Havaintoja Kotalahden alueen geologisista

töistä vv. 1954-1 957.

Jo kaksilla edellisilla geologien neuvottelupäivillä vuosina 1955

ja 1956 on Leppävirran Kotalahden kiisuaiheen selvittely ollut

keskustelun aiheena. Edellisenä vuotena katsottiin asioiden ole-

van siksi arkaluontoisia, ettei varsinaista selostusta siihenasti-

sista töista liitetty pöytäkirjoihin. Tana vuonna on tilanne si-

kiili muuttunut, etta kaivospiiritoimitus on suoritettu, joten jon-

kinlainen yhteenveto voidaan antaa.

Geologisen asemansa perusteella kuuluu kuvattava alue lähinnä ns.

Savon liuskealueen piiriin. Suoritetun työohjelman puitteissa ja-

kautuu kohde kolmeen alueeseen:

1 . Huuhti j Srven liuskealue 2. Lahnastenjarven - Ollinsalmen liuskealue 3. Palokangas - hTertakoski-alue, joh.on Kotalahden malniaiheet liit-

tyvát . Todettakoon heti aluksi, että e.n. liuskealueista saadut tiedot

perustuvat seka paljastumien niukkuuden vuoksi että vesialueista

johtuen syvakairauksin saatuihin tietoihin.

1 . Huuhti jiirven liuskealue : Tutkittu osa sijaitsee valtaosaltaan Huuhtijarven alla. Vain

osia liuskeista ja niihin liittyvistä hienorakeisista gneis-

seistä on paljastuneena järven E-rannalla ja S- sekä N-päässä.

W-puolella tämä NW-suuntainen vyöhyke rajoittuu osittain vah-

vastikin migmatiittiutuneisiin gneisseihin ja samaa on sanot-

tava sen E-puoleisestakin alueesta Palokangas-Mertakoski alu-

etta vasten. Seka Huuhtijarven liuskeiden E- että W-puolella on

amfiboliittijaksoissa todettavissa selvä breksiarakenne. Kysees-

sä on lähinnä tektoninen breksia. Amfiboliittimurskaleiden väliin

on tunkeutunut seka graniittista että pegmatiittista ainesta.

Huuhtijiirven jaksossa on kivilajien jako seuraava:

- Kiillegneissit - Kiilleliuskemaiset gneissit - Kvartsiittimaiset liuskeet - Karret - Amfiboliitit - Grafiittipitoiset lfmustat liuskeetu

2. Lahnastenjarven - Ollinsalmen liuskealue Kyseinen alue sijaitsee tutkimusalueen E-reunalla. Geofysiikal-

listen mittausten yhteydessä todettiin siellä vahvahkot sahköi-

set ja magneettiset häiriöt, joiden tulkitsemiseksi suoritet-

tiin seka kallioperakartoitus, lohkare-etsintä että prospekta-

uskairaus. Maaston peitteisyyden vuoksi oliva kallioperahavain-

not hairiön luonteen selvittämisen kannalta kovin niukat ja

lohkare-etsinnän tuloksena tavattiin Lahnastenjärven hairiön

suojapuolelta eraita peridotiitti- ja gabrolohkareita, joissa

oli hiukan magneettikiisua. Suoritettu kairaus selvitti kuiten-

kin asian siten, ettii kyseessii olivat aivan Huuhtijarven hiii-

riöalueeseen liittyviä kivilajeja vastaavat liuskeet kiisuineen

ja grafiittipitoisuuksineen. Ainoa eroavaisuus kivilajeihin

nähden oli Lahnastenjarven alueen rei'assa Lep-36 tavattu n.

18 m vahvuinen gabrovyöhyke, joka oli tiiysin kiisuton. K.o. gab-

ro on kokoonukseltaan rinnastettavissa n.s. Rytkyn ja Valkei-

sen gabroihin Palokangas-BYertakoski-alueella.

Palokangas - Nertakoski - alue Tutkimuskohde sijaitsee edelliiselostettujen Huuhtijarven ja

Lahnastenjarven-Ollinsalnen liuskealueiden viililla, ja siihen

kuuluvat paitsi Huuhtijarven, Vehkalammen ja Zertakosken mal-

mioita myöskin n.s. Rytkynlammen hiiiriö seka Mertakosken N-

puolella oleva hairiölinssi. Koko aluetta voidaan kivilajiensa

puolesta luonnehtia migmatiittisten gneissien alueeksi, johon

liittyvät malmimuodostumien emäksiset ja ultraemäksiset kivilajit,

Rytkynlammen-Välkeisen dioriitit ja gabrot sekä vain osittain tun-

nettu NNV-suuntainen Huuhtijarven ja Lahnasten muodostumien kans-

sa analoginen "mustia liuskeitaw sisált~vä horisontti, joka pal-

jastui Rytkynlamen ja Takkusen tilalla suoritettujen kairausten

yhteydessä. Kyseistä jaksoa indikoinee myöskin Vehkalamen S-pää-

h5n sattuva sähköinen häiriö. Palokankaan alue on tektonisesti

mielenkiintoinen siina mielessä, että liuskeisuuden kulkusuunnat

kkiantyvät siellä TJNT?-suuntaisiksi. Sanalla alueella tavataan pal-

jastumissa paikoin huomattavaa magnetiittipitoisuutta, joka kyke-

nee selvitttimiian alueella todetut tlpistena.isetfl, suhteellisen k o ~

keat magneettiset hairiörnaksimit.

Takkusen-Vehkalamen-Rytkynlammen liuskeet ovat, kuten jo aiemmin

on mainittu, vain osittain tunnetut. Luonteeltaan ne ovat rinnas-

tettavissa jo aiemmin kuvattuihin vastaaviin llrnustaliuskejaksoi-

hin", poiketen e.m. kuitenkin siten, että kiisut miltei

tiiydellisesti (~ytkynlammen kairaus) tai esiintyvät suhteelliset

niukasti (Takkusen kairaukset). Grafiittipitoisten liuskeiden ko-

koomus on myös osittain poikkeava Huuhtijiirven ja Lahnasten vas-

taavista liuskeista siten, että varsinaisia keskirakeisia grafiit-

tipitoisia kiilleliuskeita esiint~ry.

Rytkynlamen alue vaatii viela huo~ioita osakseen sikäli, että

k.0. alueella todettiin selva magneettinen häiriömaksimi, jonka

E-laitaan sattui myöskin selva painovoima-anomalia. Edelleen E- puolella oleva gabroalue ilmeni gravimetrausk%yr~ssä loivana nou-

suna. Kairauksen antama tulps ei selvittgnyt ainakaan gravimetri-

sen lipiikinl' aiheuttajaa ja magneettisenkin hairiön suhteen tun-

tuu kovin kaukaa haetulta pitaii suhteellisen vähäkiisuisia "mus-

tia liuskeitafl sen aiheuttajana.

Varsinaiset Kotalahden kolmeen malrnioon liittyvät kivilajit ovat

jaetut seuraaviin ryhmiin:

Sxvakivet: Oliviinipitoiset 'peridotiitit - ------- Pyrokseniitit

Perkniitit (t.s. hornblendiitit)

Gabrot

Dioriitit

Graniitit

Syviikiviin liittxvat juonikivet: ---------------- -------------- Diabaasi t

Spessartiitit

Srondjemiitit

Pegmatiitit

Apliitit

Suprakrustiset kivet: .................... Amfiboliitit

Sarvivalkegneissit

Kiille-sarvivalkegneissit

Kiillegneissit

Vahvasti metamorfiset kivet: ........................... Granaattiamfiboliitit

ffKummingtoniittiamfiboliititfl

Siidekivigneissit

Sarvivälkeliuskeet

Malmimuodostuma --------------- Varsinaisena malmin johtohorisonttina on kairausohjelmaa su-oritetr

taessa pidetty n.s. perkniittimuodostumaa, jolla "nimikkeelläff on

tarkoitettu lähinnä miltei monomineraalista, vaalea,sta amfibolis-

ta muodostunutta hornblendiittista kivilajia. Kuitenkin liittyy

tahiin ultraemaksiseen kivilajiin lukuisasti muunkinlaatuisia emäk-

sisia syväkivimuunnoksia. rerkniittien on todettu paikoin vahitel-

len muutaman metrin matkalla vaihettuvan gabromaiseksi t.s. maa-

sälpaa on tullut huomattavasti kiveen. Toisinaan taas pyrokseni-

maiira saattaa vähitellen kasvaa siten, etta se eräissä muodostu-

man kohdissa muodostaa pyrokseniittejakin. Xita oliviinipitoisiin

emaksisiin syvakivimuunnoksiin tulee, niin niiden esiintyminen

niiyttiiä keskittyneen tahanastisten tietojen perusteella lahinna

Mertakosken malnion yhteyteen, jossa olevien oliviinipitoisten

peridotiittien yhteydessä myöskin serpentiiniytyninen on yleistä.

Varsinaisia oliviinikivia ei ole tavattu ja myöskin ainakin tois- %

taiseksi ovat varsinaiset serpentiniitit tuntemattomia. Toisinaan

nayttavat serpentiiniytyneet oliviiniperidotiitit esiintyvän jyr-

kin kontaktein esim. perkniitteja vasten, paikoin taas vaihettu-

minen on vahittainen. Yleensii. on suoritettujen töiden aikana

tällaisten emäksisten intrusioiden keskinaisista ikasuhteista va-

kiintunut kiisitys, että ne kuuluvat myöskin ajallisesti että mi-

neraaliparageneettisesti laheisesti yhteen.

Ultraemaksiset syväkivet ovat osoittautuneet amfiboliensa seka

pyrokseeneittensä puolesta hyvin lajirunsaiksi, joita on mahdoton

aivan tarkasti identifoida ilman separointia, silikaattianalyyse-

ja ja tarkkoja optisia tutkimuksia (taitekertoimet, akselikulnat).

Varsinaisiin oliviinipitoisiin peridotiitteihin liittyy paikoin

pyroksenina enstatiittia, c A Y = oO, +2V. Paikoin taas ruskehta- va (titaanipitoinen) augiitti sulkee poikiliittisrakenteisena si-

saansii oliviinikiteita, jotka puolestaan ovat milloin enemmanmil-

loin vahe~man serpentiiniytyneet. Väritön tai heikosti vihertävä

amfiboli ja väritön kiille kuuluvat oleellisena osana silikaatti-

seurueeseen.

Pyrokseniittien paiimineraalina on miltei väritön klinopyrokseni

(+2V), c 4 d = 40°, jonka mukaan kyseessii lienee diopsidinen au- giitti. Väritön amfiboli liittyy aina seurueeseen. Pyroksenin

muuttumistuloksena on serpentiinia. Aksessorisina mineraaleina on

titaniittia ja karbonaattia. Eraissa tapauksissa pyrokseniittien

paamineraalina on hypersteni. K.o. tyypeissa on yleensä runsaas-

ti muuttumistuloksia. Hypersteni on vahvasti bastiittiutunut ja

kiilteina esiintyy seka kloriittia että melko vaaleaa biotiittia.

Perkniittien (hornblendiittien) paamineraalina on aina amfiboli,

joka varinsa, pleokroisuutensa ja optisten vakioittensa suhteen

vaihtelee huomattavasti. Optisen luonteen on todettu negatiivi-

seksi. Muina silikaatteina liittyy k.0. kivilajeihin aina kloriit-

tia sekä vaaleata biotiittia. Pyrokseniittien ja hornblendiittien

keskinäinen yhteys ilmenee useinmiten niiden rakenteesta.

Usein tavataan hornblendiittien amfibolien keskustassa homoaksi-

sesti yhteenkasvettirneita joko klinopyroksenin, augiitin tai pai- 0 koin myös enstatiitin reliktejii, joissa c AF = 0' ja +2V = 70-80.

Aksessorisina mineraaleina on titaniittia, karbonaattia, serisiib

tia ja apatiittia. Toisinaan on hornblendiiteissa nauhamaisia pla-

gioklaasijuonia, joissa puolestaan plagioklaasin sulkemina on

pieni% neulasia amfiboli- ja pyroksenikiteita. K.o. plagioklaasi-

juonissa on plagioklaaseilla selvä inverssivyöhykkeellisyys si-

ten, etta plagioklaasin reunat arfiboleja vasten ovat kokoomuk-

seltaan labradoriittia (An ) kiteiden keskustan ollessa andesii- 70 nisen (An40). Paikoin on labradoriittista plagioklaasia (An ) 70 tunkeutunut kiveen ja se resorboi ja sulkee sisaänsa andesiinis-

ta plagioklaasia. K.o. seikat eräiden muiden myöhemmin esitetty-

jen havaintojen kanssa tukevat ajatusta, etta kyseessa on nuorem-

pi emaksinen intrusio. Xyöskin se seikka, että hornblendiitissa

tavataan murskaleina ymparöivga sarvivalitegneissia tai muita seis- seja, puhuu sen puolesta, että emaksiset intrusiivit ovat ympäröi-

vaa gneissimuodostumaa nuorempia. Hornblendiittien ja oligoklaa-

si-pegmatiittien rajavyöhykkeessa on myös usein todettavissa kon-

takti-ilmiöitä. Usein k.0. rajalla on biotiittisauma. Samalla on

todettavissa, että hornblendiitin biotiitti on kloriittiutunut,

vaalea monokliininen sarvivalke muuttuu varittömaksi optisesti

positiiviseksi (+2V ~ 9 0 ~ ) k-~mingtoniittiseksi ainfiboliksi. Peg-

natiitin plagioklaasilla on k.0. vyöhykkeissa n. An30-kokoomus

ja biotiittia seka amfibolia nayttiiii kasvaneen plagioklaasissa

oleviin rakoihin.

ErMt gabrotyrpit, joihin ~ y ö s liittyy malni, ovat keskirakeisia

sarvivalkegabroja, joissa plagioklaasi on labradoriittia ( ~ n 55- 60). Toisinaan taas perkniittien plagioklaasimaarä (An 40-60) kas-

vaa niin paljon, että kokoomus siirtyy lähemmäksi gabrojen luok-

kaa. Harvemmin tavataan hyvin plagioklaasivaltaisia, vaaleita

kohtia, joissa plagioklaasin kokoomus on AnbO. Vain vähissä maa-

rin esiintyy tällöin sarvivalkettä, karbonaattia, apatiittia, ti-

ta.niittia ja satunnaisesti kvartsia. Kiven kokoomus lähenee tai-

-. löin labradoriittia. -P --

-+ Plagioklaasin anortiittimaärän vähentyessa tullaan dioriitteihin,

'?

4 joissa plagioklaasi on andesiinia. Tummina nineraaleina on sarvi- 'r

(9b välke ja vahvasti pleokroinen biotiitti. Aksessorisina mineraa-

leina on apatiitti, titaniitti ja zirkoni.

Kaikille kuvattujen alueiden graniiteille on ominaista niiden

maas~lpa.suhteiden oligoklaasivaltaisuus. Varsinaisia kaligraniit-

teja on niukasti ja niita tavataan useinwiten vain pegmatiittis-

ten ja apliittisten juonien muodossa.

Vaikkakin n.s. suprakrustisiin kiviin on sisallytetty alueen

gneissityypit seka amfiboliitit, on tähän tehtävä se varaus, että

kyseessa saattaa olla myöskin osaksi ortogneisseja seka myöskin

puolipinnallisia kivilajeja (eräät amfiboliitit). Jos kiillegneis-

sien ja sarvivalkegneissien valiuenii erona pidetiian karkeasti

sarvivalkepitoisuuden ja kvartsipitoisuuden keskinäisiä suhteita,

saataisiin teoreettiset paiiryhmat:

Kiillegneissit, joissa mineraalikokoomus:

plagioklaasi, biotiitti, kvartsi ja hyvin harvoin kalimaasal-

pa. Aksessorisina mineraaleina: apatiitti, titaniitti ja zir-

koni.

Sarvivalkegneissit: plagioklaasi, sarvivalke ja kvartsi. Ak-

sessoriset mineraalit: kuten edellä.

Plagioklaasin kokoomus kummassakin ryhnassa vaihtelee AnZ5 - 35. Earvinaisuutena on tavattu suonigneissim~isasuisten kiille-

gneissien yhteydessä albiittivaltaisia tyyppejä, joissa An 5 K.o. kivet ovat myös rnikrokliinipitoisia. Seka asultaan että

kokoonukseltaan vaihtelu tapahtuu kahden e.n. gneissityypin

kesken.

Anfiboliittien päamineraalit ovat: plagioklaasi An 30-50 ja sarvivalke, Biotiittia voi eslintya tai se saattaa kokonaan

plruttuakin. Aksessorisina mineraaleina tavataan apatiittia, ti-

taniittia, kvartsia, karbonaattia ja epidoottia. Amfiboliitit

esiintyvät joko isompina alueellisina vyöhykkeina tai sitten

kapeahkoina liuskeisuuden mukaan suuntautuneina vaihtelevan

vahvuisina juonina gneississä. Osittain tavataan amfiboliitte-

ja myöskin gneisseissa murskaieina.

Juonikivien kokoomuksista on jo aiemmin mainittu pegmatiiteis-

ta ja apliiteista. Diabaasit ovat tiiviitä sarvivalkediabaase-

ja, joilla paikoin on selvä ofiittinen rakenne, joka usein voi

puuttuakin. Tallöin voidaan puhua anfiboliittijuonista, Pla-

gioklaasin kokoomus vaihtelee An 45-60.

Muut tavatut juonikivet ovat harvinaisuuksia. Tiiviin trondje-

miittisen juonen mineraalikokoomus on seuraava: plagioklaasi

(An30), kvartai, biotiitti, granaatti ja apatiitti.

N.s. spessartiittijuonien kokoomus on: plagioklaasi ( ~ n ~ ~ ) ,

sarvivalke, biotiitti ja aptiitti. Diabaasijuonet on todettu

k.0. juonta nuoremrniksi.

N.s. vahvasti metamorfisiin kiviin on sisiillytetty joko itse

malmimuodostumaan liittyviä tai välittömästi sen rajavyöhyk-

keisiin kuuluvia kivilajeja, joiden asu, mineraalikokoomus ja

muuttumistulokset ovat yleensä "epänormaalejaW.

Granaattiamfiboliiteissa plagioklaasi on labradoriittia AnGO.

Toinen päzmineraali on sarvivalke ja kolmannella tilalla gra-

naatti. Paikoin on kivilaji muuttunut hyvin voimakkaasti si-

ten, että klinozoisiittia on muodostunut runsaasti plagioklaa-

sin kustannuksella ja samalla granaatti on tunnettavissa pseu-

domorfooseistaan, jotka ovat kauttaaltaan epidoottia. Akses-

sorisina mineraaleina on apatiittia, titaniittia ja kloriit-

tia.

Kummingtoniittiamfiboliittien plagioklaasin kokoomus vaihte-

lee Ang0-45. Kurnrningtoniitti on varitön, polysynteettinen,kak- 0 sostus yleinen: c n Y- = 18-20°, (+)2~ .r 80 . Muina nineraalei-

na on sarviviilkettii, biotiittia, karbonaattia, apatiittia ja

zirkonia. K.o. kivilajiin liittyy usein kupnrikiisuvaltainen

kiisupirote.

Läheisesti e.m. kivilajin kanssa yhteenkuuluvana on tavattu

n.s. sädekivigneissejii, joissa plagioklaasin kokoomus on An20-

30 ' amfiboli tremoliittia, biotiitti ja kvartsi.

Sarviv%lkeliuskeet ovat keskirakeisia, voimakkaasti liuskei-

sia kivilajeja, joissa päarnineraali on sarvivalke. Vain satun-

naisesti tavataan plagioklaasia, biotiittia, kvartsia ja apa-

tiittia.

Kotalahden naini liittyy geneettisesti edelläkuvattuun erniiksi-

seen intrusioon, joka niiytt5.2 tunkeutuneen paikoin liuskeisuutta,

jyrkastikin leikkaavaan lahes B-S-suuntaiseen ruhjevyöhykkeeseen.

Kyseinen heikkousvybhyke ei näyt2 alueella olevan ainoa, sillä

aikaisemiin duuhtijiirven alueen yhteydessä mainitut zmfiboliitti-

breksiat ovat suunnaltaan rinnastettavissa edelliseen, joskaan

ei niin selvästi kehittyneenii. Varsinaiset yksityiskohtaisettie-

dot malmien rakenteesta ja mahdollisesti tavattavista malmitgy-

peistä puuttuvat. Vain tieleikkaus ja Vehkan kuilun luona paljas-

tettu maloiin pulikeama antavat esiintymiiri tyylista viitteitä. Ke-

sallii 1951 ajettlln +100 m tasolla Vehkan kuilusta poikkiperä

OUTOKUMPU Oy

Malminet a inta

Selostus suoritetuisto dmineteint&tutkimuksista L ~ p p a -

virran Kotaiahden alueeiia vuoeina 19M - 1956.

(Liite 1)

Kotalahden malmieeiintym~1 sijaitsee Leppervirran pitaljan Kotaiahden ky-

laaaer, HuuhtijHrven ja Vehkdarnmen valieslla alueella n. 45 km Kuo-

pioita etel&an.

Kuopio-Varkaus valtatie n:o 5 sivuaa ja osittain ylittaakin malmieeiin-

tyman.

Lahin rautat ieaesma on Kurkirnkiki, Kuopio-Suonenjoki-rataoaalla. Et ai- eyys Kurkimtikean on maanteitee n. 25 km, josta suurin osa on juuri

valmietunutta uusi t tu ja oijottua valtatietci.

MalmieeiMymciCI eivuaa niinikaan Imatran Voima Oy:n 1 10 EI',V:n voirna-

linja Varkaue-Kuopio.

Tutkimuatyöt alueella --..------ ---------- Alkusysaykeen KotalsrMen alueen tutkimukiille antoi leppavirtalaieen a-

eentajan Arvo Paakkuliiscsn ilmoitus, e t t K han oli tavannut malmin na-

köieta kivea Lepplvirran Kotalahden kylan Huuhtij~~rven luodolta. Sano-

tun puhelinilmoitukaen perusteella suoritti maiat. Helwuori kaynnin

paikan pa&ila elokuun lopulla v. 1954 Paakkulaieen toimiee era oppaana.

Huuhtutirven pariita pieneita luodolta tavattiinkin lahinna vahvasti gra-

fiittipitoieeeta fylliitista melko runsaasti kiiauuntumaa, josaa paamal-

miminerde ina olivat magneetti- ja rikkikiiau. Aivan pieneeea m&&r in

tavattiin einkkfverlketta sekti satunnaiseeti muutamia kuparikiisujuonia .

Samaaea yhteydesea huomio kiintyi erikoisesti suurimmalla luodolla e-

siintyv##n karksarakeiseen ultraemdkai~een pahkuun, jonka dimeneiot

olivat suunnilleen 1.5 m x 80 cm. Kyeeieeeed pahkueea oli suhteelli-

sen runeaoreti malmimineraaleina magneetti- ja rikkikiisrua eeka hieman

einkkivalkettti. Paikoin esiintyi my6ekin eilm'nn#hden kupar ikiieua. Ou-

tokummussa suoritettiin k. o. naytteeeta analyysi, joka antoi seuzaavat

tulokeet :

Anal. n:o 5456 Cu 0.09 70 S 5.95 % F e 8.82 % 7n 0.68 %

N i 0.07 Co 0.01 70 Cr 0.09 70 Mo 0.04 70 L:ton 77.20 70

Kuten oheieeeta analyysietd ilmenee, eivM pitoieuudet o k e t lahimain-

kaan ekonomista luokkaa, Koska kuitenkin kiisuuntuma oli malmimiele esa

toiveita antavaeaa kiviiajissa, tehtiin paatös, ettb heti ns. Soisalon ryh-

mdn hajaantuessa geol. yo. J Talvitie siirtyy Kotalahden alueella tark-

kailemaan suhteelliren suppealla alueella paaasiaesa Huuhtijarven ja

Koirusveden ympariat6jli eekfi teiden varsilla olevia paljaetumia mah-

dollieeeti k. o. khiiajityyppien eteknisekoi s e U mahdollisesti ceiinty-

vien malmilohkareiden toteamiseksi. Hsnella oli kaytettaviasaan euhteel-

lieen lyhyt aika, ko eka opintojen jatkaminen odotteli. Silloin voimme

taydeller syylla sanoa onneiiir en sattuman tulleen et sinn6ille avuksi. V ii-

kon verran maiet. Helovuoren kaynnin jalkeen oli alettu tienoikaisuty6-

maa Huuhtijd~ven koillispuolella ja samalla oli jouduttu louhimaan ja

paljastamaan kalliota. My eeiseiie paikalle sattui Talvitiekin ja han otti

k. o. paljastumaeta muutamia naytteita, joieaa paakivi oli lahinna peri-

dotiittia. Kiveen oli lietiksi tunkeutunut pegmatiittijunnior. Paikoin oli

breksiarakenne selvti ja k. o. brekeiasea oli suhteellisen runsaasti ku-

parikiieujuonia. Samalla tavattiin k. o. brekeiatyypista myöskin euhtcel-

lisen runsasta kweliiinipi rotetta. K. o. ndytteestki tehtiin myas analyysi

hiukan valikoiden siten, etta kuparikiisujuonet otettiin pois naytteesta

ja "vt i i imas~aeta '~ , jossa 1:ihinntr kovelliinipirote oli, suoritettiin analyy-

si. Se antoi seuraavan tuloksen:

Anal. n:o 5463 Cu 1.06 O/o S 2.95 % F e 4.08 O/o 7n 0. 24 70 Ni 0.175 O/o Co 0.03 70 L:ton 90.0 70 Au 0.1 g/t Ag 4 $/t

Paikan ptialta otti allekirjoittanut viela lieaa ngytteitti, joiden pitoisuu-

det oeoittautuivat eeuraaviksi:

Yleisnayte peridotiittieeota kiveeta: ................................. Anal. n:o 5466 Cu 0.14 % S 2.90 70 Fe 4.26 % Zn 0.37 70

Ni 0.335 70 Co 0.025 % L:ton 91.60 70 Au 0.1 g/t Ag 0 g/t

N&yte edellisessa kfveseti olleesta juonesta: -- -------------- ---- ----------- ------- - Anai. n:o 5467 Cu 1.50 70 S 4 . 2 0 70 Fe 6.66 % Zn0.36 OJo

Ni 0.335 70 Co 0.03 70 L:ton 82.60 70 Au 0.1 g/t Ag 6 g/t

Kyeeieet ntiytteet oeoittavat. ettti Cu-pitoieuue oli kyseriseesa puhkea-

maeea hyv~nlaatuinen, joka puolsi etsintdjen aloittamista k. o. alueella.

Mydskin Ni-pitoisuue oli oeoittanut olevan kiinnoetavan runsae, vaikka-

kaan ei taloudellinen.

Naidsn tietojen perusteella tehtiin valtauevaraue Lepptivirran Kotalahden

kyltreea ja vareinaieet geofyeiikalliset mittauetyot sekg kailioperakartoi-

tus hairi6aiueilla pagsitiin alkamaan eyyekuun puolenvtilin jukeen. Puut-

tumatta sen tarkemmin mittaukeiin ja niiden antamiin tulokoiin, todet-

takoon vain, etta marraekuun alkuun menneee8, te. juuri talven saapu-

esea, eaatiin tydt eiihen vaiheeeeen, etta saavutettujen tulosten perue-

teella laadittiin eneimmtiinen valtaueanomuei, jonka jalkeen marraekuun

9 p:n& eneimmtiinen eyvakairouekone l t ihetdiin Kotalah teen ja e e aloit - t i maakairauksen 15 p:n& marraekuuta 1954.

Kairauekonekantaa alueella lisgttiin asteittain sikali kun uueia koneita

saatiin, ollen s e suur imrnillaan elokuun alusea 1955, jolloin toirninnas - ea oli samanaikaieeeti neljb konetta.

Savonrannan alueen tutkimusten tulleesa aktuelleiksi jouduttiin kuitenkin

konekantaa Kotalahdesea ja samassa kuusea v&hent&m&tin, joten keski-

arvona Kotaiahdesea voidaan pitaa kolmen koneen lcairauekapasiteettia

kwaaeeen 1956 aeti.

Taman jalkeen jatkettiin kairauksia Kotalahden alueella vain yhdella ko-

neella kairausten olleeea keskitettyna n. s . Mertakoeken rnalmion selvit-

t elyyn . Sykeysta 1956 lahtien on konekantaa jalleen lieatty, joten talla hetkella

on alueella toiminnaesa jalleen kolme konetta ohjelmanaan Mertakosken

malmion ylao eien selvittelyn ttiydenttiminen.

Vuoden 1956 loppuun menneesl oli Kotalahden rnalmioiden ja niiden ym-

parietdjen selvittelyyn kairattu yhteen88 102 reikaa yhteiepituudeltaan

15411,87 m eyvimman rei'an Lep-89 ollessa 311,59 m.

Alueellisiin kohteisiin naista on kairattu 12 reikati ja Vehkalammen-

Mertakosken malmivybhykkeen 90 reik8t.t.

Valtaukeia Kotdahden alueella on tehty kaikkiaan 44 kpl, joista voimae-

sa tall& hetkella on 15 kpl.

Eraille valtauksilie on teknillieistti eyieta anottu ja eaatu valtausajan

p idenny e . T U & hetkeiia w a t voimassa seuraavat valtaukset:

"Kotalahti 1-4" kaivospiiri anottava 1.12. -58 menneeeli

"Kotalahti 8 ja 9" f I I I 1. 12. -58 I I

"Kotalahti 10, 21 -24" I~ I I 25.5. -57 l I

"Kot alahti 25" 11 I I 1. 12. -58 I I

"Kotalahti 26-2811 I I I I 30.4. -58 I I

2 Yhteenski 15 valtausta ( ~ i i t e pj

Voimasea olevista valtaukoista vanhenevat siis eneinna "Motalahti 10,

21, 22, 2 3 ja 24" perivamtisrr~llr 25. 5. -57, johon menneseti kaivoepiiri-

anomue on jatetttivti Kauppa- ja teollisuueministeriöön.

Vehkalammen - Mertakoeken Ni-malmijakso. ..........................................

Kuten jo aiemmin on mainittu ptlaetiin kysdeeen dmihorieonttifn kaoik-

s i jo suhteellisen vahaiaten alustavien tutkimusten perusteella, oeakei

hyvbsta onneata ja osakei maimipahkujen aiheuttamieta voimakkaieta

magneettisista ano nnalioieta johtuen.

Kotalahden malmieai iintyman malmiot liittyvat alueen kiillegneis si-amfi-

boli-komplekeiin tunkeutuneeeeen emeikaiseen amfiboli-pyrokeeni-perido-

tiittiin, jolle kenttanimityks enë syvdkairaue y . m. raporteie sa on këytetty

yleienimitysta "perkniittil'

Syvktkairausraporteissa ja geologiaessa kartoitukseasa sivukivilajijaotus

on toistaieekei ykisinkertaistettu seuraavaksi:

- Kiillegneiesit

- Amfiboliitit

- Graniitit ja pegmatiitit

- Diabaaeit

- "Perkniitit"

- Malmit

K iillegneis EI ien ryhmaan lukeutuu joukko niin kokoomukeeltaan kuin a- ----- ------- sultaankin erilaisia kivilajityyppeja. Paamineraalit w a t kvartsi, oligo-

klassinen plagiokiaaei, biotiitti ja vaihteleva m&(lra vihreatá earvival-

ketta, jonka mtitiran kaevaesea tullaan intermadiaaririiin gneiesityyppei-

hin ja aarvivdkkesn ollessa vallitsevana tummana mineraalina, varsi-

naisiin earvivalkegneieeeihin. K. o. gneiesien asu on paikoin aelvtieti

Amfiboliittien ryhrniian on luettu joukko raesuuruudeltaan vaihtelevia ---- --------- emtiks ieiti liuekeita, joiden paamine raalit ovat andeeiininen ta i labrado-

riittinen plagiokiaaai ja vihrea sarvivëlke. K . o. amfiboliitit siealtuvtit

vaihtelevassa mattrin biotiittia. Paikoin on vaikea vetaet selvatl rajaa

hienorakeieten diabaasien ja tiiviitten amfiboliittien valiile edes mik-

roskooppiseetikaan. Paikoin arnfiboliitit vaihettuvat kummingtoniittipi-

toisiksi amfiboliiteikei. Paikoin taas amfiboliitit w a t granaattipitoisia,

jolloin voidaan puhua vareinaieieta granaattiamfiboliiteista. Diopsidipi-

toiei et muunnokir et ovat harvinaieia.

Diabaaeit w a t keekirakeisia aarvivalkediabaaeeja, joilla on ueeimmiten ----- ---- eelva ofiittinen rakenne. PPamineraalit ovat vihrea sarvivalke, andesii-

ninen ta i labradoriittinen plagioklaaei seka vaihteleva mmr8 biotiittia.

Fsiintymietapa todettu juonikei, Diabaaeien varilla on profiiieiesa mar-

kitty rnyt.58 gabrot ja dioriitit, joiden pattmineraalit ovat andesiininen ta i

labradoriittinen plagioklaas i, hyvin vaaleanvihrea earvivtilke, joka on

paikoin homoakeieeeti kasvettunut yhteen enetatiittieen pyrokeenin kane-

sa.

"Perkniittien" ryhmh'an lukeutuu joukko lahinna peridotiittiiuokan kivia, -----..------i

joista toiset w a t rnineraalikokoomukeeltaan hornblendiittieia paamine-

raalin olleeaa miltei varitön earvivake. Toisinaan tavataan k. o. amfi-

bolin oheeea runsaasti pyroksenin, lahinntl enetatiitin, jtitteita. Vaalean-

ruskeaa biotiittia on "perkniiteiee&il' vaihtelevin mwrin.

Graniitit ja pe~matii t i t wa t olleet lahinna ns. olioklaaeigraniitteja ja ------------- -------- olioklaaeipegmatiitteja, joiden p&#mineraalit ovat: kvartsi, oliokiaaei ja

biotiitti. Kalimaasalpa puuttui miltei taydellieeeti.

M almit ------- Malmien makroskooppiseata rakenteesta ei toistaiseksi ole riittavan sel-

vati kuvaa kyllin suurten mytteiden puuttueeiaa. Malmipuhkeamat ovat

kaikkialla irtomaan peitosea ja sellaisiesa paikoiesa, ettii suurempien

alueiden paljastaminen ve sivaikeukeiata johtuen tuottaa hankaluuksia.

Ainoa kohta missa var ainainen malmimuodostuma on ntikyviseki , on aiem-

min mainittu maantieleikkaus, jossa siinakin kiisupitoisuus on kuitenkin

niin heikko, ettei sita voi p i t u varsinaisena malmina. Malmin isanta-

kivi perkniitti, jossa kiisut esiintyvat, on taesa kuitenkin paljastuneena

ja myöskin kontaktisuhteet sivukiviin nahtaviaacr. Toinen kohta, mieaa

var sinaiata malmiakin on nakyvis sa, paljaat ettiin syyskuussa -56, Vehkan

tutkimuskuilun lansipuolella. Veaivaikeukaista johtuen voitiin paljastaa

vain muutaman n eliömetrin suuruinen alue rikastuanaytt eiden ottoa sil-

merlla pitaen.

Naista paljastumista pAettellen on ilmeisesti kyseessa emttkeinen intru-

siivi, joka on tunkeutunut sivukiviinse: osaksi liuskeisuutta my6taiiwancr

muodostumana ja osaksi leikkaavin kontaktein. Perkniitissa esiintyy si-

vukivea suurempina ta i pienempin# fragmentteina, perkniitin ja sivuki-

vigneissin kontaktin ollessa breksioitumisesta johtuen oikuttelwa.

Perkniittimassiivien yleissuunta myöttiilee liuskeisuutta, mutta kontak-

teisisa esiintyy runsaasti leikkaavia suuntia. Muodostuman kaade koko

jaksossa on melkein pysty vaihdellen 90-70° E.

Niista tektoonisiata piirteistti, joita naissa paljasturnissa on nahtavissa,

voi vain sanoa, ett# perkniittimaesiivit ntiytttivtit tunkeutuneen kiille-

gneisaiimuodostumaan syntyneeseen liuskeieuutta myi9tHilevaan sarkymis-

vyöhykkeeseen.

Yleiein kiisujen isantakivi on perkniitti, mutta kiisuja ntiytttiei tunkeutu-

neen myös muihin hairiövyöhykkeeseti esiintyneisiin kiviiajeihin.

Patta siallisena kiieumineraalina esiintyy magneettikiisu, osittain runsau-

deltaan va ihtelevana p irotte ena ja osittain melkein kompakt eina juonimai-

s ula muodo stumina ta i pahkuina . Se on erittain vahvasti magneettista, josta johtuen selvat magneettiset

anomaliat malmivyohykkee s a#.

Magneett ikiisumineraliaat ioon liittyy Ni:n kantajana pentlandiitti, jonka

paljouden e uhde magneett ikiisupitoisuuteen ntihden on melko vakinainen.

TSm# on ilmennyt s ikd i , etta analyysitaulukkoja seuraamalla voi todeta

Ni-pitoisuuden olevan yllattavan vakinaisesti n. 10 % F'e-pitoisuude sta.

Pentlandiitti esiintyy yleenea osittain omamuotoisina rakeina ta i raeryh-

minu. Suurimpien rakeiden ollesaa halkaisijaltaan n. 10 mm suuruus-

luokkaa.

Ttillaiset suuret pentlandiittirakeet erehdyttivgtkin alus sa luulemaan, et - t a kyeeeeisa m rikkikiiau, josta johtuen ensimmaiset valtaukaetkin osit-

tain tehtiin rikkikiisrun nirnikkeella.

Pentlandiitiile ominainen toinen eeiintymistapa jonkinlaisena liekkimtti-

sen& suotautumana magneettikiisussa on Kotalahden rnalmftyypissa v#-

haisth.

Paaosa malmin Ni-pitoisuudesta liittyy siten pelkastaan suhteellisen kar-

kearakeiseen pentlandiittiin, rriika rikaetusteknilliaelt a kannalta katsoen

on edullista.

Pintansytteissa, joista mm. alustavat rikaetuskokeet on euoritettu, on

pentlandiitti huomattavissa maarin muuttunut nikkelipyriitiksi (bravoiit-

tiutuminen). Taata johtuen e i tahtlnastisten rikastuskokeiden tuloksia voi-

ne pitaa lopullisina, vaikkakin ne antanevat hyvbn viitteen tulevien mah-

dollieuuksien suuntauksesta.

Magneettikiisun ja pentlandiitin lisake i e eiintyy kolmantena paakiisurni-

neraalina Cu-kiisu. Se on i l rne i~es t i myöhaiein komponentti ja s e on

myae oeittain levinnyt var ainaisen perkniittimuodostuman s ivukiviin ja

sita lavist#viin pegmatiittisiin osueieiin.

Cu-kiieu esiintyy tavallisimmin samaan tapaan kuin pentlandiittikin se-

kd pirotteena etta juonixnaisina muodostumina, jollaiset esiintyman löy-

tövaihees sa antoivat varsinaisen sy sayks en tutkimusten aloittamiseen.

Paikotellen saattaa Cu-pitoisuus muodostumassa kohota 1-2 70:n v'rlille,

mutta keskiarvo koko muodostumassa ja& alle 1/2 %:n pitoisuuden.

M u i g vaikkakin v&hdisempinti kiisukomponentteina on tavattu satunnai-

ses t i rikkikiieua ja sinkkivfiikettb. Sinkkipitoisuus ja# kuitenkin parhaim-

miesakin tapauksiesa alle 1 %:n.

MalmitWpin perusteelliserr?pi mikrorskooppinen tutkimue on vasta aloi-

tusvaiheessaan, joten siinki suhteessa tiedot ovat vajavaiset.

Er ~ i s t # pintahieistti on suoritettu karkea pentlandiitin ja kuparikiieun

rae suuruuslaskenta seuraavin tuloksin:

- 46 (Liitteet 2- 57)

/

Mineraali

Pentlandiitti

Kuparikiisu

T ahtinastisten tutkimusten perusteella voidaan esiintymti jakaa kolmeen

huomioonotettavaan malmioon, joita laakelrrar ea on nimitetty:

1. Huuhtiprven malmio, joka kasittra paaaeiassa maantieleikkauksen --- -- ---..--------- etelapuolelle jtitivtin hairi6alueen.

Huom.

n. 350 raetta

n. 200 "

Raesuuruue rnrn:esd

2. V ehkalammen malmio, edellisen N-puolieella jatkeella Vehkdammen ..................... ja korkeajannitelinjan v a l i l l ~ oleva hairiöalue.

0.01-0.05

41.88 O/o

6 3 . 2 3 %

3. Mertakosken malmio, edelliseet# pohjoiseen Mertakosken C-puolella -------------------- oleva hairi6alue.

Laekentatapa -- ----------

0.05-0.1

21.83 70 21.94%

Oheinen inventaariolaskelma on euoritettu joulukuun loppuun mennesaa

v:na 1956 suoritettujen ayvcrkairaueten antamien tulosten perusteella.

Laakelmaan sistiltyy 90 syvtikairausreiktia 38:ssa profiilissa yhteiepituu-

deltaan n. 14000 rn.

0 , 1-0.3

28.02 70 7 . 7 3 %

Laskelma on suoritettu kairausprofiileittain siten, etta todetuksi malmik-

si on huomioitu profiilissa 12,s m kunkin rei'an yla- ja alapuolelle kaa-

-7 0 . 3

8.27 70 7.1070

teen suunnassa. [~ii teprofii leissa varjostettu vinoviivoituk~ella).

Kunkin profiilileikkauksen paksuudeksi on laskettu 12. 5 m leikkauksen

kahden puolen, jos profiilivali on ollut 25 m ja 15 m, jos profiilivai

on ollut 30 m ta i suurempi.

Milloin profiilivali on oilut e . m. nletrimaaria suurempi, on leikkausten

vkiiiin "todetuksi" rralmikei laskettaen osien va i l l e jama oea arvioitu

tbdennttköieenti" malmina ktiyttwen viereieten leikkausten keekiarvoa maa-

ria ja pitoisuuksia laskettaessa.

Todenntiköisekei rnalmiksi on lieaksi laskettu profiilissa ylimmtin rei'tin

ja maanpinnan valinen todetun malmin ylapuolelle jaavs oea.

Vain poikkeustapauksissa on alimman rei'#n alapuolella huomioitu enem-

pab kuin 12.5 m rei';zst& kaateen suuntaan ja taiiöin on ulkopuolelle a r -

vioitu jatke laskettu mukaan "todennak6isena1' malmina toiset 12.5 rn r ' . ,

kaateen suunnassa (L-99. 9 3 5 : s s a ~ -P.X; T*.., r- - - r i t * i r , , , (1 9 Pitoisuudet on laskettu kutakin lohkoa 18vistavan ta i lahllnmtin rei'8n

analyysitulosten painollistcn keskiarvojen perusteella tai milloin lohkoa

lavistaa uaeampi reikti, niiden painoilisesti vaikuttavan keskiarvon pe-

rusteella.

7ilavuuksia tonneiksi muutettaessa on tiheytena kcïytetty arvoa 3.0, joka

on saatu rnalmikappdeista kokeellieeeti maartfttyna keakiarvona, jota on

kuitenkin pidettava varmana arviona, koska maarayksiin on ollut kery-

tettaviasfi normaalia kqhempaa malmia (~i-pitoisuus 0.5-0.7 70).

1. Huuhtij#rvcm malmio. .................... Leikkaukset: 1,-99.860

99.885

99.910 malmion pituus horisontaalileik-

99.935 kaukseasa n. 120 m

99.960

99.985

100.015

100.050

T:irn:i malmio tavattiin tutkimuksissa ensimmaisena ja tdhanastisten tut-

kimustuloeten mukaan kyseess& on erittain epas&annöiiinen mahdollisesti

"piippuH-mainen peridatiitti-intrueio. Kiisupitoieuus on jakautunut ieantti-

kiveensti niinikaan eritttiin epatasaisesti.

Laskelman mukaan malmion malmivarat ovat: 1.200.000 tonnia, joeaa

0.93 70 Ni ja 0.32 70 Cu, jolloin kyeeesaa ovat todetut + todennaköieet

rnalmivarat. Mahdollisuudet listiyksiin jatkotutkimuksissa naytt&v#t suh-

teellisen rajoitetuilta.

2. Vehkan malmio. -------------- Leikkaukset: L- 100.150

100.175 100.420

100.200 100.450 malmion pituus hori-

100.235 100.475 aontaalileikkaukseaaa

100.270 100. 500 n. 450 m

100.300

100.330 100.525

100.360

1 100.390 100.550

Malmio on edeiliaestti poiketen muodoiltaan pitktihkö ja laattamainen se-

ka tektoniikaltaan saannöilisempi mutta kiisupitoiauuden jakautuminen

tlise &kin malmio8 sa on hyvin epahomogeeninen.

Profiileissia eaiintyvifl malmivyöhykkeiden rajoja e i ttle sa eikti muie sakaan

tapauksiaea niin ollen pida ottaa kirjaimellisesti vaan niilla on vain py-

r itty kuvaamaan kiisurikkaampien horisonttien auuntaueta. Kyseeesahan

on listlksi lasketun pitoisuuden rajaviivan eaitt#minen eika rnikattn geo-

loginen raja.

Profiileittain suoritettu laskelrna antaa seuraavat malmimtiarat:

840.000 tonnia, jossa 0.87 70 N i ja 0.45 70 Cu.

3. Mertalcosken rnalniio. ------------------- Leikkaukset: L,- 100.850 100.950 malmion pituue horison-

100.875 100.975 taalileikkauksessa on n.

Vaanptiallinen kairauetutkimus Meflpkosken maimion osalta ei ole viela

loppuunsaatettu. T;:htinastisten kairaustulosten perusteella voidaan kuiten-

kin jo nyt sanoa, etta kysee asa on piirteiltaan samantapainen "piippilL

mainen muodo stuma kuin Huuhtij tirven malmiokin.

perkniittimuodo 8turr.a on tektoniikaltaan erittain eekava, joten harvalla

kairausverkoetolia e i sen muotoja ole yksityiskohdittain mahdollieuus

s eiv itt aa . Iciisujen jakautuminen ieantakiv eene a on niinikaan hyvin epahomogeeni-

nen.

Muodoetumalla on ilmeisesti hyvin suuri eyvyyeuiottuvaisuue, mika ilme-

nee kairauatuloksista ja mihin my6s viittaa ioivagradienttinen magneetti-

nen anomal ia . Tnhtinastisten '.-uiraustulosten perusteella voidaan todetut t todenntik8iset

malmivarat arvioida: n. 700.000 tonnikei, joeea 1.06 77 N i ja 0.41 %

Cu.

2,' andollis~iud.et rnalmivarojen kasvuun jatkotutkimuksisea ovat Mertakor-

ken malmion oealta lupaavammat kuin Huuhtijarven ja Vehkan malmioi-

den osalta.

Yhdistelma: ----------- Hiiuhtij tirven malmio 1.200.000 tonnia Ni=0.93 OJo, Cu=0.32 %

Vehkan I I 840.000 " 0.87 II 0.45 II

r.'ertakosken I I 700.000 " 1. O L 0 .41 ' - Todetutttod. n!?Jc. malmivarat 7 . 740.000 tonnia Xi=O. 3 t , , Cu=O. 38 :b

Malmivaroj en jakaantuminen syvyys suunnassa ilmenee s euraavaeta tau-

iukoeta:

Huuhtijarven malmio: taswali 25-50 m -------------------- 219.000 tonnia 50-100 " 456.000 "

100-150 " 349.000 " 150-200 " 176.000 "

-- - -

Yhteensti 1.200.000 tonnia ..............................

Vehkan malmio: --------------- tasovali 25-50 m 119.000 tonnia

150-200 " 122.000 " Yhteensa 840.000 tonnia ----------..--------- ------------

h4ertakoslien malmio: tasovtili 50- 100 rn - - - - - - - , - - - - - - - - - - - - -

193.000 tonnia

Yhteenea 702.000 tonnia

Malmivarat yhteensb 2.742.000 tonnia ===============--------------------- .....................

1 ,'

, I ' ,

tutkimuekuilu. -- ------------

Koeka maanpA&liieten kairausten avulla e i ole mahdollisuukeia eelvitel-

1a kyllin luotettavaeti eeiintymtin malmioiden eyvyyeulottwaieuutta, t eh-

t i in vuoden 1956 alueea psattja, ryhtya toimenpiteisiin tutkimusten jat-

kamiseksi maanalaisina.

Tseew mielessti on euunniteltu tu tkhuskui lu , eiita lahtevine tutkimuepe-

rineen, joieta ktiein maanalaiest eyvëkairaukeet oliei suoritettaviaea.

Kuilun rakentamistoimenpiteet alettiin maaliskuun puolivitiissa, jolloin

ensinnd rakennettiin t ie kuilutyömaan alueelle ja alettiin maanpoietotytit

suunnitellulla kuilun paikalla, joka eijaitsete Vehkalammen pohjukan lan-

eirannalla kairausreikien Lep-62 ja -67 l~htökohdaila .

Kuilun avauslouhintaan pazstiin'4.4. -56 ja kaulueosan avaus tuli loppuun-

suoritettua toukokuun puolivdiin mennessu.

Ine. Tannerin suunnitteleman noototornin ja nostokone-kompressori-ase-

man rakennuetfln suor&i A . Huhdin rakennustoimisto laskutytha, val-

rnistuen n m b viirneistelytditë lukuunottamatta elokuun alkuun mennee - ea.

Rinnan rakennuetdiden loppuvaiheen kanssa suoritettiin nostolaitteiden ja

kompreesorien asennus, ja vareinainen kuiiunajotyö paYei ktiyntiin elo-

kuun alkupuolella.

Nostolaitteiden ja kuilunajokalueton teknillisieta htiiriöietti johtuen e i

kuilunaj o kuitenkaan ole sujunut odotetulla teholla.

Kuilun syvyye 31.12. -56 oli 76 m kuilun 0-tasosta laekien.

E( otalahden e s iintymtin tutkimuksia on alkuvaihee sta lxhtien hoitanut

maieteri Olavi Helwuori.

Maaliekuussa 1955 kiinnitettiin osaston palvelukseen m i e t e r i Matti

hiantynen, joka siitti lahtien on valvonut paikallisia syvtikairaukeia ja

suorittanut naista aiheutuneen geologiaen perusmateriaalin tutkimisen.

Hrin on myös toiminut osaston puolesta Kotalahden työmaan "paikallie-

p8allikkönu. "

Vuoden 1956 alueta lahtien on Kotalahden teknilliset y.m. suunnittelu-

työt hoitanut ins. Heikki Tanner apunaan ine. Kalevi Eskola, joka on

myös toiminut vastuunalaisena kuilunajotoiden valvojana.

Outokumpu, tammikuun 8 p:na 1957

O U T O K T J M P U Oy

Malmi.net sint aosasto

Veikko 0. Vxhatalo