Upload
kael
View
32
Download
4
Embed Size (px)
DESCRIPTION
Keskustelevasta opetuksesta elämänkatsomustiedossa Perustuu osin esitelmään Philosophy at School - seminaarissa HY:ssä 19.–23.10.2010 & osin teokseen Pulliainen & Salmenkivi, Opettajan Odysseia, Edita 2000. Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos. Konteksti. - PowerPoint PPT Presentation
Citation preview
Keskustelevasta opetuksesta elämänkatsomustiedossa
Perustuu osin esitelmään Philosophy at School
-seminaarissa HY:ssä 19.–23.10.2010
& osin teokseen Pulliainen & Salmenkivi,
Opettajan Odysseia, Edita 2000
Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos
Konteksti
Käsittelen tässä esitystä keskustelua opetusmuotona
opetussuunnitelman ohjaamassa formaalissa
koulutuksessa
→
1. Oletan, että opetuksella on ulkoapäin asetettuja (usein
sisällöllisiä) tavoitteita, joita opettaja ei voi jättää
huomiotta.
2. Oletan, että kaikki keskustelu on jollain tavalla viime
kädessä opettajan vastuullisesti ohjaamaa toimintaa.
Keskustelevan opetuksen hyödyt
Oscar Brenifier listaa viisi keskustelun hyötyä
opetuksessa (Keskusteleva opetus, n&n, 2009, 14):
1. Se mahdollistaa sen, että opettaja työstää opittavan
ydintä yhtä aikaa kohdattujen ongelmien kanssa.
2. Se mahdollistaa syventyvän suhteen työstämisen
oppiaineeseen.
3. Oppilaiden opiskellessaan kohtaamat ongelmat
tiedostetaan selvästi.
4. Opettaja voi kohdata oppilaiden ongelmat suoraan ja
syventää ymmärtämistä.
5. Oppilas tiedostaa ongelmiensa luonteen ja pääsee
syvemmälle oppiaineen ytimeen.
Keskustelun edut 2
Suuri osa Brenifierin mainitsemista eduista liittyy
Ausubelin kuuluisaan toteamukseen, että tärkein oppimista
säätelevä tekijä on se, mitä oppija jo tietää. Edellä luetellut edut eivät mainitse eksplisiittisesti
mainitse dialogisuutta (vaikka se toki on vahvasti mukana
Brenifierin epävarmuutta korostavassa visiossa).Monet sen sijaan pitävät keskustelua sinänsä
kaikkein pedagogisimpana toiminta ja keskustelun
oikeutuksena (siis seurauksista riippumatta). Esim:
”[D]iscussion is a way for adults and children to be
together in a fundamental human relation and
essential educational activity. That is the goog of
discussion, its raison d’être.” (Dillon 1994, 112.)
Keskustelu ja dialogi
Aito keskustelu on luonteeltaan dialogista.Dialogisuudesta on monella tavalla haettu ratkaisua
nykyaikaisen kasvatuksen ja opetuksen ongelmiin (ks.
useat artikkelit, esim. teoksissa Kiilakoski-Tomperi-
Vuorikoski, toim. Kenen kasvatus?, vastapaino 2005 ja
Juuso-Tomperi, toim. Sokrates koulussa, n&n, 2008).
Keskustelun etujen kaksi tasoa
1. Onpa dialogisuuden taustalla Buberin minä–sinä,
Bahtinin moniäänisyys, Brenifierin tai Sokrateen
avoimuus ja tietämättömyys, se on selvästi syvällinen
kasvatusfilosofinen tulokulma → kysymys ei ole
ainoastaan didaktisen jäsennyksen kautta aukeavasta
opetustapahtuman analyysista ja kehittämisestä
→ dialogisuudella kaksi- tai useampi äänisyytenä
tavoitellaan uudenlaista tiedon tilaa: epävarmuus,
moniäänisyys tms. → tavoitteena ei ole ensisijassa
parempi ”perinteinen” opettaminen.
2. Toisaalta keskustelulla opetusmuotona näyttää
edellisen nojalla olevan myös tällaisia etuja.
Keskustelujen kaksi sudenkuoppaa
Myös negatiivisella puolella keskustelulla näyttää olevan
(ainakin) kaksi selkeästi toisista erottuva sudenkuoppaa:
1. Oppijat keskustelevat ”niitä näitä” ja keskustelu ei edistä
OPS:n tavoitteita.
2. Keskustelussa oppijoita ”petetään” eli heidän vilpittömät
käsityksenä otetaan esille vain eräänlaisena
diagnostisena testinä ja opettaja jyrää ne OPS-
pohjaisella ”totuudella”.
Etujen ja ongelmien tausta
Sekä edut että ongelmat liittyvät siihen, että keskustelu
opetusmuotona tähtää aina askeleen pidemmälle kuin,
mihin oppilas-keskustelijat itsenäisesti pääsevät. avataan väylä aktivoimalla oppilas ja astutaan askel.
Askel voi olla
1. Puheessa käytetyn käsitteen selventäminen (tilanteesta
riippuen alustavasta ymmärryksestä määritelmään asti).
2. Vaihtoehtoisten näkemysten ymmärtäminen (ja
suvaitseminen).
3. Asioiden yhteenliittymisen näkeminen.
4. Omasta ajattelusta tietoiseksi tuleminen Keskustelulla on sokraattis-platoninen anamneettinen
rakenne: tuodaan asiat tietoisuuteen.
Osaratkaisu
Keskustelussa opetusmuotona tulisi erottaa vapaa
keskustelu ja opetuskeskustelu. Oppijoiden tulee tietää etukäteen, kummasta
keskustelusta on kyse.
Vapaa keskustelu
Tämä on teoriassa keskustelun perusmuoto. Siinä tavoitteena on, että oppijat itsenäisesti ottavat kantaa
asiaan, esittävät argumentteja ja kyseenalaistavat niitä. Tavoite on jollain tasolla dialoginen – ts. oppijoiden omien
hypoteesien, argumenttien ja kysymysten kohtaaminen ja
tarkentuminen . Tässä keskustelussa opettaja on puheenjohtajha, fasilitaattori
tms. – ei yksi keskustelijoista Keskustelijoiden kesken vallitsee tasa-arvo, mitä opettajan
ja oppijoiden välillä ei koskaan tosiasiassa vallitse
formaalissa koulussa Tällainen keskustelu vaatii myös johtamista, joka on
opettajan vaativa tehtävä. (Miten toimia: ks. Brenifier 2009.)
Vapaa keskustelu alakoulussa
Oppilaiden keskustelussa erittäin tärkeä tavoite (ET:ssä ja
yleisemminkin) on itse keskustelutaitojen oppiminen. Tätä voi (ja on ainakin joskus hyvä) korostaa vapaassa
keskustelussa:
1. Valitsemalla myös puheenjohtaja ja mahdollinen kirjaaja
oppilaiden joukosta.
2. Arvioimalla keskustelua. Tämän tulisi aina kuulua osana
keskusteluun.
Keskustelun arviointi
Opettaja kertoo aluksi keskustelun säännöistä ja arvioitavista
asioista (tavoiteltavista keskustelutaidoista). Lopuksi käydään yhteiskeskustelu asiasta Voidaan käyttää jotain muitakin arviointimenetelmiä, esim:
oppilaiden nimet/kuvat seinällä, ja jokaisella oppilaalla 2–3
eriväristä lappua, jotka voi liittää nimiin, esim:paras kannustusparas kysymysparas idea
sitten voidaan miettiä miksi oppilaat X ja Y saivat tietyn
värisiä lappuja (tässä ei ehkä ole syytä erityisesti tuoda
esiin, kuka kenellekin on lapun antanut) Huom: tällaisesta arvioinnista monia muotoja (esim. kalamalja)
ja se on syytä usein liittää myös opetuskeskusteluun.
Opetuskeskustelu
Tämä on keskustelua, jossa opettajan on tarkoitus saada
opiskelijat keskustelun kautta oppimaan jokin uusi asia tai
syventämään ymmärtämystään jostain kysymyksestä. Tämä on koulukeskustelun yleisin muoto. Keskustelua käytetään aktivoimaan oppijoiden oma
olemassa olevan tietopohja. Opettajan puheenvuorojen on tarkoitus muuttaa näitä
käsityksiä, opetuskeskustelussa opettaja siis tähtää
siihen, että opiskelijat oppisivat uusia sisällöllisiä tietoja ja
taitoja. Opettajan puheenvuorot eivät siis yritäkään olla vapaan
keskustelun tasa-arvoisilta vaikuttavia kommentteja, vaan
hieman poikkeavassa muodossa annettua opetusta.
Yhteisiä piirteitä
Esitetyt keskustelun tyypit sisältävät useita yhteisiä
piirteitä, joista tärkeimpiä lienevät oppijan oikeus olla väärässä ja sokraattis–platoninen tietämättömyyden arvostus.
Opetuskeskustelussa tämä on lähtökohtainen oletus
(jos osaisi jo ei tarvitsisi oppia), vapaassa keskustelussa esitettyjen kantojen
moninaisuudesta seuraava todennäköisyys. Turvallisen keskusteluilmapiirin luominen tarvitsee
onnistuakseen näitä elementtejä emotionaalisen lämmön
lisäksi.
Käytäntöä
Keskustelun vetäminen
Keskustelun vetäminen vaatii opettajalta yllättävän paljon.
1. Toisaalta tarvitaan myönteinen kuuntelemisen ja
puhumisen ilmapiiri.
2. sen lisäksi tarvitaan usein laajaa tietopohjaa (joka voi
toki osin olla yhteisesti saatavilla esim. verkosta) ja
3. selkeää käsitystä keskustelun tavoitteista sekä
4. opettajan mahdollisista aihepiiriin liittyvistä
henkilökohtaisista käsityksistä (ennakkoluuloista), jotka
eivät suoraan edusta OPS-totuutta. Vaikka keskustelun kulkua ei voi varmuudella ennakoida,
voi usein arvata joukon kysymyksiä, jotka annetussa
keskustelussa nousevat esiin. Kun oppilas toimii puheenjohtajana, hän tarvitsee sekä
itsenäisyyttä että opettajan tukea.
Keskustelu pienemmissä ryhmissä
Sekä motivaation että aidon dialogisuuden kannalta
keskusteluissa on olennaista, että mahdollisimman moni
pääsee ääneen. Yli kymmenen hengen (ja pienemmissäkin) ryhmissä käy
helposti niin, että ääneen pääsee vain pieni osa oppijoista. Ääneen pääsemistä säätelevät yksilöiden sosiaaliset
ja verbaaliset ominaisuudet, ja äänekkäimpien
kommentit eivät aina vie asiaa parhaiten eteenpäin. Kun keskustellaan pienemmissä ryhmissä, ongelmaa
voidaan vähentää. Varioimalla ryhmänmuodostusta saadaan myös
mahdollisesti dominoivien (tai hyvin hiljaisten)
keskustelijoiden vaikutus tasattua oppijaryhmässä.
Pari- ja ryhmäkeskustelut
Parikeskustelut ovat nopeita ja käteviä oppijoiden omien
mielipiteiden kartoituksessa ja oppitunnin rytmityksessä. Lyhyitä porinatuokioita voidaan käydä pareissa tai pienissä
ryhmissä esimerkiksi tietopohjan kokoamiseksi ja opiskelun
motivoimiseksi. Pidemmissä keskustelutuokioissa tähän kytkeytyy myös
ryhmä- ja yhteistoiminnalliseen oppimiseen kuuluva ajatus
oppijoiden keskinäisen sosiaalisen vuorovaikutuksen
hyödyntämisestä opiskelussa ja oppimisessa. Tällaisissa keksuteluissa on usein tärkeää, että oppija
kirjoittaa oman alkuperäisen ajatuksensa ennen
keskustelun alkua (-> se ei unohdu äänekkämpien ja
dominoiampien alle) Vastaavasti opettajan tulee pohtia ryhmädynamiikkaa.
Ryhmädynamiikan kysymyksiä
Miten parit tai ryhmät muodostetaan? Pääseekö työ alkuun?
Työn alussa tulee kiertää kaikki ryhmät pikaisesti läpi
ja tarkistaa, että kaikki ovat päässeet töihin. Miten ryhmäsidos katkaistaan, että pari- tai
ryhmäkeskustelusta päästään yhteiseen purkuun.
Pari- tai ryhmäkeskustelun purkaminen
Purku on työtavan kriittisimpiä kohtia. Jos opettaja käy porinatuokion jälkeen läpi jokaisen parin
tuotoksen, aikaa menee varsin paljon ja loppupään pareilla
ei useinkaan ole uutta lisättävää. Laajemmassakin tehtävässä voi rajoittaa, että kukin
ryhmä sanoo ensin vain yhden asian. Toisaalta vain rajallisen vastausten käsittelyn pohjalla niille
oppijoille, joiden näkemyksiä ei tiedusteltu, voi jäädä vahva
käsitys siitä, että heitä sorretaan.
Pari- tai ryhmäkeskustelujen varioiminen
Didaktiikan tärkeimpiä ohjenuoria on monipuolisuus. Siksi
keskusteluissakin tulee olla vaihtelua. Nopeiden pariporinoiden lisäksi voidaan käyttää laajempia
keskustelumenetelmiä.
Variaatiota saadaan esimerkiksi:
1. Vaihtelemalla keskusteluryhmän kokoa
2. Vaihtamalla purkutekniikkaa. Yhteisen keskustelevan
purun sijaan ryhmät voivat esimerkiksi
a) kokoontua vähitellen suurempiin ryhmiin
i. Tavoitteena voi olla vain esittely tai
ii. Yksimielisyys (tai kaksi parasta ideaa jne.)
b) tehdä jonkinlaisen ei-suullisen työn
i. posterin
ii. idean lappulla (A4 kiinnitetään taululle tms.)
i. näihin voidaan taas esim laittaa muiden
ryhmien kantoja (hymynaamoja, plussia,
yleensä ei kritiikkiä)
3. Valmistautumalla eri tavoin keskusteluihin
Keskusteluun valmistautuminen
Keskusteluista saa enemmän irti, kun niihin
valmistaudutaan. Voidaan esim. etukäteen lukea jokin teksti tai hankkia
tietoa verkosta. Aidossa tutkivassa yhteisössä (Deweyn/Lipmanin/FILAn
community of inquiry) tiedonhankinta ja keskustelu
vuorottelevat. Tähänkin voidaan rakentaa erilaisia variaatioita.