PUUTARHAKASVIT

357

7. PUUTARHAKASVIEN

LUONNONMUKAINEN VILJELY

7.1 YLEISTÄ PUUTARHAVILJELYSTÄTUOTANTOMUODOTLuonnonmukaista puutarhatuotantoa voidaan harjoittaatähdäten joko pääasiassa suoramyyntiin tai tukkumyyn-tiin sekä myös viljelyyn teollisuudelle.

Suoramyynti koti- tai torimyyntinä sopii erityisesti pie-nehköille tai pienille tiloille, joilla on työvoimaa runsaastikäytettävissään. Tuotteiden yksikköhinnat ovat tällöinkorkeimmat ja työllistävä vaikutus tilalla on suurin. Tä-män tuotantomuodon edellytyksenä on riittävä asiakas-pohja. Asutuskeskuksen läheisyys helpottaa riittävän asi-akaskunnan hankkimista. Suoramyynti edellyttää moni-puolista tuotantoa ja hyvää varastoa sekä hyvää asiakas-palvelua. Viljely on tällöin järjestettävä monipuoliseksi.Yhteistyö ja työnjako toisten luomuviljelijöiden kanssaselkiinnyttäisi viljelyä. Suoramyynnissä myös pienimuo-toinen varhaistuotanto on varteenotettava vaihtoehto.

Tukkumyyntiin tuotettaessa on syytä keskittyä muuta-maan tuotteeseen, jotka sopivat hyvin viljelykiertoon jajoiden työhuiput ovat eri aikaan. Vihannesten varastointija kauppakunnostus ovat tällöin oleellinen osa tuotantoa.Varaston tulee olla hyvä. Tuotteiden säilyvyyden jamyyntikauden tulisi olla mahdollisimman pitkä. Sopi-mukset varmistavat tuotteiden markkinointia.

Tuotettaessa tuotteita teollisuudelle keskitytäänyleensä yhden tai muutaman tuotteen tuotantoon. Riittä-vä viljelykierto on kuitenkin järjestettävä. Tuotteet toi-mitetaan usein suoraan pellolta teollisuuden varastoon,jolloin tilavarastoa ei tarvita.

AMMATTITAITOVihannesten, marjojen ja hedelmien viljely ammattimai-sesti vaatii suurta ammattitaitoa. Luonnonmukainen vil-jelymenetelmä tuo tähän vielä omat erityisvaatimuksen-sa. Puutarhaviljelyssä viljelyn riskejä ovat ennen kaikkearikkakasvit, kasvitaudit, tuholaiset, lannoitus ja maankasvukunnon ylläpito erilaisina kasvukausina sekä sadon

PUUTARHAKASVIT

358

laatu. Lisäksi kriittiset työt (kylvö, haraukset, liekitys,tuholaisten hallinta) on suoritettava juuri oikeaan aikaanja oikealla tavalla. Edellä mainitut asiat, samoin kuin erikasvien erityispiirteet ja oikeat työmenetelmät sekä tuo-tannon kokonaisuus tulee opetella hallitsemaan hyvin.Viljelyteknisiä valintoja tehdessä on myös hyvä pohtiavalintoja suhteessa luonnonmukaisen tuotannon periaat-teisiin ja tavoitteisiin.

Viljelijäperheen oma työpanos ja ammattitaito ovatratkaisevassa asemassa tuotannon hoitamiseksi menes-tyksekkäästi. Aputyövoiman saatavuus työhuippujen ai-kana on myös tärkeä puutarhaviljelyn toteutukseen vai-kuttava tekijä.

Luonnonmukaista puutarhakasvien tuotantoa harjoi-tetaan sekä erikoistuneena tuotantomuotona että useinmyös osana maataloustuotantoa. Ammattitaito ja töidenoikea-aikainen suorittaminen riittävällä huolella ovatmenestymisen edellytyksiä kummassakin vaihtoehdossa.Luonnonmukaisen viljelytekniikan opettelu kannattaatehdä mahdollisimman pitkälle jo ennen varsinaisia siir-tymisvuosia, jolloin riskien hallinta on helpompaa.

LUONTAISET EDELLYTYKSETVihannekset, marjat ja hedelmät ovat yleensä vaateliaitakasveja. Edullinen paikallisilmasto ja sopivat maalajitovat menestyksekkään viljelyn edellytyksiä. Hyvät lii-kenneyhteydet tuotteiden markkinoimiseksi ovat valitta-van tuotevalikoiman yhdistelmään vaikuttavia tekijöitä.Viljelyyn valittaville kasveille soveltuvaa peltoa tuleeolla riittävästi käytettävissä, jotta myös tasapainoinenviljelykierto voidaan toteuttaa.

Vihannesviljelyssä parhaita maalajeja useimmillekasveille ovat runsas- ja syvämultaiset hietamaat sekämultamaat. Lohkojen olisi hyvä olla lievästi viettäviä,jotta pintavedet voidaan ohjata riittävän nopeasti poispellolta. Tasaisilla lohkoilla erityisjärjestelyt ovat tar-peen pintavesien aiheuttamien ongelmien välttämiseksi.

Koneilla työskentely edellyttää suurehkoja, säännöl-lisiä peltokuvioita. Viettävyyttä ei lohkoilla saa olla niinpaljon, että koneellinen työskentely vaikeutuu liiaksi.

MAAN PERUSKUNNOSTUSVihannesten ja marjojen sekä hedelmien luonnonmukai-sessa viljelyssä korostuu peltoviljelyä enemmän maanluontaisen viljavuuden hoito. Hyvin kuivatettu ja perus-

Luomupuutarhatilan ydinkysymyksiä• luontaiset edellytykset• ammattitaito• viljelyriskien hallinta• maan peruskunnostus• lämpimyys• työmenekit• koneistus

PUUTARHAKASVIT

359

kalkittu, runsasmultainen, hyvärakenteinen ja biologi-sesti aktiivinen pelto tuottaa parhaiten satoa ja helpottaarikkakasvien hallintaa. Maan rakenteen ja biologisenkasvukunnon parantaminen on syytä aloittaa jo ennenluonnonmukaiseen viljelyyn siirtymistä. Viljelykiertosuunnitellaan maan kasvukuntoa parantavaksi ja lannoi-tusta helpottavaksi sekä rikkakasveja että tauteja ehkäi-seväksi. Lannoitus voi perustua pääosin kompostiin javiljelykiertoon, joita tarkennetaan täydennyslannoittein.Lannoitus voidaan hoitaa myös pääasiassa viherlannoi-tuksena, kuten viherkatteilla, eräissä tapauksissa jopakokonaan. Alun perin kotipuutarhaan kehitettyä katevil-jelymenetelmää on alettu soveltaa myös ammattiviljelys-sä.

Maa muokataan huolella luonnonmukaisen viljelynerityispiirteet huomioonottaen. Kestorikkakasvit tuleehävittää ennen vaativan kasvin viljelyä.

LÄMPIMYYSLämpimyys on tärkeä etu varsinkin luonnonmukaisessaviljelyssä. Maan lämpimyys vaikuttaa merkittävästi pien-eliötoiminnan vilkkauteen ja ravinteiden käyttökelpoisuu-teen. Keväällä maa tulisi saada nopeasti lämpimäksi. Näinvoidaan parantaa sen kasvukykyä. Kylmässä maassa tai-met pysyvät pitkään vaalean vihreinä kärsien ravinteiden,ennen kaikkea typen niukkuudesta.

Kasvupaikka ja maalaji vaikuttavat merkittävästi läm-pimyyteen. Idän, etelän ja lännen puoleiset rinteet ovatlämpimimpiä. Alavat lohkot ovat yleensä kylmiä ja hallan-arkoja, mikä rajoittaa kasvilajivalikoimaa ja viljelyä. Erimaalajeista hiekkamaat lämpiävät nopeimmin ja turve-maat hitaimmin. Turvemailla kivennäismaan lisäys läm-mittää maata alkukesällä jopa 3–5 asteella. Multavuudenlisääntyessä maan lämpeneminen hidastuu.

Mulloksella oleva lohko lämpiää nopeammin kuinkyntämätön pelto. Kevätkyntö tai kultivointi lämmittäämaata. Erityisen selvää tämä on hikevillä hietamailla,joilla kyntö ja kultivointi katkaisevat kylmän pohjavedennousun pintaan. Kunnollinen kuivatus on nopean lämpe-nemisen edellytys.

Tuulisilla alueilla tuulensuojaistutukset nopeuttavatmaan lämpenemistä ja suurentavat kasvukauden lämpö-summaa. Lumen sulamista voidaan jouduttaa kylvämällälumelle maaliskuun lopussa tummaa kivennäisainetta ku-ten biotiittia, kalkkia tai tuhkaa. Maan routaantumista voi-

PUUTARHAKASVIT

360

daan estää talviaikaisilla katteilla, mikä nopeuttaa maan ke-väistä lämpiämistä. Keväällä katteet kannattaa kuitenkinpoistaa tai siirtää syrjään, koska silloin ne hidastavat maanlämpiämistä. Harjuviljelyssä koholla oleva maa lämpiää ta-samaata enemmän vastaten lähes mustaa muovikatetta.

TYÖMENEKKI RIKKAKASVIEN HALLINNASSALisätyötä luonnonmukaisessa vihannesviljelyssä aiheut-tavat ennen kaikkea mekaaninen ja käsin tehtävä rikko-jen hallinta sekä kompostointi. Käsityötä rikkakasvienhallintaan kuluu istutettavilla vihanneksilla noin 50–250h/ha ja kylvettävillä kasveilla noin 100–500 h/ha. Esi-merkiksi, jos porkkanassa on rikkakasveja alle 10 kpl/rm, niin kitkentäaikaa tarvitaan 100 t/ha, ja jos rikkoja onyli 30 kpl/rm, niin kitkentään kuluu yli 300 h/ha. Kom-postointi vaatii lisätyötä noin 7–10 h/ha.

Käsityön osuutta rikkakasvien torjunnassa kannattaapyrkiä vähentämään erilaisin viljelyteknisin keinoin ja tar-koituksenmukaisella konetyöllä. Rikkakasvien hallintaanon saatavilla monenlaisia liekitys-, haraus- ja harjakoneita.

Viljelykierto suunnitellaan niin, että arimmat kasvit(esim. porkkana) sijoitetaan maata rikkakasveista puh-distavien kasvien jälkeen. Pika- tai puolikesanto, tarkatharaukset, harjuviljely multauksineen ja katteet, viiväs-tetty kylvö sekä istutus taimista (esim. kiinankaali, lant-

LIEKITYSTYÖN, ERÄIDEN MEKAANISTEN RIKKAKASVIEN TORJUNTAMENETELMIEN JAKÄSINKITKENNÄN TYÖNORMIT

Traktoriliekitys työnmenekki, h/ha työntuotos, h/haKokoalaliekitys (2 km/h, 1,7 m) 4,9 0,20Riviväliliekitys (2,5 km/h, 1,7 m) 4,1 0,24Valikoiva liekitys (4 km/h, 1,7 m) 2,7 0,37

Käsiliekitysrivin kohdalla liekitys (1-riv. liekitin) n. 20 0,05

Mekaaniset menetelmätRiviväliharjaus (3 km/h, 1,5 m) 3,5 0,29Jyrsintä (5 km/h, 1,5 m) 2,2 0,45Multaus (6 km/h, 1,5 m) 1,8 0,56Harjuharaus (6 km/h, 1,5 m) 1,8 0,56Rikkaäestys (7 km/h, 6 m) 0,4 2,27

Käsinkitkentärikkakasvitiheys (kpl/rm)0-10 kpl/rm 38 2,611-30 kpl/rm 84 1,2yli 30 kpl/rm 128 0,8min/100 rm

Laine ja Kaila 1994

PUUTARHAKASVIT

361

tu, nauris) ovat tärkeitä keinoja rikkakasvien hallinnassa.Liekitys säästää ratkaisevasti kitkentätyötä useilla kas-veilla. Myös elävillä katekasveilla, sekaviljelyllä on saa-vutettu lupaavia tuloksia rikkakasvien torjunnassa. Me-netelmä vaatii kuitenkin vielä kehittämistä, jotta katekas-vit eivät kilpailisi liikaa viljelykasvin kanssa.

PUUTARHATILAN KONEISTUSTyön osuus on puutarha- ja varsinkin vihannesviljelyssäsuurin kustannuserä. Tarkoituksenmukaisella koneistuk-sella tarvittavaa ihmistyön määrää voidaan vähentääoleellisesti. Koneinvestointeja voidaan tarvita rikkojenhallintaan, lannankäsittelyyn ja kompostointiin, viher-lannoitukseen ja maan muokkaukseen sekä mahdollises-ti muuhun erikoiskalustoon. Konehankintoja ja koneidenkäyttöä kannattaa pohtia mm. suhteessa vihannesten vil-jelyalaan, työn tehostumiseen ja kustannuksiin pitkällätähtäimellä sekä uusiutumattomien luonnonvarojen käyt-töön. Tilojen välisellä yhteistyöllä konekustannuksiavoidaan alentaa. Ohessa esimerkki vihannesviljelyn ko-neketjusta, joka luonnollisesti muuntuu tilakohtaisestimm. viljelyyn valittujen kasvien mukaan.

7.2 VILJELYTEKNIIKKAAKATEVILJELYKateviljelyssä viljelymaa peitetään eloperäisellä tai elot-tomalla aineella. Kateviljely on yleistä mansikan vilje-lyssä, mutta on varteenotettava vaihtoehto myös muidenmarjojen, yrttien sekä vihannesten viljelyssä.

Eloperäisenä, lahoavina kateaineina voidaan käyttäämm. ruoho- tai paperisilppua, olkea, laihaa kompostia,lehtipuuhaketta ja kuitukankaita. Maan katteena voidaankäyttää myös hajoamattomia ja hajoavia muovikatteita.Suomessa mansikalla käytetään valtaosin mustaa muovi-katetta, muualla olkikatetta. Lämpöä vaativille kasveillesopivat parhaiten maata lämmittävät katteet, käytännös-sä lähinnä musta muovi.

Kateviljely tarjoaa useita etuja. Katteet vähentävät rik-kakasvien kasvua. Erityisesti ruisoljen, tuoreen, vihreänruissilpun tai ristikukkaiskasvien, kuten sareptansinapin,keltasinapin ja kaalin murskeiden on todettu torjuvan rik-kakasveja sisältämiensä allelokemikaalien eli toisten kas-vien itämistä ja kasvua haittaavien aineiden takia.

VIHANNESTILAN KONEKETJUesimerkki

KEVYTTRAKTORI

Muokkaus– kyntöaura– järeä hanhenjalkakultivaattori– joustopiikkiäes– kelajyrsin/puutarhajyrsin– jyrä

Kylvö/istutus– tarkkuuskylvökone (1 – 4 -rivinen)– istutuskone, 3-rivinen

(harjuun istutus mahdollinen)– perunanistutuskone– harjuntekoaura– merkitsemiskone käsin istutukseen

Hoito– juurikashara, 5-rivinen (erillisin harayksiköin

ja suojalevyin)– harjahara tai sormihara– rikkaäes, ohutpiikkinen– multauslaite harjuviljelyyn (esim.

perunanistutuskone tai harjuntekoaurasopii tähän)

– liekitin– työntöhara– pitkävarsikuokka– sadetuslaitteisto– katteenlevityslaitteisto

(esim. niittosilppuri ja yleisperävaunu)– kasvinsuojeluruisku– ergonominen pyörillä kulkeva työskentely-

vaunu kitkentään, istutukseen ja sadon-korjuuseen (liikkuu jaloilla työntäen, polku-pyörän poljinmekanismin tai moottorinavulla)

Sadonkorjuu– juuresten irrotusrauta– perunan/sipulin nostokone, (elevaattori,

2-rivinen)– varsien murskain

Lannoitus– laatikkolevitin kivijauheille– lannanlevitin kompostin levitykseen– traktorikuormain

PUUTARHAKASVIT

362

Katteen alla maan rakenne pysyy hyvänä ja maa tasaisenkosteana. Myös pieneliötoiminta vilkastuu. Lahoavat kat-teet tasaavat maan lämpöoloja. Muovikatteet lämmittävätmaata ja varhaistavat satoa. Niiden on havaittu edistävänherukkapensaiden juuriston ja versoston kasvua sekä hie-man lisäävän herukan satoa kattamattomaan maahan ver-rattuna. Ruohosilppu- ja kompostikatteet toimivat lisäksikasvukauden aikaisena lisätyppilannoituksena.

Katteesta voi olla myös haittoja. Muovikatteet estä-vät liekityksen ja useimpien mekaanisten rikkakasvienhallintakeinojen käytön. Samoin ne vaikeuttavat lisälan-noitusta. Maan kostuminen sateella ja kastellessa on epä-tasaisempaa. Muovit ovat peräisin uusiutumattomistaluonnonvaroista ja niiden kierrätys on ongelmallista.Muovikatteiden ja kateharsojen käyttöä onkin rajoitettukeskieurooppalaisessa luonnonmukaisessa viljelyssä.

Runsaasti hiiltä ja vähän typpeä sisältävät eloperäisetkatteet, kuten olki, hake ja puun kuori, kuluttavat maantyppivaroja. Runsaasti typpeä sisältävät katteet puolestaanviivästyttävät sadon tuleentumista esim. sipulilla. Katteensisältämä typpi saattaa vapautua viljelykasvin kannalta lii-an myöhään ja osin huuhtoutua. Ruohosilppukate voi lisä-tä etanoita. Eloperäiset katteet myös hidastavat maan läm-penemistä keväällä, ellei niitä siirretä kevään ajaksi syr-jään. Monivuotisten kasvien kasvuun lähtö saattaa viiväs-tyä. Tämä voi olla myös etu kylminä keväinä, jolloin sil-mut ovat vaarassa paleltua kovien yöpakkasten aikaan.

KAISTAVILJELYKateviljely voidaan järjestää ns. kaistaviljelynä, jossa vi-hanneksia viljellään vuorokaistoin viherlannoituksenkanssa. Viherlannoituksena käytetään kaksivuotisia apila-valtaisia nurmia tai yksivuotisia viherlannoitusseoksia. Vi-herlannoitus niitetään ensimmäisen kerran kesäkuun lo-pulla niitto- tai tarkkuussilppurilla, ja silppu puhalletaanjatkettua putkea myöten vihanneskaistalle. Toisen kerranniitto katteeksi voidaan tehdä heinä-elokuun vaihteessa.

Ruohosilppukate sopii esim. kaaleille, purjolle, pals-ternakalle ja porkkanalle. Sipulille se ei sovi varsinkaanloppukasvukaudesta, koska ruohosilppukatteen runsastyppi hidastaa sipulin tuleentumista. Tuleentumisen vii-västymisen lisäksi tulee varoa ylilannoitusta.

Kateviljelykoe RuotsistaEri katteita verrattiin Ruotsissa, Uumajassa, salaatin luomuviljelyssä.Maapinnan katteena käytettiin ruohosilppua, kompostia ja turvepape-

Kateviljelyn etuja

• rikkakasvien kasvu vähenee tai estyy

• maan pintakerros pysyy hyvärakenteisena

• maan kosteutta säästyy

• pieneliötoiminta vilkastuu

• muovikatteet lämmittävät maata javarhaistavat satoa

• lahoavat katteet tasaavat maan lämpö-oloja

• runsaasti typpeä sisältävät katteet, kutenruohosilppu, lannoittavat maata

VIHANNESTEN KAISTAVILJELY

PUUTARHAKASVIT

363

Harjuviljelyn etuja

• lämpimämpi maa

• ilmavampi maa

• vilkkaampi pieneliötoiminta

• runsaampi juuristo

• multaus ja rikkakasvien hallintahelpottuu

• kasvusyvyys lisääntyy

• sadonkorjuu helpottuu

Istutusraot sahataan muovirullaan valmiiksi ennenmuovin levittämistä.

KATTEET JA KERÄSALAATIN SATO

ria sekä kasvuston katteena harsoa. Suurimmat sadot saatiin ruohosilp-pu- ja kompostikatteista, joissa kerät kasvoivat suurimmiksi. Turvepa-perikate, harso sekä molemmat yhdessä alensivat satoa selvästi. Pelk-kä harso aikaisti satoa kahdella viikolla. Ruohosilppu ja komposti pi-tivät maan kosteampana pintaan asti. Tämä onkin katteen tärkeimpiätehtäviä. Rikkakasvien kasvua esti parhaiten turvepaperi.

HARJU- JA PENKKIVILJELYMaan kohottaminen harjuiksi tarjoaa viljelyssä useitaetuja. Harjussa kasvusyvyyttä voidaan lisätä, kun ruoka-multakerros kerätään kapealle alalle. Ilmavuus ja lämpi-myys lisääntyvät, mikä vilkastuttaa pieneliötoimintaa.Mekaaninen rikkakasvien hallinta helpottuu, koska mul-taamalla voidaan haudata rikkakasveja rivissä. Sateisenaaikana pääosa viljelykasvien juurista pysyy ilmavissaoloissa. Harjusta sadonkorjuu helpottuu. Tallauksen ai-heuttama maan tiivistyminen kasvualueelta jää penkki-viljelyssä kokonaan pois, mikäli traktorilla ajetaan vuo-desta toiseen samoja raiteita. Raiteet on syytä kuohkeut-taa esim. erillisillä traktoriin kiinnitettävillä terillä.

Eniten harjuviljelystä hyötyvät lämpöä vaativat kas-vit, kuten porkkana, hedelmät ja myös mansikka. Kaikil-le kasveille harjuviljely ei kuitenkaan sovi mm. suurem-man kuivumisriskin takia. Sipuli ja muut matalajuurisetkasvit viljellään leveässä penkissä.

Rölin 1987

PUUTARHAKASVIT

364

Rivivälit kannattaa penkkiviljelyssä suunnitella niin, ettäeri koneiden käyttö on vaivatonta. Turhia koneiden sää-töjä kannattaa karsia. Seuraavassa esimerkki riviväli-vaihtoehdoista vihannesten penkkiviljelyssä, kun trakto-rin raideväli on 1,5 m:– 5 riviä, riviväli 25 cm (salaatti, pinaatti jne.)– 4 riviä, riviväli 30 cm (salaatti, porkkana, sipuli,

purjo, valkosipuli, lanttu, nauris jne.)– 3 riviä, riviväli 40 cm (selleri, varhaiskaalit, kyssäkaali)– 2 riviä, riviväli 75 cm (peruna, talvikaali jne.)

Penkin leventäminen lisää pellon hyväksikäyttöä javähentää tallausta sekä tarvittavaa työaikaa. Työnsäästönmerkitys korostuu erityisesti mekaanisessa rikkakasvienhallinnassa, joka usein edellyttää tavanomaista useampiaajokertoja. Asiaa havainnollistaa oheinen taulukko.

TAIMIKASVATUSTaimikasvatuksella voidaan saavuttaa luonnonmukaises-sa viljelyssä monia etuja. Taimikasvatusta käytetään en-sisijaisesti jatkamaan kasvukautta pitkän kasvukaudenvaativilla vihanneksilla (esim. talvikaali, purjo, selleri).Tällöin voidaan viljellä satoisampia lajikkeita ja sadonmäärä lisääntyy. Useiden kasvien alkukehitys on hidas-ta, eivätkä ne tarvitse taimivaiheessa paljoa tilaa. Peltosidotaan taimista kasvatettavan kasvin viljelyyn vastamyöhemmin kasvukaudella. Tällöin kasvukauden alkuvoidaan käyttää esim. rikkakasvien poistamiseen kesan-noimalla tai viherlannoituksen viljelyyn.

Lanttu, nauris ja osa kaaleista istutetaan taimista vas-ta kesäkuun lopulla. Sitä ennen voidaan viherlannoituk-sena viljellä esimerkiksi edellisenä kesänä perustettuaapilanurmea, joka muokataan maahan vasta vähän ennentaimien istutusta. Varastokiinankaali voidaan istuttaavasta heinä-elokuun vaihteessa, jolloin alkukesällä voi-daan viljellä myös yksivuotista viherlannoitusta.

Taimikasvatus ja istutus taimista antavat viljelykas-ville etumatkaa rikkaruohoihin nähden, jolloin se saattaariittää jopa yksinomaisena hallintatoimena rikkakasvienhallintaan (esim. varastokiinankaalin harjuviljelyssä).

PUUTARHAKASVIT

365

Tuholaisille arin vaihe voidaan ohittaa kasvattamalla tai-met kasvihuoneessa ja istuttamalla ne vasta kun tuholais-vaihe on ohitettu (esim. kaali, nauris). Näin voidaanmuuttaa puutarhatilan työhuippuja.

Taimikasvatus ja taimien istutus vaativat sopivat tai-mikasvatustilat, istutuskaluston sekä lisätyötä ja -kustan-nuksia suorakylvöön verrattuna. Toisaalla syntyy sääs-töä, kun rikkakasvien hallintatarve pellolla vähenee tai sevoi jopa jäädä kokonaan pois.

Taimet kasvatetaan kausi- tai kasvihuoneissa luon-nonmukaisessa taimimultaseoksessa. Taimimultaseok-sen voi ostaa valmiina tai sekoittaa itse. Mullan tulee ollapuhdasta taudeista ja tuholaisista sekä mahdollisimmantasalaatuista rakenteeltaan ja ravinteiltaan.

Taimimultaseoksia

1. Tehdään oma taimimultaseos kasvuturpeesta ja luonnonmukai-seen viljelyyn soveltuvista lannoitteista. Seokseen voidaan käyt-tää esim.lannoittamatonta kasvuturvetta (C0) 1 m3

kananlantarakeita 25 l (15–30 l)hienoa dolomiittikalkkia 6–10 kgpuun tuhkaa 3 kgbiotiittia 6–10 kg

Kalkki, tuhka ja biotiitti sekoitetaan turpeeseen huolella, minkäjälkeen veteen liotettu kananlanta sekoitetaan siihen (vettä noin150 l). Seos kompostoidaan vähintään 15 °C lämpötilassa noin 1–2 kk, minkä jälkeen se on käyttövalmista. Varhaiskevään tarvettavarten seos on syytä valmistaa jo edellisenä syksynä. Tällaisessataimimullassa ei ole rikkakasvien siemeniä tai taudinaiheuttajia.

Yllä olevan taimimullan väkevyys sopii runsasta lannoitustavaativille kasveille kuten kaaleille ja tomaatille. Niukemmallalannoituksella kasvaville kasveille käytetään noin viidennestä lai-meampaa seosta.

2. Valmistetaan taimimultaseos kalkitusta kasvuturpeesta, hyvinmaatuneesta, tasalaatuisesta ja ravinteikkaasta kompostista sekähiekasta. Seossuhde voi olla esim. 6:3:1. Sopiva seossuhde riip-

Taimista istutuksen etuja

• kasvukausi pitenee

• sato aikaistuu

• sato lisääntyy

• kesannointi ja viherlannoituksen viljelymahdollista alkukasvukaudesta

• rikkakasvien ja tuholaisten hallintahelpottuu

• työhuiput tasoittuvat

RAIDELEVEYDEN VAIKUTUS PINTA-ALAN KÄYTTÖÖN JA TYÖMENEKKIIN

Raide- Viljelykaistojen Ajomatka Käännöksiä Raiteiden Työmenekki Kokonais-leveys lukumäärä m kpl pinta-ala m2 Ajoaika Kääntymisaika työmenekkim kpl h min min h min

1,35 74 7 400 73 1 850 1 51 24 2 151,50 66 6 600 65 1 650 1 39 22 2 011,66 60 6 000 59 1 500 1 30 20 1 501,88 53 5 300 52 1 325 1 20 17 1 371,92 52 5 200 51 1 300 1 18 17 1 352,50 40 4 000 39 1 000 1 00 13 1 13

Ala 100 x 100 m = 1 ha, renkaiden leveys 25 cm, ajonopeus 4 km/h, kääntymisaika 20 sek/käännös.

Eisenkolb 1990

PUUTARHAKASVIT

366

puu kompostin väkevyydestä ja kasvatettavien kasvilajien vaati-muksista sekä siitä käytetäänkö paakku- vai pottiviljelyä.

Huolellinen kompostointi vähentää rikkakasvien siemeniä jataudinaiheuttajia. Komposti on syytä valmistaa tätä tarkoitustavarten erikseen lannoittamalla se eloperäisillä lisälannoitteilla vii-meisen käännön yhteydessä myöhäissyksyllä (esim. sarveisluujau-hoa 5 – 10 kg/m3).

3. Hankitaan valmiina luonnonmukaiseen viljelyyn tarkoitettua taimi-multaseosta. Valmiita seoksia on useinkin tarpeen laimentaa lan-noittamattomalla turpeella (1/3 – 1/2). Tällaisessa seoksessa ei olerikkakasvien siemeniä ja kasvitauteja.

Siemenet voi hajakylvää laatikoihin ja koulia taimet sii-tä kasvukennoihin. Tämä säästää tilaa ja lämmityskus-tannuksia. Siemenet voi myös kylvää suoraan kasvuken-noihin, mikä säästää työtä. On myös mahdollista tehdäpuristepaakkutaimia.

Kennotaimialustoissa on eduksi varata tainta kohti ti-laa tavanomaista enemmän. Varastolannoitus riittää sitäpitemmälle, mitä isompi taimimultamäärä on tainta koh-ti käytettävissä. Samoin myös vesi riittää pitempään jakastelu yksinkertaistuu. Näin luonnonmukainen taimi-kasvatus on helpommin hoidettavissa normaalia isom-missa poteissa. Tällöin kuitenkin vaadittava tilantarve jakustannukset nousevat.

Taimikasvatuksessa sopiva päivälämpötila itämisvai-heessa on noin 20–22 °C ja yölämpötila noin 15 °C kas-vista riippuen. Taimettumisen jälkeen lämpötilaa on syy-tä laskea +12–18 °C:een kasvista riippuen, jotta taimeteivät veny liikaa. Taimihuoneen tuuletuksista ja taimientasaisesta kastelusta on huolehdittava säännöllisesti. En-nen istutusta taimet karaistaan ja lisälannoitetaan niin,että kasvin ja juuripaakun ravinnevarastot ovat täynnätaimia pellolle vietäessä.

LisälannoitusLisälannoitukseen käytetään tarpeen mukaan esim. vi-herkäytettä tai kompostiuutetta. Viherkäyte valmistetaansiten, että astia (tynnyri, allas) täytetään tuoreella apila-pitoisella ruoholla, nokkosella tai nuorena kuivatulla api-laheinällä ja täytetään vedellä. Seoksen annetaan seistähuoneenlämmössä 5–14 vrk. Käyminen liuottaa lehtienravinteet veteen. Kastelulannoitteena seosta käytetäänkasteluvedessä 10–15 %; laimennettuna seosta voidaankäyttää myös lehtilannoitteena.

NOKKOSKÄYTTEEN RAVINNEPITOISUUS

kg/m3

Kuiva-ainetta 8,00N kok 0,43N org 0,21Nitraatti-N 0,01NH4-N 0,20P 0,12K 0,37Ca 0,44Mg 0,06S 0,07Fe 6,6 g/m3

pH 5,5Auksiini 0,05 μmBakteereita

Peterson 1985

Viherkäyte• kohottaa maan pH:ta• edistää juurten tuuhettumista• edistää kasvien ravinteiden ottoa• lisää kasvien kasvua

PUUTARHAKASVIT

367

7.3 AVOMAAVIHANNESTENLUONNONMUKAINEN VILJELY

7.3.1 PORKKANAN LUONNONMUKAINENVILJELY

Porkkana on toiseksi yleisin luonnonmukaisesti viljeltyvihannes Suomessa. Sitä viljeltiin 62 ha vuonna 2001.Sen viljelytekniikassa kriittisin vaihe on rikkakasvienhallinta. Porkkana kuuluu sarjakukkaisten kasvien hei-moon. Sen sukulaiskasveja ovat mm. tilli, persilja, kumi-na, selleri, fenkoli, palsternakka ja korianteri.

KASVUPAIKKAPorkkana menestyy parhaiten hyvärakenteisella, kevyel-lä ja runsasmultaisella sekä läpäisevällä kivennäismaal-la, ja hyötyy harju- tai penkkiviljelystä. Viljelyä jäykilläsavimailla on syytä välttää. Maan sopiva happamuus onpH 6–7. Porkkananviljelyssä kasvinvuorotus on tärkeää,porkkanaa viljellään korkeintaan joka neljäs vuosi sa-malla lohkolla. Esikasveiksi sopivat viljat ja muut vihan-nekset paitsi kaali tai sukulaiskasvit. Viherlannoituksenja nurmen jälkeen pidetään mielellään yksi välivuosi.Esikasvin tulisi vähentää rikkakasveja eikä se saisi ollaporkkanan tautien isäntäkasvi.

LAJIKEPorkkanalajikkeet voidaan luokitella kasvuajan (varhais-kesä- ja syyslajikkeet), käyttötarkoituksen (miniporkka-nat, tuoremyynti, teollisuus), käyttöajan (varhais-, syys-ja varastolajikkeet) tai mukulan muodon (pallomainen,lieriömäinen, kiilamainen) perusteella. Lajikevalikoi-mista löytyy monia luomuun soveltuvia lajikkeita. Laji-ketta valittaessa on oleellista määrittää, mihin tarkoituk-seen, milloin ja millaisia porkkanoita halutaan viljellä.Taudin- ja tuholaistenkestävyys on merkittävä lajikeomi-naisuus, samoin varastokestävyys ja naatin vahvuus, mi-käli porkkanoita varastoidaan tai nostetaan koneella.Hyviä kokemuksia on monista Nantes-lajikkeista sekämm. lajikkeista Babynew, Bolero, Maestro, Narbonne,Panther, Primo, Valor, Vilmor ja Youkon.

MUOKKAUSMaan tulee olla syvältä kuohkea ja pinnalta riittävän hie-no. Ennen kyntöä voidaan tehdä sänkimuokkaus, joka se-koittaa sängen tasaisesti maahan. Syyskyntö tai kultivoin-

PORKKANAViljaVihanneksetharkitenViherlannoitusharkiten

VihanneksetPerunaVilja

PORKKANA VILJELYKIERROSSA

Uusimmat tilastotiedot:www.kttk.fi >Luomu>Tilastotietoja

PUUTARHAKASVIT

368

ti tehdään yli 25 cm:n syvyyteen. Kylvömuokkaus teh-dään riittävän hienoksi kosteutta säästäen, mutta ei jauho-maiseksi. Mikäli kosteus riittää, syväkuohkeutus tehdäänkeväällä noin 25 cm:n syvyyteen hanhenjalkakultivaatto-rilla, siivettömällä auralla tai juureksien irrotusraudalla.Maan tiivistymistä, mutta toisaalta myös liian kuohkeu-tuksen aiheuttamaa liiallista kuivumista tulee välttää.

LANNOITUSPorkkanan ravinnetarve on keskinkertainen. Typpilannoi-tuksessa tulee olla varovainen, sillä liiallisena se nostaaporkkanan nitraattipitoisuutta sekä heikentää tuleentumis-ta ja säilyvyyttä. Porkkanan kaliumin tarve sitä vastoin onsuuri. Kaiken kaikkiaan porkkanakasvusto (sato 40 t/ha)sisältää typpeä n. 100, fosforia n. 25 ja kaliumia n. 165 kg/ha, josta noin 2/3 viedään sadon mukana pois pellolta.

Porkkanaa voidaan lannoittaa viherlannoituksella taierittäin hyvin maatuneella, tasalaatuisella lantakompostilla.Kompostoitua lantaa käytetään 20–40 t/ha, jossa on tarvit-taessa apatiittia 200–600 kg/ha tai luujauhoa 200–400 kg/ha. Komposti levitetään mieluiten jo esikasville. Kalium-täydennykseen käytetään biotiittia viljelykierron aikana.Puun tuhkaa voidaan käyttää porkkanalle noin 0,3–1,0 t/ha.

Viherlannoituksen käyttö porkkanan lannoitukseenvaatii suurta tarkkuutta ennen kaikkea typpitason mitoitta-misen sopivaksi. Lisäksi viherlannoituksena usein käyte-tyt palkokasvit ovat alttiita pahkahomeelle, joka on haital-linen myös porkkanalle. Näitä haittoja on voitu vähentääkaksiosaisilla viherlannoituskasvustoilla. Niissä loppu-kesällä kylvetty vilja puhdistaa maata taudeista ja sitooalkukesän viherlannoituskasvustosta tai monivuotisestaapilanurmesta vapautuvia helppoliukoisia ravinteita.

KYLVÖPorkkana kylvetään jyrättyyn maahan tarkkuuskylvönä.Rivivälinä käytetään 30–45 cm:ä riviväliä hoitotavastariippuen. Sopiva kylvösyvyys on 1–2 cm ja taimiväli 2–3 cm. Hyvissä taimettumisoloissa tähän päästään kylvä-mällä rivimetrille noin 50–80 siementä. Siementarve on1–2 kg/ha (netto) tarkkuuskylvössä. Suurempia porkka-noita haluttaessa taimiväli on 4–5 cm. Liekityksen ajan-kohdan määrittämisen helpottamiseksi pienen osan sie-menistä voi esi-idättää tai rivinpätkän voi peittää esim.ikkunalasilla. Sopiva kylvöaika on noin 5.–25.5., eli hetikun maa on lämmennyt ja kuivahtanut riittävästi.

PUUTARHAKASVIT

368

ti tehdään yli 25 cm:n syvyyteen. Kylvömuokkaus teh-dään riittävän hienoksi kosteutta säästäen, mutta ei jauho-maiseksi. Mikäli kosteus riittää, syväkuohkeutus tehdäänkeväällä noin 25 cm:n syvyyteen hanhenjalkakultivaatto-rilla, siivettömällä auralla tai juureksien irrotusraudalla.Maan tiivistymistä, mutta toisaalta myös liian kuohkeu-tuksen aiheuttamaa liiallista kuivumista tulee välttää.

LANNOITUSPorkkanan ravinnetarve on keskinkertainen. Typpilannoi-tuksessa tulee olla varovainen, sillä liiallisena se nostaaporkkanan nitraattipitoisuutta sekä heikentää tuleentumis-ta ja säilyvyyttä. Porkkanan kaliumin tarve sitä vastoin onsuuri. Kaiken kaikkiaan porkkanakasvusto (sato 40 t/ha)sisältää typpeä n. 100, fosforia n. 25 ja kaliumia n. 165 kg/ha, josta noin 2/3 viedään sadon mukana pois pellolta.

Porkkanaa voidaan lannoittaa viherlannoituksella taierittäin hyvin maatuneella, tasalaatuisella lantakompostilla.Kompostoitua lantaa käytetään 20–40 t/ha, jossa on tarvit-taessa apatiittia 200–600 kg/ha tai luujauhoa 200–400 kg/ha. Komposti levitetään mieluiten jo esikasville. Kalium-täydennykseen käytetään biotiittia viljelykierron aikana.Puun tuhkaa voidaan käyttää porkkanalle noin 0,3–1,0 t/ha.

Viherlannoituksen käyttö porkkanan lannoitukseenvaatii suurta tarkkuutta ennen kaikkea typpitason mitoitta-misen sopivaksi. Lisäksi viherlannoituksena usein käyte-tyt palkokasvit ovat alttiita pahkahomeelle, joka on haital-linen myös porkkanalle. Näitä haittoja on voitu vähentääkaksiosaisilla viherlannoituskasvustoilla. Niissä loppu-kesällä kylvetty vilja puhdistaa maata taudeista ja sitooalkukesän viherlannoituskasvustosta tai monivuotisestaapilanurmesta vapautuvia helppoliukoisia ravinteita.

KYLVÖPorkkana kylvetään jyrättyyn maahan tarkkuuskylvönä.Rivivälinä käytetään 30–45 cm:ä riviväliä hoitotavastariippuen. Sopiva kylvösyvyys on 1–2 cm ja taimiväli 2–3 cm. Hyvissä taimettumisoloissa tähän päästään kylvä-mällä rivimetrille noin 50–80 siementä. Siementarve on1–2 kg/ha (netto) tarkkuuskylvössä. Suurempia porkka-noita haluttaessa taimiväli on 4–5 cm. Liekityksen ajan-kohdan määrittämisen helpottamiseksi pienen osan sie-menistä voi esi-idättää tai rivinpätkän voi peittää esim.ikkunalasilla. Sopiva kylvöaika on noin 5.–25.5., eli hetikun maa on lämmennyt ja kuivahtanut riittävästi.

PUUTARHAKASVIT

369

RIKKAKASVIEN HALLINTARikkakasveja pyritään ennaltaehkäisemään ja torjumaanjo edellisvuosina esim. kesannoinnin ja esikasvivalinto-jen avulla. Kasvukaudella rikkakasveja torjutaan yhdis-telemällä eri tekniikoita.

A. Porkkana kylvetään heti kylvömuokkauksen jäl-keen, rivit liekitetään 7–12 päivän kuluttua kylvöstä. Pa-ras liekitysaika on noin 1–2 päivää ennen porkkanan tai-mettumista. Rivivälit harataan pääasiassa kesän kosteus-olosuhteista riippuen 3–5 kertaa. Rivit kitketään 1–2 ker-taa kesän aikana.

B. Pelto muokataan kylvökuntoon ja jyrätään. Lohkokylvetään vasta noin 5–7 päivän kuluttua muokkaukses-ta. Koko pelto liekitetään 1–2 päivää ennen porkkanantaimettumista. Rivivälit harataan 3–5 kertaa ja rivit kit-ketään 1–2 kertaa.

C. Porkkanaa viljellään harjussa. Vakoauralla tai vas-taavilla koneilla tehdään harjut, jotka jyrätään kevyestiennen kylvöä. Rivit liekitetään 1–2 päivää ennen pork-kanan taimettumista. Rivivälit harataan, mullataan jakuohkeutetaan tarpeen mukaan 2–4 kertaa kesän aikana.

TUHOLAISTEN HALLINTAPorkkanakempin vioituksen tunnistaa taimien persilja-maisesti käpristyneistä lehdistä. Kempin vioituksen estä-miseksi lohko katetaan viimeistään porkkanan taimelletullessa hyönteisverkolla tai akryyliharsolla kesäkuun lo-pulle asti. Vaihtoehtoisesti kemppiä voidaan torjua pyret-riiniruiskutuksin. Myös houkutuskaistoista ja karkoitus-vaikutteisista kasviperäisistä aineista on saatu myöntei-siä kokemuksia. Niiden tutkimista jatketaan.

Porkkanakärpäsen vioitus ilmenee porkkanan juurenpinnalle syntyvistä käytävistä. Porkkanakärpänen talvehtiivanhassa porkkanalohkossa. Uusi porkkanalohko kannat-taakin sijoittaa kauaksi edellisen vuoden lohkosta. Pitkäviljelykierto, tuulinen lohko, kestävät lajikkeet, kasvustonkatteet (verkko, harso) ja mahdollisesti houkutuskaistatovat myös huomionarvoisia menetelmiä porkkanakärpäsentorjunnassa. Lantakompostin tulee olla hyvin maatunutta.

Peltoluteen vioittamat kasvit ovat kitukasvuisia, ruu-sukemaisia, ja kuihtuvat helposti kuoliaaksi. Luteen vioi-tusten estämiseksi kasvusto katetaan hyönteisverkolla taiharsolla jo ennen taimettumista. Viljelmää kastellaan is-tutuksen jälkeen luteen liikkumisen vähentämiseksi.Houkutuskasvien käytöstä esimerkiksi porkkanan rivin-

PUUTARHAKASVIT

370

välissä on saatu alustavia, myönteisiä tuloksia. Ludettavoidaan torjua myös bakteerivalmisteilla ja pyretriinillä,joskin se on melko tehotonta.

TAUTIEN HALLINTAMustamätä pilaa porkkanaa varastossa, jossa porkkanoihinilmestyy mustia, pilaantuvia laikkuja ja kuoppia. Vuorovil-jely ehkäisee tautia; porkkanaa viljellään korkeintaan jokakuudes vuosi samalla paikalla ja kiertoon valitaan musta-mätää vähentäviä kasveja eli viljoja, perunaa tai heiniä.

Harmaahomeen ja pahkahomeen tunnistaa porkka-noihin varastossa ilmestyvästä harmaasta homeesta jamustista pahkoista. Pahkahomeen saastuttamat porkka-nat pehmenevät vetisiksi. Sen tuhot näkyvät varastossayleensä ennen harmaahomeen tuhoja. Kyseisiä homeitavoidaan torjua mm. vuoroviljelyllä, kohtuullisella typpi-lannoituksella ja hellävaraisella sadon käsittelyllä.

MUITA HOITOTOIMIALoppukesällä (heinä-elokuulla) tehty multaus estää pork-kanan kannan vihertymisen tai punertumisen. Riviväliensyväkuohkeutus varmistaa maan säilymisen ilmavanakasvukauden loppuun asti. Tarvittaessa kastelu hyödyt-tää porkkanan kasvua voimakkaimman kasvun aikaanloppukesällä. Liian suuria kosteusvaihteluja on syytävälttää, sillä ne saavat porkkanat halkeilemaan.

SADONKORJUUVarhaisporkkana nostetaan käsin ja myydään nippuina.Nippujen myynnistä naatteineen ollaan luopumassa, kos-ka naatit vievät tilaa, pilaantuvat herkästi ja niiden kaut-ta haihtuu paljon vettä. Tarvittaessa nippuporkkanaa voi-daan säilyttää 1–2 viikkoa kosteudella kyllästetyssä va-rastossa, jonka lämpötila on 0 °C.

Varastoporkkanan sato korjataan myöhään syys-loka-kuussa sään ja kellarin jäähdyttyä. Porkkanat irrotetaan pen-kistä irrotusraudalla ajaen, minkä jälkeen sato nostetaan hel-lävaraisesti käsin. Suuremmilla pinta-aloilla koneellinenkinsadonkorjuu on mahdollista, joskaan ei yhtä hellävaraistakuin korjuu käsin. Porkkanan tulee kuivua pinnalta ennenvarastointia tai heti varastoinnin alussa. Lämpötila varastos-sa pidetään nollassa ja ilman suhteellinen kosteus korkeana,noin 97–99 %:ssa. Sopivissa olosuhteissa varastoitu pork-kanasato säilyy helmi-maaliskuulle. Luonnonmukaisestiviljellyn porkkanan sato on noin 30–40 t/ha.

PUUTARHAKASVIT

371

KAUPPAKUNNOSTUSKäsinnostossa porkkana lajitellaan jo pellolla, konekor-juussa sitä ei ehditä tehdä yhtä hyvin. Varastoitu satokauppakunnostetaan EU:n virallisten laatuvaatimustenmukaisesti. Haluttaessa porkkanat pestään ja pakataan.Pakkaukset merkitään asianmukaisesti.

7.3.2 SIPULIEN LUONNONMUKAINENVILJELY

Sipuli on yleisin vihannes luonnonmukaisessa viljelyssä;vuonna 2001 sitä viljeltiin luonnonmukaisesti 82 ha. Vilje-lyssä merkittävimpiä haasteita ovat taudit ja ravinnehuolto.

Sipulikasvit muodostavat oman ryhmän, josta viljel-lään mm. ruoka-, ryväs-, hillo-, viher-, valko- ja ruohosi-pulia sekä purjoa. Sipuleille ominainen voimakas haju jamaku johtuvat haihtuvista rikkiyhdisteistä. Eri sipuleistaniitä erittyy vaihtelevasti, mistä johtuvat erot aromien voi-makkuuksissa.

Ruoka- eli kepasipuli on hyvin säilyvänä meillä ylei-simmin viljelty sipulikasvi. Siitä voidaan erottaa kelta-,puna-, valko- ja ruskeakuorinen muoto. Ruokasipuleitaviljellään yleensä meillä kaksivuotisina. Ensimmäisenäkasvukautena kasvatetaan pikkuistukas, josta toisenavuonna kasvaa kookkaampaa ruuaksi käytettävää satoa.Seuraavassa käsitellään pääasiassa ruokasipulin viljelyä.

KASVUPAIKKASipuli menestyy matalajuurisena parhaiten hyvärakentei-sella, runsasmultaisella ja hikevällä kivennäismaalla.Turvemaita on syytä välttää. Lohkon tulisi olla aurinkoi-nen, tuulinen ja viettävä ja sen kuivatuksen on oltavakunnossa. Maan sopiva happamuus on pH 6–7. Sipuliaviljellään korkeintaan joka neljäs vuosi samalla paikalla.Esikasveiksi sopivat viljat, peruna ja muut vihanneksetkuin sipulikasvit. Sen sijaan nurmen ja viherlannoituk-sen jälkeen suositellaan välivuotta ennen sipulin viljelyä.Vaihtoehtoisesti viherlannoituksen tulisi olla nuorta jahajota nopeasti, jotta sipuli saisi typen käyttöönsä jo al-kukesästä. Vanha nurmi voidaan esimerkiksi rikkoa ke-sällä ja kylvää lohkolle loppuvuodeksi viherlannoitus.

LAJIKESuomessa on pitkään ollut viljelyssä kaksi valtalajiketta:Stuttgarter ja Sturon. Näistä edellinen on litteänpyöreä la-

SIPULIViljatPerunaMuutvihanneksetYksivuotinenviherlannoitus

ViljatPerunaMuutvihanneksetViherlannoitus

SIPULI VILJELYKIERROSSA

SIPULILAJIKKEIDEN VARRENPITUUKSIEN EROJA

PUUTARHAKASVIT

372

jike (Stuttgarter-tyyppi), joka on hyvin säilyvä ja satoisa.Jälkimmäinen on pyöreä lajike (Rijnsburger-tyyppi), pi-tempikaulaisena helpompi liekittää, ja pyöreänä soveltu-vampi koneelliseen nostoon ja pakkaukseen kuin edellinen.

MUOKKAUSSipulille tuleva lohko kynnetään syksyllä tai muokataankultivaattorilla. Kylvömuokkaus tehdään normaalistitoukokuussa, kun maa on riittävästi kuivahtanut ja läm-mennyt.

LANNOITUSSipuli on ravinnetarpeeltaan melko vaativa tai vaatima-ton. Se tarvitsee ravinteita kasvukauden alusta heinä-kuun puoliväliin asti. Sipulisato (20 t/ha) sisältää ravin-teita (N-P-K) noin 50-16-30 kg/ha. Sipulin juuristossaelää mykoritsasieni, joka tehostaa fosforin ottoa silloin,kun helppoliukoista fosforia on maassa vähän. Mykorit-san kasvua edistävät muun muassa apila ja palkokasvit,ja vähentävät avokesanto, juurikkaat ja kaali.

Sipulia voidaan lannoittaa lantakompostilla, virtsalla,tuhkalla ja/tai helposti maatuvalla viherlannoituksella.Kompostia on eduksi levittää myös edellisvuoden vilje-lykasville, sillä matalajuuriselle sipulille vanha voima oneduksi. Viljelyvuonna keväällä sipulille annetaan hyvinmaatunutta, tasalaatuista lantakompostia noin 30–50 t/ha, jossa on tarvittaessa apatiittia 300–700 kg/ha tai luu-jauhoa 200–500 kg/ha. Seisonutta ja laimennettua virt-saa voidaan antaa starttilannoitteeksi. Puun tuhka sopiihyvin sipulille keväällä ja/tai kesällä riveihin levitettynä.Sitä annetaan 0,3–1 t/ha. Kun viherlannoitusta käytetään,sen tulisi olla nuorta, sisältää runsaasti typpeä ja hajotanopeasti alkukesästä. Vihersilppukatetta ei suositellaruokasipulille päinvastoin kuin purjolle.

ISTUTUSPikkuistukkaat on lajiteltu kokoluokkiin 10–14, 14–21 ja21–24 mm. Pikkuistukkaat varastoidaan aluksi 0–1 °C:ssaja viimeisten 6.–10. varastointiviikon ajan aina istutuk-seen asti 25–30 °C:ssa kukinnan estämiseksi. Istutusaikavarhaissipulilla on noin 1.–15.5. ja varastosipulilla noin10.–30.5. Rivivälinä käytetään 20–40 cm hoitotavastariippuen. Sopiva istutusväli ruokasipulilla on 5–10 cmhalutun koon mukaan. Hehtaarille kokoluokaltaan pie-nimpiä istukkaita tarvitaan 500–800 kg, keskikokoisia

PUUTARHAKASVIT

373

1 000–1 200 kg ja suurimpia 1 400–1 800 kg. Istutus-syvyys on noin istukkaan syvyys eli 1–2 cm. Istukas oli-si eduksi saada pystyasentoon, jotta naatit kasvavat suo-raan ylöspäin ja liekitys helpottuu. Sipulin istutuksessaistutuskoneen vaihtoehtona voidaan kokeilla esim. kaa-linistutuskonetta. Istukastarve ruokasipulilla on noin1 000–3 000 kg/ha ja ryvässipulilla noin 3 000–5 000 kg/ha. Istukkaan esi-idätys nopeuttaa sipulin alkukehitystä.

RIKKAKASVIEN HALLINTARikkakasvien torjumiseksi koko penkki liekitetään, kunsipulin naatit ovat noin 5 cm:n pituisia. Uusi liekitys teh-dään sivulta liekki rivin alaosaan suunnaten, kun naatitovat 20–25 cm:n pituisia ja tarvittaessa kolmas liekityssivulta päin rivin alaosaan, kun naatit ovat 25–35 cm:npituisia. Tarpeen vaatiessa rikkakasvit kitketään riveistäja rivivälit harataan sipulin pinnassa olevia juuria varo-en. Myös syyskesällä sipulikasvuston ilmavuus eli rikka-kasvien hallinta on tärkeää, jotta kasvusto kuivuisi nope-asti kasteen ja sateen jälkeen sekä sato tuleentuisi hyvin.

Kuivia katteita, kuten mustaa muovia, sanomalehti-silppua tai olkea voidaan käyttää sipulin rikkakasvientorjunnassa. Sitä vastoin kosteutta pidättävät, maan läm-pöä alentavat ja runsaasti typpeä sisältävät katteet hidas-tavat sipulin tuleentumista, eivätkä ole suositeltavia.

TUHOLAISTEN HALLINTASipulikärpäsen valkoiset toukat syövät sipulin juuria jaalaosaa, mikä kellastuttaa ja kuihduttaa kasvia. Kärpänentalvehtii kotelona edellisen vuoden sipulimaassa. Syvä,huolellinen kyntö hautaa kotelot syvälle. Toukkaisten si-pulien hävitys vähentää talvehtimaan jäävien koteloidenmäärää. Uusi sipulilohko kannattaa perustaa kauaksiedellisen vuoden sipulilohkosta. Vuoroviljely ja tuuli-nen, avoin kasvupaikka vähentävät kärpäsen esiintymis-tä, samoin lannan huolellinen kompostointi. Sipulikärpä-set voidaan houkutella munimaan astiaan, jossa on van-hoja varastosipuleita. Astia tuhotaan muninnan jälkeenhuolellisesti polttamalla. Tuhkaa voidaan levittää rivei-hin katteeksi ennen munintaa. Myös liekitys saattaa tu-hota sipulikärpäsen munia. Lisäksi niitä syö eräs maakii-täjäislaji, joka säilyy pellolla, jos siellä on paljon orgaa-nista ainesta.

LIEKITYS JA SIPULISATO

Vanhala 1993

PUUTARHAKASVIT

374

TAUTIEN HALLINTASipulia vaivaavat pääasiassa homeet, mädät ja virustaudit.

Naattihome ilmenee kasvukaudella harmaana ho-meena naateissa ja varastossa sipulien pehmenemisenä javersomisena. Tauti leviää istukkaiden välityksellä ja kos-tealla ilmalla tautisesta kasvista toiseen. Ilmava, rikka-kasviton, kuivahko kasvusto estää taudin leviämistä. Is-tukkaan lämpökäsittely (1 tunti 40 °C vedessä tai 24 tun-tia 40 °C ilmassa) vähentää istukkaan mukana tapahtu-vaa taudin leviämistä.

Harmaahome pilaa sipuleita varastossa. Se leviää is-tukkaan mukana. Terve istukas, hellävarainen sadon kä-sittely ja huolellinen kuivatus naatteineen vähentävätharmaahometta.

Sipulimätä tuhoaa kasvin juuret ja kellastuttaa naatit,varastossa sipuli kuivuu. Sen leviämistä hidastaa tervei-den istukkaiden käyttö ja 3-4 vuoden viljelykierto.

Sipulin pahkamätä pysäyttää sipulin kasvun. Sipulikellastuu ja juuriin kertyy rihmastopahkoja, jotka säily-vät maassa jopa 10-15 vuotta. Tauti on vaarallinen, mut-ta pysyy kurissa 4-5 vuoden viljelykierrolla.

Virustauteja esiintyy varsinkin ryvässipulilla. Ne il-menevät keltajuovaisina, kihartuneina naatteina ja kitu-kasvuisuutena. Terveen siemenen käyttö on keino eh-käistä virustauteja.

MUITA HOITOTOIMIASipulin kastelu voi olla tarpeen heti istutuksen jälkeenjuurtumisen varmistamiseksi, samoin myöhemmin kas-vukaudella naattien kasvun aikaan. Sipulin veden tarveitsessään on pieni, mutta koska se on matalajuurinen kas-vi, kastelu parantaa sen ravinteiden saantia.

Ryvässipulin sairaat yksilöt kerätään pois kasvukau-den aikana. Tällaisia ovat esim. virustautiset sipulit, jot-ka tunnistaa naateissa ilmenevästä keltajuovaisuudesta jakäpristymisestä sekä kitukasvuisuudesta.

Tarvittaessa maan pintaa kuohkeutetaan harauksin.Juurten vioittumista varotaan.

SADONKORJUUNippusipulia voidaan korjata, kun sipulin läpimitta on25-40 mm. Ne niputetaan 5 kpl:n nippuihin. Kun sipulinläpimitta on yli 40 mm, ne niputetaan 3 kpl:n nippuihin.Varastosipulin sopiva nostoaika on puolestaan silloin,

PUUTARHAKASVIT

375

kun sipuli päättää kasvunsa elokuun lopulla ja naatit al-kavat taittua tuleentumisen merkiksi.

Sipulit kuivataan ensin luo’olla sään sen salliessa jasen jälkeen kuivurissa, jossa esim. verkkopohjaisten laa-tikoiden läpi johdetaan kuivaa, 20–25 °C ilmaa 1–4 vii-kon ajan. Kuivausilman lämpötila ei saa nousta yli 30°C:een, sipuli ei saa “paistua”. Kuivatus lopetetaan, kunsipulin niska on aivan ohut ja kuiva sekä murenee kier-rettäessä. Sipulit listitään mieluummin vasta kuivatuksenjälkeen. Luomusipulin sato on noin 15–20 t/ha.

VARASTOINTIRuokasipulilla varaston sopiva lämpötila on -0,5–(+1)°C ja ilman kosteus 70–80 %. Siemeneksi käytettävä is-tukassipuli varastoidaan talvella 0–1 °C lämmössä ja ke-väällä noin 3 kk ajan 25–30 °C lämmössä kukinta-alttiu-den vähentämiseksi.

KAUPPAKUNNOSTUSSato lajitellaan ja kauppakunnostetaan huolella EU:nlaatuvaatimusten mukaisesti. Haluttaessa sipuli voidaanpakata esim. puolen kilon verkkosäkkeihin, joissa on ol-tava merkinnät tuotteen lajista, laatuluokasta, pakkaajas-ta ja alkuperämaasta. Pilaantumisen alussa olevat sipulittulee kaikki poistaa, jotta markkinoitava tuote on kunnol-lista vielä kuluttajallakin.

7.3.3 KAALIEN LUONNONMUKAINENVILJELY

Keräkaali on tärkeä hapankaalin raaka-aine. Vuonna 2001kaalia viljeltiin luonnonmukaisesti 35 ha. Luonnonmukai-sen kaalinviljelyn haasteita ovat kasvinsuojelu ja lannoitus.

Kaalikasvit kuuluvat ristikukkaisten kasvien heimoon.Niitä on useita eri tyyppejä. Kukka- ja parsakaalista käyte-tään kukinto, ruusukaalista sivuversokerät, kyssäkaalistavarsimukula ja keräkaalista pääversokerä. Keriviä kaalejaeli keräkaaleja ovat valko-, puna-, suippo- ja kurttukaali.Salaattikasvina viljellään lisäksi kiinankaalia. Seuraavassakäsitellään lähinnä keräkaalin luonnonmukaista viljelyä.

KASVUPAIKKAKaalilohkojen maan tulee olla hyvärakenteista, hikevääja runsasmultaista kivennäismaata. Kaalit menestyvät

PUUTARHAKASVIT

376

hyvin myös savimailla, kunhan maan rakenne on hyvä.Maan happamuus saisi olla 6,5–7,5. Viljelykierto on tär-keä, ristikukkaisia kasveja viljellään korkeintaan jokaneljäs vuosi samalla paikalla. Esikasveiksi sopivat voi-makkaat latauskasvit, kuten apilanurmi, palkokasvit taimuu viherlannoitus. Tautiriskin vähentämiseksi viherlan-noituskasvusto kannattaa muokata maahan kaalia edeltä-vän vuoden heinäkuussa ja kylvää maata puhdistavaksikerääjäkasviksi viljaa, esim. ohraa. Kaalien jälkeen vil-jellään muiden ryhmien vihanneksia tai viljaa.

LAJIKEKaalilajikkeet voidaan jakaa varhais-, kesä-, keskiaikai-siin sekä syys- ja varastokaaleihin. Lajikkeita on tarjollarunsaasti. Varhais- ja kesälajikkeina viljeltäväksi sopivatesim. Golden Acre -hybridit, keskiaikaisina lajikkeinaesim. Adema, Castello, Destiny ja Pellion sekä syys- javarastokaaleina esim. Almanac, Bartolo, Erdeno, Kraut-man, Lennox, Rinda, Scandic ja Score.

TAIMIKASVATUSKeräkaalin taimikasvatusaika on noin 30–35 vrk. Kasva-tus tehdään paakuissa tai kennoissa, joiden koko on mie-lellään vähintään 5 cm. Taimia voi olla tarpeen lisälan-noittaa useampia kertoja taimikasvatusvaiheessa, koskakaalin ravinteiden tarve on suuri. Taimia kasvatetaankunnes niissä on 3–5 auennutta kasvulehteä. Suhteellisensuurikokoiset taimet varjostavat pellon nopeammin javähentävät rikkakasvien torjunnan tarvetta tehokkaam-min kuin pienemmät taimet. Ennen istutusta ravinneva-rastot täytetään ja taimet karaistaan.

MUOKKAUSKaalilohko muokataan syksyllä kyntäen tai kultivaatto-rilla vähintään 25 cm:n syvyyteen. Istutusmuokkaus teh-dään kosteutta säästäen. Mikäli käytetään kaksivaiheistaviherlannoitusta, lohko muokataan ennen kerääjäkasvinkylvöä ja seuraavan kerran ennen taimien istuttamista.Harjuviljely sopii hyvin kaaleille.

LANNOITUSKeräkaalin ravinnetarve on suuri. Kaalikasvusto (sato 50t/ha) sisältää typpeä 150, fosforia 20 ja kaliumia 160 kg/ha, josta sadon mukana poistuu pellolta noin 3/4. Varas-tokeräkaali (sato 50 t/ha) tarvitsee liukoista typpeä 190–

MYCOSTOP -PEITTAUKSEN VAIKUTUSKUKKAKAALIN TAIMIPOLTTEESEEN

Tahvonen ja Avikainen 1987

PUUTARHAKASVIT

377

240 kg/ha ja fosforia 50 kg/ha. Varhaiskeräkaali (sato 35t/ha) tarvitsee typpeä noin 120 kg/ha. Lannoitukseenkäytetään hyvää, väkevää kompostia, jossa on tarvittaes-sa apatiittia tai luujauhoa. Kompostin lannoitusvaikutus-ta tehostaa, mikäli se sijoitetaan kaalirivien alle. Ilmas-tettua virtsaa voidaan käyttää starttilannoitteeksi. Kali-umtäydennykseen käytetään tarvittaessa biotiittia 5-10 t/ha. Viherlannoitus sopii kaalille hyvin. Vihersilppua voi-daan käyttää myös kaalipellon katteena ja lisälannoittee-na kasvukauden aikana.

ISTUTUSKaalin taimet istutetaan käsin tai koneella päältä tasattui-hin harjuihin noin 10.5.–5.6. Riviväliksi sopii tuoreenamyytävälle keräkaalille 40 cm, taimiväliksi noin 40 cm.Isompikokoisemmiksi kasvatettaville varasto- ja teolli-suuskaalille sopiva riviväli on 50 cm ja taimiväli 50–60cm. Riviväliä voidaan myös leventää ja taimiväliä lyhen-tää esim. 60 x 40 cm:iin, sillä leveä riviväli helpottaa rik-kakasvien torjuntaa. Heti istuttamisen jälkeen taimienpäälle levitetään harso tuholaisten torjumiseksi. Sadetuk-sella varmistetaan taimien nopea kasvuun lähtö.

RIKKAKASVIEN HALLINTARiviväleistä rikkakasvit poistetaan haraamalla sekä mul-taamalla. Harjuviljelyssä on eduksi kuohkeuttaa vakojenpohjat viimeisen multauksen yhteydessä. Riveistä rikka-kasvit poistetaan sormiharalla tai pitkävarsikuokalla, tar-vittaessa turvaudutaan kitkemiseen käsin. Tiheät rivit vä-hentävät käsityön tarvetta, samoin vihersilpun käyttö kat-teena. Vihersilppu, esim. apila, sopiikin kaalille hyvin. Senkäytössä voidaan soveltaa kaistaviljelyä. Yhtä kaaliheh-taaria kohden on varattava 1,5–2 ha apilaa. Vihersilppu le-vitetään heinäkuun alussa.

TUHOLAISTEN HALLINTAKeräkaalilla vioituksia aiheuttavat pääasiassa kirpat,kaalikoit, kaalikärpäset ja peltoluteet. Niitä tarkkaillaanlajista riippuen silmämääräisesti havainnoimalla, liima-ja feromonipyydyksin sekä haavi- ja munanäytteidenavulla.

Kirppojen vioitus näkyy reikinä ja koloina kaalinlehdissä. Vioitusten estämiseksi taimet katetaan heti is-tuttamisen jälkeen harsolla tai hyönteisverkolla ja kas-vusto pidetään istutuksen jälkeen kosteana sadettamalla.

PUUTARHAKASVIT

378

Kirppoja voidaan torjua myös pyretriinillä, tuhka- ja ki-vijauhepölytyksillä ja houkutella pois viljelmältä houku-tuskaistoille.

Kaalikoi syö ikkunakuvioita ja reikiä kaalin lehtiin.Sitä torjutaan hyönteisverkolla, harsokatteella, bakteeri-valmisteilla tai pyretriiniruiskutuksilla. Houkutuskasvei-na voi käyttää esim. lehtikaalia, sareptansinappia taimustasinappia.

Kaalikärpästen toukat vioittavat lähinnä kaalikasvinjuuria, mikä näkyy kasvin nuutumisena ja vanhempienlehtien punertumisena. Kaalikärpästen pääsyä kasveillevoidaan vaikeuttaa harso- tai verkkokatteella, vaahto-muovi- tai tuhkakatteella taimien tyvellä tai kylvämällärivivälikasviksi esim. valkoapilaa. Rivivälikasvi hidastaaisäntäkasvin löytämistä. Lisäksi kaalikärpäsiä voi torjuasukkulamadoilla ja niiden luontaisia vihollisia suosia ke-vennetyillä muokkauksilla ja pysyvillä vihreillä kasvus-toilla. Kaalikärpästorjunnassa tutkitaan houkutuskasvejaja sienivalmisteita.

Peltolude imee taimen kasvupistettä ja saa aikaanruusukemaista kasvua. Luteita torjutaan kasvuston kat-teilla, sadettamalla ja houkutuskaistoilla. Myös jotkinrikkakasvit riviväleissä voivat toimia houkutuskasveina.

TAUTIEN HALLINTAKaalin merkittävimpiä tauteja ovat taimipolte, möhöjuu-ri sekä pahka- ja harmaahome.

Möhöjuuren tunnistaa kovista, myöhemmin lahoavis-ta paisumista kasvin juurissa. Se on hankala kasvitauti,jota esiintyy kaalikasvien lisäksi lantulla, nauriilla ja ryp-sillä. Möhöjuuren ehkäisemiseksi kaalikasveja viljelläänsamalla lohkolla korkeintaan 4 vuoden välein. Jos loh-kolla on havaittu möhöjuurta, välivuosia pidetään vähin-tään 6. Maa pidetään hyvärakenteisena ja ilmavana, pel-lon kuivatuksesta ja kalkituksesta huolehditaan. Kunmaan pH on yli 7, möhöjuuren itiöt eivät pysty itämään.Taimien tulee olla puhtaita ja viljelyhygieniasta huoleh-ditaan kaikin puolin.

Taimipolte vioittaa taimen juurenniskaa, joka ohenee,ruskettuu ja katkeaa. Täysikokoisilla kasveilla taimipoltevoi aiheuttaa kasvua heikentäviä tyvilaikkuja. Taimipolt-teen torjumisessa tärkeää on taimimullan ja työvälineidenpuhtaus. Siementen peittaaminen Mycostop-sädesieni-valmisteella vähentää tehokkaasti siemenlevinteistä tai-mipoltetta. Ilmava ja kuivahko kasvusto vähentää tautia.

PUUTARHAKASVIT

379

Vihannesten ja apilan osuus viljelykierroissa kannattaapitää kohtuullisena, jotta taimipolte ei yleistyisi haittaa-vasti.

Pahka- ja harmaahome mädättävät kaalit kosteinakesinä jo pellolla. Muutoin ne ilmenevät varastotauteina:pahkahome vetisinä laikkuina kaalin uloimmissa lehdis-sä, harmaahome harmaanruskeana pölynä kaalin pinnal-la. Niiden torjunnassa auttavat viljat esikasveina, ilmavakasvusto, hellävarainen sadonkorjuu ja sadon nopeajäähdyttäminen korjuun jälkeen. Pahkahomeen lisäänty-mistä estetään myös murskaamalla ja sekoittamalla kaa-lin ja palkokasvien satojäte maahan.

MUITA HOITOTOIMIAKaaleja kastellaan tarpeen mukaan. Kaalille tasainen jariittävä vedensaanti on tärkeää erityisesti kerän paisu-misvaiheessa. Epätasainen vedensaanti saa kaalin pääl-limmäiset lehdet halkeilemaan. Se aiheuttaa myös sisä-lehtiin lehdenreunapoltetta.

SADONKORJUUSato korjataan kesäkaalilla heti kerien valmistuttua en-nen kuin kerät alkavat halkeilla. Talvikaalilla sato korja-taan mahdollisimman myöhään loka-marraskuussa. Kaa-li kestää lyhyen aikaa jopa 5–7 ºC pakkasta. Sato korja-taan hellävaraisesti. Luomuvarastokaalin sato on noin40–50 t/ha.

VARASTOINTIVaraston lämpötila pidetään nollassa ja ilman suhteelli-nen kosteus 95–99 %:ssa. Keräkaali säilyy varastossanoin 6 kk.

KAUPPAKUNNOSTUSSato kauppakunnostetaan EU:n laatuvaatimusten mu-kaan. Kaalia jatkojalostetaan mm. hapankaaliksi.

KERÄKAALIN SATO ERILANNOITUKSILLA

Väisänen ym. 1990

PUUTARHAKASVIT

380

7.4 MARJOJENLUONNONMUKAINEN VILJELY

7.4.1 MANSIKAN LUONNONMUKAINENVILJELY

Mansikka on tärkein marja luonnonmukaisessa viljelyssä.Vuonna 2001 sitä viljeltiin luonnonmukaisesti 265 ha.

KASVUPAIKKAMansikka menestyy parhaiten runsasmultaisilla, hikevil-lä ja kevyillä kivennäismailla. Lohkon tulee olla aurin-koinen, lämmin, ilmava, hallalta suojattu sekä hyvin oji-tettu ja loivasti viettävä, jotta pintavesi kulkeutuu nope-asti pois sekä kesällä että talvella. Maan sopiva happa-muus on pH 6,0–6,5.

Esikasviksi varataan kaura, ruis, eri vihannekset taikesanto. Viljelykierrossa tulisi olla vähintään puolet mui-ta kasveja kuin mansikkaa, ja siihen kannattaa sisällyttäämykoritsan kasvua edistäviä kasveja, kuten sipulia, pork-kanaa, heiniä, pellavaa, ja auringonkukkaa. Ennen uudenmansikan istuttamista tulee viljellä vähintään kolme vuot-ta muita kasveja. Lyhyessä viljelykierrossa (satovuosia 3tai 4) mansikan lannoitus ja kasvinsuojelu on helpomminhoidettavissa, ja marjan koko ja laatu on parempi.

MAAN ESIKUNNOSTUSTulevalta mansikkamaalta hävitetään kestorikkakasvithuolellisella kesannoinnilla. Lohko ojitetaan ja kalkitaantarvittaessa. Kalkitusta suunniteltaessa on syytä ottaa huo-mioon, että esim. biotiitti ja muut luonnonmukaisessa vil-jelyssä käytettävät lannoitteet vaikuttavat kalkitsevasti.Esikasveille annettu karjanlantakomposti lisää maan mul-tavuutta ja ”vanhaa voimaa”. Viherlannoituskasveille eikuitenkaan anneta typpipitoista lannoitetta – ainoastaantarvittaessa biotiittia ja kalkkia. Vähämultaisten maidenmultavuutta lisätään käyttämällä suomutaa 300–500 m3/ha. Maanparannusaineeksi voidaan myös levittää lannantai vihersilpun kanssa kompostoitua lehtipuuhaketta 150–200 m3/ha, minkä jälkeen lohkolle kylvetään nurmi suoja-viljaan. Lehtipuuhakkeen on huomattu nostavan maanpH:ta ja vähentävän rikkakasveja ja tuholaisia.

PERUSLANNOITUSMansikan oikein mitoitettu peruslannoitus helpottaa sa-tovuosien viljelyä ja yksinkertaistaa vuotuislannoitusta.

PUUTARHAKASVIT

381

Luonnonmukainen mansikanviljely on yksinkertaisinta,mikäli vuotuislannoitustarve voidaan tyydyttää perus-lannoituksen avulla. Näin on varsinkin käytettäessä mus-taa muovia katteena.

Mansikka on ravinnetarpeiltaan pieni. Pelkkä viher-lannoitus ei kuitenkaan riitä monivuotisen marjakasvus-ton lannoitukseen, vaan peruslannoitukseen käytetäänperustamisvaiheessa kompostoitua karjanlantaa 20–40 t/ha. Kompostin tulee olla laihaa ja pitkävaikutteista. Lai-haa kompostista saadaan käyttämällä runsaasti hitaastihajoavia kuivikeaineita, kuten olkia, lehtipuuhaketta taipuunkuorta. Maille, joissa on vähän fosforia, annetaantarvittaessa apatiittia kompostin kautta noin 1–3 t/ha tailuujauhoa noin 200–400 kg/ha. Myös karjanlanta sisäl-tää runsaasti fosforia. Kaliumlannoitukseen käytetääntarvittaessa perustamisvaiheessa biotiittia noin 2–10 t/ha.Puun tuhkaa voidaan käyttää hivenlannoitteeksi noin1 000 kg/ha. Tuhkan tulee olla niukalti kadmiumia sisäl-tävää. Myös merilevä sopii hivenlannoitteeksi. Tarkkalannoitustarve ja -määrä suunnitellaan viljavuustutki-muksen ja kompostianalyysin tulosten perusteella.

LAJIKELuomumansikan lajikevalinnassa tärkeitä ominaisuuksiaovat tautien, tuholaisten ja talven kestävyys, lannoitus-tarve, kyky hyödyntää hitaasti liukenevia eloperäisiä lan-noitteita, sopivuus paikallisiin oloihin sekä hyvä maku jasopivuus käyttötarkoitukseen.

Luonnonmukaiseen viljelyyn suositellaan varhaisla-jikkeista Emilyä, aikaisista lajikkeista Jonsokia, Kentiäja Honeoyeta, keskiaikaisista Polkaa ja myöhäisistä la-jikkeista Bountya ja Hikua. Näistä erityisesti Polkaa, Ho-neoyeta, Kentiä ja Bountyä viljellään lisääntyvässä mää-rin luomussa. Koronaakin viljellään luomussa, mutta seon altis härmälle eikä siten kovin suositeltava. Valtalajik-keista Zefyr ja Senga Sengana ovat jäämässä pois edelli-sen härmänalttiuden ja jälkimmäisen taantumisen ja har-maahomealttiuden vuoksi.

Jonsok on kiinteä, viljelyvarma, taudin- ja talvenkes-tävä lajike, jonka satotaso on kuitenkin melko alhainen.Kent kestää talvea ja härmää – ja harmaahomettakin mel-ko hyvin. Honeoye on suuri ja miellyttävän makuinen,hieman härmänaltis, mutta kestää harmaahometta. Marjaton poimittava täysin kypsänä, jotta niiden kärjet eivät jäi-si vaaleaksi ja maku olisi parhaimmillaan. Se kestää kul-

PUUTARHAKASVIT

382

MANSIKAN OIKEA ISTUTUSSYVYYS

Liian korkealla Sopiva Liian syvällä

jetusta ja sopii siten mm. tukkumarjaksi. Lajike on altistalvituhoille, joten kasvusto kannattaa suojata talveksi.Polka on mehukas, satoisa, lähinnä itsepoimintaan ja suo-ramyyntiin sopiva lajike. Se kestää harmaahometta ja här-mää melko hyvin. Bounty on aromikas ja melko taudin-kestävä. Sen satoisuus vaihtelee eikä se säily kovin hyvin.Hiku on aromikas, satoisa ja taudinkestävä, mutta senmarjojen pinta pehmenee herkästi sateissa eikä se silloinkestä kuljetusta.

TAIMETMansikantaimet kasvatetaan usein itse mm. perustamis-kustannusten vähentämiseksi. Emotaimimaa perustetaanvähintään 50 m:n päähän vanhoista mansikkaviljelyksis-tä, erilliselle alueelle, jossa mansikkaa ei ole viljelty use-aan vuoteen. Emotaimiksi hankitaan ehdottoman hyvä-laatuisia, puhtaita ja tarkastettuja taimia. Taimet istute-taan elokuussa avomaalle tai esim. puuhakkeella katetul-le maalle, josta rönsyt on helppo irrottaa. Tuholaisten le-viämistä alueelle pyritään estämään jättämällä alueenympärille kolme metriä leveä mulloskaista.

Taimia kastellaan alkukesällä ja niistä poistetaan ku-kat. Emotaimimaata lannoitetaan typellä voimakkaammin

PUUTARHAKASVIT

383

kuin marjatuotannossa olevaa kasvustoa. Rönsyt noste-taan ja niiden juuria sekä lehtiä typistetään ennen istutta-mista. Maalta voidaan kerätä myös juurtumattomia pistok-kaita, jotka juurrutetaan istutuskelpoisiksi esim. sumumo-nistushuoneessa 2–3 viikon ajan. Lisäksi rönsyjä että pis-tokkaita voidaan kerätä lepotilan aikana ja säilyttää talvenyli muoviin käärittynä -1,5–(+2) ºC:n lämpötilassa.

Lisäysmateriaalia kerätään tauti- ja tuholaisriskin ta-kia emotaimimaalta vain kahtena vuonna, minkä jälkeenmaan voi siirtää marjatuotantoon.

ISTUTUSMansikka istutetaan rivinhoitotavasta riippuen noin 1,3–1,5 m:n rivivälein yksittäisriviin harjuun (10–12 cm) taiavomaalle. Sopiva taimiväli on 30–50 cm lajikkeen rehe-vyydestä riippuen. Hikulle sopii istutusväliksi 50 cm,Jonsokille riittää noin 40 cm. Mansikka voidaan istuttaamyös paririviin, mutta siinä voi piillä tautiriski heikom-man tuulettumisen vuoksi.

Sopivin istutusaika on alkukesästä elokuun alkupuo-lelle. Tällöin taimet ehtivät juurtua kunnolla ja kukka-ai-heita muodostua, jotta seuraavana vuonna on jo saatavis-sa satoakin. Mansikka voidaan istuttaa myös syksyllä,mutta satoa ei tule vielä seuraavana kesänä ja rikkakas-vien hallinta on joka tapauksessa hoidettava.

Taimet istutetaan oikeaan kasvusyvyyteen siten, ettäkasvupiste jää näkyviin maan pinnan yläpuolelle. Ennenistuttamista taimet on hyvä lämminvesikäsitellä punkki-en ja ankeroisten tuhoamiseksi. Istutuksen jälkeen taimiakastellaan riittävästi, jotta niiden juurtuminen onnistuu.

MAAN PINNAN KATTEET JA HOITOMansikkaa voidaan viljellä muovikateviljelynä, jolloinmaa rivin kohdalla on katettu muovilla ja riviväli on mul-loksella, leikattavana nurmena tai eri tavoin katettuna.Muovin sijaan maa voidaan myös kattaa kokonaisuudes-saan muilla kateaineilla. Keväällä karikkeet harjataanmuovin päältä pois ja kerätään kompostiin. Myös muutoinkuin muovilla katetulta mansikkamaalta karikkeet voi-daan kerätä pois tai liekittää tautiriskin vähentämiseksi.

Rivissä katteena käytetään Suomessa yleisimminmustaa muovia. Muovin alla maa lämpenee nopeamminja sato aikaistuu noin viikolla. Sato voi olla myös run-saampi. Musta muovi katteena vähentää oleellisesti rivinhoitotarvetta, rikkakasveja tarvitsee kitkeä ainoastaan

PUUTARHAKASVIT

384

mansikkapensaan tyveltä. Muovi suojaa myös marjoja li-kaantumiselta ja parantaa ravinteiden hyväksikäyttöä.

Muoviin istutus on työläämpää kuin avomaalle istu-tus, koska sitä on vaikea koneellistaa. Muovikatetta käy-tettäessä vuotuislannoitus vaikeutuu. Peruslannoituksentuleekin olla oikein mitoitettu. Rönsyjen poisto hankaloi-tuu, ja korvakärsäkkäät, punkit ja etanat lisääntyvät.Muovin levitys vaatii suurta huolellisuutta ja sopivat olo-suhteet. Kasvuston raivaaminen on työlästä ja hankalaa.Lisäksi muovin valmistus kuluttaa energiaa ja viljelynjälkeen syntyy runsaasti muovijätettä.

Katemuovin sopiva paksuus on 0,05 mm ja leveys1–1,3 m viljelytavasta riippuen, paririviviljelyssä le-veämpi muovi kuin yksiriviviljelyssä. Muovin tuleeolla täysin mustaa ja kestävyydeltään hyvää. Muovintarve on noin 400 kg/ha (1 kg metrin levyistä muoviariittää noin 20 m2:lle).

Riviväleissä voidaan käyttää esim. timotei-puna-api-la-nurmikkoa, joka niitetään ruohonleikkurilla toistuvas-ti lyhyeksi. Valkoapilapitoinen nurmi leviää rönsyineenhelposti muovin päälle. Valkoapilan ja myös mansikanrönsyt voidaan poistaa esim. siimaleikkurilla tai ruohon-leikkuriin voidaan yhdistää vastakarvaan pyörivä harja,joka pyyhkii rönsyt muovin päältä leikkurin eteen.

Ilman muovikatetta viljeltäessä katteena käytetäänesim. kuorihumusta, haketta tai olkia. Rivit kitketään. Ri-vivälit harataan ja mahdollisesti liekitetään ja lisäkatettalevitetään tarpeen mukaan. Rönsyt leikataan tai liekitetään.

VUOTUISLANNOITUSPeruslannoitus suunnitellaan siten, että vuotuislannoitus-ta ei alkuvuosina tarvita eikä mansikka kasva ensimmäi-sinä vuosina liian rehevästi. Lisälannoitustarvetta voi-daan myöhemmin arvioida mm. lehtianalyysien ja man-sikkakasvuston värin ja koon perusteella. Lehtien nor-maali vihreys ja koko kertovat, että mansikka on saanutriittävästi ravinteita, ennen kaikkea typpeä.

Avoviljelyssä riveihin lisätään tarvittaessa kompos-tia, sarvilastua tai toissijaisesti kaupallisia luomuvilje-lyyn hyväksyttyjä lannoitteita. Muovikateviljelyssäkomposti olisi työläydestään huolimatta hyödyllisintäjakaa käsin muovin alle. Muovikateviljelyssä kastelu- tailehtilannoitteeksi riveihin voidaan myös antaa viherkäy-tettä tai kompostiuutetta useampia kertoja keväällä ja ke-vätkesällä. Kastelua ja lannoitusta voidaan hoitaa myös

Mustan muovikatteen etuja• maa lämpimämpi• sato aikaistuu• rikkakasvien hallinta helpottuu

marjat säilyvät puhtaampina

Mustan muovikatteen haittoja• istutus työläämpi• lannoitus vaikeutuu• rönsyjen poisto vaikeutuu• korvakärsäkkäät, punkit ja etanat lisään-

tyvät• marjojen laatu heikkenee märällä sekä

kuumalla muovilla• muovin valmistus kuluttaa energiaa• kasvuston raivaus on työlästä• muovijätettä jää runsaasti

PUUTARHAKASVIT

385

tihkukasteluna ja luomuun sopivilla liuoslannoitteilla.Tuhkapölytystä voidaan käyttää keväisin.

Mansikka ottaa ravinteita koko kasvukauden ajan,eniten kuitenkin satokaudella.

TUHOLAISTEN HALLINTAMansikan tuholaisten hallinnassa on tärkeää käyttää ter-veitä taimia, perustaa uusi mansikkalohko vähintään 50metrin päähän vanhasta lohkosta ja tehdä hoitotyöt ainaensin nuoremmilla lohkoilla. Tuholaisia tarkkaillaan sil-mävaraisesti havainnoimalla, ottamalla vatinäytteitä jamansikkapunkkitarkkailussa tarvittaessa lähettämällä näy-te tutkittavaksi Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvin-suojelupalveluun.

Mansikkapunkki on mansikan hankalimpia tuholaisia.Sen vioituksen tunnistaa kitukasvuisista pensaista ja rus-kehtavan nahkamaisista ja käpristyvistä lehdistä. Sen le-viämisen ehkäisemiseksi uusi mansikkalohko perustetaanselvästi erilleen vanhasta, saastuneesta mansikkalohkostakäyttäen terveitä taimia. Taimet kannattaa lämminvesikä-sitellä ennen istuttamista. Mansikkapunkkia voidaan tor-jua petopunkeilla, ja sen leviämistä poutajaksolla hidastaa(sumutus)kastelulla, mikä tosin lisää samalla homevaaraa.

Vihannespunkki ei ole yhtä merkittävä tuholainenmansikalla kuin mansikkapunkki. Sen vioitus näkyykupruilevina, kellastuvina lehtinä ja seittinä lehtien pin-nalla. Vihannespunkkeja voidaan torjua petopunkeilla tairuiskuttaa mäntysuopaliuoksella muutaman päivän vä-lein satokauden ulkopuolella. Myös lämminvesikäsittelytehoaa vihannespunkkiin.

Mansikka-ankeroinen imee kasvin nesteitä aiheuttaenepämuotoista ja kääpiöitynyttä kasvua. Se leviää helpostiveden mukana saastuneilta lohkoilta terveille lohkoille.Mansikka-ankeroisen torjunnassa terveiden taimien käyt-tö on ensiarvoisen tärkeää. Sitä voidaan ehkäistä myöstaimien lämminvesikäsittelyllä ja avokesannoinnilla.

Hilla- ja mansikkanälvikäs syövät mansikan lehtiäsekä toukkana että aikuisena. Vattukärsäkäs puree kuk-

PUUTARHAKASVIT

386

kavarren osin poikki, niin että nuput kääntyvät roikku-maan alaspäin. Kärsäkäs munii roikkuviin kukkanuppui-hin. Näitä tuholaisia voidaan torjua imuroimalla ”ötök-käimurilla” ja nälvikkäitä myös pyretriiniruiskutuksilla.

Pelto-, marja- ja mansikkaluteet saavat aikaan epä-muotoisia, nappipäisiä marjoja. Luteita voi yrittää torjuahoukutuskaistoilla, imuroimalla ja pyretriiniruiskutuksilla.

TAUTIEN HALLINTAMansikan merkittävimpiä tauteja ovat harmaahome, juu-rilaho ja mansikkahärmä.

Harmaahome tarttuu mansikkaan kukinnan aikaan janäkyy pääasiassa ruskettuneina, pehmeänhomeisina,myöhemmin muumioituneina marjoina ja raakileina. Har-maahome talvehtii vanhoissa kasvinjätteissä, joten niidensiivoaminen keväällä vähentää homeen leviämistä. Sitävähentävät myös aurinkoinen ja tuulinen kasvupaikkasekä harvahko, ei liian rehevä ja ilmava kasvusto. Homei-set marjat kannattaa kerätä pois. Harmaahomeen hallintaavoi tehdä sieni- ja bakteerivalmisteilla, piipitoisilla ruis-kutteilla (peltokortekeite, vesilasi eli natriumsilikaatti) jakompostiuuteruiskutuksilla. Lajikkeista harmaahomeellealttein on Senga Sengana, jossain määrin myös Hiku jaKorona. Bounty, Honeoye ja Kent ovat kestävämpiä.

Juurilaho lahottaa vanhentuvan kasvin juurakkoa,aluksi alhaalta, myöhemmin myös ylempää. Juuristo har-venee ja muuttuu sisältä ruskeaksi ja pehmeäksi. Kasvintalvehtiminen ja sato heikkenevät. Juurilahoa ehkäistäänperustamalla mansikkalohko kasvuoloiltaan mahdolli-simman suotuisalle paikalle sekä käyttämällä terveitätaimia ja alueelle sopivia lajikkeita. Välivuosia mansi-kanviljelyssä pidetään vähintään kolme, jotta vanhat juu-rakkojätteet ehtivät hävitä maasta. Viljelykierrossa välte-tään pitkäikäisiä nurmia ja suositaan kauraa ja ruista.Maan rakenteesta ja kasvukunnosta huolehditaan.

Mansikkahärmä punerruttaa mansikan lehtiä, kukka-periä ja raakileita. Niihin, samoin kuin kypsiin marjoi-hin, voi ilmestyä hentoa, jauhomaista härmää. Raakilei-den kehitys vaikeutuu. Sadetus vähentää härmää, sillähärmäsieni ei viihdy kosteassa. Härmän leviämisen estä-miseksi härmän saastuttamat lehdet kerätään pois sadon-korjuun jälkeen. Mansikan solukkoja voidaan vahvistaapiivalmisteilla sekä natriumbikarbonaattirypsiöljyseok-sella, jossa edellistä on 0,5–1 % ja jälkimmäistä 1 %.Polka, Hiku ja Jonsok kestävät härmää melko hyvin.

PUUTARHAKASVIT

387

SADONKORJUUMansikkasato kypsyy heinäkuun alusta elokuulle. Poimi-joiden tarve on noin 1,5 henkilöä/10 a. Kypsät marjat poi-mitaan yleensä joka toinen päivä. Itsepoiminta sopii hyvinmansikalle. Ohjattujen itsepoimintakertojen lisäksi välil-lä kannattaa aika ajoin myös itse poimia pensaat huolellapuhtaiksi. Marjat poimitaan kuivina ja suoraan kuljetusas-tioihin. Nopea jäähdytys parantaa mansikan kuljetuskes-tävyyttä. Luonnonmukaisesti viljellyn mansikan normaa-li sato on vaihdellut noin 2 000–6 000 kg/ha välillä.

KAUPPAKUNNOSTUSMarjat lajitellaan poimittaessa virallisten laatuvaatimus-ten mukaisesti. Marjojen laatuvaatimuksiin ja lajitteluoh-jeisiin on syytä perehtyä huolella. Maukkaita, hyvälaatui-sia mansikoita markkinoiva viljelijä saa tyytyväisiä asiak-kaita, jotka jättävät tilauksensa seuraavanakin vuonna.

7.4.2 MUSTA- JA PUNAHERUKANLUONNONMUKAINEN VILJELY

Kiinnostus herukoiden viljelyyn luonnonmukaisesti onkasvanut viime vuosina. Vuonna 2001 mustaherukkaa vil-jeltiin luonnonmukaisesti 273 ha ja punaherukkaa 14,5 ha.

KASVUPAIKKAMustaherukka menestyy parhaiten runsasmultaisilla, hi-kevillä ja kevyehköillä kivennäismailla. Lohkon tuleeolla aurinkoinen ja lämmin sekä hallalta suojattu. Loh-kon tulisi olla hyvin ojitettu ja hieman viettävä, jotta pin-tavesi kulkeutuu nopeasti pois sekä kesällä että talvella.Maan sopiva happamuus on pH 6,0–6,5. Esikasveiksivarataan varjostavia ja syväjuurisia kasveja, esim. apilaa,apilatimoteinurmea, nurmikasveja, perunaa, rehuhernet-tä, ruista tai öljykasveja tai tarvittaessa kesanto, jottamaa puhdistuisi kestorikkakasveista.

Ennen uuden herukan istuttamista tulee viljellä vä-hintään viisi vuotta muita kasveja. Mansikanviljelyn jäl-keen on myös hyvä odottaa 4–5 vuotta ennen herukan is-tuttamista samaan paikkaan. Lyhyessä viljelyssä (sato-vuosia 10–15) herukoiden lannoitus ja kasvinsuojelu onhelpommin hoidettavissa ja marjan laatu on parempi.Uusi kasvusto perustetaan riittävän kauas (50–200 m)vanhoista kasvustoista, jotta niiltä ei leviäisi tauteja taituholaisia uusiin pensaisiin.

PUUTARHAKASVIT

388

MAAN ESIKUNNOSTUSKestorikkakasvit hävitetään tulevalta herukkalohkoltahuolellisella kesannoinnilla. Esikasveina viljellään syvä-juurisia kasveja. Niille annettu karjanlantakomposti lisäämaahan multavuutta ja ”vanhaa voimaa”. Vähämultaisil-le maille voidaan lisäksi käyttää suomutaa 300-500 m3/ha. Lohko kalkitaan tarvittaessa. Tällöin on syytä muis-taa, että esim. biotiitti ja muut luonnonmukaisessa vilje-lyssä käytettävät lannoitteet vaikuttavat kalkitsevasti.Maanparannusaineeksi voidaan myös levittää lannan taivihersilpun kanssa kompostoitua lehtipuuhaketta 150-200 m3/ha, minkä jälkeen lohkolle kylvetään nurmi suo-javiljaan. Lehtipuuhakkeen on huomattu nostavan maanpH:ta ja vähentävän rikkakasveja ja tuholaisia.

PERUSLANNOITUSMustaherukan oikein mitoitettu peruslannoitus helpottaasatovuosien viljelyä ja yksinkertaistaa vuotuislannoitus-ta. Luonnonmukainen herukanviljely on yksinkertaisin-ta, mikäli alkuvuosien vuotuislannoitustarve voidaantyydyttää pääosin peruslannoituksen avulla. Näin varsin-kin käytettäessä mustaa muovia katteena riveissä.

Peruslannoitukseen käytetään perustamisvaiheessakompostoitua karjanlantaa 20–40 t/ha. Kompostin tuleeolla laihaa ja pitkävaikutteista. Kompostista saadaan lai-haa käyttämällä runsaasti kuivikeaineita. Maille, joissaon vähän fosforia, annetaan tarvittaessa apatiittia kom-postin kautta noin 1–3 tn/ha tai luujauhoa noin 200–400kg/ha. Myös karjanlanta sisältää runsaasti fosforia. Kali-umlannoitukseen käytetään tarvittaessa perustamisvai-heessa biotiittia noin 2–10 t/ha. Hivenlannoitteeksi voi-daan käyttää puun tuhkaa noin 1 000 kg/ha tai merilevää.Tuhkan tulee olla niukalti kadmiumia sisältävää. Lannoi-tustarve ja -määrä suunnitellaan viljavuustutkimuksen jakompostianalyysin tulosten perusteella.

LAJIKE JA TAIMETLajikevalinnassa kiinnitetään huomiota erityisesti tautienja tuholaisten kestävyyteen. Myös talvenkestävyys, sato-taso, kasvutapa ja marjojen laatu ovat tärkeitä asioita la-jiketta valittaessa.

Mustaherukkalajikkeista Ben Alder on satoisa, melkopystykasvuinen ja taudinkestävä, mutta altis äkämäpun-kille. Soveltuu hyvin mehuteollisuuteen ja konepoimin-taan. Ben Tirran ja Ben Tron ovat pystykasvuisia ja sa-

PUUTARHAKASVIT

389

toisia, kestävät härmää ja melko hyvin myös talvea. Nii-den marjoissa on erityisen paljon C-vitamiinia. Näitäkaikkia lajikkeita suositellaan luomuviljelyyn.

Öjeby on viihtyvä, viljelyvarma sekä härmän- ja tal-venkestävä. Se kestää melko hyvin myös varistetautia.Öjebyn marjat ovat suuria ja aromikkaita sopien sekätuore- että teollisuuskäyttöön. Kasvutavaltaan se on mel-ko voimakaskasvuinen ja helposti lamoava. Istutusleik-kaus onkin syytä tehdä varovasti eikä pensaita saa lan-noittaa liikaa. Sopii ammatti- ja kotitarveviljelyyn kokomaahan Lappia lukuun ottamatta.

Titania on kasvutavaltaan hyvin pysty, korkeuttajopa 2 m. Se kestää talvea ja härmää sekä melko hyvinvaristetautia ja äkämäpunkkia. Se sopii Etelä-Suomenjäykille savimaille Öjebytä paremmin. Lajike sopii sekätuore- että teollisuuskäyttöön. Sitä suositellaan luomu-viljelyyn.

Triton on edellisentyyppinen lajike, mutta hiemanmatalakasvuisempi ja aikaisempi. Se ei kestä talvea yhtähyvin. Sopii pitkien terttujensa ansiosta erityisesti käsinpoimintaan.

Melalahti on kasvutavaltaan pysty ja satoisuudeltaanedellisiä pienempi. Se on härmän- ja erittäin talvenkes-tävä. Marjat ovat suuria ja aromikkaita, mutta ohutkuo-risia eikä siten sovellu konekorjuuseen. Sitä suositellaanviljeltäväksi Pohjois- ja Keski-Suomessa.

Sunniva on pystykasvuinen, härmän- ja talvenkestä-vä. Marjat ovat keskisuuria ja miellyttävän makuisia.Suositellaan viljeltäväksi Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Punaherukkalajikkeista luomuviljelyyn soveltuvat par-haiten Punainen Hollantilainen ja sen kanta Rotes Wunder.Ne ovat suurikokoisia, pysty- ja jäykkäoksaisia ja pieneh-kömarjaisia. Viime aikoina ne ovat herkistyneet varistetau-dille. Sopivat hyvin mehujen ja viinien raaka-aineeksi.

Taimien tulee olla terveitä ja puhtaita tuholaisista.Suositeltavinta on käyttää tarkastettuja käyttötaimia. Mi-käli halutaan lisätä herukoita itse, perustetaan emotaimi-maa elinvoimaisista, puhtaista ja terveistä taimista, jois-ta leikataan pistokkaita korkeintaan kahden vuoden ajan.Mustaherukkaa lisätään yleisimmin puutuneista, punahe-rukkaa ruohomaisista pistokkaista. Puutuneet pistokkaatleikataan pensaan ollessa lepotilassa myöhään syksyllätai aikaisin keväällä ja säilytetään kellarissa 0–3 ºC:ssa,kunnes ne pistetään mustalla muovilla katettuihin tai kat-tamattomiin penkkeihin toukokuussa. Puutuneet pistok-

PUUTARHAKASVIT

390

kaat voidaan pistää huhtikuussa myös ruukkuihin kasvi-huoneessa, josta ne koulitaan, typistetään, karaistaan jalopulta istutetaan kolmen kuukauden ikäisinä avomaalle.

Ruohomaiset pistokkaat leikataan kesä-heinäkuussatai sadonkorjuun jälkeen. Ne pistetään turve-hiekkaseok-seen ja annetaan juurtua noin kolme viikkoa sumumonis-tushuoneessa tai maitomuovilla peitetyssä lavassa. Tä-män jälkeen ne koulitaan ruukkuihin ja siirretään ulos.Taimet latvotaan seuraavan vuoden keväällä ja istutetaansyksyllä tai seuraavana keväänä.

Hyvässä, istutuskuntoisessa taimessa on 3–5 vahvaaoksaa ja hyvin kehittynyt juuristo. Luonnonmukaisessaviljelyssä on suositeltavampaa käyttää kookkaampia, 2-vuotiaita taimia, jotta rikkakasvien hallinta helpottuisiensimmäisinä viljelyvuosina.

ISTUTUSHerukoiden taimet istutetaan, kun silmut ovat lepotilas-sa eli syyskuun puolivälin jälkeen tai aikaisin keväälläennen silmujen avautumista. Syysistutus on suositelta-vin. Rivivälinä voidaan käyttää noin 3,5–4 m rivivälinhoitotavasta riippuen. Taimivälinä käytetään konepoi-minnassa mustaherukalla 0,4–0,6 m, punaherukalla 0,5–0,7 m. Patukka- ja itsepoiminnassa taimiväliksi sopiinoin 1,0–1,5 m. Itsepoiminnassa pensaat voi myös istut-taa yksittäin 2,5 metrin välein. Rivien päihin jätetään 5–8 metrin ja lohkojen reunoille 3 metrin alueet työkonei-den liikkumista varten. Taimet istutetaan entistä istutus-syvyyttä selvästi syvemmälle. Ne voidaan istuttaa tasa-maalle tai harjuun. Istuttamista vanhaan nurmeen, johonrivinkohdat on jyrsitty tai kynnetty auki, ei suositella.Uudet taimet eivät lähde silloin kunnolla kasvuun, kos-ka nurmi kilpailee liiaksi niiden kanssa.

MAAN PINNAN HOITO JA KATTEETKatteiden käyttö on tärkeä viljelytoimi herukanviljelyssä.Herukan taimet istutetaan mustaan muoviin tai rivinkohtakatetaan heti istutuksen jälkeen eloperäisellä katteella.Musta muovi edistää nuorten pensaiden kasvuun lähtöä jaauttaa niitä taistelussa rikkaruohoja vastaan. Myöhemminmuovi kuitenkin hankaloittaa vuotuislannoitusta, ja pitki-nä poutajaksoina maa helposti kuivuu muovin alla.

Eloperäiseksi katteeksi herukalle sopii esim. karkealehtipuuhake, olki, vihersilppu-olkiseos tai paperisilppu.Katetta levitetään vähintään 10 cm. Vihersilppua ei kan-

PUUTARHAKASVIT

391

nata levittää katteeksi keskikesän jälkeen, koska silloinkatteen typpi vapautuu pensaiden kasvun ja sadonmuo-dostumisen kannalta liian myöhään, jolloin ravinteetsaattavat huuhtoutua, tuleentuminen viivästyä ja pensail-le aiheutua talvivaurioita.

Rivivälit voidaan pitää puhtaina rikkakasveista haraa-malla. Loppukesällä tai mieluummin vasta seuraavanavuonna kylvetään riviväleihin katteeksi esim. valkoapila-timotei-nurmikko. Myös yksivuotisia viherlannoituskasve-ja voidaan käyttää. Liian pian istutuksen jälkeen kylvettyrivivälikasvi voi heikentää herukantaimien kasvuun lähtöä,koska se kilpailee niiden kanssa vedestä ja ravinteista. Nur-mi pidetään lyhyenä niittämällä. Niittotiheydellä säädel-lään nurmen ja herukkapensaiden veden ja ravinteidensaantia. Alkukesällä ja poutakaudella nurmi pidetään lyhy-enä. Loppukesällä ja sateisena aikana nurmen annetaankasvaa pitemmäksi. Rivivälikasvusto ei saisi kasvaa pen-saiden alle. Nurmen leikkaamiseen tarvitaan sopiva niitto-laite, jolla nurmi saadaan leikattua myös oksien alta.

Rivivälikasvuston etuja– vilkastuttaa pieneliötoimintaa (mm. lierot)– lisää monimuotoisuutta – hyötyeliöt viihtyvät

paremmin– maan rakenne ja kasvukunto säilyvät parempina– vältetään eroosio– maa kantaa koneita paremmin– miellyttävämpi liikkua (itsepoiminta)– leveissä riviväleissä voidaan viljellä viherlannoitusta,

joka siirretään katteeksi riveihin

LEIKKAUSLeikkausta tarvitaan pensaiden pitämiseen nuorina ja hy-vin satoa tuottavina sekä pensaiden muotoiluun. Vanha-kin pensas saadaan pysymään nuorena leikkauksin. Hy-välaatuisten marjojen kasvattamiseksi pensaan tulee ollariittävän harva ja valoisa. Pystyistä pensaista on marjo-jen poiminta helpompaa sekä koneella että käsin.

Mustaherukkaa leikataan pensaan ollessa lepotilassaeli varhain keväällä ennen silmujen pullistumista taimyöhään syksyllä lehtien pudottua. Myös punaherukkaavoidaan leikata varhain keväällä tai sitten välittömästisadonkorjuun jälkeen. Leikattaessa poistetaan vanhat,vaurioituneet ja lamoavat oksat. Pensaaseen jätetään 20-25 eri-ikäistä versoa. Pensaat voidaan myös ajoittain lei-kata kokonaan alas esim. kasvinsuojelullisista syistä.

MARJAPENSAANISTUTUSLEIKKAUS

PUUTARHAKASVIT

392

VUOTUISLANNOITUSPeruslannoitus suunnitellaan siten, että vuotuislannoitus-ta ei alkuvuosina juurikaan tarvita. Peruslannoitus ei kui-tenkaan saa olla niin runsasta, että pensaat kasvavat liianrehevästi ja oksat lamoavat. Kolmantena tai neljäntenä sa-tovuonna herukoita aletaan lannoittaa vuosittain esim.kompostilla, tuhkalla, viherkatteella ja mahdollisesti myösviherkäytteillä tai kompostiuutteilla. Vihersilppu-olkikatesekä lannoittaa että torjuu rikkakasveja. Tarvittaessa fosfo-rilannoitteeksi sekoitetaan kompostiin apatiittia tai luujau-hoa. Lannoitus tehdään rivien kohdalle 50–80 cm:n leve-ydelle.

Lisälannoitustarvetta arvioidaan maa- ja lehtianalyy-sien avulla sekä seuraamalla marjakasvuston väriä ja ko-koa. Lehtien normaali vihreys ja koko kertovat, että he-rukka on saanut riittävästi ravinteita, ennen kaikkea typ-peä. Vaalea väri ja pienikasvuisuus paljastavat liian niu-kan ravinteiden saannin. Typentarve on suurempi puna-kuin mustaherukalla. Myös savi- ja hiesumailla tarvitaantyppeä yleensä enemmän kuin muilla maalajeilla.

TUHOLAISTEN HALLINTAUusi lohko perustetaan selvästi erilleen vanhasta lohkos-ta. Etäisyyttä on syytä jättää vähintään 50 m, mieluummin3-4 kertaa enemmän. Viljelytoimin suositaan hyödyllisiäeliöitä. Hyötyeliöitä on mustaherukalla runsaasti, esim.harsokorennot, kirvasääsket, kukkakärpäsen toukat, lep-päpirkot, loispistiäiset, petoluteet, petopunkit sekä pikku-linnut. Varhaiskevätruiskutus parafiiniöljyllä on yksi mar-javiljelmällä käytetty kasvinsuojelutoimenpide, koska se

LEIKKAAMATON LEIKATTU

PUUTARHAKASVIT

393

tehoaa useisiin tuholaisiin vioittamatta juurikaan hyöty-hyönteisiä. Hyvä viljelyhygienia on tärkeä osa ennaltaeh-käisevää kasvinsuojelua. Kasvustoa tulee myös tarkkaillasäännöllisesti liima- ja feromonipyydysten sekä verso-näytteiden avulla ja silmävaraisesti havainnoimalla.

Herukanäkämäpunkki on herukan hankalimpia tuho-laisia. Sitä esiintyy mustaherukalla ja toisinaan myös pu-naherukalla. Se on 0,25 mm:n pituinen, vaalea punkki,jota ei paljaalla silmällä erota. Vioituksen tunnistaa ke-väällä pallomaisiksi turvonneista silmuista. Sen leviämi-sen ehkäisemiseksi käytetään terveitä taimia. Pieniltäaloilta äkämäsilmuja voidaan varhain keväällä kerätäkäsin pois. Sairaat oksat leikataan irti ja poltetaan. Jospensaassa on paljon äkämäsilmuja, se leikataan maan ta-salle tai poistetaan viljelmältä kokonaan.

Herukkakoin ja herukan silmukoin toukat syövät sil-muja ontoiksi varhain keväällä. Edellinen vioittaa kaikkiaherukoita, jälkimmäinen erityisesti mustaherukkaa. He-rukkakoin toukka talvehtii pensaan tyvellä karikkeissa taikuoren rakosissa, joista se punertavana nousee silmuihinja syö ne maljamaisiksi. Aikuinen naaras munii raakilei-siin, jonka siemeniä munasta kuoriutuva vaalea toukkasyö. Raakileet punertuvat ja varisevat. Toukka etsiytyy tal-vehtimaan jo heinäkuussa. Silmukoin toukka on täysikas-vuisena kirkkaanvihreä ja 1,5 cm pitkä. Se talvehtii sil-mussa, jota se alkaa syödä jo syksyllä ja jatkaa keväällä.Silmun pohja jää tasaiseksi erotukseksi herukkakoista.

Koit ovat merkittäviä tuholaisia, mutta onneksi niidenvioitus jää usein melko kohtuulliseksi. Viileinä keväinätuhot ovat yleensä suurempia kuin lämpiminä keväinä.Koikannan tarkkailu esim. kevättalvella otettujen verso-näytteiden avulla on hyödyllistä. Koin tuhoja voi torjuapuhtaalla lisäysmateriaalilla, perustamalla houkutuskais-toja esim. sarjakukkaiskasveista tarhan ympärille tai leik-kaamalla koko tarha alas keväällä. Feromonihäirinnällä onmyös saavutettu lupaavia tuloksia koitorjunnassa.

Herukan varsisääsken toukka syö herukoiden oksiensolukkoa kuoren alta, mikä saa oksat kuihtumaan. Tuho-lainen pysyy melko hyvin kurissa luontaisten vihollistenja terveiden taimien avulla. Vioittuneet versot kerätään japoltetaan heti, kun niitä havaitaan.

Karviaispistiäisen toukat syövät herukkapensaidenlehtiä ja voivat runsaana esiintyessään kaluta pensaat no-peasti kaljuiksi. Vioitus alkaa pensaiden sisäosista. Toukatovat vihertäviä, mustapilkkuisia ja aikuisina n. 2 cm:n pi-

PUUTARHAKASVIT

394

tuisia. Ne talvehtivat maassa ja kuoriutuvat kukinnan al-kaessa. Sukupolvia on kaksi tai jopa kolme. Pyretriiniruis-kutus tehoaa sekä toukkiin että aikuisiin karviaispistiäi-siin.

TAUTIEN HALLINTAHerukan merkittävimpiä sienitauteja ovat herukanvaris-te, harmaalaikkutauti, härmä ja harmaahome sekä virus-tauteja herukan suonenkatotauti. Tauteja ennaltaehkäis-tään perustamalla herukkaviljelmä suotuisaan, hyvintuulettuvaan paikkaan, mielellään loivaan rinteeseen.Viljelmälle valitaan taudinkestäviä lajikkeita ja terveitäpuhtaita taimia. Liikaa typpilannoitusta varotaan, sillä seaiheuttaa rehevää kasvua, joka puolestaan vaikeuttaapensaiden kuivumista ja suosii kosteudessa viihtyviä tau-teja. Pensaat pidetään ilmavina myös leikkausten avullaja kasvuston vioittamista vältetään.

Herukanvariste saa punaherukan lehdet laikkuuntu-maan, kellastumaan ja varisemaan. Myös raakileet jamarjat voivat karista, pensaiden kasvu heiketä ja sato las-kea. Taudinaiheuttajaitiöt talvehtivat sairastuneissa, karis-seissa lehdissä, joista ne keväällä vapautuvat ja lentävättuulen mukana terveille lehdille. Taudin leviämisen py-säyttämiseksi karisseet lehdet peitetään syksyllä katteel-la, hienonnetaan esim. ruohonleikkurilla, kerätään koko-naan pois tai niille levitetään nokkoskäytettä, komposti-uutetta tai virtsaa lehdille hajoamisen jouduttamiseksi.

Harmaalaikkutauti saastuttaa sekä musta- että puna-herukkaa. Niiden lehtiin syntyy aluksi ruskehtavia, myö-hemmin harmahtavia, kulmikkaita laikkuja, joista erot-tuu mustia pisteitä. Tauti säilyy ja leviää ja sitä torjutaansamaan tapaan kuin herukanvaristetta.

Härmä peittää saastuneiden herukoiden lehtien javersojen pintaa valko-harmaana, jauhomaisena rihmas-tona. Versojen kasvu pysähtyy ja lehdet saattavat kurtis-tua. Härmäsieni viihtyy niin lämpimän kuivassa kuinkosteassakin ja leviää erityisesti kuivalla säällä tuulenmukana. Sieni talvehtii rihmastona versojen pinnalla taipudonneissa lehdissä. Rihmasto ei kestä kovaa pakkasta.Lehtien solukoita härmää vastaan voidaan vahvistaaruiskuttamalla pensaita piitä sisältävillä valmisteilla tainatriumbikarbonaatti-rypsiöljyseoksella, jossa edellistäon 0,5–1% ja jälkimmäistä 1%. Myös härmäntorjunnas-sa kannattaa pudonneet lehdet hajottaa tai kerätä pois.Useimmat herukkalajikkeet kestävät härmää.

PUUTARHAKASVIT

395

Herukan suonenkatotauti hävittää erityisesti musta-,mutta myös punaherukan lehtisuonia, jolloin lehdet ka-penevat. Voimakas tartunta saa myös kukat epämuodos-tumaan. Herukanäkämäpunkki levittää tautia. Sitä pide-tään kurissa tuhoamalla äkämäsilmut pensaista ja käyt-tämällä terveitä taimia.

Harmaahome vioittaa lähinnä punaherukan versoja.Sieni tunkeutuu kasviin vioittuneiden kasvinosien kaut-ta. Punaherukka tulee leikata silloin kun se on taudinkes-tävimmillään eli juuri sadonkorjuun jälkeen.

SADONKORJUUHerukkasato kypsyy elokuussa. Sadonkorjuu on viljelynsuurimpia kustannuseriä. Marjat voidaan poimia käsin,patukoimalla tai koneella. Käsin- ja myös patukka-poiminta sopii tuoremarjojen myyntiin. Konepoimitutmarjat menevät yleensä teollisuuteen. Patukointiin tarvit-tavat välineet ovat poiminta-alusta ja kumipatukka. Toi-mintatulos nousee noin 25 kg/h, kun se käsin poimittaes-sa on noin 5–6 kg/h ja 50 pensasta/hlö/kausi. Patukoin-nin jälkeen marjat puhdistetaan esim. ilmavirran avulla.

Konepoiminta on selvästi halvin herukan sadonkorjuu-tapa. Se edellyttää mm. riittävän isoa viljelyalaa, tiheää is-tutusta ja riittävän rikkakasvitonta kasvustoa. Marjat onpoimittava sopivassa kypsyysvaiheessa. Kuivina poimitutmarjat säilyvät hieman paremmin kuin kosteina poimitut.Marjojen jäähdytys parantaa kuljetuskestävyyttä. Luo-muherukan sato voi korjuutavasta riippuen vaihdellajopa 1 500–4 000 kg/ha. Käsin poimittaessa sato on suu-rempi.

Maukkailla, hyvälaatuisilla herukoilla on markkinoi-ta erityisesti suoramyynnissä. Marjoja voidaan myös ja-lostaa mehuiksi ja hilloiksi.

POIMINTA-ALUSTA PATUKOINNISSA

PUUTARHAKASVIT

396

KIRJALLISUUTTA

Aaltonen, M. 2000. Porkkanalajikkeista pähkinänkuoressa: – viljelykokemuksia sadekesältä. Puutarha & Kauppa 4/2000:47B(liite). ss. 2-3.

Anon. 1991. Avomaavihannesten tuotantokustannukset. MKL:n julkaisuja no 823. Suunnitteluosaston sarja A17.Helsinki. 98 s + liitteet.

Anon. 1988. Keräkaalin tuotanto. Tieto tuottamaan 47. Maatalouskeskusten Liitto. Helsinki. 96 s.Anon. 1997. Kasvisten laatuvaatimukset. Kotimaiset kasvikset ry:n julkaisu nro 27. Helsinki. 89 s.Anon. 1987. Porkkanan tuotanto. Tieto tuottamaan 46. Maatalouskeskusten Liitto. Helsinki. 104 s.Anon. 1987. Vihannesopas. I: tuotetietous. Puutarhaliiton opaskirjoja n:o 34. Julkaisu n:o 247. Puutarhaliitto. Helsinki. 128 s.Anon. 1997. Viljavuustutkimuksen tulkinta avomaan puutarhaviljelyssä. Viljavuuspalvelu Oy. Mikkeli. 20 s.Aro, H., Kyttä, H. ja Rajala, J. (toim.) 2000. Luonnonmukaisen vihannesviljelyn tietokortit. Helsingin yliopiston Maaseudun

tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. Mikkeli.Bremer, K. 1991. Hedelmä- ja marjakasvien taudit. Kasvinsuojeluseuran julkaisu n:o 84. Jyväskylä. 82 s.Dalman, P. 1989. Mansikan viljelytekninen kasvinsuojelu. Kasvinsuojelupäivät 1989: 74-76.Dalman, P. 1991. Mansikan lajikevalinta on vaikeaa. Omavarainen maatalous 1/1991.Eisenkolb, G. 1990. Beetkultur und Erntehilfen. In: Heilmann, H. ja Zimmer, U. Ökologischer Feldgemüsebau. SÖL. Verlag

C.F. Müller. Karlsruhe. ss. 106-116.Galambosi, B. 1993. Luonnonmukainen yrttiviljely. Helsinki, Painatuskeskus Oy. 176 s.Galambosi, B., Mattila, A. ja Biro, I. 1992. Väinönputki kateviljelyssä. Omavarainen maatalous 4/1992. ss. 24-25.Havukkala, I. 1986. Kaalikasvien juuristotuholaisten torjunta. Koetoiminta ja käytäntö 27.5.1986.Hoffmann, M. ja Geier, B. (toim.). 1987. Beikrautregulierung statt Unkrautbekämpfung. Alternative Konzepte 58. Verlag

C.F. Müller GmbH. Karlsruhe. 192 s.Hokkanen, H. 1994. Biologinen torjunta avomaanviljelyssä. Omavarainen maatalous 2/1994. ss. 15-16.Hoppula, K., Tahvonen, R. ja Salo, T. 2001. Mansikka ottaa ravinteita koko kasvukauden. Puutarha & Kauppa 15/2001. s. 6.Hälvä, S. 1986. Mausteita omasta maasta. Kirjayhtymä. Helsinki. 117 s.Jaakkola, S. ja Salo, T. 1997. Viherkatteet hyödyttävät keräkaalin viljelyssä. Koetoiminta ja käytäntö. 25.3.1997.Jaakkola, S. 1994. Luonnon katteet. Puutarha 11. ss. 600-601.Jaakkola, S. 1995. Orgaaninen kate rikkakasvien torjuntamenetelmänä ja typen lähteenä luonnonmukaisilla

kaaliviljelyksillä. Koetoiminta ja käytäntö 25.4.1995.Jaakkola, S. 1996. Eloperäiset maanpintakatteet viljelyksillä ja viheralueilla. Työtehoseuran maataloustiedote 12. 4 s.Kaila, E. 1998. Rikkakasvien liekitys vihannesviljelmillä. Työtehoseuran maataloustiedote 4/1998 (494).Kaila, E. 1993. Kemikaaliton rikkakasvitorjunta on työlästä. Teho 5/1993. ss. 31-34.Kinnunen, K. ja Teräväinen, H. 2000. Luomusiemen ja –taimiopas. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja nro 956. Tieto

tuottamaan 88. Jyväskylä. 87 s.Kivijärvi, P. 2000. Katteet ovat tehokkaita luomuherukan viljelyssä. Koetoiminta ja käytäntö. 18.4.2000.Kivijärvi, P. 2000. Harkitsetko herukanviljelyä? Kuntokartoitus ensimmäinen tehtävä. Luomulehti 2/2000. ss. 44-45.Kivijärvi, P. 2000. Luomuherukan katteella on väliä. Puutarha & Kauppa 3/2000. ss. 8-9.Kivijärvi, P. 1998. Luomuherukkahankkeen tuloksia Etelä-Savosta. Koetoiminta ja käytäntö. 15.12.1998.Kivijärvi, P., Tillanen, A., Parikka, P. ja Lindqvist, I. 2001. Luomuherukka-asiaa tutkimuksen valossa. Karilan marjapäivä

18.10.2001. MTT. ss. 24-27.Kivijärvi, P., Tillanen, A., Aflatuni, A., Prokkola, S., Parikka, P. ja Tuovinen, T. 2001. Luomumansikkahanke etenee –

ensimmäisen satovuoden tuloksia ja kokemuksia. Karilan marjapäivä 18.10.2001. MTT. s. 12-16.Kivijärvi, P. ja Tillanen, A. 2000. Luomuherukkahanke päättyi – mitä opimme? Karilan marjapäivä 18.10.2000. MTT. ss. 7-8.Kivijärvi, P. ja Dalman, P. 1998. Luonnonmukainen marjantuotanto. Julkaisussa: Salo, R. (toim.). Luonnonmukaisen

tuotannon tutkimusseminaari: esitelmät. Jokioinen 25.-26.2.1997. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. SarjaA33. ss. 36-41.

Kivijärvi, P., Heiskanen, L. ja Dalman, P. 1999. Luomuherukan viljelytekniikka. Kirjallisuuskatsaus. Maataloudentutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A 49. Vammala. 43 s.

Kivijärvi, P., ja Laitinen, P. 1998. Luomuherukkahankkeen tuloksia Etelä-Savosta. Koetoiminta ja käytäntö. 15.12.1998.Klemola, E. 1996. Luomutuotannon työmenekkiin vaikuttavat tekijät. Työtehoseuran maataloustiedote 1/1996 (467).Koistinen, R. 2002. Millä mansikkamaa katetaan? Luomulehti 1/2002. ss. 12-14.Koskimies, H. 1994. Hilla- ja mansikkanälvikäs. Omavarainen maatalous 3. s. 15Kuokkanen, I. 1991. Siirtyminen luonnonmukaiseen puutarhaviljelyyn. Luomuviljely-extra. Puutarhaliitto. Forssa. 35 s.Kuokkanen, I. 1989. Luonnonmukainen kotipuutarha. Eripainos Kotipuutarha-lehdistä 1987-1988. Puutarhaliitto. Forssa. 51 s.Kyttä, H. ym. 2000. Luonnonmukaisen vihannesviljelyn tietokortit. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja

koulutuskeskus Mikkeli.

PUUTARHAKASVIT

397

Laine, A. ja Kaila, E. 1994. Kemikaalittoman rikkakasvitorjunnan menetelmät ja kustannukset. Työtehoseuranmaataloustiedote 2/1994 (429).

Lappalainen, A., Vainio, H. ja Alanko, A., toim. 1987. Luonnonmukainen marjanviljely. Hyötykasviyhdistys. Helsinki. 97s.

Mauri, J. 1988. Hiekassakin kasvaa. Kateviljely hiekassa, haastateltavana puutarhuri Nils Åkerstedt. Kotipuutarha 6-7/1988, ss. 290-291.

Matala, V. 1993. Herukan viljely. Puutarhaliiton julkaisuja nro 269. Helsinki. 263 s.Matala, V. 1994. Mansikan viljely. Toinen uudistettu painos. Puutarhaliiton julkaisu nro 276. Helsinki. 263 s.Myllynen, E. 1993. Omatekoisia erikoiskoneita mansikanviljelyyn. Koneviesti nro 13/1993. ss. 16-17.Nissinen, A. ja Holopainen, J. 1999. Ekologiset vuorovaikutukset – porkkanapelto kempin näkökulmasta. Puutarha &

Kauppa 47/1999 plus. ss. 18-19.Nissinen, A., Holopainen, J., Kainulainen, P., Piirainen, A. ja Tiilikkala, K. 1999. Onko hajusta porkkanakempille haitaksi

vai houkuttimeksi? Puutarha & Kauppa 47/1999 plus. ss.19-20.Nissinen, O. & Heinonen, A. 1996. Ryvässipulin viljely ja varastointi. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A

13. Jokioinen. 21 s.Pessala, R., Aaltonen, M., Aflatuni, A. ja Heinonen, A. 1994. Aikaiset keräkaalilajikkeet. Koetoiminta ja käytäntö 29.3.1994.Pessala, R., Aaltonen, M., Aflatuni, A., Dalman, P., Heinonen, A., Kemppainen, R., Simojoki, P. ja Talvitie, H. 1994.

Porkkanalajikkeiden laatu. Koetoiminta ja käytäntö 29.3.1994.Peterson, R. 1985. Visst har nässelvattnet effekt. Odlaren 4/1985. ss. 18-21.Peterson, R., Jensen, P. 1985. Effects of nettle water on growth and mineral-nutrition of plants. 1. Composition and

properties of nettle water Biological Agriculture & Horticulture, 1985, 2(4), ss. 303-314.Peterson, R., Jensen, P. 1986. Effects of nettle water on growth and mineral-nutrition of plants. 2. Pot-culture and water-

culture experiments Biological Agriculture & Horticulture, 1986, 4(1), ss. 7-18.Piirainen, A. 1999. Porkkanakemppiä voi säädellä myös ekologisin keinoin. Puutarha & Kauppa 46/1999. ss. 4-5.Pulkkinen, M. 1994. Mustaherukkaa luonnonmukaisesti. Omavarainen maatalous 3/1994. ss. 4-5.Rahkonen, J., Vanhala P. ja Kaila, E. 1998. Rikkakasvien torjunta liekittämällä. Maatalousteknologian julkaisuja 22.

Helsingin yliopisto, Maa- ja kotitalousteknologian laitos. 70 s.Rajala, J. 1994. Mansikkaa luonnonmukaisesti. Omavarainen maatalous 3/1994. ss. 12-13, 26.Rajalahti, R. 1998. Katekasvien mahdollisuudet vihannestuotannossa. Kasvinsuojelulehti 2/1998. ss. 58-60.Riepponen, O. 1993. Mehiläisten hyödyntäminen marjanviljelyssä. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja

koulutuskeskus, Mikkeli. Julkaisuja nro 28 ja 18.Rölin, Å. 1987. Marktäckning med organiskt material i fältmässig köksväxtodling. Konsulentavdelningens rapporter.

Examensarbete. Trädgård 323. SLU. Alnarp. 95 s.Salo, T. 1992. Typpi- ja kloridilannoituksen vaikutus punajuurikkaan nitraattipitoisuuteen ja satoon. Maatalouden

tutkimuskeskus. Tiedote 16/92. Jokioinen. 37 s. + liitteet.Schepel, I. 2000. Luomun koneet ja laitteet. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkelin

julkaisuja 67. Saarijärvi. 252 s.Seuri, P. 2000. Luonnonmukaisen marjanviljelyn tietokortit. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus

Mikkeli.Suojala, T. ja Teräväinen, H. (toim.) 2000. Luomuvihannesten kasvinsuojelu. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja nro 961.

Tieto tuottamaan 91. Jyväskylä. 95 s.Stout, R. ja Olausson, I. 1984. Vaivatonta puutarhanhoitoa. Keuruu. 140 s.Suojala, T. 1998. Viljelykierrolla on merkitystä. Puutarha & Kauppa 9/98. s. 9.Tahvonen, R. 1984. Harmaahome keräkaalin varastotautina. Koetoiminta ja käytäntö 30.10.1984.Tahvonen, R. 1984. Mustamätä varastoidun porkkanan uhka. Koetoiminta ja käytäntö 30.10.1984.Tahvonen, R. 1989. Porkkanan taudit ongelmana. Koetoiminta ja käytäntö 28.2.1989.Tahvonen, R. ja Avikainen, H. 1987. The biological control of seed-borne Alternaria brassicicola of cruciferous plants with a

powdery preparation of Streptomyces sp. J. Agric Science in Finland 59. ss. 199-208.Talvitie, H. ja Aflatuni, A. 1994. Porkkanan kylvö. Puutarha 5. ss. 295-297.Tiilikkala, K. (toim). 2002. Biotorjunta osana ekologista kasvinsuojelua. MTT. Kasvintuotanto. Maa- ja elintarviketalous

10. 78 s.Tuovinen, T. ja Heikinheimo, O. 1988. Hedelmä- ja marjakasvien tuhoeläimet. Kasvinsuojeluseuran julkaisu n:o 78.

Vammala. 72 s.Tuovinen, T., Laitinen, A., Miettinen, E., Tolonen, T. ja Hård, E. 2001. Imuroimalla ötökät pois mansikkapellolta? Puutarha

& Kauppa 15/2001. s. 20.Vainio, H., toim. 1991. Luonnonmukainen vihannesviljely. Hyötykasviyhdistys ry. Jyväskylä. 115 s.Vanhala, P. 1993. Sipulin ja porkkanan rikkakasvien liekitys. Koetoiminta ja käytäntö 25.5.1993.Voipio, I. 2001. Vihannekset – lajit, viljely ja sato. Puutarhaliiton julkaisuja nro 316. Opas nro 46. Forssa. 351 s.

PUUTARHAKASVIT

398

Väisänen, J. 1993. Porkkanan rikkakasvitorjunta onnistuu. Omavarainen maatalous 2/1993. ss. 12-13.Väisänen, J., Leinonen, P. ja Kivelä, J. 1990. Sianlannan kompostointi ja lannoitusvaikutus. Koetoiminta ja käytäntö

3.7.1990.Åkerstedt, N. 1986. Den biologiska trädgården. Båstad. 176 s.Åkerstedt, N. 1988. Trädgårds praktika: Odla grönsaker biologiskt. Stockholm. 174 s.Åkerstedt, N. 1990. Ruohosilppu kasviravinteena. Kotitalous 5-6/1990, s. 33.