SEMINAARITÖIDEN MUOTOILU

Liikuntatieteellisen tiedekunnan kirjoitusohjeet

Tuula Tutkija

Valitse pääaine. pro gradu -tutkielma

Liikuntatieteellinen tiedekunta

Jyväskylän yliopisto

Kevät 2017

TIIVISTELMÄ

Tutkija, T. 2015. Seminaaritöiden muotoilu: liikuntatieteellisen tiedekunnan kirjoitusohjeet. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, (pääaineen) pro gradu -tutkielma, 23 s., (jos liitteitä > esim. 2 liitettä).

Pro gradu -tutkielmissa tiivistelmän alkuun tulee tutkimuksen opastavat (bibliografiset) tiedot: kirjoittajan nimi, vuosiluku, työn nimi, tiedekunta, yliopisto ja sivumäärä. Tiivistelmän loppuun merkitään aihetta kuvaavat keskeiset asiasanat (3–6 kpl). Asiasanojen valinnassa tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää valmiita asiasanaluetteloita (esim. YSA - Yleinen suomalainen asiasanasto).

Tämä opas on tarkoitettu liikuntatieteellisessä tiedekunnassa kirjoitettavien seminaaritöiden (mm. pro gradu -tutkielmien) ohjeeksi. Vaikka opas on laadittu lähinnä seminaaritöiden ulkoasun yhtenäistämiseksi, siihen on sisällytetty muitakin keskeisimpiä ohjeita (mm. lähdeviitteiden käyttö). Ohjeet perustuvat pääasiassa teokseen Tutki ja kirjoita (Hirsjärvi ym. 2010).

Tiivistelmä sijoitetaan otsikkosivun jälkeen seuraavalle sivulle. Tiivistelmässä kerrotaan opinnäytetyön sisältö lukijalle suppeassa muodossa. Siinä kuvataan työn tarkoitus ja kohde, tutkimusmenetelmät, tärkeimmät tutkimustulokset sekä johtopäätökset. Tiivistelmän lauseiden tulee olla lyhyitä ja selkeitä. Tiivistelmän on mahduttava yhdelle sivulle. Riviväli on 1 ja fontti 12. Jos tekstin määrä vaatii, kirjasinkoko voi olla myös 10. Pitkässä tiivistelmässä kappalejako voi olla tarpeellinen. Pirstoutumisen estämiseksi neljä kappaletta on kuitenkin maksimi (johdanto, menetelmät, tulokset, pohdinta). Pro gradu -tutkielmiin kirjoitetaan myös englanninkielinen tiivistelmä.

Asiasanat: tieteellisyys, täsmällisyys, formaatti

Pro gradu -tutkielman kirjoitusohjeet on laatinut vuonna 2013 Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan nimeämä työryhmä: Pipsa Nieminen, Anna-Liisa Ojala, Teemu Pullinen, Marjaana Häkkinen, Elina Sillanpää ja Katja Waller.

(uudistettu painos 8/2015) (muokattu 5.1.2017)

ABSTRACT

Tutkija, T. 2015. How to write a seminar paper: Writing guidelines of the Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis, __ pp.. __ appendices.

The same in English…

Key words:

KÄYTETYT LYHENTEET

ATP adenosiinitrifosfaatti

BMI body mass index, kehon massaindeksi

DOMS delayed onset muscle soreness, viivästynyt lihaskipu

DXA dual-energy X-ray absorptiometry, kaksienergisen röntgensäteen

absorptiometria

HOPS henkilökohtainen opintosuunnitelma

LDL low density lipoprotein, alhaisen tiheyden lipoproteiini, LDL-kolesteroli

OKM opetus- ja kulttuuriministeriö

WHO World Health Organization, Maailman terveysjärjestö

1 RM one repetition maximum, yhden toiston maksimi

Jos työssä on paljon lyhenteitä, ne kootaan omalle sivulleen aakkosjärjestyksessä. Muuten

tämä sivu jää pois.

SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ

1 JOHDANTO....................................................................................................................1

2 ULKOASU......................................................................................................................2

2.1 Kirjasintyyppi ja marginaalit...................................................................................2

2.2 Otsikointi ja kappalejako.........................................................................................2

2.3 Sivujen järjestäminen ja sivunumerointi.................................................................3

2.4 Nimiölehti................................................................................................................3

2.5 Sisällys- ja lähdeluettelo..........................................................................................4

2.6 Taulukot, kuviot ja kuvat.........................................................................................4

2.7 Liitteet......................................................................................................................6

3 LÄHDEVIITTEET JA LÄHDELUETTELO..................................................................7

3.1 Lähdeviitteiden merkitseminen tekstiin...................................................................7

3.2 Lähdeluettelo.........................................................................................................13

3.2.1 Monografiat ja kirjat....................................................................................14

3.2.2 Lehtiartikkelit..............................................................................................14

3.2.3 Artikkelit kokoomateoksissa (toimitetuissa teoksissa)................................15

3.2.4 Tiivistelmät..................................................................................................16

3.2.5 Väitöskirjat ja sarjajulkaisut........................................................................17

3.2.6 Pro gradu -tutkielmat...................................................................................17

3.2.7 Valtion virastojen julkaisut..........................................................................18

3.2.8 Raportit ja komiteanmietinnöt.....................................................................18

3.2.9 Lait ja asetukset...........................................................................................18

3.2.10 Arkistolähteet.........................................................................................18

3.2.11 Julkaisemattomat lähteet........................................................................19

3.2.12 Elektroniset lähteet................................................................................19

LÄHTEET..........................................................................................................................21

LIITTEET

1 JOHDANTO

Tämä Tuula Tutkielma -ohje on laadittu seminaaritöiden ja pro gradu -tutkielmien

kirjoittamisen avuksi. Ohjeiden tarkoituksena on helpottaa opiskelijan työtä tarjoamalla

opinnäytetyön ulkoasuun ja muotoseikkoihin liittyviä malleja ja ohjeita.

Ennen lopullista arviointia opiskelijan tulee lähettää työ plagiaatintunnistusjärjestelmään

(Urkund). Ohjeet löytyvät yliopiston nettisivuilta. Opiskelijan tulee toimittaa hyväksytty pro

gradu -tutkielma pdf-muodossa kirjaston opinnäytepalvelimelle. Opinnäytteen opintopisteet

kirjataan rekisteriin vasta, kun opiskelija on toimittanut opintokansliaan tiedon opinnäytteensä

julkaisutiedoista. Ohjeet työn siirtämisestä sekä verkkojulkaisusopimus löytyvät kirjaston

www-sivuilta.

7

2 ULKOASU

Tutkielman tulee olla kauttaaltaan hyvää suomen kieltä ja noudattaa tieteellisen kirjoittamisen

käytäntöjä. Pääluvun alle voi tarvittaessa sijoittaa johdantotekstin, joka johdattelee alalukuihin

ja auttaa lukijaa hahmottamaan kirjoituksen rakennetta ja sisältöä.

2.1 Kirjasintyyppi ja marginaalit

Kirjasintyyppi on Times New Roman pistekoolla (fonttikoolla) 12. Riviväli on 1,5, ja sitä

käytetään tiivistelmää lukuun ottamatta koko työssä, myös sisällys- ja lähdeluettelossa. Vasen

marginaali on 3 cm ja oikea 2 cm, jolloin palstan leveys on 15 cm. Tekstipalstan molemmat

reunat tasataan. Tekstiosassa käytetään tavutusta, mutta lähdeluetteloa ei tavuteta. Ylä- ja

alamarginaali ovat leveydeltään 2,5 cm, jolloin sivulle mahtuu 32–34 tekstiriviä. Sivut

kirjoitetaan aina mahdollisuuksien mukaan täyteen eli alamarginaaliin asti. Sivun loppuun tai

alkuun ei saa jäädä yksittäistä tekstiriviä eli orporiviä.

Jos tämä olisi oikea pro gradu -tutkielma, tulisi tässä numeroidussa alaluvussa (2.1) olla

vähintään kaksi kappaletta, jotka erotetaan toisistaan tyhjällä rivivälillä. Jokaisen kappaleen

tulisi koostua useammasta kuin yhdestä virkkeestä.

2.2 Otsikointi ja kappalejako

Otsikot aloitetaan vasemmasta marginaalista. Otsikoinnissa käytetään hierarkkista

numerointia, ja pääluku aloittaa uuden sivun. Pääotsikot kirjoitetaan suuraakkosin ja

lihavoituina. Kaikki alaotsikot kirjoitetaan pienaakkosin ja lihavoituina. Jonkin asian

korostamiseksi tekstissä voi tarvittaessa käyttää kursivointia tai lihavointia. Ennen alaotsikoita

jätetään yksi tyhjä rivi. Pääotsikon ja alaotsikoiden jälkeen tulee yksi tyhjä rivi ennen tekstin

alkamista. Kappaleet aloitetaan aina vasemmasta marginaalista ja erotetaan toisistaan tyhjällä

rivillä.

8

Teksti tulisi jäsennellä niin, että kolme otsikkotasoa riittää. Pistettä ei merkitä viimeisen eikä

ainoan numeron perään (esim. 1, 1.1, 1.2.1). Samantasoisia otsikoita pitää olla vähintään kaksi

(esim. 2.1 ja 2.2). Luku tai alaluku ei voi muodostua vain yhdestä kappaleesta.

Kappaleotsikko. Kappaleotsikoita voidaan käyttää tarvittaessa. Kappaleotsikko kursivoidaan,

ja sen perään tulee piste. Teksti jatkuu samalta riviltä. Kursivoituja kappaleotsikoita ei

numeroida, eivätkä ne näy sisällysluettelossa.

2.3 Sivujen järjestäminen ja sivunumerointi

Kirjoitelmissa noudatetaan seuraavaa tekstijaksojen järjestystä, jossa kukin osuus alkaa

omalta sivultaan.

Nimiölehti

Tiivistelmä

Sisällys

Tekstisivut

Lähteet

Liitteet

Tutkielman sivut numeroidaan. Johdanto-luvun ensimmäinen sivu on numero 1 ja sivunumero

merkitään sivun alaosaan keskelle. Sivunumerointi koskee myös lähdeluetteloa, mutta ei

liitteitä. Sivunumerot saadaan alkamaan oikealta sivulta käyttämällä asiakirjan ositusta.

2.4 Nimiölehti

Nimiösivulle tulee seuraavat tiedot: tutkielman nimi, kirjoittajan nimi, opintojakson tai

-suorituksen nimi, laitos, yliopiston nimi ja ajankohta (ks. kansilehti). Tutkielman nimi

kirjoitetaan suuraakkosin (lihavoituna pistekoolla 12) 11 cm:n päähän paperin yläreunasta;

marginaali vasemmassa reunassa on sama kuin muualla tekstissä. Tutkielman nimen tulisi olla

informatiivinen ja asiallinen. Kuitenkin pitäisi välttää liian pitkää nimeä. Kaksiosaisessa

9

nimessä loppuosa yleensä tarkentaa tutkielman päänimeä. Se kirjoitetaan eri riville

lihavoituna pienaakkosin, mutta ensimmäisen sanan ensimmäinen kirjain on iso.

Tiivistelmään kaksiosaisen nimen osien väliin tulee kaksoispiste.

Kirjoittajan nimi (etunimi ensin) sijoitetaan 2 cm työn nimen alapuolelle (2 tyhjää riviä)

pistekoolla 12 alkaen samasta kohdasta kuin työn nimi.

2.5 Sisällys- ja lähdeluettelo

Sisällysluettelossa riviväli ja marginaalit ovat samat kuin muualla tekstissä. Pääotsikot

aloitetaan vasemmasta marginaalista, alaotsikot edeltävän (ylemmän) otsikon alkukirjaimen

kohdalta. Varsinaisten tekstiotsikoiden perään sisällysluetteloon merkitään myös otsikot

LÄHTEET ja LIITTEET.

Kun asiakirjan otsikot ja teksti on määritelty käyttäen Wordin Tyyli-asetuksia,

sisällysluettelon luominen on helppoa ”Lisää sisällysluettelo” -toiminnon avulla. Tarvittaessa

sisällysluetteloa voi helposti päivittää, jos otsikointi tai sivunumerot muuttuvat tekstiä

muokatessa.

2.6 Taulukot, kuviot ja kuvat

Taulukoiden, kuvioiden ja kuvien tarkoitus on täydentää ja selventää tekstiä, ei toistaa sitä.

Kuvat ovat valokuvia tai piirustuksia ja kuviot ovat graafisia esityksiä. Taulukon, kuvion ja

kuvan pitää olla ymmärrettäviä ilman tekstin samanaikaista lukemista. Otsikosta tulee ilmetä

taulukon, kuvion tai kuvan sisältö. Kaikkiin taulukoihin, kuvioihin ja kuviin on oltava viittaus

tekstissä (esim. kuvio 1, kuva 1, taulukko 1). Otsikot (TAULUKKO, KUVIO, KUVA)

kirjoitetaan suuraakkosilla, varsinainen otsikkoteksti pienaakkosilla. Taulukon otsikko

sijoitetaan taulukon yläpuolelle ja kuvion sekä kuvan otsikko niiden alapuolelle. Taulukot,

kuviot ja kuvat numeroidaan yhtäjaksoisesti kumpikin omana numerosarjanaan. Tarvittaessa

niiden sisällä voidaan käyttää pienempääkin pistekokoa kuin 12. Taulukot, kuviot ja kuvat

sijoittuvat tekstiin niin, että ne löytyvät helposti tekstissä olleen viitteen perusteella. Niiden on

10

oltava joko samalla sivulla tai sitten mahdollisimman pian viitteen jälkeisessä tekstissä.

Taulukoiden, kuvioiden ja kuvien asettelussa on huolehdittava siitä, että sivut kirjoitetaan

täyteen, koska tyhjät sivunloput harhauttavat helposti lukijan luulemaan, että luku on

loppunut.

Mahdollinen lähde on ilmoitettava taulukon, kuvion tai kuvan otsikon yhteydessä. Käytetyt

lyhenteet on kirjoitettava auki selitetekstissä. Selitetekstissä kerrotaan usein myös mihin

tilastolliseen testiin taulukossa raportoidut luvut viittaavat.

KUVIO 1. Tyytyväisyys opinnäytetöiden kirjoitusohjeisiin (arvio skaalalla 0–10) laitoksittain

ennen Tuula Tutkija -mallipohjan käyttöönottoa ja sen jälkeen. LB, liikuntabiologian laitos;

LK, liikuntakasvatuksen laitos; TT, terveystieteiden laitos. Arvot ovat keskiarvoja,

hajontapylväät kuvaavat keskihajontaa. * p < 0.05 tilastollisesti merkitsevä ero

mittausajankohtien välillä.

Taulukot ovat koko sivun levyisiä ja sisältävät vain vaakaviivoja. Sarakkeita ei siis eroteta

toisistaan pystyviivoilla, vaan sopivan levyisellä tyhjällä tilalla. Koko sivun levyiset

vaakaviivat sijoitetaan taulukon ylä- ja alareunaan sekä otsikkorivin alareunaan. Jos

11

taulukossa on Yhteensä-rivi, erotetaan sekin koko sivun levyisellä vaakaviivalla muusta

taulukon sisällöstä. Sarakeotsikkojen alle tulee viiva, jos sarakeotsikko selittää kahta (tai

useampaa) saraketta (taulukko 1).

TAULUKKO 1. Nuorten (26–45-v.) ja varttuneiden (46–65-v.) työntekijöiden liikunnan

harrastaminen

26–45-v. 46–65-v.Liikuntamuoto n % n % p-arvoa

Kävely 77 52.7 32 53.3 0.002**Uinti 28 19.2 10 16.7 0.024*Sähly 5 3.4 1 1.7 0.095Miekkailu 2 1.4 2 3.3 0.876Muub 34 23.3 15 25 0.110Yhteensä 146 100 60 100

a Ikäryhmien väliset erot testattu χ2-testillä, b Tanssi, kuntosaliliikunta, parkour ja ratsastus.

* p < 0.05; ** p < 0.01 tilastollisesti merkitsevä ero ikäryhmien välillä.

2.7 Liitteet

Liitteet tulevat lähdeluettelon jälkeen. Liitteitä ovat usein esimerkiksi kyselylomake ja

tutkimuslupa. Liitteisiin voidaan sijoittaa tutkimuksen kannalta mielenkiintoista, mutta

vähemmän tarpeellista tietoa.

Liitteet numeroidaan järjestyksessä ja jokaiseen liitteeseen on viitattava tekstissä (liite 1).

Sivunumerointi ei jatku liitteiden sivuille.

12

3 LÄHDEVIITTEET JA LÄHDELUETTELO

Tässä luvussa esitellään lähdeviitteiden merkitsemistä tekstiin ja lähdeluettelon laatimista.

Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa noudatetaan alla esitettyjä ohjeita. Lähteiden

merkitsemiseen ja lähdeluettelon tekemiseen voi hyödyntää esimerkiksi RefWorks-

ohjelmistoa (https://www.refworks.com). RefWorks-ohjelmistosta valitaan käyttöön JYU-

väitöskirjapohja, joka ei kuitenkaan välttämättä täysin vastaa alla olevia ohjeita ja

esimerkkejä. Tarkista siis yksityiskohtien vastaavuus aina ennen työsi tarkastukseen

jättämistä.

3.1 Lähdeviitteiden merkitseminen tekstiin

Kirjoittaja tarvitsee ajattelunsa ja asian kehittelyn tueksi tietoa kriittisesti valitsemistaan

lähteistä, joiden tietoa hän selostaa ja arvioi suhteessa muihin saatavissa oleviin tietoihin.

Lähteiden avulla kirjoittaja ilmaisee perehtyneisyyttään aiheeseen vuoropuhelussa toisten

kirjoittajien kanssa. Tarkasti valittujen lähteiden avulla kirjoittaja hakee vahvistusta tai

selityksiä omille tutkimustuloksilleen sekä kritisoi muiden väittämiä. Hyvä lähteiden käyttö

on keskeinen osa tieteellistä kirjoittamista. Se myös tuo julki kirjoittajan kokemuksen ja

perehtymisen aiheeseen. Huolellisten lähdeviitteiden avulla lukija voi tarkastaa esitetyt tiedot

ja etsiä itse lisätietoa aiheesta.

Lähdeviitteet kertovat kuka alkuperäisen ajatuksen on esittänyt. Ilman lähdeviitettä oleva

teksti tulkitaan kirjoittajan omaksi ajatteluksi. Plagioiminen eli toisten ajatusten käyttäminen

ilman lähteen merkitsemistä voi johtaa opinnäytetyön hylkäämiseen ja on myös rikos.

Yliopistossa on ajantasaiset sähköiset plagiaatintunnistusohjelmat, joita käytetään seminaari-

ja opinnäytetöiden arvioinnissa (ks. https://www.jyu.fi/yliopistopalvelut/opiskelijoille/how-

to/vilppi).

Aiempaa tutkimustietoa ja muuta kirjallisuutta tuodaan omaan tekstiin epäsuorina ja suorina

lainauksina. Yleisin tapa käyttää lähdekirjallisuutta on referoida omin sanoin lähdetekstiä.

Tällöin kyseessä on epäsuora lainaus eli parafraasi, jossa alkuperäisen tekstin sisältö

13

esitetään omin sanoin muokattuna sekä mahdollisesti uudelleen jäsennettynä ja/tai

tiivistettynä. Myös epäsuoriin lainauksiin merkitään aina näkyviin lähdeviite, kuten

seuraavassa esimerkissä:

Näissä kirjoitusohjeissa ei voida esitellä yksityiskohtaisia ohjeita kaikkiin tilanteisiin,

vaan lisätietoa on etsittävä myös muualta. Tarkkuus lähdeviitteiden käytössä lisää

tutkimuksen arvoa (Hirsjärvi ym. 2012, 360).

Suora lainaus eli sitaatti toistaa alkuperäisen lähteen tekstin sanasta sanaan. Suoraa lainausta

käytetään ainoastaan silloin, kun alkuperäisen tiedon referoiminen omin sanoin ei ole

mahdollista tai mielekästä. Suora lainaus pidetään mahdollisimman lyhyenä; usein pelkkä

lauseen osa riittää. Lyhyt lainaus ympäröidään lainausmerkeillä ja sen perään merkitään

lähdeviite sivunumeroineen. Välistä poistetut sanat voi osoittaa pisteiden avulla (…). Jos

lainaus on pitkä, se voidaan erottaa perustekstistä sisentämällä ja erilaista fonttia käyttämällä.

Näissä kirjoitusohjeissa ei voida esitellä yksityiskohtaisia ohjeita kaikkiin tilanteisiin,

vaan lisätietoa on etsittävä myös muualta. ”Muistettava kuitenkin on, että

kaikinpuolinen tarkkuus myös tutkimuksen ilmipanossa lisää tutkimuksen ansioita”

kirjoittavat Hirsjärvi ym. (2012, 360).

Lähteisiin voi viitata asia- tai kirjoittajakeskeisesti.

Asiakeskeisessä viittaustavassa kirjoittaja esittää ensin referoitavan asian ja viittaa lähteeseen

sulkeissa.

Esim. Koulukiusaamisen ehkäiseminen edellyttää – – (Sallonen 2013)

Kirjoittajakeskeisessä viittaustavassa referoitava tutkija on lauseen subjektina.

Esim. Sallosen (2013) mukaan koulukiusaamisen ehkäiseminen edellyttää – –

Viitteeseen kuuluvat tekijän sukunimi, julkaisun painovuosi ja monografioissa myös

sivunumerot. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon avulla paikannetaan sivut, joilta tieto on peräisin.

Tutkimusartikkelien sivunumeroita ei merkitä viitteeseen. Sivunumeron merkitseminen ei ole

14

mahdollista myöskään silloin, kun viitataan koko lähteeseen eli ei mihinkään erityiseen

sivuun.

Viittaukset on merkittävä tekstiin siten, että asiayhteydestä käy ilmi, mihin lähteeseen

viitataan. Vaikka lähdetietojen sijoittaminen kappaleiden loppuun voi tuntua varsin selkeältä

kirjoittajan mielestä, se siirtää vastuun lähteisiin ja kirjoittajan omaan ajatteluun perustuvan

tekstin rajanvedosta lukijalle. On kuitenkin kirjoittajan vastuulla pitää huoli siitä, että jokainen

tutkielmaan tietoa antanut taho saa kunnian tekemästään työstä. Samoin kirjoittajan tulisi

asettaa lähteet ja omat näkemykset parhaansa mukaan keskustelemaan keskenään.

Tieteellisessä tekstissä viitataankin monipuolisesti eri lähteisiin ja samassa tekstikappaleessa

on useita eri lähdeviitteitä.

Liikuntabiologian ja liikuntakasvatuksen laitosten malli

Viitattaessa yhteen edeltävään lauseeseen merkitään viite tai viitteet suluissa lauseen loppuun,

ja sulkujen perään tulee piste (Meikäläinen 2000; Virtanen 2001). Jos on perusteltua kirjoittaa

useampia lauseita samasta lähteestä, niin teksti tulee kirjoittaa lukijaa johdatellen, kuten alla

olevassa esimerkissä.

Ekelund ym. (2012) ovat tutkineet liikunta-aktiivisuuden yhteyksiä kardiometabolisiin

riskitekijöihin 4–18-vuotiailla lapsilla. Heidän tutkimuksessaan oli mukana yhteensä

20 871 henkilöä useista eri tutkimuskohorteista ympäri maailmaa. Tulokset osoittivat,

että korkea liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä pienempään vyötärönympärykseen ja

parempiin insuliini- ja triglyseridiarvoihin. Tutkimuksen mukaan yhteydet pysyivät

merkitsevinä myös silloin, kun istumiseen käytetty aika oli huomioitu mallissa.

(Ekelund ym. 2012.) Liikunta-aktiivisuuden ja kardiometabolisten riskitekijöiden

yhteyksiä ovat selvittäneet myös…(kappale jatkuu)

Jos tekstistä käy selvästi ilmi, että kaikki asia on samasta lähteestä, viimeistä viitettä ei tässä

esimerkissä välttämättä tarvita.

Terveystieteiden laitoksen malli

15

Terveystieteiden laitoksella lähdeviitettä ei koskaan merkitä lauseen päättävän pisteen

jälkeen. Jos on perusteltua kirjoittaa useampia lauseita samasta lähteestä, niin teksti tulee

kirjoittaa lukijaa johdatellen, kuten alla olevissa esimerkeissä.

Ekelund ym. (2012) ovat tutkineet liikunta-aktiivisuuden yhteyksiä kardiometabolisiin

riskitekijöihin 4–18-vuotiailla lapsilla. Heidän tutkimuksessaan oli mukana yhteensä

20 871 henkilöä useista eri tutkimuskohorteista ympäri maailmaa. Tulokset osoittivat,

että korkea liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä pienempään vyötärönympärykseen ja

parempiin insuliini- ja triglyseridiarvoihin. Havaitut yhteydet pysyivät merkitsevinä

myös silloin, kun istumiseen käytetty aika oli huomioitu mallissa (Ekelund ym. 2012).

Liikunta-aktiivisuuden ja kardiometabolisten riskitekijöiden yhteyksiä ovat

selvittäneet myös… (kappale jatkuu)

Jos tekstistä käy selvästi ilmi, että kaikki asia on samasta lähteestä, viimeistä viitettä ei tässä

esimerkissä välttämättä tarvita.

Seuraavassa on esitetty esimerkkejä erilaisten lähdeviitteiden merkitsemisestä tekstiin.

Tekstissä viitteiksi merkitään sulkeisiin tekijän tai tekijöiden sukunimet ja vuosiluku.

(Pulkkinen 2008)

Viitattaessa monografioihin merkitään vuosiluvun jälkeen pilkku ja viitattujen sivujen

numerot. Monografialla tarkoitetaan sellaista teosta, jonka on kokonaan kirjoittanut yksi tai

useampi kirjoittaja. Monografiaan viitataan esimerkiksi näin:

(Nienstedt ym. 2004, 27)

Viitattaessa toimitettuun kirjaan eli kokoomateokseen tekstiviitteeksi tulee luvun tai kirjan

osan kirjoittajan nimi ja vuosi. Toimitetulla kirjalla voi olla yksi tai useampia toimittajia ja

kirjan artikkeleilla tai eri osilla on eri kirjoittajia. Toimitettuun kirjaan viitataan esimerkiksi

näin:

(Rantanen 2005)

16

Mikäli tekijöitä on kaksi, sulkeiden sisälle kirjoittajien väliin tulee &-merkki, mutta tekstiin

tulee ja-sana.

(Kautto & Mikkola 2009)

Kautto ja Mikkola (2009) ovat tutkineet – –

Mikäli tekijöitä on useampi kuin kaksi, kirjoitetaan vain ensimmäisen sukunimi ja lisäksi

lyhenne ym.

(Brown ym. 2006)

Brown ym. (2006) ovat tutkineet – –

Liikuntakasvatuksen laitoksen malli

Ensimmäisellä kerralla viitatessa merkitään kaikki tekijät. Mikäli tekijöitä on viisi tai

enemmän kirjoitetaan vain ensimmäisen sukunimi ja lisäksi lyhenne ym. viitteen esiintyessä

ensimmäisen kerran.

1. kerran: (Merchant, Griffin, & Charnock 2007) tai Merchant, Griffin ja Charnock

(2007)

Seuraavat kerrat: (Merchant ym. 2007) tai Merchant ym. (2007)

TAI

teoksen tekijät: Auxter, D., Pyfer, J., Zittel, L., Roth, K. & Huettig, C. 2010

(Auxter ym. 2010) tai Auxter ym. (2010) ovat tutkineet – –

Jos samoissa sulkeissa on useita viitteitä, kirjoitetaan ne aakkosjärjestykseen,

aikajärjestykseen vanhimmasta aloittaen (terveystieteet) tai tärkeysjärjestykseen (liikunnan

yhteiskuntatieteet). Valittu merkintätapa on oltava johdonmukainen ja perusteltu. Viitteet

erotetaan toisistaan puolipisteellä.

Aakkosjärjestys: (Aalto ym. 2007; Heikkinen 1970, 145–146; Smith & Jones 2010)

Aikajärjestys: (Heikkinen 1970; Aalto ym. 2007, 145–146; Smith & Jones 2010)

Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet teokset tai artikkelit erotetaan toisistaan

ilmestymisvuoden perään merkittävällä pikkukirjaimella.

(Sillanpää 1998a; 1998b)

17

Viitattaessa julkaisuun, jolla ei ole henkilötekijää, tekstissä käytetään viitteenä

julkaisijayhteisön tai teoksen nimeä tai sen osaa ja vuosilukua.

(WHO 2014)

(Liikuntatieteellisen tiedekunnan opinto-opas 2013)

Lähteet merkitään heti asian perään, kun samassa lauseessa tuodaan esiin useita näkökulmia,

esimerkiksi näin:

Aerobisen kestävyyden on osoitettu heikkenevän (Smith ym. 1995), pysyvän samana

(Berg ym. 2003; Heliö 2004, 345) ja kehittyvän (Willem ym. 2001) – –.

Tieteellisissä teksteissä ei tulisi viitata toissijaisessa lähteessä olevaan alkuperäiseen

lähteeseen, vaan aina tulisi lukea alkuperäinen lähde itse ja viitata siihen lukemisen jälkeen.

Joskus on kuitenkin mahdotonta saada käsiinsä alkuperäistä lähdettä, ja tällöin on

turvauduttava selkeään viittaustapaan tekstissä. Viittauksesta tulisi selvitä, kuka asian on alun

perin kirjoittanut ja mihin lähteeseen kirjoittaja itse viittaa.

(Mattinen 1991, Kemppaisen ym. 1992, 150 mukaan)

Edellisessä esimerkissä alkuperäinen lähde olisi Mattinen 1991, mutta kirjoittaja ei ole saanut

sitä käsiinsä ja joutuu siten turvautumaan merkintään ”Kemppaisen ym. 1992, 150 mukaan”.

Lähdeluetteloon merkitään tässä tapauksessa vain Kemppaisen ym. teos. Toinen tapa viitata

alkuperäiseen lähteeseen on vielä selkeämpi:

Kemppainen ym. (1992, 150) ovat todenneet Mattiseen (1991) viitaten, että – –

Näin kirjoitettaessa lukija tietää heti, että Kemppainen ym. (1992, 150) on toissijainen lähde

ja Mattinen alkuperäinen lähde, jota kirjoittaja ei ole itse lukenut. Jälleen vain Kemppainen

ym. (1992) merkitään lähdeluetteloon.

Viittaaminen teoksiin ilman vuosilukua (s.a. = sine anno, ei vuosilukua):

Mäkinen (s.a.) on todennut, että – –.

18

Elektronisiin lähteisiin viitataan edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Lukija erottaa

vasta lähdeluettelosta, että kyseessä on elektroninen lähde. Tekstissä olevaan viitteeseen ei

siis koskaan laiteta näkyviin nettilinkkiä.

3.2 Lähdeluettelo

Lähdeluetteloon merkitään vain se kirjallisuus, johon kirjoittaja on työssään viitannut.

Luetteloon ei merkitä sellaisia julkaisuja, joita kirjoittaja ei ole omin silmin nähnyt ja lukenut

(vrt. alkuperäiset ja toissijaiset lähteet). Tekstien lähdeviitteen ja lähdeluettelon välillä tulee

olla täsmällinen vastaavuus. Lähdeluettelossa ei siis ole lähteitä, joihin tekstissä ei ole viitattu

ja päinvastoin.

Lähdeluettelo sisältää työssä käytetyt lähteet aakkosjärjestyksessä. Lähdemerkinnän

yleisrakenne on seuraava:

1. kirjoittajan tai kirjoittajien sukunimi, etunimen alkukirjain tai -kirjaimet

2. julkaisuvuosi

3. teoksen tai kirjoituksen nimi, otsikko tai osa

4. suomentaja tai kääntäjä (lisätään vain tarvittaessa)

5. jos toimitettu teos, koko teoksen toimittaja ja koko teoksen nimi

6. painos (ellei ole ensimmäinen)

7. kustantajan kotipaikka

8. kustantaja

Mikäli teoksella on yksi tekijä, ilmoitetaan tekijästä ensin sukunimi, joka erotetaan pilkulla ja

välilyönnillä etunimen alkukirjaimesta tai -kirjaimista. Etunimen tai nimien ensimmäisen

kirjaimen jälkeen tulee piste. Kirjoittajat erotetaan pilkulla toisistaan, mutta kahden viimeisen

tekijän väliin merkitään ”&” (ei ja-sanaa). Ole erityisen tarkkana kustantajasta, ettet sekoita

sitä julkaisun painajaan. Kirjapainoa ja painopaikkaa ei mainita lähdeviitteessä.

19

3.2.1 Monografiat ja kirjat

Monografiat merkitään lähdeluetteloon seuraavan mallin mukaan:

Sukunimi, E. E. Vuosi. Kirjan nimi. Painos. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja.

Seuraavassa on esimerkkejä monografian merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus. 4. uudistettu painos. Tampere: Vastapaino.

Bartholomew, L. K., Parcel, G. S., Kok, G., Gottlieb, N. H. & Fernandez, M. E. 2011.

Planning health promotion programs: an intervention mapping approach. 3. painos.

San Francisco, CA: Jossey-Bass.

Bompa, T. & Carrera, M. 2005. Periodization training for sports. 2. painos. Champaign, IL:

Human Kinetics.

Guyton, A. C. & Hall, J. E. 1996. Textbook of medical physiology. 9. painos. Philadelphia,

PA: W.B. Saunders.

McArdle, W. D., Katch, F. I. & Katch, V. L. 2010. Exercise physiology: nutrition, energy,

and human performance. 7. painos. Baltimore, MD: Lippincott Williams & Wilkins.

Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila, A. & Björkqvist, S. 2004. Ihmisen fysiologia ja

anatomia. 15. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.

Neutens, J. J. & Rubinson, L. 2002. Research techniques for the health sciences. San

Francisco, CA: Benjamin Cummings.

3.2.2 Lehtiartikkelit

Lehtiartikkelista merkitään näkyviin vuosikerta eli volyymi ja lehden numero (lehden numero

laitetaan sulkeisiin, mikäli se on mainittu) sekä sivut, joilla artikkeli on. Elektronisiin

aikakauslehtiin viitataan yleensä DOI-tunnisteella (DOI, digital object identifier).

Lehtiartikkelit merkitään lähdeluetteloon seuraavan mallin mukaan:

Sukunimi, E. E., Sukunimi, E. & Sukunimi, E. E. Vuosi. Otsikko. Julkaisun nimi

volyymi (lehden numero), sivunumerot.

20

Seuraavassa on esimerkkejä lehtiartikkelin merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Aarresola, O. & Konttinen, N. 2012. Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun

sosiaalistumisessa. Liikunta & Tiede 49 (6), 29–35.

Bonsdorff M. E. von, Kokko, K., Seitsamo, J., Bonsdorff, M. B. von, Nygård, C. H.,

Ilmarinen, J. & Rantanen, T. 2011. Work strain in midlife and 28-year work ability

trajectories. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 37, 455–463.

Helgerud, J., Høydal, K., Wang, E., Karlsen, T., Berg, P., Bjerkaas, M., Simonsen, T.,

Helgesen, C., Hjorth, N., Bach, R. & Hoff, J. 2007. Aerobic high-intensity intervals

improve VO2max more than moderate training. Medicine & Science in Sports &

Exercise 39, 665–671.

Hollembeak, J. & Amorose, A. 2005. Perceived coaching behaviors and college athletes’

intrinsic motivation: A test of self-determination theory. Journal of Applied Sport

Psychology 17 (1), 20–36.

Stenholm, S., Rantanen, T., Heliövaara, M. & Koskinen, S. 2008. The mediating role of C-

reactive protein and handgrip strength between obesity and walking limitation. Journal

of the American Geriatrics Society 56, 462–469.

Suzuki, T., Shimada, H., Makizako, H., Doi, T., Yoshida, D., Ito, K., Shimokata, H.,

Washimi, Y., Endo, H. & Kato, T. 2013. A randomized controlled trial of

multicomponent exercise in older adults with mild cognitive impairment. PLoS ONE 8

(4): e61483. doi:10.1371/journal.pone.0061483.

Task Force. 1996. Heart rate variability: Standards of measurement, physiological

interpretation and clinical use. Task Force of the European Society of Cardiology and

the North American Society of Pacing and Electrophysiology. Circulation 93 (5),

1043–1065.

Waller, K., Kaprio, J., Lehtovirta, M., Silventoinen, K., Koskenvuo, M. & Kujala, U. M.

2010. Leisure-time physical activity and type 2 diabetes during a 28 year follow-up in

twins. Diabetologia 53 (12), 2531–2537.

21

3.2.3 Artikkelit kokoomateoksissa (toimitetuissa teoksissa)

Kirjan sivut merkitään lähdeluetteloon aina, kun teoksen eri lukujen kirjoittajiksi on merkitty

eri henkilöt ja halutaan viitata johonkin tiettyyn teoksen lukuun tai lukuihin. Tällöin mainitaan

myös näiden lukujen sivut. Kokoomateoksessa julkaistut artikkelit merkitään lähdeluetteloon

seuraavan mallin mukaan:

Sukunimi, E. Vuosi. Artikkelin nimi. Teoksessa E.-E. Sukunimi (toim.) Kirjan nimi. Painos.

Kustantajan kotipaikka: kustantaja, artikkelin sivut.

Seuraavassa on esimerkkejä kokoomateoksessa julkaistun artikkelin merkitsemisestä

lähdeluetteloon.

Heikinaro-Johansson, P. & Hirvensalo, M. 2007. Johdatus liikuntadidaktiikkaan. Teoksessa P.

Heikinaro-Johansson & T. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2.

uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 94–113.

Kraemer, W. J. & Ratamess, N. A. 2003. Endocrine responses and adaptations to strength and

power training. Teoksessa P. V. Komi (toim.) Strength and power in sport. 2. painos.

Osney Mead, Oxford; Malden, MA: Blackwell Science, 361–386.

Pulli, M. & Virmavirta, M. 1990. Mäkihyppy. Teoksessa A. Mero, T. Vuorimaa & K.

Häkkinen (toim.) Lasten ja nuorten harjoittelu. Jyväskylä: Mero, 232–240.

Rantanen, T. 2005. Sarkopenia. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. M. Kujala (toim.)

Liikuntalääketiede. 3. painos. Helsinki: Duodecim, 286–296.

Vallerand, R. J. 2001. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation in sport and

exercise. Teoksessa C. G. Roberts (toim.) Advances in motivation in sport and

exercise. Champaign, IL: Human Kinetics, 263–319.

3.2.4 Tiivistelmät

Tiivistelmät merkitään lähdeluetteloon seuraavan mallin mukaan:

Sukunimi, E. E., Sukunimi, E. & Sukunimi, E. E. Vuosi. Otsikko. Julkaisun tyyppi. Julkaisun

nimi. Julkaisupaikka, sivunumerot.

22

Seuraavassa on esimerkkejä tiivistelmän merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Lyytinen, T., Liikavainio, T., Bragge, T., Hakkarainen, M., Karjalainen, P. & Arokoski, J.

2007. Postural control in men with knee osteoarthritis. Abstract book. 12th Annual

Congress of the European College of Sport Science. Jyväskylä, 298.

Sillanpää, E., Häkkinen, K. & Häkkinen, A. 2010. Combined strength and endurance training

improves health related quality of life in healthy older adults. Abstract book. ACSM

57th Annual Meeting. Baltimore, MD, 42 (5) suppl. 36.

3.2.5 Väitöskirjat ja sarjajulkaisut

Väitöskirjat ja sarjajulkaisut merkitään lähdeluetteloon seuraavan mallin mukaan:

Sukunimi, E. E. Vuosi. Väitöskirjan otsikko. Yliopisto. Sarja ja numero.

Seuraavassa on esimerkkejä väitöskirjan ja sarjajulkaisun merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Kalaja, S. 2012. Fundamental movement skills, physical activity, and motivation toward

Finnish school physical education: A fundamental movement skills intervention.

University of Jyväskylä. Studies in Sport, Physical Education and Health 183.

Nummela, A., Keränen, T., Tummavuori, M., Soanjärvi, M., Mikkelsson, L., Kähäri, P.,

Ekblom, T., Linja, T., Väisänen, K., Haverinen, M., Vänttinen, K., Salonen, M.,

Ojanen, T. & Russo, E. 2007. Kolmen eri kestävyyslajin urheilijoiden

kestävyyssuorituskyky ja sen kehittyminen. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus.

KIHUn julkaisusarja 10.

Sakari, R. 2013. Mobility and its decline in old age: determinants and associated factors.

University of Jyväskylä. Studies in Sport, Physical Education and Health 190.

3.2.6 Pro gradu -tutkielmat

Seuraavassa on esimerkkejä pro gradu -tutkielman merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Hintsala, A. 2012. Fyysisen aktiivisuuden ja unen yhteys ikääntyneillä henkilöillä. Jyväskylän

yliopisto. Terveystieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 29.4.2013.

23

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38182.

Namaganda, S. K. 2012. Association between mid-life physical activity and hypertension in

older women: a 25 year follow-up. University of Jyväskylä. Department of Health

Sciences. Master’s thesis.

Salminen, K. 2010. Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys suomalaisten ja ruotsalaisten

liikunnanopettajaopiskelijoiden arvioimana. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden

laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 4.4.2013.

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/26728.

Turunen, H. 2007. Jalkapallovammat: retrospektiivinen 12 kuukauden seurantatutkimus

Veikkausliigan ja naisten SM-sarjan pelaajille. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden

laitos. Pro gradu -tutkielma.

3.2.7 Valtion virastojen julkaisut

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. 2012. Ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön

kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:24.

Viitattu 29.4.2013. www.stm.fi/julkaisut.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18 -vuotiaille. 2008. Lasten ja nuorten

liikunnan asiantuntijaryhmä, Opetusministeriö ja Nuori Suomi.

3.2.8 Raportit ja komiteanmietinnöt

Varhaiskasvatus vuoteen 2020. 2008. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan loppuraportti.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:72. Helsinki.

Terveys 2015 -kansanterveysohjelman väliarviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja

ja muistioita 2012:4. Viitattu 29.4.2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3207-4.

Lasten päivähoitokomitean mietintö A. Valtioneuvosto 1971:20.

24

3.2.9 Lait ja asetukset

Kansanterveyslaki 1972. 13g §/30.12.2004/1429.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkausten

merkinnöistä sekä haitta-aineiden määristä ja mittausmenetelmistä sekä testauslaboratorioista

31.7.2002/641.

3.2.10 Arkistolähteet

Laukaan kunta. 2012. Sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirja 12.12.2012. Laukaan kunnan

arkisto. Viitattu 29.4.2013.

http://laukaa02.hosting.documenta.fi/kokous/2012184.HTM.

3.2.11 Julkaisemattomat lähteet

Ahtiainen, J. 2007. Effects of strength, endurance and concurrent strength and endurance

training on androgen receptor mRNA and protein expression in elderly men. Esitelmä

11.7.2007. 12th Annual Congress of the European College of Sport Science,

Jyväskylä.

Pullinen, T. & Hulmi, J. 2013. Pitkäkestoinen kestävyysharjoitus: sykevälivaihtelu,

taloudellisuus ja epoc. Kuormitusfysiologia II (LBIP006), harjoitus 6. Jyväskylän

yliopisto. Liikuntabiologian laitos. Opetusmoniste.

Rantanen, T. 2013. Suullinen tiedonanto 29.4.2013, Jyväskylä.

3.2.12 Elektroniset lähteet

Joitakin lähteitä on saatavilla vain elektronisessa muodossa. Viittaustekniikka elektronisiin

aikakauslehtiin on käsitelty luvussa 3.2.2. Muiden elektronisten lähteiden malli:

Sukunimi, E. E. Vuosi. Tekstin nimi. Viitattu 24.6.2013. http://www.sivunosoite.fi.

25

Joskus tätä mallia joutuu soveltamaan, jos esimerkiksi tekijä ei ole selvillä tai tekijänä on

jonkin järjestön asettama työryhmä, kuten ensimmäisessä alla olevassa esimerkissä (Liikunta

2012). Joskus noudatetaan vakiintuneita käytäntöjä, ja esimerkiksi World Health Organization

-järjestön julkaisuihin on tapana viitata ikään kuin järjestö olisi tekijä (ks. toinen alla oleva

esimerkki). Elektronisten lähteiden valinnassa ja käytössä tulee olla erityisen kriittinen.

Joskus viittauksessa tulee ongelmia linkin pituuden kanssa, kun käytetty palvelu generoi

linkin jokaisella katselukerralla erikseen. Jos linkki on yli rivin mittainen, viitataan

mieluummin palveluun, jossa tieto on saatavilla, esimerkiksi www.kaypahoito.fi.

Elektroniseen lähteeseen viitattaessa merkitään aina ylös myös viittauspäivä. Elektronisen

lähteen sisältö tulee aina tallentaa itselle, koska sivua saatetaan päivittää tai tieto saattaa

muuttua tai kadota kokonaan. Viittauspäivämäärä on se päivä, jolloin aineisto on tallennettu.

Liikunta. 2012. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä

hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura

Duodecim. Viitattu 4.4.2013. www.kaypahoito.fi.

World Health Organization. 2013. Obesity and Overweight. Viitattu 24.4.2013.

http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs311/en/index.html.

Seuraavien sivujen lähdeluettelomalliin on kerätty tyypillisimmät lähdetyypit: lehtiartikkeli,

kirja, artikkeli kokoomateoksessa, väitöskirja, abstraktikirja ja www-lähteitä.

26

LÄHTEET

Aarresola, O. & Konttinen, N. 2012. Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun

sosiaalistumisessa. Liikunta & Tiede 49 (6), 29–35.

Ahtiainen, J. 2007. Effects of strength, endurance and concurrent strength and endurance

training on androgen receptor mRNA and protein expression in elderly men. Esitelmä.

12th Annual Congress of the European College of Sport Science, 11.7.2007,

Jyväskylä.

Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus. 4. uudistettu painos. Tampere: Vastapaino.

Bartholomew, L. K., Parcel, G. S., Kok, G., Gottlieb, N. H. & Fernandez, M. E. 2011.

Planning health promotion programs: an intervention mapping approach. 3. painos.

San Francisco, CA: Jossey-Bass.

Bonsdorff M. E. von, Kokko, K., Seitsamo, J., Bonsdorff, M. B. von, Nygård, C. H.,

Ilmarinen, J. & Rantanen, T. 2011. Work strain in midlife and 28-year work ability

trajectories. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 37, 455–463.

Bompa, T. & Carrera, M. 2005. Periodization training for sports. 2. painos. Champaign, IL:

Human Kinetics.

Guyton, A. C. & Hall, J. E. 1996. Textbook of medical physiology. 9. painos. Philadelphia,

PA: W. B. Saunders.

Heikinaro-Johansson, P. & Hirvensalo, M. 2007. Johdatus liikuntadidaktiikkaan. Teoksessa P.

Heikinaro-Johansson & T. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2.

uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 94–113.

Helgerud, J., Høydal, K., Wang, E., Karlsen, T., Berg, P., Bjerkaas, M., Simonsen, T.,

Helgesen, C., Hjorth, N., Bach, R. & Hoff, J. 2007. Aerobic high-intensity intervals

improve VO2max more than moderate training. Medicine & Science in Sports &

Exercise 39, 665–671.

Hintsala, A. 2012. Fyysisen aktiivisuuden ja unen yhteys ikääntyneillä henkilöillä. Jyväskylän

yliopisto. Terveystieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 29.4.2013.

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38182.

Hollembeak, J. & Amorose, A. 2005. Perceived coaching behaviors and college athletes’

intrinsic motivation: A test of self-determination theory. Journal of Applied Sport 27

Psychology 17 (1), 20–36.

Kalaja, S. 2012. Fundamental movement skills, physical activity, and motivation toward

Finnish school physical education: A fundamental movement skills intervention.

Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 183.

Kansanterveyslaki 1972. 13g §/30.12.2004/1429.

Kraemer, W. J. & Ratamess, N. A. 2003. Endocrine responses and adaptations to strength and

power training. Teoksessa P. V. Komi (toim.) Strength and power in sport. 2. painos.

Osney Mead, Oxford ; Malden, MA: Blackwell Science, 361–386.

Laukaan kunta. 2012. Sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirja 12.12.2012. Laukaan kunnan

arkisto. Viitattu 29.4.2013.

http://laukaa02.hosting.documenta.fi/kokous/2012184.HTM.

Liikunta. 2012. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Käypä hoito

-johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Viitattu 4.4.2013. www.kaypahoito.fi.

Lyytinen, T., Liikavainio, T., Bragge, T., Hakkarainen, M., Karjalainen, P. & Arokoski, J.

2007. Postural control in men with knee osteoarthritis. Abstract book. 12th Annual

Congress of the European College of Sport Science. Jyväskylä, 298.

McArdle, W. D., Katch, F. I. & Katch, V. L. 2010. Exercise physiology: nutrition, energy,

and human performance. 7. painos. Baltimore, MD: Lippincott Williams & Wilkins.

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma: Ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi

vuoteen 2015. 2012. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:24. Viitattu

29.4.2013. http://www.stm.fi/julkaisut.

Namaganda, S. K. 2012. Association between mid-life physical activity and hypertension in

older women: a 25 year follow-up. University of Jyväskylä. Department of Health

Sciences. Master’s thesis.

Neutens, J. J. & Rubinson, L. 2002. Research techniques for the health sciences. San

Francisco, CA: Benjamin Cummings.

Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila, A. & Björkqvist, S. 2004. Ihmisen fysiologia ja

anatomia. 15. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.

Nummela, A., Keränen, T., Tummavuori, M., Soanjärvi, M., Mikkelsson, L., Kähäri, P.,

Ekblom, T., Linja, T., Väisänen, K., Haverinen, M., Vänttinen, K., Salonen, M.,

Ojanen, T. & Russo, E. 2007. Kolmen eri kestävyyslajin urheilijoiden 28

kestävyyssuorituskyky ja sen kehittyminen. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus.

KIHUn julkaisusarja 10.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Pulli, M. & Virmavirta, M. 1990. Mäkihyppy. Teoksessa A. Mero, T. Vuorimaa & K.

Häkkinen (toim.) Lasten ja nuorten harjoittelu. Jyväskylä: Mero, 232–240.

Rantanen, T. 2005. Sarkopenia. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. M. Kujala (toim.)

Liikuntalääketiede. 3. painos. Helsinki: Duodecim, 286–296.

Rantanen, T. 2013. Suullinen tiedonanto 29.4.2013.

Sakari, R. 2013. Mobility and its decline in old age: determinants and associated factors.

University of Jyväskylä. Studies in Sport, Physical Education and Health 190.

Salminen, K. 2010. Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys suomalaisten ja ruotsalaisten

liikunnanopettajaopiskelijoiden arvioimana. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden

laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 4.4.2013.

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/26728.

Stenholm, S., Rantanen, T., Heliövaara, M. & Koskinen, S. 2008. The mediating role of C-

reactive protein and handgrip strength between obesity and walking limitation. Journal

of the American Geriatrics Society 56, 462–469.

Suzuki, T., Shimada, H., Makizako, H., Doi, T., Yoshida, D., Ito, K., Shimokata, H.,

Washimi, Y., Endo, H. & Kato, T. 2013. A randomized controlled trial of

multicomponent exercise in older adults with mild cognitive impairment. PLoS ONE

8(4): e61483. doi:10.1371/journal.pone.006148.

Task Force. 1996. Heart rate variability: Standards of measurement, physiological

interpretation and clinical use. Task Force of the European Society of Cardiology and

the North American Society of Pacing and Electrophysiology. Circulation 93 (5),

1043–1065.

Terveys 2015 -kansanterveysohjelman väliarviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja

ja muistioita 2012:4. Viitattu 29.4.2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3207-4.

Turunen, H. 2007. Jalkapallovammat: retrospektiivinen 12 kuukauden seurantatutkimus

Veikkausliigan ja naisten SM-sarjan pelaajille. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden

laitos. Pro gradu -tutkielma.

Vallerand, R. J. 2001. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation in sport and

exercise. Teoksessa G. C. Roberts (toim.) Advances in motivation in sport and

29

exercise. Champaign, IL: Human Kinetics, 263–319.

Varhaiskasvatus vuoteen 2020. 2008. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan loppuraportti.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:72. Helsinki.

Waller, K., Kaprio, J., Lehtovirta, M., Silventoinen, K., Koskenvuo, M. & Kujala, U. M.

2010. Leisure-time physical activity and type 2 diabetes during a 28 year follow-up in

twins. Diabetologia 53 (12), 2531–2537.

World Health Organization. 2013. Obesity and Overweight. Viitattu 24.4.2013.

http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs311/en/index.html.

30