Dynaaminen valaistus - Sotera · (Philips 2006, 278) Epäsuora valaistus tarkoitt aa valaistusta, joka on toteutett u valaisimilla, joiden valo heĳ astetaan yleensä vaalean katon

Dynaaminen valaistusTulevaisuuden valaistusratkaisut muistihäiriöisen asuin- ja hoivaympäristöön

Päivi Aro

Taideteollinen korkeakouluTaiteen maisterin lopputyö 2008

2

Tiivistelmä

Työn nimi: Dynaaminen valaistus – Tulevaisuuden valaistusratkaisut muistihäiriöisen asuin- ja hoivaympäristöön

Tekĳ ä: Päivi Aro

Osasto: Muotoilu

Koulutusohjelma: Teollinen muotoilu

Työn laji: Taiteen maisterin lopputyö

Valmistumisvuosi: 2008

Muistihäiriöt ja dementia ovat merkitt ävä toimintakykyä ja elämänhallintaa heikentävä oire. Dementiaoireisiin kuuluvat erilaiset hahmotushäiriöt sekä aikaan ja paikkaan orientoitumisen ongelmat. Nämä oireet sekä ikääntymisestä johtuva näkökyvyn heikkeneminen asett avat va-laistuksen tärkeäksi osaksi dementioireisen asuin- ja hoivaympäristön toimivuutt a ja turvalli-suutt a.

Dementiahoidossa painotetaan lääkkeett ömien hoitokeinojen taitamista mm. univalverytmin sekoitt umisen ja käytöshäiriöiden hoidossa. Muistisairautt a sairastavat herkistyvät ympäris-tön tunnelmille, mikä vaikutt aa heidän hyvinvointiinsa. Valaistus vaikutt aa oleellisesti ympä-ristön tunnelmaan ja tällä on merkitystä myös dementiahoidon näkökulmasta. Dynaamisesti muunneltava valaistus ja tähän liitt yvät valonohjausjärjestelmät luovat uusia mahdollisuuksia valaistuksen suunnitt elulle, jota hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän dementoituneiden asuin- ja hoivaympäristössä.

Tähän työhön on koott u dementoituneen tarpeisiin soveltuvan muunneltavan valaistuksen kri-teerejä, joissa on otett u huomioon dementiaoireisten ikääntyneiden näkemisen, hahmott amisen ja psyykkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin erityistarpeita. Työssä esitetään myös valaistuksen konseptisuunnitelmia dementiaryhmäkotiin, jotka toimivat esimerkkeinä kriteerien mukaises-ta valaistussuunnitt elusta.

Lopputyö rakentuu johdannon jälkeen viiteen osaan: 1) aiheeseen perehtymiseen, jossa pääpai-no on dementiaoireiden ymmärtämisessä ja valaistuksen mahdollisuuksien kartoitt amisessa 2) työn tavoitt eiden ja menetelmien tarkennukseen ja käytt äjätutkimuksen suunnitt eluun 3) käytt äjätutkimuksen toteutukseen ja tulosten analysointiin 4) muunneltavan valaistuksen kri-teerien laatimiseen ja valaistuskonseptien suunnitt eluun sekä 5) pohdinta osuuteen.

Valaistuskriteerit on jaett u turvallisuutt a, terveytt ä ja hyvinvointia sekä valaistuksen ohjaus-ta dementiaryhmäkodissa koskeviin osuuksiin. Konseptiosuudessa esitellään seuraavanlaisia suunnitelmia: vuorokaudenaikaan orientoiva valaistus, huomiota ohjaava valaistus, pimeän-vuodenajan valaistus ja tunnelmavalaistus.

Sivumäärä 87

Aineisto: Kirjallinen työ, interaktiivinen demo

Avainsanat:Dementia, dementiaryhmäkoti, valaistus, valon ohjausjärjestelmät, käytt äjälähtöi-nen suunnitt elu

3

Alkusanat

Tämä taiteen maisterin lopputyö on tehty Teknillisen korkeakoulun Sosiaali- ja terveydenhuol-lon, tekniikan ja rakentamisen instituutt i Soterassa. Työ on osa IKU- Ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito- ja toimintaympäristöt hankett a ja olen työssäni käytt änyt TAAS -Teknologia-avus-teisia asumissovelluksia senioreille- hankkeen pilotointiympäristöjä.

Haluan kiitt ää koko Soteran henkilökuntaa avusta, hyvistä työtäni koskevista keskusteluista sekä loistavista kahvitauoista! Erityiskiitokset haluan osoitt aa työni ohjaajille Tuuli Matt elmäelle ja Satu Åkerblomille, joilta olen saanut lopputyöni edetessä osuvaa ja arvokasta palautett a, joka vienyt ajatt eluani ja työtäni eteenpäin. Minulla on käynyt eritt äin hyvä tuuri, ett ä olen IKU- ja TAAS -hankkeissa päässyt tekemään yhteistyötä Sasu Hälikän, Ira Verman, Sara Viitalan ja Matt i Linnavuon kanssa, joilta olen saanut paljon konkreett ista apua, ideoita ja kannustusta työni aika-na. Lopputyön tekemisen ajasta Soterassa jää paljon onnellisia ja hauskoja muistoja, joista saan kiitt ää edellä mainitt ujen lisäksi myös Antt ia, Irmaa, Iivoa, Otsoa, Reett aa ja Tytt iä.

Lisäksi haluan kiitt ää Kustaankartanon F1-osaston ja Poutapilven henkilökuntaa, erityisesti osas-tonhoitajia Mirjami Mikkosta ja Mertt a Pieviläistä, jotka ovat syventäneet tietojani ja ymmärrys-täni dementianhoidosta ja dementiaryhmäkodista. Suuret kiitokset kuuluvat myös dementia-ryhmäkotien asukkaille, joiden kanssa olen keskustellut ja joihin olen tutustunut työni aikana. Haluan kiitt ää myös TAAS- hankkeen valaistuspilott eihin osallistuneita yritysyhteistyökumppa-neita.

Kiitos ja halaus myös rakkaalleni Tommille, joka varsinkin työn kiireisessä vaiheessa on osoitt a-nut kärsivällisyytt ä ja ymmärrystä sekä minua ett ä kasautuneita kotitöitä kohtaan.

Helsingissä 15.4.2008

Päivi Aro

4

Sisällys

Käsitteistö 5

1. Johdanto 8

1.1 Työn aihe ja tavoitteet 9

1.2 Työn rajauksesta 9

1.3 Aiheen sijoittuminen teollisen muotoilun kenttään 9

1.4 Käyttäjälähtöinen suunnittelu 11

1.5 Konseptisuunnittelu 112. Dementianryhmäkoti ja sen asukkaiden erityispiirteet 14

2.1 Muistihäiriöt ja dementia 14

2.2 Dementiaryhmäkoti 17

2.3 Kustaankartanon F1-osasto ja D-talon Poutapilvi 18

2.4 Dementiakodin asukkaat ja hoitotyö dementoituneiden parissa 213. Valaistussuunnittelu 26

3.1 Ikääntymisen vaatimukset valaistussuunnittelulle 27

3.2 Dementian asettamat haasteet valaistussuunnittelulle 29

3.3. Valon terveysvaikutuksista ikääntyneisiin ja dementiaoireisiin 34

3.4 Dynaaminen valaistus ja ohjausjärjestelmät 35

3.5 Valaistuksen tulevaisuuden näkymiä ja konsepteja 374. Työn lähtökohdat ja vaiheet 43

4.1 Tutkimuskysymys 43

4.2 Työnkulku 43

4.5 Kustaankartanon valaistuspilotti 44

4.6 Dementoituneet käyttäjälähtöisen tutkimuksen kohderyhmänä 45

4.7 Vapaa havainnointi ja keskustelut henkilökunnan kanssa 485. Käyttäjätutkimuksen tulokset 51

5.1 Asukaskierrosten tulokset 51

5.2 Vapaan havainnoinnin tulokset 56

5.3 Yhteenveto henkilökunnan haastatteluista ja keskusteluista 56

5.4 Kustaankartanon valaistuspilotin tuloksia 586. Kriteereitä muunneltavalle valaistukselle 667. Valaistuskonseptit 73

7.1 Vuorokausirytmiä tukeva valaistus 73

7.2 Ohjaava valaistus 77

7.3 Hyvinvointia lisäävä valaistus 808. Pohdintaa 84

Lähteet 86

5

Käsitt eistö

Auringonlaskusyndrooma. Alzheimeria sairastavien käytösoireiden selvä lisääntyminen ja oireiden vai-keutuminen ilta-aikaan tai pimeän vuorokaudenaikaan.

Dementia on oireyhtymä, jossa useat kognitiiviset toiminnot kuten muistaminen, oppiminen, puheen tuot-taminen ja ymmärtäminen, visuaalisen informaation jäsentäminen ja kyky suunnitt ella ja jäsentää asioita heikentyvät henkilön aiempaan tasoon verratt una. (Erkinjuntt i ym. 2006, 96).

Dementiaryhmäkoti on dementoituneiden ihmisten ympärivuorokautista hoivaa antava asuin- ja hoivaym-päristö, joka kykenee vastaamaan dementoitumisesta aiheutuviin erityistarpeisiin (Kotilainen ym 2003, 8). Dementoituneiden asukkaiden käytett ävissä on asukkaiden ja henkilökunnan yhteiskäytössä olevien oles-kelu-, hoito- ja ruokailutilojen lisäksi asuinhuone, johon liitt yy WC-tila. Dementiaryhmäkodeissa painote-taan kodikkuutt a ja yhteisöllisyytt ä.

Dynaaminen valaistus. Dynaamisen eli muunneltavan valaistuksen muutt ujina voivat olla valaistusvoimak-kuus, valon väri, värilämpötila, valaistustapa, valon suunta tai valokeilan leveys. Dynaamisen valaistuksen toteutt amiseen käytetään valaistuksen ohjausjärjestelmiä. Valaistusta voidaan muunnella esimerkiksi ym-päristön käytt ötarkoituksen ja tunnelman mukaan. (Philips 2006, 278)

Epäsuora valaistus tarkoitt aa valaistusta, joka on toteutett u valaisimilla, joiden valo heĳ astetaan yleensä vaalean katon tai seinien kautt a ympäristöön (Innojok 2007).

Esimääritellyt valaistustilanteet ovat tarkoitukseen sopivan valonohjausjärjestelmän muistiin tallennett uja valaistuksia, joita voidaan ott aa käytt öön yhdellä painalluksella. Järjestelmä säätää automaatt isesti kunkin valaisimen ja valaistusryhmän ennalta asetett uun valaistustasoon. (Fagerhult 2007, 474)

LED (Light Emitt ing Diode ) eli loistediodit ovat puolĳ ohdekomponentt eja, jotka muutt avat vastaanott a-mansa virran valoksi. (Setälä 1998, 67) Ledejä käytetään yleensä erilaisissa näytt ötauluissa, merkkivaloissa, kaukosäätimissä ja pienissä valaisimissa, mutt a ledien käytt ökohteen lisääntyvät jatkuvasti ja niitä käyte-tään nykyään mm. liikennevaloissa ja suurissa videonäytöissä (LED-Screen) ja julkisivujen yksityiskohtien korostamisessa.

Luksi (lx) kt. valaistusvoimakkuus

Luminanssi. Luminanssi eli valotiheys on pinnan kirkkauden mitt a. Luminanssin yksikkö on kandela (cd/m2). Valaistujen pintojen luminanssi riippuu valaistustasosta ja pinnan heĳ astusominaisuuksista. Ihminen havaitsee luminanssien välisiä eroja, luminanssi onkin valaistustekniikan ainoa ”nähtävissä oleva” suure.

Valaistusvoimakkuus tarkoitt aa valovirran tiheytt ä valaistavalla pinnalla. Valaistusvoimakkuuden yksikkö on luksi (lx), joka on 1 lumen/m². Keskipäivän valaistusvoimakkuus on noin 100 000 luksia, työpaikkojen valaistusvoimakkuussuositukset vaihtelevat 200 luksista 2000 luksiin.

Valon spektrin saa näkyviin esimerkiksi valon kulkiessa prisman läpi. Valon eri aallonpituudet taitt uvat eri tavoin ja silmä erott aa ne erivärisinä. Näkyvän valon lyhytaaltoinen pää on violett i ja pitkäaaltoinen punai-nen. Se katt aa aallonpituusalueen 390–720 nm, joskin jotkut näkevät 380–780 nm. Ihmissilmän herkkyys on suurin 555 nanometrissä, mikä vastaa vihreää valoa.

Värilämpötila on valonlähteen värivaikutelma. Värilämpötila ilmoitetaan Kelvin-arvona (K). Arkikielessä valoa kuvataan yleensä viileäksi tai lämpimäksi, mutt a tarkempaa arviota tarvitt aessa käytetään viitt ä oh-jeellista luokkaa: 2000-2800 K lämmin/kellertävä, 2800-3500 K, lämmin/valkoinen , 3500-4500 K neutraali/valkoinen, 4500-5600 K kylmä/valkoinen, ≥ 5000 K päivänvalo/viileä päivänvalo. (Philips 2007, 279-280)

Dynaaminen. Voimakas, energinen, ak-tiivinen, elävä, liikkuva, muutt uva, ke-hitt yvä; voimaa koskeva, voima. (MOT, kielitoimiston sanakirja 1.0)

Johdanto1.1 Työn aihe ja tavoitt eet 91.2 Työn rajauksesta 91.3 Aiheen sĳ oitt uminen teollisen muotoilun kentt ään 91.4 Käytt äjälähtöinen suunnitt elu 101.5 Konseptisuunnitt elu 11

1

8

1. Johdanto

Muistihäiriöt ja dementia ovat merkitt ävä ikääntyneiden toimintakykyä ja elämänhallintaa hei-kentävä oire. Dementia on myös vakava yhteiskunnallinen haaste, koska väestön ikääntyessä dementiaoireisten määrä kasvaa merkitt ävästi eikä dementiaa aiheutt aviin sairauksiin ole pa-rannuskeinoa. Suomessa on arvioitu olevan tällä hetkellä 120 000 dementoitunutt a ja joka vuosi diagnosoidaan noin 13 000 uutt a tapausta (Soininen 2007). Maailmanlaajuisesta dementoitunei-den määrästä on esitett y eri arvioita 5 miljoonasta (Soininen 2007) lähes 30 miljoonaan (Wimo ym. 2006).

Dementoituneet havainnoivat ympäristöään eri tavalla kuin muut ihmiset. Dementoituneille tarkoitetun asuin- ja hoitoympäristön suunnitt elussa tulee ympäristön toiminta ja dementoitu-neiden erityistarpeet tuntea hyvin. Tämän vuoksi dementoituneiden ympäristön suunnitt elun avuksi on julkaistu erilaisia oppaita ja suosituksia. Ympäristön valaistusta koskevia ohjeistuksia on kuitenkin vähän, vaikka valaistuksella on suuri merkitys mm. ympäristön hahmott amisen ja kokemisen kannalta. Dementiaoireisiin tyypillisesti liitt yy hahmott amisen ja orientoitumisen on-gelmia, jotka yhdessä ikääntymiseen liitt yvän näön heikentymisen kanssa nostavat valaistuksen eritt äin tärkeäksi osaksi ympäristön toimivuutt a ja turvallisuutt a.

Dementiahoidossa painotetaan lääkkeett ömien hoitokeinojen taitamista mm. käytösoireiden ja univalverytminhäiriöiden hoidossa (Sulkava ym, 1999, 19). Tämän vuoksi myös valon terveysvai-kutukset ikääntyneisiin ja Alzheimerin tautia sairastaviin ovat merkitt äviä kuntoutt avan asuin- ja hoitoympäristön suunnitt elun näkökulmasta. Dementiaan liitt yy loogisen päätt elykyvyn heik-keneminen, jolloin dementoitunut herkistyy ympäristön tunnelmille ja reagoi niihin. (Eloniemi-Sulkava 2001, 33) Tällöin dementoituneiden asuin- ja hoitoympäristön psykologinen puoli, myös valaistuksen osalta, on tavallista suuremmassa roolissa.

Valolla on monenlaisia vaikutuksia ihmisen terveyteen, joita tulisi nykyistä paremmin ott aa huomioon valaistussuunnitt elussa. Professori Peter R. Boycen (2007) mukaan tieto valaistuksen terveysvaikutuksista on vielä melko hajanaista, jonka vuoksi tutkimusta tulee jatkaa. Myös käy-tännön kokemuksia tulisi aiempaa enemmän hankkia rohkealla valaistussuunnitt elulla. Kun tu-tustuin valaistussuunnitt eluohjeistuksiin, jotka ott avat huomioon ikääntyneiden erityistarpeet, havaitsin niiden käsitt elevän lähes ainoastaan näkemiseen liitt yviä asioita. Ohjeistuksissa käytiin tarkasti läpi ikääntymisen vaikutukset näkemiseen ja valontarpeeseen, kun taas suositukset ja tie-dot valaistuksen psykologisista ja terveydellisistä vaikutuksista puutt uivat kokonaan tai asiaa si-vutt iin vain muutamalla rivillä. Valon terveydellisiä vaikutuksia koskevaa tutkitt ua tietoa ei vielä juurikaan sovelleta asuin- tai työympäristössä, mutt a konsepti- ja skenaariotasolla valaistuksen terveysvaikutukset ovat olleet innostusta herätt ävä aihe. Mm. Philips Design (htt p://www.design.philips.com) on julkaissut viime vuosina mielenkiintoisia ja innovatiivisia valaistuskonsepteja ja skenaarioita, joista en tosin löytänyt ikääntyneiden tarpeisiin vastaavia suunnitelmia.

Työ on osa Soteran IKU - Ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito- ja toimintaympäristöt han-kett a. Käytän lopputyössäni TAAS - Teknologia-avusteisia asumissovelluksia senioreille -hank-keessa toteutett uja pilotointiympäristöjä. TAAS- ja IKU ovat Soteran koordinoimia sisarhankeko-naisuuksia.

9

1.1 Työn aihe ja tavoitt eet

Tarkastelen työssäni valaistuksen mahdollisuuksia muistihäiriöisen ikääntyneen asuin- ja hoi-toympäristössä. Tutkimus- ja suunnitt elukohteina työssä ovat Helsingin kaupungin Kustaankar-tanon vanhusten asumiskeskuksen F1-osasto ja D-talon dementiaryhmäkoti. Kartoitan valais-tuksen mahdollisuuksia laajasti hyvän näkemisen lisäksi myös terveydellisten ja psykologisten vaikutusten kannalta. Koska valaistusta voi käsitellä muistihäiriöisen asuinympäristössä hyvin monipuolisesti, on työni yhtenä avainsanana valaistuksen muunneltavuus ja dynaamisuus, jota toteutetaan valaistuksen ohjausjärjestelmien avulla.

Lopputyön tavoitt eena on tunnistaa valaistuksen kannalta dementiaryhmäkodin toiminnallisen ympäristön sekä dementoituneiden asukkaiden ja hoitohenkilökunnan tarpeita ja toiveita, ja määritellä näiden pohjalta kriteerejä dynaamiselle valaistukselle. Havainnollistan valaistusrat-kaisuja ja ideoita visuaalisilla konsepteilla, jotka suunnitt elen määritt elemiäni kriteerejä noudat-taen. Työn tarkoituksena on toimia tietopakett ina siitä, mitä asioita valaistussuunnitt elussa tulee ott aa huomioon dementiaoireisen asuin- ja hoitoympäristössä. Konseptisuunnitelmat toimivat lisäksi ideapankkina valaistussuunnitt elusta, jossa on kiinnitett y huomioita erityisesti valaistuk-sen terveydellisiin ja psykologiin mahdollisuuksiin.

1.2 Työn rajauksesta

Työ sai alkunsa dementoituneiden asuinympäristöön soveltuvan valaistuksen ohjeistuksen sekä uusien käytt äjälähtöisten valaistusratkaisujen tarpeesta, jossa hyödynnetään myös uusien oh-jaustapojen luomia mahdollisuuksia. Alunperin ajatuksenani oli tehdä valaistusta koskevat oh-jeistukset ja ratkaisut muistihäiriöisen kotiympäristöön, mutt a aiheen valmisteluvaiheessa huo-maisin yksityisen asuinympäristöön suunnitt elun rajoitt avan työtä liikaa. Halusin käytt ää tietoa valaistuksen terveysvaikutuksista sekä uutt a valaistusteknologiaa siten, ett ä se vastaisi mahdol-lisimman hyvin muistihäiriöisen tarpeisiin. Parhaiden ratkaisuiden löytämistä rajoitt i se, ett ä useat uudet valaistustekniset ratkaisut vaikutt ivat liian raskailta kotiympäristöön toteutett avik-si. Tarkoituksenani oli tehdä käytt ökelpoisia nykyteknologiaa hyödyntäviä valaistuskonsepteja eikä liian pitkälle tulevaisuuteen tähtääviä skenaarioita, joissa teknisiä realiteett eja ei otett aisi huomioon. Soterassa työkavereiden kanssa käymieni keskustelujen pohjalta oivalsin, ett ä uusia teknologisia ratkaisuja tuodaan kotiympäristöihin usein siten, ett ä muissa ympäristöissä hyväk-si todetuista teknisistä ratkaisuista muunnetaan kotiin sopivia kevyempiä vaihtoehtoja. Mutt a missä on tällä hetkellä sellainen dementoituneille sopiva valaistuksen esikuva, josta olisi hyvä soveltaa ratkaisuja kotiympäristöön? Sellaista kohdett a ei mielestäni ole olemassa. Päätin vaihtaa suunnitt eluympäristöksi kodin sĳ asta dementiaryhmäkodin, joka antaa tällä hetkellä valaistus-suunnitt elulle enemmän mahdollisuuksia. Uskon, ett ä työssä tulleita ideoita voi myöhemmmin soveltaa myös kotiympäristöön ja muihin asuin- ja hoivaympäristöihin.

1.3 Aiheen sĳ oitt uminen teollisen muotoilun kentt ään

Teollista muotoilua on perinteisesti hyödynnett y valaisimien suunnitt elussa, mutt a myös valais-tuksen suunnitt elussa on asioita, jotka ovat keskeisiä muotoilĳ an koulutuksessa. Näitä ovat mm. ergonomia, käytett ävyys, käytt ökokemus ja esteett isyys. Teollisen muotoilun suunnitt elutehtävät ovat muutt uneet. Esimerkiksi Richard Buchananin (2001) mukaan perinteisen graafi sen suunnit-telun ja tuotemuotoilun rinnalle on tullut uusia suunnitt eluhaasteita, joita ovat vuorovaikutus-suunnitt elu ja ympäristösuunnitt elu. Vuorovaikutussuunnitt elu tarkoitt aa teknologian ja ihmisen välisen kanssakäymisen suunnitt elua. Valaistussuunnitt elussa tämä tarkoitt aa valaistustekno-logian ja valaistuksen käytt äjän välistä kanssakäymistä, joka tapahtuu valaistusta ohjatt aessa. Uudet valaistuksenohjaus- ja automaatiojärjestelmät ovat monimutkaisempia kuin perinteinen

10

valaistuksen ohjaus ja toimiakseen hyvin järjestelmät vaativat huolellista käytett ävyyden suun-nitt elua. Buchananin (2001) mukaan ympäristösuunnitt elun tuott eita ovat ideat ja ajatt elumallit, jotka kä-sitt elevät inhimillisiä kokonaisuuksia. Kokonaisuus voi muodostua tiedosta, esineistä ja fyysi-sestä sekä toiminnallisesta ympäristöstä. Ihmisten on helpompi muodostaa käsitys yksitt äises-tä ympäristön asiasta kuin koko järjestelmästä, vaikka tiedostaisikin ympäristökokonaisuuden vaikutuksen elämäänsä. Valaistussuunnitt elĳ a, tai arkitodellisuudessa usein sähkösuunnitt elĳ a, saatt aa keskitt yä tarjoamaan vain riitt ävän luksimäärän ympäristön valaistukseen, vaikka va-laistussuunnitt elu voitaisiin toteutt aa huomatt avasti monipuolisemmin. Valaistussuunnitt elussa

tulisi ott aa huomioon sen vaikutus kokonaisuuteen, fyysiseen ja toi-minnalliseen ympäristöön eri käytt äjien tarpeisiin. Monet eivät usein osaa vaatia valaistussuunnitt elulta samaa, mitä he vaativat muulta ympäristön suunnitt elulta, koska valaistus on monille vaikeasti hah-motett ava ympäristön elementt i. Esimerkiksi jotkut ihmiset saatt avat näkemisongelmistaan syytt ää silmälasejaan tai kolkosta ympäristö-vaikutelmasta vääränlaista sisustusta, vaikka syy todellisuudessa olisi valaistuksessa. Edelleen on yleistä esimerkiksi sisustuslehdissä, ett ä valaistusta esiteltäessä käsitelläänkin enemmän eri valaisimien ulkonäköä kuin valaistuksen antamaa ympäristövaikutelmaa.

Valaistus on oleellinen osa ympäristön tekniikkaa, joka voi joko tukea tai estää tilojen tarkoituksenmukaista käytt öä, tunnelmaa ja käytt äji-en hyvinvointia. Valaistussuunnitt elussa on otett ava erilaisia tekĳ öitä huomioon: valaistustekniset asiat, fyysinen ympäristö, toiminnalli-nen ympäristö sekä erilaisten käytt äjien tarpeet. Tämän vuoksi va-laistussuunnitt elussa, kuten monessa muussakin suunnitt elutyössä, tarvitaan usean eri alan osaajia. Mutt a mikäli ympäristösuunnitt elua ei hallita, saatt aa kokonaisuudeksi muodostua yksitt äisten asioiden suunnitt elun satt umanvarainen kokoonpano.

Kuva 2: Deep Dive prosessi.

Kuva 1: Tällä hetkellä ei ole sellaista koulutusalaa Suomessa, jossa kaikki valaistuksen suunnitt eluun liitt y-vät osa-alueet yhdistyisivät. Valaistussuunnitt elu edellytt ää usein monialaista osaamista.

Ymmärrä

Havainnoi

Tulkitse

Kommunikoi

Toteuta

Kuvita Mallinna

ArvioiTarkenna

Käyttäjä

Tila

Tekniikka

Valaistus-suunnittelu

NäköergonomiaValon terveysvaikutuksetValaistuksen kokeminenToiminnallinen ympäristöKäytettävyys

Fyysinen ympäristöArkkitehtuuriSisustussuunnitteluValaisimen muotoiluPäivänvalo

Valaistus- ja sähkö-tekniikka

Automaatio ja ohjaus-järjestelmät

Energiatehokkuus

11

1.4 Käytt äjälähtöinen suunnitt elu

Käytt äjälähtöinen suunnitt elu pyrkii ensisĳ aisesti ja suunnitt elun alkuvaiheessa, ymmärtämään käytt äjää ja käytt ökontekstia (ISO 13407, 1999; Kelley, 2001). Tämä autt aa suunnitt eluongelman ja tarpeiden määritt elyssä, uusien mahdollisuuksien tunnistamisessa ja käytt äjätieto myös inspiroi suunnitt elutyötä (Kelley T. 2001; Keinonen ja Jääskö 2003, 82-84). Tuotekehitysprojektissa käyt-täjänäkökulman esiintuominen on usein muotoilĳ an vastuulla (Ahola 1980). Tuuli Matt elmäki (2006, 41-43) kiteytt ää Muotoiluluotaimet kirjassaan suunnitt elutyön murroksesta käytävää kes-kustelua, ett ä vaaditut innovaatiot vaativat luovuutt a ja taitoa katsoa asioita uudesta näkökulmas-ta. Käytt äjänäkökulman ymmärtäminen on monessa tulevaisuuden skenaariossa ja innovaatiossa keskeisellä sĳ alla, koska suunnitt elun kohde on käsitt eenä laajentunut ja suunnitt elun tavoitt eena ovat usein myös elämykset ja kokemukset. Käytt äjä osataan nykyään nähdä aktiivisena, tunteva-na ihmisenä, joka saatt aa olla myös tuott eiden tai palvelujen sisällöntuott aja.

Myös lopputyössäni asetan käytt äjien tarpeet etusĳ alle ja pyrin tunnistamaan piileviä tarpeita käytt äjälähtöisillä tutkimus- ja suunnitt elumenetelmillä. Sovellan työssäni kansainvälisen muo-toilutoimisto IDEOn1 käytt äjälähtöistä Deep Dive-suunnitt eluprosessia, jossa käytt äjätietoa hyö-dynnetään tiedon ja inspiraation lähteenä sekä suunnitelmien arvioinnissa. Prosessi on iteratii-vinen, jossa käytt äjät otetaan prosessiin mukaan heti suunnitt elufokuksen määritt elyn jälkeen (Kelley T, 2001, 6-8).

Dementiaoireiset käytt äjät ovat haasteellinen ryhmä, koska heiltä ei voi muistiongelmien vuoksi kerätä tietoa vain perinteisiä (kyselyt, haastatt elut) keinoja käytt äen. Myös valaistuksen tutkimi-nen asett aa omat haasteensa. Ihmiset pystyvät arvioimaan valaistusta parhaiten silloin, kun he voivat konkreett isesti kokea ja kokeilla erilaisia valaistuksia eri ympäristöissä. Käytt äjät saatt avat arvioida kehonkin valaistuksen ilman vertailumahdollisuutt a ”ihan hyväksi”, koska ovat tott u-neet siihen.

1.5 Konseptisuunnitt elu

Konseptisuunnitt elu on luonteeltaan innovaatiohakuista luovaa suunnitt elua, jossa välitt ömän ratkaisun fokusoinnin sĳ asta suunnitt elukohteeseen otetaan etäisyytt ä, ja siten avataan mahdol-lisuus kokonaisvaltaisemmalle tarkastelulle ja uusien näkökulmien löytymiselle. Yksi käytetyim-piä vertauskuvia konseptisuunnitt elussa on askeleen ott aminen taaksepäin laajemman kuvan saamiseksi ennen eteenpäin menoa. (Keinonen ym. 2003, 37-38)

Konseptointihankkeiden tavoitt eena on tunnistaa uusia mahdollisuuksia ja sitä kautt a luoda edellytyksiä innovaatioille. Konseptointi usein täsmentää suunnitt eluhaastett a, kartoitt aa alueen mahdollisuuksia ja riskejä, joita ei perinteisen tuotekehitystoiminnan aikataulussa ole mahdollis-ta toteutt aa (Keinonen, Jääskö 2003, 29). Valaistusteknologia ja -tutkimus kehitt yy nopeassa tah-dissa. Uutt a tietämystä ja teknologiaa hyödynnetään usein ensimmäisenä toimistoympäristössä, jonka toiminnasta ja käytt äjistä on olemassa paljon tutkitt ua tietoa. Uutt a teknologiaa voi hyö-dyntää ja edelleen kehitt ää myös monissa muissa ympäristöissä, mutt a jott a tietämystä voidaan parhaiten soveltaa, tarvitaan käytt äjiä ja toiminnallisuutt a koskevaa tietoa ja syvempää ymmär-rystä sekä innovatiivista suunnitt elua.

Tämän työn kohdalla konseptoinnin rooli on painott unut kehitt äväksi konseptoinniksi, jossa uu-den teknologian, tutkimustiedon ja käytt äjätarpeiden luomia mahdollisuuksia avataan ja havain-nollistetaan siten, ett ä se autt aa monialaisessa vuoropuhelussa ja päätöksenteossa (Keinonen ym. 2003, 41). Lähestymistapa sopii hyvin käytt äjälähtöiseen suunnitt eluun, jossa käytt äjille anne-

1 IDEO on kansainvälisesti kuuluisa design konsultt itoimisto, jonka pääkontt ori sĳ aitsee Palo Altossa Kali-forniassa. www.ideo.com

12

taan mahdollisuus osallistua työhön vertailemalla ideoita ja ratkaisuja sekä antamalla palautett a suunnitt elĳ an ja asiantuntĳ oiden käytt öön. Konseptoinnin tarkastelun fokus on olemassa olevan teknologian ja tietämyksen soveltamisessa kohteeseen, joka on erityislaatuinen käytt äjäprofi ilil-taan ja poikkeaa tavanomaisesta sekä työ- ett ä asuinympäristönä.

Kuntoutt avassa asuin- ja hoitoympäristössä tulisi olla terveellinen valaistus. Mutt a mitä tervel-linen valaistus käytännössä tarkoitt aa? En osannut tätä työtä aloitt aessa täysin määritellä mitä kaikkea se voisi tarkoitt aa, mutt a olin innostunut ott amaan siitä selvää. Koska yhtenä käytt äjä-ryhmänä lopputyössäni ovat dementiaoireiset, ovat valaistusta koskevat vaatimukset terveisiin ja nuorempiin ihmisiin verratt una paljon suuremmat. Vaikka suunnitt elenkin valaistusta demen-tiaoireisten asuin- ja hoitoympäristöön, se ei tarkoita sitä, ett eivätkö tämän työn valaistusta kos-kevat asiat olisi sovellett avissa myös muihin ympäristöihin ja muille ihmisille. Dementiaoireiset ikääntyneet ovat vaativa ryhmä, ja jos heille onnistuu suunnitt elemaan hyvän valaistuksen, us-koisin sen sopivan myös monille muille.

Dementiaryhmäkoti ja sen asukkaiden erityispiirteet22.1 Muistihäiriöt ja dementia 14

2.1.1 Lähimuistin häiriöt 152.1.2 Etenevän dementian oireita 152.1.3 Hahmott amisongelmat 162.1.4 Käytösoireet 16

2.2 Dementiaryhmäkoti 172.3 Kustaankartanon F1-osasto ja D-talon Poutapilvi 17

2.3.1 Tilat ja valaistus 182.3.2 Päivärytmi ja toiminta eri tiloissa 20

2.4 Dementiakodin asukkaat ja hoitotyö dementoituneiden parissa 21

14

2. Dementianryhmäkoti ja sen asukkaiden eri-tyispiirteet

Työni tarkastelee erityisesti dementoituneita asukkaita sekä hoitohenkilökuntaa suunnitt elun lähtökohtana. Tässä luvussa käsitt elen ensin muistihäiriöitä ja dementiaa yleisesti sekä tarkem-min niitä oireita, joita on hyvä ott aa huomioon valaistuksen suunnitt elussa. Myös lopputyössä toteutuneen käytt äjälähtöisen suunnitt elun prosessia ja käytt äjätutkimusta suunniteltaessa on ollut tärkeää ymmärtää muistisairauden oireita ja taustaa.

Käyn tässä luvussa läpi dementiaryhmäkodin käsitett ä, hoitotyötä ja esitt elen Kustaankartanon F- ja D-talojen dementiaryhmäkotien tiloja. Olen kerännyt tiedot tätä lukua varten kirjallisuu-desta, käymällä tutustumassa dementiaryhmäkoteihin sekä haastatt elemalla Kustaankartanon dementiaryhmäkotien osastonhoitajia. Sivulla 23 on kaaviokuvassa esitett y yhteenveto demen-tiaryhmäkodin eri tilojen ominaisuuksista sekä toimintaympäristön luonteesta.

2.1 Muistihäiriöt ja dementia

Erilaiset muistihäiriöt ja dementia heikentävät ikääntyneen toimintakykyä ja elämänhallintaa merkitt ävästi. Muistihäiriöt ovat keskeisin dementiaan liitt yvä oire, mutt a vaikeuksia voi olla myös puhumisessa, motoriikassa tai hahmott amisessa. Dementiaan usein liitt yy myös muutoksia käytt äytymisessä ja persoonallisuudessa. Dementia on yleisnimitys oireille, jonka aiheutt aa jokin dementoiva sairaus, joista yleisin on Alzheimerin tauti. Suomessa yleisesti käytett y dementian määritelmä on Amerikan psykiatriyhdistyksen määritelmän mukainen (taulukko 1). (Erkinjuntt i 2006, 94-96)

Taulukko 1. Suomessa yleisesti käytett y dementian määritelmä (Erkinjuntt i ym. 2006, 96)

A. Heikentyminen useammalla älyllisen toimintakyvyn osa-alueella mukaan lukien:

1. Muistihäiriö (uuden oppimisen vaikeutuminen ja vaikeus palautt aa mieleensä aiemmin opit-tua)

2. Ainakin yksi seuraavista:a) afasia (kielellinen häiriö)b) apraksia (liikesarjojen suoritt amisen vaikeus vaikka motoriikka kunnossa)c) agnosia (nähdyn esineen tunnistamisen vaikeus tai nähdyn merkityksen käsitt ämisen vaike-us, vaikka näköhavainnon jäsentäminen normaali)d) toiminnan ohjaamisen häiriö (mm. suunnitelmallisuus, kokonaisuuden jäsentäminen, järjes-telmällisyys, abstrakti ajatt elu)

sekä

B. Älyllisen toimintakyvyn muutokset aiheutt avat merkitt ävän sosiaalisen tai ammatillisen toi-minnan rajoitt umisen ja merkitt ävän heikkenemisen aiemmin paremmalta toiminnan tasolta.

15

2.1.1 Lähimuistin häiriöt

Jott a muistisairauksien monenlaisia oireita on helpompi ymmärtää, on hyvä ensin käsitt ää miten tavallinen muistimekanismi toimii. Huub Buĳ ssen (2005, 21–49) on esitellyt yksinkertaistetulla ja kuvaavalla tavalla muistihäiriöiden ja etenevän dementian vaikutuksia ja käytännön seurauksia. Ihmisen muisti jaetaan lyhyt- ja pitkäkestoiseen muistiin. Yleensä tärkeä tieto vie huomiomme ja sivuutamme muut asiat. Havaitt u informaatio menee ensin lyhytkestoiseen muistiin, jossa tieto säilyy 20-30 sekuntia. Jos haluamme säilytt ää havainnot ja tiedon muistissa pidempään, täytyy se siirtää pitkäkestoiseen muistiin. Lyhytaikaisella muistilla on hyvin pieni kapasiteett i, mutt a pit-käaikainen muisti ei ole periaatt eessa koskaan täynnä. Muistihäiriöisellä ihmisellä informaation siirto pitkäaikaiseen muistiin sekä kyky omaksua tietoa on häiriintynyt. Vaikeimmissa tapauk-sissa tämä saatt aa tarkoitt aa sitä, ett ä muistihäiriöinen ei kykene muistamaan asioita 30 sekuntia pidempään.

Käytännössä lähimuistin häiriö tarkoitt aa sitä, ett ä uuden oppiminen vaikeutuu merkitt ävästi tai käy mahdott omaksi. Keskustelujen seuraaminen ja kysymyksiin vastaaminen vaikeutuu ja muis-tihäiriöisen tunnetilat voivat vaihdella nopeasti. Muistihäiriöinen voi toistaa samaa asiaa moneen kertaan tai esitt ää jatkuvasti samaa kysymystä. Myös ajan- ja paikantaju heikentyvät.

Kuva 3. Yksinkertaistett u kuvaus lähimuistin toimintahäiriöstä

2.1.2 Etenevän dementian oireita

Dementian edetessä lähimuistin lisäksi myös muut korkeampaan aivotoimintaan liitt yvät toimin-not heikkenevät. Sairastuneen lähimenneisyyteen saatt aa tulla aukkoja ja aiemmin opitt uja taitoja saatt aa kadota. Buĳ ssen (2005, 35-49) kuvaa muistisairauden etenemistä ”muistojen kirjahyllyl-lä”, johon alkaa tulla aukkoja ja muistoja hävitä vähitellen lähimenneisyydestä kaukaisempaan menneisyyteen. Tämä on hyvin yksinkertaistett u kuvaus, dementian eteneminen sekä muistojen ja taitojen säilyminen on hyvin yksilöllistä. Kuvaus kuitenkin selitt ää hyvin dementiaan liitt yviä oireita. Dementoitunut saatt aa esimerkiksi unohtaa tärkeät lähimenneisyyden tapahtumat, kuten puolison kuoleman, eläkkeelle jäämisen tai lasten itsenäistymisen. Jotkut taidot kuten kirjoitt ami-nen tai laitt eiden, kuten kahvinkeitt imen tai myös valaisimien käytt ötaito voi unohtua. Demen-toitunut voi myös eksyä tutussa ympäristössä, sanojen ja esineiden merkitys voi unohtua ja jotkut tavaksi muodostuneet asiat voivat jäädä pois.

Muistihäiriöt voivat olla ohimenevä tila, mutt a etenevät muistihäiriöt johtavat dementiaan, jonka oireet jaetaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin (Erkinjuntt i 2006, 93). Vaikeasti dementoitunut vaatii ympärivuorokautista hoivaa, kun taas lievästi dementoitunut voi pärjätä itsenäisesti omas-sa kodissaan esimerkiksi lähellä asuvien omaisten, ystävien tai tukipalvelujen turvin. Seuraavak-si tarkastelen dementiaoireita, jotka asett avat vaatimuksia valaistussuunnitt elulle.

Lyhytkes-toinen muisti

Pitkäkestoinen muisti

(elämän mittainen)

Muistiinpainaminenhäiriintynyt

16

Kuva 4.Ylin hylly kuvaa 77-vuotiaan nor-maalisti muistavaa henkilöä. Tä-män henkilön muistojen päiväkirjat ovat hyvässä normaalissa järjestyk-sessä.

Keskimmäinen kuvaa dementoitu-nutt a, jossa muistoja on kadonnut 17-vuoden ajalta. Henkilö muistaa kuitenkin tapahtumia kaukaisem-mista ajoista.

Alimmainen kuvaa pitkälle eden-nytt ä dementiaa, jossa vain lapsuu-den muistoja on säilynyt.

2.1.3 Hahmott amisongelmat

Dementoivassa sairaudessa saatt aa sanojen merkitys unohtua tai muutt ua, samoin myös visu-aalisten havaintojen, kuten ympäristön, esineiden tai kasvojen tunnistaminen tai merkitysten ymmärtäminen voi vaikeutua. Esimerkiksi latt iassa oleva jyrkkä varjo tai suuri kontrasti saatt aa dementoituneesta näytt ää esteeltä tai aukolta, jonka yli pitää astua. Hahmott amishäiriöitä voi olla hyvästä näkökyvystä huolimatt a, mutt a huono näkökyky pahentaa tilannett a entisestään. (Utt on 2007, 5-6)

2.1.4 Käytösoireet

Käytösoireilla tarkoitetaan dementoituneen haitallisia psykologisia oireita, kuten masennusta ja ahdistuneisuutt a, sekä käytt äytymisen muutoksia kuten rauhatt omuutt a, huutelua, hoidonvas-tustelua, vaeltelua sekä vuorokausirytmin häiriöitä. Käytöshäiriöt usein kuormitt avat hoitajia ja omaisia ja ovat siksi yleisimpiä syitä dementoituneen joutumiseen laitoshoitoon. (Vataja 2006, 98-99)

VaelteluVaeltelu on tyypillinen käytösoire, joka ei aina kuitenkaan ole ongelmallista. Vaeltelukäytt äyty-mistä on erilaista: motorista levott omuutt a, mallin mukaan toimiminen, ärsykkeen etsimistä ja poispyrkivää vaeltelua. Vaeltelu voi olla oire huonosta olosta, mutt a se voi myös olla oire huono-muistisuudesta, jolloin vaeltelĳ a lähinnä tutkii paikkoja. (Koponen, Saarela 2006, 506)

Uni-valverytmin häiriöt ja auringonlaskusyndroomaUni-valverytmin häiriöt ovat tyypillisiä dementiaan liitt yviä käytösoireita. Dementoitunut ei vältt ämätt ä niinkään kärsi unen puutt eesta kuin vuorokausirytmin muutt umisesta. Päiväaikaan vuoteessa vietett y aika lyhentää yöunien suhteellista määrää ja yöllisiin heräämisiin liitt yy usein sekavuutt a ja pelokkuutt a. Myös unen laatu heikentyy. Unihäiriöt ovat raskaita etenkin demen-toituneiden omaishoitajille, jotka itse voivat uupua univajeen vuoksi. Uni-valvehäiriöt ovatkin yksi yleisimpiä dementoituneiden laitoshoitoon johtavia oireita. Auringonlaskusyndroomaksi kutsutaan dementiasta johtuvia käytösoireita, jotka enenevät tai vaikeutuvat illalla ja pimeän vuorokaudenaikaan. (Vataja 2006, 102-103)

Lisää dementiaoireiden vaatimuksista valaistussunnitt elulle sivulla 29.

17

2.2 Dementiaryhmäkoti

Dementiaryhmäkoti on dementoitunelle ihmisille ympärivuorokautista hoivaa antava asumis-muoto, joka kykenee vastaamaan dementiasta aiheutuviin erityistarpeisiin (Kotilainen ym. 2003, 8). Dementiaryhmäkodin koko vaihtelee noin 6–15 asukkaan välillä. Useassa tutkimuksessa pieni noin kuuden hengen ryhmäkoti on dementiahoidon kannalta paras (Utt on 2007), mutt a suurem-pia noin 15 hengen ryhmäkoteja rakennetaan edelleen kustannussyistä. Ryhmäkodissa on asuk-kaiden käytössä oma yhden tai kahden hengen huone, joissa on oma WC, sekä yhteiskäytössä olevia tiloja ruokailuun ja oleskeluun. Dementiaryhmäkodeilta edellytetään kuntoutumista mah-dollistavan hoitotyön toteutt amista sekä myös lääkkeett ömien hoitokeinojen taitamista käytösoi-reisten dementoituneiden hoidossa. (Kotilainen ym. 2003, 8-10) Kuntoutt ava hoitotyö tarkoitt aa hoitoyhteisön toteutt amaa toimintakykyä ylläpitävää ja parantavaa toimintaa. Käytännössä tämä on dementoituneiden asukkaiden omien voimavarojen selvitt ämistä ja käytt öönott oa, jolla pyri-tään ylläpitämään fyysistä kuntoa ja kognitiivisia taitoja. (Kähty ja Ahvo 2001, 23 -25) Dementoi-tuneen muistia ei voida kuntoutuksella merkitt ävästi parantaa, mutt a kognitiivisia toimintaky-kyä heikentäviä tekĳ öitä, kuten käytösoireita ja muiden sairauksien sekä aistien ja liikuntakyvyn ongelmien aiheutt amia esteitä pystytään hoitamaan. (Huusko 2001, 25)

Yhteisöllisyys on dementiakodin kantava voima, joka tarkoitt aa käytännössä tavallisen arjen yh-dessä elämistä. Yhteisön ilmapiiri syntyy pääosin asukkaiden, henkilökunnan ja vierailĳ oiden toimintatapojen, käytäntöjen ja keskinäisen vuorovaikutuksen seurauksena. Myös dementiaryh-mäkodin sisustuksessa ja tilaratkaisuissa korostetaan kodikkuutt a ja yhteisöllisyytt ä. (Kotilainen ym. 2003, 8-10)

Dementoituneiden ihmisten asuinympäristöt vaihtelevat omasta kodista sairaalan pitkäaikais-osastoon (Kotilainen ym. 2003, 25). Helsingin kaupungin sosiaalivirasto (2008, WWW-dokument-ti) esitt elee ikääntyneille erilaisia asumis- ja palveluvaihtoehtoja, joita ovat mm. senioriasunnot, palvelutalot, vanhainkodit sekä omassa kodissa asumista tukevat palvelut. Dementiaryhmäkodit lasketaan palveluasumisen muodoksi. Tytt i Wiinikka tutkii Soteralle tekemässään arkkitehtuurin diplomityössään dementoituneiden vaihtoehtoisia asumismalleja, jotka sĳ oitt uvat laitoshoidon ja omaishoidon välimaastoon. Dementia asett aa fyysiselle ympäristölle ja hoitotyölle erityistarpei-ta, joita muilla ikääntyneillä ei ole. Wiinikka kehitt ää työssään asumismallia, jossa dementoitunut

Kuva 5. F1-osaston pohjapiirros. Osasto on jaett u kahteen 12 hengen ryhmään, joista keltaisella pohjalla on yksikön A-puoli ja sinisellä pohjalla B-puoli.

18

voi muutt aa jo sairauden varhaisessa vaiheessa yhdessä omaisen, esimerkiksi puolisonsa kanssa dementoituneille sopivaan asuinympäristöön. Asumismallissa omaishoitajuutt a tuetaan tarjo-amalla dementiahoitoon perehtynytt ä ammatt itaitoista apua, jota on joustavasti ja tehokkaasti saatavilla tarpeiden mukaan.

2.3 Kustaankartanon F1-osasto ja D-talon Poutapilvi

Tutkimuskohteina tässä työssä ovat Kustaankartanon F1-dementiayksikkö ja D-talon dementia-ryhmäkoti Poutapilvi, jossa toteutetaan TAAS-hankkeen valaistuspilott itutkimus. F1-osasto on 24 hengen yksikkö, joka on jaett u kahteen 12 hengen soluun. Poutapilvi on 6-7 hengen dementia-yksikkö D1 osaston yhteydessä. F1-osasto on peruskorjatt u vuonna 2005 ja D-talo on menossa pe-ruskorjaukseen lähivuosina. Kohteen taustatiedot perustuvat osastonhoitajien Mirjami Mikkosen (F1-osasto) ja Mertt a Pieviläisen (D-talo, Poutapilvi) haastatt eluihin.

2.3.1 Tilat ja valaistus

Dementiaryhmäkodeissa on asukkaiden käytössä olevia yksityisiä ja yhteisiä tiloja sekä vain hen-kilökunnan käytt öön tarkoitett uja tauko-, huolto- ja kansliatiloja. Yhteiskäytössä olevia tiloja ovat keitt iö ja ruokailutila, olohuoneet ja käytävät. F1-puolella on yhteiskäytössä myös sauna ja tak-kahuone sekä kokous- ja juhlakäytössä oleva kamari. Asukkailla on omat yhden tai kahden hen-gen asukashuoneet ja he voivat käytt ää vapaasti kaikkia dementiaryhmäkodin yhteisiä tiloja. F1-osastolla on asukkaiden käytössä myös lasitetut parvekkeet. Henkilökunnan tiloja ovat kanslia, huoltotilat ja osastonhoitajan työhuone. F1-puolella on pieni taukotila sekä lääkkeidenjakohuone henkilökunnan käytössä. Dementiaryhmäkodeissa panostetaan kodikkuuteen sekä sisustukses-sa, käytännöissä ett ä toiminnassa.

Turvalliset rutiinit ovat tärkeitä, mutt a laitosmaisuutt a ja kaavamaisuutt a pyritään vältt ämään. Pieviläinen ja Mikkonen kuvailevat hyvää dementiaryhmäkodin tunnelmaa samankaltaisin ad-jektiivein: leppoisa, kotoisa, arkinen, turvallinen, avoin, salliva, huumorintajuinen, inhimillinen

Kuva 6. Erilaisia valaisinmalleja F1-osaston ruokailutilassa. Pyritt äessä tasaiseen ja tehokkaaseen valais-tukseen, on valaistus toteutett u tiheillä valaisinrivistöillä. Tyypilliset valaisimet ovat pinta-asennett uja pla-fond-valaisimia, uppoasennett uja down light -valaisimia ja joitakin Kustaankartanon alkuperäisiä, vanhoja valaisimia. Tuloksena on tasainen ja tehokas valaistus, mutt a katt opinta näytt ää rauhatt omalta ja sekavalta. Epäsuorasti katon ja seinien kautt a valaisevia valaisimia ei ole F1-osaston tiloissa juuri lainkaan.

19

Kuva 7. F1-osaston olohuone. Sisustuksessa painotetaan kodikkuutt a ja yhteisöllisyytt ä. Kodikkuutt a tuovat olohuonemaiset kalusteet, kei-nutuolit ja koristeet. Yhteisöllisyytt ä korostetaan henkilökunnan työ-pisteillä, joita on tuotu asukkaiden yhteiskäytössä oleviin tiloihin.

ja osaava. Tunnelmaa pyritään luomaan myös tilaratkaisuilla ja sisustuksella. Mm. henkilökun-nan työpisteitä on sĳ oitett u yhteisiin tiloihin, minkä tavoitt eena on korostaa dementiaryhmäko-din yhteisöllisyytt ä, jossa kaikki ovat yhtä isoa perhett ä.

D-talon valaistus on huomatt avan puutt eellinen verratt una peruskorjatt uun F-taloon. Koska D-talon osastot kuvaavat hyvin Kustaankartanon asuintiloja ennen peruskorjausta, oli tutustumis-käynneillä mahdollista tarkkailla mitä asioita valaistuksessa on muutett u eniten, ja missä asioissa ei ole tapahtunut merkitt ävää muutosta D- ja F-talojen välillä.

F1-osaston yhteistilat on valaistu tiheillä valaisinrivistöillä, joita voi säätää ryhmissä, ja osaa valai-simista voi myös himmentää. Tyypillinen F1-osaston valaisinmalli on katt oon pinta-asennett ava, opaalilasikupuinen plafondi-valaisin, joita on asennett u katt opintaan varsin tiheästi. F1-osaston yhteisten tilojen katossa on useampia erilaisia valaisinmalleja, josta syntyy tehokas ja tasainen valaistus, mutt a visuaalisesti rauhatt oman oloinen kokonaisuus. F1-yhteistilojen valaistus on kui-tenkin huomatt avasti laadukkaampi verratt una D-taloon, jossa valaistus on sekä laadultaan ett ä voimakkuudeltaan riitt ämätön. F1-osaston yövalaistusta oli myös parannett u ja käytävien sekä asukashuoneiden yövalaisimet sytt yvät automaatt isesti.

F1-osaston asukashuoneissa ei ole keväällä 2005 valmistuneen peruskorjauksen jälkeen tapahtu-

20

Kuva 8. Vasemmalla on kuva Poutapilven asukashuoneesta ja oikealla 2005 peruskorjatun F1-osaston asu-kashuoneesta. Asukashuoneiden valaistuksessa ei ole peruskorjauksen jälkeen tapahtunut juurikaan muu-tosta verratt una peruskorjaamatt omiin huoneisiin. Katt ovalaisimessa on parempi häikäisysuoja ja lukuva-laisimeksi on valitt u kodikas, mutt a edelleen dementoituneelle vaarallinen malli. Kodikkaat valaisinmallit muistutt avat ulkomuodoltaan perinteisiä kotiympäristöön suunniteltuja malleja, jotka ovat yleensä koris-teellisempia kuin esimerkiksi työ- tai sairaalaympäristöön suunnitt elut valaisimet. Poutapilven asukashuo-neen lukuvalaisin muistutt aa ulkomuodoltaan vanhanaikaista sairaalaympäristöön suunniteltua valaisin-mallia. Epäsuoraa valaistusta ei ole käytett y tilassa, jossa pääosin levätään vuoteessa maaten.

nut mainitt avaa muutosta. Huoneet on valaistu varsin kirkkailla ja häikäisevillä katt ovalaisimilla, vaikka asukashuoneissa pääsääntöisesti levätään ja sängyssä makaavan katsesuunta on yleensä katt oon. Asukkaiden WC -tilojen valaistus on uusituissa kohteissa teholtaan parempi verratt una korjaamatt omiin kohteisiin. Asukashuoneiden lukuvalaisimet ovat kodikkaampia F-talossa, mut-ta ne eivät teknisesti ole parempia tai turvallisempia verratt una vanhaan malliin. Osastonhoitaja Mirjami Mikkonen kertoi, ett ä asukashuoneen lukuvalaisimet ovat aiheutt aneet vaaratilanteita. Jotkut asukkaat ovat kiertäneet lukuvalaisimesta lampun irti, jolloin valaisimesta olisi voinut saa-da sähköiskun, mikäli asukas olisi uudelleen koskett anut lampun paikkaa. Asukkaat eivät itse ymmärrä tilanteesta aiheutuvaa vaaraa.

Kustaankartanon dementiaosastojen tyypillinen käytäntö on jätt ää yöksi asukas-WC:n valaistus päälle sekä ovi raolleen, jott a asukas löytää yöllä WC-tilaan. Tämä rutiini on säilynyt myös kor-jatuissa kohteissa. Asukkaat voivat tuoda omia pieniä huonekalujaan ja esineitään huoneisiinsa. Mikkosen mukaan asukkaiden omia valaisimia tuodaan harvoin dementiaryhmäkotiin, koska henkilökunta noudatt aa varovaisuutt a asiassa sähköisku- ja palovaaran vuoksi. Valokuvat ja tau-lut ovat tavallisimpia asukkaan muutt aessa tuomia asioita.

2.3.2 Päivärytmi ja toiminta eri tiloissa

Kummassakin dementiaryhmäkodissa ruokailu ja työvuorot rytmitt ävät päivää, ja muuten asu-misyksiköissä elellään kotoisasti. Rutiinit luovat turvallisuutt a, mutt a ryhmäkodeissa on myös paljon spontaanisti syntyneitä mukavia tilanteita ja hetkiä, joihin pyritään tartt umaan. Asukkaat pitävät ruokailusaleista ja olohuoneista, joissa aikaa vietetään yhdessä seurustellen ja oleskellen.

21

Olohuoneessa myös katsotaan tv:tä, luetaan ja selaillaan lehtiä, ja olohuoneen sohvalla saatt aa joku myös torkkua. Käytävillä liikutaan, katsellaan paikkoja ja ihmisiä sekä tehdään kävelyhar-joituksia. Mikkonen kertoo, ett ä liikkuminen ja paikkojen tutkiminen helpott aa joidenkin asuk-kaiden ahdistusta ja purkaa energiaa.

Asukkaat viett ävät suurimman osan valveillaoloajastaan yhteisissä tiloissa ja asukashuoneissa pääosin lepäillen. Asukashuoneissa lepäämisen lisäksi asukkaat puuhastelevat, käyvät läpi tava-roitaan, lukevat ja tekevät erilaisia asioita toimintakykynsä puitt eissa. Perushoito sekä tarkkuutt a vaativat hoitotoimet tehdään yleensä asukashuoneessa tai asukas WC:ssä. Myös lääkäri tutkii asukkaita tarvitt aessa asukashuoneissa.

Yhteisiä muisteluhetkiä, lauluja tarinatuokioita järjestetään yhteisissä tiloissa. Juhlapyhät ovat hyvin tärkeä osa osastojen toimintaa, ja niitä juhlitaan koristelemalla tiloja. Myös asukkaiden syntymäpäiviä ja muita merkkipäiviä juhlitaan asukashuoneissa ja yhteisissä tiloissa. F1-osastol-la sekä D-talossa käy myös silloin tällöin esiintyjiä, esimerkiksi Kustaankartanon kuoro käy lau-lamassa ja laulatt amassa asukkaita. Mikkosen mukaan asukkaista huomaa kyllä niin juhlapyhät kuin erityiset tapahtumatkin. Kun tunnelma on arvokas, myös asukkaat terästäytyvät. Pieviläi-nen kertoo, ett ä juhlapyhiin liitt yvät tunnelmat tuovat asukkaille muistoja esimerkiksi lapsuuden jouluista ja pääsiäisenvietosta.

2.4 Dementiakodin asukkaat ja hoitotyö dementoituneiden parissa

F1-osaston ja Poutapilven dementiaryhmäkotien asukkaat ovat keski-iältään yli 80-vuotiaita. Heil-lä on diagnosoitu dementia ja he tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa. Asukkaiden fyysisessä ja kognitiivisessa toimintakyvyssä on suuriakin eroja. Osa suoriutuu itsenäisesti esimerkiksi ruo-kailusta, WC-käynnistä ja pukeutumisesta, kun taas osa tarvitsee apua kaikissa perustoimissa. Pieviläinen kertoo, ett ä dementiaryhmäkodin asukkaiden suurin avuntarve on usein kuitenkin henkisellä puolella. Dementiaryhmäkodeissa henkilökunta pyrkii aktivoimaan asukkaita monin tavoin, koska moni dementoitunut saatt aa vetäytyä syrjään, passivoitua ja aloitekyvyn heiken-tyessä jätt ää tekemätt ä monia mieluisiakin asioita. Mikkonen kertoi, ett ä asukkailla on erilaisia taitoja, esimerkiksi soitt otaitoa, lauluja, runoja, tarinoita ja arvoituksia, jotka tulevat esiin, kun joku henkilökunnasta aloitt aa tai houkutt elee esimerkiksi pianon ääreen. Monilla asukkailla on ongelmia normaalissa kommunikoimisessa, mutt a Mikkosen mukaan kaikki asukkaat kommuni-koivat tavallaan ja kysymys on usein siitä, miten henkilökunta osaa heitä tulkita.

Dementiaryhmäkodissa vain harva asukas muistamatt omuuden vuoksi tietää missä he ovat ja jotkut asukkaat saatt avat ahdistua, jos he kokevat olevansa väärässä paikassa. Asukkaat usein haluavat kotiin, mutt a koti jota haetaan saatt aa olla esimerkiksi lapsuuden koti, jota ei ole enää olemassa. Tyypillistä on myös, ett ä useamman vuoden dementiaryhmäkodissa asunut ei muista oman asukashuoneensa sĳ aintia. Myös ajan suhteen on paljon sekaannusta niin vuosien, vuo-denajan kuin vuorokaudenajan suhteen. Asukkaat saatt avat laitt aa yöllä itse päivävaatt eet päälle ja päinvastoin, kun ajan käsitys on häiriintynyt. Pieviläisen mukaan asukkaille vuorokaudenai-ka on tärkeä enemmänkin tunteena, ett ä nyt on esimerkiksi keskipäivä, kuin varsinaisena tieto-na tarkasta kellon ajasta. Mikkosen mukaan hyvät ikkunanäkymät ulos autt avat vuodenaikaan orientoitumisessa.

Asukkailla on käytöshäiriöitä, jotka kuuluvat dementoivaan sairauteen. Osalla saatt aa olla vai-keitakin oireita. Vaeltelu, hoidonvastustelu, huutelu, yölliset heräämiset ja levott omuuskohtauk-set ovat tyypillisiä käytöshäiriöitä. Usein ympäristö ja muut asukkaat saatt avat kärsiä käytöshäi-riöistä enemmän kuin levoton asukas itse. Vuodenaikojen vaihtelun huomaa Peiviläisen mukaan asukkaista. D-osaston henkilökunta oli huomannut, ett ä joulu- ja tammikuun yöt ovat kaikkein levott omimpia, koska asukkaat nukkuvat huonommin ja ovat enemmän hereillä yöaikaan. Täs-

22

tä johtuen myös käytöshäiriöt lisääntyvät. Mikkosen mukaan vuodenaikojen vaihtelu vaikutt aa luonnollisesti kaikkien ihmisten käytt äytymiseen niin asukkaiden kuin henkilökunnankin.

Kustaankartanossa, kuten muuallakin vanhusten hoidossa, on pulaa pätevästä henkilökunnasta. Tästä syystä sĳ aisia joudutaan käytt ämään paljon. F1-osastolla on 2-3 hoitajaa aamuvuorossa, kaksi illassa ja yksi yöllä. Yövuorossa on yleensä yksi hoitaja kerrosta kohden ja levott omina öinä eri kerrosten hoitajat autt avat toisiaan.

Hoitotyö on hyvin haasteellista ja vaatii paljon erityyppistä osaamista. Perushoidon tehtävät vie-vät suuren osan hoitajien työajasta. Mikkosen mukaan todellinen hoitajien taitolaji on siinä miten asukkaan elämä saadaan mielekkääksi ja laadukkaaksi siten, ett ä siinä on paljon hyviä hetkiä, aktiivisuutt a, liikkumista sekä jaksamista. Hyvän ilmapiirin ylläpitäminen ja vaikeiden tilantei-den ennakoiminen on eritt äin tärkeä osa hoitotyötä. Hyvä mieli yhtälailla kuin levott omuuskin vaikutt aa ympäristöön ja muihin asukkaisiin. Tämä vaatii kokemusta, hyvää ihmistuntemusta ja taitoa. Hoitajat pyrkivät aktivoimaan kaikkia asukkaita ja olemaan läsnä silloin, kun asukas on ahdistunut tai tarvitsee muuten henkistä tukea.

Kuva 9. Viereisen sivun kuvassa on yhteenveto dementiaryhmäkodin eri tilojen luonteesta. Vihreällä pohjal-la on osaston yhteiset tilat, vaalean sinisellä pohjalla asukashuoneet, vaaleanpunaisella WC-tilat ja harmaal-la pohjalla henkilökunnan käytössä olevat tilat.

23

24

Valaistussuunnittelu33.1 Ikääntymisen vaatimukset valaistussuunnitt elulle 27

3.1.1 Ikänäkö ja sen asett amat vaatimukset valaistussuunnitt elulle 273.1.2 Silmäsairaudet 28

3.2 Dementian asett amat haasteet valaistussuunnitt elulle 293.2.1 Hahmott amisen ongelmat 293.2.2 Orientoituminen tilassa ja vaelteleva käytt äytyminen 323.2.3 Käytöshäiriöt 323.2.4 Ajassa orientoitumisen ongelmat 33

3.3. Valon terveysvaikutuksista ikääntyneisiin ja dementiaoireisiin 343.4 Dynaaminen valaistus ja ohjausjärjestelmät 353.5 Valaistuksen tulevaisuuden näkymiä ja konsepteja 37

3.5.1 Valaistus ja hyvinvointi 373.5.2 Valaistuksen ohjauksen konsepteja 383.5.3 Viestivä värillinen valo 40

26

3. Valaistussuunnitt elu

Valaistustekniikka kehitt yy vauhdikkaasti mm. dynaamisen valaistuksen ja sen ohjausjärjestel-mien ja automatiikan suunnalla sekä energiankulutuksen ja led-tekniikan alueilla. Käytt äjiä tar-kastelevia tutkimuksia on tehty esimerkiksi toimistotyöympäristöissä, joissa valaistusta on tar-kasteltu mm. ergonomian ja työn tuott avuuden kannalta.

Ikääntymisen ja silmäsairauksien aiheutt amat näköjärjestelmän muutokset tunnetaan varsin hyvin ja näiden muutoksien vaatimuksista valaistukselle on olemassa ohjeistuksia ja suosituk-sia. Myös Suomessa on aihett a tutkitt u ja raportoitu (mm. Halonen ym. 1991, Jokiniemi 1998, Lehtovaara ja Hyvärinen 2005, Vilpponen 2006). Dementiaoireisten ikääntyneiden valaistuksen tarpeista tiedetään vähemmän ja aiheesta on olemassa vain vähän ohjeistuksia. Tammikuussa 2007 Lighting Research Technology lehdessä julkaistiin artikkeli koskien valaistussuunnitt elua dementoituneille (Torrington ja Tregenza 2007). Artikkeli oli syntynyt kahden eri Iso-Britanniassa toteutetun dementoituneita koskevan tutkimusprojektin1 aineistosta, kun molempien projektien tuloksena oli noussut selkeän ohjeistuksen tarve koskien dementiaoireisten asuinympäristön va-laistussuunnitt elua. Artikkelissa korostetaan dynaamisen pimeän ja valoisan ajan kierron, muut-tuvien säiden ja vuodenaikojen sekä muiden luonnollisten tapahtumien merkitystä dementiaoi-reisten hyvinvoinnin kannalta.

Human Factors in Lighting kirjan tekĳ ä, Professori Peter R. Boyce (2003), esitt eli Light & Health2 seminaarissa valaistuksen terveyteen ja hyvinvointiin vaikutt avien asioiden tutkimustarpeita sekä tulevaisuuden skenaarioita. Boycen mukaan valaistuksen vaikutukset ikääntyneiden ter-veyteen ja hyvinvointiin on yksi lupaavimmista tutkimusaiheista. Valaistuksen merkitys myös muussa kuin näkemiseen liitt yvissä asioissa kiinnostaa sekä alan tutkĳ oita ett ä suurta yleisöä ai-empaa enemmän. Boyce esitt i, ett ä ikääntyneille suunnitellussa valaistuksessa tulee ott aa huomi-oon ikääntymisen vaikutukset näköjärjestelmään sekä vuorokausirytmiin, siten ett ä molemmat tarpeet otetaan huomioon tasavertaisesti. Valaistuksella pystytään vaikutt amaan jonkin verran myös ihmisten käytt äytymiseen. Valaistuksella voidaan luoda halutt u tunnelma, jossa ihmiset alitajuisesti muutt avat käytt äytymistään. Valaistusta voidaan käytt ää myös viestinä, esimerkiksi ihmiset huomaavat usein jo kaukaa myymälän valaistuksesta, onko se vielä avoin.

Nykyinen teknologia mahdollistaisi terveydelliset seikat sisältävän valaistussuunnitt elun, mutt a käytännössä valaistuksen terveydellisiä, tai terapeutt isia, vaikutuksia ei juuri käsitellä ikäänty-neiden asuinympäristön valaistussuunnitt elussa. Yksi syy tähän voi olla käytännön kokemusten puutt uminen. Teknisen osaamisen lisäksi tarvitaan myös luovuutt a, rohkeutt a ja ennakkoluulo-tonta suunnitt elua, jott a voidaan toteutt aa uudenlaisia valaistusratkaisuja, joista voidaan kerätä käytt äjäpalautett a ja arkikokemuksia.

Seuraavissa luvuissa käyn läpi ikääntymisen aiheutt amia muutoksia näkemisessä ja mitä vaati-muksia ne asett avat valaistussuunnitt elulle. Dementiaryhmäkodin asukkaat ovat ikääntyneitä ja ikääntymisen muutokset tulee tietää suunnitt elussa. Dementiaoireet tuovat erityishaasteita ym-

1 Lighting for people with dementia -artikkelin (Torrington ja Tregenza 2007) ohjeistukset pohjautuvat kahdesta tutkimuksesta saatuihin tuloksiin, joista toinen on vuosina 2000-2004 toteutett u Design in Caring Environments (DICE) projekti ja toinen 2003-2006 toteutett u INDEPENDET projekti, joissa tutkitt iin tekno-logian roolia dementiaa sairastavien ihmisten hyvinvoinnin mahdollistajana.

2 Teknillisen korkeakoulun valaistuslaboratorio järjesti 22.-23.5.2007 Light & Health seminaarin, jonka pää-teemana oli valaistuksen terveysvaikutukset. Seminaarissa luennoi professori Peter R. Boyce, jonka yksi erityisen mielenkiinnon kohteista on valaistuksen suunnitt elu ikääntyneille.

27

päristö- ja valaistussuunnitt elulle, joita käsitt elen luvussa 3.2. Valaistuksen terveysvaikutuksista (luku 3.3) olen poiminut erityisesti ikääntyneitä ja Alzheimerin tautia sairastavien koskevat oleel-liset asiat ja lopuksi käsitt elen valaistuksen ohjausjärjestelmiä (luku 3.4) ja valaistuskonsepteja ja tulevaisuuden näkymiä (luku 3.5).

3.1 Ikääntymisen vaatimukset valaistussuunnitt elulle

3.1.1 Ikänäkö ja sen asett amat vaatimukset valaistussuunnitt elulle

Ikääntyminen aiheutt aa kaikille ihmisille näköjärjestelmään muutoksia, jotka käytännössä hei-kentävät näkökykyä. Myös erilaiset silmäsairaudet ovat yleisempiä ikääntyneillä. Yleisin ikään-tymisestä johtuva näkemiseen liitt yvä muutos on näön tarkkuuden heikkeneminen ja etenkin lähelle näkeminen vaikeutuu. Ikääntyneillä valontarve lisääntyy, koska verkkokalvolle pääsee silmässä tapahtuvista muutoksista johtuen vähemmän valoa. Ikääntynyt silmä myös sopeutuu hitaammin valotason muutoksiin ja sopeutuminen hämärään on hitaampaa kuin siirrytt äessä hämärästä valoisaan. Ikääntyneellä myös näkökentt ä kaventuu, häikäistymisherkkyys kasvaa ja kontrastiherkkyys sekä värien erott amiskyky heikentyy. (Boyce, 2003, Halonen ym. 1991) Myös etäisyyksien ja syvyyserojen arviointi saatt aa vaikeutua, koska näkökyvyn muutokset voivat olla erilaisia vasemmassa ja oikeassa silmässä, jolloin silmien yhteisnäkö heikkenee (Näkövammais-ten keskusliitt o ry 2007, WWW-dokumentt i).

Näkökyvyn heikkeneminen tekee liikkumisen epävarmemmaksi ja toimimisen virhealtt iimmak-si. Näkökyky vaikutt aa tasapainon säilytt ämiseen ja vaaratilanteita syntyy etenkin, jos ympäristö on vaikeasti hahmotett avissa henkilölle, jonka näkökyky on heikentynyt. Tkt Jukka Jokiniemi osoitt aa väitöskirjassaan Kaupunki kaikille aisteille (2007,144), ett ä visuaalisilla viesteillä voidaan tukea tasapainoa. Ikääntyneet henkilöt hyötyvät erityisesti kontrasti- ja värieroilla toteutetuista ympäristön viesteistä. Esimerkiksi tasoerojen reunoissa tulee käytt ää hyvin erott uvaa kontras-tiraitaa, jonka kulkĳ a huomaa riitt ävän ajoissa. Visuaalisten viestien tulee olla linjassa muiden aistien kautt a tulevien viestien kanssa, jolloin esteetöntä ja turvallista ympäristöä suunniteltaessa tulee aina ymmärtää ympäristön kokonaisvaikutelma, joka sisältää visuaalisen, haju-, ääni-, ja haptisen vaikutelman.

Ikääntymisen vaikutuksia näkökykyyn:

o Näön tarkkuus heikkeneeo Valontarve lisääntyyo Silmän sopeutuminen valotason muutoksiin hidastuu (hämäräsokeus)o Näkökenttä kaventuuo Kontrastiherkkyys heikkeneeo Värienerottelukyky heikkeneeo Etäisyyksien ja syvyyksien arviointi heikkenee

Hyvän näkemisen mahdollistavan valaistuksen eri tekĳ öitä ovat valon määrä, valon spektri ja valon jakautuminen tilassa. Yleisesti kaikki ikääntyneet hyötyvät tavallista suuremmasta valon määrästä, mutt a pelkästään valon määrää lisäämällä ei päästä toivott uihin tuloksiin. Häikäisty-mistä aiheutt avat riitt ämätt ömät häikäisysuojat tai väärin suunnatut valot, liian suuret ja nopeat valaistustason muutokset sekä kiiltävät ja heĳ astavat pintamateriaalit. (Boyce 2003, Halonen ym. 1991, Torrington ym. 2007)

Mikael Vilpponen on diplomityössään Palvelutalojen valaistus (2006) määritellyt palvelutalon asuntoihin ja yhteistiloihin sopivat valaistusvoimakkuussuositukset, jotka liikkuvat 200 lx käytä-

28

vätilojen valaistuksen ja yli 500 lx lukuvalon välillä. (taulukko nro 2). Valaistuksen tasaisuudes-ta on annett u työtiloja koskeva ohjeistus (SFS-EN 12464-1), jota voidaan soveltaa myös muihin ympäristöihin. Erityisesti valaistuksen ääriarvot aiheutt avat ongelmia sisätiloissa ja valaistusvoi-makkuuden minimin tulisi olla yli 100 lx ja maksimin alle 1000 lx (Vilpponen 2006, 73).

Näön tarkkuutt a ei voida valaistuksella parantaa, mutt a näkökohteen näkyvyytt ä voidaan hel-pott aa lisäämällä valon määrää näkökohteeseen. Näkökohteessa valon tulee olla tasaista, jott a silmän ei tarvitse jatkuvasti sopeutua valotason muutoksiin katsesuuntaa siirrett äessä. Näkökoh-teen ympäristön valaistuksen tulisi olla hieman hämärämpi, jott a valon siroaminen ikääntyneen silmässä, joka aiheutt aa häikäisyä, ei lisäisi näköongelmia. Ikääntymisen lisäksi myös jotkut sil-mäsairaudet, kuten kaihi, lisäävät näkemistä haitt aavaa valon sirontaa silmässä. Näkökohteen suurempi koko ja kontrasti sekä selkeät, kylläiset värit helpott avat hahmott amista. (Boyce 2003)

Asuinympäristön valaistus ikääntyneiden arvioimana -tutkimuksen (Kauppila ja Jokinen 2005) mukaan epäsuorasti katon ja seinien kautt a valaistu tila koett iin sekä valaistukseltaan riitt äväm-pänä, häikäisemätt ömäpänä ja miellytt ävämpänä kuin suoraan latt iaan suunnatulla valolla va-laistu tila.

AsuinhuoneTila lx HuomioitavaaEteinen 300Kylpyhuone 300Olohuone 300 Ruokapöydälle 300lx, lukuvalo yli 500 lxKeitt iö 300Makuuhuone/alkovi 200 Lukuvalo yli 500 lxParveke 100

Yhteistilat

Tila lx HuomioitavaaRuokailutila 300Oleskelu- ja TV-tila 200 Lukemiseen 500 lxAskartelu- ja kuntoilutila 500Käytävät ja porrastilat 200Hissi 300Naulakkotila 300WC ja pesu- ja pukuhuone 300 kasvoille 300 lxSauna portaat lauteille ja alalaude tulee valaista

Taulukko 2. Palvelutalon valaistusvoimakkuussuosituksia (Vilpponen 2006, 72) voi hyödyntää myös de-mentiaryhmäkodissa. Dementiaryhmäkodin käytävätilat tulee kuitenkin valaista tehokkaammin, koska ne ovat jatkuvassa käytössä ja toimivat usein sosiaalisten kohtaamisten tilana, jossa vietetään aikaa.

3.1.2 Silmäsairaudet

Yli 65-vuotiailla ovat erilaiset silmäsairaudet yleisempiä. Suomessa arvioidaan olevan 80000 nä-kövammaista henkilöä, josta liki 70 000 on ikääntyneitä. Yleisin näkövammaisuutt a aiheutt ava sairaus ikääntyneillä on verkkokalvon keskeinen ikärappeuma (magulageneraatio). Sitä sairas-taa noin puolet ikääntyneistä näkövammaisista. Muita ikääntyneillä yleisiä silmäsairauksia ovat glaukooma (entinen silmänpainetauti ja viherkaihi) ja diabeteett inen retinopatia. (Ojamo 2004, 3 ja 16) Silmäsairaudet aiheutt avat vastaavanlaisia näkemisen ongelmia kuin normaali ikääntymi-nenkin, mutt a näköhaitat ovat yleensä vaikeampia. Tämän lisäksi näkökentt ään voi tulla erilaisia sokeita tai sameita kohtia, jotka voivat laajeta sairauden edetessä (Boyce, 2003, 436). Mitä vai-

29

Kuva 10. Kuvaus silmäsairauksien vaikutuksista näkökykyyn. Vasemmalta oikealle: 1) normaali näkö, 2) kaihi, 3) verkkokalvon keskeinen ikärappeuma, 4) diapeetinen retinopatia, 5) glaukooma.

keammat ovat näköongelmat, sitä yksilöllisempää valaistussuunnitt elua ja valaistuksen säätö-mahdollisuuksia tarvitaan.

Heikkonäköisillä muiden aistien, kuten kuulo-, haju- ja tuntoaistin merkitys kasvaa ympäristön havainnoinnissa ja jokapäiväisistä askareista selviämisessä. Ihminen kuitenkin käytt ää puutt eel-listakin näkökykyään ympäristön havainnoimisessa, mikä voi ratkaisevasti tukea muita aisteja. (Jokiniemi 2007, 23)

3.2 Dementian asett amat haasteet valaistussuunnitt elulle

Valaistuksella voidaan vaikutt aa dementiaoireisten kykyihin ja käytt äytymiseen paremman hah-mott amisen ja vuorokausirytmin kautt a (Boyce 2003, 481). Käsitt elen luvussa tyypillisiä demen-tiaoireita valaistuksen sekä ositt ain myös sisustuksen näkökulmasta.

3.2.1 Hahmott amisen ongelmat

Kyvytt ömyys tunnistaa ja hahmott aa esineitä, muotoja tai suuntia (agnosia) on yksi dementian oireista (katso sivu 16). Dementoituneilla on hahmott amisen ongelmia hyvästä näkökyvystä huo-limatt a, mutt a heikentynyt näkökyky vaikeutt aa tilannett a entisestään. (Erkinjuntt i 2006, 94-96)

Hahmott amista voidaan helpott aa valaistuksen ja sisustuksen suunnitt elulla siten, ett ä pyritään suunnitt elulla korostamaan havaitsemisen kannalta tärkeitä kohtia ja pitämään muu ympäristö selkeänä. Ympäristön loogisuus ja ”tavallisuus” on tärkeää. Esimerkiksi epäloogisesta suunnasta tuleva valo voi muutt aa ihmisen kasvoja siten, ett ä dementoitunut ei enää tunnista niitä. Hah-mott amisongelmien vuoksi dementiaoireisen ympäristön valaistussuunnitt eluun tulee kiinnitt ää erityistä huomiota. Boyce (2003, 482) esitt ää ett ä Alzheimerin tautia sairastavat saatt aisivat hyötyä erityisesti heikkonäköisille suunnitellusta valaistuksesta.

Hahmott amisen kannalta seuraavia seikkoja on tärkeää ymmärtää valaistus- ja sisustussuunnit-telussa:

- Tasainen valaistus ja pehmeä varjonmuodostus helpott avat ympäristön hahmott amista. Tasainen valaistus voidaan luoda käytt ämällä suoran valaistuksen lisäksi katon ja seinän kautt a heĳ astuvaa epäsuoraa valaistusta. Seinien valaisiminen helpott aa tilan mitt asuhtei-den hahmott amista. (Jokiniemi 1998, 92)

- Valon suunnan tulee olla looginen, jott a myös varjonmuodostus on loogista ja tutt ua. Ikkunoista tulevaa vastavaloa kannatt aa himmentää verhoilla tai kaihtimilla auringon ol-

30

Ikääntymisen aiheuttamat muutokset näkökykyyn

Aiheuttaja Turvallisuuteen vaikuttavat seikat

Vaatimukset valaistusratkaisuille

Vaatimuksia fyysisen ympäristön ratkaisuille

Tarkka näkeminen heikkenee.

Mykiön kovettuessa ja paksuuntuessa sen mukautumiskyky näkökohteen etäisyyden mukaan heikkenee.

Tarkkuutta vaativat näkötehtävät vaikeutuvat ja virheiden määrä lisääntyy.

Tasaisen valomäärän lisääminen kohteeseen ja muun ympäristön pitäminen hämärämpänä.

Kohteen koon ja kontrastin suurentaminen sekä selkeä värien käyttö.

Valon tarve kasvaa.

Pupillin koko pienenee ja mykiö paksuuntuu sekä samentuu, jonka vuoksi vähemmän valoa pääsee verkkokalvolle.

Liikkuminen ja toimiminen muuttuvat epävarmemmaksi alhaisemmassa valaistustasossa.

Valon määrää lisätään. Päivänvalon hyödyntäminen.

Sopeutuminen valotason muutoksiin hidastuu.

Hämärä- ja valoadaptaatio hidastuvat.

Esim. siirryttäessä kirkkaasta valaistuksesta hämärään, henkilö ei hetken aikaa kykene näkemään hyvin, jolloin tapaturma-alttius kasvaa. Tätä kutsutaan myös ”hämäräsokeudeksi”.

Suuria valoisuuseroja tulee välttää ympäristössä.

Automaattisessa valonohjauksessa hitaat valotason muutokset.

Päivänvalonmäärään reagoivat valonsäätötunnistimet.

Verhot ja kaihtimet ikkunoissa, joita käytetään tarvittaessa.

Automaattisesti valon mukaan säätyvät markiisit voivat olla hyödyllisiä.

Häikäisyherkkyys kasvaa.

Valon sironta silmässä lisääntyy.

Silmän mukautuminen valotason muutokseen hidastuu.

Häikäisy heikentää näkökykyä tai voi estää näkemisen.

Valonlähteisiin ei tulisi olla suoraa näköyhteyttä, joten valaisimien valintaan ja valon suuntaukseen tulee kiinnittää huomiota. Suuria ja nopeita valaistustason muutoksia tulisi välttää.

Kiiltäviä ja heijastavia pintamateriaaleja tulee välttää. Kaihtimia ja verhoja tulee käyttää tarvittaessa.

Liikkeen ja ympäristön havaitseminen näkökentän reunoilla heikkenee.

Näkökenttä kapenee.

Esim. kyky reagoida katsesuunnan reunoilla olevaan liikkeeseen tai kohteeseen heikkenee.

Tasainen ja tehokas ympäristön valaistus helpottaa jäljellä olevan ääreisnäön hyödyntämistä.

Ympäristön selkeys.

Kyky havaita kontrastieroja heikkenee.

Mm. mykiön samentumisesta aiheutuva valon sironta silmässä.

Muotojen ja yksityiskohtien havaitseminen heikkenee.

Esimerkiksi tasoerojen havaitseminen heikkenee. Liikkuminen ja toimiminen muuttuvat epävarmemmaksi.

Riittävä valaistus ja häikäisyn minimoiminen sekä riittävä ja looginen varjonmuodostus auttaa kontrastien havaitsemisessa.

Suurempien kontrastierojen ja huomiovärien käyttö näkökohteessa.

Tuntoaistiin perustuvien huomiomateriaalien käyttäminen lisänä (opastelaatat)

Värien erottelukyky heikkenee. Violetin ja sinisen värin erottaminen heikkenee eniten.

Mm. linssin ja sarveiskalvon samentuminen ja pupillin kellastuminen.

Murretun väriset, sini-lilaväriset pinnat eivät erotu riittävästi keskenään.

Värintoistoltaan hyvä valonlähteet auttavat värien oikeaa näkemistä.

Huomiovärien (musta/keltainen, oranssi, punainen) käyttäminen turvallisuuden kannalta tärkeissä kohteissa.

Syvyyksien ja etäisyyksien arviointi heikkenee.

Mm. silmässä tapahtuvat muutokset voivat olla erilaisia vasemmassa ja oikeassa silmässä. Tämä vaikeuttaa silmien yhteisnäköä.

Esim. ympäristössä liikkuminen ja tasapainon säilyttäminen vaikeutuu ja muuttuu epävarmemmaksi.

Riittävä, tasainen ja häikäisemätön valaistus.

Ympäristön selkeys, esim. selkeät kontrastit ja värit, auttavat havaitsemisessa.

Taulukko 3. Yhteenveto yleisimmistä ikääntymiseen liitt yvistä näkemisen ongelmista, niiden syistä ja vaikutuksista tur-vallisuuteen ja valaistussuunnitt eluun. Lähteet: Halonen ym. 1991, Boyce 2005, Näkövammaisten keskusliitt o ry, 2007.

31

lessa matalalla (Sievänen ja Sievänen 2007, 20).

- Liian jyrkät varjot ja esimerkiksi koristetarkoituksessa lisätyt kuviot latt iassa voivat aihe-utt aa vääriä tulkintoja, joita tulee etenkin dementiaoireisille suunnitt elussa ympäristössä vältt ää (kuva 11). Myös kiiltävistä pinnoista syntyvät heĳ astukset voi dementoitunut tulki-ta väärin. Erityisesti latt iapinnan tulisi olla yksivärinen ja matt apintainen, jott a kaatumis-vaaraa ei synny esimerkiksi dementoituneen yritt äessä astua tai hypätä varjo- tai kiiltokoh-dan ylitse. (Utt on 2007, 5-6)

- Latt ian ja seinien tulee olla erivärisiä ja kontrastiltaan erott uvia, jott a tila hahmott uisi pa-remmin. Vaaka- ja pystysuorien linjojen hahmott amista voi korostaa esimerkiksi tummem-milla jalkalistoilla. Myös tukikahvojen, kaiteiden, ovien ja tasoerojen reunojen tulee erott ua kontrastiltaan taustasta. Latt ian ja seinäpintojen ollessa samanvärisiä, voi heikkonäköiselle ja dementoituneelle ympäristö näytt äytyä sumeana, jolloin myös tasapainon säilytt äminen on vaikeampaa. Vinot raidat tai kuviot seinissä voivat myös heikentää tasapainoa. (Sievä-nen ja Sievänen 2007, 23)

- Kalusteiden tulisi erott ua taustastaan kontrastiltaan tai väriltään. Havaitsemisen kannalta tärkeitä kohteita, kuten ovia, ovenkahvoja, tasoeroja jne. voidaan myös korostaa selkeällä kontrastierolla ja värillä sekä lisäämällä valoa kohteeseen. Ympäristön selkeys on säilytet-tävä, jott a tärkeät kohteet erott uvat, liiallinen visuaalinen informaatio voi vaikeutt aa hah-mott amista ja tilassa orientoitumista sekä heikkonäköisen ett ä dementoituneen kohdalla. (Boyce 2003, Torrington ym. 2007)

Kuva 11. Esimerkki hahmotushäiriöstä. Me näemme kuvan (vas) latt iassa olevan koristeraidan. Dementoituneesta raita voi näytt ää reiältä latt iassa, joka pitää kiertää (kuva oikealla).

Kuva 12. Valon looginen suuntaus helpott aa hahmott amista ja mm. kasvojen tunnistamista.

Sinut minä tunnen! Mutt a kuka sinä olet?

32

3.2.2 Orientoituminen tilassa ja vaelteleva käytt äytyminen

Kuten dementiaa käsitt elevässä osuudessa kuvasin, tutussa ympäristössä eksyminen, vaeltelu ja poispyrkivä käytt äytyminen ovat yleisiä dementiaoireita. Pitkälle edennytt ä dementiaa sairasta-va voi olla fyysiseltä toimintakyvyltään hyvässä kunnossa ja liikkua paljon. Dementiaoireisille tyypillisiä kysymyksiä ovat ”missä olen?” ja ”miksi olen täällä?” Tilojen tunnistamista helpott a-vat merkit voivat vähentää vaelteluoirett a ja esimerkiksi ovien peitt äminen poispyrkivää käytt äy-tymistä. Jos asukas liikkuu tyytyväisenä, on parasta varmistaa turvalliset kulkureitit. (Koponen, Saarela 2006, 506)

Torrington ja Tregenza (2007) pitävät tärkeänä, ett ä dementoituneiden asuinympäristön tilojen välillä on vaihtelua, joka helpott aa tilojen tunnistamista. Vaihtelua voi olla väreissä, sisustuksessa ja valaistuksessa, mutt a sen tulee olla kuitenkin loogista, joka viestii käytt äjälle tilan käytt ötar-koituksesta ja merkityksestä. Usein sairaalamaisissa ja laitosmaisissa ympäristöissä kaikki tilat näytt ävät toisensa kopioita, joihin aivan terveetkin ihmiset saatt avat ensikäynnillä eksyä. Lai-tosmaisessa ympäristössä olohuoneeksi kutsutt u paikka voi tunnelmaltaan antaa vaikutelman lähinnä lääkärin odotustilalta. Dementiaoireisen voi olla mahdotonta oppia tunnistamaan reitt ejä tai tiloja tällaisessa ympäristössä.

Mikäli dementoineella on vielä lukutaito säilynyt, erilaiset opasteet ja kyltit helpott avat ympäris-tössä suunnistamisessa. Dementiaryhmäkodeissa on usein tapana laitt aa asukashuoneen oveen asukkaan kuva ja nimi tunnistamisen helpott amiseksi. On myös tärkeää, ett ä tilojen välillä on ly-hyet välimatkat, jott a haett u tila tulisi nopeammin ”vastaan”, mikäli dementiaoireinen ei muista tilojen keskinäisiä sĳ ainteja, mutt a muistaa kuitenkin niiden olemassaolon. Hoivakodeissa, joissa sisustusratkaisuilla yleensä haetaan kodikasta tunnelmaa, on helpompi luoda myös erott uvuutt a eri tilojen välille joillain tunnistett avilla huonekaluilla tai koriste-esineillä. Esimerkiksi mikäli hoi-vakodissa on kaksi olohuonett a, voi tilat tunnistaa helpommin, jos toisessa on esimerkiksi siniset sohvat ja keinutuolit ja toisessa punaiset sohvat ja näytt ävä katt okruunu.

3.2.3 Käytöshäiriöt

Dementoituneiden on havaitt u olevan verbaalisesti ja olemukseltaan rauhallisempia, kun hoi-toympäristö on kodikas (Erkinjuntt i, 2006). Dementiaryhmäkotien sisustuksissa yleensä suosi-taankin kodikkaita sisutus- ja kalusteratkaisuilla ja kodikkuutt a voidaan lisätä myös valitsemalla ulkomuodoltaan sopivia sisustusvalaisimia.

Dementiaoireiset herkistyvät erilaisille tunnelmille loogisen päätt elykyvyn heiketessä (Viramo toim. 2001). Osastonhoitaja Mikkosen (2007) mukaan myönteisen ilmapiirin ylläpitäminen ja vaikeiden tilanteiden ennakointi on yksi tärkeimmistä hoitotyön rooleista. Käytöshäiriöiden syy tulee aina ensin selvitt ää, koska käytt äytymisen taustalla voi olla fyysinen vaiva. Joskus levoton-ta asukasta voi myös autt aa ympäristön ärsykkeiden poistaminen tai tunnelman muutt aminen rauhallisen musiikin tms. avulla. Asukas voi myös olla hyvin passiivinen, jolloin henkilökunta pyrkii aktivoimaan asukasta esimerkiksi viemällä häntä muiden seuraan.

Torrington ja Tregenza (2007) korostavat, ett ä paikalla ja tilalla on myös psykologinen puolensa, jolle tietyt ominaisuudet ovat luonteenomaisia. Yleensä tietyssä tarkoituksessa olevassa paikas-sa tai tilassa ihmiset käytt äytyvät tarkoituksenmukaisella tavalla, ja vastaavaa käytt äytymistä odotetaan myös muilta ihmisiltä. Paikan tunnistamista helpott aa se, ett ä ihminen kykenee lin-kitt ämään paikan ominaisuudet aiempiin kokemuksiinsa. Paikoilla on usein tiett yjä stereotypi-oita, joita voi kuvata adjektiivein, esimerkiksi tylsä odotushuone, kliininen sairaalatila, kotoisa olohuone jne. Ihmiset käytt äytyvät alitajuisesti eritavalla tylsässä odotustilassa kuin kotoisassa olohuoneessa. Muistin ja loogisen ajatt elukyvyn heikentyessä dementoitunut herkistyy ympäris-

33

tön vihjeille eritavalla kuin terveet ihmiset. Heille ympäristön tunnelma ja vihjeet ovat tärkeitä viestejä siitä, minkälaista käytt äytymistä odotetaan ja mitä tilassa on tarkoitus tehdä. Yhtälailla tilan tarkoituksen ja ominaisuuksien epäloogisuus voi hämmentää dementiaoireista. Tyypillinen epäjohdonmukaisuus ikääntyneiden hoivakodissa on usein se, ett ä kodikkaan sisustuksen lisäksi ympäristössä on vihjeitä laitosmaisesta ympäristöstä, kuten hoitajakutsunäytöt, exit-kyltit, sai-raalamaiset käytävät ja ovet yms. Valaistussuunnitt elussa on hyvä miett iä mitä asioita valaistus korostaa ja minkälaisen tunnelman valaistus luo tilaan ja ovatko nämä asiat linjassa muun ym-päristön kanssa.

3.2.4 Ajassa orientoitumisen ongelmat

Vaikeudet oman itsensä suhteutt amisessa aikaan ja paikkaan on eräs dementiaoireista. Demen-toituneella voi mennä vuorokaudenajat, kuukaudet ja myös vuodet helposti sekaisin. Mikkosen (2007) mukaan dementiaryhmäkodin asukkaat usein palaavat nuoruutensa muistoihin ja nuo-ruuden ajan tapahtumiin. Vuorokaudenaikojen sekaantuminen aiheutt aa joskus hämmennystä ja ahdistusta asukkaissa, sekä tilanteita, joissa asukkaat tekevät erilaisia vuorokaudenaikaan liitt yviä toimia väärään aikaan. Vuodenaikoihin orientoitumista helpott avat Mikkosen mukaan näkymät ulos ja myös vuodenaikoihin liitt yvät juhlat koristeineen orientoivat asukkaita aikaan. Päivästä ja vuorokauden ajasta pyritään muistutt amaan myös kelloin ja kalenterein.

Päivänvalo on selkeä viesti vuorokaudenajasta. Päivänvalo on dynaamista ja vaihtelee jatkuvas-ti vuorokaudenajan ja sään mukaan. Vastaavasti kuten ikkunanäkymät ulos, myös päivänvalon pääsy sisätiloihin orientoi aikaan ja on myös mieltä piristävää. Torrington ja Tregenza (2007, 97) korostavat, ett ä on tärkeää, ett ä dementoituneiden on mahdollista kokea ja seurata luonnollisia valon, vuodenaikojen, sään vaihteluja, jotka vaikutt avat ihmisiin sekä terapeutt isesti ett ä biolo-gisesti.

Kuva 13. Jos et muista, missä olet ja miksi, mitä luulisit näkemäsi perusteella: Ollaanko sairaalassa, jos-sain julkisessa tilassa vai jonkun kotona?

Kuvat ovat Kustaankartanon vanhusten asumisyksiköistä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on paljon vihjeitä sairaalamaisesta ympäristöstä, vaikka kyseessä on asumisyksikkö. Oikealla on kuva F1-osaston käytävästä, jossa kodinomaisuutt a on pyritt y lisäämään materiaali- ja sisustusratkaisuin.

34

3.3. Valon terveysvaikutuksista ikääntyneisiin ja dementiaoireisiin

Merkitt ävimmät viime vuosien valon terveysvaikutusten tutkimustulokset koskevat valon vai-kutuksia ihmisen hormonitoimintaan ja vuorokausirytmiin. Silmän verkkokalvolla on sauva- ja tappisolujen lisäksi valoherkkiä reseptorisoluja, jotka eivät välitä näköhavaintoja vaan ainoastaan valoimpulsseja. Nämä reseptorisolut ovat erityisen herkkiä sinispektriselle valolle. Valon saapu-essa reseptorisoluun, käynnistyy monimutkainen kemiallinen prosessi, joka vaikutt aa aivojen suprakiasmaatt iseen tumakkeeseen, jonka avulla elimistö noudatt aa noin 24 tunnin vuorokau-sirytmiä. Valo vaikutt aa myös kehon melatoniini-hormonin tuotantoon, joka väsytt ää, valmistaa nukahtamiseen ja autt aa unessa pysymisessä. Hämäryys ja pimeys käynnistävät melatoniinin tuotannon, kun taas voimakas sinispektrinen valo tukahdutt aa hormonin tuotannon tehokkaim-min. Näkötehokkuuden kannalta paras valon spektri on kelta-vihreällä ja biologisesti sinisellä alueella. (Boyce 2003, 100-106)

Kuva 14. Näkötehokkuuden kannalta paras valon spektri (vihreä viiva) sĳ aitsee kelta-vihreällä ja biologises-ti (sininen viiva) sinisellä alueella. (Rea, M. ym. 2002)

Ikääntyneillä uni-valverytmin kannalta tärkeä melatoniini-hormonin tuotanto heikkenee. Ikään-tyneet kärsivät useammin huonosta unenlaadusta ja unett omuudesta ja he ovat herkempiä uni-valverytmin häiriöitä aiheutt aville tekĳ öille. Ikääntyneillä on myös taipumusta vuorokausirytmin aikaistumiseen, kun taas nuoremmilla ihmisillä on taipumus vuorokausirytmin pidentymiseen. (Boyce 2003, 437-438) Tutkimuksessa, jossa testatt iin valon määrän ja värilämpötilan vaikutuksia melatoniin tuotantoon, huomatt iin ett ä alle 30 luksin värilämpötilaltaan lämminsävyisessä valos-sa (4100K) ei enää vaikutt anut melatoniin tuotantoa vähentävästi. Sadan luksin valomäärä viile-änsävyisessä valossa (8000K) esti melatoniin tuotantoa jo merkitt ävästi. Riitt ävä hämäryys yöllä on tärkeää ikääntyneillä, jott a melatoniinin tuotanto ei keskeytyisi. (Figuero ym. 2006)

Boyce (2003, 483) esitt ää kirjassaan joukon tutkimustuloksia, joissa kirkasvaloaltistuksella on saatu myönteisiä tuloksia Alzheimerin tautia sairastavien vuorokausirytmin, unen laadun pa-rantumisen ja käytösoireiden lieventymisen muodossa. Satlin ym. (1992, 1027-1033) tekemässä tutkimuksessa auringonlaskusyndroomasta kärsivien Alzheimer-potilaiden unenlaatu ja vuoro-kausirytmi parantuivat, kun he oleskelivat kirkkaassa (1500-2000 lx) valossa iltaisin kello 19–21 välillä. Erään pilott itutkimuksen mukaan (Figuero ym. 2003) sinispektrisessä valossa (420–480 nm) iltapäivällä pari tuntia oleskelleet Alzheimerin tautia sairastavat ikääntyneet nukkuivat pa-remmin yöllä, kuin väriltään punaisessa valoissa oleskelleet. Vuorokausirytmiä tukevassa va-laistuksen suunnitt elussa on tärkeää valaistuksen ajoitus, kesto ja spektri. Iltaan tai iltapäivään

35

Kuva 15. Melatoniinin tuotanto heikkenee ikääntyneillä. (Lähde: Light & Health seminaarin luentomateri-aali).

3.4 Dynaaminen valaistus ja ohjausjärjestelmät

Dynaaminen valaistus tarkoitt aa muuntuvaa ja muunneltavaa valaistusta. Valaistusta voi muun-nella valon voimakkuuden, värin, värilämpötilan, suunnan ja valokeilan leveyden mukaan. Dy-naamista valaistusta voi ohjata manuaalisesti tai automaatt isesti mm. kellon, päivänvalon, liik-keen tai läsnäolon mukaan. Valaistuksen ohjausjärjestelmiä käytt ämällä saadaan ympäristöön toteutett ua monipuolinen ja käytett ävyydeltään hyvä valaistus, joka säästää myös energiaa.

Monissa tiloissa valaistustarpeet voivat vaihdella useasti vuorokaudenaikana ja erilaiset käytt äjät vaativat valaistukselta muunneltavuutt a. Valaistuksen ohjausta on hyödynnett y usein julkisissa tiloissa, kuten myymälöissä, auditorioissa, ravintoloissa, kokoustiloissa, auloissa ja käytävillä. Valaistussuunnitt elussa suunnitellaan myös valaistuksen ohjauksen tapa. Suunnitt elĳ an tulee tarkastaa, ett ä valitut valaisin- ja valonlähdetyypit ovat yhteensopivia valonohjausjärjestelmän kanssa. Mm. loistelamppujen valonsäädössä tarvitaan tarkoitukseen sopiva elektroninen liitäntä-laite. Seuraavaksi käsitt elen lyhyesti erilaisia valaistuksen ohjaustapoja.

Valaisinpiirien ryhmitt elyValaisimet jaetaan yleensä ryhmiin, jotka liitetään valonohjausyksikköön. Ohjausyksikkö sytytt ää ja himmentää ryhmän valaisimet. Valaisimia ryhmitellään yleensä valaistussuunnitt elĳ an toivo-man joustavuuden mukaan ja ryhmä voi siis sisältää vain yhden valaisimen, jolloin saavutetaan suurin joustavuus valaistustilanteiden suunnitt elussa. (Philips 2006, 259)

Esimääritellyt valaistustilanteetEsimääritellyt valaistustilanteet tarkoitt avat muistiin tallennett uja erilaisia valaistuksia, joita voi-daan ott aa käytt öön yhden näppäimen painalluksella. Tällöin voidaan helposti säätää useampaa valaisinta samanaikaisesti ja siten ott aa käytt öön tiett yä käytt ötarkoitusta varten suunniteltu va-laistus. Muistipaikkoja voi olla järjestelmässä useita ja kytkimet voivat sĳ aita normaalisti seinässä

ajoitt uva kirkasvaloaltistus autt aa liian aikaisen vuorokausirytmin tasapainott amisessa, kun taas pimeään vuodenaikaan liitt yvien ahdistusoireiden kohdalla neuvotaan kirkasvalonaltistuksen ajoitt amista aamupäivään.

36

tai kaukosäätimessä. Valaistusta voidaan ohjata myös tietokoneella, jossa ruudulle avataan ohja-uspainikkeita jäljitt elevä ikkuna, josta valaistusta säädetään kuten tavallisista kytkimistä. Manu-aalisen ohjauksen kanssa voidaan käytt ää myös kello-ohjausta. (Fagerhult 2006, 474)

Liike- ja läsnäolotunnistusLäsnäoloilmaisin rekisteröi määritetyllä alueella tapahtuvaa liikett ä. Ilmaisinta käytetään valais-tuksen automaatt iseen ohjaukseen, jossa ilmaisimen alueella tapahtuva liike sytytt ää valot. Ajas-tin sammutt aa valot, kun liikett ä ei ole tunnistett u tietyn ajan sisällä. Läsnäoloilmaisin säästää energiaa, koska tila valaistaan vain silloin, kun sitä käytetään. Läsnäolotunnistusta käytetään paljon sellaisissa tiloissa, joihin valot jäävät helposti päälle pitkäksi aikaa, esimerkiksi toimisto-, käytävä-, varasto- ja muut yhteiskäytössä olevat tilat. Sisätilojen valaistus vaatii läsnäoloilmai-simelta suurempaa tarkkuutt a kuin ulkovalaistus, koska sisällä liikkuvan (esimerkiksi istuvan) ihmisen liikkeet ovat pienempiä kuin ulkona liikkuvan. (Fagerhult 2006, 474)

Valaistuksen ohjaus päivänvalon mukaan(Vakiovalaistustaso-ohjaus)Vakiovaloantureilla ohjatut valaisimet säätyvät päivänvalon tai muun valaistuksen valon voi-makkuuden mukaan. Tällöin päivänvalon lisääntyminen säätää keinovalaistusta pienemmälle. Vastaavasti päivänvalon vähentyessä keinovalaistus tehostuu kunnes valaistusvoimakkuus saa-vutt aa määritetyn tason. Antureiden toiminnot saatt avat vaihdella hieman eri valmistajien mal-leista riippuen. ( Fagerhult 2006, 474) Markkinoilla on myös auringonvalon mukaan säätyviä markiiseja, jotka sulkeutuvat ja avautuvat luonnonvalon mukaan.

KäsiohjausErilaisten automaatt isten valaistuksen ohjaustapojen lisäksi käytt äjä voi ohjata valaistusta myös käsin ja tarvitt aessa ohitt aa automaation. Automatiikka ja käsiohjaus tekevät valaistuksenohjauk-sesta hyvin joustavan. (Philips 2006, 259)

Valaistuksenohjauksen liitt äminen muihin kiinteistöautomatiikkajärjestelmiinValaistuksenohjausjärjestelmä voidaan liitt ää muuhun kiinteistöautomatiikkaan yksinkertaisesta releliitännästä täysin avoimeen integrointiin. Tällöin informaatio siirtyy järjestelmästä toiseen, jolloin myös muut kiinteistön palvelujärjestelmät voivat tarvitt aessa ohjata valaistusta. Ohjaus voi varmistaa, ett ä esimerkiksi sisävalaistus on kirkkaimmillaan palovaroitt imen tai muun tur-vallisuusjärjestelmän aktivoituessa. (Philips 2006, 259)

Kuva 16. Vasemmalla on kuva valonsäätöön tarkoitetusta kaukosäätimestä ja oikealla kosketusnäytöstä, jota voi käytt ää valaistuksen säätämisessä ja ohjelmoinnissa. htt p://www.electrosonic.fi /helvar/frameset.html

37

3.5 Valaistuksen tulevaisuuden näkymiä ja konsepteja

Valaistuksen teknologia kehitt yy. Erilaiset LED-valaistusratkaisut (engl. Light-Emitt ing Diode) sekä energiaa säästävät valaistusratkaisut kehitt yvät nopeasti. Myös tieto valon vaikutuksista ihmiseen lisääntyy tutkimuksien myötä. Valaistus kiinnostaa eri alojen suunnitt elĳ oita ja myös valaistuksen terveydellisistä vaikutuksista on innostutt u erityisesti konsepti- ja skenaariosuun-nitelmissa.

Tutkin Internetistä ja valaistusalan lehdistä uusia valaistussuunnitelmia sekä valaistuskonsepteja ja -skenaariota, tässä osiossa esitt elen niistä muutamia. Philips on tehnyt useita tulevaisuuden konsepteja ja skenaariota sekä tutkimuksia valaistuksesta ja soveltanut valaistusta viestimiseen, terveyteen, liikkumiseen ja yleiseen hyvinvointiin. Valoa, etenkin värillisiä led-valoja, hyödyn-netään yhtälailla viestinnällisessä merkityksessä kuin esteett isinä yksityiskohtina. Myös ambient designtrendi näkyy valaistuskonspeteissa.

3.5.1 Valaistus ja hyvinvointi

Magneett ikuvaustilan ambient valaistusSairaala voi olla ahdistava paikka monelle, ja erityisesti vakavasti sairaat ihmiset tuntevat olonsa sairaalassa haavoitt uvaiseksi ja pelokkaaksi. Philips Design teki tutkimuksen, jonka tarkoitukse-na oli parantaa potilaan tuntemuksia magneett ikuvauksen aikana tila- ja valaistussuunnitt elun keinoin. Alla on kuva suunnitelmasta, jossa ambient-valaistusta on menestyksellisesti käytett y sairaalan magneett ikuvaustilassa.

Kuva 17. Värillisen, epäsuoran valon ja kuvaprojisoinnin keinoilla ympä-ristöstä on saatu miellytt ävä ja vähemmän pelott ava. Mm. lapsipotilaan huomio saadaan mukavilla kuvilla ja värivaloilla pois ikävästä lääketie-teellisestä toimenpiteestä. Tällöin potilas rentoutuu eikä turhaan pelkää tai jännitä toimenpidett ä. Sivun alareunassa kuva tyypillisestä magneet-tikuvaustilasta. Lähde: htt p://www.medical.philips.com/main/company/ambient_exp/Customer/index.html

38

Kuva 18. Valaisin viestiin vuorokaudenajasta. Hyvin kirkas sivulta tuleva valo tosin todennäköisesti häirit-see näytt öpäätt een äärellä työskentelevää ihmistä. Lähde: htt p://www.simplicityhub.philips.com/_pages/to-morrow.php

AurinkovalaisinAurinkovalaisin kertoo sisätiloissa oleskelevalle vuo-rokauden kulusta ja luo tilaan vuorokaudenaikaa vas-taavaa tunnelmaa. Konseptin suunnitt elĳ an mukaan valaisin on oiva kaamosmasennuksesta kärsiville hel-pott amaan pimeän vuodenajan aiheutt amaa henkistä ja fyysistä rasitusta.

Helposti siirreltävä kirkasvalolaiteEero Aarnio on suunnitt ellut suomalaiselle valaisinval-mistaja Innojok Oy:lle (www.innojok.fi ) hauskan, hel-posti siirreltävän Origo-kirkasvalolaitt een. Valaisimessa on himmennin, joten sitä voi käytt ää kirkasvalohoidon (2500 lx) jälkeen myös muuhun valaistukseen.

3.5.2 Valaistuksen ohjauksen konsepteja

Kaukosäädin valaistuksenohjaukseenPhilips esitt eli Philips Simplicity – tapahtumassa kon-septin havainnollisesta kaukosäätimestä, jolla voi sää-tää valon väriä liikutt amalla sormea säätimen kosketus-näytön pinnalla.

Kuva 19. Kirkasvalolaite on muotoilunsa ansiosta helposti siirreltävä. www.innojok.fi

39

Valaistuksen ohjaus tunnelman mukaanKuvassa 21 on konseptisuunnitelma kylpyhuoneen valaistuksenohjauksesta, jossa valaistusta voidaan ohjata valitsemalla kosketusnäytöltä halutt u tunnelmavalaistus. Valaistuksen tunnelmaa kuvataan luontoon liitt yvillä metaforilla, jotka tekevät valaistuksen ohjauksesta miellytt ävää ja vaivatonta. Värillisen valon ohjausta (kuva oikealla) on myös helpotett u luontoteemoilla. (Lucero ym. 2007)

Kuva 21. Luonnon valoja väri-ilmiöt helpott avat oikean valaistustilanteen löytymistä ja tekee valaistuksen ohjauksesta myös elämyksellistä.

Kuva 20. Intuitiivinen valaistuksen kaukosäädin. Lähde: htt p://www.simplicityhub.philips.com/_pages/tomorrow.php

40

Kuva 22. Dynaamista päivärytmiä tukevaa valaistusta on hyödynnett y mm. toimistotyöympäristössä. htt p://www.dynamiclighting.philips.com/start_

Kuva 23. Ovenkahvan vihreä valo kertoo tilan olevan vapaa ja kahvan valon ollessa punainen, käytt äjä tietää tilan olevan varatt u. htt p://www.gadgetcentre.com/news/article/mps/uan/510

Luonnonrytmi valaistuksen ohjaajanaDynaamista valaistusta on hyödynnett y Philips Designin tekemässä toimistotyöympäristön va-laistuskonseptissa, jossa luonnonvalon vaihtelu ”heĳ astetaan” reaaliaikaisesti sisätilaan ja joka lisää ympäristön virikkeellisyytt ä ja kiinnostavuutt a sekä ihmisten kosketusta ulkomaailmaan ja luontoon.

3.5.3 Viestivä värillinen valo

Varatt u/vapaa ovenkahvaVärillisellä valolla voi viestiä erilaisia asioita. Esimerkiksi liikennevalojen värin merkitys on kai-kille tutt u. Alla oleva kuvan ovenkahvan valo kertoo käytt äjälle, onko tila varatt u (punainen valo) vai vapaa (vihreä valo).

41

Kylmää ja kuumaa vesĳ ohtovett ä Kun hanasta tulee sinisellä ledillä ”värjätt yä” vett ä, on vesi kylmää, punainen on kuumaa ja vaa-leanpunainen lämmintä. Valon käytt öidea tässä yhteydessä on selkeä, hauska ja yksinkertainen.

kuva 24. htt p://www.hansa.com/HANSACANYON.646.0.html

Työn lähtökohdat ja vaiheet44.1 Tutkimuskysymys 434.2 Työnkulku 434.5 Kustaankartanon valaistuspilott i 444.6 Dementoituneet käytt äjälähtöisen tutkimuksen kohderyhmänä 45

4.6.1 Asukaskierros Kustaankartanon F1- osastolla 464.6.2 Asukaskierroksen kulku ja valaistusta koskevat kysymykset 47

4.7 Vapaa havainnointi ja keskustelut henkilökunnan kanssa 48

43

4. Työn lähtökohdat ja vaiheet

4.1 Tutkimuskysymys

Lopputyössä tarkastellaan dynaamisen eli muunneltavan valaistuksen mahdollisuuksia demen-tiaryhmäkodin asukkaiden sekä kuntoutt avan hoitoympäristön näkökulmasta. Tavoitt eena on tunnistaa ja määritellä kriteerejä dynaamiselle valaistukselle, suunnitella vaihtoehtoisia ratkaisu-ja sekä havainnollistaa konsepteilla, miten dynaamista valaistusta voidaan hyödyntää dementia-ryhmäkodissa ja dementoituneen hoitotyössä kriteerien mukaisesti.

Tutkimuskysymys, joka ohjaa ajatt elua ja suunnitt elua työssä on aseteltu seuraavanlaisesti:

Minkälaisilla muunneltavilla valaistusratkaisuilla voidaan tukea dementiaryh-mäkodin erilaisia toimintatilanteita ja asukkaiden turvallisuutta sekä hyvin-vointia?

Toimintatilanteilla tarkoitan dementiaryhmäkodille tyypillisiä tilanteita ja toimintaa, kuten päi-värytmiä ruokailuineen ja virkistystoimineen, dementianhoidon tyypillisiä toimia sekä erilaisista dementiaoireista johtuvia tilanteita. Turvallisuudella tarkoitan valaistuksen suunnitt elun merki-tystä ikääntymisestä johtuvan heikentyneen näkökyvyn aiheutt amien vaaratilanteiden, erityises-ti kaatumisvaaran, ehkäisyssä. Hyvinvointi merkitsee tässä työssä valaistuksen terveydellisten ja terapeutt isen vaikutusten hyödyntämistä valaistussuunnitt elussa.

Dynaamista valaistusta voidaan muutt aa mm. valon voimakkuuden, värin tai värilämpötilan ja valon suunnan mukaan. Dynaamisen valaistuksen ohjaukseen käytetään automatiikkaa tai va-laistuksen ohjausjärjestelmiä. Muunneltavuus on avainsana tässä työssä, koska valaistustarpeet vaihtelevat tilojen, ajankohdan ja käytt äjien tarpeiden mukaan.

4.2 Työnkulku

Aloitin aiheeseen perehtymisen tarkastelemalla valaistusta koskevaa kirjallisuutt a. Erityisesti mi-nua kiinnosti valaistuksen terveydellisiä ja psykologisia vaikutuksia koskeva uusi tutkitt u tieto. Toukokuussa 2007 Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä valaistuslaboratorion järjestämä kaksipäiväinen Light & Health-seminaari toi minulle paljon uutt a tietoa siitä, missä valaistuksen terveysvaikutuksia koskevassa tutkimuksessa mennään tällä hetkellä. Keskityin myös demen-tiaoireisiin ja dementiahoitotyöhön, sekä dementiaryhmäkotiin asumis- ja hoitotyöympäristö-nä. Tutkimuskohteiden osastonhoitajat olivat tärkeitä tietolähteitä perehtymisvaiheessa. Poimin käytt äjiä ja ympäristöä koskevista asioista esiin erityisesti ne, joihin valaistuksen suunnitt elulla voidaan mahdollisesti vaikutt aa, esimerkiksi dementiaan liitt yvät ajan ja paikan orientoitumisen ongelmat.

Käytt äjätutkimuksen tavoitt eena oli syventää tietojani ja ymmärrystäni sekä dementiaoireisis-ta asukkaista ja hoitohenkilökunnasta ett ä dementiaryhmäkodista. Käytt äjätieto myös inspiroi suunnitt eluvaihett a. Käytt äjätieto toimi myös hyvänä ”peilinä” perehtymisvaiheessa syntyneille ideoille, joiden toteutuskelpoisuutt a voin tarkastella oikeassa ympäristössä oikeilta käytt äjiltä. Pelkistetysti voi sanoa, ett ä perehtymisvaihe toimi varsinaisena tiedon lähteenä ja käytt äjätieto arkikokemukseen perustuvan tiedon, syvemmän ymmärryksen, inspiraation ja uusien mahdol-lisuuksien tunnistamisen tukena. Käytt äjätiedon kerääminen valaistuksesta ei ole yksinkertaista,

44

koska käytt äjä ei vältt ämätt ä tunnista jonkun tietyn asian olevan hyvän tai huonon valaistuk-sen seurausta. Vastaavasti tiedon ja palautt een saaminen muistihäiriöiseltä on haastavaa. Tämän vuoksi keräsin käytt äjätietoa erilaisilla menetelmillä, jolloin tulokset saavat tukea toisiltaan.

Keräsin tietoa käytt äjiltä seuraavilla menetelmillä:

Henkilökunnan haastatt elutYmpäristön ja asukkaiden havainnointiAsukaskierrokset (yhdistett y haastatt elu ja osallistuva havainnointi)Pilott itutkimukseen osallistuneiden henkilökunnan ja asukkaiden haastatt elut

TAAS (Teknologia-avusteisia asumissovelluksia senioreille) -hankkeessa toteutett iin valaistuspi-lotoitt i Kustaankartanon D-talossa keväällä 2008, jonka suunnitt eluun ja analysointiin osallistun. Alun perin tarkoituksenani ei ollut tämän työn yhteydessä tehdä varsinaista valaistuksen tes-tausta, mutt a projektien linkitt yessä työn edetessä toisiinsa, päätin hyödyntää TAAS hankkeen pilotointiympäristöjä. Pilotoinnissa hyödynnetään tämän työn kautt a tulleita ideoita ja vastaa-vasti hyödynnän itse pilotista saatuja tutkimustuloksia. Konseptointiosuudessa näiden kahden vaiheen kautt a saatu tieto ja ymmärrys konkretisoituvat visuaalisiksi konsepteiksi, joita edelleen hoitohenkilökunta voi arvioida hyödyntäen omaa ammatt iosaamistaan ja kokemusperäistä tie-toa asukkaista ja ympäristöstä.

4.5 Kustaankartanon valaistuspilott i

Valaistuspilotit Kustaankartanon D-talossa ovat osa TAAS –hankett a. Uusia valaistusratkaisuja pilotoitiin D1-osaston dementiaryhmäkoti Poutapilven olohuoneessa ja D3-osaston kahden hen-gen asukashuoneessa. Valaistuspilott ien tavoitt eena oli löytää valaistuksenohjaukseen toteutt a-miskelpoinen malli sekä saada käytt äjiltä palautett a valaistuksen ohjauksesta ja automaatiosta sekä uusista valaistusratkasuista. Kustaankartanon pilotit on tehty yhteistyössä Fagerhult Oy:n, Electrosonic-Lightinen Oy:n, Vallila Interior Oy:n, Sadolinin (Akzo Nobel Coatings Oy) ja Hel-singin kaupungin kanssa.

Kumpaankin pilotin testihuoneeseen suunniteltiin ja toteutett iin uusi valaistus, valaistuksen oh-jaus sekä sisustus, jossa uusitt iin tilojen värimaailmaa seinäpinnoissa ja tekstiileissä. Olohuoneen valaistuspilott i toteutett iin kaksivaiheisena siten, ett ä käytt äjät pääsivät kokeilemaan kahta eri-

Kuva 25. Työprosessi on iteratiivinen, jossa suunnitt eluja tiedonkeruuvaiheet tukevat ja ohjaavat toisiaan. Lopputyössä syntyneitä ideoita hyödynnett iin TAAS-hankkeen valaistuspilott itutkimuksessa ja hyödynsin piloteista saatua tietoa lopputyössäni.

45

laista valaistuksen ohjaustapaa. Pilott ien valmistelu alkoi keväällä 2007 ja rakennusvaihe marras-kuussa 2007. Pilotit aloitett iin vuoden 2008 alusta. Kokemuksia ja mielipiteitä piloteista kerätt iin henkilökuntaa ja asukkaita haastatt elemalla. Valaistuksen käytt öä dokumentoitiin pilotin aikana sähköisesti käytt äen valaistuksen ohjauksen toteutt amiseen tarkoitett ua Digidim Toolbox ohjel-maa, joka rekisteröi valaistuksen käytt öhistoriaa. Valaistuksen varsinaista käytt öä verratt iin haas-tatt eluissa saatuihin tuloksiin.

4.6 Dementoituneet käytt äjälähtöisen tutkimuksen kohderyhmänä

Kun tutustuin dementiaoireisiin tarkemmin tätä työtä tehdessäni, tuntui käytt äjätutkimuksen suunnitt elu vaikealta. Pohdin, millä tavoin voin saada käytt äjiltä luotett avaa tietoa ja osaanko tulkita dementoituneiden puhett a ja havainnoida heidän toimiaan oikein. Tyypilliset dementia-oireet, kuten lähimuistin ja loogisen päätt elykyvyn heikentyminen sekä puheen tuoton ja sanojen löytymisen ongelmat asett avat käytt äjätutkimukselle haasteita, joita on syytä ymmärtä tutkimus-ta suunniteltaessa. Pohdin käytt äjätutkimuksen eri vaiheita ja haastatt elukysymyksien asett elua dementiaoireiden näkökulmasta. Keskustelin asiasta tutkĳ a Ira Verman kanssa ja suunnitt elim-me sekä toteutimme yhteistyössä käytt äjätutkimuksen (tästä lisää luvussa 4.6.1). Tutustuin myös Stakesin julkaisemaan oppaaseen (Mäki ym. 2000, 77-78), jossa ohjeistett iin miten dementiaoirei-nen tulee kohdata teknologian arviointitilanteessa. Oppaasta oli apua käytt äjätutkimuksen suun-nitt elussa.

Teknologia dementian hoidossa -oppaassa (Mäki ym. 2000, 77-78) neuvotaan arvioimaan de-mentoituneille tarkoitett ujen tila- tai laiteratkaisuiden sopivuutt a mahdollisimman luontevassa tilanteessa. Arviointikäynnin tulisi olla ennemmin sosiaalinen vierailu kuin virallisen tuntuinen mitt austilanne. Valmiit haastatt elulomakkeet ovat hyviä oman muistin tukena, mutt a niitä ei kannata seurata orjallisesti, sillä se voi haitata spontaanien reaktioiden syntymistä. Kysymys-ten ajoitt aminen sopivaan hetkeen on tärkeää. On myös tärkeää selvitt ää dementiaoireiselle, ett ä

Kuva 26. Kuva Poutapilven olohuoneesta ennen valaistuspilott ia varten tehtyjä muutoksia.

46

tarkastelun kohde on ympäristön tai laitt een toimivuus eikä hänen älykkyytensä tai muistikapa-siteett insa. Dementiaoireista ei saa ”ristikuulustella”, koska hänellä on jo riitt ävästi kokemuksia siitä, ett ä hän ei muista sitä mitä pitäisi. Hyvää muistia vaativat asiat on syytä selvitt ää muilta ihmisiltä, esimerkiksi hoitajilta tai omaisilta.

4.6.1 Asukaskierros Kustaankartanon F1- osastolla

Soterassa IKU-projektissa työskentelevä tutkĳ a Ira Verma oli samaan aikaan suunnitt elemassa käytt äjähaastatt elua Kustaankartanon F1-osaston asukkaille ja päätimme yhdistää haastatt elut asukkaiden jaksamisen ja keskitt ymiskyvyn säästämiseksi. Haastatt elun pohjana käytimme Sote-rassa laaditt ua Kuntoutt avien hoito- ja toimintaympäristöjen kehitt äminen -asukaskyselyä, johon lisäsin valaistuksen ohjausta ja valaisinmalleja koskevia kysymyksiä. Päätimme yhdistää haas-tatt elun ja havainnoinnin, jott a pystymme käytt ämään vastausten tulkitsemiseen ja analysoin-tiin useampaa tiedonkeruumenetelmää. Nimesimme yhdistetyn haastatt elun ja havainnoinnin asukaskierrokseksi, koska kiersimme asukkaan ehdoilla dementiaryhmäkodin eri paikoissa ja pyrimme pääsemään lähelle asukkaan kokemusta omasta asuinympäristöstään. Käytt äjätutki-muksen suunnitt elu yhdessä toisen tutkĳ an kanssa toi uusia ideoita tutkimuksen toteutt amiseen ja tulosten arviointitapaan. Oli hankalaa suunnitella etukäteen kovin tarkaksi haastatt eluja ha-vainnointikierrosta, koska emme voineet etukäteen tietää miten haastatt eluja havainnointikier-rokset eri asukkaiden kanssa tulisivat etenemään. Tiett y määrä joustavuutt a oli hyvä säilytt ää tutkimusta tehdessä ja keskustelu havainnoinneista ja epämääräisemmistä vastauksista toisen tutkĳ an kanssa helpott i tulosten arviointia.

Pohdimme asukaskierroksen suunnitt elun yhteydessä dementiaoireita käytt äjätutkimuksen nä-kökulmasta:

Heikentynyt lähimuisti ja looginen päätt elykykyDementiaoireisen voi olla vaikea vastata kysymyksiin heikentyneen lähimuistin ja päätt elyky-vyn vuoksi. Pyrimme helpott amaan kysymyksiin vastaamista laatimalla kysymyksistä lyhyitä ja muotoilemalla ne kahdella eri tavalla, jott a sama kysymys voidaan esitt ää toisessa muodossa, mikäli asukas ei ymmärrä ensimmäistä kysymystä. Esimerkiksi a) Onko tämä tila viihtyisä? b) Onko tässä tilassa kiva oleskella? Emme halunneet tehdä kysymyksistä liian vaikeasti tai pitkästi vastatt avia, koska mielipiteen kuvailu adjektiivein voi olla hankalaa dementiaoireiselle, jonka sanavarasto on huonomuistisuuden vuoksi pienentynyt.

Päätimme esitt ää kysymykset siinä tilassa jota kysymys koskee, ja myös osoitt aa kysymyksen kohteena olevaa kalustett a tms. Mikäli esimerkiksi kysymystä ”onko huoneenne viihtyisä” ei esi-tett äisi kyseisessä tilassa, saatt aa dementoitunut vastata kysymykseen muistelemalla jotain toista huonett a, jossa on joskus asunut.

Laadimme kysymykset preesens-muotoon, jolloin kysymykseen voi hakea vastausta ympäristöä havainnoimalla haastatt elutilanteessa, joka myös virkistää muistia. Esimerkiksi ”onko huone tur-vallisen tuntuinen?” on parempi kuin ”onko huoneessa asuminen tuntunut turvalliselta?” Kysy-myksen esitt äminen menneessä muodossa vaatii asukasta käytt ämään heikentynytt ä muistiaan, ja on vaikea tietää onko vastaus muistikuva samasta huoneesta tai hyvä arvaus muistamatt omuu-den vuoksi. Kun kysymyksessä painotetaan tätä hetkeä, on todennäköisempää, ett ä dementoitu-nut arvioi oikeaa asiaa.

Sanojen löytymisen vaikeus tai merkityksen muutt uminenJoillekin dementoituneille sanojen löytäminen on vaikeaa tai sanojen merkitykset saatt avat muut-tua. Vastausten tulkitseminen on hyvin vaikeaa, mikäli haastateltava ei löydä oikeita sanoja, ja hän voi myös itse turhautua tilanteessa. Päätimme yhdistää haastatt elun ja havainnoinnin te-kemällä haastatt elusta samalla tilojen esitt elykierroksen, jossa pyysimme asukasta esitt elemään

47

meille dementiaryhmäkodin tiloja. Asukas voi, mikäli itse pystyi tai halusi, itse valita mitä esitt eli ja missä järjestyksessä. Samalla saatoimme esitt ää laatimiamme kysymyksiä kyseisestä tilasta. Mikäli asukkaalle oli vaikeaa vastata kysymyksiin, kykenimme kuitenkin havainnoimaan mitä hän esitt eli, miten hän esitt eli eri asioita ja mitkä asiat vaikutt ivat olevan hänelle tärkeitä.

Muistamisvaikeuksien salaaminenOn inhimillistä, ett ei muistihäiriöistä kärsivä ihminen halua tuoda esiin muistiongelmiaan. Eten-kin haastateltavien taustatiedot, kuten syntymäaika ja yksikköön muuton ajankohta, on hyvä selvitt ää hoitohenkilökunnalta, jott a tiedot tulevat varmasti oikein ja jott a dementoitunut ei joudu epämiellytt ävään tilanteeseen muistamatt omuuden vuoksi.

Asukkailta itseltään tiedustelimme enemmän hänen kokemuksiaan dementiaryhmäkodista, ku-ten ”onko tämä Teille tutt u paikka?” ”onko tämä iso paikka?” ja ”asuuko täällä paljon ihmisiä?” Näin pystymme selvitt ämään sen, miten kauan asukas itse koki asuneensa paikassa, onko asumi-nen hänen mielestä enemmän väli- tai pitkäaikaista ja minkälaiseksi hän kokee asuinyksikön.

Ympäristössä orientoituminenHalusimme saada tietoa siitä, miten asukkaat löytävät eri paikkoihin dementiaryhmäkodissa. Sisällytimme tämän esitt elykierrokseen siten, ett ä kun asukas on esitellyt yhtä tilaa riitt ävästi, kysyimme ”missä täällä on ruokailutila/ olohuone/ sauna / teidän huoneenne?” Tällöin pystyim-me havainnoimaan miten hyvin asukas suunnistaa eri tiloissa ja mitä hän mahdollisesti käytt ää suunnistamisen apuna. Mikäli asukas ei löydä tai ei tiedä kysymäämme paikkaa, johdatamme hänet kyseessä olevaan tilaan.

4.6.2 Asukaskierroksen kulku ja valaistusta koskevat kysymykset

Koska meitä oli kaksi haastatt elĳ aa tekemässä asukaskierrosta, pystyimme hyödyntämään ti-lannett a siten, ett ä yksi esitt i kysymykset ja toinen kirjasi havaintoja lomakkeelle. Tämän lisäksi nauhoitimme haastatt elun, jott a mahdollisia epäselviä vastauksia voi kuunnella tarvitt aessa use-ampaan kertaan. Tavoitt eenani oli asukaskierroksilla selvitt ää seuraavia valaistukseen liitt yviä asioita:

- Kuinka usein ja miten asukkaat osaavat kytkeä valaistuksen päälle ja pois?- Mitä mieltä he ovat valaisimien ulkomuodosta?- Mitkä asiat ympäristössä asukas kokee merkityksellisiksi?- Miten he orientoituvat ympäristössä?- Miten he hahmott avat ympäristöä?- Mitkä asiat lisäävät viihtyisyytt ä dementiaryhmäkodissa ja mitkä ovat asukkaiden lem-pipaikkoja?- Kokevatko asukkaat ympäristön turvalliseksi? Mitkä asiat vaikutt avat turvallisuuden tunteeseen?

4.7 Vapaa havainnointi ja keskustelut henkilökunnan kanssa

Asukkaiden haastatt elu tehtiin 23. elokuuta 2007 aamupäivällä, jonka jälkeen jäin dementiaryh-mäkotiin vielä iltapäiväksi havainnoimaan ja jutt elemaan henkilökunnan kanssa. Havainnoin ympäristöä hakeutumalla tiloihin, joissa asukkaat oleskelivat. Jutt elin sopivissa tilanteissa henki-lökunnan kanssa ja esitin heille muutamia kysymyksiä. Kirjasin havainnot ja vastaukset paikan päällä ylös ja valokuvasin joitakin havaintoja ympäristöstä.

Havainnoinnissa kiinnitin erityisesti huomiota seuraaviin kysymyksiin:

48

- Miten yhteisten tilojen sekä asukashuoneiden valaistusta käytetään?- Mitä asukkaat tekevät päivän mitt aan?- Mitä kaikkea dementiaryhmäkodissa tapahtuu?- Missä asukkaat liikuskelevat ja missä oleskelevat?

Henkilökunnalta selvitin keskustelemalla seuraavia asioita:

- Miten valaistuksen ohjaaminen onnistuu eri tiloissa?- Miten aktiivisesti valaistusta ohjataan?- Minkälainen valaisin on turvallinen dementoituneelle henkilökunnan mielestä?- Mitä asioita tulisi yövalaistuksessa ott aa huomioon?

49

Käyttäjätutkimuksen tulokset55.1 Asukaskierrosten tulokset 51

5.1.2 Yhteenveto asukaskierroksen tuloksista 555.2 Vapaan havainnoinnin tulokset 565.3 Yhteenveto henkilökunnan haastatt eluista ja keskusteluista 565.4 Kustaankartanon valaistuspilotin tuloksia 58

5.4.1 Poutapilven olohuoneen valaistuspilott i 584.5.3 Asukashuoneen valaistuspilott i 61

51

5. Käytt äjätutkimuksen tulokset

5.1 Asukaskierrosten tulokset

Teimme asukaskierrokset neljän asukkaan kanssa, joista yhdellä oli diagnosoitu lievä, kahdella keskivaikea ja yhdellä vaikea dementia. F1-osasto on jaett u kahteen soluun (A ja B), jotka sĳ ait-sevat vierekkäin samassa kerroksessa. Asukkaat voivat liikkua vapaasti kummallakin puolella. Haastatellut asukkaat edustivat osaston nuorimpia (synt. -36, -31, -26, -21) ja heistä kolme on muutt anut osastolle vuoden sisällä. Osastonhoitaja Mirjami Mikkonen oli neuvonut meiltä haas-tatt elemaan kolmea asukasta, joiden hän arveli kykenevän vastaamaan hyvin kysymyksiin. Li-säksi haastatt elimme yhtä asukasta, koska hän oli puuhistamme kiinnostunut. Seuraavissa kuva-uksissa asukkaiden nimet ovat muutett u.

Asukas 1: Reino

Syntymävuosi 1936Muutt anut Kustaankartanoon (A-solu) noin 3kk sitt enDiagnosoitu keskivaikea dementia

Ensimmäisenä tiloja meille esitt eli Reino. Hänestä ei haas-tatt elun aikana huomannut dementiaoireita juurikaan, vaan hän ymmärsi kysymykset hyvin ja vastasi niihin selkeästi. Ainoastaan joidenkin etäisyyksien arvioinnissa vaikutt i olevan vähän epävarmuutt a. Hän esitt eli meille A- ja B-puolen dementiaryhmäkodista.

Paikan tutt uus ja orientoituminen ympäristössäReino kertoi tuntevansa paikkoja kohtalaisen hyvin. Hän ei omien sanojensa mukaan ole ollut paikassa kuin vähän

aikaa ja korosti useampaan kertaan asukaskierroksen aikana käyvänsä välillä kotona. Hän tunsi A- ja B-solun hyvin ja liikkui ympäristössä varman oloisesti. Hän käy myös osaston parvekkeil-la itsenäisesti. Hänellä ei vaikutt anut olevan lainkaan vaikeuksia orientoitua tiloissa, ainoastaan saunan sĳ ainti oli hänelle epäselvä. Hän kertoi käyvänsä yleensä kotonaan saunassa.

Ympäristön hahmott aminen Reino vaikutt i hahmott avan ympäristöä normaalisti havainnointipäivän aikana.

Valaistuksen ohjaus asukashuoneessa ja asukkaan mielipiteet valaistuksesta ja valaisimista Reino käytt i itse asuinhuoneensa valaistusta. Hän kytki valot päälle astuessamme hänen asukas-huoneeseensa ja laitt oi valot pois lähtiessämme. Reinolle on tilatt u osastolle oma sanomalehti. Hän lukee asuinhuoneessaan ja Reino kertoi käytt ävänsä eniten sängyn päädyssä olevaa lukuva-laisinta. Hänen mukaansa valaistus on riitt ävä ja valaisimet sopivia asukashuoneessa sekä yhtei-sissä tiloissa. Ikkunat ovat hänen mukaansa enemmän valoa kuin katsomista varten.

Ympäristön viihtyisyyteen ja turvallisuuden tunteeseen vaikutt avat asiat Reinolla ei ollut erityistä lempipaikkaa osastolla, vaan hän piti kaikkia tiloja viihtyisinä. Reinol-la on asuinhuoneensa seinällä taulu, joka esitt i häntä itseään nuorena työpaikallaan. Kuva oli

52

hänelle selvästi tärkeä ja hän esitt eli sen meille tarkemmin. Reino mainitsi, ett ä hänellä on oma puutarhapalsta lähistöllä. Hän mainitsi tiloja esitellessään usein kasvit ja kukkaset, jotka vaikut-tivat olevan hänelle tärkeitä viihtyvyytt ä lisääviä tekĳ öitä. Reinon mukaan osaston tiloissa on turvallista liikkua ja oleskella.

Asukas 2: Sisko

Syntymävuosi 1926Muutt anut Kustaankartanoon (B-solu) noin 9kk sitt enDiagnosoitu keskivaikea dementia

Sisko istui B-solun olohuoneessa, kun saavuimme haastatt elemaan häntä. Hän oli ensin haluton lähtemään esit-telemään meille tiloja, mutt a vastaili mielellään tiloja koskeviin kysymyk-siin aluksi olohuoneessa. Kun olimme tulleet vähän tutuimmiksi, hän lähti pienen houkutt elun jälkeen kuitenkin mielellään esitt elemään meille omaa asuinhuonett aan ja ruokailutilaa. Hän ymmärsi hyvin kysymykset ja vastasi

kohtalaisen selkeästi.

Paikan tutt uus ja orientoituminen ympäristössä Sisko kertoi, ett ä paikka ei ole hänelle tutt u ja hän arvioi eri tilojen etäisyydet tai sĳ ainnit kysytt ä-essä väärin. Hän kuitenkin osasi kuitenkin kulkea olohuoneesta omaan huoneeseensa ongelmitt a. Hän ei osannut kertoa miten tunnisti oman huoneensa. Sisko oli epävarma haastatt elutilanteessa ruokailutilan sĳ ainnista, mutt a osasi kuitenkin kulkea sinne suoraan asuinhuoneestaan. Hän tie-si, ett ä osastolla on sauna, mutt a sen sĳ aintia hän ei osannut kertoa, joten hän arvioi sen olevan kellarikerroksessa. (Sauna sĳ aitsee suunnilleen hänen huoneensa ja olohuoneen puolivälissä). A-puolta hän ei esitellyt meille ja hän pysytt eli haastatt elun ja havainnoinnin aikana B-puolella.

Ympäristön hahmott aminenAsukaskierroksella Sisko vaikutt i hahmott avan ympäristön normaalisti.

Valaistuksen ohjaus asukashuoneessa ja asukkaan mielipiteet valaistuksesta ja valaisimista Sisko moitt i asukashuoneen lukuvalaisinta. Hän ei käytä sitä paljoa, koska ”se ei valaise hyvin, valoa saisi olla enemmän”. Hän myös lukee asuinhuoneessaan ennemmin nojatuolissa istualtaan kuin sängyssä maaten. Hän tiesi, ett ä katt ovalaisimen saa päälle oven vieressä olevasta katkai-simesta. Asukashuoneen katt ovalaisin on hänen mielestään sopiva, mutt a hän ei oikein hyvin kyennyt arvioimaan valaistusta. Hän ilmaisi valon olevan himmeä, mutt a kuitenkin kirkas. Jäi epäselväksi häikäiseekö katt ovalaisin häntä.

Ympäristön viihtyisyyteen ja turvallisuuden tunteeseen vaikutt avat asiat Siskon lempipaikka osastolla oli B-huoneen olohuone, joka sĳ aitsee A- ja B-puolen risteymäkoh-dassa siten, ett ä siitä kulkee päivitt äin paljon ihmisiä läpi. Sisko kertoi, ett ä ”on kiva katsella, kun ihmiset vaeltaa edestakas ja miett iä mitä ne ajatt elee”. Metsäinen näkymä ikkunasta on myös Sis-kolle tärkeä asia. Siskon mukaan asukashuoneessa on turvallista olla, mutt a parvekkeesta kysyt-täessä hän mainitsee korkean pudotuksen maahan. Hän ei myöskään omien sanojensa mukaan käy parvekkeella, ”koska siellä ei ole tuoleja”. (Parvekkeilla on kuitenkin kalusteita).

53

Asukas 3: Marja

Syntymävuosi 1921Muutt anut Kustaankartanoon (B-solu) noin 2 kk sitt enDiagnosoitu lievä dementia

Marjalla on diagnosoitu lievä de-mentia, mutt a haastatt elutilanteessa dementiaoireita ei huomannut lain-kaan. Hän esitt eli meille vain B-so-lun tiloja, koska hän liikkuu hitaas-ti, mutt a osaa kulkea vaivatt omasti paikasta toiseen. Marja ymmärsi kysymykset oikein hyvin ja vastasi selkeästi.

Paikan tutt uus ja orientoituminen ympäristössä Marja kertoi, ett ä paikka on hänelle jo tutt u, vaikka hän on ollut paikassa vasta vähän aikaa. Hän osasi kierroksen aikana mennä vaivatt omasti paikasta toiseen ja tunnisti oman huoneensa nimestä sekä numerosta.

Ympäristön hahmott aminenMarja vaikutt i hahmott avan ympäristöä normaalisti.

Valaistuksen ohjaus asukashuoneessa ja asukkaan mielipiteet valaistuksesta ja valaisimista Marja näytt i meille, mistä asukashuoneen lukuvalon saa päälle. Hän yritt i painaa keinukytkintä keskeltä, joten hän joutui yritt ämään useampaan kertaan ennen kuin sai valon päälle ja pois. Hän tiesi myös, mistä katt ovalon valaistuksen saa päälle. Hän ei lue asuinhuoneessaan, vaan lukee yleensä yhteisissä tiloissa. Hän moitt i alakaton valaisimien häikäisevän häntä iltaisin, jolloin hän yleensä pyytää hoitajia sammutt amaan ne. Marja mainitsi olohuoneen olevan viihtyisä ja valoisa. Hänen mukaansa käytävillä ja ruokatilassa valaistus on sopiva.

Ympäristön viihtyisyyteen ja turvallisuuden tunteeseen vaikutt avat asiat Marja sanoi viihtyvänsä päivisin muiden ihmisten seurassa ja vetäytyvänsä vain lepäämään omaan huoneeseensa. Marja piti dementiaryhmäkodin tiloja viihtyisinä ja kalustusta sopivana.

Hänelle yhden hengen huone ja oma rauha tarvitt aes-sa on hyvin tärkeä asia. Hän mainitsi tilan valoisuuden olevan yksi viihtyvyytt ä lisäävä tekĳ ä B-puolen olohuo-neessa. Marja tiesi myös hyvin milloin osaston eri par-

Kuva 27. Asukashuoneen lukuvalaisin.

54

vekkeille paistaa aurinko. Hän itse viihtyy parvekkeella, kun sinne pais-taa ilta-aurinko.

Asukas 4: Anna

Syntymävuosi 1931Muutt anut Kustaankartanoon noin 5,5 vuott a sitt enAsuu B-solussa.Diagnosoitu vaikea dementia

Annalla on pitkälle edennyt demen-tia. Hän seurasi vierestä muita haas-tatt eluja ja vaikutt i kiinnostuneelta, joten päätimme haastatella myös häntä. Anna löysi vain harvakseltaan

oikeita sanoja, ja kun hän ei muistanut oikeaa ilmaisua, hän käytt i yleensä sanaa ”peti”, ”sänky” tai ”vaate”. Hän ei ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä, ja tällöin usein myötäili meitä vastaamalla ”joo” tai ”kyllä kyllä”. Saimme vain muutamiin kysymyksiin vastauksia häneltä, mutt a hän esit-teli mielellään paikkoja kulkemalla tilassa ja koskett elemalla huonekaluja. Vaikka Anna ei osan-nut vastata useimpiin kysymyksiin, pystyimme kuitenkin havainnoimaan hänen liikkumistaan tiloissa ja sitä, miten hän ympäristöään hahmott i. Anna liikkuu itsenäisesti A- ja B-puolella.

Paikan tutt uus ja orientoituminen ympäristössä Anna liikkui koko osastolla itsenäisesti, mutt a ei osannut johdatt aa meitä tiloista toiseen vaan en-

Kuva 28. Anna ei hahmott anut oikein valkoista WC:n ovea.

nemmin antoi meidän johdatt aa kierroksen aikana häntä. Hän ei tiennyt, missä hänen oma huoneensa on, joten veimme hänet myös sinne. Hän kuitenkin tiesi, ett ä hänellä on oma huone osastolla. Hän vastasi paikan tutt uutt a koskevaan kysymykseen, ett ä ”olen minä täällä käynyt”.

Ympäristön hahmott aminenAinoa paikka, jonka sĳ aintia koskevaan kysymykseen Anna reagoi kysyt-täessä, oli hänen asukashuoneensa WC. Kysyimme sen sĳ aintia ollessam-me Annan huoneessa ja hän sanoi sen olevan sängyn päädyn lähistöllä ja lähti päätt äväisesti kulkemaan WC:tä kohti. Anna ei kuitenkaan hah-mott anut WC:n ovea (joka on väriltään valkoinen ja valkoisella seinällä, lisäksi ovessa on tukikahva) ja kulki sen ohi. Hän hahmott i oven vasta kun avaisimme sen itse. Anna ei myöskään hahmott anut kovin hyvin ik-kunasta avautuvaa näkymää.

Valaistuksen ohjaus asukashuoneessa ja asukkaan mielipiteet valais-tuksesta ja valaisimista Anna ei tiennyt mistä valot saa päälle, mutt a hän totesi kysytt äessä, ett ä ”on ne olleet päällä”. Hän ei itse kytke päälle tai pois myöskään lukuva-laisinta. Valaisimista kysytt äessä hän vastasi, ett ä ”on siellä jotain vaatt ei-ta”. Emme tiedä hahmott iko hän valaisimet väärin vai sekoitt iko hän vain sanojen merkitykset.

Ympäristön viihtyisyyteen ja turvallisuuden tunteeseen vaikutt avat asiat

55

Vaikka Anna ei kyennyt orientoitumaan tilaan kovin hyvin dementiaryhmäkodissa, hän kuiten-kin liikkui tyytyväisen oloisena eri paikoissa ja vaikutt i oleskelevan tiloissa kuin kotonaan. Hän ei asukaskierroksen aikana hermostunut mistään eikä pelännyt seurata meitä eri tiloihin. Ha-vainnoidessani myöhemmin osastolla havaitsin hänen usein lepäilevän eri sohvilla ja hakeutuvan mielellään muiden ihmisten seuraan. Hän myös seurasi keskusteluja ja ott i niihin osaa yleensä myötäillen. Koska hän usein vastaili viihtyvyytt ä koskeviin kysymyksiin, ett ä ”voi täällä levätä” ja ”täällä on näitä petejä”, päätt elimme pehmeiden levähdyspaikkojen olevan hänelle hyvin tär-keitä.

5.1.2 Yhteenveto asukaskierroksen tuloksista

Asukaskierrokselle osallistuneet ovat keskivertoa parempikuntoisia asukkaita, joten tulokset kuvaavat dementiaryhmäkodin aktiivisimpia asukkaita. Vain yksi asukas vastasi kognitiivisilta kyvyiltään enemmän tyypillistä dementiaryhmäkodissa asuvaa henkilöä. Haastatellut asukkaat ovat myös iältään dementiaryhmäkodin nuorimpia.

Osa asukkaista käytt ää itsenäisesti ainakin lukuvalaisinta.Asukaskierroksella selvisi, ett ä kolme haastatelluista kykeni vielä lukemaan ja käytt ämään itse asukashuoneensa valaistusta. Erityisesti sängyn päädyssä olevaa lukuvalaisinta asukkaat käyt-tivät itse. Tämä on tärkeä tieto siksi, ett ä keskusteluissa hoitohenkilökunta on kyseenalaistanut lukuvalaisimen tarpeellisuuden, koska moni huonokuntoisempi asukas ei sitä enää itsenäisesti käytä ja lukuvalaisimissa on ilmennyt puutt eita.

Lisää tehoa, paremmat häikäisysuojat ja monipuolisempi asukashuoneen valaistus.Haastatellut asukkaat olivat valaistukseen ja valaisimiin pääsääntöisesti tyytyväisiä, mutt a joitain epäkohtia nousi haastatt eluissa esiin:

- Asukashuoneen lukuvalaisin ei ole riitt ävän tehokas.- Lukuvalaisin mahdollistaa vain sängyssä lukemisen, kun esimerkiksi pöydän ääressä ei ole lukemiseen tarkoitett ua kohdevaloa.- Alakaton down-valaisimet voivat häikäistä.- Keinukytkimen käytössä voi olla pieniä ongelmia, mutt a kytkimen iso koko autt aa valaisimen päälle ja pois kytkemisessä ja kestää paremmin kovempiakin ott eita.

Ympäristössä orientoitumisen helpott aminen Kaksi haastatelluista asukkaista orientoitui hyvin dementiaryhmäkodin tiloissa. Yhdellä asuk-kaalla oli enemmän vaikeuksia tilaan orientoitumisessa ja yksi haastatelluista ei enää kyennyt juuri lainkaan päämäärätietoisesti suunnistamaan tiloissa. Ne asukkaat, joilla on jonkin verran vaikeuksia tiloissa suunnistamisessa, saatt aisivat hyötyä eniten erilaisista opastavista tilaratkai-suista. Kun dementia on edennyt niin pitkälle, ett ä asukas ei enää ymmärrä opasteiden merki-tystä, on ympäristön turvallinen ja kodikas tunnelma tärkeää. Asukas voi sairastaa pitkälle eden-nytt ä dementiaa, mutt a olla kuitenkin fyysisesti hyvässä kunnossa ja liikkua paljon ympäristössä. Haastatt elemaamme vaikeammin dementoitunutt a henkilöä veti puoleensa havainnointipäivänä muut ihmiset sekä pehmeät levähdyspaikat.

Merkitt äviksi viihtyvyytt ä lisääviksi asioiksi nousivat seuraavat asiat:

- Sosiaalisuus, muiden asukkaiden sekä hoitajien seura- Oleskelutila myös sellaisessa paikassa, jossa muiden ihmisten kulkemista voi seurata- Kasvit- Tilojen valoisuus

56

- Auringonvalo- Asukkaalle merkitykselliset valokuvat ja taulut- Pehmeät levähdyspaikat- Mahdollisuus lukea omassa huoneessa ja yhteisissä tiloissa- Kauniit näkymät ikkunasta

TurvallisuusHaastatt elemamme asukkaat kokivat dementiaryhmäkodin pääsääntöisesti turvalliseksi. Ainoas-taan parvekkeelle meno arvelutt i yhtä asukasta.

Hahmott aminenYhdellä haastatt elemallamme asukkaalla oli selvästi hahmott amisongelmia. Hän ei hahmott anut asukas-WC:n ovea, ikkunasta avautuvia näkymiä eikä ympäristön suuntia.

5.2 Vapaan havainnoinnin tulokset

Olohuoneet ovat asukkaiden suosiossaOleskelutilat olivat havainnointipäivänä paljon käytössä. Erityisesti B-puolen olohuone oli asuk-kaiden suosiossa ja myös omaiset ja henkilökunta viihtyivät olohuoneissa. Olohuoneessa oli ilta-päivällä radiokuunnelma, johon hoitajat veivät myös huonokuntoisempia asukkaita. TV:tä kat-sott iin paljon olohuoneissa. B-puolen olohuone oli valaistu voimakkaasti koko päivän, kun taas A-puolen rauhallisemmassa olohuoneessa pidett iin seinän kautt a epäsuoraa valaistusta antavia valaisimia päivällä päällä.

Käytävät ovat myös kohtaamispaikkojaErityisesti B-puolen käytävillä liikutt iin paljon ja jotkut asukkaat ja hoitajat jäivät käytävillä koh-datessaan jutt elemaan keskenään. Mikkosen mukaan B-puolella on tällä hetkellä enemmän sellai-sia asukkaita, jotka liikkuvat itsenäisesti. Huomasin, ett ä A-yksikössä asuvat itsenäisesti liikkuvat asukkaat suuntasivat usein B-yksikköön, jossa oli enemmän seuraa. Myös B-puolen ruokailutilas-sa oli enemmän toimintaa päivän aikana myös ruokailuaikojen ulkopuolella.

Suuri valoisuuskontrasti parvekkeiden uloskäyntien kohdallaValoisuuskontrasti oli päiväaikaan erityisen suuri siirrytt äessä olohuoneesta parvekkeelle päi-vänvaloon. Muualla valoisuuserot olivat pienempiä. Asukkaat eivät muutamaa poikkeusta lu-kuunott amatt a käyneet itsenäisesti parvekkeilla.

Vain asukashuoneissa valaisimia, joita asukkaat voivat itse käytt ääYhteisissä tiloissa ei ollut valaisimia, joita asukkaat voisivat itse käytt ää. A-puolen olohuoneessa ja käytävällä oli muutamia sisustusvalaisimia koristeena, joita ei käytett y lainkaan valaistukseen.

5.3 Yhteenveto henkilökunnan haastatt eluista ja keskusteluista

Yhteenveto on koostett u osastonhoitajien Mirjami Mikkosen ja Mertt a Pieviläisen haastatt eluista sekä havainnoinnin yhteydessä F1-osastolla työskennelleiden hoitajien kanssa käydyistä keskus-teluista. Yhteenvedossa on nostett u esiin tärkeäksi koetut asiat, joihin valaistuksella voidaan vai-kutt aa. Tietoa osastonhoitajien haastatt eluista on myös käytt äjien ja ympäristön kuvaus -osiossa sivuilla 17.

Tunnelmien ja tunteiden ymmärtäminen on osa hoitotyötäMyönteisen ilmapiirin tukeminen ja myötäily sekä vaikeiden tilanteiden ennakointi ovat tärkeä

57

osa hoitotyötä käytösoireista kärsivien dementoituneiden parissa. Muu ympäristö voi kärsiä levott omasta asukkaasta enemmän kuin rauhaton asukas itse, jolloin yhtenä hoitomuotona on levott oman asukkaan vieminen omaan asukashuoneeseen tai muuhun rauhalliseen tilaan. Ym-päristön rauhoitt aminen ja liiallisten tai vääränlaisten ärsykkeiden poistaminen autt aa käytösoi-reiden hoidossa.

Tarkat hoitotoimet vaativat tehokasta valaistustaTarkkuutt a vaativia hoitotoimia ovat mm. ihon kunnon arviointi, ompeleiden poisto ja lääkkei-den jako. Tehokas ja laadukas valaistus on tarpeen tarkkuutt a vaativissa hoitotoimissa, joita teh-dään yleensä asukashuoneessa ja asukas-WC:ssä.

Yhteiset tilat ovat sosiaalisia kohtaamispaikkojaDementiaryhmäkodin yhteiset tilat ovat sosiaalisia ja korostavat me-henkeä, kun taas asukas-huoneet ovat luonteeltaan yksityisempiä ja persoonallisempia makuuhuoneita. Asukashuoneissa pääsääntöisesti levätään ja tehdään perushoitotoimia, kun taas yhteisissä tiloissa vietetään aktii-visempaa valveillaoloaikaa.

Ajassa orientoituminen luo turvallisuuden tunnett aOsa henkilökunnasta on jo käytt änyt valaistusta vuorokaudenajasta viestimiseen ja himmentä-neet valaistusta illalla ja yöllä, jott a asukashuoneesta yöllä käytävälle kurkkaavalle asukkaalle välitt yisi viesti vuorokauden ajasta. Vuorokaudenaika on tunteena tärkeää asukkaille ja sen se-kaantuminen voi ahdistaa asukasta, joka ei esimerkiksi tiedä onko aamu vai ilta.

Yövuorot voivat olla hyvin haasteellisiaYövuorossa työskentelee vain yksi hoitaja koko kerrosta kohti, jossa on noin 20–30 asukasta. Le-vott omina öinä eri kerrosten hoitajat autt avat toisiaan, mutt a joutuvat tällöin poistumaan omasta kerroksestaan.

Kahden hengen huoneissa on valaistuksen käytössä ongelmiaKahden hengen asukashuoneissa valaistuksen käytössä on ongelmia silloin, kun esimerkiksi toi-nen asukkaista on valveilla ja toinen nukkuu. Myös yöaikaan tehtävissä hoitotoimissa, jossa hoi-detaan vain huoneen toista asukasta, hoitaja joutuu valitsemaan joko himmeän lukuvalaisimen käytön hoitotoimen aikana tai kirkkaan katt ovalaisimen, joka taas häiritsee nukkuvaa asukasta.

Turvallisen valaisinmallin valintaAsukkaat voivat tuoda omia kalusteitaan asukashuoneisiin, mutt a sähkölaitt eiden ja valaisimien kanssa noudatetaan varovaisuutt a palo- ja sähköiskunvaaran vuoksi. Valaisinmallien valinnassa tulisi ott aa huomioon se, ett ä dementoitunut voi yritt ää sammutt aa valaisinta lampusta kiertä-mällä tai valaisinta huitomalla. F1-osaston vuoteiden päädyssä olevien lukuvalaisimien käytössä on ollut ongelmia, silloin kun asukas ei osaa niitä enää itse käytt ää. F1-osaston lukuvalaisimiin oli hankitt u silikonipintaiset hehkulamput, jott a asukkaat eivät polta sormiaan koskett aessaan lamppua. Jotkut asukkaat ovat iskeneet kipeästi selkänsä matalalla sĳ aitsevaan lukuvalaisimeen noustessaan sängystä tai käydessään makuulle. Henkilökunnan kanssa käydyissä keskusteluissa lukuvalojen tarpeellisuus kyseenalaistett iin niistä johtuvien ongelmien vuoksi.

Valaistuksen ohjaaminen yhteisissä tiloissaF1-osaston hoitajat kertoivat ohjaavansa yhteisten tilojen valaistusta päivitt äin. Valaistuksen sää-tämisessä ei havainnointipäivänä F1-osastolla töissä olevien hoitajien mukaan ollut suurempia ongelmia. Automaatt isesti sytt yvää yövalaistusta käytävillä ja asukashuoneissa pidett iin hyvänä asiana, jott a ei synny vahingossa tilannett a, ett ä jossain tilassa olisi täysin pimeää.

58

5.4 Kustaankartanon valaistuspilotin tuloksia

Tässä luvussa esitt elen Kustaankartanon TAAS-hankkeessa tehdyn valaistuspilotin henkilökun-nan haastatt elujen tuloksia. Käsitt elen tarkemmin niitä tuloksia, jotka ovat vaikutt aneet valais-tuskonseptien (luku 7) sisältöön eniten. Lukĳ an kannatt aa ott aa huomioon, ett ä joitain aiemmin esitellyistä tuloksista (luvut 5.1 -5.3.) on hyödynnett y valaistuspilotin suunnitt elussa. Tulosten analysointivaihe oli edelleen kesken tätä kirjoitt aessa, valaistuspilott ien lopulliset tulokset ovat luett avissa kesäkuun 2008 lopussa julkaistavasta TAAS-hankkeen loppuraportista. Myös valais-tussuunnitt elua koskevat tekniset tiedot ja tarkempi kuvaus on luett avissa loppuraportista.

5.4.1 Poutapilven olohuoneen valaistuspilott i

Poutapilven olohuoneeseen toteutt iin vuorokaudenaikaan orientoiva valaistusratkaisu. Tilassa on mahdollista käytt ää neljää valaistustilannett a: aamu, päivä, ilta ja yö (kuva 29). Pilotin ensim-mäisessä vaiheessa henkilökunta ohjasi valaistusta valitsemalla esimääritellyistä valaistustilan-teista sopivimman. Toisessa vaiheessa valaistus muutett iin automaatt isesti kellonajan mukaan toimivaksi, mutt a henkilökunta saatt oi ohitt aa automaation käytt ämällä esimääriteltyjä valais-tustilanteita. Valaistus palautui automaatt iseksi siirrytt äessä ajastimen mukaan seuraavaan va-laistustilanteeseen.

Haastatt elin kuutt a Poutapilvessä valaistuspilotin aikana työskennellytt ä hoitohenkilökuntaan kuuluvaa henkilöä pilotin ensimmäisen vaiheen jälkeen. Haastatelluista kaksi on työskennellyt Kustaankartanossa yli 20 vuott a ja neljä 0,5 – 2,5 vuott a. Kolme henkilöä oli säätänyt olohuoneen valaistusta pilotin aikana päivitt äin tai lähes päivitt äin ja kolme oli säätänyt valaistusta silloin tällöin työvuorojensa aikana. Haastateluissa oli sekä aamu-, ilta- ett ä yövuorossa työskennelleitä henkilöitä.

Henkilökunnan mielipiteet esimääritellyistä valaistustilanteistaKaikki haastatt elut henkilöt pitivät esimääriteltyjen valaistustilanteiden käytt ämistä dementoitu-neiden asuinyksikössä hyvänä. Heidän mielestään valaistuksen käytön opett elu ja käytt äminen oli ollut helppoa. Valokytkimissä olevat symbolit helpott ivat valaistuksen ohjausta ja sopiva va-laistus löytyi helposti eri tilanteisiin.

Kaikki vastaajat olivat halukkaita soveltamaan valaistustilanteita myös muihin dementiaryhmä-kodin tiloihin. Sopivimpina kohteina valaistustilanteiden käytölle pidett iin oleskelutiloja, käytä-viä ja ruokailutiloja. Kaksi haastatelluista henkilöistä ott aisi valaistustilanteet käytt öön myös hen-kilökunnan tiloissa. Neljä haastatelluista mainitsi, ett ä käytäville riitt äisi kaksi valaistustilannett a, päivä- ja yövalaistus. Yövalaistuksen puutt umista käytäviltä pidett iin hoitotyötä hankaloitt avana tekĳ änä.

Henkilökunnan mielipiteet vuorokaudenaikaan orientoivasta valaistuksestaHaastatellut henkilöt pitivät ideaa vuorokaudenaikaan orientoivasta valaistuksesta hyvänä (neljä vastausta) tai ositt ain hyvänä (kaksi vastausta). Valaistustilanteiden koett iin mukailevan hyvin vuorokaudenaikoja. Iltavalaistusta pidett iin valaistustilanteista parhaimpana ja sitä myös käy-tett iin eniten.

Vuorokausirytmiä tukeva valaistus koett iin asukkaita orientoivaksi ja erityisesti valaistuksen luomaan tunnelmaan kiinnitett iin huomioita. Voimakkaampaa päivävalaistustilannett a pidett iin piristävänä erityisesti hämärinä talvipäivinä.

Esitin haastatelluille henkilöille kolme ehdotusta valaistuksen ohjaukseen ja pyysin heitä valit-semaan mielestään dementoituneita asukkaita ajatellen parhaimman vaihtoehdon. Vaihtoehdot

59

Kuvat 29. Dementiaryhmäkoti Poutapilven olohuoneessa testatt iin vuorokaudenaikaan orientoivaa valais-tusta. Valaistustilanteet suunniteltiin vuorokaudenajan valon dynamiikkaa imitoivaksi siten, ett ä se luo tilaan vuorokaudenaikaa vastaavan tunnelman. Esim. päivävalaistus tekee huoneen korkeammaksi, kun katt o ja seinien yläosa valaistaan kirkkaasti. Valon sävy on neutraalivalkoista ja valoa on runsaasti. Iltava-laistuksessa valon voimakkuuden painopiste tilassa mataloituu ja valon sävy on lämmintä. Valoa on myös vähemmän verratt una päivävalaistukseen.

olivat:

1. Asukkaita vuorokaudenaikaan orientoiva valaistus: Aamu, päivä, ilta, yö 2. Asukkaiden toimintaa tukeva valaistus: Aktivoiva, neutraali, rentoutt ava 3. Tilassa tapahtuvaa toimintaa tukeva valaistus: Kodikas, tehokas, torkku, yö

Vastaukset jakaantuivat vuorokaudenaikaan orientoivan (kolme vastausta) ja tilassa tapahtuvaa toimintaa tukevan (kolme vastausta) valaistuksen kesken. Kaksi haastatt eluista piti myös asuk-kaiden toimintaa tukevaa valaistusta hyvänä vaihtoehtona.

Vuorokaudenaikaan orientoivan valaistuksen valinneet perustelivat valintaansa nimenomaan asukkaiden aikaan orientoitumisella. Yksi haastatelluista kertoi, ett ä on helpompaa vakuutt aa yöllä asukkaalle, jolla vuorokausirytmi on kadoksissa, ett ä nyt on yö, kun myös valaistus tukee

60

tätä väitett ä. Eräs haastatelluista mainitsi, ett ä vuorokaudenaikaan orientoiva valaistus voisi hel-pott aa auringonlaskusyndroomasta kärsiviä asukkaita erityisesti talviaikana. Sama henkilö piti myös valaistuksen voimakkuuden vaihtelua tärkeänä. Hän piti voimakasta päivävalaistustilan-nett a hyvänä, mutt a esitt i, ett ä yövalaistustilanne voisi olla toteutett ua himmeämpi, jott a viesti yöajasta olisi vielä selkeämpi.

Tilassa tapahtuvaa toimintaa tukevan valaistuksen valinneet perustelivat valintaansa valaistuk-sen säätämisellä tilannett a ja tunnelmaa mukailevaksi. He siis pohtivat valaistusta säätäessään enemmän senhetkistä tunnelmaa tai toimintaa kuin vuorokaudenaikaa.

Henkilökunnan valaistustilanteiden valintaperusteet eri tilanteissaPyysin haastateltavia arvioimaan, minkä valaistustilanteen (aamu, päivä, ilta, yö) he valitsisivat olohuoneeseen eri toimintatilanteissa. Haastateltava sai halutessaan valita myös useamman vaih-toehdon.

Haastateltavat olivat hyvin yksimielisiä valitessaan valaistusta tilanteissa, jossa asukas: 1) harrastaa käsitöitä, ristisanatehtäviä tms.2) katsoo TV:tä3) on yöllä valveilla ja viett ää aikaa olohuoneessa

Kaikki haastateltavat valitsivat päivävalaistustilanteen käsitöitä ja ristisanatehtävien tekemistä varten. TV:n katseluun haastateltavat valitsivat iltavalaistuksen, yhden henkilön mielestä myös aamuvalaistus on tilanteessa sopiva. Yöllä valveilla oloa varten haastateltavat yhtä lukuunott a-matt a valitsivat yövalaistuksen. Kahteen ensimmäiseen valintaan vaikutt ivat todennäköisesti va-laistuksen vaikutukset näkemiseen ja yötilanteessa valintaan vaikutt i vuorokaudenaika.

Mielipiteitä jakoivat seuraavat tilanteet:4) Asukas torkkuu sohvalla5) Ulkona paistaa aurinko pilvett ömältä taivaalta6) Olohuoneessa vietetään lauluhetkeä

Kaksi haastateltavaa kertoi, ett ä asukkaan torkkuessa olohuoneessa valaistustilanteen valitse-miseen vaikutt aa vuorokaudenaika ja asukkaan tilanne: onko torkkumisen taustalla esimerkiksi huonosti nukutt u yö tai mahdollisesti liiallinen nukkuminen. Lauluhetkeä vietett äessä vaikutt aa tilanteen tunnelma, onko esimerkiksi tarkoitus viett ää reipasta vai tunnelmallista lauluhetkeä. Kolme haastatelluista halusi vähentää valaistusta olohuoneessa aurinkoisena päivänä ja kaksi taas piti päivävalaistustilannett a sopivana.

Henkilökunnan mielipiteitä eri valaistustilanteistaHenkilökunta piti valaistustilanteita hyvinä ja olohuoneeseen sopivina, mutt a muutamia kor-jausehdotusia tuli haastatt eluissa esiin. Päivävalaistuksesta eräs haastatelluista mainitsi, ett ä kontrasti olohuoneen ja muiden tilojen valaistuksen suhteen nousee suureksi. Tämä onkin mie-lestäni hyvä huomio, koska valaistus uusitt iin vain yhteen tilaan, tulee tulosten analysoinnissa ott aa huomioon valaistusvaikutelma suhteessa muihin tiloihin. Päivävalaistustilanne voi tuntua liian kylmältä, kirkkaalta ja sinertävältä, koska muualla dementiaryhmäkodissa valaistus on him-meämpi ja sävyltään keltaisempi ja lämpimämpi.

Yhteenveto ja johtopäätöksetEsimääriteltyjen valaistustilanteiden käytt äminen on suositeltavaa dementiaryhmäkodin. Vuo-rokaudenaikaan orientoiva valaistus on henkilökunnan mielestä hyvä ja toimiva idea. Joissain tilanteissa valaistuksen säätämiseen vaikutt aa kuitenkin enemmän toiminta tai toivott u tunnelma kuin vuorokaudenaika. Tämän tiedon pohjalta suunnitt elin valaistuksen ohjausta uudelleen.

61

Automaatt inen kello-ohjaus sopii todennäköisesti parhaiten vuorokaudenaikaan orientoivaan valaistukseen, jota joka tapauksessa ohjatt aisiin vuorokaudenajan mukaisesti. Käsiohjaukseen valaistustilanteet kannatt aa nimetä käytt ötilanteen, vaikutuksen tai tunnelman mukaan (esim. kodikas, tehokas, torkku ja yö). Valaistustilanteita on edelleen neljä, joissa aamuvalaistustilanne vas-taa kodikasta, päivävalaistus tehokasta ja iltavalaistus torkkuvalaistustilannett a jne. Valaisinkyt-kimiin kiinnitetyt symbolit ja valaistustilanteiden nimet selkeytt ävät valaistuksen ohjausta.

Valaistusta uusitt aessa tulee ott aa huomioon kaikki dementiaryhmäkodin tilat, jott a eri tilojen välille ei synny liian suurta valoisuus- tai värilämpötilan kontrastia. Käytävätiloissa tulee olla ainakin kaksi valaistustilannett a: päivä- ja yövalaistus. Muissa tiloissa voi valaistustilanteita olla enemmän.

4.5.3 Asukashuoneen valaistuspilott i

Asukashuoneeseen toteutett iin tilan toimintaa tukeva valaistus. Valaistusta ohjatt iin käytt ämällä esimääriteltyjä valaistustilanteita (kodikas, tehokas, torkku ja yö). Vuoteiden viereiseen seinään kiin-nitett yjä lukuvalaisimia ohjatt iin valaisimen alla olevasta kytkimestä. Yöaikaan valaisinta ohjasi myös sänkyanturi, joka tunnisti asukkaan nouseminsen vuoteesta ja sytytt i tällöin valaisimen himmeästi antaen lisävaloa huoneeseen. Asukashuoneen WC-tilan katt ovalaisinta ohjasi liike-tunnistin, lisävaloa tilaan sai sytytt ämällä peilivalaisimen tavallisesta päälle/pois –kytkimestä.

Asukkaiden haastattelutAsukashuoneessa asui valaistuspilotin aikana kaksi rouvaa, joita haastatt elin pilotin jälkeen. Tar-kastin asukkaiden taustatiedot henkilökunnalta. Toinen rouva oli asunut Kustaankartanossa yli kolme vuott a ja toinen 9 kuukautt a. Asukkaat ovat iäkkäitä ja kummallakin on diagnosoitu lie-vän ja keskivaikean vaiheen välillä oleva dementia. Asukkailla ei ole silmäsairauksia. Vuonna 1929 syntynyt rouva on eläkkeellä oleva äidinkielenopett aja, joka harrastaa lukemista ja ulkoi-lua. Vuonna 1918 syntynyt rouva harrastaa lukemista ja runonlausuntaa, mutt a lukuharrastus on viimeaikoina vähentynyt. Asukkaat käyvät itsenäisesti WC:ssä, mutt a tarvitsevat apua joissakin perustoimissa ja valvontaa heikentyneen muistin vuoksi. Haastatt elutilanteissa ei asukkaiden muistiongemia ei huomannut juuri lainkaan ja haastatt elut sujuivat luontevasti.

Asukkaiden mielipiteet kodikas-, tehokas- ja torkkuvalaistuksesta.Asukkaat eivät itse säätäneet huoneensa yleisvalaistusta, mutt a ohjasivat sängyn päädyn luku-valaisinta. Kummatkin asukkaat pitivät uusista valaisinmalleista sekä uusitusta sisustuksesta. Kävimme yksitellen läpi valaistustilanteet kodikas, tehokas ja torkku. Samalla kysyin heiltä mie-lipiteitä jokaisesta valaistustilanteesta.

Molemmat asukkat pitivät valaistustilanteita miellytt ävinä eivätkä valaistukset häikäisseet asuk-kaita. Vuonna 1918 syntyneen rouvan mielestä kodikas ja tehokas valaistus sopii lukemiseen, oleskeluun ja harrastamiseen. Hänestä torkkuvalaistus vaikutt aa miellytt ävältä ”iltahämärältä” ja hänestä valaistustilanne sopii huoneessa oleskeluun ja nukkumiseen. Toinen asukas oli kriit-tisempi valon riitt ävyyden suhteen, hänestä vain tehokas valaistustilanne sopi jotenkuten luke-miseen ja harrastamiseen. Kodikas ja tehokas valaistustilanne sopivat hänestä hyvin oleskeluun. Torkkuvalaistuksen hän kertoi sopivan jotenkuten oleskeluun mutt a hyvin lepäämiseen. Hän mainitsi torkkuvalaistuksen olevan tunnelmallinen ja miellytt ävä.

Lukuvalaisimen merkitys asukkaillePaljon lukemista harrastava rouva korosti lukuvalaisimen olevan hänelle eritt äin tärkeä. Toinen asukas ei käytt änyt valaisinta yhtä paljon ja piti lukuvalainta aika tarpeett omana, mutt a hän ei kuitenkaan halunnut luopua valaisimesta. Asukkaat pitivät lukuvalaisimen valoa riitt ävänä ja hyvänä. Lukuvalaisimen kytkimeen oli suunnitelmien vastaisesti asennett u toiminto, jossa pitkäl-

62

lä painalluksella pystyi himmentämään valaistusta, kun taas lyhyt painallus sytytt i ja sammutt i valaisimen. Olin ohjeistanut asukkaita valaisimen käytöstä, mutt a toinen rouva oli lisätoiminnon unohtanut. Kun hän yritt i pyynnöstäni sammutt aa valaisinta, hän vahingossa vain himmensi va-loa ja samalla kummasteli valaisimen toimintaa.

Asukkaiden mielipiteet sänkyanturista ja yövalaistuksestaSänkyanturin toiminnassa oli ollut pilotin aikana häiriöitä, joten kyselin asukkailta vain heidän mielipidett ään sänkyanturi-ideasta. Kumpikin asukas piti vuodeanturin ideaa hyvänä, mutt a he eivät kokeneet itse tarvitsevansa toimintoa. Kumpikaan ei ollut säikähtänyt lukuvalaisimen auto-maatt ista sytt ymistä yöllä, mutt a toinen asukas sanoi joskus yllätt yneensä siitä. Asukkaat pitivät WC:n liiketunnistimella sytt yvää valonohjausta hyvänä. He pitivät WC:n valaistusta myös riitt ä-vänä.

Omahoitajan haastattelu

Haastatt elin asukashuoneen valaistuksesta myös asukkaiden omahoitajaa. Hän kävi valaistus-pilotin aikana asukashuoneessa sekä sääti valaistusta lähes päivitt äin. Hän teki valaistuspilotin aikana aamu-, ilta-, ja yövuoroja.

Hän piti esimääriteltyjä valaistustilanteiden käytt ämistä (kodikas, tehokas, torkku, yö) hyvänä ideana asukashuoneissa ja hänestä tämä vaihtoehto on parempi kuin vuorokaudenaikaan orien-toiva valaistus tai asukkaiden toimintaa tukeva valaistus (aktivoiva, neutraali, rentoutt ava). Hä-nestä valaistuksen käytön opett elu on ollut helppoa, mutt a sänkyanturin toiminnassa oli ollut ongelmia. Hänen mukaansa esimääriteltyjä valaistustilanteita voisi käytt ää myös ruokasalissa, oleskelutiloissa ja käytävillä. Käytäville riitt äisi hänen mukaansa kaksi valaistustilannett a ja ruo-kasalissa saisi olla myös yksi hyvin tunnelmallinen valaistustilanne, jota voisi käytt ää juhlatilan-teissa.

Valaistustilanteet ovat haastateltavan mukaan hoitotyön näkökulmasta hyödyllisiä. Hän kertoi, ett ä tehokasta valaistustilannett a voi käytt ää, jos asukas on passiivinen tai aamulla sairaudesta johtuen liian unelias. Tehokas valaistustilanne sopii hänestä myös tarkkuutt a vaativiin hoitotoi-miin sekä asukkaan luku- ja käsityöharrastuksiin. Kodikasta valaistustilannett a hän käytt äisi aa-mulla aamutoimia tehdessä ja perushoitotoimissa sekä omaisten vieraillessa huoneessa. Torkku-valaistus sopii hänestä päivälepoon sekä yleisvalaistukseksi, mikäli päivä on valoisa. Päivänvalon mukaan ohjautuva valaistus voisi olla hänestä käytännöllinen asukashuoneessa.

Sänkyanturilla ohjatt u yövalaisin on haastateltavan mukaan hyvä idea, vaikka valaistuspilotis-sa testatussa anturissa oli ollut toimintahäiriöitä. Haastateltava piti liiketunnistimella sytt yvää WC:n valaistusta eritt äin hyvänä. Liiketunnistin helpott aa asukkaan liikkumista, kun esimerkiksi toista kätt ä ei tarvitse irrott aa rollaatt orista valaistuksen sytytt ämiseksi. Hänen mukaansa ei ole tarpeellista jätt ää himmennett yä valoa WC-tilaan yöaikaan, koska uusitun valaistuksen jälkeen se ei enää tuo lisähyötyä.

Yhteenveto ja johtopäätöksetEsimääritellyt valaistustilanteet kodikas, tehokas, torkku ja yö ovat hyvä ratkaisu asukashuonei-den valaistukseen. Asukkaat kokivat valaistustilanteet miellytt ävinä ja hyvinä, mutt a kohdevaloa tarvitaan lisävaloksi tarkkaa näkemistä vaativaan lukuharrastukseen. Henkilökunta voi hyödyn-tää valaistustilanteita hoitotyössään ja tehokasvalaistustilanne on hyödyllinen tarkkuutt a vaativia hoitotoimia tehdessä. Tunnelmallinen torkkuvalaistustilanne oli käytt äjien mielestä miellytt ävä ja hyödyllinen asukashuoneessa.

Lukuvalaisin on tärkeä asukkaille, jotka vielä kykenevät lukemaan. Epäsuorasti seinän kautt a

63

valaisevaa lukuvaloa pidett iin hyvänä ja valoa riitt ävänä. Valaisimen kytkimen on hyvä sĳ aita kädenulott uvilla sängyn vieressä ja kytkimessä tulee olla yksinkertainen päälle/pois-toiminto. Himmennystoiminto kytkimessä voi vain sekoitt aa asukasta ja hankaloitt aa valaisimen käytt öä.

Liiketunnistimella sytt yvä valo on toimiva ratkaisu asukashuoneen yhteydessä olevaan WC-ti-laan. Liiketunnistin parantaa epävarmasti liikkuvan asukkaan turvallisuutt a.

Kuva 30. Asukashuoneen valaistus. Suuressa kuvassa kodikas tilanne. Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy lukuvalaisin, joka heĳ astaa valoa epäsruoasti seinän kautt a. Oikeanpuoleisessa kuva matalalle WC:n oven viereen sĳ oitetusta yövalaisimesta.

64

Kriteereitä muunnelta-valle valaistukselle6

66

6. Kriteereitä muunneltavalle valaistukselle

Erilaiset tilat, tilanteet ja ihmiset asett avat valaistukselle useita vaatimuksia, jotka voivat olla kes-kenään ristiriitaisia. Dynaamisella eli muunneltavalla valaistuksella pystytään vastaamaan jous-tavasti ja yksilöllisesti erilaisiin valaistustarpeisiin. Tähän lukuun olen koonnut kirjallisuuden, käytt äjätutkimuksen sekä Kustaankartanon valaistuspiloteista saadun tiedon sekä tunnistett ujen tarpeiden pohjalta kriteerejä, joita tulee ott aa huomioon suunniteltaessa dynaamisen valaistuk-sen käytt öä dementiaoireisen asuin- ja hoivaympäristöön.

Olen jakanut kriteerit kolmeen aihealueeseen: 1) turvallisuus, 2) terveys ja hyvinvointi sekä 3) valaistuksen ohjaus. Kriteereissä on otett u huomioon dementoituneiden ja hoitohenkilökunnan erityistarpeet sekä dementiahoitokodin toimintaympäristö. Kriteereissä ei luetella tarkkoja luksi-määriä tai kontrastisuhteita vaan ohjeita annetaan turvallisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta valaistussuunnitt elua varten.

Turvallisuus

1. Hyvän näkemisen ja hahmott amisen tukeminen

Muunneltavan valaistuksen tulee täytt ää tietyt kriteerit, jotka ovat tärkeitä turvallisuuden, erityisesti kaatumisvaaran ehkäisyn kannalta. Hyvää ympäristön hahmott amista tukevat tilojen selkeys sekä sisustus- ett ä valaistusratkaisuiden loogisuus. Loogisuus tässä yhte-dessä tarkoitt aa tutt uutt a ja tavallisuutt a, jott a dementiaoireiselle annetaan mahdollisuus linkitt ää asia johonkin aiemmin kokemaansa.

Riitt ävä, tasainen ja häikäisemätön valaistus Valon riitt ävyys ja häikäisevyys on yksilöllistä, joka voi silmäsairauksista ja ikääntymisestä johtuen muutt ua. Valaistuksen muunneltavuudella kyetään vastaamaan moniin tarpeisiin. Vilpposen (2006) työn valonvoimakkuussuosituksia voi soveltaa myös dementiaryhmä-kotiin (taulukko sivulla 28). Epäsuoraa valaistusta kannatt aa hyödyntää joko kokonaan valaisemaan tila tai suoran valaistuksen lisänä. Epäsuora valaistus onnistuu, kun katt o- ja seinäpinnat ovat väriltään vaaleita ja matt apintaisia. Epäsuora valaistus valaisee tilaa tasai-sesti eikä häikäise. Suuria valoisuuseroja tilassa ja tilojen välillä tulee vältt ää.

Loogisesti suunnatt u valaistus Looginen valon suunta on ylhäältä tai yläviistosta. Epäloogisesta suunnasta tuleva valo voi haitata esimerkiksi kasvojen tunnistamista ja aiheutt aa virhearviointeja. Esimerkiksi alhaalta päin valaistut kasvot voivat näytt ää dementoituneesta vierailta. Dementiaoireinen saatt aa tulkita epätavallisesta suunnasta, kuten pöydän tai sängyn alta tulevan valon vää-rin esimerkiksi tulipaloksi.

Jyrkät varjot, heĳ astukset tai koristekuviot latt iassa voivat aiheutt aa kaatumisvaaran Osa dementoituneista ei aina hahmota latt iassa heĳ astusta tai kontrastia oikein ja saatt aa yritt ää astua tai hypätä sen ylitse. Epäsuora valaistus pehmentää varjonmuodostusta ja matt apintaiset materiaalit vähentävät heĳ astuksia. Riitt ävät ja havaitsemisen kannalta loo-gisesti sĳ aitsevat kontrastit helpott avat hahmott amista. Myös värierot helpott avat hahmot-tamista, mutt a värien tulee erott ua myös tummuuskontrastiltaan.

67

2. Hidastuneen hämärä- ja valoadaptaation vaatimuksia valaistukselle

Dynaamista valaistusta suunniteltaessa tulee ikääntyneiden hidastunut hämärä- ja valo-adaptaation aiheutt amat vaatimukset valaistukselle ymmärtää, koska hämäräsokeus tai häikäistyminen voi aiheutt aa hetkellisen sokaistumisen ja siten nostaa kaatumis- ja tapa-turmariskiä.

Pienet valoisuuserot eri tilojen välilläMyös kirkkaasta päivänvalosta aiheutuva kontrasti (esimerkiksi uloskäynti parvekkeelle tai pihalle) on hyvä ott aa huomioon nostamalla valaistuksen voimakkuutt a sisäänkäyn-titilassa valoisaan aikaan ja himmentämällä sitä pimeään aikaan. Valaistuksenohjauksen automatisointi (päivänvalo-ohjaus) toimii myös tässä tarkoituksessa.

Hitaat siirtymät automaatt isesti toimivissa valaistustilanteissa Dynaamisen valaistuksen muutokset tulee tapahtua pehmeästi ja miellytt ävästi. On suo-siteltavaa käytt ää hitaita 30-120 sekunnin siirtymiä valaistustilanteista toiseen automaatt i-sesti ohjatussa valaistuksessa. Tällöin dementiaoireiset eivät säikähdä valaistustilanteiden muutoksia ja heidän silmänsä ehtivät tott ua valoisuustason muutoksiin.

Himmennett y yövalaistus kaikissa tiloissa Asukashuoneiden ollessa hämäriä yöaikaan, myös käytävien, WC:n ja muiden tilojen yö-ajan valaistusta tulee himmentää päivävalaistuksesta, jott a tilojen väliset valoisuuskontras-tit eivät nousisi liian suuriksi. Esimerkiksi kirkkaasta WC-tilasta hämärään asuinhuonee-seen astuminen voi aiheutt aa hämäräsokeuden, joka nostaa tapaturmariskiä. Valoa ei saa himmentää yhteisissä tiloissa, esim. käytävillä, niin paljoa, ett ä asukkaiden liikkuminen käy hämärästä johtuen epävarmaksi.

3. Huonomuistisuuden vaatimuksia valaistukselle

Muistihäiriöinen ei aina muista tai osaa laitt aa valaistusta päälle, tai ei pimeässä tilassa muista missä valokatkaisĳ at sĳ aitsevat. Tuloksena voi olla pimeässä tilassa harhailu ja kaa-tuminen.

Automatiikan, ajastimien ja tunnistimien hyödyntäminen yövalaistuksessa Katso myös kohta 9 ja 10. Yövalaistus kannatt aa suunnitella siten, ett ä yöaikaan mahdolli-sesti käytössä olevissa tiloissa on aina jonkin verran valoa. Makuuhuoneessa valoa ei saa kuitenkaan olla niin paljoa, ett ä se häiritsee yöunta. Lisävaloa voidaan tarvitt aessa tuoda liiketunnistimella toimivan valaisimen avulla. Liiketunnistin tulee sĳ oitt aa makuuhuo-neessa siten, ett ä se reagoi, kun vuoteesta noustaan ylös.

Valaistuksen liitt äminen muuhun kiinteistöautomatiikkaan Mikäli dementiaoireisen asuin- ja hoitoympäristössä on hoitajakutsu- tms. järjestelmiä, kannatt aa pohtia voiko valaistuksen ohjausta liitt ää tähän automatiikkaan. Yövalon syt-tymisen lisäksi automaatio voi lähett ää kutsun yöhoitajalle. Tätä voidaan hyödyntää apua tarvitsevien ja epävarmasti liikkuvien asukkaiden kohdalla.

4. Turvallinen valaisinmalli

Valonlähteen ei tule olla näkyvissä eikä käden ulott uvillaMikäli valonlähde on näkyvissä, se todennäköisesti myös häikäisee, ja mikäli dementoitu-nut ei osaa sammutt aa valoa kytkimestä, hän saatt aa yritt ää kiertää lamppua irti tai huitoa sitä kädellä.

68

Lukuvalo on kiinnitett ävä jämäkästi seinään Sängyssä lukemista varten olevan lukuvalaisimen tulee olla malliltaan sopiva ja sellaisessa paikassa, ett ä siitä ei voi ott aa tukea sängystä ylösnousemiseen.

Lasikupuisten valaisimien käytt öä tulee vältt ää siirreltävissä valaisimissa Dementoitunut saatt aa vahingossa kaataa tai rikkoa esimerkiksi pöytä- tai jalkamallisen valaisimen, ja saatt aa loukata itsensä valaisimen tai valonlähteen sirpaleisiin. Markkinoilla on olemassa myös silikonipintaisia valonlähteitä, joiden pinta estää lasisirpaleiden leviä-misen ympäristöön.

Terveys ja hyvinvointi

Kuntoutt avassa asuin- ja hoitoympäristössä myös valaistuksen tulee tukea terveytt ä ja hy-vinvointia. Tieto valaistuksen terveysvaikutuksista lisääntyy ja sitä kannatt aa rohkealla suunnitt elulla soveltaa ympäristöön. Dementoituneiden asuin- ja hoivaympäristössä kan-natt aa valaistuksen avulla tukea asukkaiden vuorokausirytmiä sekä lisätä asukkaiden ja henkilökunnan vireytt ä ja aktiivisuutt a etenkin pimeään vuodenaikaan. Valaistussuunnit-telulla voidaan tukea myös dementoituneiden paikkaan orientoitumista huomiota ohjaa-valla valaistussuunnitt elulla.

5. Vuorokaudenajasta viestiminen

Selkeä valoisan ja pimeän ajan vaihtelu sisävalaistuksessa Vaihtelu autt aa muistihäiriöistä vuorokaudenaikaan orientoitumisessa. Orientoitumista voi tukea dynaamisella valaistuksella, jossa valaistus mukailee päivänvaloa valon suunnan, voimakkuuden ja sävyn mukaan. Vuorokausirytmiä tukeva valaistus kannatt aa toteutt aa dementiaryhmäkodin yhteisiin tiloihin, kuten oleskelu-, käytävä- ja ruokailutiloihin.

6. Pimeän vuodenajan valaistus

Voimakkaampi yleisvalaistus pimeimpänä vuodenaikana kaikissa yksikön tiloissaPimeänä vuodenaikana marraskuusta helmikuuhun voidaan käytt ää koko asuin- ja hoi-toyksikössä pykälän suositeltua suurempia valoisuustasoja kuin muuhun vuodenaikaan. Valaistuksen voimakkuutt a tulee nostaa kaikissa yhteiskäytössä olevissa tiloissa. Kirkasva-lohoitolaitt eita voi hyödyntää kaamosmasennuksen ehkäisyssä.

7. Huomiota ohjaava valaistus

Huomion ohjaaminen korostamalla ja häivytt ämällä eri asioita valaistuksen avullaValaistusta, pintamateriaaleja, kontrasteja ja värejä voi käytt ää huomion ohjaamiseen tilas-sa. Ohjaavan valaistussuunnitt elun tavoitt eena on kiinnitt ää dementoituneen huomio ym-päristössä liikkumisen ja paikkojen tutkimisen kannalta oikeisiin asioihin. Mikäli ryhmä-kodissa on lukitt uja ovia, jotka aiheutt avat asukkaissa ahdistusta, kannatt aa ovia häivytt ää siten, ett ä ne eivät erotu väriltään tai kontrastiltaan taustastaan. Ikkunalliset ovet saatt avat kiinnitt ää enemmän huomioita, koska niistä läpituleva valo tai näkymä kiinnitt ää huo-miota. Lukitun oven lähistölle voi tuoda jonkun huomiosta kilpailevan, korostusvalaistun elementin, joka ohjaa asukasta muihin tiloihin.

Ohjaava yövalaistus Ohjaavan yövalaistuksen tarkoituksena on taata turvallinen kulku ja vähentää eksymis- ja harhailuvaaraa yöaikaan. Esimerkiksi asukashuoneen yövalaistus voidaan suunnitella si-

69

ten, ett ä se ohjaa asukkaan turvallisesti vuoteesta WC-tilaan ja takaisin vuoteeseen. Erilliset yövalaisimet kannatt aa sĳ oitt aa lähelle WC:n ovea ja sisäänkäyntiä. Vuoteen lähellä oleva, automaatt isesti sytt yvä yövalo, toimii myös hyvänä opasteena. Yövalaistuksessa tulee vält-tää suuria kontrastieroja tilojen välillä, esim. WC:n valaistuksen tulee olla himmennett y.

8. Valaisinmallien valinta

Yleisvalaistukseen kannatt a valita huomaamaton ja tilan arkkitehtuuriin sulautuva valai-sinmalli. Kodikkuutt a voidaan korostaa turvallisilla ja kodikkailla sisustusvalaisimilla. Myös epäsuoran valaistuksen mahdollistavia rakenteita kannatt aa hyödyntää valaistus-suunnitt elussa siten, ett ä valaisin ja valonlähde jää piiloon.

Asukashuoneen tunnistamista helpott ava valaisinmalli Dementiaryhmäkotien asukashuoneiden sisustusvalaisimiksi voidaan valita väreiltään ja kuoseiltaan keskenään erott uvia malleja, jotka identifi oivat huoneita. Myös asukkaiden omat valaisimet autt avat asukasta tunnistamaan oman huoneensa. Esimerkiksi asukas-huoneissa voi yleisvalaistuksen lisäksi olla paikka ripustett avalle katt ovalaisimelle, johon voidaan asentaa asukkaan oma valaisin dementiaryhmäkotiin muuton yhteydessä.

Valaistuksen ohjaus dementiaryhmäkodissa

9. Valaistuksen ohjaus yhteistiloissa

Automaatt inen kello-ohjaus vuorokaudenaikaan orientoivassa valaistuksessaAutomaatt inen kello-ohjaus toimii hyvin vuorokaudenaikaan orientoivassa valaistukses-sa, jota joka tapauksessa ohjatt aisiin kellonajan mukaan. Kun valaistus ohjautuu automaat-tisesti, ei henkilökunnan tarvitse ajatella valaistuksen ohjausta vaan he voivat keskitt yä hoitotyöhön.

Esimääritellyt valaistustilanteet hoitotyön tukenaHoitohenkilökunta voi käytt ää esimääriteltyjä valaistustilanteita sopivan tunnelman ja ilmapiriin luomiseksi, joka on tärkeää dementiahoidossa. Valaistustilanteet tulee nimetä toimintatilanteen, tunnelman tai vaikutuksen mukaisesti. Selkeät kuvakket, symbolit ja va-laistustilanteen nimi valaistuskytkimissä selkeytt ää valaistuksen ohjausta.

Helppokäytt öiset jalka- ja pöytävalaisimia yhteistiloihinDementiaryhmäkodin yhteistilojen valaistuksen lisänä tulee käytt ää helppokäytt öisiä ja turvallisia jalka- ja pöytävalaisimia, joita asukkaat voivat itse halutessaan ohjata. Riitt ävä kohdevalo lukemiseen ja harrastamiseen on tärkeää asukkaille, joiden näkökyky on hei-kentynyt. Valaistuksen ohjauksen mahdollisuus on myös tärkeä osa oman asuinympäris-tönsä hallintaa, jota myös dementiaryhmäkodin yhteistilat edustavat.

10. Valaistuksen ohjaus asukashuoneessa ja WC:ssä

Esimääritellyt valaistustilanteet hoitotyön tukenaKatso kohta 9.

Lukuvalaisimen päälle/pois-kytkin tulee sĳ oitt aa käden ulott uvilleLukuvalaisimen kytkimen tulee olla helppokäytt öinen ja suurikokoinen, jossa ei ole muita toimintoja kuin valon päälle ja pois kytkeminen. Kytkin tulee sĳ oitt aa siten, ett ä se on vuo-

70

teessa lepäävän käden ulott uvilla.

WC:n valaistuksen ohjaukseen liiketunnistinAsukkaiden käytössä olevissa WC-tiloissa tulee olla liiketunnistimella ohjautuva valaistus. Tämä parantaa epävarmasti liikkuvien asukkaiden turvallisuutt a, kun heidän ei tarvitse ir-roitt aa otett a rollaatt orista valaistuksen päälle kytkemiseksi. Liiketunnistin parantaa myös muistihäiriöisten turvallisuutt a, jos he eivät muista kytkeä valoja päälle tai eivät muista mistä tai miten valot saa laitett ua päälle.

Automaatt isesti sytt yvä lisävalo yöaikaan liikkuvilleSängystä ylösnousun tunnistava liike- tai vuodeanturi, joka sytytt ää himmeän lisäyövalon, parantaa sekä muistihäiriöisten ett ä epävarmasti liikkuvien turvallisuutt a.

71

Valaistuskonseptit77.1 Vuorokausirytmiä tukeva valaistus 737.2 Ohjaava valaistus 777.3 Hyvinvointia lisäävä valaistus 80

73

7. Valaistuskonseptit

Pohdin lopputyön aikana ovatko tekemäni suunnitelmat ja visualisoinnit konseptointia, skenaa-rioita vai puhtaasti vain valaistussuunnitt elua. Tein visuaalisia kokeiluja jo lopputyön varhai-sessa vaiheessa, joista osaa päätett iin myöhemmin kokeilla TAAS-hankkeen piloteissa. Lähdin ideoinnissa liikkeelle käytt äjien ja toimintaympäristön asett amista tarpeista ja vasta sen jälkeen aloin selvitt ää teknologioita, jotka mahdollistaisivat ideoideni toteutuksen. Suuri osa seuraavista valaistussuunnitelmista on toteutett avissa nykytekniikalla, mutt a joukossa on myös suunnitel-mia, joita varten voi olla vaikea löytää sopivaa tuotett a tai tuotett a ei löydy nykyisiltä markkinoil-ta. Esimerkiksi vuodeanturi (sivu 78) on prototyyppiasteella ja ripustett avaa kirkasvalovalaisinta (sivu 81) ei löydy markkinoilta.

Olen päätynyt siihen, ett ä seuraavat suunnitelmat ovat konsepteja, koska suunnitelmien tavoit-teena on esitellä suunnitelman takana olevaa ajatt elutapaa ja ideaa, enkä esitt ele valaistussuunni-telmissa valaistuslaskelmia tai valaisinluett eloita. Visualisoinnissa olen käytt änyt kyllä valaistus-laskennassa käytett ävää Dialux ohjelmaa.

7.1 Vuorokausirytmiä tukeva valaistus

Vuorokausirytmin sekoitt uminen ja ns. auringonlaskuilmiö ovat yleisiä dementiaoireita. Demen-toitunut voi kärsiä enemmän uni-valverytmin muutt umisesta kuin unen puutt eesta. Tähän liitt y-vät yölliset heräämiset, yöllinen valveillaolo sekä päiväväsymys rasitt avat dementoituneen lisäk-si myös hoitohenkilökuntaa, ja kotona asuvien kohdalla omaishoitajia. (Vataja 2006, 102-103) Kun kalenterin- ja kellon lukutaito häviävät muistisairauden edetessä, korostuvat muut ympäristöstä saatavat vinkit vuorokaudenajasta, joita ovat mm. luonnonvalon dynamiikka ja vuorokaudenai-kaan liitt yvät rutiinit. Pimeä vuodenaika ja vähentynyt ulkoilu voi pahentaa vuorokausirytmin sekoitt umista.

Tämän konseptin tavoitt eena on kehitt ää sisävalaistusta siten, ett ä se mukailee luonnonvalon dy-namiikkaa ja viestii dementoituneille vuorokauden ajasta. Valaistus myös tukee vuorokauden-aikaan liitt yvää toimintaa luomalla oikean aktiivisen (aamu ja päivä) tai rauhallisen (ilta ja yö) tunnelman. Dementoiva sairaus aiheutt aa loogisen päätt elykyvyn heikkenemistä, jolloin demen-toituneet reagoivat herkemmin erilaisiin tunnelmiin. Tämän vuoksi ympäristön tunnelma, johon valaistuksella on merkitt ävä vaikutus, tulee olla sopusoinnussa toiminnan ja vuorokaudenajan kanssa.

Valaistussuunnitelma

Vuorokausirytmiä tukeva valaistus on suunniteltu asukkaiden yhteiskäytössä oleviin tiloihin, jott a valaistus olisi yhteneväinen eri tiloissa. Yhteisissä tiloissa valaistus ohjautuu automaatt ises-ti kellon ja päivänvalonmäärän mukaan, mutt a henkilökunta voi halutessaan säätää valaistusta myös manuaalisesti ja ohitt aa automatiikan.

Kuvan 31 tila on mitoiltaan ja kalustukseltaan vastaava kuin F1-osaston olohuone. Valaistuksessa on käytett y suoraa valaistusta ja epäsuoraa katon ja seinien kautt a heĳ astuvaa valoa. Välikatt o on rakennett u tilaan siten, ett ä se jätt ää noin metrin mitt aisen välin kahden ikkunaseinän ja välikaton väliin. Tätä rakennett a olen hyödyntänyt epäsuorassa valaistuksessa. Välikatossa on katt oikkuna-mainen loisteputkivalaisin, joka on himmennett ävissä. Lisäksi tilassa on sisustusvalaisimia, yksi

74

erillinen seinävalaisin ja pöydän päälle ripustetut katt ovalaisimet.

Aamu- ja päivätilanneValaistus on epäsuoran ja suoran valaistuksen yhdistelmä, jossa on pyritt y luomaan tilavaikutel-maa korkeammaksi valaisemalla seinät hyvin. Valon värilämpötila on neutraalivalkoinen. Päiväl-lä valaistus tehostuu entisestään, mikäli luonnonvaloa ei ole riitt ävästi.

Ilta- ja yöIllalla valaistusvoimakkuuden painopiste siirtyy matalammaksi sisustusvalaisimien ja seinäva-laisimen avulla. Valo on lämmintä hehkulampun sävyä. Yöllä valaistus hämärtyy iltavalaistuk-sesta.

Kuva 31 Olen suunnitellut tiloihin neljä erilaista valaistustilannett a: Aamu, päivä, ilta ja yö. Keskeistä suun-nitelmassa on luonnonvalon dynamiikan imitoiminen valaistuksen suunnan, voimakkuuden ja värilämpö-tilan keinoin.

Aamu Päivä

Ilta Yö

75

Kuva 32. Valaistus toimii tunnetasolla vaikutt avana viestinä vuorokaudenajasta. Kuvassa kaksi tilannett a, jossa asukas kurkistaa asuinhuoneensa ovesta käytävälle. 02:15 ”Hämärä, pistemäinen ja matala valaistus, hiljaista”. 08:30 ”Kirkas, tasainen valo, tila vaikutt aa korkealta, kahvin tuoksu, ääniä kuuluu olohuonees-ta”.

Valaistuksen ohjaus

Valaistus toimii automaatt isesti kelloajan ja ositt ain myös päivänvalon mukaan. Siirtymät valais-tustilanteesta toiseen tulisi olla hitaita ja huomaamatt omia noin 1- 1,5 minuutt ia kestäviä siirty-misiä, jott a ikääntyneiden silmät ehtivät sopeutua valaistuksen muutokseen. Automaatt inen va-laistuksen voi ohjelmoida ryhmäkodin tai osaston päivärytmiä mukailevaksi ja halutt aessa myös kesä- ja talviaikoina erilaiseksi. Alla on esimerkki valaistuksen ajastamisesta dementiaryhmäko-din asukkaiden yhteiskäytössä olevissa tiloissa (taulukko 5).

Valaistus säätyy suurissa ikkunallisissa tiloissa päivänvalon mukaan siten, ett ä tilassa on tiett y valaistusvoimakkuustaso riippumatt a siitä onko päivä aurinkoinen vai ei. Eli aurinkoisena päivä-nä, kun luonnonvalo riitt ää hyvin tilan valaistukseen, keinovaloa tarvitaan vähän tai ei ollenkaan. Hämäränä talvipäivänä keinovalon avulla saavutetaan määritelty valaistustaso. Tämä järjestely säästää energiaa. Ikkunatt omissa sisätiloissa, esim. käytävätiloissa, ei tarvita päivänvaloantureita vaan keinovaloa tulee olla riitt ävästi, jott a ei synny suurta valoisuuskontrastia ikkunallisesta ti-lasta siirrytt äessä käytävätilaan tai muuhun ikkunatt omaan tilaan.

Valaistuksen automaation voi ohitt aa valitsemalla kytkimestä sopivan valaistustilanteen. Valais-tustilanteet ovat samoja kuin automaatt isessa aamu, päivä, ilta ja yö –tilanteissa, mutt a käsiohja-uksessa valaistustilanteet on nimett y käytt ötarkoituksen (kodikas, tehokas, torkku, yö) mukaan. Eli kodikas vastaa aamuvalaistusta, tehokas päivävalaistusta jne. Käsiohjauksessa valaistus siirtyy nopeasti toiseen valaistukseen, jott a valaistuksen ohjaajalle välitt yy heti viesti, ett ä valaistuksen muutos on onnistunut.

Valaistustilanne Talvivalaistus KesävalaistusAamu 07:00 – 11:00 06:00 – 11:00

Päivä 11:00 – 17:30 11:30 – 18:00

Ilta 17:30 – 21:30 18:00 – 22:00

Yö 21:30 – 07:00 22:00 - 06:00

Taulukko 4. Esimerkki kello-ohjatusta valaistuksesta.

02:15 08:30

76

- Valaistus orientoi asukkaita pehmeästi vuorokaudenaikaan. Valaistus voi vähentää myös rytmin sekoitt umiseen liitt yviä käytösoireita ja parantaa unen laatua.

- Valaistus helpott aa hoitotyötä. Hoitohenkilökunta voi muuntaa valaistusta tunnelmaan ja tilanteeseen sopivaksi. Valaistuksen automatiikka ja esimääritellyt valaistustilanteet nopeutt avat ja monipuolistavat valaistuksen käytt öä.

- Monipuolisempi tilannekohtainen valaistus. Uusiin ikääntyneiden asuin- ja hoivayk-siköihin suunnitellaan jo usein ylimitoitett u valaistus, jott a valaistusvoimakkuus vastaa vaativiakin tarpeita. Valaistustilanteilla ja automatiikalla valaistuksesta saadaan moni-puolisempi ja vähennetään energiankulutusta.

Kuvat 33. Selkeät symbolit helpott avat valaistuksen ohjausta. Kuvassa on kos-ketusnäytt ö, josta valaistusta ohjataan valitsemalla valaistustilanne ja tarvitt a-essa myös valaistusvoimakkuus.

77

7.2 Ohjaava valaistus

Paikkaan orientoituminen hankaloituu dementiaoireiden edetessä. On hyvin tavallista, ett ä de-mentiaryhmäkodissa tai -osastolla asuva ei aina tunnista paikkoja tai löydä omaan asuinhuonee-seensa. Dementoitunut saatt aa myös kokea, ett ä hän on ryhmäkodissa vierailulla ja ett ä hän asuu muualla, vaikka todellisuudessa olisikin asunut jo pitkään dementiaryhmäkodissa. Dementia-oireinen saatt aa olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja liikkua paljon, vaikka hän ei kykenisikään orientoitumaan ympäristössään. Lukitut ovet ja laitosmainen ympäristö saatt avat aiheutt aa ah-distusta dementoituneessa.

Valoisassa tilassa ympäristö hahmott uu paremmin, mikä helpott aa muistamista. Ympäristön hä-märyys voi aiheutt aa dementiaoireiselle ahdistusta, koska tila ei visuaalisesti hahmotu eikä tue muistia. Yöllisiin herämiisiin voi dementoituneiden kohdalla liitt yä usein ahdistusta ja pelkoa. Dementoitunut, joka vielä kykenee käymään itse WC:ssä, ei vältt ämätt ä yöaikaan löydä WC-ti-laan, jos häntä ei sinne ohjata. Voi myös käydä niin, ett ä WC-käynnin jälkeen dementoitunut ei löydäkään omaan vuoteeseensa vaan lähtee harhailemaan muihin tiloihin.

Yövalaistuksessa turvallisuuden kannalta oleellista on suurien valoisuuskontrastien pienentämi-nen. Esimerksi yöllisen WC-käynnin aikana kirkkaasta WC:n valaistuksesta hämärään asukas-huoneeseen siirtyminen aiheutt aa hämäräsokeutt a. Voi kestää pitkään ennen kuin ikääntyneen silmät tott uvat hämäryyteen. Tänä aikana liikutt aessa kompastumis- ja kaatumisriski kasvavat merkitt ävästi ja huonomuistinen ei aina kykene orientoitumaan tilassa.

Kuvat 34 Hissien ovet (vas) ovat valkoiset, eiväkä juurikaan erotu seinän vaaleasta sävystä. Hissin ovien lä-heisyydessä on huomiosta kilpaileva kirjahylly ja kuvia seinällä, jotka on valaistu erikseen. Käytävän päässä on oleskelutila ja päässä oleva ovi vie turvalliselle lasitetulle parvekkeelle. Kuva2 huoneiden ovet erott uvat seinästä, kun taas valkoinen käytävän ovi ei herätä huomiota. Ovien vieressä ovat seinävalaisimet, jotka osaltaan ohjaavat oville. Käytävän kummassakin päässä on oleskelutila ja myös käytävällä on oleskelupaik-koja.

Ympäristössä ohjaava valaistus

Valaistus voi ohjata katsett a ja toimintaa halutt uun suuntaan. Konseptin tavoitt eena on ohjata valaistuksen keinoin dementoituneen huomiota toivott uihin asioihin ja siten vähentää turhaa ah-distusta. Konseptin tavoitt eena on myös parantaa dementiaoireisen ympäristössä orientoitumista sekä turvallisuutt a. Päiväaikaan oleellista on korostusvalaistuksella sekä kontrasteilla tuoda esiin orientoitumisen ja ympäristön tutkimisen kannalta oikeita asioita. Asukashuoneen yövalaistuk-sen tarkoituksena on ohjata asukas WC-tilaan ja vuoteeseen turvallisesti ja vältt ää hämäräsokeut-ta aiheutt avia valoisuuskontrasteja.

Käytävävalaistuksessa yleisvalaisimien lisäksi käytetään korostevalaisimia, jotka nostavat esiin

78

istuinpaikat, taulut ja muut huonekalut. Ilta- ja yöaikaan sytt yvät seinävalaisimet on sĳ oitett u siten, ett ä ne korostavat asukashuoneiden ovien sĳ aintia. Ovet erott uvat taustaväristään, mutt a lukollisia ovia on pyritt y häivytt ämään. Huomiota pyritään suuntamaan lähistöllä oleviin taulu-ja, kuviin tai kirjahyllyyn, jotka ovat myös valaistus hyvin. Lähellä on myös istuinpaikkoja, joissa voi seurata käytävän tapahtumia.

Asukashuoneen ohjaava yövalaistus

Asukashuoneeseen on suunniteltu yövalaistus, joka antaa vähän valoa tilaan, mutt a ei häiritse unta. Yöllä huoneeseen kurkistava yöhoitaja voi tarkistaa tilanteen, ilman ett ä laitt aa lisävalais-tusta päälle. Matalalla sĳ aitsevat yövalaisimet on sĳ oitett u WC:n oven ja käytävänoven viereen.

Kuva 35. Kun asukas nousee vuoteessa istumaan, sytt yy vuoteen lähistöllä oleva valaisin noin 20% teholla.

Asukkaan vuoteeseen on asennett u vuoteesta ylösnousun tunnistava anturi, joka sytytt ää yö-aikaan lukuvalon normaalia himmeämpänä. Lukuvalo antaa vähän lisävaloa tilaan ilman, ett ä aiheutt aa suurta kontrastia hämärään yövalaistukseen verratt una. Tämä autt aa asukasta hah-mott amaan paremmin asuinhuoneensa. Lisävalaistus voi myös rauhoitt aa yöaikaan ahdistunut-ta asukasta. Lukuvalaisin sammuu automaatt isesti muutaman minuutin viivellä, kun asukas on palannut vuoteeseensa. Asukas voi myös itse sammutt aa valaisimen vuoteen vieressä olevasta kytkimestä. Sänkyanturin toiminnan voi liitt ää myös hoitajakutsujärjestelmään, mikäli tiedetään, ett ä asukas tarvitsee WC-käynnissä apua.

Mitä ohjaavalla ja turvallisuutta tukevalla valaistuksella saavutetaan?

- Valaistus yhdessä hyvin suunnitellun ympäristön kanssa ohjaa dementiaoireisen huomiota pois ahdistusta ja käytöshäiriöitä aiheutt avista asioista. Valaistus ohjaa paljon liikkuvaa dementoitunutt a asukasta ympäristössä.

- Valaistus tukee asukkaan omatoimisuutt a. Automaatt isesti toimiva yövalaistus autt aa WC-tilan löytämisessä.

- Ohjaava yövalaistus parantaa ympäristön turvallisuutt a ja vähentää hämäräsokeudesta aiheutuvaa tapaturmariskiä.

WC:n valaistus toimii liiketunnistimella, eli valaistus sytt yy tai voimistuu, kun WC:n oven avaa. Yöaikaan WC:n valaistus on himmeämpi kuin päivällä. Tällöin ei synny häikäistymistä ja hämä-räsokeutt a aiheutuvaa valoisuuskontrastia asukashuoneen ja WC-tilan välillä. Lisävaloa WC-ti-laan saa sytytt ämällä peilivalaisimen.

79

Kuva 36. WC:n valaistusta ohjaa liiketunnistin. WC:n valaistus sytt yy himmeämpänä yöaikaan.

Yllä kuva tilasta, kun siellä ei ole havaitt u liikett ä. Alla olevassa kuvassa oikeanpuoleinen asukas on noussut ylös ja avannut WC:n oven.

80

7.3 Hyvinvointia lisäävä valaistus

Olen jakanut tämän konseptin kahteen osaan, valaistuksen fyysisiin ja psyykkisiin vaikutuksiin. Ensimmäisessä osassa käsitt elen pimeän vuodenajan valaistusta ja seuraavassa dementirayhmä-kotiin soveltuvaa tunnelmallistavalaistusta.

Pimeän vuodenajan valaistus

Suomessa on pitkä ja pimeä talvikausi, jolloin luonnonvalon väheneminen vaikutt aa kaikkiin ihmisiin vaihtelevasti. Dementiaoireisille pimeä vuodenaika on vaikea, koska hämärät päivät ja pidentynyt pimeäaika lisäävät tai pahentavat joidenkin dementiaoireisten käytöshäiriöitä ja heikentävät uni-valverytmiä. (Vataja 2006, 102-103) Talvella usein myös ulkoilu jää vähäisem-mäksi, jolloin dementiaoireiset eivät pääse nautt imaan luonnon normaalista kiertokulusta. En-simmäisessä skenaariossa esitt elin jo vuorokaudenaikaan orientoivaa valaistussuunnitelmaa ja tässä osioissa keskityn pimeää vuodenaikaa kompensoivaan valaistukseen. Samaa valaistusta voi älykkään valaistusohjauksen avulla käytt ää vuodenaikojen mukaan eritavalla. Valaistuksen voi-makkuus ja valon sävy ovat suuressa roolissa pimeän vuodenajan valaistuksessa.

Koko yksikön valaistustasoa on nostett u jopa 500-700 luksiin. Ruokailusalin ripustett uihin valai-simiin on pimeäksi ajaksi vaihdett u tehokkaat päivänvalolamput. Ripustetut valaisimet sopivat hyvin kirkasvalohoitoon, koska yläsuunnasta tuleva kirkasvalo on miellytt ävämpää kuin tyy-pillisten kirkasvalohoitolaitt eiden suoraan edestä tai sivulta tuleva valo. Valonvoimakkuutt a voi säätää ruokailutilassa valaisinkohtaisesti erikseen. Asukashuoneessa tehokas valaistus ja olohuo-neessa päivävalaistustilanne ovat voimakkuudeltaan suurempia kuin muut tilanteet. Voimak-kaampaa valaistusta käytetään päivällä klo 11:30-16:30 välillä tai hoitohenkilökunnan kokeman tarpeen mukaan.

Valaistuksen ohjaus

Valaistuksen ohjaus on samanlainen kuin vuorokausirytmiä tukevassa valaistuksessa (luku 7.1). Myös pimeän vuodenajan valaistuksessa tulee olla hitaasti siirtyvät valaistustilanteet.

Tunnelmavalaistus

Looginen päätt elykyky heikkenee dementiaa aiheutt avan sairauden edetessä, mutt a dementoitu-nut saatt aa muistaa hyvin tunteisiin ja tunnelmiin liitt yviä asioita. Dementiaoireinen reagoi use-ammin tunteen kuin johdonmukaisen päätt elyn kautt a erilaisiin asioihin. Tämän vuoksi on tärke-ää ott aa huomioon ympäristön psyykkiset vaikutukset dementiaoireisiin. Koska dementoitunut herkistyy erilaisille tunnelmille, on tärkeää ylläpitää tätä toimintakykyä ja suunnitella ympäristö siten, ett ä tilan tunnelma on johdonmukainen tilanteiden ja toiminnan kanssa.

Dementiaryhmäkodin kodikas ympäristö on hyvä esimerkki miten ympäristöpsykologian kei-noin voidaan vastata dementoituneen tarpeisiin. Kodikkaan ympäristön on havaitt u vähentävän käytöshäiriöitä ja rauhoitt avan dementoituneita (Erkinjuntt i toim. 2001, sivu). Valaistuksella on tärkeä rooli ympäristön tunnelman luomisessa, jolloin on myös tärkeää, ett ä valaistussuunnitt e-lussa osataan luoda tunteiden kannalta terveellinen ympäristö dementiaoireisille.

Tunnelmavalaistussuunnitelmat dementiaryhmäkotiinEsimääritellyissä valaistustilanteissa tulisi olla myös tunnelmallinen vaihtoehto (esim. ilta ja tork-ku), jota voi käytt ää rauhallisissa ja tunnelmallisissa tilanteissa. Hyvän yleisvalaistuksen lisänä

81

Kuva 37. Kuvan koko osastolla on nostett u valaistustasoja pimeimpänä talviaikana. Lisäksi ruokailutilassa saa tarvitt aessa kirkasvalohoitoa.

Ruokailutila

Olohuone

Asukashuone

Ruokailutilan ripustetut katt ovalaisi-met toimivat pimeänä vuodenaikana myös kirkasvalohoidossa.

Asukas- ja olohuoneessa on tehokkaan valaistustilanteen voi-makkuustasoja on nostett u pimeänä vuodenaikana.

82

Kuva 38. Erilaisia tunnelmallisia valaistus-ratkaisuja.

Esimääriteltyihin valaistustilanteisiin on sisällytett y myös tunnelmallisia valaistusratkaisuja, esimerkiksi asu-kashuoneen kodikas ja torkkuvalais-tus.

50- ja 60-luvun valaisinmallit henkivät kodikasta nostalgiaa.

”Sininen hetki” valaistusta voidaan käytt ää tunnelmaa rauhoitt avana tai vuorokau-sirytmiä aikaistavana hoito-keinona dementiahoidossa.

83

voidaan käytt ää kodikkaita valaisinmalleja eri vuosikymmeniltä, esimerkiksi 50-60 luvun katt o-kruunu luo ympäristöönsä myös esineenä kodikasta tunnelmaa.

Sininen hetkiVärillistä valaistusta voi kokeilla sekä terapiamielessä ett ä terveydellisessä tarkoituksessa. Seu-raavassa kuvassa oleva ”sininen hetki” valaistus on luotu käytt ämällä sinisävyisillä valonlähteillä varustett uja jalkavalaisimia. Mikäli joidenkin asukkaiden uni-valverytmi on kääntynyt liian ai-kaiseksi, voidaan sininenhetki ott aa käytt öön myöhään iltapäivällä ja siten kokeilla sen vaikutus-ta unirytmin siirtämiseksi myöhäisemmäksi. Valaistusta voi myös käytt ää muistelu- ja, rauhoit-tumishetkiin tai muihin vastaaviin tilanteisiin.

Mitä pimeänvuodenajan- ja tunnelmavalaistuksella saavutetaan?

- Kirkkaampi valaistus pimeään vuodenaikaan kompensoi luonnonvalon vähenemistä, ylläpitää vuorokausirytmin säilymistä ja aktivoi sekä piristää mieltä. Pimeänajan valais-tus saatt aa vähentää tai hillitä auringonlaskuilmiöstä johtuvia käytöshäiriöitä. Voimak-kaammista valaistustasoista piristyvät asukkaat ja hoitohenkilökunta.

- Valaistus on on tärkeä tunnelmaa luova ympäristön elementt i, jota henkilökunta voi käytt ää luodessaan hyvää ilmapiiriä dementiaryhmäkotiin. Dementoituneet aistivat ym-päristön tunnelmia herkästi, jolloin on tärkeää, ett ä tunnelmaan vaikutt avat ympäristön elementit sekä ihmisten käytt äytyminen ovat sopusoinnussa ja viestivät asukkaalle sen hetkisen tilanteen luonteesta.

84

8. Pohdintaa

Dementiaoireiset ikääntyneet ovat vaativa käytt äjäryhmä. Heille ympäristön fyysiset ja psyyk-kiset vaikutukset ovat merkitt ävämpiä kuin monille muille ihmisille. Nämä vaikutukset tulee tuntea, jott a terveellisen ympäristön suunnitt elu on ylipäätään mahdollista. Valaistuksen tulee tukea turvallista ja terveellistä ympäristöä, aivan kuten muidenkin rakennetun ympäristön ele-mentt ien.

Esitt elin TAAS-hankkeen Kustaankartanossa testatt uja valaistusratkaisuja Tekniikka ikääntyvän apuna -seminaarissa 5.3.2008. Seminaarissa oli esillä monia ikääntyneiden turvallisuutt a, hyvin-vointia ja omatoimisuutt a edistäviä teknologiaratkaisuja. Seminaarivierailĳ at saivat kokeilla eri tuott eita ja osa vierailĳ oista vastasi tekniikkaa koskevaan kyselyyn seminaarin aikana. Yllätyk-sekseni kyselyn tulokset osoitt ivat, ett ä monet vierailĳ at, joista suurin osa oli työikäisiä, haluaisi-vat dementiaoireisien tarpeisiin suunnitellut valaistusratkaisut myös omaan kotiinsa. Lopputyö-ni aikana oivalsin, ett ä dementiaoireiset ikääntyneet ovat käytt äjäryhmänä monen teknologia- ja suunnitt eluratkaisun edelläkävĳ än asemassa. Kävin myös itse kokeilemassa aiemmin mainitse-massa seminaarissa useita muistihäiriöisten arkipäivää helpott avia teknologioita ja tuott eita, ja totesin, ett ä moni ratkaisu olisi minulle hyödyllinen. Moni meistä kärsii arkipäivän ”muistihäiri-öistä”, joita kutsutaan kiireeksi, stressiksi, hajamielisyydeksi ja hektiseksi ympäristöksi.

Dementiaoireisten asukkaiden tapaaminen, heidän kanssaan jutt elu ja heidän arkipäivänsä seu-raaminen, oli tärkeä etappi työssäni. Se ei pelkästään antanut lisää tietoa ja inspiraatioita vaan se antoi myös käytt äjille kasvot ja työlleni merkityksen. Kun hankin lopputyön alkuvaiheessa tietoa dementiasta johtuvista monista oireista, tuntuivat ne minusta aluksi pelott avilta ja epämiellytt ä-viltä ja dementoituneen henkilön kohtaaminen tuntui vaikealta. Käytin paljon aikaa käytt äjätut-kimuksen suunnitt eluun ja olin huolissani siitä, miten saan asukkailta kerätt yä luotett avaa tietoa. Työni ohjaaja Tuuli Matt elmäki painott i eräässä tapaamisessa minulle, kuinka tärkeää on tavata dementoituneet asukkaat ja puhua heidän kanssaan. Ryhdistäydyin ja sovin tapaamiset asukkai-den kanssa. Oli helpott avaa kohdata heidät, jutella heidän kanssaan ja todeta omat huolenaiheet ja pelot liioitelluiksi. F1-osaston ja Poutapilven dementiaryhmäkodeissa on kodikas, huumorinta-juinen ja leppoisa tunnelma ja tapaamani asukkaat ovat mukavia ja hyviä tyyppejä.

Lopputyöni prosessi oli mielestäni käytt äjälähtöiselle konseptointisuunnitt elulle ominainen, jon-ka alkuvaiheita kuvasivat tiedon pirstaleisuus ja löyhät suunnitt elutavoitt eet. Hajanaisen valais-tusta koskevan tiedon jäsentäminen ja sisäistäminen tuntui työläältä ja visio siitä, mikä lopputu-lema tulisi olemaan, oli aluksi epämääräinen. Kun esitt elin ensimmäisiä kertoja ajatuksiani mm. vuorokaudenaikaan orientoivasta valaistuksesta, tuntuivat ideat välillä epärealistiselta ja utopis-tiselta. Ideat myös herätt ivät aluksi epäluuloja joissakin kuulĳ oissa ja olin huolestunut siitä, ett ä työtäni ei otett aisi tosissaan. Innostuin kuitenkin työn edetessä ja tiedon lisääntyessä ideoistani ja vierailut dementiaryhmäkodeissa sekä asukkaisiin tutustuminen motivoivat lisää. Prosessin keskivaiheilla, kun tunsi aihealuett a paremmin ja olin työstänyt ideoita eteenpäin, pohdin onko suunnitelmissani riitt ävästi uutuusarvoa tulevaisuuden konsepteiksi. Välillä taas olin huolissani siitä, ett ä suunnitt elen dementiaoireisille, joille ympäristön loogisuus ja tavallisuus on tärkeää, jotain liian uutt a ja erikoista, joka aiheutt aa hämmennystä ja uusia ongelmia. Tämä uusien ide-oiden ja käytännöllisyyden välillä palloilu kuvaa mielestäni lopputyöni prosessia hyvin. Työtä viimeistellessäni olin jo tyytyväinen ja vakuutt unut suunnitelmieni uutuusarvosta sekä tarpeel-lisuudesta.

Helsingin Sanomat uutisoi (Moisio 2008), ett ä joulukuu 2007 oli poikkeuksellisen pimeä. Aurin-ko paistoi pääkaupunkiseudulla vaivaiset 20 tuntia ja lumett omuus pahensi talven synkkyytt ä. Ihmisten mieliä eivät varmasti kirkastaneet uutiset ilmastonmuutoksesta, jotka ennustavat vas-

85

taavanlaisen talven yleistymistä Etelä-Suomessa. Suomi on maa, jossa pitkän ja pimeän talviajan aiheutt ama väsymys ja mielialanlasku ovat kestosuosikkeja talven keskustelunaiheissa.

Suomen tulisi mielestäni olla valaistuksen edelläkävĳ ä, joka tunnetaan innovatiivisista asumisen ja elämisen laatua parantavista valaistusratkaisuistaan. Valaistus voi olla paljon enemmän kuin yksi valaisinpistoke keskellä huoneen katt oa tai lisävalo liesituulett imessa, mitä se nykyisissä asuinrakennuksissa valitett avan usein tarkoitt aa. Edistyneet valaistusratkaisut tulisi mielestäni nostaa asunnoissa yhtä tärkeäksi erityisominaisuudeksi kuin sauna, ilmastointi tai lasitett u par-veke. Innovatiiviset valaistusratkaisut voisivat avata aivan uusia asumisen elämyksiä erityisesti pohjoisilla leveysasteilla ja myös muualla maailmassa.

86

Lähteet

Ahola, J. (1980). Teollinen muotoilu. Otakustantamo. EspooBoyce, P., R. (2007). Future scenarios and research needs. Light & Health seminaari 22-23.5.2007. Teknillinen korkeakoulu, Otaniemi.Boyce, P., R. (2003). Human Factors in Lighting. Taylor & Francis. LondonBuchanan, R. (2001). Design Research and the New Learning. Design Issues, vol. 17, no 4. MIT Press, Camprid-ge, MA.Buĳ issen, H. (2005). The Simplicity of Dementia. A guide for Family and Carers. Jessica Kingsley Publishers. London.Eloniemi-Sulkava, U. (2001). Tilannehallinnan menetys. Viramo. P. (toim) (2001). Kuntoutusratkaisuja de-mentoituneen ihmisen arkeen. Dementianhoitoyhdistys ry. Dementiapotilaiden hoidon kehitt äminen. Jul-kaisu n:o 4/2001. Novartis Finland Oy. 23 htt p://www.dementiahoitoyhdistys.fi /modules/doku/fi les/1/Kuntoutusopas_web.pdfErkinjuntt i, T. (2006) Dementian käsite. Teoksessa: Erkinjuntt i, T., Alhainen, K., Rinne, J., Soininen, H. (2006) Muistihäiriöt ja dementia. Duodecim. 2. Painos. Hämeenlinna. S. 93–97Fagerhult Oy. (2006). Valaistus 2006-2007. Tuoteluett elo.Figuero, M., Bullough, J., Rea, M. (2003). Spectral Sensitivity of the Circadian System. Lighting Research Center. Rensselaer Polytechnic Intitute, Troy, NY 12180. htt p://www.lrc.rpi.edu/programs/lightHealth/pdf/spectralSensitivity.pdfFiguero, M., Rea, M., Bullough, J. (2006). Circadian eff ectiveness of two polychromatic lights in suppressing hu-man nocturnal melatonin. Neuroscience Lett ers. Volyme 406/3, 9 Oct 2006. p 293-297.Halonen, L., Eloholma, M., Lehtovaara, J. (1991). Luminanssit valaistusarvostelussa sekä ikä- ja heikkonäköisten valaistus. Tutkimusraportt i. Teknillinen korkeakoulu. Sähkölaitos- ja valaistustekniikan laboratorio. Otanie-mi 1991. Huusko, T. (2001). Kannatt aako dementoitunutt a kuntoutt aa? Viramo. P. (toim) (2001). Kuntoutusratkaisuja dementoituneen ihmisen arkeen. Dementianhoitoyhdistys ry. Dementiapotilaiden hoidon kehitt äminen. Julkaisu n:o 4/2001. Novartis Finland Oy. 24-27.htt p://www.dementiahoitoyhdistys.fi /modules/doku/fi les/1/Kuntoutusopas_web.pdfInnojok Oy. (2007). Tuotekuvasto ja valaistussuunnitt eluopas 2007. htt p://www.innojok.com/tiedosto/Innojok_2007_72dpi.pdfISO 13407 (1999). Human-centred design processes for interactive systems. International Standard EN/ISO 13407:1999.Jokiniemi, J. (1998). Toimiva ympäristö jokaiselle. Heikkonäköiset henkilöt arvioimassa rakennett ua ympäristöä. Espoo: Teknillinen korkeakoulu, arkkitehtiosasto, Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutt i SOTERA. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja 1998/48.Jokiniemi, J. (2007). Kaupunki kaikille aisteille. Moniaistisuus ja saavutett avuus rakennetussa ympäristössä. Teknil-lisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 2007/29. Väitöskirja. Multiprint Oy, EspooKauppila, L., Jokinen, V. (2005). Asuinympäristön valaistus ikääntyneiden arvioimana. Optometrian koulutus-ohjelma, Stadia. Opinnäytetyö. www.sotera.fi /pdf/opinnaytetyo_valaistus.pdfKeinonen,T., Andersson, J., Bergman J-P., Piira, S., Sääksilahti, M. (2003). Mitä tuotekonseptointi on? Keino-nen, T., Jääskö. V., (toim.) (2003) Tuotekonseptointi. Teknologiainfo Teknova Oy. 10-47Keinonen, T., Jääskö, V. (2003). Käytt äjätieto konseptoinnissa. Keinonen, T., Jääskö. V., (toim.) (2003) Tuotekon-septointi. Teknologiainfo Teknova Oy. 81 – 114.Kelley, T. (2001). The Art of Innovation. Doubleday. NY, USAKoponen, H., Saarela, T. (2006). Käytösoireiden hoito. Teoksessa: Erkinjuntt i, T., Alhainen, K., Rinne, J., Soini-nen, H. (2006) Muistihäiriöt ja dementia. Duodecim. 2. Painos. Hämeenlinna 2006. S. 501–514Kotilainen, H., Virkola, C., Eloniemi-Sulkava, U., Topo, P. (2003). Dementiaryhmäkoti – Koti hyvää elämää varten. Opas suunnitt elĳ oille ja hoidon kehitt äjille. Suomen dementiahoitoyhdistys ry. Helsinki.Kähty, M., Ahvo, L. (2001). Mitä on dementoituneen kuntoutus ja kuntoutt ava hoito? Viramo. P. (toim) (2001). Kuntoutusratkaisuja dementoituneen ihmisen arkeen. Dementianhoitoyhdistys ry. Dementiapotilaiden hoi-

87

don kehitt äminen. Julkaisu n:o 4/2001. Novartis Finland Oy. 23htt p://www.dementiahoitoyhdistys.fi /modules/doku/fi les/1/Kuntoutusopas_web.pdfLehtovaara, J., Hyvärinen, M. (2005). Ikääntyneiden kotivalaistus. Teknillinen korkeakoulu, valaistuslaborato-rio. TeTT-tutkimusraportt i. www.sotera.fi /pdf/Ikaantyneiden_kotivalaistus.pdf Lucero, A., Lashina, T., Diederiks, E., Matt elmäki, T. (2007). How probes inform and infl uence the design pro-cess. Desigining Pleasurable Products and Interfaces, 22-25.8.2007. Finland, Helsinki. Matt elmäki, T. (2006). Muotoiluluotaimet. Teknologiateollisuus ry. Teknova Oy. Helsinki.Mikkonen Mirjami. Osaston hoitaja. Kustaankartanon F1-osasto. Haastatt elu 25.5.2007.Mäki, O., Topo, P., Rauhala, M., Jylhä, M. (2000). Teknologia dementian hoidossa. Eett inen näkökulma päätöksen tekoon. Stakes, oppaita 37. Helsinki 2000.Näkövammaisten keskusliitt o ry. (2007). Kun näkö heikkenee – tietoa ikäihmisille. www-sivu. htt p://www.nkl.fi /julkaisu/esitt eet/heikkenee.htm (tulostett u 27.4.2007)Ojamo, M. (2005). Näkövammaisten keskusliiton vuosikirja 2004. Näkövammaisten keskusliitt o ry. Helsinki.Philips. (2006). Sisävalaisimet 2006 – 2007. Tuoteluett elo. Idman Oy. 5/2006.Pieviläinen Mertt a. Osastonhoitaja. Kustaankartanon D1-osasto. Haastatt elu 18.5.2007Satlin, A., Ladislav, V., Ross, V., Herz, L., Campbell, S. (1992). Bright Light Treatment of Behavioral and Sleep Disturbances in Patients with Alzheimer’s Disease. Am J Psychiatry 1992; 149. 1028 – 1032.Setälä, J. (1998). Lamput. Teoksessa: Ahponen, V. (toim.) 1998. Lamput ja valaisimet. Valaistustekniikkasarja 2. Suomen sähkö- ja teleurakoitsĳ aliitt o ry. Sähköinfo Oy. Espoo. S. 11-68Sievänen, L., Sievänen, M., Välikangas, K., Eloniemi-Sulkava, U. (2007). Opas muistioireisen kodin muutos-töihin. Ympäristöministeriö. Edita Prima Oy, Helsinki. www.ymparisto.fi /julkaisut.Soininen, H., (2007). Aging Brain. 11th Congress of Nordic Society for Research in Brain Ageing, NorAge Finland, Turku, June 14. – 15.2007.Sulkava, R., Viramo, P., Eloniemi-Sulkava, U. (1999). Dementoiviin sairauksiin liitt yvän käytösoireet. Opas lää-käreille ja muulle ammatt ihenkilöstölle. Dementiapotilaiden hoidon kehitt äminen 3/1999. Suomen dementiahoi-toyhdistys ry. Helsinki. Torrington, JM., Tregenza, PR. (2007). Lighting for people with dementia. Lighting Research Technology. 39,1 (2007) s.81-97.Utt on, D. (2007). Designing homes for people with dementia. The Journal of Dementia Care. LondonVataja, R. (2006). Dementiaan liitt yvät käytösoireet. Teoksessa: Erkinjuntt i, T., Alhainen, K., Rinne, J., Soininen, H. (2006) Muistihäiriöt ja dementia. Duodecim. 2. Painos. Hämeenlinna. S. 99–107Vilpponen, M. (2006). Palvelutalojen valaistus. Teknillinen korkeakoulu, sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto. Diplomityö. htt p://lib.tkk.fi /Dipl/2006/urn007617.pdf Wimo, A., Jonsson, L., Winblad, B. (2006). An Estimate of the Worldwide Prevalence and Direct Costs of Dementia in 2003. Dementia and Geriatric Cognitive Disorders 2006;21. 175-181.

Documents

Dynaaminen valaistus - Sotera · (Philips 2006, 278) Epäsuora valaistus tarkoitt aa valaistusta, joka on toteutett u valaisimilla, joiden valo heĳ astetaan yleensä vaalean katon