Hilma (os. Seppala) ja Nikodemus lnkinen, 25.12.1896 - 26.6.1984, 6.10.1882 - 17.9.1950 Kuolemajarven Kirjolasta.

Kuoletnajarven Inkisten

sukuseura

Lehden toimitus: Kaarina Hannula Paivi Inkinen Karri Inkinen Samu Inkinen

Julkaisija:

Painopaikka:

Kuolemajarven Inkisten sukuseura Kaarina Hannula Turuntie 15 21380 AURA p. 02-486 0041

K yron Viikkolehti Oy:n Kirjapaino - K yro 1998

Hilma mummo ja Jukka seka Musti 1951 Maskussa.

Rakkaat Sukulaiset

Joulu liihestyy niinkuin aina sateisen syksyn jii.lkeen. Pakka­nen jii.ii.dyttii.ii. maan ja ilma kyl­menee, raikastuu. Lumen tuloa odottelemme. Ohut lurnikerros tosin jo valaisee pimeii.n hii.mii.­rii.ii. marraskuista pii.ivii.ii., joka levollisena ympii.roi minua. Ajatukset rientii.vii.t moniin su­vun tapahtumiin, joita olemme saaneet kokea. lion ja surun pii.ivii.t, ovat omalla merkityk­sellisellii. tavallaan kohdanneet meitii.. Menetykset, lii.heisen kuolema, sairaus, vastoinkii.y­miset ovat kasvattaneet meitii. noyryyteen, jopa kiitollisuu­teen. - Iloisena kokemuksena voimme pitii.ii. Karjalaliiton Ke­sii.juhlia Salossa. Siellii. sukum­me nuoret edustivat sukuseu­raamme viehii.ttii.vii.sti ja ryh­dikkii.ii.sti lippuamme kantaen. Juhlakulkueeseen osallistui pa­rikymmentii. seuramme jii.sen­tii.. Se oli juhlava kulkue, siinii. monenlaiset ylevii.t tunteet, ilosta, liikutukseen, tii.yttivii.t sydii.men ja se sanoinkuvaama-

ton Karjalaisen heimon, ja su­kujen yhteenkuuluvaisuus. Sen nii.ki ja aisti niissii. hetkissii., sii­nii. juhlassa, Luojan kirkkaan auringon alla. Lii.mpimii.t kii­tokset mukana olleille! - Ensi vuonna on juhlien pitopaikka­na Vaasa - silloin suuntaam­me joukolla sinne. - e ovat suunnitelmia, mutta elii.mme tii.tii. pii.ivii.ii., joka on pian eili­nen. Iloitkaamme jokaisesta uudesta pii.ivii.stii., lii.himmii.isis­tii.mme ja palvelkaa toinen tois­tanne rakkauden hengessii.. Joulu on rakkauden juhla, tii.yt­tii.koon anteeksiantamuksen ja rakkauden lii.mmin henki mei­dii.t kaikki siunauksellaan.

Rauhaisaa Joulun aikaa ja Onnellista uutta Vuotta 1999.

"Joulu joulu tullut on juhla armahainen siitii. riemu verra­ton ilo autuainen".

Y stii.vii.llisesti tervehtien Kaarina Hannula

t Poisnukkuneet sukuseuramme jasenet 1996 Marja-Leena Jarvi 1997 Aino Inkinen 1997 Toini Kipinoinen 1997 Alma Inkinen 1997 Niko Muurinen

kunniajii.sen 1997 Martta Nieminen 1997 Emil Inkinen 1997 Timo Heininen 1998 Mauri Muurinen 1998 Leevi Inkinen 1998 Matti Inkinen 1998 Erkki Salmela 1998 Maire Inkinen

Johda, Herra uskollinen, armollinen, kotiin kaikki kulkijat Matkan jii.lkeen taivaassasi, kiitostasi sukupolvet laulavat.

Kaipauksella muistoa kunnioittaen Inkisten Sukuseura

Maa on niin kaunis

Maa on niin kaunis, kir­kas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, tai­vasta kohti matka vie.

Kiitii.vi aika, vierii.htii.vii.t vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sie­lujen laulun taivainen sointy sii.ilyy vaan.

Enkelit ensin, paimenille lauloi, sielusta sieluhun kai­ku soi: Kunnia Herran, maas­sa nyt rauha, kun Jeesus meil­le armon toi.

3

Leevi Kalevi Inkinen 1926 -1998.

Heikkilan savusauna, Kuo­lemajarven Inkilan kyliissa oli Sinunkin syntymapaikkasi ku­ten meidan muidenkin sisarus­ten. Sinua ennen oli talossa jo kaksi tyttba ja poika. Synnyit sarjan keskimmaiseksi. Syn­nyitlkun kesa oli juuri alullaan Muutamaa viikkoa aikaisem­min oli kuollut Salu-setiisi ta­paturmaisesti. Tulit tavallaan tayttamaan tyhjaa paikkaa ja torjumaan ikavaa.

Huoleton lapsuus kului sisa­rusten ja kyliin muiden lasten kanssa telmien. Kun poikia oli paljon kylalla muodostuivat leikit joskus hyvinkin rajuiksi. Sen aikainen kasvatus vaati, etta myos lasten oli osallistut­ta va tyon tekoon voimiensa mukaan Yhteiseloa voitiin har­rastaa paimenessa, koska talo­jen laidunmaat olivat lahek­kain. Iltasella oli sitten muka­va menna mummon seliin taak­se nukkumaan. Tasta toiset si­saret taisivat Sinua vahan kiusoitellakin.

Talvisota alkoi ja muutti koko Suomen olot epavarmoik­si.

Alkoivat Sinunkin vaellus­vuodet.

Talvisodan jalkeen takaisin Inkilaan. Nuorille pojille aika oli jossain mielessa mukavaa­kin, silla tekemistii riitti.

Ei tarvinnut enaa rakennella puupyssyja vaan ymparistbsta loytyi kunnon aseita sodan jal­jilta. Tasta olet itse kirjoittanut: "Metsa oli meille pojille ehty­maton tavaran lahde. Sielta 16y­tyi kivareitii, patruunoita, ka­sikranaatteja, suutareita ja mo­nenlaisia sodassa kaytettyja ta­varoita. Melkein jokaisella ky­lan pojalla oli kivaari. Simolan Tuuren kanssa loysimme kuu­den tuuman suutarin. Laitoim­me sen ojaan karki nakyviin. Tuure oli hyva ampumaan. Ra­jahtihan se ja kuiva ruohin ym­parilla syttyi tuleen. Tuli kii­re sammutustoihin ja onnis­tuimmekin siina. Katona aiti si tten kyseli ettii mika siella ul­kona oikein mahtoi jysahtaa. Emme kuitenkaan olleet kuul­leet mitiian".

Sotaa seurasi toinen. Nyt oli kuitenkin leikit leikitty ja Sina­kin jouduit rintamalle. Seitse­mantoista vuotiaana, liihes lap­sen kasvoisena lyhyen koulu­tuksen jalkeen suoraan rinta­malle. Itse kerrot asiasta nain:

4

Elettiin vuotta 44. Parhaat ikaluokat olivat edelleen armei­jan palveluksessa. Heikki oli liihtenyt jo edellisena vuonna. Olin tayttanyt 17 vuotta ja tuli vuoro lahtea. Vuonna -26 syn­tyneet on nuorin ikaluokka joka osallistui sotaan. Makiluoto Porkkalan alueella oli koulu­tuspaikka . Meidat siirrettiin Saarenpaan linnakkeelle. Suur­hyokkays Kannakselle oli alka­nut. Saimme komennuksen mantereen puolelle. Ahvijoen kukkuloilta naimme kuinka Kuolemajarven asemaa pom­mitettiin. Peraannyimme Inki­lan kautta Muurilaan. Kyliit oli­vat tyhjia. Meren ja Kipinola­jarven valiselle kannakselle kai­voimme juoksuhaudat. Matka jatkui Koiviston kautta Saaren­paahan. Venalaisten etenemi­nen jatkui. Olimme Saaren­paassa motissa. Vangiksi jaami­sen pelko oli suuri. Apuun tu­livat kuitenkin saksalaiset. Heilla oli kalustoa jolla saatiin Saarenpaan varuskunta siirret­tya Viipurinlahden yli Virolah­delle. Siviilivaestb oli evakoitu pois. Loytyi kuitenkin sauna. Oli juhannusaatto.

Heinakuussa siirryimme Sakkijarvelle. Venaliiiset yritti­vat hyokata yli Viipurin lahden ja saartaa Suomen joukot. Tei­karsaari ja Melansaari olivat viela suomalaisten hallussa . 4.7-44 saimme maarayksen liih­tea vastaiskuun.

elja paivaa katkeraa taiste­lua, 800 kaatunutta suomalais­ta Ja saaren menetys.

Selvisit rytakastii jalkaan haavoittumisella. Sota loppui aikanaan ja monien vaiheiden jalkeen Olimme uusilla asuin­sijoilla, Lemussa. U usi koti nousi pystyyn pika vauhtia, oli­han sita pystyttamiissa kolme salskeaa veljesta eika aikaakaan niin taas oli oma katto paan paalla. Lahinaapureina Taavet­ti- ja Samulisedan perheet ku­ten ennen kotona Karjalassa. Nuori mieli kaipaa kuitenkin muutakin kuin tyotii. Niinpa herasivat henkiin Inkiliin ja Sei­vaston nuorisoseurat ja Karja­la-seuroja alettiin perustaa. Niin kiire Sinulla ei kuitenkaan ollut ettet olisi kerinnyt kayt­taa Taavet-setaa saunassa ja laulaa iltavirtta hanen kanssaan Haneltahan oli toinen jalka ambutoitu. Samoihin aikoihin tapasit rippikoulukaverisi

Lempi Rangin ja hanestiihan tuli sitten vaimosi olympia­vuonna -52 Oli aika muuttaa omaan kotiin. Hieman aikai­semmin olit jo aloittanut tyot rakennuksilla Eliimantyosi teit­kin sitten rakennuksilla. Pisin tyomatka vei aina Islantiin as ti. Sinulla on monta itse tekemaa­si "muistomerkkia" teiden var­silla. Ihan "ikioma" koti nousi sitten Raision Somersojalle ja voidaan sanoa ettii omin kasin. Siella tulivat perheeseen Matti ja Katri. Esikoinen, Hanna oli syntynyt Lemulla.

Miehuusvuosiesi tarkein harrastus oli tullut Kuolemajar­visaatiosta jonka toimintaan tulit mukaan setasi jalkeen. Olithan ollut mukana jo perus­tavassa kokouksessa luovutta­massa Inkilan nuorisoseuran varoja Saation "pojat" olivat jotain sellaista, ettii sivullinen­kin tajusi kysymyksessa olevan sellaiset ihmissuhteet joita har­voin syntyy. Raision Karjalai­set on se seura jonka toiminnas­sa olit mukana lahes loppuun asti Sukuseuran toimintaan osallituit aktiivisesti, mutta olit sita mielta ettii vastuun kanto kuuluu nuoremmille.

Syksylla -97 suoritetussa liia­karintarkastuksessa ilmeni jo­tain mika vaati jatkotutkimuk­sia. Halusit kuitenkin pitaa asi­an omana tietonasi etta et pi­laisi perheen joulua, kuten itse asian ilmaisit. Alkoivat tutki­mukset ja meidan jokaisen oli vahitellen hyvaksyttava se to­siasia, ettii maailmassa on asi­oita joita ei voi muuttaa . Ne on vain hyvaksyttva. Seuraavana

jouluna tiesimme jo ettii se jaisi viimeiseksi. Kevaan aikana voi­ma t hupenivat silmin nahden. Lyhyen sairaalassaolon jalkeen laheisesi, vaimo ja lapset toivat Sinut kotiin. Taloon jonka olit itse rakentanut.Kavin viimei­sen kerran luonasi kahta pai­vaa ennen kuolemaasi. Olimme molemmat matkalla kotiin. Sina taivaalliseen, mina maal­liseen. Oli vaikea katsoa kun kerran niin vahva kasivarsi teki ujon yrityksen koskettaa vai­moa kuin anteeksi pyydellen etta joutuu hanet jattamaan.

Huhtikuisena lauantaiaamu­na, auringon juuri noustua, si­nivuokkojen kukkiessa ja koi­vun aukoessa lehtiaiin hienolle hiirekorvalle nukuit hiljaa pois. Vanhan karjalaisentavan mu­kaan sisaruksesi ja vanha tati saivat kutsun tulla luoksesi vie­la kerran veisaamaan ja muis­telemaan. Olet jattiinyt paljon muistojaltse sanoit usein ettii olet saanut eliia hyvan eliiman

Siunauspaivana Raision kirkko tayttyi runsaasta saatto­joukosta. Ne lapsenkasvoiset sotilaat jotka kerran puolusti­vat Suomea Teikarissa ja Me­lansaaressa oli aika muuttanut harmaapaisiksi vanhuksisi. Sina olet poissa. Leevi, meilla on ikava Sinua

Lempilaulusi:

Ttitillti pohjanttihden alla on nyt kotomaani

Miltta tiihtein tuolla puolen toi­sen kodon saamme.

sisaresi Leena

•

Emil Hannu Inkinen

Kuoli 4.8.1997 Naantalissa. Han oli syntynyt 1.11.1910

Kuolemajarven Inkilassa. Var­haisimmat muistot kummista ovat kun kavin virpomassa ja pyorakyyti Niklauksen mut­kaan, seka sitten kehoitus, etta kipitas nyt akkia kotiin.

Tuli sota ja olimme ympari Suomea, mutta koskaan ei yh­teys katkennut. Joulu- ja nimi­paivakortit kulkivat valillam­me. Taas tavatessamme, han kysyi usein, "mitas tyttO". Han oli hyva kertoja ja muisti pal­jon. Usein kertoi aijastani ja isastani, heidan kauppamat-

koistaan, "seka niista hyvista hevosista".

Ensimmaisen karjalaretken sain tehda, yli 50 vuoden tau­on jalkeen, kummin seurassa.

Sain pitaa hyvaa kummia nain ajatellen kauan, yli 66 vuotta. Muistotilaisuudessa meita istui kolme kummityttoa samassa poydassa. Varmaan tunsimme jokainen omalla ta­vallamme menettaneemme paljon. Nyt voimme sytyttaa kynttilan ja muistaa valoisaa kummia.

Kummitytto Tellervo

SARJA

"Is an testamentti"

Tassa vanha arvokas postikortti, jonka Urho Riski lahetti tyttarelleen Sinikalle, kolme viikkoa ennen kaatumistaan 8.8.41 Kannaksella, Hiitolan taisteluissa puolustaessaan isanmaataan.

Tama korUi, ja sen kuva muistovarssyineen, ovat merkinneet Sinikalle erittain paljon ja antaneet hanelle elamanohjeen.

_, .

J ,,Sisu" kylv60, katsos nOin, s:·en p06st66n eteenpOin

5

Sukuseuran kuulumisia

Taman vuoden -98 sukuko­kous pidettiin 27.6.98 Aurassa, Museokahvila Koskipirtissa. Paikalla oli n. 40 henkea. Ko­kouksessa paatettiin pitaa ja­senmaksut ennallaan, uusi ja­sen 40 mk ja ainaisjasen 400 mk. Seuraava sukukokous patettiin pitaa su 4.7.99, alkaen jumalan­palveluksella klo 10 Lemun kir­kossa, kunnianosoitukset muis­tomerkeilla, ruokailu Askaisis­sa, historiallisen Louhisaaren kartanon kahvilassa. Ruokai­lun jalkeen sukukokous, tutus­tuminen Louhisaaren Karta­noon opastuksen kera, jonka sukuseura tarjoaa kaikille juh­laan osallistuneille. Tama en­nakkotiedoksi, etta huomioitte varata aikaa em. tilaisuudelle. Kahvilan tiloihin jarjestetaan suvun taiteenharrastajajasenil­le ja kaikille halukkaille kuva­taiteen tekijoille nayttely, johon juhlan aikana voi tutustua. Ilm. voi allekirjoittaneelle 15.6.99 mennessa.

Isannanviireja on myynnis­sa vielii muutama kappale hin­ta a 300 markkaa, poytastan­dardeja a 140 mk. Seuran halli­tus paatti hankkia T-paitoja (valk. varustettu vaakunalla etupuolella vasemmalla) hin-

nat koosta riippuen S---XXL 40 mk-60 mk. Sukuseuran nais­tenpukua seka miesten liivia valmistetaan tilauksesta. Ne ovat arvokkaita, vaikka lahjoik­si antaa! Sukuseuran jaseneksi voi liittya maksamalla jasen­maksun 40 mk, Inkisten Suku­seuran tilille K yr on Seud un Osuuspankki, 21800 Kyro, tili­numero 471110-216424.

Toivomme lisaa jasenia seu­raamme, silla jasenissa on seu­ramme voima ja tulevaisuus. Lapset ja nuoret ovat vapaaja­senia 18-vuotiaiksi, ilmoittakaa lastenne nimet ja syntymaajat ja hyva olisi ilmoittaa vanhem­pienne nimet, syntymaajat ja -paikka. Kiitokset kaikille jasen­maksunsa suorittaneille, terve­tuloa kaikki uudet jasenet In­kisten Sukuseuraan.

Ja jalleen kerran pyydan ku­via ja kirjoituksia seuraavaa lehtea varten. Olkoon tiima leh­ti lammin tervehdys Inkisten Sukuseuran hallitukselta kai­kille lukijoille, vanhoille seka nuorille! Meita yhdistaa suku ja Karjala!

Kaarina Hannula puh. 02-4860 041.

Sukukokouksen kuvasatoa

Sukukokouksen osanottajia 27.6.98 Aurassa

lnkisen Sukuviirin nosto 27.6.98 Aurassa

Siihen aikaan kun isa lampun ..... . Yritan tiissa muistella men­

nytta aikaa, jonka olen saanut taalla ajassa eliia. Otsikko viit­taa lamppuun. Lapsuudessani ei eletty parevalon aikaa, mut­ta valoa saatiin oljylampusta. Villasen kaupasta haettiin "ki­rassii". Villasen Aarne hoiteli osuuskaupan sivumyymaliia, Inkiliin kyliissa, joka oli kotiky­lani. En tieda kuinka kauan ol­jyvaloaikaa kesti, mutta muis­tan hyvin kun sahkot saatiin kotikyliian. Muistini mukaan se lienee ollut 1934. Olin silloin kansakoulussa. Kun meilla sy­tytettiin sahkovalo, niin oli se niin ihmeellista, ettii mentiin tu van uunin paalle katsomaan. Siellakin naki lukea.

Sahko lienee apu, joka on mahdollistanut nykyisen kehi­tyksen. Emme voisi kuvitella elamaa ilman sahkoa.

Toinen ihme jota muistelen, oli radion edellakavija, kideko­ne.

Olimme vierailulla seivaston kyliissa, Mari-mummon lap­suuden kodissa.

6

Siella saimme hetken pitaa kuulokkeita korvilla. Sehan oli ihmeellista. Sitten alkoi radio­aika. Se oli muutama vuosi en­nen talvisotaa. 1936 oli Berlii­nin olympialaiset. Niitii saatiin kuunnella Ilmari Kurun koto­na. Siihen aikaan olivat suoma­laiset juoksijat kurssissa. Kym­pin juoksussa tuli kolmoisvoit­to; Salminen, Askola ja Isohol­lo. Kisojen tapahtumista oli lau­lukin josta osa kuuluu: Hei, hei, hei siellii huudettiin, siniristi­lippu kun nostettiin, keihas­miehet Jarvinen ja Nikkanen toivat hopeaa ja pronssi pikka­sen. Kurun tuvassa oli jannitys huipussaan, kun Martti Jukola kisoja selosti. Kurun ihmiset olivat hyvantahtoisia. Antoivat meidan seurata lasten kisoja. Lisaksi kaytiin Kurulla joka keskiviikko Markus-sedan las­tentuntia seuraamassa. Kiitos lienee paikallaan. Radioita al­koi sitten ennen talvifiotaa ole­maan useammassakin talossa.

Maatalouden alalla tapahtui myos kehitystii, vaikkakin

verkkaista. Kerron, kun meille tuotiin uusi kyntOvehje. Se oli FISKARS 10. Sita kavivat naa­puritkin ihmettelemassa ja ko­keilemassa. Fiskarsin jalkeen tuli VEIKKO merkkinen niitto­kone. Tietysti maatalon kuului myos SEPARAATTI. Nuorem­mille lukijoille taytyy selittiia. Separaatti oli kone, joka erotti maidosta kerman. Kermasta kirnuttiin voita. Kirnu saattoi olla tehtaassa tehty tai kotona puusta veistetty.

Tiiman kehityksen pysaytti­vat talvi- ja jatkosota. Sotien jal­keinen aika oli hyvin sekavaa. Ei oltu varmoja miten kukin elamaansa jatkaa. Oli paljon leskia orpoja ja invalideja.

Sodan jalkeisena puutteen aikana keksittiin paljon erilai­sia korvikkeita. Suomessa oli onneksi puuta, josta saatiin ja­lostettua monenlaisia tuotteita. Tassa tulee mieleen naisten puukengat. Pohjat olivat puu­ta ja paallinen paperikangasta. Paperista oli myos koysia. Puusta jalostettiin nestemaisia

aineita kuten tarpattia. Puusta tehtiin myos selluloosaa karjan rehuksi.

Sodas ta oli myos "hyotya". Ankarat sotakorvaukset kehit­tivat teollisuutta. Erikoisesti lai­vateollisuus sai tuulta purjei­siinsa.

Kotitalouksien tarpeisiin al­koi tulla uusia koneita ja lait­teita. HOOVER pesukoneet oli­vat ihmeitii ja helpottivat eman­tien tyohi. Y.ahitellen alettiin puhua NAKORADIOISTA. Ih­meteltiin onko sellaista olemas­sa. Tana paivana se on jokai­sessa taloudessa. Sen jalkeen on tullut paljon muuta ihmettii. Puhelinlaitteet ovat kehittyneet valtavasti. Nyt on videot, ste­reot yms. ja mika ihmeempaa kun itse varkkaan tata sepus­tusta TIETOKONEELLA.

Ehkii joku voi kirjoittaa jos­kus tulevaisuudessa: "Siihen aikaan kun isa tietokoneen osti."

Hyvaa joulua toivottaen Heikki Konstanpoika Inkinen!

-

Tassa kirje, jonka pikkusisko on liihettanyt isolle vel­jelleen sinne JOnneRin. siis kenttapostia v. 1943. Kirje on kulkenut sodasta repussa Helsinkiin, Urjalaan, Auraan. 2.4.98 Inkisella sattuneessa tulipalossa nip­pu kirjeita sotavuosilta lOytyi pihalta tuulen pyori­tyk.~estii, josta Hellevi, Oivan tytar pelasti ne. Kiitos suta!

/

Kipinolassa 31.8.43

./ . ' ;

{/

~

"' ! ;(~)'; -l ' ,,

· Mitas sinulle nyt kuuluu? Meille kuuluu hyvaa, ruis J on niitettyja nelJa ja puoli sakkiii r.uitu Hietasen El­

san riihessa. Isa kyntaa,ruismaata siihen entiseen paik­kaan. Vehna ei ole vielii valmista, mutta varmaan ta.­man viikon lopussa.

Olen jo kymmenen vuotta vanha. Sain syntymapai­valahjaksi rintaneulan ja kukkapotin. kaik:kineen pai­vineen, 20 mk rahaa sain Hannulta kun annoin ha-enelle korviketta ja kakkua.

Liisi on kipeana, eika ole kaynyt kahtena paivana koulussa.

Terttu kirjoittaa Almalle ja Aini Annikille. Kaimme eilen sienessa ja saimme paljon sienia. Terveisia oi­kei11: paljon ja hauskaa kesan Jatkoa Teille kaikille sin­ne rmtamalle.

Terveisia Annelilta, Liisilta ja Juhanilta.

Terveisin Ilmi-sisko

Kirj. Alli Inkinen Inkilasta

''Pietaa hamarikkOO'' Hamarikkon pito oli vanha

viehattiiva ta pa -onko vielakin -. Nimi jo ilmaisee mistii on kyse. On leppoisa talvipaivan illansuu, aurinko painumassa mailleen, on sinisen hamara hetki. Rukki (vakki) saa lepo­tauon, kangaspuiden kolke lak­kaa, raapsit polviriepuineen on villakorin reunalla. Levahde­tiian. Mummo ottaa saalin har­tioilleen, piipahtaa katsomaan kalyaan. Tulee ulkoilutarve tay-

tetyksi. Molempien mieli vir­kistyy toistensa tapaamisesta. Pieni hetki paiva ja ilta-askarei­den valissa.

Miesvaki palailemassa ulko­hommistaan Ilman kiiretta rii­sutaan hevonen ja annetaan piehtaroida lumella puhdistua paivan vaivoista. Miehet palai­levat tupaan, uunin nurkille kuivahtamaan vaatteet ja jalki­neet, ehka tyoparin liingetkin.

Ulkotoista raukeina odoteltiin iltasta, uunin liimmossa muhi­nutta.

Hamarahetkeen kuului koti­elainten vaalimista. Jauhot ja heinat syotyaan ne juotettiin. Harvassa oli juottoautomaatit. Lisarehut annettuaan "tarjoilu­ja" suksi koulun ladullle, joka oli Toistalon haassa. Raikas tal­vi-ilma siivosi sisikunnan ja voi hyvilla mielin menna iltalyp-

sylle. Ja jos illalla oli opintoker­ho tai ompeluseura, niin mieli­hyvin niihin osallistui.

Tama on sita vanhojen aiko­jen kultaamista. Emmeko vie­liikin nautiskelisi naista mieli­kuvista, kella niitii on. Nuorem­mat antakoot tilaa mielikuvil­le.

Illan rauha kun syliin maan sulkee ja maan melu haipuu il­lan pimeyteen".

7

Hyvat suku-seuran jasenet

Talla sivulla esittelemme Inkisen suvun yrittajia. Pyy­damme tietoja yrityksista, kuvalla varustettuna seu­raaviin lehtiin. Tassa nuori, tarmokas yrittaja Sirpa He­lenius os. Inkinen.

Taalla on talvellakin liim­minta kaksikymmentii astetta. Ilmasto on kos­

tea. Tuoksuu kirsikkatomaate­ilta ja taustalla soi pehmea reg­gae.

Sirpa Helenius tietiia ole­vansa Paattisten paratiisissa, kun saa tehda tOita tomaattitar­halla.

- Olin kylmakkona ravintola Juliassa, mutta veri veti kasvihuoneelle. Teemme taalla kasvukaudella 12-tuntisia tyo­paivia. Se ei haittaa. Taalla on mukavaa, Sirpa kehuu.

Han kuuluu Paattisten tomaattiperheeseen, Inkisiin. Inkisten puutarhalla tomaattia, kurkkua ja salaattia ovat kas­vattamassa aiti, isa, poika ja ty­tar Sirpa, tyttonimeltaan In­kinen.

Aiti, Ritva Inkinen, on kay­nyt myymassa tarhan tuotteita Turun kauppatorilla jo 40 vuot­ta . Rouva Inkisen tunnistaa siella punaisesta vaa' asta.Muu perhe tekee tOitii tarhan puo­lella.

Tomaattitarhalta kerataan syksyn viimeista satoa,

Ikuisen kesan tarha

puolipihvi tomaatteja, tayspih­veja, kirsikkatomaatteja, keltai­sia tomaatteja ja jamaikaa.

-Jamaika on se meidan suomalaisten tunnetuin to­maatti, sellainen vanhan ajan makeahko tomaatti, Sirpa esit­telee punaposkisen kaverinsa, joka tuijottelee noutajaansa nel­jan metrin korkeudesta.

Tomaatti kasvaa huoneessa yllatyksellisiin mittoihin. Ke­san mittaan se luikertelee vart­ta monta metria lattiaa myoden ja sitten viela korkeuksiin toi­set mokomat.

Sirpa on pohdiskellut,

vaikuttaakohan kasvuun ra­diosta tulviva musiikki. Kun isa Ilmari on tarhalla, ne kuun­televat tangoa ja valssia. Sirpa soittelee niille rokkia ja reggae­ta.

- Ehka rokki kiihdyttaa kas­vua.

Sirpan mielestii paras hetki kasvihuoneella on kevaalla, kun taimien istutus alkaa.

- Hyvia hetkia ovat myos kesaaamut, kun tulee valoisaan kasvihuoneeseen. Taalla on niin kaunista, tomaatit tasamit­taisia ja pirteita, han kertoo.

Sirpa on Inkisen perheen

noviisi. Kylmakkona han kavi kasvihuoneessa auttelemassa kesaisin ja kasvatti itse yrtteja.

Tana syksyna han teki elamanmuutoksen, jatti ravin­tolan, ryhtyi opiskelijaksi ja tuli oppisopimuksella van­hempiensa tomaattitarhalle toi­hin.

Puutarhuria odottaa seuraa­vaksi loma. Tomaattitarhalta liihdetiian kesalomalle marras­kuussa.

Teksti:Teija Ditto Kuva: Jami Jokinen

Hans Soderberg on taiteilija, suunnittelija ja sornistaja. Asuu Goteborgin lahistolla. Tassa kuva hanen nykytaiteen nayttelysta. Han on Liisi OS. Inkinen ja Bertil Soderbergin poika.

N B J u D A N

v E R s s A G H a n s S o d e r b e r g

8

E

N B U D A N

VERNISSAGE

bckeri:i biblioteks utstall ningshall Lor d . 5 sep t kl.11 :00 - 15:00

Va kommen r ---

)

l/f?J~h~ Hans Soderberg J

UTSTALLNl. NG 5 sept - 23 6ept

Ockero b1bhotek, Scx:.kenvagen 4, 430 90 6cl<~fo. Tel:031-97 63 48 Oppemder mand-torsd ~I 11· 19, fred ~ 9~16, lord 11-15

arr Kultur & Fr1tid, Ockero Kommun

Sukuseuran Poytastandarin Kuolernajarvi Saatiolle ojensivat Martti Inkinen ja Kaarina Hannula 9.8.98. Kuolernajarvi juhlassa Turussa. Viirin vastaanotti puh.joht. Kalevi Kettinen.

Sukuseuralaiset osallistuivat Karjala liiton Kesajuhliin (Salossa) ja juhlakulkueeseen lipun seka tunnusten kera.

9

10

Kuolemanjarven Yla-Kirjolan kylan asukkaat vuoden 1939

marraskuussa Talon nro asukkaat

1. Eeva-Liisa Huuki lapset: Hilja, Viljo, Jouko.

2. Herman Rusin talo, jossa vuokralla Maria Termonen, pojanlapset: Heimo ja Yrjo Termonen.

3. 4. Anton Muurinen, puoliso Anna-Maria os. Ranki,

lapset: Aalto, Anja, Aila, Antonin aiti: Maria OS. Evesti

5. Salomon Ranki, puoliso Helena os. Mannonen, kasvatti: Eero Mannonen.

6. Loviisa Inkinen os. Mahkainen tytar: Alina Inkinen, Alinan poika: Reino, tytar: Helmi Toivonen, puoliso Vilho Toivonen, tyttarentytar: Aili Loukonen (Saiman tyta).

7. Paavo Ranki, puoliso Ida os. Anttalainen, lapset: Irja, Veikko, Inkeri, Ilmi.

8. Kristian Hietanen, poika: Anton, puoliso Lempi os. Parviainen.

9. Abraham Reijo, puoliso Karoliina. 10. Taavetti Reijo, puoliso Matilda os. Hilska

lapset: Eino, Sirkka, Hilkka, Kirsti, Kaarlo 11. Vaino Inkinen, puoliso Hilma os. Marnia,

lapset: Meeri, Maija, Esko, Pirkko, Eero, Vainon aiti: Loviisa OS. Makeliiinen, Vainon sisarenpoika: Pentti Inkinen.

12. Mooses Marnia, puoliso Fredrika os. Muurinen, lapset: Eino, Viljo, Oiva, Mooseksen seta: Taavetti, veli: Nikodemus Marnia.

13. Vilho Hietanen, puoliso Sylvi os. Kouvonen, lapset: Ebba, Vilhon aiti: Venla, OS. Hilska. Venlan kasvatti: Annikki Poyhonen.

14. Abraham Marnia, puoliso Ulla ent. Toivanen, lapset: Jalmari, Toivo, Vaino, Emil.

15. Uuno Seilo, puoliso Tyyne os. Hietanen, poika: Pekka.

16. ikodemus Inkinen, puoliso Hilma os. Seppala, lapset: Aune, Helga, Kauko, Matti, Lauri, Raili, Tauno, Ritva Hilman aiti: Maria Seppala OS. Lyijynen.

17. Vilho Mamian talo, jossa vuokralla nuohooja E. Joroinen vaimon ja kahden lapsen kanssa.

1 . Salamon Inkinen, puoliso Lempi os. Toivanen, lapset: Aarre, Perth, Raimo, Kaarina, Jorma.

19. Anton Kasari, puolisot Lydia, lapset: Aimo, Aini.

20. Taaveth Ruottu, aiti: Regina, sisar: Ida, puoliso, Herman Rusi, Idan poika: Pentti.

21. Taaveth ja Niko Laasonen. 22. Hilma Ranki os. Laasonen,

tytar: Aino. 23. Herman Jyrk-Mamian talo, vuokralla

Filemon Muurinen, puoliso Amanda os. Inkinen, lapset: Alpo, Mauri, Marth, Tapio24.

24 Taaveth Potinkara puoliso Lahja os. Inkinen,

lapset: Tyyne, Toivo, Jaakko, Bertta, Sylvi. 25. Aapo Hiironen, puoliso Hilma os. Inkinen,

tytar: Eeva, veli: Taavetti Hiironen, puoliso Helena os. Nikkanen, Taavetin poika: Kari, kasvath: Marth Nikkanen, sisko: Amalia Laasonen os. Hiironen, Amalian lapset poika: Terho, tytiir: Senja Hiironen.

26. Taavetti Hovi, puoliso Lydia os. Muurinen, lapset: Maire, Oiva, Urho, Urpo, veli: Viljami Hovi.

27. Taavetti Saksi, puoliso Ida os. Hovi, lapset: Lilli, Rauha, Enni, Viljo, Sanni, Kaija, veli: Nikodemus Saksi.

28. Aleksander Toivonen, puoliso Helena os. Jyrk-Mamia, poika: Uuno.

29. Jooseppi Hietanen, tytiir: Lempi.

30. Abraham Hovin perikunta, lapset: Maria, Eeli, Tilda, Aapo, Risto, lapsenlapsi Yrjo Hovi, lapsenlapsi Erkki Hovi.

31. Taavetti Hovi, puoliso Leena, poika: Vilho, poika: ikolai, puoliso Saima, Nikolain lapset: Helvi, Eino, Heikki, Hilkka.

32. Edvart Valtonen, puoliso Lyyli os. Lerkki, lapset: Urpo, Yrjo.

33. Saima Inkinen os. Pynnonen, poika: Mikko.

34. Herman Hovi, tyttaret: Saima, Hulda, tyttarentytiir: Kerttu.

35. Sandra Sorvali, lapset: Anton, Aino.

36. Nikodemus Rusi, puoliso Anna-Helena os. Sirkia, lapset: Eino, Tyyne, Rikhard, Rikhardin puoliso Saima, Rikhardin lapset: Kyllikki, Kalevi, Leena.

37. Erland Lassi, puoliso Maria, lapset: Ilmari, Sivia.

38. Onni Kanerva, puoliso Lyyli, lapset: Lasse, Tuulikki.

39. 40. Vappu Hovi os. Hietanen. 41. Herman Seilo,

lapset: Sylvi, Eino, Sulo, Irja, Vaino, Vainon lapset: Marth, Kauko.

42. Simo Torvi, puoliso Vappu, tytar: Amalia Vesalainen.

43. Anni Loukonen os. Hovi, lapset: Emilia, Alina, Lyyli.

44. Manu Hovi, puoliso Loviisa os. Hovi, lapset: Emil, Veeta, Laina, Viljo.

45. Armas Seilo, puoliso Ida os. Kipinoinen, lapset: Eeva, Annikki, vanha emantii: Katri Pitkanen.

46. Aappo Vyyryliiinen, puoliso Rosa os. Inkinen. 47. Heikki Koskelainen, puoliso Ida,

tytar: Kerttu.

11

Turistina Viipurin paakirjastossa

Viipurin kirjasto vihittiin kayttoon 13.10.1935. Talvi- ja jatkosodissa rakennus vaurioi­tui lievasti. Tiiman jalkeen kir­jasto hyliittiin ja se rapistui sai­den armoilla kunnes vuonna 1960 venaliiiset kunnostivat kir­jaston, viipurilaisen arkkitehti Shverin suunnitelmien mu­kaan.

Nykyaan rakennus on Viipu­rin kaupungin omistama ja toi­mii Viipurin paakirjastona. Kir­jastossa kay joka paiva noin 700 viipurilaista ja se onkin Viipu­rin suosituin julkinen raken­nus. Rakennukseen kohdistu­vat muutospaineet pienenisi­vat, jos Viipuriin rakennettai­siin uusi paakirjasto.

Vuodesta 1995 alkaen raken­nus on kuulunut kansallisesti merkittavien rakennusten lis­talle.

Samana vuonna aloitettiin kirjaston kansainvalinen res­taurointi. Rakennusta ovat tut­kineet seka suomalaiset etta venalaiset tasta johtuen raken­nuksen kunnosta saadut tiedot ovat hajanaisia ja hajallaan. Suomalaisten ja venalaisten yhteisesta sopimuksesta raken­nuksen korjauksen luonne on palauttava - rakennus sailyy kirjastona ja sen arkkitehtuuria pyritaan paluttamaan alkupe­raiseen asuunsa. Esimerkiksi luentosalin nykyinen katto kor­vataan alkuperaisen katon re­konstruktiolla. Myos tekniset jarjestelmat pyritaan sailytta­maan alkuperaisen kaltaisina. Korjaustbiden tarkein tavoite on kuitenkin vaurioprosessien pysayttaminen.

Rakennuksen kunto on ny­kyaan huono, kuten Viipurin koko rakennuskahnan. Tosin kirjaston pelastamiseksi jotain on tekeilla. Muun rakkennus­kannan osalta ei olla liiheskaan nain onnellisessa tilanteessa. Tassa kohden tulee vakisinkin mieleen valtiollispoliittiset rea­liteetit. Onko suomalaisten jar­kevaa sijoittaa rahojaan vieraan maan rakennuksiin. Taloudel­lisessa mielessa sijoitukset ei­vat valttamatta ole niita tuot­toisimpia tai ainakaa varmim­pia. Jos taas ajatellaan Viipuriin ja sen rakennuksiin liittyvaa kulttuurihistoriallista arvoa niin sijoitukset vaikuttavat hy­vinkin perustelluilta.

12

Itse kavimme Viipurin kir­jastossa kuluvan vuoden elo­kuussa. Kaupunki eli leppoisaa ja liimminta loppukesan pai­vaa. Torkkelin puiston kujilla juoksenteli lapsia. Penkeilla is­tuskeli ihmisia lukemassa sano­malehtia. Eras aiti availi jaate­lotuutin papereita innokkaana odottaville lapsilleen. Puiston tapahtumat eivat varmasti pal­jonkaan eronneet suomalaisai­kojen vastaavista. Kirjaston val­kea seina kuulsi vehreiden pen­saistojen takaa kutsuvana ja jo­tenkin lupaavana.

Astuimme sisaan maailman­kuuJuun rakennustajteen merkkiteokseen. Aulassa oli valoisaa avaraa ja vihreaa. Ylii­tasanteella istui tuiman nakoi­nen tati lipunmyyntitiskinsa takana. Talossa oli jokin nayt­tely. Olimme kuitenkin enem­man kiinnostuneita itse raken­nuksesta ja paatimme tutustua kirjasto- ja luentosaleihin. Kir­jastosalia kiersi komea hyllyri­vistb kirjoja. Lattian taytti hu­terien poytien joukko. Salissa ei nakynyt yhtaan paalla olerna sahkovaloa. Sil ti siella oli todel­la valoisaa. Valo tuli pyoreiden kattoikkunoiden liipi suoraan aidolta vii purilaiselta sinitai­vaalta.

Joskus puhtaan valkoisia ol­leet seinat kupruilivat viherta­van harmaina katon Japi \'UO­

taneen veden ansiosta . Salin ilma tuoksahti epamiellytta\'an homehtuneelta. Vuoto on svn­tynyt alkuperaisen lammitys­ratkaisun, kattoliimmityksen, aiheuttamasta kattokennoston ja sita kantavan tiiliseinan liit­tymakohtaan tullut murtuma. Ylaparvelta kuului tyttojen in­nokasta keskustelua. Olisiko­han ollut kouluesitelman teko meneillaan.

"Luentosalin interioori ja­sentyy kolmen elementin ja nai­den rajapintojen artikulaation kautta: teraspilarit, puualakat­to ja nauhaikkuna."(Arkkitehti 5/98) Ikkunoista avautuu kau­nis nakyma kaupungin keskus­puistoon. Parketti laineili har­maana kerroksena lattialla. Yh­den seinan vierustalla oli suuri maara neuvostotaidetta. Katon vuonna 1960 asennetut tum­mennetut panelit oli osittain vaihdettu uusiin liimapuuele­mentteihin. Ne on valmistettu

Valoisan kirjastosalin tunnelmaa rikkovat seinien ikavat homelaikat.

Heinola-instituutin kasi-ja tai­deteollisuusalan hienopuusep­pien ja suomalaisen restauroin­ti y hdis ty ks en y h teishankkee­na. iiden on tarkoitus jaljitel­la paikalla alunperin ollutta kattorakennetta.

On helppo ymmartaa miksi rakennus on valmistuessaan 1935 edustanut uusia tuulia. Vielii nykyaankin se tarjoaa kayttokelpoisia ratkaisumalle­ja kirjastorakentamiselle ympa­ri maailmaa. Ei ole liioiteltua sanoa, etta se on yksi suoma-

laisen rakentamisen merkki­teoksista. Kohtalon kysymyk­sena ainutlaatuisen kirjston ylla leijuu kuitenkin akuutti tarve asiantuntevaan kunnostuk­seen. Mista rahat ja tietotaito? Olemmeko me suomalaiset vastuussa oman kulttuuripe­rinteemme sailyttamisesta vai emme? Vaikeita kysymyksiii joista on syyta keskustella.

Samu Inkinen

Luentosalin ikkuna avaa nakyman historialliseen Torkke­lin puistoon.

Tervetuloa Lemun kirkkoon ja Louhisaareen viettamaan kesaisia sukujuhlia

Sukuseuran vuosikokous­paikaksi on vuonna 1999 valit­tu Lemu ja Askainen. Ovathan ne tuttuja paikkakuntia suku­seuramme jasenille jo vuosien takaa. Sukujuhlapaiva alkaa Juhlajumalanpalveluksella Le­mun kirkossa ja jatkuu juhla­paivallisella ja vuosikokouksel­la Louhisaaren kartanolinnas­sa Askaisissa.

Lemun Pyhalle Olaville omistettu kirkko on rakennet­tu 1400-luvun puolimaissa. Keskiaikainen harmaaki vikir k­ko on suorakaiteenmuotoinen. Seinamuurien paksuus on jopa 2 metria. Kirkon suuri harvinai­suus on 1600-luvulla pilariin maalattu Martin Luther. Joissa­kin teoksissa lemun kirkkoa kuvataan hiljaiseksi ja korut­tomaksi, samanlaiseksi kuin Lemun kansa! On tainnut olla hyvastii, etta karjalaiset ovat tuoneet eloa tiihiinkin kuntaan ja vilkastuttaneet kylakuvaa.

Vanha taru kerto, etta nykyi­sen kirkon paikalla aiemmin ollut puukirkko olisi rakennet­tu Nousiaisista tuoduista hir­sista. Hirret tuotiin pitkin Hir­vijoen jaatii. Joen ja meren vesi ulottui silloin paljon liihemmas kirkkomakea kuin nykyisin. Hautausmaalta loytyy kivi, jos­sa on teksti: "lemun Kempit keltakontit veit kirkon, varas­tit kirkon paalta ummen Nousiaisten, toit Toijoisten ma­elle". Kirkon rakentajien oli tar­koitus vieda hirret Lempoisten maelle Lemun ja Askaisten ny­kyisen rajan tienoille, mutta hir­sien kuljettajien syodessa ja juo­dessa Toijolan talon isannan tarjotessa, isantii pudotutti hir­ret nykyiselle paikalle. Kertoo­pa tarina myos, etta hirret oli­vat pyhia, koska ne olivat ou­siaisten urnmelle rakennetun kirkon hirsia ja Nousiaisten kirkko oli piispa Henrikin hau­tapaikka .

Puinen kirkko on joka tapa­uksessa jo haipynyt historian hamariin ja siita on jaanyt vain kivinen sakasti, joka toimii ny­kyisen kirkon asehuoneena. Verrattuna muihin Suomen ki­vikirkkoihin Lemun kirkossa ei ole keskiajalle tyypillisia sei­nafreskoja. Kuorissa sailytetaan Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin kastekirjaa vuo­delta 1867.

Juhlajumalanpalveluksen jalkeen siis siirrymme Louhi­saaren kartanolinnan vieressa olevaan kahvilaan jatkamaan juhlapaivaamme. Sukuseuralle on varattu opastettu kierto­kaynti Louhisaaressa, jossa kuulemme yksityiskohtaisem­min linnan kiehtovasta histori­asta pirunkammareineen. Tas-

sa yritiin kuitenkin hieman sel­vittaa Louhisaaren historiaa .

Louhisaarihan on saanut kuuluisuutta marsalkka Man­nerheimin syntymakotina mut­ta Louhisaaren historia ulottuu muutamaa vuosisataa aiem­mas. Nykyinen paarakennus valmistui vuonna 1665. Kysees­sa oli ylhaisaateliston asuma­kartano, ralssisateri. On kuiten­kin todettu, ettii nykyisen kaak­koisen sivurakennuksen har­maakivinen kellarikerros saat­taa olla muita rakennuksia van­hempi ja kenties peraisin 1500-luvulta eli paikalla on ollut ra­kennuksia ja huomattavasti ai­emminkin. Linnan rakennutti Klaus Flemingin poika, Her­man Klaunpoika Fleming (1619-1673). Herman Fleming oli amiraali, kamarikollegion presidentti ja Suomen kenraa­likuvernoori. Herman Fleming oli erityisesti Kaarle X Kustaan suosiossa.

Isonvihan aikoihin kartano rappeutui ja oli autiona vuo­teen 1738 asti, jolloin rakennut­tajan pojanpoika Klaus Herma­ninpoika Fleming sai kartanon sivuperintona ja kunnostutti linnaa. Velkojen vuoksi linna jouduttiin kuitenkin myymaan ja seuraava omistaja eversti­luutnantti C. Fr. von Knorring korjautti linnan perusteellises­ti vuonna 1792. Seuraavina vuosina Louhisaari vaihtoi jal­leen omistajia kunnes ensim­mainen Mannerheim osti sen vuonna 1795.

Louhisaari oli Mannerheimi-

en hallussa vuosina 1795-1903. Suomeen vuonna 1783 siirtynyt majuri Carl Eric Mannerheim osallistui Anjalan liittoon ja vai­kutti 1808 jalkeen monissa hal­linnollisissa ja valtiollisissa teh­ta vissa Suomen autonomisen aseman varmistamiseksi. Ansi­oidensa vuoksi hanet korotet­tiin kreivin saatyyn vuonna 1824. Carl Eric Mannerheim asettui perheineen asumaan Louhisaareen. Hanen pojanpoi­kansa Carl Robert Mannerheim oli Suomen marsalkka Manner­heimin isa ja han omisti Louhi­saaren vuoteen 1881 asti. Tal­loin kartano myytiin taloudel­listen vaikeuksien vuoksi ha­nen sisarelleen Eva Vilhelmiin­alle. Kartano myytiin vuonna 1903 edelleen.

Louhisaari oli Hannusten su­vun hallussa vuosina 1903-

Lemun kirkko

1961. Vuonna 1961 Suomen Marsalkan Ratsastajapatsasval­tuuskunta lunasti Louhisaaren linnan seka 7,5 ha suuruisen puistoalueen lehtikujineen ja lahjoitti ne Suomen valtiolle.

l ouhisaaren linna luovutet­tiin 1.7.1961 Museoviraston hallintaan, joka restauroi linnan 1962-1967.

Ja lisaa siis paikanpaalla sun­nuntaina 4. heinakuuta 1999. Louhisaari puistoineen luo kauniit ja juhlavat puitteet ta­paamisellemme ja toivonkin mahdollisimman monen paa­sevan mukaan nauttimaan kau­niista kesapaivasta.

Joulurauhan ja Onnellisen Uuden Vuoden toivotuksin Piiivi Inkinen sukuseuran sihteeri

13

Sotalapsi - suomalainen, karj alainen pakolainen

Saimme kutsun SPR-Turun pakolaisten vastaanottokeskuk­seen. Siellii ystiiviilliset pako­laisnuorukaiset vastaanottivat kutsuvieraita auttaen takit nau­lakkoon ja ohjasivat tarjoilupoy­diin viereen.

Juhlassa nuoret ja lapset esit­tiviit ohjelmaa, virallisten sere­monioiden lisiiksi. Niin kauniis­ti omalle kielelliiiin, eliiytyen sanomaansa, julkituoden ikii­viinsii, kotimaan kaipuunsa, su­runsa omaisten menetyksistii.

Siinii istuessani ja katselles­sani niiitii lapsia ajatukseni kar­kasivat 54 vuoden piiiihiin sota­ajan tapahtumiin. Pakomatkaan synnyinseudulta, kodin ja kai­kesta luopumiseen, matkaan evakkojunassa hiirkiivaunussa satojen saman kohtalon alaisis­ta, lapsista, vanhuksista, iiideis­tii. Suru, ikiivii ja pelko ahdisti­vat niiitii matkalaisia matkalla liinteen, turvaan.

Vanhukset veisasivat virsiii, joihin kaikki osaava yhtyiviit. Rukoukset nousivat lakkaamat­ta Taivaan Isiin puoleen varje­lusta pyytiien. Onnellisesti sel­visimme vihdoin, monen piii­viin matkan jiilkeen Paimioon ja edelleen Sauvoon. Asunnoksi saimme Kesiiniemestii Broman­nin mokin, huone ja tupa, 14 hengen eli kolmen perheen ko­diksi. Ahdasta oli. Sitten tuli tie-

to, ettii lapsia otetaan vastaan Ruotsiin - sotalapsiksi. Niinpii minii nuoremman siskon Liisin kanssa piiiitettiin liihteii. Ei se ollut iiidille ja isiille helppo piiii­tos. He kiiviviit oman taistelun­sa, mutta vaihtoehdot olivat viihissii, lastensa parasta he ajattelivat, niinkuin tuhannet vanhemmat niissii oloissa.

Heiniikuun alkupiiivinii iiiti saatteli meidiit Turun sata­maan, jossa Bore I odotteli mat­kustajia. Mieleeni jiiiviit monet jiiiihyviiiset, pienten lasten eronikiivii, itkut, halaukset. Eri­tyisesti serkkuni Viiinon ja Pek­ka-pojan ero. Pekka puristi isiiiinsii kaulasta ja itki sanoen "Isa iilii jiitii" . Hoitajatiiti otti lopulta Pekan hoiviinsa ja isii poistui kyynelsilmin rannalle, muiden saattajien joukkoon vil­kuttamaan jiiiihyviiisiiiiin, hy­viin matkan toivotuksin. iin alkoi sotalapsien matka tunte­mattomaan - Ruotsin kulta­maahan. Matka sujui hyvin, ikiiviin puristaessa rintaani. Aamulla olimme Tukholmassa, aurinko paistoi, ikiivii haihtui, uudet kokemukset odottivat. Oli jiinnittiiviiii . Lapset majoi­tettiin sotilaskasarmiin, karan­teeriin. Muutaman viikon jiil­keen meidiin ryhmii n. 30 lasta siirrettiin Giivleborgin liiiiniin, Hiilsinglandiin (maakunta)

Kuvassa ovat 1944. Vas. palvelija Dagny, pappa-Per, mamma-Anna, poika Ivan, edessa tytar Rigmor ja mina (Kaarina).

Bollnasin kaupungin lahella si­jaitsevalle kesaleirille Fjaleen. Siella oli hauskaa, opiskelim­me ruotsia, leikimme erilaisia leikkeja, soimme uusia, erilai­sia ruokia, parasta oli nakkilei­pa, piiallii voita ja tomaattivii­paleita .

Syyskuun ensimmaisena paivana tuli kaksi tiitia ja pik­kutytto meitii hakemaan Ovanakeriin, uuteen kotipitii-

lnkisen vakea heinatoissa 1950-luvun alkupuolella Aurassa. Kuvassa edessa vas. Alma, aiti-Rosa, Oiva, seis. vas. Ake-vavypoika Ruotsista, isa Salomon, llmari, haravan paalla Ritva naapurista, Liisi, Heikki sylissaan, Hellevi ja Viima-hepo.

jaamme. Maalaistaloja molem­mat, 10 km valimatka erotti minut pikku-Liisista. Satoi vet­ta, paivii oli surullinen. Perhee­seeni kuului pappa Per Olsson, mamma Anna, poika Ivan ja tytiir Rigmor. Heilta oli kuol­lut minun ikainen tytiir Viola pienena, mina oli kaksi vuot­ta, korvaamassa hanen paik­kaansa heidan kodissaan. Sain hyvan kodin heidiin luonaan. Opin ruotisin kielen, lukemi­sen, kirjoittamisen, kiivin 2 v koulua. Opin erilaisia toitii mm. lypsiimiiiin lehmiii ja kut­tuja. En unohtanut Suomea, suomen kieltii, omaisiani, olin kirjeenvaihdossa koko ajan ko­tiin. Sain paljon ystavia ja suh­teet ovat siiilyneet vuosikym­menia. Pappa ja mamma ovat poissa ja Rigmor-" siskoseni" sai iaisyyskutsun lokakuun lo­pulla 61-vuotiaana. Olin ter­vehtimassa lapsuusajan ystii­viani, "kotiani", syyskuussa. Kiitollisena muistelen tiitii so­talapsen kotia, mania hyvia hetkia heidiin ja ystiivien pa­rissa. Hyviit muistot eiviit kos­kaan kuole. Pakolainen, karja­lainen, suomalainen - kohta­lo yhdistaa maailman eri kan­soja, meidiin tehtiivamme on hyvaksya toinen toisemme ja valmistaa, luoda hyviii muis­toja heille, jotka nyt eliivat kes­kuudessamme pakolaisina.

K.H.

14

Koul umatkalla Olemme menossa kouluun,

kun Aarre rupeaa kiusaamaan Kaarloa, pilkkaa ja tonii ta.ta ojaan, Kalle yrittaa puolustau­tua, mutta ei han isommalleen parjaa. Hanelta paasee itku.

Ylaluokkien pojat alkavat yllyttaa minua etta mene aut­tamaan oman luokan poikaa, etta eihan sita saa antaa vah­vemman sortaa heikompaansa.

Tulee monenlaista neuvoa mi ta minun pitaisi tehda. Pentti antaa kiven ja sanoo etta heita talla. Mina heitii.n. Kauko ojen­taa seipaan ja usuttaa lyomaan niin etta tuntuu. Mina lyon. Kuuluu vain rusaus kun puoli­laho seivas katkeaa Aarren sel­kaan.

Isot pojat kehuvat minua kil­van, julistavat sankariksi. Eika itke enaa Kaarlo. Aarre sen si­jaan nyyhkyttaa maantienojas-sa.

menemme kouluun, ilmestyy joukkoomme Aarren aiti. Saamme kuulla korvat tayteen mita lajia ihmiskuntaa olemme. Ilmaukset ovat vakevia, minua ainakin pelottaa.

Eika asia paaty tahan satti­miseen - aiti rientii.a kouluun kertomaan opettajalle.

Koulussa meita odottaa aina­kin ankara kuulustelu, ylakou­lun miesopettaja toimittaa sen.

Isot pojat eivat sano juuri mitaan, kysyy ja uhkailee han mi ta hyvansa, mutta mina olen puheliaampi. Itku kurkussa ja rehellisesti mina kerron totuu­den, mista tuomari heltyy niin etta antaa minulle vapauttavan tuomion.

Kaikki mukana olleet yla­koulun pojat saavat arestia, Mauri kaksinkertaisen maaran royhkeastii. vastauksesta.

Kun seuraavana paivana L. I.

Maddelande till slakten i Sverige: Inbjudan: Slaktmoten

4.7.1999 i Askainen kommun, Finland. Mo­ten borjar klo: 10 med festgudstjanst i Lemus kyrka, festligheterna vid minnestenarna pa kyrkogarden. Slaktmid­dag i Kafferestaurang vid Louhisaarislottel, darefter slaktmote med re gel ( ordinarie) kaffe och darefter besoker vi slottet med guide.

Ni ar allesammans val-kommen till slakt­moten.

Pris: middag och kaf-

f e a 100 mk. Anmalning tills 15.6.99 Kaarina telef. 009358-2-4860041.

Kotiseutumatkalaisia synnyinseudullaan esi-isiensa mailla.

Retkelaiset viettavat lauluiltaa Hotelli Lokissa.

Kotikyliin patikoijat.

On tauon paikka.

Kuolemajarven kirkon vartija uniformussaan seka retke­laisia.

15

Sukuseuran j asenl uettelo 1998

Aaltonen Heli Turku Inkinen Janne Tampere Kurki Pertti Piikkio Aaltonen Miika Turku Inkinen Hellevi Turku Leino Paivi Paimio Aaltonen Minna Turku Inkinen Hilkka Masku Lerkki Hilja Aura Aho Helena Rusko Inkinen Hilma Naantali Ler kki Ra uha Aura Akkanen Aune Halikko Inkinen Jorma Karkolii Lietepohja Tellervo Lappi Tl Akkanen Eino Halikko Inkinen J ukka Turku Lietepohja Heimo Lappi Tl Alkkiomaki Hilkka Turku Inkinen Prasan Turku Liianmaa Terttu Turku Alkkiomaki Hilkka Turku Inkinen Maria Turku Liianmaa Martti Turku Alkkiomaki Helvi Turku Inkinen Karri Tampere Lindroos Martta Aura Castwall Anniina Tukholma Inkinen Katri Masku Lyijynen Raili Kuninkaankylii Castwall Viktor Tukholma Inkinen Lauri Oulu Marttila Irma Rusko Castwall Lisa Tukholma Inkinen Ilkka Oulu Marttila J aakko Rusko Castwall Marcus Tukholma Inkinen Sinikka Oulu Muurinen Eila Pori Hannula Kaarina Aura Inkinen Lempi Raisio Muurinen Harri Aura Hannula Joel Aura Inkinen Matti Raisio Muurinen Matti Aura Hannula Paivi Turku Inkinen Mirja Masku Muurinen Paula Vehmaa Hannula Juha-Pekka Turku Inkinen Matti Masku Muurinen Eeva Kankaanpaa Hannula Leena Turku Inkinen Lyyli Masku Muurinen Pekka Hannula Juho Turku Inkinen Martti Turku ja Hanna-Leena Noormarkku Hannula Katariina Turku Inkinen Hilkka Turku Muurinen Toivo Noormarkku Hauhtonen Raita Hameenlinna Inkinen Paivi Sauvo Muurinen Toivo Taivassalo Hauhtonen Keijo Hameenlinna Inkinen Mikko Masku Muurinen Vilho Turku Heininen Sinikka Lemu Inkinen Olavi Englanti Makilii Sinikka Mynamaki Heinonen Irja Lemu Inkinen Samu Helsinki Makilii Esa Mynamaki Heinonen Kari Lemu Inkinen Osmo Rovaniemi Makilii An tti Mynamaki Helenius Kaarina Turku Inkinen Outi Helsinki Nieminen Arja Ka run a Helenius Sirpa Turku Inkinen Paavo Masku Nieminen Jorma Karuna Helenius Timo Turku Inkinen Pentti Helsinki Nieminen Hilkka Karuna Helenius Jenny Turku Inkinen Seppo Turku Nieminen Timo Karuna Helenius Ville Turku Inkinen Tarmo Turku Nieminen Mari Karuna Helenius Teemu Turku Inkinen Sirkka-Liisa Turku Nieminen Onni Karuna Hiironen Aimo Rusko Inkinen Hanna-Riikka Turku Nieminen Tapani Sauvo Hiironen Helvi Paattinen Inkinen J ari Turku Nurmi Sari Halikko Hiironen Marko Paattinen Inkinen Niko Turku NurmiJanne Halikko Hiironen Aarne Vahto Inkinen Toivo Sauvo Oksanen Anneli Turku Hiironen Soilikki Vahto Inkinen Liisa Sauvo Oksanen Sulo Turku Hiironen Timo Vahto Inkinen Ulla Rantala Ritva Littoinen Hiironen Pentti Rekijoki Inkinen Vappu Turku Rantala Olli-Pekka Littoinen Hiironen Leena-Maija Rekijoki Inkinen Vaino Aura Rantala Noora Littoinen Hiironen Timo Rekijoki Inkinen Helvi Aura Rantala Juho Littoinen Hiironen-Jousela Paivi Turku Inkinen Yrjo Masku Reko Sirkku Sakylii Hiironen-Tiensuu Taina Lieto Inkinen Hilkka Masku Reko Olli Sakyla Hiironen Matti Paattinen Johansson Aini Ruotsi Reko Mikko Sakylii Hiironen Satu Paattinen Johansson Roger Ruotsi Reko Miia Sakylii Honkala Riitta Kuopio Johansson Terttu Ruotsi Reko Sanna Sakylii Hotokka Marja-Liisa Halikko Jarvinen Yfaaria Turku Rusi Elsa Paattinen Hotokka Veikko Halikko Jarainen Esteri . ousiainen Rusi Tauno Paattinen Huikko Pirkko Turku Jarainen Tauno ousiainen RusiMerja Paattinen Hyle Impi Turku Kankaanpaa Pirkko Aura Saksi Mervi Naantali Hyle Terttu Turku Kankaanpaa Tuomo Aura Salmela Sinikka Helsinki Inkinen Alli Naantali Kankaanpaa Rauni Aura Salminen Hilkka Uusikaupunki Inkinen Annikki Tukholma Kankaanpaa Yrjo Raisio Salminen Erkki Uusikaupunki Inkinen Annikki Turku Kankaanpaa Sirkka Raisio Santalainen Maija Masku Inkinen Ilmari Turku Ketola Elma Nousiainen Seppala Eeva Turku Inkinen Eero Lemu Kiili Hely Naantali Sihvonen Ritva Lahti Inkinen Irja Lemu Kipinoinen Juhani Lieto Sirkia Irja Hajala Inkinen Esa Paattinen Kipinoinen Seija Lieto Stenbom Krister Turku Inkinen Kirsi Paattinen Kipinoinen Kristian Lieto Sundqvist Sanna Vahto Inkinen Elina+ Eetu Paattinen Ki pinoinen Mari Lieto Suominen Sinikka Turku Inkinen Eetu Paattinen Kipinoinen Matti Aura Suominen Kimmo Turku Inkinen Ilmari Paattinen Kipinoinen Leena Aura Suominen Ella Turku Inkinen Ritva Paattinen Kipinoinen Heidi Aura Suorsa Leena Kajaani Inkinen Esko Masku Koskikallio Ritva Raisio Soderberg Liisi Ruotsi Inkinen Heikki Littoinen Koskikallio Matti Raisio Tamminen Riitta Poytya Inkinen Heidi Karinainen Koskiner1.· Anneli Pori Tamminen Kari Poytya Inkinen Helja Littoinen Kurki Rauni Masku Tamminen Joni Poytya Inkinen Heikki J. Karinainen Kurki Reijo Masku Tamminen Jaana Poytya Inkinen Leena Karinainen Kurki Rea Kuopio Toivonen Hemmo Muurla Inkinen J aana Tampere Kurki Tarja Piikkio Toivonen Maritta Muurla

16

Tommila Katariina Turku Veramo-Leivo Paivi Ylojarvi Virtanen Anja Nousiainen Tommila Raimo Turku Leivo Kari Tommila Salu Turku Veramo Riikka Tommila Siina Turku Veramo Jarkko Vahtera Heidi Turku Veramo Ritva Vartiala Ari Naantali Viljaranta Sirkka Vartilala Liisa Naantali Viljaranta Jarkko VenhoAnne Turku Virea Helvi VenhoSeppo Turku Virea Veikko Venho Pekka Turku Virkki Sylvi Venho Lasse Turku Virtanen Matti

Onni ttelemme seuraavia tiedossamme olevia merkkipaivien

vietta jia vuonna 1999.

06.01. Toivo Muurinen 02.03. Heikki Inkinen 19.04. Mirja Inkinen 22.04. Olavi Inkinen 08.06. Sulo Oksanen 30.06. Hilkka Alkkiomaki 14.07. Hely Kiili 22.07. Heimo Lietepohja 06.08. Joel Hannula 12.09. Vilho Muurinen kunniajasen 19.09. Rauha Lerkki 25.09. Hilkka Inkinen 01.10. Sirkka Kankaanpaa 05.10. Keijo Hauhtonen 05.10. Pekka Muurinen

70 v. Taivassalo 75 v. Littoinen 70 v. Masku 50 v. Englanti 60 v. Maaria Turku 50 v. Turku 60 v. Naantali 70 v. Lappi 70v.Aura 93 v. Turku

80 v. Aura 80v. Masku 70 v. Raisio 75 v. Hameenlinna 50 v. Noormarkku

Y!Ojarvi von Wright Atte Kuopio Mlkkeli Vuorenmaa Terttu Vaskio Hameenkyro Vuorinen Marjo Raisio

Vuorinen Hannu Raisio Raisio Vuorinen Pauliina Raisio Raisio Vuorinen Petra Raisio Turku Vahasoyrinki Nirja Turku Turku Valimaki Jaana Turku Turku Nousiainen

Sukuseuran hallitukseen kuuluvat v. 1998.

Kaarina Hannula puheenjohtaja Samu Inkinen varapuheenjohtaja Paivi Inxinen sihteeri Heikki J. Inkinen Karri Inkinen Sinikka heininen Timo Hiironen Matti Kipinoinen Anne Venho Jasenkirjuri Hellevi Inkinen Rahastonhoitaja Katariina Tommila Tilintarkastajat: Rauni Kurki Heimo Lietepohja

Aura Helsinki Sauvo Kyro Tampere Lemu Rekijoki Aura Lieto Turku Turku Masku Lappi TL.

Sukuseuran jaseneksi voi liittya maksamalla jasenmaksun 40 mk, Inkisten Sukuseuran tilille K yron Seudun Osuuspankki, 21800 Kyro, tilin nro 471110-216424.

Toivomme lisaa jasenia seuraamme, silla jasenissa on seuramme voima ja tulevaisuus. Lar.set ja nuoret ovat vapaaJiisenia 18-vuotiaaksi, ilmoittakaa lastenne nimet ja syntymaajat ja hyva olisi il­moittaa vanhempienne nimet syntymaajat j~ -paikka. Kiitokset kaikille jasenmaksunsa suorittaneil­le, tervetuloa kaikki uudet jasenet Inkisten Sukuseuraan.

'

Inkisten sukuseura verkkoon Inkisten sukuseuralle on

avattu kotisivut internettiin. Tietoyhteiskunnan kehittyessa huimaa vauhtia on meidankin seurattava aikaamme, siksi olemmekin laajentaneet toi­mintaamme maailman suurim­paan tietoverkkoon WWW:iin. Miljoonilla ihmisilla ympari maailmaa on nyt mahdollisuus tutustua ja ottaa yhteytta Kuo­lemajarven Inkisiin . Sivuilla

tullaan nakemaan otteita suku­seuran lehdesta, sukuseuran vaakuna, valokuvia seka mie­lenkiintoisia linkkeja jasenia kiinnostaville sivuille. Kyykka­mestarille on varattu oma kun­nia paikkansa. Sivuille tulee myos kansainvalinen osasto, aluksi ainakin englannin kie­lella. Nain myos kaukaisim­matkin sukulaiset ja muut su­kulaissielut saavat tietaa meis-

ta . Omien kotisivujen kautta tiedottaminen nopeutuu, mm. kokousten esityslistat ja poyta­kirjat voidaan julkaista sukke­lasti. Halukkaat voivat ilmoit­taa sahkopostinsa ja kotisivun­sa osoitteet sivuille laitettavak­si. Julkaistavaa materiaalia voi liihettaa allekirjoittanelle sah­kopostilla, levykkeella tai pe­rinteisesti konekirjoitettuna. Kirjekyyhkyja tai pulloposteja

inkinen@yahoo.com

ei suositella - ainakaan nain pakkassaalla. Kaikki muut tie­dostomuodot kayvat. Muista­kaa varoa viruksia!

Kotisivujen osoite on: http: / / www.uta.fi / -ki56139 I

Materiaalia ja ideoita voi lii­hettaa sahkoisesti osoitteeseen: inkinen<\@>yahoo.com

Karri Inkinen, Samu Inkinen

http://www.uta.fi/~ki56139/

17

/oulutervehdyksiii

Joulutervehdyksia voi valittaa sukulaisille, seuramme lehden kautta. Tassa muutama esimerkki, tiedustelut puheenjohtajalta puh. 02-4860 041.

Kuolemajarven Inkisten sukuseura.

Sukuseuran tunnuksen alla, toivotamme teille hyvaa joulua ja viela parempaa uutta vuotta.

Helja ja Heikki

Kuvassa Helja ja Heikki lnkinen

Hauskaa Joulua ja antoisaa uutta vuotta, toivottavat Johanna Fingerroos ja

Karri Inkinen

Tunnelmallista jouluaikaa ja kaikkea hy­vaa tulevalle vuodelle 1999! Tadeille perheineen Ruotsiin, seka kaikil­le sukulaisille toivottavat

God Jul och Gott N ytt Ar till alla slaktningar i Stockholm

och Goteborgs trakten onskar Kaarina & Joel

Sinikka Heininen Irja Heinonen ja lapset perh.

18

•

...

• ~

••••••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••• ••••• • •

Siiben aikaan antoi keisari Augustus kiiskyn, ctta koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano . Tama verolle­pano oli ensimmiiinen ja tapah­tui Quiriniuksen ollessa Syy­rian kiiskynbaltijana. Kaikki menivat kirjoittautumaan ve­roluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Kiin myos Joosef liihti Gali­leasta, Kasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupun­kiin Betlebemiin, sillii ban kuului Daavidin sukuun. Han liihti sinne yhdessa kihJammsa Marian kanssa, joka odocti lasta. Heidan siellli ollessaan tuli Marian synnyttlimisen aika, ja ban synn)~ti pojan, esikoisensa. Han kapa.loi lap­sen ja pani hiinet seimeen, koska beille ei ollm tilaa maja­paikassa.

Silla seudulla oli paimenia yiillii ulkona vartioimassa laumaansa. Yhcakkiii heidan edesslfan seisoi Hc1Tan enkcli, ja Herran kirkkaus ympiiroi heidiic. Petko '1lltasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: •iilklili peliicko! Mina ilmoitan tcillc ilo;anoman, suuren ilon koko kansalle. Tiinaan on teille Daavidin kaupungissa symynyt Vapahtaja. Han on Kristus, Herra. Tiimii on merk­kinii tcdlc: tc loydiicre lapscn, joka makaa kapa.loituna sei­messii.• Ja samaUa hetkellii oli enkclin impiirillii suuri taivaallinen sotajoukko. joka ylisti J umalaa sanoen:

-Jumalan on kunnia korkeuksissa,

maan piiiillii rauha ilmtisillii, joita hiin rakastaa.

luuk_ 21-J.I

Enkeli taivaan lausui nain Enkeli taivaan lausui niiin: Miks hiimmiistyit­

te siiikiihtiiin? Ma suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan.

Herramme Kristus teille nyt on tiinii iin tiinne syntynyt, ja tiiii on teille merkiksi: sei­messii la psi makaapi.

Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaa­vat hiille kiitoksen .

~I

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Sukuseuran puvuissa vas. Paivi lnkinen, Karri lnkinen, Kaarina & Joel Hannula, Sinikka Heininen ja Samu lnkinen.

Helija Anne Kuolemajarven ja Koiviston puvuissa.