AVIOLIITTO PÄÄTTYY AINA

OTM Minna Romu ja

OTM Päivi Heinonen

1. AVIOERO• Avioliitto purkautuu avioeron johdosta. Avioerohakemus jätetään

jomman kumman puolison kotipaikan käräjäoikeuden kansliaan.• Hakemuksen jättämisestä tuomioistuimeen alkaa kuuden

kuukauden harkinta-aika. Harkinta ajan jälkeen puolisoiden tulee hakea lopullista avioeroa uudella käräjäoikeuteen tehtävällä hakemuksella.

• Jos avioeroa ei haeta viimeistään vuoden kuluessa käräjäoikeuden määräämän harkinta-ajan alkamisesta, avioero raukeaa. Tämän jälkeen eron saaminen edellyttää uutta hakemusta harkinta-aikoineen.

• Puolisot voidaan tuomita avioeroon myös ilman harkinta-aikaa, mikäli puolisot esittävät tuomioistuimelle selvityksen siitä, että he ovat asuneet erillään keskeytyksettä vähintään kaksi vuotta

Avio-oikeus• Avioliitossa olevilla puolisoilla on lähtökohtaisesti ns. avio-oikeus toistensa

omaisuuteen.

• Avio-oikeus huomioidaan vasta mahdollisen avioeron yhteydessä tai puolison kuoltua toimitettavassa omaisuuden jakamisessa eli osituksessa.

• Avio-oikeuden merkitys on käytännössä siinä, että enemmän omistava puoliso joutuu osituksessa antamaan vähemmän omistavalle puolisolle omaisuuttaan.

• Puolisot voivat kuitenkin sopia avioehtosopimuksella, ettei heillä ole avio-oikeutta toistensa nykyiseen tai myöhemmin saamaan omaisuuteen.

Omaisuuden ositus• Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille,

kumpikin puoliso voi vaatia omaisuuden jakamista eli ositusta toimitettavaksi.

• Ositus voidaan toimittaa heti, kun asia on tullut vireille, eikä puolisoiden tarvitse välttämättä odottaa kuuden kuukauden harkinta-ajan kulumista.

• Avioeron perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa jaetaan pääsäännön mukaan puolisoiden kaikki omaisuus tasan puolisoiden kesken. Tästä voidaan poiketa, jos puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen.

• Jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, suoritetaan omaisuuden erottelu.

Osituksen toteuttamistavat1) Sopimusositus

- Puolisot sopivat keskenään omaisuuden jakamisesta

2) Toimitusositus

- Mikäli puolisot eivät pääse sovintoon omaisuutensa jakamisesta, voi kumpi tahansa puolisoista hakea tuomioistuimelta pesänjakajaa toimittamaan jaon loppuun

Osituksen toimittaminen• Osituslaskelmassa selvitetään kummankin puolison netto-omaisuuden

(varat – velat) arvo ja lasketaan ne yhteen.

• Jakamalla puolisoiden koko netto-omaisuuden arvo puoliksi saadaan selville puolisoille jaon lopputuloksena tulevan omaisuuden arvo.

• Tämän laskennallisen vaiheen jälkeen jaettava omaisuus jaetaan tosiasiallisesti puolisoiden kesken. Enemmän omistava puoliso on velvollinen suorittamaan ns. tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle siten, että jaon lopputuloksena kumpikin puolisoista saa arvomääräisesti yhtä paljon omaisuutta.

• Tasinkoa luovuttava puoliso voi lähtökohtaisesti päättää, mitä omaisuutta hän antaa vähemmän omistavalle puolisolle tai maksaako hän tasingon rahana. Tasingon maksaminen ei aiheuta veroseuraamuksia, vaikka siihen käytettäisiin ulkopuolisia varoja, esimerkiksi eron vireilletulon jälkeen otettua pankkilainaa.

Esimerkki

• Vaimo omaisuus 20 000 €/ Vaimon velat 10 000 € = Netto- säästö 10 000 €

• Miehen omaisuus 40 000 €/ Miehen velat 20 000 € = Netto- säästö 20 000 €

• Puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöt yhteensä 30 000 € josta kummankin puolison tulisi saada puolet (ns. avio-osat) 15 000 €

• Enemmän omistava mies suorittaa vaimolle tasinkoa (20 000-15 000) 5 000 €, jolloin kumpikin puolisoista saa lopulta yhtä paljon omaisuutta eli 15 000 €.

Avioehtosopimus• Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, että avioliiton päättyessä heidän

omaisuuttaan ei jaeta avioliittolain pääsäännön mukaisesti tasan heidän kesken

• Avioehtosopimus vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan osituksessa. Avioehtosopimus voidaan tehdä olemaan voimassa sekä avioerotilanteessa että avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan.

• Käytännössä tavallisin on avioehtosopimus, jossa määrätään, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton purkauduttua puolisoiden omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään.

• Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän omistamaan asuntoon tai autoon. Tämä määräys merkitsee sitä, että puolisoiden kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu omaisuus.

Omaisuuden erottelu• Jos kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa

omaisuuteen (esim. avioehdon johdosta), on omaisuuden osituksen sijasta toimitettava ainoastaan puolisoiden omaisuuden erottelu.

• Erottelussa puolisoiden omaisuudet erotetaan toisistaan. Erotteluun sovelletaan ositusta koskevia säännöksiä, ja se vastaakin pitkälti omaisuuden ositusta.

• Erottelun ja osituksen keskeisin periaatteellinen ero on siinä, että erottelussa mitään ei jaeta vaan kumpikin vie ainoastaan omansa pois.

• Jos avioliitto purkautuu puolison kuoleman johdosta, lesken oikeus ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen riippuu ensisijaisesti siitä, jäikö ensiksi kuolleelta puolisolta rintaperillisiä vai ei.

• Mikäli rintaperillisiä ei jäänyt, eloonjäänyt puoliso perii ensiksi kuolleen puolison. Tällöin leski on yksin tämän kuolinpesän osakas

• Jos taas ensiksi kuolleelta puolisolta jäi rintaperillinen, leski saa oikeuden hallita jäämistöä jakamattomana.

2. KUOLEMA

Lesken vähimmäissuoja

• Rintaperillisillä on oikeus vaatia perinnönjakoa lesken eläessä

• Jakovaatimuksesta huolimatta leskellä on oikeus saada vähimmäissuojana hallintaansa puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly lesken omaan omaisuuteen tai erottelussa osoitettuun omaisuuteen.

• Myös tavanomainen asuinirtaimisto on aina jätettävä lesken hallintaan.

Ositus toisen puolison kuollessa

• Jos avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta ja kuolleelta puolisolta on jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), leski tai perilliset voivat vaatia toimitettavaksi omaisuuden jakoa eli ositusta.

• Tässäkin omaisuuden osituksessa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan.

• Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhdessä toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi lisäksi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.

Jatkoa• Omaisuus jaetaan osituksessa tasan kuitenkin vain silloin, jos eloonjääneelle

puolisolla on vähemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle. Jos sen sijaan eloonjääneelle puolisolla on enemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolla, eloonjääneellä puolisolla on aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään (tasinkoprivilegi).

• Jos avioliitto purkautuu puolison kuoleman johdosta, mutta kuolleelta puolisolta ei ole jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), eloonjäänyt puoliso perii koko kuolleen puolison omaisuuden, jos kuollut puoliso ei ole testamentilla toisin määrännyt.

• Molempien puolisoiden kuoltua on viimeksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus jaettava pääsäännön mukaan tasan kummankin puolison perillisten kesken.

• Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä

• Perunkirjoituksen toimittamisvelvollisuus kuuluu ensisijaisesti kuolinpesän osakkaille. Osakkaiden on hyvä sopia keskenään perunkirjan laatijasta ja siitä kuka asiaa pääasiallisesti hoitaa.

• Perunkirjan laativat toimeksiannon perusteella kaksi ns. uskottua miestä.

Perunkirjoitus

Perinnönjako• Edellytyksenä perinnönjaolle on se, että pesä on selvitetty ja mahdollinen

ositus on toimitettu. Perinnönjako voidaan suorittaa:

1) Sopimusjakona, jolla tarkoitetaan osakkaiden yksimielisen jakoratkaisun mukaista, sopimukseen perustuvaa jakoa, jota toimittamaan ei ole määrätty pesänjakajaa. Osakkaat voivat sopimusjaossakin käyttää asiantuntijoita ja ulkopuolista apua.

2) Toimitusjakona, jolla tarkoitetaan pesänjakajan toimittamaa jakoa. Toimitusjako on välttämätön, jos jonkun osakkaan osuus kuolinpesästä on ulosmitattu, elleivät velkoja ja ulosottomies anna lupaa sopimusjakoon. Niin ikään toimitusjako tulee välttämättömäksi, jos joku osakas tai pesäosuuden luovutuksensaaja niin vaatii.

Henkilön kuoltua hänen omaisuutensa jaetaan lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan. Tätä voi muuttaa tekemällä elinaikanaan testamentin, joka on ainut keino vaikuttaa omaisuutensa jakaantumiseen kuoleman jälkeen.

Testamentilla ei voida sulkea pois lesken avio-oikeutta, vaan tätä tarkoitusta varten tulee laatia erikseen avioehtosopimus.

Rintaperillisillä on oikeus saada testamentista huolimatta ns. lakiosa jäämistöstä. Lakiosan suuruus on puolet perintöosuudesta, jonka rintaperillinen ilman testamenttia olisi saanut.

Testamentti

Käytetyimmät testamenttityypit

• Omistusoikeustestamentti

Omistusoikeustestamentti tuo testamentin saajalle vapauden käyttää omaisuutta rajoituksetta.

Omistusoikeuden saaja joutuu kuitenkin maksamaan perintöveron, joka saattaa olla epätarkoituksenmukaista, jos pelkkä oikeus käyttää omaisuutta riittäisi.

• Hallintaoikeustestamentti Puolisot voivat tehdä keskinäisen hallintaoikeustestamentin.

Hallintaoikeudella tarkoitetaan oikeutta käyttää omaisuutta ja hyödyntää sen tuotto.

Järjestelyn verotuksellinen hyöty perustuu siihen, että perintöveroa ei tällöin tarvitse maksaa kahteen kertaan. Lesken hallintaoikeus myös alentaa perillisille koituvien perintöverojen määrää.