View
5
Download
0
Category
Preview:
Citation preview
1
Dnro KESELY/116/07.02/2010
VESANGAN KOSKIREITIN KUNNOSTUS
(JYVÄSKYLÄ, MUURAME)
Anssi Eloranta & Pasi Perämäki Keski‐Suomen ELY‐keskus 30.12.2015
Jyväskylä 2015
2
3
TIIVISTELMÄ
Vesangan koskireitin virtavesikunnostuksen keskeisiä tavoitteita ovat: (a) Päästä lähemmäksi koski‐ ja niva‐alueiden
luontaista rakennetta ja toimintaa Muuratjärven ja Vähä‐Vesankajärven välisellä vesialueella, (b) avata
mahdollisimman esteetön ja luonnonmukainen vaellusväylä Vähä‐Vesankajärven ja Päijänteen väliselle jokijatkumolle,
(c) lisätä virtavesiluonnon monimuotoisuutta, (d) parantaa hankealueen kala‐ ja raputaloudellisia edellytyksiä, (e)
tehdä kunnostus pääsääntöisesti ns. täydellisen kunnostuksen periaatteella. Eliöstön palautumisen nopeuttamiseksi
tarpeeton kunnostusalueen tallaaminen ja käsittely minimoidaan, (f) parantaa erityisesti virtakutuisten vaelluskalojen
sekä ravun lisääntymis‐ ja poikastuotantoedellytyksiä, (g) muuttaa ihmistoiminnan turmelema koskimiljöö aiempaa
mielenkiintoisemmaksi, viihtyisämmäksi ja esteettisesti kauniimmaksi, sekä (h) edistää myös muita hankealueen
virkistyksellisiä päämääriä. Mahdolliset Siekkilänkosken ja Ylä‐Saukkolankosken patoa koskevat muutostyöt eivät
sisälly tähän suunnitelmaan.
Keski‐Suomen TE‐keskus ja Keski‐Suomen ympäristökeskus ottivat Vesangan koskireitin kunnostussuunnittelukohteeksi
3.5.2005. Hankesuunnittelu keskeytettiin vuonna 2009, kun ilmeni, ettei alueen yläosassa ollut osakaskuntaa ja että
alueella oli myös joitakin ”isännättömiä” vesialueita. Samoihin aikoihin Saukkolanjoesta löydettiin harvinainen
vesisammalesiintymä, jolle rajattiin oma suojelualue. Hanke‐edellytykset täyttyivät kesällä 2013, jolloin keskeytettyä
hanketta voitiin jatkaa. Hankkeeseen liittyvät taustaselvitykset tehtiin vuosijaksolla 2005─2015. Aineiston pohjalta
Keski‐Suomen ELY‐keskus laati tämän toteutus‐, rahoitus‐ ja luvanhakukelpoisen kunnostussuunnitelman joulukuussa
2015 ja suunnitelma esiteltiin asianosaisille Jyväskylän Tikkalassa 7.4.2016.
Hankealue sijaitsee Kymijoen vesistössä, Pohjois‐Päijänteen länsiosassa. Se kuuluu Kuusjärven alueeseen (14.285) ja
Jyväskylän kaupunkiin. Vesistöalueen pinta‐ala on 72 km2, keskivirtaama noin 0,6 m3/s, ja sen vedet purkautuvat
Muuratjärven Saukkolanlahteen. Hankealueella on 13 kunnostettavaa virtavesialuetta, joiden yhteispituus on noin 3,9
km, uomaleveys 2–30 m, putouskorkeus noin 53 metriä (kaltevuus 1,4 %) ja kunnostettavien koskien vesipinta‐ala 3,5
ha. Vesienhoidon 2. suunnittelukaudella Vesangan koskireitin fys‐kemiallinen tila oli hyvä, hydrologis‐morfologinen
huono sekä ekologinen tyydyttävä. Ekologisen tilan nostaminen hyvään luokkaan edellyttää uomakunnostuksia ja
patorakenteiden muuttamista.
Vesangan reitin virtavesiluontoa ovat muuttaneet pääasiassa uitto, maa‐ ja metsätalous, vesilaitokset ja
siltarakenteet. Edellä mainittujen vesirakentamistoimien aikana koskialueita on kanavoitu perkaamalla ja ampumalla
sekä sivu‐uomia eristämällä. Päijänteen ja Vähä‐Vesankajärven välisen jokijatkumon katkaisee kaksi täydellistä estettä:
Siekkilänkosken myllypato sekä Ylä‐Saukkolankosken pohjapato. Ihmistoiminnan seurauksena koskireitin
virtavesiluonto on ekologisesti ja maisemallisesti pahoin taantunut.
Kappaleessa 8 esitetään Vesangan koskireitin kunnostustoimien periaatteet ja kohdentuminen.
Kunnostustoimenpiteet on ryhmitelty osa‐alueittain perustoimenpiteisiin (suojakiveys, lisääntymisalueet, vesitys) ja
täydentäviin erityistoimenpiteisiin (muun muassa sivu‐uomien vesitys, eroosiotoimet, kasvillisuuden käsittely), jotka
pohjaavat alueen luontaisten virtavesityyppien ominaisuuksiin. Ratkaisuja on havainnollistettu runsaalla kuva‐
aineistolla.
Pelkästään hankesuunnittelussa käytettävissä olleiden tietojen perusteella on arvioitavissa, että Vesangan koskireitin
virtavesikunnostuksella on mahdollista moninkertaistaa hankealueen luonnon‐ ja kalataloudelliset hyödyt.
Kunnostustoimilla edistetään myös Muuratjärven sekä reitin välijärvien kalataloudellista käyttöä, arvokalasaaliita ja
samalla myös lupatulohyötyjä. Hanke tukee samalla erilaisten luonnonsuojelualueiden, uhanalaisten lajien sekä niiden
elinympäristöjen suojelu‐ ja elvyttämistavoitteita ja vesienhoidon tavoitteita.
Laajasti arvioituna Vesangan koskireitin virtavesikunnostusta onkin pidettävä selvästi kannattavana ja
yleishyödyllisenä vesistöhankkeena.
4
SISÄLLYSLUETTELO
1 HANKKEEN TAVOITTEET......................................................................... 6
2 SUUNNITTELUN VAIHEET....................................................................... 6
3 HANKEALUE........................................................................................... 7
3.1 Perustiedot................................................................................. 7
3.2 Hydrologia.................................................................................. 12
3.3 Veden laatu................................................................................ 13
4 OMISTUSOLOT...................................................................................... 17
5 HANKEALUEEN VEDENKÄYTTÖMUODOT............................................... 18
5.1 Veden hankinta ja jätevedet....................................................... 18
5.2 Vesivoima................................................................................... 18
5.3 Säännöstely................................................................................ 19
5.4 Kuivatus..................................................................................... 20
5.5 Turvetuotanto............................................................................ 20
5.6 Vesi‐ ja maantieliikenne............................................................. 22
5.7 Uitto.......................................................................................... 23
5.8 Kaavatilanne.............................................................................. 24
5.9 Luontoarvot............................................................................... 25
5.10 Kulttuurihistorialliset kohteet.................................................... 29
5.11 Muut käyttömuodot.................................................................. 29
6 KALATALOUS........................................................................................ 30
6.1 Yleisesti..................................................................................... 30
6.2 Kalastusolot koskialueilla.......................................................... 31
6.3 Koskivesien kalatalouskäyttö.................................................... 35
7 KUINKA IHMISTOIMINTA ON MUUTTANUT.......................................... 36
8 KUNNOSTUSTOIMENPITEET................................................................. 37
8.1 Kunnostusalue ja periaatteet..................................................... 37
8.2 Toimenpiteiden kuvaus.............................................................. 37
8.3 Myllyjoen‐Mustajoen alue.......................................................... 39
8.3.1 Siekkilänkoski................................................................... 40
8.3.2 Mustajoki......................................................................... 42
8.4 Neulajoki................................................................................... 43
5
8.4.1 Neulajoen yläniva............................................................. 44
8.4.2 Neulajoenkoski................................................................. 45
8.5 Kuohunjoki................................................................................. 47
8.5.1 Kuohunjoen virtavesialueet.............................................. 47
8.6 Vispilänjoki................................................................................ 49
8.6.1 Konttikoski........................................................................ 50
8.6.2 Raiviokoski........................................................................ 53
8.6.3 Kinnarinkoski..................................................................... 55
8.6.4 Tammikoski....................................................................... 57
8.6.5 Maksingankoski................................................................. 60
8.7 Saukkolanjoki (Myllyjoki)............................................................ 62
8.7.1 Ylä‐Saukkolankoski............................................................ 62
8.7.2 Ala‐Saukkolankoski............................................................ 64
9 KUNNOSTUSTOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET MUIHIN KÄYTTÖMUOTOIHIN 67
10 KUNNOSTUKSEN HYÖDYT........................................................................... 69
11 KUNNOSTUKSEN OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET......................................... 69
12 JATKOTOIMENPITEET.................................................................................. 70
12.1 Kunnostuksen toteuttaminen....................................................... 70
12.2 Hankkeen seuranta....................................................................... 71
12.3 Kalataloudellinen käyttö ja hoito................................................. 71
LIITTEET
6
1 HANKKEEN TAVOITTEET
Vesangan koskireitin virtavesikunnostuksen keskeisiä tavoitteita ovat:
(a) Päästä lähemmäksi koski‐ ja niva‐alueiden luontaista rakennetta ja toimintaa Muuratjärven ja
Vähä‐Vesankajärven välisellä vesialueella.
(b) Avata mahdollisimman esteetön ja luonnonmukainen vaellusväylä Vähä‐Vesankajärven ja
Päijänteen väliselle jokijatkumolle.
(c) Lisätä virtavesiluonnon monimuotoisuutta.
(d) Parantaa hankealueen kala‐ ja raputaloudellisia edellytyksiä.
(e) Tehdä kunnostus pääsääntöisesti ns. täydellisen kunnostuksen periaatteella. Eliöstön
palautumisen nopeuttamiseksi tarpeeton kunnostusalueen tallaaminen ja käsittely minimoidaan.
(f) Parantaa erityisesti virtakutuisten vaelluskalojen sekä ravun lisääntymis‐ ja
poikastuotantoedellytyksiä.
(g) Muuttaa ihmistoiminnan turmelema koskimiljöö aiempaa mielenkiintoisemmaksi, viihtyisämmäksi
ja esteettisesti kauniimmaksi.
(h) Edistää myös muita hankealueen virkistyksellisiä päämääriä.
2 SUUNNITTELUN VAIHEET
Vesangan koskireitti on luoteisen Päijänteen merkittävin jatkumokokonaisuus. Siksi sen kunnostamiseen on ollut kiinnostusta jo pitkään. Muuratjärven vesistön lauttaussäännön kumoamisen yhteydessä Keski‐Suomen Maatalouskeskus ry ja Keski‐Suomen kalatalouspiiri tekivät yhteisaloitteen 17.11.1980 (liite 41). Siinä esitettiin vahingollisten ja haitallisten uittorakenteiden poistamisen lisäksi myös perattujen uomien kunnostusta. Samoihin aikoihin Keski‐Suomen virtavesien kunnostustyöryhmä (VIRVE‐työryhmä) arvioi Vesangan koskireitin kuuluvan maakunnan 160 tärkeimmän ja kiireellisemmin kunnostettavan kohteen joukkoon (Keski‐Suomen seutukaavaliitto 1982).
Koskireitin alaosa Muuratjärvestä Päijänteeseen kunnostettiin uoman osalta uittosäännön kumoamisen yhteydessä vuonna 1988. Tämän lisäksi Alakoskeen rakennettiin Suomen ensimmäinen denil‐tyypin kalatie vuonna 1992, jolloin jatkumo saatiin vaellusvapaaksi Saukkolanjoen pohjapatoon asti.
Koskireitin yläosan virtavesialueet Muuratjärvestä Vähä‐Vesankajärveen päätettiin ottaa suunnittelukohteiksi Keski‐Suomen TE‐keskuksen ja Keski‐Suomen ympäristökeskuksen välisessä palaverissa 3.5.2005.
Vuonna 2009 hankesuunnittelu keskeytettiin, kun ilmeni, ettei alueen yläosassa ollut osakaskuntaa ja että alueella oli myös joitakin ”isännättömiä” vesialueita. Samoihin aikoihin Saukkolanjoesta löydettiin harvinainen vesisammalesiintymä, jolle rajattiin oma suojelualue (liite 3b). Hanke‐edellytykset täyttyivät kesällä 2013, jolloin keskeytettyä hanketta voitiin jatkaa.
Vesangan reitin kunnostussuunnitteluun liittyvät uomamittaukset ja sähkökoekalastukset tehtiin vuonna 2005. Neulajoen ja Saukkolanjoen mittausaineistoja täydennettiin vuosina 2007 ja 2012. Luontoarvojen inventointi tehtiin syksyllä 2007 ja sitä päivitettiin kesällä 2015.
Toimenpidekartoituksia tehtiin lokakuussa 2007 ja lokakuussa 2013. Kalatalousoloja koskeva tiedustelu ja haastattelu tehtiin yhteistyössä kohdealueen osakaskuntien kanssa vuonna 2015. Kiinteistöselvitys laadittiin keväällä 2015 ja luontoselvitysten päivitykset kesällä 2015. Kaavakysymykset on päivitetty tammikuussa 2016.
Keski‐Suomen Ely‐keskus järjesti yhdessä Saukkolan kyläyhdistyksen kanssa keskustelutilaisuuden
Vesangan reitin kunnostuksesta ja Kuusjärven vedenkorkeusasiasta Tikkalan koululla 27.11.2013.
7
Vesangan reitin kunnostussuunnitelman valmistumisesta laadittiin tiedote
Keski‐Suomen ELY‐keskuksen internetsivuille 6.4.2016. Sanomalehti Keskisuomalaisessa ja
Muuramelaisessa (?) esiteltiin hanketta ennen sen esittelytilaisuutta. Siitä lähetettiin myös erillinen kutsu
kaikille asianosaisille ja keskeisille viranomaisille. Suunnitelman julkinen esittely pidettiin Tikkalan
koululla Jyväskylässä 7.3.2016. Tilaisuuteen osallistui 35 henkilöä.
Kun tekstissä puhutaan uoman vasemmasta ja oikeasta rannasta, tarkastelu tapahtuu alavirtaan
katsottuna.
3 HANKEALUE
3.1 Perustiedot
Valuma‐alue
Hankealue kuuluu Muuratjärven valuma‐alueeseen (F= 375 km2; L= 13,2 %), joka purkaa vetensä Pohjois‐
Päijänteen länsiosaan ja kuuluu näin Kymijoen vesistöalueeseen. Valuma‐alueen pohjoiset
vedenjakajamaat sijaitsevat yli 200 metrin korkeudessa, josta vedet kerääntyvät lukuisien järvien ja
koskialueitten kautta Muuratjärven Saukkolanlahteen (90,1 m mpy; kuva 1).
Vesistöalueluokituksen mukaan hankealue kuuluu kokonaan Kuusjärven alueeseen (14.285), jonka pinta‐
ala on 72 km2 ja järvisyys 5.4 %. Hankealueen ja sen lähialueiden maankäyttötiedot on määritetty
ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmän mukaan (taulukko 1).
Yleisesti tarkasteltuna hakealuetta (14.285) voidaan maankäytön osalta luonnehtia metsätalousvaltaisiksi
valuma‐alueeksi. Pelto‐ ja turvemaiden osuus on keskinkertainen. Maatalousalueet sijaitsevat pääosin
Lähteelän‐ ja Riskoperän alueilla. Joen tai järven rantaan asti ulottuvia viljelyalueita on seitsemän. Niiden
lisäksi pääuomaan tulee huomattava joukko ojia ilman ojakatkoa tai pintavalutusta. Alueen järvisyys on
alhainen, mikä aiheuttaa huomattavia vedenkorkeuden vaihteluita.
Taulukko 1. Vesangan reitin valuma‐alueen koko ja maankäyttömuodot (ArcGIS – VALUE‐
käyttöliittymä).
(*) Maankäyttömuotoprosenttien summa ei ole 100, koska suoprosenttien lasku perustuu turveperäisten
maiden summaukseen, joka sisältänee osaksi päällekkäisyyttä metsäprosentin kanssa.
Valuma‐alue
VA
nro
Pinta‐ala
km2
METSÄ
%
PELTO
%
SUO
%
VESI
%
Vesankajärven va
Kuusjärven a
Muuratjärven lähialue
14.286
14.285
14.281
55
72
87
79
83
52
4
6
6
11
7
4
10
5
40
8
KUVA 1. Kuusjärven (14.285) ja sen läheisten valuma‐alueiden sijainti. Koko Muuratjärven vesistöalueen
(14.28) purkupiste on merkitty punaisella ympyrällä, muut purkupisteet mustilla nuolilla.
Lähde: Maanmittauslaitos.
9
Vesialueet
Vesangan koskireitti Vähä‐Vesangasta Muuratjärveen on pituudeltaan 16,3 kilometriä,
putouskorkeudeltaan 55,4 m ja kaltevuudeltaan 0,34 %. Hankealue koostuu 5 pikkujärvestä ja kuusi
järviä yhdistävästä joesta: Vesangan Myllyjoki, Kotanen (Ala= 9 ha, Zmax= 7 m), Mustajoki, Mustajärvi (16
ha, 11m), Neulajoki, Neulajärvi (16 ha, 3 m), Kuohunjoki, Iso‐Lampsi (42 ha, 5 m), Vispilänjoki, Kuusjärvi
(1,1 km2, ?) ja Saukkolanjoki (Myllyjoki) (kuva 2a ja 2b). Kokonaisalasta noin 70 % on järviä (11,4 km) ja
noin 30 % (5 km) ja jokiuomaa. Hankealueella on yhteensä 13 kunnostettavaa koski/niva‐aluetta, joiden
yhteispituus on noin 3,8 km, uomaleveys 2–30 metriä, putouskorkeus noin 52 metriä ja vesipinta‐ala
3,5 ha (taulukko 2). Taulukossa esitetyt pinta‐alat sisältävät koko koskialan ilman kosken sisällä olevia
suvantoalueita. Kosken ylä‐ ja alaraja on määritetty 0,2 m s‐ 1 virtausnopeuden mukaan.
Taulukko 2. Vesangan reitin koskialueiden fyysiset mitat. Tiedot perustuvat 11.─20.7.2005 ja
17.─18.10.2012 (Neulajoki) tehtyihin kenttämittauksiin.
VIRTA‐ALUE
PITUUS (m)
LEVEYS
(m)
PUTOUS‐
KORKEUS
KOSKEN KOKONAIS‐
PINTA‐ALA (m2)
Siekkilänkoski 200 2‐14 4,3 800
Mustajoki 100 4‐8 1,6 500
Neulajoen yläniva 50 5‐13 0,05 500
Neulajoenkoski 600 4‐25 10,9 5 000
Kuohun virtavesialueet 30
60 4‐11
0,60
0,49
250
400
Konttikoski 570 4‐16 9,95 4 800
Raiviokoski 420 3‐11 5,97 3 300
Kinnarinkoski 170 4‐13 2,23 1 500
Tammikoski 430 3‐14 5,92 3 500
Maksingankoski 280 3‐8 0,96 2 000
Ylä‐Saukkolankoski 500 5‐30 6,68 7 500
Ala‐Saukkolankoski 450 5‐23 3,29 5 000
YHTEENSÄ 3 860 2–30 52,94 35 050
10
Kuva 2a. Vesangan koskireitin ylä‐ ja keskiosan kunnostettavat koskialueet.
Vihreä katkoviiva osoittaa hankealueen ylärajan.
Lähde: Maanmittauslaitos.
11
Kuva 2b. Vesangan koskireitin keski‐ ja alaosan kunnostettavat koskialueet.
Vihreä katkoviiva osoittaa hankealueen alarajan.
Lähde: Maanmittauslaitos.
12
Merkittävimmät koskireitille laskevat sivu‐uomat ylävirrasta alavirtaan
ovat: Mustapuro‐Pikku‐Lampsi (lännestä), Kaivo‐oja‐Marjojärvi (lännestä), Koiraoja (idästä), Saarijärvi
(lännestä), Koiraojan (idästä), Tiehisenoja‐Ylä‐Maksinka (idästä), Pitkäjärvi‐Pahalampi (lännestä) ja
Nälköjärven haara (lännestä).
Vesangan reitin vesialueiden nimistössä esiintyy jonkin verran vaihtelua eri karttojen ja asiakirjojen
kesken. Vähä‐Vesankajärven laskujoki Myllyjoki tunnetaan Siekkilänjokena ja Mustajoki myös
Kotasenpuron nimellä. Kuohunjoesta on käytetty Lampsinjoen nimeä sekä Kuusjärven alapuolisesta
Myllyjoesta nimeä Saukkolanjoki.
3.2 Hydrologia
Vesangan koskireitin alueella ei ole valtakunnallista vedenkorkeusasteikkoa. Lähin valtakunnallinen
korkeusasteikko sijaitsee vesistöalueen keskusjärvessä Muuratjärvessä:
14.4800 Muuratjärvi, Isolahti, E‐ranta N60 + 89,36 (1910–2016)
Oheiseen taulukkoon on kirjattu Muuratjärven vedenkorkeuksia 40 vuoden havaintojaksolta.
*)Tiedusteluun perustuva keskiarvo 1970‐luvulle; **) arvio kesäkaudelta;
***) Tapaninsuon kuivatushankkeen yhteydessä määritettiin vastaavaksi arvoksi
101,39.
Ylä‐Saukkolankosken 3‐aukkoinen, yhdistetty uitto‐ ja myllypato purettiin uittosäännön kumoamisen
yhteydessä vuonna 1989 ja sen tilalle rakennettiin betoninen ylisyöksypato (kuva 13 ja 14). Uuden padon
tehtävä on Kuusjärven vedenkorkeuksien turvaaminen ja padon hoidon helpottaminen. Uusi pato
rakennettiin Peltokankaan (1983) laatiman mitoituksen pohjalta itsesäätelevänä rakenteena.
Muuratjärven vesistön uittosäännön kumoamissuunnitelmassa (Peltokangas 1983) mainitaan, että
Saukkolanjoki on perkaamaton (s.8). Lähempi rantatarkastelu kuitenkin osoittaa, että koko jokea on
perattu eri yhteyksissä. Ylä‐Saukkolankosken perkauksia nähdään esimerkiksi kuvissa 114, 115 ja 117.
Tämän hankkeen yhteydessä on tehty aloitteita nykyisen pohjapadon, joka sijaitsee yli 400 metriä
Kuusjärven luusuasta alavirtaan, siirtämisestä Kuusjärven luusuaan. Tätä hanketta varten aloitettiin
Kuusjärven vedenkorkeustietojen kerääminen. Keski‐Suomen ELY‐keskus asensi tätä tarkoitusta varten
Kuusjärven luusuaan, sen oikealle rannalle vedenkorkeusasteikon 18.3.2014. Asteikon lukijana on
toiminut Kalevi Horttonen.
Hankealuetta lähinnä sijaitseva valtakunnallinen virtaama‐asema on Muuratjärven luusuassa,
vesistöalueen alaosassa.
Vedenkorkeus
(N60)
Muuratjärvi
1970–2010
(N60)
(F=375 km2)
Kuusjärvi
1981–1982
(N60)
(F=128 km2)
HW
MHW
MW
MNW
NW
91,12
90,63
90,19
89,93
89,70
101,21
101,16*), ***)
100,50
100,26 *), **)
100,11
13
14.4800 Muuratjärvi‐luusua; purkautumiskäyrä 35.04 (1969‐)
*)Vesistöalueen latva‐alueelle (Vesankajärven vesistöalue) on määritetty laskennalliset virtaama‐arvot
suhteutettuna Muuratjärven havaittuihin arvoihin.
Hankealueen yläjuoksulla Vesankajärvistä Iso‐Lampsiin on useita lämpötila‐ ja korkeusvaihteluita tasaavia
pikkujärviä. Sen sijaan Iso‐Lampsin ja Kuusjärven välinen jokijakso on järvetön, minkä vuoksi
suppojäämuodostus on varsin yleistä. Suppo ei kuitenkaan aiheuta laajoja ja haitallisia tulvituksia vaan
sen vaikutukset rajautuvat yleensä uoman läheisyyteen.
3.3 Veden laatu
Kuusjärven alueelta (14.285) on saatavissa vedenlaatutietoa kohtalaisen runsaasti, pääasiassa kuitenkin
1970‐luvun jälkeiseltä ajalta. Ympäristöhallinnon Hertta‐tietojärjestelmään (versio 5.3) on kyseisen
valuma‐alueen pääuomassa yhteensä 15 veden laadun havaintopaikkaa. Näistä vain muutamasta on
näytteenottokertoja enemmän kuin kymmenen. Tämän lisäksi näytteiden vuodenaikaisjakauma on
huomattava.
Hankealueen pintaveden yleiseen laatutarkasteluun poimittiin seitsemän kohdealuetta: Iso‐Musta;
Vesankajärvi 1 ja 2 (yhdistetty); Neulajoki, Neulajärvi ja sen luusua (yhdistetty), Vispilänjoki 1 ja 2
(yhdistetty); Ylä‐Saukkolanjoki; Muuratjärvi 1/7 ja Muuratjoki.
Varsinaisen hankealueen (Vähä‐Vesankajärvi‐Ala‐Saukkolanjoki) kesäaikainen pintaveden laatu
vaihtelee varsin vähän. Sille on ominaista alhaiset elektrolyyttimäärät, hyvät happiolot, selvä
happamuus, kohtalaiset rauta‐ ja humuspitoisuudet sekä keskirehevän veden ravinnearvot (taulukko 3 ja
4). Järvien suuren vesimassaan sekoittuessaan etenkin veden väri‐, rauta‐ ja happamuusarvot paranevat
virtavesien tilanteeseen verrattuna. Hankealueen veden laatu on selvästi parempaa kuin vesistöalueen
latvavesien, mutta selvästi huonompaa kuin vesistöalueen alajuoksulla (Muuratjärvi‐Muuratjoki).
Hankealueen veden laatu ei aseta rajoituksia vaativimpienkaan lajien menestymiselle.
Vesankajärvi on hankealueen latva‐alueen keskusallas, joka tasoittaa ylävirran veden laatua ja
sedimentoi kiinteitä aineita. Se kokoaa valumavedet reitin kahdesta päähaarasta. Läntinen haara laskee
Iso‐Mustan, Vasaraisen ja Koveroisen kautta, itäinen puolestaan Kalliojärven, Pitkäjärven ja Saarijärven
kautta. Edellinen haara on rehevä ja tummavetinen, kun taas jälkimmäinen keskirehevä ja keskiruskea.
Virtaama (m3/s)
Muuratjärven luusua
F=375 km2, L=13,2 %
1969–2016
Neulajärven luusua
F=68 km2, L= 9,0 %
(Kaiteran nomogrammi)
Vähä‐Vesankajärven
luusua *)
F= 55,14 km2, L=9,7 %
HQ
MHQ
MQ
MHQ
NQ
24
11
3,8
1,4
0,35
7,3
4,4
0,60
0,10
0,03
3,5
1,6
0,56
0,21
0,05
14
Taulukko 3. Hankealueen pintaveden avovesikauden (15.6.‐ 15.10.) laatukeskiarvoja
aikajaksolta 1971 ‐ 2015. IMA= Iso‐Musta, VKJ=Vesankajärvi 1 ja 2, NJJ = Neulajoki‐Neulajärven luusua,
VSPJ= Vispilänjoki 1 ja 2, YSJ= Ylä‐Saukkolanjoki, MUJÄ= Muuratjärvi 1/7 ja MUJO= Muuratjoki. Sulkeissa
olevien keskiarvojen näytteitä kolme tai vähemmän. *) = kaikki havainnot mukana.
Hankealueen (Siekkilänkoski‐Ala‐Saukkolankoski) happamuus ei ole kalatuotantoa rajoittava tekijä
(taulukko3). Aikajakson 1973–2015 havaintoaineistossa (N= 155 näytettä) oli vain yksi pH‐arvon 6,0
alittava havainto (5,9; Ylä‐Saukkolankoski 19.4.99). Koko aineistosta 37 % oli alle ja 63 % yli pH‐arvon 6,5.
Vastaavat luvut Vesankajärvessä olivat 54 % ja 46 %. Latvajärvistä Kalliojärvi on huomattavan hapan. Sen
kaikista pintavesihavainnoista (N= 82) 55 % oli pH‐alueella 5,5–5,9 ja 11 % alle pH‐arvon 5,5. Toisaalta
reitin alajuoksun (Muuratjärvi‐Muuratjoki) havainnoista 16 % ylitti pH‐arvon 6,9. EIFACin (1969) mukaan
kalatuotannon kannalta edullinen pH‐alue on 6.5–8.5.
Havaintoalue/
muuttuja
IMA
(N=52)
VKJ
(N=24)
NJJ
(N=12)
VSPJ
(N=7)
YSJ
(N=21)
MUJÄ
(N=30)
MUJO
(N=69 )
02 –kyll % 81 92 90 80 89 95 95
Väri
mg/l Pt 160 85 70 85 90 30 35
CODMn mg02/l 23 13 12 13 13 7 7
pH 6,5 6,6 6,6 6,6 6,7 7,0 6,9
Rauta ug/l Fe 1 230 (430) 575 580 (560) 80 140
Alumiini
ugAl/l*) ‐ 160 195 255 280 50 85
Sähjoht. mS/m 3,8 3,3 3,7 3,9 4,1 4,2 4,4
Ammonium‐N
ug/l *) 31 5 7 13 15 7 10
Kok. P ug/l 38 18 17 17 19 7 12
15
Alkaliniteetti mittaa veden puskurikykyä vastustaa pH:n muutosta. Se antaakin pelkkää pH‐arvoa
luotettavamman kuvan happamuuden kehityksestä. Hankealueen aineiston ((Siekkilänkoski‐Ala‐
Saukkolankoski) puskurikyky oli keskimäärin hyvää, vaikka joukossa oli muutama välttävää (0,05 – 0,1
mmol/l) tasoa kuvaava arvo. Yhdessäkään tapauksessa hankealueen alkaliniteetti ei pudonnut nollaan.
Sen sijaan Kalliojärvessä alkaliniteetti putosi kolme kertaa (19.4.82, 14.4.83 ja 18.4.85) nollaan. Kun
otetaan huomioon hankealueen pH‐, alkaliniteetti‐ ja väriarvot, vesialueen puskurikykyä voidaan pitää
hyvänä.
Alumiinin on havaittu aiheuttavan kalakuolemia paljon korkeammilla pH‐arvoilla, kuin jos kyse olisi
pelkästään vetyionikonsentraation myrkyllisistä vaikutuksista. Myrkyllisimmillään alumiinin vaikutukset
ovat veden pH:n ollessa noin 5.0. Jo niinkin alhaisissa liukoisen alumiinin pitoisuuksissa kuin 200 µg/l on
voitu todeta vahingollisia vaikutuksia kaloihin. ‐ Hankealueen keskimääräinen kokonaisalumiinipitoisuus
vaihteli paikan mukaan pitoisuusalueella 160–280 ugAl/l (N=28). Korkein pitoisuus 390 ugAl/l on mitattu
Vispilänjoessa 1.4.2009. Alumiinin osalta ongelmia tarkasteltavalla alueella ei näin ollen ole.
Hankealueen rautapitoisuudet (taulukko 3) ovat keskisuuret. Ympärivuotisen aineiston (N=81) keskiarvo
oli 690 ugFe/l ja korkein havaintoarvo 1 400 ugFe/l (Ylä‐Saukkolankoski 1.4.2009). Edellä mainitusta
havaintoaineistosta 7 % ylitti 1 000 ugFe/l. Latva‐alueilla rauta‐arvot ovat astetta suuremmat,
länsihaarassa (Iso‐Musta‐Koveroinen) 1 000‐1 200 ja itähaarassa (Kallio‐Pitkäjärvi) 250–660 ugFe/l.
Valuma‐alueen alaosassa (Muuratjärvi‐Muuratjoki) pitoisuudet laskee 80–200 mikrogrammaan. Kun
tarkastellaan pelkästään hankealueen happamuus‐ sekä alumiini‐ ja rauta‐arvoja, todennäköisyys
vaelluskalojen lisääntymisen epäonnistumiseen on vähäinen.
Fosfori on hankealueen minimiravinne. Fosforikuormalla ei sinänsä ole vahingollisia vaikutuksia
kalastoon, mutta välillisesti se vaikuttaa mm. veden laatuun, mädinkehitykseen sekä poikas‐ ja
ravintotuotantoon. Yleisesti ottaen havaintopaikkojen kesäkeskiarvot olivat hieman talvisia korkeammat
(taulukko 4). Koko hankealue on luokiteltavissa keskirehevän ja rehevän välimaastoon (taulukko 4).
Pikku‐Lampsista laskevat vedet lisäävät pääreitin fosforipitoisuutta. Samoin Kuusjärveen laskevat
lisävedet kohottavat reitin keskipitoisuutta. Muuratjärvi voidaan luokitella karuksi, niukkaravinteiseksi
vesialueeksi, mutta Muuratjoessa keskipitoisuus nousee lisäkuormituksen vuoksi hieman karua
rehevämpään luokkaan. Valuma‐alueen yläosa, sen läntinen haara kuuluu kauttaaltaan
rehevöityneeseen vesialueeseen (30─38 ugP/l). Itäinen haara on astetta vähäravinteisempi (18─21
ugP/l). Poikkeuksen tekee hapan Kalliojärvi, joka on huomattavan karu ja happamoitumisvaarassa ollut
vesialue. Edellä mainitut pitoisuudet mahdollistavat esimerkiksi sinileväkukinnat.
a‐klorofyllikeskiarvot vahvistavat ravinnearvojen perusteella saatua käsitystä alueen rehevyydestä: Iso‐
Musta 34 ug/l (1,5–150, N=47), Vasarainen 23 ug/l (8,5–24, N= 6), Koveroinen 11 ug/l (4,5─21, N= 17),
Kalliojärvi 2,5 ug/l (1,7─6,2, N= 18), Pitkäjärvi 11,3 ug/l (3,4─22; N= 13), Saarijärvi 11,9 ug/l (8,4─19, N=
6), Vesankajärvi 11,8 ug/l (3,8─24, N= 22), Neulajärvi 7,7 ug/l (5,5─10,4, N= 7), Iso‐Lampsi 10,7 ug/l
(6,8─19,7; N= 11), Kuusjärvi 8,7 ug/l (2,7─13; N= 9) ja Muuratjärvi 3,3 ug/l (1,5─5,2; N= 24).
16
Taulukko 4. Hankealueen pintavesien kokonaisfosforiarvot 1971 ‐ 2015.
Seuranta‐
piste
TALVI
15.2. – 20.4.
KESÄ
15.6. – 15.10.
ugP/l vaihteluväli
havainto‐
määrä ugP/l vaihteluväli
havainto‐
määrä
Iso‐Musta 31 11‐43 18 38 27‐100 48
Vasarainen 29 24‐42 6 30 24‐37 8
Koveroinen 21 12‐31 15 26 19‐61 20
Kalliojärvi 5 3‐9 16 7 5‐10 23
Pitkäjärvi 21 12‐30 12 (22) 15‐29 2
Saarijärvi 18 13‐27 9 16 13‐22 11
Vesankajärvi 17 11‐27 21 18 12‐24 24
Neulajoki‐
Neulajärvi 17 12‐24 9 17 12‐28 12
Pikku‐Lampsi 24 21‐28 12 24 21‐28 12
Iso‐Lampsi 19 14‐34 16 23 14‐30 16
Vispilänjoki 16 13‐18 6 17 15‐19 11
Kuusjärvi‐Ylä‐
Saukkolanjoki 20 13‐41 7 19 14‐26 31
Muuratjärvi
1/7 6 5‐8 7 7 3‐12 25
Muuratjoki 10 4‐39 33 12 3‐24 64
17
Ammonium‐typpi kuvannee parhaiten turvetuotantoalueiden valumavesivaikutusta. Luonnontilaisen
suon tausta‐arvona käytetään yleisesti pitoisuutta 20 ug/l. Tarkkailutulosten perusteella tämä
luonnontilaisuusraja alittui kaikilla havaintopaikoilla (5─15 ug/l; taulukko 4). Edellä mainittu raja‐arvo
ylittyy selvästi valuma‐alueen yläosassa, sen läntisessä haarassa: Iso‐Musta 31 ug/l (4─100; N= 24),
Kinnaslampi 53 ug/l (6─140; N=32) ja Koveroinen 47 ug/l (3─100 ug/l; N= 22).
Hankealueen vesistä löytyy niukasti hygieenistä tarkkailuaineistoa aikajaksolta 1974–2014. Vasaraisen
fekaalisten enterokokkien keskiarvo oli 1 kpl/100 ml (0–5 kpl, N=6) ja lämpökestoisten kolibakteerien
myös 1 kpl/100 ml (0─1 kpl, N=2). Vastaavat bakteeriarvot Vesankajärvessä olivat 1 (0─6, N= 19) ja 22 (0‐
130; N= 7), Iso‐Lampsissa 3 kpl (0─24; N= 22) ja 11 kpl (0─11; N= 7), Kuusjärvessä molemmat 0 sekä
Muuratjoessa 11 kpl (0─35; N= 7) ja 23kpl (1─75; N= 9).
Yleisesti ottaen havaintopaikkojen vesi soveltuu hygieenisessä mielessä uimiseen hyvin, mutta huonosti
maito‐ tai muun talouden tarkoituksiin.
Vesangan reitti (14.281_a01; keskisuuret kangasmaiden joet) on EU:n vesienhoidon 2.
suunnittelukaudella käyttöön otettu vesimuodostuma. Se on tyypitelty ympäristöhallinnon Hertta‐
järjestelmään alla esitetyillä sanallisilla määreillä:
Muuttuja/
reitin osa
Fys‐kemiallinen
tila
Hydrologis‐
morfologinen tila Biologinen tila Ekologinen tila
Vesangan reitti hyvä huono hyvä tyydyttävä
Tarkasteltava vesimuodostuma kuuluu fys‐kemialliselta ja biologiselta tilaltaan hyvään tilaluokkaan.
Muodostuman valuma‐alueella maatalouden ja metsätalouden osuudet kokonaiskuormituksesta ovat
merkittäviä. Hydrologis‐morfologinen muuttuneisuusluokka on huono ja vastaavasti HyMo‐tilan muutos
erittäin suuri. Ekologisen tilan nostaminen hyvään luokkaan edellyttää uomakunnostuksia ja
patorakenteiden muuttamista. Vesienhoidon toimenpideohjelma (2016–2021) sisältää
elinympäristökunnostuksia ja kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä. Vesimuodostumaan liittyvät
yhteistoimenpiteet sisältävät maa‐ ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormitusta vähentäviä
toimenpiteitä.
4 OMISTUSOLOT
Kiinteistöselvitys
Hankealueen rantakiinteistöjen ja vesialueiden omistussuhteet on selvittänyt paikkatietoinsinööri Juha
Romula ja päivittänyt tutkija Pasi Perämäki (liite 1).
Vesialueiden omistajat
Hankealueella toimii seuraavat kaksi osakaskuntaa:
18
Vesangan osakaskunta
Jari Pöllänen
Vanha Sipiläntie 1
41 940 Vesanka
050 326 32 06
Muuramen osakaskunta
Raimo Kivi
Kotirannantie 90
40 950 Muurame
040 573 78 51
5 HANKEALUEEN VEDENKÄYTTÖMUODOT
5.1 Veden hankinta ja jätevedet
Hankealueen pintavettä ei käytetä satunnaista enempää talousvetenä, vaan ensisijaisesti kastelu‐, pesu‐,
piha‐allas‐ ja saunavetenä. Hankealueella ei ole jätevedenkäsittelylaitoksia, jotka purkaisivat puhdistetut
vetensä hankealueen vesiin.
Jyväskylän Energian vedenottamo (AK405) sijaitsee Kitunen –lammen itäpuolella, noin 750 m Vesalan
leiri‐ ja kurssikeskuksesta lounaaseen. Vedenottolaitokselta lähtevä puhdasvesilinja kulkee Mustajärven
poikki ja alittaa hankealueen toimenpidealueet kahdessa kohtaa: Mustajoessa Myllyperäntien
ylävirranpuolella ja Siekkilänkoskessa Myllyperäntien eteläpuolella (liite 11). Toinen haara kulkee länteen
ja alittaa Vispilänjoen sen yläosalla. Tällä alueella ei tehdä toimenpiteitä. Muita puhdasvesilinjan ylityksiä
ei Vispilänjoen poikki ole. Linjanomistajan yhteystieto: Jyväskylän Energia Oy, Verkot/Juha Kettunen, PL
410, 40101 Jyväskylä.
Hankealueen alajuoksulla on yksi hankealueen poikki viety vesijohtolinja. Se kulkee Ala‐Saukkolankosken
niskalla, Saukkolahdentien sillan ylävirranpuolella kulkee tiensuuntaisesti puhdas‐ ja jätevesilinja (liite
38). Linjan omistaa Rannankylän Isolahden Vesiosuuskunta (Pj. J. Salila, Saukkolahdentie 793, 40 950
Muurame).
Edellisessä kappaleessa mainitun Ala‐Saukkolankosken lisäksi toimenpideuomien poikki on vedetty
seuraavat jätevesilinjat: Mustajoessa Myllyperäntien ylävirranpuolella ja Siekkilänkoskessa
Myllyperäntien eteläpuolella (liite 8). Kyseiset linjat kulkevat siten puhdasvesilinjan vieressä.
Kuohunkoskentien eteläpään talojen jätevesiputkesta on ylivuotoputki suoraan Kuohunjokeen.
5.2 Vesivoima
Hankealueen vesivoimaa on hyödynnetty ainakin kuudessa sen koskista: Siekkilän‐, Kontti‐, Raivio‐,
Tammi‐, Ylä‐Saukkolan ja Ala‐Saukkolankoskessa. Jäljempänä seuraavat vesilaitostiedot perustuvat
seuraaviin julkaisuihin: Blomqvist (1911), uittosääntö‐ katselmusasiakirjoihin, Keski‐Suomen
seutukaavaliitto (1982) ja Kilpioja (2010).
(1) Siekkilän mylly sijaitsee Vähä‐Vesankajärven luusuasta alkavan Myllyjoen Siekkilänkosken oikealla
rannalla (kuva 3). Nykyinen mylly edustaa varhaista teollista vesimyllyperinnettä 1880‐luvulta.
Myllyn käyttö perustuu Vaasan läänin maaherran myöntämään lupaan. Siinä on määrätty myös
yläpuolisen vesistön padottamisesta ja veden johtamisesta myllyyn. Kosken oikealla rannalla on
19
aiemmin ollut myös uittoränni. P. Määtän (suullinen ilmoitus) mukaan
myllylupaan sisältyisi määräys, että kalankulun aikaan patoluukut on pidettävä auki.
Myllymiljööseen kuuluu myös 1800‐luvulla rakennettu holvikaarinen kivisilta (kuva 3) sekä
uudistettu myllärin asuinrakennus. Myllyn ja raamisahan käyttö lopetettiin myllärin kuoltua vuonna
1975.
P. Määttä osti myllytilan vuonna 1977, kunnosti myllyrakennukset ja lähimiljöön sekä myllyssä
olevan generaattorin. Vesilaitos tuottaa nykyisin omistajansa taloudessa tarvitseman sähkön. Vesi
myllyyn johdetaan padosta muoviputken avulla. Nykyinen omistaja hoitaa patoa ”nykytilan ylläpito”
–periaatteella eli yläpuolisen Vähä‐Vesankajärven vedenkorkeus pyritään pitämään mahdollisimman
samanlaisena ympäri vuoden. Myllypato on tällä hetkellä täydellinen vaelluseste jokijatkumon
latvavesiin pyrkiville vesieliöille (kuva 7). Yhteystiedot: Pentti Määttä, Myllyperäntie 29, 41 940
Vesanka.
(2) Konttikosken mylly sijaitsee Vispilänjoen varressa, noin 1,3 km Iso‐Lampsin luusuasta alavirtaan
Konttikosken vasemmalla rannalla (kuva 4). Vesiylioikeuden päätöksessä 52/1997 (1168 KSv 10)
maininta, että Konttikosken myllyn lupapäätöksestä ei ole tietoa. Mylly rakennettiin 1870‐luvun
alkupuolella. Alkuaikoina se sai käyttövoimansa puisella vesirattaalla, myöhemmin sen tilalle laitettiin
"makaava ostoturbiini". Tämän lisäksi mylly pyöritti pärehöylää ja sähkögeneraattoria, joka jauhoi sähköä
pimeän aikaan. Vuoteen 1956 saakka lähitalojen sähkö saatiin myllystä. Jauhatus Konttikosken myllyssä
päättyi vuonna 1960. Vuonna 1998 myllypato purettiin ja tilalle rakennettiin koko uoman poikki ulottuva
pohjapato. Yhteystiedot: Virpi Koskinen, Jönsaksenpolku 4 G 92, 01600 Vantaa; 0400‐815 667.
(3) Saukkolan mylly (Ylä‐Saukkolankosken Ylämylly) oli kolmas merkittävä mylly Vesangan reitin varrella.
Se sijaitsi noin 400 metriä Kuusjärven luusuasta alavirtaan, Ylä‐Saukkolankosken vasemmalla rannalla.
Mylly rakennettiin ja sai luvan 1860‐luvulla (Peltokangas 1983). Asiakirjoja siitä ei ole kuitenkaan säilynyt.
Myllyn vieressä oli koko uoman sulkenut yhdistetty mylly‐ ja uittopato (kuva 13). 1980‐luvulle tultaessa
myllyrakenteet olivat jo hävinneet ja pato tullut huonokuntoiseksi. Keski‐Suomen vesipiirin toimesta
laadittiin suunnitelma vanhan uittosäännön kumoamisesta ja mylly/uittopadon korvaamiseksi
itsesäätelevällä ylisyöksypadolla, joka rakennettiin vuonna 1989. Tämä pato määrittää tällä hetkellä
yläpuolisen Kuusjärven vedenkorkeustason. Sen hoitovelvoite kuuluu valtiolle: Keski‐Suomen ELY‐keskus,
Pl 250, 40101 Jyväskylä.
(4) Muut myllyt. Edellä mainittujen myllyjen lisäksi hankealueella on ollut myllyjä ainakin Raivio‐ ja
Tammikoskessa sekä Ylä‐Saukkolankosken alaosassa (Keskisenmylly) ja Ala‐Saukkolankoskessa
(sarka/viljamylly). Näistä laitoksista on joko kaikki rakenteet hävinneet tai jäljellä on pelkästään
perustuksia, johdekanavan jäänteitä tai myllynkiviä.
(5) Muut laitokset. Kuohunjoen varressa on aiemmin ollut sekä rautaruukki että naulatehdas. Näistä ei
kuitenkaan ole enää jäljellä selviä jäänteitä.
5.3 Säännöstely
Vaikka Vesangan reitin varrella onkin ollut monia vesilaitoksia, varsinaista yläpuolisten altaiden
voimataloudellista säännöstelyä ei siellä ole harjoitettu. Myllylupiin kylläkin liittyi määräyksiä etenkin
ylimmistä padotuskorkeuksista. Mylly‐ ja uittotoiminnan loputtua useimmista padotuksista tai
velvoitteista on luovuttu kokonaan (Raivio‐, Tammikoski) tai pato on muutettu itsesääteleväksi
pohjapadoksi (Kuohun‐, Kontti‐ ja Ylä‐Saukkolankoski).
Siekkilän myllypatoa (kuva 7) omistaja hoitaa patoa settijärjestelyllä niin, että yläpuoliset
vedenkorkeudet pysyisivät mahdollisimman vakiona. Varsinaista padotussääntöä ei ole tiedossa (P.
Määttä, suullinen tiedonanto). Tällä hetkellä pato on täydellinen vaelluseste.
20
Niemi‐, Neula‐, Iso‐Lampsi‐ ja Pikku‐Lampsinjärven perkaushankkeen (ks. kuivatus) päätökseen sisältyi
määräys Konttikosken säännöstelypadon rakentamiseksi Vispilänjokeen. Koska padon hoito osoittautui
ongelmalliseksi, paikalliset laittoivat vireille hankkeen padon muuttamiseksi kiinteäksi pohjapadoksi.
Tällä Keski‐Suomen vesipiirin suunnittelemalla ja rakentamalla padolla nostettiin myös hieman
yläpuolisen Iso‐Lampsijärven alivesiä. Järvi oli tässä vaiheessa alkanut pahoin kasvamaan umpeen.
Konttikosken pohjapato ulottuu koko uoman poikki (kuva 8). Rakenne mahdollistaa kalan kulun
keskivesiä ylemmissä vesikorkeuksissa, mutta alivesillä se on vähintään hidaste. Pato rakennettiin
elokuussa 1998.
Edellisessä kappaleessa mainitun perkaushankkeen seurauksena myös Neulajärvi alkoi kasvaa umpeen.
Järven luusuapato oli myös huonokuntoinen. Tämä ja paikallisen aloitteen myötä Neulajärven luusuaan
rakennettiin pohjapato (Kaisto 2003; kuva 43). Padossa on kalojen kulkua varten alivesiaukko. Padolla
nostettiin myös yläpuolisen Neulajärven alivettä noin 40 cm.
Ylä‐Saukkolankosken pohjapato rakennettiin korvaamaan aiemman mylly‐ ja uittopadon (Peltokangas
1983). Vanhan padon tilalle Keski‐Suomen vesipiiri suunnitteli ja rakensi itsesäätelevän pohjapadon
vuonna 1989 (kuva 14). Padon päätarkoitus oli turvata yläpuolisen Kuusjärven vedenkorkeuksien
säilyttäminen. Uusi pato rakennettiin betonisena ylisyöksypatona, joka sulki koko jatkumon täydellisesti
ylävirtaan vaeltavilta vesieläimiltä. Aiempi pato ei ollut tässä mielessä yhtä täydellinen vaelluseste.
Toisaalta patoa suunnitellut insinööri ei huomioinut padon yläpuolella tehtyjä perkauksia, vaan totesi
virheellisesti hankesuunnitelmassa, ettei perkauksia ollut tehty. Keskimääräisiä vedenkorkeuksia
hahmotellessaan kyseinen insinööri kuuli vain paria alavan rannan omistajaa, minkä seurauksena
Kuusjärven keskiylivesikorkeus määritettiin todellista alemmaksi.
Edellisestä seurasi, että Kuusjärven ja padon väliset koskialueet tuhoutuivat ja Kuusjärven umpeenkasvu
voimistui. Viimeksi mainitusta ja sen vähentämisestä on Keski‐Suomen ELY‐keskukselle ja sen edeltäjille
tehty useita ehkäisyesityksiä. Vesangan reitin kunnostuksesta ja Kuusjärven vedenkorkeusasiasta
järjestettiin avoin keskustelutilaisuus Tikkalan koululla 27.11.2013, jossa yksimielisesti ehdotettiin Ylä‐
Saukkolankosken nykyisen padon poistamista ja korvaamista uudella, Kuusjärven luusuaan sijoitettavalla
pohjapadolla.
5.4 Kuivatus
Hankealueen läheisyydessä on toteutettu ainakin kolme kuivatushanketta:
Maanviljelymaan kuivattamiseksi käynnistettiin Niemi‐, Neula‐, Iso‐Lampsi‐ ja Pikku‐Lampsijärven
perkaushanke. Vesistötoimikunta myönsi hankkeelle toteuttamisluvan syyskuussa 1934. Päätökseen
sisältyi myös Vispilänjoen Konttikosken säännöstelypato, joka myöhemmin muutettiin pohjapadoksi (ks.
säännöstely). Perkaushanke saatettiin päätökseen vuonna 1938 (Kaisto 2003).
Saukkolan‐Tapaninsuon kuivatus, Jyväskylän mlk (Tn:o 229 KSv 1:1). Tällä hankkeella ei arvioitu olevan
haittaa Ylä‐Saukkolankosken patohankkeelle.
Saari‐ ja Maksinkajärvien laskuojan perkaushanke, Jyväskylän mlk (Tn:o 297 Ta 1). Hanke laitettiin vireille
vuonna 1945 ja toteutettiin vuosina 1982–83. Hankesuunnitelman mukaan sillä ei ollut vaikutusta Ylä‐
Saukkolanjoen patohankkeeseen.
5.5 Turvetuotanto
Muuratjärven vesistöalueella on kaksi turvetuotantoaluetta: Valkeissuo‐Vuorimäen sekä Valkeissuon
21
turvetuotantoalue. Molemmat tuotantoalueet sijaitsevat vierekkäin Vesangan vesistöalueen (14.286)
luoteisrajalla. Tuotantoalueiden jätevedet laskevat Kukkopuron kautta Kinnaslampeen ja täältä edelleen
Turvakkojokea myöten Koveroisiin ja Vesankajärveen. Matkaa tuotantoalueelta virtavesikunnostuksen
ylärajalle Vähä‐Vesankajärveen tulee vesitse noin 12 km.
(a) Vapo Oy:n Valkeissuon turvetuotantoalue (Vapo Oy, Pl 22, 40 101 Jyväskylä) on laajuudeltaan 55,1
ha ja sijaitsee Petäjäveden kunnassa. Turvetuotanto alueella aloitettiin vuonna 1997.
Tuotantotoiminta perustui Itä‐Suomen ympäristölupaviraston myöntämään
ympäristölupapäätökseen (nro 112/04/1; 20.12.2004). Alueella on tuotettu jyrsinpolttoturvetta ja
ympäristöturvetta. Tuotannon arvioidaan päättyvän vuoden 2030 tienoilla.
Edellä mainitussa ympäristölupapäätöksessä määrättiin vesienkäsittelyrakenteiksi sarkaojien
lietesyvennyksiä, päisteputkia, virtausta sääteleviä sihtejä ja patoja, eristysojien lietesyvennyksiä sekä
kaksi laskeutusallasta. Tuotantoalueen vedet on kaikkina aikoina johdettava niiden kautta. Alueelle
määrättiin myös käyttö‐, kuormitus‐ ja vesistötarkkailuohjelma. Viimeksi mainitun seurantapaikoiksi
nimettiin Kukonpuron suu, Kinnaslampi ja Koveroinen. Luvan saajalle määrättiin myös kalatalousmaksu
sekä lupamääräysten tarkistamisvelvoite 31.3.2011 mennessä.
Ominaiskuormituksen perusteella Valkeissuon vuosittainen bruttokuorma alapuoliseen vesistöön oli noin
2 400kg kiintoainetta, 720 kg typpeä ja 18 kg fosforia. Vesistötarkkailun perusteella edellä mainittu
kuormitus lisää keskivirtaamatilanteessa Kukkopuron ja Kinnaslammen kokonaisfosforipitoisuutta noin 8
ug/l, kokonaistyppipitoisuutta 387 ug/l ja kiintoainepitoisuutta 0,7 mg/l. Vastaavat pitoisuuden nousut
Koveroisen luusuassa ovat 2,5 ugP/l, 92 ugN/l ja 0,2 mgKA/l sekä Vesankajärvessä 1,3 ugP/l, 46 ugN/l ja
0,1 mgKA/l. Hetkelliset pitoisuuslisät voivat olla huomattavasti suuremmat.
Luvanhaltijan mukaan toiminnan virkistyskäyttöhaitat Koveroiseen ja Vesankajärveen ovat vähäiset.
Kalataloushaittaakin näille järville aiheutuu, mutta niiden vaikutus hukkuu muiden samansuuntaisten
tekijöiden vaikutukseen.
Ympäristölupahakemuksen lupamääräysten tarkistamispäätöksessään (Nro 36/2013/1; 22.3.2013)
aluehallintovirasto määräsi mm. ympärivuotisen pintavalutuskentän, jonka puhdistusvaatimukset ovat
50 % kiintoaineesta, 40 % kokonaisfosforista ja 20 % kokonaistypestä, kalatalousmaksun noston ja
vaatimuksen lupamääräysten tarkistamisesta viimeistään 30.4.2023.
(b) Valkeissuon‐Vuorimäen turvetuotantoalue (Mikko Survo, Kirjakantie 338, 41 940 Vesanka; 0400
343046) on laajuudeltaan 44 ha ja sijaitsee Petäjäveden ja Jyväskylän kaupungin rajalla.
Turvetuotanto alueella aloitettiin vuonna 1996. Tuotantotoiminta perustui Itä‐Suomen
ympäristölupaviraston myöntämään ympäristölupapäätökseen (nro 113/04/1; 20.12.2004). Vaasan
hallinto‐oikeus vahvisti päätöksen pienin muutoksin 31.5.2006 ja KHO vahvisti sen lopullisesti
19.4.2007. Alueella on tuotettu jyrsinpolttoturvetta. Tuotannon arvioidaan päättyvän vuoden 2030
tienoilla.
Edellä mainitussa ympäristölupapäätöksessä määrättiin vesienkäsittelyrakenteiksi virtaamansäätöpatoja
ja laskeutusaltaita ja pintavalutuskenttä. Tuotantoalueen vedet on kaikkina aikoina johdettava
vesiensuojelurakenteiden kautta. Alueelle määrättiin myös käyttö‐, kuormitus‐ ja
vesistötarkkailuohjelma. Viimeksi mainitun seurantapaikoiksi nimettiin Kukonpuron suu, Kinnaslampi,
Koveroinen, Pieni‐Musta ja Iso‐Musta. Luvan saajalle määrättiin myös kalatalousmaksu sekä
lupamääräysten tarkistamisvelvoite 31.3.2011 mennessä.
Valkeissuon‐ Vuorimäen turvetuotantoalueen vuosittaiseksi nettopäästöjen suuruudeksi on arvioitu 1500
kg kiintoainetta, 420 kg typpeä ja 12 kg fosforia. Luvanhaltijan mukaan turvetuotannon vaikutus
Kukkopurossa ja Kinnaslammessa näkyy korkeana typpi‐ ja humuspitoisuutena. Tuotannon vaikutukset
22
Koveroisen veden laatuun vähäiset. Sen sijaan tuotantolohko 3 vaikutukset
Pieni‐ ja Iso‐Mustalampeen ovat suuret: vesi on tummaa, ravinteikasta ja levätuotanto on voikamasta.
Vesistötarkkailun mukaan purkualueella ei ole havaittu turvetuotannosta aiheutuvaa pilaantumista tai
merkittävää veden laadun muuttumista. Kalataloushaittana pidettiin pyydysten likaantumista ja
vähäarvoisen kalan suurta määrää.
Ympäristölupahakemuksen lupamääräysten tarkistamispäätöksessään (Nro 37/2013/1; 22.3.2013)
aluehallintovirasto määräsi mm. virtauksen säätöpatoja, sarkaojarakenteita ja laskeutusaltaan sekä
vaatimuksen lupamääräysten tarkistamisesta viimeistään 30.4.2023. Vesienkäsittelyn tehostamiseksi
tuottaja on esittänyt AVIlle pintavalutuskentän rakentamista lohkojen 1 ja 2 jätevesien käsittelemiseksi.
Keski‐Suomen ELY‐keskus on antanut asiasta lausuntonsa (KESELY/287/07.00/2010) 17.6.2015.
Parantamisohjeiden ohella ELY‐keskus esitti, että pintavalutuskentän sulan maan aikaisen
puhdistustehon on oltava 50 % kiintoaineen sekä 20 % kokonaisfosforin ja – typen osalta. Ellei tässä
onnistuta lisäsuunnitelma tehostamisesta on toimitettava AVIlle.
5.6 Vesi‐ ja maantieliikenne
Vesangan reittiä ei ole nimetty kehitettäviin veneilykohteisiin vesien käytön kokonaissuunnitelmissa
(esim. Vesihallitus 1981) tai muissa maakunnallisissa veneilyselvityksissä (Kankainen ym. 1988). Tästä
huolimatta kyseistä reittiä tai sen osaa on myöhemmin ehdotettu yksittäisin aloittein vesiretkeilyreitiksi.
Näin tehtiin mm. Keski‐Suomen 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksessakin.
Veneretkeilyreittihankkeista on sittemmin luovuttu, koska Vesangan reitti soveltuu järvialtaita ja
laajempia suvantoaltaita lukuun ottamatta huonosti veneilykäyttöön. Melontakin on hankalaa ja
vaarallistakin uoman risukkoisuuden, vähävetisyyden (MQ 1,3 m3/s), kapeuden, jyrkkyyden (korkeusero
55 m) ja mutkaisuuden vuoksi. Turvallinen melonta monella Vesangan reitin koskella edellyttää
keskiylivedenaikaista vesikorkeutta ja huomattavaa kokemusta. Jotta vaaralliset koskialueet saataisiin
turvallisiksi ja laskukelpoisiksi, tarvittaisiin uomien voimakkaita lisäperkauksia. Tämänkin jälkeen järkevät
koskenlaskumahdollisuudet rajoittuisivat lyhyisiin tulvanjälkeisiin ylivesikausiin. Veneilyreitin
rakentaminen olisi siten huomattavassa ristiriidassa koskien luontoarvojen, vireillä olevan
kunnostushankkeen ja eräiden muiden käyttömuotojen kanssa.
Kunnostettaviksi suunniteltujen virtavesikohteiden yli on 7 yksityistien ja 4 yleisen tien ylitysrakennetta
ja polkusiltaa:
Siekkilänkosken vanha kivisilta sijaitsee Siekkilänkosken myllyn alavirranpuolella PL 1+40 (liite 6; kuva
3). Se on museaalista arvoa omaava ja lohkokivistä rakennettu holvisilta. Sillä ei ole enää liikenteellistä
merkitystä. Yhteystieto: Myllyperän tiehoitokunta, pj. Timo Kettu, Myllyperäntie 97, 41 940.
Myllyjoen silta sijaitsee Siekkilänkosken puolivälissä PL 0+70 (liite 6; kuva 17). Silta on betoninen
laattasilta, joka on perustettu osittain kallion ja osaksi lohkokivien/kivien päälle. Yhteystieto: Myllyperän
tiehoitokunta, pj. Timo Kettu, Myllyperäntie 97, 41 940.
Mustajoen silta sijaitsee Mustajoen niskalla PL 0+80 (liite 9; kuva 22). Silta on lohkokiviperustalle
rakennettu betoninen laattasilta. Yhteystieto: Myllyperän tiehoitokunta, isännöitsijä Timo Kettu,
Myllyperäntie 97, 41 940.
Kotasenpuron silta (KeS‐5029) on Vaasa‐Jyväskylä‐tien vesistösilta, joka rakennettiin vuonna 1968
Kotasenpuron eli Mustajoen alaosaan PL 0‐30 (liite 9; kuva26 ja 27). Silta on teräksinen putkisilta, jossa
putken kokonaispituus on 38 m, vapaa‐aukko 3,98 m ja alikulkukorkeus 3,1 m. Rakenne on vastikään
kunnostettu sujutusmenetelmällä puolipohjauksena. Siltaan on alustavasti suunniteltu maakunnan
ensimmäinen rumpurakenteeseen sopiva lamellirakenne, joka helpotta etenkin kalojen alivedenaikaista
23
vaellusta. Sillan omistaja on Liikennevirasto ja kunnossapidosta huolehtii Keski‐Suomen ELY‐keskus, PL
250, 40101 Jyväskylä.
Neulajoen silta (KeS‐5042) on Saukkola‐Kuohu‐tien vesistösilta, joka rakennettiin vuonna 1969. Se ylittää
Kuohujoen luusuanivan (= Neulajärven luusua). Silta on teräksinen putkisilta, jossa putken kokonaispituus
on 16,3 m, vapaa‐aukko 4,95 m ja alikulkukorkeus 1,4 m (kuva 44 ja 46). Sillan omistaja on
Liikennevirasto ja kunnossapidosta huolehtii Keski‐Suomen ELY‐keskus, PL 250, 40101 Jyväskylä.
Kuohunkosken putkisilta ylittää Kuohunkosken sen yläosalla PL 0+40 (liite 15; kuvat 48‐50). Kyseessä
lienee ovaalinmuotoinen, metallivalmisteinen putkisilta, jonka pohja on katettu luonnonkivellä.
Yhteystieto: Kuohun keskustan yksityistie, isännöitsijä Veijo Paajanen, Naalinpolku 2 as.2, 40270 Palokka;
puh. 045 140 5999.
Konttimyllyn silta sijaitsee Vispiläjoen Konttikosken niskalla PL 5+80 (liite 18; kuva 55). Silta on
puukantinen ja lohkokivi‐/betonivaluperustainen. Yhteystieto: Konttimyllyn yksityistie, toimitsijamies Atri
Vainikainen, Vuorimäentie 71, 40950 Muurame, puh. 050 585 8807.
Raiviokosken silta (KeS‐949) on Saukkola‐Kuohu‐tien vesistösilta, joka rakennettiin vuonna 1975
Raiviokosken keskiosaan PL 2+30 (liite 21; kuva 74 ja 75). Silta on teräsbetoninen holvisilta, jonka
kokonaisleveys on 16,7 m (matka jonka joki kulkee sillan alla), vapaa‐aukko 4,5 m ja alikulkukorkeus 1,8
m. Sillan omistaja on Liikennevirasto ja kunnossapidosta huolehtii Keski‐Suomen ELY‐keskus, PL 250,
40101 Jyväskylä.
Mustalaissilta (KeS‐712) on Saukkola‐Vesanka‐tien vesistösilta, joka rakennettiin vuonna 1976
Tammikosken keskiosaan PL 1+60 (liite 27; kuva 99 ). Silta on teräsbetoninen holvisilta, jonka
kokonaisleveys on 13,2 m (matka jonka joki kulkee sillan alla), vapaa‐aukko 4,5 m ja alikulkukorkeus 1,6
m. Sillan omistaja on Liikennevirasto ja kunnossapidosta huolehtii Keski‐Suomen ELY‐keskus, PL 250,
40101 Jyväskylä.
Maksingankosken silta sijaitsee Maksingankosken niskalla PL 2+70 (liite 30; kuva 105). Silta on
puukantinen puupalkkisilta jossa perustuksena on betonivalu. Yhteystieto: Kuusimäen tienhoitokunta (pj.
Matti Krats, Herneniementie 29B, 41 940 Vesanka, puh. 0400 706 737
Saukkolanjoen yläkosken ylityspaikka sijaitsee Saukkolanjoen yläosalla PL 0+85 (liite 33; kuva 12 ja 120).
Ylityspaikka koostuu kahdesta, rinnakkaisesta, aallotetusta metallista valmistetusta putkisillasta.
Yhteystieto: Kuusimäen tienhoitokunta (pj Matti Krats, Herneniementie 29B, 41940 Vesanka, puh. 0400
706 737.
Saukkolanjoen alaosan silta (KeS‐1191) on Tikkala‐Keljo‐tien vesistösilta, joka rakennettiin vuonna 1996
Saukkolanjoen alaosaan PL 2+85 (liite 36; kuva 123). Silta on jännitetty betoninen palkkisilta,
puolielementtirakenteinen, jonka kokonaisleveys on 9,3 m (matka jonka joki kulkee sillan alla), vapaa‐
aukko 14,98 m ja alikulkukorkeus 1,99 m. Sillan omistaja on Liikennevirasto ja kunnossapidosta huolehtii
Keski‐Suomen ELY‐keskus, PL 250, 40101 Jyväskylä.
Näiden varsinaisten siltojen lisäksi hankealueen jokijatkumon yli on rakennettu kevyitä puurakenteisia
polkusiltoja Neulajoessa (kuva? ), Kuohunkoskessa (kuva 53) ja Konttikoskessa (kuva 9).
5.7 Uitto
Neljää Muuratjärveen laskevaa sivuvesistöä on perattu ja käytetty irtouittoon (Keski‐Suomen
seutukaavaliitto 1982). Ainoa virallinen ja uittosäännöllä vahvistettu uittoväylä oli pohjoisesta
Muuratjärven Saukkolanlahteen laskeva Saukkolanjoen (Myllyjoen) uoma. Tämä ”Muuratjärven vesistön
lauttaussääntö” (1935) koski Päijänteen ja Kuusjärven välistä uomaosaa. Hämeen läänin maaherra oli
24
vahvistanut tämän uittosäännön 5.11.1934. Vaikka virallisesti (= uittosäännön mukaan) uittoväylään
kuului vain Kuusjärvi‐Muuratjärvi‐Päijänne, uittoa ja uittoperkauksia on kuitenkin tehty Vesankajärvistä
alkaen. Uittoruuhia oli ainakin Siekkilänkoskessa, Kuohunkoskessa, Konttikoskessa (Blomqvist 1911), Ylä‐
Saukkolankoskessa (kuva 13) ja Ala‐Saukkolankoskessa. Väylällä on uitettu viimeksi vuonna 1964.
Uittosäännön kumoamissuunnitelma valmistui vuonna 1983 ja Itä‐Suomen vesioikeus (N:o 40/Va II/86)
kumosi sen päätöksellään 14.4.1986. Vesioikeus määräsi vesihallituksen mm. poistamaan
Saukkolankoskissa olleet uittoruuhet ja muuttamaan Ylä‐Saukkolankoskessa ollevan uitto‐ ja myllypadon
koko uoman sulkevaksi betoniseksi ylisyöksypadoksi. (kuva 14). Kyseinen pato on tällä hetkellä
jokijatkumon alin täydellinen nousueste vaelluskaloille.
Uittoväylän tarpeisiin tehdyt perkaukset, jokimutkien oikaisut sekä näiden toimien myötä uomasta
poistetut kivet ja huuhtoutuneet lisääntymissorikot ovat palauttamatta ja uoma kunnostamatta.
Huomattava osa tässä kunnostussuunnitelmassa esitetyistä toimenpiteistä on uittotoimenpiteiden
aiheuttamien muutosten korjaamista.
5.8 Kaavatilanne
Ympäristölakimies Ritva Schiestl (31.7.2015) ja arkkitehti Liisa Bergius (29.1.2016) Keski‐Suomen ELY‐
keskuksen Y‐vastuualueelta selvittivät Vesangan koskireitin kaavakysymyksiä.
Voimassa olevat rantaosayleiskaavat ja ranta‐asemakaavat:
Hankealueen pohjoisosassa on voimassa Jyväskylän oikeusvaikutteinen Kuohu‐Vesanka‐Ruoke
osayleiskaava, joka kuitenkin on Kuohun kylän osalta oikeusvaikutukseton. Jyväskylän maalaiskunnan
kunnanvaltuusto hyväksyi kaavan 28.04.2008 ja se tuli lainvoimaiseksi 14.1.2011. Osayleiskaavaote ja
kaavamääräykset ovat liitteessä 4 (Otteet Liiteri ‐palvelusta).
Kuohu‐Vesanka‐Ruoke osayleiskaava (Liiteri –palvelu):
25
Hankealueen eteläosassa Muuratjärven ranta‐alueella Jyväskylän puolella
on voimassa Tikkalan osayleiskaava, jonka Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi 14.12.2009
(lainvoima Hämeenlinnan hallinto‐oikeuden päätöksellä 8.4.2011) ja Saukkolahden ranta‐asemakaava,
jonka mukaiset alueet on osoitettu myös osayleiskaavassa. Muuramen puolella on voimassa
Muuratjärven rantayleiskaava, jonka Muuramen kunnanvaltuusto hyväksyi 21.6.2004.
Osayleiskaavaotteet ja kaavamääräykset (Otteet Liiteri‐palvelusta) ja ranta‐asemakaavan
arkistokorttitallenne ovat liitteessä 4.
Tikkalan osayleiskaava ja Muuratjärven rantayleiskaava (Liiteri ‐palvelu):
Saukkolahden ranta‐asemakaavaote (ELY‐keskuksen arkistokortti):
26
Hankealueen välialue on muutoin kaavoittamatonta, mutta Kuusjärvellä on Jyväskylän puolella
pienialainen Vasikkasaaren ranta‐asemakaava. Ranta‐asemakaavan arkistokorttitallenne on
liitteessä 4.
Vasikkasaaren ranta asemakaavaote (ELY‐keskuksen arkistokortti):
Kaavamerkinnät:
Kuohu‐Vesanka‐Ruoke ‐osayleiskaavan alue
Myllyjoen rannat valtatie 23 eteläpuolella, samoin kuin Vähä‐Vesanka –järven ranta‐alueet
joenniskan molemmin puolin on osoitettu Kuohu‐Vesanka‐Ruoke ‐osayleiskaavassa pääosin maa‐
ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Lisäksi joen ja järven ranta‐alueet on osoitettu luonnon
monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiksi alueiksi kasvillisuuden vuoksi (luo‐1). Määräyksen
mukaan alueen käyttöä suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee turvata alueen luonnonarvojen
säilyminen. Myllyjoen ja valtatien väliselle alueelle on osoitettu yksi omakotitalon rakennuspaikka
merkinnällä AO‐1 (erillispientalojen alue / melualue). Valtatien varsialue on osoitettu
melualueeksi. Valtatien pohjoispuolella Myllyjoen varsi on osoitettu Myllyperäntien eteläpuolella
erillispientalojen alueeksi merkinnällä AO‐1 (erillispientalojen alue / melualue) ja Myllyperäntien
pohjoispuolella erillispientalojen alueeksi merkinnällä AO‐5 (erillispientalojen alue / ranta‐alue).
Joen rannalla on myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia merkinnällä sr
(kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde / rakennusinventointikohde).
Myllyjoen varren AO‐5 –korttelialue ulottuu Kotasen etelärannalle saakka. Korttelissa on viisi
rakennuspaikkaa joen ja järven ranta‐alueella. AO‐5 –korttellin pohjoisrajaan rajoittuu Kotasen
itärannalla lähivirkistysalue/yhteisranta (VL‐1). Kotasen itärannalla on lisäksi maa‐ ja
metsätalousvaltaista aluetta (M) ja AO‐5 –kortteli, johon on osoitettu kolme rakennuspaikkaa.
27
Kotasen pohjoisrannalla on myös AO‐5 –kortteli, jossa on kolme rakennuspaikkaa ja luoteisrannalla
loma‐asuntojen korttelialue (RA), jossa on yksi rakennuspaikka. Kotasen länsiranta, samoin kuin
Kotasesta Mustajärveen laskevan joen alkupään pohjoisranta on osoitettu M‐alueeksi. Muilta osin
Kotasesta laskevan joen rannat Myllyperäntien pohjoispuolella ovat länsirannalla AO‐1 –
korttelialuetta ja itärannalla AO‐5 –korttelialuetta. Ranta‐alueella on myös kulttuurihistoriallisesti
arvokkaita rakennuksia merkinnällä sr. Myllyperäntien ja valtatien välinen alue on suojaviheraluetta
(EV) ja valtatien eteläpuolella yleisen tien aluetta (LT) Mustajärven rantaan saakka.
Mustajärven ranta‐alueille on osoitettu M‐aluetta ja yhteensä kahdeksan omakotitalojen
rakennuspaikkaa AO‐5 kortteleihin järven länsi‐ ja itärannalle. Yli puolet Mustajärvesta ja sen ranta‐
alueista on osoitettu tärkeäksi pohjavesialueeksi (pv) samoin kuin puolet Mustajärvestä laskevan
Neulajoen varsialueesta. Neulajoen varret on osoitettu pääosin M‐alueeksi. Joen keskivaiheilla on
etelärannalla kuuden loma‐asunnon RA‐korttelialue. Neulajoen varsialue on osoitettu kokonaan
suojavyöhykkeeksi (sv), jonka puusto ja muu kasvillisuus sekä maapohja tulee pitää
mahdollisimman luonnontilaisina.
Kuohun kylä mukaan lukien Neulajoen alajuoksun rannat pellon reunasta Neulajärveen ja
Neulajärven ja Iso‐Lampsin välisen joen rannat sekä Neulajärven ja Iso‐Lampsin ranta‐alueet
mukaan lukien Vispiläjoen joenniska on jätetty oikeusvaikutuksettomaksi yleiskaava‐alueeksi ja
osoitettu asemakaavoitettavaksi alueeksi. Alueelle ei ole vielä laadittu asemakaavaa.
Oikeusvaikutteinen Kuohu‐Vesanka‐Ruoke osayleiskaava‐alue jatkuu sähkölinjasta etelään. Kaava‐
aluetta on joen molemmilla rannoilla Konttimyllyntien eteläpuolelle pellon reunaan saakka.
Vispiläjoen rannat on osoitettu tähän saakka suojavyöhykkeeksi (sv). Joen itärannalle on osoitettu
M‐aluetta ja kaksi lomarakennuspaikkaa (RA), maatilan talouskeskus (AM, Myllylä) ja maatilan
ympärille maatalousaluetta (MT) sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia (sr) ja yksi
rantasaunan rakennuspaikka. Joen länsirannalle on osoitettu maatalousaluetta (MT) ja vähän maa‐
ja metsätalousvaltaista aluetta (M) sekä kaksi loma‐asunnon rakennuspaikkaa (RA). Lisäksi joen
länsirannalle on osoitettu kaksi rantasaunan rakennuspaikkaa.
Konttimyllyntien eteläpuolella alueella, jolla kaava‐aluetta on vain Vispilänjoen koillispuolella, on
osoitettu yksi lomarakennuspaikka (RA). Muutoin rannat ovat maa‐ ja metsätalousaluetta (M).
Tikkalan osayleiskaavan ja Muuratjärven rantayleiskaavan alueet
Vispiläjoen alajuoksu on kaavoittamatonta Kuusjärveen saakka. Kuusjärven Jyväskylän puoleisella
ranta‐alueella samoin kuin osalla Vasikkasaarta on voimassa pienialainen Vasikkasaaren ranta‐
asemakaava. Myllyjoki Kuusjärvestä Muuratjärveen on kaavoittamatonta. Joen alajuoksulla on
kuitenkin kaava‐aluetta siltä osin kuin joki sijaitsee Muuratjärven rantavyöhykkeen sisällä.
Muuratjärven rannalla on Jyväskylän puolella Tikkalan oikeusvaikutteinen yleiskaava ja
Saukkolahden ranta‐asemakaava. Näissä kaavoissa joen ja järven ranta‐alue on osoitettu maa‐ ja
metsätalousalueeksi (M). Killiäislahden itäpuolella olevaan niemeen on osoitettu neljä loma‐
asunnon rakennuspaikkaa (RA) ja niemen pohjoispuolelle veneidenpitopaikka.
Muuramen puolella Vispilänjoen alajuoksun varrella ja Muuratjärven rannalla on voimassa
Muuratjärven rantayleiskaava. Joen ranta‐alue on osoitettu maa‐ ja metsätalousvaltaiseksi
alueeksi, jolla on ympäristöarvoja (MY) ja järven ranta‐alue maa‐ ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi
(M). Joen ranta‐alueelle ja Mäntyniemeen on lisäksi osoitettu yhteensä neljä loma‐asunnon
rakennuspaikkaa RA.
28
5.9 Luontoarvot
Suunnittelubiologi Tomi Hakkari inventoi, kokosi ja päivitti hankealueen ranta‐ ja vesikasvillisuutta sekä
muita luontoarvoja koskevan tietämyksen (liite 3). Perusaineistot on hankittu elokuussa 2005 ja 2013
(Neulajoki). Tämän lisäksi luontoarvoselvitystä varten päivitettiin koko hankealuetta koskeva luontotieto,
mikä oli alueesta kertynyt vuoden 2005 jälkeen. Havaitut lajit on esitetty taulukkona. Hankealueelta on
useita havaintoja uhanalaislajeista. Lausunnossa on annettu myös koskikohtaisia suosituksia
luontoarvojen huomioon ottamisesta kunnostuksen aikana. Selvyyden vuoksi täsmennettäköön, että
lausunnossa Alempi ja Ylempi Myllyjoki ovat synonyymejä Saukkolanjoelle.
Yleisesti lausunnossa arvioidaan, että kunnostustoimet tulevat pitkällä tähtäimellä olemaan hyödyllisiä
uhanalaiselle ja harvinaiselle virtavesilajistolle. Lausunnossa kiinnitetään kuitenkin huomiota ennen‐
jälkeen ‐seurannan välttämättömyyteen.
Huomattavimmat alueelta inventoidut luontoarvot ja niiden osalta annetut suositukset ovat:
(a) Mustajoen uhanalainen ja harvinainen vesihyönteislajisto on poikkeuksellisen
runsas ja monipuolinen, mikä asettaa erityisvaatimuksia kunnostustoimille.
Suositellaan niskalla olevan haavan säilyttämistä ja koskikaralle saarekkeita, jotka
ovat keskivedellä vedenpinnan yläpuolella.
(b) Neulajoen osalta ei annettu suosituksia. Huomionarvoisina lajeina mainitaan
alaosassa tavattu kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia), kotkasiipisammal
(Fissidens pusillus) ja virtavesimittari (Aquarius najas).
(c) Kinnarinkoskessa (Vispilänjoki) on kohtalaisen runsas kirjojokikorennon esiintymä,
jonka elinolosuhteet tulisi turvata. Alueella on merkitystä koskikaran
muuttoaikaisena levähdyspaikkana, vaikkei esiintymä asetakaan erityisvaatimuksia
kunnostukselle.
Ojalan luonnonsuojelualueella (YSA207508) on sen luonnontilan muuttamista
rajoittavia rauhoitusmääräyksiä, jotka on otettava huomioon kunnostuksessa ja
koneiden siirtoreittiä suunniteltaessa. Luonnonsuojelualueella on todettu myös
liito‐oravaesiintymä.
(d) Tammikoskesta (Vispilänjoki) on myös inventoitu verrattain runsas
kirjojokikorennon esiintymä, jonka elinolosuhteet tulisi turvata. Vesimittarin osalta
korostetaan kunnostuksen logistista suunnittelua sekä lajille ominaisten
rikkonaisten ja hidasvirtaisten alueiden säästämistä. Liito‐oravaesiintymän
tukemiseksi suositellaan kolopuiden säästämistä ja lehtipuutiheikköjen läpi
tehtävien ajourien määrän minimoimista.
(e) Maksingankosken (Vispilänjoki) alaosan valtapuut suositellaan jätettäväksi
paikoilleen.
(f) Ala‐Saukkolankoski on luontoarvoiltaan hankealueen merkittävin virtavesialue. Sen
tärkeimmät luontoarvot ovat eräät sammaleet ja jäkälät, hirvenkello,
virtavesimittari ja liito‐orava. Purosuomusammalesta (aiemmin kalliosuomusammal)
esiintymisalueesta on tehty rajauspäätös, jonka mukaan siellä ei saa tehdä
esiintymää vaarantavia toimenpiteitä (liite 3 b). Ennen kunnostusta tulee olla
yhteydessä lajiasiantuntijaan. Mikäli hirvenkelloesiintymäaluetta tarvitsee käyttää
kulkualueena, työt tulee tehdä talvella tai syksyllä kukinta‐ajan jälkeen. Liito‐
oravaesiintymän säilyttämiseksi suositellaan kolopuiden säästämistä (liitteen 3a
29
liitekartta). Vesimittarin osalta korostetaan kunnostuksen logistista suunnittelua
sekä lajille ominaisten rikkonaisten ja hidasvirtaisten alueiden säästämistä.
Myllyjoen luonnonsuojelualue (YSA207068) pitää sisällään koko Saukkolanjoen
länsirannan Ylä‐Saukkolankosken alasuvannosta kunnan rajalle sekä molemmat
rannat ja itse uoman Jyväskylä‐Tikkala‐tiestä alavirtaan. Osa tästä
suojelukokonaisuudesta koostuu yhden erityisesti suojeltavan lajin
(purosuomusammal) rajauspäätöksestä (ERA203911). Alueilla on omat
suojelumääräykset.
5.10 Kulttuurihistorialliset kohteet
Keski‐Suomen ympäristökeskus pyysi 11.10.2007 Keski‐Suomen museolta (Pl 634, 40 101 Jyväskylä)
lausuntoa mahdollisesti kunnostushanketta museaalisesti rajoittavista kohteista. Museo antoi
lausuntonsa 16.11.2007 (liite 2). Siinä museo mainitsee kolme kohdetta: Siekkilänkosken
mylly/sahalaitos, Konttikosken mylly ja Koivuniemi‐niminen kiinteistö. Museo ei ole lausunnossaan
antanut tarkempia ohjeita mainitsemiensa kohteiden museoarvojen säilyttämisestä eikä huomioon
ottamisesta.
Siekkilänkosken mylly/sähkölaitos on maakunnallisesti arvokas, joka edustaa varhaista teollista
vesimyllyperinnettä (1880‐luvulta). Myllymiljööseen kuuluu myös kiviholvisilta ja myllärin asuinrakennus.
Museon mukaan myös läheiset liikenneympäristöt tulee ottaa kunnostussuunnittelussa huomioon.
Konttikosken mylly (vuodelta 1930) on paikallishistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä kohde.
Myllymiljöö edustaa 1900‐luvun alun rakennusperintö ja on pelastamisen arvoinen ympäristö.
Kuohunkosken rannalla (Neulajärven ja Iso‐Lampsin välillä) on Koivuniemi‐niminen kiinteistö. Tilalla on
1800‐luvun lopulla rakennettu huvilarakennus, jonka historia liittyy Kuohunkosken manufaktuuripajaan.
Tällä alueella on löytynyt pajakuonaa. Jäänteet pajasta ovat hävinneet jo 1900‐luvun alussa.
Museon lausunnossa ei mainita eikä käsitellä muita hankealueen museaalisia kohteita.
5.11 Muut käyttömuodot
Hankealueen kunnostettavien koskialueiden ylitse on vedetty yhteensä 16 puhelin‐ tai sähkölinjaa (liite
6, 9, 15, 18, 21, 27, 33 ja 36).
Hankealueella on useita kalankasvatukseen ja/tai maisemointiin kaivettuja altaita. Useimpien
vesitykseen käytetään reitin vettä. Inventointihetkellä vaikutti siltä, ettei missään altaassa enää
kasvatettu kaloja. Mahdollisista kasvatusluvista ei ole tarkempaa tietoa. Altaita oli seuraavasti: 1 kpl
Siekkilänkoskessa (or), 3 kpl Neulajoenkoskessa (vr), 5 kpl Konttikoskessa (or:4, 1:vr) ja 2 kpl
Raiviokoskessa (or).
Kunnostettaviksi suunniteltujen virtavesialueiden äärellä on 13 loma‐asuntoa (Neulajoki, vr:2 kpl;
Konttikoski, vr: 2 kpl, or: 4 kpl; Maksingankoski, or: 1 kpl; Ylä‐Saukkolankoski , vr: 3 kpl, or: 1 kpl).
Vakinaisia asuinkiinteistöjä on vastaavasti 7 kpl: Siekkilänkoski; or: 1kpl; Mustajoki; or: 1 kpl;
Kuohunkoski, or; 2 kpl; Raiviokoski, or: 1 kpl; Tammikoski, vr: 1 kpl; Ala‐Saukkolankoski; or: 1 kpl.
30
6 KALATALOUS
6.1 Yleisesti
Vesangan koskireitti on luoteisen Päijänteen merkittävin jatkumokokonaisuus. Se koostuu lukuisista
pienjärvistä ja lammista sekä niiden välisistä virtavesistä. Vesiverkostoon kuuluu myös huomattava
joukko pienehköjä sivupuroja. Koskireitin yläjuoksu on metsäistä, harvaan asuttua saloseutua, kun taas
keski‐ ja alajuoksu maatalousvaltaista ja tiheämmin asuttua aluetta.
Vesanka‐Muuratjärven välinen koskireitti yhdessä Muuratjärven ja Päijänteen keskusaltaan kanssa
muodostaa merkittävän jokijatkumon. Alue on Jyväskylän länsipuolen merkittävin virtavesipotentiaali
esimerkiksi vaelluskalaston ja sen poikastuotannon kannalta. Tiedustelualueella ja sen välittömässä
läheisyydessä (Muuratjärvi‐Muuratjoki) elää enemmistö Keski‐Suomen vesistä tavatuista kalalajeista.
Vesangan reitin kalastuksesta on vähän kirjallista tietoa, mikä osittain johtunee alueen
kalatalousjärjestelmän järjestäytymättömyydestä.
Hankealueen tämänhetkinen kalastus vaihtelee koskialueiden pienimuotoisesta ja vailla säätelyä
olevasta vapaa‐ajankalastuksesta järvialueiden kohtalaiseen kalastukseen. Kalastusta harjoitetaan
useimmilla järvialueilla ympärivuotisesti. Verkko ja katiska ovat tyypillisesti tärkeimmät
kotitarvepyydykset, kun taas viehe‐ ja pilkkikalastus dominoivat vapaa‐ajankalastuksessa.
Yleisesti ottaen hankealueen järvikalastuksen (Lampsinjärvet ja Kuusjärvi) pääkohteina ovat särki, ahven,
hauki, made, kuha ja lahna. Arvokaloista siika lienee yleisin. Muuratjärven kalasto on selvästi koko
valuma‐alueen monipuolisin ja tuottavin. Made, hauki ja lahna ovat Muuratjärven tyypillisiä saalislajeja,
mutta muikku‐ ja siika ovat myös varsin yleisiä saalislajeja. Sen sijaan taimen on harvinainen.
Muuratjärven Saukkolanlahden, Saukkolanjoen ja Kuusjärven eteläosan alueella arvioidaan olevan noin
50 kalastusoikeuden haltijaa. Muilta alueilta ei ole vastaavia tietoja.
Selvästi taantuneiksi tai lisääntyneiksi kalalajeiksi ei osattu yksimielisesti nimetä mitään lajia, vaan
kalastajien näkemykset menivät melko ristiin. Ainoastaan kuha‐ ja haukikannat näyttäisivät kuitenkin
olevan viime vuosien menestyneimmät lajit.
Osakaskunnat pitivät pyydysten limoittumista kohtalaisena ja ajoittaisena. Saukko, minkki ja majava
(Neulajoki) koettiin jossain määrin haitallisiksi eläimiksi. Suurimmiksi haitoiksi osakaskunnat kokivat
jokien suualueiden (Neula‐, Kuohun‐, Vispilän‐ ja Saukkolanjokien) umpeenkasvun, joita alueen
kuivatushankkeet olivat voimistaneet. Kuusjärven vedenkorkeudet ja erityisesti niiden vähävetisyys ja
siitä johtuva umpeenkasvu on alajuoksun merkittävimpiä ongelmia.
Istutukset ovat hankealueen pääasiallisin kalaveden hoitomuoto. Istutuksia järvialueille on tehty
pääasiassa osakaskunnan toimesta. Oheisessa taulukossa (taulukko 5) järvikohtaiset istukasmäärät
vuoden 2005 jälkeen. Kuha ja siika ovat selvät pääistukkaat. Merkintäistutuksia ei hankealueelle ole
tehty.
31
Taulukko 5. Vesangan reitille tehdyt istutukset (kpl) vuosijaksolla 2005–2014.
Mukana ovat vain yksikesäiset ja sitä vanhemmat istukkaat: Kuhat, siiat ja harjukset 1‐kesäisiä, taimenet 1‐kesäisiä – 3 vuotiaita, järvilohet 2‐3 vuotiaita ja ravut aikuisia.
6.2 Kalastusolot koskialueilla
Koskikalasto ja rapu
Vesangan koskireitin hidasvirtaisissa ja kasvillisuusrantaisissa suvannoissa elää varsinaisten virtavesilajien
lisäksi myös seisovan veden kalalajeja. Osa kaloista käyttää koskireittiä vaellusväylänä sekä lisääntymis‐
ja poikastuotantoalueina. Toisaalta Ylä‐Saukkolankosken ja Siekkilänkosken pohjapadot ovat tällä
hetkellä täydellisiä vaellusesteitä ylävirtaan pyrkiville kaloille. Tulva‐ ja kutukauden jälkeen useat
satunnaisvierailijat palaavat takaisin suvanto‐ tai järvialueelle. Hankealueen koskista on ravun ja
nahkiaisen lisäksi tavattu ainakin seuraavat 10 kalalajia: kivisimppu, made, hauki, särki, säynävä,
salakka, ahven, kiiski, puronieriä ja taimen.
Vesangan reitillä on todennäköisesti alkujaan elänyt oma, vaeltava ja luontaisesti lisääntyvä taimenen
osakanta. Päijänteen vaellustaimen lienee noussut reitillä ainakin Muuratjärveen, todennäköisesti aina
Vesankajärviin saakka. Vielä 1970–90‐luvuilla Vispilänjoestakin tiedetään saadun 2‐4 –kiloisia yksilöitä
vapakalastuksessa (S. Kilpioja, suullinen tiedonanto). Sitä ylempien koskien taimenkannat lienevät olleen
paikallisia, vaeltamattomia osakantoja. Asiasta ei kuitenkaan löydy tarkempia, kirjallisia mainintoja.
Reitin vaellustaimenkannan romahduksen pääasiallisimpana syynä ovat vesilaitos‐ ym. pohjapadot,
osittain myös veden laatumuutokset ja uitto‐ ja kuivatusperkaukset. Ylä‐Saukkolankosken padon
yläpuolinen taimenkanta on nykyisin erittäin heikko (vrt. sähkökoekalastus). Taimenkannan perinnöllistä
tilaa ei selvitetty.
Puronieriä on reitin kalaston ainoa vieraslaji. Lajia saatiin sähkökoekalastuksissa ainoastaan Savilammista
Kinnarinkoskeen laskevasta purosta ja sen suualueelta (P. Perämäki, suullinen ilmoitus). Reitin pääuoman
muista koskista sitä ei tavattu. Puronieriä lienee peräisin 1960–1980‐ luvulla tehdyistä
satunnaisistutuksista tai mahdollisesti paikallisesta kasvatusaltaista. Kyseiset altaat sijaitsevat noin
kilometrin päässä joen suulta.
Jokirapua tavataan koko hankealueen mitalta, mutta sen kanta on kalastustiedustelun mukaan heikko.
Myös täplärapu on viime vuosina levittäytynyt Päijänteestä Muuratjokeen, Muuratjärveen ja
Saukkolanjokeen. Ensimmäiset havainnot Saukkolanjoesta ovat vuodelta 2006 (V.‐M. Paananen,
Kalalaji Muuratjärvi Kuusjärvi Iso‐Lampsi Vesankajärvi Yhteensä
kpl %
kuha 104 060 11 275 909 5 435 121 679 54,7
siika 79 407 1 500 4 272 85 179 38,3
taimen 8 235 8 235 3,7
järvilohi 4 882 4 882 2,2
harjus 1 665 1 665 0,8
rapu 750 750 0,3
Yhteensä 198 249 12 775 909 10 457 222 390 100
32
suullinen tiedonanto). Vuoden 2005 sähkökoekalastuksissa hankealueelta
saatiin yhteensä 60 jokirapua. Kaikki ravut pyydettiin Vähä‐Vesanka‐ ja Kuusjärven välisiltä
virtavesialueilta..
Sähkökoekalastus
Hankealueella on tehty ainoasta yksi sähkökoekalastus. Keski‐Suomen ELY‐keskus (entinen
ympäristökeskus) sähkökoekalasti hankealueen koskia elo‐syyskuussa 2005 (taulukko 6). Koekalastusten
kenttävastaavana toimi tutkija Pasi Perämäki apulaisenaan A.P. Eloranta ja J. Iso‐Tuisku. Hyvän
tulosvertailtavuuden saavuttamiseksi pyyntitapahtuma vakioitiin. Kvantitatiivisesti pyydettyjä koskia oli
10. Neulajoessa ei koekalastettu lainkaan, koska se otettiin hankkeeseen mukaan vasta myöhäisemmässä
suunnitteluvaiheessa. Näytealojen otannassa painotettiin kohdekosken tyyppialueita. Yksityiskohtaiset
näytealakuvaukset ja saaliit on taltioitu Keski‐Suomen ELY‐keskuksen arkistoon ja ympäristöhallinnon
Hertta‐järjestelmän koekalastusosioon. Kvantitatiivisten näytealojen lisäksi täydentävää tietoa kalastosta
saatiin kvalitatiivisissa pyynneissä. Syksyn 2005 pyyntiolosuhteet Vesangan reitillä olivat kohtalaiset.
Kaikkien kalojen pituudet mitattiin, osa punnittiin ja osasta otettiin suomu‐ tai otoliittinäytteitä.
Taulukko 6. Vesangan reitin kvantitatiivisen sähkökalastuksen pyyntitiedot vuodelta 2005.
Vesangan reitin virtavesien sähkökoekalastuksissa saatiin yhteensä 368 kalaa ja yhdeksän kalalajia:
hauki, kivisimppu, made, särki, salakka, ahven, kiiski, säynävä ja puronieriä. Pituuden vaihteluväli
ahvenella 58–154 mm, kivisimpulla oli 24–103 mm (2 yks yli 100 mm), mateella 75–303 mm ja ravulla 15
–102 mm.
Muuttuja 29.8.‐21.9.2005
Veden lt (oC)
Kalastusvuorokausia (d)
Kalastettu pinta‐ala (m2)
Keskimääräinen ala (m2)
Näytealoja (kpl)
Kvantitatiivinen pyyntiaika (h)
8,9 – 17,0
11
2 512
84
30
23
33
Kvantitatiivisen pyynnin (N= 368 kpl) selvä valtalaji oli ahven (36 % ja EF; esiintymisfrekvenssi 93 %). (vrt.
alla oleva taulukko).
Kalatiheydet määritettiin laji‐ ja näytealakohtaisesti sähkökalastustulosten perusteella ja
ympäristöhallinnon Hertta‐tietojärjestelmän koekalastusosiota hyväksi käyttäen. Tiheyksien
estimoinnissa käytettiin Keski‐Suomen ELY‐keskuksen myös edellä mainitun tietojärjestelmän
kalastavuusarvoja (p), jotka olivat keskimäärin alhaisempia kuin ELY‐keskuksen aiemmin käyttämät
maakuntakohtaiset tummien vesien "suurpopulaatioarvot".
Vesangan reitin koskikalaston keskimääräiseksi tiheydeksi arvioitiin 0.333 yksilöä neliömetrillä (taulukko
7). Nämä arvot kuvastavat tiheyksiä näytealojen kaltaisilla ranta‐ ja matalanveden alueilla, ei koko
koskipinta‐alalla. Muihin vastaavasti pyydettyihin keskisuomalaisiin kunnostuskohteisiin verrattuna
Vesangan koskireitin kalaston keskitiheys oli selvästi keskimääräistä pienempi (Eloranta ym. 2001,
Eloranta 2003). Suurin havaittu kokonaistiheys Keski‐Suomen virtavesien kunnostuskohteilla on ollut 2.79
yks/m2 Tarhian reitillä (Keuruu; kesäkuu –83), kun taas Vesangan reitin kaltaisia alhaisen tiheyden
kohteita ovat olleet muun muassa Rutajoen alaosa (0,22 yks/m2, Leivonmäki; heinä‐elokuu –91),
Leukunjoki (0,22 yks/m2, Kivijärvi, lokakuu 2007), Kupanjoki (0,36 yks/m2, Keuruu, lokakuu 2007) ja
Myllyjoki (0,53 yks/m2, Joutsa).
Haukia saatiin ainoastaan yksi koko koekalastuksessa. Made (23 yks) on näin potentiaalisempi
petokalariski tarkastelualueella. Mateen keskitiheydeksi saatiin 0,029 yks/m2, joka on pienimpiä
havaittuja Keski‐Suomessa. Yleisesti ottaen predaatioriski ei tällä hetkellä vaikuta kovin suurelta. Sekä
haukia että mateita saatiin kaikki pyynnit huomioiden 15 koskelta. Koko Vesangan reitin jatkumo ja
koekalastustulokset huomioiden Konttikoskessa petokalariski näyttäisi olevan selvästi suurimmillaan.
Kalalaji
Vesangan koskireitti
N % EF %
Ahven
Kivisimppu
Särki
Salakka
Made
Kiiski
Säynävä
Hauki
Puronieriä
134
77
75
50
23
5
2
1
1
36
21
20
14
6
1,4
0,5
0,3
0,3
93
67
50
20
50
10
7
3
3
Yhteensä 122 100
34
Taulukko 7. Vesangan reitin koskien kvantitatiiviset sekä laji‐ ja näytealakohtaiset kalatiheydet
(yks/m2).
Näyteala Ahven Kivisimppu Made Yhteensä
VSR 1 0,111 0 0,029 0,214
VSR2 0,105 0 0,061 0,285
VSR3 0,098 0 0,043 0,141
VSR4 0,254 0,065 0,052 0,382
VSR5 0,051 0 0 0,152
VSR6 0,026 0,553 0,024 0,603
VSR7 0,068 0,537 0,031 0,636
VSR8 0,056 0 0 0,348
VSR9 0,172 0,114 0,054 0,438
VSR10 0,406 0,083 0 0,527
VSR11 0,113 0,043 0 0,170
VSR12 0,029 0,384 0 0,419
VSR13 0,111 0,018 0 0,129
VSR14 0,034 0 0 0,034
VSR15 0,144 0,058 0 0,202
VSR16 0,184 0,015 0,050 0,301
VSR17 0,071 0 0 0,084
VSR18 0,060 0,053 0,016 0,129
VSR19 0,085 0,335 0 0,454
VSR20 0,235 0,103 0 0,494
VSR21 0,072 0 0 0,127
VSR22 0,053 0,346 0 0,465
VSR23 0,064 0,021 0 0,322
VSR24 0,299 0,087 0 0,439
VSR25 0,269 0 0,079 0,484
VSR26 0,033 0,088 0,029 0,906
VSR27 0 0,301 0,018 0,447
35
VSR28 0,076 0,127 0,025
VSR29 0,287 0,069 0,041 0,397
VSR30 0 0 0,035 0,035
KAIKKI 0,119 0,113 0,029 0,333
6.3 Koskivesien kalatalouskäyttö
Kalastusjärjestelyt
Vesangan koskireitin kalastuksesta ja sen historiasta on niukasti tietoa. Millään alueen
kalataloustoimijalla ei ole tai ollut erityistä käyttö‐ tai hoito‐ohjelmaa (kiintiöt, erikoisrajoitukset,
kirjanpito jne) tälle vesialueelle. Tällä hetkellä Vesangan reitin virtavesialueet ovat lähinnä lähialueen
pienimuotoisen virkistyskalastuksen kohteena.
Kalastusseura Mulloset ry vuokrasi metsähallitukselta 10 vuodeksi Vispilänjoen (Konttikoski‐Tammikoski)
koskialueita 1960‐luvulla. Sopimukseen sisältyi myös kohta paikallisten rannanomistajien huomioimisesta
kalastuksessa. Saaliista ja kalastuksesta ei ole tarkempaa tietoa. Vuokra‐alueensa hoitotoimina seura
istutti sekä taimenia että puronieriää. Pääistukkaana oli 1‐vuotias taimen, jota istutettiin 1 500 kpl/kevät.
Näiden lisäksi seura toi alueelle puronieriää. Todennäköisesti sähkökoekalastuksen yhteydessä
Kinnarinkosken alueelta saadut yksilöt ovat peräisin näistä istutuksista (Seppo Routti ja Simo Kilpioja,
suullinen tiedonanto). Mulloset keskeyttivät kalastustoimintansa vuokra‐alueella kuitenkin ennen
vuokra‐ajan loppumista. Syynä olivat seuran istuttamat kookkaat taimenemot, jotka oli saatu edullisesti
joltain kalalaitokselta. Tieto kookkaista saaliskaloista levisi Jyväskylän seudulla. Tämän seurauksena
paikalle saapui suuri joukko luvattomia kalastajia, jotka ärsyttivät myös paikalliset rannanomistajat.
Tapahtumien seurauksena kalastustoimet keskeytettiin kokonaan (S. Routti, suullinen tiedonanto).
Jokireitin koskista ei ole muodostettu myöskään erillistä lupakalastusaluetta, vaan vesialueilla saa
Saukkolanjokea lukuun ottamatta kalastaa normaalilla järviluvalla. Poikkeuksen säännöstä tekee
metsähallitus, jonka omistamilla virtavesillä saa kalastaa vain heidän valtakunnallisella
virtavesikalastusluvalla. Jokivarteen ei ole kalastajia varten rakennettu nuotio‐ tai muita
leiriytymispaikkoja.
Metsähallitus omistaa Kuusjärven lisäksi alueita Kontti‐, Raivio‐, Kinnarin‐, Tammi‐ ja
Maksingankoskesta. Kyseisillä alueilla ei ole käyttö‐ ja hoitosuunnitelmaa. Mainituilla virtavesikohteilla
saa kalastaa vain metsähallituksen valtakunnallisella virkistyskalastusluvalla. Istuksia tai muita vastaavia
hoitotoimia ei metsähallituksen toimesta tehdä (O. Urpanen, metsähallitus, suullinen ilmoitus).
Muuramen kalastuskunta hallitsee Saukkolanjokea ja Kuusjärven eteläosaa. Kalaviranomainen on
nimennyt Saukkolanjoen lohi‐ ja siikapitoiseksi alueeksi. Hankealueen alaosassa, Saukkolanjoessa on
Keski‐Suomen ELY‐keskuksen toimesta määritetty kalastuslain (378/2015) mukaiseksi
vaelluskalavesistöksi (KL § 64–65). Edellisen perusteella esimerkiksi mato‐onginta on kiellettyä.
Kuusjärvessä osakkaat saavat 10 ja pienosakkaat (< 2 ha) 2 pyydysmerkkiä ilmaiseksi. Kalastuskunta on
tehnyt järveen myös istutuksia. Muita hoitotoimia tai kalastusrajoituksia ei kalastuskunta ole asettanut.
Tämä kunnostushanke keskeytettiin väliaikaisesti, kun havaittiin, että osa vesialueista oli ”isännättömiä”
ja ettei hankealueen yläosalla ollut lainkaan kalataloudellisesta käytöstä ja hoidosta vastaavaa toimijaa.
Keski‐Suomen kalatalouskeskuksen myötävaikutuksella hankealueen yläosaan muodostettiin uusi
36
osakaskunta, Vesangan osakaskunta vuonna 2013, jonka jälkeen hanketta jatkettiin. Vesangan
osakaskunta ei ole toistaiseksi laatinut hankealueen koskikalastukselle erityisiä kalastussääntöjä.
Virtavesien nykykalastus on Saukkolanjokea lukuun ottamatta vapakalastusta, katiskapyyntiä ja mato‐
ongintaa, jota ei säädellä käytännössä lainkaan.
Kalavesien hoito
Selvitysalue kuuluu Keski‐Suomen ELY‐keskuksen (PL 250, 40101 Jyväskylä; 020 636 0400) alueeseen.
Kalatalousasioiden osalta alue kuuluu puolestaan ELY –kalatalouspalvelut, Järvi‐Suomeen, joka toimii
Pohjois‐Savon ELY‐keskuksen (PL 2000, 70101 Kuopio) alaisuudessa. Kalatalousneuvonnasta vastaa
Keski‐Suomen Kalatalouskeskus (PL 112, 40101 Jyväskylä; 020 ‐ 747 3300). Kalatalousviranomaisen ja
neuvonnan lisäksi järvialueiden kalataloudellista ohjaus‐ ja määräysvaltaa käyttää metsähallitus, yksi
kalastusalue sekä kaksi osakaskuntaa.
Pohjois‐Päijänteen kalastusalue
Isännöitsijä: Timo Meronen
PL 112
40 101 Jyväskylä
Puh. 0400 735 286
sähköposti: timo.meronen @ahven.net
Hallituksen pj: Ari Seppälä
Salovuorentie
41 800 KORPILAHTI
Puh. 040 730 00 15
sähköposti: komppa‐seppala@co.inet.fi
Osakaskuntien yhteystiedot on kirjattu kappaleeseen 4.
7 KUINKA IHMISTOIMINTA ON MUUTTANUT HANKEALUETTA
Hankealueen ja sen vesialueiden hyötykäyttö on historiallisesti edennyt keskisuomalaisittain varsin
tavanomaisella tavalla. Ennen 1850‐lukua Vesangan reitin koskialueita on hyödynnetty rajoitetusti ja
uoman voidaan olettaa olleen varsin luonnontilainen. Siltoja, ruukkiteollisuutta (Kuohunkoski) ja etenkin
myllytoimintaa jokivarressa oli kyllä jo näihin aikoihin, mutta niiden vaikutus rajoittui suppealle alueelle.
Sivu‐uomia eristettiin, uomia perattiin ja jokirantoja peitettiin perkausmassoilla.
1900‐luvun ensimmäisellä puoliskolla rakennettiin uittoväylästöä Vähä‐Vesankajärveen saakka, vaikka
virallisesti uittoväylästö ulottui vain Kuusjärveen. Uittopadot sulkivat jokijatkumon ainakin osittain tai
ajoittaisesti. 1980‐luvulla Ylä‐Saukkolankosken vanha uitto/myllypato korvattiin massiivisella betonisella
ylisyöksypadolla, joka sulki vesieläinten läpikulkumahdollisuudet Muuratjärvestä ylävirtaan täydellisesti.
Myös Siekkilänkosken myllypato on edelleen täydellinen vaelluseste. Sen sijaan keskijuoksun vanhat
myllypadot korvattiin pohjapadoilla.
Maa‐ ja metsätalouden ojitukset, Kuohun jätevedet sekä kosteiden alueiden kuivatukset ja perkaukset
kasvattivat merkittävästi ainevirtaamaa, rehevöittivät vesialueita ja lisäsivät jyrkkien, epävakaiden
jokitörmien eroosiota (Raiviokoski, Tammikosken alaosa) ja samalla suvantojen ja järvien mataloitumista.
37
Niemi‐, Neula‐, Iso‐Lampsi‐ ja Pikku‐Lampsinjärven vedenlaskut vähensivät muutoinkin matalien altaiden
sietokykyä ja umpeenkasvua. Myöhemmillä padotushankkeilla on pyritty vähentämään kyseisiä
haittavaikutuksia. Kala‐altaiden rakentaminen lisäsi lähinnä paikallista ravinnekuormitusta. Nykyisin
niistä on lähinnä maisemallista ja alivesiaikaista vesityshaittaa. Paikallista ja pienialaista haittaa on
aiheutunut myös siltojen ja linjaverkostojen rakentamisesta.
Edellä mainittujen muutostoimien seurauksena virtavesieliöiden lisääntymis‐ ja poikastuotantoalueet
supistuivat ja niiden laatu heikkeni. Pahimmillaan padot estivät ja estävät vieläkin vaelluksen
Siekkilänkosken ja Ylä‐Saukkolankosken yläpuolisille alueille. Jatkumoiden esteellisyyden lisäksi
jokialueen uomarakenne, hydrologinen vakaus ja veden laatu huononivat merkittävästi. Edellä kuvatun
kehityksen myötä jokisysteemin rakenne ja toiminta häiriintyivät ja virtavesiluonnon monimuotoisuus
kaventui.
Nyt tehtävät kunnostustoimet ovat ensisijaisesti maa‐ ja metsätalouden, mutta osin myös taajama‐
asutuksen virtavesijaksoille aiheuttamien vaurioiden ekologista korjaamista. Tavoitetilana on
Vesangan reitin virtavesien luontainen ominaistyyppi.
8 KUNNOSTUSTOIMENPITEET
8.1 Kunnostusalue ja –periaatteet
Hankealue sisältää Vesangan reitin pääuoman Vähä‐Vesankajärvestä Muuratjärven
Saukkolanlahteen (kuva 2a ja 2b). Varsinaiset kunnostustoimet kohdistuvat edellä mainitun
hankealueen 12 koski‐ ja nivajaksoon.
Suurilla reittikoskilla kunnostusratkaisut on kuvattu hyvinkin tarkasti. Vesangan koskireitillä ei
vastaavanlainen yksityiskohtaisuus ole tarpeen, vaikka kartoitukset ovatkin tehty nykykäytäntöä
tarkemmin. Tässä suunnitelmassa kunnostustoimenpiteet on ryhmitelty osa‐alueittain
perustoimenpiteisiin ja täydentäviin erityistoimenpiteisiin.
Toimenpiteiden toteutuksessa jäljitellään alueen luontaisen virtavesityypin ominaisuuksia ja
luonnetta. Osa‐alueiden nykytilaa ja ongelmia on havainnollistettu runsaalla kuva‐aineistolla.
Perustoimenpiteet (vrt. kpl 8.2) ovat nimensä mukaisesti kunnostusratkaisuja, jotka tehdään
tarkasteltavan osa‐alueen kaikilla tarkoitukseen soveltuvilla kohdilla ottaen huomioon tuohon
alueeseen liittyvät reunaehdot. Tällaisia reunaehtoja voivat olla esimerkiksi asutut rannat ja
Natura‐ yms. suojelualuemääräykset. Perustoimenpiteisiin kuuluvat muun muassa vesitys,
lisääntymisalueet, poikasalueiden rakentaminen, eroosiosuojaus ja kasvillisuuden käsittely.
Erityistoimenpiteet on puolestaan sellaisia kunnostusratkaisuja, jotka on merkitty
toimenpidekarttoihin yksilöidysti ja joista tarvittaessa laaditaan yksityiskohtaiset ja
pienimittakaavaiset rakennekuvat ja selostukset. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa
patorakenteet, maisemakohteet, kala‐altaat ja erilaiset linjaverkostot.
Kun puhutaan uoman vasemmasta ja oikeasta rannasta, tarkastelu tapahtuu alavirtaan.
8.2 Toimenpiteiden kuvaus
Tässä kappaleessa kuvataan perustoimenpiteet ja niiden rakentamisen perusperiaatteet, jotta niitä ei
tarvitse toistaa kaikkien koskien yhteydessä. Yksityiskohtaisemmat kuvaukset löytyvät aiheeseen
liittyvistä opaskirjoista ja oppaista kuten esimerkiksi Ahola & Havumäki (2008) ja Eloranta (2010).
38
Erityistoimenpiteiden kuvaukset on tehty erikseen kyseisen osa‐alueen kuvauksen yhteydessä.
PERUSTOIMENPITEET
Lisääntymisalueet
Alueiden yksityiskohtainen sijainti ratkaistaan työn kuluessa. Toimenpidekartan merkinnät ovat vain
ohjeellisia. Soravalinnat ja rakenneratkaisut tehdään ensisijaisesti taimenen vaatimusten mukaan.
Lisääntymisalueet luodaan laikuittaisina, lisääntymisajankohdan vesiolosuhteet huomioiden sekä
riittävällä alavirranpuoleisella suojakiveyksellä täydennettynä. Koskien alapuolisiin suvantoihin tms.
hidasvirtaisiin kohtiin huuhtoutuneita ja laskeutuneita sorakerroksia hyödynnetään etenkin
vaikeakulkuisilla virtavesialueilla.
Suojapaikka‐ ja suojakiveykset
Paikallisesti tyypillinen kunnostuskivimateriaali saadaan uomarannan perkausvalleista (= aiempaa
koskenpohjaa) tai lähialueen peltoraunioista. Kiviaineksen kokovaihtelu ulottuu päänkokoisesta
kookkaisiin lohkareisiin. Suuria kiviä ja lohkareita tarvitaan kookkaiden asento‐ tai vaelluskalojen
suojapaikoiksi joko yksin tai ryhminä. Poikaskivikot puolestaan rakennetaan kerroskivikoiksi, jotka
muodostavat ilmavan, virtauksen riittävästi läpäisevän ja runsaasti suojakoloja tarjoavan kokonaisuuden.
Monotonisia, harvakivisiä ja yksikerroksisia poikaskivikoita täydennetään vaihtelevankokoisella ja –
korkuisella lisäkiveyksellä. Suojattomaksi peratuille, mutta virtausvaatimukset täyttäville pohja‐alueille
tehdään kokonaan uusia suojapaikkakiveyksiä.
Sortuma‐ tai syöpymäherkkiä ranta‐ tai saarialueita vahvistetaan kulmikkaalla, hyvin paikallaan pysyvällä
kiviaineksella. Mikäli rakenteissa joudutaan käyttämään teräväsärmäistä ampu‐ tai louhekiveä tai
sileänpyöreää monttukiveä, kiviaines sijoitetaan piiloon, muun kiviaineksen taakse.
Piensyvänteet ja –montut
Uomaperkausten tai ojitusten seurauksena ainevirtaamat ovat kasvaneet ja johtaneet myös
virtavesialueiden luonnottomaan mataloitumiseen ja pohjan pienpiirteisyyden häviämiseen. Tällaisia
tasasyvyisiä ns. lentokenttäpohjia monipuolistetaan vaihtelevanmuotoisilla ja ‐suuruisilla piensyvänteillä
ja –montuilla. Rakenteita tehtäessä on tärkeää välttää tekemästä niistä reunoiltaan äkkijyrkiksi ja liian
syviksi. Näin vaimentunutkin virtaus pääsee huuhtelemaan koko syvännealuetta niin, ettei lasketusallas‐
efektiä pääse syntymään. Sopivalla kiviaineksella tuetaan myös rantatörmän alapuolisia koveroita tms.
onkaloita niiden romahtamisen estämiseksi.
Toimenpidekarttoihin ei ole piirretty lainkaan pienialaisia syvänteitä. Sen sijaan niihin on otettu mukaan
koskialueen linjausta rytmittävät laajemmat syvänteet, joita laajennetaan, syvennetään tai
monipuolistetaan.
Uuoman vesitys
Vesityksen lähtökohtana on, ettei maa‐alueita muuteta pysyviksi vesialueiksi. Myöskään kuivaan,
alkuperäisen uoman ulkopuoliseen rantamaanhan ei kajota ilman maanomistajan suostumusta.
Suvantojen sekä ylä‐ ja alapuolisten järvien vedenkorkeudet pidetään entisellään. Matalahkoja,
suoperäisiä ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä ranta‐alueita käytetään lyhytaikaiseen ylivesien
tulvitukseen ja kiintoaine/ravinnekuorman laskeuttamiseen, jollaisina ne pääsääntöisesti nykyäänkin
toimivat..
Uoman vesitystä parannetaan vesisyvyyttä lisäämällä, tukittuja tai tukkeutuneita uomaosia aukaisemalla,
kasvillisuuden poistolla sekä tarkoituksenmukaisilla vedenohjaus‐ ja pidätysratkaisuilla. Näihin kuuluvat
39
esimerkiksi keinotekoisten "saunapatojen" korvaamiset luonnonkoskikynnyksillä ja perkauskivien
liettämien rantakivikoiden ilmastukset ja vesittämiset. Ranta‐kivikoiden vesityksen merkitys korostuu
alivesiolosuhteissa. Onnistuneessa kunnostuksessa tärkeät suojapaikka‐ ja lisääntymisalueet pysyvät
vesittyneinä ympäri vuoden. Vesityksessä vältetään virtauksen kokonaan pysäyttäviä kohtia tai pitkiä
yhtenäisiä suoravirtauksia. Pohjakynnykset rakennetaan vaihtelevankorkuisina ja –levyisinä siten, että
rakenne liittyy saumattomasti kosken muuhun rakenteeseen.
Hankkeen yhteydessä arvioidaan myös vanhojen kalalammikoiden vaikutuksia kyseisen kosken
vesittymiseen ja maisemalliseen ilmeeseen.
Jätemateriaalin poisto ja rantapuuston käsittely
Jokirannat ja virtakapeikot ovat edelleen valitettavan usein roskan ja romun kaatopaikkoja. Sieltä löytyy
myös monia aiemmasta vesienkäytöstä peräisin olevia lahonneita ja ruostuneita rakenteita ja romuja.
Varsinkin vanhojen vesilaitosten ja siltojen läheisyydessä olevat ranta‐alueet ovat usein nuhruisia
perkauskivimassojen, romujen, roskien ja rakennusjätteen kattamia ja sammalten naamioimia alueita.
Tällaisen ”jätepaikan” tai perkausvallin päälle on monin paikoin kasvanut ylitiheä leppä‐, paju‐ ja
vadelmapensastiheikkö.
Yllä kuvatun kaltaiset alueet käsitellään ennen koneiden tuloa kunnostuskohteelle, jotta vältetään romu‐
ja jäteaineksen leviäminen ja silpoutuminen ranta‐alueelle. Rantojen käsittelystä sovitaan
maanomistajan sekä tarvittaessa myös museo‐ ja luonnonsuojeluasiantuntijoiden kanssa. Samalla
tarkistetaan myös mahdolliset suunnitteluvaiheessa annetut suositukset (vrt. liite 3).
Maisemoitaessa käsitellään myös riukumaista, ylitiheää ja huonokuntoista puustoa/pensastoa.
Tavoitteena on tasapainoinen, lähellä vesirajaa kasvava, esteettisesti kaunis ja vaihtelevalajinen
rantapuusto ja –pensasto. Pääsääntöisesti rannan kelopuut säästetään kääpien ja kolopesijöiden
elinpaikoiksi. Samalla edistetään luontaisen rantakasvillisuuden paluuta. Harvennusvaiheessa mietitään
myös koneurien kulkua. Seuraavaksi käsittelyalueelta poistetaan jäte, roska ja romu. Vasta tämän jälkeen
aloitetaan mahdollisen perkauskiven siirtäminen ja levitys uomaan. Sopivissa paikoissa puuainesta
laitetaan myös pohjarakenteiden sekaan virtavesieliöstön ravinnoksi ja suojapaikaksi.
8.3 Myllyjoen‐Mustajoen alue
Vesankajärvet (145,5 mpy) ovat valuma‐alueen yläosan keskusaltaana, johon latvavedet laskevat kahden
pääreitin kautta. Vedet kerääntyvät keskisuomalaisittain korkealta, suoperäiseltä ja maastomuodoiltaan
vaihtelevalta vedenjakaja‐alueelta. Läntinen eli Musta‐järvien, Vasaraisten, Kinnaslammen ja Vasaraisten
kautta purkautuvat vedet ovat laadullisesti itäistä reittiä huonommat. Vesankajärvet sijaitsevat Vesangan
taajama‐alueen läheisyydessä ja niiden poikki kulkee sekä Jyväskylä‐Keuruu valtatie että rautatie.
Ominaisuudet: Varsinainen kunnostushankealue alkaa Siekkilänkosken myllypadolta. Hankealueen
yläosa (Vähä‐Vesanka‐Mustajärven luusua) on noin 1,9 km pitkä uomajakso, johon kuuluu kaksi järveä
(Kotanen, Mustajärvi) ja kaksi jokiosuutta (Mylly‐ ja Mustajoki). Jokiuoman osuus on noin 300 metriä.
Tarkastelualue on harvaan asuttua, varsin avointa kylätaajama‐aluetta. Jokiuoman poikki kulkee
kaikkiaan viisi tieväylän ylitystä. Molempien koskien rantaan on tieyhteys.
Uoman muutostekijät: Aluetta on ihmisen toimesta muutettu muun muassa uiton, vesilaitoksen,
liikenteen ja asutuksen vuoksi. Kohdealue on kulttuuriympäristöä, jossa sijaitsee myös koko reitin ainoa
toiminnassa oleva vesilaitos (Siekkilän mylly). Kahdessa kohtaa uoman poikki kulkee jäte‐ ja
40
puhdasvesilinja (Jyväskylän Energia).
8.3.1 Siekkilänkoski
Sijainti, mitat ja kuvat: Siekkilänkoski on osa Myllyjokea, joka laskee loivasti mutkitellen SE‐NW‐
suunnassa Vähä‐Vesangasta Kotaseen (kuva 2a). Koskijakso on noin 200 m pitkä, 2–14 m leveä ja 4,3
metriä pudottava (kaltevuus 2,15 %) ja se sijaitsee Myllyjoen keski‐ ja alaosassa. Koskeen liittyvät
oheistiedot löytyvät seuraavista kuvista ja liitteistä:
Kuva 2a Alueen yleiskartta
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 5a Hankealueen pituusleikkaus
Liite 6 Siekkilänkosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja
kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet
Liite 7 Siekkilänkosken poikkileikkaukset
Liite 8 Siekkilänkosken kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen kuvat 3, 7 ja 15‐20.
Luontoarvot: Kohdealueella ei ole tiedossa erityisesti huomioitavia luontoarvoja (liite 3).
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Siekkilänkosken keskeinen kunnostustavoite on jatkumon yhdistäminen ylävirranpuoleiseen
vesistönosaan, virtavesilajien elinympäristöjen lisääminen ja parantaminen sekä alueen kulttuuriarvojen
huomioiminen.
(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 2+00 paalulle 0‐50.
(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti
koski jakaantuu kolmeen perusalueeseen: myllyalue (pato‐myllysilta), välialue (myllysilta‐kylätie) ja
alakoski (kylätie‐Kotanen). Myllypadon ja kylätien välisellä alueella (pl 1+90‐0+90) kunnostus tehdään
kevyenä ja kylätiestä alavirtaan voimallisemmin. Kaikki sora ja osa kiviaineksesta tuotava kohteen
ulkopuolelta. Kunnostuskohteiden saavutettavuus työkoneilla hyvä.
Pl 1+90 ‐1+50: Myllyuoman poikastuotantoalueen (kuva 15‐16) toimista sovitaan yksityiskohtaisesti
omistajan kanssa. Perkauskivivalleista osa käytetään suojakiveykseen ja vedenohjaukseen, osa
muutetaan vesittyviksi kivimatalikoiksi ja/tai saarekkeiksi. Vesityksessä pyritään ympärivuotiseen
saantoon, mikä edellyttää padon muuttamista tavoitteen mukaisesti (ks. Myllypato; kuva 7).
Vahingollisten tulvavaikutusten ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi riskikohtia vahvistetaan ja uoman
vasemmalla rannalla kulkevaa vanhaa uittouomaa muutetaan siten, että haitalliset tulvavedet voivat
purkautua myös tätä kautta. Myllyrakennuksen oikealta puolelta aiemmin kulkenut tulvauoma tukitaan
ja ranta‐aluetta vahvistetaan.
41
Pl 1+40–0+90: Kanavamaisuutta vähennetään jakamalla uoma pohjakynnyksillä syvähköiksi ja
hidasvirtaisiksi välialtaiksi, joihin sijoitetaan muutamia kookkaita vedenalaisia suojakiviä (kuva 17).
Pl 0+90‐0+00: Kapea ränniksi perattu uoma muutetaan koskimaiseksi, loivasti mutkittelevaksi
virtavesialueeksi. Tarvittavat uomalevitykset tehdään pääasiassa vasemmalla rannalla ja vain
luonnontilaiseen rantaviivaan saakka. Oikean rannan matalia, tulvaherkkiä kohtia vahvistetaan
maanomistajan ohjeiden mukaisesti. Kohtalainen kiveys pl 0+80‐0+20, kevytkiveys pl 0+20‐0+00 (kuvat
18‐20).
(c) Erityistoimenpiteet
Myllypato (1+90) on poikittainen settipato, jolla säädellään ”näppituntumalla” Vähä‐Vesankajärven
korkeutta. Pato on pääosin täydellinen vaelluseste (kuva 7). Padon ohi tulee myös vuotovesiä. P. Määtän
(suullinen tiedonanto) mukaan vanhoissa vesilaitospapereissa on vaatimus kalan läpikulun
järjestämisestä kalojen liikkumisen aikaan. Lähempää tietoa siitä, kuinka asian on käytännössä hoidettu,
ei ole tiedossa. – Padon muuttaminen läpikulkukelpoiseksi ei kuulu tämän suunnitelman piiriin. Asian
tullessa ajankohtaiseksi varmistetaan vanhan myllypadon lupaehdot ja laaditaan suunnitelma padon
muuttamiseksi ohikulkukelpoiseksi (esimerkiksi pystyrakouomaksi).
Jokiuoman pudotus myllyn kulmalla (pl 1+50) on äkkijyrkkä ja alivesitilanteessa osittainen vaelluseste.
Kyseistä aluetta pyritään muuttamaan nousua helpottavaksi alavesikorkeutta nostamalla ja
putouskohtaa loiventamalla.
Myllyyn, sen rakenteisiin ja vanhaan lohkokiviseen myllytien siltaan ei kosketa. Sama koskee kylätien
sillan lohkokiviseinämiä. Keski‐Suomen museon kanssa sovitaan tarvittaessa mahdollisista toimista, joilla
näiden rakenteiden kulttuuriarvoa ja niiden säilymistä voidaan edistää.
Savipuro on lähdeoja, joka laskee Mustamäestä Keuruun tien alitse ja yhtyy Myllyjokeen paalulla 1+60
(vr). Ojan kautta on kulkeutunut jokeen huomattavia määriä hienojakoista kiintoainesta (P. Määttä,
suullinen ilmoitus). Ojavesi tulisi pintavaluttaa ennen yhtymistään Myllyjokeen haitallisen
sedimenttikuorman vähentämiseksi.
Kylätien, myllytien ja uoman muodostamassa kolmiossa on tekolammikko, joka on rakennettu luultavasti
kalankasvatusaltaaksi ja käytetty myöhemmin lähinnä uima‐ ja maisemalampena (kuva 17). Lammikon
vesi johdetaan maahan kaivetulla putkella myllypadon yläpuolelta (kuva 15). Koska myllyuoman
vesimäärät ovat alivesillä huomattavan pienet, kunnostuksen yhteydessä selvitetään, onko
maisemalammikon vesimäärällä oleellista merkitystä Myllyjoen alivesiaikaisiin virtaamiin. Mikäli sillä on
vaikutusta, suositellaan putken kiinnipitämistä alivirtaamien aikana.
Kylätien ylävirran puolella kulkeva putkilinja (0+85) merkitään ennen kunnostustöitä (kuva 17).
Kyseiseen uomakohtaan jätetään riittävä turvaväli putkien rikkoutumisen välttämiseksi.
Varsinainen koskijakso päättyy suvantolampeen (kuva 20). Sen alaosassa joki on ilmeisesti alun perin
purkautunut oikealle. Nykyisin tämä jokihaara (0‐50) on suljettu lautapadolla suvantolammen
vesikorkeuden pitämiseksi sopivana uimiseen. Kunnostuksessa em. keinotekoinen patorakennelma
korvataan luonnonkivi kynnyksellä, jonka harjakorkeus asemoidaan nykyisen padon tasolle.
42
8.3.2 Mustajoki
Sijainti, mitat ja kuvat: Mustajoki laskee Kotasen lounaispäästä kaartaen N‐S‐suunnassa Mustajärveen
(kuva 2a). Joki alkaa suvantomaisena uomana (240 m), kapenee sitten 250 metriä pitkäksi jokiosuudeksi
ja yhtyy lopuksi Mustajärven pohjoisosaan. Mustajoen kunnostettava koskialue on noin 250 m pitkä, 4–8
m leveä ja 1,6 metriä pudottava (kaltevuus 1,60 %). Alue on harvaan asuttua kulttuuriympäristöä, jonka
poikki kulkee Jyväskylä‐Keuruu maantie sekä kosken niskalla paikallistie. Koskeen liittyvät oheistiedot
löytyvät seuraavista kuvista ja liitteistä:
Kuva 2a Alueen yleiskartta
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 5a Hankealueen pituusleikkaus
Liite 9 Mustajoen pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
Liite 10 Mustajoen poikkileikkaukset
Liite 11 Mustajoen kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen kuvat 21─28.
Luontoarvot: Mustajoen uhanalainen ja harvinainen vesihyönteislajisto on poikkeuksellisen runsas ja
monipuolinen, mikä asettaa erityisvaatimuksia kunnostustoimille. Suositellaan niskalla olevan haavan
säilyttämistä ja koskikaralle saarekkeita, jotka ovat keskivedellä vedenpinnan yläpuolella (liite 3).
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Mustajoen keskeinen kunnostustavoite on vahvistaa monipuolisen virtavesilajiston elinmahdollisuuksia,
parantaa putkisillan läpikulkuväylää sekä lisätä myös alaosan suojapaikkojen määrää.
(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 1+00 paalulle 0‐50. Tämän lisäksi kevyitä kunnostustöitä tehdään
paalulle 1‐40 asti.
(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kosken tarkoituksenmukaisilla kohdilla. Putkisillan sujutuskorjauksen
(2013) aikana kosken alaosaa perattiin ja yksipuolistettiin merkittävästi. Osa perkauskivistä on käytetty
ranta‐alueen uudelleen muotoiluun. Siksi perkauskivet eivät riitä, vaan sekä kunnostuskiveä että
lisääntymissoraa on kuljetettava muualta lisää (kuva 24). Saavutettavauus etenkin kosken itärannalle hyvä.
Sen sijaan joen alaosaan pääsy on selvästi hankalampaa. Todennäköisin ajoura kulkee tielevikkeeltä
viistoon alas. Jyrkkien rantojen vuoksi sietää kohtalaista veden nostoa.
Pl 1+10–0+60: Sillan yläpuolinen suvantoallas säilytetään uimapaikkana (kuva 21). Niskalle sijoitetaan
vain 1─2 kookkaampaa asentokiveä. Varotaan silta‐aukon tukkeutumista ja uoman alittavaa putkilinjaa.
Sillan jälkeinen uomaosuus kunnostetaan peruskoskeksi (kuva 23).
Pl 0+60‐0+40: Monipuoliseksi poikastuotantoalueeksi, jossa 1‐2 monikerroksellista saareketta.
Pääsaarekkeen oikea puoli syvähköksi pääuomaksi, vasen puoli edellistä matalammaksi ja kapeammaksi
poikasuomaksi (kuva 25).
43
Pl 0+40‐0‐20: Hidasvirtainen, nivamainen alue, johon myös syvempi monttu. Steriiliä ja tasakapeaa
uomaa rantoineen kivetään kauttaaltaan vaihtelevalla kiviaineksella. Virtausta nopeutetaan ennen
putkisiltaa, muttei liian voimakkaaksi (kuva 26).
Pl 0‐20─1‐40: Putkisillan uusimisen yhteydessä osa pohja‐aineksesta on ruopattu pois, joten uoma
tarvitsee näillä kohdilla täydennyskiveystä, joka samalla suojaa syöpymäherkkiä kohtia. Vähäisen
pudotuksen vuoksi sillan alapuolista, hiekkaista uomaosaa käsitellään varoen ja harvalla nivamaisella
kiveyksellä. Hankalan ajouran vuoksi lisäkivimateriaali voitaneen pudottaa sillalta/parkkilevikkeeltä
alavirranpuolelle. Jokisuusta poistetaan pajukkoa ja tilalle asetetaan muutama kookas kivi suuntaamaan
houkutusvirtausta järvestä ylävirtaan nouseville kaloille (kuva 28).
(c) Erityistoimenpiteet
Kylätien alavirran puolella kulkeva putkilinja (0+75) merkitään ennen kunnostustöitä (kuva 23).
Kyseiseen uomakohtaan jätetään riittävä turvaväli putkien rikkoutumisen välttämiseksi.
Maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän lohkokivisillan (0+90) rakenteisiin ei kosketa (kuva
22). Mikäli sen perustuksessa tarvitaan tukiainesta, silloin käytetään pääosin veden alle jäävää ja
poikasten suojapaikaksi sopivaa luonnonkiveä. Sillan alle jätetään suojasyvänne.
Putkisillan edustan jyrkähköä, vasenta rantaa (0‐15) vahvistetaan eroosion estämiseksi (kuva 25).
Keski‐Suomen ELY‐keskus teki putkisillan toispuolisen sujutuskorjauksen (0‐20‐0‐35; kuva 25) kesällä
2013. Liikenneviranomainen on suunnitellut lamellirakenteen asentamista putken sisälle kalankulun
helpottamiseksi. Vaikka putki on varsin pitkä, sen pudotusero ei ole suuri, joten virtausnopeus ei pääse
kiihtymään liian suureksi. Lamelleja suositeltavampi ratkaisu onkin kattaa putkisillan pohja paikalleen
holvaantuvalla kivimateriaalilla, jonka joukossa on myös kookkaampia yksittäisiä kiviä.
8.4 Neulajoki
Neulajoki on hankealueen erämaisin jokijakso. Se laskee Mustajärvestä (139,4 m mpy) Neulajärveen.
Joen yläosa (1,2 km) kulkee mäkisessä ja metsäisessä ympäristössä, jossa myös kunnostettavat koski‐ ja
niva‐alueet sijaitsevat. Joen alajuoksulla (1,4 km) virtaus on hidasta ja uoma kulkee loivasti mutkitellen
rantapensaston holvaamassa uomassa. Metsäojitusten ja hitaan virtauksen vuoksi uomaan on
huuhtoutunut myös huomattavat määrät kiintoainesta. Neulajoen kunnostettava alue on jaettu kahteen
osaan lyhyeen Neulajoen ylänivaan sekä pidempään, pehmeäpohjaisen suvantojakson jälkeiseen
koskialueeseen, Neulajoenkoskeen.
Neulajoen koskialuetta on ihmisen toimesta muutettu varsin vähän. Kosken alueella on merkkejä
aiemmasta vesilaitostoiminnasta, mutta tarkemmat tiedot puuttuvat. Vaikka uoma ei olekaan ollut
virallisena uittoväylä, sitä on kuitenkin useassa kohden perattu etenkin irtouiton mahdollistamiseksi.
Neulajoen poikki ei ole rakennettu tieväyliä, mutta koskialueen vasemman rannan kiinteistölle tulee
tieyhteys. Kosken yläosan ainoa tieyhteys on noin 60 metrin päähän uomasta rakennettu metsätie joen
vasemmalla rannalla. Tarkastelualueella on vain pari vakituisesti ja pari virkistyskäyttöön tarkoitettua
kiinteistöä. Keskijuoksun vasemmalla rannalla on lisäksi kolme lampimaista muodostumaa, joista yksi
(uomaa lähinnä) lienee kaivettu virkistyskäyttötarkoituksessa ja kaksi muuta ovat peräisin soranotosta.
Neulajoen osalta ei annettu luontoarviosuosituksia. Huomionarvoisina lajeina mainitaan alaosassa
tavattu kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia), kotkasiipisammal (Fissidens pusillus) ja virtavesimittari
(Aquarius najas) (liite 3).
Neulajoen yläosa ei ole todennäköisesti kovin herkkä tulvavaikutuksille, koska joki virtaa mäkien välissä ja
koska rannat muodostuvat monin paikoin turvepohjaisista ja terassimaisista alueista. Kyseiset alueet
44
sopivat hyvin ylivesien lyhytaikaiseen viivytykseen.
8.4.1 Neulajoen yläniva
Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat:
Kuva 2a Alueen yleiskartta
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 3 Luontoarvot
Liite 5a Hankealueen pituusleikkaus
Liite 12a Neulajoen ylänivan pintakartta, poikkileikkauslinjat ja valokuvauspaikat
Liite 13 Neulajoen poikkileikkaukset
Liite 14a Neulajoen ylänivan kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen kuvat 29–30.
Sijainti, mitat ja kuvat: Neulajoen yläniva alkaa noin 200 metrin päässä Neulajoen luusuasta. Niva on
noin 50 m pitkä, 5‐13 m leveä ja vain 5 cm pudottava (kaltevuus 0,1 %)
uomajakso.
Ominaisuudet: Yläniva on erämainen, osin turvepohjainen ja hidasvirtainen uomajakso, jonka
keskivaiheilla on virtausta kiihdyttävä perkauskivikko. Molemmin puolin uomaa
on ylitiheää vesikasvillisuutta. Sedimentti on tukkinut myös kivikon
rannanpuoliset osat ja virtaus keskittyy pääasiassa uoman keskelle. Kosken
rantaan asti ei ole tieyhteyttä, mutta metsätie kulkee noin 60 metrin päässä
oikealla rannalla. Koskialueella on useita kallioisia kohtia. Lähirannat ovat
asumatonta, viettävää metsätalousmaata. Matalarantaisuuden vuoksi Ylänivan
tulva‐alttius on kohtalainen.
Materiaalit ja ajoura: Sora on tuotava muualta, mutta paikallinen kivimateriaali riittää harvaan
kiveykseen. Kunnostuspaikalle saakka ei ole tieyhteyttä. Molempien rantojen
kautta kuitenkin päästään varsin helposti joko metsätien (or) tai vanhan
metsäkoneuran (vr) kautta.
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Neulajoen ylänivan keskeinen kunnostustavoite on parantaa uoman läpikuljettavuutta ja lisätä
virtavesilajiston elinympäristöjen määrää ja laatua.
(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 0+60 paalulle 0+00.
(b) Kohdealueella tehdään vain perustoimenpiteitä (8.2). Toimenpiteet keskitetään kivisen ja peratun
uomakapeikon alueelle, johon rakennetaan joen ylin lisääntymis‐ ja poikastuotantoalue. Kasvittunutta ja
sedimentin iskostamaa ranta‐aluetta puhdistetaan ja vedenohjausta tehostetaan. Muutoin pääuoman
alueelle sijoitetaan yksittäisiä asentokiviä (kuva 29).
45
(c) Erikoistoimenpiteitä ei tehdä lainkaan Ylänivan alueella. Sen sijaan Neulajoenkosken ja Mustajärven
välisessä uomassa kasvavat, ryteikkömäiset ja sedimenttiä ja virtausta pidättävät pajukot raivataan.
Ylänivan alavirranpuoleisella osalla on paikoin erittäin tiheitä kaislakasvustoja, jotka perataan yhdessä
paikalle kasaantuneen ylimääräisen pohjasedimentin kanssa.
8.4.2 Neulajoenkoski
Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat:
Kuva 2a Alueen yleiskartta
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 3 Luontoarvot
Liite 5a Hankealueen pituusleikkaus
Liite 12a Neulajoenkosken pintakartta, poikkileikkauslinjat ja valokuvauspaikat
Liite 13 Neulajoen poikkileikkaukset
Liite 14a Neulajoenkosken kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen valokuvat 31–40.
Sijainti, mitat ja kuvat: Neulajoenkoski alkaa vaajat 200 metrin päässä ylänivan alarajalta alavirtaan.
Koski on noin 600 metriä pitkä, 4‐25 m leveä ja 10,9 m pudottava (kaltevuus 1,8
%) uomajakso.
Ominaisuudet: Neulajoenkoski yläosastaan on erämainen, mutta alaosassa tulee
kulttuurivaikutteita (tie, asutusta, vanha hiekkakuoppa, maisema‐allas).
Tarkasteltava uomajakso on hankkeen pisin ja myös huomattavan
monimuotoinen. Siihen kuuluu pieniä suvantolampareita, lyhyitä nivoja,
koskisaaria, kallioisia ja putousmaisia osia sekä kesämökkirantoja.
Kosken rantaan asti ei ole tieyhteyttä, mutta metsätie kulkee noin 60 metrin
päässä oikealla rannalla. Koskialueella on useita kallioisia kohtia. Lähirannat ovat
asumatonta, viettävää metsätalousmaata. Matalarantaisuuden vuoksi Ylänivan
tulva‐alttius on kohtalainen.
Neulajoenkoski laskee koillisesta lounaaseen ja kaartuu lopuksi loppuosassaan
luoteeseen. Tarkastelujakso jakaantuu myös neljään selvään osa‐alueeseen
koskisaarien, suvantojen ja koskijakson mukaisesti. Neulajoenkoskea on ihmisen
toimesta muutettu koko matkaltaan.
Materiaalit ja ajoura: Sora on tuotava muualta, mutta paikallinen kivimateriaali riittää
kiveystarpeeseen. Vasemmalta rannalta on kunnostettavaan uomaan hyvä
yhteys useasta kohdin.
46
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Neulajoenkosken keskeinen kunnostustavoite on parantaa uoman läpikuljettavuutta ja lisätä
merkittävästi kalojen ja muun virtavesilajiston elinympäristöjen määrää ja laatua. Kosken suuri pinta‐
ala antaa erinomaiset edellytykset huomattavalle elinympäristölisäykselle.
(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 6+00 paalulle 0+00.
(b) Kohdealueella tehdään perustoimenpiteitä (8.2.). Kunnostettava alue jakaantuu selkeisiin, hyvin
kokonaisuutta rytmittäviin osa‐alueisiin:
Pl 6+00–4+25: Koskisaarien ja loivien koskiväylien osa‐alue (kuvat 31─34). Selvennetään ja voimistetaan
välialtaita ja –peilejä. Suuri lisääntymisalueeksi soveltuva potentiaali. Erityishuomio alivesikauden vesien
ohjaamiseen tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Ylimmän koskisaaren kohdalla virtaamajaoksi
muotoillaan: 60 % pääuomaan (or) ja 40 % poikasuomaan (vr). Alemmalla koskisaarialueella (5+00)
oikean rannan puoleinen uoma poikasuomaksi, keskiuoma pääuomaksi ja vasemman rannan uoma
tulvauomaksi. Vastaava virtaamajako: 30 %, 70 % ja 0 %. Uoma‐alue 1+15‐0+90 muutetaan
poikastuotantoalueeksi.
Pl 4+25─2+50: Tyypillinen kanavamaiseksi perattu virtavesijakso, jossa Neulajoenkosken merkittävin
suvantoallas (4+15‐3+90; kuva 34). Soveltuu kriittisten kausien (talvi, hellekaudet) suojasyvänteeksi.
Jakson yläosa (0+40‐3+45) kunnostetaan harvalla lohkarekiveyksellä, kun taas kanavamaista alajuoksua
luonnonmukaistetaan peruskunnostustoimenpiteillä (kuvat 35 ja 36). Tämä alue omaa erittäin suuren
poikastuotantopotentiaalin.
Pl 2+50─0+90: Kuohuva ja maisemallisesti näyttävä koskijakso (kuvat 39 ja 40). Alaosan vasemmalla
rannalla sijaitsee huvilakiinteistö. Antaa mahdollisuuden erittäin moni‐ilmeiseen peruskunnostukseen ja
huomattavaan poikastuotantolisään. Niska‐alueen virtaamajaoksi: 90 % pääuoma ja 10 % sivu‐uoma (vr).
Edellisen vasemmalle puolelle jäävä oja jätetään pelkäksi tulvauomaksi. Alemman koskisaaren vasen
puoli kunnostetaan vaellusväyläksi ja oikean puolen uoma poikastuotantoon. Näiden virtaamajaoksi
tavoitellaan: 40 % ja 60 % (or).
Pl 0+90─0+00: Syvähkö, hidasvirtainen hiekkamaan uomajakso tarvitsee eroosion suojaustoimia, harvan
lohkarekiveyksen sekä sahiosuudelle (0+40‐0+25) vaihtelevamman kiveyksen (kuvat 41 ja 42)..
(c) Erikoistoimenpiteet
Puuston ja kasvillisuuden käsittely. Joen yläosan lisäksi myös kunnostusalueen keskiosa on pahoin
ryteköitynyt (kuvat 31 ja 35). Ennen uomakunnostustoimenpiteitä pajuryteiköt poistetaan. Paikalle
jätetään vain kokonaisuuteen sopivia rantapensasryhmiä. Kaikki kelo‐ ja lahopuut jätetään paikoilleen.
Paaluvälillä 0+80‐0+50 kasvavat rantakoivut (or) katkaistaan ja poistetaan uomasta (kuva 39). Muutkin
rantatörmällä olevat, uomaan kaatuneet ja/tai eroosiovaaran aiheuttavat rungot poistetaan.
Poikasuomat. Paalualueille 6+00‐5+45 (or), 5+20‐4+95 (or), 2+05‐1+95 (vr) ja 1+50‐1+35 (or) kunnostetaan
monikerroksiset poikastuotantoalueet. Ympärivuotisen vesityksen varmistamiseksi kiinnitetään
erityishuomio vesimäärän jakoon (ks. edellä) sekä kapean ja syvähkön alivesiuoman rakentamiseen.
Eroosion torjuntatoimet. Varsinkin kosken alaosa (0+90‐0+00) on varsin herkästi syöpyvää maaperää, joka
on jo osittain sortunut. Kyseisiä kohtia vahvistetaan lisäsyöpymisten estämiseksi. Ylisuuret runkopuut tulee
katkaista niin, että puiden juuret jäävät sitomaan maaperää. Suojaustoimia tehdään myös sellaisilla
uomakohdilla, joissa tulvavedet saattavat aiheuttaa vahinkoa. Kosken yläosan (5+10‐4+90) vasemmalla
47
rannalla jokivedet levittäytyvät epämääräisesti perkauskivimateriaalin sekaan ja ranta‐alueelle. Kyseinen
alue muutetaan ja vahvistetaan selvärantaiseksi. Saaren yläkärjen (5+10, vr) kynnystä nostetaan ja vettä
ohjataan enemmän pääuoman oikean rannan poikasuoman suuntaan. Vasemmalle rannalle jätetään
ainoastaan tulvauoma.
Rantalevitykset kuuluvat perattujen rantojen perustoimenpiteisiin. Paalualueella 3+40‐2+50 uoma on
perattu voimallisesti molemmin puolin uoman rannalle. Tätä kanavamaista uomaa levitetään alkuperäisen
uoman leveydeltä luonnonmukaisuuden aikaansaamiseksi. Samassa yhteydessä uomaa kivetään niin, että
veden virtaus muuttuu suorasta kiitovirtauksesta monipuoliseksi ja luonnollisesti mutkittelevaksi
virtaukseksi.
Vanha uitto/vesilaitosväylä (2+45‐2+05) kunnostetaan maisemakoskeksi, joka toimii myös tulvauomana ja
alaosastaan poikastuotantopaikkana (kuva 37). Poikaset voivat veden vähentyessä helposti vetäytyä
pääuomaan. Koskiuoman kallioniskan jälkeinen ”porras” puhdistetaan ampu‐ ja irtokivilohkareista, jotka
käytetään rantojen vahvistamiseen.
Paalualueilla 1+35‐1+20 ja 0+20‐00+5 olevat syvänteet jätetään rannanomistajien uimapaikoiksi. Niillä
vältetään runsaita kiveyksiä ja niistä kuten pihapiirien rantatoimista sovitaan yksityiskohtaisesti omistajien
kanssa.
8.5 Kuohunjoki
Kuohunjoki purkautuu itä‐länsi‐suunnassa Neulajärvestä (127,2 m mpy) Kuohun kylätaajaman läpi Iso‐
Lampsiin. Joen kokonaispituus on noin 400 metriä, joka jakaantuu kahteen nivamaiseen virtavesi‐
(kunnostettavat alueet) sekä kahteen hidasvirtaiseen suvantojaksoon. Ranta‐alueet ovat nykyisin osin
rehevähköä sekametsäaluetta ja osin pihapiirialuetta.
Kuohunjokea on ihmisen toimesta muutettu monin tavoin. Vaikka joki ei olekaan ollut virallisena
uittoväylänä, sieltä on museon toimesta löydetty jälkiä uittokourusta (liite 2). Myllyrakenteista ei ole
mainintoja, mutta rautaruukin eli manufaktuuripajan jäänteitä kuonakasoineen on jokivarresta löydetty.
Koska joki sijaitsee kylätaajamassa kahden järven välisellä kannaksella, uoman yli on rakennettu myös
siltarakenteita. Nykyiset ylityspaikat ovat putkisiltoja (kuva7 42 ja 49 ). Molemmat edellä mainitut järvet
laskettiin kuivatustarkastuksessa 1930‐luvulla. Vesistöhaittojen vuoksi Neulajärven alivesiä nostettiin
luusuaan rakennetulla pohjapadolla. Vesistökuormitus on myös lisännyt järven nuhraantuneisuutta.
8.5.1 Kuohun virtavesialueet
Kyseisten alueiden sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat:
Kuva 2a Alueen yleiskartta
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 3 Luontoarvot
Liite 5a Hankealueen pituusleikkaus
Liite 15 Kuohunkosken virtavesialueiden pintakartta, poikkileikkauslinjat,
valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet
48
Liite 16 Kuohunkosken virtavesialueiden poikkileikkaukset
Liite 17 Kuohunkosken virtavesialueiden kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen kuvat 41–54.
Sijainti, mitat ja kuvat: Kuohunjoen luusuaniva alkaa heti Neulajärvestä. Niva on 30 m pitkä, 4‐11 m
leveä ja noin 60 cm pudottava (kaltevuus 2,0 %) uomajakso. Se laskee putkisillan lävitse välisuvantoon,
jota pihapiirit reunustavat molemmin puolin.
Kuohunjoen alaniva alkaa välisuvannosta, kylätien ylävirranpuolelta ja päättyy tien alapuoliseen
suvantoon. Se on noin 60 m pitkä, 4‐11 m leveä ja 49 cm pudottava (kaltevuus 0,82 %) uomajakso.
Ominaisuudet: Molemmat kohteet sijaitsevat kulttuurimaisemassa, kylätaajaman alueella. Luusuaniva
on matala ja suojaton sorasahi, jossa virtaus kiihtyy liian suureksi. Samalla oikean rannan eroosioalttius
on kasvanut. Myös tulva‐alttius on kohtalainen.
Alanivan niskaa (kuva 48) on kavennettu uoman rantaveteen kasatuilla perkauskivivalleilla. Uoman poikki
kulkee jäte‐ ja puhdasvesilinja. Uomaan on johdettu myös jätevesien ylivuotoputki. Niva laskee
kanavamaisena, tasalevyisenä perkauskivikynnyksen ylitse piensuvantoon. Tämän ruovikkorantaisen
levennyksen jälkeen uoma jatkuu ruovikkoisena ja hidasvirtaisena. Joen laskualue on runsaan
vesikasvillisuuden peitossa ja vasen lasku‐uoma kasvanut lähes umpeen.
Materiaalit ja ajoura: Luusuanivassa ei tarvita lisäsoraa, mutta etenkin rannan syöpymäherkkyys
edellyttää runsaasti lisäkiveä. Alanivassa tilanne on päinvastainen ja siellä tarvitaan voittopuolisesti
lisääntymissoraa. Kunnostuspaikoille on hyvät tieyhteydet, mutta itse uomassa työskentelyä rajoittavat
ranta‐alueen jyrkkyys ja pihapiirit.
Luontoarvot: Kuohunjoen alueelta ei ole tiedossa kunnostuksessa huomioon otettavia luontoarvoja (liite
3).
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Kuohunjoen virtavesialueiden keskeisiä kunnostustavoitteita ovat uoman läpikuljettavuuden
parantaminen (luusuaniva) ja suojapaikkojen lisääminen.
(a) Toimenpidealue ulottuu luusuanivassa paalulta 0+70 paalulle 0+00 sekä alanivassa vastaavasti paalulta
0+80 paalulle 0+00 (uoman suualueen perkausta lukuun ottamatta).
(b) Kohdealueella tehdään pääasiassa perustoimenpiteitä (8.2.) seuraavasti:
Luusuaniva
Pl 0+70–0+40: Etenkin pohjapadon ylävirranpuolen kiveyksissä ollaan varovaisia, ettei vaikuteta liiaksi
Neulajärven vedenkorkeuksiin. Avointa luusuapohjaa täydennetään 5‐6 maisemakivellä ja vähäisellä
poikaskiveyksellä (kuva 43).
Pl 0+40‐0+15: Pohjapadon alavirranpuoleista steriiliä ”lentokenttäpohjaa” monipuolistetaan erikokoisella
kiviaineksella ja piensyvänteellä lyhyeksi koskialueeksi (kuvat 43 ja 44). Kuivan kauden virtausuoma
pohjapadon alivesiaukolta putkisiltaan tehdään kapeana, nykyistä syvempänä ja katetaan karkeammalla
poikaskiviaineksella. Alavirran koko virtausjakauma pyritään saamaan vaihtelevaksi. Uoman molempia
49
rantoja, erityisesti oikeanpuoleista kaarretta vahvistetaan eroosion torjumiseksi. Vesirajaan upotetaan
lisäksi muutama laakea maisemalohkare.
Pl 0+15–0+00: Putkisillan alusta ja lähialueet jätetään suojaisaksi piensuvannoksi. Putkisillan alavirran
puolelle asetetaan 3‐4 pienlohkareen ryhmä (kuva 44).
Alaniva
Pl 0+80‐0+45: Osa niska‐alueen perkausvallien kiviaineksesta jätetään rantasuojaukseksi ja loput
käytetään harvan, lyhyen koskikiveyksen luomiseen. Pääosa lisääntymisalueista rakennetaan tälle
alueelle (kuva 47 ja 48).
Pl 0+45‐0+00: Putkisillan alusta ja lähialue jätetään suojasyvänteeksi (kuvat 48 ja 49). Putken ja maan
välistä liitoskohtaa vahvistetaan niin, ettei vesi pääse rakenteen väliin. Sillan alustan vesisyvyyden
pitämiseksi halutunlaisena uomaa kivetään kivikavennuksin ja ‐kynnyksin. Kanavamaisuus häivytetään
ohjaamalla virtaus mutkittelevaksi. Paalulla 0+08 sijaitseva 3‐portainen kynnysrakennelma säilytetään,
mutta veden virtausta etenkin vasemmalla rannalla parannetaan kiveystä aukaisemalla (kuvat 49─54).
Rakenteen joukkoon asetetaan muutama kookkaampi lohkare, jotka näkyvät myös korkeanveden
kautena.
(d) Erikoistoimenpiteet
Vaellusuoma. Matalissa kohdissa ja luusuanivan pohjapadossa varmistetaan kalojen
läpikulkumahdollisuus. Oleellista on varmistaa nousuväylän riittävän vesimäärän säilyminen myös
alivesikausina. Putkisiltojen pohja katetaan paikallaan pysyvällä kivimateriaalilla. Kattemateriaalia
sijoitettaessa on otettava huomioon tarvittava virtaamavara. Ylitysrakennetta myöhemmin uusittaessa
paikalle suositellaan joko pientä elementtisiltaa tai kaarirumpua.
Jokiuoman alajuoksun avaaminen. Vasemmanpuoleinen laskuväylä Iso‐Lampisiin on kasvamassa umpeen
ja oikeanpuoleisessakin on niin paljon vesikasvikertymää, että uoma tulee avata niittämällä tai jopa
kevytruoppauksella.
Jäteveden ylivuotoputki on asennettu alanivan putkisillan luona siten, että häiriötilanteessa jätevedet
purkautuvat luonnonvesiin. Nykytilanne ei vastaa nykyaikaista vesiensuojelukäytäntöä. Siksi Jyväskylän
Energian kanssa tulisikin neuvotella ylivuotoputken poistamisesta kyseiseltä paikalta.
Lahonneet puuportaat poistetaan luusuanivan oikealta rannalta.
8.6 Vispilänjoki
Vispilänjoki on hankealueen pisin jokijakso. Tämä 5,5 kilometrin pituinen ja vajaat 26 metriä pudottava
jokiosuus laskee Iso‐Lampsista (126,0 m mpy) ensin luoteinen‐kaakko‐suunnassa ja kaartaa lopussa
etelään Kuusjärveen. Vispilänjoki mutkittelee pienipiirteisesti vaihtelevassa maa‐ ja
metsätalousympäristössä. Tarkasteltavaan jokijatkumoon sisältyy viisi laajahkoa koskialuetta (Kontti‐,
Raivio‐, Kinnarin‐, Tammi‐ ja Maksingankoski) sekä joukko pienempiä niva‐alueita.
Vispiläjoen aluetta on ihmisen toimesta muutettu monin tavoin, paikoin voimakkaastikin. Jokiuomaa on
suoristettu uittoa‐ ja kuivatusta varten. Yläpuolisten järvien haittavaikutusten vähentämiseksi joen
yläosaa on uudelleen nostettu Konttikosken padolla. Miltei jokaista koskea on padottu ja muutettu myös
vesilaitosten vuoksi. Uoman poikki on rakennettu myös sähkö‐, vesihuolto‐ ja tielinjoja. Koko uoman
50
pituudelta on myös harvakseltaan vakituista‐ ja vapaa‐ajanasutusta. Vispilänjoen luontoarvoja
tarkastellaan kunkin kosken kohdalla erikseen.
8.6.1 Konttikoski
Konttikoskeen liittyvät oheistiedot löytyvät seuraavista kuvista ja liitteistä:
Kuva 2 Alueen yleiskartta (2a‐2b)
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 5a Hankealueen pituusleikkaus (5a)
Liite 18 Konttikosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja
kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet
Liite 19 Konttikosken poikkileikkaukset
Kohdealueen kuvat 4, 8 ja 55–70.
Sijainti, mitat ja kuvat: Konttikoski on Vispiläjoen ylin koski. Se virtaa pääasiassa NW‐SE‐suuntaisesti,
mutta mutkittelee parissa paikassa voimakkaasti (kuva 2a). Koski on noin 570 m pitkä, 4–16 m leveä ja 10
metriä pudottava (kaltevuus 1,7 %).
Ominaisuudet: Vispilänjoen yläosa muuttui hidasvirtaiseksi suvantoalueeksi, sen jälkeen kun
Konttikoskeen rakennettiin pohjapato Iso‐Lampsin vesipinnan nostamiseksi. Kosken niskan ylittää
paikallistie siltoineen ja viljelykset ulottuvat molemmin puolin uoman läheisyyteen. Käytöstä poistetut
myllyrakennukset sijoittuvat kosken vasemmalle rannalle, kalankasvatusaltaat puolestaan molemmille
lähirannoille. Myllykosken yli on rakennettu kevyt kävelysilta sekä kala‐altaan vesitykseen tarkoitettu
putki.
Myllykoskea seuraa kaarresuvanto sekä metsäinen, kapea ja kivikkoinen koski. Viimeksi mainittu levenee
alaosastaan monimuotoiseksi uomaksi ja päättyy paalulla 3+20 välisuvantoon. Molemmilla rannoilla on
rantakiinteistö. Paalulla 2+25 on kivinen pohjapato, jolla pidetään suvannon vesikorkeutta normaalia
ylempänä. Pohjapatoa seuraa varsin erämainen, metsäinen ja kevyesti perattu koskiosuus. Paalulla 1+10
ympäristö muuttuu avoimeksi. Vasemman rannan läheisyydessä on laaja peltoalue ja oikea ranta‐alue on
asuttua pihapiiriä kosken alarajalle saakka.
Materiaalit ja ajoura: Kaikki Konttikoskessa tarvittava sora‐aines on kuljetettava muualta. Myös
keskisuurta ja poikastuotantoon soveltuvaa päänkokoista kiveä tarvitaan runsaasti etenkin ennen
välisuvantoa sekä suvannon jälkeisellä koskijaksolla.
Konttikosken oikean rannan läheisyyteen on tieyhteys koko kosken pituudelta. Ranta‐asutuksen vuoksi
kunnostuskohteen alaosan sopivin ajoura näyttäisi kulkevan peltoalueen kautta. Ranta‐alueen jyrkkyys ja
pihapiirit rajoittavat koneiden käyttöä vain muutamassa kohdin.
Luontoarvot: Konttikosken alueelta ei löydetty harvinaisia tai uhanalaisia kasveja eikä muitakaan
luontoarvoja. Tämän vuoksi alueen luontoarvoista ja niiden huomioon ottamisesta ei myöskään annettu
erityisiä suosituksia (liite 3).
51
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Konttikoski on hankealueen toiseksi pisin koski. Sen keskeisiä kunnostustavoitteita ovat
pohjapatoalueen läpikulun parantaminen sekä virtavesilajien tuottavien elinympäristöjen lisääminen ja
parantaminen sekä alueen kulttuuriarvojen huomioiminen.
(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 5+75 paalulle 0‐15.
(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti
koski jakaantuu neljään perusalueeseen: myllyalue (patosuvanto‐myllykoski), kaarrekoski
(kaarresuvanto‐myllysuvanto), metsäkoski (välisuvanto‐saunasuvanto) ja alakoski (sauna‐peltokaarre).
Myllypadon ja kylätien välisellä alueella (pl 1+90‐0+90) kunnostus tehdään kevyenä ja kylätiestä
alavirtaan voimallisemmin.
Pl 5+75–5+15: Myllysuvannon vallitsevia vedenkorkeuksia ei muuteta. Padon yläpuolelle sijoitetaan
muutama yksittäinen lohkare suoja‐ ja maisemakiviksi (kuvat 8 ja 55). Myllyn ranta‐aluetta vahvistetaan
ja roompoolikiveyksen joukkoon asennetaan muutama kookas luonnonkivi. Padolta välipeiliin (5+20)
ulottuva pääuoma pidetään koskimaisena, mutta varmistetaan vaelluskalojen sujuva nousureitti
pohjapadon ohi (kuva 58).
Pl 5+15─4+50: Tämä uomajakso on perattu kanavamaiseksi ja perkauskiviaines on käytetty osittain
rannalla olevien kala‐altaiden tukemiseen (kuvat 57 ja 58). Myllykosken jyrkimmän pudotuksen alle
(5+15) muotoillaan leveä ja syvähkö välipeili, jossa nousijat voivat levähtää ennen kuohukoskea.
Kanavamaisuutta hävitetään ja kiitovirtausta heikennettään rantalaajennoksilla (= vanhaa uoma‐aluetta)
ja pohjakynnystyksillä. Samalla virtaus saadaan mutkittelevaksi ja monimuotoisemmaksi. Rannalle
nostettu pienkiviaines käytetään poikastuotantoalueiden kerroskivikkoihin. Lisääntymisalueita
sorastetaan pääasiassa jakson puolivälistä alavirtaan. Alasuvanto jää levähdysalueeksi ja sen
ulkokaarretta suojataan virran kulutukselta (kuva 59). Suvannon pohjalle sijoitetaan muutama
vedenalaiskivi.
Pl 4+50─4+00: Kapea koskialue, jota väljennetään pääosin oikealta rannalta. Matalia ja syöpymäherkkiä
kohtia vahvistetaan (kuva 60). Harvahko lohkarekiveys. Uoman reuna‐alueille rakennetaan
poikaskivikkoa.
Pl 4+00─3+20: Erittäin monimuotoinen niva‐koskialue, jossa elinympäristöjä kaikille ikäryhmille. Tällä
hetkellä vesitys on tehoton, pohja tasamatalaa ja kiveykset hajallaan. Korkeat rantatörmät
mahdollistavat voimallisetkin kunnostustoimet. Vasen ranta ajokelvoton, mahdollinen ura talon (or)
pohjoispuolitse. Vesitys johdetaan koko vuoden pääuoman vasenta reunaa sekä oikean rannan
saunauoman kautta. Paalulla 3+25 (vr) tehostetaan vasemman rannan virtausta (kuva 61). Keskiuoman
virrankieltä hajotetaan kookkailla suojapaikkalohkareilla, jotka jatkavat virta‐aluetta suvantoon päin.
Hajallaan olevia pienkiviryhmiä kootaan sopiville paikoille särkkämäisiksi kerroskivikoiksi. Samalla
huuhdotaan kiviryhmien päälle kasvaneita turpeita pois. Paalulla 3+38 (or) aukaistaan perkausniemen
juureen läpikulkuväylä ja saman rannan pienuomat kunnostetaan poikastuotantoalueiksi.
Pl 3+20─2+25: Välisuvanto, jonka vasemmalla rannalla kesäasunto (kuva 62). Paalulla 2+95 on laituri ja
uimapaikka. Suvantoalueen kunnostustoimenpiteet kohdistetaan ainoastaan sen yläpäähän (kookkaita
yksittäisiä lohkareita) ja alapäähän (”saunapato”). Viimeksi mainittua on tarkoitus harventaa mutta
pidentää, jolloin nykyiset vedenkorkeudet pysyvät nykyisenkaltaisina (kuva 63).
52
Pl 2+25─1+25: Metsäinen, voimakkaasti perattu ja moniuomainen jokijakso. Sen rannat ovat varsin
matalat, joten voimakkaita lisäkiveyksiä ei voida tehdä. Lähirantoja voidaan käyttää lyhytaikaiseen
yliveden viivytykseen. Uomajakso soveltuu erinomaisesti vanhempien kalojen elinalueeksi. Rytmitetään
pikkusyvänteiden ja suojakivikoiden ketjuksi. Oikean rannan perkaussaarekkeiden takaa aukaistaan kaksi
kapeaa poikasuomaa. Ennen aukaisua tarvitaan ryteikön raivaamistoimia. Jakson loppuosassa tehdään
myös poikastuotantoaluetta ja virtauksen hidastusta.
Pl 1+25─0‐15: Metsäjakson jälkeen uoma tulee avoimeen ja asuttuun ympäristöön (kuvat 63─65).
Samalla se pudottaa koskimaisena useassa portaassa ja rauhoittuu alaosastaan hidasvirtaiseksi
peltomeanderiksi. Oikea ranta‐alue on pihapiiriä, kun taas peltoalue tulee uoman läheisyyteen
vasemmalla rannalla. Koneiden ja lisämateriaalin tuonti on myös helpointa täältä vasemman rannan
kautta. Saunarakennuksen kohdalle (1+12) on rakennettu kivipadotuksella uimapaikka ja se yli
kävelysilta, johon on kiinnitetty myös uimatikkaat (kuvat 9 ja 66). Kosken alaosassa, oikealla rannalla on
pihalammikko, joka ottaa vetensä ylävirrasta (0+50; kuva 69).
Kunnostuksessa vasemman rannan avoimet, kapeat saariuomat (1+20‐0+85) muutetaan hyvin
vesittyviksi poikaspuroiksi. Pääuoman puolella ”saunapato” luonnonmukaistetaan koskimaiseksi
kynnykseksi. Kynnysten kiviaineksessa käytetään myös kookkaampaa kiviainesta tasakokoisuuden
hävittämiseksi. 100 metrin uomaosuus kosken alaosassa rytmitetään pienten välipeilien ja
koskikynnysten sarjaksi, jota täydennetään rantakaistoille kunnostettavilla poikasten suojapaikka‐alueilla
(kuvat 67 ja 68). Jakson alaosassa kiveystä harvennetaan yksittäisiksi suojapaikkalohkareiksi (kuvat 69 ja
70).
(c) Erityistoimenpiteet
Myllysuvannon pohjapato (5+60) on koko uoman poikki rakennettu ponttikynnys, jossa ei ole vaelluksen
turvaavaa alivesiaukkoa (kuva 8). Tilanteen korjaamiseksi rakenteeseen tehdään kaksi 30 cm leveää
aukkoa, toinen pääuoman keskiosaan ja toinen oikean rannan sivu‐uoman keskelle (kuva 56). Aukkojen
tulee olla aina vesittyneitä ja niiden vesisyvyys pitäisi olla ainakin 20 cm. Aukkojen lähialueet ylä‐ ja
alavirtaan muotoillaan ja kivetään siten, että vaeltajat löytävät aukon helposti sekä pääsevät uimaan sen
ohitse liiaksi rasittumatta. Aukkojen lähialuetta muotoillaan myös niin, että aukkovaikutus kompensoituu
toisen kohdan lisäkiveyksellä.
Ns. saunapatojen luonnonmukaistaminen tehdään kolmella kohtaa (2+25, 1+05, 0+50; kuvat 63 ja 66).
Kivistä rakennetut, suoraviivaiset ja tasakorkuiset pohjapadot ovat sekä maisemallisesti torsoja että
ekologisesti kyseenalaisia. Nämä padot korvataan vaihtelevankokoisesta kiviaineksesta rakennetuilla
rakenteilla, jotka näyttävät ulospäin lyhyeltä koskipätkältä. Patoon tehdään alivesiä varten vähintään yksi
selvä nousuväylä.
Konttikosken yläjuoksulla on neljä kala‐allasta, joita ei ole käytetty vuosiin. Kolme altaista on
myllykosken oikealla ja yksi, suurempi allas kosken vasemmalla rannalla. Altaiden vesitys on hoidettu
pohjapadon yläpuolelta. Suuren altaan (vr) vesitysputki on viety ilmateitse uoman ylitse (kuva 58). Koska
kalankasvatus on loppunut, on syytä selvittää altaiden vesityksen vaikutus luonnonuoman alivesiaikaisiin
vesimääriin. Uoman yli rakennettu vesiputki on myös maisemallinen rasite.
Uoman ylitse on rakennettu kolme siltarakennetta (4+95, 1+12 ja 0+90). Keskimmäinen näistä on
hyväkuntoinen, kaksi muuta selvästi huonokuntoisempia. Mikäli näitä rakenteita ei enää käytetä, tulee
ne joko kunnostaa tai poistaa vaaraa‐aiheuttavina käytöstä.
Keskikosken oikealla rannalla oleva perkausniemeke katkaistaan juurestaan vedenvaihdon
parantamiseksi. Katkaisukohta vahvistetaan ja viimeistellään poikastuotantoa varten. Muita poikasuomia
53
kunnostetaan paalukohdilla 5+50‐5+30 (or), 2+10‐1+75 (or), 1+25‐1+05 (vr) ja 1+00‐0+80 (vr).
Huomattavampaa rantaryteikön poistoa tehdään paalualueella 2+25‐1+80 (or) ja 0+75‐0+00 (vr).
Äkillisten tulvatilanteiden torjunnassa tarvittaviin lyhytaikaisiin veden viivytyksiin soveltuvia ranta‐
alueita on esimerkiksi oikean rannan paalualueilla 2+00 sekä 0+30‐0+00.
8.6.2 Raiviokoski
Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat:
Kuva 2a Alueen yleiskartta
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 3 Luontoarvot
Liite 5b Hankealueen pituusleikkaus
Liite 21 Raiviokosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja
kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet
Liite 22 Raiviokosken poikkileikkaukset
Liite 23 Raiviokosken kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen kuvat 5 ja 71–84.
Sijainti, mitat ja kuvat: Konttikosken jälkeen Neulajoki laskee suvantoalueelle, tekee meanderimutkan
ja jatkaa hidasvirtaisena uomana Raiviokoskelle. Se on 420 m pitkä, 3‐11 m leveä
ja lähes 6 metriä pudottava (kaltevuus 1,4 %) uomajakso.
Ominaisuudet: Raivionkoski alkaa hidasvirtaisesta, syvähköstä suvannosta, jonka vasemmalla
rannalla on kapea heinikkovyöhyke ja sen takana pelto. Suvannon oikealla
rannalla on asuttu kiinteistöalue, jonka rantatörmälle on kaivettu kala‐allas ja
sen ylittävä maisemasilta (kuva 71). Kunnostusalue alkaa noin 30 metriä
alavirtaan tämän kiinteistön etelärajasta.
Kunnostettava uomajakso kaartaa pellon alakulmasta (noin 4+40) kaakkoon ja
jatkaa kaakkoon metsäisenä ja nivamaisena uomana. Vasemmalla puolen on
hakkuuaukea ja oikealla rannalla tiheä sekametsä. Rannat ovat melko matalat.
Paalulla 3+15 veden virtaus kasvaa, ranta‐alueet nousevat ylemmäksi ja uoma
kaartaa vasempaan. Uoman on myös perattu voimakkaasti molemmille rannoille
uomaa. Uoma putoaa sitten kapeana, kuohuvana koskena maantien kaarisillalle.
Uoman oikealle rannalle jää vanha kalankasvatuslammikko, jonka purkuputki
yhtyy koskeen vähän ennen siltaa.
Sillan alavirranpuolella uoma jatkaa mutkittelevana sahi‐suvanto‐vuorotteluna
runsaat 200 metriä ennen kuin muuttuu hidasvirtaiseksi suvannoksi. Uoman
oikea ranta on varsinkin tien jälkeen huomattavan jyrkkä ja vyöryvä,
myöhemmin pihapiirin avointa rantaa. Vasen ranta on laakeampaa ja metsäistä.
Paalulta 2+00 paalulle 1+60 kulkee vanha myllykanava (kuva 5). Myllystä on
54
jäljellä enää jäänteitä lohkokivisestä perustuksesta.
Materiaalit ja ajoura: Raiviokosken yläosassa tarvitaan vain vähän lisäkiveä, mutta kaikki sora on
kuljetettava muualta. Sillan jälkeisellä uomaosalla osa sorasta saadaan uomasta,
mutta lisäkiveä tarvitaan enemmän kuin yläjuoksulla.
Koskelle on hyvä perustieyhteys. Ylävirran ajoura olisi luontevinta vasemman
rannan aukon kautta. Sillan luona on parempi operoida kala‐altaan puolelta.
Alavirran yläosan ajoura voisi kulkea vanhan myllyuoman (vr) sivuitse, kun taas
toimialueen alaosaan päästään helpommin oikealta rannalta kiinteistön rajaa
myöten.
Luontoarvot: Raiviokosken alueelta ei löydetty harvinaisia tai uhanalaisia kasveja eikä
muitakaan luontoarvoja. Tämän vuoksi alueen luontoarvoista ja niiden
huomioon ottamisesta ei myöskään annettu erityisiä suosituksia (liite 3).
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Raivionkoskella ei ole vaellusesteongelmia. Kosken kunnostuksen perustavoitteena onkin
vesielinympäristöjen kaksinkertaistaminen ja niiden laadun parantaminen. Erityishuomiota kiinnitetään
myös sillan alavirranpuoleisen eroosiorinteen (or) vahvistamiseen.
(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 4+30 paalulle 0‐20.
(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti
koski jakaantuu kolmeen perusalueeseen: matalarantainen yläniva (4+30‐3+30), kivinen koskiuoma
(3+30‐1+90) ja sahi‐suvanto‐jakso (1+90‐0‐20). Ylimmän alueen kunnostus tehdään kevyempänä kuin
alemmilla virranosilla.
Pl 4+30–3+30: Toimenpidealueen yläpuolinen suvanto varsin matalarantainen, joten suvannon vallitsevia
vedenkorkeuksia ei muuteta. Kiveykset tehdään harvana, yksittäisinä pinta‐ ja vedenalaislohkareina
(kuvat 71 ja 72). Vakaat rantakoverot säilytetään. Uomaan kaatuneet runkopuut pätkitään ja sijoitetaan
kiviaineksen kanssa pohjalle. Rannalle nostetut kivet (ei maakivet) vedetään uomaan suojakiviksi.
Oikealla rannalla tiheikön raivausta. Jakson loppuun muotoillaan ympäristöään syvempi peilialue.
Pl 3+30‐2+35: Edellisen peilialueen jälkeen uoma kapenee ja muuttuu voimakkaasti peratuksi, syväksi ja
kapeaksi kuohukoskeksi, jossa eliöstön on vaikea löytää suotuisia asuinalueita. Myös kosken ohittaminen
vesieläimille on haasteellista. Jakson yläosasta on muotoiltavissa erinomainen poikasalue (3+30‐3+00;
kuva 73). Myös vasemman rannan koveroita hyödynnetään suojapaikkoina. Kyseisen välipeilin jälkeen
kunnostuksen painopiste on kosken ohitettavuudessa. Kapeaa ja syvää uomaa levennetään/korotetaan
sekä kynnystetään 4‐5 kynnys‐peili‐rakenteella (kuvat 74 ja 75). Kunnostettaessa on tärkeää varmistaa,
että kynnyksissä on selkeä alivesiaukko. Kosken rauhoittamisessa käytetään uoman molemmilla rannoilla
olevaa alkuperäistä pohja‐ainesta. Oikean rannan käytöstä sovitaan tarkemmin maanomistajan kanssa.
Sillan alusta jätetään varjoisaksi suojapaikaksi, jonka ylä‐ ja alavirranpuolelle rakennetaan kynnykset
veden nostamiseksi ja virtauksen rauhoittamiseksi. Myös sillan näkemäalue uomansuuntaan avataan.
Pl 2+35‐0+85: Sillan alapuolelle pieni kivikynnys, jolla pidetään sillanalustan vesitys riittävänä (kuva 76).
Tämän jälkeen monimuotoiseksi koskijaksoksi suvantomutkaan (‐1+80) saakka (kuva 77). Vasenta rantaa
vahvistetaan ja virtausta hajotetaan myös oikealle rannalle, johon syvennetään ja kivetään kapea
poikasuoma. Sen oikeaa reunaa vahvistetaan. Mutkasuvannon vesikorkeutta nostetaan ja kaarteen
55
oikeanrannan eroosio‐suojausta parannetaan (vrt. c‐kohdan vyörymäkohdan suojaus; kuva 79). Uomaväli
suvannosta paalulle 1+50 kunnostetaan rauhallisesti virtaavaksi poikastuotantoalueeksi, jossa
monimuotoinen kiveys‐ ja virtausvaihtelu (kuvat 78, 80 ja 81). Vanhan myllykanavan alapää jätetään
avoimeksi. Uomaosuus 1+50‐0+85 muotoillaan kookkaamman kalan elinalueeksi, josta löytyy syviä
peilikohtia ja voimakasvirtaisia, kapenevia kuohukohtia. Ulkokaarteisiin jätetään riittävä rantasuojaus.
Pl 0+85‐0‐20: Lammikkosuvannon (0+85) jälkeinen uomaosuus on aluksi hidasvirtaista koskea, joka
vaihtuu niva‐alueeksi ja lopuksi syvähköksi ja pehmeäpohjaiseksi suvannoksi (kuvat 82─84). Keskelle
lammikkosuvantoa muotoillaan kaksi monikerroksellista kivisaareketta, joilla vesi ohjaan molempia
rantoja myöten. Paalun 0+50 kohdille padottu uimapaikka säilytetään, mutta keinotekoista ”saunapatoa”
muutetaan luonnonmukaisemmaksi koskikavennukseksi. Alaosan sora‐hiekkapohjaisia alueita
täydennetään muutamilla yksittäisillä lohkareilla, joista osa jää uppokiviksi. Etenkin vasemman rannan
tuntumaan tuodaan päänkokoista kiviainesta poikasten suojapaikoiksi.
(c) Erityistoimenpiteet
Raiviokoskessa on kolme kalankasvatusallasta. Kaksi altaista sijaitsee maantien yläpuolella, kosken
oikealla rannalla (Pl 3+00‐2+50) ja yksi tien alavirranpuolella, oikean rannan pihapiirissä (Pl 1+20‐1+00).
Altaat on rakennettu kalankasvatusta varten 1980‐luvulla. Sillan yläpuolella olevassa altaan
poistokanavassa on myös pienturbiini. Viimeksi mainittua ei saatu koskaan toimimaan halutalla tavalla ja
kalankasvatustakin harjoitettiin vain lyhyen ajan. Altaiden omistajalla on suunnitelmissa muuttaa tien
yläpuolinen allasalue lähirantoineen eräänlaiseksi ”metsäpuistoksi”.
Omistajan kanssa suunnitellaan nyt ratkaisuista, joissa molempien tavoitteet voidaan riittävästi
huomioida. Kunnostajan kannalta tärkeää olisi saada mataloitettua altaan uomanpuoleista vallia niin,
että uomaa voitaisiin turvallisesti levittää vanhan uoman leveyteen ja käyttää muotoilussa myös uoman
pohjalta perattua kiviainesta. Toisaalta vesitysjärjestely pyritään ratkaisemaan niin, että alivesillä kaikki
vesi ohjautuu luonnonuomaan. Tällöin altaan poistoputki suljetaan veden pysyttämiseksi altaassa.
Altaiden omistajan yhteystiedot: Pasi Reunanen, Raiviokoskentie 365, 41 940 Vesanka.
Raiviokosken mylly on sijainnut kosken vasemmalla rannalla. Rakennuksen kivijalan jäänteitä löytyy
paalulta 1+70. Käyttövesi myllyyn ohjattiin joesta kanavalla (pl 2+05‐1+60). Kanavan yläpää on täytetty,
mutta alapää on vielä maastossa nähtävissä (kuva 5).
Tien alavirranpuoleinen jokikaarre on jyrkkä ja vyöryvä (or; 2+00‐1+70; kuva 79). Kyseinen rinnealue on
sortunut useaan kertaan ja osittain täyttänyt myös alla olevaa suvantoa. Tilanteen vakiinnuttamiseksi
alueella tulisi tehdä eroosiosuojaustoimenpiteitä. Rinteen juuriosa vahvistetaan ensin kookkaalla
lohkareaineksella. Ylemmät osat katetaan sitten geotekstiilillä ja pienikokoisemmalla kiviaineksella, jonka
päälle levitetään pohjamaata nurmetukselle. Rinteen yläosan törmällä kasvavat suuret kuuset ovat
rinteen pysyvyyden kannalta suuri riskitekijä. Ennen suojaustoimenpiteitä tulisikin harkita, puiden
latvaosien katkaisua. Suvannon vesipinnan nostolla (= vesipaineen kasvattamisella) voidaan myös jonkin
verran lisätä maamassojen paikallaan pysymistä.
8.6.3 Kinnarinkoski
Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat:
Kuva 2a Alueen yleiskartta
56
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 3 Luontoarvot
Liite 5b Hankealueen pituusleikkaus
Liite 24 Kinnarinkosken pintakartta, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
Liite 25 Kinnarinkosken poikkileikkaukset
Liite 26 Kinnarinkosken kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen valokuvat 10 ja 85–88.
Sijainti, mitat ja kuvat: Vajaa 400 m Raiviokosken jälkeen Vispilänjoki kapenee Kinnarinkoskeksi. Se on
170 m pitkä, 4‐13 m leveä ja 2,2 m pudottava (kaltevuus 1,3 %) virtavesijakso.
Ominaisuudet: Kinnarin peltosuvannossa Vispilänjoki virtaa hidasvirtaisena suvantona.
Suvantoon laskee molemmilta puolin kuivatusoja. Suvantoa reunustaa
heinittynyt ja osin pajukkoinen rantaterassi. Vasemmalla rannalla sijaitseva
luonnonsuojelualue alkaa paalulta 1+30. Varsinainen koskijakso alkaa noin
paalulta 1+55, jossa uoma kaartaa loivasti ja virtaus kiihtyy. Oikealla rannalla on
useita vakaita koveroita. Paalun 1+20 jälkeen uoma muuttuu kivikkoisemmaksi,
paikoin kuohuvaksi. Suvantomutkassa 0+90 uoma kaartaa voimakkaasti oikealle
ja laskee tasakapeana ja vähäkivisenä alasuvantoon (0+00). Loppusuoran
puolivälissä (0+50) pääuomaan laskee vasemmalta puro.
Kinnarinkosken rannat ovat kauttaaltaan kohtalaisen matalat, mikä on otettava
huomioon kiveyksen voimakkuudessa.
Materiaalit ja ajoura: Kaikki Kinnarinkosken kunnostuksessa tarvittava sora‐aines on kuljetettava
kosken ulkopuolelta. Lisäkiveä tarvitaan etenkin kosken yläosassa sekä
loppusuoralla.
Materiaalikuljetukset ja koneajot on luontevinta tehdä vasemmalla rannalla
kulkevalta tieuralta, joka kulkee lähimmillään noin 30 m päässä uomasta. Kosken
yläosaan päästänee peltoalueen ja alaosaan puronvartta myöten.
Luontoarvot: Kinnarinkoskessa on kohtalaisen runsas kirjojokikorennon esiintymä, jonka
elinolosuhteet tulisi turvata. Myös koskikara käyttää aluetta muutonaikaisena
levähdyspaikkana.
Ojalan luonnonsuojelualueella (YSA207508) on sen luonnontilan muuttamista
rajoittavia rauhoitusmääräyksiä, jotka on otettava huomioon kunnostuksessa ja
koneiden siirtoreittiä suunniteltaessa. Luonnonsuojelualueella on todettu myös
liito‐oravaesiintymä.
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Kinnarinkosken ainoa perustavoitteista poikkeava asia on sivupuron (0+50) rumpurakenteen
muuttaminen nousukelpoiseksi.
57
(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 1+80 paalulle 0‐20.
(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti
koski jakaantuu kolmeen perusalueeseen: hidasvirtaiseen yläjuoksuun (1+80‐1+30), kiviseen ja
koskimaiseen keskikoskeen (1+30‐0+90) sekä nivamaiseen, suoraan alakoskeen (0+90‐0‐20).
Pl 1+80–1+30: Matalarantaisuutensa vuoksi kiveykset tällä jaksolla tehdään yksittäisillä suojalohkareilla
ja niin harvana, etteivät vallitsevat vedenkorkeudet muutu (kuva 85). Kosken niska sijoitetaan paalulle
1+55, jonka jälkeen kiveystä tihennetään ja suora virtaus hajotetaan. Vakaat rantakoverot jätetään
paikoilleen. Perkausvallin levityksellä saadaan liiaksi puristunutta virtausta rauhoitettua.
1+30─0+70: Tällä alueella jarrutetaan ylisuurta päävirtausta kivisärkillä ja keskivirran lohkareilla, jolloin
rantavirtaukset voimistuvat (kuvat 86─89). Samalla ranta‐alueilla syntyy laadukkaita
poikastuotantoalueita. Mutkan alueelle jätetään myös selvät peilialueet.
0+70─0‐20: Tasaleveä ”lentokenttäpohja” on suvantoa edeltävää kiviryhmää (0+00) lukuun ottamatta
huomattavan yksitoikkoinen (kuva 90). Tämän vuoksi tätä uomaosaa rytmitetään kolmella
suvantoaltaalla sekä pienemmillä levähdysalueilla. Keskivirtaan sijoitettavilla yksittäislohkareilla ja
kerrossärkillä hidastetaan virtausta ja käännetään uusille ranta‐alueelle rakennettaville
poikastuotantoalueille. Paalukohdalle 0+12 tehdään kivikuristusta, jolla saadaan virtausta uudelleen
kiihdytettyä. Alaosan (0+00‐>) sahimaisuutta ja poikkikiveystä hajotetaan pidemmälle matkalle
suvannon suuntaa, samalla kun hajotetaan keskiuoman virtausta ranta‐alueille. Kiveys päättyy harvaan
lohkarekiveykseen.
(c) Erityistoimenpiteet
Paalualueet 1+80 (vr), 0+75 (or) sekä alasuvanto (vr, or) soveltuvat ylivesien lyhytaikaiseen
tulvittamiseen ja haitta‐ainesten laskeuttamiseen.
Kinnarintie ylittää Kitusenpuron paalulla 0+50. Puro laskee kirkasvetiseltä lähteikköalueelta ja yhtyy
pääuomaan paalulla 0+50 (vr; kuva). Puron alaosa sopii erinomaisesti pienten poikasten elinalueeksi.
Mikäli poikastuotantoaluetta halutaan laajentaa ylävirtaan, se edellyttää ylitysrakenteen vaihtamista
kaarirumpuun tai putkisiltaa, joka upotetaan riittävän syvälle (kuva 10). Nykytilannetta voidaan osittain
parantaa myös rummun alavirran puolista uomaa kynnystämällä niin, että alavesi saadaan rummun
alareunan yläpuolelle.
Alasuvanto (vr & or; 0+00‐>) on kasvanut molemmilta rannoiltaan umpeen. Umpeenkasvun
hallitsemiseksi molempien rantojen liettymäalueita perataan ja niille johdetaan tehostetusti virtausta.
Viimeksi mainittu toteutetaan alakosken kiveyksellä, jolla ohjataan vettä keskivirrasta ranta‐alueille.
8.6.4 Tammikoski
Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat:
Kuva 2a Alueen yleiskartta
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 3 Luontoarvot
Liite 5b Hankealueen pituusleikkaus
58
Liite 27 Tammikosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja
kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet
Liite 28 Tammikosken poikkileikkaukset
Liite 29 Tammikosken kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen kuvat 91–104.
Sijainti, mitat ja kuvat: Tammikoski on 430 m pitkä, 3‐14 m leveä ja lähes 6 metriä pudottava (kaltevuus
1,4 %) uomajakso.
Ominaisuudet: Kinnarinkosken jälkeen Vispilänjoki virtaa hidasvirtaisena suvantona luoteesta
kaakkoon. Noin 350 m päässä uoma kuristuu uudelleen koskijaksoksi, joka alkaa
mietona peltonivana, voimistuu tämän jälkeen mutkittelevaksi ja voimakkaasti
peratuksi koskijaksoksi. Keskikosken vasemmalla rannalla on ollut vesilaitos,
myöhemmin myös suksitehdas. Paikalla on edelleen rakenteiden kivijalkoja,
rakennusten osia sekä toimintaan liittyvää ruostunutta rautaromua. Sillan
jälkeen uoma virtaa peltoalueella, jossa vesi on uurtanut uomaa syvälle.
Rantatörmät ovat paikoin pystysuorat ja romahtaneet.
Yläosan ranta‐alueet eivät ole erityisen herkkiä tulvimiselle. Kosken
alijäähtyminen ja sen aiheuttama hyytäminen kuitenkin jonkun verran lisää
tulvaherkkyyttä.
Materiaalit ja ajoura: Sillan ylävirran puoleisilla osuuksilla perkauskiveä on kohtalaisesti, alavirran
peltorannoilla vähemmän. Suurin lisämateriaalitarve on keskikoskessa (3+25‐
2+40), jossa kiveä tarvitaan huomattavasti sekä suojaukseen, pohjakynnyksiin
että suojapaikkojen rakentamiseen. Toimenpidealueen alaosaa lukuun
ottamatta kaikki sora‐aines on kuljetettava muualta.
Luontevimmat ajourat löytyvät uoman itärannalta (= vasen ranta), jossa pellot
ulottuvat monin paikoin rannan läheisyyteen. Haasteellisinta on kuljettaa
lisämateriaali keskikoskelle, jonne pyritään vanhaa myllyuraa myöden.
Luontoarvot: Tammikosken luontoinventoinneissa on löydetty kohtalaisen runsas
kirjojokikorentoesiintymä, jonka elinolosuhteet tulisi turvata. Vesimittarin osalta
korostetaan kunnostuksen logistista suunnittelua sekä lajille ominaisten
rikkonaisten ja hidasvirtaisten alueiden säästämistä. Liito‐oravaesiintymän
tukemiseksi suositellaan kolopuiden säästämistä ja lehtipuutiheikköjen läpi
tehtävien ajourien määrän minimoimista.
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Tammikoski on keskipitkä ja ympäristöltään varsin vaihteleva virtavesialue. Yläosan ”saunapatoa”
lukuun ottamatta uomassa ei ole ihmisen rakentamia vaellusesteitä tai –hidasteita. Keskikosken
jyrkkyys ja veden keskittyminen ovat kuitenkin tekijöitä, jotka edellyttävät moniportaista kynnystystä
alivesiaukkoineen. Kosken alaosassa tarvitaan jyrkkien peltorantojen mittavampaa eroosiosuojausta.
Muutoin toimet ovat kunnostuksellisia perustoimenpiteitä.
59
(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 4+35 paalulle 0‐20.
(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti
koski jakaantuu neljään perusalueeseen: hidasvirtaiseen ylänivaan (4+35‐3+40), putousmaiseen ja
kuohuvaan keskikoskeen (1+90‐2+50, kanavamaiseksi perattuun koskijaksoon (2+50‐0+60) ja syvähköön
erosoituneeseen alanivaan (0+60‐0‐20). Näistä perusalueista kaksi keskimmäistä ovat selvästi muita
vaativammat.
Pl 4+35–3+40: Toimenpidealueen yläpuolinen suvanto on varsin matalarantainen, joten suvannon
vallitsevia vedenkorkeuksia ei muuteta. Kiveykset tehdään harvana, yksittäisinä pinta‐ ja
vedenalaislohkareina. Perkaussaren (4+00‐3+85) ympärille ja etenkin saaren oikealle puolelle
kunnostetaan poikastuotantoalue (kuva 92). Viimeksi mainittu tarvitsee myös tehostettua virranohjausta
pääuomasta. Vakaat rantakoverot säilytetään. Uomaan kaatuneet runkopuut pätkitään ja sijoitetaan
kiviaineksen kanssa pohjalle. Rannalle nostetut kivet (ei maakivet) vedetään uomaan suojakiviksi.
Oikealla rannalla on tiheikön raivausta. Jakson loppuun muotoillaan ympäristöään syvempi peilialue.
Pl 3+40‐2+50: Hieno, S‐muotoinen koskialue, joka sijaitsee metsän suojassa. Koskessa on useita äkillisiä
pudotuksia, joissa ei ole selvää nousuväylää (kuvat 93─96). Kohteen ensisijainen kunnostustehtävä on
kynnystää uomaa luonteviin nousujaksoihin ja lepoaltaisiin. Kynnyksiin tehdään selvät ja kestävät
alivesiaukot. Vasempaan rantaan keskittynyttä päävirtausta hajotetaan kuivissa ja matalissa kohdissa
vastakkaiselle rannalle (kuva 95). Saman rannan poikastuotanto‐olosuhteita parannetaan myös
suojarakenteiden ja rantavarjostuksen osalta. Nousun kannalta on tärkeää, että kosken alla on riittävän
suojaisa lepoallas, jossa kalat voivat kerätä voimiaan ennen voimakkainta ponnistusta.
Pl 2+50‐0+60: Jakson yläosa maantiesiltaan saakka on hyvin kanavamainen: suora, kapea, suojaton ja
nopeasti virtaava. Jakson oikea ranta on esteettisesti kaunis ja hyvin hoidettu. Sen sijaan vasen ranta on
risukkoisempi ja pääosa perkausmateriaaalista on läjitetty tälle puolelle (kuva 98). Kunnostuksessa
palautetaan joen mutkitteleva virtaus avaamalla uomaan lahdekkeita ja ohjaamalla kiveyksellä virtaus
kulkemaan näiden lahdekkeitten kautta. Suoraa kiitovirtausta rikotaan ja ohjataan sijoittamalla
keskiuomaan virtausta jakavia kivisärkkiä tai kookkaita yksittäiskiviä. Pienpoikasalueet rakennetaan
pääasiassa rannan tuntumaan. Ennen siltaa (1+85) kiveystä harvennetaan ja kiveämisessä käytetään
lähinnä yksittäislohkareita. Sillan alusta jätetään varjoisaksi leposyvänteeksi (kuva 99). Siltasuvannon
jälkeinen koskialue muutetaan koskialueeksi, jossa on kaksi, monikerroksellista ja aina vesittynyttä
uomasärkkää. Ranta‐alueiden vedenvaihtoa parannetaan perkauskivikasoja hajottamalla.
Pl 0+60‐0‐20: Kosken loppuosa kulkee savikkoisessa, eroosioherkässä peltomiljöössä (kuvat 100─104).
Jakson koski‐jaksotuksessa noudatetaan uoman luontaista rytmiä. Peilialueiden virtausta hidastetaan ja
niiden pohjalle sijoitetaan vedenalaista suojakivikkoa. Peilien väliset lyhyet koskijaksot kivetään
koskimaisiksi kaikille ikäryhmille.
Jakson loppuosassa uoma syvenee ja muuttuu hidasvirtaiseksi. Tämä alue kunnostetaan kookkaiden
kalojen tarpeisiin (kuva 104). Kunnostusratkaisuna ovat ensisijaisesti kookkaat yksittäiskivet.
(c) Erityistoimenpiteet
Mittavampia eroosiosuojaustoimenpiteitä tarvitaan paalukohdilla 3+00‐2+85 (or), 2+95‐2+65 (vr), 0+85‐
0+60 (vr) ja 0+05‐0‐15 (or). Köngäsalueen vasemman rannan niemen läpi on luultavasti jossain vaiheessa
johdettu vesilaitosvesiä (kuva 96). Jossain vaiheessa tuo yhteys on katkaistu täytemaalla. Siitä huolimatta
penkereen lävitse tulee suotovesiä, jotka kasvattavat eroosioriskiä. Tämän kohdan vahvistamisessa
tarvitaan luultavasti geotekstiiliä ja lisämaata. Alaosan vahvistuspaikkojen kiveykset tehdään siten, että
ne ovat samalla vesieläinten suojapaikkoina.
60
Huomattavampaa rantaryteikön käsittelyä tehdään paalualueella 4+30‐3+50 (or) ja 2+20‐1+65 (vr).
8.6.5 Maksingankoski
Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat:
Kuva 2b Alueen yleiskartta
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 3 Luontoarvot
Liite 5b Hankealueen pituusleikkaus
Liite 30 Maksingankosken pintakartta, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
Liite 31 Maksingankosken poikkileikkaukset
Liite 32 Maksingankosken kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen valokuvat 105–112.
Sijainti, mitat ja kuvat: Maksingankoski on 280 m pitkä, 3‐8m leveä ja 1,0 m pudottava (kaltevuus 0,3 %)
virtavesijakso.
Ominaisuudet: Tammikosken jälkeinen jokialue on alavaa, perattua viljelysaluetta. Joen varressa
ollut Keski‐Maksinka‐järvi on kuivattu miltei kokonaan. Uomaan laskee myös
oikealta rannalta huomattava määrä ojia. Noin 900 metriä pitkän välisuvannon
jälkeen, paikallistien sillan kohdalla, Vispilänjoki kapenee ja sen lähirannat
muuttuvat viettävämmiksi.
Maksingankoskea on perattu voimakkaimmin kaikista reitin koskista. Perkausten
vuoksi nykyinen uoma on aiempaa jyrkkärantaisempi, syvempi ja kapeampi.
Perkausmassoja on nostettu molemmille puolille uomaa, mutta erityisesti sen
vasemmalle rannalle ja rantaveteen. Se on nykyisin reitin aneemisin ja
loivaviettoisin koskijakso.
Kunnostettava virtavesialue alkaa niskalla olevan sillan kohdalta ja jatkuu varsin
suoraviivaisesti koillisesta lounaaseen. Paalulla 0+85 uoma kaartaa vasempaan,
kohden etelää laskien lopuksi pieneen jokisuvantoon. Sen oikealla rannalla on
vakituisesti asuttu kiinteistö, jonka pihapiirissä on pieni maisemalammikko. Noin
250 m edellä mainitun jokisuvannon jälkeen Vispilänjoki päättyy ja yhtyy
alapuoliseen Kuusjärveen.
Koska Maksingankoski on kaivettu varsin syvään ja rannat ovat korkealla,
tulvaherkkyys on vähäinen. Tulvakysymykset huomioidaan erityisemmin kosken
alaosassa sekä joissakin vasemman rannan perkausvallien loivennuksissa.
Molempien rantojen risukkoisuus on huomattava.
61
Materiaalit ja ajoura: Kaikki Maksingankosken kunnostuksessa tarvittava sora‐aines on kuljetettava
kosken ulkopuolelta. Lisäkivitarve on vähäinen ja koskee lähinnä kookkaita,
yksittäisiä lohkareita.
Materiaalikuljetukset ja koneajot on luontevinta tehdä vasemman rannan kautta
(kuva 108). Ilmeisesti uomaperkauksien aikainen ura on kulkenut kyseisellä
puolella. Tällä rannalla kasvava puusto koostuu pääasiassa perkausvallilla
kasvavasta lepästä.
Luontoarvot: Maksingankosken alueelta ei löydetty harvinaisia tai uhanalaisia kasveja.
Luontoselvityksessä (liite 3) suositeltiin alaosan valtapuiden jättämistä
paikoilleen.
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Maksingankoskessa ei ole vaellusesteitä. Kunnostuksen päätavoite on voimakkaasti peratun
kanavauoman muuttaminen oleellisesti nykyistä monipuolisemmaksi lisääntymis‐ ja
poikastuotantoalueeksi.
(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 2+75 paalulle 0‐10.
(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti
koski on lähes yksi yhtenäinen, monotoninen virtavesijakso, jossa ei ole selvää koski‐suvanto‐rytmitystä.
Pl 2+75–2+35: Sillan yläpuolella ensisijaista pajutiheikköjen poistaminen. Rannan mataluuden vuoksi
niskakiveys tehdään harvana niskakiveyksenä. Silta ei kavenna ja sen molemmilla rantakaistoilla on
kuivapolut. Sillan jälkeinen uoma kunnostetaan loivaksi ja harvakiviseksi koskeksi (kuva 105 ja 106).
Pl 2+35‐0+10: Tämä erittäin monotoninen uoma‐alue rytmitetään kolmella suvanto/peilialueella (2+35‐
2+15, 1+50‐1+25, 0+95‐0+50; kuvat 107─110). Muu uomaosuus muutetaan virtausolosuhteiden mukaan
vaihtelevaksi niva‐ ja koskialueeksi. Tasaisen syväksi perattuun uomaan pyritään saamaan myös
syvyysvaihtelua yksittäisillä lohkareilla sekä kerroskivisaarekkeilla.
Pl 0+10‐0‐10: Suvannon ylävirranpuoleiseen päähän (0+00‐0‐10) kivetään keskiveden pinnantasoon
ulottuva kivisärkkä, joka pakottaa virtausta molempien rantojen suuntaan (kuvat 111 ja 112).
Särkkäkohdan alavirranpuolelle sijoitetaan muutama kookas lohkare antamaan suvantoon elävyyttä ja
asentopaikkoja.
(c) Erityistoimenpiteet
Sillan ylävirranpuoleisia betoniperustuksia suojataan ja tuetaan eroosiolta (vr,or: 2+75‐2+70).
Suojamateriaali toimii myös kuivapolkuna ja monikerroksisena suojakiveyksenä.
Kanavamaiseksi perkausmassoilla kavennettua uomaa levitetään toisin paikoin alkuperäisen uoman
levyisiksi lahdekkeiksi. Toisissa kohdin virtausta voidaan kiihdyttää puolestaan niemekkeiksi muotoilluilla
kavennuksilla, joiden yli vesi virtaa keskivesitilanteessa. Samalla suora kiitovirtaus saadaan muutettua
luonnollisesti mutkittelevaksi virtaukseksi.
Tällaisilla hyvin yksitoikkoisiksi muutetuilla uomanosilla otetaan myös maisemaseikat normaalia
enemmän huomioon. Haluttu muutos saadaan aikaan esimerkiksi edellä mainituilla levityksillä ja
kavennuksilla, rantalohkareiden käytöllä sekä perkausvallirannan (vr) paikoittaisella muotoilulla.
62
8.7 Saukkolanjoki (Myllyjoki)
Saukkolanjoki purkautuu Kuusjärven (100,3 m mpy) kaakkoiskulmasta ja virtaa pohjois‐etelä –suunnassa
Muuratjärven Saukkolanlahteen. Joen kokonaispituus on noin 1650 metriä ja se jakaantuu kahteen
koskijaksoon (Ylä‐ ja Ala‐Saukkolankoski) sekä muutamaan niva‐ ja suvantoalueeseen. Joen yläosa on
harvaan asuttua kulttuuriympäristöä, mutta alaosa alavaa kosteikkoaluetta.
Saukkolanjokea on ihmisen toimesta muutettu monin tavoin. Virallinen uittoväylä ulottui Päijänteestä
Kuusjärveen ja joen vesivoimaa käytettiin useammassa vesilaitoksessa. Uiton lisäksi jokiuomaa on
yläosastaan perattu ja padottu pohjapadolla. Jokiuoman yli kulkee yksi yleinen‐ ja yksi paikallistie. Joen
keski‐ ja yläosa on harvaan asuttua.
8.7.1 Ylä‐Saukkolankoski
Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat:
Kuva 2b Alueen yleiskartta
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
Liite 3 Luontoarvot
Liite 5b Hankealueen pituusleikkaus
Liite 33 Ylä‐Saukkolanjoen pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja
kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet
Liite 34 Ylä‐Saukkolankosken poikkileikkaukset
Liite 35 Ylä‐Saukkolankosken kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen kuvat 113–122.
Sijainti, mitat ja kuvat: Ylä‐Saukkolankoskeksi luetaan tässä virtavesialue, joka ulottuu Kuusjärven
luusuasta Keskimyllynkosken alapuoliseen suvantoon. Näin laskien uomajakson
pituudeksi saadaan 500 m, leveydeksi 5‐30 m leveä ja putouskorkeudeksi 6,7 m
(kaltevuus 1,3 %). Tähän uomajaksoon kuuluu kaksi koskea ja yksi suvantoalue.
Ominaisuudet: Ylä‐Saukkolankoskea voidaan luonnehtia puolikulttuurialueeksi. Asutus tulee
uoman viereen yläosan vasemmalla ja alaosan oikealla rannalla. Uomaa on
kauttaaltaan perattu uoman molemmille rannoille ja osittain myös rantaveteen.
Uoman yli kulkee yksi sähkölinja sekä yksityistie. Viimeksi mainitun
ylitysrakenteena on kaksi putkisiltaa, jotka pudottavat alapäästään vähäisen.
Vanhat uittorakenteet ja ylämylly on purettu, mutta keskimyllystä on vielä
jäljellä lohkokivinen perustus (kuva 6). Vanhan uitto/myllypadon paikalla on
nykyisin täydellisesti uoman sulkeva betoninen ylisyöksypato (kuva 14). Sillä
pidetään myös yläpuolisen Kuusjärven vedenkorkeudet halutulla tasolla.
Asumattomat ranta‐alueet ovat etenkin perkauspaikoiltaan pensoittuneet (kuva
116). Perkausten ja padotuksen vuoksi yläosan virtavesialueet ovat muuttuneet
erittäin heikkotuottoisiksi kanavauomiksi. Samalla monet ranta‐alueet ovat
kuivuneet tai allikoituneet. Keskisuvannon matalat ranta‐alueet ovat laajalti
63
tiheän sarakasvuston peittämänä. Tulva‐alttius on rannan mataluuden vuoksi
paikoin kohtalainen.
Materiaalit ja ajoura: Kaikki sora on tuotava muualta, mutta paikalla oleva kivimateriaali kattaa noin
80 % tarpeesta. Kunnostusalueille on hyvät tai kohtalaiset yhteydet ja ajourat.
Luontoarvot: Ylä‐Saukkolankosken alueelta ei löydetty harvinaisia tai uhanalaisia kasveja tai
muita luontoarvoja, jotka pitäisi erityisellä tavalla ottaa kunnostuksessa
huomioon.
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Ylä‐Saukkolankosken tärkein kunnostustavoite on avata vaellusyhteys Muuratjärvestä Kuusjärveen sekä
muuttaa nykyisen pohjapadon paikka Kuusjärven luusuaan (laaditaan erillinen suunnitelma). Tämä ja
esitetyt kunnostustoimet kaksinkertaistaisivat virtavesilajiston elinympäristöjen määrän ja
parantaisivat niiden laatua.
(a) Toimenpidealue: Pl 4+70 – pl 0‐10.
(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti
koski jakaantuu kolmeen perusalueeseen: Kuusjärven luusua‐alueeseen (4+70‐4+10), saunakoskeen ja sitä
seuraavaan suvantoalueeseen (4+10─1+60) ja kuohuvaan ja pado uun koskijaksoon (1+60─010).
Pl 4+70–4+10: Koska tämä uoma‐alue on kaavailtu uudeksi pohjapatoalueeksi, yksityiskohtaisia
toimenpideratkaisuja ei voida vielä esittää. Siitä huolimatta niska‐alueelle ja koskisaaren alavirran
puolelle sijoitetaan useita kookkaita suoja‐ ja maisemalohkareita. Koskisaaren (kuva 11) oikeanpuoleinen
väylä muutetaan poikastuotantoalueeksi. Tavoite edellyttää virtauksen tehostamista, sorastusta ja
etenkin pienemmän kiviaineksen paikalle tuontia.
Pl 3+90─3+05: Tämän ns. Saunakosken keskeinen toimenpide on aukaista uomaa alkuperäiseen
leveyteensä, koska perkausten ja vesiläjitysten aiheuttama kaventuma padottaa vedet ajoittain saunan
kivijalan yläosaan saakka. Väljentyneelle alueelle kivetään muutama hyvin vesittyvä poikaskivialue ja
yksittäisiä lohkareita suvantojen puoleisiin päihin.
Pl 3+05─2+45: Välisuvantoon tuodaan muutama vedenalaislohkare, muutoin merkittävämmät toimet
aloitetaan noin paalulta 2+80. Tämän alueen perustoimenpiteenä on poikastuotantouoman
rakentaminen (or: 2+75─2+55) ja tehoste u vesi äminen. Myös oikean rannan perkauskivivallin levitys
ja rantapensaikkojen poisto (ks. erityistoimenpiteet) antavat mahdollisuuden yläosan merkittävimmän
poikastuotantoalueen luomiseen. Tällä alueella tarvitaan runsaasti lisää poikastuotantoon soveltuvaa
kivimateriaalia.
Pl 1+90─0+80 (yksityis e): Yläsuvanto jätetään helle‐ ja jääajankohtien lepoaltaaksi. Nykyisen
pohjapadon poiston jälkeen suvannon loppupää muuttuu virtavesialueeksi. Sen keskiväylälle sijoitetaan
kookkaampia virekiviä ja ranta‐alueille kapeita poikastuotantokaistoja. Nykyinen pohjapato on
perustettu kallioon ja se on täydellinen vaelluseste (kuvat 13 ja 14). Pato tullaan poistamaan, mutta
poistosuunnitelma liitetään uuden, Kuusjärven luusuaan sijoitettavan pohjapadon suunnitelmaan.
Putkisillan ja pohjapadon välinen kallioinen uomaosa (kuvat 13 ja 118) kunnostetaan monipuoliseksi ja
eri‐ikäisille yksilöille sopivaksi virta‐alueeksi. Kunnostuksessa kiinnitetään erityishuomio selkeän ja
alivesilläkin hyvin toimivan nousuväylän kunnostamiseen.
64
Pl 0+80─0‐10: Tässä kohden tarkasteltava jokialue pudottaa voimakkaimmin ja siinä on myös useita
kalliopintoja (kuvat 5, 119, 120, 121 ja 122). Kosken yläosassa painopiste on selväpiirteisen ja helposti
edettävän vaellusväylän kunnostamisessa. Oikean rannan rakennusten tulvariskien vähentämiseksi
virtauspainetta pyritään suuntaamaan nykyistä enemmän uoman vasemman rannan suuntaan.
Poikastuotantoalueita kunnostetaan hidasvirtaisille ja riittävän syville ranta‐alueille. Silokallioalueet
jätetään kiveämättä. Huomattava poikastuotantoaluelisä saadaan kunnostettua kosken alaosaan, sen
vasemman‐ ja oikeanpuoleiseen haaraan (kuva 122). Pääosa virtaamasta suuntautuu nykyisin
voimakkaana kiitovirtauksena keskiuoman läpi. Tätä virtausta hajotetaan avaamalla sivuväylien
suualueita, kiveämällä keskiuomaa kookkaiden yksilöiden väyläksi ja ohjaamalla keskiuoman virtaamaa
näihin sivu‐uomiin.
(c) Erikoistoimenpiteistä merkittävin on uuden pohjapadon rakentaminen Kuusjärven luusuaan (kuvat 11
ja 113). Padon lupahakemus ja rakennesuunnitelma eivät sisälly tähän kunnostussuunnitelmaan. Pato tulisi
rakentaa kosken niskaa muistuttavana pohjapatona, jossa on kaksi alivesiaukkoa – toinen pääuoman ja
toinen poikasuoman puolella. Ihanteellisin ratkaisu olisi sellainen, jossa tämän kunnostushankkeen ja
uuden pohjapadon rakentaminen voitaisiin toteuttaa samanaikaisesti.
Perkausten ja ojitusten myötä muutamiin uomakohtiin on kertynyt sedimenttikasaumia (3+85─3+65 (or);
2+65─2+50 (or); 0+15─0‐05 (vr) ja 0+10─0‐10 (or)), jotka tullaan perkaamaan ja muuttamaan
luonnonmukaisempaan tilaan. Yksi keskeinen pyrkimys on palauttaa virtaamaa niille alueille, jotka olivat
alun perinkin paremmin vesittyneitä. Alimman uomakohdan (kuva 122) osalta on välttämätöntä, ettei
virtaamaa hajoteta liian laajalle alueelle. Alevesikausien vuoksi etenkin oikean rannan uoma tehdään
kapeana ja syvänä. Onnistuneella vesijaolla kyetään hillitsemään myös alasuvannon umpeenkasvua.
Aiemmissa uomaperkauksissa pohjakiviä on läjitetty myös vesialueelle (or: 3+60─3+15; kuvat 114 ja 115;
vr: 2+70─2+50; kuva 116). Näiden kapeikkokoh en liiallista padotusta ja virtausnopeuden kiihtymistä
heikennetään leventämällä uomaleveyttä kiveystä harventamalla. Kiviaines käytetään kapeikkojen
ulkopuolisilla uomaosuuksilla.
Matalan rannan ja rakennusten läheisyyden vuoksi tehdään suojaavia eroosiotoimenpiteitä saunan
edustalla (vr: 3+40; kuva 114) ja Keskimyllyn rannassa (or:0+45).
Huomattavimmat rantapusikoiden käsittelytoimet tehdään paalualueilla 3+85─3+20 (or), 2+75─2+50 (vr,
kuva 116), 1+40 (or) ja koskisaari (0+05, kuva 122).
Aiemmin käytössä olleet uimapaikat (vr: 3+50; or: 1+40) säilytetään ja niiden mahdollisesta muuttamisesta
sovitaan rannanomistajan kanssa (kuvat 114 ja 117).
Kuusimäen yksityistien kaksoisputkisilta (0+80, kuvat 12 ja 120) ovat alivesillä pudottavia, maisemallisesti
torsoja eikä niiden läpi ole ns. kuivapolkua. Edellisen vuoksi kyseiset ylitysrakenteet tulisikin
tulevaisuudessa pyrkiä korvaamaan elementtisillalla. Mikäli putkisiltoja ei korvata sillalla, tulisi valita
halkaisijaltaan yksi, suurikokoinen putkisilta, jonka pohja katetaan kauttaaltaan luonnonkiviaineksella.
Mainittu toimenpide ei kuitenkaan sisälly tähän kunnostussuunnitelmaan.
8.7.2 Ala‐Saukkolankoski
Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat:
Kuva 2b Alueen yleiskartta
Liite 1 Kiinteistöaluekartta
65
Liite 3 Luontoarvot (3a ja 3b)
Liite 5b Hankealueen pituusleikkaus
Liite 36 Ala‐Saukkolanjoen pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja
kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet
Liite 37 Ala‐Saukkolankosken poikkileikkaukset
Liite 38 Ala‐Saukkolankosken kunnostustoimenpiteet
Kohdealueen kuvat 123–134.
Sijainti, mitat ja kuvat: Ala‐Saukkolankoskeksi luetaan tässä virtavesialue, joka ulottuu Tikkala‐Keljo‐
maantien ylävirran pohjakynnykseltä kunnan rajalle. Tämän uomajakson pituus
on 450 m, leveys 5‐23 m leveä ja putouskorkeus 3,3 m (kaltevuus 0,7 %). Tähän
uomajaksoon kuuluu useita lyhyitä pikkukoskia, niiden välisiä suvantopätkiä sekä
sivu‐uomia.
Ominaisuudet: Ilman uomaa ylittävää maantietä ja yksittäistä ranta‐asunto (oikea ranta) Ala‐
Saukkolankoskea voisi luonnehtia erämaiseksi virtavesialueeksi. Sillan jälkeisen
koskimutkan ohittamiseksi uittaja kaivoi suoran uittokanavan, jonka pohjalle
rakennettiin uittoränni (kuvat 124─126). Se poistettiin vesiviranomaisen
toimesta 1980‐luvulla. Uomaa on kauttaaltaan perattu molemmille rannoille ja
osittain myös rantaveteen. Teräspalkkisillan lisäksi kosken alaosan yli oli
rakennettu kevytsilta maatalouskäyttöä varten. Tulvat huuhtelivat sen 2000‐
luvun ensivuosikymmenellä, eikä siitä ole enää jäljellä kuin yksittäisiä
irtorakenteita (kuva 132). Luonnonkosken yläosassa on aiemmin ollut myös
vesilaitos ja sitä varten kaivettu ylä‐ ja alakanava. Laitoksesta on enää jäljellä
vain joitakin betoni‐ ja puujäänteitä.
Asumattomat ranta‐alueet ovat etenkin perkauspaikoiltaan pensoittuneet.
Perkausten ja padotuksen vuoksi yläosan virtavesialueet ovat muuttuneet
erittäin heikkotuottoisiksi kanavauomiksi. Samalla monet ranta‐alueet ovat
kuivuneet tai allikoituneet. Keskisuvannon matalat ranta‐alueet ovat laajalti
tiheän sarakasvuston peittämänä. Tulva‐alttius on rannan mataluuden vuoksi
paikoin kohtalainen.
Materiaalit ja ajoura: Kaikki sora on tuotava muualta, mutta paikalla oleva kivimateriaali kattaa noin
80 % tarpeesta. Kunnostusalueille on hyvät tai kohtalaiset yhteydet ja ajourat.
Luontoarvot: Ala‐Saukkolankoski on luontoarvoiltaan hankealueen merkittävin virtavesialue.
Sen tärkeimmät luontoarvot ovat eräät sammaleet ja jäkälät, hirvenkello,
virtavesimittari ja liito‐orava. Purosuomusammalesta (aiemmin
kalliosuomusammal) esiintymisalueesta on tehty rajauspäätös, jonka mukaan
siellä ei saa tehdä esiintymää vaarantavia toimenpiteitä (liite 3 b). Ennen
kunnostusta tulee olla yhteydessä lajiasiantuntijaan. Mikäli
hirvenkelloesiintymäaluetta tarvitsee käyttää kulkualueena, työt tulee tehdä
talvella tai syksyllä kukinta‐ajan jälkeen. Liito‐oravaesiintymän säilyttämiseksi
suositellaan kolopuiden säästämistä (liitteen 3a liitekartta). Vesimittarin osalta
korostetaan kunnostuksen logistista suunnittelua sekä lajille ominaisten
rikkonaisten ja hidasvirtaisten alueiden säästämistä.
66
Myllyjoen luonnonsuojelualue (YSA207068) pitää sisällään koko Saukkolanjoen
länsirannan Ylä‐Saukkolankosken alasuvannosta kunnan rajalle sekä molemmat
rannat ja itse uoman Jyväskylä‐Tikkala‐tiestä alavirtaan. Osa tästä
suojelukokonaisuudesta koostuu yhden erityisesti suojeltavan lajin
(purosuomusammal) rajauspäätöksestä (ERA203911). Alueilla on omat
suojelumääräykset.
KUNNOSTUSTOIMENPITEET
Ala‐Saukkolankosken tärkein kunnostustavoite on turvata ja parantaa purosuomusammalen
elinympäristöä, vaelluskalojen nousu yläpuolisille virtavesijaksoille sekä lisätä virtavesieliöstön
tuotantoalaa.
(a) Toimenpidealue: Pl 3+10 – pl 1‐70 .
(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti
koski jakaantuu kolmeen perusalueeseen: Yläkoskeen (3+10─2+50), sammalsuojelualueeseen (2+50─0+00)
ja hidasvirtaiseen alasuvantoon (0+00─1‐70).
Pl 3+10–2+75: Ala‐Saukkolankosken kunnostus aloitetaan noin 30 m maantiesillasta ylävirtaan (kuva 123.
Tälle alueelle kivetään monimuotoinen poikastuotantoalue, jota jatketaan noin 10 m sillan
alapuolellekin. Sen sijaan sillan alusta jätetään leposyvänteeksi.
Pl 2+75─2+50: Luonnonuoman ja uittouoman yhtymäkohdassa sijaitsevaa keinotekoista kivikynnystä
muutetaan niin, että uittouoman alivesikynnystä nostetaan ja vastaavasti luonnonuomaan virtaavaa
osuutta kasvatetaan (kuvat 123 ja 124). Lohkareita käytetään suojapaikka‐ ja maisemakivinä, muu kiveys
tehdään poikaskiveykseksi. Luonnonuoman suvantoon sijoitetaan muuta uppo‐ ja pintalohkare.
Vanha uittokanava: Kanavasta on jo poistettu aiemmat rännirakenteet (kuva 125), joten sen
keskijuoksulla ei tehdä lainkaan toimenpiteitä.
Pl 2+50─1+00: Kyseinen uoma‐alue on rauhoitettu uhanalaisen kalliosuomusammalen vuoksi (liite 3b;
kuvat 127─129). Suojelupäätöksen mukaisesti alueella ei tehdä lainkaan laajoja kunnostustoimenpiteitä.
Pääosa kunnostustoimista on vedenohjausta sekä ulkopuolelta tuotavan kiviaineksen sijoittamista.
Toimenpiteet tehdään sammalasiantuntijan valvonnan alaisena. Sammaleen kannalta on tärkeää, ettei
vallitsevia vesikorkeuksia kohoteta merkittävästi.
Pl 1+05─0+70: Uittokanavan alaosan (= saaren) ylä‐ (kuva 130) ja alavirran puoleista päätä (kuva 126)
aukaistaan ja levitetään samalla, kun sen virtausta parannetaan. Kanavan alaosa kivetään
poikastuotantoa varten. Saman kohdan pääuoman puoleista kiivasvirtaista ja suojatonta uomaa kivetään
sekä aikuisten että poikasten tuotantoon soveliaalla kiviaineksella. Kiveyksellä pyritään myös
mutkittelevaan virtaukseen ja uittokanavan alapään parempaan vesitykseen. Paaluvälille 0+85─0+70)
jätetään leposuvanto, johon sijoitetaan muutama vedenalainen uppokivi.
Pl 0+65─0+00: Monipuolinen kahden saaren uoma‐alue, jonka kunnostusta rajoittaa
kalliosuomusammalen huomioiminen. Molempien saarien rannanpuoleiset uomat (kuvat 131 ja 132)
pyritään vesittämään nykyistä paremmin vedenohjauksella ja kivikon varovaisella avaamisella. Ennen
kunnostusta suunnitelluista toimenpiteistä keskustellaan sammalasiantuntijan kanssa.
Poikastuotantoaluetta varten alueelle kuljetetaan lisäkiveä alueen ulkopuolelta.
67
Pl 0+00─1+70: Tällä uomajaksolla virtaus hidastuu ja vesisyvyys kasvaa jo niin paljon, että alueen kahteen
uomakapeikkoon (kuvat 133 ja 134) kivetään vain niva‐alueet, joiden kiviaineksena käytetään uittajan
rantaan perkaamia kookkaita lohkareita.
(c) Erikoistoimenpiteistä ylimmäisenä on kivistä kasatun, suoraviivaisen ”saunapadon” hajottaminen ja
muuttaminen koskimaiseksi niskakynnykseksi (kuva 123).
Huomattavimmat rantapusikoiden käsittelytoimet tehdään molemmilla rannoilla paalualueella
(0+95─0+00).
Aiemmin käytössä ollut uimapaikka (or: 2+50) ja venevalkama (or:0+17) säilytetään ja niiden
mahdollisesta muuttamisesta sovitaan rannanomistajan kanssa.
Uhanalaisen kalliosuomusammalen elinympäristöt otetaan huomioon edellä ja liitteessä 3 kuvatulla
tavalla.
9 KUNNOSTUSTOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET MUIHIN KÄYTTÖMUOTOIHIN
Kalatalous
Vesangan koskireitti on luoteisen Päijänteen merkittävin sivujokikokonaisuus. Tämä virtavesikunnostus
on tärkeä osa erityisesti vaeltavan ja uhanalaisen järvitaimenen elvyttämishanketta. Kunnostustoimilla
luonnonmukaistetaan koskiympäristöjä, parannetaan virtavesien arvokalaston, ravun ja muiden
vesieliöiden elinmahdollisuuksia. Koska kyse on 13 koskialueesta, hankkeella voi saavuttaa
poikkeuksellisen suuria kalataloushyötyjä. Vaelluskalojen on esitettyjen kunnostustoimenpiteiden jälkeen
mahdollista nousta Päijänteestä Vähä‐Vesankajärvelle saakka. Tällä hetkellä Siekkilän‐ ja Ylä‐
Saukkolankosken padot estävät täydellisesti kalojen pääsyn ylävirtaan. Näiden patojen avaaminen ei
sisälly tähän hankesuunnitelmaan. Kohteen sijainti Jyväskylän kaupungin läheisyydessä tarjoaa myös
erinomaiset mahdollisuudet jokikohteen virkistyskalastus‐ ja retkeilykäytön kehittämiseen.
Edellä luetelluista positiivisista vaikutuksista huolimatta kunnostustoimien toteuttaminen tulee
aiheuttamaan lyhytaikaisesti kalojen mahdollista karkottumista sekä mahdollisesti myös kalastuksen ja
ravustuksen tilapäistä estymistä. Haittojen suuruuteen vaikuttavat mm. toteutusajankohta, pohjan laatu
ja kunnostusalueen sijainti.
Vedenhankinta
Kunnostustoimenpiteistä ei aiheudu pysyviä vaikutuksia vedenhankintaan. Kunnostus aiheuttaa
kotitalouksille lähinnä lyhytaikaista ja paikallista veden samenemista. Mikäli kunnostuksen seurauksena
vaikutetaan vedenhankintaan, kunnostaja huolehtii vesihuollosta. Hankealueen uoman poikki kulkee
neljässä kohdassa lika‐ tai puhdasvesilinja (Siekkilänkoski, Mustajoki, Kuohunjoen Alaniva ja Ala‐
Saukkolankoski). Kyseiset paikat on merkitty kunnostuskarttoihin. Alueella ei ole kiinteää talousveden
hankintaan tarkoitettua laitteistoa.
Vesivoima
Vesangan koskireitin koskivoimaa on hyödynnetty Siekkilän‐, Kuohun‐, Kontti‐, Raivion‐, Tammi‐ ja
Saukkolankoskissa ainakin 1800‐luvulta alkaen. Siekkilän (1975) ja Konttikosken (1960) myllyjä lukuun
ottamatta vesilaitoskohteet lopettivat toimintansa jo ennen 1960‐lukua eikä niistä ole enää jäljellä
muuta kuin kiviperustuksen jäänteitä.
68
Siekkilänkosken vesilaitoksen nykyinen omistaja on kunnostanut myllyn (kuvat 3 ja 15) yhden‐talon
sähköntuotantoa varten. Vesi otetaan turbiiniin Vähä‐Vesankajärven luusuaan rakennetusta settipadosta
(kuvat 7 ja 15). Myllylupaa ei ole löydetty, mutta omistajan (P. Määttä, suullinen ilmoitus) mukaan siihen
sisältyi velvoitemääräys patoluukun aukipitämisestä kalankulun aikana.
Uitto
Vesangan reitin uitto perustui ”Muuratjärven vesistön lauttaussääntöön” vuodelta 1935. Se koski
Päijänteen ja Kuusjärven välistä uomaosaa. Vaikka virallisesti (= uittosäännön mukaan) uittoväylään
kuului vain Kuusjärvi‐Muuratjärvi‐Päijänne, uittoa ja uittoperkauksia on kuitenkin tehty Vesankajärvistä
alkaen ja uittoruuhia on ollut Siekkilänkoskea myöten. Kyseisen uittoväylän irtouitto loppui vuonna 1964
ja Itä‐Suomen vesioikeus (N:o 40/Va II/86) kumosi sen päätöksellään 14.4.1986.
Uittoväylätöiden aiheuttamat ekologiset haitat ja vahingot ovat käytännöllisesti katsoen kokonaan
toteuttamatta: perkauskivet ovat rantatörmällä ja uoman rantavedessä, kutusorat huuhtoutuneena
alavirrassa, niva‐alueet liettyneinä, suuret lohkareet ja kalliot ammuttuina jne. Tässä suunnitelmassa
esitellyt kunnostustoimenpiteet ovatkin suurelta osin uittotoimien aiheuttamien muutosten korjaamista.
Vesiliikenne
Hankealueen uomastoa ei ole esitetty minkään tasoiseksi veneilyreitiksi. Välijärviä ja suvantoja lukuun
ottamatta Vesangan reitti soveltuu huonosti veneilykäyttöön. Melontakin on hankalaa ja vaarallista
uoman risukkoisuuden, vähävetisyyden (MQ 1,3 m3/s), kapeuden, jyrkkyyden (korkeusero 55 m) ja
mutkaisuuden vuoksi. Turvallinen melonta monella Vesangan reitin koskella edellyttäisi
keskiylivedenaikaista vesikorkeutta ja huomattavaa kokemusta.
Tulvasuojelu ja maankuivatus
Koskialueiden vedenkorkeuksien muutokset ovat ensisijaisesti alueen luonnontilaan palauttamista tai
vakiinnuttamista. Kunnostustoimenpiteet pyritään tekemään lisäksi niin, ettei vaikuteta koskien
yläpuolen vallitseviin vedenkorkeuksiin eikä siten synnytetä vettymishaittoja. Sen sijaan jokivarren
kosteikko‐ ja rahkarantoja käytetään hyväksi lyhytaikaiseen ja vahinkoa aiheuttamattomaan tulvavesien
viivytykseen ja haittakuormituksen laskeuttamiseen.
Virkistyskäyttö
Vesangan koskireitin kunnostuksella ei aiheuteta mainittavaa haittaa vakituiselle tai loma‐asutukselle tai
muulle vesistön virkistyskäytölle. Päinvastoin kunnostustoimenpiteillä edistetään esimerkiksi
asumisviihtyisyyttä, maisemallisia arvoja sekä kalastus‐, retkeily‐ ja uintimahdollisuuksia.
Luonnon‐ ja kulttuurihistorian huomioiminen
Vesangan koskireitin luonnonsuojelulliset (kpl 5.9), kaavoitukselliset (kpl 5.8) ja kulttuurihistorialliset
arvot (kpl 5.10) on selvitetty erillisissä inventoinneissa. Hankealueen merkittävimmät luontoarvot ovat
kirjojokikorento sekä purosuomusammal. Edellinen on luontodirektiivin liitteen IV laji ja jälkimmäinen
erityisesti suojeltava laji, jonka esiintymälle on tehty oma rajauspäätös (ERA203911). Lajin huomioon
ottamisesta on mainittu suojelumääräyksissä. Tämän lisäksi molempien lajien huomioon ottamisesta
kunnostuksessa sovitaan ELY‐keskuksen luonnonsuojeluasiantuntijoiden kanssa ennen hankkeen
toteuttamista.
Toisaalta tämän kunnostushankkeen ja suojeluarvojen säilyttämisen tavoitteet ovat pääosin
yhteneväiset, koska kunnostustoimilla tullaan oleellisesti parantamaan koko virtavesiekosysteemin
toimintaedellytyksiä sekä lajistollista monimuotoisuutta.
69
10 KUNNOSTUKSEN HYÖDYT
Virtavesikunnostuksella voidaan sen toteutustavasta ja laajuudesta riippuen saavuttaa monenlaisia
hyötyjä. Osa näistä hyödyistä on rahassa mitattavia, osa vaikeasti arvioitavia ns. aineettomia hyötyjä.
Kalataloudellisen hyödyn osatekijöitä ovat esim. virtavedessä elävien rapu‐ ja kalakantojen
vahvistuminen ja monipuolistuminen, arvokalojen poikastuotannon lisääntyminen, saalismäärän ja
lupatulojen lisääntyminen sekä ekologinen, opetuksellinen ja tieteellinen hyöty. Kalataloudellisen
kokonaishyödyn arviointi on vielä nykyisinkin huomattavan työläs ja osin epätarkka tehtävä. Hyödyn
määrittämistä vaikeuttaa mm. arviointimenetelmien kehittymättömyys ja lajikohtaisten pohja‐arvojen
vajavaisuus.
Vesangan koskireitti ei kuulu maakunnan tunnetuimpiin virtavesikalastuskohteisiin. Sen merkitystä
kuitenkin lisää sen sijainti Jyväskylän keskustaajaman läheisyydessä sekä yhteys Päijänteeseen aiemmin
kunnostetun Muuramenjoen ja Muuratjärven altaan kautta. Tarkasteltava alue kuuluukin luoteisen
Päijänteen tärkeimpiin vaelluskalojen lisääntymis‐ ja poikastuotantoalueisiin. Kunnostustoimilla on
mahdollista merkittävästi lisätä Vesangan koskireitin taimen‐, harjus‐ ja rapukantaa.
Toinen hanketta puoltava seikka on sen soveltuvuus mielenkiintoiseksi ulkoilu‐ ja retkeilyalueeksi.
Alueella on myös mahdollista järjestää pienimuotoista, mutta hyvin rajattua ja ohjattua
vapakalastustoimintaa. Rajoittamaton kalastus ei ole kuitenkaan mahdollista.
Nykyisten pinta‐ala, poikastiheys‐ ja uomaominaisuustietojen perusteella on arvioitavissa, että Vesangan
reitin virtavesien kunnostuksella on mahdollista erittäin merkittävästi lisätä hankealueen
luonnontaloudellisia ja kalataloudellisia hyötyjä. Liitteessä 39 on esimerkinomaisesti havainnollistettu
yhden hyötytekijän eli yksikesäisen taimenen (80–110 mm) tiheyksien tuomaa lisäarvoa. Hankkeella
voidaan välillisesti parantaa myös välijärvien kalataloudellista käyttöä, arvokalasaaliita ja samalla myös
lupatulohyötyjä.
Pelkästään näiden edellä esitettyjen seikkojen perusteella voidaan arvioida, että Vesangan reitin
koskien virtavesikunnostus on selvästi kannattava ja yleishyödyllinen vesistöhanke.
11 KUNNOSTUKSEN OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET
Vesilain 3:2 pykälän mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa
vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden
laatua tai määrää, ja jos edellä mainitusta muutoksesta aiheutuu samassa pykälässä mainittu seuraus.
Vesilain 3:3 pykälässä on kuitenkin mainittu ne vesitaloushankkeet, jotka aina vaativat lupaviranomaisen
luvan.
Vesilain 3:4 pykälän mukaan lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä
terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön
luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus‐
tai elinkeino‐oloja.
Vesilain 3:4 pykälän mukaan rakentamislupa vesitaloushankkeelle edellyttää, ettei hanke sanottavasti
loukkaa yleistä tai yksityistä etua tai että hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on
huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.
Vesangan koskireitin kunnostushanke on yleisen tarpeen vaatima toimenpide, jonka toteuttaminen ei
loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan
70
hyvitettäviä edunmenetyksiä. Näin ollen vesilain 2 luvun 7 §:ssä ja 3 luvun 4 §:ssä säädetyt
edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa.
Kunnostuksen toteuttamisessa tarvittavien alueiden käytöstä (vrt. 2 luvun säännökset ja 3:4) tullaan
ennen töiden aloittamista sopimaan maan‐ ja rannanomistajien sekä asianomaisten viranomaisten
kanssa (suojelualueet ja ‐lajit). Mainitunkaltaista menettelyä on hyvällä menestyksellä noudatettu Keski‐
Suomessa yli 30 vuoden ajan.
12 JATKOTOIMENPITEET
12.1 Kunnostuksen toteuttaminen
Kunnostussuunnitelman esittelyn sekä mahdollisten korjausten ja täydentämisten jälkeen hankkeelle
haetaan toteuttamislupa ja toteuttamisrahoitus. Keski‐Suomen ELY‐keskus neuvottelee asianosaisten
kanssa hankerahoituksesta sekä luvanhakijasta.
Edellä mainittujen osavaiheiden jälkeen aloitetaan kunnostustoimenpiteiden toteutuksen valmistelu.
Näihin valmistelutoimenpiteisiin kuuluu mm. ajourista ja kunnostusmateriaalista sopiminen.
Pitkäaikainen kokemus on osoittanut, ettei sopimuksia ole mielekästä näiltä osin tehdä jo
suunnitteluvaiheessa, koska vaihtoehtoja on paljon, kunnostusolosuhteet vaihtelevat ja asianosaisia
saattaa olla runsaasti. Tällaisessa tilanteessa sidotaan resursseja helposti hukkatyöhön.
Tämän suunnitelman kaltaisissa valuma‐alueen pienvesiin kohdistuvissa kunnostuksissa ei ole
mahdollista kustannuskestävästi laatia kovin yksityiskohtaista toteutussuunnitelmaa. Siksi ohessa on
määritelty vain kunnostuksen perusperiaatteet, puiteratkaisut ja toimialueet (kappale 8).
Kunnostuksen perusperiaatteisiin kuuluu säilyttää kunnostusalueen luontaiset vesistölliset
ominaisuudet, auttaa virtavesiluonnon omien korjaavien hoitoprosessien käynnistymistä sekä
monipuolistaa kunnostusalueen rantaa ja vesiuomaa siten, että ne tarjoavat elinmahdollisuudet
mahdollisimman monelle ko. vesistötyypissä elävälle virtavesieliölle. Selkeä, tasapainoinen ja teknis‐
biologisesti perusteltu toimenpidesuunnitelma muodostaa VAIN perustan onnistuneelle
kunnostushankkeelle.
Kunnostushankkeen lopputulos riippuu aiempaa enemmän urakoitsijan asiantuntemuksesta ja tilaajan
valvontakyvystä, koska uomaratkaisuja ei enää voida esittää kovin yksityiskohtaisesti ja hankkeita
ulkoistetaan yhä enemmän palveluntarjoajille. Kunnostukseen valittavalta urakoitsijalta ja työn ohjaajilta
tuleekin edellyttää riittävää kunnostusosaamista. Toisaalta valtion myöntämän kunnostusrahoituksen
tarkoituksenmukainen käyttö edellyttää myös riittävää valvontaa.
Tulvat ja jäät voivat vaikuttavat vastakunnostettuun uomaan muuta aluetta herkemmin. Tämän vuoksi
onkin suositeltavaa, että kunnostetut alueet tarkastetaan, korjataan ja täydennetään jos korjattavaa
ilmenee. Suositus koskee myös maisemallista loppusiistimistä. Mahdollisesti tarvittavat kunnostuksen
jälkityöt tehdään kevättulvan jälkeen kunnostusta seuraavana vuotena. Jälkityöt ovat yleensä
pienimuotoista, lähinnä miesvoimaa vaativaa parannus‐ ja täydennystyötä.
Ottaen huomioon hankereitin aiemmin mainitut veden laatua, uoman liettymistä ja rantatörmien
syöpymistä koskevat riskit, kohdealuetta tuleekin näiltä osin seurata riittävästi. Maankäyttömuotojen ei
saa vaarantaa kunnostustuloksia eikä siten tärkeiden maa‐ ja vesieliöiden elinolosuhteita. Toisaalta
kohdealueen vesienhoidollinen ekologinen tila on tyydyttävä. Ekologisen tilan nostaminen hyvään
vesienhoidolliseen luokkaan edellyttää uomakunnostuksia ja patorakenteiden muuttamista.
71
12.2 Hankkeen seuranta
Ehdotus työaikaiseksi seurantaohjelmaksi on liitteessä 40. Se tarvitsee myös täydennystä kunnostuksen
jälkeiseltä ajalta. Ainoastaan siten voidaan todentaa kunnostuksen ja sen jälkeisten hoitotoimenpiteiden
vaikutus. Seurannassa karttuvaa tietoa voidaan samalla hyödyntää myös mahdollisista myöhemmistä
ohjaustoimista päätettäessä.
12.3 Kalataloudellinen käyttö ja hoito
Tämä suunnitelma ei sisällä hankealueen kalataloudellista käyttö‐ ja hoitosuunnitelmaa.
Vesangan koskireitin kunnostus ei sellaisenaan vielä takaa asetettujen kalataloudellisten päämäärien
toteutumista. Liian helposti unohdetaan, että virtaava ja seisova vesi ovat vaelluskalojen kannalta
erottamaton kokonaisuus ja että koskiuoman teknisbiologinen kunnostaminen (tämä suunnitelma) on
vain osa tätä kokonaisuutta. Kalataloudellisesti toimivat lisääntymis‐ ja poikastuotantoalueet tarvitsevat
rinnalleen sekä toimivia, tuottavia ja turvallisia vaellusväyliä että syönnösalueita. Kalataloudellinen
kunnostushanke on siksi yhtä hyvä kuin sen heikoin osakokonaisuus.
Kalastusalueen kalataloudellista käyttö‐, hoito‐ ja seurantaohjelmaa tulisi täydentää Vesangan
koskireitin (Muuramenjoki ja Muuratjärvi mukaan lukien) sekä Muuramenjoen päijänteenpuoleiset
lähialueet kattavalla yksityiskohtaisella käyttö‐ ja hoitosuunnitelmalla. Siinä tulisi tarkastella kaikkia
kunnostusalueeseen liittyviä kalatalouskysymyksiä, mutta erityisesti kalastuksen ohjaamista
kokonaistavoitteen kannalta tarkoituksenmukaisesti. Virtavesialueiden "villi" ja kontrolloimaton kalastus
vaatii pikaisia uudelleen järjestelyitä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa niitä hoitoperiaatteita, joita
maakunnan taimenkantojen tutkimus‐, kehittämis‐ ja hyödyntämisprojekteissa on saatu.
Keski‐Suomen ELY‐keskus 30.12.2015
FL, kalabiologi Anssi Eloranta
Iktyonomi Pasi Perämäki
72
KIRJALLISUUS
Ahola, M. & Havumäki, M. (toim.) 2008. Purokunnostusopas. Käsikirja metsäpurojen kunnostajille. –
Kainuun ympäristökeskus ja Pohjois‐Pohjanmaan ympäristökeskus. Ympäristöopas. Vammalan Kirjapaino
Oy, 92 s.
Blomqvist, E. 1911. Lisiä Suomen hydrografiaan. II. Kymijoki ja sen vesistö. – 235 s. Helsinki.
Eloranta, A. 2010. Virtavesien kunnostus. – Kalatalouden Keskusliitto. Julkaisu nro 165. Vammalan
Kirjapaino Oy, 278 s.
Kaisto, L. 2003. Neulajärven kunnostus, Jyväskylän mlk. – Keski‐Suomen ympäristökeskus. Moniste 14 s. +
liitteet
Kankainen,M., Herva,H., Halinen,P., Lehtinen,A., Okker,S., Olkinuora,P. & Tissari,M. 1988. Vesiretkeilijän
Keski‐Suomi. – Keski‐Suomen seutukaavaliitto. Moniste 116 s.
Keski‐Suomen seutukaavaliitto 1982. Keski‐Suomen virtaavien vesien perusselvitys ja kunnostusohjelma.
– Keski‐Suomen seutukaavaliitto. ‐ Keski‐Suomen seutukaavaliitto. Julkaisu nro 64, sarja B.
Keski‐Suomen seutukaavaliitto 1988b. Vesiretkeilijän Keski‐Suomi. – Keski‐Suomen seutukaavaliitto. Sarja
B, julkaisu nro 91.
Kilpioja, O. 2010. Tarina Konttikosken myllystä. – Meijän Perä, Sarvenperän kylälehti 3/2010: 8‐9.
Peltokangas, J. 1983. Muuratjärven vesistön lauttaussäännön kumoaminen. Muurame, Korpilahti. –
Keski‐Suomen vesipiirin vesitoimisto. Moniste 14 s.
Vesihallitus 1981. Päijänteen alueen vesien käytön kokonaissuunnitelma. – Vesihallituksen julkaisuja 36.
73
LIITELUETTELO
Liite 1 Kiinteistöluettelo ja kartta (1a‐1d)
Liite 2 Keski‐Suomen museon lausunto
Liite 3 Luontoarvot (3a‐3b)
Liite 4 Hankkeeseen liittyvät kaavakartat
Liite 5 Hankealueen pituusleikkaus (5a‐5b)
Liite 6 Siekkilänkosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
Liite 7 Siekkilänkosken poikkileikkaukset
Liite 8 Siekkilänkosken kunnostustoimenpiteet
Liite 9 Mustajoen pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
Liite 10 Mustajoen poikkileikkaukset
Liite 11 Mustajoen kunnostustoimenpiteet
Liite 12 Neulajoen pintakartta, poikkileikkauslinjat ja valokuvauspaikat (12a‐12b)
Liite 13 Neulajoen poikkileikkaukset
Liite 14 Neulajoen kunnostustoimenpiteet (14a‐14b)
Liite 15 Kuohunkosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
Liite 16 Kuohunkosken poikkileikkaukset
Liite 17 Kuohunkosken kunnostustoimenpiteet
Liite 18 Konttikosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
Liite 19 Konttikosken poikkileikkaukset
Liite 20 Konttikosken kunnostustoimenpiteet
Liite 21 Raiviokosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
74
Liite 22 Raiviokosken poikkileikkaukset
Liite 23 Raiviokosken kunnostustoimenpiteet
Liite 24 Kinnarinkosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
Liite 25 Kinnarinkosken poikkileikkaukset
Liite 26 Kinnarinkosken kunnostustoimenpiteet
Liite 27 Tammikosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
Liite 28 Tammikosken poikkileikkaukset
Liite 29 Tammikosken kunnostustoimenpiteet
Liite 30 Maksingankosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset
sähkökoekalastusalueet
Liite 31 Maksingankosken poikkileikkaukset
Liite 32 Maksingankosken kunnostustoimenpiteet
Liite 33 Saukkolanjoen yläosan pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja
kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet
Liite 34 Saukkolanjoen yläosan poikkileikkaukset
Liite 35 Saukkolanjoen yläosan kunnostustoimenpiteet
Liite 36 Saukkolanjoen alaosan pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja
kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet
Liite 37 Saukkolanjoen alaosan poikkileikkaukset
Liite 38 Saukkolanjoen alaosan kunnostustoimenpiteet
Liite 39 Taimenen poikastuotantohyödyn arvio
Liite 40 Ehdotus työaikaiseksi vaikutusseurannaksi
Liite 41 Keski‐Suomen maatalouskeskus r.y:n ja Keski‐Suomen Kalatalouspiirin
lausunto 17.11.1980
Recommended