HTO/ Hn Ismo Tuominen

24.10.2013 1(13)

STM075:00/2011

Meritullinkatu 8, Helsinki

PL 33, 00023 VALTIONEUVOSTO

www.stm.fi

Puhelin (09) 16001

Telekopio (09) 160 74126

e-mail: kirjaamo.stm@stm.fi

etunimi.sukunimi@stm.fi

LAUSUNTOYHTEENVETO

ARVIOMUISTIO ALKOHOLILAIN UUDISTAMISTARPEISTA

Sosiaali- ja terveysministeriön yllä mainitusta luonnoksesta pyydettiin 21.8.2013 päivätyllä

lausuntopyynnöllä lausuntoja viimeistään 30.9.2013.

Lausunnot saatiin seuraavilta tahoilta:

Liikenne- ja viestintäministeriö

Maa- ja metsätalousministeriö

Oikeusministeriö

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Sisäasiainministeriö

Työvoima- ja elinkeinoministeriö

Valtiovarainministeriö

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Työterveyslaitos

Aluehallintovirastot (6 kpl)

Lapsiasiavaltuutettu

Evira

Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Viestintävirasto

Opetushallitus

Poliisihallitus

Tietosuojavaltuutetun toimisto

Tulli

Verohallinto/ Harmaan talouden selvitysyksikkö

Alko Oy

Kuntaliitto ry

Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Suomen Yrittäjät ry

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

Ehkäisevän päihdetyön verkosto (sis. Ehkäisevä

päihdetyö EHYT ry)

Suomen Vanhempainliitto ry

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Suomen ASH ry

Lastensuojelun Keskusliitto ry

Sininauhaliitto ry

Naistenkartano ry

Raittiuden Ystävät ry

Suomen Lääkäriliitto ry

Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry

Olutliitto ry

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry

Suomen Pienpanimoliitto ry

Alkoholijuomateollisuusyhdistys ry

Suomen Viiniyrittäjät ry

Päivittäistavarakauppa ry

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry

Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys ry

Suomen Bensiinikauppiaitten Liitto ry

Suomen Lähikauppa Oy

Lausunnoissa kannatetaan yleisesti sitä, että alkoholihaittoja tulisi vähentää. Kaikki

arviomuistiossa esitetyt keinot saavat kannatusta lähinnä terveyden ja hyvinvoinnin

edistämiseen liittyvillä perusteilla ja toisaalta myös vastustusta lähinnä elinkeinopoliittisilla

perusteilla.

2(13)

1. Alkoholiolojen nykytila

Arviomuistiossa on kuvattu alkoholilainsäädännön ja alkoholiolojen nykytilaa sekä

alkoholilain perusrakennetta.

Lausunnoissa ei kiistetä sosiaali- ja terveysministeriön valmistelussa käyttämää tietopohjaa.

Elinkeinoelämän näkökulmasta huomautetaan yleisesti, että lainsäädännön vaikutuksia on

arvioitu tässä vaiheessa yksipuolisesti terveyden kannalta. Panimoliitto vaatii lisäämään

alkoholipoliittisten keinojen vaikuttavuustutkimusta, sillä muistiossa käytetyt tiedot ovat

lähinnä historiaa luotsaavia. Valvira katsoo, että sosiaaliset haitat ovat jääneet vähemmälle

huomiolle kuin terveyshaitat.

Elinkeinoelämän taholta kritisoidaan eniten alkoholin matkustajatuonnin arvioita, joiden

nähdään olevan alimitoitettuja. PAM arvioi, että todellisuudessa matkustajatuontimäärät

ovat 2−3-kertaiset verrattuna esitettyihin lukuihin.

Alkoholilain uudistamista pidetään tarpeellisena myös perustuslain lakiteknisten

vaatimusten ja ajan kulumisen vuoksi. Toisaalta nykyinen alkoholilain perusrakenne

hyväksytään edelleen: Alkoholijuomien vähittäismyyntimonopoliin, muun

alkoholielinkeinon luvanvaraisuuteen ja nykyiseen viranomaisvalvonnan organisaatioon ei

esitetä muutoksia.

Ainoat muutosesitykset Alkon monopolijärjestelmän rakenteeseen koskevat 5,5–7 % oluiden

myynnin vapauttamista, tilaliköörien myyntioikeuksia valmistajille (Suomen Viiniyrittäjät)

ja tukkukauppojen yritysmyynnin vapauttamista (PTY Horeca).

Alkoholijuomateollisuusyhdistys vaatii, että luvanvaraista vähittäismyyntiä koskeva

vaatimus 2,8−4,7 %:n alkoholijuoman valmistamisesta ”käymisteitse” poistetaan ja

huomauttaa, että nykyinen rajanveto syrjii unionioikeuden vastaisesti alkoholia sisältäviä

tislattuja juomia.

2. Alkoholilain kokonaisuudistuksen keskeiset tavoitteet

Arviomuistiossa on esitetty, että lainvalmistelulle tulisi asettaa nykyistä konkreettisemmat ja

mitattavat kansanterveyttä koskevat tavoitteet.

3(13)

Useissa lausunnoissa huomautetaan, että varsinaisen lain tavoitesäännöksen tulisi olla eri

asia ja mahdollisimman selkeä.

Viranomaiset ja järjestösektori kannattavat laajasti uudistukselle konkreettisempia ja

mitattavia tavoitteita. Lisäehdotukset koskevat erityisesti lasten hyvinvointia koskevia

tavoitteita ja mittareita (Lapsiasiavaltuutettu, Ehkäisevän päihdetyön verkosto).

Lausunnoissa viitataan myös hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan, jossa

alkoholihaittojen vähentäminen on osa työurien ja työkyvyn lisäämistä.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto korostaa, että laissa tulee ottaa paremmin huomioon

”passiivisen juomisen” näkökulma eli alkoholihaitat kaikille alkoholinkäyttäjien läheisille ja

yhteiskunnalle.

Esimerkiksi STTK vertaa uudistettavan lainsäädännön mahdollisuuksia tupakkalain

saavutuksiin. Toisaalta MaRa kiinnittää huomiota kansalaisten asenteiden ja yleisen

ilmapiirin muutokseen: Alkoholipolitiikalla on vaikea saavuttaa tuloksia, jos ”alkoholin

nauttiminen missä tahansa, miten tahansa ja milloin tahansa on perusoikeus, jota ei saa

rajoittaa.”

Alkoholin saatavuutta pidettiin sekä valvontaviranomaisten että terveysjärjestöjen

lausunnoissa jo riittävänä eli sitä ei ainakaan tulisi lisätä entisestään.

Elinkeinotoimijat eivät varsinaisesti vastusta alkoholijuomien saatavuuden rajoittamista

yleisellä tasolla, mutta lausunnoista välittyy joko yleinen huoli elinkeinon

toimintamahdollisuuksista – erityisesti matkustajatuonnin vaikutusten alla – tai selkeä

vaatimus kilpailupolitiikan ja elinkeinonäkemysten ensisijaisuudesta. Vaikka rajoituksia ei

varsinaisesti vastustettaisi, niiden tehokkuuteen ei uskota.

EK pitää tärkeänä, että uudistusta valmistelemaan asetettaisiin laajapohjainen työryhmä,

jossa olisivat edustettuina alkoholielinkeinojen ja valvontaviranomaisten lisäksi ainakin

oikeusministeriö ja työvoima- ja elinkeinoministeriö.

Oikeusministeriön ja Olutliiton mukaan julkinen valta voisi lähestyä alkoholinkäyttöä myös

positiivisesti ja edistää erilaisilla toimillaan hyväksyttävää alkoholinkäyttöä. Olutliitto

asettaa kyseenalaiseksi koko alkoholipolitiikan perusteet: Valmistelu osoittaa vanhakantaista

4(13)

näkemystä. Kokonaiskulutuksen, haittojen ja alkoholikuolleisuuden mittaaminen vie

keskustelua harhaan ihmisten todellisista ongelmista, jotka johtavat alkoholiongelmiin.

3. Alkoholilain kokonaisuudistuksen tavoitteiden keskeiset toteuttamiskeinot

- Yleinen hyvinvointi- ja terveyspolitiikka

Arviomuistiossa korostetaan yleisen hyvinvointi- ja terveyspolitiikan olevan avainasemassa

myös alkoholihaittojen vähentämisessä. Työterveyslaitos ja työelämän järjestöt korostavat

työelämän omien toimien ja varhaisen puuttumisen merkitystä. Esimerkiksi kouluissa

vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä kannattavat Opetushallitus ja Suomen

Vanhempainliitto. Lapsiasiavaltuutettu ja lastensuojelujärjestöt korostavat voimakkaasti

tarvetta suojella lasten oikeuksia myös vanhempien alkoholinkäyttötilanteiden ja hoidon

yhteydessä.

Erityisesti elinkeinoelämän piirissä kaivataan kaikkien tahojen yhteistyöllä tehtävää

valistusta ja asennekasvatusta ja laajemmin myös kulttuurista muutosta. Valistusta ja

asennekasvatusta tarjotaan alkoholin hintaa ja saatavuutta sääntelevän politiikan

vaihtoehdoksi. Panimoliitto korostaa myös suurkuluttajiin kohdennettavien toimivien

päihdepalveluiden tarvetta.

Lastensuojelun keskusliitto huomauttaa, että alkoholipoliittiselle keskustelulle on tyypillistä,

että siinä toistuvat samat (usein virheelliset) argumentit ja virheelliset uskomukset vuodesta

toiseen. Lainvalmisteluun tulisi tämänkin vuoksi yhdistää huolella valmisteltua

tiedottamista, jolla muutosten tarpeellisuus perusteltaisiin.

- Alkoholin hinnan nostaminen alkoholiverotuksella (VM)

Arviomuistiossa esitetään alkoholiverotuksen nostamista säännöllisin väliajoin,

matkustajatuonnin seurantaa sekä ilmoitusvelvollisuuden säätämistä matkustajatuonnin

valvontaan.

Valtiovarainministeriö toteaa, että alkoholiveron korotuksia tarkastellaan

tapauskohtaisesti, matkustajatuontia hillitseviä toimia on jo päätetty eikä

ilmoitusvelvollisuutta ole tarpeen ottaa käyttöön.

5(13)

Alkoholiverotuksen käytön osalta lausunnot jakautuvat muutoin selvästi kahteen leiriin.

Verotuksen aktiivista käyttöä kannattavat erityisesti terveysjärjestöt ja sitä vastustavat

elinkeinojärjestöt.

Matkustajatuonnin kehitys herättää laajaa huolta viranomaisten ja elinkeinon keskuudessa.

Alkoholiverotuksen nähdään tuhoavan myös matkustajatuonnin välityksellä kotimaisten

alkoholielinkeinojen toimintaedellytyksiä. Tulli toteaa, että muuhun kuin omaan käyttöön

päätyy matkustajatuonnista tällä hetkellä arviolta 20–25 %. Ilmoitusvelvollisuuden

säätäminen ja muut matkustajatuontia rajoittavat toimet (esim. laittoman välittämisen

valvonta) saavat laajaa tukea.

Työvoima- ja elinkeinoministeriö suhtautuu alkoholiveron korotuksiin epäillen ja

huomauttaa, että niillä ei ole ollut suurta kulutusta vähentävää vaikutusta.

- Alkoholijuomien nauttimisen rajoittaminen julkisilla paikoilla (SM)

Arviomuistiossa esitetään alkoholijuomien nauttimisen rajoittamista määrittelemällä

nykyistä tarkemmin nauttimiskieltoalueet ja valtuuttamalla kunnat päättämään puistoissa

tapahtuvan nauttimisen rajoituksista.

Esimerkiksi sisäasiainministeriö, Poliisihallitus, Kuntaliitto, Ehkäisevän päihdetyön

verkosto sekä useat elinkeinojärjestöt kannattavat kieltoalueiden täsmentämistä ja

kunnallisen päätösvallan lisäämistä. MaRa vaatii, että alkoholijuomien nauttiminen on

kiellettävä edelleen myös ”julkisissa tilaisuuksissa” ja huomauttaa, että anniskelupaikkojen

pikkutarkat säännöt ja niiden ulkopuolella tapahtuva runsas ja rajoittamaton julkijuopottelu

eivät ”kuulu samaan maailmaan”.

Oikeusministeriö huomauttaa, että lakia alemmanasteisten oikeussääntöjen antamista tulee

arvioida perustuslain kannalta. Joka tapauksessa oikeusministeriö ei pidä nykyisen

järjestyslain muuttamista tarkoituksenmukaisena, sillä muistionkin mukaan ongelmat

liittyvät valvontaan, johon ehdotuksella ei vaikutettaisi.

Sisäasiainministeriö esittää, että sen hallinnonalalle kuuluva esitys järjestyslain

muuttamiseksi voitaisiin valmistella alkoholilain valmistelun yhteydessä liitelakina.

6(13)

- Rattijuopumuksen promillerajojen alentaminen (OM)

Arviomuistiossa esitetään rattijuopumuksen promillerajan laskemista 0,2 promilleen.

Oikeusministeriö toteaa, että valtioneuvoston tieliikenteen parantamisesta 5.12.2012

antaman periaatepäätöksen mukaan nykyinen promilleraja on edelleen perusteltu

liikenneonnettomuusriskin perusteella arvioituna.

Oikeusministeriö katsoo, että rattijuopumukset ovat jo vähentyneet eikä tutkimustieto tue

näkemystä, että pienet promillemäärät liikenteessä olisivat siinä määrin vaaraksi, että

promillerajaa tulisi laskea. Rattijuopumuksen rangaistavuuden todellinen tarkoitus on

parantaa vain liikenneturvallisuutta eikä ole hyväksyttävää käyttää sitä muihin tarkoituksiin.

Liikenne- ja viestintäministeriö pitää tärkeänä alentaa tieliikenteessä rattijuopumuksen

promilleraja 0,2 promilleen ja vesiliikennejuopumuksen raja 1,0 promillesta alaspäin.

Samoin sisäasiainministeriö suhtautuu alentamiseen myönteisesti. Liikenne- ja

viestintäministeriö viittaa kuitenkin siihen, että tässä vaiheessa promillerajaa ei siis muuteta,

muuteta, vaan valvontaviranomaisten mahdollisuutta puuttua päihtyneiden kuljettajien

toimintaan parannetaan tieliikennelain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Promillerajan alentaminen saa laajaa kannatusta erityisesti järjestösektorilta. Esimerkiksi

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että promillerajan laskeminen vaikuttaisi kansalaisten

juomatapoihin ja käyttäytymiseen siten, että vaikutukset näkyisivät väestötasolla jopa

kokonaiskulutuksen laskuna.

Lausunnoissa viitataan myös alkolukkojen käytön lisäämiseen ja rattijuopumukseen

syyllistyneiden päihdetilanteen kartoittamiseen.

4. Ehdotukset alkoholilainsäädännön päälinjauksiksi

Alkoholin saatavuuden yleinen rajoittaminen

Arviomuistiossa esitetään alkoholin saatavuuden yleistä rajoittamista esimerkiksi

vähittäismyynnin myyntiaikoja ja tarvittaessa vähittäismyynnissä olevien alkoholijuomien

alkoholipitoisuutta vähentämällä.

7(13)

Alkoholilain valvontaviranomaiset sekä terveys- ja lastensuojelujärjestöt katsovat

poikkeuksetta, että alkoholijuomien saatavuutta ei tulisi enää lisätä. Sekä myynnissä olevien

alkoholijuomien alkoholipitoisuuden että viikonlopun myyntiaikojen rajoitusta kannatettiin

tässä joukossa yleisesti. Alko katsoi, että alkoholijuomien vähittäismyynti voisi kaikissa

myyntipisteissä alkaa vasta kello kymmenen.

Elinkeinoelämää lähellä olevat viranomaistoimijat (työvoima- ja elinkeinoministeriö,

kilpailu- ja kuluttajavirasto) ja elinkeinoelämän järjestöt kritisoivat alkoholin myynnin

rajoituksia vedoten kilpailu-, talous- ja työllisyysvaikutuksiin. Työvoima- ja

elinkeinoministeriö huomauttaa, että rajoituksia tulisi kohdistaa Alkon myyntiin eikä

vähittäiskauppaan. Panimoliitto, Pienpanimoliitto, Päivittäistavarakauppa, työvoima- ja

elinkeinoministeriö ja Olutliitto katsovat, että yleisten rajoitusten sijasta tulisikin siirtää

kulutusta miedompiin alkoholijuomiin.

Toisaalta esimerkiksi Valvira, THL ja Alkoholijuomateollisuusyhdistys katsovat, että

rajoitukset tulisi kohdistaa vähittäiskauppaan eli siihen jakelukanavaan, jonka myynti on

kasvanut eniten. Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys täsmentää tätä vaatimusta

toteamalla, että mietojen alkoholijuomien kulutusta saatavuuden ja hinnan keinoin suosinut

alkoholipolitiikka on uudistettava.

Päivittäistavarakauppa huomauttaa, että myyntiaikojen rajoittaminen voisi supistaa kaupan

aukioloaikoja, johtaa jopa 3000 henkilötyövuoden vähennyksiin ja kauppakuolemiin ilman,

että toimenpide tuoreen selvityksen mukaan edes vaikuttaisi mainittavasti kulutukseen.

Suomen Bensiinikauppiaitten ja Liikennepalvelualojen Liitto huomauttaa samoin, että

huoltoasemien osuus kulutuksesta on vähäinen tuotteiden hinnoittelunkin vuoksi ja

rajoituksilla uhattaisiin jälleen pieniä asiakkaita monin tavoin palvelevia liikepaikkoja.

Suomen Lähikauppa vastustaa myös rajoituksia ja huomauttaa, että ne johtaisivat kaupan

keskittymiseen ja kertaostosten kasvamiseen.

PAM kannattaa juhlapäiviä koskevia vähittäismyyntirajoituksia ja on valmis selvittämään

sunnuntaimyynnin rajoitusten vaikutuksia, mutta vastustaa päivittäisen myyntiajan

kiristyksiä. Se huomauttaa, että huoltoasemien myyntikielto ja rajoitukset ovat nykyisin

vaikeita toteuttaa.

Vähittäismyynnissä myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuuden alentaminen saa

periaatteellista kannatusta Valviralta, THL:lta, SAK:lta, terveysjärjestöiltä ja

8(13)

Alkoholijuomateollisuusyhdistykseltä ja vastustusta erityisesti Päivittäistavarakaupalta ja

muilta kaupan toimijoilta. Päivittäistavarakauppa muistuttaa PTT:n selvityksestä, jonka

mukaan toimenpide vähentäisi verotuloja ja työllisyyttä, lisäisi matkustajatuontia ja

vaarantaisi vajaan 1000 pienen kaupan ja kioskin olemassaolon. Lisäksi kuluttajien palvelut,

alueellinen tasa-arvo ja terve kilpailu vaarantuisivat.

Esimerkiksi THL, useat AVIt ja SAK muistuttavat, että vähittäismyyntiaikojen rajoittaminen

ja julkijuomisen vähentäminen voisi lisätä ravintolapalvelujen kysyntää ja siirtää juomista

kontrolloituihin ympäristöihin. Toisaalta SAK huomauttaa, että rajoituksiin liittyy herkästi

työturvallisuusnäkökohtia.

Aluehallintovirasto ehdottaa, että vähittäismyynnin rajoitukset voitaisiin toteuttaa

esimerkiksi kieltämällä myynti kioskeissa ja huoltamoilla siten, että vähittäismyyntilupa

myönnettäisiin vain yli 200 m²:n myymälöille. Toisaalta esimerkiksi Suomen Lähikauppa

vaatii, että mitään rajoituksia ei ainakaan saisi toteuttaa pienille myymälöille.

Ehkäisevän päihdetyön verkosto esittää uusina mahdollisuuksina alkoholijuomien sijoittelua

kaupoissa koskevia säännöksiä, joilla määriteltäisiin erilliset myyntialueet ja kiellettäisiin

alkoholijuomien houkutteleva sijoittelu.

Alkoholin saatavuuden rajoitusten valmisteluun nostettiin voimakkaasti esiin arvioita

uudistuksen taloudellisista vaikutuksista. Esimerkiksi työvoima- ja elinkeinoministeriö,

Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Päivittäistavarakauppa ja MaRa katsovat, että elinkeino- ja

kilpailupolitiikan näkökulmasta vähittäismyyntiin ja anniskeluun liittyvillä pienilläkin

rajoituksilla on ensinnä suuria vaikutuksia jopa koko elinkeinoalan toiminta- ja

työllistämisedellytyksiin ja toiseksi rajoitukset voivat kohdistua pahimmalla tavalla

erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka palvelevat monin tavoin asiakkaita.

Panimoliitto korostaa kotimaisen oluen merkittäviä maatalous-, työllisyys- ja

finanssivaikutuksia.

Erilaisia erityisnäkökulmia, jotka tulisi ottaa huomioon, esitettiin seuraavasti:

- Liikenne- ja viestintäministeriö: Merenkulun sekä lento- ja rautatieliikenteen

toimintaedellytykset

- Maa- ja metsätalousministeriö: Tilaviiniyritysten toimintaedellytykset sunnuntaimyynnissä

- MTK: Alkutuotannon toimintaedellytykset sekä maaseutumatkailu

- Kuntaliitto: Paikallinen elinkeinopolitiikka ja paikallisen elinvoiman tukeminen

9(13)

Alkoholijuomien nauttimistilanteiden rajoittaminen

Arviomuistiossa esitetään, että yleisen saatavuuden rajoittamisen lisäksi tulisi akuutteja

alkoholihaittoja vähentää erityisin keinoin.

Sisäasiainministeriö kannattaa ravintoloiden aukioloaikojen lyhentämistä, ravintolan oman

järjestyksenpidon seurantaa ja lähiympäristön melu- ja muiden haittojen ehkäisyä.

Aluehallintovirastot kannattavat ravintoloiden myyntiaikojen selkeämpiä ja tiukempia

rajoituksia. Selkeimpänä mallina pidetään esimerkiksi anniskelun jatkoajoista luopumista,

mutta lupajärjestelmä voitaisiin rakentaa myös ravintolan toiminta-ajatuksen perusteella,

jolloin vain yöravintolat voisivat jatkaa anniskelua kello kolmeen.

Mara ja PAM vastustavat anniskelun rajoituksia. MaRa korostaa, että kahden tunnin

lyhennys anniskeluaikaan veisi tuhansia työpaikkoja ja siirtäisi vain nauttimista valvonnan

ulkopuolelle. Sekä Mara että PAM katsovat, että jatkoaikalupajärjestelmä tulisi selkeyttää ja

luvan myöntämisen edellytyksenä arvioitaisiin järjestyksenpito- ja lähiympäristön

haittanäkökulmat.

MaRa ei vaatisi ravintolan tyhjentämistä anniskeluajan päätyttyä määrätyssä ajassa, mutta

PAM ei hyväksy tuntia pidempää tyhjennysaikaa. Tyhjentämisaika on nykyisin puoli tuntia.

5. Hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksen lisääminen

Arviomuistiossa esitetään, että alkoholihallinnossa lisättäisiin paikallisia

vaikutusmahdollisuuksia eri keinoin.

Kuntaliitto ja terveysjärjestöt kannattavat kuntien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä sekä

julkijuopottelun ehkäisemisessä että anniskelu- ja jatkoaikalupien myöntämisessä. THL:n

Paikallisen alkoholipolitiikan hanketta pidettiin erityisen hyvänä esimerkkinä paikallisesta

toiminnasta.

Paikallisten lupalausuntojen merkitystä on halua lisätä myös lupahallinnossa, mutta sitovia

lausunnoista ei haluta. MaRa kannattaa paikallista yhteistyötä, mutta ei kannata uutta lakiin

kirjattua menettelyä asiasta.

10(13)

6. Yritystoiminnan hallinnollisen taakan vähentäminen

Arviomuistiossa esitetään, että luvanhaltijoiden omavalvontaa vahvistettaisiin ja

hallinnollista taakkaa vähennettäisiin.

Omavalvonnan korostaminen ja hallinnollisen taakan vähentäminen saa periaatteellista

kannatusta erityisesti Valvirasta, aluehallintovirastoista ja MaRasta. MaRa pitää

seuraamusmaksua yhtenä käyttökelpoisena valvonnan keinona. Oikeusministeriö

huomauttaa, että hallinnollista seuraamusmaksua ja rangaistusta ei nykyään saa määrätä

samasta teosta.

MaRa muistuttaa samalla, että anniskelulupahakemukseen liitetään nykyisin noin 20 liitettä,

joiden tiedot viranomaiset voisivat selvittää suureksi osaksi itsekin.

MaRa kannattaa anniskelupaikan vastaavan hoitajan järjestelmän keventämistä. Toisaalta

keventämistä vastustetaan tai siihen suhtaudutaan epäillen monessa aluehallintovirastossa.

Vastaavan hoitajan läsnäolovaatimus tulisi useiden AVIen, SAK:n, PAM:n mielestä

säilyttää. Kovin tiukoista koulutuksen määritelmistä voitaisiin tosin luopua tai

työkokemuksen pituudesta joustaa, sillä vanhojen todistusten selvittäminen nähtiin taakkana

ja työvoimapula helpottuisi. Hyväksytty pätevyys voitaisiin merkitä ennakolta rekisteriin.

Ehkäisevän päihdetyön verkoston mukaan vastaavan hoitajan läsnäolovaatimuksen

poistamista voidaan harkita, jos anniskeluhenkilökunnan vaatimuksena olisi hygieniapassia

vastaavan anniskelupassin suorittaminen.

Myös vähittäismyyntipaikkoihin esitetään ammatillisen koulutuksen vaatimusten

kiristämistä.

Kevennetyissä lupamenettelyissä esimerkiksi suljetuille seurueille tarjoilussa nähdään sekä

riskejä eli alkoholin saatavuuden lisäämistä, keinottelua ja järjestelmän sekavuutta, että

mahdollisuuksia.

Alkoholiannosten määrää ja kokoa ei haluta vapauttaa kokonaan, mutta joustavampaa

anniskelua kannatetaan valvovissa AVeissa ja MaRan ehdotuksessa täydennettynä

esimerkiksi ohjeannoksin. Toisaalta SAK esittää selvitettäväksi asiakkaille mahdollisuutta

tuoda ravintolaan mukanaan mietoja alkoholijuomia,

11(13)

MaRa kannattaa ravintoloiden yhteisten anniskelualueiden hyväksymistä esimerkiksi

kauppakeskuksissa, mutta yhteiset anniskelualueet nähtiin monessa AVissa valvonnan

riskeinä.

Työvoima- ja elinkeinoministeriö nostaa uudistuksessa tarkasteltaviksi myös alkoholilain 21

- 21 d §:n säännökset.

7. Toimivan kilpailun lisääminen

Työvoima- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan kaupan keskittymisen

pysäyttäminen ja vähentäminen on yksi tärkeimpiä kilpailupolitiikan tavoitteita. Tässä

suhteessa se katsoo, että keskioluen laimentamista pahempi vaihtoehto olisi pienten kaupan

yksiköiden toimintaedellytysten heikentäminen myyntiaikojen rajoituksilla. Alkon tulisi

lisäksi nykyistä selvemmin ja systemaattisemmin irtautua nykyistä kaupan rakennetta

ylläpitävästä myymäläpolitiikastaan. Lounais-Suomen aluehallintovirasto katsoo samoin,

että Alkon myymälöiden sijoittuminen liiketaloudellisin perustein vahvistaa kahden

suurimman kaupparyhmän asemaa.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto katsoo, että - toisin kuin arviomuistiossa kuvataan -

vähittäismyynnissä myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuuden alentaminen johtaisi

kaupan keskittymiseen. Suomen lähikauppa kritisoi muistiota samasta virheellisestä

päätelmästä. Alko esittää arvionaan, että tällainen päätös voisi eräin oletuksin johtaa 50 -

100 uuden Alkon avaamiseen.

MaRa vaatii, että anniskelun selvemmällä määritelmällä tulisi saattaa valvomatonta

toimintaa valvonnan piiriin. Valvonta kohdistuu nyt anniskeluravintoloihin, vaikka

”tilausravintoloissa” toimitaan yleisesti ja sosiaalisen median kautta järjestettävissä

yleisötilaisuuksissa suurisuuntaisesti asiakkaiden omilla juomilla ilman valvontaa.

MTK toivoo kaikille maaseudun matkailuyrityksille selviä ja reiluja pelisääntöjä.

12(13)

8. Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuminen

Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö esittää lausunnossaan laajan

taustakatsauksen harmaan talouden ilmiöihin erityisesti majoitus- ja ravitsemisalalla.

Yksikkö kannattaa lupaviranomaisten valvontaedellytysten säilyttämistä ja parantamista

useilla ehdotuksilla.

Alkoholijuomien hankkimista ravintolalle vain lupanumerolla kannattavat erikseen myös

MaRa, Päivittäistavarakauppa (Horeca) ja PAM. Toisaalta reaaliaikainen varastokirjanpito

ei saa kannatusta.

Alkoholitarkastajien nykyistä laajempia tarkastus- ja valvontaoikeuksia ehdottavat MaRa ja

PAM.

9. Muita näkökohtia

Evira, samoin kuin maa- ja metsätalousministeriö, kiinnittää huomiota alkoholijuomien

määritelmiin ja niiden yhteensopivuuteen EU-lainsäädännön kanssa. EU:n elintarvike- ja

valmisteverolainsäädännössä alkoholijuomia ovat jo 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia

sisältävät juomat.

Säännökset suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä voidaan maa- ja

metsätalousministeriön mukaan siirtää sille tai ne voidaan vaihtoehtoisesti kumota, sillä EU-

lainsäädäntö ei edellytä kansallisia määritelmiä. Sen sijaan hedelmäviinin ja siiderin

määritelmät, joista ei ole EU-säännöksiä, tulisi säilyttää alkoholilainsäädännössä.

Tietosuojavaltuutetun toimisto muistuttaa henkilötietojen käsittelyä koskevista

vaatimuksista lainvalmistelussa.

Toisen henkilöllisyystodistuksen käytön kriminalisointia kannattavat valvontaviranomaiset

ja elinkeinon edustajat. Oikeusministeriö viittaa aiempien esitysten valmisteluun, jossa ei

rikosoikeuden periaatteiden kannalta suljeta pois kriminalisoinnin mahdollisuutta, vaikka

asia vaatii vielä selvityksiä. Erityisen tarpeellista on tosin arvioida kriminalisointia, joka

koskisi nimenomaan alaikäisiä.

13(13)

Alko katsoo, että nykyinen alkoholijuomien tilaamista ulkomailta koskeva käytäntö tulisi

kirjata lakiin ja nykyinen verottomien tavaroiden myyntiä esimerkiksi lentoasemilla koskeva

viittaus tulisi kirjoittaa lakiin auki.

Alko katsoo myös, että sen hallintoa ja tehtäviä koskevat nykyiset asetustasoiset säännökset

voidaan siirtää lain tasolle. Alkoholijuomateollisuusyhdistys ja Suomen

Alkoholijuomakauppayhdistys vaativat Alkon toiminnan avoimuuden lisäämistä esimerkiksi

oman maahantuonnin, myyntitietojen julkisuuden ja katekertoimen laskennassa.

Varoitusmerkinnät saavat laajaa tukea sekä valvontaviranomaisilta että terveysjärjestöiltä.

Esimerkiksi Suomen ASH ry huomauttaa, että etanoli ja alkoholijuomista saatu asetaldehydi

on luokiteltu ykkösluokkaan syöpää aiheuttavina aineina ja tämän tulisi heijastua

suomalaiseen alkoholipolitiikkaan.

Sisäasiainministeriö katsoo, että päihtyneiden säilöönoton vastuuta tulisi siirtää poliisilta

enemmän sosiaali- ja terveysviranomaisten vastuulle.

Elinkeinotoimijat kritisoivat alkoholijuomien hinnoittelua ja tarjoushintojen ilmoittamista

koskevia säännöksiä. MaRa korostaa, että ns. happy hour- mainonnalla, jos se taas

sallittaisiin, pyrittäisiin siirtämään kulutusta takaisin valvottuun ympäristöön. Panimoliitto

huomauttaa, että hallitus on itse lisännyt hintakilpailua nykyisillä tarjoushinnoittelua

koskevilla säännöksillä. Myös yhdessä aluehallintovirastossa pidetään tarjoushinnoittelua

koskevien rajoitusten poistamista harkinnanarvoisena.