SUOMEN SOTILAS 1

RIIPPUMATON SOTILASAIKAUSJULKAISU VUODESTA 1919

DASSAULT RAFALE

RAFALE: GALLIALAINEN MYRSKY | RAFALE SOTATAIVAALLA

DASSAULT RAFALE -ERIKOISLIITESuomen Sotilas on kuluneen sadan vuoden ajan seurannut Puolustustusvoimien

materiaalihankintoja. Nyt meneillään olevaa Puolustusvoimiemme historian

suurinta suorituskyvyn uusimista – Ilmavoimien taktisten monitoimihävittäjien

HX-hanketta – olemme seuranneet erityisen tarkasti pyrkien kertomaan

selkokielellä ja kansantajuisesti sen, miksi ja mitä ollaan hankkimassa.

Tarjolla olevien vaihtoehtojen tarkastelussa painotamme sitä, mitä eroa on eri

HX-vaihtoehdoilla ja miten ne sopivat Suomen ainutlaatuisiin tarpeisiin.

Tässä erikoisliitteessä on luupin alla Dassault Rafale -monitoimihävittäjä,

ja lopputuloksena on yksiin kansiin koottu maailman laajin sotilas- ja

ilmailuaikauslehdissä julkaistu Rafale-analyysi, joka ilmestyi alun perin

Suomen Sotilaan numeroissa 05/2019 ja 06/2019.

Jaakko Puuperä päätoimittaja

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- A

. PEC

CH

I

4 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

4 SUOMEN SOTILAS SUOMEN SOTILAS 5

Rafale – ranskalainen vaihtoehto Hornetin suorituskykyjen korvaamiseksi –

on yksi viidestä HX-kandidaatista ja kenties vähiten julkisuudessa Suomessa näkynyt. Päätimmekin korjata tämän puutteen tutustumalla salaperäiseen

ranskattareen juurta jaksaen ja kokoamalla siitä sen verran tuhdin tietopaketin, että ”tuulenpuuskasta” muodostuisi

lukijoillemme kristallinkirkkaan selkeä kokonaiskuva. Joten, s’il vous plaît,

Suomen sotilaat: Rafale.

© B

RUN

O P

LASS

IN

RAFALEVAIHTOEHTO RANSKASTA

GALLIALAINEN MYRSKY

6 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

6 SUOMEN SOTILAS SUOMEN SOTILAS 7

Useimpien HX-kandi-daattien tavoin myös Dassault Aviationin monitoimihävittäjä Ra-falen (suomeksi tuu-lenpuuska) tarina al-kaa 1970-luvulta, jolloin sekä ranskalainen ilmai-luteollisuus lentokone-valmistaja Dassault Avi-ationin johdolla että

Ranskan ilmavoimat Armée de l’Air ja me-rivoimien ilmavoimat Aéronavale pohti-vat uuden hävittäjäkaluston kehittämistä.

Dassault Aviation oli loppusuoralla neljännen sukupolven Mirage 2000 -hä-vittäjän kehittämisessä. Koneen suunnittelu alkoi vuonna 1972, sen ensilento oli 1978, ja palveluskäyttöön se otettiin 1984. Samaan aikaan yhtiö valmisti sarjatuotantona Mirage F1 -hävittäjiä (ensilento vuonna 1966, palveluskäyttöön 1973) sekä ylläpiti ja modernisoi kansainvälistä hittituotettaan Mi-rage III/V -hävittäjää/hävittäjäpommittajaa, jonka ensilen-to oli vuonna 1956 ja joka otettiin palveluskäyttöön vuonna 1961.

Merivoimille tukialuskäyttöön kehitettiin Étendard IV -hä-vittäjäpommittajan (ensilento 1958, palveluskäyttöön 1962) evoluutiota Super Étendard -hävittäjäpommittajaa (ensilen-to 1974, palveluskäyttöön 1978). Lisäksi Dassault kehitti aino-ana Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton lisäksi raskasta neljännen sukupolven hävittäjää. Mirage 4000 -hävittäjän suunnittelu al-koi vuonna 1976, ja ainoa prototyyppi teki ensilentonsa 1979. Kone oli onnistunut yritys kehittää edelleen Mirage 2000 -hä-vittäjän konseptia amerikkalaisen raskaan McDonnell Doug-

las F-15 Eagle -hävittäjän sotilaallisen suorituskyvyn tasolle. Mirage 4000 -tek-nologiademonstraattori oli ensimmäinen hävittäjäkone, jossa siipien etupuolella si-jaitsevia canard-ohjauspintoja käytettiin koneen ohjaamiseen korkeussuunnassa, ja koneessa käytettiin ennennäkemättö-män paljon komposiittiosia.

Dassault’n 1970-luvun saavutuksia oli myös siirtyminen digitaaliseen tietoko-nepohjaiseen CAD-suunnitteluun ensim-mäisenä sotilaslentokonevalmistajana maailmassa. Yhtiön oman CATIA-ohjel-miston kehitys alkoi yrityksen sisäisenä projektina vuonna 1977, koska tarjolla ol-leet kolmansien osapuolten ratkaisut ei-

vät sopineet ilmailuteollisuuden käyttöön.

TyönjakoaRanskan sotilasmateriaali- ja ilmailuteollisuus alkoi keskittyä ja erikoistua valtiovallan johdolla 1960-luvulta lähtien. Vuosi-en 1965–1966 järjestelyjen myötä Dassault Aviation erikoistui taistelu- ja liikesuihkukoneisiin, Nord Aviation ballistisiin oh-juksiin ja Sud Aviation siviili- ja sotilaskuljetuskoneisiin sekä helikoptereihin. Nord Aviation ja Sud Aviation fuusioituivat vuonna 1970 Aérospatialeksi.

Ranskan ilmailu- ja sotamateriaaliteollisuus pystyi jo 1960-luvulta lähtien ainoana valtiona supervaltojen Yhdys-valtojen ja Neuvostoliiton lisäksi suunnittelemaan ja val-mistamaan omavaraisesti myös kaikkia sotilaslentokoneen komponentteja, kuten avioniikkaa (ilmailuelektroniikkaa), sensoreita, moottoreita ja aseistusta, turvautumatta teknolo-

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- V

. ALM

AN

SA

■ Mirage 2000.

■ TEKSTI: ALEKSEI KET TUNEN KAKSIPAIKKANEN RAFALE B

Lapin lennoston isän-nöimässä valmistajan kylmätestauksessa Rovaniemellä tammi-helmikuussa 2019. HX-hankeen ulkopuolisten Dassault'n testien aika-na konetta säilytettiin koko ajan ulkosalla, suo-ritettiin käynnistys- ja rullauskokeita sekä koe-lentoja.

8 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 9

jelman tulokset olivat sen verran vakuut-tavia, että Ranskan puolustusministeriö teki Rafale-monitoimihävittäjästä sarja-tuotantotilauksen vuonna 1988.

Musta siipiRafale A -prototyyppi oli Dassault’lta merkittävä teknologinen tiikerinloik-ka, jossa hyödynnettiin kautta linjan Dassault’n vuonna 1975 alkanutta laajaa uusien materiaalien hyödyntämisoh-jelmaa. Jopa 35 % Rafale A:n rakenteis-ta valmistettiin uusista materiaaleista: komposiiteista, SPFDB-rakenteista ja kolmannen sukupolven litium-alumii-niseoksista, joista osaa käytettiin en-simmäistä kertaa hävittäjäkoneessa. Ra-fale oli myös ensimmäinen hävittäjä, jossa käytettiin hiilikuidusta valmistet-tua ”mustaa siipeä”.

Tilaus käsitti ilmavoimien yksi-paikkaisen Rafale C -mallin (chas-seur, suomeksi metsästäjä tai tässä ta-pauksessa hävittäjä), kaksipaikkaisen Rafale B -mallin (biplace, kaksipaik-kainen) sekä merivoimien tukialuskäyt-töön muunnetun Rafale M -mallin (ma-rine, laivastomalli). Siirtyminen Rafale A -teknologiademonstraattorista sarja-

tuotantomalleihin tapahtui siten, että ensimmäiseksi kehitettiin koneperheen perusmalli: ilmavoiminen yksipaikkai-sen Rafale C:n prototyyppi, joka teki en-silentonsa vuonna 1991.

Yllättävästi Rafale C -sarjatuotan-tomallista tuli Rafale A -teknologiade-monstraattoria hieman pienempi ul-komitoiltaan ja kevyempi painoltaan. Yleensä hävittäjien tuotekehityksessä käy päinvastoin!

Merivoiminen tukialusmallin, Rafale M:n kaksi prototyyppiä tekivät ensilen-tonsa vuosina 1991 ja 1993. Kaksipaik-kainen Rafale B:n prototyyppi lensi ensi kertaa vuonna 1993.

Kaikkiaan Rafalen tuotekehityksen alkuvaihe teknologiademonstraattoris-ta neljän prototyypin ensilentoihin ta-pahtui mallikkaan nopeasti – noin seit-semässä vuodessa – ja varsin maltillisin panostuksin. Muiden aikalaishankkei-den tapaan kylmän sodan päättyminen toi Rafale-projektiin poliittisia ja talou-dellisia epävarmuustekijöitä ja johti lä-hes kolmen vuoden tuotantokatkoon vuosina 1992–1995, mikä alensi rans-kalaistilauksen määrän alkuperäises-tä 336 koneesta vain 272 koneeseen ja johti yleisesti projektin viivästymiseen. Ensimmäisenä monitoimihävittäjäper-heestä otettiin palveluskäyttöön ilma-voimien Rafale C -malli kaikkine alijär-jestelmineen tavoitteena olleen vuoden 1996 sijaan vasta vuonna 2001.

Entäs muut?Mitä yhteistä Rafalella on HX-kilpailun kahden muun eurocanardin – Eurofigh-ter ja Gripen – kanssa ja miksi?

■ Rafalen tuotan-toa ja modernisointia Dassault'n Argenteui-lin, Poitiersin ja Borde-aux-Mérignacin tehtailla. Yhden hävittäjän koko-naistuotantosykli alihan-kintoineen on 24 kuu-kautta, ja Rafale-ohjelma työllistää 7 000 ihmistä.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- A

. DA

STEgiayhteistyöhön muiden valtioiden kans-

sa. Ranskan kansallisen ilmailuteollisuuden omavaraisuus teki maasta sotilasteknisesti riippumattoman sekä asevoimiensa käyttä-män lentokaluston että kansainvälisen ase-kaupan osalta, koska toimitukset eivät riip-puneet kolmansien valtioiden toimittaman teknologian mahdollisesta vientisääntelystä.

Hieman pidemmällä aikavälillä tarkas-teltuna Ranskan ilmavoimilla oli edessään Mirage III/V -hävittäjäkaluston, Mirage IV -pommikoneiden, kevyiden SEPECAT Ja-guar -hävittäjäpommittajien sekä Mirage F1 -kaluston elinkaaren päättyminen. Vaikka Mirage 2000 -kalusto oli vielä ajanmukaista, piti sen seuraajan suunnittelu aloittaa hyvis-sä ajoin. Tulevan taktisen hävittäjän tuli olla monitoiminen. Torjuntahävittäjä-, hävittä-jäpommittaja- ja tiedustelukoneversioiden toiminnallisuus piti voida integroida yhteen monitoimihävittäjään hankinta- ja käyttö-kustannusten alentamiseksi.

ACXIlmavoimien uuden taktisen hävittäjän ke-hitysprojektin nimeksi tuli Avion de Combat Tactique (ACT, taktinen taistelulentokone).

Koska Ranskan merivoimien ilma-aseen Vought F-8 Crusader -hävittäjät (ensilento

1955, palveluskäytössä 1957 alkaen) olivat jo vanhentuneita ja Dassault Étendard IV -hä-vittäjäpommittajatkin Super Étendard -evo-luutioineen perustuivat 1950-luvun tekno-logiaratkaisuihin, merivoimat käynnisti oman Avion de Combat Marine -ohjelmansa (ACM, merivoimien taistelulentokone).

Ilmavoimien ja merivoimien vaatimuk-set uudelle monitoimihävittäjälle olivat pit-källe yhtenäiset, ja ohjelmat yhdistettiin Avion de Combat Expérimental -ohjelmak-si (ACX, koetaistelulentokone). Tavoitteena oli tyhjäpainoltaan noin 10 tonnin monitoi-mihävittäjä, jonka asekuormana olisi vähin-tään kuusi ilmataisteluohjusta tai 3 500 kiloa muuta asekuormaa ja jonka toimintasäde il-masta maahan -tehtävissä olisi täydellä ase-kuormalla 650 kilometriä. Tulevaisuus tulisi osoittamaan, että nämä suorituskykyvaati-mukset tultaisiin ylittämään reippaasti.

Dassault sai ACX-teknologiademonst-raattorin kehitystilauksen maaliskuussa 1983, ja ainoa Rafale A -prototyyppi valmis-tui 1985 ja teki ensilentonsa 1986. ACX-pro-jektin yhteydessä SNECMA (nykyinen Safran) kehitti sitä varten uuden M88-ohi-virtaussuihkumoottorin ja muut alan rans-kalaisyritykset muun muassa tarvittavan avioniikan, sensorit ja aseistuksen. Rafale A -teknologiademonstraattorin koelento-oh-

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- S

. RA

ND

É

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- P

. STR

OPP

A

Rafalella on siis jo valmiiksi harjoiteltu suomalainen kriisiajan hävittäjäkaluston hajasijoittaminen.

10 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 11

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- V

. ALM

AN

SA

puolustukseen ja jolla oli vahvaa osaamista verkosto-pohjaisen sodankäynnin sekä johdettavuuden alalta, päätti hankinta- ja käyttökustannusten alentamisek-si rajoittua kaikkein kevyimpään ja vain yksimoottori-seen hävittäjään. Koneen tyhjäpaino oli vain 6 800 ki-loa ja suurin lentoonlähtöpaino 14 000 kiloa. Moottori oli klassisesta Hornetista tutun General Electric F404 -moottorin lisenssivalmistettu Volvo RM12 -versio, jon-ka työntövoima ilman jälkipoltinta oli 54 kN ja jälkipolt-timella 80,5 kN. Koneella oli pienempi asekuorma (5 300 kg) sekä vaatimattomampi toimintasäde ja toiminta-ai-ka mutta aivan yhtä kehittyneet sensorit.

Nato-maat ja ainakin omasta mielestään suurvallat Ranska ja Iso-Britannia, joista jälkimmäinen etupääs-sä määritteli Eurofighter Typhoonin suorituskykyvaa-timukset, halusivat suorituskykyisempiä kaksimootto-risia koneita, jotka olivat painoltaan ja ulkomitoiltaan suurempia, koska niillä piti olla suurempi asekuorma sekä toimintasäde ja toiminta-aika. Rafalessa on kak-si SNECMA M88-2 -moottoria työntövoimaltaan ilman jälkipoltinta 2 x 50 kN ja jälkipolttimella 2 x 75 kN, ja Eu-rofighter Typhoonissa on kaksi Eurojet EJ200 -mootto-ria, joiden työntövoima ilman jälkipoltinta on 2 x 60 kN ja jälkipolttimella 2 x 90 kN.

Koska Rafalesta piti syntyä myös painoltaan ja mi-toiltaan rajoitettu tukialusversio, Rafalesta tehtiin hie-man Eurofighter Typhoonia kevyempi ja ulkomitoiltaan

■ Rafale B val-mistajan kylmä-testeissä Rova-niemellä 2019.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- K

. TO

KUN

AG

A

Ranskan (Rafale), Ruotsin (Gripen) sekä Ison-Britannian, Länsi-Saksan, Italian ja Espanjan (Eurofighter) vaatimukset tuleville hävittäjäkalustoilleen 1970–1980-luvuilla olivat pit-kälti samanlaiset. Kaikki yrittivät täyttää vaatimukset samalla aikalaisteknologialla sen ajan ilmailuteollisuudelle tyypillisten hävittäjäkalusto-visioiden ja -suuntausten mukaisesti.

Elektroniikan huima kehitys johti 1970–1990-luvuilla sii-hen, että hävittäjäkoneesta voitiin tehdä aerodynaamisesti epävakaa ja käyttää Fly-By-Wire-tietokoneohjausta. Kun tähän vielä lisättäisiin siiven etupuolella sijaitsevat canard-ohjausta-sot ja isohko delta- ja/tai trapetsoidisiipi, lopputuloksena piti olla erittäin hyvät lento-ominaisuudet. Kompaktimpi ja te-hokkaampi elektroniikka pienensi sensoreiden ja aseistuksen painoa sekä ulkomittoja ja nosti niiden suorituskykyä, minkä johdosta hankinta- ja käyttökustannuksiltaan edullisempaan kevyempään hävittäjään voitiin integroida kalliimman ras-kaamman hävittäjän sotilaallinen suorituskyky, siis lähinnä havainnointikyky ja tulivoima.

Komposiittimateriaalien ansiosta hävittäjän rakenteet oli-vat kevyempiä ja kompaktimpia. Uusimpien moottoreiden ominaisteho kasvoi, ja niiden paino sekä koko alenivat. Tästä kaikesta johtuen ulkomitoiltaan ja painoltaan pienehkölle hä-vittäjälle voitiin antaa entistä korkeampi suorituskyky. Kaikki

kolme eurocanardia – Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon ja Saab Gripen – muistuttavat ulkoisesti, konseptuaalisesti, tek-nologisesti ja suorituskyvyltään eivät pelkästään toinen toi-siaan vaan myös muita aikalaishävittäjiä, kuten israelilaista IAI Lavi (ensilento 1986) ja kiinalaista Chengdu J-10 (ensilen-

to 1998, palveluskäyttöön 2006) -monitoimihävittäjää.

PulttilukkokivääriKaiken lisäksi Dassault Rafaleen ja Eurofighter Typhoo-

niin 2000-luvulla johtaneet tuotekehitysohjelmat olivat vuo-sina 1979–1981 osa yhteistä brittiläis-saksalais-ranskalaista European Collaborative Fighter / European Combat Aircraft -ohjelmaa (ECF, eurooppalainen yhteistyöhävittäjä; ECA, eurooppalainen taistelulentokone). Ranskan tarve monitoi-mihävittäjään (ja pelotevaikutukseen/deterrence), hieman kevyempään hävittäjään tukialuskäyttöä varten sekä vaati-mus johtoasemasta tuotekehityksessä johtivat yhteisprojektin päättymiseen sekä loppujen lopuksi täysin erillisiin ranskalai-seen Dassault Rafaleen ja brittiläis-saksalais-italialais-espan-jalaiseen monikansalliseen Eurofighter Typhooniin.

Sotilaskalustossa tällainen samankaltaisuus on yleistä: jos vertailette keskenään eri valtioiden ensimmäisen maail-mansodan pulttilukkoisia lippaallisia kiväärejä, niin niillä on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia, koska nekin ovat tois-tensa aikalaisia ja suunniteltu samaan käyttötarkoitukseen. Suurimmat erot johtuvat taloudellisista tekijöistä, eri maiden suunnittelukoulukuntien mieltymyksistä sekä kyseisten mai-den teollisuuden tuotantokyvystä.

Entäs erot?Vaikka kaikki kolme eurocanardia olivat tulkintoja teemasta ”europpalainen monitoimihävittäjä”, erojakin löytyy.

Sotilaallisesti liittoutumaton ja puolueeton Ruotsi, jonka turvallisuuspoliittiset tavoitteet keskittyivät vain Ruotsin alue-

■ Saab Gripen.

12 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 13

…ja yhteen tullaanTietyssä mielessä ECF/ECA-ohjelman eriytyminen Rafaleksi ja Eurofighter Typhooniksi oli kaikkien etujen mukais-ta. Ranska säilytti ja kehitti alan osaa-mistaan, ja Iso-Britannia, Saksa, Italia ja Espanja loivat itselleen vastaavat joko aiemmin menetetyt tai täysin uudet so-tilastekniset kyvyt – tosin yhdessä.

Suomalaisen HX-hankinnankin kan-nalta on itse asiassa parempi, että meille on tarjolla yhden ECF/ECA:n sijaan kak-si eri vaihtoehtoa. Se luo tervettä kilpai-lua laadussa ja hinnassa ja on asiakkaan etu.

Eikä Ranskan ja sen liittolaisten eriy-tyminen omille teilleen ole lopulta vä-hentänyt eurooppalaista yhteistyötä. Tänä päivänä Euroopassa Ranskan ja muiden EU-maiden välillä on siviili- ja sotilasilmailussa erittäin laajaa yhteis-työtä vaikkapa Airbusin ja MBDA:n sekä erityisesti ranskalais-saksalais-espanja-laisen tulevan ilmataistelujärjestelmän (FCAS, Future Combat Air System; SCAF, Système de combat aérien futur) puit-teissa. Järjestelmän suunnittelun johto-vastuu on yllättäen – kenelläpä muulla kuin – juuri ranskalaisella Dassault Avi-ationilla.

Mutta millainen Dassault Aviation Rafale -monitoimihävittäjä oikein on ja miten se eroaa Ilmavoimien nykyisestä klassisesta Hornet-kalustosta?

Sukupolvien välinen kuiluIlmavoimiemme nykyinen McDon-nell Douglas F/A-18 C/D Hornet -mo-nitoimihävittäjä, jota usein kutsutaan myös klassiseksi Hornetiksi sen erotte-lemiseksi HX-kilpailussa mukana ole-vasta, 1990-luvulla kehitetystä Boeing F/A-18E/F Super Hornet -evoluutiosta,

juontaa juurensa Yhdysvaltain ilmavoi-mien vuoden 1972 LWF-tarjouskilpai-luun (Lightweight Fighter, kevyt hävittä-jä), jonka voitti General Dynamics F-16 Fighting Falcon. Kilpailun häviäjänä oli Northrop YF-17, jonka pohjalta Yhdys-valtain laivasto kehitti vuodesta 1974 alkaen VFAX-tarjouskilpailun (Naval Fighter Attack Experimental, laivaston koehävittäjäpommittaja) McDonnell Douglas F/A-18 A/B/C/D Hornet -mo-nitoimihävittäjän. Kone teki ensilen-tonsa vuonna 1978 ja tuli palveluskäyt-töön 1984. Koska majuri John Boydin energia-liikehtimiskyky-teoriaan pe-rustuvan LWF-hävittäjäkandidaattien alustava suunnittelu alkoi jo vuonna 1969, klassinen Hornet on yhdistelmä 1960–1980-lukujen teknologiaa, jota on terästetty 1990-luvun sensoreilla ja avio-niikalla.

Hornetin pääkäyttäjiltä – Yhdysval-tain laivastolta ja merijalkaväeltä – lop-pui into koneen jatkokehittämiseen ja modernisaatioon jo 2000-luvulla, kos-ka konetyyppi oli tarkoitus korvata Su-per Hornetilla ja Lockheed Martin F-35 Lightning II -kalustolla.

Neljännen sukupolven LWF- ja VFAX-ohjelmien kuningasajatuksena oli en-nennäkemättömän liikehtimiskykyi-nen (ketterä) kevyt hävittäjä, jolla olisi korkea tehopainosuhde sekä kehitty-nyt, alhaisen ilmanvastuksen aerodyna-miikka. Hornetilla onkin erittäin hyvät

■ Yllä Suomen Ilmavoi-mien Hornet aseistet-tuna täsmäpommeilla, maalinosoitussäiliöllä, ilmataisteluohjuksilla ja polttoainesäiliöillä. Alla Damocles-maalinosoitus-säiliön ripustus Rafale M -hävittäjään.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- A

. PA

RIN

GA

UX

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- S

. RA

ND

É

pienempi.Rafalen tyhjäpaino on 9 850 kiloa, suurin

lentoonlähtöpaino 24 500 kiloa ja ulkomi-tat ovat (pituus x kärkiväli x korkeus) 15,27 x 10,80 x 5,24 metriä. Siipipinta-ala on 45,7 m2 ja maksimi asekuorma 9 500 kiloa.

Eurofighter Typhoonin tyhjäpaino on 11 000 kiloa, suurin lentoonlähtöpaino 23 500 kiloa ja ulkomitat (pituus x kärkiväli x korkeus) ovat 15,96 x 10,9 x 5,28 metriä. Sii-pipinta-ala on 51,2 m2 ja maksimi asekuor-ma yli 9 000 kiloa.

Vaikka kaikkien kolmen eurocanardin suunnittelutavoitteina olivat korkea käyt-töaste, parempi huollettavuus ja maltilliset käyttö- ja hankintakustannukset, yksimoot-torisesta, kevyemmästä ja pienemmästä pe-rus-Gripenistä tuli luonnollisesti kustan-nustaloudellisempi.

HX-kilpailuun ei kuitenkaan osallis-tu A/B/C/D-versioiden perus-Gripen, vaan sen 2010-luvun evoluutio JAS 39E/F Gripen NG. Siinä on tehokkaampi Super Hornetis-ta tutun General Electric F414 -moottorin ruotsalainen lisenssiversio, jonka työntövoi-

ma on 58 kN/98 kN. Koneella on korkeampi 16 500 kilon suurin lentoonlähtöpaino, hie-man suuremmat ulkomitat, suurempi ase-kuorma, pidempi toimintasäde ja toiminta-aika sekä kehittyneemmät sensorit.

Ympäri mennään…Sekä Rafale että Eurofighter Typhoon ovat mitä todennäköisemmin lento-ominai-suuksiltaan ja varsinkin ketteryydeltään HX-tarjokkaiden parhaimmistoa. Ero on sii-nä, että Rafalen huippunopeus (merenpin-nan tasolla Mach 1,1 ja suurilla korkeuksilla Mach 1,8) on hieman alhaisempi kuin Eu-rofighter Typhoonilla (merenpinnan tasolla Mach 1,25 ja suurilla korkeuksilla yli Mach 2). Kummatkin koneet pystyvät yliäänilen-toon ilman jälkipoltinta (supercruising-ky-ky) osittaisella ulkoisella asekuormalla. So-pivalla polttoainemäärällä ja asekuormalla koneiden tehopainosuhde on yli 1, eli niil-lä on vakuuttava liikehtimiskyky myös kor-keussuunnassa.

Miten perusteltu oli Ranskan päätös vuonna 1981 vetäytyä monikansallisesta ECF/ECA-ohjelmasta ja kehittää Rafale kan-sallisena projektina?

Ranskalla oli olemassa kansainvälisesti erittäin menestyvä Dassault Aviation -hävit-täjävalmistaja valmiine tuotteineen ja tule-van hävittäjän projekteineen. Iso-Britannia oli menettänyt kansallisen kykynsä hävittä-jäkaluston kehittämiseen, ja Länsi-Saksalla tuota kykyä ei koskaan ollutkaan. Näin arvi-oiden Ranskan ja Dassault’n vaatimus joh-tavasta asemasta ECF/ECA-projektissa oli täysin perusteltu.

Monikansallinen projekti olisi johta-nut Ranskan sotilasteknisen omavaraisuu-den menettämiseen, koska suunnittelu, alijärjestelmien alihankinta ja tuotanto oli-si pitänyt jakaa usean valtion kesken. Kan-sainvälisillä markkinoilla hyvin menestynyt Dassault olisi myös menettänyt kilpailu-etunsa, markkinaosuutensa ja luonut itsel-leen tulevia kilpailijoita. Lisäksi sama olisi tapahtunut koko Ranskan ilmailuteollisuu-delle eli moottoreiden, avioniikan, aseistuk-sen ja muiden alijärjestelmien valmistajille.

■ Yllä MBDA AM39 Exocet -il-masta merelle -pintatorjun-taohjuksen ripustaminen laivaston Rafalen M -monitoimi-hävittäjään Pariisin 50. ilmailu-näyttelyssä kesäkuussa 2013.

■ Alla lisäpolttoainesäiliöistä, AASM Hammer-täsmäpom-meista/ohjuksista ja maalin-osoitussäiliöstä koostuvalla il-masta maahan -aseistuksella varustetut Rafale B- ja C -hävit-täjät rullaamassa Prinssi Hassa-nin lentotukikohdassa Jorda-niassa.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- V

. ALM

AN

SA

14 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 15

nostaa jo käytössä olevan monitoimihä-vittäjän sotilaallista suorituskykyä.

Äärimmäisen pelkistetysti ja lavetti-pohjaisesti ajateltunahan monitoimihä-vittäjän ainoa tarkoitus on toimittaa ha-luttu vaikutus oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Minimoinnin filosofia Ylempänä mainitut klassisen Hornetin ja Rafalen väliset erot, jotka pohjautuvat valtaosin yleiseen teknologiseen edis-tykseen koneita erottavan kahden vuosi-kymmenen aikana, liittyvät monitoimi-hävittäjän elinkaaren aikana valtaosin vakiona pysyvään lentorankoon.

Muita Rafalen lentorankoon liitty-viä erityispiirteitä olivat pyrkimys kor-keampaan käytettävyyteen ja alhaisem-

paan kustannustasoon. Koska Ranskalla suurvalta-asemastaan huolimatta ei ole koskaan ollut supervaltojen kaltai-sia taloudellisia ja sotilaallisia resursse-ja tai sotilaallista infrastruktuuria, Ra-fale suunniteltiin toimimaan tukeutuen amerikkalaiskoneita vaatimattomam-paan infrastruktuuriin ja sotilasorgani-saatioon.

Tästä johtuen esimerkiksi ilmatank-kauspuomista tehtiin kiinteä painon ja tilantarpeen säästämiseksi sekä huolta-misen helpottamiseksi. Samalla taval-la meneteltiin moottorien ilmanottoka-navien suhteen, eli niiden mekanisointi minimoitiin. Myös erillisistä ilmajar-ruista luovuttiin samoista syistä. Rafa-lessa noudatetaan minimoinnin suun-nittelufilosofiaa.

HUMSYlläpidon ja huollettavuuden paranta-miseksi Rafalessa käytetään edistyksel-listä PLM-järjestelmää (Product Life-cycle Management, tuotteen elinkaaren hallinta).

Rafalen suunnittelussa käytetty Dassault’n CAD-ohjelmisto CATIA pys-tyy simuloimaan koneen elinkaaren ai-kaisia komponenttien ja rakenteiden kuormituksia sekä huoltotarvetta jo ko-neen suunnitteluvaiheessa.

Jokainen Rafale-monitoimihävittäjä on varustettu kehittyneellä reaaliaikai-sella teknisen valvonnan HUMS-järjes-telmällä (Health and Usage Monitoring System). HUMS tarkkailee monitoimi-hävittäjän jokaisen laitteen kuntoa ja määrittelee hävittäjän huolto- ja yllä-pitotarpeen koneen rakenteiden ja ali-järjestelmien toiminta-arvoja tallenta-vien sensorien tuhansien havaintojen perusteella. Lisäksi lennon aikana koh-dattujen todellisten olosuhteiden, mu-kaan lukien jokaisen aseen laukaisu, pohjalta HUMS kehittää automaatti-sesti Rafalen rakenteen eri komponent-tien kulumisarvot. Koneen paluun jäl-keen HUMS:n keräämät tiedot siirretään huoltoorganisaation IT-järjestelmiin, jotka näyttävät ne teknikoille selkeäs-ti ymmärrettävällä tiedolla helpottaak-seen heidän työtään koneen ja laitteis-ton kanssa. Nykyinen käyttö määrittelee kullekin Rafalelle yksilölliset huolto- ja huoltotoimenpiteet, jolloin vältetään ylimääräiset ylläpitokustannukset. In-tegroitu testattavuusohjelma ilmoittaa ohjaajalle vain lennon aikana tapahtu-vista epäonnistumisista, jotka vaikut-tavat lentoturvallisuuteen tai tehtävän suorittamiseen.

Kenttäkelpoisuuden ja käytettävyy-den asettamisesta etusijalle kertoo se-

■ Rafale-monitoimihävittäjä ”hörppimässä” Armée de l’Airin Boeing KC-135FR Stratotan-ker -ilmatankkauskoneesta. HN-hävittäjien tapaan Rafale käyttää ilmatankkauksessa ns. laahausankkurimenetelmää.

© A

LEX

PA

RIN

GA

UX

lento-ominaisuudet varsinkin suuril-la kohtauskulmilla kiitos sen suurehko-jen siiven johtoreunan juuren jatkeiden (LERX) ja tuplasivuperäsimien.

Airframen evoluutioRafalen aerodynamiikan perusratkai-sut ovat vuosilta 1983–2001, ja niitä on terästetty 1990-luvun moottoritek-nologialla sekä 2010-luvun sensoreil-la ja avioniikalla. Aerodynamiikan osal-ta merkittävimpiä, entistä korkeampaa liikehtimiskykyä tarjoavia innovaatioi-ta ovat pinta-alaltaan 16 % isompi del-ta/trapetsoidisiipi, jonka siipikuormitus on 27 % alhaisempi kuin klassisella Hor-netilla, canard-ohjaustasot sekä rungon aerodynaamisen nostovoiman hyödyn-täminen. Ainoa lento-ominaisuuksia parantava uusi 2000-luvun teknologia, jota Rafalessa ei ainakaan vielä käytetä,

ovat kääntyvät suihkusuuttimet uusim-pien itähävittäjien ja Lockheed Martin F-22 Raptorin tapaan.

Klassista Hornetia ja Rafalea erotta-valla aikajaksolla myös moottoritekno-logiat kehittyivät: polttoaineen ominais-kulutus (kulutetun polttoaineen määrä jokaista työntövoiman yksikköä kohtaan tunnin aikana) aleni täydellä teholla 4 % ja jälkipolttimella 3 %. Vastaavasti te-hopainosuhde (moottorin kyky tuottaa työntövoimaa oman painonsa kerran-naisina) nousi täydellä teholla 15 % ja jälkipolttimella 8 %.

Vaikka nämä luvut vaikuttavat pienil-tä, niillä on koko monitoimihävittäjän toiminnan kannalta yllättävä kerran-naisvaikutus, koska sama työntövoima voidaan saavuttaa 15 % kevyemmällä moottorilla ja 4 % pienemmällä poltto-ainemäärällä, mikä tekee monitoimihä-vittäjästä pienemmän ja kevyemmän,

parantaa sen tehopainosuhdetta ja lii-kehtimiskykyä, lisää sen asekuormanot-tokykyä tai pidentää toimintasädettä. Lisäksi moottoreiden ulkomitat piene-nevät ja niiden luotettavuus sekä huol-lettavuus paranevat.

VaikutustaMyös monitoimihävittäjän rakenteis-sa käytettävät materiaalit ja teknologiat kehittyivät: rakenne, jolla oli samat omi-naisuudet, voitiin nyt valmistaa vaikka komposiittimateriaaleja käyttämällä ke-vyemmäksi ja kompaktimmaksi.

Merkittävintä kehitys tapahtui kui-tenkin avioniikan, sensorien ja muiden alijärjestelmien osalta, kiitos elektronii-kan huiman kehityksen. Jos 1970-luvul-la määrättyjä tehtäviä suorittava alijär-jestelmä söi monitoimihävittäjässä 100 kilon hyötykuormaa, 1 m3 tilaa ja 10 kW sähkö- ja/tai jäähdytystehoa, niin 1990-luvulla sama toiminnallisuus voi-tiin hoitaa murto-osalla vaadittavasta tilasta, painosta ja energiasta. Monitoi-mihävittäjän ulkomittoja, sisätilavuutta, painoa ja energiatuotantoa voitiin siis joko alentaa tai käyttää ne muihin tar-koituksiin.

Tänä päivänä monitoimihävittäjän muodostama kokonaisuus jaetaan kah-teen osatekijään. Ensimmäisen muo-dostaa airframe eli lentoranko – lento-koneen runko, aerodynaamiset pinnat, moottori ja niiden toiminnan vaatimat alijärjestelmät – joita koneen elinkaaren aikana ei yleensä muuteta, eli se pysyy enimmäkseen vakiona.

Toisen osatekijän muodostavat ko-neen sensorit, aseistus, avioniikka ja muut sotilaalliseen suorituskykyyn olennaisesti vaikuttavat alijärjestelmät, joiden vaihtaminen, modernisointi ja uudistaminen on helpompaa ja voi ta-pahtua moneen kertaan koneen elin-kaaren aikana. Tätä muuttujaa kutsu-taan usein koneen varustukseksi, ja sitä parantamalla voidaan merkittävästi

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- S

. RA

ND

É

CATIA pystyy simuloimaan koneen elinkaaren aikaisia komponenttien ja rakenteiden kuormituksia sekä huoltotarvetta jo koneen suunnitteluvaiheessa.

16 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 17

AVIONIIKKA, SENSORIT JA ASEISTUS

Avioniikan (ilmailuelektroniikan), sensorien ja aseistuksen osalta ero klassisen Hornetin ja Rafalen välillä on vielä suurempi kuin lentorangon

osalta, koska ne kehittyivät koneita erottavan kahden vuosikymmenen aikana kaikkien voimakkaimmin ja Rafalen kohdalla niiden kehittäminen jatkuu.

■ TEKSTI: ALEKSEI KET TUNEN

kin, että Rafale on Dassault Aviatio-nin ensimmäinen keskisiipinen (siipi sijaitsee koneen rungon keskellä kor-keussunnassa) hävittäjä. Ratkaisuun on päädytty etupäässä aseistamisen ja huoltamisen helpottamiseksi.

MaantietukikohtiinRafalen SNECMA (nykyisin Safran) M88-2 -moottorit, joihin on sisäänra-kennettu 20 % kasvuvara, ovat modu-laarisia, eli niiden huoltaminen ja kor-jaaminen voidaan tehdä nopeammin ja edullisemmin vaihtamalla vain tar-vittava moduuli. Osa moottorin 21 mo-duulista voidaan vaihtaa irrottamat-ta moottoria koneesta, ja moduulien vaihtamisen jälkeen moottori on heti käyttövalmis ilman aikaa vievää uu-delleen kalibrointia, tasapainotusta ja irrotettujen moottoreiden koekäyttöä testipenkissä. Yhden Rafalen mootto-rin vaihtamiseen menee kahdelta mie-heltä alle tunti, ja aikaa jää asiaan liit-tyvään byrokratiaankin. Modernisoitu M88-moottori tulee saataville vuonna 2023, ja sen ennakoivaa huollettavuut-ta parannetaan Big data -pohjaisella PLM-järjestelmällä.

Mirage 2000 -hävittäjään verrattu-na Rafalen tarkastus-, ylläpito- ja huol-totarve on noin 50 % alhaisempi ja HUMS-järjestelmän ansiosta parem-min suunniteltavissa. Toinen merkittä-vä saavutus on Rafalen palveluskäytön alkuaikoihin verrattuna kolme kertaa pidempi vikaantumisväli (aika vikaan-tumisten välillä). Perinteisessä moni-toimihävittäjien huollossa koko kone

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- A

. PEC

CH

I

ja sen moottorit vaativat säännöllisiä tarkastuksia ylemmällä huoltokeskus-tasolla, mutta Rafale voidaan elinkaa-rensa aikana tarkastaa alemmalla ope-ratiivisen yksikön tasolla, koska kone diagnosoi itse itsensä. Alemmalla ope-ratiivisen yksikönkään tasolla ei enää tehdä korjaustoimenpiteitä, vaan vi-kaantuneet LRU-yksiköt vaihdetaan toimiviin. Laajemmissa SRU-yksiköis-sä vaihdetaan vialliset toimiviin, mutta ne lähetetään korjattavaksi ylemmälle huoltokeskustasolle.

Kaikki tämä nostaa merkittäväs-ti Rafalen käytettävyyttä, koska se on vähemmän pajalla ja enemmän len-nossa. Ranskalaisnäkökulmasta tämä on merkittävä etu niin tukialuskäytös-sä kuin myös Afrikan ja Lähi-idän ko-mennuksilla, joissa voidaan joutua toimimaan varsin alkeellisissa olosuh-teissa. Rafalella on siis jo valmiiksi har-joiteltu suomalainen kriisiajan hävittä-jäkaluston hajasijoittaminen.

Rafale on myös neljännen su-kupolven perushävittäjiä vaikeam-min havaittava. Koneella on osittai-set häiveominaisuudet, koska sen ulkopinnoista 70 % on komposiitti-materiaaleja ja siinä käytetään häive-pinnoitteita, kuomun kultapinnoitus-ta, osittaista häivepintamuotoilua ja moottorien etuturbiinit peittäviä S-muotoisia ilmanottokanavia.

Yhden Rafalen moottorin vaihtamiseen menee kahdelta mieheltä alle tunti...

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- V

. ALM

AN

SA

© P

HIL

IPPE

DA

NN

IC

© A

LEX

PA

RIN

GA

UX

18 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 19

nen laajempaan sensorivalikoimaan myös lännessä. Rafale suunniteltiin alun alka-en hyödyntämään perinteisen aktiivises-ti säteilevän tutkan lisäksi myös passiivisia optronisia ja sähkömagneettisia havain-nointimenetelmiä tilannekuvan muodos-tamiseksi.

Rafalea varten kehitetty elektronises-ti passiivisesti keilaava (PESA) Thales RBE2 -tutka oli selkeä irtiotto muista länsihävittä-jistä, koska se oli neuvostoliittolaisen MiG-31-torjuntahävittäjän vuonna 1980 palve-luskäyttöön otetun BRLS-8B Zaslon -tutkan jälkeen toinen hävittäjäkoneen elektroni-sesti keilaava tutka maailmassa, jolla oli kilpailijoitaan parempi suorituskyky. Tha-les RBE2 -PESA-tutkalla oli noin 100 kilo-metrin hävittäjämaalin havainnointietäi-syys, kyky seurata 40 ilmamaalia ja tulittaa samanaikaisesti tutkahakuisella MICA RF -ilmataisteluohjuksilla kahdeksaa eri maa-lia. Tutkassa oli myös kehittyneet ilmasta maahan- ja ilmasta pintaan -ominaisuudet, synteettisen apertuurin tiedustelu-, maa-linosoitus- ja kartoitusominaisuudet, kor-kea häirintäsietoisuus sekä automaattinen maanpinnan seurantaominaisuus matala-lentoa varten.

Perinteisissä tutkissa, kuten Ilmavoi-mien F/A-18C/D Hornet -monitoimihä-vittäjien Hughes AN/APG-73 -tutkassa, tutkasäteen ohjaus tapahtuu antennia me-kaanisesti kääntämällä. Uudemmissa PESA- ja AESA-tutkissa keilaaminen tapahtuu ohjaamalla elektronisesti noin tuhannen lä-hetinyksikön interferenssin muodostamaa kokonaistutkakeilaa. Passiivisessa elektro-

nisesti keilaavassa PESA-tutkassa yhden keskitetyn lähettimen muodostama tutka-signaali siirretään noin tuhannen lähetinyk-sikön matriisille, jonka toimintaa ohjataan lähetinyksiköiden vaiheenkääntäjien avulla. Vielä kehittyneemmässä aktiivisesti elektro-nisesti keilaavassa AESA-tutkassa matriisi koostuu noin tuhannesta itsenäisestä mik-rotutkayksiköstä, joista jokainen lähettää sekä vastaanottaa tutkasignaaleja, ja koko matriisin muodostaman kokonaiskeilan oh-jaus tapahtuu ohjaamalla kaikkien mikro-tutkayksikköjen toimintaa.

Eri tutkateknologioiden välisenä ero-na on niiden suorituskyky, hinta ja vikaan-tumisherkkyys. AESA-tutkat ovat kaikkien suorituskykyisempiä ja kalleimpia. PE-SA-tutkien etuna on lähes yhtä hyvä suo-rituskyky, selkeästi alhaisempi hinta ja haittana suurempi vikaantumisherkkyys, koska lähettimen vikaantuessa PESA-tut-ka ei enää toimi, kun taas AESA-tutka säi-lyttää toimintakykynsä, vaikka osa sen lä-hetin-vastaanotinyksiköistä vikaantuisi. Mekaanisesti keilaavat tutkat ovat kaikki-en edullisempia, mutta jäävät jälkeen suo-rituskyvyssä, ja niiden antennin mekaani-nen kääntämiskoneisto vie koneesta tilaa ja painoa. Se on myös altis vikaantumaan.

AESA ja IRSTEnsimmäinen hävittäjäkoneen AESA-tutka oli japanilaisen F-16-evoluution Mitsubi-shi F-2 -monitoimihävittäjän J/APG-1-tut-ka vuodelta 1995. AESA-tutkat yleistyvät varsinkin amerikkalaishävittäjissä vasta

© T

HA

LES/

Y. K

ERVE

L -

I3M

RAFALEN

Thales RBE2-AA-AESA-tutkan huolto. Rafale C137 oli ensimmäinen AESA-tutkalla varus-tettu europpalainen hävittäjä.V

aikka klassinen Hornet on aikalaisekseen hyvin-kin edistynyt avioniikan osalta, myöhemmin ta-pahtui konseptuaalinen vallankumous. Aiem-min kaikki avioniikan eri alijärjestelmät suunni-teltiin toimimaan oma-varaisesti omilla lasken-nallisilla resursseillaan,

ja niiden välille rakennettiin vain ko-neen toiminnan vaatimat tietoliiken-neyhteydet.

Hajautetussa mallissa kukin avio-niikan alijärjestelmä eli omaa elämään-sä. Alijärjestelmissä oli kokonaisuuden kannalta ylimääräistä suorituskykyä, ja niiden muodostaman kokonaisuuden hallinta oli vaikeaa sekä kallista. Myös eri alijärjestelmien välinen synergia ja niiden tuottaman informaation yhdis-täminen yhtenäiseksi tilannekuvaksi oli kauniisti sanoen haastavaa.

ÄlypuhelinUudessa avioniikkakonseptissa IT-re-surssit keskitetään yhteen ja kytketään tietoliikenneväylillä eri alijärjestelmiin, jolloin kaikki avioniikka toimii alun alka-en yhtenä kokonaisuutena. Eroa on kuin rannekellolla, kameralla, sanelimella ja peruskännykällä verrattuna kaikkien laitteiden toiminnallisuudet yksiin kuo-

riin integroivaan älypuhelimeen.Uutta kokonaisuutta voidaan hallin-

noida ja kehittää keskitetysti ja samalla pienentää käyttökustannuksia. Elektro-niikan ja IT-teknologian nopea kehitys on siis alentanut suhteellista kokoa, pai-noa sekä hintaa ja samalla nostanut suo-rituskykyä.

Rafalen avioniikka on toteutettu ko-konaisvaltaisesti integroidun modulaa-risen avioniikan (IMA, integrated mo-dular avionics) periaatteella, ja sen ytimenä toimii modulaarinen tietojen-

käsittely-yksikkö MDPU (modular data processing unit), joka vastaa myös ti-

lannekuvaa parantavasta senso-rien ja avioniikan datafuusiosta sekä käyttöliittymästä, jonka in-novaatio oli koneen toiminnan ohjaaminen myös äänikomen-noilla. IMA-konseptin etuna on

se, että eri komponentteja voi-daan päivittää suorituskykyisem-

miksi tai varustaa ne uusilla omi-naisuuksilla helpommin, nopeammin

ja edullisemmin. Rafalen avioniik-ka MDPU-yksikköineen on toteutettu COTS-periaatteella eli käyttäen helpos-ti saatavissa olevia, valmiita kaupallisia komponentteja – kahtaistuotteita – jo-ten tuotanto, ylläpito, huolto ja moder-nisointi on nopeampaa ja edullisempaa.

Samalla avioniikan kehitystyön pai-nopiste keskittyy toimintaa ohjaavan sulautetun ohjelmiston kehittämiseen, jossa on omat haasteensa. Rafalen fu-turistiseen ohjaamoon vilkaisemalla voi todeta, että siinä panostetaan eniten kaikista eurocanardeista tilannekuvaan, datafuusioon sekä käyttöliittymään mo-nitoimihävittäjän ja lentäjän välillä.

SensoritPerinteisesti modernin hävittäjän pää-sensorina on ollut tutka, mutta nel-jä ja risat -hävittäjissä alkoi siirtymi-

■ Yllä Rafalen pääsensorit RBE2-AA-AESA-tutka ja optinen IRST-järjestelmä OSF .

■ Alla Rafale B301 ilmasta maahan -ase-kuormassa: 2 x 2 000 litran polttoainesäili-ötä, 6 x AASM-täsmäpommia/ohjusta, 2 x MICA IR- ja 2 x Meteor-ilmataisteluohjusta ja TALIOS-maalinosoitussäiliö.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- A

. PEC

CH

I

© A

LEX

PA

RIN

GA

UX

20 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 21

liannoksesta. Automaattikanuunan tu-linopeudeksi voidaan valita 300, 600, 1 500 tai 2 500 ls/min.

Rafalen yksipaikkaisessa C- ja kaksi-paikkaisessa B-mallissa on 14 ulkoista ripustuspistettä, joihin voidaan ripustaa yhteensä 9 500 kilon asekuorma. Ulkoi-set 1 250 ja/tai 2 000 litran polttoainesäi-liöt voidaan halutessa asentaa viiteen ri-pustuspisteeseen, yksi ripustuspiste on varattu maalinosoitussäiliölle ja enin-tään kahdeksan ilmataisteluohjuksille.

MICASotilasteknistä omavaraisuutta ylläpitä-vä Ranska kehitti Rafale-monitoimihä-vittäjää varten laajan kattauksen uutta ranskalaista aseistusta. Ilmasta ilmaan -tehtävissä merkittävin uutuus oli vuo-desta 1982 kehitetty Matran (nykyään MBDA:n) MICA-ilmataisteluohjus, jossa yhteen ohjukseen yhdistettiin sekä lyhy-en että keskipitkän kantaman ilmasta il-maan -ohjuksien ominaisuudet.

Vuosina 1998–1999 palveluskäyt-töön tulleesta ohjuksesta on sekä aktii-vinen tutkahakuinen MICA-RF (EM)- että infrapunahakuinen MICA-IR-malli, joiden yhteiskäyttö antaa tiettyjä takti-sia etuja ilmataistelussa. Kummankin noin 4 Machin huippunopeudella len-tävän ohjusmallin maksimikantama on 80 kilometriä mallista riippuen, eli ku-takuinkin sama kuin klassisessa Horne-tissa aiemmin käytettyjen keskimatkan AIM-120 AMRAAM -ohjuksen 1990-lu-vun A- ja B-versioilla.

Suomalaisesta näkökulmasta tar-kasteltuna MICA-ohjuksessa yhdistyvät keskimatkan AIM-120 AMRAAM -ohjuk-sen varhaisten mallien ja lyhyen kanta-man AIM-9X Sidewinderin parhaimmat puolet. Kääntyvällä suihkusuuttimella ja isoilla ohjauspinnoilla varustettu MICA on erittäin ketterä ja pystyy jopa 50 G:n liikehdintään. MICA:n lämpöhakuinen versio voidaan ampua jopa koneen ta-kasektoriin. Kummatkin MICA-mallit voidaan lukita maaliin tarvittaessa vasta laukaisemisen jälkeen tai vaihtaa maa-lia kesken torjunnan datalinkin avulla. Pidemmillä etäisyyksillä MICA käyttäy-tyy keskimatkan ohjuksen tavoin mut-ta on ketterämpi. Myös lentäjän kannal-ta MICA:n yleiskäyttöisyys on selkeä etu, koska yhtä ja samaa ohjusta voidaan käyttää niin lyhyillä etäisyyksillä tapah-tuvassa ”koiratappelussa” kuin myös pidemmillä etäisyyksillä. Rafalessa on kuusi MICA-ohjuksille tarkoitettua ase-

■ Rafalen futuristisen pelkistetty ohjaamo. Tilannekuva välitetään lentäjälle pääasiassa HUD-heijastusnäytön, sen alla sijaitsevan ison kollimaattorinäytön, HDM-heijastusnäyttö-kypärän ja äänikäyttöliittymän avulla.

ripustinta: kaksi siivenkärjissä ja enin-tään kuusi siipien ja takarungon alla (jälkimmäisissä voidaan käyttää myös Meteor-ohjuksia).

ArsenaaliRafalen uusimmissa versioissa käyte-tään myös MBDA:n pidemmän kan-taman Meteor-ilmataisteluohjuksia. MBDA on kehittämässä MICA-ohjuk-sesta vuodesta 2018 alkaen suoritus-kyisempää MICA NG -mallia, jonka ta-

voitteena on kantaman ja suorituskyvyn parantaminen ohjuksen ulkomitat säi-lyttäen.

Koneen asevalikoimakattaukseen kuuluvat MBDA AM39 Exocet -pintator-juntaohjus, kaukovaikutteinen yli 500 kilometrin kantaman MBDA SCALP EG -rynnäkköohjus maakohteita vastaan, ranskalainen 125, 250 ja 1 000 kilon AASM Hammer -täsmäliitopommi/oh-jusperhe, amerikkalaiset GBU-12 Pave-way II-, GBU-22 Paveway III-, GBU-24 Paveway III- ja GBU-49 Enhanced Pa-veway II -täsmäpommit sekä ”tyhmät” amerikkalaiset 227 kilon Mk. 82 -pom-mit.

Koska Rafalella on Ranskan käytössä myös ydinpelotetehtävä, sen asevalikoi-massa on yli 500 kilometrin kantaman 100–300 kilotonnin ASMP-A-ilmasta maahan -ohjus. Ranskassa kehitetään myös hypersoonista pitkän kantaman ilmasta maahan -ohjusta. Nähtäväksi jää, tuleeko ohjuksesta myös perintei-sellä taistelukärjellä varustettu versio ja tullaanko sitä tarjoamaan myös vientiin.

Tiedustelusäiliöksi on tarjolla Thales AREOS ja maalinosoitussäiliöksi Thales TALIOS.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- A

. PA

RIN

GA

UX2000-luvulla, ja kaikki Suomen HX-tar-

jokkaat tullaan varustamaan AESA-tut-killa.

Rafalen Thales RBE2 -PESA-tut-kan AESA-version kehitys alkoi vuon-na 2004, ja RBE2-AA-versio saatiin val-miiksi vuonna 2012, jolloin alkoivat AESA-tutkilla varustettujen Rafale-mo-nitoimihävittäjien toimitukset tilaajille. RBE2-AA-tutkassa on 838 GaAs-pohjais-ta lähetin-vastaanotinyksikköä, ja sen hävittäjämaalin havainnointietäisyys on noin 200 kilometriä.

Toinen Rafalen sensorijärjestelmä on integroitu etusektorin optinen IRST-jär-jestelmä OSF (Optronique secteur fron-tal), joka koostuu kahdesta ohjaamon edessä ylärungossa sijaitsevasta sen-sorista. Vasemmalla puolella sijaitseva kiinteä passiivinen FLIR-infrapunasen-sori havaitsee ilma-, maa- ja pintakoh-teet niiden ympäristöstä eroavan läm-pötilan perusteella. Lentokone voidaan havaita jopa 100 kilometrin etäisyydeltä.

Oikealla puolella sijaitsee videoka-meran sekä laseretäisyysmittarin etu-sektorissa kääntyvä yhdistelmäsensori, joka sekin toimii passiivisesti laseretäi-syysmittaria lukuun ottamatta. Tätä sen-soria käytetään niin kohteen tunnista-miseen kuin sen suunnan ja etäisyyden määrittämiseen. OSF-sensorit antavat

monitoimihävittäjälle kaikki tarvittavat maalitiedot ilman helposti havaittavaa tutkan käyttöä. OFS-sensorin suoritus-kykyisempi OFS-IT-versio tuli käyttöön vuonna 2012. OFS-sensorin suoritus-kykyä voidaan parantaa myös ulkoisen maalinosoitussäiliön optisten sensori-en avulla.

ELSOKolmannen sensorijärjestelmän muo-dostaa Rafalen integroitu Thales SPECTRA -omasuoja- ja ELSO-järjestel-mä, joka havainnoi tutka-, infrapuna- ja laserhakuisia uhkia.

Järjestelmä havaitsee, luokittelee, paikantaa ja tarvittaessa häiritsee/har-hauttaa vastapuolen ilmassa, maalla ja pinnalla tapahtuvaa viestiliikennet-tä, tutkia, laserilla tapahtuvaa etäisyy-den mittaamista sekä maalinosoitusta ja havaitsee laukaistut ohjuksen niiden moottorin lämpösignaalin perustella. SPECTRA aistii passiivisesti, mutta häi-rintä/harhautustoiminta on aktiivista. SPECTRA-järjestelmän MBDA:n DDM NG -ohjusvaroitusjärjestelmällä teräs-tetty uudempi ja suorituskykyisem-pi versio tuli palveluskäyttöön vuon-na 2012. Elektronisen häirinnän lisäksi järjestelmässä käytetään perinteisiä IP-

harhautussoihtuja sekä silppuheitteitä.Koska tänä päivänä monitoimihävit-

täjän sotilaallinen suorituskyky perus-tuu aseistuksen lisäksi myös avioniik-kaan ja sensoreihin, joita on helpompi modernisoida kuin lentorankoa, Rafale-monitoimihävittäjän sensorien ja avio-niikan kehitys on jatkuvaa. Seuraava suuri modernisaatiopaketti on tulossa Rafale F4 -version vuonna 2017 aloite-tun kehitystyön myötä, ja sen pitäisi tul-la palveluskäyttöön vuonna 2025. Se tu-lisi siis kenties Suomeenkin…

AseistusModernien monitoimihävittäjien ta-paan Rafale on pitkälle kaikkiruokai-nen aseistuksen suhteen, koska aseiden ja monitoimihävittäjien rajapinnat ovat standardoituja. Haluttu aseistus on kui-tenkin integroitava ohjelmallisesti mo-nitoimihävittäjään ja sertifioitava kysei-nen yhdistelmä.

Mahdollisen suomalaisen Rafalen ase-valikoima voisi olla ranskalaista tarjontaa laajempi. Rafalen lukuisten vientikauppo-jen myötä siihen on jo integroitu paljon ei-ranskalaista aseistusta.

Rafalen sisäänrakennettu aseistus koostuu 30 mm:n GIAT 30/M791 -auto-maattikanuunasta ja 125 laukauksen tu-

■ Rafale pitkän toimintasä-teen ilmasta maahan -ase-kuormassa: 2 x 2 000 litran polttoainesäiliötä, 6 x AASM Hammer -täsmäpommia/oh-justa, 4 x MICA ja 2 x Meteor -ilmataisteluohjusta.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- S

. RA

ND

É

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- V

. ALM

AN

SA

Kiinnostuitko? Tilaa Suomen Sotilas ja lue lisää HX-hankkeesta. www.suomensotilas.fi

22 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 23

Ranskan tavoitteena Rafale-monitoimihävittäjän kehittämisessä oli kansallisen sotilasteknisen omavaraisuuden säilyttäminen. Hävittäjän ja sen moottorien lisäksi Ranskan oli siksi kehitettävä omavaraisesti myös kaikki uuden hävittäjän alijärjestelmät aina avioniikasta sensoreihin ja aseistukseen. Kunnianhimon tasosta kertoo se, että samaan pystyivät 1980-luvulla Ranskan lisäksi vain supervallat

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Tilanne ei ole tästä muuttunut. Ruotsi pystyi samaan kuin Ranska vain osittain käyttämällä amerikkalaisten ja länsieurooppalaisten kriittisten teknologioiden hankintaa ja lisenssivalmistusta, mistä Ruotsille on tullut lunta tupaan amerikkalaisten kiellettyä eräät ruotsalaishävittäjien vientikaupat. Mutta pystyykö Ranska enää jatkossa itsenäiseen, riippumattomaan ilmasodankäyntiin ja tuotantoon? Löytyykö Suomen ilmavoimien joulupukinkontista ranskatar? Kuinka käy Ruotsin Gripenin?

■ TEKSTI: ALEKSEI KET TUNEN

© A

LEX

PA

RIN

GA

UX

24 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 25

Modernin monitoimihävittäjän ja kaikki-en sen alijärjestelmien kehittäminen, tuotanto, ylläpito ja jatkotuotekehitys on megaprojekti, johon pystyy kansal-lisesti ja itsenäisesti vain kolme valtio-ta maailmassa. Ranska on niistä yksi. Megaprojekti vaatii taakseen myös me-gaorganisaation, joka on muodostunut Dassault Aviationin ympärille. Rans-kalaisyritys työllistää 11 500 ihmistä, ja sillä on viiden miljardin euron liike-

vaihto. Merkittävimpiä yhteistyökumppaneita ovat ranskalai-nen moottori- ja sotilasmateriaalivalmistaja Safran (henkilös-töä 92 000, liikevaihto 21 miljardia euroa) sekä avioniikka- ja sotilasmateriaalivalmistaja Thales (henkilöstöä 80 000, liike-vaihto 16 miljardia euroa) sekä yli 500 alihankki-jayrityksen Rafale-klusteri.

Dassault valmistaa Rafalen noin 50-prosentti-sesti, loppuosan tekee Safran ja Thales alihank-kijoineen. Muutamia ei-kriittisiä Yhdysvalloista toimitettavia komponentteja lukuun ottamatta Rafale valmistetaan miltei kokonaan Ranskassa.

Tuotanto tapahtuu valtaosin neljässä tehtaas-sa, ja loppukoonpano Bordeaux–Mérignacin teh-taalla. Kaikkiaan Rafale-ohjelma työllistää noin 7 000 ihmistä.

Ennen vientitilausten saamista vuoden 2012 verkkainen tuotantotahti oli 11 Rafale-hävittäjää vuodessa. Yhden Rafale-monitoimihävittäjän kokonaistuotantosykli ali-hankintoineen oli 24 kuukautta. Egypti ja Qatar tilasivat mo-lemmat 24 konetta vuonna 2015, ja Qatar vielä 12 konetta li-sää vuonna 2017. Näiden lisäksi Intia tilasi 36 Rafalea vuonna 2016, joten vientitilausten myötä tuotanto on nopeutunut.

Vientitilausten takia toimitukset Ranskan asevoimille kes-keytyivät väliaikaisesti vuonna 2018, jolloin ilmavoimille oli toimitettu 58 kaksipaikkaista Rafale B:tä ja 48 yksipaikkaista Rafale C:tä sekä merivoimille 46 yksipaikkaista Rafale M:ää eli yhteensä 152 hävittäjää tilatusta 180:stä.

Toimitukset Ranskan asevoimille käynnistyvät uudelleen vuonna 2022 ja päättyvät 2024, kun loput tilatut 24 hävittäjää luovutetaan. Ranskan puolustusministeri Florence Parly il-moitti äskettäin, että vuonna 2023 tullaan tilaamaan vielä 30 Rafale-hävittäjää lisää toimitettavaksi vuosina 2027–2030.

Tammikuussa 2019 Rafale-hävittäjiä oli toimitettu yhteensä 175 konetta 276 tilatusta.

Näillä näkymin Rafalen tuotantolinja on toiminnassa var-masti ainakin vuoteen 2030 asti.

Vuosikymmenien kehitystyöLänsimaisen monitoimihävittäjän kehittäminen kestää pro-jektin aloittamisesta palveluskäyttöön saakka yhdestä kahteen vuosikymmentä. Palveluskäyttöön saamisen nopeuttamiseksi

käyttöönotto tapahtuu usein vaiheittain.Ensimmäiseksi palveluskäyttöön tulee moni-

toimihävittäjän lentorangoltaan valmis versio, jonka avioniikan, sensoreiden ja aseistuksen suo-rituskyky on rajattu vain helpoiten ja nopeimmin toteutettavissa oleviin tehtäviin.

Hävittäjästä riippuen tällöin puhutaan tuo-tantoeristä tai -sarjoista, varusteluvaihtoehdosta, mallista tai standardista. Muutaman kierroksen jälkeen hävittäjä saadaan kehitettyä alun perin tarkoituksena olleen tehtävävalikoiman ja suori-tuskykyjen tasolle.

Koska modernin monitoimihävittäjän kehittäminen jatkuu senkin jälkeen, tuleviin ja uusia suorituskykyjä tarjoaviin stan-dardeihin pyritään kokoamaan monitoimihävittäjän eri alijär-jestelmien parannukset järkeviksi kokonaisuuksiksi.

Vaikka lukijan kannalta tämä on sekavaa, koska yhden ja saman hävittäjän ensimmäinen ja n:nnes standardi voivat olla sotilaalliselta suorituskyvyltään aivan eri planeetoilta, se on monitoimihävittäjän käyttäjän kannalta kuitenkin merkittävä etu, koska aiemmin hankitun monitoimihävittäjän sotilaallis-ta suorituskykyä voidaan parantaa merkittävästi kohtuullisin kustannuksin vielä sen elinkaaren kuluessa.

Jatkuva kehitysRafalen sarjatuotantotoimitukset alkoivat vuonna 2000 F1-standardista, jossa F-kirjain tarkoittaa Ranskaa (France). Rafa-len ensimmäinen varustelustandardi oli rajoitettu vain ilmas-ta ilmaan -tehtäviin.

Seuraavan F2-standardin toimitukset alkoivat vuonna 2006, ja se kykeni myös ilmasta maahan -tehtäviin.

F3-mallin toimitukset alkoivat vuonna 2008. Sillä on laa-jempi asevalikoima, se on ydinaseyhteensopiva ja pystyy myös tiedustelu- ja ilmasta pintaan -tehtäviin. Samalla alkoi kaikki-en aiempien Rafale-mallien modernisointi F3-standardin ta-solle.

AESA-tutkien toimitukset ja aiempien PESA-tutkien (katso Suomen Sotilas 5/2019) modernisointi alkoi vuonna 2013. Tuo-rein jo palveluskäytössä oleva Rafale-standardi on F3R.

Tuoreimman standardin evaluoinnin ja hyväksynnän myö-tä se otetaan käyttöön uusien Rafale-hävittäjien tuotannossa, ja ainakin tähän saakka myös aiemmin valmistetut Rafalet on päivitetty siihen. Merkittävää on se, että modernisointi on kos-kenut myös Rafalen ulkomaalaisia käyttäjiä, mistä voisi päätel-lä, että modernisointimenettely on alun alkaen sisältynyt vien-tisopimuksiin.

Tontinestoa ja uusia aseita Loppuvuodesta 2018 on tilaajan hyväksyntätestauksessa ollut uusin Rafale F3R -standardi, joka tuli alustavaan palveluskäyt-töön syksyllä 2019 ja tulee operatiiviseen palveluskäyttöön ensi vuoden toisella neljänneksellä.

F3R-standardissa modernisoinnin kohteena ovat Rafalen ohjelmistot ja lähes kaikki alijärjestelmät. Ohjausjärjestelmään tulee tontinesto eli maahan törmäämisen estävä automatiik-ka ja viesti- sekä IFF-omakonetunnistusjärjestelmiä paranne-taan. Tutkaan, SPECTRA ELSO-järjestelmään sekä datalinkkiin tulee parannuksia, asevalikoima laajenee Meteor-ilmataiste-luohjuksella, HAMMER Block 3 -täsmäliitopommeilla/ohjuk-silla, ja käyttöön tulevat uudet TALIOS-maalinosoitussäiliöt sekä Pod Reco NG V8 -tiedustelusäiliöt.

ALE

XA

ND

RE P

ARI

NG

AU

X

Tammikuussa 2019 Rafale-hävittäjiä oli

toimitettu yhteensä 175 konetta 276

tilatusta.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- V

. ALM

AN

SA

KAKSIPAIKKAINEN RAFALE B

valmistajan kylmätesta-uksessa Rovaniemellä tammi-helmikuussa 2019. HX-hankeen ulkopuolis-ten Dassault'n testien ai-kana konetta säilytettiin koko ajan ulkosalla, suo-ritettiin käynnistys- ja rullauskokeita sekä koe-lentoja.

■ AEROS Reco-NG -tiedustelusäiliö ripustettuna Rafalen rungon keskiripustimelle.

26 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 27

Uusin tiedossa oleva Rafalen varustelustandardi on Ranskan puolustusministeriön tammikuussa 2019 ti-laama F4-standardi, joka on jaettu ensin vuoden 2022 hyväksyntäevaluoitiin tulevaksi F4.1- ja myöhemmin vuonna 2024 testattavaksi tulevaksi F4.2-standardiksi. Hyväksyntäevaluointivaihe kestää toista vuotta, ja hy-väksynnän myötä uusin standardi tulee ensin alusta-vaan ja noin puolta vuotta myöhemmin operatiiviseen palveluskäyttöön. Evaluointi- ja hyväksyntämenette-lyn ideana on se, että viimeisimmän tilatun ja toimite-tun Rafale-standardin uudet suorituskyvyt ensin testa-taan erillisessä evaluointiorganisaatiossa, joka kehittää myös niitä hyödyntävät uudet toimintatavat. Palvelus-käytön porrastusta alustavaan ja operatiiviseen tarvitaan vuorostaan siihen, että henkilöstö pitää kouluttaa käyt-tämään uusia suorituskykyjä ja toimintatapoja.

Kypäränäyttöä ja verkostosotaa F4.1-standardissa keskitytään nopeasti tuotettaviin uusiin suorituskykyihin: kypäränäyttö, suurempiko-koiset ohjaamon HD-kosketusvärinäytöt, suoritusky-kyisemmät SPECTRA-järjestelmä ja optroninen IRST-järjestelmä FSO, jota täydennetään lämpökameralla, kehittyneempi IFF-järjestelmä ja tutkan täydentäminen GTMI-toiminnolla liikkuvien maakohteiden havainnoi-miseksi sekä tarkemmalla synteettisen apertuurin SAR-toiminnolla. Asevalikoima täydentyy järeämmällä 1 000 kilon HAMMER-täsmäpommilla/ohjuksella sekä mo-dernisoidulla, GPS-häirinnälle vähemmän alttiilla Scalp-rynnäkköohjuksella. Samalla modernisoidaan myös ASMP-A-ydinohjusta.

Kunnianhimoisemmassa ja sen takia enemmän aikaa vaativassa F4.2-standardissa pääpaino on Rafalen ver-kostokeskeisen sodankäynnin suorituskykyjen tuntuvas-sa parantamisessa.

Ensimmäisenä taistelulentokoneena maailmassa Ra-fale tullaan varustamaan verkostokeskeisen sodankäyn-

nin integroidulla laajakaistaisella tietoliikennepalveli-mella kasvavan tieto- ja viestiliikenteen turvallisempaa ja nopeampaa käsittelyä varten.

Viesti- ja tietoliikennekyvyt täydentyvät nopeammal-la ja turvallisemmalla kolmiulotteisia aaltomuotoja käyttä-vällä FO3D-datalinkillä sekä satelliittiyhteyksillä perintei-sen Link 16:n lisäksi.

Tabletti reiskaanLentäjän käyttöliittymä laajenee reisitaskussa perinteisen kartan sijaan pidettävällä ”Rafale-iPadilla” eli tabletilla, johon voidaan lisätä uusia toimintoja nopeammin ja hal-vemmalla, koska se ei edellytä muutoksia koko hävittäjän ohjelmistoon.

Optisiin FSO-sensoreihin lisätään lämpökamera, jolla kohteet voidaan tunnistaa myös yöllä, SPECTRA-omasuo-jajärjestelmää kehitetään edelleen, ja Rafale tulee saamaan hyökkäyksellisiä ELSO-kykyjä.

Perinteisten IP-soihtu- ja silppuheiteharhautteiden li-säksi käyttöön otetaan liikehtimiskykyiset, mikrolennok-kia muistuttavat aktiiviset stand-in-tutkahäirintäharhaut-teet, jotka laukaisun jälkeen lentävät suojattavan Rafalen ja uhkaavan tutkan väliin. Samalla harhautevalikoima laa-jenee aktiivisilla ei-liikehtimiskykyisillä tutkahäirintähar-hautteilla.

Lentäjän käyttöliittymä laajenee reisitaskussa perinteisen kartan sijaan pidettävällä ”Rafale-iPadilla” eli tabletilla.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- P

. SA

GN

ES©

DA

SSA

ULT

AVI

ATIO

N -

S. R

AN

DÉ

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- S

. RA

ND

É

■ Ylimpänä: Rafale-pilotti käyttämässä ”reisitaskukartan” korvajaa – Fighter Sphere -tablettia.

■ Yllä: Lasehakuisten täsmäpommien ripustustuksen tarkastus.

■ Alla: Laivaston Rafale M lähtörullauksessa Charles de Gaulle -tukialuksella CDG8-komennuksen aikana. Koneseen on ripustettu 4 AASM -täsmäpommia/ohjusta ja kaksi 2000 litran polttoainesäiliötä.

■ Rafalen koelento vuodelta 2014 pitkän toimintasäteen ras-kaassa ilmasta-maahan-asekuor-massa: kuusi AASM -täsmäpom-mia/ohjusta, neljä MICA ja kaksi Meteor -ilmataisteluohjusta sekä kolme 2000 litran lisäpolttoaine-säiliötä.

28 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 29

Tutkassa parannetaan hitaiden häiveilmamaalien havain-nointia UAV-lennokkien torjumiseksi. F4.2-standardiin si-sältyy myös yhteensopivuus muutamaa vuotta myöhemmin palveluskäyttöön tulevien, 30 % pidemmän kantaman MICA NG -ilmaistaisteluohjuksien kanssa.

F5 ja FCAS 2030-luvulle tähtäävä Rafale F5 -standardi on tällä hetkel-lä vasta hahmottumassa, ja sitä koskevat linjaukset tehdään 2020-luvulla. F5-standardin visiona on tutkan päivittäminen GaN-teknologioilla ja eturungon kylkiin asennettavilla AESA-lisätutkilla havainnointisektorin laajentamiseksi sekä tulevan 2030-luvun aseistuksen integrointi. Tutkien funktionaalisuus tulee todennäköisesti laajenemaan myös viesti- ja tietoliiken-netoimintojen sekä ELSO-kykyjen suuntaan.

Merkittävin potentiaali Rafalen sotilaallisen suorituskyvyn parantamiseen jatkossa löytyy kuitenkin 2040-luvulle tähtää-vän Dassault Aviationin ja Airbusin ranskalais-saksalais-es-panjalaisen tulevaisuuden ilmasodankäynnin FCAS/SCAF-järjestelmän puitteissa kehitettävistä uusista konsepteista ja ratkaisuista.

Tällä hetkellä on jo tiedossa, että FCAS/SCAF-järjestelmän uusien suorituskykyjen kehitysympäristönä tulee olemaan projektin osallistujavaltioiden käyttämä Rafale- ja Eurofigh-ter Typhoon -monitoimihävittäjäkalusto, eli ennen kuin uu-det ratkaisut integroidaan tulevaan hävittäjään, ne tulevat käyttöön Rafalessa.

Nykyisen FCAS/SCAF-järjestelmän alustavan vision mu-kaan siihen tulevat kuulumaan uuden 30-40 tonnin mak-similentoonlähtöpainon – Rafalea tuntuvasti painavam-man ja kookkaamman – monitoimihävittäjän lisäksi ainakin sen kanssa yhdessä käytettävät miehittämättömät aseistetut UCAV-lennokit sekä täysin uudet aseistuskonseptit.

Miehittämättömät siipikoneetPariisin 2019 ilmailunäyttelyssä MBDA ja Airbus esittelivät FCAS/SCAF-järjestelmän uusia aseistuskonsepteja. Ensim-mäinen uusi konsepti oli hävittäjää uhkaavien vastustajan il-mataistelu- ja ilmatorjuntaohjusten kineettiseen torjuntaan tarkoitettu, noin metrin pituinen ja 10 kilon painoinen itse-puolustusohjus.

Ilmataisteluohjukseksi FCAS/SCAF-järjestelmään tarjo-taan keskimatkan Meteor-ohjuksen tulevaa, pidemmän kan-taman evoluutiota, jonka hakeutumisjärjestelmää teräste-tään AESA-tutkalla.

Maa- ja pintamaaleja sekä varsinkin A2/AD-järjestelmiä (Anti Access/Area Denial) vastaan käytettäväksi tarjotaan ver-kottuneita, useampaa hakeutumismenetelmää käyttäviä, lau-kaise-ja-unohda-tyyppisiä rynnäkköohjuksia ja liitopommeja eri paino- ja kantamaluokissa. A2/AD-järjestelmä on asejär-jestelmä, jolla pyritään rajoittamaan tai estämään alueen käyttö tai kanavoimaan vastustajan operaatiot. Tällainen voi olla esimerkiksi sulute, ilmatorjuntajärjestelmä tai vaikkapa pitkäaikaiseen toimintaan kykenevä taistelulennokki UCAV. Rafalessa voisi käyttää esimerkiksi 18 kevyttä 120 kilon täs-mäliitopommia/rynnäkköohjusta.

Täysin uutta asekonseptia edustaa Remote Carrier -kon-septi, joka on 120 tai 240 kilon hyötykuorman omavarainen miehittämätön minihäivelentokone. Maasta, pinta-aluk-sesta, kuljetuskoneesta tai monitoimihävittäjästä laukaista-

va, omilla sensoreilla ja viestijärjestelmillä varustettu Remote Carrier on omavarai-nen verkostopohjaisen sodankäynnin joh-tamisjärjestelmän osa, jonka tarpeen mukaan vaihdettava hyötykuorma voi koostua lisäsensoreista, tuhoavista ja ei-tu-hoavista vaikutuskeinosta (aseistuksesta) sekä ELSO-, harhautus-, häirintä-, tiedus-telu- tai viestijärjestelmistä. Lisäksi se voi toimia ”uskollisena siipimiehenä” osana monitoimihävittäjän ja Remote Carrierin lento-osastoa.

Asiakaslähtöistä ylläpitoa ja riskinhallintaa Rafalen ylläpito- ja huoltojärjestelyt ovat siinä mielessä eri-koiset, että Ranskan puolustusministeriön lentokaluston ja ilmailutekniikan elinkaaren aikaisesta ylläpidosta vastaa-va SIMMAD-organisaatio solmi Dassault Aviationin kanssa vuonna 2008 kymmenenvuotisen Rafale Care -sopimuksen, jonka veloitusperusteena eivät ole perinteiset huollon mies-työtunnit, varaosat ja kulutusmateriaalit vaan Rafale-kalus-ton käyttöaste ja lentotunnit. Kelpaa malliksi muuallekin.

Samankaltainen ylläpito- ja huoltokonsepti on ollut vuo-desta 2007 alkaen käytössä muun muassa Ison-Britannian Eurofighter Typhoon -hävittäjäkalustossa. Tilaajaystävällisen mallin etuna ovat ennalta tiedossa olevat, kiinteät hävittäjä-kaluston elinkaaren aikaiset ylläpito- ja huoltokustannukset, jolloin kaikista riskeistä vastaa kalustotoimittaja. Samalla se myös motivoi hävittäjävalmistajaa kehittämään hävittäjäka-luston käytettävyyttä ja huollettavuutta. Win-win-tilanne, siis. Käyttäjä ostaa suorituskykyä ja käyttötunteja eikä vikaan-tumisriskiä ja huoltotunteja.

Klassista kiinalaista lääkäri-potilassuhdetta, jossa lääkä-rille maksetaan vain potilaan terveenä olemisesta eikä hä-

nen sairauksiensa ja vaivojensa hoitamisesta, muis-tuttavan ylläpito- ja huoltokonseptin käyttö

Suomessa edellyttäisi huoltovarmuuden takaamiseksi sitä, että HX-hävittäjä-

toimittaja antaisi valtaosan ylläpito- ja huoltokyvystään suomalaisen ilmailuteol-lisuuden tehtäväksi ja perustaisi Suomeen ylläpito- ja huoltovastuussa olevan orga-nisaation.

Rafale lentää 2050-luvulleFCAS/SCAF-järjestelmän aikataulusta joh-tuen Rafaleen integroitavia uusia suori-

tuskykyjä riittää ainakin 2050-luvulle ja sen jälkeenkin, kos-ka Rafale ja Eurofighter Typhoon eivät ole pelkästään uuden järjestelmän kehitysalustoja vaan myöskin täysipainoinen osa tulevaa FCAS/SCAF-järjestelmää siihen saakka, kunnes ne korvataan kokonaan tulevilla FCAS/SCAF-monitoimihä-vittäjillä, mikä tapahtunee vuonna 2070. Rafalen elinkaarta pidentävä lisätekijä voi olla myös se, että Rafalea tuntuvasti kookkaampi ja painavampi FCAS/SCAF-monitoimihävittäjä ei välttämättä sovi käytettäväksi ranskalaisissa lentotukialuk-sissa.

Kaikki yllä mainittu kiteytyy siihen, että 2040-luvulle täh-täävä FCAS/SCAF-järjestelmä ei tarkoita Rafalen ja Eurofigh-ter Typhoonin jatkotuotekehityksen hiipumista 2040-luvun kynnyksellä. Päinvastoin, niiden jatkotuotekehitys voimis-tuu tuntuvasti ainakin vuoteen 2050 saakka, koska ilman sitä Ranskan, Saksan ja Espanjan ilmavoimat eivät pysty kehit-tämään tulevaa FCAS/SCAF-hävittäjäkalustoa eivätkä otta-maan sitä palveluskäyttöön ilman tuntuvaa ilmasodankäyn-nin suorituskykysukellusta noin vuosikymmenen ajaksi.

Lisäksi jo olemassa olevan, FCAS/SCAF-järjestelmän kanssa yhteensopivaksi modernisoidun Rafale- ja Eurofighter Typhoon -kaluston ennenaikainen poistaminen käytöstä olisi rahan heittämistä tuuleen.

Suomen ilmavoimien HX-valinnan eräänä vaatimukse-na on valittavan monitoimihävittäjän säilyminen pääkäyttä-jiensä eli valmistajavaltioiden palveluskäytössä koko koneen 2060-luvulle yltävän elinkaaren ajan kohtuuhintaisen moder-nisaatiotarjonnan ja ylipäänsä elinkaarentuen takaamiseksi.

Lockheed Martin F-35 Lightning II on vasta elinkaarensa

alussa.

■ Eurofighter Typhoon.

30 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 31

Tämän päivän tietämyksellä – ainakin julkisten suunnitelmi-en ja motiivien tasolla – näyttäisi siltä, että HX-vaihtoehdois-ta tämän keskeisen vaatimuksen täyttävät vaihtoehdot edes 2050-luvulle asti ovat Rafale, Eurofighter Typhoon ja F-35. Su-per Hornetin tai edes Gripenin uusimman NG:n tulevaisuus ei ole niin varma.

Yksin vai erikseen?Eurooppalaisten sotilasmateriaali- ja ilmailuteollisuuden toimijoiden omistusjärjestelyistä, fuusioitumisista, ristiin --omistuksesta ja kansainvälistymisestä johtuen Rafale-moni-toimihävittäjän ja sen eri alijärjestelmien takana oleva teolli-suusklusteri alihankkijoineen on edelleenkin joko täysin tai osittain ranskalaisomistuksessa. Ei tietenkään tule kuvitel-la, että edes Ranska sen enempää kuin mikään muukaan maa maailmassa olisi täysin riippumaton ulkomaisesta teknologi-asta, mutta Venäjän ja Yhdysvaltojen ohella se on omassa sar-jassaan.

Amerikkalaisenkin sotilasmateriaali- ja ilmailuteollisuuden sotilastekninen kansallinen omavaraisuus alkaa olla muistoa vain. Esimerkiksi amerikkalaisten AIM-120 AMRAAM -ilma-taisteluohjusten kiinteää polttoainetta käyttävien moottorien ainoa jäljelle jäänyt toimittaja on norjalais-suomalainen Nam-mo, amerikkalaisten rynnäkkökiväärien ja kevyiden koneki-väärien takaa löytyvät saksalainen Heckler & Koch sekä belgia-lainen Fabrique Nationale Herstal ja F-35-hävittäjän kriittisen

Helmet Mounted Display System -kypäränäyttöjärjestelmän on kehittänyt israelilainen Elbit Systems. Rafale on jopa kan-sallisesti omavaraisempi monitoimihävittäjä kuin HX-hankin-nan amerikkalaiset vaihtoehdot. Kauanko ranskalaisilla riit-tävät rahkeet, on toinen kysymys. Nykymaailmassa yksikään kehittynyt valtio, joka haluaa pysyä mukana kehityksessä, ei ole, eikä voi enää olla saari sanan kuvaannollisessa mielessä. Keskinäisriippuvuutta on aina esiintynyt, ja se kasvaa. Täy-dellisen omavaraisuuden hintalappu on yksinkertaisesti liian suuri.

Siksi modernissa hävittäjäkalustossa onkin kiinnostavia toimittajapullonkauloja. Vaikkapa heittoistuimia kehittää vain kolme yritystä maailmassa: brittiläinen Martin-Baker, ame-rikkalainen Collins Aerospace Specialty Seating ja venäläinen NPP Zvezda. Kaikissa HX-kandidaateissa käytetään Martin-Bakerin heittoistuimia. Ainakaan tässä Ranska ei ole omava-rainen.

Entä Kiina? Suomen Sotilaan numerossa 4/2019 tutustuim-me Kiinan ilmailuteollisuuteen. Se on yhä hyvin riippuvaista ulkomaisista lisensseistä ja teollisuusvakoilusta, mutta tämä on muuttumassa kovaa vauhtia yhä keskusjohtoisessa maas-sa, jossa on valtava suunnittelu- ja tuotantokapasiteetti. Kiina saattaakin olla tulevaisuudessa uusi itsenäiseen asejärjestel-mätuotantoon ja tuotekehitykseen pystyvä suurvalta, jos kii-nalaiset niin haluavat ja varsinkin jos Yhdysvaltojen aloittama kauppasota pakottaa heidät siihen.

Rafale on jopa kansallisesti omavaraisempi monitoimihävittäjä kuin HX-hankinnan amerikkalaiset vaihtoehdot.

RAFALE SOTATAIVAILLAKaikista HX-tarjokkaista Rafale on nähty useimmilla sotataivailla. 2000-luvun amerikkalaisjohtoisiin konflikteihin osallistunut Ranska on niiden lisäksi ainoa hävittäjäkalustoa käyttävä länsitoimija eräissä Afrikan maiden konflikteissa.

■ TEKSTI: ALEKSEI KET TUNEN

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- S

. RA

ND

É

32 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 33

Toisen maailmansodan sytyttyä 80 vuotta sit-ten Ranska oli pinta-alassa mitattuna maail-man toiseksi suurin siirtomaa- ja huoltoalu-eimperiumi. Ranskalla onkin tuon jo kauas taakse jääneen menneisyytensä vuoksi – ai-nakin omasta mielestään – vielä tänäkin päivänä merkittäviä kansallisia etuja turvat-tavanaan etupäässä Välimerellä, Afrikassa ja Lähi-idässä.

Kun tähän vielä yhdistää ranskalaisen luonteenlaadun, on tuloksena Ison-Britan-

nian ohella kansainvälisesti kunnianhi-moisin ja vaikutusvaltaisin EU-valtio. Kun muistetaan vielä se, että Ranska on maa-ilman kolmanneksi merkittävin ydinase-valtio, niin sen panostus sotilastekniseen omavaraisuuteen – kuten Rafale-monitoi-mikoneeseen – ei vaikutakaan enää gal-lialaiselta oikulta vaan entisen suurvallan määrätietoiselta päätökseltä pysyä maail-man parrasvaloissa.

EU:n suurimmilla ja Nato-maista Yh-dysvaltojen ja Turkin jälkeen kolmannek-si suurimmilla, Euroopan kattavimman puolustusmateriaaliteollisuuden varusta-milla Napoleonin perillisillä – Ranskan asevoimilla – näyt-tää siis riittävän työnsarkaa jatkossakin. Maalla, merellä ja ilmassa. Siksipä Rafalekin nähtäneen sotataivailla vielä vuo-sikymmeniä. Toinen kysymys on se, nähdäänkö sitä kos-kaan Suomen väreissä.

Niin tai näin, Dassault Aviationin Rafale-monitoimihä-vittäjä on osallistunut ahkerasti sotilaallisiin konflikteihin koko palveluskäyttönsä ajan. Vastustajat ovat vaihdelleet

vain kevyesti aseistetuista sissijoukoista kolmannen maail-man parhaimmillaan jopa suhteellisen modernisti aseistet-tuihin kaaderiasevoimiin. Nykyaikainen ilmapuolustuskyky vastustajilta on kuitenkin puuttunut.

KilpailijatBoeing F/A-18E/F Super Hornetilla on todennäköisesti len-netty suurempi määrä taistelulentoja kuin Rafalella, mut-ta Eurofighter Typhoonin osalta tilanne on epäselvä, koska huomattavasti ahkerammin käytetty brittien ilmasta maa-

han -sotaratsu on ollut Panavia Tornado GR4 ja RAF:n Eurofighter Typhoon -hävit-täjien ilmasta maahan -suorituskyvyt tu-livat palveluskäyttöön vasta vuonna 2008. Yksityiskohtaista tietoa näiden koneiden taistelulentojen määristä ei valitettavasti ole julkisesti saatavilla.

Lockheed Martin F-35 Lightning II on vasta elinkaarensa alussa. Israelilaiset ja amerikkalaiset saivat konetyypillä laa-jempaa taistelukokemusta ensimmäisen kerran Syyriassa. Saab JAS 39 E/F Gripen ei ole vielä palveluskäytössä, mutta E/F-evoluutiota edeltäneillä C/D-mallin 5–8

perus-Gripenillä lennettiin vuonna 2011 Libyassa kuuden kuukauden aikana yli 650 tiedustelulentoa ja yli 2 000 len-totuntia.

Yksikään HX-kandidaateista ei ole sotinut sotilaallises-ti ja teknologisesti kehittynyttä ilmapuolustusta vastaan, mikä tietenkin vähentää niiden sotakokemusten hyötyä HX-hankkeelle, koska Suomen puolustusvoimien suorituskyvyt mitoitetaan nimenomaan sotilaallisesti ja teknologisesti ke-

hittyneen vastustajan mukaisesti. Kaluston sotakokemuk-set kertovat kuitenkin paljon esimerkiksi koneen kenttäkel-poisuudesta ja käytettävyydestä tositoimissa ja ovat varmin keino karsia uuden kaluston väistämättömät puutteet ja las-tentaudit. Se on myös paras tapa selvittää, miten kaluston jatkotuotekehitys on syytä priorisoida.

Afghanistanista… Käytännössä Rafale-monitoimihävittäjät ovat osallistuneet kaikkiin sotilaallisiin konflikteihin, joissa Ranska on ollut mukana vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen. Rafalen ulkomaiset käyttäjät eivät ole vielä ehtineet käyttää konetta tositoimissa.

Ranskalaisten Rafale-hävittäjien taistelukäyttö alkoi vuonna 2002 seitsemän merivoimien Rafale M -hävittä-jän osallistumisella Afganistanin sotaan (operaatio Endu-ring Freedom Afghanistan osana olleen ranskalaisen Missi-on Héraclès -operaation puittessa) tukeutuen ranskalaiseen Charles de Gaulle -lentotukialukseen. Koska varhaisen F1-standardin koneet kykenivät tekemään vain ilmasta ilmaan -tehtäviä, ne keskittyivät ilmapartiointiin.

Laajemmassa mittakaavassa sekä ilmavoimien että meri-voimien F2-standardin Rafalet, jotka pystyivät nyt tekemään myös ilmasta maahan -tehtäviä, osallistuivat taistelutoimiin Afganistanissa vuosina 2006–2011. Yleisintä aseistusta oli-vat ranskalaiset AASM/Hammer-täsmäliitopommit, ame-rikkalaiset Paveway-täsmäpommit sekä integroitu 30 mm:n automaattikanuuna. Tyypillisempiä tehtäviä olivat ilmas-ta maahan -tehtävät omien maajoukkojen tukemiseksi. Se alkaakin olla yksi nykyaikaisen monitoimihävittäjän pää-tehtävistä tiedonkeruun ja jakamisen sekä ELSOn (elektro-ninen sodankäynti) ohella. Ilmataisteluita ei ole juuri käy-

■ USAF:in F-22 Raptor, RAF:n Typhoon FGR4 ja Armée de l’Airin Rafale C -hävittäjät lentävät muodostelmassa kolmen maan yhteisessä so-taharjoituksessa tukeutuen Langley-Eustisin lentotukikohtaan 7.12.2015.

U.S

. AIR

FO

RCE

■ Laivaston Rafale M -hävittäjän siipiripustimen kolmen laser-hakuisen GBU-12 -täsmäpommien kiinnityksen tiukentaminen oikeaan momenttiin.

Rafalen ulkomaiset käyttäjät eivät

ole vielä ehtineet käyttää konetta tositoimissa.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- S

. RA

ND

É

34 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 35

ty vuosikymmeniin, tosin viimeisestä keskenään vertailukelpoisten ilma-asei-den välisestä kamppailusta on siitäkin jo vuosikymmeniä.

Rafalen tehtävävalikoima laaje-ni suhteellisen nopeasti suomalaisit-tain erikoisella, kolmannen maailman konflikteille ominaisella ”psyykkinen hyökkäys” -tehtävällä, jossa joko moni-toimihävittäjän ilmaantuminen kohde-alueelle tai sen kovaääninen ohilento matalalla pelästyttää vastustajan vetäy-tymään.

Rafalen tähtihetki koitti vuonna 2011, kun ilma- ja merivoimien F3-standardin jo aidosti monitoimiset Rafale-hävittäjät toimivat keihäänkärkenä Nato-maiden interventiossa Libyaan. Ensimmäistä kertaa Rafalea vastassa oli ainakin pape-rilla edes jonkinlaista vastustajan ilma-valvontaa, ilmatorjuntaa ja hävittäjäka-lustoa.

… LibyaanRafale-monitoimihävittäjien tehtävä-valikoima laajeni ISTAR (Intelligen-ce, Surveillance, Tactical Acquisition and Reconnaissance, valvonta, taktinen maalinosoitus ja tiedustelu) sekä SCAR (Strike Coordination And Reconnaissan-ce, ilmaiskun johtaminen ja tiedustelu) -tehtävillä.

Ensimmäistä kertaa Rafale lamaut-ti ja tuhosi vastustajan ilmavalvontaa, ammus- ja ohjusilmatorjuntaa (SEAD-tehtävät) ja suoriutui siitä mallikkaasti ilman koalition SEAD- ja/tai ELSO-eri-koiskoneiden tukea.

Interventio Libyan sisällissodassa oli Rafalelle ensimmäinen konflikti, jos-sa vastassa olivat kevyesti aseistettujen sissijoukkojen sijaan mekanisoituun so-dankäyntiin kykenevä, joskin vanhen-tuneella aseistuksella varustettu kaade-riarmeija. Kohteetkin muuttuivat – nyt oli iskettävä komentokeskuksiin, logis-tiikkajärjestelmän kriittisiin kohteisiin sekä tykistön tuliasemiin ja jopa yksit-

täisiin panssarivaunuihin. Vastassa ole-vat uhatkin muuttuivat vakavimmiksi.

Referenssiä aseilleKäytettävä aseistus laajeni kaukovaikut-teisilla SCALP-rynnäkköohjuksilla.

Kaikkiaan interventioon osallistui muun koalition ja ranskalaisen lentoka-luston ohella 10 merivoimien Rafale M -hävittäjää, jotka tukeutuivat Charles de Gaulle -lentotukialukseen, ja kahdeksan Sisilian Sigonellan tukikohdasta toimi-vaa ilmavoimien Rafale C/B -hävittäjää.

Tyypillinen Rafalen taistelulento Li-byassa kesti kuusi tuntia, ja yleisin ase-kuorma koostui neljästä MICA-ilmatais-teluohjuksesta, neljästä tai kuudesta 250 kilon rakettiavusteisesta AASM Hammer -täsmäliitopommista, Damoclès-maa-linosoitussäiliöstä ja kahdesta ulkoises-ta polttoainesäiliöstä.

Suosituimpia olivat AASM Hammer -täsmäliitopommien GPS-hakuiset ver-siot, koska ne eivät olleet laserhakuisista täsmäpommeista poiketen riippuvaisia sääolosuhteista, kuten pilvisyydestä ja näkyvyydestä maanpinnan tasolla. Oh-justen osumatarkkuus oli korkea. CEP 10 metriä, niillä oli myös pitkä 50–60 ki-lometrin kantama, ja ne sopivat parhai-ten käytettäväksi suurilta korkeuksilta ammusilmatorjunnan ja olalta laukais-

tavien ilmatorjuntaohjusten ulottutu-mattomissa. Lennot edellyttivät useam-paa ilmatankkausta.

Mali Libyan sisällissodan seurauksena Ma-lin pohjoisosaa asuttavat tuaregihei-mot saivat haltuunsa runsaasti aseita ja alkoivat vaatia itsenäisyyttä. Malissa Ranska antoi maan hallituksen pyytä-mää ja YK:n turvallisuusneuvoston pää-töksen vahvistamaa sotilasapua vuonna 2012 alkaneessa Malin sisällissodassa, jossa hallitusta vastustivat maan poh-joisosan tuaregikapinalliset sekä mili-tantit ääri-islamistit. Ranskan 4 000 mie-hen ja Afrikan unionin jäsenmaiden 2 900 miehen AFISMA-osaston joukot val-tasivat Pohjois-Malin takaisin puolessa-toista kuukaudessa tammi-helmikuus-sa 2013. Militantit ääri-islamistit ajettiin pakosalle Malista, ja tuaregiheimojen kanssa solmittiin aselepo, joka on pysy-nyt voimassa vaihtelevalla menestyksel-lä tähän päivään saakka. Alueella pauk-kuu ajoittain vieläkin.

Muun Ranskan lentokaluston ohel-la Malin sisällissotaan (ranskalaisittain operaatio Serval) osallistui kuusi ilma-voimien Rafale-hävittäjää, joiden tehtä-vänä oli vastustajan infrastruktuurin tu-hoaminen ja omien joukkojen tulituki.

Neljä Rafalea teki ilmavoimien his-torian etäisyydeltään ja kestoltaan pi-simmän taistelulennon: koneet nousi-vat ilmaan Itä-Ranskan Saint-Dizieristä ja laskeutuivat keskiafrikkalaisen Tšadin tasavallan pääkaupunkiin N’Djamenaan vietettyään ilmassa 9 tuntia 35 minuut-tia ja iskettyään matkan varrella 21 koh-teeseen. Tšadiin perustettiin eteen työn-netty FOB-tukikohta, jonka vahvuus nostettiin kahdeksaan Rafale-hävittä-jään.

Keski-Afrikasta…Rafalea käytettiin myös operaatio San-garisissa Keski-Afrikan tasavallas-sa vuosina 2013–2016, kun maan pre-sidentti pyysi Ranskalta sotilasapua islamististen séléka-kapinallisten kukis-tamiseksi. Interventio tehtiin YK:n tur-vallisuusneuvoston päätöksellä, mut-ta mainittakoon, että se oli jo seitsemäs Ranskan sotilasoperaatio sen siirtomaa-vallasta vuonna 1960 itsenäistyneessä maassa.

reaktio maan hallituksen väitettyyn ke-miallisten aseiden käyttöön oppositio-ta vastaan Ghoutassa helmikuussa 2018.

Ohjusiskuun osallistui viisi Saint- Dizierin lentotukikohdasta noussutta ilmavoimien Rafale C -hävittäjää, jois-ta kunkin aseistuksensa oli kaksi pitkän kantaman SCALP EG -rynnäkköohjusta. Rafaleja suojasi neljä Luxeuilin lentotu-kikohdasta noussutta Mirage 2000 -5F-ilmaherruushävittäjää ja tuki kaksi Avor-din lentotukikohdasta noussutta Boeing E-3F -tutkavalvontakonetta sekä kuu-si Istresin lentotukikohdasta noussutta Boeing C-135FR -ilmatankkauskonetta.

Ohjukset laukaistiin tunkeutumatta Syyrian ilmatilaan, mistä johtuen lento-osastolle ei osoitettu vastarintaa.

Suomen Sotilas palaa loppu-tulokseltaan kiistanalaiseen yhteensä 105 laukaisun rynnäkkö- ja risteilyohjuksen (66 Tomahawk -risteilyohjusta, 19 JASSM-, kahdeksan Storm Shadow-, kolme MdCN- ja yhdeksän Scalp ER -rynnäkköohjusta) ohjusiskuun tarkemmin tulevissa numeroissamme, koska sillä saattaa olla suuri vaikutus länsimaisen ilmasotadoktriiniin jatkokehitykseen.

Saab JAS 39 E/F Gripen ei ole vielä palveluskäytössä...

Boeing F/A-18E/F Super Hornetilla on todennäköisesti lennetty suurempi määrä taistelulentoja kuin Rafalella...

Tuorein konflikti, jossa on käytet-ty Rafale-hävittäjä, on taistelu Islami-laista valtiota vastaan Irakin ja Syyrian alueella. Vaikka Yhdysvallat aloitti Isla-milaisen valtion vastaisen operaatio In-herent Resolven jo kesäkuussa 2014, Ranskan operaatio Chammal alkoi vasta syyskuussa Syyriassa, Ranskan vanhassa mandaattivaltiossa.

Muun Ranskan lentokaluston lisäk-si tähän edelleen jatkuvaan operaati-oon on pääasiassa osallistunut Charles de Gaulle -lentotukialukseen tukeutu-vat 18 merivoimien Rafale M -hävittäjää ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Al Dhafran lentotukikohdasta käsin toimi-vat ilmavoimien kuusi Rafale-hävittäjää.

…SyyriaanHuhtikuun 24. päivänä 2018 ilmavoi-mien Rafale-hävittäjät osallistuivat Yh-dysvaltain, Ison-Britannian ja Ranskan yhteiseen ohjusiskuun Syyrian hallitusta vastaan mereltä ja ilmasta. Hyökkäys oli

■ Kaksipaikkainen Rafale B kylmätes-tauksessa Rova-niemellä tammi- helmikuussa 2019.

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- V

. ALM

AN

SA

36 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 37

Kysymys ei ole pelkästään siitä, että monitoimi-hävittäjät ovat joustava ja tehokas väline vastus-tajan ilmavoimien toiminnan estämiseksi, vaan ne tukevat tehokkaasti myös muiden puolus-tushaarojen toimintaa. Vastustajan ilmavoimal-ta suojaamisen lisäksi ne voivat tarjota ajantasai-sia tiedustelutietoja ja antaa tulitukea maalla ja merellä. Monitoimihävittäjät ovat Puolustusvoi-mien strategisesti liikkuvin ase- ja sensorijärjes-

telmä, joka pystyy valvomaan ympäristöään sekä tarvittaes-sa vaikuttamaan aseistuksellaan yli sadan kilometrin säteellä sijainnistaan. Klassisella Hornet-hävittäjällä lentää Suomen päästä päähän etelästä pohjoiseen (1 157 km) 1,062 km/h mat-kalentonopeudella alta tunnissa ja idästä länteen (542 km) puolessa tunnissa. Lisäksi Puolustusvoimien ainoa kaukovai-kutteinen asejärjestelmä ovat HN-monitoimihävittäjistä lau-kaistavat 370 kilometrin kantaman AGM-158A JASSM -ilmasta maahan -rynnäkköohjukset. Maailmalta toki löytyy maasta tai mereltä laukaistaviakin kaukovaikutteisia järjestelmiä, mut-

ta Suomessa on päädytty ilmalavettiin. Ja kyllä nykyaikaisessa monitoimihävittäjässä kapasiteettia lavettina riittääkin; pois-tuvan HN-monitoimihävittäjän 6 200 kilon asekuorma on sel-västi suurempi kuin toisen maailmansodan strategisella pom-mikoneella, ja mikä tärkeintä, kuorman vaikutus maalissa on jo pelkästään sen tarkkuuden takia moninkertainen.

Moderni monitoimihävittäjäkalusto on kriittistä myös Suo-men puolustuskyvyn uskottavuuden kannalta. Toki on maita, joissa on laskettu toisinkin. Ne ovat valtioita, jotka syystä taik-ka toisesta ovat joko ulkoistaneet maanpuolustuksensa osit-tain liittolaisilleen (esimerkiksi Uusi Seelanti, Viro, Liettua ja Latvia) tai joiden maanpuolustuskyky on muutenkin nimel-linen. Tietenkin valtioita, joiden asevoimat vaikuttavat alimi-toitetuilta, on paljon enemmän, kuten 8,5 miljoonan asukkaan Itävalta, jonka ilmavoimilla on vain 15 monitoimihävittäjää. Itävaltalaisilta voisikin maan sijainnista huolimatta – tai ehkä juuri sen tähden – kysyä, mitä niin pienellä hävittäjäarmadal-la ylipäänsä tekee.

Entä ilmatorjunta?Vastustajan ilmavoimaan voidaan tietenkin vaikuttaa myös ilmatorjunnalla, mutta sen strateginen liikkuvuus on alhai-sempi ja vaikutusalue suppeampi kuin monitoimihävittäjillä. Toisaalta kohdetorjunnassa ja painopistealueilla moderni il-matorjunta voi olla myös A2/AD-järjestelmä (Anti Access/Area Denial, alueen käytön estävä). Nykyään yhä yleisempiä ballis-tisia täsmäaseita vastaan hävittäjillä ei tee mitään, mutta nyky-aikaisella ohjusilmatorjunnalla tekee. Tästä kokemusta löytyy erityisesti Israelilta ja osaamista toki monelta muultakin maal-ta. Ohjus ei kuitenkaan sekään ole mikään ihmease. Esimerkik-si venäläinen S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä pystyy jopa 400 kilometrin kantamastaan huolimatta havaitsemaan tasa-maastossa hyvin matalalla lentäviä risteilyohjuksia omilla tut-kasensoreillaan vain alle 40 kilometrin etäisyydellä radiohori-sontista johtuen.

Ilmatorjunta ei myöskään ole ilmaista torjuntaa. Eri kanta-maluokkien ilmatorjuntaohjusjärjestelmistä integroidun val-takunnallisen ilmatorjuntajärjestelmän hankintakustannuk-set ovat nekin useampia miljardeja euroja. Kaikkein tehokkain ja joustavin ilmapuolustuskyky saavutetaankin vain monitoi-mihävittäjien ja ilmatorjuntajärjestelmien yhdistelmällä. Mo-lempia tarvitaan, mutta riittävätkö rahat?

HN-monitoimihävittäjä pystyvät yhteistoimintaan esimer-kiksi ItO12 NASAMS II FIN -ilmatorjuntaohjusjärjestelmien kanssa, koska verkostopohjaisen sodankäynnin johtamisjär-jestelmän avulla ne voivat jakaa sensoriensa muodostamaa tilannekuvaa sekä maalitietoja. Hävittäjä voi esimerkiksi päi-vittää ilmatorjuntaohjusjärjestelmän laukaiseman ohjuksen maalitietoja. Ilmavalvontatutkien ja Merivoimien alusten li-säksi tämä johtamisjärjestelmä laajenee lähivuosina myös Maavoimien uusilla monitoimisilla vastatykistötutkilla. Vaik-ka ilmatorjunnan ja ilmavalvonnan kehittäminen eivät ole osa HX-hanketta, ne etenevät ja tulevat lähivuosina johtamaan

kalustohankintoihin ja niiden myötä uusiin ilmasodankäyn-nin suorituskykyihin. Toistaiseksi Suomelta puuttuu kuiten-kin korkeatorjuntakyky, joka meillä oli vielä Buk-järjestelmän aikana. Tämän vuoksi muun muassa lentotukikohdat ovat täl-lä hetkellä vailla ilmasuojaa taktista ballistista ohjusiskua vas-taan. Se on vakava ongelma.

HankeItävallan esimerkki on varoittava, ja sitä tulee välttää. Viidellä-toista koneella ei pahimmillaan osta edes aikaa. Tavaraa on ol-tava riittävästi, ja laadun on oltava riittävä, tai sitten kannat-taa luopua leikistä. Jos on varaa yhteen Cessnaan, ei kannata kuvitella voivansa pyörittää rahtifirmaa. Jos päätetään hankkia esimerkiksi monitoimihävittäjäjärjestelmä, joka tietysti liittou-tumattomalla maalla on oikeastaan pakko ainakin vielä tänä päivänä olla, pitää siihen kuulua uhkakuvan kannalta riittävä lukumäärä lavetteja, ja niiden olisi oltava riittävän moderneja, koska sotilaalliselta suorituskyvyltään vanhentuneella moni-toimihävittäjäkalustolla jäädään vastustajan jalkoihin. Koska monitoimihävittäjät kehittyvät nopeasti, hankittavan kaluston olisi oltava myös modernisoitavissa elinkaarensa aikana. La-vetti on itsessäänkin tärkeä, mutta sitäkin tärkeämpää on se, minkälaista hyötykuormaa koneeseen on varaa hankkia ja että järjestelmää myös osataan käyttää. Elinkaareen on siis panos-tettava riittävästi, ja se sisältää hankinta-, toiminta- ja henki-löstökuluja. Niitä tarvitaan paljon. Väärässä paikassa säästä-mällä kumotaan koko kallis järjestelmä, ja investoinnista tulee virhe. Kun kyse on näin kalliista hankkeesta, on sen merkitys kokonaisuuden kannalta sitäkin suurempi. Jos investointi ei ole riittävä, on siihen käytetty raha myös pois muualta.

Asian eteen onkin tehty paljon työtä. HX-hanke alkoi vuon-na 2014 käynnistyneellä esiselvityksellä Hornetien suoritus-kyvyn korvaamisesta. Se valmistui kesällä 2015. Huhtikuussa

HX-hanke, vuosina 2025–2030 käytöstä poistuvien taktisten F/A-18C/D Hornet (HN) -monitoimihävittäjien suorituskyvyn korvaaminen, on Suomen historian suurin

sotilasmateriaalihankinta ja kokonaisuudessaan noin 10–15 vuoden kestoinen Puolustusvoimien jättihanke. Miksi se tehdään ja mitä sillä tavoitellaan?

Tyypillinen Rafalen taistelulento Libyassa kesti kuusi tuntia...

MIHIN HÄVITTÄJIÄ TARVITAAN?■ TEKSTI: ALEKSEI KET TUNEN

38 SUOMEN SOTILAS

DASSAULT RAFALE

SUOMEN SOTILAS 39

2016 monitoimihävittäjävalmistajille lähettiin tietopyynnöt, joiden vastaukset saatiin loppuvuonna 2016. Kandidaateik-si valikoituivat amerikkalaiset Boeing F/A-18E/F Super Hor-net- ja Lockheed Martin F-35 Lightning II-, brittiläis-saksalais-espanjalais-italialainen Eurofighter Typhoon-, ruotsalainen Saab JAS 39 E/F Gripen- ja ranskalainen Dassault Aviation Ra-fale -monitoimihävittäjä. Näiltä valmistajilta saatiin alustava HX-tarjous tammikuun 2018 loppuun mennessä. Tällä hetkel-lä HX-hävittäjävalmistajien kanssa käydään tarkentavia neu-votteluja ensimmäisen kierroksen tarjouksista, ja tavoittee-na ovat tarkennetut toisen vaiheen tarjouspyynnöt. Lopulliset tarjoukset on toimitettava vuoden 2020 lopussa. Puolustus-voimat evaluoi kaikki kandidaatit, pis-teyttää niiden sotilaallisen suoritusky-vyn ja esittää sen pohjalta hallitukselle korkeimman sotilaallisen suorituskyvyn HX-vaihtoehdon hankintaa. Hallitus voi vuorostaan vuonna 2021 valita joko Puolustusvoimien suositteleman tai muun HX-vaihtoehdon, jättää hankin-nan tekemättä, lykätä päätöksen teke-mistä ja päättää hankinnan lopullisesta laajuudesta ja budjetista. Tavoitteena on, että HX-toimitukset tapahtuvat vuosina 2025–2030 ja HX-järjestelmä saadaan alus-tavaan palveluskäyttöön vuonna 2027 ja täyteen operatiivi-seen käyttöön vuonna 2030.

Ei mikään konekauppaHX-hankkeen tavoitteena eivät ole vain itse monitoimihävittä-jät, vaan niihin perustuva laajempi ilmasodankäynnin järjes-telmä, jonka valintakriteerinä ovat kynnysehtojen täyttymisen lisäksi järjestelmän maksimaalinen sotilaallinen suorituskyky Suomen käytössä.

HX-hanke ei ole vain Ilmavoimien vaan koko Puolustusvoi-mien järjestelmä, joka tuo onnistuessaan merkittäviä syner-giaetuja ja suorituskykyjä kaikkien puolustushaarojen ja ase-lajien toimintaan.

Itse asiassa HX-monitoimihävittäjä on tärkeä osa Puolus-tusvoimien verkostopohjaisen sodankäynnin johtamisjärjes-telmää ja sen alaisuudessa toimivia sensoreita ja aselavetteja.

Olipa kyse 155 mm:n K9-panssarihaupitsista, 298 RSRAKH 06 -raskaasta raketinheittimestä, ilmatorjuntaohjusjärjestel-mästä, vastatykistötutkasta, Laivue 2020 -korvetista, pintator-juntaohjuksesta tai ilmavalvontatutkasta, kaikki Puolustus-

voimien aselavetit ja sensorit tulevat toimimaan yhtenäisen verkostopohjaisen sodankäynnin johtamisjärjestelmän alai-suudessa ja voivat käyttää synergisesti toinen toistensa senso-reita ja tulivoimaa.

EvaluointiVaikka sotilaallisen suorituskyvyn karkea arviointimalli on tie-dossa, sen pisteytys- ja painotustavat eivät ole julkista tietoa. Puolustusvoimat voi testata ja mitata vain osan evaluoitavis-ta suorituskyvystä, mutta kaikki valmistajilta saatavat tiedot pyritään todentamaan. Sotilaallisen suorituskyvyn evaluointi

tehdään analysoimalla HX-järjestelmän suorituskykyä viidessä eri tehtävässä.

Ensimmäinen tehtävä on hävittä-jäkalustolle tyypillinen ilmasta ilmaan -tehtävä eli puolustuksellinen ja hyök-käyksellinen toiminta vastustajan mie-hitettyjä ja miehittämättömiä ilma-aluksia – lentokoneita, helikoptereita, lennokkeja ja risteilyohjuksia – vastaan. Perinteisesti hyvä monitoimihävittäjän

suorituskyky tässä tehtävässä luo perustan tehokkaalle toi-minnalle muissakin vaadituissa tehtävissä.

Toinen tehtävä on ilmasta maahan -tehtävä eli toiminta vastustajan kiinteitä ja liikkuvia alue- ja pistemaamaaleja vas-taan sisältäen myös kyvyn tehokkaasti havaita nämä kohteet.

Kolmas tehtävä on ilmasta merelle -tehtävä, jossa havai-taan ja vaikutetaan vastustajan pinta-aluksiin ja meri-infra-struktuuriin.

Neljäs tehtävä on kaukovaikuttaminen eli kaukovaikuttei-sen asekuorman, kuten AGM-158A JASSM -rynnäkköohjuk-sen, käyttö.

Viides tehtävä on tiedustelu-, valvonta-, johtamis- ja maa-linosoitustehtävä, joka on avainasemassa verkottuneen so-dankäynnin synergian kannalta. Tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoitus ovat tietyssä mielessä yhden prosessin eri vai-heita: HX-monitoimihävittäjän kehittyneiden sensoreiden on havainnoitava toimintaympäristöään tunnistaen, paikanta-en sekä luokitellen havaitut kohteet tilannekuvan muodosta-miseksi. Maalinosoitus tarkoittaa tunnistetun, paikannetun ja luokitellun kohteen torjuntaa joko monitoimihävittäjän omal-la aseistuksella tai maalitietojen välittämistä toiselle ampu-valle lavetille. Johtaminen tarkoittaa myös kaikkien monitoi-mihävittäjän sensorien tekemien havaintojen ja tilannekuvan

jakamista verkostopohjaisen sodankäynnin johtamisjärjestel-män muiden toimijoiden kanssa. Lisäksi HX-monitoimihävit-täjä voi tarvittaessa linkittää johtamisjärjestelmän muiden toi-mijoiden viesti- ja tietoliikenneyhteyksiä sekä koordinoida eri toimijoiden yhteistoimintaa.

Neljän viimeksi mainitun tehtävän merkitys on tulevaisuu-den sodissa kasvava.

RafaleMiten Dassault Rafale täyttää HX-hankkeen ennakkoehdot ja selviää evaluointivaiheesta? Rafale on teknisesti kypsä ja kon-flikteissa testattu monitoimihävittäjäjärjestelmä, jonka las-tentaudit on karsittu ja puutteet korjattu lähes kahden vuosi-kymmenen palveluskäytön myötä. Sitä on myös jatkokehitetty ahkerasti.

Dassault Aviation on perinteisesti vientiorientoitunut soti-laslentokonevalmistaja, jolla on vahvaa näyttöä toiminnasta ulkomaisten asiakkaiden kanssa. Tässä mielessä Rafale täyttä-nee suorituskykyevaluointiin saakka pääsemiseksi olevat jär-jestelmämäärittelyn, huoltovarmuuden, elinkaarikustannus-ten ja teollisen yhteistyön kynnysehdot vähintään yhtä hyvin kuin muutkin HX-kandidaatit.

Sotilaallisen suorituskyvyn evaluoinnin osalta Rafale edus-taa Eurofighter Typhoonin ohella lento-ominaisuuksiltaan HX-kilpakumppanien kärkeä, mikä luo hyvän perustan kor-kealle suorituskyvylle ilmasta ilmaan -tehtävässä. Rafalella on myös näyttöä muidenkin tehtävätyyppien suorittamisesta taistelukäytössäkin.

Sensorien ja aseistuksen osalta Rafale on vähintään samalla tasolla muiden HX-tarjokkaiden kanssa.

Mitä vertailla?Kehityspotentiaalin eli tulevan elinkaaren aikaisen moderni-soinnin kannalta Rafale on vahvoissa asemissa, koska Rans-kassa se tulee säilymään palveluskäytössä vuoteen 2070 asti tulevan FCAS/SCAF-hävittäjän rinnalla. Nykyisen F3R-stan-dardin jälkeen Rafaleen tullaan kehittämään ainakin neljä uut-ta modenisaatiota (F4, F5, F6, ja F7).

Eräs HX-hankkeen suuria kysymyksiä on se, mitä evaluoi-daan vuoden 2021 HX-valintaan saakka: HX-tarjokkaiden jo olemassa olevia ja palveluskäyttöön otettuja vuosien 2018–2021 versioita vai niiden seuraavia, esimerkiksi vuosina 2025– 2030 saatavilla olevia tulevia versioita?

Rafalen osalta tämä tarkoittaa joko lähikuukausina palve-luskäyttöön tulevaa F3R-standardia, parasta aikaa kehitettä-vää F4-standardia tai vasta hahmottumassa olevaa 2030-luvul-le tähtäävää F5-standardia, joiden suorituskyvyssä on tuntuvia eroja. Ehkäpä varmin tapa olisi evaluoida tuorein palveluskäy-tössä oleva malli ja arvioida tulevat varustelustandardit osana HX-kandidaatin kehityspotentiaalia.

Rafale on mielenkiintoinen ja suorituskykyinen lisäys ta-sokkaaseen HX-kilpakumppanien joukkoon. Dassault Aviati-on on vuodesta 1929 lähtien toimittanut yli 10 000 lentokonet-ta 90 maahan sekä kehittänyt yli 100 prototyyppiä.

■ Viisi USAF:n 56. hävittäjälentueen (56th Fighter Wing) F-35A Lightning II -hävittäjää ryhmittyneenä lähtökiitoa varten Luken lentotuki-kohdassa 27.7.2019.

U.S

. AIR

FO

RCE

...Rafale tullaan varustamaan verkostokeskeisen sodankäynnin integroidulla laajakaistaisella tietoliikennepalvelimella...

Paras kone voittakoon!

© A

NTH

ON

Y PE

CC

HI

Kiinnostuitko? Tilaa Suomen Sotilas ja lue lisää HX-hankkeesta. www.suomensotilas.fi

© D

ASS

AU

LT A

VIAT

ION

- A

. PEC

CH

I

WWW.SUOMENSOTILAS.FI