Suol

ry

4/10SynSyguS

2 Pääkirjoitus

3 Puheenjohtajan tervehdys

4 Tulevia tapahtumia

6 Miksi opiskella uskontoa?

8 Parhaat yo-vastaajat palkittiin

10 (Mies)näkökulmia reformaation jälkeiseen kristillisyyteen

13 America the Beautiful – Suol ry:n opintomatka Yhdysvaltojen itärannikolle

17 Ensimmäinen kerta

20 VANHUUS / Uskonnollinen kieli sanoittaa ikääntyneiden kokemuksia

21 VANHUUUS / Opetusvinkki: Isovanhemman haastattelu

22 VANHUUUS / Svenska sidan: Åldrandet

23 VANHUUS / Vatikaanin seurapiiri- palsta: Mihin menevät Vatikaanin miehet eläkkeellä?

24 VANHUUS / Taivaallista mannaa: Vanha pyhä öljypuu

26 Uskonnonopetus tänään ja huomenna

29 Lutheria larpaten – Uusia näkökulmia kirkkohistorian oppimiseen

31 Ekumeeninen kasvatus koulussa

34 Upin palsta: Pedagogiikkaa eurokansalaisille

36 Yhteystiedot

37 Paikalliskerhot

38 Kirja-arvio: Jakob Wegeliuksen Suomi

39 Kolumni: Hakemisen sietämätön keveys

39 Helmiä sioille

40 Virikemateriaalit

Kannen kuva: Chalmers Butterfield, WIKIMEDIA COMMONS

VAPAuTuEn VAnHAKSI

Takana on pitkä kuuma kesä. Juuri sellainen, jonka perusteella nykyajan lapset voivat muistella lapsuutensa kesien ainaista aurinkoa ja lämpimiä vesiä. Oma kesälomamat-

kani suuntautui länsirannikolle, tällä kertaa ilman etukäteissuunnittelua. Periaatteena oli välttää valtateitä ja pysähtyä aina kun siltä tuntuu – ja kääntyä takaisin, jos kiinnostava tienristeys ehti jo mennä ohi.

Näillä periaatteilla tuli nähdyksi paljon enemmän kuin etukäteen osasi odottaa. Vanhojen reittien ja kyläteiden kulkeminen oli myös eräänlaista aikamatkailua, kulkua kirkonkylästä kirkonkylään. Moottoriteitä sohottaessa unohtuu, että sellainenkin Suomi on vielä olemassa. Vaikka kylissä ei olekaan enää pankkia ja postia, niin jokaisessa on kirkko – ja pizza-kebab-paikka. Häkellyttävän homogeenista monikulttuurisuutta!

Uskonnonopettajien työnä on tukea nuorten uskonnollisen yleissivistyksen kehitty-mistä. Maapalloistuvassa maailmassa ja moniuskontoisessa Suomessa uskontoja koskevat tiedot ja kyky dialogiin ovat valmiuksia, joiden tärkeydestä oppilaita kannattaa aika ajoin muistuttaa. Tähän avuksi lehden sivuilta 6–7 löytyy tietopaketti otsikolla ”Miksi opiskella uskontoa?” Listassa on monta hyvää syytä esimerkiksi sille, miksi lukiolaisen kannattaa valita uskonnon valinnaisia kursseja.

Syksy on uusien suunnitelmien aikaa. Näin on myös uskonnonopettajain liitossa. Syksyn kuluessa liitto järjestää nettisivuillaan (www.suol.fi) jäsenkyselyn, jossa kartoi-tetaan jäsenistön käsityksiä ja toiveita oppiaineen kehittämisestä ja liiton toiminnasta. Vastaamalla voi vaikuttaa.

Syksyn ensimmäisen lehtemme teemana on elämän syksy, vanhuus. Sanalla on kolkko kaiku: vanhuus heikentää henkiset ja ruumiilliset voimat ja johtaa lopulta kuolemaan. Kun halutaan painottaa kuoleman sijaan elämää, puhutaan ikäihmisistä, seniorikansalaisista ja harmaista panttereista. Nämä ihmiset hoitavat uraohjusten lapset, golfaavat talvet Espanjassa ja pitävät maamme tuhansia yhdistyksiä toiminnassa.

Ikääntyneiden määrän kasvaessa vanhuudesta on tullut ammatillinen erikoisala. Iäkkäiden ja muistisairaiden hoitoon erikoistuneet ovat vahvoilla tulevaisuuden työ-markkinoilla. Samalla ikääntyneet halutaan pitää toimintakykyisinä ja -haluisina mah-dollisimman pitkään. Eläkeiän hilaaminen ylöspäin on kansantalouden gospelia. Mallia voi ottaa vaikka Vatikaanista, jossa ei ole ollut tapana jäädä eläkkeelle. Paavia lukuun ottamatta jonkinlaisia vanhuuden varoja Vatikaanin vanhuksillakin sentään on. Näistä kertoo ulkomaankirjeenvaihtajamme Liisa Väisänen sivulla 23.

Vanhuuteen liittyy usein persoonallisuuden piirteiden korostuminen, sekä hyvässä että pahassa. Paavi Johannes XXIII vertasi ihmisiä viiniin: ”Joistakin tulee etikkaa, mutta parhaat paranevat iän myötä.” Papa Bueno oli tunnettu suorasukaisista lausunnoistaan. Silti hänenkin mielestään parhaimmillaan vanhuus tuo viisautta. Elämänkokemuksen nä-keminen pääomana on tärkeä tulos myös teologian tohtori Jenni Spännärin väitöskirjassa, jossa hän tutki ikääntyneiden uskonnollisia tekstejä ja muistamisen merkityksiä. Sivuilla 20–21 Kristiina Holm kirjoittaa Spännärin tutkimuksesta ja toteaa, että uskonto on mo-nelle ikääntyneelle kanava lähestyä vaikeita asioita. Uskonnollinen kieli ja rukous antavat mahdollisuuden pohtia elämän rajallisuutta ja sen merkitystä.

Kun oman elämän rajallisuus konkretisoituu, moni vapautuu liiallisesta sosiaalisten normien ja odotusten täyttämisestä. Eino Leino suorastaan vannoi vanhenemisen vapauttavan vaikutuksen nimeen: ”Ylistetyt olkoot vanhat, jotka ikä on tuhmiksi tehnyt.

Sillä heidän on taivaan valtakunta.”

Voimaa ja virtaa syksyyn toivottaen,Kati Mikkola

Suomen uskonnonopettajain liitto ry:n jäsentiedote

ToImITuKSEn oSoITE synsygus@suol.fi

oSoITTEEnmuuToKSET tms. Anne Rapeli,

talous@suol.fi

PääToImITTAjA Kati Mikkola

ToImITTAjAT Kristiina Holm, Annukka Kalske,

Taija Lamminaho, Elisa Mikkola, Jarno Parviola,

Outi Raunio-Hannula ja Marja Tanhuanpää

TAITTo Sari Väkelä, sari.vakela@saunalahti.fi

IlmoITuSHInnAT 1/1 530 €, keskiaukeama

1200 €, keskiaukeama nelivärisenä 1500 €,

1/2 350 €, 1/3 250 €, 1/4 220 €, 1/8 150 €

PAInATuS Ecapaino oy

julKAISIjA Suomen uskonnonopettajain liitto ry

p ä ä k i r j o i t u s

p u h e e n j o h t a j a n t e r v e h d y s

IHmEEllInEn KESä!

Jos viime talvi oli poikkeuksellinen ennätyksellisien pakkastensa vuoksi,

saimme tänä kesänä nauttia poikkeuksel-lisista helteistä. Heinäkuussa vain yhtenä päivänä ei maassamme ylitetty hellerajaa. Myös uusia helle-ennätyksiä saavutettiin.

Pitkä hellejakso purkautui rajuina uk-kosina, joiden kaltaisia ei juuri ole koet-tu. Jyrkät muutokset aiheuttivat rajuja syöksyvirtauksia, jotka kaatoivat metsää ja aiheuttivat muuta aineellista vahinkoa kymmenien miljoonien edestä eri puolel-la maatamme. Myös kotikuntani Uurai-nen pääsi ”maailmankartalle,” kun täällä sijaitseva Hietasaaren karavaanarialue sai tuollaisen laskuvirtausosuman. Tienoo muuttui muutamassa sekunnissa kuin pommikeskityksen saaneeksi. Meidän kotimme ohi tuo rintama kulki muuta-man kilometrin päästä. Myös meillä päi-vä pimeni tuolloin niin, että ikkunan ää-ressä ei nähnyt lukea. Meidän poikkeus-helteemme on saanut vastapainoa muu-alla maailmassa tuhotulvina (Kiina, Pa-kistan, Keski-Eurooppa) ja poikkeuskyl-minä (mm. Peru). Onko tämä seuraus-ta ihmisen ahneesta ja piittaamattomas-ta toiminnasta luomakunnassa?

Suoranaisesti uusi aikakausi alkoi us-konnonopetuksessa, koska kirkon kou-luasiain sihteeri Markku Holma jäi eläk-keelle elokuun alussa. Markku teki us-konnonopetuksen parissa poikkeuksel-lisen merkittävän elämäntyön. Markun vaikutus siihen, että meillä on maailman modernein ja tasa-arvoisin uskonnon-opetus, on keskeinen. Kuten tiedämme, kirkon ääntä kuullaan kasvatuskysymyk-

sissä maassamme. Markku on kolmatta vuosikymmentä vaikuttanut siihen, mil-lainen tuo ääni on. SUOL ry:n kanssa Markku teki aina saumatonta yhteistyö-tä. Hallitusten jäsenet ja muut toimijat vaihtuivat. Markku pysyi. Markku kuun-teli uskonnonopettajia suurella korvalla ja puhui puolestamme vallan kammareis-sa sekä teki luovalla ja kauas katseisella ta-valla hiljaista arkityötään Kirkkohallituk-sessa. On vaikea hahmottaa sitä vaikutus-ten virtaa uskonnonopetuksen puolesta, minkä Markku on saanut aikaiseksi. Toi-vottavasti tuleva tutkimus sen vielä pal-jastaa koko mitassaan! Nyt Markku on siirtynyt päätoimisesti hoitamaan ”PAA-PAN” tehtäviä. Kiitos Sinulle Markku kaikesta ja onnea ja siunausta alkaneil-le eläkepäiville!

Kirkkohallituksessa Markun työtä jatkaa nyt Tuula Vinko, jolle uskonnon-opetusta koskevat kysymykset ovat mo-nipuolisesti tuttuja aiemmista tehtävistä käsin. Voimme olla varmoja, että asiam-me ovat edelleen osaavissa käsissä. Terve-tuloa Tuula ”joukkoomme!”

Kulunut kesä oli uskonnonopetuk-sen puolesta siinä mielessä hiljainen, et-tä otsikoissa emme tällä kertaa keikku-neet. Varsin merkittävä kesä on siksi, et-tä kesäkuun alussa julkistettiin perusope-tuksen tavoitteita ja tuntijakoa koskeva mietintö, joka ehdottaa oman uskonnon vähentämistä kolmella tunnilla (yhdestä-toista kahdeksaan) niin, että kaksi tun-tia muuttuisi kaikille yhteiseksi etiikak-si ja yksi tunti putoaisi kokonaan pois. Vähemmistöjen asemaa esitetään heiken-nettäväksi niin, että muiden kuin luteri-laisten, ortodoksien ja ET:n järjestämis-raja muutettaisiin kolmesta kymmeneen oppilaaseen. Mikäli ehdotus toteutuu, se merkitsee meidän poikkeuksellisen edis-tyksellisen uskonnon- ja katsomusope-tuksen rajua alasajoa.

Ikävää vettä myllyyn lisäsi kesäkuun alussa Kokoomuksen puoluekokous, joka hyväksyi ponnen, jonka mukaan maas-

samme tulisi siirtyä ”tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta” (!) kaikille yhtei-seen uskontotiedon opettamiseen. Pon-si osoittaa, että kokoomuksen silloinen ylin johto (Katainen, Virkkunen, Kor-hola, Kataja) on pudonnut näissä asiois-sa täysin kärryiltä, tai sitten he ovat to-della kääntäneet selkänsä uskonnonope-tukselle ja unohtaneet, että juuri Kokoo-mus on ollut vahvin ja keskeisin arkki-tehti nykyjärjestelmää laadittaessa. Roh-kea ponsi opetusministeripuolueelta näin vaalivuoden alla, mutta varsin outo ”si-vistyspuolueelta”!

Mutta juuri nyt on vaikuttamisen ai-ka, sillä 3.9.2010 on se päivä, johon men-nessä on annettava lausunnot Opetus-ministeriölle perusopetuksen tavoittei-den ja tuntijaon asioissa. Valmistelu jat-kuu niin, että asia on paketissa ensi vuo-den helmikuun alussa. Lähiaikoina kan-nattaa siis pyrkiä vaikuttamaan kaikin ta-voin nykyisen kaltaisen ja määräisen us-konnonopetuksen puolesta. Toivon, että jokainen pyrkii käyttämään vaikuttami-sen verkkojaan!

Olemme parhaillaan valmistelemassa kartoitusta siitä, miten uskonnon reaa-likokeen pisteet vaikuttavat jatkokoulu-tuspaikkoihin valinnassa. Syysseminaari odottaa Tampereella. Näemmehän siellä! Voimia ja siunausta Sinulle uuteen luku-vuoteen!

Hannu Koskinen

Huom!

Liiton internet-sivut löytyvät

osoitteesta: www.suol.fi

Käyttäjätunnus: maria

Salasana: maria

3

t u l e v i a t a p a h t u m i a

EloKuu25.–28.8. EFTRE:n kongressi Bryggessä (Belgia). Ohjelma: www.eftre.net.

SyySKuu11. –12.9. Syysseminaari Tampereella. Ilmoittaudu nyt! Lisätietoa seminaarista tässä lehdessä. 22.9. Ylioppilastutkinnon uskonnon koe. Pisteytysohjeet SUOL:n sivuilla viimeistään 23.9.

TAmmIKuu29.1.2011 Talvipäivät Ressun lukiossa. Lisätietoa seuraavassa Synsyguksessa.

Ajankohtaisia tietoja tapahtumista ja tarkemmasta ohjelmasta www.suol.fi Lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaan!

SUOL RY:n JÄSENKYSELY!

SUOL ry toteuttaa tänä syksynä jäsenistölleen kattavan jäsenkyse-lyn, johon vastaamalla voit antaa palautetta liiton toiminnasta ja olla mukana kehittämässä siitä entis-täkin parempaa. Kyselyyn pääsee vastaamaan nettisivujemme kautta (www.suol.fi) syyskuun alusta alkaen. Kaikkien vastanneiden kes-ken arvotaan mahtavia palkintoja!

Kuva: Kati Mikkola

Tel Aviv (2 yötä): Kiertoajelu mo-dernissa Tel Avivissa, joka on yk-si Unescon maailmanperintöluet-telon harvoista nykyaikaisista kau-pungeista, kiertokäynti vanhassa Jaffassa ja diasporamuseossa.

Roomalaisaikainen satamakaupunki Kesarean rauniot ja amfiteatteri, Hai-fa ja sen baha’i -temppeli, Akko risti-retkeläislinnoineen ja moskeijoineen.

Tiberias (3 yötä), josta kaksi koko-päivän retkeä Galilean eri osiin, mm. laivamatka Gennesaretinjärvellä, Ginnosarin kibbutsi, Kalan ja leivän kirkko, Kapernaum, Vuorisaarnan vuori, Golanin ylänkö, Safedin mys-tikko- ja taidekaupunki, Jordanin al-kulähteet Danissa, Nasaret, Karmel-

vuori Elian muistoineen, rabbi Meir Baal ha-Nesin hauta ja synagoga.

Matka Jordanin laaksoa pitkin ui-maan Kuolleelle merelle ja Qumra-nin vieritse ylös Jerusalemiin. Käynti Masadassa, Herodeksen rakennut-tamassa vuorilinnoituksessa.

Jerusalem (4 yötä), jossa mm. vai-nojen museo Yad va-Shem, tutus-tuminen Vanhaan kaupunkiin (ba-saarit, juutalaiskortteli, Itkumuu-ri, moskeija-alue, kristittyjen kort-teli, Via Dolorosa, Pyhän Haudan kirkko, Puutarhahauta), sapatti-ilta Mea Shearimin synagogissa, Öljy-mäki, Getsemane, parlamenttitalo Knesset ja Israe lin kansallismuseo, retki Betlehemiin

Hinta-arvio noin 1700–1800 euroa sisältäen lennot, majoitukset, bussikuljetukset, sisäänpääsymaksut, opastukset, luennot ja puolihoidon.

Tiedustelut ja paikkavaraukset: Eija Suokko, puh. 0400 510 503 tai eija.suokko@nic.fi

4

Lähde SUOL ry:n opintomatkalle Israeliin 10.–19.6.2011

Opintomatkalla perehdytään niin Lähi-idän nykypäivään ja uskontoihin kuin Raamatun tapahtumiin ja alueen historiaankin. Matkalla mukana prof. Tapani Harviainen, joka luennoi mm. kristillisistä kirkoista Jerusalemin arjessa, juutalaisuuden suuntauksista, juutalaisesta laista sekä islamista.

Alustavasti ohjelmassa mm.

Kulttuuriseikkailu Tampereella

Suol ry:n SyySPäIVäT 11.–12.9.2010

Tervetuloa uskonnonopettajien syystapaamiseen tamperelaisen kulttuurielämän pyörteisiin!

Kahden päivän aikana Tampereella liikutaan ohjelmapisteestä toiseen ohjatusti ja ateriat ja kahvihetket limittyvät ohjelmaan aina sopivassa kohteessa. Osallistumismaksuun kuuluvat molempien päivien lounaat ja kahvitukset; lauantain illallinen on omakustanteinen.

Kuv

at: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

Päivien aikana jaetaan opetuskäyttöön sopivaa materiaalia.

OHJELMA

Lauantai 11.9.Uskonto kulttuurin lähteenä

10.00 Vierailu Piispantalossa Pyynikillä keskustelua ja kahvitus

12.00 Kirkonrakentaja Emil Aaltonen näkökulma teollisuushistorian vaiheissa;

museonjohtaja Mika Törmä kertoo Aaltosen tavasta levittää yleistä hyvää kamariteatteria

Ohjelmallinen lounas

14.00 Eettinen revyy – otteita näytelmistä, joissa näyttelijät ovat joutuneet omien arvopohdintojensa eteen tulkintoja luodessaan (mm. Minna Hokkanen ja Auvo Vihro Tampereen Työväen Teatterista)

17.00 Dokumenttielokuvan keinot kertoa uskonnollisista käsitteistä ja arvoista

18.15 Toivelaulukonsertti Finlaysonin kirkossa tarinoita laulujen taustoista

20.00 Yhteinen illallinen (omakustanteinen)

Sunnuntai 12.9.Kirkkotaide koulun kulttuurikasvatuksen rikastuttajana(Tampereen Tuomiokirkkko)

9.00 Kirkolliset kuvat – luento taidehistorian näkökulmasta; professori Heikki Hanka Jyväskylän yliopistosta

10.00 Jumalanpalvelus Tampereen Tuomiokirkossa

12.15 Pedagoginen näkökulma kirkkotaiteen ja -rakennusten käsittelyyn opetuksessa

Lounasbuffet, päätöskahvit Tilaisuus loppuu noin klo 14.15

HINTA: Osallistumismaksu 70 euroa/henkilö. Hinta sisältää kaksi lounasta, kahvituokioita ja ohjelman materiaa-leineen kahdelle päivälle.

ILMOITTAUTUMINEN viimeistään 27.8.2010 osoitteeseen suol.toimisto@suol.fi. Ilmoita samalla mahdolliset ruokarajoitukset ja osal-listumisesi lauantain illalliselle.

Jos tarvitset Tampereelta hotellihuo-netta, ota yhteys esimerkiksi Hotelli Tammeriin tai Hotelli Pinjaan.

TERVETULOA!toivottavat Tampereen seudun us-konnonopettajat ja Suomen uskon-nonopettajain liitto

Ohjelmajärjestelyistä vastaava paikallinen opettajien ylläpitämä toiminimiPieni Kulttuuripuoti, ay

Lisätietoja tarvittaessa antavat:

Kirsti Merta, puh. 050 3438 658kirstikulttuuripuoti@gmail.comKauko Kyynäräinen, puh. 040 737 3332kaukokulttuuripuoti@gmail.com

5

Opettajan lisätieto

1. IHmISEllE on TyyPIllISTä perim-mäisten kysymysten pohtiminen. Uskon-to tarjoaa luonnollisen foorumin näil-le pohdinnoille, siksi uskonto on yksi avainaineista! Koska uskonto on Suomes-sa monelle hyvin henkilökohtainen, intii-mi yksityisasia, syntyy usein opiskelijoil-le harhakuva, että Suomessa ja/tai maail-malla ihmiset eivät olisi enää lainkaan us-konnollisia. Tutkija, FT Kimmo Ketola listaa teoksessa Uskonnot Suomessa 2008 liki 300 Suomessa vaikuttavaa uskonnol-lista yhteisöä, liikettä tai järjestöä. Vaikka lähes 80 prosenttia suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ympä-röivä yhteiskunta on muuttunut ja muut-tuu edelleen yhä monikulttuurisemmak-si ja moniarvoisemmaksi.

World Values 2000 -tutkimuksen mu-kaan lähes kaksi kolmesta (61 %) suoma-laisesta pitää itseään uskonnollisena ih-misenä. Kolme neljäsosaa (74 %) suoma-laisesta sanoo uskovansa jollain tavoin Ju-malan olemassaoloon. Neljännes (23 %) suomalaisista rukoilee päivittäin, 37 % vähintään kerran viikossa. Puolet (47 %)

mIKSI oPISKEllA uSKonToA?Koulun alkaessa lukiolaisia on hyvä muistuttaa

siitä, miksi uskonnon kursseja kannattaa valita.

SUOL:n hallitus on koonnut tietopaketin tähän

tarkoitukseen.

Oppilaille (esim. Power point-pohja)

mIKSI oPISKEllA uSKonToA?

1. Ihminen on homo religiosus – kaikissa tunnetuissa maailman kulttuu-reissa on uskonnollisuutta ja uskontoja. Nykypäivän maailmassa uskon-tojen merkitys on globaalisti voimistunut. Uskonnosta on tulossa yksi tär-keimpiä oppiaineita 2000-luvun globaalien selviytymistaitojen kannalta.

2. Ihmisen uskonnollisuuden ja eri uskontojen tuntemus mahdollistaa erilaisten kulttuurien – myös oman – syvemmän ymmärtämisen. Maail-malla liikuttaessa tarvitaan tietoa uskonnoista. Myös moniuskontoises-sa Suomessa tarvitaan taitoja toimia erilaisista uskonnollisista taustoista tulevien ihmisten kanssa, mikä edellyttää tietoa niin omasta kuin muis-takin uskonnoista.

Uskonnot näkyvät yhteiskunnan eri alueilla: esimerkiksi ajanlaskussa, politiikassa, lainsäädännössä, tapakulttuurissa ja perinteissä, pukeutu-misessa, koulutusjärjestelmässä, kielessä ja nimistössä.

3. Uskontoihin ja kulttuureihin liittyviä tietoja ja taitoja tarvitaan nykyään lähes kaikissa ammateissa ja eri aloilla liike-elämästä terveydenhuoltoon, ei vain perinteisissä uskontoihin liittyvissä ammateissa.

4. Uskonnonopetuksessa eri uskontoja tarkastellaan monipuolisesti, myös kriittisesti.

5. Uskonnon opiskelusta voi saada rakennuspuita myös omalle elämän-katsomukselle.

Uskontojen symbolit: kristinusko, juutalaisuus, hindulaisuus, islam, buddhalaisuus, shintolaisuus, sikhiläisyys, bahai, jainalaisuus

Kuv

a: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

6

suomalaisista rukoilee vähintään kerran kuussa. (Lähde: Kirkon tutkimuskeskus www.evl.fi/kkh/ktk/uskonnol.htm)

Uskontojen maailmanlaajuisen merki-tyksen voimistumisesta lisätietoja on esim. www.amazon.co.uk/God-Back-Global-Faith-Changing/dp/0141024747/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1272531187&sr=1-1

2000-luvun globaalien selviytymistai-tojen kannalta uskontoja koskevalla tie-dolla on keskeinen rooli. Uskonnollinen yleissivistys on tärkeää niin liike-elämäs-sä kuin missä tahansa muussakin kansain-välisessä kontekstissa.

2. mAAIlmAllA lIIKuTTAESSA tar-vitaan uskontotietoa; eikä se tarkoita vain islamin ja hindulaisuuden tunte-musta, vaan myös voimakkaassa kasvus-sa olevien eteläisen kristinuskon muo-tojen tuntemusta. Myös monikulttuuri-sessa Suomessa uskontojen välinen dia-logi tulee yhä tärkeämmäksi. Uskonto-jen ja kulttuurien välisen vuoropuhe-lun taito, dialogikompetenssi, on kes-keinen osa 2000-luvun globaaleja sel-viytymistaitoja ja edellyttää tietoa muis-ta uskonnoista, mutta myös oman taus-tan tuntemusta. Kulttuurien syväraken-teita on vai keaa ymmärtää ilman riittä-vää uskontojen tuntemusta. Esimerkke-jä asiois ta, joissa uskonto selvästi näkyy: historia, aikakäsitys, kalenteri, nimistö, kieli (mm. sanonnat, kielikuvat ja sanan-laskut), symbolit, taide, arkkitehtuuri, musiikki, elokuvat ja media yleensäkin, käyttäytymissäännöt ja moraalikäsityk-set sekä niiden pohjalta laaditut lait, pe-rinteet, tavat ja rituaalit (esim. vuoden-kiertoon ja elämänkaareen liittyvät juh-lat), pukeutuminen, ruokakulttuuri, us-kontojen järjestämät palvelut (vrt. esim. työ eri ikäryhmien parissa, diakoniatyö jne.) ja valtiolliset symbolit (kuten lippu).

Kulttuuria on myös tapa, jolla analy-soimme olemassaolon kokemuksen. Täs-sä mielessä uskonnot ovat kulttuurin syvä-rakennetta (esimerkiksi islamilaista yhteis-kuntaa ei ymmärrä tuntematta uskonnon keskeisiä ideoita, USA:n politiikkaa on mahdotonta ymmärtää ilman reformoi-

tua kristillisyyttä, ilman katolisen ja lute-rilaisen kristillisyyden tuntemista on vai-keaa ymmärtää vaikkapa Etelä-Euroopan ja Pohjois-Euroopan sosiaalityön eroja).

Kansainväliset yritykset järjestävät työntekijöilleen eri kulttuureja ja uskon-toja käsitteleviä kursseja, jotta työnteki-jät osaisivat paremmin toimia eri puolil-ta maailmaa kotoisin olevien ihmisten kanssa. Samoin toimitaan mm. sosiaali- ja terveysalalla.

Monesti oman kulttuurin ymmärtä-misen merkitys jää taka-alalle korostet-taessa kansainvälisyyden merkitystä. On kuitenkin tärkeää tuntea myös omat juu-rensa ja niistä nousevat arvot, tavat ja pe-rinteet. Uskonnonopetuksessa tarkastel-laan, miten luterilaisuus näkyy meillä (tä-mä tuo edellytyksiä erilaisuuden havaitse-miseen myös kristinuskon sisällä eri mais-sa ja kulttuureissa). Uskonnonopetus voi auttaa ymmärtämään omaa kulttuuria ja suomalaista ajattelua.

3. SuomESSA läHES KAIKIllA aloil-la ja ammateissa tarvitaan nykyään mo-nikulttuurisuuden ja uskontojen tunte-musta. Kohtaamme monikulttuurisuutta ja -uskontoisuutta kouluissa, työpaikoilla ja arjessa yleensäkin yhä enemmän. Myös matkailevana turistina uskontojen tunte-muksesta on hyötyä.

Teologeja ja uskontotieteilijöitä toi-mii mitä erilaisimmilla aloilla, ei siis vain pappeina ja uskonnonopettajina. Suo-men Kuvalehden päätoimittaja on kou-lutukseltaan teologi, samoin moni muu toimittaja. Heitä toimii myös erilaisten järjestöjen ja kehitysyhteistyöhankkeiden tarjoamissa työtehtävissä sekä kouluhal-linnossa ja asiantuntijatehtävissä.

Tiede-lehden toimittaja Annikka Mu-tanen selvitti vuonna 2009 Ox fordin yli-opistossa Britanniassa suomalaisten ja brittiläisten suhtautumista uskontoon juttuaiheena. Lähes kaikki brittiläiset laa-tulehdet ovat viime vuosina lisänneet us-kontoja koskevaa raportointiaan ja mo-net päätoimittajat näkivät, että uskonnon merkitys kasvaa. Esimerkiksi Indenpen-dent-lehden 27-vuotias uskontotoimitta-ja Jerome Taylor sanoi Mutasen haastatte-

lussa, että uskonnon käsittelyssä on suora yhteys journalismin laatuun: ”Länsi-Eu-roopan ulkopuolella uskonto on valtavan tärkeässä roolissa ihmisten jokapäiväises-sä elämässä. Jos me haluamme ymmärtää näitä ihmisiä, meidän täytyy ymmärtää heidän uskonnollisuuttaan.”

4. ErI uSKonnoISTA jA KulTTuu-rEISTA nousevien eettisten järjestel mien (myös oman!) tunteminen on monikult-tuurisuuden keskellä tärkeää. Tietämät-tömyys ja ymmärryksen puute ruokkivat usein suvaitsemattomuutta ja rasismia. Toisaalta, myös omien eettisten ja kat-somuksellisten valintojen pohjalle tarvi-taan tietoa ja kriittistä asioiden tarkaste-lua, mitä uskonnonopetus tarjoaa.

Uskonnonopetus auttaa ymmärtä-mään, mikä on kunkin uskonnon kes-kiössä, eli mitkä asiat ovat keskeisiä esim. suurissa maailmanuskonnoissa. Tiedo-tusvälineiden tarjoama kuva on usein var-sin sirpaleinen ja kokonaisuuksien hah-mottamisen kannalta puutteellinen. Us-konnonopetus auttaa hahmottamaan pa-remmin myös uskontojen roolia erilaisis-sa kansainvälisissä konflikteissa.

5. uSKonnonoPETuKSESTA voi saa-da eväitä myös oman elämänkatsomuk-sen muodostamiseen. Uskonnonopetus ei tuputa vaan tarjoaa mahdollisuuden tarkastella ja vertailla erilaisia uskomus-järjestelmiä.

Huomioi myös jatko-opinnot: Ammat-tikorkeakouluihin pyrittäessä kaikista ai-nereaalikokeista saa pääsääntöisesti samat lähtöpisteet. Yliopistoihin haet taessa kul-lakin yliopistolla on omat pisteytyskäy-tänteet. Vaikka opiskelija ei suuntaisi teo-logiselle tai uskontotieteelliselle alalle, us-konnon opinnoista on hyötyä monissa jatko-opinnoissa ja aloilla.

7

T äydet pisteet kirjoitti tänä lu-kuvuonna viisi kokelasta, joista neljää paikalla ollutta haastatte-

limme. Juliaana Grahn Parkanon lukiosta päätti vastata reaalikokeessa vain uskon-non kysymyksiin, sillä uskonto ilmiöi-neen on kiinnostanut häntä lukion alus-ta lähtien. Juliaanan mukaan uskonnon opiskelu antaa uusia näkökulmia siihen, miten muut maailmaa hahmottavat ja mitkä asiat ovat heille tärkeitä. Siksi us-konto myös avartaa omaa maailmanku-vaa. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Juliaana toivoo löytävänsä töitä sekä tu-levaisuudessa myös mieleisen opiskelu-paikan esimerkiksi sosiaalialalta.

Juliaana Grahn kirjoitti ylioppilaaksi Parkanon lukiosta.

Erityisen tärkeänä oman maailmankuvan monipuolistumista pitää myös Oulun-kylän yhteiskoulun toisluokkalainen El-la Ahlberg. Hänen mukaansa uskonnon opiskelu on tarjonnut uusia näkökulmia

kristinuskoon ja erityisesti luterilaisuu-teen sekä avannut uudella tavalla Suomen moniuskontoisuutta. Kiinnostus uskon-toa kohtaan syttyi jo peruskoulun 8. luo-kalla, ja toiveena onkin päästä opiskele-maan teologiaa yliopistoon. Tähtäimessä on psykoterapeutin tai uskonnon ja psy-kologian opettajan ammatti. Oppikirjo-jen lisäksi Ella on perehtynyt laajasti us-kontotieteelliseen ja teologiseen kirjalli-suuteen, ja kiittää motivaation tukemi-sesta opettajiaan Eeva-Maija Kiesilää ja Altti Pikkaraista. Hän kehottaa kaikkia lukiolaisia opiskelemaan uskontoa, sillä se tarjoaa uusia näköaloja yksilön ja yh-teisöjen elämään.

Ella Ahlberg suoritti lukion

Oulunkylän yhteiskoulussa.

Huilisti Marie Lundgren Sibelius-lukiosta hurmasi yleisön taidokkaalla soitollaan yh-dessä pianisti Tatu Erkkilän kanssa. Tilai-suudessa kuultiin E. Melartinin sonaatista huilulle ja harpulle (sov. pianolle) op. 135 osat 1 ja 2 sekä E. Hovlandin soolohuilu-teos Good Friday. Marie oli myös palkit-tujen joukossa. Uskonto valikoitui hänelle kirjoitettavaksi aineeksi ennen kaikkea in-nostavan opetuksen ja kiinnostavien oppi-tuntien ansioista. Uskontotuntien suvait-sevaisesta ilmapiiristä ja keskusteluista hän kokee saaneensa paljon. Opetus on anta-nut hänelle tietoa ja ymmärrystä eri uskon-noista ja kulttuureista rikkautena.

Marien mukaan eri uskontoihin ja kult-tuureihin liittyy paljon vääriä ennakkoluu-loja ja asiallista yleissivistävää tietoa tarvi-taan, kun ollaan erilaisten ihmisten kans-sa tekemisissä. Yo-koetta Marie aluksi jän-nitti, mutta kokeen lopussa häntä omien sanojensa mukaan nauratti: ”Oliko tämä nyt tässä?” Tulevaisuudessa Marie keskit-tyy vielä vuoden verran lukio-opintoihin, koska abi-vuosi on vasta edessä. Sen jälkeen opinnot jatkunevat musiikin parissa, vaikka muitakaan vaihtoehtoja ei ole suljettu pois.

Yksi palkituista, Sibelius-lukiota käyvä Marie Lundgren, esiintyi tilaisuudessa yhdessä pianisti Tatu Erkkilän kanssa.

PArHAAT yo-VASTAAjAT PAlKITTIInSuomen uskonnonopettajain liitto palkitsi jälleen parhaat

uskonnon ylioppilaskokeen vastaajat toukokuun lopussa

Opetushallituksessa järjestetyssä tilaisuudessa. Tilaisuutta isännöi

opetusneuvos Pekka Iivonen, joka kiitti puheenvuorossaan

palkittavia hyvästä ainevalinnasta.

8

Sija Leppänen Oulun Lyseon lukios-ta piti yo-koetta vaikeustasoltaan sopi-vana ja tehtäviä soveltavina. Uskonnon hän valitsi ainereaalikokeeseen, koska se tuntui mielenkiintoisimmalta ja tunnit olivat motivoivia. Uskonnosta hän ko-kee muiden palkittujen tapaan saaneen-sa paljon tietoa eri kulttuureista ja ym-märtäneensä, miten paljon uskonto vai-kuttaa yhteiskuntaan. Toisaalta hän ko-kee saaneensa uutta, teoreettisempaa ym-märrystä myös kristinuskosta. Opiskelu-paikkatoiveena on tällä hetkellä logope-dian koulutusohjelma, mutta myös teo-logia kiinnostaa.

Opetusneuvos Pekka Iivonen onnitteli Oulun Lyseon lukiosta kirjoittanutta Silja Leppästä erinomaisista uskonnon vastauksista.

Teksti: Emilia Kosunen ja Outi Raunio-Hannula

Kuvat: Emilia Kosunen

Tilaisuuteen osallistui myös elokuun alussa

eläkkeelle jäänyt kirkon kouluasiain

sihteeri Markku Holma.

SUOL:n puheenjohtaja Hannu Koskinen piti palkituille kannustavan puheen.

Opiskelijoidensa menestyksestä ylpeät ja onnelliset opettajat Altti Pikkarainen, Eeva-Maija Kiesilä ja Marketta Pastila.

Ylioppilastutkinto- lautakunnan uskonnon jaoksen puheenjohtaja, dosentti Jyri Komulainen onnittelee palkittuja. Komulainen korosti puheenvuorossaan uskontoja koskevan tiedon keskeistä merkitystä globalisoituvassa maailmassa.

Palkitut saivat stipendin, kunniakirjan, ruusun ja Kustannusosakeyhtiö Otavan lahjoittaman kirjapalkinnon.

9

Siinä missä edelliset SUOL:n talvipäi-vät marssitti estradille joukon nais-tutkijoita, nyt vuorossa olivat mie-

het. Vaikka seminaaria ei miesteemalla mainostettu, kovin miehiseksi reformaati-on jälkeinen kristillisyys miespuolisten tut-kijoiden esittelemänä rakentui. Joka tapa-uksessa tarjolla oli tasokasta miesener giaa, joten päivän päättyessä kuulijat myhäili-vät tyytyväisinä. Kerrankin kirkkohisto riaa tarkasteltiin latvoista eikä juurista käsin!

PuBlIKAAnI, PElIKAAnI VAI AnglIKAAnI?

Teologian tohtori Mika KT Pajunen loi vauhdikkaassa luennossaan moniulottei-sen kuvan monimuotoisesta anglikaanisesta kirkosta. Pajunen on vihitty anglikaanisen kirkon papiksi, mutta hän ei koe olevansa käännynnäinen. Pajusen mukaan hän on täysi luterilainen ja täysi anglikaani. Opil-lisesti luterilaisella ja anglikaanisella kirkol-la on paljon yhteistä, sen sijaan poliittinen ja kulttuurinen perinne eroavat toisistaan.

ja korostaa henkilökohtaista kääntymys-tä. Korkeakirkollisuus alkoi 1830-luvulla Oxfordin liikkeestä ja muotoutui katolis-ta kirkkojärjestystä puolustavaksi anglo-katolisuudeksi. Teollistuvassa Englannis-sa anglokatoliset slummipapit halusivat viedä kirkolliset seremoniat kaikessa lois-tossaan myös teollisuuden palveluksessa raatavien työläisten keskuuteen. Liberaa-lianglikaanisuus on korostanut yksilön-vapautta ja suvaitsevaisuutta. Kirkollisten toimitusten tasolla tämä suuntaus ei ole koskaan ollut kovin näkyvä. Pajusen mu-kaan liberaalianglikaanisuuden asema on muutoinkin tullut kyseenalaiseksi, koska myös matala- ja korkeakirkollisuudessa on oma liberaali siipensä. Vanhat kirkkopuo-lueet ovat sirpaloituneet.

Kolmas merkittävä kehityskulku on ol-lut anglikaanisen kirkon levittäytyminen kaikille mantereille. Ensimmäiseen maail-mansotaan anglikaaninen kirkko lähti vie-lä mukaan liput liehuen, mutta toisen maa-ilmansodan aikana kirkko ei enää toimi-nut täysin varauksettomasti valtion jatkee-na. Tähän vaikutti epäilemättä ensimmäi-sen maailmansodan jälkeinen paha moraa-linen krapula. Toisen maailmansodan jäl-keen siirtomaat itsenäistyivät ja uskonnol-linen pluralismi ja jälki-kristillinen kult-tuuri haastoivat perinteiset arvot. 1960-lu-vun seksuaalinen vallankumous ja vanhois-ta moraliteeteista vapautuminen aiheutti-vat kirkolle uusia haasteita. Naisten ja sek-suaalisten vähemmistöjen kysymykset tuli-vat ajankohtaisiksi pohdittaessa esimerkik-si kirkon virkaa. Ensimmäiset anglikaaniset naispapit vihittiin Hongkongissa jo toisen

(mIES)näKöKulmIA rEformAATIon

jälKEISEEn KrISTIllISyyTEEn

SUOL:n kevätseminaari

järjestettiin Suomen

Lähetysseuran tiloissa 17.4.

Paikalle oli kerääntynyt

sankka joukko tiedonjanoisia

opettajia, jotka odottivat

uusia näkökulmia reformaation

jälkeiseen kristillisyyteen.

Anglikaanisen kirkon taustalla on Ecclesia Anglicana, Englannin kirkko. Termi anglikaaninen kirkko tuli käyttöön vasta 1800-luvulla. Anglikaaninen kirk-ko on totuttu hahmottamaan keskitien kirkkona ja myös sen sisäistä dynamiik-kaa on leimannut kamppailu kirkollises-ta elämästä Rooman ja Geneven mallien välillä. Historialliset aaltoliikkeet ovat to-sin aiheuttaneet sen, että englantilaiseen kulttuuriin on Pajusen mukaan iskostu-nut syvä epäluulo sekä roomalaiskatoli-suutta että puritaanisuutta kohtaan.

Luennossaan Pajunen hahmotti ang-likaanisen kirkon vaiheita kolmen kehi-tyskulun valossa. Ensinnäkin, anglikaa-nisen kirkon yhteydessä on syytä pu-hua ”pitkästä reformaatiosta”. Prosessi oli monivaiheinen ja tavallisen kansan uskonnollisuus muuttui hitaasti.

Toiseksi, 1800-luvulta lähtien angli-kaanista kirkkoa alkoi leimata kolmen modernin kirkkopuolueen välinen jän-nite. Pietismistä ponnistava matalakir-kollisuus edustaa evankelikaalista suuntaa Raamattuteologian kouluttaja Mika Aspinen

Professori Risto Saarinen

10

maailmansodan aikana. Sittemmin kohua on herättänyt avoimesti homoseksuaalises-sa suhteessa elävät piispat.

Anglikaanisen kirkon kannattajamää-rästä on mahdotonta saada tarkkaa kuvaa, mutta arviot pyörivät noin 80 miljoo-nan kannattajan tienoilla. Pajusen mu-kaan todennäköisesti suurin anglikaani-nen kirkko on Nigerian kirkko noin 20 miljoonalla jäsenellään. Lähetystyön seu-rauksena syntyneet kirkot eroavat toi-sistaan suuresti. Kaukana emämaasta lä-hetystyöntekijät saivat suhteellisen va-paasti muokata oppia ja käytäntöjä mie-lensä mukaan, ja myös paikalliset perin-teet ovat vaikuttaneet kirkollisen elämän muotoihin. Anglikaanisen kirkon nyky-tilaa kuvaa hyvin se, että Suomessa angli-kaanisten seurakuntien kielinä ovat eng-lanti ja arabia! Merkittävä osa maamme anglikaaneista on lähtöisin Sudanista ja heidän käsissään kuluu arabiankielinen Book of Common Prayer.

grIllIKAuDEn AVAuS rEformoITuun TAPAAn

Raamattuteologian kouluttaja Mika As-pinen valotti luennossaan sveitsiläisen re-formoidun kristillisyyden erityispiirteitä. Aspinen on asunut Sveitsissä viisi vuotta ja toiminut siellä sekä luterilaisen kirkon ulkosuomalaistyössä että paikallisen evan-kelis-reformoidun kirkon palveluksessa.

Luentonsa aluksi Aspinen johdatti kuulijat mielikuvamatkalle kolmeen eri-laiseen reformoidun kirkon jumalanpal-velukseen Sveitsissä. Käytäntöjen kirjoa selittää osin se, että toisin kuin luteri-laisuudessa reformoidulla kirkolla ei ole

tiettyä jumalanpalvelusrakennetta, ei yh-tä uskonpuhdistajaa eikä kaikkia yhdistä-vää tunnustuskirjaa.

Aspinen korosti luennossaan, että ni-menomaan luterilainen kirkkoperhe pai-nottaa oppia ja sen systemaattisuutta. Muille kirkkokunnille tekee helposti vää-ryyttä, jos niitä tarkastelee luterilaisin pai-notuksin. Aspisen mukaan Sveitsin refor-moidun kirkon käytännönläheisyys suo-rastaan ”hirvittää heikkopäistä ja kam-moksuttaa oikeaoppista”. Reformoidussa kirkossa ei ole pyhää tilaa eikä pyhiä ainei-ta, ehtoolliselle saa osallistua kuka tahansa ja lapsenkin kelpaa kastamaan kuka vain saksaa taitava pappi. Vaikka tiettyä juma-lanpalvelusjärjestystä ei ole, niin asiat on totuttu tekemään tietyllä tavalla. Aspinen vertasi käytäntöä opettajainhuoneen istu-majärjestykseen: ”Ei täällä mitään tiettyjä paikkoja ole, mutta matematiikan opettaja nyt on kyllä aina istunut tässä…”

Sveitsiläisen reformoidun kirkon mie-lenmaisemaa kuvaa Aspisen mukaan hy-vin tapa, jolla opin uudistajat päättivät demonstroida lähtöään uusille urille. He rikkoivat pääsiäistä edeltävän ajan paas-tomääräykset syömällä julkisesti käristet-tyjä grillimakkaroita. Varsin proosallises-ti siis liikkeelle lähdettiin.

Reformoidun kirkon kuvakieltoa As-pinen avasi oivaltavalla tavalla. Kyse ei ole vain kirkkotilaan maalatuista tai veis-tetyistä pyhistä kuvista vaan myös mieli-kuvista ja kielikuvista. Jumalan rinnalle ei saa nostaa mitään, ei edes omaa mieli-kuvaa Jumalasta. Reformoidussa kirkos-sa kuvantekokielto on juutalaiseen ta-paan toinen kymmenestä käskystä. Tai-de on toki hyväksyttyä, kunhan se ei ku-vaa Jumalaa tai nouse Jumalan paikalle. Kuvantekokiellon kautta reformoitu teo-logia tulee kiinnostavalla tavalla lähelle mystiikan perinnettä: Jumalan suuruu-delle tekee oikeutta se, ettei sitä voi ku-vata näkyvällä tavalla.

Filosofisessa mielessä reformoidun kirkon kuvakieltoon liittyy voimakas kriittisyyden perinne. Mitään totuuk-sia ei tulisi hakata kiveen. Tätä heijas-taa osaltaan se, että raamatuntulkinnan osalta Sveitsin reformoitu kirkko on Aspi-

sen mukaan ollut vapaammin historial lis-kriittinen kuin Suomen luterilainen kirk-ko. Myös kirkon virkaa ja seksuaalietiik-kaa koskevissa kysymyksissä ajan hen-ki on huomioitu: naispappeja on vihitty jo 1950-luvulta lähtien ja kirkko siunaa myös homoliitot.

EnglAnnIn VAlIolIIgASTA rooPE-AnKKAAn

Professori Risto Saarinen käsitteli omassa puheenvuorossaan reformoidun kristilli-syyden vaikutuksia Euroopassa ja Yhdys-valloissa, Suomeakaan unohtamatta. Kal-vinismi on siirtolaisuuden ja pakkomuut-tojen vuoksi luterilaisuutta huomattavas-ti laajemmalle levinnyt protestanttisuu-den haara.

Esityksensä aluksi Saarinen näytti Englannin valioliigan nettisivuja, joilla pääsponsorin Barclayn tunnuksessa ko-meilee jalkapallon sisällä kotka. Kotka juontaa juurensa kveekareiden leimasta kultaharkoissa ja hopeassa 1600-luvun lopulla, jolloin Skotlannissa perustettiin Barclay’s niminen kveekareiden pank-ki. Barclayn kuuluisalla pankkiirisuvul-la on muutaman mutkan kautta kytkök-siä myös Suomeen. Venäjän tsaarin pal-veluksessa ollut, monissa sodissa palvel-lut skotlantilaisperäinen kenraali Micha-el Barclay de Tolly päätyi nimittäin Suo-men kenraalikuvernööriksi vuonna 1809 ja Venäjän sotaministeriksi vuonna 1810. Muita merkittäviä esimerkkejä skotlanti-laisten reformoitujen vaikutuksesta Suo-men historiaan ja elinkeinoelämään ovat muun muassa von Wrightien ansioitunut tiede- ja kulttuurisuku, joka tuli alunpe-rin pankkiireina Ruotsiin 1600-luvulla, sekä James Finlayson, joka perusti teks-tiilitehtaansa Tampereelle vuonna 1820.

Alun historiaesimerkkien jälkeen Saa-rinen käsitteli reformoidun teologian eri-tyispiirteitä. Kun luterilaisille luonto on luonto, reformoiduille ”se puhuu luon-nostaan tai se pannaan puhumaan”. Koska luonto Raamatun ohella ”toisena kirjana” (ns. kahden kirjan teologia) puhuu Luo-jastaan, ihmisen kannattaa tutkia luon-nontieteellisiä kysymyksiä. Kreationismin

Dosentti Timo Pokki

11

kannattajat pyrkivät löytämään luonnon pienistä yksityiskohdista Jumalan suurem-man suunnitelman, salattuja mekanisme-ja ja todisteita Jumalan suuruudesta. Lu-terilaisuudessa puolestaan ajatellaan ylei-sesti, että luonnollisen järjen kautta ihmi-nen pystyy ymmärtämään eettisiä asioita kuten lähimmäisenrakkauden periaatteen, mutta ei Jumalaa ja Hänen mysteereitään.

Kun luterilaisuus painottaa sanaa ja sakramentteja, korostuu reformoidussa traditiossa näiden lisäksi hyvän elämän vaatimus ja eettiset kysymykset (mm. Skotlantilainen tunnustus v. 1560). Ah-keruus, saituus ja huvitusten puuttumi-nen kuvaavat puritanismin eetosta. Aku Ankassa esiintyvä Roope Ankka on Saa-risen mukaan klassinen puritaania skot-tipankkiiria kuvaava hahmo.

Reformoidussa teologiassa Jumalan laki ja Raamatussa esiintyvät eettiset oh-jenuorat ulottuvat koko yhteiskunnan alueelle. Tämän katsotaan vaativan joskus radikaalejakin yhteiskuntaelämän uudis-tuksia, kun luterilaisuudessa taas on pai-notettu kahden regimentin oppia ja esi-valtauskollisuutta.

EVAnKElIKAAlISuuS ylITTää rAjojA

Teemaseminaarin päätti dosentti Timon Pokin puheenvuoro pelastavan uskon ha-vaittavista tuntomerkeistä evankelikaalises-sa kristillisyydessä. Evankelikaalisuudella tarkoitetaan herätyskristillistä, kirkkokun-tien rajat ylittävää, mutta vahvasti kalvi-nistisen taustan omaavaa liikehdintää, joka on saanut jalansijaa erityisesti Yhdysvallois-sa. Sen juuret ovat 1700-luvun Englannis-sa ja se muistuttaa luterilaisia ja reformoi-

tuja pietistisiä liikkeitä. Evankelikaalisuut-ta ei tosin Pokin mukaan tänä päivänä voi enää rajata vain protestanttisiin kirkkoi-hin, vaan sitä esiintyy myös katolisen kir-kon piirissä. Nykyään puhutaan myös uu-desta evankelikalismista (New Evangelica-lism), jota Suomenkin stadioneilla vierail-lut evankelista Billy Graham edustaa.

Pokin mukaan evankelikaalisuuden kes-keisiä korostuksia ovat Raamatun auktori-teetti, lunastus, henkilökohtainen käänty-mys, Pyhän Hengen voima ja hengellinen kasvu. Tärkeitä ovat myös panostus evan-kelioimistyöhön ja seurakuntalaisten aktii-visuus omassa hengellisessä yhteisössään. Monesti näissä yhteisöissä asetetaan vas-takkain ”elävä” ja ”kuollut” usko, ja ensik-si mainittu on pelastuksen oleellinen tun-tomerkki. Kirkkokunnalla tai sakramen-teilla on elävään uskoon nähden toissijai-nen merkitys. Evankelikalismi voidaan kar-keasti ottaen jakaa kolmeen ryhmään: fun-damentalistiseen, ns. ”main-line” eli päälin-jan evankelikalismiin sekä helluntailais-ka-rismaattiseen kristillisyyteen.

Kiista Pyhien yhteisön olemuksesta on Pokin mukaan hyvin vanha. Jo kirk-koisä Augustinus ja sittemmin harhaop-pisen leiman saanut munkki Pelagios kiis-telivät tästä vanhalla ajalla. Voiton vei Au-gustinuksen kanta, jonka mukaan kirkon pyhyys on Kristuksen pyhyyttä, eikä se ole riippuvaista kirkon jäsenten moraa-lisesta kuntoisuudesta. Luther jatkoi Au-gustinuksen linjaa väittäessään, että ihmi-sestä ei voi ulkoa päin päätellä, onko hän uskova vai ei. Reformoidun kirkon Jean Calvin taas piti pyhitysteologiassaan Pela-gioksen tapaan korkeampaa etiikkaa yh-tenä kristityn tuntomerkkinä.

Pelastuksen, sen ulkoisten tuntomerk-kien ja predestinaation suhde tuntuu ole-van evankelikaalisuudessa problemaatti-nen kysymys, johon ei löydy yksioikoista teologista linjaa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että pelastavan uskon tuntomerkkien ha-keminen motivoi uskovaa hengellisen kas-vun tavoittelussa. Karismaattisessa liikeh-dinnässä, kuten helluntailaisuudessa Py-hän Hengen kastetta edeltää usein kään-tymyskokemus ja eräänlainen kilvoittelu, jota kautta pyhitys tulee mahdolliseksi.

Kaiken kaikkiaan seminaarin puheen-vuorot tarjosivat hyvän muistutuksen sii-tä, että omat käsitykset muiden kirkko-kuntien teologiasta ja käytännön toimin-nasta on hyvä aika ajoin päivittää. Kirkko-historian kursseja vuodesta toiseen opet-taessa helposti jumiutuu oppikirjojen tar-joamiin 1500- ja 1600-lukujen kuvauk-siin reformoidun ja anglikaanisen kirkon syntyvaiheista. Luennot kuitenkin osoitti-vat, että ainakin reformoidun kirkon osal-ta kuvaa on vakavasti syytä tarkistaa, mikäli mieleen tulee ensimmäisenä tiukkapipojen teokraattinen yhteisö, jossa predestinaatio-oppi esiintyy keskeisenä opinkappaleena.

PAIKAllISKErHojEn EDuSTAjAT KoKoonTuIVAT

Seminaarin jälkeisessä paikalliskerhojen edustajien kokoontumisessa vaihdettiin kuulumisia ja mietteitä menneen vuo-den tapahtumista. Monet kerhoista olivat vuoden aikana hyödyntäneet liiton 1000 euron avustusta koulutusten järjestämi-seen (avustuksia voi edelleen hakea, lisä-tietoja www.suol.fi).

Keskustelua herätti peruskoulun te-keillä oleva tuntijakouudistus sekä us-konnon asema muiden reaaliaineiden joukossa peruskoulussa ja lukiossa. Lu-kioissa uskonnon ainevalinnat ja kirjoit-tajamäärät ovat laskeneet merkittävästi, mistä opettajat ympäri Suomen ovat huo-lissaan. Niin paikalliskerhojen kuin yk-sittäisten opettajienkin toivotaan lähettä-vän Uskonnonopettajain liittoon ajatuk-sia sekä tulevasta tuntijakoesityksestä et-tä opetussuunnitelmien kehittämisestä.

Teksti: Kati Mikkola ja Outi Raunio-Hannula

Kuvat: Outi Raunio-Hannula Teologian tohtori Mika KT Pajunen

Suomen Lähetysseuran luentosali täyttyi tiedonjanoisista opettajista.

12

PlImoTH PlAnTATIon

Pienen matkan päässä Bostonista sijait-see Plymouthissa Plimoth Plantation ni-minen paikka, joka tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kurkistaa elämään vuon-na 1627. Kyseessä on eräänlainen, ru-masti sanottuna, puritaanilandia. Tosin ilman muovin ja kaupallisuuden häivää. Ihmiset elävät vuotta 1627, puhuvat ajan kieltä ja omaavat ajanmukaisen maail-mankuvan. Jokaisella asukkaalla on roo-linsa ja he ovat pukeutuneet asianmukai-siin vaatteisiin kodeissaan.

”Se Kustaa kuningas, se se on kunnon protestantti”, totesi puritaani-Bridget ja kehui Kustaa II Adolfin käymää so-taa katolilaisia vastaan Euroopassa. Oli-han vasta vuosi 1627 eikä sodan vielä tiedetty kestävän 30 vuotta. Kustaakin oli vielä elossa. Bridgetin mies oli tullut Mayflowerilla 1620; hän itse myöhem-

min. Bridget epäili naisten protestant-tisuutta, koska he eivät olleet peittäneet päätään. Hän oli vakuuttunut Geneves-sä käännetyn ja painetun Raamatun oi-keellisuudesta eikä oikein halunnut pu-hua uskonnollisista asioista miehensä ol-lessa poissa. Hänen maailmansa oli auko-ton ja rooliin eläytyminen huipussaan. Kanadalaisille teinitytöille Bridget jut-teli pitkään seurustelusta ja aviomiehen valinnasta. Napapaita-luokkaretkeläiset kuuntelivat sangen puritaanista opetus-ta kiltisti.

Tämä Plimoth Plantation oli vaikut-tava ja esimerkillinen historiallinen näh-tävyys. Siellä olisi voinut kuvitella viet-tävänsä enemmänkin aikaa jutellen asuk-kaiden kanssa. Perinnekylä sijaitsee hie-man sivussa oikeasta Plymouthista, jonne puritaanit oikeasti saapuivat. Plymouthin kaupunki on kaunis amerikkalainen pikkukaupunki ja siellä asuu edelleen

Betsy Ross ompeli ensimmäisen Yhdysvaltojen lipun Philadelphiassa. Lipun päivän juhlallisuuksia juhlisti hänen talonsa pihassa nuoriso-orkesteri.

Puritaani-Bridgetillä oli aikaa ruoanlaiton ohessa rupatella vieraiden kanssa Plimoth Plantationilla.

AmErICA THE BEAuTIful– Suol ry:n opintomatka yhdysvaltojen itärannikolle 9.–22.6.2010

Empire State Buildingin

näköalatasanteelta Manhattan

näyttää ensikatsomalta

yhdeltä mössöltä. Samoin koko

Yhdysvallat on voinut tuntua

jonkinlaiselta sekamelskalta.

Katsetta tarkentamalla alkavat

yksityiskohdat erottua.

Tuolla on Chrysler Building ja

Brooklyn Bridge. Opintomatka

Yhdysvaltoihin tarkensi

näköalaa Yhdysvaltojen

syntyyn ja historiaan.

Nyt kaikki näyttää paljon

selvemmältä.

13

puritaanisukuja Mayflowerilla tuotuine perintökalleuksineen. Rannassa kelluu alkuperäisen Mayflowerin mittojen mu-kaan tehty Mayflower II. Sen sokkelois-sa on vaikea kuvitella sinne mahtuneen 102 matkustajaa ja noin 30 miehistön jä-sentä. Laiva oli hieno ja sielläkin oli eläy-tyvässä roolissa oleva opas. Vakavissaan otettua paneutumista ja asialle omistau-tumista ei voinut kuin ihailla. Vähem-män uskottava sen sijaan oli Astinkivenä tunnettu paikka. Tämä ns. Steppingsto-ne on perimätiedon mukaan se kivi, jol-le ensimmäinen rantautuva puritaani as-tui vuonna 1620. Hieno temppeli sille-kin oli rakennettu.

VAro AmISH-rATTAITA

Koko matka oli yhtä tapahtumien ja his-toriallisten huippukohtien ilotulitusta. Juuri kun selvisi jostakin upeudesta, mut-kan takaa pöllähti uusi huippukokemus. Boston kaikkine lisukkeineen oli uuvut-tanut matkalaiset. Vireystila alkoi osoit-taa kohoamisen merkkejä ensimmäis-

ten amish-rattaista varoittavien liiken-nemerkkien ilmestyessä näkyviin. Kun sitten itse rattaat jostakin mutkasta ajoi-vat näköpiiriin, pompahti vireystila huip-pulukemiin.

Pennsylvaniassa Lancasterin piiri-kunnassa lienee Yhdysvaltojen suurim-mat amish-yhteisöt. Kaiken kaikkiaan amishe ja lienee noin 90 000 Pennsyl-vaniassa, Ohiossa ja Indianassa. Bird-in Hand ja Intercourse eivät ole mitään lan-dioita. Täällä amishit elävät ja asuvat niin kuin ovat aina asuneet. Ihailtavaa, että he ovat pystyneet säilyttämään elämänta-pansa modernin maailman puristuksessa.

Saimme nähdä multimediaesityk-sen nimeltään Jakobin valinta. Se kertoi amish-pojasta, joka joutuu tekemään va-linnan perinteisen ja modernin elämän-tavan välillä. Esitys oli tehty siten, että kriittinen katsoja ei voinut välttää aja-tusta tarkoituksellisesta katsojan ohjai-lusta. Todellisuudessa pojalla ei ollut va-raa valita. Yhteisön nuorilla on mahdol-lisuus viettää vuosi oman yhteisön ulko-puolella eläen valtakulttuurin mukaises-

ti. Vuoden jälkeen he voivat valita, jää-vätkö he yhteisön ulkopuoliseen englan-tilaiseksi kutsuttuun maailmaan vai si-toutuvatko loppuelämäkseen amishien elämäntapaan. Liki 100 % nuorista pa-laa maailmasta kotiin.

Oikeisiin amish-taloihin ei päässyt tu-tustumaan. Välähdyksen heidän elämäs-tään saimme nähdä esityksen, lavastetun koulun ja talon avulla. Maisemat ovat kauniita, hevoset uljaita, talot ja pihapii-rit siistejä ja hyvin hoidettuja. Perinne-asuihin pukeutuminen ja se elämä, jon-ka näimme, oli johdonmukaista ja aitoa. Kylillä tosin kurkistin rattaisiin. Sisällä roikkui Wunderbaum.

Täällä WASHIngTon

Washington on enemmän kuin hallinto-kaupunki. Valkoisen talon ohella se on täynnä kulttuurimuistomerkkejä ja il-maisia museoita. Millään niihin kaikkiin ei riitä aika ja on pakko tehdä valintoja. Lin colnin muistomerkki kuuluu pakol-lisiin kuvioihin. Mittakaavaltaan valtai-

Amishit ovat ostosmatkalla pysähtyneenä liikennevaloihin. Mennyt maailma on nykyaikaa.

Amish-mummo tulee potku-laudalla ja helmat paukkuu.

”Siunaa Joe ja pidä hänet turvassa armeijassa.” Rukouskynttilä Pyhän Johannes Evankelistan katedraalissa New Yorkissa.

14

sa marmoripresidentti oli tietenkin sinäl-lään temppelissään vaikuttava, mutta vielä ikimuistoisemmaksi paikan teki tietenkin ne jalansijat, joilta Martin Luther King jr lausui kuuluisat sanansa: ”I have a dream.”

Valkoinen talo on pienempi miltä te-levisiossa ja kuvissa näyttää. Varmaan talo on saanut katsojan silmissä ainakin hie-man kokolisää vaikuttavuutensa vuoksi. Kahden passitarkastuksen ja turvaskan-nauksen jälkeen kierros edustustiloissa oli aika hieno kokemus, vaikka kahvia ei tarjottukaan.

Kuuluisa Mall toisessa päässään Ca-pitolium ja toisessa päässä Washingto-nin muisto-obeliski täyttyi illalla kai-kenlaisista puulaakijoukkueista, jotka pelasivat kaikkia mahdollisia joukkue-pelejä nurmikolla. Mall oli samoin kaik-kien mahdollisten museoiden reunusta-ma. Apua! Mennäkö Amerikan alkupe-räiskansoja esittelevään maailmankuu-luun museoon vai Smithsonian instituu-tin vähintään yhtä kuuluisaan avaruus- ja ilmailumuseoon. Avaruus voitti täl-lä kertaa. Kuumoduleja ja -mönkijöitä,

Wrightin veljesten koneen rekonstruk-tio, aito Spirit of St. Louis ja joka pojan unelmahuone, jossa oli kaikki korkkareis-ta tutut II maailmansodan hävittäjälento-koneet Messerschmitt, Spitfire ja jopa ja-panilainen Zero. Vierailu huipentui tie-tenkin aidon kuukiven sivelyyn.

KolmE VAIKuTTAVAA KIrKKoA nEW yorKISSA

New York itsessään on niin valtava ko-kemus, että sen välittäminen on mah-dotonta. Jos ostoksia ja hauskaa seuraa ei lasketa, niin väittäisin, että vaikutta-vinta oli kirkoissa. Hassu ajatus; New York esittäytyy kolmen kirkon välityksel-lä. Ensin aioin jättää Pyhän Patrickin ka-tedraalin pois listasta, mutta vaikka kir-kon opas olikin surkea ja taisi tietää kir-kosta vähemmän kuin uskonnonopetta-ja ympärilleen katsomalla saattoi päätel-lä, oli kirkko silti vaikuttava kokemus. Kirkko on katolinen katedraali ja se ra-kennettiin kaupungin laitamille 1800-lu-vun puolivälissä. Nyt se sijaitsee keskei-

sellä paikalla aivan Rockefeller Centeriä vastapäätä. Kirkko on vähän kuin se oli-si lennätetty paikalleen sellaisenaan van-hasta maailmasta.

Vaikuttavammaksi osoittautui episko-paalinen Pyhän Johannes Evankelistan ka-tedraali. Kirkko toimii interdenominaali-sesti eli tunnustuskunnista riippumatto-mana. Siellä ei siis kysellä kenenkään tun-nustuskuntaa tai edes uskontoa. Jos kui-tenkin aikoo mennä kirkossa naimisiin, on toivottavaa, että edes toinen vihittä-vistä kuuluu johonkin kristilliseen kirk-koon. Tässä yhteydessä ei puhuta mitään vihittävien tai siunattavien sukupuolista. Se, mikä kirkosta tekee vaikuttavan, on sen keskeneräisyys. Sitä ei todennäköi-sesti koskaan saada valmiiksi, sillä tulevat rahat käytetään kirkon laajoihin sosiaali-siin projekteihin ja ruokapankkitoimin-taan. Asial leen omistautunut opas joh-datti meidät pyhälle Ansgarille pyhitet-tyyn kappeliin. Kirkossa on kappeli jokai-selle eri suunnilta tulleille siirtolaisten py-hille. Ansgar edusti kaikkia Pohjoismaita. 1800-luvun lopussa uusgoottilaiseen tyy-

George Washington ratsunsa selässä Bostonissa paikalla, jossa hän tietämän mukaan puhutteli joukkojaan itsenäisyyssodassa.

Monikulttuurisuus on New Yorkissa itsestäänselvyys. Kosher-pizzaa voi tilata kätevästi kotiin.

Manhattan Empire State Buildingista nähtynä. New York on oikeasti liian suuri omena yhdellä haukkauksella nautittavaksi.

15

liin aloitettu rakennustyö on pahasti kes-ken ja esimerkiksi Ansgarin kappelissa oli vastikään ollut paha vesivahinko, jonka jäljet olivat vielä nähtävissä.

Vaatimattomin mutta vaikuttavin kol-mesta kirkosta oli Pyhän Paavalin kappe-li. Se sijaitsee Broadwayn varrella lähellä Manhattanin kärkeä sen paikan vieressä, jossa aikoinaan sijaitsivat WTC:n tornit. Kuuluisassa räjähdyksessä ainoastaan yk-si kirkon ikkunoista särkyi. Kappelin ta-kana on kaunis vanha puistomainen hau-tausmaa, joka rajoittuu WTC:n tonttiin. Pelastustöiden aikana kappelista tuli pelas-tajien tukikeskus, josta sai ruokaa, tukea ja levähdyspaikan. Kappeli on kaunis ja van-ha. Kerrotaan, että George Washington vannottuaan virkavalansa osallistui kappe-lissa jumalanpalvelukseen. Tämä tapahtui 30.4.1789. Kappeli oli tuolloin 23 vuot-ta vanha. Sisätilat olivat täynnä muistoja 9/11-tapahtumista. Kappeli pääsee alku-peräiseen tehtäväänsä, kun muistoesineet saavat paikan erikseen sitä varten raken-nettaviin tiloihin WTC:n paikalle nouse-vissa rakennuksissa.

ESKo on EläIn

Matkalla oli mukana asiantuntijana TT dosentti Esko M. Laine. Hän hallitsi su-vereenisti koloniaalisen Amerikan ja nuo-remmankin ajan Amerikan historian ja kirkkohistorian. Pitkät bussimatkat kii-sivät luentoja kuunnellessa. Ennakko-käsitykset muuttuivat ja koko suurval-ta asettui historioineen jotensakin oike-aan lokeroonsa maailmassa. ”Puhuinko tosiaan kaksi tuntia amerikkalaisesta Jee-sus-kuvasta”, sanoi Esko ja pyyhki hi-keä otsaltaan kahvipaussilla. Esko ei huo-mannut ajankulua emmekä me kuunte-lijatkaan. Olimme kiitollisia jokaisesta anekdootista ja yksityiskohtaisesta ana-lyysista. Meni kerrasta kurssi- ja tunti-suunnitelmat uusiksi.

Väliotsake on sitaatti erään matkalai-sen lausumasta, jolla hän ilmaisi ihailunsa kuulemaamme loppumatonta ja kirkas-ta tiedon vuolasta virtaa kohtaan. Tähän ihailuun on helppo yhtyä.

Teksti ja kuvat: Jarno Parviola

Valkoinen talo. Uutisten mukaan presidentti itse oli tuolloin Karibialla tutustumassa öljytuhoihin.

Vapaudenpatsaan kruunu oli pitkään suljettu vierailijoilta 9/11 tapahtumien vuoksi. Rajattu määrä vierailijoita pääsee nykyään tutustumaan näköaloihin.

Pyhä Maximilian Kolbe Pyhän Patrickin katedraalissa New Yorkissa.

Lapsen kirjoittama kirje WTC-tornien pelastusmiehille Pyhän Paavalin kappelissa New Yorkissa.

16

Ä änioikeusikäraja on laskenut seurakuntavaaleissa – marras-kuussa 16-vuotiaat pääsevät

vaaliuurnille ja äänestämään ihan oikeas-ti. 18-vuotiaat saavat asettua ehdokkaik-si ja ryhtyä kirkon vaikuttajiksi. Niin val-lankumoukselle, kritiikille, uudistukselle kuin hyvästä kiinni pitämisellekin on ti-laa. Äänestäjät päättävät, mitkä äänenpai-not saavat eniten kannatusta ja siten valtaa.

Myös opettajat kohtaavat nyt ensim-mäistä kertaa tilanteen, jossa jo 16-vuo-tiaat opiskelijat ovat äänioikeutettuja. Opintojen tavoitteena on antaa nuoril-le eväitä itsenäiseen ajatteluun ja pää-töksentekoon sekä aktiivisuuteen siinä maailmassa, jossa he elävät – osallisuus, demok ratiakasvatus ja aktiivinen kansa-laisuus ovat oppilaitosten sisällöllisiä kär-kiteemoja, joihin vaalit luontevasti lin-kittyvät.

Opettajien vastuuseen kuuluu avata opiskelijoille niitä vaikuttamisen mah-dollisuuksia, jotka heillä on. Äänioikeus seurakuntavaaleissa on 16–17 -vuotiaille tuore ja uniikki tapa vaikuttaa. Opiskeli-joille pitää kertoa äänioikeudesta ja siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Nuorten Keskus ry panostaa ensim-mäisiin 16+-seurakuntavaaleihin ja us-koo nuoriin. Ensimmäinen kerta – ”nää

on meidän vaalit!” on nuorten seurakun-tavaalikampanja, jonka tavoitteena on saada paljon erilaisia nuoria ehdokkaik-si, äänestämään ja vaikuttamaan kirkos-sa. Opettajalle kampanja tarjoaa ajankoh-taista materiaalia helposti käytettäväksi.

EloA jA äänTä oPETuKSEEn KIrKon HAllInnoSTA

Tuntuuko siltä, että kirkon hallintoa kos-keva kuivakas osuus opetuksesta tekisi mieli ohittaa? Hyödynnä seurakuntavaa-lit opetuksessa, niin hallinto ei ole enää rakenteita vaan ratkaisuja, mielipiteitä, vuorovaikutusta ja kirkon jäsenten pal-velemista entistä paremmin. Konkretia ja esimerkit auttavat näkemään, että kir-kon julkilausumien ja toiminnan takana on oikeita ihmisiä ja jokainen jäsen voi vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä kir-kossa tehdään.

Ensimmäinen kerta -hanke tarjoaa opettajien käyttöön paljon materiaalia. Uutuus on hauska, yllättävä ja uudelleen-pelattava nettipeli, joka johdattaa opiske-lijat osallisuuden teemaan ja kirkolliseen vaikuttamiseen. Pelaaja istahtaa päättäjän paikalle ja ratkoo muun muassa, miten toi-mitaan, kun hautausmaalla on kaadettu kiviä, voidaanko rekisteröidyssä parisuh-

teessa elävä työntekijä palkata oman seu-rakuntaan, mikä on nuorten leirien tupak-kakäytäntö tai voisiko ehtoollisella tarjoilla sipsejä ja kokista. Lopputuloksena on se-kä visuaalinen että sanallinen kuvaus siitä, millainen pelaajan oma kirkko on.

Hankkeen nettisivuille on koottu myös osallistavaa opetusmateriaalia oppi-tunteja sekä oppiainerajat ylittävien pro-jektien tai paneelikeskustelun toteutta-mista varten. Nuorilla on rippikoulun kautta tuoreita kokemuksia seurakunnas-ta. Siksi myös ne asiat, joihin vaaleissa vaikutetaan, ovat heille tuttuja: remon-toidaanko homehtunut leirikeskus, saa-vatko isoset palkkiota tehtävästään, pitäi-sikö kanttorin tuntea muutakin kuin ur-kumusiikkia tai millaisiin kohteisiin ko-lehdit ja muut avustukset ohjataan?

Vaalien alla nettiin tulee myös nuor-ten ehdokkaiden ehdokaspankki sekä val-takunnallinen vaalikone, jonka kautta ää-nestäjä löytää itselleen sopivan ehdok-kaan helposti. Koska seurakuntavaalit to-teutetaan suhteellisella vaalitavalla, oppii niihin perehtymällä samalla, miten muut valtakunnalliset vaalit toimivat. Nuorten aktiivisuus seurakuntavaaleissa on suu-ri askel demokratiakasvatuksen puoles-ta myös tulevia yhteiskunnallisia vaale-ja ajatellen.

EnSImmäInEn KErTANyt tehdään historiaa! Kaikilla nuorilla, jotka

täyttävät 16 vuotta viimeistään 14.11.2010 ja

ovat luterilaisen seurakunnan jäseniä, on edessään

ensimmäinen kerta. Niin myös heidän opettajillaan,

joilla on tilaisuus toimia kannustajina kohti

aktiivisuutta ja vaikuttamista. Välineitä tarjoaa

Ensimmäinen kerta -kampanja.

17

Heinolassa järjestettiin toukokuussa nuorten tulevaisuusseminaari Kirkko 2015, jonka teemoina olivat seurakuntavaalit ja nuorten vaikuttaminen.

Kuv

a: H

eikk

i Ala

nko

LÄHdE LIIKKEELLE NÄISTÄ

1. Tutustu seurakuntavaaleihin osoitteessa www.ensimmainen-kerta.fi

2. Hyödynnä opettajien ja opiskeli-joiden materiaali osoitteessa www.ensimmainenkerta.fi/fi/materiaa-lit/. Sivustolle on tulossa mm. tie-toa ja esimerkkejä suhteellisesta vaalitavasta, jolla seurakuntavaa-lit käydään.

3. Kokeile osallisuuspeliä Ensim-mäisen kerran sivuilla opiskelijoi-den kanssa. Nettipeli tutustuttaa seurakuntien päätöksentekoon mielenkiintoisten tapausten kaut-ta, visuaalisesti ja huumorilla höys-tettynä.

4. Määritelkää, kenen vastuulle oppilaitoksessanne kuuluu nuor-ten pitäminen tietoisina tuoreista ja ajankohtaisista vaikuttamisen mahdollisuuksistaan.

5. Järjestäkää ennakkoäänestys-paikka oppilaitokseenne. Opetus-hallitus ja Kirkkohallitus kehottavat oppilaitoksia ja seurakuntia yhteis-työhön, jotta kynnys nuorten ää-nestämiselle olisi mahdollisimman matalalla. Rehtoreille lähetetty kir-je löytyy kampanjan nettisivuilta. Ennakkoäänestyspaikoista päät-tää seurakunnan vaalilautakunta viimeistään 1.10.2010.

6. Ole Kannustaja – kutsu nuoria vaikuttajiksi!

EnnAKKoäänESTyS omAllE KoulullE

Seurakuntavaalit voivat näkyä oppilai-toksessa myös vaalien aikana. Ennakko-äänestyspisteiden tuomisella oppilaitok-siin pyritään madaltaman nuorten kyn-nystä osallistua demokraattiseen pää-töksentekoon, jotta he eivät putoaisi vi-rallisten vaikuttamisen kanavien ulko-puolelle. Monissa suurissa kaupungeis-sa oppilaitos äänestyksistä on jo päätetty.

Ennakkoäänestyspiste koululla edel-lyttää oppilaitoksen ja paikallisen seura-kunnan yhteistyötä, jossa molemmat osa-puolet tunnustavat ne edut, jotka saavu-tetaan nuorten osallistuessa lähiympäris-tönsä päätöksentekoon aktiivisesti. Sekä oppilaitoksen että seurakunnan vaalilau-takunnan tulee hyväksyä se, että nuorille annetaan mahdollisuus äänestää vaivatto-masti arkisessa ympäristössä. Tämä mah-dollisuus ei ole mitään pois niitä opiskeli-joilta, jotka eivät itse ole seurakunnan jä-seniä. Selkeää tukea seurakuntien ja op-pilaitosten yhteistyölle seurakuntavaaleis-sa antaa Opetushallituksen ja Kirkkohalli-tuksen kirje, jossa kehotetaan toimenpitei-siin oppilaitosäänestyksen toteutumiseksi.

Myös oppilaskunta voi olla aktiivi-nen ennakkoäänestyspisteen saamisek-si omalle koululle. Ensimmäisen kerran nettisivuilla on ohjeita oppilaskuntia varten. Opiskelijat voivat lisäksi toimia vaaliavustajina ja helpottaa siten muiden opiskelijoiden äänestämistä.

Ennakkoäänestys palvelee opiskeli-joita parhaiten joustavuutensa takia. 1.–5.11. tapahtuvassa ennakkoäänestykses-sä voi äänestää missä tahansa omasta ko-tiseurakunnasta riippumatta. Ennakko-äänestyspiste palvelee siis kaikkia saman koulun opiskelijoita, vaikka he kuuluvat-kin eri seurakuntiin. Myös ennakkoää-nestyksen aikataulu on sovitettavissa yh-teen oppilaitoksen arjen kanssa siten, et-tä se ei häiritse opetusta mutta tavoittaa äänestämisestä kiinnostuneet opiskelijat.

Ennakkoäänestystä järjestettäessä ja seurakuntavaaleista puhuttaessa on hyvä muistaa, että seurakuntavaalit eivät ole uskonnollista toimintaa. Vaaleissa käyte-tään valtaa ja vaikutetaan tulevaisuuteen yhteisössä, johon noin 80 % suomalaisis-ta kuuluu. Valta on annettu nuorille alen-tamalla äänioikeusikärajaa – nyt se täy-tyy ottaa käyttöön. On aika antaa nuor-ten vaikuttaa.

AjAnKoHTAInEn AAmunAVAuSVInKKI

Seurakuntavaalien yhteyttä opiskelijoi-den tavalliseen elämään voi avata helpos-ti aamunavauksissa. Niissä muun muas-sa harrastusmahdollisuuksia, ekologiaa, etiikkaa ja oikeudenmukaisuutta on mah-dollista käsitellä vaikuttamisen ja vaalien näkökulmasta.

Seurakunta on monella paikkakun-nalla merkittävä nuorisotoimija. Millais-ta toimintaa ja tiloja seurakunta tarjoaa nuorille tulevaisuudessa, kun eläkeläisten määrä kasvaa ja seurakunnalla on entistä vähemmän resursseja?

Seurakunnat ovat suuria kuluttajia – ei ole ympäristön eikä ihmisten hyvin-voinnin kannalta yhdentekevää, millai-sia hankintoja seurakunta tekee.

Kirkollisvero on monelle hyvänteke-väisyyttä: tapa osallistua yhteisen hyvän edistämiseen ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen, vaikka ei itse toimintaan osallistuisikaan. Keitä seurakunnan va-roilla autetaan Suomessa ja ulkomailla ja mitkä ovat oikeat keinot?

Seurakuntavaaleihin liittyvän aamun-avauksen voi toteuttaa dialogina. Haas-tattele opiskelijoiden joukosta isosia, ker-honohjaajia, partiolaisia tai muita seura-kunnan toiminnassa aktiivisia nuoria. Ky-sy heiltä, mikä seurakunnassa on pilal-la ja mikä hyvin, mistä he pitävät omas-sa seurakunnassaan ja mihin he haluavat vaikuttaa tulevaisuudessa. Onko ok, että seurakuntien päättäjistä noin 5 % on alle 30-vuotiaita ja noin 65 % yli 50-vuotiaita? Mitä pitäisi tehdä, että nuorten ääni kuu-luisi seurakunnassa ja kirkossa paremmin?

Vaihtoehtoisesti voit haastatella pai-kallisen seurakunnan työntekijää ja sel-vittää, millaisia asioita seurakunnan luot-tamushenkilöiden päätettäviksi on seu-raavan nelivuotiskauden aikana tulos-sa juuri tällä alueella, millaista äänimää-rää valituksi tuleminen edellyttäisi (usein koululuokka voi äänestää haluamansa eh-dokkaan läpi muutamalla kymmenellä

FAKTAA SEURAKUNTAvAA-LEISTA 2010

nuorten vaalikampanja www.ensimmainenkerta.fi

koko kirkon vaalikampanja www.seurakuntavaalit.fi

ehdokasasettelu päättyy 15.9.2010

ehdokkaan tulee täyttää 18 vuotta viimeistään 14.11.2010

ennakkoäänestys 1.–5.11.2010, varsinainen vaalipäivä isänpäivänä 14.11.2010 (osassa seurakuntia myös 15.11.2010)

äänestää saa, kun täyttää 16 vuotta viimeistään 14.11.2010

äänellä), millaisia ehdokaslistoja seura-kunnassa on tarjolla ja mitä asioita ne ajavat. Keskustellen voidaan nostaa esiin niitä konkreettisia, nuoria kiinnostavia asioita, joihin äänestämällä on tärkeää vaikuttaa.

Kokoa aamunavauksen loppuun vaa-lifaktaa. Kerro, että jokainen äänestäjä ratkaisee, kuka verorahojamme käyttää ja miten – kuka äänellämme puhuu kir-kossa, kenet valtuutamme vaaleissa sii-hen tehtävään? Kannusta asettumaan eh-dolle (15.9. mennessä) ja äänestämään seurakuntavaaleissa. Kerro, kuka saa ol-la ehdokas ja kuka äänestää (katso laa-tikko). Muistuta opiskelijoita myös so-pivasta ennakkoäänestyspaikasta ja -ajas-ta (voiko esim. omalla koululla äänestää? Mukaan kannattaa ottaa kuvallinen hen-kilökortti).

Tutustu muihin aamunavausvink-keihin Ensimmäisen kerran kotisivuilla (www.ensimmainenkerta.fi)!

Kaisa Aitlahti

kampanjapäällikkö, pappi

Nuorten Keskus ry

Ensimmäinen kerta -kampanjan kampanjapäällikkö Kaisa Aitlahti

Kuv

a: J

aakk

o K

aart

inen

-Kou

tani

emi

19

VANHUUS

Ikääntyneisyyttä on tutkittu erityisesti terveystieteiden sa-ralla, mutta myös kehityspsykologiassa ja kulttuurisena il-miönä. Jenni Spännäri tarkastelee käytännöllisen teologi-

an väitöskirjassaan ikääntyneiden uskonnollisia tekstejä luo-den samalla vahvan kuvan ikääntyneiden suomalaisten mie-lenmaisemasta.

AInEISTonA runojA jA ruKouKSIA

Spännärin väitöskirjassa, Rukous on perintöä suvusta sukuun – Ikääntyneet ja uskonto vuosituhannen vaihteen Suomessa (2008), ikäihmiset nähdään toimijoina, tekijöinä ja kokijoina. Varsin-kaan ikääntyneistä kokijoina ei ole tutkimusta juuri tehty. Spän-närin rikas aineisto koostui eläkeläisten Eläkeliiton opintopii-reissä kirjoittamista lyhyistä rukouksista, runoista ja aforismeis-ta. Eläkeliitto on Suomen suurin eläkeläisjärjestö yli 124 000 jäsenellään. Toiminta on monipuolista, ja siihen kuuluvat esi-merkiksi erilaiset projektit ja opintopiirit.

Spännärin väitöskirjan aineisto syntyi Elämänpuu-projek-tissa vuosina 1998–1999. Siinä ikääntyneet kirjoittivat omia runoja, rukouksia ja aforismeja lehtienmuotoisille papereille. Teksteistä keskusteltiin opintopiireissä ja niitä myös muokat-tiin tarpeen tullen yhdessä. Myöhemmin ne ripustettiin Elä-keliiton kesäpäivillä koristepuun lehdiksi.

Elämänpuu-projektissa tuotetut tekstit arkistoitiin ja kirjoit-tajilta kysyttiin lupa niiden tutkimuskäyttöön. Tekstien ensi-sijainen käyttötarkoitus ei kuitenkaan ollut tutkimuksellinen, minkä vuoksi tekstit ovatkin ainutlaatuista tutkimusaineistoa. Spännäri valitsi omaan väitöskirjatyöhönsä yhteensä 2500 teks-tin joukosta 960 sellaista, joissa oli uskonnollinen ulottuvuus. Näiden tekstien pohjalta hän pohti työssään esimerkiksi seu-raavanlaisia kysymyksiä: Millainen elämä ikääntyneiden ihmis-ten kirjoittamista uskonnollisista teksteistä välittyy? Millaisek-si he kokevat asemansa yhteisössä? Millaisen merkityksellisen paikan he voivat löytää sukupolvien ketjussa?

Tutkimuksessa pohditaan uskonnollisen kielen merkitystä. Se nähdään kommunikaation välineenä, jonka kautta ihmisen on mahdollista ilmaista syvimpiä tunteitaan. Uskonto on ikään kuin kanava, jonka kautta on helppo lähestyä vaikeitakin asi-oita. Se antaa mahdollisuuden pohtia elämän rajallisuutta ja sen merkitystä. Ikääntyneet käyttävätkin uskonnollista kiel-tä, kuten rukouksia, luontevasti. Rukous on puhetta Jumalan kanssa. Spännärin mukaan se näyttää olevan monelle ikäänty-neelle keino itsen määrittelyyn ja oman paikkansa etsimiseen.

TuoKo VAnHuuS VIISAuTTA?

Vanhusten merkitystä yhteisössä on määritelty tutkimuksissa erilaisten teoreettisten viitekehysten kautta. Spännäri käsitte-lee näistä teorioista kolmea eli teorioita viisaudesta, sosiaalises-ta pääomasta ja yhteisestä muistista. Näitä viitekehyksiä vasten hän peilaa myös omaa analyysiaan.

Spännärin tutkimusaineistossa ikääntyneet ihmiset eivät ko-rosta omaa viisauttaan vaan ennemminkin pienuuttaan, nöyryyt-tään ja heikkouttaan. Viisauteen liittyvä tematiikka esiintyy kui-tenkin niissä teksteissä, jotka käsittelevät ikääntyneitä ryhmänä. Tällöin kirjoitetaan ikääntyneiden oman sukupolven työstä ja henkisestä perinnöstä, jota tulisi suojella ja kunnioittaa.

Teksteistä välittyy ikääntyneiden tunne-elämän viisaus ja ky-ky pohdiskeluun. He pystyvät luomaan elämänsä varrella koh-taamistaan vaikeistakin tapahtumista merkityksellisiä kokonai-

uSKonnollInEn KIElI SAnoITTAA IKäänTynEIDEn

KoKEmuKSIA Kuva: WIKIMEDIA COMMONS, Deutsches Bundesarchiv, 1949

Vanhuuden tutkimiseen on pitkään liittynyt

negatiivinen leima. Ikääntymistä on

määritelty erilaisten sairauksien ja toimintojen

heikkenemisen kautta. Yhteiskunnallisessa

keskustelussa vanhuudesta viljellään

arvottavia kielikuvia, kuten ”eläkepommi” tai

”tuottamaton kansanosa”. Erilaisen näkökulman

ikääntymiseen on ottanut Helsingin yliopistossa

kirkkososiologiasta väitellyt Jenni Spännäri.

20

VANHUUS

suuksia yhdessä toisten ihmisten kanssa. Uskonto on kirjoitta-jille tehokas selviytymiskeino, joka on auttanut elämän haas-teissa monin eri tavoin. Spännärin analyysin mukaan viisaus näyttäytyy Elämänpuu-projektissa mukana olleiden ikäänty-neiden kirjoituksissa nimenomaan yhteisöllisenä.

Sosiaalisen pääoman teoriat tarkastelevat ihmisten välistä luottamusta, sosiaalisia sidoksia ja normeja, jotka kaikki näyt-täytyvät myös Spännärin tutkimusaineistossa. Esimerkiksi so-siaaliset normit ovat voimakkaasti esillä ikääntyneiden uskon-nollisissa kirjoituksissa. Niissä vallitsevia normeja joko myö-täillään tai vastustetaan. Teksteissä myös kuvataan ja luodaan monenlaisia sosiaalisia sidoksia ja yhteyksiä, niin samassa ajas-sa eläviin kuin tuleviin ja menneisiin sukupolviinkin. Lapsen-lapset ja ystävät ovat läsnä. Spännärin mukaan ikääntyneet luo-vat ja hyödyntävät sosiaalista pääomaa, ja ovat sitä kautta yh-teisön merkityksellisiä jäseniä.

Yhteinen muisti liittyy esimerkiksi arvoihin sekä yhteisön ja yksilön identiteetin rakentamiseen. Ikääntyneillä on runsas määrä muistoja, joissa yhdistyvät sekä omat elämänkokemuk-set että edeltäviltä sukupolvilta saatu muistitieto ja tapa mer-kityksellistää maailmaa. Muun muassa näistä on kyse yhteises-sä muistissa, jonka tässä tutkimuksessa havaittiin olevan erityi-sesti sidoksissa uskontoon. Ikääntyneet säilyttävät, uusintavat ja ylläpitävät uskonnollista kieltä, perinnettä, juhlia, tapoja ja arvoja. Tätä yhteistä muistia hyödynnetään sosiaalisissa proses-seissa ja siirretään jälkipolville. Ikääntyneet näyttävät kuitenkin olevan huolissaan yhteisten arvojen katoamisesta.

ElämänKoKEmuS on PääomAA

Spännäri toteaa, että perinteisillä teoreettisilla viitekehyksillä ei yksinään tavoiteta sitä todellisuutta, joka kuvaa ikääntyneiden asemaa Suomessa. Hän esittää väitöskirjassaan uutta käsitettä, joka on elämänkokemuksen pääoma. Sillä tarkoitetaan ihmisen elämänsä aikana hankkimaa viisautta, jonka hän on saavutta-nut henkilökohtaisen elämänhistoriansa ja ympäröivän yhtei-sön kautta. Elämänkokemuksen pääoma sisältää ymmärryksen yhteisestä muistista, sen sisällöistä ja toimintatavoista. Se näyt-täytyy myös ymmärtämyksenä arvoista ja tärkeysjärjestyksistä, joita ylläpidetään ja jaetaan.

Elämänkokemuksen pääoman kontekstista tarkasteltuna suomalaisten ikääntyneiden elämänkokemus on tutkijan mu-kaan luonteeltaan syvästi sosiaalista. Ikääntyneet toimivat yh-teiskunnan voimavarana ja ylläpitävät yhteistä muistia yhtei-sönä. Ikääntyneet käyttävät rukouksia luontevana osana itsen-sä ja paikkansa määrittelyssä, mitä nuoremmat sukupolvet ei-vät välttämättä tee. Spännärin tutkimuksessa ehdotetaan, että elämänkokemuksen pääoman käsitteen yleistettävyyttä voitai-siin selvittää muissakin kulttuurisissa konteksteissa.

Spännärin väitöskirja haastaa pohtimaan omia käsityksiä ikääntymisestä ja ikääntyneistä. Se suuntaa myös tulevaisuu-teen: Ottavatko nykyajan nuoret sukupolvet vanhetessaan käyt-

töön uskonnollisen kielen vai kehittävätkö he muunlaisia kei-noja pohtia ja sanoittaa elämänkulkuaan ja vaikeitakin koke-muksiaan? Millaisia sisältöjä saa heidän yhteinen muistinsa?

Kristiina Holm

Uskonnon, elämänkatsomustiedon ja psykologian vs. lehtori, Helsingin normaalilyseo

Aiheesta enemmän:

Jenni Spännäri (2008). Rukous on perintöä suvusta sukuun. Ikääntyneet ja uskonto

vuosituhannen vaihteen Suomessa. Jyväskylä : Kasvun ja vanhenemisen tutkijat ry.

opetusvinkki

ISOvANHEMMAN HAASTATTELU

Ohjeet oppilaalle:

Haastattele isovanhempaasi. Hyödynnä oheisia kysymyksiä. Voit keksiä itse lisää kysymyksiä. Laadi haastattelusta vapaamuotoinen kirjallinen raportti.

Kerro lyhyesti itsestäsi (esim. nimi, ikä, asuinpaikka, olet-ko eläkkeellä/työelämässä).

Minkä ikäiseksi tunnet itsesi? Minkä ikäisenä ihminen on mielestäsi vanha?

Millaista on onnistunut vanheneminen? Millaisia muutoksia olet huomannut itsessäsi ikääntyessäsi? Millaisia harrastuksia sinulla on nykyään? Ovatko harras-tuksesi muuttuneet iän myötä?

Mistä asioista nautit omassa elämässäsi? Mikä tuo sinulle voimia?

Millaista on olla isoäiti / isoisä? Mitä odotat tulevaisuudelta? Millaisia asioita kuuluu mielestäsi hyvään vanhuuteen yleisesti?

Kerro jokin mieleen painunut muisto elämäsi varrelta.

Haastatteluraportit voidaan purkaa pienryhmissä tai palaut-taa opettajalle. Pienryhmät voivat esitellä raporttinsa toisil-leen ja poimia niistä yhteneväisyyksiä sekä eroja.

Isovanhemman haastattelun lisäksi oppilaat voivat itsenäises-ti kirjata ylös ajatuksiaan seuraavista kysymyksistä tai keskus-tella niistä yhdessä ryhmän kanssa:

Minkä ikäinen ihminen on sinun mielestäsi vanha? Miksi? Millä nimellä ikääntyneitä tulisi mielestäsi kutsua? Esim. vanhukset, ikäihmiset, seniorit, ikääntyneet, eläkeläiset? Millaisia mielikuvia eri nimityksiin liittyy?

Millaiset asiat ovat yhteisiä sekä sinulle että vanhukselle? Miksi vanhuuteen liitetään negatiivisia mielikuvia (esim. vanhuus määritellään sairauksien ja ongelmien kautta)?

Millaista on hyvä vanhuus sinun mielestäsi? Entä huono?

21

VANHUUS

E n undersökning som mätte intresset för åldringsvård visa-de att för utom de som själva var

gamla också åldersgruppen som omfatta-de deras barn samt den som innehöll de-ras barnbarn ansåg att det var viktigt att satsa på åldringsvården. Övriga grupper visade naturligt nog ett mindre intresse.

Vi utvecklas så länge vi lever. Utfors-kandet av åldrandets psykologi har trots det tagit fart först under de senaste åren. I vardagstänkandet har åldrandet ändå all-tid varit föremål för intresse. På samma sätt som uppfattningen om det egna ja-get utvecklas med tiden tror jag att upp-fattningen om åldrandet förändras med andras och egna erfarenheter.

Det är enklare att genomgå en föränd-ring man sett andra klara av. Den som övat att åka i rullstol har kanske också lättare att anpassa sig både till handikapp och till de begränsningar som åldrandet medför. Min svärfar hade denna sommar installerat ett senilrep från sin strandbastu

ÅlDrAnDET

s ve n s k a s i d a n

ner till vattenbrynet. Med dess hjälp var det lättare att ta sig uppför hala klippor i stark blåst. Också vi som har en bit kvar till pensioneringen prövade på repet men med tydligt olika inställning. Lärorikt.

Åldrande är upplevelser. En ström av intryck som kräver anpassning och inlär-ning och påverkar personligheten. Precis som i barndomen och tonåren. Mycket att förstå och förhålla sig till. Spänning och osäkerhet men förhoppningsvis ock-så tilltagande trygghet.

Med tanke på min framtid är det mest glädjande mina egna föräldrars förmåga att skratta åt sin tillagande glömska. Av allt som kan gå i arv, tror jag, jag kom-mer ett uppskatta den gåvan mest. Och får jag bara det dåliga minnet så minns jag ändå inte vad jag saknar.

En blind man sade en gång trots sin blygsamma ålder att han upplevde att hans död hade börjat. Varje förlust är en övning i att avstå, att ta farväl i det slutliga uppbrottet. Det är väl det som gör åldran-

det till en tid av utveckling och anpass-ning som man inte bara kan skratta åt.

Min tolvåring undrade spontant vad åldrandet har med religion att göra. Po-ängen är väl att med tilltagande ålder minskar mängden alternativ. Det finns mindre man kan göra, mindre att tän-ka på. De yttersta frågorna blir evighets-frågor också i den meningen att de är ofrånkomliga.

Vad säger religionen om åldrandet? Respekt för ålderdom och vishet, upp-nådda mål och avvägda prioriteringar är väl självklar för alla tankesystem. Det har också förekommit kulturer där man in-te skämts för att skratta åt ålderdom och svaghet. De har visst alla gått under.

Hur vi ser på åldrande människor sä-ger också något om hur vi ser på oss själ-va och vår framtid. Vissa ser inget alls. Andra ser mer.

Min farmor som samlade frimärken för sjömanskyrkan t.o.m. från de finaste sorgebudskuvert med svart kant började öppna mina ögon då jag som ton åring bläddrade igenom hennes gamla brev. Jag retades först i mitt oförstånd över för-störelsen tills jag hittade tackbrevet från Sjömanskyrkan. Också där var frimärket bortklippt. Hon körde hårt ända till slut.

Sedan dess varje rynka i ansiktet fått bli ett spår av en omtankes skrud.

Jag har också förstått att det hår som är grått faller av med en kärlekssångs ljud.

Farmors tankar och ord gjorde tillva-ron god – av dem var ju vardagen full.

Det var fritt, det var glatt, jag är glad jag förstod för ett värdefullt frimärkes skull.

Sixten Granroth

Sitten, kun en enää muista nimeäni

Sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen

Sitten, kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen

Sitten, kun en enää ole tuottava yksilö

Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä. Välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi. Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, mutta siihen on vielä aikaa.

Antakaa minulle arvokas vanhuus.

– Text på väggen på Gustafsgårds ålderdomshem –

Kuv

a: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S, D

ante

G

abrie

l Ros

sett

i, 18

77

22

VANHUUS

Va t i k a a n i n s e u ra p i i r i p a l s ta

K atolisen kirkon suosituin pyhi-mys, vuonna 1968 kuollut fran-siskaanimunkki Isä Pius, haavei-

li jo elinaikanaan vanhainkodista ikään-tyville papeille. Hän pohti, miten käy se-libaattisäännön takia perheettömille pa-peille, kun he ikääntyvät eivätkä enää ky-kene hoitamaan tehtäviään seurakunnas-sa. Isä Pius halusi perustaa San Giovanni Rotondoon pappien vanhainkodin. Koti ei ole vielä toiminnassa, sairaala kuitenkin.

Mihin sitten menevät papit jäätyään eläkkeelle? Saavatko he yleensä eläkettä?

Katolisen kirkon papit, sisaret ja vel-jet eivät luonnollisestikaan voi saada vi-rallista palkkaa eivätkä siis myöskään elä-kettä. Jos he kuitenkin aktiivisen toimin-takautensa aikana ovat (kuten usein te-kevät) opettaneet esimerkiksi uskontoa, silloin he saavat Italian valtiolta uskon-nonopettajan eläkkeen. Katolinen kirkko ei ole Italiassa valtionuskonto, silti eläk-keen maksaa valtio. Tämä on sovittu la-teraanisopimuksessa Mussolinin ja Itali-an valtion välillä 1920-luvulla. Jos papil-la ei ole ollut mitään muuhun ammattiin verrattavaa toimintaa, ei valtio myöskään maksa eläkettä. Tällöin eläkerahaa mak-saa Vatikaani omista rahoistaan.

Usein ikääntyvät papit jäävät asumaan kotiseurakuntansa pappilaan senkin jäl-keen, kun varsinainen toimenhaltija vaih-tuu. Samoin sisaret ja veljet jäävät omiin yhteisöihinsä. Nuoremmat pitävät heis-tä huolta. Katolisessa kirkossa korostuu yhteisöllisyys, myös vanhetessa. Katolisen kirkon jäsenet ovat perhe. Jos pappila käy ahtaaksi, voi pappi hakeutua myös luos-tariin viettämään vanhuuden päiviään.

Piispoille ja kardinaaleille on selkeät säännöt. Paavali VI:n tahdon mukaisesti käytäntönä on, että jokaisen kardinaalin ja piispan täyttäessä 75 vuotta hänen pi-tää jättää eronpyyntönsä paaville. Eläk-keelle jäänti ei kuitenkaan ole varmaa, sil-lä paavi yksin päättää, vastaako hän pyyn-töön kieltävästi vai myöntävästi. Joitain etuja kardinaalitkin menettävät ikäänty-essään, vaikka eivät eläkkeelle jäisikään. Paavin vaalissa yli 80-vuotiaat kardinaalit eivät saa enää äänestää, olivatpa he eläk-keellä tai eivät.

Paavi itse voisi jäädä eläkkeelle tai pois virastaan, jos hän itse niin haluaisi. Ku-kaan ei toki häntä siihen voi määrätä. Italiaa puhuttaakin tällä hetkellä selväs-ti vanhentunut ja sairas paavi Ratzinger. Hän ei näytä enää kulkevan maailman

tahdissa ja naruja Vatikaanissa pitävät kä-sissään jo muut miehet.

Torinossa 2.5. pidetyssä suuressa ju-malanpalveluksessa Torinon käärinliinan kunniaksi yleisölle näyttäytyi vanhentu-nut paavi, jota avustajat pitivät pystyssä ja auttoivat kaikin tavoin.

Suuret Vatikaania koetelleet skan-daalit ovat vieneet paavin voimia. Ke-väiset lupaukset siitä, kuinka paavi ei tä-nä vuonna pitäisi lomaa ollenkaan, ovat saaneet väistyä väsymyksen edessä. Hei-näkuun alussa paavi lähti kesälomalle ja on viettänyt sitä poikkeuksellisesti koko kesän Rooman lähellä Castel Gandol-fosssa. Edellisinä kesinä paavi on paen-nut Italian lämmintä kesää Aostan vuo-ristoalueille. Valinnassa Rooman lähei-seen kesäloman viettopaikkaan on näh-ty myös merkkejä väsymyksestä matkus-taa kauemmas.

Paavin eläkkeelle jääntiä tuskin kui-tenkaan voimme odottaa. Hänen taus-tallaan vaikuttavat miehet tuskin halua-vat vallastaan luopua.

Liisa Väisänen

Synsyguksen Vatikaanin kirjeenvaihtaja

mIHIn mEnEVäT VATIKAAnIn mIEHET EläKKEEllä?

23

Ta i va a l l i s ta m a n n a a

rAKKAuDEn Puu

Antiikin tarustossa oliivipuu sai alkunsa kahden vanhuksen rakkaudesta. Tarinan mukaan ylijumala Zeus alkoi olla huolis-saan, miten itsekkäitä ja toisista piittaa-mattomia ihmisistä oli tullut. Zeus päätti pukeutua kerjäläiseksi ja lähteä kaupun-kiin tutkimaan tilannetta. Hän kiersi ta-losta taloon ja pyysi anoen leipäpalaa, vettä ja yösijaa. Joka kerta ovi läimäytettiin ty-lysti kiinni. Kun ilta koitti, ylijumala saa-pui kahden vanhuksen mökin ovelle. Van-husten luona Zeus otettiin vihdoin vas-taan ystävällisesti, hänet ruokittiin ja hä-nelle tarjottiin yösijaa. Ylijumala Zeus pal-jasti vanhuksille oikean henkilöllisyyten-sä, ja kiitollisuudessaan hän lupasi täyttää näiden minkä tahansa toiveen. Vanhukset katsoivat toisiaan hellästi ja pyysivät, että he saisivat aikanaan kuolla samanaikaisesti ja levätä samassa haudassa. Näin tapahtui, ja kerrotaan, että vanhusten haudasta ver-soi oliivipuu suuren rakkauden symbolina.

Antiikin Kreikassa oliivipuut olivat lailla suojattuja ja niillä ei saanut käydä kauppaa. Homeros kutsui oliiviöljyä nes-temäiseksi kullaksi. Olympialaisissa ur-heilijat valmistautuivat mittelöihin voite-lemalla vartalonsa oliiviöljyllä ja voittajat palkittiin oliivipuiden lehvillä.

Alkukristityt käyttivät oliivipuiden oksia katakombeissaan, ja oksia käyte-tään koristeina myös nykyisin palmusun-nuntaina. Oliiviöljy on kelvannut myös rituaalisiin toimituksiin. Muinoin altta-rilla uhrattiin öljyyn leivottuja happa-mattomia kakkuja ja tuoksuvaa öljyä käy-tettiin suitsukkeina. Kristityille oliivipuu antaa pyhän öljyn, jolla kastetaan ja voi-dellaan, konfirmoidaan ja vihitään.

KASVATuS jA KäSITTEly

Missä oli aikaa rakentaa palatseja, oli myös aikaa istuttaa oliivipuita. Näin sa-noo Välimeren alueen sananlasku. Olii-vipuu on lähtöisin luultavasti Syyriasta ja Palestiinasta. Oliivipuu kasvaa hitaasti ja elää hyvin vanhaksi. Monilta Egeanme-ren saarilta on löydetty oliivipuun lehti-fossiileja, ja löydösten perusteella voidaan päätellä oliivipuita kasvaneen jo 60 000 vuotta sitten. Palestiinasta on löydetty luultavasti maailman vanhin oliivipuu, jolla on ikää kymmenen tuhatta vuotta. Samoin on kirjallisia merkintöjä puista, joiden oliiveista puristettua öljyä annet-tiin matkaevääksi itse Kristoffer Kolum-bukselle, ja kyseisissä puissa kasvaa olii-veja yhä.

Oliivipuun hedelmä on öljymarja eli oliivi, joka poimitaan raakana ja vihreä-nä tai jonka annetaan kypsyä hyvin tum-man väriseksi. Oliivipuiden käsin tapah-tuva sadonkorjuu alkaa lokakuussa ja kes-tää helmikuuhun asti.

VAnHA PyHä öljyPuuToisen tarinan mukaan Poseidon ja

Pallas-Athene joutuivat kiistaan Attikan ja sen pääkaupungin Ateenan herruudes-ta. Ylijumala Zeus päätti ratkaista kiistan ja antaa kaupungin sille, joka antaisi ih-miskunnalle merkityksellisimmän lahjan. Merenjumala Poseidon tyynnytti meren ja kuljetutti maanpäälle hevosen, jota tar-vitaan sekä sodassa että rauhassa. Voiton vei kuitenkin Pallas-Athene, jonka lahja oli oliivipuu. Lahjan arvo ymmärrettiin oitis, sillä puu antaisi ihmisille suojan, va-lon, lämmön ja ravinnon. Näin Pallas-At-henesta tuli oliivijumalatar.

öljy VoITElEE jA VIHKII

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Nooa lähettää kyyhkysen etsimään merkkejä ve-denpaisumuksen päättymisestä ja kyyhky palaa arkkiin öljypuun oksa nokassaan. Vedet olivat käyneet vähiin maan päällä. Toisessa Mooseksen kirjassa annetaan oh-jeita öljytarhan viljelyyn: Kuutena vuote-na pitää viljellä maata ja korjata sen satoa mutta seitsemäntenä pitää maan antaa le-vätä ja olla kesannolla. Sama kehotetaan tekemään viinitarhoille ja oliivipuille.

Muuallakin oliivipuusta ja sen öljys-tä on ollut moneksi. Egyptissä oliivipuu pyhitettiin Isis-jumalalle ja faaraoille an-nettiin oliiveja matkaeväiksi tuonpuo-leiseen. Etruskit koristelivat hautakam-mionsa oliivipuiden oksilla. Jos Rooman kansalainen istutti öljypuita, hänet va-pautettiin asepalveluksesta.

Öljypuu, oliivipuu (Olea

europaea) uhmaa vuosisatoja

pitkäikäisyydellään. Se

symboloi kuolemattomuutta,

kiireettömyyttä ja sitkeyttä.

Se on siunausten puu, joka

monilla on yhtä oleellinen

osa elämää kuin viini ja leipä

tai vesi ja suola. Öljypuu

on myös tarujen puu, jota

ympäröivät monenlaiset

myytit ja historia.

24

VANHUUS

Tuoreita oliiveja ei syödä sellaisenaan niiden kitkeryyden takia. Kitke-ryyttä aiheuttaa oleuropeii-ni, jota on myös oliivipuiden lehdissä. Oliivit käsitellään en-sin liottamalla niitä vuorokauden kaliumia sisältävässä vedessä ja sen jäl-keen kymmenen vuorokautta suolavedes-sä, joka vaihdetaan joka päivä. Näin kit-keryys häviää ja oliiveja voi tarjota pöy-dässä. Myös marjan fermentoituminen, käyminen häivyttää kitkeryyttä, ja siksi oliivien annetaan usein seistä. Myös va-lottomassa ja tiiviissä saviruukussa säilö-minen vähentää kitkeryyttä. Oliivin van-hin säilöntäaine on suola. Teolliset tölk-kioliivit ovat oikeastaan irvikuvia luon-nollisesti kypsytetyistä oliiveista. Samoin mustat purkitetut oliivit ovat yleensä kei-notekoisesti kemikaaleilla värjättyjä ja säilöttyjä.

lAjIKKEITA monEEn KäyTTöön

Oliivilajikkeita on useita. Esimerkiksi jo antiikin Roomassa arvostettiin Ascolana tenera -nimistä oliivilajiketta, jota kut-suttiin ensin Picenae-nimellä ja myö-hemmin Ascolana-nimellä. Ny kyään Oliva Ascolana del Piceno on suojattu alkuperänimitys. Pliniuksen mukaan Pi-cenon oliivit olivat koko Italian parhaim-pia. Martialis arvostelee satiirisessa epi-grammissaan erästä Mancinoa tämän jär-jestämien juhlapitojen arkipäiväisyydes-tä ja vaatimattomuudesta. Pöydän anti-mista puuttuivat monen muun herkun lisäksi Picenae-oliivit. Vatikaanin ruo-kapöytiin Ascolana-oliivit toi paavi Six-tus V. Myöhemmin Monte Oliveton be-nediktiiniläisluostarissa järkiperäistet-

tiin oliivinviljelymenetel-miä. Luostarissa keksittiin ensimmäisenä säilöä olii-

veja emäksiseen nesteeseen, joka saatiin liuottamalla ve-

teen yksi osa sammuttamaton-ta kalkkia ja viidesosa puutuhkaa.

Luostarin arkistoista on löydetty kirjallisia karttoja, joissa viitataan olii-vin viljelyyn ja käyttöön Ascolin alueella jo ennen 1500-lukua. Joissakin kirjoituk-sissa kuvataan oliivien keruuta, käsittelyä ja valmistusta: kun oliiveista oli poistet-tu sisältä kivi, oliiveja kutsuttiin ”vailla sielua oleviksi juutalaisiksi” (italiassa ani-ma, sielu; hedelmän kivi).

Oliiviöljyä saadaan, kun oliivimar-ja rikotaan ja öljy vapautetaan oliivin solukoista. Murskatuista oliiveista öljy puristetaan. Oliiviöljyt luokitellaan sen mukaan, kuinka paljon niissä on happo-ja: vähähappoiset öljyt ovat arvokkaita. Hyvän neuvon mukaan gastronomi lisää hapon öljyn seuraan vasta ruoanvalmis-tuksessa, ja esimerkiksi balsamiviinietik-ka sopii erinomaisesti oliiviöljyn kanssa.

Ensimmäisestä puristuskerrasta saa-daan hienointa ja arvokkainta kylmä-puristettua ekstra-neitsytoliiviöljyä. Sen maku ja aromi ovat täyteläisiä ja happa-muusaste on vain yksi pro-sentti. Laatuluokituksessa toi-sena on neitsytoliiviöljy, joka ei kuitenkaan ole yhtä laadukasta kuin ekstra-neitsytöljy. Jaloste-tusta oliiviöljystä ja neitsyto-liiviöljystä koostuva oliiviöljy on laatuluokituksessa kolman-tena. Oliivin puristusjätteestä saadaan oliivimäskiöljyä, joka yleensä menee teolliseen käyt-töön ja jossa happamuusaste on yli kolme prosenttia.

BRUScHETAT

Paahda vaaleita maalaisleipäviipaleita kullankeltaisiksi ja ra-peiksi. Hiero leipien pinnalle murskattua valkosipulia ja voitele leivät oliiviöljyllä. Levitä leiville hienonnettu tomaatti ja basili-ka. Ripottele leipien pinnalle hieman suolaa ja mustapippuria myllystä. Tarjoa leivät rapeina ja kuumina.

ROSMARIINIOLIIvIT

1 l mustia kivellisiä oliiveja4 sitruunan mehu4 rosmariinin oksaa1 dl oliiviöljyä

Pese sitruunat. Ota sitruunankuoresta suika-leita kuorimaveitsellä. Puserra mehu oliivien ja sitruunankuorien päälle. Riivi rosmariinineula-set oliivien sekaan. Valuta joukkoon oliiviöljyä. Anna maustua tunnin verran.

Erilaisia öljyjä kannattaa valita eri-laisiin tarkoituksiin samoin kuin viine-jä. Tavalliseen ruoanlaittoon voi käyttää halvempaa massatuotantona valmistettua oliiviöljyä. Toisin kuin luullaan, oliiviöl-jy on ihanteellinen paistorasva. Oliiviöl-jyä kannattaa säilyttää huoneenlämmös-sä ja valolta suojattuna. Öljy säilyy vielä vuoden pullossa olevan viimeisen myyn-tipäivän jälkeen.

Oliiviöljyä voi nauttia sellaisenaan. Terveellinen annos olisi 2–3 ruokalusi-kallista päivässä. Pliniuksen mukaan ih-minen tarvitsee välttämättä vain kahta asiaa, viiniä ja oliiviöljyä. Tähän voisi li-sätä vielä leivän. Kolminaisuus viini, lei-pä ja öljy ovat olleet merkittävimmät ruo-katalouden kulmakivet ihmiskunnan his-toriassa.

Marja Tanhuanpää

Synsyguksen ruokatoimittaja

25

OLIIvIKIERTEET

1 paketti valmista voitaikinaa200 g parmesanraastetta2 dl mustia oliivejatuoreita yrttejä, oreganoa tai timjamia

Kauli voitaikinasta pellin kokoinen levy. Pistele le-vy haarukalla. Ripottele päälle parmesania, kivet-tömäksi halkaistuja ja pilkottuja oliiveja sekä yrt-tejä. Rullaa levy kääretortun tapaan. Leikkaa tor-tusta sentin levyisiä paloja ja aseta palat uunipel-lille. Ripota päälle hiukan juustoa ja kokonainen oliivi. Paista 225-asteisessa uunissa rapeiksi. An-na maustua tunnin verran.

uSKonnonoPETuS Tänään jA HuomEnnASuomalaiset uskonnonopettajat toimivat kulttuurissa,

jossa uskonto on arka, henkilökohtainen ja

vaarallisenakin pidetty asia. Evankelis-luterilaisella

kirkolla ei ole entisenlaista arvovalta-asemaa, ja

sen nykyistäkin toimintakenttää koulussa joudutaan

tarkastelemaan entistä herkemmällä silmällä. Millainen rooli

koulun uskonnonopettajalla on uskonnollisten yhteisöjen ja nuorten yksilöiden välissä? Entä

miten opetussuunnitelmat voisivat auttaa opettajaa tässä tehtävässä?

Olen opettanut kahdeksan ja puoli vuotta uskontoa perus-koulun yläluokilla. Viime ke-

sänä aloitin ainedidaktiikan syventävät opinnot, ja luin pitkästä aikaa uskon-nondidaktista kirjallisuutta. Seuraavas-sa haluan jakaa mietteitäni ja kokemuk-siani. Toivottavasti ne herättävät keskus-telua siitä, miten vastata niihin haastei-siin, joita meille asettavat niin kehittyvä uskonnondidaktiikka kansainvälisine vir-tauksineen kuin muuttuva, uskonnollista lukutaitoa edellyttävä maailmakin. Kan-sainväliset virtaukset on vieläpä sovitet-tava suomalaiseen oman uskonnon ope-tuksen malliin, joka säätää opetuksen ta-voitteita aivan omalla tavallaan.

Uskonnondidaktisia malleja on vii-me vuosikymmeninä kuvailtu kolmija-olla oppia uskonto – oppia uskontoa – oppia uskonnosta. Neljänneksi linjaksi niiden rinnalle voi ottaa kriittisen us-konnonopetuksen, jonka edustajina pi-dän Andrew Wrightia ja Hans-Günter Heimbrockia, vaikka heillä onkin varsin

erilaiset mallit ja vaikka viimeksi mai-nittu ei nimitä malliaan kriittiseksi us-konnonopetukseksi. Molemmat kuiten-kin ehdottavat opetukseen lähestymista-poja, jotka ratkovat niitä ongelmia, joi-ta kolmella ensin mainitulla mallilla on.

oPPIA uSKonTo

Uskonnollisen yhteisön jäseneksi sosiaa-listamista kutsutaan tässä erottelussa ni-mityksellä ”oppia uskonto”. Kyse on sii-tä, että oppilaat pyritään saamaan omak-sumaan uskonnon keskeiset kertomukset, arvot ja normit sekä osallistumaan yhtei-sön toimintaan. Vaikka sosiaalistavan ope-tuksen ei tarvitse olla väkivaltaista eikä pai-nostavaa, meillä on totuttu ajattelemaan, että tämänkaltainen opetus ei kuulu kou-luun. Nähdään, että yhteen totuuteen kas-vattaminen tai tietyn yhteisön etujen pal-veleminen olisi liian hyvä syy koko us-konnonopetuksen poistamiseen kouluista.

Suomalainen oman uskonnon opetus kuitenkin sisältää selvästi elementtejä aja-

tuksesta ”oppia uskonto”. Vaikka sosiaa-listamisesta tai tiettyyn vakaumukseen kasvattamisesta ei ole kyse, opetuksessa korostetaan tietyn uskonnollisen perin-teen historiaa, arvoja, ratkaisuja ja tulkin-toja. Vahvasti korostettuna tavoitteena onkin, että oppilas pystyy tekemään niis-tä selkoa, vaikkei niihin sitoutuisikaan.

Sitouttavasta opetuksesta oman us-konnon opetuksen erottaa se, että oppi-laalla on oltava valinnanvapaus, omak-suuko hän oman (tai ”oman”) uskontonsa opetukset vai ei. Joidenkin vähemmistö-uskontojen opetussuunnitelmissa näkyy edelleen painotus rohkaista ja valmen-taa oppilaita osallistumaan yhteisön toi-mintaan ja uskonnonharjoitukseen. Si-täkin on toki mahdollista tehdä uskon-nonvapauden ja identiteettikasvatuksen hengessä, mutta se asettaa suuria haas-teita opettajalle.

Olen viime aikoina törmännyt siihen, että vaikka tämä erottelu on itselleni päi-vänselvä, se ei ole sitä oppilailleni. Ylei-sönosastokirjoittelusta ja muusta keskus-

26

telusta päätellen erottelu ei riitä aikuisil-lekaan tai sen ei katsota toteutuvan. Polt-tavin kysymys kuitenkin on, miten saa-daan lapsi tai nuori luottamaan siihen, että hänellä todella on omantunnon va-paus uskonnontunnilla ja etteivät hänen henkilökohtaiset mielipiteensä vaikuta arvosteluun. Tähän ei mitenkään riitä se, että asia todetaan esimerkiksi kurs-sin ensimmäisellä tunnilla. Tuntuu, että ei riittäisi sekään, vaikka opettaja sanoi-si sen joka tunnilla.

Nuoret lukevat niin monia viestejä ja tuovat luokkaan mukanaan myös ennak-ko-oletuksensa ja asenteensa. Jos pyydän mielipiteensä esittänyttä oppilasta miet-timään asiaa toiselta kannalta, saatan ol-la jo mitätöinyt tai tuominnut herkän murrosikäisen näkökannan. Jos käytän kokeessa kysymyksiä, joissa pyydän hei-tä eläytymään johonkin tilanteeseen, jos-sa tarvitaan tietoa uskonnosta, oppilaat kokevat, että heidän omat mielipiteen-sä ovat arvioinnin kohteena tietojen si-jaan. Oman ajattelun kannustamisen pi-täisi selvästikin olla paljon näkyvämpää tunneilla, mutta kun samalla pitäisi myös kehittää oppilaiden ajattelua, haastami-nen koetaan helposti tuomitsemiseksi.

oPPIA uSKonToA

Kun uskonnollista sitouttamista pidetään ongelmallisena yhteiskunnan antamalle opetukselle, moni uskonnonopettaja pe-rustelee työtään määrittelemällä opetta-vansa uskontoa. Niin oma kuin muutkin uskonnot ovat opetuksessa ilmiöitä, joita tarkastellaan ulkopuolelta. Oppikirjam-mekin palvelevat pitkälti tätä tarkoitusta.

Kun opetetaan uskontoja ilmiöinä, joudutaan tekemään monia valintoja ja varomaan monia sudenkuoppia. Uskon-tojen erilaisuutta pitäisi pystyä kuvaa-maan. Vertailu kristinuskoon ei välttämättä tee oikeutta vierail-le uskonnoille, koska se saa nä-kemään yhteyttä siellä, missä

sitä ei ole, joskus arvottamaan uskonto-ja ainakin oppilaiden silmissä ja pahim-millaan pakottamaan toinen uskonto sil-le vieraisiin kategorioihin.

Olisi päästävä ymmärtämään uskon-tojen sisäistä logiikkaa, mutta myös mo-ninaisuutta, eli sitä, miksi samaa traditio-ta on tulkittu eri kulttuureissa ja eri his-torian tilanteissa niin kovin eri tavoin. Opettaja ei voi edes tietää kaikkia pai-kallisia traditioita ja opillisia erikoisuuk-sia, joita voi uutisissa ja maailman tapah-tumissa pullahtaa esiin. Nykyajan ja tu-levaisuuden uskonnolliseen lukutaitoon kuitenkin kuuluu välttämättä herkkyys ja hyväksyntä sitä kohtaan, että samalla uskonnolla on monia eri muotoja. Vaik-ka yksinkertaistukset ovat välttämättö-miä opetuksessa, kun oppilaat saavat tie-tää vieraista uskonnoista ensimmäistä tai toista kertaa, ne eivät yksinään enää riitä. Kun oppilaat kohtaavat vieraan uskon-non edustajan (tai vaikkapa omankin us-konnon edustajan), heillä olisi oltava val-mius ymmärtää, että tämä edustaa omaa ja oman paikallisen tai kulttuurisen yh-teisönsä tulkintaa kyseisestä uskonnosta.

Paikallisten ja opillisten suuntausten lisäksi uskontojen sisällä on myös mo-nia eri määritelmiä jäsenyydelle. Toisil-le uskonto on yksityinen usko tai sään-nöstö, johon sitoudutaan, toisille histo-ria tai kulttuuri. Oppilaat tarvitsevat val-miuden ymmärtää myös sitä, että yksi-löiden sitoutuminen ja korostukset vaih-televat. Omankin uskonnon opetukses-sa on puhuttava ”puhtaasta” tai ”alkupe-räisestä” uskonnollisuudesta hyvin varo-vaisesti, sillä usein määritelmät perustu-vat erilaisiin tulkintoihin ja valtapeliin. Yhteiskunnan antamassa opetuksessa ke-tään ei voi tuomita yhteisön ulkopuolelle

liian alhaisen sitoutumi-sen vuoksi.

oPPIA uSKonnoSTA

Erityisesti Britanniassa on kritisoitu ”op-pia uskontoa” -mallia ulkokohtaisuudes-ta ja keskittymisestä ulkoa opetteluun si-säistämisen ja ajattelutaitojen oppimisen sijasta. Uskonnosta jää sen olemus ym-märtämättä, jos ei oteta huomioon tun-netta, jos ei käsitellä perimmäisiä kysy-myksiä ja herätellä oppilasta miettimään niitä itsekin. ”Oppia uskonnosta” sisältää ajatuksen, että minkä tahansa uskonnon myyteillä, riiteillä tai opeilla voi olla jo-tain annettavaa kenen tahansa oppilaan ajattelulle. Uskonnollisen myytin, riitin tai asenteen herättämillä kysymyksillä voi olla myös sekulaareja vastauksia. Kun op-pilas herätellään ajattelemaan perimmäi-siä kysymyksiä ja omaa elämänkatsomus-taan, hän ei voi jäädä sivustakatsojaksi tai uinailla uskonnontunnilla.

Oppilaiden kannustaminen mietti-mään omia vastauksiaan ja omia reak-tioitaan on varmasti yksi (ja epäilemät-tä myös käytetty) menetelmä tekemään näkyväksi sitä, että oppilaalla on oikeus omiin näkemyksiin uskonnontunnilla-kin. ”Oppia uskonnosta” tarjoaa me-netelmiä, joissa voidaan ihmetellä eri-laisia tulkintoja, ajatuksia ja katsomuk-sia kaikessa rauhassa joutumatta valitse-maan niistä oikeaa. Suomalaisen oman uskonnon opetuksen näkökulmasta mal-li on kuitenkin jonkin verran ongelmalli-nen. Ei nimittäin riitä, että oppilas ajat-telee asioista jotain, vaan opetussuunni-telmiemme tavoitteiden mukaan hänen täytyy lisäksi tietää, mitkä ovat nimen-omaan hänen oman uskontonsa vastauk-set olemisen ongelmiin ja eettisiin kysy-myksiin, ja millä perusteella.

Laajemmin ajatusta uskonnosta op-pimisesta voidaan kritisoida relativismis-ta. Aivan kaikki vastaukset eivät voi olla oikeita, eivät esimerkiksi itsekkyyttä tai väkivaltaa puolustavat. Lisäksi uskonnon luonteesta jää jotain olennaista ymmärtä-mättä myös silloin, jos se käsitetään liian

27

subjektiiviseksi. Uskonto kuitenkin mer-kitsee aina sitoutumista johonkin tradi-tioon ja yleensä myös yhteisöön.

KrIITTInEn uSKonnonPEDAgogIIKKA

Jos relativismi ja subjektiivisuus aiheut-tavat ”oppia uskonnosta” -malliin reiän, sitä koettavat paikata Andrew Wrightin kriittinen uskonnonpedagogiikka ja Hans-Günter Heimbrockin ajatus elä-västä uskonnosta. Wright peräänkuulut-taa uskonnontunneille sitä, että uskon-tojen erilaisuutta ei peitellä, vaan kes-kustellaan erilaisten lähtökohtien ja tul-kintojen perusteluista. Päätä ei saa lait-taa pensaaseen konfliktien edessä, mutta samalla on opeteltava sellaista keskuste-lutaitoa, joka kunnioittaa vastapuolta ja sen totuuskäsityksiä.

Wrightin mukaan uskonnoissa kes-keistä on totuuden etsintä ja niiden to-tuuskäsityksistä pitää voida keskustella sivistyneesti. Pääosassa on yhteisön vaa-lima traditio, eivät yksilön subjektiiviset tulkinnat. Wright kuitenkin itse väistää kysymyksen siitä, miten pitäisi suhtau-tua tulkintoihin ja käytäntöihin, jotka eri uskonnollisissa yhteisöissä käyttävät traditiota selvästi väärin tai pahaan tar-koitukseen.

Heimbrockin käsitys elävästä tai ele-tystä uskonnosta ottaa huomioon sekä tradition että yksilöiden siitä tekemät tul-kinnat. Uskonnossa on kyse siitä, että olemme jäseniä jossain yhteisössä, joka on sitoutunut tiettyihin opetuksiin, mut-ta samalla siitä, että teemme niistä jatku-vasti omia tulkintojamme. Toisin sanoen

uskonnossa on sekä avoin että suljettu pää. Näin uskontokasvatuksessakin pi-täisi olla kyse sekä sosiaalistamisesta että kasvattamisesta kriittisyyteen.

Erilaisten käsityksen kriittinen tarkas-telu on varsin haastavaa, koskivat ne sit-ten perimmäisiä kysymyksiä, pyhien teks-tien tulkintaa tai kirkon tai muiden us-kontojen käytäntöjä. Sopivan materiaa-lin avulla sen pitäisi kuitenkin onnistua peruskoululaistenkin kanssa.

Keskustelun avaaminen erilaisten väitteiden arvioinnille voi parhaimmil-laan sekin välittää käsitystä, että uskon-nontunnilla sallitaan useita eri totuuksia. Sen pitäisi myös antaa oppilaille valmiuk-sia torjua yksipuolisia käsityksiä mistä ta-hansa uskonnosta sekä uskonnon käyttä-mistä alistamiseen tai väkivaltaan. On ai-van yhtä tärkeää pystyä kritisoimaan us-konnon väärinkäyttöä, kuin on osata ol-la tuomitsematta koko traditiota yksit-täisten tulkintojen tai käytäntöjen perus-teella. Vaikeaa tässä on silti se, että kun opettaja tavallisesti on nuoria harjaan-tuneempi ajattelemaan ja ilmaisemaan ajatuk siaan, hänen on vaikea olla tuo-matta omia järkeilyjään esiin viimeistään keskustelun päätteeksi, jolloin ne helposti saavat lopullisen totuuden aseman.

ToIVomuKSIA oPETuSSuunnITElmAllE

Nykyinen perusopetuksen opetussuun-nitelma on laadittu WTC:n iskujen ai-kaan tai vähän sen jälkeen, eikä se vielä tunnista niitä kykyjä ja taitoja, joita op-pilaat nykymaailmassa tarvitsevat, vaan keskittyy varsin konservatiivisesti tietoi-

hin. Vuodesta 2001 lähtien uskonnollis-ten ilmiöiden käsittely on lisääntynyt tie-dotusvälineissä huomattavasti, osittain li-säten ihmisten ymmärrystä niitä kohtaan, osittain provosoiden epäluuloja kaikkea uskonnollisuutta kohtaan. On vaikea sa-noa, mihin suuntaan uskontojen käsitte-ly tiedotusvälineissä kehittyy, mutta sii-tä voidaan olla varmoja, että monikult-tuuristuminen ja globalisoituminen ete-nevät ja edellyttävät oppilailtamme tule-vaisuudessa kykyä omaksua tietoa uskon-noista ja suhtautua vastuullisesti uskon-nollisiin ilmiöihin.

Toivoisikin, että uusissa opetussuun-nitelmissa painotettaisiin ajattelu- ja dia-logitaitoja. En tarkoita sellaista logiikkaa ja retoriikkaa, joita voisi opettaa filosofian tunneillakin, vaan käsitteitä ja muita työ-välineitä, joilla voi analysoida nimen-omaan uskontoon liittyviä asioita. Tun-timäärä ei ole kasvamassa, mutta jostain olisi saatava aikaa sille, että voitaisiin pa-neutua moninaisuuteen, eroihin ja ajat-telumalleihin. Näitä taitoja voidaan har-joitella myös oman uskonnon perinteisiin tutustuttaessa, mutta erityisesti moni-kulttuurisissa kouluissa olisi hyvin luon-tevaa käsitellä jollain tavalla uskonnollis-ta erilaisuutta jo paljon aikaisemmin kuin se nyt tapahtuu. Mikäli tuntijakoehdotus menee sellaisenaan läpi, täytyy toivoa, et-tä uskontodialogia sijoitetaan myös etiik-ka-oppiaineen sisältöihin.

Anuleena Kimanen

Tapiolan koulun uskonnon, historian ja

yhteiskuntaopin lehtori (äitiyslomalla)

Artikkelin kuvat: WIKIMEDIA COMMONS

28

Projektin kantavana ajatuksena oli, että vähemmän on enemmän. Sik-si kurssin fokukseksi valittiin Sak-

san reformaatio, jonka kautta katsottiin sekä menneitä että tulevia kirkkohisto-rian tapahtumia.

Kirkkohistorian opettaminen on haas-teellista, koska oppilaiden kokemusmaail-ma ei kovin usein sivua näitä alueita, vaik-ka ilmiöiden ja tapahtumien vaikutus on-kin näkyvissä tässä päivässä. Projektin ta-voitteena oli yhteisöllisyyden ja elämyk-sellisyyden kautta tuoda sisällöt lähemmäs nuoria tinkimättä kuitenkaan kovasta työs-tä ja selvistä vaatimuksista. Tavoitteena oli myös nostaa esille erilaisia oppijoita tarjoa-malla monipuolisia työtapoja ja uusia oppi-misympäristöjä. Tässä työssä taustatukena oli Opetushallituksen POP-hanke.

Helsingin kaupungin opetustoimessa on käytössä Fronter-oppimisympäristö, jota käytettiin kurssilla yhteisenä oppimi-sen ja opettamisen tilana. Virtuaaliympä-ristöön rakennettiin huoneet kutakin ai-kakautta varten. Huoneissa oli lähdema-teriaalia, tehtäviä ja testejä. Työskentely

virtuaalisessa oppimisympäristössä vaati parin tunnin harjoittelun, minkä jälkeen työnteko sujui jo hyvin. Haasteita tarjo-si toisinaan tekniikka, mikä ei ollut to-sin oppilaista riippuvaista. Oppilaat pys-tyivät tekemään tehtäviä omaan tahtiin-sa. Tämä vaati heiltä oma-aloitteisuutta ja oman ajankäytön hallintaa.

joKAISEllA omA roolIHAHmo

Lutheria larpaten -kurssin tavoitteena oli tuoda roolipelin muodossa elämyk-sellisyyttä ja syvyyttä oppimiseen. Tämän tyyppisiä projekteja on toteutettu muun muassa Ressun lukion filosofian opetuk-sessa. Oppilaille jaettiin oma roolihahmo (esim. Katarina von Bora, Eislebenin kä-sityöläinen, juutalainen rahanlainaaja) ja he tutustuivat roolihahmoonsa ja kehitti-vät sitä tehtävien myötä. Tavoitteena oli, että kukin tutustuisi reformaatioon oman roolinsa kautta. Roolihahmoa rakennet-tiin verkossa ja jokainen hahmo kuului johonkin suurempaan ryhmään, joita oli

kaikkiaan kahdeksan (esim. Wormsin val-lanpitäjät tai Nürnbergin räyhänhenget).

Ryhmät tapasivat aluksi virtuaalises-sa tilassa suunnitellen yhteistä toimin-taansa. Myöhemmin kurssin puitteissa järjestettiin kaksi livetapaamista. Ensim-mäisessä tapaamisessa ryhmät rakensivat pahvista itselleen toimintaympäristön ja toisessa katsottiin yhdessä uskonpuhdis-tukseen liittyvä elokuva.

Yksi projektin keskeisiä ajatuksia oli integrointi muihin oppiaineisiin. Helsin-gin Saksalaisen koulun opettaja Jenni Avo-nius suunnitteli roolipelipäivässä tarvitta-vien asujen kaavat ja oppilaat itse ompe-livat asunsa näiden pohjalta. Kädentaidot olivat esillä myös toimintaympäristön ra-kentamisessa. Integrointiin kuului lisäksi saksan ja latinan kielet luokkien oppilai-den kielivalintojen tukemana. Osa tehtä-vistä piti tehdä näillä kielillä. Tärkeä integ-rointi oli elämänkatsomustiedon oppilai-den mukaantulo: heidän tehtävänään oli toimia median edustajina, pohtia uskon-nonvapauteen liittyviä kysymyksiä ja ra-portoida roolipelipäivän tapahtumia.

luTHErIA lArPATEnuusia näkökulmia kirkkohistorian oppimiseen

Suutarilan yläasteen koulu Helsingissä

ja Helsingin Saksalainen koulu

toteuttivat yhdessä syyslukukauden

2009 aikana kahdeksannen luokan

kirkkohistorian ja kirkkotiedon kurssin

uusimuotoisena oppimisena. Nunna Erfurtin luostarin edustalla.

29

Oppitunnit käytettiin uuden asi-an opettamiseen ja osittain tehtävien te-kemiseen. Oppituntien lisäksi oppilailla oli mahdollisuus kommentoida ja esittää ideoi ta Fronterissa. Verkkopalaute oli usein suoraa. Yleisimmät valituksen syyt olivat tekniikka ja liiallinen työmäärä. Projek-tin kuluessa valitukset työmäärästä väheni-vät, kun oli totuttu uuteen toimintatapaan.

Kurssi huipentui pelipäivään, joka oli jaettu kolmeen vuorokauteen. Ryhmät saivat tehtäviä, joissa oppilaat tekivät se-kä ryhmän omia tehtäviä että tehtäviä, joissa he joutuivat tekemisiin toisten ryh-mien kanssa. Pelipäivän suoritukset pis-

teytettiin ja pelin päätyttyä voittajat pal-kittiin. Tehtävänä oli esimerkiksi viiden miekan valmistaminen ja kenkien teko kuudelle hevoselle, lastenlaulun ”Hämä hämä häkki” sanoittaminen uudelleen us-konpuhdistuksen keskeisimmillä ajatuk-silla tai latinalaisen kirkkotekstin kääntä-minen saksaksi. Yhteistyö oli hionut op-pilaat jo sellaiseen valmiuteen, että ryh-mät pyrkivät määrätietoisesti toteutta-maan tehtävänsä ja olivat voimakkaas-ti sitoutuneet oman ryhmänsä toimin-takulttuuriin ja viitekehykseen. Lopuk-si ryhmät tekivät itselleen voitonviirin, johon oli kirjattu ryhmän keskeisin toi-

minta-ajatus. Päivä päättyi ”Jumala om-pi linnamme” -virteen.

TyöläSTä muTTA AnToISAA

Oppilaspalaute oli projektista pääosin myönteistä ja innostunutta. Erityises-ti arvostettiin yhteistyötä toisen koulun kanssa, elämyksellisyyttä, töiden suoritta-mista omaan tahtiin ja syventymistä tiet-tyyn aikakauteen ja sen edustajiin. Uusia oppimisympäristöjä (toinen koulu, Fron-ter ja roolipeli) pidettiin mielenkiintoisi-na. Kritiikkiä saivat tekniikan ongelmat ja suuri työmäärä.

Roolivaatteiden valmistamista Helsingin Saksalaisella koululla.

Eisenachin alueen talonpojat valmistavat viljaa myyntiin roolipelipäivänä.Suutarilan ja Saksalaisen koulun larppiporukka.

Nöyryyden harjoitukset askartelupäivänä.

Yhteiset kulissien valmistustalkoot Helsingin Saksalaisella koululla.

30

K uten tunnettua, Suomessa koulujen uskonnonopetus on järjestetty kunkin oppilaan

oman uskonnon pohjalta. Käytännön syistä johtuen monet suomalaisessa yhteiskunnassa vähemmistönä olevien kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen jä-senet osallistuvat kuitenkin evankelislu-terilaisen uskonnon tunneille. Riippu-matta siitä, muuttuuko uskonnonope-tuksen järjestäminen maassamme tule-vaisuudessa, kysymys oman uskonnol-lisen perinteen ymmärtämisestä ja tois-ten kristillisten traditioiden kohtaami-sesta on merkittävä.

EKumEEnISEn KASVATuKSEn TEorIAA jA KäyTänTöä

Kirja käsittelee ekumeenista kasvua ko-deissa, kouluissa, seurakunnissa ja kris-tittyjen yhteisessä toiminnassa. Teos on

EKumEEnInEn KASVATuS KouluSSASuomea pidetään ekumenian mallimaana ja ekumeeninen

kasvatus mainitaan usein suomalaisen ekumenian

lippulaivana. Tästä huolimatta ekumeenisesta

kasvatuksesta on kirjoitettu Suomessa vähän ja se

toteutuu kirkkojen ja yhteiskunnan kasvatustyössä

vaihtelevasti. Yhdessä Mirkka Torpan kanssa

toimittamani teos Ekumeeninen kasvatus – Mitä

opimme toisiltamme? onkin ensimmäinen ekumeenista

kasvatusta suomalaisesta näkökulmasta lähestyvä teos.

Opettajan kannalta saavutuksena voi pitää sitä, että oppilaat tekivät noin kolme kertaa enemmän työtä kuin tavallisesti, siitä suuremmin valittamatta. Kaikkiaan oppilaat tuottivat noin 15–20 laajem-paa kirjallista suoritusta ja neljä testiä. Tehtävät vaikuttivat myös kieliasentei-siin: palautteissa pidettiin latinalaisista ja saksalaisista tehtävistä. Oppilaat teki-vät myös roolivaatteensa ja toimintaym-päristönsä omin käsin. Projekti toi op-pilaista esiin uusia myönteisiä piirteitä, ja se nosti myös heikompien oppilai-den arvosanoja.

Opettajalle tämän projektin valmis-telu ja töiden arviointi tuotti huomat-tavasti työtä, mutta työ oli mieluisaa ja sen tuloksia voi käyttää hyväksi seuraa-vina vuosina. Taloudelliset kustannuk-set olivat pienet: 50 hengen projektiin kului rahaa noin 200 euroa. Arvokasta oli erityisesti yhteistyö erilaisten koulu-jen kanssa, integrointi muuhun opetuk-seen ja ennen muuta oppilaiden innos-tus. ”Kyllä tämä normaalin koulutyön voittaa” ja ei perinteistä ”opettaja pu-huu ja oppilas nukkuu” -menetelmää.

Teksti ja kuvat: Jorma Heimonen (Helsingin

Saksalainen koulu) ja Karoliina Käpysalo

(Suutarilan yläasteen koulu)

Ulkomaan vaikuttajien ja Nürbergin räyhähenkien mielenosoitus.

tarkoitettu tietolähteeksi ja innoittajak-si muun muassa luokanopettajille ja ai-neenopettajille sekä näille aloille opis-keleville. Kirjan kirjoittajat ovat eku-menian ja kasvatustyön asiantuntijoita eri kirkkokunnista Suomessa. Artikkeli-kokoelma on yhdistelmä teoriaa ja käy-täntöä: teoreettisemmat tekstit selven-tävät ekumeenisen kasvatuksen tarkoi-tusta ja käytännönläheiset kirjoitukset esittelevät ekumeenisen kasvatuksen to-teuttamista esimerkiksi koulun arjessa.

Kirja koostuu lähes kolmestakym-menestä artikkelista, joiden aiheina ovat muun muassa ekumenia Suomessa, eku-meenisen kasvatuksen teologiset ja pe-dagogiset lähtökohdat, perhe ekumee-nisena kasvupaikkana, ekumenia var-haiskasvatuksessa, alakoulussa, yläkou-lussa ja lukiossa, ekumenia ja ekumeeni-nen kasvatus eri kirkkojen nuorisotyös-sä, ekumeenisen kasvatuksen vaikutus

31

sekä ekumeeninen kasvatus monikult-tuurisissa ja -arvoisissa yhteisöissä. Tämä kirjoitus perustuu pitkälti teoksessa eku-meniaa ja uskonnonopetusta käsitteleviin artikkeleihin: Ekumeeninen kasvatus yh-teiskunnan kasvatusjärjestelmissä (Kaari-na Lyhykäinen), Alakoululaiset ekumee-nisuuden opissa (Marianne Kantonen ja Sirpa Okulov), Ekumenia yläkoulun uskonnonopetuksessa (Riitta Laukama) ja Ekumeeninen kasvatus ja ekumenia lukios sa (Liisa Franssila-Ylinen).

Suurella osalla uskonnonopettajista on kokemuksia myös muista kuin luterilaisis-ta oppilaista. Ekumeenista näkökulmaa opetukseen voivat tuoda lisäksi evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavat he-rätysliikkeet. Samoin on tärkeää huoma-ta, että ekumeeninen kasvatus toteutuu myös perheissä lisääntyvien seka-avioliit-tojen myötä. Siksi uskonnonopettajilla on hyvä olla valmiuksia ekumeenisen koh-taamiseen ja jopa ekume nian edistämi-seen. Ekumeeninen näkökulma on mah-dollisuuksien mukaan luontevaa sisällyttää koulujen juhliin ja uskonnonopetukseen.

Liisa Franssila-Ylinen mainitsee ar-tikkelissaan, että ekumeeninen toimin-ta näyttäytyy uskonnonopettajalle toisi-naan vaativana asiantuntijalajina, mutta arkipäiväinen kohtaaminen eri kirkko- ja uskontokuntiakin edustavien opiskelijoi-den kanssa on hyvin palkitsevaa. Kohte-lias uteliaisuus ja suorat kysymykset joh-tavat yleensä vilpittömään kokemusten vaihtoon. Parhaimmillaan tällaisessa ti-lanteessa saattaa todeta opettajan ja op-pilaan roolin vaihtuneen.

EKumEnIA uSKonnonoPETuKSESSA

Kaarina Lyhykäisen mukaan nykyinen suomalainen katsomusopetusmalli antaa säädös- ja opetussuunnitelmatasolla hy-vät puitteet ekumeenisen kasvatuksen to-teuttamiselle niin varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa kuin lukiokou-lutuksessakin. Käytännön tasolla on silti vielä monia haasteita, joihin vastata. Us-konnonvapauden tulkitseminen negatii-

visena oikeutena voi aiheuttaa ongelmal-lisia tilanteita koulussa. Oppilaan ei ole pakko osallistua toisen kristillisen kir-kon edustajan pitämään päivänavaukseen tai hartaushetkeen. Ekumeenisen kasva-tuksen näkökulmasta asiaa voisi lähestyä uskonnonvapauden positiivisesta tulkin-nasta käsin: kristityillä on lupa oppia toi-siltaan ja myös rukoilla yhdessä. Lyhykäi-nen huomauttaakin, että uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen koulussa tulisi nähdä mahdollisuuksien avaajana ja ope-tuksen arvopohjaa tukevana toimintana.

Tarkasteltaessa ekumeniaa uskonnon-opetuksessa voi pohtia esimerkiksi sitä, mikä osuus eri uskontoaineissa on kai-kille kristityille yhteistä, mitkä opetuksen tavoitteista ovat ekumeenisesti orientoi-tuneita tai kuinka paljon opetuksen sisäl-löissä käsitellään ekumeniaa. Lyhykäinen mainitsee, että esimerkiksi perusopetuk-sen opetussuunnitelman perusteissa eku-menia-sana esiintyy sellaisenaan ainoas-taan katolisen uskonnon sisällöissä vuosi-luokilla 1–5. Vuosiluokkien 6–9 sisällöissä ekumenia-sana puolestaan esiintyy kaikis-sa muissa paitsi Herran kansa ry:n uskon-nossa. Lukion opetussuunnitelman perus-teissa ainoastaan katolisen uskonnon 1. kurssin tavoitteissa mainitaan ekumenia.

Liisa Franssila-Ylinen arvelee artikke-lissaan, että ekumenia käsitteenä rajatus-sa sanakirjamerkityksessä tai ekumeeni-nen liike itsessään lienee opetuksessa esil-lä verrattain vähän, mutta opetussuunni-telmaan kirjatut tavoitteet ohjaavat ope-tuksessa ekumeeniseen lähestymistapaan.

Olen itse tutkinut ekumeniaa evan-kelisluterilaisen, ortodoksisen ja katoli-sen uskonnon perusopetuksen oppikir-joissa. Kaikkien näiden ryhmien oppikir-joissa selitettiin sanan ekumenia kreikan-kielinen alkuperä oikoumene. Tästä huoli-matta ekumenia-käsitteen määrittelemi-nen jäi melko vähäiseksi, erityisesti orto-doksisen ja katolisen uskonnon oppikir-joissa. Sen sijaan kaikkien kolmen kirk-kokunnan oppikirjoissa esiteltiin myön-teisessä valossa Kirkkojen maailmanneu-vosto ja Suomen ekumeeninen neuvosto sekä niiden toiminta.

ToISTEn KunnIoITTAmInEn jA ToISIlTA oPPImInEn

Marianne Kantonen ja Sirpa Okulov mainitsevat artikkelissaan, että maahan-muuton seurauksena sekä monikulttuu-risuus että ekumeenisuus ovat nousseet kouluissa esiin merkittävänä kasvatuk-sellisena voimavarana. Ekumeenisen kas-vatuksen avulla oppilaat oppivat oman kirkkonsa ohella toisista kirkoista, eku-meniasta, suvaitsevaisuudesta ja toisten vakaumuksen kunnioittamisesta. Lisäksi se opettaa ihmisten erilaisuutta rikkaute-na. Osaltaan tällä voidaan estää kouluis-sa tietämättömyydestä ja erilaisuuden he-rättämistä peloista johtuvia ennakkoluu-loja ja kiusaamista.

Ekumeenisen toiminnan tavoitteena on toimia kristittyjen yhteyden puoles-ta. Kantonen ja Okulov painottavat, et-tä koulun ekumeenisen kasvatuksen tär-keimpiä periaatteita on tuoda esiin kris-tittyjä yhdistäviä, ei erottavia seikkoja. Yhteisissä tilaisuuksissa ja oppitunneilla on tärkeää korostaa kirkkokunnille yhtei-siä piirteitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoi-ta sitä, että kirkkokuntien välisistä erois-ta tulisi vaieta.

Kouluissa on mahdollista järjestää myös uskonnollisia tapahtumia yhdessä eri kirkkokuntien kanssa. Koulutyö voi-daan aloittaa rukoilemalla eri kristillisten perinteiden tapoja noudattaen ja koulu-rauhanjulistus voidaan toteuttaa ekumee-nisesti. Samoin ekumeenisuus voidaan tuoda esille eri kirkkokuntien yhteise-nä päivänavauksena kristittyjen yhteisel-lä rukousviikolla tammikuussa. Esimerk-ki ekumeenisesta kasvatuksesta on myös virpomavitsojen siunaaminen kouluissa. Luterilaisena elementtinä tilaisuuteen voi liittää virren 15. Tiellä ken vaeltaa. Kristi-tyille yhteistä perinnettä on kertomus sii-tä, miten Jeesus ratsasti aasilla Jerusale-miin. Tämän selittäminen on erinomai-nen tilaisuus avata lapsille palmusunnun-tain sanomaa ja siihen liittyviä kristilli-siä perinteitä.

Ekumeenisia tilaisuuksia suunnitel-taessa on tärkeää ottaa huomioon oppilai-

32

den edustamat kirkkokunnat. Kantonen ja Okulov muistuttavat silti, ettei eku-meeninen tilaisuus saa olla epämääräinen sekoitus eri kirkkojen rituaaleja. Sen si-jaan kristillisten perinteiden tulee selke-ästi erottua toisistaan, sillä ekume nian keskeisiä kulmakiviä on jokaisen kirk-kokunnan toimiminen omasta tunnus-tuksestaan käsin.

VIrIKKEITä EKumEEnISEEn KASVATuKSEEn

Riitta Laukama mainitsee artikkelissaan, että monista kaupungeista löytyy vuosit-tain kiinnostavia taidenäyttelyitä, museo-näyttelyitä ja tapahtumia, joissa voi tutus-tua eri tavalla uskovien ajatteluun, taitee-seen ja kulttuuriin. Kokemusten ei aina tarvitse olla miellyttäviä tai rakentavia. Provokatiivinen kokemus voi usein ol-la vaikutuksiltaan syvällisempi ja omaa identiteettiä vahvistavampi kuin tuttua ja turvallista näkemystä heijastava. Mo-net tapahtumat ja näyttelyt ovat ainutker-taisia, ja niitä on mahdollisuuksien mu-kaan hyödynnettävä riippumatta siitä, mikä kurssi tai aihepiiri on opetussuun-nitelman mukaan ajankohtainen. Näyt-telyiden ja vierailujen yhteydessä on tär-keää tehdä myös oppiaineiden välistä yh-teistyötä.

Kirkkokuntien elävä kohtaaminen us-konnonopetuksessa ei ole aina mahdol-lista eri puolilla Suomea. Laukaman mu-kaan on kuitenkin hyvä muistaa, että jo-kaisella paikkakunnalla on melko var-masti eri tavoin uskovia kristittyjä tai eri-laisia seurakuntia. Tällöin luokkaan voi-daan kutsua asiantuntija tai seurakunnan työntekijä keskustelemaan tai haastatel-tavaksi. Jos asiantuntijan saaminen on syystä tai toisesta hankalaa, voidaan käyt-tää hyväksi niitä tilanteita, jolloin asian-tuntija on vierailemassa paikkakunnalla. Kantonen ja Okulov mainitsevat käytän-nön vinkkinä, että toisiin kirkkokuntiin ja muihin uskontoihin tutustuminen on-nistuu parhaiten, kun sen opettaa henki-lö, jolla on kulttuurinen viitekehys opet-tamaansa uskontoon.

oPETTAjA ESImErKKInä – myöS EKumEnIASSA

Kirjan kaikissa uskonnonopetusta ja eku-meniaa käsittelevissä artikkeleissa nou-see esiin opettajan merkitys ekumeeni-sen kasvatuksen edistäjänä. Uskonnon-opettajalla on haasteellinen tehtävä kas-vattaa oppilasta osaltaan sekä uskonnol-lisen yhteisön että koulun jäsenenä. Eku-meenisen kasvatuksen luonteen mukaista on, että uskonnonopettaja osallistuu yh-dessä oppilaidensa kanssa koulussa mah-dollisesti järjestettäviin muiden kirkko-kuntien tilaisuuksiin.

Riitta Laukama toteaa artikkelissaan, että eri uskonnon opettajien välinen kiin-nostus toistensa työtä ja kokemuksia koh-taan edistää yhteenkuuluvuutta ja luotta-musta sekä luo pohjaa yhteistyölle. Opet-tajien luottamukselliset suhteet viestivät oppilaille siitä, että yhteistyö on kristi-tyille tärkeä ja yhteinen tehtävä. Lisäk-si uskontojenvälinen yhteistyö koulussa osoittaa, että uskonnot ja kulttuurit ovat rikkaus koulun toiminnassa.

Merkityksellistä ekumeenisen ym-märryksen, kasvun ja oppimisen näkö-kulmasta onkin se, millaisen kuvan muis-ta kristityistä ja ekumeenisesta toimin-nasta opettaja luo omalla asenteellaan, puhetavallaan ja käyttäytymisellään. Oma esimerkki on tehokkain ekumeeni-sen oppimisen edistäjä, ja se on myös so-vellettavissa muita uskontokuntia edus-taviin ihmisiin.

Antti Laine

Kirjoittaja työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin

yliopiston teologisessa tiedekunnassa

Aiheesta enemmän:

Ekumeeninen kasvatus – Mitä opimme toisiltamme?

(2010) Suomen Ekumeenisen Neuvoston julkaisusarja.

Kirjaa voi tilata Suomen Lähetysseuran verkkokaupasta.

33

u p i n p a l s ta

Uskonnonopetuksen ympärillä on ollut kuhinaa perinteiseen tapaan kun koulu-uudistukset ovat vauhdissa. Keskustelussa pinnalle nousevat eri-

laiset järjestely- ja järjestelmäkysymykset, opettajien työ-tilanne ja monet muut opetuksen järjestämiseen liittyvät seikat. Koulutoiminnan ydin on kuitenkin oppimisessa ja siinä näkemyksessä, miksi ylipäätään mitään kannat-taa oppia ja opettaa. Kansakoulun synnyssä oli olennaista se, että pohdittiin mitä suomalainen todella tarvitsee ol-lakseen kansalainen Virtanen Suomessa. Tuosta pohdin-nasta voisi ottaa mallia ja miettiä nykypolitiikan valossa, mitä eurokansalainen Virtanen tarvitsee.

Monissa uskonnonopetuksen vastaisissa argumenteissa otetaan lähtökohdaksi, että uskonnon merkitys ei ole enää niin suuri nykyisessä yhteiskunnassa. Asia voi jossain mie-lessä olla niin suomalaisessa kontekstissa, mutta kulttuu-risesti se on kuitenkin vahvaa myös täällä. Kun eurokan-salainen Virtanen lähtee muille maille, hän törmää välit-tömästi kulttuuriseen sokeuteen, ellei uskonnonlukutai-toa ole. Tämä on myös pedagoginen kysymys. Se, mil-laisia opetussuunnitelmia rakentuu ja millaista pedago-giikkaa koulun tunneilla tapahtuu, ratkaisee todellisuu-dessa sen, mitä oppija saa elämänsä evääksi. Tästä syystä pedagogista kehittämistyötä on tehtävä herpaantumatta.

Jos tietyt perusvalmiudet ohentuvat esimerkiksi ko tien perinteiden ohentumisen myö-tä, on tehostettava pedagogiik-kaa niin, että suuria kokonai-suuksia pystytään oppimaan tehokkaasti. Hyvä esimerk-ki on Raamattu ja sen opet-taminen alakoulussa. Kymme-nen vuoden aikana on synty-nyt uusia menetelmiä oppijoi-den iloksi juuri siitä syystä, et-tä halutaan lähestyä aihetta uu-della tavalla, joka antaa myös kokonaiskuvaa ja valmiuk-sia omatoimiseen kriittiseen

tarkasteluun. Raamatturäppi on menetelmä, joka erityi-sesti pyrkii luomaan kokonaiskuvaa Raamatusta. Mene-telmää voi toki soveltaa myös yläkoulussa. Ilman jonkin-laista kokonaiskuvaa Raamatusta henkilö on kulttuurises-ti varsin sokea esimerkiksi halutessaan tarkastella taidetta.

Uusia menetelmiä on leimannut piirre, että ne pyrki-vät olemaan hauskoja ja iloisia. Tämä on erittäin viisas oivallus, koska uskonto-aihepiirissä ihmiset helposti luk-kiutuvat mielikuvissaan niin, että hulluttelu ja ihmette-lyn rohkeus puuttuu. Lukkiutuminen ja tylsyys-attribuu-tiot hidastavat ihmisen kykyä nähdä maailmassa kiinnos-tavia eri uskontojen vaikutuksia.

Upin syksyn ja talven ohjelmistossa on tarjolla nuor-ten uskonnopettajien toimintaa, opintomatkoja ja erilai-sia metodisia koulutuksia. Upi-toiminnan tarkoitus on tukea opettajia niin, että luokkahuoneiden arkeen viriää uusia alkuja ja jaksamisen voimaa. Tässä työssä on erityi-sen tärkeää tietää, mikä on tämän hetken tarve, joten ot-takaapa rohkeasti yhteyttä, kun mietitte mistä teemasta olisi mukava saada koulutusta tai materiaalia.

Juha Luodeslampi

Upin lehtori

juha.luodeslampi@seurakuntaopisto.fi

Eurokansalainen Juha Luodeslampi

Kuv

a: K

ati M

ikko

la

PEDAgogIIKKAA EuroKAnSAlAISIllE

34

Seurakuntaopistonkurssit ja matkat,

tule mukaan!

Uskonnonpedagoginen instituutti | Järvenpää | puh. (09) 2719 61

Kurssit:Raamatturäppi, Vanha testamentti13.-14.1.2011

Lattiakuvat-menetelmän peruskurssiI-jakso 1.-2.2.2011 ja II-jakso 4.-5.4.2011

Godly Play -peruskurssiI-jakso 2.-4.3.2011 ja II-jakso 12.9.2011

Naiset ja kulttuuri kohtaavat11.-13.4.2011

Ilmoittautumiset: www.seurakuntaopisto.fi Lisätiedot: Heli Mäkinen, SLI p. 044 906 0660heli.makinen@seurakuntaopisto.fi

Reformoitu Hollantiopintomatka (2,5 op)10.–13.11. 2011 Hollanti

Opintomatkamme pääsisältöjä ovat uskon-puhdistuksemme värikkäät vaiheet sekä lopulta katolisen ja reformoidun kirkon pitkä yhteiselo Alankomaissa. Matkamme huippu-kohtia on käynti kolmella Michelintähdellä palkitussa museossa, jossa tutustumme kris-tinuskon historiaan Alankomaissa.

Tiedustelut: Juha Luodeslampi, UPIp. 040 528 2570juha.luodeslampi@seurakuntaopisto.fi

y h t e y s t i e d o t j a j ä s e n k a a v a k e

Suomen uskonnonopettajain liitto ry

Jäsenasiat: Anne Rapeli, Urkupillintie 6–8 L 234, 00420 Helsinkipuh 040 770 8789, talous (at) suol.fi

JÄSENKAAvAKE

llmoittaudun SUOL ry:n jäseneksi/ ilmoitan muutoksia:

Nimi: _____________________________________________________________

Osoite: ___________________________________________________________

Postinumero ja -toimipaikka: ________________________________________

Puhelin: __________________________________________________________

Sähköposti: _______________________________________________________

Kouluaste: 1 yläkoulu 2 lukio 3 yläkoulu+lukio

4 alakoulu 5 opiskelija 6 eläkeläinen

7 ei opetustyössä

8 muu, mikä _______________________________________

päätoiminen ____ sivutoiminen ____

Päiväys ja allekirjoitus:______________________________________________

Jäsenmaksut:päätoimiset 50 €,eläkeläiset, äitiyslomalaiset, sivutoimiset, opiskelijat ja työttömät 25 €

Lähettämällä tämän kaavakkeen taloudenhoitajalle, saat postissa jäsenmaksulomakkeen.

Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinkihttp://www.suol.fi

Suomen uskonnonopettajain liitto ry on uskontoa opettavien pedagoginen ainejärjestö. Jäsenet (noin 1000) ovat pääasiassa peruskoulun ja lukion opettajia. Liitto on perustettu vuonna 1938.

Säännöissä määritellään, että Suomen uskonnonopettajain liitto ry• Toimii koulun uskonnonopetuksen sekä eettisen ja sosiaalisen kasvatuksen hyväksi• Edistää jäsentensä ammatillista ja tieteellistä toimintaa• Valvoo jäsentensä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja

h a l l i t u s

puheenjohtajaHANNU KOSKINENMinkkiläntie 124, 41230 Uurainenp./fax (014) 811 347, 040 5517 198Suolahden lukio ja yap. (014) 5743 233, fax (014) 5743 236hannu.koskinen@pp2.inet.fi

varapuheenjohtaja OUTI RAUNIO-HANNULAp. 040 5411 275Hyvinkään yhteiskouluoutiraunio@hotmail.com

EMILIA KOSUNENMalminkatu 24 B 31, 00100 Helsinkip. 045-675 2869emmi.kosunen@gmail.com

LAURA PALJAKKAKuusmiehenkaari 2 A 10, 00670 Helsinkip. 050 3562 494, fax (09) 1464 859Martinlaakson lukio, laura.paljakka@pp.inet.fi

JARNO PARvIOLAOpiskelijankatu 18 A 28, 3720 Tamperep. (03) 3183 087, Etelä-Hervannan koulujarno.parviola@koulut.tampere.fi

EIJA SUOKKOPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinkip. 0400 510 503Etelä-Tapiolan lukiofax (09) 8163 9108eija.suokko@nic.fihttp://gamma.nic.fi/~suo/index.htm

h a l l i t u k s e n v a r a j ä s e n e t

JAANA HOLMAKuopiojaana.holma@kuopio.fi

MARJATTA JÄRvITöyrätie 11, 62100 Lapua, (06) 4388 669

vESA NESTERantakatu 8 A 17, 65100 Vaasap. (06) 3171 974, vesa.neste@vaasa.fiVaasan lyseon lukio ja aikuislukiopuh (06) 3253 320

MARJA NIEMIPähkinätie 8B 27, 01710 Vantaap. (09) 8555 545, 0400 736879marja.niemi@vihti.fi, marja.niemi@nbl.fi

EIJA NIIRANENSarakatu 19, 70820 Kuopio,p. (017) 3642929Kuopion Yhteiskoulu, eija.niiranen@kuopio.fi

JAANA TAHvANAINENPapintie 9, 61600 Jalasjärvip. 040 5929 823jaana.tahvanainen@jalasjarvi.fi

t o i m i n n a n j o h t a j a

ANNE RAPELI (va.) p. 041 458 8641suol.toimisto@suol.fi

m a t e r i a a l i p a l v e l u

SAARA MÄKELÄLansantie 3 E 52, 02610 Espoo p. 040 7424622 saara.i.makela(at)helsinki.fi

p ä ä t o i m i t t a j a

KATI MIKKOLAMariankatu 25 B 36, 15110 Lahtip. 040 5144 956synsygus@suol.fi

t a l o u s - j a j ä s e n a s i a t

ANNE RAPELIUrkupillintie 6–8 L 234, 00420 Helsinkip. 040 770 8789talous (at) suol.fi

Suomen uskonnonopettajain liitto ry

Jäsenasiat: Anne Rapeli, Urkupillintie 6–8 L 234, 00420 Helsinkipuh 040 770 8789, talous (at) suol.fi

JÄSENKAAvAKE

llmoittaudun SUOL ry:n jäseneksi/ ilmoitan muutoksia:

Nimi: _____________________________________________________________

Osoite: ___________________________________________________________

Postinumero ja -toimipaikka: ________________________________________

Puhelin: __________________________________________________________

Sähköposti: _______________________________________________________

Kouluaste: 1 yläkoulu 2 lukio 3 yläkoulu+lukio

4 alakoulu 5 opiskelija 6 eläkeläinen

7 ei opetustyössä

8 muu, mikä _______________________________________

päätoiminen ____ sivutoiminen ____

Päiväys ja allekirjoitus:______________________________________________

Jäsenmaksut:päätoimiset 50 €,eläkeläiset, äitiyslomalaiset, sivutoimiset, opiskelijat ja työttömät 25 €

Lähettämällä tämän kaavakkeen taloudenhoitajalle, saat postissa jäsenmaksulomakkeen.

S U O L r y : n p a i k a l l i s k e r h o t / p u h e e n j o h t a j i e n y h t e y s t i e d o t

37

Mikkelin uskonnonopettajat Eija Peura Mikkelin lyseo Porrassalmenkatu 30, 50100 Mikkeli

Oulun seudun uskonnonopettajat Lea PesonenLumilinnantie 11, 90630 Oulu, p. 040 7419 323, lpe@lyseo.edu.ouka.fi

Pohjois-Karjalan uskonnonopettajat Anne Riekkinen Laatokankatu 12, 80200 Joensuu p. 045 134 8639, anne.riekkinen@jns.fi

Rovaniemen alueen uskonnonopettajat Antti Paananen Piisamintie 17 96500 Rovaniemi p. 040 7273157 antti.paananen@rovaniemi.fi

Satakunnan uskonnonopettajat Vesa Nissinen (pj.), vesa.nissinen@ulvila.fi Saarisentie 10 B, 28400 Ulvila Elina Heinonen Kaijalantie 9, 28300 Pori elina.heinonen@pori.cedunet.fi

Savonlinnan seudun uskonnonopettajatVirpi Loikkanen, Savonlinnan lyseon lukio ja Savonlinnan taidelukiovirpi.loikkanen@savonlinna.netp. 050 5567058

Svenskspråkiga Religionslärare Maria Björkgren-Vikström Hedbergsvägen 3, 25700 Kimito p. 040 5622 585 maria.bjorkgren-vikstrom@kimitoon.fi

Tampereen seudun uskonnonopettajat Tuovi Pääkkönen Tampereen normaalikoulu Harppitie 9 33710 Tampere p. 040 7401 626 tuovi.paakkonen@uta.fi

vaasan seudun uskonnonopettajat Vesa Neste Rantakatu 8 A 17, 65100 Vaasa p. (06) 3171 974, vesa.neste@vaasa.fi

varsinais-Suomen uskonnonopettajat Tiina Saarinen Betaniankatu 18 as. 4, 20810 Turkup. 040 7166 738 tiina.saarinen@turku.fi

Espoon ja Kauniaisten uskonnonopettajatEija SuokkoPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinki eija.suokko@nic.fi

Etelä-Karjalan uskonnonopettajat Titta KorhonenLauritsalan lukio ja aikuislinja titta.korhonen@lappeenranta.fi, p. 0500 907238

Etelä-Pohjanmaan uskonnonopettajat Leena Muurimäki, Kurikan lukio Savitie 6 a 2, 61300 Kurikka p. (06) 452048, leena.muurimaki@kurikka.fi

Helsingin seudun uskonnonopettajat Liisa Franssila-Ylinen, Itäkeskuksen lukio Karppitie 5A, 00640 Helsinki p. 044 305 1062 /työ (09) 3108 2777 liisa.franssila-ylinen@edu.hel.fi

Kainuun uskonnonopettajatPuheenjohtaja Raija Väyrynen Piitie 10, 87250 Kajaanip. 050 3309 254, raija.vayrynen@kailu.fi

Keski-Pohjanmaan uskonnonopettajat Maarit Pakarinen, pj. Peiponkatu 7, 67 800 Kokkola maarit.pakarinen@kokkola.fi Jonna Finell, siht. jonna.finell@kokkola.fi

Keski-Suomen uskonnonopettajat Jukka Hella Tarhakatu 8, 41500 Hankasalmi jukka.hella@norssi.jyu.fi tai jukka.hella@pp.inet.fi

Kuopion uskonnonopettajat Jaana Holma Asemakatu 20 A 15 70100 Kuopio Kuopion Lyseon lukio jaana.holma@kuopio.fiEija Niiranen (siht), eija.niiranen@kuopio.fi

Kymenlaakson uskonnonopettajat Lauri Frosti Ahomutka 7, 45360 Valkealap. 0400 993862

Lahden seudun uskonnonopettajat Päivi Paloranta Ruotsinkatu 6, 15210 Lahti p. 050 5457 195, paivi.paloranta@hollola.fi

k i r j a - a r v i o

Jakob Wegelius (1779–1861) syntyi ruotsinkieliselle Pohjanmaalle Vöy-

rin kappalaisen poikana kustavilaisen aikakauden lopulla. Jakob koulutettiin kotona, ylioppilastutkinnon hän suorit-ti 16-vuotiaana Turussa. Siellä Wegeli-us sai myös akateemisen koulutuksensa. Turun Kuninkaallisen Akatemian suojis-sa Jakob Wegelius valmistui maisteriksi vuonna 1802.

1700-luvun loppuun mennessä oli va-kiintunut tavaksi, että papisto hoiti maa-seudulla omien toimiensa ohella myös lääkkeiden jakelua sekä tauteja koske-vaa kirjanpitoa. Papiston perehtyneisyyt-tä lääketieteeseen pidettiin tärkeänä, lää-kintähuolto kun oli Ruotsi-Suomen maa-seudulla surkeassa jamassa. Näin ollen lääketieteen lisensiaatin opinnot kuu-luivat vuosisadan vaihteessa luontevasti kauas kantoiseen teologian opiskeluun ja Jakob Wegelius valmistui myös lääketie-teen kandidaatiksi sopivasti isorokko-epi-demian myllätessä Pohjanmaalla.

Pohjanmaalla käytiin kirjan päähen-kilön eläessä kahta sotaa. Vuonna 1808 alkaneessa Suomen sodassa Jakob Wege-lius toimi lääkärinä. Sodan jälkeen hän avioitui neiti Chrisina Charlotta von Es-senin kanssa ja päätyi Oravaisille kappa-laiseksi. Pappilassa syntyivät Wegeliuksen kahdeksan lasta. Paikkakunnalla vieraili myös keisari Aleksanteri Suuri I. Sääty-läispiirit olivat pieniä ja tiiviin tuttavaver-

koston parissa aatteet levisivät nopeasti. Suomalaisuus alkoi muodostua ruotsa-laisen hallitsijan poistumisen myötä. Pa-pistolla ja säätyläisillä oli tasapainottele-mista uuden hallinnon, paikallisten ta-lonpoikien ja rahvaan välissä.

Pohjalainen pappisjohtoinen herätys rakentui 1830-luvun alkaessa nuorehko-jen, innostuneiden ja asialleen omistau-tuneiden pappien verkoston varaan. Ja-kob Wegelius oli viisikymmenvuo tias, kun hän sai kirkkoherran viran Maalah-della. Hän piti selkeän pietistishenkisiä iltakokouksia kirkossa, muttei ilmeises-ti alun perin sympatisoinut teologeja, jotka alkoivat näihin aikoihin tuomita maailmalliset huvit. Apupappinsa Edvard Swanin ja vävynsä Janne Stenbäckin sekä pappistuttaviensa Jonas Laguksen ja Nils Gustaf Malmbergin kanssa Wegeliuksesta kehkeytyi kuitenkin yksi pohjalaisen he-rätyksen keskushenkilöistä. Wegelius ei tosin ollut syytettynä Kalajoen käräjillä vuonna 1838, toisin kuin Lagus, Malm-berg ja Paavo Ruotsalainen.

Maalahden iltaseurat lauantaina ja ju-malanpalvelus sunnuntaina vetivät niin paljon kuulijoita lähialueelta, että tuo-miokapituli lähetti kiertokirjeen alueen papeille kieltääkseen pappeja liikkumas-ta palveluspaikastaan. Näin pyrittiin estä-mään kirkollisten ja akateemisten piirien tuomitseman hurmoksellisuuden leviä-minen. Tuomiokapitulin kieltoa oli kui-

jAKoB WEgElIuKSEn SuomIHellevi Arjava on julkaissut teoksen, jonka aiheena on

Jakob Wegeliuksesta kertovat sukutarinat ja niiden lomasta

pilkotteleva ajankuvaus 1800-luvun alun Pohjanmaasta.

tenkin mahdoton valvoa ja herännäisen kansanliikkeen laillinen estäminen pal-jastui lopulta epätoivoiseksi tehtäväksi.

Hellevi Arjava kuvaa päähenkilönsä kautta ansiokkaasti papiston koulutus-ta ja elämää Pohjanmaalla sekä Helsin-gissä aikana, jolloin kansallinen identi-teetti, kielelliset ja kasvatukselliset tee-mat sekä hengelliset kysymykset puhutte-livat säätyläistöä. Jakob Wegeliuksen elä-män kautta kirjassa tulee esiteltyä usei-ta merkittäviä sukuja ja aikansa kirkolli-sia ja akateemisia vaikuttajia 1800-luvun alun Suomessa.

Teologille kirjan anti ei ole niinkään jo suomen kirkkohistoriasta tuttu tieto-aines, vaan ennen kaikkea suomalaisuu-den muodostumisen aikakauden kerros-tuneisuus koko säätyläistön osalta. Kaik-ki kansallisen historiamme merkkihen-kilöt tuntuvat vaikuttavan toisiinsa, jol-leivät suoraan, niin mutkikkaiden avio-liittojen, työsuhteiden, lehtikirjoitusten tai puheiden kautta. Aikana ennen mas-samediaa ja facebook-verkostoja Suomi oli niin pieni, että jokainen juoru, huhu ja uusi aate levisi kuin kulovalkea Siperian soilla heinäkuun helteillä. Tältä osin Ar-javan viihdyttävä kirja on sekä informa-tiivinen että avartava kaikille uskontoa tai historiaa opettaville 2000-luvunkin Suomessa.

Annukka Kalske

Hellevi Arjava: mErKIllInEn ISoISä jA muITA KErTomuKSIA WEgElIuKSISTA jA

SWAnEISTA. Helsinki: Tammi. 2010.

38

Kasiluokkalainen kertoo, miten paavi valitaan: Uusi paavi valitaan kun vanha kuolee ja hänet valitaan Vatikaanissa. He kirjoittavat nimensä kirjekuoreen ja jonkun kirjeen sisälle kardinaalit laittavat kemikaleja. Sitten kirjekuoret poltetaan yksi kerrallaan ja se kenen kirjekuoresta alkaa tulla mustaa savua niin hän on uusi paavi. Sitten hän menee parvekkeelle ja kertoo siunauksensa kansalle.”

…

Yläkoululainen kiteyttää kristittynä olemisen:

Fanittaa Jeesusta ja sen dädiä.”

Lähetä ehdotuksesi palstalle osoitteeseen: synsygus@suol.fi

”

helmiä sioille

”

A ika juoksee ja minä jatkan joka-päiväisiä seikkailujani työnhaun

ihmeellisessä maailmassa. Osaan kohta suunnistaa silmät ummessa lähikuntien avoimet työpaikat -sivuille. Myös mol.fi -sivut arvaavat jo etukäteen, että opetta-jan töitä olen etsimässä. Kummallista!? Käynkö muka usein täällä?

Silmäilen avoimia paikkoja. Opetus-alan työtarjonta näyttää harhaanjohta-van suurelta ja tiiraan pienellä präntät-tyjä opettajan paikkoja listalta niin että silmiä kirveltää. Äh, eihän tätä voi tun-titolkulla jatkaa! Keitän välillä pannulli-sen kahvia. Sitä paitsi kaikilla mukavil-la työpaikoilla tuoksuu kahvi, joten mi-nä ja työyhteisöni, radion aamujuontajat, olemme kahvikupposemme ansainneet.

Palaan koneen ääreen ja saan huoma-ta, että työläintä on ensimmäisen hake-muksen täyttäminen. Syötän koneelle si-vukaupalla henkilötietoja, työhistoriaa, osaamista, koulutusta ja henkilökohtai-sen esittelyn, jonka olisin mieluiten jät-tänyt väliin. Paukutan konetta ja dele-toin. Jatkan taas ja uusiksi menee. Huo-kaus. Kaadan lisää kahvia.

Siis pitäisikö olla harrastuksia? Ja luot-tamustehtäviä?? Hyppivät harakat, kun en ole kolmeen vuoteen syönytkään nou-sematta kymmentä kertaa kesken kaiken pöydästä pyyhkimään, pesemään, paijaa-maan tai pottailemaan. No jaa, varsinaisia luottamustehtäviä nekin kai ovat.

Noin viidennen hakemuksen kohdal-la muokkaan esittelystä enemmän todelli-suutta lähentelevää – tai ehkä alan sitten-kin pimahtaa. Tosiasiassahan minua kiin-nostaa juuri nyt kannattaako ensi talven haalareita ostaa alennusmyynneistä, mi-ten saan kynsilakan pysymään ryttäänty-mättä, paljonko on paljon painoja levy-tangossa, hankinko uudet jumppaken-gät ja millä värillä alakerran seinät maa-

lataan. Ihan selvästi olen kiinnostunut ja monista asioista! Näillä voi ehkä erottua viidenkymmenen hakijan joukosta, mut-tei nousta kärkisijoille. Pitäisiköhän opet-tajien olla enemmän tästä maailmasta?

Siivoan hulluimman haluni pistel-lä totuuksia pöytään ja tyydyn ilmoit-tamaan, etten juuri nyt haali luottamus-tehtäviä, koska haluan olla työpäivän jäl-keen läsnä lasteni elämässä. ”Tarpeeksi on nähty lapsia, joiden kanssa ei oikein ku-kaan ehdi olla”, tyydyn vain jupisemaan ääneen koneelleni.

Muutaman täytetyn oman alan työha-kemuksen jälkeen kiitän jo konettani sen muistista. Minä vain kopioin ja muokkaan hakemuksia ja näppään ”lähetä”-nappia.

Hmm, entä jos laajentaisin skaalaani? Onhan opetusalalla näköjään kaikkea ki-vaa tarjolla. Terveystietoa, filosofiaa, his-toriaa. Luokanopettajaa, tuntiopettajaa, resurssiopettajaa.

Kuudentoista enemmän tai vähem-män vakavasti otettavan hakemuksen jäl-keen kahvipannu on puolillaan ja alan päästä varsinaiseen flow-tilaan. Matalien vaskipuhaltimien opettaja? Turvallisuus-alan opettaja? Baletin opettaja?

Niinpä se näyttää olevan, että sitä saa mitä tilaa. Ennen kuin huomaankaan minulla on tiivis sähköpostinvaihtosuh-de työ- ja elinkeinotoimiston virkailijan kanssa. Homma menee näin. Minä viesti-tän hänelle päivämääriä, jolloin olen ollut töissä, ja listoja paikoista, joita olen ha-kenut. Hän vastaa kiittäen kohteliaasti il-moituksesta. Suorittajaminäni hymyilee, joka kerta vain leveämmin. Näitä vieste-jä alkaakin tasaisesti virrata, kun flunssa-, vatsatauti- ja vauvojensyntymisruuhkat käynnistyvät. Ne tietävät minulle töitä – ja opettajainhuonekahvia!

Taija Lamminaho

k o l u m n i

HAKEmISEn SIETämäTön KEVEyS

M – Itella Oyj

v I R I K E M AT E R I A A L I T

SUOL / MATERIAALIPALvELU:

Saara Mäkelä, Lansantie 3 E 52, 02610 Espoo,

p. 040 7424 622, saara.i.makela(at)helsinki.fi

TERvEISIÄ FARAOLTA – Egyptin matkan matkapäiväkirja

ja materiaalipaketti Egyptin muinaisesta uskonnosta. 87 s.

Toim. Jarno Parviola.

Tarjoushintaan: 8 € (–50%)

d I d A K T I S I A v I N K K E J Ä

Korva, Anni-Maria – Odiah, Liisa – Riihelä, Henna – Tuori, Johanna: PAISTOVALMIITA TOTEUTUSTAPOJA

YLÄKOULUN JA LUKION USKONNONTUNNEILLE. MAUSTA ITSE! 15 €

Virpi Mäkinen: VINKKEJÄ RAAMATTUTIEDON OPETUKSEEN. Elämyksellisiä, omaa ajattelua vaativia

tehtäviä. Tuntitoteutus helppoa. 25 s. (yläkoulu, lukio) 8 €

Marja Niemi: Opintomatka Helsinkiin 17.8.2003 – Hare Krishna -liike, juutalainen synagoga ja Al-Huda moskeija 5 €

Marja Niemi: Kellot kutsuvat – opintomatka Valamon luostariin 6.10.2003. 5 €

M AT E R I A A L I A S U O L R Y: N M AT K O I LTA

SIMPUKKA JA MATKASAUVA – pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan 8.6.–16.6.2006:

materiaalipaketti ja matkapäiväkirja. Toim. Jarno Parviola 15 €

RANSKALAINEN VISIITTI. Uskonnonopettajien opintomatka Pariisiin ja Burgundiin 8.–17.6.2007.

Toim. Marja Tanhuanpää. Materiaalipaketti ja päiväkirjat. 64 sivua + liitteet. 15 €

ROME SWEET ROME – uskonnonopettajat opintomatkalla Roomassa 4.–12.6.2004.

Matkapäiväkirja ja materiaalipaketti. Toim. Jarno Parviola. 18 €

LUTHER, JA BACH! Kesän 2003 Saksan opintomatkan matkapäiväkirjat ja laaja materiaalipaketti Lutherista. 111 s.

Toim. Jarno Parviola. 16 €

SANKAREITA JA PYHIÄ – PYHIÄ SANKAREITA Kesän 2002 Irlannin opintomatkan matkapäiväkirjat ja

materiaalipaketti kelttiläisestä kulttuurista. 100 s. Toim. Jarno Parviola. 15 €

TUHAT JA YKSI TORIITA. Japanin matkan matkapäiväkirjat sekä laaja oppimateriaalipaketti kalvopohjineen

Japanin uskonnoista. 78 s. (yläkoulu, lukio). Toim. Jarno Parviola. 14 €

K I R J A L L I S U U T TA

Angus M. Gunn: Jeesus opettajana tänään. Jeesuksen opetusmenetelmät nykypäivänä. 5 €

Reijo E. Heinonen: Hiljaiset vedet – vastuun virrat. 15 €

Reijo E. Heinonen: Perhosen perspektiivi – mielikuvat ja arvot opetuksessa. 10 €

Materiaalin tilaukset kannattaa tehdä joko kuun puolivälissä tai lopussa, sillä materiaali postitetaan kuun 15. ja 30. päivän tienoilla.

Tilaukset toivotaan tehtävän sähköpostitse. (Kesäkuukausina materiaalipalvelun hoitajan tavoittaa parhaiten puhelimitse.)

Toimituskulut lisätään. Liitä kuitit verotukseen. Huom! Muista maksaessasi käyttää ehdottomasti viitenumeroa. Viitenumeron

käyttäminen helpottaa kirjanpitoa ja säästää kustannuksia, sillä viitteettömät maksut tulevat Materiaalipalvelulle kalliiksi.

Materiaalipalvelun hoitajalle voi erinomaisesti soittaa iltaisinkin, sillä hänellä ei ole toimistoa ja materiaalipalvelua hoidetaan

työn ohessa, kotoa käsin.