ENNAKOINTISELVITYS METSÄTEOLLISUUDEN JA

KEMIANTEOLLISUUDEN LAADULLISISTA

OSAAMISTARPEISTA

Maija Pohjakallio, Katme Consulting Oy

Opetushallitus 2012

2

3

Tiivistelmä

Selvityksessä tarkastellaan kemianteollisuuden ja metsäteollisuuden henkilöstön laadullisia osaamistarpeita 5-10 vuoden ennakointinäkökulmasta. Tavoitteena on koota tietoa kemian sekä paperi- ja puualan ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen kehittämiseen.

Peruskemikaalien ja öljytuotteiden lisäksi muovi- ja kumiteollisuus sekä lääketeollisuus ovat tärkeitä ja omaleimaisia kemianteollisuuden osa-alueita. Näitä sekä kemianteollisuuteen läheisesti liittyvää bioteollisuutta tarkastellaan tässä tutkimuksessa omina alatoimialoinaan. Metsäteollisuuden osalta tarkastellaan erikseen kemiallista ja mekaanista metsäteollisuutta. Alatoimialoista on pyritty kuvaamaan kasvavia liiketoiminta-alueita, tärkeitä teknologioita sekä henkilöstön osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti. Kemianteollisuuden ja metsäteollisuuden osaamistarpeet laajenevat. Luonnontieteellinen ja teknologinen osaaminen ovat edelleen menestyksen perusta, mutta muiden osaamisalueiden, kuten liiketoimintaosaamisen, kestävän kehityksen vaateiden ymmärtämisen, yleisten työelämätaitojen ja ryhmätyötaitojen, painoarvo työelämässä tarvittavan substanssiosaamisen lisänä on kasvanut. Työelämän ja oppilaitosten välisen yhteistyön merkitys korostuu. Kehitystä ja muutoksia tapahtuu jatkuvasti, joten työelämässä ei menesty ilman uuden oppimiskykyä ja –halua. Tulevaisuuden työntekijä on oma-aloitteinen, itseään ja työtään kehittävä ammattilainen, joka on yhteistyökykyinen, kantaa vastuun työstään, työturvallisuusosaamisestaan ja työympäristöstään sekä on ylpeä työstään ja sen tuloksista. Elämänhallinnan taidot ja stressinsietokyky nousevat. keskeisimpien osaamisalueiden joukkoon, koska ne ovat edellytyksiä kaiken muun osaamisen käytölle ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä menestymiselle.

Työyhteisöt ovat yhä kansainvälisempiä. Kielitaito ja vieraiden kulttuurien ymmärtäminen ovat tärkeitä työelämätaitoja organisaation kaikilla tasoilla. Metsäteollisuus ja kemianteollisuus ovat vientivetoisia aloja, joten kansainvälisen kaupan erityisosaaminen on keskeistä.

Globalisoituneessa taloudessa kilpailu kiristyy ja yritykset tarvitsevat innovaatioita toimintansa kaikilla tasoilla. Kaivataan rohkeita visionäärejä, jotka ovat moniosaajia ja joilla on valmiuksia jatkuvasti päivittää osaamistaan. Ympäristövaatimukset tiukentuvat ja tarkentuvat. Cleantech eli ekologisesti kestävän kehityksen saavuttamiseksi käytettävä tekniikka on tärkeä tulevaisuuden osaamisalue. Näkymissä on, että cleantech saa rinnalleen cleanservicen.

Puulle ja sen ainesosille etsitään uusia käyttömuotoja entistä enemmän myös biokemian ja kemian keinoin. Materiaaliteknologia kehittyy, ja erilaiset uudet komposiitit, kuten puun ja muovin yhdistelmät, valtaavat alaa. Verkostomainen toimintatapa yli toimialojen ja tieteen rajojen lisääntyy, minkä vuoksi yhteistyötä tulisi lisätä eri alojen koulutuksen suunnittelussa. Myös eri alojen opiskelijoiden väliset yhteiset projektit ovat toivottavia.

Pienessä maassa koulutuksen tiivis sitominen osaksi innovaatiojärjestelmää on tärkeää. Korkeakoulutusta tulisi suunnata valtakunnallisesti ja alueellisesti tärkeille osaamisalueille, joita on määritelty mm. strategisen huippuosaamisen keskittymien (SHOK) ja osaamiskeskusohjelman (OSKE) klusterien kautta. Avainasemassa on, että opetushenkilökunta on tietoinen näistä painopistealueista. Jatkotutkimusehdotuksena on selvittää tuotantotöiden (teollisuustöiden) kehitysnäkymiä: miten ammatillisen koulutuksen asema muuttuu automaation lisääntyessä ja työtehtävien monimutkaistuessa?

Suomi ei ole erillinen saareke koulutuksellisestikaan, vaikka koulutus vielä pitkälti nähdäänkin kansallisena kysymyksenä. Monet oppilaitokset ovat rakentamassa kansainvälisiä yhteyksiä. Myös osaamistarpeiden ennakointia tulisi tulevaisuudessa tehdä entistä enemmän kansainväliseltä pohjalta.

4

Keskeiset tulokset

Elinvoimaisten metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden avulla Suomella on edellytykset menestyä

biotalouden edelläkävijänä. Metsä- ja kemian sektoreiden merkitys on suuri etsittäessä ratkaisuja

globaaleihin kysymyksiin kuten ilmastonmuutokseen, tehokkaaseen sekä puhtaaseen energian- ja

materiaalientuotantoon sekä veden ja ruoan riittävyyteen.

Metsäteollisuudella ja kemianteollisuudella on laajoja rajapintoja paitsi keskenään myös muiden

toimialojen kanssa. Monien toimialojen kehityksessä materiaalien kehitys on avainasemassa, mikä

liittää ne läheisesti mm. biojalostamoihin, puutuoteklusteriin sekä muoviteollisuuteen. Materiaaleja

pystytään räätälöimään nanotasolla, mikä mahdollistaa niille uusia käyttösovelluksia Toimialarajat

ovat ehkä häviämässä kokonaan. Esimerkiksi metsäteollisuus, raskas kemia ja energiantuotanto

ovat käytännössä jo yhtä prosessiteollisuutta toimintatavoiltaan ja henkilöstön

osaamisvaatimuksiltaan. Näiden tuotteissakin on päällekkäisyyksiä mm. biodieselin myötä.

Tulevaisuuden kehityssuuntia

Tulevaisuudessa lisääntyy paine huomioida yhteiskunnalliset ja kaupalliset näkökulmat

teknologisen kehitystyön peruslähtökohtina. Täten yhteiskunnan ja liike-elämän osaaminen

korostuvat teknologia-alojen kilpailutekijöinä. Myös viestintä on yhä tärkeämmässä roolissa, koska

uusille teknologioille, tehtaille ja tuotteille pitää saada sosiaalinen hyväksyntä.

Monet tulevaisuuden teknologioista kehitetään asiakaslähtöisesti korostaen ihmislähtöistä

suunnittelua, prototyyppejä, kokeilua ja testaamista (design-thinking). Teknologioihin myös liittyy

yhä useammin palvelutoimintaa, jopa palveluinnovaatioita. Yksittäisten tuotteiden sijaan kysyntä

kohdistuu valmiisiin ratkaisuihin siten, että palvelu on tiivis osa tuotetta.

Yrityksillä on oltava tehokas koneisto tiedonlouhintaan. Organisaation kaikilla tasoilla henkilöstöllä

tulee olla valmiudet käyttää tietokoneita ja tietojärjestelmiä. Materiaalivirtojen lisäksi on hallittava

myös tietovirtoja ja tunnettava IPR-alaa (intellectual property rights). Globalisoituneessa

taloudessa kilpailu kiristyy. Tämä pakottaa yritykset leikkaamaan kustannuksia ja kehittämään

jatkuvasti uusia tuotteita, jotka ovat entistä parempia tai täysin uudenlaisia. Yritykset tarvitsevat

innovaatioita toimintansa kaikilla tasoilla. Sekä kemianteollisuudessa että metsäteollisuudessa

kaivataan rohkeita visionäärejä, jotka ovat moniosaajia ja joilla on valmiuksia jatkuvasti päivittää

osaamistaan. Puhutaan niin sanotuista T-tyypin osaajista, joilla on laaja osaamispohja, mutta

samalla jonkun alueen syvällinen asiantuntemus.

5

Suomi ei ole erillinen saareke koulutuksellisestikaan, vaikka koulutus vielä pitkälti nähdäänkin

kansallisena kysymyksenä. Monet oppilaitokset ovat rakentamassa tiiviitä kansainvälisiä yhteyksiä.

Myös osaamistarpeiden ennakointia tulisi tehdä tulevaisuudessa entistä enemmän kansainväliseltä

pohjalta.

Tulevaisuuden työyhteisö on yhä kansainvälisempi. Kielitaito ja vieraiden kulttuurien

ymmärtäminen ovat keskeisiä työelämätaitoja organisaation kaikilla tasoilla. Metsäteollisuus ja

kemianteollisuus ovat vientivetoisia aloja, joten kansainvälisen kaupan erityisosaaminen on

keskeistä.

Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen niukkeneminen ovat tulevaisuutta muokkaavia megatrendejä.

Ympäristövaatimukset tiukentuvat ja tarkentuvat jatkuvasti. Esimerkiksi tuotteiden alkuperä ja

elinkaaritiedot on dokumentoitava entistä tarkemmin. Yrityksille tulee merkittävää lisäarvoa

kyvystä kehittää tuotteiden ja prosessien energia- ja materiaalitehokkuutta. Ympäristön

huomioimisesta voidaan kehittää ympäristöliiketoimintaa. Tunnettuja suomalaisia tuotteita ovat

muun muassa puhtaat liikennepolttoaineet, vedenpuhdistuskemikaalit sekä jätehuoltojärjestelmät.

Cleantech eli ekologisesti kestävän kehityksen saavuttamiseksi käytettävä tekniikka on tärkeä

tulevaisuuden osaamisalue. Näkymissä on, että cleantech saa rinnalleen cleanservicen.

Osaamistarpeet laajenevat

Yrittäjämäistä asennetta tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Se tarkoittaa sitä, että

tulevaisuuden työntekijä on oma-aloitteinen, itseään ja työtään kehittävä ammattilainen, joka on

yhteistyökykyinen, kantaa vastuun työstään, työturvallisuusosaamisestaan ja työympäristöstään

sekä on ylpeä työstään ja sen tuloksista. Elämänhallinnan taidot ja stressinsietokyky nousevat.

keskeisimpien osaamisalueiden joukkoon, koska ne ovat edellytyksiä kaiken muun osaamisen

käytölle ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä menestymiselle.

Nuoren sukupolven uusien työtapojen, tiimityön lisääntymisen sekä jatkuvan muutoksen tilan

vuoksi esimiestyö on muuttumassa. Tarvitaan taitoja muutosjohtamiseen sekä ihmisten ja

osaamisen johtamista asioiden johtamisen sijaan. Johtaminen muuttuu enemmän dialogiseksi,

suorasta johtamisesta tiimejä valmentavaan suuntaan. Tulevaisuuden työssä jokainen johtaa,

vähintään itseään, usein myös osaamista, verkostoja ja muita ihmisiä.

Verkostomainen toimintatapa yli toimialojen ja tieteen rajojen lisääntyy ja innovaatioita syntyykin

usein rajapinnoilla. Verkostoituminen edellyttää kykyä kansainväliseen yhteistyöhön, myös muiden

kuin oman alan ihmisten kanssa. Jo opiskeluaikana eri alojen opiskelijoiden tulisi kommunikoida

enemmän keskenään, ja opiskelijoilla pitäisi olla parempi mahdollisuus opiskella joustavasti eri

opintoalojen osia.

6

Kemianteollisuus ja metsäteollisuus muutoksessa

Suomen kemianteollisuudessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut selkeä rakennemuutos.

Muutoksen keskeisenä trendinä on erikoistuminen: yritykset toimivat entistä enemmän kapeilla

niche-alueilla. Erikoiskemikaalien sekä muovien ja komposiittien osuus tuotannosta on kasvanut,

samalla kun peruskemikaalien tuotanto on vähentynyt. Erikoiskemikaalit ovat korkean lisäarvon

tuotteita, joiden kysynnän kasvu on nopeaa. Tuotteita ovat muun muassa elektroniikassa

käytettävät kemikaalit (mm. orgaaninen elektroniikka, painettu elektroniikka, sähköautojen

ladattavat akut), teollisuuskaasut, liimat ja tiivisteet sekä pinnoitteet, puhdistuskemikaalit ja

katalyytit sekä maalit, musteet, väriaineet ja pigmentit. Erikoiskemikaalien tuotannon menestymistä

Suomessa puoltavat tehtaiden korkea automaatioaste, tuotannon ja tuotteiden korkea laatu ja

toimitusvarmuus. Myös hyvä työturvallisuus on osa prosessin laatua.

Metsäteollisuus on maailmanlaajuisessa murroksessa, jonka seurauksena myös Suomen

metsäteollisuuden toimintaedellytykset ovat muuttuneet. Yksi keskeisistä tavoitteista on entistä

monipuolisempi metsien, puun ja puun ainesosien käyttö. Puupohjaiset tuotteet, jotka on

valmistettu uudistuvasta raaka-aineesta, voidaan kierrättää ja käyttää elinkaarensa päätteeksi

bioenergian tuotantoon. Biojalostamon integrointi metsäteollisuuden arvoketjuun tarjoaa

mahdollisuuksia liiketoiminnan laajentamiseen. Puubiomassaa voidaan hyödyntää esimerkiksi

erikoiskemikaalien, lääkeaineiden, terveysvaikutteisten kemikaalien ja biomuovien raaka-aineiden

valmistuksessa. Korkeakoulutuksessa tulisi painottaa uusia osaamisalueita kuten älyn

yhdistäminen painotuotteisiin ja pakkaamiseen, komposiittimateriaalit (esim. puu-

muoviyhdistelmämateriaalit), älykkäät tuotteet sekä biojalostamot. Puurakentamisen opetusta tulisi

lisätä kaikilla rakentamisen koulutusasteilla ja täydennyskoulutuksessa.

Ehdotukset koulutuksen kehittämiseen

Luonnontieteellinen ja teknologinen osaaminen ovat edelleen kemianteollisuuden ja

metsäteollisuuden menestyksen perusta, mutta substanssiosaaminen ei enää yksinään riitä

millään koulutusasteella. Muiden osaamisalueiden, kuten liiketoimintaosaamisen,

kansainvälisen toiminnan ja kestävän kehityksen vaateiden ymmärtämisen, yleisten

työelämätaitojen, innovatiivisuuden ja ryhmätyötaitojen, painoarvo työelämässä tarvittavan

substanssiosaamisen lisänä on kasvanut. Osaamisvaatimusten laajentuminen edellyttää

oppisisältöjen priorisointia. Kaikista taidoista ei tarvita erillisiä kursseja vaan niitä voidaan

oppia läpäisyperiaatteella monipuolisten opetusmenetelmien avulla.

7

Kaikilla koulutusasteilla tulisi vahvistaa opettajien pedagogista osaamista ja pedagogisen

johtajuuden kulttuuria. Tämä on keskeinen tekijä, jolla voidaan parantaa muun muassa

koulutuksen läpäisyastetta.

Työssäoppiminen ja yhteistyö yritysten kanssa on keskeistä kaikilla koulutusasteilla.

Systemaattista työssäoppimista tulisi tehostaa ammatillisen koulutuksen lisäksi myös

korkea-asteella.

T&K-toiminnan poikkitieteellisyys, toimialojen rajapintojen leveneminen ja yhteistyön

lisääntyminen toimialojen välillä edellyttää entistä enemmän yhteistyötä eri alojen

koulutuksen suunnittelussa.

Oppilaitosten tulisi profiloitua osaamisalueilleen ja verkostoitua keskenään. Myös

koulutuksen alakohtaista valtakunnallista koordinointia tulisi lisätä. Korkeakoulutusta tulisi

suunnata valtakunnallisesti ja alueellisesti tärkeille osaamisalueille, joita on määritelty mm.

strategisen huippuosaamisen keskittymien (SHOK) ja osaamiskeskusohjelman (OSKE)

klusterien ja alakohtaisten tutkimustrategioiden kautta. Koulutuksen, ei pelkästään

tutkimuksen, sitominen osaksi innovaatiojärjestelmää on tärkeää.

Strategia- ja ennakointitietoa tulisi hyödyntää enemmän oppilaitoksissa.

Opetushenkilökunnan tulisi saada riittävästi tietoa määritellyistä painopistealueista (esim.

SHOKit, OSKE, tutkimusstrategiat), jotta he osaisivat suunnata opetustaan näiden

mukaisesti.

Mikään koulutus ei voi antaa kaikkia työuran aikana tarvittavia tietoja ja taitoja.

Työelämässä tapahtuu jatkuvasti kehitystä ja muutoksia, joten elinikäisen oppimisen

asenne on keskeinen. Useampia oppilaitosten kursseja voisi kehittää palvelemaan myös

työelämän täydennyskoulutustarpeita.

Koulutuksen vetovoimaisuuteen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Laadullisten

tavoitteiden toteutumisen edellytyksenä on, että alojen eri asteen koulutuksilla on riittävästi

vetovoimaa.

Tulevaisuuden tuotantotöiden (teollisuustöiden) kehitysnäkymiä ja laadullisia sekä

määrällisiä osaamistarpeita tulisi selvittää systemaattisesti. Miten ammatillisen koulutuksen

asema muuttuu automaation lisääntyessä ja työtehtävien monimutkaistuessa?

8

Sisällys

Tiivistelmä .................................................................................................................................................................. 3

Keskeiset tulokset ...................................................................................................................................................... 4

1 Selvityksen tausta ja tavoitteet sekä menetelmät ................................................................................................... 9

2 Metsäteollisuus ja kemianteollisuus Suomessa ......................................................................................................10

2.1 Metsäteollisuuden rakenne ja tunnuslukuja .......................................................................................................... 11

2.2 Kemianteollisuuden rakenne ja tunnuslukuja......................................................................................................... 12

3 Toimialojen rajapinnat ............................................................................................................................................14

4 Liiketoiminnan toimintaympäristö ja siitä nousevat osaamistarpeet ......................................................................16

4.1 Luonnonvarat ......................................................................................................................................................... 17

4.2 Yksilöt ja työyhteisö ................................................................................................................................................ 18

4.3 Informaatio ja tieto ................................................................................................................................................ 21

4.4 Tiede ja teknologia ................................................................................................................................................. 22

4.5 Yhteiskunta ............................................................................................................................................................. 23

4.6 Kansainväliset verkostot ......................................................................................................................................... 27

4.6.1 Opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuus, opintojen kansainvälinen suunnittelu ja vastaavuus ....................... 28

4.6.2 Tutkimusyhteistyö ja regulaatio ...................................................................................................................... 30

4.6.3 Yritysten kansainvälistyminen......................................................................................................................... 31

5 Kemianteollisuuden osaamistarpeet ......................................................................................................................32

5.1 Kemian perus- ja tuoteteollisuus ............................................................................................................................ 37

5.2 Muoviteollisuus ...................................................................................................................................................... 38

5.3 Kumiteollisuus ........................................................................................................................................................ 42

5.4 Lääketeollisuus ....................................................................................................................................................... 44

5.5 Bioteollisuus ........................................................................................................................................................... 46

6 Metsäteollisuuden osaamistarpeet ........................................................................................................................48

6.1 Kemiallinen metsäteollisuus ................................................................................................................................... 55

6.2 Mekaaninen metsäteollisuus .................................................................................................................................. 57

7 Tutkintokohtaista tarkastelua .................................................................................................................................62

7.1 Laboratorioalan tutkinnot ...................................................................................................................................... 66

7.2 Insinööritutkinnot ................................................................................................................................................... 68

8 Yhteenveto ja johtopäätökset ................................................................................................................................71

Lähteet ......................................................................................................................................................................75

LIITE: AINEISTOMATRIISIT ..........................................................................................................................................76

9

1 Selvityksen tausta ja tavoitteet sekä menetelmät

Tämä Opetushallituksen rahoittama selvitys on tehty opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämän

kemian alan ja paperi- ja puualan koulutustoimikunnan toimeksiannosta. Työssä on tehty

osaamistarpeiden laadullisen ennakoinnin näkökulmasta ko. alojen

yleisten ja ammatillisten osaamistarpeiden kuvaus

rajapintojen tarkastelu suhteessa muihin aloihin

Ennakoinnin aikajänne on 5-10 vuotta. Selvityksen alkuosassa on kuvattu niiden

toimintaympäristöjen muutoksia, joista uudistuvat osaamistarpeet kumpuavat. Tavoitteena on

koota tietoa kemian sekä paperi- ja puualan ammatillisen koulutuksen sekä AMK- ja

yliopistoasteen koulutuksen kehittämiseen. Ongelmana on ollut, että monet ilmiöt tunnistetaan jo

aikaisessa vaiheessa mutta niiden vaikutuksia osaamistarpeisiin ei analysoida riittävästi.

Oppilaitosten ja muiden koulutusalan toimijoiden tulisi vahvistaa ennakointitiedon hyödyntämistä.

Tutkimusmenetelmänä on meta-analyyttinen lähestymistapa. Tämä tarkoittaa tutkimusotetta, jossa

kerätään tutkimuksen kohteena olevista teemoista kirjallinen aineisto, ja analysoidaan sen sisältöä.

Kirjallista tutkimusaineistoa täydennettiin muutamilla toimialaliittojen ja yritysten asiantuntijoiden

haastatteluilla. Tutkimuksessa käytettiin tuoreita, vuonna 2003 tai myöhemmin julkaistuja,

tunnettujen asiantuntijatahojen tuottamia ja valtakunnallisesti kattavia ennakointeja. Aineistoon

sisällytettiin myös muutama alueellisesti tehty ennakointi, joiden tulokset olivat yleistettävissä

valtakunnallisesti.

Erilaisista metsä- ja kemianteollisuuden alatoimialoista kerätty materiaali ei ollut homogeenistä.

Osasta aloja oli saatavissa yksityiskohtaisempaa ennakointitietoa kuin toisista, mikä näkyy tämän

selvityksen tuloksissa. Selvitys sisältää useita taulukoita, jotka on koottu aineistomatriiseissa

ilmoitettujen lähteiden ja haastattelujen perusteella. Jos taulukon tiedot on otettu vain yhdestä

lähteestä, lähde on mainittu taulukon yhteydessä.

Tutkimuksen ohjausryhmään osallistuivat johtaja Riitta Juvonen (Kemianteollisuus ry), tutkimus- ja

koulutusasiantuntija Anne Kettunen (Metsäteollisuus ry), opetusneuvos Pirkko Laurila

(Opetushallitus) ja kehittämispäällikkö Hannu Siltala (TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry).

Kyseessä on uusi kokonaisuus, sillä selvitystä, jossa kemian ja metsäsektorin osaamistarpeita

tarkastellaan yhdessä, ei ole tehty aiemmin.

10

2 Metsäteollisuus ja kemianteollisuus Suomessa

Metsäteollisuus ja kemianteollisuus kuuluvat Suomen suurimpiin teollisuuden toimialoihin (kuvat 1

ja 2). Henkilöstön osaaminen on molemmille yksi keskeinen kilpailukykytekijä. Alat panostavat

voimakkaasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Toinen tärkeä kilpailukykytekijänä on keskittyminen omaan kapeaan erikoisalueeseen eli niche-

alueeseen, jolla voidaan saavuttaa merkittävä maailmanmarkkina-asema. Niche-markkinoilla

toimiminen edellyttää asiakastarpeen mukaisia, teknisesti laadukkaita tuotteita, menetelmiä niiden

valmistamiseksi ja palveluja markkinointiin ja myyntiin. Myös raaka-aineiden saatavuus ja kestävän

kehityksen mukainen toiminta ovat keskeisiä.

Kuva 1. Teollisuuden tuotannon bruttoarvon (yhteensä noin 106 mrd €) jakautuminen vuonna 2010. Lähde: Tilastokeskus.

Elinvoimaisten metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden avulla Suomella on edellytykset menestyä

biotalouden edelläkävijänä. Biotaloudessa kulutuksen painopiste on hiiltä sitovissa ja biohajoavissa

tuotteissa, jotka valmistetaan biomassasta esimerkiksi puusta tai maatalouden sivuvirroista.

Tuotteet ja tuotannon sivutuotteet myös kierrätetään tehokkaasti sekä arvokkaita raaka-aineita

käytetään säästeliäästi. Metsä- ja kemian sektorin merkitys on suuri etsittäessä ratkaisuja

globaaleihin kysymyksiin kuten ilmastonmuutokseen, tehokkaaseen sekä puhtaaseen energian- ja

materiaalientuotantoon sekä veden ja ruoan riittävyyteen.

Elintarvike-teollisuus

10,2 %

Tekstiili-, vaatetus- ja

nahkateollisuus 1,0 %

Metsä-teollisuus

19,2 %

Kemian-teollisuus

17,2 %

Metalli-teollisuus

31,5 %

Sähkö- ja elektroniikka-

teollisuus 20,3 %

Muu 0,6 %

11

2.1 Metsäteollisuuden rakenne ja tunnuslukuja

Metsäteollisuuden tuotteita ovat sellu-, paperi- ja kartonkituotteet sekä paperin jatkojalosteet ja pakkaukset.

Metsäteollisuuteen kuuluu myös puurakentaminen ja puutaloteollisuus, saha- ja levyteollisuus,

puusepänteollisuus sekä puubiomassan ja biopolttoaineiden jalostus.

Puuhun ja sen jalostamiseen perustuva osaaminen ja yritystoiminta ovat Suomessa laajempaa ja

monipuolisempaa kuin missään muussa maassa. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus koko

metsäteollisuuden liikevaihdosta on noin 15 prosenttia. Puutuoteteollisuudessa pk-yritysten osuus

on selvästi suurempi, noin kolmannes liikevaihdosta. Massa- ja paperiteollisuus on puolestaan

suurimittakaavaista prosessiteollisuutta.

Metsäteollisuus työllistää suoraan noin 49 000 henkilöä Suomessa, joista 23 000 työskentelee

paperiteollisuudessa ja 26 000 puutuoteteollisuudessa. Lisäksi vajaa 10 000 henkilöä saa

toimeentulonsa huonekalujen valmistuksesta. Merkittäviä metsäsektoriin liittyviä työllistäjiä ovat

alan kunnossapitoyritykset, kone- ja laitevalmistajat, puunkorjuu-urakoitsijat, energiasektori ja

kemianteollisuus sekä alan tutkimuslaitokset. Kun välillinen työllistäminen huomioidaan,

arvioidaan, että metsäklusteri antaa työtä jopa 500 000 suomalaiselle. Metsäklusteriin kuuluu

metsäteollisuuden ja metsätalouden lisäksi kemianteollisuutta, kone- ja laitetoimittajia,

viestintäalaa, pakkaamista ja rakentamista Metsäklusteri on Suomen suurin klusteri ja sen

arvioidaan pysyvän suurimpana myös tulevaisuudessa.

Suomessa toimii 49 paperi-, kartonki- ja sellutehdasta sekä yli 240 teollista sahaa, levytehdasta tai

muuta puutuotealan yritystä. Metsäteollisuuden tuotannon bruttoarvo Suomessa vuonna 2010 oli

yhteensä noin 20,6 miljardia euroa, joka jakaantuu puutuoteteollisuuteen sisältäen

huonekaluteollisuuden (6,6 miljardia euroa) sekä massa- ja paperiteollisuuteen (14 miljardia

euroa). Metsäteollisuuden osuus Suomen kokonaisviennistä on noin 20 % (kuva 2).

Puutuoteklusteri on puun mekaanisen jalostuksen ympärille keskittynyt kokonaisuus, osa

metsäklusteria. Siihen kuuluu saha- ja puulevyteollisuuden, rakennus- ja puusepänteollisuuden

sekä talo- ja huonekaluteollisuuden, koneiden ja laitteiden valmistuksen, kemianteollisuuden sekä

metsätalouden osaamista ja liiketoimintaa

12

Kuva 2. Eri toimialojen tuotteiden osuus Suomen kokonaisviennistä vuosina 2000-2010. Lähde: Tullihallitus

2.2 Kemianteollisuuden rakenne ja tunnuslukuja

Kemianteollisuuteen kuuluvat kemian perusteollisuus, öljy-, kaasu- ja petrokemianteollisuus sekä

muovi- ja kemiantuoteteollisuus. Tärkeitä tuotteita ovat muun muassa vesi- ja metsäkemikaalit,

lääkkeet, maalit ja lakat sekä öljypohjaiset tuotteet. Suuri osa tuotteista menee muun teollisuuden

ja tuotannon käyttöön, mutta osa myös suoraan kuluttajalle.

Muihin toimialoihin verrattuna ulkomaalaisomistuksen osuus on suuri kemianteollisuudessa.

Esimerkiksi metsäteollisuudessa ja rakentamisessa omistus on pysynyt huomattavasti enemmän

kotimaassa.

Merkittävä osa kemianteollisuuden tuotannosta menee vientiin joko suoraan tai vientituotteisiin

käytettyinä raaka- ja tarveaineina. Vastaavasti tuodaan sekä tuotannon raaka-aineita että

erikoistuotteita. Kemianteollisuuden osuus Suomen kokonaisviennistä on noin 20 % (kuva 2). Ala

työllisti vuonna 2010 noin 32 000 henkilöä ja sen tuotannon bruttoarvo oli 17,3 miljardia euroa.

13

Kuva 3.. Kemianteollisuuden tuotannon bruttoarvon (yhteensä 17,3 mrd €) jakautuminen alatoimialoittain vuonna 2010. Lähde: Tilastokeskus.

Peruskemikaalien ja öljytuotteiden lisäksi muovi- ja kumiteollisuus sekä lääketeollisuus ovat

tärkeitä ja omaleimaisia kemianteollisuuden osa-alueita (kuvat 3 ja 4). Niitä sekä

kemianteollisuuteen läheisesti liittyvää bioteollisuutta tarkastellaan tässä tutkimuksessa omina

alatoimialoinaan.

Muoviteollisuuteen kuuluu muovituotteiden ja –pakkausten valmistus, esimerkiksi muovilevyjen, -

kalvojen, -putkien ja -profiilien valmistus sekä rakentajien ja kuluttajien muovituotteiden valmistus.

Kumiteollisuus käsittää kumituotteiden valmistuksen kuten renkaiden valmistuksen, renkaiden

pinnoituksen sekä kuluttajien kumituotteiden valmistuksen. Lisäksi toimialoihin sisältyvät

muoviaineiden ja synteettisen lateksin valmistus sekä muovien ja kumin kierrätys. Suomessa on

noin 600 muovituotealan yritystä, joista 230:ssa työntekijöitä on vähintään viisi. Ala on

kansainvälinen: noin 300 yritystä vie tuotannostaan ulkomaille yli puolet. Suomen

muovituotevalmistuksen liikevaihto on noin 2 miljardia euroa ja muoviaineen valmistuksen noin 1

miljardin. Muovialalla on tällä hetkellä noin 14 000 työntekijää. Kumialan yrityksiä on noin 90, joista

noin 20 on kumituotteiden valmistajia ja loput pääasiassa rengaspinnoitusalaa sekä rakentamiseen

tarvittavien komponenttien valmistajia. Alalla työskentelee noin 2300 henkilöä. Vuonna 2010

kumituoteyritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 720 miljoonaa euroa. Kaksi kolmasosaa

suomalaisesta kumituotteiden tuotannosta menee vientiin.

Peruskemi-kaalit 20 %

Maalit ja lakat 3 %

Lääkkeet 8 %

Pesuaineet ja kosmetiikka

1 % Öljytuotteet

47 %

Kumituotteet 3 %

Muovituotteet 13 %

Muut 5 %

14

Kuva 4. Kemianteollisuuden henkilöstö alatoimialoittain vuonna 2009.

Bioteknologialla eli biotekniikalla tarkoitetaan eliöiden elintoimintojen, solujen, solujen osien tai

solussa esiintyvien molekyylien toimintojen hyödyntämiseen perustuvaa tekniikkaa. Bioteknologian

avulla pyritään löytämään ratkaisuja sellaisiin kysymyksiin kuin viljelykasvien satomäärien

kasvattaminen, lääkkeiden ja rokotteiden kehittäminen, ympäristön puhdistaminen ja elämän

laadun parantaminen. Suomessa on noin 200 bioalalla toimivaa yritystä, joista yli puolet on

bioteknologiaa tai siihen läheisesti liittyviä tekniikoita hyödyntäviä yrityksiä. Muut ovat toimintaa

tukevia yrityksiä, pääasiassa alihankinta- tai konsulttiyrityksiä. Valtaosalla yrityksistä on omaa

tutkimustoimintaa tai ne tekevät tutkimusta alihankintana muille. Kaupallista tai tutkimukseen

tarvittavaa tuotantoa on noin kolmasosalla. Määrällisesti noin neljäsosa bioalan yrityksistä on

lääkekehityssektorilla. Saman verran yrityksiä toimii diagnostiikan parissa. Biomateriaali-,

elintarvike-, rehu- sekä entsyymisektoreille kuuluu kuhunkin noin 10 prosenttia kaikista yrityksistä.

Bioinformatiikkayrityksiä on noin viisi prosenttia ja ympäristösovelluksiin keskittyviä yrityksiä alle

viisi prosenttia.

3 Toimialojen rajapinnat

Metsäteollisuudella, kemianteollisuudella ja bioteollisuudella on paljon rajapintoja keskenään sekä

yhteyksiä muihin toimialoihin. Metsäteollisuuden rakennemuutoksen myötä puulle etsitään uusia

käyttömuotoja entistä enemmän myös kemian ja biokemian keinoin. Metsä- ja kemianteollisuuden

osaamistarpeiden yhteinen ennakointityö on siten erittäin perusteltua. Se parantaa tiedonkulkua

sekä mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuden menestykseen oikeanlaista osaamista kehittämällä.

15

Kemianteollisuuden tärkeimpiä asiakkaita Suomessa ovat metsäteollisuus sekä liikenne ja

rakentaminen. Myös metallien jalostamisessa tarvitaan paljon erilaisia kemikaaleja. Perusmetallien

jalostus ja kaivospuoli on kasvanut viime aikoina paljon. Bioteollisuus puolestaan kytkeytyy

läheisesti hyvinvointi- ja elintarvikesektoreihin ja muoviteollisuus tieto- ja viestintä, elintarvike- ja

ympäristöaloihin. Monien toimialojen kehityksessä materiaalien kehitys on avainasemassa, mikä

liittää ne läheisesti mm. biojalostamoihin, puutuoteklusteriin sekä muoviteollisuuteen.

Kuva 5. Metsä-, kemian- ja bioteollisuuteen läheisesti liittyviä toimialoja.

Ympäristöalan määritelmä on laaja, sillä se kattaa periaatteessa kaiken tuotannon, joka tavalla tai

toisella vähentää ympäristöhaittoja. Ympäristöalan tuotanto voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen,

jotka ovat päästöjen hallinta (esimerkiksi puhdistimet ja jätevesihuolto), puhtaammat ja säästävät

tuotteet ja teknologiat (esimerkiksi puhtaammat polttoaineet, sähköautot, veden kierrätys) sekä

luonnonvarojen säästö ja kestävä tuotanto (esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden käyttö,

energian säästö, uusiotuotteet). On ilmeistä, että varsinaisen ympäristötoimialan lisäksi

ympäristöalaan liittyvää toimintaa harjoitetaan paljon erityisesti kemian-, bio- ja metsäteollisuuden

piirissä.

Metsä- ja kemianteollisuus ovat riippuvaisia monista muista toimialoista. Esimerkiksi energian

saatavuus ja kustannukset ovat kriittisiä tekijöitä. Metsä- ja kemianteollisuus ovat suuria

kuljetuspalvelujen ostajia, jotka tarvitsevat kilpailukykyiset ja kustannustehokkaat logistiikka- ja

kuljetusratkaisut. Tuotteet on voitava toimittaa häiriöttä asiakkaille, jotka pääosin toimivat

vientimarkkinoilla.

Moni kemianteollisuuden yritys profiloituu asiakkaansa toimialaan. Esimerkiksi on useita

muoviteollisuuden yrityksiä, jotka profiloituvat voimakkaammin elintarvike- tai ympäristöalaan kuin

16

muoviteollisuuteen. Asiakaslähtöisyys lisääntyy, ja esimerkiksi suuri osa tutkimus- ja kehitys- eli

t&k-toiminnasta tehdään yhteistyössä asiakkaan kanssa.

Myös metsäteollisuus pyrkii entistä voimakkaammin kytkeytymään asiakkaisiinsa, mikä merkitsee

siirtymistä pois raaka-aine- ja tuotantolähtöisestä toimintamallista. Arvoketjuun kytkeytyminen

merkitsee siirtymistä ja integroitumista uusille liiketoiminta-alueille, joiden toimintalogiikat ja

liiketoimintamallit eroavat metsäteollisuuden tunnetuista toimintatavoista. Esimerkiksi

sahateollisuudessa suuntaudutaan jaloste- ja järjestelmätuotteisiin kytkemällä liiketoiminta

rakentamisen arvoketjuun. Bioenergiasta on tulossa Suomen sahateollisuudelle uusi menestyvä

liiketoiminta-alue. Puutuoteklusterilla on erityisen kiinteä yhteys energiasektoriin, rakennus- ja

kiinteistöalalle sekä sisustusalaan.

Yleisenä globaalina trendinä on teollisuuden toimialojen rajapintojen leviäminen ja yhteistyön

lisääntyminen eri toimialojen välillä. Tästä huolimatta eri alojen koulutusta suunnitellaan vielä

pitkälti erikseen. Esimerkiksi puutuoteteollisuus ja talonrakennus liittyvät kiinteästi toisiinsa, mutta

alojen koulutus tapahtuu erillään. Puun käytön ja puusta rakentamisen edistämiseksi näiden alojen

koulutusta tulisi kehittää yhteistyössä. Toinen esimerkki on ympäristötekniikan yhteys

kemianprosessi- ja energiatekniikkaan. Lahden ammattikorkeakoulun miljöösuunnittelun,

ympäristötekniikan ja ympäristöbiotekniikan suuntautumisvaihtoehdoista valmistuneille

suunnatussa vuonna 2007 toteutetussa kyselytutkimuksessa vastaajat peräänkuuluttivat tutkintoon

enemmän kemian ja ympäristökemian opintoja, laboratorioharjoituksia sekä energiatekniikkaa.

Toimialarajat ovat ehkä häviämässä kokonaan. Esimerkiksi metsäklusterin tarkka rajaaminen on

hankalaa, koska metsäteollisuus, raskas kemia ja energiantuotanto ovat käytännössä jo yhtä

prosessiteollisuutta toimintatavoiltaan ja henkilöstön osaamisvaatimuksiltaan. Niiden tuotteissakin

on päällekkäisyyksiä mm. biodieselin myötä.

4 Liiketoiminnan toimintaympäristö ja siitä nousevat osaamistarpeet

Osaamisen ja koulutuksen merkitys yritysten ja yhteiskunnan strategisena menestystekijänä on

suuri. Ennakoimalla osaamistarpeita voidaan tuottaa tietoa, jonka avulla koulutusta voidaan

kehittää vastaamaan entistä paremmin elinkeinoelämän tarpeita.

Elinkeinoelämän toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Tämä merkitsee, että myös osaamistarpeet muuttuvat. Jotta koulutus pysyy mukana kehityksessä,

myös oppimisympäristöjä on kehitettävä.

Liiketoiminnan toimintaympäristö on kuvassa 6 jaettu viiteen osaan. Osat eivät ole erillisiä vaan

linkittyvä toisiinsa kansainvälisin verkostoin. Verkostoja on myös osien sisällä. Muutos on jatkuva

17

tila kaikissa toimintaympäristön osissa. Osa muutoksista, kuten ilmastonmuutos ja talouskehitys,

ovat vaikeasti ennakoitavissa. Tämä edellyttää joustavuutta niin järjestelmiltä kuin yksittäisiltä

ihmisiltä. Seuraavassa tarkastellaan eri osien tulevaisuuden näkymiä.

Kuva 6. Liiketoiminnan toimintaympäristön osat.

4.1 Luonnonvarat

Tarve ratkaista puhtaaseen ympäristöön ja luonnonvarojen riittävyyteen liittyvät haasteet kasvaa.

Globaaleihin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen sekä energian ja puhtaan juomaveden

riittävyyteen, etsitään globaaleja ratkaisuja.

Ympäristön huomioimisesta voidaan kehittää ympäristöliiketoimintaa. Tunnettuja suomalaisia

tuotteita ovat muun muassa puhtaat liikennepolttoaineet, vedenpuhdistuskemikaalit sekä

jätehuoltojärjestelmät. Osaamisen kannalta suomalaisella teollisuudella on erinomaiset

edellytykset olla edelläkävijä kansainvälisillä markkinoilla ympäristöliiketoiminnassa ja uusiutuvissa

energianmuodoissa. Tekesin mukaan aloittavien yritysten ja kasvuyritysten tukemisen fokusta

tullaan kohdentamaan ympäristöliiketoimintaan.

Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen niukkeneminen ovat tulevaisuutta muokkaavia megatrendejä.

Ympäristövaatimukset tiukentuvat ja tarkentuvat jatkuvasti. Esimerkiksi tuotteiden alkuperä ja

elinkaaritiedot on dokumentoitava entistä tarkemmin.

18

Sekä yleistä että erityistä ympäristöosaamista tarvitaan kaikilla aloilla. Yleisosaamisella

tarkoitetaan sitä, että kaikki toimivat niin, että vaikutukset ympäristöön ovat mahdollisimman pieniä

ja erityisosaamisella lähinnä ympäristöpolitiikan, -vaikutusten ja -juridiikan asiantuntemusta.

Materiaalien ja raaka-aineiden käyttö kasvaa, kun maailman väkirikkaat kansat vaurastuvat.

Luonnonvaroista käytävä kilpailu kiristyy, ja energia kallistuu, mistä visioidaan puuraaka-aineelle

kilpailuetua. Puutuotteiden etuna on, että niiden työstämisessä ja tuotannossa tarvitaan vain vähän

prosessin ulkopuolista energiaa. Elinkaariajattelu, kierrätys ja uusiomateriaalien käyttö tehostuvat.

Materiaalien tehokkaaseen käyttöön, jätteiden minimointiin, kierrätykseen ja hyödyntämiseen

kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Suomen talouden vahvuutena ovat perinteisesti olleet luonnonvarat: metsä, vesi ja kaivannaiset.

Suomella on maine puhtaana, korkean teknologian maana. Puhdas vesi ja ilma, maa, metallit,

energia ja uusiutuva kuitu ovat uuden vuosisadan valttikortteja.

Vielä muutama vuosi sitten uskottiin voimakkaasti dematerialisaatioon. Vaikka tulevaisuudessa

pyritään tuottamaan lisäarvoa vähemmällä materialla, on kuitenkin osittain siirrytty

neokolonialismiin, eli ajattelemaan, että se, jolla on luonnonvaroja, hallitsee. Se, jolla on puhdasta

vettä, puhdasta ilmaa, energiaa, viljelysmaata, uusiutuvia raaka-aineita ja metalleja, voi myös

paremmin kehittää langatonta liiketoimintaansa. Keskeistä on, että pystytään yhtaikaa ohjaamaan

sekä informaatio- että resurssivirtoja.

Koulutuksella on tärkeä rooli työelämässä tarvittavan vihreän osaamisen aikaansaamisessa. Tulisi

panostaa ympäristöosaamiseen ja elinkaariajatteluun sekä osaamiseen, jolla kehitetään ja

jalostetaan uusiutuvia materiaaleja ja uusiutuvaa, paikallista energiantuotantoa kuten polttokennoja

ja aurinkokennoja. Esimerkiksi puurakentamisen opetusta tulisi tehostaa, ja huomioida myös puun

myönteinen vaikutus sisäilmaan sekä älykkäät puutuotteet. Yhä useamman tulisi myös tuntea

ympäristöalan lainsäädäntö sekä kemikaalilainsäädäntö. Varsinaisen ympäristö- ja kemikaalitiedon

lisäksi koulutuksen tulisi vaikuttaa asenteisiin, haastaa kyseenalaistamaan ja kannustaa

innovoimaan.

4.2 Yksilöt ja työyhteisö

2020-luvun työelämää on hahmotettu Elinkeinoelämän keskusliiton koordinoimassa Oivallus-

hankkeessa. Oivallus eli ”Oppivien verkostojen osaamistarpeet tulevaisuuden Suomessa” alkoi

vuonna 2008 ja päättyi elokuussa 2011. Yksi hankkeen lähtökohdista oli, että osaamistarpeet

muuttuvat, koska tavat tehdä työtä muuttuvat. Hypoteesina on, että elinkeinoelämä on 2020-luvulla

yhä verkostuneempi. Toimialat ja yritykset eivät menesty yksin, vaan tarvitaan prosessiajattelua,

19

laaja-alaista yhteistyötä ja verkostoitumista jopa niin pitkälle, että toimialat lähentyvät toisiaan

muodostaen liiketoiminnan arvoketjuja.

Teollisuusyhteiskunnasta on siirrytty tietoyhteiskuntaan. Työn tekemisen tulevaisuudennäkymistä

käytetään kirjallisuudessa sellaisia käsitteitä kuten itseorganisoituva, itsejohdettu, voimaantunut,

demokraattinen, ihmiskeskeinen, parvimainen ja vertaisverkostomainen. Työtehtävien uskotaan

kehittyvän yksilöllisistä yhteisöllisiksi, rutiininomaisista vaihteleviksi ja konkreettisista

abstraktimpaan suuntaan.

Moni työ irtautuu rutiineista. Päämäärä tiedetään, mutta tarkat nuotit tavoitteen pääsemiseksi

puuttuvat. Toinen trendi on, että harvoja töitä tehdään yksin. Työelämä perustuu tiimeihin, jotka

työskentelevät yhdessä ratkoakseen ongelman tai luodakseen uutta. Organisaatiot muuttuvat

hiearkisista kohti väljempiä rakenteita. Siirtyminen tiukoista linjaorganisaatioista löyhemmiksi

matriiseiksi nähdään yhteistyötä vauhdittavaksi tekijäksi. Organisaation hierarkian madaltuminen

hajauttaa päätöksentekoa. Työpaikoilla on entistä keskeisempää osata koota oikeanlaisia ryhmiä.

Erilaisia osaamisia tuodaan yhteen sekä sisäisesti organisaatiota muokkaamalla tai tiimejä

sekoittamalla että hankkimalla osaamista yrityksen ulkopuolelta.

Nuoren sukupolven suhtautuminen työhön on erilaista kuin vanhemman. Nuorille on tärkeää

löytää työstä henkilökohtainen merkitys jopa kutsumus. Myös jatkuva itsensä kehittäminen on

monille nuorille tärkeää. Työssä suoriutuminen ei riitä motivaatioksi vaan kaivataan työn imua,

mistä seuraa uudenlaisia osaamistarpeita johtamiseen. Tarvitaan ihmisten ja osaamisen johtamista

asioiden johtamisen sijaan. Johtaminen muuttuu enemmän dialogiseksi, suorasta johtamisesta

tiimejä valmentavaan suuntaan. Tulevaisuuden työssä jokainen johtaa, vähintään itseään, usein

myös osaamista, verkostoja ja muita ihmisiä.

Työyhteisötaidot kaikilla tasoilla korostuvat. Esimiesten on osattava vetää projekteja, mutta yhtä

lailla kaikilla tasoilla tiimityötaidot ja projektin osallisena olemisen taidot ovat keskeisiä.

Oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa tunteminen (esim. työsopimusasiat) työpaikalla on tärkeää.

Individualistinen näkökulma lisääntyy. Toisaalta verkostoidutaan laajalti, mutta ei yhtä vahvasti kuin

ennen sitouduta staattisiin yhteisöihin kuten työyhteisöön. Puhutaan yksilöllisyyden ja

yhteisöllisyyden rinnakkaisesta kasvusta.

Esteettinen ja elämysympäristö korostuvat. Yksilöt arvostavat käyttökokemuksia. Tuotteiden

aistittavien ominaisuuksien ja muotoilun merkitys kasvavat.

Vuosina 1977 - 1990 syntyneet, eli niin sanottu Y-sukupolvi arvostaa vapaa-aikaa, mutta toisaalta

on valmis viemään töitä kotiin. Toimistotyössä perinteiset työajat ovat jäämässä historiaan.

Tulevaisuuden työntekijöitä, vuoden 1990 jälkeen syntyneitä, eli niin sanottua D-sukupolvea on

20

tutkittu vähemmän, mutta ainakin tietoteknisiltä ja verkostoitumistaidoiltaan he eroavat edukseen

vanhemmista sukupolvista. On muistettava, että sukupolven lisäksi myös elämäntilanne vaikuttaa

voimakkaasti yksilön suhtautumiseen työhönsä. Nuorella perheettömällä on elämässään enemmän

vapausasteita kuin perheellisellä keski-ikäisellä.

Tulevaisuuden työelämässä yhä useampi vaihtaa työtä monta kertaan. Oman osaamisen

markkinointi, usko omiin kykyihin sekä elinikäisen oppimisen asenne nousevat keskeisiksi. Kyvystä

nähdä suuremmat tavoitteet tekemisen taustalla on hyötyä. Yksilön ammatti-identiteetti korostuu,

sillä yhdelle alalle yhtenäistä ammatti-identiteettiä on entistä vaikeampi luoda.

Tulevaisuuden työyhteisö on yhä kansainvälisempi. Kielitaito ja vieraiden kulttuurien

ymmärtäminen ovat keskeisiä työelämätaitoja organisaation kaikilla tasoilla. Tarvitaan ymmärrystä,

ei vain tietoa siitä, miten muualla toimitaan ja ajatellaan. Myös tuotannossa työskentelevät lukevat

entistä enemmän englanninkielisiä käyttöohjeita ja muuta materiaalia sekä työskentelevät

yhteisöissä, joissa on eri maalaisia ihmisiä. Koulutus voi tukea kansainvälisyyden kehittymistä

esimerkiksi opiskelija- ja opettajavaihdon avulla. Myös ammatillisen tutkinnon opiskelijoita tulisi

kannustaa lähtemään ulkomaille opiskelun ja työuran aikana.

Sekä kemian että metsäalalla kaivataan rohkeita visionäärejä, jotka ovat moniosaajia ja joilla on

valmiuksia jatkuvasti päivittää osaamistaan. Puhutaan niin sanotuista T-tyypin osaajista, joilla on

laaja osaamispohja, mutta samalla jonkun alueen syvällinen asiantuntemus.

Myös tuotannossa työskentelevillä pitäisi olla riittävän laaja osaamispohja, jotta he selviävät

tulevaisuuden haasteista. Ammattikoulutusta ei tulisi lyhentää vaan entistä enemmän tulisi

kiinnittää huomiota perusteiden opettamiseen esimerkiksi luonnontieteiden ilmiöistä. Tämä luo

perustan elinikäiselle oppimiselle, mahdolliselle alan vaihdolle sekä uralla etenemiselle. On visioitu,

että ammatillinen sivistys ja yleissivistys lähestyvät toisiaan monilla alueilla. Tämän perusteella olisi

perusteltua suorittaa ammatillinen ja lukiotutkinto yhtaikaisesti. Toisaalta syrjäytymisen

ehkäisemisen näkökulmasta voisi olla tarpeen tarjota heikommin opinnoissa menestyville myös

lyhytkestoista käytännönläheistä koulutusta, jolla he voisivat työllistyä.

Yrittäjämäistä asennetta tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Se tarkoittaa sitä, että

tulevaisuuden työntekijä on oma-aloitteinen, itseään ja työtään kehittävä ammattilainen, joka on

yhteistyökykyinen, kantaa vastuun työstään, työturvallisuusosaamisestaan ja työympäristöstään

sekä on ylpeä työstään ja sen tuloksista.

21

4.3 Informaatio ja tieto

Internetin ja muiden sähköisten verkostojen ansiosta informaatiota on paljon ja helposti saatavilla.

On arvioitu, että suurimmat maailmaa mullistavat globaalit trendit ovat internet ja digitaalisuus.

Digitaalisuuden on arvioitu 50-kertaistuvan seuraavan 10 vuoden aikana

Informaatiota on kaikki fyysisesti tai digitaalisesti koodattu tieto: kirjat, lehdet, kuvat, tietokannat ja

niin edelleen. Informaatiosta tulee tietoa, kun joku henkilö tulkitsee sen oman viitekehyksensä ja

kokemustensa kautta. Tieto syntyy siis kontekstualisoimalla informaatio tarvittavaan

käyttöyhteyteen. Tieto on aina persoonallista ja yksilöön sidottua. Tämä ei tarkoita, että tieto olisi

subjektiivista; monilla ihmisillä voi olla runsaasti yhteistä tietoa

Verkostoituminen on tulevaisuuden tapa toimia. Yksilöiden ja yritysten verkostoituminen johtaa

parhaimmillaan informaatiovirtojen yhdistymiseen. Yhden ihmisen sijaan ryhmän ja verkoston pitää

osata laajasti ja syvästi.

Kemian- ja metsäteollisuuden haasteina on uuden tiedon luominen ja sen soveltaminen kokonaan

uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen. Tässä prosessissa on toimittava globaalissa

yhteistyössä uuden tiedon tuottajien kanssa toimipaikan sijainnista riippumatta. Henkilökohtainen

työskentely ulkomailla on edelleen paras tapa päästä aidosti käsiksi muualla olevaan uuteen

tietoon, niin tehokkaita kuin tietoverkot ovatkin.

Innovaatiot kytkeytyvät monilla tavoilla tietoon ja sen käyttöön. Innovaatio on yksinkertaisesti

ilmaisten uusi hyödyllinen asia, joka on otettu käyttöön. Innovaation kohteena voi olla uusi tuote tai

palvelu, uusi toimintamalli tai prosessi.

Asiantuntijoiden tiedosta osa on eksplisiittistä ja analyyttistä, ja osa taas on periaatteessa

ilmaisematonta tietoa, joka paljastuu asiantuntijan toimintaa tarkkailtaessa. Tämä koskee kaikkia

asiantuntijoita, niin koneenkäyttäjiä, suunnittelijoita kuin johtajiakin. Myös tieteen tekemisessä on

hiljainen komponentti. Monen asiantuntijan tieto voidaan siten oppia vain tekemällä ja seuraamalla

”mestarin” toimintaa. Tässä mielessä työssäoppiminen on erittäin tärkeä oppimisen tapa.

Yrityksissä on oltava osaamista, jonka avulla tietoa pystytään etsimään ja omaksumaan. On

keskeistä löytää taho (henkilö, yritys, tutkimuslaitos tai vastaava), jolla on tarjolla sellaista

täydentävää erityisosaamista, jota yritys tarvitsee mutta jota sillä itsellään ei ole. Yhtä keskeistä on

myös, että yritys kykenee yhdistämään saamansa uuden osaamisen olemassa olevaan

osaamiseen niin, että tuloksena on aidosti uutta osaamista ja innovaatioita. Myös kyky muodostaa

kytkentöjä eri ilmiöiden välillä on tärkeä osaamistarve

22

Esimerkiksi lääketeollisuus ostaa paljon tutkimusta yrityksen ulkopuolelta. Henkilöstön on kyettävä

seuraamaan muiden tutkimusta, poimimaan sieltä tärkeät tulokset, sen sijaan, että aina tutkisi itse.

Samaa trendiä visioidaan biotaloudessa, esimerkiksi biopolttoaineita kehittävissä suurissa

yrityksissä. Tietovirtojen myötä immateriaalioikeuksien hallinta nousee keskeiseksi.

Verkostoituminen edellyttää kykyä yhteistyöhön myös muiden kuin oman alan ihmisten kanssa. Jo

opiskeluaikana eri alojen opiskelijat voisivat enemmän kommunikoida keskenään, ja opiskelijoilla

pitäisi olla parempi mahdollisuus joustavasti opiskella eri opintoalojen osia.

Yrityksillä on oltava tehokas koneisto tiedonlouhintaan. Tähän tarvitaan paitsi tietokoneita myös

osaavia ihmisiä. Organisaation kaikilla tasoilla henkilöstöllä tulee olla valmiudet käyttää tietokoneita

ja tietojärjestelmiä. Materiaalivirtojen lisäksi on hallittava myös tietovirtoja. Pelkät tiedon haun taidot

eivät riitä, tarvitaan kykyä erottaa oleellinen epäoleellisesta sekä kykyä arvioida kriittisesti tiedon

lähteitä, laatua ja luotettavuutta. On myös osattava luovasti tiivistää ja yhdistellä tietoa eri lähteistä.

Koulutuksen pitäisi tiedon välittämisen rinnalla kehittää valmiuksia tiedon soveltamiseen ja

hyödyntämiseen. Lisäksi yritykset peräänkuuluttavat asennetta. Rohkeilla ajattelijoilla ja toimeen

tarttujilla on kysyntää. Uutta aikaansaavilla ihmisillä on sellaisia ominaisuuksia kuten havainnointi,

kyseleminen, assosiointi, kokeileminen ja verkostoituminen.

4.4 Tiede ja teknologia

Kun yksinkertaisista ja toistuvista suorittavan tason tehtävistä yhä suurempi osa hoituu tietokoneilla

ja muulla automaatiolla, tarkoittaa se sitä, että ihmisten tekemä työ muuttuu yhä vaativammaksi ja

monimutkaisemmaksi. Ihmisiltä vaaditaan siten syvällisempää osaamista sekä enemmän

kokonaisuuksien hallintaa.

Teknologiaan liittyvissä ammateissa korostuu tulevaisuudessa erilaisten osaamisalojen

konvergenssi. Tarvitaan moniosaajia, jotka yhdistelevät luovasti eri aloja ja osaavat siten työssään

hyödyntää useita näkökulmia. Moniosaajia tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla tuotannosta

johtotehtäviin. Moniosaajien kouluttaminen asettaa erityisiä haasteita koulutusjärjestelmälle

esimerkiksi yhteismitallisten tutkintojen ja riittävien vapausasteiden takaamisessa.

Erilaisten osaamisten yhdistely on tärkeää myös, koska innovaatioita syntyy erityisesti eri tieteen

alojen ja teknologioiden rajapinnoilla. Kestävien teknologioiden kehittäminen ja sivutuotevirtojen

hyödyntäminen nousevat entistä keskeisimmiksi. Resurssitehokkuus on tärkeää. Tavoitteena on

kehittää radikaalisti uudenlaisia teknologioita ja niihin perustuvia tuotteita, prosesseja, palveluja ja

liiketoimintamalleja. Uudenlaisia teknologioita kaivataan muun muassa biojalostamoihin.

23

(Biojalostamo on tuotantolaitos, joka tuottaa biomassasta kuten puusta tai maatalouden

sivuvirroista kuitua, energiaa, polttoaineita ja kemikaaleja eri yhdistelminä.)

Vuonna 2003 toteutettiin Keys to Futures -tutkimus kauppa- ja teollisuusministeriön ja

opetusministeriön toimeksiannosta. Tutkimuksessa analysoitiin tulevaisuuden keskeisimpien

teknologisten kehityslinjojen (avainteknologiat) yhteiskunnallisia, koulutuksellisia ja ammatillisia

vaikutuksia. Tutkimuksessa avainteknologioiksi määritettiin informaatio- ja

kommunikaatioteknologia, bioteknologiat sekä materiaali- ja nanoteknologiat.

Tulevaisuudessa on lisääntyvää painetta huomioida yhteiskunnalliset ja kaupalliset näkökulmat

teknologisen kehitystyön peruslähtökohtina. Täten yhteiskunta- ja liike-elämän osaaminen

korostuvat teknologia-alojen kilpailutekijänä. Myös viestintä on yhä tärkeämmässä roolissa, koska

uusille teknologioille, tehtaille ja tuotteille pitää saada sosiaalinen hyväksyntä.

Monet tulevaisuuden teknologioista kehitetään käyttäjälähtöisesti korostaen ihmislähtöistä

suunnittelua, prototyyppejä, kokeilua ja testaamista (design-thinking). Teknologioihin myös liittyy

yhä useammin palvelutoimintaa, jopa palveluinnovaatioita. Yksittäisten tuotteiden sijaan kysyntä

kohdistuu valmiisiin ratkaisuihin siten, että palvelu on tiivis osa tuotetta.

Kun käyttäjälähtöisyys kasvaa, tarvitaan kykyä ennakoida asiakkaiden tarpeita. Tähän sisältyy

markkina- ja kuluttajasignaalien rekisteröinti. Käyttökokemukset ja syntyvät mielikuvat ovat tärkeitä.

Tulevaisuuden innovaatiot kehittyvät tyypillisesti vuorovaikutuksessa käyttäjän kanssa, siksi heidän

kanssaan on osattava tehdä yhteistyötä.

4.5 Yhteiskunta

Yhteiskunta on tärkeä osa liiketoiminnan ja siihen liittyvän innovaatiotoiminnan toimintaympäristöä.

Aikaisemmin puhuttiin kansallisesta innovaatiojärjestelmästä, jolla viitattiin teknologian kehittämistä

ja hyödyntämistä edistävään kansallisten instituutioiden järjestelmään. Sen osia ovat muun

muassa pääministerin johtama tutkimus- ja innovaationeuvosto sekä yliopistot, tutkimuslaitokset,

välittäjäorganisaatiot ja rahoittajat. Nykyään puhutaan enemmän innovaatioympäristöistä ja

korostetaan yritysten paitsi yleisiä (kuten verotus ja sääntely) myös paikallisia toimintaedellytyksiä.

Suomessa julkistettiin vuonna 2008 kansallinen innovaatiostrategia. Markkinalähtöisyys ja

signaalien tulkinta, koulutusjärjestelmän uudistaminen ja ylätason strategian yhdistäminen

ruohonjuuritason toimintaan ovat esimerkkejä strategian sisällöstä. Suomen keskeisiä t&k-

rahoittajia ovat Tekes ja Suomen Akatemia, joilla on omat strategiset linjauksensa. Tekesin

24

ohjelmissa tuetaan teknologian kehityksen lisäksi verkostopohjaisten liiketoimintamallien

kehittymistä. Pk-yritysten mukanaolo, poikkitieteellisyys ja kansainvälinen verkostuneisuus ovat jo

kauan olleet Tekesin painopisteinä, mutta liiketoimintamallien kehityksen asettaminen tasa-

arvoiseksi teknologian kehityksen kanssa on uutta.

Kansallisesti tärkeiden alueiden ympärille on vuosina 2007-2009 perustettu strategisen

huippuosaamisen keskittymiä (SHOK). Ne tarjoavat huipputason tutkimusyksiköille ja

tutkimustuloksia hyödyntäville yrityksille uuden tavan tehdä tiivistä ja pitkäjänteistä yhteistyötä

keskenään. Keskittymissä toteutetaan yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhdessä

määrittelemää tutkimusstrategiaa. Strategian tavoitteena on vastata yrityslähtöisiin tarpeisiin 5–10

vuoden aikavälillä. Keskittymät ovat siis sovelluslähtöisiä ja ne tukevat monitieteisyyttä.

Valtio on sitoutunut rahoittamaan SHOKien perustamista ja niissä tehtävää tutkimusta. Yritykset

rahoittavat keskittymissä tehtävästä tutkimuksesta keskimäärin 40 prosenttia. Merkittävimpiä

julkisia rahoittajia ovat Tekes ja Suomen Akatemia. Keskittymät pyrkivät hyödyntämään myös EU:n

tutkimusohjelmia.

SHOKien ideana on, että yhdistämällä voimavarat saadaan suuria tutkimuskokonaisuuksia, joilla

voidaan tavoitella huippuosaamista ja globaaleja läpimurtoja. Vertaamalla taulukon 1 ja kuvan 5

alueita, havaitaan, että monet SHOKit liittyvät metsä- ja kemianteollisuuteen suorasti tai

epäsuorasti. Ensimmäinen perustettu SHOK oli Metsäklusteri Oy. Sen tutkimusohjelmien teema-

alueita ovat älykkäät ja resursseja säästävät tuotantoteknologiat, tulevaisuuden biojalostamo sekä

tulevaisuuden asiakasratkaisut. CLEEN Oy:n visioina on, että vuonna 2050 energia- ja

ympäristöteollisuus on Suomen johtava teollisuudenala ja maailmanlaajuinen markkinajohtaja

valikoiduilla liiketoiminta-alueilla. FIMECC Oy:n painopisteitä ovat palveluliiketoiminta,

käyttäjäkokemus, globaalit verkostot, älykkäät ratkaisut sekä läpimurtomateriaalit ja SalWe Oy:n

käytännön työ painottuu kehittämään tuotteita ja palveluja sekä toimintamalleja kansantaloutta

rasittavien sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon (mm. ylipaino ja siihen liittyvät sairaudet,

neurodegeneratiiviset ja psyykkiset sairaudet, syövät sekä tartunta- ja tulehdussairaudet).

RYM Oy:n tutkimusstrategian teema-alueita ovat energiatehokkuus, toimintamallit ja prosessit,

kilpailukykyyinen yhdyskuntainfra sekä käyttäjälähtöiset tilat. Se pyrkii vaikuttamaan myös siihen,

miten ilmastomuutoksen haasteet otetaan rakentamisessa huomioon. TIVIT Oy:n ensimmäisten

tutkimusohjelmien aiheita ovat tulevaisuuden internetin teknologian kehitys, kehittyneet sähköiset

palvelut, joissa on erityisesti huomioitu paikallinen tuotanto, älykkäiden laitteiden ja tilojen

verkottuminen ja uustodellisuus, seuraavan sukupolven tieliikenne ja matkustaminen.

Oleellinen osa SHOKien toimintaa ovat kehitysympäristöt ja ekosysteemit, joissa uusia

innovaatioita testataan ja pilotoidaan mahdollisimman todenmukaisissa käyttötilanteissa.

25

Keskittymillä on laaja kansallinen ja kansainvälinen verkosto, jonka kautta yhteistyökumppanit

voivat osallistua keskittymän ohjelmiin ja hankkeisiin.

Taulukko 1. Suomen strategisen huippuosaamisen keskittymät.

SHOKit

Energia ja ympäristö CLEEN Oy, www.cleen.fi Metallituotteet ja koneenrakennus FIMECC Oy, www.fimecc.com Metsäklusteri Oy, www.forestcluster.fi Tieto- ja viestintäteollisuuden tutkimus TIVIT Oy, www.tivit.fi Rakennettu ympäristö RYM Oy, www.rym.fi Terveys ja hyvinvointi SalWe Oy, www.salwe.fi

Valtioneuvostolla on myös määräaikainen (2007-2013) osaamiskeskusohjelma (OSKE), jonka

tavoitteena on suunnata toimenpiteitä tärkeille painopistealueille ja hyödyntää Suomen eri alueiden

osaamista. Osaamiskeskusohjelmaa toteuttavat 13 kansallista osaamisklusteria (taulukko 2), joista

kuhunkin kuuluu 4-7 alueellista osaamiskeskusta. Osaamisklusteri on siinä toimivien

osaamiskeskusten verkosto ja yhteistyöfoorumi, joka toimii johdettuna verkostona yhteisten

päämäärien saavuttamiseksi.

Taulukko 2. Osaamiskeskusohjelman klusterit.

OSKE-klusterit

Asuminen Digitaaliset sisällöt Elintarvikekehitys Energiateknologia HealthBIO Hyvinvointi Jokapaikan tietotekniikka Matkailu ja elämystuotanto Meri Nanoteknologia Uusiutuva metsäteollisuus Ympäristöteknologia Älykkäät koneet

On kritisoitu, että koska kemianteollisuudelle ei ole omaa klusteria, todellinen yhtenäisyys alan t&k-

toiminnassa puuttuu. Kemia liittyy eri tutkimus- ja teknologiaohjelmiin ja yhteistyöverkostoihin,

mutta alaan kohdistetut t&k-toimet ovat jääneet osin hajanaisiksi. Toisaalta Suomi voi erikoistua

vain tiettyjen tuotealueiden t&k-maaksi. Yksi tällainen alue voisi olla biopohjaiset polttoaineet ja

biomassan jalostus kemikaaleiksi.

26

Sanotaan, että Suomen nykyinen koulutuspolitiikka on tuloskeskistä. Tätä ovat edeltäneet

kansallishenkinen ja järjestelmäkeskeinen vaihe. Niin ammatillista kuin korkea-asteen koulutusta

on kehitetty voimakkaasti viimeisen 15 vuoden aikana. Nykyinen koulutusjärjestelmämme on

esitetty kuvassa 7.

Kuva 7. Suomen koulutusjärjestelmä. Lähde: Opetushallitus.

Vuonna 2009 kansainvälinen arviointiryhmä tarkasteli suomalaista innovaatiojärjestelmää ja esitti

tärkeäksi kehityskohteeksi hajanaisen, liian pirstoutuneen ja heikosti kansainvälistyneen

korkeakoululaitoksemme. Korkean tason saavuttaminen opetuksessa ja tutkimuksessa edellyttää

riittävän suurien keskittymien synnyttämistä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää korkeakoulujen

27

kansainvälistymisen vahvistamiseen (mm kansainvälisten kumppanuuksien luomiseen),

sirpaloituneen korkeakoulukentän kokoamiseen ja painoaloihin panostamiseen sekä

toimintarakenteiden uudistamiseen.

Yritykset peräänkuuluttavat tutkintojärjestelmään joustavuutta, joka mahdollistaisi erilaisia

etenemispolkuja eri koulutusasteiden välillä. Koulutusjärjestelmää onkin pyritty kehittämään

joustavammaksi uudella yliopistolailla (hyväksyttiin 2009), siirtymällä korkea-asteella

kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen (vuonna 2005) sekä luomalla ammattikorkeakoulu-

järjestelmä jatkotutkintoineen (1990-2000-luvuilla). Uutta näkökulmaa edustavat Teknillisen

korkeakoulun, Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistäminen Aalto-yliopistoksi

vuonna 2010 sekä VTT:n ja Keskuslaboratorion yhdistäminen vuonna 2009. Toisella asteella

otettiin vuonna 2010 käyttöön prosessiteollisuuden perustutkinto, joka yhdistää entiset paperi-,

levy-, sahateollisuuden sekä bio- ja kemiantekniikan tutkinnot laajaksi koko prosessiteollisuuden

tarpeita palvelevaksi ammatilliseksi tutkinnoksi.

Oppilaitosten profiloituminen omiin vahvuusalueisiinsa sekä oppilaitosten välinen yhteistyö on

tärkeää. Erityisesti ammatillisella puolella profiloitumisessa tulisi huomioida paikalliset yritykset.

Oppilaitokset ja yritykset voivat yhteistyössä kehittää opiskelijoiden osaamista parhaalla

mahdollisella tavalla. Yritysyhteistyön kautta opiskelijat pääsevät esimerkiksi kosketuksiin alansa

uusimman teknologian kanssa. Ammatillisessa koulutuksessa onkin lisätty työelämälähtöisyyttä

kehittämällä työssäoppimista ja lisäämällä näyttöihin perustuvaa arviointia.

4.6 Kansainväliset verkostot

Kuvassa 6 esitetyt liiketoiminnan toimintaympäristön osat eivät ole erillisiä vaan linkittyvät toisiinsa

kansainvälisin verkostoin. Verkostoja on myös osien sisällä. Globaalissa maailmassa toimiminen

edellyttää eri markkina-alueiden kulttuurien ja toimintatapojen syvällistä tuntemusta, kielitaitoa ja

kansainvälisen kaupan erityisosaamista.

Paikan asettamat rajoitukset liiketoiminnalle ovat vähentyneet viimeisten vuosikymmenien aikana.

Eri maiden talous on globaalisti verkostoitunutta. Päätökset ja suhdanteet muissa maissa

vaikuttavat Suomeen. Suomi ei ole erillinen saareke koulutuksellisestikaan, vaikka koulutus vielä

pitkälti nähdäänkin kansallisena kysymyksenä.

Innovaatiotoiminta perustuu verkostoihin ja yhteistyöhön klusterien sisällä ja klusterien välillä niin

kotimaassa kuin ulkomailla. Ideat hioutuvat tyypillisesti ryhmissä. Joku keksii alkuperäisen

ajatuksen, mutta yleensä tarvitaan erilaisia osaamisprofiileja, jotta idea jalostuu kaupalliseksi

28

tuotteeksi. Vahvasti rakennettu verkosto tietämyksensiirtämisessä varmistaa kokonaisuuden

toimivuuden ja jättää tilaa luovuudelle, epämuodollisille kontakteille ja muutoksiin sopeutumiselle.

Suomella on maine puhtaana, korkean teknologian ja tasa-arvoisen, korkeatasoisen koulutuksen

maana. Sekä kemian- että metsäteollisuuden aloilla Suomen vahvuus on ollut, että olemme tiiviisti

keskenämme verkottuneita, ja että tietämys on kulkenut klusterien sisällä. Tiivistä Suomen sisäistä

verkostoitumista tulisi entisestään tiivistää halki klusterien, myös oppilaitoksissa, samalla kun

verkostoidutaan kansainvälisesti.

4.6.1 Opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuus, opintojen kansainvälinen

suunnittelu ja vastaavuus

Monet oppilaitokset ovat rakentamassa kansainvälisiä yhteyksiä metsä- ja kemian aloille.

Esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulu on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä paperialan

kaksoistutkintoa Euroopan ja USAn välille (Trans Atlantic Paper Science Double Degree). Vuosina

2001-2007 TKK:n (nykyään osa Aalto-yliopistoa) puu- ja paperitekniikan (nykyään

biotuoteteknologian) opetusta muutettiin siten, että kaksivuotiset maisteriohjelmat opetetaan

englanniksi. Tämä on mahdollistanut kurssiohjelmayhteistyön ja tutkintojen vaihtokelpoisuuden

monien alan johtavien ulkomaalaisten yliopistojen kanssa. Tavoitteena on monipuolistaa

opiskelijoiden osaamista hyödyntämällä eri yliopistojen erikoisosaamista ja kurssitarjontaa.

Suomen metsäteollisuus on ollut aktiivisesti valmistelemassa Euroopan metsäteollisuuden

strategista tutkimusohjelmaa (SRA). Siihen liittyvään Forest Based Sector Technology Platform

(FTP) -yhteistyöhön sisältyy myös metsäsektorin kansainvälisen koulutuksen kehittäminen.

Ulkomaille suuntautuvat opiskelija- ja opettajavaihdot tulevat entistä tärkeämmiksi. Suomeen

toivottaisiin myös enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita. Kansainvälistymiselläkin on rajansa, sillä

esimerkiksi muovialalla on tunnistettavissa esimerkkejä eurooppalaisista yliopistoista ja kouluista,

jotka ovat erikoistuneet kouluttamaan Aasian ja Itä- Euroopan maista tulevia opiskelijoita, jolloin

riskinä on saadun tiedon ja oppien hyödyntäminen Aasiassa tai Itä-Euroopassa eikä siellä, missä

koulutus on annettu ja tuettu esimerkiksi verovaroin.

EU:lla on useita ohjelmia, joilla tuetaan yhteistyötä sekä opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuutta

kaikilla koulutustasoilla. Esimerkiksi Leonardo da Vinci -ohjelman kautta tuetaan projekteja, joiden

tavoitteena on kehittää eurooppalaista yhteistyötä ammatillisessa koulutuksessa. Erasmus on

vastaava ohjelma korkea-asteen opetuksen puolella. Molemmat ohjelmat ovat osa EU:n

Elinikäisen oppimisen ohjelmaa (Lifelong Learning Programme, LLP), jonka kohderyhmänä ovat

oppilaiden ja opiskelijoiden lisäksi opetushenkilökunta sekä erilaiset koulutuksen parissa toimivat

29

organisaatiot ja tahot. Tavoitteena on paitsi tukea koulutusjärjestelmien välistä vaihtoa ja

yhteistyötä myös edistää EU:n kehittymistä osaamisyhteiskunnaksi.

Kansainväliset yhteydet lisääntyvät kaikilla koulutustasoilla. Eurooppalaisen tutkintojen

viitekehyksen (EQF) avulla kytketään yhteen eri maiden tutkintojärjestelmiä. EU-tason suositus

viitekehyksestä annettiin vuonna 2008 elinikäisen oppimisen edistämiseksi. OECD puolestaan on

käynnistänyt AHELO-hankkeen (Assessment of Higher Education Learning Outcomes), jossa

pyritään kehittämään mittareita eri maiden korkeakouluopiskelijoiden osaamisen vertailuun.

”Engineering” on hankkeessa yhtenä osaamisalueesta.

Ammatillisella puolella toimii ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen

siirtojärjestelmä (ECVET), jonka avulla eri maissa suoritettuja opintoja tai muutoin hankittua

osaamista voidaan hyödyntää osana tutkintoja yhdenmukaisella tavalla Euroopan alueella.

Oppimistulosten ja osaamisen kuvaamisessa hyödynnetään EQF-viitekehystä. Opintosuoritusten

siirtojärjestelmä pyrkii siihen, että eri koulutuksen järjestäjien opetussuunnitelmat ovat

ymmärrettävämpiä ja keskenään vertailtavampia. Kansainväliseen opiskelijavaihtoon on helpompi

lähteä, kun opiskelija ja koulutuksen järjestäjä tietävät, mitä vaihdossa suoritettuja opintoja voi

hyödyntää osana tutkintoa. Ensimmäisessä vaiheessa päämääränä on koulutuksessa olevien

liikkuvuuden edistäminen. Ajan mittaan tavoitellaan laajaa opintosuoritusten ja muutoin hankitun

osaamisen tunnustamista maiden välillä.

Yliopistotason koulutuksessa siirryttiin kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen (Bolognan sopimus)

vuonna 2005, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon

(esim. luonnontieteiden/tekniikan kandidaatti) ja jatkavat vasta sen jälkeen ylempään

korkeakoulututkintoon (esim. FM/ DI). Tutkintorakenteen uudistaminen kaksiportaiseksi liittyy

Euroopassa meneillään olevaan korkeakoulutuksen tutkintorakenteiden harmonisointiin, jonka

tarkoituksena on luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue EHEA.

Euroopan kemianteollisuuden työmarkkinaosapuolet ovat käyneet vuodesta 2004 alkaen

vuoropuhelua EU:n komission perustaman ns. sosiaalidialogikomitean puitteissa (Sectoral Social

Dialogue Committee of Chemical Industry). Sosiaalidialogikomiteassa ovat edustettuina

työnantajien järjestö ECEG ja alan palkansaajia edustava EMCEF sekä työnantajien ja

palkansaajien kansalliset järjestöt EU-maista. Suomesta työskentelyyn osallistuvat

Kemianteollisuus ry, TEAM Teollisuusalojen Ammattiliitto ry sekä Ammattiliitto Pro ry. Komitean

alaisena toimii kolme työryhmää, joista yksi keskittyy koulutukseen ja työvoimakysymyksiin

kemianteollisuudessa. (Working Group Education, training and lifelong learning).

Kemianteollisuuden sosiaalidialogikomitean koulutustyöryhmän tavoitteena on mm. varmistaa

osaavan työvoiman saatavuus, edistää työvoiman liikkuvuutta, nostaa alan osaamistasoa ja

30

ennakoida osaamistarpeita. Vuoden 2012 aikana työryhmä tekee komission rahoittaman

selvityksen Eurooppalaisen koulutuksen ja osaamisen ennakointineuvoston perustamisesta EU:n

komission alaisuuteen (Sector Skills Council). Tämä Euroopan tasoinen toimielin mm. kokoaisi

EU:n jäsenmaista ennakointitietoa sekä tietoa alan koulutuksesta ja osaamisen kehittämisestä.

Lopullinen päätös neuvoston perustamisesta tehtäneen vuoden 2012 loppuun mennessä.

4.6.2 Tutkimusyhteistyö ja regulaatio

Euroopan yhteisössä on useita instrumentteja tutkimusyhteistyön tukemiseksi. Tällaisia ovat muun

muassa Euroopan komission puiteohjelmat ja teknologia-platformit. Platformien tavoitteena on

koota yhteen olennaisiksi koetuille alueille vahvoja ja eteenpäin katsovia yhteenliittymiä, jotka

luovat Euroopan tason ja kansallisen tason tutkimusagendoja ja siirtävät ne käytäntöön.

Esimerkiksi FTP (Forest Based Sector Technology Platform), BTP (Biofuels Technology Platform)

sekä SusChem (Sustainable Chemistry Platform) liittyvät keskeisesti metsä- ja kemianteollisuuden

aloihin. Niissä on myös päällekkäisyyttä erityisesti biopolttoaineiden ja biojalostamoiden alueilla.

Tietämyksensiirron parantaminen näiden platformien välillä on ratkaisevan tärkeää Euroopan

elinkeinoelämän kannalta. Euroopan Unioni haluaa johtajaksi biopohjaisen yhteiskunnan

rakentamisessa ja innovaatioiden hyödyntämisessä.

Tutkimushankkeita käynnistettäessä on tärkeää huolehtia paitsi eurooppalaisesta yhteistyöstä

myös yhteyksistä esimerkiksi Kiinaan, Japaniin, Intiaan, USA:an ja Kanadaan.

Ympäristöön liittyvien innovaatioiden ja liiketoiminnan kehitystä vauhdittaa REACH. Vuonna 2007

voimaan astunut REACH on Euroopan unionin asetus kemikaalirekisteröinnistä, kemikaalien

arvioinnista, lupamenettelyistä sekä rajoituksista (REACH = Registration, Evaluation, Authorisation

and Restriction of Chemicals). Sen tavoitteina on parantaa terveyden- ja ympäristönsuojelua

kemikaalien aiheuttamilta vaaroilta, tehostaa EU:n kemianteollisuuden kilpailukykyä, edistää

vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä aineiden vaaranarvioinnissa sekä varmistaa aineiden

vapaa liikkuvuus Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

Regulaatio, eli julkisen vallan säätely, tuo yrityksille uusia toiminta- ja teknologiamahdollisuuksia,

mutta toisaalta se voi rajoittaa yritysten toimintaa ja aiheuttaa lisäkustannuksia. Erityisesti pienet ja

keskisuuret yritykset kohtaavat usein vaikeuksia monimutkaisen kansainvälisen ja kansallisen

sääntelyn vuoksi. Regulaatio voi myös vaikeuttaa uusien yritysten syntymistä.

31

4.6.3 Yritysten kansainvälistyminen

Globalisaatio merkitsee paitsi eri maiden talouksien keskinäistä riippuvuutta myös taloudellisten

voimavarojen liikkuvuutta. Esimerkiksi elintason nousu Aasiassa ja Itä-Euroopassa luo uudet

voimakkaasti kasvavat markkinat korkean teknologian tuotteille.

Yritystoiminnan kansainvälistyminen pitää yllä epävarmuutta tuotannon säilymisestä Suomessa.

Osa tuotteiden valmistuksesta siirtyy alemman kustannustason maihin ja kasvavan kysynnän

läheisyyteen Aasiaan ja Itä-Eurooppaan. Massatuotannon kustannusten leikkaus ei ole

loputtomasti mahdollista, mutta silti visioidaan, että massatuotannon tehokkuudella on

ulottuvuuksia, joita ei vielä hallita. Toisaalta tuotteiden elinkaaret lyhenevät, jolloin kypsää

tuotantoa ei aina ehditä siirtämään halvemman kustannustason maihin. Vaikka työn hinta on

Suomessa korkealla, tuotannon säilymistä Suomessa tukevat laatu, tuotantovarmuus sekä

huomion kiinnittäminen kestävään kehitykseen. On havaittavissa, että työntekijöiden palkkataso

alkaa nousta Aasiassa. Näitä voidaan pitää heikkoina signaaleina siitä, että tuotantoa voisi siirtyä

Aasian maista jopa takaisin Suomeen. Suomessa on myös perinteikkäitä pieniä ja keskisuuria

perheyrityksiä, jotka eivät ole monikansallisia, ja joilla tuotannon siirtäminen kotimaan ulkopuolelle

ei ole näköpiirissä.

Pääomat hakeutuvat sinne, missä tuotto on korkein. Väestöltään suurimmat maat- Kiina, Intia,

Brasilia ja Venäjä- ovat aktiivisesti kytkeytyneet maailmantalouteen ja niiden talouskasvu on ollut

voimakasta. Metsäteollisuuden perinteisillä markkinoilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kasvu

on ollut hidasta. Suomalainen metsäklusteri on ollut alansa teknologiajohtaja, mutta esimerkiksi

vakiotuotteiden teknologia on helposti siirrettävissä. Suomalaisvalmisteisia paperikoneita ja

selluprosesseja ajetaan tehokkaasti niin Suomessa kuin Brasiliassa tai Kiinassa.

Massatuotannon tehokkuus on välttämätön edellytys yritysten selviämiselle, mutta yksinään se ei

enää riitä, sillä globalisaation oloissa kilpailu kiristyy. Tämä pakottaa yritykset leikkaamaan

kustannuksia ja kehittämään jatkuvasti uusia tuotteita, jotka ovat entistä parempia tai täysin

uudenlaisia. Yritykset tarvitsevat innovaatioita toimintansa kaikilla tasoilla. Prosessi-innovaatioilla

parannetaan tuottavuutta ja tuotannon laatua, tuoteinnovaatiot tavoittelevat uusia asiakkaita ja

markkinoita, liiketoimintainnovaatioilla hyödynnetään globaalin talouden hajautuneita resursseja ja

luodaan uusia liiketoimintamalleja. Innovaatioista on tullut yritysten keskeinen kilpailutekijä.

Osaamisen taso nousee nopeasti kehittyvissä talouksissa, kuten Kiinassa, Intiassa, Taiwanissa ja

Etelä-Koreassa. Ne tarjoavat houkuttelevan ympäristön yritysten t&k-toiminnalle, joka hyötyy

koulutetun työvoiman saatavuudesta ja kasvavien markkinoiden läheisyydestä. Monet yritykset

ovat perustaneet t&k-yksiköitä kehittyviin maihin.

32

Globalisaation ja verkostoituneen toimintatavan myötä yritykset myös entistä enemmän ulkoistavat

t&k-toimintaansa teettämällä sitä kaupallisissa tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa ympäri

maailmaa. Esimerkiksi uusia lääkkeitä testataan usein Intiassa.

Globaalissa taloudessa on käynnissä samanaikaisesti kaksi prosessia. Toisaalta henkisen

tietotyön merkitys lisääntyy innovaatioiden muodostuessa keskeiseksi kilpailukykytekijäksi.

Toisaalta raaka aineiden niukkuus ja lisääntynyt kysyntä nostavat materiaalisten tuotantopanosten

kustannuksia. Kolme I:tä eli informaatio, ideat ja innovaatiot saavat rinnalleen luonnonvarojen

hallinnan. Yrityksille tulee merkittävää lisäarvoa niiden kyvystä kehittää tuotteiden ja prosessien

energia- ja materiaalitehokkuutta.

5 Kemianteollisuuden osaamistarpeet

Kemianteollisuus on monipuolinen ja kansantaloudellisesti merkittävä toimiala Suomessa. Ala on

keskeinen myös Euroopan tasolla, vaikka viime vuosina Aasia on vallannut Euroopalta

kemianteollisuuden ykkösaseman (kuva 8). EU:n kemianteollisuus työllisti 1,2 miljoonaa työntekijää

vuonna 2007. Suurimmat kemikaalien tuottajamaat Euroopassa ovat Saksa, Ranska, Italia ja

Englanti. Suomi edustaa 1,6 prosenttia EU:n kemianteollisuuden myynnistä. Suomen

kemianteollisuus on pk-yritysvaltaista. Suuria toimijoita on vähän.

Kuva 8. Kemianteollisuuden liikevaihdon globaali jakautuminen vuonna 2010.

mrd eur

33

Suomen kemianteollisuudessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut selkeä rakennemuutos.

Muutoksen keskeisenä trendinä on erikoistuminen: yritykset toimivat entistä enemmän kapeilla

niche-alueilla. Erikoiskemikaalien sekä muovien ja komposiittien osuus tuotannosta on kasvanut,

samalla kun peruskemikaalien tuotanto on vähentynyt. Uutta korkean jalostusarvon kysyntää on

syntynyt sähköteknisen teollisuuden yhteyteen. Myös puunjalostuksen kemikaalitarve on

lisääntynyt ja samalla vahvasti erikoistunut.

Toinen tärkeä trendi on, että kemianteollisuus toimii nyt lähempänä asiakasta kuin ennen.

Tutkimusta ja tuotekehitystä tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa, heidän tarpeisiinsa ja

toiveisiinsa vastaten. Palvelutoiminta korostuu, pelkkien tuotteiden sijaan myydään

kokonaisratkaisuja. On vaarana, että niin sanottu chemofobia lisääntyy. Sosiaalisen hyväksynnän

saamiseksi on tärkeää huolehtia oikeanlaisesta tiedotuksesta. Kemianteollisuuden trendejä ja

visioita sekä niistä kumpuavia osaamistarpeita on koottu taulukkoon 3.

Taulukko 3. Alueita, joilla kemianteollisuuden osaamista tulisi erityisesti vahvistaa.

Trendi Visioita Vahvistettava osaaminen

Tuotannon erikoistuminen

Keskittyminen entistä enemmän omaan ydinosaamiseen yleistyy. Tutkimusta ja tuotekehitystä vahvistetaan ja kohdennetaan entistä suppeammille alueille.

Luonnontieteellinen huippuosaaminen omalla erikoisalalla. Niche-markkinaosaaminen.

Automaation kehittyminen ja lisääntyminen tuotannossa

Automaation avulla työvoimakustannukset pysyvät aisoissa ja tuotannon laatu korkeana.

Perusäätöjärjestelmien osaaminen. Kyky hallita ja oppia uusia teknologioita.

Kestävän kehityksen mukainen toiminta

Uudistetaan teknologioita entistä kestävämpään suuntaan (mm energiatehokkuus, bioteknologioiden hyödyntäminen). Raaka-ainepohjat uudistuvat ympäristöystävällisimmiksi. Sivutuotevirtojen hyödyntäminen yleistyy. Materiaalien uusiokäyttö lisääntyy.

Ympäristöjärjestelmien tuntemus. Ympäristö- ja kemikaalilainsäädännön tuntemus. Perusluonnontieteellinen ja -prosessiosaaminen. Materiaalikemian ja –teknologioden osaaminen. Elinkaaren ja riskien hallinta

Asiakaslähtöisyyden ja palvelutoiminnan korostuminen

Asiakkaiden tuotteiden ja prosessien osaaminen ja niihin integroituminen korostuvat. Ala on voimakkaasti tuotteistunut ja suuntautunut asiakkaan kokonaispalveluun

Kyky yhteistyöhön eri alojen ihmisten kanssa. Palveluosaaminen.

Verkostomainen toimintatapa myös yli toimiala- ja tieteen rajojen lisääntyy, innovaatioita syntyy

Tuotteen valmistajat ja käyttäjät toimivat yhdessä samassa t&k-ketjussa. Toisen alan sivutuote on toisen alan raaka-aine. Yliopistot ja korkeakoulut luovat

Verkosto-osaaminen. Kyky yhteistyöhön eri alojen ihmisten kanssa. Eri tieteenalojen innovatiivinen yhdistäminen; tarvitaan sekä osaamisen monipuolisuutta

34

rajapinnoilla edellytyksiä klusterirajoja ylittävälle osaamiselle mm. kehittämällä koulutusohjelmia

että vahvaa erikoisosaamista tietyillä aloilla

Globaalin kilpailun kiristyminen edellyttää yrityksiltä kansainvälistymistä, nopeaa reagointikykyä toimintaympäristön muutoksiin ja jatkuvasti uusia innovaatioita

Pystytään reagoimaan nopeasti suhdannevaihteluihin. Ala uudistuu jatkuvasti ja on proaktiivinen asiakkaiden tarpeiden ennakoinnissa. Syntyy innovaatioita, joilla on kysyntää sekä asiakastoimialoilla että ratkaistaessa yleisiä globaaleja kysymyksiä (esim. ilmastonmuutos, puhtaan juomaveden riittävyys). Löydetään tuotteille uusia sovellusalueita. Yritykset ovat omilla erikoistuneilla liiketoiminta-alueillaan menestyviä maailmanlaajuisia toimijoita

Ennakointiosaaminen. Kansainvälisen kaupan osaaminen (raaka-aineet ja markkinat pääasiassa ulkomailla) Asenne: jatkuva pyrkimys vallata uusia markkinoita, muutosvalmius, rohkeus kyseenalaistaa ja visioida uutta. Vahva t&k-osaaminen (mm kyky hyödyntää nanoteknologioita)

Innovaatioiden kaupallistamisen nopeuttaminen

Saadaan globaaleille markkinoille useita uusia menestyviä erikoistuotteita ja palveluita.

Liiketoimintaosaaminen, tuotteistamiseen ja markkinointiin liittyvä osaaminen ja yrittäjyys

Yrityksen imago on entistä tärkeämpi kilpailutekijä

Yrityksillä on hyvä maine niin asiakastoimialoillaan (laatu, toimitusvarmuus, kestävä kehitys) kuin yhteiskunnassa yleisesti (sosiaalinen hyväksyntä)

Kestävän kehityksen osaaminen. Tiedotus- ja viestintäosaaminen. Brändäys-osaaminen

Johtamiskulttuurin muutos

Johdetaan ihmisiä ja osaamista. Esimiesosaaminen. Muutosjohtaminen Ihmisten kohtaaminen.ja työhyvinvointiin panostaminen

Henkilöstöllä on entistä enemmän mahdollisuuksia ja vastuuta tehdä päätöksiä.

Koko henkilöstö on aktiivinen toimija ja osaaja perinteisten rajattujen työtehtäväroolien sijaan.

Yrittäjämäinen asenne. T-tyypin laaja-alainen osaaminen. Elinikäinen oppiminen

Kemianteollisuuden tulevaisuuslinjaus 2021 nostaa alan tärkeiksi aihekokonaisuuksiksi alan

painoarvon, rakenteet, uudistumisen, kehitystoiminnan tehostamisen, kemian osaamisen

monipuolisen hyödyntämisen ja uudistumista tukevat asenteet.

Kilpailun kiristyminen johtaa siihen, että innovatiivisuuden merkitys kaikilla toiminnan tasoilla

korostuu. Organisaatiolta vaaditaan avoimuutta ja aloitemyönteisyyttä, jotta innostetaan ideoimaan

ja ideat saadaan käyttöön. Koko henkilöstön on myös osattava hakea tietoa ihmisten ja

informaation verkostoissa. Tärkeiksi henkilökohtaisiksi taidoiksi listataan ihmissuhdeosaaminen,

yhteistyötaidot, kielitaito, oma-aloitteisuus, vastuullisuus ja huolellisuus. Kemianteollisuuden

toimialapohjaisten ammattiryhmien keskeisiä osaamistarpeita on esitetty taulukossa 4.

35

Taulukko 4. Kemianteollisuuden toimialapohjaisten ammattiryhmien keskeisiä

osaamistarpeita. Lähde Kemia lisää vetovoimaa, Kemianteollisuus ry ja Sari Stenvall-

Virtanen (2003).

Ammattiryhmä Keskeisiä osaamistarpeita

Laborantit Kemian osaaminen Raaka-aine- ja materiaalituntemus Laadulliset perusanalyysit, huolellisuus Koneiden ja laitteiden tuntemus Näytteenotto, analyysien tulkinta Kielitaito, viestintätaidot, oma-aloitteisuus, itsenäisyys Projektinhallinta, neuvottelutaidot Lait ja viranomaismääräykset

Prosessinhoitajat Prosessien ymmärtäminen ja kehittäminen, prosessitekniikka Työ- ja laiteturvallisuus Moniosaaminen Vastuullisuus, huolellisuus Ongelmanratkaisukyky Kielitaito, yhteistyötaidot, joustavuus

Työvälinevalmistajat Tekninen osaaminen, muottitekniikka, hitsausosaaminen CNC-koneistus, CAD- ja CAM-tekniikka Työvälinealan valmistustekniikat Konepiirustusten ja osaluetteloiden lukeminen Huolto- ja kunnossapito-osaaminen Työ- ja laiteturvallisuus, laadunvalvonta Moniosaaminen Ongelmanratkaisukyky Kielitaito, oma-aloitteisuus, huolelllisuus, Muutoksen hallinta, stressin hallinta

Muovityöntekijät Työstökoneiden hallinta Muovien testausmenetelmät, mittausosaaminen ja mittavälineet Tuotantoprosessin ymmärtäminen, moniosaaminen Huolto- ja kunnossapito-osaaminen Ympäristöosaaminen, laadunvalvonta Työ- ja laiteturvallisuus Oma-aloitteisuus, huolellisuus, vastuullisuus Yhteistyötaidot, viestintätaidot Ongelmanratkaisukyky Muutoksen hallinta, oman työn suunnittelu

Koneenasentajat Kone- ja laiteosaaminen, prosessitekniikka Moniosaaminen Huolto- ja kunnossapito-osaaminen Työ- ja laiteturvallisuus Ongelmanratkaisukyky Oma-aloitteisuus, huolellisuus, vastuullisuus Yhteistyötaidot, viestintätaidot, joustavuus

Automaatioasentajat Tekninen osaaminen, sähkö- ja automaatio-osaaminen Elektroniikan komponentit, vianmääritys Prosessitekniikka, hydrauliikka Digitaalitekniikka, konepiirustusten tulkinta Analyyttiset taidot Moniosaaminen Työ- ja laiteturvallisuus

36

Ongelmanratkaisukyky Kielitaito, oma-aloitteisuus, huolellisuus,vastuullisuus, joustavuus Oman työn suunnittelu

Alan yritys-oppilaitosyhteistyö on tiivistä kaikilla koulutusasteilla. Tulevaisuuden haaste

koulutuksen kehittämisessä on riittävän nopea reagointi jatkuvasti muuttuvaan työelämään ja sen

toimintaympäristöön. Tämä edellyttää paitsi jatkuvaa ja intensiivistä yhteistyötä teollisuuden,

julkisen sektorin ja koulutuksen järjestäjien kesken myös joustavia modulaarisia koulutuksen

rakenteita. On muistettava, että merkittävä osa tarvittavasta osaamisesta karttuu työelämässä.

Koulutustarjonnan on vastattava yritysten ja yksilöiden tarpeisiin työelämän eri vaiheissa.

Kemianteollisuuden henkilöstön koulutus aloittain on esitetty kuvassa 9.

Kuva 9. Kemianteollisuuden henkilöstön koulutus aloittain vuonna 2010. Lähde:

Kemianteollisuus ry.

37

Tulevaisuuden skenaarioissa visioidaan, että pidemmällä aikavälillä jako työntekijöihin ja

toimihenkilöihin muuttuu, minkä myötä osaaminen ja vastuut järjestyvät työpaikoilla uudella tavalla.

Uusi jako jaottelee henkilöstön näkijöihin, soveltajiin ja tekijöihin. Itsensä johtaminen korostuu.

Tämän suuntainen signaali on havaittavissa esimerkiksi alati automatisoituvassa tuotannossa,

jossa työntekijöiltä edellytetään entistä itsenäisempää työskentelyä.

On ennakoitu, että kemianteollisuuteen rekrytoitavasta uudesta työvoimasta 41 % on ammatillisen

koulutuksen saaneita henkilöitä, 30 % yliopistotutkinnon tai akateemisen jatkotutkinnon

suorittaneita ja 25 % AMK-tutkinnon suorittaneita. Ilman koulutusta olevia henkilöitä rekrytoidaan

hyvin vähän.

5.1 Kemian perus- ja tuoteteollisuus

Suomen kemianteollisuus nojaa vahvasti peruskemikaalien ja öljytuotteiden valmistukseen. Yhtenä

maamme kemianteollisuuden heikkoutena on pidetty sen liiallista keskittymistä peruskemikaalien

tuotantoon. Tulevaisuuden trendinä on, että peruskemikaalien tuotanto Suomessa vähenee.

Kasvavia liiketoiminta-alueita ovat mm. erikoiskemikaalit ja uudet ympäristöön liittyvät

liiketoimintamahdollisuudet. Myös kaivostoiminta ja metsäteollisuus tarvitsevat jatkossa yhä

enemmän kemian tuotteita.

Erikoiskemikaalit ovat korkean lisäarvon tuotteita, joiden kysynnän kasvu on nopeaa. Tuotteita ovat

muun muassa elektroniikassa käytettävät kemikaalit (mm. orgaaninen elektroniikka, painettu

elektroniikka, sähköautojen ladattavat akut), teollisuuskaasut, liimat ja tiivisteet sekä pinnoitteet,

puhdistuskemikaalit ja katalyytit sekä maalit, musteet, väriaineet ja pigmentit. Erikoiskemikaalien

tuotannon menestymistä Suomessa puoltavat tehtaiden korkea automaatioaste, tuotannon ja

tuotteiden korkea laatu ja toimitusvarmuus. Esimerkiksi lääketeollisuuteen ja

elintarviketeollisuuteen myytävien tuotteiden valmistuksessa on ensiarvoisen tärkeää noudattaa

GMP-järjestelmää (Good Manufactory Practise). Myös hyvä työturvallisuusosaaminen on osa

prosessin laatua.

Erikoiskemikaaleja tuotetaan pienissä määrissä, ja niitä valmistavat yritykset ovat usein

erikoistuneet kapeisiin tuotesegmentteihin. Erikoistumisen myötä yritysten on entistä tarkemmin ja

pitkäjänteisemmin määritettävä ja ennakoitava osaamistarpeitaan. Henkilöstön osaaminen ja sen

kehittäminen ovat tärkeitä strategian osatekijöinä.

Ympäristöliiketoiminta ja uusiutuvat energiamuodot on yksi kemianteollisuuden tulevaisuuden

painopistealueista. Tunnettuja suomalaisia tuotteita ovat muun muassa puhtaat

liikennepolttoaineet ja vedenpuhdistuskemikaalit. Globaalin ennusteen mukaan biopolttoaineiden,

38

tuulivoiman ja aurinkoenergian kasvu kolminkertaistuu vuoteen 2018 mennessä. Tekesin vuonna

2009 tekemän selvityksen mukaan suomalaisen kemianteollisuuden saasteettomuuden maineessa

on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Ympäristöliiketoiminnan sekä siihen liittyvän konsultoinnin

rooli vientituotteena tulee ymmärtää, ja ympäristöliiketoiminnalle pitäisi löytyä nykyistä paremmin

koordinoitu kokonaisuus. REACH-lainsäädäntö vauhdittaa ympäristöliiketoiminnan kehitystä.

Kemian perusteollisuudelle on tyypillistä heterogeenisyys ja korkea teknologiataso. Eri yrityksillä on

toisistaan poikkeavat tuotteet ja siten myös käytössään erilaiset teknologiat. Tämä asettaa

haasteita alan koulutukselle. Oppilaitoksissa voidaan opettaa kemianteollisuuden perusprosessit

yleisellä tasolla, mutta yksityiskohtaiseen prosessien oppimiseen päästään työssäoppimisen

kautta. Opiskelijoiden työssäoppimisjaksot ja näyttötutkinnot hyödyttävät yritystä myös muun

muassa rekrytoinnissa.

Ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyydestä tulisi pitää kiinni, ja jopa lisätä sitä. Oppilaitosten

opetussuunnitelman painotuksissa tulisi huomioida paikalliset yritykset. Ammatillisen tutkinnon

suorittaneilta vaaditaan moniosaamista, koska tuotannossa on entistä vähemmän tehtäviä, joissa

voisi keskittyä vain yhden tietyn työpisteen hoitamiseen. Korkea-asteella on keskeistä huolehtia

kemian opetuksen tasosta ja määrästä sekä integroida opintoihin esimiestaitoja ja projektin

vetämisen taitoja. Prosessiteollisuuden laadunvalvonnassa ja suunnittelutehtävissä

työskentelevien korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osaamistarpeissa korostuvat myös

simulaatio- ja mallinnusosaaminen ja sen myötä matemaattinen osaaminen.

5.2 Muoviteollisuus

Koko materiaaliteknologian alan tulevaisuuden painopisteitä ovat jalostusarvon kasvattaminen,

materiaalien toiminnallisuus, älykkyys ja yhteensopivuus sekä elinkaaren hallinta. Materiaaleja

pystytään räätälöimään nanotasolla, mikä mahdollistaa myös muoveille uusia käyttösovelluksia.

Esimerkiksi materiaalien kehittäminen ääriolosuhteisiin mahdollistuu nanotäyteaineiden avulla.

Muovi- ja kumisektorin tuotteille on löydettävissä enenevässä määrin uusia sovellusalueita

perinteisen metalliteollisuuden alueilta.

Ympäristöjärjestelmien ja –sertifikaattien vaade yleistyy. Kestävän kehityksen osoittaminen on

usein vaatimuksena materiaalitoimittajille. Muovien kierrätys ja käyttö energiajätteeksi yleistyvät.

Muovialalla syntyy jatkuvasti uusia materiaaleja ja tuotteita. Uusimpia muovimateriaaleja ovat

erilaiset muovikomposiitit ja bioperäiset sekä biohajoavat muovit. Esimerkiksi puolustusväline- ja

39

turvatuoteteollisuus hyötyvät uusista keveistä ja kestävistä komposiittirakenteista. Uudet materiaalit

antavat mahdollisuuksia muillakin aloilla, samoin älyn ja elektroniikan integrointi tuotteisiin.

Koulutuksen merkitys kaikilla organisaation tasoilla kasvaa myös muovialalla. Ilman alan

peruskoulutusta ei jatkossa enää muovialalle helposti työllisty. Samoin muoviyrityksissä ilmenee

nopeita uusia henkilöstön koulutustarpeita siirryttäessä uusiin toimintamalleihin.

Koulutusorganisaatioiden tulee kehittää myynti- ja markkinointikoulutusta, erityisesti

asiakasprosessien osaamista, tuotekehitysosaamista sekä kaupallistamisosaamista. Koulutuksen

tulisi innostaa ja antaa eväitä soveltaa olemassa olevia uusia teknologioita innovatiivisella tavalla ja

auttaa ymmärtämään uusien materiaalien ja teknologioiden mahdollisuudet.

Peruskemian ja –fysiikan osaaminen on tärkeää, sillä raaka-aineosaamisen merkitys on suuri.

Trendinä on, että kyky ottaa käyttöön uusia vaativampia raaka-aineita korostuu esimerkiksi

asiakasvaatimusten, erikoistumisen, komposiittimateriaalien ja monikerrostekniikan myötä. Myös

matemaattisen mallinnuksen taitoja tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Mallien avulla

kyetään esimerkiksi ymmärtämään ja ennakoimaan uusien nanotäytteiden vaikutuksia

matriisiaineisiin tai toisaalta muotoilemaan muotit, työvälineet ja itse tuotteet jo alussa oikein ja

toimiviksi. Öljyraaka-aineen saatavuus ja hinta vaikuttavat ratkaisevasti uusien muovimateriaalien

kehitykseen. Materiaali- ja energiatehokkuutta ei voi ylikorostaa

Uhkana on, että massatuotanto vähenee Suomessa. Esimerkiksi tiukat ympäristösäädökset kuten

REACH ja WEEE (Waste Electrical and Electronic Equipment Directive), vaikuttavat tuotannon

siirtoon EU:n ulkopuolelle, missä tuotanto voidaan järjestää ilman näiden säädösten aiheuttamia

lisäkustannuksia. On kuitenkin visioitu, että älykkäät itseohjautuvat tuotantoprosessit

mahdollistavat kilpailukykyisen tuotannon säilymisen myös Länsi-Euroopassa. Esimerkkinä

mainittakoon työkaluteollisuudessa älymuottien kehittäminen, jolloin työkalu pystyisi itse

ohjaamaan tuotantoa joustavasti ja kontrolloimaan koko tuotantoketjun laadun. Myös joidenkin

tuotteiden, esimerkiksi jäteveden käsittelyjärjestelmien, suuri koko tukee paikallista valmistusta.

Näyttäisi myös, että erikoismuovien tuotanto pysyisi Suomessa. Alalle on tulossa jopa uusia

yrityksiä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että merkittäviä tulevaisuuden trendejä muovialalla ovat uusien

raaka-aineiden ja materiaalien kehittäminen, materiaaliyhdistelmät eli komposiitit,

nanoteknologioiden hyödyntäminen sekä älykkyyden lisääminen tuotteisiin. Tuotannossa keskeistä

on automaation lisääntyminen ja robotiikan hallinta. Alan kasvavia liiketoiminta-alueita ja tärkeitä

teknologioita on listattu taulukkoon 5. Supistuvia liiketoiminta-alueita ovat työvoimavaltainen,

yksinkertainen massatuotanto sekä pakkaava teollisuus. Erityisesti työkalujen valmistus on siirtynyt

40

Aasiaan ja yksinkertaisten työvoimavaltaisten muovituotteiden valmistus Itä-Eurooppaan.

Taulukko 5. Suomen muoviteollisuuden kasvavia liiketoiminta-alueita ja tärkeitä teknologioita.

Kasvavia liiketoiminta-alueita Tärkeitä teknologioita

Uudet komposiittimateriaalit, esimerkiksi muovin ja puun yhdistelmät sekä muoviin upotettu elektroniikka Bio- ja nanomateriaalit, erityisesti pakkausteollisuudessa Jätteiden käsittelyjärjestelmät (säiliöt, putkistot, paalaus, murskaus jne) Hoidolliset välineet, turvatuotteet, Vapaa-aika- ja rakennusteollisuus sovelluskohteina Muovialan palvelutoiminnot kuten kuvannus, suunnittelu, logistiikka

Lastuava työstö (sorvaus, hionta) Ruiskuvalu, rotaatiovalu, ekstruusio Puhallusmuovaus, lämpömuovaus Lujitemuovityöskentely, Laser Painatustekniikat Automaatio ja robotiikka On line -koristelu, kuten maalaus, painatus ja muotissa tapahtuva koristelu Puhdastilatuotannon hallinta Pikamallinnus (3D tulostus), pikatuotanto LEAN

Yritysten vastuulla on erityisesti tutkimustulosten hyödyntäminen ja soveltaminen, tulevaisuuden

asiakkaiden ja markkinoiden vaatiman osaamisen kehittäminen ja liiketoimintamahdollisuuksien

etsiminen sekä oman niche-osaamisen tunnistaminen.

Vuonna 2004 toteutetun omistajuuskyselyn mukaan kolmannes muoviteollisuuden yrityksistä etsii

tai aloittaa lähivuosina uuden omistajan etsinnän. Tämä seikka aiheuttaa paineita myös

alan koulutukselle. Muovialan ammatillisessa koulutuksessa tulee entistä enemmän

huomioida yrittäjyyteen liittyviä asioita ja erityisesti muokata asenteita yrittäjyysmyönteisemmiksi.

Yrittäjämäinen asenne ei välttämättä tarkoita yrittäjäksi ryhtymistä vaan merkitsee ennen kaikkea

vastuunottamista työstä ja työyhteisöstä. Se merkitsee kokonaisuuksien hahmottamista ja halua

ohjata itse asioita kohti onnistumista sekä tietysti saada onnistumisesta tunnustus. Asenne on

tärkeä kaikilla organisaation tasoilla. Alalla on paljon pieniä yrityksiä, joissa kukaan ei voi keskittyä

kapeasti yhteen asiaan. Muovialan henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti

on esitetty taulukossa 6.

Taulukko 6. Muovialan henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti

Ammatillinen koulutus AMK-tutkinto Yliopistotason tutkinto

Käsillä tekemisen taito (tarkkuus, hienomekaniikka, kyky käsitellä työstökoneita) Spatiaalinen näkökyky Asenne: joustavuus, oma-

Robotiikka ja muu automaatio Materiaalien tuntemus ja työstö Laskentaohjelmien ja muiden työtä edistävien uusimpienkin

Materiaalikemian osaaminen: kyky yhdistellä eri materiaaleja (esim.muovit/puu/kivi/metallit) Mallinnus ja simulointi Tuotantotalouden osaaminen

41

aloitteisuus, ymmärrys yrityksen tavasta palvella asiakkaita ja menestyä Halukkuus edistyä ja oppia uusia asioita. Työturvallisuuden ja oman työkyvyn ylläpito (mm päihteettömyys, aikataulut)

ohjelmistojen käyttö Laatu ja standardit Mielen joustavuus eri asioille, ryhmätyötaidot, asiallinen innostava esimieskäytös jne.

Markkinakanavaosaaminen Design-orientaatio Kansainvälisyys: yrityksen verkottuminen ulospäin; kansainvälisen ilmapiirin/liikkuvuuden luominen Asenne: haetaan jatkuvasti uusia kontakteja, ulospäin suuntautuneisuus, yhteistyökykyisyys Kyky visioida rohkeasti

Taulukoiden 5 ja 6 mukaisia alan erityisiä osaamistarpeita ovat raaka-ainetuntemus, kyky

innovoida uusia komposiittimateriaaleja sekä 3D-tulostuksen hallinta. Yliopistotason osaajien tulisi

hallita materiaalikemiaa laaja-alaisesti. Tärkeitä trendejä ovat biomimiikka sekä kyky yhdistellä

erilaisia materiaaleja. Suomessa on esimerkiksi kehitetty takan tuotannon sivukiveä hyödyntävä

polypropeeni-vuolukivi-komposiitti, joka on raskas, huonosti palava materiaali. Poikkitieteellistä

materiaalien yhdistämistä tulisi painottaa myös jatko-opinnoissa, esimerkiksi tutkijakoulujen

teemoissa. Puhdastilatuotannon joustava hallinta tulee keskeiseksi kilpailukykytekijäksi, kun nano-

ja mikromateriaalien sekä mikro-osien käyttö lisääntyy ja komponenttien koko tulee pölyhiukkasta

pienemmäksi.

Tietotekniset valmiudet ovat tärkeitä, mutta varsinaisia ohjelmointitaitoja tarvitaan vähemmän.

Tietokoneen ohjelmia pitää osata käyttää, mutta ohjelmointilogiikkaa ei tarvitse kaikkien ymmärtää.

Tiedonhaku ja verkostoituminen ovat helpottuneet ja nopeutuneet. Sähköinen verkostoituminen

korvaa osittain henkilökohtaisen verkottumisen.

Erityislainsäädännön tuntemuksessa muovituotteiden valmistajat tukeutuvat raaka-ainetoimittajiin.

REACHin lisäksi esimerkiksi FCM (food contact materials) ja lääkealan lainsäädäntö voivat

vaikuttaa muovituotteisiin. REACH koskee aineita ja seoksia, ei tuotteita. Se voi hidastaa

materiaali-innovaatioita Euroopassa ja siirtää tutkimustoimintaa Aasiaan. Uhkana on, että Aasiassa

kehitetään uusi materiaali ja siitä tuote, ja tuodaan materiaali tuotteena Eurooppaan, jolloin

REACH ei koske sitä. On kuitenkin huomattava, että REACH myös lisää innovaatiotoimintaa

ohjaamalla yrityksiä kehittämään entistä kestävämpiä ratkaisuja.

Muovialalla on paljon kooltaan suhteellisen pieniä, tuotteiltaan ja tuotantomenetelmiltään

monipuolisia ja omistajavetoisia yrityksiä. Toisaalta esimerkiksi Pirkanmaalla on myös suuria

yksiköitä. Muovi- ja kumialan tärkeitä asiakastoimialoja ovat esimerkiksi perinteinen

koneenrakennusteollisuus, tieto- ja viestintäteollisuus, elektroniikkateollisuus, ympäristöteollisuus,

42

elintarvike- ja pakkausteollisuus sekä rakennusteollisuus. Moni yritys profiloituu asiakaskuntansa

toimialaan ennemmin kuin muoviteollisuuteen. Tämän vuoksi ala on varsin hajanainen. On myös

muistettava, että muovien valmistajilla, joita Suomessa on kolme (Borealis Polymers Oy,

Styrochem Oy, Ashland Chemicals Oy), on erilaisia osaamistarpeita kuin muovituotteiden

valmistajilla. Muovien valmistuksessa korostuvat esimerkiksi molekyylitason polymeerikemian

hallinta ja tuotannon laadunvalvonnassa laboratoriotaidot.

5.3 Kumiteollisuus

Kumiteollisuuden tulevaisuuden trendejä ovat kansainvälistyminen, perusraaka-ainepohjan

laajentuminen ja automaation lisääntyminen. Kansainvälistyminen nähdään toisaalta uhkana, jonka

myötä tuotantoa siirtyy pois Suomesta sellaisiin maihin, joissa raaka-aineet ja markkinat ovat

lähempänä, toisaalta mahdollisuutena laajentaa verkostoja ja markkina-alueita. Kumialalla Kiina on

nouseva maa. Se on muun muassa perustamassa kumilaaksoa (rubbey valley).

Perusraaka-ainepohja on muuttumassa. REACH ohjaa joitakin kemikaaleja poistumaan käytöstä.

Uusia raaka-ainemahdollisuuksia etsitään luonnosta: tutkitaan esimerkiksi sellupohjaisia raaka-

aineita sekä Guayule-pensaan ja voikukan maitiaisnesteen käyttöä luonnonkumin raaka-aineena.

Suomessa on kehitetty alan koulutusta voimakkaasti viimeisen 15 vuoden aikana. Esimerkiksi

muovi- ja kumialan ammatillinen perustutkinto, jossa voi opiskella muovituote- tai

kumituotevalmistajaksi lanseerattiin vuonna 2000. Ennen tätä ammatillinen osaaminen oli

pääasiassa työssä opittua. Ongelmana on ollut alan huono vetovoima, mutta se on kohentunut. .

Parhaillaan (2011-2012) on käynnissä opetushallituksen rahoittama muovi- ja kumiteollisuuden

vetovoimahanke MUKUVE.

Ammattikorkeakoulututkintoa alalla ei ole, mutta yliopisto-opetus kehittyi merkittävästi vuonna

2001, jolloin perustettiin elastomeerialan professuuri Tampereen teknilliseen yliopistoon. Suomesta

ei vielä ole valmistunut alan väitelleitä, mutta yksi väitöskirja on tekeillä. Alan diplomi-insinöörejä

valmistuu 3-4 vuodessa, mikä on riittävästi. Kumialan henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita

koulutustasokohtaisesti on esitetty taulukossa 7.

Taulukko 7. Kumialan henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti (alalla

ei ole AMK-tutkintoa).

Ammatillinen koulutus Yliopistoasteen tutkinto

Automaatio; Koneistustaidot (sorvaus, hionta vanhanaikaisilla koneilla; ei pelkkä CNC

Materiaalikemian syvällinen tuntemus: kumit, silikonit, muovit, luonnonkuidut Monimateriaalikomponentit: esimerkiksi muovi-

43

sorvaaja) Työkaluosaaminen Tietotekniikka Englannin kieli (venäjän osaaminen nouseva tarve) Materiaalituntemus Materiaalitehokkuus ja laatu Tiimityötaidot Elämänhallinta (mm päihteettömyys; aikataulut) Kirjallinen ja suullinen ilmaisu Kokonaisuuksien ymmärtäminen

teräs-kumi-luonnonkuitu-yhdistelmät Automaatio Teknisten suunnittelutyökalujen/ohjelmien hallinta materiaalikehityksen ja prosessien suunnittelun apuna 3D mallinnus Muotoilu Materiaalitehokkuus ja laatu Reologia Palveluosaaminen Työelämätaidot, johtaminen: vuorovaikutustaidot Markkinointi ja vientimyyntiosaaminen Kustannusrakenteen osaaminen Logistiikka Alan keskeinen lainsäädäntö

Suomen kumiala on pieni. Esimerkiksi Kumiteollisuus ry:ssä on 15 jäsenyritystä, jotka harjoittavat

kumituotteiden valmistusta. Suuri osa yrityksistä on pieniä, joilla on mahdollisuus pieniin sarjoihin

ja täten mahdollisuus räätälöidä tuotteita asiakkaille. Oppilaitos-yritysyhteistyö tiivistä Yritykset

ovat mukana myös opetuksen suunnittelussa ja ovat lahjoittaneet laitteistoja oppilaitoksiin. Ala on

aktiivinen verkostoitumisen ja koulutuksen kehittämisessä. Suomessa toimii muun muassa kumi-

instituutti, joka järjestää alan seminaareja kaksi kertaa vuodessa kaikille alasta kiinnostuneille sekä

Elastopoli Oy, joka tekee sekä kokeellista että kirjallista palvelututkimusta.

Vaikka ala on pieni, se on tärkeää säilyttää Suomessa jo huoltovarmuudenkin kannalta. Myös

alueellinen merkitys on suuri erityisesti Pirkanmaalla. Pirkanmaalla on alan ammattikoulutusta.

Täydennyskoulutusta tulisi kehittää siten, että siihen osallistuminen olisi mahdollista muuallakin

kuin Pirkanmaalla, esimerkiksi Oulussa, Keravalla ja Hyvinkäällä. Koska koneet teknistyvät ja

automatisoituvat täydennyskoulutustarpeita on erityisesti automaatio-osaamisessa ja

konetekniikassa yleisesti. Muita täydennyskoulutusta vaativia alueita ovat uudet kumiraaka-aineet

sekä hankintatoimen ja ostamisen koulutus.

Ensimmäinen vaihe kumituotteiden valmistusprosessissa on raaka-aineiden sekoitus

(compounding). Muut vaiheet ovat työstö, vulkanointi ja viimeistely. Avainasemassa on

oikeanlaisen kumiraaka-aineyhdistelmän käyttäminen. REACHin myötä joitain aineita on poistunut

käytöstä ja raaka-ainesekoitukset ovat muuttumassa. EU-lainsäädäntö kokonaisuudessaan on

tärkeä tuotekehitystä ohjaava tekijä. Esimerkiksi vuonna 2012 otetaan käyttöön uusi renkaiden

merkintäjärjestelmä, jonka mukaan on merkittävä muun muassa märkäpito, polttoaineen kulutus ja

melu. Näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa materiaalivalinnoilla ja muotoilulla.

44

5.4 Lääketeollisuus

Suomalainen lääketeollisuus on kokenut kahden viime vuosikymmenen aikana suuren

rakennemuutoksen. Perinteisen lääketeollisuuden rinnalle on syntynyt pieniä bioteknologiaa

hyödyntäviä lääkekehitystä harjoittavia yrityksiä. Alan yrityksille on tyypillistä henkilöstön korkea

koulutustaso ja osaamisintensiivisyys, jolla tarkoitetaan sitä, että liiketoiminta pohjautuu pitkälti

henkilöstön osaamiseen ja sen jatkuvaan kehittymiseen. Peruskoulutusvaihe ei voi millään

koulutusasteella tuottaa kaikkea sitä osaamista, mitä työuran aikana tarvitaan. Elinikäisen

oppimisen asenne on tärkeä.

Teollisissa maissa vanhusten osuus väestöstä nousee, mikä lisää lääkkeiden kysyntää.

Tulevaisuutta on yksilölle räätälöity ja täsmälääkehoito. Lääketeollisuuden kehitysnäkymät ovat

hyvät. Yksi kasvava alue on puubiomassan hyödyntäminen lääketieteen sovelluksissa.

Poikkitieteellisyys korostuu, mikä tulisi huomioida esimerkiksi riittävän laaja-alaisena

peruskoulutuksena.

Lääketeollisuuden toimintamalli on vahvasti verkottunut. Osaamista ostetaan myös oman yrityksen

ulkopuolelta. Yksi ihminen on mukana eri rooleissa useissa verkostoissa samanaikaisesti. Tämä

vaatii uutta toimintatapaa. Etenkin korkea-asteen koulutus on perinteisesti tuottanut vahvoja

yksilöosaajia. Keskiöön nousevat nyt oppimisen tavat. Työelämään on helpompi astua, jos

verkostomaista työskentelyä esimerkiksi ryhmätöiden ja projektien muodossa, toteutetaan jo

opiskeluaikana. Visioissa on, että eri yliopistot voisivat profiloitua vahvuusalueilleen ja opiskelijat

liikkua yliopistojen välillä osaamista keräämässä. Eri yliopistojen opiskelijoiden välistä yhteistyötä

peräänkuulutetaan, ja yhteistyössä voisi hyödyntää myös virtuaalisia verkkoja. Tulevaisuutta on

myös entistä tiiviimpi opettajien välinen yhteistyö.

Ammatillisessa koulutuksessa työharjoittelujaksoja hyödynnetään systemaattisesti. Tätä kulttuuria

voisi levittää myös korkea-asteen opiskeluun esimerkiksi järjestämällä opintokursseja, joilla

opiskelijat pääsisivät (joutuisivat) reflektoimaan, jakamaan ja raportoimaan kokemuksiaan ja

oppimaansa alansa harjoittelusta.

Muuttuvissa verkostoissa toimiminen edellyttää vahvoja sosiaalisia taitoja ja epävarmuuden ja

erilaisuuden sietokykyä. Kaikkia lankoja ei voi pitää omissa käsissään eikä tehdä itse vaan on

luotettava toisten kykyyn tehdä ja toimia. Myös kyky seurata oman alansa kehitystä, etsiä tietoa ja

oppia toisilta korostuvat. Verkostot ovat usein kansainvälisiä, joten on hyväksyttävä myös erilaisia

tapoja toimia. Suomalaisella lääketeollisuudella on paljon toimintaa esimerkiksi Aasiassa, ja

paikallisten kulttuurien ymmärtäminen on eduksi.

45

Taulukko 8. Lääketeollisuuden henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti.

Ammatillinen koulutus AMK- tai yliopistotason tutkinto

Kemian ja biokemian perusteet Käytännön laboratoriotyötaidot (myös kädentaidot, esim. pipetointi) Orgaaninen syntetiikka Analyysilaitteiden käyttö: esim. kromatografiset menetelmät, massaspektrometria ,IR, PCR, elektroforeesi Laatujärjestelmien perusteet ja niiden noudattaminen: Laadunvarmistusjärjestelmien käyttö (esim. LIMS) Tuotannonohjausjärjestelmien käyttö (esim. SAP) Vuorovaikutustaidot Kielitaito (englanti)

Kemian ja biokemian osaaminen: ymmärrys molekyylitasolla Orgaaninen syntetiikka Laskennallisen kemian, tietokonejärjestelmien ja --mallinnuksen hyödyntäminen syntetiikassa Analyysilaitteiden käyttö ja toimintaperiaatteiden hallinta: esim. kromatografiset menetelmät, massaspektrometria, IR, NMR, PCR, elektroforeesi IPR-osaaminen (immateriaalioikeudet, esim. laadukas dokumentointi, patentit) Laatujärjestelmien osaaminen: mm GMP (good manufactory practise), GLP (good laboratory practise) Validointiosaaminen (laitteet, menetelmät, tuotantoprosessit) LIMS, SAP Statististen menetelmien ja tietokoneohjelmien hallinta (esim. SPSS-ohjelma) Insinööritaitojen ja syntetiikan yhdistäminen: skaalaus-osaaminen, tuotannollisen tekemisen perusteet Tuotekehitysosaaminen, mm. tuotteen formulointi Projektinhallinta Verkosto-osaaminen (mm. vuorovaikutustaidot, muuttuvissa tiimeissä toimiminen) Esimiestaidot (ihmisten johtaminen/valmentaminen) Liiketoiminnan periaatteiden ymmärtäminen Neuvottelutaidot Kielitaito (englanti)

Lääkeala on tarkkaan säädelty, joten laatujärjestelmäosaaminen ja dokumentointi on erittäin

keskeistä kaikilla toiminnan tasoilla. Monissa alan yrityksissä suuri osa dokumenteista laaditaan

englanniksi.

Tietokonejärjestelmien ja –mallien hyödyntäminen on arkipäivää lääkemolekyylien kehityksessä.

Vaikka laskennallisen kemian merkityksen ennustetaan kasvavan, säilyttää käytännön laboratorio-

osaaminen paikkansa. Kädentaitojen merkitys on suuri erityisesti ammatillisen tutkinnon

suorittaneella henkilökunnalla. Usein myös tutkijat osallistuvat laboratoriotyöskentelyyn.

Osaamisintensiivisen alan menestys edellyttää huippuosaavia tiimejä. On keskeistä, mitä ryhmä

yhdessä osaa. Jotta ryhmä toimii ja voi kehittyä, sitä on johdettava hyvin. On osattava johtaa ja

valmentaa ihmislähtöisesti.

46

Vaikka henkilöstön osaamistarpeet laajenevat, ja substanssiosaamisen lisäksi mm

vuorovaikutustaidot ja kielitaito (englanti) tulevat entistä tärkeämmiksi, ei pidä unohtaa, että myös

tulevaisuudessa koko toimiala perustuu vahvaan luonnontieteelliseen osaamiseen.

5.5 Bioteollisuus

Suomessa on monipuolista bioteollisuutta ja siihen liittyvää tutkimusta. Painopistealueet on esitetty

taulukossa 9. Ala leimaa vahva osaamisintensiivisyys. Yritysten yhteistyö yliopistojen ja

tutkimuslaitosten kanssa on tiivistä.

Taulukko 9. Suomen bioteollisuuden ja siihen liittyvän tutkimuksen painopistealueet.

Alue Tyypillisiä piirteitä ja esimerkkejä

Biotekninen lääkekehitys

Teollisissa maissa vanhusten osuus väestöstä nousee, mikä lisää lääkkeiden kysyntää. Suomessa on korkean tason osaamista ja tutkimusta, mutta edelleen ongelmana on, ettei tutkimuksesta synny liiketoimintaa. Ihmisen genomi on kartoitettu, teknologiat kehittyneet ja niiden hinta laskenut niin, että geenitestit tulevat pian kaikkien ulottuville. Tästä seuraa uusi ajattelutapa, yksilöity terveydenhoito. Se on mahdollista, kun jokaisesta yksilöstä määritetään genomi (esim. jo syntyessä), jolloin jokaiselle pystytään räätälöimään lääkehoito henkilökohtaisesti (kokeiltu esim. syöpähoidoissa).

Diagnostiikka Teollisissa maissa vanhusten osuus väestöstä osuus nousee, mikä lisää taloudellista tarvetta panostaa ennakoivaan terveydenhuoltoon. Biomarkkerien käyttö lisääntyy, sillä niiden avulla voidaan ennakoida sairauksien puhkeamista, ja aloittaa mahdollinen ennakoiva hoito jo ennen sairastumista. Tutkimus- ja kehitystyö on nopeampaa kuin esim. lääkealalla Biosirut

Biomateriaalit Keinoelimet: Suomessa on vahvaa osaamista solu- ja kudosteknologian alueilla Biomassasta jalostetut materiaalit ja komposiitit ovat kasvavia alueita Sovellusten kehittäminen edellyttää biomateriaaliosaamisen ja insinööritaitojen yhdistämistä.

Elintarvikebioteknologia ja ravitsemusbiotekniikka

Elintason nousu kasvattaa alojen kysyntää. Ravitsemus tulee terveydenhuollon tapaan yksilöitymään. Kysyntää on enenevässä määrin terveysvaikutteisille ja funktionaalisille elintarvikkeille.

Bioprosessiteknologia Biomassan (käsittää puun lisäksi maatalouden sivuvirrat, levät jne) bioteknologinen jalostus, esim. entsyymien ja mikrobien avulla on kasvava ala. Biomimetiikka (luonnon toimintojen ja rakenteiden jäljittely) on kasvava trendi.

47

Globaalisti tärkeä bioteollisuuden alue on viljelykasvien geneettinen muuntelu (GM). Sen painoarvo

Euroopassa on kuitenkin pieni, koska GM-kasvien kehitystä ja viljelyä rajoitetaan tiukasti

lainsäädännöllä, ja koska Euroopassa on jo nykyisellään ylituotantoa maataloudessa. GM kasvien

viljely on suosittua erityisesti USA:ssa, Brasiliassa, Etelä- Amerikassa ja Kanadassa.

Maailmantuotannossa muuntogeenisen sadon osuus on puuvillassa 64 %, maississa 29 %,

soijassa 81 % ja rapsissa 23 %.

Ala pohjautuu korkean tason tieteelliseen osaamiseen ja tarkkuutta vaativaan

laboratoriotyöskentelyyn. Tutkimusta ja tuotekehitystä tehdään paljon. Trendinä on, että suuri osa

alalle työllistyvistä on suorittanut AMK- tai yliopistotason tutkinnon. Ammatillinen koulutus ei usein

riitä pohjaksi vaativien analyysilaitteiden käyttöön ja huoltoon. Osaamisvaatimukset ovat

entisestään kasvaneet kuluneen kymmenen vuoden aikana. Vahva luonnontieteellinen osaaminen

on perusta, mutta se ei yksinään riitä millään koulutusasteella. Esimerkiksi sosiaalinen osaaminen

ja kielitaito ovat tärkeitä jo ensimmäistä työpaikkaa haettaessa. Työelämässä on entistä

vähemmän aikaa koulutukseen, odotetaan, että vastavalmistuneetkin ovat monialaisia osaajia jo

rekrytointivaiheessa. Bioteollisuuden henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita

koulutustasokohtaisesti on esitetty taulukossa 10.

Taulukko 10. Bioteollisuuden henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti

Ammatillinen koulutus AMK- tai yliopistotason tutkinto

Biokemian perusteet Analyyttinen kemia: erityisesti perusanalyysilaitteiden käyttö Laatujärjestelmien perusteet: mm. laadukas laboratoriotyön dokumentointi Sosiaalinen osaaminen

Biokemian osaaminen Analyyttinen kemia: tärkeitä menetelmiä ovat mm massaspektrometria, HPLC, kaasukromatografia, IR, NMR, kapillaarielektroforeesi Analyysilaitteiden huolto IPR-osaaminen (immateriaalioikeudet, esim. laadukas dokumentointi, patenttien hakeminen) Laboratorioiden laatujärjestelmät: GMP (good manufactory practise), GLP (good laboratory practise) Kemian perusteet: aineiden ja ilmiöiden ymmärrys molekyylitasolla ( tärkeää esim. biomassan jalostamisessa) Insinööritaitojen ja biotieteiden yhdistäminen (esim. solu. ja kudosteknologiassa) Molekyyligeneettisten tekniikoiden osaaminen/hallinta (hallittava perusmenetelmät esim. PCR) Bioinformatiikan perusteet (mm. tietokantojen käyttö) Yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen (miten yritys toimii, miten yritys perustetaan jne) Sosiaalinen osaaminen Kielitaito

48

Bioalalla käytetään paljon erilaisia laboratorion analyysilaitteita. Niiden hallinta on alan keskeistä

osaamista. Myös huoltotoimenpiteitä tulisi hallita, sillä laitevalmistajien huoltosopimukset ovat

usein kalliita ja huoltohenkilöstö yhteispohjoismaista, mikä vaikeuttaa aikataulutusta.

Biologisen datan määrä on valtava, ja se kasvaa eksponentiaalisesti. Jotta datasta olisi hyötyä, se

on osattava järjestää ja analysoida. Bioinformatiikan, jossa yhdistyvät informaatioteknologian- ja

bioalan taidot, osaamisen merkitys kasvaa.

Alan yritykset ovat tyypillisesti pieniä. Yrittäjäksi ryhtymistä tulisi kannustaa entistä enemmän. On

kuitenkin muistettava, että ala on hyvin osaamisintensiivinen ja toiminta edellyttää usein kalliita

laitehankintoja. Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii siis yleensä tietopohjaa ja rahoitusta paljon enemmän

kuin esimerkiksi IT-alan yrittäjyys.

Suomen bioteollisuuteen on voimakkaasti vaikuttanut SITRAn vuoden 2005 päätös lopettaa life

science-alan rahoitus. Tilalle ei ole tullut uusia suuria pääomasijoittajia ja erityisesti yritystoiminnan

alkuvaiheen rahoituksesta on pulaa. Tilannetta vaikeuttaa se, että monilla ulkomaalaisilla sijoittajilla

rahoituksen ehtona on, että yrityksellä on kotimaista alkupääomaa.

Toimiala on sirpaleinen, ja sitä lisää se, että moni bioalan yritys profiloituu asiakaskuntansa

toimialaan (esim. elintarvike, hyvinvointi) ennemmin kuin bioteollisuuteen. Sama trendi on

havaittavissa useilla muilla toimialoilla, mitä voidaan pitää signaalina toimiala-ajattelun

muuttumisesta. Toimialojen rajat hämärtyvät. Tulevaisuutta voi olla esimerkiksi puubiomassasta

bioteknologisesti eristettyjen molekyylien jalostaminen lääkkeeksi. Tällaista innovaatiota on vaikea

luokitella yhden tietyn toimialan alle. Poikkitieteellistä näkökulmaa tulisikin korostaa bioalan perus-

ja jatkokoulutuksessa, esimerkiksi tutkijakoulujen teemoissa.

6 Metsäteollisuuden osaamistarpeet

Suomessa on yksi maailman johtavista puunjalostamisen osaamiseen perustuvista klustereista

asiakastoimialoineen. Merkittäviä metsäklusteriin liittyviä työllistäjiä ovat muun muassa pakkausala

ja graafinen teollisuus, kunnossapitoyritykset, kone- ja laitevalmistajat, puunkorjuu-urakoitsijat,

energiasektori ja kemianteollisuus, alan tutkimuslaitokset sekä rakentaminen.

Metsäteollisuus on maailmanlaajuisessa murroksessa, jonka seurauksena myös Suomen

metsäteollisuuden toimintaedellytykset ovat muuttumassa. Suuret, omistukseltaan

kansainvälistyneet suomalaiset metsäyritykset kuuluvat oman alansa suurimpiin yrityksiin ja

toimivat maailmanlaajuisesti. Ne kohtaavat kansainvälisen kilpailun nyt ja myös lähivuosina

49

ennennäkemättömän voimakkaana. Klusterin kolme keskeisintä kehittämisaluetta ovat klusterin

uudistuminen, yritysten ja metsätalouden kilpailukyky sekä kestävä kehitys. Metsäklusterin toiminta

perustuu uusiutuvaan raaka-aineeseen, jota voidaan muokata ja yhdistää komposiiteiksi, joten

materiaalitieteen uudet teknologiat ovat keskeisiä.

Metsäklusterin uudistamiseksi tulee tutkimuksella luoda uutta tietoa, teknologiaa ja uusia tuotteita.

Paperi-, pakkaus- ja puutuotteet muodostavat vielä pitkään liiketoiminnan perustan ja niistä tulee

kehittää jatkuvasti uusia sukupolvia. Bio- ja nanoteknologia sekä eri materiaalien yhdistelmät

antavat mahdollisuuksia kehittää puu- ja kuitutuotteisiin uusia ominaisuuksia ja toiminnallisuutta.

Esimerkiksi entsyymien avulla puukuitu saadaan johtamaan sähköä tai hylkimään vettä. Uusia

rakentamisen ratkaisuja kehitettäessä puupohjaisten materiaalien kehittäminen on avainasemassa.

Kilpailukyvyn parantamiseksi tutkimuksen tulee tuottaa uusia ratkaisuja tuotantokustannusten

alentamiseksi ja tuotteiden jalostusarvon nostamiseksi. Kestävän kehityksen edistäminen tarkoittaa

kattavaa näkemystä ja arviointia metsäklusterin toiminnan sekä syntyvien innovaatioiden

vaikutuksista. Kestävällä kehityksellä on ulottuvuuksia klusterin arvoketjuihin metsätaloudesta

tuotantoon ja tuotteiden loppukäyttöön.

Yksi tärkeä osaamisalue on metsäbiomassan hankinta eri muodoissaan. Puunhankinnan ja

puulogistiikan osaajista, kuten metsäkoneenkuljettajista, on pulaa. Metsäbiomassan hankintaan

liittyviä kestäviä teknologioita tulisi tutkia, kehittää ja tuotteistaa vientimarkkinoille asti ja alan

koneenvalmistusta Suomessa lisätä. Metsänhoitoa harjoittavia palveluyrittäjiä kaivattaisiin lisää,

sillä entistä pienempi osa metsänomistajista asuu metsänsä lähellä. Myös metsien moninaiskäytön

osaajia, kuten luontomatkailun ammattilaisia, on Suomessa liian vähän.

Suomen metsäklusterin tutkimusstrategian seitsemän painopistettä ovat

älykkäät puu- ja kuitutuotteet,

puusta ja sen ainesosista valmistetut materiaalit,

puuta monipuolisesti hyödyntävä biojalostamo,

metsien kestävä käyttö,

puubiomassan lisäarvon hyödyntäminen,

älykkäät ja resursseja säästävät tuotantoteknologiat sekä

tulevaisuuden asiakasratkaisut

Metsäteollisuuden rakenne muuttuu voimakkaasti ja se on tulevaisuudessa erilainen ala kuin tänä

päivänä. Alan pääoma-, kauppa-, teknologia- ja osaamisvirrat ovat muuttumassa pysyvästi.

Klusteriajattelumallin sisäistäminen on tärkeää koulutuksen suunnittelussa, ohjauksessa ja

toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa sektorin koulutuksen käsittämistä katkeamattomana arvoketjuna

ekologiasta ja metsien monikäytöstä metsäteollisuustuotteiden loppukäyttöön asti.

50

Pyrkimyksenä on tehdä Suomesta vahva toimintaympäristö metsäteollisuuden tuotannolle ja

innovaatioille. Osaamista on vahvistettava erityisesti taulukossa 11 esitetyillä alueilla. Suomen

metsäklusterin tutkimusstrategian mukaan tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä

kaksinkertaistaa metsäklusterin tuotteiden ja palveluiden arvo vuodesta 2006 siten, että arvosta

vähintään puolet perustuisi uusiin tuotteisiin ja palveluihin. Pyrkimyksenä on myös

kaksinkertaistaa klusterin tutkimus- ja kehityspanokset. Onnistuminen vaatii visionäärisyyttä ja

vanhojen menestysoppien ravistelua. Kansainvälisyyden ja yrittäjämäisen asenteen oltava

itsestäänselvyyksiä.

Taulukko 11. Alueet, joilla metsäalan osaamista tulisi erityisesti vahvistaa.

Trendi Visioita Vahvistettava alue

Entistä monipuolisempi metsien, puun ja sen ainesosien käyttö

Uudet raaka-aineet ja materiaalit sekä materiaaliyhdistelmät eli komposiitit, (esimerkiksi pakkauksissa) valtaavat alaa. Keksitään uusia käyttökohteita puupohjaisille materiaaleille: esimerkiksi aurinkoenergian kerääminen, maanpeitteet maatalouteen. Materiaalien uusiokäyttö tehostuu. Paperintuotannon sivuvirtojen käyttö tehostuu.

Puu- ja kuitumateriaaliosaaminen, metsäbiomassan käsittelyyn liittyvät prosessit, puukemian perustutkimus (molekyylitasolla), uusien teknologioiden (esim. bio- ja nanoteknologiat) hyödyntäminen

Kestävän kehityksen mukainen toiminta

Metsäteollisuus profiloituu biotalouden suunnannäyttäjäksi

Ympäristöalan osaaminen Koko tuotekierron resurssitarpeiden ymmärtäminen Elinkaariosaaminen

Verkostomainen toimintatapa myös yli toimiala- ja tieteen rajojen lisääntyy, innovaatioita syntyy rajapinnoilla

Tuotteisiin lisätään älykkyyttä (esimerkiksi elintarvikkeiden ja lääkkeiden. älykkäät pakkaukset, joissa ominaisuudet ja käyttötiedot linkitetty pakkaukseen painetun elektroniikan avulla). Eri alojen yhteiset tutkimushankkeet ja verkottuminen lisääntyvät. Yliopistot ja korkeakoulut luovat edellytyksiä klusterirajoja ylittävälle osaamiselle mm. kehittämällä koulutusohjelmia

Eri tieteenalojen innovatiivinen yhdistäminen; tarvitaan sekä osaamisen monipuolisuutta että vahvaa erikoisosaamista tietyillä aloilla

Globaalin kilpailun kiristyminen edellyttää yrityksiltä kansainvälistymistä, nopeaa reagointikykyä toimintaympäristön

Kehitetään joustavia pakkauslinjoja. Uusien biotuotteiden valmistusta integroidaan olemassa oleviin tuotantolaitoksiin. Suunnitellaan teknologiaa kehittyvien maiden olosuhteisiin (esim. Intian raaka-aineiden mukaan sovitettu

Tuotantotalouden ja automaatio-osaamisen uudenlainen yhdistäminen sekä perustuotteiden että pidemmälle jalostettujen tuotteiden valmistuksessa

51

muutoksiin ja jatkuvasti uusia innovaatioita

tehdasteknologia) Erikoistuminen ja toimiminen kapeilla niche-alueilla lisääntyvät. Verkostomainen toimintatapa ja keskittyminen entistä enemmän omaan ydinosaamiseen yleistyvät.

Asiakaslähtöisyyden ja palvelutoiminnan korostuminen

Asiakkaiden tuotteiden ja prosessien osaaminen ja niihin integroituminen korostuvat

Kuluttajien ja muiden asiakkaiden tarpeiden entistä parempi tunnistaminen ja ennakointi. On tärkeää ymmärtää tuotteiden käyttötapoja ja –tottumuksia sekä esimerkiksi ympäristöargumenttien merkitys tuotteiden valinnassa Palveluosaaminen

Puutuotealan vahvistuminen

Markkinoille tulee uuden sukupolven puutuotteita. Puurakentaminen yleistyy.

Muotoilu, puusta rakentamisen ja puuarkkitehtuurin osaaminen.

Innovaatioiden kaupallistamisen nopeuttaminen

Saadaan globaaleille markkinoille useita uusia menestyviä tuotteita

Liiketoimintaosaaminen, tuotteistamiseen ja markkinointiin liittyvä osaaminen ja yrittäjyys

Yrityksen imago on entistä tärkeämpi kilpailutekijä

Yrityksillä on hyvä maine niin asiakastoimialoillaan (laatu, toimitusvarmuus, kestävä kehitys) kuin yhteiskunnassa yleisesti (sosiaalinen hyväksyntä)

Kestävän kehityksen osaaminen. Tiedotus- ja viestintäosaaminen. Brändäys-osaaminen

Johtamiskulttuurin muutos

Johdetaan ihmisiä ja osaamista. Esimiesosaaminen. Muutosjohtaminen Ihmisten kohtaaminen ja työhyvinvointiin panostaminen

Henkilöstöllä on entistä enemmän mahdollisuuksia ja vastuuta tehdä päätöksiä.

Koko henkilöstö on aktiivinen toimija ja osaaja perinteisten rajattujen työtehtäväroolien sijaan.

Yrittäjämäinen asenne. T-tyypin laaja-alainen osaaminen. Elinikäinen oppiminen

Metsäsektorin osaaminen on Suomessa perinteisesti painottunut metsäalalle ja perustuotteiden

valmistukseen. Taulukossa 11 esitetyt vahvistuskohteet merkitsevät alan osaamisen ja

koulutuksen suuntaamista uusille alueille. Nyt puuperäisille materiaaleille etsitään uutta käyttöä.

Tarvitaan uutta osaamista alan uudistamiseen sekä kehitystyön tulosten nopeaan saamiseen

yritysten ja muiden toimijoiden käyttöön. Joustavat, muutosvalmiit moniosaajat ovat kysyttyjä.

Metsäteollisuuden uudistuminen ja verkottunut toimintatapa ovat luoneet uusia tehtäviä ja

urapolkuja sekä muuttaneet myös teollisuusalojen välisiä rajoja. Uusi metsäteollisuus on nähtävä

kokonaisuutena, ja kemiallisen ja mekaanisen puunjalostuksen välisiä verkostoja on vahvistettava.

Nyt alan ammatteihin kouluttautuvat tulevat töihin uudenlaiseen metsäteollisuuteen. Alan

52

työtehtäviä on listattu taulukkoon 12. Metsäteollisuudessa kasvualueita ovat mm. rakentaminen ja

sisustaminen, pakkaukset ja pehmopaperit sekä biopohjainen energia.

Taulukko 12. Tulevaisuuden työtehtäviä metsäsektorilla. Lähde: Maailmanluokan osaamista

nyt ja tulevaisuudessa, Metsäteollisuuden ja –klusterin koulutuslinjaus, Metsäteollisuus ry

(2010).

Työtehtävä Avainosaamisalueet

Puunhankinnan ammattilainen Itsenäiset puun korjuu- ja kuljetustehtävät Logistiikka, työmaasuunnittelu ja laadunvalvonta Metsänhoitopalvelujen markkinointi, puun osto ja asiakaspalvelu Bioenergian hankinta ja uudet menetelmät

Prosessiammattilainen Moniosaaminen Prosessien käyttö- ja kunnossapitotehtävät Kustannustietoisuus, laatu ja asiakaslähtöisyys Tekninen osaaminen ja prosessien tuntemus

Esimies Ihmisten, verkostojen ja osaamisen johtaminen. Tilannetaju ja muutosvalmius Liiketoimintakokonaisuuksien tunteminen ja yritysten tavoitteiden purkaminen oman ryhmän tavoitteiksi

Rakentamisen osaaja (rakennusinsinööri tai arkkitehti, joka tuntee puun käytön ja sen monipuoliset mahdollisuudet)

Puun käyttö rakennusmateriaalina ja rakennusratkaisuna Uudet puurakentamisen ratkaisut

Liiketoiminnan kehittäjä Asiakkaiden tarpeet ja liiketoiminta Out-of-the-box-ajattelu ja yrittäjähenkisyys Liiketaloudellinen ajattelu ja kaupallistaminen

Myynnin ja markkinoinnin ammattilainen

Asiakkaiden tarpeet ja liiketoiminta Kansainvälisyys Liiketalouden ja biotuotteiden osaaminen

Tutkija Poikkitieteellisyys Rohkeus visioida uutta Kyky kommunikoida tuloksia yrityksen muulle henkilökunnalle Tiedonetsintätaidot Verkostoituminen

Tutkimuslaborantti Analyysilaiteiden hallinta Laatu ja dokumentointi Tarkkuus

Metsäteollisuus profiloituu biotalouden suunnannäyttäjäksi Suomessa. Biotaloudessa kulutuksen

painopiste on hiiltä sitovissa ja biohajoavissa tuotteissa. Tuotteet ja tuotannon sivutuotteet myös

kierrätetään tehokkaasti sekä arvokkaita raaka-aineita käytetään säästeliäästi. Sellutehtaiden

kehittäminen joustaviksi biojalostamoiksi, jotka tuottavat erilaisia tuotteita kysynnän mukaan, on

suuri haaste.

Metsäsektorin ja työelämän uudistuminen asettaa koulutukselle monia haasteita, joista tärkeimpiä

on listattu taulukkoon 13.

53

Taulukko 13. Tulevaisuuden haasteita metsäsektorin koulutukselle. Lähde: Maailmanluokan

osaamista nyt ja tulevaisuudessa, Metsäteollisuuden ja –klusterin koulutuslinjaus,

Metsäteollisuus ry (2010).

Tutkinnot joustaviksi kaikilla tasoilla (modulaarisuus) AMK- ja tiedekorkeakoulujen yhteistyön tiivistäminen Ammattikorkeakoulujen resurssien keskittäminen muun muassa metsätalouden osalta. Ammattikorkeakoulujen koulutus entistä selvemmin työelämälähtöiseksi. Puurakentamisen opetuksen lisääminen kaikilla koulutustasoilla ja täydennyskoulutuksessa. Puurakentamisen huippuosaamisen turvaaminen professuureilla: lisää professuureja tarvitaan erityisesti puurakenteiden ja paloturvallisuuden opetukseen Aikuiskoulutuksen tukeminen osaamistarpeiden lisääntyessä. Työvoima- ja opetusviranomaisten yhteistyön vahvistaminen

Uudistuva metsäteollisuus tarvitsee vahvat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Koulutuksen sisältöjä

tulisi päivittää ja laaja-alaistaa. Koska koulutuksen sisältöjen tulisi vastata ennakoivasti

tulevaisuuden osaamistarpeisiin, oppilaitosten olisi kehitettävä sisältöjä yhdessä työelämän

kanssa. Metsäsektorille yhteisiä osaamistarpeita ovat muun muassa oman alan vahva tekninen,

taloudellinen ja ekologinen perusosaaminen, vahva materiaali- tuote- ja laatuosaaminen sekä

entistä vahvempi prosessi-, automaatio- ja käynnissäpidon osaaminen. Lisäksi korostuvat

yrittäjyyteen liittyvä osaaminen, energia- ja ympäristöalan osaaminen sekä kestävän kehityksen

mukainen toiminta. Tekniikan alan ammatillisessa koulutuksessa perusosaamiseen (fysiikka,

kemia, matematiikka, tietotekniikka) on panostettava riittävästi.

Puuteollisuuden etujärjestöt ovat olleet erittäin huolestuneita puutekniikan AMK-aloituspaikkojen

määrän vähentymisestä. Vuoden 2012 yhteishaussa ei ole jäljellä enää yhtään puutekniikan

koulutusohjelmaa. Puutekniikkaa voi opiskella vain Lahdessa materiaalitekniikan

koulutusohjelmassa ja Ylivieskassa tuotantotalouden sisällä. Ongelmana myös on, että

aloituspaikkoihin ei ole riittävästi hakijoita. Alalla on ajauduttu tilanteeseen, jossa viralliset

koulutusjärjestelmät eivät tuota osaajia yritysten palvelukseen vaan yritykset joutuvat hankkimaan

mm esimiehiä muiden koulutusalojen osaajien joukosta. Nämä koulutusongelmat vaikeuttavat

puutuotealan ja erityisen huonekalujen valmistuksen kehittymistä.

Koko metsäsektorin imago kaipaa kohennusta. Alan huonon imagon vuoksi koulutuksen vetovoima

ei ole ollut hyvä. Tämä on vaikuttanut myös siihen, että koulutukseen ei monissa oppilaitoksissa

ole panostettu parhaalla mahdollisella tavalla.

Koulutuksen läpäisyasteen nostamiseen ja metsäklusterin koulutuksen vetovoiman

kasvattamiseen tulee kiinnittää huomiota kaikilla koulutusasteilla. Alan imago muuttuu

positiivisemmaksi vain ihmisten välityksellä, joten jo koulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota

positiivisen imagon luomiseen.

54

Korkea-asteen koulutuksen ongelmia ovat muun muassa metsäsektorin koulutuksen sirpaleisuus

monen koulutusalan sisällä ja eri oppilaitoksissa, pienet koulutusyksiköt ja alan huono vetovoima

nuorison keskuudessa. Alueellinen kattavuus on hyvä, mutta valtakunnallinen koordinaatio

metsäsektorin koulutuksessa ja oppilaitosten profiloitumisessa on puutteellista. Niin

ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojen olisi valittava vahvuusalueensa ja panostettava niihin.

Teollisuuden kannalta tärkeitä alueita ovat muun muassa puun käyttö rakentamisessa,

pakkaukset, painettu viestintä, energia, uudet biopohjaiset tuotteet, puunhankinta ja metsätalous.

Puutuotealan korkeakouluihin tarvittaisiin teollisuuden eri liiketoiminta-alueille suunnattuja

koulutusprofiileja, kuten perusjalostusprosessit, rakennusteollisuus, teollinen puurakentaminen ja

huonekaluteollisuus. Tavoitteena on myös alan jatko-opintojen ja tohtorintutkintojen lisääminen.

Kuva xx. Metsäsektorin henkilöstön koulutus.

-

Kuva 10. Metsäsektorin henkilöstön koulutus aloittain. Lähde: Metsäteollisuus ry

Kuva 10. Metsäteollisuuden henkilöstön koulutus aloittain. Lähde.Metsäteollisuus ry.

Metsäsektorin monialaisuus ja koulutuksen hajanaisuus on johtanut siihen, ettei selkeää

valtakunnallista koulutusvisiota ole ollut olemassa työelämän eikä opetushallinnon puolella.

Koulutukseen liittyviä toimenpiteitä on suunniteltu esimerkiksi useiden eri ministeriöiden ohjelmissa

(mm. maa- ja metsätalousministeriön Kansallinen metsäohjelma (KMO), työ- ja

elinkeinoministeriön Metsäala 2030 –hanke ja Metsäalan strateginen ohjelma (MSO)) sekä

Metsäteollisuus ry:n, Metsäklusteri Oy:n ja alan yritysten kehitysohjelmissa. Nyt valtakunnallinen

koordinointirooli on Kansallisella metsäohjelmalla, jonka alaisuudessa toimii koulutustyöryhmä.

Keskeistä metsäsektorin tulevaisuuteen varautumisessa on nykyisen osaamisetumatkan

säilyttäminen. Suomi on vuosikymmenien aikana noussut metsäsektorin koulutuksen kärkimaaksi.

55

Tarvitaan sekä uuden osaamisen kehittämistä alan tutkimuslaitoksissa, korkeakouluissa ja

yliopistoissa että tutkimustulosten nopeaa soveltamista alan yrityksissä. Yritysten, yliopistojen ja

tutkimuslaitosten yhteiset tutkimusohjelmat ovat keskeisessä asemassa. Tiedon hyödyntäminen

edellyttää myös koulutusta, jolla voidaan edistää alan yritysten ja tutkijoiden yhteistyötä. Tähän on

tarvetta erityisesti puutuotealan pk-yrityksillä. Monista pk-yrityksistä kehityshenkilöstö puuttuu

kokonaan ja kehitystoiminta pyritään hoitamaan oman työn ohella.

6.1 Kemiallinen metsäteollisuus

Perinteinen kemiallinen metsäteollisuus koostuu massan, paperin ja kartongin sekä niiden

jatkojalosteiden valmistuksesta. Tulevaisuudessa puuta käytetään entistä monipuolisemmin myös

biopolttoaineisiin ja erilaisiin biomateriaaleihin ja biotuotteisiin.

Tärkeitä teknologioita ovat esimerkiksi puubiomassan jalostusteknologiat sekä paperin

pintamuokkausteknologiat, esimerkiksi painettavuuden tai pakkausominaisuuksien parantamiseksi.

Visioidaan, että kotimaisen puubiomassan jalostusarvo kasvaa, kun löydetään uusia käyttömuotoja

muun muassa energian ja materiaalien tuotannossa. Puubiomassaa voidaan hyödyntää

esimerkiksi erikoiskemikaalien, lääkeaineiden, terveysvaikutteisten kemikaalien ja muovien raaka-

aineiden valmistuksessa. Suomessa tehdään puubiomassasta myös esimerkiksi perinteistä kipsiä

(CaSO4) ympäristöystävällisempää kipsausainetta lääketieteen käyttöön. Kemiallisen

metsäteollisuuden kasvavia liiketoiminta-alueita ja tärkeitä teknologioita on koottu taulukkoon 14.

Taulukko 14. Kemiallisen metsäteollisuuden kasvavia liiketoiminta-alueita ja tärkeitä teknologioita..

Kasvavia liiketoiminta-alueita Tärkeitä teknologioita

Bioenergia, biopolttoaineet Biokemikaalit Nanoteknologiatuotteet (esim. lääketeollisuuteen, kosmetiikkaan; nanoselluloosa) Komposiittimateriaalit (esim. rakentamisen ratkaisuihin; levyt, jotka tehdään tarrapaperin hylkymateriaalista) Pakkausratkaisut Älypiirteiden painaminen mediatuotteisiin, pakkauksiin ja rakentamisen ratkaisuihin (mm.tuote- ja informaatioetiketöinti, RFID-sovellukset) Tekstiilikuidut

Biomassan jatkojalostaminen Automaatiojärjestelmät (esim. säätötekniikat, logiikkajärjestelmät) Pinnanmuokkausteknologiat Energian talteenottotekniikat, energian käytön hallinta Päästöjen vähentämiseen liittyvät teknologiat (hiilijalanjäljen hallinta, veden käytön vähentäminen prosesseissa) Radiosignaaliteknologian yhdistäminen perinteiseen puunjalostukseen ja yleisemmin älyn painamiseen liittyvät teknologiat (virtalähteet, prosessorit, antennit jne)

56

Koko biotalouden arvoketjussa trendinä on osaamistarpeiden laajentuminen. Niin työntekijöiden

kuin toimihenkilöiden tehtäväkentät laajentuvat. Esimerkiksi tuotannon henkilöstö osallistuu

enenevässä määrin myös kunnossapito- ja laadunvalvontatehtäviin. Prosessiosaajien on selvittävä

yleisimmistä häiriötilanteista ja osattava jonkin verran ennakkohuoltoa. Lisäksi heillä pitää olla

valmiuksia tehtäväkiertoon, mikä edellyttää kokonaisymmärrystä prosessista.

Laaja-alainen osaamispohja auttaa myös selviytymään muutoksissa, joita tulevaisuudessa

tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla. Tiedonhankinnantaidot ovat keskeisiä laaja-alaisuuden

ylläpitämisessä. Monen alueen tietoa ei voi säilöä ulkomuistiin vaan on tiedettävä lähteet, joista

halutun tiedon löytää. Myös esimiestaitojen merkitys korostuu jatkuvassa muutostilassa. On

johdettava ja kohdattava ihmisiä, ei vain asioita. Esimieskoulutusta on vahvistettava hyödyntämällä

paperialan erikoisammattitutkintoa ja sisällyttämällä esimiestaidot alan koulutusohjelmiin. Samalla

on muistettava huolehtia korkealaatuisesta oman alan perusosaamisesta (fysiikka, kemia,

matematiikka, materiaalitieteet). Pakkausalan koulutusta on Suomessa vahvistettava, sillä alan

merkitys on kasvussa.

Taulukko 15. Kemiallisen metsäteollisuuden henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti

Ammatillinen koulutus AMK- tai yliopistotason tutkinto

Ammatilliset erityistaidot Moniosaaminen (mm tuotanto, huolto, laadunvalvontatehtävät) Automaatio-, prosessi- ja konealan osaaminen (myös laitteiden toimintaperiaatteet yleisellä tasolla) Työturvallisuusosaaminen Ongelmanratkaisun perusteet Yhteistyötyötaidot Työelämän pelisäännöt (vastuut ja oikeudet) Kansainvälisyysosaaminen (mm englannin kieli) Yrittäjämäinen asenne: oma-aloitteisuus, halu kehittyä ja kehittää omaa työtään Yrittäjyys-osaaminen

Teknologinen osaaminen Alakohtainen kemia ja fysiikka nanotasolla Johtamis- ja esimiestaidot: mm muutosjohtaminen Työturvallisuusosaaminen (johto sitoutettu mukaan) Projektien hallinta Ajankäytönhallinta (priorisointiin työkaluja) Paineensietokyky Työelämätaidot (TES-asiat jne) Ongelmanratkaisutaidot/tekniikat Elinkaariosaaminen Kyky verkostoitua ja toimia verkostoissa myös yli toimiala/osaamisalarajojen Kansainvälisyys ja kulttuurien ymmärtäminen Kielitaito (englanti, saksa) Viestintätaidot (yrityksen sisällä ja ulospäin) Markkinatalouden lainalaisuuksien tuntemus Asiakasosaaminen (palvelukonseptien hallinta ja kehittäminen) Yrittäjämäinen asenne: oma-aloitteisuus, halu kehittyä ja kehittää Yrittäjyys-osaaminen (valmiudet ryhtyä yrittäjäksi)

Yliopisto- ja ammattikorkeakoulutuksessa on painotettava uusia osaamisalueita kuten uudet

painotuotteet ja pakkaukset, älykkäät tuotteet sekä biojalostamot. Resurssit on suunnattava

57

kansainvälisesti kilpailukykyisiin, vahvasti profiloituneisiin opetus- ja koulutusyksiköihin.

Erikoistumalla ja yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tehokkaalla verkostoitumisella voidaan

parhaiten turvata opetuksen ja tutkimuksen laatu ja resurssien tehokas käyttö.

Tavoitteena on sekä löytää uusia käyttökohteita paperipohjaisille tuotteille että innovoida täysin

uusia tuotteita puubiomassasta. Keskeisiä osaamistarpeita ovat asiakaslähtöisyyden lisäksi mm

puun kemia, materiaali- ja insinööritieteet, esimiestaidot, liiketoimintaosaaminen, kielitaito ja

toiminta eri kulttuureissa. Henkilöstön valmiudet ja halu lähteä kansainvälisiin tehtäviin ovat

kansallisen menestyksen kulmakivenä.

Osa osaamistarpeista on hyvin tehtäväkohtaisia. Esimerkiksi korkean tason matematiikkaa

tarvitaan, mutta vain tietyn tyyppisissä suunnittelu- ja tutkimustöissä. Nähtäväksi jää, siirtyisikö

osa yliopistojen matematiikan perusopinnoista jatkotutkintoon niille, jotka tähtäävät tutkijan uralle.

Asiantuntijoiden keskeistä osaamista on ISO-standardijärjestelmän hallinta ja proaktiivinen

vaikuttaminen sen kehitykseen. Koko henkilöstön on osattava toimia standardien mukaisesti, ja

ymmärrettävä niiden merkitys mutta vain tietyt asiantuntijat tarvitsevat syvällistä

standardijärjestelmien osaamista. Sama pätee ohjelmointiin. Tietokoneita ja järjestelmiä on

kaikkien osattava käyttää, mutta itse ohjelmoinnista huolehtivat muutamat asiantuntijat.

Ympäristövaatimukset ja asiakastarpeet ovat enenevässä määrin tutkimusta ja tuotekehitystä

ohjaavia tekijöitä. Kestävän kehityksen mukainen toiminta on Suomessa korkealla tasolla, ja

huomiota tulisi kiinnittää sen tuotteistamiseen ja nostamiseen markkinointiargumentiksi.

Paperintuotannon sivuvirroille etsitään kiivaasti uusia käyttökohteita. Markkinatutkimuksia tehdään

usein organisaation eri osissa. Tiedonkulku on tärkeää, jotta tietoa osataan käyttää hyväksi t&k-

työssä.

6.2 Mekaaninen metsäteollisuus

Puutuoteklusteri on puun mekaanisen jalostuksen ympärille keskittynyt kokonaisuus. Siihen kuuluu

muun muassa saha- ja puulevyteollisuuden, rakennus- ja puusepänteollisuuden, talo- ja

huonekaluteollisuuden sekä metsätalouden osaamista ja liiketoimintaa. Se on tärkeä osa

metsäklusteria. Puutuoteteollisuudessa on Suomessa muutama erittäin iso toimija, vahva

keskisuuri teollisuus ja suuri joukko pieniä, vain muutaman henkilön työllistäviä mikroyrityksiä.

Pienten yritysten toiminta on painottunut suhteellisten pitkälle jalostettujen tuotteiden, kuten

kalusteiden ja huonekalujen, valmistukseen. Myös piensahauksen parissa toimii suuri joukko

pienyrittäjiä.

58

Puutuoteklusteri käyttää pääasiassa suomalaista raaka-ainetta ja jalostaa sitä suomalaisella työllä.

Markkinat ovat suurelta osin ulkomailla. Raaka-aineen läheisyys, pitkiin perinteisiin perustuva

korkean tason osaaminen ja hyvä maine (mm. toimitusvarmuus, palvelukyky) ovat

puutuoteklusterin tuotannon tulevaisuuden menestystekijöitä.

Pystyäkseen uudistumaan ja kasvamaan sekä vastaamaan kiristyvään kilpailuun ja kestävän

kehityksen vaatimuksiin, alan on panostettava tutkimus- ja kehitystoimintaan. Kilpailu on kiristynyt

paitsi puutuotteiden välillä myös puuta korvaavien materiaalien kanssa. Puutuoteklusterin

tutkimustrategian 2008 mukaan tutkimuksen painopistealueet ovat

uudet tuotteet ja palvelut,

tulevaisuuden tuotantoteknologiat,

puurakentaminen ja rakentamisen energiatehokkuus,

standardisointia tukeva tutkimus,

puun ympäristösuorituskyky,

bioenergian ja biopohjaisten kemikaalien mahdollisuudet sekä

liiketoiminnan innovaatiot ja uudistuminen

Strategisena tavoitteena on varmistaa puutuoteklusterin uudistuminen luomalla lähtökohtia uusille

puutuotteille ja –palveluille osaamisen, teknologian, muotoilun ja uusien toimintamallien avulla.

Visiona on, että vuoteen 2030 mennessä puolet puutuoteklusterin liiketoiminnasta syntyy uusista

tuotteista ja että kansainvälistyneen design- ja teknologiaintensiivisen huonekaluteollisuuden arvo

on kasvanut kaksinkertaiseksi vuoteen 2020 mennessä.

Noin 70 % puutuotteista käytetään tällä hetkellä rakentamisessa. Suurimmat käyttökohteet ovat

mm runkorakentaminen, sisustus, pihapiirirakentaminen sekä työmaamuotit ja muut väliaikaiset

rakennustarpeet. Puun ensiasteen jalostuksessa syntyy mm. höylättyjä tuotteita, liima- ja viilupuuta

sekä erilaisia puulevyjä. Lisäksi tuotetaan valmisosia ja aihioita mm

rakennuspuusepänteollisuudelle, kalusteisiin, ikkunoihin ja oviin. Toisen asteen jalostuksessa

valmistetaan sellaisenaan käyttövalmiita tuotteita, joihin on usein yhdistetty muita materiaaleja

puun lisäksi. Kuljetus- ja pakkaussektorilla puuta käytetään kuormalavoihin ja pakkauksiin sekä

erittäin pitkälle jalostettuna erikoistuotteina kuljetusvälineisiin.

Levyteollisuus keskittyy tulevaisuudessa teollisiin asiakassegmentteihin ja asiakaskohtaiseen t&k-

toimintaan sekä hyödyntämään koivuraaka-aineen hyvät ominaisuudet. Osaamisintensiivisten

havuvanerituotteiden ja niihin liitettyjen palveluliiketoimintojen odotetaan menestyvän

asiakaslähtöisissä rakentamisen prosesseissa ja rakentamisen järjestelmissä,

Rakennuspuusepän ja taloteollisuudessa panostetaan teolliseen esivalmistukseen, arvoketjun

parempaan hallintaan ja uusien IT-työkalujen soveltamiseen. Energiatehokkaat tuoteratkaisut

menestyvät. Piha- ja ympäristörakentamisen markkinat kasvavat ja laadun merkitys korostuu.

59

Tavoitteena on, että rakentamiseen käytettyjen puutuotteiden ja ratkaisujen arvo kaksinkertaistuu

vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteena on myös parantaa jalostusarvoa sekä kilpailevia

materiaaleja koskevaa tietopohjaa. Klusterin tärkeitä liiketoiminta-alueita ja teknologioita on koottu

taulukkoon 16.

Taulukko 16. Puutuoteklusterin kasvavia liiketoiminta-alueita ja tärkeitä teknologioita.

Kasvavia liiketoiminta-alueita Tärkeitä teknologioita

Talorakentaminen Piha- ja ympäristörakentaminen Sisustaminen Kuljetusvälineteollisuus (esim. rekkojen osat) Pakkaukset Älykkäiden ominaisuuksien yhdistäminen tuotteisiin ja palveluihin Komposiittituotteet ja –rakenteet

CNC-osaaminen (työstö) Cad-cam-osaaminen (piirtäminen) 3D-mallinnus Automaatio (robotiikka, säätötekniikat, valvontatehtävät) Tavanomainen tietotekniikka Konenäkösovellukset Kädentaidot (pienyrityksissä) Pneumatiikka ja hydrauliikka (paineilma/öljy käyttövoimana) Uudet modifiointi- ja pintamuokkausteknologiat, kuten nanoteknologiat ja print-on-wood

.

Klusterin leimallinen piirre on voimakas sisäinen integraatio: yhden valmistajan sivuote on toisen

pääraaka-aine. Osaamistarpeissa keskeisenä on tämä työn ketjuuntumisen ymmärtäminen ja

yhteistyön lisääminen läpi koko metsäklusterin. Työtavoissa tärkeäksi nousevat omien ideoiden

jakaminen ja toisten ideoiden jalostaminen. Kestävän kehityksen mukaisesti tärkeää on myös

raaka-aineen käytön tehostaminen esimerkiksi terätekniikan ja työstämisen avulla.

Puupohjaiset tuotteet, joiden raaka-aine saadaan uusiutuvista metsistä, voidaan kierrättää ja

käyttää elinkaarensa päätteeksi bioenergian tuotantoon. Biojalostamon integrointi

metsäteollisuuden arvoketjuun tarjoaa mahdollisuuksia liiketoiminnan laajentamiseen.

Uusiutumattomien raaka-aineiden väheneminen, energian hinnan nousu ja tiukemmat

ympäristövaatimukset tuovat puulle kilpailuetua muihin materiaaleihin nähden. Kansainvälisistä

ilmastosopimuksista johdetut tavoitteet tuovat muutospaineita erityisesti Euroopassa. Muutospaine

tarjoaa mahdollisuuden lisätä puun arvostusta ja laajentaa sen käyttömahdollisuuksia.

60

Taulukko 17. Puutuoteklusterin henkilöstön tärkeitä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti

Ammatillinen koulutus AMK- tai yliopistotason tutkinto

Raaka-aineosaamisen perusteet Laitteiden toimintaperiaatteet yleisellä tasolla Työturvallisuusosaaminen Laitteiden käyttö ja huolto Tiimityötaidot Työelämän pelisäännöt (vastuut ja oikeudet) Asenne ja työn laatu: motivaatio, työnsä näkeminen osana tärkeää kokonaisuutta Tuloksen tekemisen merkityksen ymmärtäminen yrityksen olemassaolon ehtona Yrittäjyys vaihtoehtona palkkatyön sijasta

Syvällinen raaka-aineosaaminen Puun käyttöominaisuuksista lähtevä mallintaminen Teknologioiden syvällinen ymmärtäminen Kokonaisuuksien hallinta Elinkaariosaaminen Vuorovaikutustaidot Esimiestaidot Paineensietokyky Kyky verkostoitua ja toimia verkostoissa (mm hankinta- ja osto-osaaminen) Kansainvälisen kaupan osaaminen, mm. kielitaito (englanti, saksa) ja eri kulttuurien ymmärrys Viestintätaidot (yrityksen sisällä ja ulospäin) Asiakasosaaminen (palvelukonseptien hallinta ja kehittäminen) Innovatiivisuus

Puutuoteklusterin henkilöstön tärkeitä osaamistarpeita on koottu taulukkoon 17. Raaka-

aineosaamiseen liittyy ymmärrys puun merkityksestä ja mahdollisuuksista uusiutuvana

luonnonvarana. Tämä on myös imagoasia: metsäteollisuus ei pilaa luontoa vaan hyödyntää

uusiutuvaa luonnonvaraa ja pyrkii huolehtimaan metsistä. Puun ainutlaatuisuus perustuu

puuraaka-aineen kykyyn sitoa ilmakehän hiilidioksidia metsässä kasvaessaan. Valmis tuote

varastoi hiilen edelleen koko käyttöiäkseen. Puun käytön lisääminen on yksi keino

ilmastonmuutoksen hidastamiseen.

Yritykset peräänkuuluttavat työturvallisuusosaamiseen panostamista koulutuksessa. Trendinä on,

että tuotannon henkilöstöllä laitteiden kunnossapitotehtävät lisääntyvät. Myös perus IT-taidot ovat

keskeisiä. Itse ei tarvitse osata ohjelmoida, mutta ohjelmia ja järjestelmiä on osattava käyttää.

Tuotevalmistus ryhmässä lisääntyy edelleen, mikä asettaa vaatimuksia sosiaalisille taidoille.

Teknisestä kehityksestä huolimatta käsityöammatit säilyttävät asemansa ja muuttuvat

palveluammateiksi.

Puusepänteollisuuden suurimmat haasteet ovat markkinointi, muotoilu ja kansainvälistyminen.

Palvelujen kytkemistä osaksi tuotteita tulisi tehostaa. Koko alan menestys kytkeytyy

liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Näiden toimintojen koulutuksen kehittämiseen ja

tutkimukseen pitäisi panostaa riittävästi.

Tulevaisuuden puuteollisuuden tuotteita kehitetään entistä enemmän yhdessä asiakkaiden kanssa,

jolloin asiakasrajapinnassa tarvittava osaaminen korostuu. Myös palvelukonseptit nousevat

keskeisiksi. Kuten monilla muillakin teollisuuden aloilla, myös puutuotealalla keskitytään entistä

61

enemmän kokonaisratkaisujen, ei pelkkien tuotteiden tuottamiseen. Esimerkiksi rakentamisen

arvoketjussa välijalostavan teollisuuden on kehityttävä tuoteosatoimittajaksi, joka suunnittelee,

valmistaa ja asentaa valmiita osakokonaisuuksia.

Palvelut myös muuttavat yritysten kustannusrakennetta. Massatuotteista ja –tuotannosta sekä

kuutiopohjaisesta tuotteiden hinnoittelusta siirrytään räätälöityyn tuotantoon ja tuote- ja

palvelupohjaiseen hinnoitteluun. Kun asiakastarpeet muuttuvat ja eriytyvät sekä tuotteiden

arvoketjut monipuolistuvat, tuote- ja tuotantotiedon määrä kasvaa. Tarve joustavuuteen,

läpinäkyvyyteen, seurattavuuteen ja jäljitettävyyteen lisääntyy. Tuotteilta ja niiden tuottajilta

edellytetään yhä enemmän palvelua, luotettavaa sertifiointia sekä tietoa tuotteen alkuperästä ja

ympäristövaikutuksista.

Visioidaan, että luksustuotteiden menekki kasvaa. Elintason nousu lisää ihmisten halua ja kykyä

maksaa laadusta, mikä näkyy panostuksina brändeihin ja muotoiluun: kauneudesta maksetaan

enemmän kuin käytännöllisyydestä. Naisten osuus alan myynti- ja markkinointitehtävissä on pieni

ja sen toivotaan nousevan, sillä naiset tekevät suuren osan esimeriksi kotitalouksien sisustukseen

liittyvistä ostopäätöksistä.

Puutuoteteollisuus ja talonrakennusala liittyvät kiinteästi toisiinsa, mutta alojen koulutus tapahtuu

erillään. Puun käytön ja puusta rakentamisen edistämiseksi näiden alojen koulutusta tulisi kehittää

yhteistyössä sekä puu- että rakennusalalla. Puurakentamisen kehittäminen Suomessa ei voi olla

vain puualan vastuulla. Alan opetusta on lisättävä rakennusalalla siten, että puu on tasavertaisessa

asemassa muihin rakennusmateriaaleihin nähden. Kaikkien ammattikorkeakoulujen

rakennustekniikan koulutusohjelmien perusopetukseen tulisikin sisältyä viimeisin tieto puusta ja

puun käytöstä rakentamisessa. Myös puurakentamiseen erikoistuneita suunnittelijoita ja

insinöörejä sekä puurakenteet hallitsevia rakennuspuuseppiä on koulutettava lisää rakennusalalle.

Nykyisellään rakennettavista pientaloista suurin osa tehdään puusta. Kotimaan rakentaminen on

suomalaisen puuteollisuusteollisuuden suurin markkina-alue. Väestön keskittyminen kaupunkeihin

tiivistää yhdyskuntarakennetta, mikä lisää nykyistä korkeampaa rakentamista ja

täydennysrakentamista. Jotta puukerrostalorakentaminen voi lisääntyä, tarvitaan poliittista tahtoa,

oikeat rakennuskohteet ja uudistetut, hyvät palomääräykset. Julkinen sektori voisi olla

puukerrostalojen rakentamisessa suunnannäyttäjänä. Puu on vahvistanut asemaansa

rakentamisessa muun muassa Ruotsissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa, joissa puun osuus

kerrostalorakentamisessa on kasvanut. Myös kansainvälisissä rakennusalan julkaisuissa

puuarkkitehtuuri saa yhä enemmän palstatilaa.

Suomessa puurakentamisen opetus ja tutkimus yliopistoasteella on liian vähäistä ja sitä tulisi

lisätä. Huippuosaaminen olisi turvattava professuureilla. Suomessa on tällä hetkellä vain yksi

62

puuarkkitehtuurin professori (Aalto-yliopisto). Paloturvallisuuden lahjoitusprofessuuria ollaan

aloittamassa Aalto-yliopistossa. Lisää professuureja tarvitaan erityisesti puurakenteiden

opetukseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että puurakentamisen opetusta tulisi lisätä kaikilla rakentamisen

koulutustasoilla ja täydennyskoulutuksessa. Yritys-oppilaitosyhteistyötä tulisi tiivistää niin

koulutuksen suunnittelussa kuin toteutuksessa. Alan huonon vetovoiman vuoksi koulutukseen ei

kaikissa oppilaitoksissa ole panostettu parhaalla mahdollisella tavalla. Sisältöjä tulisi osin uudistaa

ja tässä suunnittelussa yritysten pitää olla mukana.

Opettajilla pitäisi olla enemmän aikaa jalkautua yrityksiin kehittämään yhteistyötä

työssäoppimiseen sekä kertomaan opiskelijatyön mahdollisuuksista. Suunnitelmallisuus edistää

yritysten mahdollisuuksia tarjota opiskelijoille toimeksiantoja. Yritysten tulee olla mukana myös

oppimateriaalin tuottamisessa ja tarjota henkilöstöstään luennoitsijoita oppilaitoksiin.

Työharjoittelujaksoilla opiskelijat ja opettajat pääsevät tutustumaan alan uusimpaan teknologiaan

ja päivittämään tietojaan. Oppilaitoksissa tulisi kiinnittää huomiota opettajien osaamisen

systemaattiseen kehittämiseen. Myös pedagoginen osaaminen on tärkeä kehityskohde.

Tuotantoon ei ole saatu rekrytoitua riittävästi alan koulutuksen omaavaa henkilöstöä, mutta

ammattitutkinto on ollut hyvä työkalu henkilöstön kouluttamiseen työn ohella. Perustutkinto-,

ammattitutkinto- ja erikoisammattitutkintojärjestelmät toimivat joustavasti ja tarjoavat ratkaisuja mm

kausivaihteluun. Kokonaisuudessaan näyttötutkintokoulutuksen rakenteet mahdollistavat opintojen

erittäin joustavan järjestämisen. Myös jatkossa on keskeistä tukea näyttötutkintokoulutusten

hyödyntämistä.

Puutuoteteollisuuden yritysten mukaan perustutkinnon suorittaneilla esiintyy puutteita erityisesti

prosessiosaamisessa ja työelämän pelisääntöjen tuntemisessa ja noudattamisessa. Yritykset

kertovat joutuvansa täydentämään ammattiosaamista usein.

Piensahaajat ja vastaavat pienyrittäjät kaipaavat lyhytkestoista moduloitua koulutusta kattamaan

paitsi yrittäjän työntekijöiden myös pienyrittäjyyden koulutuksen.

7 Tutkintokohtaista tarkastelua

Yleissivistävän koulutuksen tarkoitus on antaa oppimisen perusvalmiudet. Se luo osaamisen ja

elinikäisen oppimisen pohjan. On tärkeää, että tiedon ja kasvatuksen lisäksi siihen sisältyy mm.

luovuuden kehittymistä tukevia elementtejä sekä yritysyhteistyötä, jossa voidaan valottaa

työelämän mahdollisuuksia. Huolena on nuorten liian vähäinen kiinnostus teollisuustyötä sekä

luonnontieteiden ja tekniikan alan koulutusta kohtaan.

63

Metsä- ja kemianteollisuuden alojen ammatillisen koulutuksen tehtävänä on antaa ammatilliset

valmiudet pääasiassa tuotanto- ja laadunvalvontatehtäviin. Niihin sisältyvät asenteellinen,

tiedollinen ja taidollinen pohja monipuoliselle osaamiselle sekä jatkuvalle oppimiselle.

Ammatillisessa koulutuksessa on lisätty työelämälähtöisyyttä kehittämällä työssä oppimista ja

lisäämällä näyttöihin perustuvaa arviointia. Trendinä on, että opetuksen työelämälähtöisyyttä

lisätään entisestään esimerkiksi kehittämällä opettajien työelämäjaksoja.

Alojen ammatillinen koulutus on uudistunut viime vuosina. Vuonna 2010 käyttöön tullut

prosessiteollisuuden perustutkinto yhdisti metsä- ja kemianteollisuuden alojen tutkinnot laajaksi

koko prosessiteollisuuden tarpeita palvelevaksi ammatilliseksi tutkinnoksi. Se edustaa uutta, laaja-

alaiseen ammattitaitoon perustuvaa tutkintoa, joka vastaa hyvin tulevaisuuden osaamistarpeita.

Prosessiteollisuuden perustutkinto koostuu viidestä osaamisalasta/koulutusohjelmasta, jotka ovat

levyteollisuus, sahateollisuus, kemiantekniikka, biotekniikka ja paperiteollisuus. Kaikista näistä

valmistutaan prosessinhoitajaksi. Puualan perustutkinto käsittää vain teollisuuspuusepän

osaamisalan/koulutusohjelman (tutkintonimike puuseppä). Laboratorioalan perustutkinnon

(laborantti) uudet tutkinnon perusteet tulivat käyttöön syksyllä 2009 ja muovi- ja kumialan

(muovituotevalmistaja/kumituotevalmistaja) perustutkinnon uudet perusteet vuonna 2010.

Opetusministeriön vuonna 2009 käynnistämän ammatillisen tutkintojärjestelmän

kehittämishankkeen (TUTKE) loppuraportissa tarkastellaan klusterinäkökulmasta ammatillista

tutkintojärjestelmää. Kaikki edellä mainitut ammatilliset tutkinnot kuuluvat elektroniikka-,

koneenrakennus- ja prosessiteollisuusklusteriin. Klusterin keskeiset osaamistarpeet on koottu

taulukkoon 18.

Taulukko 18. Elektroniikka-, koneenrakennus- ja prosessiteollisuusklusteriin kuuluviin

ammatillisiin tutkintoihin liittyvät keskeiset osaamistarpeet TUTKE-hankkeen mukaan.

Lähde: Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittäminen-tutkimus, loppuraportti, Tampereen

yliopisto, Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus, , Haltia et al, (2010).

TULEVAISUUDEN OSAAMISTARVE OSAAMISTARPEEN TÄSMENNYS Informaatiotekniikan, uusien teknologioiden ja automaation osaaminen

Toimialan informaatiotekniikan ja tietojärjestelmien käyttäminen, valmius uusien tuotanto- ja automaa-tioteknologioiden käyttöönottamiseen, mekatroniikkaan ja robotiikkaan liittyvä osaaminen

Prosessi- ja valmistusosaaminen Erilaisiin valmistusmenetelmiin liittyvä osaaminen, tuotannon ohjausjärjestelmiin liittyvä osaaminen, testausosaaminen, prosessien hallinta, poikkeavien tilanteiden hallinta

Ympäristö- ja energiaosaaminen

Omien työtehtävien ympäristövaikutusten arviointi ja energiatehokkaiden työtapojen hallinta, ympäristöky-symyksiin liittyvän teknologian hallinta, ympäristökysymyksiin liittyvien säädösten ja ohjeiden hallinta

Toimialan perustaidot ja moniosaaminen Kunnossapitoon ja huoltoon liittyvä osaaminen,

64

laite- ja tuotetuntemus, hitsaus- ja muut käytännön taidot, prosesseihin liittyvä moniosaaminen

Materiaali- ja raaka-aineosaaminen

Materiaalien ja raaka-aineiden tunteminen, niiden käsittely ja valmistusosaaminen, uusien materiaalien käyttöönottamiseen liittyvä osaaminen

Asiakaspalveluosaaminen

Asiakaspalvelutilanteisiin liittyvä vuoro-

vaikutusosaaminen, kielitaito, monikulttuurinen

osaaminen, oman toimialan ja alueen verkostojen tunteminen ja niissä toimiminen

Oppisopimuskoulutusta käytetään ammatilliseen perus- ja lisäkoulutukseen.

Oppisopimuskoulutuksen voi suorittaa oppilaitoksen opetussuunnitelman mukaan tai näytöillä. Sen

merkitys esimerkiksi puualan koulutuksessa on viime vuosina lisääntynyt, mikä johtuu ainakin

osaksi siitä, etteivät alan yritykset ole saaneet tarvitsemaansa ammatillisen peruskoulutuksen

suorittanutta henkilöstöä. Myös paperialalla oppisopimuskoulutus on lisääntymässä. Yrityksillä on

positiivisia kokemuksia oppisopimuskoulutuksesta. Opiskelijat ovat koulutuksen jälkeen erittäin

motivoituneita työelämään, koska koulutuksesta noin 90 % tapahtuu työssä oppimisen kautta ja

yrityksellä on lähes aina tarjota oppisopimusopiskelijalle työpaikka. Yritykset käyttävät

oppisopimuskoulutusta sekä rekrytointikoulutusväylänä että täydennyskoulutuksena. On myös

pohdittu, olisiko tarkoituksenmukaista tehdä osa AMK-koulutuksesta oppisopimuskoulutuksena

mahdolliseksi.

Aikuiskoulutus on tärkeä metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden työvoiman koulutuskanava.

Aikuiset voivat suorittaa näyttötutkintoina ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja

erikoisammattitutkintoja. Ammattitaidon voi osoittaa näytöillä riippumatta siitä, millä tavoin tiedot on

hankittu. Tiedot, taidot ja kokemus osoitetaan virallisesti hyväksytyissä. kolmikantaisten

tutkintotoimikuntien valvomissa tutkinnoissa, jotka suoritetaan aidoissa työtilanteissa.

Tavoite nostaa suomalaisten koulutustasoa on kannatettava, mutta se pitää ymmärtää laajasti

kaikissa tehtävissä ja kaikilla koulutusasteilla annettavan opetuksen korkeana laatuna- ei vain

korkeakouluopintojen suorittamisena. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaa on lisättävä imago-

työllä, jotta saadaan kemian- ja metsäteollisuuden alojen ammatillisten opintojen yhteiskunnallinen

arvostus paremmaksi.

Ammattikorkeakoulujen tulo koulutuskenttään on muuttanut koulutuskokonaisuutta.

Ammattikorkeakouluverkosto on mitoitettava työelämän tarpeiden mukaan. Ammattikorkeakoulujen

on valittava painopistealueensa ja profiloiduttava niiden mukaisesti erillisenä yliopistoista.

Koulutusohjelmien sisältöjen on oltava työelämälähtöisiä. Osa yrityksistä peräänkuuluttaa

esimerkiksi mahdollisuutta käyttää AMK-koulutusta väylänä työnjohtotehtäviin. AMK-insinöörien

65

koulutusohjelmat voisivat profiloitua esimerkiksi alueen yritysten alojen mukaan. Paikallista

koulutuksen suunnittelua tulisi tehdä systemaattisesti yhteistyössä yritysten kanssa. Opettajien ja

yritysten edustajien tulisi tavata säännöllisesti. Opettajat voisivat mennä tutustumisjaksoille

yrityksiin ja yritysedustajia voisi ottaa enemmän mukaan antamaan opetusta. Nopeat muutokset

edellyttävät, että oppilaitokset tietävät ajantasaisesti, millaista työvoimaa yritykset ja yhteisöt

tarvitsevat.

Myös yliopistojen ja yritysten yhteistyön tulisi olla systemaattista. Yliopistot tuotavat sekä

akateemisen tutkimuksen osaamista että monipuolista korkeimman tason osaamista

elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan tarpeisiin. Yritykset peräänkuuluttavat yliopisto-opintoihin

nykyistä enemmän työelämätaitoja akateemisten opintojen rinnalle sekä koulutukseen

joustavuutta, jotta osaamisen suuntaaminen uudelleen työelämän kysyntää vastaavaksi tai alan

vaihto ovat mahdollisia. Elinkeinoelämän tulisi myös olla aktiivisesti mukana tutkijakoulujen

kehittämisessä. Laatu-, kestävä kehitys- ja eettisyysnäkökulmia olisi vahvistettava kaikissa kemian-

ja metsäteollisuuden alojen tutkinnoissa. Paljon työelämätaitoja voi sisällyttää kursseihin

läpäisyperiaatteella monipuolisten opetusmenetelmien avulla. Opintoihin pitäisi sisältyä riittävästi

mm projekteja, ryhmätöitä, esitelmien pitämistä, käytännön kursseja ja

opinnäytetyömahdollisuuksia yrityksissä. .Koulutuksen laatu on myös tärkeä vetovoimatekijä.

Yliopistokoulutuksessa haasteena on riittävän laaja-alaisen peruskoulutuksen ja kansainvälisen

tason huippututkimuksen yhdistäminen. Erikoistumalla sekä yliopistojen tehokkaalla

verkostoitumisella voidaan parhaiten turvata opetuksen ja tutkimuksen laatu, resurssien tehokas

käyttö ja suomalaisten korkeakoulujen kyky vastata kansainväliseen kilpailuun. Huippuosaaminen

edellyttää syvällistä teoreettista osaamista ja kykyä sen soveltamiseen innovaatiotoiminnassa,

riittävää kriittistä osaamisvolyymia, jatkuvuutta sekä kansainvälistä vaikuttavuutta ja

verkostoitumista.

Huippuosaamisen kehittämiseen kuluu alan henkilöstön ammattitaidon ja osaamisen kehittäminen

kaikilla koulutusasteilla. Myös opiskelijoiden jatko-opintomahdollisuuksia eri koulutusasteiden

välillä tulisi edistää. Oleellinen osa huippuosaamisen kehittämistä, vahvistamista ja ylläpitämistä on

opettaja-, tila-, laite- ja oppimateriaaliresurssien ajan tasalla pitäminen.

Koulutuksen, ei pelkästään tutkimuksen, sitominen osaksi innovaatiojärjestelmää on tärkeää.

Valituista valtakunnallista painopistealueista (esim. SHOKit, OSKE-ohjelma) sekä

toimialakohtaisista tutkimus- ja osaamisstrategioista tulisi viestiä oppilaitosten

opetushenkilökunnalle riittävän laajapohjaisesti. On tarkoituksenmukaista suunnata

korkeakoulutusta ja etenkin tohtorikoulutusta strategioiden mukaisille osaamisalueille.

66

7.1 Laboratorioalan tutkinnot

Kemianteollisuus sekä sellu- ja paperiteollisuus työllistävät paljon laboratorioalan ammattilaisia.

Laboratorioalalla on tehty useita työelämälähtöisiä osaamistarveselvityksiä.

Laboratorioanalyytikkojen osaamistarpeita on selvitetty esimerkiksi Pirkanmaan (nyk. Tampereen)

AMK:ssa vuonna 2009 ja Metropolia-AMK:ssa vuonna 2010. Vuonna 2006 on tehty

valtakunnallinen selvitys, jossa vertaillaan eri koulutusasteen tutkinnon suorittaneen henkilöstön

koulutusta, osaamistarpeita ja sijoittumista työelämään. Vertailussa ovat mukana laborantin,

laboratorioanalyytikon ja FM (pääaineena kemia) tutkinnot. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot

suunnittelevat itse koulutusohjelmansa, mikä antaa niille mahdollisuuden profiloitua

painopistealueilleen. Sekä laboratorioanalyytikkojen että kemistien koulutusohjelmissa on

huomattavia eroja eri kouluttajien välillä.

Laboratorioalan koulutus on uudistunut voimakkaasti kahtena viime vuosikymmenenä. Muutosten

sarja käynnistyi vuonna 1995, jolloin kaksivuotinen yo-pohjainen laborantin koulutus lakkautettiin ja

tilalle saatiin opistotasoinen laboranttikoulutus. Nykyään käytössä oleva laborantin tutkinto on

ammatillinen peruskoulupohjainen tutkinto. Laboratorioanalyytikon tutkinto on AMK-tasoinen.

Laborantti- ja laboratorioanalyytikkokoulutukset painottavat laboratoriotyön osaamista ja

kehittämistä. Kemistikoulutuksen tavoitteena on riittävät laboratoriotyön taidot. Laboratorio on eri

koulutuksen saaneiden yhteinen toiminta-alue, ja jossain määrin tehdään samoja tehtäviä, mm.

kaikki huolehtivat työympäristön siisteydestä ja laatuun liittyvistä asioista. Työelämässä

laboratorioanalyytikoilla odotetaan olevan enemmän käytännön laboratoriotaitoja kuin kemisteillä ja

enemmän kielitaitoa, raportointi- ja tulosten analyysitaitoja sekä menetelmien kehitystaitoja kuin

laboranteilla. Työtehtävien muuttuessa yhä vaativimmiksi osa tutkimuslaboratorioista ilmoittaa

luopuvansa laboranttien rekrytoinnista ja palkkaavansa tulevaisuudessa vain

laboratorioanalyytikoita laboratorion teknisiin tehtäviin. Laboratorioanalyytikkoja toimii myös sellu-

ja paperiteollisuuden vuoropäällikköinä. Kemistien keskeistä osaamista on vankka teoriapohja, ja

tulevaisuudessa heiltä odotetaan myös entistä enemmän valmiuksia toimia esimiehinä ja

tiiminvetäjinä.

Laborantin tehtäväalue on yleensä rajattu, kun taas kemistien vastuualueet ovat laajoja ja/tai

vaativat syvällistä perehtyneisyyttä tiettyyn alueeseen. Perustietotekniset taidot on oltava koko

henkilöstöllä (mm. perusteet Windows käyttöjärjestelmästä, taulukkolaskennasta ja

tekstinkäsittelystä). Esimerkkejä kemian laboratorioissa työskentelevien laboranttien,

laboratorioanalyytikoiden ja kemistien keskeisistä työtehtävistä on listattu taulukoon 19. Tarkka

toimenkuva riippuu luonnollisesti toimipaikasta, työkokemuksesta, henkilökohtaisista

ominaisuuksista sekä asemasta organisaatiossa. On myös muistettava, että osa kemisteistä ja

67

laboratorioanalyytikoista sijoittuu yrityksen muihin toimintoihin kuin laboratorion yhteyteen,

esimerkiksi johto-, myynti- tai markkinointitehtäviin.

Taulukko 19. Esimerkkejä kemistien, laboratorioanalyytikoiden ja laboranttien keskeisistä

työtehtävistä kemian laboratoriossa.

Tutkinto Keskeisiä työtehtäviä

Kemisti Käytettävien laboratoriomenetelmien kehittäminen, oikeellisuuden ja tarkoitukseen sopivuuden varmistaminen, mm. menetelmien validointi, testaus, analyysien vertailut, tulosten tulkinta, laitteiden hankinta, menetelmä- ja työohjeiden laadinta Oman alan kehityksen seuraaminen ja asiantuntijana toimiminen Laatia, ylläpitää ja kehittää laboratorion laatujärjestelmää sekä huolehtia siitä, että sitä noudatetaan. Resurssien käytön suunnittelu ja käytön ohjaus. Tiimin jäsenten esimiehenä toimiminen, toimintaedellytysten varmistaminen sekä toiminnan kehittäminen: henkilöresurssit/ rekrytointisuunnitelma, työsuunnitelmat, työsuojeluvastuu työnantajan edustajana, tavoitteiden asettaminen, innostaminen, mittarit, raportointi, kehityskeskustelut, koulutus/kehittämissuunnitelmat Yhteistyö asiantuntijoiden ja asiakkaiden kanssa. Näytteisiin liittyvä (asiakas)raportointi

Laboratorioanalyytikko Alkuvaiheessa rutiinianalyysit, myöhemmin vaativampien erikoisanalyysilaitteiden käyttö, menetelmien kehittäminen ja menetelmäohjeiden kirjoittaminen, taustamateriaaliin perehtyminen. Osallistuminen mittaussarjojen suunnitteluun Tulosten laskeminen ja tulkinta Laboratorion ylläpitotehtävät mm. laitteiden huolto- ja kunnossapitotehtävät Laatia, ylläpitää ja kehittää laboratorion laatujärjestelmää Työn dokumentointi (laboratoriopäiväkirjat) Tulosten raportointi Yhteistyö muiden tiimin jäsenten kanssa.

Laborantti Laboratorion ylläpitotehtävät: mm. siisteys, välinehuolto, välineiden ja laitteiden tarkistus ja huolto, liuosten valmistus Ylläpitää ja kehittää laboratorion laatujärjestelmää (esim. mittavälineiden kalibrointi, osallistuminen menetelmien validointimittauksiin) Näytteiden vastaanotto ja käsittely Rutiinianalyysit mm. titraukset, pH, johtokyky, tiheys, viskositeetti Yhdisteiden eristys, valmistus ja tutkiminen ohjeiden mukaan Kromatografiset määritykset UV-vis-spektrofotometriset määritykset Tulosten kirjaus ja tallennus Työn dokumentointi (laboratoriopäiväkirjat) Yhteistyö tiimin muiden jäsenten kanssa

Kemian perusteiden oppiminen ja käden taitojen harjaantuminen riittävässä laajuudessa on

kaikkien laboratorioalan koulutustasojen yhteinen haaste. Kädentaidot käytännön laboratoriotöissä

68

ovat erittäin keskeistä laboranttien ja laboratorioanalyytikkojen osaamista. Muita keskeisiä

laboratorioanalyytikoiden osaamistarpeita on koottu taulukkoon 20.

Taulukko 20. Työelämälähtöisiä laboratorioanalyytikoiden osaamistarpeita

Työturvallisuusosaaminen Laatuosaaminen Ympäristöosaaminen Peruslaboratoriotyötaidot (kädentaidot:pipetointi, liuostenvalmistus, työturvallisuus;huolto, kun osaa joitain menetelmiä hyvin, helppo omaksua uusien laitteiden käyttöä työpaikalla; rutiiniasioiden hiominen tärkeää) Tavalliset analyysitekniikat (GC, HPLC, MS, FTIR, käytännön työskentelyn harjoittelulla suuri merkitys). Kemian laskut (stoikiometria, liuoslaskut, prosentit) ja tilastomatematiikka Laitetekniikka, huolto, kalibrointi Valmiudet ja into/kiinnostus menetelmien kehittämiseen, laite- ja menetelmävalidointiin Ilmiöiden ymmärtäminen Tulosten tulkinta ja merkityksen ymmärtäminen Prosessiosaamisen perusteet Kyky kriittiseen tulosten arviointiin Tiedonhaku Looginen raportointi Työskentelyasenne: oma-aloitteisuus, varmuus, vastuuntunto,uteliaisuus Kyky työskennellä aikataulullisen paineen alla usean eri analyysiprosessin parissa samanaikaisesti Huolellisuus Kemikaali- ja ympäristölainsäädännön perusteet

Laboratorioalalla on tarjolla yksittäisiä kursseja ja teollisuus kouluttaa jatkuvasti työntekijöitään. Eri

tutkintotasoja vertailevassa tutkimuksessa tehdyssä kyselyssä lähes kaikilla kyselyyn vastanneilla

oli täydennyskoulutustoiveita. Tutkimuksessa tuodaan esille idea, että ammatillisten oppilaitosten,

ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen olemassa olevaa kurssitarjontaa käytettäisiin hyväksi ja

kehitettäisiin edelleen vastaamaan myös työelämän täydennyskoulutustarpeita.

7.2 Insinööritutkinnot

Osana Teknillisen korkeakoulutuksen kansallista strategiaprojektia toteutettiin vuonna 2010

Tekniikan akateemisten liiton vetämänä Osaamista oppimalla-projekti, jonka lähtökohtana oli

analyysi insinöörin tulevaisuuden työelämässä tarvitsemasta osaamisesta. Projektissa tarkasteltiin

kaikkia neljää insinööritutkintoamme: insinööri (AMK), diplomi-insinööri, tekniikan kandidaatti,

insinööri (ylempi AMK).

Tulevaisuuden insinöörin osaamistarpeet jaoteltiin projektissa neljään ryhmään: tekniikan

ydinosaaminen; poikkitieteellinen osaaminen; vuorovaikutus-, kansainvälisyys- ja organisaatio-

69

osaaminen sekä arvot ja asenteet (kuva 11). Johtopäätöksissä todettiin, että insinööriprofession

ydinosaaminen on tulevaisuudessakin teknistä ja matemaattis-luonnontieteellistä osaamista, mutta

että myös muut osaamisalueet ovat kriittisen tärkeitä. Näiden muiden osaamisalueiden painoarvo

työelämässä tarvittavan osaamisen osana on kasvanut. Esimerkiksi työelämän monikulttuuriset,

globaalit ja poikkitieteelliset tiimit edellyttävät insinööreiltä kykyä tunnistaa oman työnsä ja

ajattelunsa arvo- ja asenneperustaa.

Kuva 11..Tulevaisuuden insinöörin osaamistarpeet. Lähde. Suomi tarvitsee maailman

parasta insinööriosaamista, TEK 2010.

Työelämässä pärjääminen ja innovaatiotoiminta edellyttävät yhteisöllistä oppimista ja verkostoissa

toimimista. Yhteisöllisyyttä tukevia opetusmenetelmiä tulisi lisätä ja ryhmätyötaidot tulisi nostaa

selkeämmin osaamistavoitteiksi. Keskeisimmät tekniikan alan korkeakouluopetuksen

kehittämiskohteet liittyvät opintosisältöjen sijasta nimenomaan opetussuunnitelmiin ja

opetusmenetelmiin. Näihin tarvitaan alalle soveltuvia pedagogisia malleja. Myös korkeakoulujen

pedagogisen johtajuuden kulttuuria ja opetussisältöjen priorisointia on vahvistettava.

Vaikka käytännönläheisyys ja tiiviit elinkeinoelämäyhteydet ovat merkittäviä tekniikan alan

korkeakoulutuksen vahvuuksia, tulisi työssä oppimista tehostaa määrittelemällä harjoittelun,

70

harjoitustöiden ja muun työssä oppimisen osaamistavoitteet nykyistä tarkemmin.

Liiketoimintaosaamisen, asiakaslähtöisyyden ja jaetun asiantuntijuuden osaamista on

vahvistettava. Kaikkien insinöörien nähtiin tarvitsevan jonkinasteista ymmärrystä liiketoiminnasta.

Osaamisen ei tarvitse olla kovin syvää, mutta se on välttämätöntä riippumatta siitä, millaisissa

yrityksen tehtävissä insinööri työskentelee.

Pärjätäkseen työmarkkinoilla jokainen työtekijä tarvitsee vahvan ammatillisen itsetunnon, stressin

sietokykyä ja monipuolista hyvinvointia. Jo opiskeluaikana poikkitieteisyyttä pitäisi tukea osana

kehittyvää ammatti-identiteettiä. Elämänhallinta ja stressin sietokyky arvioitiin -tekniseen

ongelmaratkaisuun liittyvien osaamistarpeiden ohella- insinöörin tärkeimmäksi taidoksi.

Yrityselämän edustajat nostivat tämän osaamisalueen keskeisimpien joukkoon, koska se on

edellytys kaiken muun osaamisen käytölle. Globaalissa markkinataloudessa työsuhteet muuttuvat

jatkuvasti epävarmemmiksi, mutta tästä huolimatta työntekijän tulisi pystyä sitoutumaan työhönsä

ja tekemään parhaansa. Elämänhallintaan ja stressin sietokykyyn liittyvät taidot, arvot ja asenteet

liittyvät vahvasti yksilön persoonallisuuden piirteisiin, mutta niihin voidaan vaikuttaa koulutuksella.

Yksi tulevaisuuden insinöörien avainkompetensseja on elinikäinen oppiminen eli kehittyville

tiedonhankintataidoille pohjautuva omatoiminen ja kriittinen osaamisen päivittäminen,

laajentaminen ja syventäminen. Useimmille insinööreille ei enää riitä vain yhden tekniikan alan

tuntemus. Toivottavaa olisi myös ainakin yhden ei-teknisen aineen hallinta, mikä edistäisi

esimerkiksi vuorovaikutusta muiden alojen edustajien kanssa.

Kestävä kehitys edellyttää uusia teknologioita. Cleantech eli ekologisesti kestävän kehityksen

saavuttamiseksi käytettävä tekniikka on tärkeä tulevaisuuden osaamisalue. Näkymissä on, että

cleantech saa rinnalleen cleanservicen. Perinteisiä ympäristöpalveluja ovat esimerkiksi

jätehuoltopalvelut, mutta niiden rinnalle kehitellään nyt uudempia palveluinnovaatiomuotoja.

Luovuudella ja innovatiivisuudella on suuri tarve yrityksissä: olisi opittava katsomaan asioita eri

puolilta, näkemään eri ideoiden vahvuudet ja rohkaisemaan muita. Tähän tarvitaan paitsi

tietopohjaa, myös kommunikaatiotaitoja. Ryhmissä tekeminen, toisilta oppiminen ja toisten

ideoiden päälle rakentaminen ovat harjoittelua vaativia taitoja. Luovuuden kehittyminen edellyttää

epäonnistumisen sietämisen opettelua sekä yrittämisen palkitsemista. Ideoiden jalostamiseen

innovaatioiksi on kehitetty myös erityisiä metodeja, joita voitaisiin opettaa.

71

8 Yhteenveto ja johtopäätökset

Tässä työssä on tarkasteltu kemian alan sekä paperi- ja puualan yleisiä ja ammatillisia

osaamistarpeita laadullisen ennakoinnin näkökulmasta 5-10 vuoden aikajänteellä.

Tutkimusmenetelmänä on meta-analyyttinen lähestymistapa. Tämä tarkoittaa tutkimusotetta, jossa

kerätään tutkimuksen kohteena olevista teemoista kirjallinen aineisto, ja analysoidaan sen sisältöä.

Kirjallista tutkimusaineistoa täydennettiin muutamilla toimialaliittojen ja yritysten asiantuntijoiden

haastatteluilla.

Metsäteollisuudella ja kemianteollisuudella on laajoja rajapintoja keskenään sekä yhteyksiä muihin

toimialoihin. Toimialarajat ovat ehkä häviämässä kokonaan. Esimerkiksi metsäklusterin tarkka

rajaaminen on hankalaa, koska metsäteollisuus, raskas kemia ja energiantuotanto ovat

käytännössä jo yhtä prosessiteollisuutta toimintatavoiltaan ja henkilöstön osaamisvaatimuksiltaan.

Niiden tuotteissakin on päällekkäisyyksiä mm. biodieselin myötä. Tulevaisuutta voi olla myös

esimerkiksi puubiomassasta bioteknologisesti eristettyjen molekyylien jalostaminen lääkkeeksi.

Tällaista innovaatiota on vaikea luokitella yhden tietyn toimialan alle.

Metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden osaamistarpeiden yhteneväisyys havaitaan esimerkiksi

vertaamalla taulukoita 3 ja 11. Metsäteollisuuden rakennemuutoksen myötä puulle etsitään uusia

käyttömuotoja entistä enemmän myös kemian ja biokemian keinoin, minkä seurauksena myös

alojen teknologiset osaamistarpeet lähestyvät toisiaan. Alojen tärkeistä osaamistarpeista on tehty

yhteenveto taulukossa 21.

Taulukko 21. Yhteenveto kemianteollisuuden ja metsäteollisuuden keskeisistä osaamistarpeista.

Trendi Keskeisiä osaamistarpeita

Jatkuva työelämän muutos, toimialojen rajapintojen leviäminen, kiristyvä kilpailu, henkilöstöllä on entistä enemmän mahdollisuuksia ja vastuuta tehdä päätöksiä

• perusosaamisen laaja-alaisuus, moniosaaminen • esimiestaidot: ihmisten ja osaamisen

johtaminen/valmentaminen, muutosjohtaminen, työhyvinvointiin panostaminen

• itsensäjohtaminen (elämänhallinta, oma-aloitteisuus, oman osaamisen tunnistaminen ja arvostaminen)

• vahvaan luonnontieteelliseen ja teknologiseen osaamiseen perustuva t&k-osaaminen, luovuus ja rohkeus: uusia radikaaleja innovaatioita kaivataan

• yrittäjämäinen asenne (ammattiylpeys, vastuullisuus, jokaisen on yritettävä parhaansa)

• liiketoiminta-osaaminen • asenteena elinikäinen oppiminen

Kansainvälistyminen, yritykset vientivetoisia, verkostomainen

• kansainvälisen kaupan osaaminen • kulttuurien tuntemus • englannin kieli (kaikilla organisaation tasoilla)

72

toimintatapa • verkostoitumisosaaminen

Teknologiat ja automaatio kehittyvät jatkuvasti, kemialla ja metsällä on entistä enemmän yhteisiä teknologioita ja tuotteita, mm. biomassan jalostus ja materiaaliteknologiat (puu-muovikomposiitit jne)

• kyky oppia ja hallita uusia teknologioita • raaka-aineosaaminen • poikkitieteellinen osaaminen, moniosaaminen • kyky kehittää uusia teknologioita ja seurata teknologioiden

kehitystä muualla (mm bio- ja nanoteknologiat keskeisiä) • laboratoriotöissä korostuu laatuosaaminen

Informaation määrän kasvu • hallittava tietojärjestelmien ja digitaalisten tuotteiden käyttö • osattava etsiä tietoa oikeista paikoista, ja ymmärrettävä

etsimänsä • ongelmanratkaisumenetelmät • verkostoituminen: verkossa enemmän tietoa kuin yksilöllä

yksin (jaettu asiantuntijuus) • tiimityötaidot • IPR-osaaminen (immateriaalioikeudet)

Ympäristövaatimusten tiukentuminen, kestävän kehityksen näkökulman korostuminen, luonnonvarojen ehtyminen

• ympäristö- ja kemikaalilainsäädännön osaaminen • teknologinen ympäristöosaaminen (cleantech): päästöjen

minimointi, energiatehokkuus, materiaalitehokkuus mm. sivuvirtojen hyötykäyttö

• cleanservice- osaaminen • puurakentamisen kehittäminen • uusiutuvan puumateriaalin kilpailuedun hyödyntäminen • elinkaariosaaminen • työturvallisuusosaaminen

Palvelun ja asiakaslähtöisyyden korostuminen

• palveluasenne (kaikilla organisaation tasoilla) • uusien palvelukonseptien kehittäminen (palvelut osaksi

tuotteita) • asiakasosaaminen: yhteistyö asiakkaan kanssa yli

toimialarajojen

Yritysten imago on entistä tärkeämpi kilpailutekijä ja vaikuttaa myös koulutuksen vetovoimaan

• kestävän kehityksen osaaminen • tiedotus- ja viestintäosaaminen (jokainen alan toimija on

viestijä) • brändäys-osaaminen

Selvityksen johtopäätöksinä voidaan todeta :

1) Luonnontieteellinen ja teknologinen osaaminen ovat edelleen kemianteollisuuden ja

metsäteollisuuden menestyksen perusta.

2) Substanssiosaaminen ei enää yksinään riitä millään koulutusasteella. Muiden

osaamisalueiden, kuten liiketoimintaosaamisen, kansainvälisen toiminnan ja kestävän

kehityksen vaateiden ymmärtämisen, yleisten työelämätaitojen, innovatiivisuuden ja

ryhmätyötaitojen, painoarvo työelämässä tarvittavan substanssiosaamisen lisänä on

kasvanut. Osaamisvaatimusten laajentuminen edellyttää oppisisältöjen priorisointia.

73

Kaikista taidoista ei tarvita erillisiä kursseja vaan niitä voidaan oppia läpäisyperiaatteella

monipuolisten opetusmenetelmien avulla (ryhmätyöt, projektit, väittelyt jne).

3) Kaikilla koulutusasteilla tulisi vahvistaa opettajien pedagogista osaamista ja pedagogisen

johtajuuden kulttuuria. Tämä on keskeinen tekijä, jolla voidaan parantaa muun muassa

koulutuksen läpäisyastetta.

4) Työssäoppiminen on keskeistä kaikilla koulutusasteilla. Systemaattista työssäoppimista

tulisi tehostaa ammatillisen koulutuksen lisäksi myös korkea-asteella esimerkiksi

toteuttamalla opintokursseja, joilla opiskelijat reflektoisivat, jakaisivat ja raportoisivat

työssäoppimaansa, sekä kytkemällä opiskelijoiden harjoitustöitä yrityksiin.

5) Tulevaisuuden alati muuttuvassa työelämässä yksilöiltä vaaditaan entistä enemmän

elämänhallinnan taitoja, stressinsietokykyä (kykyä toimia aikataulupaineen alaisena),

vastuullisuutta, oma-aloitteisuutta ja epävarmuuden sietokykyä. Nämä taidot ovat koko

työkyvyn perusta.

6) T&K-toiminnan poikkitieteellisyys, toimialojen rajapintojen leveneminen ja yhteistyön

lisääntyminen toimialojen välillä edellyttää yhteistyötä eri alojen koulutuksen suunnittelussa.

Esimerkiksi puutuoteteollisuus ja talonrakennus liittyvät kiinteästi toisiinsa, mutta alojen

koulutus tapahtuu erillään. Puun käytön ja puurakentamisen edistämiseksi näiden alojen

koulutusta tulisi kehittää yhteistyössä. Toinen esimerkki on ympäristötekniikan yhteys

kemianprosessi- ja energiatekniikkaan.

7) Suomen pienen väkiluvun vuoksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että oppilaitokset profiloituisivat

osaamisalueilleen ja verkostoituisivat keskenään. Ammatillisella puolella tässä tulisi

huomioida paikalliset yritykset. Myös koulutuksen alakohtaista valtakunnallista koordinointia

tulisi lisätä. Etenkin puutekniikan AMK-aloituspaikkojen määrän laskusta huolta kantava

puutuoteala peräänkuuluttaa koordinoinnin tehostamista. Korkeakoulutusta tulisi suunnata

valtakunnallisesti ja alueellisesti tärkeille osaamisalueille, joita on määritelty mm. SHOKien,

OSKE-klusterien ja alakohtaisten tutkimustrategioiden kautta. Koulutuksen, ei pelkästään

tutkimuksen, sitominen osaksi innovaatiojärjestelmää on tärkeää.

8) Strategia- ja ennakointitietoa tulisi hyödyntää enemmän oppilaitoksissa. Esimerkiksi eri

oppilaitoksissa on tehty/teetetty työelämälähtöisiä osaamistarvekartoituksia, joiden

tuloksista ainakin osa olisi hyödynnettävissä valtakunnallisesti. Opetushenkilökunnan tulisi

saada riittävästi tietoa määritellyistä painopistealueista (esim. SHOKit, OSKE,

tutkimusstrategiat), jotta he osaisivat suunnata opetustaan näiden mukaisesti. Tulisi miettiä

luovia keinoja, joilla tämä tieto tavoittaisi opetushenkilökunnan. Pelkkä kirjallisten raporttien

jakaminen ei aina riitä.

9) Mikään koulutus ei voi antaa kaikkia työuran aikana tarvittavia tietoja ja taitoja.

Työelämässä tapahtuu jatkuvasti kehitystä ja muutoksia, joten elinikäisen oppimisen

74

asenne on keskeinen. Useampia oppilaitosten kursseja voisi kehittää palvelemaan myös

työelämän täydennyskoulutustarpeita.

10) Koulutus kehittyy kansallisesta kansainväliseen suuntaan. Opiskelija- ja opettajavaihdot

yleistyvät, opintokurssien ja tutkintojen siirrettävyyttä kehitetään useissa kansainvälisissä

ohjelmissa ja erimaalaisten oppilaitosten välinen opetussuunnitelmien vertailu- ja

suunnittelutyö lisääntyy. Myös osaamistarpeiden ennakointia tulisi tulevaisuudessa tehdä

entistä enemmän kansainväliseltä pohjalta.

11) Koulutuksen vetovoimaisuuteen panostaminen kannattaa. Laadullisten tavoitteiden

toteutumisen edellytyksenä on, että alojen eri asteen koulutuksilla on riittävästi vetovoimaa.

12) Metsä- ja kemianteollisuuden eri alatoimialoista kerätty materiaali ei ollut homogeenistä.

Osasta aloja oli saatavissa yksityiskohtaisempaa ennakointitietoa kuin toisista, mikä näkyy

tämän selvityksen tuloksissa. Yksityiskohtaisten teknologisten osaamistarpeiden

alakohtainen selvittäminen vaatisi uuden laajapohjaisen kyselytutkimuksen toteuttamista.

Osa yritysten teknologiatiedosta voi olla salaista, osa nopeasti muuttuvaa, mikä vaikeuttaa

osaamistarpeiden ennakointia. Trendinä on myös yritysten keskittyminen kapeaan niche-

alueeseen, jolloin alaa koskevien yleisten teknologisten osaamistarpeiden määrittely

hankaloituu.

13) Tulevaisuuden tuotantotöiden (teollisuustöiden) kehitysnäkymien ja laadullisten sekä

määrällisten osaamistarpeiden selvittäminen kaipaisi lisäpanostuksia. Miten ammatillisen

koulutuksen asema muuttuu automaation lisääntyessä ja työtehtävien monimutkaistuessa?

75

Lähteet

Työn kirjallinen lähdeaineisto on esitetty aineistomatriiseissa liitteessä 1.

Kirjallista tutkimusaineistoa täydennettiin muutamilla toimialaliittojen ja yritysten asiantuntijoiden

haastatteluilla.

Asiantuntijahaastattelut:

Aloiteasiainhoitaja Jukka Forsström, Sachtleben Pigments Oy, Porin tehdas

Johtaja Riitta Juvonen, Kemianteollisuus ry

Toimitusjohtaja Carmela Kantor-Aaltonen, Suomen bioteollisuus ry

Toimitusjohtaja Vesa Kärhä, Muoviteollisuus ry

Senior Human Resources Specialist Matti Laaksonen, Orion yhtymä

Toimitusjohtaja Tuula Rantalaiho, Kumiteollisuus ry

Tutkimus- ja koulutusasiantuntija Anne Kettunen, Metsäteollisuus ry

Tutkimus- ja kehitysjohtaja Jukka Kilpeläinen, Stora Enso

Toimitsija Sami Laakso, Paperiliitto ry

Henkilöstöpäällikkö Jari Nyström, UPM

Henkilöstöpäällikkö Timo Pynnönen, Metsäliitto Puutuoteteollisuus

Kehittämispäällikkö Hannu Siltala, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry

Toiminnanjohtaja Tapani Tuohiniemi, Puuteollisuusyrittäjät ry

76

LIITE: AINEISTOMATRIISIT

Matriiseissa on lyhyesti esitelty työn kirjallinen lähdeaineisto.

Matriisi 1/5

KOULUTUKSEN JA TYÖELÄMÄN ENNAKOINTI YLEISELLÄ TASOLLA

SISÄLTÖ

Oivallus-hankkeen 1.väliraportti (2009), 2. väliraportti (2010) ja loppuraportti (2011), Elinkeinoelämän keskusliitto.

Tulevaisuusluotain, verkostoitumisesta voimaa osaamiseen, loppuraportti, EK (2006) Suuri siirtymä, uusia lähestymistapoja tietämysverkostojen kehittämiseen. SITRA raportti 79, Vasara & al (2009) Työelämän murros heijastuu osaamistarpeisiin, Osaavaa henkilöstöä yrityksiin, EK (2005) Avainteknologiat ja tulevaisuus, yhteiskunnallisia tarkasteluja nousevien teknologioiden ja kvalifikaatioiden yhteyksistä, Opetusministeriön julkaisuja 2, Ahlqvist, Toni (2003)

Koulutuksen (kaikki tasot) yleisiä kehitystarpeita, taustalla tulevaisuuteen vaikuttavat trendit ja tulevaisuuden työ (perustuu työseminaareihin, asiantuntijaprosessointiin, opintomatkoihin, kirjallisuuteen) Visioi liiketoimintaympäristöä, tuotteita ja palveluja, työelämää ja yrityksissä tarvittavaa osaamista kuudella klusterilla vuonna 2015. Sisältää näkemyksiä suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämisestä elinkeinoelämän tarpeisiin (asiantuntijaverkoston työskentely) Innovaatiotalous, globaalin tietämyksen hallinta: näkemyksiä verkottuneen innovaatiotoiminnan edistämisestä (konsulttien analyysi; case-esimerkkejä yrityksistä) Pääasiassa määrällistä, jonkin verran laadullista osaamistarveanalyysiä, mukana kaikki EK:n alat ja kaikki koulutusasteet (yrityskyselyt) Analysoitu tulevaisuuden (2015) keskeisimpien teknologisten kehityslinjojen yhteiskunnallisia, koulutuksellisia ja ammatillisia vaikutuksia. Tutkimuksessa avainteknologioiksi määriteltiin informaatio- ja kommunikaatioteknologia, bioteknologia sekä materiaali- ja nanoteknologia.

Matriisi 2/5

TUTKINTO(TASO)KOHTAISET ENNAKOINNIT SISÄLTÖ

Tohtoritarve 2020-luvulla, ennakointia tohtorien työmarkkinoiden ja tutkintotarpeiden pitkän aikavälin kehityksestä, OKM (2010:13) Suomi tarvitsee maailman parasta insinööriosaamista, Tekniikan yhteistyöryhmä , TEK (2009). Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittäminen-tutkimus, loppuraportti, Tampereen yliopisto,

Lähinnä määrällistä ennakointia, lopputuloksena malli tohtorien tutkintotarpeiden ennakoimiseksi (paljon tilastollista analyysiä). Tekniikan korkeakouluopetuksen kehittäminen, osaamistarveanalyysin pohjalta esitetty oppimiseen liittyviä tavoitteita (työryhmän kokoukset, työseminaari yrityksille, kutsuseminaarit, verkkotyöskentely) Tarkastellaan ammatillista tutkintojärjestelmää tulevaisuuden osaamistarpeisiin peilaten ja tehdään

77

Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus, , Haltia et al, (2010) Millä koulutuksella mihin tehtäviin laboratorioalalla?, OPH, Marja-Leena Mäkelä. (2006) Laboratorioalan koulutusohjelman työelämätutkimus, loppuraportti, Metropolia AMK, Riitta Mäkelä (2010). Laboratorioanalyytikkojen ammatillinen osaaminen ja työelämän osaamistarpeet, opettajankoulutuksen kehittämishanke, Tampereen AMK, Tuuli Välineva (2009).

tutkintojärjestelmän kehittämisesityksiä (TUTKE-hankkeen loppuraportti; meta-analyyttinen tutkimus, jota täydennetty mm. EK:n työseminaarilla ja rehtoreille suunnatulla kyselyllä) Selvitys laboratorioissa työskentelevien kemistien, laboratorioanalyytikoiden ja laboranttien koulutuksista, sijoittumisesta ja työtehtävistä (opetussuunnitelmat, kyselyt) Laboratorioanalyytikoiden tutkinto: osaamistarpeet ja sijoittuminen työelämään (työelämään suunnattu kyselytutkimus). Laboratorioanalyytikoiden tutkinto.

Matriisi 3/5

KEMIANTEOLLISUUDEN JA BIOTEOLLISUUDEN OSAAMISTARPEIDEN ENNAKOINTI

SISÄLTÖ

Kemia lisää vetovoimaa, Kemianteollisuus ry ja Sari Stenvall-Virtanen (2003). Osaamisen tiekartta tulevaisuuteen-Kemianteollisuuden koulutuslinjaus, Kemianteollisuus ry (2008). Uskalikot tekevät tulevaisuutta - radikaalivaihtoehtoja hymistelyn sijaan, Kemianteollisuuden tulevaisuuslinjaus 2021. Kemianteollisuus ry (2007).

Puhtaasti asiakkaalle-suomalaisen kemianteollisuuden menestyksen tekijät globaalissa kilpailussa, Tekesin katsaus 268/2010, Mäenpää & al (2010). www.bioteknologia.info/ Selvitys muovi- ja kumialan työvoiman saatavuudesta, Koulutuskeskus Salpaus, OPH ja Unto Tervo (2010). Pirkanmaan muovi- ja kumiteollisuuden ennakoiva toimiala- ja klusterianalyysi, Pirkanmaan työvoima ja

Koko kemianteollisuuden osaamis- ja koulutustarpeet; lisäksi alatoimialakohtaisesti tarkasteltu muovituote-lääke- ja bioteollisuutta (asiantuntijahaastattelut, yrityskyselyt, sijoittumiskyselyt, tilasto- ja kirjallisuusselvitykset) Alan näkemys osaamisen tiekartasta ja askelmerkit kemian alojen osaamisen kehittämisen avainpelaajille. Tarkasteltu koko kemianteollisuutta ja kaikkia tutkintoasteita (kyselytutkimus yrityksissä, asiantuntijahaastattelut) Alan tulevaisuusskenaarioita ja tulevaisuuden menestystekijöitä sekä toimenpide-ehdotuksia (mm skenaariotyöskentely workshopeissa, www-kysely, seminaari) Alan nykytila ja globaalit trendit, SWOT-analyysi, kehityssuunnat ja Tekesin rooli. Verkkosivusto bioteknologian eri osa-alueista Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus, koulutuksen työelämävastaavuus (taustana yrityskysely) Koko klusterin kehittäminen (sisältäen koulutusorganisaatiot) ja liiketoimintapotentiaalit,

78

elinkeinokeskus, Antikainen& Salonen (2005). Muovituotealan tulevaisuuden osaamistarpeet Päijät-Hämeessä, MAP, Lahden ammattikorkeakoulu, sarja C, osa 10 (2005).

keskittyy Pirkanmaahan, mutta monet tulokset kansallisia (seminaari, haastattelut, työkokoukset) Kumi- ja muovituotealan tulevaisuuden osaamistarpeiden kartoitus (haastattelut yrityksissä, oppilaitoksissa sekä Muovipoli Oy.ssä). Osa MAP-projektia (Maakunnan avainklustereiden osaamisalueiden ja koulutustarpeiden analyysi).

Matriisi 4/5

METSÄTEOLLISUUDEN OSAAMISTARPEIDEN ENNAKOINTI

SISÄLTÖ

Maailmanluokan osaamista nyt ja tulevaisuudessa, Metsäteollisuuden ja –klusterin koulutuslinjaus, Metsäteollisuus ry (2010).

Maailman johtavana metsäklusterina vuoteen 2030, Metsäklusterin tutkimusstrategia, Metsäteollisuus ry (2010). Metsäteollisuus ja innovaatiot, Metsäteollisuus ry (2009). Puutuoteklusterin tutkimusstrategia, Metsäteollisuus ry (2008). Maailman parasta metsä-, puu- ja paperiosaamista, Metsäsektorin koulutuksen kehittäminen Suomessa, OPM (2008). Päijät-Hämeen koulutuskonsernin Puutuotealan työelämäneuvottelukunnan ennakointiraportti 2010-2011, Puurakentamisen osaamistarpeet Päijät-Hämeessä, MAP, , Lahden ammattikorkeakoulu, Kivistö, Saikkonen & Tuomikoski (toim.) (2008). Tutkimus paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan koulutuksen vaatimuskriteereistä työelämässä, Tampereen ammattikorkeakoulu, Tiia Koskinen (2007).

Alan näkemys tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeista sekä työelämästä (kaikki tutkintoasteet). Tulevaisuuden toimintaympäristöt ja niihin varautuminen, tutkimuksen painopisteet ja niiden vaatimat resurssit (työpajat, internet-keskustelut, asiantuntija-arviot). Alan näkemys hyvästä innovaatio- ja osaamisympäristöstä, biotaloudesta sekä puu- ja kuitutuotteiden uusista mahdollisuuksista. Klusteri nyt ja tulevaisuudessa, tutkimuksen painopisteet (työryhmät, toimijoiden yhteiset kokoukset) Alan koulutuksen ja sen kehittämisen tarkastelu kokonaisuutena, koulutuksen vastaavuus elinkeinoelämän muutoksiin (mukana kaikki metsä-, puu- ja paperialan koulutusasteet), OPM:n asettaman työryhmän loppuraportti. Ennakoitu laadullisia ja määrällisiä tekijöitä, jotka tulee huomioida koulutuksessa (Koulutuskeskus Salpaus ja Lahden AMK) Puurakentamisen tulevaisuus, osaamis- ja koulutustarpeet ( työpajat, seminaarit, haastattelut yrityksissä ja oppilaitoksissa) Alojen laadullisten osaamistarpeiden tarkastelu lähinnä kuvaajien avulla (kyselytutkimus alan yrityksissä).

79

Matriisi 5/5

KANSALLISET STRATEGIAT JA MUITA TAI USEITA TOIMIALOJA KOSKEVAT ENNAKOINNIT

SISÄLTÖ

www.tekes.fi/fi/community/Osaamisen%20 keskittymät%20 (SHOK)/505/Osaamisen%20keskittymät%20(SHOK)/1379 www.oske.net/osaamiskeskukset Jätä jälkesi! TEAMin strategiatyö vuonna 2010-loppuraportti, TEAM-raportteja, nro 1 (2011). Ammattialojen tulevaisuuden näkymät, Pirkanmaan ennakointipalvelu (2007). Ympäristöalan osaamistarpeet Päijät-Hämeessä, MAP, Lahden ammattikorkeakoulu, Malinen & al (2008).

Tietoa kansallisesti tärkeiden alueiden ympärille perustetuista strategisen huippuosaamisen keskittymistä (SHOK). Osaamiskeskusohjelman (OSKE) kotisivut. OSKE on valtioneuvoston määräaikainen (2007-2013) ohjelma, jonka tavoitteena on suunnata toimenpiteitä tärkeille painopistealueille ja hyödyntää Suomen eri alueiden osaamista. Eri alojen esittely, tulevaisuuden näkymät ja haasteet. TEAM-liiton strategia 2011-2015 (liiton jaostot mukana valmistelutyössä) Lyhyet kuvaukset 18 alasta, niiden työllisyysnäkymistä sekä tulevaisuuden osaamistarpeista (mm. energia-, elintarvike-, metsä-, ympäristöalat). Ympäristöalan osaamistarpeet, mukana kaikki koulutusasteet, mm. luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, AMK-insinööri (ympäristötekniikka, ympäristöbiotekniikka, miljöösuunnittelu), ympäristötekniikan DI, linsensiaatti, tohtori) (alan eri toimijoille ja valmistuneille suunnatut haastattelut, kyselyt)