teksti Heidi Haapalahti kuvat Teija Tuisku

Mukula on taas muotia. Kellareiden kätköistä esiin kaivettujen perinnelajikkeiden maut ja muodot ovat jotain aivan muuta kuin peruspotuilla.

Perunan paluu

Unkarista kotoi-sin oleva 'Sarpo Mira' tekee suu-ria, kaunismuo-toisia mukuloita. Lajike on ruton-kestävä.

Perunan kuorien väri vaihtelee kellanvalkoisesta lähes mustaan. Kuvassa vaalea 'Nicola', punainen 'Rosamunda’ ja täplikäs 'Lohtajan laivaperuna'.

22 Kotipuutarha 4/2014 Kotipuutarha 4/2014 23

S ileäpintaiset, säännöllisen muotoiset ja tasakokoiset perunan mukulat ovat tinkimättömän jalostustyön hedelmiä. Näin siksi, että nykyaikaisten peruna-lajikkeiden tulee soveltua mahdollisim-man hyvin koneelliseen ammattivilje-lyyn ja sadon teolliseen jatkokäsittelyyn. Kestävyyden lisäksi jalostustyössä tähdätään myös miellyttävään makuun ja satoisuuteen. Esimerkiksi perusperuna ’Van Goghin’ jälkeen Suomen toiseksi suosituin peru-nalajike, kiinteämaltoinen ’Nicola’ on jalostajan napa-kymppi – saksalainen lajike on soman soikea, vilje-lyvarma ja maukas.

Kotipuutarhojen pottumaaasta nostetaan kui-tenkin yhä useammin aivan toisennäköistä satoa. Pallomaisen pyöreiden, pisaran muotoisten, nau-rismaisen littanoiden tai pitkulaisten ja solakoiden potaattien kuoret ovat väriltään kaikkea mustanvio-letin, kirsikanpunaisen, purppuraläiskikkään, punatäplikkään ja kullankeltaisen väliltä. Niiden omaleimainen maku tuo parhaimmillaan mieleen pikemminkin jonkin hienostuneen vihanneksen kuin arkisen perunan. Vanhat perinnelajikkeet ovat suuria persoonallisuuksia.

Historialliset makuperunat Omintakeisuutensa säilyttäneissä perinnelajikkeis-sa on sitä jotakin, minkä ansiosta vuosikaudet vä-häisestä arvostuksesta kärsinyt peruna elää uutta renessanssia. Maukkaudeltaan ylivertaiset mukulat ovat myös muistoja menneistä ajoista, jolloin peru-naa viljeltiin omiin tarpeisiin joka talossa.

”Maan omenana” tunnettu uutuusmukula tuo-tiin jo 1500-luvulla Eurooppaan Atlantin yli, mutta vasta 1700-luvun lopulla Andien kasvatin viljely alkoi yleistyä meillä. Pommerin sotaan osallistu-neet suomalaiset tutustuivat lajiin Saksassa vuosina 1757–1762, ja toivat perunoita tuliaisina kotiin.

1 ’Magnum Bonum’ on eng-lantilaislajike vuodelta 1876. Sen varret ovat paksut ja mukulat soikeat ja valko-kuoriset. Jauhoinen lajike oli 1800-luvun lopulla hyvin suosittu, mutta se taantui ja tuli hyvin herkäksi peruna-rutolle. Lajiketta on käytetty muun muassa herkkuperu-nana tunnetun King Edward -lajikkeen jalostukseen.2 ’Purple Eyed Seedling’ on jauhoinen lajike 1970-luvul-ta. Alkuperältään walesilai-sen lajikkeen maukkaat mu-kulat ovat kauniin ovaalit, syväsilmäiset ja violettiläis-käiset. Lajike muistuttaa suuresti yleisemmin saata-vissa olevaa ’Kestrel’-herk-kuperunaa. 3 ’Lemin Punanen’ on itä-suomalainen klassikkoperu-na. Krimin sotaan 1870-lu-vulla osallistuneet lemiläi-set toivat perimätiedon mu-kaan matkassaan tämän lajikkeen. Se tunnettiin pian kaikilla itäisen Suomen to-reilla, ja sitä kaupataan yhä esimerkiksi Lappeenrannan torilla. Vanhojen lajikkeiden tapaan perunat ovat syväsil-mäisiä ja epätasaisen muo-toisia, minkä vuoksi niitä on hankala kuoria. 4 ’Red Duke of York’ on skotlantilainen lajike vuo-delta 1942. Sen mukulat ovat soikeita tai pitkän-omaisia ja niitä peittävä kuori punainen ja rypyliäisen verkon peittämä. Keltainen malto ei hajoa keitettäessä. Lajike on saa-nut Royal Horticultural So-cietyn tunnustuksen herkul-lisuudestaan.5 ’Asparges’ on vanha herk-kuperunalajike Tanskasta, jossa sitä tiedetään viljellyn laajalti jo ennen 1900-lu-kua. Parsaperunaksi kutsu-tun lajikkeen pitkulaisten, käyrien ja kapeiden muku-loiden kuori on sileä ja kel-lertävä. Keitettäessä kiintei-nä säilyvien perunoiden malto on myös keltainen. Lajike on melko hyväsatoi-nen, mutta arka sekä lehti- että mukularutolle.

Krimin sodasta 1850-luvulla palanneiden sotilaiden matkassa Suomeen on perimätiedon mukaan saa-punut legendaksi kohonnut ’Lemin Punanen’. Kaakkois-Suomen maineikkain peruna on yhä pai-kallisilla toreilla kysytty erikoisuus.

Tuontilajikkeet saivat kansan suussa uusia nimiä, jotka viittasivat kuoren väritykseen, mukulan muotoon tai johonkin muuhun ominai-suuteen. Samalla perunakannalla saattaa siten olla useita täysin toisistaan poikkeavia nimityksiä. Esi-merkiksi ’Lemin Punanen’ tunnetaan myös nimillä Mikkelin peruna ja Sokkalan peruna. Sekaantu-misen vaara on suuri myös siksi, että monet lajik-keet muistuttavat ulkoisesti toisiaan. Usein eron huomaa vasta maussa. Monet perunalajikkeet tun-netaan myös eri nimillä eri maissa. Pohjoismaiseen geenivarapankkiin moni meillä tuttu lajike on mer-kitty ruotsalaisella nimellään.

”Vanhat lajikkeet ovat suuria persoonalli-suuksia.”

'Asparges' -parsaperuna on kulinaristien suosima kiinteä-maltoinen lajike.

24 Kotipuutarha 4/2014 Kotipuutarha 4/2014 25

1 ’Angelner Zapfen’ on pit-kulainen saksalaislajike, jonka ikää ei tunneta. Pikki-rillimäisen muotoiset perin-neperunalajikkeet ovat muodissa erityisesti Yhdys-valloissa. Lajikkeen muku-loiden kuori on kauniin vaa-leanpunainen ja malto kel-tainen. Maultaan ne ovat mausteisia ja herkullisia. 2 ’Kajanaland’ on ulkonäöl-tään hyvin samanlainen kuin ’Vanha musta’, mutta aivan eri makuinen. Satoisan ja jauhoisen lajikkeen mu-kulat ovat tiukasti kiinni varressa. Lämpimänä kesä-nä lajike kasvaa hyvin, mut-ta viileä ja sateinen kesä heikentää kasvua.3 ’Tammiston Aikainen’ on ensimmäisiä kotimaisia pe-runalajikkeita vuodelta 1930. Se sai nimensä var-haisperunaksi soveltuvuu-tensa sekä Keskusosuusliike Hankkijan kasvinjalostuslai-toksen Tammisto-koetilan mukaan. Hyvin keltamaltoi-nen ja kiinteä kesäperunala-jike oli suosittu varhaisperu-na aina 1960-luvulle asti. Hyvältä maistuvaa lajiketta viljellään yhä kotipuutar-hoissa. 4 ’Maya Twilight’ on näyttä-vä kaksivärinen erikoisuus Etelä-Amerikasta. Se kuuluu vähän jalostettujen Phureja -ryhmän Maya-perunoihin, jotka ovat malloltaan keltai-sempia kuin Euroopassa yleiset perunat. Mukulat kypsyvät keitettäessä muita perunoita nopeammin. 5 ’Norjan Punainen’ sekoi-tetaan usein paljon yleisem-pään ’Rosamunda’-lajikkee-seen, sillä molemmat ovat syvänpunaisia. Tuntomer-kiksi sopii lajikkeen valkoi-nen itusilmun pohja. Keski-aikainen lajike kasvaa taval-lisesi melko isokokoiseksi ja sopii sose- ja uuniperunaksi.6 ’Appell’ on ruotsalaista alkuperää oleva, hyvin rut-toa sietävä lajike. Kiinteä ja myöhäinen. Se soveltuu hyvin myös luomuviljelyyn. Mukulat ovat tasaisen muo-toisia, valkokuorisia ja mal-loltaan kiinteitä.

Paikalliset erikoisuudet1800-luvulla peruna syrjäytti nauriin tärkeimpänä ruokakasvina. Peruna on yhä niin oleellinen osa suomalaista ruokakulttuuria, että Valtion ravitse-musneuvottelukunta suosittelee mukulan päivit-täistä käyttöä.

Vielä 1900-luvulla Suomessa tunnettiin lukuisia paikallisia maatiaislajikkeita, joita viljelijät olivat kehittäneet omiin olosuhteisiinsa sopiviksi. Yhä kau-pallisesti merkittävä ’Puikula’ kasvaa maan pohjois-osissa paljon paremmin kuin etelässä, jossa voimak-kaan keltamaltoisia ja mantelimaisen kapeita herk- kumukuloita tuottavaa lajiketta uhkaavat taudit. Pai-kallisperunat takaavat nykyäänkin perinneherkkujen aidon maun. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa yleisesti viljelty ’Vanha Punainen’ mainitaan erinomaiseksi ohuenohuiden, tulikuumalla arinalla paistettujen perunarieskojen ainekseksi.

Moni meistä on hurmaantunut ominta-

keisista perinneperunoista niin, että on valmis näkemään hieman vaivaa löytääkseen vanhoja lajikkeita. Erikoisuuksia kannattaa etsiä toreilta ja maalaismarkkinoilta. Taimienvaihtoipäivillä saattaa keväisin olla tarjolla vanhojen kantojen siemenperunoita. Tosiharrastajat kääntyvät ulko-maisten nettikaupojen puoleen ja tilaavat erikoi-suudet siemeninä.

Tavallisesta ruokakaupasta näitä aarteita on usein turha etsiä, sillä vanhat lajikkeet eivät kelpaa ammattiviljelyyn. Ne ovat pienisatoisia, eivät kestä vahvaa lannoitusta eivätkä sovellu koneelliseen perunannostoon vahvan mukula-juuren takia. Ruokateollisuudelle ja laitoskeitti-öihin perinnemukulat ovat aivan liian muhku-raisia ja hajakokoisia.

Kotona ei onneksi haittaa, että jokainen maas-ta nostettu peruna on yksilö.

”Erikois- perunoita etsitään toreilta ja taimimark-kinoilta.”

26 Kotipuutarha 4/2014 Kotipuutarha 4/2014 27

Peruna- pankkiiriKalevi Tikalle peruna on jokapäi- väinen herkku. Eniten hänen perheen-sä syö keitinperunaa, perinteisistä lajikkeista.

”Vanhojen lajikkeiden maku on poikkeuksetta hyvä. Niissä on sellai-nen vanhanajan perunan herkullinen maku, jonka moni muistaa lapsuu-destaan”, Kalevi kehaisee.

Hänen mielestään perunan makua ei ole onnistuttu nykyjalostuksella parantamaan, vaikkei uusissakaan la-jikkeissa mitään vikaa ole – ne ovat satoisampia ja taudinkestävämpiä kuin perinnelajikkeet, joiden säilymis-tä uhkaa taantuminen ja sadon heikkeneminen.

Kiteeläinen rajavartija hullaantui hyötyviljelyyn eläkepäivillään ja vaalii perunakokoelmaansa Jussi ja Heini Kultasen maatilalla Suhmurassa. Noin 50 lajikkeen perunapankkiin kertyy vuosittain lisää harvinaisuuksia.

Kalevi Tikka, Kitee

Kuusi pottua Kalevin makuun

1 ’Professor Maercker’ on tuntema-ton, mutta ilmeisesti vanha lajike. Hyvänmakuinen peruna tuottaa kylmässä ja märässäkin maassa hyvän sadon. 2 ’Sarpo Mira’ on jauhoinen ja satoisa unkarilaislajike. Sárvári -tutkimussäätiö tuottaa ja ylläpitää Walesissa alun perin unkarilaisia Sárpo-lajikkeita, joista osa on täysin kestäviä lehti- ja mukularutolle. Lajikkeet kasvavat hyvin monen- laisissa maaperissä.

3 ’Kanelpotatis’ on harvinaisuus, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Lajike on kohtalaisen satoisa. Sen mukuloiden maussa on hyvä, vanhanajan perunan maku.4 ’Irish Cobbler’ on kohtuullisen aikainen ja satoisa 1800-luvun lopun lajike Yhdysvalloista. Tiettävästi sen jalostukseen on käytetty Suomessakin tuttua Early Rose -lajiketta, joka on yksi ensimmäisistä aikaisista lajikkeista. Tämän yleisperunan mukulat ovat

syväsilmäisiä, maukkaita ja poikke-uksellisen valkomaltoisia.5 ’Lohtajan Laivaperuna’ on vanha ja maukas, kuoreltaan violetinkirjava lajike. Nimensä mukaisesti sen on arveltu tulleen Suomeen jonkin laivakeittiön kautta. Merimiehet hankkivat laivamatkoille perunaa milloin mistäkin satamasta ja toivat erityisen maukkaaksi osoittautunei-ta perunoita kotiin siemenperunaksi. 6 ’Vanha Musta’ on tummakuorinen maatiainen. Valkea, maukas ja jau-

hoinen mukula on kunnon muusi- peruna, jossa on vahva vanhanajan perunan maku. Sitä on viljelty paljon etenkin Ruotsissa, jossa se tunnetaan nimellä Blå Dalsland. Suomessa kanta tunnetaan myös nimillä Kainuun musta, Karungin musta, Lopen musta, Kuusamon tumma, Musta maatiainen ja Musta peruna. Perunat itävät hitaasti ja säilyvät varastossa pitkälle kesäkuuhun.

Kalevi Tikka kasvattaa peru-noita Suhmurassa Kultasten maati-lalla, jossa vaali-taan myös ylämaankarjaa.

” Vanha Musta. Kielen makunystyröiden mukaan tässä on täydellinen peruna kuorineen keitettäväksi. Sopii perunamuusiin ja on erinomainen peruna satakuntalaiseen perunamämmiin.”

” Lohtajan Laivaperuna. Tässä on jotakin samaa kuin Vanhassa Mustassa. Suu tykkää tämän mausta eikä pellossakaan ole tullut kasvamisen ongelmaa. Voi olla, että lajikkeeseen liittyy tunnesiteitä, kun lapsena totuin laivaperunan makuun.”

” Kanelpotatis. Hauska nimi ja hyvän makuinen peruna. Tämä ei ole kasvanut minulla suurta mukulakokoa, joten se kypsyy kattilassa nopeasti ja tasaisesti.”

” Irish Cobbler. Varhainen ja nostettavissa heti Timon jälkeen. Neutraali maku sopii niin kalasoppaan kuin perunalaatikkoonkin. Ollut meillä 22 vuotta eikä sinä aikana ole ollut huonoja kokemuksia.”

” Sarpo Mira. Kasvaa kesänä kuin kesänä reilun kokoisia perunoita, jotka ovat uuniperunana erinomaisia. Perunan ulkonäkö on kaunis ja nämä ovat helppoja myydä torilla tai myyntitapahtumissa.”

” Professor Maerker (’Trinntyskor’). Tähän on helppo ihastua. Se on satoisa, kaunis ja viljelyvarma eikä maussakaan ole moittimista. Sopii kaikenlaisiin ruokiin.”

28 Kotipuutarha 4/2014 Kotipuutarha 4/2014 29

Onnistu perunamaalla

Muista multaus Kun perunoiden varret ovat noin 15-sent-tiset, multaa perunat eli nostele niiden päälle lisää multaa rautaharavalla tai pe-runakuokalla. Multaus kuohkeuttaa maa-ta, poistaa rikkaruohoja ja estää pinnalla olevia mukuloita saamasta valoa ja viher-tymästä. Hyvin mullatussa penkissä mu-kulat kehittyvät syvälle, missä on pintaa paremmat kosteusolosuhteet. Toista multaus vielä myöhemmin kesällä. Jos lajike tekee mukuloita sie-menperunan ylä-puolelle, ole mul-tauksessa erityi-sen huolellinen.

Istuta lämpimään7–8-asteiseksi lämmennyt maa on sopiva istuttamiselle. Kylmässä maassa peruna lähtee hitaasti kas-vuun, ja tautiriski kasvaa. Istuta sie-menperunat vakoon noin 10 sentin syvyyteen 20–30 cm päähän toi-sistaan, varhaislajikkeet hieman tiheämpään kuin myöhäiset. Suojaa halloilta tarvittaessa harsolla. Harso nopeuttaa myös varhaisperunan valmistumista.

’ Hankkijan Timo’Kenties tunnetuin kotimainen varhaisperunalajike esiteltiin vuonna 1975. Se kestää hyvin istuttamisen kylmään maahan. Lajike tekee suuria ja pyöreitä mukuloita, joiden kuori on ohut ja vaalea. Malto on kiinteä. Erittäin aikainen peruna kestää huonosti varastointia. Se onkin parhaim-millaan heti noston jälkeen kattilaan kiikutettuna.

Tavalliset, yleisesti saatavilla olevat perunalajikkeet ovat varmoja ja tarjoavat satoa heinäkuusta syyskuuhun.

’ Nicola’Saksalaista alkuperää oleva kiinteämaltoinen lajike vuodelta 1964 on erittäin viljelyvarma. Sen kanssa on vaikea epäonnistua. Lajike kestää erittäin hyvin ruttoa ja pärjää kuivemmassakin maassa.

’ Van Gogh’Suomen suosituin kaupallisesti viljelty perunalajike on jauhoinen yleis- peruna Hollannista. Sen kuori on sileä ja vaalea, malto voimakkaan keltainen. Se kestää hyvin rupea. Lajike itää poikkeuksellisen nopeasti.

’ Rosamunda’ Ruotsalaislajikkeen kookkaat, punakuoriset mukulat valmistuvat vasta syksyllä. Ne kestävät hyvin varastointia. Satoisa ja jauhoinen lajike on parhaimmillaan uuniperunana. Se kestää hyvin virustauteja ja ruttoa.

Idätä ensin

� IdäTTämInen lIsää ja aikaistaa satoa. � AloITA noIn nelJä vIIKKoA ennen kylvö-päivää. Itämisherkkyys vaihte-lee suuresti lajikkeen mukaan.

� AseTTele sIemen- perunAT valoisaan ja viileään 8–15-asteiseen paikkaan, jotta idut kehittyvät tanakoiksi.

� KoKeIle vAnHAA KeInoA parantaa peru-nan laatua ja satoa eli käytä vain perunan kärkisilmuja ja leikkaa muu osa perunasta pois. Voit myös lohkoa perunan niin, että kussakin palassa on yksi itu. Näin saat muutamastakin harvi-naisen lajikkeen siemenperu-nasta kylvettyä rivin.

Peruspottuja koko kesäksi

vettä ja ravinteita ͊ Lannoita perunoita maltillisesti.

Levitä kompostia perunamaahan maan muokkauksen yhteydessä noin 100–150 litraa 10 neliölle tai anna peru-nalle tarkoitettua luon-nonlannoitetta 2,5 litraa 10 neliölle.

͊ Liikaa lannoitettujen perunoiden säilyvyys ja maku kärsivät ja niistä tulee keitettäessä vetisiä.

͊ Liian vähän lannoitetut perunat halkeilevat helposti keitettäessä.

͊ Kastele perunoita tarvittaessa, sillä ne viihtyvät tasakosteudessa. Epätasainen kosteus saa kuoren halkeilemaan.

Hoida terveyt tä ͊ Noudata tauteja ehkäisevää

4-vuotista viljelykiertoa. ͊ Valitse lajikkeet huolella.

Nopeasti kasvavat varhaiset lajik-keet eivät yleensä ehdi sairastua esimerkiksi ruttoon ennen sadon-korjuuta. Monet vanhat lajikkeet ovat ruvelle alttiita.

Nosta aikaiNeN peruNa heti, kun mukulat ovat haluamasi kokoisia. Myöhäisempien lajikkeiden nosto lähenee, kun perunan- varret vanhenevat ja niiden vihreys heikkenee syksyllä. Leikkaa varret pari viikkoa ennen nostoa, jotta perunan kuori vahvistuu. Nosta peru-nat aurinkoisella säällä ja anna kuivahtaa. Varo kolhimasta mukuloita. Säilytä ne pimeässä ja viileässä.

Korjaa satoa

'Vanha Musta' -lajikkeen sato kypsyy myöhään.

Kasvata siemenestäPerunan voi kylvää myös sieme- nestä: Poimi perunan marjat kypsinä terveistä kasveista. Halkaise ja erot-tele siemenet irti vedessä. Siivilöi ja kuivaa. Kylvä siemenet maalis-kuussa ja istuta taimet ulos touko–kesäkuussa.

aikainen

keski-

aikainen

keski-

myöhäinen

myöhäinen

perunoita ämpäristä

Täytä pohjasta rei’itetty ämpäri hieman yli puoliväliin mullalla ja työnnä siihen pari siemenperunaa. Nosta lämpi-mään paikkaan. Kun versot nousevat, siirrä ämpäri va-loon. Huolehdi, että multa on tasaisen kosteaa ja suojaa ämpäri tarvittaessa kylmältä. Lisää multaa, kun varret ovat noin 15 cm.

’Vanha Musta’

30 Kotipuutarha 4/2014 Kotipuutarha 4/2014 31