Alueellisen kotihoidon osaamiskartoitus · Hoitotoimenpiteet – kysymyksissä osaamisalueiden arviointitasot vaihtelevat, mutta sanalliset kuvailut noudattavat edellisiä kuvauksia

1

Tiina Kirvesniemi & Anne Sundström (KYAMK)

muokannut:

Sara Haimi-Liikkanen,

kehittämiskoordinaattori

Kotona kokonainen elämä/ Etelä-

Kymenlaakson osakokonaisuus 2014

Alueellisen kotihoidon

osaamiskartoitus Etelä-Kymenlaakson yhteenveto

Kymenlaakson AMK

2

Sisällys 1. Johdanto .................................................................................................................................................... 3

2. Mitä osaaminen on kotihoidossa? ............................................................................................................ 4

3. Osaamiskartoituksen prosessi ................................................................................................................... 7

4. Tulokset ......................................................................................................................................................... 8

4.1 Aineiston kuvaaminen ....................................................................................................................... 8

4.2 Kuntakohtainen tarkastelu .............................................................................................................. 10

4.2 Tiimikohtainen tarkastelu ................................................................................................................ 14

4.3 Ammattiryhmäkohtainen tarkastelu ............................................................................................... 14

4.4.1 Sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat ....................................................................................... 15

4.4.2 Lähihoitajat .............................................................................................................................. 20

4.4.3 Kodinhoitajat ja kotiavustajat .................................................................................................. 25

4.4 Alueellinen tarkastelu ...................................................................................................................... 31

4.5 Kysymykset kehittämisestä ja täydennyskoulutuksesta ................................................................. 36

5. Toimenpide-ehdotukset osaamisen kehittämiseen ................................................................................... 38

Lähteet ............................................................................................................................................................. 42

3

1. Johdanto

Etelä-Kymenlaakson kotihoidon kehittyminen alueelliseksi yhteistyötä vahvistavaksi toiminnaksi on usean

vuoden työn tulosta. Hedelmällisen hanketyön tuloksena on kehitetty useita hyviä käytäntöjä, jotka

vahvistavat alueen kotihoidon laatua, asiakastyytyväisyyttä ja tuloksellisuutta. Kehittämistyön tuloksina

voidaan mainita esimerkiksi kotihoidon vastuuhoitaja –toimintamalli ja toimintakykyä edistävä työote.

Tämän osaamiskartoituksen tavoitteena oli kerätä Etelä-Kymenlaakson kunnille tietoa kotihoidon

henkilöstön osaamisesta ja osaamisvajeista kartoitushetkellä sekä tulevaisuutta silmälläpitäen. Näin saatiin

kokonaiskuva siitä, mitkä osaamisen osa-alueet ovat hyvällä mallilla ja millä osa-alueilla osaamista pitää

vielä kehittää. Osaamiskartoituksessa kerättiin melko yksityiskohtaista tietoa henkilöstön yleisestä

työelämäosaamisesta, yksilöllisestä ammattiosaamisesta, hoitotoimenpiteiden osaamisesta sekä tiedosta ja

osaamisesta eri sairauksissa, mutta tavoitteena on saada työkalu koko alueellisen kotihoidon osaamisen

johtamiseen. Osaamiskartoituksen tuloksia on mahdollista hyödyntää alueen yhteisten toimintamallien

käytön tehostamisessa ja kehittämistyössä. Näihin tuloksiin pohjautuva koulutus ja kehitystyö tukevat

alueen yhteisten kotihoidon kriteerien ja toimintamallien käyttöönottoa. Seuraavassa esitetään vielä

tiivistetysti alueellisen kotihoidon kehittämisen painopistealueet, joita haluttiin painottaa

osaamiskartoituksessa.

Osaamiskartoituksen taustalla yhdentyvät toimintamallit

Etelä-Kymenlaakson kotihoidon kriteerit.

Ikä-ihmisten toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointi Etelä-Kymenlaaksossa.

Jalkautuva palveluohjaus ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit Etelä-Kymenlaakson alueella.

Yhteneväinen toimintamalli.

Toimintakykyä edistävä työote kotihoidossa. Etelä-Kymenlaakson toimintamalli.

Äkillinen yleistilan lasku – toimintamalli.

Kotihoidon vastuuhoitaja – toimintamalli.

4

2. Mitä osaaminen on kotihoidossa?

Osaamiskartoituksen lähtökohtana oli määritellä ne osaamisen osa-alueet, joita kotihoidossa tarvitaan nyt

ja tulevaisuudessa. Lisäksi määriteltiin osaamisalueiden tasokuvaukset, joiden avulla osaamista arvioitiin.

Tätä osaamisalueiden ja tasokuvausten kokonaisuutta kutsutaan osaamiskartaksi. Osaamiskartan

laatimisen prosessia kuvataan seuraavassa luvussa. Tässä luvussa keskistytään osaamisalueiden sisältöön ja

osaamisen tasojen kuvaukseen.

Mitä osaamista siis tarvitaan kotihoidossa? Etelä-Kymenlaakson alueellisen kotihoidon osaamiskartta sisälsi

neljä osa-aluetta, joissa osaamista pyydettiin arvioimaan monivalintavastauksilla. Ensimmäinen

osaamiskartan osa-alue oli yleiset työelämäosaamisen kysymykset, joissa arvioitiin kaikille yhteistä

osaamista, jonka avulla voi menestyä ja kehittyä ammatillisessa toiminnassa. Yleinen työelämäosaaminen

on sellaista osaamista, jota tarvitaan missä tahansa työtehtävissä, kuten esimerkiksi vuorovaikutukseen ja

tiimityöskentelyyn liittyvä osaaminen. Toisena osa-alueena oli yksilöllinen ammattiosaaminen, jossa

kartoitettiin työn perustana olevaa tietotaitoa. Tässä painotettiin erityisesti kotihoidon kehittämisen

painopistealueita, kuten esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelmaosaamista, toimintakyvyn mittaamista ja

vastuuhoitaja- mallin osaamista. Kolmantena osaamisen arvioinnin osa-alueena olivat kotihoidon asiakkailla

yleisesti esiintyvät sairaudet ja niiden oireet. Vastaajia pyydettiin arvioimaan osaamistaan näiden

sairauksien aiheuttamien erityispiirteiden ja tarpeiden huomioimisessa sekä toimimisessa sairauden

edellyttämällä tavalla. Neljäs osa-alue oli erilaiset hoitotoimenpiteet. Vastaajia pyydettiin arvioimaan

osaamistaan niissä toimenpiteissä, jotka kuuluvat heidän työtehtäviinsä. Kaikkien toimenpiteiden

osaaminen edellyttää aseptisen työjärjestyksen ja aseptisen työskentelyn hallintaa. Näiden lisäksi

vastaajilta kysyttiin avoimilla kysymyksillä heidän näkemyksiään kehittämisestä ja täydennyskoulutuksessa,

kuten esimerkiksi sitä, miten he kehittäisivät omaa osaamistaan, millaisia koulutustoiveita heillä on tai

millaisena he näkevät tulevaisuuden osaamistarpeet.

Seuraaviin listoihin on koottu kysymysryhmien kysymykset:

Yleinen työelämäosaaminen

Arvo-osaaminen

Imago-osaaminen

Erilaisten ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus

Vuorovaikutus omaisten kanssa

Vuorovaikutus eri yhteistyötahojen kanssa

Tiimin vuorovaikutus

Minä tiimin jäsenenä

Palautteen saaminen

Palautteen antaminen

Neuvon kysyminen

Puhelinosaaminen

Ergonomiaosaaminen

Ensiapuosaaminen

Ensiapuvalmius

Opiskelijoiden ohjausosaaminen

Talousosaaminen

Työhyvinvointiosaaminen

Palo- ja pelastustoiminta

Työturvallisuusosaaminen

ATK-osaaminen

5

Yksilöllinen ammattiosaaminen

Hoito- ja palvelusuunnitelmaosaaminen

Toimintakyvyn mittaaminen

Vastuuhoitaja-malli

Asiakkaan hyvinvointia ja toimintakykyä edistävä työote

Kotikuntouttamisen osaaminen

Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointiosaaminen

Palveluohjausosaaminen

Sosiaaliturvaosaaminen

Oman työn organisointi ja priorisointi

Perushoito- osaaminen

Geriatria

Mielenterveys- ja päihdeasiakkaat

Terveydentilan arviointi

Muistisairaan asiakkaan kohtaaminen

Vanhusten kaltoinkohtelun tunnistaminen

Ravinto- ja ruokahuolto-osaaminen

Painonhallinta

Hygieniaosaaminen

Turvapuhelin

Tietosuojaosaaminen

Sähköinen kirjaaminen

Lääkärin konsultointi

Turvallinen lääkehoito

Lääkkeiden haitta- ja sivuvaikutusten osaaminen

Lääkehoidon tiedon hakeminen

Saatto- ja palliatiivinen hoito

Äkilliset kuolemantilanteet

5

Sairaudet

Dementoivat sairaudet

Sydän- ja verisuonisairaudet

Aivoverenkiertosairaudet

Diabetes

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet

Neurologiset sairaudet

Erilaiset syöpäsairaudet

Psyykkiset sairaudet

Keuhkosairaudet

Urologiset sairaudet

Päihdesairaudet

Ihosairaudet

Silmäsairaudet

Korvasairaudet

Suun taudit

Infektiosairaudet

Ruuansulatuskanavan sairaudet

Aineenvaihdunnan häiriötilat Hoitotoimenpiteiden osaaminen

Lääkkeiden jakaminen dosettiin

Lääkkeiden antaminen suun kautta

Lääkkeiden antaminen PEG-letkuun

Lääkkeiden antaminen hengitysteiden kautta

Lääkkeiden antaminen ihon sisään

Lääkkeiden antaminen ihonalaiseen kudokseen

Suonensisäisen lääkkeen antaminen

Lääkkeiden antaminen lihakseen

Kanylointi

Lääkkeen antaminen ihon kautta

Kipupumppu

Rokottaminen

Silmätippojen/-voiteen antaminen

Korvatippojen antaminen

Peräpuikon antaminen

Emätinpuikon/-voiteen antaminen

Korvakäytävän huuhtominen

Verenpaineen mittaaminen ja tuloksen tulkinta: manuaalinen

Verenpaineen mittaaminen ja tuloksen tulkinta: digitaalinen

Syketaajuuden mittaaminen (ei digitaalisella mittarilla) ja tuloksen tulkinta

Lämmön mittaaminen ja tuloksen tulkinta

Virtsarakon kerta- ja toistokatetrointi

Kystofixin hoito

Kestokatetrin laittaminen

PEG- tai muun letkun hoitaminen

Hakasten poisto

Ompeleiden poisto

Painehaavan riskin arviointi, tunnistaminen ja hoito

Infektoituneen haavan tunnistaminen ja hoito

Leikkaushaavan riskin arviointi, tunnistaminen ja hoito

Muun haavan hoito

Liman imeminen ylähengitysteistä

Peräruiskeen antaminen

Trakeostomian hoito

Happisaturaation mittaaminen ja tuloksen tulkinta

Uloshengityksen huippuvirtauksen mittaaminen (PEF) ja tuloksen tulkinta

Hengitystiheyden mittaaminen ja tuloksen tulkinta

Verensokerin mittaaminen pikamittarilla ja tuloksen tulkinta

INR-arvon mittaaminen pikamittarilla ja tuloksen tulkinta

CRP:n mittaaminen pikamittarilla ja tuloksen tulkinta

Hemoglobiinin mittaaminen pikamittarilla ja tuloksen tulkinta

Virtsanäytteen ottaminen

Happirikastin hoidon toteuttaminen

Avanteen hoito

Suoniverinäytteen ottaminen

Bakteerinäytteen ottaminen

Ulostenäytteen ottaminen

Yskösnäytteen ottaminen

Peritoneaalidialyysihoito

Tukisukkien laittaminen

Tukisidosten laittaminen

Laitetaidot: kuulolaitteen hoitaminen

Laitetaidot: Spiran (hengityshoitolaite) käyttö

6

Osaamisen tasojen kuvaukset vaihtelivat kysymysryhmittäin.

Yleinen työelämäosaaminen, yksilöllinen ammattiosaaminen ja sairaudet - kysymysryhmien

osaamistasojen sanallinen kuvaus

1-TASO (osaamista ei vielä ole)

Osaamista, jota ei vielä ole. Syynä osaamattomuuteen voi olla esimerkiksi se, että työntekijä on vasta

valmistunut, eikä ole vielä työssään ehtinyt kokea tai oppia kyseessä olevaa asiaa.

2 –TASO (perusosaamisessa on vielä kehitettävää)

Selviytyy ohjatusti annetuista työtehtävistä, tarvitsee tehtävissä apua ja perehdytystä, ei tunne

organisaation toimintaperiaatteita

3- TASO (perusosaaminen)

Selviytyy annetuista työtehtävistä, ymmärtää pääpiirteissään oman työnkuvansa ja organisaation

toimintaperiaatteet

4 TASO (hyvä osaaminen)

Hoitaa itsenäisesti työtehtävät, haluaa kehittyä omassa työssään ja osaa kehittää oman työtään, osaa

soveltaa tietoa, tuntee oman organisaationsa toimintaperiaatteet

5 TASO (asiantuntijataso)

Asiantuntija, joka osaa ohjata ja opettaa asiantuntijuusaluetta eteenpäin, hallitsee oman organisaation

kokonaisuuden laajemmin, hallitsee oman ammattialansa ja seuraa aktiivisesti alan kehitystä.

Hoitotoimenpiteet – kysymyksissä osaamisalueiden arviointitasot vaihtelevat, mutta sanalliset kuvailut

noudattavat edellisiä kuvauksia

Lääkehoidon kysymykset:

1= minulla ei ole lupaa tehdä toimenpidettä

2= minulla on lupa tehdä toimenpide

3= osaan itsenäisesti

4= en osaa itsenäisesti

Muut hoitotoimenpiteet:

1=en osaa itsenäisesti

2=tarvitsen ajoittain ohjausta

3=osaan itsenäisesti

4=minulla on hyvä osaaminen

5= ei kuulu työtehtäviini

tai

1= osaan itsenäisesti

2= en osaa itsenäisesti

7

3. Osaamiskartoituksen prosessi

Osaamisalueiden määrittely laadittiin yhdessä kuntien kotihoidon edustajien (Pia Ruuskanen, Jenni

Yläjääski, Anna-Leena Kailio & Arja Niskanen) sekä Kotona kokonainen elämä –hankkeen

kehittämiskoordinaattori Sara Haimi-Liikkasen kanssa. Tässä kokoonpanossa päätettiin, mitä kotihoidon

osaaminen on Etelä-Kymenlaaksossa ja mitä osaamisen osa-alueita halutaan kartoittaa. Suunnitteluryhmä

kokoontui kaksi kertaa, jonka jälkeen osaamiskartta viimeisteltiin ja muokattiin sähköisen kyselyn muotoon.

Seuraavaksi järjestettiin 30.9.2013 (Kotka & Pyhtää) ja 7.10.2013(Hamina & Kaakon kaksikko)

infotilaisuudet, joiden tarkoituksena oli kertoa kaikille osaamiskartoitukseen osallistuville, mistä tässä on

kyse ja miten kartoitukseen on tarkoitus osallistua. Infotilaisuuksien jälkeen sähköistä kyselyä muokattiin

vielä joidenkin huomioiden vuoksi, kuten esimerkiksi kysymysmuodon vaihtaminen. Tämän jälkeen

toteutettiin kyselyn pilotointi, jossa jokaisesta kunnasta valittiin yksi työntekijä täyttämään kysely.

Pilotointeja olivat tekemässä kaikkien kotihoidon ammattiryhmien edustajat. Pilotoinnissa esiin nousseet

huomiot voitiin vielä osin ottaa huomioon kyselyä viimeistellessä.

Varsinainen osaamiskartoituksen toteutus tapahtui kahden viikon aikana 14.–25.10.2013. Tänä aikana lähes

kaikki Etelä-Kymenlaakson kotihoidon työntekijät kävivät osaamiskartoituksen tekemässä.

Osaamiskartoitus tehtiin omalla nimellä, joten sähköisen kyselyn avulla saatiin jatkuvaa tietoa siitä, ketkä

olivat käyneet vastaamassa ja kenen vastaus vielä puuttui. Kun vastausaika umpeutui, koottiin vastaukset

tiimeittäin esimiesten arvioitavaksi. Näin pyrittiin saamaan vahvistusta työntekijöiden arvioinneille.

Osaamiskartoituksessa kysyttiin vastaajan omaa käsitystä, kokemusta ja arviota omasta osaamisestaan.

Tämän arvioinnin luotettavuus perustuu siihen, miten realistisesti vastaaja näkee oman osaamisensa tason.

On mahdollista, että pitkän työkokemuksen mukanaan tuoma varmuus saattaa tuudittaa vastaajan luuloon,

että on asiantuntija jonkin osa-alueen osaamisessa, vaikka kyseessä olisi hyvä osaaminen. Toisaalta

vaatimaton asenne voi tuottaa osaamisen tasoon matalamman arvioinnin, jolloin vastaajan itsearviointi

perusosaamisesta voikin nousta esimiehen arvioinnissa hyvän osaamisen tasolle. Näitä inhimillisten

tekijöiden vaikutuksia on pyritty eliminoimaan esimiesten arvioinnilla. Etelä-Kymenlaakson alueellisen

kotihoidon työskentelytapana on tiimityö, mikä sinällään voi tukea kunkin työntekijän realistista käsitystä

omasta osaamisestaan. Tiimityössä tehdään yhteistä työtä sekä keskustellaan paljon työstä ja työhön

liittyvästä osaamisesta.

Osaamiskartoituksen analysointi ja raportointi esitettiin 16.12.2013 alueellisen kotihoidon esimiehille ja

laajempi tulosten julkistaminen koko henkilöstölle tapahtui 9.1.2014. Osaamiskartoituksen raportti

lähetettiin sähköisenä Etelä-Kymenlaakson kuntien kotihoidon esimiehille. Tiimikohtaiset koonnit

lähetettiin kuntiin erillisenä liitteenä.

8

4. Tulokset

4.1 Aineiston kuvaaminen Osaamiskartoituksen raportoinnissa on nojauduttu toisaalta zef-kyselyyn ja toisaalta esimiesten arvioimiin

tiimien vastauksiin. Vastaajien lukumäärä poikkeaa näissä hieman. Sähköisessä kyselyssä vastauslinkki oli

avoin, jolloin ensimmäisen vastauksen keskeytyessä ei voitu palata täyttämään samaa vastausta, vaan

jouduttiin aloittamaan vastaaminen uudelleen. Tiimi-kohtaisissa arvioinneissa tuplavastaukset saatiin

poistettua, ja samoin poistettiin anonyymit vastaukset. Koko aineistossa ne ovat kuitenkin mukana, mutta

tilastollisesti ne eivät ole merkittäviä.

Sähköisessä aineiston raportissa kyselyä oli aloittanut täyttämään (vastannut vähintään yhteen

kysymykseen) sekä pilottikyselyssä että varsinaisessa kyselyssä yhteensä 270 henkilöä, ja kyselyn oli näissä

lopettanut (painanut valmis-painiketta) 247 henkilöä. Vastauksissa on poikkeamia tähän lukumäärään

esimerkiksi siitä syystä että vastaaja on voinut jättää jonkin kohdan vastaamatta tai hän on

monivalintavastauksissa valinnut useamman kuin yhden vastausvaihtoehdon. Tiimi-kohtaisissa

arvioinneissa vastaajia on yhteensä 244. Kaiken kaikkiaan tavoiteltiin 100 % vastauksia, mutta tähän ei ihan

päästy.

Sukupuolijakautumaltaan Etelä-Kymenlaakson kotihoito on naisvoittoinen, sillä 97,3% vastaajista oli naisia.

Vastaajista yli 65 % toimi lähihoitajan tehtävässä. Vajaa viidennes vastaajista työskenteli sairaanhoitajan

tehtävässä ja muutama henkilö terveydenhoitajan tehtävässä.

9

Kotihoidon tehtävärakenteesta johtuen vastaajien koulutuksessa myös korostuu lähihoitajan koulutus. Yli

66 % vastaajista ilmoitti pohjakoulutuksekseen lähihoitajan, apuhoitajan tai perushoitajan tutkinnon.

Korkea-asteen tutkintoja oli vastaajista yli 16 %:lla. Opistoasteen tutkintoja oli n. 7 % vastaajista.

Kodinhoitajan tai kotiavustajan koulutus oli n. 16 %:lla vastaajista.

Osaamiskartoituksessa kysyttiin vastaajien työkokemuksen pituutta sekä hoitotyössä yleensä että erityisesti

kotihoidossa. Seuraavat kuviot kuvaavat koko alueen työkokemuksien tilannetta.

Verrattaessa hoitotyön kokemusta ja kotihoidon työkokemusta huomataan, että kaikki 0-2- vuotta

hoitotyön kokemuksen työntekijät ovat kaikki kotihoidon työntekijöitä. 3-10 – vuoden hoitotyön

kokemuksen työntekijät 76 %: sti työskennelleet kotihoidossa. Hoitotyössä 11–20 vuotta työskennelleiden

joukossa oli vaihtelevasti kotihoidon työkokemusta. Yli 20 vuotta hoitotyötä tehneiden joukossa oli suurin

osa eli kolme neljästä toiminut kotihoidossa.

Hoitotyön työkokemus

0-2 vuotta kotihoidossa

3-10 vuotta kotihoidossa

11–20 vuotta kotihoidossa

yli 20 vuotta kotihoidossa

0-2 – vuotta 100 % 0 % 0 % 0 % 100 %

3-10 – vuotta 24 % 76 % 0 % 0 % 100 %

11–20 –vuotta 18 % 45 % 37 % 0 % 100 %

yli 20 vuotta 6 % 8 % 10 % 76 % 100 %

Taulukko 1 Työkokemus hoitotyössä ja kotihoidossa

10

4.2 Kuntakohtainen tarkastelu Jokaisen kunnan kohdalla tarkasteltiin osaamisen kokonaisnäkymää: mitkä osaamisen alueet näyttävät

vahvoilta, mitkä heikommilta. Tarkastelussa edettiin kysymysryhmittäin ja esiin nostettiin joitakin

osaamisen alueita, joissa osaaminen taso näyttää hyvältä ja joitakin osaamisen alueita, joissa osaamisen

kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota. Kehittämisen kohteiksi on valittu osa-alueita, joissa on eniten

vastauksia kohdissa ”osaamista ei vielä ole” tai ”perusosaamista on vielä kehitettävä”. Tämä ei sulje pois

tilannetta, etteikö samalla osaamisalueella voisi olla myös hyvää osaamista tai asiantuntijuutta. Vastausten

hajonta oli siis tavallista. Hoitotoimenpiteiden osaamisessa lääkehoidon osaaminen ja muiden

hoitotoimenpiteiden osaaminen oli esitetty erikseen.

Tarkastelun lähtökohtana on osaamiskartoituksen tiedon saattaminen tiiviiseen muotoon.

Osaamiskartoituksen tietomäärä oli laaja, jolloin taulukot sinällään kertovat esimerkiksi koulutustarpeesta

tai osaajien määrästä. Koska tässä on kyse alueellisen kotihoidon kartoituksesta, kuntakohtaista osaamista

ammattiryhmätasolla ei ole tarkastelu. Kyselyohjelma ei anna tietoja pienestä aineistosta (alle kolme

vastaajaa), joten ammattiryhmäkohtainen tarkastelu kaikkien kuntien kohdalla ei ole mahdollista.

Kuntakohtaiset tiedot on poistettu julkisesta versiosta. Niistä saa tarkempaa tietoa henkilöiltä, jotka

osallistuivat osaamiskartoituksen työstämiseen. Katso kappale 3.

Esitetään kunnittainen vertailu vielä joistakin alueellisen kotihoidon kehittämisen kannalta keskeisistä

osaamisen osa-alueista. Pylväät osoittavat vastaajien lukumäärää helpottamaan koulutussuunnittelua

jatkossa: taulukoista selviää suoraan esimerkiksi kuinka monelle henkilölle kunnassa tai alueellisesti

koulusta pitäisi järjestää.

Kuvio 1 Hoito- ja palvelusuunnitelmaosaaminen

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Kotka

Hamina

Kaakon kaksikko

Pyhtää

11

Kuvio 2 Toimintakyvyn mittaaminen

Kuvio 3 Vastuuhoitaja-malli

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Kotka

Hamina

Kaakon kaksikko

Pyhtää

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Kotka

Hamina

Kaakon kaksikko

Pyhtää

12

Kuvio 4 Asiakkaan hyvinvointia ja toimintakykyä edistävä työote

Kuvio 5 Kotikuntoutuksen osaaminen

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Kotka

Hamina

Kaakon kaksikko

Pyhtää

0

20

40

60

80

100

120

Kotka

Hamina

Kaakon kaksikko

Pyhtää

13

Kuvio 6 Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointiosaaminen

Kuvio 7 Palveluohjausosaaminen

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Kotka

Hamina

Kaakon kaksikko

Pyhtää

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Kotka

Hamina

Kaakon kaksikko

Pyhtää

14

4.2 Tiimikohtainen tarkastelu

Tiimikohtainen tarkastelu perustuu esimiesarvioituihin painotuksiin. Toisin sanoen mikäli esimies on

arvioinut työntekijän osaamisen toiselle tasolle kuin työntekijä, esimiehen arviota on painotettu.

Suurimmaksi osaksi esimiehet olivat samaa mieltä alaistensa kanssa heidän osaamisestaan. Pääosin

esimiesarviot poikkesivat yhden tason suuntaan tai toiseen. Joidenkin työntekijöiden kohdalla voitiin

huomata suuntaus arvioida oma osaamisensa kautta linja joko ala- tai yläkanttiin. Oli yksittäisiä tapauksia,

joissa esimiehen arvio poikkesi täysin työntekijän arviosta. Huomio kiinnittyi joihinkin luvanvaraisiin

toimenpiteisiin: työntekijä ei tiennyt, että hänellä oli lupa tehdä tai että hänellä ei ollut lupaa tehdä

toimenpidettä. Kyselyssä ohjeistettiin niin, että jos työntekijällä ei ollut lupaa tehdä toimenpidettä, hän ei

myöskään arvioi osaamistaan siinä. Tätä ohjetta ei kuitenkaan noudatettu, vaan joidenkin työntekijöiden

kohdalla oli arviota sellaisista toimenpiteistä, joita heillä ei ollut lupa tehdä tai jotka eivät kuuluneet heidän

työhönsä.

Tiimien koot vaihtelivat suuresti. Pienin tiimi oli viisi henkilöä ja suurimmat tiimit olivat lähes 20 hengen

tiimejä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta esimiehen arviointiin. Tiimien vastauksien arviointeihin ja niiden

luotettavuuteen voivat vaikuttaa myös monet muutkin asiat, kuten esimerkiksi tiimin rakentumisen historia

ja menettelyt.

Tiimikohtainen tarkastelu on tässä osaamiskartoituksessa tietyllä tavalla tarkin. Osaamiskartoituksen

tavoitteena on kuitenkin alueen osaamisen kokonaiskuvan rakentaminen. Tiimikohtaisia vastauksia ei

kuitenkaan voitu ottaa koko analysoinnin lähtökohdaksi kyselyohjelmateknisistä syistä. Tiimien

esimiesarvioidut vastaukset lähetettiin erillisinä tiedostoina kuntiin, joissa niitä voidaan tarvittaessa

hyödyntää kehityskeskusteluissa tai täydennyskoulutuksen suunnittelussa.

4.3 Ammattiryhmäkohtainen tarkastelu

Tässä alaluvussa tarkastellaan Etelä-Kymenlaakson kotihoidon henkilöstön ammattiryhmäkohtaista

osaamista alueellisesti. Pienten kuntien osalta haasteen kuntakohtaiseen ammattiryhmittäiseen osaamisen

tarkasteluun luo sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien pieni lukumäärä, joka estää joissakin tapauksissa

kyselyohjelman hyväksikäytön analyysissa. Vaikka tähän kartoitukseen vastattiin omilla nimillä,

analysoinnissa pyrittiin saaman anonyymi yleiskuva alueen osaamisesta. Tiimien esimiehillä on kuitenkin

käytettävissä tiimiensä vastaukset, jolloin päästään tarvittaessa yksityiskohtaisempaan tietoon.

15

4.4.1 Sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat

YLEINEN TYÖELÄMÄOSAAMINEN

Hyvä osaaminen

Kehittämisen kohteet

16

YKSILÖLLINEN AMMATTIOSAAMINEN

Hyvä osaaminen


17

SAIRAUDET

Hyvä osaaminen


18

HOITOTOIMENPITEET, LÄÄKEHOITO

Hyvä osaaminen


19

HOITOTOIMENPITEET, MUUT

Hyvä osaaminen


20

4.4.2 Lähihoitajat


Hyvä osaaminen


21


Hyvä osaaminen


22

SAIRAUDET

Hyvä osaaminen


23


Hyvä osaaminen


24


Hyvä osaaminen


25

4.4.3 Kodinhoitajat ja kotiavustajat


Hyvä osaaminen


26


Hyvä osaaminen


27

SAIRAUDET

Hyvä osaaminen


28


Hyvä osaaminen


29


Hyvä osaaminen

Kehittämisen kohteet:

30

Lopuksi esitetään taulukoissa 2 ja 3 ammattiryhmäkohtaista vertailua yleisen työelämäosaamisen ja

yksilöllisen ammattiosaamisen kysymysryhmissä.

Taulukko 2 Yleinen työelämäosaaminen ammattiryhmittäin

Taulukko 3 Yksilöllinen ammattiosaaminen ammattiryhmittäin

31

4.4 Alueellinen tarkastelu

Tähän alalukuun on koottu kaikkien kuntien vastaukset kaikista kysymysryhmistä. Niiden avulla saadaan

kokonaiskuva kussakin kysymyksessä koko alueen osaamisesta.

32

33

34

35

36

4.5 Kysymykset kehittämisestä ja täydennyskoulutuksesta

Kotihoidon työntekijöiltä kysyttiin, miten he kehittäisivät omaa osaamistaan. Vastaukset voitiin jakaa

kolmeen kategoriaan niin, että osaamisen kehittäminen tapahtuu ensinnäkin koulutuksiin osallistumalla,

toiseksi työssä oppimalla ja neuvoa kysymällä sekä kolmanneksi itse aktiivisesti tietoa etsien. Lähes kaikki

vastaajat kertoivat halustaan osallistua erilaisiin koulutuksiin. Osa kertoi myös omatoimisesta

kouluttautumisesta, mutta pääosin nostettiin esiin työnantajan tarjoamat koulutusmahdollisuudet.

Vastauksissa kuvastui koulutusmyönteisyys, joka liittyi konkreettiseen osaamisen tarpeeseen jossakin

työtehtävissä. Samoin nähtiin hyvänä osaamisen päivitys yleisestikin, kun ammattiin valmistumisesta on

kulunut pitkä aika. Toisaalta vastavalmistuneet kertoivat oppivansa pääasiallisesti työtä tekemällä, eivätkä

he vielä olleet kiinnostuneita täydennyskoulutuksesta.

Toinen tärkeä osaamisen kehittämisen tilanne keino on työssä oppiminen. Useat vastasivat, että he

”hakeutuvat tilanteisiin, jossa voi oppia uutta.” Samoin hyvänä työstä oppimisen tapana koettiin

työtoverilta neuvon kysyminen tai osaavamman työkaverin kanssa työskentely. Hyvä perehdytys nostettiin

lukuisissa vastauksissa esiin osaamisen kehittämisessä ja tällöin on kyse niin uudessa työtehtävässä

aloittamisesta kuin vaikkapa uusien työmenetelmien käyttöönotosta. Näyttää siltä, että tiimityöskentely

tukee tämän tyyppistä osaamisen kehittämistä: ”tiimityössä ei ole ollut tunnetta, että ohjausta/tietoa olisi

jäänyt saamatta”. Lisäksi tiedon ja ohjauksen hakeminen ja saaminen ulottuu kotihoidon ulkopuolelle,

kuten esimerkiksi kotisairaalaan, laitoshoidon osastoihin ja erikoissairaanhoitoon. Kehityskeskustelut

mainittiin parissa vastauksessa osaamisen kehittämisen keinona.

Kolmas osaamisen kehittämisen keino oli tiedon etsiminen ja hakeminen itsenäisesti. Vastaajat olivat

erittäin ahkeria tiedon hakijoita internetistä, tiedotusvälineistä, kirjallisuudesta ja ammattilehdistä.

Omatoiminen, aktiivinen tiedonhakeminen kuvastaa yhden vastaajan osaamisen kehittämistä ”…pitämällä

itse huolen omasta osaamisestaan”.

Vastaajien koulutustoiveita kysyttäessä koulutusten sisällöistä ylivoimaisesti eniten toivottiin

haavanhoitoon liittyviä koulutuksia. Seuraavaksi eniten oltiin kiinnostuneita kotihoidon asiakkaiden

yleisimpien sairauksiin ja niiden hoitoon liittyvät koulutukset. Vastauksissa ehdotettiin paljon koulutuksia

yleisesti sairauksista, ja oletettavasti nämä koskevat niitä sairauksia, joita osaamiskartoituksessa kysyttiin.

Neurologiset sairaudet ja epilepsia esitettiin parissa vastauksessa koulutuksen sisällöksi, samoin diabetes.

Avovastausten analysoinnissa muistisairaudet käsiteltiin omana ryhmänään, ja niihin liittyviä

37

koulutustoiveita oli runsaansa, kuten esimerkiksi ”muistisairaan ihmisen kohtaamista”. Koulutuksen

tarvetta on paljon myös päihteiden käyttöön ja mielenterveyden ongelmiin liittyen. Runsaasti toivottiin

myös lääkehoidon, ensiavun, saattohoidon ja ATK- koulutuksia. Seuraavaan listaan on koottu eniten

toivottuja koulutusten sisältöjä.

haavanhoito

sairauksien hoito

muistisairaudet

mielenterveys- ja päihdesairaudet

lääkehoito

saattohoito

ensiapu

kirjaaminen

ATK-taidot

Näiden lisäksi joitakin toiveita tuli seuraavista sisällöistä: kivunhoito, gerontologia, geriatria, dialyysi, hoito-

ja palvelusuunnitelma, ergonomia, ravitsemus, terveyden edistäminen, peg-letkun hoito ja käyttö,

avannepotilaan hoito, ompeleen poisto, sairaalabakteerit/altistukset, uudet hoitovälineet kotihoidossa,

kehitysvammakoulutus, keuhkosairaudet, sosiaalietuudet, jalkojen hoito, toimintakykytestit,

laitekoulutukset, henkilöstön hyvinvointi, motivoituminen ja vuorovaikutustaidot, voitas, katetrointi,

tilastointi, tiimityö, potilasturvallisuus, suoniverinäytteenottaminen, kuntouttava toiminta ja viriketoiminta.

Suurin osa vastaajista piti luentokoulutusta hyvänä, tosin niin että luennot eivät olisi liian pitkiä. Toivottiin

myös luentoja mahdollisimman monelle työyhteisössä samaan aikaan, jotta asiat jäävät tai siirtyvät

käytännön työn kehittämiseen ja koulutuksen hyöty saadaan näkyviin. Yksi vastaaja piti kätevänä sitä, että

esimerkiksi koulutukset kirjaamisesta sekä hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisesta toteutuisi itsenäisenä

opiskeluna verkkoympäristössä. Koulutusmenetelmänä esitettiin myös tutustumista erilaisiin hoitokoteihin

ja heidän toimintamalleihinsa, work shop –tyyppistä koulutusta, jossa eri asiantuntijat ohjaavat ja seuraavat

tekemistä tai sellaista koulutusta, jossa mennään ”asiakkaan luokse jonkun osaavan kanssa”.

Koulutustoiveiden laajuus vaihteli puolen päivän koulutuksesta pidempikestoisiin erikoistumiskoulutuksiin.

Työnohjaus mainittiin yhtenä koulutuksen muotona.

Tulevaisuuden osaamiselle vastaajat näkivät useita haasteita. Lähivuosina vastaajat arvelevat

mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden, muistisairaiden ja diabetes-potilaiden määrän kasvavan. Työn sisältö

tulevaisuudessa on tulevaisuudessa toisaalta monisairaiden ja entistä huonokuntoisempien potilaiden

hoitamista, mutta toisaalta korostettiin sairauksien ennalta ehkäisyä ja kuntouttavaa työotetta. Nämä

molemmat tuovat omat haasteensa osaamisen kehittämiseen. Osaamista tarvitaan tulevaisuudessa myös

teknologian, apuvälineiden ja tietotekniikan käytössä. Kotihoidon palvelujen järjestäminen laajenee usean

toimijan hoidettavaksi, jolloin palveluohjauksen osaamisen merkitys korostuu. Useassa vastauksessa tuotiin

esiin tarve asiakkaan kohtaamiseen ja läsnäoloon niin, että ei pitäydytä vain tehtäväkeskeiseen

hoitamiseen. Kotihoito nähdään tulevaisuudessa myös mahdollisuutena tai tilaisuutena tehdä esimerkiksi

terveystarkastuksia, ohjata ravitsemusasioissa ja tukea itsehoitoa. Tähän liittyy myös tietyllä tavalla laman

aikana lisääntyvät sosiaaliset ongelmat, jotka saattavat lisätä infektioiden ja tartuntatautien leviämisen

38

vaaraa. Joidenkin vastaajien mielestä kotihoidon on mahdollisuus toimillaan estää infektioiden ja

tartuntatautien leviäminen. Tulevaisuuden asiakkaat nähdään myös vaativampina kuin aikaisempina

vuosina. He vaativat hyvää palvelua, mikä voisi hoidollisten toimenpiteiden lisäksi olla esimerkiksi

ystäväpalvelua. Useat vastaajat toteavat tulevaisuudessa tarvittavan moniosaajaa, joka osaa toimia

moniammatillisessa yhteistyöverkostossa.

5. Toimenpide-ehdotukset osaamisen kehittämiseen

Yleisesti ottaen Etelä-Kymenlaakson kotihoidon henkilöstön osaaminen on pääosin perusosaamista ja hyvää

osaamista useilla osaamiskartoituksen osa-alueilla. Osa henkilöstöstä arvioi osaamisensa

asiantuntijatasolle, jolta tasolta esimiesarvioinnissa osin pudottiin hyvän osaamisen tasolle. Tästä

huolimatta Etelä-Kymenlaakson alueellisessa kotihoidossa on asiantuntijuutta, jota voidaan jatkossa

hyödyntää koko henkilöstön osaamisen kehittämisessä. Tätä oman organisaation asiantuntijuuden

hyödyntämistä olisi hyvä miettiä myös siitä näkökulmasta, että vastaajista monet ovat eläkeikää

lähestymässä kun toisaalta alalle on tullut nuoria, uusia osaajia. Vanhojen konkareiden taidot ja osaaminen

pitäisi saada uusien kotihoidon työntekijöiden osaamista kehittämään esimerkiksi mentoroinnin avulla.

Vaikka alueellisen kotihoidon yhteisten toimintamallien jalkauttaminen on hyvässä vaiheessa ja useissa

Kotona kokonainen elämä- hankkeen toimenpiteistä on yhtenäistänyt käytäntöjä, osaamiskartoitus toi

esiin eroavaisuuksia kuntien kotihoidossa. Joidenkin osaamiskartoituksen kysymysten kohdalla näyttää

siltä, että johtamisen kehittämisellä terävöitetään osaamista. Esimerkiksi lääkehoidon tai erilaisten

hoitotoimenpiteiden käytännöissä näkyi epätietoisuutta ja käytäntöjen kirjavuutta. Jatkossa alueellisen

kotihoidon yhteistyön keinoin on kuitenkin odotettavissa, että yhteiset toimintamallit ja –käytännöt

kehittyvät.

Osaamiskartoituksen kuntakohtaisessa ja ammattiryhmäkohtaisessa tarkastelussa huomio kiinnittyi

muutamiin asioihin. Lääkehoidon ja hoitotoimenpiteiden osalta itsenäistä osaamista näytti olevan

enemmän kuin lupia tehdä työtehtäviä. Samoin näkyi olevan jossain määrin hoitotoimenpiteiden

kuulumisesta työtehtäviin. Osa osaamisalueista koski työtehtäviä, jotka on nähtävä

perushoitotoimenpiteinä, jolloin jatkossa olisi hyvä edellyttää osaamista kaikilta ammattiryhmiltä. Tällaisia

tehtäviä ovat esimerkiksi verenpaineen mittaaminen ja tuloksen tulkinta manuaalisesti tai syketaajuuden

mittaaminen ilman digitaalista mittaria ja tuloksen tulkinta. Lääkehoidon tehtävistä lääkkeiden jakaminen

dosettiin ja lääkkeen jakaminen suun kautta kuuluvat sairaanhoitajan/terveydenhoitajan perustyötehtäviin,

joten osaamisen edellytys pitäisi olla 100 %, mutta näissä kummassakin yksi vastaaja ilmoitti, että ei osaa

itsenäisesti näitä tehtäviä.

Sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien ammattiryhmäkohtaisessa tarkastelussa esitetään seuraavia

aineistoon perustuvana kehittämistarpeena lääkehoidon suunnitelmien tarkentamista ja

toimintaprosessien selkiyttämistä lääkehoitosuunnitelmiin esim.

39

ammattiryhmäkohtaiset lääkehoitotehtävät (vastuut) peruskoulutuksen antamat valmiudet

(lääkkeen antaminen luonnosta tietä, lääkkeen annostelu, injektiona annettava lääkehoito,

infuusiohoito, verensiirtohoito, akuutin ja kroonisen kivunhoitomenetelmät)

osaaminen varmistettava (teoria/käytännön työtehtävän näyttö+ lupa tehtävään: iv-nestehoidon

toteuttaminen/kanylointi, iv-injektiot, kipupumppuhoito, rokotteet, verensiirrot)

lisä- ja täydennyskoulutuksella hankittu osaaminen lääkehoidon tehtäviin

osaamisen varmistamisen prosessi ammattiryhmäkohtaisesti (ammatillisen peruskoulutuksen

antamat valmiudet, teoreettisen osaamisen varmistaminen ja käytännön osaamisen näytöt)

lupakäytännöt

Muissa hoitotoimenpiteissä sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien kehittämisenkohteena huomattiin, että

tarvitaan selkiytystä siihen, mitkä tehtävät kuuluvat työtehtäviin ja tarvitaan tietoa siitä, mitä pikamittareita

työyksikössä on käytössä (esim. Hb, INR, CRP). Tarvitaan käytäntöjen ja työtehtävien yhtenäistämistä

näissä. Spiran käyttö, hengitystiheyden mittaaminen, PEF-mittaus ja happirikastihoito sekä yskösnäytteen

ottaminen ovat esimerkkejä sairaanhoitajan/terveydenhoitajan perushoitotehtävistä, joiden osaaminen on

ko. sairautta sairastavan asiakkaan tilan arvioinnin ja hoidon seurannan edellytys.

Lähihoitajien lääkehoidon osaamisen kehittämisen kohteina nostetaan aineiston perusteella niin ikään

lääkehoitosuunnitelman tarkentaminen ja toimintaprosessien selkiyttäminen lääkehoitosuunnitelmissa

esim.

ammattiryhmäkohtaiset lääkehoitotehtävät (vastuut) peruskoulutuksen antamat valmiudet

(lääkkeen antaminen luonnollista tietä, lääkkeen annostelu, injektioina annettava lääkehoito s.c. ja

i.m.)

osaaminen varmistettava (teoria/käytännön työtehtävän näyttö+ lupa tehtävään: i.m. injektion

antaminen, lääketilauksen tekeminen, lääkkeettömän jatkoinfuusion vaihtaminen)

lisä- ja täydennyskoulutuksella hankittu osaaminen lääkehoidon tehtäviin

osaamisen varmistamisen prosessi ammattiryhmäkohtaisesti (ammatillisen peruskoulutuksen

antamat valmiudet, teoreettisen osaamisen varmistaminen ja käytännön osaamisen näytöt)

lupakäytännöt (lähi- ja perushoitajilla ei voi olla lupaa tehdä ko tehtäviä (iv- ja kipupumppuhoito,

rokottaminen)

Lähi- ja perushoitajien perusosaamiseksi odotetaan verenpaineen, hengitystiheyden ja sykkeen

mittaamista, joten näiden hyvään osaamisen täytyy jatkossa kiinnittää huomiota.

Kodinhoitajien ja kotiavustajien osaamisessa kaikkien sairauksien kohdalla oli eniten (luonnollisesti) vajetta.

Ryhmän peruskoulutus oli kirjavaa, joten tieto eri sairauksista ja niiden hoidosta vaihtelee. Perusosaaminen

jää alle 50 % suurimmassa osassa. Tieto sairauksista on kuitenkin tärkeää, sillä lähes kaikissa tavallisimmissa

kansansairauksissa sairaudet vaikuttavat asiakkaan päivittäiseen toimintakykyyn.

Lääkehoidon osalta kodinhoitajat ja kotiavustajat kuuluvat joko lääkehoidon koulutusta saaneisiin tai

kouluttamattomiin ammattihenkilöihin, jolloin työtehtävät määräytyvät sen mukaan. Osaamisen

varmistaminen ja lupa lääkehoitotehtäviin perustuu pääosin lisä- ja täydennyskoulutuksella hankittuun

osaamiseen. Tärkeänä kehittämisen kohteena on työntekijän tieto ja osaaminen omasta vastuustaan ja

40

työtehtävistä suhteessa osaamiseen (= lääkemuodot ja lääkkeiden antoreitit/omat työtehtävät).

Kodinhoitajilla ja kotiavustajilla ei voi olla lupaa esim. lääkitä i.c., i.v. tai i.m., vaikka jokunen vastaaja

ilmoitti, että hänellä on lupa tehdä toimenpide. Insuliinin pistämiseen kodinhoitajalla tai kotiavustajalla voi

olla lisä- ja täydennyskoulutukseen perustuva lupa, kuten myös kipulaastarihoitoon. Yhteenvetona

kodinhoitajien ja kotiavustajien osaamisen kehittämisestä voidaan sanoa, että tehtävänkuvia olisi

selkiytettävä. Vaikka suurin osa myös perushoitotoimenpiteitä eivät kuulu heidän työtehtäviinsä,

perusosaamista on työssään tunnistaa (esim. haavanhoidossa), mikä on normaalia ja mikä epänormaalia,

jotta osaa informoida asiasta eteenpäin.

Osaamiskartoituksen avointen kysymysten vastausten perusteella on ilahduttavaa havaita kotihoidon

henkilöstössä koulutusmyönteisyyttä, itseohjautuvuutta ja kiinnostusta oman ammattitaidon

kehittämiseen. Joidenkin osaamisen osa-alueiden kehittämiseen ja päivittämiseen soveltuu

luentomuotoinen koulutus. Se, miten luentojen teemat siirtyvät ja implementoituvat arjen työhön on

toisaalta koulutukseen osallistuvien tehtävänä, mutta toisaalta täytyy muistuttaa johdon rooli ja tuki tässä

toiminnan kehittämisessä. Joidenkin osaamisen osa-alueiden kohdalla lyhyt koulutus tai tietoisku ei riitä,

vaan on suositeltavampaa kouluttaa henkilöstöä pidempikestoisissa koulutusprosesseissa, joilla on

enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa osallistujan asenteisiin ja siirtovaikutus arkityöhön. Näissä

molemmissa Kymenlaakson ammattikorkeakoulu tarjoaa osaamistaan niin, että voidaan räätälöidä

täydennyskoulutuksia lyhyemmistä koulutuksista pidempikestoisiin prosesseihin.

41

42

Lähteet

Hankeraportit:

Etelä-Kymenlaakson kotihoidon kriteerit (Kaakon SOTE-INTO/Etelä-Kymenlaakson osahanke.

Kotihoidon työryhmä 2011-2012).

Ikäihmisten toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointi Etelä-Kymenlaaksossa. (Kaakon SOTE-

INTO/Etelä-Kymenlaakson osahanke. Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointityöryhmä 7.8.2012).

Jalkautuva palveluohjaus ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit Etelä-Kymenlaakson alueella.

Yhteneväinen toimintamalli. (Kaakon SOTE-INTO 2/Etelä-Kymenlaakson osahanke. Ikäihmisten

neuvontapalveluiden työryhmä 3.5.2012).

Hoidon ohjauksen ja arvioinnin kehittäminen. Äkillinen yleistilan lasku –toimintamalli. (Kaakon

SOTE-INTO/Etelä-Kymenlaakson osahanke syksy 2012).

Kotihoidon kehittäminen (Sara Haimi-Liikkanen 2013).

Kotihoidon vastuuhoitaja- toimintamalli (Kotkan kaupunki, kotihoito 2013).

Toimintakykyä edistävä työote kotihoidossa. Etelä-Kymenlaakson toimintamalli. (Kaakon SOTE-

INTO/ Etelä-Kymenlaakson osahanke. Kotihoidon työryhmä).

Hätönen, H. 2011. Osaamiskartoituksesta kehittämiseen II. Helsinki: Educa-Instituutti Oy.

Documents

Alueellisen kotihoidon osaamiskartoitus · Hoitotoimenpiteet – kysymyksissä osaamisalueiden arviointitasot vaihtelevat, mutta sanalliset kuvailut noudattavat edellisiä kuvauksia