Kuulumisia

TÄRKEÄT IHMISET SAMAN PÖYDÄN ÄÄRESSÄ - sivu 11

”Eikö parasta olisi lähteä auttamaan vanhempaa, joka

ei osaa olla vanhempi?”KirstiAnneli, s.6

4/2014

ORVOKSI EBOLAN TAKIA - sivu 19

Sivu 2 Kuulumisia 4-2014

Kuul

umisi

aTee

mana

: Las

tensu

ojelun

tulev

aisuu

s

JulkaisijaSOS-Lapsikylä rySnellmaninkatu 1300170 HELSINKIpuh. (09) 5404 880keskustoimisto@sos-lapsikyla.fiwww.sos-lapsikyla.fiwww.sos-childrensvillages.org

PäätoimittajaAija Rikala

ToimitussihteeriElina Pitkäranta

ToiminnanjohtajaJari Ketola

UlkoasuElise Liikala

KansikuvaThinkstock/ altrendo images

PainoForssa PrintISSN 1235-4996

Osoitteenmuutokset:(09) 4257 9830 (ark. klo 10–15)lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

www.facebook.com/soslapsikyla

3 Päätoimittajalta4 Maailman parhaat lapset6 Huostaanotetun lapsen vanhempi: Ei jätetä vanhempaakaan yksin7 Vastakkainasettelujen lastensuojelu7 Viittatäti vastaa8 Onni löytyy arjesta9 Kaarinassa uusia tuulia9 Toiminnanjohtajan tervehdys10 Taikuutta ilmassa11 Tärkeät ihmiset saman pöydän ääressä12 Huomio maailman lapsissa13 Uutta asennetta lapsiperheiden tukemiseen!14 Kynävieras - Aulikki Kananoja14 Theraplay houkuttaa esiin rakkauden16 Vuosi taifuuni Haiyanista: selviytyjät takertuvat toisiinsa18 Kymmenen vuotta Kaakkois-Aasian tsunamista19 Orvoksi Ebolan takia20 ”Elämässä parasta on elämä”

4-20

14

441 428PAINOTUOTEPEFC/02-31-162

KYMMENEN VUOTTAKAAKKOIS-AASIAN TSUNAMISTA18 Kaakkois-Aasian tsunami tuhosi hetkessä satojen tuhansien ih-

misten elämän tapaninpäivänä kymmenen vuotta sitten. Lue, mitä alueen asukkaille kuuluu nyt. >>>

Päätoimittajalta

Lastensuojelua vai naapuriapua?Tunnetko tai tiedätkö perheen, joka voisi kai-vata apua. Ehkä perheellä ei ole sukulaisia tai ystäviä, jotka voisivat ojentaa auttavan käden tai vanhemmille lepohetken.

Mitäpä jos sinä tarjoaisit apuasi? Sinä sai-sit hyvän mielen ja perhe helpotusta. Avun ei tarvitse olla ihmeellistä, vaan tavallisia asioita, joita kaikki osaamme: voit tarjoutua käymään välillä kaupassa, auttamaan siivouksessa tai ruoanlaitossa tai lupautua vaikka viemään lap-set puistoon tai elokuviin. Avullasi voi olla kau-askantoiset positiiviset seuraukset. Ehkäpä juuri tämä sinun antamasi apu estäisi perhettä pääty-mästä ongelmiin ja lastensuojelun asiakkaaksi.

Lastensuojelu on vaikeassa tilanteessa sik-si, että perheet eivät ole saaneet apua riittävän ajoissa. Lastensuojelu kutsutaan hätiin yleensä vasta sitten, kun kriisi on jo puhjennut. Silloin tarvitaan ammattilaisia. Varhaisessa vaiheessa avun antajaksi käy tavallinen, välittävä ihmi-nen. Kuten sinä.

P.S. Kuulumisia-lehti eriytyy ensi vuonna kah-deksi lehdeksi, jotta voimme paremmin palvella lukijoitamme: toinen lehti suuntautuu asiantun-tijoille, toinen SOS-Lapsikylän jäsenille, ystä-ville ja tukijoille. Nykymuodossaan tämä nume-ro on viimeinen. Itse jatkan asiantuntijalehden parissa.

Lämmin kiitos kaikille lukijoillemme ja rauhal-lista joulun aikaa!

SOS-LAPSIKYLÄ

Vuonna 1962 perustettu SOS-Lapsikylä ry on maailmanlaajuisen SOS

Children’s Villages -lastensuojelujärjestön jäsen. Yhdistyksen tehtävänä on

auttaa lasta ja nuorta kasvamaan perheessä. SOS-Lapsikylä tuottaa las-

tensuojelun avo- ja sijaishuollon palveluita lapsikylissä ja nuorisokodissa.

Yhdistyksessä työskentelee noin 200 ammattilaista.

Lapsikylätoimintaa on 134 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa

www.sos-lapsikyla.fi ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa

www.sos-childrensvillages.org.

EI JÄTETÄ VANHEMPAAKAAN YKSIN

MAAILMAN PARHAAT LAPSET

6

4

Miksi vanhempi, jonka lapsi on otettu huostaan tai joka ei ole kyennyt ottamaan vastuuta lapsen kasvusta, tuomitaan usein huonoksi äidiksi tai isäksi? Huostaanot-tohan on ajateltu lapsen parhaaksi. Mikä ylipäätään on saattanut vanhemman siihen tilanteeseen? Eikö parasta olisi lähteä auttamaan vanhempaa, joka ei osaa olla vanhempi? >>>

38-vuotiaat Anne ja Marko Turpeinen aloittivat sijaisvanhempina kaksi vuotta sitten. Sitä ennen he harjoittelivat sijais-vanhemmuutta neljä kuukautta ja kävi-vät sijaisvanhempien koulutuksen, Pri-den. Sijaisvanhemmuutta he miettivät pitkän aikaa, mutta kun aika oli kypsä, he rohkaistuivat sijaisvanhemman työ-hön. Nyt Turpeisen talossa riittää vils-kettä, sillä heillä on yhteensä seitsemän lasta. >>>

10-vuotiaat Blessing ja Saye jäivät orvoiksi Ebolan takia. >>>

19

Ehkäpä juuri sinun antamasi apu estäisi perhettä pääty-mästä ongelmiin ja lastensuojelun asiakkaaksi.

”

Päätoimittaja Aija Rikala

ORVOKSI EBOLAN TAKIA

Sivu 4 Kuulumisia 4-2014

Maailman parhaat lapsetTeksti ja kuva Johanna Frondelius

Turpeisille sijaisvanhemmaksi ryh-tyminen oli pitkän harkinnan tulos. He miettivät asiaa kahdeksan vuotta. ”Kä-vin koulun kautta tutustumassa Vihan-nin SOS-lapsikylään ja jo silloin jäi ajatus kukkumaan päähän. Puhuimme

38-vuotiaat Anne ja Marko Turpeinen aloittivat sijaisvanhempina kaksi vuotta sitten. Sitä ennen he harjoittelivat sijaisvanhemmuutta neljä kuukautta ja kävivät sijaisvan-hempien koulutuksen, Priden. Sijaisvanhemmuutta he miettivät pitkän aikaa, mutta kun aika oli kypsä, he rohkaistuivat sijaisvanhemman työhön. Nyt Turpeisen talossa riittää vilskettä, sillä heillä on yhteensä seitsemän lasta, joista viisi on sijoitettua ja kak-si omaa.

asiasta jo tuolloin kymmenen vuotta sit-ten, mutta toinen lapsemme Luukas oli vasta syntynyt, joten ajatus tuntui vie-lä kaukaiselta. Koimme myös, että siinä vaiheessa meillä ei olisi vielä ollut tar-peeksi valmiuksia tähän työhön”, Anne

kertoo. Pariskunnalla on myös toinen biologinen lapsi, joka on jo teini-iäs-sä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Turpeisilla asuu kahden biologisen lap-sen lisäksi viisi sijoitettua lasta. Nuo-rin on 4-vuotias ja perheen vanhin lapsi

Sivu 5 Kuulumisia 4-2014

liksi he nimeävätkin yhteisöllisyyden. ”Jos tarvitsee apukäsiä, niin niitä on tar-jolla. Apua on helppo kysyä, kun muut ovat tavallaan työkavereita. Itsekin tar-joutuu helposti auttamaan tutumpaa ih-mistä”, kertoo Marko. ”Lapsikylävan-hemmilla on myös enemmän vapaita kuin sijaisvanhempana toimeksiantoso-pimuksella työskentelevillä. Vapaiden pitäminen on monipiippuinen juttu, se vaikuttaa aina lapsiin. Kun olemme pois-sa, on lasten helppo testata, onko käytös-sä samat rajat kuin meidän kanssamme. Välillä kuitenkin kaipaa sitä, että kuulee vain omat ajatuksensa.”

Ihana ja raskas ensimmäinen vuosiTurpeisten mielestä parasta työssä ovat lapset: ”Lasten kanssa tekeminen ja tou-huaminen. Myös se, että ollaan paljon kotona. Siitä nauttivat omatkin lapset. Meillä on maailman parhaat lapset, po-rukka on samanhenkinen ja on mukava tehdä asioita heidän kanssaan. Kaikki tykkäävät tehdä eräreissuja, ulkoilla ja kalastaa.” Ensimmäinen sijaisvanhem-muusvuosi saattaa olla haastava. ”Se oli ihana, mutta raskas vuosi. Työ ei tuntu-nut edes työltä, kun saatiin olla kotona ja touhuta lasten kanssa. Toisiimme tu-tustuminen oli kuitenkin pitkä proses-si ja jälkikäteen se tuntui isolta jutulta”, Anne ja Marko juttelevat. Sitoutuminen lapsiin on suuri. “Moni kyselee, että eikö sijaisvanhemmuus ole rankkaa ja kuin-ka kauan te aiotte olla tässä työssä, onko tämä joku projekti? Olemme ottaneet lapset luoksemme ja orientoituneet sii-hen, että kyllä tässä ollaan.”

Lapsiperheessä on usein myös kate-utta lasten välillä. Annen ja Markon rat-kaisu siihen on asioista yhdessä keskus-telu. He ovat lasten kanssa miettineet sitä, mikä on epäreilua. Toiset eivät saa asua oikeiden vanhempiensa kanssa ja toiset saavat. Se on Turpeisten mielestä epäreilua. “Sijoitettujen välillä voi tul-la riitaa vaikka siitä, kuka ikävöi van-hempiaan eniten. Olemme puhuneet las-ten kanssa, voiko ikävästä edes kilpailla. Voiko tällaista asiaa mitenkään mitata?”

Lapset mukaan päätöksentekoonSuurperheen arkeen kuuluu tietysti myös haasteita ja Turpeiset ovatkin kehittä-neet päätöksentekotavan, johon otetaan lapset mukaan. Yhdessä pidetään las-ten palavereita parin kuukauden välein. Kun lapset saavat olla mukana päätök-senteossa, on yhteisiin sääntöihin si-toutuminen helpompaa. ”Keskustelem-me esimerkiksi peli- tai karkkipäivistä. Opettelemme näissä palavereissa myös toisen kuuntelua ja keskustelua. Asiat pyritään ilmaisemaan positiivisen kaut-ta, kuunnellaan hyviä asioita ja huoma-taan ne. Aluksi keräsimme marmorikuu-lia yhteiseen purkkiin. Aina kun päivä oli mennyt tarpeeksi hyvin, lisäsimme kuulia. Kun purkki oli täynnä, teimme yhdessä jotain kivaa. Leivoimme tai me-nimme ulos pelaamaan. Palkintona ei ol-lut materiaa, vaan jotain yhteistä teke-mistä. Lapset saivat itse arvioida itsensä ja päätimme yhdessä saammeko kuulia”, kertovat Marko ja Anne.

Nyt perheellä on käytössään taulu, johon merkitään lapselle rasti koti- tai koulutöiden tekemisestä. Kun rasteja on tarpeeksi, saavat lapset palkinnoksi yllä-tysreissun. Lapset itse ovat ehdottaneet Superpark- ja kiipeilyreissua Ouluun. ”Aikuiset kuitenkin valitsevat kohteen ja lapset yllätetään myöhemmin”, kerto-vat Turpeiset.

Turpeisen pariskunta on selvästi löy-tänyt unelma-alansa ja nauttii suurper-heen pyörittämisestä. Sijaisvanhemman työssä saa käyttää luovuutta ja mieliku-vitusta, täytyy olla ongelmanratkaisuky-kyä ja välillä vaaditaan pitkää pinnaakin - kuulostaa siis ihan tavalliselta lapsiper-heen arjelta.

Kiinnostaako sijaisvanhemmuus? SOS-Lapsikylä hakee jatkuvasti uusia sijaisvanhempia hoitamaan ja kasvattamaan sijoitettuja lapsia, jotka eivät voi asua omassa kodis-saan. Lue lisää www.sos-lapsiky-la.fi/sijaisvanhemmuus

14-vuotias. Perheessä asuu kuusi poikaa ja yksi tyttö.

Sijoitetut lapset kutsuvat vanhem-pia Anneksi ja Markoksi ja omat lapset äidiksi ja isiksi. Syntymävanhemmalle saattaa olla kova paikka, jos lapsi kutsuu sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi. Annel-la ja Markollakin on kokemusta asiasta. ”Syntymävanhempi kielsi lasta, kun hän kutsui meitä vahingossa äidiksi ja isiksi. Kaikki lapset saavat kutsua meitä sillä nimellä, mikä itsestä parhaalta tuntuu”, Marko mietiskelee.

Ennen sijaisvanhemmuutta Marko työskenteli parturina. Omien lasten hoi-tovapaan aikana hän alkoi pohtia alan vaihtoa. Marko päätti opiskella lähihoi-tajaksi, pääsikin haluamalleen alalle töi-hin ja työskenteli lähes kahdeksan vuotta erityiskoulussa. Anne taas päätyi aluksi isänsä jalanjäljissä tekniikan alalle, vaik-ka sosiaalityö kiinnostikin. ”Aikuisena päätin opiskella perhepäivähoitajaksi. Sen jälkeen opiskelin vielä sosionomik-si ja opiskeluaikana lipsahdin töihin las-tenkotiin. Ajattelin aluksi, ettei lasten-suojelu ole minun juttuni, sillä pelkäsin, että ottaisin lasten tarinat liian raskaas-ti. Rakastuin kuitenkin työhön ja totesin, että tämä on työtä, joka vetää minua puo-leensa.”

Jouluksi uuteen kotiinAnnen työharjoittelun loppuvaihees-sa SOS-lapsikylään tuli kiireellinen si-joituskysely ja Turpeiset tekivät nope-an päätöksen. ”Pari päivää ennen joulua lähdin entisestä työpaikastani Oulussa ja illalla olimme jo muuttaneet asuntoom-me Vihannin lapsikylässä. Ensimmäiset sijoitetut lapset olivat tulleet jo edellise-nä päivänä ja olivat vierailuasunnossa odottamassa, koska meidän talo oli vielä tyhjä“, kertoo Marko. ”Nyt naurattaa jo, kun jouluksi ei vielä saatu verhoja ikku-noihin, mutta joulukuusi kotiin saatiin. Silloin löytyi yhteisöllisyyttä lapsikyläs-tä todella paljon. Oli huonekalun kasaa-jaa ja lanttulaatikon tekijää, eräs naapu-ri tilasi meille joulupukinkin”, Anne ja Marko muistelevat.

Lapsikylässä asumisen hyviksi puo-

Sivu 6 Kuulumisia 4-2014Sivu 6 Kuulumisia 4-2014

Ei jätetä vanhempaakaan yksin

Teksti KirstiAnneli Kuvitus Elise Liikala

Eikö parasta olisi lähteä auttamaan vanhempaa, joka ei osaa olla vanhempi? ”

Kipua olen tuntenut minäkin. Kun varhaisessa vaiheessa au-tetaan ja tuetaan vanhemmuuteen, on mahdollista, ettei erot-tamista tarvitse tehdä. Tarvitaan ymmärrystä, kärsivällisyyttä, kannustusta ja hyviä neuvoja, tukea ja eväitä perheen koossa pysymiseen.

Lasten suojeleminen on tärkeää, niin myös aikuisten ja koko perheen auttaminen. Ettei jätetä vanhempaakaan yksin. Lapseni ovat nyt aikuisia ja omillaan. Olen tuntenut syylli-syyttä ja häpeää osaamattomuudesta. Olen kuitenkin selvin-nyt kutakuinkin ja otan täyden vastuun asioista, joita en osan-nut tehdä.

Miksi vanhempi, jonka lapsi on otettu huostaan tai joka ei ole kyennyt ottamaan vastuuta lapsen kasvusta, tuomitaan usein huonoksi äidiksi tai isäksi? Huostaanottohan on ajatel-tu lapsen parhaaksi. Mikä ylipäätään on saattanut vanhemman siihen tilanteeseen? Eikö parasta olisi lähteä auttamaan van-hempaa, joka ei osaa olla vanhempi? Olen itse kokenut lapsen pois antamisen ja melkein menettänyt toisenkin lapseni. Olisin tarvinnut apua, tukea ja ohjausta nuorena äitinä, jolloin jäin yk-sinhuoltajaksi. Minulla ei ollut ketään, olin yksin.

Työpaikkani oli ravintola-alalla ja työ oli vuorotyötä. Pie-nen tyttövauvan kanssa oli vaikea löytää hoitopaikkaa. Enkä ollut vielä selvinnyt avioerosta ja koin itseni hyvin yksinäi-seksi. Aloin kulkemaan baareissa ja ravintoloissa. Itsekin koin vielä olevani lapsi, joka tarvitsi turvaa, enkä kyennyt antamaan sitä omalle lapselleni. Keneltäkään neuvoa kysymättä tein rat-kaisun ja annoin lapseni tämän mummolle hoitoon. Oliko rat-kaisu oikea, en tiedä. Surin sitä, olin epäonnistunut.

Rikkinäisiä ihmissuhteita ja yksinäisyyttäVuodet vierivät ja lapseni pysyi mummon luona. Joskus sain hänet luokseni. Minulla oli monia miessuhteita, etsin sitä oike-aa rakkautta, mitä vaille olin jäänyt. Yksi suhteista johti avio-liittoon, josta syntyi toinen lapsi. Lapsen ollessa pieni erosim-

Huostaanotetun lapsen vanhempi:

me ja taas jäin yksin lapsen kanssa. Hyvät neuvot olisivat olleet tarpeen. Ihmissuhteet eivät olleet onnistuneet ja toisenkin lap-sen menettäminen oli lähellä, koska masennuin usein ja käytin alkoholia, mikä ei ole hyvä yhdistelmä.

Tunsin yksinäisyyttä, olin vailla ystävää ja haaveilin per-heestä ja yhteisöstä, jota minulla ei koskaan ollut. Oma lap-suuteni oli jäänyt elämättä ja minulta olivat puuttuneet turval-liset rajat. Olin kokenut torjuntaa ja jäänyt vaille huolenpitoa ja rakkautta. Tiedän, että se on vaikuttanut myös omiin lapsiini.

Sivu 7 Kuulumisia 4-2014

Viittatäti vastaa

Lapseni otettiin huostaan pari kuukautta sitten. Tuntuu, että olen epäonnistunut äitinä ja ihmisenä. Olen aivan rikki. Aivan kuin elämältä olisi pohja poissa. Mistä saisin apua ja voimia jatkaa eteenpäin? Mitä minun pitäisi teh-dä, että voisin saada lapseni takaisin? Nim. Särkynyt

Huostaanotto on aina iso ja raskas prosessi, jonka taustalla on painavia asioita. Huostaanotto tehdään toistaiseksi ja tavoittee-na on, että lapsi voisi palata takaisin kotiin. Kaikista huostaan-ottoon liittyvistä asioista voit puhua lapsesi asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Häneltä myös saat tietoa, millaista apua sinulle on tarjolla. Sosiaalitoimen tulee tehdä huostaan otetun lapsen vanhemmalle asiakassuunnitelma. Asiakassuun-nitelmaan kirjataan, miten vanhemmuuttasi tuetaan. Kriisiti-lanteessa voit ottaa yhteyden esimerkiksi terveyskeskukseen tai sosiaali- ja kriisipäivystykseen ja pyytää sitä kautta itsel-lesi apua.

Tärkeää on, että ensin haet apua itsellesi. Muista, että olet aina lapsesi vanhempi ja olet osa hänen elämäänsä myös huos-taanoton ajan.

Voit myös miettiä liittymistä huostaan otettujen lasten van-hemmille tarkoitettuun Voikukkia-verkostoon, jolla on alueel-lista toimintaa eri puolilla Suomea. Voikukkia-verkoston toi-minnasta löydät lisätietoja heidän verkkosivuiltaan osoitteesta www.voikukkia.fi. Sieltä löydät myös juuri ilmestyneen op-paan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten läheisille.

Lapsi voi palata kotiin, kun huostaanoton edellytykset eivät enää täyty ja kotiutus on lapsen edun mukaista. Huostaanot-to on ollut iso ja suurta harkintaa edellyttävä päätös. Sen pur-kaminen vaatii yhtä lailla aikaa ja harkintaa. Voimia sinulle.

Vastakkainasettelujen lastensuojeluTeksti Kai Laitinen, sosiaalipsykologi sekä SOS-Lapsikylä ry:n hallituksen jäsen

Lastensuojelu on ollut julkisuudessa enemmän kuin koskaan. Ai-heen mystisyys ja kiinnostavuus perustuvat työntekijöiden salas-sapitovelvollisuuteen sekä länsimaisten kaupungistuneiden yh-teiskuntien perheiden autonomian rikkoutumiseen.

Lastensuojelussa kajotaan ”perheen sisäiseen asiaan”. Lap-sen vanhemmilla on perinteisesti ollut valta päättää omien las-ten kasvatuskäytännöistä ja perhe on ollut pyhä ja koskematon. Julkisuudessa on esiintynyt hurjia kertomuksia siitä, miten sosi-aalityöntekijät puuttuvat syyttä perheiden elämään mm. sijoitta-malla lapsia pois kodeistaan, vanhempiensa yhteydestä. Samaan aikaan 11 Helsingin kaupungin lastensuojelun ja terveydenhuol-lon työntekijää on syytettynä tehtäviensä laiminlyönnistä, reagoi-mattomuudesta silloin, kun olisi pitänyt reagoida. Julkinen kuva lastensuojelustamme näyttäytyy paradoksaalisena.

Lastensuojelussa pyritään parhaaseen mahdolliseen ratkaisuunLastensuojelu on haastava työala ja yksittäisen tilanteen arvioin-ti ja oikeiden johtopäätösten tekeminen on usein vaikeaa. Kuten kaikissa ammateissa myös lastensuojelussa pyritään tekemään paras mahdollinen ratkaisu olemassa olevan tiedon perusteella. Yleensä taustatyö on tehty riittävän hyvin ja toimenpiteet harkittu huolella. Joskus kuntatyönantajan asettama työmäärä vaikeuttaa työn hoitamista niin hyvin kuin työntekijä haluaisi.

Kaikkein absurdeinta on vahva vastakkainasettelu vanhempi-en ja sosiaalitoimen välillä. Vastakkainasettelun kulttuuri tuntuu erikoiselta, kun kaikki osapuolet kertovat aidosti etsivänsä lap-sen parasta. Onko osassa näistä riitatapauksista kysymys sitten-kin muusta kuin aidosta lapsen edun etsinnästä? Lähin analogia, joka tulee mieleeni, on avioerotilanne, jossa vanhemmat riitele-vät avioeroon liittyvistä asioista kykenemättä näkemään lapsen kärsimyksiä.

Tilannetta arvioitava lapsen näkökulmastaKuten avioerotilanteissa myös lastensuojelun interventioissa on kysymys kokemuksellisesti hyökkäyksestä omaa vanhemman identiteettiä kohtaan. Monille meistä se on tärkein identiteettim-me muoto. Olennaista on aikuisen kyky arvioida tilannetta lap-sen näkökulmasta. Kysymys on kyvystämme arvioida oman nä-kemyksemme totuudellisuutta.

Miten voisimme kehittää lastensuojelua niin, että kaikki osa-puolet voisivat kokea olevansa samalla puolella etsimässä lapsen etua? Jokaisen voisi olla hyvä pysähtyä ja rehellisesti pohtia ti-lannetta lapsen edun näkökulmasta ja vasta sen jälkeen lyödä oma kantansa lukkoon ja tarvittaessa vielä muuttaa sitä. Valtataistelun tai oman oikeassa olemisen tarpeen ei tulisi ohjata toimintaam-me, kun kysymys on lapsen tai nuoren tulevaisuudesta olimme-pa sitten vanhemman tai työntekijän roolissa. Tavoitteena tulisi olla yhteisen näkemyksen hakeminen lapsen parhaaksi, vaikka se vaatisi pientä nöyrtymistä ja oman kokemuksen osittaista siirtä-mistä taka-alalle.

Sivu 8 Kuulumisia 4-2014

Onni löytyy arjestaLastensuojelutyö voi olla ajoittain rankkaa, mutta mitä ovat ne työn kohokoh-dat ja onnistumiset, jotka saavat jaksamaan? Tältä palstalta löydät työnteki-jöidemme ilonhetkiä arjen keskeltä.

Työssäni Tapiolan SOS-lapsikylän oh-jaajana pääsen mu-kaan moniin lasten

harrastuksiin ja erilaisiin arjen seikkailuihin. Toimin tällä het-kellä kolmen kodin ohjaajana ja

minun on mahdollista työsken-nellä hyvin erilaisten ja eri-ikäisten

lasten kanssa. Pyrin järjestämään näi-den ”omien” kotien lasten kanssa säännöl-

lisesti yhteistä aikaa.Jokin aika sitten erään kodin lapsikylävanhempi kertoi, että

kodissa asuva kuusivuotias tyttö haluaisi kokeilla seinäkiipei-lyä. Aluksi tuumin seinäkiipeilyn olevan pienelle tytölle vielä liian haastavaa. Päätin kuitenkin selvittää lähialueen mahdol-lisuudet seinäkiipeilyn kokeiluun ja lähdimmekin seuraavan yksilöajan koittaessa kohti lähellä sijaitsevaa kiipeilyhallia. Epäilevänä menin kiipeilyhallin kassalle kertomaan, että tässä olisi kuusivuotias tyttö, joka haluaisi kokeilla kiipeilyä. Pian olimmekin sovittamassa kenkiä ja valjaita tytölle ja lyhyen opastuksen jälkeen tyttö lähti kapuamaan seinää ylös. Itse olin kauhusta jäykkänä alhaalla tytön kiivetessä joka yrittämällä korkeammalle. Olin hämmästynyt, kuinka päättäväisesti ja ketterästi kuusivuotias eteni seinällä. Muutaman kerran tyttö pudottautui seinän puolessa välissä alas. Hätääntyneenä otin valjailla laskeutuvan tytön vastaan, johon sain vastaukseksi tiuskaisun: ”Älä ota mua kiinni”.

Pian löysimme kiipeilyseinältä helpohkon linjan, jota tyttö kiipesi korkeammalle kuin aikaisemmin. Laskeuduttuaan pa-rin yrityksen jälkeen alas hän katsoi keskittyneesti maahan ja sanoi minulle: ”Nyt mä kiipeen tonne ihan latvaan. Älä häirit-se mua.” Tyttö lähti matkaan ja kapusi korkeammalle ja kor-keammalle. Seisoin niska kipeänä alhaalla seinän vieressä ylös tuijottaen ikään kuin valmiina ottamaan kohta putoavan tytön kiinni. Sitten päätin perääntyä kauemmaksi seinästä ja katsel-la sieltä tytön etenemistä. Päätin luottaa turvavaljaisiin ja olla yhtä tyyni ja rauhallinen, kuin kymmenessä metrissä keikku-va kuusivuotias tyttö. Hetken kuluttua yläilmoista kuului va-pautunutta ja innostunutta naurua. Tyttö oli päässyt ”latvaan”. Hän lähti laskeutumaan alas ja hihkui matkalla innoissaan ”Mä tein sen!”.

Urotyön jälkeen suuntasimme takaisin kotiin ja tyttö kertoi, että matkalla kiipeilemään hän oli autossa tärissyt jännitykses-tä ja sydän oli meinannut pompata rinnasta ulos. Hän kuitenkin naureskeli sille, kuinka kauhuissani minä olin ollut alhaalla. Oli hienoa huomata, kuinka lapsi luotti kykyihinsä selviytyä ja tahdonvoimalla ja ketteryydellä selvitti tiensä kiipeilyseinän huipulle. Minun oli aikuisena vaikeaa antaa ohjat tytölle itsel-leen ja luottaa turvavaljaisiin ja tytön taitoihin.

Tällaisista arjen selviytymisistä ja itsensä ylittämisistä voi oppia paljon. Yhdessä koetut seikkailut ovat myös arvokkaita muistoja tulevaisuudessa. Illalla kotiin päästyämme näytimme kodin muulle väelle ylpeänä kuvia ja videoita kiipeilevästä ty-töstä. Uskon, että tulemme kokemaan vielä monia onnistumi-sen hetkiä noilla kiipeilyhallin seinillä.

Jo

hannes Jahnukainen, ohjaaja, Tapiolan SO

S-lapsikyläAri K

oskela, koulunkäynninohjaaja, Punkaharjun SO

S-lapsikylä

Perjantai on Punkaharjun kylässä bändipäivä. Nel-jän bändin toimintaan osallistuu noin puolet ky-län lapsista ja nuorista. Kaikki saavat kokeilla eri soittimia tai laulaa mikrofoniin tai tehdä sitä mikä

tuntuu itsestä vahvimmalta. Ohjelmisto ulottuu Maamme-lau-lusta lastenlaulujen kautta Haloo Helsinkiin, Kaija Koohon, Nightwishiin ja Volbeatiin. Joka kerta tapahtuu jotain herkis-tyttävää, kun lapset ja nuoret keskittyvät musiikin tekemiseen, yhteen musiikilliseen hiileen puhaltamiseen. Viimeisin harjoit-telun kohde on uuden lastensairaalan tunnuslaulu Lohtu. Sitä on harjoiteltu niin, että kolme bändä esittää sen samalla tavalla

kuin Youtuben videossa: jokaisella on oma pieni osuus ja ker-tosäkeet lauletaan yhdessä. Lasten ja nuorten äänet ovat niin avoimen säröisiä. Laulun sanat saavat uutta syvyyttä, kun esit-täjät ovat pieniä, eivätkä aikuisia. Nekin, jotka eivät ole ker-taakaan laulaneet, uskaltautuvat tämän biisin aikana laulamaan yksin. Olen ollut itse vanhan lastensairaalan potilaana kaksivuotiaana. Ja nyt tässä. En voi olla liikuttumat-ta, kun saan jakaa nämä hetket näiden lasten kanssa.

Sivu 9 Kuulumisia 4-2014

SOS-Lapsikylä ui vastavirtaanPitkäaikainen taantuma on kärjistynyt nopeutuvaan perheiden hy-vinvointipalveluiden alasajoon ja luottamusta rapauttavaan epävarmuu-teen. Kuntien taloudellinen ahdinko on ajanut ne etsimään pi-kavoittoja lastensuojelupalvelujen kilpailua kiihdyttämällä. Palvelujen laadulla on yhä vähemmän merkitystä ja sen tuntevat erityisesti asiakkaan kokonaisvaltaiseen autta-miseen sitoutuneet järjestötoimijat nahoissaan. Yhteistyö kuntien ja palveluntuottajien välillä on vähentynyt ja pal-veluntuottajan asema on lähes sietämätön, kun se saa kan-taakseen yhä suuremman vastuun palvelujen määrän ja hinnan alasajosta.

Tosiasia on se, että perheille ja lapsille ei ole riittävästi palveluita tarjolla. Lehdet täyttyvät uutisista, joissa kunnat supistavat milloin psy-kiatrisia palveluitaan tai asiakaskäyntejä per-hetyössä. Tämä on seurausta, ei ainoastaan talouden taantumasta, vaan myös passiivi-sesta ja hitaasti reagoivasta lakisääteisestä auttamisjärjestelmästämme. Kunnat tuot-tavat pääosin niitä palveluita, joita valtio kontrolloi tai laki ohjaa. Rahaa ei näiden ras-kaiden palveluiden tuottamisesta jää ennalta-ehkäisyyn. Lasten ja perheiden hyvinvointia on tuettava ennakoiden, yhdessä perheen kanssa ja tu-kea on saatava aikaisin, myös ilman asiakkuutta tai lakikriteerejä.

SOS-Lapsikylä haluaa uida vastavirtaan ja haastaa kehittämään ennakoivan perheiden tukemisen toimin-tamallin, millä varmistetaan huostaanottojen vähene-minen ja lisätään suomalaisten perheiden jaksamista ja hyvinvointia koko kansakunnan vahvistamiseksi. Täs-sä työssä SOS-Lapsikylä tarvitsee myös sosiaalisia in-vestointeja ja auttamista lahjoitusten muodossa sekä uu-delleen kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä kuntien ja muiden alan toimijoiden kesken.

Kiitos tuestanne ja yhteistyöstä, Rauhallista joulun aikaa!

Jari Ketolatoiminnanjohtaja

Toiminnanjohtajan tervehdys

Kaarinassa uusia tuulia Kaarinan SOS-lapsikylässä on ryhdytty in-nokkaasti toteuttamaan SOS-Lapsikylän uusia tavoitteita: tarjota tukea yhä useam-mille lapsille ja perheille ja avata muuten-kin toimipisteiden ovia ympäröivälle yhtei-sölle.

Lapsikylän johtaja Esa Vierikko, millais-ta uutta toimintaa teillä on Kaarinassa aloitettu? Olemme koettaneet aktivoitua monella eri tavalla ja avata oviamme ympäristölle. Kaarinan kansalaisopisto käyttää tilojam-me useamman eri kurssin tiimoilta ja olem-me mielissämme alkaneesta yhteistyöstä. Maanantaisin ovemme ovat auki klo 10–12 ”vauvasta vaariin”. Tarjoamme ”kah-via, kuperkeikkoja ja kohtaamisia”. Lisäksi keskiviikkoaamuisin Kaarinan perhepäivä-hoitajia kokoontuu kylässämme yhdessä vapaa-ajanohjaaja Saska Lintusen kanssa. Mukana on myös meidän pienimpiä lap-siamme. Uudet toiminnot on otettu innos-tuneesti vastaan niin kylän ulkopuolella kuin kylässäkin.

Millaisia tavoitteita näillä uusilla toimintamuodoilla on?Tavoitteena on tehdä Kaarinan SOS-lap-sikylää ja koko yhdistystä tunnetummaksi alueellisesti ihan tavallisten ihmisten ja per-heiden keskuudessa. Myös yhteistyö eri toi-mijoiden kanssa voisi tuottaa jotakin hyvää ja uutta paikallisesti.

Halumme monipuolistaa palveluitamme ja olla avoinna erilaisille uusille asiakasläh-töisille perheitä tukeville toiminnoille. Mie-lellämme mietimme näitä asioita myös yh-dessä kuntien kanssa. Näin voimme muuttaa lastensuojelua ja käsityksiä siitä.

Sivu 10 Kuulumisia 4-2014

Teksti ja kuva Elina Pitkäranta

Taikuutta ilmassaSiistiin pikkutakkiin pukeutunut kohtelias 16-vuotias Erkki pyy- tää minua istuutumaan pöy-dän ääreen. Vuorossa on kort-titemppu. Erkki on Tapiolan SOS-lapsikylän ky-läpäivän kuluessa ehtinyt jo viihdyttää tempuillaan monia, etenkin nuorempi-aan, jotka ovat hyvin kiinnostuneita sa-loista temppujen takana. Aloittaessaan korttitemppua Erkki koittaa kepeästi ju-tellen päästä selvyyteen luonteestani ja kysyy myös, miten luotettavana pidän it-seäni. Tämän asian selvittäminen onkin tärkeää, onhan kyse mentalismista. Erk-ki aloittaa korttien latomisen pöydälle yksi kerrallaan kuvapuoli alaspäin. Hän pyytää minua keskeyttämään milloin ta-hansa. Valintani osuu tietyn kortin koh-dalle ja valinta varmistetaan vielä pariin kertaan. Tämän jälkeen pääsen avaa-maan pöydällä koko ajan odottaneen kirjekuoren ja otan sieltä ulos kortin – risti kuusi. Käy ilmi, että tämän samai-sen kortin kohdalle olin pyytänyt Erkin pysäyttämään korttipakan läpikäymisen. Hämmästykseni on aito: miten ihmees-sä molemmat kortit ovat juuri risti kuu-tosia! Taikurikin on varmasti mielissään tempun onnistumisesta, vaikka eihän se hänelle mikään yllätys ole, sen verran paljon hän on taikomista viime vuosina harjoitellut. Tähän temppuun mentalis-mi tosin tuo kuulemma aina oman lisä-jännityksensä.

Tähtäimessä ammattilaisuusAlan kysellä Tapiolan SOS-lapsikylässä vauvasta saakka asuneelta Erkiltä lisää hänen harrastuksestaan ja vaikutun siitä, miten suurella intohimolla hän taikuu-teen suhtautuu. Erkki kertoo aloittaneen-sa taikuuden 8-vuotiaana, mistä on kiit-täminen Pikku Kakkosessa esiintynyttä Taikuri Luttista. Muutama vuosi sitten hän sai valmentajakseen yhden Suomen kysytyimmistä taikureista, Kim Wistin. Sittemmin Kimistä on tullut paitsi Erkin hyvä ystävä, myös kummi. He treenaa-vat ja suunnittelevat temppuja yhdessä, mutta tapaavat vapaa-ajalla myös muu-ten kuin taikuuden merkeissä. Kim antaa Erkille esiintymisvinkkejä ja muutenkin elämänohjeita.

Erkki kertoo lavaesiintymisen olevan lähitaikuutta enemmän hänen juttunsa. Hän keikkaileekin ympäri Suomea eri-laisissa tilaisuuksissa. Idoleikseen Erkki mainitsee Kimin lisäksi Jeff Hobsonin, joka on stand up -koomikko ja taikuri, Chris Angelin, joka on nostanut alaa pin-nalle ja mentalismin puolelta Noora Kar-man ja Pete Poskiparran. Erkki kertoo olevansa itsekin todennäköisesti siirty-mässä enemmän mentalismin puolelle. Hän suhtautuu uraansa hyvin suunnitel-mallisesti. Tähtäimessä on ura ammatti-laisena ja leivän tienaaminen taikurina. ”Haluan tehdä juttuja, joita kukaan ei ole tehnyt aiemmin!”, Erkki kertoo päättä-väinen katse silmissään.

Taikuus on taidettaErkin mukaan Suomessa taikurit opette-levat taidon yleensä itsenäisesti. Pinnalle ponnistaminen yksin on kuitenkin vaike-aa. Valmentajaa tarvitaan jo senkin takia, että into pysyy yllä. Erkki sanoo treenaa-vansa joka päivä melko paljon. ”Harjoit-telu ei kuitenkaan tunnu työltä, kun siitä nauttii niin paljon!”, hän intoilee. Erkki kertoo katsovansa videoita taikureiden keikoista saadakseen ideoita omia temp-pujaan varten. ”Mallia voi katsoa, mut-ta sitten pitää keksiä se oma juttu”, hän painottaa.

Erkki harmittelee, että Suomessa ei oikein pääse katsomaan taikurien esityk-siä. Taikuuden maailma on melko suljet-tu ja taikurit esiintyvät lähinnä pikkujou-luissa ja muissa yksityistilaisuuksissa. Hän toivookin, että jatkossa taikuutta olisi enemmän nähtävillä julkisilla pai-koilla. ”Taikuus itsessään on taiteenla-ji. Siinä on vaikea kilpailla: se on sama kuin kysyisi, mikä taulu on kaunein. Ha-luan pysyä omana itsenäni ja olla sellai-nen kuin olen!”, Erkki päättää.

Nuoren miehen päämäärätietoisuus tekee totisesti vaikutuksen. Ei muuta kuin onnea ja menestystä estradien val-loitukseen!

Erkin voi tilata esiintymään ottamalla yhteyttä Tapiolan SOS-lapsikylän Mum-mila-kotiin.

Sivu 11 Kuulumisia 4-2014

heiset ihmiset vapaamuotoisen yhdessä-olon merkeissä. Eräs lapsikylävanhempi kuvailikin päivän tunnelmia seuraavasti: ”Tulee sellainen fiilis, että ollaan kaikki samalla puolella, vaikka yleensä tuntuu, että ollaan vastakkaisilla puolilla. Suku-laiset, jotka eivät muuten olisi samassa pöydässä, istuvat siinä nyt. Ei ole jän-nitteitä. Puhutaan samoista lapsista – he ovat meidän kaikkien lapsia!”

Myös Tapiolan SOS-lapsikylän joh-taja Sointu Möller kertoi, että päivä on yksi hänen työuransa kohokohdista. Hän lupaa, että vastaavia tilaisuuksia lasten läheisten kanssa tullaan järjestämään jat-kossakin.

Vieraiden käsilaukuissa lasten käsin tekemiä kutsukortteja, ohjelmassa kas-vomaalausta, taikatemppuja, ongintaa ja grillausta. Alkusyksyisenä lauantai-na Tapiolan SOS-lapsikylässä vietettiin kyläpäivää, johon lapsikylän lapset oli-vat kutsuneet läheisiään: vanhempiaan, sisaruksiaan, isovanhempiaan, kumme-jaan ym. Yli kolmekymmentä vierasta saapuikin nauttimaan leppoisasta yhdes-säolosta.

Vainiot olivat tulleet kyläpäivään 9-vuotiaan lapsenlapsensa kutsumi-na. He kuvaavat yhteistyötä lapsikylän kanssa hyväksi ja kertovat, että vuosi-en varrella yhteydenpitoon on löydet-ty toimivat rutiinit. Lapsenlapsi vierai-lee isovanhempiensa luona joka kolmas viikonloppu ja odottaa vierailuja tietysti innoissaan. Isovanhempien kanssa puu-haillaan kaikkea mukavaa: on herkku-hetkiä, askarrellaan, käydään eläimiä katsomassa, leivotaan, käydään tuttavi-en ja sukulaisten sekä isän luona kyläs-sä. Yhteyttä isovanhemmat pitävät myös

kätevästi tekstiviestein - kouluviikon päätteeksi on kiva kysyä, miten kolmas-luokkalaisen viikko on sujunut. Yksi toi-ve Vainioilla kuitenkin vielä on: päästä viettämään jouluaattoa yhdessä lapsen-lapsensa kanssa.

Myös Sophie Rantanen oli tullut ta-paamaan lapsikylässä asuvia lapsiaan. Hän käy lapsikylässä vierailulla kahtena iltana viikossa. Lisäksi hän viettää siel-lä kerran kuussa viikonlopun lastensa kanssa ja soittaa heille joka päivä. So-phie kertoo lasten huostaanoton olleen raskas menetys, mutta iloitsee siitä, että hänellä on lapsiinsa läheiset välit. Yh-dessä he ulkoilevat, leikkivät, lukevat ja askartelevat. Sophie kertoo ylpeänä tyttärensä innostuneen sirkustempuista. Hän toivoo kovasti, että hänellä olisi sel-lainen asunto, johon lapset voisivat tul-la yökylään.

SOS-Lapsikylä panostaa yhä enem-män yhteistyöhön lasten läheisten kans-sa ja tämän kaltaiset tapahtumat ovat hyviä keinoja koota yhteen lapselle lä-

Tärkeät ihmiset saman pöydän ääressäTeksti ja kuva Elina Pitkäranta

Sophie Rantanen tuli viettämään kyläpäivää yhdessä lastensa kanssa.

Sivu 12 Kuulumisia 4-2014

Haastattelu

Teksti Aija Rikala Kuva Elina Pitkäranta

Huomio maailman lapsissaTanskalainen Kasper Kanstrup on kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön johtaja, joka vastaa yhteistyöstä kan-sainvälistä lapsikylätyötä rahoittavi-en jäsenjärjestöjen kanssa. Hän vieraili Suomessa lokakuussa.

Mitä työsi on käytännössä?Edustan Pohjois-Amerikan, Australian ja Länsi-Euroopan itsenäisiä jäsenjär-jestöjä, joista Suomen SOS-Lapsikylä on yksi. Jaan työssäni löytämiäni ide-oita ja haasteita näiden jäsenjärjestöjen ja keskushallinnon välillä. Tärkeintä on varmistaa, että työskentelemme kaik-ki samaan suuntaan ja että kohdistam-me valtaosan varoista lasten ja perheiden hyväksi ja mahdollisimman vähän omiin kuluihimme.

Millaisia ovat työsi haasteet?Työni haasteet ovat hyvin käytännönlä-heisiä: edustan 20 erikokoista markkina-aluetta, joiden kommunikointitavat, vah-vuudet ja heikkoudet vaihtelevat. Pyrin olemaan tukena päätöksenteossa sekä auttavassa roolissa sen mukaan, millais-ta panosta minulta tarvitaan.

Toinen haasteeni nousee organisaa-tion kansainvälisyydestä, jossa on ky-ettävä sopeuttamaan toisiinsa erilaisia kulttuureja. Organisaation juuret ovat vahvasti saksalaisessa kulttuurissa. Itse puolestani edustan pohjoismaisten kol-legojeni kanssa pohjoismaista kulttuuria.

Mutkikkaassa kansainvälisessä ym-päristössä työskentely on antoisaa. Mitä enemmän saan tietoa ja ymmärrystä eri-laisten kulttuurien edustajilta, sitä enem-män maailmani laajenee ja ymmärrys helpottaa työskentelyäni.

Mikä työssäsi on parasta?Parasta työssäni on olla osana viemäs-sä SOS-lapsikyläjärjestöä kohti uutta ai-kakautta, jossa toiminta laajenee perin-teisestä SOS-lapsikylässä annettavasta perhehoidosta yhteiskuntaan integroi-tuun sijaisperhetyöhön ja ennakoivaan perheiden ja lasten auttamiseen. Tässä muutoksessa Suomen SOS-Lapsikylä on edelläkävijä.

Millaisia henkilökohtaisia haaveita sinulla on?SOS-lapsikylä on osa minua ja minä osa sitä. Huomioni on maailman lapsis-sa, mutta haluaisin myös omia lapsia. Omat lapset lisäisivät oivalluskykyäni. Ammatillisesti haluan kehittää itseäni matkustamalla sekä kohtaamalla ja kes-kustelemalla eri ammattialojen edustaji-en kanssa. Haluan oppia ymmärtämään kohtaamieni ihmisten tarinaa. Mitä enemmän ihminen tietää, sitä parem-min hän oivaltaa, miten rajallista hänen tietonsa on ja miten paljon on sellaista, mistä ei tiedä. Toivonkin, että minusta ei tule omahyväistä jääräpäätä, sillä elämä on monimutkaista.

Sivu 13 Kuulumisia 4-2014

Teksti Aija Rikala Kuva Elina Pitkäranta

Kaikkihan me tiedämme, että ongelmien syntymis-tä lapsiperheissä pitäisi en-naltaehkäistä. Sehän oli-si sekä taloudellisesti että inhimillisesti ajateltuna järkevää. Miksi kuitenkin Suomen kunnissa käyte-tään valtaosa veroeurois-ta korjaavaan työhön eikä ongelmien ennaltaehkäi-

syyn? Onko kysymys tyhmyydestä, osaamattomuudesta, tah-don puutteesta, vai mistä?

SOS-Lapsikylä on lähtenyt hakemaan vastausta koko suo-malaista yhteiskuntaa koettelevaan suureen kysymykseen, mi-ten lapsiperheitä tuettaisiin niin, etteivät erilaiset elämäntilan-teet pääsisi muodostumaan lastensuojelun toimia vaativiksi ongelmiksi. Ratkaisun avaimet löytyvät lapsiperheiden hyvin-voinnin tukemisesta. Energia ja katse on päätetty siirtää on-gelmien etsimisestä hyvinvoinnin tukemiseen. Jotta tämä iso asenteellinen ja kulttuurinen muutos olisi mahdollista, tarvi-taan kokonaan uudenlaista perheen yksilölliset tarpeet huomi-oivaa palvelusysteemiä.

Peruspalvelut perheiden tuen selkärankanaNykymallissa yksittäistä perhettä saatetaan tukea lukuisilla erilaisella palvelulla, esimerkiksi kuusi palvelua on ihan ta-vallinen tarina. Jokainen palvelu pyrkii ratkaisemaan jonkin yksittäisen haasteen perheen elämässä oman vahvan asiantun-tijuuden ohjaamana, mutta perheen kokonaistilanne ei ole vält-tämättä kenenkään hallussa. Vaihtoehdoksi edellä kuvatulle halutaan SOS-Lapsikylässä olla rakentamassa uudenlaista pal-velusysteemiä, jossa perhe tuen tarpeineen on keskiössä. Jos perheiden hyvinvointia halutaan todella tukea, erikoistuneiden palveluiden on mentävä peruspalveluiden tueksi. Peruspalvelut neuvolasta varhaiskasvatuksen kautta koulumaailmaan voisi-vat muodostaa selkärangan, jolle koko järjestelmä nojaa. Tämä tarkoittaa käänteistä asetelmaa nykyjärjestelmään verrattuna.

Tällä hetkellä peruspalveluista lähetetään yksittäisiä perheen-jäseniä erikseen erityispalveluiden asiakkaiksi. Uudistuminen vaatii toisenlaisen palveluajattelun lisäksi luottamuksen syn-tymiseen ohjaavia matalampia organisaatiorakenteita ja jatku-vaan oppimiseen perustuvaa sekä asiakkaiden tiedon huomi-oivaa järjestelmää. Hyvinvoinnin näkökulmasta perinteisten lapsiperheiden palveluiden lisäksi palvelusysteemin tulisi pitää sisällään myös koulutukseen, talouteen ja työllisyyteen liitty-vät kysymykset.

SOS-Lapsikylä uudistustyön edelläkävijänäSOS-Lapsikylässä on päätetty olla edelläkävijöitä lapsiperhei-den hyvinvoinnin edistämisessä ongelmien etsimisen sijaan. Tähän työhön on lähdetty hakemalla kuntakumppania, joka ennakkoluulottomasti on valmis luomaan kanssamme lapsi-perheiden hyvinvointia edistävän palvelusysteemin. Kunta-kumppaniksi hankkeen ensimmäisessä vaiheessa valikoitui Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä. Kehittämistyötä ra-hoittamaan on saatu TEKES vuoden 2016 loppuun saakka. Vuoden 2015 aikana hankkeeseen haetaan lisää kuntakump-paneita, jotta hankkeessa syntyville innovaatioille saadaan li-sää kokemuspohjaa.

Suomen kunnallisen palvelujärjestelmän uudistustyön ohella kysymyksessä on myös SOS-Lapsikylän toiminnan laajentaminen ja kehittäminen entistä enemmän lastensuoje-lun sijaishuollon palvelujen tuottamisesta lapsiperheiden hy-vinvoinnin tukemiseen. Tarkoituksena on ottaa aimo harppaus hyvinvoinnin edistämisen suuntaan SOS-Lapsikylän toimintaa laajentamalla.

Mistä tiedämme, että olemme onnistuneet asettamassamme tehtävässä? Vaikka kysymyksessä ei ole yksin lastensuojelun kehittämishanke, niin ensimmäisenä mittarina toimii tavoite saada lastensuojelun avo- ja sijaishuollon määrät laskemaan Suomen kunnissa. Toinen tärkeä mittari on selvittää hyvin-voinnin ja onnellisuuden kokemusten kehitystä lapsiperheiden kokemana. Pelkät taloudelliset mittarit eivät siis riitä, vaan ta-voitteeksi on asetettu kunnianhimoisesti suomalaisten lapsi-perheiden onnellisuuden kasvattaminen.

Uutta asennetta lapsiperheiden tukemiseen!Teksti Kati Palsanen, kehittämispäällikkö

Sivu 14 Kuulumisia 4-2014

Theraplay houkuttaa esiin rakkaudenToimiva suhde arjessa on kaiken A ja O. Toimivassa arjes-sa onnistutaan löytämään iloa, ratkomaan kiistoja rakentavasti ja tuntemaan mielihyvää läheisyydestä. Näin tiivistää Tervey-den ja hyvinvoinnin laitoksen lastenpsykiatri Jukka Mäkelä, joka toi Theraplay-terapeuttikoulutuksen Suomeen 1990-lu-vun lopulla.

Jukka työskenteli Lastenklinikalla apulaisylilääkärinä ja konsultoivana lastenpsykiatrina, kun hän tutustui silloisen Hel-singin kaupungin psykologin Katja Rantalan suosittelemana Theraplay-terapiametodiin. Se vaikutti soveltuvan hyvin hä-nen työhönsä. Siitä asti, kun Jukka kävi aiheeseen liittyvän koulutuksen, Theraplayhin liittyvä taustateoria on leimannut hänen ajatteluaan lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuk-sesta. Jukka otti heti Theraplayn osaksi työskentelytapaansa ja toimi yhteystyössä muun muassa Lastenklinikalla tuolloin erikoissairaanhoitajana työskennelleen Ilona Vierikon kanssa. Jukka oli aikoinaan Ilonan kanssa yhdessä luomassa SOS-Lap-sikylän Theraplay-toimintamallia. Ilona toimii nykyisin SOS-Lapsikylän Theraplay-terapeuttina.

Lapsi tarvitsee hyväksytyksi tulemistaTheraplayssa tehdään ja toimitaan yhdessä. Tärkeää on määrä-tietoinen pyrkimys läsnäoloon: Theraplayssa pyritään luomaan tilanne, jossa kaikki muu vanhemman ja lapsen ulkopuolella oleva unohtuu. Vanhempaa tuetaan rakkauden ja kiintymyksen rakentamisessa, niin että hän pystyy näkemään lapsessa olevat ihanat ja erityiset asiat. Lapsen kehitykselle on ehdottoman tärkeää, että aikuinen osoittaa lapselle ehdotonta hyväksyntää. Theraplayssa kiinnitetään huomio siihen, mitä juuri tämä lap-si tekee ja miten hän reagoi. Siinä havainnoidaan, mistä lapsi pitää ja mistä ei.

Lapsi ei opi moittimallaLapsi on erityinen juuri sellaisena kuin on. Hän on ainutlaa-tuinen ja tarvitsee kokemuksen nähdyksi ja arvostetuksi tule-misesta. Lapsen tulee voida tuntea, että hän on hyväksytty sil-loinkin, kun hän toistuvasti epäonnistuu toiminnassaan. Lapsi pystyy parhaimpaansa, kun hän saa tukea. Lapsi ei hyödy lain-kaan siitä, että häntä moititaan tai rangaistaan. Aivotutkimuk-sen mukaan aivot siirtyvät moitittaessa tilaan, jossa ei kerta-kaikkiaan tapahtu oppimista. Uhkaus vain lamaa lapsen.

Visio tulevaisuuden lastensuojelustaTulevaisuuden lastensuojelussa tärkeintä on lapsen ja nuo-ren hyvän kasvun edellytysten turvaaminen. Parhaiten kasvua tuetaan vahvistamalla omien vanhempien edellytyksiä olla tur-vallisia, rakastavia ja rajoja asettavia aikuisia. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu.

Näen lasten, nuorten ja perheiden palvelut yhteen hitsattuna kokonaisuutena, jossa jokainen osa-alue on viritetty ennakoi-vaan ja ehkäisevään työtapaan sekä lapsen kasvun ja kehityk-sen yksilölliseen tukemiseen. Kun tämä ei riitä, tarvitaan vah-vaa, osaavaa ja kestävää lastensuojelua:

• ainakin yksi pysyvä ja turvallinen aikuinen jokaisen lapsen elämään; lapsi ja nuori kasvaa välittävän aikuisen turvin• kuulluksi tulemista ja osallisuutta: lasten, vanhempien, sijaiskasvattajien ja ammattilaisten kokemus kuulluksi tu- lemisesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa lapsen elämän kul- kuun ja omaan tehtävään lapsen auttamisessa on lastensuo- jelun ydintä• osaaminen: hyvä ymmärrys lapsesta, hyvän kasvun raken- nusaineista, ymmärrys perheiden muutoksen mahdollisuuk- sista ja vaikeuksista auttaa ammattilaisia luomaan lapselle ja nuorelle vaurioita korjaavan ja kasvua edistävän kokemus- ympäristön• yhdenvertaisuus: valtakunnallisesti yhdenmukainen osaa- misen taso ja lastensuojelun tarpeisiin suhteutetut voimava- rat tarvitaan, jotta lapset ovat mahdollisimman tasavertaises- sa asemassa riippumatta siitä missä asuvat.

Tavoitteiden toteuttaminen edellyttää instrumentteja. Tarvitaan organisaatiorakenteet, jotka suuntaavat lapsia ja perheitä kos-kevan työn lapsen luonnollisiin kasvuympäristöihin. Tarvitaan lastensuojelun moniammatillisia osaamiskeskuksia tutkimusta ja kehittämistä varten. Tarvitaan hyvä tietopohja ja jatkuvaa vaikutusten seurantaa. Tarvitaan lainsäädäntöä varmistamaan lasten ja vanhempien oikeusturva sekä kansallisesti yhdenmu-kaiset tavoitteet, kehykset ja normit toiminnan toteuttamiselle.

Teksti ja kuvitus Elise LiikalaKYNÄVIERAS

Kirjoittaja on ylisosiaalineuvos

Aulikki Kananoja

JUTTU-SARJA 4 /4

Theraplay houkuttaa esiin rakkaudenJos lapsi ei selviä jostain tilanteesta,

hän protestoi tai käyttäytyy aikuisen nä-kökulmasta haastavasti. Silloin on aikui-sen tehtävä auttaa lasta toteuttamaan se, mitä on tarkoitus tehdä. Lapsi tarvitsee vuorovaikutusta, jossa aikuinen on ai-dosti kiinnostunut ja kunnioittava lasta ja lapsen tekemisiä kohtaan. On aikui-sen tehtävä tukea lasta osallistumaan ja onnistumaan.

Theraplay hyödyttää vanhempaa sekä lastaTheraplayssa keskitytään vuorovaiku-tuksen ydinsasioihin. Vanhemmalla on oikeus ja velvollisuus rakastaa lastaan. Theraplay on käyttökelpoinen menetel-mä vuorovaikutuksen ja kiintymyksen vahvistamisessa ylipäänsä, mutta on ti-lanteita, joissa siitä voi olla erityisesti hyötyä.

Theraplay soveltuu käytettäväksi eri-tyisen hyvin muun muassa tilanteissa, joissa vanhemman on vaikea iloita lap-sestaan, sillä Theraplayssa autetaan van-hempaa näkemään lapsessa oleva kau-neus ja erityisyys. Theraplay houkuttaa esiin aikuisen kyvyn kiintyä lapseen. Kyky kiintyä on olemassa, vaikka se on saattanut hautautua esimerkiksi erilais-ten arjen ongelmien alle.

Lapselle Theraplaysta on apua esi-merkiksi silloin, kun lapsella on pal-jon kokemuksia siitä, että aikuiset eivät iloitse hänestä, tai että hänen odotetaan asettuvan tiettyyn muottiin. Myös lap-si, jonka käyttäytyminen ja itsesäätely ei vastaa hänen omaa ikätasoaan, saa hy-väksyvässä ilmapiirissä harjoitella yh-dessä aikuisen kanssa erilaisia arjessa tarvittavia taitoja.

Theraplay® on iloinen, fyysinen ja hauska lyhytterapia. Se jäljittelee vauvan ja van-hemman tervettä suhdetta. Menetelmä on kehitetty Chicagossa 1960-luvulla ja sitä käytetään ympäri maailman. Erityisen hy-vin se soveltuu sijaishuollossa oleville lap-sille. SOS-Lapsikylä ry:ssä on kehitetty oma intensiivinen Theraplay-hoitomalli. In-tensiivijakso merkitsee kahta viisipäiväistä jaksoa ja niiden välistä kotijaksoa, jolloin tehdään Theraplay-kotitehtäviä.

Sivu 15 Kuulumisia 4-2014

Anna hetki aikaaJukka Mäkelä tietää, että arjessa on pal-jon ei niin mukavaa. Arjen keskellä voi kuitenkin säännöllisesti luoda hetkiä, jolloin pysähtyy lapsen rinnalle. Voi va-lita jonkun ajankohdan päivittäin tai ker-ran viikossa, jolloin keskittyy vain yh-teen lapseen. Tuossa hetkessä voi yrittää olla ajattelematta menneitä tai mahdolli-sia tulevaisuuden pelkoja. Erityisen het-ken voi antaa lapselle esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa. Lapselle voi kertoa, mitä positiivista hänessä näkee ja huomata erityisiä seikkoja, jotka teke-vät lapsesta ainutlaatuisen: sellainen voi olla vaikka jokin lapsessa oleva ulkoinen piirre. Pienet asiat voivat olla tärkeitä ja lisätä luottamusta. Esimerkiksi lapsen käsien tietoinen ja keskittynyt rasvaa-minen voiteella voi tuottaa lapselle ko-kemuksen, että aikuisen kosketus tekee hyvää. Aikuisen on silloin tärkeää huo-mata, jos oma kosketus herättää lapses-sa kielteisen vasteen ja korjata omaa toi-mintaansa.

Yhteyden tilassa tapahtuu kehitystä. Yhteiset pienet hetket mallintavat arkea ja muokkaavat sitä, miten vuorovaikutus toteutuu arjessa yleisemminkin.

Tärkeä aikuinen lapsen elämässä voi olla - ja usein onkin - joku muukin kuin hänen biologinen vanhempansa. Suku-laiset, ystävät ja muut lapsen elämässä olevat aikuiset voivat omalta osaltaan olla rakentamassa lapsen kehityksen kannalta merkittäviä kokemuksia.

Jukka suosittelee luettavaksi Daniel J. Siegelin kirjoja: • No Drama Discipline, Bantam, 2014• Mielitaju, Basam Books, 2012• Brainstorm – nuoruuden aivomyrskyjen voima ja merkitys, Basam Books, 2014

nyt

nyt

nyt

nyt

nyt

nyt

nyt

nyt

nyt

nyt

nyt

nyt

Sivu 16 Kuulumisia 4-2014

Vuosi taifuuni Haiyanista:selviytyjät takertuvat toisiinsa

Nico menetti molemmat vanhempansa ja vanhemman veljensä taifuuni Haiyanis-sa. Nyt hänen isoäitinsä, 65-vuotias Ase-la Villegas, huolehtii hänestä. ”Kutsun häntä Mamaksi, koska hän on nyt äitini.”

Aselasta on todellakin tullut Nicon äiti. Hänen kolme lastaan kuoli taifuu-nissa vuosi sitten. Tästä huolimatta Ase-la ei ole surun tai menetyksen lamaut-tama, vaan selviytyjä: vahva, rohkea ja toiveikas.

”Aina löytyy syy nauraa. Olisi help-poa antaa periksi ja olla surullinen, mut-ta tämä on kohtaloni. Olen 65-vuotias ja minun täytyy olla taas äiti. Valitsin suh-tautua tilanteeseen siunauksena – asia-na, jolle voin hymyillä ja nauraa”, Ase-la kertoo.

Asela on nyt viiden orpolapsen huol-taja, kaikki ovat hänen lapsenlapsiaan. Yksi heistä on 14-vuotias Nico. ”Pyysin heitä sanomaan minua Mamaksi. Joten-kin se tuntuu hyvin luonnolliselta – eten-kin lasten suusta kuultuna hyvin erityi-seltä.”

Hän myöntää, että vaikka pystyykin tukemaan perhettään emotionaalises-ti, taloudellisesti se on valtava haaste. ”Minä olen eläkeläinen, enkä ole käynyt lukiotakaan loppuun. Kukaan ei tieten-kään palkkaa minua. Mieheni tekee vä-hän puusepän töitä ja auttaa myös mark-kinoilla, mutta rahaa ei riitä tarpeeksi viiden koulua käyvän lapsen elättämi-seen.”

Apua orvoksi jääneille lapsille ja heidän huoltajilleen SOS-lapsikyläjärjestö tukee perhettä sel-viytymisessä. Nico ja muut Aselan hoi-vissa olevat lapset saavat apua järjestön Sukulaisuus-ohjelman kautta. Tacloba-nin SOS-lapsikylän johtaja Oscar Ga-rol kertoo, että ohjelma on ensisijaisesti suunnattu niille lapsille, jotka ovat me-nettäneet molemmat vanhempansa ja elävät nyt sukulaistensa tai muun huol-tajan kanssa. ”Tavoitteena on, että oh-jelman tuen piirissä olevat lapset saavat samanlaista tukea, jota lapset SOS-lap-sikylissä saavat: ilmaisen koulutuksen, avustuksen jokapäiväisiin menoihin, lää-ketieteellistä apua ja niin edelleen. Kyse on huoltajien tukemisesta, jotka puoles-taan tukevat lapsia. ”

Ohjelman kokeiluvaiheessa viime tammikuussa sen piiriin kuului kolme lasta, nyt lapsia on ohjelman piirissä jo 124. Jokainen lapsi saa huoltajansa kaut-ta kuukausittain stipendin, joka riittää

kattamaan koulutuksen, vaatteet, terve-ydenhoidon sekä päivittäiset koulukulje-tukset ja -ruokaan liittyvät kustannukset.

Ohjelmassa edellytetään, että lapsi pysyy huoltajansa hoivissa ja että huol-taja huolehtii lapsen suojelemisesta. SOS-Sukulaisuus -ohjelmassa annetaan tukea myös huoltajille: heille on tarjolla muun muassa henkilökohtaista koulutus-ta ja muuta toimintaa.

Asela kertoo lapsikyläjärjestön SOS-Sukulaisuus -ohjelman olevan kuin ”tai-vaan lahja” ja myöntää, että viidestä lapsesta huolehtiminen olisi ollut paljon haastavampaa ilman sitä: ”Se on sellais-ta apua, jota me tarvitsemme - luultavas-ti sellaista, jota ihmiset tällaisessa tilan-teessa kaikkein eniten tarvitsevat.”

Taclobanin SOS-lapsikylän johtaja Garol sanookin: ”Enemmän kuin mitään muuta, haluamme auttaa lapsia ymmär-tämään, että heillä on tulevaisuus edes-sään. He ovat menettäneet vanhempansa ja läheisiään, mutta on olemassa ihmi-siä, jotka haluavat auttaa. Heillä on apu-naan sukulaisia ja järjestöjä, kuten SOS-lapsikylä.”

Nicon kaltaiset lapset voivat katsoa jälleen tulevaisuuteen. ”Jonain päivä-nä minä haluan sotilaaksi. Haluan aut-taa maatani ja suojella filippiiniläisiä”, Nico kertoo.

Kuulumisia 1/2014 lehdessä kerroimme aiheesta otsikolla: Perheitä autetaan ja-loilleen Filippiineillä. Juttu on luettavis-sa myös verkossa: www.sos-lapsikyla.fi/kuulumisia

Vuosi sitten Filippiineille iske-nyt taifuuni Haiyan jätti toista-sataa lasta orvoksi. Yksi heis-tä on 14-vuotias Nico Melo. Nico ja hänen isoäitinsä Asela Villagas ovat kaksi selviytyjää, joita yhteinen menetys yhdis-tää ja jotka SOS-lapsikyläjär-jestön avulla suuntaavat nyt yhdessä kohti tulevaa.

Käännös Elina Pitkäranta Kuva Sebastian Posingis

Sivu 17 Kuulumisia 4-2014

”SOS-lapsikyläjärjestön Sukulaisuus-ohjelma on kuin ”taivaan lahja”.

Viidestä lapsesta huolehtiminen olisi minunlaiselleni eläkeläiselle paljon

haastavampaa ilman sitä.”

iSOS-lapsikyläjärjestön hätäapu Filippiineillä:

• Lastenhoitotiloja tukea ja suojaa tarvinneille lapsille• Taclobanin SOS-lapsikylän jälleenrakentaminen• Koulun jälleenrakentaminen• Sukulaisuus-ohjelma orvoksi jääneiden lasten auttamiseksi• Talojen rakentamista kotinsa menettäneille perheille• Tukiohjelma taifuunissa elinkeinonsa menettäneille perheille

Asela Villagas huolehtii nyt viidestä lapsenlapsestaan, jotka jäivät taifuunin seurauksena orvoiksi.

Sivu 18 Kuulumisia 4-2014

Kaakkois-Aasian tsunami tuhosi hetkessä satojen tuhansien ihmisten elämän tapaninpäivänä kymmenen vuotta sitten. Lu-kemattomat perheet ja kodit, yhteisöt ja elinkeinot huuhtoutui-vat kymmenmetristen aaltojen mukana. Tuhannet lapset jäivät orvoiksi ja vaille suojaa. Kymmenen vuoden aikana olemme kuitenkin voineet auttaa tsunamin uhreja takaisin jaloilleen ja toipumaan syvistä traumoista.

SOS-lapsikyläjärjestöllä oli jo ennestään toimintaa Intias-sa, Sri Lankassa, Thaimaassa ja Indonesiassa, joten pystyim-me auttamaan heti, kun tsunami 26. joulukuuta 2004 iski. Maa-ilmanlaajuisesti SOS-lapsikylät keräsivät katastrofiapuun yli 60 miljoonaa dollaria. Lahjoituksilla rahoitettiin välitöntä hä-

täapua, jälleenrakennusta ja uusien lapsikylien perustamista. Apumme tavoitti katastrofin jälkeisinä kuukausina 23 000

ihmistä - perustimme traumakeskuksia lapsille ja tarjosimme perheille vaatteita, lääkkeitä ja koulutarvikkeita. Välittömän hätäavun jälkeen SOS-lapsikyläjärjestö on paikalla pitkäjäntei-sesti auttamassa lapsia ja perheitä. Rakensimme yli 2 000 ta-loa 15 paikkakunnalla ja korjasimme infrastruktuuria kokonai-sissa kylissä. Perustimme kuusi uutta SOS-lapsikylää orvoksi jääneitä lapsia varten. Lisäksi toimitimme yli 300 venettä sekä kalastusvälineitä perheille, jotka olivat menettäneet toimeen-tulonsa tsunamin seurauksena.

Kymmenen vuotta Kaakkois-Aasian tsunamista

SOS-lapsikyläjärjestö rakennutti 128 taloa tsunamin tuhoamaan kalastajakylään Intian Cuddaloressa. Kuvassa onnellinen perhe uuden kotinsa edustalla.

Teksti Elina Pitkäranta Kuva Dominic Sansoni

Sivu 19 Kuulumisia 4-2014

Käännös Elina Pitkäranta Kuva Nurudeen Sanni

Orvoksi Ebolan takia 10-vuotiaat Blessing ja Saye (kuvassa) jäivät or-voiksi Ebolan takia. Heidät lähetettiin Hawa Mas-saquoin lastenhoitokeskukseen Unification Cityyn, noin 40 kilometrin päähän Liberian pääkaupungis-ta Monroviasta. Kuusitoista niistä kahdeksastatoista lapsesta, jotka alun perin tulivat keskukseen, pääsi palaamaan takaisin omiin perheisiinsä. Vain Bles-sing ja Saye jäivät jäljelle. Heitä ei tullut kukaan hakemaan.

Arviolta 3 700 lasta Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa on jäänyt orvoksi Ebolan takia. Pel-kästään Liberiassa tapauksia on rekisteröity Ebola-epidemian puhkeamisen jälkeen yli 2 000. Tartun-nan pelossa sukulaiset myös hylkäävät lapsia.

Huolimatta vanhempiensa traagisesta kuole-masta, Blessing ja Saye ovat toistaiseksi onnistu-neet hallitsemaan pelkonsa. Leikin lomassa he ta-rinoivat keskenään ja huomasivat yllätyksekseen olevansa serkkuja keskenään.

Saye on vähitellen hyväksynyt sen, että hänen vanhempansa ovat poissa ja hänen on jatkettava yk-sin eteenpäin. Sayen äiti sekä molemmat isosiskot kuolivat Ebolaan hänen silmiensä alla.

Huolimatta koettelemuksistaan Saye uskoo jää-neensä henkiin syystä. Hän pukeutuu t-paitaan, jos-sa lukee ”I’m famous...” (olen kuuluisa). Hän sanoo aikovansa säilyttää paidan, sillä hän uskoo tulevan-sa vielä jonain päivä kuuluisaksi, varsinkin sitten kun hän on hankkinut koulutuksen.

”En halua tilanteeni estävän minua toteuttamas-ta suunnitelmiani”, Saye sanoo. ”Teen parhaani, jot-ta vanhempani voisivat olla minusta ylpeitä. Ja nyt kun tiedän, että minulla on myös serkku, aion huo-lehtia hänestäkin. Pysymme yhdessä ja oppimme yhdessä.”

Famatta Dunoh, joka työskentelee lastenhoi-tajana Hawa Massaquoin lastenhoitokeskuksessa, kertoo Sayen olevan päättäväinen lapsi. ”Hän on osoittanut halukkuutta oppia, hän omaksuu erittäin innokkaasti kaiken, mitä hänelle opettaa, vaikka on-kin vasta niin pieni”, Famatta kertoo. (Yksityisyyden suojelemiseksi lasten nimet on muutettu.)

Ryhdy kummiksi Ebola-orvolle: www.sos-lapsikyla.fi/kummiksi-ebola

Sivu 20 Kuulumisia 4-2014

Tekstin koonnut Elina Pitkäranta Kuva Katja Talasvuori

SOS-Lapsikylän yrityskumppanien edustajat Fazerin kumppanuuspäällikkö Liisa Eerola ja Orifla-men markkinointipäällikkö Anna-Maija Toivonen kävivät tutustumassa SOS-lapsikylätyöhön itäi-sessä Virossa. Seuraavassa heidän kokemuksiaan tunteikkaasta matkasta.

”Elämässä parasta on elämä”

Millaiset odotukset teillä oli ennen matkaa?

Liisa: Olen vieraillut lapsikyläkodeissa Suomessa ja Venäjäl-lä, joten mietin, mitä yhtäläisyyksiä eri maiden toiminnassa on. Niitä oli paljon; on helppo huomata, miten toimintaperiaate yh-distää, vaikka kulttuurit ovat erilaisia.

Anna-Maija: En ole aikaisemmin käynyt SOS-lapsikyläko-dissa edes Suomessa, joten odotin mielenkiinnolla tätä vierai-lua, vaikka tarkalleen ottaen en tiennyt mitä odottaa. En ole myöskään käynyt Narvassa aikaisemmin, joten myös se lisäsi mielenkiintoa.

Liisa Eerola sai syliinsä kuukausi sitten Narva-Jõesuun SOS-lapsiky-lään muuttaneen hur-maavan pikkupojan.

Missä kävitte vierailulla?

Liisa ja Anna-Maija: Kävimme tutustumassa Narvassa si-jaitsevaan SOS-lapsikyläjärjestön sosiaalikeskukseen ja sen te-kemään lastensuojelun avohuollon työhön perheiden tukemi-seksi ja pääsimme käymään myös yhden keskuksen asiakkaan kodissa. Narva-Jõesuussa vierailimme parissa SOS-lapsikylä-kodissa sekä yhdistyksen toimistolla.

Mitä näitte ja koitte perillä? Liisa: Avohuolto ja sen tuen piirissä oleva kaksilapsinen yk-sinhuoltajaperhe koskettivat valtavasti. Lapsikyläperheessä

Sivu 21 Kuulumisia 4-2014

että olivat päässeet SOS-lapsikylän huostaan, sillä Virossa yh-teiskunta ei samalla tavoin huolehdi heikoimmassa asemassa olevista kuin mihin olemme tottuneet koti-Suomessa. Nämä lapset olivat paitsi onnekkaita, varmasti myös onnellisia. Ah-distusta aiheutti lähinnä ajatus siitä, mitä tapahtuu niille vam-mautuneille lapsille, jotka eivät ole SOS-lapsikylän huostassa?

Millaisia ajatuksia vierailu herätti? Liisa: Lapsikyläperheessä sain syliini ihanan 1,5-vuotiaan, au-rinkoisen pojan, joka ei meinannut saada tarpeekseen kukkuu-leikistä. Mietin miten luottavaisesti hän tuli vieraaseen syliin, vaikka lapsikyläkoti oli hänelle ihan uusi paikka. Siinä hetkes-sä kiteytyi myös mielessäni se, mitä yksi ihminen voisi tehdä: SOS-kummina yksi ihminen voi auttaa yhtä ihmistä. Se on val-tavan paljon. Nyt toivonkin kovasti, että saisin sen pikkupojan omaksi kummilapsekseni.

Anna-Maija: Lyhyt vierailumme ja tutustuminen Narva-Jõe-suun SOS-lapsikylään sai minut jälleen kerran vakuuttumaan siitä, että SOS-lapsikylät tekevät erinomaista ja tärkeää työ-tä, niin Suomessa kuin muualla. Perheissä kohdataan aivan samankaltaisia ongelmia, olipa kyse virolaisesta tai suoma-laisesta perheestä. Lapset ovat kaikkialla lapsia ja yhtälailla avun tarpeessa silloin, kun omat vanhemmat eivät pysty heis-tä huolehtimaan.

Kerromme sinulle mielellämme lisää sijaisvanhemmuudesta.Soita SOS-Lapsikylään Hannelelle ja löydä tulevaisuutesi

sijaisvanhempana!

Lisätietoa tehtävästä: sos-lapsikyla.fi/sijaisvanhemmuusHannele Nikkanen puh. 0400 875 880

Vuonna 1962 perustettu SOS-Lapsikylä ry on maailmanlaajuisen SOS Children’s Villages -lastensuojelujärjestön jäsen. Yhdistyksen tehtävänä on auttaa lasta ja nuorta kasvamaan perheessä. SOS-Lapsikylä tuottaa lastensuojelun avo- ja sijaishuollon palveluita lapsikylissä ja nuorisoko-dissa. Yhdistyksessä työskentelee noin 200 ammattilaista.

Lapsikylätoimintaa on 134 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa www.sos-childrensvillages.org.

kaikki on jo, jos ei hyvin, niin paremmin. Avohuollossa sen sijaan asiat ovat piirun verran sillä puolella, että huostaanottoa ei ainakaan vielä tehdä ja olosuhteet ovat sen mukaiset. Koke-mus vahvisti käsitystäni siitä, että apua todella tarvitaan. Lii-kutti kovasti, kun tapaamamme perheen poika sanoi, että ”elä-mässä parasta on elämä”.

Anna-Maija: Tutustuttuamme Narvassa SOS-lapsikylän avo-huollon ohjelmaan jatkoimme matkaa Narva-Jõesuun SOS-lapsikylään. Vierailut kahdessa lapsikyläkodissa saivat aikaan varsin kaksijakoisen tunteen. Ensimmäisessä kodissa meidät otti vastaan lapsikylä-äiti Ljubov, joka oli ystävällinen ja hert-tainen, oikea äidillisyyden perikuva. Koti oli todella siisti ja kodikas. Lapsilla oli tilavat huoneet ja paljon yhteistä tilaa, jos-sa leikkiä ja temmeltää. Pääsimme tapaamaan myös kodin lap-sia, sillä kotona oli kolme pientä poikaa, veljeksiä keskenään. He olivat tulleet SOS-lapsikylän huostaan vain kuukautta ai-kaisemmin Sillamäen slummista, jossa he olivat asuneet pie-nessä yksiössä 14 henkilön kanssa. He ovat todella onnekkaita, että ovat päässeet Ljubovin hellään huomaan. Pojat leikkivät olohuoneen lattialla leikkejä aivan kuin ketkä tahansa pikku-lapset, onnellisina. Tästä vierailusta tuli todella hyvä mieli!

Lievää ahdistusta sen sijaan aiheutti vierailu toisessa kodis-sa, jossa asui vammautuneita lapsia. Kuulimme, että he eivät olleet synnynnäisesti sairaita, vaan heidän vammautumisensa johtui huonosta kohtelusta lapsena. Hekin olivat onnekkaita,

Sivu 22 Kuulumisia 4-2014

Mukana auttamassa

Suomessa elää tällä hetkellä yli 18 000 lasta oman kotinsa ulkopuolella. Lähes 90 000 lasta perheineen on lastensuo-jelun piirissä. Tämä tarkoittaa sitä, että joka kymmenes suomalaislapsi kasvaa perheessä, jossa kamppaillaan hyvin vai-keiden asioiden parissa: on köyhyyttä, päihdeongelmia, yksinäisyyttä, mielen-terveysongelmia ja yksinkertaisesti voi-mattomuutta kohdata lapsiperheen arjen haasteita. Monissa näistä perheistä nämä ongelmat kulkeutuvat sukupolvelta toi-

selle, kun apua ei saada tai sitä ei osata leimaantumisen pelossa hakea.

SOS-Lapsikylä haluaa omalta osal-taan olla auttamassa näitä perheitä esi-merkiksi tukemalla yhteydenpitoa ja kanssakäymistä meille sijoitettujen las-ten biologisten vanhempien sekä mui-den läheisten kanssa. Myös lasten entistä vahvempi osallistaminen omaa elämään-sä koskeviin päätöksiin, kuulluksi tule-minen ja ainutkertaisuuden esiin tuo-minen vahvistavat itsetuntoa luoden

Lahjoittaja, lämmin kiitos, että autat lapsia ja nuoria juuri nyt!

Kei Heikkilä, varainhankintapäällikkö

valmiudet hyvään aikuisuuteen. Siihen liittyvät koulutus, työelämään sijoittu-minen sekä oman perheen hankkiminen. SOS-lapsikylistä itsenäistyneet nuoret sijoittuvat tutkimusten mukaan elämäs-sään paremmin kuin valtaosa sijaishuol-lossa kasvaneista lapsista.

Pidetään yhdessä huolta siitä, että yhä useampi sijaishuollosta itsenäistyvä nuori kokee itsensä tärkeäksi ja että hä-nen siipensä kantavat aikuisuuteen asti! Kiitos, että välität!

SOS-Lapsikylän yrityskumppani Lotus halusi ilahduttaa lapsia ja tarjosi Tapiolan ja Kaarinan lapsikylien nuorille ja lapsille Kasmirin konsertin. Mukana lavalla oli myös Axl Smith soittamas-sa levyjä.

”Lähdin ilman muuta messiin. Koen lasten ja nuorten asiat tärkeänä ja jos voin antaa oman pa-nokseni hyvän asian puolesta, niin totta kai annan. Pitkän kiertueen jälkeen tulimme väsynee-nä tänne lapsikylään ja saman tien, kun kurvasimme paikalle, vastassa oli kymmeniä nauravia ja tasajalkaa hyppiviä lapsia. Silloin kyllä huomaa, että nyt olemme oikealla asialla ja oikeassa paikassa keikalla”, Kasmir kertoi.

Kasmir haluaa lähettää lapsille ja nuorille terveisiä: ”Kaikki on mahdollista. Itsekin mietin ensin, että pystynkö tekemään tällaista musiikkia, mutta jos on joku oma juttu, niin rehellisellä asenteel-la ja intohimolla toteutat unelmasi. Olipa lähtökohtasi mikä tahansa, mutta kun pidät oma pääsi ja luot oman tarinasi, kaikki on mahdollista.”

Varmista paikkasi joulun mukaansa-tempaavimman tarinan parissa!SOS-Lapsikylän sähköinen joulukalenteri starttaa 1. joulukuuta. Yrityskumppanim-me lahjoittivat meille aimo kasan mieluisia lahjoja, haluamme laittaa hyvän kiertoon ja jakaa ne joulun hengessä teille arvoisat ys-tävämme. Pääpalkintona on Samsung Ga-laxy Tab S, arvo 550,00 €. Palkintoja on ja-ossa päivittäin - muista siis osallistua joka päivä!

Kerromme myös mukaansatempaavan tarinan Sambian Chipatan SOS-lapsikyläs-tä, jossa lapsikylä-äiti Claire kertoo meil-le jouluvalmisteluista maassa, jossa lunta, kuusia tai poroja ei ole koskaan nähty. Hyp-pää tarinan ja videoiden vietäväksi. Kalen-terin löydät Facebook- ja verkkosivu-jemme kautta!

Sivu 22 Kuulumisia 4-2014 Sivu 23 Kuulumisia 4-2014

Lahjoitustili kotimaan työhön:• SOS-Lapsikylä ry: Nordea FI76 2386 1800 0615 64, NDEAFIHHViite: 8015

Lahjoitustili kansainväliseen työhön:• SOS-lapsikyläsäätiö: Nordea FI27 2386 1800 0100 66, NDEAFIHHViite: 9014

Puhelinlahjoitukset Ebola-keräykseen:• Soita numeroon 0600 0 4235 (20 € + pvm) tai• Lähetä tekstiviesti SOS numeroon 16499 (10 €)

MerkkipäivälahjoitusKun merkkipäivä lähestyy, mutta kaapit ovat jo ennestään täynnä tavaraa, voit halutessasi antaa juhlavieraille mahdol-lisuuden muistaa sinua pyytämällä heitä tekemään lahjoituk-sen apua tarvitsevien lasten hyväksi Suomessa tai maailmalla. Olethan yhteydessä lahjoittajapalveluumme p. (09) 4257 9830, niin voimme antaa lisätietoa merkkipäivälahjoittamisesta ja muistaa sinua kiitoksella juhlien jälkeen.

Oletko kiinnostunut vapaaehtoistyöstä SOS-Lapsikylässä?Vapaaehtoistyön kautta voit auttaa meitä sekä varainkeruussa että toimintamme esittelyssä. Myös muita tehtäviä on mahdol-lista tehdä ajoittain sekä keskustoimistollamme että kylissä. Lue lisää vapaaehtoistyöstä sivuiltamme: www.sos-lapsikyla.fi/vapaaehtoistyo Jos kiinnostuit antamaan aikaasi vapaaehtoisena, ota yhteyttä: tarja.rehnstrom@sos-lapsikyla.fi

Voit liittyä kuukausi- lahjoittajaksi, kummiksi tai tehdä lahjoituksen verkkosivuillamme osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi

YritysyhteistyöYrityksille on tarjolla erilaisia tapoja tukea SOS-lapsikylätyötä. Tuki voi olla kampanjaluonteista tai pidempiaikaista yhteistyötä. Ota yhteyttä, niin etsitään teidän yrityksellenne sopivin tapa auttaa. Tutustu yritysyhteistyömuotoihin verkkosivuillamme: www.sos-lapsikyla.fi/yritysyhteistyo

Kei Heikkilä, varainhankintapäällikkö p. 040 747 7830, kei.heikkila@sos-lapsikyla.fi

Lapset tarvitsevat apuasi

Rahankeräysluvat:SOS-Lapsikylä ry/Poliisihallitus 2020/2013/3089/1.1.2014–31.12.2015 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa. SOS-lapsikyläsäätiö/Poliisihallitus 2020/2013/3132/1.1.2014–31.12.2015 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.

Lahjoittajapalvelukoordinaattori Marianne Leppänen palvelee numerossa (09) 4257 9830 (ark. klo 10–15) ja sähköpostiosoitteessa lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

Osoitelähde: SOS-Lapsikylän asiakas- ja jäsenrekisteri

Ei perintöveroa. Annamme asiantuntija-apua. Voit testamentata omaisuutesi kokonaan tai osittain ja annat haavoittuvimmassa asemas-sa oleville lapsille paremman tulevaisuuden.

Kaikkia Tuulan ja Heikin toiveita ei ole kirjoitettu tähtiin.

Yhden he kirjoittivat paperille.

Luottamukselliset yhteydenotot:SOS-Lapsikylä, puh. (09) 4257 9830 Sähköposti: lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fiwww.sos-lapsikyla.fi/testamentti

Kuv

a: T

hink

stoc

k / w

hite

tag

Kirjoita testamentti, jolla voit muuttaa elämän.