Älvsbyhus 70 år finska

Älvsbytalo 70 vuotta!

H i r r e s t ä m ö k i k s iH i r r e s t ä m ö k i k s i

Älvsbytalo 70 vuotta - 1

Alkusanat

toisesta maailmansodasta meidän päi-

viimme on kulunut yli puoli vuosisataa,

jonka saatossa tekninen, sosiaalinen ja ta-

loudellinen kehitys on mullistanut ihmis-

ten elämisen ehtoja lähes dramaattisella

tavalla. Älvsbytalo on ollut olennainen

osa tätä kehitystä pyrkiessään jalosta-

maan pohjoispohjalaista laatupuuta.

Kaikki sai alkunsa kahden nuorukaisen

halusta perustaa oma yritys ja varustaa

pohjoispohjalaiset kodit puusepäntöillä

ja myöhemmin rakentaa katto pääm-

me päälle. strategiaksi tuli tarjota täysin

omien suunnitelmien mukaan valmis-

tettuja laatutaloja markkinoiden edul-

lisimpaan hintaan.

tämä kirja on omistettu niille, jotka olivat mukana sodanjälkeisessä kehityksessä ja

luomassa loistavan yritteliäisyyden ja yritystoiminnan muokkaamaa perheyritystä.

Joka viisauden, pitkäjänteisyyden, hyvän suunnittelun ja rationaalisen tuotannonke-

hityksen avulla on selviytynyt, rakentanut taloudellisia ja muita edellytyksiä luotet-

tavalle tulevaisuudelle.

Me kolmannen polven edustajat olemme aidosti ylpeitä saadessamme viedä perin-

teitä eteenpäin kohti uusia tavoitteita isämme Donaldin monivuotisen työpanoksen

jälkeen.

uudet visiot on asetettu ja tavoitteena on pitää tehtaamme täysin työllistettyinä ja

lisätä tyytyväisten Älvsbytalo-asiakkaiden määrää.

Älvsbyn maaliskuussa 2014

Kent & stefan Johansson

Stefan ja Kent Johansson

2 - Älvsbytalo 70 vuotta

Norrfjärden 1944

Keskellä raivoavaa maailmansotaa päättivät kaksi 26-vuotiasta nuorukaista Norr-

fjärdenistä perustaa oman puusepänteollisuusyrityksen. Gunnar ja Göran Johansson

olivat läheisiä ystäviä lapsuudesta saakka. He asuivat vain 500 metrin päässä toisis-

taan ja olivat olleet yhdessä ensi askeleistaan saakka. ystävät, jotka eivät ole sukua

keskenään, kävivät koulua yhdessä, armeijan yhdessä ja olivat nyt myös päätyneet

samaan työpaikkaan sCa:n puuveistämöön Munksundissa. se ei ollut vain sattuma.

Gunnar oli hankkinut kuorma-auto- ja taksikortin. Hän haki työtä puuveistämöltä

kuultuaan Göranilta, että se oli hyvä työpaikka. Gunnarin isä oli rakennuspuuseppä ja

teki talonrakennustöitä, joissa Gunnar avusti häntä. Munksundin puuveistämöön hä-

nen taitonsa riittivät hyvin, ja hänet toivotettiin tervetulleeksi. Göran varttui maan-

viljelijäkodissa, mutta ei ollut kiinnostunut maanviljelijän ammatista. Kotitila oli yksi

monista Norrfjärdenin maatiloista, joka oli periytynyt sukupolvelta toiselle. tilaan

kuului myös kuulamoottoria energialähteenä käyttävä saha Harrbäckenissä. sahalla

sahattiin puuta omien tarpeiden lisäksi myös koko kylän tarpeisiin. sahalla riitti töitä

vain alkukesäksi, mistä syystä Göran alkoi etsiä sitä muualta.

-Päätin hakea töitä sCa:n puuveistämöltä Munksundista, Göran kertoo. veistämöllä

valmistettiin pieniä mökkejä ja kalusteita. yritys oli kehitysvaiheessa ja laajentamassa

veistämöä, Göran muistelee.

-Kun tulin sinne, pomo kysyi nimeäni. Ilmeisesti hän tunsi isäni, niin hän sanoi.

-ota mukaasi vasara ja tule naulomaan. Kävin kotona hakemassa vasaran ja työvaat-

teet ja aloitin työt seuraavana päivänä. Puuveistämöllä ollessani solmin avioliiton ja

perustin perheen. Ensimmäinen poikani Donald syntyi 1942, Göran kertoo.

Eikä kulunut kovinkaan pitkää aikaa, ennen kuin Gunnarkin sai työpaikan samasta

yrityksestä. Jonkin aikaa Munksundissa oltuaan Göran ja Gunnar alkoivat keskustella

uudestaan oman yrityksen perustamisesta. Puusepäntyöt olivat parasta mitä he tie-

sivät ja siihen aikaan puuveistämöille oli töitä, Göran muistelee.


Norrfjärdens Träförädling

Isänmaan puolustus oli jokaisen asevelvollisuusikäisen ruotsalaisen velvollisuus.

tämä koski luonnollisesti myös Görania ja Gunnaria. Gunnarin asepalvelus jatkui

lisäksi palveluksena valtakunnanrajalla, sillä Hitlerin joukot olivat vallanneet Nor-

jan ja oleskelivat suomessa. Pohjoispohja oli vihollisen ympäröimä ja valtakunnan

rajoilla tarvittiin valvovia silmiä.

-lomat olivat harvassa, muistelee Gunnar, jonka perhe – vaimo ja pieni poika –

olivat Norrfjärdenissä. asepalveluksen jälkeen Gunnar työskenteli isänsä raken-

nuksilla, ajoi kuorma-autoa Nordvallin veljeksille lastina usein J W anderssonille

toimitettavia koneita. viikonloppuisin hän ajoi kylässä Öbergin taksia. tällä elä-

mäntavalla ei jäänyt paljon aikaa perheelle. Keväällä 1944 Göran ja Gunnar ottivat

uudelleen puheeksi oman puuveistämön perustamissuunnitelmat, jotka olivat syn-

tyneet Munksundin veistämöllä työskentelyn aikana. Gunnarin tilalla oli tyhjä yli

200 neliömetrin kokoinen kuorma-autotalli. se kelpaisi teollisuustilaksi, päättivät

nuorukaiset.

Eräänä viikonloppuna toukokuussa 1944 Göran ja Gunnar päättivät panostaa

omaan yritykseen. yhdessä he lähtivät J W anderssonin liikkeeseen Piitimeen (Piteå)

hankkimaan puusepänkoneita: katkaisusahan, puusepänhöylän, taso- ja oikohöylän,

tasaussahan, liimapuristimen, yksinkertaisen tapituskoneen, kaksi jyrsintä, pienen

puunkuivaimen puupaketille ja maalauskammion puusepäntöiden pohjamaalauk-

seen.

-saimme melkoisen shokin, kun lasku koneista tuli, Göran kertoo. Maksu vaadit-

tiin käteisenä. Meillä ei ollut käyttöpääomaa ja olimme ajatelleet saada toiminnan

alkuun lykkäämällä hieman koneiden maksua. olimme olleet yhteydessä rakennus-

mestareihin, joten tiesimme, että saisimme tilauksia kalustepuusepäntöistä. Nyt

olivat hyvät neuvot kalliita.

-sparbanken ei uskonut meihin, mutta mikäli hankkisimme tarvitsemallemme lai-

nalle takaajat, he hyväksyisivät laina-anomuksemme, Göran kertoo.


Göran Johansson

Kylä uskoi ”poikiin”!

-Meillä ei juuri ollut vaihtoehtoja. Palauttaisimmeko

koneet vai yrittäisimmekö saada lainalle takaajia?

Neuvottelimme kotona vaimojen kanssa, Göran

muistelee. Meillä ei ollut epäilystäkään siitä, että jat-

kaisimme.

samalla päätimme yhdessä vaimojemme kanssa,

että maksaisimme vastaisuudessa yrityksessä kaiken

käteisellä. Mutta ensin olisi maksettava nämä ko-

neet. Halusimme lainata Piitimen säästöpankilta

22 500 kruunua ja siihen tarvittiin vähintään kymme-

nen takaajaa. sekä maanviljelijät, kalastajat, yrittäjät

että liikemiehet asettuivat Göranin ja Gunnarin taak-

se, ja näin laina järjestyi nopeasti.

Nyt oli aloitettava raaka-aineiden, tarvikkeiden ja asiakkaiden hankinta. Göran otti

vastuun taloudesta, tarjouksista ja asiakkaista. Gunnar vastasi tuotannosta, mate-

riaalihankinnoista ja työnjohdosta. Kesäkuun alussa 1944 yritys aloitti kalusteiden

valmistuksen taloihin ja asuntoihin kolmen työntekijän voimin.

-Meillä ei ollut kummallakaan kokemusta yrittäjyydestä, mutta olimme selkeästi yk-

simielisiä ja osasimme käsitellä puusepänkoneita, Gunnar kertoo. onnistuimme myös

hyvin suostuttelemaan rakennusmestareita lähettämään meille kyselyjä. saimme

tarjouksista useimmat, Gunnar muistelee.

Puuveistämön tuotanto suunniteltiin ja toteutettiin hyvin järkiperäisesti. Mottona oli,

ettei käsittelyyn tuhlattaisi aikaa. Materiaali syötettiin sisään toisesta päästä ja asen-

nettiin valmiiksi toisessa päässä.

Norrfjärdens träförädling aloitti ammattimaisen toiminnan ja liittyi jo alusta alkaen

Ruotsin puuveistämöiden keskusliittoon. Jäsenyyttä hyödynnettiin informaatiossa,

kun yritys esittäytyi rakennuspuusepäntöiden, keittiö- ja myymäläkalusteiden, huo-

nekalujen ym. valmistajana.

sota ei merkinnyt Göranille ja Gunnarille vain sotapalvelusta. He muistavat molem-

mat, kuinka evakuoitujen suomalaisten jonot kiemurtelivat kylään mukanaan kaikki

ne tavarat, jotka he olivat ehtineet ottaa mukaansa: irtaimistoa, eläimiä ja henkilö-

kohtaisia tavaroitaan.


Gunnar Johansson

vanhoja taloja ja navettoja korjattiin kaikkien pako-

laisten majoittamiseksi. Kalusteita, mutta ennen kaik-

kea ovia ja ikkunoita tarvittiin, jotta niin ihmisten

kuin eläintenkin elämästä voitaisiin tehdä siedettävä.

Norrfjärdens träförädlingille se merkitsi melko suuria

tilauksia.

tärkeimmiksi muodostuivat kuitenkin suhteet, jotka

solmittiin Ragnar Wiksténin rakennus- ja kiinteis-

töyritykseen Piitimessä ja Norrbottens träförädling

-yritykseen luulajassa jo alkuvaiheessa. asuinhuo-

neistojen tarve oli erittäin suuri Pohjoispohjan kau-

pungissa ja taajamissa.

tuohon aikaan oli alettu keskustella valtion rautatienrakennuksesta luulajassa, joka

tarjoaisi töitä tuhansille miehille. optimismi vahvistui. luulajanjoen voimalaitosten

rakennustyöt olivat käynnissä muun muassa suorvassa ja Porjuksessa. Norrbottens

träförädling oli erikoistunut työmaaparakkeihin, jotka valmistettiin elementteinä ja

asennettiin valmiiksi rakennuspaikalla. Myös armeija tarvitsi paljon parakkeja.

vajaassa puolessa vuodessa Norrfjärdens träförädling oli saanut hyvin suuren tilaus-

kannan. työntekijöiden määrä kasvoi nopeasti ja oli kaksinkertaistunut vuodenvaih-

teeseen 1944–45 mennessä. veistämön puutavara ja tarvikkeet olivat raskas kus-

tannuserä yritykselle, muistelevat Göran ja Gunnar. Puutavara ostettiin Norrbottens

träförädlingiltä luulajasta, jonka kanssa oli sovittu edullisista luottoehdoista. osa

puusta sahattiin kotisahalla Harrbäckenissä. tukkipuu ostettiin kylän maanviljelijöiltä.

-Palkkamme eivät olleet kummoisia, Gunnar kertoo. otimme kumpikin yrityksestä

tavallisen kirvesmiehen palkan. Kaikki tulot sijoitettiin yritykseen. Maksoimme lai-

nan takaisin niin nopeasti kuin vain jaksoimme ja ostimme mahdollisimman paljon

käteisellä.

-Monta kertaa kassa oli melkein tyhjä, Göran kertoo. Etenkin joka toinen viikko, kun

oli palkanmaksun aika. sain mennä usein isän luokse pyytämään käsilainaa. Hän ym-

märsi todella tarpeemme ja hän sai rahat takaisin heti kun olimme saaneet maksun

tilaajiltamme.


Yrityksen ensimmäisen toimintavuoden taselaskelma


Riehuva sota aiheutti vaikeuksia, vaikka Ruotsi pysyikin sodan ulkopuolella. säännös-

tely ja puute tavaroista alkoivat olla tuntuvia.

-aluksi ruuveja, nauloja, saranoita ja muita tarvikkeita oli ihan riittävästi, Gunnar ker-

too. Muistan, kun kiersin kerran moottoripyörällä ympäri Pohjoispohjaa ostamassa

mitä vain sain käsiini pelastaakseni tuotannon.

Kiertomatka Pohjoispohjan rautakauppoihin osoittautui yritykselle onnekkaaksi. Nyt

sillä oli käytössä mitä tarvittiin. tuotanto jatkoi kasvamista. veljesten tage ja lennart

Forsberg omistama Norrbottens träförädling luulajassa suunnitteli 24 talon rakenta-

mista, joissa kussakin olisi neljä huoneistoa.

Göran ja Gunnar tekivät tarjouksen ja saivat tähän asti suurimman tilauksensa. Ra-

kennusmestari Ragnar Wikstén Piitimestä oli samanaikaisesti alkanut rakentaa kau-

punkiin niin sanottuja tornitaloja. Norrfjärdens träförädling toimitti kalusteet koko

projektiin, ja se oli monta vuotta kestänyt tilaus.

Menestyksen myötä tilat alkoivat käydä ahtaiksi. lisätilojen saamiseksi veistämöön

rakennettiin kokoonpanohalli.

Kun Hitler syöstiin vallasta ja rauha solmittiin 1945, Ruotsilla oli kaikki mahdollisuu-

det selviytyä ja kehittyä. Maan yritykset ja muut voimavarat olivat periaatteessa kos-

kemattomia. olimme välttäneet sodan kauhut, mutta ympärillämme oleva maailma

oli pirstaleina ja poltettu maan tasalle.

laaja uudelleenrakennus vaati sekä teollisia että taloudellisia voimavaroja, mistä

Ruotsille oli paljon hyötyä. se tarjosi mahdollisuuden myös Pohjoispohjan yritystoi-

minnalle.

Norrfjärdens träförädling sai muun muassa portaita, ikkunoita ja ovia koskevia

tilauksia Englannista. ajoittain töitä oli niin paljon, että kaappeja ja kalusteita jouduttiin

kesäisin kokoamaan piha-alueella.

-Norrfjärdenin veistämön etuja olivat työn korkea laatu ja täsmälliset toimitukset,

kertoo Ragnar Wikstén Piitimestä. Hän on tehnyt yhteistyötä yrityksen kanssa yli 30

vuoden ajan.

-Göran ja Gunnar osoittivat jo alusta alkaen yritteliäisyyttä, jolle oli luonteenomaista

hintatietoisuus ja toimitusvarmuus. siitä oli meille tilaajille paljon iloa.


Työtä seutukunnan pojille

alkukesällä 1944 Östen andersson sai ilahdutta-

van puhelun.

-Göran Johansson soitti ja kysyi, halusinko tulla

töihin heidän kylässä sijaitsevaan uuteen puuveis-

tämöönsä. vastasin heti myöntävästi. Kotikylässä

ei siihen aikaan ollut paljon työpaikkoja, Östen ker-

too. Hänestä tuli yksi Norrfjärdens träförädlingin

ensimmäisistä työntekijöistä.

olin työskennellyt aikaisemmin isäni kanssa. Hän

oli kirvesmies ja Göranin isä Marcus tiesi sen. Ehkä

sain työtarjouksen juuri siksi, hän arvelee.

aloitin työt puuveistämöllä 1. kesäkuuta 1944, Östen jatkaa. töitä tehtiin seitsemäs-

tä puoli viiteen. Enimmäkseen noudatimme normaalia työaikaa, mutta muistan, että

joskus sain tehdä töitä yöllä, kun suuret toimitukset piti saada ajoissa valmiiksi.

aluksi meillä oli kaikilla selvät työtehtävät. aloitin liimaajana ja jatkoin myöhemmin

penkki- ja konepuuseppänä, Östen kertoo. työntekijöiden lisääntyessä otettiin vähi-

tellen käyttöön vuorottelujärjestelmä, niin että kaikki osasivat käyttää kaikkia konei-

ta jyrsintä lukuun ottamatta. Jyrsintä käytti Gunnar, joka työskenteli tehtaassa, kun

taas Göran huolehti konttorista ja asiakasyhteyksistä. Koska konttori sijaitsi tehtaalla,

myös Göran työskenteli tuotannossa aina kun se oli mahdollista.

siihen aikaan palkoista sovittiin suullisesti työntekijän ja yrittäjän välillä. Kun työ-

suojelulaki tuli voimaan, minut valittiin yrityksen työsuojeluvaltuutetuksi. Kaikissa

veistämöissä piti olla sellainen. työympäristöstä huolehti höylän ja jyrsinten poisto-

imuri, mutta muutoin ilmanvaihto oli mitä se oli.

Norrjärdens träförädling kehittyi nopeasti. Jo puolen vuoden kuluttua työntekijöiden

määrä oli kaksinkertaistunut, Östen muistelee. laajennussuunnitelmista keskusteltiin

jo silloin, mutta ne siirrettiin tulevaisuuteen. viihdyin yrityksessä. siellä vallitsi de-

mokraattinen henki, työ oli mielenkiintoista ja sitä paitsi lähellä kotia, Östen toteaa

lopuksi.

Östen Andersson


John Hägglund seurasi isänsä jalanjälkiä. Jo 14-vuotiaana hän aloitti oppipoikana

Norrbottens träslöjdissä, joka valmisti kalusteita ja koriste-esineitä. vuosina 1945–

47 John kävi koulua Piitimen strömbackassa ja luki kirvesmieheksi, mikä oli myös

hänen isänsä ammatti.

suomessa raivonneen sodan vaikutukset tuntuivat myös Norrfjärdenissä, John muis-

telee. Evakkoon joutuneita tuli suurin joukoin, ja heidät majoitettiin jo tyhjiin tai

tyhjennettäviin tiloihin.

-asuin Håkansön koulun lähellä, joka suljettiin ja muutettiin synnytyslaitokseksi. Mo-

net heistä saivat asua suurella Norrbottensgårdin tilalla Holmlundin kahvilan taka-

na. Kirkkoherra Nilsson puhui suomea ja hänellä riitti tuohon aikaan tekemistä, John

kertoo. työtilanne ei ollut sotavuosina erityisen hyvä Norrfjärdenissä, hän jatkaa.

Monet muuttivat työn perässä lähikaupunkeihin. Jäljelle jääneet olivat maanviljeli-

jöitä tai työskentelivät jossain alueen yrityksistä.

-Minulla oli onnea, sillä sain töitä heti koulun jälkeen, John kertoo. olin 18 vuotta

vanha, kun menin Göran Johanssonin luokse kysymään, olisiko hänellä tarjota minul-

le työtä. asia järjestyisi, jos aloitin kausityöläisenä, lupasi Göran, ja niin siinä sitten

kävikin. Kausityöstä tuli vakinainen työ, jota kesti siihen saakka, kun yritys muutti

Norrfjärdenistä.

Johan aloitti perehtymällä taso- ja oikohöylien käyttöön, liimasi välillä, valmisti

ovia keittiön kaappeihin, jyrsi ikkunankehyksiä ja auttoi Gunnaria keittiökalusteiden

kokoonpanossa.

Käytössä oli jo silloin palkkasopimus, jota noudatettiin tarkoin, vaikka palkka oli pieni,

John muistelee.

-viihdyin hyvin Gunnarin ja Göranin luona, John tunnustaa. Norrfjärdens träföräd-

lingillä vallitsi demokraattinen henki. täällä ei esimiehen ja työntekijän välillä tehty

eroa. Kaikki auttoivat missä voivat, sanoo silloin vastavihitty John. Perhe muutti luu-

lajaan 1953.


Keskiyön pikajuna oli 40-luvulla tuttu käsite Norrfjärdenissä. se oli bussin nimi, jolla

sCa Munksundin työntekijät kulkivat töihin. Jos he aikoivat matkustaa bussilla, hei-

dän oli noustava ylös keskellä yötä.

Folke bäckström, 15 vuotta, oli yksi Munksundin työntekijöistä, kunnes hänen äitin-

sä sai tarpeekseen ja kehotti häntä vaihtamaan työpaikkaa, koska poika näytti joka

aamu kotoa lähtiessään enemmän kuolleelta kuin elävältä.

-asuin vain 100 metrin päässä Norrfjärdens träförädlingistä, joten kävin kysymässä

töitä sieltä, Folke kertoo. sain aloittaa oppipoikana 1949.

olin ensin lämmittäjä ja siivooja, mutta melko pian minusta tuli liimaaja. Jonkin ajan

kuluttua siirryin tasohöylälle, silotushöylälle ja tulin lopulta kokoonpanoon.

oppipojan palkka oli huono, Folke muistelee, sopimuksen mukainen tuntipalkka oli

79 äyriä. Koulutettujen vakituisten työntekijöiden tuntipalkka oli 1,93 kruunua.

Folke Bäckström oli yksi yrityksen muka-na Älvsbyhyn siirtyneistä työntekijöistä ja yksi ensimmäisistä taloasentajista. Folke Bäckströmin palkkakuitti helmikuulta 1950. Palkkajakso käsitti kaksitoista päivää ja kuu-sipäiväisen työviikon.


Nor

rfjä

rden

in ra

utaj

engi

: vas

emm

alta

Gun

nar J

ohan

sson

, Arn

e Jo

nsso

n, H

arry

Ced

er, K

alle

And

erss

on, F

olke

Bäc

kstr

öm, J

ohn

Häg

glun

d, G

öran

Joha

nsso

n ja

Gös

ta A

nder

sson

.


Nuorena vitsa väännettävä …

Pitkä ja vilkas seitsenvuotias tapasi seurata isänsä Göranin mukana puuveistämölle

Norrfjärdeniin. sieltä löytyi aina jotain tekemistä. siellä voi siivota tai kerätä veistä-

mötähteitä tai nikkaroida jotain hauskaa kaikesta koneiden ylijäämäpuusta.

Mutta liiketoiminta kiinnosti häntä veistämötähteitä enemmän. voisiko hän keksiä

jotain mielekästä, jolla voisi ansaita rahaa niin kuin isä? Näin syntyi eräs liikeajatus.

Donald keräsi kovalevyn palasia, naulasi niihin siistit reunalistat ja valmisti tarjotti-

mia, sekä suuria että pieniä. Monet muistavat varmaan Donaldin, kun hän kiersi taloil-

la myymässä tarjottimiaan. Ja kauppoja syntyi. Kuka pystyi vastustamaan niin nuorta

ovelle koputtavaa herrasmiestä! syksyisin ihmiset keräsivät marjoja metsistä. Marjat

piti puhdistaa roskista, mikä kesti tunteja, jos saalis metsästä oli runsas. Kaikki tämä

työ tehtiin käsin, kunnes keksijä Donald kehitti tarjotintaan edelleen tekemällä sen

yhteen nurkkaan reiän. Nyt kehitys jatkui nopeaan tahtiin, sillä ensimmäinen marjan-

puhdistin sai hyvän vastaanoton markkinoilla. Niiden valmistaminen ja myyminen

työllistivät Donaldin. seitsenvuotias suunnitteli tuotantonsa lomien ajaksi. Donald

omistautui liikeajatukselleen, kunnes hän täytti kymmenen vuotta.

Kun Donald yksitoistavuotiaana 1953 valmistautui aloittamaan reaalikoulussa Piiti-

messä, perheeseen syntyi toinen poika, Dennis.

Johanssonin perheiden elämä Norrfjärdenissä oli työntäyteistä. asiakaspiiri oli kas-

vanut nopeasti ja suuria tilaajia oli useilla paikkakunnilla ympäri lääniä. Keskusteluja

käytiin uusista laajennuksista tai uusien teollisuustilojen rakentamisesta Norrfjärde-

niin tai jollekin toiselle sopivalle paikkakunnalle.

yrittäjät Göran ja Gunnar tarvitsivat muutosta kiireellisesti. yrityksen nopean kehi-

tyksen jatkuessa ei tuotantoa voitu keskeyttää. se merkitsisi tilaajille annetun lu-

pauksen rikkomista ja samanaikaisesti oven sulkemista oman yrityksen kehitykselle.

Norrfjärdens träförädlingin päämäärä oli selvä: yritys jatkaisi laajentumistaan.


Uusi aikakausi

Johanssonien perheillä oli aihetta tiiviiseen neuvonpitoon. Nyt oli aika tehdä päätös

tulevaisuudesta. Elettiin vuotta 1953.

Gunnar ja Göran olivat tehneet tiedusteluja tonteista, joille voisi rakentaa uudet

1 000 neliömetrin tehdastilat Norrfjärdeniin. Eräs nykyisen tehtaan vieressä asunut

maanviljelijä oli valmis myymään maata.

Myös rahoitus oli järjestyksessä. Pankki antoi lainan uusia teollisuustiloja varten.

yrittäjät ottivat yhteyttä Norrfjärdenin kuntaan ja toivoivat kunnan takuuta lainalle.

Norrfjärdenissä tehtyjen valmistelujen ohella Göran ja Gunnar olivat tutkailleet

yrityksen perustamisehtoja, tonttien, palvelujen ja työvoiman saatavuutta muual-

lakin. He aavistivat, että rakennusprojektin toteutuminen Norrfjärdenissä voisi olla

vaikeaa. Perheet olivat valmiita muuttamaan.

yksi vaihtoehto oli Älvsbyn kauppala, joka sijaitsi suurella metsäalueella rautatien

läheisyydessä. täällä Norrfjärdens träförädlingillä oli jo jonkin aikaa ollut asiakkaana

suuri rakennusmestari.

-Molemmat perheet olivat kokoontuneet meille sinä iltana, kun Norrfjärdenin kunta

tekisi hakemustamme koskevan päätöksen, Gunnar kertoo. Kokous pitkittyi. Istuim-

me myöhään odottamassa vastausta.

Kun kunnan edustaja sitten lopulta otti yhteyttä, yllätyimme päätöksen motiivista.

Kunta ei voinut antaa lainalle takuuta, koska he joutuisivat auraamaan suunnitellun

tehtaan tonttia ympäröivät alueet pitääkseen auki läheiset tiet, mikä olisi liian kal-

lista.

todellinen syy kielteiseen päätökseen oli, etteivät poliitikot uskoneet meihin, koska

olimme niin nuoria. sen saimme kuulla jälkikäteen, Gunnar kertoo. Jo samana iltana

päätimme aloittaa yrityksen muuttoa ja perustamisedellytyksiä koskevat neuvotte-

lut Älvsbyn kauppalan kanssa, Gunnar sanoo.

Älvsbyssä toimiva rakennusmestari, jolle toimitimme kalusteita, oli kertonut meille

Älvsbyn kauppalan olevan erittäin kiinnostunut yrityksestämme.


Älvsbyn kauppalan johto odotti jo Norrfjärdens träförädlingin hakemusta yrityk-

sen perustamisesta kauppalaan. Kunnallislautakunnan puheenjohtaja Henning Gille

ja Erik Hammarsten vastasivat anomukseen heti. He oivalsivat kumpikin nopeasti

kasvavan yrityksen työllistämispotentiaalin taajamassa.

osapuolten tavatessa esiin nousi kuva uudesta yrityksestä täynnä tulevaisuuden

uskoa ja vahvaa kehityskykyä. omistajat olivat kunnallislautakunnan mielestä yrit-

täjiä, jotka olivat tehneet tulosta käytännössä. osapuolet sopivat hyvin nopeasti ton-

tista ja yrityksen muuttoon liittyvistä ehdoista.

Norrfjärdens träförädling osti Dalian-tontin altunan teollisuusalueelta. uusien teol-

lisuustilojen lisäksi tontille rakennettiin yrityksen ensimmäinen oma saha veistämön

tarvitseman puutavaran sahausta varten. yritys muutti uusiin toimitiloihin 1954.

omistajat Göran ja Gunnar olivat kumpikin rakentaneet samanaikaisesti oman talon

lönngatan-kadulle tehdasaluetta vastapäätä. Kauppala otti perheet avosylin vastaan.

uudet tilat täyttyivät nopeasti toiminnasta. Ensimmäisen vuoden aikana työntekijöi-

den määrä oli jo 15. vuonna 1955 yritys sai suuren kalustetilauksen Älvsbyssä stor-

gatanin varrelle rakennettuihin niin sanottuihin lindgrensin vuokrataloihin. Myöhem-

min saatiin kalustetilauksia kokonaista rivitaloaluetta varten vidselissä.

Hieman erilaista työtä oli valmistaa tiikkikalusteita Kiirunan uimalaan. tilauspuu-

sepäntyöt laajenivat ja kasvoivat Pohjoispohjan suurimmaksi ja valmistivat huoneka-

luja lukuun ottamatta kaikkea, mitä alalla kysyttiin. Älvsbyn kauppalan poliitikkojen

arviot yrityksestä olivat käyneet toteen. Erik Hammarsten oli ollut kunnallislauta-

kunnan puheenjohtaja vuodesta 1955. Hän seurasi kehitystä kiinnostuneena ja olisi

avainasemassa siinä tulevaisuuden skenaariossa, josta yrityksen johdossa käytiin kes-

kusteluja.

Norrfjärden träförädlingin laajenemistahtia kuvastaa yrityksen liikevaihto, joka nousi

171 828 kruunusta (1954) 433 761 kruunuun (1955).


Onnistunut uusi alku

Norrfjärdens träförädling aloitti toimintansa

Älvsbyssä kuuden työntekijän voimin ja 360 000

kruunun investointien jälkeen. tontilla sijainneet

1 000 neliömetrin uudet tilat, 200 neliömetrin kyl-

mävarasto ja pyörösaha loivat toiminnalle uudet

edellytykset. työntekijöiden määrä kasvoi nopeasti

kaksinkertaiseksi. Kaikki olivat täysin työllistettyjä.

Jo joulukuussa 1954 yrityksessä työskenteli

14 miestä. yksi heistä oli 22-vuotias torbjörn

Isaksson Älvsbystä.

-tulin yritykseen paikalliselta puuveistämöltä, tor-

björn kertoo. Palkka oli jonkin verran parempi Norrfjärdens träförädlingillä, jolla tun-

tui lisäksi olevan paljon töitä.

yrityksellä oli paljon koneita ja riittävä tilauskanta, muistelee torbjörn, joka oli luke-

nut puusepäksi Piitimen strömbackassa ja sitä paitsi ehtinyt jo käydä armeijan.

-Muistan, että saimme palkan joka toinen viikko Pite-Älvdalin sopimuskäytännöksi

kutsutun sopimuksen mukaan. sopimus oli monien alalla toimivien yritysten välinen

sopimus, ja sen päätarkoituksena oli saada ihmiset pysymään työpaikassaan. sopi-

muksen solmineet yritykset olivat lojaaleja, mikä eliminoi keskinäisen palkkakilpailun.

sopimus oli voimassa vuoteen 1960 saakka, jolloin siirryttiin urakkapalkkajärjestel-

mään.

torbjörnille työsuhde oli elinikäisen työuran alku. Neljäkymmentä vuotta myöhem-

min hän siirtyi puolipäivätöihin, ja nykyisin hän on eläkeläinen ja veteraani.

toinen yritykseen 1955 tullut työntekijä on tore lundgren. Hän tuli töihin, sillä yritys

tarjosi asunnon yhdessä björkgatan-kadulle rakennuttamastaan kolmesta vuokra-

talosta.

-työntekijöistä monet asuivat yrityksen vuokrataloissa, tore muistelee. Näin seurus-

telimme perheiden kesken tiiviisti vapaa-ajallakin. Göran ja Gunnar olivat hyviä työn-

johtajia, sanoo tore. Me työntekijät emme koskaan kokeneet heitä työnjohtajiksi, jat-

kaa tore, joka aloitti veistämöllä jyrsimällä ikkunapuitteita, ikkunankehyksiä ja ovia.

Näistä työtehtävistä tore huolehti kaikkien yrityksessä viettämänsä 19 vuoden ajan.

Torbjörn Isaksson


Uuden strategian kokeilua

Ensimmäisinä toimintavuosina Älvsbyssä Norrfjärdens träförädlingistä kehittyi lää-

nin suurin puuveistämöyritys. Göranin tarjoustyö töiden hankkimiseksi onnistui ja

Gunnarin työ niiden toteuttamiseksi iskuvoimaisilla hinnoilla, erinomainen toimitus-

moraali ja korkea laatu varmistivat, että tarjoustyö kantoi hedelmää.

Donald-poika, joka opiskeli Piitimen reaalikoulussa, sai ensimmäisen kesätyöpaikan jo

1954. Hän pohjamaalasi ikkunoita, toimi vastaanottajana höylän takana, tukki liima-

saumoja ja auttoi siellä missä apua tarvittiin. Kesätöitä hän jatkoi, kunnes viisivuoti-

nen reaalikoulu päättyi 1958. sen jälkeen hän alkoi 16-vuotiaana hoitaa kuljetuksia ja

tehdä talvella lumitöitä traktorilla.

Keskustelut uuden pitkän tähtäimen strategian laatimisesta alkoivat muotoutua, kun

laajentuminen oli suurimmillaan Älvsbyssä. Göranilla ja Gunnarilla oli ajatus aivan

erityisestä talonvalmistustavasta.

tuotanto tapahtuisi sisätiloissa liukuhihnaperiaatteen mukaan. lattiat, seinät ja katot

valmistettaisiin etukäteen ja koottaisiin hihnalla elementeiksi, jotka valmistettaisiin

puusepäntöineen, sähkö- ja lvI-liitäntöineen valmiiksi tilaelementeiksi. Märkätilat,

kuten vessat ja pesutupa, olisivat valmiiksi varustettuja. se vaati tarkkuutta raaka-

aineiden esikäsittelyssä, rakentamisessa ja kokoonpanossa, mutta sen sijaan toistuvissa

työvaiheissa, puun- ja raaka-aineen käsittelyssä voitot olisivat suuria. Ilmasto-olot

vaativat talojen kunnollista eristystä, ja koska työ tehtiin sisätiloissa, hyvä eristystyö

oli taattu.

taloelementit valmistettaisiin niin pitkälle, että asennusaika rakennuspaikalla voitai-

siin minimoida.

talonrakennusideat vaativat suunnittelu- ja piirustustaitoisia vahvistusjoukkoja. Mel-

ko pian kävi selväksi, että 1954 rakennetut tehdastilat olivat riittämättömät. uu-

della tontilla ei ollut mahdollisuuksia kasvaa. talonrakennussuunnitelmat vaativat

huomattavasti suurempaa sahauskapasiteettia kuin ne 2 000 kuutiometriä, mihin

nykyinen pyörösaha pystyi vuosittain.

Jos suunnitelmat toteutettaisiin, tarvittaisiin huomattavasi myös pääomaa. Göran

ja Gunnar olivat myös yhtä mieltä siitä, että yrityksen pitäisi vaihtaa nimeä nyt kun

toiminta oli vakiintunut Älvsbyhyn.


Eräällä työmatkalla Göran ja Gunnar kävivät Mo och Domsjössä Örnsköldsvikissä

ostamassa ovia. yritys valmisti taloja ja sillä oli oma puuveistämö. Käyttöinsinööri

Rune book oli juttusilla Älvsbystä olevien yrittäjien kanssa. siitä juttelusta kehkeytyi

uusia talonrakennustapoja koskeva keskustelu.

Ensimmäistä tapaamista seurasi syvällisempi kontakti ja useita tapaamisia, joiden

aikana kehiteltiin ajatusta elementtitalojen valmistuksesta liukuhihna-periaatteel-

la. Ideat herättivät Runen mielenkiinnon ja innostivat häntä, ja niinpä hän hyväksyi

tarjouksen talotehtaan ja talonvalmistuksen suunnittelijan tehtävästä. vuonna 1959

Rune muutti perheineen Älvsbyhyn.

-aloin piirtää ja suunnitella tuotantoa yhdessä Göranin ja Gunnarin kanssa, Rune ker-

too. Konttori oli puuveistämössä ja omistajat osallistuivat samalla aktiivisesti tuotan-

toon. Niinpä teimme paljon töitä iltaisin ja öisin, joka oli yhteistä aikaamme. teimme

töitä periaatteessa läpi vuorokauden, muistelee Rune.

Göran oli saanut kaksi ehdotusta ja pääpiirustukset taloista. toisen thurfjellsin ark-

kitehtitoimistolta ja toisen Nab:ltä, joista hän valitsi jälkimmäisen. sen mukaut-

taisimme myöhemmin liukuhihnajärjestelmään, johon kaikki materiaalit, tarvikkeet,

asennukset ja kalusteet syötettäisiin. Millaiset olisivat nämä vaatimukset täyttävät

tehdastilat?

työ oli vaativaa ja ensimmäisestä talosta tuli mallitalo, jonka jokainen lauta ja naula

oli tarkkaan mitoitettu. Rakentaminen systemoitiin tehokkuuden lisäämiseksi ja nou-

dattaaksemme mottoamme ”korkeaa laatua edulliseen hintaan”, Rune book kertoo.

talopiirustusten lisäksi kolmikko suunnitteli myös tehdastiloja sekä kaappi- ja keittiö-

kalusteita valmistavan veistämön, ikkuna- ja ovivalmistuksen, niiden ja osien, listojen

ja paneelien maalaamon sijoituspaikkoja.

lattia-, kattoja seinäelementtejä varten tarvittiin erityiset tilat ja niihin käytetyn

materiaalin työstämiseen ja varastoimiseen myös pinta-alaa. Elementit olisivat suu-

rikokoisia ja raskaita. liian raskaita manuaaliseen käsittelyyn. seinien ja kattojen pai-

kalleen asettamiseen tarvittiin tarkkoja liikkuvia nostureita.


Kunnallista piinaa

Älvsbyn kauppalan kunnanjohto Erik Hammarstenin johdolla ei säästellyt resursseja

vastatakseen Norrfjärdens träförädlingin kehityssuunnitelmia. suunnitelmat saivat

paljon huomiota tiedotusvälineissä talosuunnitelmien paljastuttua. Julkisuudessa

tieto suunnitelmista saatiin kunnan vastaanotettua uutta teollisuusaluetta koskevan

hakemuksen.

uuden alueen pinta-alaa koskevat vaatimukset olivat suuret senaikaisten mittojen

mukaan. yritys halusi hankkia samalla tonttimaata. lisäksi Gunnar ja Göran halu-

sivat varmistua tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksista. yritysjohtajat ennakoivat

tarpeen, vaikka halusivatkin ottaa maan käyttöön ja laajentaa toimintaa vähitellen

tarpeen mukaan.

Kunnanlautakunnan oppositio kehotti yrittäjiä myymään osan ja vuokraamaan pää-

osan, mutta Erik Hammarsten ajoi yrittäjien linjaa. tonttimaa myytäisiin ja optio

myönnettäisiin yrityksen pyytämässä laajuudessa.

Älvsbyssä oli rautatieaseman pohjoispuolella teollisuusalue, jonne jotkut yritykset jo

olivat muuttaneet ja jossa kunnalla jo oli teollisuusrata.

täältä yritys halusi ostaa tontin tarkoituksena päästä mahdollisimman lähelle rau-

tatietä.

Kunnan suunnittelijoiden mielestä teollisuustonttia varten tulisi luovuttaa poh-

joispuolella oleva metsäharjun puoleinen kehitysalue. Niiden välissä oli kanjonia

muistuttava syvä vetinen notko, joka voitaisiin täyttää harjusta otettavilla massoilla.

Näin luotaisiin edellytykset teollisuusalueelle, joka varmistaisi yli 300 000 neliö-

metrin maa-alueen.

Rautatietä lähinnä olevien teollisuusrakennusten väliin kunta halusi jättää tilaa tielle

suunnitelluille teollisuusalueille johtavan rautatien sille puolelle, enemmän länteen

päin.

Kun poliittinen palaveri oli hiljentynyt, yritys oli saanut toivomansa ratkaisun. Nyt

voitiin aloittaa seuraavaa laajennusta koskeva suunnittelu, joka käsittäisi talonval-

mistuksen, veistämön ja sahalaitoksen.

suunnitelmien mukaan 4 000 neliömetrin teollisuustilojen ja erinäisten varastoraken-

nusten sekä uuden sahalaitoksen rakennustyöt aloitettaisiin 1959.


Kellariton torppariperustus

Kun talonvalmistusta, teollisuustiloja ja koneita koskeva tekniikka oli valmis, oli ke-

hitettävä tehokkuustavoitteet täyttävät perustukset. Göranilla oli ajatus erilaisesta

perustuksesta, joka voitaisiin rakentaa valmiiksi ja jättää talven yli odottamaan talon

toimitusta. Perustuksen pitäisi olla kylmän- ja lumenkestävä. Hän otti yhteyttä Öje-

bynissä sijaitsevaan Norrbottens Cementgjuteri -valimoon, joka rakensi ja valmisti

betonitavaroita.

yrityksen johtaja Ivan Hedlund ja Rune book suunnittelivat ja kehittivät perustusta ja

päätyivät kylmään torppariperustukseen.

-yritimme saada idealle patenttia, mutta se kaatui oman ideamme kanssa identti-

seen ranskalaiseen ideaan, jossa oli betonirungon sijaan käytetty puuta, Ivan Hedlund

kertoo.

torppariperustus rakennettiin betoniantureiden avulla pakkasenkestävään syvyy-

teen betonipalkkien muodostaessa kehyksen, jonka päälle talo vieritettiin. Routasiir-

tymien estämiseksi anturat eristettiin soralla tai hiekalla. Routiminen talon alla ja

ympärillä estettiin vapauttamalla perustusta ympäröivää maata. ongelmana oli mi-

ten syvältä maata pitäisi vapauttaa. Joskus maa turposi jopa 30 cm.

Maan vapauttaminen vaati sortumissuojaa, jotta maa ei valuisi perustuksen alle. Pe-

rustuksen ympärille tarvittiin tukeva, kosteutta sietävä levy.

talonvalmistajien suunnitelmien mukaan perustusmateriaalit ja perustuksen kaivuu-

työt ulkoistettaisiin. tilaus annettiin Norrbottens Cementgjuterille.

-yhteistyö Älvsby-yrityksen kanssa sujui erinomaisesti ja meidänkin tuotannossam-

me tämä oli uraauurtavaa, sanoo Ivan Hedlund.

Ennen laajennustöiden ja talonrakennuksen aloittamista Norrfjärdens träförädling

keskusteli nimenvaihdosta. yksi nimiehdotus oli Älvsbyverken, muistelee Rune book.

Minä ehdotin nimeä ab Älvsbyhus ja suunnittelin logon, joka on sittemmin seurannut

yritystä. talotehtaan ja veistämön nimeksi tuli Älvsby träindustrier ja myyntiyhtiö sai

nimen ab Älvsbyhus.

tehtaan, sahan ja talonrakennuskoneiden suunnitteluun investoitiin 1 565 000

kruunua. tehdastilojen pinta-alaksi tulisi 4 000 neliömetriä ja lisäksi tarvittiin varas-

totiloja ja lautatarha.


Ensimmäinen Älvsbytalo …... joka valmistui nykyisellä teollisuusalueella sijaitsevassa uudessa tehtaassa.


Ensimmäinen talo

uudet teollisuustilat aloitettiin 1959 ja 1960 yritys muutti uusiin tiloihin. Nyt teo-

riasta siirryttäisiin käytäntöön. liukuhihna pyöri teräspalkkien päällä. teräspalkit

lepäsivät lattialla olevien metallipyörien päällä.

organisaatio oli valmis. Raaka-aine oli hankittu ja katkaistu oikeaan pituuteen. Puu-

sepäntyöt, ikkunat ja ovet olivat valmistumassa. Nyt oli aika tarttua vasaraan ja nau-

loihin. sähkö- ja lvI-työt oli ulkoistettu, samoin maalaus- ja mattotyöt.

-Elimme jännittävää aikaa, sanoo Göran. olimme päättäneet edetä varovasti. tuo-

tantoa oli harjoiteltava ja vaarallisia vaiheita oli paljon myös sitten kun taloelementit

lähtisivät tehtaalta.

Ensimmäinen talo toimitettiin Älvsbyhyn. Perustus oli kaivettu käsin ja kuljetus ta-

pahtui erikoisrakenteisilla perävaunuilla maataloustraktorin perässä.

sven-Erik Wikström aloitti Älvsby träindustrierin palveluksessa 1960. aluksi hän työs-

kenteli rullaratojen asennuksessa uudessa tehdashallissa, jossa taloelementit oli tar-

koitus rakentaa. Myöhemmin hän naulasi lattioita ja kattoja.

-alussa meillä ei ollut naulakoneita ja katot ja lattiat valmistettiin pontatusta puu-

panelista, sven-Erik muistelee. Ensimmäisinä vuosina myös väliseinät valmistettiin

elementteihin paikan päällä.

Kun ensimmäiset taloelementit piti asentaa perustuksen päälle, käytimme ”karhu-

keppiä”, kahta ketjua ja kulmaviivainta. Niillä työ ei kuitenkaan onnistunut. Ruotsin

valtion rautateiltä lainatun tirfortaljan avulla taloelementit vedettiin kokoon pe-

rustuksen päälle. Ennen kuin talon asennukseen alettiin käyttää vaarnaruuveja, talo-

elementit ohjattiin paikoilleen lattiaan ja kattoon kiinnitetyillä ohjaimilla, sven-Erik

kertoo.

Ensimmäinen mallitalo herätti luonnollisesti suurta mielenkiintoa tiedotusvälineiden

ja yleisön keskuudessa. suuri kysymys oli – suunnitelmien mukaisesti – tämän muut-

tovalmiin talon hinta.

-taloista halvimmat maksoivat ensimmäisenä vuonna 46 000 kruunua, kertoo Göran

Johansson. olimme alussa tarkoituksella varovaisia. laskelma perustui materiaali-,

tila- ja työkustannuksiin ja hintalisä oli erittäin vähäinen. Halusimme nähdä, kuinka

talot ja hintakuva otettiin vastaan, kertoo Göran. tiesimme, että talomme kiinnosti-

vat, sillä meillä oli tilauksia kasapäin. Mutta perustuksen kaivuutyöt ja asennustyöt

vaativat vielä viimeistelyä.


Kutsuttuja veteraaneja ja keksijöitä

työskenneltyään kaksi vuotta rakennusmiehenä ja asfaltoijana yrityksessä bergen-

dahl & Höckert Malmfältenissä Folke bäckström päätti tulla takaisin Älvsby träindust-

rierille.

-Göran soitti ja pyysi, että tulisin takaisin taloasentajaksi, Folke kertoo. se oli minulle

uusi työ ja uskoin viihtyväni siinä. organisaatio koostui kahden miehen asentajaryh-

mistä, jotka ottivat vastaan elementit, kokosivat ne, asensivat katon ja viimeistelivät

kalustuksen sekä ulkopuoliset työt valmiiksi taloksi. työ merkitsisi paljon matkoja ja

muuttoja, mutta minusta siinä ei ollut mitään vikaa.

työ oli uudenlaista ja jokaisessa talossa oli eri ihmiset ja eri ongelmat. alussa on-

gelmia oli paljon, mutta kaikki järjestyi ja muuttui rutiiniksi niin kuin yleensä, Folke

jatkaa. Hän työskenteli asentajana 28 vuotta. tuona aikana hänelle sattui yksi tapa-

turma. Rakennusteline kaatui hänen toisen jalkansa päälle.

-lääkärit totesivat, että saisin elää saamani vamman kanssa ja niin olen saanutkin

tehdä, Folke kertoo.

Elementtien purkaminen talon perustuksen päälle vaati aina tavanomaista suurem-

paa panosta. Korsträskissä oli eräs henkilö, joka oli taitava teknisten ongelmien ratko-

ja. Hänen nimensä oli Gustav Näslund ja hänellä oli seudulla keksijän maine.

Gustavilla oli Älvsby träindustrierille sopiva ratkaisu ongelmaan, miten taloelemen-

tit voitiin suhteellisen yksinkertaisesti vierittää valmiin torppariperustuksen päälle.

Hän suunnitteli eräänlaisen vetovaunun, joka kytkettiin traktorin perään. Perustuksen

päälle asetettiin kiskot, joita pitkin taloelementtejä voitiin vierittää. vaatimuksena oli,

että maanpinta sovitettiin vetovaunun korkeudelle niin, että elementtejä ei tarvinnut

nostaa niitä vieritettäessä.

vuonna 1960 työntekijöiden määrä nousi 28 henkilöön ja talonrakennus lähti kun-

nolla käyntiin. yrityksen liikevaihto ylitti miljoonan ja oli 1 327 600 kruunua. talon-

rakennus kasvoi, mutta samanaikaisesti vähenivät veistämön ulkopuolisten tilausten

toimitukset.


Taloja postimyyntitilauksena

taloja pitäisi voida myydä postimyynnillä, kuten mitä muuta tahansa. Göran ja Gun-

nar esittivät käytännössä yksinkertaisia ratkaisuja, jotka olivat myös edullisia. Kus-

tannuksia oli leikattava, jotta pystyttäisiin maksamaan takaisin uusien investointien

vaatimat lainat. Älvsby träindustrier laati nelisivuisen esitteen, joka jaettiin mah-

dollisille asiakkaille. se sisälsi arkkitehtien piirtämiä taloja sekä niiden julkisivu- ja

sijoittelupiirustuksia. Esitteessä olevalla talongilla talon hankinnasta kiinnostuneen

oli mahdollista tilata se talo, joka häntä miellytti. Kun talonki tuli perille, Göran sopi

asiakkaan kanssa toimitusajasta ja allekirjoitti sopimuksen.

Myyjän palkkaaminen oli yrittäjien mielestä liian kallista. Niin Gunnar kuin Görankin

olivat varmoja siitä, että talojen myynti onnistui parhaiten suusta-suuhun-menetel-

mällä. He tiesivät, että Älvsbystä tulevat talot olivat niin korkealaatuisia ja myytiin

niin edulliseen hintaan, etteivät irtopuusta rakentajat pystyneet kilpailemaan.

Norlannissa oli siihen aikaan kaksi kilpailijaa. Dag och Natt luulajassa, joka oli muun

muassa ostanut Nilsonin veistämön Morjärvistä, ja Mo och Domsjö Örnsköldsvikissä.

Molemmat yritykset käyttivät elementtejä, mutta ne eivät olleet kehittäneet tekniik-

kaa yhtä pitkälle kappaletalojen osalta kuin Älvsby träindustrier. Molemmat yrittäjät

jättävät kuitenkin sanomatta, oliko tässä syy siihen, etteivät toiset pysyneet mukana

myöskään hintakilpailussa.

yrityksen muuttaessa Älvsbyhyn 1954 aloitettiin ajankäyttötutkimukset, joiden

tarkoituksena oli siirtyä kiinteistä tuntipalkoista urakkapalkkoihin. se merkitsi, että

yritys luopui Pite-Älvdalin sopimuskäytännöstä ja sai vastapuoleksi ammattijärjestö

Ruotsin Puuteollisuustyöntekijöiden liiton.

työntekijöillä ei ollut mitään urakkapalkkajärjestelmää vastaan. Kaikki hyötyivät

urakkapalkoista. taitavimmat pystyivät lähes kaksinkertaistamaan aikaisemmat

tuntipalkkansa. työkuntien yhteenkuuluvuuden tunne parani, koska talonvalmistuk-

sen liukuhihna vaati, että työ edistyi koko ajan ilman katkoja. Katkot alensivat työto-

verien palkkaa eikä kukaan halunnut sitä. toisin sanoen työnjohtajien ehdottomaksi

velvollisuudeksi tuli huolehtia siitä, ettei tuotantoprosessissa tapahtunut katkoja.


Kangella ja lapiolla

suurilla ja vahvoilla miehillä oli tulevaisuus perustuk-

sen kaivajina Älvsbytalon urakoitsijoiden palvelukses-

sa. torppariperustus helpotti perustuksen kaivuuta

huomattavasti verrattuina taloihin, joissa oli kellari-

kerros. siitä huolimatta tarvittiin kannonnostokonei-

ta, joilla tielle osuneet suuret kivet hilattiin ylös.

torppariperustuksen pilarit pystytettiin pohjalla

olevalle betonianturalle, jonka mitat olivat 60 x 60

cm. Normaalikokoiseen taloon tarvittiin 12 anturaa

ja pilaria sekä 16 palkkia, joiden yhteispaino oli noin

14 tonnia.

-Emme tietenkään kaivaneet enempää kuin mikä oli

ehdottomasti välttämätöntä saadaksemme pohja-anturan paikalleen, sanoo sture

Johansson, joka on toiminut yrityksen betoniaseman vastaavana päällikkönä. Kun

pääsimme kuoppien pohjalle, kaivoimme lyhyillä lapionvarsilla niin että voimme pitää

perustuskuopan mahdollisimman pienenä. antura ja pilarit eristettiin hiekalla routa-

siirtymiä vastaan.

talonrakentajilta ja perustusurakoitsijoilta vaadittiin ennakointia, niin että perustuk-

set ehdittiin tehdä valmiiksi ennen lokakuun routia. Kaivoimme monta perustusta

ennen talojen toimitusta, muistelee sture. lokakuusta huhtikuuhun me perustuksen

kaivajat olimme vapaalla. silloin tehtaan jatkuvia talotoimituksia varten piti olla val-

miina vaadittu määrä perustuksia.

Kymmenen vuoden ajan perustukset kaivettiin käsivoimin. vasta 1970 saatiin avuksi

ensimmäinen kaivinkone, mikä oli sturen mielestä suuri helpotus. sen jälkeen jokai-

sessa perustuksen kaivuuryhmässä oli kaksi miestä ja kaivinkoneen kuljettaja. Kaksi

miestä asensi perustukset paikoilleen. vuoteen 1972 saakka perustukset hankittiin

Norrbottens Cementgjuteri -valimolta. silloin valmistui oma betonielementtiteh-

taamme. Kun Donald kävi teknistä opistoa 1966–68, hän valitsi opinnäytetyökseen

betonitehtaan suunnittelun. se betonitehdas on toiminnassa vieläkin.

Bernt Johansson


Mopoauto oli erinomainen ”talonvetäjä” kymmenen vuoden ajan.

Traktorin- ja talonkuljettaja

lumenauraustyöt ja muu traktorilla ajo yli vuoden ajan teki Donald Johanssonista

taitavan kiinnittämään taloelementeillä kuormatut perävaunut traktorin perään ja

kuljettamaan ne rakennuspaikalle.

yksi sellainen kuljetusmatka on jäänyt Donaldin mieleen. Ensimmäinen talo piti toi-

mittaa arjeplogin tunturikuntaan 1960. tie oli kapea, lähes 190 kilometriä pitkä ja

mäkinen, ja mäet olivat pitkiä. talon toimitus vaati kolme eri matkaa.

-Kuorman vetäminen ylös vei koko päivän, Donald muistelee. sain tehdä töitä koko-

naisen viikon, ennen kuin kaikki tarvikkeet olivat perillä. Maataloustraktorini ei ol-

lut järin voimakas. ylämäessä vauhti laski 5–10 kilometriin tunnissa, mutta talo tuli

ajoissa perille.

Donald halusi tehdä enemmän ja tehokkaammin ja niinpä hän kytki kerran traktorin

perään kolme taloelementeillä lastattua perävaunua. tällä ratkaisulla kolmas matka

olisi tarpeeton.

Donald lähti matkaan ja pääsi muutaman sadan metrin päähän. sitten paikalle saa-

pui poliisi. yksi perävaunuista sai jäädä siihen. traktorin perään oli lupa kiinnittää

enintään kaksi perävaunua. Donald jatkoi talojen kuljetuksia, kunnes hän astui ase-

palvelukseen.


Älvsby träindustrier totesi melko pian, ettei maataloustraktori ollut vetovaunu, kun

talo piti toimittaa kotikuntaa kauemmaksi. sille etsittiin korvaajaa ja lopulta pää-

dyttiin mopoautoon, joka teki Älvsbytaloista tuttuja tien päällä.

Mopoautot rakennettiin vanhoista autoista, minkä vuoksi niiden maksiminopeudeksi

tuli 30 km/h. siinä syy mopoautonimitykseen. Mutta mopoauto oli niin voimakas,

että se kulki samalla nopeudella niin ylä- kuin alamäkeä. ajomukavuus oli huomat-

tavasti parempi, kun ympärillä oli sisustettu/varustettu ohjaamo. yksi ehdottomasti

pisimmistä mopoautolla tehdyistä talonkuljetuksista tehtiin södertäljeen.

-Meitä oli kolme ajoneuvoryhmää peräkkäin matkalla pitkin nelostietä tukholman

ohi kohti södertäljeä, kertoo kuljetuspäällikkö Mårten lundberg. yleensä tapana oli,

että minä talonkuljettajana autoin paikalla odottavaa kirvesmiestä myös asentamaan

elementit. Mopoauton etuna oli, että kuljettaja tarvitsi vain traktorikortin.

Sahoilla on ollut tärkeä rooli talonvalmistuksessa.


Sahalla avainrooli tuotannossa

laatupuu hidaskasvuisesta pohjoispohjalaisesta metsästä oli yksi edellytys puuveis-

tämölle ja siitä tuli myös ehto talonvalmistukselle. aikaisemmin yritykselle oli riit-

tänyt melko pienet puumäärät. vuonna 1954 Älvsbyssä hankittu pyörösaha viitoitti

Gunnarille ja Göranille tien. omavaraisuus puun suhteen oli tärkeätä, samoin mah-

dollisuus määrätä itse mitoista ja laadusta valmistuksen tarpeiden mukaan. tämä

tarve korostui entisestään talonvalmistusta suunniteltaessa.

yrittäjät halusivat toteuttaa ajatuksen koko tuotannon kokonaisvaltaisesta val-

vonnasta, aina tukkien valinnasta niiden jakoon, lajitteluun, valmisteluun, talon-

valmistukseen ja valmiiseen taloon saakka.

Göran esitti keskusteluissa usein kantansa, että oli anteeksiantamatonta toimittaa

rakennettavien talojen mukana tarvetta suurempia määriä puuta. Hän halusi, että

suurin osa tehtäisiin valmiiksi tehtaassa ja että rakennuspaikalla tarvittavat täyden-

nykset muodostuisivat mittatilatuista puupaketeista. Kun viimeinen lauta oli naulat-

tu, talo olisi lopullisesti valmis.

talonvalmistussuunnitelmien rinnalla valmisteltiin myös investointeja uuteen saha-

laitokseen. Kapasiteetin pitäisi olla kymmenkertainen. sahan olisi pystyttävä vastaan-

ottamaan 20 000 kuutiometriä tukkipuuta ja toimittamaan 10 000–12 000 kuu-

tiometriä sahatavaraa.

axel bergman, joka oli vastuussa pyörösahasta, sai nyt olla mukana rakentamassa

uutta aRI-laitosta, johon kuului pyörösaha, särmäyssaha ja höylä. Ne sijoitettiin uu-

delle teollisuustontille jonkin matkan päähän suunnitellusta talotehtaasta. tukkien

tarve kasvoi niin voimakkaasti, että ostoja, hakkuita ja kuljetuksia varten tarvittiin

kiinteä organisaatio. axelin poika Erling, joka oli työskennellyt isänsä kanssa sahalla,

päätti vuonna 1961 perustaa oman yrityksen ja toimia metsäurakoitsijana Älvsby

träindustrierille. Hän oli käynyt isänsä koulua ja oppinut tekemään metsäarviointeja

ja puuhankintoja ja työskennellyt hakkuutöissä. Erlingin tehtäväksi tuli nyt hakata

vuosittain noin 14 000 kuutiometriä tukkipuuta. työ tehtiin urakkatyönä. Hakkuut

tehtiin käsivoimin. Puut lastattiin käsin kelkkoihin purkamisvarastoihin kuljetusta var-

ten ja sieltä tukit haettiin autoilla Älvsbyssä olevalle sahalle.


Uusia tuulia metsähuutokauppaan

sahoilla on ollut suuri merkitys Älvsby träindustrierin kehitykselle ja näin myös

metsävaroilla. talonvalmistuksen laajenemista seurasi kapasiteetin lisääntyminen.

Kaikki puu käytettiin vuoteen 1990 saakka omaan jalostukseen veistämössä ja talo-

tehtaassa. vasta sen jälkeen Älvsbytalo alkoi viedä puuta ulkomaille.

Ensimmäinen tuntuva edistysaskel tapahtui 1965 raaka-ainetarpeen lisääntyessä

14 000 kuutiometristä 35 000 kuutiometriin. se edellytti lisää yhteyksiä metsänomis-

tajiin, ja näin sai alkunsa 25 vuotta kestänyt liikesuhde Jokkmokkin pitäjän yhteismaa-

han.

-Järjestimme tuohon aikaan vuosittain metsähuutokauppoja, jossa myimme kasva-

vaa puustoa eniten tarjoaville, kertoo yhteismaan hoitaja stig Nilsson.

vuonna 1964 Älvsby träindustrier tuli mukaan ja toi mukanaan uusia tuulia metsä-

huutokauppaan. He olivat täysin tuntemattomia tässä yhteydessä. sana oli kuitenkin

kiertänyt tapaamiseen osallistuneiden muiden ostajien keskuudessa väittäen, että

Älvsby träindustrier maksoi puut valtiolta saamillaan avustusshekeillä, mikä ei pi-

tänyt paikkaansa.

yritys osti 13 000 kuutiometriä tukkipuuta Göran Johanssonin, axel bergmanin ja

talouspäällikkö bernt Johansson ollessa läsnä. Hinnaksi tuli 521 000 kruunua, muis-

telee stig Nilsson. sen huutokaupan jälkeen älvsbyläisyritys osti vuosittain noin

20 000 kuutiometriä tukkipuuta aina vuoteen 1991 saakka. Maksun he suorittivat

aina täsmällisesti, kertoo stig Nilsson.

sahoilla tarvittiin taitavia teknikoita ja puut tuntevia sahaajia, jotka saivat suurimman

mahdollisen hyödyn jokaisesta tukista. Herman lidman täytti molemmat ehdot ja

lisäksi hänet tunnettiin taitavana sahanterien ja kuttereiden hiojana.

Herman oli työskennellyt 17 vuotta sahanasettajana ja sahaajana bodenissa, kun hän

haki höylääjän paikkaa Älvsby träindustrierilta. Höylääjän työtä hän ei saanut, mutta

sitä vastoin kehyssahurin paikan. tuohon aikaan sahat olivat ulkona. töitä saatiin

tehdä sateessa ja lumipyryssä.

Ennen seuraavaa investointia uuteen sahalaitokseen Herman meni töihin vidselin sa-

halle, mutta tuli takaisin Älvsby träindustrierille kaksi vuotta myöhemmin.


Uutta aluepolitiikkaa

Puoli vuotta myöhemmin talonvalmistus oli vakiintunut. vuonna 1961 läänissä

myytiin yli 30 taloa. ajatus postimyynnistä oli kannattava. Maine kasvoi ja tyytyväi-

set talonostajat suosittelivat taloja tuttavilleen.

Älsvbytalot olivat lisäksi mukavia, turvallisia ja muuttovalmiita. asiakkaalla oli vain

yksi urakoitsija. yritys huolehti asiakkaistaan ja myi talot kiinteään hintaan. se tar-

koitti, että ostosopimuksen allekirjoitushetkellä voimassa ollut hinta pysyi samana

talon toimitus- tai luovutusajankohdasta riippumatta.

Hyvin pian selvisi myös, kuinka viisaasti yritys oli tehnyt hankkiessaan teollisuus-

tontin, jolla oli kasvuvaraa. veistämön ja talotehtaan puuntarve kasvoi jatkuvasti.

laajentumistarve lähestyi.

Ruotsin eduskunnassa oli valmisteilla uusi aluepoliittinen tukiohjelma, joka loi uusia

edellytyksiä teollisille investoinneille. Metsäprofessori Manfred Näslund oli selvittä-

nyt ja ehdottanut Norlannin lääneille jaettavaa sijoittumistukea, johon sisältyi tuki-

osa ja laina. Näslundista tuli Pohjoispohjan maaherra, joten hän saattoi olla mukana

päättämässä tuesta heti alusta alkaen.

Göran Johansson näki mahdollisuudet toteuttaa suunnitellun kehityksen yhdessä

vaiheessa kaiken sahojen, höyläämöjen, uusien naulaamojen ja varastorakennusten

käytössä olevan tekniikan avulla. Mutta kuten aina, kun valtio jakoi avustuksia ja lai-

noja, valtio asetti työllisyysvaikutusten lisäksi vaatimuksia myös investointien kan-

nattavuudelle.

vuosien 1959–60 investoinneista viisastuneena, jolloin rahoitus ja käyntiinajokus-

tannukset oli laskettu liian alhaisiksi, Göran päätti hankkia apua kustannuslaskelmien

laatimisessa seuraavaa investointivaihetta varten.

signar lindgren oli talouskonsultti ja teki paljon sijoittumista koskevia selvityksiä. Gö-

ran palkkasi hänet tekemään hakemusta seuraavaa suurta investointivaihetta varten,

joka oli suunniteltu vuosiksi 1965–66.

sijoittumisvarojen hakemuksista ei ollut puutetta 1960-luvun ensimmäisen puolis-

kon aikana. Niiden joukossa oli esimerkiksi useita sahoja.

Monen hakemukset hylättiin. Päättäjien mielestä pelkät sahat eivät riittäneet.


Kiistaa sijoittumistuesta

Kunnanjohto, maakäräjäpoliitikko Erik Hammarsten, Norrlandsfonden-rahaston Mat-

ti Mäkinen ja maaherra Manfred Näslund tukivat Älvsby träindustrierin hakemusta

aluepoliittisen tuen saamiseksi 1964. yritys anoi yhteensä 3,6 miljoonan kruunun

avustusta uutta sahalaitosta, höyläämöä, naulaamoa, varastotiloja sekä koneita, lait-

teita ja teollisuusalueen laajentamista varten. Hakemuksessa 1,5 miljoonaa kruunua

oli sijoittumistukea ja yksi miljoona kruunua lainaa.

-Älvsby träindustrierin hakemuksessa voitiin osoittaa hyvät voittomahdollisuudet ja

vakuudet sijoittumistuelle, kertoo signar lindgren. siinä sahainvestointi oli suuressa

määrin edellytyksenä puun jalostukselle. Kaikki sahatut tuotteet käytettiin omas-

sa veistämössä ja talonvalmistuksessa. se tuottaisi puolestaan voittoa, joka voitiin

käyttää lainan takaisinmaksuun.

Älvsby träindustrier oli lisäksi maksanut lainan nopeasti takaisin ja suoriutunut vel-

voitteistaan. takana oli kahdenkymmenen vuoden teollinen toiminta, minkä pitäisi

riittää todisteeksi, mutta keskustahon vastuulliset niskuroivat.

-olimme seuranneet Älvsby träindustrieriä ja uskoimme lujasti yrityksen panostuk-

seen ja kehitykseen, kertoo Matti Mäkinen, joka toimi tuolloin Norrlandsfonden-

rahaston johdossa. samaa mieltä oli myös maaherra Manfred Näslund, vahvistaa

Mäkinen.

tukholmalaiset eivät kannattaneet ajatusta puutaloteollisuuden luomisesta Norlan-

tiin ja eritoten Älvsbyhyn.

Muistan, että asetimme Älvsby träindustierille yhden ehdon: yrityksen tulisi tehdä

jotain yrityskuvalleen, Mäkinen jatkaa. Mutta Göran Johansson tyrmäsi sen kylmästi.

se oli tarpeetonta, sillä kysymys oli laadusta ja hinnasta, Göran vastasi.

Rahasto vieraili Älvsbyssä ja yritti saada Göranin suostumaan vaatimukseemme,

mutta yritys epäonnistui.

Kun lähdimme kotimatkalle luulajaan, olimme kuitenkin yhtä mieltä Göranin ja Gun-

narin kanssa siitä, että antaisimme heille täyden tuen tässä asiassa, Mäkinen kertoo.

Älvsby träindustrier sai sijoittumistukensa ja pystyi toteuttamaan laajennuksen

suunnitelmien mukaisesti. Kun aloitimme rakennustyöt 1964, talojen myynti oli yli

100 taloa vuodessa. Puusta oli puutetta ja tehdastiloissa alkoi olla todella ahdasta.


Monitaitoinen mies

Ivar Nordlund tuli Älvsbytaloon 1961 ja hänestä tuli

yrityksen ensimmäinen huoltomies.

talon hankinta on yleensä perheen suurin hankin-

ta. silloin on tärkeätä, että hankinta täyttää luvatut

ehdot ja toiminnot. Älvsbytalo otti heti käyttöön

valmiiden talojen seurantapalvelun.

Puoli vuotta talon luovutuksen jälkeen paikalle saa-

pui huoltomies. Kuljetuksen yhteydessä tai luo-

vutuksen jälkeen ilmaantuneet viat ja puutteet kor-

jattiin. Joskus asiakas oli ilmoittanut puutteista, jos-

kus ne havaittiin käynnin aikana tehdyn tarkastuk-

sen yhteydessä.

Ivan Nordlund oli toiminut kirvesmiehenä omassa yrityksessään, jossa oli viisi työn-

tekijää. uusi työ oli jotain aivan erilaista kuin hänen aikaisemmat työnsä. siinä

vaadittiin monenlaisia taitoja. Kirvesmies hän jo oli, mutta osasi myös tarvittaessa

asentaa mattoja, maalata ja huoltaa vesijohdot ja viemärit.

-tarkastajan työssä ihmisten oikea kohtelu on tärkeää. sen Ivar osasi erinomaisesti,

sanoo Göran Johansson.

-työ oli yksinäistä ja raskasta, matkat olivat pitkiä ja työajat poikkeavia, Ivar kertoo.

työssä, jossa tapaa joka päivä uusia ihmisiä joista kukaan ei ole toisensa kaltainen, op-

pii hyväksi ihmistuntijaksi. aikaa myöten opin kohtelemaan erilaisia ihmisiä parhaalla

mahdollisella ja joustavalla tavalla.

Ivar matkasi Hillmanillaan, volvo Duettia muistuttavalla mutta sitä pienemmällä

autolla, Älvsbytalojen omistajien luo ympäri maata.

-tottakai taloissa oli puutteita, muistelee Ivar. se oli tavallista varsinkin alussa, ennen

kuin tuotantoa oli hienosäädetty. yksi alkuajan ongelma olivat lattiat. sain purkaa

monta parkettilattiaa ja asentaa melkoisen määrän korkkimattoja. Muita toistuvia

vikoja olivat ovet, jotka eivät menneet kiinni, ja niitä oli säädettävä. Monesti maali-

pinnat olivat myös vaurioituneet.

Kolmen vuoden kuluttua yritys palkkasi lisää huoltomiehiä, muun muassa tukholmaan.

Koska Ivar oli ensimmäinen huoltomies, hänestä tuli myös uusien huoltomiesten

ohjaaja.

Ivar Nordlund


yleensä toimimme kahden huoltomiehen ryhmänä. Parin vuoden kuluttua vasta-

alkajat olivat oppineet työn ja saivat omat työalueensa. viimeiset viisi työvuottaan

Ivar Nordlund oli yrityksessä huoltomiesten koordinoijana.

Myyjän palkkaaminen

Kun Donald Johansson suoritti asepalvelustaan 1960–61, talonrakennus pääsi kun-

nolla vauhtiin. Juhannuksena 1960 toimitettiin ensimmäinen talo Älvsbyhyn. syksyn

kuluessa Donald oli toimittanut ensimmäisen talon arjeplogiin. vuonna 1961 val-

mistui yli 30 taloa, ja sen jälkeen tuntui kuin korkki olisi auennut pullon suulta.

Kysyntä kasvoi voimakkaasti. lähivuosien aikana toimitettiin yli sata taloa vuodessa.

Ja kun Donald pääsi armeijasta, yrityksessä oli paljon töitä asentajille. Donald ei jäänyt

neuvottomaksi. Hän työskenteli viisi vuotta taloasentajana ja uskoo osallistuneensa

yli sadan talon valmistukseen.

tänä aikana Donald ehti myös miettiä omaa tilannettaan. Jos hän jatkaisi yrityksessä

– kuten hän halusi –, hänen pitäisi jatkaa opintoja kehittääkseen osaamistaan. Hän

haki 1966 teknisen opiston kaksivuotiselle rakennusteknikkolinjalle.

Koulutus sujui niin hyvin, että hän sai tutkinnon suorittamisen jälkeen koululta tarjouk-

sen opettajan työstä. Mutta Donald kieltäytyi. Mielestään hän oli liian kärsimätön

eikä omasta mielestään sopinut opettajaksi. Donald oli todennäköisesti päättänyt

jäädä yritykseen ajatuksenaan ottaa aikanaan yrityksen ohjat käsiinsä. Hän palasi ja

hänestä tuli yrityksen toinen talojen myyjä.


omistajat Göran ja Gunnar Johansson yrittivät viimeiseen asti hoitaa talonmyynnin

kaiken muun työn ohessa, mutta lopulta he joutuivat antamaan periksi.

syksyllä 1963 Älvsbytalo haki palvelukseensa myyjää luulajaan.

Ingemar Grahn toimi rakennustarkastajana Fredrikan kunnassa. Hän näki ilmoituksen

ja päätti lopulta soittaa Göran Johanssonille.

-lähetä todistuksesi meille, pyysi Göran, vaikka hakuaika oli jo umpeutunut. Pari päi-

vää myöhemmin Göran soitti ja halusi tavata Ingemarin.

-Ei sinun kannata hakea myyjän paikkaa luulajasta, Göran totesi. olet naimaton ja

tarvitsemme kyllä jonkun, joka voi myös kalustaa esittelytaloja, hän jatkoi. Etkö voisi

tulla töihin Älvsbyhyn, sillä tarvitsemme myyjää täälläkin, Göran kysyi. Minä suostuin

ja minusta tuli yrityksen ensimmäinen talonmyyjä.

Myynti-insinööri Ingemar Grahn ja toimitusjohtaja Göran Johansson


Suusta suuhun -menetelmä

”tyytyväiset asiakkaat ovat parasta mainosta” oli Älvsbytalojen suusta suuhun toi-

minut tunnuslause. se oli luotettavaa markkinointia, jota kaikki vaalivat. Hyvä tuote

myy itse itsensä, Göran tapasi sanoa.

-Ensimmäisen vuoden markkinointibudjettini oli 30 000 kruunua, kertoo Ingemar

Grahn. Emme olisi myöskään voineet lisätä panostusta, sillä talotehdas oli täystyöl-

listetty ja tilauksia oli kasapäin. Pian oli aika esittää tärkeä kysymys: kuinka kauan

asiakas haluaa odottaa talonsa toimitusta?

Kävimme keskusteluja markkinoiden laajentamisesta oman läänin ulkopuolelle. olim-

me toimittaneet muutaman talon maan eteläosiin. tukholma ja Mälardalen-laakso

olisivat varmaan houkutteleva alue Älvsbytalon konseptille.

Mutta Göranista ja Gunnarista oli tärkeämpää valloittaa markkinoita lähempää. siksi

myynti keskitettiin ensiksi Norrlannin keskustaajamiin. Kun vuosituotanto oli 140 ta-

loa vuonna 1965, aloitettiin toiminta tukholmassa.

silloin Ingemar Grahnilla oli kokonaisvastuu myynnistä. Ensimmäisillä Nolia-mes-

suilla Piitimessä 1968 Älvsbytalo esitteli talomallinsa C130. taloesittelystä tuli todel-

linen menestys ja se poiki useita tilauksia.

Kun toimitusajat alkoivat lähestyä puoltatoista vuotta, myyjät menivät Gunnarin ja

Göranin luokse ja sanoivat:

-tuotantoa on lisättävä. Meidän on valmistettava enemmän taloja, muuten me-

netämme asiakkaita. asiakkaat eivät halua odottaa toimitusta näin kauan.

-Kuulkaahan nyt, pojat, sanoi Göran. onko kysymys kasvamisesta vai kannattavuu-

den säilyttämisestä? Kasvaminen ja kannattavuus eivät välttämättä tarkoita samaa,

sanoi Göran, joka oli jo suunnitellut seuraavaa laajennusta. uusilla investoinneilla

konttoriin, uuteen naulaamoon, varastotiloihin, sahaan ja höyläämöön tuotantoka-

pasiteetti kasvoi huomattavasti. Älvsbytaloilla oli tuulta purjeissa. asiakkaat jonotti-

vat edelleen. uusia myyjiä palkattiin. yrittäjät Göran ja Gunnar Johansson halusivat

edetä askeleen kerrallaan. Kehittää tuotantotekniikkaa lisäämällä kapasiteettia ja te-

hostamalla valmistusta.


Aito hioja

Kun uuden sahan rakennustyöt aloitettiin 1965, Er-

ling bergman ja hänen metsätyömiehensä saivat

paljon töitä. tukkipuun tarve kasvoi voimakkaasti

14 000 kuutiometristä 40 000 kuutiometriin.

Älvsby träindustrier alkoi hankkia raaka-ainetta Do-

mänverketiltä, metsäyhtiöiltä, yhteismetsistä ja tie-

tenkin yksityisiltä metsänomistajilta. siihen aikaan

sahoilla ei ollut puutetta raaka-aineesta.

Älvsbyn yrityksessä sahalaitoksen työntekijät tun-

sivat tarvitsevansa lisäkoulutusta. uudet koneet ja

kaksinkertaistunut tuotantomäärä vaativat taitoja,

ja nyt olivat myös tietokoneet otettu käyttöön.

sahan terät piti lisäksi pitää hiottuina, jotta jokainen sahattu tukki hyödynnettäisiin

mahdollisimman hyvin. Koneiden läpivirtausnopeus oli suuri. tarpeita koskevien kes-

kustelujen tuloksena Göran Johansson tuli käymään Herman lidmanin kotona kesällä

1966.

Herman oli mennyt 1965 töihin Harald andersson sahalle vidseliin, mutta asui edel-

leen Älvsbyssä.

-anderssonilla palkkani oli jonkin verran parempi, Herman muistelee. Päätin kuiten-

kin palata töihin Göranin luo, koska välttäisin työmatkat. se tuntui palkkaeroa tär-

keämmältä. Nyt käytössä oli uusi, suurempi ja modernimpi saha, jonka asettelu oli

aikaisempaa parempi. Kesäkauden jälkeen siirryin vidselistä Älvsby träindustrierin

palvelukseen.

Meitä oli yksitoista työntekijää sahalla, jossa tukkien syöttö, sahapenkki, halkaisu,

särmäyssaha ja tuorelajittelu linjalla oli järjestetty hyvin, Herman kertoo. se oli hyvä

investointi. Koneet toimivat moitteettomasti ja saavuttivat pian kapasiteettinsa.

Hermanilla riitti terien, kuttereiden ja leikkainten hiomistöitä. uuteen investointiin

sisältyi myös höylä, ja tehtaan puuveistämöllä oli paljon hiontaa vaativia teriä.

sahalla oli urakkapalkka ja hiojana sain sopimuksen mukaista palkkaa ja tietyillä ko-

neilla erityistä palkkiota. se tarkoitti, että sain palkkiota niin kauan kuin koneet toi-

mivat hyvin.

Herman Lidman


Jos koneet rikkoutuivat, menetin palkkion siltä ajalta, jonka kone seisoi. yrityksellä oli

hyvä huolto ja korjauksille hyvä tuki. Kaikki toimittajat luottivat Älvsbytaloon, kertoo

Herman. Hän muistaa, että hänen palkkansa 1966 oli noin 1 400 kruunua kuukau-

dessa urakka mukaan luettuna.

60-luvun lopulla yritys lujitti asemiaan. Investoinnit markkinoihin ja yrityksiin lisä-

sivät tuotantoa yli 250 taloon vuodessa. liikevaihto kasvoi muutamasta miljoonas-

ta kruunusta yli 20 miljoonaan kruunuun neljässä vuodessa. työntekijöiden määrä

kasvoi 105:stä yli 180:een. laajennusprojektit jatkuivat koko ajan.

-luotimme tuotteeseemme ja talojemme kysyntään, sanoo Göran Johansson. Nou-

datimme strategiaamme asteittaisesta kehityksestä. aseman lujittamisesta, investoi-

misesta ja omilla jaloilla seisomisesta.

Emme todennäköisesti olisi päässeet näin pitkälle, ainakaan näin nopeasti, ellemme

olisi saaneet mahdollisuutta sijoittumistukeen, sanoo Göran Johansson.

Mitään merkkejä markkinoiden kyllästymisestä ei ollut nähtävissä, kun Göran ja Gun-

nar loivat katseen 1970-luvulle. sitä vastoin he ennakoivat vuosikymmenen, jonka ai-

kana kasvu olisi vahvaa, mikä lisäisi asuntojen jatkuvaa kysyntää. Markkinoilta saadut

signaalit vahvistivat tätä otaksumaa.

vuonna 1969 päätettiin yrityksen uudesta laajennuksesta. teollisuusaluetta lisättiin

120 000 neliömetristä 200 000 neliömetriin. talotehdasta ja puuveistämöä laajen-

nettiin ja tuotannossa toteutettiin uudelleenjärjestelyjä. uusia varastoja rakennettiin.

tilat kasvoivat 7 000 neliömetristä 18 000 neliömetriin. Investoinnit maksoivat lähes

yhdeksän miljoonaa kruunua, josta viisi miljoonaa kruunua maksettiin sijoittumis-

tuella ja yksi miljoona kruunua sijoittumislainalla.

uudelleenjärjestelyillä keskitettiin tehtaan talotuotantoa. uusi tekniikka ja uudet ko-

neet tehostivat työtä. Paremmat työskentelyalueet paransivat materiaalivirtojen ja

asennustöiden organisointia.

-tämä oli yrityksen kolmas suuri investointi Älvsbyhyn saapumisen jälkeen, ja monet

ihmettelivät, miten meille kävisi, Göran kertoo. vastaus oli yksinkertainen: hyvä tuote

myy itse itsensä!


Muutosten vuosikymmen

Kehitys innosti ja runsaasti uusia kasvoja tuli teollisuuteen, jonka tulevaisuuden

näkymät olivat kirkastuneet viimeisimmän investoinnin myötä. tätä osoittivat kaik-

ki ennusteet, ja tähän saakka kaikki laskelmat olivat käyneet selvästi toteen.

Myyntipäällikkö Ingemar Grahn ja Donald Johansson tehostivat markkinointia ja kil-

pailivat siitä, kumpi myisi eniten taloja päivässä. tehtaan työntekijöillä riitti töitä ja

työntekijöiden lukumäärä vain kasvoi. Ruotsin eduskunnalta saatiin uusia signaaleja,

jotka vaativat tasa-arvoisuuden lisäämistä myös teollisuudessa. Miesvaltaisilla työ-

paikoilla pitäisi panostaa naisten palkkaamiseen. vastaavasti naisvaltaisilla työpai-

koilla tulisi lisätä miesten määrää. tasa-arvo kirjattiin aluepoliittisen tuen ehdoksi.

ammattiyhdistykset vaativat vaikutusvaltaa yrityksissä ja työtapaturmat alkoivat

saada huomiota yhä lisääntyvien työterveyshuoltojen myötä. Kunnanhallituksen

puheenjohtaja Martin stoltzilla oli ollut lukuisia syitä tiedotustilaisuuksiin ja yhteis-

työhön taloyrityksen kanssa. Kunta tuki aktiivisesti aluepoliittisilla toimenpiteillä. to-

inen kunnalta saatu apu koski tonttimaata.

-Meillä on todella aihetta olla ylpeitä ja iloisia siitä kehityksestä, mitä yrityksen

muutto Älvsbyhyn on merkinnyt, Martin stoltz toteaa ylpeänä.

-Kunta hankki 1970 runsaasti tontteja ja uskoimme niiden riittävän pitkälle 70-luvul-

le saakka. Mutta kolme vuotta myöhemmin kaikki tontit oli jo rakennettu täyteen.

Meillä oli täysi työ hankkia lisää tonttimaata. Kun terästehdas 80 -suunnitelmat aloi-

tettiin 1975, tontinostajia tuli sankoin joukoin. Kuten tunnettua, suunnitelmista ei

tullut mitään ja pientalotonttien kysyntä väheni voimakkaasti. Älvsbytalo oli saa-

nut ostaa osan tonteista, jotka terästehdas 80 -projektin romahtamisesta huolimat-

ta myytiin ja rakennettiin nopeasti. omistimme myös västermalmin alueen, josta

muodostui uusi omakotialue. taloista suurin osan oli Älvsbytaloja.


Håbon pelastus

Kuntaliitokset olivat tuohon aikaan hyvin yleisiä Ruotsissa. tämä uudistus ei juuri

aiheuttanut suuria ilonilmauksia. Etenkään Håbossa, kertoo myyntipäällikkö Ingemar

Grahn. suunnitelmissa oli liittää Håbo Enköpingiin ja kunnan asukkaat inhosivat aja-

tusta kuin ruttoa. Nyt oli tehtävä jotain rakentavaa ja nopeasti.

Kunnaninsinööri Ivar lundberg Håbon kunnasta oli kuullut puhuttavan Älvsbytalosta.

Hän kutsui Donaldin ja minut käymään. Håbon kuntaa pitäisi laajentaa asukasmäärän

lisäämiseksi niin nopeasti, että kunta voisi estää uhkaavan kuntaliitoksen.

vierailun tuloksena laadittiin kaupunkisuunnitelma ja kokeeksi rakennettiin kuusi

Älvsbytaloa. Kokeilu onnistui hyvin. Puolet tuotannostamme, kolme taloa viikossa,

toimitettiin monen vuoden ajan Håboon. Kaikkiaan rakensimme sinne satoja taloja,

kertoo Ingemar.

Älvsbytalot menivät kuin kuumille kiville tukholmassa, missä kaksi myyjäämme myi

150 taloa vuodessa monen vuoden ajan, kertoo Ingemar Grahn. Ingemar huolehti

myös tutustumiskäynneistä yritykseen.

Metsänhoitokoulusta tuli oppilasryhmä tutustumaan teollisuuteen. Heidän joukos-

saan oli eräs oppilas länsipohjan Robertsforsista ja hän osti Älvsbytalon. seuraavana

vuonna myimme Robertsforsiin seitsemän taloa.

-taloja toimitettiin myös rautateitse ja olimme lastanneet vaunuihin kaksi salaan

toimitettavaa taloa. ongelmana oli vain juuri alkanut junalakko. Muiden kuin veturin-

kuljettajien ohjaamia junia sai ajaa vain 30 km:n tuntinopeudella. Emme ehkä pystyisi

pitämään toimitusaikaa, mutta annoimme kuljetukselle lähtöluvan.

tietämättämme allt i hemmet -lehti oli tehnyt reportaasin Älvsbytalosta. lehdessä

kehuttiin Älvsbytaloa siitä, että jatkoimme talojen toimituksia emmekä peruuttaneet

niitä kuten muut.

Emme ehtineet panna ilmoitusta samaan lehteen, mutta lehden seuraavaan nume-

roon kyllä. ”Näittekö artikkelin Älvsbytalosta viime viikon numerossa? ottakaa yh-

teyttä, jos haluatte luettelomme”. saimme yli 2 000 vastausta eri puolilta maata,

kertoo Ingemar.


Gunnar jättää yrityksen 28 vuoden jälkeen

Gunnar Johansson päätti jäädä eläkkeelle 1972 oltuaan yrityksessä 28 vuotta osak-

kaana ja tuotannosta vastaavana. Hän teki päätöksen tietoisena siitä, että yritys jat-

kaisi laajenemistaan ja että hänen seuraajansa olisivat päteviä.

Donald oli jättänyt myyjän työn ja vastasi nyt asentajista. lopetettuaan yrityksessä

Gunnar ja hänen veljensä Dennis jatkoivat yhtiön osakkaina. Donald sai ottaa vastuun

tuotannosta. vuotta myöhemmin hänestä tuli yrityksen hankintapäällikkö samanai-

kaisesti kun Rune Nordlund palkattiin talotehtaan päälliköksi.

Gunnarin toive toteutui 1970-luvun puolivälissä. talonvalmistus kasvoi 325 talosta

500 taloon vuodessa. Puuveistämön ja talotehtaan puuntarve vaati uusia investointeja.

Göran Johansson otti yhteyttä olle Johanssoniin, joka oli NJa:n konepaja- ja kun-

nossapitopäällikkö. Nyt toteutettaisiin Älvsbytalon suurin investointiohjelma, jonka

kustannukset oli arvioitu 26 miljoonaksi kruunuksi. sijoittumistukea oli anottu kah-

deksan miljoonaa ja lainaa kuusi miljoonaa kruunua. asiasta päättäisi Ruotsin hallitus.

sahalaitokseen investoinnista oli esitetty eriäviä mielipiteitä tukkipuun vähäisen sa-

annin vuoksi, mutta Älvsbytalon suuri työllisyysvaikutus jatkojalostuksessa ratkaisi

asian.

yritys oli laskenut työllistämisvaikutuksen olevan 20-kertainen samaa raaka-aine-

määrää käyttävään sahaan verrattuna. Kaikki sahattu puutavara käytettiin talonval-

mistuksessa ja omassa puuveistämössä. Kaikki paikalliset ammattiyhdistykset tukivat

yritystä.

uuden sahan rakennustyöt aloitettiin samana päivänä kuin tieto hallituksen päätök-

sestä saatiin. sahalle tulisi sisätiloihin rakennettu pitkälle kehitetty automatiikka, uusi

höyläämö ja naulaamo, purkaushalli, uudet varastot, uusi kuusikammioinen puun-

kuivaamo ja uusi suuri lämpökeskus, joka varustettiin pakokaasujen puhdistuksel-

la. Polttoaineena käytettäisiin kuorta ja sahajauhoa. Näiden investointien ansiosta

Göran Johansson laski yrityksen vuosituotannon nousevan 700 taloon vuodessa.

omien työntekijöiden määrä kasvaisi sadalla työntekijällä ja urakoitsijoiden työnte-

kijämäärä 35:llä.


Yrityksen naiset

Naisten työllisyyden lisääminen sisältyi työpaikoilla sovellettavaa sukupuoleen pe-

rustuvaa kiintiöintiä koskevaan lakiin, joka astui voimaan 1970-luvun alussa. vaati-

muksena esitettiin 40 prosentin vähimmäisosuutta aliedustetulle sukupuolelle. Eh-

dot koskivat muun muassa kaikkia sijoitustukea saavia yrityksiä. Älvsbytalo oli täysin

miesvaltainen. talotehtaan tuotanto oli fyysisesti vaativaa työtä. Ne harvat naiset,

jotka olivat kokeilleet työtä, olivat lyhytaikaisia.

tyra Jonasson tuli puuveistämöön 1974 ensimmäisenä naispuolisena työntekijänä.

-Mieheni oli työssä siellä, joten se sopi hyvin, hän kertoo. Pääsimme töihin samalla

kyydillä. Minä ruuvasin saranoita oviin, ikkunoihin ja kehyksiin, kiinnitin tiivistelistoja

ikkunoihin ja olin tarvittaessa vastaanottajana höylän takana. työ oli kyllä raskasta ja

sisälsi paljon nostoja, tyra muistelee. Mutta uuden sähkötrukin tulo oli suuri paran-

nus.

viihdyin oikein hyvin kaikkien miesten joukossa eikä minulla ollut koskaan ongelmia

Älvsbytalossa viettämieni 15 vuoden aikana, hän sanoo.

tyra oli varmaan syynä siihen, että valborg Johansson tuli tehtaalle töihin 50 vuoden

iässä. torbjörn Isaksson, joka oli puuveistämön työnjohtaja, soitti tarjotakseen minul-

le työtä yhdessä neljän muun naisen kanssa.

valborg oli ensin osapäivätöissä naulaamassa kattoluukkuja, mutta siirtyi pian ko-

kopäivätöihin.

-Muistan hyvin, että ensimmäinen palkkani oli 300 kruunua, valborg kertoo. olin

ollut aikaisemmin kotirouva, huolehtinut viidestä lapsesta eikä minulla ollut koskaan

ollut omia tuloja. töissä olo tuntui tosi hyvältä. työtehtävät vaihtelivat aika paljon

puuveistämöllä, missä minäkin olin. täällä tuli ilmi, että olin allerginen formaliinille.

sain siitä ihottumaa ja jouduin jättämään työn.

talotehtaan päällikkö Rune Nordlund halusi muun muassa palkata naispuolisia tru-

kinkuljettajia. He eivät käyttäneet trukkia urheiluautona, kuten monet miehet te-

kivät, hän huomauttaa. Eräänä maanantaina talotehtaalle saapui kymmenen naista,

jotka alkoivat naulata ulkoseiniä.

Perjantaina heistä oli jäljellä vain yksi. Muut eivät jaksaneet kuunnella miehille tyypil-

listä kielenkäyttöä, kertoo Rune. tehtaassa on ollut samanaikaisesti neljä–kuusi naista.


Sukupolven vaihdos

toimittuaan 35 vuotta johtajana ja osana ainutlaatuista teollisesta kehitystä Göran

Johansson luovutti 1979 yrityksensä pojilleen Donaldille ja Dennikselle. yritys val-

misti vuosittain 550 taloa, liikevaihto oli 130 miljoonaa kruunua ja työntekijöitä 330.

Kun Göran jätti yrityksen, hän jätti jälkeensä kaksi toimitusjohtajan tuolia. toinen

niistä oli ab Älvsby träindusrier, jonka koko tuotannosta vastuun otti Donald. toinen

toimitusjohtajan tuoli oli myynnistä vastaava ab Älvsbyhus, jonka johtoon tuli vete-

raani, talouspäällikkö bernt Johansson. Molempien yhtiöiden varatoimitusjohtajaksi

nimitettiin Dennis Johansson. Kun Donald astui toimitusjohtajan virkaansa, hän sanoi:

-Isä on tehnyt fantastista työtä yrityksessämme. Hän ja Gunnar perustivat yrityksen

ja kehittivät sitä edelleen. Heidän merkityksensä yrityksen toimintamahdollisuuksille

on ollut ainutlaatuinen. olen saanut isältäni vuosien mittaan yhä uusia työtehtäviä

ja saanut valmistautua tehtävääni yrityksessä. omistajanvaihdos ei sinänsä aiheuta

muutoksia yrityksen hoidossa, lukuun ottamatta tuotannon jatkuvaa mukauttamista

nykyajan vaatimuksiin ja toivomuksiin.

Göran Johansson luovuttaa yrityksen pojilleen Dennikselle ja Donaldille oltuaan toimitusjohtajan 35 vuoden ajan.


Kun jätin työni, tiesin, että sen jatkajat olisivat osaavaa väkeä, Göran Johansson ker-

too. se koski sekä tehtaassa työskenteleviä että hallinnossa toimivia henkilöitä, jotka

olivat työskennelleet lähelläni. Donald oli pikkuhiljaa kasvanut yritykseen ja bernt

Johansson oli ollut mukana aivan talonvalmistuksen alusta lähtien.

siirtyminen työelämän ulkopuolelle voi olla pelottava kokemus, Göran jatkaa. olin

tottunut täysin rutiininomaisiin päiviin. olin tosin hiljentänyt vauhtia tuntuvasti vii-

meisten työvuosieni aikana, mutta olin kuitenkin paikalla. Kun lähdin yrityksestä, sain

tottua aivan uuteen elämäntyyliin. Minulla on kesäasunto välimeren rannalla, jossa

vietän nyt suurimman osan vuodesta nauttien lämmöstä ja auringosta. En tietenkään

voi jättää kotiseutuani ja Pohjoispohjaa, vaan olen täällä aina kesäisin, pelaan golfia

ja käyn hirvimetsällä.

Veteraanit huolehtivat Älvsbyvärkenin terveydenedistämis- ja liikuntakeskuksesta.


Dynaamisen kasvun 80-luku

Älvsbytalo oli valmistellut siirtymistä 80-luvulle. Investoinnit toimitiloihin ja koneisiin

olivat luoneet kasvuvaraa jatkuvasti kasvavilla markkinoilla. Ennakointi ja suunnittelu

linjoittivat uusia teitä kehitykselle.

vuonna 1981 myytiin ensimmäinen talo suomeen. Kaksi vuotta myöhemmin Älvs-

bytalo vei puolessa vuodessa taloja 23 miljoonan kruunun arvosta. vuonna 1987 itäi-

seen naapuriimme oli toimitettu tuhat taloa.

Pohjois-Norjassa yritettiin samaa myymällä noin 30 taloa. Kotimarkkinoilla toimi-

tusajat alkoivat kuitenkin venyä liian pitkiksi, joten myynti Norjaan sai toistaiseksi

odottaa.

talonvalmistajalle on todellinen vahvuus, että uskolliset asiakkaat odottavat taloaan

yli vuoden ajan. vaikka valmistus lisääntyi koko ajan ja oli yli 603 taloa 1983, odotus-

ajat eivät kuitenkaan lyhentyneet. Myynti kasvoi enemmän kuin yrityksen tuotanto.

Kolmenkymmenen toimintavuoden jälkeen Älvsbyssä alkoi myös eläkeläisten määrä

kasvaa. sahatyöntekijä Herman lidman, joka oli erikoistunut terien hiontaan, siirtyi

eläkkeelle 1983. tavanomaisessa kiitostilaisuudessa hän sai Donaldilta paperin, jossa

oli kaikkien eläkeläisten nimet.

– sinä olet toimintakykyinen mies. ota tämä nimilista ja tee sille jotain, hän sanoi.

lähetin kaikille kokoontumiskutsun Älvsbytalon kahvilaan. Klubin tarkoitus oli antaa

meille eläkkeelle siirtyneille mahdollisuus kanssakäyntiin ja yrityksen myöntämien

etujen nauttimiseen. Klubi saa vuosittain rahaa yhteisten aktiviteettien järjestämi-

seen. Nykyisin klubi vastaa yrityksen terveydenedistämiskeskuksesta nimeltä Älvsby-

värken. Jäseniä on noin 30 ja pidämme keskuksen auki yhtenä päivänä kuukaudessa,

kertoo Herman lidman.

Klubin jäseneksi hyväksytään kaikki, jotka ovat olleet yrityksessä vähintään kymme-

nen vuotta ja päättävät uransa siirtymällä eläkkeelle. valitsemme uusia jäseniä ker-

ran vuodessa, kertoo klubin puheenjohtajana toimiva Herman.

Älvsbyvärken rakennettiin henkilöstörahaston varoilla strömbacka-koulun oppilaiden

avustuksella. Kuntosalin lisäksi tiloissa on biljardipöytä, darts-taulu, solariumi, sauna

ja liikunnalliseen kuntoutukseen tarvittavat välineet.


Keskinäinen luottamus ammattiyhdistyksen ja yrityksen välillä

yrityksen ja ammattiyhdistysten välillä ei ole esiintynyt suuria erimielisyyksiä yri-

tyksen 50-vuotisen toiminnan aikana. Muistissa on asentajien lyhyt palkkaa koskeva

lakko, pari ehdollista työsuhdetta ja palkkiopalkkoja koskeva laaja keskustelu sosiaa-

lidemokraattisten naisten ja yrityksen/ammattiyhdistyksen välillä. Ruotsin Puuteol-

lisuustyöntekijöiden liitto on yrityksen perustamisesta alkaen ollut työntekijöiden

pääasiallinen ammattijärjestö.

ammattiyhdistysten vaikuttamismahdollisuuksien lisääntyessä tarvittiin informaa-

tiota/neuvotteluja työntekijöitä koskevista tärkeistä kysymyksistä. Niinpä tiettyihin

kysymyksiin kiinnitettiinkin erityistä huomiota.

yksi tällainen kysymys oli 1970-luvun loppupuolella Älvsbytalon toivomus ostaa saa-

ri Piitimen ulkopuolelta ja rakentaa kesämökkejä yrityksen työntekijöiden käyttöön.

-Projekti oli tarkoitus rahoittaa henkilöstörahaston varoilla, kertoo Clarence Rund-

qvist, joka toimi puuliiton puheenjohtajana. Minä vastustin ajatusta, samoin teki yh-

tiön hallitus. Mielestämme projekti suosisi vain harvoja eikä tulisi kaikkien hyväksi,

mikä on henkilöstörahaston varojen tarkoitus.

Piitimen ulkopuolella sijaitsevan saaren sijasta yritys hankki henkilöstörahaston va-

roilla lomakeitaan solstickan Norrfjärdenistä. Ja siinä kävi niin kuin pelkäsinkin. vain

harvat perheet käyttivät laitosta lomanviettopaikkanaan ja solstickan jouduttiin

myymään, koska sen käyttöaste oli liian alhainen.

Frans tenevall toimi puuliiton asiamiehenä yli 30 vuoden ajan. Hänen päätehtä-

viinsä kuului Älvsbytalossa palkkaneuvottelut ja ennen kaikkea urakkapalkat. Hän sai

tehtäväkseen löytää ratkaisun taloasentajien lakkoon. lakko kesti viikon ja on yri-

tyksen ainoa lakko. Kyseessä oli pelkkä palkkakiista. asentajat halusivat parempaa

palkkaa.

Neuvotteluja käytiin luulajassa, kertoo Frans. Donald oli erittäin hyvä neuvottelija.

Kun olimme sopineet jostain asiasta, siitä pidettiin kiinni, vaikka se osoittautuisikin

myöhemmin yritykselle hankalaksi.

Kun Donald osallistui neuvotteluihin ensimmäisen kerran, hän oli erittäin puhelias.

laskin leikkiä, että hänen olisi pitänyt valita toinen ammatti. Mikä ammatti, kysyi

Donald. Pappi, minä sanoin. sinä puhut hyvin, mutta kuuntelet huonosti.

yhteistyö toimi erittäin hyvin koko Älvsbytalossa oloni ajan. viihdyin Göranin seuras-

sa, hän oli viisas ja luotettava.


Donaldilla oli modernimpi käsitys asioista. Hän oli ulospäin suuntautunut ja taitava

yrittäjä, joka ympäröi itsensä taitavilla työntekijöillä lattiatasolta kattoon saakka.

Clarence Rundqvistin lisäksi yrityksen työhuonekunnalla on ollut kahdeksan puheen-

johtajaa, joista pisimmän ajan vuonna 1981 virkaan astunut bo Edström. Ensim-

mäinen tehtäväni oli 1982, kun eräs jäsenistä oli allekirjoittanut työsopimuksen, jossa

häneltä kiellettiin ammattiyhdistystoiminta. Hän työskenteli seinien pystyttäjänä

kokoonpanossa eikä yritys hyväksynyt siellä poissaoloja ammattiyhdistykseen liit-

tyvistä syistä. Mikäli näin tapahtuisi, yritys siirtäisi hänet toiseen, yrityksen mielestä

hänelle sopivaan tehtävään. Keskustasolla käydyissä neuvotteluissa yritys joutui an-

tamaan periksi.

Muutama vuosi sen jälkeen yritys joutui irtisanomaan henkilöstöä, bo Edström ker-

too. viisi miestä sai lähteä työnpuutteen vuoksi neljän kuukauden irtisanomisajalla.

Kahden kuukauden työttömyysajan jälkeen lähinnä vuorossa olevalle työntekijälle

tarjottiin jälleenpalkkaamista kolme viikkoa kestäviin siivoustöihin. Pian sen jälkeen

yritys ilmoitti haluavansa ottaa työntekijöitä takaisin pitempiaikaista sijaisuutta

varten. Mielestäni tässä sivuutettiin työntekijä, joka oli saanut kolmen viikon viran-

sijaisuuden. Hänelle tarjottiin uutta siivoustyötä, mutta hän kieltäytyi. Näin hän oli

menettänyt etuoikeutensa.

yrityksen mielestä tässä oli vain noudatettu lakia, jonka mukaan työntekijällä ei ole

oikeutta kieltäytyä sellaisesta työstä, joka hänen aiheellisesti pitäisi ottaa vastaan.

ammattiyhdistyksen puolelta voimme vain todeta, että hän oli menettänyt etu-

oikeutensa.

Julkisuudessa eniten keskustelua herättänyt asia oli läsnäolopalkkioiden käyttöön-

otto. siitä ammattiliitto ja yritys olivat sopineet yhdessä. läsnäolopalkkio on yksi

tapa palkita työntekijöitä, joiden läsnäolo on tunnetusti alhainen, kertoo bo Edström.

Palkkio on nyt enimmillään kolme kruunua työtuntia kohti. Kultakin palkkajaksolta,

jonka aikana ei ole kirjattu poissaoloja, maksetaan 75 äyriä tunnilta enintään kolmeen

kruunuun asti, minkä summan työntekijä voi saavuttaa neljän sataprosenttisesti läsnä

ollun palkkajakson jälkeen. Jos poissaolo on ollut alle 3,01 tuntia koko palkkajakson

aikana, palkkiotaso ei laske. lomat, kesälomat, hyvityspäivät tai työajan lyhentämiset

eivät vaikuta palkkion suuruuteen.


Sosiaalidemokraattinaisten hyökkäys

Palkkiojärjestelmä herätti paljon kiinnostusta julkisuudessa. se oli uutta Ruotsin työ-

markkinoilla. Donald Johanssonin mielestä palkkiojärjestelmä oli työntekijöiden pal-

kitsemista heidän vahvasta työmotivaatiostaan. työntekijät eivät saa vähemmän ra-

haa. He saavat mahdollisuuden ansaita enemmän.

läänin sosiaalidemokraattinen naispiiri reagoi voimakkaasti palkkiojärjestelmään ja

Donald Johanssoniin avoimessa kirjeessä. Naisten mielestä Donald Johansson ran-

kaisi niitä työntekijöitä, jotka halusivat turvautua demokraattisiin oikeuksiin ja vel-

vollisuuksiin. Heidän mielestään Donald Johanssonin luterilaisessa maailmankuvassa

palkkatyö oli jotain, mitä tuli palkita muita yhteiskunnan toimintoja enemmän. seu-

rauksena oli, että sillä rankaistiin sairaita.

Naispiirin mukaan palkkiojärjestelmästä hyötyivät ne, jotka:

-olivat nuoria ja vahvoja ja joilla ei ollut todettu sairauksia

-eivät välittäneet huolehtia lapsistaan näiden ollessa sairaita

-tekivät mieluummin töitä kuin saattoivat kuolleen vanhempansa hautaan

-sanoutuivat irti demokraattisista velvollisuuksista ja oikeuksista ammattiyhdistys-

työn muodossa.

Palkkiojärjestelmä kyseenalaisti 50 vuotta kestäneen ammattijärjestöjen ja poliit-

tisten järjestöjen taistelun, kirjoitti naispiirin puheenjohtaja ulla Ölvebro.

Donald puolusti palkkiojärjestelmäänsä yhdessä ammattiyhdistyksen puheen-

johtajan bo Edströmin kanssa. Heidän mielestään:

-luvaton poissaolo ja juonittelu tulee tapahtua työntekijän varoilla eikä elinkeino-

elämän tai verorahoin rahoitetun julkisen sektorin kustannuksella

-työntekijöillä on yhtäläinen velvollisuus ja oikeus kuin muilla kansalaisilla tukea

demokratiaa

-Jos työmarkkinat ottaisivat käyttöön läsnäoloon perustuvan palkkajärjestelmän,

se todennäköisesti alentaisi yhteiskunnan kustannuksia

-Naispiiri ei voi tarkoittaa, että työntekijämme ovat mieluummin työssä kuin saat-

tavat kuolleen vanhempansa hautaan. tämä perheyhteys on itsestäänselvyys meille

yrityksessä. Hautajaiset ovat sopimuksen mukaista aktiivista työaikaa, mikä tarkoit-

taa, että työntekijöille maksetaan kaksi kruunua suurempaa tuntipalkkaa heidän ol-

lessaan hautajaisissa.


Palkkioiden ansiosta sairausvakuutusta voidaan lisäksi korottaa. Palkkio on palkkaa,

joka korottaa sairauskorvauksen määrää, sanoo ammattiyhdistyspäällikkö bo Ed-

ström. yrityksen työntekijöiden keskuudessa palkkiopalkoista ei ole esitetty poik-

keavia mielipiteitä. ylimääräinen lomaviikko on voinut vaikuttaa siihen, että kaikki

ovat yhtä mieltä, uskoo Edström.

samanaikaisesti palkkiojärjestelmän kanssa otettiin käyttöön ylimääräiset vapa-

apäivät, joihin kullakin työntekijällä on oikeus yrityksessä vietetystä ajasta riippuen.

Enimmillään ylimääräisiä vapaapäiviä voi tulla yksi viikko, jos työsuhde on kestänyt

vähintään kuusi vuotta. Jos työsuhde on sitä lyhyempi, vapaapäivien määrä vähenee,

mutta on aina vähintään kaksi päivää. vapaapäivät voi ottaa myös rahana. Älvsby-

talon palkkajärjestelmä oli ainutlaatuinen.

Älvsbytalossa kysyttiin, vahingoittiko sosiaalidemokraattisten naisten kirje yritystä

ja sen liiketoimintaa. vastaus oli kielteinen. yritysjohto jopa toivoi, että sen vaikutus

olisi päinvastainen.

-Kirjoittelut olivat negatiivisia Donald Johanssonille, hän sanoo. töihin meno ei tun-

tunut mukavalta kirjettä seuranneena päivänä. tiesin, että minun olisi omistaudut-

tava heidän kirjeelleen sen sijaan, että tekisin jotain rakentavaa.

toimistotyöntekijöiden ammattiyhdistyksen työssä ei konflikteja ole esiintynyt.

-aloitin ammattiyhdistystyön sIF:issä 1972, sanoo Mats blomgren. Pääasiallinen

tehtäväni on ollut palkkaneuvottelut. ammattiyhdistystyön tekeminen ja yhteistyö

ammattiyhdistyksen ja yrityksen välillä on aina ollut kitkatonta, toteaa Mats, joka

toimii tällä hetkellä talonvalmistuksen tuotantopäällikkönä ja varatoimitusjohtajana.

Kun kysymme yrityksen toimitusjohtajalta Donald Johanssonilta tästä suhteesta, hän

vastaa, että kunnioitus on ollut molemminpuolista ammattiyhdistyksen ja yrityksen

välillä.


Puukonserniksi muuttuminen

Menestyksen jatkuessa lyötiin vielä yksi ennätys 1983, kun Älvsbytalo ylitti 600 talon

vuosituotannon. yritys pystyi tähän, vaikka pientalorakennus kokonaisuutena taan-

tui. vuonna 1975 rakennettiin 46 000 pientaloa ja nyt määrä oli alle 14 000 taloa.

Älvsbytalon markkinointi keskittyi edelleen Götan kanavan pohjoispuolelle. Donald

Johansson oli kaukonäköisenä suunnitellut hyvissä ajoin mahdollisen talonrakennuk-

sen taantuman varalle, mikäli pientalojen osuus jatkaisi vähenemistään. yrityksellä

oli hienosäädetty saha, jonka koneita ja kapasiteettia vaalittaisiin ja vahvistettaisiin.

sahan tulisi olla reservinä, mikäli tuotannon suuntaa jouduttaisiin muuttamaan.

Muita kehitysmahdollisuuksia oli laajentaa puusektorin pohjaa ostamalla tai perus-

tamalla pohjoispohjalaista puuraaka-ainetta jalostavia yrityksiä. tukkipuun saanti oli

rajoitettua ja keskusteluja käytiin rakenteellisista suunnitelmista, jotka koskivat ratio-

nalisointeja, sahakapasiteetin vähentämistä tai tukkitoimitusten priorisointia pitkälle

jalostaville puuyrityksille. ongelmat ovat tuntuvia läänin sisäosissa.

tällainen tilaisuus tuli ajankohtaiseksi jo 1988, kun Domänverket myi brännbergin

sahan, johon kuului sahalaitos ja puuveistämötuotteiden sekä liimasaumojen valmis-

tusta. Älvsbytalo osti yrityksen, vaihtoi sen nimeksi brännbergträ, lakkautti sahan ja

sopi myyjän kanssa puuraaka-aineen siirtämisestä Älvsbyn sahalle. samanaikaisesti

Donald Johansson päätti investoida koneisiin ja huipputekniikkaan brännbergissä ja

näin varmistaa yrityksen kehitys.

Panostus oli todistettavasti onnistunut. brännbergin tuotanto ja henkilöstömäärä

ovat kaksinkertaistuneet ja yritys tuotti 1994 pari miljoonaa voittoa. Älvsbytalon

strategia puunjalostusteollisuuden laajentamiseksi vahvistui merkittävästi 1989, kun

yritys hankki arvidsjaurissa sijaitsevan sahan lundbergs träindustrier.

samana vuonna hankittiin 40 prosenttia ylikainuussa (Överkalix) sijaitsevasta, liima-

saumoja valmistavasta Furufog-yrityksestä. Korpilombolossa sijaitseva Polarfönster

hankittiin samana vuonna. Mäntyhuonekaluja valmistava Prowood ab on uusi yritys,

joka keskittyy vientimarkkinoille. yrityksistä monella on suora yhteys rakennusalaan,

sekä uudisrakennuksiin (ikkunoita Älvsbytalolle) että korjauskohteisiin.


Omistajanvaihdos

Älvsbytalon suuri menestys voisi muodostua rasitteeksi perheyrittäjät Donald ja

Dennis Johanssonille. Perinnönjako voisi merkitä yrityksen yksinomistajalle niin suu-

ria taloudellisia rasitteita, että hän joutuisi myymään yrityksen.

Myynti olisi silloin ollut pakollista emmekä olisi voineet valita ostajaa. se olisi voinut

merkitä, ettei uusi omistaja ehkä ollut kiinnostunut yhtiön edelleen kehittämisestä.

tämän välttämiseksi päätimme lopputalvella 1988 etsiä yritystä, joka halusi ja pystyi

jatkamaan aloittamaamme jatkuvan kehityksen ja laajenemisen työtä. lopulta pää-

dyttiin yritykseen Malmfältens Finans, nykyiseltä nimeltään akila ab, muun muassa

siksi, että päätäntävallan taattiin jäävän Pohjoispohjaan, kirjoitti Donald Johansson

työntekijöille suunnatussa toimitusjohtajan tiedotteessaan.

Dennis ja Donald luovuttavat Älvsbytalon Malmfältens Finansin toimitusjohtajalle, Tomas Lindströmille.


toinen syy yrityksen myyntiin oli Ruotsissa vallinnut barokkiaikainen verotustilan-

ne, kertoo Donald Johansson. verorasitukseni oli 130 prosenttia. Maksoin jokaisesta

ansaitsemastani kruunusta 1,30 kruunua veroa. Halusin myös kehittää edelleen yri-

tystämme ja samanaikaisesti säilyttää yksityisyyden. siksi sovimme, että hankkisin

neljäsosan Malmfältens Finans -yhtiön äänivallasta ja jatkaisin Älvsbytalon toimitus-

johtajan tehtävissä vähintään kolme vuotta.

omistusosuus merkitsee, että luotan täysin siihen, että ideani Älvsbytalon tule-

vaisuudesta otetaan huomioon. toivon voivani vaikuttaa toimintalinjaan niin, että

voin taata, ettei omistajanvaihdos heikennä tulevaisuuden mahdollisuuksiamme.

toivon myös omistuspohjan laajenevan edelleen muun muassa työntekijöillemme,

niin että uusi konserni joskus 90-luvun alussa voidaan noteerata tukholman pörs-

sissä. Malmfältens Finans on kehitysyhtiö, johon kuului tuohon aikaan kymmenkun-

ta yritystä. omistajina oli 200 osakkeenomistajaa, joiden toiminta oli pääasiallisesti

keskittynyt Pohjoispohjaan.

uskon, että ulkopuoliset yhteydet voivat tuoda Älvsbytaloon uutta tietoa ja uusia

näkökulmia, jotka ovat meille ensiarvoisen tärkeitä pyrkiessämme parantamaan kil-

pailukykyämme entisestään.


Tuottoisa moottori

Malmfältens Finansille Älvsbytalon hankkiminen oli hieno kauppa, sanoo yrityksen

toimitusjohtaja tomas lindström. taloyrityksestä tuli emoyhtiölle rahaa tuottava

moottori. Rahat voitiin käyttää uusiin yrityksiin ja riskipitoisina projekteina yritysten

kehittämiseen.

Älvsbytalon hankinta oli itse asiassa kaksinkertainen kauppa Malmfältens Finansil-

le. Donald Johansson toimi bothnia Investin puheenjohtajana ja esitti Hans Caval-

li-björkmanille kummankin kehitysyrityksen yhdistämistä yhdeksi vahvaksi yrityk-

seksi. yhdistäminen toteutui, ennen kuin tarjous Älvsbytalolta saapui.

tomas lindström eikä Malmfältens Finansin puheenjohtaja Hans Cavalli-björkman

eivät kumpikaan olleet uskoneet, että voimakkaasti kasvava Älvsbytalo olisi myy-

tävänä. Kun molemmat kaupat oli solmittu, Malmfältens Finans muutti nimekseen

akila ab.

vuonna 1988 Älvsbytalo investoi 25 miljoonaa kruunua omia varoja uusiin sahako-

neisiin ja uuteen tarkistuslaitteeseen. optimoidulla tieto-ohjauksella maksimoitiin

saanto ja vähennettiin hakkeen määrä minimiin. Investoinnilla lisättiin tuotantoa

35 prosenttia. Kaikki puutavara käytetään edelleen talojen ja puusepäntöiden val-

mistuksessa.

lähivuosina investoidaan vielä erityisesti sahan, puunkuivaamon ja tarkistuslaitteen

laadun parantamiseen. Kun Robert Grundströmistä tuli uusi sahapäällikkö, koneita ja

laitteita täydennettiin vientimarkkinoita varten, joilla laatuvaatimukset olivat kiris-

tyneet. Nyt rakennetaan uusi höyläämö, jonka kapasiteetti on 900 taloa vuodessa.

uudet ympäristövaatimukset pakottavat yrityksen rakentamaan sahalle mekaanisen

tuuletuksen, jonka avulla sisätiloihin asennettujen sahojen myötä yhä suuremmaksi

ongelmaksi muodostuneiden terpeenien raja-arvoja voidaan noudattaa. terpeenit ai-

heuttavat samanlaisia vammoja kuin liuotteet aiheuttavat maalareille.

Metsäraaka-aineen puute syvenee Domänverketin yhtiöittämisen jälkeen, sillä yritys

laajentaa ennen kaikkea omia yhtiöitään ja supistaa tukkipuun toimituksia aikaisem-

mille asiakkaille. Älvsbytalo on paikannut katoa hankkimalla enemmän puuta MoDol-

ta, sCa:lta ja yksityisiltä metsänomistajilta.


Dramaattinen vuosikymmen

Ruotsi heräsi 90-luvulle tosi krapulassa: pankit olivat syvässä kriisissä, huimaavia kiin-

teistökauppoja peruttiin. syvä matalasuhdanne lisäsi vaikeuksia. Joukkotyöttömyys

uhkasi ja hallitus joutui myöntämään useille pankeille miljardiavustuksia estääkseen

Ruotsin pankkijärjestelmän romahduksen. talonvalmistus kasvoi huimaa vauhtia vuo-

sisadan alussa. Kun Älvsbytalo myytiin akila ab:lle 1988, valmistettujen ja toimi-

tettujen talojen määrä oli 570. vuonna 1991 taloja myytiin ennätysmäiset 713 taloa.

seuraavana vuonna myyntikäyrä laski 640 taloon ja syöksyi 337 taloon vuonna 1993.

Nyt päätettiin uusista asuntorahoitusmuodoista. Korkotuet poistetaan, päätti oikeis-

tohallitus. Monet alan yritykset, joiden taloja ei tarvinnut odottaa kahta vuotta kuten

Älvsbytaloja, joutuivat heti vaikeuksiin.

Ei ollut helppo olla ennusteiden tekijä, kun lähes kaikki arvaukset puolittuivat. vuo-

nna 1992 aloitettiin 18 228 kappaletalon rakennustyöt. vuonna 1993 aloitettujen

talonrakennustöiden määrä oli 3 100. talotehtaita pantiin koipussiin ja monien oli

pakko hakeutua konkurssiin.

Donald Johansson ylitti etelärajan ja aloitti Älvsbytalojen myynnin Götan kanavan

eteläpuolella, Göteborgissa ja Helsingborgissa. vähitellen myyntiverkostoa laajen-

nettiin koko maan käsittäväksi. Myynti Norjassa aloitettiin uudestaan ja talojen

markkinointi ja myynti käynnistyi Euroopassa.

tuotanto puolittui, samoin yrityksen työntekijöiden määrä. Pankkien liioiteltu kiel-

täytyminen lainan myöntämisestä talonostajille muodostui suureksi esteeksi myyjil-

le. Älvsbytalo ja vakuutusyhtiö skandia neuvottelivat yhdessä emoyhtiön kanssa

Älvsbytalon asiakkaiden lainarahoituksesta.

Kaikille Älvsbytalon ostajille, jotka täyttivät bKN:n takuuehdot, myönnettiin nyt lai-

narahoitusta jopa 100 prosenttiin vakuudesta. skandia-lainat olivat sitä paitsi pank-

kien tarjoamia lainoja edullisempia.

talonrakennus vuoden 1994 ensimmäisen viiden kuukauden aikana viittaa siihen, että

kappaletalojen vuosittainen määrä puolittuu edelleen 1 500 taloon. Kiristyvässä kil-

pailutilanteessa Älvsbytalo on toukokuussa vallannut yli 24 prosenttia markkinoista.

Pientalomarkkinoiden uskotaan nyt saavuttaneen pohjaluvut ja kääntyvän pikkuhil-

jaa taas nousuun.


toimitusjohtaja Donald Johanssonin tietä seuraavalle puolivuosisadalle on valmistel-

tu hyvin. Älvsbytalolla on taloudelliset ja tiedolliset edellytykset investoida itsen-

sä matalasuhdanteesta. Hän on 25. toukokuuta 1994 alkaen myös emoyhtiö akila

ab:n toimitusjohtaja. akila ab:n hallitus haluaa modernisoida yrityksen rakennetta ja

keskittyä täysin vallitsevaan puunjalostukseen, mikä on Donald Johanssonin tunnus-

merkki. Donaldin visiona on jalostaa edelleen pohjoispohjalaista metsäraaka-ainetta.

-Kun talomarkkinat elpyvät, Älvsbytalo on varustautunut paremmin kuin mikään

toinen pientaloyritys. Heillä on erinomaiset mahdollisuudet tulevaisuudessa, sanoo

Hans Cavalli-björkman, Malmfältens Finansin (nykyisen akila ab:n) ensimmäinen

puheenjohtaja. teollisuusmies Rune andersson trelleborgista on akila ab:n vasta va-

littu puheenjohtaja ja ab Älvsbyhusin hallituksen jäsen.


Tie takaisin

Älvsbyhus ab:n kuudes vuosikymmen alkaa huomattavasti paremmissa merkeissä.

lukuisat pitkän tähtäimen päätökset alkavat tuottaa tulosta. sama koskee myös

emoyhtiö akila ab:tä, jonka Älvsbytalon toimitusjohtaja Donald Johanssonin mukaan

täytyy omaksua enemmän Älvsbytalon kulttuurista.

akila ab jatkaa velkaantuneiden konepajayritysten saneeraamista. uuden strategian

mukaista panostusta pohjoispohjalaiseen puuhun ja sen jalostukseen on tarkistettava.

Nyt puhutaan akila ab:n listautumisesta. yrityksen omistajarakenne on harvinaisen

hajautunut.

Entinen hallituksen jäsen, teollisuusmies Rune andersson ja hänen kollegansa Carl

bennet tekevät tarjouksen maaliskuussa 1994. Heidän yhteinen yrityksensä Getinge

Intressenter tarjoutuu ostamaan akilan osakkeita. tarjous putoaa kuin pommi. tar-

jouksen ehtona on vähintään 25 prosentin osuus osakepääomasta ja äänivallasta ja

vastausta odotetaan toukokuun toiseen päivään mennessä.

tarjoajat vaativat samalla, että Älvsbytalon toimitusjohtaja Donald Johansson pysyy

osakkaana ja jatkaa tehtävässään. tarjous otetaan vastaan ristiriitaisin tuntein. akilan

toimivan johdon mielestä tarjottu osakekohtainen hinta on markkina-arvoa alhai-

sempi. lopputulos on kuitenkin positiivinen ja ehdot täytetään.

tuohon aikaan Donald Johansson on ostanut etuoikeutettuja a-osakkeita ja omistaa

39 prosenttia akilan äänimäärästä. silloin näyttämölle astuu uusi tarjoaja, jonka tar-

jous on parempi. Kiinteistömiljardääri Hans thulin on kiinnostunut akilan johtami-

sesta, mutta luopuu aikeestaan, kun hän ymmärtää, ettei hän voi saada osake-enem-

mistöä. Donald Johansson on tehnyt hyvin selväksi, että sitä hän ei aio hyväksyä.

osakkeenomistajat odottavat jännittyneinä akilan yhtiökokousta, johon heidät on

kutsuttu. bussikuljetus järjestetään osakkeenomistajille muun muassa Malmfälte-

nistä ja heille järjestetään tutustumiskierros Älvsbyn talotehtaassa ennen kokousta.

Kokous sujui rauhallisesti, vaikka vuodesta 1992 istunut puheenjohtaja torsten

söderberg tukholmasta ja toimitusjohtaja tomas lindström Piitimestä saavatkin lu-

opua tehtävistään.

Kokouksessa anderssonilta kysyttiin, miksi hän oli kiinnostunut akilasta ja Älvsby-

talo-konsernista. Hän vastasi olevansa yhtä paljon pohjoispohjalainen kuin liikemies,

mistä syystä hän oli kiinnostunut akilasta pitkäaikaisena sijoittajana. lisäksi hän

uskoi vahvasti Älvsbytalon tulevaisuuden kehitykseen.


Kokous valitsi Rune anderssonin trelleborgista ja John Östlundin sundsvallista uu-

siksi hallituksen jäseniksi. Donald Johansson Älvsbystä, anders sundström Piitimestä,

Hans Granberg luulajasta ja bo lundqvist brommasta sekä tor Ökvist Kiirunasta va-

littiin uudestaan varajäseniksi.

yhtiökokousta seuranneessa hallituksen perustavassa kokouksessa Rune andersson

valittiin puheenjohtajaksi ja Donald Johansson akila ab:n toimitusjohtajaksi.

Näin luotiin pohja nopeille ja tärkeille muutoksille akilassa ja ab Älvsbyhusissa. Jo

vuonna 1995 esitellään kuva omistussuhteista, kun Johansson/andersson ovat hank-

kineet yli 90 prosenttia akila ab:n osakkeista. uudesta omistajayhtiöstä Älvsbyhus

Intressenter ab tulee akilan ja Älvsbytalo-konsernin yhteinen omistaja. omistus-

osuudet jakautuvat tasapuolisesti Donald Johanssonin ja hänen perheensä sekä Rune

anderssonin ja hänen perheensä kesken. Donald Johanssonin poika Kent valitaan

hallituksen varajäseneksi.

Nyt Ruotsin suurimman kappaleta-

lovalmistajan markkinat ovat kään-

tyneet nousuun. tuotanto kasvaa lä-

hivuosina 20 prosentin vuosivauhtia.

vuoden 1994 pohjanoteeraus 315

valmistettua taloa on pelkkä muis-

to. Älvsbytalo-konsernin rakenteiden

keskittäminen jatkuu. Hallitus päättää

keskittää toiminnan puualalle ja jat-

kojalostaa pohjoispohjalaista puuraa-

ka-ainetta.

vuonna 1996 Älvsbyhus Intressenter

vaatii jäljellä olevan 33 000 akila-

osakkeen pakkolunastusta. suuri

määrä työntekijöiden omistamia vaihtovelkakirjoja lunastetaan etuajassa. yhtiö ha-

luaa omistaa 100 prosenttia akila ab:n osakkeista, mikä toteutuu vuoden aikana.

Parivaljakko Donald Johansson ja Rune Andersson ovat ottaneet ohjat käsiinsä menestyvässä älvsbyläi-sessä taloyrityksessä.


Markkinoiden kehitys ja Älvsbytalon myynti herättävät suurta kiinnostusta. Menes-

tyksen innoittamana Älvsbytalo päättää perustaa skåneen toisen talotehtaan, ks. alla

oleva kappale.

Älvsbyhus Intressenterin ja ab Älvsbyhusin hallitukset päättävät jo 1998, että ab

Älvsbyhus-konserni keskittyy talonvalmistukseen. tytäryhtiöt liitetään myyntiä

odottaessa uuteen konserniyhtiöön. syynä tähän on mahdollinen listautuminen

pörssiin.

tuloskehitys räjähtää tuotannon lisääntyessä. Kapasiteetti kasvaa joka vuosi, ja vuon-

na 1999 rikotaan aikaisempi ennätys, kun valmistettujen talojen määrä on 805 ja

yrityksen liiketulos on paras yrityksen koko historiassa.

vuosituhannen vaihteen jälkeen ab Älvsbyhusin toimitusjohtaja Donald Johansson

toteaa, ettei pörssiin listautuminen ole enää ajankohtainen. yhtiöllä on tarpeelliset

resurssit tulevaisuuden investointeihin ja velvoitteisiin. samana vuonna Ruotsin hal-

litus päättää vapauttaa akila ab:n yhtiöjärjestyksen sisältämästä alueellisesta vaati-

muksesta ”priorisoida investointeja ja yrittäjyyttä Pohjoispohjassa”. Näin akila ab on

yhdenvertainen muiden konserniyhtiöiden kanssa ja konserniyhtiön roolin ottaa nyt

uusi omistajayhtiö Älvsbyhus Intressenter ab.

uusi vuosituhat lähtee käyntiin vauhdilla, voitot lisääntyvät voimakkaasti ja uusia en-

nätyksiä rikotaan talonvalmistuksessa. toimitusjohtaja Johansson perustaa 10. maa-

liskuuta 2001 yrityksen Kultakerhon yrityksessä 25 vuotta työskennelleille ja vielä

työskenteleville uskollisille työntekijöille. samana vuonna yhtiön liiketulos ylittää 200

miljoonaa kruunua ja tuotantomäärä on historialliset 1 021 taloa.

seuraavana vuonna Älvsbytalo on keskittänyt toimintaansa. tytäryhtiöt on myyty

ja Älvsbytalon vallanperimysjärjestys on järjestyksessä. vuonna 2002 valitaan pojat

Kent ja stefan Johansson yhtiöiden hallituksiin, samoin anderssonin pojat Gustav ja

Erik. Kent Johansson nimitettiin markkinointijohtajaksi jo 1999 ja stefan siirtyi tekni-

sen päällikön tehtävistä rakennuspäälliköksi 2002.

Kun yrityksen perustajat Göran ja Gunnar Johansson kumpikin juhlivat 85-vuo-

tisjuhliaan 10. maaliskuuta ja 13. helmikuuta 2003, he saivat todeta luomuksensa

tulevaisuuden näyttävän valoisalta. yrityksen hallitukset olivat päättäneet uusista

tuotannonlisäyksistä ja aloittaneet keskustelut tuotantokapasiteetin lisäämisestä.

vaihtoehtoina ovat työvuorojen lisääminen nykyisissä tehtaissa tai uuden taloteh-

taan rakentaminen.


Johtaja Donald Johansson saa tehtäväkseen toteuttaa hallituksen päätöksen tuotan-

non lisäämisestä nykyisestä 27 talosta viikossa 34 taloon viikossa löydettyään parhaan

mahdollisen vaihtoehdon. uusi vuosituotantomäärä on yli 1 500 taloa. Älvsbytalo

Älvsbyssä on tähän saakka huolehtinut puutavaran työstöstä kummallekin tehtaalle,

mutta nyt kapasiteettia on lisättävä höyläämöissä, maalaamossa, lujuuslajittelussa

ja lajittelussa tuotantomääriä vastaavasti. se merkitsee noin 15 miljoonan kruunun

investointeja, jotka on aloitettu ja joiden on tarkoitus päättyä vuoden 2004 kuluessa.

-Älvsbytalo on yrityksenä palannut alkusijoilleen, toteaa tyytyväinen omistaja ja

toimitusjohtaja Donald Johansson Älvsbystä. Meillä on pitkäjänteisyyttä, resurssit ja

markkinat ja aiomme vaalia niitä parhaalla mahdollisella tavalla, Johansson lupaa.

-olemme aina halunneet olla tässä, toteaa omistaja ja hallituksen puheenjohtaja

Rune andersson. sukupolvipolitiikka on järjestyksessä ja Älvsbytalo seisoo niin vah-

vana, että yritys selviytyy kaikesta omin voimin ja ainutlaatuisella pitkäjänteisyydel-

lä. yksityinen tie on huomattavasti pörssiä parempi vaihtoehto, toteaa andersson.

Älvsbytalon hallituksen jäsenet vasemmalta: Erik Andersson, Donald Johansson, toimitusjohtaja, Gustav An-dersson, Mats Blomgren, varatoimitusjohtaja, Kent Johansson, Stefan Johansson ja puheenjohtaja Rune An-dersson. Kuvasta puuttuu puualan puheenjohtaja Ove Westin.


Loistava loppukiri

Panosta matalasuhteessa ja voita. siinä Älvsbytalon toimitusjohtajan Donald Johans-

sonin johtotähti. Kun kaikki oli synkimmillään 1992, hän toimi päättäväisesti. Raken-

nusmarkkinoiden romahtaminen vaikutti myös Älvsbytaloon, mutta siitä syntyi myös

jotain uutta ja olennaista.

Älvsbytalo toi markkinoille hinnalla kilpailevat talot, joissa oli vähemmän kosmetiikkaa,

mutta joiden hinta oli 20 prosenttia alhaisempi. Muilta osin toimintalinjat olivat

selvät: valmistaa hyviä laatutaloja markkinoiden edullisimpaan hintaan.

yritys päätti ylittää itse vetämänsä Götan kanavan rajan ja myydä taloja koko Ete-

lä-Ruotsiin. vastaava päätös tehtiin myynnistä Etelä-suomeen ja Norjaan, minne

Älvsbytalo oli jo aikaisemmin vienyt taloja. Älvsbytalo ei ollut aikaisemmin hankkinut

maata, mutta örebrolaisen kiinteistöyhtiön kanssa rakennettiin 32 vuokrataloa. saman-

aikaisesti ostettiin maata Göteborgista, joka lohkottiin 82 talotontiksi. Näin syntyi

kaupunginosa nimeltä Mysterna. siitä tuli käännekohta. yrityksen 50. juhlavuonna

1994 hallitus päätti lisätä tuotantoa kahdeksasta talosta kahteentoista taloon viikos-

sa. thomas björk nimitettiin uudeksi markkinointipäälliköksi. tammikuussa 1995

Ruotsi liittyy Eu:hun. se merkitsi, että talojen viennissä voitiin luopua tulliselvityk-

sistä. Raskas paperisota hävisi ja suomesta tuli vahva markkina-alue. samanaikai-

sesti Älvsbytalo testasi talojen vientiä viroon ja myöhemmin myös latviaan. Mutta

suurinta menestys oli skånessa, ennen kaikkea Malmön alueella, Göteborgissa ja Mä-

lardalen-laaksossa. syksyn lähestyessä 1997 myynti oli lisääntynyt Älvsbyn tehtaan

valmistuskapasiteettia vastaavaksi. Maksimituotannoksi ilmoitettiin 13 taloa viikossa

yhtä vuoroa tehtäessä. taloista useimmat toimitettiin Etelä-Ruotsiin ja suomeen, ja

nyt alettiin keskustella myynnin aloittamisesta tanskaan.

ympäristöpolitiikka ja verouudistukset olivat nyt alkaneet vaikuttaa kuljetusalaan.

Dieselveroista tuli erittäin suuri haitta Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan taloyrityksen ta-

lokuljetuksille.

Älvsbytalon johtaja Donald Johansson huomautti epäoikeudenmukaisuuksista, mutta

ei saanut sille vastakaikua. Nyt tarvittiin uudenlaista strategiaa Älvsbytalon kaltaisel-

le kuljetuksista riippuvaiselle yritykselle.


Nerokas ajatus

Älvsbytalon suunnitelmat etsiä sopivaa paikkakuntaa ja toimitiloja tehtaan perusta-

miseksi Etelä-Ruotsiin herätti paljon kiinnostusta. Jo maaliskuussa 1998 Älvsbytalo

osti Knaggenin puuveistämön bjärnumista. yritys oli hakeutunut konkurssiin ja hyvät

toimitilat olivat vapaina.

toiminta käynnistyi nopeasti, koska Älvsbyn tehdas tuotti maksimimäärän 13–14 ta-

loa viikossa ja markkinoilla pelättiin toimitusaikojen pitkittyvän.

Kun bjärnumin rakennustyöt aloitettiin, suomen myyntiyhtiön toimitusjohtaja Inge-

mar lundholm torniosta oli nimitetty paikallisjohtajaksi. Ingemarilla oli kokemusta

yrityksestä talonrakentajana, asentajana, huoltomiehenä ja markkinoijana raken-

nettuaan suomen organisaation alusta alkaen 1982. uusi tehdas sai nerokkaan rat-

kaisun. Kaikki tarvikkeet ja puutavara toimitettaisiin tehtaalle Älvsbystä, joka huolehti

myös hallinnosta ja palkanmaksusta. bjärnum saisi tukea Älvsbyn tekniseltä osastolta

piirustuksiin ja materiaalilaskentaan liittyvissä asioissa.

Pian toimitusjohtaja Donald Johanssonin, tuotantopäällikkö Mats Blomgrenin ja tulevan paikallisjohtaja Inge-mar Lundholmin vierailun jälkeen maaliskuussa 1988 Älvsbytalo päätti rakentaa talotehtaansa Knaggenin en-tisiin tiloihin Bjärnumiin.

.


tehtävänä olisi rakentaa ja asentaa taloelementit valmiiksi rakennuspaikalle toimi-

tusta varten, vastata asennuksesta ja huollosta valmiiksi taloksi saakka. se merkitsi,

että joka kolmatta bjärnumissa palkattua työntekijää kohti palkattiin yksi työnteki-

jä Älvsbyhyn, missä tarvikkeiden ja puutavaran työstö kasvoivat bjärnumin tuotan-

tomäärien tahdissa.

samalla taattiin Älvsbytalon laatu ja kannattava rakennuskonsepti. Kun henkilö-

kunta oli koulutettu Älvsbyssä kahdessa vaiheessa ja valmistus alkoi marraskuussa

1998, yhtiön historiassa alkoi uusi vaihe. Kaikki uuteen tehtaaseen tehdyt inves-

toinnit rahoitettiin omilla varoilla. tonttia, tiloja ja koneita koskevat kustannukset oli-

vat laskettua alhaisemmat, 42 miljoonaa kruunua. talonvalmistus käynnistyi keskellä

markkinoiden kehittymistä. Myynti tanskaan oli aloitettu ja myynti skånessa kasvoi

nopeasti. Koko Etelä-Ruotsi liitettiin vähitellen myyntiverkostoon. bjärnumin myötä

kuljetuskustannukset vähenivät ratkaisevasti toimitusetäisyyksien lyhentyessä. toi-

minta laajeni samanaikaisesti suomessa, ja yhä useampi Älvsbyn tehtaalla valmiste-

tusta 13 talosta viikossa toimitettiin suomeen.

-Fantastinen talotehdas, sanoi toinen Älvsbytalon perustajista Göran Johansson,

kun hän oli tutustunut bjärnumin tehtaaseen sen vihkimistilaisuudessa kolmasosan

bjärnumin asukkaista seuratessa hänen vanavedessään. Nyt se on vain työllistettävä,

sanoi Göran, joka on toimitusjohtaja Donald Johanssonin isä. vihkimistilaisuudessa

puhui Ruotsin entinen elinkeinoministeri anders sundström, joka onnitteli bjärnumia

ja Hässleholmin kuntaa.

Bjärnumin tehdas teki vaikutuksen Göran Johanssoniin. Hän oli iloinen ja ylpeä ta-pahtuneesta kehityksestä ja toivotti pai-kallisjohtaja Ingemar Lundholmille onnea toimitilojen ja koneiden työllistämisessä.


Kolme Johanssonin sukupolvea iloitsi uudesta talotehtaasta, joka rakennettiin ennätysajassa nousumarkkinoil-la. Tehtaan käyttöönotto merkitsi AB Älvsbyhusille ja sen omistajille uuden aikakauden alkua. Kuvassa vasem-malta toimitusjohtaja Donald Johansson, yrityksen perustaja ja isä Göran, tytär Susann ja pojat Kent ja Stefan.

Kun bjärnumin tehdas oli ollut toiminnassa vuoden ajan, Älvsbytalo harkitsi kalus-

teiden ja puusepäntöiden hankkimista paikkakunnalta sen sijaan, että ne toimitettiin

Älvsbystä. Kaikkien selvitysten, tarjousten ja laskelmien tulos muodostui mestarilli-

seksi voitoksi Älvsbytalon omalle puuveistämölle. Kaikki muu olisikin tullut yllätykse-

nä. Ennen kuin Älvsbytalo alkoi valmistaa taloja, yritys oli ollut Pohjoispohjan suurin

puuveistämöyritys.

-Kukaan ei pystynyt kilpailemaan. se oli hyvä tieto saavuttaaksemme tavoitteen

laatutalojen rakentamisesta markkinoiden edullisimpaan hintaan, totesi Donald Jo-

hansson.

Ja perustaja Göran Johanssonin ennustus kävi toteen. viisi vuotta myöhemmin bjär-

numin tehdas on kasvanut ja saavuttanut 14 talon maksimituotannon viikossa yhtä

vuoroa tehtäessä vuonna 2004.


Älvsbytalolle tilanne ei ollut uusi. lisäkapasiteetin tarve oli suuri. asia otettiin esil-

le, kun yrityksen perustajat viettivät 85-vuotisjuhliaan 2003. lisää työvuoroja teh-

taaseen tai uusi tehdas. Pari suomalaista kuntaa oli jo osoittanut olevansa kiin-

nostunut suunnitellun tehtaan sijaintipaikaksi.

Hallitus päättää joulukuussa 2003 lisätä tuotantoa, mutta toimitusjohtaja Donald

Johansson saa ratkaista, milloin, missä ja miten. sitä päätöstä odotetaan kevään 2004

aikana.

Kaikille markkinoille pääsy ei kuitenkaan onnistu. Puolan markkinoille yritettiin päästä

koetalon ja aktiivisen myynnin keinoin, mutta puolalaiset suosivat kivitaloja. Puolan

kerroskorkeutta ja paloluokitusta koskevat rakennusmääräykset ovat täysin erilaiset

ja vaatisivat talorakenteisiin suuria muutoksia. Niinpä projekti keskeytettiin. Kysyn-

tää löytyy lähempää. Älvsbytalon laajenemiseen uskotaan ennen kaikkea nykyisillä

markkinoilla Ruotsissa, suomessa, Norjassa ja tanskassa. alla oleva kaavio esittää

yrityksen liikevaihdon ja liiketuloksen kehitystä ja vahvistaa erittäin hyvin historia-

kuvauksen.

Kkr

1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100

0

Omsättning Rörelseresultat

Tuhatta kruunua

Liikevaihto Liiketulos


Talotehdas vihitään käyttöön Suomessa 2004toimittuaan suomessa 25 vuoden ajan Älvsbytalo oli tullut tienhaaraan: vaihtoehtona

oli valmistaa talot Älvsbyssä tai rakentaa suomeen oma tehdas. suomessa myynti

oli toiminnan aikana kasvanut hitaasti mutta varmasti ja tilaukset alkoivat lähestyä

nyt sellaisia määriä, että talotehtaan perustaminen suomeen tuntui ajankohtaiselta.

Kuljetukset Älvsbystä suomalaisille asiakkaille olivat lisäksi pitkiä ja kalliita.

tarkkojen esitutkimusten ja keskustelujen jälkeen tehtaan rakennuspaikaksi valit-

tiin Eteläpohjanmaalla sijaitseva Kauhajoki. Kauhajoki sijaitsi maantieteellisesti stra-

tegisella paikalla, kun otetaan huomioon, että suomen talomarkkinoilla kuljetuse-

täisyydet olivat lyhyitä monille asiakkaille. tehdas vihittiin loisteliaasti käyttöön

2004. Eikä Älvsbytalo ollut ainoa iloinen osapuoli. Myös pienen Kauha joen kun-

nan noin 14 000 asukasta iloitsivat uusien työpaikkojen johdosta. suomen tehtaan

perustamisen yhteydessä perustettiin myös tytäryhtiö Älvsbytalo oy. se oli tärkeä

askel konsernin tavoitteessa kasvattaa suomen osuutta. Entinen taloasentaja Jan-Erik

Ruskista tuli tehtaan tuotantovastaava ja myöhem min myös toimitusjohtaja. tätä

tehtävää hän hoitaa edelleen.

toimittuaan suomessa vuodesta 1982 lähtien Älvsbytalo on oppinut paljon maiden

välisistä kulttuurieroista. Muun muassa, että suomessa talossa on oltava sauna,

asiakkaalla on oma käsiraha ja että talon laina-aika on huomattavasti lyhyempi kuin

ruotsalaisilla asiakkailla.

suomen talotehdas oli menestys, kunnes talouskriisi iski täydellä voimalla 2008 ja

talonrakennus vähentyi. vuonna 2012 tuotanto oli laskenut kolmeen taloon viikossa.

Irtisanomisten välttämiseksi ja valmiuksien säilyttämiseksi myöhempää kysynnän

nousua varten Älvsbytalo siirtyi kolmipäiväiseen työviikkoon loppu syksyllä 2013 ja

keväällä 2014.

Älvsbytalo olisi jo lähtökuopissa, kun markkinat kääntyvät nousuun.

Helmikuussa 2012 Älvsbytalo avasi myös toimiston Mäntsälään, kuusikymmentä

kilometriä Helsingistä pohjoiseen. osa pääkonttorin piirustusosastosta siirrettiin

Mäntsälään, missä toimi myös rakennus- ja huolto-osasto sekä markkinointi- ja

myyntiosastot.


Älvsbytalo perustaa neljännen tehtaan Vålbergiin, Värmlantiin

vuonna 2008 Älvsbytalo vihki käyttöön neljännen tehtaan Karlstadin ulkopuolella

sijaitsevassa vålbergissä, värmlannissa. Konserni toimitti samana vuonna yli 1 900

taloa. vuosi oli määrällisesti paras tähän saakka Älvsbytalon historiassa.

vålberg valittiin muun muassa siksi, että se sijaitsi lähellä Norjaa. Älvsbytalon myynti

oli viime vuosina nimittäin lisääntynyt tasaisesti Norjan markkinoilla. Norjan korkean

kustannustason vuoksi tehtaan perustaminen Ruotsin puolelle rajaa oli edullisempaa.

vålbergistä Älvsbytalo löysi myös hyvät teollisuustilat lähellä rautatietä ja valtatietä

E6. läheistä ratapihaa kunnostettiin ja täydennettiin vuonna 2013. sen myötä teh-

taalle rakennettiin suora teollisuusrata. suoran ratayhteyden ansiosta Älvsbytalo siirsi

osia materiaalikuljetuksistaan maanteiltä rautatielle ja ensimmäinen juna saapui teh-

taalle 10. joulukuuta 2013.

Monet Norjaan myydyistä taloista valmistetaan vålbergissä. Pitkän tähtäimen suun-

nitelmissa on valmistaa kaikki Norjaan myytävät talot täällä. Norjan myönteisen

kehityksen ansiosta vålbergin tehdas on Älvsbytalo-konsernin yksiköistä ainoa, jossa

ei ole koskaan tarvinnut turvautua toiminnan tai työvoiman supistuksiin.

Älvsbytalo näkee Norjan kasvumarkkinoina ja seuraavassa viisivuotissuunnitelmassa

tavoitteet on asetettu korkealle. se lupaa hyvää vålbergin tehtaalle.

Vålbergin tehdas


Kolmas sukupolvi siirtyy johtoon

toukokuussa 2010 veljekset Kent, toimitusjohtaja, ja stefan Johansson, varatoimi-

tusjohtaja, siirtyivät Älvsbytalon toimivaan johtoon seuraamalla isäänsä Donaldia,

joka oli aikanaan seurannut omaa isäänsä ja yhtiön perustajaa Göran Johanssonia.

Donaldin ollessa johdossa Älvsbytalo kasvoi konserniksi, joka on jo kauan ollut Ruot-

sin suurin pientalojen valmistaja. Hänen ansiostaan tuotemerkistä tuli myös yksi

Ruotsin vahvimmista. Mutta nyt oli koittanut uusi aika.

sukupolvenvaihdos tuntui luonnolliselta, sillä se osui keskelle muutosten aikaa eivätkä

muutokset koskeneet vähiten viestintää. Myös Älvsbytalon oli aika harkita vakavasti

siirtymistä digitaaliseen maailmaan.

uuden tekniikan ansiosta nuorempi sukupolvi oli alkanut kommunikoida internetin,

tietokoneiden ja älypuhelinten välityksellä. se vaati muutoksia Älvsbytalon markki-

nointiviestintään. yksinkertaisesti mukautumista uuteen menettelytapaan nykyisten

asiakkaiden ja mahdollisten talonostajien keskuudessa.

Kent ja stefan Johansson ovat kumpikin olleet jo kauan Älvsbytalon palveluksessa.

veljeksistä kumpikin on jo saanut kultakellon ja kumpikin ymmärsi melko pian, mitä

uusi, hiukan modernimpi ajattelutapa merkitsisi. osa markkinoinnista voitaisiin esi-

merkiksi siirtää perinteisiltä kanavilta sosiaalisiin medioihin. Niin nykyiset kuin tu-

levatkin asiakkaat vaativat nykyisin nopeita vastauksia. Mieluiten samana päivänä.

Myös sisäistä viestintää on tehostettu.

Niinpä Kent ja stefan päättivät melko pian, että oli aika palkata konsernin ensim-

mäinen viestintäpäällikkö, joka luotsaisi Älvsbytaloa oikeaan suuntaan uudessa me-

diamaailmassa. Nykyisin Älvsbytalolla on käytössä omat kotisivut, Facebook-sivut,

blogit ja filmit yms. taloluettelo on tosin edelleen tärkeä myyntiväline ja lehti-ilmoi-

tuksia löytyy vieläkin esimerkiksi ammatti- ja päivälehdissä.

Muiden tärkeiden muutosten joukossa ovat lisääntynyt tuotekehitys ja lisääntynyt

asiakaskeskeisyys. Meidän on kuunneltava tulevien asiakkaiden toivomuksia. Eilisen

lisäpalvelut ovat tämän päivän vakiovarusteita. vanhan asiakkaan on varmasti vaikea

tuntea uusi Älvsbytalo. Jatkuvien asiakastutkimusten avulla haemme inspiraatiota ja

tietoa tulevaisuuden kehitystyötä varten. asiakkaiden arvosanat ovat erittäin hyviä.

yhdeksän kymmenestä kyselyyn osallistuneesta perheestä suosittelee mielellään

Älvsbytaloa ystävilleen ja tutuilleen.

Myös työntekijöiden ja toimihenkilöiden joukossa on menossa sukupolvenvaihdos.

Monet 40-luvulla syntyneiden työntekijöiden suuresta joukosta on viime vuosina


siirtynyt eläkkeelle pitkän ja uskollisen palvelusajan jälkeen. Kysymys on monessa ta-

pauksessa tosi uskollisista työntekijöistä, jotka ovat eri tavoin vaikuttaneet osaltaan

konsernin kehitykseen.

Myös eläkeläisinä aikaisemmat työntekijät ovat edelleen Älvsbytalo-perheen jäseniä.

Konserni on aina huolehtinut hyvin työntekijöistään. yrityksen veteraaniklubin jäse-

ninä työntekijät jatkavat yhteyden ylläpitämistä sekä kollegoihin että aikaisempaan

työnantajaansa Älvsbytaloon. Klubilla on joka vuosi monia aktiviteetteja. Klubin jäsenet

kutsutaan myös juhlatilaisuuksiin, kuten esimerkiksi tukholmassa järjestettävään

70-vuotisjuhlaan, jonne kaikki uskolliset työntekijät on kutsuttu mukaan seu-

ralaisineen.

työntekijöitä huomataan myös avokätisesti Kultakerhossa, johon kaikki yrityksessä

25 vuotta palvelleet kuuluvat. Joka vuosi toistuvaan juhlalliseen kultakellojen jakoti-

laisuuteen ei kutsuta vain uusia kultakerholaisia seuralaisineen, vaan myös jo kerhoon

kuuluvat jäsenet ja heidän seuralaisensa.


Älvsbytalon uusi visio

syksyllä 2011 konsernin johtoryhmä kokoontui visiokokoukseen. sen tuloksena syn-

tyi Älvsbytalon uusi ja asiakaskeskeisempi visio:

”Älvsbytalo on luonnollinen ja ensisijainen vaihtoehto Ruotsissa, suomessa ja Nor-

jassa asuville perheille, jotka haluavat toteuttaa unelmansa uudesta, omasta kodista.

Älvsbytalo on markkinoiden edullisin vaihtoehto. tyytyväisistä asiakkaistamme tu-

lee hyviä lähettiläitä, jotka vahvistavat tavaramerkkiämme entisestään. tämä johtaa

täyteen tuotantoon kaikissa neljässä tehtaassamme.”

Jotta visio toteutuu suomessa meidän pitää pyrkiä olemaan halutuin ja tunnetuin.

Kun ihmisten laatumielikuva Älvsbytalosta nousee ja meillä on markkinoiden tyyty-

väisimmät asiakkaat niin tämä on meille suuri kilpailuetu.

visio on tärkeä suuntaviitta konsernin suunnasta koko organisaatiolle, aina johtopor-

taasta työntekijöihin ja urakoitsijoihin saakka.


Älvsbytalo tuo markkinoille unelmakodin rahoitusratkaisun

vuonna 2012 Ruotsissa toimiva Älvsbytalo esitteli kiistanalaisen tarjouksensa vas-

tatakseen pankkien tiukentuneisiin lainaehtoihin. Konsernin vahvan taseen turvin

Älvsbytalo tarjosi tuleville ruotsalaisille asiakkailleen mahdollisuuden pankkilainan ja

käteisrahan välisen eron rahoitukseen.

Ehdotus herätti koko lailla huomiota. Mutta Älvsbytalo halusi antaa nuorille lapsi-

perheille ja muille kiinnostuneille talonostajille mahdollisuuden muuttaa uuteen,

suurempaan asuntoon. Monien unelmat olivat pirstaloituneet pankkien tiukentaessa

ehtojaan ja vaatiessa yhä suurempaa käteisrahaa kansainvälisen talouskriisin vana-

vedessä. se oli vielä yksi suuri vastoinkäyminen pientalojen valmistajille. Jo nyt voi-

makkaasti supistunut pientalorakentaminen vähentyi entisestään.

Älvsbytalon toimitusjohtaja Kent Johanssonin mukaan konsernijohto ei voinut vain

vaieten seurata sivusta. sen sijaan johtoryhmä keskusteli, miten voimakasta tasetta

voitaisiin hyödyntää myynnin edistämiseksi. Keskustelujen tuloksena syntyi ainutlaa-

tuinen rahoitusratkaisu, jollaista ei alalla ole ennen nähty.

Älvsbytalon rahoitustarjouksen avulla talonostajat voivat halutessaan pidentää ta-

lolainansa lyhennysaikaa. Älvsbytalon rahoitusratkaisu on ennen kaikkea tarkoitettu

niille, jotka haluavat toteuttaa unelmansa omasta talosta, mutta joilla ei ole mahdol-

lisuutta panna sivuun satojatuhansia kruunuja käteisrahaa varten. Rahoitusratkaisun

edellytyksenä on, että asiakkaan luottotiedot on ensin tarkastettu ja saaneet pankin

hyväksynnän.

Kent Johansson sanoo ymmärtävänsä täysin, että viranomaiset haluavat välttää

asuntolainakuplan, mutta lisää, että pankeista on hänen mielestään tullut ”paukku-

arkoja”. Älvsbytalon rahoitusratkaisuun päätyvä talonostaja valitsee lainanlyhen-

nysajaksi viidestä kymmeneen vuotta.


Donald Johansson – Vuoden seniori

Älvsbyn kunnassa lokakuussa 2013 järjestetyssä

Elinkeinogaalassa Donald Johansson valittiin vuo-

den senioriksi.

tuomaristo perusteli valintaansa näin: ”Hän on ke-

hittänyt yrityksen, jota leimaa selkeä yrityskulttuu-

ri. Esimiestaidoillaan hän on ansainnut kunnioitusta

sekä Älvsbyssä, Pohjoispohjassa että Pohjoismais-

sa. osaamisensa ja sitoutumisensa ansiosta hän on

lisäksi ollut suuri voimavara Älvsbyn kehitykselle

toimiessaan yritys- ja urheiluyhdistyksissä.”

Johanssonin veljet – Vuoden yrittäjiä

Kent ja stefan Johansson valittiin vuoden

yrittäjiksi Älvsbyssä 2013. tunnustus jaettiin

kunnan vuosittain järjestämässä Elinkeino-

gaalassa. tuomaristo perusteli valintaansa

näin: ”Esimiestaidoillaan he ovat johtaneet

yritystä, joka pysyy vakaana ja tuottaa

tulosta tiukassa kilpailussa ja vaikean ma-

talasuhdanteen vallitessa. He ovat lisäk-

si mukauttaneet yrityksen yhteiskunnan

tehokasta viestintää koskevien tarpeiden

mukaan.” tämä on joukkuepalkinto, jonka

jaamme kaikkien muiden Älvsbytalossa työs-

kentelevien kanssa, sanovat Kent ja stefan.

Donald Johansson

Kent och Stefan Johansson


Talouskriisi – kova isku Älvsbytalolle

vuonna 2008 puhkesi maailmanlaajuinen talouskriisi. Kriisi sai alkunsa lähinnä asunto-

lainamarkkinoihin liittyneestä rahoituskuplasta usa:ssa. tapahtumaa pidetään

1930-luvun taantuman jälkeen pahimpana talouskriisinä. Kriisi oli tietenkin koko isku

myös Älvsbytalolle.

Eri puolilla maailmaa talouskriisi aiheutti monivuotisen laman kokonaisten maiden

oltua vaarassa joutua vararikkoon. Näiden maiden joukossa olivat muun muassa Is-

lanti, Kreikka, Espanja, Portugali ym. Koko euroyhteistyö oli uhattuna. vielä nytkin,

vuonna 2014, talouskriisin jälkimainingit ovat nähtävissä.

vaikka kriisin vaikutusten ei katsota olleen yhtä suuret Ruotsissa kuin muissa län-

simaissa, koska Ruotsin pankit rajoittivat lainansaantia niitä enemmän, vaikutukset

ovat kuitenkin selvät. asuntorakentaminen laski Ruotsissa jyrkästi. samoin suomes-

sa, jossa rakennettiin yhä vähemmän pientaloja.

Älvsbytalo-konsernin tuotanto laski ennätysvuoden 1 900 talosta (2008) vähän

yli 800 taloon (2013). toisin sanoen, Älvsbytalon neljässä talotehtaassa valmistet-

tiin melko tarkkaan 200 taloa kussakin. tilanne ei tietenkään ole ihanteellinen, jos

ajatellaan, että yksinomaan Älvsbyn tehtaassa valmistui 1992 yhteensä 800 taloa

iltavuorossa.

Mutta koska taseen tiedettiin olevan vakaa, Älvsbytalo päätti säilyttää kaikki neljä

tehdasta ja suunnitella pitkäjänteisesti ollakseen valmiina suhdanteiden kääntyessä

nousuun. Kiristynyt markkinatilanne pakotti konsernin kuitenkin irtisanomaan hen-

kilöstöä sekä 2010 että 2011. vuoden 2012 lopussa suomen Älvsbytalon työntekijät

siirtyivät tekemään kolmipäiväistä työviikkoa. Näin resursseja mukautettiin tuotan-

toon, mutta osaaminen säilytettiin.

vuoden 2008 kriisin jälkeen on myönteisiä merkkejä vihdoinkin alkanut näkyä. Esit-

telyissä kävijöiden määrä kasvaa ja tarjolle on tullut uusia tontteja. Nyt tuntuu siltä,

että olemme käyneet pohjalla ja alamme pikkuhiljaa nousta taas ylöspäin.


Norja yhä tärkeämpi markkina-alue

Norjasta on vuosien kuluessa tullut yhä tärkeämpi markkina-alue Älvsbytalolle. länti-

seen naapurimaahamme myydään vuosittain noin 220 taloa. Ja niiden määrä lisään-

tyy. Älvsbytalolle Norja on kasvumarkkina-alue. tavoitteena on lisätä myyntimäärää

hitaasti mutta varmasti noin kymmenen prosenttia vuodessa.

talonrakennusmarkkinat ovat itse asiassa pysähtyneet Norjassa, mutta Älvsbyhus

Norge as näkee suuria mahdollisuuksia jatkaa laajentumista ja kehitys on ollut vakaa

jo vuosia. Nyt Älvsbytalon tunnettuutta on vain lisättävä norjalaisten keskuudessa.

Myynnin rinnalla vahvistetaan siksi myös tuotemerkkiä.

seuraavan viisivuotissuunnitelman tavoitteet ovat korkealla. yksi keino tavoitteen

saavuttamiseksi on rakentaa lisää esittelytaloja. lähes kaikki Älvsbytalot, 95 prosent-

tia, on myyty Norjan eteläosiin, trondheimista etelään sekä oslon alueelle. Mark-

kinat ovat Ruotsin tapaan suurkaupunkien ympäristössä. Norjalaiset asiakkaat ovat

erittäin tyytyväisiä, mistä seuraa paljon hyviä Älvsbytalon lähettiläitä.

Norjalaisten asiakkaiden ja viranomaisten vaatimukset eroavat melko lailla vastaavis-

ta ruotsalaisista vaatimuksista. talonrakennusta koskevat säännökset ovat Norjassa

yleensä tiukemmat ja byrokratia raskaampi. tekniset vaatimukset ovat tiukemmat,

ainakin Ruotsiin verrattuna.

Älvsbyhus Norge as:n myymät talot vastaavat melkein neljäsosaa konsernin myyn-

timäärästä, mutta rahallisesti niiden osuus on kolmasosa liikevaihdosta, ts. 320 mil-

joonaa Norjan kruunua.

Norja on toisin sanoen erittäin tärkeä markkina-alue Älvsbytalolle.

Kuriositeetti:

Älvsbytalon uusi Norjan pääkonttori sijaitsee Mossissa, 50 km:n päässä oslon keskus-

tasta. Mossilla on historialliset perinteet, erityisesti kun puhutaan suhteista Ruotsiin.

14. elokuuta 1814 täällä allekirjoitettiin ns. Mossin sopimus, jonka seurauksena Norja

pakotettiin muodostamaan unioni Ruotsin kanssa. unioni purkautui 1905 ja Norja

julistautui itsenäiseksi.


Tuulikki, suomalainen talomalli.

Tusseladden, norjalainen talomalli.

Saga, ruotsalainen talomalli.


Yrityksen historiaa koskevat tiedot

1944 yRItys NoRRFJÄRDENIs tRÄFÖRÄDlING perustetaan Norrfjärdeniin, perustajina Gunnar ja Göran Johansson. Kaikki alla olevat arvot on ilmoitettu Ruotsin kruunuina.

Investoinnit 22 500 kr toimitiloihin ja koneisiin Henkilöstömäärä Kolme henkilöä liikevaihto 19 287 kr (ensimmäinen toimintavuosi oli kuusi kuukautta) tehdaspinta-ala 120 m2 + 60 m2 varastotilaa

1954 toiminta siirtyy Älvsbyhyn Investoinnit 360 000 kr Henkilöstömäärä Kuusi henkilöä liikevaihto 171 828 kr tehdaspinta-ala 1 000 m2 + 200 m2 varastotilaa

1955 Henkilöstömäärä 14 henkilöä liikevaihto 433 761 kr

1958 Älvsby träindustrier perustetaan

1960 Muutto nykyiselle teollisuusalueelle, jonne tehdastiloja on rakennettu vuosina 1959–60. Investoinnit 1,565 Mkr valmistus Pientaloja sekä puusepäntöitä niihin sahatoiminnan laajennus Henkilöstömäärä 28 henkilöä liikevaihto 1, 327 Mkr tehdaspinta-ala 4 000 m2 + varastotilaa

1961 Henkilöstömäärä 40 henkilöä valmistus 30 taloa

1965–66 laajennus uusi naulaamo, uusi höyläämö, saha, uudet varastotilat, toimisto ja koneita. Investoinnit 3,582 Mkr, josta 1,5 milj. Mkr sijoittumistukea ja miljoona kruunua sijoittumislainaa.

1965 Henkilöstömäärä 105 henkilöä valmistus 141 taloa liikevaihto 9,900 Mkr


1969–70 laajennukset teollisuusalueen laajennus 120 000 m2:stä 200 000 m2:iin, talotehtaan, veistämön ja varaston laajennus. tilojen kokonaiskasvu 7 000 m2:stä 18 000 m2:iin. Investoinnit 8,950 Mkr, josta sijoittumistukea viisi miljoonaa ja sijoittumislainaa 2,475 Mkr.


1974–76 laajennus teollisuusalueen laajennus 200 000 m2:stä 330 000 m2:iin. uusi lämpökeskus, uusi saha, uusi kuivaamo, uusi höyläämö ja naulaamo, uusi purkaushalli, uudet varastot, betoniaseman laajennus. laajennusala 22 500 m2. Kokonaisinta-ala 41 000 m2. Investoinnit 26 Mkr, josta sijoittumistukea 8 Mkr ja sijoittumislainaa 6 Mkr.


1979 sukupolvenvaihdos: Göran Johansson luovuttaa yrityksen pojilleen Donaldille (toimitusjohtaja) ja Dennisille (varatoimitusjohtaja).


1983 Henkilöstömäärä 335 henkilöä (urakoitsijoilla noin 25) valmistus 603 taloa liikevaihto 186,1 Mkr


1988 yritysmyynti Donald ja Dennis Johansson luovuttavat yhtiön Malmfältens Finansille, sittemmin akila ab:lle. Henkilöstömäärä 345 (hos entreprenörer 30) valmistus 570 taloa liikevaihto 260 Mkr Investoinnit 25 Mkr uusiin sahakoneisiin ja uuteen tarkistuslaitteeseen. brännbergs såg –sahan hankinta Domänverketiltä.

1989 vuosityöntekijöitä 281 (uusi laskentatapa) valmistus 586 taloa liikevaihto 287,9 Mkr Investoinnit 5,958 Mkr kulunvalvontajärjestelmään, trukkiin, lattiaelementtilinjaan. arvidsjaurissa sijaitsevan lundbergs trän, Korpilombolossa sijaitsevan Polarfönsterin hankinta sekä 40 prosentin omistusosuuden hankinta ylikainuussa 1990 vuosityöntekijöitä 296 valmistus 633 taloa liikevaihto 325,8 Mkr Investoinnit 5,4 Mkr radan koneistamiseen, kytkinlaitteiden laajennukseen, huoltobusseihin, kuormauskoneeseen, tietokoneisiin. Prowood ab.n perustaminen.

1991 vuosityöntekijöitä 306 valmistus 713 taloa liikevaihto 398,7 Mkr Investoinnit 4,2 Mkr kattoelementtilinjaan, nosturiin, ilmanvaihtojärjestelmään, tietokonelaitteisiin. Råneåssa sijaitsevan FPa Fönsterproduktion ab:n hankinta. 1992 vuosityöntekijöitä 268 valmistus 640 taloa liikevaihto 394,9 Mkr Investoinnit 18,3 Mkr höyläyslinjaan, puunkuivaamoon (kuusikamarinen), tukkien syöttöön, kuormauskoneeseen


1993 vuosityöntekijöitä 174 valmistus 337 taloa liikevaihto 216,8 Mkr Investoinnit 1,9 Mkr puhelinvaihteeseen, uusiin pystylokerik- koihin tuorelajittelussa, puuleikkuriin, tietokonelaitteisiin

1994 vuosityöntekijöitä 170 valmistus 315 taloa liikevaihto 214,2 Mkr Investoinnit arjeplogissa sijaitsevan a-trä ab:n hankinta 1995 vuosityöntekijöitä 162 valmistus 342 taloa liikevaihto 267,2 Mkr Investoinnit 2,2 Mkr

1996 vuosityöntekijöitä 167 valmistus 423 taloa liikevaihto 308,8 Mkr Investoinnit 2,3 Mkr

1997 vuosityöntekijöitä 175 valmistus 473 taloa liikevaihto 337,1 Mkr Investoinnit 2,7 Mkr

1998 vuosityöntekijöitä 206 valmistus 579 taloa (566 + 13 Älvsbyn + bjärnum) liikevaihto 401,9 Mkr Investoinnit 42 Mkr. bjärnumin tehtaan perustaminen. Maahan ja rakennuksiin 18 Mkr, koneisiin 24 Mkr. tuotanto käynnistyi marraskuussa.

1999 vuosityöntekijöitä 250 valmistus 805 taloa (595 + 210) liikevaihto 560,8 Mkr Investoinnit 5,3 Mkr yritysmyynti Polarfönster ab:n myynti


2000 vuosityöntekijöitä 267 valmistus 979 taloa (608 + 371) liikevaihto 692,7 Mkr Investoinnit 4,1 Mkr yritysmyynti talby Fastighets ab:n ja Prowood system ab:n myynti. a-trän sahatoiminnan lakkautus.

2001 vuosityöntekijöitä 273 valmistus 1 021 taloa (575 + 446) liikevaihto 789,3 Mkr Investoinnit 3,6 Mkr yritysmyynti Öjebyssä sijaitsevan Polardörren ab:n myynti.

2002 vuosityöntekijöitä 272 valmistus 1 019 taloa (574 + 445) liikevaihto 817,8 Mkr Investoinnit 4 Mkr yritysmyynti lunbergsträ ab:n myynti arvidsjaurissa. Förvärv Fr Fastighetsrenting ab:n ja lukuisten suurten keskiruotsalaisten teollisuuskiinteistöjen hankinta. 2003 vuosityöntekijöitä 296 valmistus 1 134 taloa (616 + 518) liikevaihto 912 Mkr (ennuste) Investoinnit 5 Mkr

2004 vuosityöntekijöitä 302 valmistus 1 253 taloa liikevaihto 1 102 Mkr Investoinnit 23,782 Mkr




2007 vuosityöntekijöitä 375 valmistus 1 707 taloa liikevaihto 1 625 Mkr Investoinnit 37,661 Mkr 2008 vuosityöntekijöitä 402 valmistus 1 909 taloa liikevaihto 2 882 Mkr Investoinnit 33,3 Mkr



2011 vuosityöntekijöitä 282 valmistus 951 taloa liikevaihto 1 170 Mkr Investoinnit 6,196 Mkr

2012 vuosityöntekijöitä 268 valmistus 824 taloa liikevaihto 1 044 Mkr Investoinnit 6,730 Mkr

2013 vuosityöntekijöitä 265 valmistus 803 liikevaihto 1 020 Mkr (ennuste) Investoinnit 6,890 Mkr


Älvsbytalolle on myönnetty: Piirimestaruusdiplomi viennin Ruotsin mestaruuskisoissa

Donald Johanssonille on myönnetty: vuoden pienyrittäjä sHIo:n toimesta 1984. Kultamitali.

vuoden yrittäjä, albert bonnier

stora byggpriset 1996

vuoden urakoitsija vuonna 2000: valitaan vuosittain joka läänissä Ernst & youngin ja saFin toimesta. läänien voittajat pääsevät valtakunnalliseen loppukilpailuun, jonka voittaja jatkaa MM-finaaliin.

tuomariston mukaan yrityksenne on 500 kilpailevan yri-tyksen joukossa esittänyt asiakirjoja erittäin ansiokkaasta panostuksesta Ruotsin vientiin ja siinä yhteydessä tehnyt hyvin laadukkaita markkinointiponnisteluja.

sparbankerna & Företagarförbundet

Kungliga Patriotiska sällskapet -seura myönsi kultaisen mi-talin ansiokkaasta toiminnasta Ruotsin elinkeinoelämässä 1988.

Donald Johansson on antaumuksellisena johtajana tehnyt Älvsbytalosta Ruotsin parhaiten hoidetun ja kannattavim-man puuteollisuusyrityksen.

11. joulukuuta 1991. lukas bonnier

Rakennusmestariyhdistys Norrbottens byggmästareför-ening myöntää Donald Johanssonille stora byggpriset-an-siomerkin, koska hän on onnistunut tekemään Älvsby-talosta Ruotsin johtavan pientaloyrityksen. Palkinto on samalla osoitus alan tuntemasta arvostuksesta Donald Johanssonin sitoutumista ja viisautta kohtaan työnanta-jana ja alan edustajana yhteiskunnallisissa keskusteluissa.

Donald Johansson nimitetään vuoden urakoitsijaksi Po-hjoispohjassa. tuomariston yksimielinen päätös kuului: Harvinaisen toimintakykyinen ja erittäin sitkeä urakoitsi-ja, jolla on visioita ja joka on nähnyt kasvumahdollisuudet ja näin saavuttanut erinomaisen taloudellisen tuloksen johdonmukaisella liikestrategialla kypsällä toimialalla. voittonsa jälkeen Donald jatkoi valtakunnalliseen lop-pukilpailuun Göteborgissa, jossa hän voitti luokan Paras kestävyys ja toimintakyky.

Diplomit ja kunniamerkit


Norrlandsbjörnen, 2001 Älvsbytalon toimitusjohtaja Donald Johanssonille on my- önnetty Norrlandsförbundetin kunniamerkki Norrlands- björnen hänen ansiokkaasta työstään yhteiskunta- ja elinkeinoelämässä.

vuoden yrittäjä, 2013 Älvsbyn kauppiasyhdistyksen, IrF Älvsbyn sekä Älvsbyn kunnan edustajista koostuva tuomaristo on yksimielisesti päättänyt nimittää Kent ja stefan Johanssonin Älvsbyhus ab:stä vuoden yrittäjiksi Älvsbyssä 2013. Esimiestaidoillaan he ovat johtaneet yritystä, joka pysyy vakaana ja tuottaa tulosta tiukassa kilpailussa ja vaikean matalasuhdanteen vallitessa.

vuoden seniori, 2013 Donald Johanssonille on myönnetty vuoden seniorin kunnianimi Älvsbyn elinkeinoelämässä. Hän on kehittänyt Älvsbytalosta yrityksen, jota leimaa selkeä yrityskulttuuri. Esimiestaidoillaan hän on ansainnut kunnioitusta sekä Älvsbyssä, Pohjoispohjassa että Pohjoismaissa. osaamisensa ja sitoutumisensa ansiosta hän on lisäksi ollut suuri voimavara Älvsbyn kehitykselle toimiessaan yritys- ja urheiluyhdi- styksissä.

Älvsbytalo 70 vuotta!

H i r r e s t ä m ö k i k s iH i r r e s t ä m ö k i k s i

Documents

Älvsbyhus 70 år finska