Aalto University Magazine 09

AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 0

9

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324

JOULUKUU / DECEMBER 2013

09

High hopes at AppCampus s.34 kuntoon s.12

Keinoihoa kehittämässä Eleet kehityskeskustelussa Emotions in the brain

Terveydenhuolto

TÄMÄ LEHTI KERTOO /IN THIS ISSUE terveydenhuollon yhtälöistä sairaalan suunnittelemisesta

keinoihon kehittämisestä eleistä kehityskeskustelussa

AppCampus emotions in the brain

...ja paljosta muusta.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 3

Kre

etta

Jär

venp

ää

KANSIKUVA AppCampus on mobiilialan sovelluskehittäjien valmennusohjelma, jonka tilat sijaitsevat OIH-talossa Otaniemessä. Lisää aiheesta Siellä-jutussa s. 34.COVER AppCampus is a training programme for mobile application developers. Its premises are in the OIH building in Otaniemi. See the In there article on p. 34 for more info.

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Lehden graafinen suunnittelija Taru Happonen sommitteli kollaasin, joka käsittelee muutosta ja kerrostumia.INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

This issue’s graphic designer Taru Happonen assembled a collage, which deals with change and layers.

Strong faith Finns have lots of confidence in science, reveals the Finnish Society for Scientific Information’s Science Barometer 2013. We believe that science can conquer illness, boost longevity and solve the world’s energy problems.

Aalto University contributes to the effort to vanquish disease and improve the quality of life by researching health technology on a broad front. One of the latest innovations is a device that measures body fat. It can be used to identify a tendency to accumulate dangerous fat around the internal organs and thus prevent the development of serious illnesses.

Academy Professor Risto Ilmoniemi says that health technology is going through a renewal and the focal point of development is partly shifting from medical facilities to predictive and preventative products and methods which can be used at home. Examples of new health products include applications, which utilise cell phone features like cameras, microphones and GPS to monitor the user’s health.

The nation also has confidence in the potential of health technology. Medical science and technology received the highest marks in the science barometer when respondents were asked to rate the state of science- and research-related affairs in Finland today.

Eveliina Olsson

Editor-in-chief

Luottamus korkeallaSuomalaisten luottamus tieteeseen on korkea, ilmenee Tieteen tiedotus ry:n marraskuussa julkaisemasta Tiedebarometri 2013 -tutkimuksesta. Me uskomme, että tiede pystyy voittamaan sairauksia, pidentämään ihmisten elinikää ja ratkaisemaan maailman energia-ongelmia.

Myös Aalto-yliopistossa laajasti tutkitun terveys-teknologian avulla pyritään voittamaan sairauksia ja parantamaan elämisen laatua. Yksi uusimmista innovaatioista on kehon rasvaa mittaava laite. Sen avulla voidaan tunnistaa taipumus kerätä vaarallista rasvaa sisäelinten ympärille ja siten ehkäistä vakavien sairauksien syntyä.

Akatemiaprofessori Risto Ilmoniemen mukaan terveysteknologia on uudistumassa, ja sen painopiste

on osittain siirtymässä laitoksista kotona käytettäviin, ennustaviin ja

ehkäiseviin tuotteisiin ja menetel-miin. Esimerkkejä uusista terveys-tuotteista ovat sovellukset, jotka hyödyntävät matkapuhelinten

ominaisuuksia, kuten kameraa, mikrofonia ja GPS:ää

terveyden seurannassa. Terveysteknologian mah-

dollisuuksiin uskovat myös kansalaiset. Lääketiede ja tekniikka saivat tiedebaro-metrissä parhaat arvosanat, kun vastaajilta kysyttiin, kuinka hyvin tai huonosti tieteeseen ja tutkimukseen liittyvät asiat ovat maas-samme nykyisin.

Eveliina Olsson päätoimittaja

Kre

etta

Jär

venp

ää

Kuva

t Ven

la H

elen

ius

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /Aalto University, Communications VIESTINTÄJOHTAJA/DIRECTOR OF COMMUNICATIONS: Hanna Maula PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TOIMITUSSIHTEERI/SUBEDITOR: Nina Erho TOIMITTAJA/EDITOR: Tea Kalska TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Taru Happonen OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Maija Astikainen, Ulla Donner, Tom Engström, Anni Hanén, Aukusti Heinonen, Venla Helenius, Minna Hendolin, Sarah Hudson, Aapo Huhta, Aino Huovio, Kreetta Järvenpää, Terhi Kajaste, Lasse Lecklin, Petri Müller, Asta Rossi, Jussi Särkilahti, Tiina Tuppurainen, Adolfo Vera, Leena Ylä-Lyly KANNEN KUVA/COVER PHOTO: Aino Huovio KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Coogan OSOITE/ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: [email protected] OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: [email protected] PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2013 PAPERI/PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 32�000 ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA/PUBLISHED FOUR TIMES A YEAR

Tekemässä / On the job

ULLA DONNER teki kuvituksen Teema-artikkeliimme Remontti edessä. Tulevana vuonna hänet pitävät käynnissä kivat ihmiset, terveellisten juttujen soseuttaminen ja toivottavasti matkailu. Ulla opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. ULLA DONNER drafted the images in the article Time to rethink health care. Next year, she will draw energy from fun people, puréeing all kinds of healthy ingredients and, hopefully, travel. Ulla studies graphic design at the School of Arts, Design and Architecture.

SARAH HUDSON kirjoitti Siellä-jutun mobiilikiihdyttämö AppCampuksesta. Toimittajan työn ohella hän seisoo päällään ja muidenkin päällä Sirkus Magentassa, jonka erikoisalaa on sosiaalinen sirkus. Tänä vuonna Sarah on vetänyt Jordanian aavikolla projektia, jossa opetetaan sirkustataitoja syyrialaisille nuorille Za’atrin pakolaisleirillä. SARAH HUDSON wrote this issue’s In there piece about the mobile application accelerator programme AppCampus. The Yle journalist’s other job is standing on her own and others’ heads at Sirkus Magenta, which specialises in social circus. This year, Sarah was busy managing a project in the Jordanian desert teaching circus skills to young Syrians at the Za’atri refugee camp.

TARU HAPPONEN taittoi tämän lehden, minkä lisäksi hänen käsialaansa on suurin osa sen kuvituksista. Ensi vuonna hänet pitää kiireisenä itsensä kehittäminen uusilla alueilla ja projektit tekstiilikuosien parissa. Taru opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.TARU HAPPONEN designed the layout for this issue, in addition to which she is responsible for the majority of its illustrations. Next year, she intends to keep busy by developing herself in new areas and by focusing on some textile projects. Taru is a graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture.

TOM ENGSTRÖM teki sarjakuvan Aalto in Africa -matkalta. Ensi vuonna hänet pitävät liikkeellä Afrikasta kerätty norsunkokoinen D-vitamiiniannos, kandityön teko ja haku median alan maisteriohjelmiin. Tom opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja valmistui juuri tekniikan kandidaatiksi Perustieteiden korkeakoulusta.TOM ENGSTRÖM drew a comic strip about the Aalto in Africa trip. Next year, he will be drafting a Bachelor’s thesis and applying for media sector Master’s programmes powered by the elephant-sized dose of vitamin D he brought back from Africa. Tom is a graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture and just graduated with a B.Sc. in technology from the School of Science.

03 Pääkirjoitus – Editorial

04 Tekemässä – On the job

06 Nyt – Now Pieniä uutisia, isoja asioita.LAINATTUA: Dekaani Tuija Pulkkinen toivoo lisää naisopiskelijoita koviin tieteisiin.KIPERÄ KYSYMYS: Pystyykö oikeakätinen opettelemaan vasenkätiseksi?

09 Oho! Henkilöstöjohtaja Tiia Tuomen infotilaisuus oli aikaansa edellä.

10 Vau! Opiskelijat suunnittelivat hoitokotiin tekstiilejä, jotka tuovat vuodenajat sisään.

11 Termin avaus Mitä on terveysteknologia?

12 Teema Ratkaiseeko terveydenhuollon ongelmat lopulta teknologia, raha vai yksilö itse?

18 Teema Arkkitehti Teemu Kurkelan mielestä sairaalan tiloja ja toimintaa pitää miettiä yhdessä.

20 Kuka – Who Bedditin perustaja Lasse Leppäkorpi on puskenut yritystään eteenpäin urheilijan sitkeydellä.

26 Aiheesta – On Topic Akatemiaprofessori Jukka Seppälä ryhmineen osallistuu keinoihon kehittämiseen.

29 Aiheesta Tutkimus kehityskeskusteluista osoitti, että niissä puhuvat myös paperit ja kädet.

30 On science Searching for emotions in the brain 1OMIN: Assistant Professor Lauri Nummenmaa wants to test the limits of understanding.

34 In there AppCampus walks the participants through the finest details of creating, developing and marketing their product.

41 Kolumni Great Place to Work Institute Finlandin Asta Rossi kirjoittaa työhyvinvoinnista.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

44 Ajankohtaista

45 Kolumni Opiskelija Tom Engström teki Aalto in

Africa -matkalla kokemastaan sarjakuvan.

46 Väitöksiä

48 Arjen valintoja Myynnin ja myynnin johtamisen professori Petri Parviselta puuttuu kokemus kassan työstä.

50 Palkitut & Kalenteri

Teema/Theme TÄMÄN LEHDEN TEEMA on terveys. Pohdimme ratkaisuja terveydenhuollon ongelmiin sekä tutustumme keinoihon rakenteisiin, Beddit-mieheen ja siihen, miten tunteita voi tutkia laboratorio-oloissa. THE THEME OF THIS ISSUE is health. We consider solutions for the problems of health care and explore the structures of artificial skin, the man behind Beddit and how emotions can be studied in laboratory conditions.

Ulla

Don

ner


ALUMNIA OLI LIITTYNYT Aalto-yliopiston alumni- verkostoon marraskuuhun 2013 mennessä.Alumneja ovat kaikki, jotka ovat suorittaneet tutkinnon tai opiskelleet Aalto-yliopistossa tai sen edeltäjäkorkeakouluissa. Lisäksi alumneiksi luetaan yliopiston entiset ja nykyiset työntekijät.alumninet.aalto.fi

Viisivuotinen MIDE-tutkimusohjelma, Multidisciplinary Institute of Digitalisation and Energy, päättyi lokakuussa. Ohjelmassa kehitettiin digitalisoitumista hyödyntäviä ja energiatehokkuutta parantavia innovaatioita.

Tutkimusohjelman johtajan, professori Yrjö Neuvon mukaan MIDE onnistui luo-maan uutta yhteistyön kulttuuria yliopiston eri korkeakoulujen ja laitosten sekä ulkopuo-listen sidosryhmien välille. Samaa monitie-teistä toimintatapaa toteutetaan esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevassa energiatehok-kuusohjelmassa.

MIDE-ohjelmaan kuului 11 tutkimus- projektia, joissa on syntynyt tähän mennessä 34 väitöskirjaa, 78 opinnäytetyötä ja 438 julkaisua. Ohjelma on tuottanut myös 56 jatko- tai rinnakkaisprojektia sekä ohjelman tuloksia hyödyntäviä startup-yrityksiä.

20 miljoonan euron rahoituksensa MIDE sai yrityksiltä ja yhteisöiltä. Tällainen vapaa tutkimusraha on Neuvon mukaan huomatta-vasti arvokkaampaa kuin useita reunaehtoja sisältävät lyhyemmän aikavälin tutkimus- rahoitukset. Myös tutkimusohjelman viisi-vuotinen kesto mahdollisti sen, että tutki-joilla oli riittävästi aikaa saavuttaa paras mahdollinen lopputulos.

Tutkimusohjelmasta tehdyn selvityksen mukaan MIDE onnistui etenkin monitietei-syydessä ja antoi mahdollisuuden tehdä rohkeaa, vapaata ja pitkäjänteistä tutkimusta. Lisäksi esille nousi ohjelman kevyt hallinto-byrokratia, joka mahdollisti voimavarojen keskittämisen itse tutkimukseen.

MIDE-ohjelmasta mallia yhteistyöhön

MIDE-ohjelman VinCo-projektissa tutkittiin muun muassa virtuaalisten työympäristöjen mahdollisuuksia. Kuvassa testataan virtuaalitodellisuuslasien soveltuvuutta luovaan ongelmanratkaisuun.

Bakteerit harvinaisia sokereita tekemään –Kemian tekniikan korkeakoulussa on tuotettu harvi-naisia sokereita geenimuunneltujen bakteerien avulla. Bakteereita muunneltiin geneettisesti siten, että ne tuottivat sokereita valmistavia entsyymejä.

Harvinaiset sokerit ehkäisevät kariesta, parantavat tulehduksia ja makeuttavat vähillä kaloreilla. Suomes-sa ksylitoli on tällaisista sokereista tunnetuin ja tutki-tuin. Muita harvinaisia sokereita ovat esimerkiksi aspartaami, psikoosi, tagatoosi, neotaami ja erytritoli.

Harvinaiset sokerit kiinnostavat elintarvike- ja lääketeollisuutta, ja sokereita on tutkittu paljon muun muassa tulehdusten hoidossa. Mannoosilla voidaan hoitaa virtsatieinfektioita ja tagatoosilla on poten - tiaalia diabeteksen hoidossa.

Koska harvinaisia sokereita ei voida eristää luon-nosta merkittäviä määriä, niiden hinnat ovat pysyneet korkeina. Uudet biotekniset valmistusmenetelmät ovat kuitenkin mahdollistamassa tehokkaamman tuotannon ja yhä uusien tuotteiden ja käyttökohteiden kehittämisen.

35 148

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Nyt

Espoon kaupunginhallitus päätti nimetä Länsimetron Otaniemen-aseman Aalto- yliopistoksi. Ruotsiksi aseman nimi on Aalto- universitetet ja englanniksi Aalto University.

Kaupunginhallitus perusti päätöksensä siihen, että Aalto-yliopisto on päättänyt keskittää ydinkampuksensa Otaniemeen, mikä profiloi Espoota entistä selkeämmin yliopistokaupun-giksi. Toiveen metroaseman nimeämisestä oli esittänyt Aalto-yliopisto ja sen ylioppilaskunta.

Metroasema otetaan käyttöön, kun Länsi- metron Ruoholahdesta Matinkylään vievä osa valmistuu vuoden 2015 loppuun mennessä.

Metroaseman nimeksi Aalto-yliopisto –

Who do you communicate with? –A computational method developed by a research group at the School of Science indicates that the human tendency to communicate with alike people is stronger than previously thought. The method, which statistically analyses the precise timing of calls, was applied to a large set of anonymised mobile phone data.

Information on the timing of hundreds of millions of mobile phone calls as well as anonymised data on the age, gender and billing types of callers and recipients was gathered from the invoicing system of a mobile phone operator.

The computational method enabled the researchers to demonstrate that various chains and patterns where calls directly follow each other are more common among people who share similar attributes such as age, gender and mutual friends than could be assumed based only on the number of calls.

This research is linked to computational social science, an area of research that has become highly prominent in recent years. It involves the mining of enormous data sets with computational methods to produce information on human behaviour.

Application of the developed method is not limited to research on communication between people, as it also has potential uses in areas like brain research.

Välkky on digiajan kirjastoauto –Espoon kouluissa ja päiväkodeissa viikoittain vie-raileva kirjastoauto Välkky on suunniteltu erityi-sesti lapsille ja nuorille. Kirjojen lisäksi se tarjoaa kävijöille pelejä ja padeja, satujumppaa ja teatte-ria, leffoja ja musakeikkoja tai vaikka vain löhöilyä ”olokolon” patjoilla.

Välkyn tiloja voi muuntaa teemojen ja vuodenaikojen mukaan. Lasikatto tuo luonnonvaloa, takaikkunasta voi tehdä valkokankaan, ja tarvittaessa käyttöön saadaan sitäkin suurempi näyttö kosketuksella toimivasta älypöydästä.

Uudella mediatekniikalla varustetun kirjastoauton suunnittelussa oli mukana Aalto-yliopiston opiskelijaryhmä. Uuden median koulutusohjel-masta keväällä valmistunut Dipti Sonawane keskittyi hankkeessa palvelumuotoiluun ja sai Välkystä aiheen opinnäytetyöhönsä. Tilasuunnit-telun opiskelijat Natalia Baczynska-Kimberley, Nina Kosonen ja Matti Mikkilä vastasivat sisätilojen suunnittelusta sekä kirjastoauton ulkoisesta ilmeestä. facebook.com/KirjastoautoEspoo

Taru

Hap

pone

n

Petr

i Mül

ler

Lass

e Lec

klin

Taru

Hap

pone

n


Nyt

Pystyykö oikeakätinen opettelemaan vasenkätiseksi?

Vastaajana tutkimusryhmän johtaja, dosentti Nina Forss O. V. Lounasmaa -laboratorion aivotutkimusyksiköstä:

Ihmisen aivot muovautuvat ympäristön vaatimusten ja harjoittelun myötä, mihin perustuu esimerkiksi kyky kuntoutua aivoinfarktin jälkeen. Käyttämällä vasenta kättä oikean sijasta jokapäiväisissä askareis-sa aivojen toimintaa voi muovata siten, että vasem-man käden voima ja tarkkuus paranevat. Muutos voi tapahtua hyvinkin nopeasti ja olla havaittavissa aivo-kuvantamisen avulla jo muutamassa päivässä. Toi-saalta saavutetun taidon ylläpito edellyttää jatkuvaa harjoittelua – muutoin saavutetut muutokset palau-tuvat pääosin ennalleen vastaavassa ajassa.

Tämän vuoksi vasemman käden treenaaminen ei taida olla tarkoituksenmukaista, ellei sen paremmalle suorituskyvylle ole erityistä tarvetta, kuten pianon-soitossa tai 10-sormijärjestelmän käytössä. Näissä tapauksissa harjoittelu onkin tietysti jatkuvaa.

Muiden ominaisuuksien, kuten luovuuden tai älyk-kyyden yhteydestä dominoivaan käteen ei ole yksi- selitteistä tutkimusnäyttöä, eikä niitä valitettavasti taida kannattaa yrittää parantaa kättä vaihtamalla vaan ihan muilla konsteilla.

Kiperä kysymys

Osaavatko tytöt matematiikkaa? Kuudes-luokkalaisten tyttöjen vastaukset kertovat, että ei niin hyvin. Vastaavasti pojat osaavat omasta mielestään laskea vallan mainios-ti. Tuloksissa ei ole juuri eroa, mutta mieli-kuvat osaamisesta ovat erilaisia tyttöjen ja poikien kesken.

”Tytöt ovat vakuuttuneita siitä, etteivät voi saada sekä kynsilakkaa että matematii-kan osaamista, vaan joutuvat valitsemaan niiden välillä”, Sähkötekniikan korkea-koulun dekaani Tuija Pulkkinen provosoi puheenvuorossaan Women in Tech -fooru-missa lokakuussa 2013.

Lainattua

Dekaani Tuija Pulkkinen: Kovat tieteet tarvitsevat lisää naisopiskelijoita elec.aalto.fi, verkkojuttu dekaanin puheenvuorosta Women in Tech -foorumissa 15.10.2013

Niin sanotun kovan tekniikan parissa työs-kentelee vain vähän naisia. Ongelmaan ei myöskään ole tulossa muutosta, sillä esimer-kiksi Sähkötekniikan korkeakoulun opiskeli-joista vain reilu kymmenen prosenttia on naisia. Pulkkinen kokee, että kovilla tieteillä ongelmana ovat mielikuvat, jotka eivät vastaa todellisuutta.

Tyttöjen kiinnostukseen tekniikkaa kohtaan pitäisi panostaa jo varhaisessa vaiheessa.

”Meidän pitäisi vaikuttaa jo päiväkoteihin ja esiopetukseen, jotta tytöt saataisiin kiin-nostumaan ylipäätään luonnontieteistä ja matematiikasta”, Pulkkinen kehottaa.

Taru H

apponen


Nyt

”Olin henkilöstösuunnittelijana Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 2006, jolloin Suomen yliopistoissa otettiin käyttöön uutta palkkausjärjes-telmää. Asia oli iso, ja siitä järjestettiin lukuisia koulutustilaisuuksia. Silloin yliopistot olivat vielä valtion tiliviras-toja, joten ohjeet ja materiaalit olivat vain suomeksi ja ruotsiksi. Sain kunin-gasidean, että palkkausjärjestelmästä tulisi tiedottaa myös englanniksi. Noin kymmenen prosenttia henkilöstöstäm-me oli jo tuolloin kansainvälistä.

Sovimme HR:ssä, että järjestämme erillisen infotilaisuuden englannin kielellä. Kollegat osasivat varoitella, ettei siitä suurta sukseeta tulisi, mutta päättäväisesti halusin yrittää. Vastaavia suomenkielisiä tilaisuuksia oli paljon –

Teksti Paula HaikarainenKuva Maija Astikainen

Ei ihanyleisömenestys

Henkilöstöjohtaja Tiia Tuomen kuningasidea kääntyi kahvitteluksi kokoushuoneessa.

sekä koko henkilöstölle että esimiehille erikseen.

Aloimme kollegan kanssa luoda koulutusmateriaalia. Yritimme löytää sopivat englanninkieliset termit ja ilmaisut, kun mitään valmiiksi käännet-tyä ei ollut. Apua olimme kyllä kyselleet muista yliopistoista, ammattijärjes- töiltä ja ministeriöstä, mutta kaikki oli vain suomeksi.

Organisoimme ponnekkaasti myös itse tilaisuutta. Suomenkielisissä tilai-suuksissa saattoi olla parisataa osallis-tujaa, joten varasimme ison salin. Kun ennakkoilmoittautuminen päättyi, ymmärsimme vaihtaa kokoushuonee-seen. Sinne ilmaantui lopulta kolme kuulijaa. Ja heistäkin kaksi ymmärsi suomea.

Mutta siitä tuli mukava keskustelu-tilaisuus kahvin kera – meitä oli kaksi ja heitä kolme. Se oli todella räätälöityä henkilöstökoulutusta. Ja hyvä käytän-nön harjoitus.

Tuolloin ei osattu edes odottaa, saati vaatia, englanninkielistä palvelua henki-löstöasioissa. Nyt tilanne on toinen, kun esimerkiksi uusista professoreista jo kolmannes tulee ulkomailta.

Aalto-yliopiston henkilöstötilaisuudet pyritään järjestämään siten, että kaikilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun. Esimerkiksi akateemi-selle henkilöstölle tarkoitetuissa tilai-suuksissa englannin kieli on yleensä ensisijainen vaihtoehto.”

Taru

Hap

pone

n


Oho!Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Kun tekstiilitaiteen opiskelija Johanna Järvelä ja vaatesuunnittelun opiskelija Elina Köngäs vierailivat vanhusten hoitokodissa, he havaitsivat, ettei sisus-tusta ollut pahemmin mietitty ja pukeu-tuminen oli yksitoikkoista. Ensimmäi-senä silmiin osui valtava vaippakasa, ja monet vanhukset istuivat päivähuo-neessa yöpuvuissaan.

Järvelä ja Köngäs osallistuivat opiske-lijaprojektiin, jossa suunniteltiin vaat-teita ja tekstiilejä hoitokodissa asuville muistisairaille vanhuksille. Projekti toteutettiin yhteistyössä Helsingin Seniorisäätiön kanssa.

”Pääsimme keräämään havaintoja hoitokodista, jossa haastattelimme vanhuksia ja henkilöstöä ja otimme valokuvia. Tietojen pohjalta suunnitte-limme vaate- ja tekstiiliprototyyppejä.”

Pesunkestävää kauneuttaHoitokodin henkilöstö toivoi vaatteilta käytännöllisyyttä: niiden on oltava helposti puettavia ja riisuttavia, mutta kestettävä kovia pesuohjelmia.

Teksti Tea KalskaKuva Aapo Huhta

Takaisin nuoruuteenOperaatio Villatakki -projektissa opiskelijat suunnittelivat muistisairaille vanhuksille vaatteita ja tekstiilejä. Ne muistuttavat nuoruudesta ja tuovat luonnon lähelle.

Vanhukset sen sijaan esittivät toiveita väreistä, kuvioista ja materiaalin tun-nusta. Vaatteista haluttiin kauniita ja silti mukavia päällä.

”Mieleeni jäi elävästi, kun eräs miltei sokea vanhus ihastui lyhytkarvaiseen tekoturkismateriaaliin. Hän piti näyte-palaa koko ajan kädessään. Halusimme lisätä tuntoaistikokemuksia esimerkiksi vuoraamalla taskut pehmeällä fleece-kankaalla”, Elina Köngäs muistelee.

Visuaalisesti opiskelijat keksivät palata vanhusten nuoruuteen, 1950- luvulle. Miehille tehtiin moderni versio aikakaudelle tyypillisestä tupakka-takista ja naisten vaatteisiin laitettiin tyylikaudelle ominaisia vekkejä ja leik-kauksia. Yksi suunnitelluista prototyy-peistä oli kevyt untuvabolero, jonka tyyli muistuttaa vanhoista ajoista. Se lämmit-tää hyvin, mutta ei paina juuri mitään ja on helppo pukea päälle.

Vuodenajat sisälleMateriaalin tuntu oli tekstiileissäkin merkittävä. Hoitokotiin suunnitelluis-

sa tyynyissä tuntuvat jääpuikko, hiekka, sammal ja hankikanne. Luonto valikoitui tekstiilien aiheeksi, koska se on kaikille tuttu asia, josta muistetaan aina jotain. Monesti vanhusten ensimmäinen kysymys oli, millainen on sää ulkona.

”Ulos ei aina ole mahdollista päästä, joten halusin tuoda vuodenajat tekstii-leihin”, Johanna Järvelä sanoo.

Projektissa suunniteltiin verhot, joissa kuvataan aidon kokoisia koivunrunkoja vuodenaikojen mukaan väriä vaihtavilla taustoilla. Suunnitteluun vaikutti tieto siitä, että muistisairaat voivat kärsiä harhoista.

”Koivut eivät saaneet näyttää liian aidoilta, jotta verhot eivät olisi muistut-taneet metsään vievää aukkoa. Piti myös varoa, etteivät koivun oksat muutu heik-konäköisen muistisairaan silmissä pelot-taviksi käsiksi.”

Myös värivalintoihin liittyi erityinen vaatimus, niin tekstiileissä kuin vaatteis-sakin. Näkökyvyn heiketessä silmänkalvo nimittäin kellastuu ja värit näyttävät helposti ruskeasävyisiltä.

”Laitoimme värikartan päälle keltaisen kalvon ja etsimme värejä, jotka eivät muuttuisi niin ruskeiksi. Haastattelujen perusteella vanha roosa oli mieleinen väri”, Järvelä ja Köngäs kertovat.

Operaatio Villatakki -projektissa suunniteltiin muun muassa untuvabolero ja vuodenaikaverhot.Projektiin osallistuivat Johanna Järvelän (vas.) ja Elina Köngäksen lisäksi Anna Kuleva, Päivi Merviö ja Roosa Lehtinen. Opiskelijoita ohjasi professori Jasmine Julin-Aro.


Vau! Katse opintoprojektiin, jossa vastataan kiehtovaan haasteeseen.

Akatemiaprofessori Risto Ilmoniemi, Perustieteiden korkeakoulun lääketieteellisen tekniikan ja laskennallisen tieteen laitos:Terveysteknologia on nimitys teknisille menetelmille, joilla voidaan ylläpitää tai parantaa terveyttä. Perinteisiä tuotteita ovat muun muassa kuvantamislaitteet, kirurgiset järjestelmät, tehohoidon järjestelmät, stimulaattorit ja tahdistimet, kuume- ja verenpainemittarit, silmälasit ja lääkeannostelijat.

Ala on uudistumassa nopeasti painopisteen ja vastuun siirtyessä hoitolaitoksista osittain koteihin. Jo kännykän anturit, kuten mikrofoni, kamera, kiihtyvyysmittarit ja GPS mahdollistavat mittavia terveyden edistämiseen tähtääviä sovellutuksia. Näemme pian uusia, tehokkaita ratkaisuja kotidiagnostiikan ja -hoidon, puettavan anturiteknologian sekä terveitä elintapoja edistävien tuotteiden, kuten terveys-pelien muodossa.

Kasvavan datamäärän analysointi ja ymmärtäminen auttaa siirtämään painopistettä diagnoosista ja hoidosta sairauksien ennustamiseen ja ehkäisemiseen. Terveys- teknologiamarkkina on noin 400 miljardin euron kasvuala, jolla Suomen kauppatase on vahvasti ylijäämäinen.

TerveysteknologiaJohtaja Minna Hendolin, Elinvoimainen ihminen -painopistealue, Tekes:Terveysteknologia (medical/health technology) on laaja käsite. Sen voidaan ajatella kattavan kaikki ne toimenpiteet, joilla pyritään edistämään yksilön hyvinvointia ja terveyttä. Ketju alkaa ennaltaehkäisystä ja jatkuu diagnostiikan ja hoidon kautta kuntoutukseen.

Yleisesti terveysteknologia jaetaan lääketieteel- lisiin tutkimus- ja hoitotoimenpiteisiin liittyviin teknisiin ratkaisuihin, sähköiseen tiedonhallintaan sekä yksilön hyvinvointiin liittyviin teknologioihin ja palveluihin.

Esimerkkejä lääketieteellisiin tutkimuksiin ja hoitoon liittyvistä teknisistä ratkaisuista ovat magneettikuvantaminen ja sädehoito, ja sähköistä tiedonhallintaa ovat esimerkiksi laboratoriotieto- järjestelmät. Kuluttajille suunnattuja alan tuotteita ovat esimerkiksi kotikäyttöiset diabetes- ja verenpai-nemittarit, erilaiset sykemittarit kytkettyinä mobiili-laitteisiin ja ikäihmisten turvapuhelimet.

Toiminnanjohtaja Terhi Kajaste, Terveysteknologian Liitto ry FiHTA:Terveysteknologiaa on teknologia, jolla autetaan ihmisiä tai eläimiä pysymään terveinä, elämään pidempään, parane-maan tai elämään mahdollisimman hyvää elämää sairauden tai vajaakuntoisuuden kanssa. Erilaisia terveysteknologian sovelluksia on tuhansia. Niillä diagnosoidaan, monitoroi-daan ja hoidetaan henkistä ja fyysistä kuntoa sekä sairauksia.

Esimerkkejä yksinkertaisista, kaikkien tuntemista terveysteknologian tuotteista ovat laastarit, silmälasit ja pyörätuolit. Monimutkaisempia laitteita ovat muun muassa erilaiset moniparametrimonitorit ja kuvantamisen laitteet.

Tänä päivänä keskiössä on tuottaa uusia, helppokäyttöisiä innovaatioita, joilla motivoidaan ihmisiä huolehtimaan itses-tään paremmin, mahdollistetaan ikäihmisten itsenäinen selviytyminen kotioloissa ja havaitaan sairaudet tai taipu-mukset sairauksiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Tar

u H

appo

nen


Termin avausAsiantuntijat määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.

TIME TO RETHINK HEALTH CARE

Article in English on the web: aalto.fi/magazine

edessäYhä enemmän yhä parempia hoitoja

mutta myös yhä enemmän niitä tarvitsevia. Miten terveydenhuollon vaikeat

kysymykset ratkaistaan?

Remontti


Teksti Tea KalskaKuvitus Ulla Donner

MARJATTA, 64, istuu kovassa selkäsäryssä terveyskeskus- päivystyksen odotustilassa.

Jono on pitkä. Vieressä huutaa lapsi korvatulehduksessa.

Samaan aikaan poliitikot kiistelevät siitä, miten terveydenhuolto pitäisi remontoida. Puhutaan yksilönvastuusta, hyvinvointiyhteiskunnasta, ihmisarvos-ta, suurista ikäluokista, yksityisestä ja julkisesta, kaupungista ja maaseudusta.

Poliittisia puhujia riittää, mutta mitä mieltä ovat tieteentekijät?

Sähkötekniikan korkeakoulun profes-sori Raimo Sepponen johtaa Aalto- yliopiston Health Factorya, jossa terveydenhuollon ongelmiin etsitään käytännön ratkaisuja teknologian avulla. Suurimmat ongelmat kumpuavat Sepposen mukaan kroonisista taudeista. Syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, her-mostorappeumat, psyykkiset sairaudet ja diabetes rasittavat terveydenhuoltoa vaatimalla raskaita, monesti koko elä-män kestäviä hoitoja.

Toisaalta diagnostiikka ja hoitomah-dollisuudet ovat parantuneet. Marjatta-

kin elää pitempään kuin äitinsä ja ehtii siksi elämänsä aikana sairastua useaan krooniseen tautiin.

”Tällä tavalla hoitokuormitus kasvaa ihan räjähdysmäisesti”, Sepponen sanoo.

Kuulostaa noidankehältä, mutta aivan niin synkkä asia ei ole. Genetiikan ja bioinformaatioteknologian kehitty- minen voi muuttaa hoitokäytäntöjä, jolloin tilanne ei välttämättä muutu niin pahaksi kuin ennustetaan. Esi- merkiksi syöpien diagnostiikassa geneettisen analyysin hinta on romah-tanut viime vuosina. Kun tiedetään, mistä geneettisestä muutoksesta syöpä johtuu, sitä voidaan täsmähoitaa tehokkaasti.

Tekniikka vai kosketus? Terveysteknologian vahvaa aluetta on diagnostiikkaa parantava tekniikka. Saavutuksista mainittakoon lääke- tieteellinen kuvantaminen ja erilaiset pikatestit, joilla tulehdusarvot voidaan mitata vaikka lääkärin vastaanotto- huoneessa.

Tekniikka mahdollistaa myös hoidon etäseurannan: syöpälääkkeiden annos-telua voidaan monitoroida, vaikka potilas ottaisi lääkkeensä kotona. Tiedot kehon toiminnasta, kuten turvotukses-ta, siirtyvät klinikalle, jossa arvioidaan,

onko potilas kutsuttava paikalle tutki-mukseen. Monen muunkin taudin hoito voisi toimia näin.

Vaikuttaa tehokkaalta, mutta kuka kysyy potilaan vointia ja koskettaa?

Sepponen myöntää, ettei tekniikka voi koskaan korvata suoraa inhimillistä kanssakäymistä. Se ei kuitenkaan auto-maattisesti vedä ihmistä pois ihmisen luota, pikemminkin päinvastoin.

”Kun hoitaja joutuu tekemään paljon erilaisia askareita, potilas on vain toimenpiteiden kohde. Tekniikka voi säästää toimenpiteisiin menevää aikaa, jolloin hoitaja ehtii jutella ja seurustella potilaan kanssa.”

Sepposen mukaan tekniikan tulisi keskittyä etenkin sairauksien ennalta-ehkäisyyn. Sähkötekniikan korkeakou-lussa on jo kehitetty sisäisen rasvan mittauslaite. Sillä voidaan seuloa tai-pumusta kerätä vaarallista rasvaa sisä-elinten ympärille.

”Erilaiset mittausmenetelmät voivat antaa ennakkovaroituksia ennen kuin sairaudet alkavat oirehtia. Tekniikkaa tarvitaan, koska pelkällä koputtelulla ei riskitekijöitä pystytä näkemään.”

Itsestä kiinni? Tekniikka ei silti ole oikotie onneen. Sepposen mielestä olisi hyvä, jos ihmi-set tuntisivat vastuuta omasta tervey-


Teema

destään. Jos myös elintavat pistettäisiin remonttiin, iso osa ongelman ytimestä, kroonisista taudeista, pystyttäisiin ehkäisemään.

Marjatallekin on saatettu ehdottaa, että hänen pitäisi maksaa ylipainosta johtuvien selkävaivojensa hoidosta enemmän kuin hoikan kansalaisen. Onko itse aiheutettua sairautta poteva se, joka vähenevien resurssien todelli-suudessa tippuu yli järjestelmän laidan?

”Jos ihminen jätetään hoitamatta siksi, että hänellä on niin kutsuttu itse aiheutettu sairaus, ollaan loputtomassa suossa”, vastaa Kauppakorkeakoulun professori, filosofi Matti Häyry.

Yritysjohtaja, joka sairastuu stres- sistä, on hänkin aiheuttanut itse sairau-tensa. Himourheilija rasittaa polveensa

kroonisen vamman ja vaaralliselle kielekkeelle suistunut vuorikiipeilijä on noudettava alas kalliilla helikopteri- kyydillä.

Myös vapaus valita elämäntapoja on kyseenalainen. Jos on syntynyt ja kasvanut kodissa, jossa ruokavalio on epäterveellinen, on tahtomattaan altis-tunut epäterveellisille elämäntavoille vauvasta asti.

Missä menee raja?Häyryn mukaan julkinen terveyden-huolto oli aiemmin reaktiivista. Kun sormi oli poikki, se hoidettiin, jotta kansalainen pysyisi työkykyisenä. Sittemmin reaktiivisuudesta on siir- rytty proaktiivisuuteen – nykyinen kansanterveyssysteemi tähtää ennalta-ehkäisyyn.

Erityisen paljon valistetaan raskaana olevia naisia. Vastuu itsestä laajenee vastuuksi syntymättömästä lapsesta. Olisiko meillä silloin jopa velvollisuus varmistaa geneettisellä valikoinnilla,

että maailmaan syntyisi mahdollisim-man terveitä ihmisiä?

”Niinkin on sanottu, mutta ajatukseen liittyy tekninen ongelma: meillä ei ole täydellistä tietoa siitä, millä tavalla jonkin geenin muuttaminen vaikuttaa muihin asioihin. Yksi tautigeeni saattaa-kin antaa immuniteetin jollekin toiselle taudille.”

Ongelma on myös se, ettei kriteeriä parhaalle mahdolliselle ihmiselle ole olemassa.

Unohdetaan siis geneettinen vali- kointi. Puhutaan lääketieteestä yleensä. Se tuntuu olevan sekä apu että umpi- kuja. Diagnostiikka ja tautien hoito paranee jatkuvasti, ihminen elää yhä vanhemmaksi ja saa yhä useamman kroonisen taudin, jolloin hoitokuormitus kasvaa. Missä on piste, johon lopettaa?

Häyry uskoo, ettei mitään lopeteta ennen kuin voimavarojen raja tulee vastaan. Ihminen etsii aina ratkaisuja ongelmiin tieteen ja teknologian avulla.

ELINTAPOJEN REMONTTI EHKÄISISI

KROONISIA TAUTEJA


Teema

RAHA SEURAAMAAN

POTILASTA, EI POLIITTISTA

PÄÄTÖSTÄ


Teema

Sitä sanotaan teknologiseksi imperatii-viksi.

”Jos joku löytää taudinaiheuttajan, vääjäämättömästi joku toinen yrittää etsiä hoitokeinon siihen. Kun keksitään uusi lääke, sen käyttöönotto on väistä-mätöntä.”

Voimavarojen hiipuessa aletaan priorisoida ja terveydenhuollon kriisi näyttää rumat kasvonsa. Toisaalta edes rajaton määrä rahaa ei takaa toimivaa systeemiä.

”Yhdysvaltain bruttokansantuottees-ta menee paljon enemmän terveyden-huoltoon kuin Suomessa, mutta palvelu ei silti pelaa. Järjestelmä voi niellä kai-ken rahan.”

Millainen järjestelmän sitten pitäisi olla?

Julkinen vai yksityinen?THL esitti syksyllä, että perustervey-denhuolto tulee tuottaa yksityisesti ja rahoittaa julkisesti (HS, 4.10.2013). Malli lisäisi potilaan vapautta valita hoitopaikkansa.

Perustieteiden korkeakoulun profes-sori Paul Lillrank on samalla linjalla. Hän on ryhmineen tutkinut palvelun-tuotantoa terveydenhuollossa.

”Suomalaisen perusterveydenhuollon suurin ongelma on, että se tuotetaan kunnissa. Julkinen organisaatio ei pysty olemaan asiakaslähtöinen.”

Kuntien on noudatettava sääntöjä, lakeja ja asetuksia, muttei asiakkaan tarpeita. Kaikkia terveydenhuollon asiakkaita kohdellaan samalla tavalla, eikä heitä voi jaotella tarpeiden mukaan.

Erityisesti ongelma koskee päivys-tystä: Marjatta istuu selkäsärkyineen samassa jonossa todella kiireellisten tapausten kanssa.

”Vain noin viidellä prosentilla päivys-tykseen tulevista on kiire. Loput ovat lähinnä huolissaan ja tulevat päivys- tykseen, kun muuallekaan ei pääse.”

Suomalaisesta terveydenhuollosta puuttuvat Lillrankin mukaan niin kutsutut terveyskioskit. Ne keskittyi- sivät tiettyihin asioihin, kuten resep-

tien uusimiseen tai hoitotasapainon tarkistukseen, ja niihin voisi mennä ilman ajanvarausta – päivystyksen sijasta.

Iso ongelma on myös se, että julkinen järjestelmä perustuu saavutettuihin etuihin eikä jousta. Muuttotappioalueilla terveydenhuoltokapasiteettia on liikaa ja kunta maksaa turhasta. Samaan aikaan kapasiteettia on esimerkiksi HUS- alueella liian vähän.

”Kun tuotanto on julkista, tuotannol- lisia päätöksiä tehdään poliittisin ja aluepoliittisin perustein. Politiikka pitäisi saada pois terveydenhuollosta!”

Mutta kärsiikö hyvinvointivaltio, jos terveydenhuolto järjestetään markkina-ehtoisesti?

Kuka maksaa? Lillrank muistuttaa, ettei palvelun tuotantotapaa ja rahoitustapaa pidä sotkea toisiinsa. Vaikka palvelun- tuotanto olisi yhtiömuotoista, rahoitus voisi yhä tulla kunnista tai vaikka Kelasta. Lillrank pitää hyvänä palvelu-setelimallia, joka Ruotsissa on käytössä. Julkinen sektori tilaa palvelun ja antaa potilaalle ostovoiman, mutta tämä valitsee, mille lääkärille menee. Silloin raha seuraa potilasta, ei poliittista päätäntävaltaa.

Jo nyt julkinen terveydenhuolto tilaa Suomessakin yksityistä palvelua: vuok-ralääkäreitä. Viime kesänä HUS ilmoitti luopuvansa niistä, koska ne tulevat kunnille liian kalliiksi. Miten varmistet-taisiin, ettei yhtiömuotoisesti tuotettu palvelu maksaisi kunnille liikaa?

Lillrank toteaa, että monet palvelut maksavat kunnille jo nyt liikaa.

”Vuokralääkärisysteemi kertoo siitä, ettei kunnallinen terveydenhuolto toimi. Virkamiehiä ei voi irtisanoa tuotannol-lisista tai taloudellisista syistä tai siksi, että he olisivat laiskoja. Hommat mie-luummin ulkoistetaan yksityiselle tuot-tajalle. Syntyy kaupantekosuhde, jossa kunnalla on ostajana enemmän työn- johdollista muskelia.”

Terveydenhuolto ei kuitenkaan voi olla puhdasta markkinataloutta, myöntää Lillrank. Yksityisesti tuotetun palvelun hintaa pitää säännöstellä, eikä tervey-denhuolto saa jäädä pientä eläkettä nostavan Marjatan kustannettavaksi.

”Julkista sääntelyä ja rahoitusta tarvi-taan, jotta kaikki saisivat hoitoa.”


Teema

Arkkitehti Teemu Kurkelan mielestä uuden sairaalan suunnittelu on tilaisuus

uudistaa terveydenhuollon toimintaa, mutta onnistuminen vaatii tiimityötä joka vaiheessa.

KAIKKI POIS SIILOISTA

Teksti Nina ErhoKuva Aino Huovio

JKMM Arkkitehtien toimiston keittiössä on hieno, automaattinen kahvikone. Kun ihailen masiinaa,

arkkitehti Teemu Kurkela kertoo, että se hankittiin, koska entistä käsikäyttöis-tä sai joku olla koko ajan säätämässä.

Hetkisen ajan Kurkelan kommentti kuulostaa vain small talkilta, mutta kun hän vähän myöhemmin alkaa puhua tapaamisemme varsinaisesta aiheesta eli terveydenhuollon rakennusten uudistamisesta ja uuden sairaalan rakentamisesta Jyväskylään, sanojen taustalla tuntuu olevan jotain tuttua.

Se on tämä ajatus: millaiset puitteet tarvitaan, että asiat saadaan fiksummin tehtyä.

Makuutukselle vaihtoehtojaKurkela valittiin Jyväskylän uuden sairaalan pääsuunnittelijaksi kesällä 2012. Hankkeen taustalla on se, että nykyisen sairaalan vuosikymmeniä vanhat rakennukset olivat tulossa elinkaarensa päähän.

Kuusikymmentä prosenttia sairaa-lan 120 000 neliön tiloista tarvitsisi täydellistä peruskorjausta. Osa niistä on käyttö kiellossa, ja osa toiminnoista väistötiloissa.

Kurkela sanoo, että toki sairaala voidaan korjatakin, mutta silloin ei saataisi samaa mahdollisuutta uudistaa toimintaa ja saavuttaa säästöjä sen

kustannuksissa kuin suunnittelemalla koko rakennus uudestaan.

Toiminnan uudistaminen on tarpeen, koska väestö ikääntyy ja terveyden-huollon henkilökunnan tulee olemaan yhä vaikeampi selviytyä kasvavasta määrästä hoidettavia, jos tekemistä jatketaan nykyisellä tavalla.

”Lisääntyvää potilasmäärää ei myös-kään tule olemaan varaa makuuttaa sairaalassa, vaan sen ympärille pitää luoda kevyempiä vaihtoehtoja.”

Mallia muilta aloiltaJyväskylän uuden sairaalan suunnitelmat valmistuvat seuraavan kahden vuoden sisällä. Rakennuksen budjetti lähestyy Kurkelan mukaan 250 miljoo-naa, mikä on iso summa mutta ei sitä vasten, että sairaalan vuotuiset käyttö-kustannukset ovat yli 250 miljoonaa.

Uuden rakennuksen avulla käyttö-kustannuksissa pyritään säästämään vuosittain kymmenen prosenttia. Sen hahmottamiseksi, miten tähän käytän-nössä päästään, Kurkela kollegoineen on tutkaillut uusia eurooppalaisia sairaaloita ja muita julkisia rakennuk-sia, kuten kauppakeskuksia, joiden konseptit on nykyaikaistettu paljon ennen sairaaloita.

Sairaalan toimintaa ja rakennusta sen käyttöjärjestelmänä on myös mallinnettu teoreettisin työkaluin

Aalto-yliopiston Sotera-instituutin tutkimushankkeessa.

Eroon risteistä ja rasteistaTehostamisen keinoiksi ovat löyty- neet samantyyppisten toimintojen kokoaminen yhteen, toimintojen sijoittaminen niin, että kunkin tiloja voidaan tarvittaessa itsenäisesti laajentaa ja kaikkien ydintoimintojen sijoittaminen kompaktiksi kokonai-suudeksi.

Näin säästyy turhaa kulkemista ja kuljettamista, mihin vanhoissa, sokkeloisiksi kasvaneissa sairaaloissa kuluu paljon resursseja.

Sairaalan tukitoiminnoille, kuten tekstiili-, ruoka- ja välinehuollolle mietitään uudessa rakennuksessa sellaiset paikat ja reitit, että palvelut voidaan tarvittaessa ostaa ulkoa. Ihmisvirroille ja materiaalivirroille suunnitellaan suorat ja helpot reitit, jotka eivät risteä keskenään.

Sairaalle rauha parantuaSana säästö kuulostaa varsinkin ter- veyspalveluihin yhdistettynä helposti pahalta ja ihmisarvoa uhkaavalta. Kurkela kuitenkin sanoo, että koska potilas voi tulevaisuudessa valita hoitopaikkansa ja raha seuraa häntä, potilaan kokemus kyllä pysyy keskiössä muistakin kuin eettisistä syistä.


Teema

Jyväskylän uuden sairaalan potilas-huoneista on tulossa yhden hengen huoneita.

”Infektioriski laskee, ja omaiset voivat osallistua hoitoon. Potilaan stressi vähenee, ja hän pystyy keskittymään paranemiseen. Kenenkään ei ole hyvä joutua armeijaolosuhteisiin sairaana.”

Yhden hengen huoneissa voidaan tehdä myös tutkimuksia ja hoitotoimia, jolloin niitä varten ei tarvita erillisiä huoneita toisaalla.

Vastakohdista kokonaisuuteenJyväskylän uuden sairaalan on määrä valmistua vuonna 2019. Kurkela sanoo rakennuksen valavan betoniin ja käytän-töön prosessit, joita nyt suunnitellaan teoriatasolla.

Luonnehdinta kuulostaa vähän pelottavalta, ikään kuin totuuden

—Teemu Kurkela on opiskellut Columbian yliopistossa Yhdys- valloissa (Barchelor of Arts, 1990) ja Teknillisessä korkeakoulussa (arkkitehti, 1997). Hän on yksi vuonna 1998 perustetun JKMM Arkkitehtien neljästä osakkaasta. Toimistossa työskentelee yli 40 arkkitehtia, ja se on palkittu yli 70 arkkitehtikilpailussa. Kurkela toimii myös Aalto-yliopistossa Adjunct Professorina, erikoisalanaan Wellbeing, ja Sotera-instituutin johtoryhmän puheenjohtajana. Vapaa-aikanaan hän harrastaa purjehdusta ja joogaa.

Uuden ajan arkkitehti

”Työskentelee moni alaisessa tiimissä,

jonka jäsenillä on kokemusta eri

asioista.”

”Miettii toimintaa rakennuksen

raaka-aineena eli ikään kuin tekee

kakun sisältä päin.”

”Unohtaa vastakkain-asettelut ja pyrkii

saavuttamaan samanaikaisesti

useita tavotteita.”

hetkeltä. Kurkela itse kuitenkin luottaa siihen, että toimintaa ja tiloja yhdessä miettimällä saadaan aikaan parempaa jälkeä kuin perinteisellä tyylillä, jossa toimintaa ei periaatteessa suunnitella tilojen ehdoilla mutta todellisuudessa tilat kuitenkin rajoittavat toimintaa.

Hän sanoo myös, että itse asiassa olisi kokonaan parempi lopettaa puhuminen tiloista ja toiminnasta ja muistakin asioista toistensa vastakohtina.

”Näin isoja kysymyksiä ei kukaan ratkaise eikä näin isoja kokonaisuuksia kukaan rakenna omasta siilostaan. Siihen tarvitaan moniammatillista tiimityötä sekä suunnitteluvaiheessa että siinä vaiheessa, kun suunnitelmat toteutetaan.”


Teema


Kuka

LASSE LEPPÄKORVEN elämässä asiat ovat edenneet loogisessa järjestyksessä. Hän oli jo pienenä kiinnostunut elektronisten laitteiden

rakentelusta ja pääsi harjavaltalaisen lukion jälkeen opiskelemaan TKK:lle – ainoana paikallisista abeista. Kun muut lähtivät Tampereelle, Leppäkorpi muutti Helsinkiin.

”Olin tottunut siihen, että pystyn asioihin yksin”, hän sanoo. Tottumusta olivat kasvattaneet jo pikku-poikana aloitettu mäkihyppyharrastus ja triathlon, jota Leppäkorpi harrasti lähes ammattilaistasolla.

”Valitsin yksilölajeja, koska haluan vaikuttaa hirveästi siihen, mitä teen, ja kantaa siitä vastuun. Jos menee väärin, ei voi kuin katsoa peiliin.”

Mäkihypyn ansiosta Leppäkorpi oppi myös otta-maan riskejä, triathlon taas kehitti pitkäjänteisyyttä.

Opeista on ollut hyötyä, kun hän on luotsannut perustamaansa firmaa, jonka tuote on unen laatua ja hyvinvointia mittaava Beddit-anturi. Yritys on kerän-nyt rahoitusta yhteensä noin 2,5 miljoonaa ja viime kuukausina satoja tuhansia euroja kuluttajilta joukko-rahoituksen avulla.

Yritys ja erehdysYrityksen siemen kylvettiin 2000-luvun alussa, kun Leppäkorpi tutustui TKK:lla opiskellessaan ja työskennellessään Heikki Ruotoistenmäkeen ja innostui tämän kehittämästä huippuherkästä voima-anturista.

Bedditin perustaja ja omistaja Lasse Leppäkorpi on puskenut menestykseen pitkäjänteisesti ja riskillä. Yrittäjälle hyödyllisten ominaisuuksien opettelu alkoi

jo pikkupoikana urheiluriennoissa.

Anturi sopi hyvin yhteen Leppäkorven tutkiman ballistokardiografia-menetelmän kanssa, ja molemmat ovat perustana kaikissa Bedditin tuotteissa ja applikaa-tioissa tänäkin päivänä.

Vuonna 2003 Leppäkorpi otti virkavapaata ja lähti Sydneyyn hankkiakseen työkokemusta ulkomailta. Hän ei kuitenkaan viihtynyt isossa jenkkimallisessa organi-saatiossa vaan lähti kiertämään Australiaa ja Kaakkois-Aasiaa reppu selässä.

”Ennen sitä oli ollut hirveästi tekemistä ja kiire saada opinnot valmiiksi. Reissaaminen pysäytti minut, ja opin siellä enemmän kuin yliopistolla monessa vuodessa.”

Australiassa Leppäkorpi törmäsi suomalaisnaiseen, jonka tapasi Suomeen palattuaan sattumalta uudestaan. Nyt pari on ollut viisi vuotta naimisissa, ja heillä on 2-vuotias tytär sekä 3,5-vuotias poika.

”Lapset tuovat mahtavaa vastapainoa työlleni. He ovat perineet minulta hulluuden ja täyden päättömyyden. Kummallakaan ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, vekkejä tulee päivittäin.”

Yhden kortin varassaLeppäkorpi ehti valmistua sähkötekniikan diplomi- insinööriksi, suorittaa tohtoriopinnot ja opiskella Hel-singin yliopistolla pedagogiikkaa ennen kuin perusti sa-massa laboratoriossa gradua tehneen Mikko Wariksen ja Heikki Ruotoistenmäen kanssa yrityksen 2006.

Seuraavana vuonna firma voitti kansallisen liike- toimintasuunnitelmakilpailun Venture Cupin. Voitto

Teksti Tiina TuppurainenKuvat Lasse Lecklin

NIIN LUJAA KUIN PÄÄSEE


Kuka

toi mukaan huippurahoittajia ja bisnes-enkeleitä, ja Yhdysvalloista löytyi lupaa-va kumppani teknologian yhdistämisek-si potilasvuoteisiin. Sitten tuli taantu-ma, ja kumppani vetäytyi.

Seuraavana vuonna uudeksi suunnak-si valikoitui professori Markku Parti-sen ehdotus tutkia anturilla unen laa-tua. Vuoteeseen asetettava, verkkopal-veluun kytketty anturi ja samalla koko yritys nimettiin Bedditiksi.

Kun taas yksi lupaava kumppanuus Yhdysvaltoihin kaatui, Beddit ryhtyi etenemään omin voimin.

”Päätimme laittaa kaikki paukut uu-den kuluttajatuotteen ja mobiiliappli-kaation kehitykseen ja joukkorahoitus-kampanjaan eli juosta päin seinää niin lujaa kuin päästään ja katsoa, meneekö läpi vai ei.”

Joukkorahoituksessa osallistujat ra-hoittavat tuotteen kehitystä ja valmis-tusta maksamalla sen ennakkoon. Onnistumista sopi toivoa, sillä Bedditin rahat olivat loppumassa.

Sitten tapahtui ihme: liikevaihtoa ja tilauksia kertyi elokuussa enemmän kuin koko aiempana vuonna 2012. Rahoitusmaali saavutettiin viikossa, ja markkinoilla jo olevienkin tuotteiden kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti. Media ja isot kansainväliset myyntikanavat kiinnostuivat Bedditistä.

”Kun tekee vuositolkulla älyttömästi töitä, ja sitten kaikki on vähällä lähteä alta, kestää hetken toipua. Nyt kukaan kolmas osapuoli ei enää onneksi voi vetää liinoja kiinni ja sanoa, että tämä oli tässä.”

Puhu kaikilleLeppäkorpi oli hyvä kokoamaan poruk-kaa yhteen jo opiskeluaikana. Hän oli mukana perustamassa polyteknikkojen elävän musiikin yhdistystä Pelmua, haa-li yrityksiä sponsoroimaan Otaniemen treenikämppää ja houkutteli teekkareita Suomi Meloo -kanoottiviestiin.

”Myös yrityselämässä verkostoitu- minen on kaikki kaikessa. Pitää tavata paljon ihmisiä ja keskustella. Yhdestä kontaktista seuraa toinen.”

Tärkeää on myös itsevarmuus ja roh-keus pyytää ja antaa apua.

”Vihoviimeinen virhe on, että yrittää pitää kiinni ikiomasta pienestä piira-

kastaan. Pitää tehdä avoimesti yhteis- työtä ja tajuta, että kun antaa, saa usein enemmän.”

Tällaista meininkiä Leppäkorpi on nähnyt Piilaaksossa, missä yritykset auttavat toisiaan. Myös Bedditin päämarkkina-alue on Yhdysvalloissa, minkä vuoksi Leppäkorpi muuttanee sinne itsekin jossain vaiheessa.

Liian vähän tuntejaVaikka Leppäkorpi uskoo olevansa aika leppoisa pomo, hän vaatii itseltään ja alaisiltaan paljon.

”Minussa jonkinlainen egoismi yhdistyy perfektionismiin. Ärsyynnyn suunnattomasti, jos jokin asia täytyy tehdä moneen kertaan. Mieluummin

valvon yön ja viilaan viimeisenkin pilkun paikalleen kerralla.”

Koska töihin kuluu nyt paljon aikaa, Leppäkorpi kantaa koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, että ei pysty osallis- tumaan perheensä arkeen niin paljon kuin haluaisi.

Hektisen aikataulun takia myös urheilu on jäänyt vähiin. Tästä harmis-tuneena Leppäkorpi päätti keksiä itsel-leen lajin, joka olisi kiireen keskellä tarpeeksi motivoiva – ja muisti mäki-hyppyajoiltaan tutun telinevoimistelun.

”Se on oikeasti hauskaa, eivätkä rajat tule vanhemmallakaan äijällä nopeasti vastaan. Lajissa pystyy tekemään mel-kein mitä tahansa”, Leppäkorpi sanoo.

Ja taitaa samalla puhua urastaan.


Kuka

—Lasse Leppäkorpi on Beddit.com Oy:n toimitusjohtaja. Hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi vuonna 2004 pääaineenaan sähkötekniikka ja sovellettu elektroniikka. Hän on lisäksi suorittanut pedagogiikan, matematiikan ja fysiikan opintoja Helsingin yliopistossa sekä toiminut TKK:lla opettajana.

Leppäkorpi suoritti tohtoriopintonsa tutkimusaiheenaan ballistokardiografia, mutta tohtoriksi valmistuminen jäi yritys-kuvioiden vuoksi. Vuonna 2006 Leppäkorpi perusti yrityksen, jonka liiketoimintasuunnitelma voitti Venture Cup -palkinnon vuonna 2007. Hyvinvointia ja unen laatua mittaava Beddit-anturi keräsi viime elokuussa Indiegogo-palvelun joukkorahoitus-kampanjalla liki 60 000 euroa viikossa. Lokakuun alussa rahaa oli kertynyt jo lähes 350 000 euroa. Yrityksellä on markkinointiin keskittyvä tytäryhtiö Piilaaksossa.

Lasse Leppäkorpi’s life has progressed

in logical order. As a child, he was

interested in tinkering with electronics

and, after graduating high school,

managed to win a place at Helsinki

University of Technology.

His sporting hobbies, ski jumping and

triathlon, developed his stomach for risk

and his stamina – both useful qualities

for an entrepreneur.

“I’ve chosen solitary sports because

I prefer to be the main influence in what

I do, and to shoulder the responsibility

for it. If something goes wrong, I only

need look into the mirror.”

The seed for Beddit was sown in

the early 2000s when Leppäkorpi met

Heikki Ruotoistenmäki and became

inspired by the super-sensitive sensor

he had developed. The sensor was well-

suited for the ballistocardiography method

Leppäkorpi was studying and this coupling

forms the basis of all Beddit products and

apps to this day.

Leppäkorpi graduated in electrical

engineering and commenced post-graduate

studies before launching a business with

Full speed aheadBeddit co-founder Lasse Leppäkorpi has not shunned hard work or risk on his quest for success.

Mikko Waris and Heikki Ruotoistenmäki

in 2006.

The firm soon won the Venture Cup

national business plan competition.

This introduced them to funding sources

and angel investors, and they formed

a promising partnership to combine

their technology with hospital beds.

But then came the recession and

the partner backed out.

They next decided to use their sensor

to analyse the quality of sleep, following

a suggestion from Professor Markku

Partinen. The sensor is placed in the bed

and connected to a web app. The new

product and the company were named

Beddit.

At first, times were tough, but eventually

the magic started to happen. In August

this year, the net sales and orders recorded

by the firm exceeded the total achieved

in 2012. They have now secured funding

to the tune of some €2.5m, hundreds of

thousands of which were crowdsourced

in the last few months via the Indiegogo

platform.


Kuka

Minna Malin ja Jukka Seppälä työskentelevät polymeeriteknologian labora-

toriossa Kemian tekniikan korkeakoulussa.


Aiheesta

UUDET polymeeripohjaiset mate-riaalit, erityisesti biopolymeerit, ovat avainroolissa, kun tutkijat

kehittävät menetelmiä keinotekoisten kudosten valmistamiseen.

Akatemiaprofessori Jukka Seppälä johtaa polymeeriteknologian tutkimus-ryhmää Kemian tekniikan korkeakou-lussa. Ryhmä on mukana Euroopan unionin rahoittamassa ArtiVasc 3D -projektissa, jonka tavoitteena on valmistaa verisuonitettua keinoihoa 3D-tulostustekniikoita hyödyntäen.

”Kehitämme polymeerejä, joita voidaan käyttää tukirakenteena tai -alustana keinoihon muodostumiselle”, Seppälä kertoo.

Tehtävä ei ole helppo, sillä 3D-tulos-tustekniikka vaatii materiaaleilta pal-jon. Niiden on oltava nestemäisiä, mutta samalla erittäin nopeasti kovettuvia ja lisäksi joustavia. Projektissa työskente-levä tekniikan lisensiaatti Minna Malin sanoo, ettei mittakaavan pie-nuuskaan päästä tutkijoita helpolla.

”Esimerkiksi hiussuonet ovat käsittä-mättömän ohuita, ja meidän pitäisi vielä pystyä luomaan rakenteita, joissa suon-ten paksuus vaihtelee.”

kehittämässä

Teksti Minna HölttäKuvat Jussi Särkilahti

Polymeeripohjaisilla materiaaleilla voidaan tehostaa lääkehoitoja ja mullistaa kudosteknologiaa.

Tulostuksessa käytettävien polymee-rien lisäksi verisuonimalliin tarvitaan vettä sitovaa hyytelömäistä polymeeri-rakennetta eli hydrogeeliä ja sähköstaat-tisesti kehrättyjä nanorakenteita, jotka ovat liuotetusta polymeeristä sähkö-kentän ja suuttimen avulla kehrättyjä nanokuitujen muodostamia kankaita.

Seppälän mukaan haastavinta on saada materiaalit ja elävät solut toimi-maan yhdessä.

”Hienossakaan materiaalissa ei ole ’älyä’, mutta soluissa sitä on valtavasti. Meidän tehtävämme on kemiallisen synteesin keinoin muokata polymeeri-rakenteita niin, että ne toimivat vuoro-vaikutuksessa elävän kudoksen kanssa. Se on alue, jota olemme tutkineet jo vuosia – ja jolla riittää yhä kehitettävää.”

Yksin ei synny mitäänNelivuotinen ArtiVasc 3D -projekti on puolivälissä. Saadaanko kahden vuoden päästä keinoihoa korvaamaan eläin- kokeita ja auttamaan ihonsiirroissa, kuten projekti tavoitteikseen maalailee? Seppälän ja Malinin mielestä se on epä-todennäköistä. Epäonnistumisesta on silti turha puhua.

”Iho on äärimmäisen monimutkainen rakenne, kokonainen elin. Vaskularisaa-tion eli verisuonittumisen onnistuminen olisi kudostekniikalle valtava läpimurto.Jos pystymme kehittämään materiaa-leja, jotka edistävät sen saavuttamista, on se erinomainen asia. Eri alojen yhteis-työ on tärkeää, kemisti ei tee tässä yksin mitään”, Seppälä sanoo.

Mahdollisuudet läpimurtoon ovat hyvät, sillä monella alalla on otettu suuria edistysaskelia viime vuosikym-menen aikana. Seppälä mainitsee esi-merkkeinä solujen käyttäytymisen ja erilaistumisen tutkimuksen, biopoly-meerien kehittymisen, aktiiviaineiden kontrolloidun vapautuksen sekä uusim-pana juuri 3D-tulostustekniikan, jolla pystytään valmistamaan erittäin tark-koja rakenteita.

”Yhdistettynä lääketieteelliseen kuvantamiseen 3D-tekniikalla voidaan tuottaa yksilöllisiä, potilaalle räätälöi-tyjä kappaleita. Ja ArtiVascin tulevai-suuden visioissa mainitaan jopa koko-naisten elinten valmistaminen. Tällä kentällä haasteet ja mahdollisuudet ovat valtavat – siksi onkin tärkeää pitää jalat maassa”, Jukka Seppälä painottaa.

Keinotekoista

ihoa


Aiheesta

Tavoitteena tehokkaampi hoitoJukka Seppälä on tutkinut polymee- rejä jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Akatemiaprofessorina tutkimuksen painopiste on biopolymeereissä ja niiden valmistuksessa. Biopolymeereillä tarkoitetaan luonnossa esiintyviä tai uusiutuvista raaka-aineista valmistet-tavia polymeerejä.

”Puhutaan biostabiileista ja biohajoa-vista polymeereistä. Jos ajatellaan ihmisen ’varaosia’, lujuus ja pitkäaikai-nen kestävyys ovat yleensä tärkeämpiä ominaisuuksia kuin hajoavuus. Lonkka-proteesit ja sydämen tekoläpät ovat hyviä esimerkkejä osista, joissa materiaalin on kestettävä muuttumattomana

vuosikymmeniä. Biohajoavat materiaalit taas ovat tärkeitä esimerkiksi kirurgi-sissa kiinnitysvälineissä, kudostekno-logiassa sekä lääkeaineiden kontrolloi-dussa vapautuksessa.”

Vuonna 2009 Seppälän tutkimus- ryhmä sai Materiaalitekniikan keksintö-palkinnon kehittämästään biohajoa-vasta muovista. Biopolymeeristä valmistetussa implantissa lääke voidaan viedä kohdistetusti kehon oikeaan kohtaan, jossa se vapauttaa lääkkeen juuri oikea-aikaisesti. Tavoitteena on, että hoidon teho paranee ja mahdolliset sivuvaikutukset vähenevät selvästi.

Jukka Seppälä toteaa, että polymeeri-teknologia voi parhaimmillaan olla

—ArtiVasc 3D on EU:n 7. puiteohjelmaan liittyvä projekti, jonka tavoitteena on valmistaa verisuonitettua keinoihoa 3D-tulostustekniikoita käyttäen.

Mukana on 16 osapuolta eurooppa- laisista yliopistoista ja tutkimuslaitok- sista. Projektin budjetti on runsaat 10 miljoonaa euroa. Nelivuotinen hanke päättyy lokakuussa 2015.

Aalto-yliopistosta ovat mukana professori Jukka Seppälän vetämä polymeeriteknologian tutkimusryhmä Kemian tekniikan korkeakoulusta ja professori Jouni Partasen tutkimus-ryhmä Insinööritieteiden korkeakoulusta. Partasen ryhmällä on merkittävä rooli 3D-tulostusmallien suunnittelussa. artivasc.eu

New polymer-based materials, biopolymers

in particular, play a key role as researchers

develop methods for manufacturing

artificial tissue.

Academy Professor Jukka Seppälä heads

the Polymer Technology research group

at the School of Chemical Technology.

His group is taking part in the EU-funded

ArtiVasc 3D project, which aims to manu-

facture vascularised artificial skin using

3D printing technology.

“We develop polymers, which can be

used as scaffolds or platforms for the

generation of artificial skin,” Seppälä

says. This is no easy task, as 3D printing

technology places tough demands on

materials. They have to be fluid, but must

also harden very rapidly in addition to being

pliant. The tiny scale is also challenging.

Developing artificial skin

Polymer-based materials can make

pharmaceutical therapies more

effective and revolutionise

tissue technology.

In addition to the polymers used for

printing, the vascular model requires

hydrogel, a water-binding gelatinous

polymer structure, and electrostatically

woven nanostructures.

The most challenging part is getting

the materials and living cells to function

together.

“Even the finest material has no ‘intel-

ligence’, whereas cells contain enormous

amounts of it. Our task is to use chemical

synthesis to shape polymer structures so

that they work in interaction with living

tissue. This is an area that we’ve been

studying for years – and more room for

development still remains.”

artivasc.eu

erittäin kannattavaa liiketoimintaa – ja paljon enemmän.

”Suomessa toimiva lääketehdas tekee hyvää tulosta tuotteilla, joissa polymee-rit ovat olennaisessa osassa. Samalla se on merkittävä työllistäjä ja suuri yhteisö-veron maksaja. Tätä ei pidä väheksyä, mutta kysymys on laajemmin yksilön ja yhteiskunnan hyvästä. Hajoaviin poly-meereihin perustuvat kirurgiset bioma-teriaalit mahdollistavat lyhyemmät hoitoajat ja pienentävät uusintaleik- kausten tarvetta. Uusimmat biohajoa-vat materiaalit ovat lähes titaanin vahvuisia, ja me olemme olleet mukana kehittämässä niitä.”

3D-tulostettuja verisuonimalleja.


Aiheesta

KOP, KOP. Niin äännehtii paperinippu, kun kehityskeskustelua vetävä esimies naputtaa sitä työpöytäänsä vasten.

Naputuseleellä esimies ilmaisee alai-selle, että nyt on aika siirtyä seuraavaan asiaan. Tämän huomasi vanhempi yli-opistonlehtori Pekka Pälli vetäessään Kauppakorkeakoulussa tutkimusta, jossa selvitettiin, miten esimies ja alai-nen kehityskeskusteluissa käyttäytyvät.

Tutkimuksen tilasi Työsuojelurahas-to, ja sen toteuttivat yhdessä Kauppa-korkeakoulu ja Hanken. Aiheeseen perehdyttiin todellisia videoituja kehi-tyskeskusteluja analysoimalla. Mate-riaalina oli 26 keskustelua kolmelta eri alalta – kirkollisesta organisaatiosta, kaupungin päivähoidosta ja vakuutus-alan organisaatiosta.

Kehityskeskusteluja on Pällin mukaan tutkittu paljon, mutta siitä, miten ihmi-set todellisessa keskustelutilanteessa toimivat ja viestivät sanattomasti, ei juuri ole ollut tutkimustietoa.

Analysoidun videomateriaalin perus-teella kehityskeskusteluista oli havait-tavissa hyvin samankaltaisia piirteitä – organisaatiosta riippumatta. Silmään pistivät kehonkieli, paperin tärkeä rooli, roolipuhe ja kehityskeskustelun tekno-logisoituminen.

Suojakilpiä ja tukipilareitaSen lisäksi, että papereilla osoitettiin halua siirtyä keskustelussa eteenpäin, niiden taakse myös piilouduttiin. Ne olivat kuin kolmas keskustelija, iso osa vuorovaikutusta.

”Ihmisten on joskus vaikeaa kohda-ta toisiaan silmästä silmään. Entä jos alainen vaikka alkaa itkeä? Toisinaan esimiehet nostivat paperin kasvojensa eteen kuin suojakilveksi”, Pälli havain-nollistaa.

Teksti Tea KalskaKuvitus Taru Happonen

Se sanaton puoliKehityskeskustelun kulku riippuu paljon muustakin kuin sanoista. Esimerkiksi paperit ovat välillä kuin kolmas keskustelija, sanoo kehityskeskusteluja tutkinut Pekka Pälli.

Joissain tapauksissa keskustelijat seurasivat paperin tekstiä tarkkaan ja vetosivat siihen, mitä paperissa sanot-tiin. He saattoivat esimerkiksi lukea osia organisaation strategiasta ja selittää, miten se liittyi omaan työhön käytän-nössä. Pälli toteaa, että kehityskeskus-telu onkin strategian tekemiselle tärkeä areena, jolla hyvin käsitteellisille asioille annetaan merkityksiä.

Toisaalta keskustelijoiden eleet paljastivat, että strategia mielletään usein joksikin tavoittamattomaksi ja kaukaiseksi.

”Strategiasta puhuttaessa keskustelijat viittoivat käsillään yläviistoon, itsestään vasemmalle. Omasta työstä puhuessaan he siirsivät kädet lähelle kehoa.”

Roolin ja lomakkeen vankinaToisinaan keskustelijat eivät tuntuneet olevan lainkaan omissa nahoissaan. Silloin heidän äänensä saattoi muuttua tai he alkoivat ladella virkamiesmäistä jargonia. Kyse on roolipuheesta.

”Roolipuhe on dialogin kannalta haitallista. Esimiehen voi olla vaikeaa päästä kiinni todelliseen tilanteeseen, jos alainen antaa oppikirjavastauksia.”

Dialogia saattaa Pällin mukaan häiritä myös kehityskeskustelun teknologisoi-tuminen eli vuorovaikutuksen välineel-listyminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että keskustelussa nojaudu-taan liiaksi käsikirjoitukseen tai keskus-telu etenee esimerkiksi lomakkeen ehdoilla.

Lomakkeesta on haittaa ainakin silloin, kun lomake itsessään tulee puheenaiheeksi ja huomio siirtyy pois itse asiasta.

”Lomake voi olla keino vältellä henkilökohtaista kohtaamista.”

Eleet voi tiedostaaOlisiko kehityskeskustelu sitten parem-pi, jos sen osapuolet kontrolloisivat elei-tään, kiinnittäisivät huomiota jokaiseen kädenliikkeeseen ja pysyisivät kaukana lomakkeesta?

Pekka Pällin mielestä kehityskeskuste-lussa ei ole syytä alkaa ”käytettyjen auto-jen kauppiaaksi”. Eleitä ei kannata hioa peilin edessä, eikä jokaista käden liike-rataa kannata harkita. Sen sijaan tutki-muksen havainnoista voisi olla hyötyä esimiehille siksi, että ne voivat auttaa tiedostamaan kehonkielen merkityksen. Kehityskeskustelu on hierarkkinen tilanne, jossa alainen kiinnittää huomio-ta esimiehen eleisiin ja tulkitsee niitä koko ajan.

Hyvän kehityskeskustelun merkit eivät Pällin mukaan kuitenkaan ole yksi-selitteisiä.

”Kehityskeskusteluja inhotaan usein, koska niillä ei uskota olevan mitään vaikutusta. Joskus itse keskustelutilanne saattaa tuntua onnistuneelta, mutta ei silti vaikuta käytäntöön. Toisaalta kes-kustelu voi jättää kylmäksi, mutta johtaa lopulta epäkohtien korjaamiseen.”

Pekka Pälli on vanhempi yliopistonlehtori Kauppakorkeakoulun viestinnän laitoksessa. Hän vetää talouselämän viestinnän perus-kurssia ja opettaa työyhteisöviestintää, strategiaa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimisen metodeja.

—


Aiheesta

EMOTION SCIENTIST James Russell has pointed out that everyone seems to know what

an emotion is until asked to define it. This applies to scientists and laypersons alike. Spend a moment trying to work out what emotions actually are and the answer will likely elude you. Emotions are at the core of our social and internal worlds, but getting a grasp of them in the laboratory has proven to be a challenge. Nevertheless, our group has been very passionate about emotion science for years and, during the past decade, work by us and other groups has begun to un-ravel the neural mechanisms associated with what were once considered private feelings.

Emotions are evolutionarily ancient, automated safety systems that function

Searching for emotions in the brain

Understanding the neural underpinnings of the emotion systems provides the key for improving both mental and somatic health, writes Assistant Professor and Academy

of Finland Fellow Lauri Nummenmaa.

to detect and respond to severe danger, but also help spot enjoyable and benefi-cial opportunities in the environment. Emotions have twofold functions for human adaptation and social behaviour.

First, emotions automatically coordinate a multitude of physiological and mental functions, ranging from deploy-ing attention to the environment to complex social processes such as pair bonding and aggression to cope with the challenges we face. This often occurs outside awareness, thus sparing limited conscious processing resources for other important functions.

Second, when an emotional response is triggered, we often become aware of the automatic mental and bodily changes the emotion system sets off. These con-sciously felt sensations enable us to

volitionally fine-tune our behaviour to match a specific adaptive challenge, such as to navigate a conversation on an ever-important first date or to plan an escape route after encountering a mugger in a dimly lit park.

Studying real emotions in the brain imaging labOur group studies the brain mechanisms of emotions from the level of single neurotransmitter molecules to large-scale cerebral networks using techniques like functional magnetic resonance imaging (fMRI) and positron emission tomography (PET), which make it possible to quantify brain func-tions from awake humans relatively unobtrusively. But studying the way emotions work in real life poses a huge

Illustration Taru Happonen


challenge for laboratory scientists. We often experience strong emotions during important life events, such as when meeting loved ones or waiting for the results of a major medical examination. But brain imaging needs to be done in a very restricted environment, so can we create such experiences while the subject lies inside a brain scanner tube? More-over, can such complex phenomena ever be revealed by brain signals?

Our recent work has tried to overcome these limitations by two approaches. First, although it is difficult to make people fall in love or become terrified in a lab, we can simulate such encounters quite accurately during a brain scan and measure the resulting brain activation. For example, watching highly engaging and affective movies, playing exciting and realistic video games or taking part in virtual social encounters are good ways to trigger strong emotions in participants. Recent developments in brain signal analysis enable us to reliably parse the neural signals meas-ured during such complicated episodes.

Second, we have been able to generate experimental designs that enable in vivo quantification of brain activation and neurotransmission during real and simulated social interaction due to developments in brain imaging hard-ware. We can literally hook up two indi-viduals during a brain scan and measure how their brains influence each other

during social interaction. This enables us to study actual interactive brains instead of ‘passive’ or ‘reactive’ brains, which was the standard way of studying social brain functions in the past.

How private are our emotions?We tend to consider our emotions as private and not accessible to others, but scientific studies have falsified this common conception. Unlike many other mental processes such as memory or attention, emotions are in fact exception-ally visible to others.

Strong emotions are consistently associated with motor and vocal expressions like crying and laughing, or more subtle cues such as frowning or changes in posture. These signals serve an important social function, as they allow others to read our current mental state and intentions, and adapt their behaviour accordingly. Thus, we comfort a crying child, but know well to steer clear of a boss who puts on an angry face at the office.

But what about the inner world of our private emotional feelings – is it beyond the scope of the microscope? Our recent work with statistical pattern recogni-tion techniques has revealed that even the inner workings of emotions can be scrutinised externally. Training a pattern classifier to recognise emotional states from an individual’s brain signal enables us to accurately predict subsequent

emotional states from his or her brain activation. This confirms that emotions are not random events or brain noise – they occur consistently and different emotions like sadness and fear are asso-ciated with distinct brain function tuning patterns. If this was not the case, the classifier would not work at all!

Emotions as social glueEmotional expressions allow us to ‘tune in’ with others. Seeing people express specific emotions like happiness or fear prompts us to automatically mimic the corresponding emotional states in our own minds and bodies. We have recently shown that the brains of different indi-viduals tend to synchronise or ‘tick together’ when we ‘catch’ each others’ emotions. This tendency for emotions to synchronise our thoughts and actions may promote social interaction. Tuning into others’ emotional states provides us with a somatosensory framework that helps us understand intentions and feel-ings. The feeling of likeness may also make us interpret the world in a more similar fashion.

Emotions also mediate social bonds in a powerful way. Our gait is light and the heart pounds with excitement when we go to meet a lover, whereas severing long-term social bonds may feel literally painful. Neurotransmitter studies of primates and rodents suggests that the endogenous opioid neurotrans-


On science

trigger profound changes in the moods and emotional response patterns of an individual. Prolonged negative emotions like anger and anxiety may be harmful to somatic health because they increase the load of the cardiovas-cular system and influence the immune response.

Understanding the neural underpin-nings of the emotion system provides the key for improving both mental and somatic health. At the individual level, understanding the basic principles of emotional functions may also radically improve wellbeing. If we correctly inter-pret the information our emotion system gives us about the environment, we have a better chance to improve our life and manage its daily challenges.

mitter system – also involved in pain management – may play a critical role in establishing social bonds. Repeated pleasurable social interactions would thus make us crave more and hook us just like exogenous opiates.

This hypothesis is difficult to prove directly in humans, but our team can quantify the availability of single neuro-transmitter molecules in the brain with the help of PET. This technique enables us to radiolabel single tracer molecules with radioactive extensions. When injected into blood flow, these tracers bind with the target tissue, such as a specific neuroreceptor, and, once the radioactive nuclei decay, the resulting annihilation or photons as well as the origin of the annihilation event can be detected by PET camera. Prolonged detection enables us to quantify the tar-get molecule’s distribution in the brain.

Using this technique, we have been able to measure how real-time social interaction influences the activity of the opioid neurotransmitter system in the brain: a person can interact with another individual while being PET scanned, thus providing a very realistic model for human social interaction.

Why should we care about our emotions?Emotions automatically coordinate our mental and bodily functions in a holistic fashion and they have a major influence on our wellbeing. As they have been rigged to protect us during survival- salient episodes, emotion system dysfunctions may have catastrophic consequences for an individual. Most psychiatric disorders are associated with changes in emotional functions, but many severe somatic illnesses also Lauri Nummenmaa


Who are you? I’m Assistant Professor of Cognitive Neuroscience Lauri Nummenmaa. I work at the School of Science’s Department of Biomedical Engineering and Computational Science, at the Brain Research Unit of the O.V. Lounasmaa Laboratory, in addition to which I’m a Research Fellow at the PET Centre in Turku.

What do you research? I study the mechanisms of emotions and social interaction. The scale of the objects we research varies from neurotransmitter molecules all the way to complex functional neural networks and the behaviour of large groups of people. We apply the methods of brain research, but also directly measure human behaviour and observations through, for example, registering eye movements.

What’s best about your job? Every day, I get to work with passionate and intelligent people, including a number of current and incipient top experts. I’m also enthusiastic about our equipment and of how it enables us to gauge the world’s most complex processes: emotions, consciousness and memory.

And what is the most difficult part? Well, everything, because we don’t even attempt anything easy. It is necessary to test the limits of understanding.

Text Nina ErhoPhoto Maija Astikainen

Interpreter of emotions

How did you get into neuroscience?Already as a child, I was interested in human behaviour because so much about it is inexplicable, which is not often considered. Like my parents, I decided to study psychology. I was not, however, completely satisfied with the answers it provided and became interested in brain imaging techniques once they began to emerge. They provide an objective way to measure the functioning of the central nervous system and how it steers behaviour. Why did you choose a career in academia?I wanted to become a researcher because I’m interested in how things work. Industrial research positions are few and far between, so the university was, in a way, my only, if pleasant, option.

What are you proud of professionally, what do you still want to achieve?We’ve managed to get together a good team that enjoys its work, and we’ve won a substantial amount of funding for our efforts. I hope that brain research is allowed to continue on a sufficient scale here in Finland and that it will help us understand human behaviour better and better.

Further reading:

Kätsyri, J., Ravaja, N., Hari, R., & Nummenmaa, L. (in press). The opponent matters: Elevated fMRI reward responses to winning against a human versus a computer opponent during interactive video game playing. Cerebral Cortex

Nummenmaa, L. (2010) Tunteiden psykologia (The Psychology of Emotions). Falun: Tammi. (in Finnish)

Nummenmaa, L., Glerean, E., Viinikainen, M., Jääskeläinen, I.P., Hari, R., & Sams, M. (2012) Emotions promote social interaction by synchronizing brain activity across individuals. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 109, 9599–9604.


10 min


In there

Get your

AppCampus participants spend four intensive weeks in Otaniemi, Finland, learning everything they can to launch their businesses as high as their hopes.

game on! Text Sarah HudsonPhotos Aino Huovio

“W E CAME here thinking we were basically there. We had a great app. We got good reviews. But we wanted to position

ourselves for more visibility,” says 36-year-old Tomas Sakalauskas. “From the first day on the course, we realised we hadn’t even crossed the starting line.”

Tomas is one half of the duo representing Lithuanian company No Brakes Games at AppCampus, an accelerator programme that walks participants through the finest details of creating, developing and marketing their product. A quirky kids’ game called Pocket Sheep is his team’s magnum opus and their object of focus during the jam-packed month-long programme.

Like the other participants, Tomas gives a pretty glowing report of the experience. It’s hard work and there’s no time for sightseeing, but, if it’s the big time you’re after, all reports are that AppCampus HQ is a good place to start.


In there

Camping on highThe campus’ rainbow-coloured workspace is located high above acres of forest on the fourth floor of Open Innovation House, yet it is no ivory tower. Instead, this intensive mobile app incubator keeps participating teams firmly grounded – they’re working with the industry’s best to fine-tune both their app and their business model.

A multi-million euro partnership between Nokia, Microsoft and Aalto University, the accelerator is aimed at cherry-picking the world’s brightest mobile app talent and pitching them into an intensive development programme. The so-called campers work with industry gurus, companies and service providers, moving the concept of advanced learning away from something that exists at the lofty peaks of academia and grounding it in real world expertise.

The payoff for the corporate backers is that the apps are released exclusive to Windows for the first 90 days. The developers benefit from a fair bit of cash and a whole lot of learning.

Over four intensive weeks, around 20 international businesses are put through their paces. The programme teaches them how to clean up designs, polish processes, tailor a business strategy and streamline a sales pitch, fine-tuning everything towards the perfect launch onto the market.

At the end of a very selective application process, teams are chosen and granted a sizeable cash injection, which is doled out in increments as they pass certain milestones. Some lucky ones also get to attend the course. According to participants, the cash is really just a bonus – they unanimously agree that the course itself is priceless.

Doing it better The Lithuanian team’s cute and fluffy sheep-herding app is designed to create a window of peace for frazzled parents – born in part out of a need for Tomas to keep at least one of his three small children momentarily occupied. Kids are going to fiddle with phones anyway, Tomas figures, so he thinks it’s better that they play with something sweet and harmless that doesn’t involve the violent death of nature’s creatures.

His team had already launched the app, got great reviews and a relatively consistent trickle of down-loads, but were flummoxed as to how to rack up more downloads.

“I was quite sceptical about taking a course – 9 times out of 10 you get nothing out of it,” he says. But he decided to give AppCampus a shot.

“We needed knowledge,” says Tomas. “Locally in Lithuania, I wasn’t able to get the right kind of

Since returning home from AppCampus, Lithuanian Tomas

Sakalauskas says his company is finally ready to take on larger

scale projects. “We are dealing with publishers, approaching investors and

we prepare marketing activities way before anything is released. Now we

understand how things should be done.”

Pocket Sheep: We’re lost, we’re cute and we need your help! The sheep-

herding app of the No Brakes Games team is designed for kids to play with

something sweet and harmless.


In there

CHERRY-PICKING THE BRIGHTEST TALENT

knowledge. There are more success stories in Finland than back home. You can get lucky with the right time, right place, right product, but companies like Rovio and Supercell worked for their success. This course has taught us about the hard work behind the success stories.”

His team decided that they had to be smart to boost the sales volumes of their app. The course trainers helped them develop a new strategy that involves adding collectable cards to their game that players can share and trade on social media. They’re hoping to capitalize on their target group’s love of collecting, trading and sharing.

“The idea was born here,” explains Tomas. “By adding extras onto the initial concept, we hope to get some more traction in the market.”

In the second-to-last week of their AppCamping, Tomas’ feelings are overwhelmingly positive.

“I came out with much more than I expected. Not just a little bit, but really much more,” he says. “I didn’t believe a learning or training course could be this efficient.”

His company plans to implement changes based on what they’ve learned and think they’ll know within the next six months whether or not it will lead to increased sales.

On the moneyProject Manager Mike Bradshaw is confident that apps that go through the programme have a better hit rate than those that don’t.

“It’s the fourth batch of campers to go through. Seventy-five teams have now taken part in the programme,” he says. “When they launch, they get a lot more traction in the field than the average portfolio company. More downloads, better reviews, more attention.”

One of his favourite parts of the course is the Open Doors day, when the teams set up a mock trade fair. Local investors, media, corporate reps and other interested parties are invited along and the teams have the chance to pitch their wares. The catch is that they get their public relations training session a few days later.

“You see pretty fast who is going to sink or swim. We worked out that developers don’t generally present very well, so this is brutal but effective training for them,” Mike says conspiratorially. “It’s about learning to ‘booth babe’. Although there are no more models in skimpy outfits, the job is still the same.”

He says that the teams learn really practical things from the session, like foods you shouldn’t eat, when to take toilet breaks, where to place your booth, etc.


In there

MORE DOWNLOADS BETTER REVIEWS MORE ATTENTION

The AppCampus premises create a relaxed working space. Yassine Saidani of the ToriTori team from France tapping away next to the pink log cabin.


More often than not, they work these things out after it’s all over.

“Instead of peaking right at the end, you learn a lot after the booth experience,” explains Mike. “This way, teams still have a week to look back on how they did, get advice and change the way they operate in future.”

“All we had was an idea”One team who was visibly buoyant at the event – perhaps because they get a lot of practice at home – was an Australian duo from Melbourne-based company, ITabALot. While the Pocket Sheep duo saw their marketing processes rapidly herded in a better direction from the get-go, the Australian team had come in a lot more rough and ready.

“We arrived without a name and a logo,” says Dave Yeats. “All we had was an idea.”

However, it was evidently such a good idea that Mike and his team couldn’t resist giving the guys a chance. Nonetheless, by the time of the trade fair, Dave and his business partner Sarel van Niekerk were still

developing their beta version, so their app was going to have to be packaged really, really well to gain anything out of the PR event.

So they came up with a narrative.“What if you had a four-metre arm?”

Dave pitches to a room full of guests. “It would be so much easier to take those great self-shots that everyone wants to have to remember those sweet holiday moments.”

The team’s app, renamed Fotofi.me on the advice of the AppCampus branding coach is simple, but inspired. It’s a tool that allows one person’s phone to act as a viewfinder while the other’s acts as the shutter, meaning that you and your friends can get the perfect selfie without having to worry about chopping off facial features, distorting the perspective or being caught at just the wrong moment.

They used the time and teachings at AppCampus wisely and have constructed a concrete business model, plus they now have a logo, a name and half a prototype.

“The opportunity raised its head when we were thinking about how to build

a business, as opposed to just making an app, realising it and praying” says Sarel. “All the questions from how what, who, why – they’ve all been answered on this course.”

So, did the programme live up to his expectations?

“Yes. All expectations have been met,” he answers. “What we have achieved here in three weeks would have taken us close to six months without the programme. It’s forced us to work hard.”

Now they’re back in Australia – and they’ve had some time to hit the beach and recover – Sarel and Dave report that things are going smoothly. They’re planning to get a beta version up and running soon.

All work and no playIndeed, AppCampus is no cultural exchange holiday. The teams get to work very closely with local gurus from Nokia and Microsoft, and doubtless witness some different ways of working, but their Finnish cultural experience doesn’t extend far beyond that.

“These guys are very, very focused. They work ridiculously long hours,” says

Mike Bradshaw a.k.a Sensei, does the actual day-to-day running of the “camps”.

Participating teams don’t get

a whole lot of free time on the

programme. “It forced us to

work hard,” says Sarel van Niekerk.

What if you had a four metre arm? Dave Yeats makes

his pitch for Fotofi.me at the

PR event.


Mike. And the tuition schedule doesn’t allow for a whole lot of free time.

Apart from one visit to Nokia’s manor house-like training centre in Båtvik and a brief smoke sauna, for most teams, the Nordic experience is limited to gazing out of the AppCampus windows at picturesque yet unavailable freedom.

Perched in the fourth-floor eyrie of AppCampus, high above a wide, open vista of birch forests, it’s testimony to their dedication that they don’t face the usual problem related to workstations and gorgeous panoramas.

“Sometimes taking half a day or a day off can make you more effective than just trying to power through,” says Mike. “We actually have to tell them to stop, take a break, look out the window.”

This is Finland. Now get back to work! – The view from the AppCampus HQ

opens to Maarinlahti cove.

— AppCampus is a mobile application accelerator programme managed by Aalto University.

Microsoft and Nokia will invest up to €18 million throughout the duration of the project, which is aimed at fostering mobile app development on Windows Phone and other Nokia platforms.

An award of €20,000 to €70,000 is granted to successful applicants. Around a third of them also earn the chance to attend the programme, receiving training in mobile technology, design and usability, coaching and marketing support.

The applications are exclusive to Windows Phone Store or Nokia Store for the first 90 days.

Thousands of students and entrepreneurs apply from all over the world for the programme, which is run up to four times a year.


In there

KESKUSTELU työhyvinvoinnista on kuin aaltojen keinuntaa. Välillä terveystehtävä annetaan yksilön hoidettavaksi, toisinaan reilu pomo parantaa pään- säryt, ja ajoittain koko organisaatio jalkautetaan keppijumppaamaan.

Kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaa organisaatiota ei kuitenkaan luoda yksittäisten ihmisten eikä yksit-täisten keinojen voimalla. Tämä näkyy suomalaisista parhaista työpaikoista, joita olemme tutkineet Great Place to Work Instituutissa kahdentoista vuoden ajan.

Tutkimustuloksemme paljastavat kaksi erilaista työterveyden kokonaiskuvaa. Siinä missä parhaissa työpaikoissa sairastettiin vuonna 2012 alle 3% työ-ajasta, poissaoloja oli suomalaisissa työpaikoissa keskimäärin yli puolet enemmän. Luvut vaihtelevat vuosittain hieman, mutta tuloksissa on ollut vastaava tasoero yli vuosikymmenen.

Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvoinnin ongelmat maksavat yhteiskunnalle vuosittain 30 miljardia euroa. Jos kaikkialla onnistuttaisiin kuten parhaissa työpaikoissa, voisi yrityksillä ja veronmaksajilla olla vähemmän maksettavaa.

Hyvinvoiva organisaatio näyttää voimansa erityisesti vaikeampina aikoina. Olemme nähneet yrityksiä, joissa sairaspoissaolot kaksinkertaistuvat yt-neuvottelujen käynnistyttyä ja toisaalta parhai-den työpaikkojen yt-prosesseja, jotka eivät ole vaikut-

taneet poissaolojen tasoon. Olemme nähneet taantu-massa rimpuilevien yritysten supistavan ja irti- sanovan – ja samaan aikaan parhaiden työpaikkojen kasvattavan liiketoimintaansa ja markkinaosuuttaan samalla alalla.

Parhaissa työpaikoissa työhyvinvointia ei raken- neta vaihtuvilla kikoilla vaan kokonaisella työnteki-jöitä arvostavalla organisaatiokulttuurilla, joka synnyttää luottamukseen perustuvia vuorovaikutus-suhteita. Parhaiksi työpaikoiksi kasvaneet yritykset pitävät tällaista kulttuuristrategiaa tärkeimpänä menestystekijänään, ja niitä johdetaan kokonaisvaltaisesti sen kautta.

Kokonaisella kulttuuristrategialla voidaan voittaa tietylle alalle ja toimintaympäristölle ominaiset haasteet, myös työhyvinvoinnin osalta. Esimerkiksi huippujuristin ura arvostetussa lakitoimistossa edellyttää tyypillisesti yksityiselämän ja terveyden alistamista työlle, jatkuvia ylitöitä ja perhevapaiden välttämistä, mutta lakitoimisto Fondia on päättänyt kumota oletuksen ja pelastaa juristien elämän.

Fondia kannustaa lastentekoon erityisin bonuksin, ja tiimiorganisaatio mahdollistaa työajan joustot ja osa-aikatyön. Juristit pääsevät illaksi kotiin, ja onnel-liset työntekijät tekevät onnellisia asiakkaita. Fondia on Suomen ja Euroopan paras työpaikka, ja tänä vuonna se sai myös Financial Timesin FT Innovative Lawyers -palkinnon.

Myös parhaiden työpaikkojen investointipäätöksiä ohjaa kokonaisvaltainen kulttuuristrategia. Maailman parhaiden työpaikkojen joukkoon vuosina 2011–2013 listattu SAS Institute tekee huomattavia investointe-ja työntekijöidensä terveyteen. Yrityksen pääjohtajan Jim Goodnightin mukaan investoinnit ovat suunnil-leen samat kuin mitä olisivat henkilöstön sairaus- ja vaihtuvuuskustannukset ilman niitä. Hän kuitenkin käyttää summan mieluummin terveyteen, koska pysy-vä ja hyvinvoiva henkilöstö pystyy luomaan pitkäkes-toisia ja vahvoja asiakassuhteita ja tekemään parem-paa tulosta. Näin työntekijöiden hyvinvointi tuottaa hyvinvointia koko yritykselle ja sen asiakkaille.

Myös kahdesti Euroopan parhaana työpaikkana (2012 ja 2013) palkittu IT-yritys Futurice on ryhtynyt jakamaan oppejaan oman yrityksen ulkopuolelle. Hyvää Työpäivää -hanke kutsuu työnantajat ja työn-tekijät – meidät kaikki – mukaan tekemään Suomesta maailman parhaiden työpaikkojen maan.

Ilman hyvinvointia on vaikea rakentaa kestävää menestysstrategiaa. Kun hyvinvointi on paalutettu yrityksen kulttuuriin, jokainen työpäivä vahvistaa menestyksen edellytyksiä.

—Asta Rossi

Terve kulttuuri, tervetuloa menestys

—Kirjoittaja on Great Place to Work Institute Finlandin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja, jolta ilmestyi vuonna 2012 Kulttuuristrategia-kirja.


Kolumni

In-houseThis section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

The Student Family Friend Programme at Aalto

University matches alumni and international students

each year in the fall. Participation involves casual

meetings, which the pairs arrange among themselves

– deciding the frequency, time, place and activities.

The only requirement is to meet at least once.

The programme is coordinated by Aalto University

Alumni Relations. The coordinators organise a kick-off

event and are available for support.

The idea of the programme is to offer international

students an opportunity to better integrate into Finnish

society by getting to know the local way of life through

befriending alumni who are based in the Helsinki region.

International students get a chance to meet local

alumni and their families, and take part in their regular

family life, while the locals get a special opportunity

to make an international acquaintance and learn about

the students’ home country and culture.

International students and local alumni are eligible

to participate. Single alumni are also welcome.

More information on how to apply can be found on

the programme’s pages on AlumniNET, Aalto University’s

alumni portal.

alumninet.aalto.fi

Text Sarah AldenPhoto Leena Ylä-Lyly

– Shiva comes from Iran, and Elli and Juho from Finland. Elli and Shiva were matched last fall through the Student Family Friend Programme. Over the past year, they have been getting together for visits, meals, holidays and excursions, including meeting each other’s families.

–Chemical technology alumna Elli Laine and her son Juho met Shiva Jamali, a student in the School of Electrical Engineering, at the Espoo Kaitalampi recreation area in October. They chatted and enjoyed a grilled snack by the campfire.

FRIENDSHIPS ACROSS CULTURES


Ajankohtaista

Kaupunkiviljely tulee Otaniemeen –Otaniemessä avattiin lokakuussa uusi kau-punkiviljelyalue. Se sijaitsee Martti Levónin puistossa, Ossinlammen ympäristössä.

Viljelemään alueelle pääsee ensi keväänä. Palstoja on yhteensä 45 ja ne ovat kooltaan 7−21 neliömetriä. Niitä voivat vuokrata Aalto-yliopiston opiskelijat ja työntekijät. Palstoja ympäröivät omena- ja kirsikkapuut, ja alueelle on istutettu karviaisia, vadelmia ja herukoita, jotka ovat sadonkorjuuaikaan kaikkien kerät-tävissä.

Aloite alueen ottamisesta viljelykäyttöön syntyi, kun yliopistossa ideoitiin, miten kestävän kampuksen teema voisi olla osana World Design Capital 2012 -vuoden ohjelmaa. Ympäristötaiteen ja maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelmat järjestivät kilpailun, jonka tavoitteena oli luoda visuaalisesti korkeata-soinen kampuspuutarha-alue yhteisöllisyy-den vahvistamiseksi.

Kilpailun voitti maisema-arkkitehtuurin opiskelija Sofia Tigerstedt työllään Uoma-puisto. Tigerstedtin kilpailuehdotuksessa viljelyaluetta halkoo uoma, johon kostean puistoalueen vesi pääsee kertymään.

Palstojen vuokrausta hallinnoi yliopiston ja ylioppilaskunnan perustama Otaniemen kaupunkiviljely-yhdistys ry. facebook.com/OtaniemiUrbanGarden

Aalto-yliopisto on perustamisensa jälkeen vastaanottanut noin 150 arvovierasta, kuten valtionpäämiehiä, ministereitä, yliopisto-jen rehtoreita sekä huippuvirkamiehiä eri puolilta maailmaa. Loka-kuussa yliopistoon tutustuivat Norjan kruununprinssi Haakon ja Etelä-Korean pääministeri Chung Hong-won.

Kruununprinssi Haakon kävi Aalto-yliopistossa kaksipäiväi-sen Suomen-vierailunsa päätteeksi ja tapasi rehtori Tuula Teerin sekä yliopiston tutkijoita ja johtoa.

Pääministeri Chung Hong-wonia kiinnostivat tutkimus, inno-vaatiot ja yrittäjyyttä tukeva ekosysteemi. Hän tutustui muun muassa Design Factoryyn, Startup Saunaan sekä VTT:n ja Aalto-yliopiston yhteisen tutkimusyksikön Micronovan toimintaan.

Norjan kruununprinssi Haakon tapasi lokakuussa rehtori Tuula Teerin, yliopiston muuta johtoa ja tutkijoita.

Otaniemen uuden kaupunkiviljelyalueen jokaisella palstalla on oma työkalulaatikko.

Arvovieraita yliopistossa –

Mik

ko R

aski

nen

Mik

ko R

aski

nen

OIKEALLA Tom Engströmin sarjakuva kertoo opiskelijoiden Aalto in Africa -matkasta. Runsaat 50 opiskelijaa vieraili syys-lokakuussa Sambiassa ja Etelä-Afrikassa. He syventyivät neljän viikon ajan tosielämän ongelmiin työpajoissa, vierailivat yliopistoissa ja yrityksissä ja tutustuivat paikalliseen kulttuuriin. ON THE RIGHT Tom Engström’s comic strip looks at the Aalto in Africa trip. More than 50 Aalto students visited Zambia and South Africa last September-October. Over four weeks, they delved into real-life problems at workshops, visited universities and businesses, and got to know about local culture.


Sharing is caring


Kolumni

Perinteiset yhden matkapuhelin- antennin suunnittelumenetelmät eivät ole suoraan sovellettavissa moniantenni-rakenteille. M.Sc. Azremi Abdullah Al-Hadi tutki väitöskirjassaan moni-antennirakenteiden suunnittelua, evaluointia ja käyttäjän vaikutusta antennien toimintaan. Al-Hadi selvitti työssään jopa kahdeksan eri antennin integroimista samaan matkapuhelimeen.

Antennien evaluointi suoritettiin mahdollisimman todellisessa ympäris-tössä. Evaluoinnissa huomioitiin käyt-täjän käsien vaikutus antennien toimin-

VäitöksiäKoonnut Tea Kalska

Monta antennia samaan puhelimeen?

– Tekniikan korkeakoulujen väitökset: otalib.aalto.fi/en/collections/ e-publications/dissertationsKauppakorkeakoulun väitökset: epub.lib.aalto.fi/fi/dissTaiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitökset: books.aalto.fi

Ympäristö vai talous?Diplomi-insinööri, maa- ja metsä-taloustieteiden maisteri Tuomas Mattilan väitöskirjassaan esittämä laskentamenetelmä paljastaa, ettei ympäristövaikutusten vähentäminen koidu kansantalouden kohtaloksi.

Menetelmällä voidaan vastata esimerkiksi kysymyksiin siitä, mitkä ovat ympäristövaikutukset, kun rakennetaan kilometri tietä ja mille eri toimialoille puuhuonekalusta maksettu summa lopulta päätyy.

Laskelmista käy ilmi, että Suomen talouden ekologinen jalanjälki koos-tuu pääosin puun, energian, viljely-kasvien ja kalan alkutuotannosta. Talouden suurin arvonlisäys kuiten-kin tapahtuu asuntojen myynnin, vähittäiskaupan ja julkisten palve-luiden kautta.

Mattilan mukaan oli yllättävää huomata, että bruttokansantuote ja ekologinen jalanjälki aiheutuvat talouden eri osista. Usein ajatellaan, että ympäristövaikutusten vähentä-minen laittaisi talouden kyykkyyn.

Tuomas Mattila 12.9.2013: Input-output analysis of the networks of production, consumption and environmental destruction in Finland. Perustieteiden korkeakoulu.

Potilas ei ole pelkkä kohdeFilosofian lisensiaatti Marketta Majapuro tutki väitöskirjassaan verkko-foorumien masennuskeskusteluja. Foo-rumit ovat masentuneille tärkeitä identi-teettityön kannalta. Ne mahdollistavat terveyskokemusten ja -tiedon vaihta-misen sekä sosiaalisen tuen.

Tutkimuksen mukaan potilaat eivät ole enää terveydenhuollon kohteita, vaan kuluttaja-potilaita, joilla on mah-dollisuus vaikuttaa omaan terveyskäyt-täytymiseen ja terveydenhoitoon. Tämä muuttaa perinteistä asiantuntijuutta ja vahvistaa vastarinnan ja vastustamisen tapoja medikalisoituneessa kulttuurissa.

Keskusteluista paljastui tarve tehdä ymmärrettäväksi masennukseen liitty-viä kokemuksia ja syyllisyyden tunteita. Keskustelijat halusivat kokea yhteisölli-syyttä ja elää yhdessä masentuneen

arkea. Heillä oli tarve kyseenalaistaa terveydenhuollon olemassa olevia käytäntöjä.

Marketta Majapuro 1.11.2013: E-Scaped Medicine: Kuluttaja- potilaiden identiteettikeskusteluja osallistumisen kulttuurissa. Kauppakorkeakoulu.

taan sekä radioaaltojen etenemisympä-ristö sisä- ja ulkotilaolosuhteissa.

Työssä kehitettyjen antennien mahdollisia sovelluksia ovat esimerkiksi tietoliikenne sekä radioaaltoihin perus-tuva suunnanmääritys, jota voidaan käyttää ihmisten tai muiden kohteiden paikallistamiseen.

Diplomi-insinööri Tuuli Jylhä tutki väitöskirjassaan kiinteistöpalveluiden arvontuotantoa Lean-johtamisen näkö-kulmasta. Sillä tarkoitetaan toiminnan tehostamista minimoimalla työvaiheet, jotka eivät asiakkaan näkökulmasta tuota arvoa, vaan hukkaa eli turhaa työtä.

Tutkimus osoitti, että kiinteistöliike-toiminnan kyky tuottaa asiakasarvoa on heikko. Jylhä tunnisti kuusi tähän vaikuttavaa tekijää, joista neljä on lähtöisin tuotannosta: heikko informaa-tion hallinta, muuttuviin tarpeisiin heikosti reagoiva arvontuotantoprosessi, systemaattisten parannusten puute ja vastakkainasetteluun perustuva kilpai-lutus.

Viides hukan lähde on työntekijöiden ylikuorma ja kuudes erilliset osaprosessit. Kun työ on organisoitu toisiinsa ketjutet-tuihin osaprosesseihin, vaikeutuu esimer-kiksi tiedonkulku ja asiakkaan muuttuviin tarpeisiin reagoiminen.

Hukan lähteillä

Tuuli Jylhä 8.11.2013: Creating value or waste? Evaluating the production of real estate services with lean thinking Insinööritieteiden korkeakoulu.

Azremi Abdullah Al-Hadi 8.11.2013: Multi-element antennas for mobile communication systems: design, evaluation and user interactions. Sähkötekniikan korkeakoulu.

Metallisia kokeitaMetallien kysynnän kasvaessa ja raaka-aineiden laadun heiketessä tarvitaan aiempaa tarkempaa tietoa raaka-ainei-den käyttäytymisestä prosesseissa.

Lyijyä pidetään epäpuhtautena monissa metallien valmistusproses-seissa. Tekniikan lisensiaatti Iina Vaajamo tutki väitöskirjassaan lyijy-pitoisten metalliseosten liukoisuuksia korkeissa lämpötiloissa.

Saatuja koetuloksia käytettiin seosten termodynaamisten ominaisuuksien mallintamiseen ja lyijyseostietokannan luomiseen. Tuloksia voidaan hyödyntää metallien valmistus- ja kierrätysproses-seissa. Niiden avulla voidaan parantaa raaka-aineiden hyötykäyttöä, säästää energiaa ja kehittää uusia metalliseoksia.

Materiaalitekniikassa metallurgisella termodynamiikalla on suuri rooli, koska se on perustietoa, jota voidaan soveltaa monessa eri käyttökohteessa.

Iina Vaajamo 15.11.2013: Developing a thermodynamic database for lead-based alloys. Kemian tekniikan korkeakoulu.


FILOSOFIAN maisteri Salu Ylirisku tutki väitös- kirjassaan käsitteellistä muotoilua. Se on suunnitte-lua, joka etenee pääasiassa puheen, luonnostelun ja mallintamisen avulla.

”Esimerkiksi erilaisten palvelu- ja innovaatio- konseptien luomisessa käsitteellisen muotoilun rooli korostuu. Vision ja mission rakentaminen ovat ihan suoraan käsitteellistä muotoilua.”

Käsitteellisen muotoilun prosesseissa syntyy yleensä myös muotoilukonsepti – kiteytys siitä, mitä halutaan ja miten lopputulokseen päästään.

Oppia ja suunnan muutoksiaYlirisku tarkasteli tutkimuksessaan muotoilupro- sessia, jossa kehitettiin uudenlaista, monikanavaista karttapalvelua luonnossa liikkujille. Hän seurasi, mitä tapahtuu, kun samat ihmiset tapaavat toisiaan yhä uudelleen ja puhuvat karttapalvelukonseptista.

Projektissa näyttäytyi selvästi niin sanottu projekti-spesifi oppiminen. Termi on Yliriskun luoma ja viittaa projektin aikana tapahtuvaan oppimiseen. Kävi ilmi, että käsitys projektin suunnasta ja tavoitteista voi aluksi olla ihan erilainen kuin prosessin lopussa.

”Projektispesifissä oppimisessa oivaltamisen hetki on merkittävä. Silloin tapahtuu muutos: ihmiset alkavat puhua eri tavalla suunnittelun kohteesta ja siitä, mikä on hyvää ja tarkoituksenmukaista. Hetken merkittävyys tulee ilmi vasta jälkikäteen toiminnassa ja puheessa.”

Jos oppiminen on syvällistä, syntyy suunnittelun valintoja ohjaavia periaatteita. Karttapalveluprojektissa periaatteeksi tuli karttakokemuksen maksimointi. Kartan haluttiin olevan dynaaminen siten, että käyttäjä

Teksti Tea KalskaKuva Aukusti Heinonen

voisi olla mahdollisimman suoraan vuorovaikutuksessa karttasisältöjen kanssa.

”Jos käyttäjä esimerkiksi etsii tietoja jostain retkeily-majasta, hän koskettaa sormellaan käyttöliittymän ruutua ja saa tiedot esille asiayhteydessään.”

Teoriaa ja käytännön hyötyäYliriskun väitöskirja on samalla sekä empiirinen että teoreettinen. Akateemiselle tutkimukselle työ antaa teorian projektispesifistä oppimisesta – aikaisemmin muotoiluprojekteissa tapahtuvaa oppimista ei ole tarkasteltu yhtä syvällisesti.

Merkittävää tietoa on, miten oivalluksen hetki todellisuudessa saavutetaan. Sitä edeltää pohjustus-vaihe, jossa ajattelun resursseja rakennetaan.

”Karttaprojektissa konsepti syntyi vasta puolen-toista vuoden pohjatyön jälkeen. Lopulta ajatus konseptista kiteytyi selkeässä tunnin sessiossa, jossa ihmiset rupesivat puhumaan siitä uudella tavalla.”

Muotoilijalle työ tarjoaa sekä käytännön vinkkejä että perusteita prosessin suunnitteluun.

”Kannattaa sietää epävarmuutta. Vaikka lopputulok-sesta ei aluksi olisi aivan selkeää näkemystä, on silti mahdollista edetä systemaattisesti oikeaan suuntaan, tuottaa resursseja ajattelulle ja päästä lopulta kirkkaa-seen näkemykseen.”

– Salu Ylirisku 15.11.2013: Frame it simple! Towards

a theory of conceptual designing. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Tutkimusmatka konseptointiin

Salu Ylirisku pyrki väitöskirjassaan selvittämään syvällisesti, miten uudenlainen palvelukonsepti syntyy. Tuloksista hyötyvät sekä akateeminen tutkimus että muotoilijat.


Arjen valintojaAsiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Julkaisit hiljattain teoksen Myyntipsykologia – Näin meille myydään. Saako sinulle kukaan myytyä koskaan mitään?Totta kai saa. Myyntipsykologian ymmärtäminen auttaa varomaan virheostoksia, nauttimaan siitä, kun joku myy hyvin ja nauramaan omille – ja muiden – taipumuksille.

Olet itsekin työskennellyt myyjänä. Miksi siirryit muihin hommiin, tuliko myyntikammo?Toimin edelleen useissa perustamissani yrityksissä myyntityössä, jos en päivittäin niin ainakin viikoittain. Se on B2B-kauppaa. Vähän ärsyttää, etten ole koskaan ollut kassalla töissä.

Millainen olet ostajana – hedonisti vai utilitaristi?Päinvastoin kuin säännönmukainen alttius juuri tietynlaiselle vuorovaikutuspsykologialle, ihmisen hedonismi ja utilitarismi ovat enemmän tilanne- kohtaisia ja niitä voi ostajana vapaammin yhdistellä. Siksi ne ovatkin perusmyyntipsykologioita vaikeampi asia myyjälle.

Käytän yleisesti aika vähän rahaa, mutta kun käytän, niin käytän hedonistisesti.

Mitä ostosta kadut?Englantilaisia autoja, koska ne ovat aina rikki.

Olet kotoisin Turusta, josta ammennat usein tarinoita. Mikä on lempimyymäläsi Turussa? Turun Pyyntiväline oli kiva, mutta sille kävi vissiin hassusti. Suosikkini on Golfpuoti ja ehdottomasti Turun tori ja Turun kauppahalli. Minua tyylikkääm-mät ystäväiseni osaavat käyttää Herrainpukimoa ja Sisustuksen Koodia, itse diggasin kesällä Leather Heavenia.

Petri Parvinen,

Myynnin ja myynnin johtamisen professori osaa huvittua omista ja muiden ostotaipumuksista.Teksti Paula Haikarainen Kuva Jussi Särkilahti

saako sinulle myytyä mitään?

Harrastat golfia. Syntyykö griinillä kauppoja?Ennemminkin arvostan golfia rentoutumiskeinona. Varsinkin vaikeina aikoina on kiva voida kerätä palikoita kasaan tutuilla huudeilla kuten Ruissalon golfkentällä tai eräretkillä.

Korostat mielelläsi myynnin ja markkinoinnin eroa, usein ensin mainitun hyväksi. Mikä siinä markkinoinnissa mättää? Markkinointi on hyhmäistä hommaa, siitä on vaikea saada kiinni. Sen todellinen analysoiminen vaatii neuroverkkoälyä tai sumeaa matemaattista logiikkaa, joten yleensä tyydytään sohimaan vähän sinnepäin. Ehkä olen liian kärsimätön. En myöskään ole kovin kiinnostunut ilmiöiden luomisesta.

Esität kirjassasi, että Suomen talouden saisi nousuun panostamalla myyntiin, erityisesti sähköiseen myyntiin. Miksi e-myynti sopii suomalaisille?Suomalaiset ovat hieman epäsosiaalisia puhelimessa ja kasvokkain. Netissä on hetki aikaa miettiä, mitä sanoisi, eikä ryhtyminen ja uskaltaminen ole niin kuumottavaa. Lisäksi olemme hyvin luotettavia – myös netissä.

Mitä myyntipsykologian keinoja hyödynnät professorin työssä? Miten klousaat kaupat luennon päätteeksi?Kaikki perushommat ovat käytössä: vastavuoroisuus, tykkääminen, auktoriteetti, sosiaalinen validointi, ainutlaatuisuus ja jatkuvuus. Aplodit tuovat hyvän mielen, vaikka ne vähän nolostuttavatkin.


Palkitut Kalenteri

Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi | alumninet.aalto.fi

MATTI ROSSILLE MILLENNIUM DISTINCTION AWARD — Tieto- ja palvelutalouden laitoksen professori Matti Rossi palkittiin Tekniikan Akatemian Millenium Distinction Award -tunnustuksella. Se myönnettiin avoimen lähdekoo-din käytön edistämisestä Suomessa ja kansainvälisesti. �Millennium Distinction Award -tunnustuksella tuodaan esiin suo-malaista osaamista viimeisimmän Millennium-teknologiapalkinnon voittajan alalta. �Rossin tutkimusryhmä on vuodesta 2005 alkaen tutkinut avoimen lähdekoodin ja avoimen datan liiketoimintamalleja EU:n ja Tekesin rahoittamissa projekteissa.

N. ASOKANILLE GOOGLE RESEARCH AWARD — Tietotekniikan laitoksen professori N. Asokanin johtama tietoturvaa koskeva Contextual Security -tutkimusehdotus on saanut arvostetun Google Research Award -palkinnon. N. Asokanin ehdotus on laadittu yhdessä professori Nitesh Saxenan kanssa, joka työs-kentelee Alabaman yliopistossa Birminghamissa. �Googlen tutkimuspalkinnot ovat yksivuotisia apurahoja, joita Google myöntää akateemisten tutkijoiden tekemälle uraauurtavalle tutki-mukselle ympäri maailmaa. �Asokan ja Saxena jakavat 50 000 dollarin palkinnon ja käyttävät sen kontekstuaalisen tietoturvan alaan kuuluvan tutkimusohjelman valmisteluun.

RISTO NIEMISELLE KUNNIAPALKINTO — Perustieteiden korkeakoulun de-kaani, professori Risto Nieminen palkittiin Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinnolla, jonka suuruus on 30�000 euroa. Palkinto myönnettiin tunnustuksena mer-kittävistä ansioista tieteellisessä tutkimuksessa ja suomalaisessa tiedeyhteisössä. �Nieminen on tehnyt uraauurta-vaa tutkimusta nanotieteiden ja -teknologian sekä materiaali- fysiikan laskennallisen mallinnuk-sen alalla. Hän on myös toiminut aktiivisesti erilaisissa kansainväli-sissä asiantuntijatehtävissä. �Lisäksi Nieminen toimii Millenium Technology Prize -palkinnon valintakomitean jäse-nenä ja Tiedonjulkistamisen neu-vottelukunnan puheenjohtajana.

SVEN BOSSUYTILLE AKATEMIAPALKINTO —Suomen Akatemia myönsi vuoden 2013 Akatemiapalkinnon akatemiatutkija, professori Sven Bossuytille koneenrakennus-tekniikan laitokselta. �Akatemiapalkinto myönnetään tutkijalle, joka on työssään osoitta-nut poikkeuksellista tieteellistä rohkeutta, luovuutta tai ennakko-luulottomuutta. �Bossuyt on osoittanut tieteellistä rohkeutta ja kunnianhimoa vaihta-malla tutkimusalaansa fysiikasta materiaalitieteeseen, matematiik-kaan ja kokeelliseen mekaniikkaan. Tällä hetkellä hän keskittyy metal-listen lasien ja digitaalisen kuva-korrelaation tutkimukseen.

19.�12. klo 18 ja 20 Polyteknikkojen Kuoron Joulu, johtaa Saara Aittakumpu Johanneksen kirkko, Korkeavuorenkatu 12, HelsinkiLiput: 27/20/13 e, kuorolaisilta ja Lippupisteestä Joulukonsertti.fi

19.�12. klo 19 ja 21.30 KYL:n perinteiset joulukonsertit, johtaa Matti Apajalahti, solistina Tuuli Takala, urkurina Anna-Maria LehtoahoTemppeliaukion kirkko, Lutherinkatu 3, HelsinkiLiput: 20/14 e, alle 12-v. ilmaiseksi, kuorolaisilta, ovelta ennen konserttia tai Tiketistä.

2014 13.�1. klo 12 Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun vuosijuhla ja professorien avajaisluennotMediakeskus Lume, Hämeentie 135 C, Helsinki

16.�–�18.�1. Tekniikan päivät, teemana ilmaDipoli, Otakaari 24, Espoo

7.�3. Naistenpäivän seminaariKauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16, Helsinki

3.�–�6.�4. Alumnimatka Pariisiin Vietä pitkä viikonloppu keväisessä Pariisissa kiinnostavan ohjelman ja hyvän matkaseuran parissa. Liity alumnimatkan viestintälistalle Alumninetissä, niin saat lisätietoja ensimmäisten joukossa.

Kuvat: Anni Hanén ja Adolfo Vera


AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 0

9

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324

JOULUKUU / DECEMBER 2013

09

High hopes at AppCampus s.34 kuntoon s.12

Keinoihoa kehittämässä Eleet kehityskeskustelussa Emotions in the brain

Terveydenhuolto

TÄMÄ LEHTI KERTOO /IN THIS ISSUE terveydenhuollon yhtälöistä sairaalan suunnittelemisesta

keinoihon kehittämisestä eleistä kehityskeskustelussa

AppCampus emotions in the brain

...ja paljosta muusta.

Documents

Aalto University Magazine 09