37
Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 4∙2015

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Embed Size (px)

Citation preview

Page 1: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

4∙2015

Page 2: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Kesäkuu 2015

Lisätiedot: Timo Koskinen [email protected] puhelin 020 774 0163

Tilaukset: SAK puhelin 020 774 000

Page 3: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO ........................................................................................................... 2

1.1 Termistön määrittelyä ja selvityksen sisällöstä................................................. 3

2 OIKEUSVERTAILEVIA NÄKÖKOHTIA ...................................................................... 5

2.1 Kollektiivisia kannemuotoja Suomen oikeusjärjestelmässä ............................. 5 2.2 Yhdysvallat ...................................................................................................... 11 2.3 Ruotsi ............................................................................................................... 12 2.4 Norja ................................................................................................................ 13 2.5 Muut Pohjoismaat ........................................................................................... 14 2.6 Muu Eurooppa ................................................................................................ 14

3 POHDINTAA JÄRJESTÖJEN KANNEOIKEUDEN TARPEESTA ................................. 17 4 HAHMOTELMA JÄRJESTÖKANTEEN SISÄLLÖKSI................................................. 24

4.1 Ammattiliittojen ja muiden järjestöjen asialegitimaatio ................................ 24 4.2 Järjestökanteen nostamisen edellytykset ....................................................... 25 4.3 Ryhmän jäsenyys yleisissä ryhmäkanteissa .................................................... 27 4.4 Ryhmä järjestökanteessa ................................................................................ 28 4.5 Oikeudenkäyntikulujen jakautuminen ............................................................ 30

5 YHTEENVETO ...................................................................................................... 32 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ..................................................................................... 34

Kirjallisuus ............................................................................................................. 34 Lait ja hallituksen esitykset ................................................................................... 34 Internet-lähteet ..................................................................................................... 35

Page 4: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

2 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

1 JOHDANTO Tämän selvityksen tarkoituksena on tarkastella järjestökanteen käytettävyyttä ja so-pivuutta Suomen oikeusjärjestelmässä. Selvityksessä tehdään oikeusvertailua Suo-men oikeusjärjestelmän sisällä, ja suomalaista järjestelmää verrataan myös muihin valtioihin. Selvitys sisältää myös hahmotelman järjestöjen kanneoikeuden sisäl-löksi.

Muissa pohjoismaissa, useimmissa Euroopan valtioissa ja Yhdysvalloissa on käy-tössä soveltamisalaltaan laaja ryhmäkanneoikeus työelämäasioissa. Esimerkiksi Norjassa kaikki järjestöt, joiden tarkoituksena on jonkin asian suojeleminen tai edistäminen, voivat nostaa kanteen yksityistä tahoa tai valtiota vastaan. Ranskassa-kin ammatillisilla järjestöillä on oikeus nostaa kanne ilman valtuutusta työhön liit-tyvissä asioissa.

Suomessa sen sijaan ryhmäkanteen käyttöala on varsin suppea: vain kuluttaja-asia-miehellä on oikeus kuluttaja-asioissa nostaa kanne erikseen määritellyn kuluttaja-ryhmän puolesta. Voidaan sanoa, että Suomi tulee pahasti jälkijunassa verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Ryhmäkanteen käyttöalaa tulisikin laajentaa sen tuomien etujen vuoksi. Viime aikoina on keskusteltu tarpeesta parantaa oikeus-turvaa työelämässä, ympäristö-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Oikeusmi-nisteriön oikeudenhoidon uudistamisohjelmaan vuosille 2013—2025 on kirjattu ta-voitteeksi selvittää nykyisen Suomen ryhmäkannejärjestelmän soveltamisalan laa-jentamista koskemaan työ- ja ympäristöasioita. Palkansaajajärjestöt ja eräät muut kansalaisjärjestöt ovat esittäneet järjestöjen itsenäistä kanneoikeutta.1

Tämän selvityksen sisältämässä kanneoikeusmallissa rekisteröidyt järjestöt, jotka toimivat työ-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus-, tai ympäristöasioiden edistämiseksi, voisivat ajaa kanteita omissa nimissään ilman mahdollisen ryhmän jäsenten suos-tumusta. Kanteen ajaminen suostumuksetta ei ole vieras asia oikeusjärjestelmäl-lemme, ja esimerkiksi eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain mukaan esineen osaomistajalla on oikeus nostaa esinettä koskeva kanne ilman muiden osaomista-jien suostumusta.

Kanneoikeuden soveltamisalan laajentamista on vastustettu muun muassa väittä-mällä, että kanteita tultaisiin nostamaan kiusaamistarkoituksessa, mikä puolestaan aiheuttaisi elinkeinoelämälle suuria kustannuksia. Tilastoja tai näyttöä siitä, että näin olisi käynyt esimerkiksi Ruotsissa, ei ole. Ryhmäkannelain valmistelun yhtey-dessä väitettiin ulkomaisten sijoitusten vähentyvän. Samat argumentit esitettiin ai-koinaan, kun tuotevastuulakia valmisteltiin. Kuluttaja-asioiden osalta elinkei-noelämä pelotti Suomessa mittavista ryhmäkanteista, mutta yhtäkään kannetta ei ole vielä nostettu. Mikään näistä ”kauhuskenaarioista” ei ole käynyt toteen.2

Uhkakuvien sijaan järjestöjen kanneoikeudella olisi useita positiivisia vaikutuksia. Heikoimman suoja parantuisi merkittävästi. Työntekijät eivät nykyisin leimautu-misen tai työpaikan menettämisen pelossa lähde nostamaan kannetta omissa ni-missään. Työsuhdemuodoilla keinotellaan laajamittaisesti ja alipalkkaus koskee

1 Ks. esim. SAK:n tavoiteohjelma 2011—2016, s.35. 2 Mikko Välimäki: Uusi ryhmäkannelaki - eräs lainsäädäntöpoliittinen seikkailu Lakimies 1/2008.

Page 5: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 3

usein useita henkilöitä. Toisista valtioista Suomeen töihin tilapäisesti tulevien tai täällä muutoin tilapäisesti oleskelevien tietämättömyyttä omista oikeuksistaan saa-tetaan käyttää hyväksi. Järjestöjen kanneoikeus ehkäisi kaikkiin näihin tilanteisiin liittyviä väärinkäytöksiä.

Toiseksi järjestöt pystyisivät kokoamaan useampaa henkilöä vastaan tehdyt oikeu-denloukkaukset samaan kanteeseen tehokkaasti, mikä säästää kaikkien osapuolten resursseja.

Kolmanneksi yksityisten henkilöiden oikeusturvan paremman toteutumisen ohella järjestöjen kanneoikeus olisi myös elinkeinoelämän etu, sillä jo pelkällä olemassa-olollaan se ehkäisee epätervettä kilpailua. Tämä lisäisi muun muassa työelämän va-kautta.

1.1 Termistön määrittelyä ja selvityksen sisällöstä

Oikeuskirjallisuudessa ryhmäkanteet jaetaan tavallisesti kolmeen eri tyyppiin.3 Jul-kinen ryhmäkanne tarkoittaa viranomaisen oikeutta ajaa kannetta tuomioistui-messa erikseen määritetyn ryhmän puolesta. Tällainen viranomainen on esimer-kiksi Suomessa kuluttaja-asiamies. Yksityisessä ryhmäkanteessa kantajana on luon-nollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on intressi kanteen nostamisessa. Järjestö-ryhmäkanne tarkoittaa kannetta, jota järjestö ajaa ilman valtuutusta kanteessa mää-ritellyn yksittäisen jäsenen tai jäsentensä puolesta siten, että tuomio tulee näitä si-tovaksi. Tällöin esimerkiksi työsuhdeasioissa kantajana on ammattiliitto ja vastaa-jana työnantaja.

Järjestöryhmäkanne rakentuu ryhmäkanteen keskeisille piirteille ja eroaa muista ryhmäkanteista ainoastaan siinä, että kanneoikeus on järjestöllä. 4 Tämä selvityksen lähtökohtana on kanneoikeus, joka tarkoittaa järjestöjen itsenäistä oikeutta ajaa kannetta tuomioistuimessa joko erikseen määritellyn ryhmän tai yleisen intressin puolesta ilman minkäänlaista valtuutusta. Termejä järjestökanne, järjestökanneoi-keus ja järjestökannelaki käytetään tästä eteenpäin viitattaessa tämän selvityksen tarkoittamaan laajaan järjestökanneoikeuteen.

Selvityksen alussa käydään läpi oikeusjärjestelmässämme voimassa olevat edustuk-selliset kannemuodot. Mukaan on otettu esimerkkejä eri oikeudenaloilta. Oikeus-vertailevina esimerkkeinä ovat Yhdysvallat, Ruotsi ja Norja. Muiden valtioiden kohdalla on suurimmaksi osaksi tyydytty vain toteamaan kussakin valtiossa vallit-seva asiaintila.

Selvityksen kolmas luku sisältää pohdintaa siitä, miksi järjestöjen itsenäiselle kan-neoikeudelle olisi yhteiskunnallista tilausta työ-, tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja ympäristöasioissa. Lopuksi hahmotellaan järjestöjen kanneoikeuden sisältöä. Lu-vussa käydään läpi järjestöjen asialegitimaation perusta, miten menetellään, jos

3 Lappalainen: Prosessioikeus, XI Erityiset prosessilajit. 4Antti-Juhani Wihuri: Ryhmäkanne; perusselvitys käyttömahdollisuuksista Suomen oikeusjärjes-telmässä 1992, s.7.

Page 6: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

4 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

kanne nostetaan jonkun ryhmän puolesta, ja miten oikeudenkäyntikulut jakautuvat silloin, kun tällainen ryhmä muodostuu.

Page 7: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 5

2 OIKEUSVERTAILEVIA NÄKÖKOHTIA

2.1 Kollektiivisia kannemuotoja Suomen oikeusjärjestelmässä

Ryhmäkannelaki

Ryhmäkannelaki tuli voimaan 1. lokakuuta 2007. Ryhmäkannelaki on soveltamis-alaltaan varsin suppea. Laki ei koske ympäristöasioita eikä arvopaperimarkkina-laissa tarkoitetun arvopaperin liikkeellelaskijan ja julkisen ostotarjouksen tekijän välisiä riitoja (RyhmäkL 1.1§). Ryhmäkannelaki ei salli yksityisen henkilön tai jär-jestön ajamaa ryhmäkannetta, vaan ainoastaan viranomaisen (kuluttaja-asiamie-hen) ajaman julkisen ryhmäkanteen (RyhmäkL 4 §). Muilla, esimerkiksi ryhmään kuuluvalla kuluttajalla, ei ole oikeutta ryhmäkanteen ajamiseen, ei edes toissijai-sesti, jos kuluttaja-asiamies ei pidä ryhmäkanteen nostamista aiheellisena.

Ryhmäkannelakia valmisteltiin neljässä työryhmässä (Ryhmäkannetyöryhmät I-IV, vuosina 1992, 1996, 2004 ja 2005). Soveltamisalaltaan yleisestä ryhmäkanne-laista luovuttiin valmistelun kuluessa. Lain taustalla on pitkä valmisteluprosessi, jonka päätteeksi hallitus rajasi esitystään niin, että ryhmäkanne koski vain kulut-taja-asioita.5 Oikeusministeriön lainvalmistelun julkaisussa 3/1992 todetaan, että selvitys ryhmäkanteen käytölle työoikeuteen sekä tasa-arvoon liittyvissä asioissa olisi erittäin arvokas.6 Samainen julkaisu arvioi myös kanneoikeuden laajentamista yleisesti. Julkaisussa huomautetaan, että kanneoikeuden laajentaminen on kuiten-kin sen ennaltaehkäisevyyden vuoksi oikeuspoliittisesti erittäin perusteltua. Kanne-oikeuden laajentaminen olisi nähtävä itsenäisenä tavoitteena, joka on mahdollista toteuttaa ryhmäkannelainsäädännön rinnalla, ei sen sijasta.7 Ympäristöasiat rajat-tiin lain ulkopuolelle. Ajatus ryhmäkannelain ulottamisesta koskemaan myös ym-päristöasioita pysyi kuitenkin mukana valmisteluvaiheen loppuun asti.

Ryhmäkannelakia valmistellut työryhmä IV totesi mietinnössään 2006:4 seuraavaa: ”Aineellisen oikeuden toteutuminen edellyttää sitä, että oikeudenloukkausta kos-keva asia on tosiasiallisesti saatettavissa tuomio-istuimen ratkaistavaksi.” Tämä pä-tee niin kuluttaja-, ympäristö-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissakin, joissa olennaista on, että kun subjektille tunnustettua oikeutta rikotaan, rikkomus tulee voida saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kuluttaja-asioissa on tunnustettu se tosiseikka, että oikeuden ja oikeudenmukaisuuden todellinen toteutuminen vaatii heikomman osapuolen taakse tahon, joka vie asiaa eteenpäin. Tämä pätee myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioihin. Ryhmäkannelakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 154/2006) todetaan ryhmäkannetta puoltavana seuraavaa: ”Jos esi-merkiksi pelkästä kanteen nostamisesta kantajalle koituvat kulut ovat sellaiset, että oikeudenkäyntiin ei sen intressin vähäisyyden vuoksi ole taloudellisista syistä jär-kevää ryhtyä, oikeudenkäyntimenettely ei käytännössä tarjoa yksilötasolla oikeus-suojaa kysymyksessä olevan oikeudenloukkauksen osalta”.

5 Lappalainen: Prosessioikeus 2012. 6Antti-Juhani Wihuri: Ryhmäkanne; perusselvitys käyttömahdollisuuksista Suomen oikeusjärjes-telmässä 1992, s.45. 7 Antti-Juhani Wihuri: Ryhmäkanne; perusselvitys käyttömahdollisuuksista Suomen oikeusjärjes-telmässä 1992, s.33.

Page 8: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

6 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Ryhmäkanteen käyttöönottoa vastaan esitettiin valmisteluvaiheessa useita erilaisia argumentteja. Mikko Välimäki toteaa julkaisussaan Uusi ryhmäkannelaki - eräs lainsäädäntöpoliittinen seikkailu, että teollisuuden edustajat pystyivät vaikutta-maan ryhmäkannelakiin tehokkaammin kuin poikkeavia intressejä edustaneet ta-hot. Kaikkia ryhmäkannetta puoltavia tahoja ei kuultu valmisteluprosessissa ollen-kaan, esimerkiksi perusoikeuksia edistäviä järjestöjä ei kuultu. Välimäki arvostelee myös valtion roolia osana lainvalmisteluprosessia. Välimäen mukaan ”valtio ei toi-minut prosessissa erotuomarina vaan silläkin oli omat intressinsä saada edes jon-kinlainen laki hyväksytyksi, ja välttää näin muun muassa ikävät arvovaltatappiot.”8

Ryhmäkannelakia vastaan argumentoitiin muun muassa väittämällä, että ryhmä-kanteiden käyttöönoton myötä ulkoimaiset sijoitukset vähenisivät.9 Oikeusminis-teriö kuitenkin vastasi, että väitteet negatiivisista taloudellisista vaikutuksista olivat teoreettisia. Ruotsissa ei ollut näyttöä siitä, että ryhmäkannelaki olisi vähentänyt ul-komaisia sijoituksia.10 Lisäksi samanlaisia argumentteja esiteltiin jo tuotevastuulain valmistelun yhteydessä. Mikään tuotevastuulakia koskeneista kauhuskenaarioista ei kuitenkaan käynyt toteen.11 Pelkona oli lisäksi, että ryhmäkanneoikeutta tultaisiin käyttämään väärin esimerkiksi kiusaamistarkoituksessa.12 Idea siitä, että joku lähtisi heikoin perustein nostamaan ryhmäkannetta vain kiusaamistarkoituksessa, on ab-surdi. Hävinneelle osapuolelle koituvat suuret oikeudenkäyntikulut ovat itsessään asia, joka ehkäisee vahvasti ryhmäkanteen mahdollista väärinkäyttöä.

Ryhmäkannelaki on ollut voimassa kahdeksan vuotta. Kuluttaja-asiamies ei ole nostanut vielä yhtään ryhmäkannetta. Vaikka kanteita ei ole nostettu, on ryhmä-kannelain eksistenssi parantanut kuluttajan asemaa.13 Tilastoja tai näyttöä siitä, että ulkomaiset sijoitukset olisivat ryhmäkanteen käyttöönoton jälkeen vähentyneet, ei ole. Näyttäisi siltä, ettei kuluttaja-asiamiehen kanneoikeudella ole ollut mitään vai-kutusta ulkomaiseen tulovirtaan.

Työtuomioistuinmenettely

Käytetyin kollektiivisen kanneoikeuden muoto on Suomessa tällä hetkellä työtuo-mioistuinmenettely. Työtuomioistuimen tehtävänä on käsitellä ja ratkaista erikois-tuomioistuimena työehto- ja virkaehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun on ky-symys:

1. työehto- tai virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta

8 Mikko Välimäki: Uusi ryhmäkannelaki - eräs lainsäädäntöpoliittinen seikkailu Lakimies 1/2008, s.16—17. 9 Mikko Välimäki: Uusi ryhmäkannelaki - eräs lainsäädäntöpoliittinen seikkailu, s.6—7 väittämät pohjautuvat Nokian johtajan Rick Stimsonin oikeusministeriölle esittämiin väitteisiin. 10 Mikko Välimäki: Uusi ryhmäkannelaki - eräs lainsäädäntöpoliittinen seikkailu, s.6—7. 11 Oikeusministeriön työryhmämietintö 2005:3, s.46. 12 Mikko Välimäki: Uusi ryhmäkannelaki – eräs lainsäädäntöpoliittinen seikkailu, 3 – 19. 13 Kuluttajaviraston julkaisu ”Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta” 2/2009.

Page 9: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 7

2. siitä, onko jokin menettely työehto- tai virkaehtosopimuksen taikka edellä mai-nittujen säädösten mukainen tai

3. työehto tai virkaehtosopimuksen, taikka edellä mainittujen säädösten vastaisen menettelyn seuraamuksesta, ei kuitenkaan rangaistus tai kurinpidollisesta seuraa-muksesta (laki työtuomioistui-mesta 646/1974, TTL 1 §).

Ensisijainen oikeus panna kanne vireille ja ajaa sitä on työehtosopimukseen osallis-tuvilla työnantaja- ja työntekijäyhdistyksillä sekä yksittäisellä työnantajalla (TTL 12 §). Osallisyhdistyksellä on oikeus omissa nimissään ajaa kannetta myös niiden puo-lesta, jotka ovat pelkästään sidottuja työehtosopimukseen. Työehtosopimuslain (TEhtoL, 436/1946) mukaan työehtosopimukseen muutoin kuin osallisina sidottuja ovat osallisyhdistysten alayhdistykset sekä ne työnantajat ja työntekijät, jotka ovat tai ovat olleet sopimuksen voimassa ollessa sidotun yhdistyksen jäseniä (TEhtoL 4.1 §). Kantajina työehtosopimuksen tulkintaa koskevissa asioissa ovat yleensä ammat-tiliitot ja vastaajina työnantajayhdistys tai yksittäinen työnantaja.

Työtuomioistuin voi ratkaista suoritusta koskevan kanteen, jos velvollisuus suori-tukseen tai työehtosopimuksen soveltamiseen tietyssä yksittäistapauksessa riippuu työehto- tai virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laa-juudesta tai tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta. (TTL 1.2§). Suoritustuo-mion antamiselle on säädetty tietyt edellytykset. Lain mukaan kysymys on oltava sellaisesta suorituksesta, jonka määrästä ja laadusta ei ole erimielisyyttä ja jonka työtuomioistuin ”katsoo voivansa” ratkaista. Jos ratkaiseminen ei työtuomioistui-men mukaan ole mahdollista, asianosainen on osoitettava nostamaan kanne.

TTL 15 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiamiehen tulee esittää päämiehensä allekir-joittama valtakirja, jos työtuomioistuin niin määrää. Työtuomioistuin voi olla yleensä vakuuttunut siitä, että asiamies on asianmukaisesti valtuutettu, eikä häneltä ole sen vuoksi tarvetta vaatia selvitystä valtuutuksestaan. Valtakirjan esittäminen voi käytännössä tulla kysymykseen silloin, jos asiamies ei ole ennen esiintynyt tuo-mioistuimessa.14 Käytännössä valtakirjaa ei vaadita. Myös suorituskanteita voidaan ja käytännössä aina ajetaan ilman valtakirjaa.

Elinkeinonharjoittajien etuja valvovan järjestön vireillepano-oikeus

Markkinaoikeus voi elinkeinonharjoittajien etuja valvovan rekisteröidyn yhdistyk-sen hakemuksesta todeta, että yritysten välinen ehto on kohtuuton sopimuksissa toisena osapuolena olevan elinkeinonharjoittajan kannalta etenkin, kun otetaan huomioon toisen osapuolen heikommasta asemasta johtuva suojan tarve. Näin to-detaan elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetussa laissa (1062/1993). Oikeudenkäynnistä markkina-asioissa (100/2013) annetun lain 5 lu-vun 2 §:n mukaan vireillepano-oikeus on elinkeinonharjoittajien etujen valvo-miseksi toimivalla rekisteröidyllä yhdistyksellä tai sillä elinkeinonharjoittajalla tai

14 HE 130/1997, kohta 2 ”Ehdotetut muutokset”.

Page 10: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

8 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

hankintayksiköllä, johon sopimusehdon käyttö tai sopimuskäytännön soveltami-nen kohdistuvat.

Tätä vireillepano-oikeutta ovat käyttäneet muun muassa Suomen Muusikkojen Liitto ry sekä Suomen Journalistiliitto ry.15 Tapauksessa MaO 610/10 markkinaoi-keus totesi, että Muusikkojen liitolla oli asialegitimaatio, sillä sen sääntömääräinen toiminta kohdistui myös musiikin alalla toimiviin itsenäisiin elinkeinonharjoitta-jiin. Tapauksessa MaO 42/10 kantajana olleen Journalistiliitto ry:n katsottiin niin ikään olevan oikeutettu ajamaan kannetta freelance-toimittajien puolesta Sanoma Pro Oy:tä vastaan. Tapauksessa MaO 333/09 markkinaoikeus linjasi Pienyrittäjien tuki ry:n olevan elinkeinonharjoittajien etujen valvomiseksi järjestäytynyt järjestö, koska se oli säännöissään näin määritellyt. Lisäksi yhdistys oli merkitty yhdistysre-kisteriin.

Kuolinpesän osakkaan oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi

Perintöoikeuden puolella on yksi kannemuoto, joka voidaan tunnistaa edustuksel-liseksi kanteeksi. Sellaiseksi voidaan tunnistaa jakamattoman kuolin-pesän osak-kaan oikeus ajaa yksin kannetta kuolinpesän hyväksi silloin, kun oikeudenkäynti koskee osakkaiden yhteishallintoon kuuluvaa asiaa. Perintökaaren (40/1965) 18:2.2:n mukaan osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi. Osakkaan on kuitenkin haastettava muut osakkaat asiassa kuultaviksi. Osakkaalla on oikeus saada pesästä korvaus kuluistaan, mikäli oikeudenkäynnillä pesään saadut varat tä-hän riittävät, tai se harkitaan muutoin kohtuulliseksi. Tapauksessa KKO 1987:46 oli kysymys PK 18:2.2:n soveltumisesta silloin, kun kuolinpesän osakas ajaa kuolinpe-sän puolesta kannetta toista saman kuolinpesän osakasta vastaan. Vaikka säännös koskee vain jakamatonta kuolinpesää, korkein oikeus totesi kuitenkin myös seuraa-vaa: ”Perinnönjaon toimittaminen ei poista kuolinpesän osakkaan perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin mukaista oikeutta ajaa kannetta pesän hyväksi saata-vasta, jota koskevaa vaatimusta ei ole joko saatettu ratkaistavaksi tai voitu ratkaista jaon yhteydessä.” Korkein oikeus on tapauksissa 1979 II 130, KKO 2005:45 ja KKO 2008:108 linjannut, että PK 18:2.2 soveltuu sekä tapauksissa, joissa kuolinpesän osa-kas ajaa kannetta kuolinpesän puolesta ulkopuolista vastaan, että myös silloin, kun kanteen kohteena on toisen osakkaan kuolinpesän kannalta haitallinen menettely. Tämä kannemalli on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi, sillä sitä on sovellettu useita kertoja.

Esineen osaomistajan oikeus ajaa kannetta

Eräitä yhteisomistussuhteita koskevan lain (180/1958) 4 §:n 2 momentti mahdollis-taa, että esineen osaomistaja voi ilman muiden osakkaiden myötävaikutusta ajaa kannetta yhteistä esinettä koskevassa asiassa. Tuomion oikeusvoima ulottuu kaik-kiin ”ryhmän jäseniin”. Mahdolliset oikeudenkäyntikulut jakautuvat koko ryhmän

15 Ks. myös Kuorma-autoliitto ry:n nostama kanne (MT 2001:014).

Page 11: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 9

kesken, vaikka vain yksi omistajista ilman toisten nimenomaista suostumusta ajaisi kannetta.

Henkilöstöryhmien edustajien oikeudet

Yhteistoiminnasta yrityksissä (334/2007) annetun lain 64 §:n mukaan henkilöstö-ryhmien edustajilla on oikeus vaatia tuomioistuimessa, että yritys velvoitetaan täyt-tämään lain 10—13 §:ien mukaisen tiedonantovelvollisuutensa. Säännökset koske-vat henkilöstön edustajien oikeutta saada tietoja yrityksen taloudellisesta tilasta, palkkatiedoista, työsuhteista ja yrityksen ulkopuolisen työvoiman käytön periaat-teista.

Osakkeenomistajan oikeus ajaa kannetta

Osakeyhtiölain (624/2006) 22 luvun 7 §:n mukaan yhdellä tai useammalla osak-keenomistajalla on oikeus ajaa omissa nimissään kannetta vahingonkorvauksen maksamiseksi yhtiölle. Kantajilla tulee olla tuolloin vähintään 10 prosenttia kaikista yhtiön osakkeista, tai hänen on muutoin osoitettava, että vahingonkorvausvaati-muksen toteuttamatta jättäminen olisi 1 luvun 7 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuspe-riaatteen vastaista. Yhtiölle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Kannetta ajavat osakkeenomistajat vastaavat itse oikeuden-käyntikuluista, mutta heillä on oikeus saada niistä korvaus yhtiöltä sikäli, kuin yh-tiölle oikeudenkäynnillä saatavat varat riittävät siihen. Vastaavanlainen säännös on vakuutusyhtiölain (521/2008) 28 luvun 8 §:ssä ja asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 24 luvun 9 §:ssä.

Järjestöjen oikeus ajaa kannetta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioissa

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voi antaa lausunnon yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tulkinnasta, jos yhdenvertaisuutta edistävä yhteisö pyytää sitä. Tällai-sella yhteisöllä tarkoitetaan muun muassa sellaisia yhdistyksiä, joiden tarkoituksena on yhdenvertaisuuden edistäminen ja syrjinnän ehkäiseminen. Sellaisia järjestöjä voivat olla esimerkiksi kuluttajia ja elinkeinonharjoittajia sekä palkansaajia ja työn-antajia edustavat yhdistykset. Niitä voivat olla myös ihmisoikeus- ja maahanmuut-tajajärjestöt, saamelaiskäräjät ja esimerkiksi romaniasiainneuvottelukunta.16 Työ-markkinoiden keskusjärjestö voi saattaa tasa-arvolain 7, 8, 8 a–8 e ja 14 §:n sään-nösten vastaista menettelyä koskevan asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakun-nan käsiteltäväksi. Nämä säännökset käsittävät syrjinnän työelämässä (esimerkiksi työhönottoon ja palkkaukseen liittyvissä asioissa), häirinnän työpaikoilla, syrjinnän oppilaitoksissa, syrjinnän etujärjestöissä, syrjinnän tavaroiden ja palveluiden tar-joamisessa sekä saatavuudessa.

16 HE 19/2014, s.86.

Page 12: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

10 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja

Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan lisäpöytäkirja järjestökanteluiden jär-jestelmästä (SopS 76/1998) mahdollistaa järjestöille oikeuden kanteluun silloin, kun ne kokevat, että sopimusosapuoli on soveltanut peruskirjaa epätyydyttävästi. Perus-kirjan lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaan näitä järjestöjä ovat:

a) peruskirjan 27 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetut kansainväliset työnantaja- ja työntekijäjärjestöt;

b) muut kansainväliset kansalaisjärjestöt, joilla on neuvoa-antava asema Euroopan neuvostossa ja jotka hallitusten välinen komitea on merkinnyt tätä tarkoitusta var-ten laadittuun luetteloon;

c) edustavat kansalliset työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, jotka kuuluvat järjestö-kantelun kohteeksi joutuneen sopimuspuolen lainkäyttövallan piiriin.

Kantelujärjestelmällä pyritään tehostamaan peruskirjassa turvattujen oikeuksien täytäntöönpanoa. Suomi on myöntänyt kaikille kansalaisjärjestöille oikeuden tehdä järjestökanteluita komitealle. Järjestökantelut takaavat järjestöille, kuten työmark-kinaosapuolille ja kansalaisjärjestöille, mahdollisuuden kannella Euroopan sosiaa-listen oikeuksien komitealle. Yksityiset henkilöt eivät voi kannella Euroopan sosi-aalisten oikeuksien komitealle.

Ensimmäinen Suomea vastaan tehdyistä kanteluista oli sosiaali- ja terveysalan am-mattijärjestö Tehy ry:n ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTKn järjestökantelu (Nro 10/2000), jossa he tavoittelivat luonnostaan vaarallisiin tai terveydelle haitallisiin ammatteihin liittyvien vaaratekijöiden poistamista. Komitea katsoi ESP 2 artiklan 4 kohtaa rikotun, mutta Euroopan neuvoston ministerikomitea jätti vahvistamatta rikkomuksen päätöslauselmassaan (ResChS (2002)2). Suomen yrittäjät teki vuonna 2006 järjestökantelun (Nro 35/2006) ESP 5 artiklan mukaisesta järjestäytymisoi-keuden loukkauksesta, mutta sosiaalisten oikeuksien komitea ei katsonut rikko-musta tapahtuneen.

Heinäkuussa 2011 Omaishoitajat ja Läheiset – Liitto ry teki kaksi järjestökantelua (Nrot 70 ja 71/2011), jotka komitea päätti ottaa käsittelyynsä joulukuussa 2011. Ko-mitea katsoi, että Suomi rikkoi ESP:n määräystä ikääntyneiden henkilöiden oikeu-desta sosiaaliseen suojeluun. Myös Suomen Sosiaalioikeudellinen Seura (SSOS) on tehnyt kantelun vähimmäisturvan tasosta (Nro 88/2012). Ratkaisun mukaan Eu-roopan sosiaalisten oikeuksien komitea pitää sosiaaliturvaetuuksien vähimmäista-soa Suomessa riittämättömänä. Komitea tarkasteli yksittäisten etuuksien, kuten sai-rauspäivärahan tai työmarkkinatuen, tasoa suhteessa suomalaisten keskituloon. Tällä perusteella se totesi vähimmäisetuudet liian mataliksi.

Page 13: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 11

Århusin yleissopimus

Århusin yleissopimuksen (SopS 122/2004) mukaan ”sopimuksen osapuolet tun-nustavat merkityksen, joka yksittäisillä kansalaisilla, valtiosta riippumattomilla jär-jestöillä ja yksityissektorilla voi olla ympäristönsuojelussa”. Sopimuksen 1 artiklan mukaisesti sopimuspuolten tulee taata yleisölle17 oikeus saada tietoa, osallistua pää-töksentekoon ja käyttää muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta. Sopimuksen 9 artiklassa tarkennetaan, että valtiosta riippumattomille järjestöille, joiden etua asia riittävästi koskee, tulee taata laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus sopimuk-sen soveltamisalalla.

Århusin yleissopimus onkin varmasti osaltaan ollut vaikuttamassa järjestöjen vi-reillepano-oikeuden laajenemiseen ympäristöasioissa. Vesilaissa (587/2011) järjes-töille taataan vireillepano-oikeus. Vanha vesilaki sisälsi ainoastaan järjestöjen vali-tusoikeuden. Kaivoslain (621/2011) 159 §:n mukaan rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuin-ympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella toiminta-alu-eella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät, voi panna asian kirjalli-sesti vireille.

2.2 Yhdysvallat

USA:ssa on käytössä laajin ja vanhin ryhmäkanneinstituutio. Yhdysvalloissa ryh-mäkanteen (Class Action) soveltamisalaa ei ole rajattu. Lakia sovelletaan muun mu-assa kuluttajasuojaan, arvopapereihin, työsuhteisiin, perusoikeuksiin, henkilö- ja omaisuusvahinkoihin, kilpailuasioihin, verotukseen sekä valtionavustuksiin.

Järjestöt voivat nostaa kanteen Rule 23 (Federal Rules of Civil Procedure) perus-teella. Rule 23 soveltuu esimerkiksi työasioissa silloin, kun ryhmä työntekijöitä jär-jestäytyy ja valitsee joukostaan yhden edustajan. Ennakkoehtoina ryhmäkanteen käytölle ovat: ryhmän jäsenten tarpeeksi suuri lukumäärä (numerosity-edellytys), kanteen kohteena oleva asia on kaikille jäsenille yhteinen (commonality), vaateet ovat ryhmän jäsenille tyypillisiä (typicality) ja edustajat pystyvät reilusti ja riittävästi puolustamaan ryhmään kuuluvien oikeuksia (adequacy of representation).

Ennakkoehtojen täytyttyä pitää myös jonkin lisäehdoista täyttyä, jotta asia voidaan käsitellä ryhmäkanteena. Järjestö voi nostaa kanteen, jos kyseiset ennakkoehdot täyttyvät ja jos

1. kanteet, jotka ryhmän jäsenet nostaisivat erikseen (tai jotka heitä vastaa erikseen nostettaisiin), loisivat riskin kestämättömistä ja eriarvoisista tuomioista, ja

2. ryhmän edustajan käymä oikeudenkäynti määrittää kaikkien ryh-män jäsenten aseman,

17 Århusin yleissopimuksen 2 artiklan mukaan ”yleisöllä” tarkoitetaan muun muassa järjestöjä.

Page 14: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

12 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

tai

3. vastaajan käyttäytyminen vaikuttaa yleisesti koko ryhmään.

Ryhmän jäsenyys määräytyy opt out -periaatteen mukaisesti. Opt out tarkoittaa, että lähtökohtaisesti kaikki kuuluvat kanteen piiriin. Ryhmä on määritelty kokonai-suutena (esimerkiksi yhden tehtaan kaikki linjastotyöntekijät), ja ryhmään kuulu-vien täytyy ilmoittaa, mikäli he eivät halua kuulua ryhmään.

Equal Employment Opportunity Commission (EEOC) toimii erityisenä työnte-kijöiden oikeuksien ajajana. EEOC ei sovella Rule 23:a toiminnassaan sen vuoksi, että se nostaa kanteen vain omissa nimissään ja toimii yksin kantajana. EEOC:n nostaessa kanteen työnantajaa kohtaan se ajaa asiaa loukattujen työntekijöiden puolesta, mutta mitään varsinaista Rule 23:n määritelmään verrattavaa ryhmää ei muodostu. EEOC voi harkintansa mukaan nostaa kanteen myös vain yhtä työnte-kijää kohtaan tehdyn oikeudenloukkauksen perusteella.

The United States Department of Labor (DOL, Yhdysvaltain työministeriö) käyt-tää toiminnassaan ryhmäkanteita, joita he kutsuvat nimellä ”collective action”. Nämä ryhmäkanteet toimivat opt in -periaatteella, eli jokaisen potentiaalisen ryh-män jäsenen tulee erikseen ilmoittaa halukkuutensa kuulua ryhmään.

Yhdysvaltojen ryhmäkannemalli on vaikuttanut muiden Pohjoismaiden ryhmä-kannelainsäädäntöön. USA ei ole rajannut ryhmäkanneoikeutta koskemaan vain tiettyjä tahoja, vaan kaikki, joilla on jokin intressi riidanalaiseen asiaan, voivat nos-taa koko ryhmän puolesta kanteen.

Yhdysvalloissa ryhmäkannekäytännössä keskeinen ala on ollut työoikeus.18

2.3 Ruotsi

Pohjoismaista Suomi ja Ruotsi olivat ensimmäiset, jotka alkoivat valmistella ryh-mäkannelakia 1990-luvun alussa. Ruotsin nykyinen ryhmäkannelainsäädäntö tuli voimaan 1.1.2003 (Lag on grupprättegång, 2002:599). Maa otti mallia Yhdysval-loista. Kuten Yhdysvalloissa, myös Ruotsissa ryhmäkanteen käyttöala on rajoitta-maton, eli lakia sovelletaan laajasti eri oikeudenaloille, eikä asiamiehille ole asetettu erillisiä vaatimuksia. Järjestökanteina nostettavista ympäristöasioista säädetään erikseen ympäristökaaren 32 luvun 13 ja 14 §:ssä. Mahdollisuus nostaa julkinen ryhmäkanne on rajattu muutamaan viranomaiseen, joita ovat kuluttaja-asiamies ja luonnonsuojeluvirasto. Ruotsissa on nostettu 12 ryhmäkannetta vuosina 2003—2008. Vuosilta 2008—2014 ei ole saatavissa luotettavaa tietoa.19

18 Antti-Juhani Wihuri: Ryhmäkanne; perusselvitys käyttömahdollisuuksista Suomen oikeusjärjes-telmässä 1992, s.45. 19 http://www.vinge.com/Global/Publikationer/Artiklar/ICLG%20CA14%20Chapter-26%20Swe-den.pdf

Page 15: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 13

Erona Yhdysvaltojen malliin on opt in -menettelyn käyttö opt out – menettelyn si-jasta. Ryhmäkannelainsäädäntö koskee paitsi julkisoikeudellisia myös järjestö- ja yksityisiä kanteita. Ennakkoehtoina ryhmäkanteen käytölle ovat:

• Tapaus perustuu ryhmälle yhteiselle tai samankaltaiselle asiantilalle.

• Ryhmän sisäiset eroavaisuudet eivät ole esteenä.

• Yksittäiset ryhmän jäsenten nostamat kanteet eivät olisi tarkoituksenmu-kaisia.

• Ryhmän tulee olla kaikin puolin sopiva kokonsa, rajojensa ja muiden seik-kojen kohdalla.

• Kantajan tulee olla sopiva huomioon ottaen kantajan omat intressit asiassa, taloudellinen tilanne ja muut olosuhteet.

Ryhmäkanne on käytössä kaikilla yksityisoikeuden aloilla. Ryhmän jäsen on rinnas-tettavissa asianosaiseen oikeudenkäymiskaaren esteellisyyttä, vireillä olevaa oikeu-denkäyntiä, kanteiden yhdistämistä, asianosaisen kuulemista oikeudenkäynnin ai-kana ja todistelua koskevien säännösten osalta. Ryhmän jäsen voi myös väliin tuli-jana käyttää puhevaltaa ryhmäkanneasiassa (rättegångsbalken, RB).

Ryhmän jäsenet eivät vastaa oikeudenkäyntikuluista, vaan riski kuuluu ainoastaan ryhmää edustavalle kantajalle. Ryhmän jäsen voi joutua oikeudenkäyntikuluista vastuuseen ainoastaan silloin, jos hän on toiminut huolimattomasti ja aiheuttanut vastapuolelle kuluja.

2.4 Norja

Norjan ryhmäkanteita koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 1. tammikuuta 2008. Norjan omaksuma malli on selvä adaptaatio Ontarion Class Proceedins Act:sta (CPA). Erona Ontarion käyttämään ryhmäkannemalliin on, että Norjalla on käy-tössä opt out -periaatteen lisäksi myös opt in -periaate.

Ennakkoehdot ryhmäkanteen käytölle ovat suurin piirtein samat kuin Ruotsissa, vain hieman eri tavalla muotoiltuna. Laki mahdollistaa yksityiset kanteet, järjestö- ja säätiökanteet sekä julkiset ryhmäkanteet. Lähtökohtana on opt in -periaate. Opt out -periaate tulee sovellettavaksi vain erityisissä tapauksissa. Opt out soveltuu sil-loin, kun kyse on tapauksista, jotka eivät ole niin merkittäviä, että yksittäisiä kan-teita olisi järkevää nostaa. Käytännössä tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vakioso-pimuksiin liittyvät riidat20. Toinen vaatimus on, että tapaus ei sisällä seikkoja, joi-den perusteella henkilöitä pitäisi kuulla erikseen.21

20 Työryhmämietintö 2006:4, s.28 21 The Act, s. 35-7 (1)

Page 16: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

14 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Norjassa on käytössä myös erillinen järjestökanneinstituutio (”representative liti-gation”). Sen mukaan kaikki järjestöt, joiden tarkoituksena on jonkin asian edistä-minen tai suojeleminen, voivat nostaa kanteen tuomioistuimessa yksityistä tahoa tai valtiota vastaan. Kanne voidaan nostaa joko yleisen intressin nimissä tai erikseen määritellyn ryhmän puolesta.22 Norjan järjestökannemalli vastaa merkittäviltä osin tämän selvityksen järjestökannemallia.

2.5 Muut Pohjoismaat

Tanskassa on käytössä Norjan ryhmäkannetta vastaava lainsäädäntö. Tuomiois-tuin nimittää ryhmän edustajan. Edustajana voi toimia yksi ryhmän jäsenistä, yh-distys tai yksityinen instituutio. Viranomaisista ryhmäkanteen voi nostaa kuluttuja-asiamies. Edustajat ovat ainoita asianosaisia tuomion oikeudellisten vaikutusten kohdistuessa kuitenkin kaikkiin ryhmän jäseniin. Norjan lailla myös Tanskassa on käytössä opt in -mallin lisäksi opt out. Ryhmäkanteen nostaminen Tanskassa edel-lyttää, että tanskalainen tuomioistuin on kansainvälisesti toimivaltainen ratkaise-maan asian kaikkien vaatimusten osalta. 23

Islannissa ryhmäkanteet ovat sallittuja. Vaatimuksena on, että oikeudenloukkaus, jonka perusteella kanne nostetaan, on kaikille ryhmän jäsenille yhteinen.24

2.6 Muu Eurooppa

Laaja ryhmäkanneoikeus

Bulgariassa on käytössä rajoittamaton kanneoikeus kaikille oikeudenaloilla. Bulga-rian ryhmäkannelaki antaa mahdollisuuden nostaa kahden tyyppisiä kanteita. Toi-sissa ei haeta rahallista hyvitystä vaan pelkästään julistuksen omaista lopputulosta, kun taas toiset kanteet sisältävätrahallisia vaateita . Ryhmään kuuluminen tapahtuu opt out -periaatteen mukaisesti.25

Hollannissa on kaksi erillistä tapaa nostaa ryhmäkanne. Järjestöillä on ensinnäkin ryhmäkanneoikeus. Yksi tai useampi organisaatio edustaa yksilöjoukkoa, jolla on asiassa samanlaiset intressit. Vahingonkorvausvaateita järjestöt eivät voi kuiten-kaan esittää. Toisena on niin kutsuttuihin massavahinkoihin (esimerkiksi useiden

22 http://globalclassactions.stanford.edu/sites/default/files/documents/Norway_National_Re-port.pdf. 23 http://globalclassactions.stanford.edu/sites/default/files/documents/Demark_National_Re-port.pdf 24http://www.libralex.com/publications/class-actions-in-europe-and-the-us, (samasta lähteestä alaviitteet 24-29, 37-38) Chambers and Partners, Legal practice guide, Iceland-Law & Practice. 25Georgi Toshev, Ninov&Toshev Law Firm

Page 17: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 15

kuluttajien kohdalla) soveltuva ryhmäkannelaki (Wet Collectieve Afwikkeling Mas-saschade).26

Portugalin ryhmäkanteet jakautuvat edustuksellisiin ja ei-edustuksellisiin. Molem-mille on oma lakinsa. Ei-edustuksellinen vastaa periaatteessa Suomen juttujen yh-distämistä. Edustuksellinen ryhmäkanneoikeus koskee muun muassa kuluttaja-oi-keutta, terveydenhuoltoa, kulttuuriperintöä tai tekijänoikeuksia. Sekä yksityisoi-keudelliset että julkisoikeudelliset alat kuuluvat ryhmäkannelainsäädännön pii-riin.27

Osittainen ryhmäkanneoikeus

Itävallassa ryhmäkanneoikeus on käytössä kuluttaja-oikeudessa sekä kilpailuoikeu-dessa. Kuluttajaoikeudessa on käytössä viranomaisaloitteinen ryhmäkanne. Kilpai-luoikeudessa viranomaisen lisäksi myös yhtiöillä on oikeus nostaa ryhmäkanne, joskin tätä oikeutta ei usein pidetä irrallaan olevana ryhmäkanneoikeutena vaan kil-pailuoikeuteen kuuluvana luonnollisena asiana.28 Lisäksi työoikeuden puolella am-matillisilla järjestöillä on kanneoikeus työehtosopimusasioissa. Arbeits- und Sozial-gerichtsgesetzin (työ- ja sosiaaliasiain tuomioistuimia koskeva laki; jäljempänä ASGG) 54 §:n 2-4 momentissa säädetään seuraavaa:

2) Sellaiset työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöt, joilla on kelpoi-suus työehtosopimusten tekemiseen (ArbVG:n 4-7 §), voivat esittää toi-minta-alallaan toista vastaavaa järjestöä vastaan Oberster Gerichtsho-fissa (Itävallan korkein oikeus) hakemuksen, jossa vaaditaan sellaisten oikeuksien tai oikeussuhteiden olemassaolon tai puuttumisen vahvista-mista, jotka koskevat tosiseikastoa, joka ei liity nimenomaisesti kehen-kään määrättyyn henkilöön. Tällaisen hakemuksen kohteena täytyy olla aineellisoikeudellinen kysymys, joka koskee ASGG:n 50 §:ssä määritel-tyjä työriitoja, joilla on merkitystä vähintään kolmen työnantajan tai työntekijän kannalta.

Belgiassa ryhmäkanne on viranomaisaloitteinen ja käytössä ainoastaan kuluttaja-asioissa Suomen oikeudentilaa muistuttavalla tavalla.29 Tšekeissä, Kreikassa, Unka-rissa, Espanjassa, Italiassa ja Puolassa ryhmäkanne on viranomaisaloitteisena voi-massa vain kuluttaja-asioissa.

Sveitsi on kehittämässä lainsäädäntöään yhä enemmän USA:n mallin suuntaan. Tällä hetkellä ryhmäkanneoikeus on voimassa kuluttaja-asioissa ja ympäristöasi-oissa.30

26 Bergstoop & Sanders 27 Pedro Ghinodi de Pina GDP, Advogados Associados 28 RA Mag. Dr. Karlheinz Klema 29 Jean Bornet, secretary general: Class actions in europe and the Us 30 Cedric Berger

Page 18: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

16 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Ranskassa ryhmäkanneoikeus tuli käyttöön vuonna 2014, ja sitä sovelletaan kulut-taja-asioihin. Yritykset tai järjestöt eivät voi nostaa kannetta. Eräissä rajoitetuissa oikeudenkäynneissä järjestöillä on itsenäinen asema asianosaisena. Ammatillisilla järjestöillä on oikeus nostaa kanne ilman valtuutusta tasa-arvoasioissa31, määräai-kaisiin työehtosopimuksiin liittyvissä riidoissa32, vuokratyöasioissa33, taloudellisista syistä tapahtuvien irtisanomisten yhteydessä34, ulkomaisten työntekijöiden suojele-miseksi35 ja kotityöntekijöiden suojelemiseksi36. Lain mukaan asianmukaisesti pe-rustelluilla vähintään viisi vuotta syrjintää vastaan toimineilla yhdistyksillä on mah-dollisuus pyytää edustavia ammatillisia järjestöjä käyttämään puhevaltaansa kai-kissa ulkomaisen työvoiman käyttöä koskevissa rikkomusasioissa.37

Maat, joissa ei ole ryhmäkanneoikeutta

Saksassa ei tunneta ryhmäkanneoikeutta. Kuitenkin pääomamarkkinoilla sovel-tuva, vuonna 2005 voimaan tullut Kapitalanleger-Musterverfahrengesetz (Kap-MuG), sisältää mahdollisuuden nostaa ryhmäkannetta muistuttava kanne.38

Ympäristön suojelemiseksi järjestäytyneet järjestöt voivat tietyin edellytyksin nos-taa kanteen kahden eri lain nojalla (Umweltschadengesetz ja Umwelt-Rechts-behelfsgesetz).39

31 Article L1144-2, Code du travail. 32 Article L1247-1, Code du travail. 33 Article L1251-59, Code du travail. 34 Article L1235-8, Code du travail. 35 Article L8255-1du, Code du travail. 36 Article L7423-2 alinéa 2 du Code du travail. 37 http://www.freshfields.com/uploadedFiles/SiteWide/Knowledge/Briefing%20Class%20Ac-tion_VGB.pdf 38 Dr. Moritz Becker, Freshfields Bruckhaus Deringer LLP 39 Burkhard Schneider / Clifford Chance LLP Heiko Heppner / Clifford Chance LLP

Page 19: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 17

3 POHDINTAA JÄRJESTÖJEN KANNEOIKEUDEN TARPEESTA Muissa pohjoismaissa, useassa EU-maassa ja Yhdysvalloissa on käytössä huomatta-vasti laajempi ryhmäkanneoikeus kuin Suomessa. Suomen ryhmäkanneoikeus kos-kee vain kuluttaja-asiamiehen oikeutta nostaa ryhmäkanne kuluttaja-asioissa. Ryh-mäkannelakia valmisteltaessa törmättiin laajemman ryhmäkanneoikeuden käyt-töönoton vastustukseen. Suhtautuminen ryhmäkanteeseen oli suurimmaksi osaksi kielteistä, mikä johti lain suppeaan soveltamisalaan. Kuluttaja-asiamiehen ryhmä-kanneoikeus ei ole aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia, eikä sen haittavaikutuk-sista ole näyttöä. Ryhmäkanneoikeuden laajentamiselle ja järjestöjen itsenäisen kanneoikeuden luomiselle on erityinen yhteiskunnallinen tilaus ja tarve. Järjestöjen kanneoikeus olisi elinkeinoelämän etu, sillä jo pelkällä olemassaolollaan se ehkäisee epätervettä kilpailua. Myös yksityishenkilöiden oikeusturva toteutuisi sen ansiosta nykyistä paremmin.

Euroopan unionin (EU) oikeuden vaikutus Suomen oikeuteen on huomattava. EU-tuomioistuin on käytännössään viitannut periaatteisiin, joilla on perustavaa laatua oleva merkitys eurooppaoikeuden järjestelmässä. Yksi näistä periaatteista on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (access to justice).40 EU:n perusoikeuskirjan (2000/C 364/01) 47 artiklan mukaan jokaisella, joiden unionin oikeudessa taattuja oikeuksia tai vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuo-jakeinot. Lisäksi monista eri direktiiveistä käy ilmi tavoite tehostaa oikeussuojakei-noja. Esimerkiksi niin sanotussa kausityödirektiivissä 2010/0210(COD)/PE-CONS 113/13 jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan käyttöön tehokkaat mekanismit, joiden avulla kausityöntekijät voivat turvautua tuomioistuinmenettelyyn. Muita vastaavia suosituksia on esimerkiksi ns. syrjintädirektiivissä 2000/43/EY , työsyrjintädirektii-vissä 2000/78/EY ja työnantajasanktiodirektiivissä 2009/52/EY.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/54/EU käsittelee työntekijöi-den vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien käyttä-mistä helpottavia toimenpiteitä. Direktiivi velvoittaa 3 artiklan mukaisesti jäsenval-tiot järjestämään lainsäädäntönsä niin, että se oikeuttaa järjestöt ja organisaatiot aloittamaan työntekijän suostumuksella menettelyn työntekijän ja hänen perheensä puolesta. Direktiivi ei sisällä järjestöjen itsenäistä kanneoikeutta. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta erittäin merkityksel-linen, sillä ulkomaista työvoimaa tarvitaan aina.

Kattavammat oikeusturvakeinot toteuttavat osaltaan yhdenvertaisuuden parempaa toteutumista. Viimeksi oikeuksiin pääsemisessä on kiinnitetty huomiota Euroopan unionin komission vuonna 2014 antamassa suosituksessa sukupuolten palkkaeron kaventamiseksi ja samapalkkaisuuden vahvistamiseksi. Jäsenvaltioita ja työmarkki-najärjestöjä kehotetaan lisäämään naisten ja miesten palkkauksen läpinäkyvyyttä sekä ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset oikeussuojakeinot palkkasyrjintäasi-oissa.41

40 Raitio 2014: Eurooppaoikeus ja sisämarkkinat s.285. 41 Komission suositus 2014/124/EU.

Page 20: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

18 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Alla annetaan esimerkkejä siitä, miksi järjestöjen kanneoikeus parantaisi oikeustur-vaa. Esiin on nostettu heikomman suojan parantaminen ja oikeusturvaongelmat erityisesti Suomeen tilapäisesti töihin tulevien tai täällä muutoin tilapäisesti oleske-levien kohdalla. Lisäksi luvussa on esitelty oikeustapauksia, joissa järjestöjen kan-neoikeus olisi voinut olla käyttökelpoinen. Lisäksi pohditaan järjestökanteen mah-dollista käyttöalaa ja forumia.

Heikomman suojan parantaminen

Ammattiliittojen ja muiden järjestöjen itsenäisen kanneoikeuden myötä kenenkään ei tarvitsisi esiintyä omissa nimissään. Lisäksi ammattiliitot pystyisivät tuomaan kaikki samassa työpaikassa tapahtuneet, samankaltaiset rikkomukset tai muutoin samankaltaiset tilanteet yhden kanteen piiriin. Tämä olisi nopeampi ja tehok-kaampi toteuttamistapa kuin se, että työntekijät nostaisivat kaikki kanteet yksinään erikseen. Tämä säästäisi kaikkien osapuolten (työntekijöiden, työnantajan ja tuo-mioistuimen) resursseja.

Järjestökanne toteuttaisi paremmin heikoimman suojaa niin työ-, tasa-arvo- ja yh-denvertaisuus- kuin ympäristöasioissa. Työntekijän kynnys lähteä nostamaan kanne omissa nimissään on erittäin korkea. Työnantaja on työsuhteessa vahvempi osapuoli. Tämä voi johtaa siihen, että työnantaja käyttää asemaansa väärin, esimer-kiksi painostaa työntekijää sietämään lainvastaista menettelyä työpaikan menettä-misen uhalla. Työntekijä ei leimautumisen ja työpaikan menettämisen pelossa us-kalla tehdä asialle mitään.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasioissa henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi syrjityksi tulleet henkilöt tarvitsevat nykyisiä oikeussuojakeinoja paremmat mah-dollisuudet päästä oikeuksiinsa. Oikeusturvakeinojen laajentaminen on tarpeellista, sillä syrjintää kohdanneet eivät koe nykyisiä oikeusturvakeinoja riittäviksi. Sisämi-nisteriön vuonna 2014 julkaiseman tietoraportin mukaan syrjintää kokevat, eivät osaa käyttää viranomaiskoneiston tarjoamia oikeusturvakeinoja. Lisäksi syrjityt ko-kevat, että viranomaisten käsittelyajat ovat liian pitkiä.42

Ympäristövahingot43 ovat moni-ilmeisiä, ja ne saattavat ilmetä vasta hyvinkin pit-kän ajan kuluttua. Laaja kanneoikeus tarjoaisi paremmat takeet asian vireille tulolle sekä sille, että päätökseen vaikuttavat näkökohdat tulisivat esille. Henkilölle ympä-ristövahingosta koituneet vahingot voivat olla itsessään vähäisiä, jolloin kanteen nostaminen ei ehkä tunnu tarkoituksenmukaiselta. Kokonaisvaikutukset saattavat sen sijaan olla merkittävän suuret, jolloin asian käsitteleminen on ensiarvoisen tär-keää. Yleisen intressin mukaista on, että ympäristövastuu toteutuu. Ympäristön- ja luonnonsuojeluun erikoistuneet järjestöt pystyisivät kokoamaan vahingonkärsijät tarkoituksenmukaisesti yhteen. Järjestöjen kanneoikeus antaisi oikeuden nostaa

42 Syrjintä Suomessa, Syrjinnän seurannan tietoraportti 7/2014. 43 Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (YVL, 737/1994) on ympäristövahinkojen korvaamista koskeva yleislaki, jonka lisäksi ympäristövahinkojen korvaamista koskevina keskeisinä säännök-sinä voidaan mainita eräistä naapuruussuhteista annettu laki (26/1920) sekä vesilaki (587/2011).

Page 21: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 19

kanteen myös yleisen intressin nimissä. Yleinen intressi tarkoittaisi erityisesti ym-päristöasioissa mutta myös muissa asioissa sitä, että kanne voitaisiin nostaa, vaikkei konkreettista haittaa ole vielä aiheutunut. Tällöin ei myöskään ole muodostunut tarkkarajaista ”kärsijäryhmää”. Tilanne voi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun jokin taho rikkoo jätelakia (646/2011). Yksityiset henkilöt eivät voi asianosais-suhteen puuttuessa vaikuttaa asiaan, mutta järjestö voi yleisen intressin nimissä nostaa kanteen tuomioistuimessa.

Oikeusturvan korostunut tarve vieraista valtioista tulevien kohdalla

Toisista valtioista Suomeen tilapäisesti töihin tulevat tai muutoin täällä tilapäisesti oleskelevat henkilöt ja heidän perheenjäsenensä ovat erityisen haavoittuvassa ase-massa niin työasioissa kuin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Sisämarkkinoi-den toimivuuden kannalta on tärkeää, että toisista jäsenvaltioista lähetettyjä työn-tekijöitä ja muita liikkuvia työntekijöitä kohdellaan samanarvoisesti. EU-oikeu-dessa muista EU-maista tulevien asemaa on pyritty parantamaan kappaleessa 1 mainituin direktiivein. Esimerkiksi niin sanotussa liikkuvuusdirektiivissä, jota par-haillaan saatetaan voimaan Suomessa, edellytetään parempaa oikeusturvaa. Työ-voiman liikkuvuuteen voi liittyä alipalkkausta ja jopa ihmiskauppaa. Työntekijät, jotka saapuvat Suomeen toisesta valtiosta, eivät välttämättä tunne Suomen työ-oikeuden sisältöä ja työnteossa noudatettavia vähimmäisehtoja. Ymmärtämättö-myyttä on helppo käyttää hyväksi. Järjestöjen kanneoikeus oikeuttaisi ammattiliitot puuttumaan tällaisiin tilanteisiin.

Yhdenvertaisuusasioissa muista valtiosta tulevien henkilöiden kohdalla syrjinnän kohteeksi joutumisen riski on korkea. Euroopan komission teettämän syrjintää koskevan tutkimuksen mukaan suomalaiset mieltävät etniseen alkuperään perustu-van syrjinnän olevan yleisin syrjinnän muoto.44 Euroopan unionin perusoikeusvi-rasto (FRA) julkaisi etnisten vähemmistöjen syrjintäkokemuksista Euroopan laa-juisen EU-MIDIS-haastattelututkimuksen vuonna 2009. 45 Sisäministeriö teetti EU-MIDIS-tutkimuksesta vertailun Ruotsin ja Tanskan vastaavien aineistojen kanssa.46 Vertailun perusteella Suomessa on enemmän syrjintää asumisasioissa kuin Ruot-sissa ja huomattavasti enemmän kuin Tanskassa.47 Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa selvityksessä Suomen romaanipoliittinen ohjelma48 todetaan, että ro-manien asumisasioihin liittyy paljon syrjintää. Ongelmia ilmenee muun muassa asukasvalintojen yhteydessä, asuntojen vaihdossa ja asumisongelmien ratkaisemi-sessa.

44 Eurobarometri 393 (2012). Discrimination in EU in 2012. Syrjintä Suomessa, Syrjinnän seuran-nan tietoraportti 7/2014: Vuosina 2008—2011 käräjäoikeuksissa käsiteltiin yhteensä 33 syrjintäri-kosta. Näistä rikoksista 25 oli etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää 45 Kävi ilmi, että venäjänkielisistä 11 prosenttia ja somalialaisista 22 prosenttia olivat kokeneet syrjintää ostaessaan asuntoa tai hakiessaan vuokra-asuntoa. 46Juntunen, P. (2011). FRA:n EU -MIDIS aineiston tuloksia Suomessa asuvista somaleista. 47 Ruotsissa syrjintää somalialaistaustaisista oli kokenut 16 prosenttia ja Tanskassa 7 prosenttia. 48 Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:48.

Page 22: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

20 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Tapauksia, joissa järjestöjen kanneoikeus olisi ollut käyttökelpoinen

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa järjestökanne olisi voinut olla käyttökelpoi-nen esimerkiksi Vaasan hovioikeuden tapauksessa VHO 2009:138, jossa oli kysy-mys syrjinnän kiellon rikkomisesta huoneen-vuokra-asiassa. Tapauksessa asuntoa hakeneita romaneita ei ollut kohdeltu yhdenvertaisesti muiden hakijoiden kanssa. Toisena vastaavana tapauksessa vodaan mainita Rovaniemen hovioikeuden rat-kaisu 2007:1216, jossa kunta oli syrjinyt romanitaustaisia henkilöitä perustuslain ja yhdenvertaisuuslain vastaisesti. Yksityisten kansalaisten sijasta esimerkiksi Roma-niyhdistys ry olisi molemmissa tapauksissa voinut nostaa kanteen syrjityiksi tullei-den henkilöiden puolesta.

Työoikeutta käsittelevistä tapauksista esimerkkinä voidaan antaa tapaukset KKO 2004:133 ja 2009:52. Tapauksessa 2009:52 työnantaja oli järjestänyt työterveyden-huollon niin, että se oli kattavampi toimihenkilöiden kuin saman yhtiön rakennus-työntekijöiden kohdalla. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta poikkeaminen olisi ollut työntekijöiden tehtävät huomioon ottaen perusteltua. Tapauksessa 2004:133 kysymys oli siitä, oliko työnantaja asetta-nut yritykseen siirtyneet tytäryhtiöiden työntekijät perusteettomasti eri asemaan palveluksessa jo olleisiin työntekijöihin nähden sen perusteella, minkä työnteki-jäyhdistyksen jäseniä he olivat. Tapauksessa 2010:93 yhtiöllä oli tulospalkkiojärjes-telmään sisältyvä rajoitusehto, jonka mukaan laittomaksi todetun työtaistelutoi-menpiteen aiheuttama taloudellinen menetys vähennettiin työtaistelutoimenpitee-seen osallistuneiden tulospalkkiosta. Oikeus katsoi sen syrjiväksi, eli laittomaan lak-koon osallistuneillakin oli oikeus tulospalkkioon.

Tapauksessa KKO 1981 II 134 oli kysymys palkanmaksuvelvollisuudesta lakon ai-kana. Työnantajan antama lomautusvaroitus lakonuhan vuoksi ja sitä täydentänyt ilmoitus lomautusten alkamisesta eivät vapauttaneet työnantajaa TSL 27 §:n 2 mo-mentin mukaisesta palkanmaksuvelvollisuudesta. Tapaus KKO 2006:68 taas on hyvä esimerkki siitä, että järjestöjen kanneoikeus toimisi myös eläkejutuissa. Ta-pauksessa oli kyse eläkkeen määräytymisperusteesta työsuhteen ehtona ja eläkekas-san sääntöjen muuttamisen vaikutuksesta eläkkeen määrään.

Kaikki edellä mainitut tapaukset ovat sellaisia, joiden perusteella työntekijäyhdistys olisi voinut nostaa järjestökanteen, jos sellainen olisi ollut olemassa. Menettely olisi ollut nopeampaa ja säästänyt resursseja.

Ajankohtainen keskustelu

Erilaisista ryhmäkanneoikeuden muodoista on viime vuosina ollut paljon keskus-telua. Myös erilaisia selvityksiä ja esityksiä on tehty. Esityksistä ehkä kiinnostavin on kansanedustaja Annika Lapintien johdolla tehty lakialoite (LA 58/2014 vp). Aloitteessa esitetään nykyisen ryhmäkannelain soveltamisalan laajentamista niin, että ryhmäkanteen voisi panna vireille kuluttaja-asiamiehen lisäksi tasa-arvovaltuu-tettu, vähemmistövaltuutettu (1.1.2015 alkaen yhdenvertaisuusvaltuutettu) sekä sellainen rekisteröity yhdistys, jonka tarkoituksena on työntekijöiden edunvalvonta

Page 23: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 21

tai ympäristöasioihin tai ihmisoikeuskysymyksiin vaikuttaminen. Lakialoitteen si-sältämään ryhmäkannemuotoon ei sovellettaisi selvärajaista opt in/out -menettelyä (ks. kappale 4.3 ja 4.4.), vaan kanneoikeus olisi asianosaisen tahdosta riippumaton silloin, kun kantajana on rekisteröity yhdistys.

Lakialoitteen mukaan ne ryhmän jäsenet, jotka eivät olisi esittäneet esimerkiksi suo-ritusta koskevia vaatimuksia pääasian oikeudenkäynnissä, voisivat myöhemmin saattaa vaatimuksensa asian ratkaisseen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tuomion oikeusvoima ei siis tältä osin ulottuisi heihin. Tuomioistuin tuomitsisi korvaukset aikaisemmin antamansa tuomion perusteella sitä mukaa kuin niitä esitetään. Tältä osin lakiesitys muistuttaa työtuomioistuinprosessia.

Lakialoitteen tarkoittama järjestöryhmäkanne vastaa suurimmilta osin tämän sel-vityksen tarkoittamaa järjestökannetta. Tämän selvityksen järjestökanteen määri-telmä poikkeaa kuitenkin Lapintien lakialoitteesta siinä, että tässä selvityksessä tar-koitettu järjestökanne loisi järjestöille vieläkin itsenäisemmän aseman kuin, mitä Lapintien lakialoitteessa ehdotetaan. Lakialoitteen sisältämän järjestöryhmäkanne-oikeuden ideana on, että aina muodostuu jokin tietty ryhmä, jonka puolesta järjestö ajaa kannetta. Tässä selvityksessä lähdetään siitä, että järjestö ei tarvitse taustalleen mitään tiettyä ryhmää, vaan järjestö voisi ajaa kanteita pelkästään suojeluintres-siinsä nojautuen. Suojeluintressissä olevilla asioilla tarkoitetaan niitä asioita, joiden edistämiseksi tai suojelemiseksi järjestö on järjestäytynyt. Tämä selvitys ei myös-kään ota kantaan tasa-arvovaltuutetun tai yhdenvertaisuusvaltuutetun asemaan.

Työtuomioistuinprosessin erityispiirteitä valtakirjattomuuden osalta

Yksi järjestökanteen erityispiirteistä olisi kanteen ajaminen ilman mahdollisesti muodostuvan ryhmän jäsenten suostumusta. Työtuomioistuinprosessissa nouda-tetaan oikeudenkäymiskaaren valtakirjan esittämistä koskevaa säännöstä (OK 15.4:1), jonka mukaan oikeudenkäyntiasiamiehen on esitettävä päämiehen allekir-joittama valtakirja. Työtuomioistuin voi kuitenkin yleensä olla vakuuttunut siitä, että asiamies on asianmukaisesti valtuutettu, joten valtakirjan vaatimiseen käytän-nössä ei ole tarvetta.49 Työtuomioistuimessa kanteen nostavalta ammattiliitolta ei näin käytännössä koskaan vaadita valtakirjaa.

Esimerkiksi seuraavissa tapauksissa työtuomioistuin ei vaatinut selvitystä valtakir-jan olemassaolosta, vaikka kanteen yhteyteen oli liitetty suoritusvaatimuksia. Ta-pauksessa TT 2006—88 Kunta-alan unioni ry ja Tekniikan ja Peruspalvelujen Neu-vottelujärjestö KTN ry nostivat kanteen Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan työehtosopimusmääräysten rikkomisesta ja vaativat samalla usealle eri henkilölle korvauksia ansionmenetyksistä. Tapauksessa TT 2012—156 Metallityöväen liitto ry nosti kanteen Abb Oy:tä ja Teknologiateollisuus ry:tä vastaan työehtosopimusmää-räysten rikkomisesta vaatien samalla ateriakorvauksen suorittamista erikseen mää-ritellylle työntekijäjoukolle. Tehy ry nosti tapauksessa TT 2013—5 kanteen Kunnal-lista työmarkkinalaitosta ja Satakunnan sairaanhoitopiiriä vastaan. Tehy vaati kor-

49 HE 130/1997, Perustelut, kohta 2.

Page 24: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

22 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

vauksia yhteensä kolmelletoista työntekijälle. Kaikissa näissä tapauksissa työtuo-mioistuin velvoitti vastaajat suorittamaan vaaditut saatavat. Tapauksissa TT 2012—156 ja TT 2013—5 henkilöt, joille vaadittiin suoritusta, eivät olleet henkilökohtai-sesti kuultavina tuomioistuimessa. Tapauksessa TT 2006—88 kuultiin vain osaa niistä työtekijöistä, joille suoritusta vaadittiin.

Edellä mainittuja tapauksia ja muita suorituskanteita ratkaistessaan työtuomiois-tuin ei siis tiedä, onko kanteen nostaneella ammattiliitolla jäsenen suostumusta vaa-tia työnantajalta saatavaa. Ammattiliitto voisi näin ajaa työehtosopimuksen tulkin-taan liittyvää suorituskannetta ilman jäsenen suostumusta. Ei kuitenkaan ole mi-tään näyttöä siitä, että kanteita olisi todellisuudessa ajettu ilman jäsenten suostu-musta. Ammattiliittojen itsenäinen asema työntekijöiden edustajina ei ole edellä mainittujen tapausten perusteella vieras. Oikeusjärjestelmämme tunnustaa näin tietyllä tasolla ammattiliittojen vakaan aseman työntekijöiden itsenäisenä edusta-jana.

Forum-kysymys erityisesti työasioissa

Ryhmäkannelain 3 §:n mukaan kanteen käsittelypaikkana ovat Helsingin, Oulun, Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet (yksi käräjäoi-keus yhtä hovioikeuspiiriä kohden). Tätä on perusteltu lain esitöissä sillä, että ryh-mäkanteen käsittely vaatii lähtökohtaisesti enemmän aikaa sekä henkilöstöä ja muita resursseja kuin tavanomaisen riita-asian käsittely. Hallinnolliset voimavarat ovat edellytys sille, että ryhmäkanne voidaan käsitellä mahdollisimman tehokkaasti ilman, että tuomioistuimen muu toiminta kärsii.50 Myös järjestökanteet tulisivat to-dennäköisesti olemaan joissakin tapauksissa niin laajoja, ettei pienimmillä käräjä-oikeuksilla välttämättä olisi tarvittavia resursseja tutkia kanteita. Tarkoituksenmu-kaisinta olisikin käsitellä järjestökanteet ryhmäkannelain määrittelemissä käräjäoi-keuksissa, jotta asian käsittely olisi joutuisaa.

Silloin, kun järjestökannetta ajettaisiin työasioissa, kanteiden ajaminen voisi tapah-tua työtuomioistuimessa tai samoissa käräjäoikeuksissa kuin, mitä ryhmäkanne-laissa on säädetty.51 Työtuomioistuimen toimivaltaa tulisi näin laajentaa koske-maan kaikkia työasioita, jotta täyttävät järjestökanteen edellytykset. Käsittelyä työ-tuomioistuimessa puoltaa se, että työtuomioistuin on erikoistunut työ- ja virka-asi-oiden tulkintaa. Erikoistuminen takaa paremman asiantuntemuksen.

Työtuomioistuimen tuomio on lopullinen, mitä on kritisoitu. Työtuomioistuimen tuomioon ei voi hakea muutosta tavallisin muutoksenhakukeinoin. Muutoksenha-kuoikeus ei kuitenkaan ole ihmisoikeus, joten sen olemassaolo ei ole välttämätöntä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä kos-kevassa 6 artiklassa ei edellytetä muutoksenhakumahdollisuuden järjestämistä.52

50 HE 154/2006, s.37. 51 Lapintien ym. lakialoitteen mukaan työsuhteisiin liittyvää ryhmäkannetta voisi käsitellä joko ryhmäkannelaissa säädetty alioikeus tai työtuomioistuin. 52 Rikosasioissa muutoksenhakumahdollisuus on lähtökohtana, ks. EIS 7. lisäpöytäkirjan 2 artikla.

Page 25: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 23

Työtuomioistuinprosessissa ylimääräinen muutoksenhaku on kuitenkin mahdol-lista, ja muutosta haetaan suoraan korkeimmalta oikeudelta. Toistaiseksi työtuo-mioistuimen tuomiota ei ole vielä kertaakaan purettu. 53

Toinen vaihtoehto on, että järjestöjen kanneoikeuden myötä työtuomioistuin tulisi jatkossakin käsittelemään vain nykyiset TTL:n soveltamisalaan kuuluvat asiat omassa oikeudenkäyntiprosessissaan. Ammattiliitot voisivat tämän lisäksi nostaa järjestökanteen ryhmäkannelaissa säädetyissä yleisissä tuomioistuimissa niissä asi-oissa, jotka eivät kuulu TTL:n soveltamisalaan.

53 Saloheimo, Jorma: Työehtosopimusoikeuden perusteet 2008, s.196.

Page 26: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

24 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

4 HAHMOTELMA JÄRJESTÖKANTEEN SISÄLLÖKSI

4.1 Ammattiliittojen ja muiden järjestöjen asialegitimaatio

Asialegitimaatio eli asiavaltuus tarkoittaa oikeutta nostaa kanne ja aloittaa oikeu-denkäynti omissa nimissään oikeudenkäynnin kohteeksi saatetusta oikeudellisesta vaateesta.54 Kyse on siis siitä, onko asianosaisena esiintyvä henkilö ”oikea” asian-osainen. Asialegitimaatiossa on aina kyse henkilön suhteesta tiettyyn yksittäiseen oikeudenkäyntiin. Asialegitimaatio on siten enemmän oikeus kuin ominaisuus.55 Asianosaiskelpoisuudella taas tarkoitetaan yleistä kykyä olla oikeudessa asianosai-sena. Asianosaiskelpoisia ovat ensinnäkin luonnolliset henkilöt (ihmiset) synty-mästä kuolemaan. Kansalaisuus ei vaikuta asianosainkelpoisuuteen. Asianosaiskel-poisuus kuuluu myös kaikille julkis- ja yksityisoikeudellisille oikeushenkilöille (muun muassa valtio, kunnat, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkkokunta, osakeyhtiöt, avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt, osuuskunnat, säätiöt ja rekiste-röidyt yhdistykset).56 Järjestöt ovat usein rekisteröityinä yhdistyksinä asianosaiskel-poisia.

Nykyisessä ryhmäkannelaissa kuluttaja-asiamiehellä on erityinen intressi ajaa ryh-mäkanteita. Talouden toimivuuden kannalta on välttämätöntä, että kuluttajat ko-kevat kulutusprosessin oikeudenmukaiseksi. Kuluttaja-asiamiehen toiminnassa on mukana vahva taloudellinen intressi. Samankaltainen suojeluintressi löytyy järjes-töiltä jotain asiaa, jäseniä sekä jäseniin rinnastettavissa olevia kohtaan. Heikoim-man suoja -periaate soveltuu kuluttaja-asioiden lisäksi muun muassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioihin sekä työsuhteisiin ja ympäristöasioihin.

Jotta järjestö olisi asialegitiimi, järjestön tulisi olla rekisteröity (se on myös asian-osaiskelpoisuuden edellytys). Lisäksi järjestöjen tulisi sääntöjensä mukaan olla jär-jestäytyneitä yhtenä tarkoituksenaan ajaa jäsentensä tai jäseniin rinnastettavien oi-keuksia. Järjestön toimintaan tulisi liittyä kiinteästi työtekijöiden etujen tai tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden tai ympäristöasioiden edistäminen. Pelkästään se, että järjestö kokoaa tietyntyyppiset ominaisuudet omaavat henkilöt yhteen esimer-kiksi järjestämällä aktiviteettejä, ei riittäisi takaamaan järjestölle asialegitimaatiota. Esimerkiksi Seta ry:n sääntöjen 2 §:n mukaan:

Setan tarkoituksena on edistää tasavertaisuuden, ihmis- ja perusoikeuk-sien sekä hyvinvoinnin toteutumista riippumatta ihmisten seksuaali-sesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmai-susta. Setan päämääränä on, että homo- ja biseksuaaliset ihmiset sekä transvestiitit ja transsukupuoliset ihmiset samoin kuin muutkin niin sa-nottuihin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset voi-vat elää avoimesti omana itsenään.

54 Tirkkonen 1974, s. 317. 55 Lappalainen, prosessioikeus 2012, kappale III, kohta ”muodollinen asianosaiskäsite”. 56 Lappalainen 2012, kappale III, kohta ”asianosaiskelpoisuus”.

Page 27: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 25

Seta on näin säännöissään järjestäytynyt edistämään sukupuoli- ja seksuaalivähem-mistöjen oikeuksia. Se voisi näin nostaa kanteen, kun se kokee, että sen suoje-luintressin piirissä olevaa asiaa tai henkilöiden oikeuksia on loukattu.

Tämän selvityksen yksi keskeinen kysymys on, vaaditaanko kannetta ajavalta jär-jestöltä erikseen suostumusta tai valtakirjaa kanteen ajamiseen. Ajatuksena on, että järjestö voisi ottaa ikään kuin automaationa mukaan tietyn henkilöjoukon, jonka hyväksi se kannetta ajaa. Mallissa ei näin olisi tarkkarajainen opt in tai out -menet-tely, vaikka opt out:iin liittyviä piirteitä voidaan nähdä. Järjestö olisi legitiimi aja-maan millaisia kanteita tahansa: järjestö voisi näin esimerkiksi vahvistuskanteen li-säksi ajaa myös suorituskanteita (tästä enemmän kappaleessa 4.2.). Henkilöt, joiden puolesta järjestö vaatii suoritusta, voisivat olla kuultavana tuomioistuimessa, kun tuomioistuin katsoo tämän tarkoituksenmukaiseksi. Työtuomioistuinprosessissa TTL 32 §:n mukaan henkilöä, jota asia koskee tai jonka eduksi tai vahingoksi tuo-mio tulee voimaan, voidaan kuulla selvityksen saamiseksi. Vastaava säännös olisi käyttökelpoinen myös järjestökanteen piirissä.

Edellä oleva tarkoittaisi, että voidakseen ajaa kannetta suojeluintressiinsä kuulu-vassa asiassa järjestön tulisi täyttää kaksi vaatimusta. Järjestön pitäisi olla rekiste-röity, ja järjestön tarkoituksena pitäisi olla jonkun tietyn asian edistäminen ja/tai jäsenistönsä etujen valvominen ympäristö, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa tai työsuhteisiin liittyvissä asioissa. Järjestöllä on lisäksi oikeus ottaa mukaan kantee-seen sellaiset henkilöt, jotka ovat järjestön jäsenten kanssa samassa asemassa, mutta eivät ole henkilökohtaisesti liittyneet järjestöön.

4.2 Järjestökanteen nostamisen edellytykset

Suomen oikeusjärjestelmässä voidaan erottaa kolme erilaista kannetyyppiä: velvoit-tamiskanteet, vahvistuskanteet ja muotoamiskanteet.57 Velvoittamiskanteen omi-naisuuksiin kuuluu sen täytäntöönpanokelpoisuus. Velvoittamistuomio tarkoittaa yleensä suoritustuomiota, johon rinnastetaan myös kieltokanne sekä sietämis-kanne.58 Suorituskanteet sisältävät pääsääntöiseksi rahamääräisiä tai luontoissuori-tuksen omaisia vaatimuksia. Tällaisia kanteita voidaan luonnehtia positiivisiksi suo-rituskanteiksi. Suorituskanteiksi myöskin kutsutut kielto- ja sietämiskanteet ovat sen sijaan negatiivisia luonteeltaan. 59

Vahvistuskanteessa kantaja vaatii tuomioistuinta toteamaan, että kantajan ja vas-taajan välillä on olemassa tietty oikeussuhde, eli kyseessä on silloin positiivinen vah-vistuskanne. Kantaja voi myös vaatia oikeutta toteamaan, että tällaista suhdetta ei ole, jolloin kyseessä on negatiivinen vahvistuskanne. Muotoamiskanne sisältää pyynnön saada tuomio, joka itsessään muuttaa tiettyä voimassaolevaa oikeussuh-detta tai oikeustilaa.60 Järjestökanne voisi edustaa mitä tahansa edellä mainituista

57 Tirkkonen: Suomen siviiliprosessioikeus I 1974, s.382—404. 58 Lappalainen: Siviiliprosessioikeus I 1995, s.363. 59 Lappalainen: Prosessioikeus, IV Oikeudenkäynnin kohde, kappale 1. 60 Tirkkonen: Suomen siviiliprosessioikeus I 1974, s.396.

Page 28: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

26 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

kannelajeista. Vahvistuskanne on käytetyin kannemuoto nykyisessä työtuomiois-tuinprosessissa. Vahvistuskanteen yhteyteen on yleensä liitetty suoritusvaatimuk-sia, jolloin kyseessä on tietynlainen hybridi vahvistus- ja suorituskanteen välillä.

Vahvistus- ja suorituskanne olisivat todennäköisesti käytetyimmät kannemuodot työ-, yhdenvertaisuus- sekä tasa-arvoasioissa. Kieltokanne olisi todennäköisesti käytetyin kannemuoto ympäristöasioissa. Kieltokanteessa järjestö vaatisi suoje-luintressissään olevan asian rikkomisesta vastuussa olevaa tahoa, että se lopettaa oi-keudettoman menettelyn. Myös kieltokanteen yhteyteen järjestö voisi liittää suori-tusvaatimuksia.

Järjestökanne olisi mahdollista nostaa kaikissa sellaisissa asioissa, jotka kuuluvat järjestön suojeluintressiin, ja joiden osalta järjestön jäsenistön tai jäsenistöön rin-nastettavien61 etuja tai oikeuksia on lainvastaisesti loukattu. Järjestö voisi nostaa kanteen aina, kun se näkee kanteen nostamisen tarkoituksenmukaiseksi, ja kanteen nostamisen edellytykset täyttyvät.

Varsinkin silloin, kun järjestökanne nostettaisiin erikseen määritellyn ryhmän puo-lesta, prosessin kohteen määrittäminen on tärkeää. Kanteen nostamisella tuomio-istuimessa on niin sanotun lis pendens- eli vireilläolovaikutus, joka estää saatta-masta asiaa samanaikaisesti toisen oikeudenkäynnin kohteeksi. Lis pendens -vaiku-tus estää ryhmän jäseniä nostamasta toista samaan oikeussuhteeseen ja -kysymyk-seen pohjautuvaa kannetta samanaikaisesti vireillä olevan oikeudenkäynnin kanssa.

Lisäksi huomioon on otettava tuomion oikeusvoima eli res judicata –vaikutus. Kun tuomio saa oikeusvoiman, ei sillä ratkaistua riitakysymystä voi saattaa uudella kan-teella tuomioistuimessa tutkittavaksi. Res judicata koskee kaikkia kanteen piirissä olleita henkilöitä. Tällaiset henkilöt eivät voi nostaa samaa oikeuskysymystä koske-vaa kannetta uudelleen. Jos henkilö on kuitenkin jättäytynyt pois ryhmästä, tuo-mion oikeusvoima ei ulotu häneen.

Vahvistus- tai kieltokanteen yhteyteen liitetyt suoritusvaatimukset ratkaistaisiin lähtökohtaisesti pääasian oikeudenkäynnissä. Jollei suoritusvaatimuksia esitetä pääasianoikeudenkäynnissä, voidaan ne erottaa omaksi oikeudenkäynnikseen. Jos järjestökanteeseen kuuluvaa yksilöjoukkoa vastaan tapahtuneet oikeudenlouk-kaukset ovat erilaatuisia, eikä niitä koskevia korvausvaateita voitaisi tarkoituksen-mukaisesti käsitellä samassa oikeudenkäynnissä, vahvistettaisiin tuomiossa vain vastaajan suoritusvelvollisuus. Siihen nojautuen yksittäiset henkilöt voisivat aloittaa uuden oikeudenkäynnin vaatien vahingonkorvausta. Tällainen tapaus voisi tulla kyseeseen esimerkiksi syrjintäasioissa, jossa syrjintäkieltoa rikkonut taho on toteut-tanut kiellon vastaista toimintaansa eritasoisesti eri henkilöitä kohtaan. Tällöin jär-jestö ajaisi asian vahvistuskanteena. Kun asiasta olisi saatu tuomio, syrjintää koke-neet voisivat aloittaa uuden oikeudenkäynnin ja nostaa suorituskanteen alioikeu-dessa tai työtuomioistuimessa.

61 Eli toisin sanoen sellaiset henkilöt, jotka kuuluvat järjestön suojeluintressin piiriin.

Page 29: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 27

Kanteen piiriin kuuluvien asioiden samankaltaisuus

Jos järjestö päättäisi nostaa kanteen erikseen määritellyn ryhmän puolesta ja liittää kanteeseen vaatimuksen suorituksista kyseiselle ryhmän jäsenille, on tiettyjen kri-teerien täytyttävä (ks. ryhmän muodostumisesta kappale 4.4.). Seikkojen, joihin suoritusvaatimus perustuu, tulisi olla samankaltaisia. Jos työnantaja esimerkiksi rikkoo työaikalakia samalla tavalla usean eri työntekijän kohdalla, täyttyy saman-kaltaisuuden vaatimus. Henkilöihin kohdistuneiden oikeudenloukkausten tulisi olla asiallisesti lähellä toisiaan. Perusteiden ei siis tarvitsisi olla täysin samat, vaan samankaltaisuus riittää. Täydellistä samankaltaisuutta ei vaadittaisi, sillä esimer-kiksi ajallinen samanaikaisuus ei useinkaan täyty.

Asian käsittely ryhmäkanteenomaisena tulisi olla tarkoituksenmukaista. Samankal-taisuuden vaatimuksen täytyttyä olisi otettava huomioon ryhmän koko, asiassa esi-tettävien vaatimusten sisältö sekä asiassa esitettävä todistelu. Lähtökohtaisesti kaikki, joiden oikeuksia on loukattu samalla tasolla, kuuluisivat ryhmään. Työsuh-deasioissa esimerkiksi ryhmään kuuluisivat kaikki samalla työpaikalla työskentele-vät henkilöt, joiden oikeutta on rikottu.

Vaikka oikeudenloukkausten samanaikaisuutta ei vaadittaisi, tulisi oikeudenlouk-kauksilla olla selvä yhteys. Työasioissa on esimerkiksi pohdittavana, miten liikkeen luovutuksen yhteydessä toimitaan, jos sekä entinen että nykyinen työnantaja rikkoo lakia samalla tavalla, mutta entisen työnantajan palveluksessa ollut henkilö ei työs-kentele enää uuden työnantajan alaisena. Tällaisessa tilanteessa voitaisiin ajatella, että myös tällainen työntekijä kuuluisi ryhmään oikeudenloukkauksen samankal-taisuuden perusteella.

4.3 Ryhmän jäsenyys yleisissä ryhmäkanteissa

Opt in / out

Opt in -menettelyssä ryhmän jäsenyys perustuu tuomioistuimelle tai muulle taholle tehtävään erilliseen ilmoitukseen. Henkilön on ilmoitettava halukkuudestaan kuu-lua ryhmään, jotta tuomion oikeusvaikutukset ulottuisivat häneen. Ryhmään ha-luavan henkilön oma aktiivisuus on näin avainasemassa.

Opt out -periaatteessa henkilön kuuluminen ryhmään on oletusarvo. Kaikki henki-löt, jotka sisältyvät kantajan hakemuksessa esittämän kuvauksen piiriin, kuuluvat lähtökohtaisesti ryhmään. Ryhmään kuuluminen ei vaadi aktiivisuutta. Henkilön on tehtävä erillinen ilmoitus tuomioistuimelle tai muulle taholle siitä, ettei hän ha-lua kuulua ryhmään. Irtautumalla kanteesta hän irtautuu myös sen mahdollisista oikeusvaikutuksista.

Opt out tarjoaa mahdollisuuden ryhmän nopeaan muodostumiseen. Samalla pois-tuvat mahdolliset esteet, jotka liittyvät siihen, ettei ryhmään haluava jäsen pysty jos-tain syystä ilmoittamaan halukkuuttaan liittyä ryhmään. Ongelmana voi kuitenkin olla ryhmän jäsenten epätietoisuus koko oikeusprosessista. Tuomion oikeusvoima

Page 30: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

28 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

estää ryhmän jäseniä aloittamasta samaa asiaa koskevaa uutta oikeudenkäyntiä, jo-ten ryhmän jäsenen tulisi olla tietoinen käynnissä olevan oikeusprosessin vaikutuk-sista. Tiedonkulku ryhmän jäsenille on näin ollen erittäin tärkeässä roolissa. Ryh-män edustajan tulisi huolehtia siitä, että ryhmän jäsenet ovat tietoisia omista oi-keuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Ruotsissa on käytössä opt in -periaate. Norja ja Tanska soveltavat sekä opt in että opt out -menettelyä. USA:n ryhmäkannejärjestelmä perustuu opt out -periaatteelle.

Ryhmäkannelain mukainen ryhmän jäsenyys

Ryhmäkannelain mukaiseen ryhmään ilmoittaudutaan opt in -menettelyä noudat-taen. Se, joka asetetussa määräajassa on toimittanut kantajalle kirjallisen allekirjoi-tetun ilmoituksen halukkuudestaan osallistua ryhmäkanteeseen, kuuluu ryhmään (RyhmäkL 8 §). Ryhmän jäsen voi ennen asian siirtämistä pääkäsittelyyn irrottau-tua ryhmästä ilmoittamalla siitä kirjallisesti tuomioistuimelle tai istuimen kansli-aan. Kanne jätetään tällöin ryhmästä irrottautuneen osalta ”sillensä” (RyhmäkL 15 §). Sillensä jättäminen tarkoittaa, ettei asian käsitteleminen ryhmästä irrottautu-neen henkilön osalta jatku, ja tulevan tuomion oikeusvoimavaikutukset eivät ulotu tällaiseen henkilöön. Kantaja saa muuttaa ryhmän määritelmää valmistelun aikana ja ulottaa kanteen koskemaan myös uusia ryhmän jäseniä, mikäli tämä ei merkittä-västi viivytä asian käsittelyä tai aiheuta vastaajalle kohtuutonta haittaa (RyhmäkL 12 §).

Nykyisessä ryhmäkannelaissa ryhmän jäsen rinnastetaan asianosaiseen, kun sovel-letaan riidan kohteen luovuttamista, tuomarin esteellisyyttä, oikeudenkäynnin vi-reilläolovaikutuksia, kanteiden yhdistämistä ja kuulemista koskevia oikeudenkäy-miskaaren säännöksiä. Ryhmän jäsen ei voi osallistua oikeudenkäyntiin itsenäisenä väliintulijana (RyhmäkL 11 §).

4.4 Ryhmä järjestökanteessa

Järjestö olisi järjestökanteessa vastaajan lisäksi ainoa asianosainen. Järjestökanne voitaisiin nostaa ilman, että sen taustalla on mitään yksilöityä ryhmää. Ajatuksena on tällöin, että järjestö ”nostaa kanteen suojeluintressinsä nimissä”. Esimerkiksi Näkövammaisten keskusliitto ry:n suojeluintressissä on näkövammaisten ja -rajoit-teisten yhdenvertaisuuden toteutuminen. Joskus järkevän yksilöjoukon/ryhmän kokoaminen olisi liian hankalaa, ja tällöin ryhmän muodostaminen ei olisi tarkoi-tuksenmukaista. Pääasiallisena tavoitteena olisi tällöin saada yritystä muuttamaan käytänteitään kieltokanteen myötä niin, ettei se jatka oikeudenvastaista toimin-taansa.

Kanne voitaisiin nostaa myös erikseen määritellyn ryhmän puolesta. Tällaisen ryh-män/joukon tulisi olla yksilöitävissä sekä tarkkarajainen ja heihin kohdistuneiden oikeudenloukkausten tulisi olla samankaltaisia. Järjestö voisi kanteen yhteydessä esittää ryhmän jäsenten hyväksi suoritusvaateita, jos se on tarkoituksenmukaista.

Page 31: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 29

Suoritusvaatimusten esittäminen on tarkoituksenmukaista silloin, kun niiden pe-rusteena olevat oikeudenloukkaukset ovat samankaltaisia ja ovat syy-yhteydessä vastaajan lainvastaiseen menettelyyn. Jos suoritusvaatimuksia ei voitaisi käsitellä niiden erilaisuuden vuoksi samassa oikeudenkäynnissä tai jos kaikki, joita vahvis-tustuomio koskee, eivät ole esittäneet vaatimuksia, voisivat yksilöt aloittaa uuden oikeusprosessin omissa nimissään ja nojata tuomiossa vahvistettuun vastaajan suo-ritusvelvollisuuteen. Järjestö ei tarvitsisi ryhmän jäsenten suostumusta tai valtakir-jaa ajaa kannetta ryhmän jäsenten puolesta. Ryhmän jäsen voisi kuitenkin halutes-saan jättäytyä pois kanteesta, jolloin asia jätettäisiin hänen osaltaan nykyisen Ryh-mäkL 15 §:n määrittelemällä tavalla sillensä.

Seuraava kysymysketju tiivistää edellä sanotun:

• Nostetaanko kanne pelkästään järjestön suojeluintressin perusteella, vai onko asiassa yksilöitävissä tarkkarajainen henkilöjoukko, johon vastaajan menettely on kohdistunut?

• Jos tällainen henkilöjoukko/ryhmä on olemassa, ovatko tällaisen joukon jä-seniin vastaajan toimesta kohdistuneet oikeudenloukkaukset samankaltai-sia?

• Ovatko tällaisen joukon jäsenten vaateet vastaajaa kohtaan samanperustei-set ja niin yhtenevät, että järjestön olisi tarkoituksenmukaista ottaa tällaiset vaatimukset kanteen piiriin?

Ei selvärajaista opt in/out-periaatetta

Järjestökanteen yhteydessä ei sovellettaisi opt in tai opt out -periaatetta. Vertailu-kohdaksi voidaan ottaa tämän hetkinen työtuomioistuinprosessi, jossa ammattilii-tot ajavat tietyn henkilöjoukon puolesta kannetta ilman, että asiassa noudatetaan opt in/out -periaatetta. Kysymyksessä olisi tietyn tason sovellettu opt out -menet-tely, mutta puhtaasta opt out -periaatteesta ei voida puhua. Järjestö selvittäisi ennen kanteen nostamista koskevan harkinnan aikana sen, muodostuuko asiassa jokin henkilöjoukko, jonka puolesta kannetta ajetaan. Mitään tiettyä ryhmää ei kuiten-kaan tarvitsisi erikseen muodostua tai muodostaa, jos tämä ei ole tarkoituksenmu-kaista.

Mikäli kuitenkin tilanteessa olisi erotettavissa selvärajainen joukko henkilöitä, joi-hin on kohdistunut samankaltainen oikeudenloukkaus samalta taholta, järjestö voisi liittää kanteen yhteyteen tiedon tästä ryhmästä ja esittää suoritusvaatimuksia heidän puolestaan. Ryhmän jäsenten tilanteen ja heihin kohdistuneiden oikeuden-loukkausten tulisi olla samankaltaisia, jotta asiaa voitaisiin ajaa samassa kanteessa. Potentiaalinen ryhmän jäsen voisi halutessaan jättäytyä pois kanteen vaikutuspii-ristä ilmoittamalla tästä määräaikaan mennessä asianomaiselle tuomioistuimelle.

Page 32: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

30 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

4.5 Oikeudenkäyntikulujen jakautuminen

Oikeudenkäyntikulujen jakautuminen nykyisen ryhmäkannelain mukaan

Ryhmän jäsen ei vastaa oikeudenkäyntikuluista. Ryhmäkannelain 17 §:n mukaan oikeudenkäyntikuluista on voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa sää-detään. Ryhmän jäsen on kuitenkin velvollinen korvaamaan vastaajalle oikeuden-käymiskaaren 21 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla menettelyllä aiheuttamansa kustannuk-set. Jos ryhmän jäsenen vaatimus on erotettu käsiteltäväksi erikseen omana asia-naan, hän on asianosaisena vastuussa erottamisen jälkeen syntyneistä oikeuden-käyntikuluista.

Oikeudenkäyntikulusäännösten perusperiaate oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa on, että asian voittanut asianosainen saa täysimääräisen korvauksen asian aja-miseksi tarpeellisista kuluistaan. Kuluttaja-asiamies vastaa omista, eli kantajapuo-len kuluista. Ryhmän jäsenille näitä kuluja ovat esimerkiksi ryhmäkannemenettelyn vireille tulon ilmoittamisesta syntyvät kulut sekä kantajan omat tavanomaiset oi-keudenkäynnin valmistelusta ja asian ajamisesta aiheutuvat kulut. Näihin kuluihin sisältyvät myös mahdollisen avustajan tai asiamiehen palkkiosta ja asianosaisen työstä aiheutuneet kustannukset. Ryhmän jäsen ei osallistu näiden menojen katta-miseen. Ryhmän jäsen ei myöskään vastaa niistä vastapuolen oikeudenkäyntiku-luista, jotka hävinnyt asianosainen on velvollinen korvaamaan. Myös näistä ku-luista vastaa ainoastaan oikeudenkäynnin asianosainen eli kuluttaja-asiamies. 62

Ryhmän jäsen voi nykyisen ryhmäkannelain mukaan joutua korvausvelvolliseksi rajatuissa tilanteissa. Tällainen tilanne on kyseessä silloin, jos asianosainen on jää-nyt pois tuomioistuimesta, jättänyt noudattamatta tuomioistuimen antamia mää-räyksiä tai esittänyt väitteen, jonka hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää ai-heettomaksi, aiheuttanut huolimattomuuttaan toiselle asianosaiselle kustannuksia taikka muutoin pitkittänyt oikeudenkäyntiä velvollisuuden vastaisella menettelyl-lään tahallisesti, hän on velvollinen korvaamaan kustannukset riippumatta siitä, kuinka oikeudenkäyntikulut muutoin on korvattava.

Jos ryhmän jäsenen pitkittää oikeudenkäyntiä tahallaan esittämällä perusteettomia väitteitä kuultavana ollessaan tai kantajalle oikeudenkäyntiin valmistautumisen yh-teydessä, on perusteltua, että hänet voitaisiin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:n säännöksen mukaisesti velvoittaa korvaamaan vastaajalle menettelyllään aiheutta-miaan lisäkustannuksia. Tämä korvausvelvollisuus ei kuitenkaan ulotu niihin lisä-kustannuksiin, joita jäsen edellä mainitun tyyppisellä menettelyllä aiheuttaa kanta-jalle.63

62 HE 154/2006, s. 23. 63 HE 154/2006, s.23.

Page 33: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 31

Oikeudenkäyntikulujen jakautuminen järjestöaloitteisessa kanteessa

Myös järjestökanteen yhteydessä voitaisiin soveltaa OK 21 luvun säännöksiä. Jär-jestökanteen yhteydessä vastuu oikeudenkäyntikuluista kuuluisi, kuten nykyisen ryhmäkannelain mukaankin, vain asianosaiselle eli kannetta ajavalle järjestölle. Oi-keudenkäynnin valmistelusta johtuvat kulut, asian ajamisesta aiheutuvat kulut sekä mahdollisen asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kulut kuuluisivat näin järjestön kannettaviksi.

OK 21 luvun 5 § tulisi sovellettavaksi myös järjestökanteen yhteydessä. Ryhmän jä-sen joutuisi näin vastuuseen siltä osin, kun hän on esittänyt perusteettomia väitteitä. Korvausvastuun suuruutta harkittaessa huomioon tulisi ottaa, miltä osin ja kuinka suuresti ryhmän jäsenen vilpillinen menettely on vaikuttanut lopputulokseen. Mi-käli ryhmän jäsenen vilpillisyys ei ole vaikuttanut lopputulokseen lainkaan, ei häntä voitaisi asettaa korvausvastuuseen. Jos ryhmän jäsenen vilpillisyys taas on vaikutta-nut lopputulokseen merkittävästi, tulisi korvausvastuun olla ankara.

Page 34: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

32 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

5 YHTEENVETO Tämän selvityksen tavoitteena on ollut selvittää järjestöjen kanneoikeuden sopi-vuutta ja käytettävyyttä Suomen oikeusjärjestelmässä. Alla ovat esitettyinä selvityk-sestä saadut johtopäätökset.

Oikeusvertailua on suoritettu kappaleessa 2 niin Suomen oikeusjärjestelmän sisällä kuin suhteessa muihin valtioihin. Suoritetun vertailun perusteella voidaan ensinnä-kin todeta, että edustukselliset sekä kollektiiviset kanteet ovat näkyvä osa omaa oi-keusjärjestelmäämme. Esimerkiksi elinkeinoelämän puolella elinkeinoharjoittajien etuja ajavilla järjestöillä on oikeus panna asia vireille markkinaoikeudessa. Oikeus-järjestelmämme vuoden 2014 yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistus antaa erik-seen määritellyille järjestöille oikeuden saattaa tasa-arvo tai yhdenvertaisuusasia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslautakunnan käsiteltäväksi.

Oma kysymyksensä on järjestökanteeseen liittyvä järjestön oikeus ajaa kannetta il-man ryhmän jäsenten suostumusta. Vaikka oikeusjärjestelmämme ei sisällä puh-dasta oikeutta ajaa kannetta ilman suostumusta, ei suostumuksettomuus ole kui-tenkaan täysin vierasta. Työtuomioistuinta koskevan lain esitöiden mukaan asia-miehen ei tarvitse osoittaa, että hänet on asianmukaisesti valtuutettu edustamaan työtuomioistuinmenettelyssä niitä henkilöitä, joille suoritusta vaaditaan. Esineen osaomistaja voi eräitä yhteisomistussuhteita koskevan lain mukaan ajaa yhteisomis-tusesinettä koskevaa kannetta ilman muiden omistajien suostumusta. Järjestöjen oikeutta ajaa kanteita ilman suostumusta ei tulisikaan nähdä ongelmana vaan oi-keusprosessia nopeuttavana ja resursseja säästävänä asiana. Vastuu oikeudenkäyn-tikuluista kuuluisi pelkästään kannetta ajavalle järjestölle, jolloin henkilöillä, joiden puolesta kannetta ajetaan, ei olisi pelkoa taloudellisista menetyksistä.

Useaan muuhun valtioon verrattuna Suomen ryhmäkannejärjestelmän soveltamis-ala on erittäin suppea. Maissa, joissa on käytössä laaja ryhmäkanneoikeus, ei ole havaittu ryhmäkanteen soveltamisalan laajuuden vaikuttaneen negatiivisesti elin-keinoelämän toimintaan. Muiden valtioiden ryhmäkanteita koskevasta kokemus-pohjasta päätellen laajalla ryhmäkanneoikeudella on vain positiivisia vaikutuksia.

Järjestöjen kanneoikeus parantaisi heikomman suojaa niin työelämässä kuin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Syrjintää kokeneet henkilöt eivät tutkimusten mu-kaan koe nykyisiä oikeusturvakeinoja riittäviksi. Kynnys aloittaa oikeudenkäynti omissa nimissään on korkea, ja esimerkiksi työasioissa leimautumisen pelko johtaa yleensä toimettomuuteen työntekijän omien oikeuksien suhteen. Oikeudenlouk-kauksen omalla kohdallaan kokeneet henkilöt eivät välttämättä saa minkäänlaista hyvitystä. Järjestöjen kanneoikeus edistäisi oikeuden toteutumista tällaisten henki-löiden kohdalla ja ehkäisisi tulevia väärinkäytöstilanteita.

Järjestökanteen sisällölliset edellytykset

Kahden vaatimuksen olisi täytyttävä, jotta järjestö olisi kelpoinen nostamaan kan-teen. Ensinnäkin järjestön tulee olla rekisteröity, jotta se olisi asianosaiskelpoinen. Tämä on ehdoton edellytys, sillä ilman asianosaiskelpoisuutta järjestö ei voi esiintyä

Page 35: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 33

kantajana oikeudenkäynnissä. Toiseksi järjestön toimintaan tulee kiinteästi liittyä työntekijöiden etujen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tai ympäristöasioiden edis-täminen.

Yhteenvetona järjestöjen kanneoikeus olisi seuraavanlainen:

• Järjestökanteen voisivat nostaa kaikki sellaiset järjestöt, jotka on merkitty yhdistysrekisteriin, ja jotka ovat järjestäytyneet tarkoituksenaan edistää tiet-tyä asiaa ja/tai jäsenistönsä ja jäseniinsä verrattavien etuja työ-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus- tai ympäristöasioissa.

• Järjestökanne olisi mahdollista nostaa ryhmäkannelaissa säädetyissä alioi-keuksissa. Työasioissa kanne voitaisiin nostaa työtuomioistuimessa. Järjes-tökanne voisi olla tyypiltään vahvistus-, suoritus-, tai muotoamiskanne.

• Järjestö voisi nostaa kanteen pelkän suojeluintressinsä nimissä, mutta myös yksittäisen henkilön tai henkilöjoukon puolesta. Järjestöllä olisi oikeus ajaa kannetta ilman mahdollisen ryhmän jäsenten suostumusta. Ryhmän muo-dostamisessa ei noudateta selvärajaista opt out tai in – periaatetta, vaan hen-kilö, joka on kokenut kanteen perustana olevan oikeudenloukkauksen, kuu-luu ryhmään. Ryhmän jäsenten kokemien oikeudenloukkausten tulisi olla samankaltaisia, jotta niitä koskevat mahdolliset suoristusvaatimukset voi-taisiin käsitellä samassa oikeudenkäynnissä.

• Järjestö vastaisi kanteen nostamisesta aiheutuneista juoksevista kuluista sekä kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Page 36: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

34 Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Kirjallisuus

Eurobarometri 393 (2012). Discrimination in EU in 2012. Syrjintä Suomessa, Syr-jinnän seurannan tietoraportti.

Frände, Jan; Havansi, Erkki; Helenius, Dan; Koulu, Risto; Lappalainen, Juha; Lind-fors, Heidi; Niemi, Johanna; Rautio, Jaakko; Virolainen, Jyrki: Prosessioikeus 2012, Helsinki.

Juntunen, Pauliina: FRA:n EU -MIDIS aineiston tuloksia Suomessa asuvista soma-leista, Sisäasianministeriön oikeusyksikkö 2011.

Kuluttajaviraston julkaisu ”Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta” 2/2009.

Lappalainen, Juha: Siviiliprosessioikeus I 1995.

Oikeusministeriön työryhmämietintö 2006:4

Oikeusministeriön työryhmämietintö 2005:3

Raitio, Juha: Eurooppaoikeus ja sisämarkkinat 2013, Talentum.

Saloheimo, Jorma: Työehtosopimusoikeuden perusteet 2008, Talentum.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:48.

Syrjintä Suomessa, Syrjinnän seurannan tietoraportti 7/2014.

Tirkkonen, Tauno: Suomen siviiliprosessioikeus I 1974, WSOY.

Välimäki, Mikko: Uusi ryhmäkannelaki - eräs lainsäädäntöpoliittinen seikkailu La-kimies 1/2008.

Wihuri, Antti-Juhani: Ryhmäkanne; perusselvitys käyttömahdollisuuksista Suo-men oikeusjärjestelmässä 1992.

Hallituksen esitykset

Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi la-eiksi, HE 19/2014

Hallituksen esitys Eduskunnalle ryhmäkannelaiksi ja laiksi Kuluttajavirastosta an-netun lain muuttamisesta, HE 154/2006

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työtuomioistuimesta annetun lain muutta-misesta, HE 130/1997

Page 37: Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta

Selvitys järjestöjen kanneoikeudesta 35

Internet-lähteet

The International Legal Guide to Class & Group Actions: http://www.vinge.com/Global/Publikationer/Artiklar/ICLG%20CA14%20Chap-ter-26%20Sweden.pdf Class Actions, Group Litigation & Other Forms of Collective Litigation in the Norwegian Courts: http://globalclassactions.stanford.edu/sites/default/files/docu-ments/Norway_National_Report.pdf Class Actions in Denmark – from 2008: http://globalclassactions.stanford.edu/si-tes/default/files/documents/Demark_National_Report.pdf Freshfields Bruckhaus Deringer – France adopts Class Action: http://www.fresh-fields.com/uploadedFiles/SiteWide/Knowledge/Briefing%20Class%20Ac-tion_VGB.pdf