Upload
others
View
3
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
Ammatillinen kokemus verkkomentorin ohjausvälineenä
Riina [email protected] / AVERKO
Verkkomentor-koulutuspäivä, Kokkola 19.2.2004
Verkkomentor oppivan ryhmän tukena
• oppimisen ja ohjaamisen sosiaalinen konteksti• mentoroinnin ja asiantuntijuuden jakamisen
merkitys hyvien käytäntöjen levittäminen mentorointi dialogisena kohtaamistapahtumana
• tasapaino ohjauksen ja itseohjautuvan kokeilevantoiminnan välillä
Ihmisten kohtaaminen -oppimisen jaettu vastuu
(Lähde: Mukailtu Mäkinen 2004)
tukipalvelut verkkomentor
Verkkomentorin valmiudet• Perusvalmiudet liittyvät mm.
• Vuorovaikutukseen– Valmiudet luontevaan kanssakäymiseen erilaisten ja yksilöllisten
ihmisten kanssa, yksin ja/tai ryhmässä– Kyky kommunikaatioon
• Ohjaukseen– Tarpeiden ja ongelmien tunnistaminen– Sopivien ohjauskeinojen löytäminen ja käyttäminen
• Oppimiseen– Oppimisympäristön ja oppimisen kohteena olevan substanssin
tunteminen– Oppimisprosessin lainalaisuuksien tunteminen
• Mediataitoihin – Medialuku- ja kirjoitustaidon omaksuminen ja hyödyntäminen
(Lähde: Mukailtu Mäkinen 2004)
Verkkomentorin erilaiset roolit ja tehtävät
Verkkomentorin tehtävät
– toimia asiantuntijana ja parhaiden käytäntöjen levittäjänä
– herätellä keskustelua ja kuulostella sitä (kognitiivineneläytyminen)
– rohkaista, tukea ja innostaaoppijoita osallistumaan ja kehittämään omaaverkkotoimijuuttaan
– rikastuttaa keskustelua
Verkkomentorin roolit
– Hahmomentor– Ideamentor– Sisältömentor
(Lähde: Ihanainen)
(Lähde: Mukailtu Mäkinen 2004)
Oppimissisältöjen reflektiivisen työstämisen tuki
sisältämentorhahmomentor
ideamentor
MENTOR
(Lähde: Ihanainen)
Verkko-ohjaus ja mentorointi
(Lähde: Ihanainen, Mäkinen, Rannikko & Keskinen)
Ohjaustyylejä
• 1. HYVÄKSYVÄ INTERVENTIOTYYLI (acceptant style)
• 2. KATALYYTTINEN INTERVENTIOTYYLI (catalytic style)
• 3. KONFRONTOIVA INTERVENTIOTYYLI (confrontational style
• 4. OHJEITA ANTAVA INTERVENTIOTYYLI (prescriptive style)
(Lähde: Cockman, Evans & Reynolds 1999)
Verkkomentor erilaisten oppijoiden tukena
verkko-opiskelijatyypit– sulautuja – ryhmäläinen – minä-itse – yhdistelijä – välkky – puurtaja – järjestäjä
(Lähde: Ihanainen 2002, 158-161)
Miten ohjata erilaisia oppijoita?
”epävirallinen jako”– uimarit – kellujat
– hukkuvat – kurkkijat
(Lähde: Syrjäkari 2003)
Ohjauksen haasteet• Opettaako vai ohjata? • Ottaako kantaa sisällön suhteen? • Antaako konkreettisia neuvoja oppimistehtävien
laadinnassa? Keskittyykö tiedonjakoon vai tasavertaiseen asiantuntijuuden jakamiseen / hajauttamiseen?
• Ohjaako yksilöllisesti vai ryhmässä? • Onko käytettävissä tarvittaessa vai vain tiettyinä aikoina?
Millaisia muita haasteita verkkomentorilla voi olla?
(Lähde: Mukailtu Mäkinen 2004)
Verkko-ohjaus ja -mentorointi
• Salmonin (2000) viisiportaisen mallin vaiheet: – pääsy verkkoympäristöön ja opiskelijoiden motivointi
(access and motivation)– ryhmän sosialisaatio verkossa (online socialisation) – informaation vaihto (information exchange)– tiedon rakentelu (knowledege construction) – yhteinen kehittäminen (development)
Millaisia tehtäviä mentorilla voisi olla kussakin vaiheessa?
Ryhmän kehittymisen vaiheetsuhteessa verkkomentorointiin
Ryhmän muotoutumisen vaihe• pelisääntöjen luominen• oman paikan hakeminenKuohuntavaihe• opettajan/tehtävien vastustaminen• oman näkökannan korostaminen• rakentavan työskentelyn puuteNormien luonti- ja ryhmäharmonian vaihe• tunne yhteenkuuluvuudesta• pelisääntöjen selkiytyminen• sisäisten ristiriitojen välttäminen ja kaunisteleminenKypsän toiminnan kausi• joustavien toimintatapojen muodostuminen• tarkoituksenmukaisen työnjaon synty• ryhmällä kyky ratkaista kriisejäRyhmän hajoamisen aika• haikeus tai helpotus
(Lähde: Koli & Silander 2002, 66-69, Repo-Kaarento & Levander 2003, 156-158)
Millainen on ihannementor?
Pohdintaa, keskustelua
• Millainen verkkomentor minä haluan olla? • Miten voin edistää opiskelijan
oppimisprosessia verkkomentoroinnin avulla? – Mitkä ovat vahvuuteni / heikkouteni /
mahdollisuuteni / uhkani verkkomentoroijana ja verkkomentoroinnissa
– laadi SWOT-analyysi
Lähteet• Cockman, P., Evans, B. and Reynolds, P. 1999. Consulting for Real People: A
Client-Centred Approach for Change Agents and Leaders.Maidenhead, McGraw-Hill.
• Ihanainen, P. 2002. Aikuisopettaja ja verkko-opetuksen vaatimukset. Teoksessa P. Sallila ja A. Malinen (toim.) Opettajuus muutoksessa. aikuiskasvatuksen 43. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja aikuiskasvatuksen tutkimusseura. Helsinki,152-186.
• Ihananainen, P. Aikuisopettaja ja verkko-opiskelun vaatimukset. Saatavilla www-muodossa: http://ihanova.fi/main.pl?ajattelua2
• Ihanainen, P., Mäkinen, P., Rannikko, S. & Keskinen, A. Verkko-ohjaus.net. Saatavilla www-muodossa: http://www.verkko-ohjaus.net/verkko-ohjaus.php
• Koli, H. & Silander, P. 2002. Oppimisprosessin suunnittelu ja ohjaus. Hämeen ammattikorkeakoulu. Verkko-oppiminen. Julkaisu D: 134. Hämeenlinna.
• Mäkinen, P. 2004. Verkko-tutor. Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Saatavilla www-muodossa: http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/.
• Repo-Kaarento, S. & Levander L. 2003. Oppimista edistävä vuorovaikutus. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.) Yliopisto- ja korkeakoulu-opettajan käsikirja. Porvoo:WSOY, 140-170.
• Salmon, G. 2000. E-moderating. The Key to Teaching and Learning OnLine. Kogan Page, London.
• Syrjäkari,M. 2003. Vuorovaikutus verkossa. Opiskelijan ohjaaminen verkossa. Luento Lapin yliopistossa 23.9.2003