KEIKALLA

©www.keikalla.net

ESA TARVAISEN SOITTOHISTORIA TV1 syksy 1970, ennakkomainos tulevasta ohjelmasta, Pop Story ja huomenna esiintyy Deep Purple ja biisinä Black Night. Se oli niin rajua meininkiä että me luokkakaverini Kari Sallin kanssa ja muiden kanssa loiskiehuimme että illalla tulee. Ja illalla tuli. Tuli muuten sitä ennen Wigwam ja "Losing Hold". En piitannut, joku suomalaisbändi, eivät takuulla osaa soittaa, mutta ovat päässeet telkkariin, kun niillä on pitkät tukat. Wigwamin esitystä ei muuten enää ole Ylen arkistossa, kuulemma ylijyrätty. Mutta Purple, oma innostukseni musiikkiin lähti tosi mielellä tuosta esityksestä. Se oli yliluonnollinen. Olin toki jo lastentarhassa kiinnittänyt huomiota Suvivirren "Se luonnon uudeks´ luopi" sointujen purkuun tuossa kohdassa, ne jotenkin selittämättömästi kiehtoivat.

Länsipuiston Lyseossa Kari Salli, Mauritz Möller, minä ja veljeni Arska perustimme eka bändin, Maukemaisesti nimettynä Terrible Noize. Tämä on koko porukan ihan ensimmäinen bändi. Vaikka soittotaitoa ei ollutkaan, usko omiin kykyihin oli Täysin Rajaton. Ainoan esiintymisensä yhtye teki Mauken 40-vuotis-synttäreillä 2001 Kokkolan Työväentalolla. Mauken isä Mikko lainasi minulle rumpusettiä, Kari oli sitä ennen roolittanut basson Arskalle ja rummut minulle. Mauke soitti jo sähkökitaraa

Terrible Noize

KEIKALLA

©www.keikalla.net

omavalintaisesti. Ensimmäinen biisi, jonka saimme kulkemaan, oli Rolling Stonesien instrumentaali "Stoned". Ai hemmetti, että se tuntui hyvältä. Uskomme omiin kykyihimme oli tuolloin täysin rajattomat. Itse ajattelin että soitamme esim. Abban suohon tosta vaan. Heh! 1977 keväällä jäin mopolla Länsipuiston nurkalla kuorma-auton alle mitenkään loukkaantumatta ja vakuutusrahoilla sain ihka ensimmäisen rumpusetin. Se oli Japsien kuparinvärinen Sender-rummusto, joka ostettiin Kiviahon Musiikista. Salli ja minä, olimme sekä Musiikki-Aitassa että Kiviahon Musiikissa joka ainut välitunti, paitsi silloin, kun olimme siellä kaksi kertaa. Sitten mökille Norrbyhyn kesäksi treenaaman ja syksyllä Kari, minä, Ari Salmela basso ja Pekka Sipilä kitara perustimme bändin nimeltä Hard. Ensimmäinen keikkamme oli 30.10.1977 Hakalahden Yläasteella. Siitä homma lähti. Basistiksi vaihtui sittemmin veljeni Ari. Soitimme Lyskan, Kiviniityn ja Hakalahden kouluilla 3 x 45min rock-settejä. Se oli erinomaista koulutusta.

1978 perustettin Kokkolassa Elävän Musiikin Yhdistys Kokemus, jonka aktiivina perustajajäsenenä toimin monta vuotta. Kun Kari Salli muutti Turkuun, ottivat isot pojat Sundbäckin Raisu ja Helenin Mikki yhteyttä ja pyysivät rumpaliksi. Syntyi Blind Alley. Kundit olivat jo kokeneempia soittajia. Heillä oli ollut keikkailevina kokoonpanoina Jaws ja Critic. Blind Alley treenasi ahkerasti, Ala-Leppilammen Jerry tuli laulamaan ja teimme

Hard vuonna 1977. Kari Salli, Esa Tarvainen, Pekka Sipilä ja Ari Tarvainen.

KEIKALLA

©www.keikalla.net

keikkaa jopa Lappiin saakka, jossa vanha Volvo Keikkabussimme sammui 30 asteen pakkasessa kahden tunturin väliin. Klassikko. Soitimme Hard-rockia ja teimme kaikki biisimme itse pois laskien Vesa Torpan erinomaisesti tuottamaa Cadillac-singleä. Blind Alley esiintyi sittemmin Mustakari In Memories Festareilla 2014 vielä yhden kerran. Noina aikoina rupesin tuntemaan kaikki Kokkolassa silloin musisoineet soittajat ja jo aiemmin kuulemani Solaris-yhtye teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. Solariksen traagisesti nuorena kuollut, erinomainen rumpali, Ari Oravainen oli hyvä kaverini. Solaris oli Kokkolan kovin bändi. Kokemuksen kanssa järjestimme paljon jameja, jossa soitti ensin joku kansallinen nimi, vaikkapa Dave ja sitten päälle pidettiin jamit. Tämä toimi hienona mahdollisuutena päästä soittamaan nimimiesten kanssa, mutta toisaalta nykymaailmassa moinen järjestely ei kovin helposti onnistu. Varmaan et pääse vetämään toisen muusikon soittimilla, no way. Kokemus järjesti Gustav Nordlundin ollessa puheenjohtajana todella paljon tilaisuuksia. Itselleni on jäänyt mieleen The Room Full Of Blues, Maarit Urheilutalolla 1980, Piirpauke Kaupunginteatterilla 1978, Jukka Tolonen Band Jungsilla 1980 ja Bluesounds Länsipuistossa 1980. Järjestimme toki kymmeniä muitakin, vaikkapa Eppu Normaalin Vaakunan yläkertaan 1986 muistaakseni. Tätä keikkaa eivät Eput itsekään muistaneet Keskipohjanmaan artikkelissa 2017. Samaan aikaan Alleyn kanssa musisoimme myös Ulf Huhta ja Friends kokonpanossa ja teimme hyvän demon Uffen hienoista biiseistä. Tuon nauhan katoaminen harmittaa vieläkin. Soitimme Jungsilla konsertin yhdessä Zero Ninen kanssa ja se oli hienoa meininkiä. Arska taas kokoonpanossa ja toinen kitaristi Uffen lisäksi oli Vesa Sahlgren. Loistotyyppi. No, elämäntapaintiaani Uffe lähti taas maailmaa kiertämään ja minullekin tuli armeija väliin. Armeijassa panimme myös bändin pystyyn ja soitimme säännöllisesti upseerikerholla. Siviilin päästyäni soittelin joissakin humppabändeissä tanssikeikkaa tehden. Humppabändeillä en mitenkään väheksy tanssimuusikoita, se on haastava oma taiteenlajinsa, jos sen hyvin yrittää suorittaa. 1984 rupesin Arskan kanssa musisoimaan Kari Mäkisen kanssa ja kävimme tekemässä Olli Haaviston tuottamana kaksi biisiä Rexin Studiossa Grandin talossa. Laasasen Jari äänitti. Toinen biiseistä "Pakkolomablues" tuli Country Music From Finland kokoelma levylle ja soi erittäin hyvin valtakunnan verkossa. Tämä seikka oli minulle päivän selvä. Jos kerta käydään studiossa, niin totta kai biisini pitää soida radiossakin. Vähänpä ymmärsin. 1985 Jerry Ala-Leppilampi otti yhteyttä. Olisi kiertue Suosikin Jyrki Hämäläisen Show-bändinä ympäri Suomea nimellä Line Up. Sinne mentiin ja kierrettiin koko kesä Suomi Linnamäeltä Lappiin saakka. Rovajärven Sa-Int Showssa oli tuhansia kuuntelijoita. Meillä oli bändissämme toisena solistina kesän teinisensaatio Anja Niskanen ja toinen, joka oli tuolla keikalla, oli tenavatähti Jonna Tervomaa. Hienosti kulki Minttu sekä Ville. Heh! Jonnan Faijan Timo Tervon kanssa suunnittelimme bändiä, johon olisi tullut myös basistimme Ari-Matti. Näihin aikoihin käynnistelimme myös Kari Mäkinen Bandia, johon toiseksi kitaristiksi ja laulajaksi oli löytynyt Karin kaveri Veijo Saarela, basistina jälleen Arska. Tämän lisäksi noihin aikoihin kokkolalainen jazz-muusikko Endo Mäkinen otti

https://www.youtube.com/watch?v=eg-o-Be7efshttp://www.keikalla.net/wp-content/uploads/2013/05/Line-Up_2.jpg

KEIKALLA

©www.keikalla.net

minuun yhteyttä ja pyysi koesoittoon työväenopistolle. Folke Neunstedt, josta tuli sittemmin henkiystäväni, ei ollut soittokunnossa. Endo löysi raakileen punaposkisen soittajan, jolla ei

ollut juurikaan haikuja jazzin soitosta. Kehui kuitenkin, että sinulla on rannetta ja päätti itsekseen, että näillä mennään. Mentiin sitten soitannollisesti noin kolmekymmentä vuotta. Kari Mäkinen Bandin kanssa treenasimme ja keikkailimme ahkerasti ja ryhdyimme tekemään ensimmäistä omakustannetta, joka sai nimekseen "Kantria Kokkolasta". Aloimme saavuttaa provinsissa melkoista suosiota ja myös äänite myi hyvin. Kari Mäkinen Band oli, kun myöhemmin saimme vielä soolokitaristiksi Turusta takaisin palanneen Kari Sallin tuomaan lisää tulivoimaa enemmän kuin osiensa summa. Siinä toteutui hienosti ns. bändin klangi. Kukaan, ehkä Sallia lukuun ottamatta, ei ollut mikään häikäisevä muusikko, mutta KMB toimi yhteissoitollisesti todella komeasti. En saa mitenkään mahtumaan tähän marginaaliin kuin sirpaleen tekemisiämme. Jo pelkästään keikka-auton juttuvarasto oli täysin ehtymätön, nuoria miehiä joille sattui ja tapahtui. Usein olimme autolla melkein kuolemanvaarassa, kun kuski sai naurultaan vain vaivoin ajokin pysymään tiellä. Mieleen tulee mm. kun itse olin kaatunut ravintolan portaissa ja tienannut kainalosauvat. Veijo oli riidellyt silloisen tyttöystävänsä kanssa ja tämä oli työntänyt sormet Veijon silmiin. Veijo Panda-kerhoon. Kun menimme sitten Turkuun keikalle, könkkäsin rumpujen taakse kainalosauvojen kera, Veijo stagelle silmät mustina. Olimme niin surkea näky, että jo toisen biisin aikana yleisö seisoi riemusta pöydillä. Toisen kerran taas Turussa Down by The Laituri- festareilla Mäkinen oli niin väkevässä vedossa (selvinpäin)

Folke ja Esa Midnight Jazz festivaaleilla 1992.

KEIKALLA

©www.keikalla.net

kertoen vitsin mm. Tapolan Mustasta makkarasta, että hän oikeastaan pysäytti Aurajoen-varren liikenteen ja meidät hakattiin kolme kertaa lavalle. Keskellä päivää. Tekemämme laivakeikat Ruotsiin olivat myös umpirautaista meininkiä. Teime myös toisen levyn. Tämä jo sitten cd-formaattiin tehty äänite sai nimekseen "Minä ja J.J. Cale". Tutustuimme myös retkillämme isoon joukkoon alan ihmisiä ja bändissä vierailleista nimistä mieleen tulee mm. Eero ja Jussi Raittinen, Topi Sorsakoski, Viktor Kalborrek jne. Tämä kokoonpano hajosi vuosituhannen vaihteessa. Yksi luku Mäkisen Karin kanssa 80-luvulla oli tanssimusiikkia soittanut Unelma-Orkesteri. Nimi keksittiin ennen Oravalan Kallen samannimistä orkesteria (sori Kalle) Meillä oli hallussa mm. Vaakunan vanhan salin yleisöennätys eräissä naistentansseissa. Soitimme tanssimusaa beat-otteella, joka toisaalta kerran johti siihen, että Kaustisen Festivaaleilla Kalliopaviljongilla täysi salillinen senioreja tyhjentyi muutamaan tanssijaan settimme aikana. Ei mennyt yhtään paaluun, liian vähän hylsymusiikkia.

Kari Mäkinen pyysi myös minut ja veljeni Arskan soittamaan pari biisiä hänen Doc Watsonin kanssa tekemään levyynsä. Karin Doc Watsonin tapaaminen Yhdysvalloissa on

Esa, Topi ja Kari keikkatauolla Kokkolan Urheilutalolla

KEIKALLA

©www.keikalla.net

sekin aivain käsittämätön ja mahtava tarina. Doc Watson oli Bluegrassin mahtimiehiä worldwide useampine Grammy-palkintoineen. Sinne on Pihlajasta pitkä matka. Veljeni Arin kanssa rupesimme 80-luvun jälkipuoliskolla musisoimaan teatterimaailmassa. Kantaesitys oli Esko Rissasen ohjaama Terveisiä-näytelmä, jossa tähtenä loisti nuori Lea Klemola. Sitten teimme musat Tuomas Airolan kera lasten näytelmään Herra Huu. Teimme myös erittäin paljon improvisaatio-esityksiä kera eri kapellimestarien suositun "Nyhjää Tyhjästä" ohjelman formaatin mukaisesti. Näyttelijät ja soittajat improvisoivat. Oli hauskaa. Myöhemmin teimme Brellin, Billie Holidayn ja Arska jotakin erikseen vielä senkin päälle. Soitin Kaupunginteatterin lavalla Folken ja Endon juhlakonsertit ja tuo stage onkin oikeastaan suosikkini. Ari Auvisen ohjaaman Koputa Kolmasti-kummitusjutun teimme vanhalla Pedagogio-museolla. Siinä soitin myös kitaraa. Tämä tulee mieleen sen takia, että Ruotsin kiertueella yhteen esitykseen (Kalix?) ei tullut yhtään (!) katsojaa. Vaasassa oli hyvä rhythm and blues orkesteri nimeltään The Roots. Tästä inspiroituneena otin yhteyttä Lena Maaten solistiin Gusti Nordlundiin ja perustimme Gustis Blues Bandin. Gusti oli erittäin sielukas laulaja ja harpisti. Minulla oli keikalla usein karvat pystyssä hänen tulkintojaan kuunnellessani. Gustis Blues Bandin Hoochie Coochie Man Molpen Festareilta löytyy vieläkin Youtubesta. Kun Gusti menehtyi ennen aikojaan vaikeaan sairauteen, oli muistokonserttimme Snellman-salissa kera Wentuksen loppuunmyyty. Niin paljon yleisö Gustav Nordlundia kunnioitti. 1987 Jerry Ala-Leppilampi soitti että tehdään Line-Upin kanssa hyvä demo ja lähetetään se MTV-3 uuteen kilpailuun Kevään Sävel. Se oli muutaman vuoden telakalla olleen Syksyn Sävelen vastapooli. Lähetettiin ja pääsimme karsintaan ja tekemään tv-nauhoitusta. Semifinaaleista meidät äänestettiin finaaliin ja lopulta tulimme Rock-sarjassa sijalle kolme. Finaalin suora lähetys keräsi yli miljoona katselijaa, silloin kyllä jännitti. Onneksi ei tarvinnut lähetyksessä livenä soittaa vaan senkin kävimme erikseen nauhoittamassa. Endo Mäkisen kanssa olin näitä kerrottaessa soittanut koko ajan. Gentleman Swingtet, Endo, minä, ikiaikaiset soittoveljeni Tapani Riippa piano ja Timo "Arvuuttaja" Kamsula basso. Lyömäsoittimissa usein Folke Neunstedt. Endo perehdytti minua jazz-musiikin saloihin ja yhdessä jaoimme myös kirjallisuuden harrasteena. Tällä bändillä soitimme paljon ja mielenkiintoisia keikkoja, joihin henkiystäväni Folken kanssa tuli valmistauduttua eri tavoin, kuten kahvihetkemme Vaakunan yläkerrassa 80-luvulla osoittaa. Oli toki rautaisten keikkojen ohella peltisiäkin keikkoja. Joitakin maalaispubeja, jossa haitarin puuttuminen ja saksofonin näkyminen ilman laulavaa solistia oli rahvaalle mission impossible. Koska soitimme kepeää ja tarvittaessa tanssittavaa jatsia, meistä oli bändiä kaikennäköisiin tilaisuuksiin. Pianistimme Tapani Riippa muistaa ulkoa tuhansia kappaleita kalliilla soinnuilla transponoiden lennossa ne eri solisteille sopiviksi. Erilaisia vierailijoita kanssamme esiintyi paljon. Ossi Runne, Pepe Willberg, Matti Sarapaltio, Kai Lind, Sirkka Haavisto, Lyly Rajala, Ritva Grönberg, Gilda, Joonas Haavisto, Juhani Markola, Alf ja Mika Mylläri, Septepto Son, Risto Vuorimies, Matts Möller, Tiina Penttinen, Veijo Ullakko ja lukuisia muita muusikkoja. Gentleman Swingetista oli luontevaa muuntaa kokoonpanoa

https://www.youtube.com/watch?v=pEU64Nhr1Zghttp://www.keikalla.net/wp-content/uploads/2019/02/Lisää-mokkaa.jpghttp://www.keikalla.net/wp-content/uploads/2019/02/Lisää-mokkaa.jpg

KEIKALLA

©www.keikalla.net

myös Lyttypää Jazz Bandiksi. Lyttypäät oli perustettu jo 70-luvun alussa, mutta minunkin aikanani siinä soitti paljon muusikoita. Kerran eräällä keikkapaikalla Endo hiiltyi erääseen häirikköön ja kuulutti että kuule, mä oon Lyttypää ihan vaan leikisti, mutta sä oot kyllä ihan oikeesti. Gentleman Swingtetin kanssa teimme Yle:lle useampia kantanauhoja. Midnight Jazzista tuli jopa suora taltiointi, jonka aikana hivenen liikuttuneessa juhannusfiilingissä ollut kitaristi Ulf Fagerholm istahti kitarastryrkkarin päälle ja lensi selälleen jatkaen matkaa pää edellä bassokauittimeen ja sai vielä täyden pitkän oluen kasvoilleen. Uffe katsoi minua selällään lattiatomin vieressä oluessa uitettuna ja sanoi vain " Katastrof.." Ohjelmaa Kruunupyyssä huvilallamme kuunnellut isäni Onni Tarvainen kysyi, että mikä siellä rysähti. 80-luvun ruuhkavuosiin perustimme myös Kenneth Ågrenin kanssa bändi nimeltään Erik Ström´s Blues Band. Kuvaavaa oli, että bändissä ei soittanut ketään Erik Ström nimistä. Bändissä lauloivat Kennun lisäksi Anders Sjöberg ja Jan "Helge" Granlund. Tämä kokoonpano oli laulutaidoiltaan aivan yliveto. Stemmat soivat hienosti. Suomen nykyiseen kitara-aateliin kuuluva Matti Oja teki Strömsin riveissä ensi keikkansa 14-vuotiaana ja soitti jo silloin meidät muut suohon. 80-luvulla soittelin Myös Hammarin Ramin RAMHAM-Studiolla. Teimme hänen Riders-yhtyeelleen biisit Kultajoki ja Aallokko Kutsuu. Lisäksi soitin rummut Sailorsin Syksyn Sävel-kandidaattiin Tää Ilta. Teimme toki muutakin muttei nyt tulee mieleen. Rami Hammar on silmissäni yksi rohkeimmista ihmisistä. Oli ammattikalastaja, vakavan haverin jälkeen selkänsä rikottuaan myi veneen ja systeemit ja osti Rexiltä studiolaitteet ryhtyen musiikin ammattilaiseksi. Sen jälkeen hän myi studion Kari Sallille, talonsa ja lähti Ivaloon kultaa kaivamaan. Kultaakin löytyi vaikka se ei varmaan ainut motiivi ollutkaan. Rami on lämmin henkilö ja arvostettu rautalankapiireissä Suomessa autenttisesta kitaransoitto-ilmaisustaan. 90-luvun alussa perustimme Kari Sallin kanssa ison kokoonpanon nimeltään Soulhouse. Tämä 8 miestä ja kaksi naista sisältänyt kokoonpano oli keskittynyt nimensä mukaisesti vanhaan souliin. Laskin kerran, että bändin riveissä on esiintynyt yli 40 muusikkoa. Aina kun saimme sovitukset valmiiksi, puhaltajat muuttivat Helsinkiin. Pelkästään puhaltajia bändissä on soittanut toistakymmentä. Ilman namedroppingia solisteina Soulhousessa esiintyivät mm. Aki Sirkesalo, Tommi Läntinen, Arja Koriseva, Bengt "Kristian" Huhta, Rexi, Caro, Matti Korkiala, Anssi Nykänen, Eini jne. Soulhousen keikat olivat isotöisiä järjestää, mutta palkitsevia, kun viimein pääsimme esiintymään. Kari Ilmosen Bandin kera ehdimme myös tekemään hivenen keikkaa ja singlemme "Tammikuun Viimeisenä Päivänä" sai Rumbassa hyvän vastaanoton. Minua jäikin hivenen vaivaamaan, jos tuolla biisillä olisi vähääkään markkinointia matkassaan. Tapani Riipan kanssa teimme normaalia tanssikeikkaa kera Rexin, Korkialan, Kirsi Rannon ja Penttisen Tiinan. Tapsan säestyskyky tuli jälleen osoitettua, kun solisteina toimi Kari Tapio, Markku Suominen, VP Lehto, Jamppa Tuominen tai joku vastaava. Meillä oli

https://www.youtube.com/watch?v=QvKYy1CwcZg&list=PLA4dFS_GEX2CicM1ITE8TTpnrE5agOEgPhttps://www.youtube.com/watch?v=QvKYy1CwcZg&list=PLA4dFS_GEX2CicM1ITE8TTpnrE5agOEgPhttps://www.youtube.com/watch?v=ihpUfKPXfZo&list=PLA4dFS_GEX2A0bS6QQV5nh7DCdNmhZ24Chttps://www.youtube.com/watch?v=shGOyHSOjiU&list=PLA4dFS_GEX2CrQHZPZJ9df3UK_83NnHAA

KEIKALLA

©www.keikalla.net

hyvä rutiini. Bassossa oli Jorma Lappalainen tai Arvuuttaja. Suuresti arvostamani laulajan Rexin kanssa keikkamatkat rupesivat menemään Turku-Ilomantsi-Kemi-akselille, että minun oli lopulta jättäydyttävä pois kokoonpanosta. Päivätyöt häiritsivät. 2011 keräsimme Sallin Karin kanssa ympärillemme Riipin Markun, Ilu Kangas-Hynnilän ja veljeni Arskan. Kari, minä ja Arska olimme nähneet 1975 KPOn tavaratalossa Kokkolassa Alwari Tuohitorven keikan. Alwari oli kovassa iskussa. Sundqvist, Alajoki, Rautiainen ja Rape Pikanen rummuissa. Kyllä toimi. Hard 70´s bändimme treenasi näitä kotimaisia 70-luvun bändejä. Alwaria, Jussi and The Boys, Kontravirtanen, Royals jne. Meistä tehdyssä lehtijutussa mainitsemme mm. että tähtäin on 35-50v neitosten haarukassa. 2013 Kapellimestari Kenneth Ågren kirjoittti erinomaiset sovitukset ruotsalaishollantilaisen ikonin Cornelis Vreeswijkin musiikista. Teimme pienen konsertti-kiertueen Pohjanmaan rannikolla ja näistä julkaistiin lopulta myös cd-levy. Vieraaksemme näihin konsertteihin saimme vielä Corneliksen pojan Jack Vreeswijkin från Sverige. Meillä oli iso 10-henkinen bändi, Vreeswijks Vänner ja taiteellinen konsepti oli todella korkealla. Radio Vega soitti koko levyn Cornelis -sarjassaan postuumisti 2016.

Vreeswijks Vänner 2013. Kenneth Ågren, Ann-Sofie Åminne, Peki Jansson,

Sami Ihajoki, Jonas Rintala, Jan Granlund, Esa Tarvainen, Anders Sjöberg,

Ari Tarvainen ja Timo Roiko-Jokela. Kuva: Johan Hagström.

https://www.youtube.com/watch?v=VUaLSIYPwNA&list=PLA4dFS_GEX2DtFySf9h3V8F0tCNSBuz5j

KEIKALLA

©www.keikalla.net

Olen edelleen jatkanut rumpujensoiton harrastustani. Tapsan kanssa soitamme kepeää jaskaa, välillä käyn tuuraamassa jossakin tilapäiskokoonpanossa. Hienon suomalaisen jazz-legendan Kari Fallin kanssa pääsimme jopa Sveitsiin esiintymään. Lyttypäiden muistoa kunnioittaen meillä on naftaliinissa arabialaista jatsia soittava orkesteri "Sulttaaniklubi", lapikasta lattiaan niin kuin itämailla tavataan sanoa. Lisäksi olemme Sallin Karin kanssa palanneet siihen Black Nightiin. Meillä on Purple Snake tribuuttibändi, jossa soitamme noiden kahden lisäksi myös Rainbowta. Helvetin lujaa!

Sulttaaniklubi Kahvila Sahassa vapun aattona 2013.

Timo Roiko-Jokela, Ar-Jukka Luomaranta, Heli Uusimäki sekä Esa ja Ari Tarvainen

https://www.youtube.com/watch?v=jtcLSA7Vf9k&list=PLA4dFS_GEX2BwIJT8yEXqgiXLTrlbpkvmhttps://youtu.be/gDD6Cg8l1g8

KEIKALLA

©www.keikalla.net

KEIKALLA

©www.keikalla.net

Purple Snake yhtyeen muodostavat Jukka Hänninen – koskettimet ja taustalaulu, Tuula Salli – basso, Esa Tarvainen – rummut ja taustalaulu, Kari Salli – kitara ja taustalaulu sekä Anders Sjöberg– kitara ja laulu. Vaihtoehtoisesti ja tarvittaessa päävokalistin tontille astuu Simo Korkia-Aho (kuva alla).

Soittaminen on tuonut minulle paljon kavereita ympäri Suomea, paljon rikkaita muistoja ja tuhansia tarinoita. Niitä kirjoitin melkein kymmenen vuotta putkeen Kokkola-lehteen Kerran Kokkolassa palstalle kera Endo Mäkisen ja muutaman muun. Itse olen soittaja, mutta kaupunkimme muusikoiden taso on noussut Suomen kärkikastiin. Kokkola tunnetaan alan piireissä. Siitä olen ylpeä. Oma sankarini, jonka elämää olen myös kirjallisesti tutkinut, on rumpali Erkki Valaste Kokkolasta. Minusta ei koskaan tullut niin hyvää rumpalia, kuin itse olisin halunnut. Mutta koskaan en ole yhtään keikkaa myöskään mokannut ja parastani olen aina yrittänyt. Musiikki on vienyt minut harrastuksena kokonaisvaltaisesti. Pikkupoikana äänittelin ahkerasti c-kasetteja, sitten keräsin vinyylejä ja muita formaatteja. Pyrin aikoinani lukemaan kaiken kevyeen musiikkiin liittyvän kirjallisuuden ja lavensin sen sittemmin myös klassisen musiikin puolelle. Se laajensi musiikkimakuni spektriä merkittävästi. Osallistuin myös muutaman kerran Ylen Poppikoulu-kisaan. Elävää musiikkia käyn kuuntelemassa säännöllisesti.