DIGITAALISELLA IENTASKUMITTARILLA KERÄTYN

TIEDON HYÖDYNTÄMINEN PARODONTOLOGISESSA

HOIDOSSA

Minna Kiviniemi

Pro gradu -tutkielma

Sosiaali- ja terveydenhuollon tieto-

hallinto

Itä-Suomen yliopisto

Sosiaali- ja terveysjohtamisen lai-

tos

Huhtikuu 2016

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, sosiaali-ja terveydenhuollon tietohallinto

KIVINIEMI, MINNA: Digitaalisella ientaskumittarilla kerätyn tiedon hyödyntäminen

parodontologisessa hoidossa

Pro gradu -tutkielma, 79 sivua, 1 liite (5 sivua)

Tutkielman ohjaajat: YTM Sirpa Kuusisto-Niemi

TtT Ulla-Mari Kinnunen

Huhtikuu 2016________________________________________________________

Avainsanat: tiedonhankinta, tiedonkäyttö, parodontologinen hoito, digitaalinen ientas-

kumittari

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata miten digitaalinen ientaskumittari tehostaa

tiedon hankinnan ja –käytön prosessia sekä millaista hyötyä digitaalisella ientaskumitta-

rilla odotetaan saavutettavan parodontologisen hoidon onnistumiseksi. Tutkimuksen ta-

voitteena oli tuoda esille uusia keinoja potilaan omahoidon tukemiseen ja hoidon laadun

parantumiseen, sekä siihen liittyvien kustannussäästöjen ja sitä kautta saavutettavien yh-

teiskunnallisen hyödyn kautta. Parodontologisen statuksen tekeminen on myös suuhygie-

nistin ja hammaslääkärin yhteistyön lähtökohta, koska suuhygienisti hoitaa potilaan ham-

maslääkärin tekemän diagnoosin perusteella. on myös suuhygienistin ja hammaslääkärin

yhteistyön lähtökohta, koska suuhygienisti hoitaa potilaan hammaslääkärin tekemän

diagnoosin perusteella.

Tässä kvantitatiivisessa tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoi-

tua kyselyä, joka toteutettiin Webropol ohjelmalla. Aineisto kerättiin Suomen Suuhygie-

nistiliitto ry:n ja Suomen suunterveydenhoitoliitto ry:n kliinistä työtä tekeviltä suuhygie-

nisteiltä (n=310). Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Choon tiedonhallinnan proses-

simallia.

Tulosten mukaan digitaalisella ientaskumittarilla voidaan tehostaa ja helpottaa tiedon

hankintaa parodontologisessa hoitotyössä siltä osin, että tutkimuksen löydökset kirjautu-

vat suoraan sähköisen potilasasiakirjaan ja ovat käytettävissä myös hoidon jatkuessa tai

potilaan siirtyessä toiselle suuhygienistille tai hammaslääkärille. Suuhygienistit arvosti-

vatkin digitaalisen ientaskumittarin ominaisuuksista eniten sitä, että langattoman tiedon-

siirron avulla voidaan säästää työaikaa sekä digitaalisella ientaskumittarilla saatavaa luo-

tettavaa ja standardoitua mittaustulosta. Digitaalinen ientaskumittari myös tukee ja pa-

rantaa tiedon käyttöä, koska potilashallinto-ohjelmasta saatavaa informatiivista doku-

menttia voitaisiin hyödyntää potilaan suun terveydenhoidon seurannassa. Tällöin tietoa

voidaan käyttää paitsi organisaation sisällä päätöksenteon tukena hoitoon osallistuvien

kesken, mutta myös potilaan omahoidon tukena. Lisäksi yksityiskohtaisia raportteja voi-

daan käyttää työnjaon kehittämiseen sekä johtamisen tukena ja saavuttaa näin myös yh-

teiskunnallista hyötyä.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business

Studies

Department of Health and Social Management, Health and Human Services Informatics

KIVINIEMI, MINNA: The utilization of data collected by digital Periodontal probe in

Periodontal treatment.

Master's thesis, 79 pages, 1 appendices (5 pages)

Advisors: M.Sc. Sirpa Kuusisto-Niemi

Ph.D. Ulla-Mari Kinnunen

April 2016_________________________________________________________

Keywords: information acquisition, information use, periodontal treatment, digital peri-

odontal probe

The purpose of this study was to describe how the information acquisition and the use of

information could be enhanced by digital Periodontal probe and also what kind of ad-

vantages could be gained in Periodontal treatment by digital Periodontal probe. The aim

of this study was to highlight new ways to support patient self-care and improved quality

of care, as well as the associated cost savings and thereby achieve societal benefits. Peri-

odontal status is the starting point for the dental hygienist's and dentist's cooperation, be-

cause a dental hygienist take care of the patient and his or her treatment on the basis of a

diagnosis by the dentist.

In this quantitative study, the data collection method was carried out by Webropol pro-

gram. The data was collected from the Finnish Association of Dental Hygienists FADH

and the Finnish Federation of Oral Health Care Professionals clinical working dental hy-

gienists (n = 310). The Choo data management process model was used as the theoretical

framework.

According to the results the digital Periodontal probe enhance and facilitate the acquisi-

tion of information in Periodontal nursing. The research findings are logged straight into

the electronic patient record and are also available for continued treatment or when the

patient is sent to another dental hygienist or dentist. Dental hygienists appreciate from the

digital Periodontal probe's features most that wireless communications can save hours of

work, as well as the digital Periodontal probe gives reliable and standardized test results.

The digital Periodontal probe will also support and enhance the use of information as an

informative document obtained from a patient administration program could be used to

monitor the patient's oral health. In this case, information could be used not only within

the organization to support decision-making, but also the patient's self-care support. In

addition, detailed reports can be used for the development of the labour, as well as man-

agement support and thus achieve the purpose of social utility.

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ................................................................................................................ 9

2 MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ JA TOIMINTAKULTTUURI

PARODONTOLOGISESSA HOIDOSSA ................................................................... 6

2.1 Hammaslääkärin työnkuva ............................................................................ 6

2.2 Suuhygienistin työnkuva ................................................................................ 7

2.3 Parodontologisen potilaan hoidon tarpeen määritys ................................... 8

2.4 Ientaskujen mittaaminen digitaalisella ientaskumittarilla ....................... 10

3 PARODONTOLOGISEN HOIDON KIRJAAMINEN ......................................... 13

3.1 Nykykäytännöt parodontologisessa kirjaamisessa..................................... 13

3.2 Sähköinen potilaskertomus ja rakenteinen kirjaaminen parodontologisen

hoitotyön tukena .................................................................................................. 16

4 TIEDONHALLINNAN PARADIGMA JA -PROSESSI ....................................... 23

4.1 Tiedonhallinnan tutkimuksen paradigma .................................................. 23

4.2 Tieto ................................................................................................................ 24

4.3 Tiedonhallinta ................................................................................................ 26

4.4 Choon tiedonhallinnan prosessimalli .......................................................... 27

5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT ........................... 31

6 TUTKIMUS MENETELMÄT JA -AINEISTO ..................................................... 32

6.1 Tutkimuksen metodologiset valinnat .......................................................... 32

6.2 Tutkimuksessa käytetty mittari ................................................................... 33

6.3 Aineiston hankinta ja analyysi ..................................................................... 35

7 TULOKSET ............................................................................................................... 40

7.1 Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot ................................................ 40

7.2 Parodontologisen tutkimuksen suorittaminen ........................................... 41

7.3 Digitaalisella ientaskumittarilla arvioidut hyödyt ..................................... 45

7.4 Parodontologisen tutkimuksen tekemisen haasteellisuus .......................... 49

7.5 Yhteenveto kyselyn tuloksista ...................................................................... 54

8 POHDINTA ................................................................................................................ 57

8.1 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ........................................................ 57

8.2 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset ......................................................... 59

8.3 Tutkimustulosten hyödynnettävyys ja jatkotutkimusaiheet ..................... 64

LÄHTEET ..................................................................................................................... 66

JULKAISEMATTOMAT LÄHTEET ....................................................................... 70

LIITTEET ..................................................................................................................... 71

KUVIOT

KUVIO 1. Suun terveydenhuollon potilasasiakirjat ovat osa Potilastiedon arkiston

sisältöä. ................................................................................................................... 17

KUVIO 2. Sähköisen potilaskertomuksen tietovarastojen muodostuminen .................. 20

KUVIO 3. Sosiaali‐ ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma ............................ 24

KUVIO 4. Tiedonhallinnan prosessimalli ...................................................................... 28

KUVIO 5. Tiedontarpeiden, -hankinnan ja –käytön väliset suhteet............................... 30

KUVIO 6. Tutkimukseen osallistuneiden suuhygienistinä toimimisaika. ..................... 40

KUVIO 7. Millä sektorilla suuhygienistit toimivat. ....................................................... 40

KUVIO 8. Kuinka monta potilasta suuhygienistit hoitivat päivän aikana, joiden hoidon

tarpeen määrittämisessä voisi hyödyntää digitaalista ientaskumittaria .................. 41

KUVIO 9. Parodontologisen tutkimuksen tulosten kirjaaminen ensin paperille, josta ne

siirretään sähköiseen potilasasiakirjaan .................................................................. 44

KUVIO 10. Kuinka kauan keskimäärin menee aikaa tutkimuksessa saatujen tietojen

siirtämiseen paperilta tietokoneelle. ....................................................................... 44

KUVIO 11. Parodontologisen tutkimuksen löydösten kirjaaminen suoraan sähköiseen

potilasasiakirjaan. ................................................................................................... 45

KUVIO 12. Parodontologisen tutkimuksen suorittamisen inhimilliset haasteet. ........... 50

KUVIO 13. Parodontologisen tutkimuksen suorittamisen tietotekniset haasteet........... 51

KUVIO 14. Parodontologisen tutkimuksen suorittamisen työympäristöstä johtuvat

haasteet. .................................................................................................................. 52

KUVIO 15. Parodontologisen tutkimuksen tekemisen haasteet –yhdistävän kategorian

muodostuminen. ..................................................................................................... 53

TAULUKOT

TAULUKKO 1. Mittarin kysymysten asettuminen tutkimustehtävien alle ................... 34

TAULUKKO 2. Pelkistettyjen ilmaisujen muodostaminen ........................................... 37

TAULUKKO 3. Epävarmuus mittauksen onnistumisesta –alakategorian

muodostuminen ...................................................................................................... 37

TAULUKKO 4. Inhimilliset haasteet – yläkategorian muodostuminen ........................ 38

TAULUKKO 5. Aineiston abstrahoinnista muodostunut yhdistävä kategoria .............. 38

TAULUKKO 6. Potilaan tutkiminen.............................................................................. 42

TAULUKKO 7. Parodontologinen tutkimus Käypä hoito -suositusten mukaisesti ....... 42

TAULUKKO 8. Parodontologisen tutkimuksen suorittamiseen kuluva aika ................ 43

TAULUKKO 9. Haasteellisinta parodontologisen tutkimuksen suorittamisessa .......... 46

TAULUKKO 10. Digitaalisella ientaskumittarilla saavutettavat hyödyt ....................... 47

TAULUKKO 11. Digitaalisen ientaskumittarin ominaisuuksien tärkeys ...................... 48

1 JOHDANTO

Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategian tavoitteena on uudistaa hyvinvointipalveluja

niin, että kansalaisen mahdollisuudet huolehtia omasta terveydestään ja elämästään oma-

toimisesti ja tarvittaessa ammattilaisen tukemana paranevat. Luotettavalla hyvinvointitie-

dolla ja sähköisillä palveluilla onkin tärkeä rooli tämän tavoitteen saavuttamisessa. Stra-

tegiset tavoitteet vuoteen 2020 mennessä edellyttävät, että asiakastiedot ovat ammattilais-

ten ja asiakkaiden käytössä riippumatta organisaatiorakenteiden, palveluiden ja tietojär-

jestelmien muutoksesta. Myös palvelujen saatavuutta ja esteettömyyttä parannetaan säh-

köisten ratkaisujen avulla. (STM 2014.)

Suomen tietoyhteiskunnan linjauksissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon strategioissa on

painotettu tietotekniikan hyödyntämistä palvelujen järjestämisessä. Tietotekniikkaa on

pidetty yhtenä keskeisenä keinona kehittää sosiaali- ja terveydenhuoltoa vastaamaan sii-

hen kohdistuneisiin kasvaviin haasteisiin. (Kivinen & Rissanen 2004.) Perinteisten pal-

velujen osittainen sähköistäminen ja omahoitokanavien luominen on tärkeä osa tervey-

denhuollon verkkopalveluita.

Asiakkaiden oman vastuun lisääntyminen on kasvattanut osaltaan tarvetta terveyttä ja hy-

vinvointia tukeviin verkkopalveluihin. Asiakkaat haluavat osallistua enenevässä määrin

omien tietojensa tallentamiseen, seurantaan ja lisätietojen hankkimiseen. (Kivinen & Ris-

sanen 2004.) Asiakkaita palvelevien verkkojärjestelmien tavoitteena onkin lisätä asiak-

kaiden omatoimisuutta ja osallistumista omaa terveyttään koskevissa asioissa (Nyholm &

Suominen 1999; Kivisaari ym. 2001).

Tietojen yhtenäinen ja virheetön kirjaaminen parantaa hoidon laatua ja on osa potilastur-

valisuutta. Hoitotietojen kirjaaminen sähköiseen potilasjärjestelmään tulisi olla myös yh-

tenäistä eri ammattiryhmien välillä. Epäyhtenäiset kirjaamistavat voivat vaikeuttaa tie-

donvaihtoa eri ammattiryhmien välillä ja tiedonsiirtoa yhdellä palvelunantajalla tai pal-

velunantajien välillä. Se vaikeuttaa myös tiedon hyödyntämistä kansallisesta arkistopal-

velusta (KanTa) tulevaisuudessa. (Häyrinen 2011, 56.)

4

Kansalaisten oma vastuu hyvinvoinnistaan on lisääntymässä. Omavastuun lisääminen

edellyttää kuitenkin kansalaisilta enemmän tietoa ja osaamista sähköisistä palveluista.

Tämä osaltaan kasvattaa tarvetta terveyttä ja hyvinvointia tukeviin tietopalveluihin. (Ki-

visaari ym. 2001.) Omahoitopalvelujärjestelmällä katsotaan olevan edellytykset tukea

kansalaisen itsehoitoa. Tämän palvelun avulla kansalainen saa terveyteen liittyvää luotet-

tavaa tietoa, neuvontaa ja ohjausta mahdollisimman helposti ja hän voi itsenäisesti hallita

tiedon käyttöä profiloitumalla palveluun henkilökohtaisesti. Näin hän voi koota oman ter-

veyskortin terveyden edistämiseksi ja/tai sairautensa hoitamiseksi sekä terveytensä ja hoi-

tonsa arvioimiseksi yksilöllisesti. (Niska ym. 2007.)

Potilaiden hoidon laatu paranee, kun myös he saavat havainnollista ja aiempaa tarkem-

man kuvauksen suunsa terveydentilasta. Tällä on voi olla merkitystä myös potilaan hoi-

tokustannuksiin. Nykytilanteessa suun terveydenhoidon lähetteessä on voitu arvioida hoi-

toon tarvittavien hoitokäyntien määrä liian vähäksi. Hammaslääkäri tarkastaa suun ter-

veyden tilanteen, sekä tekee diagnoosin ja hoitosuunnitelman. Jos se on joidenkin tietojen

osalta suurpiirteinen, on kokonaishoitoon tarvittavien käyntien määrä voitu arvioida vä-

häisemmäksi kuin se todellisuudessa on. Kun dokumentointi tapahtuu digitaalisella lan-

gattomalla ientaskumittarilla, jossa potilaan tiedot kirjautuvat suoraan sähköiseen potilas-

asiakirjaan, omahoito mahdollistuu aiempaa paremmin, kun potilas voi seurata havain-

nollisten dokumenttien ja niihin liitettyjen ohjeiden mukaan oman suun terveyden tilan

kehittymistä myös pitkällä aikavälillä.

Kun potilas saa itselleen suun terveydenhoidon havainnolliset dokumentit ja niihin ohjeet,

on sillä myös suun terveyden ylläpitämisen motivoiva vaikutus. Tämä on tärkeää sillä

tutkimusten mukaan 60 % nuorista 18-29 vuotiaista ei ole käynyt hammashoidossa viiden

viimeisen vuoden aikana (Suominen-Taipale ym. 2006, 57). Lisäksi Terveys 2011 -tutki-

muksen mukaan iensairauksia esiintyy edelleenkin hyvin yleisesti ja lähes kahdella kol-

masosalla pohjois- ja eteläsuomalaisista miehistä ja yli puolella naisista todettiin iensai-

raus (Suominen ym. 2012, 107). Yksilöllisen terveydenhoidon eräs tavoite on, että poti-

laat ottavat aiempaa enemmän vastuuta oman terveytensä ylläpitämisestä. Tämä edellyt-

tää, että heillä on mahdollisuus päästä omiin terveystietoihin sähköisen asioinnin välityk-

sellä.

5

Koska kuilu terveydenhuoltoon kohdistuvien vaatimusten ja niihin vastaamis mahdolli-

suuksiemme välillä lisääntyy, meidän on valmistauduttava siihen miten pystymme tule-

vaisuudessakin turvaamaan terveydenhuollon palvelut ja vieläpä parantamaan niitä. Tu-

levaisuudessa pitää sekä yksilö- että väestötasolla selvittää ja määritellä tarkemmin pal-

velujen tarve ja tehostaa toiminnan tuottavuutta, laatua ja kustannusvaikuttavuutta. Li-

säksi ilman julkisesti säädeltyä ja eettisesti kestävällä pohjalla olevaa priorisointia voi-

daan ajautua tilanteeseen, jossa eri sosiaaliryhmien väliset terveyserot herkästi lisäänty-

vät. (Rauhala & Niiranen 2013.)

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä miten digitaalinen ientaskumittari tehostaa

tiedon hankinnan ja -käytön prosessia sekä millaista hyötyä digitaalisella ientaskumitta-

rilla odotetaan saavutettavan parodontologisen hoidon onnistumiseksi. Tutkimuksen ta-

voitteena on tuoda esille uusia keinoja potilaan omahoidon tukemiseen ja hoidon laadun

parantumiseen, sekä siihen liittyvien kustannussäästöjen ja sitä kautta saavutettavien yh-

teiskunnallisen hyödyn kautta. Tarkoituksena on kartoittaa myös tietoa siitä, miten paro-

dontologinen status on kirjattu tällä hetkellä kiinnityskudossairauksien hoidonarvioin-

nissa. Tämän aiheen tutkiminen on tärkeää siksi, että aihetta ei ole juurikaan aiemmin

tutkittu.

Uuden kehitteillä olevan laitteen avulla voidaan motivoida kaikki toimijat tekemään pa-

rodontaalinen tutkimus ientaskumittauksineen jokaiselle potilaalle jokaisesta hampaasta

Käypä hoito -suosituksen 2010 mukaisesti nykyisillä henkilöresursseilla. Onnistuessaan

uusi toimintamalli lisää myös tuottavuutta kasvattamalla suoritteiden määrää sekä vähen-

tää hoidon tarvetta keskittämällä resurssit ennaltaehkäisyyn korjaavan toiminnan sijaan.

Suoritteiden määrän lisääntyminen mahdollistaa hoitotakuun toteutumisen ja lisää palve-

luiden saatavuutta kuntalaisille. Potilaiden suun terveydenhoito on mahdollista Käypä

hoito -suosituksen mukaisesti kuntien taloudellisten realiteettien puitteissa ja niiden tu-

loksellisuutta parantaen. (Käypä -hoito -suositus 2010.)

6

2 MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ JA TOIMINTAKULTTUURI PARO-

DONTOLOGISESSA HOIDOSSA

2.1 Hammaslääkärin työnkuva

Hammaslääkäri tutkii ja hoitaa suun ja leukojen alueen sairauksia. Hammaslääkäri tutkii

potilaan ja tekee tutkimuksen perusteella taudin määrityksen eli diagnoosin sekä laatii

hoitosuunnitelman ja kirjoittaa lähetteet jatkohoitoa varten. Suun terveys on osa ihmisen

yleisterveyttä ja lisäksi on selvitettävä, voiko suun ongelmat mahdollisesti olla muiden

sairauksien oireita. Hammaslääkärin työtehtäviin kuuluu hampaiden paikkaus, suun alu-

een tulehdusten hoito, hampaiden oikominen sekä hampaiden poistoon ja proteeseihin

liittyvät työt. Hammaslääkäri myös opastaa ja tukee potilasta suun terveyden edistämi-

sessä. (Ammattinetti 2015a.)

Noin viidennes hammaslääkäreistä suorittaa hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon

jälkeen erikoishammaslääkärin tutkinnon. Hammaslääkärit voivat erikoistua kliiniseen

hammashoitoon, hampaiston oikomishoitoon, suu- ja leukakirurgiaan sekä terveyden-

huoltoon. Yleishammaslääkäritkin voivat tehdä osin samoja toimenpiteitä kuin erikois-

hammaslääkärit. Terveyskeskushammaslääkärin tehtäviin voi kuulua potilaiden hoidon

lisäksi kunnan väestön suun terveydenhuollon suunnittelua ja johtamista sekä terveyden

edistämistä ja sen suunnittelua. (Mts.)

Vastaanotolla hammaslääkärin työparina on useimmiten hammashoitaja. Työryhmään

kuuluu myös suuhygienisti. Hammaslääkärillä on kokonaisvastuu hoidosta ja hammas-

lääkäri voi toimia usein myös vastaanoton esimiehenä. Hammaslääkärit työskentelevät

pääasiassa terveyskeskuksissa ja keskussairaaloissa sekä yksityishammaslääkäreinä.

Hammaslääkäreitä työskentelee myös opetus- ja tutkimustehtävissä sekä puolustusvoi-

missa. Hammaslääkäriksi voi opiskella Helsingin, Oulun, Turun ja Itä-Suomen yliopis-

toissa, joissa suoritetaan hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinto, (HLL). Hammaslää-

käri on laillistettu ammattihenkilö ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Val-

vira myöntää hakemuksesta laillistuksen ammattiin. (Mts.)

7

2.2 Suuhygienistin työnkuva

Suuhygienistin tutkinto on ammattikorkeakoulututkinto, joka koostuu 210 op:n (3,5

vuotta) laajuisista opinnoista. Suuhygienistejä koulutetaan Suomessa neljässä ammatti-

korkeakoulussa. Koulutuksessa suuhygienisti saa valmiudet asiakaslähtöiseen terveyden

edistämiseen. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira laillistaa suuhygie-

nistin terveydenhuollon ammattihenkilöksi. (OAMK 2015.)

Suuhygienisti työskentelee itsenäisesti ja vastaa oman vastuualueensa potilaan hoidosta.

Suuhygienisti työskentelee tiimissä hammaslääkäreiden, hammashoitajien ja hammastek-

nikoiden sekä myös muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Suuhy-

gienisti voi toimia myös hammas- ja lähihoitajien, hammashuoltajien sekä suuhygienis-

tien lähiesimiehenä. (Roos 2014a; Ammatinetti 2015b.)

Suuhygienistin tyypillisimpiin tehtäviin kuuluvat hammaskiven poisto, hampaiden pin-

noitus ja fluorikäsittelyt, mutta hän myös ohjaa ja opastaa asiakkaita suun itsehoitoon.

(Ammatinetti 2015b.) Suuhygienisti tietää parodontaalisairauksien syntymiseen, etene-

miseen ja paranemiseen vaikuttavat tekijät ja hallitsee parodontologisten suun infektio-

sairauksien ehkäisyn, varhaishoidon sekä terveyttä säilyttävän hoidon (Roos 2014b).

Suuhygienistin työ muodostuu suun terveyttä edistävistä ja ylläpitävistä tehtävistä. Näitä

ovat esimerkiksi yksilöllinen terveysneuvonta, suun terveystarkastukset sekä hoidon tar-

peen arviointi, toteutus ja seuranta. Suuhygienistin työ on myös suusairauksia ennalta

ehkäisevää, hoitavaa tai kuntouttavaa työtä, johon kuuluu myös varhais- ja ylläpitohoidot,

sekä ien- ja kiinnityskudossairauksien hoidot ja tietyt hammaslääketieteen erikoisalojen

osatehtävät (oikomishoito, kirurgia, purentafysiologia). Myös röntgenkuvien ottaminen

hampaista ja esteettinen hammashoito sisältyvät suuhygienistin työhön. Suuhygienistin

työ edellyttää hammaslääketieteen ja hoitotyön laaja-alaista osaamista ja hallintaa sekä

kykyä itsenäiseen- sekä moniammatilliseen työskentelyyn. (OAMK 2015; SSHL 2015.)

8

Yhteistyössä muun terveydenhuollon ammattihenkilöstön ja terveydenedistämistahojen

kanssa toimitaan erilaisissa projekti-, kehittämis- ja asiantuntijatyötehtävissä. Suuhygie-

nisti vastaa myös terveydenedistämisprojektien suunnitteluista ja toteutuksista. Yhteis-

työtä tehdään useiden ammattihenkilöiden kanssa, kuten puhe- ja toimintaterapeuttien,

sosiaalialan asiantuntijoiden, opettajien sekä erilaisten taidealan ammattilaisten kanssa.

Suuhygienistit voivat työskennellä terveyskeskuksissa, yksityisvastaanotoilla, sairaa-

loissa, yrittäjinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina, opetustehtävissä, hallinnollisissa –

ja esimiestehtävissä, asiantuntija-, tutkimus ja kehittämistehtävissä sekä myynti- ja mark-

kinointitehtävissä. (SSHL 2015.)

Parodontologisen hoidon toteutumisen perustana on tiimityö hammaslääkärin ja suuhy-

gienistin välillä. Suuhygienisti hoitaa potilaan hammaslääkärin tekemän diagnoosin ja

hoitosuunnitelman perusteella. Toimivan tiimityön perustana on huolellinen kirjaaminen,

jotta kaikilla on samat tiedot käytössään. Laadukas potilaan hoito ja työnjako eri ammat-

tien välillä edellyttää riittävää tietoa hoidon tarpeen määrityksessä.

2.3 Parodontologisen potilaan hoidon tarpeen määritys

Parodontiumin sairaudet (gingiviitit ja parodontiitit) voivat olla lähes oireettomia tai lie-

väoireisia kroonisia infektioita, mistä johtuen potilas hakeutuu hoitoon harvoin itseohjau-

tuvasti. Suun yleistutkimuksen tehnyt hammaslääkäri vastaa parodontiumin tutkimisesta,

diagnoosin tekemisestä ja hoitopäätöksestä. (Hiiri 2015; Nieminen 2014.) Kun parodon-

tiitti diagnosoidaan, se hoidetaan viipymättä. Kiinnityskudossairauksien hoidossa vaikut-

tava hoito voidaan toteuttaa tehokkaasti lyhyellä aikavälillä ja ylläpitohoito on tärkeää

osa kokonaishoitoa. (Käypä hoito -suositus 2010.)

Jo parodontiitin diagnosoinnissa sekä hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa tulee ottaa

huomioon se, että jokaisella ihmisellä on erilaiset riskitekijät sairastumiselle, joka vaikut-

taa myös ylläpitovaiheen kontrollikäyntien tiheyteen. Hoidon tarpeen määrityksen ja hoi-

tosuunnitelman laatiminen on tärkeää myös jatkon kannalta, koska sen perusteella teh-

dään suunnitelma hoidon toteutuksen työnjaosta erikoishammaslääkärin, hammaslääkä-

rin ja suuhygienistin kesken. Kun yksilölliset riskitekijät määritellään tarkoin, voidaan

9

potilaan hoito toteuttaa myös kustannustehokkaasti moniammatillisessa työyhteisössä.

(Aho ym. 2008, 18-25.) Laadukas potilaan hoito ja työnjako hoitotiimissä eri ammattien

välillä edellyttää riittävän tarkkaa tietoa, jo hoidon tarpeen määrityksen vaiheessa.

Hoitotiimin tärkeänä osana on myös potilas itse ja hänen omahoidon onnistuminen päi-

vittäisessä suun puhdistamisessa on ratkaisevan tärkeää hoidon onnistumisen kannalta

(Hiiri, 2015). Hammaslääkäri ja suuhygienisti vastaavat siitä, että potilas saa tarvittavan

tiedon parodontiitista ja sen hoitamisesta. Potilaan pitää saada riittävästi havainnollista

informaatiota, jotta hän voisi ottaa vastuuta omasta terveydestään ja tehdä terveydenti-

laansa koskevia päätöksiä. Jos voidaan selkeästi kuvata potilaalle yksilölliset taudin ete-

nemiseen vaikuttavat riskitekijät yleisellä tasolla olevan informaation sijaan, on helpom-

paa sisäistää tietoa omasta sairaudesta. (Aho ym. 2008, 18-25.)

Parodontologinen tutkimus on osa suun terveydentilan tutkimusta, joka tulisi tehdä kai-

kenikäisille säännöllisin väliajoin, jotta parodontiitti todettaisiin mahdollisimman varhai-

sessa vaiheessa. Hammaslääkäri ja suuhygienisti tekevät parodontologisen tutkimuksen

jokaiselle potilaalle osana suun terveydentilan tutkimusta. Lapsilla ja nuorilla parodonto-

loginen tutkimus tulisi sisältyä valtioneuvoston asetuksen mukaisiin, tietyt ikäluokat kat-

taviin terveystarkastuksiin, joissa selvitetään suun terveydentila ja hoidon tarve. Kahdek-

sannelta vuosiluokalta lähtien tehdään täydellinen parodontaalistatus. Ientaskusyvyydet

ja ienverenvuoto (bleeding on probing, BOP) mitataan jokaisesta hampaasta. (Käypä

hoito -suositus 2010.)

Parodontologisessa tutkimuksessa mitataan hampaan ympärillä olevan ientaskun syvyys

neljältä tai kuudelta pinnalta ientaskumittarilla ja rekisteröidään ienverenvuoto sekä ien-

taskut neljästä millimetristä ylöspäin. Kun ientaskun syvyys on vähintään kahdessa ei-

vierekkäisessä hampaassa ≥ 4 mm ja kiinnityksen kato ≥ 3 mm, voidaan puhua krooni-

sesta parodontiitista. Vaikeasta parodontiitista puhutaan, kun kiinnityksen kato on ≥ 5

mm, ja sitä esiintyy ≥ 30 %:ssa jäljellä olevista hampaista. (Käypä hoito -suositus 2010.)

Syventynyt ientasku, hampaan kiinnityksen kato ja röntgenkuvasta havaittu alveoliluun

vaaka- tai pystysuuntainen kato heijastavat jo tapahtunutta kudostuhoa. Diagnoosin ja

10

löydösten perusteella arvioidaan hoidon ennustetta ja tehdään hoitosuunnitelma ja mah-

dollisimman varhaisessa vaiheessa todetun parodontiitin hoitoennuste on yleensä hyvä.

(Page & Eke 2007; Käypä hoito -suositus 2010.)

Terveys 2011- tutkimuksen mukaan iensairauksia esiintyy kahdella kolmasosalla Poh-

jois-Suomessa ja Helsingin seudun miehistä ja yli puolella naisista (Suominen ym. 2012,

107). Yleisimmin kyseessä on aikuisiässä puhkeava krooninen parodontiitti, joka usein

jää alidiagnosoinnin takia osin hoitamatta (Käypä hoito -suositus 2010; Hiiri 2015). Pa-

rodontiitti tarkoittaa bakteerien aiheuttamaa hampaan kiinnityskudosten tulehdusta. Se on

merkittävä kansantauti ja siksi olisikin hyvä kiinnittää huomiota enemmän jo varhaisvai-

heen diagnostiikkaan ja -hoitoon eli ientulehduksen ja parodontiitin ehkäisemiseen. Pit-

källe edenneenä parodontiitti vaatii usein erikoishammaslääkäritasoista hoitoa ja muo-

dostaa huomattavan kansantaloudellisen rasitteen. Kun parodontiitille altistavat riskiteki-

jät todetaan varhaisessa vaiheessa, voidaan sen ehkäisy ja hoito kohdentaa oikein. (Käypä

hoito -suositus 2010.)

2.4 Ientaskujen mittaaminen digitaalisella ientaskumittarilla

Ientaskujen mittaus tulee tapahtua standardoidusti. Jos mittaus tehdään liian kevyesti tai

voimakkaasti, hampaan kiinnityskudosten terveydentila voidaan ali- tai yliarvioida. Ien-

taskujen mittauksen ei pitäisi olla kivuliasta potilaalle. (Käypä hoito -suositus 2010.) Pit-

kittäistutkimuksissa on todettu, että automaattimittauksella tehdyt tutkimukset ovat pa-

rempia sekä toistettavuuden kannalta että mitattaessa pieniä muutoksia. Kun paine voi-

daan standardisoida, kiille-sementtiraja on helpompi rekisteröidä. Kun mittaukset teh-

dään elektronisesti ja tallennetaan suoraan tietokoneelle, helpottaa se myös tutkimuksen

suorittamista. (Hansen 2004.)

Ientaskumittareita on tällä hetkellä luokiteltu ensimmäisen-, toisen-, kolmannen-, neljän-

nen ja viidennen sukupolven mittareiksi. Ensimmäisen sukupolven tuotteet ovat perintei-

siä käsi-instrumentteja. Näillä ensimmäisen sukupolven ientaskumittareilla ei voida au-

tomaattisesti kerätä tai tallentaa tietoa. Toisen sukupolven mittarit tunnistavat paineen ja

11

niissä on elektronisesti standardoitu mittauspaine. Nämä eivät vaadi tietokonetta mittauk-

sen suorittamiseen. Kolmannen sukupolven mittarit ovat suunniteltu vähentämään mit-

tausvirheitä. Kolmannen sukupolven tuotteet ovat pääsääntöisesti tietokoneavusteisia.

Osa tuotteista on käytettävissä vain valmistajan oman potilasjärjestelmän yhteydessä ja

osan voi liittää muidenkin valmistajien ohjelmistoihin. (Srinivas ym. 2011.)

Neljännen sukupolven ientaskumittarit ovat pääsääntöisesti 3D-tuotteita. Nämä mittarit

ovat vasta tuotekehitysvaiheessa eikä näistä ole markkinoilla havaintoja. Viidennen su-

kupolven ientaskumittarit on suunniteltu vähentämään kipua mittaustilanteessa. Mittarei-

den on tarkoitus olla 3D-tuotteita, joilla mittaus tapahtuu non-invasiivisesti esimerkiksi

ultraäänen avulla, esimerkkinä US Probe. (Srinivas ym. 2011.)

Tämä tutkimus perustuu Wireless Probe -projektissa tuotettuun tietoon digitaalisen ien-

taskumittarin tuomista hyödyistä potilaalle ja suun terveydenhuollon henkilökunnalle.

Projektissa luotavan digitaalisen ientaskumittarin avulla kehitetään suun terveydenhuol-

lossa työskentelevien työnjakoa erityisesti hammaslääkärin ja suuhygienistin välillä. Kun

uusi ratkaisu otetaan käyttöön, saadaan jokaisen potilaan suun terveydentilasta tarkat ja

yksityiskohtaiset mittaustulokset potilasasiakirjoihin. Kokonaisvaltainen tarkastus johtaa

yksityiskohtaisempaan hoidon suunnitteluun ja siten tarkoituksen mukaiseen hoitoon tar-

vittavan ajankäytön suunnitteluun ja tehtävien jakoon. Tämä parantaa työajan käyttöä ja

lisää kustannustehokuutta.

Wireless Probe -projektissa kehitetyn digitaalisen ientaskumittarin avulla ientaskujen sy-

vyys voidaan mitata automaattisesti ja tarkastuksessa saadut tulokset siirtyvät langatto-

masti sähköiseen asiakirjaan. Näin tutkimuksen tulokset ovat heti näkyvillä myös asiak-

kaalle ja hänelle voidaan havainnollisesti kertoa ja näyttää tutkimuksessa saadut tulokset.

Potilashallinto-ohjelmasta saadaan lisäksi potilaalle informatiivinen dokumentti, jota voi-

daan hyödyntää hänen oman suunsa terveydenhoitoon motivoinnissa. Hoidon päätteeksi

voidaan tehdä uudelleen arvio hoidon lopputuloksesta, ja näin myös motivoidaan poti-

lasta suun terveyden ylläpitämiseen. (Wireless Probe -projektisuunnitelma 2012.)

12

Kehitettävän ientaskumittarin avulla mittaus on kivuton ja siten miellyttävämpi kuin käsi-

instrumentilla tehty tutkimus. Mittaustulos standardoituu, koska mittari ilmoittaa, mikäli

mittaria painetaan enemmän kuin 20 gramman voimalla. Tämä parantaa mittaustulosten

vertailtavuutta. Eri henkilöiden suorittamat mittaustulokset voivat vaihdella samankin po-

tilaan kohdalla, koska mittaamiseen tarvittavan juuri oikean suuruisen voiman arviointi

on käsin tehdyssä mittauksessa vaikeaa. (Wireless Probe -projektisuunnitelma 2012.)

Digitaalisella langattoman tiedonsiirron avulla säästetään työaikaa potilaan kliiniseen

hoitoon. Uudella laitteella motivoidaan kaikki toimijat tekemään parodontaalinen tutki-

mus ientaskumittauksineen jokaiselle potilaalle jokaisesta hampaasta Käypä hoito -suosi-

tuksen 2010 mukaisesti. Tällöin kokonaistilanteen arvioon perustuvat terveystarkastus-

tiedot olisivat käytettävissä hoidon tarpeen määrittämisessä. Yksityiskohtaisemman lä-

hetteen avulla suuhygienistin työ tulee sujuvammaksi, kun tilannetta ei tarvitse tarkistaa

uudelleen. Potilas saa riittävää tietoa oman suun terveyden tilanteesta ymmärrettävällä ja

havainnollisella tavalla ja lisäksi hoitoon tarvittavat käynnit pystytään arvioimaan tar-

kemmin, mikä parantaa potilaan hoitoprosessia. Hoidon vastuualueet on helpompi mää-

ritellä tarkemmin, kun suunnittelun perustana ovat kokonaistilanteeseen perustuvat mit-

taustulokset. (Wireless Probe -projektisuunnitelma 2012.)

13

3 PARODONTOLOGISEN HOIDON KIRJAAMINEN

3.1 Nykykäytännöt parodontologisessa kirjaamisessa

Suun terveydenhuollon tarkastuskäynnillä hammaslääkäri tekee suun tutkimuksen ja lu-

ettelee suun ja hampaiden havainnot ja löydökset. Kun potilaalle tehdään kokonaistutki-

mus eikä aiempia kirjauksia ole käytettävissä, hammaslääkäri tarkistaa ja arvioi hoidon

tarpeen koko suun alueelta ja koko hampaiston. Hammaslääkärin apuna toimii hammas-

hoitaja, joka kirjaa havainnot potilastietojärjestelmään. Suun terveydenhuollon potilastie-

tojärjestelmissä käytetään graafista hammaskarttaa, hammasstatusta. Hampaaseen tai

hampaan pinnan kohdalle tehdään merkinnät valitsemalla valikon eri vaihtoehdoista ha-

luttu havainto. Hammasstatuksen lisäksi suun terveydenhuollon potilastietojärjestelmissä

myös ikenen havainnot kuvataan graafisesti. Suun kirjauksia tehdään myös toimenpide-

sivulle, johon kirjataan tehdyt toimenpiteet toimenpidekoodilla ja tätä tarkennetaan va-

paalla tekstillä. (Aalto & Virkkunen 2014, 11.)

Jos tarkastuksessa havaitaan, että potilaalla on hoidon tarvetta, aloitetaan hoitotoimenpi-

teet samalla tai seuraavalla käynnillä. Seuraavalla hammastarkastuskäynnillä, joka on

yleensä vuoden tai kahden vuoden kuluttua, käytetään uusien kirjausten pohjana aiemmin

tehtyä statusta, joka päivittyy tehtyjen toimenpiteiden mukaan. Hammaslääkäri kirjaa teh-

dyt toimenpiteet toimenpidesivulle. Suuri osa toimenpiteistä on hammaskohtaisia, jolloin

kirjataan hampaan numerolla mihin hampaaseen toimenpide kohdistui ja toimenpiteen

toimenpidekoodi, jota tarkennetaan vielä kirjoittamalla vapaasti kuvaus tilanteesta. Täl-

löin nähdään kuva nykytilanteesta ja voidaan olettaa, että tarkastusstatus oli suunnilleen

sama kuin sen hetkinen status vähennettynä tehdyillä toimenpiteillä. (Mts., 11.)

Myös muut terveydenhuollon ammattihenkilöt, kuten suuhygienistit ja hammashoitajat,

jotka tekevät hampaiston terveystarkastuksia, parodontologista varhais- ja ylläpitohoitoa

sekä ohjaavat potilaita suun terveyteen liittyvissä asioissa, voivat tehdä potilasasiakirja-

merkintöjä. Suun terveydenhoidossa käytetään yleisesti hammasstatuksen graafista esi-

tysmuotoa ja siten kirjaaminen on rakenteista. (Mts., 11.)

14

Vapaalla tekstillä voidaan tarkentaa statuksen rakenteista kirjaamista ja sitä käytetään

myös tarkentamaan toimenpidekirjauksia, kertomalla tarkemmin miten toimenpiteen te-

keminen sujui tai mitä materiaalia käytettiin. Jos käytössä ei ole potilastietojärjestelmää,

jossa on graafinen hammaskartta, esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, voidaan käytössä

olevaan potilastietojärjestelmään suusairauksien lomakkeelle kirjata sairaskertomuksen

tiedot vapaalla tekstillä, myös diagnoosit ja toimenpidekoodit tilastointia varten. (Aalto

& Virkkunen 2014, 11.)

Parodontologinen hoito toteutetaan yleensä hammaslääkärin ja suuhygienistin tiimi

työnä. Hammaslääkäri vastaa parodontologisen hoidon tarpeen diagnosoinnista ja hoidon

suunnittelusta, sekä suorittaa vaativammat hoitotoimenpiteet. On huomattu, että pitkällä

aikavälillä ehkäisevään hammashoitoon panostaminen tuo kustannussäästöjä ja yksi syy

suuhygienistien kanssa tehtävään työparityöskentelyyn on heidän monipuolinen osaami-

nen suun sairauksien ehkäisyyn. Alueilla, joissa voitu hyödyntää suuhygienistin amma-

tillista osaamista ennaltaehkäisevän hammashoidon alueella, on vähemmän suun sairauk-

sia. Hammaslääkärin työpanosta ei ole lisätty, joten yhteistyöllä on saavutettu kustannus-

tehokkaampi tapa toimia. (Harris ym. 2001, 354-355.)

Pääkaupunkiseudulla hammaslääkäreille tehdyn tutkimuksen mukaan hammaslääkärien

hoitokäytännöt vaihtelevat, eikä kaikissa terveyskeskuksissa ole selkeää työnjaon ohjeis-

tusta. Vuorisen tutkimuksessa (2011) hammaslääkärit kuvasivat parodontiumin tutkimi-

sessa ja hoidossa olevan puutteita, jotka johtuivat sekä ajanpuutteesta että heidän val-

miuksistaan. Myös parodontaalisairauksien diagnosointi on epävarmaa, koska parodon-

tologista tutkimusta ei tehdä Käypä hoito -suositusten mukaan. (Vuorinen 2011, 25,33.)

Rantahakalan ym. (2012) tutkimukseen osallistuneet hammaslääkärit dokumentoivat pa-

rodontologisessa hoidossa potilastiedostoihin useimmiten CPI:n, mutta taskukaavion

täyttäminen oli harvinaista. Syyksi vastaajat ilmoittivat merkintöjen tekemisen tai tieto-

koneohjelman käyttämisen työläyden. Enemmistö kertoi tutkivansa potilaan parodon-

tiumin aina tutkimuskäynnillä ja hammaslääkärien työajasta vain keskimäärin 9 % käy-

tetään parodontologisiin toimenpiteisiin. (Rantahakala ym. 2012.)

15

Vuorisen (2011) mukaan hammaslääkäreiden antama hoito keskittyy kariologiaan ja en-

dodontiaan, jolloin parodontologiset hoidot jäävät usein suuhygienistien vastuulle (Vuo-

rinen 2011, 25,33). Myös Sharpe ym. (2007) on todennut tutkimuksessaan, että hammas-

lääkärit luottavat suuhygienistien osaamiseen parodontologisen hoidon suorittamisessa.

Hammaslääkärit myös kokivat taloudellisesti kannattavaksi hyödyntää suuhygienistin

työpanosta parodontologisen hoidon osana. (Sharpe ym. 2007, 2.) Suomessa tehdyn Ter-

veys 2000 -tutkimuksen mukaan yli 30-vuotiaista suomalaisista 64 %:lla on parodontiitti

ja aikuisia hoitavat suuhygienistit käyttävät suurimman osan työajastaan kiinnityskudos-

sairauksien varhais- ja ylläpitohoitoon (Niiranen & Widström 2005, 1189). Terveys 2011

-tutkimuksen mukaan iensairauksia esiintyy edelleenkin hyvin yleisesti, lähes kahdella

kolmasosalla pohjois- ja eteläsuomalaisista miehistä ja yli puolella naisista todettiin ien-

sairaus (Suominen ym. 2012, 107).

Tutkimusten mukaan suurin osa hammaslääkäreistä tekee parodontologisen tutkimuksen

kaikille uusille potilaille, mutta he eivät rutiininomaisesti merkitse ylös parodontaali-in-

deksejä tai mittaa ientaskuja ientaskumittarin avulla. Hammaslääkärit kokivat kuitenkin

osaavansa luotettavasti diagnosoida parodontaalisairaudet. (Darby ym. 2005, 38-39.)

Hammaslääkäreiden käytännöissä on todettu olevan eroja siinä milloin he lähettävät po-

tilaan erikoishammaslääkärin hoitoon tilanteessa, jossa potilaalla todetaan pitkälle eden-

nyt parodontiitti. Asiaan voi vaikuttaa myös erikoishammaslääkäreiden saatavuus ja ham-

maslääkärin oma näkemys tilanteen vakavuudesta. (Linden 1998, 655.) Hammaslääkä-

reille tulisikin korostaa ientaskujen mittaamisen tärkeyttä normaalin parodontaalitutki-

muksen osana. Hammaslääkärillä on myös tärkeä rooli potilaiden motivoimisessa riittä-

vään suun hoitoon ja potilaiden tiedottamiseen suuhygieniaa määrittelevistä mittareista.

(Mali ym. 2008, 3.) Hammaslääkäri vastaa vaativampien parodontologisten hoitojen suo-

rittamisesta ja suuhygienistien osaaminen painottuu suunterveyden edistämiseen sekä pa-

rodontologisen hoidon varhais- ja ylläpitovaiheen hoitoon. Huolellisesti tehty hoidon tar-

peen määritys johtaa selkeään työnjakoon hammaslääkärin ja suuhygienistin välillä, sil-

loin hoitoprosessi on kustannustehokas sekä potilaalle että organisaatiolle ja kukin toimii

omalla vastuualueellaan.

16

3.2 Sähköinen potilaskertomus ja rakenteinen kirjaaminen parodontologisen hoi-

totyön tukena

Sähköinen potilaskertomus on tallennettu digitaalisessa muodossa ja se voi sisältää skan-

nattua tekstiä tai täysin koodattua dataa. Se voi olla yhden klinikan käytössä oleva poti-

lastietojärjestelmä tai organisaatiorajat ylittävä potilaskertomus. Sähköinen potilaskerto-

mus on osa yksilön elinikäistä terveystietoa ja sen tarkoitus on tukea hoidon jatkuvuutta,

koulutusta ja tutkimusta tietoturvaan liittyvät vaatimukset huomioon ottaen. Yleisesti säh-

köinen potilaskertomus on sairaus- ja terveystietojen tallentamista, säilyttämistä, välittä-

mistä ja käyttämistä tietotekniikan avulla. Sen avulla välitetään tietoa eri ammattiryhmien

välillä, se toimii päätöksenteon tukena ja sinne kirjattua tietoa voidaan käyttää toiminnan

suunnittelussa, tilastoinnissa ja tutkimuksessa. (Häyrinen & Ensio 2007, 97.)

Sähköisen potilaskertomuksen käyttöönotolla voidaan mahdollistaa potilastiedon kirjaa-

mista ja käyttöä potilaan sairauden ja terveyden hoidossa, lisäksi myös muissa toimin-

noissa, kuten toiminnan ohjauksessa ja raportoinnissa, päätöksenteontuessa ja tilastoin-

nissa. Suomessa sähköisiä potilaskertomuksia on käytetty jo kauan, ja jatkossa sähköisen

potilastiedon hyödyntäminen laajennetaan valtakunnalliseksi yhteisillä tietojärjestelmä-

palveluilla (Kanta). Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon valtakunnal-

lisista tietojärjestelmäpalveluista ovat perustana Kanta-palveluiden suunnittelulle ja käyt-

töönotolle. Näiden palveluiden avulla potilastiedon saatavuus ja käyttö toteutuu ajanta-

saisesti, riippumatta tietoa käyttävästä organisaatiosta tai potilastietojärjestelmästä, val-

takunnallisesti yhtenäisiksi määriteltyjen kertomusrakenteiden avulla. Tavoitteena onkin

tehostaa hyvää terveydenhuoltoa sekä hoidon jatkuvuutta ja potilasturvallisuutta. (Mä-

kelä-Bengs & Vuokko 2014, 21.)

Suun terveydenhuollon potilaskertomukset ovat osa Potilastiedon arkistoon tallennettavia

potilaskertomusasiakirjoja (Kuvio 1.), niiden rakenne ja toimintaperiaatteet noudattavat

yleisesti potilaskertomuksen rakennetta ja toimintaperiaatteita. Suun terveydenhuollossa

pääpaino on hampaiden ja suun terveydentilassa, mutta myös muu potilaan terveyteen

liittyvä tieto on tarpeellista. Kaikkien Potilastiedon arkiston tietojen tulee olla käytettä-

17

vissä myös suun terveydenhuollossa potilaan kiellot huomioiden, kuin myös suun tervey-

denhuollon tietojen tulee olla käytettävissä muualla terveydenhuollossa potilaan kieltojen

sallimissa rajoissa. Suun terveydenhuollon potilastietojärjestelmiä ei voi rajata koske-

maan pelkästään suun terveydenhuollon tietojen kirjaamista, vaan niiden pitää täyttää Po-

tilastiedon arkistoon liittymisen edellytykset (arkistointi, suostumusten hallinta). Lisäksi

suun terveydenhuollon järjestelmissä pitää näkyä kaikki suun terveydenhuollossa tarvit-

tavat Potilastiedon arkistoon tallennetut potilaskertomusasiakirjat sekä tallentua ja arkis-

toitua Potilastiedon arkistoon kaikki suun terveydenhuollossa tehtävät potilaskertomus-

kirjaukset. Suun terveydenhuollon potilastietojärjestelmiltä edellytetään siis tämän mää-

rittelyn lisäksi myös muiden Kanta-palveluiden sivustolla julkaistavien yleisten Potilas-

tiedon arkistoon liittymiseen liittyvien määrittelyiden noudattamista. (Aalto & Virkkunen

2014, 12.)

KUVIO 1. Suun terveydenhuollon potilasasiakirjat ovat osa Potilastiedon arkiston sisäl-

töä. (Aalto & Virkkunen 2014, 12.)

18

Rakenteisesti kirjaamalla voidaan parantaa potilastiedon ja -hoidon laatua. Kun tiedot

kirjataan yhdenmukaisesti, käytettävissä oleva potilastieto on laadukkaampaa ja kirjattua

tietoa voidaan hyödyntää päivittäistä potilastyötä laajemmin. Rakenteinen tieto helpottaa

tiedon hyödyntämistä edelleen, ja esimerkiksi organisaatiotasolla rakenteisen kirjaamisen

avulla tehostetaan palvelujen toteutumisen arviointia ja toiminnanohjausta. Raportointia

voidaan automatisoida, kun tallentuva tieto on yhdenmukaista, kattavaa ja arvioitu laa-

dultaan riittäväksi. Rakenteisesti kirjattu tieto parantaa potilaan hoidon laatua, koska ra-

kenteinen kirjaaminen ohjaa noudattamaan hoitosuosituksia ja rakenteisesti tuotettu tieto

tukee hoidon jatkuvuutta, kun yhtenäisesti kirjattuja potilaan tietoja voidaan käyttää riip-

pumatta organisaatio- tai potilastietojärjestelmästä, potilaan suostumukset ja kiellot huo-

mioiden. Potilasturvallisuutta lisää rakenteisuuden mahdollistama semanttinen yhteen

toimivuus, joka takaa kattavan ja ajantasaisen tiedon hoitavasta organisaatiosta riippu-

matta. Potilastietoja rakenteisesti kirjaamalla parannetaan myös potilaan oikeusturvaa,

sillä tietojen käytön seuraaminen on helpompaa ja tiedon käyttäjien yhteisellä käsitteis-

töllä vähennetään tulkintaepäselvyyksiä esimerkiksi potilaan ja terveydenhuollon ammat-

tihenkilön välillä. (Mäkelä-Bengs & Vuokko 2014, 28.)

Rakenteista tietoa voidaan hyödyntää välillisesti toisiokäytön näkökulmasta. Tällöin jo

kertaalleen kirjattua tietoa hyödynnetään jatkossa erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten tut-

kimuksissa tai järjestelmien kehittämisessä. Jatkossa voidaan rekisteri- ja tilastotiedon

keruuta automatisoida, silloin rakenteisesti tuotettu tieto hyödyntää myös terveyden seu-

rantaa. Myös potilaat hyötyvät rakenteisesti kirjatusta tiedosta, koska tietoa voidaan hyö-

dyntää terveystiedon tuottamiseen. Sen avulla voidaan laatia esimerkiksi näyttöön perus-

tuvaan tietoon pohjautuvia potilasohjeita, jolloin se on osa potilaan kokonaisvaltaista hoi-

toa ja lisäksi ohjaa henkilön omahoitoa. (Mäkelä-Bengs & Vuokko 2014, 28.)

Terveys ja hyvinvointi sekä toimintatapojen muuttaminen edistämällä digitaalisuutta ovat

pääministeri Sipilän hallituksen ohjelman strategisia tavoitteita. Digitaalisuudella tässä

tarkoitetaan sitä, että uudet järjestelmät ja laitteet antavat mahdollisuuden tuottaa asioita

kokonaan uudella tavalla. (Korhonen & Virtanen 2015, 237.) Vaikka terveydenhuollossa

on maailmanlaajuisesti nähtävissä trendi, joka korostaa kansalaisten omaa roolia tervey-

den ylläpidossa ja hoidossa (Korhonen & Virtanen 2015, 237), niin kliinisen työryhmän

19

mielestä tähän mennessä hyödyistä tiedonhaun tuki ei ole vielä toteutunut. Kirjaamista

pidetään nykyjärjestelmissä hitaana, eivätkä potilaan keräämät tai antamat tiedot ole täy-

sin hyödynnettävissä ja lisäksi tiedon vertailu eri yksiköiden välillä koetaan ongelmal-

liseksi. (Lindqvist ym. 2014, 111-114.) Kun kaikkia tietoja ei ole dokumentoitu tarkoin,

yhteistyö suun terveyden edistämisessä ammattilaisten ja potilaan kesken ei toteudu riit-

tävän tehokkaasti. Potilaan omahoidon tukeminen ja siihen motivointi ei toteudu riittä-

vällä tasolla kun potilas ei itse näe havainnollisesti oman suun terveyden tai sairauden

asteen tilaansa. Visuaalisella, ymmärrettävällä dokumentilla suun terveyden tilasta voi-

daan saada potilas motivoitua paremmin ottamaan vastuuta omasta terveydestään.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkökulmasta rakenteistamisen pitäisi parantaa

potilaan hoidossa tarvittavaa tiedon laatua ja hyödynnettävyyttä kliiniseen päätöksente-

koon, eikä saisi tehdä potilastietojen kirjaamista vaikeammaksi. Käytettävän tiedon laa-

tuun voidaan vaikuttaa yhdenmukaisten luokitusten käyttötavalla, käyttöasteella ja poti-

lastietojärjestelmän toteuttamalla rakenteisen kirjaamisen ja hakujen tulosten esittämisen

tavalla. Tutkimuksella on osoitettu kirjaamiskäytäntöjen vaihtelevuus, ja jopa eri ammat-

tiryhmien sisällä käytetään samojakin luokituksia hyvin eri tavoin. Käytettävyyden kan-

nalta käyttäjälle voi olla vaikea tietää, johtuuko huono käytettävyys luokituksesta/raken-

teesta tai käyttöliittymän kankeudesta ja epäsopivuudesta. Valtakunnallisesti määritellään

keskeisten potilastietojen osalta kentät, jotka jatkossa kirjataan rakenteisessa muodossa.

(Hyppönen & Doupi 2014, 32.) Digitaalisen ientaskumittarin langattoman tiedon siirron

avulla tietojen kirjaaminen on automaattista, eikä kirjaamiskäytännöissä esiinny vaihte-

levuutta. Lisäksi kaikkien ammattilaisten kirjaamiset ovat standardoidussa muodossa.

Sähköisen potilaskertomuksen tietojen on oltava täydellisiä ja virheettömiä, jotta myös

potilaan hoidon laatu säilyisi hyvänä ja että tietoa voidaan hyödyntää toissijaisissa, kuten

hallinnollisissa tai tilastollisissa tarkoituksissa ja tutkimuksessa. Myös tiedonvaihto poti-

lasta hoitavien henkilöiden kesken ja tiedonsiirrot yhdellä palvelunantajalla ja palvelun-

antajien kesken, edellyttävät yhtenäisten käsitteiden käyttöä. Sähköisen potilaskertomuk-

sen tietojen, tietoryhmien ja tietokokonaisuuksien pitää täyttää niille asetetut tehtävät.

Suomessa ne on kansallisesti määritelty. Jotta tiedonsiirto yhdellä palvelunantajalla ja

palvelujenantajien kesken mahdollistuu, pitää tiedot, tietoryhmät ja tietokokonaisuudet

20

esittää standardissa muodossa. Tietojen tulee olla syntaktisesti, strukturaalisesti ja se-

manttisesti yhteistoiminnallisia ja tietojen yhteistoiminnallisuus edellyttää terminologioi-

den käyttöä (Kuvio 2.). (Häyrinen 2011, 35.)

KUVIO 2. Sähköisen potilaskertomuksen tietovarastojen muodostuminen (Häyrinen

2011, 36.)

Sähköisen potilaskertomuksen tiedon laadun ominaisuuksista on useimmiten tarkasteltu

täydellisyyttä ja virheettömyyttä. Sähköisen potilaskertomuksen tiedon laatu on oleellista

potilaiden hoidon ja potilasturvallisuuden kannalta, koska terveydenhuollon ammattihen-

kilöt tekevät päätökset potilaiden hoidosta potilaskertomukseen kirjatun tiedon perus-

teella. Jos tieto ei ole laadukasta, on tiedon hyödyntäminen myös hallinnollisissa, tilas-

tollisissa ja tutkimuksellisissa tarkoituksissa merkityksetöntä ja sen perusteella voidaan

tehdä aivan vääriä johtopäätöksiä. Eri terveydenhuollon ammattihenkilöiden sähköiseen

potilaskertomukseen tallettaman tiedon laatua olisi hyvä arvioida ja kehittää standardoitu

menetelmä tiedon laadun arviointiin. (Häyrinen & Saranto 2009, 17.)

Tiedonkulku ja tietojen ymmärrettävyys ovat keskeisiä seikkoja potilaan laadukkaassa ja

potilasturvallisessa hoidossa. Potilaan hoitoon osallistuvien henkilöiden välillä saavute-

taan yhteinen ymmärrys tiedosta sähköisen potilaskertomuksen yhdenmukaisilla tietora-

kenteilla ja erilaisten terminologioiden (luokitukset, nimikkeistöt) käytöllä. Näin mahdol-

listetaan myös kertaalleen kirjatun tiedon hyödyntäminen eri käyttötarkoituksiin, tiedon-

21

siirto terveydenhuollon yhden palvelunantajan ja palvelunantajien kesken sekä päätök-

senteon tuen, esimerkiksi näyttöön perustuvien hoito-ohjeiden liittämisen ohjelmistoihin.

(Häyrinen 2011, 35.) Kirjaamiskäytäntöjä hoitotyössä pidetään usein vaikeana, toissijai-

sena ja aikaa vievänä, mutta on otettava huomioon, että tietoon, jota ei ole koskaan kir-

jattu, ei voida oikeusturvan näkökulmasta koskaan luottaa. Potilaan hoidon joustava ete-

neminen ja jatkuminen edellyttävät huolellista kirjaamista ja dokumentointia ja lisäksi

sillä turvataan sekä potilaan että hoitotyöntekijän oikeuksia. Laadukkaan kirjaamisen

avulla voidaan turvata hoitoa koskeva tiedonsaanti ja varmistaa hoidon toteutus ja seu-

ranta. (Tanttu 2007, 128.) Parodontologisen statuksen yksityiskohtainen kirjaaminen on

myös suuhygienistin ja hammaslääkärin yhteistyön lähtökohta, koska suuhygienisti hoi-

taa potilaan hammaslääkärin tekemän diagnoosin perusteella.

Potilaan hoidosta ja sen etenemisestä muodostetaan kuva kirjaamisen kautta. Suomessa

käytössä olevaan jatkuvaan terveyskertomukseen voivat suorittaa kirjaamista kaikki ne,

jotka osallistuvat potilaan hoitoon. (Ensio & Häyrinen 2007, 72.) Moniammatillisuus on

eri ammattihenkilöiden yhteinen pyrkimys hyvään hoitoon ja yhteinen vastuu hoidon to-

teuttamisesta hoitoketjun eri vaiheissa yhdessä potilaan ja hänen omaistensa kanssa. Mo-

niammatillista osaamista voidaan sanoa kyvyksi hyödyntää muiden osaajien tietoja ja tai-

toja. Potilaskertomustietoja kirjatessa terveydenhuollon eri ammattikuntien edustajat ei-

vät aina ole välttämättä tienneet mitä kirjauksia toinen on potilaasta tehnyt. (Tanttu 2007,

127-128.) Lisäksi eri ammattiryhmien näkökulmat potilaan hoitoon tuovat erilaisia tapoja

hoidon kirjaamiseen, eivätkä eri ammattiryhmät hyödynnä riittävästi potilaan kokonais-

hoidon kannalta tärkeää kirjausta silloin, kun toisen ammattiryhmän edustaja on tuottanut

ne. (Ensio & Häyrinen 2007, 72.)

Kun yhteinen tiedon tuottamisen tapa puuttuu, myös ammattiryhmän sisällä saattaa esiin-

tyä koordinoimatonta kirjausta. Samasta havainnosta tai tutkimustuloksesta saatetaan

tehdä päällekkäisiä merkintöjä, joka voi aiheuttaa tulkintaongelmia ja ajan hukkaa. (Ensio

& Häyrinen 2007, 72.) Moniammatilliset hoitotiedot muodostavat sähköisen kertomus-

järjestelmän, jolla tuetaan potilaslähtöistä hoitoa ja moniammatillista yhteistyötä. Tällöin

22

tieto on eri ammattiryhmien tuottamaa ja viiveettä kaikkien hoitoon osallistuvien käy-

tössä. Jotta estetään päällekkäinen dokumentointi ja selkiytetään vastuukysymykset, on

sovittava yhteiset pelisäännöt hoitoon osallistuvien kesken. (Tanttu 2007, 127-128.)

Erilaisten asioiden kirjaamisen tarve ja koonti lisääntyy yhä useamman ammattiryhmän

osallistuessa potilaan hoitoon. Potilaskertomus on hoitoyhteisön yhteinen työväline, joka

edellyttää yhdenmukaisia tietorakenteita tarpeellisten ja virheettömien potilastietojen siir-

toon toimintayksiköiden välillä. Sosiaali- ja terveysministeriö edellyttää sähköisten jär-

jestelmien käytön edistämistä potilaan ja hoitoa antavan tahon välisessä viestinnässä. Tu-

levaisuudessa kansallinen potilaskertomusten arkistointi mahdollistaa potilasasiakirjojen

käytön kaikissa tarvittavissa toimintayksiköissä. (Tanttu 2007, 131-132.)

Lisäksi lähetteen tulisi olla sellainen, että sen perusteella voidaan määritellä potilaan tut-

kimuksen ja hoidon tarve, ja sen sisältämä informaatio lisää tämän tavoitetilan saavutta-

misen todennäköisyyttä tai varmuutta. Informatiivinen tietosisältö vähentää terveyden-

huollon ammattilaisen epätietoisuutta potilaalle lähetteessä esitetystä ongelmasta ja näin

voidaan saavuttaa taloudellisia säästöjä kun ei tehdä päällekkäisiä tai turhia tutkimuksia.

(Huovila & Häyrinen 2009, 34.) Tutkimusten mukaan (Rantahakala ym. 2012) suun ter-

veydenhuollossa parodontologisen potilaan tarkastuksessa tietojen kirjaaminen voi tapah-

tua hyvin yleisellä tasolla, ilman taskukaavion täyttämistä. Siinä tapauksessa, kun potilas

lähetetään parodontologista hoitoa varten suuhygienistin vastaanotolle, joudutaan ientas-

kujen tarkistus tekemään uudelleen, jolloin tehdään kaksinkertaista työtä.

23

4 TIEDONHALLINNAN PARADIGMA JA -PROSESSI

4.1 Tiedonhallinnan tutkimuksen paradigma

Paradigma on tutkimusnäkökulma ja viitekehys, joka määrittää sen, mitä kysymyksiä tie-

teessä asetetaan. Paradigmaan sisältyy käsitys todellisuuden luonteesta eli ontologia,

mikä on todellisuutta koskevaa pätevää tietoa, tiedon hankintatavat eli metodologia ja

tiedon ilmaisu- tai kuvaustapa eli symbolijärjestelmä. (Heikkilä & Holma 1990, 61.) Teo-

reettisena mallina hyödynnän tässä tutkimuksessa tiedonhallinnan paradigmaa (Kuvio

3.), jonka toimintaympäristö muodostuu neljästä entiteetistä: tieto, toiminta, menetelmät

ja toimijat, joiden väliset yhteydet muodostavat tutkimuksen kentän. Tässä toimijat ovat

sosiaali‐ ja terveydenhuollon palveluja käyttäviä tai tuottavia henkilöitä tai yhteisöjä.

Tieto nähdään tiedon arvoketjuna, jossa kompleksisuus ja verkostomaisuus lisääntyvät

siirryttäessä tiedon jatkumolla yhä jalostetumpaan tietomuotoon. (Kuusisto-Niemi & Sa-

ranto 2009, 22.) Tässä tutkimuksessa tieto on sitä tietoa, jota kerätään digitaalisella ien-

taskumittarilla.

Toiminnalla tarkoitetaan palvelujen suunnittelua, toteutusta, käyttöä ja arviointia ja me-

netelmillä tarkoitetaan toiminnassa syntyneiden tietojen käsittelyyn, tallentamiseen ja vä-

littämiseen liittyviä teknisiä ja sosiaalisia toimintatapoja. (Kuusisto-Niemi & Saranto

2009, 22.) Digitaalinen ientaskumittari tulee muuttamaan toimintatapoja tiedon tallenta-

miseen liittyen, koska digitaalisella ientaskumittarilla tiedot, jotka kerätään parodontolo-

gisen hoidon yhteydessä, tallentuvat langattomasti suoraan potilastietojärjestelmään.

Myös sosiaaliset toimintatavat muuttuvat yhtenäisten ja tarkempien kirjaamiskäytäntöjen

ja siten mahdollistuvan helpomman työnjaon suunnittelun myötä.

24

KUVIO 3. Sosiaali‐ ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma (Kuusisto-Niemi &

Saranto 2012.)

Tässä tutkimuksessa keskeisinä tutkimuskohteina ovat tieto ja toiminta sekä niiden yh-

distäminen. Tutkimus kohdistuu siis myös tiedon ja toiminnan välisiin suhteisiin, jolloin

tiedon ja toiminnan yhdistäminen tuottaa toimintaprosessien tiedonhallinnan tutkimusta

(Kuusisto-Niemi & Saranto 2009, 22). Suun terveydenhuollon tiedonhallinnan toiminta-

prosessien tutkimus ja esille tuominen voi tuoda välineitä johtamiseen ja kustannusvai-

kuttavuuden seurantaan, sekä muuttaa toimintatapoja parodontologisessa tutkimuksessa

ja hoitotiimin yhteistyössä eri ammattilaisten kesken.

4.2 Tieto

Koko elämänsä ajan ihminen havainnoi ympäristöään ja hankki kokemuksia, joille hän

antaa merkityksen ja liittää aiemmin kokemaansa. Tällä tavoin pyritään ymmärtämään

itseään ja maailmaa ja jäsentämään itseään osaksi maailman kokonaisuutta. Jäsentäminen

on elinikäinen prosessi, joka tapahtuu osittain tiedostamatta. Tätä voidaan kutsua arkitie-

doksi, joka on ihmisen kykyä luoda kaaokseen järjestystä. Ihminen pyrkii myös tietoisesti

25

rakentamaan aktiivisesti käsitystä todellisuudesta ja hankkii sitä varten tietoa. Tieto liit-

tyykin monella tavalla lähes kaikkeen ihmisen henkiseen toimintaan. Tiedon määrän ja

tiedonvälityksen nopea kasvu johtaa siihen kysymykseen mitä tiedolla voidaan ymmär-

tää. Tieteellinen tieto on Platonin mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus. Myös tieteelli-

nen tieto muuttuu ja kehittyy ajan mukana ja siihen liittyykin kaksi vastakohtaisuutta:

toisaalta tiede pyrkii yksiselitteisyyteen ja varmuuteen, kohti totuutta ja toisaalta se ei

saavuta lopullista ehdotonta varmuutta, vaan tieteen uudet tulokset saattavat osoittaa ai-

kaisemmin saadut tulokset virheellisiksi. (Heikkilä & Holma 1990, 15,24,50,59.)

Arkikielessä käsitteet tieto ja informaatio esiintyvät usein synonyymeinä ja käsitteinä

ovat hyvin lähellä toisiaan. Näiden käsitteiden välistä suhdetta voidaan kuvata tiedon ar-

voketjulla, jolloin data jalostuu informaatioksi ja informaatio jalostuu tiedoksi ihmisten

käyttöön. Tieto siis synty, kun informaation vastaanottaja tulkitsee ja hyväksyy informaa-

tion, jolloin se yhdistyy osaksi hänen tietorakennettaan. Tieto on ihmisen ymmärrystä

itsestään ja maailmasta. (Huotari ym. 2005, 38-39.) Korkeammalla tiedon asteella tiedon

oletetaan sisältävän inhimillistä ajattelua ja arviointia ja matalammalla tiedon tasolla tie-

toa voidaan käsitellä ja tuottaa teknisesti irrallisena materiaalina. Tietoa voidaan tulkita

luokittelemalla ja ryhmittelemällä (rakenteistamalla) sen sisältämää informaatiota. (Sa-

ranto ym. 2007, 19.)

Choo (2000,2006) luokittelee tiedon hiljaisesi tiedoksi (tacit knowledge) , eksplisiittiseksi

(explisit knowledge) tiedoksi ja kulttuuriseksi tiedoksi (cultural knowledge). Hiljainen

tieto organisaatioissa on henkilökohtaista kokemuksellista tietoa, joka on opittu tekemi-

sen kautta tai tarkkailemalla toisten työtä. Eksplisiittinen tieto on oliopohjaista tai sään-

töihin perustuvaa muodollista tietoa. Sitä voidaan käsitellä ja tallentaa sekä helposti jakaa

ja yhdistellä jo olemassa olevaan muuhun tietoon. Organisaation kulttuurinen tieto on

jaettuja oletuksia ja uskomuksia, joilla selitetään todellisuutta, ja asetetaan kriteerit ja ole-

tukset uuden tiedon arvon määrittämiseksi. Kulttuurinen tieto kulkee organisaatiossa

työntekijältä toiselle ja sisältää paljon hiljaista tietoa. (Choo 2000; Choo 2006; 135-146;

kts. Saranto ym. 2007, 22-23.) Huotari ja Lindström (2002) tuovat esille, että hiljaisen

tiedon ja ekspliittisen tiedon muotojen välillä ei tapahdu muuntumista, vaan nämä tiedon

26

tyypit nähdään toisiaan täydentävinä. Molemmat tiedon tyypit säilyttävät luonteensa kui-

tenkin muuttumattomana uuden tiedon luomisen prosessissa. (Huotari & Lindström 2002,

75.) Tässä tutkimuksessa tieto on eksplisiittistä tietoa.

4.3 Tiedonhallinta

Tietämys nähdään käsitteinä, käsitteiden välisinä suhteina ja sääntöinä. Näistä muodostuu

tietämyksen verkosto, jossa käsitteet ovat linkittyneet toisiinsa. Tämän avulla tietämys

saadaan esitettyä tietokoneen ymmärtämässä muodossa, jolloin tietämystä voidaan käsi-

tellä koneellisesti. Tietokoneiden yhteydessä tietämys käsitellään muodollisesti (formaa-

listi) sääntöinä ja yrityksenä jäljitellä inhimillistä tietämystä, joka on kykyä soveltaa ja

käyttää vastaanotettua tietoa. Tietämys täytyy esittää formaalisti, mikäli halutaan tietoko-

neen apua inhimillisen tietämyksen hallinnassa. Data on tietoa ihmisen tai koneen luetta-

vassa, viestittävässä tai käsitettävässä muodossa ja tieto voi olla joko asiaa ihmisen vas-

taanottamana ja ymmärtämänä (informaatiota) tai konkreettisessa esitysmuodossa ilmais-

tuna (dataa). Tietämys taas on ihmisen kokemuksen ja oppimisen kautta hankittua, sisäis-

tettyä ja merkitykselliseksi osoittautunutta informaatiota. Sitä tarvitaan tiedon hyödyntä-

miseen. (Hotti ym. 2008, 42.)

Tietämyksen hallinta (knowledge management) on tiedonhallintaa, jossa painotetaan se-

manttisen tiedon merkitystä. Siinä olennaista on yhdistellä käytössä olevaa dataa koke-

muksen, toimintaympäristön, tulkinnan ja pohdinnan avulla ja tätä tulosta voidaan käyttää

päätösten tekemiseen ja toimintaan. Tietämyksen hallinnassa olennaisessa roolissa toimi-

vat tietämyskannat (knowledge bases), jotka sisältävät asiatietoa, arvioita, päättelymalleja

ja -sääntöjä jäsennetyssä muodossa. (Hotti ym. 2008, 42.)

Tiedonhallinta (data management) on tiedon määrittelyyn, hallussapitoon ja käyttöön liit-

tyviä tehtäviä. Semanttinen tietämyksenhallinta (semantic knowledge management) luo-

kittelee, löytää, jakaa ja käyttää tietämystä, joka pohjautuu merkitykseen, ei sanoihin.

Tätä termiä käytetään merkityspohjaisesti hallittavasta tietämyksestä. (Hotti ym. 2008,

42.) Tiedonhallinnan tavoitteena on tuottaa tietoa organisaation toimintayksiköiden tar-

27

peisiin ja tässä tiedonkäsittelyn systemaattisuus on tärkeää. Tätä voidaan kehittää proses-

simallin avulla, jossa tärkeinä elementteinä ovat tiedon tarpeet, hankinta, varastointi, ja-

kelu ja käyttö. Hoitotyön tiedonhallinnan tavoitteena on tukea yksilöiden ja väestön ter-

veyttä maailmanlaajuisesti ja se tarkoittaa hoitotyön, siihen liittyvän tiedon ja tämän tie-

don hallinnan yhdistämistä tietojenkäsittelyn ja viestintätekniikan avulla. (Saranto ym.

2007, 18, 25-26.)

Tietohallinnon (information management) käsitteellä kuvataan informaatioon kytkeyty-

vää toimintaa organisaatioympäristössä ja siihen liittyvää toimintaa. Informaatiotutki-

muksessa tietohallinnon käsite perustuu näkökulmaan organisaation käytettävissä ole-

vista sisäisistä ja ulkopuolisista informaatioresursseista ja niiden hallinnasta. Tietohal-

linto ymmärretäänkin organisaation päämäärien saavuttamista edistäväksi toiminnoksi.

Tiedon hallinnalla tarkoitetaan yleensä informaation hallintaa eri yhteyksissä osana yksi-

löiden, ryhmien ja organisaatioiden toimintaa. (Huotari ym. 2005, 47-48.)

4.4 Choon tiedonhallinnan prosessimalli

Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksenä käytetään Choon tiedonhallinnan prosessimal-

lia (Kuvio 4.). Chun Wei Choon (1995, 1998) esittämän tiedonhallinnan prosessimallin

mukaan tiedon hallinnassa sen keskeiset tekijät ja toiminnot kytkeytyvät toisiinsa muo-

dostaen monivaiheisen syklin. Tiedonhallinnan prosessi alkaa tiedontarpeiden määritte-

lystä ja päättyy kaikkien vaiheiden jälkeen tiedon käyttöön ja toiminnan sopeuttamiseen

sen mukaisesti. Prosessin vaiheet ovat tiedontarpeiden määrittely, tiedonhankinta, tiedon

organisointi ja varastointi, tietotuotteiden ja -palvelujen kehittäminen, tiedonjakelu, tie-

donkäyttö ja toiminnan sopeuttaminen. Organisaation toiminnan ja käyttäytymisen so-

peuttamiseen vaikuttavat yhteisesti asetetut päämäärät ja ulkoisen toimintaympäristön

asettamat vaatimukset, joka on toisiinsa läheisesti kytkeytyvien prosessien hallinnan tu-

losta. (Choo 2002, 30.)

28

KUVIO 4. Tiedonhallinnan prosessimalli (Choo 2002.)

Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan tiedonhallinnan prosessia digitaalisella

ientaskumittarilla saatavan tiedon hankinnan ja käytön näkökulmasta, sekä sitä mil-

laista hyötyä digitaalisen ientaskumittarin avulla saadulla tiedolla voitaisiin saavuttaa pa-

rodontologisen hoidon näkökulmasta. Tiedonhankinta käynnistyy parodontologiseen hoi-

toon tarvittavan tiedon hankkimisesta ja päättyy digitaalisella ientaskumittarilla kerätyn

tiedon hyödyntämiseen ja käyttöön.

Tiedon tarpeet käynnistävät tiedon hankinnan ja tietoa on saatavilla ja käytettävissä pal-

jon eri tietolähteissä. Koska inhimilliset resurssit ovat rajalliset kaiken saatavilla olevan

tiedon suodattamiseen ja on kyettävä valitsemaan tiedon tarpeeseen keskeiset tietolähteet,

tiedonlähteitä tulee arvioida kriittisesti ja säännöllisesti. Tietotekniikka helpottaa organi-

saation sisäisen tiedon hankintaa ja useat käytössä olevat sovellukset ovat lisänneet tie-

donhankinta menettelyjen tehokkuutta. (Choo 2002, 30; Choo 2006, 183-189; Huotari

ym. 2005, 57.) Saatu tietoaineisto voi tuottaa uusia tiedon tarpeita, jolloin tiedonhankin-

nan prosessi jatkuu. Tiedonhankinnalla on aina päämäärä ja tiedonhankinta on väline asi-

oiden tekemiseksi ja saavuttamiseksi. (Saranto ym. 2007, 28.) Tiedonhankinnalla voidaan

siis ymmärtää tiedontarpeesta nousevaa toimintaa hakeutua tiedon lähteille tiedontarpei-

den tyydyttämiseksi (Haasio & Savolainen 2004, 28).

29

Tiedonhankinta voi toteutua monilla tavoin ja yleensä tiedonhankinta on tarkoituksellista

ja suunnitelmallista tiedon hankintaa ulkopuolisista lähteistä. Tiedonhankintaan voi sisäl-

tyä myös tiedon passiivista vastaanottamista. Tiedonhankintaprosessin alussa tehdään ar-

viota lähteiden käytettävyydestä ja saatavuudesta, sekä muodostetaan käsitys tiedonläh-

teiden luotettavuudesta ja laadusta. (Haasio & Savolainen 2004, 28-29.) Tiedonlähteitä

on oltava riittävän useita ja erilaisia, jotta ne voisivat kuvastaa ilmiöiden tilaa kattavasti.

Organisaation sisäisiä tiedonlähteitä tulee lisätä ja vahvistaa ja tarvittava määrä erilaisia

tiedonlähteitä tulee olla organisaation käytettävissä, mutta organisaatiossa tietoa toimin-

taympäristöstä on otettava vastaan selektiivisesti. (Choo 2002, 30; Huotari ym. 2005, 57.)

Tietojärjestelmistä hankittu tieto organisoidaan sisäisten tietojärjestelmien avulla, jotta se

olisi tiedontarvitsijan hyödynnettävissä (Huotari ym. 2005, 57).

Tietoa käytetään ongelman ratkaisuun ja päätöksentekoon ja lisäksi hyödynnetään uu-

den tiedon luomisessa. Tiedon käyttö on dynaaminen ja sosiaalinen prosessi, joka lisää

organisaation jäsenten kykyä ymmärtää erilaisten tilanteiden vaikutusta ja niiden laa-

juutta. Tiedon käyttö saattaa kasvattaa koko organisaation toiminnan vaikutuksia, koska

ne voivat johtaa uusien, innovatiivisien toimintatapojen löytämiseen. (Choo 2002, 45; ks.

myös Huotari ym. 2005, 60; Saranto ym. 2007, 29-30.) Haasio ja Savolainen (2004) ku-

vaavat metaforisesti tiedonhankintaa ja käyttöä sillan rakentamisena yli tiedollisen kui-

lun. Tällöin tiedonhankinta on rakennuspuiden (tiedonlähteiden) tunnistamista ja etsintää

ja tiedonkäyttö taas sillan rakentamista näistä aineksista, jotta päästään siltaa pitkin ete-

nemään. (Haasio & Savolainen 2004, 31.)

Organisaatiossa tiedolla on monta eri merkitystä ja jokainen tieto on tiedon osien ja vä-

littömän tiedon, yleisen toiminta politiikan sekä yksilöiden tai ryhmien subjektiivisen

ajattelun tulos. Tiedon tuottamisen prosessissa tieto muuntautuu hiljaiseksi, eksplisiit-

tiseksi ja kulttuuriseksi tiedoksi. Organisaatiossa tietoa tuotetaan näiden eri tietomuotojen

tuottamassa prosessissa. Tiedon käyttö vaatii ymmärtämistä tiedon prosessien ja meto-

dien joustavuudesta ja laajuudesta, jotta tiedon vaihto ja tiedon tuottaminen yksilöiden

välillä helpottuu. Tietoa tulee voida varastoida helposti, mutta sen tulee sisältää myös

kognitiivisen vuorovaikutuksen tuomaa tietoa. Tiedon vaihdon ja tulkinnan avulla hiljai-

nen ja eksplisiittinen tieto sekoittuvat tuoden organisaatiolle uutta tietoa toiminnan tueksi.

(Choo 2002,45-46; Choo 2006, 135.) Kun saatua tietoa käytetään organisaatiossa, myös

30

toiminta muuttuu ja käynnistää uusia tiedon tarpeita. Tiedonhallinnan prosessimalli pe-

rustuu käyttäjäkeskeiseen, tilannekohtaiseen näkökulmaan ja terveydenhuollossa se tukee

potilaan hoitoprosessia. Tiedonhallinnan tuella toteutettu hoitoprosessi ohjaa käytännön

toimijaa, vähentää satunnaisuuksista johtuvaa laadun vaihtelua sekä kustannuksia ja pa-

rantaa hoidon tuloksia. (Saranto ym. 2007, 30.)

KUVIO 5. Tiedontarpeiden, -hankinnan ja -käytön väliset suhteet (mukaillen Haasio &

Savolainen 2004.)

Tiedonhankinnan ja -käytön prosessia voidaan kuvata myös Haasion ja Savolaisen (2004)

mukaan seuraavasti. Ongelmia kohdatessaan yksilö tiedostaa tietojensa vajavaisuuden ja

hänelle syntyy tiedon tarve. Tiedontarpeen tiedostamisen jälkeen tietoa ryhdytään hank-

kimaan eri lähteistä tai turvaudutaan omiin kokemuksiin. Kun haluttu tieto on saatu ja

tiedontarve tyydyttynyt, hyödynnetään uutta tietoa eli silloin puhutaan tiedon käytöstä.

Mikäli hankittu tieto ei ollut riittävää, käynnistyy tiedonhankinta prosessi uudelleen (Ku-

vio 5.). (Haasio & Savolainen 2004, 45-46.)

31

5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä, miten digitaalinen ientaskumittari te-

hostaa tiedon hankinnan ja -käytön prosessia sekä millaista hyötyä digitaalisella ientas-

kumittarilla odotetaan saavutettavan parodontologisen hoidon onnistumiseksi. Tutkimuk-

sen tavoitteena on tuoda esille uusia keinoja potilaan omahoidon tukemiseen ja hoidon

laadun parantumiseen, sekä siihen liittyvien kustannussäästöjen ja sitä kautta saavutetta-

vien yhteiskunnallisen hyödyn kautta. Parodontologisen statuksen tekeminen on myös

suuhygienistin ja hammaslääkärin yhteistyön lähtökohta, koska suuhygienisti hoitaa po-

tilaan hammaslääkärin tekemän diagnoosin perusteella. Saatuja tuloksia verrataan digi-

taalisella ientaskumittarilla saavutettaviin hyötyihin, kuten standardoidun mittauksen

seurauksena tutkimuksen luotettavuus paranee, kirjaus nopeutuu ja automatisoituu ja li-

säksi havainnollisia mittauksia voidaan käyttää potilaan ohjaukseen ja näin tukea myös

omahoitoa.

Tutkimustehtävät:

1. Miten digitaalinen ientaskumittari tehostaa tiedonhankinnan ja -käytön prosessia?

2. Millaista hyötyä digitaalisella ientaskumittarilla kerätyllä tiedolla oletetaan saavutetta-

van parodontologisen hoidon onnistumiseksi?

32

6 TUTKIMUS MENETELMÄT JA -AINEISTO

6.1 Tutkimuksen metodologiset valinnat

Tutkimuksen tarkoitus ohjaa tutkimusstrategisia valintoja ja tutkimusstrategialla tarkoi-

tetaan tutkimuksen menetelmällisten ratkaisujen kokonaisuutta, josta voidaan erottaa sup-

peampana käsitteenä termi tutkimusmetodi. Tutkimuksen tarkoitusta voidaan luonnehtia

neljän piirteen avulla: kartoittava, selittävä, kuvaileva tai ennustava. Selittävä tutkimus

etsii selitystä ongelmaan kausaalisuhteen (syy-seuraus) muodossa ja tutkimusstrategia

voi olla silloin joko kvalitatiivinen tai kvantitatiivinen. Survey-tutkimuksella kerätään tie-

toa standardoidussa muodossa joukolta ihmisiä ja kerätyn aineiston avulla pyritään ku-

vailemaan, vertailemaan ja selittämään ilmiötä. Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutki-

mus nähdään toisiaan täydentävinä tutkimusmetodeina, joita on vaikea tarkkarajaisesti

erottaa toisistaan. (Hirsjärvi ym. 2013, 132-138.) Tämä tutkimus on kvantitatiivinen ky-

selytutkimus. Sähköinen kysely valittiin tutkimusmenetelmäksi, koska tietoa haluttiin

saada mahdollisimman monelta suuhygienistiltä. Lisäksi kyselyn avulla voitiin saada

kuva suuhygienistien näkemyksistä digitaalisen ientaskumittarin hyödyllisyydestä tiedon

hankinnan ja käytön prosessissa ja laajan tutkimusjoukon tiedot tallentuivat sähköisesti.

Tässä tutkimuksessa tutkimusmetodit ovat kvantitatiivisia, ja tulokset esitetään luvuissa

7.1-7.3. Mittarina toimii puolistrukturoitu kyselylomake, jossa on sekä suljettuja ja avoi-

mia kysymyksiä.

Sosiaali- ja yhteiskuntatieteissä käytetään paljon kvantitatiivista tutkimusta, jonka alku-

juuret ovat luonnontieteissä. Tässä paradigmassa korostetaan yleispäteviä syyn- ja seu-

rauksen lakeja ja taustalla on realistinen ontologia, jonka mukaan todellisuus rakentuu

objektiivisesti todettavista asioista. (Hirsjärvi ym. 2013, 139.) Kvantitatiivisen tutkimuk-

sen avulla selvitetään eri asioiden välisiä riippuvuuksia ja aineiston keruussa käytetään

standardoituja tutkimuslomakkeita. Tuloksia havainnollistetaan taulukoin ja kuvin ja asi-

oita kuvataan numeeristen suureiden avulla. Taulukko on objektiivinen tapa esittää lukuja

pienessä tilassa ja sen avulla lukija voi vertailla lukuja ja niiden suhteita. (Heikkilä

2004,16, 148.) Tutkimusraportti laaditaan niin, että lukija voi arvioida tilastollisten ana-

lyysien ja niiden pohjalta tehtävien johtopäätösten oikeellisuutta. Suora jakauma kertoo

muuttujan eri luokkien yleisyydestä havaintoaineistossa. (Heikkilä 2004, 149, 177.)

33

6.2 Tutkimuksessa käytetty mittari

Mittarina toimiva kyselylomake on laadittu vastaamaan tutkimustehtäviin ja se esitestat-

tiin ennen kyselyn lähettämistä vastaajille. Esitestaajat olivat suuhygienistejä, joten heillä

oli hyvä tuntemus tutkittavasta aiheesta. Mittari rakentuu taustatietokysymyksistä ja po-

tilaan tutkimiseen liittyvistä kysymyksistä sekä digitaalisen ientaskumittarin hyötyihin ja

ominaisuuksiin liittyvistä kysymyksistä. Kysymykset olivat pääasiassa strukturoituja mo-

nivalintakysymyksiä, mutta myös sekamuotoisia kysymyksiä käytettiin. Digitaalisen ien-

taskumittarin hyötyjä ja ominaisuuksia arvioitaessa käytettiin Likert asteikollisia mielipi-

deväittämiä. Sähköinen kyselylomake oli laadittu niin, että jokaiseen kohtaan piti vastata

ennen kuin ohjelma antoi palauttaa lomakkeen. Näin vältyttiin vajaasti täytetyiltä lomak-

keilta.

Mittarin luotettavuutta voidaan arvioida validiteetin ja reliabiliteetin avulla, jotka muo-

dostavat mittarin kokonaisluotettavuuden. Validiteetti kuvaa sitä onko mittari mitannut

sitä mitä pitikin mitata. (Heikkilä 2004, 185; Hirsjärvi ym. 2013, 231.) Esitestauksen tar-

koituksena onkin varmistaa, että mittari on toimiva, looginen, ymmärrettävä ja helposti

käytettävä. Mittarin validiteetin kriteereinä pidetään sisältö-, käsite- ja kriteerivaliditeet-

tia. Sisältövaliditeetilla tarkoitetaan sitä, että mittaavatko kysymykset sitä, mitä on haluttu

tutkia. Sisältövaliditeetin arviointina voidaan käyttää asiantuntija-arviointeja, jolloin tut-

kittavan teema-alueen hyvin tuntevat henkilöt arvioivat, vastaako mittarin sisältö tausta-

teoriaa. Käsitevaliditeetin avulla tarkastellaan mittarin käsitteellisiä yhteyksiä teoreetti-

seen taustaansa. Kriteerivaliditeetti kuvaa mittarilla saadulla ja nykyisyyttä kuvaavan tai

tulevaisuutta ennustavan kriteerin yhteyttä. (Vehviläinen-Julkunen & Paunonen 1997,

207-208.)

Reliabiliteetti tarkoittaa sitä, että mittari antaa tuloksia, jotka eivät ole sattumanvaraisia.

Reliabiliteettia voidaan arvioida mittarin pysyvyytenä, vastaavuutena ja sisäisenä johdon-

mukaisuutena. Pysyvyyttä voidaan arvioida mittaamalla samalla mittarilla samantapai-

sesta aineistosta ilmiötä kaksi kertaa ja katsoa kuinka pysyvä tulos on. Mittarin vastaa-

vuus ilmoittaa mittaustuloksen samanlaisuuden asteen. Mittarin sisäinen johdonmukai-

34

suus kuvaa mittarin eri osien kykyä mitata sama asiaa. (Vehviläinen-Julkunen & Pauno-

nen 1997, 207-208.) Oheiseen taulukkoon (Taulukko 1.) on kuvattu millä mittarin kysy-

myksellä on haettu vastausta kumpaankin tutkimustehtävään.

TAULUKKO 1. Mittarin kysymysten asettuminen tutkimustehtävien alle

Kyselytutkimuksen etuna pidetään sitä, että sen avulla voidaan kerätä laaja tutkimusai-

neisto tehokkaasti. Lisäksi aineisto voidaan nopeasti käsitellä tallennettuun muotoon ja

analysoida tietokoneen avulla. (Hirsjärvi ym. 2000, 182.)

1. Miten digitaalinen ientaskumittari tehostaa tiedonhankinnan ja -käytön prosessia??

•5. Potilaan tutkiminen

•6. Parodontologinen tutkimus Käypä hoito -suositusten mukaisesti.

•7. Arvioi, kuinka kauan sinulla keskimäärin menee parodontologisen tutkimuksen suorittamiseen aikaa,jos potilaalla on täysi/lähes täysi hampaisto, syventyneitä ientaskuja ja hammaskiveä useammassa leukaneljänneksessä

•8. Teen parodontologisen tutkimuksen ensin paperille, jonka jälkeen siirrän sen sähköiseen potilasasiakirjaan.

• 9. Arvioi, kuinka kauan sinulla keskimäärin menee aikaa tutkimuksessa saatujen tietojen siirtämiseen paperilta tietokoneelle, kun potilaalla on täysi/lähes täysi hampaisto, syventyneitä taskuja ja hammaskiveä useammassa leukaneljänneksessä.

•10. En kirjaa tutkimuksen löydöksiä paperille vaan kirjaan ne suoraan sähköiseen potilasasiakirjaan.

2. Millaista hyötyä digitaalisella ientaskumittarilla kerätyllä tiedolla oletetaan saavutettavan parodontologisen hoidon onnistumiseksi?

•11. Mikä mielestäsi on haastellisinta parodontologisen tutkimuksen suorittamisessa?

•12. Jos saisit käyttöösi alussa kuvatun digitaalisen ientaskumittarin, millaista hyötyä arvioisit siitä olevan työssäsi?

• 13. Kuinka tärkeänä pidät sitä, että

•Tutkimuksen tulokset ovat heti näkyvillä myös asiakkaalle ja hänelle voidaan havainnollisesti kertoa ja näyttää tutkimuksessa saadut tulokset.

•Potilashallinto-ohjelmasta saatavaa informatiivista dokumenttia voidaan hyödyntää potilaan suun terveydenhoitoon motivoinnissa.

•Potilashallinto-ohjelmasta saatavaa informatiivista dokumenttia voidaan hyödyntää potilaan suun terveydenhoidon seurannassa.

•Mittatulos standardoituu, kun voima on vakioitu.

•Mittaus on potilaalle miellyttävämpi, kun mittari ilmoittaa, mikäli mittaria painetaan enemmän kuin 25 gramman voimalla.

•Digitaalisella langattoman tiedonsiirron avulla säästetään työaikaa.

•Digitaalisen ientaskumittarin avulla voidaan tunnistaa hammaskivi.

•Digitaalisen ientaskumittarin avulla voidaan kehittää hoitoprosessia kustannustehokkaammaksi.

35

6.3 Aineiston hankinta ja analyysi

Kohderyhmänä on Suomen Suuhygienistiliitto ry:n (n=462) ja Suomen suunterveyden-

hoitoliitto ry:n (n=830) kliinistä työtä tekevät suuhygienistit (N=1292). Tutkimusaineis-

ton keruu tehtiin Oulun ammattikorkeakoulun Wireless Probe -projektin puitteissa ja lupa

saatiin kyseisten liittojen toiminnanjohtajilta. Lupa aineiston käyttöön tässä tutkimuk-

sessa pyydettiin ja saatiin Oulun ammattikorkeakoululta. Suomen Suuhygienistiliitto ry:n

suuhygienisteille kysely tehtiin joulukuussa 2014 ja Suomen suunterveydenhoitoliitto

ry:n suuhygienisteille kysely tehtiin helmikuussa 2015. Suuhygienistit valittiin tutkimuk-

sen kohteeksi, koska heillä on laaja näkemys parodontologisesta hoitotyöstä. Tutkimus

on kvantitatiivinen kyselytutkimus, jossa aineiston keruu tehtiin kyselylomakkeella (Liite

1.). Kyselylomake laadittiin Webropol-ohjelmalla, jolloin siihen vastattiin sähköisesti.

Kyseisten liittojen kautta suuhygienisteille lähetettiin sähköpostitse linkki Webropol -ky-

selyyn ja vastaus aikaa annettiin kaksi viikkoa, jonka jälkeen vastausaikaa jatkettiin vielä

viikolla. Kyselylomakkeen kysymykset muodostuvat ientaskumittarin käyttöön ja oletet-

tuihin hyötyihin liittyvistä asioista. Kyselyyn vastasi Suomen Suuhygienistiliitto ry:n

suuhygienisteistä 94 ja Suomen suunterveydenhoitoliitto ry:n suuhygienisteistä 216 hen-

kilöä ja kokonaisuutena vastauksia saatiin 310. Vastausprosentit olivat Suomen Suuhy-

gienistiliitolla 20 % ja Suomen suunterveydenhoitoliitolla 26 %, kokonaisuutena vastaus-

prosentti oli 24 %.

Aineistoa tulkitaan Webropol-ohjelman avulla, jossa tutkimuksen aineisto tallentuu säh-

köiseen muotoon. Kvantitatiivista tutkimusaineistoa kuvaillaan käyttämällä prosentti-

osuuksia ja frekvenssejä. Frekvenssi kuvataan numeerisesti taulukoissa tai graafisesti ja

sillä tarkoitetaan kuhunkin luokkaan kuuluvien tilastoyksiköiden määrää (Nummenmaa

2004, 54). Tutkimustuloksia esitellään ja havainnollistetaan tekstillä, taulukoilla ja kuvi-

oilla. Laadullinen aineisto litteroidaan ja analysoidaan sisällön analyysillä induktiivisesti.

Avoimen kysymyksen tarkoituksena on antaa vastaajalle mahdollisuus vastata kysymyk-

seen omin sanoin. Tämä osuus aineistosta on analysoitu sisällönanalyysilla induktiivisesti

(luku 7.4), koska sen avulla voidaan analysoida dokumentteja systemaattisesti ja objek-

tiivisesti, ja sen avulla voidaan järjestää ja kuvailla tutkittavaa ilmiötä. (Kyngäs & Van-

hanen 1999, 3; Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001, 23.)

36

Aineistonkeruu toteutettiin eettiset asiat huomioon ottaen. Tutkittaville kerrottiin ano-

nymiteetin säilyvän koko tutkimuksen ajan, sekä mahdollisuus keskeyttää tutkimus niin

halutessaan. Tutkimukseen osallistuville annettiin myös riittävästi tietoa tutkimuksesta ja

sen toteutuksesta sekä aineiston jatkokäytöstä ennen tutkimukseen osallistumista. Tutki-

mukseen osallistuminen oli täysin vapaaehtoista.

Aineisto käsiteltiin niin, että saadaan vastaus tutkimustehtäviin ja tutkimusongelma tulee

ratkaistua. Tutkimuksen empiiristä työtä ohjaavat tutkimusongelmat ja siihen liittyvä teo-

riapohjalta rakennettu viitekehys. Viitekehyksestä voidaan johtaa erilaisia hypoteeseja

tutkittavien tekijöiden vuorovaikutussuhteista ja näin voidaan esittää teoreettiset vastauk-

set tutkimustehtäviin. (Heikkilä 2004,142.) Aineistoa pyritään selittämään tilastollisella

analyysilla ja päätelmien tekemisellä sekä ymmärtämään laadullisen analyysin menetel-

min (Hirsjärvi ym. 2013, 224.).

Avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysilla tarkoitetaan ke-

rätyn aineiston tiivistämistä niin, että tutkittavia ilmiöitä voidaan lyhyesti ja yleistävästi

kuvailla. Aineistosta erotettiin samanlaisuudet ja erilaisuudet ja aineistoa kuvaavat luokat

olivat toisensa poissulkevia ja yksiseliteisiä. Tekstin yksiköt luokiteltiin samaan luokkaan

merkityksen perusteella eli ne merkitsevät samaa asiaa. (Latvala & Vanhanen-Nuutinen

2001, 23; Elo & Kyngäs 2008, 109; Polit & Beck, 517-518.) Sisällönanalyysi voi olla

deduktiivista eli teorialähtöistä tai induktiivista eli aineistolähtöistä. Tässä tutkimuksessa

käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä, koska hierarkkisia kategorioita ei ollut luotu

teoriasta. (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001, 24; Elo & Kyngäs 2008, 108-109; Tuomi

& Sarajärvi 2009, 95-96.)

Avoimet vastaukset luettiin läpi useita kertoja. Analyysiyksikkönä oli joko sanayhdis-

telmä tai lauseen osa. Aineistosta poimittiin alkuperäisilmaisuja, jotka pelkistettiin (Tau-

lukko 2.). (Kyngäs & Vanhanen 1999, 5-7; Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001, 25-28;

Elo & Kyngäs 2008, 109-111; Tuomi & Sarajärvi 2009, 110-111.)

37

TAULUKKO 2. Pelkistettyjen ilmaisujen muodostaminen

Alkuperäisilmaisu Pelkistetty ilmaisu

”rutiinin puute, koska teen paron tutki-

muksen hyvin harvoin”

rutiinin puuttuminen ientaskujen mittauk-

sessa

”Taskujen syvyyden mittaaminen luotet-

tavasti etenkin kun ien vuotaa runsaasti”

ientaskujen mittaaminen luotettavasti

”Onko diagnoosi oikea? Näkemyserot

hammaslääkärien kanssa paron tilan-

teesta”

mittauksen tekemisen epävarmuus

”Haasteellisinta on arvioida ientaskujen

syvyydet sekä hammaskiven määrä tar-

kasti ja muistaa ne vielä kirjausvai-

heessa”

mittauksen tekemisen haasteellisuus

Ryhmittelyssä etsittiin pelkistettyjen ilmaisujen erilaisuudet ja yhtäläisyydet sekä yhdis-

teltiin saman sisältöisiksi alakategorioiksi (Taulukko 3.). Pelkistettyjen ilmaisujen ryh-

mittelyä ja yhdistämistä alakategorioiksi ohjasivat tutkimusaineisto ja tutkijan tulkinta.

Analyysin edetessä palattiin useasti aineistoon, jotta yhteys alkuperäisilmaisujen ja muo-

dostettujen alakategorioiden välillä säilyisi. (Kyngäs & Vanhanen 1999, 5-7; Latvala &

Vanhanen-Nuutinen 2001, 25-29; Elo & Kyngäs 2008, 109-111; Tuomi & Sarajärvi 2009,

110-111.)

TAULUKKO 3. Epävarmuus mittauksen onnistumisesta -alakategorian muodostuminen

Pelkistetty ilmaisu Alakategoria

rutiinin puuttuminen ientaskujen mittauk-

sessa

Epävarmuus mittauksen onnistumisesta

ientaskujen mittaaminen luotettavasti

mittauksen tekemisen epävarmuus

mittauksen tekemisen haasteellisuus

38

Aineiston ryhmittelyä seuraa aineiston abstrahointi eli aineiston käsitteellistäminen, jossa

erotetaan tutkimuksen kannalta olennainen tieto ja tämän tiedon perusteella muodostetaan

teoreettisia käsitteitä. Alakategorioiden muodostamisen jälkeen aineistoa abstrahoitiin

edelleen siten, että samansisältöiset alakategoriat yhdistettiin ja niistä muodostettiin ylä-

kategorioita (Taulukko 4.). (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001, 29; Tuomi & Sarajärvi

2009, 111.)

TAULUKKO 4. Inhimilliset haasteet – yläkategorian muodostuminen

Alakategoria Yläkategoria

Epävarmuus mittauksen onnistumisesta

Inhimilliset haasteet

Mittauksen virhemahdollisuus

Tutkimuksen tekemisen haasteellisuus

Aseptiikka

Abstrahoinnin avulla muodostui kolme yläkategoriaa. Nämä kuvasivat mittauksen teke-

misen inhimillisiä-, tietotekniikan tuomia- ja työyhteisöstä johtuvia haasteita. Abstra-

hoinnin avulla tutkimusaineisto saatiin sellaiseen muotoon, josta tehdyt johtopäätökset

voitiin irrottaa yksittäisestä henkilöstä ja lausumasta ja siirtää yleiselle käsitteelliselle ja

teoreettiselle tasolle (Kyngäs & Vanhanen 1999, 6-7; Latvala & Vanhanen-Nuutinen

2001, 29-30; Elo & Kyngäs 2008, 109-111; Tuomi & Sarajärvi 2009, 110-111).

TAULUKKO 5. Aineiston abstrahoinnista muodostunut yhdistävä kategoria

Yläkategoria Yhdistävä kategoria

Inhimilliset haasteet

Parodontologisen tutkimuksen tekemisen

haasteet

Tietotekniikan tuomat haasteet

Työympäristöstä johtuvat haasteet

39

Abstrahointia jatkettiin niin kauan kuin se aineiston sisällön näkökulmasta on mahdollista

ja muodostettiin yläkategorioista yhdistävä kategoria (Kyngäs & Vanhanen 1999, 7;

Tuomi & Sarajärvi 2009, 111-112). Sisällönanalyysi perustuu tulkintaan ja päättelyyn ja

käsitteitä yhdistelemällä saadaan vastaus tutkimustehtävään. Tuloksissa kuvataan luokit-

telun pohjalta muodostetut kategoriat ja niiden sisällöt, näin tutkija pyrkii ymmärtämään

tutkittavia heidän näkökulmastaan analyysin kaikissa vaiheissa. (Tuomi & Sarajärvi

2009, 112-113.) Tässä tutkimuksessa saatiin yksi yhdistävä kategoria, joka kuvaa paro-

dontologisen tutkimuksen tekemisen haasteita (Taulukko 5.).

40

7 TULOKSET

7.1 Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot

Tutkimukseen osallistuneista 56 % oli toiminut suuhygienistinä yli kymmenen vuotta ja

alle vuoden viisi prosenttia (Kuvio 6.).

KUVIO 6. Tutkimukseen osallistuneiden suuhygienistinä toimimisaika

Suurin osa tutkimukseen osallistuneista, 73 %, toimi tällä hetkellä suuhygienistinä julki-

sella sektorilla (Kuvio 7.), yksityisellä sektorilla toimi kolmasosa ja yrittäjänä 4 %. Suu-

hygienistit toimivat myös erikoissairaanhoidossa, kolmannella sektorilla, opetustyössä,

osastonhoitajana ja sairaalassa.

KUVIO 7. Millä sektorilla suuhygienistit toimivat

41

Tutkimukseen osallistuneista vain kolme (1%) hoiti pelkästään alakouluikäisiä lapsipoti-

laita, joille ei tehdä parodontologista tarkastusta. Suuhygienistit arvioivat voivansa hyö-

dyntää digitaalista ientaskumittaria päivän aikana enimmäkseen nollasta viiteen kertaan

(Kuvio 8.). Keskimääräisesti suuhygienistit hoitivat 5,4 potilasta päivän aikana, joiden

hoidon tarpeen arvioinnissa olisi voitu hyödyntää digitaalista ientaskumittaria.

KUVIO 8. Kuinka monta potilasta suuhygienistit hoitivat päivän aikana, joiden hoidon

tarpeen määrittämisessä voisi hyödyntää digitaalista ientaskumittaria (f) (n=304)

7.2 Parodontologisen tutkimuksen suorittaminen

Kysymyksillä 5- 10 haettiin vastausta ensimmäiseen tutkimustehtävään Miten digitaali-

nen ientaskumittari tehostaa tiedonhankinnan- ja käytön prosessia? Kysymykseen poti-

laan tutkimisesta vastasi 308 suuhygienistiä. Tässä kysymyksessä oli mahdollista valita

useampi vaihtoehto. Suuhygienisteistä 74 % teki itse parodontologisen hoidon tarpeen

määrityksen sellaisille ylläpitohoitopotilaille, jotka kuluivat suuhygienistin hoidon vas-

tuualueeseen. Ensimmäiselle hoitokäynneille tuleville potilaille suuhygienisteistä 51 %

teki parodontologisen tutkimuksen ja alustavan hoidon tarpeen määrityksen. Hammaslää-

käri teki aina parodontologisen tutkimuksen, diagnoosin ja hoitosuunnitelman 52 %:ssa

tapauksista, jonka jälkeen vastuualueen hoidon suorittaminen siirtyy suuhygienistille

(Taulukko 6.).

42

TAULUKKO 6. Potilaan tutkiminen (n=308)

Parodontologisen tutkimuksen suorittamiseen Käypä hoito -suositusten mukaisesti vas-

tasi 306 suuhygienistiä (Taulukko 7.). Tässä kysymyksessä käytettiin Likertin asteikkoa,

jossa arvot olivat 1=aina, 2=joskus, 3=harvoin ja 4=en koskaan. Suuhygienisteistä 86 pro-

senttia teki parodontologisen tutkimuksen aina ilman avustajaa ja vain kolme prosenttia

teki tutkimuksen aina avustajan kanssa. Parodontologinen tutkimus tehtiin aina ylläpito-

hoidossa olevalle potilaalle 62 %:ssa tapauksista ja kahdessa %:ssa tapauksista ylläpito-

hoidossa olevalle potilaalle ei tehty parodontologista tarkastusta koskaan. Taulukosta 7.

selviää myös, että 56 % suuhygienisteistä teki parodontologisen tutkimuksen aina uudelle

potilaalle ensikäynnillä.

TAULUKKO 7. Parodontologinen tutkimus Käypä hoito -suositusten mukaisesti

(n=306)

43

Suuhygienistit arvioivat parodontologisen tutkimuksen tekemiseen keskimääräisesti käy-

tettävää aikaa, kun potilaalla on täysi/ lähes täysi hampaisto, syventyneitä ientaskuja ja

hammaskiveä useammassa leukaneljänneksessä. Kaikkiaan 161 suuhygienistiä vastasi

vaihtoehtoon, jossa avustaja kirjaa löydökset ja heistä suurin osa, 83 %, arveli tutkimuk-

sen tekemiseen kuluvan silloin alle 20 minuuttia, 14 % suuhygienisteistä arvioi aikaa ku-

luvan 20-29 minuuttia ja vain yksi arveli kuluvan yli 40 minuuttia. Suuhygienisteistä 29

% arvioi aikaa kuluvan alle 20 minuuttia, kun tutkimus tehdään yksin ilman avustajaa.

Suurin osa vastanneista, 42 %, arvioi aikaa kuluvan yksin tehtävään tutkimukseen 20-29

minuuttia ja 23 % arvioi aikaa kuluvan yksin tehtävään kirjaukseen 30-40 minuuttia (Tau-

lukko 8.).

TAULUKKO 8. Parodontologisen tutkimuksen suorittamiseen kuluva aika (n= 299)

Suuhygienisteiltä kysyttiin, kirjaavatko he parodontologisen tutkimuksen tulokset ensin

paperille, jonka jälkeen ne siirretään sähköiseen potilasasiakirjaan. Heistä melkein puolet,

47 %, ilmoitti kirjaavansa tutkimuksen tulokset aina ensin paperille. Kolmasosa, 27 %,

vastaajista kirjaa tulokset vain joskus paperille ja noin viidesosa, 17 %, suuhygienisteistä

ei koskaan kirjaa tutkimuksen tuloksia paperille, vaan suoraan sähköiseen potilasasiakir-

jaan (Kuvio 9.).

44

KUVIO 9. Parodontologisen tutkimuksen tulosten kirjaaminen ensin paperille, josta ne

siirretään sähköiseen potilasasiakirjaan (f) (n= 307)

Kun suuhygienisteiltä kysyttiin kuinka kauan keskimäärin menee aikaa tutkimuksessa

saatujen tietojen siirtämiseen paperilta tietokoneelle, kun potilaalla on täysi / lähes täysi

hampaisto, syventyneitä ientaskuja ja hammaskiveä useammassa leukaneljänneksessä,

suurin osa, 59 %, vastasi aikaa kuluvan 5-10 minuuttia ja neljäsosa, 25 %, arvioi aikaa

kuluvan 11-15 minuuttia (Kuvio 10.).

KUVIO 10. Kuinka kauan keskimäärin menee aikaa tutkimuksessa saatujen tietojen

siirtämiseen paperilta tietokoneelle

45

Kun haluttiin tietää kirjaavatko suuhygienistit parodontologisen tutkimuksen löydökset

suoraan sähköiseen potilasasiakirjaan, vastaajista 74 % ei kirjaa koskaan suoraan sähköi-

seen potilasasiakirjaan tutkimuksessa esiin tulleita löydöksiä ja neljäsosa, 26 %, vastaa-

jista kirjaa löydökset suoraan sähköiseen potilasasiakirjaan (Kuvio 11.).

KUVIO 11. Parodontologisen tutkimuksen löydösten kirjaaminen suoraan sähköiseen

potilasasiakirjaan

Tämän tuloksen mukaan suurin osa vastaajista kirjaa parodontologisen tutkimuksen löy-

dökset aina ensin paperille ja siirtävät ne myöhemmin sähköiseen potilasasiakirjaan.

7.3 Digitaalisella ientaskumittarilla arvioidut hyödyt

Kysymyksillä 11-13 haettiin vastausta tutkimustehtävään 2. Millaista hyötyä digitaali-

sella ientaskumittarilla kerätyllä tiedolla oletetaan saavutettavan parodontologisen hoidon

onnistumiseksi? Näissä kysymyksissä suuhygienistejä pyydettiin myös arvioimaan heille

kuvatun digitaalisen ientaskumittarin hyötyjä omaan työhönsä.

Suuhygienisteiltä kysyttiin mikä on haasteellisinta parodontologisen tutkimuksen suorit-

tamisessa (Taulukko 9.). Vastausvaihtoehtoina olivat tutkimukseen varatun ajan riittä-

mättömyys, avustajan puute kirjaamisessa sekä avoin kysymys. Tässä kysymyksessä oli

mahdollista valita useampi vaihtoehto. Tähän kysymykseen vastasi 307 suuhygienistiä.

Heistä 39 % oli sitä mieltä, että haasteellisinta on ajan riittämättömyys ja eniten, 82 %,

46

vastattiin haasteellisinta olevan avustajan puute kirjaamisessa. 15 % suuhygienisteistä

vastasi myös avoimeen kysymykseen. Avointen vastausten tulokset esitetään induktiivi-

sen sisällön analyysin avulla luvussa 7.4.

TAULUKKO 9. Haasteellisinta parodontologisen tutkimuksen suorittamisessa (n=307)

Digitaalisen ientaskumittarin hyötyjä selvitettäessä käytettiin arvoja: 1=eri mieltä, 2=jok-

seenkin samaa mieltä, 3=täysin samaa mieltä. Tähän kysymykseen vastasi 310 suuhygie-

nistiä. Suuhygienisteistä 80 % oli täysin samaa mieltä siitä, että digitaalinen ientaskumit-

tari parantaisi parodontologisen tutkimuksen luotettavuutta standardoidun mittausvoiman

avulla, sekä 72 % oli täysin samaa mieltä siitä, että aikaa jäisi enemmän potilaan kliini-

seen hoitamiseen. Suuhygienistit olivat 70 %:sti samaa mieltä siitä, että laitteen avulla

voitaisiin säästää työaikaa ja 69 % näkisi laitteen avulla kerätyn tiedon hyödylliseksi po-

tilaan motivoimisessa omahoitoon. Laitteen avulla voitaisiin parantaa myös kustannuste-

hokkuutta 63 %:n mielestä. Vastaajista suurin osa, 85 %, oli sitä mieltä, että laitteella olisi

lisäarvoa suuhygienistin työlle (Taulukko 10.).

47

TAULUKKO 10. Digitaalisella ientaskumittarilla saavutettavat hyödyt (n=310)

Suuhygienistejä pyydettiin arvioimaan, kuinka tärkeänä he pitivät digitaalisen ientasku-

mittarin ominaisuuksia. Tähän kysymykseen vastasi 310 suuhygienistiä. Tässä kysymyk-

sessä käytettiin arvoja 1=ei lainkaan tärkeä … 5=erittäin tärkeä. Suuhygienisteistä 66 %

arvosti eniten sitä, että digitaalisella ientaskumittarilla tuotettavaa informatiivista doku-

menttia voitaisiin hyödyntää potilaan suun terveyden seurannassa, sekä 69 % suuhygie-

nisteistä sitä, että langattoman tiedonsiirron avulla voitaisiin säästää työaikaa. Suuhygie-

nisteistä 64 % piti tärkeänä myös sitä, että digitaalisella ientaskumittarilla saatu mittatulos

on standardoitu vakioidun voiman avulla (Taulukko 11.).

48

TAULUKKO 11. Digitaalisen ientaskumittarin ominaisuuksien tärkeys (n=310)

1=ei lainkaan tärkeä, 2= jokseenkin tärkeä,

3=en osaa sanoa, 4=tärkeä, 5=erittäin tärkeä

1

2

3

4

5

Yh-teensä

Kes-kiarvo

Tutkimuksen tulokset ovat heti näkyvillä myös asiakkaalle ja hänelle voidaan havainnollisesti kertoa ja näyttää tutkimuksessa saadut tulok-set.

0

16 7 102 185 310 4,47

0% 5% 2% 33% 60% 100%

Potilashallinto-ohjelmasta saatavaa informatii-vista dokumenttia voidaan hyödyntää potilaan suun terveydenhoitoon motivoinnissa.

1 12 17 117 163 310

4,38

0,5% 4% 5% 38% 52,5%

100%

Potilashallinto-ohjelmasta saatavaa informatii-vista dokumenttia voidaan hyödyntää potilaan suun terveydenhoidon seurannassa.

0 2 8 95 205 310

4,62

0% 0,5% 2,5% 31% 66% 100%

Mittatulos standardoituu, kun voima on vaki-oitu.

0 2 29 80 199 310

4,54

0% 1% 9% 26% 64% 100%

Mittaus on potilaalle miellyttävämpi, kun mittari ilmoittaa, mikäli mittaria painetaan enemmän kuin 25 gramman voimalla.

0 11 26 83 190 310 4,46

0% 4% 8% 27% 61% 100%

Digitaalisella langattoman tiedonsiirron avulla säästetään työaikaa.

1 4 11 81 213 310 4,62

0,5% 1% 3,5% 26% 69% 100%

Digitaalisen ientaskumittarin avulla voidaan tunnistaa hammaskivi.

4 13 37 81 175 310 4,32

1,5% 4% 12% 26% 56,5%

100%

Digitaalisen ientaskumittarin avulla voidaan ke-hittää hoitoprosessia kustannustehokkaam-maksi.

0 4 44 115 147 310 4,31

0% 1,5% 14% 37% 47,5%

100%

Hieman alle puolet vastaajista, 47,5 %, piti eritäin tärkeänä digitaalisen ientaskumittarin

ominaisuuksista sitä, että sen avulla voidaan kehittää hoitoprosessia kustannustehok-

kaammaksi. Eniten hajontaa vastauksissa oli hammaskiven tunnistamisen kohdalla, kui-

tenkin 56 % suuhygienisteistä piti myös tätä ominaisuutta erittäin tärkeänä.

49

7.4 Parodontologisen tutkimuksen tekemisen haasteellisuus

Tulokset kysymyksen 11. avoimista vastauksista, jotka koskivat parodontologisen tutki-

muksen suorittamisen haasteellisuutta, esitetään induktiivisen sisällön analyysin avulla

muodostettujen ylä- ja alakategorioiden avulla. Avoimeen kysymykseen vastasi 46 hen-

kilöä ja vastaukset luettiin läpi useita kertoja. Analyysiyksikkönä oli joko sanayhdistelmä

tai lauseen osa. Aineistosta poimittiin alkuperäisilmaisuja, jotka pelkistettiin. Ryhmitte-

lyssä etsittiin pelkistettyjen ilmaisujen erilaisuudet ja yhtäläisyydet sekä yhdisteltiin sa-

mansisältöisiksi alakategorioiksi. Avoimista vastauksista muodostui kolme yläluokkaa,

jotka voitiin yhdistää yhdeksi Parodontologisen tutkimuksen tekemisen haasteet -katego-

riaksi. Tässä luvussa on esitetty suoria lainauksia suuhygienistien avoimista vastauksista.

Avoimen kysymyksen vastauksien perusteella selvisi, että vastaajat kokivat inhimillisiä

haasteita parodontologisen tutkimuksen suorittamisessa (Kuvio 12). Haasteita tutkimuk-

sen suorittamiselle koettiin siitä, että mittauksessa saatettiin tehdä virheitä. Epävarmuutta

koettiin myös omista kyvyistä arvioida ientaskujen syvyys ja haastetta toi myös huono

näkyvyys ienverenvuodon tai suun fysiologisen muodon takia. Aseptiikan heikentyminen

mittauksen aikana koettiin haasteena, koska tulokset on kirjattava kirjaajan puutuessa tut-

kimuksen aikana paperille kynällä itse.

Suuhygienisti 39:”Rutiinin puute, koska teen paron tutkimuksen hyvin har-

voin.”

Suuhygienisti 19:”Keskittyminen siihen, että kirjaa mitatun oikein, kun mit-

taaminen tapahtuu väkisinkin pätkissä yksin työskennellessä, etenkin uusien

potilaiden kohdalla, joilla ei ole aiempaa parostatusta olemassa tai kun

hammaslääkäri ei ole sitä jostakin syystä tarkastuksen yhteydessä tehnyt.”

Suuhygienisti 15:”Mittauksen tarkkuuden varmistaminen (huono näkyvyys,

ienverenvuoto, morfologia ym syistä).”

50

Suuhygienisti 23:”Aseptinen toiminta ja se, että joutuu toimimaan muistin

varassa.”

ALAKATEGORIAT YLÄKATEGORIA

KUVIO 12. Parodontologisen tutkimuksen suorittamisen inhimilliset haasteet

Vastaajat kokivat parodontologisen tutkimuksen tekemisessä myös tietoteknisiä haasteita

(Kuvio 13). Potilasohjelmistossa saattoi olla puutteita, jolloin parodontologisen statuksen

tekeminen ei onnistunut. Ohjelmisto saatettiin myös kokea vaikeasti käytettäväksi tai epä-

sopivaksi parodontologisen statuksen tekemiseen. Vastaajat toivat esille myös virheen

mahdollisuuden, kun tiedot kirjataan ensin käsin paperille ja siirretään potilashallinto-

ohjelmaan myöhemmin.

Suuhygienisti 28:”Käytössä olevassa ohjelmistossa ei ole kunnollista mah-

dollisuutta parodontologisen statuksen kirjaamiseen eikä sitä käytetä.”

Suuhygienisti 3:”merkkaamisen monimutkaisuus”

Suuhygienisti 26:”Virheen mahdollisuus, koska tiedot siirretään koneelle

potilaan lähdettyä, eikä epävarmoja mittauksia voi varmistaa.”

Mittauksen virhemah-

dollisuus

Tutkimuksen tekemisen

haasteellisuus

Inhimilliset haasteet

Epävarmuus omasta

osaamisesta

Aseptiikka

51

Suuhygienisti 2:”huono parodontologinen status ohjelmassa”

ALAKATEGORIAT YLÄKATEGORIA

KUVIO 13. Parodontologisen tutkimuksen suorittamisen tietotekniset haasteet

Avoimista vastauksista tuli esille myös ongelmat ajan puutteessa, jolloin potilaalle varat-

tua hoitoaikaa ei voitu käyttää parodontologisen statuksen tekemiseen. Vastaajat kokivat

parodontologisen statuksen tekemisen vievän liikaa aikaa potilaan hoidosta, kun he teke-

vät kirjauksen yksin.

Suuhygienisti 16:”Lyhyet hoitoajat ylipäätään, samalla käynnillä pitää

yleensä ehtiä tehdä putsiakin.”

Suuhygienisti 18:”Menee kohtuuttomasti aikaa, jonka potilas maksaa.”

Suuhygienisti 35:”taskun syvyyden määrittämiseen menee hetki ja jos

useita taskuja aikaa kuluu”

Suuhygienisti 39:”ajan riittämättömyys”

Puutteellinen potilasoh-

jelmisto

Ohjelmiston vaikea

käytettävyys

Epäsopiva ohjelmisto

Tietotekniikan tuomat

haasteet

52

Vastauksissa tuli esille myös työnjaon tuomat haasteet parodontologisen tutkimuksen

suorittamiselle (Kuvio 14.). Suuhygienistit kokivat, että työnjako ei ollut aina tarpeeksi

selkeä suuhygienistin ja hammaslääkärin välillä. Suuhygienistit saattoivat kokea joutu-

vansa vastaamaan parodontologisesta hoidosta yksin tai saavansa puutteellisen lähetteen

tai diagnoosin hammaslääkäriltä.

Suuhygienisti 13:”en yleensä tee parodontologista tutkimusta, hammaslää-

käri tekee tutkimuksen, eikä aikaa itsellä tehdä tutkimusta”

Suuhygienisti 11:”Hammaslääkärit tekevät harvoin parodontologista sta-

tusta tai parodontologinen "tutkimus" on riittämätön eikä perusteellista pa-

ron hoitoa tehdä, jolloin moni oikeasti hml:ä tarvitseva potilas jää minun

harteilleni”

Suuhygienisti 32:”Hammaslääkärit myös usein sanovat, että eivät mielel-

lään hoida paron potilaita, vaikka se kuuluu heidän työnkuvaan. Näin ollen

yhteistyö shg ja hml välillä toteutuu harvoin.”

Suuhygienisti 27:”Näkemyserot hammaslääkärien kanssa paron tilan-

teesta.”

ALAKATEGORIAT YLÄKATEGORIA

KUVIO 14. Parodontologisen tutkimuksen suorittamisen työympäristöstä johtuvat haas-

teet

Ajan puute

Työnjako

Työympäristöstä johtu-

vat haasteet

53

Koko laadullisen aineiston analyysiprosessi esitetään kokonaisuudessaan kuviossa 15.

Avoimet vastaukset luokiteltiin alakategorioiksi, ryhmiteltiin yläkategorioiksi ja yhdis-

tettiin niitä yhdistäväksi kategoriaksi. Yhdistäväksi kategoriaksi saatiin parodontologisen

tutkimuksen tekemisen haasteet (Kuvio 15.).

ALAKATEGORIAT YLÄKATEGORIAT YHDISTÄVÄ

KATEGORIA

Epävarmuus omasta osaamisesta

Mittauksen virhemahdollisuus

Tutkimuksen tekemisen haasteellisuus

Aseptiikka

Puutteellinen potilasohjelmisto

Ohjelmiston vaikea käytettävyys

Epäsopiva ohjelmisto

Ajan puute

Työnjako

KUVIO 15. Parodontologisen tutkimuksen tekemisen haasteet -yhdistävän kategorian

muodostuminen

Abstrahoinnin avulla muodostui kolme yläkategoriaa. Nämä kuvasivat mittauksen teke-

misen inhimillisiä-, tietotekniikan tuomia- ja työyhteisöstä johtuvia haasteita. Abstra-

hoinnin avulla tutkimusaineisto saatiin sellaiseen muotoon, josta tehdyt johtopäätökset

voitiin irrottaa yksittäisestä henkilöstä ja lausumasta ja siirtää yleiselle käsitteelliselle ja

teoreettiselle tasolle. Abstrahointia jatkettiin niin kauan kuin se aineiston sisällön näkö-

kulmasta on mahdollista ja muodostettiin yläkategorioista yhdistävä kategoria. Tässä tut-

kimuksessa saatiin yksi yhdistävä kategoria, joka kuvaa parodontologisen tutkimuksen

tekemisen haasteita.

Inhimilliset

haasteet

Tietotekniikan tuo-

mat haasteet

Työympäristöstä

johtuvat haasteet

Parodontologisen

tutkimuksen teke-

misen haasteet

54

7.5 Yhteenveto kyselyn tuloksista

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sitä miten digitaalinen ientaskumittari te-

hostaa tiedon hankinnan ja -käytön prosessia sekä millaista hyötyä digitaalisella ientas-

kumittarilla odotetaan saavutettavan parodontologisen hoidon onnistumiseksi. Vastaa-

jista yli puolet oli toiminut yli kymmenen vuotta suuhygienistinä ja suurin osa työskenteli

julkisella sektorilla. Vain kolme vastaajaa hoiti pelkästään alakouluikäisiä lapsipotilaita,

joille ei tehdä parodontologista tarkastusta. Keskimääräisesti vastaajat hoitivat 5,4 poti-

lasta päivän aikana, joiden hoidon tarpeen arvioinnissa olisi voitu hyödyntää digitaalista

ientaskumittaria.

Miten digitaalinen ientaskumittari tehostaa tiedonhankinnan- ja käytön prosessia?

Suuhygienisteistä 74 % teki itse parodontologisen hoidon tarpeen määrityksen sellaisille

ylläpitohoitopotilaille, jotka kuluivat suuhygienistin hoidon vastuualueeseen. Ensimmäi-

selle hoitokäynneille tuleville potilaille suuhygienisteistä 51 % teki parodontologisen tut-

kimuksen ja alustavan hoidon tarpeen määrityksen. Hammaslääkäri teki aina parodonto-

logisen tutkimuksen, diagnoosin ja hoitosuunnitelman 52 %:ssa tapauksista, jonka jäl-

keen vastuualueen hoidon suorittaminen siirtyy suuhygienistille.

Parodontologinen tutkimus tehtiin aina ylläpitohoidossa olevalle potilaalle 62 %:ssa ta-

pauksista. Suuhygienistit arvioivat parodontologisen tutkimuksen tekemiseen kuluvan ai-

kaa alle 20 minuuttia, jos avustaja kirjaa löydökset potilasasiakirjaan. Suurin osa vastan-

neista, 42 %, arvioi aikaa kuluvan yksin tehtävään tutkimukseen 20-29 minuuttia. Vas-

taajista 47 % ilmoitti kirjaavansa tutkimuksen tulokset aina ensin paperille, jonka jälkeen

se siirretään sähköiseen potilasasiakirjaan.

Suuhygienisteistä 59 % vastasi aikaa kuluvan 5-10 minuuttia tutkimuksessa saatujen tie-

tojen siirtämiseen paperilta tietokoneelle, kun potilaalla on täysi / lähes täysi hampaisto,

syventyneitä ientaskuja ja hammaskiveä useammassa leukaneljänneksessä. Vastaajista 74

% ei kirjaa koskaan suoraan sähköiseen potilasasiakirjaan tutkimuksessa esiin tulleita löy-

55

döksiä. Tämän tuloksen mukaan suurin osa vastaajista kirjaa parodontologisen tutkimuk-

sen löydökset aina ensin paperille ja siirtävät ne myöhemmin sähköiseen potilasasiakir-

jaan.

Suuhygienistit (86 %) tekivät tutkimuksen aina ilman avustajaa ja kuvasivat siihen aikaa

kuluvan 20-29 minuuttia. Sen jälkeen he siirtävät tiedot tietokoneelle, johon he arvioivat

aikaa kuluvan viidestä kymmeneen minuuttia. Tästä voidaan päätellä, että kokonaisaika

yksin tehtävään parodontologiseen tutkimukseen ja tietojen kirjaamiseen olisi silloin kes-

kimäärin 25-39 minuuttia.

Millaista hyötyä digitaalisella ientaskumittarilla kerätyllä tiedolla oletetaan saavutetta-

van parodontologisen hoidon onnistumiseksi?

Suuhygienisteistä 82 % piti haasteellisimpana parodontologisen tutkimuksen suorittami-

sessa olevan avustajan puute kirjaamisessa. 39 % vastaajista oli sitä mieltä, että haasteel-

lisinta on ajan riittämättömyys. Suuhygienisteistä 15 % (f=46) vastasi myös avoimeen

kysymykseen. Avointen vastausten tulosten mukaan haasteet voivat olla inhimillisiä, tie-

toteknisiä tai työympäristöstä johtuvia. Inhimilliset haasteet olivat epävarmuus ientasku-

jen mittauksen suorittamisessa omien kykyjen tai huonon näkyvyyden takia. Myös asep-

tiikan heikentyminen koettiin huonontuvan, jos ei ollut avustajaa kirjaamassa. Tietotek-

niset haasteet koskivat potilashallinto-ohjelman vaikeaa käytettävyyttä sekä puutteellista

tai epäsopivaa ohjelmaa. Työympäristöstä johtuvat haasteet olivat ajan puute parodonto-

logisen statuksen tekemiseen tai selkeiden pelisääntöjen puuttuminen hammaslääkärin ja

suuhygienistin välillä.

Suuhygienisteistä 80 % oli täysin samaa mieltä siitä, että digitaalinen ientaskumittari pa-

rantaisi parodontologisen tutkimuksen luotettavuutta standardoidun mittausvoiman

avulla, sekä 72 % oli täysin samaa mieltä siitä, että aikaa jäisi enemmän potilaan kliini-

seen hoitamiseen. Suuhygienistit olivat 70 % samaa mieltä siitä, että laitteen avulla voi-

taisiin säästää työaikaa ja 69 % näkisi laitteen avulla kerätyn tiedon hyödylliseksi potilaan

56

motivoimisessa omahoitoon. Laitteen avulla voitaisiin parantaa myös kustannustehok-

kuutta 63 % mielestä. Vastaajista suurin osa, 85 %, oli sitä mieltä, että laitteella olisi

lisäarvoa suuhygienistin työlle.

Digitaalisen ientaskumittarin ominaisuuksia ominaisuksia arvioitaessa, suuhygienisteistä

66 % piti erittäin tärkeänä sitä, että digitaalisella ientaskumittarilla tuotettavaa informa-

tiivista dokumenttia voitaisiin hyödyntää potilaan suun terveyden seurannassa, sekä 69 %

sitä, että langattoman tiedonsiirron avulla voitaisiin säästää työaikaa. Suuhygienisteistä

64 % piti tärkeänä myös sitä, että digitaalisella ientaskumittarilla saatu mittatulos on stan-

dardoitu vakioidun voiman avulla. Hieman alle puolet vastaajista piti eritäin tärkeänä di-

gitaalisen ientaskumittarin ominaisuuksista sitä, että sen avulla voidaan kehittää hoito-

prosessia kustannustehokkaammaksi. Eniten hajontaa vastauksissa oli hammaskiven tun-

nistamisen kohdalla, kuitenkin 56 % suuhygienisteistä piti myös tätä ominaisuutta erittäin

tärkeänä.

57

8 POHDINTA

8.1 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys

Tutkimuksissa arvioidaan tehdyn tutkimuksen luotettavuutta, koska virheiden syntymistä

pyritään välttämään. Reliaabelius tarkoittaa mittaustulosten toistettavuutta eli kykyä an-

taa ei-sattumanvaraisia tuloksia. Validius tarkoittaa mittarin kykyä mitata sitä mitä oli

tarkoituskin mitata. (Hirsjärvi ym. 2013, 231.) Hyvä tutkimus on eettisesti kestävää, joka

tarkoittaa tutkimuksen laatua. Tutkimusta ohjaa eettinen sitoutuneisuus, jolloin tutkijan

on huolehdittava siitä, että tutkimussuunnitelma on laadukas, valittu tutkimusasetelma on

sopiva ja raportointi tehdään hyvin. Hyvän tutkimuksen kriteerinä pidetään tutkimuksen

sisäistä johdonmukaisuutta. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 127.)

Tässä tutkimuksessa käytettiin valmista aineistoa, joka oli kerätty Oulun ammattikorkea-

koulun Wireless Probe projektissa. Validiteettia parantaa kyselylomakkeen esitestaus ja

asiantuntija arviot kyselylomakkeen korjauksiin liittyen. Kyselytutkimuksen heikkouk-

sina pidetään sitä, että ei ole mahdollista varmistua siitä, miten vakavasti vastaajat ovat

suhtautuneet tutkimukseen tai miten onnistuneita annetut vastausvaihtoehdot ovat. (Hirs-

järvi ym. 2000, 182.) Kysymykset oli laadittu niin, että vastaajat saivat selkeän käsityksen

kysymyksen tarkoituksesta, jotta virhetulkinnoilta vältyttäisiin. Kun suuhygienisteiltä tie-

dusteltiin kirjaavatko ensin tutkimuksessa esiin tulleet löydökset ensin paperille, 47 %

kertoi tekevänsä niin. Kun toisessa kysymyksessä tiedusteltiin asiaa toisinpäin, 74 % vas-

taajista ilmoitti kirjaavansa aina ensin paperille tutkimuksen löydökset. Tässä voi olla

kyseessä harhaan johtava kysymyksen asettelu tai se voi kertoa virhetulkinnasta. Vastaa-

jat saivat tutkimuksen alussa tarkan kuvauksen digitaalisen ientaskumittarin ominaisuuk-

sista. Kysymysten asettelussa olisi voitu tehdä tarkentavia kysymyksiä kirjaamiskäytän-

nöistä ja kirjaamisen tarkkuudesta.

Vastaajilla oli pääasiassa yli kymmenen vuoden kokemus suuhygienistin työstä, joten

heillä oli hyvä substanssiasiantuntemus. Aineiston ajatellaan olevan edustava aineisto

juuri sieltä, missä tutkittava ilmiö esiintyi ja valittuja tutkimushenkilöitä voidaan pitää

oman tilanteensa todellisina asiantuntijoina. Otoskoko oli tässä tutkimuksessa N=1292,

jossa oli mukana kahden liiton kliinistä työtä tekevät suuhygienistit ja vastausprosentti

58

oli kokonaisuutena 24 %. Tämän perusteella tutkimustuloksia ei voida täysin yleistää kos-

kemaan koko ammattikuntaa. Tutkimuksen voidaan kuitenkin ajatella olevan kokonais-

tutkimus, koska se kohdistui valtakunnallisesti laajaan joukkoon suuhygienistejä.

Tutkittavat saivat osallistua tutkimukseen vapaaehtoisesti ja heillä oli oikeus keskeyttää

vastaaminen koska tahansa. Vastauksista ei voida saada selville yksittäistä vastajaa. Tut-

kittavien suojaan kuuluu osallistuvien vapaaehtoinen suostumus, jolloin yksilöillä on oi-

keus kieltäytyä osallistumasta tutkimukseen tai keskeyttää mukana olonsa missä vai-

heessa tutkimusta tahansa. Lisäksi varmistettiin, että antaessaan suostumuksensa osallis-

tuja tietää mistä tutkimuksessa on kyse. Tutkimustiedot ovat luottamuksellisia, eikä tie-

toja käytetä muuhun tarkoitukseen. Kaikki osallistujat jäävät nimettömiksi ja heillä on

oikeus odottaa tutkijalta vastuuntuntoa noudattaa lupaamiaan sopimuksia. (Tuomi & Sa-

rajärvi 2009, 131.)

Uskottavuutta pyrittiin lisäämään kuvaamalla analyysivaiheet yksityiskohtaisesti, jotta

voitiin osoittaa yhteys aineiston ja tulosten välillä. Tutkimuksen luotettavuutta lisää tut-

kijan tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta ja laadullisessa aineistossa keskeistä on

luokittelun tekeminen. Luokittelun perusteet kerrotaan selkeästi, jotta lukija voisi arvi-

oida luotettavuutta objektiivisesti. (Polit & Beck 2008, 694; Hirsjärvi ym. 2013, 232.)

Laadullisen aineiston analyysivaihetta havainnollistettiin kaavioilla ja kuvilla, jotta lukija

voi nähdä selkeästi tutkimuksen tekemisen vaiheet ja arvioida näin luotettavuutta. Tulos-

ten tulkinnassa tutkijan on tuotava esille millä perusteella tutkija esittää tulkintoja ja mi-

hin hän päätelmänsä perustaa. Tulkintaa auttaa tutkimusselosteen rikastaminen suorilla

haastatteluotteilla tai muilla autenttisilla dokumenteilla. (Hirsjärvi ym. 2013, 233.) Sisäl-

lönanalyysin luotettavuutta olisi voitu lisätä esimerkiksi face-validiteetilla tai toisen luo-

kittelijan käyttämisellä, mutta se ei tämän tutkimuksen puitteissa ollut mahdollista. Sisäl-

lön analyysin luotettavuuden haasteena on, miten tutkija pystyy pelkistämään aineistonsa

niin, että se kuvaa mahdollisimman luotettavasti tutkittavaa ilmiötä. Tulosten luotetta-

vuuden kannalta on tärkeää osoittaa yhteys tuloksen ja aineiston välillä. (Latvala & Van-

hanen-Nuutinen 2001, 36-37).

59

Tutkimuksessa noudatettiin hyviä tieteellisiä käytäntöjä, kuten rehellisyys, huolellisuus

ja tarkkuus tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä. Tutkimus on toteu-

tettu ja raportoitu yksityiskohtaisesti ja tieteellisen tiedon vaatimusten mukaisesti. Tutki-

muksen uskottavuus perustuu hyvien tieteellisten käytäntöjen noudattamiseen. Vastuu

hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta ja tutkimuksen rehellisyydestä on tutki-

muksen tekijällä itsellään. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 132-133.)

Tutkimusta arvioidaan kokonaisuutena, jolloin sen sisäinen johdonmukaisuus painottuu.

Tutkijan tulee antaa lukijoille riittävästi tietoa siitä, miten tutkimus on tehty, jotta he voi-

vat arvioida tutkimuksen tuloksia. Tutkimustulokset tulevat selkeämmiksi, kun kaikki

vaiheet kerrotaan yksityiskohtaisesti, tutkimusprosessi on silloin julkinen. Raportin tar-

koitus on olla selkeä kuvaus tutkitusta ilmiöstä ja tutkimusprosessista. (Polit & Beck, 694-

695; Tuomi & Sarajärvi 2009, 140-142.) Lopuksi voidaan kuitenkin todeta, että tutkija,

tutkittava ja tutkimuksen lukija tulkitsevat tutkimusta omalla tavallaan ja nämä tulkinnat

eivät ole täydellisesti samanlaisia, koska emme havaitse tai tulkitse asioita samoin. Siksi

tutkijan on harkittava useampia tulkintoja pohtiessaan tuloksia kokonaisvaltaisesti. Kun

puhutaan mittauksen pätevyydestä, tulkinnat ovat myös tätä pätevyyden pohdintaa. Tu-

loksista pyritään myös laatimaan synteesejä, jotka kokoavat yhteen pääseikat ja antavat

olennaiset vastaukset asetettuihin tutkimustehtäviin. (Hirsjärvi ym. 2000, 212.) Johtopää-

tökset, jotka esitetään luvussa 8.2, perustuvat laadittuihin synteeseihin.

8.2 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset

Tässä tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan tiedonhallinnan prosessia digitaalisella

ientaskumittarilla saatavan tiedon hankinnan ja käytön näkökulmasta sekä sitä, millaista

hyötyä digitaalisen ientaskumittarin avulla saadulla tiedolla voitaisiin saavuttaa parodon-

tologisen hoidon näkökulmasta. Tiedonhankinta käynnistyy parodontologiseen hoitoon

tarvittavan tiedon hankkimisesta ja päättyy digitaalisella ientaskumittarilla kerätyn tiedon

hyödyntämiseen ja käyttöön.

Tämän tutkimuksen mukaan suuhygienistit kirjaavat parodontologisen tutkimuksen tu-

lokset useimmiten aina ensin paperille ja siirtävät ne myöhemmin sähköiseen asiakirjaan.

60

Tuloksista selviää, että yksin tehtävään tutkimukseen, paperille kirjaamiseen ja lopuksi

tulosten siirtämiseen tietokoneelle, suuhygienistit käyttävät keskimäärin 25-39 minuuttia.

Tällöin digitaalinen ientaskumittari tehostaa ja helpottaa tiedon hankintaa siltä osin, että

tutkimuksen löydökset kirjautuvat suoraan sähköisen potilasasiakirjaan ja ovat käytettä-

vissä myös hoidon jatkuessa tai potilaan siirtyessä toiselle suuhygienistille tai hammas-

lääkärille. Suuhygienistit arvostivatkin digitaalisen ientaskumittarin ominaisuuksista eni-

ten sitä, että langattoman tiedonsiirron avulla voidaan säästää työaikaa. Kuten luvussa 4.4

esitettiin, tiedon tarpeet käynnistävät tiedon hankinnan ja tietoa on saatavilla ja käytettä-

vissä paljon eri tietolähteissä. Tietotekniikka helpottaa organisaation sisäisen tiedon han-

kintaa ja useat käytössä olevat sovellukset lisäävät tiedonhankintamenettelyjen tehok-

kuutta. (Choo 2006, 183-189; Choo 2002, 30; Huotari ym. 2005, 57.)

Saatavilla olevan tiedon tulee olla luotettavaa, jotta voidaan tehdä potilaita koskevia hoi-

topäätöksiä. Tässä tutkimuksessa tuli esille, että suuhygienistit arvostivat digitaalisella

ientaskumittarilla saatavaa luotettavaa ja standardoitua mittaustulosta. Digitaalisella ien-

taskumittarilla saatujen tulosten luotettavuutta lisäisi se, että mittaustulos on standardoitu

vakioidun voiman avulla. Tällöin mittaustulos pysyy samana mittaajasta riippumatta.

Myös Haasio ja Savolainen (2004) toteavat, että tiedonhankintaprosessin alussa tehdään

arviota lähteiden käytettävyydestä ja saatavuudesta, sekä muodostetaan käsitys tiedon-

lähteiden luotettavuudesta ja laadusta (Haasio & Savolainen 2004, 28-29). Lisäksi orga-

nisaation sisäisiä tiedonlähteitä tulee lisätä ja vahvistaa (Choo 2002, 30; Huotari ym.

2005, 57.) Tietojärjestelmistä hankittu tieto organisoidaan sisäisten tietojärjestelmien

avulla, jotta se olisi tiedontarvitsijan hyödynnettävissä (Huotari ym. 2005, 57).

Suuhygienistit arvostivat sitä, että potilashallinto-ohjelmasta saatavaa informatiivista do-

kumenttia voitaisiin hyödyntää potilaan suun terveydenhoidon seurannassa. Tällöin tietoa

voitaisiin käyttää paitsi organisaation sisällä päätöksenteon tukena hoitoon osallistuvien

kesken, mutta myös potilaan omahoidon tukena. Koska tietoa käytetään ongelman ratkai-

suun ja päätöksentekoon ja lisäksi hyödynnetään uuden tiedon luomisessa, tiedon tulee

olla saatavilla helposti ja ymmärrettävässä muodossa (Choo 2002, 4.). Digitaalisella ien-

taskumittarilla saatu tieto tallentuu suoraan sähköiseen potilashallinta ohjelmaan ja on

näin saman tien käytettävissä ja yksityiskohtaista tietoa voidaan hyödyntää terveyden seu-

rannan ja edistämisen näkökulmasta. (ks. Mäkelä-Bengs & Vuokko 2014, 28.) Choon

61

(2002) mukaan tiedon käyttö lisää kykyä ymmärtää erilaisten tilanteiden vaikutusta ja

niiden laajuutta ja saattaa kasvattaa koko organisaation toiminnan vaikutuksia, koska ne

voivat johtaa uusien, innovatiivisien toimintatapojen löytämiseen. (Choo 2002, 45.)

Noin puolet vastaajista näkivät digitaalisen ientaskumittarin tuovan myös kustannussääs-

töjä organisaatiolle, koska sen avulla voitaisiin kehittää hoitoprosessia kustannustehok-

kaammaksi muun muassa ajan säästön ja hoitotiimin toimivamman yhteistyön kautta.

Myös Saranto (2007) tuo esille, että kun saatua tietoa käytetään organisaatiossa, myös

toiminta muuttuu ja käynnistää uusia tiedon tarpeita. Tiedonhallinnan prosessimalli pe-

rustuu käyttäjäkeskeiseen, tilannekohtaiseen näkökulmaan ja terveydenhuollossa se tukee

potilaan hoitoprosessia. Tiedonhallinnan tuella toteutettu hoitoprosessi ohjaa käytännön

toimijaa, vähentää satunnaisuuksista johtuvaa laadun vaihtelua sekä kustannuksia ja pa-

rantaa hoidon tuloksia. (Saranto ym. 2007, 30.) Digitaalisella ientaskumittarilla kerättyä

yksityiskohtaista tietoa voitaisiin käyttää myös johtamisen tueksi (ks. Häyrinen 2011,

35.), kuten esimerkiksi kustannustehokkuuden arviointi.

Suuhygienisteistä suurin osa näki digitaalisen ientaskumittarin tuovan lisäarvoa työlleen.

Eniten lisäarvoa toisi suuhygienistein mielestä se, että digitaalinen ientaskumittari paran-

taisi tutkimuksen luotettavuutta standardoidun mittausvoiman avulla, sekä se että aikaa

jäisi enemmän potilaan kliiniseen hoitamiseen. Suuhygienistit kokivat haasteelliseksi pa-

rodontologisen tutkimuksen suorittamisessa sen, ettei heillä ollut avustajaa kirjaamassa

sekä ajan puutteen tutkimuksen suorittamiseen. Tässä tapauksessa digitaalinen ientasku-

mittari tehostaa tiedon hankintaa, koska avustajaa ei tarvita kirjaamiseen. Lisäksi digitaa-

linen ientaskumittari säästäisi työaikaa potilaan hoitamiseen, koska tiedot kirjautuvat lan-

gattomasti suoraan potilashallinto-ohjelmaan.

Tutkimuksessa tuli esille myös, että potilasohjelmistossa saattoi olla puutteita, jolloin pa-

rodontologisen statuksen tekeminen ei onnistunut. Ohjelmisto saatettiin myös kokea vai-

keasti käytettäväksi tai epäsopivaksi parodontologisen statuksen tekemiseen. Myös Tan-

tun (2007) mukaan kirjaamiskäytäntöjä hoitotyössä pidetään usein vaikeana, toissijaisena

ja aikaa vievänä, mutta huolellinen kirjaaminen ja dokumentointi turvaavat sekä potilaan

että hoitotyöntekijän oikeuksia. Kirjaamisella turvataan hoitoa koskeva tiedonsaanti ja

62

varmistetaan hoidon toteutus ja seuranta. (Tanttu 2007, 128.) Digitaalisella ientaskumit-

tarilla tehdyt kirjaukset ovat yksityiskohtaisia ja sen avulla kirjaaminen suoraan potilas-

hallinto-ohjelmaan tapahtuu langattomasti, jolloin kirjaamisesta koituvia ongelmia voi-

daan vähentää.

Koska parodontologinen hoito on tiimityötä ja suuhygienistit hoitavat potilasta hammas-

lääkärin tekemän lähetteen perusteella, myös lähetekäytäntöjen tulisi olla selkeitä ja hel-

posti saatavilla. Joissakin tapauksissa suuhygienistit kokivat saavansa puutteellisen lähet-

teen hammaslääkäriltä tai parodontologisen statuksen tekeminen jäi yksin heidän vastuul-

leen. Huovilan ja Häyrisen (2009) mukaan lähete tulisi olla sellainen, että sen perusteella

voidaan määritellä potilaan tutkimuksen ja hoidon tarve. Informatiivinen tietosisältö vä-

hentää terveydenhuollon ammattilaisen epätietoisuutta potilaalle lähetteessä esitetystä

ongelmasta ja näin voidaan saavuttaa taloudellisia säästöjä kun ei tehdä päällekkäisiä tai

turhia tutkimuksia. (Huovila & Häyrinen 2009, 34.)

Erilaisten asioiden kirjaamisen tarve ja koonti lisääntyy yhä useamman ammattiryhmän

osallistuessa potilaan hoitoon. Potilaskertomus on hoitoyhteisön yhteinen työväline, joka

edellyttää yhdenmukaisia tietorakenteita tarpeellisten ja virheettömien potilastietojen siir-

toon toimintayksiköiden välillä (Tanttu 2007, 131-132.) Tässä tutkimuksessa tuli esille

suuhygienistien kokema epäselvyys parodontologisen tutkimuksen tekemisen ja hoidon

suorittamisen työnjaosta suuhygienistien ja hammaslääkäreiden kesken. Vastaajat koki-

vat myös vastuun potilaan parodontologisesta hoidosta toisinaan jäävän suuhygienistille.

Organisaatioissa olisi hyvä tehdä selkeät työnjakokuviot ja vastuu taulukot, jolloin väl-

tyttäisiin epäselvyyksiltä sekä päällekkäisen työn tekemiseltä. (ks. Tanttu 2007, 127.) Pa-

rodontologinen hoito toteutetaan moniammatillisena tiiminä, jolloin selkeät kirjaamis- ja

lähetekäytännöt tukevat laadukasta ja turvallista potilaan hoitoa. Myös aiemmista tutki-

muksista on ilmennyt, että potilaskertomustietoja kirjatessa terveydenhuollon eri ammat-

tikuntien edustajat eivät aina ole välttämättä tienneet mitä toinen tekee tai mitä tämä on

potilaasta kirjannut. Seurauksena on voinut olla päällekkäistä kirjaamista, joka on vienyt

turhaa aikaa tai tiedot on kirjattu hajanaisesti. Moniammatilliset hoitotiedot muodostavat

sähköisen kertomusjärjestelmän, jolla tuetaan potilaslähtöistä hoitoa ja moniammatillista

63

yhteistyötä ja tieto on viiveettä kaikkien hoitoon osallistuvien käytössä. (Tanttu 2007,

127.)

Tämä tukee aiempaa Vuorisen (2011) tutkimusta pääkaupunkiseudulla, jonka mukaan

hammaslääkärien hoitokäytännöt vaihtelevat, eikä kaikissa terveyskeskuksissa ole sel-

keää työnjaon ohjeistusta. Myös parodontaalisairauksien diagnosointi oli epävarmaa,

koska parodontologista tutkimusta ei tehdä Käypä hoito -suositusten mukaan. (Vuorinen

2011, 25,33.) Myös Sharpe (2007) ja Rantahakala ym. (2012.) ovat todenneet tutkimuk-

sissaan, että hammaslääkärit luottavat suuhygienistien osaamiseen parodontologisen hoi-

don suorittamisessa ja usein hoidot jäävätkin suuhygienistin vastuulle. (Sharpe ym. 2007,

2; Rantahakala ym. 2012.)

Tämän tutkimuksen mukaan digitaalisella ientaskumittarilla voidaan tehostaa ja helpottaa

tiedon hankintaa parodontologisessa hoitotyössä siltä osin, että tutkimuksen löydökset

kirjautuvat suoraan sähköisen potilasasiakirjaan ja ovat käytettävissä helposti ja nopeasti

hoidon jatkuessa tai potilaan siirtyessä toiselle suuhygienistille tai hammaslääkärille.

Suuhygienistit arvostivatkin digitaalisen ientaskumittarin ominaisuuksista eniten sitä, että

langattoman tiedonsiirron avulla voidaan säästää työaikaa. Saatavilla olevan tiedon tulee

olla luotettavaa, jotta voidaan tehdä potilaita koskevia hoitopäätöksiä. Tässä tutkimuk-

sessa tuli esille, että suuhygienistit arvostivat digitaalisella ientaskumittarilla saatavaa

luotettavaa ja standardoitua mittaustulosta. Digitaalinen ientaskumittari myös tukisi ja

parantaisi tiedon käyttöä, koska potilashallinto-ohjelmasta saatavaa informatiivista doku-

menttia voitaisiin hyödyntää potilaan suun terveydenhoidon seurannassa. Tällöin tietoa

voitaisiin käyttää paitsi organisaation sisällä päätöksenteon tukena hoitoon osallistuvien

kesken, mutta myös potilaan omahoidon tukena. Lisäksi yksityiskohtaisia raportteja voi-

daan käyttää johtamisen tukena, kuten kustannustehokkuuden seurannassa.

Suuhygienistit näkivät, että digitaalisen ientaskumittarin avulla hoitoprosessia voitaisiin

kehittää kustannustehokkaammaksi. Digitaalisen ientaskumittarin yksityiskohtaiset tie-

dot lisäävät kustannustehokkuutta, koska sen avulla voidaan saada yksityiskohtaista tie-

toa siitä, kuka on potilaan hoitanut ja miten työnjako suuhygienistin ja hammaslääkärin

välillä on toteutunut. Tilastollisen raportin avulla voidaan laskea millaisin kustannuksin

64

potilasta voidaan hoitaa, onko suuhygienistien määrä riittävä ja sitä kautta vaikuttaa mah-

dollisesti myös suun terveydenhuollon hoidon saatavuuden parantamiseen ja voimavaro-

jen oikeaan kohdentamiseen, jos kukin toimisi omalla vastuualueellaan. Tällöin digitaa-

lisella ientaskumittarilla kerättyä tietoa voitaisiin käyttää myös työnjaon kehittämiseen.

Tilastollisesta raportista voitaisiin tarkistaa diagnoosin ja sitä kautta hoidon tarpeen arvi-

oinnin oikeellisuus ja näin vähentää ja välttää turhia käyntejä. Tarkkojen tietojen perus-

teella voitaisiin diagnoosin ja hoitosuunnitelman tekemisen jälkeen seurata kuinka paljon

potilaalle tulee hoitokäyntejä ja kuinka paljon aikaa on tutkimuksen tekemiseen ja hoito-

tapahtumaan käytetty. Lisäksi näiden tietojen perusteella voitaisiin laskea kustannukset

ammattiryhmittäin ja vertailla saatua tietoa siihen, kuinka paljon nyt maksaa se, että kir-

jaukset tehdään kahteen kertaan. Näin voitaisiin saavuttaa myös yhteiskunnallista hyötyä.

8.3 Tutkimustulosten hyödynnettävyys ja jatkotutkimusaiheet

Tässä tutkimuksessa keskeisinä tutkimuskohteina olivat tieto ja toiminta sekä niiden yh-

distäminen, jolloin tiedon ja toiminnan yhdistämisellä tuotettiin toimintaprosessien tie-

donhallinnan tutkimusta. Tiedonhallinnan paradigmalle tämä tutkimus toi uutta tietoa

suun terveydenhuollon toimintaprosessien sekä tiedon ja toiminnan välisistä suhteista.

Koska tiedonhallinnan paradigmassa toiminnalla tarkoitetaan palvelujen suunnittelua, to-

teutusta, käyttöä ja arviointia, suun terveydenhuollon tiedonhallinnan toimintaprosessien

tutkimus ja esille tuominen antaa välineitä johtamiseen ja kustannusvaikuttavuuden seu-

rantaan, sekä muuttaa toimintatapoja parodontologisessa tutkimuksessa ja hoitotiimin yh-

teistyössä eri ammattilaisten kesken.

Tässä tutkimuksessa käytettiin valmista aineistoa, joka soveltui pääosin tutkimukseen.

Tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, koska vastaajat eivät ole saaneet tutkimuk-

sessa kuvatun laista digitaalista ientaskumittaria käyttöönsä. Tämän tutkimuksen tuloksia

voidaan hyödyntää kehitettäessä suuhygienistin ja hammaslääkärin välistä työn jakoa

suun terveydenhuollossa. Tuloksia voidaan hyödyntää myös suunniteltaessa ja kehitettä-

essä suun terveydenhuollon kirjaamiskäytäntöjä ja välineitä potilasturvallisuuden paran-

tamiseksi ja kustannustehokkuuden arvioimiseksi.

65

Tutkimuksessa aineistoa olisi voitu laajentaa koskemaan myös hammaslääkäreitä, jolloin

olisi saatu kattavampi kuva digitaalisella ientaskumittarilla kerätyn tiedon käytöstä paro-

dontologisen hoidon arvioimisen tukena. Choon tiedonhallinnan prosessimallia hyödyn-

täen tutkimusta voisi laajentaa koskemaan myös toiminnan sopeuttamiseen potilastieto-

jen kirjauksen suhteen suun terveydenhoidossa. Lisäksi jatkossa voitaisiin tutkia paro-

dontologisen tutkimuksen tekemisen ja -hoidon yhteistyötä, sekä eri ammattiryhmien roo-

lijakoa parodontologisessa hoidossa. Jatkossa olisi myös hyvä saada käyttäjäkokemuksia

digitaalisen ientaskumittarin käytöstä parodontologisen hoidon tukena.

66

LÄHTEET

Aalto S., Virkkunen H. 2014. Suun terveydenhuollon potilaskertomusmerkintöjen toi-

minnalliset määritykset 2016, OHJAUS 13/2014, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos,

Helsinki 2014.

Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116676/URN_ISBN_978-

952-302-276-8.pdf?sequence=1 [11.12.2015]

Aho S., Nieminen A., Uitto V-J. 2008. Parodontiitin kokonaisriskin määrittäminen graa-

fisen mallin avulla. Suomen Hammaslääkärilehti, 2008;15(6):18-25.

Ammattinetti 2015a. Työ- ja elinkeinoministeriö. Hammaslääkäri.

Saatavissa: http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/265_ammatti [1.11.2015]

Ammattinetti 2015b. Työ- ja elinkeinoministeriö. Suuhygienisti.

Saatavissa: http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/267_ammatti [1.11.2015]

Choo C.W. 2000. Working with knowledge: how information professionals help organi-

sations manage what they know. Library Management Volume 8, 2000; 395-403.

Choo C.W. 2002. Information management for the intelligent organization: The art of

scanning the environment. (3. ed.) Medford (New Jersey): Information Today.

Choo C.W. 2006. The knowing organization. How organizations use information to

construct meaning, create knowledge, and make decisions. Second edition. Oxford Uni-

versity Press. New York. Oxford.

Darby I.B., Angkasa F., Duong C., Ho D., Legudi S., Pham K., Welsh A. 2005. Factors

influencing the diagnosis and treatment of periodontal disease by dental practitioners in

Victoria. Australian Dental Journal 2005; Mar;50(1):37-41.

Elo S., Kyngäs H. 2008. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced

Nursing 62 (1): 107-115.

Ensio A., Häyrinen K. 2007. Yksittäisen tiedon merkitsemisestä systemaattiseen kirjaa-

miseen. Teoksessa: Saranto Kaija, Ensio Aneli, Tanttu Kaarina, Sonninen Anna Liisa

2007. Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. WSOY Oppimateriaalit Oy, Helsinki.

Haasio A., Savolainen R. 2004. Tiedonhankintatutkimuksen perusteet. BTJ Kirjastopal-

velu Oy, Helsinki.

Hansen F.B. 2004, Parodontaalisairauksien diagnostiikka. Suomen hammaslääkärilehti

3/2004.

Harris R.V., Haycox A. The role of team dentistry in improving access to dental care in

UK. British Dental Journal 2001; vol. 190: 353-6.

67

Heikkilä I., Holma A. 1990. Tieto ja elämä. Suomen kirjastoseura, Kirjastopalvelu Oy,

Helsinki.

Heikkilä T. 2004. Tilastollinen tutkimus. Edita Proma Oy, Helsinki.

Hiiri A. 2015. Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti). Terve suu 2015.

Hirsjärvi S., Remes P., Sajavaara P. 2000. Tutki ja kirjoita. Bookwell Oy, Porvoo.

Hirsjärvi S., Remes P., Sajavaara P. 2013. Tutki ja kirjoita. Bookwell Oy, Porvoo.

Hotti V., Huttunen R., Kajander A., Lehmuskoski A., Ojala M., Taskinen T., Tiihonen T.

2008. Tietämyksenhallinta ja ontologiat sosiaalihuollon näkökulmasta. Sosiaali- ja ter-

veysalan tietoyhteiskuntayksikön julkaisuja. Stakes, Raportteja 11/2008.

Saatavissa:https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/76845/R11-2008-

VERKKO.pdf?sequence=1 [12.2.2015]

Huotari M-L., Hurme P., Valkonen T. 2005. Viestinnästä tietoon. Werner Söderström

Osakeyhtiö, Helsinki.

Huotari M-L, Lindström P. 2002. Tieto ja tietäminen organisaatiossa. Informaatiotutki-

mus 20 (3), 75-80.

Huovila M., Häyrinen K. 2009. Sähköisen potilaskertomuksen ydintietojen käyttö ja hyö-

dyntäminen lääkäreiden lähetteissä: FinJeHeW 2009;1(1)

Häyrinen K., Ensio A. 2007. Elektroninen potilaskertomus ja sen ydintiedot. Teoksessa:

Saranto Kaija, Ensio Aneli, Tanttu Kaarina, Sonninen Anna Liisa 2007. Hoitotietojen

systemaattinen kirjaaminen. WSOY Oppimateriaalit Oy, Helsinki.

Häyrinen K. 2011. Kliininen tieto hoitoprosessissa. Tarkoituksenmukaisen moniamma-

tillisen tietomallin kehittäminen. Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppa-

tieteiden tiedekunta, Kuopio.

Saatavissa:https://ckujda.bn1301.livefilestore.com/y3msFqktO8_-dJ_0z_GDLa-

CAJtLxcnKzTi53JxoU4LXPwSM44N3B-IXMNoWxUTVHWpWTAO73Da9rnGA-

tie0hdNfIQ9He9qmh0kzPnUXzDmlIaE_LkcM8VQZahuVv3ReokiQuLht2n7-

WTzw4Yiy6j5xRw/urn_isbn_978-952-61-0535-2.pdf?psid=1 [20.1.2016]

Häyrinen K., Saranto K. 2009. Tiedon laatu sähköisessä potilaskertomuksessa –kirjalli-

suuskatsaus. Teoksessa: Ruotsalainen Pekka (toim.) Sosiaali- ja terveydenhuollon tieto-

jenkäsittelyn tutkimuspäivät. Avauksia 12/2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valo-

paino Oy, Helsinki.

Kivinen T., Rissanen S. 2004. Hoivayrittäjät ja tietotekniikka. Teoksessa: Rissanen S.,

Sinkkonen S. (toim.) Hoivayrittäjyys. WS Bookwell Oy, Juva.

68

Kivisaari S., Kortelainen S., Mäkinen M., Saranummi N. 2001. Kohti uusia liiketoimin-

tamalleja hyvinvointiteollisuudessa. VTT, Teknologian tutkimuksen ryhmä. Työpape-

reita nro 59/01. DMP, Espoo.

Korhonen M., Virtanen T. 2015. Digitaalisuus ja asiakaslähtöisyys sosiaali‐ ja terveyden-

huollossa – kansalaisen omat tiedot hyötykäyttöön. Finnish Journal of eHealth and eW-

elfare 2015;7(4) 237-239.

Kuusisto-Niemi S., Saranto K. 2009. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta –Para-

digma tieteenalan perustana. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 2009; 1(1).

Kuusisto-Niemi S., Saranto K. 2012. Tiedonhallinnan koulutusohjelma arvioitavana‐ ko-

kemuksia kansainvälisestä akkreditoinnista. Finnish Journal of eHealth and eWelfare

2012; 4 (2).

Käypä hoito -suositus 2010. Parodontiitti.

Saatavissa:http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50086

[24.11.2013]

Kyngäs H., Vanhanen L. 1999. Sisällön analyysi. Hoitotiede vol. 11 (1), 3-12.

Latvala E., Vanhanen-Nuutinen L. 2001. Laadullisen hoitotieteellisen tutkimuksen perus-

prosessi: sisällönanalyysi. Teoksessa: Janhonen Sirpa, Nikkonen Merja (toim.) 2001.

Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. WS Bookwell Oy, Juva.

Linden G.J. 1998. Variation in periodontal referral by general dental practitioners. Journal

of Clinical Periodontolgy. 1998 August;25(8):655-61.

Lindqvist M., Vuokko R., Doupi P. 2014. Käyttäjäkokemuksia Suomessa. Julkaisussa:

Hannele Hyppönen, Riikka Vuokko, Persephone Doupi, Päivi Mäkelä-Bengs (toim.)

2014. Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen. Menetelmät, arviointikäytännöt

ja vaikutukset. THL – Raportti 31/2014.

Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125442/URN_ISBN_978-952-

302-381-9.pdf?sequence=1 [11.11.2015]

Mali A., Mali R., Meha H. 2008. Perception of general dental practitioners toward perio-

dontal treatment: A survey. Journal of Indian Society of Periodontology 2008; Jan-Apr;

12 (1):4-7.

Mäkelä-Bengs P., Vuokko R. 2014. Kertomusmerkinnän tuottaminen, hyödyntäminen ja

lainsäädäntö. Julkaisussa: Hannele Hyppönen, Riikka Vuokko, Persephone Doupi, Päivi

Mäkelä-Bengs (toim.) Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen. Menetelmät, ar-

viointikäytännöt ja vaikutukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. RAPORTTI 31/2014.

Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125442/URN_ISBN_978-952-

302-381-9.pdf?sequence=1 [11.11.2015]

Nieminen A. 2014. Parodontiumin tutkiminen. Therapia Odontologica 1.10.2014.

69

Niiranen T., Widström E. 2005. Suuhygienistin työnkuva Suomessa. Kyselytutkimus vä-

littömästi hammashoitouudistuksen jälkeen. Suomen Hammaslääkärilehti (20) 2005,

1184-1191.

Niska A., Ohtonen J., Palsinajärvi-Äikäs E. 2007. Projektisuunnitelma .Ote 2 ja Ttk

1.9.2007-31.5.2009. Omahoito ja innovaatioympäristö terveydenhuoltopalveluille, toi-

mintatavoille, tuotteille ja teknologiasovellutuksille.

Nummenmaa L. 2004. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Kustannusosake-

yhtiö Tammi, Helsinki.

Nyholm M-L., Suominen H. 1999. Palveluverkossa yötäpäivää. Vammalan Kirjapaino

Oy, Vammala

Oulun ammattikorkeakoulu OAMK 2015. Suuhygienisti (AMK).

Saatavissa:http://www.oamk.fi/fi/koulutus/amk-tutkintoon-johtava-koulutus/suuhygie-

nisti/ [1.11.2015]

Page R.C., Eke P.I. 2007. Case definitions for use in population-based surveillance of

periodontitis. Journal of Clinical Periodontolgy 2007; 78: 1387-99.

Polit D.F., Beck C.T. 2008. Nursing research: Generating and assessing evidence for

nursing practice. Eighth Edition. Lippincott Williams & Wilkins, Philadelphia.

Rantahakala L., Nihtilä A., Mäntylä P. 2012. Parodontologiset diagnoosi- ja hoitokäytän-

nöt pääkaupunkiseudun terveyskeskuksissa. Suomen Hammaslääkärilehti 2012; 1 (19).

Rauhala A., Niiranen V. 2013. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ohjausympäristöt ja ohjaus-

mekanismit. Julkaisussa: Ollila Seija, Raisio Harri (toim.) Hyvinvointipalvelut muuttu-

vassa toimintaympäristössä. Vaasan yliopisto 2013, 207-215.

Saatavissa: http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-444-5. [3.4.2014]

Roos M. 2014a. Suuhygienisti suun terveydenhuollossa. Therapia Odontologica.

27.1.2014.

Roos M. 2014b. Suun terveydenhoitotyön osaaminen. Therapia Odontologica. 27.1.2014.

Saranto K., Ensio A., Tanttu K., Sonninen A.L. 2007. Hoitotietojen systemaattinen kir-

jaaminen. WSOY Oppimateriaalit Oy, Helsinki.

Sharpe G., Durham J.A., Preshaw P.M. 2007. Attitudes regarding specialist referrals in

periodontics. British Dental Journal 2007: February 24; 202 (4).

Srinivas S.R., Dhoom S.M., Nagarajappa S., Vidya B.,Janardhan A. 2011. Periodontal

Probing Systems: A Review of Available Equipment. Compendium 2011, Volume 32,

Issue 2.

Saatavissa: https://www.dentalaegis.com/cced/2011/03/periodontal-probing-systems-a-

review-of-available-equipment#sthash.okfFRifD.dpuf [24.10.2015]

70

STM 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyt-

töön strategia 2020. Sosiaali- ja terveysministeriö.

Saatavissa : https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125500/URN_ISBN_978-

952-00-3548-8.pdf?sequence=1 [24.2.2016]

Suomen Suuhygienistiliitto SSHL ry 2015. Ammattina suuhygienisti.

Saatavissa:http://www.suuhygienistiliitto.fi/koulutus/ammattina-suuhygienisti/

[1.11.2015]

Suominen-Taipale L., Nordblad A., Vehkalahti M., Arinen S-S. 2006. Hammashoitopal-

velut. Teoksessa: Häkkinen Unto, Alha Pirkko (toim.) Terveyspalvelujen käyttö ja sen

väestöryhmittäiset erot. Terveys 2000 –tutkimus. Kansanerveyslaitos, Terveyden ja toi-

mintakyvyn osasto. Helsinki 2006.

Saatavissa: http://www.terveys2000.fi/julkaisut/2006b10.pdf [10.10.2014]

Suominen L., Vehkalahti M., Knuuttila M. 2012. Suunterveys. Teoksessa: Koskinen

Seppo, Lundqvist Annamari, Ristiluoma Noora (toim.) Terveys, toimintakyky ja

hyvinvointi Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 68/2012,

Helsinki 2012.

Saatavissa:http://www.julkari.fi/bitstream/han-

dle/10024/90832/Rap068_2012_netti.pdf?sequence=1 [1.3.2016]

Tanttu K. 2007. Moniammatillinen potilaskertomus ja hoidon jatkuvuus. Teoksessa: Sa-

ranto Kaija, Ensio Aneli, Tanttu Kaarina, Sonninen Anna Liisa 2007. Hoitotietojen sys-

temaattinen kirjaaminen. WSOY Oppimateriaalit Oy, Helsinki.

Tuomi J., Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Gummerus Kirja-

paino Oy, Jyväskylä.

Vehviläinen-Julkunen K., Paunonen M. 1997. Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Werner

Söderström osakeyhtiö, Porvoo.

Vuorinen L. 2011. Parodontologiset hoitokäytännöt pääkaupunkiseudun terveyskeskuk-

sissa. Syventävä tutkielma. Lääketieteellinen tiedekunta, hammaslääketieteen laitos, Hel-

singin yliopisto 2011.

Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/44893/TUT-

KIELMA_Lilli_Vuorinen.pdf?sequence=1 [14.11.2015]

JULKAISEMATTOMAT LÄHTEET

Wireless Probe -digitaalinen ientaskumittari, projektisuunnitelma, Oulun ammattikorkea-

koulu 2012.

71

LIITTEET

LIITE 1.Webropol kyselylomake

Wireless Probe -digitaalinen ientaskumittari

Oamkin Wireless Probe- projektin tavoitteena on kehittää digitaalinen ientas-

kumittari, jonka tarkoituksena on edistää ja helpottaa parodontologisen tutki-

muksen suorittamista ja dokumentointia. Digitaalinen ientaskumittari mittaisi

standardoidusti 25 gramman voimalla ientaskun syvyyden ja tulos siirtyisi lan-

gattomasti potilasasiakirjoihin. Mittarilla voitaisiin myös tunnistaa hammaskivi.

Taustakysymykset

1. Kuinka monta vuotta olet tehnyt suuhygienistin työtä? *

alle vuoden

1-5 vuotta

6-10 vuotta

yli 10 vuotta

2. Toimitko *

Voit valita useamman vaihtoehdon.

Yksityisellä sektorilla

Julkisella sektorilla

Yrittäjänä

Jokin muu, mikä?

________________________________

72

3. Hoidan vain alakouluikäisiä lapsipotilaita, joille ei tehdä parodontologista kokonaistutkimusta *

kyllä

ei

4. Kuinka monta potilasta hoidat päivän aikana, joiden hoidon tarpeen määrittämisessä voisit

hyödyntää edellä kuvatun laista digitaalista ientaskumittaria?

________________________________

5. Potilaan tutkiminen

Hammaslääkäri tekee aina parodontologisen tutkimuksen, diagnoosin ja hoitosuunnitelman

jonka jälkeen vastuualueeni hoidon suorittaminen siirtyy minulle.

Potilas tulee ensikäynnille minulle, jolloin minä teen parodontologisen tutkimuksen ja

alustavan hoidon tarpeen määrityksen.

Minä teen ylläpitohoitopotilaiden parodontologisen tutkimuksen, joiden hoidon vaativuus

sisältyy suuhygienistin vastuualueeseen kuuluvaan hoitoon.

6. Parodontologinen tutkimus Käypä hoito -suositusten mukaisesti

1=aina, 2=joskus, 3=harvoin, 4=en koskaan

1 2 3 4

Teen parodontologisen tutkimuksen yksin ilman avustajaa.

Teen parodontologisen tutkimuksen kun minulle tulee uusi potilas ensi käynnille.

Teen parodontologisen tutkimuksen ylläpitohoidossa olevalle potilaalle.

73

7. Arvioi, kuinka kauan sinulla keskimäärin menee parodontologisen tutkimuksen suorittamiseen

aikaa,jos potilaalla on täysi/lähes täysi hampaisto, syventyneitä ientaskuja ja hammaskiveä

useammassa leukaneljänneksessä

<20 min 20-29min 30-40 min >40 min

kun avustaja kirjaa löydökset potilasasiakirjaan.

kun teet tutkimuksen yksin.

8. Teen parodontologisen tutkimuksen ensin paperille, jonka jälkeen

siirrän sen sähköiseen potilasasiakirjaan *

aina

joskus

harvoin

ei koskaan

9. Arvioi, kuinka kauan sinulla keskimäärin menee aikaa tutkimuksessa saatujen tietojen

siirtämiseen paperilta tietokoneelle, kun potilaalla on täysi/lähes täysi hampaisto, syventyneitä

taskuja ja hammaskiveä useammassa leukaneljänneksessä

<5

5-10 min

11-15 min

>15 min

10. En kirjaa tutkimuksen löydöksiä paperille, vaan kirjaan ne suoraan sähköiseen potilasasiakirjaan.

Kyllä

Ei

74

11. Mikä mielestäsi on haastellisinta parodontologisen tutkimuksen suorittamisessa? *

Tutkimukseen varatun ajan riittämättömyys.

Kun ei ole avustajaa kirjaamassa.

Jokin muu, mikä?

________________________________

Digitaalisen ientaskumittarin hyödyt

12. Jos saisit käyttöösi alussa kuvatun digitaalisen ientaskumittarin, millaista hyötyä

arvioisit siitä olevan työssäsi *

1=eri mieltä, 2=jokseenkin samaa mieltä, 3=täysin samaa mieltä

1 2 3

Laitteen avulla saisin enemmän aikaa potilaan kliiniseen hoitamiseen.

Standardoitu mittausvoima parantaisi parodontologisen tutkimuksen luotet-

tavuutta.

Laite säästäisi aikaa potilaan hoidossa.

Laitteella kerätty tieto mahdollistaisi potilaan hoitoprosessin kehittämisen

kustannustehokkaammaksi.

Laitteella kerättyä tietoa voidaan hyödyntää potilaan kannustamisessa oman

suun terveyden ylläpitämiseen.

Laitteella ei ole lisäarvoa työssäni.

75

Digitaalisen ientaskumittarin ominaisuuksien tärkeys potilaan tutkimuksessa ja hoidossa

13. Kuinka tärkeänä pidät sitä, että *

1=ei lainkaan tärkeä, 2= jokseenkin tärkeä, 3=en osaa sanoa, 4=tärkeä, 5=erittäin tärkeä

1 2 3 4 5

Tutkimuksen tulokset ovat heti näkyvillä myös asiakkaalle ja hänelle voi-

daan havainnollisesti kertoa ja näyttää tutkimuksessa saadut tulokset.

Potilashallinto-ohjelmasta saatavaa informatiivista dokumenttia voidaan

hyödyntää potilaan suun terveydenhoitoon motivoinnissa.

Potilashallinto-ohjelmasta saatavaa informatiivista dokument-

tia voidaan hyödyntää potilaan suun terveydenhoidon seuran-

nassa.

Mittatulos standardoituu, kun voima on vakioitu.

Mittaus on potilaalle miellyttävämpi, kun mittari ilmoittaa, mikäli mittaria

painetaan enemmän kuin 25 gramman voimalla.

Digitaalisella langattoman tiedonsiirron avulla säästetään työaikaa.

Digitaalisen ientaskumittarin avulla voidaan tunnistaa hammaskivi.

Digitaalisen ientaskumittarin avulla voidaan kehittää hoitoprosessia kus-

tannustehokkaammaksi.

Sivuilla 2 ja 35 on virheellisesti mainittu Suomen suunterveydenhoitoliitto ry. Oikea nimi liitolle on

Suun terveydenhoidon ammattiliitto STAL ry.