19. Perjantaina 7 päivänä maaliskuuta 1980 kello 13

Päiväjärjestys

Ilmoituksia

Toinen käsittely:

1 ) Ehdotus laiksi lainojen myöntämi­sestä vientimaksuna kertyvistä varoista annetun lain 5 a §:n muuttamisesta ....

Asiakirjat: Suuren valiokunnan mietintö n:o 6; valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 5; hallituksen esitys n:o 186 ( 1979 vp.).

2) Ehdotus laiksi ilmakuljetussopimus-lain muuttamisesta ................. .

Asiakirjat: Suuren valiokunnan mietintö n:o 7; liikennevaliokunnan mie­tintö n:o 1; hallituksen esitys n:o 7.

3 ) Ehdotukset laeiksi merimieseläke­lain ja työntekijäin eläkelain 12 a § :n muuttamisesta .................... .

A s i a k i r j a t: Suuren valiokunnan mietintö n:o 8; sosiaalivaliokunnan mie­tintö n: o 1; hallituksen esitys n: o 1 7 5 (1979 vp.).

4 ) Ehdotukset laeiksi kansaneläkelain 27 § :n ja rintamasotilaseläkelain muutta­misesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi .......................... .

A s i a k i r j a t: Suuren valiokunnan mietintö n:o 9; sosiaalivaliokunnan mi~ tintö n:o 2; hallituksen esitys n:o 176 (1979 vp.).

5) Ehdotus laiksi työriitojen sovitte-lusta annetun lain muuttamisesta ..... .

A s i a k i r j a t: Suuren valiokunnan mietintö n:o 10; sosiaalivaliokunnan mie­tintö n:o 3; hallituksen esitys n:o 190 ( 1979 vp. ).

Siv.

344

345

"

346

348

Siv. E n s i m m ä i n en k ä s i t t e 1 y:

6) Ehdotukset laeiksi maistraattien ja kaupungin ulosottolaitoksen siirtämisestä valtion haltuun ja järjestysoikeuksien lak­kauttamisesta annetun lain 9 §:n sekä raastuvanoikeuksien ja kaupunkien syyt­täjälaitoksen siirtämisestä valtion haltuun annetun lain 8 § :n muuttamisesta . . . . . 348

Asiakirjat: Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 4; hallituksen esitys n:o 9.

A i n o a k ä s i t t e 1 y:

7) Muistutukset eräiden entisten val­tioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainvastaisuudesta . . . . . . . . 349

A s i a k i r j a t: Perustuslakivaliokun­nan mietintö n:o 4; ed. V. Vennamon ym. ja ed. Leppäsen ym. kirjelmät ( 1979 vp.).

Puhetta johtaa puhemies V i r o 1 a i n e n.

Nimenhuudossa merki!tään poi:s,saolevi!ksi edustajat Ajo, Björklund, Eskelinen, Hetemäki­Olander, Hirvelä, H. Järvenpää, Kanerva, Kar­huvaara, Kauppinen, Kivistö, Knuuttila, Koivis­to, Koskinen, Liikanen, Lillqvist, Luja-Penttilä, Mattila, Palmunen, Pekkar1nen, Rantala, Ruo­kola, Saarto, Saukko, Savola, A. Stenbäck, P. Stenbäck, Sundqvist, Söderström, Taxell, Työ­läjärvi, Uusitalo, Vesterinen, Westerlund ja Väänänen,

344 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980

Ilmoitusasiat:

Lomanpyynnöt

Vapautusta eduskuntatyöstä saavat tästä päi­väs.tä sairauden 1takia edustajat Rantala ja P. Stenbäok, virkatehtävän vuoksi ed. Uusitalo ja ;nksityisasia1n takia edustajat Koskinen, Mattila, Pekkarinen, Ruokola ja Vesterinen, tämän kuun 11 päivään yksityisasiain vuoksi ed. Eske­linen, ttämän kuun 11 päivän 1stunnosta yiksi­tyisasiain vuoksi ed. Jokela :sekä tämän kuun 11 ja 14 päivän isttunnoi:sta yiksityisasiain vuoksi ed. Hyvönen.

Uusia hallituksen esityksiä

P u h e m i e s : Ilmoitetaan, että tasavallan presidentin k1rje'ltnän oheUa viime helmikuun 29 päivältä ovat eduskunnalle tsaapuneet halli­tuksen es1ty'kset n:ot 10 ja 11, jonka nyt on edustajille jaettu.

Kirjallisia kysymyksiä ja niihin annettuja vas­tauksia

Puhemies : Ulkopuolella päiväjärjestyk­sen ilmoitetaan, että eduskunnaHe ovat, puhe­miehelle osoi:tet>tuina, saapuneet ministeri Työ­läjärven vastaus ed. Melinin kirjailliseen kysy­mykseen n:o 1 omaisuuden arvostamisesta pe­rintö- ja lahjaverotuksessa., ministeri Kivistön vastaus ed. Holvitien ym. kirjal'liseen kysymyk­seen n:o 2 oopperatalon rakentamisen kiireihti­misestä, ministeri Koikkalaisen vastaukset ed. Kortesa'lmen kirjalHseen kysymykseen n:o 21 Oulun kaupungin eräiden kaupunginosien ai­heettomien rakennuskidtojen k1.li1Iloaimisesta, ed. Elon ym. kirjalliseen kysymykseen n:o 35 KuJ.­iaan kunnan vaikeasta taloudel1isesta asemastta sekä ed. Anna-Liisa Jokisen ym. kirjalliseen ky­symykseen n:o 65 pientalon omistajien katujen puhtaanapitovelvollisuudesta ja ministeri Työlä­järven vastaus ed. Sauikon kirjalliseen kysymyk­seen n:o 68 autoverotuksen uudistamisesta.

Nämä kysymykset on ny't va~stauksineen pai­nettuina jaettu edustajiLle ja otetaan valtio­päiväasiakirjoihin.

V aitiopäiväjärjes•tyksen 37 § :n 1 momentin mukaan asiasta ei sallita keskustelua eikä tehdä päätöstä.

Päiväjärjestyksessä olevat asiat:

1) Ehdotus laiksi lainojen myöntämisestä vien­timaksuna kertyvistä varoista annetun lain 5 a § :n muuttamiseE•ta

Esitellään •suuren va:lidkunnan mietintö n:o 6 ja otetaan t o i .s e en k ä s i t te 1 y y n siinä sekä va1tiovarai,nvaliokunnan mietinnössä n:o 5 valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 186 (1979 vp.), joka 1sisähää yHämainitun iaki­ehdotuksen,

P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on suu­ren valiokunnan mietintö n:o 6. Ensin salhtaan asiasta ylei:skeskustelu, sen jälkeen siirrytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn.

Yleiskeskustelu:

Ed. P. Vennamo: Herra puhemies! Hal­litus antoi eduskunnalle viime vuoden joulu­kuun alussa esityksen laiksi lainojen myöntämi­sestä vientimaksuna kertyvistä varoista annetun lain muuttamisesta. Hallitus esityksessään esit­tää, että vientimaksulainojen kuoletuksina ker· tyvistä varoista myönnettäviä lainoja voitaisiin aikaisemmasta laista poiketen myöntää vuoden 1984 loppuun, kun voimassa oleva laki edellyt.:. ti, että lainoja voitiin myöntää vain viime vuo­den loppuun saakka. Tältä osin hallituksen esi­tykseen ei sinänsä ole huomauttamista.

Pyysinkin, herra puhemies, puheenvuoron toisen hallituksen esitykseen sisältyneen ehdo­tuksen johdosta. Hallitus oman esityksensä yleisperusteluissa hyvin lyhyesti ja perustele­matta asiaa sen enempää esit.ti lainojen· myöntä­mismenettelyä tarkistettavaksi siten, että aikai­semmassa laissa säädetty neuvottelukunta, jossa oli eri ministeriöiden, Suomen Pankin, metsä­hallituksen, metsäteollisuuden, yksityismetsän­omistajien ja kaivosteollisuuden edustajat ja jol­ta tuli ennen lainojen myöntämistä pyytää asias, ta lausunto, lakkautettaisiin ja lausunnon anto­mahdollisuus poistuisi kokonaan. Hallituksen esitys tältä osin osoittaa tyypillistä halua halli­tuksessa pyrkiä keskittämään päätäntävaltaa yhä harvempiin ja harvempiin poliittisiin käsiin ja pyrkiä nimenomaan estämään niiltä etupii­teiltä, joita nämä lainat välittömästi koskivat; mahdollisuus edes vaikuttaa lausuntonsa kautta lainojen jakautumiseen ja myöntämiseen.

SMP:n taholta valmistauduttiin lain toisessa, yksityiskohtaisessa käsittelyssä puuttumaan tä-

Lainojen myöntäminen vientimaksuina kertyvistä varoista 345

hän asiaan. Ilahduksella voimme nyt todeta, et­tä eduskunnan valtiovarainvaliokunta, joka on tämän asian käsitellyt, on tässä asiassa tullut SMP:n linjoille ja poistanut hallituksen esityk­sestä asianomaisen 2 § :n, jolla tämä neuvotte­lukunta olisi lakkautettu.

Olen halunnut tämän puheenvuoron käyttää, en tehdäkseni muutosesityksiä, koska valtiova­rainvaliokunta on korjannut hallituksen esityk­sen, vaan muistuttaakseni hallitusta siitä, että jälleen kerran tässä on osoitus - kerran edus­kuntakin on asiassa ryhdistäyt:ynyt - siitä, että meidän yhteiskunnassamme ei tule sen enempää taloudellista kuin poliittistakaan päätäntävaltaa pyrkiä keskittämään yhä harvempiin käsiin, ku­ten hallitus näytti haluavan, vaan yhä edelleen tulee myös tällaisissa asioissa huolehtia asioiden mahdollisimman demokraattisesta ja laajapoh­jaisesta valmistelusta, jolloin erityisesti tällai­nen asianomaisia intressipiirejä edustava neu­vottelukunta on eräs hyvä ratkaisu.

Toivomme, että tämä esitys valtiovarainvalio­kunnan esittämässä muodossa, kun se tulee hy­väksytyksi, omalta osaltaan olisi haiiitukselle ohjeena siitä, että vastaisuudessa tämän kaltai" sia taloudellista päätöksentekoa ja poliittista päätöksentekoa keskittäviä esityksiä ei edus­kunnalle enää tarvitsisi tuoda.

Ed. V. Vennamo : Herra puhemies! Eduskunnassa on tapahtunut tilapäinen erään­lainen ihme. Kun hallitus haluaa keskittää vien­tiluotot siis byrokratiaan ja hämärään neuvotte­luun suuren rahan kanssa, niin eduskunta onkin puolustanut lausuntoneuvottelukuntaa eli po­liittisten voimien, myös eduskunnan, luotta­musta ja vaikutusvaltaa. On kysyttävä, mikä on saanut nyt tässä asiassa eduskunnan ryhdistäy­tymään. Tämä on jo ihme. Sitä ei ole nähty vuo­sikausiin. Onkohan niin, että neuvottelukun­taan ovat kuuluneet eräät vaikutusvaltaiset kan­sanedustajat, ja sillä tavalla on vähän ryhtiä tul­lut? Näinhän se asia on. Joka tapauksessa näemme, että eduskunta pystyy itsenäisesti päättämään, jos vain se haluaa eikä ole juoksu­poika.

Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 5 a §, johtolause ja nimike.

Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan päättyneeksi.

44 058000001S

2) Ehdotus laiksi ilmakuljetussopimuslain muuttamisesta

Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 7 ja otetaan toi s e en k ä s i t te 1 y y n siinä sekä liikennevaliokunnan mietinnössä n:o 1 val­mistelevasti käsitelty hailituksen esitys n:o 7, joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen.

P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on suu­ren valiokunnan mietintö n:o 7. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn.

Yleiskeskustelua ei synny.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 23, 24 ja 42 §, voimaantulosään­nös, johtolause ja nimike.

Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan pää ttyneeksi.

3) Ehdotukset laeiksi merimieseläkelain ja työntekijäin eläkelain 12 a §:n muuttamisesta

Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 8 ja otetaan t o i s e e n k ä s i t t e 1 y y n siinä sekä sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 1 val­mistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 175 ( 1979 vp.), joka sisältää yllämainitut Iakiehdo­tukset.

P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on suu­ren valiokunnan mietintö n:o 8. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen siirrytään lakiehdotusten yksityiskohtaiseen käsittelyyn.

Yleiskeskustelua ei synny.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta ensimmäisen lakiehdotuksen 1, 3, 4, 14, 14 a, 15 e, 16 b, 16 c, 34 aja 34 b §, 4 a luvun nimike, voimaantulo- ja soveltamissään­nös, lakiehdotuksen johtolause ja nimike sekä toisen lakiehdotuksen 12 a §, voimaantulosään­nös, johtolause ja nimike.

Lakiehdotusten toinen käsittely julistetaan päättyneeksi.

346 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980

4) Ehdotukset laeiksi kansaneläkelain 27 §:n ja rintamasotilaseläkelain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi

Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 9 ja otetaan t o i s e e n k ä s i t t e 1 y y n siinä sekä sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 2 val­mistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 176 ( 1979 vp.) , joka sisältää yllämainitut lakiehdo­tukset.

Puhemies: Käsittelyn pohjana on suu­ren valiokunnan mietintö n:o 9. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen siirrytään lakiehdotusten yksityiskohtaiseen käsittelyyn.

Yleiskeskustelu:

Ed. Leppänen: Herra puhemies! Käsit­telyssä on eläkkeiden kalleusluokitusasia. Tämä asia koskee kansaneläkkeitä, eräitä rintamasoti­laseläkkeitä sekä perhe-eläkkeitä. Asia liittyy yleensä keskusteluun kalleusluokituksista. SMP on ajanut koko olemassaolonsa ajan sitä, että maassamme noudatettu kalleusluokitusjärjestel­mä on väärä ja sitä tulisi korjata niin, että Suo­messa siirryttäisiin vain yhteen kalleusluok­kaan, mitä tulee eläkkeisiin ja myös muihin asioihin, joissa valtio esim. kunnille antaa kal­leusluokitussysteemin mukaan apua.

Hallitus on eräiltä osin tullut SMP:n linjoil­le, mutta vain puolittain. Tällä hetkellähän eläkkeet jaetaan kolmeen kalleusryhmään, ja nyt SMP:n voimakkaan esiintymisen johdosta hallitus on lopulta päätynyt siihen, että edes yk­si, heikoin kalleusluokka poistetaan. Tämä ei kuitenkaan tyydytä SMP:tä, vaan me katsom­me, että vähin mitä eläkeasioissa voitaisiin teh­dä on se, että mennään suoraan yhteen kalleus­luokkaan ja tällä tavalla nostetaan heikompien kalleusryhmien pieniä eläkkeitä. Tämä olisi välttämätöntä jo senkin takia, että hallitus ei ole vaalien jälkeen muilta osilta puuttunut rin­tamaveteraanien eläkeasioihin eikä yleensä mui­hinkaan pieniin eläkkeisiin, vaan Koiviston hal­litus on harjoittanut ns. matalan profiilin poli­tiikkaa. Tämä hieno nimi johtuu siitä, että tällä tavalla yritetään hämätä ihmisiä, eli kun ei teh­dä mitään, nimitetään sitä hienosti matalaksi profiiliksi. SMP ei voi hyväksyä tällaista, vaan me olemme vaatineet ehdottomasti sitä, että pieniä eläkkeitä on korjattava ja että rintamave­teraanien asia olisi lopultakin hoidettava kun­toon. Valitettavasti tällä pienellä korjauksella,

mitä ny,t haJlitus esittää, asiaa ei .saada korja­tuksi.

Jotta edes jollakin tavalla eläkkeet nousisivat hieman enemmän, SMP tulee tämän lain yksi­tyiskohtaisessa käsittelyssä hetken kuluttua esittämään sellaista korjausehdotusta, joka mer­kitsisi yhteen kalleusluokkaan siirtymistä eläke­asioissa.

Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! On väärin, että asuinpaikan perusteella rangaistaan eläkeläisiä. Jos asuu väärässä kunnassa, on eläke pienempi kuin toisessa kunnassa, vaikka asema on sama ja valtio maksaa veronmaksajain varoil­la. Nyt on kansalaiset luokiteltu vastoin perus­tuslakia kolmeen luokkaan. Syrjäseuduilla, kehi­tysalueilla olevia rangaistaan pienemmällä eläk­keellä kuin Etelä-Suomessa ja samoin palkka on pienempi. Etelä-Suomessa vähän sivummalla oleva saa pienemmän eläkkeen kuin keskustas­sa, vaikka matkakustannukset ovat lisänä.

Nyt hallitus korjaa SMP:n vuosikautisen tais­telun jälkeen yhden luokan pois, kolmannen, mutta jättää voimaan kahden luokan eriarvoi­suuden. SMP ei tätä hyväksy, se on perus­tuslain vastaista. Eduskunta on ollut yksimieli­nen siitä, mitä me nyt esitämme, mutta nöyryys on voittanut ja hallitus on saanut tahtonsa läpi. Toivomme, että olisi ryhtiä, kun esitämme lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä sellaista korjaus­ta, että yksi luokka vain on voimassa ja että kaikki eläkeläiset ovat lain edessä saman arvoi­sia asuinpaikasta riippumatta.

Ed. E. Laine: Herra puhemies! SKDL:n eduskuntaryhmän taholta on jo ainakin runsaan puolentoista vuosikymmenen ajan esitetty vaati­muksia kalleusluokituksen poistamisesta asteit­tain siten, että ensin yhdistetään kolmas kal­leusryhmä eli siihen kuuluvat kunnat toiseen kalleusryhmään ja sen jälkeen siirretään kaikki ensimmäiseen ja ainoaan kalleusryhmään. Sa­moin olemme esittäneet lakialoitteita, kansan­eläkkeiden maksamisesta kaikille saman suurui­sena kuntarajoista, aviosuhteista ja puolison pie­nistä tuloista riippumatta.

Nyt käsittelyssä olevalla hallituksen esityk­sellä ollaan vihdoinkin ottamassa yksi askel, to­sin tavattoman lyhyt, tavoitteidemme ja esityk­siemme mukaiseen suuntaan. Kun tämä esitys viime syyskauden lopulla saapui eduskuntaan, SKDL:n eduskuntaryhmän taholta kiirehdittiin lain käsittelyn aloittamista. Ehdotuksemme ei saanut muilta tahoilta riittävää kannatusta, ja

Kansaneläkelain 27 § ym. 347

nam menetettiin se mahdollisuus, että laki ja kalleusluokituksen muutos eläkkeiden osalta olisi astunut voimaan jo kuluvan vuoden alusta, mitä kommunistit olivat ehdottaneet ja vaati­neet.

Hallituksen tulisi nyt kiireesti jatkaa valmis­teluja kalleusluokituksen muuttamisesta edus­kunnan jo monesti edellyttämässä laajuudessa ehdottamalla kaikkien kolmannen kalleusryh­män kuntien sijoittamista toiseen kalleusryh­mään kaikessa laajuudessaan. Tietenkin on mahdollista samassa yhteydessä jatkaa myös kansaneläkkeiden, rintamaeläkkeiden ja perhe­eläkkeiden osalta nyt ehdotetun osaratkaisun kaltaista menettelyä siirtymällä ensin näiden etuuksien maksamisen osalta yhden kalleusluo­kan järjestelmään, mutta edellyttäen kuitenkin sitä, että myöhemmin siirrytään koko laajuudes­sa yhteen ainoaan kalleusryhmään.

Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Täällä on sinisalolaisten kommunistien kansan­edustaja Laine puhunut oikeata asiaa, mutta ai­na sitten, kun on ratkaiseva käsittely ja äänes­tys, ainakin kommunistien enemmistö äänestää vastaan. Ed. E. Laineen puhe viittaa siihen, että hänkin jo on murtunut eikä vaadi korjausta, vaikka vain murusia nyt annetaan. Tämä on va­litettavaa. Toivoisin, että teillä kestäisi ryhti pienituloisten puolesta, ettette alistuisi riistolin­jalle, joka näkyy niin paikoissa kuin kaikessa muussakin.

Ed. M ä k i - H a k o 1 a : Herra puhemies! Viime vuonna kuntien kalleusluokitusta käsitel­täessä eduskunta kokoomuksen esityksestä hy­väksyi tämän lain siinä muodossa, että se on vain vuoden voimassa, koska siinä vaiheessa ei päästy järjestelmään, että olisi ollut vain yksi kalleusluokka. Tämän johdosta kokoomuk­sen politiikalle on myös tänä päivänä tarkoituk­senmukaista menetellä juuri sillä tavalla kuin SMP tulevassa ehdotuksessaan esittää.

Ed. Linna: Herra puhemies! Kun kaikki puolueet ovat esittäytyneet tässä kansaneläke­asias·sa, on syytä todeta keskustapuolueen osaJta se, että meidän esityksemme pohjalta vuonna 1972 muutettiin kansaneläkelaki sellaiseksi, et­tä kansaneläkkeet maksetaan ensimmäisen kun­taryhmän mukaan koko maassa. Silloinen vä­hemmistöhallitus ei esitellyt lakia tasavallan presidentin vahvistettavaksi, ja se mahdollisuus jäi silloin toteutumatta, mutta nyt esillä oleva

hallituksen esitys korjaa kansaneläkkeiden eri­arvoisuutta johtamatta kuitenkaan vielä siihen tulokseen, joka on keskustapuolueen tavoittee­na.

Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Ilol­la totean, että koko eduskunta on SMP:n esi­tyksen takana. Kohta näemme äänestyksessä, vastaavatko teot puheita.

Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi.

Eduskunta ryhtyy ensimmäisen lakiehdotuk­sen yksityiskohtaiseen käsittelyyn.

27 §.

Keskustelu:

Ed. Leppänen: Herra puhemies! Ehdo­tan, että 27 § kuuluisi siten, että ensimmäinen lause "Kunnat jaetaan elinkustannusten kalleu­den mukaan kahteen ryhmään" poistetaan, jotta päästään yhteen kalleusryhmään, ja toisesta lau­seesta poistetaan sanat "ensimmäisessä kunta­ryhmässä" ja "ja toisessa kuntaryhmässä 756 markkaa vuodessa". Toisin sanoen 27 § kuului­si yksinkertaisesti ja oikein näin: "Eläkkeen täysimääräinen tukiosa on 864 markkaa vuodes­sa."

Ed. Korte s a 1m i: Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Leppäsen ehdotusta.

Keskustelu julistetaan päättyneeksi.

Puhemies : Keskustelussa on ed. Leppä­nen ed. Kortesalmen kannattamana ehdottanut, että pykälän 1 momentti hyväksyttäisiin seuraa­vassa muodossa: "Eläkkeen täysimääräinen tukiosa on 864 markkaa vuodessa."

Selonteko myönnetään oikeaksi.

Äänestys ja päätös:

Joka hyväksyy mietinnön, äänestää. "jaa"; jos "ei" voittaa, on ed. Leppäsen ehdotus hyväksyt­ty.

P u h e m i e s : Äänes,tyksessä on annettu 105 jaa- ja 24 ei-ääntä, 2 tyhjää; poissa 68. (Koneään. 1}

348 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980

Eduskunta on hyväksynyt mietinnön.

Voimaantulo- ja soveltamissäännös, johtolau­se ja nimike hyväksytään keskustelutta.

Eduskunta ryhtyy toisen lakiehdotuksen yk­sityiskohtaiseen käsittelyyn.

2 §.

Keskustelu:

Ed. Leppänen: Herra puhemies! Jotta edes rintamaveteraaneille saataisiin korjaus ai­kaan, ehdotan että 2 § kuuluisi siinä muodossa, että siitä poistetaan sanat "ensimmäisessä kun­taryhmässä" ja "ja toisessa kuntaryhmässä 7 032 markkaa", eli että tämä summa olisi kai­kille 7 464 markkaa.

Ed. Korte s a 1m i: Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Leppäsen ehdotusta.

Keskustelu julistetaan päättyneeksi.

P u h e m i e s : Keskustelussa on ed. Leppä­nen ed. Kortesalmen kannattamana ehdottanut, että pykälän viimeisestä lauseesta poistettaisiin sanat "ensimmäisessä kuntaryhmässä" ja "ja toisessa kuntaryhmässä 7 032 markkaa".

Selonteko myönnetään oikeaksi.

Äänestys ja päätös:

Joka hyväksyy mietinnön, äänestää "jaa"; jos "ei" voittaa, on ed. Leppäsen ehdotus hyväksyt­ty.

Puhemies : Äänestyksessä on annettu 102 jaa- ja 26 ei-ääntä, 2 tyhjää; poissa 69. (Koneään. 2)

Eduskunta on hyväksynyt mietinnön.

3 ja 6 §, voimaantulo- ja soveltamissäännös, johtolause ja nimike hyväksytään keskustelutta.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta kolmannen lakiehdotuksen 8 §, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike, nel­jännen lakiehdotuksen 27 §, voimaantulosään­nös, johtolause ja nimike, viidennen lakiehdo­tuksen 12 §, voimaantulosäännös, johtolause ja

nimike, kuudennen lakiehdotuksen 7 §, voi­maantulosäännös, johtolause ja nimike, seitse­männen lakiehdotuksen 8 §, voimaantulosään­nös, johtolause ja nimike, kahdeksannen laki­ehdotuksen 6 §, voimaantulosäännös, johtolau­se ja nimike sekä yhdeksännen lakiehdotuksen 23 §, voimaantulo- ja soveltamissäännös, johto­lause ja nimike.

Lakiehdotusten toinen käsittely julistetaan pää ttyneeksi.

5) Ehdotus laiksi työriitojen sovittelusta anne­tun lain muuttamisesta

Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 10 ja otetaan toiseen käsittelyyn sii­nä sekä sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 3 valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 190 (1979 vp.), joka sisältää yllämainitun laki­ehdotuksen.

P u he m i e s : Käsittelyn pohjana on suu­ren valiokunnan mietintö n:o 10. Ensin salli­taan asiasta yleiskeskustelu ja sen jälkeen ryh­dytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsit­telyyn.

Yleiskeskustelua ei synny.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 1, 3 ja 4 §, johtolause ja nimike.

Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan pää ttyneeksi.

6) Ehdotukset laeiksi maistraattien ja kaupun­gin ulosottolaitoksen siirtämisestä valtion hal­tuun ja jätiestysoikeuksien lakkauttamisesta an­netun lain 9 §:n sekä raastuvanoikeuksien ja kaupunkien syyttäjälaitoksen siirtämisestä val­tion haltuun annetun lain 8 §:n muuttamisesta

Esitellään sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 4 ja otetaan e n s i m m a 1 s e e n k ä s i t t e -1 y y n siinä valmistelevasti käsitelty hallituk­sen esitys n:o 9, joka sisältää yllämainitut laki­ehdotukset.

P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on so­siaalivaliokunnan mietintö n:o 4.

Keskustelua ei synny.

Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet 349

Lakiehdotusten ensimmäinen käsittely julis­tetaan päättyneeksi ja asia lähetetään s u u­reen v a 1 i o kuntaan.

7) Muistutukset eräiden entisten valtioneuvos" ton jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainvastaisuudesta

Esitellään perustuslakivaliokunnan m1etmtö n:o 4 ja otetaan ainoaan käsi t te 1 y y n siinä valmistelevasti käsitellyt ed. V. Vennamon ym. iil ed. Leppäsen ym. kirjelmät (1979 vp.).

Toinen varapuhemies : Käsittelyn pohjana on perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 4.

Perustuslakivaliokunnan annettua lausunton­sa entisten valtioneuvoston jäsenten Kristian Gestrinin, Pekka Tarjanteen, Heikki Tuomisen ja Johimnes Virolaisen sekä oikeuskansleri Ris­to Leskisen virkatointen lainvastaisuudesta on eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvos~ ton jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainmukaisuutta 25 päivänä marraskuuta 1922 annetun lain 6 §:n mukaan eduskunnan vallas­sa päättää, joko että entiset valtioneuvoston· jä­senet Gestrin, Tarjanne, Tuominen ja Virolai­nen sekä oikeuskansleri Leskinen on pantava syytteeseen _ valtakunnanoikeudessa sanotun lain mukaan taikka että asia on rauk:eava. Jos edus­kunta ei suorastaan päätä, että asia on raukea­va, on asianomaisia kehotettava eduskunnalle antamaan kirjallinen tai suullinen . selitys, joka on annettava kymmenen päivän kuluessa tiedon saamisesta.

Eduskunta voi siis asian käsittelyn tässä vai­heessa päättää, että asia on edellä mainittujen osalta raukeava, mutta jollei sellaista päätöstä tehdä, on eduskunnan päätettävä kehottaa enti­siä valtioneuvoston jäseniä· Kristian Gestriniä, Pekka Tarjannetta, Heikki Tuomista ja Johan­nes Virolaista sekä oikeuskansleri Risto Leskis­tä antamaan eduskunnalle vastuunalaisuuslain 6 §:n 2 momentissa säädetty kirjallinen tai suullinen selitys.

Mitä entiseen pääministeri Kalevi Sorsaan kohdistettuihin muistutuksiin tulee, eduskunta on vuoden 1978 valtiopäivillä perustuslakiva­liokunnan mietinnön n:o 71 pohjalta käsitellyt entiseen pääministeri Sorsaan kohdistuneen, sa­maa asiaa koskevan muistutuksen ja 17 päivänä tammikuuta 1979 päättänyt, että sanottu muis­tutus oli raukeava. Esillä oleva asia on siten vuoden 1978 valtiopäivillä asiallisesti tutkittu

ja ratkaistu silloisen pääministeri Sorsan osalta eikä uusia ja asian oikeudelliseen arviointiin vaikuttavia tosiseikkoja ole käsittelyn pohjana nyt olevan mietinnön mukaan tuotu esiin. Tä­män vuoksi eduskunta perustuslakivaliokunnan viimeksi mainittuun mietintöön yhtyen toden­nee, että esitetyt muistutukset eivät entisen pääministeri Sorsan osalta anna aihetta enem­piin toimenpiteisiin.

Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:n nojalla annan ensimmäisen puheenvuoron perustuslakivalio­kunnan valitsemalle asian esittelijälle ed. Pysty" selle.

Keskustelu:

Ed. P y s t y n e n : Herra puhemies! Perus­tuslakivaliokunta on käsitellyt ed. V. Venna­mon ja lkuuden muun kans-anedustajan a1lekit­jo1btamal1 kirje1lmäf1 sekä ed. Leppäsen ja viiden muun kansanedustajan allekirjoittaman kirjel­män, joista edellinen sisältää muistutuksen Ka­levi Sorsan, Johannes Virolaisen, Heikki Tuo· misen, Kristian Ges,trinin ja Pekka Tarjanteen heidän toimiessaan ·ministereinä sekä oikeus­kansleri Risto Lesikisen virka:tointen dainvastai­suudes1ta ja jälkimmäinen vielä ika1ken varaLta tehdyn muistutuksen pääministeri Kalevi Sor• •san virkatoi·nten lainvastaisuudes·ta.

K1rje1mät ovat !liitteenä tämän käsi:tte1yn pohjana olevassa perustuslakivaliokunnan mie­'tinnössä. Niiss·ä esitettyjä syytöksiä ja perustelu­ja ei ole aihetta tässä enemmälti esiJtellä.

Ennen ·kuin ,valiokunta otti tutHttavakseen ministerien ja oikeuskanslerin •vi:rkatointen lain­vastaisuuden valiokunta 1totesi, että se ja sen mietinnön pohjalla eduskunta oli vuoden 1978 va'ltiopäivi:Ilä käsirtellyt samaa asiaa koskevan pääministeri Sorsaa vastaan tehdyn muistutus­kirjelmän. Mietinnössään n:o 71 (1978 vp.) perustush!!kivaliokunta tortesi, ebtä pääministeri Sorsa ei ollut kysymy~ksessä olleessa asiassa me­netellyt lainva:srtaisesti. Kysymyksessä ollut asia oli ·sama kuin nyt käsiteltävänä olev1ssa kirjoi­'tuksissa. Eduskunta pääuti rtuoNoin, että päämi­nis-teri Sorsaa koskenut muistutus oli raukeava.

Tämän vuoksi valiokunta otti selvittääkseen ensin kysymyksen siitä, onko mu1stutus päiimi­nisteri Sorsaa vastaan otettava uudellaan tutkit­tavaksi. Asiantuntijain lausunnoissa kävi ilmi, että laissa .'taikka käytännössä ei löydy selvää vastausta tähän kysymykseen. Aikaisemmin vas­taavaa ei ole esiintyrnyt, ja Ia!kiin ei tällaisen ta­pauksen varalta ole flmeisesti katsottu aiheelli-

350 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980

seksi ottaa säälnnöstä. Kuullut asiantuntijat ovat [öytäneet oikeuskirjallisuudesta lukuisten kir­joittaljien likima~n yksimielisen käsityksen, jon­ka mukaan samaan henkilöön kohdistettua uut­ta syytettä ei voida enää käs1tellä uuden muistu­tuksen pohjalta, jos eduskunta on saman asian jo käsitellyt ja jättänyt raukeamaoo eikä uunta asiaan va~kuttavaa ole tuotu esiin. Asiantunti­jain mukaan on pidettävä kohtuuttomana, jos samasta asiasta voitaisiin vuodesta toiseen yhä uudestaan [avastaa poliittisia 1tarkoitusperiä edesauttavia näytösluontoisia ministerisyyte­asiain käsittelyjä, niin kuin asia~ntuntijain lau­sunnoissa todettiin. Tällaisten :tapausten varalta on syytä myöskin muistaa, että vailtiopäiväjär­jestyksen 80 § antaa puhemiehelle oikeuden kieltäytyä ottamasta esille nostentua kysymystä, jonka hän katsoo olevan vastoin eduSikUIIlJllan jo tekemää päätöstä.

Perustuslakivalidkunta pitää asiantuntLJam esittämää ja oikeuskirjallisuudessa yleisesti hy­väksyttyä käsitystä hyväksyttävänä oikeusturva­periaatteena. Kun uusia 1ja asian oikeudelliseen arviointiin vaikuttavia tosiseikkoja ei ole tuotu esiin, syytetyn oikeusturva vaatii valiokunnan mielestä asettumaan tämän ns. res judicata -vai­kutuksen edellyttämälle kannalle. V aHokunnan mietinnössä omaksuttu kanta merkitsee ·siten si­ltä, että käsiteltävinä olevia kirjoituksia siltä o.sailta, kuin ne koS:kevat pääministeri Sorsaa, ei ole valiokunnan mielestä aihetta ottaa enemmäl­ti tutkittavaksi eivätkä ne valiokunnan mielestä anna aihet,ta enempiin toimenpi tdsiin.

Perustuslakivaliokunta on 'tutkinut ed. V. Vennamon ja :kuuden muun kansanedustajan al­lekirjoittamassa kirjelmässä muita ministereitä kuin Sorsaa sekä oikeuskansleri Les<kistä vas­taan esitet)'lt muistutukset ns. ministerivastuu­lain säätämässä järjestykses·sä. Kuvaukset hei­dän tapauksistaan on otettu valiokunnan mie­tintöön samoin kuin valiokunnan perustelut sen kannan puolesta, joka mietinnön ponness.a on esitetty. Kun nämä ovat samoja, jot>ka jo vuo­den 197 8 valtiopäivillä perustuslakivaliokunnan mietinnössä tuotiin esiin ja käsiteltiin laajahkosti eduskuntakeskustelussa, ei niitä ole enää aiheilta enemmälti seLostaa.

Nyt käsittelyn pohjana olevaan mietintöön on otettu liitteeksi myös eduskunnan o~keus­asiamiehen valiokunnan pyynnöstä antama lau­sunto asiassa. Kun V. Vennamon ym. allekir­joittamassa kirjelmässä nojataan siihen väittee­seen, että perustuslain mukarun kaikkien tulee maassamme olla lain edessä samanarvoisia eivät-

kä ministerit saa olla lakien ylä- ja ulkopuolella, on syytä viitata pa1tsi muiden asiantuntijoiden myös erityisesti oikeusasiamiehen käsitykseen asiassa. Muihin kansalaisiin ja myös virkamie­hiin verrattuna mmisterit ovat edkoisasemassa mmisterivastuulain mukaisen syytteen osalta ni­menomaan juuri perustuS'lakina voimassa olevan lain nojalla.

Herra puhemies! Pemstus1akivaliokunnan mietinnössä esitetyillä perusteilla ja koska yksi­kään asiantuntijoista ei ole katsonut, että kirjel­mässä mainitut ministerit ja oikeuskansleri taikka joku heistä olisi asetettava syytteeseen valtakunnanoikeudessa ja kun perustuslakivalio­kunta on ollut itäysin yksimielinen, valiokunnan tähän <tehtävään val~tsemana totean, niin kuin herra puhemies jo valiokunnan mietinnön kans­sa yhdenmukaisesti on todennut, että nyt käsi­teltävänä oleva asia pääministeri Sorsan osaLta ei anna a~hetta enempiin toimenp~teisiin, ja eh~ dotan kunnioittavasti eduskunnan päätettäväikc. si, entä asia saa entisten valtioneuvoston jäsen'­rt:en Gestrinin, Tarjanteen, TuomiSen ja Virolai­sen sekä oikeuskansleri Leskisen osalta raueta.

Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Eduskunnan perustuslakivaliokunnan · yksimieH­nen ministereitä suojeleva ja vapauttava päätös on hämmästyttävä, mutta val:litsevissa pdliitti­sissa olosuhteissa ymmärrettävä. Tämän Hsälksi haluan asian jo tässä rvailieessa !keskitetysti esiin tuoda seuraavaa.

Saloran entinen pääjohtaja Jouko Nordell on tuomittu riippumattomassa tuomioistuimessa vi­rallisen syytteen perusteella viidestä yli 2 000 markan stereolahjuksen antamisesta viidelle mi­nisterille, nimittäin Kalevi Sorsalle ja Johannes Virolaiselle sekä Pekka Tarjanteelle, Kristian Gestrinille ja Heikki Tuomiselle. Samoin on Nordell tuomittu riippumattomassa tuomiois­tuimessa samanlaisesta ja samaan aikaan anne­tusta lahjuksesta kauppa- ja teollisuusministe~ riön kansliapäällikö1le. Kauppa- ja teollisuusmi­niSteriön kansliapäällikkö on puoles'taan viralli­sen syynteen perusteella tuomittu NordeNin lahjuksen vastaanotosta äänestyksen jälkeen riippumattomassa tuomioistuimessa virkavir­heestä, jolloin vähemmistö oikeudesta olisi ha­lunnut tuomita kansliapäällikön lahjuksen vas­taanottamisesta.

Kukaan ei voi perustellusti väittää, etteivät~ kö ministerit olisi olleet selvillä siitä, että heille annettiin Saloran taholta tällaisia lahjoja heidän virka-asemansa perusteella ja jotta saataisiin pe-

Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet 351

rustetuksi Saloran tavoittelema V alco Oy. Sa­maan päämäärään tähtäsivät ilmeisesti myös Sa­loran suurille puolueille antamat hämärät puo­luerahat, joista syytteet ja tuomiot on annettu veropetoksen vääristä kuiteista. Jopa ministerit ovat tunnustaneet, että he ovat olleet tällaisen selvän vaikutuslahjoituksen vuoksi kiusaantu­neita ja ovat puolustelleet laiminlyöntiään koh­tuullisessa ajassa palauttaa lahjukset sillä seikal­la, että Nordell oli vaikutusvaltainen henkilö. Tämä on kuitenkin vain raskauttava seikka, sil­lä perustuslain mukaan kaikkien tulee lain edes­sä olla samanarvoisia. Ministeri Tarjanne jopa oli valmis vastaanottamaan tässä väritelevision lahjaksi, mutta ovelimmat selittelevät kuorossa naurettavasti ja läpinäkyvästi panneensa stereot vintille piiloon.

Ruotsin ja Suomen oikeuskäytännön sekä äs­kettäisen lisensiaattitutkimuksen mukaan minis­tereiden menettely on täyttänyt lahjusrikoksen tunnusmerkit ja lievimmässä tapauksessa kysy­myksessä on jopa ainakin virkarikos, niin kuin riippumaton tuomioistuin vastaavanlaisessa kansliapäällikön tapauksessa on jo päätökses­sään todennut.

Mutta kaikista näistä kiistattomista tosi­asioista huolimatta valtioneuvoston oikeuskans­leri Risto Leskinen on päätöksellään katsonut tarkoitetut ministerit syyttömiksi, minkä lisäksi hän ylittäen virkavaltuutensa on jopa samalla päätöksellään vapauttanut ministerit moraali­sestakin vastuusta. Tämä puuttuminen teon moitittavuuteen on johtunut luonnollisesti siitä, että Suomen hallitusmuodon mukaan ministe­riksi saa presidentti nimittää vain rehelliseksi ja taitavaksi tunnetun kansalaisen. Oikeuskansleri siis suojeli poliittisesti lainvastaisella päätöksel­lään ministereitä eikä vain ministereitä vaan myös itseänsä estäessään virallista syyttäjää va­littamasta kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön ja Lapin maaherran saman suuntaisesta lahjusasiasta korkeimpaan oikeu­teen. Tällainen menettely on käsitykseni mu­kaan hyväksyttyä vain diktatuurimaissa, joissa syyte jo muka merkitsee syyllisyyttä. Suomen pitäisi kuitenkin olla lainalainen yhteiskunta.

Ei myöskään voida hyväksyä sitä, että oi­keuskansleri päätöksessään totesi stereot muka alle 2 000 markan arvoisiksi, jolloin ministerit pelastuivat lahjaverolain rikkomuksesta.

On väitetty, että ministereille annetut lahjat eivät ole millään tavoin vaikuttaneet heidän vir­katoimiinsa. Tiedot Valco-skandaalista, jossa valtio on menettänyt satoja miljoonia markkoja

veronmaksajien varoja, todistavat kuitenkin ku­moamattomasti toista. Eduskunnan perustusla­kivaliokunta kuitenkin selvästi mielestäni po­liittisilla perusteilla katsoo, että ministerit eivät ole syyllistyneet minkäänlaiseen rikokseen. Tä­mä on vastoin riippumattomien tuomioistuinten jo tiedossa olevia päätöksiä. Jopa on menty niin pitkälle, että ministeri Kalevi Sorsan asiaa ei ole suostuttu edes asiallisesti käsittelemään, vaikka kiistatta viime vuoden syksyn eduskuntakäsitte­lyn jälkeen on tullut esille uusia painavia syylli­syyttä todistavia tosiasioita sekä paljastunut, et­tä Sorsa uhkasi pääministeri Martti Miettusta hallituksen hajoamisella, ellei stereolahjuksilla tuettua Valcoa perusteta.

Suomen kansan oikeudentunto ei selvästi hy­väksy sitä, että vaikutusvaltaisella paikalla ja ministerinä tehty teko ei muka olisi rikos, mutta kyllä on rikos, kun sen tekee tavallinen kansa­lainen tai sellainen henkilö, joka ei enää ole maamme valtaikli:kin suojeLuksessa. Tältä poh­jalta katson, että ministerit ovat syyllistyneet lahjusrikokseen tai ainakin virkarikokseen. Suo­jellessaan ministereitä ja muutoinkin on oikeus­kansleri syyllistynyt tekoon, joka vaatii syytteen valtakunnanoiikeudessa. Maamme kot1k.eilmma'lle lainvalvojalle on asetettava tavallista ankarammat vaatimukset. Eri asia on sitten, katsotaanko, vaikka ministerit ovat syyllistyneet rikoslain alaiseen tekoon, että muut seikat huomioonot­taen ei ole aihee!Usta asian taloudellisen pienuu­den perusteella syyttää ministereitä valtakunnan­oikeudessa. Olen kuitenik:in s.it'ä mieltä, et.tä ik:y­symyik:sessä on ollut niin piittaamaton toiminta vaikutusvaltaisessa aseuna,ssa '5rutojen miljoonien markkojen V alco-seuraamuksineen, että jo vas­tuuntunnon kohentamiseksi ja väärinkäytösten estämiseksi julkisissa tehtävissä tarkoitetut mi­nisterit olisi yhteiskuntamme napamiehinä pantava syytteeseen valtakunnanoikeudessa. Ta­vallisen kansalaisen on lisäksi voitava luottaa, että laki on kaikille käytännössä sama, niin kuin perustuslaki määrää. Eduskunta ei ole mikään tuomioistuin, vaan tässä yhteydessä poliittisen suojelun laitos.

Kaiken lausutun perusteella ehdotan kun­nioittaen, että silloinen pääministeri Kalevi Sor­sa sekä silloiset ministerit Johannes Virolainen, Pekka Tarjanne, Kristian Gestrin ja Heikki Tuominen pantaisiin eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeus­kanslerin virkatointen lainmukaisuutta 21 päi­vänä marraskuuta 1922 annetun lain 7 §:n no­jalla syytteeseen tarkoitetuista lahjusrikoksista

352 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980

sekä oikeuskansleri Risto Leskinen selostettu­jen tekojen johdosta tahallisesta virkarikokses­ta.

Ed. Le p p ä ne n : Herra puhemies! SMP:n eduskuntaryhmä on ministerivastuulain nojalla tehnyt kahdella erillisellä kirjelmällä muistutuksen ministereiden ·stereolahjusten asiassa. Toinen kirjelmä on annettu eduskunnal­le 14 kesäkuuta 1979 ja toinen 13 marraskuuta 1.979 .. Ensimmäinen kirjelmä tuli mahdolliseksi sen jälkeen, kun epuskunnassa vaalien seurauk­sena · SuOmen ka.nsan tahdosta oli 'mahdollista löytää vähintään viisi allekirjoittajaa, jotka ovat selvästi nykyisen valtasuuntauksen ulkopuolel~ la. liman SMP:n menestystä eduskuntavaaleissa ministereiden stereOlahjusasia ·. olisi ilmeisesti kokonaan haudattj.l. Ilman SMP:tä eduskunnas­ta tuskin olisi löytynyt tarvittavia allekirjoitta~ jia, .koska kaikki muut ·puolueet tavalla tai toi­sella ovat kytk.erinöissä valtäa pitäviin.

Miksi sitten on tarvittu· toinen kirjelmä mar­raskuussa. Asian palauftåmiseksi yksityiskohtai­sesti esille luen tp.anaskuussa annetun kirjel­män. Se kuuluU: seuraavasti:

"Eduskunnalle. Viitaten aikaisempaan minis­tetivas.tuukirje1määimme ·14. 6. 1979 stereoit~ ten miqistedlahjusten asiassa rohkenemme oi~ keudentn,lllkaisen ja tasapuolisen asian käsf.tte1y11 turvaamiseksi kiinnittää huomiota siihen, että sen jälkeen kun pääministeri Kalevi Sorsan· ste­reolahjusten asiaa on käsitelty eduskunnan pe­rustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa va­pauttavin päätöksin, vaikka vastaavanlaisissa ta~ pauksissa korkeita virkamiehiä on pantu syyt­teeseen ja tuomittu, toteaJmme, että sivten kun Sorsan osa!lta tämä asia on käsitelty eduskunnas­sa on rkiistattomasti tu1lut juillkisuuteen selkä tuo­mioistuimissa ja poliisitutkimuksista paljastu­nut uusia valkavia tosiasioita Salora-skandaalin ja V ruco-Sikandaalin yhteydes1sä. Näistä seikois'ta ei eduskunnaHa ollut aikaisemmin tietoa ja nä­mä tosiasiat saattavart Sorsan tarkoitetun lahjus­asian uuteen vakavaan valoon. Käsityksemme mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulisi oma-aloitteisestikin näiden myöhemmin paljastuneiden todisteiden ja tosiasioiden perus­teella tutkia uudelleen stereoiden ministerilah­justen asia myös Kalevi Sorsan osalta. Mai­nituilla perusteilla teemme kaiken varalta näi­den julkisuudessakin todettujen uusien ratkaise­vien tosiasioiden perusteella ministerivastuun mukaisen muistutuksen silloista pääministeri Kalevi Sorsaa vastaan stereoitten ministerilah-

justen asiasa koko laajuudessaan päämääränä saada tämä suojeltu asia puolueettomasti käsi;. teltäväksi valtakunnanoikeudessa. Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 1979." Kaikki SMP:n kansanedustajat allekirjoittajina.

Tämä kirjelmä on tarvittu juuri siksi, että manaskuussa 1979 oli jo käytettävissä olennais" ta uutta tietoa ministereiden stereolahjusasian sekä koko Salora-V alec-skandaalin olennaisista kytkennöistä.

Toinen kirjelmä on ollut välttämätön edus~ kunnan perustuslakivaliokunnan mietinnössä il­menevän käsittelyjärjestystä koskevan tulkin­nankin taikia. Muistutusikirjdmien käsitteLyyn ottamises.ta perustusla!ldvalioikunta on joutunut rpäätymään myönteiseen ratlkaisuun seuraavasti - lainaan perustuslakivaliokunnan mietintöä: "Jos eduskunta on tietyillä valtiopäivillä hylän­nyt hallituksen esityksen, :niin viimeistään jo seuraavilla valtiopäivillä sama esitys voidaan ot~ taa uuden aloitteen pohjalta käsittelyyn ja hy­väksyä. Vielä· selvempi tilanne on silloin, kun kysymyksessä on kahdelle eri vaalikaudelle osu• va päätöksenteko; Jos eduskurtta on tehnyt pää. töksen tietystä asiasta vaalikauden viimeisillä valtiopäivillä, niin valittu UJJsi eduskunta voi seuraavilla valtiopäivillä täysin vapaasti päättää samasta . asiasta. Eduskuntakäytäntöön ja oi­keuskirjallisuudessa esitettyihin näkökohtiin viitaten perustuslakivaliokunta katsoo että val­tiopäiväjärjestyksen 80 § :1;1 1 momedtti ei ol~ esteenä ens1mmäisen ja· toisen ki11jelmän :käsittec lylle." . . ·

Toisaalta perustuslakivaliokunta on päätynyt minister~syyteasian käsittelyn osalta seuraruvaan ratkaisuun: "Valtioneuvoston jäsenen ja oikeus­kanslerin syytteeseen asettaminen valtakunnan~ oikeudessa on tiUikasti määrämuotoista. V am tasavallan presidentti ja eduskunta voi asettaa heidät sytteeseen. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos edus'kunta on päättänyt telhdyn muistutuksen johdosta olla syytettä nostamatta, asian on katsottu tulleen lopullisesti ratkaistuk­si, joten kysymystä syytteen nostami1sesta samas­ta asiasta ei voida uudelleen panna vireiile. Edel­leen on katsottu, että muistutuksen hylkäämi· nen perustuslakivaliokunnassa estää valiokuntaa itseään myöhemmin päättämästä panna samasta asiasta vireille ministerisyyteasiaa paitsi siinä ta• pauksessa, että myöhemmin on tullut ilmi joita­kin sellaisia uusia seikkoja, jotka asettavat kysy­myksen uuteen valoon. Jos taas eduskunta on päättänyt antaa ministerisyytteen raueta, sitä ei voida panna enää myöhemmin uudelleen vireil:

Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet

le. Eduskunta tai presidentti voi ottaa saman asian uudelleen päätettäväkseen vain, jos asiassa ilmenee sellaisia uusia tosiseikkoja, jotka asetta­vat vastuukysymyksen uuteen valoon. Perus­tuslakivaliokunta pitää oikeuskirjallisuudessa esitettyä käsitystä hyväksyttävänä yleisenä oi­keusturva periaatteena."

Ensinnä on todettava, ettei voida hyväksyä tätä perustuslakivaliokunnan omaksumaa tul­kintaa siksi, että eduskunta ja perustuslakivalio­kunta eivät ole tuomioistuimia. Eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan ratkaisut liittyvät po­liittiseen todellisuuteen. Poliittinen todellisuus voi vaaleissa muuttua. Jos edellinen eduskunta on päättänyt poliittisista syistä antaa ministeri­syyteasian raueta, ei tämä ratkaisu voi miten­kään sitoa uutta eduskuntaa. Eduskunta on voi­nut vaaleissa muuttua niin, että kanta myös muuttuu. Näin ei ilmeisesti valitettavasti tällä kertaa ole käynyt. Sen sijaan on luonnollista, et­tä riippumattomien tuomioistuinten osalta pe­rustuslakivaliokunnan kanta on oikea. Mutta nyt ei siis ole kysymys riippumattomista tuomio­istuimista. Ei kai eduskunnan perustuslakivaliD­kunta ole katsonut oleval1!Sa tuomioistuin.

Mutta vaikka· hyväksyttäisiinkin ·perustuslaki­valiokunnan kanta, että on oltava uusia tosi­seikkoja, jotka asettavat vastuukysymyksen uu­teen valoon, jotta ministerisyyte voitaisiin pan­na uudelleen vireille, SMPn muistutuskirjelmät myös entisen pääministeri Sorsan osalta ovat ai­heellisia. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että uusia tosiseikkoja on riittävästi olemassa. Tar­kemmin sanottuna koko asia on tullut uuteen valoon Salora-V alec-skandaalin koko laajuu­dessaan paljastuttua, niin kuin tiedämme edus­kunnan käsittelystä myöhemmiltä ajoilta. Ed. Junnilan ens1mmäisenä allekirjoinajana kirjoit­taman muis.tutusikirjelmän ja sen käsittelyn ai­koihin ei ollut tiedossa kuin pieni osa koko Sa­lora-Valco-skandaalin laajoista kytkennöistä. Asian luonne käy ilmi vaikkapa 12. 1. 1979 pe­rustuslaikivalioikunnan mietinnön perustelujen keveydestä. Tällöin perustuslakivaliokunta pää­tyi Sorsan ministerisyyteasiassa raukeamisehdo­tukseen varsin kevyesti tarkastelemalla vain vä­ritelevision ja stereoiden saamista Saloraita yk­sittäisinä tapahtumina. Perustuslakivaliokunta ei millään tavalla hakenut asialle laajempia yh­teyksiä.

Tosiasioiden vastaisesti perustuslakivaliokun­ta päätyy SMP:n kansanedustajien kirjei:mien entistä pääministeri Sorsaa koskevalta osalta seuraavaan ratkaisuun: "Perustuslaikivaliokun•

45 058000001S

ta toteaa lisäksi, että kysymyksessä olevissa en­simmäisessä ja toisessa kirjelmässä ei esitetä mi­tään tapaulkseen JiiHyvää uutta tosisei:ldkaa. Asia on si!Llois.en pääministerin osalta tutlkittu ja muistutus on j-ätetty raulkeamaan. Kun uusia ja asian oikeudelliseen arviointiin vaikut'tiwia tosisei!klkoja ei ole tuotu esi·1le, asianomaisen oi­keusturva vaatii perustuslakivaliokunnan mie­lestä asettumaan oikeuskirjallisuudessa vakiin­tuneelle kannalle. Täten perustuslakivaliokunta btsoo, ettei toinen ildrjeLmä miltään osin eikä ensimmäinen kirjelmä siltä osin kuin siinä on kysymys entisestä pääministeri Sorsasta, anna aihetta toimenpiteisiin valiokunnan taholta."

Näin siis perustuslakivaliokunta ottamatta lainkaan huomioon uusia tosiasioita ei paneudu lainkaan entisen pääministeri Sorsan osalta asiaan. Perustuslakivaliokunta ei ole mietinnös­sään paneutunut stereolahjusasian aineelliseen ·sisältöön myöskään muiden ministereiden osal­ta. Perustuslakivaliokunta on mietinnössään vain etsinyt juridista kiertotietä päätyä jo ennal­ta määrättyyn raukeamisehdotukseen. Vaikka aineellinen materiaali, joka on ollut perustusla, kivailokunnan käytössä, on ollut laaja, tähän ei ole mietinnössä enemmälti puututtu. Perus­tuslakivaliokunnan tarkastelutapa on rajoittu­nut vain Salora-Valco-skandaalin suppeaan käsittelyyn eli perustuslakivaliokunta on irrot­tanut ministeristereot niiden taustatapahtumis­ta. Perustuslakivaliokunta on eräällä tavalla omaksunut ikään kuin puolustusasianajajan roo­lin ja pyrkinyt löytämään puolustukselliset rat­kaisut tälle raukeamisesitykselleen. Perustusla­kivaliokunta on yrittänyt käsitellä SMP:n kir­jelmiä ikään kuin SMP:n kirjelmät olisivat tuo­mioistuimen syyttäjän kirjelmiä, ja sitten yrittä­nyt ne puolustusasianajajana kumota. Kysymys kuitenkin SMP:n kirjelmissä on valtiopäiväjär­i·estyksen suomasta ministerivastuulain mukai­sesta muistutuksesta eikä suinkaan syyttäjän pe­rusteellisesta kirjelmästä. Ei ole SMP:n kansan­edustajien tehtävä toimia asiassa syyttäjänä.

Perustuslakivaliokunnan tehtävänä olisi ollut tutkia, onko aihetta asian tutkimiseen valtakun­nanoikeudessa. Sen sijaan perustuslakivaliokun­nan tehtävänä ei ole suinkaan ratkaista tätä ste­reolahjoitusten asian oikeudellista puolta, vaan nimenomaan tutkia, olisiko asia lähetettävä val­takunnanoil{euteen, jonka tehtävänä on asia rat­kaista.

Mitä sitten tulee oikeusasiamies Aallon lau­suntoon asiassa, niin Aalto sivuuttaa kokonaan uudet tosiasiat. Aalto lähtee liikkeelle siitä erit-

354 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980

täin kummallisesta näkökulmasta ja periaattees­ta, että yh4envertaisuus lain edessä tarkoittaa­kin sitä, että ministerit, virkamiehet ja kansalai~ set ovat eri asemassa. Aalto lähtee siis siitä, että yhdenvertaisuus tarkoittaa eri ryhmien sisäistä yhdenvertaisuutta eikä eri kansalaisryhmien vä­listä eli että ministerit voivat olla eri asemassa, virkamiehet eri asemassa ja tavalliset kansalai­set eri asemassa lain edessä. Tämä ei voi olla kestävä eikä pitävä lähtökohta.

Koska siis Aallon lähtökohta ei ole pitävä ja koska uusien tosiasioiden valossa asia olisi tul­lut myös aineellisesti käsitellä Sorsan osalta, pe­rustuslakivaliokunta on mielestäni menetellyt tässä väärin. Aallon lausunnon tehtävänä näyt­tää olleen vain antaa perustuslakivaliokunnalle eräänlainen helppo tie päätyä perustuslakivalio­kunnan jo ennalta toivomaan ratkaisuun.

Mitä sitten asian aineelliseen puoleen tulee, on muistettava tosiasiat. (Ed. Söderman: Mikä on aineellinen?) - Aineellisella tarkoitan sitä, että se on vastakohta näille juridis-muodollisille tulkinnoille, joilla päädyttiin tähän raukeamis­ehdotukseen. Asian aineellisen puolen ehkä ed. Södermankin ymmärtää, kun selitän tässä. (Ed. V. Vennamo: Se on vaarallinen ed. Södermanil­le!) Ehkä selitän tässä hieman sitä.

Kumoamattomat tosiasiat ovat siis seuraavat. (Ed. Söderman: Mitikä seikat?) Salora on lä­hettänyt nämä lahjat miniJstereiJ.le. Sitä !kai ei kukaan ole kumonnut eikä halua kumota. Toi­nen kumoamaton tosiasia on se, että näitä lahjo­ja ministerit eivät ole oikopäätä palaottaneet Saloralie takaisin. Kolmas kestävä tosiasia, jota ed. Södermankaan tuskin haluaa kumota, on se, että Salorassa on paljastunut hyvin laaja ja suu­ri verorikostapahtuma. Neljäs kumoamaton tosiasia on se, että Valco on perustettu, Valco on myös kaatunut ja Valcon perustaminen on tapahtunut erikoisissa olosuhteissa. Siis nämä neljä tosiasiaa ovat kumoamattomia. ·

Kun juridisiin asiantuntijoihin vedoten pe­rustuslakivaliokunta on päätynyt omaan ratkai­suunsa, on asiaa tarkasteltava myös hieman ter­veen järjen oikeuden kannalta. Ensinnäkin, miksi Nordell ja Salora ovat antaneet näitä ste­reoita ja väritelevisioita? Miksi siis näin suuria lahjoja Salora haluaa antaa? Terveen järjen oi­keuden näkemyksen mukaan Salora ja Nordell eivät ole varmasti toimineet pelkästään ollak­seen ystävällisiä, vaan kysymyksessä heidän ta­holtaan on luonnollisesti ollut se, että he ovat pyrkineet vaikuttamaan niihin, joille he ovat

lahjat antaneet. Tämän terve järki sanoo kiistat­tomasti.

Entä sitten lahjan saaneiden kannalta? Jos ajattelemme, että kuka tahansa, ministeri tai kansanedustaja, saa tällaisen lahjan, niin tun~ tuuko tämä lahjan saajan kannalta joltakin? On aivan luonnollista, että ainakin minusta tuntuisi siltä, jos minulle tuodaan väritelevisio, että mi­nuun pyritään vaikuttamaan. Näin varmasti myös ministereistä on tuntunut, mutta he eivät ole reagoineet. Jos nyt kertaamme hieman ta­pahtumia, niin Virolaisella kesti neljä vuotta reagoida; neljä vuotta Virolainen säilytti näitä stereoita, ja sitten kun asiaan liittyvät tapahtu­mat olivat .edenneet riittävän pitkälle, hän pyysi hakemaan nämä stereot pois. (Ed. V. Venna~ mo.: Kun maa poltti, niin silloin vasta heräsi!) Gestrin omassa lausunnossaan ilmoittaa, että hän ymmärsi pyytää hakemaan stereot pois vas­ta sitten, kun johto vaihtui Salorassa, mihin ku­lui useita vuosia. Mitä sitten tulee Tarjantee­seen, niin hänen osaltaan asia on hämmästyttä7

vän selvä, koska Tarjannehan vaihtoi stereot vä­ritelevisioon. Hän varmasti ainakin· oli erittäin tietoinen, mistä on kysymys. Mitä sitten Tuoc. miseen tulee, niin Tuominen juristina myös il­meise~ti ymmärsi varsin hyvin asian, koska hän pyysi tästä laskun ja sai muodollisen laskun, jonka myös maksoi. Mitä sitten Sorsaan tulee, me tiedämme, että hän sai sekä · väritelevision että stereot.

Kun yhdistetään tapahtumat. Salorassa ja Val~ cossa, asia vaatii ehdottomasti tuomioistuimen käsittelyä eli valtakunnanoikeuden käsittelyä myös ministereiden osalta, kuten se on vaatinut jo tähän mennessä vilikamiesten osaJ.ta. · W aW~ roosin, Oinaan, Laaiksosen ja myös pienettnpien verovirkamiesten osalta. Tuomioistuimen on tä­män tyyppisissä asioissa tehtävä ratkaisu. Edus" kunnan ·tulisi siis sallia valtakunnanoikeuden koolle kutsuminen, koska eduskunnan tehtävä ei sinänsä ole tehdä päätöstä tällaisessa asiassa.

Jos eduskunnassa katsotaan, että poliittisilla perusteilla halutaan tämä päätös tehdä, se pitäi­si myös rehellisesti todeta, todeta, mitä on ta­pahtunut, ja todeta, että poliittisista syistä ei ole mielekästä nostaa valtakunnanoikeutta ja antaa asian mennä sinne. Mutta Suomessa nä­kyy päädyttävän siihen, ettei haluta. lainkaan, että asia selvitetään ja tutkitaan niin kuin oi­keusvaltiossa pitäisi. (Ed. V. Vennamo: Suoje­lua!)

Muualla maailmas·sa vas.taavan kaltaiset asiat yleensä aina tutkitaan ja rf!tkaistaan. Olemme

Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet 355

voineet 70-luvulJa seurata Amerikassa laajaa Ni­xonin miesten .tapahtumasarjaa. Siellä asetettiin jopa erikoissyyttäjät asiaa hoitamaan, ja loppu­tuloshan oli se, että Nixonin kailcld erikoisneu­vonantajat menettivät paikkansa ja lopulta Ni­xon itsekin, vaikka ei joutunutkaan valtakun­nanoikeuteen, vaan hänet poliittisihla syillä ar­mahdettiin. Mutta täällä Suomessa pyritään siis oiJkeudellis111a perusteilla löytämään tämä ar­mahdus eikä usikatleta tunnustaa, että kysymys on poliittisista perusteista.

Suomessa näyttää olevan siis eri laki korkeas­sa asemassa olevilla henkilöillä kuin tavallisilla kansalaisilla. Perustuslakivaliokunta selittää, et­tä ministereillä on eri lalki. Se selittää näin mie­tinnössään: "Valiokunta toteaa, että kysymys valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin oi­keudellisesta vastuusta virkatoimistaan on eri­tyisesti säännelty hallitusmuodossa ja perus­tuslakeina voimassa olevilla muilla säännöksillä, jotka koskevat sekä sanotun vastuun edellytyk­siä että vastuun toteuttamisessa noudatettavaa menettelyä. Valtioneuvoston jäseniin ja oikeus­kansleriin ei siten sovelleta virkamiesten oikeu­delliseen vastuuseen saattamista koskevia sään­nöksiä. Hallitusmuodon 47 §:n ja eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainmukaisuutta annetun lain säännökset määrittelevät tämän vastuun toteuttamismenettelyn ja sen edellytyk­set."

Perustuslakivaliokunta lähtee siis siitä, että tämä laki merkitsisi sitä, että ministerit ovat suojatummassa asemassa kuin virkamiehet tai tavalliset kansalaiset. Minun ymmärtääkseni lain laatija aikanaan on lähtenyt päinvastaisesta käsityksestä, että ministereiden osalta pitää olla tarkemmat säännökset ja kovempi laki eli ko­vempi vastuu ja että ministereiden osalta asia on voitava saattaa erityismenettelyllä oikeudel­liseen käsittelyyn eli siis valtakunnanoikeuteen sellaisissakin olosuhteissa, joissa ei ehkä virka­miehen osalta vastaavasti meneteltäisi. Nyt pe­rustuslakivaliokunta on päätynyt tässä aivan päinvastaiseen kantaan tarkoituksenmukaisuus­syistä, että ministerit saavat olla vapaampia lah­jojen ottamisessa kuin esim. virkamiehet, vaik­ka käsittääkseni nimenomaan poliitikolla tilan­teen pitäisi olla aivan päinvastoin.

Kun asia on SMP:n mielestä kiistaton ja kun katsomme, että eduskunta ei ole tuomioistuin, jonka tulisi tehdä ratkaisu, asia olisi ehdotto­masti jo oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti saatettava valtakunnanoikeuden käsittelyyn.

Tästä syystä, herra puhemies, kannatan ed. V. Vennamon tekemää ehdotusta.

Koska tällä hetkellä eduskunta on kuitenkin varsin vajaalukuinen johtuen siitä, että myös Pohjoismaiden neuvosto on koolla, ja kun tämä asia on luonteeltaan sellainen, että luulisi, että koko eduskunnan on tarpeellista olla sitä käsit­telemässä, ehdotan, herra puhemies, että asia pantaisiin pöydälle ensi tiistain täysistuntoon.

Ed. L i e d e s : Hel'ta puhemies! Perustusla­kivalidkunnan puheenjohtaja ed. Pystynen teki täällä ~hdotuksen. Kannatan ed. Pystysen teke­mää ehdotusta.

Perustuslakivaliokunta on käsitellyt eräiden entisten valtioneuvoston jäsenten ja o~keuskans­'lerin virkatointen lainvastaisuutta koskevan b­jelmän eli ns. Salora-asian ja on tällöin toden­nut, että ministerit ja oikeushnsleri eivät ole syyllistyneet ministerivastuulain 7 §: ssä mainit­·tuun lainvastaiseen menettdyyn. Mielestäni ne puheenvuorot, jotka täällä äsken käytettiin, ei~ JVät myöskään asiaa muuksi muuta.

Minun näkemykseni on, että rkun on !kysy­my,ksessä rangaistava lahjonta, nii:n silioin tä­män lahjonnan •tarkoituksena täytyy olla lahjan­antajan hyötyminen lahjan antamisesta. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole voitu todeta sitä, et­.t~ lahjat olisivat vaikuntaneet Saloran hyödyksi, etkä myöskään sitä, että hyötymistal.'koituksessa olisi näitä annettu. Tällarsia tietoja ei ole valio­ikunnalle saatettu, ei myöskään tällaisia tietoja ole kantelussa esitetty, eikä myöskään tämän 'kes:kustelun kuluessa ole tämän sisältöisiä esi­tyksiä esiin tuotu. Tämän johdosta näen, että valiokunnan päätös tuolta osin on oikea.

P.erustus~akivaliokunta on mietinnön perus­t~lmss~ ku.H~~kin laus~nut eräitä sellaisia pe­rtaattetta, JOlhtn en vot yhtyä, yleisen ohjeen, milloin lahjan ottaminen on sallittua. Siihen lausumaan en voi )'lhtyä. Olen valiolrunna:ssa esittänyt 4. ja 5. ,sivun vaihteessa olevan ka:ppa­leen poistamista tämän johdos·ta.

Mainitussa perustuslakivaliokunnan mietin­n~n :kappaleessa on otettu kantaa, milloin rikos­latn tarkoittamassa mieless'ä on oi'keus tai ei ole oikeutta ottaa vastaan lahjaa. Siinä todetaan: "Virkatoimessa suoritettu hyvike ei ole oi!keu­deton, jos sen antamiseen on diemassa hyväk" syttävä peruste. Lain ja lakiin perustuvan mää­räyksen ohella hyväksyttävä peruste voi olla ky­symyksessä olevana ajankohtana vallitseva ylei­nen kä}'ltäntö eli eräänlainen maan 'tapa; Jos me-

356 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980

nettely hsäksi ei ole asianomaisten asemaan, ~a­rallisuuteen tai keskinäisiin suhteisiin nähden poikkeukse'11ista, on :sitä pidettävä hyväksyttä­vänä. Oikeudettomuus poi·stuu, jos objektiivi­sesti asiaa arvostellen ei ole perusteltua aihetta katsoa hyvikkeen vaikuttavan virkatoimeen."

Ensinnäkään ei voi hyväksyä sitä, että virka­mies on oikeutettu ottamaan vastaan l~hjan, jos sen antamiseen on olemassa hyväksyttävä perus­te 1tai vallitsee yleinen käytäntö eli eräänlainen maan tapa. Tämän mukaan virkamies tai minis­teri olisi oikeutet-tu ottamaan vastaan suuriakin •lahjoja käydessään jossakin kehitysaluemaassa, missä lahjonta on hyvin yleistä. Tämä periaate muodostuu myös hyvin kyseenalaiseksi jossakin Turun kaupungissa, jossa on yleis-eksi maan ta­v~si muodostunut virkamiesten ;lahjonta. Sitä osoittavat monet vireillä olevat oikeuderikäyn­nit.

En voi myöskään pitää hyväksyttävänä sitä, että asianomaisen varallrsuus tai kesk~näisd suhteet voivUJt antaa :mahdoUisuuden lahjonnan toimeenpanemiseen. Virkamiesten ja ministe­reitten tulee mielestäni olla saman arvoisiå muit-ten kansalaisten kanssa. Edellä mainittu lausuma kuitenkin sisallään pitää ·sen, entä kor­keassa, hyvässä asemassa olevalle virkamiehelle voidaan antaa suuriakin lahjuksia, niin ikään suuripalkkainen, varakas virkamies voi ottaa vastaan tallaisen suuren lahjuksen, kun 'sen si­jaan pienipa:lk:Jkainen, vähävarainen virkamies ei tamän suhteen mukaan saisi ottaa vastaan edes ilmaista lounasta tai kahvikuppia. Jos lisäksi lahjan antaja ja lahjan vastaanotJtaja o•vat hyvis­sä keskinäisissä suhteissa, oikeuttaisi tämä iau­suma lahjonnan ottamiseen.

Virkamiesten lahjonta on Suomessa hälyttä­vällä tavalla viime aikoina lisääntynyt. Erilai•set liikemiehet ovat pyrkineet mm. vemviranomai·s­ten lahjontaan ja sitä kautta ovat saaneet huo­mattavia etuutksia. Tällainen toiminta on mie­iestäni jyrkästi torjuttava. Sen johdosta ei voi hyväksyä minkäänlaisia lievennytksiä lahjontaa koskeviin säännöksiin.

Sen johdosta, herra puhemies, myös mainitun valiokunnan mietinnön kappaleen osalta näen, että tällaisia periaatteita ei olisi pitänyt valio­kunnan mietintöön sisällyttää ja ne eivät saisi missään tapauksessa vaikuttaa siihen, että lah­jontaan jol:lakin ·tavoin otetaan lievempiä kanto­ja.

Ed. P. Vennamo: Herra puhemies! Nyt eduskuntaan ·vihdoin ja viimein perustuslakiva-

ilokunnasta saapuneet SMP:n m~msterivas,tuu­lain mutkaiset kirjelmät koskien Salora-asiaa koskettelevat asiaa, joka on viime vuosina yh­teiskunnassamme herättänyt ehkä enemmän keskustelua poli1dkoista ja poliitikkojen toimin­nas:ta kuin mikään muu.

Jokaiselle julkista kesikuS'telua seura:runeelle on täysin se1vää, että Suomen kansan suuri enemmistö on voi:maiklkaasti paheksunut nyt ky• ~y1myksessä olevien ministereiden toimintaa näi· den Salora-lahjusten asiassa sekä myös voilffia:k· kaa'Sti paheksunut nHtä meneutdytapoja ja tu­loksia, joita Sailora-Valco-Jupakas·sa on eri ;vai" heissa -tapahtunut. Suomen kansa on myös vai· sin selvästi vaatinut, että kai;k'ki asiaan ~.>elkaantu~ neet henkilöt ministereitä rriyöten tulisi saruttaa asiassa vastuuseen ,ja ainakin heidän asiansa tu­lisi tutkia riippumattomassa,· puolueettmnas,sa tuomioistuimessa.

SMP on kdko tämän Salora- ja Valco-iupaJkan ajan voimakkaas1ti vaatinut asioiden perinpoh· jaista selvittämistä. Tämä meidän vaatimuksem~ me on pohjautunut jo periaateohjelmanime .vaa: 1timuksiin 'siitä, että maassamme tulisi lakien ole h kaikkien kohdalla samanlaiset ja että lltlaas~ .samme tuilisi · rakentaa nimenomaan rehellisyy: teen perustuvaa yhtei~kuntaa, jossa oman .edun tavo1ttelu kansan kustannuks-ella ja holtitt&­mul1s ja tuhlailevaisuus olisi poistettava.

SMP:n periaateohjelman mukaises•ti luonnol­lisesti olemme sitä mieltä, että tiippumatta ·sii~ tä, kulka· kulloin'kin ja mistäpuolueesta kuLloin­kin on syyllis·tynyt moitit-tavaan tekoon 1tai suoc ranaiseen r1kolliseen toimmtaan, hänet olisi luonnollisesti saatettav.a asiasta ;vastuuseen. Mddän periaatteemme 1lähtee siitä, että toimit~ taessa demokraattisessa, kansanvaltaisessa yh~ lteiskunnassa, jossa äänestäjät valitsevat keskuu­des.taan joukon päättämään yhteisistä asioista, eduskunnan, joka eduskunta omalta osaltaan luottamuksensa antaen -tukee hallitusta jdka maan asioista päättää, näiden valittutjen, kan­sanvaltaa toteuttavien henkilöiden kohdalla kynnyksen tällaisissa asioissa ja oman edun 'ta­voittelussa tulee o}la huomattavasti korkeam" maHa kuin 'tavallisen ihmisen kohdalla - jo pe~kästään siksi, että he1dän va-ltansa on suu­rempi, jo pelkästään siksi, että heidän toimenpi­lteidensä haitalliset vaikutukset sekä koko yh­teiskunnalle että muille kanssaihmisille ovat to­ki monin verroin suuremmat kuin taval11sen: ih~ misen toiminnoista koskaan seuraa.

Tämä periaate on myös yleisesti hyväksytty kailklkia:lla länsimaisessa demokratiassa. Otam~

Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet 357

mepa esimerk!kejä Englannista, mistä 1tahansa muualta läntisestä maailmasta, havaitsemme, et­•tä jo perusteltu epäilys siitä, että poliittisessa pääotävässä asemassa oleva henki1lö on käy>ttä­nyt asemaansa väärin tai oma!ksi hyvakseen, on yleensä riittänyt asianoma1sen v-apauttamiseen näistä tehtävistä, vai14:a se ei olisi suoranaisiin syyteoikeudenkäynteih1n johtanu tkaan.

Suomess·a näin ei ole 1tapahtoout, rvalitetta­vasti. Eneneväs·sä määrin viime vuosina ja vuo­sikymmeninä on päinv.astoin jopa kansalaisten :käsi•tys varsin oiikeutetusti muuttunut se11ai­seksi, että usein lasketaan jopa eduksi tämän !kaltaisiin asioihin sekaantuminen, päätellen sii­ltä että nimenomaan ne henkilöt, !jotka ovat toi­minnallaQn joutuneet moidttavaan asemaan, ovat kerran 'toi-sensa jälkeen .tulle.et :valitu~ksi uudelleen :korkeisiin poliittisiin asemiin. (Ed. Söderman: Mutta sehän ei koske näitä ·viitta ministeriä!) - Tämän •tulisi koskea näitä viittä ministeriä niin kuin kaikkia muitakin väärin­käytaksiin ja mu1hin vääriin to1mintoihin syyl­listyneitä poliittisia johtomiehiä niin Suomessa kuin muuallakin. (Ed. Söderman: Hväthän nä­mä enää ole ministereinä!) , Täällä on tämän asian yhteydessä useaan ot­teeseen yritetty väittää, että ministereiden osal­ta ·lahjusri'kosta ei olisi tapahtunut siksi, että varsinaiset tunnusme~kit eivåit olisi •tulleet täy­tetyksi. Ed. Liedes viimeksi edellisessä puheen­vuorossaan väitti, että ei o'le kyetty osoitta­maan, että asiaoomaiset lahjusten saajat olisivat miNään lailla hyötyneet, eikä myöskään sitä, et­tä lahjusten antaja olisi asias•sa hyötynyt. Tämän asian tarkas·telu hiemankin ·lähemmin osoittaa, että näin ei ole •asian •laita. Jo pelkästään se, että Sidoran .antamat stereot ja väritelevisiot Jahjoi­tettiin yksinomaan ja nimenomaan nii'lle henki­löille, jotka olivat päättämässä Sa!loraa hyvin lä­heisesti ja ·voimalkkaasti kiinnostaneesta asiasta, kuvapurkitehtaan perustamisesta, ja se, että myös vilr'kamiestasolle annetut lahjat kOihdisotui­vat y~rosinomaan niihin virkamiehiin, jotka .tav,al­la tai toisella olivat osaHistuneet asian valmiste­luun ja siitä päättämi,seen, osoittaa, että näil!lä lahjoilla on ollut tietoinen ja tll!nkoitukse11inen päämäärä. Se, entä Salora Oy kaikkien muiden rötöstensä ja heikon hoidon seurauksena ei suo­ranaisesti myöhemmin ,taloudellisesti hyötynyt kuvaputkitehtaan perustamisesta, ei 1toki sinän­sä osoi.ta, etteikö s~lloin kun tehdasta perus­tet.tiin j.a sitä Saloran tuella ja vaatimuksesta voimakkaasti vieti1n eteenpä1n, nimenomaan Sa­loran taiholla olisi ajateltu ja !kuviteltu sen ole-

van yhtiöLle edullista, minkä vuolk:si yhtiö näitä lahjoja antoi. Tässä .suhteessa mieles-täni on kiis­tattoman ·selvää sekä kuvaputk1tehtaan perus­tamisen että Saloraan Hiuyvien asioiden suora­nainen ja välitön yhteys ny.t käsi:teltävämä ole­viin lahjoiihin ja lahjuksiin, joten sitä, ed. Lie­des, on nyt 1turha enää yrittää tässä yhteydessä kiistää. (Ed. V. Vennamo: Lahjaverohan niistä määrättiin!)

Mutta haluaisin tässä puheenvuorossani eri-­tyisesti kiinnittää huomiota kysymykseen kansa­laisten yhdenvertaisuudesta lain edessä. Täällii on jo useaaan otteeseen .siteerattu ja myös pe­rustuslakivaliokunta on mietinnössään siot·eeran­nut perustuslakiemme S"äåinnöstä •siitä, että tkaik­ki kansalaiset ovat yhdenvertaisia fain edessä. Tätä periaatetta on pyritty vähättelemään muil­la lainsäännöksHlä. On jopa täällä yritett,y selit­tää, että ministerivastuula1n säännökset, vailklka­kin tämäkin laki on perus•tus'lain säätämisjärjes­.tytksessä säädetty, astuisivat ylitse perustuslain, hallitusmuodon periaatesäännöksen, mitä ei voi­da sen enempää periaatteelliselta ·kllinna'Lta kuin käytännössålkään pitää oikeana. Perustuslakim­me säännökset ovat keskeisimmät nimenomaan tässä kohdin, ja muu lainsäädäntö ei voi tehdä mitättömäksi niitä keskeisiä perusoikeusperiaa,t­teita, joita perustushe~ssa on säädetty. Jos niis­tä halutaan päästä irti, nHn sHloin on perus­tuslakia muutettava eikä suinkaan säädettävä muita lakeja. Tässä :suhteessa on kiistattoman ·selvästi käynyt ilmi niin SMP:n kirjelmissä osoitetulla tavalla kuin jotkaisen kansalaisen 'jul­kisuudessa näkemistä tiedoistak1n, että laki ei tässä asiassa ole ollut samanlainen kailkHle. Sa­manlaisesta, ·täsmälleen saJmasta tajpahtumasta on lahjusten antaja, Saloran entinen rpääjolhtaja }ou!ko Nardell tuomittu, jos.sa ·tapauikses.sa nyt ministerit yritetään perustus1a!kivaJiokunnan toi­mesta vapauttaa. Täsmälleen samasta asiasta ja samanlaisesta lahjan ottamisesta on vir'kamies­'tasolla mm. ministeriön kansliapäälli!kikö W ahl­:roos tuOimittu, 1josta nyt ministerit yrit.etään !Va­pauvtaa. Täsmälleen vastaatVanlaisista ja huomat­tavasti pieneromistäkin lahjusten vastaanottami­sista, joissa ei ole kyetty edes yhtä selvästi osoit­tamaan lahjusten antajan saamaa suoranaista hyötyä 1alhjoistaan, on jaettu 'tuomioita niin Tu­run seudulla, johon täällä viitattiin, kuin muu­albkin vemvirkamiehille ja mui1le eri yritysten kestityksistä ja matkoista nauttineille. Tässä suhteessa ainoa poikkeus ta.paihtuu juUJti nyt kä­siteltävinä olevien ministereiden osalta, joista perustuslakivaliokunta esittää, että heiHe ei

358 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980

hudmautusta annettaisi ja syytettä valta'kunnan­oikeudes,sa nostettaisi.

Jo pelkästään se herättää varsin suurta mie­lenkiintoa, että kun :tarkastelee näi.tä erilaisia viime vuosina esillä olleita lahjusrikoksia ja syytteitä, niim havaitsee, että poikkeuksetta Jka1kki asiat, jotka on käsitelty rHppumattomis­sa, puolueettornissa tuomioistuimi·ssa, ovat joh­taneet tuomioon, ja poi!kikeu'ksetta lahjusasiois­ta, jonka on ikäsitelvy poliittisissa eHmissä, täällä eduskunnassa niin edellisen kerran käsiteltäessä ed. Junnilan ym. kkjelmää kuin o1keu&kansle­rin!kin päätöksessä, joka hallituksen lakimiehe­inä toki on poliitdnen henkHö, näissä poliittisis­sa instansseissa :tehdyt päätokset ovat olleet va­pauttavia. Näin siis on täysin selvärosi käyn1't, että kaikki ne elimet, joilla on oHut mahdo1:li­suus suorittaa asias·sa poliittis,ta hat'kintaa, ovat pdliittisin perusteim päätyneet vapauttavaan päätökseen, samaan aikaan kun riippumatto­mat, puolueettomat tuomioi:stuimet, joiden on pakko 111oudattaa voimas·sa olevaa lakia ja antaa tuomionsa lakien mukaan, ovat olleet pakotet­tuja :täsmälleen samoissa asioissa antamaan 'tuo­mionsa.

Yhdenvertaisuusasiassa kiinnitJtää huomiota myös eduskunnan oikeusasiamiehen iausunnos­saan ottama ·varsin hämmästyttävä kanta, johon ed. Leppänen jo ·täällä puheenvuorossaan viitta­si. Eduskunnan oikeusasiamies, joka hänkään ei ole uskaltanut ryhtyä mitätöimään lausunnos­saan perustuslain säännöstä kansalaisten yhden­vel"taisuudes,ta Jain edessä, onkin löytänyt lau­sunnossaan kiertotien, jolla hän yrittää tätä asiaa .selittää. Kuten ed. Leppänen totesi, oikeusasia­mies on hämmästyttä<Vällä tavalla ottanutikin !kannan läihinnä siltä pohjalta, että tätä y~hden­vertaisuutta tulisi toteuttaa kunkin eri y~hteis~ ikuntaryhmän, pienenkin ryihmän sisäJlä ja että per>ustuslain säännös yhdenvertaisuudesta lain edessä ei tarlcoittaisiJkaan kaikkien kansalais,ten yhdenvertaisuutta keslkenään, vaan kunkin pie­nen ryhmän yhdenvertaisuutta keskenänsä. Se tar>koittaisi sitä, että määrättyä affiill1attiryhmää koskevat jutut on ratkaistava samalla tavalla mutta eri ammattiryhmien kohdalla voidaan si­säistä yhdenvertaisuutta soveltaa eri lailla. Täl­laiselle periaatteelle ei myöskään oikeusasiamie­hen lausunnossa löydy minkäänlaista juridista perustetta. Kysymys on puhtaasta tarkoituiksen­mu'kaisuuspohjalta annetusta lausunnosta, jonka av'ulla oikeusasiamies ja sitä myöten myös edus­kunnan perustuslakivaliokunta on päässyt irti tä·stä kiusaillisesta tilanteesta, joS'sa se muutoiln

olisi joutunut vertaamaan minisrtereiden ja sa­masta asiasta syytteen ja tuomion saaneiden muiden henkilöiden keskinäistä yhdenvertai­'suutta lain edessä.

Tältä osin perustuslakivaliokunnan mietimtö siis rakentuu jo periaaJt.teellisesti väärälle poh­jalle, ja kun oikeuskansleri on oikeastaan ainoa­na perusteenaan nyt käsiteltävien muiden mi­nistereiden kuin Sorsan osalta todennut, että heitä ei voida asettaa valta!kunnanoikeudessa s.yytteeseen siksi, että edellisen kerran eduskun­nassa asiaa käsiteltäess·ä näin ei myöskään mene­telty entisen pääministeri Sorsan kohdalla, itse asiassa asiallinen harkinta ja asian tutkiminen ministereiden Vimlaisen, Tuomisen, Gesterinin ja Tarjanteen osalta on jäte~ty käytännöllisesti katsoen kokonaan tekemättä.

On myös hämmästyttävää tai oikeastaan va.r­s~n kuvaavaa, että oikeuskans1erin kann:ano~to muutoinkin on varsin pyöreä ja monissa suh­•teissa :tulkinnan varainen. Hänhän on lausun­nossaan .todennut mm., että ministerit Virolai­nen, Tuominen, Gestrin ja Tarjanne eivät. olis1 syyllistyneet niinkään suureen rikkomukseen ikuin pääministeri Sorsa, koska hän :sanoo lau­sunnossaan sanatarkasti, että näiden · ministerei­den menettely he1dän saamiensa lahjojen suh­teen ei poikikea ainahan heidän kannaltaan epäedullisempaan suuntaan pääministeri Sorsan menettelyyn verrattu[}a. Jo tällakin lausumal­Iaan hän itse asiassa välillisesti on tunnustanut, että eduskuma on jo edellisen kerran käsitelles­sään tätä asiaa pääministeri Sorsan osaJta tehnyt väärän päätöksen.

Mielenkiintoista on myös hieman vertailla nyt käsiteltävänä olevaa asiaa ja perustuslaki-va­liokunnan mietintöä niihin arka1sempiin :tapauk­siin, jolloin eduskunnan käsittely on johtanut syytteisiin valtakunnarnoikeudessa. Tarkastelen tässä lähinnä kahta asiaa, vuoden 1952 valtio'­päiviltä ns. SalapuVki-juttua sekä vuoden 1959 vaLtiopäivillä käs1teltyä ns. Kätilöopisto•juttua. Kun tarkastelee perustuslakivaliokunnan· mie­tintöjä näistä asio1sta ja myös valtakunnanoi­keuden myöhemm1n ,tekemiä päätöksiä, havait­see, että eduskUJnta on molemmissa ttapau'ksissa noudattanut varsin tiukkaa linjaa. Eduskunta on katsonut, että on riittänyt, kun on ollut pe­rusteltua syytä epäiHä, että asianomaiset ovat syyllistyneet lainvastaisiin toimiin valtioneuvos­ton jäseninä ollessaan. Tämän vudksi eduskunta on perustuslakivaliokuntansa ehdotuksen poh­jalta katsonut välttämättömäksi käynnistää syy­teprosessin vai takunnanoikeudessa.

Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet 359

Toiseen näistä asioista, erityisesti Salaputki­juttuun, liittyy myös lahjukseen viittaaminen, mistä eduskunnan perustuslakivaliokunta mie­tinnössään on katsonut, että jo se, että on ollut perusteltua syytä oN1ksua ministeri Simosen Sa-1aputki-jutussa saaneen itseLleen taloudellista hyötyä, on ·riitttänyt muistutuksen antamiseen ja oikeudenkäyntiprosessin valtakunnanoikeudessa !käynnistämiseen.

Täs~sä tapauksessa, jota nyt käsitellään, on to­ki kysymys paljon enemmästä kuin vain aihees­ta otaksua jotakin tapahtuneen~ Tässä tapauk­sessa on kiis,tattoman selvästi j.a yksiselitteisesti osoitettu asianomaisten henkilöiden taloudelli­sesti hyötyneen samassa yhteydessä ku~n lahjuk­sen antanutta yritystä koskevaa aJsiaa on v~altio­:rieuvostossa käsitelty. Si1tä huolimatta nyt on eduskunnan perustus,lakivaliokunta J:lmiselväsii poliittisista ~syistä - tämäkin osoittaa muuten perustuslakivalidkunnan jatkuvasti parhenevaa politisoitumista ja sen siilrtymis·tä yihä tiu!kem­min puolueiden ohjaukseen - ottaltnassa aivan toisenlaisen kannan.

Jo nämä 1950-luvulla eduskunnan perus­:!:uslakirvaliokunnaJssa ja eduskunnassa käsitelJ.yt asiat osoittavat, että eduskunnan tulisi näissä asioissa noudattaa erittäin 1tiul<lkaa linjaa. Edus­kuntaharr d asiassa jaa tuomioita. Eduskunnan päätäntävaUassa on vain se, viedäänkö asia val­takunnanoikeuteen, jdka aikaJnaan tutJkii asian ja antaa päätoksen. Kuvaavaa on myös se, että aikaisemmissa, 1950-luvun valtakunnanoikeus­jutuissa !kävi molemmissa niin, että vahaikun­nanoiikeuden tuomiot olivat huomattavasti lie­vetmpiä kiuin mitä eduslkunta omissa mietinnöis­sään ja syyttäjänä toiminut oikeusasiamies esitti­vät. Tämälkin osoittaa s1tä, että eduskunnan tu­lisi näissä asioissa vetää tiulkempaa linjaa eikä asettua itse tuomioistuimeksi ja sen jälkeen aika­naan jättää asia valtakurmanoikeuden 'tutkitta­vaksi, jolla puolueettomana, monipuolisena ja korkeata juridista asiantuntemusta omaavana elilmenä on kyky asia radk:ais.ta.

Mielenkiintoista näissä aikaisemmissa valta­lkunnanoikeusjutuissa on myös ·se, et,tä molem­missa tapauksissa, joissa valtiolle oli aiheutettu - erityisesti Käti!löopiston jutussa Teoran kon­kurssin yhteydessä - huomattavia taloudellisia menetyksiä, syyttäjä sekä eduskunta jo asiaa ai­kaisemmin käsitellessään vaati asianomaisia korvaamaan valtiolle aiheutetun vahingon.

Tässä tapauksessa ja ·siihen liittyneessä kuva­purkijutussa on kiistattoman selvää, että valtiol­le on aiheutettu satojen miljoonien markkojen

vahingot. ·Jos noudatettaisiin aikaisempaa, 1950-luvulla omaksuttua 'käytäntöä, jo tämakin omalta osaltaan riittäisi . perustelui'kisi valtakun­nanoikeusprosessin käynnistämiseen. Se, etrtä perustuslakivaliokunta ei ole näin tehnyt, osoit­taa sen, että meidän ikansanvaltainen järjestel­mämme eduskunnassa ja erityisesti sen perus­tuslakivaliokunta on päässyt yhä pahemmin rä­mettymään. Perustuslakivaliokunta ei ole enää toiminut sen lain hengessä alunperin omaksu-1tun periaatteen mukaisesti, että s.e olisi puoluei­den yläpuolella oleva, todellista juridista asian:. tuntemusta omaava ~eduskunnan valiokunta; jo­hon poliittiset etu- ja hyötyn~kökohdat eivat saisi eivärkä pääsisi vaikuttamaan.

Herra puhemies! Kaiken tämän perus,teella kannatan myös omalta osaltani ed. V. V enna­mon ehdotusta siitä, että Hrjelmissä mainitut ministerit asetettaisiin valtakunnoooikeudessa ministerivastuulain 7 § :n mukaisesti ' syyttee­seen.

Lisäksi, herra puhemies, 1kun täällä viimeksi myös eduskunnan kdkoomuslainen perustusil.a­kivaliokunnan puheenjohtaja sekä sen äädkom­munisdnen varapuheenjohtaja ovat esittäneet ministerdden lahjusasiassa sellaisia perusteluja ja väintdtä, jot'ka ehdottomasti vaativat oikai­sua, ·sekä kun asialla ei ole mitään kiirettä -eduskunnan perustuslakivaliokuntahan on jo lä· hes vuoden käsitellyt asiaa- eikä eduskunnal­la ole täillä hetkellä minkäänlaista työruuhkaa, niin !kuin 1kaikki kansooedustaJjat tietävä·t -on~ han perustuslakiva1iokun:takin, kuten sanoin, käsitellyt tätä syyteasiaa lähes vuoden ~ kan­natan myös ed. Leppäsen ehdotusta siitä, että asia pantaisiin pöydälle eduskunnan ensi tiis­taina pidettävään täysistuntoon.

T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Kun on tehty ehdotus asian pöydällepanosta ja sitä on kannatevtu, on asia jäävä pöydälle. Kehotan. seuraavia puhujia lausumaan mieletisä pöydälle­panon ajasta.

Ed. Söderman: Herra puhemies! Ehdo­tan, että asia pantaisiin pöydälle eduskunnan seuraa\'aan istuntoon.

Ed. H e 1 m i n e n : Herra puhemies! Kan­natan ed. Södermanin ehdotusta.

Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Ei voi muuta kuin i.hmeteHä, että täällä yritetään estää tämän asian selv1ttely, panna ·se prmen-

360 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980

toon. Perustuslakivaliokunta on käsitellyt ~asiaa, niin kuin täällä on todettu, lähes vuoden, kesä­kuusta alkaen. SMP:1lä ei <>le varsinaista j'ä:sentä perustuslaikivaliokunna:ssa. Sen ryhmä ei ole voinut perehtyä ~asiaan. Mutta meidän pitää pa­rissa, ko1mess.a tunnissa 1tuoda esiin näkökan­tamme. Tämä on jo selvää vääryyden suojelua ja kansan harhauttam1sta. Samaan aikaan .tode­taan, että täältä on poissa monia, ulkomaHla. Tämä jo todi&t&a, että teillä on paha omatunto. Vääryyttä on puolustettava, pimentoon nopeas­ti, että Suomen kansa ei huomaisi, mitä tapah­il:uu!

Bd. Söderman: Herra puhemies! Bd. V. Vennamon puheenvuoron 'johdosta olisin toden­nut, että minun mielestäni SMP:n eduskunta­ryhmä illmeisesti on hyvin perusteeNisesti pa­neutunut näihin asioihin. Ainakin siihen tuloik­seen olen .tullut, kun olen kuullut niitä 'korkea­tasoisia, lennolcl<aita lainopi'llisia selvityksiä, joi­ta nämä edustajat ovat täällä tuoneet esi'He. Varmasti heidänkin kannaltaan on hyvä, että asia käsitellään kokonaisuudes.saan tänään. En minä oikeastaa111 voi ymmä:11tää sitä logiikkaa, jo­ka sieltä ryhmästä tulee, että ensin sanotaan, et­tä perustuslakivaliokunta on hidastanut päätös­tä, ja sitten kun päätös pitäisi 1t•ehdä, SMP jar­ruttaa päätOksen tekoa.

Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Jos 1täällä rohkenee joku väittää, että me j.arrutam­me, kyllä te olente epärehellisiä, te olette silloin farisealaisia. Sen tiedätte sydämissä:nne. Jokai­nen tietää myös, että meillä ei ole ollut tilai­suutta tutustua ed. Pystysen eikä myösikään ed. Liedeksen täällä esit<tämiin perusteluihin. Me haluamme osoittaa ne vääriksi, mutta meille ei anneta siihen mahdollisuutta. Ed. Södermanin, ioka on ollut asiassa •tuomari, o~keuden ja:k:aj,a, esiintyminen osoittaa, minkälainen tuomari täällä on ollut.

Keskustelu pöydällepanosta julistetaan päät­tyneeksi.

T o i ne n v a r a p u he m i e ·s : Keskuste­lussa on ed. Leppänen ed. P. Vennamon kan­nattamana ehdottanut, et<tä asia pantaisiin pöy­dalle ensi .tiistaina pidettävään istuntoon.

Ed. Söderman ed. He1mi<sen kannattamana on ehdott.anut, että asia pantaisiin pöydälle seu­raavaan istuntoon.

Selonteko myönnetään oikeaksi.

Äänestys ja päätös:

Joka hyväksyy ed. Södermanin ehdotutksen, äänestää "jaa"; jos "ei" ·voittaa, on ed. Leppä­sen ehdotus hyvä!ksytty.

Toinen varapuhemies: Äänestyk­sessä on annettu 110 jaa- ja 6 ei-ääntä; poissa 83. (Koneään. 3).

Eduskunta on hyväksynyt ed. Södermanin ehdotuksen.

Asia p a n n a a n p ö y d ä II e seuraavaan i~stuntoon.

T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Bduskunc nan 'seuraava täysistunto on ,tänään lkeHo 14.50.

Täysistunto lopetetaan kello 14.43.

Pöytäkirjan vakuudeksi:

Eiler Hu1tin