Kalle Kaihari - Kun keinot loppuu niin konstit jää

Anja ja Kalle Kaiha-ri on vihitty avioliit-toon.

Tasavallan presidentti tuo Lavajärvelle häälahjansa.

Viimeisellä Porojärven hiihtoretkella huhtikuussa 1980. Professori Reidar Särestö-niemen hirsilinnássa. Takana Kittilan kunnanjohtaja Aarre Nikka.

Kalamies Tur.un saaristossa kesällä 1983. Tasavallan presidentti Mauno Koivistoon pyydystänyt kelpo hauen.

Rakennusyhtiön lahja UKK-instituutille, luovuttajina teollisuusneuvos A.N. Mattinenja toimitusjohtaja Matti Kyntäjä sekä vastaanottajina ministeri Olavi J. Mattila,professori Ilkka Vuori ja kauppaneuvos Kalle Kaihari.

UKK-instituutti on valmistunut. Puhumassa vuorineuvos Kauko Rastas.

Varaþresidmtti

Kun Urho Kekkonen täytti 50 vuotta, keräsin muu-

tamilta urheilumiehilt¿ - Paavo Nurmelta esimer-

kiksi - viisikymmentä hopeapokaalia, joita sittenjaettiin parhaille urheilijoille suurissa kilpailuissa.

Tästä lähti kehittymään ajatus, että pysyvästikin

olisi olemassa kunniapalkinto, joka olisi jotenkin ni-

metty SUL:n pitkäaikaisen puheenjohtajan mukaan.

Kun Kekkosesta oli tullut tasavallan presidentti,

mentiin näissä merkeissä hänen puheilleen. Meita oliviisi puhemiestä: Paavo Nurmi, Reino Piirto, Erkka

Vilen, Pekka Martin ja minä. Ehdotimme, että ryh-

dyttäisiin jakamaan tasavallan presidentin taistelijan

maljaa. Kekkonen hyväksyi ajatuksen ja määräsi mi-nut tavallaan työryhmän puheenjohtajana hoitamaan

asiaa.

Taistelijan malja ojennetaan olympiakisojen kul-

tamitalivoittajalle. Kun tasavallan presidentti ei voi-

nut itse lähteä maljoja jakamaan) hân valtuutti minutedustajakseen. Näin olin esimerkiksi Squaw Valleyn

talvikisoissa 1960. Siellä joku keksi minua nimittäätästä syystä varapresidentiksi.

Yhdessä lahjoitimme'kultaisen kiekon' jaettavaksi

9 - Kun keinot loppuu, niin konstit jäâ

l3l

seneksi. Senegal ei ole mikään rikas maa, mutta Afri-kassa on monta paljon köyhempääkin ja huonomminhoidettua. Ranskalainen vaikutus näkyy Senegalissa

yhä. Jo 1960-luvun lopulla maassa oli esimerkiksi

hienoja eurooppalaistasoisia hotelleja ja palveluja, janimenomaan presidentti asui länsimaisten mukavuuk-sien ja suoranaisen ylellisyyden keskellä. Presidentinhieno yksityiskone lennätti meitä esimerkiksi safari-

matkallamme. Parinsadan kilometrin päässä pääkau-pungista Dakarista oli presidentin loma-asunto, täy-dellisen ilmastoitu ja mukava paikka, jossa mekinsaimme majailla ja nauttia talon antimista.

Suomalaisia on tietysti kaikkialla maailmassa, mut-ta siitä huolimatta yllätyimme aika lailla, kun Sene-

galin ulkoministeriö lähetti meille oppaaksi nuoren,kauniin vaaleaverikön, jonka nimi oli Outi Padji.Tampereen tyttöjä! Hän oli opiskellut Pariisissa 1960-

luvun alussa, tutustunut siellä senegalilaiseen opiskeli-januorukaiseenja avioitunut hänen kanssaan. Hänel-lä oli nyt kaksi pientä poikaa. Hän työskenteli ulko-ministeriössä, ja meidän käyntimme jälkeen hänestä

oli tullut presidentti Senghorin sihteeri.

Tällaisella epävirallisella lomamatkalla voi tasaval-

lan presidenttikin todella rentoutua. Henkivartijoitaoli tietysti ympärillä kaiken aikaa,, mutta eràanà aa-

muna Kekkonen karkasi heilta. Hän houkutteli minutaamulenkille ennen kuin hotellissa herättiin. Läh-dimme hiljakseen hOlkkaamaan rantaviivan suun-

taan. Olimme sillä reissulla neljä tai viisi tuntia. Olikaunis aamu, mutta kun presidentti vain jatkoi tasais-

133

sittelüöirä, mutra liika oli liikaa heillekin. Matalienlaitojen yli vyöryi vettä kaiken aikaa. Pienillä pelti-purkeilla lapoimme sitä takaisin mereen.

Tilanne näytti täysin toivottomalta. Jos vene olisikeikahtanut nurin tai päässyt tàyttymààn kokonaanvedellä, meitä ei olisi pelastanut mikään mahtimaailmassa.

Kamppailua kesti parisen tuntia, kunnes vihdoinnäimme aaltojen takana saaren. Pääsimme sen kat-veeseen. Mutta maa oli edelleen kaukana. Riisuinvalkoisen, märän paitani ja rupesin sitä liehuttanrraansiinä lapsellisessa toivossa, että joku sen huomaisi. Pit-kään aikaan ei näkynyt mitään merkkiä ihmisistä, ei

maalla eikä merellä.

Vihdoin aallokon seasta nousi näkösälle Levon jaSeveliuksen moottorivene. Mutta presidentin veneestä

ei kukaan tietänyt mitään. Nousin Töttermanin kans-

sa moottoriveneeseen, joka sentään pystyi taistele-

maan aaltoja vastaan hiukan tasapäisemmin kuinpieni palkovene. Lähdimme kiertelemään saaren kat-veessa löytääksemme presidentin veneen. Loputto-malta tuntuvan harhailun jälkeen näimme vihdoinsiita vilahduksen aaltojen keskellä. Pääsimme sen

luokse, ja yltà pàaltà märkä presidentti kiipesi mei-dän veneeseemme. Ajoimme lähimpään rantaan janousimme maihin. Sellaisen tuljutuksen jälkeen tun-tuu jokseenkin mukavalta, kun on kovaa maata jalko-jen alla! Vielä paremmalta olisi tuntunut, jos olisi ol-lut hyvä tujaus konjakkia saatavilla, sillä joka miehenleuat löivät vilusta loukkua. Etelässäkin voi olla kyl-

135

vat saavuttaneet liiketoimissaan sen kadehdittavan ti-lanteen, että raha ei enää merkinnyt heille mitään.He olivat upottaneet tänne loistohuviloihinsa ja jah-teihinsa ja yksityislentokoneisiinsa käsittämättömänmäärän dollareita. He viettivät täällå viikonloppunsa.Viisi päivää tekivät töitä New Yorkissa tai missä nytkenenkin sampo sattui jauhamaan. Perjantaina he

pyrähtivät pienillä koneillaan tänne, pelailivat paripäivää golfia ja uivat ja pitivät loputtomia cocktail-ti-laisuuksiaan ja sunnuntai-iltana pyyhkäisivät taas tie-hensä. Kun heidän lomakyläänsä juhlisti läsnäolol-

laan kaukaisen eurooppalaisen maan presidentti, hä-

net tietysti kutsuttiin hippoihin mukaan. GolËkentäl-lä käytiin nököttämässä heidän golÊautoillaan kololtakololle. Siellä minäkin löin elämäni ensimmäiset javarmasti viimeiset golf-huitaisuni. Minun on tunnus-tettava, että niin vasta-alkaja kuin Kekkonen tässä

harrastuksessa oli, niin paremmin hän löi kuin minä,toisin sanoen pitemmälle. Kun tämän elämän ma-kuun oli päästy, Kekkonen kysyi:

- Mitäs tästä tuumaat?

- Kun ei suurempia vaatimuksia ole, niin tämä-kin menettelee!

Välillä käytiin kalassa ja kiskottiin veneeseen bar-racudaa ja ties mitä meren elävää. Kaikkia lajeja en

ollut ennen nähnyt kuvissakaan.

Tààltà lennettiin Nassauhun, missä tasavallan pre-

sidentin ja hänen seurueensa käyttöön oli varattu en-

tinen kenraalikuvernöörin talo, jossa nyt toimi hotelli.Olen nähnyt Renon ja olen nähnyt Las Vegasin ja