Embed Size (px)
DESCRIPTION
Raul Soisalon luento Helsingin Finlandia-talolla
Citation preview
Raul Soisalo
vaativan erityistason kouluttajapsykoterapeutti, kliininen yksilö-, pari- ja perheterapeutti
www.psyk.fi
Keskustelkaamme…Haastakaamme…
olkaamme turvassa luottamuksellisesti
Lisämatskua luvassa
Koulutukseen sisältyy mahdollisuus e-konsultaatioon, jossa voitte tiedustella keissiin liittyen jotakin ajankohtaista: kannattaa hyödyntää etenkin, jos päivän aikana jäi vielä askarruttamaan jokin asia…
2
Arvelin heti kättelyssä paljastaa korttini ja tunnustaa väriä…
Että tiedätte mistä suunnasta minä huutelen.
3
Valmistunut Joensuun yliopistosta pääaineena kasvatuspsykologia, väitöskirjatutkimus menossa systeemisestä psykoterapiasta UEF
Istunut yhteensä 9 vuotta erilaisissa terapiakoulutuksissa …
Ensimmäinen työ 5 vuotta vanhusten parissa
Sitten perheneuvolamaailmaan
Koulumaailmaan
Privaattivastaanottoa v:sta 2006
4
Mitä enemmän olen tehnyt kliinistä työtä ja mitä enemmän olen opiskellut ja tutkinut näitä asioita,
Sitä skeptisemmäksi olen tullut perinteistä psykiatriaa ja perinteistä psykologiaa kohtaan.
5
Mitä kraavimpaa lapsen/nuoren oireilu on, sitä tärkeämmäksi minulle tulee löytää se asia tai ne asiat, mihin lapsen/nuoren oireet ovat itse asiassa verrattain normaalia reagointia.
Hyvin harva lapsi/nuori on psyykkisesti sairas vaan lähinnä terve.
Hänellä on todennäköisemmin ollut rankat olosuhteet, joihin oireilu (pitkittynytkin) on normaali reaktio.
Häntä kannattaa auttaa, ettei oireilu kroonistu ja muutu psyykkiseksi sairaudeksi.
Psy-sairaudet eivät sittenkään ole niin perinnöllisiä ja geneettisiä kuin on uskottu.
6
Nykyään en milloinkaan hoida lasta tai nuorta yksilölähtöisesti, vaan aina systeemisesti ja tapaan poikkeuksetta lapsen/nuoren itselle merkittäviä muita, esim. perhettä, opettajia, ohjaajia, mummoja, joskus kavereitakin.
7
Sosiaali ja terveydenhuoltojärjestelmämme ontuu pahemman kerran ainakin mitä tulee psykososiaalisen hoidon osalta.
VAIKKA…
8
1. Väestömme lapset mukaan lukien on ”terveempää” kuin milloinkaan.
2. Meillä on enemmän psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijoita kuin koskaan aikaisemmin.
3. Joka sadas suomalainen syntyvä lapsi koulutetaan lääkäriksi.
4. Vuositasolla jopa 700.000 suomalaista syö psyykelääkkeitä.
5. Kela rahoitti viime vuonna psykoterapiaa 14.700:lle suomalaiselle.
9
Vaikka kaikki psykoterapeuttiresurssit olisivat käytössä, Suomessa voidaan hoitaa hyvin reilu 60 tuhatta potilasta psykoterapialla vuositasolla.
Eli alle 10% siitä porukasta, joka syö psyykelääkkeitä.
Eivätkä kaikki ”oireilevat” ilmeisesti syö lääkkeitä.
Mutta ovatko kaikki lääkkeen syöjät kipeitä?
10
Meillä pettää interventioiden ajoitus
Meillä pettää avun annostelu
Meillä ongelmat hoidetaan vasta sitten, kun ne ovat kroonistuneet, ja se vaatii kymmenen kertaa enemmän resursseja.
Siedämme liikaa
Yritämme sinnitellä liikaa
Odotamme liian pitkään
Hoitotahot siksi tukossa kroonistuneista lähes ”iankaikkisista” hoidoista.
11
Nuoren normaali ja epänormaali käytös
Impulssikontrollin häiriöt, esimerkkinä aggressiivinen käyttäytyminen lapsuudessa ja nuoruudessa
Käytöshäiriöistä yleisesti
Käytöshäiriöin oireilevan nuoren kohtaaminen
Ahdistuneet vanhemmat ja heidän tukeminen
Akuutin kriisityön toimintaperiaatteet – miten ja miksi?
Muutokset suomalaisessa väkivallassa
Kun kohtaan aggressiota Negatiivisen vahvistamisen kehä
Omat tunteet
Kun nuori pysähtyy – miten käytän hetken?
Käyttäytymisanalyysi
Keissiesimerkkejä
Itsetuhoisuus, mielialaongelmat, tarkkaavaisuuspulmat, sosiaalisten tilenteiden pulmat
12
13
Se on kaikista tärkein!
Eli nuoren ja työntekijän välinen suhde.
Nuorten keskinäiset suhteet.
Nuorten suhteet primaariperheeseen/ sukuun
Nuoren suhteet muihin tärkeisiin aikuisiin.
Aikuisten keskinäiset suhteet
14
Vaihtakaahan pienissä porukoissa muutama ajatus siitä, mikä on mielestänne (teidän) nuorille normaalia käytöstä ja mikä ei?
Jako kahdeksaan…
Missä kulkee raja?
Tehdään 2 eri lappua
15
Käytöshäiriöisillä nuorilla on yhteisiä piirteitä, kuten huono empatiakyky, toisten tekojen motiivien väärin tulkitseminen, kyvyttömyys kokea syyllisyyttä tai katumusta, huono itsetunto (naamioituna kovisroolin taakse), huono pettymyksen sietokyky sekä impulssikontrolli ja vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa.
Käytöshäiriön ohessa usein on havaittavissa muita häiriöitä, kuten tarkkaavaisuus-, päihde-, mieliala- tai ahdistuneisuushäiriö.
Voi olla myös syömishäiriöitä.
16
Käytöshäiriön hoidossa tärkeänä pidetään arkielämän vakiinnuttamista. Koulun osalta se tarkoittaa säännöllistä koulunkäyntiä, sopivaa oppimisympäristöä sekä realistisia oppimistavoitteita. Käytöshäiriönuoren ennuste paranee merkittävästi, mikäli hän suorittaa oppivelvollisuuden ja jatko-opinnot.
17
Sinkkonen (2007) sanoo, että pelkästään kielihäiriöisistä nuorista noin puolella on myös jonkinlaisia psyykkisiä ongelmia. Vastaavasti lastenpsykiatrian avopotilaista 40 %:lla on myös kielenkehityksen tai kommunikaation häiriö. Käytöshäiriöillä ja kielellisen päättelyn vaikeuksilla on yhtenevyyttä. Heikot kielelliset kyvyt ovat tyypillisesti yhteydessä vaikeisiin käytöshäiriöihin. Näillä nuorilla on myös todettu eniten neuropsykologisia ongelmia (esim. ADHD).
18
Käytöshäiriönuorten kanssa työskennellessä joutuu usein ottamaan vastaan paljon nuorten pahaa oloa.
Vaikka ottaa vastaan ikäviä tunteita ja sanottaa niitä nuorelle, ei tule hyväksyä huonoa käytöstä.
Käyttäytymistä tulee koko ajan ohjata kohti hyväksyttävää.
Vääränlainen sietäminen ja ymmärtäminen pitäisi jättää pois.
19
Arvosta nuorta. Vaikka nuoren käyttäytyminen herättää negatiivisia tunteita, hän on ainutlaatuinen yksilö.
Mikäli työskentelet jatkuvasti käytöshäiriöitä omaavien nuorten kanssa, luo itsellesi tapa purkaa tilanteita kestävästi.
Toimit nuorten pahan olon säiliönä ja säiliönkin on saatava tyhjentyä, jotta voisi taas täyttyä sisällön läikkymättä yli.
Työnohjaus tai työparityöskentely voivat auttaa. Älä jää yksin!
20
Luo turvalliset rutiinit. Nuoren tulee tietää, mitä häneltä odotetaan, ja hänen pitää olla "ajan tasalla".
Käytöshäiriöiden ohjaamisessa toistoja tarvitaan hyvin paljon. Muutokset tulevat pienin askelin.
Huomioi positiiviset muutokset, anna niistä palautetta. Kehuminen ei tee ylpeäksi!
Käytöshäiriöisen nuoren itsetunto on usein heikko. Vahvista sitä ja tarjoa onnistumisen elämyksiä.
21
Etsi nuoren vahvuuksia ja tue niitä.
Kun moitit, moiti nuoren käytöstä, älä nuorta!
Syy-seuraussuhteen tulee olla hyvin selvä ja tilanteiden purkamisessa varmistettava, että nuori ymmärtää, mistä rangaistus johtuu.
Hänen kanssaan on myös käytävä läpi, kuinka vastaavassa tilanteessa seuraavalla kerralla tulisi toimia.
Älä koskaan nolaa nuorta! Käyttäytymisellään oirehtivan nuoren itsetunto voi olla hyvin heikko, vaikka hänen käyttäytymisensä olisikin ylitsevuotavan itsevarman oloista.
22
Rangaistuksien on oltava kohtuullisia ja ne on vaihdettava toisiin, mikäli ne eivät toimi.
Konkreettinen palkkio positiivisesta käyttäytymisestä motivoi.
Tulee olla yhtenäinen linja käyttäytymisen suhteen. Kaikki aikuiset toimivat samansuuntaisesti.
Yleensä vanhemmat tarvitsevat tukea kasvatustyössään. Pyri tiiviiseen yhteistyöhön heidän kanssa syyttelevän asenteen sijaan.
23
Nuorella on usein pitkältä ajalta hyvin negatiivisia kokemuksia koulumaailmasta ja hän voi suhtautua epäilevästi opettajiin.
Anna nuorelle ja muutokselle aikaa, osoita käyttäytymiselläsi, että sinuun voi luottaa!
Rakenna luottamusta johdonmukaisesti.
24
Meidän on hyvä aina lähteä siitä, että vanhemmat toivovat lapsilleen parasta. Silloinkin, kun se on vaikeampi huomata.
Joskus vanhemmat saattavat hyvinkin ärhäkästi moittia opettajia: ”Meidän Kallen matematiikan numero oli edellisen opettajan aikana 9 ja nyt 6, sinä et selkeästikään osaa opettaa!”
25
Sen sijaan, että loukkaantuisimme turhaan moisista kommenteista, voisimme sanoa:
”On totta, minulla on ollut hankaluuksia saada Kallea oppimaan näitä juttuja, voisitteko kertoa mitä se edellinen opettaja teki, mikä sai Kallen oppimaan? Tai olisiko teillä ideoita mitä voisin tehdä toisin, mikä auttaisi Kallea oppimaan paremmin?”
26
Moiti tai puhu epäkunnioittavasti nuoren vanhemmista. Vaikka nuori tekisi niin.
27
Kun huomaat nuoren pelkäävän, ota asia puheeksi.
Erota pelko ja ahdistus ujoudesta, joka on temperamenttipiirre.
Kysy, kiusataanko nuorta koulussa.
Kysy oppilaalta, voitko jotenkin helpottaa tilannetta.
Tee tarvittaessa helpotuksia vaatimuksiin yhdessä nuoren ja koulun kanssa sopien.
Laatikaa yhteistyössä suunnitelma, kuinka palataan tavalliseen arkeen.
Vakuuttelu, ettei tilanteessa ole mitään pelättävää, ei auta. Mutta pienikin apu voi olla ratkaiseva!
28
Akuutin kriisiavun tehokkuuden kannalta keskeisiä toimintaperiaatteita ovat
avun oikea ajoitus, joka edellyttää: ◦ avun aktiivista tarjontaa ensilinjan auttajien
toimesta
◦ asianomaiselta pyydetään lupa, että häneen voidaan olla yhteydessä
◦ ei psykologista tarveharkintaa ensilinjan auttajien toimesta, tarjotaan kaikille
avun oikeaa ”annostelua”: ◦ tapahtumia käsitellään sen mukaan kuin
asianomainen on valmis prosessoimaan niitä
29
Akuutin kriisiavun ajoitus, lähestymistavan valinta ja annostelu perustuu psykologiseen sopeutumisprosessiin ja sen vaiheisiin.
Sopeutumisprosessin vaiheet ovat (Saari, 2000, Cullberg, 1991): ◦ 1. Psyykkinen sokki
◦ 2. Reaktiovaihe
◦ 3. Työstämis- ja käsittelyvaihe
30
Ota tilanne tosissaan.
Asiasta voi puhua suoraan.
Kysele lisää, tuo esille painokkaasti, ettei uhkaus ole leikin asia.
Vie tieto välittömästi eteenpäin terveydenhoitajalle, kuraattorille, rehtorille tai muulle koulun aikuiselle.
Jatkotoimenpiteet on harkittava uhkauksen vakavuuden mukaan.
Opettaja ei voi luvata pitää salaisuutena asiaa, vaikka oppilas niin pyytäisikin.
31
Itsetuhoisuus on joka tapauksessa aina vakava ratkaisuyritys tilanteessa, jossa nuori ei ole keksinyt mitään muuta ratkaisua.
On tärkeää, että nuori saa muita eväitä ongelmiensa ratkaisuun, koska jos hän ei saa, niin tilanne todennäköisesti uusiutuu.
Viiltely on myös äärimmäinen ratkaisuyritys hoitaa pahaa oloa.
32
Ota asia puheeksi. Älä kuitenkaan diagnosoi.
Rohkaise nuorta ottamaan yhteyttä terveydenhoitajaan tai kuraattoriin. Tarjoudu tueksi.
Mikäli toimintakyky on laskenut huomattavasti, opintojen tavoitteiden laskeminen hetkellisesti esim. oppimissuunnitelman avulla voi helpottaa nuoren kokonaistilannetta.
33
Käskyjä kieltojen sijaan. Sano toivottava käyttäytyminen kiellon sijaan:
"Kävele!" ei "Älä juokse!" Selkeät rutiinit, jäsennelty opiskelu ja
tilanteiden ennakoitavuus helpottavat keskittymistä. Mm. aineenopettajasysteemi ja jaksojärjestelmä yläkouluissa ovat monelle hankalia. Näihin on kiinnitettävä huomiota.
Yksi pysyvä aikuinen koulussa, joka on nuoren tilanteen tasalla ja johon nuori voi ongelmatilanteissa turvautua.
Poista ympäristöstä turhat ärsykkeet.
34
Pidä oppitunnin kuluessa pieniä taukoja, tuo opiskeluun vaihtelevuutta.
Opeta oppilaalle oppimisstrategioita. Selvitä ongelmatilanteet. Varmista, että nuori
on ymmärtänyt tapahtuman. Pieni motorinen liike voi auttaa keskittymään,
sitä ei kannata kieltää. Toiminta on sen sijaan suunnattava sellaiseen, mikä ei häiritse ympäristöä.
Interaktiivisuus tuntityöskentelyssä auttaa keskittymään.
Nuori ei sählää "tahallaan", joten syyllistävästä moittimisesta ei ole apua.
35
Sopikaa yhdessä keskittymistä auttavista toimenpiteistä.
Nuori, jolla on tarkkaavaisuuden ongelmia, tarvitsee paljon tukea itsetunnon kehittymisessä.
Opettajan on tärkeää tuoda vahvuuksia esille.
36
Harjoittele sosiaalisia tilanteita yhdessä oppilaiden kanssa. Kerro, kuinka tietyssä tilanteessa nuoren oletetaan käyttäytyvän. Anna nuorelle palautetta (yksityisesti) jälkikäteen.
Puhu mahdollisista vaikeista tilanteista etukäteen. Myös niitä voi harjoitella ja miettiä vuorosanoja valmiiksi.
Mikäli käyttäytyminen jossain tilanteessa ei ole ollut sopivaa, käy tilanne jälkikäteen läpi ja pohdi, kuinka vastaavassa tilanteessa kannattaisi toimia tulevaisuudessa.
Kuvien piirtäminen ja vuorosanojen kirjoittaminen saattaa olla hyvä keino auttaa nuorta ymmärtämään tilanteita toisten näkökulmasta.
Selvittele ristiriitatilanteet aina!
37
Sille, että lapsi tai nuori ei halua käydä koulua?
Sille, että lapsi tai nuori käyttäytyy haastavasti…
Keskustelkaa hetki vierustoverin kanssa tai pienissä 3 hengen ryhmissä ja yrittäkää keksiä kaikkia mahdollisia syitä mitä mieleenne tulee.
ENTÄPÄ NORMAL vs. NOT SO NORMAL
38
Eroahdistus (separation anxiety)
Koulufobia
Pinnaaminen
Koulunkäyntihaluttomuus tarkoittaa lapsen omapäistä kieltäytymistä tai vaikeutta mennä kouluun tai pysyä siellä oppituntien ajan. Termi kattaa kaiken koulunkäynnin välttelyn, luvattomat poissaolot, myöhästymiset mukaan lukien.
39
Missään muussa elämänvaiheessa ei tapahdu yhtä nopeaa ja laaja-alaista kehitystä kuin nuoruudessa.
Ei siis ole mikään ihme, että sekä nuori ja kasvattavat aikuiset kokevat monia hämmentäviä hetkiä yhdessä ja erikseen.
40
Tukea nuoren kehitystä ja hyvinvointia…
41
Tai haitata sitä monin eri tavoin
42
43
Jokainen nuori on yksilö.
Se mikä on normaalia toiselle, ei välttämättä toiselle enää olekaan.
Kaikki nuoret eivät siis ole samanlaisia!
Ongelma määrittelemisessä on siinä, että nuori myös kehittyy koko ajan.
Vaikka osa luonteesta onkin pysyvänlaista, persoonallisuus kehittyy pitkälle varhaisaikuisuuteen ja sen jälkeenkin.
Kovin nuoren persoonallisuutta ei kannata lyödä lukkoon pers.häiriö -diagnoosilla.
44
Tärkeintä olisi päästä terveellä tavalla ”vanhemmistaan eroon”.
Pitäisi löytää riittävä määrä etäisyyttä mutta myös läheisyyttä. Koska oikeasti nuoren ei kuulu päästä aikuisistaan (vielä) eroon.
Nuoren pitää saada (salaa) katsella vanhempiaan ja muita tärkeitä aikuisia ylöspäin kunnioittaen ja ihaillen.
Tämä on 100 kertaa helpompaa, kun aikuinen itse käyttäytyy siten, että häntä on helppo katsella ylöspäin kunnioittaen.
45
Oireen Funktiosta, ei oireesta itsestä käsin.
Sama oire voi johtua monesta syystä ja tuki/hoito/apu tulee järjestää oireen syyn mukaan, ei itse oireen.
Poikkeuksetta perhekeskeistä, systeemistä, sillä oireet eivät milloinkaan riipu yksistään lapsesta/nuoresta eivätkä milloinkaan kosketa vain nuorta itseään.
46
47
Kun pinna väkisinkin meinaa palaa…
Kun nuori ahdistaa minua enkä meinaa kestää…
Koen itseni niin kertakaikkisen loukatuksi…
Koen olevani huono ihminen ja paska vanhempi, surkea ammattikasvattaja jne.
Sieluun ja sydämeen koskee…
48
Nuori oireilee ja kiukkuilee juurikin sille aikuiselle, jonka kanssa hänellä on tiiviit suhteet, ja josta normaalin kehityksen mukaan hänen kuuluukin ottaa etäisyyttä.
Eli kaikki oireilu tähtää nimenomaan normaalin kehitystehtävän, eli vanhemmista/ vanhemmasta irtautumiseen.
”Paskasta” äidistä tai isästä tai ohjaajasta on helpompi ottaa etäisyyttä.
Näin nuoren kehitystehtävä sujuu helpommin.
49
Tämä ei silti tarkoita, etteikö nuori tarvitsisi myös juurikin tätä aikuista, jonka kanssa hänellä tuntuu olevan napit vastakkain.
Meidän tulee tarjota nuorelle turvallinen vastus, jotta hän voi toisaalta harjoitella riitelyä, mutta kuitenkin koko ajan niin, että nuori voisi aina katsoa aikuista ylöspäin ja säilyttää ”salaa” kunnioituksen.
Jos me laskeudumme nuoren tasolle, niin pisteet menee, nuori kokee turvattomuutta ja hänen voi olla vaikea enää meitä ihailla.
50
Tunne-elämä kuohuu varhaisnuoruudessa.
Aiemmin valoisasta, avoimesta ja toiveikkaasta lapsesta saattaa tulla pahantuulinen, töykeä ja vähäsanainen nuori.
Nuori voi vaikuttaa itseensä uppoutuneelta ja kyvyttömältä ottamaan toiset huomioon. Varhaisnuorella ei riitä energiaa olla empaattinen.
Nuori saattaa olla ärtyisä ja levoton, ja hänen voi olla vaikea keskittyä koulutyöhön.
51
Nuori ei aina hallitse omia tunnereaktioitaan. Kuohuvat tunteet saattavat yllättää myös nuoren itsensä voimakkuudellaan.
Nuori saattaa tuntea äärimmäistä epätoivoa, häpeää tai raivoa pienestäkin asiasta.
Nuoren itsetunto saattaa vaihdella. Nuori voi olla ajoittain ujo, epävarma ja itseensä tyytymätön. Hän on saattanut aikaisemmin olla täysin sinut itsensä kanssa, mutta nyt hän tuntee epävarmuutta itsestään. Hän tutkailee ulkoista olemustaan kriittisesti. Käsitys itsestä saattaa vaihdella jyrkästi myönteisestä kielteiseen. Muuttuva keho ja heittelehtivät tunteet hämmentävät.
52
Syy tunnemyrskyihin löytyy sekä hormonaalisista tekijöistä, että ylipäänsä kaikesta muutoksesta, johon nuori törmää.
Psyykkinen kehitys tulee jälkijunassa. Mielen yritys sopeutua tilanteeseen näkyy
usein lapsenomaisena käytöksenä, eli taantumisena.
Voi ilmetä uhoa, rivoja puheita, röyhkeyttä, epäsiisteyttä, piereskelyä, kiroilua ja aggressiivisuutta.
Nuorella on taipumus elää hetkessä.
53
Energiaa, uhoa ja voimakkaita tunteita riittää, mutta täyttä harkinta- ja riskinarviointikykyä tai syy-seuraussuhteiden ymmärrystä ei vielä ole riittävästi.
Nuoren päähän voi pälkähtää kaikenlaisia ideoita, jotka sillä hetkellä tuntuvat loistavilta.
Erehdyksiä sattuu ja sillä tavoin voidaan ajatella, että nuoruus on jossain määrin myös riskialtista aikaa.
54
Nuorten mielenterveyshäiriöt voidaan jakaa ulospäin suuntautuviin (eksternalisoiviin) ja sisäänpäin suuntautuviin (internalisoiviin). Ensin mainitut - tarkkaavuushäiriö, päihteiden ongelmakäyttö, käytöshäiriöt - ovat merkitsevästi yleisempiä pojilla, kun taas sisäänpäin suuntautuvat häiriöt - masennus, ahdistus ja syömishäiriöt - ovat yleisempiä tytöillä. Sukupuoliero vakavan masennuksen esiintyvyydessä tulee näkyviin keskinuoruus-iässä: 15-vuotiaista masentuneista suurempi osa on tyttöjä (Hankin ym. 1998).
55
Hyvin aikaisin puberteettiin tulevat tytöt ovat suurimmassa vaarassa sairastua mm. anoreksiaan.
Etuaivokuoren ja ohimolohkon nopeamman ja aikaisemman kypsymisen seurauksena tytöt saattavat olla poikia taipuvaisempia pohtimaan ja "märehtimään" pulmia ja tunteita.
Lisäksi tyttöjen aivojen aikaisempi kypsyminen voi vaikuttaa niin, että tytöt ovat poikia edellä kasvojen ja tunnetilojen vihjeiden tunnistamisessa ja muissa sosiaalisen kognition toiminnoissa (Zahn-Waxler ym. 2008).
56
Epäsuotuisissa oloissa tytöt olisivat siten poikia haavoittuvampia internalisoiville oireille (masennus, ahdistuneisuus, syömishäiriöt) (Yurgelun-Todd ym. 2007).
Pojilla nämä aivojen osat, jotka myös huolehtivat inhibitiosta (estäminen) ja karsimisesta (mm. otsa- ja ohimolohkojen kuorikerrokset) sekä näiden väliset ratayhteydet eivät ole kehittyneet yhtä aikaisin kuin tytöillä.
Niinpä pojat ovat rakenteellisesti tyttöjä alttiimpia impulsiiviselle käytökselle.
Pojat voivat arvioida sosiaalisia tilanteita, riskejä, itseään ja ympäristöään kehittymättömämmin kuin tytöt (Zahn-Waxler ym. 2008). 57
Nuoret ovat taitavia provosoimaan aikuisiaan puheillaan ja heitoillaan.
Nuorilla on taipumus testailla aikuisia mitä mielenkiintoisemmilla keinoilla.
Nuoren kannalta on tärkeää, että aikuiset eivät liiemmin provosoidu.
Nuorelle on tuhoisaa, jos vanhemmat tai muut merkittävät aikuiset hylkäävät tai uhkaavat hylätä. Se haavoittaa ja horjuttaa uskoa aikuisiin.
Aikuinen ottaa vastaan nuoren tunteita.
58
Nuoren tunteita voi hetken tutkiskella sydämessään ja pohtia mitäköhän kaikkea näiden tunteiden taakse kätkeytyy.
Useimmiten voi päätyä johtopäätökseen, että tämä on tätä normaalia nuoren irtaantumista.
Tällöin voi palauttaa nuorelle tunteen: ”Minä olen sinusta ylpeä siinä mielessä, että sinä kasvat koko ajan aikuiseksi.
Päivä päivältä sinusta tulee komeampi/ kauniimpi ja viisaampi.
Muista, että isä ja äiti välittää/ me täällä välitämme sinusta tosi paljon, ja vaikka sinusta tulee aikuinen, olet silti meidän rakas.”
59
Minkälaisia kokemuksia Teillä on, hyvät kasvattajat, siitä miltä tuntuu olla nuoren kielteisten tunneprojektioiden kohteena?
Minkälaisia selviytymiskeinoja ja strategioita olette kokeilleet ja huomanneet toimiviksi?
60
Jos aikuinen kykenee kääntämään nuoren oireilusta myönteisen piirteen esiin, se yleensä rauhoittaa kokonaistilannetta. Eli ymmärrys siitä, mihin tarpeeseen tämä oire on tullut? Mikä sen funktio on?
Meidän ei silti tarvitse eikä pidä sietää kaikkea. Ei missään nimessä.
Palautteen hampurilaismalli yleensä toimii: ◦ Ensin sanotaan jotakin myönteistä
◦ Sitten se asia, jossa toivoisimme toisenlaista otetta
◦ Ja vielä lopuksi rutkasti kehua ja kannustusta
61
Vaikka saattaa näyttää siltä, että nuori ärsyyntyy tai nolostuu meidän myönteisistä kommenteista, niin ne kuitenkin tuntuvat hänestä hyvältä, ja ne jäävät kyllä mieleen.
Suomalaisen kulttuurin perisynti on, että ihmisiä kehutaan liian vähän ja itsetunnot ovat keskimäärin liian huonoja.
Myös pätevyysuskomukset jäävät liian huonoiksi.
Joskus annosteltava aluksi kehua pipetillä.
62
Nuori ei aina itsekään ymmärrä tunteitaan ja voi säikähtää itsekin niiden voimakkuutta.
Nuorelle on hyvä korostaa, että on olemassa kaikenlaisia tunteita, hyviä ja huonoja.
Tärkeää olisi sallia kaikenlainen nuoren tunteiden ilmaisu.
Nuori tarvitsee vanhempien apua tunteiden sietämisessä.
On tärkeää, että nuori uskaltaisi juurikin kotonaan näyttää tunteitaan.
63
Vaikka tunteiden ilmaisua sallitaan, niin käyttäytymistä joudumme usein rajaamaan.
Aikuisen tehtävänä on asettaa nuoren käyttäytymiselle riittävät rajat.
Liian tasa-arvoiseksi heittäytyvät aikuiset tekevät karhunpalveluksen, koska nuori ei nyt saakaan sopivaa kohdetta testata omaa käytöstään ja itsessään herääviä tunteita, jolloin käsitys itsestä voi jäädä hataraksi ja turvallisuuden tunne suhteessa aikuisiin ei ehkä synnykään. Entä curling?
64
Nuori tarvitsee läheisyyttä. Mutta se muuttaa hieman muotoa, kun siirrytään lapsuudesta nuoruuteen.
Kipeiden hartioiden hieronta,
Hiusten laitto, kynsien laitto, jalkahoito
Kaverillinen paini
Murrosikäinen tarvitsee yksityisyyttä aamutoimissa.
Aamuerektio on tavallisin syy poikien aamuvitkutteluun.
Annetaan nuorelle hänen yksityisyys.
65
Suomessa on kaikenlainen lapsen ruumiillinen kurittaminen kiellettyä.
Latinalainen kulttuuri vs. suomalainen?
Syliä, halia, suukkoa, silittelyä jne…
Containerfunktio toimii niinkin, että otetaan nuori kokonaan syliin ja säilötään.
Ihokosketus ja neurobiologia.
Lapset, jotka saavat kaltoinkohtelua rangaistukseksi (eivätkä juuri hyvää läheisyyttä) oppivat taitaviksi valehtelijoiksi jo alle 5 vuotiaana.
66
Nuorilla on usein median välittämät väärät mielikuvat siitä, millainen miehen/naisen kuuluisi olla.
Aikuisten tehtävä on kehua myös toinen toisiaan ja osoittaa mitenkä arvostavat ”tavallista” naista ja ”tavallista” miestä.
Aikuiset voivat esimerkillään ja myös tarvittaessa nuoren kanssa puhumalla oikoa vääriä mielikuvia.
67
Nuoria on hyvä opastaa netin käytössä ja lähdekritiikkiin.
Nuoria on hyvä ohjata siinä, millaisia kuvia kannattaa itsestään nettiin laittaa.
Erityisesti ne nuoret, jotka eivät ole saaneet kotoaan riittävästi palautetta itsestään, mutta myös muutkin, saattavat kokea kiusauksia laittaa ”arvioitaviksi” nettiin itsestään kuvia, jotka saattavat olla myös hyvin rohkeita ja päätyä pedofiilien arkistoihin.
68
Vielä 5v sitten luulin, ettei nettiin sinällään jää koukkuun, vaan materiaaleihin ja toimintoihin joihin pääsee netin kautta käsiksi.
Asia ei olekaan näin, vaan netin koukuttavuus perustuu juurikin verkkoon ja klikkaukseen. Joka klikkaus aikaansaa pienen ”dopamiini-suihkeen” aivoissa.
Voit nopeaan tahtiin ”vaihtaa todellisuuksia” ja saada itsellesi aikaa dopamiinisuihkeiden sarjan. toleranssi riippuvuus.
69
Meidän ajan ilmiö on, että monilta nuorilta puuttuu emootioiden kehollisuuden kokemuksia: ei tajuta, että lyöminen tekee kipeää. Toisaalta mielihyväjärjestelmä menee rikki. Normijutut ei enää ”tunnu missään” ahdistus, masennus, unettomuus, jne…
Monet nuoret ovat enemmän ”vuoro-vaikutuksessa” netin välityksellä kuin real life f2f suhteissa.
Onko tässä riski?
Onko netti-interaktio kuitenkin vain vuorovaikutuksen illuusio?
Meillä on ensimmäinen ”vasurilla” masturboiva sukupolvi…
70
Joka vuosi yhä useampi nuori mies saa lykkäystä tai C:n pkl seuraavista syistä:
Univaikeudet
Ahdistuneisuushäiriöt
Paniikkihäiriöt
Pelkotilat ym. Fobiat
Mielialaongelmat
Neuroottiset häiriöt
Psykoositason pulmat
Auktoriteettiongelmat esim. auktoriteettikammo
71
Univaikeudet
Ahdistuneisuushäiriöt
Paniikkihäiriöt
Pelkotilat ym. Fobiat
Mielialaongelmat
Neuroottiset häiriöt
Real life suhdetoiminnan väheneminen ja loppuminen lopulta, kaikki tapahtuu online
Psykoositason pulmat
Traumatisoituminen seurauksineen
72
Alustavasti näyttäisi siltä, että em. Syistä armeijasta vapautuneet ovat käyttäneet keskimäärin 35% enemmän nettiä/ tietokonetta vuosi ennen kutsuntoja.
Hankala tutkia nettipornon osuutta, koska kontrolliryhmää vaikea saada kasaan… siis esim. 30 ikäryhmään kuuluvaa eri väestöryhmistä tulevaa nuorta miestä, jotka eivät lainkaan käyttäisi/ olisi käyttäneet nettipornoa… Sikäli yleistä se on.
73
74
Nuoret saavat käsiinsä hyvin helposti pornoa ja siinä vääristyy kuva niin ihmisestä kuin seksistäkin.
Internetporno on paljon ongelmallisempaa, koska klikkauksen aikaansaamat dopaamini-suihkeet kytkeytyvät yhteen oksitosiinin kanssa. Mahdollisuus ”tavata” 20 hottista alle viidessä minuutissa.
Nuorelle pitää kertoa, että pornolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
75
Myös neurobiologiset faktat kannattaa selittää, sillä väitän, että merkittävä osa nuorten lisääntyneestä psyykkisestä oireilusta johtuu samasta syystä kuin lisääntyneet nuorten sukupuolitaudit sama syy nuorten miesten erektiohäiriöiden taustalla ongelmat real life seksuaalisuhteissa.
Aivot tottuvat liialliseen dopamiinimäärään.
Sitten kun dopamiini ja gaba ovat kytköksissä, tulee netistä vieroitusoireita.
Moni havahtuu kun kysyn, milloin olet viimeksi ollut kokonaista 3 päivää offline?
Väkivaltapelit ovat haitallisia lähinnä jos ne ovat äärimmäisen raakoja, jolloin niihinkin kehittyy toleranssi. Nuoremmille helpoiten.
76
Normaalisti aluksi kaukorakkauksia, joilla harjoitellaan. Tunteet kohdistetaan sopivan etäälle, kuten näyttelijään tai laulajaan tms.
Ystävyyssuhteet ovat nuorelle tärkeitä, koska niissä hän voi opetella ihmissuhdetaitoja ja ne kehittävät hänen myöhempiä parisuhdetaitojaan.
Varhaisnuoruus ei olisi vielä vakavan seurustelun aikaa.
Ne jarruttavat normaalia kehitystä ja vievät energiaa. MUTTA… turvattomasti kiintyneet aloittavat seurustelun jo tosi nuorina.
77
Vähenee sitä mukaan kuin nuori lähestyy 18v ikää, mutta…
Onko parempi tukea nuorta ja auttaa esimerkiksi ehkäisyvälineiden hankinnassa ja opastaa näissä asioissa?
Vai otammeko riskin, että nuori harrastaa holtitonta seksiä ja sairastuu vaikkapa klamydiaan…
Sukupuolitautien lisääntyminen
nuorilla liittyy osaltaan pornon käyttöön
sekä niistä johtuviin erektiohäiriöihin…
78
Nuoret haluaisivat kuulla näistä asioista vanhemmiltaan yms., mutta näiden seksi-kokemuksia nuoret eivät halua kuulla.
Nuori haluaa ylläpitää illuusion, että hänen vanhempansa eivät liity seksiin mitenkään ja että he eivät edes sitä harrasta.
Ja ei tarvitse edes olla mitenkään sujuvasanainen, vaan saa punastella ihan rauhassa.
Vaikka nuori väittää tietävänsä jo näistä asioista kaiken, niin oikeasti hän ei tiedä paljoakaan…
79
Kaverit ovat nuorelle välttämättömiä. He ovat peili, josta nuori tutkii hyväksytäänkö hänet.
Kun kaverit hyväksyvät, on itsensäkin helpompi hyväksyä.
Ystävyyssuhteissa nuori oppii tärkeitä elämän pelisääntöjä.
Yksinäisyys on nuoruudessa erittäin vakava kehityksellinen riski, johon aikuisten tulee puuttua ja yrittää löytää ratkaisu.
Yksinäisyys voi olla vaikea tunnistaa.
80
Kiintymyssuhdevauriot ja myös nuoren subjektiiviset hylkäämisen kokemukset (joiden ei siis tarvitse olla todellisia hylkäämisiä) edistävät sitä, että nuori ajautuu niin sanottuihin ”huonoihin porukoihin”.
Luultavasti moni asiakkaistanne on kokenut useita traumaattisia hylkäämiskokemuksia.
Lopulta nuori voi laittaa liinat kiinni ja hylätä itse muut (esim. karata), jotta häntä ei hylättäisi.
Lastensuojelu valitettavasti aikaansaa lisää kiintymyssuhdevaurioita…
81
Voi peittää yksinäisyyttään ikään kuin ”haluamalla sitä itse”
82
Nuoren ei kuulu tupakoida eikä käyttää alkoholia eikä muutakaan päihdettä.
Aikuisen tehtävä olisi määrätietoisesti aina kieltää nämä asiat, kunnes nuori on täysi-ikäinen.
Ellei näin tehdä, nuori voi kokea hylkäämisen ja turvattomuuden tunteita.
Jos nuori jää kiinni näistä, niin aikuisten tulee ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin.
Päihdekokeilut kuuluvat useimmiten nuoruuteen, mutta silti aikuisten tehtävä on aina määrä-tietoisesti yrittää suojella nuorta näiltä.
83
Joskus päihdekäyttäytyminen on vääränlaista irtiottoa kotoa, jos irtaantumisprosessi ei ole muuten onnistunut.
Usein kaveripiiri ”painostaa” tai kannustaa.
Huoltajien kannattaa pitää yhteyttä toisiin huoltajiin ja seurailla vähän nuorten menoa.
On hyvä, jos nuoret saavat oleilla kodeissa, joissa on turvallisia vanhempia.
Ovet kannattaakin pitää nuorille avoinna!
Aikuinen saa mielellään jutella nuoren kavereiden kanssa, vaikka olevinaan oma nuori ei siitä tykkäisikään.
84
Nuoren kuuluu vähitellen saada olla pidempään ulkona kavereiden kanssa.
Mutta aikuisen tehtävä on määritellä kotiintuloajat, joista pidetään kiinni.
Huoltajat voivat keskenään sopia kaveripiirin kotiintuloajat, niin ei tule puheita, että kaikki muutkin saavat olla vaikka kuinka myöhään.
On surullista, jos esim.13-vuotiaalla ei ole minkäänlaista kotiintuloaikaa.
Vaikkei nuori olevinaan tykkää siitä, niin se parantaa hänen turvallisuuden tunnetta.
85
Tiedetään, että väkivaltaviihde saattaa aiheuttaa psykoneurologisia ongelmia kehityksessä. Aivojen kehitys on kesken.
Väkivaltamateriaaliin kehittyy toleranssi.
Sen vuoksi olisi hyvä, ettei alle 18-vuotiailta kiellettyjä pelejä tai elokuvia sallittaisi.
Myönnän, että tämä voi olla vaikeaa, jos suostumisen tielle on jo lähdetty, mutta silti mielestäni rajaaminen tässä suojaa nuoren psyykettä ja on siksi kannatettavaa.
Nuoret voivat pelata keskenään muutakin.
86
87
Nuoren ajattelutaidot kehittyvät merkittävästi
Myös kriittisyys eri asioihin lisääntyy ja välivaiheena voi olla taipumus mustavalkoiseen ajatteluun: asiat ovat joko hyviä tai pahoja. (Myös päihdeongelmaisilla aikuisilla on usein tällainen ajattelutapa.)
Murrosikäinen on etsijä, ja aikuisten tarjoama valmis paketti arvoista, elämäntavoista ja uskomuksista ei yleensä sellaisenaan kelpaa.
Nuoren kuuluukin löytää itse oma tiensä ja maailmankatsomuksensa.
Nuoren olisi hyvä käydä joku hyvä ”ripari”tms. 88
Joskus lapsella ja nuorella voi tulla hankaluuksia ihan normaalissakin kehitysprosessissa.
89
Tätä jossain määrin tarvitaan.
Aikuisetkin voivat joskus riidellä, mutta liiallinen riitely ja huutaminen vahingoittaa nuorta. Jos aikuiset riitelevät nuorten nähden, tulee heidän myös sopia nuorten nähden.
Suomalainen hakee apua suhdeongelmiinsa
yleensä liian myöhään…
90
Kunnioittamalla nuorta
Arvostamalla hänen ainutkertaisuutta
Myöntämällä, ettei itse todellakaan tiedä kaikkea (paitsi sosionomit)
Kertomalla oman näkökulmansa, mutta korostaen, että toki nuori itse päättää mitä mistäkin ajattelee ja tuntee.
Lämpimästi, rakkaudellisesti, hyvän kautta varmistaen, että nuori voi katsoa meitä aikuisia ylöspäin.
91
Ja kun tämä on mahdollista..
Järki takoutuu nuoren päähän ihan itsestään.
92
Depressio
Bipolaaritauti
ADHD
Autismikirjo
Ahdistus
Paniikkihäiriö
Neuroosi
Psykoosi
Pers.häiriöt eli luonneviat
Päihde- tai muu riippuvuus
94
Impulssikontrollin- eli hillitsemisen häiriöihin kuuluvat mm.
pelihimo,
Seksiaddiktio,
Erilaiset himot, joita vaikea vastustaa
Ostovimma,
pyromania,
kleptomania ja
raivokohtaukset.
Kyseessä on aivotoiminnan häiriö, jossa luultavasti reguloivat välittäjäaineet eivät hoida hommiaan riittävän hyvin.
95
Yleensä lapset voivat tuoda vuorovaikutukseen vihamieliset tunteetkin, sillä hän tietää, että rakkautta on enemmän kuin vihaa (nk. turvallinen kiintymyssuhde)
Lapsen aggressio ei silloin johda hylkäämiseen eikä pahoinpitelyyn, ei myöskään vähättelyyn tai moittimiseen
Jotkut lapset kasvavat pelossa ja joutuvat tukahduttamaan kaikki kielteiset tunteensa (nk. välttelevä kiintymyssuhde)
96
Nk. organisoimaton kiintymyssuhde tarkoittaa, että lapsi ei ole saanut turvaa enempää välttelemällä kuin ristiriitaisellakaan strategialla
Hoivaaja on ollut pelokas tai pelottava
Lapsi voi hakeutua vieraan syliin stressitilanteessa, vaikka äiti/isä on paikalla
Lapsella voi olla outoa käytöstä
97
Ristiriitaisesti kiinnittynyt lapsi käyttää aggressiota vuorovaikutuksessa, sillä tunnepurkaus on ollut luotettavin tapa saada aikuinen lähelle
Lapsi kokee olevansa yksin ja avuton haasteiden edessä
Arvaamattomia ja ailahtelevia, mutta ryhmässä aivan erilaisia kuin kahden kesken
98
Kohtaamme siis ainakin kahdenlaista aggressiota
Aggressiivista käyttäytymistä Perheen tapa olla vuorovaikutuksessa
Ryhmäkäyttäytyminen, ryhmän rohkaisemana otetaan riskejä
Ajattelemattomuus, perheen olematon kasvatustoiminta, ”laajennettu hölmöily”
Piiloaggressiota kiusaamisen, pettymysten, perhesuhteiden jne.
henkilökohtaisten elämänkokemusten vuoksi
99
Jos käyttäytymiseen puututaan pohtimatta, minkälaisesta aggressiosta on kysymys,
voivat vaikutukset jäädä laihoiksi
Reaktiivisesti aggressiivinen lapsi on Äkkipikainen
Räjähtää helposti
Suuttuu helposti ja rupeaa heti ilkeäksi
Nyrkit pystyssä pienimmästäkin syystä
Kokee ympäristön uhkaavaksi ja vihamieliseksi
100
Proaktiivisesti aggressiivinen lapsi
Kiusaa tahallaan toisia
Määräilee ja pakottaa toisia
Haluaa nolata toisia ilman syytä
Uskoo, että aggressio kannattaa
101
Reaktiivisesti aggressiivisen (ympäristö vihamielinen) lapsen tilannetta helpottaa
Uhkaavien tilanteiden vähentäminen aluksi, ja sitten totuttautuminen niihin.
Huomio mukaviin asioihin ympäristössä
Ei-uhkaavien vihjeiden havaitsemisen edistäminen
Toisten intentioiden tulkitseminen ja tunneharjoittelu
Itsekontrollin, impulsiivisuuden ja tunnesäätelyn harjoittelu
Vahva, luottamuksellinen ja turvallinen suhde johonkin koulun aikuiseen
102
Proaktiivisesti aggressiivisen (aggressio kannattaa) lapsen tilannetta helpottaa
Vaihtoehtoiset toimintatavat Ei-aggressiivisen käyttäytymisen vahvistaminen Systemaattiset sanktiot (huom! Ei välttämättä rankaisut)
aggressiivisesta käyttäytymisestä Ei lipsumisia missään tilanteessa ikinä
Syy-seuraus-suhteen (ikävien asioiden ilmestyminen) opettaminen
Esim. kun lyöt, joudut itse soittamaan kotiin ja selvittämään asian joka kerran ja pyytämään luokan kuullen anteeksi teon kohteelta
Huom! Riittävän yksinkertaiset ja lyhyet syy-seuraus –suhteet palkkioissa ja rangaistuksissa
103
Vertaisryhmän merkitys on suuri lapsilla, jotka uskovat aggression kannattavan
Negatiivinen aggressiivinen käytös vahvistuu joka
tapauksessa
Aikuisten interventiona positiivisen käytöksen vahvistaminen ja negatiivisen sanktioiminen
Koulukiusaaminen on hyvä esimerkki tästä
104
Nuorten jengikäyttäytyminen on muuttunut Enemmistön käyttäytyminen on rauhoittunut
Alkoholin ja huumeiden käyttö on laskenut
Uutta vakavaa väkivaltaa on ilmennyt
”Mediasukupolven” arvaamaton väkivalta (Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki)
Taustalla arvomuutos: Mikään ei ole pyhää Viranomaisia ja auttajia uhataan entistä enemmän
Itsekkyys lisääntyy
Vanhemmuuden häviäminen
105
Tekojen takana yleensä piilossa oleva, vakava yksilöllinen häiriökehitys
Nuoren ongelmia on usein vaikea havaita, jos toimintakyky on kohtuullinen
Poliisin tutkimusten mukaan koulusurmaajille yhteistä: Koulukiusaaminen (uhri)
Eristäytyminen
Introverttius
Viihtyminen netin ääressä
Valehenkilöllisyys (sankari jne.)
Tuhopuheet
Fanaattisuus
Aseihannointi
Uhkaukset
106
Moniin riskitekijöihin on mahdotonta vaikuttaa suoraan
Yhteistyö vanhempien kanssa -> entäs jos ei onnistu?
Ongelmien havaitseminen ja lapsen / perheen rohkea ohjaaminen avun piiriin
Koulu voinee tarjota rajoja riskilapselle Välitön puuttuminen kaikkeen aggressiiviseen
käyttäytymiseen
Vaihtoehtojen tarjoaminen
Myönteisen vuorovaikutuksen edistäminen
Aikuissuhteiden tarjoaminen
Positiivinen palaute ja hyvän huomaaminen!
107
Puutu matalalla kynnyksellä Mitä ei saa tehdä, ei tosiaankaan saa tehdä koskaan, ei edes
perjantaina juuri ennen koulun loppua …
Lapset kertovat positiivisesti rajojen asettamisesta
Anna lapsen itse laatia rankaisu, jos tarpeen ja tee sopimus
Monitoroi omaa käyttäytymistä A-B-C – D1 tai A-B-C – D2
Räjähdystilanteiden ennakoiminen, vaikka se tuntuisi olevan väärin muiden kannalta
Anna aikaa hyvälle vuorovaikutukselle Reflektoi
Validoi tunteet ja tilanteet
Kysele sokraattisesti
Motivoivan muutoshaastattelun menetelmät
10
8
Varo ylireagointia ja turvattomuutta Maalaisjärki Aina voi kutsua poliisin paikalle rajoja asettamaan
Tunteet eivät saa aiheuttaa kärsimystä
työnteossa Menevät kyllä ohi Pelko ja ahdistus vaikeuttavat asioiden objektiivista
havainnointia ja aiheuttavat näköalattomia reaktioita Negatiiviset tunteet kuuluvat vuorovaikutuksessa
joskus vanhemmat kertovat siitä, miten heidän ei kannatakaan tehdä mitään, kun ennakkoasenne kuuluu…
Oma näkötorni vs. nuoren näkötorni
Erilaisten mielipiteiden hyväksyminen ja validointi, vaikkei itse olekaan samaa mieltä
Systemaattinen positiivinen vahvistaminen heti, kun menee rauhallisesti tai hyvin
109
Ongelmanratkaisutekniikat kasvatukseen mukaan
Ohjaus ja neuvonta
Hyvät sosiaaliset suhteet henkilökunnan kesken
Yhteisesti sovitut käytännöt ja toimintamallit tarvittaessa vaikka kunkin lapsen kohdalla koko työryhmän yhteistyönä
110
What you think is what you feel
Muuttamalla negatiivisia ajatuksia työstä voidaan
muuttaa myös niiden yhteydessä olevia haitallisia tunteita ja käyttäytymistä
Oma hyvinvointi ja hyvä mieli vähentää stressiä ja ahdistusta aivan tutkitusti haastavissa tilanteissa ja edesauttaa hyvien käytäntöjen löytymistä
111
Käytöstä joutuu kyllä tämän tuosta rajaamaan.
Mutta tunteet olisi hyvä ottaa vastaan, sillä silloin nuoren ei ehkä niin hanakasti tarvitse reagoida tunteisiinsa ongelmallisella käytöksellä tai defenssillä.
Me olemme emootioiden containereita.
112
Mitä teet sillä hetkellä, kun nuori pysähtyy?
Carpe diem!
Huomaa hyvä!
Validointi ja empatia
Motivointitekniikat
Sokraattinen kysely: nuori itse tuottaa haastattelun seurauksena uudenlaisia ratkaisuja ja oivalluksia ongelmallisiin tilanteisiin.
113
Tilanne johtaa ajatuksiin,
ajatukset johtavat tunnetiloihin… ja ne puolestaan johtavat
neurobiologisiin ja ruumiillisiin reaktioihin, esim. limbisen järjestelmän aktivoitumiseen, ja nämä reaktiot
johtavat lopulta tekoihin.
ON MONTA KOHTAA MISSÄ VOI YRITTÄÄ TEHDÄ MUUTA
114
Nuori kokee tilanteen haastavaksi tai epäreiluksi ◦ pettymys purkautuu aggressiona ketä tahansa
vastaantulijaa kohtaan
Nuori tuntee tulleensa väärin kohdatuksi ◦ pettymys purkautuu ymt tai sitä kohtaan suoraan tai
symbolisesti, joka on ”tehnyt hänelle vääryyttä”
Perhe vahvistaa aggressiota
Ryhmän vahvistama aggressio ◦ koulussa kohteena opettajat ja muut oppilaat ◦ Huom! Opettajien käytös voi vahvistaa myöskin aggressiota
◦ Lastensuojeluyksikössä???
115
Nuori ei pysty hillitsemään pettymystään ◦ purkautuu silmittömänä aggressiona
Nuori joutuu naurunalaiseksi tai tuntee itsensä epäonnistujaksi ◦ Itsetunto saa kolauksen, purkautuu aggressiona
Suora aggressio henkilökuntaa kohtaan ◦ Niin sanottujen häirikkönuorten käytös, usein takana
vahvistava ryhmä
◦ Voiko kutsua poliisin?
Ilmeistä, eleistä, puheista tulkittu aggressio ◦ Onko totta?
◦ Pelko ruokkii aggressiota puolin ja toisin
Neurobiologiseen tai psykiatriseen dg:in kuuluva aggressio
116
Muutoksesta pitää tehdä yhtä houkutteleva ja
palkitseva kuin häiriökäyttäytymisestä Häiriökäyttäytymiseen puututaan heti, tarvittaessa jopa
poliisi, josta viranomaismenettelyt (sovittelu jne.) Ei tarvitse odottaa katastrofia Oma spesiaaliryhmä tms. juttu (ohjattu vertaistuki), joka
voi järjestää diskoja jne. Terapian keinoja
Eläinten kanssa työskentely Omat työt Empatian harjoittelu Iso vastuu jostain asiasta ja sen sujumisesta (positiivinen
palaute) Mikäli negatiivisen voi jättää huomiotta, kannattaa jättää, ei
palkita törttöilyä edes huomiolla…
117
Se on kaikista tärkein!
Eli nuoren ja työntekijän välinen suhde.
Nuorten keskinäiset suhteet.
Nuorten suhteet primaariperheeseen/ sukuun
Nuoren suhteet muihin tärkeisiin aikuisiin.
Aikuisten keskinäiset suhteet
118
Älä jätä asiaa selvittelemättä
Älä jätä selvittelyä ensi viikkoon… => syy-seuraussuhde on tärkeä
Konflikteissa ensin osapuolet erikseen => Sopiminen vasta sitten, kun se on mahdollista
Paikalla ollut aikuinen selvittelee => Nuoret eivät selvittele asioita ilman aikuisia! => Sopimiseen on päästävä, riita ei voi jäädä ilmaan => Sopimisen jälkeen on uusi alku eikä sovittuihin tilanteisiin enää palata!
Mitä ”haastavampi nuori”, sitä tärkeämpää on luottamuksen rakentaminen!
119
Voi olla hyvinkin haastavaa päästä selville, mistä nuoren tilanteessa on kyse.
Tämän vuoksi on erityisen tärkeää pyytää muiden alojen asiantuntijoita yhteistyöhön, kun paneudutaan huolta herättäneen nuoren asioihin.
Se, että toiset ammatti-ihmiset näkevät nuoren erilaisessa valossa, on rikkaus, jota voi hyödyntää hahmottaessaan tilannetta.
Missään tapauksessa ei ole kyse siitä, että psykologi tai opettaja tai sossu tai joku muu taho tietäisi sinänsä paremmin nuoren asiat. (paitsi korkeintaan sosionomit )
Yhdistämällä eri näkökulmat saadaan suunniteltua paras mahdollinen lähestymistapa ongelmiin.
120
Kouluun liittyvien asioiden välttely, jotka mahdollisesti aiheuttaa pahaa oloa;
Sosiaalisten tai arvottavien tilanteiden välttely;
Huomionhakuisuus ja tuki muilta henkilöiltä;
Voimakas koulun ulkopuolisiin tekijöihin turvautuminen
121
koulunkäyntihaluttomuus usein alkaa 1.-2. yläkouluvuoden aikana.
Koulusta kieltäytyvillä huomattiin esiintyvän paitsi ahdistuneisuusoireita myös mielialaoireita ja käytösongelmia.
Yli puolessa tapauksista näytti perheessä olevan psykiatrisen sairauden historiaa.
Koulunkäyntihaluttomuuden on joskus oletettu liittyvän kognitiivisiin taitoihin, mutta tällaiselle ei ole löytynyt tutkimuksellista tukea. Tutkimukset ovat sen sijaan osoittaneet, että koulunkäyntihaluttomien joukossa on yhtä lailla oppimisvaikeuksista kärsiviä kuin huippulahjakkaitakin oppijoita.
122
Koulunkäyntihaluttomien lasten ja nuorten taustalta voidaan löytää Kearneyn ja Silvermanin (1995) mukaan viisi eri perhetyyppiä, jotka usein osittain sekoittuvat tosiinsa eivätkä näin ole selkeärajaisia.
Päätyypit ovat toisiinsa kietotunut perhe (the enmeshed family),
konfliktialtis perhe (the conflictive family),
etäisyyskeskeinen,
välinpitämätön perhe (the detached family),
eristäytynyt perhe (the isolated family),
Kuudennen tyypin muodostaa ns. moniprofiilinen perhe, jossa on piirteitä kahdesta tai useammasta pääperhetyypistä.
(Tämäntyyppistä perheiden syyllistävää kategorisointia nykyään kuitenkin vältettäneen. Sen merkitys on lähinnä auttaa ammattilaisia oivaltamaan ilmiön taustalla olevat moninaiset syytekijät.)
123
Miksi lapsi välttää kouluun liittyviä tilanteita? Miksi lapsi pakenee tilanteita, joissa hänen on
toimittava yhdessä vertaistensa kanssa tai joissa häntä arvioidaan (esiintyminen luokan edessä jne.)?
Mikä puolestaan houkuttaa häntä jäämään kotiin tai haluamaan mennä vanhempien mukana töihin?
Mikä saa hänet hakeutumaan ennemmin kavereiden ja esim. videopelien, tietokoneen pariin kuin menemään kouluun?
Kahteen ensimmäiseen funktioon vaikuttavat negatiiviset käyttäytymisen vahvistajat ja kahteen jälkimmäiseen positiiviset käyttäytymisen vahvistajat.
124
Jos koulunkäyntihaluttomuuteen ei puututa ajoissa, tilanne voi päästä kroonistumaan, jolloin sen hoitaminen on todella vaikeaa ja joudutaan joskus turvautumaan jopa psykiatriseen osastohoitoon.
125
Nuori / lapsi, joka ei halua käydä koulua tarvitsee moniammatillista apua.
Opettajat ovat keskeinen osa tätä moniammatillista tiimiä. Ehkä jopa keskeisin.
126
Ns. terveessä perheessä (healthy family functions), jossa diagnoosi on selkeä ja/tai lapsi kieltäytyy menemästä kouluun välttääkseen negatiivisia tunteita herättäviä asioita, hoidon tulisi fokusoitua lapseen.
Hoitomuotoina suositellaan esim. tapaukseen sopivaa rentoutusterapiaa ja asteittaista tai jopa välitöntä "sopeuttamista" takaisin kouluun.
Vanhempien tulisi osaltaan kannustaa ja tukea lasta kouluun menossa.
127
Toisiinsa kietoutuneessa perheessä, jossa diagnoosi on kompleksinen ja lapsella esiintyy monenlaisia ahdistushäiriöitä ja lapsi kieltäytyy menemästä kouluun saadakseen huomiota, suositellaan pääasiallisen hoidon fokusoituvan vanhempiin tai jompaankumpaan heistä.
Vanhemmuusrooleja (ylihuolehtivainen äiti/passiivinen isä) voidaan muuttaa esim. pyrkimällä vähentämään äidin aktiivisuutta ja riippuvuus-sidoksisuutta lapseen ja lisäämällä isän aktiivisuutta ja sidoksisuutta lapseen tai tapauksesta riippuen päinvastoin.
Joka tapauksessa vanhempien roolit rajojen asettajina suhteessa lapseen pyritään palauttamaan ja rajoja täsmentämään.
Yleensä tarvitaan siis perheneuvolan apua.
128
Etäisyyskeskeisessä, välinpitämättömässä perheessä, jossa on epäselvä diagnoosi tai useita diagnooseja ja/tai lapsi kieltäytyy menemästä kouluun, koska saa koulun ulkopuolelta positiivista käytöksen-vahvistamista, hoidon tulisi fokusoitua koko perheeseen yhdessä.
Terapiamuotona suositellaan sopimusperusteista toimintamallia, jossa perhe joutuu neuvottelemaan eri vaihtoehdoista ja päätymään yhteiseen ratkaisuun lapsen koulunkäyntihaluttomuuden hoitamiseksi.
Tässä perheelle tarjoutuu mahdollisuus parantaa sisäistä kommunikaatiotaan ja ongelmanratkaisuaan muissakin elämäntilanteissa.
129
Eristäytyneen perheen hoitovaihtoehdoista on vähemmän tietoa saatavilla, suositus on, että hoito kohdistuu erikseen vanhempiin ja lapsiin.
Tämäntyyppisessä perheessä lapsi usein kieltäytyy menemästä kouluun, koska pelkää sosiaalisia ja arvottavia tilanteita.
On mahdollista, että lasta on kotona kehotettu olemaan osallistumatta kodin ulkopuoliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen tai siihen on muuten ehkäisevästi vaikutettu, joten yksi terapian päätavoitteista olisikin kehittää lapsen sosiaalisia taitoja esim. roolileikkien, kognitiivisen terapian avulla yms.
Toinen tärkeä tavoite on motivoida vanhempia 13
0
Konfliktialttiissa perheessä lapsen koulunkäyntihaluttomuuden taustalta usein löytyy monia vaikeasti määriteltäviä emotionaalisia häiriöitä ja käytöshäiriöitä (esim. ahdistuneisuutta, huonoa koulumenestystä, lainrikkomuksia).
Terapian tulisi kohdistua koko perheeseen ja terapian keskittyä ensisijaisesti lapsen koulunkäyntihaluttomuuden hoitoon huolimatta laajasta kokonaispsykopatologiasta.
Hoidossa tulisi keskittyä myös vanhempien keskinäisen ja vanhempien ja lapsen välisen vuorovaikutuksen parantamiseen ja konfliktialttiuden vähentämiseen.
131
Perheet, joissa koulunkäyntihaluttomuutta esiintyy, edustavat usein sekoitusta edellä mainituista perhetyypeistä.
Hoidossa ja tuki-interventioissa tulisikin käyttää selektiivistä yhdistelmää eri hoitomuodoista ensisijaisesti koulunkäyntihaluttomuuden hoitamiseksi ja perheen sisäisen (ja ulkoisen) kommunikaation parantamiseksi.
132
On hyvä toisaalta muistaa, että kaikki defenssit ovat olemassa ”tilauksesta ja tarpeesta”. Niiden väkisin purkaminen on psykologista väkivaltaa ja manipulaatiota, josta voi koitua ihmiselle vakavia seurauksia. Ihmisen on voitava itse luopua omista defensseistään ja hän useimmiten tekeekin niin siinä vaiheessa kun hän huomaa, ettei hän enää niitä tarvitse. Nämä prosessit voivat tapahtua myös alitajuisesti. Ohessa on esimerkkejä, joiden avulla ihminen yleensä saa perusturvallisuuden tunnettaan lisättyä siinä määrin, että vastustus ja muutkin defenssit vähenevät.
133
* kiihtynyt ihminen kuunnellaan rauhalliseksi.
* tärkeää on, että johtaja pysyy rauhallisena.
* älä vastaa vastustukseen (juupas – eipäs).
* nosta johdettavan puheesta jotain rakentavaa.
* tee myönnytyksiä ja ole kiertäen samaa mieltä
”tilannehan on vaikea…”
* myötääminen kysyy voimia, mutta tuo voiton!
134
Ansat ovat useimmiten johtajan tiettyjä puhetapoja, jotka lisäävät kitkaa keskustelussa. Ne pysäyttävät keskustelun kulun, dialogi muuttuukin monologiksi. Ne muuttavat ilmapiiriä ja tekevät haastattelusta vaikean. Kitkasta kertoo johdettavan vastarinta tai myöhemmin osoittautunut suunnitelman vastainen toiminta. Ansat toimivat laadukkaan kuuntelun esteinä. Ohessa on muutamia yleisiä ansoja:
135
- peräkkäisiä kysymyksiä liikaa.
- työntekijä kerää paljon tietoa.
- johdettava vastaa lyhyesti ja on passiivinen.
Miten pois:
- kuuntele tarinaa mielenkiinnolla.
- vain kolme kysymystä peräkkäin.
- vahvista ja reflektoi, mutta älä heti arvioi.
136
- johtajan kannanotto saa johdettavan puolustautumaan.
- ongelma säilyy, piiloutuu ja alkaa peli.
Miten pois:
- kysy mitä johdettava itse ajattelee asiasta.
- käytä hänen omia ilmaisujaan, ei määrittelyä.
- kuuntele mikä on hänen mielestään olennaista.
137
- johtaja neuvoo on liian innokkaasti.
- johdettavan vastuullisuus vähenee.
- johdettavan kiinnostus yhteistyöhön vähenee.
Miten pois:
- malttia tiedonjakamiseen, tiedolle tulee aika.
- anna tietoa kun johdettava sitä pyytää.
- varmistu, että saat luvan neuvoa.
138
- luokittelu koetaan leimaamiseksi.
- se herättää vastarintaa, loukkaantumista ja puolustushalun.
- aiheuttaa epärakentavaa ristiriitaa.
Miten pois:
- pyritään kiinnittämään huomio huoliin, haittoihin ja seurauksiin.
- yhteistä määrittelyä: mistä tässä on kyse?
139
- johtaja kiirehtii muutokseen.
- johdettava kokee että ei tule kuulluksi eikä asiaa ei tutkita tarkasti.
Miten pois:
- yritä miettiä mikä on johdettavan elämän kokonaisuus ja miten hän sen itse hahmottaa.
- mikä on johdettavan kannalta nyt ajankohtaista?
140
- syyllinen on löydyttävä, vaikka ulkopuolelta.
- sekä johtaja että johdettava etsivät syntipukkia.
- esiin tulee selityksiä mutta ei ratkaisuja.
Miten pois:
- totea kysymys syyllisyydestä vaikeaksi.
- kysy avoimia kysymyksiä merkitysten selvittämiseksi.
- mikä häntä huolestuttaa, mikä auttaisi eteenpäin?
141
Mitä keinoja koululla (ja yksittäisellä opettajalla) on auttaa lasta/ nuorta, joka kärsii koulunkäyntihaluttomuudesta?
Keskustelkaa hetki taas vierustoverin kanssa kaikista mahdollisista ideoista, mitä mieleenne juolahtaa aiheeseen liittyen.
142
?
Keskustele heti vierustoverin kanssa siitä, tulisiko mieleen jotakin kysyttävää tai kommentoitavaa?
143
Paljon kiitoksia mielenkiinnosta, mukanaolosta ja oikein mukavaa loppuvuotta kaikille.
Jos teille tulee minulle joskus jotakin asiaa:
Email: [email protected]
Tervetuloa toistekin, tarjonta on esillä sivuilla:
www.psyk.fi
144
