy XO-konjakkia. Oli kuulemma ser-tifioitu Moskovassa, taatusti aitoa tavaraa ja vain 15 euroa. Ostin pullon vanhojen hyvien aikojen muistoksi, vähän kuin tuliaisiksi kesämökille. Siellä kun joskus on tällaisille kysyntää.

* * *

Olinko matkoillani löytänyt vanhan ajan inhimillistä väki-vallatonta elämää?

Brysselin kenttäväki, suurelta osin maahanmuuttajataus-taista, huolehtii eduistaan tunnettuun belgialaiseen malliin.

Brysselin lentokentän palvelujenhan pitää pelata. Se on sikäläiselle ammattiyhdistysväelle oiva neuvotteluasetelma. Vähän niin kuin jäänsärkijät meidän merimiesunionillem-me. Yllättävällä työnseisauksella tämä palvelualtis joukko näyttävästi muistuttaa koko suurta EU:ta siitä, että kannat-taa huolehtia heidän hyvinvoinnistaan. Kaipa siinä jotain lakia rikottiin, mutta ruumiita ei tullut. Paikallinen työtuo-mioistuin saattaa langettaa sakot korpilakkoilusta. Jotenkin tuntui siltä, että laukkujen odotusta manaileva tärkeitä asioita hoitava pukukansakin hyväksyi tilanteen. Tämä-hän on tuttua belgialaista työmarkkinatoimintaa. Onhan se niin, että jos EU on sodan vaihtoehto, niin hyvä on. Pikku lakkoilu kuuluu länsimaissa asiaan.

Venäläinen alan yrittäjä ylläpitää perinnettä, vastaa edel-leen voimissaan olevaan kysyntään ja harrastaa tuotekehitte-lyä. Ja kauppa käy. Ainakin tapaamani myymäläautoyrittäjä oli menestynyt varsin hyvin. Rikkonee joitakin säädöksiä hänkin, mutta liekö tuo hänen kotimaassaan niin harvi-naista. Aika iloisen tuntuinen kauppatapahtuma oli tämä-kin. Hymy oli herkässä kaikilla, väkivaltaa ei ilmennyt eikä ruumiita tullut.

Oli mieltä rauhoittavaa tavata ihmisiä, jotka arjesta selviy-tyäkseen eivät sodi eivätkä murhaa, ryöstä tai raiskaa. Jatka-vat hyväksi koettua rauhallista elämää ja käyttävät nokkelasti hyväkseen oman yhteiskuntansa tarjoamia markkinarakoja tulkiten kenties voimassa olevia säädöksiä joustavasti eduk-seen. Rakastettavia ja yritteliäitä ihmisiä, arjen sankareita kaikki.

Hyvää joulun odotusta kaikille.

| H O i VA K O T i |

Muistisairaan näkökulmasta:

Hyvä hoitaja on ihminen tavattavissa➤ Perinteinen hoitajan rooli istuu hoivakodissakin huonosti muistisairaan kohtaamiseen. Muistisairas ei usein-kaan miellä olevansa sairas ja tarvitse-vansa hoitoa. Hänen näkökulmastaan hyvä hoitaja tuo turvallisuutta ja on ihminen tavattavissa.

Kaikki ihmisten välinen sujuva ja onnistunut toiminta perustuu aina toi-mivaan vuorovaikututukseen. Vuoro-vaikutustilanteet muistisairaan kanssa ovat yllätyksellisiä. Yhteyden luominen ei useinkaan onnistu tavanomaisin kei-noin. Kun sairaus etenee, muistisairaan elämä ei enää perustu tosiasioihin, vaan tunteisiin ja tunnelmiin.

Hoitaja tarvitsee siis vahvaa tun-neälyä. Hänen on löydettävä jokaisen asukkaan päivittäisiin toimintoihin yksilöllinen kohtaamistapa luodakseen turvallisuuden ja onnistumisen koke-muksen. Kiireettömyyden tuntu on luotava kiireessäkin. Hoitajan kosketus-tavalla, sanavalinnoilla, puhetavalla ja äänenvärillä on merkitystä.

E e t t i s e t v a l i n n a t m i e t i t y t t ä v ä t p ä i v i t t ä i n

Villa Isolahdessa hoitajamme joutuvat työssään päivittäin myös eettisten poh-dintojen ääreen. Itsemääräämisoikeus pakottaa miettimään. Voiko asukkaan jättää pesemättä kahdeksi viikoksi, jos

hän itsepintaisesti kieltäytyy suihkusta? Missä vaiheessa

hänet täytyy pestä väkisin? Voiko

niin tehdä?

Voiko kaatumisvaarassa olevan sitoa tuoliin, jos hän ohjauksesta huolimatta lähtee jatkuvasti liikkeelle ilman rollaat-toriaan? On löydettävä ratkaisu, josta on asukkaalle vähiten haittaa.

Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus merkitsevät sitä, että kaikki saavat sen, mitä tarvitsevat. Se ei tarkoita, että kaikki saavat saman palvelun. Näin siksikin, että muistisairaan kanssa toimiessa perusaja-tuksena on kuntouttava työote. Jokainen kynnelle kykenevä pesee, pukee, liikkuu ja syö itse. Hoitaja kannustaa, innostaa, motivoi, ohjaa ja auttaa. Hän tekee puo-lesta vain tarvittaessa. Näin asukkaan toimintakyky säilyy pitempään.

J a e t t u i l o r a v i t s e e k a i k k i a

Elämän lisäämiseksi vuosiin järjestäm-me viriketuokioita. Arki kirkastuu toi-sinaan myös spontaanisti. Meillä kuun-nellaan paljon musiikkia. Käytössä on suosittu Sävelsirkku-ohjelma, johon ohjelman tuottaja lataa musiikkia, sel-kouutisia, tuolijumppaa ynnä muuta. Joka kuukaudelle löytyy ajankohtaisia tapahtumia ja uutisia.

Kun kaiuttimista kajahtaa jotain ryt-mikästä, hoitaja saattaa viedä jonkun asukkaamme muutamaksi minuutiksi tanssin pyörteisiin. Hemmotteluhetkiä koetaan muun muassa saunomisen, käsihieronnan ja kynsien lakkauksen muodossa. Aina löytyy aiheita juhlaan ja niinpä meillä vietetäänkin muutama kaikkina vuodenaikoina. Lisäksi olem-me avanneet ravintolan Villaan.

Ravintolaan pääsevät vierailemaan niin talon asukkaat kuin omaisetkin. Asukkaat nauttivat ruokailussa heitä varten luodusta kauniista sisustuksesta ja kattauksesta. Jalalliset lasit ja kauniit posliinit kruunaavat tunnelman.

Tuolijumpassa ovat mukana myös sellaiset asukkaat, jotka eivät kykene toimimaan ryhmän vetäjän ohjeiden mukaan. Hekin nauttivat yhdessäolon kokemuksesta ja jo pelkässä liikun-nan katselussa tai sen kuvittelussakin

aktivoituvat samat hermoradat kuin fyysisessä harjoitteessa. Ohjattujen ren-toutushetkien on puolestaan todettu parantavan unen laatua ja vähentävän rauhattomuutta.

Pienetkin onnistumisen elämykset arjessa helpottavat monen muistisai-raan kokemaa ahdistusta. Hoitajan ja asukkaan yhdessä jakama onnistumi-sen ilo tekee kummankin päivästä kevy-emmän. Tutkimusten mukaan nauru, kosketus ja onnistumisen tunne ovat luonnon lääkkeitä.

Nauru ja onnistuminen lisäävät endor-fiinien määrää elimistössä. Tämä lievittää kipua, antaa energiaa ja iloa. Komedian katsomisen on todettu jopa alentavan kakkostyypin diabetesta sairastavien ate-rian jälkeistä verensokeria. Oksitosiinia erittyy hellästi kosketettaessa. Se vaikut-taa verenpaineeseen, kipukynnykseen ja stressiin sekä vahvistaa sosiaalisuutta.

H o i t a j a t a r v i t s e e t i e t o j a , t a i t o j a j a t u n t o s a r v i a

Olemme käyttäneet varta vasten meille räätälöityä Domacare -asiakastietojärjes-telmää lähes viiden vuoden ajan. Se sopii ominaisuuksiltaan erinomaisesti palvelutaloon. Ohjelma on selkeä ja helppokäyttöinen. Tarvittaessa tuki-pyynnön voi jättää ohjelman tekijälle suoraan Domacaresta. Villa Isolahden henkilökunta on saanut myös koulu-tuksen sen käyttöön.

Muistisairaan hoitajalla on siis oltava monenlaisia tietoja, taitoja ja valmiuk-sia. Hänen täytyy myös sietää hyvin eri-laisuutta ja sekavuutta. Tilannetajulla ja herkillä tuntosarvilla on käyttöä päivit-täin. Hyvä hoitaja on iloinen ja kosket-tava. Hänellä on lupa halata, hassutella ja nauraa. Aito ilo ja hymy tarttuvat.

Anna-Maija Palo hoivakodin johtaja

Mediverkko Oy

Villa Isolahti on Vaasassa toimiva, muistisairauksiin erikoistunut hoivakoti . www .mediverkko .fi

Hoivakoti Villa isolahden johtaja Anna-Maija Palo.

➤➤44 ➤➤45

| VA N H U S T E N H U O L L O N R A K E N T E E T |

Vanhustenhuollon uudet rakenteet edellyttävät

preventio-näkökulman nostamista keskiöön

➤ Muuttuvat rakenteet sote-palve-luissa ovat tervetulleita paitsi talous-tilanteen myös niiden uudistarpeen vuoksi. Yhä enemmän painopistettä voitaisiin uusimman terveyseroja kos-kevan tutkimuksen perusteella siirtää perus- ja lähitason palveluiden preventi-oon. Näin voitaisiin mekaanisen ’juus-tohöyläämisen’ sijaan saavuttaa kustan-nus-vaikuttavia palvelurakenteita.

Tuoreen suomalaisen tänä vuonna julkaistun sosio-ekonomisia terveysero-ja käsittelevän tutkimuksen perusteella 1988 ja 2007 välillä ylimmän ja alim-man tuloviidenneksen ero elinajan-odotteessa on kasvanut 7,4 vuodesta 12,5 vuoteen miehillä ja 3,9 vuodesta 6,8 vuoteen naisilla. Sote-kustannusten osalta sairain 20 % väestöstä aiheuttaa 80 % kustannuksista.

Suomessa ansiotulotasolla mitatut terveyserot ovat 2 - 3-kertaiset suhteel-lisessa kuolleisuudessa tulojakaumien ääripäissä tänä vuonna ilmestyneen Helsingin yliopiston ja THL:n yhteis-tutkimuksen perusteella (2014). Useim-miten terveys- ja laitostumiserot liittyvät sairauksien ohella heikkoon sosio-eko-nomiseen asemaan.

P r e v e n t i o l i i t t y e n h u o n o i h i n e l i n t a p o i h i n

j a t o i m e n p i t e i d e n k o h d e n t a m i n e n a l e m p i i n

k o u l u t u s r y h m i i n o v a t t ä r k e i t ä

Merkittävimpien tekijöiden joukossa sosio-ekonomisille terveyseroille ovat tuoreimman kansainvälisen tutkimuk-sen mukaan edelleen sairastavuuserot eri tulo- ja koulutusryhmissä. Siten pre-ventio liittyen huonoihin elintapoihin (tupakka- ja alkoholiperäiset sairaudet) sekä toimenpiteiden kohdentaminen

alempiin koulutusryhmiin on osoitettu tärkeiksi. STM:ssä ja THL:ssä suoritet-tujen laskelmien perusteella korkeakou-lutettujen (tai ylimpien tuloryhmien) suomalaisten kansanterveyden tason saavuttaminen alempien sosiaaliryhmi-en osalta ensi vuosikymmenellä merkit-sisi BKT:lla mitattuna noin 0,5 % -pro-senttiyksikön (800 milj. €) vuotuista vähenemää sote -menoissa pitkällä aika-välillä, joista ikääntyneiden laitoshoi-don menoja voisi parhaimmillaan olla 180 milj. € (STM-selvityksiä 7/2009, Siljander 2014).

Vanhusten laitoshoidon myöhen-tyminen esimerkiksi 1,5 - 3 vuodella nykyisestä laitostumiskeski-iästä ja lai-toshoivakustannusten keskittyminen viimeisiin elinvuosiin merkitsisi vuo-teen 2030 mennessä 0,3 % -prosent-

tiyksikön (250 - 500 milj. €) vuosivähe-nemää pitkäaikaishoidon kustannuksis-sa BKT-osuudella mitattuna STM:ssä suoritetun sote -menojen mallinnuksen perusteella.

Suomalaisessa omaishoidon case-manager -hoitaja/hoitotiimitoiminnas-sa on saavutettu 12 ja 24 kuukauden seuranta-aikana 92 %:n ja 63 %:n osuu-det dementoituneissa kotona asuvissa potilaissa verrattuna 82 %:n ja 68 %:n osuuksiin vertailuryhmässä (Eloniemi-Sulkava ym. 2001, 2009).

Tästä vastuuhoitajamallista on ker-tynyt kahden vuoden seuranta-aikana noin 5 000 - 8 000 euroa säästöä poti-lasta kohden. Keskeistä on, että kulla-kin potilaalla on ollut oma vastuuhoita-ja ’räätälöimässä’ sote -palveluja.

Tässä artikkelissa on esitetty eri mah-dollisuuksia rakenteiden uudistamiseen niin, että vaikuttavuus, kuten vanhus-ten kotona asuminen, toteutuu. Nykyi-sin esimerkiksi noin puolet omaishoi-don tuella olevista omaishoitajista ei pysty hyödyntämään vapaapäiviään täysimääräisesti (osa vapaapäivistä jää pitämättä).

Nykyisessä taloustilanteessa tulisi terveys- ja sosiaalipalveluiden kohden-taminen suorittaa entistä tarkemmin heikommassa sosio-ekonomisessa ase-massa oleville. Tämä voisi käytännössä merkitä ehkäisevien palveluiden suun-taamista erityisryhmille, kuten nuorille syrjäytyneille, työkyvyttömyydestä kärsi-ville ja ikääntyneille muistihäiriöisille.

Eero Siljander, VTLerikoistutkija

Centre for Health and Social EconomicsTHL - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Preventio on lääketieteen käsite, joka tarkoittaa sairauksien ennalta ehkäisyä ja niiden seurausten pienentämistä .

Erikoistutkija VTL Eero Siljander

➤ Hajureseptorit ovat niin lähellä aivoja, että hajuaistin on sanottu olevan kanava aivoprosesseihin. Hajut vaikut-tavat voimakkaasti ihmisiin: ne muun muassa ärsyttävät ja vaikeuttavat keskitty-miskykyä. Miellyttävät tuoksut sen sijaan herättävät positiivisia emootioita, saavat meidät rennoiksi ja hyvälle tuulelle.

Hajuaisti oli jo lähes unohdettu aisti, kunnes varsinaisen potkun lisätutki-muksille antoi 2004 Linda Buckille ja Richard Alexille myönnetty Nobelin palkinto. Tämän jälkeen tutkimus on kiihtynyt voimakkaasti, mutta edelleen hajuaistin toimintamekanismi ja signaa-lin kulku aivoissa on osittain mysteeri.

Hajuaisti on siitä erikoinen aisti, että aivot käsittelevät molekyyleistä peräi-sin olevia signaaleja sekä tietoisesti että tiedostamatta. Tästä johtuu hajujen ja tuoksujen ihmisen käyttäytymiseen vaikuttava ominaisuus. Yleisesti ottaen hajut viestittävät vaarasta, miellyttävä tuoksu puolestaan nautinnosta. Kukaan ei voi välttyä molekyylien viestistä – ensireaktio tapahtuu tunnetasolla, jota seuraa tuoksun tietoinen käsittely.

T u o k s u t l u o v a t p o s i t i i v i s e n j a t u r v a l l i s e n i l m a p i i r i n

Uusimpien tutkimusten mukaan ihmi-nen haistaa tai paremminkin erottaa eri hajuja toisistaan lähes rajattomas-ti. Parhaimmillaan tätä ominaisuutta soveltavat hajuvesi- ja viiniasiantuntijat. Hajuaistin erityispiirteitä systemaatti-sesti hyödyntävät, terveyttä edistävät sovellukset ovat kuitenkin tähän asti puuttuneet. Tämä johtuu osin hajui-hin liittyvistä haasteista, jotka vaativat monen eri alan asiantuntemusta.

Uusi suomalainen innovaatio, josta on toisinaan käytetty myös nimitystä tuoksuterapia, on kehitetty yhdessä lääkärien, psykologien, neuropsykolo-gien, aivotutkijoiden, aistitutkijoiden ja kemistien kanssa. Kokonaisuudessa hyödynnetään niin emotionaalisia kuin

kognitiivisia prosesseja sekä autonomi-sen hermoston aktivoitumista.

Osa hajuaistista on geneettistä, osa subjektiivista. Yhtäläistä on, että esi-merkiksi kaikki suomalaiset tunnistavat kahvin kahviksi ja appelsiinin appelsii-niksi. Hajuaistin subjektiivisuus merkit-see sitä, että eri henkilöillä saattaa olla 30 prosenttisesti erilainen geneettinen hajureseptorikanta. Tällöin esimerkiksi heikko aistimus jostakin tuoksuobjek-tista saattaa tuntua toisesta henkilöstä vähän negatiiviselta ja toisesta henkilös-tä positiiviselta.

Jokainen ihminen pystyy kuitenkin sanomaan miten miellyttävä jokin tuok-su on, vaikka ei olisi koskaan haistanut sitä. Tämän ominaisuuden sanotaan olevan geneettinen, vaikka itse tuoksu-jen kokeminen ja pukeminen sanoiksi on pitkälti kokemuksellista ja perustuu muistiin. Näin ollen tuoksuihin liittyy oppiminen ja assosioiminen.

Hajuaisti liittyy vahvasti ravitsemuk-sellisiin kokemuksiin. Pääosin makuelä-mys johtuu haistamistamme ruuan aromeista. Jos henkilö on menettänyt hajuaistin eli on anosmaatikko, saattaa hän olla aliravittu johtuen nautinnon ja mielihyvän puuttumisesta. Toisaalta joku saattaa ylensyödä ja esimerkiksi

käyttää liikaa sokeria ja suolaa, jotta ruoka maistuisi joltakin.

Hajukokemukset liittyvät usein myös sosiaalisuuteen. Voisi sanoa, että miel-lyttävät tuoksut yhdistävät ja hajut hylkivät. Hajuaisti heikkenee kun ikä karttuu. On todettu, että hajuaistin heikkenemisellä on yhteys depressioon samoin kuin neurologisiin sairauksiin, kuten Alzheimeriin ja Parkinsoniin.

K e n z e n O y k e h i t t i a i v o j e n a k t i v o i n t i m e n e t e l m ä n

Hajuaistiin perustuvat aktiviteetit ovat hyvää aivotreeniä, koska monissa teh-tävissä yhdistyvät eri osaamisen lajit. Yksinkertaisimmillaan tuoksujen tunnis-taminen on mukavaa, vaikka se on aluk-si melko vaikeaa. Diskriminaatioharjoit-teet ovat vaihtoehto itse tunnistukselle.

Näissä pyritään kartoittamaan, pystyy-kö tuoksuja erottamaan toisistaan, vaikka niitä ei pystyisikään nimeämään. Visuaa-lisuus ja kognitiivisuus yhdistyvät tieto-tekniikkasovelluksissa. Tekemisen taitoja sekä oivallusta voi harjoitella esimerkiksi tuoksupalapelien parissa. Lisäksi luon-tokuvia yhdistetään tuoksumaailmaan. Pelkästään luontokuvien katselulla on todettu olevan merkittävän rentouttava vaikutus; tuoksujen yhdistäminen voi-mistaa huomattavasti kokemusta.

Kenzen Oy on kehittänyt hyvinvointia edistävän tuoksukokonaisuuden, joka hyödyntää tietoisesti hajujen erityispiirtei-tä. Aivojen aktivointimenetelmään kuu-luu 17 eri sovellusta. Perusajatus on, että ohjaajat koulutetaan vetämään senioreil-le tuoksuaktiviteetteja. Toiminnasta saatu palaute on ollut erittäin hyvää. Tarkoitus on saada tuote vientiin ja ensimmäisten maiden joukossa ovat Ruotsi ja Japani.

Jari Tuominen, FTtoimitusjohtaja, Kenzen Oy

Jouni Heiskanen, FMsenioripuolen tuotekehityksen

vastuuhenkilö, Kenzen Oy

| H A J U A i S T i |

Tuoksuterapia on suomalainen innovaatio

Toimitusjohtaja FT Jari Tuominen, Kenzen Oy

➤➤46 ➤➤47

| K A N S A i N V ä L i S Y Y S |

Sosiaalipalveluja ja omaishoitoa Ruotsin malliin➤ Omaishoidon tuen kehittämi-nen on Suomessa ajankohtaista. Kansallista omaishoidon strategiaa valmistellut työryhmä antoi esityksen-sä maaliskuussa. Parhaillaan esitystä muotoillaan lakiesitykseksi ministe-riössä. Kansallinen strategia ulottuu aina vuoteen 2020 saakka, joten lähi-vuosina todennäköisesti keskitytään strategian toteuttamiseen työryhmän viitoittamalla tiellä. Tässä toteutukses-sa on hyödyllistä myös katsoa, miten meitä lähellä olevat maat ovat asioita ratkaisseet.

Suomi on perinteisesti sosiaalipoli-tiikkaa kehittäessään tähyillyt Ruotsin suuntaan, onhan Ruotsi mitä tyypil-lisin pohjoismainen hyvinvointival-tio. Perusolettama on, että naapuris-sa asiat ovat paremmin kuin meillä, mutta ovatko ne todella paremmin lahden takana? Allekirjoittaneella oli tilaisuus järjestön edustajana olla mukana Helsingin sosiaali- ja terveys-viraston järjestämällä opintomatkalla tutustumassa Ruotsin omaishoito- ja vanhuspalvelujärjestelmiin huhtikuus-sa 2014.

R u o t s i s s a k u n n a t o n v e l v o i t e t t u

a n t a m a a n p a l v e l u j a

Tukholmassa saimme tietää, että omaishoidon tuen lainsäädäntö Ruot-sissa on nykyisellään melko uutta. Vuo-den 2009 sosiaalihuoltolain muutok-sella kunnat on velvoitettu antamaan tukea omaishoitajille. Kuntien tulee kaikissa sosiaalipalveluissa huomioida omaishoitajien ja omaishoitoperhei-den tarve. Kysymys on velvoittavasta lainsäädännöstä, jossa kuntien palve-luille kohdistamat määrärahat eivät ole ratkaisevia, vaan omaishoitoperheen tarve saada palvelua ja tukea.

Sosiaalihuoltolakia täydentää Ruotsissa vammaispalvelulaki, jonka

mukaisia palveluja annetaan silloin, kun sosiaalihuoltolain palvelut eivät ole riittäviä. Vammaispalvelulain mukaan kaikilla vaikeavammaisilla on oikeus omaan kotiin, johon kunnan tulee antaa riittävästi palveluja. Ruot-sissa laitokset lopetettiin jo vuonna 2000. Kotipalvelulta on mahdollista saada jopa 8 - 10 käyntiä vuorokau-dessa. Laitosten lopettamisen edel-lyttämä runsas kotipalvelun tarve on siis Ruotsissa toteutunut. Vammaisille rakennetaan 400 - 500 uutta asuntoa vuosittain.

Valinta sosiaalihuoltolain ja vam-maispalvelulain välillä tehdään Ruot-sissa palvelun tarpeen mukaan. Vai-keissa tapauksissa annetaan aina vam-maispalvelulain mukaisia palveluja. Terveydenhuoltoa rahoittava maakun-nallinen maakäräjäinstituutio myön-tää terveydenhuoltorahoista lisäavus-tusta vammaisille tärkeiden palvelujen toteuttamiseksi.

Kuntapalvelujen integraatio ei ole toteutunut vaan jako sosiaalipalvelui-den ja terveyspalveluiden välillä on selvä. Kunta hoitaa sosiaalipalvelut ja maakunnallinen maakäräjälaitos ter-veyspalvelut. Maakuntakäräjät antavat terveysvaroista lisärahoitusta vaikea-vammaisten kotona asumisen tukemi-seksi ja vaikeavammaisilla on oikeus henkilökohtaiseen avustajaan, joka auttaa vammaista työpaikalla, loma-matkoilla ja asioinnissa.

Ero Suomen henkilökohtaisen avun järjestelmään on siinä, että Ruotsissa myös lähiomainen voi olla henkilö-kohtaisena avustajana, jolloin hän saa työstään kunnalta palkkaa, tavallaan omaishoitajan palkkaa. Suomessa ei hyväksytä lähiomaista henkilökohtai-seksi avustajaksi kuin erityisestä syystä. Suomessa myös edellytetään vammai-sen pystyvän johtamaan avustajaansa kun taas Ruotsissa tällaista erityisehtoa ei ole asetettu.

P ä ä p a i n o k o t i i n a n n e t t a v i s s a p a l v e l u i s s a

Varsinaista rahallista omaishoidon tukea Suomen tapaan Ruotsissa ei lainsäädännöllisesti ole. Kunta voi kui-tenkin antaa omaiselle tai läheisille pieniä summia kustannusten korvauk-sena. Pääpaino Ruotsin omaishoitajien tukemisessa on kuitenkin omaishoito-perheen tukemiseksi kotiin annettavis-sa palveluissa.

Ruotsissa tukea ja palveluja annetaan myös koko omaishoitoperheelle, ei pel-kästään varsinaiselle omaishoitajalle. Tätä selitetään sillä, että omaishoidon katsotaan aiheuttavan koko perheel-le niin paljon poikkeavia olosuhteita, että tukea ei voida rajoittaa pelkästään omaishoitajaan.

Ruotsissa omaishoito lienee väkilu-kuun suhteutettuna yhtä yleistä kuin Suomessa. Maassa arvioidaan olevan noin 1,3 miljoonaa omaishoitajaa ja kunnan antamista palveluista huo-limatta omaishoitajat antavat 75 % kotona annettavasta hoidosta. Useim-mat työikäiset tekevät hoitotyötään koko- tai osa-aikaisen palkkatyönsä ohella. Siksi työn ja omaishoidon yhteensovitukseen on Ruotsissa kiin-nitetty huomiota.

Lain mukaan työntekijällä on oikeus saada työstään vapaata sairaan omai-sen hoidon vuoksi enintään 100 päi-vää vuodessa. Tästä huolimatta meille kerrottiin, että 140 000 henkilöä oli lopettanut palkkatyönsä voidakseen hoitaa omaistaan. Työn ja omaishoi-don yhteensovitus ei siis aina onnistu Ruotsissakaan.

Suomen kaltaista kolmen kuukau-sittaisen vapaapäivän järjestelmää ei Ruotsissa omaishoitajilla ole. Sen sijaan omaishoitajalla on mahdollisuus saada 16 tuntia kuukaudessa kotiavus-tajapalvelua lomittamiseen joko yö tai päiväaikaan. Kunta antaa myös saat-

tajapalvelua mm. terveyskeskuksiin ja muuhun asiointiin ja tukea kodin arki-askareisiin, kuten apua siivoamiseen, pesuihin jne. Päätökset palveluista tekevät kuntien etuuskäsittelijät (pal-velutarpeen arvioijat), joista suurella osalla on sosionomin tai sairaanhoita-jan koulutus.

Näiden palvelujen tuottamisessa pai-nopiste on yksityisellä sektorilla eikä kunnalla itsellään, sillä 67 % kaikis-ta kotipalvelun asiakaskäynneistä on yksityisen sektorin suorittamia. Kodin-hoidon palveluja on oikeus saada enintään 20 tuntia viikossa. Ruotsissa kotiin annettavat palvelut ovat asiak-kaalle pääsääntöisesti maksuttomia. Kunnan tarjoamia palveluja asiakas voi hyödyntää ilman pelkoa taloudellisesta rasituksesta. Asiakkaiden omavastuun pienuus on Suomeen nähden merkit-tävät ero.

Tukholmassa on kaupunginosittain omaiskonsulentti, jonka työnkuvaan kuuluu mm. tiedon jakaminen olemas-sa olevista palveluista omaishoitoper-heisiin, apuvälineiden käytön neuvon-ta, omaishoitajien valmennuskurssien järjestäminen sekä vertaistuen ja kes-kustelujen järjestäminen. Farstan kun-nan omaishoidon konsulentti Birgitta Livgård-Andersson kuvasi tehtäväänsä hyvin laaja-alaiseksi. Joskus konsulentti joutuu paneutumaan jopa yksittäisen omaishoitoperheen ongelmiin ja pitä-mään perheisiin säännöllistä yhteyttä pärjäämisen seuraamiseksi.

K i l p a i l u t u s t a l a a d u l l a

Ruotsissa kilpailutus vammaisten asu-misessa ja vanhusten hoivapalveluasu-misessa poikkeaa Suomen järjestelmäs-tä. Siellä on päätetty, että palvelun-tarjoajien tulee kilpailla laadulla eikä hinnalla. Laatukilpailussa kaupunki määrittelee kotipalvelulle tai asumis-palvelulle yksipuolisesti kokonaishin-

nan ja palveluntarjoajat (yksityiset) kil-pailevat siitä, kuinka laadukasta hoitoa he voivat tarjota kyseisellä hinnalla.

Hoiva-asumisessa kunta laatii kritee-rit hoivapalveluasumisesta, jotka palve-lun tuottajan on täytettävä kilpailuun päästäkseen. Tämän jälkeen kiinnostu-neet palveluntuottajat voivat ilmoittau-tua tarjoamaan hoiva-asumispalveluja ja esittelemään, millaista palvelua he voivat toteuttaa kunnan määräämällä hinnalla.

Ilmoittautuminen kilpailuun merkit-see sitä, että palveluntuottaja sitoutuu hyväksymään kunnan tarjoaman hin-nan palvelusta. Meille kerrottiin, että järjestelmä täyttää EU:n kilpailudirek-tiivin vaatimukset. Ongelmaksi on kui-tenkin osoittautunut se, että yksityisiä palveluntarjoajia hoiva-asumiseen ei ole ilmoittautunut tarpeeksi. Yksityiset tuottajat eivät ole tyytyväisiä kunnan tarjoamaan hintaan.

Yksityisten yritysten antamaa hoi-va-asumispalvelua valvotaan tarkasti kunnan toimesta. Asiakkaalta tuleva

valitus palvelun laadusta voidaan läh-teä tarkistamaan vaikka samana päi-vänä. Sovitusta laadusta poikkeamista pidetään sopimusrikkomuksena, mikä voi johtaa sanktioihin. Kunnan vam-maisasiamies valvoo raskaimpien, vam-maispalvelulain mukaisten palvelujen toteutumista.

A s i a k k a a l l a t ä y d e l l i n e n v a l i n n a n v a p a u s

Asiakkaiden valinnan vapaus kotipal-veluissa ja hoiva-asumisessa tuli lakiin 2000-luvun alussa laitoshoidon purka-misen myötä ja vuonna 2011 valinnan vapaus ulotettiin myös sosiaalipsyki-atriaan. Asiakkaalla on oikeus valita kodinhoidon palveluntuottaja sekä yksityisistä että julkisista palveluntuot-tajista sen jälkeen kun kunnan etuus-käsittelijä on päättänyt palvelusta ja yksityisten palveluntuottajien määrä on suuri. 67 % asiakkaista on valinnut yksityisen palveluntuottajan kunnalli-sen sijaan.

Kotipalvelua tuottavien yrittäjien määrä vaihtelee jopa viikoittain, van-hoja lopettaa ja uusia tulee tilalle. Osa yrityksistä on pieniä. Heillä voi olla vain yksi asiakas ja suurimmilla yri-tyksillä saattaa olla jopa 900 asiakasta. Erikoistuminen johonkin kieleen tai kulttuuriin on yleistä. Monilla yrityk-sillä on oma profiili asiakaskunnan suhteen, kuten suomenkielinen palve-lu, asiakkaiden kulttuurin tuntemus jne.

Vanhuspalveluissa kotipalvelut eivät aina riitä ja jossain vaiheessa vanhuk-selle on parasta siirtyä hoiva-asumisen (vastaa meillä palveluasumista) piiriin. Siirryttäessä kodista hoivakotiin on vanhuksella laaja mahdollisuus valita, millaiseen kotiin hän haluaa siirtyä. Asumispalvelua tuottavia yksiköitä on

Tukholman alueella 90, joista 32 on yksityisiä palveluntuottajia. Valinta

VTT, OTL Yrjö Mattila, Kelan tutkimusosasto

Kuva

: A . S

öder

blom

➤➤48 ➤➤49

➤ Kolesterolihoidon tarve yli 80-vuo-tiailla tulee arvioida aina yksilöllisesti potilaan kokonaistilanne ja terveys huo-mioiden. Näin toteavat suomalaistutki-jat JAMA -lehdessä.

Yli 80-vuotiaiden kolesterolipotilai-den määrä on selvästi kasvussa, ja tässä ikäryhmässä sydän- ja verisuonitaudit ovat hyvin tavallisia. Tämän vuoksi on syntynyt tarve ohjeistaa tavallisimmin käytetyn kolesterolia alentavan lääkityk-sen, statiinihoidon, käyttöä tässä ikä-ryhmässä.

– Tavoitteenamme on saada aikaan yhdenmukainen hoitokäytäntö sekä oikaista mahdollisia aiempia väärinkä-sityksiä, kertoo professori Timo Strand-berg.

Kontrolloidut hoitotutkimukset osoittavat kolesterolitason alentami-sen selvästi vähentävän sekä sydän- ja verisuonitauteja että kuolleisuutta alle 80-vuotiailla miehillä ja naisilla. Onkin tärkeää, että niillä potilailla,

joilla on verisuonitaudin suurentunut riski, hoito alkaa riittävän varhain eli jo paljon ennen 80 vuoden ikää. Tätä hoitoa ei tule lopettaa, vaikka potilas saavuttaa yli 80 vuoden iän, tutkijat toteavat.

Yli 80-vuotiaana aloitetusta hoidosta ei ole toistaiseksi olemassa satunnais-tettuja hoitotutkimuksia, vaan tämän ikäryhmän kohdalla hoidon aloitus perustuu muuten saatavaan tietoon. Statiinihoidosta yli 80-vuotiaiden ryh-mässä hyötyvät erityisesti ne potilaat, jotka jo sairastavat verisuonitautia.

Tutkijat painottavat, että yli 80-vuo-tiaiden kolesterolihoidon tarve tulee aina arvioida yksilöllisesti, koska hei-dän tilansa voi vaihdella erittäin hyvä-kuntoisista todella huonokuntoisiin. Keskimääräinen elinajanodote 80-vuo-tiailla on noin 8 - 10 vuotta. Tämä antaa statiinihoidolle riittävästi aikaa vaikuttaa ja verisuonitautien ehkäisy parantaa selvästi elämänlaatua. Vaikka

statiinihoito on yleensä yli 80-vuotiail-la hyvin siedettyä, tulee hoitoannokset pitää maltillisina.

– On tärkeää kunnioittaa potilaan omaa mielipidettä hoidon tarpeellisuu-desta. Samalla on kuitenkin huoleh-dittava, että potilaan oma hoitopäätös perustuu oikeaan tietoon ja on realis-tinen – tärkeä tieto on esimerkiksi se, että statiinit eivät aiheuta dementiaa, Strandberg sanoo.

Hoidon aikana tulee luonnollisesti seurata statiinien mahdollisia haittavai-kutuksia, erityisesti lihasoireita, ja sel-vittää niiden syitä. Iäkkäillä potilailla on usein käytössä monia eri lääkkeitä, joten lääkkeiden mahdolliset yhteis-vaikutukset on huomioitava ja hoitoa tarvittaessa muutettava, tutkijat huo-mauttavat.

Suomalaistutkijoiden katsaus ja ohjeet yli 80-vuotiaiden potilaiden kolesterolihoidosta julkaistiin JAMA:ssa 17.9.2014. (Helsingin yliopiston tiedote)

on vapaa yksityisen ja julkisen välillä, mutta asiakkaan itsensä tehtävänä on selvittää, mikä hoivakoti laadultaan ja ominaisuuksiltaan vastaa parhaiten hänen tarpeitaan. Vanhuspalveluiden nettisivuilla on yksiköiden esittely asia-kastutkimusten tulosten kera.

Vanhusten on vaikea tehdä valinto-ja eri tuottajien välillä ja muodollisesti kunnan etuuskäsittelijä ei saa neuvoa asiakasta. Voi vain kertoa, mitkä kodit ovat suosittuja. Monet hoivakodit ovat erikoistuneet dementiahoitoon. Asia-kasmaksu hoiva-asumisessa koostuu vuokrasta (30 - 40 m2 maksaa 5000 - 6000 kruunua/kk), ruoasta ja hoito-maksusta. Hoitomaksu on sopeutettu tuloihin. Suojaosuus, joka pitää asiak-kaalle jäädä menojen jälkeen, on 2500 kruunua kuukaudessa.

Tukholmassa pääsykriteerit hoiva-asumiseen ovat tiukat. Asiakkaat tule-vat yksiköihin huonokuntoisina, jolloin hoitojaksot jäävät lyhyiksi. Hoitoyksik-köjä on Tukholman alueella liikaa,

koska etenkin lähiöissä on tyhjiä paik-koja (keskustassa asuminen on suosit-tua). Pääsääntöisesti ihmiset haluavat asua kotonaan ja saada sinne kotipalve-luja eivätkä haluta siirtyä hoivakotiin. Yksityiset hoiva-asumispalvelut ovat myös poliittinen kysymys Ruotsissa. Keskustelussa on etenkin se, paljonko nämä yksityiset hoivakodit tekevät voit-toa?

K u m p i o n p a r e m p i ?

Opintokäynti osoitti, että Ruotsin ja Suomen järjestelmissä on huomattavia eroja. Suomi on omaishoidossa panos-tanut omaishoitajan työpanokseen ja kunta maksaa tästä työstä omaishoidon palkkiota. Omaishoitajilla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa ja kunnat antavat vaihtelevasti omaishoi-don tueksi maksullisia koti- ym. palve-luita.

Ruotsissa tuetaan koko omaishoito-perhettä runsain maksuttomin kotipal-

veluin ja työikäisistä omaishoitajista monet ovat palkkatyössä. Palvelujen valinnassa asiakkailla on valinnan vapa-us, mikä meillä toteutuu lähinnä vain silloin, kun asiakas käyttää palvelusete-liä. Palvelujen kilpailutuksessa Ruotsi on valinnut kiinteän hinnan ja kilpai-lu käydään palvelun laadulla. Meillä pääpaino sen sijaan kilpailutuksessa on palvelun hinnassa.

Kaksi eri tietä, joista kummassakin on hyvät ja huonot puolensa. Vaikea sanoa, kumpi on parempi. Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujen integroi-tuessa ja palvelujen järjestämisvastuun siirtyessä viidelle SOTE -alueelle vuon-na 2017 olisi mahdollista tarkastella niitä hyviksi todettuja käytäntöjä, joita Ruotsilla on ollut, ja miettiä, olisiko näitä kokemuksia syytä hyödyntää myös Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutuksessa.

Yrjö Mattila, VTT, OTLKelan tutkimusosasto

| L ä ä K K E E T |

Kolesterolilääkkeet yli 80-vuotiaalle?

Suurinäppäiminen ja erittäin help-pokäyttöinen matkapuhelin mallisto, joissa jokaisessa on turvallisuutta lisäävä SOS-turvapainike. Nappia painamalla puhelin lähettää avun-pyyntöviestin ja soittaa automaatti-sesti haluttuihin nroihin. MM715BB huippumallissa on myös ainutlaa-tuinen johdoton SOS-turvaranneke, joka toimii vaikka puhelin ei olisi-kaan lähettyvillä.

MAXCOMLISÄTURVAA

LÄHIMMÄISESI ARKEEN!

ü kirkas värinäyttöü suuri numerokokoü SOS-turvapainike

MM432BB matkapuhelin

MM715BB matkapuhelin

Jälleenmyynti: Prisma, MSO.fi, Kaupanpäälle.fi, J. Kärkkäinen

tavaratalot, GSM-store, Musta Pörssi Partnerit ja Dementiaonlineshop.com.

www.maxcom.fi

UUTUUS

UUTUUS

ü suuret näppäimetü kirkas värinäyttöü vesitiivis SOS- turvaranneke

MM820BB matkapuhelin

ü suuri värinäyttöü kätevä ja tyylikäs simpukkamalliü suuri numerokokoü SOS-turvapainike

➤ Peruspalveluministeri Susanna Huovinen pitää tärkeänä sitä, että iäk-käät ihmiset otetaan mukaan suunnit-telemaan juuri heille sopivia palveluja.

"Kaikilla ei ole mahdollisuutta asua omassa kodissaan, mutta pitkäaikainen hoito laitoksessa ei ole ensisijainen paik-ka arvokkaan elämän näkökulmasta. Siksi olemme sosiaali- ja terveysministe-riössä tukemassa kuntia erilaisten väli-muotoisten palveluiden kehittämisessä. Toivon, että saamme myös ikääntyneet mukaan ideoimaan ja kehittämään juuri heille sopivia palvelumuotoja, jotka auttavat heitä elämään arvokasta arkea", toteaa ministeri Huovinen

Ministerin mukaan välimuotoisia palveluja voisivat olla esimerkiksi moni-muotoinen päivätoiminta tai yhteisölli-nen asuminen eri muodoissaan. Myös omaishoito on hyvä vaihtoehto.

"Suurin osa iäkkäistä, yli 90 pro-senttia yli 75-vuotiaista, asuu tahtonsa mukaan omassa kodissaan, jonka he ovat valinneet vanhuutensa ajan asun-noksi. Vanhuspalvelulain mukaan pit-käaikainen hoito ja huolenpito pitää järjestää ensisijaisesti kotona tai kodin-omaisessa asuinympäristössä. Kotihoito on hyvä toteuttaa omaishoidon tuen avulla aina silloin, kun iäkkäällä hen-

kilöllä on omaishoitajaksi halukas ja kykenevä omainen tai läheinen. Järjes-telyn on oltava myös iäkkään henkilön oman toivomuksen mukainen", minis-teri muistuttaa.

Ministerin mukaan kunnat ovat vähitellen muuttaneet palvelurakentei-taan ja vähentäneet laitoshoitoa, mutta muutos on ollut varsin maltillista.

"Palvelurakenne on paikoin edelleen kovin laitosvaltainen, sillä ympärivuoro-kautinen hoito ei ole juurikaan vähen-tynyt 2000-luvulla. Sosiaali- ja terveys-ministeriö on korostanut ohjauksessaan iäkkään ihmisen oikeutta kodikkaaseen asuinympäristöön ja hyvään arkeen silloinkin, kun hän tarvitsee hoitoa ympäri vuorokauden. Laitoshoitoon pitäisi päätyä vain siinä tapauksessa, että siihen on lääketieteelliset perusteet tai turvallista hoitoa ei voida muuten järjestää."

"Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmistelussa vanhuspalvelulain muu-tos, jolla edelleen korostetaan avopal-veluiden ensisijaisuutta. Jatkossa vah-vistetaan velvollisuutta selvittää muut vaihtoehdot arvokkaan elämän turvaa-miseksi. Samalla tarvitaan vahvaa ohja-usta avopalveluiden ja välimuotoisten palveluiden kehittämiseen." (STM)

Ministeri Huovinen:

iäkkäät mukaan palvelujen

suunnitteluun

Uskomalla, toivomalla on eletty moni marraskuu.

Runoilija ja maantieteilijä Aaro Hellaakoski (1893–1952)

Opin, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta.

Puolalainen kirjailija Leo Rosten (1908–1997)

➤➤50

Terveessä mahassa on aina mahahappoa, joka on suolahappo (HCl). Se auttaa käynnistämään ruoansu-latuksen ja toimii samalla suojana haitallisia mikrobeja vastaan. Hapoton maha on yleinen mahasyövän riskitekijä, joka voi aiheuttaa myös B12-vitamiinin, useiden hivenaineiden ja joi-denkin lääkeaineiden imeytymishäiriön. Hapottoman mahan tunnistaminen on tärkeää, sillä sille ei ole parantavaa hoitoa. Hapottoman mahan oireet ovat yleensä hy-vin epäspesifisiä. Ne voivat muistuttaa närästysoireita, min-kä lisäksi vaikkapa ruokailu voi aiheuttaa paineen tunnetta mahaan, mahakipuja, ilman muodostumista ja röyhtäilyä. Monesti hapoton maha on kuitenkin oireeton tai oireilua on vaikea tunnistaa tavallisuudesta poikkeavaksi, etenkin jos tila on jatkunut pitkään.

Selvitä ja hoida tulehduksen tai närästyksen syy

”Mahalaukun limakalvon surkastuma eli atrofi-nen gastriitti aiheuttaa hapottoman mahan. Se voi johtua helikobakteerista tai syntyä autoim-muunitaudin seurauksena. Lisäksi närästysoi-reiden hoitoon käytettävien haponestolääkkei-den pitkäaikainen käyttö voi johtaa hapottomaan mahaan”, kertoo Biohitin lääketieteellinen joh-taja, professori Kari Syrjänen.

Vaikka helikobakteerin esiintyvyys länsimaissa on laskussa, edelleen noin 15–20 prosentilla suomalaisista on tämä infektio. Helikobaktee-rin aiheuttama tulehdus mahan limakalvolla voi muuttua krooniseksi ja vuosien kuluessa edetä atrofiseksi gastriitiksi.(1)

Keskimäärin noin 4 prosentilla suomalaisista on atrofinen gastriitti, mutta sen yleisyys lisääntyy iän myötä. Yli 70-vuotiaista atrofista gastriittia esiintyy jo yli 8 prosentilla suomalaisista.(2)

Atrofinen gastriitti lisää mahasyövän riskiä jopa 90-kertaiseksi. Hapottomasta mahasta aiheutu-va B12-vitamiinin imeytymishäiriö lisää demen-tian ja Alzheimerin taudin riskiä, joiden varhai-nen toteaminen on myös tärkeää.

Tunnistatko hapottoman mahan?

”Koska hapottomalle mahalle ei ole parantavaa hoi-toa, olisi tärkeää selvittää tulehduksen tai närästyk-sen todellinen syy ja hoitaa ne ennen hapottoman mahan kehittymistä”, Syrjänen sanoo.

GastroPanel tunnistaa hapottoman mahan

Suomessa kehitetyn GastroPanel-testin avulla voi-daan todeta sekä helikobakteeri että hapoton maha. Mikäli tutkittavalta löytyy atrofinen gastriitti, testillä selviää myös B12-vitamiinin, raudan, kalsiumin ja magnesiumin imeytymishäiriön syy.

GastroPanel-verikokeen avulla voidaan välttää myös tarpeettomat terveen mahalaukun tähystykset ja oh-jata tähystykseen vain ne henkilöt, joille toimenpide on syytä tehdä.(3,4)

1. Terveyskirjasto, Helikobakteeri-infektio2. Telaranta-Keerie A et al., Prevalence of undiagnosed advanced atrophic corpus gastritis in Finland: an observational study among 4,256 volunteers without

specific complaints. Scand J Gastroenterol. 2010;45:1036–413. www.gastropanel.fi > Verinäytteestä tehtävä GastroPanel-tutkimus paljastaa luotettavasti helikobakteeri-infektion ja oireettoman atrofisen gastriitin, joka

aiheuttaa hapottoman mahan4. Agreus L et al. Rationale in diagnosis and screening of atrophic gastritis with stomach-specific plasma biomarkers. Scand J Gastroenterol 2012; 47:136-147

tai www.biohit.fi/tutkimus

Ilmoitus

Kahvat, painikkeet, näppäimistöt, työntölevyt, kutsu- ja avausnarut, pöydät, jne.

• Cu+® antimikrobikuparituotteet tuhoavat mikrobeja luonnollisesti ja automaattisesti 24/7

• Helppo ja turvallinen tapa infektioriskin pienentämiseen

• Cu+® materiaalista paljon tutkimusnäyttöä

Röntgentekno Oy, myynti@rontgentekno.fi, 09-4523393

Kuparisia antimikrobituotteita terveydenhuollon eri pinnoille

➤ Pitkälle edennyttä dementiaa sairastaville annetaan usein lääkkeitä, jotka eivät todennäköisesti auta heitä lainkaan. Tuore yhdysvaltalaistutki-mus osoittaa, että monista lääkkeistä he saattavatkin saada vain haittavai-kutukset. Tutkimustulos perustuu 5 400 hoitokodissa asuvan pitkälle

edennyttä dementiaa sairastavan lää-ketietoihin.

Analyysin perusteella monia potilaita lääkittiin esimerkiksi antikoliiniesteraa-si- tai memantiinilääkkeillä, joita käy-tetään varhaisen Alzheimerin taudin hoidossa, mutta joiden hyödyt pitkälle edennyttä dementiaa sairastaville ovat

vähäisiä tai olemattomia. Myös statiini-kolesterolilääkitykset olivat yleisiä, vaik-ka ne todennäköisesti eivät auta näitä potilaita lainkaan.

Antikoliiniesteraasi- ja memantiini-lääkkeet sekä statiinit saattavat aihe-uttaa monenlaisia haittavaikutuksia.(Uutispalvelu Duodecim)

| S A i R A U d E T |

Dementiapotilaiden lääkityksissä olisi usein karsittavaa

➤ Epäterveelliset elintavat voivat australialaistutkimuksen mukaan paitsi lyhentää elinikää myös aikaistaa demen-tian ja sitä lievempien muistiongelmien alkua.

Australialaisten tulosten perusteella tupakointi lyhentää iäkkäiden miesten elinikää noin 4 vuodella ja naisten noin 6 vuodella. Vähäinen liikunta vie arvi-

olta 2,5 ja 3 vuotta ja lihavuus noin 1–2 vuotta.

Välttämällä minkä tahansa näistä kol-mesta riskitekijästä voi elää pidempään ja sairastua muistiongelmiin myöhem-min. Välttämällä kaikki kolme riskite-kijää muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentyminen alkaa noin 3,5 vuotta myöhemmin, tut-

kijat arvioivat. Tutkimuksessa hyödynnettiin iäk-

käiden terveyttä ja sairauksia tutki-van DYNOPTA-tutkimusprojektin aineistoja, jotka koostuvat yli 50 000:n 45–103-vuotiaan seurantatiedoista. Tässä tutkimuksessa käytettiin runsaan 8 000 osallistujan tietoja. (Uutispalvelu Duodecim)

Tupakka, vähäinen liikunta ja ylipaino aikaistavat dementiaa ja kuolemaa