Embed Size (px)
Citation preview
1
Petri Kolehmainen & Matti Kuusela
NUORET AIKUISET KALAJOEN ROVASTIKUNNASSA
Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Kansalaistoiminta ja nuorisotyö Joulukuu 2007
2
TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ
Yksikkö: Ylivieskan yksikkö
Aika: Joulukuu 2007
Tekijät: Petri Kolehmainen & Matti Kuusela
Koulutusohjelma: Kansalaistoiminta ja nuorisotyö Työn nimi: Nuoret aikuiset Kalajoen rovastikunnassa Työn ohjaaja: TT Hanna Salomäki, KT Reetta Leppälä
Sivumäärä 57
Työelämäohjaaja: Tutkimuksemme perehtyy tämänhetkiseen nuorten aikuisten tilanteeseen Kalajoen rovastikunnan seurakunnissa. Suoritimme kyselytutkimuksen, johon osallistui 11 seurakuntaa. Tutkimus sisältää teoriaa kehityspsykologiasta, määritelmiä nuoresta aikuisesta sekä siitä, miten Suomen evankelis‐luterilainen kirkko määrittelee nuoren aikuisen. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi minkälaista toimintaa nuorille aikuisille järjestetään toimintaa Kalajoen rovastikunnan alueella. Lisäksi selvitetään toiminnan määrä alueella. Tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa tämän hetkistä tilannetta nuorten aikuisten kohdalta. Pohdimme työn lopussa tutkimuksen tuloksia ja vertaamme niitä myös teoriasta nousseisiin asioihin. Asiasanat: Nuori aikuinen, kehityspsykologia, Kalajoen Rovastikunta, nuorisotyö
3
ABSTRACT
CENTRAL OSTROBOTHNIA POLYTECHNIC YLIVIESKA UNIT
Date: December 2007
Author: Petri Kolehmainen & Matti Kuusela
Degree program: Civic activity and youth work Name of thesis: Young adults in Kalajoki’s rovastikunta Instructors: Dr Hanna Salomäki, Ed.d Reetta Leppälä
Pages 57
Supervisors: Our research is based on the situation in Kalajoki´s rovastikunnan young adult work at the present time. We made a survey which included all 11 parishes. Research includes theory of psychology of human development, definition of the term young adult and how Evangelical Lutheran Church of Finland determines young adults. Research results shows us how much there is activity in Kalajoki’s rovastikunnan area. Purpose of our research is to gather information on present situation on young adults work. At the end we analyse the survey results and we compare them to the written theory. Key words: young adult, psychology of human development, Kalajoki’s Rovastikunta, youth work
4
ESIPUHE Työmme on syntynyt pitkälti yhteistyön ansiosta. Olemme suunnitelleet ja
kirjoittaneet tekstin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta yhdessä. Haluamme
kiittää Kalajoen rovastikunnan seurakuntia, tutkimusyliopettajia neuvoista ja
ohjauksesta sekä tietenkin koko toimipisteemme opettajia.
Kirjoitimme yhdessä luvut 3, 4, 5 ja 6. Petri Kolehmainen kirjoitti luvut 1.5, 1.6, 2.1
ja 2.2. Matti Kuusela kirjoitti luvut 1.1 – 1.4. Koko työn voidaan kuitenkin katsoa
tapahtuneen yhteistyössä; olemme lukeneet kaikki tekstit läpi ja arvioineet
toistemme työtä. Kaikki luvut on viimeistelty valmiiksi yhdessä. Kyselylomakkeen
olemme työstäneet ja muotoilleet yhdessä.
5
SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT ESIPUHE SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO 1
1 KUKA ON NUORI AIKUINEN? 2
1.1 Nuoruudesta kohti aikuisuutta - Havighurst 2 1.2 Nuori aikuinen – Dunderfelt 4 1.3 Varhainen aikuinen - Erikson 4 1.4 Nuori aikuinen – Levinson 5 1.5 Kirkon määritelmä nuoresta aikuisesta 6 1.6 Kirkko ja teoriat käsi kädessä? 7
2 NUORI AIKUINEN JA KIRKKO 9
2.1 Nuorten aikuisten irtautuminen kirkosta 9 2.2 Nuoren aikuisen suhtautuminen uskonnollisuuteen 11
3 TUTKIMUKSEN MENETELMÄT 13
3.1 Tutkimuksen määrittely 13 3.1.1. Tutkimuksen alalajit 13 3.1.2. Tutkimuksen metodit 15
3.2 Kyselylomakkeen laatiminen 16 3.3 Tutkimuksen kysymykset 17
3.3.1 Kyselylomakkeen OSA 1 – seurakunta / vastaaja 17 3.3.2 Kyselylomakkeen OSA 2 – Nuoret aikuiset meidän seurakunnassa nyt 18 3.3.3 Kyselylomakkeen OSA 3 – Nuorten aikuisten tulevaisuus seurakunnassa 19 3.3.4 Kyselylomakkeen onnistuminen 20 3.3.5 Kyselylomakkeen analysointi 20
4 TUTKIMUSTULOKSET 21
4.1 Osa 1 – Seurakunta / vastaaja 21 4.2 Osa 2 – Nuoret aikuiset meidän seurakunnassa nyt 22
4.2.1 Nuorten aikuisten toiminnan budjetti seurakunnissa 23 4.2.2 Nuorten aikuisten työtä koskevat väittämät 24
4.3 Osa 3 – Nuorten aikuisten tulevaisuus seurakunnassanne 34
5 YHTEENVETO 36
5.1 Nuorten aikuisten ääni kuuluviin seurakunnissa 36 5.2 Nuoren aikuisen näköistä toimintaa 37 5.3 Nuoret aikuiset mukana jo kirkon työntekijän koulutuksessa 38 5.4 Nuoren aikuisen määritelmä seurakunnissa 38 5.5 Nuorten aikuisten toiminnan säännöllisyys 39
6 POHDINTA 40
6
LÄHTEET 42
LIITTEET
1
1 JOHDANTO
Tutkimuksessamme ”nuoret aikuiset Kalajoen rovastikunnassa” perehdymme
kyseisen alueen seurakuntien nuorten aikuisten työhön. Olemme pyrkineet
kartoittamaan nuorten aikuisten tilannetta seurakunnan työntekijän näkökulmasta,
sillä olemme kohdanneet aiemmin tutkimuksia, joilla on tutkittu aihetta nuoren
aikuisen omasta näkökulmasta.
Tutkimuksen tarkoitus ei ole luoda mitään toimintapakettia seurakunnille vaan
ottaa selvää, mitä toimintaa ja minkä verran sitä on Kalajoen rovastikunnan
alueella. Taustalla on myös omakohtainen huoli siitä, onko nuori aikuinen ns.
väliinputoaja seurakunnan toiminnassa ja onko jumalanpalvelus ainoa tapa olla
aktiivinen seurakunnan jäsen.
Nuoret aikuiset ovat iso haaste seurakunnille ja koko kirkolle. Tutkimuksen
taustalla on myös kysymykset siitä, miten saadaan heidät pysymään kirkossa ja
miten saadaan heidät takaisin aktiiviseen seurakuntatoimintaan mukaan. Siinä on
isoja kysymyksiä tänä päivänä.
2
1 KUKA ON NUORI AIKUINEN?
Ihmisen elämään kuuluu monta eri kehitysvaihetta: lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja
vanhuus. Jokaiselle kehitysvaiheelle on olemassa oma tarkoituksensa. Nuori
aikuisuus on siirtymävaihe aikuiseen ja vastuulliseen yhteiskunnassa elämiseen.
Määritelmät Nuorten aikuisten Ikäluokasta vaihtelevat eri teorioiden mukaan.
On olemassa aikuisten maailma, joka jossain määrin erottuu lasten ja nuorten
elämästä. Yleisluontoisesti aikuisesta voidaan puhua vakiintuneena persoonana,
joka on löytänyt paikkansa yhteiskunnassa tai sen järjestelmissä. Aikuistumisella
voidaan tarkoittaa myös sielun elämän muutosta, johtipa se sitten mihin
muutokseen tahansa. Varhaisaikuisuudessa esiintyy piirteitä, joita voi pitää jostain
näkökulmasta aikuismaisena mutta toisaalta kehitys on vielä
muotoutumisvaiheessa. (Turunen 1996, 159–160.)
Tässä luvussa perehdymme käsitteeseen nuori aikuinen ja tarkastelemme, mitä
kehitystehtäviä ja elämänvaiheen osa-alueita kyseiseen ikään kuuluu. Käytämme
Havighurstin, Dunderfeltin sekä Eriksonin teorioita valottaaksemme nuoren
aikuisen elämää ja elämän kehittymistä. Lopuksi vertaamme niitä kirkon
näkökantaan tästä ikäkaudesta.
1.1 Nuoruudesta kohti aikuisuutta - Havighurst
Kehitystehtävä käsitteen on luonut Robert J. Havighurst. Hänen
kehitystehtäväajattelulla on merkittävä rooli elämänkulkupsykologiassa, koska se
on vaikuttanut eri-ikäisten yksilöiden kasvatus- ja koulutusratkaisuja koskevaan
suunnitteluun ja päätöksentekoon. Havighurstin kehitystehtäväteorian
pyrkimyksenä on vastata kysymykseen siitä, miten yksilön kasvu ja kehitys liittyy
ympäristöstä tuleviin odotuksiin. Nuoren aikuisen elämänvaihe Havighurstin
nykyisessä elämänkulkuteoriassa sijoittuu ikävuosien 23 - 35 välille. Tähän
ikävaiheeseen kuuluu seuraavia kehitystehtäviä: (Kuusinen 1997, 311–313.)
3
Elämäntoverin valitseminen sekä perheen perustaminen. Pysyväisluontoisen
parisuhteen muodostaminen on edelleen haluttu ja tärkeä kehitystehtävä nuoren
aikuisen elämässä. Ennen uskollisuus, myötä- ja vastamäessä rakastaminen sekä
parisuhteen pysyvyys olivat kunniassa. Nykyään pysyvän parisuhteen tai avioliiton
odotetaan johtavan yksilöllisten tavoitteiden saavuttamiseen, itsensä
toteuttamiseen, omien rajojen laajentumiseen sekä yksilölliseen ja persoonalliseen
kasvuun. Tälle päivälle on ominaista lisääntynyt suunnitelmallisuus ja
tavoitteellisuus. Ura ja koulutus säätelevät voimakkaasti milloin ja miten perhe
perustetaan. Lisäksi lähes kaikki asiat edellyttävät neuvottelua, sopimuksia ja
yhteisiä päätöksiä. (Kuusinen 1997, 314 – 315.)
Työelämään osallistuminen ja siinä eteneminen. Riippumatta
yhteiskunnallisesta tilanteesta, nuoren aikuisen tulisi pystyä sijoittumaan jollekin
pysyvältä ja pitkältä tuntuvalle työuralle. Nuoret aikuiset panostavat siihen, minkä
kokevat tulevaisuuden kannalta tärkeäksi. Tämän vuoksi ammatti ja työ ovat
merkittävä lähde tyytyväisyydelle ja elämän merkityksellisyydelle. Kaikille työ ei ole
kuitenkaan ainoa elämän tyydytyksen lähde. Heille työ kulkee omalla painollaan
elämässä mukana. Tällöin tyytyväisyys elämään etsitään panostamalla psyykkisiä
voimavaroja muualle kuin työhön. (Kuusinen 1997, 315.)
Kansalaisvelvollisuuksien omaksuminen. Nuoren aikuisen ikävaiheen
loppupuolella yksilöillä on omaa halua ja aikaa osallistua heitä koskeviin tärkeisiin
yhteiskunnallisiin toimintoihin. Yleensä omat lapset tuovat mukanaan
osallistumisen esimerkiksi koulun tai päiväkodin yhteistyöhön. Kun yksilön oma
asema on vakiintunut, on hänellä tällöin aikaa sekä mielenkiintoa tärkeiksi
koettuihin yhteisiin asioihin. (Kuusinen 1997, 315.)
4
1.2 Nuori aikuinen – Dunderfelt
Nuoren aikuisen elämä on täynnä kohtaamisia. Vastaan tulevat uudet kulttuurit,
asenteet, ideologiat sekä oman itsensä pohtiminen. Nuoren aikuisen mielessä
pyörii kysymyksiä siitä, mihin minä pystyn elämässäni ja pärjäänkö minä yksin
ilman tukea. Yksi tähän ikäkauteen kuuluvista kysymyksistä on myös se, osaanko
valita itselleni oikean ammatin. Keskeisiä hyveitä nuorelle aikuiselle ovat
spontaanius, aitous ja rehellisyys sekä itseä että muita kohtaan. Elämän tulee olla
käsin kosketeltavaa, eikä pelkästään harmaata teoriaa. Vaikka nuori aikuinen
saatetaan nähdä rauhattomana, on sen rinnalla suurta voimaa ja rohkeutta, jota
voidaan kaivata vanhemmalla iällä. (Dunderfelt 1992, 95.)
Nuoren aikuisen elämä on tässä vaiheessa vielä hyvin itsekeskeistä ja kokeminen
on omien tunnelmien ja mielikuvien varassa. Tästä johtuu se, että jos jossain
asiassa ei ole juuri oikealla tavalla koettua tunnelmaa, niin kiinnostus siihen on
hyvin vähäinen (vähäistä). Esimerkiksi opiskelu voi tuntua työläältä puurtamiselta
mutta sen taustalla voi olla yllyke, kuten työpaikka ja palkka. (Dunderfelt 1992, 95–
96.)
Elämänpyörteet alkavat tasaantua kolmannen vuosikymmenen puolivälissä.
Tilanteeseen tosin vaikuttaa persoonallisuus sekä elämäntilanne. Yleensä tässä
ikävaiheessa nuori aikuinen tekee keskeisiä valintoja oman kasvun kannalta, sillä
hän ei välttämättä jaksa olla enää kaikessa mukana. (Dunderfelt 1992, 98–99.)
1.3 Varhainen aikuinen - Erikson
Erik H. Eriksonin psykososiaalisessa kehitysteoriassa ihmisen kehitys etenee
konfliktien kautta. Niiden tarkoituksena on synnyttää uusia valmiuksia ja kykyjä
yksilölle. Jokaisessa kehitystehtävässä on olemassa kaksi eri ääripäätä, joiden
välillä yksilö tasapainottelee. On eduksi, jos kummastakin ääripäästä saadaan
kokemuksia. Varhainen aikuisuus on ihmissuhteiden ja kontaktien luomisen aikaa.
5
Silloin muodostetaan kosketusta yhteistyömuotoihin ja kilpailuun. Haasteena on
yhteiskunnallisen etiikan luominen. (Dunderfelt 1992, 215 & 221.)
Aikuisikään sijoittuu monia yksilöllisiä kehitystapahtumia, joita kaikkia on
mahdoton kuvata. Tämän lisäksi monet myönteiset ja kielteiset kokemukset –
työelämässä menestyminen, onnistunut avioliitto, vakava sairaus, lähimmäisen
kuolema jne. – voivat muuttaa merkittävällä tavalla kehityksen kulkua jonkin
yksilön kohdalla. (Vuorinen & Tuunala 1997, 102.)
Varhaisaikuisuuden (n.20/25 – 35/40) kuluessa saatetaan yleensä koulutus
päätökseen ja siirrytään työelämään. Tämän lisäksi tähän ikäkauteen kuuluu
asettuminen pysyvään parisuhteeseen ja lapsien hankkiminen. Psykologisesti tätä
voidaan kuvata termillä sisäisen vastuullisuuden saavuttaminen. Mainituista
muutoksista psykologisesti mielenkiintoisinta on pysyvän parisuhteen
muodostaminen. Tämän sopeutumista vaativan elämänvaiheen myötä minuus voi
kypsyä ja rikastua monin tavoin. (Vuorinen & Tuunala 1997, 102.)
Eriksonin mukaan varhaisaikuisuuden kehitystehtävä on läheisyyden ja etäisyyden
säätely. Tässä epäonnistuminen johtaa yksinäisyyden tunteeseen. Jos se hallitsee
yksilön sisäistä maailmaa, hänen mahdollisuutensa tyytyväiseen elämään
vähenevät huomattavasti. Mielenkiintoista on se, että Eriksonin mukaan nuori
aikuisuus-ikäkauteen ei kuulu mitään tiettyä kehitysongelmaa, kuten esimerkiksi
nuoruudessa ilmenevä epäselvyys omasta minästä. (Vuorinen & Tuunala 1997,
103.–105.)
1.4 Nuori aikuinen – Levinson
Daniel Levinson kuvaa elämää vakaiden vaiheiden ja siirtymien vuorotteluna.
Keskeisin käsite aikuisen kehityksen hahmottelussa on elämän rakenne. Elämän
rakenteessa voi olla yleensä samaan aikaan kaksi tai kolme merkittävää
osatekijää. Näiden tärkeimpien roolien ympärille jäsentyy elämän perusrakenne.
6
Elämän rakenteessa on kysymys avainvalinnoista, joiden ympärille elämä
rakennetaan ja joista elämä saa vakautta. (Perho & Korhonen 1997, 323–324.)
KUVIO 1. Levinsonin teoria ikäkausista ja ikäjaksoista
Lapsuus ja nuoruus päättyvät 17-ikävuoteen, jonka jälkeen alkaa varhainen
aikuisikä. Aikuisiässä on kolme eri jaksoa; aikuiseksi tuleminen, 30-ikävuoden
siirtymäjakso sekä aloilleen asettuminen, joka kestää 40-ikävuoteen asti. Keski-ikä
alkaa 40 – 50-ikävuoden aikana. Keski-ikä päättyy vanhuuden siirtymäjaksoon,
joka on 60 - 65-ikävuoden välillä. Tämän jälkeen on myöhäinen aikuisikä, eli
vanhuus. Elämän vakaa vaihe kestää 6-8 vuotta minkä jälkeen sitä tarkistetaan ja
muokataan uudelleen. Levinson määrittelee nuoren aikuisen 17 - 40-vuotiaaksi.
(Perho & Korhonen 1997, 323–324.)
1.5 Kirkon määritelmä nuoresta aikuisesta
Nuoria aikuisia on vaikea määritellä, koska he ovat yleensä erilaisissa
elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Kun määritellään nuorta aikuista, ei välttämättä
ole kyseessä ikä, vaan elämäntapa ja maailmankuva. Nuoren aikuisen elämää
Lapsuus ja nuoruus
AIKUISUUDEN SIIRTYMÄJAKSO
Aikuiseksi tuleminen
30: siirtymäjakso
Aloilleen asettuminen
KESKI-IÄN SIIRTYMISJAKSO
Keski-ikään tuleminen
50: siirtymäjakso
Keski-iän päättyminen
VANHUUDEN SIIRTYMÄJAKSO
Varhainen aikuisikä
Keski-ikä
Vanhuus Myöhäinen aikuis-ikä
17
22
28
33
40
45
50
55
60
65
7
leimaa projektiluontoisuus. Jokainen elämässä vastaan tuleva haaste on projekti;
esimerkiksi suhteet, asuminen ja työ. Nuori aikuinen elää ikävaihetta, jolloin
tehdään paljon valintoja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. Opiskelupaikan valinta,
työelämän aloittaminen sekä parisuhteessa eläminen kuuluvat nuoren aikuisen
keskeisiin elämänvaiheisiin. Valtiohallinto määrittelee nuoren aikuisen iäksi 18–29
vuotta. Tämä ikäryhmä on kuudesosa kirkon jäsenistöstä, eli yli 680.000 henkeä.
(Uskosta osallinen? Nuoret aikuiset – mietintö 2006, 4 .)
Nuorten aikuisten ikäryhmä ei ole selkeästi määritelty tietyille ikävuosille, vaan
nuoret aikuiset käsittää ryhmiä eri elämäntilanteista, erilaisista arvoista ja eri
kulttuureista. Nämä Ryhmät voivat olla hyvinkin erilaisia. Nuoren aikuisen
ikäryhmän määrittelyä hankaloittaa pidentynyt nuoruuden kulttuuri; nuori aikuisuus
voi jatkua yli 30-vuotiaaksi. (Kirkko ja nuoret aikuiset 2007)
Kirkon näkökulmasta katsottuna nuori aikuinen on henkilö, joka ei enää kuulu
nuorisotyön kohderyhmään, eikä nuorisotyö enää tavoita häntä. Nuori aikuisuus
on myös tietynlainen elämän asenne tai maailmankuva. Tyypillisinä piirteinä
pidetään itsenäistymistä, oman identiteetin muodostumista sekä
asettumattomuutta. Pienten lasten vanhemmat voivat myös pitää itseään nuorina
aikuisina, vaikka elämäntilanne on vakiintunut. (Kirkko ja nuoret aikuiset 2007.)
1.6 Kirkko ja teoriat käsi kädessä?
Kaikki edellä mainitut teoriat määrittelevät nuoret aikuiset sijoittumaan 17–40
ikävuoden haarukkaan. Lisäksi kaikki teoriat nostavat esille tähän ikäkauteen
kuuluvan vastuullisuuden kasvamisen, oman itsensä pohtimisen, työelämään
siirtymisen sekä valinnat, jotka muokkaavat tulevaisuutta ratkaisevalla tavalla.
Toisin kuin psykologit, kirkko ei halua määritellä nuorta aikuista mihinkään tiettyyn
ikäluokkaan. Se ottaa ennemmin huomioon ihmisen elämäntavat ja
maailmankuvat ja pyrkii vastaamaan niiden pohjalta muodostuviin kysymyksiin.
8
Kirkko näkee nuoren aikuisen ihmisenä, jolla on elämässään projektiluonteisia
asioita, kuten koulutuksen loppuun suorittaminen sekä työelämään siirtyminen.
Tutkimuksessa määrittelemme nuoren aikuisen iältään 18 – 30-vuotiaaksi. Nuoren
aikuisen elämäntilanne on vielä avoin, eikä omaa paikkaa ole vielä löytynyt.
Seurakunnallisesti nuori aikuinen ei enää ole samaa ryhmää kuin rippikoulunuori,
vaan hän on jo pitemmällä hengellisessä kasvussa ja psykologisessa
kehityksessä. Tutkimuksessa emme ole valmiiksi määritelleet tutkimukseen
osallistuville seurakunnille nuoren aikuisen profiilia, vaan olemme antaneet
tutkimukseen osallistuvan seurakunnan itse kertoa oman näkemyksensä.
9
2 NUORI AIKUINEN JA KIRKKO
Tässä luvussa tarkastelemme nuoren aikuisen roolia kirkossa sekä kirkon
suhtautumista nuoreen aikuiseen. Käsittelemme myös nuoren aikuisen
uskonnollisuutta ja suhtautumista kirkkoon.
2.1 Nuorten aikuisten irtautuminen kirkosta
20-vuotias kohtaa kirkon tyypillisesti vain, jos hän menee kirkossa naimisiin,
haluaa lapsellensa kasteen, hautajaisissa tai jos hän haluaa kriisiapua
parisuhteeseensa seurakunnan perheneuvonnasta. Nuori aikuinen voi tulla lähelle
kirkkoa myös kummiksi pyydettäessä. Nuori aikuinen osallistuu
jumalanpalveluselämään menemällä jouluna kirkkoon tai sukulaisen
konfirmaatioon. (Suomen Ev.-lut. kirkon keskushallinto, Uskosta osallinen? Nuoret
aikuiset – mietintö 2006.)
Nuori aikuinen arvostaa elämässään nautintoja ja hauskuutta, eikä ole muutoksia
vastaan. Hän elää kunnianhimoisesti ja ottaa elämän vakavasti mutta ei
kuitenkaan suostu vanhempien sukupolvien kaltaiseen arkeen. Kirkko voi edustaa
menneen sukupolven elämäntavan ihannointia nuorelle aikuiselle, joka on valmis
näkemään ja kokemaan uutta. (Suomen Ev.-lut. kirkon keskushallinto, Uskosta
osallinen? Nuoret aikuiset – mietintö 2006.)
Kirkosta eroamislukujen perusteella nuoret aikuiset näyttävät etäältä olevalta
joukolta, sillä he ovat suurin kirkosta eroava ryhmä. Kysymys onkin, ovatko nuoret
pudonneet kirkosta vai onko kirkko pudonnut ajastaan. Vuonna 2000 useat
seurakunnat ja seurakuntayhtymät ovat käynnistäneet, tai ovat käynnistämässä,
omia hankkeitaan kyseisen ikäryhmän kohdalla. Myös pienimmissä seurakunnissa
asia on nostettu puheenaiheeksi. (Majamäki 2006, 332.)
10
Nuorten aikuisten mielestä kirkko ei tunnu etäiseltä pelkästään toimintansa tasolta,
vaan myös asennemaailmansa puolesta. Nuorten aikuisten ja kirkon työntekijöiden
sekä aktiivisesti kirkossa toimivien maallikoiden asennemaailmat saattavat olla
hyvin etäällä toisistaan. Tämä etäisyys näkyy myös uskonnollisuuden
hahmottamisessa ja suhtautumisessa eettisiin normeihin. (Majamäki 2006, 334.)
Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan kirkosta eroamisen taustalla on mitä useimmin
se, ettei kirkon jäsenyydellä ole mitään merkitystä. Myös taloudelliset seikat ovat
monesti syynä kirkosta eroamiseen. Kolmas merkittävä syy kirkosta eroamiseen
on aatteellinen protestointi. Muun muassa 1980-luvulla kirkolliskokouksen
kielteinen kanta naispappeuteen johti monien naisten eroamiseen kirkosta.
(Mikkola 2006, 192.)
Kirkkohallitus ja Kirkkopalvelut ry. toteuttavat kolmevuotisen "Nuori aikuinen kirkon
jäsenenä" –projektin vuosina 2006-2009. Projektin tarkoituksena on vahvistaa
nuorten aikuisten kristillistä identiteettiä ja tarjota seurakunnille ja järjestöille
työvälineitä tämän ikäryhmän tavoittamiseen. (Kirkko ja nuoret aikuiset. 2007.)
Projekti jakautuu neljään osaan; kristillinen identiteetti, seurakuntatyö,
vaikuttaminen ja viestintä. Kristillisessä identiteetissä selvitetään mm.
spiritualiteettiin liittyvää keskustelua Suomessa ja jäsenkysymykseen liittyviä
ratkaisuja eri kirkoissa. Siinä pyritään kokoamaan myös tutkimus- ja
kokemustietoa nuorten aikuisten arvoista, elämänvalinnoista ja hengellisyydestä.
Seurakuntatyössä selvitetään nuorten aikuisten hankkeet eri seurakunnissa,
kehitetään ja levitetään toimintatapoja sekä edistetään jumalanpalveluksen,
toimitusten ja kirkkomusiikin kehittämistä sellaisiksi, että ne olisivat nuoret aikuiset
huomioon ottavaa. Lisäksi seurakuntatyön saralla pyritään vaikuttamaan kirkon
työntekijöiden koulutukseen nuorten aikuisten osalta. (Kirkko ja nuoret aikuiset.
2007.)
Projektin vaikuttamisella tarkoitetaan nuorten aikuisten oman paikan etsimistä
seurakunnassa. Kirkkohallitus ja kirkkopalvelut ry. tekevät yhteistyötä nuorten
11
keskuksen NAVI-ryhmän kanssa. Yhteistyön tarkoituksena on ideoida uusia
muotoja kirkon vapaaehtoistyöhön. Myös luottamushenkilöiden koulutus ja
vaalimarkkinointi kuuluu projektin vaikuttamisosan alueisiin. Projektissa viestinnän
lähtökohtana on osallisuus, verkostoituminen ja dialogisuus. Kirkolle ollaan
kehittämässä interaktiivisia verkkopalveluita ja nuorten aikuisten ääntä pidetään
esillä kirkoissa. Projektin yhteistyökumppaneita ovat mm. Nuorten Keskus ry.,
nuoriso- ja opiskelijatyötä tekevät kristilliset järjestöt sekä paikallisseurakunnat ja –
yhtymät. (Kirkko ja nuoret aikuiset. 2007.)
2.2 Nuoren aikuisen suhtautuminen uskonnollisuuteen
Uskonnolla ei ole nuorten elämässä yhtä vahvaa asemaa kuin vanhempien elämässä. Silti nykynuoret eivät ole vähemmän uskonnollisia kuin parikymmentä vuotta sitten, sillä nuorisobarometri 2006 todistaa nuorten uskonnollisuuden kasvusta joillakin ulottuvuuksilla. Kristinusko ei ole enää ainoa vaihtoehto uskontojen joukossa. Individualistisesti ajattelevat nuoret kokevat, että he voivat itse rakentaa oman maailmankuvansa erilaisista aineksista. (Wilska 2006, 104.)
Nuori aikuinen pyrkii kriittiseen ajatteluun, jolloin hän pitää itseään mieluummin
henkisenä kuin uskonnollisena ja enemmän kristittynä kuin luterilaisena. Näin
nuori aikuinen muodostaa itse maailmankatsomuksensa eri uskonnoista ja
traditioista. Nuori aikuinen on kiinnostunut elämän syvistä kysymyksistä. (Uskosta
osallinen? Nuoret aikuiset – mietintö 2006, 6.)
Tämän päivän nuoret aikuiset kokevat spiritualiteetin tärkeämmäksi edeltäviin
sukupolviin verrattuna. Heidän on helpompi keskustella uskonnollisista
kysymyksistä kuin vanhempansa. He pohtivat paljon elämän tarkoitusta, syntymää
ja kuolemaa, Jumalaa sekä maailmankaikkeuden alkuperää. Uskonto on
muuttumassa yksityiseksi, omaksi hengelliseksi mietiskelyksi. Nuoret aikuiset eivät
halua kuulua mihinkään instituutioon. He kaipaavat yhteisöllisyyttä mutta kuitenkin
niin, että he saavat itse valita, mihin yhteisöön kuuluvat. Yhteisöihin sitoutuminen
ei ole tiukkaa, vaan yhteisöjä voi olla samanaikaisesti useampia, mistä jokainen
12
antaa oman hengellisen ravintonsa eri uskon osa-alueille. (Uskosta osallinen?
Nuoret aikuiset – mietintö 2006, 8.)
Nuorten aikuisten puuttuminen kirkon toiminnasta ei kuitenkaan ole suora osoitus
siitä, ettei kyseistä ikäryhmää uskonnollisuus kiinnostaisi tai uskonnollisuus
kuuluisi heidän elämäänsä. Kyseessä on enemmänkin uskonnollisuuden
muuttuminen erilaiseksi verrattuna vanhempiin sukupolviin. Nuorten aikuisten usko
ilmenee tänä päivänä avoimempana ja ei-dogmaattisena. Uskonto on väistymässä
spiritualiteetin tieltä. Suurin osa nuorista aikuisista kuuluu yhä evankelis-
luterilaiseen kirkkoon. He kokevat itsensä kristityiksi mutta ilmentävät
uskonnollisuuttaan monin eri muodoin. (Mikkola ym. 2006, 84.)
13
3 TUTKIMUKSEN MENETELMÄT
Tutkimus pohjautuu ajankohtaiseen huoleen nuorten aikuisten saavuttamisesta
kirkon toimintaan. Tutkimuksessa paneudutaan Kalajoen rovastikunnan
seurakuntien järjestämään toimintaan sekä tulevaisuuden suunnitelmiin.
3.1 Tutkimuksen määrittely
Tutkimus on yritys vastata järjestelmällisesti esitettyyn kysymykseen. Sitä voidaan
luonnehtia systemaattisena toimintana, jolla saadaan selville uutta tietoa
tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimus on aina tavoitehakuista toimintaa. Käsitteenä
tutkimus-sanaa käytetään monessa eri yhteydessä, eikä sillä aina välttämättä
tarkoiteta tieteellistä tutkimusta. Tutkimus voidaan jaotella syvyydeltään
kahdenlaisiin tutkimuksiin; perus- sekä soveltaviin tutkimuksiin. (Soininen 1995,
13–14.)
Soveltava tutkiminen on käytännön tavoitteisiin tai sovellutuksiin tähtäävää ja
perustutkimuksen tuloksille pohjautuvaa omaperäistä tiedon etsintää. Sen avulla
onkin tarkoitus testata jonkin jo olemassa olevan teorian tai tuotteen toimivuutta
tietyssä ympäristössä. (Soininen 1995, 16.)
3.1.1. Tutkimuksen alalajit
Tutkimukset voidaan jakaa myös teoreettis-käsitteellisiin ja empiirisiin tutkimuksiin.
Teoreettis-käsitteellisessä tutkimuksessa pyritään löytämään vastaus tutkimuksen
kohteeseen kirjallisuuden avulla. Siinä tulee ottaa esille tutkittavan ilmiön koko
kokonaisuus ja sen osatekijöiden väliset yhteydet toisiinsa. (Soininen 1995, 16.)
Empiirinen tutkimus tarkoittaa yleistä tutkimusta, jota suoritettaessa kerätään
havaintoaineistoa tai –materiaalia erilaisten menetelmien ja apuvälineiden avulla.
14
Empiirinen tutkimus voi olla tutkimusta, joka perustuu tutkijan tekemään päättelyyn
mutta se ei kuitenkaan ole irrallaan teoriasta. Teoria ohjaa voimakkaasti
tutkimuksen empiiristä osuutta. Toisaalta viime aikoina tutkimusongelmaa on
lähestytty puhtaasti empiriasta käsin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkija
kerää ensin havaintoaineistonsa ja analysoi sen, jonka jälkeen hän vasta luo
teoriaa tai hakee tukea jo olemassa olevista teorioista. (Soininen 1995, 17.)
Empiiriset tutkimukset eroavat toisistaan haettavan vastauksen mukaan.
Tutkimukset voivat olla: (Soininen 1995, 17.)
1 Selittäviä, eli kausaalisia, jotka pyrkivät löytämään yhteyksiä eri muuttujien
välillä. (Soininen 1995, 17.)
2 Vertailevia, eli komparatiivisia, jotka pyrkivät vertaamaan tutkittavaa ilmiötä eri
kontekstissa, joko etsimällä eri piirteiden välisiä yhteyksiä tai eroja eri ryhmien
välillä. (Soininen 1995, 17.)
3 Kuvailevia, eli deskriptiivisiä, jotka pyrkivät kartoittamaan yksilöiden, yhteisöjen,
instituutioiden, tilanteiden tai prosessien eri piirteitä. Toisin sanoen pyritään
vastaamaan kysymyksiin; kuka, mitä, missä, milloin, kuinka paljon ja kuinka usein.
(Soininen 1995, 18.)
4 Eksploratiivisia, eli ”tutkimusmatkanomaisia”, jotka pyrkivät etsimään uutta
turvautumatta tuttuihin rutiinimenetelmiin. (Soininen 1995, 18.)
Kvantitatiivinen tutkimusote nojautuu positivismiin ja pyrkii kvantifioimaan.
Kvalitatiivinen tutkimus on puolestaan taustafilosofialtaan hermeneuttinen.
Kysymyksessä on siis lähestymistapa, jossa tulkinnalla ja ymmärtämisellä on
keskeinen sija. Se kumpi tutkimusote valitaan, riippuu muun muassa siitä,
millainen luonne tutkimuksen kohteena olevalla ilmiöllä on. (Soininen 1995, 34.)
Tutkimuskohteena voi olla joko singulaarinen ilmiö, joka on jokin tietty,
yksilöitävissä oleva ilmiö, tapahtuma tai tapahtumaketju, tai geneerinen ilmiö, joka
15
puolestaan viittaa koko ilmiöluokkaan. Kvantitatiivinen tutkimusote liitetään
geneerisen ilmiön tutkimiseen. (Soininen 1995, 34–35.)
3.1.2. Tutkimuksen metodit
Kvantitatiivinen tutkimus on yhä vallitseva tutkimusmetodi sosiaali- ja
yhteiskuntatieteissä. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa ovat keskeisellä sijalla
johtopäätökset aiemmista tutkimuksista, aiemmat teoriat, käsitteiden määrittely ja
hypoteesien esittäminen. Aineiston keruussa on tärkeää, että havaintoaineisto
perustuu määrälliseen eli numeeriseen mittaamiseen. Aineisto saatetaan
tilastollisesti käsiteltävään muotoon ja päätelmien teko perustuu tulosten kuvailuun
mm. prosenttitaulukoiden avulla. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2004 129.)
Kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuus riippuu monista seikoista. Yleensä
erotetaan tutkimustiedon pätevyys ja pysyvyys. Yleisemmin pätevyyden voidaan
katsoa tarkoittavan sitä, kuinka tarkkaan tutkimus kohdistuu tutkimusongelmaan eli
kuinka validi tutkimus on. Tulosten pysyvyys edellyttää sitä, etteivät tulokset
aiheudu satunnaisista tekijöistä. Lisäksi laatukriteerinä voidaan pitää tietoa siitä,
missä laajuudessa tutkittavat piirteet ovat toisiinsa yhteydessä. (Erätuuli, Leino &
Yliluoma 1994, 19.)
Tutkimustulosten luotettavuudessa on kiinnitettävä huomio siihen, miten
luotettavia saadut tulokset ovat ja saadaanko tutkimuksessa käytetyllä
menetelmällä vastaukset tutkimusongelmiin. Teoreettinen lähtökohta antaa pohjan
tutkimuksen käsitteistön valinnalle, aineiston hankinnalle sekä aineistosta saatujen
johtopäätösten tekemiselle. Tulokset on aina tulkittava teorian puitteissa.
Tutkimusaineiston olosuhteet ja hankintatapa rajaavat tulosten yleistettävyyttä.
(Erätuuli, Leino & Yliluoma 1994, 98.)
Tutkimuksemme on soveltava tutkimus, koska sen pääasiallisena tarkoituksena ei
ole olla rakentamassa uutta teoriaa vaan se pohjautuu jo olemassa oleviin tietoihin
ja määritelmiin sekä vertaa tutkimuksesta saatuja tuloksia olemassa oleviin kirkon
16
antamiin toimintamalleihin. Luonteeltaan tutkimus on empiirinen, koska olemme
keränneet havaintoaineistoa kyselylomakemenetelmän avulla. Tutkimuksemme ei
ole irrallaan teoriasta vaan kyselymme pohjautuu voimakkaasti siihen, mitä tietoa
on jo olemassa nuorten aikuisten toiminnasta.
Lisäksi tutkimus voidaan jakaa vielä kolmeen alalajiin; selittävään-, vertailevaan-
sekä kuvailevaan tutkimukseen. Tutkimuksessamme pyrimme löytämään
yhteyksiä eri seurakuntien välillä sekä vertaamaan seurakuntien toimintamallien
eroavaisuuksia. Lisäksi pyrimme kartoittamaan numeerisesti osallistujamääriä ja
seurakuntien omaa aktiivisuutta.
3.2 Kyselylomakkeen laatiminen
Tutkimuksemme käsittelee nuoren aikuisen paikkaa seurakunnassa sekä sitä,
onko seurakunnalla mitään annettavaa hänelle ja kenen toimialueeseen nuoret
aikuiset loppujen lopuksi kuuluvat. Lisäksi valotamme Kalajoen rovastikunnan
seurakuntien järjestämää toimintaa nuorille aikuisille.
Tutkimuksen taustalla on mielenkiinto siitä, onko nuorten aikuisten asema
seurakunnassa häviämässä ja ovatko he unohdettuja väliinputoajia seurakunnan
toimintasuunnitelmassa. Omakohtainen kokemus on tuonut tämän aiheen esiin,
koska kovin monesti olemme joutuneet toteamaan jumalanpalvelusten olevan
ainoa järjestetty toimintamuoto tutkimuksemme kohderyhmälle.
Aikaisemmat tutkimukset katsovat tutkimuskysymyksiään nuoren aikuisen
näkökulmasta. Meidän tutkimuksemme pyrkii puolestaan näkemään nuorten
aikuisten tilanteen seurakunnan ja seurakunnan työntekijän kannalta.
Kysely toteutettiin kesäkuussa 2007, jolloin lähetimme seurakunnille kyselyt.
Kyselyt saapuivat takaisin kesäkuu 2007 – elokuu 2007 välillä. Tutkimus lähetettiin
yhdelletoista seurakunnalle Kalajoen rovastikunnan alueella. Seurakunnat olivat;
Alavieska, Haapajärvi, Haapavesi, Kalajoki, Kärsämäki, Nivala, Oulainen,
17
Pyhäjoki, Reisjärvi, Sievi ja Ylivieska. Saimme kahdeksalta seurakunnalta kyselyn
vastaukset takaisin. Vastaajina toimivat poikkeuksetta jokaisen seurakunnan
nuorisotyönohjaajat. Tiedustelimme jo etukäteen keväällä 2007 heidän halukkuutta
osallistua tutkimukseen.
3.3 Tutkimuksen kysymykset
Kysely on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee seurakunnan
taustatietoja. Toinen osa käsittelee seurakunnan nuorten aikuisten tilannetta ja
kolmas osa käsittelee nuorten aikuisten tulevaisuutta seurakunnassa. Kysymykset
on laadittu teoriasta nousseiden kysymysten pohjalta.
3.3.1 Kyselylomakkeen OSA 1 – seurakunta / vastaaja
Ensimmäisessä osassa kysyimme; mikä seurakunta, täyttäjän asema / virka
seurakunnassa, seurakunnan koko, nuorten aikuisten prosentuaalinen osuus
seurakunnasta ja montako työntekijää seurakunnassanne vastaa
kokonaisuudessaan nuorten aikuisten toiminnasta. Lisäksi kysyttiin minkä
työalojen työntekijät ovat mukana nuorten aikuisten toiminnassa (työajasta osa on
nuorten aikuisten toiminnassa) ja kuinka usein seurakunnassanne järjestetään
nuorten aikuisten toimintaa.
Ensimmäisen osion kysymykset eivät suoranaisesti nouse esiin teoriasta vaan
näiden kysymysten tarkoituksena on kartoittaa taustaa kyselyyn vastanneista
seurakunnista. Vastausten pohjalta voidaan vertailla eri seurakuntien välisiä eroja
nuorten aikuisten toiminnan järjestämisestä sekä siitä, onko esimerkiksi
seurakunnan koolla merkitystä nuorten aikuisten toiminnan laajuuteen ja
aktiivisuuteen.
18
3.3.2 Kyselylomakkeen OSA 2 – Nuoret aikuiset meidän seurakunnassa nyt
Miten seurakuntanne määrittelee nuoren aikuisen? Kysymyksellä on tarkoitus
selvittää, miten seurakunnat määrittelevät nuoren aikuisen ja kuinka tämä
määritelmä vastaa kirkon määritelmää sekä edellä esitettyjä Havighurstin,
Dunderfeltin, Levinsonin ja Eriksonin teorioita.
Luettele mitä toimintaa on järjestetty nuorille aikuisille. Kysymyksellä
selvitämme, vastaako seurakunnassa järjestetty toiminta nuoren aikuisen
elämäntilannetta ja siihen liittyviä kysymyksiä sekä hänen uskonnollista- ja
henkistä kasvuaan. Teoriasta nousi esiin se, että nuorten aikuisten elämään
kuuluu aina tiettyjä asioita. Tällaisia asioita ovat Elämäntoverin valitseminen,
perheen perustaminen, työelämään osallistuminen ja siinä eteneminen sekä
kansalaisvelvollisuuksien omaksuminen. Nuoren aikuisen elämä on myös täynnä
kohtaamisia. Nuori aikuinen kohtaa uusia kulttuureja, asenteita sekä pohtii omaa
itseään.
Onko nuoret aikuiset tavoitettu järjestetyllä toiminnalla? Mitkä työalat ovat toiminnallaan tavoittaneet nuoria aikuisia? Teoriasta nousee esille nuorten
aikuisten kiinnostuksen väheneminen kirkkoa kohtaan. Nuorten aikuisten
osallistuminen seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin rajoittuu pääosin ainoastaan
häihin, hautajaisiin, konfirmaatioon ja kastetilaisuuksiin. Kysymyksellä on siis
tarkoituksena saada selville, onko nuoria aikuisia mahdollisuus saada enää
aktiiviseen toimintaan mukaan ja kiinnostaako kirkko nuorta aikuista.
Kuinka paljon nuorten aikuisten toimintaan on varattu rahaa budjetista ja mistä se koostuu? Kysymys nousee esiin henkilökohtaisesta mielenkiinnosta
siihen, onko nuorten aikuisten työalalla riittävästi varoja ja resursseja aktiivisen
toiminnan järjestämiseen sekä otetaanko seurakunnassa nuoret aikuiset
vakavasti. Lisäksi halusimme selvittää, onko seurakunnilla eroja budjettien koossa
ja miten se näkyy järjestetyn toiminnan määrässä.
19
Mitä ajattelet seuraavista nuorten aikuisten työtä koskevista väittämistä. Nuorilta aikuisilta on otettu selvää, minkälaista toimintaa he haluavat? Seurakunnassamme ei koeta kiinnostusta nuoriin aikuisiin. Nuoret aikuiset ovat aktiivisia seurakunnassamme. Resurssit ovat riittäviä toiminnan järjestämiseen. Työntekijät eivät ole sitoutuneet nuorten aikuisten toimintaan. Työaika ei riitä nuorten aikuisten toiminnalle. Nuorten aikuisten työllä on riittävästi varoja. Työtä ei ole osoitettu kenellekään. Väittämien
taustalla on mielenkiinto saada tietää seurakunnan työntekijän mielipide nuorten
aikuisten työstä. Kuten edellä mainitsimme, tämä tutkimus pyrkii selvittämään
nuorten aikuisten toimintaa seurakunnan työntekijän kannalta. Väittämät kertovat
miten työntekijä kokee nuoret aikuiset omassa työssään sekä rinnastaa teoriasta
nousseen ongelman nuorten aikuisten asenteessa kirkkoa kohtaan ja miten
työntekijä kokee tämän ongelman. Lisäksi väittämät kertovat onko kyseisessä
seurakunnassa ongelmia nuorten aikuisten työssä.
3.3.3 Kyselylomakkeen OSA 3 – Nuorten aikuisten tulevaisuus seurakunnassa
Onko seurakunnassa asetettu tavoitteita nuorten aikuisten toiminnalle? Onko seurakunnassa tehty kartoitusta nuorten aikuisten toiveista järjestettäväksi toiminnaksi? Luettele mitä toimintaa tullaan järjestämään nuorille aikuisille. Kysymysten tarkoitus on selvittää seurakuntien tulevaisuuden
suunnitelmia nuorten aikuisten kohdalla. Teoriassa kerroimme Kirkkohallituksen
sekä kirkkopalvelut ry:n taholta perustetusta projektista ”Nuori aikuinen kirkon
jäsenenä”. Muun muassa tämä nosti esiin mielenkiinnon siitä, miten nuoret
aikuiset tullaan huomioimaan seurakunnissa tulevaisuudessa.
20
3.3.4 Kyselylomakkeen onnistuminen
Mielestämme onnistuimme kokoamaan kyselylomakkeeseen tutkimuksessamme
tarvittavat kysymykset. Vastausten perusteella kysymykset olivat ymmärrettäviä ja
helposti täytettäviä. Myös kysymysten analysointi oli vaivatonta, koska avoimet
kysymykset olivat vastausten kannalta helppoja purkaa. Pyrimme miettimään
kysymyksiä teorian pohjalta ja kirkon työntekijän kannalta. Ulkoasultaan
kyselylomake on selkeä eikä seurakunnilta tullut yhteydenottoa täyttämisestä
johtuvista ongelmista.
3.3.5 Kyselylomakkeen analysointi
Johtuen kyselyiden määrästä (kyselyyn vastanneita 8kpl), tulosten analysointi
tapahtui Excel-taulukkolaskentaohjelmaa sekä tekstinkäsittelyohjelmalla. Purimme
kaikki vastaukset sähköiseen muotoon, josta keräsimme vastaukset tutkimuksen
tuloksiin. Teimme Excel-taulukkolaskentaohjelmalla väittämistä kaaviot.
Vertailimme tuloksia kyselylomakkeiden kesken. Tutkimustuloksia varten kävimme
joka kysymyksen erikseen läpi ja kirjoitimme tuloksista yhteenvedon. Tuloksia
pohdimme teorian, tutkimusongelman ja omien pohdintojen kautta.
21
4 TUTKIMUSTULOKSET
4.1 Osa 1 – Seurakunta / vastaaja
Kuusi seurakuntaa vastanneista oli sitä mieltä, että heidän seurakunnassaan
nuorten aikuisten toiminnasta vastaa 1-3 henkilöä. Kaksi seurakunnista ilmoitti,
ettei kukaan työntekijä vastaa nuorten aikuisten työstä. Tulosten mukaan näissä
seurakunnissa nuorille aikuisille ei ole osoitettu omaa työntekijää.
Jokaisessa seurakunnassa nuorisotyöntekijä on mukana nuorten aikuisten työssä.
Lisäksi neljässä seurakunnassa perhetyöntekijän työhön kuuluu osaksi nuorten
aikuisten parissa tehtävä työ. Yhdessä seurakunnassa nuorten aikuisten työstä
vastaa yhdessä nuorisotyö, lähetystyö, diakoniatyö, erityisnuorisotyö, aikuistyö ja
perhetyö.
Missään seurakunnassa ei järjestetä toimintaa useammin kuin kerran
kuukaudessa. Seurakunnissa ei ole viikoittaista nuorille aikuisille suunnattua
toimintaa. Suurimmassa osassa toimintaa on kerran kolmessa kuukaudessa tai
kerran puolessa vuodessa. Yhdessä seurakunnassa ei ole varsinaisesti nuorille
aikuisille suoraan suunnattua toimintaa, mutta perhekerhot kokoavat nuoria
perheitä.
Kaikki seurakunnan toimintamuodot lukuun ottamatta lapsi- ja varhaisnuorisotyötä kokoavat nuoria aikuisia. Lapsi ja varhaisnuorisotyössä myös kerhonohjaajat ja leiriapulaiset voivat olla nuoria aikuisia. (Seurakunta 4)
Yllä oleva lainaus on yhden seurakunnan vastauksesta tähän kysymykseen. Heillä
nuorten aikuisten toiminta on sisällytetty seurakunnan muuhun toimintaan, eikä
varsinaista suunniteltua nuorten aikuisten toimintaa ole.
22
4.2 Osa 2 – Nuoret aikuiset meidän seurakunnassa nyt
Osa seurakunnista määrittelee nuoret aikuiset iän mukaan. Kaksi seurakunnista
ilmoittaa nuorten aikuisten olevan 18–30-vuotiaat. Kaksi seurakuntaa ilmoittaa
nuorten aikuisten olevan yli 18-vuotta. Yksi seurakunta ilmoittaa sen olevan 18–
26-vuotiaat. Loput seurakunnat määrittelevät nuoren aikuisen seuraavasti:
Opiskelevat nuoret. (Seurakunta 7) Luullakseni yli 20-vuotias ja opiskelemaan lähtevä nuori. (Seurakunta 3) Nuoret jotka eivät enää koe olevansa nuorisotyön kohderyhmä (eivätkä vielä ole löytäneet muuta srk:n toimintaa) usein yli 18v. (Seurakunta 4)
Pääasiassa kaikki seurakunnat ilmoittavat nuoren aikuisen olevan yli 18-vuotta.
Esille nousevat myös nuoret, jotka opiskelevat.
Pyysimme seurakuntia luettelemaan mitä toimintamuotoja nuorille aikuisille on
kokeiltu järjestää. Vastauksista käy ilmi, että seurakuntien järjestämiä
toimintamuotoja ovat raamattupiirit, vanhempien seurakuntanuorien
kokoontumiset, 17+ leiri, koulujen ”katonilta”, perhekerho, saapaskoulutus,
kouluvierailut, konsertit, iltamessut, yhteiset illat, kirkkohetket, lähetysrengas,
tukihenkilötoiminta sekä seurakunnan musiikkitoiminta.
Yksi vastanneista seurakunnista ilmoitti seuraavaa:
Koko seurakunnan toiminta! Ns. nuorten aikuisten toiminta on huomioitu mm. nuorisotyössä toiminnallisesti ja srk:n musiikkitoiminnassa kuorotoimintaa. (gospelkuoro) (Seurakunta 4)
Tässä seurakunnassa nuorten aikuisten toiminta ajatellaan olevan sama kuin koko
seurakunnan toiminta. Ideana voi olla se, että ihminen on kasvanut seurakunnan
toimintaan mukaan saavuttaessaan nuoren aikuisen iän, eikä heille tarvitse
järjestää erikseen omaa toimintaa. Herääkin ajatus siitä, saako nuori aikuinen
varmasti hänen elämän tilanteeseensa sopivaa hengellistä ohjausta ja opetusta,
23
kun hän on mukana yleisessä seurakunnan toiminnassa. Tämä edellyttäisi nuoren
aikuisen omaa todella aktiivista osallisuutta kaikkiin työmuotoihin, sillä vastuu
nuoren aikuisen ohjauksesta on kaikilla työmuodoilla, eikä ohjausta ole keskitetty
mihinkään.
Vastanneista seurakunnista neljä ovat tavoittaneet järjestetyllä toiminnalla nuoria
aikuisia. Aktiivisia osallistujia on yleisesti ollut 0-20 henkilöä ja satunnaisia vain
yhdessä seurakunnassa, joita oli yli 21 henkilöä. Yhdessä seurakunnassa, jossa ei
ole tavoitettu kohderyhmää toiminnalla, on syyksi ilmoitettu nuorten aikuisten
toisilla paikkakunnilla tapahtuva opiskelu.
Kaikissa seurakunnissa, joissa nuoria aikuisia on tavoitettu, on nuorisotyö ollut
työalana joka kerta. Vain yhdessä seurakunnassa kaikki työalat ovat tavoittaneet
nuoria aikuisia. Samassa seurakunnassa nuorten aikuisten työ on nitoutunut
kaikkeen seurakunnan toimintaan, eikä nuorille aikuisille ole olemassa juuri heille
suunniteltua ohjelmaa.
4.2.1 Nuorten aikuisten toiminnan budjetti seurakunnissa
Neljä seurakuntaa ilmoitti, ettei heillä ole erikseen varattua rahaa budjetissa
nuorten aikuisten toiminnalle. Kahdessa seurakunnassa budjettiin oli varattu 0-500
euroa, yhdessä seurakunnassa 500–1000 euroa sekä yhdessä seurakunnassa
1000–1500 euroa.
Mielestämme on huolestuttavaa, että peräti neljä seurakuntaa Kalajoen
rovastikunnassa pyörittää nuorten aikuisten toimintaa ilman suunniteltua budjettia.
Olemme sitä mieltä, että seurakunnalla tulisi löytyä tarvittaessa edes kohtalainen
määrä rahaa toimintaan tai toiminnan käynnistämiseen. Tietenkin on mahdollista,
että rahaa ei ole varattu budjettiin, koska on huomattu toiminnan pyörittämisen
olevan mahdotonta olosuhteista johtuen. Toki täytyy muistaa, että neljässä
seurakunnassa on varattu nuorille aikuisille omat toimirahat.
24
Missään seurakunnassa ei ole nuorille aikuisille varattuna omaa budjettia vaan se
koostuu joko eri työalojen varoista tai sille ei ole olemassa määriteltyjä varoja.
Budjetti koostuu eri seurakunnissa nuorisotyön, erityisnuorisotyön, aikuistyön,
perhetyön, lähetystyön ja diakonityön varoista.
Mieleemme nousee kysymys, että voisiko toiminnan suunnittelu olla helpompaa ja
tuloksellisempaa, jos nuorilla aikuisilla olisi määrätty oma budjetti, eikä varallisuus
olisi jyvitettynä muiden työalojen budjettiin. Nuorten aikuisten työstä vastaavien
olisi helpompaa tietää, missä kehyksissä työtä voi toteuttaa ja suunnitella sekä
mitkä ovat realistiset mahdollisuudet eri projektien toteuttamiseen. Tietenkin täytyy
muistaa myös työn laadulliset tekijät.
4.2.2 Nuorten aikuisten työtä koskevat väittämät
a) Nuorilta aikuisilta on otettu selvää, minkälaista toimintaa he haluavat
0 1 2 3 4 5
1 Täysin eri mieltä
2 Jokseenkin eri mieltä
3 En osaa sanoa
4 Jokseenkin samaa mieltä
5 Täysin samaa mieltä
Vastausten lkm
Vastanneista neljä ilmoittaa, että heidän seurakunnassaan on otettu selvää mitä
toimintaa nuoret aikuiset haluavat seurakunnan järjestävän heille. Tämä on siksi
tärkeää, että nuoret aikuiset eroavat muista työmuodoista merkittävästi heille
järjestettävän toiminnan vuoksi. Varhaisnuorille ja nuorille järjestettävä toiminta on
vahvasti etukäteen suunniteltu ja kohderyhmä osallistuukin toimintaan
25
automaattisesti. Esimerkkeinä ovat kerhot ja rippikoulu. Rippikoululaisilta ei
tiedustella, mitä he haluavat rippikouluopetuksen sisältävän vaan siihen on ennalta
määrätty vaaditut opetukset. Nuorille aikuisille ei ole olemassa mitään velvoittavia
määräyksiä ja toiminta onkin rakennettava heidän toiveidensa ja tarpeidensa
mukaan.
Vain yhdessä seurakunnassa ei ole otettu selvää siitä, mitä nuoret aikuiset
haluavat toiminnan sisältävän ja heidän toimintansa onkin vähäisempää kuin
muissa vastanneissa seurakunnissa. Syynä saattaa olla myös muut toiminnan
vähyyteen vaikuttavat seikat, mutta niissä seurakunnissa, joissa toiminta on
suunniteltu nuorten aikuisten mielipiteiden mukaan, on toiminta vilkkaampaa ja
tavoittavampaa.
b) Seurakunnassamme ei koeta kiinnostusta nuoriin aikuisiin
0 1 2 3 4 5
1 Täysin eri mieltä
2 Jokseenkin eri mieltä
3 En osaa sanoa
4 Jokseenkin samaa mieltä
5 Täysin samaa mieltä
Vastausten lkm
Tämä kysymys nostaa esiin mielenkiintoisen näkökulman nuorten aikuisten
asemasta seurakunnissa. Kolme vastanneista seurakunnista kertoi, ettei osaa
sanoa, koetaanko seurakunnassa kiinnostusta nuoriin aikuisiin. Kuvitellaan sama
vastaus, jos kohderyhmänä olisi rippikoulu. Voisiko tällainen välinpitämättömyys
olla mahdollista? Mielestämme on huolestuttavaa, jos yksi ikäryhmä jää
kiinnostuksen takia vaille seurakunnan panosta toiminnasta sekä toiminnan
26
suunnittelusta. Pitää ottaa kuitenkin huomioon kaikki seikat kun arvioidaan nuorten
aikuisten toimintaa seurakunnassa, esimerkiksi muuttoliike pois paikkakunnalta.
Mielipide ”en osaa sanoa” voi johtua siitä, että nuoret aikuiset koetaan
ikäluokkana, joka voi olla käytännössä mahdotonta tavoittaa kyseisessä
seurakunnassa.
Kolme vastanneista seurakunnasta kokee nuoret aikuiset tärkeäksi ikäluokaksi,
joka tarvitsee oman näköistä toimintaa, sekä on tärkeä osa seurakuntaa. Tulokset
kertovat kuitenkin nuorten aikuisten olevan tietyllä tapaa sivuasemassa, kun
seurakunnassa suunnitellaan vuosittaista toimintaa. Jos nuoret aikuiset olisivat
tärkeä kohderyhmä, ei vastauksissa mielestämme olisi ainuttakaan epäröintiä sen
suhteen, että nuoret aikuiset eivät olisi kiinnostuksen kohde.
Osasyy mielenkiinnon puutteeseen voi olla nuorten aikuisten ikäryhmän tarkka
määrittely. Nuoret aikuiset voidaan helposti lukea kuuluvan nuoriin ja näin heille ei
ole koettu tärkeäksi luoda omaa toimintasuunnitelmaa. Tämä ei ole seurakunnan
työntekijöiden heikkous, vaan kyseinen ikäryhmä on monessa seurakunnassa
ongelmana heidän elämänmuutostensa vuoksi. Paikkakunnalta muutot sekä
opiskelun vuoksi irtaantuminen seurakunnasta voi luoda ongelmia kiinteän
suhteen luomisessa seurakunnan ja nuoren aikuisen välille.
27
c) Nuoret aikuiset ovat aktiivisia seurakunnassamme
0 1 2 3 4 5
1 Täysin eri mieltä
2 Jokseenkin eri mieltä
3 En osaa sanoa
4 Jokseenkin samaa mieltä
5 Täysin samaa mieltä
Vastausten lkm
Vain yksi vastanneista seurakunnista on jokseenkin sitä mieltä, että nuoret
aikuiset olisivat aktiivisia seurakunnassa. Kuitenkin suurin osa on sitä mieltä, että
nuoret aikuiset saisivat itse olla aktiivisia hakeutumaan seurakunnan toimintaan
mukaan.
Tästä tulee väistämättä mieleen, että seurakunnan on turha järjestää aikaa
nuorten aikuisten toiminnan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen, jos nuoret
aikuiset eivät vastaa heille esitettyyn kutsuun. Ongelmana voi olla nuorten
aikuisten kriisi siitä, että he ovat kasvaneet perinteisestä seurakuntanuoren
asemasta pois. Ongelmana voi olla myös se, miten seurakunta onnistuu
kasvattamaan seurakuntanuoret varhaisaikuisuuteen. Toiminnan pitäisi olla
kohderyhmän iälle sopivaa ja vastata nuoren aikuisen sen hetkisen elämän
tuomiin ongelmiin, kysymyksiin ja haasteisiin. Nuoren aikuisen elämään kuuluu
askel aikuisuuteen ja itsenäisyyteen ja tämän tulisi heijastua tarjotusta toiminnasta
ja ohjelmasta.
Voiko nuoria aikuisia syyttää siitä, että he eivät ole aktiivisia? Onko seurakunnalla
resursseja kehittää kyseiselle ikäryhmälle kuuluvaa ohjelmaa? Jos seurakunnassa
ei ole määrättyä työntekijää tai työntekijöitä, voi tuloksena olla liian haasteeton ja
helppo opetus, jota on ollut tarjolla jo seurakuntanuoren elämässä. Tällä emme
28
tarkoita nuorille tarkoitetun ohjelman heikkoutta vaan sitä, että nuori aikuinen
tarvitsee sisällöltään erilaista ohjelmaa kuin juuri rippikoulun käynyt nuori
seurakunnan jäsen. Seurakunnassa on jokaiselle ikäryhmälle räätälöity ohjelma
mutta haluamme nostaa esiin kysymyksen, onko nuorta aikuista huomioitu
tarpeeksi. Vastaako jumalanpalvelus nuoren aikuisen ajattelua ja kokeeko nuori
aikuinen seurakunnan kodikseen?
d) Resurssit ovat riittäviä toiminnan järjestämiseen
0 1 2 3 4 5
1 Täysin eri mieltä
2 Jokseenkin eri mieltä
3 En osaa sanoa
4 Jokseenkin samaa mieltä
5 Täysin samaa mieltä
Vastausten lkm
Vain kaksi vastanneista seurakunnista on sitä mieltä että resurssit ovat riittävät
järjestämään toimintaa nuorille aikuisille. Tämä on mielestämme hälyttävä tilanne.
Herääkin kysymys siitä, miten voi olla mahdollista, että voidaan sivuttaa yksi
ikäryhmä kokonaan resurssien puutteiden vuoksi. Ratkaisu voi olla tällaisissa
seurakunnissa se, että nuoret aikuiset integroidaan muun seurakunnan toiminnan
mukaan ilman omia tavoitteita ja suunnitelmia. Resurssien puutteessa helpoin
ratkaisu voi olla monesti sulauttaa nuoret aikuiset yleisen toiminnan piiriin.
Toisaalta jos resurssit ovat riittämättömät, ovat työntekijät aseettomia ongelman
edessä.
Yksi vastanneista seurakunnista sisällyttää nuoret aikuiset mm. kerhonohjaajiksi.
Tämä on yksi tapa koota nuoria aikuisia mutta kuitenkaan se ei välttämättä tarjoa
29
nuorille aikuisille heidän elämän haasteisiin vastaavaa toimintaa. Tämä on yksi
ratkaisu mutta tällä vältytään nuoriin aikuisiin kohdistuvalta suoranaiselta
työmuodolta ja näin saadaan nuoret aikuiset tilastoihin ja toimintaan mukaan.
Emme väheksy tätä toimintamallia mutta peräänkuulutamme pelkästään nuorille
aikuisille suunniteltua ohjelmaa.
e) Työntekijät eivät ole sitoutuneet nuorten aikuisten toimintaan
0 1 2 3 4 5
1 Täysin eri mieltä
2 Jokseenkin eri mieltä
3 En osaa sanoa
4 Jokseenkin samaa mieltä
5 Täysin samaa mieltä
Vastausten lkm
Tämän väittämän tulos vahvistaa jo ilmassa ollutta ennakkoasennetta nuoria
aikuisia kohtaan. Vain yksi vastanneista seurakunnista on sitä mieltä, että
seurakunnan työntekijät ovat sitoutuneet nuorten aikuisten toimintaan.
Huolestuttavaa on, että seurakunnissa ei tiedosteta varmuudella sitä, että nuoret
aikuiset ovat huolenpidon alla. Mielestämme seurakunnissa pitäisi ottaa jokainen
ikäryhmä huomioon samalla vakavuudella. Tämän väittämän tulokset kertovat
ääneen sen, että nuoret aikuiset koetaan vaikeaksi ikäluokaksi ja heille on vaikea
osoittaa oikeanlaista toimintaa. Seurakunnan työntekijät pitäisi saada sitoutumaan
nuorten aikuisten työhön, ja kyseinen ikäluokka pitäisi nähdä yhtä varteen
otettavana vaihtoehtona, kuten esimerkiksi varhaisnuorisotyö.
Kysymys herää kirkon sisäisen koulutuksen tilanteesta. Onko seurakunnan
työntekijöille tarjottu minkäänlaista koulutusta? Mietimme myös, onko kirkon
30
työntekijöiden koulutuksessa otettu huomioon nuorten aikuisten osallisuus
seurakunnan toimintaan. Mielestämme kirkon nuorisotyönohjaajien koulutuksesta
voisi löytyä tilaa nuorten aikuisten parissa tehtävään työn perehtymiseen. Tilaa
voisi raivata esimerkiksi kunnallisen nuorisotyön puolelta ja antaa tilaa opinnoille,
jotka koskettavat suoraan tulevaisuudessa tehtävään seurakunnan työhön, jossa
myös nuoret aikuiset tulisivat olla yhtenä tärkeänä ikäryhmänä muiden joukossa.
Koulutuksen avulla voitaisiin luoda aikaan se, että nuoret aikuiset ovat jo alusta
alkaen mukana työntekijän työnkuvassa.
Täytyy kuitenkin huomioida se, että nuoret aikuiset eivät ole aina olleet
ongelmaryhmä. Nuoria aikuisia ei ole aina ollut olemassa. Ennen mentiin
työelämään aikaisemmin eivätkä opiskelut kestäneet niin kauan aikaa. Mutta nyt
tilanne on muuttunut ja muutokseen täytyy tarttua, jottei tärkeää ikäryhmää
hukattaisi. Nuoret aikuiset ovat kuitenkin juuri niitä, jotka irtaantuvat kirkosta, jos
he eivät koe kirkon olevan heitä varten. Jos työntekijät eivät koe olevansa nuoria
aikuisia varten, nuoret aikuiset näkevät sen ja hakevat tyhjiön täytteen muualta
kuin kirkon toiminnasta.
31
f) Työaika ei riitä nuorten aikuisten toiminnalle
0 1 2 3 4 5
1 Täysin eri mieltä
2 Jokseenkin eri mieltä
3 En osaa sanoa
4 Jokseenkin samaa mieltä
5 Täysin samaa mieltä
Vastausten lkm
Neljä vastanneista on sitä mieltä, ettei työaika ole riittävä nuorille aikuisille.
Tuloksesta nouseva ongelma voi johtua liian vähäisestä työntekijöiden määrästä
tai siitä, miten työaika jaetaan eri työmuotojen välillä. Seurakunnassa, jossa oltiin
jokseenkin eri mieltä väittämästä, on toiminta satunnaista eikä sillä ole saatu
nuoria aikuisia aktiiviseen ja säännölliseen toimintaan. Osallistujat olivat
satunnaisia. Tällaisessa seurakunnassa ei välttämättä tarvitse siirtää työaikaa
nuorille aikuisille, kun siitä ei ole käytännössä mitään hyötyä.
Seurakuntien työntekijöillä pitäisi olla aikaa antaa oma panos kullekin ikäluokalle
mutta usein tämä ei ole mahdollista muusta työn määrästä johtuen. Tämä nostaa
jälleen esiin sen, että nuoret aikuiset ovat sivuroolissa muihin ikäryhmiin
verrattaessa.
32
g) Nuorten aikuisten työllä on riittävästi varoja
0 1 2 3 4 5
1 Täysin eri mieltä
2 Jokseenkin eri mieltä
3 En osaa sanoa
4 Jokseenkin samaa mieltä
5 Täysin samaa mieltä
Vastausten lkm
Neljä vastanneista seurakunnista ei osaa sanoa onko heillä riittävästi varoja
nuorten aikuisten toimintaan. Mielestämme varojen riittävyyttä ei ole kokeiltu
kunnolla. Jos nuorille aikuisille on suunniteltu toimintaa ja toiminnalla on tavoitteita,
on toiminnalle myös selvästi myönnetty varoja, oli se sitten oma budjetti tai täysin
muista budjeteista koostuva.
Vain yksi vastanneista on täysin eri mieltä väittämästä. He ovat todenneet omassa
käytännön työssään, että nuoret aikuiset tarvitsevat riittävästi omaa rahaa, jotta
heihin kohdistuvaa työtä voidaan toteuttaa tuloksellisesti.
33
h) Työtä ei ole osoitettu kenellekään
0 1 2 3 4 5
1 Täysin eri mieltä
2 Jokseenkin eri mieltä
3 En osaa sanoa
4 Jokseenkin samaa mieltä
5 Täysin samaa mieltä
Vastausten lkm
Vastanneista neljä oli sitä mieltä, että nuorten aikuisten työtä ei ole osoitettu
selkeästi kenellekään. Vastanneista kolme oli taas sitä mieltä, että työ on selkeästi
osoitettu juuri tietylle tai tietyille työntekijöille. Tulokset kertovat siitä ongelmasta,
että nuorten aikuisten työn yhtenä ongelmana on siitä vastuun ottaminen ja työstä
vastaaminen. Seurakunnissa, joissa ei ole määritelty nuoria aikuisia kenenkään
työntekijän työnkuvaan, joudutaan varmasti miettimään ja antamaan ylimääräistä
aikaa kyseisen työmuodon hoitamiseen sen sijaan, että sillä olisi selkeä ja valmis
suunnitelma.
Niissä seurakunnissa, joissa nuorten aikuisten työ on osoitettu selkeästi
työntekijälle tai työntekijöille, on myös enemmän toimintaa nuorille aikuisille.
Suunnitelmat ovat myös olemassa työmuodon kehittämiseksi ja nuorten aikuisten
parempaan tavoittamiseen.
34
4.3 Osa 3 – Nuorten aikuisten tulevaisuus seurakunnassanne
Vain kahdessa seurakunnassa ei ole asetettu tavoitteita nuorten aikuisten
toiminnalle. Yhdessä seurakunnassa ei varsinaisesti ole asetettu tavoitteita mutta
nuorten aikuisten toiminta on osa nuorten toimintaa, joten tavoitteet on määritelty
nuorisotyön osalta.
Viidessä seurakunnassa on asetettu tavoitteita nuorten aikuisten toiminnalle.
Seurakunnat kirjasivat omiksi tavoitteikseen mm. seuraavaa:
Teemme yhdessä eri työmuotojen kanssa entistä enemmän yhteistyötä nuorten aikuisten tavoittamiseksi. (Seurakunta 8) Nuorten illoista jokin aikuisempi versio (Seurakunta 6) Kasvatustyön puolella se tähtää srk. yhteyteen. (Seurakunta 4) Tavoitteena on yrittää saada nuoria aikuisia osallistumaan toimintaan. (iltamessut, saapastoiminta) (Seurakunta 5) Tarvekartoituksen järjestäminen (Seurakunta 1)
Positiivista on se, että seurakunnat tähtäävät nuorten aikuisten työllä selvästi
johonkin. Kuitenkin vaikuttaisi siltä, että tavoitteena on nuorten aikuisten saaminen
mukaan toimintaan eikä toiminnan aikaansaamissa tuloksissa. Tulokset antavat
ymmärtää, että seurakunnan työntekijät kokevat nuorten aikuisten työssä
tavoittamisen ja mukaan saamisen vaikeimmaksi asiaksi. Työn suunnittelu ja
kartoittaminen voivat olla vaikeaa, jos kohderyhmän aktiivisuus on epävarmaa.
Kuudessa vastanneessa seurakunnassa ei ole tehty kartoitusta nuorten aikuisten
toiminnasta. Yhdessä seurakunnassa on järjestetty tilaisuus, missä nuoret aikuiset
saivat esittää toiveita ja yhdessä seurakunnassa on yritetty kysellä toiveita
lukiossa.
Jos suurin osa vastanneista ei kartoita nuorten aikuisten toiveita, koetaanko heidät
jo etukäteen mahdottomana työmuotona? Nuorten aikuisten työmuodon perustana
35
voidaan pitää heidän omia toiveitaan toteutettavaksi ohjelmaksi. Nuori aikuinen
osaa jo itse kertoa sen, mitä hän haluaa kuulla. Tällä emme tarkoita sitä, että
seurakuntalainen määrittelee seurakunnan sanoman, vaan mielestämme kirkon ja
seurakunnan tulee kuunnella ja katsella ympäristöään ja oppia vastaamaan ajan
hengen haasteisiin, evankeliumista tinkimättä.
Vain kaksi seurakuntaa ilmoittaa, etteivät he tule järjestämään mitään toimintaa
nuorille aikuisille tai ainakaan heillä ei ole mitään suunnitelmaa toiminnan
järjestämiseen. Yksi seurakunta ilmoittaa edelleen, että koko seurakunnan
toiminta on nuorten aikuisten toimintaa. Viidessä seurakunnassa on selkeitä
toiminnallisia suunnitelmia. Nämä ovat avoimet ovet, isostoiminta, saapastoiminta,
iltamessut, leirit, teemaillat, retket, gospelkonsertit, kirkkohetket,
tukihenkilötoiminta, konserttimatkat sekä vanhojen seurakuntanuorten ilta.
36
5 YHTEENVETO
Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siihen, että nuorten aikuisten työssä
vaikuttaisi olevan hankalinta juuri kohderyhmän saaminen mukaan toimintaan.
Toimintaan on ideoitu ja kehitetty kasvattavia ja ohjaavia työmuotoja, mutta
säännöllinen ja aktiivinen osallistuminen on ollut heikkoa nuorten aikuisten osalta.
Mielestämme vika ei ole seurakunnassa, vaan kirkon tulisi miettiä, mitä sillä on
tarjota nuorelle aikuiselle.
Esimerkiksi jumalanpalveluselämään käytetään paljon rahaa, jotta se keräisi
seurakuntalaisia kirkkoon. Otetaan vaikka kirkkourkujen hinta ja siirretään sama
summa nuorille aikuisille. Tietenkään tämä ei ole realistista, vaan karrikoitu
esimerkki siitä, miten seurakunnan rahat keskitetään vain tiettyihin kohteisiin eikä
välttämättä nähdä ajan hengen tuomia muutoksia työalojen kohteissa.
5.1 Nuorten aikuisten ääni kuuluviin seurakunnissa
Kysymyksessä 3.2 (Onko seurakunnassa tehty kartoitusta nuorten aikuisten
toiveista järjestettäväksi toiminnaksi) nousi esiin tutkijoiden mielessä nuorten
aikuisten asema, kun seurakunnassa suunnitellaan eri työmuotojen toimintaa.
Ainoastaan kahdessa seurakunnassa on tehty kartoitusta nuorten aikuisten
toiveista. Mielestämme seurakunnan tulee ohjata seurakuntalaisen opetusta sekä
toimintaa, mutta tiettyjen ikäryhmien kohdalla täytyisi selvittää ikäryhmän omat
tarpeet ensin paikkakuntakohtaisesti. Eri paikkakunnat sisältävät eri olosuhteita,
joten tarpeet tulee huomioida seurakuntakohtaisesti. Tietyt asiat tulisivat säilyttää
muuttumattomina, kuten evankeliumi sekä kristillinen oppi. Täytyy kuitenkin myös
huomioida esimerkiksi paikkakunnan ajankohtaiset tapahtumat sekä muuttuvat
elämän haasteet ja sosiaaliset haasteet toiminnassa sekä toiminnan
suunnittelemisessa.
Puhuttaessa varhaisnuorisotyöstä lapset eivät määrää sitä, mitä heille opetetaan
ja mitä työmuotoja heidän kanssaan käytetään. Lapsen asema on
37
varhaisnuorisotyössä täysin vastaanottava, mutta tietenkin työtä tehdään lapsen
parhaaksi ja tietyllä tapaa lasten ehdoilla. Puhuttaessa nuorista aikuisista, he ovat
jo ylittäneet rajan, jossa heidän täytyy tehdä omia päätöksiään elämässään ja he
omilla valinnoillaan suunnittelevat omaa tulevaisuuttaan. Seurakunnan tulisi
huomioida tämä kun he suunnittelevat nuorille aikuisille toimintaa. Teoriaosassa
kävi ilmi, että nuoren aikuisen kehitysvaiheisiin kuuluu oman elämänsä
suunnitteleminen sekä aikuisuuden rajan yli astuminen. Kirkolla on tarjottavana
vankka ja elämää tukeva sanoma, mutta on lähes hulluutta olla kysymättä myös
nuoren aikuisen mielipidettä siitä, millaista toimintaa he haluavat. Seurakunta voi
näin vähentää kysymyksiä työn suunnittelusta, kun heille on tiedossa, mitä
rakennusaineita nuori aikuinen tarvitsee elämäänsä.
5.2 Nuoren aikuisen näköistä toimintaa
Onko tarvetta suunnitella uutta ja ihmeellistä vai onko olemassa jo jotain ennalta
valmista ja hyvää, josta on jotain jäänyt ajasta jälkeen. Teoriaosassa kävi ilmi, että
nuoret aikuiset eivät enää käy kirkossa kovinkaan usein. Perinteinen
jumalanpalveluselämä ei kiinnosta nuoria aikuisia. Meillä on tarjolla kirkossa joka
sunnuntai hengellistä hoitoa ja lepoa evankeliumin ja sakramenttien muodossa.
Nämä ovat todella tärkeitä kristityn ihmisen elämässä, mutta silti ne tuntuvat
nuoresta aikuisesta kovin kaukaiselta. Olisiko meidän jumalanpalveluselämässä
sittenkin jotain vialla. Emme voi olla miettimättä sitä vaihtoehtoa, että puitteet ovat
ajautuneet ulos tämän päivän hengestä. Ehkä olisi hyväksyttävä se tosiasia,
etteivät kovat puiset penkit ja klassinen urkumusiikki enää kelpaa. Toisaalta, miksi
pitäisi kelvata? Nuoren aikuisen elämässä on tarjolla paljon kiinnostavimpia asioita
niin musiikin kuin paikkojenkin suhteen siitä, minne voisi mennä.
Nykyään on kuitenkin alettu järjestämään yhä enemmän jumalanpalveluksia, jotka
ovat suunnattu juuri nuoremmalle väestölle. Ehkä tässä olisi lääke, jota voisi vielä
kehittää lisää. Ei nuorta aikuista voi syyttää, että hänellä on omat mielipiteet ja
makuasiat. Evankeliumista ei saa tinkiä yhtään mutta tavassa, jolla se esitetään,
siitä voisi keskustella.
38
5.3 Nuoret aikuiset mukana jo kirkon työntekijän koulutuksessa
Tutkimuksemme nosti ajatuksia siitä, miten nuoret aikuiset voitaisiin ottaa
huomioon jo kirkon nuorisotyönohjaajien koulutuksessa. Opiskeluumme on
sisältynyt opintoja ja harjoittelua varhaisnuorten sekä rippikoululaisten kanssa,
mutta kohdennettua opiskeluja nuorten aikuisten työlle ei juuri ole ollut. Ehkä tämä
kertoo jotain ongelmasta, joka liittyy nuoriin aikuisiin. Emme tosin löydä sitä
ydinajatusta, mitä nuorista aikuisista voisi meille opettaa ja miten sitä voisi
käytännön harjoittelulla oppia. Toisaalta kun ajatellaan, että nuoret aikuiset ovat
elintärkeä ryhmä kirkon tulevaisuuden kannalta (suurin kirkosta eroava ryhmä),
niin tämä ikäluokka tulisi ehdottomasti huomioida koulutuksessamme.
Nuoriso-ohjaajan työ painottuu nuoriso- ja rippikoulutyöhön ja tutkimuksemme
kyselyyn vastasikin poikkeuksetta nuorisotyönohjaaja. Näin ollen voimme tulkita,
että nuoret aikuiset ovat nuorisotyönohjaajan vastuulla, ainakin joiltain osin. Tämä
taas heittää ajatuksen ilmoille, että yhteisöpedagogin koulutuksessa tulisi jollain
tapaa huomioida myös tämä työmuoto.
5.4 Nuoren aikuisen määritelmä seurakunnissa
Kuten teoriasta nousee esille (kpl 1.5) on nuoret aikuiset hankala määritellä
tarkasti. Toisin kuin esimerkiksi nuorisotyön piiriin kuuluvat, on nuori aikuisuus
pidempi käsite ikävuosina laskettuna. Kyselyn vastauksista kävi ilmi työntekijöiden
epätietoisuus siitä, miten nuoret aikuiset tulisi määritellä. Jotkut seurakunnat
antoivat tietyn iän, kun taas jotkut määrittelivät nuoret aikuiset ryhmäksi, jotka
opiskelevat. Jos seurakunnassa ei ole määritelty tarkasti ketä nuoriin aikuisiin
kuuluu, on heille suunnattu toiminta vaarassa painottua vääriin asioihin, kuten
esimerkiksi eri elämäntilanteisiin ja perheasioihin.
Voidaan myös miettiä, onko seurakunnan työn kannalta tuloksellista, jos samassa
kohderyhmässä on 18-vuotias ja 30-vuotias. Tosin teoriaosuudessa on määritelty
nuoren aikuisen olevan pääosin 18–30-vuotias ja tämä näkökulma asiaan voi
39
tuottaa ongelmia suunniteltaessa nuorten aikuisten toimintaa. Millaista on
sellainen ohjelma ja opetus, joka tyydyttäisi koko ikähaitaria? Jos seurakunnassa
ei ole erikseen nuorten aikuisten työntekijää ja työn suunnittelu on heikoilla
kantimilla, voi tuloksena olla nuoren aikuisen jääminen pois seurakunnan
toiminnasta.
5.5 Nuorten aikuisten toiminnan säännöllisyys
Seurakunnissa, joissa on järjestetty kerran kuukaudessa tai kerran kolmessa
kuukaudessa, on kävijöistä säännöllisiä 1-20 henkilöä ja satunnaisia peräti 21-40
henkilöä. Seurakunnissa, joissa toiminta on harvempaa kuin kerran kolmessa
kuukaudessa, ovat kävijämäärätkin pienempiä sekä satunnaisia. Ehkä nuorten
aikuisten työ vaatii pitkäkestoisuutta ja sinnikkyyttä.
On totta, että nuoria aikuisia on hankala koota ryhmäksi paikkakunnalla, jolla ei
välttämättä ole omaa lukiota tai ammattioppilaitosta. Mietimme silti, voisiko
sinnikäs yrittäminen saada aikaan tulosta. Ehkä jonkin aikaa kävijämäärät ovat
alhaisia tai niitä ei ole ollenkaan mutta ajan kanssa nuoret aikuiset voivat löytää
tiensä seurakuntaan. Eikä tule myöskään unohtaa nuoria ja lapsia, joita
kasvatetaan pitkäikäiseen seurakuntayhteyteen.
40
6 POHDINTA
Mielestämme nuorten aikuisten tilanne Kalajoen rovastikunnan seurakunnissa on
jollain tapaa hyvä, mutta myös jollain tapaa huolestuttava. Toimintaa on olemassa
lähes kaikissa seurakunnissa ja toiminta kerää nuoria aikuisia, mutta on myös
seurakuntia, joissa toiminta on todella vähäistä. Kaikissa seurakunnissa ei koeta
työajan riittävän nuorille aikuisille. Monissa seurakunnissa taloudelliset asiat ovat
myös huonosti verrattuna muihin työaloihin. Jokaisessa seurakunnassa on
kuitenkin yritetty tavoittaa nuoria aikuisia. Ei ole välttämättä seurakunnan vika, jos
nuoret aikuiset eivät löydä tietänsä heidän toimintaan. Mitä on tehtävissä, jos
paikkakunnalla ei yksinkertaisesti ole nuoria aikuisia, esimerkiksi
opiskelupaikkojen vähäisyyden vuoksi. Paikkakunnalta poismuutto näkyy varmasti
seurakunnan aktiivijäsenten ikäjakaumassa.
Mielestämme seurakunnat kokevat selvästi nuoret aikuiset jonkinasteisena
ongelmana. Heille tuntuu olevan hankala järjestää heitä kiinnostavaa ohjelmaa.
Aina ei välttämättä myöskään osata tunnistaa nuoria aikuisia omaksi ryhmäkseen.
Seurakunnissa on kuitenkin tiedostettu omat vahvuudet ja heikkoudet.
Mielenkiintomme heräsi siihen, olisiko hyödyllistä jos seurakunnissa olisi
työntekijä, joka vastaisi kokonaisuudessaan nuorten aikuisten työstä. Yksi
mahdollisuus voisi olla myös koko rovastikunnan alueen nuorten aikuisten
työntekijä, joka koordinoisi tätä työalaa ja näin antaisi eväitä seurakunnan
työntekijöille.
Emme voi olla sanomatta ääneen mielipidettämme rahan käytöstä eri työaloilla.
Jokaisessa tutkimukseen osallistuneessa seurakunnassa budjetit olivat
mielestämme pieniä. Jos nuorten aikuisten työhön haluttaisiin vakavasti sitoutua,
löytyisi siihen varmasti lisää resursseja, niin työntekijä- kuin taloudelliselta
puolelta. Meidän jumalanpalveluselämään laitetaan, verrattuna nuorten aikuisten
työhön, kohtuuttoman paljon rahaa. Kysymmekin onko loppuun asti mietittyä
sijoittaa valtavia rahasummia siihen, mihin loppujen lopuksi kirkkomme
tulevaisuuden ikäryhmä ei löydä tietään.
41
Onnistuimme tutkimuksessa hyvin kyselylomakkeen laatimisessa ja tulosten
analysoinnissa. Tulokset antoivat paljon pohdittavaa ja löysimme mielenkiintoisia
vertauksia teoriaosaan. Tavoitimme kyselyymme kahdeksan seurakuntaa
yhdestätoista, joka mielestämme tekee tutkimuksesta luotettavan.
Olisimme voineet miettiä tarkemmin kyselyn ajankohtaa. Kyselyt saapuivat
seurakunnan työntekijöille kiireiseen aikaan vuodesta. Monet työntekijät palauttivat
kyselyn jonkin verran myöhässä, johtuen rippikoulusta ja rippileireistä. Mietimme
myös, olisivatko kyselyn vastaukset olleet monipuolisempia, jos siihen olisi
vastannut useampi työntekijä joka seurakunnasta.
42
LÄHTEET
Dunderfelt, T. 1992. Elämänkaaripsykologia. Porvoo: WSOY
Erätuuli, M. Leino, J. Yli-Luoma, P. 1994. Kvantitatiiviset analyysimenetelmät
ihmistieteissä. Rauma: Kirjapaino Oy West Point.
Hirsjärvi, S. Remes, P. Sajavaara, P. 2000. Tutki ja kirjoita. Vantaa: Tummavuoren
kirjapaino Oy.
Kirkko ja nuoret aikuiset. 2007. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
Kirkkopalvelut. WWW-dokumentti. Saatavissa:
http://evl.fi/nuoriaikuinen.nsf/sp?open&cid=ContentA3AE2. Luettu: 15.1. 2008.
Uskosta osallinen? Nuoret aikuiset – mietintö 2006
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/Nuoretaikuiset_mietinto.pdf
Kuusinen, J. 1997. Nuorten aikuisten kehitystehtävät, onnellisuus ja kehityksen
hallinta. Teoksessa P. Lyytinen, M. Korkiakangas & H. Lyytinen (toim).
Näkökulmia kehityspsykologiaan. Porvoo: WSOY, 311-313.
Majamäki, H. 2006. Nuoret aikuiset ja kirkko – mahdollinen yhtälö. Teoksessa T.
Mikkola, K. Niemelä & J. Petterson (toim.) Urbaani usko: nuoret aikuiset, usko ja
kirkko. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 332-341.
Mikkola, T. 2006. Jäsenyyden rajalla – Mikä kirkossa vieraannuttaa? Mikä vetoaa?
Teoksessa T. Mikkola, K. Niemelä & J. Petterson. Urbaani usko: nuoret aikuiset,
usko ja kirkko. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus. 192-249.
Mikkola, T. Niemelä, K. Petterson, J. 2006. Urbaani usko: nuoret aikuiset, usko ja
kirkko. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.
43
Perho, H. & Korhonen, M. 1997. Siirtymien sijoittuminen ja sisältö
varhaisaikuisuudessa. Teoksessa P. Lyytinen, M. Korkiakangas & H. Lyytinen
(toim). Näkökulmia kehityspsykologiaan. Porvoo: WSOY, 323-324.
Soininen, M. 1995. Tieteellisen tutkimuksen perusteet. Turku: Painosalama Oy.
Suomen Ev.-lut. kirkon keskushallinto, Uskosta osallinen? Nuoret aikuiset –
mietintö 2006
Turunen, K. 1996. Elämänkaari ja kriisit. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino oy.
Vuorinen, R. Tuunala, E. 1997. Psykologian perusteet, kehittyvä ihminen. Keuruu:
Otavan Kirjapaino.
Wilska, T. 2006. Uskon asia, Nuorisobarometri 2006. Helsinki: Nykypaino.
Verkkolähteet
www.evl.fi/nuoriaikuinen
1
LIITTEET LIITE 1/1 NUORET AIKUISET KALAJOEN ROVASTIKUNNASSA Petri Kolehmainen & Matti Kuusela KYSELYLOMAKE KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Humanistinen ja kasvatusala
Toukokuu 2007
2
LIITE 1/2 Hei! Kiitos osallistumisesta tutkimukseemme. Tutkimuksemme käsittelee nuoren aikuisen paikkaa seurakunnassa, sekä onko seurakunnalla mitään annettavaa hänelle ja kenen toimialueeseen nuoret aikuiset loppujen lopuksi kuuluvat. Lisäksi valotamme Kalajoen rovastikunnan seurakuntien järjestämää toimintaa nuorille aikuisille. Tutkimuksen taustalla on mielenkiinto siitä, onko nuorten aikuisten asema seurakunnassa häviämässä ja ovatko he unohdettuja väliinputoajia seurakunnan toimintasuunnitelmassa. Omakohtainen kokemus on tuonut tämän aiheen esiin, koska kovin monesti on jouduttu toteamaan jumalanpalvelusten olevan ainoa järjestetty toimintamuoto tutkimuksemme kohderyhmälle. Koemme aiheen merkityksen tärkeäksi sillä nuoren aikuistuessa on tärkeää säilyttää seurakuntayhteys tai kohtalona voi olla yhteyden kadottaminen ja pahimmassa tapauksessa kirkosta eroaminen. Tutkimuksen aihe on varmasti tuttu monissa seurakunnissa. Pyrimme kartoittamaan mitä toimintaa Kalajoen rovastikunnassa järjestetään nuorille aikuisille. Emme pyri tutkimuksella rakentamaan toimivaa toimintapakettia seurakunnille, vaan tulemme kartoittamaan tämän hetkistä tilannetta. Aikaisemmat tutkimukset katsovat tutkimuskysymyksiään nuoren aikuisen näkökulmasta, meidän tutkimuksemme pyrkiikin puolestaan näkemään nuorten aikuisten tilanteen seurakunnan sekä seurakunnan työntekijän kannalta. Jos kyselyyn vastattaessa ilmenee ongelmia tai kysymyksiä koskien kyselyyn, ottakaa yhteyttä joko Mattiin [email protected] tai Petriin [email protected] Palautathan kyselyn mukana tulleessa palautuskuoressa 30.6.2007 mennessä! Palautusosoite on palautuskuoressa valmiina, mutta tarvittaessa palautusosoite on: Matti Kuusela Mutupolku 2 a 1
84100 Ylivieska
3
LIITE 1/3 OSA1 – seurakunta / vastaaja 1.1 Mikä seurakunta? ________________________________________ 1.2 Täyttäjän asema/virka seurakunnassa? ________________________________________ 1.3 Seurakunnan koko? ________________ 1.4 Nuorten aikuisten prosentuaalinen osuus seurakuntalaisista ? n.____% 1.5 Montako työntekijää seurakunnassanne vastaa kokonaisuudessaan nuorten aikuisten toiminnasta? □ 1 -3 hlö □ 4 -6 hlö □ 7- 10 hlö □ ______ hlö 1.6 Minkä työalojen työntekijät ovat mukana nuorten aikuisten toiminnassa? (työajasta osa on nuortenaikuisten toiminnassa) □ Nuorisotyö □ Diakoniatyö □ Perhetyö □ Lähetystyö □ Erityisnuorisotyö □ Vanhustyö □ Varhaisnuorisotyö □ Aikuistyö □ Lapsityö □ Muu, mikä? _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________
4
LIITE 1/4 1.7 Kuinka usein seurakunnassanne järjestetään nuorten aikuisten toimintaa? □ Useammin kuin kerran viikossa □ Kerran kolmessa kuukaudessa □ Kerran viikossa □ Kerran puolessa vuodessa □ Kerran kahdessa viikossa □ Kerran vuodessa □ Kerran kuukaudessa □ Harvemmin OSA 2 – Nuoret aikuiset meidän seurakunnassanne nyt 2.1 Miten seurakuntanne määrittelee nuoren aikuisen? _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ 2.2 Luettele, mitä toimintaa on järjestetty nuorille aikuisille. Jos seurakunnassanne ei ole järjestetty mitään toimintaa, voitte siirtyä suoraan
kohtaan 2.5 Nuoret aikuiset työmuotona seurakunnassanne.
_______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________
5
LIITE 1/5 2.3a Onko nuoret aikuiset tavoitettu järjestetyllä toiminnalla? □ Kyllä on tavoitettu joista: aktiivisia osallistujia n. / kerta □ 0 – 20 hlö □ 21 – 40 hlö □ 41 – 60 hlö □ ______ hlö
satunnaisia osallistujia n./ kerta □ 0 – 20 hlö □ 21 – 40 hlö □ 41 – 60 hlö □ ______ hlö
□ Ei ole tavoitettu, miksi? _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ 2.3b Mitkä työalat ovat toiminnallaan tavoittaneet nuoria aikuisia? □ Nuorisotyö □ Diakoniatyö □ Perhetyö □ Lähetystyö □ Erityisnuorisotyö □ Vanhustyö □ Varhaisnuorisotyö □ Aikuistyö □ Lapsityö □ Muu, mikä? _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ 2.4a Kuinka paljon nuorten aikuisten toiminnalle on varattu rahaa budjetissa? (n. €)
□ 0 – 500 □ 500 – 1000 □ 1000 – 1500 □ 1500 – 2000 □ _______
6
LIITE 1/6 2.4b Mistä nuorten aikuisten budjetti koostuu? □ Oma budjetti Nuorten aikuisten toiminnan budjetti koostuu monen eri työalan varoista: □ Nuorisotyö □ Diakoniatyö □ Perhetyö □ Lähetystyö □ Erityisnuorisotyö □ Vanhustyö □ Varhaisnuorisotyö □ Aikuistyö □ Lapsityö □ Muu, mikä? _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ 2.5 Mitä ajattelet seuraavista nuorten aikuisten työtä koskevista väittämistä? Ympyröi numero, joka vastaa käsitystäsi. 1 = Täysin eri mieltä 2= Jokseenkin eri mieltä 3= En osaa sanoa 4= Jokseenkin samaa mieltä 5 = Täysin samaa mieltä
a) Nuorilta aikuisilta on otettu selvää, minkälaista toimintaa he haluavat 1 2 3 4 5
b) Seurakunnassamme ei koeta kiinnostusta nuoriin aikuisiin 1 2 3 4 5
c) Nuoret aikuiset ovat aktiivisia seurakunnassamme 1 2 3 4 5
d) Resurssit ovat riittäviä toiminnan järjestämiseen 1 2 3 4 5
e) Työntekijät eivät ole sitoutuneet nuorten aikuisten toimintaan 1 2 3 4 5
f) Työaika ei riitä nuorten aikuisten toiminnalle 1 2 3 4 5
g) Nuorten aikuisten työllä on riittävästi varoja 1 2 3 4 5
h) Työtä ei ole osoitettu kenellekään 1 2 3 4 5
LIITE 1/7 OSA 3 – Nuorten aikuisten tulevaisuus seurakunnassanne 3.1 Onko seurakunnassa asetettu tavoitteita nuorten aikuisten toiminnalle? □ Kyllä, mitä? □ Ei _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ 3.2 Onko seurakunnassa tehty kartoitusta nuorten aikuisten toiveista järjestettäväksi toiminnaksi? □ Kyllä, miten? □ Ei _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ 3.4 Luettele, mitä toimintaa tullaan järjestämään nuorille aikuisille. _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________
1
LIITE 1/8 Kiitos ajastanne ja vastauksistanne. Voimme lähettää tutkimustulokset halutessanne tutkimuksen valmistuttua. □ Kyllä, haluan tutkimustulokset osoitteeseen: _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ _______________________________________ Oikein mukavaa sekä siunattua kesää toivottavat; Petri Kolehmainen Matti Kuusela
