Fonetiikka tutkii puheenResonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy »...

» Fonetiikka tutkii puheen: ˃ Tuottamista -> ARTIKULATORINEN

˃ Akustista ilmenemismuotoa -> AKUSTINEN

˃ Havaitsemista -> AUDITIIVINEN

1

» Puhe-elimet voidaan jakaa :

- sentraalisiin (Brocan alue, Wernicken alue)

2

Puhe-elimistä Helsingin Yliopiston sivuilla

3

4

» Ääntöväylällä tarkoitetaan puhe-elimiä kurkunpään jälkeen

» Jakautuu seuraaviin alueisiin:

˃ Nieluontelo (pharyngeal cavity, oral pharynx)

˃ Nenäontelo (nasal cavity)

˃ Suuontelo (oral cavity)

» Tärkeimmät ääntöväylän puhe-elimet

˃ Kieli (tongue)

˃ Kitapurje (velum, soft palate)

˃ Alaleuka (lower jaw)

˃ Huulet (lips)

5 (Thomas W. Parsons, Voice and Speech Processing, McGraw-Hill, Inc., 1987. s. 63)

http://en.akihabaranews.com/101359/robot/robotech-2011-professor-sawada%E2%80%99s-talking-robot http://personal.ee.surrey.ac.uk/Personal/P.Jackson/Nephthys/jaleel.html

6

/aa/

/ii/

7

Taskuhuulikarjuntavideo

8

Glottis eli äänirako, johon kuuluvat huulirako rustorako

Puheentuoton kannalta kurkunpään tarkoituksena on muuttaa keuhkoista lähtevä äänetön ilmavirta kuuluvaksi

Nenän kautta endoskopia kurkunpäästä

» A: äänihuulirako ja rustorako kiinni -> glottaaliklusiili

» B: Äänihuulet liikkuvat, rustorako kiinni -> fonaatio, f0; soinnilisuus syntyy ääntöväylän luuston resonaatiosta.

» C: Äänihuulirako kiinni, rustorako auki -> kuiskaus

» D: henkäyssupistuma-asento -> heikkoa soinnitonta kohinaa, glottaalifrikatiivi [h]

» E: lepohengitysasento,-> liittyy soinnittomien konsonanttien tuottamiseen.

» F: syvähengitysasento (huokaus, hengästys), jota ei käytetä äännejärjestelmässä 9

» Eräs fonetiikan tavoite on luokitella eri kielissä esiintyvät äänteet ˃ Foneettisia aakkostoja:

+ International phonetic alphabet (IPA) (IPA-aakkosto) + Merkinnällisistä syistä käytetään myös muita, mm. Arpabet

» Foneettiselta kannalta tarkasteltaessa äänteet pyritään kuvaamaan mahdollisimman tarkasti niiden artikuloinnin avulla

» Fonologinen lähestymistapa ja tarkastelee tietyssä kielessä esiintyviä äänteitä, erityisesti niiden äänteiden luokkaa, jotka tulkitaan samaksi ˃ Esim. suomen kielessä [k] ja [p] ovat eri äänteitä (kala – pala) kun taas [s] ja

[∫] (shekki) tulkitaan samaksi äänteeksi

» Kaikkien maailman kielten äänteet jakautuvat vokaaleihin ja

konsonantteihin 11

Kieliriippumaton!

Riippuu kielestä

Vokaalit ovat soinnillisia äänteitä, joissa ääniväylä on avoin • Kielikohtaista hienosäätöä: suomen kielessä vokaali on äänne, jossa ’ääntä

pääsee esteettä suun keskeltä ulos’

• Leuan asento - auki vai kiinni • Kielen asento – edessä vai takana

Olennaista ääniväylän kapeimman kohdan sijainti

• Huulten pyöreys labiaalinen / Illabiaalinen

• Nasaalisuus Kitapurjeen (velum) ollessa alhaalla (auki) ilmavirta pääsee nenäonteloon ja syntyy nasaalinen äänne. Kitapurjeen ollessa ylhäällä syntyy oraalinen äänne.

12

Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella:

Vokaalien IPA-merkit:

IPA-vokaalien lausuminen

» Konsonanteissa useimmiten ilmavirta ei pääse vapaasti suun kautta ulos

» Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella:

- soinnillinen vai soinniton

(place of articulation)

(manner of articulation)

13

IPA-konsonantit 5min:ssa

» Sointi on äänihuulten värähtelyn aikaansaama puheen ominaisuus

» Sointi ilmaisee, onko konsonantti soinnillinen vai soinniton

» Suomen kielessä soinnillisia konsonantteja ovat [b], [d], [g], [j], [l], [m], [n], [r] ja [v]

» Soinnittomia taas: [p], [t], [k], [h] ja [s] (sekä [f])

» [h] voi esiintyä myös henkäyssoinnillisena äänteenä (esim. sanassa paha), jolloin rustorako on auki ja huulirako värähtelee etuosaltaan

14

15

» Ääntymäpaikka kertoo, missä kohdin ääntöväylää muodostuu tärkein kapeikko

» Konsonanttien keskeisimmät ääntymäpaikat:

bilabiaalinen (1): huulten välissä

labiodentaalinen (2): alahuulen ja ylähampaiden väl.

dentaalinen (4): hampaiden väl.

alveolaarinen (5): hammasvallin ja kielen väl.

palato-alveolaarinen: kitalaen etuosan ja kielen väl.

palataalinen (6): kitalaen ja kielen väl.

velaarinen (7): kitapurjeen ja kielen välissä

uvulaarinen (8): kitapurjeen kärjen ja kielen väl.

faryngaalinen (9): nielun takaosan ja kielen väl.

» Ääntymätapa tarkoittaa sitä, kuinka vapaasti ilmavirta pääsee virtaamaan konsonanttia äännettäessä

» Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy

» Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole vapaata ulospääsyä

16

Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy

» Puolivokaalit (engl. approximant, semi-vowel, glide) ˃ Muistuttavat vokaaleja, mutta kielellä ja huulilla muodostettu kapeikko on ahtaampi ˃ Suomen kielessä [j], [v]

» Likvidat ˃ Ilmavirta kulkee suusta, mutta eri tavalla kuin vokaaleissa ˃ Lateraaleissa ilmavirta kulkee kielen laitojen yli, suomessa [l] ˃ Tremulanteissa (engl. trill) ilmavirta on katkonainen, suomessa [r]

» Nasaalit (engl nasal) ˃ Kitakieleke on alhaalla ja ilmavirta kulkee nenän kautta ˃ Suomen kielessä [n], [m], [ng]

17

Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole vapaata ulospääsyä

» Klusiilit (engl. plosive) ˃ Ilmavirta katkaistaan kokonaan

˃ Suomessa [p],[t],[k] (myös soinnilliset [b],[d],[g])

» Frikatiivit ˃ Ilmavirta estetään osittain, äänne syntyy supistumakohdalla ilmavirran

aiheuttamasta hankaushälystä

˃ Suomessa [s], [h], (myös [f])

18

IPA-konsonanttien lausuminen

» Foneemi (engl. phoneme): yleinen äänneluokka

˃ Foneemien määrittelyn yleinen periaate: Voiko äänteen muuttaminen toiseksi muuttaa sanan merkitystä?

» Fooni (engl. phone): yksittäinen puhuttu realisaatio

˃ Kaikki foonit periaatteessa erilaisia

» Allofoni: tietyn äänneluokan (=foneemi) äänteet, joilla on jokin lausunnallinen ero

» Yhteisartikulaatio (engl. coarticulation): puhe-elinten siirtyminen vaatii aikaa ja äänteet sulautuvat toisiinsa

21

’Kielen järjestelmään kuuluva abstraktinen, ensisijaisesti kvalitatiivinen, äänteellisesti toteutettavissa oleva yksikkö, jolla on foneemianalyysin avulla selville saatavissa oleva identiteetti.’ (Iivonen, Horppila, Heikkonen ja Rissanen: Fonetiikan perussanasto)

» Prosodia: puheen pidempiaikaiset ominaisuudet

˃ Kvantiteetti: äänteen pituus, esim.: + Espanjan kielessä kvantiteetin muutos ei muuta sanan merkitystä + Suomen kielessä kvantiteetin muutos vaikuttaa (esim. tili, tiili, palo,pallo)

˃ Paino: äänteen painottaminen esim. suuremmalla teholla tai muuttuneella äänenkorkeudella

+ Tavupaino (painotetaan tavua sanassa) + Sanapaino (painotetaan sanaa virkkeessä)

˃ Intonaatio: äänenkorkeuden muutos pidemmän jakson (esim. virkkeen) aikana,

esim.: + Kiinassa äänenkorkeudella voidaan muuttaa sanojen merkityksiä + Englannissa äänenkorkeus nousee kysymyslauseen lopussa + Suomessa sekä toteamus- että kysymyslauseen sävelkorkeus laskee loppua

kohden

22

» Akustisesti ääni ja siten myös puhe on ilmanpaineen vaihtelua

» Akustinen fonetiikka tutkii puheen akustisia ominaisuuksia ja sitä miten ne seuraavat puheentuottomekanismin toiminnasta

23

Pitkittäinen aaltoliike: http://www.kettering.edu/physics/drussell/Demos/waves/wavemotion.html

24

25

Quatieri: Discrete –Time Speech Signal Processing Principles and Practice

http://www.phys.unsw.edu.au/jw/glottis-vocal-tract-voice.html