AD Raportti Tarina lempikengistä-3-2...1& Johdanto&! Ainedidaktinen!proseminaari!–!opintojakson!tavoitteena!on!kehittää!opiskelijan! didaktisia!valmiuksia!kotitalousopetuksessa.!Opintojakso

Tarina lempikengistäni Opeta toisin – opetuskokeilu

Helsingin yliopisto Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Opettajankoulutuslaitos Kotitalousopettajan koulutus Ainedidaktinen proseminaari 2015 Justiina Kyyrä Eeva Palokangas Noora Pitkänen

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Käyttäytymistieteellinen

Laitos - Institution - Department Opettajankoulutuslaitos

Tekijä - Författare - Author Justiina Kyyrä, Eeva Palokangas ja Noora Pitkänen Työn nimi - Arbetets titel Tarina lempikengistä. Opeta toisin – opetuskokeilu. Title Tarina lempikengistä. Opeta toisin – opetuskokeilu. Oppiaine - Läroämne - Subject Kasvatustiede Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instructor Ainedidaktinen kehittämisprojekti

Aika - Datum - Month and year Huhtikuu 2016

Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 19 s + LIITTEET 3

Ainedidaktisen kehittämisprojektin mottona on Opeta toisin!, millä tarkoitetaan uudenlaisten opetusmenetelmien löytämistä kotitaloustunneille. Projekti toteutetaan yhteistyökoulussa. Tämän opetuskokeilun keskeinen teema oli vastuullinen kuluttajauus ja kestävä kehitys. Teoreettinen viitekehys rakentui narratiivisuudesta ja digitaalisesta tarinankerronnasta ope-tuksessa. Työtä ohjasivat sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys sekä tutkiva oppiminen. Tavoitteena oli käsitellä vastuullisen kuluttajuuden ja kestävän kehityksen teemaa mahdolli-simman konkreettisesti ja lähellä oppilaiden omaa elämää. Opetuskokeilu koostui kolmesta opetuskerrasta. Ryhmistä yksi oli erityisryhmä. Opetusker-rat toteutettiin rakenteeltaan samanlaisena kahdelle ryhmälle. Erityisryhmän toteutusta mu-kautettiin vastaamaan ryhmän taitotasoa. Opetuskokeilu ajoittui tekstiili- ja vaatehuollon opintojaksoon, johon sisältyi myös jalkineiden hoito. Jalkineiden hoitoa on perinteisesti har-joiteltu kotitalouden tunnilla tunnistamalla eri materiaaleja ja hoitamalla niitä ohjeiden mu-kaisesti. Tässä opetuskokeilussa aihetta käsiteltiin tarinan kautta. Ideana oli, että oppilaat tuovat mukanaan lempikenkänsä, kertovat niiden tarinan ja dokumentoivat sen suunnittele-mallaan tavalla videon muodossa. Videon tuli sisältää perustiedot hankinnasta, materiaa-leista, käytöstä sekä jalkineiden hoitotietoa. Opetuskokeilu osoitti, että opetuksessa kannatta käyttää luovasti erilaisia opetusmenetel-miä. Uudet, erilaiset tavat oppia motivoivat ja innostavat oppilaita työskentelemään myös vähemmän kiinnostavien aiheiden parissa. Opetuskokeilu tuki uuden opetussuunnitelman (POPS 2014) mukaisia tavoitteita tietoja viestintätekniikan, digitalisoituneen arjen ja kestä-vän kuluttajuuden osa-alueilla. Projektissa korostui oppilaslähtöisyys: kun oppilaat hoitivat juuri omia jalkineitansa, linkittyi oppiminen omaan elämään ja kokemusmaailmaan. Opetus-kokeilu osoitti, että videoinnissa on omat haasteensa: sisällön sijaan saattaa korostua tekni-nen suoritus, kuten editointi. Lempikenkien tarina jäi videoissa vähemmälle huomiolle. Poh-dittavaksi jää, kuinka tarinallisuus voisi näkyä enemmän tuotoksissa.

Avainsanat - Nyckelord kestävä kehitys, kuluttaja, jalkineiden hoito, digitaalinen tarinankerronta Keywords Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsingin yliopiston kirjasto, keskustakampuksen kirjasto, käyttäytymistieteet / Minerva Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

Sisällys

1 JOHDANTO ................................................................................................. 1

2 VASTUULLINEN KULUTTAJA .................................................................... 2 2.1 Vastuullisuuteen kasvattaminen ........................................................... 2 2.2 Kuluttajakasvatus kotitalousopetuksessa ............................................. 3

3 TARINA OPETUKSESSA ............................................................................ 5 3.1 Oppimisnäkemyksiä projektin taustalla ................................................. 5 3.2 Digitaalinen tarinankerronta .................................................................. 7 3.3 Arviointi ................................................................................................. 9

4 OPETUSKOKEILU ..................................................................................... 10 4.1 Opetuskokeilun tavoitteet .................................................................... 10 4.2 Opetuskokeilun toteutus ..................................................................... 11 4.3 Yhteenveto .......................................................................................... 13

5 POHDINTAA .............................................................................................. 14

SUMMARY ........................................................................................................ 16

LÄHTEET .......................................................................................................... 19

LIITTEET ........................................................................................................... 20

1 Johdanto Ainedidaktinen proseminaari – opintojakson tavoitteena on kehittää opiskelijan

didaktisia valmiuksia kotitalousopetuksessa. Opintojakso suoritettuaan opiskeli-

ja osaa hyödyntää alan tutkimustietoa, soveltaa ja tuottaa uutta, tuoretta ope-

tusmateriaalia yhteiseen käyttöön. Opintojakson mottona on Opeta toisin! Ai-

nedidaktinen kehittämisprojekti koostui kolmen opetuskerran opetuskokeilusta

uusimaalaisessa yhteistyökoulussa.

Opetuskerrat toteutettiin rakenteeltaan samanlaisena kolmelle eri 7. luokan

ryhmälle, joista yksi oli eritysryhmä. Opetuskertojen kantava teema oli vastuulli-

nen kuluttajauus ja kestävä kehitys. Teoreettinen viitekehys rakentui narratiivi-

suudesta ja tarinan hyödyntämisestä opetuksessa. Sosiokonstruktiivinen oppi-

miskäsitys ja tutkiva oppiminen olivat työtämme ohjaavia oppimiskäsityksiä. Ta-

voitteenamme oli käsitellä vastuullisen kuluttajuuden ja kestävän kehityksen

teemaa mahdollisimman konkreettisesti ja lähellä oppilaiden omaa elämää.

Kestävä ja vastuullinen kuluttajuus ovat keskeisiä teemoja perusopetuksen ope-

tussuunnitelmassa. Ekososiaalinen sivistys rakentuu yhteisen vastuun ymmär-

ryksestä sekä pyrkimyksestä toimia kestävästi. Johtoajatuksena on luoda elä-

mäntapaa ja kulttuuria, jossa ihmisarvo on loukkaamaton ja ekosysteemi on

monimuotoista ja uusiutumiskykyistä. Ekososiaalinen sivistys siis rakentaa poh-

jaa luonnonvarojen kestävälle käytölle. (POPS, 2014, s. 16.)

Opetuskokeilu ajoittui koulukohtaisessa kotitalouden suunnitelmassa tekstiili- ja

vaatehuollon opintojaksoon, johon sisältyi myös jalkineiden hoito. Jalkineiden

hoitoa on perinteisesti harjoiteltu kotitalouden tunnilla tunnistamalla eri materi-

aaleja ja hoitamalla niitä ohjeiden mukaisesti. Tässä opetuskokeilussa aihetta

lähestyttiin hieman eri tavoin, tarinan kautta. Tavoitteena oli, että oppilaat tuovat

mukanaan lempikengät, rakentavat niistä tarinan ja dokumentoivat sen. Tarinan

tuli sisältää perustiedot hankinnasta, materiaaleista, käytöstä sekä kenkien hoi-

totietoa. Tarinaan toivottiin myös jalkineisiin liittyviä muistoja. Kenkätarina do-

kumentoitiin modernisti videon muodossa.

2

Raportin luvussa kaksi rakennamme työmme teoreettista taustaa. Sen jälkeen

kuvaamme opetuskokeilumme toteutuksen: mitä ennakkovalmisteluja teimme,

miten toteutimme opetuskokeilut ja miten opetuskokeilu onnistui. Lopuksi pei-

laamme opetuskokeilun tavoitteita suhteessa toteutukseen: saavutimmeko pro-

seminaarin opiskelijoille asetetut tavoitteet, eli mitä uutta syntyi opetuskokeilun

aikana ja mitä itse opimme. Pohdimme myös projektimme soveltamista ja käyt-

töä kotitalousopetuksessa tulevaisuudessa.

2 Vastuullinen kuluttaja 2.1 Vastuullisuuteen kasvattaminen

Ainedidaktisen kehittämisprojektimme keskeisenä tavoitteena oli vastuullisuu-

teen kasvaminen. Vastuullisuuskasvatuksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii

sekä oppilailta ja opettajalta paljon. Wennosen ja Palojoen (2015, s. 12) mu-

kaan opettaja on siinä esimerkki oppilaille: hänen toimintansa ja valintansa toi-

mivat mallina oppilaan ajattelulle, oppimiselle ja toiminnalle. Opettajan tulee siis

osata perustella tekemänsä valinnat ja toimia niiden mukaisesti. Toisaalta Wen-

nonen ja Palojoki (2015, s. 12) toteavat myös, että vastuullisuuteen kasvattami-

nen voi olla haastavaa, sillä oppilaat elävät ristiriitaisessa ympäristössä, jossa

vastuullisuuden arvot sekä itsekkyys ja välinpitämättömyys vuorottelevat.

Vastuullisuusteema on merkittävässä roolissa uudessa opetussuunnitelmassa

(POPS, 2014). Kotitalousopetuksessa vastuullisuus ja kestävän kehityksen

teemat nousevat esiin kaikissa keskeisissä osa-alueissa. Vastuullista toimintaa

ja henkilökohtaista vastuun kantamista korostetaan niin ruuanvalmistuksessa

kuin puhtaanapidon, tekstiilihuollon ja kuluttajuuden osa-alueilla (Wennonen &

Palojoki, 2015, s. 12). Oppilaita kannustetaan kantamaan vastuuta yhteisestä

hyvästä sekä arvostamaan omien kokemuksien muodostumista. Omien hyvien

kokemusten myötä oppilaiden itsetunto ja oma-aloitteisuus lisääntyvät, mikä

osaltaan lisää vastuullista toimintaa. Oppilaiden tulee ymmärtää oman toimijuu-

den merkitys itselle, yhteiskunnalle ja luonnolle. Perusopetuksen oppeja hyö-

dyntämällä he voivat olla rakentamassa kestävämpää yhteiskuntaa tulevaisuu-

3

dessa. (POPS, 2014, s. 6-7.) Ainedidaktisessa kehittämisprojektissamme py-

rimme juuri siihen, että oppilaiden toimijuus lisääntyisi ja he ymmärtäisivät

omien valintojensa ja tekojensa seuraukset yhteisölle ja itselleen. Oppilaiden

miettiessä lempihenkiensä hankintaa ja käyttöikää heidän toivotaan ymmärtä-

vän, että yksilön pienilläkin teoilla, kuten kenkien tai vaatteiden hankinnalla, voi

olla suuri merkitys yhteiskunnan kannalta.

Wennosen ja Palojoen (2015, s. 6) mukaan kotitalouden rooli toiminnallisena

oppiaineena mahdollistaa vastuullisuuskasvatuksen jopa muita oppiaineita pa-

remmin. Opetussuunnitelman (POPS, 2014, s. 437) mukaan kotitalous kasvat-

taa toiminnallisuuteen, yritteliäisyyteen sekä vastuullisuuteen ja taloudellisuu-

teen. Kotitalouden opetuksessa oppilaat oppivat yhdenvertaisuuden sekä tasa-

puolisen osallisuuden merkityksen oppimistilanteissa. Tämän lisäksi kotitalou-

den opetussisällöt kattavat niin ympäristöllisiä, kulttuurisia että sosiaalisia ele-

menttejä. Näillä kaikilla on yhteys vastuullisuuskasvatukseen mutta myös kes-

tävän kehityksen periaatteiden opettamiselle. Kestävän kehityksen ideologian

mukaan eläminen tukee vastuullisia valintoja jokapäiväisessä elämässä. (Wen-

nonen & Palojoki, 2015, s. 21.)

2.2 Kuluttajakasvatus kotitalousopetuksessa

Opetussuunnitelman (2014) yleisessä osassa mainitaan seitsemän laajan

osaamisen tavoitetta. Kuluttajakasvatus esiintyy etenkin kolmannessa osiossa,

itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, useaan otteeseen. Tämä kattaa esimerkik-

si oman talouden hallinnan, kuluttamisen sekä arkisen elämän, jossa tarvitaan

monenlaisia taitoja. Lisäksi kestävän elämäntavan tulisi olla kaiken arjen toi-

minnan pohjalla. (POPS, 2014, s. 22.) Kotitalouden oppiaineen osiossa (POPS,

2014, s 437) puolestaan korostetaan oppilaiden kasvamista kestävän elämän-

tavan mukaisiin toimintatapoihin. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan yhteistyötä

taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristön hyvinvoinnin edistämiseksi. Kestävillä

toimintatavoilla tarkoitetaan oppilaiden ohjaamista kuluttajana toimimiseen,

mainonnan tarkasteluun sekä omien oikeuksiensa ja vastuiden tuntemiseen ja

eettiseen käyttöön. Lisäksi oppilaita ohjataan kohtuullisuuteen, jakamiseen ja

4

säästäväisyyteen. Kotitalouden kuluttajakasvatus kattaa siis monenlaisia tee-

moja rahankäytön ja kestävän kehityksen ympärillä.

Opetussuunnitelmassa kotitalouden oppiaineen kerrotaan kehittävän ”kodin ar-

jen hallinnan sekä kestävän ja hyvinvointia edistävän elämäntavan edellyttämiä

tietoja, taitoja, asenteita ja toimintavalmiuksia”. Kotitalousopetuksen tavoitteena

on tukea opiskelijan kasvua arjen selviytyjästä huolehtivaksi kuluttajaksi, muista

huolta pitäviksi lähimmäisiksi sekä kodin ja yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi.

Oppilaille tulisi opetuksen pohjalta myös muodostua käsitys digitalisoituneesta

arjesta sekä muun muassa tieto ja viestintäteknologiasta osana kotitalouden

toimintaa. (POPS, 2014, s. 437.)

Ainedidaktisessa projektissa tavoitteenamme onkin juuri kokonaisuuden hah-

mottaminen ja haltuunotto toisistaan erillisten asioiden sijaan. Haastamme oppi-

laat pohtimaan kenkien hankintaa, käyttöä ja huoltoa kokonaisuutena yksittäis-

ten näkökulmien, kuten pelkän materiaalin hoitamisen sijaan. Tehtävän doku-

mentointitapa, videointi, tuo vielä oman lisänsä ja haasteensa kokonaisuuteen.

Tällä tavoin ajattelemme oppilaiden kasvavan aktiivisiksi arjen monimutkaisia

rakenteita hallitseviksi kansalaisiksi. Kokonaisuuksien ymmärtäminen ja asioi-

den toisiinsa liittäminen videoitavan kenkätehtävän avulla kehittää oppilaiden

valmiuksia hahmottaa maailmaa sekä käyttää teknologiaa yhteistyössä toisten

kanssa.

Kuluttaja- ja talousosaaminen on asumisen ja yhdessä elämisen sekä ruoka-

osaamisen ja ruokakulttuurin ohella yksi kolmesta kotitalouden sisältötavoittees-

ta. Kotitalouden tavoitteet ovat kuluttajataitokeskeisiä ja siksi kuluttaja- ja vas-

tuullisuuskasvatus sopii projektimme keskeiseksi teemaksi. Jalkineiden huolto

liittyy asumisen ja yhdessä elämisen osa-alueeseen. Projektimme kannalta mui-

ta keskeisiä sisältöjä ovat vastuu ja oikeudentunto valintojen teossa sekä kave-

reiden, median ja teknologian vaikutus vastuullisissa kulutuspäätöksissä.

(POPS, 2014, s. 439.)

5

3 Tarina opetuksessa 3.1 Oppimisnäkemyksiä projektin taustalla

Opetuskokeilun keskeinen menetelmä on tarina ja sen hyödyntäminen oppimis-

tapahtumassa. Tarina ja tarinallisuus liitetään narratiiviseen lähestymistapaan,

joka pohjaa konstruktiiviseen ajatteluun tiedon rakentumisesta. Konstruktivis-

missa keskeistä on tiedon rakentuminen aiemman tiedon varaan ja perusteella.

Tieto siis muokkautuu ja rakentuu yksilön omien kokemusten ja ajatusmallien

kautta. Opetuskokeilumme pohjautuu samalla sosiokonstruktiiviselle oppimis-

käsitykselle eli tiedon ajatellaan rakentuvan sosiaalisissa tilanteissa.

Narratiivisuudella on monia määritelmiä, mutta se liitetään myös ajattelun ja tie-

dontuottamisen tapoihin. Narratiivisuuden filosofisena lähtökohtana on käsitys

siitä, että ihmisen olemassaolo on luonteeltaan tarinallista (Hänninen, 1999, s.

24). Ihmisen tieto itsestä ja maailmasta muodostuu kertomuksen kautta, sillä

tulkitsemme maailmaa koko ajan kehittyvänä kertomuksena (Heikkinen, 2010,

s. 145). Tarinoiden kautta hahmotamme paitsi ympärillämme olevaa yhteiskun-

taa myös itseämme. Sanana narratiivisuus tulee latinan kielestä ja tarkoittaa

kertomusta ja kertomista. Sanalle ei ole vakiintunutta suomennosta, mutta usein

narratiivisuudesta käytettään ilmausta tarinallisuus ja narratiivista sanoja kerto-

mus tai tarina. (Heikkinen, 2010, s. 143.)

Narratiivi voi olla kirjoitettu, puhuttu tai jollain muulla tavalla tuotettu kertomus.

Hyvärisen (2006, s. 2–3) mukaan kaikki puhe ei ole kertomusta, vaan oleellista

kertomuksen rakenteessa ovat kokemukset ja muutos. Ominaista tarinalle on

sen ajassa etenevät tapahtumat, jotka ovat keskeistä materiaalia. Tarinan ta-

pahtumat eivät ole neutraaleja, vaan niihin liittyy tunne- ja arvolatauksia. (Hän-

ninen, 2010, s. 162.) Opetuksessa narratiivilla tarkoitetaan merkityksiä yhteen

liittävää konstruktiota. Narratiivejä tuotetaan kielellistämällä yksilön antamia

merkityksiä asioille. (Yrjänäinen & Ropo, 2013, s. 23–24.)

Narratiivisuutta opetuksessa tutkineet Yrjänäisen ja Ropon (2013) mukaan

opiskelu on narratiivinen prosessi, jossa opettajan ja oppilaiden kokemukset,

6

kertomukset ja niitä koskevat merkitykset kohtaavat. Narratiivisella oppimisella

kyseisessä artikkelissa ymmärretään merkitysten kautta muodostuvien narratii-

vien luominen opetustilanteessa esillä olevista ilmiöistä ja asiakokonaisuuksista.

Toisin sanoen oppilaat antavat opeteltavalle asialle merkityksiä, joiden kautta

syntyy narratiiveja, jotka liittyvät oppilaiden omaan elämään ja ovat heille merki-

tyksellisiä. Narratiivinen opetus puolestaan pyrkii tukemaan narratiivista oppi-

mista. (Yrjänäinen & Ropo, 2013, s. 24.) Omassa opetuskokeilussamme oppi-

laiden tehtävänä on tehdä tarina lempikengistään. Tarinan kautta pyritään juuri

siihen, että oppilaat sitovat opittavan asian omaan elämäänsä ja kokevat ope-

tettavan asian sitä kautta merkitykselliseksi.

Laajemmassa kontekstissa narratiivinen lähestymistapa sidotaan usein kon-

struktivismiin. Konstruktivismin mukaan todellisuus rakentuu kertomusten väli-

tyksellä aina aiemman tiedon pohjalle. Se korostaa koko ajan tapahtuvaa muu-

tosta ja kehitystä ihmisten tiedoissa ja käsityksissä. Konstruktivistisen näke-

myksen mukaan tieto on suhteellista ja ajasta, paikasta ja tarkastelijan asemas-

ta riippuvaista. (Heikkinen, 2010, s. 146.) Konstruktivismia on sovellettu myös

kouluissa yhtenä oppimiskäsityksenä. Konstruktiivinen oppiminen on oppijan

aktiivista toimintaa, jossa oppilas tulkitsee uutta tietoa ja tekemiään havaintoja

aikaisemman tietonsa ja kokemustensa pohjalta, eikä oppija toimi pelkästään

tiedon passiivisena vastaanottajana. Tietoja ja taitoja siis opitaan tulkitsemalla

ja prosessoimalla eri aistien kautta ympäristöstä saatua informaatiota, jota pei-

lataan jo aiemmin opittuihin tietoihin ja taitoihin. (Kauppila, 2007, s. 37–38.)

Konstruktivismin yhtenä suuntauksena on sosiokonstruktionismi, joka korostaa

yhteisön ja muiden ihmisten vaikutusta oppimisessa. Sosiokonstruktivistisen

näkemyksen mukaan sosiaalinen vuorovaikutus on välttämätöntä oppimisen ja

tiedon konstruoimisen kannalta. Oppiminen rakennetaan vuorovaikutuksessa

toisten kautta ja sen tarkoituksena on edistää sisäisen motivaation syntymistä ja

mielekästä oppimista. (Kauppila, 2007, s.47–48.) Sosiokonstuktivismi korostaa

tiedon sosiaalista rakentumista ja oppimisen yhteyttä yksilöä ympäröivään kult-

tuurin ja instituutioihin. (Emt. s. 51.) Yksi tällainen yksilöä ympäröivä instituutio

on esimerkiksi koulu. Koulussa yksilö on jatkuvasti yhteisön ympäröimänä ja

vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Sosiokonstruktiivisessa oppimiskäsityk-

7

sessä tärkeää on oppilaan oman sisäisen merkityksen luominen tiedolle ja oppi-

laan reflektio sekä oman ajattelun aktivoiminen. Oppilaita myös rohkaistaan it-

seohjautuvuuteen. Itse tiedon muodostus on siis yksilöllistä, mutta sosiaaliset ti-

lanteet edesauttavat parempiin oppimistuloksiin pääsemistä. Oppiminen perus-

tuukin tähän kognitiiviseen konfliktiin. (Kauppila, 2007, s. 51.)

Ainedidaktisessa kehittämisprojektissa taustalla on sosiokonstruktiivinen oppi-

miskäsitys. Oppilaat työstävät tarinoitaan yhdessä parin kanssa tai pienryhmän

jäsenenä. Tietoa haetaan yhteistyössä ja tarinan toteutukseen liittyviä eri ele-

menttejä tuotetaan yhdessä. Jokainen oppilas kuitenkin rakentaa oman tarinan-

sa ja dokumentoi sen digitaalisessa muodossa. Tarinan tuottaminen ja sitä

kautta merkityksen luominen opittavalle asialle liittyy narratiiviseen tietämisen

tapaan ja narratiiviseen oppimiseen (Yrjänäinen & Ropo, 2013).

3.2 Digitaalinen tarinankerronta Teknologia on läsnä koulun arjessa yhä enemmän ja monipuolisemmin.

Useimmat koulut tarjoavat opettajien ja oppilaiden käyttöön erilaista teknologi-

aa, kuten tabletteja ja videokameroita. Lähes jokainen oppilas omistaa myös it-

se älypuhelimen ja käyttää sitä sovitusti koulupäivän aikana. Perusopetuksen

opetussuunnitelman (2014) mukaan tietoja viestintäteknologia on olennainen

osa rikasta oppimisympäristöä. Keskeisenä tavoitteena on edistää ja tukea op-

pimista. Oppilaiden omia laitteita voidaan hyödyntää opetuksessa, kun käytän-

teistä on sovittu huoltajien kanssa. Samalla tulee varmistaa se, että kaikilla on

mahdollisuus teknologian tasavertaiseen käyttöön. (POPS, 2014, s. 29.)

Tarinan voi kertoa monin tavoin. Uusi teknologia on tuonut paljon mahdollisuuk-

sia rakentaa visuaalisesti vaikuttavia tarinoita jaettavaksi ja uudelleen esitettä-

viksi. Digitaalisuuden pedagoginen vahvuus on siinä, että sen kautta voidaan

jakaa, esitellä ja tarkastella valmiin tuotteen sijaan prosessia: Kuinka luovaan

ratkaisuun on päädytty ja kuinka tarina on tuotettu? Prosessi voi syntyä yhden

mielen fantasioista tai useamman henkilön tai ryhmän yhteisestä näkemykses-

tä. (Kupiainen & Sintonen, 2009, s. 143.)

8

Digitaalista tarinankerrontaa (Digital Storytelling) voidaan käyttää eri-ikäisten

medialukutaidon kehittämisessä. Menetelmä tukee ja kannustaa omannäköi-

seen ilmaisulliseen mediatuottamiseen. Tavoitteena on tuottaa omaan elämään

liittyvä ehyt, esteettisesti toimiva tarina, jossa kerronta pohjautuu still- kuviin,

kertojaääneen ja taustaääniin. Onnistunut tuotos puhuttelee vastaanottajaa jät-

täen tilaa katsojan omille tarinaa täydentäville ja kehittäville ajatuksille. (Kupiai-

nen & Sintonen, 2009, s. 144–145.)

Kun tarinaa lähdetään kehittelemään ja ideoimaan, voidaan prosessia ohjata

seuraavan seitsemän kohdan kautta. 1) Näkökulma: miksi tämä tapahtuma, ko-

kemus, asia tai ihminen on tarinan arvoinen? Tavoitteena on löytää tekemiseen

persoonallinen ote pintapuolisuuden sijaan. 2) Draaman kaari: Rakennetaanko

tarina draaman kaarta hyödyntäen vai käytetäänkö muuta rakennetta? Millaisia

odotuksia vastaanottajalle luodaan ja miten niihin vastataan? Mitä paljastetaan

ja mitä piilotetaan? 3) Tunne: Tunteet lisäävät tarinan uskottavuutta. Millainen

tunneside tekijällä on tarinaan? Kuinka paljon tarinaan liittyviä tunteita haluaa

tuotoksessa ilmaista? 4) Oma ääni, kertojaminä: Kuinka paljon käytän omaa

ääntä suhteessa muihin elementteihin? 5) Äänikerronta: Huolellinen äänisuun-

nittelu tukee tarinaa ja synnyttää uusia ulottuvuuksia. Mitä muita ääniä voisi

työssä käyttää? 6) Yksinkertaisuus, taloudellisuus: Kuinka täyteen lataan tuo-

toksen sisältöjä, sen sijaan että jätän tilaa mielikuvitukselle ja tulkinnalle? 7)

Etenemisvauhti: Kuinka ja millä intensiteetillä tarina etenee? Mikä on kokonais-

tempo? Hyvä tarina ei hengästytä, mutta ei myöskään tylsistytä. (Kupiainen &

Sintonen, 2009, s.147 -149.)

Digitaalinen tarinankerronta kehittää monipuolisesti oppijan taitoja. Menetelmän

avulla opitaan ymmärtämään sitä, miten merkityksiä rakennetaan ja tuotetaan.

Samalla ymmärretään myös sitä, mitä mediaesityksen taustalla on: mitä taitoja

ja materiaaleja esityksen tuottamiseen vaaditaan. Menetelmä myös ohjaa löy-

tämään ja käyttämään mielikuvitusta sekä vaihtoehtoisia, uusia ilmaisukeinoja

samalla kun tietotekniset taidot kehittyvät ja monipuolistuvat. Yhdessä tekemi-

nen myös vahvistaa osallisuuden kokemusta. (Kupiainen & Sintonen, 2009, s.

154 – 155.)

9

3.3 Arviointi Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan (2014) oppimisen arvioinnin tulee

olla oppimista edistävää. Monipuolinen arviointi ja ohjaava palaute ovat keskei-

siä pedagogisia keinoja oppilaiden kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Koulun

arviointikulttuurin tulee olla kannustavaa ja yrittämiseen rohkaisevaa, osallisuut-

ta edistävää, keskustelevaa ja vuorovaikutteista. Keskeistä on oppilaan tukemi-

nen oman oppimisprosessin ymmärtämisessä sekä oppilaan edistymisen näky-

väksi tekeminen koko oppimisprosessin ajan. (POPS, 2014, s.46.)

Arvioinnin on todettu motivoivan opiskelijoita (Atjonen, 2007, s. 35). Käytimme

siis arviointia yhtenä motivointikeinona. Lisäksi halusimme itse harjoitella arvi-

ointia, sillä arviointiin ei osalla opettajaopiskelijoista ole aiemmin tarjoutunut

mahdollisuutta. Atjonen (2007, s. 32) toteaa arvioinnin olevan arvon antamista

kohteelle. Hän korostaa, että arviointi edellyttää aina eettistä pohdintaa siitä, mi-

tä, miten ja kuka arvioi. Arviointi on myös vastuullista toimintaa: kyse on aina

vallankäytöstä ja arviointiin sisältyy myös ristiriitaisuuksia.

Arvioinnin tulee olla eettisesti kestävää. Tällä tarkoitetaan sitä, että arviointi on

reilua ja oikeudenmukaista, läpinäkyvää ja oppimaan motivoivaa. (Atjonen,

2007, ss. 34—35.) Lisäksi arvioinnin on oltava tarpeeksi vaativaa, että arvioita-

vien on mahdollisuus osoittaa erinomaisuutensa. Toisaalta liiallinen ankaruus ja

liian suuret odotukset saattavat latistaa yrittämisen halua. (Atjonen, 2007, s.

36.) Arvioinnin työkaluiksi on kehitelty monenlaisia menetelmiä. Näitä ovat esi-

merkiksi kirjalliset kokeet, portfoliot, itsearviointi, sanallinen arviointi ja toiminnal-

liset arvioinnit. Harjoittelukoulumme opetussuunnitelman (Espoo OPS, 2014)

tavoitteena on ”ohjata oppilasta suunnittelemaan, organisoimaan ja arvioimaan

työtä ja toimintaa”. Näiden taitojen vahvistamiseen pyrittiin myös tässä tehtä-

vässä sekä sen arvioinnissa.

10

4 Opetuskokeilu 4.1 Opetuskokeilun tavoitteet

Ainedidaktisen opetuskokeilumme päätavoite oli tehdä näkyväksi ja konkreet-

tiseksi kestävän kuluttajuuden teemaa. Opetuskokeilun aiheeksi valikoituivat

jalkineet ja niiden hoito, sillä aihe oli suunniteltu käsiteltäväksi harjoittelukoulun

koulukohtaisessa kotitalouden suunnitelmassa juuri soveltavan harjoittelun

ajankohtana. Tavoitteena oli kiinnittää oppilaiden huomiota hyvään jalkineiden

hoitoon ja siten pidentää niiden käyttöikää ja arvoa. Muita kehittämisprojektin

tavoitteita olivat opetuksen toteuttaminen tavanomaisesta ja perinteisestä poik-

keavalla tavalla teknologiaa hyödyntäen sekä arvioinnin harjoitteleminen.

Jalkineet ja niiden hoito eivät ole yksittäisenä aiheena kovin suuressa roolissa

kotitalousopetuksessa. Esimerkiksi uudessa kotitalouden oppikirjassa ”Kotita-

loustaito 7-9” (2015) jalkineiden hoitoa käsitellään vain yhdellä sivulla. Tarjolla

on tietoa erilaisista materiaaleista (pintanahka, kangas, tekonahka ja mokka-

nahka) sekä hoito-ohjeita. Näkökulma on mielestämme yksipuoleinen ja sup-

pea. Kenkien hankinnasta, valmistusprosessista, käytöstä tai niiden ympäristö-

vaikutuksista ei ole tietoa ollenkaan. Ainedidaktisessa kehittämisprojektissa ha-

lusimme rakentaa jalkineista, niiden käytöstä, hankinnasta ja hoidosta tarinalli-

sen kokonaisuuden, joka kattaa vastuullisuuden, kuluttajakasvatuksen ja kodin-

hoidollisia teemoja sekä opetussuunnitelman yleisiä tavoitteita teknologian hyö-

dyntämisestä ja tutkivasta oppimisesta.

Opetuskokeilun tavoitteena on saada oppilaat ymmärtämään, että arkisten asi-

oiden arvostaminen on tärkeää kestävän elämäntavan kannalta. Tavoit-

teenamme on tukea oppilaiden kasvua vastuullisiksi kuluttajiksi ja osoittaa, että

vastuullisuus näkyy arjen pieninä tekoina. Kotitalouden sisältöalueista projek-

timme aihe kuuluu yhdessä asumisen teeman alle. Koulukohtaisessa opetus-

suunnitelmassa tämän teeman tärkeimmät tavoitteet ovat muun muassa mate-

riaalien tarkoituksenmukainen hoito sekä tasapuolinen voimavarojen käyttö ja

vastuunotto perheessä. (Espoo OPS, 2016, s. 544.)

11

4.2 Opetuskokeilun toteutus

Toteutimme opetuskokeilun huhtikuussa 2016 uusimaalaisessa yläkoulussa

kolmelle seitsemännen luokan ryhmälle. Aikaa oli varattu 3 x 45 minuuttia ryh-

mää kohden. Kehitimme ja eriytimme sekä suunnitelmaa että toteutusta ryh-

mien tarpeiden ja kertyvän kokemuksen mukaan.

Etukäteisvalmistelut Varsinaista toteutusta edeltävällä kerralla pyysimme oppilaita tuomaan seuraa-

valla kotitaloustunnille lempijalkineensa tai jalkineet, jotka kaipaavat huoltoa.

Kerroimme myös seuraavan opetuskerran koskevan nimenomaa jalkineiden

huoltoa. Olimme varanneet koulun iPadit käyttöömme kyseisiksi päiviksi, yhden

iPadin paria kohden.

Tutustuimme itse etukäteen tunneilla käytettävään teknologiaan. Käytimme

opetuksessa Showbie-luokkahuonetta, joka on sähköinen oppimisympäristö.

Oppilaat voivat tallentaa alustalle mm. dokumentteja. Opettaja voi puolestaan li-

sätä sinne tehtäviä sekä arviointeja. Oppilaat käyttivät videoiden kuvaamiseen

iMovie -sovellusta, joka oli koulun iPadeissa valmiina. Olimme itse etukäteen

kuvanneet esimerkkivideon jalkineiden hoidosta. Näytimme sen oppitunnin

alussa motivoidaksemme oppilaita ja selventääksemme tehtävää.

Opetuskerran kulku

Tunnin alussa heijastimme oppitunnin tavoitteet ja tehtävät älytaululle. Tavoittei-

ta ja tehtäviä oli neljä: 1. Miten huollan jalkineita? 2. Miten voin pidentää ken-

kien käyttöikää? 3. Videon kuvaaminen 4. Smoothien valmistaminen. Jaoimme

iPadit oppilaille ja opastimme laitteen ja sovelluksen käytössä. Muistutimme, et-

tä laitetta käytetään vain työskentelyyn. Motivointikeinoina käytimme itse ku-

vaamaamme videota sekä värikästä Notebook-esitystä, jossa oli kuvia tunnin

aiheesta. Tarkempi tehtävänanto on liitteessä 1.

12

Ensimmäisen oppitunnin aikana oppilaiden tehtävänä oli tehdä suunnitelma jal-

kineiden hoitamisesta sekä videon tekemisestä. Suunnitelmassa tuli olla tietoa

materiaalista ja hoidosta sekä ideoita videon toteutukseen. Suunnitelman tavoit-

teena oli saada selkeä näkemys siitä, mitä ollaan tekemässä. Oppilaat etsivät

tietoa kotitalouden oppikirjoista sekä internetistä. Oppiminen oli tässä vaiheessa

tutkivaa.

Olimme järjestelleet etukäteen luokan pöydät sopiviksi muodostelmiksi sekä

suojanneet ne koululta löytyvillä jätesäkeillä. Jalkineiden hoitovälinnet olivat

valmiina pöydillä. Lisäksi olimme varanneet smoothie-ainekset valmiiksi. Ker-

roimme oppilaille, että videoiden tekoon olisi aikaa oppitunnin verran eli välitun-

tiin saakka. Oppilaat kävivät innostuneesti töihin. He levittäytyivät ympäri luok-

katilaa etsien itselleen sopivan kuvauspaikan. Oppilaat työskentelivät tässä vai-

heessa itsenäisesti eivätkä kaivanneet juurikaan ohjausta. Kävimme välillä tark-

kailemassa tilannetta sekä kyselemässä aikataulun pitävyydestä. Toisen tunnin

loppupuolella osoittautui, että videot ovat vielä hieman kesken. Yhteisymmär-

ryksessä oppilaiden kanssa päätimme käyttää välitunnin videoiden tekoon.

Kolmannen tunnin sisältönä oli smoothien valmistus sekä valmiiden videoiden

katselu. Demosimme lyhyesti monitoimikoneen käyttöä, sillä se oli uusi asia op-

pilaille. Opetuskokeilu oli alun perin suunniteltu toteutettavaksi ilman ruoka-

sovellusta. Harjoittelukoulusta kuitenkin kerrottiin oppilaiden tottuneen ruoan-

valmistukseen jokaisella kerralla, joten otimme smoothien tuntisuunnitelmaan.

Tämän johdosta aikataulu muodostui haastavaksi. Myös videoiden lataamises-

sa sovellukseen sekä videoiden katselussa oli jonkin verran teknisiä ongelmia-

Onnistuimme kuitenkin katsomaan joitakin tuotoksia yhteisesti luokan kanssa

tunnin päätteeksi.

Olimme suunnitelleet itsearviointikeskustelun opetuskerran loppuun. Aikataulu-

syistä ehdimme tehdä itsearvioinnin vain yhden ryhmän kanssa. Olimme myös

varanneet lisätehtäviä nopeasti edistyville oppilaille (Liite 2 ja 3), mutta vain

muutamat oppilaat ehtivät tehdä lisätehtäviä.

13

Muuta opetuskertaan liittyvää

Olimme ottaneet arvioinnin yhdeksi motivointikeinoksi tehtävässä. Arviointi oli

myös meille itsellemme opettavainen tehtävä. Kerroimme, että työskentely ja

videon tuottaminen vaikuttavat kotitalouden arvosanaan. Esittelimme arviointi-

kriteerit oppilaille heti oppitunnin alussa. Arvioitavia asioita olivat asenne työs-

kentelyä kohtaan (kiinnostus ja myönteisyys), työn laajuus (lähteet, tiedon mää-

rä), yhteistyö parin kanssa sekä lopullinen tuotos (millainen videosta tuli). Ar-

vioimme työt kolmiportaisella asteikolla. Lisäksi arvoimme työskentelyä sanalli-

sesti muutamalla kommentilla. Arviointi oli nähtävissä oppilaille Showbie-

alustalla, jonne jokaisella oppilaalla oli omat tunnukset. Arvioinnin liittäminen

osaksi opetuskokeilua tuntui mielekkäältä ratkaisulta, sillä oppilaat olivat tottu-

neet saamaan palautetta tekemästään työstä.

Opetuskokeilu toteutettiin kolmelle ryhmälle, joista yksi oli erityisryhmä. Erityis-

ryhmässä oli kahdeksan oppilasta. Opetuskokeilu toteutettiin ryhmälle hieman

mukautetulla suunnitelmalla. Videoinnin sijaan pääpaino oli jalkineiden hoidos-

sa. Erityisryhmä oli ainoa, jossa opetuskokeiluamme kyseenalaistettiin, eikä sii-

tä oltu aluksi kovinkaan innostuneita. Opetuskerta sujui kuitenkin mielestämme

hyvin myös tässä ryhmässä huolimatta alun motivaatio-ongelmista: jalkineet tu-

livat hoidettua ja opetuskerrasta jäi positiivinen vaikutelma. Tämän ryhmän op-

pilaat innostuivat erityisesti teknologian käytöstä.

4.3 Yhteenveto Opetuskokeilu onnistui mielestämme hyvin. Oppilaat olivat innostuneita ideas-

tamme, mikä osaltaan saattoi johtua kotitalousopettajan vakiintuneesta käytän-

nöstä hyödyntää opetuksessa itse tuotettuja videoita. Olimme pohtineet etukä-

teen oppilaiden motivoitumista tehtävään ja arvioineet sen olevan haasteellista,

kun kysymyksessä oli jalkineiden hoito.

Oppilaat oppivat tässä opetuskokeilussa sekä teknologian hyödyntämistä oppi-

misessa, että jalkineiden hoitoa. Mielestämme opetuskokeilulle asetetut tavoit-

teet saavutettiin suhteellisen hyvin. Oppilaat saivat myönteisiä kokemuksia jal-

14

kineiden hoidosta, mikä toivottavasti motivoi heitä jatkossakin hoitamaan ja

huoltamaan jalkineita sekä muita käyttötavaroita kestävän kuluttamisen periaat-

teiden mukaisesti.

Opetuskokeilu opetti meille opettajaopiskelijoille monia asioita. Tärkein opetus

oli se, että perinteiset tavat opettaa ja oppia eivät ole ainoita ja oikeita tapoja

toimia. Kannatta käyttää rohkeasti luovuutta ja mielikuvitusta, kun tekee suunni-

telmia. Opeta toisin-tavoite toteutui mielestämme hienosti: tämä oli sekä oppi-

laille että meille opettajaopiskelijoina ensimmäinen kerta, kun kotitaloustunnilla

opeteltiin asioita tällä menetelmällä. Tehtävässä yhdistyivät monet elementit:

yhteissuunnittelu ja yhdessä tekeminen, teknologian hyödyntäminen sekä jalki-

neiden hoidon oppiminen vastuullisen kuluttajuuden näkökulmasta uudella ta-

valla. Opetuskokeilussa korostui oppilaslähtöisyys sekä tehtävien eriyttäminen

oppilaan taitotason mukaisesti.

Opetuskokeilumme pohjalla oli sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys. Tavoit-

teena oli, että oppilaat etsivät itse tietoa laitteilla ja kirjoista sekä hyödyntävät

aiempaa oppimaansa. Työskentely tapahtui pareittain ja oppilaat valitsivat luo-

kasta mieleisensä työskentelypaikan. Videon sai editoida haluamallaan tavalla.

Ensimmäisen opetuskerran jälkeen osoittautui, että oppilaat tarvitsevat tietoa

jalkineiden hoidosta ennen työskentelyyn ryhtymistä, jotta jalkineita ei käsitellä

virheellisesti. Lisäsimmekin lyhyen opettajajohtoisen tietoiskun seuraavien ryh-

mien opetukseen. Tietoisku opetuskerran alussa vaikutti videoiden sisältöihin si-

ten, että niissä painottui enemmän jalkineiden hoitotapahtuma eikä niinkään nii-

den tarina. Kuitenkin arvioimme behavioristiseen oppimiskäsitykseen perustu-

van tietoiskun parantavan oppimisen tulosta.

5 Pohdintaa

Opetuskokeilusta jäi positiivinen tunnelma. Saimme onnistumisen kokemuksia,

kun ideamme ja tuntisuunnitelmamme osoittautuivat toimiviksi käytännön ope-

tustilanteissa. Kokemuksesta innostuneena haluamme jatkossakin käyttää ope-

tuksessa monipuolisia opetusmenetelmiä. Opetuskokeilu tuki uuden opetus-

15

suunnitelman (POPS, 2014) mukaisia tavoitteita tietoja viestintätekniikan, digi-

talisoituneen arjen ja kestävän kuluttajuuden osa-alueilla. Projektissa korostui

oppilaslähtöisyys: kun oppilaat hoitivat juuri omia jalkineitansa, linkittyi oppimi-

nen omaan elämään ja kokemusmaailmaan. Tämä vaikutti positiivisesti moti-

vaatioon.

Opetuskokeilussa oppilaat ymmärsivät, että jalkineita voi ja kannatta huoltaa ja

hoitaa ja siten pidentää niiden käyttöikää. Vaikka jalkineita ei esimerkiksi kotita-

louden oppikirjoissa käsitellä paljoakaan, projektin perusteella voi päätellä, että

siihen tulisi panostaa paljon enemmän. Useimmilla oppilasta ei ollut minkään-

laista käsitystä jalkineiden hoidosta tai materiaaleista mutta opetuskerran jäl-

keen heille kehittyi valmiuksia kiinnittää kenkien valinnassa huomioita ulkonäön

lisäksi myös eettisyyteen ja kestävyyteen. Projekti tuki vastuulliseksi kuluttajaksi

kasvamista. Opetussuunnitelman (POPS, 2014, s. 439) kotitalouden osa-

alueissa kuluttajakasvatus on yksi kolmesta sisältöalueesta. Tämä toteutui pro-

jektissamme siltä osin, että oppilaat pohtivat jalkineiden hintoja sekä sitä, kuinka

monta kenkäparia ylipäänsä tarvitaan. Asumisen ja yhdessä elämisen sisältö-

alueesta (POPS, 2014, s. 439) projektissa käsiteltiin tekstiilien ja materiaalien

hoitoa sekä puhtaanapitoa.

Toteutimme opetuskokeilun kahden opettajan voimin, mutta opetuskerran voisi

toteuttaa myös yksin. Erityisryhmässä tarvitaan kaksi opettajaa. Mielestämme

opetusmenetelmää voisi käyttää soveltaen myös muiden oppiainesisältöjen

opettamiseen, esimerkiksi vaatehuollossa tai ateriasuunnittelussa. Tarinallisuus

on monipuolinen menetelmä ja sitä voi luovasti käyttää opetuksessa. Tarinoita

voidaan tuottaa monin tavoin. Perinteiset käsin kirjoitetut tarinat ja sarjakuvat,

posterit ja draama ovat käyttökelpoisia tapoja tuottaa tarinoita. Opetuskokeilu

osoitti, että videoinnissa on omat haasteensa: sisällön sijaan saattaa korostua

tekninen suoritus, kuten editointi. Lempikenkien tarina jäi joissakin videoissa

vähemmälle huomiolle. Pohdittavaksi jää, kuinka tarinallisuus voisi näkyä

enemmän oppilaiden omissa tuotoksissa.

16

Summary The purpose of subject-didactic project is to develop the didactic capabilities of

the home economics students and to find and create new ways to teach Home

Economics. The motto of the project is actually “to teach in a different way”. The

project was carried out in a secondary school in Uusimaa-county and it was

taught to three different groups of 13-year-old pupils (7th graders). There were

8-16 pupils in one group and the length of the lesson for one group was 3 times

45 minutes. The main themes of our project were sustainable development and

responsibility in consuming. The theoretical framework of the study was based

on sosio-constructivist approach on learning, and we applied narrative study

and digital storytelling techniques in our teaching.

We chose this topic as we find responsibility and consuming important parts of

Home Economics education in secondary schools. Digital gadgets have be-

come more and more significant in teaching at Finnish schools nowadays. In

addition, the theme of responsibility plays a big role in the new curriculum

(POPS 2014). This means that pupils have to learn to be responsible for them-

selves and for the others. Consumer studies, on the other hand, is one of the

three main content areas of Home Economics curriculum. Care of textile and

clothing is a study module which covers also shoe care. Caring shoes is tradi-

tionally taught more theoretically, for example by writing hand outs. In this pro-

ject we approached the theme more practically in a narrative way applying digi-

tal storytelling techniques.

We aimed to use digital storytelling in learning as it produces different, individu-

al solutions. By using digital storytelling, the pupils can use their imagination

and creativity to make own products, for example videos. By narration and sto-

rytelling, the pupils will learn to create meanings for things and happenings in

their life. In our project this means that by telling a story about ones’ own shoes,

one can link the given information to ones’ own life. This kind of way of learning

is in agreement with socio-constructivism, one central approach of learning. In

socio-constructivism the knowledge is built in cooperation with the other stu-

dents by the guidance of the teacher. Socio-constructivism promotes pupils´ in-

17

ner motivation and makes learning meaningful, which are important purposes of

our project.

In our teaching practise, the pupils were told to bring their favourite shoes to the

classroom. They were advised to tell the story of their shoes and care the shoes

in an appropriate way and at the end, document the story by using iPads. The

pupils worked in pairs and filmed one video per one pair. In the video the pupils

needed to handle questions like “How do I take care of my shoes”, “Where and

when have I bought these shoes” and “Why do I like them” et cetera. In addi-

tion, they were asked to figure out the material of their shoes and to clean the

shoes in best way corresponding the material of the shoe. First they made a

plan, which they showed to the teacher before they started working. The pupils

could search information from the internet and books provided by school. Pupils

searched information independently according to the idea of investigative learn-

ing.

The teachers were more in a role of tutors, supervising the pupils. Beforehand,

teachers had combined the tables in the class and covered them by plastic

bags making two big “working desks”. Also various products for shoe care were

brought on the working desk and chosen by the pupils. At the end of the class

the videos were downloaded to Showbie-paperless classroom –environment,

which enables the teacher to show the videos to the whole class as well as give

feedback individually for each pair.

In this teaching project the pupils learned not only caring shoes but also to use

digital tools in learning. As a whole the teaching project was successful and the

pupils motivated. They were even so enthusiastic that they wanted to skip the

break and the cooking part to concentrate on making even better and versatile

videos. Thus we concluded that this task was inspiring and interesting. In the

project pupils realized that it makes sense to take care of shoes, especially as it

can extend the life of shoes. We faced certain problems during the project too

but they were mostly unable to anticipate. Editing videos took more time than

planned and also downloading and watching them was somehow problematic.

18

On the other hand, pupils as well as we learned a lot, as technology in teaching

is still somehow new and unknown for both teachers and pupils.

In conclusion, this kind of learning assignment is well suitable for Home Eco-

nomics education. This time there were two teachers available but it could be

possible to put this project into practise alone too. In that case, even more pre-

cise instructions and guidelines would be needed. Furthermore, this method

could successfully be used in other topics of Home Economics, such as clothing

or meal planning or even in other school subjects.

All in all, through this project the pupils learned how small acts can have big

consequences in good and bad. This means that for example taking care of

ones’ shoes does not demand a lot of time or money but will affect the life span

of the shoes. This means that there is no need to buy new shoes so often,

which in turn saves resources and money of the consumer. The project encour-

aged pupils to be responsible for their action and for example think more thor-

oughly before making buying decisions while shopping. The goals of sustaina-

bility and responsibility were fulfilled. Digital storytelling as a teaching method

was suitable in this context and it can be also assumed that this alternative way

of teaching was more motivating and exciting for both pupils and teachers. Digi-

tal storytelling could be used more in Home Economics teaching in the future.

19

Lähteet

Atjonen, P. (2007). Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi. Heikkinen, H. (2010). Narratiivinen tutkimus - todellisuus kertomuksena. Teo-

ksessa Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2 (143–159). Jyväskylä: Ps-kustannus.

Hyvärinen, M. (2006). Kerronnallinen tutkimus. Viitattu 21.02.2016. Saatavilla:

www.hyvarinen.info Hänninen, V. (2010). Narratiivisen tutkimuksen käytäntöjä. Teoksessa Ikkunoita

tutkimusmetodeihin 2 (160–178). Jyväskylä: Ps-kustannus. Kauppila, R. A. (2007). Ihmisen tapa oppia. Johdatus sosiokonstruktiiviseen op-

pimiskäsitykseen. Jyväskylä: PS-kustannus. POPS (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushal-

litus. Viitattu 19.2.2016. Saatavissa http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Wennonen, S. & Palojoki, P. (2015). Vastuullisuus ja vastuullisuuskasvatus..

Teoksessa Hille Janhonen-Abruquah & Päivi Palojoki (toim.) LUOVA JA VASTUULLINEN KOTITALOUSOPETUS. ss. 6-28

Yrjänäinen, S., & Ropo, E. (2013). Narratiivisesta opetuksesta narratiiviseen

oppimiseen. Puheenvuoroja narratiivisuudesta opetuksessa ja oppimis-essa.

20

Liitteet

Liite 1 Tehtävänanto

Kuvaa parisi kanssa video, jossa pohdit seuraavia asioita:

1. Miksi nämä ovat lempikenkäsi?

- Mistä ja milloin hankittu, paljonko maksoivat, miksi kengät ovat tärkeät?

- Mihin tilanteeseen kengät sopivat, mikä on kenkien käyttöikä?

2. Kenkien hoito

- Miten kenkiä pitäisi hoitaa ja miksi?

3. Hoida kenkäsi kuntoon oikeaoppisesti

- Kuvaa video ja lisää se showbie-luokkahuoneeseen

Eriytetty tehtävänanto:

Työskentele parisi kanssa.

1. Ota kuva kengistäsi ennen hoitoa.

2. Ota kuva kengistäsi hoidon jälkeen.

3. Kerro lyhyesti videolla.

a) Miksi nämä ovat lempikenkäsi?

b) Mistä ja milloin hankittu, paljonko maksoivat, miksi kengät ovat tärke-

ät?

c) Mihin tilanteeseen kengät sopivat, mikä on kenkien käyttöikä?

- Lisää kuvat showbie-luokkahuoneeseen

21

Liite 2

Yllä oleva kuva on aivan todellinen tilanne erään opiskelija-asunnon eteisestä.

1. Mitä asioita kuvassa on pielessä? 2. Miten kenkiä tulisi säilyttää? 3. Arvaa, monenko ihmisen kengät kuvan eteisessä on. 4. Mieti, monetko kengät on tarpeellista omistaa. 5. Osaatko laskea, monetko kengät itse omistat?

22

Liite 3

Suutaripalvelut Etsi tietoa ja selvitä seuravia asioita suutaripalveluis-ta: 1. Mitä suutarit tekevät?

2. Millaisia kenkiä kannattaa viedä suutarille? 3. Paljonko suutaripalvelut maksavat esimerkiksi, jos a) kengänpohja on rikkoutunut b) kantalappu on kulunut c) kengät ovat liian pienet ja niitä pitää venyttää?

4. Selvitä, missä sijaitsee sinua lähin suutari.

5. Oletko käyttänyt itse tai onko teidän perheessänne käytetty suutaria? Mitä kengille tehtiin ja paljonko se maksoi?

6. Onko sinulla rikkinäisiä kenkiä? Voisiko niitä korjata suutarilla?

7. Millaisissa tilanteissa suutaripalveluiden käyttäminen on järkevää?

Documents

AD Raportti Tarina lempikengistä-3-2...1& Johdanto&! Ainedidaktinen!proseminaari!–!opintojakson!tavoitteena!on!kehittää!opiskelijan! didaktisia!valmiuksia!kotitalousopetuksessa.!Opintojakso