Embed Size (px)
DESCRIPTION
Helsingin Yliopiston Kemistit ry:n ainejärjestölehti Esitisleen vappunumero 2014.
Citation preview
Esitisle2/2014
2
Esitisle 2/14Sisällysluettelo:
Puheenjohtajan palsta 4
Toiminnanjohtajan palsta 6
Terveisiä Birminghamista 8
Vitutuspalsta 10
Jaskan paskartelut 13
Mitä tippaleivät kertovat? 14
Vappu ja sen perinteet 16
Viivin ja Kaisan Palsta 18
Munkkimuffnit 20
Työttömyyden vuorilla 22
Päätoimittajat:Piia HartikkaIiris Rekola
Taitto: Miia Rämö
Julkaisija:Helsingin Yliopiston Kemistit ry A.I. Virtasen aukio 1, PL 55 00014 Helsingin Yliopisto
Paino:Digipaino Keuruskopio OyPainos: 80 kpl
Ilmestymisaika:Huhtikuu 2014ISSN 0782-6893
Tekijät:Piia HartikkaMiia RämöIiris RekolaPaloma Ruiz Laura Liimatta Laura Lemetti Jaakko KarjalainenKajsa Roslund Viivi Hirvonen Pekka Isometsä Pauliina RaivioJuho KajavaSatu Asikainen
Teksti ja kuva: Piia Hartikka
3
Simaa, munkkeja, aurinkoa, skumppaa, Amarillo, Ullanlin-nanmäki… Niistä on unohtum-aton vapu 2014 tehty! Vapuna muistellaan kulunutta vuotta ja tankataan hymyä pylly-yn pitkää kesää ja uuvuttavia kesätyötunteja varten. Kevät on ollut rankka amoreineen ja labroineen, mutta nyt niitä voi
muistella hyvällä mielellä ja todeta: selvisinpäs! Jos onni on myöten, aurinkoinen vapu juovuttaa minut kirkkaalla ja lämpimällä auringon-paisteella. Jos sen sijaan käy paska mäihä, saamme osaksemme sadetta ja haalariparat jäätyvät kiinni tuomiokirkon portaille, jolloin kuohuviini vuorostaan lämmittää - sisäisesti.
Chemicum hiljenee kesäksi. Kesätöitä ja -lomia viettävät kemian-opiskelijat kaikkoavat ja jäljelle jäävät hikoilevat labrassa rastitöiden - kuten minä viime vuonna, huh! - tai Oikeiden Töiden parissa. Ei kuitenkaan unohdeta tavata toisiamme kesän mittaan, sillä kesä on pitkä ja yksinäinen ja syksyllä tulevat uudet fuksit, joiden kanssa on jälleen uudet kuviot ja rutkasti tekemistä.
Tällä kertaa en aio enempää avata lehden sisältöä. Saatte sen sijaan lukea ihan itse! Varoitus: sisältää VAPUA!
Siman kiilto silmissä vapua toivottaen,
Piia
Pääkirjoitus
4
Puheenjohtajan palsta
Simaa…checkMuuta kuplivaa…checkHassut lasit…checkHassu hattu…check Haalarit…check Vapu ei lopu -paita…checkYlioppilaslakki…check
Siinä on minun tarkistuslistani vuoden parhaimmalle aat-topäivälle. Tärkeimmät tarvikkeet ovat mainittu listan lop-pupäässä. Onneksi simaa ja muita härpäkkeitä saa rahaa vas-taan vielä kaupasta, jos sattuisivat jäämään kotiin. Vappu on koko opiskeluvuoden kohokohta, ja jos haluaisin esitellä jotain tiettyä tapahtumaa vaihto-opiskelijoillemme, olisi se tietenkin vappu. Vappu on kuluneiden vuosien aikana muokkaantunut ”Vapu”:ksi meidän keskuudessamme. Tänä vuonna juhlistetaan toisen kerran vuoden 2012 Vapun vuosipäivää, sillä mikäpä sen mukavampi ajatus kuin loppumaton Vapu.
Vapu on mitä sopivin tapa hyvästellä kulunut lukuvuosi ja siirtyä kohti kesää ja potentiaalisia kesätöitä. Usein puhutaan rakkau-den kesästä, mutta miksi ei puhuttaisi rakkauden Vapusta. Kevät on jo kukkeimmillaan toukokuun alussa, kaikilla on kevättä rin-nassa ja koko Suomi herää eloon kohmeisen talven jäljiltä. Ehkä siellä tirpatkin rääkyvät lähikoivun latvassa. Vapuaatolle tai sen välittömään läheisyyteen osuneet tentitkään eivät varasta hy-myjä ihmisten huulilta. Itsekin ajattelin viettää alkupäivän tentti- salissa, jonka jälkeen nappaan munkin Opsosista.
Siispä ylioppilaslakki mukaan ja tervetuloa HYKin tapahtu- mien pyörteisiin! Alkupäivästä hengailut keskittyvät Chemicu- min ympäristöön, josta siirrytään sitten perinteisten juhlameno-
Teksti: Satu Asikainen, kuva: Tuukka Kangas
5
jen kautta katsomaan Mantan lakitusta. Muistan omalta fuk-sivuodeltani, kuinka ylioppilaslakkien paljoutta hämmästeltiin, ja se onkin mielestäni mahtava näky! Vielä mahtavampi näky on kuitenkin Ulliksella seuraavana päivänä. Kun iso kasa kemistejä köllii (toivottavasti) hyvässä säässä, tietysti HYKin lipun alla.
Nähdään siis Vapuna, siellä sun täällä!
<3:lla Natu
Saippuakuplia vuoden 2013 Vapun vuosipäivältä.
6
Toiminnanjohtajan Palsta
Kevät on ihmisen parasta aikaa.
… Tai ainakin näin yritän uskotella itselleni koko ajan kasvavan laskari- ja stressipinon keskeltä, kun yritän hädissäni viikoittain raapia kasaan jotain järkevää (sanomattakin on selvää, ettei tämä ehkä ihan joka viikko onnistukaan). Tähän epätoivoon voi lisätä myös ainejärjestövelvollisuudet, muut kurssityöt, luennot sekä sen pienen äänen takaraivossa, joka sanoo että välillä kan-nattaisi myös tehdä muutakin kuin kouluhommia. Olen tajunnut, että pikkuhiljaa se aika taitaa oikeasti loppua kesken.
Kellon viisarien rientäessä olen oppinut aika paljon priorisoimaan tekemisiäni, varsinkin kampuksella hengatessani. Opsosissa kah-vikupin ääressä istuminen on vieläkin lempipuuhaani, mutta nykyisin päivällä olen onnistunut raahaamaan perseeni muualle laskaripapereita pyörittelemään (välillä se motivaatio tulee ky-llä ihan pelkästään siitä, että pitää näyttää Pertulle esimerkkiä, mutta silti). Kannustanki jokaista tsemppaamaan vielä viimei-
Teksti ja kuva: Viivi Hirvonen
7
set tentit läpi sekä rutistamaan pyllyn penkkiin ja kestämään kivuliaimmat läsnäoloilot. Vapun jälkeen näitä onneksi on melko vähän tiedossa.
Elämässä on myös tärkeää tasapainotella eri asioiden välillä. Kannattaakin siis miettiä tekemistä itselleen vaikkapa sitten lii-kunnan parista, vaikka vähän vapu hapottaisikin. Inspiraatiota voi hakea HYKin liikuntavuorolta, joka on aina maanantaisin Kum-pulan Unisportilla klo 16-17. Ohjelma vaihtuu viikoittain, joten toivottavasti kaikille löytyy jotakin! HYK lupautui myös touko- kuun alusta alkaen mukaan pyöräilyhaasteeseen, jossa katso-taan ainejärjestöjen kesken kuka pyöräili kesän aikana eniten. Suosittelenkin joukkueeseen liittymistä, joka tapahtuu kätevästi netissä, ja pyörän laittamista kesäkuntoon. Kyllä, se tarkoittaa myös sitä että oma, laitoksen edessä kohta vuoden majaillut 30 vuotta vanha rotiskoni pääsee uuteen uskoonsa. Ainakin toivot-tavasti.
Vaikka aiemman perusteella tätä kevättä voi kutsua hieman työntäyteiseksi, niin ei se ajankäyttö ole mennyt ihan hukkaan. Nyt voinkin tehdä ylpeänä pienen kertauksen kaikesta, mitä olen tämän kevään aikana oppinut:
- sana ”boa” tavutetaan bo-a- jos funktiolla on maksimikohta välillä [a,b], niin se löytyy joko välin päätepisteistä tai jostakin pisteestä siinä välillä- laittamalla kurkun mikroon siitä saa DIY Fleshlightin (tätä en ole kokeillut)- Tanja ei oikeasti vie Opsosin pahveja, vaan laittaa Matin viemään ne
Eli on se yliopisto-opiskelu oivaltavaa kaikin tavoin!
Ihanin ja aurinkoisin vaputerveisin (vaikka kirjoitushetkellä ulkona sataakin),
Vii”katotaan saanko jokaiselle palstalle ujutettua kissakuvan”vi
8
TerveisiäBirminghamistaTeksti ja kuvat: Laura Lemetti
Heipähei!
Viimeisiä viedään täällä Birming-hamissa, niin kuin varmasti siellä Helsingissäkin, kun tämä lehti tulee ulos. Itse kirjoittelen tätä viimeistä juttua 6. huhtikuuta 2014.
Meidän luentomme loppuivat maa-liskuun lopussa ja heti sen perään vietin viikon Skotlantia kierrellen. Luentojen loppuminen tarkoittaa sitä, että opintojen puolesta on
enää tentit jäljellä, mutta myös sitä, että ihmiset alkavat pikkuhiljaa häipyä maisemista. Opinnot täällä ovat monilta ohi jo huhtikuun ai-kana, kun viimeiset esseet on pa-lautettu. Ensimmäinen kaveri lähti jo ennen meidän Skotlannin reissua ja itselläni on myös ohjelmassa menolipun osto Suomeen parin viikon sisällä. Onneksi lippuni tu-lee olemaan kuitenkin vasta kesä- kuun lopulle, eli vielä pari kuukautta aikaa olla täällä.
9
Suomeen on kiva tulla takaisin, vaikkakin visiitti on kesällä mitä luultavimmin vain parin viikon mit-tainen. Paluu arkeen taitaa tapah-tua kunnolla vasta syyskuussa. Suurin paperisota vaihtoa koskien tuli hoidettua jo ennen kuin tu-lin tänne, joten luultavasti kesäl- lä odottelen vain tenttituloksien valmistumista, jotta saan viralliset paperit suorittamistani opinnois-ta eteenpäin. Kun nuo paperit on hoidettu, täytyy selvittää mitkä suorittamistani opinnoista voin hyväksilukea tutkintooni. Ainiin, Mobility Online -portaaliin täytyy tietenkin myös jättää palaute.
Vieläkään en oikein usko, että olen ollut täällä jo puoli vuotta. Muistan edelleen, ja tulen varmasti aina muistamaan, sen päivän, kun lensin Birminghamiin. Myöhästyneen len-non ansiosta kello oli jo aika paljon, kun viimein pääsin lentokentältä keskustaan suurien kantamusteni kanssa, enkä meinannut millään löytää hostellia. Siinä vaihees-sa päässä ei pyörinyt muuta kuin kysymys, mitä minä oikein teen täällä? Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hostellille päästyäni oli helpottavaa todeta, että moni muu oli samassa tilanteessa kuin minä. Oli myös kiva huomata, että uuteen kulttuu- riin sopeutuminen vei suhteellisen vähän aikaa.
En sano, että olisi ollut helppoa lähteä Suomesta viime syksynä, päinvastoin. Luulen silti, että täältä tulee olemaan vielä vaikeampaa lähteä. Suomesta lähtiessäni ties-in ystävieni ja perheeni odottavan kotona, kun yhdeksän kuukauden päästä palaan takaisin, mikä oli lohduttava tunne. Nyt kun läh-den täältä, en tiedä milloin tulen seuraavan kerran näkemään näitä ihmisiä, vai näenkö enää ikinä. On-neksi nykyään yhteyden pitäminen on helppoa ja loppu on oikeastaan itsestä kiinni.
Joka tapauksessa silläkin uhal-la, että toistaisin itseäni, kokemus on ollut hieno. Olen tavannut uusia ihmisiä, nähnyt paljon uu-sia kaupunkeja, oppinut englantia sekä tuntemaan uuden kulttuurin, vaikka se ei ehkä suomalaisesta kulttuurista niin paljon eroakaan. Toivottavasti näiden ihmisten kanssa tulee pidettyä yhteyttä myöhemminkin, mutta jos ei, niin ainakin iso kasa hyviä muistoja säi-lyy sydämessä.
Hauskaa ja rentoa kevättä (ja kesää, sitten kun se sieltä joskus tulee)!
Terkuin,Laura
10
VitutuspalstaTeksti: Taru Weckström
Helixin lehdestä inspiraation saatuamme askartelimme eräänä iltana Opsosiin oman Vitutusboksin. Ideana siis on, että vitutuksen voi purkaa paperille ja pudottaa Vitutusboksiin. Toimivuudesta ei ole tehty tutki-musta, mutta aina kannattaa toivoa ja kokeilla. Nyt siis koottuna se, mikä opsoslaisia vituttaa.
”Mua vituttaa vittu Facebookin kaljahaaste!”
”Vituttaa, kun en tiedä kenet haastan!!”
”Vittu saatana”
”Todennäköisyyslaskenta on perseestä!!”
”Todari <3”
”Asuntoasiat”
”Vituttaa saatanan Leskelän aamuluennot. Voi vitun perkeleen pensselit. Paskaa.”
11
”Maanantai on saatanasta”
”Vituttaa, että oon kipeenä ja tänään on tentti. Ja se tentti, mikä vituttaa on perseraiskausta.”
”Joku hajotti mun mukin saatana!”
”penis”
”Miksi vitussa vuorokaudessa on aina liian vähän tunteja?”
”VITUN RUOTSI”
”Kampukselle turhaan tuleminen”
”Vituttaa tauti”
”Örrrörrö”
”Vituttaa kun en jäänyt kotiin nukkumaan”
12
”Amor vituttaa”
”Liikaa laskareita”
”Vituttaa kun taas piti jättää esitelmän tekeminen vikalle päivälle, ja nyt pitäis lukea tenttiinkin. Vittu”
”Tämä laatikko”
”Porukka ei avaudu tarpeeksi amorin laskareista”
”Amorin tunnin väittämät ovat ikäviä ja tieto tunneloitui liian aikaisin jonnekkin ihan muualle! Yritän tunneloitua itsekin pois”
”Kemian tietolähteet on suurta PASKAA”
”Ahistaa ja vituttaa pintakemian tentti. Vitun kuivaa ja epä- inspiroivaa paskaa.”
”Vituttaa se, ettei tänään vituta mikään :<”
13
Jaskan paskartelutTeksti: Jaakko Karjalainen
Suomalaisille ovat välillä ikävänkin tuttuja eri vuodenaikojen mukanaan tuomat sääilmiöt sekä päivänvalon määrän vaihtelu, mutta onneksemme olemme täyttä häkää puksuttamassa kevättä pitkin kohti kesää ja kaikille lienee tuttu sanonta ”kevättä rin-nassa”. Myös eläinmaailmassa alkaa tapahtua kevään korvilla kaikenlaisia kummallisuuksia ja tarkoitukseni onkin lyhyesti käydä läpi erilaisia paritteluun liittyviä tapoja.
Uroskarhuilla on pentujen kannalta ikävä tapa tappaa muiden yksilöi- den siittämiä jälkeläisiä jos ne sattuvat törmäämään emoon, jolla poikasia on vielä mukanaan, saadakseen naaraan jälleen kiimaan. Tämän vuoksi naa- raskarhut paneskelevatkin mahdolli-simman monien urosten kanssa, jotta nämä jättäisivät jälkikasvun rauhaan ollessaan tietämättömiä onko ky-seessä juuri kyseisen uroksen geneet-tisen perimän jatkumo. Mahtavilla ja kookkailla uroksilla on myös tapana nukahtaa parittelun jälkeen, onhan suvun jatkaminen sentään työlästä puuhaa.
Kissaeläimillä on myös erittäin ovela evoluution myötä kehittynyt apu-väline parittelun onnistumista ajatel-len. Uroksilla on piikikäs penis, joka yhdynnässä raapii naaraan sisuksia
ja yleensä johtaa ovulaation alkami-seen, piikeillä luullaan myös olevan jonkinlainen lapion tapainen funktio eli paneskelun aikana kolli kaivelee myös vierasta spermaa naaraan sisuksista pois saaden paremmat mahdollisuu-det omien jälkeläistensä syntymiseen.
Monilla laumassa elävillä eläimillä on tapana, että laumaa johtaa yksi tai muutama vahvempi koiras, jotka sitten paneskelevat kaikkien lauman naaraiden kanssa. Kirahvien tavat eivät tästä juuri poikkea, mutta omat kuriositeettinsä löytyvät niiltäkin. Miespuoliset kirahvit paukuttelevat kaulojaan toisiaan vasten taistelussa, mutta usein taistelun jälkeen urokset hyväilevät toisiaan ja akti johtaa usein kliimaksiin asti. Moisten sessioiden onkin havaittu olevan tiheämpään toistuvia kuin heteroseksuaaliset kirahvikinkerit.
Australiassa on monenlaisia kum-mallisia eläimiä ja tuolta suurelta mantereelta löytyy myöskin erittäin merkillinen tapa lisääntyä. Useat eri pussieläimiin kuuluvat nisäkkäät nimit- täin panevat itsensä hengiltä. Pienet nisäkkäät hyppäävät irtosuhteesta toiseen ja lopulta niiden keho sanoo itsensä irti, eli kohtuus kaikessako? Ja sitten löytyvät vielä ne etanat omine keinoineen…
Tarkastellessa-si tippaleipää saatat
huomata siihen piiloutuvan hahmoja. Tuijota niitä tuikeasti
ja yritä avata alitajuntaasi. Hahmot supattavat korvaasi omat neuvonsa.
Kuuntele niitä, mutta mieti kahdesti en-nen kuin kerrot kuulemasi eteenpäin.
Tippaleivän henget ovat arvaamat-tomia, eivätkä välttämättä arvosta
laverte-luasi.
14
sym
met
rinen
, tasa
laatu
inen
ja kau
nismuoto
inen
pursotu
s
Taisi
t osta
a tip
palei
päsi
kaup
asta.
.. Vap
usi t
ulee o
lemaa
n ty
lsä ja
vanh
oja ka
avoja
toist
ava.
Et osa
a ren
tout
ua ja
antaa
men
nä va
an
tunn
et tar
vetta s
uoritt
aa ja
take
rrut m
erkit
ykse
ttömiin
yksit
yisko
hti-
in.
onka
loin
en ja
onto
hko ra
kenne
Huo
no en
ne. V
apus
i uhk
aa p
äätty
ä enn
en ai
-
kojaa
n ik
äviss
ä mer
keiss
ä elle
t ole
varo
vain
-
en. P
idä h
ausk
aa ja
anna
men
nä, m
utta p
idä
silm
at au
ki. E
t halu
a, ett
ä täm
ä vap
u jää
histo
riaan
karm
ivall
a tav
alla.
tiivis kökkö
Tänä vapuna olet asian ytim
essä. Aurin
ko paistaa, vaikka sa
taisi vettä. Viini ei
koskaan ole ollut maukkaampaa, haalarit
mukavammat tai se
ura parempaa.
Mikä vapu!
pitkiä suoria tikkuja, risukasamainen rakenne
Vedä henkeä, yritä uudestaan, vielä se siitä. Kärsivällisyytesi ja keskitty-
miskykysi ovat hiukan hukassa. Rentoudu ja keskity vapurehaamiseen,
niin vältät turhat kärhämät ja sanaharkat.
ylipaistunut ja tumm
a
Hakuna M
atata. Ei se oo niin tarkkaa. Hei, kaikki
aikanaan. Vapuna ei oo kiire ja pipo ei kiristä. Olet
(ärsyttävyyteen asti) rento ja rauhallinnen ja osaat
ottaa lomasta kaiken irti. Viim
eistään huomenna.
tipp
alei
pä h
ajoa
a pi
enem
mik
si p
a-
lasi
ksi
Vapu
asi v
aiva
a ki
ire. L
iikaa
suun
nite
l-
mia
, liik
aa id
eoita
, liia
n vä
hän
aika
a.
Juok
set p
ää k
olm
aten
a ja
lkan
a pa
ikas
ta
ja se
uras
ta to
isee
n, m
uttet
ehd
i
syve
ntyä
kun
nolla
mih
inkä
än.
Kaikki tuntevat perinteen, jossa uudenvuoden aattona valettu tina paljastaa alkavan vuoden salat. On toki tärkää ja olennaista kuulla suurelta mestari Tinalta mitä oma vuosi tulee sisältämään. Opiskelijan uusivuo-si koittaa kuitnekin vasta toukokuussa. (Vapuhan ei lopu vaan alkaa aina uudestaan). Mistä siis etiäiset ensi vapuun? Esitisle vastaa: tippaleivän koukeroista. Seuraamalla ohjeita selvität miten vapusi tulee onnistumaan.
Oletko valmis? Aloitetaan!
Kaasuliekin päällä poreilee paksupohjainen teräskattila. Kurkistaessasi sisään näet kuuman ilman väreilevän 180-asteisen öljyn yllä. Kädessä-si olevasta pursotuspussista tihkuu tahmeaa taikinaa. Väristen kohdistat pussin suuttimen kattilan päälle ja pursotat pitkiä toistensa yli meneviä nauhoja öljyn polttavaan syliin. Ruskistat tippaherkkuasi varo-vasti kummaltakin puolelta minuutin verran ja nostat sen sitten reikäkauhalla leivinpaperille kuivumaan. Vesi her-ahtaa kielellesi kun katselet, miten rasva värjää paperin kelmeän kellertäväksi. Kurotat kätesi kohti lonkeroista ihanuutta...
Kääntelet tippaleipää varovasti. Mitä näet?
Tarkastellessa-si tippaleipää saatat
huomata siihen piiloutuvan hahmoja. Tuijota niitä tuikeasti
ja yritä avata alitajuntaasi. Hahmot supattavat korvaasi omat neuvonsa.
Kuuntele niitä, mutta mieti kahdesti en-nen kuin kerrot kuulemasi eteenpäin.
Tippaleivän henget ovat arvaamat-tomia, eivätkä välttämättä arvosta
laverte-luasi.
15
sym
met
rinen
, tasa
laatu
inen
ja kau
nismuoto
inen
pursotu
s
Taisi
t osta
a tip
palei
päsi
kaup
asta.
.. Vap
usi t
ulee o
lemaa
n ty
lsä ja
vanh
oja ka
avoja
toist
ava.
Et osa
a ren
tout
ua ja
antaa
men
nä va
an
tunn
et tar
vetta s
uoritt
aa ja
take
rrut m
erkit
ykse
ttömiin
yksit
yisko
hti-
in. rosopintainen ja epätasainen pursotus
Vapusi on railakas ja
yllättävä. Päädyt uuteen seuraan ja viini virtaa. Hauska voi jatkua
päiväkausia. Varo ettet sammu väärään paikkaan. Koeta myös m
uistaa, m
itä päivää eletään.
Maanantain luennot odottavat armottomina.
kiemurteleva ja pitsimäinen pursotus
Niin tutut kuin tuntemattomatkin luovat katseita sinuun sillä silmällä ja va-pusi uhkaa muuttua seikkailuksi tunteiden ja halujen ihmemaahan... tai sitten he vain tsekkailevat tuoreita haalarimerkkejäsi.
onka
loin
en ja
onto
hko ra
kenne
Huo
no en
ne. V
apus
i uhk
aa p
äätty
ä enn
en ai
-
kojaa
n ik
äviss
ä mer
keiss
ä elle
t ole
varo
vain
-
en. P
idä h
ausk
aa ja
anna
men
nä, m
utta p
idä
silm
at au
ki. E
t halu
a, ett
ä täm
ä vap
u jää
histo
riaan
karm
ivall
a tav
alla.
ylipaistunut ja tumm
a
Hakuna M
atata. Ei se oo niin tarkkaa. Hei, kaikki
aikanaan. Vapuna ei oo kiire ja pipo ei kiristä. Olet
(ärsyttävyyteen asti) rento ja rauhallinnen ja osaat
ottaa lomasta kaiken irti. Viim
eistään huomenna.
öljyinen ja epärapeaVapusi on kostea, kosteampi, kostein. Mistä kosteus johtuu, se on sinusta kiiinni. Sopi-
va tahti ja oikea asenne ja vapu menee miellyttävässä ranskalaisessa seitinohuessa
kokopäivähumalassa. Virhearviot voivat johtaa housunpuntin tai kengänkärkien kosteus-
pitoisuuden yllättävään nousuun.
tipp
alei
pä h
ajoa
a pi
enem
mik
si p
a-
lasi
ksi
Vapu
asi v
aiva
a ki
ire. L
iikaa
suun
nite
l-
mia
, liik
aa id
eoita
, liia
n vä
hän
aika
a.
Juok
set p
ää k
olm
aten
a ja
lkan
a pa
ikas
ta
ja se
uras
ta to
isee
n, m
uttet
ehd
i
syve
ntyä
kun
nolla
mih
inkä
än.
Teksti: Piia Hartikka
16
Vappu ja sen perinteetTeksti: Laura Liimatta
No mistä tippaleipä, sima ja Mantan lakitus oikein tulevat?
Vappu – kevään tulon, työväen ja ylioppilaiden juhla. Vapun pe- rinteisiin kuuluvat Havis Amandan eli Mantan ynnä muiden patsai- den lakitus sekä erilaiset ruoat ja juomat, kuten sima, tippaleivät ja munkit. Vaan mistä vappu ja sen perinteet ovat tulleet?
Kristillisen vapun historia ulottuu 700-luvulle, jolloin vuonna 710 syntynyt Walburga matkasi Würt-tembergiin auttamaan saksalaisten käännytyksessä. Walburga ryhtyi nunnaksi ja myöhemmin hänet valittiin ensimmäisenä naisena abbedissaksi sekaluostariin. Kuo- lemansa (25.2.779) jälkeen hänet julistettiin pyhimykseksi 1.5.779. Katolisessa kalenterissa vappua juhlitaan 25. päivä helmikuuta, kun taas muun muassa pohjoismais-sa Walburgan päivää vietetään 1.5. Lakisääteinen vapaapäivä vapusta tuli 1944 ja virallinen liputuspäivä 1978.
Vaikka Suomessa vapun juhlin-ta perustuu Valpurin päivään, niin muissa maissa vapun juhlimi-sen perinteet ovat työväenliik-
keen saavutuksissa. Yhdysvaltain ammattiliitot vaativat kahdeksan tuntista työpäivää 1.5.1886 alkaen ja yleislakon jälkeen vaatimuk-siin suostuttiin. Tällöin vapusta tuli työläisten juhla. Suomessa työväenjärjestöt aloittivat vapun juhlimisen 1902.
Suomessa vappua on vietet-ty ylioppilaiden juhlapäivänä jo 1700-luvulla. 1800-luvun alkupuo- lella juhlittiin 13. päivä toukokuuta, Flooran päivänä. 1820 keisari kielsi kevätjuhlat, mutta yliopiston oppi-laat alkoivat pian kokoontua vuo- sittain 1.5. juhlistamaan Catharina Wahllundin syntymäpäivää. Kevään tulon juhla vapusta tuli, kun osa suomalaisista ei hyväksy-nyt sen paremmin ylioppilas- kuin työväenvappuakaan, jolloin vappua ruvettiin markkinoimaan kevään tulon merkkipäivänä.
Helsingissä vapunaaton suurin tapahtuma on Mantan lakitus. Patsaan lakitus on perinteenä lähes yhtä vanha kuin patsas itse. Ville Vallgrenin suunnittelema pat-sas paljastettiin 1908 ja jo kesällä 1909 kulkeneiden huhujen mukaan Manta olisi saanut lakin päähänsä aamuyön tunteina. Lupa patsaan
17
lakittamiseen saatiin vasta 1951, mutta vuodesta 1932 sitä on epä-virallisissa merkeissä lakitettu aina vapunaattona 30.4. Kauppatorilla kello 18:00. 1978 tilaisuus siirtyi kes- kiyöltä takaisin alkuiltaan. Nykyään Mantaa lakittavat vuorovuosin viisi eri korkeakoulua ja patsas saa päähänsä samanlaisen lakin, kuin järjestävän yliopiston opiskelijoilla on.
Mantan lakitus ei ole ainoa laat-uaan, vaan myös muualla laki- tetaan patsaita: Oulussa lakin saa päähänsä Franzénin patsas, Jyväskylässä Minna Canth, Joen-suussa Torsopatsas ja Kuopiossa Veljmies.
Patsaiden lakittamisen ohella on tapana käydä myös vappupiknikillä tai -lounaalla ja nauttia vapun ajan herkkuja. Perinteinen vapun ajan juoma erilaisten alkoholijuomien lisäksi on x-prosenttinen, mielel- lään itsevalmistettu sima. Jo kau-an ennen viinin keksimistä Antiikin Kreikassa tunnettiin alkoholipitoi-nen hunajajuoma, joka muistut-taa nykyistä simaamme. Kreikassa ei kuitenkaan humalluttu, vaan hunajapäihdyttiin eli hunajoiduttiin. Tämän juoman tunsivat myös mm. antiikin roomalaiset, egyptiläiset, assyyrialaiset sekä inkat ja atskeek-it. Viikinkiajan skandinaviassa simal-la oli osansa myös jumaltaruissa ja
sen uskottiin olevan voimajuomaa, joka antoi heille taistelutahtoa. Hunajasiman ainesosina olivat katajanmarjat, yrtit ja hunaja kun taas nykyisenlainen sima koostuu fariinisokerista, hiivasta, rusinois-ta, sitruunasta ja vedestä. Tämän kaltaista simaa on valmis-tettu 1700-luvulta alkaen, jolloin se oli lähinnä rikkaan väen juoma ainesosien kalleuden vuoksi. Raa-ka-aineiden hinnan laskettua simaa alettiin yhdistää vappuun.
Siman kanssa tarjolla on usein vapun ajan leivoksia, munkkeja ja tippaleipiä. Tippaleipien ruotsin- kielinen nimitys struvor viittaa nii-den saksalaiseen alkuperään. Niiden historia ulottuu keskiajalle, jolloin se kuului pohjolan juhlapöytään. Tippaleivät säilyvät juhlaleivoksina 1700-luvun loppuun saakka, mut-ta kaiken kansan herkkua niistä tuli viimeistään 1900-luvun alussa, jol-loin niitä alettiin myymään Elannon leipomossa.
Vappuun kuuluvat sekä vapun aatto että virallinen vapun päivä. Pohjoismaissa on tapana juhlia varsinaisen juhlan aattopäivänä, ja kuten joulun, uudenvuoden ja ju-hannuksen, niin myös vapun juhlin-ta siirtyi 1930-luvulta aattopäivään. Tähän vaikutti osaltaan julkisten huvitilaisuuksien yleistyminen ja sijoittuminen juuri aattoon.
18
Viivin ja Kaisan PalstaTeksti: Viivi Hirvonen ja Kajsa Roslund
Muotibloggarit
Varmasti moni, ainakin naispuo-linen henkilö, on kohdannut valta-van hypetyksen muotiblogiskenen ympärillä. Muotiblogeja löytyy jo tuhansia, jotkut täynnä laadukkai-ta ja jopa ammatimaisia valokuvia, toiset täynnä sepustuksia H&M:n alennusmyynneistä ja iPhone-selfieitä (suomalaisittain iPhone-meitsieitä).Mikä muoti-blogeissa viehättää, ja ansaitsevat-ko muotibloggaajat asemansa jo melkein julkkiksina?
Ehkä viehätyksen kohteena on se, että muotibloggaajat ovat aivan tavallisia ihmisiä. On kivaa seu- rata julkkiksien elämää, mutta on myös kiehtovaa nähdä miten muut, aivan tuntemattomat ja normaalit ihmiset viettävät arkensa. Vaikka oikeastaan sen Vitunhyvävaate-kaappi-blogin kirjoittajan tekstit ovatkin täynnä aina samanlaisia kuvia paskasista Converseista, kah-vikupeista ja hyvällä tuurilla myös pienestä koirasta, jonka ärsyttävän äänen voi ihan kuulla kuvien läpi. Aika suurella todennäköisyydellä ainakin kaksi ensimmäistä kohtaa löytyvät jokaisen kämpästä, joten
on hauskaa, miten paljon huomiota ne herättävät blogipostauksina. Tietysti kyllähän se muuttaa si- sältöä radikaalisti, kun laitetaan otsikoksi erittäin mietteliäs lainaus jonkin laulun sanoista.
Ihmissuhdesotkuja on myös aina kiva seurata sivusta. Blogimaail-massa useassa blogissa on poi-kaystävä-Pekka, joka on tuttu vakionaama sunnuntaiaamuisin otetuissa varvaskuvissa (nyt tietysti ihan oma tarinansa on ne peiton alta pilkistävistä varpaista otetut kuvat, siis ihan oikeesti, kukaan ei halua nähdä kuvia varpaista). Parisuhdedraamat alkavat siitä, ettei poikaystävä-Pekkaa näykään muutamassa blogipostauksessa. Joku äänekäs kommentoija tämän heti huomaakin ja päättelee Pe-kan häipyneen kokonaan kuviois-ta. Asiahan on nyt kuitenkin niin, ettei bloggaaja voi kommentoi-da tätä asiaa ennen kuin puolen vuoden päästä, sillä ei se lukijoille oikeastaan kuulu. Harmi, ettei tätä tajuttu ennen kuin vuodatettiin elämäntarinoita ja kuvia kaikkien nähtäville mahdollisesti tuhansien seuraamaan blogiin.
19
Kiivasta keskustelua on käyty myös siitä, millä muotibloggarit rahoitta-vat elämäntapansa. Tuntuu, että melkeinpä päivittäin tulevissa kir-joituksissa on jokaisessa nähtävillä uusia vaatteita ja kenkiä, lukuun ottamatta niitä parin kuukauden välein tehtäviä ”laatuostoksia, jotka kestävät monia kymmeniä vuosia”, joiden hintahaarukka on parista tonnista ylöspäin (näitä laatuos-toksiakin tosin on määrä, jota on vaikea laskea kahden käden sormil-la). Suurimman osan tuloistaan bloggaajat saavat todennäköisesti sivuilla näkyvistä mainoksista, unohtamatta tietenkään lahja- kortteja nettikauppoihin/oikeisiin vaateliikkeisiin/kotiovelle toimitet-tavia skumppapulloja jne. Kun joku tästä älähtää, niin saadaan muoti-bloggaajien rintama vastaan, joka huutaa kuorossa: ”Tämäkin on ihan oikeaa työtä!” Ja oikeastaan niin-
hän se meneekin, sillä niin pitkään kuin ihmiset kiinnostuvat bloggaa-jien kuvista ja turhanpäiväisestä höpinästä, niin mainostajilla on kohdeyleisöä.
Ehkä muotibloggaaminen voikin olla hyvä vaihtoehto niille, jotkat haluavat jakaa kuvia vaatteistaan ja väsyneestä naamastaan muille, unohtamatta sitä kuvaa aamui- sesta kahvikupista ja tenttikirjasta. Sillähän voi jopa saada kymmenien tuhansien ihmisten huomion, mat-koja ulkomaille ja sekä tilaisuuden aina välillä julkisesti valittaa siitä, kuinka elämä (ja varsinkin blog-gaaminen) on ihan perseestä. Tästä huolimatta ei sitä bloggaamista kukaan kuitenkaan ikinä lopeta, sillä muuten ne paskaiset Converset olisivat vain ne paskaiset Converset siellä eteisessä.
20
Vapu tulee! Ja vapun mukana tippaleivät, sima ja munkit. Esitisleen vap-punumeron kunniaksi testaukseen päätyi helppojen munkkien ohje.Kemistinä (ja leipojana) pitäisi varmaankin osata lotrata munkkien paistoöljy oikeaan lämpötilaan, mutta kotitaloustuntien jälkeinen munkinpaistotrauma sekä ajan puute estää ainakin minua upottama-sta taikinapalleroita kuumaan kattilaan. Niinpä tässä eräänä krapu-laisena aamupäivänä kokeiluun pääsi uunimunkkien resepti. Ideana on, että nämä onnistuvat hyvin pienissä maisteissa sekä sen jälkeisenä päivänäkin. Resepti on napattu Lunni Leipoo –blogista.
Munkkimuffnit a.k.a SienimunkitTeksti ja kuvat: Paloma Ruiz
Muffinitaikinaan:7 dl vehnäjauhoja1 rkl leivinjauhetta1/2 tl ruokasoodaa1 3/4 tl suolaa1 tl jauhettua muskottipähkinää175 g voita2 dl sokeria2 munaa3 dl maitoa3/4 dl kermaa
Päälle:250 g voisulaa5 dl sokeria2 rkl kanelia
21
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja muskotti kulhossa keskenään. Vatkaa toisessa suuremmassa kulhossa pehmeä voi so- kerin kanssa kuohkeaksi, lisää huoneenlämpöiset munat yksi kerral-laan voimakkaasti vatkaten. Sekoita vielä maito ja kerma keskenään. Lisää 1/3 kuivista aineista voi-sokerivaahdon joukkoon, sitten 1/3 maito-kermaseoksesta ja jatka samalla tavalla vuorotellen. Käytä paperivuokia muffinipellin kanssa ja täytä muffinivuoan kolot täyteen. Jos seosta jää yli, paista suosiolla seuraavassa erässä et-teivät leivokset leviä liian holtittomasti uunissa. Paista keskitasolla 30-35 minuuttia. Kun muffinit ovat jäähtyneet, irrota ne varovaisesti paperivuoista ja voitele voisulalla. Pyörittele sokeri-kaneliseoksessa.
TUOMIO:Puolikkaalla ohjeella tuli 12 muffinia. Kiikutin näitä sienen muotoisia sokerimunkkeja myös hieman kriittisimmille maistajille, ja mielipi-teemme kulkivat nätisti käsi kädessä: munkit onnistuivat jättehyvin! Munkit ovat todella kuohkeita, vaikka eivät kohonneetkaan majes-teettisesti uunissa. Muskotti sopi yllättävän hyvin kanelin kanssa. Mitäs ihmettä, näistä tuli oikeasti hyviä ilman rasvakattilaa. Miinus-ta tuli vain kuoren rapsakkuuden puuttumisesta. Leivokset olisivat myös voineet olla hieman makeampia.
VINKIT:ENEMMÄN SOKERIA! 2,5-3dl (2dl:n sijaan) normaalia sokeria riittänee kumoamaan munkkien jopa hieman ”suolaisen” maun. Vaihtoehtoi- sesti taikinaan voisi lisätä pari teelusikallista vaniljasokeria.
Muskotin sijaan tai lisäksi taikinaan voi lisätä esimerkiksi kardemum-maa.
En dipannut uunituoreita munkkeja voisulaan, vaan voitelin ne su-dilla. Ihan hyviä niistä tuli. Dipatkaa kuitenkin sokeri-kaneliseokseen. Kukaan ei halua ”hieman sokeroituja” munkkeja.
Linkki blogiin: http://lunnileipoo.blogspot.fi/2012/04/munkkimuffinit.html
22
Työttömyyden vuorilla
Olen päättänyt tulla julkisuuteen ja kertoa tapauksestani, koska muut tieteentekijät ja asiantuntijat kieltäytyvät kommentoimas-ta havaintojani. En tee tätä mielelläni, sillä tiedän kertomukseni kuulostavan epäilyttävältä – jopa tieteenvastaiselta. En usko varoitukseni johtavan toimenpiteisiin ja huutoni voi mennä kuuroille korville, mutta koen pakottavaa tarvetta kertoa löydök-sistäni.
Työni Luonnontieteiden Akateemisten Liitossa alkoi vuoden 2013 elokuussa. Aloitin työni innokkaana, sillä koin työni mah-dollistavan ihmisten auttamisen. Kuinka liiankin todeksi tämä lopulta osoittautui. Silloin en sitä vielä tiennyt, mutta pian työni aloittamisen jälkeen minulle annettiin tutkittavaksi huomattava määrä dokumentteja, tilastoja ja selvityksiä, joiden kerrottiin liit-tyvän kasvaviin työttömyyslukuihin. Tehtäväkseni annettiin lukea ne ja tutkia niitä.
Ensisilmäykseltä luvut ja selonteot vaikuttivat täysin normaa-leilta. Edeltäjäni oli aloittanut työn ja hänen kädenjälkensä näkyi useissa asiakirjoissa. Minulle kerrottiin, että hän oli lopettanut työn joitain kuukausia aloitettuaan näiden samojen lukujen tut-kimisen. Työnteon loppuvaiheilla hänen työnsä muuttui yhä erraattisemmaksi, kunnes hän lopulta päätti irtaantua työstä ja kaikesta siihen liittyvästä. Huhujen mukaan hän löysi jotain, mikä järkytti hänen mieltään niin paljon, että hän erosi työstään vedoten terveyssyihin. Tämän jälkeen hän muutti satojen kilo-metrien päähän entisestä työpaikastaan maaseudun rauhaan. Kertomusta tuki perehdytysmateriaalieni joukosta löytämäni projektimuistiinpano:
Teksti ja kuvat: Antti Väisänen
23
”13. huhtikuuta 2013, klo 18:05. Jatkoin työttömyystilastojen laatimis-ta eri pääaineille. Tunnen löytäneeni jotain merkittävää. Olen käyt-tänyt tähän ehkä liiankin paljon aikaa, muut toimistolla koittavat saada minua irti tietokoneestani ja tekemään välillä jotain heidän kanssaan, mutta en voi lopettaa. En, ennen kuin olen löytänyt, mitä etsin.”
Suhtauduin aluksi skeptisesti näihin huhuihin ja päätin olla miettimättä tätä muistiinpanoa sen enempää, kun aloitin ti-lastojen tutkimisen. Käytettävissäni oli tilastoja ja kyselydataa useista eri lähteistä. Liitto oli luonnontieteellisellä tarkkuudella tehnyt alustavan pohjatyön ja tilannut selvityksiä sekä tilastoja niin Tilastokeskukselta, työ- ja elinkeinoministeriöltä kuin Aarre-saareltakin. Tulosten ja tulkintojen tekemiseen tulisi menemään useita kuukausia.
Apunani toimi alkumetreillä erillinen työryhmä, jonka tehtä- viin kuului tiedon kerääminen ja oleellisen tiedon valikoiminen kaiken tietotulvan keskeltä. Ryhmään kuului sekalainen joukko kemistejä, biotieteilijöitä sekä yksi matemaatikko. Osa heistä oli valmistunut aikoja sitten, osa oli vielä opiskelijoita läheisessä yliopistossa. Heistä eroten olin matemaatikon lisäksi ainut, joka oli erikoistunut laskennalliseen puoleen, joten koin tehtäväkseni muita enemmän tehdä luvuista selkoa, jotta he voisivat käyttää aikansa tulosten analysoimiseen.
Tilastojen tulkinta oli aluksi hidasta. Käytettävissä oleva tieto-määrä vaati kaikilta aikaa hahmottaa, mitä kaikkea sillä voisi tehdä, mitä mikäkin tilasto kertoi nykyisestä työllisyystilanteesta, ja mitä lopulta tarvitsimme liiton toiminnan parantamiseksi. Kos-ka työ oli hajanaista ja tein työn ohella satunnaisia löytöjä, pää-tin alkaa pitämään edeltäjäni tavoin kirjaa työnteostani. Merkitsin siihen mitä olin milloinkin löytänyt, ja mitä ajatuksia tilastot mi-
24
nussa herättivät. Kuukausia kului, ja saimme lopulta valjastet-tua tilastot hyötykäyttöön. Aloin kerätä tilastoja ja lukuja itselleni yhteen tiedostoon, ja tuijotin lukuja päivittäin, tehden niistä eri-laisia tilastoja sekä kuvaajia. Tällöin aloin huomata luvuissa jotain omituista.
Kenties fyysikon koulutukseni tuotti tulosta, tai jokin muinai- nen jäänne ihmispsyyken alitajunnassa herätti huomioni, sillä aloin nähdä luvuissa oudon, toistuvan kuvion. Katsoin lukuja lähemmin ja toistin niitä epähuomiossa ääneen, jolloin tuntui kuin työhuoneeni valaistus olisi himmentynyt. Katsoin pikaisesti poispäin näytöstä, ja valaistus näytti jälleen normaalilta. Arvelin, että pilvi oli hetkellisesti peittänyt auringon.
Kuva 1: Ote Excel-tiedostoni luvuista. Outo, toistuva kuvio näkyi luvuissa, kuvio jonka alkuperää en hahmottanut.
25
Kello oli jo puoli kuusi illalla, joten päätin lopettaa siltä päivältä ja lähteä kotiin. Jälkeenpäin miettiessäni tätä mielentilaa kuvaa hyvin sen aikainen päiväkirjamuistiinpanoni:
”10.3.2014, klo 19:34. Vaikka työpäivä on jo ohi, en voi lakata pohtimasta työtäni ja sen merkitystä. En odottanut pääseväni tekemään tässä työssä mitään vastaavaa, jossa joutuisin käyt-tämään koulutustani, mutta tässä on lisäksi muuta. Tilastoissa on jotain outoa, mutten saa mieleeni mitä. Jatkan työtä huomenna saadakseni mielenrauhan.”
Tein itselleni illalliseksi nuudeleita ja tonnikalaa ja söin, yhä miet-tien outoa säännönmukaisuutta minkä havaitsin luvuissa. Yöllä pyörin sängyssäni, välillä tunsin kuin jokin tumma hahmo olisi seisonut vie-ressäni. Aamulla aamiaisen jälkeen lähdin jälleen töihin. En saanut karistettua mielestäni tunnetta, että jokin oli vialla.
Työpaikalla luvut odottivat minua jälleen. Kuin pakotettuna ava-sin eilen laatimani Excel-tiedoston heti ensimmäisenä asianani, ja aloin tutkia lukuja tarkemmin. Valitsin tilastoista eri muuttujia, ja piirsin niistä kuvaajia. Osasta tilastoja ei saanut aluksi mitään järkevältä näyttäviä tai hyödylliseltä vaikuttavia kuvia, mutta tallensin ne silti myöhempää tutkimusta varten. Kuvaajissa ja di- agrammeissa toistui jokin hyvin tutulta näyttävä teema, mutten saanut mieleeni mikä se on.
Lopulta eräs työttömyyden kehitystä kuvaava käyrä vangit-si huomioni. Olin tehnyt useita sovituksia, joilla koitin mallintaa työttömyyden kasvua eri muuttujien funktiona. Yhdessä niistä olin huomioinut sekä koulutusmäärien kasvun että kasvavan työvoiman määrän, ja se näytti tuottavan tulosta. Ymmärsin ku-vaajia ja tilastoja katsoessani hyvin nopeasti, että työttömyyden
26
kehityksen kuvaaja oli n-ulotteinen käyrä, josta projisoitui kerral-la vain tiettyjä tasoja näkyviin.
Iltani kuluivat tästä eteenpäin lukuja tuijottaessani. Käytin kai-ken vapaa-aikani laskemiseen, enkä käynyt työni ulkopuolella missään sosiaa-lisessa tapahtumassa. Olin kuin manauksen alla, enkä voinut lopettaa lukujen ja kaavojen pyörittämistä.
Omituista oli, että en saanut aluksi sovitettua kuvaajaan mitään funktiota, joka olisi kuvannut kehitystä mielekkäällä taval-la. Mikään tavallinen polynomi, eksponentiaalinen tai porras- muotoinen funktio ei sopinut valittuun mittausdataan. Tuntui kuin luvut olisivat vältelleet sovitusta. Kuvaajassa oli kuitenkin jotain tuttua, joka pakotti minut jatkamaan kokeilemista. Muut toimiston työntekijät koittivat väittää minulle, että minun pitäi-si lopettaa, mutten suostunut. Muistin, että he olivat kertoneet edeltäjälleni samaa. Pääni päällä leijui musta pilvi, joka kasvoi hetki hetkeltä lukuja tuijottaessani.
Työtä jatkaessani aika kului normaalisti. En käyttänyt tilastoihin koko työaikaani, vaan aikani kului erilaisten raporttien, kokous- ten, seminaarien ja tapahtumien parissa. Outo säännönmukai-suus luvuissa piinasi kuitenkin mieltäni jatkuvasti, ja tein salaa iltaisin data-analyysiä näille oudon mieltä riivaaville luvuille. En kertonut työstäni muille, sillä pelkäsin työnantajani kieltävän työajan käytön tähän tilastojen syvällisempään tulkintaan.
27
Pitkät illat lukujen parissa johtivat lopulta läpimurtoon.
”14.3.2014, klo 17:34. Muut työntekijät lähtivät jo toimistolta. Koen olevani lähellä läpimurtoa. Siirsin kaikki taulukot samaan väli- lehteen, ja luvuissa paljastui toistuvuus, jota en aiemmin huoman-nut. Tietty lukusarja toistuu riviltä riville, jonka olen nähnyt aiem-minkin. Hetkinen...nyt muistan. Tämähän oli esimerkkinä fysiikan matemaattiset menetelmät –kurssilla. Kuinka en ollut aiemmin tajunnut tätä! Lukusarja kuvaa Fourier-sarjaa! Tämän täytyy olla odottamani tulos.”
Mieleni kirkastui, ja laskin paperille tapani mukaisesti hahmotel-maa tulevasta kuvaajan parametreistä. Käteni tärisivät innostuk-sesta, ja tökkäsin itseäni epähuomiossa kynällä sormeen. Puris-
Kuva 2: Työttömyyskäyrä, jonka sovitin useiden eri muuttujien funktiona.
28
tin syntynyttä haavaa, josta tippui veripisara paperille, johon olin juuri kirjoittanut Fourier-sarjan yhtälön. Oli jo ilta ja olin yksin toimistolla.
Kävin hakemassa varaston lääkintäkaapista sormeeni laas-tarin, ja käytävällä tunsin ihollani viileän tuulenviiman. Käännyin ympäri, mutten nähnyt mitään. Toimistolla ei ollut avoimia ik-kunoita, joten en tiennyt, mistä tuulenvire kävi. Pudistin päätäni, ja palasin huoneeseeni.
Kopioin työttömyysluvut omaan välilehteensä, ja piirsin uuden kuvaajan. Yhtäkkiä kuulin, tai kenties kuvittelin, jonkin muinaisen hymnin soivan päässäni. En välittänyt tästä, vaan jatkoin syöt-tämällä Excelin kaavaeditoriin juuri paperille kirjoittamani, vereen tahriintuneen yhtälön.
”14.3.2014, klo 18:10. Sovitus osui mittauspisteisiin täydellisesti. Olin oikeassa, nyt minun täytyy vain keksiä, mitä teen tällä tie- dolla.”Kuvaaja noudatti kaksi sataa vuotta sitten laadittua yhtälöä, jon-ka kehittäjä oli tullut mielisairaaksi pian menetelmänsä julkista-misen jälkeen. Nyt olin saanut laadittua mittauspisteisiin sopivan sovituksen, mutta mitä se kertoi? Riesanani oli edelleen aluksi turhalta vaikuttaneet muilla parametreilla sovitetut kuvaajat ja pylväsdiagrammit, mutta nyt uudelleen niitä katsoessani, niissä näkyi sama säännönmukaisuus. Tietenkin, tämä käy täydellisesti järkeen, mietin itsekseni, ja avasin Excelin rinnalle Mathematican.
29
Kuva 3: Pylväsdiagrammi, joka myöhemmin linkittyi selkeästi muihin kuvaajiin.
Pohtimatta sen enempää tilastojen ja kuvaajien tulkintaa, siirsin juuri laatimieni kuvaajien ja yhtälöiden tiedot Mathematicaan, ja annoin sen muuntaa kuvaajan datan äänitiedostoksi. Aluksi ääni kuulosti epäkoherentilta ja säröiseltä, mutta kun syötin taa-juuskorjaimeen pylväsdiagrammien osoittamat suhteelliset kor- keuserot ja latasin tiedoston uudelleen, kuulin sen. Ääni.
Minut löydettiin seuraavana päivänä toimiston nurkas-ta tärisemässä. En muista, mitä oli tapahtunut äänitiedoston avaamisen jälkeen, vain sen että koin järkyttävän pelontunteen ja mielenterveyteni oli järkkynyt. En aluksi pystynyt puhumaan tai kertomaan mitä oli tapahtunut, sillä irrationaalinen, alitajun-nastani kumpuava pelkotila oli saattanut minut shokkiin. Olin rikkonut kannettavani ja repinyt muistiinpanoni sekä ilmeisesti tukkinut huoneeni oven kaikella, mitä sain oven eteen siirrettyä, aivan kuin olisin yrittänyt estää jotakin tulemasta sisään. Löysin myöhemmin riekaleisen muistiinpanon työhuoneeni nurkasta,
30
johon olin ilmeisesti kirjoittanut tuona turmiollisena yönä.
”Tekeli-li! Tekeli-li! Täytyy estää, minun täytyy estää se...ei saa! Kaik- ki on hukassa, maailma lakkaa pyörimästä. Mantereet kiehuvat. Tuhon merkit. Ne silmät, ne silmät. Ääni pimeästä, se kutsuu minua. Iä, ngg, iä iä!”
Vasta myöhemmin olen kyennyt muistamaan, mitä tuolloin löysin. Muinaisjäänne maailman alkuhämäristä, tuntematon kau-hu, joka on jäänyt ihmisrodun kollektiiviseen psyykeeseen va- roituksena kaikkien yllä leijuvasta uhasta. Tilastoissa näkemäni luvut toistuvat kaikessa havaittavan maailman ilmiöissä, piilotet-tuna syvälle todellisuuden kudokseen. Mitä olin löytänyt työt-tömyystilastoista, toistuu kaikkialla ympärillämme.
Suuri Muinainen tekee paluutaan, sen ennusmerkit ovat ympäril-lämme. Ymmärrän nyt, että ihmismielen ei ole tarkoi-tuskaan kyetä ymmärtämään kaikkea ympärillänsä tapahtuvaa, ja osa todellisuudelta on piilotettu meiltä syystä. On joko siu- naus tai kirous että emme näe sitä – vielä.
---
Tarina on fiktiivinen kertomus, joka lainaa elementtejä kauhukir-jailija H.P. Lovecraftin Cthulhu-myytistä. Kuvaajat ovat aidosta aineistosta, josta löydät lisää tietoa LAL:n sivuilta www.luonnontieteilijat.fi/osuma-hanke. LAL ei vastaa lukijoille mahdollisesti syntyvistä mielenterveydellisistä haitoista.
- Antti Väisänen, opiskelija-asiamies -Luonnontieteiden Akateemisten Liitto
31
