1 dankoivulaakso.fi

Kaupungin on kunnioitettava työehtoja esimerkillisesti! s.3

Anna Kontula: Lapset eivät ole säilytysongelma s.3

Köyhyys ei katoapiilottamalla s.5

Kilpailu on ideologinen ja kallis valinta s.8 Kuntien vältettävä valtion velkavirheitä s.11

2yes we dan 28.10.

Kaupungin on kunnioitettava työehtoja esimerkillisesti! s.3

Anna Kontula: Lapset eivät ole säilytysongelma s.3

Köyhyys ei katoapiilottamalla s.5

Kilpailu on ideologinen ja kallis valinta s.8 Kuntien vältettävä valtion velkavirheitä s.11

SananenDANILTA

YES WE DAN on Dan Koivulaakson lehti kuntavaaleissa 2012.

Julkaisija:Dan Koivulaakson tukiryhmä

Paino:Lehtisepät (laatu- ja ympäristösertifioitu)

Vastaava toimittaja:Eliisa Alataloeliisa.alatalo@gmail.com

Avustajat:Heidi Auvinen, Kukka Ranta, Tero Leponiemi, Dan Koivulaak-so, Anna Kontula, Sampo Villa-nen, Eetu Virén, Li Andersson, Matti Mamia, Antti Ronkainen.

1. Painos:20 000 kappaletta

Ilmestymispäivä:31.8.2012

Lehteä jaetaan kotitalouksiin ja kädestä käteen Helsingin kaupungissa.

Kuntavaalit28.10.2012

Ennakkoäänestys kotimaas-sa 17.–23.10. ja ulkomailla 17.–20.10.

Lahjoita kampanjalle

Auta saamaan kampanjalle nä-kyvyyttä lahjoittamalla rahaa. Keräyksessä käytetään Dan Koivu-laakson tukemiseen perustettua vaalitukitiliä. Tilinumero on :Nordea FI53 1470 3500 56041.

Tekstikenttään: kuntavaalit2012.Yleisissä vaaleissa ehdokkaana olevan tukemiseksi yksinomaan toimivan yhdistyksen ei tarvitse hakea rahankeruulupaa.

Tämä on helsinkiläisen 31-vuotiaan, JHL:n aluetoimitsijan Dan Koivulaak-son kuntavaalilehti. Valtuustopaikka

vaatii kovaa työtä ja tämä lehti on yksi käyttä-mistämme työkaluista.

Kokoomus on Helsingissä suurin puolue, ja oikeistolainen kurjistuspolitiikka näkyy kaupunkipoliittisissa ratkaisuissa yhä selvem-min. Pyrkimys yksityistää palveluita ja yhti-öittää liikelaitoksia heikentää palveluidemme laatua, lisää byrokratiaa ja nostaa hintaa. Tarvitsemme vahvan vasemmiston ja uusia kasvoja vasemmiston valtuustoryhmään, jotta voimme saavuttaa paremman, viihtyisäm-män ja monipuolisemman Helsingin.

Dan oli ehdolla vuoden 2011 eduskunta-vaaleissa ja sai ensikertalaiselle hienon ääni-saaliin, lähes 1700 ääntä. Nyt syksyn kunnal-lisvaaleissa tavoitteena on päästä Helsingin kaupunginvaltuustoon ja sitä kautta vaikutta-maan kaupungin päätöksiin.

Danilla on laaja tukiryhmä, joka tekee hänen kanssaan jatkuvaa työtä valtuusto-paikan eteen. Meihin tukiryhmäläisiin voit törmätä niin aamuruuhkassa metroasemilla lehteä jakamassa tai toreilla ja vaalimökillä kahvia tarjoamasta kuin megafoni kädessä mielenosoituksissa. Laaja tukijajoukko koos-tuu eri-ikäisistä ja näköistä ihmisistä, joita yhdistää halu saada valtuustoon vastavoimaa

ja terävää ajattelua. Ehkä olet myös jo nähnyt Dan-tarroja koristamassa kaupunkia?

Kunnallisvaalikampanja käynnistyi viime vuoden lopussa, jolloin ensimmäisen kerran lyötiin viisaat päät yhteen ja ruvettiin suun-nittelemaan tulevan vuoden vaaleja pienellä ryhmällä. Tosi teholla kampanja aloitettiin huhtikuussa kutsumalla avoin, laaja kokous koolle. Vastuualueita on erilaisia, ja kaikkien osaamiselle on suuri tarve. Joku tekee netti-sivut, toinen suunnittelee ulkoasun, kolmas organisoi lehtien jaon, neljäs järjestää vaalibi-leet ja niin edelleen. Jokaisella on kädet täyn-nä tekemistä.

Valtuustopaikka ei irtoa ilman rahaa. Varsinkin Helsingissä, missä mainospaikat maksavat paljon ja ehdolla on politiikan huip-punimiä, kampanjan taloudellisella panok-sella on erittäin suuri merkitys. Voit olla osana Danin kampanjaa lahjoittamalla vaalitilille FI53 1470 3500 5604 1.

Toivottavasti kohtaamme vaalityössä tai viimeistään äänestyskopissa rustaat Danin numeron äänestyslippuun. Tehdään yhdessä Helsingistä parempi ja moninaisempi!

Innostavin vaaliterveisin,

Heidi Auvinen

Pääkirjoitus

Monet kiinnostuvat politiikassa helposti niistä maailmanlaajui-sista asioista, joita tv-uutiset ja lööpit syöttävät meille päivittäin. Näiden lisäksi on tärkeää vaikuttaa myös lähellä. Täällä keskeisiä kysymyksiä ovat hyvän kouluympäristön vaatiminen lapsille, hyvä hoiva läheisille ja se, että kaikki helsinkiläiset saavat katon päänsä päälle.

Kuntavaaleissa voit vaikuttaa samoihin asioihin, joita pähkäilet arjessa. Miten käy lapseni koulumatkan, jos koulu siirretään kau-emmaksi? Miten vanhempani tai isovanhempani jakselevat jos terveydenhoitoon ei varata riittävästi rahaa? Tai miksi yli puolet palkastani menee asumiskustannuksiin, vaikka Helsinki on täynnä tyhjillään seisovia kiinteistöjä?

Seuraavien vuosien aikana tulemme myös näkemään valtavan pyrkimyksen yksityistää palveluita, mikä on estettävä. Yksityistä-misessä kaikkien meidän yhteisiä veroeuroja annetaan muutaman harvan käteen samalla, kun palvelun laatu heikkenee ja kaupungin työntekijöiden työehtoja heikennetään.

Kuntavaaleissa sinä päätät kuka Helsingissä päättää. Kun saam-me valittua valtuustoon asukkaiden eikä yritysmaailman puolella olevia ehdokkaita, on helpompi tehdä yhteistyötä vaikuttamis-työssä. Elinvoimainen demokratia tarvitsee myös asukasliikkeitä, kaupunginosaliikkeitä ja muuta toimintaa, joiden kautta voimme yhdessä rakentaa Helsingistämme kaikille oikeudenmukaisen ja mukavan paikan elää.

Näissä olen mukanaJulkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL

Työskentelen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n aluetoimit-sijana pääkaupunkiseudulla. Työssäni valvon jäsentemme työeh-tojen noudattamista, pyrin vaikuttamaan kaupungin päättäjiin, kun työntekijöiden etuja ja meidän kaupunkilaisten palveluita heiken-netään. Viimeisenä esimerkkinä on kokoomuksen voimakkaasti ajama palvelualoite, jolla palveluita pyritään yksityistämään yhä tehokkaammin. Sen voimme onneksi vielä yhdessä estää!

Kirja

Kirjoitan kirjaa Äärioikeisto Suomessa. Tämä on äärimmäisen tär-keää, sillä sekä Suomen viranomaiset että ns. sisäsiisti äärioikeisto eli “maahanmuuttokriitikot” pyrkivät vähättelemään äärioikeiston uhkaa. Sisäsiistin äärioikeiston rasistinen agenda on kuitenkin luonut itseluottamusta kaduilla toimiville ryhmille, jotka syyllistyvät väkivallantekoihin.

Kallion Vasemmistoliitto

Toimin Helsingin Vasemmistoliiton suurimman puolueosaston Kallion Vasemmistoliiton puheenjohtajana. Aktiivinen osastomme järjestää muun muassa keskustelutilaisuuksia, osallistuu lukuisiin mielenosoituksiin sekä tempauksiin ja pyörittää Vasen Linja -klubia Cafe Mascotissa. Syksyn klubipäivät ovat 6.9. (teemana on demo-kratia), 4.10. ja 25.10.

3 dankoivulaakso.fi

Poliitikot rakastavat numeroita. Kuulostaa niin pätevältä muistut-taa, että 0,28 % ikäluokasta jää vaille peruskoulun päästötodistus-ta ja 40 000 nuorta työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle. Ja koska tämmöinen peli ei vetele, tarvitaan lisää numeroita – esi-merkiksi oppivelvollisuuden nostaminen 18 vuoteen tai 3000 uutta työpajapaikkaa.

Peruskoulun pystyttäminen oli 1970-luvun poliitikoilta suurtyö, jonka päälle onkin sitten huilattu 40 vuotta. Kunhan Pisa-tutkimuk-sissa pärjätään ja lapset lusivat oppivelvollisuutensa, mitään ei tarvitse muuttaa.

On kuitenkin muitakin lukuja. Esimerkiksi sellainen, että noin 50 prosenttia peruskoulun opettajista haluaisi jättää työnsä. Tai että suurin opiskelupaine ajoittuu 14-vuotiaisiin, jolloin moni ei hormo-neiltaan pysty muuhun kuin hikoilemaan. Numeroita on myös herä-tyskelloissa, jotka repivät edelleen koululaisia vuoteistaan kukon-laulun aikaan, vaikka yhteiskunnan muut toiminnot ovat siirtyneet tunteja myöhemmäksi.

Näitä lukuja ei ratkaista ilman peruskoulun laadullista päivitystä. Jos tehtaista on pillit viety museoon jo aikoja sitten, miksi kouluis-sa lapsia opetetaan edelleen marssimaan tauolle ja töihin äänimer-kin tahtiin. Jos joku osoittaa merkkejä yksilöllisestä ajattelusta tai tarpeista, syntyy tähän koneeseen häiriötila. Teollisesta maailman-kuvasta periytyvä selkeä ainejako toimii sekin huonosti – tenaville opetetaan kyllä englannin perusteet, mutta ei esimerkiksi englan-ninkielistä tiedonhakua.

Nuorten kokemusmaailman ja koulun keinotodellisuuden välille on revennyt valtava kuilu. Peruskoulu ei valmista selviytymään elä-mässä tai työmarkkinoilla, ja lapset vaistoavat sen. Koulu ei kerro, miten kokata hindulaiselle vieraalle. Ei siellä liioin opi, kuinka hae-taan toimeentulotukea tai miten puolustaa oikeuksiaan työelämäs-sä. Tuoreen selvityksen mukaan koulun atk-opetuksen varassa eivät kaikki opi lähettämään liitetiedostoa.

Mitä kauemmas koulu vieraantuu muusta yhteiskunnasta, sitä enemmän esiintyy tervettä sopeutumattomuutta. Ei siis ihme, että ”erityistä tukea tarvitsevien” diagnoosien määrä kasvaa koko ajan. Yksittäiset opettajat ja koulut yrittävät päivittää käytäntöjä, mutta rakenteiden muuttaminen vaatisi järeämpää päätöksentekoa.Olisi korkea aika ryhtyä politiikassakin tarkastelemaan peruskoulua jälleen kasvun ja oppimisen näkökulmasta, ei nuorison varastointi-ongelmana.

Teksti kirjoitettu alun perin Aamulehdelle huhtikuussa 2012

Lapset eivätole säilytysongelma

Kolumni

Anna Kontula

Pysäytetään kilpailutalous

Yhtiöittämisen ja yksityistämisen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta ei löydy perusteellista tutkimusta täysin tosimaailmasta irti olevien uusklassisten taloustieteen kirjojen ulkopuolella vastaesimerkkejä on runsaasti. Useita kymme-niä toimintoja on viime vuosina palautettu yri-tyksiltä kunnille niiden heikon laadun tai kalliin hinnan johdosta.

Tällä hetkellä Helsingin kaupungilla on me-nossa huolestuttava selvitystyö niin kutsutusta palveualoitteesta. Kokoomuksen voimakkaasti ajama malli antaisi yrityksille mahdollisuuden haastaa kaupungin toimintoja ja siten pakottaa kaupunki kilpailutukseen. Mallin kotimaassa Ruotsissa tämä on johtanut jatkuvan kilpailu-tuksen tilaan, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulujen suuren eriarvoistumiseen ja mit-taviin hoitovirheskandaaleihin vanhustenhuol-lossa.

Helsingin lähtökohdan pitää olla, että palve-lut tuotetaan omina toimintoina ja niitä kehite-tään parhaiden asiantuntijoiden eli kaupungin työntekijöiden aloitteista.

Tehokkuutta työntekijöiden ehdoilla

Kaupungin on julkisen vallan edustajana toimittava esimerkillisesti työehtojen kunni-oittamisessa. Ei ole mitenkään hyväksyttävää työnantajapolitiikkaa esimerkiksi lomauttaa koulunkäyntiavustajia kesäksi. He ovat jo val-miiksi kaupungin alhaisimmin palkattujen työntekijöiden joukossa ja tekevät tärkeää työtä toisena aikuisena luokkahuoneessa.

Kaupungin palveluiden parempaa tuotta-vuutta haetaan kilpailuttamisella, mutta mie-lestämme työn tuottavuutta lisäisi ennemmin työntekijöille annettava suurempi vastuu oman työnsä kehittämisestä.

Haluammme myös säilyttää tuntipalkkaiset työsopimukset, jotka on ainoat kunnon kannus-timia tarjoavat sopimukset.

Yhteisiä reittejä kaupunkiin

Lisääntyvä vartiointi ja tuhannet valvontakame-rat, jotka yksityistävät yhteistä tilaa, on saatava pois. Tarrat, liisteröidyt julisteet ja maalaukset kaunistavat ja elävöittävät kaupunkia ja toimijat urbaaneina viestintäkanavina.

Yksityisautoilua suosivien reittien rakentami-sen sijaan on keskityttävä luomaan kunnollisia pyörätieyhteyksiä, tehokkaampia raitiovaunu-yhteyksiä ja toimivaa maksutonta joukkoliiken-nettä.

Jo valmiiksi hektinen kaupunkielämä tarvit-see vastapainokseen paikkoja rauhoittumiselle. Vallilanlaakso on siirtolapuutarhoineen tärkeä ulkoilualue ja keskuspuisto harvinainen kau-punkimetsä. Molemmat ovat harvoja melulta suojassa olevia alueita.

Kaupungin vesistöt raikastavat kaupunki-ilmaa, siksi on tärkeää pitää niistä huolta. Vantaanjoki ja sen rannat uimapaikkoineen on puhdistettava.

Solidaarisuutta!

Yhdenvertaisuus kulkee läpi kaikkien vaalitee-mojen ja kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden.

Yhdenvertainen kaupunki on tila, jossa kai-killa on turvallinen olo. Tasa-arvoa ei ole, jos Kaisaniemen puiston läpi käveleminen yöllä pelottaa, jos julkisessa virastossa ei voi käydä vessassa, sukunimen perusteella jätetään kut-sumatta työhaastatteluun, kuulee huuteluita kadulla kulkiessaan tai jos palvelut ovat liian kalliita käyttää. Siksi yhdenvertaisuus on säily-tettävä näkökulmana aina ja kaikkialla.

Yhdenvertaisuutta ei ole vain vähemmistöjen puolustaminen ja etujen vaatiminen toiselle. Yhdenvertaisuus vaatii yhteistä kamppailua yhdessä rintamassa. Usein se tarkoittaa myös luopumista omasta erityisasemasta.

Solidaarisuus ei ole helppoa, mutta mahdol-lista se on!

Dan Koivulaakso, oletko...

Jaa/Ei/Poissa

Poimintoja Danin teemoista

Metro kulkemaan läpi yön

Hämeentielle pyörätie

Kaupungin liikelaitokset yhtiöitettävä

Kivinokka säilytettävä nykyisellään

Avoin langaton internet Helsinkiin

Keskustatunneli

Sosiaali- ja terveyspalveluiden alibudjetointi hyväksyttävä

Palveluita yksityistettävä

jaa

ei

eiei

jaa

jaajaa

ei

4yes we dan 28.10.

Anna Kontula kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettuTampere

”Olen oppinut tuntemaan Danin ahkerana ja pelottomana kansalaisaktivistina, johon voi luottaa. Danille politiikka ei ole ajanviete tai uravalinta, vaan väline reilumman ja inhimillisemmän yhteiskunnan rakentamiseksi.

Siksi tälle nuorelle veteraanille ei mikään vaikuttami-sen muoto ole vieras, kunhan reilu peli säilyy: Dan kolum-noi, kampanjoi, organisoi, jakaa lennäkkejä, istuu koko-uksissa, lobbaa päättäjiä, kirjoittaa muistioita ja osoittaa mieltä.

Itse arvostan myös Danin yhteiskuntatieteellistä kou-lutusta. Sen ansiosta hänen poliittinen työnsä perustuu kykyyn hahmottaa yksittäistä lakialoitetta laajempia koko-

naisuuksia. Saan kiittää Dania monista hienoista keskusteluista ja niissä heränneistä oivalluksis-ta. Toisenlainen maailma on mahdollinen vasta, kun pystymme kuvittelemaan vaihtoehtoja.

Uskon, että Danille valtuutettuna toimiminen olisi väline yhteiseen hyvään, ei henkilökohtai-nen egotrippi. Go, Danny, go!!

Tule mukaan tekemään vaalityötä!

Äänestyspäivä lähestyy kovaa vauhtia, mutta vielä ehtii kampanjointiin mukaan esimerkiksi jakamaan tätä vaalilehteä tai lahjoittamalla rahaa, jolla katamme kampanjan kulut. Voit ottaa lehtiä mukaasi vaikka-pa töihin, kouluun, suosikkibaariisi tai -kahvilaasi ja harrastuspaikkoihisi tai unohtaa lehden julkisiin kul-kuneuvoihin tai lehtitelineisiin.

Äänestämällä vasemmistoa olet mukana muutta-massa politiikan suuntaa. Valtasuhteita muuttamalla on mahdollista esimerkiksi lopettaa kaupunkitilan kontrollointi ja parantaa asuntotilannetta. Tärkein-tä muutoksessa on, että menet itse äänestämään ja kannustat myös kavereitasi ja perheenjäseniäsi mukaan. Suuri apu kampanjalle on myös, jos autat mainostamaan Dania sosiaalisessa mediassa. Voit esimerkiksi levittää facebook.com/dankoivulaakso -profiilia ja kertoa käyväsi äänestämässä. Voit myös vaikka retweetaa Danin viestejä Twitterissä.

Pois pessimismi ja tappiomieliala – nyt tehdään val-lankumous! Kampanjan loppumetreillä kierrämme Danin kanssa Helsinkiä ahkerasti. Osoitteessa dan-koivulaakso.fi/kalenteri näet, missä olemme tavatta-vissa. Tule tapaamaan Dania ja vaikuttumaan!

Lisätietoja ja ilmoittautumiset:Heidi Auvinenp. 0503799461, danintukiryhma@gmail.com

Dan Koivulaaksop. 044 506 6613, danintukiryhma@gmail.com

Kannatan Dania

Teija Asara-Laaksonen JHL:n toimialajohtaja

”Helsinkiläiset ansaitsevat toi-mivan kuntademokratian ja päättäjät, jotka eivät kumarra markkinavoimille. Kuntapalve-lujen ulkoistaminen ja yksityistä-minen ei ole niiden kehittämistä.

Olen ylpeä siitä, että Dan tuntee työelämän asiat ja on aktiivinen JHL:läinen vaikuttaja. Danista tulee luotettava kaupun-ginvaltuutettu, joka ei ole kenen-kään ostettavissa.”

Tero LeponiemimarkkinointipäällikköPalvelualojen ammattiliitto PAM

”Olen väsynyt lässyttelyyn. Ilman todellisia unelmia ei tapahdu muutosta. Yhteiskunta tarvitsee oikeasti erilaisen äänen, mutta sen täytyy samalla olla realistinen ja äly-käs. Itse keskiluokkaistuneena ja lössähtä-neenä haluaa nähdä, että joku vielä jaksaa. Dan on juuri sellainen. Dan seisoo aina heikomman puolella sekä sanoin että teoin. Tämä on juuri se piirre, joka saa minut tukemaan Dania. Sartrea vapaasti lainaten: “Vain teot manifestoivat arvot!”

Katja Tuominensiirtolaisaktivisti

”Olen tehnyt poliittisia projekteja Danin kanssa useiden vuosien ajan. Minulle hän on ehdokas, joka kykenee tuomaan esiin vaalikampanjassaan sellaisia kamppailuita ja konflikteja, joiden parissa työskentelem-me ulkoparlamentaarisestikin. Sosiaalisista liikkeistä saamiensa koke-musten vuoksi Dan on kriittinen valtaa kohtaan. Hän myös kykenee artikuloimaan niitä keskeisiä yhteiskunnallisia konflik-teja, joiden muodot eivät näy nykyisessä parlamentaarisessa politiikassa juuri lain-kaan.”

Päivi Uljashistorian tutkija

”Toivon, että Dan valtuutettuna keskittyy tärkeisiin kuntalaisten elämisenehtoja kos-keviin asioihin, kunnan talouteen, talou-dellisen tasa-arvon edistämiseen, lasten ja nuorten koulutukseen, vanhusten ja sairai-den hyvään hoitoon eikä pakene turhanai-kaisten ja jonninjoutavien asioiden piiriin. Vaikka Dan Koivulaakso on vielä nuori, uskon hänen tähänastisen toimintansa perusteella, että hän yrittää täyttää hyvältä valtuutetulta vaadittavat ehdot. Uskallan suositella häntä Helsingin kaupunginval-tuustoon.”

Kalevi KannistoHUS:n JHL:n pääluottamusmies

”Tutustuin Daniin paremmin hänen tultua mukaan JHL:n toimintaan. Aiemmat mielikuvat Danista olivat enemmänkin julkisuuden kautta syn-tyneitä. Joskus hieman seisahtuneessa ay-kuvioissa, nuoret reippaat ja uuden-laista ajattelua tuovat toimijat otetaan vastaan varautuneesti. Danin kohdalla tämä vaihe jäi lyhyeen. Hänen pohdis-keleva, ratkaisuja hakeva ja asioihin tarttuva toimintatapa vakuutti nopeasti meidät JHL:n kentän toimijat.

Dan valittiin viime syksynä JHL:n Pääkaupunkiseudun aluetoimistoon mää-räaikaiseen toimitsijan tehtävään. Myönteistä palautetta Danin työskentelystä tuli niin sosiaali- ja terveysalan, kuin tunti- teknisenpuolen yhdistyksiltä. Vahvo-jen näyttöjen myötä Danin tehtävä vakinaistettiin viime keväänä. Danin kunta-alan asiantuntemus ja hyvät yhteiskuntasuhteet olisivat hyödyksi myös Helsingin kaupungin päätöksentekijänä.

Danilla on paljon annettavaa niin ay-toiminnassa kuin yhteiskuntavaikutta-misessa. Olen oppinut arvostamaan hänen laaja-alaisuuttaan, asioihin paneu-tumistaitoaan, sekä aktiivista toimintaotetta – siksi haluan olla mukana Dan Koivulaakson kantavaalikampanjassa.”

5 dankoivulaakso.fi

Itä-Euroopan romanit ovat koko Euroopan syrjityin vähemmistö. He eivät koe uhkaavia tilanteita ja

rasismia pelkästään Helsingin kaduilla kerjätessään, vaan joka puolella Euroo-passa liikkuessaan sekä kotimaissaan. Esimerkiksi Romanian tai Bulgarian romanit eivät ole samassa oikeudellises-sa asemassa kun näiden maiden muut kansalaiset. He ovat usein täysin vailla sairasvakuutusta, sosiaaliturvaa ja mui-ta yhteiskunnan palveluita.

Romanit kokevat jatkuvaa syrjintää ja rasismia omassa maassaan niin kadulla peräänhuuteluna ja väkivaltana kuin esimerkiksi töitä hakiessaan nimensä vuoksi. Kaikkein huolestuttavin tilanne on Unkarissa, jossa maan hallitus salli puolisotilaallisten joukkojen hyökätä jopa romanien koteihin.

Romanisiirtolaisten asuminen Hel-singissä on nähtävä perusoikeusky-symyksenä eikä järjestysongelmana. Helsingin kaupungin nykyinen politiik-ka perustuu romanisiirtolaisten oleske-lun hankaloittamiseen purkamalla ja tuhoamalla heidän asumuksiaan. Poliisi on jatkuvasti koputtamassa auton ik-kunaan ja pyytämässä siirtymään, eikä telttaa saa kaupungissa pystyttää juuri mihinkään.

Kuitenkin on muistettava, että köy-hyys ei katoa piilottamalla. Vaikka ro-manisiirtolaiset häädetään katukuvasta, ei epätoivo ja nälkä katoa. Toimeentulon ja hyväksynnän hankkimisesta tulee entistä hankalampaa ja vaarallisempaa. Romanisiirtolaisten liikkuminen maas-ta toiseen on yksi keino, jolla he vas-taavat vuosisatoja kestäneeseen ja yhä jatkuvaan sortoon ja riistoon.

Asiaton oleskelu sallittava

Romanien oleskelua kaupunkitilassa ei tällä hetkellä sallita. Helsingin kaupunki on käyttänyt vuosien 2007–2012 aikana

huomattavan paljon resursseja ja rahaa hävittääkseen vähävaraiset romanisiir-tolaiset katukuvasta. Eikö alibudjetoitu sosiaali- ja terveysalan budjetti olisi parempi kohde voimavaroille kuin parin sadan romanisiirtolaisen jahtaaminen?

Romanisiirtolaisten tapa tuoda syr-jintä ja köyhyys näkyväksi kerjäämällä, musisoimalla ja leiriytymällä yhteisessä kaupunkitilassa on viimeisten kahden vuoden aikana ollut merkittävä poliitti-nen ilmiö. Vain luomalla tilaa ja näky-vyyttä yhteiskunnallisille kysymyksille ja konflikteille, joille nykyjärjestelmässä ei ole sijaa, voidaan saavuttaa muutosta.

Romanisiirtolaisten kamppailussa on kyse paitsi toimeentulosta ja syrjinnästä myös kaupunkitilasta. Helsingin kadut on vallattava ylenpalttiselta kontrollilta meitä kaikkia hyödyttävään käyttöön. Kaupungissa on oltava epäkaupallista tilaa ja mahdollisuus oleskella tulotasos-ta riippumatta.

”Autettava kotimaassaan.”

Puhuminen lähtömaassa auttamisesta on vain kyyninen tapa kiertää vastuuta ja todellisia ongelmia. Matkustaminen Suomeen ja tulojen hankkiminen täällä ovat juuri keinoja parantaa olosuhtei-ta lähtömaassa. Vähemmistöjen olot Itä-Euroopassa eivät ole viime vuosina parantuneet, vaan pikemminkin heiken-tyneet. On hyvin epätodennäköistä, että romanisiirtolaisten liikkuvuus vähenisi lyhyellä aikavälillä, vaikka heidän ase-mansa parantamiseen panostettaisiinkin merkittävästi.

Kukaan tuskin haluaa, että perheet asuvat Suomessa alkeellisissa oloissa lei-rissä pakkassäällä. Usein romanit kuiten-kin asuvat lähtömaissaan slummeissa ja eristyneenä omiin oloihinsa. Juuri näitä oloja paetakseen ja parantaakseen he ovat tulleet tänne. Asuntovaunu sosiaa-likeskuksen pihalla on monelle parempi

paikka kuin oman maansa hökkeli slum-missa.

Argumentti lasten oikeuksista on usein poliittinen väline saada enemmis-tön mielipide käännetyksi romanien lei-riytymistä vastaan. Maassa oleskelevien romanilasten hyvinvoinnin varmistami-sen kannalta on ensisijaista, että heidän perheillään on mahdollisuus leiriytyä turvallisessa paikassa, joka ei vaaranna heidän terveyttään. Organisoitu leiri-paikka myös mahdollistaa muun lapsiin ja perheisiin kohdistuvan tukitoiminnan. Oikeus koulunkäyntiin takaisi lapsille mahdollisuuden parempaan tulevaisuu-teen pitkällä tähtäimellä. Koulunkäyn-tiin keskittyminen ei ole mahdollista, jos yöpymispaikkaa täytyy vaihtaa joka yö.

Leirejä tulee olemaanjoka tapauksessa

Ihmiset liikkuvat toimeentulon perässä riippumatta siitä, millaiset asumisolot kussakin paikassa on tarjolla. Suomessa romanisiirtolaisia on vähän, koska työ-markkinat ovat suhteellisen suljetut ja maa on kaukana. Pullojen kerääminen, kerjääminen ja musisointi eivät elätä suuria määriä ihmisiä, ja töitä on täällä tarjolla paljon vähemmän kuin esimer-kiksi Etelä-Euroopassa. Yksi edullinen leirintäpaikka ei lisää merkittävästi romanisiirtolaisten toimeentulomahdol-lisuuksia Helsingissä.

Helsingin kaupungin on valittava linjansa. Kuuluuko kaupunki niihin toimijoihin, jotka harjoittavat romaneja syrjivää politiikkaa, vai parantaako se ennakkoluulottomasti romanivähem-mistön asemaa.

Teksti: Heidi AuvinenKuva: Kukka Ranta

Köyhyys ei katoa piilottamalla

Kamppailun historia:Itä-Euroopan romanit Helsingissä

2007Romanian ja Bulgarian EU-jäsenyy-den myötä Helsinkiin alkaa saapua aiempaa enemmän itäeurooppalai-sia romaneita. Kaupunki perustaa ensimmäisen kerjäläistyöryhmän lokakuussa.

2008Vapaa liikkuvuus -verkosto ja Sosi-aalikeskus Rajatila alkavat majoittaa noin 20 romanialaista romania Raja-tilan vieressä sijaitsevassa varasto-rakennuksessa Rajasaaressa.

Poliisi tyhjentää asutuksen Liikunta-viraston pyynnöstä. Romanit siir-tyvät telttaleiriin sosiaalikeskuksen pihalle. Sosiaalikeskus puretaan ja toiminta lakkaa.

2009Romaneita hakeutuu uuden sosiaa-likeskus Sataman pihalle ja pyytää leiripaikkaa. Sosiaalikeskus on jälleen ainoa paikka, joka tarjoaa suojaa vähävaraisille siirtolaisille.

2010Kaupunki pyrkii läpi vuoden erilaisin keinoin häätämään leirin. Kaupunki käsittelee asiaa eri lautakunnissa, hallituksessa ja valtuustossa. Edus-kunnassa valmistellaan lakialoitetta kerjäämisen kieltämiseksi.

2011Kaupunginhallituksen enemmistö päättää hyväksyä Jarmo Räihän ”kerjäläistyöryhmän” linjaukset. Vihreät ja vasemmistoliitto tukivat vaihtoehtoista ehdotusta, jossa kaupunki olisi ottanut myönteisen kannan majoituksen tukemiseen, mutta se kaatui Kokoomuksen ja SDP:n vastustukseen.

Sosiaalikeskuksen vuokrasopimus irtisanotaan.

Sörnäisiin avataan Diakonissa-laitoksen ylläpitämä päiväkeskus Hirundo, joka tarjoaa romaneille mahdollisuuden ruuanlaittoon, pyy-kinpesuun ja peseytymiseen.

Pitkän odottelun ja lukuisten uh-kausten jälkeen sosiaalikeskus häädetään. Poliisit saapuvat pihalle aamuseitsemältä mellakkavarus-teissa ja antavat romaneille tunnin aikaa poistua.

Romanit majoittuvat yksityisten ihmisten koteihin tai ympäri kau-punkia autoihin, joita poliisi häätää päivin öin.

2012Romanit asuvat lähinnä autoissa ja teltoissa hajallaan ympäri Helsinkiä.

68-vuotias isoäiti häädettiin Kalasataman leiriltä poliisivoimin vuonna 2009.

6yes we dan 28.10.

Kuka on Dan?Lokakuussa 32 vuotta täyttävä Dan Koivulaakso on ammattiiittovirkailija ja aktivisti.

7 dankoivulaakso.fi

To do:Politiikka

Dan Koivulaakson poliittinen herääminen tapahtui vaiheittain 2000-luvun taitteessa. Armeijassa olles-saan hän kiinnostui Amnestysta luettuaan järjes-tön kannanottoja aseistakieltäytymisestä.

Dan menikin mukaan Teknillisen korkeakoulun Amnesty-ryhmään aloitettuaan opiskelut. Kampus-tv:n toimittajana Dan teki juttuja muun muassa Asunnottomien yöstä ja No Border -mielenosoituk-sesta. Esikuvana oli tuolloin toiminut Vaikuttava tietotoimisto.

Dan pääsi töihin Amnestylle vuonna 2003 – en-sin feissariksi, sitten toimistosihteeriksi ja markki-nointivastaavaksi. Työt jatkuivat vuoteen 2005.

Prekariaatti barrikadeille

Työelämän kysymykset ovat Danin keskeinen into-himon kohde. Vuoden 2006 EuroMayDayn myötä virinnyt prekariaattikeskustelu kuvasi hänen omaa elämäänsä täydellisesti. Työhistoria koostui free-lance-töistä ja pätkätöistä, kuten monilla muillakin.

Prekariaattiliike ja EuroMayDayt aloittivat kes-kustelun työelämän muutoksesta sekä vaativat taattua toimeentuloa kaikille perustulon muodos-sa. Nykyään ammattiliitotkin ottavat varovasti kantaa pätkätyöläisten puolesta, mutta ne ovat reagoineet hitaasti. ”Varsinkin vuokratyöläisten asemaa pitäisi parantaa nopeasti”, Dan vaatii.

Dan oli mukana kirjoittamassa pamflettia Radi-kaaleinta on arki, joka jatkaa prekariaattiliikkeen aloittamaa keskustelua lanseeraamalla käsitteen miljoonan marginaali. ”Pitää olla ratkaisu siihen, että työ ulottuu yhä enemmän vapaa-ajalle. Monet joutuvat esimerkiksi odottamaan kotonaan pu-helimen ääressä, milloin pitää lähteä töihin”, Dan muistuttaa.

Siirtolaisuus

Toiminta Amnestyssa sai Danin kiinnostumaan siirtolaisuuskysymyksistä: ”Mitä pidempään olin Amnestyssa, sitä tärkeämmäksi koin miet-tiä rakenteellisia juttuja”. Siirtolaisiin kohdis-tettu kontrolli laajennetaan usein myös muihin ihmisiin, esimerkkinä biometristen passien käyttöönotto.

Toisaalta Dan muistuttaa siirtolaisuudessa olevan kyse myös kapitalismin tuotantosuh-teista: oikeudettomat siirtolaiset ovat halpaa ja joustavaa työvoimaa pääoman tarpeisiin. Ja heidän oikeuksiensa polkeminen heikentää kaikkien työehtoja.

Opiskelu

Danin ensimmäinen opiskelupaikka oli Teknil-linen korkeakoulu, jossa hän opiskeli tietotek-niikkaa ja sisällöntuotantoa. Opiskelupaikka kuitenkin vaihtui Helsingin yliopistoon, josta hän valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi vuonna 2005. Tutkintoon kuului sosiologian ja journalismin opintoja.

Vietettyään välivuoden Sambiassa Dan palasi Suomeen opiskelemaan, tällä kertaa Tampereen yliopistoon. Antropologiaa ja kansainvälisiä suhteita sisältänyt poikkitieteellinen maisterin-tutkinto irtosi vuonna 2008. Danin gradu käsit-teli rasisminvastaista työtä Suomessa.

“Kehitys kohti maksullista opiskelua ja yri-tysten sanelemaa opetusohjelmaa pitää pysäyt-tää alkuunsa. Tasa-arvoiset opiskeluehdot ovat asioita, joista ei pidä tinkiä”, Koivulaakso sanoo.

Vasemmistonuoret

Dan työskenteli vuosina 2007 ja 2008 Vasemmis-tonuorten Palestiina-hankekoordinaattorina. Sa-maan aikaan Dan toimi myös Amnestyn Suomen osaston johtokunnassa ja Pakolaisneuvonnan hallituksessa. Vuonna 2009 Dan valittiin Vasem-mistonuorten puheenjohtajaksi teemanaan etenkin työntekijöiden oikeudet. Järjestö aloitti Ilmianna pomosi -kampanjan, joka on viime vuosina eniten huomiota herättänyt poliittisten nuorisojärjestöjen kampanja.

Yhteiskunnalliset liikkeet

Ruohonjuuritason kansalaisliikkeet ovat tulleet Danille tutuiksi. Tutustuttuaan mielenosoitus-matkalla Belgiassa suomalaisiin aktivisteihin Dan ryhtyi toimimaan talonvaltausliikkeessä ja Vapaa liikkuvuus -verkostossa. Dan on ollut ak-tiivinen turvapaikanhakijoiden ja Itä-Euroopan romanien puolustaja. Romanien kohtelu viran-omaissyrjinnän oravanpyörässä saa Danilta tuomion: ”Ihmisiä ei voi leimata rikollisiksi pelkän syntyperän perusteella”.

Kamppailuiden hurmaa

Lukioon saakka Danin ykkösharrastus oli koripallo. Myöhemmällä iällä iski innostus kamppailulajeihin. Dan aloitti Krav Magalla, jatkoi sitten thai-nyrkkeilyyn – kunnes tutustui vapaaottelun kautta brasilialaiseen jiu-jitsuun. Laji tuotti heti fiiliksen, että tätä pitää jatkaa.

Kamppailulajien ohessa Dan harrastaa pyöräilyä, juoksua ja hiihtoa. Pitkillä lenkeillä tutustuu hyvin sellaisiin kaupunginosiin, joissa ei muuten vietä aikaa.

Palestiina

Lähi-idän mutkikas tilanne havahdutti syksyllä 1995, kun Israelin pääministerin Jitzhak Rabinin murha keskeytti rippikoulun isoskoulutuksen. Israelilaisen äärioikeistolaisen ampujan teko keskeytti rauhanneuvottelut. Tapaus osoitti, ettei Lähi-idässä ole kaikki kohdallaan.

Amnesty ja Vasemmistonuoret tarjosivat ka-navia toimia asian puolesta. Dan työskenteli myöhemmin Vasemmistonuorten Palestiina-koor-dinaattorina ja pääsi myös vierailemaan paikan päällä Länsirannalla.

Kansainvälisen yhteisön on ryhdyttävä toimiin konfliktin ratkaisemiseksi: ”EU:n on asetettava Israel kauppasaartoon ja vaadittava Israelilta YK:n päätöslauselmien noudattamista eli vetäytymistä miehitetyltä Länsirannalta”.

Työ

Dan on viimeisten reilun kymmenen vuoden ai-kana työskennellyt yli 50 työsopimuksella mm. toimittajana, järjestötyöntekijänä, tutkimus-avustajana, varastomiehenä, lähettinä, muutto-miehenä, toimistosihteerinä, postityöntekijänä, kääntäjänä ja ravintola-alalla. Lokakuusta 2011 alkaen Dan on työskennellyt JHL:n aluetoimit-sijana puolustaen julkisten ja hyvinvointisekto-rien työntekijöiden oikeuksia.

x

x

x

x

x

x

x

x

x

1997-1998

Vaihto-oppilaana Iowassa, Yhdysvalloissa 1997–1998.

2000

Dan kirjoittaa ylioppilaaksi Brändö gymnasietista.

2002-2005

Toimintaa Teknillisen korkeakoulun kampus-tv:ssa. Amnestyllä töissä.

2005

6 kk Sambiassa vapaaehtoistyössä.

2006–2008

Dan opiskelee Tampereen yliopistossa ja toimii kansalaisjärjestöissä.

2009-2011

Dan valitaan Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi 2009.

Dan julkaisee yhdessä Anna Kontulan, Jukka Peltokosken, Miika Saukkosen ja Tero Toivasen kanssa Radikaaleinta on arki -kirjan.

Dan saa 1670 ääntä eduskuntavaaleissa 2011.

Dan menee töihin JHL:n

aluetoimitsijaksi.

2012

Dan valitaan kaupunginvaltuustoon.

2013

Helsinki kaataa EU:sta tulevan lii-kelaitosten yksityistämisesityksen ja terveyspalveluiden alibudjetointi lopetetaan. Hämeentielle rakennetaan pyörätie.

2014

Helsinki siirtyy maksuttomaan jouk-koliikenteeseen.

2015

Pääkaupunkiseudulle säädetään ruuh-kamaksut. Palveluiden yksityistämi-nen lopetetaan.

2016

Helsingin asuntojonot puretaan. Helsingin Energia säilytetään kaupungin omana liikelaitoksena.

8yes we dan 28.10.

Palveluiden kilpailuttaminen on tietoinen valinta, ei vääjäämätön EU:n sanelema velvoite. Joka muuta väittää, valehtelee. EU-komission luoma SGEI-järjestelmä antaa jäsenmaille mahdollisuuden suojata sellaisia toimialoja, joita nämä eivät syystä tai toisesta halua kilpailuttaa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla kaikille avoimen kilpailuttamisen seuraukset ovat usein todella synkkiä. Teksti: Matti Mamia

Häviäjiä ovat niin palveluita tuottavat työntekijät kuin heidän asiakkaansakin. Kilpailuttamisella saatavat säästöt jäävät usein mitättömiksi tai

palvelut saattavat jopa kallistua. Halutessaan Suomi voisi hyödyntää SGEI-säännöksiä ja estää kaupallisia toimijoi-ta osallistumasta sosiaali- ja terveysalan kilpailutuksiin kokonaan.

Monet EU-maat ovat suojanneet tiettyjä toimintojaan vapaalta kilpailutukselta SGEI-järjestelmän avulla. Sak-sassa suojauksen piiriin on otettu mielenterveyspalve-luiden kaltaiset yleishyödylliset toimialat, Puolassa taas postilaitos.

”Berliinissä sosiaalialalla on käytössä niin sanottu rajoitettu kilpailu. Tarjouksia voivat tehdä ainoastaan paikalliset yleishyödylliset järjestöt. Kilpailu käydään järjestöjen kesken, eivätkä Attendo-konsernin kaltaiset veroparatiiseja hyödyntävät pörssiyhtiöt saa siihen osal-listua. Miksei meillä voisi tehdä samoin”, kysyy kehittä-mispäällikkö Heikki Hyvönen, tuettua palveluasumista helsinkiläisille mielenterveyskuntoutujille tarjoavasta Lilinkotisäätiöstä.

Kilpailuttamista perustellaan kustannustehokkuu-della ja kapitalistien ”vapaudella” iskeä hampaansa joka alalle, josta on mahdollisuus riipiä voittoja. Hinta on useimmiten oleellisin kilpailutuksen voittajan valintaan vaikuttava tekijä, ja suuret yritykset kykenevät pyörit-tämään toimintaa jokusen vuoden tappiollakin. Tämän jälkeen kilpailijat on lyöty laudalta ja hintoja voi reip-paasti korottaa.

Kun puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluista, herää kysymys, ovatko nämä mahdollisimman suuria liike-voittoja tavoittelevat toimijat paras ja asiantuntevin taho tuottamaan niitä? Jos palvelu tuotetaan omana toimin-tana, ei kukaan pyri tekemään siihen käytetyillä rahoilla voittoa ja toiminta on kuntalaisten demokraattisessa valvonnassa.

Loputon niukkuuden ja epävarmuuden kierre

”Helsingin bussiliikenne on mainio esimerkki siitä, miten kilpailutuksesta ei ole mitään iloa kuntalaisille”, toteaa Dan Koivulaakso, joka aluetoimitsijan työssään joutuu tekemisiin kilpailutuksen aiheuttamien ongelmi-en kanssa.

Helsingissä valtuusto päätyi kokoomuksen ja vihrei-

den yhteistyöllä yhtiöittämään kaupungin oman bus-siliikenteen vuonna 2004. Tuosta päätöksestä lähtien Helsingin bussiliikenne on ollut jatkuvassa kriisissä, eikä loppua näy. Kilpailutuskierrokset ovat tienneet bussikus-keille irtisanomisia, heikompiin työehtoihin siirtymistä ja aikatauluja, joissa on mahdoton pysyä.

Monet kuljettajat kuvailevat nykyisiä työoloja helvetil-lisiksi.

”Nykyisellään kaikki seudun suuret liikennöitsijät, ku-ten Helsingin Bussiliikenne, Veolia ja Nobina, ovat vuo-rotellen tehneet suuria tappioita. Henkilöstön kannalta kehitys on johtanut loputtomalta tuntuvaan niukkuuden kierteeseen”, Koivulaakso jatkaa. Hän on nähnyt miten jatkuva stressi vääjäämättä vaikuttaa työssä jaksami-seen.

”Jatkuvat kilpailutukset stressaavat kuljettajia. Vaikka työtä löytyisikin uuden yhtiön palveluksesta, on työpai-kan vaihto silti kuluttavaa ja tuottaa jatkuvaa epävarmuut-ta.”

Palveluiden kilpailutta-misella ei siis läheskään aina saavuteta minkäänlaisia tu-loksia, ja tavoitellut säästötkin jäävät usein saamatta. Moinen touhu voisi naurattaa, ellei niin monen ihmisen elämä sen johdosta olisi järkkynyt.

Myös tulevien kustannus-ten ennustaminen kilpai-lutuksen jatkuessa on lähes mahdotonta.

”Kaupungin omistamalla Helsingin bussiliikenne Oy:lla on vastassaan globaalit yri-tykset, jotka hintakilpailulla pyrkivät määräävään mark-kina-asemaan. Sen jälkeen hinnoista ei ole mitään takei-ta”, Koivulaakso sanoo.

Suurten monikansallis-ten yritysten taustalla häärii isoilla panoksilla pelaavia pääomasijoittajia. Voitot mak-simoidakseen nämä firmat jättävät vielä verotkin mak-

samatta kikkailemalla rahaa konsernien sisällä maasta toiseen.

Vastarintaa oikeiston hegemonialle

Lilinkotisäätiön Heikki Hyvönen painottaa, ettei ny-kyisen kaltainen kaikille kaupallisille toimijoille avoin kilpailutus ole mikään välttämättömyys.

“Asiat voi tehdä toisinkin. Markkinat toimivat oman logiikkansa mukaan. Yrityksen tehtävä on tuottaa osak-keenomistajilleen voittoa. Päättäjien tulisi ainakin tun-nustaa suoraan, että meillä noudatetaan uusliberalistista talouspolitiikkaa eikä vedota lakeihin, joita ei ole pakko soveltaa kuten nyt tehdään. Kysymys on ideologinen.”

Kilpailuttaminen – ide l ginen valinta

KOMMENTTI

Euroopassa on käynnissä oikeistolainen projekti, jossa julkista varallisuutta siirretään yksityisille pääomasijoittajille. Karuin tilanne on säästöohjelmien lamaannuttamassa Kreikassa, jossa kaikki kuviteltavissa oleva julkinen omai-suus on myyty eniten tarjoavalle.

Nykyinen tapa kilpailuttaa sosiaali- ja terveysalan palveluita vain kasvattaa julkisten varojen virtaa yksityisten sijoittajien ja muiden ketkujen taskuihin. Palveluiden käyttäjille ja niitä tuottaville työntekijöille se tuo ainoastaan lisää murheita ja harmaita hiuksia.

Toivoa paremmasta herättää kuitenkin kasvava vastarinta, jota kansalaisjär-jestöt, ammattiliitot, vasemmistopuolueet ja lukuisat ruohonjuuritason kansan-liikkeet eri puolilla Eurooppaa rakentavat. Kamppailu jatkuu, ja sitä käydään kaduilla ja kabineteissa. Valtuustoissa tehdään merkittäviä kilpailuttamista koskevia päätöksiä. Helsingin kaupunginvaltuustoon tarvitaan nyt rohkeutta ja päättäväisyyttä haastaa nykyinen kokoomusvetoinen yksityistämislinja.

Matti Mamia

9 dankoivulaakso.fi

Asuntojen reaalihinnat ovat nousseet lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 vuoteen 2010. Pääkaupunkiseudulla ne ovat tuona

ajanjaksona muuttuneet 2,6-kertaisiksi.Hintojen nousuun ovat vaikuttaneet omis-

tusasumista suosiva politiikka (esimerkiksi asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus) ja poikkeuksellisen matala korkotaso euron käyt-töönoton jälkeen.

Nämä tekijät eivät kuitenkaan yksin selitä hintojen räjähtämistä käsiin. Uusien asuntojen tuotanto nimittäin vähenee edelleen jatkuvasti. Seppo Laakson laskelman mukaan vuodesta 2000 alkaen pääkaupunkiseudun asuntotuotan-nossa on vallinnut 12,5–25 % (100 000–250 000 m2) vajaus kysynnän edellyttämään tasapaino-tasoon verrattuna.

Jälleen kerran kapitalismi näyttää kykene-mättömältä tuottamaan oman laajenemisensa yleisiä ehtoja. Perustava ongelma niin asuntojen tuotannossa kuin uusien asuntojen ja asuinalu-eiden laadussa koskee nimittäin itse rakennuste-ollisuuden organisaatiota.

Nykykapitalismissa kiinteistöala on yksi no-peimmin kasvavista ja suurimpia voittoja tuotta-vista aloista. Suomessa se on toiseksi nopeimmin kasvava palveluala, jonka liikevaihto on kasva-nut 40 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2010.

Syynä tahallinen niukkuusasuntotuotannossa

Kiinteistöalan voitot muistuttavat kuitenkin pikemminkin perinteisen yrittäjänvoiton sijaan eräänlaista korkotuloa, joka perustuu myytävän hyödykkeen pitämiseen keinotekoisesti niuk-kana. Koska ihmiset haluavat asua kehittyvissä metropoleissa ja osallistua kaupunkielämän tuottamiseen, asuintila niissä on niukkaa. Niuk-kuuden ansiosta pääoma voi ryöstää yhä kasva-via korkotuloja metropolien asukkailta.

Usein Helsingin seudun asuntopulasta ja asuntojen kalleudesta syytetään kaavoitusta tai liian korkeita maanvuokria. Helsingin seudulla on kuitenkin rakentamatonta tonttivarantoa asunnoille asemakaavoissa 9 miljoonaa kerros-neliömetriä ja yleiskaavoissa 20 miljoonaa. Tästä tosin suurin osa on yksityisessä omistuksessa olevia pientalotontteja, joiden omistajat odot-tavat tonttihintojen edelleen nousevan eivätkä siksi halua vielä myydä tontteja tai rakennuttaa niille.

Toimitilarakentamiseen taas asemakaavoissa on varattu lähes 17 miljoonaa kerrosneliömetriä, josta suurin osa on tällä hetkellä käyttämättä. Tämän lisäksi toimitiloista jopa 13 prosenttia kaikuu tyhjillään. Kaupunki on siis varannut

merkittävän osan kaavoitetusta tilasta erityisesti lähellä keskustaa ja hyvien liikenneyhteyksien varrella toimitilarakentamiselle asuntojen si-jaan.

Kuitenkin kerrostalorakentamiseenkin tont-teja on tarjolla (asemakaavoissakin lähes 3 mil-joonaa kerrosneliömetriä) ja niitä kaavoitetaan jatkuvasti lisää. Asunto- ja erityisesti kohtuuhin-taisten vuokra-asuntojen rakentamisen vähäi-syys johtuukin viime kädessä itse rakennus-teollisuuden rakenteesta. Kilpailun vähäisyys pitää hintoja ylhäällä. Talouskriisin alkamiseen asti rakennusliikkeiden pääomat ovat olleet pit-kälti kiinni joko toimitilarakentamisessa, jonka katteet ovat asuntorakentamista paremmat tai Pietarin ja Baltian maiden rakennusmarkkinoil-la. Erityisesti suuret rakennusliikkeet – joiden käsiin rakentaminen on Suomessa poikkeuksel-lisen voimakkaasti keskittynyt – rakentavat siis mieluummin joko toimistoja tai luksusasuntoja Pietarin uusrikkaille.

Samasta syystä jatkuvista toiveista huolimatta aidosti ”urbaaneja”, siis vapaata katutilaa sisältä-viä, alueita ei ole saatu Helsinkiin. Katutilasta ei nimittäin saa katetta toisin kuin parkkipaikoista.

Kaupunki rakentamaan itse

Pelkkä julkisen rahoituksen lisääminen sinänsä ei ratkaise perustavaa kysymystä. Historiallisesti julkisesti rahoitettu asuntotuotanto on Suomes-sa ainoastaan pönkittänyt suurten rakennusliik-keiden hiljaista kartellitoimintaa ja lamakausina jopa pitänyt asuntojen hintoja ylhäällä. Siksi ainoa ratkaisu on rakentamisen tuotantotavan muuttaminen ja asuntotuotannon uudelleenor-ganisointi yhteisen logiikan mukaan.

Käytännössä vaihtoehtoja on yleisesti ottaen kaksi. Ensimmäinen on kaupungin oman raken-tamisyksikön perustaminen. Julkinen omistus ei kuitenkaan ratkaise mitään, jos yksikkö liikelai-tostetaan samalla tavoin kuin kaupungin muut vastaavat yksiköt. Yksikön ainoana päämääränä olisi oltava kohtuuhintaisten asuntojen tuotta-minen, ei markkinaperusteisten tulostavoittei-den täyttäminen.

Toinen on itseorganisoidun asuntotuotannon lisääminen ja tukeminen. Tyhjillään olevien toimitilojen valtaaminen ja muuttaminen asun-noiksi olisi sallittava. Itsenäisen yhteisrakenta-misen, kuten ryhmärakentamisen eri muotoja, olisi tuettava helpottamalla byrokratiaa, luovut-tamalla tontteja ja suorilla rahallisilla tuilla tai vähintään matalakorkoisilla luotoilla.

Helsingin seudulla niin omistus- kuin vuokra-asuntoja on yksinkertaisesti liian vähän, ja ne ovat liian kalliita jopa Helsingin keskuskauppa-kamarin mielestä. Kohtuuhintaisten asuntojen huono saatavuus aiheuttaakin jo ongelmia myös seudun yrityksille, joiden työntekijöillä ei ole varaa asua alueella.

Asuntotuotantokaikkien käsiin

Teksti: Eetu Viren

10yes we dan 28.10.

Joku voi miettiä, miksi toimia vasemmistolii-tossa tai äänestää sitä. Ovathan Helsingissä sdp ja vihreät suurempia puolueita, joilla

on enemmän valtaa. Eikö ole kannattavampaa äänestää suurta puoluetta, joka pystyy toteut-tamaan lupauksiaan paremmin? Ei ole. Politii-kassa on kyse siitä mitä tehdään, eikä siitä miten tehdään. Vasemmiston merkitys Helsingin politiikassa on tällä hetkellä siinä, että se pitää vihreitä ja sdp:tä kurissa. Ilman vasemmiston muodostamaa painetta vihreät voisivat rauhassa tukea kokoomuksen yksityistämis- ja yhtiöittä-misvimmaa ja demarit puolestaan auttaisivat sitä raivaamaan elävän kaupungin jättiläispro-jektien tieltä.

Helsingissä enemmistön muodostaa kui-tenkin myös vasemmiston, sdp:n ja vihreiden yhteistyöllä. Tällä vaalikaudella näin on käynyt melko usein, ja silloin tehdään huomattavan paljon järkevämpiä päätöksiä, kun kokoomuk-sen kanssa. Moni älytön päätös on torjuttu, ku-ten Guggenheim, Kontulan terveysaseman yksi-tyistäminen ja Mustavuoren erittäin rakastetun ulkoilualueen tuhoaminen pientalojen tieltä. Kaikissa näissä vasemmistoliitto on ollut alus-ta alkaen voimakkaasti asukkaiden tukena ja saanut demarit ja vihreät mukaansa. Eräs tärkeä tuleva koitos on Kivinokan suunnittelusta päät-täminen. Se ratkaistaan uuden yleiskaavan yhte-ydessä, ja Silvia Modigin esityksestä kaupunki-suunnittelulautakunta vaati, että Kivinokkaa ei merkitä maakuntakaavaan taajamatoimintojen alueeksi, vaan edelleen selvitysalueeksi.

Vasemmiston Kati Peltolan esityksestä val-tuusto taipui lopulta tasaäänin puheenjohtajan äänillä torjumaan bussikadun rakentamisen Vallilanlaaksoon. Siinä suuri osa sdp:stä oli ko-koomuksen kannalla, mutta muiden puolueiden voimat riittivät ja valtuuston puheenjohtajan ääni ratkaisi tuloksen.

Vasemmisto on monesti ollut aktiivisin helsinkiläisen puolustaja niin budjettineuvot-teluissa kuin lautakunnissakin. Viimeksi sosi-aalilautakunta irtautui vasemmistoliiton Jouko Kajanojan esityksin kaupunginhallituksessa sovitusta budjettiraamista ja päätti vaatia ensi

vuodelle 15 miljoonaa euroa ehdotettua enem-män vanhustenhoitoon ja neljä miljoonaa vaike-uksissa olevien lapsiperheiden tukipalveluihin sekä neljä miljoonaa siihen, että päihdehuollos-sa tehtäisiin pelkän korvaushoidon lisäksi myös jotain itse päihdeongelmalle. Vasemmistoliittoa tarvittiin lautakunnan omantunnon herättä-miseen. Vain kokoomus halusi pitää nämä asiat edelleen aivan rempallaan, mutta vasta syksyn budjettineuvottelut ratkaisevat kuinka käy. Ne on ajoitettu jostain syystä niin, että ratkaisevat neuvottelut käydään kunnallisvaaleja seuraava-na päivänä...

Kaikkein tärkeimpiä kamppailuja käydään sosiaali- ja terveydenhuollosta ja kaupungin toimintaperiaatteesta. Kokoomus ja kaupungin-johtaja Pajunen yrittävät jatkuvasti pienentää sosiaali- ja terveydenhuollon menoja, vaikka helsinkiläisten kaikki oikeudet eivät nytkään toteudu eikä tarvittavaa hoitoa anneta. Käytän-nössä tämä tehdään budjetoimalla niihin tarkoi-tuksella vähemmän rahaa kuin tiedetään niihin joka vuosi kuluvan.

Toinen suuri ongelma on kokoomuksen erilaiset keinot ajaa kaupungin toiminnan siir-tämistä yksityiselle sektorille, vaikka veroja kiertävän Mehiläisen ja usealle kunnalle todella kalliiksi tulevien Attendojen ja Terveystalojen esimerkit ovat osoittaneet, että näin luodaan osakkeenomistajille rahastusautomaatteja. Pal-velusetelit ja Kokoomuksen ajama palvelualoite ovat keinoja siirtää kaikkien maksamia verora-hoja siihen, että varakkaammat potilaat saisivat parempaa palvelua ja korjaamisen sijasta julkis-ta palvelua rapautettaisiin entisestään.

Vasemmistoliitto on tehnyt budjettineuvotte-luissa joka vuosi kymmenien miljoonien lisäys-ehdotuksia, jotta budjetti vastaisi edes sitä, mikä joka vuosi kuitenkin lisäbudjettien muodossa toteutuu. Silloin työntekijätkin voisivat tehdä työtään yrittämättä jatkuvasti säästää virasto-jaan ja samalla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita hengiltä.

Vasemmiston päätehtävä onkin ollut estää vihreitä ja demareita tekemästä kokoomuksen kanssa kaupunkilaisille haitallisia sopimuksia ja painostaa niitä toimimaan siten että ihmiset otetaan huomioon.

Kaiken kaikkiaan en väitä, että Helsinki toimisi nykyisin inhimillisesti esimerkiksi van-huspalveluissaan, vaan väitän, että ilman Va-semmistoa Helsinki toimisi huomattavan paljon nykyistä epäinhimillisemmin.

On vain yksi puolue, joka pitää ensisijaisina asioina sekä jokaisen ihmisen oikeutta taloudel-lisesti ja sosiaalisesti turvalliseen elämään että elin- ja luonnonympäristön tuhoutumisen ja ilmastokatastrofin torjumista. Se on vasemmis-toliitto.

Vasemmisto on monesti ollut aktiivisin

helsinkiläisen tavallisen kaupunkilaisen puo-

lustaja.

Viimeinen lukko inhimillisen Helsingin puolesta

Kolumni

Sampo Villanen

Kun junan, ratikan tai metron joka penkkirivillä istuu jo joku, kenen viereen valitset mennä? Päätös syntyy käytävällä paris-sa sekunnissa puhtaasti ulkonäön ja sen herättämän mieliku-

van pohjalta. Yleisesti, meillä on taipumus istua mieluummin itseämme muis-

tuttavan ihmisen viereen… Mikä peruste ikinä onkaan (etninen taus-ta, sukupuoli, silmälasit, kampaus), tuttuus saa olomme mukavaksi.

Tiedostamaton päätöksenteko ohjaa myös suurempia valintoja kuin se, kenen viereen istun hetkeksi. Suuremmilla valinnoilla on myös suurempia vaikutuksia. Siksi niitä on hyvä ihan pikkuisen tutkia. Ajatellaan rekrytointitilannetta. Väitän, että jos rekrytoijana en ole tutkinut omaa ajattelutapaani, palkkaan mieluiten sellaisen henkilön, joka osaa asiansa mutta jonka arvaan myös solahtavan helpoiten jo olevaan työyhteisöön ja sen tapaan jutustella. Minulla on noin puoli tuntia ja muutama dokumentti, joiden pohjalta todeta se, joten päätökseni perustuu jälleen osaksi vain siihen, mitä arvaan arvata.

Ajatellaan esimerkkinä Mariaa, joka hakee automyyjäksi. Pomolla on edessä pino hakemuksia ja kiire. ”Kas, nainen. Yleensä miehet kyllä osaavat tämän paremmin” ja laittaa Marian paperit suoraan sivuun.

Entä näenkö nimen taakse, jos olen aina ajatellut, että suomalai-nen on rehellinen ja ahkera ja saan työhakemuksen Ahmed-nimisel-tä henkilöltä? Tarkoittamattani pahaa saatan syyllistyä syrjintään, jota en edes tiedosta.

Iso osa syrjinnästä on rakenteissa, joita emme tule ajatelleeksi. Näin vain on. Rakenteista tuli osa mukavuusaluettamme, jolla halu-amme usein pysyä – silloinkin, kun siellä ei edes ole enää mukavaa. Siksi tekee hyvää välillä tutkiskella, millaisen ruutukaavan mukaan etenemme. Ovatko kaikki vielä mukana?

Kaupungit ja kunnat voivat monen alan palvelun tuottajina, suurina työllistäjinä ja suurina hankkijoina merkittävästi vaikuttaa syrjimättömän yhteiskunnan kehittämiseen. Yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole meille uusi asia. Olemme Suomessa osanneet edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja olemme siitä ylpeitä. Sukupuolten välinen tasa-arvo eteni ihmisten mielissä, poliittisissa päätöksissä ja yhteiskunnan rakenteissa, mutta se ei tapahtunut tai se ei säily itsestään puhumattakaan edistymisestä.

Mitä syrjimättömyyden edistäminen voisi konkreettisesti olla Helsingin kaupunginvaltuustossa? Valmius itsetutkiskeluun voisi olla hyvä alku. Tilannetestauksella eli vertailemalla eritaustaisten henkilöiden saamaa kohtelua palveluissa, työhönotossa ja asunnon-haussa voidaan paljastaa esiintyykö syrjintää. Tahattomaan syr-jintään puuttumiseen riittää useimmiten oivallus siitä, mitä alita-junnassa tapahtuu. Tahallisen syrjinnän nollatoleranssi taas lähtee johdon ja päättäjien sitoutumisesta.

Positiivisten erityistoimien vähimmäisvaikutus on siinä, että ne saavat pohtimaan, miksi niitä tarvitaan. Missä menee hyysäämisen ja mahdollisuuksien raivaamisen raja? Keinoja on jo käytössä, meillä ja muualla. Esimerkiksi kiintiöajattelua demonisoidaan, vaikka sillä taataan edelleen kummankin sukupuolen edustus julkisissa pää-töselimissä.

Oslossa saatiin hyviä tuloksia pakolaisnuorten kiintiöllä parhai-den oppimistulosten koulussa. Kokeilu perustui ajatukseen, että tärkeimmät koulumenestykseen vaikuttavat tekijät ovat kannustava sosiaalinen verkosto ja yhdessä tovereiden kanssa oppiminen.

Työhönottosyrjinnän välttämiseksi muutamissa Euroopan kau-pungeissa on kokeiltu nimetöntä työnhakua. Jos se toimii oikein, yhdenvertaiset mahdollisuudet edetä haastatteluun paranevat, eivätkä tiedostamattomat mielikuvat pääse vaikuttamaan hakemus-vaiheessa.

Tehokkaimmat tavat liittyvät siihen, että tukipalvelut kohdiste-taan juuri siihen pikku kohtaan tai asiaan, missä ihmiset niitä tarvit-sevat. Liikuntavamma muuttuu merkityksettömäksi, mikäli kulku on esteetön ja kielitaidon puute vähenee, kun kieltä pääsee käyttä-mään itselleen mieluisassa paikassa.

Ja sitten, pikkuhiljaa… kun tuttuuden yksityiskohdat monipuo-listuvat, ihmisten lokerointi vähenee, ja kaikkien mukavuusalue on yhtäkkiä isompi.

Kenen viereen istahdit?

Teksti: Miriam Attias

11 dankoivulaakso.fi

Suunnitelma maanalaisen pysäköin-tilaitoksen rakentamisesta Turun ydinkeskustaan on kuumentanut

tunteita yli 30 vuotta. Kertomus Turun toriparkista ei ole vain tarina yhden hankkeen merkittävistä seurauksista yhdyskuntarakenteeseen ja ilmastopo-litiikkaan, vaan siitä on tullut symboli kähminnästä, yksityisten tahojen lobba-uksesta sekä kuntalaisten puutteellisista mahdollisuuksista vaikuttaa.

Vaikka kyse on yhdestä hankkeesta, koskee se sellaista arkista kunnallista korruptiota ja hyvien veljien sopimuksia, joista löytyy esimerkkejä koko maasta.

Lobbariyhtiöt etunenässä

Kauppatorin alle rakennettavan yksi-tyisen parkkiluolan toteutuminen otti askeleen eteenpäin 2008, kun kaava eteni kaupunginvaltuustoon. Hankkeen in-tohimoisimmat puolustajat ovat Turun kaksi suurinta puoluetta: kokoomus ja SDP. Molempien veteraanivaltuutetut ovat miehiä, jotka ovat tottuneita siihen, että asiat hoituvat heidän tavallaan. Heillä on puoluetovereita virkamieskoneistossa, yh-teyksiä elinkeinoelämään ja pitkä historia sopimuksista toisen valtapuolueen vete-raanien kanssa.

Tämä yhdistelmä on myös syy ilmiölle, jota kutsutaan Turun taudiksi. Yksityiset rakennusliikkeet, kiinteistösijoittajat ja kaupan edustajat ovat onnistuneet vai-kuttamaan kaavoitus- ja rakennuslupa-politiikkaan omien etujensa ajamiseksi. Viime vuonna ilmestynyt dokumentti “Taistelu Turusta” kertoo siitä, kuinka historiallisesti arvokkaita vanhoja raken-nuksia on purettu osuuskaupan hotelli- ja ravintolahankkeiden tieltä.

Vaikutusvaltaa haetaan edelleen esi-merkiksi vaalirahoituksen ja mainosten kautta. Turun Kokoomuksen Auransilta ja SDP:n Väkipyörä -lehdissä rakennusliik-keet, kiinteistösijoittajat ja muita toripark-kihanketta ajavan Turun Toriparkki Oy:n osakkaat ovat mainostaneet säännöllises-ti viimeisten kuuden vuoden aikana.

Toriparkkihankkeen toteuttaja ja lob-baaja on yksityinen osakeyhtiö nimeltä Turun Toriparkki Oy, jonka osakkaina on torin ympäristössä kiinteistöjä omistavia kiinteistöyhtiöitä, Turun seudun osuus-pankki, Turun osuuskauppa ja kaupungin suurimman lehden omistava TS-yhtymä. Hankkeen alkuajoista lähtien Turun osuuskaupan kaupalliset intressit ovat vahvasti olleet esillä. Perimmäinen syy toriparkkihankkeelle onkin se, että park-kiluolan suunnitellut uloskäynnit sijoit-tuvat suotuisammin TOK:in omistamien kauppojen suhteen kuin jo olemassa oleva kallioparkki Louhi torin vieressä. Siellä on nimittäin runsaasti vapaata parkkitilaa.

Valtuutettujen kytkökset hankkeeseen vaikuttivat myös päätöksentekoon. Vaik-ka kaavan hyväksyminen oli käynnissä kunnallisvaalien aikaan syksyllä 2008, SDP ja kokoomus ilmoittivat, että toripar-kista ei voi tehdä vaalikysymystä. Syy oli, että kaava oli tulossa istuvan kaupungin-valtuuston päätettäväksi ennen kauden vaihtoa. Tällä haluttiin vähentää keskus-telua vaalien aikana, mutta se oli myös tapa pestä kädet prosessista ja välttää hankkeen vaikutus kannatukseen. Heti kunnallisvaalien jälkeen kävi ilmi, että ai-katauluviivästysten takia kaava kuitenkin tulisi uuden valtuuston päätettäväksi...

Hurjasti kansalaistoimintaa

Kansalaisjärjestöt ja yksittäiset kunta-laiset päättivät ryhtyä ajamaan aloitetta

kunnallisen kansanäänestyksen järjestä-misestä. Turkulaiset olivat kyllästyneitä päättäjien tapaan tehdä politiikkaa ja asian sivuuttamiseen kunnallisvaaleissa. Vaikutusvalta merkittävässä kaavoitus-asiassa vaadittiin palautettavaksi kunta-laisille.

Kampanjan suosio oli ainutlaatuista. Alle kolmen viikon aikana 14 000 turku-laista allekirjoitti aloitteen, joista kau-punginvaltuustolle luovutettiin 12 879 varmistettua allekirjoitusta. Määrä vastaa yli 8,5 % äänioikeutetuista turkulaisista, lain mukaan kansanäänestysaloitteen te-kemiseksi tarvitaan vain 5 %. Kampanjan keräämisen yhteydessä järjestettiin kaksi mielenosoitusta, jotka kummatkin keräsi-vät melkein tuhat osallistujaa. Toriparkkia puitiin talven aikana lehtikirjoituksissa, keskustelutilaisuuksissa, paneeleissa ja TV:ssä niin paikallisesti kuin valtakun-nallisestikin.

Edes valtava kansalaisliike ja paine järjestää kuntatason kansanäänestys eivät murtaneet vanhoja käytäntöjä. Helmi-kuussa kaupunginvaltuusto päätti olla järjestämättä kansanäänestystä toripar-kista äänin 27–40. Toriparkin asemakaava hyväksyttiin muutamia viikkoja myö-hemmin.

Tarina ei pääty tähän. Valituskierrok-sen jälkeen Korkein hallinto-oikeus katsoi kaavan olleen lainvastainen. Tämä ei py-säyttänyt kokoomusta ja SDP:tä, vaan kaa-vaa lähdettiin valmistelemaan uudelleen ennennäkemättömällä kiireellä. Päättäjät halusivat varmistaa, että toriparkin kan-natus ei edelleenkään tulisi vaaleissa mitattavaksi ja asettivat päätösaikatau-luksi kevään 2012. Lautakunnassa kaavaa ajettiin läpi nopeutetulla aikataululla, ja valtuusto joutui pitämään ylimääräisen kokouksen kesällä asian käsittelemiseksi.

Aikaisempien vuosien kova paine kuntalaisten suunnasta, Turun kaavoitus-politiikan saama negatiivinen huomio ja käsittämätön prosessi hankkeen ympäril-lä tuottivat kuitenkin tulosta. Korruptio ja epäilyttävä vaalirahoitus voitti kansa-laisliikkeet ja järkevän ilmastopolitiikan kannattajat myös toisella kierroksella, mutta tällä kertaa vain yhden (1) äänen enemmistöllä. Seuraavalla kerralla nämä käytännöt ovat jo murrettuja.

Li Andersson:Tarina vaalirahoituksen ja kansalaisliikkeiden vaikutus-vallasta. Liikehdintää tarvitaan myös Helsingissä.

Vielä velastaValtiot ovat julistaneet sodan. Kaik-

ki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin

julkista velkaantumista vastaan: Euroo-pan komissio ja keskuspankki, Barroso ja Rehn, Ranskan sosiaalidemokraatit ja Saksan kristillisdemokraatit.

Velalla hallinnasta on tullut saman-laista syyllistämistä kuin jumalanpe-losta ja helvetistä keskiajalla. Perisynti on lainattu ympäristöliikkeeltä, joka on lainannut sen Raamatusta: on moraali-tonta jättää velka tulevien sukupolvien maksettavaksi. Synninpäästö saadaan julkispalveluista leikkaamalla, palkkoja polkemalla, koulutuksen yksityistämisel-lä ja kansallisvarallisuus kanittamalla. Tina-politiikka (there is no alternative) on

kaivettu jälleen naftaliinista ja vaihtoeh-dottomuus on simply the best.

Tasapainoilua

Myös Kataisen hallituksen keskeinen painopiste on julkistalouden tasapainot-tamisessa. Näkyvimpiä esimerkkejä leik-kauspolitiikasta (austerity) ovat kuntien valtionosuuksien leikkaaminen 631 mil-joonalla, koulutuksesta vajaat 300 miljoo-naa ja puolustusvoimilta 200 miljoonaa euroa. Näillä päätöksillä – jotka on tehty velkaantumisen kääntämiseksi laskuun – on merkittävät vaikutukset työllisyyteen sekä valtion ja kuntien verotuloihin – eli hyvinvointiin.

Parin viimeisen vuoden perusteella

näyttää siltä, että valitulla “elvytyspo-litiikalla” ei ole saatu alijäämiä kuriin eikä velkaantumista hallintaan koko Euroopassa, joten lisäsopeutuksiin voi-daan joutua vielä turvautumaan. Kuntien taloudellinen tilanne tästä tuskin para-nee. Vähävaraisten on tunnetusti vaikeata säästää itseään vauraiksi ja hyvinvoiviksi.

Vasemmistolaista kuntapolitiikkaa

Velkakriisin varjolla uusliberaalit uudis-tukset ollaan ajamassa autoritaarisesti loogiseen loppupisteeseensä ja viimeiset-kin rippeet valtiollisesta suvereniteetista ja hyvinvoinnista ollaan uhraamassa härskissä messussa markkinavoimien alttarilla.

Säästämisvietti ja leikkausbuumi ovat syventäneet Euroopan taantumaa, ja työt-tömyydessä tahkotaan jatkuvasti uusia ennätyksiä. Kuntavaaleissa on pidettävä huoli, ettei kunnallisella tasolla aleta Kataisen kuntauudistuksen myötä tehdä samoja virheitä julkisvelan hoidossa kuin valtiollisella tasolla.

Leikkaukset lisäävät paineita nostaa kunnallisveroa. Tasaveron sijaan on lisät-

tävä progressiivista verotusta ja purettava verokilpailua, johon kunnatkin ovat heit-täytyneet. Kehitys, jossa jopa terveyden-hoidosta ja lastensuojelusta ollaan tehty bisnestä, pitää lopettaa.

Kuntapalveluiden yksityistäminen ja ulkoistaminen eivät ole lisänneet palve-luiden tasoa tai saatavutta, pikemminkin päinvastoin. Yksityisesti tuotetut palvelut ovat johtaneet lähinnä siihen, etteivät sairaat saa hoitoa, työntekijät hukkuvat työtaakkojen alle ja suhteettoman kalliit keikkatyöläiset ovat ainoa vaihtoehto, kun esimerkiksi nuoret lääkärit eivät suostu hyväpalkkaisiinkaan duuneihin. Palve-luiden järjestäminen yksityisesti alkaa olla yhtä kallista tai jopa kalliimpaa kuin julkisesti tuotettuna. Yksityisen hoidon tukemista on vähennettävä, ja tästä saa-dut resurssit tulee kohdistaa julkisen sektorin palvelutason parantamiseen.

Kuntavaaleissa on valittava vasemmis-tolainen vaihtoehto, jotta kunnat eivät tekisi perässä samoja tyhmyyksiä mitä valtiot edellä. Leikkauspolitiikan velka-mörön nimissä on loputtava, koska se on elämälle vaarallista.

Lue lisää: http://silakkamopo.kapsi.fi

Teksti: Antti Ronkainen

12yes we dan 28.10.

W W W . D A N K O I V U L A A K S O . F I