Elina Koppelomäki ja Sanna Vuolle - cou.fi · rippikoulusuunnitelman (Elämä-usko-rukous. Rippikoulusuunnitelma 2001) myötä tullut yhä enenevässä määrin osaksi rippikoulua

Elina Koppelomäki ja Sanna Vuolle

MENKÄÄ JA TEHKÄÄ

Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Humanistinen ja kasvatusala Toukokuu 2007

2

SISÄLLYSLUETTELO

TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO.......................................................................................................2 2 TYÖN TAUSTA..................................................................................................3 3 VARHAISNUOREN USKONNOLLINEN KEHITYS ...........................................6

3.1 ALLE KOULUIKÄINEN LAPSI..................................................................7 3.2 KOULUN ALOITTAVA LAPSI...................................................................7 3.3. 10-11-LAPSET ............................................................................................8 3.4. 12-13-VUOTIAAT LAPSET.............................................................................8 3.5. LEIKKIVÄ LAPSI...........................................................................................9 3.6. LAPSEN KEHITYKSEN TUKEMINEN.................................................................10

4 MENETELMÄT ..................................................................................................12 4.1 TOIMINNALLINEN ILMAISU .............................................................................13 4.2 DRAAMALLINEN ILMAISU...............................................................................15 4.3 MENETELMIEN HYÖTY...................................................................................16

5 LÄHETYS ..........................................................................................................18 5.1 LÄHETYKSEN JUURET...................................................................................18

5.1.1 LÄHETYKSEN MONINAISUUS .................................................................20 5.1.2 LÄHETYKSEN KAKSIJAKOISUUS ............................................................21

5.2 LÄHETYSKASVATUS ..............................................................................22 5.2.1 SUVAITSEVAISUUS...............................................................................23 5.2.2 MONIKULTTUURISUUS..........................................................................25

5.3 HAASTEITA..................................................................................................26 6 KANSIO .............................................................................................................28

6.1 TYÖSTÄMINEN .............................................................................................28 6.2 LAPSEN KEHITYKSEN TUKEMINEN..................................................................28 6.3 KANSION KÄYTTÖ ........................................................................................30

7 ARVIOINTI .........................................................................................................37 LÄHDELUETTELO...............................................................................................39 LIITELUETTELO ..................................................................................................43

3

1 JOHDANTO Työmme käsittelee lähetyskasvatusta seurakunnan varhaisnuorisotyössä.

Olemme pyrkineet luomaan katsauksen varhaisnuorten parissa tapahtuvan

lähetyskasvatuksen tämän hetkiseen tilanteeseen sekä katsomme tulevaisuuteen

ja kohtaamme lähetyskasvatuksen haasteita kehittyvässä ja koko ajan enemmän

kansainvälistyvässä maailmassa. Suurena haasteena tulevaisuudessa onkin

muuttuva maailma ja lähetyskäskyn toteuttaminen tässä ajassa.

Haluamme painottaa työtämme erityisesti varhaisnuorten pariin, sillä

kokemuksemme perusteella nuorisotyössä lähetyskasvatusta on alettu toteuttaa

yhä enemmän. Nuoret ja varhaisnuoret ovat päivittäin kohtaamistilanteissa

vieraisiin kulttuureihin ja uskontoihin, haluamme olla vastaamassa tähän

kohtaamiseen omassa kasvatustyössämme ja auttaa näin erityisesti varhaisnuoria

erilaisuuden kohtaamiseen päivittäisessä elämässä.

Tulevaisuutta ja omaa työtämme ajatellen olemme itse valmistaneet

lähetyskasvatusmateriaalia ja keränneet vuosien saatossa eteemme tulleet ja

hyviksi kokemamme tarinat ja toimintatavat yksiin kansiin. Tarkoituksena on saada

aikaan sellaista materiaalia, joka auttaa meitä ja muita kasvattajia

lähetyskasvatuksen toteuttamisessa.

4

2 TYÖN TAUSTA

Työ syntyi halustamme vastata lähetyskasvatuksen haasteisiin ja haluun olla

luomassa uutta, itselle mieluisaa materiaalia lähetyskasvatuksen toteuttamista

varten. Olemme käyttäneet valmista, pääosin Suomen Lähetysseuran tuottamaa

materiaalia lähetyskasvatustehtävässämme sekä työstäneet vuosien varrella itse

suunnittelemaamme materiaalia. Lähetysaiheista materiaalia on todella paljon

saatavilla, mutta mikään niistä ei ole vastannut meidän omia tarpeitamme. Tästä

syystä on syntynyt halu tehdä jotakin omaa, joka on hyödyksi meidän omassa

työssämme.

Erityisenä kimmokkeena työllemme oli opintojemme alussa käyty Suomen

Lähetysseuran järjestämä lähetyssihteeri-kurssi, joka mahdollistaa meille

monipuolisemman työsaran seurakuntatyössä. Lähetyssihteeri-kurssilta saatuja

ideoita mietimme ensin tahoillamme ja yhdistimme vasta sitten voimamme.

Lähetyskasvatus on kokemustemme mukaan viime vuosien aikana ja uuden

rippikoulusuunnitelman (Elämä-usko-rukous. Rippikoulusuunnitelma 2001) myötä

tullut yhä enenevässä määrin osaksi rippikoulua. Kaikki seurakunnan työ on

kasteopetusta ja perustuu Jeesuksen antamaan käskyyn. Lähetystyöstä ei

kuitenkaan uskalleta puhua varhaisnuorten parissa niin paljon kuin olisi tarvetta.

(Elämä-usko-rukous. Rippikoulusuunnitelma 2001.) Varhaisnuorisotyössä se on

kokemustemme mukaan jäänyt työntekijän oman kiinnostuksen ja halun mukaan

toteutettavaksi. Jeesus antaa selkeän käskyn Matteuksen evankeliumissa:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää

kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän

Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen

käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät

maailmaan loppuun asti” (Matt. 28:18–20).

5

Me olemme oikeutettuja viemään tätä sanomaa eteenpäin aivan kuten muutkin

tämän Sanan kuulijat. Me saamme olla osaltamme tekemässä lähetystyötä

lähetyskasvatuksen myötä.

Onko lähetyskasvatus vain lähetyssihteerin erityinen tehtävä? Ei mielestämme.

Lähetyssihteerin tehtävä on huolehtia siitä, että seurakunnassa on

lähetyskasvatusta, sen toteuttamista sen sijaan ei pidä jättää yksin

lähetyssihteerin tehtäväksi. Lähetyssihteerin tehtävä on pitää lähetystä esillä eri

työmuodoissa, jolloin on mielestämme luonnollista että myös muiden työalojen

työntekijät osallistuvat lähetyskasvatuksen toteuttamiseen (Pallo haltuun).

Käskyt ”menkää” ja ”tehkää” tulevat suoraan Matteuksen evankeliumista ja

Jeesuksen sanoista. Valitsimme kansiomme nimeksi ”menkää ja tehkää” ilman

lisämäärittelyjä siksi, että se kuvaa mielestämme jo itsessään kansiomme sisältöä

– tekemistä ja sitä, että me saamme olla toteuttamassa lähetyskasvatustehtävää.

Kansioomme työstetty materiaali on erityisesti suunniteltu varhaisnuorille, joiden

tapa oppia on erityisesti toiminnan kautta, myös siksi halusimme nimetä työmme

kuvaamaan toiminnallista sisältöä.

Termejä Työmme keskeisiä termejä ovat lähetystyö, lähetyskasvatus,

suvaitsevaisuuskasvatus.

Lähetystyö tarkoittaa Jumalan Sanan eteenpäin viemistä maailmassa, eli

evankeliumin (ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta) levittämistä. Lähetystyö jatkuu

niin kauan kuin tämä maailma jatkuu. (Katekismus, 69, 87; Suomen evankelis-

luterilaisen kirkon kotisivut)

Lähetyskasvatus auttaa jokaista ihmistä löytämään oman paikkansa

lähetystyössä, joka on kirkon perustehtävä. Lähetyskasvatuksen tarkoituksena on,

että ihminen saa tietoa lähetystyöstä, oppii hyväksymään erilaisuutta ja saa

mahdollisuuden olla mukana lähetystyössä. Tavoitteena on opettaa ihmistä

6

kunnioittamaan toista ihmistä. Lähetyskasvatuksen tarkoituksena on auttaa

ihmistä huomaamaan, että miten erilaista mutta toisaalta niin samanlaista ihmisten

elämä on eri puolilla maailmaa. (Suomen Lähetysseura: Lapset, varhaisnuoret ja

lähetystyö)

Suvaitsevaisuuskasvatus pyrkii kehittämään ihmisen kykyä kunnioittaa jokaista

ihmistä sekä hyväksyä erilaisuus (Wahlström 1996, 104). Erilaisuuden

hyväksyminen tarkoittaa myönteistä suhtautumista sellaisiin ryhmiin tai sellaisen

ryhmän jäseniin, jotka eivät kuulu omaan lähiryhmään.

Suvaitsevaisuuskasvatukselle voidaan katsoa löytyvät perusta myös Raamatusta,

Jeesuksen antamien esimerkkien mukaisesti. Jeesus rikkoi voimassa olleita

käsityksiä mm. parantamalla sapattina (Luuk.13:14–16). Jumala loi ihmisen

omaksi kuvakseen ja jokainen ihminen on näin ollen arvokas Jumalan luomana.

7

3 VARHAISNUOREN USKONNOLLINEN KEHITYS Uskon kokemusta on vaikea kuvailla psykologisin termein, mutta

sosiaalipsykologian käyttämä termi ”asenne” kuvaa kattavammin uskon

kokonaisvaltaisuutta. Asenne-termi pitää sisällään kolme erillistä ulottuvuutta:

tiedollinen alue, tunne ja toiminta. Kaikki vaikuttavat ja ovat läsnä tasapainoisessa

uskonnollisuudessa, mutta näiden ulkopuolelle jää hengellinen ulottuvuus, joka ei

ole tieteen keinoin tai termein mitattavissa. Emme voi kuvata Jumalan olemusta

emmekä todellisuutta. (Kinnunen, 1992, 64-65.)

Varhaislapsuudessa tunne-elämykset ovat voimakkaampia. Lapsen kuva

Jumalasta voi muodostua siitä, millaisia tunne-elämyksiä hän on kokenut silloin

kun ollaan tekemisissä hengellisten asioiden kanssa. Lämmin ja turvallinen olo

isän tai äidin sylissä iltarukouksen aikana voi muodostaa lapselle kuvan

huolehtivasta ja turvallisesta Jumalasta. (Kinnunen, 1992, 66.)

Lapsi ymmärtää aluksi asioita konkreettisesti, joka luo pohjaa syvemmälle ja

käsitteellisemmän ajattelun syntymiselle ja on siksi tärkeää myös uskonnollisessa

kasvussa. Keskustelua on käyty paljon siitä, missä vaiheessa olisi hyvä aloittaa

uskonnollinen kasvatus. Toiset painottavat sitä, että liian varhaisessa vaiheessa

aloitettu kasvatus voi olla lapselle vaikeaa ymmärtää ja siksi voi syntyä

väärinkäsityksiä ja pelkotiloja Jumalaa kohtaan. Toisaalta painotetaan

kokemuksen ja kasvatuksen kokonaisvaltaisuutta. Jos uskonnolliset asiat liitetään

lapsen elämänkokemuksiin ja käydään avointa keskustelua uskontoon liittyvistä

käsitteistä, niin lapsi voi ymmärtää niitä kehitystasonsa mukaisesti eivätkä

uskonnolliset asiat ole siksi vieraita tai vaikeita ymmärtää. Lapsen kysymyksiä ja

oivalluksia tulee rohkaista ja kunnioittaa. (Luukkonen, 2001, 44.) Uskossa on

paljon sellaista, jota lapsi ei kykene käsittämään aikuisen tavoin, siksi lapsen

kasvulle ja ajattelulle on annettava aikaa omalle ajattelutavalle sisäistää ja oppia

asioita. (Kinnunen, 1992, 66.)

8

Toiminnallisuus näkyy kaikessa, mitä uskonto vaikuttaa ihmisen elämässä. Kun

kokemuksessa on mukana tunne, elämys, mielikuvitus, toiminta ja ymmärrys, lapsi

oivaltaa niin omaa elämäänsä liittyvää kuin uskontoon kokonaisvaltaisesti.

(Luukkonen, 2001, 44–45). Oppiminen tapahtuu kokonaisvaltaisesti silloin kun

mukana on omakohtainen kokemus, pohdiskeleva havainnointi, abstrakti

käsitteellistäminen aktiivinen toiminta.

3.1 Alle kouluikäinen lapsi

Pienen lapsen Jumala-kuva on sidoksissa hänen elinympäristöönsä. Lapselle

kehittyy sellainen kuva Jumalasta ja Jumalan rakkaudesta, millainen kokemus

hänellä on omista vanhemmistaan. Vanhempien turvallisuus ja läheisyys

yhdistetään helposti Jumalan rakkauteen. Puolestaan ankarat, hylkäävät ja kylmät

vanhemmat saavat lapsen helposti ajattelemaan, että Jumala on samanlainen.

Lapsen on siis vaikea käsittää Jumalan rakkautta, jollei hän ole kokenut inhimillistä

rakkautta. Jumalkuvan syntymisessä psyykkinen syntymekanismi on paljon

voimakkaampi kuin tiedollinen opetus Jumalasta. (Kinnunen, 1992, 65; 2003, 180-

181.)

Koska työmme on suunnattu erityisesti varhaisnuorten lähetyskasvatukseen, niin

emme koe tärkeäksi esitellä alle kouluikäisen lapsen uskonnollista paljon. Silti

täytyy todeta, että varhaislapsuuden kokemukset muokkaavat lapsen minuutta ja

tapaa suhtautua toisiin ihmisiin ja Jumalaan sillä lapsen kehitys kulkee

kokonaisvaltaisesti yhdessä. (Luukkonen, 2001, 44.) Varhaisnuoren tai nuoren

kanssa työskennellessä tulee aina pitää mielessä kunkin lapsen varhaislapsuus,

sen mahdolliset traumat, pelot ja heitteille jätöt.

3.2 Koulun aloittava lapsi

Koulun aloittavat lapset pitävät lähes itsestään selvänä uskoa Jumalan

olemassaoloon. Suurin osa suomalaisista lapsista on kuullut puhuttavan

Jumalasta ja Jeesuksesta. Tässä ikävaiheessa lapsen suhtautuminen Jumalaan

on sidoksissa hänelle tärkeiden aikuisten tapaan suhtautua ja hyväksyä Jumala ja

9

uskonto yleensäkin. Juuri koulunsa aloittava lapsi ei kyseenalaista Jumalan

olemassa oloa, eikä näe ristiriitoja luonnonlakien ja ihmekertomusten välillä. Vasta

yhdeksännen ikävuoden vaiheilla lapsen Jumala-kuvaan tulee henkisempiä puolia.

(Kinnunen, 1992, 66-67; 2003, 190-191.)

Lapsen usko on hyvin itsekeskeistä, joka näkyy hänen ajattelussaan, että Jumala

suojelee ja varjelee kilttejä ihmisiä, etenkin häntä itseään. Lapsen ajattelutapa on

antropomorfista, jossa Jumala mielletään ihmisen näköiseksi, suureksi ja

voimakkaaksi henkilöksi. Jumala on kiltti ja oikeudenmukainen. Jumala on suuri

ylituomari, joka tuomitsee ihmiset heidän tekojensa mukaisesti. Tässä näkyy

lapsen kehitysvaihe, jossa hän elää vahvasti sääntö- ja seurausmoraali, eikä täten

ymmärrä, että Jumala rakastaa ja armahtaa niin hyviä kuin pahojakin ihmisiä.

(Kinnunen, 1992, 67.)

3.3 10- 11-vuotiaat lapset

Lapsen kasvaessa myös hänen uskonnollinen ajattelu ja asenteet muuttuvat ja

kehittyvät. Tässä ikävaiheessa lapsien aktiivisuus uskontoon kohtaan passivoituu,

samalla kun tyttöjen ja poikien väliset asenne- ja tapamuutokset kasvavat. Tytöt

ovat uskonnollisesti aktiivisempia ja heille uskonto merkitsee enemmän kuin

samanikäisille pojille. Poikia kiinnostavat enemmän sankarikertomukset, joita

esimerkiksi Vanhan Testamentin kertomukset sisältävät. Asenteessa uskontoon

vaikuttaa myös lapsen perheen uskonnollisuus. Lapsen, jolle uskonto on tärkeä,

perhe on usein myös uskonnollisesti aktiivinen. (Kinnunen, 1992,68.)

Lapsi menettää uskonsa joulupukin omaiseen Jeesukseen. Lapset miettivät, onko

Jeesus oikeasti ollut olemassa, ovatko hänen tekemänsä ihmeteot totta vai satu,

vaikka sankarikertomukset kiinnostavat paljon. Lapset tarvitsevat uskonsa tueksi

todellista faktatietoa, esimerkiksi karttoihin tutustuminen tuo kuvan siitä, että

Raamatun kertomukset ja Jeesuksen elämä perustuu historiallisiin tosiasioihin,

eivätkä ne ole tapahtuneet mielikuvituksellisessa paikassa. (Kinnunen, 1992, 68;

2003, 191.)

10

Koulussa ei tarjota lapsille kuin tiedollista puolta uskonnosta, vaikka lapsi

tarvitsisikin lisäksi tunne-elämyksiä ja toimintaa. Tässä ikävaiheessa oleville

lapsille varsinkin seurakuntien työntekijöiden tulisi tarjota sellaisia kerhoja,

pyhäkouluja tai leirejä, jossa huomioidaan lapsen uskonnolliset osa-alueet

kunnolla. (Kinnunen, 1992,68.)

3.4 12- 13-vuotiaat

Lapsi joka lähestyy murrosikää, muuttuu kielteisemmäksi uskontoa kohtaan.

Viidesosa ei usko Jumalaan, puolet ikäryhmästä pitävät uskontoon liittyviä asioita

myönteisinä ja uskovat niihin. (Kinnunen, 1992, 69.)

Kahdentoista iässä lapsen abstrakti ajattelu alkaa kehittyä ja hän voi joutua

ristiriitaan tieteellisen ajattelun ja uskon kanssa. Jos ei lapsi ole sisäistänyt uskoa,

hän jää lapsenuskoon ja uskonnollinen kehitys on kehittymätön. Tästä johtuen

toiset hylkäävät uskon naiivina ja epätieteellisenä. Vanhempien ja kasvattajien

tulisi ohjata lasta tässä vaiheessa yhdistämään nämä kaksi eri maailmaa

yhteensopivaksi kokonaisuudeksi. (Kinnunen, 1992, 69.)

Murrosiän myrskyissä myös koetellaan vanhempien ja seurakunnan opetusta

uskosta ja Jumalasta. Nuorella on tarve itse valita ja päättää mihin hän uskoo ja

miten tämä usko ilmenee hänen elämässään. Hänellä on oltava mahdollisuus

kyseenalaistaa kaikki aikaisemmin opittu ja koettu. Tässä vaiheessa hän tarvitsee

kaikesta huolimatta vanhempien ja muiden kasvattajien tukea ja hyväksyntää.

(Kinnunen, 2003, 192-193.)

3.5 Leikkivä lapsi Parhaimmillaan leikki liittyy opiskeltavaan aiheeseen. Kansioomme mukaan otetut

leikit on koottu eri maista. Niitä voidaan hyödyntää puhuttaessa eri lähetysmaista.

Leikki kehittää lapsen persoonallisuutta ja sosiaalista kyvykkyyttä. Leikin avulla

lapsi opettelee uusia asioita jäljittelemällä ja samastumalla aikuisiin. Voidaan

sanoa, että leikki on lapsen työtä. (Vuorinen, 1993, 181, 183.)

11

Lapset ympäri maailman leikkivät paljon ja oppivat asioita leikin kautta. Leikit

aktivoivat koko ihmistä, herättävät tunteita, ohjaavat fyysiseen toimintaan ja

harjaannuttavat sosiaalisia taitoja (Vuorinen, I. 1993, 184). Leikkiessä lapset

pystyvät muuttamaan monia todellisuuden asioita mielikuvituksellisiksi

kokonaisuuksiksi (Abrahamsson & Tolonen 2001, 231). Näin siis leikkien kautta

lähetyskasvatuksen tekeminen ja siihen tutustuminen on varhaisnuorelle

luonnollista. Leikin kautta voidaan opetella myös lähetyskasvatuksessa ilmeneviä

arvoja, esimerkiksi tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta (Ketola 2002, 298). Leikin

avulla lapsi voi käsitellä ajatteluaan ja tunteitaan (Vilkko-Riihelä 1999, 235).

Leikkiä sanotaan lapsen työksi, joka valmistaa lasta aikuiselämään. Leikki opettaa

lasta sosiaalistumaan ja edistää itseilmaisun taitoa. Leikkiin kuuluu näiden lisäksi

taiteellisuus ja estetiikka (Jantunen & Rönnberg, 1996, 100-101.) Kansiomme

leikeissä lapset saavat ilmaista itseään itsestään käsin kun myös toisen roolin

kautta. Taiteellisuus ja luovuuden käyttäminen kehittyy ja kasvaa yhdessä

rakentamisen, leipomisen ja askartelun kautta.

3.6 Lapsen kehityksen tukeminen

Kun lapselle opetetaan ihan vauvasta asti uskonnollisia asioita, niin uskosta tulee

luonnollinen osa hänen elämäänsä. Tämä ei pidä paikkaansa ainoastaan

kristinuskon kohdalla, vaan jokaisen uskonnon tai ideologian kohdalla. Hyvänä

esimerkkinä on esimerkiksi kommunistinen kasvatus tai juutalaisuudessa lapsien

ja varsinkin poikien opetus juutalaiseen traditioon ihan lapsesta asti. Kristinusko ei

ole usko, joka voidaan omaksua ulkonaisesti, mutta voimme tarjota lapsille

juutalaisten tavoin huolenpitoa ja vastuuta lapsen uskonnollisen kasvun tukijana

(Kinnunen 1992, 75).

Tiedollista sisältöä lapsen uskon elämään voidaan tarjota lukemalla hänelle

Raamatun kertomuksia, joissa on kristillinen arvopohja. Lapsen kasvaessa ja

lukutaidon kehittyessä voidaan lasta innoittaa itsenäiseen lukemiseen Lasten

Raamatun tai kristillisten lehtien tutkimiseen. Erilaiset äänniteet ja laulut kohtaavat

lapsen hyvin. Laulujen myötä mieleen painautuu myös hengellinen sanoma, joka

12

voi olla lohtuna yksinäisyydessä, pelossa tai hädän hetkellä. Vanhemmiten juuri

nämä lapsuuden tutut ja turvalliset hengelliset laulut voivat olla tienviittoina tai

turvana (Kinnunen 1992, 75).

Toiminnallisuus on keskilapsuutta elävän lapsen perusolotila. Toiminta, joka

täyttää lapsen tarpeet ja antaa lapselle tilaa ja mahdollisuutta palvella omilla

lahjoillaan saa pidettyä lapsen mielenkiinnon yllä uskontoa ja seurakunnan eri

toimintamuotoja kohtaan (Kinnunen 1992, 77).

Tunne-elämyksiä lapsi saa esimerkiksi onnistuneiden toimintojen kautta tai

hiljentyessä Jumalan eteen. Rukous on lapsen luontevin ja melkein ainut

henkilökohtainen uskonilmenemismuoto. Aluksi lapsen rukous on hyvin

minäkeskeistä, mutta vanhempien avustuksella voidaan tuoda esiin myös vastuuta

lähimmäisistä esirukouksen tavoin. Vaikka kymmenvuotiaana lapsen rukous

saakin henkilökohtaisemman suhteen, niin silti vanhempien ihmisten kanssa

rukoileminen on tärkeä osa lapsen uskonnollista kehitystä. Jos ääneen

rukoileminen ei ole vanhemmille luontevaa, niin erilaiset rukouskirjat tai Kotien

rukouskirja ovat oivallinen apu yhteisissä rukoushetkissä (Kinnunen 1992, 75-77).

Jokainen vanhempi siirtää niitä perusarvojaan lapselle, jotka hän kokee itselleen

tärkeäksi. Jos vanhemmat kokevat uskon itselleen tärkeäksi asiaksi elämässään,

on luonnollista, että he haluavat siirtää sitä lapsilleen. Silti uskonnollisessa

kasvatuksessa on muistettava, että uskon kasvu on aina Jumalan kädessä, sitä ei

voi siirtää suoraan lapselle. (Kinnunen 1992, 77.)

13

4 MENETELMÄT Tutustuttuamme lähetyskasvatusmateriaaleihin, huomasimme, että ne painottuvat

visuaalisiin ja auditiivisiin kokemuksiin. Kuva, musiikki ja maistaminen ovat niitä

elementtejä, joita mekin olemme hyödyntäneet itse tuottamassamme

materiaalissa. Toiminnallisuus ja itse tekeminen ovat tärkeitä asioita, ne myös

tukevat erityisesti varhaisnuorten tapaa oppia asioita.

Työssämme käyttämät menetelmät muotoutuivat pohtiessamme kansion sisältöä.

Suunnittelemamme leirin ohjelmarungossa on käytetty monia ilmaisukeinoja

oppimiseen liittyen. Näitä käyttämiämme menetelmiä ovat kokemuksellinen

oppiminen, toiminnallinen-, musiikillinen-, ja draamallinen ilmaisu sekä

sosiodraama. (Saarinen 2001, 53; Vuorinen 1993, 175, 179, 194.) Näiden

menetelmien etuna se, että niitä voidaan soveltaa kohderyhmän käyttöön

monipuolisesti joko helpottamalla tai hieman vaativuutta lisäämällä kunkin ryhmän

edellytysten ja tarpeiden mukaan.

Menetelmät ovat lisäksi sellaisia, joissa on paljon varhaisnuorten opetukseen

sopivaa toimintaa ja tekemistä. Toiminnallisuus ja itse tekeminen ja asioiden

valmistaminen ovat olleet lähtökohtiamme kootessamme ja työstäessämme

materiaalia, jonka avulla haluamme itse olla toteuttamassa lähetyskasvatusta.

Kokemuksellisessa oppimisessa oppimistapahtuma nähdään kehämäisinä

sykleinä, johon liittyy kaksi ulottuvuutta tiedostamaton sekä tietoinen oppiminen ja

niihin liittyen neljä vaihetta, jotka painottavat oppimista eritavoin. (Kupias 2001,

16–26; Saarinen 2001, 53.)

Välitön omakohtainen kokemus luo perustan oppimiselle. Opettaja voi lähteä

liikkeelle opiskeltavaa asiaa koskevista kokemuksista ja käsityksistä, jotka ovat

sidoksissa opiskelijoiden omaan elämään.

14

Pohdiskeleva havainnointi eli reflektointi korostaa ilmiön eri näkökulmien

pohdintaa. Oppijat reflektoivat omia kokemuksiaan. Siinä luodaan usein pohja

uusille käsitteille, malleille ja teorioille. Esimerkiksi lapset voivat pohtia, kuinka

suhtautua vieraasta maasta muuttaneeseen luokkakaveriin, samalla kun miettivät

miltä itsestä tuntuisi muuttaa vieraaseen maahan.

Abstraktissa käsitteellistämisvaiheessa pyritään kurinalaisen, systemaattisen

ajattelun kautta muokkaamaan vanhoja ja luomaan uusia malleja, käsitteitä ja

teorioita. Teoriat, mallit ja käsitteet jäsentävät omakohtaista kokemusta ja auttavat

sen yleistämisessä ja tietoisessa hallinnassa. Tässä vaiheessa haetaan asiasta

teoreettista tietoa. Lähetyskasvatuksessa tämä käsitteellistämisvaihe voisi olla

esimerkiksi sen pohdinta, mitä lähetystyö on käytännössä.

Aktiivisen ja kokeilevan toiminnan vaiheen tarkoitus on testata malleja sekä

kokemuksista, pohdinnoista ja teorioista tehtyjä päätelmiä käytännössä. Tässä

vaiheessa yritetään myös vaikuttaa ihmisiin ja muuttaa asioita. Tietoa voidaan

soveltaa käytäntöön esimerkiksi case-tapausten, roolipelien, harjoitusten ja

työssäoppimisen avulla (Kupias 2001, 16-26.) Lähetyskasvatusta toteutettaessa

tätä vaihetta voidaan soveltaa käytäntöön juuri roolipelien avulla. Asettuminen

toisen ihmisen rooliin ja tapaan elää – esimerkiksi venezuelalaisen orpolapsen

arkipäivään on eräs tapa testata kokemuksia.

Omakohtainen kokemus on kokemuksellisen oppimisen lähtökohta ja oleellinen

osa, mutta pelkkä kokeminen ei sinänsä vielä takaa oppimista. Tärkeää on

”tutkittavan” ilmiön havainnointi ja sen tietoinen pohtiminen sekä ilmiön

ymmärtäminen ja käsitteellistäminen sopivan teorian tai kuvausmallin avulla.

(Kupias 2001,16.) Myös aktiivisen toiminnan vaihe on oleellinen osa

kokemuksellista oppimista.

4.1 Toiminnallinen ilmaisu Suunnitellessamme ja työstäessämme lähetyskasvatusmateriaalia olemme

erityisesti keskittyneet toiminnallisen ilmaisun kautta tapahtuvaan opetukseen.

15

Pyrimme siihen, että varhaisnuori oppii asioita toiminnan kautta, ei niinkään sillä

että hänelle luennoidaan asiasta, jota luennoimalla voi olla vaikea käsittää.

Samastuminen Venezuelan lapsiin ja heidän asumisensa slummissa voi olla

vaikeaa käsittää luennoimalla, siksi konkreettisen slummin rakentaminen ja

materiaalin vähyys rakennusvaiheessa voivat auttaa ymmärtämään paremmin

elinoloja ja jokapäiväistä selviämistä. Tärkeää on tekeminen ja osallistuminen

kokonaisvaltaisesti ja oppimisen tulokset näiden vaikutuksesta. (Vuorinen 1993,

179.) Lisäksi toiminnallinen ilmaisu rakentuu sosiaaliseksi tapahtumaksi, mikä

puolestaan tukee monia muita oppimisen kannalta tärkeiden valmiuksien

oppimista. Toiminnallisessa ilmaisussa eletään todeksi opittavaa asiaa. Opetus

konkretisoituu tutustuen, harjoitellen, kokeillen, osallistuen. (Vuorinen 1993, 180.)

Yrityksen ja erehdyksen kautta tekeminen sekä mallinottaminen ovat keinoja, joilla

paitsi lapset ja nuoret maailmalla oppivat perusasiat elämässä, myös

lähetyskasvatusta voidaan opettaa. Toimiminen itse ja asioiden tai ajatusten

kokeileminen käytännössä voivat opettaa paremmin kuin paikoillaan oleminen ja

pelkkä kuunteleminen (Vuorinen 1993, 179.) Työstämässämme materiaalissa

esimerkiksi afrikkalaisen jalkapallon valmistaminen on yksi oppimisen paikka,

kuinka vähistä, jopa roskiksi luokiteltavista materiaaleista saa valmistettua

toimivan pallon.

Kokemuksellista oppimista voi tapahtua myös musiikillisen ilmaisun kautta.

Musiikillista ilmaisua voi käyttää sellaisissa oppimistilanteissa joissa musiikin tavat

herättää assosiaatioita, muistikuvia ja tunnelma nousevat tärkeiksi. Musiikilla

voidaan lisäksi sitoa eri ilmaisumuotoja yhteen, esimerkiksi sanallinen ilmaisu ja

musiikki synnyttävät yhdessä laulun. Musiikkia voidaan käyttää paitsi

täydentämään muita ilmaisumuotoja, myös virikkeenä, kuten vaikeaan, itselle

vieraaseen tilanteeseen eläytymisessä (Vuorinen 1993, 175). Musiikillinen ilmaisu

antaa vapauden luovuudelle juuri tämän vahvojen tunne-elämysten ja

assosiaatioiden herättämisen vuoksi. Jokaisen kokemusten musiikin herättämistä

tunteista on ainutlaatuinen ja siksi musiikillista ilmaisua on helppo hyödyntää

työskentelyssä. Lähetysjumalanpalveluksessa rumpujen käyttäminen tai tuttujen

laulujen elävöittäminen soittimien tai tanssin avulla luo kokemusta kuin

elävöitymistä vieraaseen kulttuurin, joka on samaa suurta Jumalan perhettä.

16

Oppiminen tapahtuu kokonaisvaltaisesti silloin kun mukana on omakohtainen

kokemus, pohdiskeleva havainnointi, abstrakti käsitteellistäminen aktiivinen

toiminta. (Luukkonen 2001, 44-45.) Konkreettinen kokemus ja abstrakti

käsittäminen muodostavat tiedostamisen tason, jossa lapsen omat kokemukset ja

tunteet ovat tärkeitä samalla kun pyritään ratkaisemaan ongelma järjen avulla.

Oppiminen tapahtuu siis tiedostamatta omien kokemuksien kautta kuin tietoisten

käsitteiden ymmärtämistä. Toiminnan taso koostuu pohdiskelevasta

havainnoinnista ja aktiivisesta toiminnasta. Tässä korostetaan eri näkökulmien ja

oman oppimisen pohdintaa. Samalla kun lapsi käsittelee teoreettisia asioita

toiminnan tekemisellä, hänen itsetuntemuksensa syvenee ja kasvaa. (Luukkonen

2001, 54-55.)

4.2 Draamallinen ilmaisu Draamallinen ilmaisu on omiaan tukemaan toimintoja, joissa pyritään

samastumaan johonkin tiettyyn tilanteeseen tai tapahtumaan. Draamallisesta

ilmaisusta erityisesti sosiodraama tulee liki ajatusta siitä, että eläydytään

vieraaseen rooliin. Sosiodraama onkin tästä syystä omiaan täydentämään

oppimista esimerkiksi slummin rakentamisessa. Sosiodraamassa eräät sen

perustekniikat soveltuvat ihmisiä tai kulttuureja koskevien asioiden käsittelyyn,

mikä edesauttaa sitä että käyttääkseen sosiodraaman keinoja ei tarvitse soveltaa

perustekniikoita uudelleen ja näin sen keinojen käyttöönotto on helpompaa.

(Vuorinen 1993,194.)

Vieraiden roolien ottaminen on osa toiminnallista ilmaisua (Vuorinen 1993, 182).

Se tulee luonnollisesti esille erilaisissa toiminnoissa leiriohjelmassamme erilaisten

tehtävien ja toimintojen kautta. Yksi tämmöinen roolin ottaminen tapahtuu

”Paavalin matkassa”, kun eläydytään ensimmäisiin lähetysmatkoihin tai lähdetään

torille ostoksille muukalaisena.

17

4.3 Menetelmien hyöty Motivaatiolla on tärkeä merkitys kaikessa oppimisessa. Mikä motivoi varhaisnuorta

lähetyskasvatuksessa? Toiminta, itse tekeminen ja asioiden tutkiminen – ainakin

arkipäivän kokemusten perusteella ovat varhaisnuorta motivoivia tekijöitä

toiminnassa. Työstäessämme lähetyskasvatusmateriaalia, meillä on ollut taustalla

konstruktivistinen oppimiskäsitys, joka nojaa siihen, että oppimisessa ei ole

niinkään kyse opettajalta suoraan siirtyvästä tiedosta, vaan oppija on itse

aktiivinen tiedon hankkija (Tynjälä1999. 37, 38.) Mitä hyötyä varhaisnuorelle on

siis siitä, että hän saa itse olla rakentamassa omaa oppimistaan? Hyötyä on

ainakin siinä, että varhaisnuori saa itse muodostaa oman kuvansa opittavasta

asiasta koska hän on itse aktiivinen osa oppimiskokemusta. Opettaja ei siis pyri

niinkään antamaan suoria, valmiita vastauksia, vaan jokainen oppija voi itse

oivaltamalla ja aktiivisesti oppimisprosessissa mukana olemalla vaikuttaa siihen,

mitä hän oppii (Tynjälä 1999, 107.)

Kokemuksellinen oppiminen on varhaisnuoren kannalta hyvä tapa oppia. Se on

kuin sateenvarjo, joka kerää alleen työssämme käyttämämme menetelmät,

toiminnallisen -, musiikillinen - ja draamallisen ilmaisun. Kokemuksellisen

oppimisen painopiste on aktiivisessa prosessissa, jossa kokemuksen kautta

kokemus ja oivallus liittyvät toisiinsa, oivallus ei siis ole vain oppimisen lopputulos

(Saarinen 2001, 53.)

Varhaisnuorella on tietoa monista asioista. Lähetyskasvatusta koskien hänellä

saattaa olla paljonkin tietoa esimerkiksi missä maissa seurakunnalla on

lähetystyöntekijöitä, minkä nimisiä he ovat, onko heillä lapsia tai mitä he tekevät

kohdemaassa. Sen sijaan lasten elämä lähetyskentällä, joko lähettiperheen omien

lasten elämä tai paikallinen elämä voi olla vierasta. Silti hän tajuaa, että lapset

ympäri maailmaa leikkivät, iloitsevat ja nauttivat toistensa seurasta. Eri maailman

kolkissa lapset voivat leikkiä samankaltaisia leikkejä kuin he itse, mutta lasten kieli

vain on eri kuin heidän omansa. Kognitiivinen oppimiskäsitys korostaa, että oppija

on itse aktiivinen oppimisprosessissa, aivan kuten konstruktivistisessa

oppimiskäsityksessäkin. Perusajatuksena on, että lapsi oppii asioita liittämällä ne

jo johonkin olemassa olevaan tietoon tai taitoon (Saarinen 2001, 53.) Lapselta

18

voidaan kysyä että miten hän viettää vapaa-aikaansa ja pyytää sitten pohtimaan

miten esimerkiksi Taiwanissa lapset viettävät vapaa-aikaa. Oppimista ja

oivaltamista syntyy kun lapsi huomaa, että ympäri maailman lapset leikkivät

yhdessä ystävien kanssa. Hän huomaa olevansa monessa suhteessa

samanlainen kuin lapset eri puolilla maailmaa (Kilpi, P. & Lehtonen-Inkinen, P.

2001, 197.)

19

5 LÄHETYS

Lähetyksen syntyhistoria ja lähetyskäskyn toteuttaminen apostolien ajoista tähän

päivään asti on hyvin vaihde rikasta ja mielenkiintoista. Lähetyksen jatkuvuudesta

voisi tutkia ja kirjoittaa todella paljon. Olemme pyrkineet rajaamaan tekstiämme

vain olennaisiin virstan pylväisiin, koska varhaisnuorten parissa työskennellessä ei

ole tarpeen selittää teologisesti lähetyksen punaisesta langasta läpi Raamatun

sivujen, ihan maailman loppuun asti. Riittää että ohjaajalla on pääasiat hallussaan,

niin ettei hän mene ihan lukkoon, jos ja kun lapset esittävät yllättäviä kysymyksiä

aiheesta.

Varsinaisesti lähetyskasvatuksesta ei itsestään ole paljon painettua materiaali

olemassa, niin kokosimme lähetyskasvatuksen alle suvaitsevaisuus –ja

monikulttuurisuuskasvatuksen. Lähetyksestä puhuessa suvaitsevaisuus on kaiken

tiedon ja kanssakäymisen avain. Monikulttuurisuus vaatii suvaitsevaisuutta ja

monikulttuurisuus on osa lähetystyöntekijöiden arkea lähetyskentillä, mutta yhä

enemmän myös kotimaassa olevien lasten ja nuorten arkitodellisuutta,

vanhempien työpaikoista puhumattakaan.

5.1 Lähetyksen juuret

18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta

taivaassa ja maan päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun

opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja

opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.

Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti"

(Matteus 28:18-20).

Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky kiteyttää lähetyksen keskeiset asiat:

lähetyksen perusteet, tavoitteet ja sisällön. Perusta on Kolmiyhteisen Jumalan

olemuksesta ja Hänen pelastussuunnitelmastaan. Lähetystyössä ihminen on vain

http://www.nic.funet.fi/pub/doc/bible/fi/1992/Matt.28.html#v18



20

välinen, jonka kautta Jumala tekee lähetystä. Tavoite on kaikkien ihmisten

saattaminen Kristuksen seurakunnan jäseniksi. Pelastus kuuluu kaikille ja

kristillinen usko on universaalinen. Tehtävän sisältöön kuuluu kaste ja opetus,

jotka ovat Sana ja Sakramentit. Sanoma Jeesuksesta tekee toiminnan sisällön

puolesta lähetystyöksi, jossa on selvästi esillä hengellinen sanoma ja syvyysaste.

Lähetyskäsky ei ole mikä tahansa käsky, vaan siinä Jeesus itse kutsuu omiaan

maailmanlaajaan tehtävään, jossa hän itse on kaiken perustana ja kasvun

antajana. (Lindgren 2001, 19.)

Juuret lähetyksen teologialle löytyvät Raamatusta, Jeesuksen antamasta Kaste- ja

Lähetyskäskystä sekä kristinopin peruskohdat sisältävästä katekismuksesta, jossa

lähetystyöstä ja -tehtävästä sanotaan, että Jumalan valtakunnan voi saada aikaan

vain Jumala itse ja jokainen meistä on kutsuttu tekemään Jumalan valtakunnan

työtä, lähetystyötä Kristuksen antaman lähetystehtävän mukaisesti (Katekismus,

2000, 69.)

Lähetys on alkanut tietyssä historian vaiheessa ja se päättyy kun sen aika on

päättyä. Lähetystyön selkeänä tehtävänä on viedä evankeliumi, ilosanoma

Kristuksesta kaikkien kansojen pariin. Lähetyksen luonne on eskatologinen, eli se

sijoittuu aina lopun aikojen kanssa yhteen. Eskatologinen luonne lähetyksessä

näkyy siinä, että jo tässä ajassa ojentaudutaan kohti tuonpuoleista. Kristityn elämä

on toivoa, joka kohdistuu tuonpuoleiseen. (Ahonen, 2000, 285, 291.)

Kun Eevan haukkasi kielletystä hedelmästä, piirtyi jo historian horisonttiin ristin

muotoinen varjo (Max Lucano). Jumalan pelastussuunnitelma on ollut jo

nähtävissä maailman historian alusta lähtien ja Jeesus vain kiteytti iankaikkisen

pelastussuunnitelman. Pelastussuunnitelman suuret linjat kulminoituivat

Jeesukseen ja hän tukeutui useaan otteeseen kirjoituksien sanaan, kuten

esimerkiksi vastatessaan Johannekselle Jesajan sanoilla, kuka hän on.

Voidaankin sanoa rohkeasti, että vaikkei Jeesus olisi antanut lähetyskäskyä, niin

silti kristityt veisivät evankeliumia maailman äärin sen perusteella mitä Raamattu

ilmoittaa Jeesuksesta ja hänen teoistaan ja Jumalan pelastussuunnitelmasta.

(Lindgren 2001, 20-21 ja Ahonen 2000, 78.)

21

Lähetyskäskyä voikin pitää pisteenä i:n päällä. Siinä kiteytyy Jumalan antama

etsivän rakkauden tehtävä seurakunnalleen kuin myös Hänen läsnäolonsa

seuraajiensa kanssa. Lähetyskäsky ei lisää eikä kumoa mitään Kristuksen

pelastuksesta, vaan se antaa enemmän arvoa lähetykseen, koska käsky on

Jeesukselta itseltään. (Lindgren 2001, 21.)

5.1.1 Lähetyksen moninaisuus

Lähetyksen teologia perustuu vahvasti sille ajatukselle, että evankeliumi kuuluu

kaikille ihmisille rajojen yli. Kolmiyhteinen Jumala on sen tehtävän antanut jo

luomisessa, jossa ihminen tarkoitettiin elämään Jumalan yhteydessä. (Ahonen,

2000, 32.)

Kirkon tehtävä kirkkolain mukaisesti on: ”Tunnustuksensa mukaisesti kirkko

julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen

sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.” (Kirkkolaki 1

§2.)

Kasteeseen kuuluu opetus, joka tapahtuu kodeissa ja koulussa, erityisesti

rippikoulussa (Katekismus, 2000, 69.) Uusi seurakunta joka on kastettu

Kolmiyhteisen Jumalan nimeen, tarvitsee opetusta. Pyhä henki toimii Sanassa ja

Sanan kautta, ilman opillista opetusta usko ei kasva. (Raamattu)

Nykyään seurakuntien tunnuksellisuus ja opilliset kysymykset eivät ole muodissa.

Yhä useammin lähetykset ja seurakunnat kannattavat relatiivista ajattelua, eli

suhteellisuutta. Tämän ajattelun mukaan voidaan ajatella eri ”totuuksia” samasta

asiasta. Sanallisen totuuden, elin oppikysymyksien, tilalla painotetaan

kokemuksen ja elämyksen välityksellä saatua totuutta. Raamatun systemaattiseen

ja uskontoteologiaan tulisi panostaa, koska nämä antavat parhaan lähtökohdan

kulttuurien kohtaamisille kristillisistä ja julistuksellisissa lähtökohdissa. (Lindgren

2001, 114-115.)

22

Evankeliumin ainutlaatuisuutta tulisi korostaa opetuksessa entistä enemmän

nykyisin. Opetuksen tulisi olla entistä määrätietoisempaa, mutta samalla

nöyrempää tässä moni uskonnollisessa maailmassa. Kristittyjen ei tule peitellä

Raamatun opettamaan absoluuttiseen – ja eksklusiivisuusvaatimuksiaan.

Erityisesti vapaissa suunnissa on alettu kallistumaan uskontojensekoittumisen ja

kaikkien uskontojen yhdenarvoiseen ajatteluun, vaikka tämä on selvästi Uuden

Testamentin ja koko Raamatun vastaista ajattelua ja opetusta. (Lindgren

2001,117.)

5.1.2 Lähetyksen kaksijakoisuus

Kirkon saama lähetystehtävällä on kaksijakoinen luonne, sen tulee olla läsnä

ympärillä olevien ihmisten keskuudessa kuin myös kauempana olevien ihmisten

saatavilla, voidaankin puhua sisä- ja ulkolähetyksen sektoreista. Sisälähetyksen

tavoitteena onkin saada lähi-ihmiset Kristuksen luokse ja ulkolähetyksessä julistaa

sanaa sellaisille, jotka eivät ole ennen kuulleet Evankeliumia. (Lindgren 2001, 20-

21.)

Suomessa sisälähetys onkin haaste, koska vaikka suurin osa Suomalaisista

kuuluu kirkkoon, niin heidän osallistumisensa seurakunnan toimintaan ja

jumalanpalveluksiin on vähäistä. Tämä näkyy myös länsimaisessa kulttuurin

muutoksessa sillä tavoin, että nykyisin perinteisistä lähetysmaista (Afrikan maista)

lähtee ihmisiä lähetystyöhön Eurooppaan (Lindgren 2001,120.) Perinteinen

lähetyksen suunta onkin kääntynyt toisinpäin.

Ulkolähetyksessä missiologinen ajattelussa sekä historia että kulttuurierot ja

samaistumisen problematiikka täytyy ottaa vakavasti huomioon. Vaikka

molemmissa lähetyksissä tehtävä ja sanoma on sama, niin ulkolähetyksessä

tapaa julistaa täytyy muokata maan kulttuuriin sopivaksi, kun yhteinen kieli on

löytynyt. (Lindgren 2001, 20-21.)

Lähetys on kaikilla tavoin myös rajojen ylittämistä, niin rodullisten,

maantieteellisten, etnisten, kielellisten kuin kulttuuristen rajojen vuoksi. Aina ei

kuitenkaan tarvitse lähteä pois kotimaasta, lähetys voi siis suuntautua myös

23

omaan lähipiiriin, koska lähetystyö määritellään työksi niiden parissa, jotka ovat

vieraantuneet uskostaan. (Ahonen, 2000, 291, 292.)

Lähetyksen teologia perustuu vahvasti sille ajatukselle, että evankeliumi kuuluu

kaikille ihmisille rajojen yli. Kolmiyhteinen Jumala on sen tehtävän antanut jo

luomisessa, jossa ihminen tarkoitettiin elämään Jumalan yhteydessä. (Ahonen,

2000, 32.)

Lähetyksen teologia perustuu jo aiemmin esillä olleeseen Jeesuksen antamaan

käskyyn mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikki kansat Hänen

opetuslapsikseen. Jeesus ei erottele kenelle lähetystehtävä kuuluu, vaan käsky

kuuluu jokaiselle joka sen lukee, niin kuin se kuului opetuslapsille jotka käskyn

ensimmäisinä saivat.

5.2 Lähetyskasvatus

Lähetyskasvatus tarkoittaa siis jokaisen ihmisen parissa tehtävää työtä

lähetysnäyn edistämiseksi, niin että jokainen ihminen löytäisi oman paikkansa

lähetystyön parista ja ymmärtäisi ykseyden merkityksen rajoja ylittävänä tekijänä.

Lähetyskasvatusta toteutetaan luonnollisesti osittain eri tavoin eri-ikäisten ihmisten

parissa. Lasten parissa tehtävä lähetyskasvatus pohjautuu leikille, lauluille,

yhdessä olemiselle. Elämysten tuottaminen, tiedon antaminen ja yhteyden

kokemukset ovat tärkeitä elementtejä lasten parissa tehtävässä

lähetyskasvatuksessa. (Lapset, varhaisnuoret ja lähetystyö).

Nuorten parissa lähetyskasvatus painottuu jo enemmän toimintaan, esimerkiksi

erilaisten kurssien kautta lähetyskentille lähtemiseen. Lähetystyön tukijana ja

tekijänä kasvaminen on tärkeää, tätä kasvattajan tehtävää hoitaa paikallinen

seurakunta oman työnsä kautta (Suomen Lähetysseuran nuorisotyö).

Lähetyskasvatusta toteutetaan esimerkiksi rippikoulurallien, nuorten lähetysjuhlien,

leirien ja materiaalien kautta.

24

Lähetyskasvatuksen tarkoituksena on antaa tietoa lähetystyöstä, antaa lapsen olla

mukana lähetystyön tekemisessä ja ennen kaikkea kasvattaa lapsi hyväksymään

erilaisuutta. Lähetyskasvatus ei siis eroa seurakunnan muusta kasvatustyöstä.

Kokemuksellisen oppimisen kautta lapsi oppii huomaamaan, että hän kuuluu

Jumalan suureen perheeseen ja ihmiset ympäri maailmaa ovat monessa

suhteessa samanlaisia kuin hän itse. (Kilpi & Lehtonen-Inkinen 2001, 197-198.)

Perusasenteet, toisen huomioiminen ja suhtautuminen eri kulttuuriin ja erilaisiin

ihmisiin opitaan lapsena. Lähetyskasvatuksessa tuetaan lapsen kasvua kohti

suvaitsevaisuuteen ja myötätunnon ja kunnioituksen antamista toisia ihmisiä

kohtaan. (Kilpi ym. 2001, 197-198.)

Lähetyskasvatus ei sinänsä eroa merkittävästi suvaitsevaisuuskasvatuksesta.

Lähetyskasvatuksessa pyritään suvaitsevaisuuden sekä globaalin ajattelun

kehittämiseen. Emme ole yksin täällä ja lopulta emme ole edes niin kovin erilaisia

toisistamme perustarpeiltamme. Kaikilla ihmisillä – ihonväristä, kansallisuudesta ja

muista ulkoisista seikoista huolimatta, on samanlaiset perustarpeet: tarve olla

rakastettu ja kuulua johonkin ryhmään, nälkä, jano.

5.2.1 Suvaitsevaisuus

Suvaitsevainen ihminen ymmärtää erilaisuuden olevan rikkautta. Suvaitsevaisuus

on hyväksyvä suhtautumistapa erilaisuutta kohtaan, kykyä kunnioittaa toista

ihmistä, vaikka hänellä olisikin eri uskonto, ihonväri ja äidinkieli kuin minulla

itselläni. suvaitsevaisuus kytkeytyy siis ihmisarvon kunnioittamiseen ja

tasavertaisuuden periaatteeseen. (Wahlström 1996, 295.) Suvaitsevaisuus on

myös molemminpuolista kunnioittamista (Märstylä & Silverhuth 1999, 32.)

Suvaitsevaisuus voi teoriassa tuntua helpolta, mutta käytännössä se ei ole niin.

Tuomitsemme helposti sellaisia ihmisiä tai ihmisryhmiä, jotka ovat meille

itsellemme vieraita. Tarkastelemme maailmaa oman lähiryhmämme, olkoon se

sitten uskonnollinen yhteisö, suku, perhe, ystäväpiiri tai poliittinen ryhmä, kautta ja

näin tuomitsemme sellaisia jotka eivät kuulu tähän ryhmään. Omassa

25

lähiryhmämme tavat ovat tuttuja ja turvallisia ja muut ryhmät voivat tuntua

vieraalta, kummallisina tai jopa uhkaavina, koska emme ymmärrä heidän

kulttuuriaan. (Wahlström 1996, 296.)

Suvaitsevaisuus onkin kytkeytynyt ennakkoluuloihimme ja itsetuntoon. Hyvän

itsetunnon on todettu vaikuttavan ennakkoluuloihimme, mutta sen suoranaista tai

ehdotonta totuutta ei ole pystytty todistamaan. Vanha suomalainen sanonta:

”tunne oma tilasi, anna arvoa toisellekin” pitää hyvin paikkaansa. Kun lapsi oppii

arvostamaan itseään ja omaa kulttuuriaan, hän osaa arvostaa ja hyväksyy

herkemmin myös toisen ihmisen arvon. Ihmisellä on taipumus pelätä

tuntematonta, joka johtuu siitä, ettemme luota itseemme tarpeeksi. Pelko on myös

osittain kasvatuksen tulosta, joka näkyy rasistisena ajatteluna. Vieraista

kulttuureista ja vähemmistöryhmistä voidaan pelotella lasta, että he ovat likaisia,

varkaita ja sairaita. Jos todellinen tieto ja henkilökohtainen kokemus näiden

ihmisten kanssa puuttuu, jonka takia uskomme herkemmin pelottelut. Hyvä

itsetunto ja omien pelkojen ja tunteiden tunnistaminen on perusta

suvaitsevaisuuden kehitykselle. (Wahlström 1996, 296-297; Märstylä ym.1999,

32.)

Jeesus oli suuri suvaitsevaisuuskasvattaja. Hän oli syrjittyjen, heikoimpien

ihmisten ystävä ja hän osoitti, että jokainen ihminen on Jumalan silmissä yhtä

arvokas ja rakas. Hänen lauseensa: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” onkin

suvaitsevaisuuskasvatuksen ydin. (Wahlström 1997, 296.) Suvaitsevaisuus

pohjautuu siis kunnioittamiseen, elämänsuojeluun ja arvostamiseen ja tämä

koskee jokaista ihmistä ja kansakuntaa. Silti suvaitsevaisuuden nimissä ei tarvitse

hyväksyä kaikkea, erityisesti moraalisia kysymyksiä. Meillä on oikeus ja

oikeastaan velvollisuus edellyttää maassamme asuvilta ihmisiltä kulttuurimme ja

uskontomme kunnioittamista, olivatpahan he sitten oman maan kansalaisia tai

maahanmuuttajia. (Märstylä ym. 1999, 32.)

26

5.2.2 Monikulttuurisuus

Kahlil Gibranin ajatus: ”Maailma on kotini, ihmiskunta perheeni” kuvastaa todella

hyvin sitä todellisuutta, että jokainen ihminen on meille sisar tai veli, tulipa hän

mistä päin maailmaa tahansa. Oma kulttuuri puolestaan on meidän kotimme.

Kuitenkin oma kotimaa, sen kulttuuri ja tutut tavat ovat maailmankansalaiselle silti

erityisen rakas, koska oma kulttuuri on osa ihmisen identiteettiä. Jos joku pilkkaa

tai nimittelee toisen kulttuuria rumaksi tai likaiseksi, on se sama kuin hän pilkkaisi

toisen kotia. (Wahlström 1996, 297.)

Suomi on yksi pohjoismaiden yhtenäisimmistä maista. Meillä maahanmuuttajia tai

turvapaikan hakijoita on suhteellisen vähän. Vuonna 1999 heidän osuutensa maan

väestöstä oli 1,7 prosenttia, joista huomattavalla osalla oli silti suomalainen tausta

(inkeriläiset ja Ruotsista Suomeen palanneet). Lisäksi luterilainen arvomaailma on

antanut oman leimansa ja yhtenäisyyden koko väestölle. Suomen

yhteiskuntapolitiikassa ajatellaan valtiokeskeisesti, kun taas Etelä-Euroopassa

yksilön sosiaalisen turvan ja hyvinvoinnin nähdään kuuluvan ensisijaisesti

lähisukulaisille, sitten vasta valtiolle. (Rantanen 1999, 19-20)

Viime vuosikymmenenä kiihtynyt muuttoliikenne, tiedonvälityksen nopeus,

teollisten ja taloudellisten rakenteiden yhdenmukaistuminen ovat laittaneet ihmiset

arvioimaan uudelleen suhtautumistaan omaan ja vieraaseen kulttuuriin.

Monikulttuurisuus on arkipäivää monelle suomalaiselle ja Suomen liittyminen EU:n

vuonna 1995 on lisännyt työvoiman ja ihmisten liikkuvuutta Suomen rajojen

ylittämistä puolin ja toisin. Ulkomailla asuukin tällä hetkellä 1,3 miljoona

suomalaista. (Rantanen 1999, 19, 21)

Monikulttuurinen kasvatus on todella haastavaa, koska yhteiskunnassa tulisi antaa

tietynlaista identiteettiä vahvistavaa kasvatusta samalla kun tulisi huomioida ja

tukea eri kulttuurista tulleen identiteetin kasvua. (Hilska, Kallioniemi &

Luodeslampi 2005, 79) Tarkoittaako monikulttuurinen kasvatus sitä, ettei mitään

asiaa voi opettaa ehdottamana totuutena? Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki

uskonnot, tavat ja traditiot hyväksyä suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden

nimissä.

27

Jos lapselle tarjotaan erilaisia näkemyksiä Jumalasta ja maailmasta, hänelle voi

syntyä kuva, että kaikki ovat tiedollisesti samanarvoisia ja hän voi koota oman

käsityksensä omien mieltymyksien ja halujensa mukaisesti. Ilman kriittisyyden

opettamista voi syntyä myös kuva siitä, että totuus on jossain saavuttamattomissa,

eikä Jumalasta voida tämän takia saada kuvaa. (Hilska ym. 2005, 94.)

Monikulttuurinen ajattelu ei ole sama kuin älyllinen laiskuus. Vaikka siinä

kunnioitetaan toisia ja toisten ajatuksia, niin se ei tarkoita sitä, että kaikki

hyväksytään myös itselleen sopivaksi tai hyväksyttäväksi. Kasvatuksen

tarkoituksena onkin saada lapset ja nuoret erottamaan toisistaan käsitteet

tiedollisesti oikeutukset ja kulttuurisen oikeuden pitäytyä tietyssä kannassa.

Heidän tulisi osata ilmaista omat kantansa perusteellisesti, jotta vuorovaikutukselle

jäisi tilaa toimia ja elää. (Hilska ym. 2005, 94.)

Kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen tulee antaa tilaa ja mahdollisuutta.

Kasvatus tilanteissa jokainen lapsi ja nuori ovat samanarvoisia ja kaikille tulee

antaa samanlaiset mahdollisuudet kehittyä ja kasvaa. Monikulttuurisen

kasvatuksen perustana on eri ihmisten ja eri kulttuurien ymmärryksen lisääminen

ja niiden sietäminen omassa elinympäristössään. (Cantell 2000, 98.)

Monikulttuurisessa kasvatuksessa ei tarvitse hävetä puhua Jumalasta, opettaa

uskontoa totuutena. Tiedollinen opetus, jossa vahvistetaan uskonnollisuutta, tukee

lapsen kehitystä ja antaa kuvan siitä, että Jumalasta voidaan sittenkin saada kuva.

Kriittinen arviointi eri uskonnoista ja kristinuskosta kuuluu koulujen

uskontokasvatukseen, jota voidaan myös opettaa seurakunnassa.( Hilska ym.

2005, 95.)

5.3 Haasteita

Juuri opetuksessa tapahtuva muutos kaikkia uskontoja syleilevä ote ja Raamatun

absoluuttisuutta väheksyvä ajattelu asettaa lähetyksen isoon haasteeseen. Kuinka

tavoittaa ihmiset tässä ajassa jossa kaikista uskonnoista otetaan paloja ja ihmiset

rakentavat omiin tarpeisiinsa sopivan jumalkuvan. (Lindgren 2001,117-120.)

28

Lapselle tulisi rohkeasti opettaa Raamatun mukaisesti, kannustaa häntä uimaan

vastavirtaan. Jeesus on itse sanonut: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei

pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6.) Voiko tätä selvemmin

sanoa? Varsinkaan seurakunnan kasvattajien ei tulisi hävetä tai väheksyä tätä

Jeesuksen erityisasemaa.

Toisena haasteena on lähetyssuunnan muutos tai oikeastaan monensuuntainen

lähetystyö, joka asettaa länsimaailmoissa asenteellista muutosta lähetysasioissa.

Nykyisin kolmannen maailman lähetystyöntekijöiden osuus kasvaa. Vuonna 2000

perinteisistä lähetyskohdemaista, kuten Burman, Japani, Nigeria, Zaire ja Kenia,

oli lähetystyöntekijöitä noin 150 000 henkilöä. (Lindgren 2001,120.) Perinteinen

ulkolähetys ei tapahdukaan enää kaukana etelässä, vaan lapsi voi kohdata näitä

ulkolähetystyöntekijöitä omassa kotimaassaankin, kuten esimerkiksi Saksassa,

jossa työskennellään nykyään muslimien parissa.

Työpanokset kansainvälistyvät ja monikulttuuristuvat entuudestaan, joka luo omat

kärjistymisensä, mutta samalla tasapäistyvät. Tässä Kristuksen Evankeliumin

universaalisuus piirtyy esille todella hyvin. (Lindgren 2001,120.)

Lähetyskasvatus on osa seurakuntakasvatusta ja näin ollen osa lapsen

uskonnollisen kehityksen tukemista. Jokaisessa lähetyskasvatuksen osa-

alueessa, suvaitsevaisuus –ja monikulttuurisessa kasvatuksessa, tulee huomioida

lapsen uskonnollinen olemus. Tieto, toiminta ja tunne tulee olla vahvasti läsnä,

jotta lapsi saa kosketuspinnan opittaviin asioihin oman elämänsä ja tekemisen

kautta. (Luukkonen 2001, 44, 45.) Kasvattajan halu saada lapsi kokemaan

uskonnollinen kokemus täysipainoisesti onkin kiinni hänen omasta luovuudesta ja

aiheeseen liittyvien materiaalien ja toimintamallien kokeileminen ja soveltaminen.

29

6 KANSIO

6.1 Työstäminen

Aluksi kokosimme materiaalia eri lähetysseurojen ja kirjapainojen leikki - ja

toimintakansioista. Tämä vaihe vei paljon aikaa, koska ensiksi täytyi valita sellaiset

leikit, toiminnalliset osuudet, hartaudet ja ruokaohjeet, jotka koimme itsellemme

mielekkääksi ja sellaiset jotka sopivat työhömme. Vaikka jotkin leikit ja hartaudet

olisivatkin olleet mukavia, niin kaikkia emme ole hyväksyneet sen tähden ettei

niissä ole ollut selkeästi lapsen uskonnollisen olemuksen peruselementtejä, eikä

monissa hartauksissa puhuta niin selkeästi Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta

niin kuin toivoimme. Kun sopivat toiminnat olivat löytyneet, aloitimme niiden

kirjoittamisen omalle koneelle. Tässä vaiheessa haastetta oli se, että pystyimme

nielemään ylpeytemme ja kirjoitimme kaiken juuri samalla tavoin kuin se oli

alkuperäisessä kirjassa, kirjoitus – ja ajatusvirheet mukaan lukien.

Ensimmäisessä seminaarissa jossa esittelimme välivaihetta, saimme ehdotuksen,

että kokoaisimme kansiota enemmän meidän itsemme näköiseksi. Sen

innoittamana aloimme muokata kansiota. Tämän seurauksena saimme koottua

kansion lähetysleirin käyttöön ja suurimmat ohjelmat ja toiminnot leirillä ovat

meidän itsemme keksimiä tai entuudestaan hyväksi havaittuja toimintoja.

6.2 Lapsen kehityksen tukeminen Kansiosta tuli käytännöllinen ainakin meille tekijöinä, sillä teimme siitä niin

itsemme näköisen kuin vain pystyimme. Kansiossa on käytännössä, omissa

työtehtävissämme koekäytettyjä tai niitä varten erityisesti suunniteltuja

toimintaideoita. Slummin rakentamista on koitettu käytännössä sekä 1.-

3.luokkaisten parissa kesällä, että 3.-6.luokkalaisten parissa talvileirillä. Slummin

rakentamisesta voi todeta sen, että se on sitä mielikuvituksellisempaa ja sitä

30

myöten todentuntuisempaa, mitä enemmän rakentamiseen on käytettävissä aikaa

ja kuinka valmista slummia hyödynnetään muussa opetuksessa, esimerkiksi

vietetäänkö siellä millään tavalla aikaa vai jääkö se vain sille varatulle paikalle

pihalle tai sisätiloihin.

Toiminnalliset ideamme on helppo tuoda käytäntöön ja niitä voi helposti muokata

ikäryhmän tasoa vastaavaksi. Suunnittelemamme toiminnot ovat erittäin

yksinkertaisia ja helppoja toteuttaa on kyseessä sitten kooltaan suurempi tai

pienempi ryhmä. Suunnittelemamme toimintaideat muuntuvat jokaisen käyttäjän

omien tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan omannäköisiksi. Ideamme ovat vapaasti

muokattavissa ja käyttöä varten - siitä syystä niitä on alkujaan mietitty!

Lisäämällä erilaisia toimintoja suunnittelemistamme malleista saa yhä

moninaisempia. On hienoa, jos leirijumalanpalvelukseen saa papin tai kanttorin

vierailemaan, jolloin jumalanpalveluksesta tulee juhlallisempi, tai ainakin säestys ja

saarna ovat silloin kunnossa jos itseltä ei niitä taitoja löydy.

Käytännöllisyyttä on vaikea mitata kokeilematta. Me olemme kansion

työstämisvaiheessa ja jo ennen koko työmme ideaa kokeilleet toimintoja

käytännössä ja todenneet ne sellaisiksi tavoiksi, joiden kautta me voimme olla

tekemässä meille annettua tehtävää -lähetyskasvatusta.

Teoriaa lukiessamme huomasimme, kuinka jokaisessa toiminnassamme oli jotain

sellaista, joka on hyödyllistä tai tukee lapsen ja varhaisnuoren uskonnollista

kehitystä lähetyskasvatukseen. Karttaa avuksi käyttäminen tukee lapsen kehitystä

siinä vaiheessa, kun heidän teoreettinen tieto lisääntyy, eivätkä he usko Raamatun

olemassa oloon niin vilpittömästi kuin pienempänä. Siksi onkin hyvä tuoda

Raamatun sanoma ja Raamatun historialliset ja maantieteelliset paikat

konkreettisesti lapsen nähtäville, jotta hän voisi oppi hyväksymään nämä erilaiset

maailmat yhdeksi kokonaisuudeksi. Leikkien avulla lapset saavat olla lapsia,

kuitenkin jokaisella leikillä on piilo-opetus. Elävöityminen toisen ihmisen asemaan

tai tuttujen leikkien leikkiminen eri kielillä saa lähetyssävyn toimintaan ja hauskan

pitoon. (Abrahamsson & Tolonen 2001, 231; Ketola 2002, 298)

31

6.3 Kansion käyttö Leirin suunnittelussa on huomioitu varhaisnuoren tapa oppia asioita, itse toimien ja

tekemällä. Suunnittelemamme leiri on tarkoitettu 9-12-vuotiaille lapsille, sillä osa

toiminnoista - slummin rakentaminen esimerkiksi - vaatii hieman tarkempaa käden

ja silmän yhteispeliä ja näppäryyttä kuin mitä 7-8-vuotiaalta saattaisi löytyä.

Motoriikan kehitys on yksi koulukypsyyden edellytys, se että lapsi pystyy itse

esimerkiksi solmimaan kengännauhat. (Lyytinen & Korkiakangas & Lyytinen 1997,

172.) Tästä syystä olemme suunnitelleet toimintamme hieman vanhemmille

lapsille, sillä heillä tällainen perustaito on jo hallussaan, samoin kuin leirillä

käytettävien vaikeampien toimintojen suorittaminen, slummin rakentaminen

esimerkiksi.

Leirin suunnittelussa tulee ottaa huomioon seurakunnan retki- ja leiritoiminnasta

erikseen säädetyt turvallisuusohjeet ja turvallisuusasiakirja. Vastuutyöntekijän on

hyvä myös lähettää leiriläiselle ja hänen vanhemmilleen ennakkokirje, jossa leirin

eri osioista voi kertoa pääpiirteissään ja mainita tarvittavista henkilökohtaisista

erityisvarusteista, esimerkiksi vasaroista, jos seurakunnassa niitä ei ole tarpeeksi

lainata (Ketola 2002, 268.) Lisäksi esimerkiksi leirikirjeen mukana lähetettävä

osallistujakortti tai muu ilmoittautumislomake on syytä velvoittaa täyttämään ja

palauttamaan asiallisesti huoltajan allekirjoittamana leirille tultaessa. Leirinjohtajilla

on aina oltava tieto huoltajan yhteystiedoista lasten ja nuorten osalta, jotta heihin

saadaan tarvittaessa yhteys (Seurakunnan retki- ja leiritoiminnan

turvallisuusohjeet, 2006, 8.)

Suunnittelemamme leirin ohjelmarunko on aikatauluton, joten sitä on helppo

soveltaa omaan leirisuunnitteluun. Leirin kokonaisuudet ovat myös irrotettavissa

toisistaan, joten jokaisen ohjelmaosuuden tarkka noudattaminen ei ole tarpeellista,

vaan ohjelmarungon on tarkoitus antaa ideoita siitä kuinka leirin voisi toteuttaa ja

mitä siellä voisi tehdä.

32

Ideapuu Jokaisella leirillä ja kerholla on jokin ”meidän oma juttu”, jonka ansiosta leireillä

syntyy yhteishenki. Kerhoissa tämä idea voi toteutua esimerkiksi tauluna, johon

jokainen kerholainen käy laittamassa joka kerhokerta uuden lehden. Ideapuu on

käytännössä tuttu ja käytetty ja muokattu idea, mutta idea- ja kiitospuun nimellä se

on suoraan kirjan sivuilta.

Kartta Kartan tekeminen on aikaa vievää, mutta kun sen kerran tekee, niin sitä voi

käyttää samaan tehtävään useaan otteeseen tai kehitellä omia

käyttömahdollisuuksia. Kartan avulla lapset oppivat käsittämään maailman

laajuuden, kuitenkin samalla sen, että lähetystyötä niin sanoin kuin teoin tarvitaan

ihan lähellä, jopa niissä maissa joissa lapset ovat saattaneet itsekin lomailla

perheen kanssa.

Kartan voi piirtää vapaalla kädellä isolle paperille tai kankaalle. Jos haluaa tehdä

tarkempaa jälkeä, niin että valtion rajat tai pienemmät saaret ja niemimaat

erottuvat on hyvä käyttää apunaan piirtoheitintä. Maailman kartan voi monistaa

ensin kalvolle ja sitten heijastaa sen seinälle, johon on ripustettu iso paperi tai

kangas.

Kartan kautta itse olemme oppineet hahmottamaan ja ymmärtämään Raamatun

aikaista maailmaa. Samalla se tekee Raamatun tarinoista läheisempiä, kun näkee

ja kokee itse, että missä päin nämä ovat tapahtuneet. Alustuksessa, jossa

herätellään lapsia leirin teemaan, he havahtuvat näkemään kuinka lähellä monet

asiat ovat huonosti ja missä Jumalan Sana ei ole vielä julistettu. Tämä koskee niin

aloitusta kuin ”Paavalin matkaa”, jossa kartan ja eläytymisen ja tekemisen kautta

paneudutaan Ensimmäisiin lähetysmatkoihin Välimeren ympäristössä.

Lapset seisovat aluksi kartan ulkopuolella, mutta hakeutuvat sitten sen maanosan

tai maan kohdalle seisomaa, joka vastaa heidän omia ajatuksiaan tai

kokemuksiaan. Jokaisen kysymyksen kohdalla on hyvä kuunnella lasten omia

33

ajatuksia maista tai ihmisten epäoikeuden mukaisuudesta. Kun Harjoitus on tehty,

niin olisi hyvä purkaa vielä yhdessä tehtävä ja miettiä, kuinka hyvin meillä

Suomessa on asiat ja kuinka me voimme lievittää toisten ihmisten kärsimyksiä.

Tämän keskustelu toimii huomaamatta aasinsiltana lähetyksen teoriaan, joka voi

olla lapsille vain asiasta jutustelua, eikä vain kalvojen näyttämistä.

Opetusmateriaalia Vaikka kansion opetusmateriaali on sellaisessa muodossa, että sen voi monistaa

suoraan kalvoksi, niin sen ainut oikea tapa opettaa ei ole juuri kalvosulkeiset.

Lapsille keskustelu ja esimerkkien kertominen oikeasta elämästä opettaa heitä

paremmin ymmärtämään lähetystyön teologiaa ja lähetystyöntekijöiden arkea.

Monet diasarjat, kuvat kentiltä voivat olla herättämässä ajatuksia tai

mielenyhtymiä.

Tärkeää on se, että lapsi oppii lähetyskäskyn perussanoman ja sen, että käskyn

noudattaminen kuuluu meille kaikille, jopa hänelle itselleen. Erilaisia tapoja

toteuttaa lähetystyötä voi pohtia lasten kanssa esimerkiksi siitä näkökulmasta,

mitä he itse osaavat tehdä ja missä he ovat erityisen hyviä, samalla ohjaaja voi

kertoa tai esittää ajatuksia rukouksesta ja kolehtiin osallistumisesta. Lapset voivat

myös piirtää aiheesta ”minä lähetystyöntekijänä”.

Lähetyssihteerin tai entisen lähetin vierailu voi elävöittää ja tuoda lähetystä

lähemmäksi lapsen omaa maailmaa, koska he huomaavat että ihan tavalliset,

perheelliset ihmiset voivat tuoda evankeliumia ja apua kaukaisille ihmisille.

Lähetystyöstä kertovan materiaalin kokosimme sellaiseen muotoon, jonka voi

tulostaa suoraan kalvoksi jos haluaa pitää piirtoheittimen avulla luennon

lähetyksestä. Lähdemateriaalina ovat olleet Katekismus, Raamattu ja Suomen

Lähetysseuran materiaalit.

34

Rastirata Rastiradasta voi tehdä seikkailun, kun alustaa lapset jännittävään seikkailuun.

Jännitystä ja mielenkiintoa luo pieni kilpailuhenkisyys, siitä kuka ryhmä saa eniten

oikeita vastauksia. Erityisesti pienimmille lapsille radan kulkeminen taskulampun

kanssa voi olla erityisen jännittävää.

Rataa tehdessä kuitenkin tulee ottaa huomioon lapsien herkkyys ja turvallisuus.

Liian pelottava tai vaativa rata ei palvele suurempaa tarkoitusta, vaan tässäkin

tulisi huomioida ja tarjota lapselle elämyksien kautta onnistumisen ja oppimisen

riemua.

Radan viimeisenä paikkana voi olla leirikirkko tai huone, jossa voi hiljentyä. Täällä

ohjaaja odottaa seikkailijoita palaamaan ja kun viimeinenkin pari on palannut, he

käyvät yhdessä kysymykset läpi, samalla kun puretaan yhteisesti tuntemuksia

radasta. Lopuksi ohjaaja pitää hartauden, jonka jälkeen kaikkien on turvallista

mennä nukkumaan.

Rastirata lähetyksestä toimii seikkailuna, oppimisena ja illan loppuhartautena.

Kysymykset olemme muokanneet ja keksineet itse oman seurakuntamme ja

kohderyhmän mukaisesti. Vastaavia rastiratoja ovat toimintakansiot täynnä, joten

rastirataa ei sinänsä voi pitää meidän uutena, hienona keksintönä.

Kanavatyöskentely Kanava työskentely tapahtuu kahdesta yhtä pitkästä jaksosta. Ryhmä jaetaan

kahtia, joista toinen ryhmä rakentaa slummin ja suunnittelevat Jumalanpalvelusta,

kun toinen ryhmä on leipomassa Indzera-leipiä ja tekemässä läheteille muistoa.

Kun ryhmät ovat toimineet sovitun ajan verran, he vaihtavat kanavia. Tähän

työskentelyyn tulee varata tunnista puoleentoista tuntia aikaa ja kanavien vaihtojen

välissä olisi hyvä olla päiväjuoman tai pihaleikkien verran taukoa, jotta lapset

jaksavat keskittyä taas uudestaan tiiviiseen työskentelyyn.

35

Kanava työskentelyssä ryhmä jaetaan kahteen, jossa ensimmäisessä

työskentelyssä toinen ryhmä askartelee läheteille muistoa ja rakentavat Slummia,

kun toiset puolestaan leipovat Indzera-leipää ja valmistelevat jumalanpalvelusta.

Slummin rakentamisessa lapset rakentavat ohjaajan tuomista tavaroista slummin.

Slummiin kuuluu niin kodit, kadut, leikkikenttä ja mahdollinen vesipiste. Lapset

saavat vapaasti tehdä heidän näköisensä ja heidän ajatusmaailmaa vastaavan

slummin. Ohjaaja tehtäväksi jää seurata lasten turvallisuutta ja vastata

mahdollisesti kysymyksiin slummin elämästä. Ensimmäisen ryhmän ei anneta

rakentaa slummia kokonaan valmiiksi, jotta toiselle ryhmälle jäisi jotain tekemistä.

Kun slummia on rakennuttu tarpeeksi, lapset alkavat suunnitella

jumalanpalvelusta. Lapset voivat vastata esimerkiksi kolehdin kantamisesta,

esirukouksen tekemisestä ja sen lukemisesta, synnintunnustuksesta, tilojen

koristelusta ja laulujen harjoittelusta. Ohjaajan tulee huomioida, että molemmille

ryhmille tulee riittävästi tekemistä jumalanpalvelukseen.

Nämä toiminnot rakentuvat kokonaisuuden illan ohjelmaan, jolloin koko ryhmä

kokoontuu slummiin kuuntelemaan slummin asukkaiden elämästä, saavat itse

kokeilla slummin lapsien elämää ja pelejä itse rakentaman jalkapallon kanssa.

Jumalanpalvelus

Jumalanpalvelus on paikka, jossa Jumalan kansa kokoontuu yhteen ja missä

muualla sen kokisi ja aistisi niin hyvin kuin lähetystä korostavassa

Jumalanpalveluksessa. Erityisen hienon tästä jumalanpalveluksesta tekee sen,

että lapset ovat niin näkyvässä osassa sen suunnittelussa ja toteutumisessa.

Edellispäivän kanava työskentelyssä lapset käyvät läpi omat tehtävänsä ja

jumalanpalveluksen kaavan. Heidän ei tarvitse siksi jännittää tätä tapahtumaa.

Tässä erityisesti lapset saavat kirkosta myönteisen kuvan ja kokemuksen siitä,

että heillä on oma paikkansa ja tehtävänsä Jumalan perheen suuressa juhlassa.

Jumalan perheen juhlaa kertoo myös se, että teksteistä, saarnassa,

esirukouksissa ja kirkon koristeissa kuvastuu universaalinen näky, ajatus siitä, että

kaukana olevatkin sisaret ja veljet saavat osallistua tähän suureen tapahtumaan.

36

Leirin päättyy jumalanpalvelukseen, jonka leiriläiset ovat itse koonneet. Lapsien

tekemät rukoukset, tekstin lukemiset ja näytelmät tekevät jumalanpalveluksesta

heidän näköisensä samalla kun siitä heijastuu lähetyksen ilo.

Leikit Leikit olemme koonneet vuosien varsilta eteen tulleista lähetys-kansioista.

Olemme tarkoituksella valinneet sellaisia leikkejä, jotka ovat uusia tai lapsille ihan

arkipäiväisiä, tuttuja leikkejä.

Jokaisessa leikissä ajatuksena on piilo-opetus. Osassa leikeissä lapset joutuvat

eläytymään vieraan kohtaamiseen tai olla itse muukalaisena vieraassa

ympäristössä. Puolestaan ”Kivi-paperi-sakset” ja ”Maa ja meri” –leikit ovat

suurimmalle osasta lapsia tuttuja, mutta niissä käytettävät komentosanat tai leikin

alkuperäinen maa luo lähetyksen tuulahduksen leikkiin. Tämän kautta lapset

ymmärtävät, että lapset ympäri maailmaa ovat Jumalan luotuja ikiliikkujia, joitten

perustehtävä on leikkiä vain lapsen kokeman riemun tavoin. Lapsien iästä ja

kehitystasoa huomioiden nämä piilo-opetuksen oppimiset voidaan jakaa lapsille ja

yhdessä käydä kunkin lapsen ajatuksia läpi. Pienimmille lapsille usein riittää se,

että heillä on hauskaa, mutta leikit, joissa otetaan toisen rooli, olisi hyvä alustaa ja

purkaa tuntemukset ja oppimisen ahaa-elämykset läpi.

Hartaudet Hartauksia maailma on täynnä. Hartauden voi keksi omasta kokemuksesta vaikka

lenkkipolulla, tärkeintä on kuitenkin se, että hartaudella on Sanoma.

Lähetysaiheisia tarinoita löytyy lähetyskirjoista, mutta monet hartaudet koimme

kuitenkin olevan enemmän tarinoita. Lapsi nauttii kun hän saa kuulla tarinoita,

varsinkin sellaisia, joissa eletään ja ollaan tekemisissä itselleen vieraiden asioiden

kanssa. Lähetysaiheisia tarinoita ja lähettien arjesta kertovat kirjat tai kirjeet ovat

sinällään hyviä ja lapselle mieluisaa kuultaa, emme vain koe niiden olevan

hartauksia.

37

Hartaus on tilanne, jossa hiljennytään Jumalan kasvojen eteen yksin tai yhdessä.

Kynttilän sytyttäminen ja musiikki tekevät hartaudesta juhlallisen ja Pyhän

tunteminen on lähes käsin kosketeltavissa. Näissä tilanteissa lapsi oppii

kohtaamaan Jumalaa, samalla kun hän saa opetusta Jumalasta, hänen

rakkaudestaan ja lähimmäisen vastuusta. Vaikkei tarina-hartauden sisältö

aukenisikaan hänelle heti, niin laulujen tavoin lapsi voi vanhemmiten ymmärtää

niiden sisältämän helmen.

38

7 ARVIOINTI Työmme on onnistunut kokonaisuus, olemme saaneet työstettyä sellaisen paketin,

joka herättää yhä edelleen ajatuksia siitä mitä vielä voisimme tehdä lisää. Olemme

kuitenkin jättäneet osan ideoistamme omaan tietoomme ja toivomme, että

jokainen työtämme käsittelevä voi kokea samoja oivalluksia ja keksiä uusia tapoja

käyttäessämme materiaaliamme. Työmme noudattelee melko perinteistä kaavaa

lähetyskasvatusmateriaalien saralla. Olemme koonneet kansioon leikkejä,

hartauksia ja ruokaohjeita sekä itse suunnittelemiamme ja käytännössä

kokeilemiamme toimintatapoja.

Tarkoituksenamme ei ole ollut muuttaa nykyistä lähetyskasvatusmateriaalin

tuottamista johonkin tiettyyn suuntaan tuomalla tekemällä tällainen työ, vaan

olemme halunneet tuottaa sellaista materiaalia, josta meille itsellemme on hyötyä

ja jonka me koemme mielekkääksi aineistoksi lähetyskasvatuksen toteuttamiseen.

Työmme on erittäin käytännönläheinen, mikä on ollut meille alusta asti tärkeä

seikka työtä tehdessä. Olemme halunneet tehdä työn, jonka voimme sanoa olevan

”tässä ja nyt” ja jota voimme hyödyntää omassa työssämme vuosien ajan ja näin

työmme ja vaivannäkömme ei jää vain tähän yhteen ponnistukseen saada työ

päätökseen, vaan sillä on syvempi merkitys tulevaisuuden ja oman työn tekemisen

kannalta.

Oman työn arviointi on aina kovin vaikeaa. Omalle työlle tulee helposti sokeaksi,

ettei huomaa virheitä tai sitten näkee niitä virheitä koko ajan. Näin kävi meilläkin.

Työ on ollut aikoja sitten valmis, koska se tuntui olevan valmis, mutta kun emme

koskeneet työhömme muutamaan viikkoon, niin alkoi virheitä löytyä.

Vaikeinta on ollut työn rajaaminen. Koska olemme kolme vuotta opiskelleet lapsen

ja nuoren kehitystä, niin helposti pidämme kehitystasojen selittämistä turhana.

39

Olemme voineet jättää mainitsematta asioita, jotka voivat olla toisille tärkeitä

tiedon jyväsiä, koska meille ne ovat itsestään selvyyksiä asioita.

Toisena ongelmana rajauksessa on ollut materiaali. Lähetyksestä ja uskonnollisen

kehityksen tukemisesta olisi tietoa vaikka kuinka paljon, mutta raja on vedettävä

johonkin. Esimerkiksi lähetyksen historiasta ja lähetyskäskyn päättymisestä

Jeesuksen toiseen tulemiseen on todella mielenkiintoista, mutta työmme kannalta

tämä tieto ei ole ollut olennaista tai tarpeen. Kohderyhmäämme ajatellen

Jeesuksen toinen tuleminen voi olla liian pelottavaa ja vaikeasti ymmärrettävää

asiaa.

Itse kansio on mielestämme onnistunut erinomaisesti. Saimme koottua omat

lähetysaiheiset toiminnat yhdeksi kokonaisuudeksi, eli leiriksi. Saimme samoihin

kansiin sellaiset ruoka-ohjeet, hartaudet ja leikit, joita käyttäisimme muutenkin

lähetyskasvatuksessa. Työssämme on siis yhdistetty jotain vanhaa ja jotain uutta.

40

LÄHDELUETTELO

Ahonen, Risto. 2000. Lähetys uudella vuosituhannella. Helsinki: Suomen

Lähetysseura.

Alopaeus Pirkko-Liisa, Kena Kirsti, Porio Anja, Sandell Eyvor. 1972. Maapallo

pyörähtää. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy

Cantell Matti. 2000. Monikulttuurisen nuorisotyön käsikirja. Jyväskylä: Gummerus

kirjapaino Oy.

Heimala Marja, Kilpi Pirkko.1989. Ystävät ympäri maailman. Pieksämäki:

Raamattutalon kirjapaino

Hilska, Päivi, Kallioniemi, Arto, Luodeslampi, Juha ( Toim.).2005. Uskontokasvatus

monikulttuurisessa maailmassa. Hämeenlinna: Karisto Oy.

Hirsjärvi, Sirkka., Remes, Pirkko. ja Sajavaara, Paula.2000. Tutki ja kirjoita.

Helsinki: Tammi.

Jantunen, Timo & Rönnberg Paula (Toim.). 1997. Anna lapsen leikkiä. Jyväskylä:

Gummerus kirjapaino Oy

Katekismus. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinoppi. Hyväksytty

kirkolliskokouksessa vuonna 1999. 2000. Helsinki. Edita.

Ketola, Tapani. 2002. Leirituuli. Käsikirja leiritoiminnan järjestäjille ja ohjaajille.

Helsinki. Suomen poikien ja tyttöjen keskus - PTK ry.

Kivimäki Katriina (toim.).1984. Iso tuuli puhaltaa – 99 lähetysohjelmaa

varhaisnuorille. Jyväskylä: Gummerus Oy.

41

Kilpi, Pirkko & Lehikoinen- Inkinen, Pirkko. (toim.) 1977. Maailman paras. Suomen

Lähetysseura. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy.

Kinnunen, Saara. 1992. Kohti murrosikää. Tärkeät keskilapsuuden vuodet.

2.painos. Juva: WSOY.

Kinnunen Saara. 2003. Anna mun olla lapsi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Kotila, Heikki & Vatanen, Osmo. (toim). 2002. Rukoushetkien kirja.

Jumalanpalvelusten kirjan ja evankeliumikirjan aineistoa täydentäen. Pieksämäki.

Kirjapaino Raamattutalo Oy.

Kupias, Päivi. 2000. Oppia opetusmenetelmistä. Helsinki. Educa-instituutti.

Liimatainen, Aura & Riipi, Heikki. (toim.) 2001. Herkkujen maailma. Suomen

Lähetysseura. Saarijärvi. Saqarijärven Offset Oy.

Lindgren Juhani. 1991. Lähetys 2001. Lähetysstrategian näköaloja vuosituhannen

vaihtuessa. Nurmijärvi: Tummavuoren kirjapaino Oy.

Lehtonen-Inkinen, Pirjo ja Myllärniemi, Pirjo.2004. Ihanko totta! Saarijärvi:

Saarijärven Offset Oy

Luukkonen, Liisa. (toim.) 2001. Nollasta neljääntoista. Käsikirja seurakuntien lapsi-

ja varhaisnuorisotyöhön. 2.painos. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy.

Märstylä, Leena, & Silverhuth Olli-Pekka. (Toim.). 1999. Gabriel, jäätelö ja

kaukaiset kulttuurit. Kirkon lapsi- ja nuorisotyön uudet kysymykset ja haasteet

kansainvälistyvässä sekä monikulttuuristuvassa Suomessa. Helsinki.

Kirkkohallitus/Kirkon nuorisotyön keskus.

Ohjeistus opinnäytetyön tekemiseen. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Ylivieskan yksikkö. www-dokumenttina www.ylivieska.cou.fi Ote tekijän hallussa.

42

Pinola Matleena ja Pörsti Sisko. (toim.) Perhe ja lähetys. 1992. Lähetysaiheista

materiaalia seurakunnan perustyöhön. Helsinki. Suomen Lähetysseura.

Poutanen, Mirja. (toim.) 1997. Makuja paluupostissa. Ruokaohjeita 12 maasta.

Suomen Lähetysseura. Saarijärvi. Saarijärven Offset Oy.

Pyhä Raamattu. Vuoden 1992 käännös. Pieksämäki. Suomen Pipliaseura.

Rippikoulusuunnitelma 2001. Kirkkohallituksen hyväksymä 11.9.2001

Seurakunnan retki- ja leiritoiminnan turvallisuusohjeet 2006. Hyväksytty

kirkkohallituksen virastokollegiossa 2.3.2006. Kirkkohallitus. Helsinki. Suomen ev.-

lut. kirkon keskushallinto. Sarja C 2006:5. Kirkkohallitus.

Saatavana myös osoitteessa: http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/turvallisuusohjeet06.pdf

Sjöman Timo (Toim.). 1980.Timanttitarina. Lähetysaiheisia tarinoita

varhaisnuorille. Saarijärvi: Ari-paino

Tynjälä, Päivi. 1999. Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen

oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki. Kirjayhtymä.

Vuorinen, Ilpo. 1993. Tuhat tapaa opettaa. Menetelmäopas opettajille, kouluttajille

ja ryhmän ohjaajille. Naantali. Resurssi.

Vilkko-Riihelä, Anneli. 1999. Psyyke. Psykologian käsikirja. Porvoo. WSOY.

Wahlström, Riitta. 1996. Suvaitsevuuteen kasvattaminen: erilaisuus on rikkautta.

WSOY. Opetus 2000.

Artikkeli kokoelmateoksesta

Abrahamsson, Ria & Tolonen Katja. 2001. Teoksessa Luukkonen Liisa, (toim.)

Nollasta neljääntoista. Käsikirja seurakuntien lapsi- ja varhaisnuorisotyöhön.

2.painos. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy.

http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/turvallisuusohjeet06.pdf

43

Kilpi, Pirkko & Lehtonen-Inkinen, Pirjo. 2001. Teoksessa Luukkonen, Liisa. (toim.)

2001. Nollasta neljääntoista. Käsikirja seurakuntien lapsi- ja varhaisnuorisotyöhön.

2.painos. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy.

Rantanen, Esa. 1999. Teoksessa Märstylä, Leena & Solverhuth, Olli-Pekka.

Gabriel, jäätelö ja kaukaiset kulttuurit. Kirkon lapsi- ja nuorisotyön uudet

kysymykset ja haasteet kansainvälistyvässä sekä monikulttuuristuvassa

Suomesssa.

Saarinen, Seija. 2001. Teoksessa Luukkonen, Liisa. (toim.) Nollasta neljääntoista.

Käsikirja seurakuntien lapsi- ja varhaisnuorisotyöhön. 2.painos. Jyväskylä.

Gummerus Kirjapaino Oy.

Lait

Kirkkolaki 1993. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolainsäädäntö. 1 §2.

Sähköiset julkaisut

Elämä-usko-rukous. Rippikoulusuunnitelma 2001. Piispainkokouksen 11.9.2001

hyväksymä.

www-dokumenttina http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/rippikoulu/rpksuunnitelma2001.htm

Luettu 25.3.2007 Ote tekijän hallussa.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon kotisivut

http://www.evl.fi/sanasto/selitysL.htm#LAHETYSTYO

Pallo haltuun - projektin raportti

http://www.kvk.fi/jarjestoille/raportit/pallo-haltuun.pdf/view

Luettu 24.3.2007. Ote tekijän hallussa.

http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/rippikoulu/rpksuunnitelma2001.htm

http://www.evl.fi/sanasto/selitysL.htm#LAHETYSTYO

http://www.kvk.fi/jarjestoille/raportit/pallo-haltuun.pdf/view

LIITE1/1

KANSIO KÄYTTÄJÄLLE LEIRI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ KÄYTTÖOHJEET KIITOS-, RUKOUS- JA IDEAPUU KARTTA OPETUSMATERIAALIA RASTIRATA-LÄHETYSSUUNNISTUS TOINEN PÄIVÄ PAAVALIN MATKASSA KANAVAT ILLAN VIETTO SLUMMISSA AFRIKKALAINEN JALKAPALLO VIIMEINEN PÄIVÄ JUMALANPALVELUS MUUTA MATERIAALIA LEIKKEJÄ ORAVANPESÄ SAVANNIN ELÄIMET MAA JA MERI MUKAAN MAAILMANYMPÄRYSMATKALLE KIVI, KANGAS, SAKSET BANAANIKILPAILU PALLOLEIKKI MUUKALAINEN MATKATAVARAT ISO TUULI PUHALTAA RUOKIA NEPALILAINEN RUOKAPÖYTÄ THAILAINEN RUOKA PAKISTAN ETIOPIA HARTAUKSIA ISÄ JA KOLME POIKAA (ETIOPIA) JUMALA ISTUTTI SIEMENEN (KIINA) SATAKIELI JA KÄRPÄNEN (PAKISTAN) AASI – PITKÄKORVAINEN KAIMAMME (ETIOPIA)

LIITE 1/2

KÄYTTÄJÄLLE

Opiskellessamme nuorisotyöntekijöiksi havahduimme siihen, että lähetys aiheista,

mutta se ei ole suoraan vietävissä opetukseen. Lisäksi huomasimme materiaalin

olevan laidasta laitaan eikä selkeitä kokonaisuuksia löytynyt. Koska

opinnäytetyömme on lähetyskasvatuksesta kertova, oli luonnollinen vaihtoehto

koota meidän näköinen ja meidän tarpeisiimme sopiva materiaali kansio, joka on

apuna niin itsellemme kuin kenelle tahansa nuorten ja varhaisnuorten kanssa

työskenteleville kasvattajille.

Kansion materiaalit, leikit, ruuat ja muut toiminnat olemme itse kokeilleet

työssämme ja ne voidaan toteuttaa sellaisinaan tai niitä voi muokata omiin tai

ryhmän tarpeisiin sopivaksi. Suunnitellun leirin osat olemme itse suunnitelleet tai

soveltaneet erilaisista leikeistä, muu materiaali on koottu lähetysaiheisista

toimintakansioista.

Ylivieskassa keväällä 2007

Elina Koppelomäki ja Sanna Vuolle

LIITE 2/1

LEIRI

1. Päivä

Aloitus (majoitus ja maksut tehty):

Ideapuu

Kartta

Teoriaa

Rastirata

2. Päivä

Paavalin matkassa

Kanavat ensimmäisen kerran

Leikkejä

Kanavat toiseen kertaan

Iltaohjelma slummissa

Jalkapallon tekeminen

Hartaus

3. Päivä

Jumalanpalvelus

LIITE 2/2

Käyttöohjeet

Leirin suunnittelussa on huomioitu varhaisnuoren tapa oppia asioita, itse toimien ja

tekemällä. Suunnittelemamme leiri on tarkoitettu 9-12-vuotiaille lapsille, sillä osa

toiminnoista - slummin rakentaminen esimerkiksi - vaatii hieman tarkempaa käden

ja silmän yhteispeliä ja näppäryyttä kuin mitä 7-8-vuotiaalta saattaisi löytyä. Leirin

suunnittelussa tulee ottaa huomioon seurakunnan retki- ja leiritoiminnasta

erikseen säädetyt turvallisuusohjeet ja turvallisuusasiakirja. Vastuutyöntekijän on

hyvä myös lähettää leiriläiselle ja hänen vanhemmilleen ennakkokirje, jossa leirin

eri osioista voi kertoa pääpiirteissään ja mainita tarvittavista henkilökohtaisista

erityisvarusteista, esimerkiksi vasaroista, jos seurakunnassa niitä ei ole tarpeeksi

lainata (Ketola, T. 2002, 268). Lisäksi esimerkiksi leirikirjeen mukana lähetettävä

osallistujakortti tai muu ilmoittautumislomake on syytä velvoittaa täyttämään ja

palauttamaan asiallisesti huoltajan allekirjoittamana leirille tultaessa. Leirinjohtajilla

on aina oltava tieto huoltajan yhteystiedoista lasten ja nuorten osalta, jotta heihin

saadaan tarvittaessa yhteys (Seurakunnan retki- ja leiritoiminnan

turvallisuusohjeet, 2006, 8).

Suunnittelemamme leirin ohjelmarunko on aikatauluton, joten sitä on helppo

soveltaa omaan leirisuunnitteluun. Leirin kokonaisuudet ovat myös irrotettavissa

toisistaan, joten jokaisen ohjelmaosuuden tarkka noudattaminen ei ole tarpeellista,

vaan ohjelmarungon on tarkoitus antaa ideoita siitä kuinka leirin voisi toteuttaa ja

mitä siellä voisi tehdä.

LIITE 2/3

Ensimmäinen päivä

Kiitos-, rukous- ja ideapuu Puuta käytetään esimerkiksi leirillä salin toimivana, yhdessä rakentavana, pitkä

aikaisena koristuksena.

TARVIKKEET:

- Jokin monihaarainen puu, joissa ei ole lehtiä eikä neulasia

- ”käkkärämänty” tai männyn latva

- tanakka joulukuusen jalka

- Kokoushuoneen takaosassa on koko leirin ajan pieni pöytä ja muutama tuoli.

- Pöydälle on varattu värillisiä kartonginpaloja, kontaktimuovin jätepaloja,

mainoslehtiä, tusseja, värejä, lankaa ja neula.

Puun oksalle saavat kaikki halukkaat tuoda kiitos-, rukous- ja idealehtiä, hedelmiä,

lintuja ja muita askarteluja.

Ohjelmien aikana tai väliajoilla leiriläiset saavat askarrella, kirjoittaa tai piirtää

paperille tuotteitaan ja ripustaa ne sitten yhteiseen puuhun. Puussa voi olla

erityinen esirukouspesä, josta sovittuina aikoina otetaan rukoukset yhteiseen

hetkeen jaettavaksi.

Leirin tai kokoontumisjakson aikana puu saa kantaakseen uskomattoman paljon

kiitosta, rukousta, ideoita jne. ja toimii yhteisenä ilona.

LIITE 2/4

Kartta

Tämän harjoituksen tarkoituksena on oppia tuntemaan muita leiriläisiä, samalla

kun jo syvennytään lähetykseen. Onnistuneessa tutustumisessa leiriläiset

kommunikoivat keskenään ja pohtivat maailman ihmisten tilannetta.

Lattialla on iso maailmankartta. Leiriläiset seisovat aluksi kartan ulkopuolella,

mutta hakeutuvat aina sen maanosan tai maan kohdalle seisomaan, joka vastaa

heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan esitettyyn kysymykseen.

Kysymykset:

- Missä maanosissa/maissa olet lomaillut?

- Onko sinulla sukulaisia ympäri maailmaa?

- Entäs kavereita?

- Missä maassa/maanosassa haluaisit käydä?

- Minne päin et ikinä olisi valmis menemään?

- Tiedätkö missä päin on seurakuntasi nimikkolähettejä töissä?

- Missä maassa/maanosassa luulet asuvan maailman rikkaimmat ihmiset?

- Entä köyhimmät?

- Missä päin on eniten sotia?

- Missä on paljon katulapsia?

- Missä maanosassa nälänhätä on arkipäivää?

VALMISTELUT:

Kartan tekeminen vie aikaa, mutta kun se on kerran tehty hyvin, niin sitä voi

käyttää useaan otteeseen ja muokata eri tilaisuuksiin tai kohderyhmille sopivaksi.

Parhaiten kartan saat aikaiseksi, kun levität seinälle ison paperin ja heijastat

piirtoheittimellä siihen maailmankartan kuva. Maanosien ja maiden rajat onnistuvat

parhaiten tällä tavoin. Toinen vaihtoehto on se, että maalarin teipillä kokoat

LIITE 2/5

maanosien rajat lattiaan. Tämä on nopeampi tapa, mutta mittasuhteet ja maiden

rajat eivät onnistu niin hyvin kuin edellisessä vaihtoehdossa.

Opetusmateriaalia Olemme työstäneet lyhyet ja selkeät kalvot lähetyksestä. Olemme määritelleet

valmiiksi kalvoiksi lähetyskäskyn, oma osuuteni lähetyksessä sekä muutamien

keskeisten termien selostukset, joita lähetystyöstä puhuttaessa usein käytetään.

Materiaali on suoraan käyttövalmista opetustilanteeseen. Ohjaaja voi räätälöidä

opetustuokion itselleen sopivaksi, käyttäen apunaan lähettien valokuvia, musiikkia

ja muuta materiaalia.

LIITE 2/6

18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin:

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan

päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun

opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja

Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä

noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän

noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne

kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matteus 28:18-

20)

Mitä on?

• Evankeliumin julistamista

o Sanoin ja teoin

• Rajojen ylittävää palvelua

• Rauhantyötä




LIITE 2/7

Miten voin itse osallistua?

• Rukoilemalla

• Osallistumalla kolehtiin

• Tukemalla lähetystyöntekijöitä ja ostamalla

lähetystavaroita

• Lähteä itse lähetystyöntekijäksi

LIITE 2/8

Lähetystyö on Jumalan pelastavaa toimintaa

maailmassa. Lähetystyö on alkanut jo luomisessa ja se

päättyy sitten kun Jeesus tulee toisen kerran takaisin.

Lähetystyö perustuu Jeesuksen antamaan kaste- ja

lähetyskäskyyn Matteuksen evankeliumissa (Matt.

28:18–20). Lähetystyötä tehdään siellä, missä ei ole

kristillistä kirkkoa tai missä kristityt ovat vähemmistönä.

(Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kotisivut)

Lähetystyöntekijä on seurakunnan kirkollisen

järjestön lähetystyöhön lähettämä henkilö.

Lähetystyöntekijöinä toimii kaikkien ammattialojen

osaajia, mm. pappeja, diakonia- ja nuorisotyöntekijöitä,

terveydenhuollon henkilöstöä, opettajia sekä tekniikan

ja maanviljelyksen asiantuntijoita.

Lähetystyöntekijöiden kanssa tehdään yleensä

määräaikaiset sopimukset. Määräajan jälkeen

työntekijät palaavat kotimaahansa, myös kesken

työkauden lähetystyöntekijät voivat vierailla

kotimaassa esimerkiksi lomilla. (Suomen evankelis-

luterilaisen kirkon kotisivut)

LIITE 2/9

Lähetyskäsky on Jeesuksen Kristuksen itsensä meille

Raamatussa antama käsky, jonka keskeisenä

sanomana on kaikkeen maailmaan meneminen ja

evankeliumin eteenpäin kertominen. Jeesus itse

sanoo: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun

opetuslapsikseni. Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja

Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä

noudattamaan kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän

noudattaa.” (Matteus 28:19–20) Lähetyskäsky koskee

kaikkia ihmisiä, sillä Jeesus ei nimeltä mainitse vain

opetuslapsiaan tämän työn tekijöiksi, vaan kutsuu ja

käskee kaikkia tekemään Jumalan valtakunnan työtä.

(Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kotisivut)

Nimikkokohde on lähetyskentällä (= maassa jossa

kyseinen seurakunta tukee ja tekee lähetystyötä) oleva

yksittäinen kohde – koulu, orpokoti, jota tuetaan

vuosittain tietyllä rahasummalla. Tämän erityisen raha-

avustuksen lisäksi kohteelle voidaan kerätä omia

kolehteja jumalanpalveluksissa, lähetysmyyjäisissä tai

LIITE 2/10

muissa tempauksissa. Nimikkosopimuksessa

seurakunta sitoutuu hengelliseen ja taloudelliseen

vastuuseen sekä yhteydenpitoon. (Suomen

Lähetysseura)

Nimikkosopimus on sopimus, jossa seurakunta

lupautuu avustamaan rahallisesti tietyn kohteen

tukemista, esimerkiksi Raamattukoulun perustamista ja

toiminnan tukemista mm. uusien Raamattujen

painattamista, opettajien kouluttamista tai esimerkiksi

kaivon rakentamista. (Suomen Lähetysseura)

Nimikkolähetti on lähetystyöhön kutsun saanut

ihminen, jonka työn tukijoina (rahallisesti) toimivat

seurakunnat erityisten nimikkolähettisopimusten

perusteella. Nimikkolähettejä voi olla samalla

seurakunnalla useita ja heidän tukemiseensa

käytettäviä varoja voidaan kerätä kolehteina tai

erilaisissa lähetystempauksissa. (Suomen

Lähetysseura)

LIITE 2/11

Rastirata- Lähetyssuunnistus

Lähetyssafari on suunnistus, jonka reitin varrella ratkotaan lähetykseen liittyviä

kysymyksiä. Voittaja on se ryhmä, jolla on eniten oikeita vastauksia. Radan

viimeinen rasti voi olla hyvin hartauspaikka, jossa odotetaan kaikkien tulleen

perille, jolloin hartaus voidaan aloittaa.

LIITE 2/12

I RASTI

Lue seuraava Matteuksen Evankeliumin kohta:

18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille

näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja

maan päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikki

kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja

opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä

minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso,

minä olen teidän kanssanne kaikki päivät

maailman loppuun asti." (Matteus 28:18-20)

Minkä käskyn ja lupauksen Vapahtaja on antanut

meille? Mitä ne merkitsevät nykypäivänä?




LIITE 2/13

II RASTI

Missä maissa seurakuntasi

nimikkolähetit työskentelevät?

III RASTI

Ketkä ovat seurakuntasi

nimikkolähettejä?

LIITE 2/14

IV RASTI

Yhdistä oikea kieli oikeaan maahan:

1. Ambomaa A. Suahili

2. Taiwan B. Urdu

3. Etiopia C. Ndonga

4. Tansania D. Hebrea

5. Israel E. Yleiskiina

6. Pakistan F. Amhara 1c, 2e, 3f, 4a, 5d, 6b

V RASTI

Mitä kaikkea lähetystyöntekijät tekevät? Mainitse

ainakin neljä asiaa.

LIITE 2/15

VI RASTI

Millaiset asiat voivat olla lähetystyöntekijälle

vaikeita? Mainitse ainakin neljä asiaa.

VII RASTI

Miten sinä voisit helpottaa lähettien työtä ja koti-

ikävää? Kerro ainakin kaksi eri tapaa.

LIITE 2/16

VIII RASTI

Kuinka paljon oli seurakuntasi lähetyskannatus

henkeä kohti viime vuonna?

A. Alle 3 euroa

B. 3-5 euroa

C. yli 10 euroa

IX RASTI

Mitä vaatimuksia asetetaan lähetystyöhön

lähtevälle?

A. Ei mitään

B. Riittää, kun on kristitty ja asiasta

kiinnostunut.

C. Täytyy olla sopiva ammatti

D. Täytyy käydä erikoiskursseja

LIITE 2/17

X RASTI

Missä kaikissa maanosissa lähetystyötä

tehdään?

XI RASTI Kuka oli ensimmäinen lähetystyöntekijä, josta Raamattu kertoo?

LIITE 2/18

XII RASTI Miten sinä voisit tehdä tai auttaa lähetystyötä? Mainitse ainakin kolme asiaa.

XIII RASTI

Oliko rastirata mielestänne:

A. Helppo B. Vaikea C. Sopiva D. Pelottava

LIITE 2/19

Toinen päivä

Paavalin matkassa

Missä kaikkialla Paavali kulki? - Paavalin lähetysmatkoista..

Kuka Paavali oli? Apostolien teoissa evankelista Luukas kertoo Paavalin tarinan lähetystyöntekijäksi.

Paavali (ent. Saulus/Saul) oli aikansa arvostettu hellenistijuutalainen, joka kääntyi

Damaskontien kokemuksen jälkeen kristityksi. Jeesus ilmestyi Saulille näyssä ja

käski häntä jättämään kristittyjen vainoamisen ja julistamaan Jumalan valtakuntaa.

Paavali oli iältään hieman Jeesusta nuorempi, hän oli kotoisin Kilikian

Tarsoksesta. Apostolien teot ja Paavalin itsensä kirjoittamat kirjeet eri

seurakunnille kertovat hänestä enemmän. Paavali alkoi julistaa evankeliumia

pakanoille ja niinpä hänet tunnetaan ensimmäisenä pakanalähetystyöntekijänä.

Paavalin työn keskuspaikka oli ajan mahtipaikka Antiokia, johon hän palasi

lähetysmatkoiltaan ja lähti uusille matkoille. Paavalin tärkeimmäksi työtoveriksi tuli

Barnabas-niminen mies, jonka kanssa hän kiersi eri kaupungeissa ja opetti

synagogissa. Saatuaan kutsun lähetystyöhön Paavali ja Barnabas lähtivät

Kyprokseen, Pafokseen, Pamfylian Pergeen, sieltä Pisidian Antiokiaan, Ikoniaan ja

Lystraan, Derbeen ja palasivat sitten Syyrian Antiokiaan. (Apt. 13–14)

Paavali teki kaikkiaan kolme lähetysmatkaa. Toinen lähetysmatka suuntautui

Derben ja Lystran kautta Troakseen, Filipiin ja sieltä hän joutui uuden työparinsa

Silaksen kanssa vankilaan. Barnabaan ja Paavalin tiet olivat eronneet

erimielisyyksien vuoksi ja he olivat lähteneet eri suuntiin. Vapauduttuaan

vankilasta matka jatkui Tessalonikaan, Beroiasiin ja Ateenaan. (Apt. 15:36–18:22)

LIITE 2/20

Kolmas ja viimeinen lähetysmatka suuntautui reitille Antiokia – Galatia- Frygia-

Efesos- Makedonia – Kreikka – Makedonia – Filippi – Troas –Miletos – Kos –

Rodos – Patara – Tyros- Ptolemais – Kesarea - Jesusalem. Tällä matkalla

pisimpään Paavali oli Efesossa, mikä olikin yksi Vähä-Aasian keskeisimmistä

paikoista, siellä syntyi myös eräs merkittävä mellakka, koska hopeasepät luulivat

heiltä loppuvan työn Paavalin saarnatessa kristinuskoa ja sen horjuttaessa

Artemin1 palvontaa. (Apt. 18:23–21:17)

Ideoita toteutukseen

- Kysytään lapsilta, ovatko he olleet samoissa paikoissa esimerkiksi lomamatkoilla

kuin missä Paavali on kulkenut

- Seuraamista ja vaikeiden paikkakuntien hahmottamisessa auttaa se, jos

leiriläisillä on käytössä Raamattu ja sieltä erityisesti kartat.

- Eri tapahtumista (Saulin kääntyminen, vainoaminen, työtoveruus, mellakka)

voidaan tehdä piennäytelmiä tai still-kuvia.

- Paperille voidaan piirtää Paavalin matkoista kartta, jossa on keskeisiä

kaupunkeja ja käydä niitä läpi kartalta. Sopii erityisesti käytettäväksi silloin kun

leiriläisillä ei ole käytössä omaa Raamattua, jossa olisi kartta katselua ja

seuraamista varten.

LIITE 2/21

Kanavat

Kanava työskentely tapahtuu kahdesta yhtä pitkässä jaksossa. Ryhmä jaetaan

kahtia, joista toinen ryhmä rakentaa slummin ja suunnittelevat Jumalanpalvelusta,

kun toinen ryhmä on leipomassa Indzera-leipiä ja tekemässä läheteille muistoa.

Kun ryhmät ovat toimineet sovitun ajan verran, he vaihtavat kanavia. Tähän

työskentelyyn tulee varata tunnista puoleentoista tuntia aikaa ja kanavien vaihtojen

välissä olisi hyvä olla päiväjuoman tai pihaleikkien verran taukoa, jotta lapset

jaksavat keskittyä taas uudestaan tiiviiseen työskentelyyn.

Läheteille muisto

Kirje tai itse tehty kortti kaukaa kotimaasta ilahduttaa aina lähettiä. Kirje/ kortti voi

olla osoitettu joko lähetille tai hänen perheellensä. Lapset esimerkiksi voivat haluta

tehdä nimikkoperheen lapsille kirjeen, jossa he kyselevät lapsien elämästä

vieraassa maassa.

Myös lähetyskentillä olevat lastenkodit, sairaalat, koulukodit ja pyhäkoulut

ilahtuisivat muistamisesta. Olkaa luovia ja kekseliäitä. Jokainen pieni muisto

auttaa lähettiä jaksamaan.

Slummin rakentaminen

Slummin rakentamisessa tarkoituksena on kokeilla eläytymistä esimerkiksi

Venezuelalaisten lasten arkipäivään ja elämän kovuuteen meille täysin vieraissa

oloissa. Slummin rakennusta on syytä pohjustaa kunnolla ja tässä pohjatyössä

lähtökohtana tulisi olla ajatus siitä että meidän hyvinvointivaltiossa elävien

LIITE 2/22

ihmisten ei tarvitse olla pahoillamme siitä että meillä on hyvinvointia, mutta

jakamista olisi jokaisen syytä opetella.

Slummin rakentamisessa johtotehtävään tarvitaan joku, joka pitää huolen

vasaroista, nauloista ja sahoista sekä niiden käytöstä. Näiden vasaroiden, sahojen

ja naulojen lisäksi slummin rakentamisessa voidaan käyttää sisar-köyttä, erilaisia

kankaita, pahvilaatikoita, muovipusseja, lautaa, tyhjiä peltipurkkeja ja kaikkea mitä

lähiympäristöstä löytyy. Slummi voidaan rakentaa sisä- tai ulkotiloihin. Sisätiloissa

on syytä noudattaa erityistä varovaisuutta sahatessa ja naulatessa että

suurimmilta vahingoilta lattiamateriaaleille vältyttäisiin. Ulkotiloissa tätä

varovaisuutta tulee erityisesti noudattaa slummin rakennuspaikkaa mietittäessä,

mutta myös näissä rakennustehtävissä.

Huomattava osa maapallon väestöstä elää slumminkaltaisissa rakennelmissa niin

Afrikassa kuin esimerkiksi Venezuelassakin. Slummin rakentamisessa

tarkoituksena onkin eläytyä tähän suuren ihmismäärän tapaan selvitä päivästä

toiseen alkeellisissa oloissa. Tätä selviämistä voidaan mahdollisuuksien mukaan

jatkaa vielä päivän päätteeksi yhdessä hiljentymällä slummirakennelmassa.

TARVIKKEET:

- erimittaisia ja –paksuisia lautoja

- sahoja

- nauloja

- vasaroita

- kankaita

- jätesäkkejä tai muita muovipusseja

- pahvilaatikoita

- peltipurkkeja

LIITE 2/23

Jumalanpalveluksen suunnittelu Tässä työskentelyssä lapset saavat suunnitella jumalanpalvelukseen

esirukouksen, synnintunnustuksen. Lisäksi lapset saavat lukea päivän

lukukappaleet. Lukukappaleiden ja laulujen harjoitteluun tulee varata aikaa, ettei

lapsia jännitä turhaan sitten seuraavan päivän jumalanpalveluksessa.

Jos aikaa on riittämiin, niin lapset voivat koristella leirin sakraalitilan

jumalanpalvelusta varten tai jos jumalanpalvelus on kirkossa, niin sinne voi koota

sivualttarin joka on lasten toteuttama.

Illan vietto slummissa Koti on perinteisen käsityksen mukaan ihmisen turvapaikka, paikka jossa saa olla

juuri sellainen kuin on. Mutta mitä sitten kun kunnon kotia ei ole? Mihin silloin voi

mennä? Useimpien miljoonakaupunkien tai köyhien maiden - esimerkiksi

Venezuelan tai Afrikan - lapset ja nuoret joutuvat elämään slummeissa. Usein

nämä lapset ja nuoret ovat myös orpoja, mistä syystä heidän kotinsa on heidän

itse rakentamansa slummi.

Kun slummi on rakennettu, ei sen tuottamaa mielikuvaa lasten ja nuorten elämästä

monissa maissa kannata jättää siihen. Jos leirillä on mahdollista viettää

esimerkiksi iltaohjelma slummissa, on se varmasti eräänlainen elämys ja ainakin

paljon pohdintaa herättävä kokemus.

Pahaa oloa ei tietenkään ole aiheellista tuottaa kenellekään ja siitä tulisikin pitää

huoli, ettei kenellekään tule syyllisyyttä siitä mitä itsellä on. Omastaan voi kuitenkin

opettaa jakamaan toisille. Puhuessa slummissa elävien lasten elämästä kannattaa

kurjuuden ja köyhyyden jatkuvan esille tuomisen sijaan keskittyä siihen, että myös

nämä lapset ovat usein onnellisia ja pohtia sitä mistä heidän onnellisuutensa voisi

johtua. Onko onnellisuus sitä, että on kivi- tai puuseinäinen koti ja vesikatto pään

päällä? Voiko joskus tyytyä vähempään ja mikä silloin voi tehdä onnelliseksi?

LIITE 2/24

Jos mahdollista, myös iltahartauden voi pitää slummissa. Iltahartaudessa voidaan

erityisesti muistaa kaikkia maailman kodittomia, niin lapsia, nuoria kuin aikuisia

sekä kiittää omasta kodista ja kaikesta siitä, mitä se tuo - turvaa ja suojaa.

Afrikkalainen jalkapallo

TARVIKKEITA: -rättejä, matonkuteita ja vanhoja sukkia

-sanomalehteä/olkia, kuivaa heinää

-lankaa ja neula

Täytä sukan pää heinillä tai sanomalehdenkappaleilla. Muotoile se palloksi ja ala

keriä sen ympärille matonkuteeksi leikattua kangasta. Tee niin iso pallo kuin

haluat. Ompele päällimmäiset kankaat lujasti kiinni toisiinsa, ettei pallo hajoa.

Afrikkalaiset lapset pelaavat tällaisella pallolla jalkapalloa, ja tietysti paljain jaloin.

Millainen jalkapallo sinulla on? Onko sinulla tunnetun laatumerkin erityisesti sinun

ikäisellesi suunnittelema ja valmistama pallo? Jos pallosi menee rikki, mitä silloin

teet? Ostatko kaupasta uuden pallon vai pyydätkö vanhempaasi korjaamaan

vanhan pallosi? Näitä kysymyksiä voi esittää varhaisnuorille silloin kun he

osallistuvat toimintakanavaan, jossa tarkoituksena on valmistaa afrikkalainen

jalkapallo. Afrikkalaisen jalkapallon valmistusmateriaalit ovat varsin vähäiset,

nopeasti ajatellen jopa roskiksi luokiteltavia materiaaleja ja kuitenkin, niistä saa

valmistettua aivan yhtä toimivan pallon kuin mitä kaupasta ostettu on!

Varhaisnuori tietää, että hänen ikäisillään afrikkalaisilla ei ole kovin paljon

leikkivälineitä, tuskin kunnollisia vaatteitakaan saati omaa rahaa, jolla voisi ostaa

jalkapallon. Materiaali leikkivälineisiin kerätään usein roskiksista sekä hylätyistä

tavaroista, leikkivälineenä voi olla siis mikä tahansa! Hyvin vaatimattomista

materiaaleista lapset valmistavat pallon, josta he saavat iloa pitkäksi aikaa. Palloa

on kaiken lisäksi helppo korjata, sillä korjaustarpeita löytyy varmasti.

LIITE 2/25

Viimeinen päivä

Viimeisen päivän aamulla pakataan ja siivotaan omat huoneet. Näiden tehtävien

jälkeen siirrytään joko leirin sakraalitilaan tai paikalliseen kirkkoon

jumalanpalvelukseen, joka on osittain lasten toteuttama. Vanhemmat ovat

tervetulleita tähän Jumalan perheen yhteiseen juhlaan.

Jumalanpalveluksen jälkeen leiri kokoontuu vielä kirkkokahveille, jonka jälkeen

jokainen saa lähteä kotiin.

Jumalanpalvelus

Jos vuorolaulannan voi lukea ääneen, ei ole pakko laulaa jos ääni ei riitä.

Raamatun kohdat voi valita kirkkovuoden mukaisesti tai sitten valita sellaiset

kohdat, jotka sopivat Lähetys-aiheiseen leiriin.

Jumalanpalveluksen laulut löytyvät Laulutuulen Lähetys-osiosta. Laulut ovat

tuttuja, mutta silti ne olisi hyvä kerrata lasten kanssa ennen Jumalanpalvelusta.

Johdanto

Alkulaulu: Kuule Isä taivaan (Laulutuuli): 39

Alkusiunaus:

L: Isän ja Pojan + ja Pyhän Hengen nimeen

S: Aamen, aamen, aamen

L: Herra olkoon teidän kanssanne

S: Niin myös sinun henkesi kanssa

JOHDANTOSANAT

LIITE 2/26

Yhteinen rippi

Synnintunnustus: Virsikirjan liiteosasta numero 714

Synninpäästö: Joh.3:16

S: Aamen, aamen, aamen

Laulu: Laulu Taivaan isästä (Laulutuuli, 80)

Päivän rukous

”Herra, Jumalamme. Sinä kutsut ja kokoat kaikkialta maailmasta itsellesi

kansan, joka ylistää ja palvelee sinua. Lahjoita pelastava armosi kaikille, jotka

elävät pimeydessä ja kuoleman varjossa. Kaada ihmiskuntaa jakavat raja-aidat

ja opeta meitä elämään yhdessä rakastaen, kunnioittaen ja palvellen

toisiamme. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.”

(Kotila, Vatanen, 2002)

Sana

Matt.13:1–9, 18–23

Saarnapuhe

Uskontunnustus

Rukous

Yhteinen esirukous

Rukouslaulu: Lintu pieni, lintuseni: (Laulutuuli, 102)

Rukous

Rukouslaulu 1.säkeistö

Rukous


LIITE 2/27

Rukous


Rukous

Isä meidän

Päätös

Ylistyslaulu: Herraa hyvää kiittäkää: (Laulutuuli, 66)

Siunaus

S: Aamen.

LIITE 3/1

MUUTA

MATERIAALIA

LEIKKEJÄ

RUOKIA

HARTAUKSIA

LIITE 3/2

MUUTA MATERIAALIA

Leikkejä

Oravanpesä

Tämä leikki tunnetaan monissa maissa sitä voi leikkiä mm. thai-kielellä. Leikkijät

jaetaan kolmen hengen ryhmiin. Kaksi muodostaa pesän tarttumalla toisiaan

käsistä. Kolmas on oravana pesässä näiden kahden välissä.

Komentosanat:

PESÄ (lang) : kaikki jäävät paikalleen

ORAVA (kalook)Oravan täytyy lähteä vanhasta pesästä ja etsiä uusi.

(Kilpi, 1989, 20)

Savannin eläimet

Leikkijät asettuvat pareittain, mutta yksi jää parittomaksi. Jokaiselle lapselle

annetaan jonkun eläimen nimi, niin etteivät muut tiedä sitä. Pariton sanoo esim. :”

Saisinko elefantin viereeni!” jolloin elefantti menee hänen viereensä. Parittomaksi

jäänyt pyytää vuorostaan jonkun toisen savannin eläimen viereensä. Leikkiä voi

muunnella niin, että leikitään valtameren eläimiä jne.

(Pinola &Pörsti (toim.)1992)

LIITE 3/3

Maa ja meri

Tässä venezuelalaisten lasten leikissä lattia tai maa jaetaan kahtia: toinen puoli on

”maata” (tierra) ja sen vieressä oleva alue ”merta” (maar). Leikinjohtaja hypittää

lapsia mereltä ja päinvastoin. Hän huutaa milloin tierra, milloin maar, ja lasten on

osattava hypätä joko paikoillaan tai vaihtaa nopeasti puolta. Joka erehtyy, joutuu

pois pelistä. Viimeiseksi jäänyt on voittaja.

Leikki on muunnelma tutusta leikistämme ”maa ja meri”, mutta nyt

espanjankielisellä nimellä.

Marmeladit (mermelades)

Tämä leikki on hyvin suosittu Venezuelassa. Salin tai kentän kahdessa päässä on

”jääkaappit”, joilla on vartijat. Muut leikkijät ovat erilaisia marmeladeja, jotka ovat

tallessa jääkaapeissa. Ennen leikin alkua jokainen päättää, mitä marmeladia hän

esittää. Kun vartija haluaa ”syödä” jotakin marmeladia, hän huutaa esim.:”

Mansikkani!), jolloin mansikkamarmeladit yrittävät juosta kentän päässä olevaan

toiseen jääkaappiin. Jos vartija ehtii koskea juoksijaa, hänen pelinsä on pelattu.

Viimeinen vapaaksi jäänyt on voittaja.

Leikki on muunnelma tutusta leikistä ”mustamies”.

Mukaan maailmanympärysmatkalle

Leikkijät lähtevät yhdessä maailmanympärysmatkalle. Ohjaaja aloittaa kertomalla:

Suomesta lennämme ensin Hollantiin ja otan mukaani henkselit. Seuraava jatkaa,

matkalla tarvitaan myös huopahatun.. Leikkijän on keksittävä sillä kirjaimella

alkava esine, missä maassa ollaan. Leikkijä voi myös vaihtaa maata ja silloin

LIITE 3/4

vaihtuu myös kirjain esim. Hollannista lennämme Japaniin ja siellä tarvitsen

jalkineet.. (Kiviniemi, 1984. 56).

Kivi, kangas, sakset

Kiinalainen lastenleikki. Tällä leikillä näkee usein jopa aikuistenkin ratkaisevan

pulmiaan.

- Leikkijöitä on kaksi

- Oikean käden nyrkki =kivi

- Avoin kämmen= kangas

- Kaksi sormea= sakset

- Kangas voittaa kiven (voi peittää sen), kivi voittaa sakset (rikkoo sakset),

sakset voittaa kankaan (voi leikata sen)

- Leikkijät hokevat ”kivi-kangas-sakset”, ja ojentavat kätensä yhtaikaa jossain

em. asennossa.

(Kiviniemi, 1984. 62).

Banaanikilpailu

Thailainen lastenleikki.

Banaanit on ripustettu naruun noin kolmen metrin päähän lähtöviivasta.

Joukkueilla (2) on huivi. Kun leikkijät lähetetään matkaan, jonon ensimmäinen

sitoo huivin silmilleen, lähtee kohti banaania, syö sen ja palaa edelleen sokkona

paikalleen ja antaa huivin seuraavalle. Se joukkue voittaa on voittaja, joka on

ensimmäisenä syönyt banaanit ja asettunut suoraan jonoon. Thaimaassa leikissä

käytetään banaaneja, koska ne ovat halpoja. Kilpailussa voidaan käyttää muitakin

hedelmiä tai esim. lakritsapötköjä. (Kiviniemi, 1984. 63).

LIITE 3/5

Palloleikki

Lastenleikki (alkuperä tuntematon, kuitenkin suosittu Israelissa)

Kuvio piirretään maahan (neliö, joka on jaettu neljään osaan). Leikkijöitä on

jonossa lukematon määrä, mutta ruuduissa kerrallaan vain 4.

Leikkijöitä on neljä, kukin ruudussaan. He pysyttelevät oman neliönsä

ulkoreunassa. Ruudussa 4 on KUNINGAS, jolle aina annetaan pallo ensiksi.

Leikkijät vaihtuvat ruudusta 1, niin että siihen tulee jonosta uusi lapsi ja ykkönen

menee kakkosen ruutuu, kakonen kolmosen, kolmonen kuninkaaksi ja kuningas

menee jonon päähän.

Kun nelonen saa pallon ruutuunsa, pallon täytyy pompata maasta kerran, minkä

jälkeen nelonen heittää sen kolmoselle, kolmonen kakkoselle jne. Vaihto tapahtuu,

kun pallo karkaa tai pompotus ei onnistu. Jono jännää vieressä.

Myös jos pallo putoaa ruutuja jakavalle viivalle, se katsotaan virheeksi ja leikkijät

vaihtavat paikkaa. (Kiviniemi, 1984. 64).

Muukalainen

Leikin perustana on seuraava tilanne: kaupunkiin on tullut muukalainen, joka

haluaa tehdä ostoksia kaupoissa. Hän ei kuitenkaan osaa puhua maan kieltä,

joten hänen on tultava toimeen elekielellä.

Yksi osanottajista on muukalainen, muut muodostavat kauppoja, joissa on 2-5

myyjää. Muukalainen kulkee kaupalta ja pyytää saada ostaa jotakin. Jos kauppiaat

arvaavat, mitä muukalainen haluaa, muukalainen saa jatkaa matkaansa

seuraavalle kaupalle; elleivät arvaa, yksi kauppiaista joutuu muukalaiseksi ja

LIITE 3/6

entinen muukalainen siirtyy kauppaan, näin leikki jatkuu edelleen. (Kiviniemi,

1984. 65).

Matkatavarat

Leikkijät jaetaan ryhmiin, joissa kukin saa suljetun kirjekuoren. Kuoressa on

luettelo tavaroista, jotka on otettava mukaan lähetysmatkoille. Ryhmä, joka on

ensimmäisenä koonnut kaikki tavarat on voittaja. Tavaroiden tulee olla sellaisia,

että niitä löytyy huoneesta esim. kynä, paperi, virsikirja, sakset jne. (Pinola &

Pörsti, (toim.)1992)

Iso tuuli puhaltaa

Kiinalainen lastenleikki.

Istutaan tuoleilla, joita yksi vähemmän kuin osanottajia.

Ilman tuolia oleva sanoo ”iso tuuli puhaltaa” (da feng shwei). Kaikki vastaavat

yhteen ääneen:” Mitä puhaltaa?” (shewei shenna?). Keskellä olija vastaa:”

Puhaltaa mustaa tukkaa” (erilaisia vaatteita, värejä, neniä, korvia jne.) Jokainen ,

jolla on kyseessä oleva esine, väri jne. joutuu vaihtamaan paikkaa, jolloin keskellä

olija yrittää vallata itselleen istuimen. Koska istuimia on yksi vähemmän, kuin

leikkijöitä, jää joku ilman istuinta ja joutuu näin ollen keskelle ”tuuleksi”. (Kiviniemi,

1984. 63).

LIITE 4/1

Ruokia

Ruokaohjeet on koottu pääosin Lähetysseuran tuottamasta materiaalista.

Ruokaohjeet on valittu sillä perusteella, että niiden raaka-aineet löytyvät

lähikaupasta ja niitä on mahdollisuus tehdä esimerkiksi lähetysleiriläisten kanssa

yhdessä.

Nepalilainen ruokapöytä

Nepalilaisen ruokapöytä koostuu yksinkertaisista aineista. Nepalilainen ruokapöytä

on saanut vaikutteita intialaisista, tiibetiläisistä ja kiinalaisista ruuista. Liha on

kallista ja sitä syödään vain juhla-aikoina. Se millaista lihaa saa syödä, määrää

kastijako. Alakastiset syövät sianlihaa, korkeimman kastin edustajat vain

vuohenlihaa. Hinduismin mukaan lehmän lihan syöminen on jo ajatuksena

kauhistuttava. Ruokajuomana on vesi, jogurttia käytetään aterialla lieventämään

mm. chilin aiheuttamaa poltetta. Ruoka valmistetaan syvässä paistinpannussa

avotulella. Ateria syödään lattialla ja miehet syövät ennen naisia ja lapsia, näin

tehdään myös yhteisellä aterialla. Vieraille tarjotaan aina ruokaa, ei esimerkiksi

vain maitoteetä. Jälkiruokaa ei ole juuri koskaan, hedelmä, kupillinen maitoteetä

tai kokonaisten mausteiden pureskelu jättävät hyvän maun suuhun. (Poutanen, M.

1997, 44, 45)

NIMINKI

Pieni keksin tapainen välipala tai matkaeväs.

Tarvikkeet:

3 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl seesamin siemeniä tai ½ rkl kuminaa

2 rkl öljyä

1 dl vettä LIITE 4/2

öljyä paistamiseen

Laita kulhoon vehnäjauhot ja sekoita niihin öljy. Lisää suola ja seesamin siemenet

sekä vesi. Alusta taikina kimmoisaksi (n. 10 min), lisää jauho tarvittaessa.

Kauli taikinasta ohut 3 mm paksuinen levy, leikkaa se veitsellä tai taikinapyörällä

1,5 cm levyisiksi nauhoiksi ja nauhat 3 cm pituisiksi vinoneliöiksi. Kuumenna öljy

kattilassa, paistama muutama niminki kerrallaan kullanruskeaksi. Valuta liika rasva

pois talouspaperin päältä. Tarjoa niminkit heti tuoreina sellaisinaan tai nepalilaisen

teen kanssa.

Valmistusaika n 30 minuuttia, annoksesta tulee 30-40 niminkiä.

HALUWA

2,5 dl mannaryynejä

3 rkl öljyä

2,5 dl hienoa sokeria

2,5 dl vettä

Kuivattuja hedelmiä tai kookospaloja tai rusinoita tai pähkinöitä rouheina tai

kardemummaa jauhettuna.

Laita paistinpannulle öljy ja sekoita siihen maanryynit. Paista kullanruskeaksi, lisää

vesi ja sekoita tasaiseksi. Lisää sokeri ja sekoita taas tasaiseksi ja paista kunnes

seos on paksua ja vesi ja sokeri on imeytynyt ryyneihin. Mausta kuivattujen

hedelmien rouheella tai pähkinärouheella tai kardemummalla. Tarjoile kuumana tai

kylmänä.

Valmistusaika n. 25 min, annos riittää neljälle henkilölle.

NEPALILAINEN MAITOTEE

2 dl tavallista valmiiksi keitettyä mustaa teetä

2 dl keitettyä teetä

sokeria

kardemummaa LIITE 4/3

neilikoita

kanelitanko Sekoita tee ja maito. Lisää mausteet oman maun mukaan.

Thailainen ruoka

Thailaisessa ruokakulttuurissa riisi tarkoittaa ruokaa. Kaikki se mitä tarjotaan riisin

kanssa, on sen lisäkettä. Jälkiruokana – jos sitä tarjotaan - on yleensä hedelmiä.

Ruokailu on yleensä sosiaalinen tapahtuma, silloin perhe, sukulaiset ja ystävät

kokoontuvat yhteen. Ruokailu tapahtuu lattialla istuen. Jokaiselle ruokailijalle

annetaan oma riisilautanen ja riisin lisäkkeet, kastikkeet ja keitot, asetetaan

kaikkien ulottuville keskelle. Ruokajuomana on vesi. Varsinainen ruoka syntyy siitä

kun riisi ja lisukkeet kohtaavat lautasella. Ruoan tulisuus erottaa thailaisen ruuan

kiinalaisesta ruuasta. Riisin kanssa syödään kanaa, meren antimia, lihaa ja ennen

kaikkea kasviksia. Ruoan valmisteleminen vie aikaa, sen sijaan wok-pannussa

ruuan valmistaminen käy vähässä ajassa. (Poutanen, M. 1997, 32, 33)

KHAU PHAT

Aineet:

5 dl Riisiä (ei puuroutuvaa)

n.300 g Lihaa (sika, nauta, kana)

3 kpl Valkosipulin kynttä tai 2 sipulia + ruohosipulia

3 kpl Kananmunia

5 kpl Tomaatteja tai ketsuppia

Sekavihanneksia

Öljyä ruskistamiseen

Suolaa maun mukaan

Keitä riisi kypsäksi, ruskista pieniksi paloiksi paloiteltu liha rasvassa. Ruskista

myös sipuli. Lisää lihan joukkoon keitetty riisi+ sipuli+ kananmunat+ paloitellut

tomaatit muut mahdolliset vihannekset, joita haluat käyttää.

LIITE 4/4

Sekoita kaikki ainekset keskenään paistinpannulla. Anna hautua hetken aikaa.,

kunnes ruoka on kypsää. Tarjoillessa voit ripotella persiljaa päälle, jos haluat.

Mausta varovasti punapippurilla.

Pakistan

Pakistanilaisessa ruokakulttuurissa ruokailu on rauhallinen ja juhlava tapahtuma,

seurustelua enemmän keskitytään syömiseen. Ruokaohjeet siirtyvät suullisesti

eteenpäin. Kasviksia käytetään ruuanvalmistuksessa paljon, mausteet jauhetaan

päivittäin jotta niiden maku ja väri säilyy parhaimmillaan. Rieskamainen chapati-

leipä on aterian tärkein ruoka. Pakistanilaiseen ruokakulttuuriin ja elämänmuotoon

kuuluu, että päivän mittaan napostellaan erilaisia pikkuspaloja, esimerkiksi

pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Ruokajuomana on vedellä laimennettu jogurtti,

jota voidaan maustaa esimerkiksi marjoilla. (Poutanen, M. 1997, 52, 53;

Liimatainen, A. & Riipi, H. 2001, 89, 90)

MAKEA MARJALASSI

3-4 dl mansikoita tai vadelmia

1 rkl sokeria

5 dl jogurttia

3 dl kylmää vettä tai jääkuutioita

2 rkl hienonnennuttua pistaasipähkinää

1. Soseuta marjat monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Lisää sokeri,

jogurtti ja jääkylmä vesi tai jääkuutiot ja vatkaa kuohkeaksi. Jaa juoma

kuuteen lasiin ja ripottele pinnalle hienonnettua pistaasipähkinää tai jotain

vastaavaa.

2. Tarjoa marjalassi välipalana tai jälkiruokana.

(Liimatainen, Riipi, 2001, 92)

LIITE 4/5

PAKISTANILAINEN MUNA-KASVIS-SALAATTI

2-3 kovaksi keitettyä munaa

4-5 tomaattia

1 kerä rapeaa salaattia

pari persiljan oksaa

1 rkl hienonnettua mantelia

Kastike:

½ dl öljyä

1 rkl viinietikkaa

¾ tl suolaa

ripaus mustapippuria

1. Leikkaa tomaatit lohkoiksi ja munat pituussuunnassa neljään osaan.

Puhdista salaatti ja leikkaa se myös pituussuunnassa 6-8 osaan.

2. Asete salaattipyöreään matalaan tarjoiluvatiin tai suurelle lautaselle niin,

että tyviosat tulevat keskelle ja tomaatit sekä munat niiden väliin. Pane

persiljat keskelle ja ripottele hakatut mantelit salaatin pinnalle.

3. Sekoita kastikkeen ainekset kannellisessa tölkissä ravistellen, jäädytä hyvin

ja tarjoa salaatin kanssa. (Liimatainen, Riipi, 2001, 93)

Etiopia

Ateria on tärkeä sosiaalinen tapahtuma Etiopiassa. On suuri kunnia päästä

vieraaksi etiopialaiseen kotiin, sillä ateriayhteys merkitsee tietynlaista sitoutumista

ruokailuun osallistuvien kesken. Kutsu ruokavieraaksi on kuin kutsu sukuun. Myös

Etiopiassa miehet syövät ensin ja vasta sitten naiset ja lapset. Ruokailuvälineenä

Etiopiassa on suuri, avotulella paistettu ohut Indzera-leipä, josta paloja repimällä

otetaan kastiketta yhteisestä votista. Vot on perinteinen etiopialainen ruoka, jonka

tärkein raaka-aine on sipuli.

LIITE 4/6

Ruokailu jatkuu niin kauan kunnes isäntä lopettaa ja nousee, vasta tämän jälkeen

muut ruokailijat voivat lopettaa. Ruokailu päätetään vahvaan ja tuoksuvaan

kahviin, joka valmistetaan paahtamalla pavut, jauhamalla ne ja kiehauttamalla

kahvi nopeasti juuri ennen tarjoilua (Liimatainen, A. & Riipi, H. 2001, 146).

KOLO

2 dl vehnänjyviä, auringonkukan siemeniä tai säilöttyjä kikherneitä

1. Paahda jyvät, siemenet tai kikherneet kuumalla paistinpannulla koko ajan

käännellen, kunnes ne alkavat vähän pullistua ja saavat väriä. Mausta

rouhitulla merisuolalla.

2. Tarjoa kahvin kanssa pienissä kupeissa tai välipalaksi heti paahtamisen

jälkeen.

(Liimatainen, Riipi, 2001, 148)

INDZERALEIPÄ

2 dl hiivaleipäjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

½ dl kuivahiivaa

n. 6 dl kädenlämpöistä vettä

1. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja lisää kädenlämpöistä vettä niin paljon, että

taikinasta tulee lettutaikinan paksuinen. Vatkaa taikinaa viisi minuuttia,

jolloin siihen muodostuu vähän sitkoa.

2. Jätä taikina pyyheliinalla peitettynä huoneenlämpöön. Taikina on valmis

paistettavaksi noin vuorokauden kuluttua, kun neste nousee pintaan.

Paikallisten ohjeiden mukaan taikina voi odottaa paistamista enintään

kolme päivää.

LIITE 4/7

3. Vatkaa taikinan tasaiseksi ja paista siitä 1 dl kerrallaan teflonpannussa

leiväksi. Kaada taikina suurelle kevyesti rasvatulle pannulle reunoista alkaen.

Sipaise pannua vähäisellä rasvalla ennen taikinan lisäämistä. Leipä

kypsennetään vain toiselta puolelta, ja paistoaika on ½-1 minuuttia.

4. Peitä pannu kannella kun leipään muodostuu silmiä, jotta siitä ei tulisi kova.

Onnistunut indzera on vaaleanharmaa, huokoinen ja pehmeä. Annan leipien

jäähtyä leivinpaperilla, etteivät ne tartu toisiinsa kiinni. Tarjoa leivät samana

päivänä votin1 kanssa. (Liimatainen, Riipi, 2001, 146)

1 Vot on etiopialainen nimitys kastikkeesta, joka muistuttaa lähinnä pataruokaa. Votin pääraaka-aine on pitkään kypsytetty

sipuli, jonka joukkoon lisätään erilaista lihaa, kanaa tai nautaa ja kasviksia, kananmunaa tai esimerkiksi linssejä. Vot-kastike

on tulista, sillä sen maustamiseen käytetään perinteisiä mausteita, esimerkiksi punapippuria. (Liimatainen, A. & Riipi, H.

2001, 152; Poutanen, M. 1997, 90)

LIITE 5/1

Hartauksia

Isä ja kolme poikaa (Etiopia)

Etiopiassa kerrotaan perheestä, jonka äiti oli jo vuosia sitten kuollut. Nyt isäkin oli

sairaana. Hänellä oli kova huoli kolmesta pojastaan. Perhe asui pienessä

saviseinäisessä majassa, jonka isä halusi jättää perinnöksi yhdelle pojistaan.

Omaisuutta ei riittäisi muille jaettavaksi. Isän oli vaikea päättä, kenelle hän

majansa luovuttaisi. Kaikki pojat olivat hänelle rakkaita.

Ratkaistakseen ongelmansa, isä kutsui eräänä päivänä poikansa luokseen.

Sairasvuoteella hän kertoi pojille, miten hän ei enää eläisi kauan. ”Nyt on aika

ratkaista, kuka saa majan omakseen, tulevaisuuden turvaksi ja elämän

alkupääomaksi.”

Ja niin isä sanoi: ”Pojat, lähtekää nyt majasta, menkää ulos ja etsikää jotain

sellaista, jonka itse omin käsin jaksatte kantaa sisään majaan, ja joka täyttää

mahdollisimman suuren osan majasta. Joka tässä tehtävässä pärjää parhainten,

hän saa tämän kaiken omakseen, tulevaisuuden turvaksi ja elämän pääomaksi.”

Niin pojat lähtivät haikeina etsimään jotain sellaista, minkä omin käsin jaksaisivat

kantaa sisälle majaan, ja joka täyttäisi mahdollisimman suuren osan majasta.

Pitkään sai isä istua hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä. Mutta sitten vuorten

suunnasta, valebanaanien takaa alkoi kuulua raskaitten askelten ääniä. Sieltä

lähestyi joku. Tulija pysähtyi majan ovelle. Ovi aukeni ja sisälle majaan astui

vanhin pojista. Hänellä oli sylissään suuri kuorma puiden oksi ja muita risuja. Ne

hän laski maahan isänsä vuoteen viereen. Yhdessä he sitten mittailivat, miten

paljon majan lattiasta oli peittynyt. – Ja niin oksat vietiin majan taakse. Näin isä ja

vanhin poika jäivät odottamaan kumpi tulisi seuraavaksi, nuorempi vai

keskimmäinen.

LIITE 5/2

Ja jälleen, iltapäivän kallistuessa jo lopulleen kuului laakson suunnasta ääniä.

Nekin olivat raskaat, hitaan askelten äänet. Nyt ne kuuluivat jo aivan majan

läheltä, oven edestä.

Isä valpastui vuotellaan. Kumpikohan sieltä tulee. – Hengityksen äänen

tasaannuttua ovi aukeni hitaasti. Sisälle majaan astui keskimmäinen pojista.

Hänellä oli sylissään suuri heinäpaalu. Ruosteisella veitsellään hän avasi vitsakset

ja näin heinät pääsivät leviämään majan lattialle. Keskimmäisen pojan kuorma

peitti lähes puolet majan lattiasta. Hän oli vahvoilla; saisiko hän kotimajan ja

kaiken mitä siellä on tulevaisuuden turvaksi ja elämän alkupääomaksi.

Näin isä ja kaksi vanhinta poikaa istuivat ja odottivat perheen nuorinta. Mitäköhän

hän tuo tullessaan? – Tunti toisensa jälkeen kului. Mitään ei kuulunut. ”Ovatko

pedot tehneet hänelle jotain vai eikö hän uskalla edes yrittää?” isä mietti

synkkänä. ”Miksi järjestin tämmöisen koitoksen, olenko menettänyt kuopukseni,

rakkaan lapseni?”

Pimeys oli laskeutunut vuorten rinteille. Muissa majoissa ihmiset olivat jo ilta-

askareissa. Mutta sitten yllättäen torin suunnasta majaa lähestyi joku kevyesti

askeltaen. Isä kohottautui istumaan. ”Sittenkin näen lapseni vielä kerran, mutta

kuinka hänen käy koitoksessa.” Askeleet tulivat aivan majan oven eteen. Ne

pysähtyivät. Ovi aukeni ja majaan astui nuorimmainen pojista. Hänellä oli

kädessään pieni, palava kynttilä. Sen lepattavasta liekistä lähtevät valonsäteet

täyttivät majan. Pimeys katosi ja majassa saattoi nähdä.

Nuorimmainen pojista sai perinnön, hyvän osan. Hän ei saanut sitä omien

voimiensa ansiosta, vaan kynttilän valo auttoi häntä siinä. Tuon kynttilän valon

avulla poika näki, mikä majassa oli arvokasta, mikä tarpeetonta, pois heitettävää.

– Mutta ennen kaikkea hän sai hyvän osan, tulevaisuuden turvan.

LIITE 5/3

Jeesus sanoi:” Minä olen maailman valkeus!” Jeesus-valon avulla mekin voimme

saada hyvän osan; tulevaisuuden turvan ja toivon. Hänen lähellään on hyvä olla

silloin kun sinua pelottaa tai tunnet itsesi yksinäiseksi. Hänen seurassaan on hyvä

elää. Silloin kun itse emme jaksa kantaa suuria kuormia, tulee hän rinnallemme ja

kantaa meitä. Hänen avullaan me voimme saada kerran myös uuden kodin

taivaassa. Mutta Jeesus ei sanonut ainoastaan, että hän on maailman valkeus.

Hän sanoi myös: ”Te olette maailman valkeus!”

Monet elävät vielä pimeydessä ja pelkojen vallassa. He eivät ole kuulleet Jeesus-

valosta. On hienoa, että me voimme olla kertomassa hänestä ystävillemme täällä

ja kaukana asuville eri puolilla maailmaa. Raamatussa on se valo, jota jokainen

ihminen tarvitsee. (Pinola & Pörsti (toim.) 1992)

LIITE 5/4

Jumala istutti siemenen (Kiina) Kahdeksankymmentävuotias rouva Suvi oli jäänyt yksinään talonvahdiksi, kun

koko muu perhe oli muuttanut kauas länteen. Hän oli hyvin köyhä, niin ettei

hänellä aina ollut mitään syötävä.

Eräänä päivänä hän huomasi kauniin, vihreän kasvin nousevan muuten tyhjän

pihamaan keskeltä. Se näytti samanlaiselta kuin joo-hua-lao, hänen

herkkujuureksensa, mutta hän ei ollut aivan varma asiasta, ennen kuin kysyi

naapurilta, joka tunsi kasvin.

Mutta mistä ihmeestä se oli tullut hänen pihaansa? Hän ei ollut sitä kylvänyt eikä

sitä ollut aikaisemmin viljelty heidän puutarhassaan. Jonkin linnun oli täytynyt

pudottaa siemen pihaan, niin että se oli alkanut kasvamaan kivien välissä. Hän

ajatteli, että Jumala on lähettänyt linnun häntä auttamaan. Niinpä hän kasteli

kasvia, otti kivet pois sen ympäriltä ja pehmensi maata. Se kasvoi ja levisi hyvin

nopeasti. Jokin ajan kuluttua hän poimi korillisen lehtiä ja vei ne naapuriin

nähtäväksi.

- Mistä saitte noita ihani joo-hua-laon lehti? emäntä kysyi.

- Jumala istutti siemenen puutarhaani, ja minä kastelin sitä, rouva Suvi

vastasi.

- Maksan niistä kaksikymmentä senttiä, naapuri sanoi

Rouva Suvi oli kaupasta onnellinen ja viljeli kasvejaan edelleen. Ne kasvoivat ja

levisivät, kunnes täyttivät koko pihamaan. Hänellä oli kovasti työtä kuokkiessaan ja

kastellessaan niitä joka kesäilta. Hän myi kaikki ja ansaitsi kaksikymmentä

dollaria. Sillä hän tuli hyvin toimeen kauan aikaa. Mutta koska hän oli saanut

kaiken Jumalalta, hän halusi antaa tälle kymmenesosan takaisin, ja niinpä hän

antoi kaksi dollaria seurakunnan työhön. (Pinola & Pörsti, 1992)

LIITE 5/5

Satakieli ja kärpänen (Pakistan) Satakieli, urbuksi Bulbul, lauloi ja pullisteli rintaansa eukalyptuspuun oksalla. Niin

lumoava oli satakielen konsertti, että vihreät papukaijat, totat, noloina pitivät

kurkkuunsa rääkäisyt omassa nokassaan, ja varpuset olivat vaiti tai tekeviään

jotakin, ettei heidän vaatimaton sirkutustaan huomattaisi verrata satakielen

lauluun.

Bulbul lauloi koko pitkän iltapäivän ja vielä iltaruskonkin ajan silmät kiinni ja kurkku

kohossa. Kaikki, jotka sen kuulivat, olivat ihastuksissaan. Kun lintu lopulta avasi

silmänsä ja huomasi auringon viimeisen kajastuksen taivaanrannalla, se vallan

hätääntyi. Se oli lentänyt kauaksi kotopesästään konserttia pitämään ja nyt yö

yllätti. Miten se voisi pimeässä löytää kotopuun? Peloissaan bulbul kyhjötti oksalla.

Yhä pimeämmäksi kävi ilta.. kunnes pienet tulikärpäset aloittivat kulkunsa. Niiden

valotuikut hyppivät ylös ja alas aivan satakielen oksan tuntumassa.

- Mitä sinä siinä kyhjötät? Pöllö voi sinut napata nokkaansa. Lennä toki

kotiisi, ne neuvoivat satakieltä.

- En osaa kotiin pimeässä, nyyhki bulbul.

Yksi tulikärpänen irrottautui tanssin kuviosta. Se lensi bulbulin luo ja sanoi:

- En ole kaunis enkä suuri, vain pieni halpa hyönteinen, mutta silti, jos voin

olla avuksi, tässä olen. Tule, minä näytän sinulle tien kotiin.

Tulikärpäsen lyhdyn valossa bulbul löysi kotipuun ja pujahti onnellisena pesäänsä.

Kukaan ei ole liian pieni auttamaan, ajatteli tulikärpänen onnellisena lentäessään

takaisin. (Pinola & Pörsti, 1992)

LIITE 5/6

Aasi- pitkäkorvainen kaimamme (Etiopia)

Aasi, tuo pitkäkorvainen ystävämme on kova kuormien kantaja. On hauskan

näköistä, kun se kantaa selässänsä itsensä kokoisia kuormia, heiniä tai

polttopuita.

Mutta aasi kantaa selässään muutakin kuin ihmisten sinne lastaamia kuormia. –

Aasi kantaa selässään ristin kuvaa. Selkäharjan ja etulapojen kohdalla oleva

poikittainen juova muodostavat aasin selkään ristinmerkin. Monet etiopialaiset

uskovat, että aasi on kantanut selässään tuota merkkiä siitä lähtien kun Jeesus

ratsasti aasilla Jerusalemiin.

Aasin tavoin mekin olemme ristin kantajia. Kasteessa meidän kasvoihimme ja

rintaamme piirrettiin ristinmerkki. Niin kuin aasin tehtävänä on kantaa selässään

kuormia, niin meidätkin on kutsuttu toinen toistemme kuormien kantajiksi. Meitä

kehotetaan ”Kantakaa toistenne taakkoja”. (Gal. 6:2)

Kun etiopialainen ”pysäköi” aasinsa kotipihalle, hän sitoo aasin etujalat yhteen.

Useinkaan sitä ei sidota tiukasti yhteen paikkaan. Sille jätetään liikkumisen

vapaus. Mekin saamme liikkua ja toimia vapaasti. Me olemme vapaita. Ainut mikä

meitä rajoittaa on rakkaus. Meidän tulee ottaa huomioon toiset ihmiset lähellä ja

kaukana.

Aasi on etiopialaiselle arvokas. Isäntä pitää siitä hyvän huolen siitäkin huolimatta,

että se on änkyrä, usein miten oikea jukuripää. Jumalan edessä me ihmiset

käyttäydymme usein kuin aasit: olemme tottelemattomia, hitaita lähtemään

liikkeelle. Tottelemattomuudessamme huolimatta Jumala pitää meitä rakkaina.

Sanotaankin, että hän vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä.

Meillä on paljon yhteistä aasin, tuon pitkäkorvaisen kuormien kantajan kanssa.

Olemme ristillä merkittyjä, toinen toisemme ja elävien ihmisten ystäviksi ja

LIITE 5/7

auttajiksi kutsuttuja. Ja vielä enemmän. Aasilla on pitkät korvat. Se on koko ajan

kuulolla paetakseen mahdollista uhkaa. Taivaallisen Isän edessä meidänkin tulisi

olla koko ajan kuulolla. On tärkeää tarkata Jumalan puhetta ja hänen tahtoaan.

Aasi on monella tapaa hyvä kaimamme. (Pinola &Pörsti, 1992)

Documents

Elina Koppelomäki ja Sanna Vuolle - cou.fi · rippikoulusuunnitelman (Elämä-usko-rukous. Rippikoulusuunnitelma 2001) myötä tullut yhä enenevässä määrin osaksi rippikoulua