Embed Size (px)
Citation preview
WUP Dreams haastaa nuoria aktiiviseen lähimmäisyyteen s. 3
Solut siunauksen ketjussa s. 4
Seurakunta läsnä lähiössä s. 5
Senioriystävien päivätapahtumissa lounastarjoilu s. 5
Juh
an
i Ma
nn
ine
n
TAMPEREEN HELLUNTAISEURAKUNNAN TIEDOTUSLEHTI 12015
2 16. huhtikuuta 2015 VIESTINTUOJA
Avoin ehtoollinen – seurakunnan muuttunut käytäntö
Raamattu opettaa, että eh-toollinen on Herran pöytä (1 Kor. 10:15-21). Ehtool-lispöytä ei siis ole ihmisten vaan Kristuksen isännöin-
tiä. Tässä onkin hieno kuva Kristuk-sesta jakamassa hengellistä ruokaan-sa! Ehtoollinen puhuu myös Jumalan lasten yhteenkuulumisesta. Me mur-ramme samaa leipää niin kuin Paa-vali opettaa. Ehtoollisuuteen ei tu-lisi liittää sellaisia rajoituksia, joita Raamattu ei siihen liitä. Esimerkiksi tietyn paikallisseurakunnan jäsenyys tai kaste-ehto. Ehtoollinen on tarkoi-tettu niille, jotka tunnustavat uskonsa Kristukseen. On merkille pantavaa, että Jeesus antoi ehtoollisen myös Juudas Iskariotille, vaikka tiesi hänet kavaltajakseen. Tämä on valtava rak-kauden ja armon osoitus. Loppuun asti hän osoitti rakkauttaan ja uskol-lisuuttaan, ilman rajoituksia.
Vanhinten kokouksessa olemme pitkän aikaa pohtineen ehtoollisen
avoimuutta. Kysymys on noussut vuosien varrella esille aina välillä. Tähän asti seurakunnassamme se on tarkoitettu vain uskoon tulonsa jälkeen kastetuille. Käytännössä siitä on tullut erottava asia, kun se pitäisi olla päinvastoin yhteyttä rakentava. Näistä edellä mainituista syistä olem-me päättäneet, että koska Raamattu ei laita muita rajoituksia Herran pöy-tään osallistumiselle, emme mekään halua laittaa. Ainoa ehto on usko Jee-sukseen. Vastuu osallistumisesta jää uskovalle itselleen niin kuin Korint-tolaiskirjekin opettaa. ”Tutkikoon kukin itseään.”
Henkilön tulee itse miettiä ettei syö kelvottomasti erottamatta sitä muusta syömisestä. Ehtoollisen naut-tijan tulee liittää sen uskonsa kanssa Kristukseen.
Vaikka ehtoollinen on Herran pöytä, se on tarkoitettu nautitta-vaksi seurakunnan keskellä ja seu-rakunnan paimenten ohjaamana.
Tästäkin Raamattu opettaa selkeäs-ti Apostolien teoissa. ”He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksessa.” Nämä asiat liitettiin al-kuseurakunnassa yhteen. Apostolien ja paimenten opetus ja ohjaus olivat tärkeä osa kristityn sydämen sitoutu-mista. Ehtoollinen on aina seurakun-takeskeinen asia – yhteisönä tapahtu-va. Ei yksin.
Yleisen pappeuden mukaisesti jaamme leivän ja viinin toinen toi-sillemme. Sitä ei ole sidottu pastorin työhön niin kuin vanhoissa kirkoissa. Siksi seurakunnassamme diakonit, sekä mies- että naisdiakonit, on val-tuutettu tähän työhön. He toimivat seurakunnan paimenuuden valtuut-tamina, täysin valtuuksin! Heidät on syytä ottaa vastaan sillä vakavuu-della. He tuovat terveiset Kristuksen pöydästä!
usko katto
Yhteys on avain eheyteen
Vanha Testamentti kuvaa, kuinka vaikea israelilaisten oli pysyä Jumalan yhtey-dessä, vaikka he olivat ko-keneet Hänen voimansa ja
nähneet ihmeitä. Yhä uudelleen he alkoivat palvoa epäjumalia, vaikka Jumala oli vienyt heidät ulos Egyptin orjuudesta, halkaissut meren ja anta-nut vettä kalliosta sekä mannaa tai-vaasta. Oman tahdon tielle lähtemi-
nen aiheutti monia tappioita ja jopa pakkosiirtolaisuuden. Kerta toisensa jälkeen Jumala yritti eri profeettojen kautta saada kansaa kääntymään ja palaamaan luokseen varoittaen heitä luopumuksen seurauksista. Hän mu-rehti, kun he korvasivat Hänet, elä-vän veden lähteen, omilla ”särkyvillä säiliöillään” (Jer 2:13). Kun Jumala vanhurskaudessaan joutui tuomitse-maan synnin, he eivät muistaneet, miten pitkämielisesti Hän oli ennen sitä tarjonnut armoaan.
Miksi sitten Jumala päätti lähettää pimeyden keskelle oman rakkaim-pansa? Siksi, että ihmisten luopumus sattui Häneen itseensä. Hänen sydä-mensä oli revitty rikki ja rakkaussuh-de oli särkynyt. Hän uskoi, että pa-lanen hänen sydäntään voisi sykkiä maailmassa niin, että ihminen uskal-taisi luottaa Hänen armoonsa.
Yhä edelleen Jeesuksen rakkaus tuntuu olevan vaikea käsittää. Sitä ei tahdota vastaanottaa ilmaiseksi joko ylpeyden tai alemmuuden tunteen
vuoksi. Jumala on kuitenkin tehnyt meidän sydämemme ja laittanut sinne ikuisen kaipauksen Hänen puoleensa. Jos Pyhä Henki saa koskettaa ihmisen sydäntä, se tunnistaa Hänet. Tulkoon meistä kanavia, joiden kautta monet saisivat kuulla Pyhän Hengen hiljai-sen äänen! Olipa sitten kyse politii-kasta, uskonnoista tai yksilön elämäs-tä, tämän maan ja maailman toivo perustuu Jumalan ikuisen rakkauden periaatteille eikä sen jäljitelmille.
Seurakunnassa yksi kosketuksen kanava on soluyhteys. Tässä lehdessä kerrotaan, kuinka yhteisen jakami-sen, sanan ja rukouksen kautta Ju-mala voi parantaa ja kasvattaa meitä. Tullaksemme kohdatuiksi meidän on tultava kohtaamispaikalle ja riisutta-va naamarimme. Yhteys vaatii kuul-luksi tulemista, mutta se on avain eheyteen. Ehjä astia pitää paremmin vettä ja siitä on parempi tarjota toi-sillekin.
tarJa Jääskeläinen
Uskosta, epäilyksestä ja Jumalan johdatuksesta
Kolumni
UUSI VUOSI on täynnä lupausta jokaiselle kristitylle. Minä aina-kin saan aina uutta virtaa vuoden alussa, ja koen samalla valtavaa kiitollisuutta edellisestä. Toivon, että saan tänä vuonna kasvaa yhä lähemmäksi Jumalaa, ja toteuttaa hänen suunnitelmaansa yhä tii-viimmin elämässäni.
Nyt tosin alkaa olla jo se aika vuodesta, että alkuinto on laan-tunut, ja ainakin minä alan ky-seenalaistaa itseäni. Miksi en onnistunut lähentymään Jumalan kanssa jo viime vuonna? Veikö vii-me vuosi minua ylipäätään eteen-päin hänen suunnitelmassaan? Entä olenko aloittanut tämän vuoden yhtään oikeilla raiteilla?
Tämän vuoden puolelle lukeu-tuviin saavutuksiini kuuluu ensim-mäinen oman alan työpaikkani. Hakemisprosessi oli yhtä ailahte-levaa toivoa, hermoilua, ja jatku-vaa rukousta. Kun sitten sain sen, rukous muuttui kiitokseksi. Olin erikseen rukoillut, että jos saisin sen, se saisi olla Jumalan minulle tarkoittama paikka.
Nyt kun sillä paikalla sitten ollaan, olen toki yhä kiitollinen, mutta huomaan lipsuneeni jo epäilysten puolelle. Mikä siinä on, että kun kaikki on hyvin, alkaa jo heti varautua seuraavaan vastoin-käymiseen? Ja miksi pienimpiäkin takaiskuja alkaa nopeasti ylitul-
kita? Olenko sittenkin väärällä paikalla, ja tämä on vain Jumalan kovakourainen tapa johdattaa mi-nut oikealle tielle?
Silloin muistan yhden suosik-kijakeistani: ”Mutta me tiedäm-me, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kut-sutut.” (Room. 8:28) Se kertoo minulle, että missä ikinä olenkin, olen ainakin matkalla oikeaan suuntaan, ja kaikki matkan varrel-la on tarpeellista tätä määränpää-tä kohti. Jumala osaa kääntää sen omaksi parhaakseni.
Vaikka järjen käyttö ja poh-diskelu ovatkin monesti hyvästä, meidät on kutsuttu ennen kaikkea uskomaan, ei järkeilemään. Ei ainakaan loputtomaan pessimis-min, ylianalysoinnin ja ylisuorit-tamisen kehään. Eräs viisas ihmi-nen on sanonut minulle monesti, että Jumala kestää kyllä epäilyk-semme. Ehkä meidän olisi välillä hyvä miettiä, kestämmekö niitä itse. Vaikka epäilys onkin monesti helpompaa kuin usko, ei ole epäi-lystäkään kumpi näistä tuo meitä lähemmäs Jumalaa. Onhan meil-le luvattu: ”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” (Jer. 31:9)
ruut sihvonen
316. huhtikuuta 2015VIESTINTUOJA
Terhi Teiskonlahti koordinoi seitsemän Etelä-Aasian maan kehityshankkeita.
Terhi Teiskonlahden ase-mapaikkana on Nepalin Kathmandu. Hänen teke-mänsä työ liittyy etupäässä hankkeiden dokumenttei-
hin, jotka kiertävät hänen välityksel-lään kentältä Suomeen.
Viralliselta nimitykseltään Terhi on Etelä-Aasian ohjelmakoordi-naattori. Työn piiriin kuuluu seitse-män maata. Kehitysyhteistyö pitää sisällään kyläkehitystä, nuorisokes-kuksia, vesi- ja sanitaatiohankkeen sekä koulutushankkeita. Hankkeet ovat monivuotisia ja pitkäjänteistä työtä vaativia.
- Järjestän alueellisia koulutuk-sia ja käyn katsomassa, mitä paikan päällä tapahtuu. Työni on monipuo-lista eikä montaa samanlaista päivää ole, mikä sopii minulle hyvin, Terhi kertoo.
Lukutaitoa ja kyläkehitystäTarkemmaksi esimerkiksi tärkeistä hankkeista Teiskonlahti mainitsee Pakistanissa olevan kohteen. Siellä paikallinen kumppani järjestää lu-kutaitoluokkia, kyläkehitystä sekä pitää yllä koulua Peshawarissa. Kohde on erityisen tärkeä, sillä uuti-
set juuri tuolta alueelta ovat harvoin positiivisia. Kuitenkin esimerkiksi naisten oppiessa lukemaan myös lasten terveys ja hygienia parantu-vat. Lisäksi heidän lapsensa käyvät todennäköisemmin koulussa.
- Uskon, että koulutuksen kas-vamisella voidaan muuttaa koko maan tulevaisuutta valoisammaksi,
Terhi toteaa.- Minun tehtäväni tässä hank-
keessa on auttaa lähinnä erilaisten raporttien tekemisessä sähköpostin ja skypen välityksellä sekä kannus-taa kumppania heidän työssään.
Ylöjärven Viljakkalasta kotoi-sin oleva Terhi kertoo viettäneensä Tampereella kymmenisen vuotta
opiskeluaikana ja sen jälkeen. Tam-pereelta hänen tiensä vei Keski-Aasian kautta Keuruun Iso Kirja -opistoon ja sieltä edelleen Etelä-Aasiaan.
Nepalin arki voi yllättääVaikka Nepal on paikkana mel-koisen erilainen kuin koti-Suomi,
Terhin mukaan arki Aasiassa ei ole kuitenkaan kovin erilaista.
- Olen töissä Fidan toimistolla yleensä kahdeksasta neljään ar-kipäivisin, Terhi selvittää. Iltaisin saattaa olla joitakin menoja tai sit-ten illat kuluvat kotona muun mu-assa opiskellessa. Lauantaipäivien ohjelmaan kuuluu kansainvälisessä seurakunnassa käynti. Tämän pai-kan löytymisestä Terhi on ollut erit-täin iloinen.
- Usein siirrymme vielä kirkon jälkeen syömään pastoripariskun-nan luokse ja saatamme viettää ai-kaa yhdessä, hän kertoo.
Vaikka perusrunko viikossa on aika normaali, niin jokapäiväiset sähkökatkot ja muut yllätykset pitä-vät huolen siitä, että elämästä ei tule liian tavanomaista. Terhi kertoo myös, että Nepalin talvessa lämpöti-lat putoavat noin viiteen asteeseen. Normaali sisälämpötila pyörii 10 asteen molemmin puolin.
- Se luo haastetta sekä töissä että kotona minun kaltaiselleni vilukis-salle! Terhi huokaisee.
Onneksi aurinko lämmittää myös Nepalissa.
Joni huopana
Kehitysyhteistyö on pitkäjänteistä puurtamista
Terhi Teiskonlahti koordinoi muun muassa lasten ja naisten koulutuksia Nepalissa.
”On aika rakentaa parempaa maailmaa ihminen kerrallaan omassa lähipiirissämme. Yhdessä voimme olla muutos, jonka toivomme näkevämme maailmassa.”
R aamattu kehottaa meitä toteut-tamaan kuulemamme sanan te-koina, jotta Kristuksen rakkaus
loistaisi meistä ympärillemme. Raa-mattu kehottaa meitä myös useaan otteeseen olemaan lähimmäisiä toisil-lemme ja rakastamaan toisiamme va-rauksetta. Joskus on kuitenkin hanka-laa ryhtyä tekoihin ilman rohkaisua, vaan jää pohtimaan, missä määrin voi vaikuttaa kristittynä omassa elä-mässään tai yhteiskunnassa. Tai kuinka osaisi rakastaa lähimmäistään enemmän näyttäen sen samalla te-koina.
Jokainen meistä varmasti myön-tääkin, että joskus on haastavaa olla lähimmäinen ihmisille ympärillään. Aina ei ole helppoa olla lähimmäinen edes omalle uskonveljelleen tai -sisa-relleen vaan kompuroi tiellään kohti ikuisuutta. Tuntee, että ei kykene, ei uskalla, ei ole riittävä tai ei osaa toi-mia edes omassa elämässään - kuin-ka osaisi siis olla hyödyksi muille?
Onneksi emme ole yksin, vaan mei-tä on monta tällä samalla matkalla. Voimme oppia toisiltamme, rohkaista toisiamme ja olla lähimmäisiä toisil-lemme.
Usein pelkäämme turhaan, mitä toimintamme voi saada aikaan tai mitä joku muu ajattelee meistä, jos astumme siihen lähimmäisen ase-maan, johon Jumala on meidät aset-tanut. Mitä aktiivisempia toimijoita olemme elämässämme, sitä suurempi vaikutus meillä on ihmisiin ympäril-lämme. Sitä suuremman muutoksen saamme aikaan ja sitä kirkkaammin loistamme Kristuksen rakkautta ym-pärillemme. Muutos on, mitä teet, ei mitä näet. Meidän pitäisikin useam-min rohkaistua ulos kuorestamme unelmoimaan, elämään ja olemaan lähimmäisiä. Vaikka emme voisi muuttaa koko maailmaa kerralla, voimme saada suuren muutoksen ai-kaan jonkun meille tärkeän ihmisen elämässä.
Rohkaisijoina kristityt vaikuttajat Tänä keväänä WUP Dreams pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin ja marssittaa lavalle tunnetut kristityt vaikuttajat jakamaan ajatuksiaan elä-mästä, unelmista, lähimmäisyydestä ja vaikuttamisesta. WUP Dreamsin
tavoitteena on haastaa nuoret ole-maan aktiivisia toimijoita arjessaan ja rakastamaan lähimmäistään, kuten Jumala on ensin meitä rakastanut. On aika unelmoida yhdessä, tehdä unelmista totta, olla lähimmäisiä toi-nen toisillemme ja rakentaa parem-paa maailmaa ihminen kerrallaan omassa lähipiirissämme. On aika olla rohkea, rikkoa rajoja ja astua esiin. On aika näyttää rakkaus tekoina, ku-ten Jumala näytti rakkautensa meihin Kristuksen ristinkuoleman kautta. Yhdessä voimme olla muutos, jonka toivomme näkevämme maailmassa.
”Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisissään.” (Jaak. 1:25)
”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä, jos joku on sanan kuulija, eikä sen tekijä, niin hän on miehen kal-tainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen hän oli.” (Jaak. 1:22-24)
susanna huittinenWUP DREAMS -TIIMI
WUP Dreams -tapahtuma 2.5.2015 Tampereella. Lue lisää: wupdreams.fi
WUP Dreams haastaa nuoria aktiiviseen lähimmäisyyteen
4 16. huhtikuuta 2015 VIESTINTUOJA
”Näky vuotaa ja sitä täytyy tankata”
Perjantaina 16. tammikuuta Saalemin edustalla kuhisee. On keski-ikäisiä, vanhempia ja nuorempia. Kaikilla on sama päämäärä – Kukko-
lan leirikeskus. On se aika vuodesta, jolloin solunjohtajat kokoontuvat yhteen. Luvassa on paljon yhdessä-oloa, rukousta, ylistystä ja opetusta. Pimeän talven keskellä on hyvä is-keä kipinää seurakunnan sydämeen, ihmisten keskinäiseen rakkauteen ja yhteyteen.
Osana suurempaa tarinaaEnsimmäinen varsinainen yhteis-osuus kerää muutaman kymmentä solunjohtajaa leirikeskuksen punai-seen koulurakennukseen. Akustiset sävelet johdattelevat väen ylistämään ja rauhoittumaan. Marjaana Rauma avaa viikonlopun armollisesti muis-tuttamalla, että Jumala ei ole kiinnos-tunut meidän teoistamme vaan sy-dämestämme. Sitten kokoonnutaan ryhmiin keskustelemaan ja rukoile-maan. Joillakin ryhmillä on apuna kuvalliset kortit joista jokainen valit-see kaksi jotka jollain tavalla liittyvät omaan elämään. Niiden pohjalta syntyy tarinoita.
Myös itse solunäky on kuin tarina. Se on tarina, jolla on yhtä monta ker-
tojaa kuin siinä on mukana ihmisiä. Hienointa kuitenkin on huomata, kuinka tarinat kietoutuvat yhteen ja rakentavat kuvan vielä paljon suu-
remmasta tarinasta: Jeesus on kut-sunut kaikki ihmiset yhteyteensä, muodostamaan yhteisen ruumiin seurakunnassaan. Mutta niin kuin
hyvän tarinankertojan, solunäynkin on pysyttävä juonessa ja vietävä sitä ponnekkaasti eteenpäin.
Luentoja ja case-harjoituksiaTästä pitivät huolta erilaiset ryh-mätehtävät ja opetukset, joita vii-konlopun aikana oli useita. Ne oli kuitenkin tehty mahdollisimman in-nostavasti. Esimerkiksi ”case study” harjoituksessa pohdittiin kuvitteel-listen hahmojen kautta mahdollisia ongelmallisia asetelmia, joita soluissa voi olla, Puhelias Pasi ei anna tar-peeksi tilaa muille, solunjohtaja Sami on jäänyt yksin moniongelmaisten solulaistensa kanssa, ja niin edelleen.
Laajemmasta solunäyn muotou-tumisesta ja ylläpitämisestä pitivät huolta Jukka Salonen opettamalla
aiheesta ”mentorointi” sekä Usko Katto opettamalla aiheesta ”Lau-pias saalemilainen”. Lauantai-ilta huipentui yhteiseen Agape-ateriaan.
Tankit täyteen ja potkurit kuntoonKokonaisuutena tapahtuma oli ai-nakin kirjoittajalle muistutus siitä, miten tosissaan Tampereen hellun-taiseurakunnassa solunäky otetaan ja kuinka hyvin näyn näkijöistä pi-detään huolta. Vaikka näyn vuota-minen onkin vääjäämätöntä, tällai-set säännölliset tapahtumat takaavat sen, että tankit täyttyvät ja potkurit tulevat korjatuiksi taas uutta vuotta varten.
saMuel putkonen
Solunäky talvitelakalla
Leirikeskuksen veneetkin kaipasivat päästä talviteloille. Kuvassa Juhani ja Riitta Sand.
Naisten soluilloissa saadaan rukousvastauksia ja kasvetaan yhteydessä.
U lla Nieminen on kattanut kahvipöydän soluiltaa varten. Pöydän ääressä on jo Satu Si-
pilä, joka on käynyt Ullan solussa useita vuosia sekä Marjaana Kos-kinen, joka on ollut Sadun solussa sen alusta alkaen. Naiskolmikon mie-lestä solut ovat elintärkeitä.
Yhteys rakentuu ihmissuhteista- Me rakennamme suojamuuria ku-ten Nehemia aikoinaan, Ulla hymyi-lee ja muistuttaa, että ”muurin” ehe-ys rakentuu ihmissuhteista. Jokainen on tärkeä omalla paikallaan.
Ulla Niemisen solussa käy kaiken-ikäisiä ja solulaiset vaihtuvat elämän-tilanteen mukaan. ”Jotkut tulevat jäädäkseen ja joidenkin kanssa elämä risteilee”, hän siteeraa ja sanoo elä-vänsä todeksi unelmaansa.
- Kodissani kohdataan ja rukoil-laan erilaisten asioiden puolesta sekä katsellaan elämää eri ulottuvuuksis-ta. Tällä hetkellä meillä on rukousik-kuna Intiaan ja Jerusalemiin asti.
Alussa kuullaan tuoreet uutiset, kahvitellaan ja rukoillaan. Sen jäl-keen Ulla opettaa ja muut kuun-televat. Kun kokoontuminen on säännöllistä, rukouspyynnöt eivät unohdu. Solulaiset kantavat niitä ja
niihin palataan säännöllisesti. Kun vastaus tulee, kiitos on suurempi, kun se on kaikkien yhteinen.
– Olemme toisillemme myös ”hä-lytysvalmiudessa”. Jos jollakin on jotain akuuttia, hän soittaa ja pyytää rukousapua, Ulla tarkentaa.
Hänen solulaisistaan kolmella on oma solu ja neljäskin on jo kouluttau-tunut solunjohtajaksi.
Musiikkisolusta rukoussoluksiKäytyään pari vuotta Ullan solussa Satu Sipilä perusti laulutaitoisten ys-täviensä kanssa ensin musiikkisolun.
– Vierailimme muun muassa vanhainkodilla, naistenpäivillä ja evankelistakodilla. Tällä hetkellä solussamme on suunnilleen samat ih-miset, mutta suurin osa illasta käyte-tään rukoukseen, koska siitä on tullut kaikille tärkeää.
– Yhteinen rukous on minulle erityinen löytö. Kirjaamme rukous-pyynnöt ja vastaukset rukousvih-koon. Välillä käymme myös läpi jotain hyvää kirjaa. Oman solunjoh-tajani opetuksista on ollut minulle valtavasti hyötyä, Satu iloitsee.
Politiikassa jo parikymmentä vuotta vaikuttanut terveydenhuol-lon ammattilainen on aina puhunut heikompien puolesta ja tuonut esille inhimillistä näkökulmaa. Sydämellä ovat erityisesti lapsiperheet, vähä-varaiset ja yksinäiset. Naistentyössä,
äitilapsipiirissä ja kuoroissa mukana ollut Satu huolehtii, että kukaan ei jäisi seurakunnassakaan yksin.
- Me ihmiset tarvitsemme toi-siamme. Mielestäni solut ovat tärkeä yhteyden ja Jumalan läsnäolon kana-va. Mitä avoimempia itse olemme, sitä enemmän voimme saada tukea ja tyyneyttä vaikeisiin elämäntilan-teisiin.
Sadulle itselleen solu on ollut tär-keä taustatuki myös yhteiskunnalli-sessa vaikuttamisessa.
- Olemme rukoilleet ajankohtais-ten asioiden puolesta ja koen usein saaneeni oikeita sanoja ja näkökul-maa. Solulaiset ovat myös kannus-taneet minua ottamaan kantaa ja
kirjoittelemaan eri aiheista. Yhtenä esimerkkinä voi mainita muutama vuosi sitten kuohuttaneen aborttiasi-an, Satu kertoo.
Yhteys eheyttää ja vapauttaa Myös Marjaana Koskinen iloitsee so-lun rukousyhteydestä.
- Jeesus on luvannut olla erityisesti läsnä, kun kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään, ja se todella toi-mii! hän huudahtaa.
Taloushallinnon parissa työsken-televä Marjaana suorittaa työn ohes-sa kahta lisätutkintoa. Hän kertoo aina toimineensa miehisessä ympä-ristössä ja puuhanneensa paljon seu-
rakunnassa, mutta vasta solussa hän oppi jakamaan asioita.
- Naisten välinen ystävyys on mi-nulle aivan uusi löytö. Se on vahvis-tanut naiseuttani, antanut rohkeutta kertoa mielipiteeni ja tehdä uusia asioita. Tämä on vaikuttanut positii-visesti myös perheeseeni.
Marjaana uskoo, että yhteyden kautta Pyhä Henki avaa meissä ”pi-meitä paikkoja” ja antaa mahdolli-suuden eheytyä. Yhteys auttaa myös löytämään omia lahjoja ja rohkaisee palvelustehtäviin.
– Olin joitakin vuosia mukana naistyössä ja nyt johdan aivan innois-sani eläkeikäisten Ilonia-kuoroa, hän kertoo.
Nuoret ja varttuneemmat yhdessäUllan mielestä laaja ikäjakauma so-lussa on rikkaus.
- Solutyöni alkuvaiheessa omassa tukisolussani oli nuoria. He olivat elämässä kiinni; opiskelivat, avioitui-vat ja saivat ensimmäiset työpaikat. Koin itseni heille tärkeäksi ja minun elämäni avartui, hän muistelee.
Naiset kiittävät, että solut ovat ol-leet seurakunnalle siunaus. Erityisesti nuoret ovat tulleet kuulluiksi ja heistä on noussut solunjohtajia, tiiminvetä-jiä ja pastoreita. Sukupolvenvaihdos on tuntunut turvalliselta.
tarJa Jääskeläinen
Solut siunauksen ketjussaTARJA JÄÄSKELÄINEN
Ulla Nieminen, Satu Sipilä ja Marjaana Koskinen ovat samassa soluketjussa. Heille solu on tärkeä yhteyden ja kasvun kanava.
KUVAT: SAMUEL PUTKONEN
Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
516. huhtikuuta 2015VIESTINTUOJA
Tesoman Majatalon ovet ovat auki.
Tesoman liikekeskuksen tiloissa, Länsitoria vasta-päätä, toimii virkeä hel-luntaiseurakunnan yhteisö, Tesoman Majatalo.
Isojen lasi-ikkunoiden takaa lois-taa talvi-iltaisin valo. Helluntaiseu-rakunnan tilaisuuksia järjestetään Tesomalla neljänä iltana viikossa. Lisäksi Tampereen kaupungin Etsi-vä nuorisotyö päivystää Majatalolla perjantai-iltapäivisin.
Työntekijöitä tarvitaanTesoman työtä tekee tällä hetkellä noin kymmenen hengen vastuur-yhmä, mutta lisää työntekijöitä kai-vataan. Työtä johtavat Markku ja Tarja Rantahakala kuvaavat ru-kousaiheitaan:
- Haasteena on arjen pyörittä-misen vaatima sekä ajallinen että henkinen panostus. Työtä on pal-jon, mutta työntekijöitä vähän. Kiitosaihe on nähdä, kuinka Jumala tekee pienilläkin eväillä meitä suu-rempia asioita. On hienoa huomata, että kerta toisensa jälkeen Jumala koskettaa ihmisiä ja tuo avun, siuna-uksen, pelastuksen tai parantumisen. Kiitän myös siitä, että palveleminen pitää meidät tarvitsevina ja janoisi-na Jumalan puoleen. Omin voimin
emme voisi tehdä tätä työtä. Itsensä antaminen toisten edestä tuo kas-vun ja monimuotoisen siunauksen uskovan elämään. Kiittäkää Herraa kaikesta hyvästä, jota Hän on vaikut-tanut keskuudessamme. Rukoilkaa tesomalaisten, alueen asukkaiden sekä vastuunkantajien puolesta. Li-säksi rukoilkaa Isää, että Hän kutsuisi ja lähettäisi lisää meille työntekijöitä.
Unelmissa lapsityö ja kahvilaJos joku haluaisi tulla mukaan työ-
hön, millaisia tehtäviä olisi tarjolla ja mitä käytännössä pitäisi ensimmäi-seksi tehdä?
- Ensimmäinen askel on yhteys minuun. Pyhäkoulutyön osalta olisi tärkeää, että se olisi säännöllistä ja johdonmukaista. Kestävän ja mah-dollisesti tavoittavankin lapsityön ra-kentaminen vaatisi tällä lisää resurs-seja. Lisäksi haluaisimme järjestää päiväsaikaan tapahtuvaa tesomalais-ten tavoittamista, esimerkiksi avointa kahvilatyyppistä toimintaa. On su-
rullista, että tila on päivisin tyhjillään. Hihgway-illat vetävät nuoria Yksi eloisimmista toimintamuodoista Tesomalla on nuorisotyö. Vastuu-henkilö Jukka Sipilä kertoo lauan-tain Highway-illoista.
- Highway-ilta on nuorisotila-mainen ratkaisu nuorten illaksi. Tila on auki neljä tuntia, jolloin nuoria tulee ja menee. Tarjolla on pientä purtavaa ja pelejä. Biljardipöytä on kovassa käytössä koko illan. Nuoret
viihtyvät ja heitä on joka lauantai parisenkymmentä, suurin osa ei-uskovia. Mahtava paikka vaikuttaa nuoriin! Illan keskivaiheilla pyrimme pitämään lyhyen puheen uskonasi-oihin liittyen. Ne ovat saaneet hyviä keskusteluja aikaan nuorten kanssa.
Yksi uusista mielenkiintoisista toi-mintatavoista on yhteistyö Tampe-reen kaupungin Etsivän Nuorisotyön toiminnan kanssa.
- He ottivat meihin yhteyttä ja ehdottivat yhteistyötä, koska olivat huomanneet, että nuoret viihtyvät tiloissamme. Heillä ei ollut mitään kiinteää paikkaa, jossa olisivat voi-neet ottaa vastaan nuoria. Etsivä nuorisotyö toimii itsenäisesti eikä ha-lua profiloitua mihinkään järjestöön. Nuorille tarjotaan ohjausta, apua ja neuvontaa parempaan elämään. - On innostavaa olla mukana Juma-lan suunnitelmissa ja työssä, Tesoman vastuutiimiin kuuluva Johanna Lil-jeroos sanoo. Rohkaisen jokaista tarttumaan työhön Jumalan elope-lolla. Sitä kautta se oma paikka ja vahvuudet löytyvät. Antaessaan saa! Tesoman Majatalolla on omat netti- ja facebooksivut. Rukouskirjeen voi tilata sähköpostiin.
katariina kosonen
Seurakunta läsnä lähiössäKATARIINA KOSONEN
R ukoushuoneen alakerrassa si-jaitsevan noutopöydän äärellä käy maanantaina puolenpäivän
jälkeen kuhina. Silminnähden tyyty-väisiä ja iloisia ihmisiä istuu pöydissä jo ruokailemassa. Paikalla on noin 70 ihmistä. Puheen sorina täyttää huo-neen ja tunnelma on lämminhenki-nen ja välitön. Olen saapunut Seni-oriystävien päivätapahtumaan, jossa eläkeläisille tarjottavan lounaan lisäk-si on luvassa monipuolisia alustuksia ja keskustelua.
Ideoita ja kokemuksia työelämästäEläkeläistyön uusi johtaja Timo Kurkela kertoo päätyneensä teh-tävään hieman ”vahingossa”. Viime syksynä hän ajatteli lähtevänsä mu-kaan yhdeksi tiimin jäseneksi hoi-tamaan käytännön asioita, mutta lupautuikin johtamaan työmuotoa lo-kakuusta lähtien Heikki Lintulan luovuttua tehtävästä.
– En osaa sanoa, mitä olisin vas-tannut, jos minua olisi pyydetty suo-raan seniorityön johtajaksi. Pidän silti hieman mutkaista polkuani tähän tehtävään johdatuksena, hän hymäh-tää.
Kurkela kertoo pitävänsä eläke-läistyöstä sekä apunaan olevista tii-meistä ja ilmiselvästi nauttii ihmisten parissa toimimisesta. Antoisinta hä-
nen mielestään ovatkin iloiset ihmiset ja heidän tukensa.
Työuran jälkeen palvelupaikkaan-sa hakenut Timo Kurkela kokee löy-täneensä sen nyt senioreiden parissa. Hän on palvellut useita vuosia seu-rakunnan rukoushuoneyhdistyksen
tilintarkastajana ja toiminnantarkas-tajana sekä kuorotoiminnassa. Eläk-keelle siirtymisen jälkeen uudelle pal-velutehtävälle on jäänyt aikaa.
Yritysmaailmassa asiantuntija- ja esimiestehtävissä ollessaan Timo ker-too toimineensa myös uusien ideoi-
den tuottajana ja toteuttajana.– Nyt koen tuovani eläkeläistyö-
hön samoja asioita, ideoita ja rohkai-semista.
Innostunut olemus, mukaansa-tempaava puhetapa sekä vuosien työ-uran tuoma karisma puhuvat puoles-taan. Lähimmäisen rakastaminen ja palveleminen ovat hänen mukaansa hyvinkin yksinkertaisia asioita, kuten esimerkiksi hymyilemistä tai kuulu-misten kyselemistä.
Sukupolvelta toiselleTimon isä Eero Kurkela oli aika-naan aloittamassa seurakunnan elä-keläistyötä ja toimi siinä lähes pari-kymmentä vuotta.
– Isäni aloitti tämän työn saman ikäisenä kuin minä vuosikymmeniä myöhemmin. En kuitenkaan koe te-keväni tätä isäni esimerkin vuoksi.
Kurkela haluaa aktivoida seura-kunnan eläkeläisiä toimintaan mu-kaan.
– Juuri eläkkeelle siirtyneet eivät aina miellä itseään riittävän iäkkäik-si tähän työmuotoon vielä moneen vuoteen. Toisaalta jo pitkään eläk-keellä olleita on joskus vaikea saada lähtemään kotoa tilaisuuksiin, hän harmittelee.
Uusi johtaja aikoo käydä muissa seurakunnissa vierailuilla ja tarkas-tella eläkeläispiirien toimintaa, kes-
kustella vetäjien kanssa ja kehitellä ideoita. Vastaavasti hän aikoo kutsua muiden seurakuntien eläkeläisiä vie-railulle.
Työtovereina Timolla ovat keski-viikon päivätilaisuuksien ja maanan-tain senioritapahtuman johtotiimiläi-set.
– Ilman heidän työpanostaan ja tukeaan työ ei onnistuisi. Myös Jar-mo Makkosen taustatuella on suuri merkitys, hän painottaa.
Päivätilaisuus on keskiviikkoisin klo 12.30-14.30 ja Senioriystävien päi-vätapahtuma joka toinen maanantai klo 12.00-14.00. Kaikenikäiset ovat tervetulleita osallistumaan.
kalle Jouppi
LOUNASTAPAHTUMISSA ALUSTUKSIA JA KESKUSTELUA
Uusia tuulia eläkeläistyössä
Senioriystävien lounastapahtuma on saanut eläkeläiset liikkeelle.
Timo Kurkela
RAUNO NYTORP.
6 16. huhtikuuta 2015 VIESTINTUOJA
Kulttuurit Sanan kaivolla Hervannan Katukappelin naisten illoissa.
Katukappelin pitkän pöydän ympärillä kuuluu tiistai-iltana iloinen puheensorina. Tuoleja on osittain kahdessa ringissä, sillä kaikki naiset
eivät mahdu pöydän ääreen. Muu-tamat ovat mukana ensimmäistä kertaa.
Hervannan Katukappelin avoi-met naisten illat alkoivat avoimen solun nimellä noin seitsemän vuotta sitten. Alusta asti iltoihin on voinut tuoda mukanaan ystäviä ja tuttavia. Iltojen profiili on pyritty pitämään sellaisena, että kukaan ei tuntisi itse-ään ulkopuoliseksi.
Alkurukoukseen ja ylistyslaului-hin voi tulla mukaan, tai halutessaan voi vain kuunnella ja antaa mielensä vapautua päivän askareista. Kahvi-tarjoilun lomassa on aikaa vaihtaa kuulumisia ja tehdä tuttavuutta uu-sien kanssa. Samalla voi kirjoittaa rukouspyyntönsä paperilapulle ja sujauttaa sen rukouskoriin. Jokainen rukouspyyntö huomioidaan illan lo-pussa yhteisessä rukouksessa. Ennen sitä on kuultu kiitosaiheet edellisen kerran pyyntöihin. Saadut rukous-vastaukset asunto-, työ- tai perheti-lanteissa ovat herättäneet uskoa Ju-malan mahdollisuuksiin.
Naiset evankeliumin peilissäTällä hetkellä illoissa käy kymme-niä naisia eri kansallisuuksista ja kulttuureista. Opetuksissa pyritään
avaamaan kaikkia koskettavia aihei-ta, kuten esimerkiksi pelko, rohkeus, rakkaus, anteeksianto ja itsetunto. Erilaisista taustoista tulleiden naisten mielissä pyörivät samat kysymykset.
– Tuomme illan teeman esille evankeliumin näkökulmasta. Jee-suksellahan oli paljon asiaa naisille. Hän vapautti naisen häpeästä, nosti hänet yhteiskunnassa miehen rin-nalle, kuunteli häntä ja antoi hänelle tehtäviä. Nainen sai toimia Jeesuksen maanpäällisenä äitinä ja ylösnou-semuksen ensimmäisenä todistajana. Nämä olivat mullistavia asioita tuon ajan kulttuurissa ja ovat yhä edel-leenkin, kertoo iltojen vastuutiimissä alusta alkaen ollut Tarja Jääskeläi-nen.
Opetuksen jälkeen on mahdol-lisuus kommentoida ja esittää kysy-myksiä. Henkilökohtaiset kokemuk-set tekevät aiheesta konkreettisen. Usein keskustelu käy niin vilkkaana, että sitä ei tohtisi ajan rientämisen vuoksi keskeyttää.
Opetuksesta vastaa pääosin Päi-vi Sarjasto, mutta vierailijat tuovat iltoihin oman sävynsä. Maaliskuus-sa iranilainen Elia Zolfaghar ja venäläinen Katerina Saukkonen kävivät kertomassa, miten he löysivät Jeesuksen oman kulttuurinsa keskel-lä. Muusikko Kristiina Tanhua-Laihon ”Ihme”-ilta kosketti kuulijat kyyneliin asti.
Syksyllä ja keväällä pyritään jär-jestämään myös hemmotteluhetkiä ja ihonhoito-opastusta. Silloin tällöin myynnissä on naisten tekemiä koruja tai muita käsitöitä.
Armollista ja iloistaLastenhoidosta vastaavan Tarja Peltosen mielestä illoissa on hoita-va, armollinen, iloinen ja rakkaudel-linen ilmapiiri.
– Sinne voi tulla sellaisena kuin on ja lähteä virkistyneenä pois. Ja sinne voisin kutsua uskosta osatto-man ystävänkin mukaan, hän sanoo.
Pirkko Suomi on käynyt naisten avoimissa illoissa reilut pari vuotta.
– On ollut oikein mukavaa yh-dessäoloa ja mielenkiintoisia aiheita.
Ehkä toivoisin, että suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä saataisiin vielä enemmän kanssakäymistä. Niin helposti me molemmat ryhmät is-tumme omien ystäviemme vieressä. Tällaiset illat ovat omiaan edistä-mään myös maahanmuuttajien in-tegroitumista.
Marleena Virtanen tuli naisten iltaan Pirkon mukana parisen vuotta sitten.
– Nämä illat on minusta hyvä jut-tu. Olen iloinen, että olen saanut olla
niissä mukana. On ollut ilo tutustua uusiin ystäviin ja tuntea itsensä hyvä kysytyksi ja ra kastetuksi. Olen mon-ta kertaa kiittänyt Jumalaa siitä, että hän toi teidät kaikki elämääni!
Avoimet naisten illat ovat Katukappelilla joka kuukauden toinen tiistai klo 18.
tarJa Jääskeläinen
”Anna minullekin juoda ”
Pikkujouluillassa Marleena (vas.) ja Pirkko saivat hemmotella toisiaan kuorimalla ja hieromalla toistensa kädet.
Päivi Sarjaston (puhumassa) opetukset avaavat ajatuksia ja herättävät keskustelua.
KUVAT: TARJA JÄÄSKELÄINEN
716. huhtikuuta 2015VIESTINTUOJA
VIESTINTUOJA62. vuosikerta
JulkaisijaTampereen rukoushuoneyhdistys Saalem ry.
OsoiteAleksanterinkatu 18, 33100 TampereIlmestyy kuusi kertaa vuodessa(kaksi printtilehteä ja neljä digilehteä)
ToimitusPäätoimittajaTarja Jääskeläinenpuh. [email protected]
ToimituskuntaPetteri Arasalo, Ruut Sihvonen, Joni Huopana, Katariina Kosonen, Milka Myllynen
Ulkoasu ja taitto: Mika Kavasto/Aikamedia (printtilehdet)Markus Rautaniemi (digilehdet)
Seurakunnan pastorit Usko [email protected] puh. 0400 782 521, koti (03) 367 7544Petteri [email protected]. 044 090 1759Hannakaisa ShehuäitiyslomallaPäivi [email protected]. 050 511 8588Jarkko [email protected]. 040 512 9646Marjaana [email protected]. 044 5759775Joona Salo [email protected] puh. 0505204830 Pentti [email protected]. 050 357 2172Henry [email protected]. 044 078 9488
KoulutyöTapani Varuhin puh. 0400 650 025Leevi Ahopeltopuh. 0400 736 112
Seurakunnan toimistoSoile HelkiöToimistonhoitajaTampereen HelluntaiseurakuntaAleksanterinkatu 1833100 Tamperepuh. 0505422231avoinna ma, ke-pe klo 10-13sekä tiistaisin klo 17-19
PankkitiliOP IBAN FI2757312020013075viite 13 (seurakunta), viite 26 (lähetystyö), viite 110 (RV / srk-lehti)
Seurakunnan sähköpostiosoitteetToimisto: [email protected]ö: [email protected]ö: [email protected]ö: [email protected]
Internetwww.tamperehelluntai.fi
Karismakirjapuh. 040 [email protected]
Kukkolan leirikeskusVahtimestaripuh. 040 591 6579
Hervannan Katukappeli helluntaiseurakuntaPietilänkatu 2, Kauppakeskus Duo, 2 krs Timo Penttilä, puh. (03) 318 1712 www.katukappeli.comTesoman Majatalo Tesomankatu 2majatalo.seurakunta.netMarkku Rantahakala, puh. 0400 787 [email protected]
Painopaikka: Botnia Print Oy Ab, Kokkola ISSN-0787-8699Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää lehteen lähetettyä aineistoa.
Kohti päämäärää -kirja on tervetullut työkalu solunjohtajille kokoontumis-ten suunnitteluun. Kirjailija Pekka Toivainen on lahtelainen peda-gogi, joka on toiminut opetus- ja johtamistehtävissä sekä peruskoulussa että omassa seurakunnassa. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt muun muassa kristilliseen kasvatukseen liittyviä opetuskirjoja.
Kirja sisältää 80 valmisteltua opetuskokonaisuutta, joista jokainen on jaettu neljään osaan: johdantoon, aiheen käsittelyyn, keskusteluun ja sovellukseen sekä koontiin ja loppurukoukseen. Alustusta varten kirjassa on runsaasti raamatunpaikkoja, joita kaikkia ei ole tarkoituskaan käydä läpi yhden solun aikana. Kirjan sisällysluettelo on hieman sillisalaatti-mainen ja käyttäjää olisi hyödyttänyt aiheiden jonkinlainen luokittelu tai jaottelu.
Kirja auttaa solunjohtajaa käsittelemään aiheita monipuolisesti Raa-matun pohjalta, ja kasvatuksen ammattilaisen laatimat kysymykset oh-jaavat pohtimaan asiaa syvemmin ja omakohtaisemmin. Kirjan avulla on myös helppo antaa solulaisille vastuuta keskustelujen alustamisessa. Pidän erityisesti siitä, että kirja aktivoi kaikkia solulaisia osallistumaan. Kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen solunjohtajan työkalupakkiin.
KOHTI PÄÄMÄÄRÄÄ - keskusteluaiheita pienryhmille. Multiversum, 2013. 169 s
SOLUNJOHTAJA HANNAMARI SALONEN: AKTIVOIVAA APUA SOLUNJOHTAJILLE
Kohti päämäärääJoka lauantaisia WUP-iltoja pyöritetään kymmenien va-paaehtoisten voimin. Neljä viikkotiimiä vastaavat kukin vuorollaan illan suunnittelusta
ja toteutuksesta. Sen lisäksi lukuisat tiimit huolehtivat käytännöntehtä-vistä kuten kahvilasta, sisustuksesta, järjestyksenvalvonnasta ja tekniikan eri osa-alueista yms.
Useassa tehtävässä vastuisiin val-mistaudutaan jo ennen lauantaita ja monilla suuri osa päivästä vierähtää-kin seurakuntaa palvellen.
Mutta joskus jokaisen on aika istahtaa palveltavaksi. Tätä varten nuorisotyössä on lanseerattu Super-päivä. Se on kerran parissa kuukau-dessa tarjoiltu myöhäinen brunssi-aamiainen, jonka jälkeen vietetään kiireetöntä aikaa yhdessä rukouksen ja rupattelun merkeissä.
Tarkoitus on kirkastaa näkyä sii-tä, mistä touhussamme oikeastaan onkaan kyse. Ensimmäisellä kerral-la paikalla oli jo yli kaksikymmentä
WUP-vastuunkantajaa ja keittiöllä hääräsi Rantalan Essi tiimeineen.
Tumman kahvin sekä herkul-listen pannarien ja pasteijoiden jälkeen käytiin kuluneen talvikau-den tunnelmia lävitse. Positiivisen yleisfiiliksen lomasta kävi ilmi, että kevään haasteena on saada jaettua erityisesti tekniikan ja keittiön tehtä-viä useammille harteille.
Myöhemmin Jake jakoi Efeso-laiskirjeen sanomaa siitä, miten seu-rakunta on se Jumalan ”salaisuus”, jonka kautta hän tuo taivasta maan päälle.
Päivä muistutti meitä siitä, että olemme kaikki osa itseämme suu-rempaa tehtävää, Jumalan projektia. Jokainen yksilö on tärkeä osa ko-konaisuutta, taivaan todellisuuden murtautumista Tampereelle.
On superhieno juttu saada olla mukana!
Jarkko lindqvist
Superpäivästä voimaa ja visiota palveluun!
