Grani Matkalla Huipulle 2015

2 Grifk alpine 2015

3Grifk alpine 2015

Tuotteiden hinnat ja Expert-myymälät: www.expert.fi

Trend 2 SM-G313 • 4,0” näyttö • Android 4.4 • 5 Mpix kamera

HUIPPUSUOSITUN TREND

PLUS -MALLIN SEURAAJA!

HUIPPUSUOSITTU

4G-ÄLYPUHELIN

S3 4G GT-I9305 • 4,8” Super AMOLED-näyttö • 1,4 GHz neliydinprosessori • 8 Mpix kamera • Android 4.3

S4 4G+ Tyylikäs Black Edition keinonahkaisella takakuorella • Surffaa netissä jopa 150 Mb/s nopeudella • 5” Super-AMOLED näyttö • 2,3 GHz neliydinsuoritin • 2 Gt RAM-muisti

HUIPPUNOPEAT 4G-YHTEYDET

PÄIVITETTY 4G+ -VERSIO

5” SUPERAMOLED

2,3 GHZ NELIYDINSUORITIN

Vaihtamalla paranee! Kysy liittymätarjousta Expertiltä

Expertiltä Samsung-puhelimet ja -tabit joka lähtöön!

Galaxy Tab S 10,5” WiFi SM-T800NZWANEE & SM-T800NTSANEE • Galaxy Tab S on tabletti, joka yllättää jännittävillä innovaatioilla, uudenlaisel-la tekniikalla ja Super AMOLED-näytöllä.

10,5”SuperAmoled

10.5” SUPER AMOLED-NÄYTTÖ

2560 X 1600 RESOLUUTIO

8-YDINSUORITIN

Galaxy Tab S 10,5” 4G SM-T805NZWANEE & SM-T805NTSANEE • Galaxy Tab S on tabletti, joka yllättää jännittävillä innovaatioilla, uudenlai-sella tekniikalla ja Super AMOLED-näytöllä.

10,5”SuperAmoled

USKOMATTOMAN TARKKA NÄYTTÖ

RESOLUUTIO JOPA 2560X1600!

Trend 2 S3 4G S4 4G+

Galaxy Tab S 10,5” WiFi Galaxy Tab S 10,5” 4G

4 Grifk alpine 2015

”Jos ei osaa hävitä, kannattaa opetella voittamaan”

Vuonna 2015 SkiSport Finland julkaisi uuden slo-ganinsa ”Winning Attitude”. Samalla käynnistettiin team2018-projekti, jonka tavoitteena on, että vuonna 2018 suomalainen naislaskija juhlii maailmancupin palkintokorokkeella. Kyseessä on varsin kova ja kun-nianhimoinen tavoite. Samaan aikaan, tosin useampaa porrasta alempana, seuramme GrIFK Alpine ilmoitti tulevaisuuden tavoitteekseen rakentaa maailman par-haan alppihiihtojärjestelmän. Kova tavoite sekin, ottaen huomioon, että Etelä-Suomen kausi on lyhyt ja koti-rinteemme noin 150 metriä pitkä. Toisaalta harvassa hiihtokeskuksessa rinteen voi konkreettisesti täyttää seuran omilla laskijoilla. Tälläkin kaudella yli 900 lasta valitsi seuramme hiihtokoulun alppihiihtäjän polullaan. Suuri harrastaja määrä on seurallemme mahdollisuus, meidän on kannettava vastuu myönteisestä lasku-kokemuksesta. Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta varmistamme, että nuoret urheilijamme harjoittele-vat ensimmäiset vuotensa parhaassa mahdollisessa ohjauksessa.

GrIFK Alpine on jo 10 vuoden ajan valittu vuoden alp-pihiihtoseuraksi. Kaudella 2014-2015 myös hiihtokoulu valittiin maamme parhaaksi. Saavutukset ovat hienoja, mutta samalla ne velvoittavat meidät tekemään entistä parempaa työtä. Olosuhteissa, kauden pituudessa, harjoitusmäärissä tai taloudellisissa resursseissa emme pysty kilpailemaan Suomen ykköslajien, alppi-hiihdon mahtimaiden tai privaattijoukkueiden kanssa. Onneksemme alppihiihto on haastava ja moniulottei-nen laji, joten opeteltavaa ja kilpailtavaa riittää.

Alppihiihto koostuu neljästä erilaisesta lajista, joissa kaikissa on omat erityispiirteensä. Lajivaihtelun lisäksi myös rinteiden pituus, jyrkkyys, kaltevuus ja pinta vaih-televat. Erilaisilla radan merkkauksilla saadaan myös lisävaihtelua suoritukseen. Alppihiihto ei myöskään rajoitu ainoastaan rinneharjoitteluun, vaan töitä pitää tehdä määrätietoisesti myös rinteen ulkopuolella. Kun mukaan otetaan erilaiset näkemykset oikeasta fysiik-kaharjoittelusta ja lajitekniikasta, on alppihiihtoon liittyvien muuttujien määrä valtava ja vaihtoehtoisia polkuja useita.

Voittajan asenne ei ole päätös, eikä yksittäinen omi-naisuus vaan suuri joukko oikeita valintoja ja oikeita tekoja. Vaikka alppihiihto on yksilölaji tarvitsee urhei-lija ympärilleen vahvan tukiverkoston. Vanhempien ja valmentajien merkitys nuoren urheilijan elämässä on suuri. Voittojen takaa löytyy useimmiten hyvin yhteen toimiva ryhmä eri osa-alueita hallitsevia ihmisiä. Valmentaja ei koskaan tee voittajaa, mutta voi omalla toiminnallaan viedä mahdollisuuden voittoihin. Siksi vastuumme valmentajina on erittäin suuri.

Itse olen toiminut alppihiihtovalmentajana jo 15 vuo-den ajan, mutta edelleen huomaan lähes joka päivä oppivani jotain uutta alppihiihdosta. Nykyisen pää-valmentajan tehtäväni aloitin virallisesti 1.10.2014. Tilaisuus vastuutehtävään tarjoutui, kun suomalai-nen valmentajalegenda ja ”kansainvälisen alppiuran

uurtaja” Sami Tikkanen jäi ansaitulle vuorotteluvapaalle. Tällä hetkellä ympärilläni on hieno joukko innokkaita valmentajia ja käsissäni hieno ryhmä varsin erilaisia urheilijan alkuja.

Lokakuusta lähtien olemme ehtineet opetella jo monenlaisia asioita. Olemme mm. opetelleet valit-semaan oikeanlaiset varusteet, tekemään niihin tarvittavat säädöt sekä kohtelemaan varusteita aikaisempaa paremmin. Olemme myös opetelleet valitsemaan linssit laseihin kelin mukaan, koska näkö-kyky helpottaa laskemista huomattavasti. Olemme myös opetelleet ymmärtämään kehoamme sekä tunnistamaan vartalon linjoja ja lajiteknisesti oikeita liikesuuntia entistä paremmin. Olemme pyrkineet monipuolistamaan harjoitteluamme niin rinteessä kuin myös sen ulkopuolella. Olemme opetelleet syömään, lepäämään ja tekemään oikeita asioita palautumisen eteen. Kilpailujen yhteydessä olemme etsineet toimi-via käytäntöjä, jotta olisimme tulevaisuudessa entistä valmiimpia kilpailusuoritukseen. Olemme myös toista-neet ja tutkineet lajiteknistä liikeketjua sanoin, kuvin, videoin ja tuntemuksin jo lukemattomia kertoja. Työ ja opettelu jatkuu taukoamatta. PIENIÄ JA SUURIA TAVOITTEITA

Valmennusryhmien kilpailullisena tavoitteena on kau-della 2014-2015 saavuttaa 10 SM-mitalia U14 ja U16 ikäluokissa sekä palkintopallisijoituksia nuorempien ikäluokkien kansallisissa loppukilpailuissa. Kyseessä on kova tulostavoite, mutta ei seuramme tärkein tavoite. Suurimmat tavoitteet kohdistuvat kilpailutulosten sijaan koko valmennusjärjestelmään ja sen tulevai-suuteen. GrIFK Alpinen tavoite on olla maailman paras seuratason alppihiihtojärjestelmä vuoteen 2020 men-nessä. Hiihtokoulussa tavoitteiden täyttymistä voidaan mitata hymyn leveydessä, lajin parissa jatkavien las-ten määrässä tai esimerkiksi auran kaventumisessa tai katoamisessa. Valmennusryhmiemme mittarina toimii oikeiden teknisten elementtien määrä, kauden aikana kadotetut sekunnit sekä urheilijoiden tahtotila ja valmius työntekoon – motivaatiotekijöiden tila on yhtälailla valmentajien vastuulla.

Meidän on myös syytä huomioida, että alppihiihto kil-pailee harrastajista yhä useamman lajin kanssa. Siksi meidän on löydettävä keinot, joilla saamme yhä useam-man lapsen jatkamaan hiihtokoulussa ja valitsemaan myöhemmin alppihiihdon omaksi urheilulajikseen. Alppihiihdon hinta on yksi suurimmista haasteista, joten myös yhteistyökumppanitoimintaan on kehitet-tävä uusia työkaluja.

Vuonna 2025 seuran tavoite on tuottaa vuosittain 10 urheilijaa alppilukioihin. Mikäli tavoite täyttyy, niin alppilukioissa harjoittelee samanaikaisesti noin 40 seu-ramme laskijaa. Tämä on hieno ja arvokas tavoite koko Suomen alppihiihdon näkökulmasta. Vaikka tavoite on historian valossa erittäin kova, niin on syytä huo-mioida, että harrastajamäärien perusteella tavoitteen

Kolme vuotta vanha suomalainen sananlasku Teksti MIKKO HEISKANEN

5Grifk alpine 2015

täyttyminen edellyttää, että 1% seurassamme aloitta-vista lapsista päätyy jatkamaan uraansa alppilukiossa. Yksi sadasta ei voi olla meille mahdottomuus.

Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitsemme yhte-näistä toimintakulttuuria, yhtenäisiä linjauksia sekä entistä aktiivisempaa vuorovaikutusta valmentajien ja hiihdonopettajien välillä. Myös yhteistyötä muiden seurojen kanssa tulee kehittää. Ennen kaikkea tarvit-semme jatkuvaa kehittymisen ja kehittämisen halua. Tämän kauden aikana oppimamme tulee olla jo kesään mennessä vallitseva toimintatapa ja silkkaa rutiinia kun tuleva kausi käynnistyy. Muutoksia ei tapahdu hetkessä, mutta jos päivä päivältä ja vuosi vuodelta pyrimme parempaan, on kaikki mahdollista.

Ovatko Ski Sport Finlandin tai seuramme asettamat tavoitteet realismia, optimismia vai uhoa ja utopiaa? On tulkinta mikä tahansa, niin selvää on, että meillä kaikilla riittää opeteltavaa paljon.

Vaikka hyvin harvasti tulee ammattiurheilija, niin urheilu opettaa meille kaikille valtavasti. Joten antakaa lapsillenne mahdollisuus kokea urheilun iloa, onnistu-misen riemua, mutta myös epäonnistumisen tunteita, surua ja pettymystä. Älkää pelätkö kilpailua, vaan autta-kaa lapsianne löytämään omat mielenkiinnon kohteet ja omat vahvuudet. Antakaa heille myös mahdollisuus itse rakentaa toimintamalleja vastoinkäymisten voit-tamiseksi, menestyksen hallitsemiseksi ja työnteon merkityksen oivaltamiseksi. Urheilu on aikuisten maa-ilma pienoiskoossa - tosin mittanauha ja kello ovat huomattavasti reilumpia mittareita, kuin useimmat meidän aikuisten luomista menestyksen mittareista. Jos seura ja valmentajat hoitavat tehtävänsä kunnolla, niin vanhempien tehtäväksi jää välittäminen, kannusta-minen, tukeminen ja rohkaisu - niillä pääsee jo pitkälle. Terveisin,HPPVMikko Heiskanen PS. Älkää missään nimessä opetelko häviämään. Huominen päivä on aina uusi mahdollisuus kunhan aikansa käyttää viisaasti – opeteltavaa riittää!

”Jos ei osaa hävitä, kannattaa opetella voittamaan” sisältö

4Pääkirjoitus

6Puheenjohtajan terveiset

7Yhteistyökumppanit

8Ski Sport Finlandin terveiset

10Maajoukkuelaskijoiden terveiset

16Hiihtokoulu

20Valmentaja-akatemia

24Ryhmät

44Levin alppikoulu

46Alppihiihtäjän fysiikkaharjoittelu

48Vammat alppihiihdossa

50Ajatuksia voittamisesta

JulkaisijaGrIFK Alpine

PäätoimittajaAtte Penttinen

ToimitusAtte Penttinen, Peter Rosenlöf, Janne Joutsen

KuvatPeter Rosenlöf, Juha Lehtonen, Zoom-Agence.fr, Ski Sport

Finland, Jussi Väätäinen, Daniel Genevet, Jussi Heinilä, Eetu Virranniemi, Veera Koskelainen, Joni Sandvall

TaittoJanne Joutsen

PainoEsa Print OY

6 Grifk alpine 2015

puheenjohtajan terveiset

Seurassamme on tapahtunut hienoja asioita tänä vuonna. Olemme saaneet uuden hissin Granin rin-teeseen ja kiinnitimme kansainvälistä menestystä saavuttaneen valmentajan eli Mikko Heiskasen täksi kaudeksi. Mikon ympärille on muodostunut valmen-nustiimi uusista ja vanhoista valmentajista jonka kanssa uutta tekniikka ajetaan sisään. Uusi tekniikka on auttanut urheilijamme lunastamaan kolme paikkaa Trofeo Topolinoon sekä urheilijoita yleensä paranta-maan omia laskuja ja tuloksia. Odotan mielenkiinnolla laskuja ja kisoja loppukaudesta. Hiihtokoulu porskuttaa reippaasti yli 900 laskijalla ja siirryimme viimein hiihto-koulun ilmoittautumisessa nykyaikaiseen sähköiseen ilmoittautumiseen. Varainhankinnan puolella spon-sorointiryhmä on puolentoista vuoden aikana luonut uutta yhteistyötä yhteistyökumppaneiden kanssa. Kädessämme on hieno lehti joka on osa tätä työtä mutta kunnia lehdestä kuuluu toimitukselle, eli eten-kin päätoimittaja Atte Penttiselle ja valokuvaaja Peter Rosenlöfille. Valmennuksen puolella päävalmentajamme Sami Tikkanen ilmoitti viime vuonna haluavansa jäädä van-hempainvapaalle. Muutamien mutkien jälkeen ilmeni että seuran oma Mikko Heiskanen olisi mahdollisesti käytettävissä. Mikon nykyisiin ja entisiin valmennetta-viin kuuluu monta maajoukkuelaskijaa, mm. Marcus Sandell, Victor Malmström ja Joonas Räsänen. Mikkoa inspiroi mahdollisuus kehittää uutta valmennusjär-jestelmää joka entistä paremmin hyödyntäisi seuran jäsenmäärän ja hiihtokoulun antamat mahdollisuudet. Sami ja Mikko vetivätkin yhdessä jäätikköleirin kesä-kuussa. Hintertuxista kantautui positiivisia viestejä sekä laskijoilta että Sami Tikkaselta. Perinteisen alppi-hiihto-opin kannattaja Sami hehkutti uutta tekniikkaa ja yhdeltä junnulta palaute oli että meidän on vaan pakko saada Mikko valmentajaksi. Sallan Audi-kisoissa valmentajakummulla huomattiin jo että Granin laski-joilla alkaa kehittyä yhteneväinen tekniikka. Granin rinteessä saimme parin vuoden ponnistuk-sen jälkeen vihdoin uuden hissin ja uuden kerhotilan. Olemme samalla muokannet kisarinteen profiilia hie-man vaativammaksi, siirtäneet vanhan naruhissin ja tehneet sen viereen uuden lasten maan. Nyt meillä on hyvät puitteet hiihtokoulun eri ryhmille ja nuoremmille kisalaskijoille. Rinteen pyörittäminen vaatii paljon työtä sekä vapaaehtoisilta että hissimiehiltä. Oma lähirinne on voimavara seuralle, siinä pidämme hiihtokoulun tunnit, valmennusryhmien treenejä, keskiviikkokisoja ja tarjoamme lähialueen asukkaille edullisia liikuntapal-veluja. Haluamme että Granin rinne on paikka missä kaikki viihtyy ja voi harrastaa laskettelua, lumilautailua ja kilpaurheilua. Rinnetoiminta on riippuvainen hyvästä yhteistyöstä Kauniaisten kaupungin kanssa ja olemme olleet onnekkaita kun kaupunki on halunnut tukea sekä meitä että muita urheilulajeja. Tänä vuonna päävalmentaja ja valmennusjohto ovat tiiviimmin osallistuneet hiihtokoulun ohjaukseen ja yhä useampi kilpavalmentaja toimii hiihdonopetta-jana hiihtokoulussa. Tavoitteena on että valmennus on

johdonmukaista hiihtokoulusta aina maajoukkueeseen asti. Tämä kuulostaa itsestään selvältä mutta ei vält-tämättä sitä ole. Kalle Palander sanoi aikoinaan ettei hänen tekniikkaa voi näyttää junnuille. Alppikouluissa on ollut tapana aloittaa alusta ja samoin maajoukku-eessa alppikoululaisten kanssa. Me olemme hieman eri mieltä, emme usko että junnujen tarvitsee opetella vanhaa tekniikkaa ennen uuden oppimista. Golfissa on tapana sanoa että tarvitaan 10.000 lyöntiä lyönnin oppimiseen ja 50.000 lyöntiä väärän lyöntitekniikkaan korjaamiseen. Seuramme on valittu toistakymmentä kertaa maan parhaaksi seuraksi mutta meillä on vielä paljon paran-nettavaa. Nyt on aika nostaa rima korkeammalle. Meillä on pieni rinne ja pitkä matka hyviin ja vaativiin rintei-siin, joten meidän pitää parantaa siinä missä voimme. Haluamme kehittää valmennusjärjestelmäämme ja varmistaa että hiihtokoulu ja kilpavalmennus auttavat lapsia ja urheilijoita saavuttamaan oman potentiaalinsa turvallisessa ja hauskassa ympäristössä. Lopuksi haluan kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita ja vapaaehtoisia panoksestanne ja toivottaa tukijoita tervetulleiksi mukaan meidän urheilijoitten matkalle huipulle.

---Terveisin,Fredrik Lassenius

Teksti FREDRIK LASSENIUS

7Grifk alpine 2015

kiitos yhteistyökumppaneillemme

Matkaamme huipulle – tavoitteena maailman paras seuratasoinen valmennusjärjestelmä vuoteen 2020 mennessä – tukevat pääyhteistyökumppanimme:

KILPAILUT URHEILUVAATETUS

HARJOITUSKESKUSSUOJAVARUSTEET

8 Grifk alpine 2015

Ski sport finlandin terveiset

Talvi on käynnistynyt jälleen hitaasti Etelä-Suomessa ja etenkin rannikkoseudulla. Useimmat hiihtokeskukset pystyivät onneksi aukaisemaan rinteitä jo joululomalla, mutta lähes joka paikassa on lumetus edelleenkin kes-ken, vaikka ollaan jo tammikuun loppupuolella.

Kotimainen kilpailukausi alppi- ja freestylehiihdossa on onneksi saatu käyntiin ajallaan peruutuksilta ja kilpai-lujen siirroilta on vältytty lähes kokonaan, muutamia aluekilpailuja lukuun ottamatta. Peruutukset ja kilpai-lujen siirrot ovat olleet tällä kaudella enemmän sääntö kuin poikkeus Keski-Euroopassa, joten siihen verrat-tuna me olemme olleet onnekkaita.

Alppi- ja Freestylehiihdon lajiliitto Ski Sport Finland ry on kokenut lähes totaalisen muutoksen verrat-tuna aikaisempiin kausiin. Muutokset alkoivat viime keväällä kun yhdistykselle valittiin uusi toimitusjohtaja. Tämän jälkeen yhdistyksen strategiaa on uudistettu, henkilökuntaa on vaihtunut ja yhdistyksen toimisto on muuttanut Helsingistä Vantaalle. Kaikista näistä haas-teista on kuitenkin selvitty, vaikka vauhti on ollut kova. Kaikilla on säilynyt positiivinen tekemisen meininki ja kuten huippu-urheilussakin niin myös toimistolla ollaan otettu käyttöön ns. ”Winning Attitude”.

Ski Sport Finlandissa on huomattu että GrIFK Alpinellakin on erittäin vahva voittaja-asenne. Syksyllä seuralle myönnettiin jälleen kerran yhdistyksen seuraluokittelun 1. sija. Tämä voitto ei perustunut pel-kästään suuriin harrastajamääriin, vaan GrIFK oli paras niin kilpailumenestyksessä, koulutettujen valmentajien

lukumäärässä, lisenssien määrässä kuin harrastajien-määrässäkin. On hienoa nähdä että sama tekemisen meininki jatkuu tälläkin kaudella. Hiihtokoulussa on entistä enemmän osallistujia, kilpailumenestystä on jo tullut seuran laskijoille ja valmentajien koulutukseen ollaan taas panostamassa. Kaikki nämä ovat urhei-luseuran tärkeimpiä tehtäviä ja Ski Sport Finlandin seurapalvelupäällikkönä toivoisinkin että muut seurat ottaisivat GrIFK:sta mallia omien mahdollisuuksiensa ja resurssiensa mukaan.

Kiitos Teille hienosta seuratyöstä ja onnea ja menes-tystä talven koitoksiin!

---Minna KarhuSki Sport Finland rySeurapalvelut

Kuva JUHA LEHTONEN

Teksti MINNA KARHU

9Grifk alpine 2015

Varainhoito

Asuntorahastot

Sijoitusvakuutukset

Rahastosijoittaminen

Sinun ja perheesi perintö- ja verosuunnittelu

Helsinki Hämeenlinna Joensuu Jyväskylä Kuopio Lahti Lappeenranta Oulu Seinäjoki Tampere Turku Vaasa

Elite Varainhoito Oy vaihde 0201 558 610 [email protected]

10 Grifk alpine 2015

maajoukkuelaskijoiden terveiset

Marcus SandellPieni mutta suuri Granibacken

Granibackenissa oli aikoinaan alhaaltapäin katsottuna rinteen oikeassa alaosassa isompi kuoppa, jossa oli muutama puu. Snadina kundina tuo kuoppa tuntui val-tavan syvältä ja ensimmäiset skimbamuistoni on kun faija hilaa minut, noin neljävuotias innokas ja valjaisiin kiinnitetty vauhtihirmu, kuopasta takaisin rinteeseen.

Aloitin laskettelun kolmevuotiaana Granin hiihtokou-lussa Jaana Karhila-Räsäsen opeilla. Peruskäännös sujui vähän ajan kuluttua luonnollisesti ja siirryin kep-pikouluun. Asuimme aivan rinteen vieressä ja siihen aikaan rinteen molemmin puolin kulki legendaariset hanskantappohissit, eli vaijerihissit, jonka alta vanhem-pani auttoivat minut rinteeseen. Nuorena inhottavinta oli kun huolehtiva äitini aina laittoi vaseliinia naamaani ennen rinteeseen menoa, mutta nopeasti homma meni jännittäväksi kun sukelsimme kapuloiden ja vaijereiden alle rinteeseen. Puolessa välissä rinnettä laitoin sukset jalkaan ja siitä seurasi iltapäivä täynnä iloa.

Kun varmuutta ja taitoa oli tullut tarpeeksi, vanhem-pani antoivat minun kulkea itsenäisesti edestakaisin rinteeseen. Koulun jälkeen tein läksyt, söin ruisleipäni ja lähdin rinteeseen. Laitoin sukset jalkaan ulko-oven edessä ja laskin skutsin läpi rinteeseen. Siihen aikaan oli tietenkin ikäryhmien eriaikaisia treenejä, mutta jos-tain ihmeen syystä en tajunnut sitä tai välittänyt siitä vaan yleensä laskin tultuani puolesta välistä rinteeseen siitä suoraan radalle ja aloitin treenit. Tennilän Jussi sei-soi kumppareissaan alhaalla ja neuvoi minua teknisesti miten lantiota laitetaan käännöksessä sisään, mutta

Granin juniorityö on tuottanut useita laskijoita niin FIS-, Eurooppa Cup-, kuin Maailman Cup-tasolle asti. Tällä hetkellä miesten maajoukkueissa on kymmenen urhei-lijaa, joista viisi on Granin kasvatteja. Alppikouluissa Suomessa ja muualla Skandinaviaa on tällä hetkellä kymmenen urheilijaa Granista. Lähdimmekin kyselemään maajoukkueurheilijoilta mitä muistoja heille on jäänyt mieleen Granista ja Granin juniorivalmennuksesta.

siihen aikaan en osannut suomea joten en tajunnut kun eleet ja liikkeet joita yritin kopioida. Ihailin seuran vanhempia laskijoita, mm. Alexander Antasia ja Henkku Sandelinia, ja yritin tehdä niin kuin he tekivät. Usein hei-dän treeneissä oli noin seitsemän 13-vuotiasta kundia ja yksi 7 vuotias skloddi. Sen jälkeen alkoi omat treenit.

Hienoimpia ja antoisimpia muistoja Granibackenin ajoi lta ol i kaikki kaverit joita sain rinteessä. Kirjoittaessani tätä täällä Vailissa viikko ennen MM-kisoja, huoneen viereisellä pedillä hengailee kämppikseni Joncka Räsänen. Granibacken ei ole mulle pelkästään keppien kiertelyä, vaan Jonckan ja monen muun kaverin kanssa rinteessä oli riittävästi hauskoja aktiviteettejä.

Kun rinne oli auki rakennettiin hyppyreitä josta isoin oli aina alas parkkikselle. Harjoittelimme grabeja ja 360:siä, joskus täydessä treenivarusteissa. Granin skut-sireitti oli legendaarinen. Kisailimme yhteislähtöjä tai seurasimme toisiamme eri reittejä alas joko samoilla treenisuksilla tai omintehtyillä sahatuilla bleideillä. Faija laittoi siihen aikaan minulle suksia, ennen kuin opin itse hieman vanhempana, eikä minulla siihen aikaan ollut kuin yhdet sukset joilla laskin ja kisailin suurpuik-kaa ja puikkaa. Joskus oli varmasti hieman naarmuisia kantteja mutta se ei haitannut menoa. Oranssinvärisillä pätkäkepeillä teimme miniratoja joita kiertelimme bleideillä ja otimme aikoja. Kerran Audi-ikäisinä jopa päätimme Jonne Ruopan ja Stefu Thermanin kanssa rakentaa Super-G radan joka koostui kolmesta kepistä, pienestä hyppyristä ja erittäin isosta viimeisestä kään-nöksestä joka kaarsi kahvilan edestä suoraan hissille. Valmentajamme Mikko Heiskanen saapui rinteeseen kun lopetimme treenejä ja oli varmasti tyytyväinen ja ylpeä meistä mutta samalla hieman hämillään siitä miten onnistuin tällä kolmen kepin radalla vetämään hirveet pannut. Suksitaituruus kehittyi näinä aikoina ja ilman sitä monipuolisuutta en varmasti olisi pääs-syt tulevaisuudessa taistelemaan maailmancupin palkintopallisijoista.

Keskiviikkokilpailut olivat usein viikon kohokohta. Voittoja tuli, kärsimme pettymyksistä ja keskeytyksistä piti ilmoittaa laittamalla sauvat ristiin pään yläpuo-lelle. Kerran päätin hyödyntää hissiä tramppaamisen sijaan mutta sitä ei valitettavasti sallittu, vaikken vielä ollutkaan näyttänyt keskeytyksen tuntomerkkiä. Minut diskattiin kerran myös sillä perusteella että mononi oli kuulemma käynyt väärällä puolella keppiä mutta suksi ei, en vieläkään ymmärrä miten se käytännössä olisi mahdollista kun suksi oli vielä jalassa kiinni. Keskiviikkokisoissa oli tekemisen meininkiä ja erittäin positiivinen viba, joka varmasti synnytti monelle nuo-relle Granilaiselle terveellistä kisaintoa.

Rinteen ollessa suljettuna tiesimme miten alhaalta katsottuna vasemmanpuoleinen vaijerihissi laitet-tiin päälle. Käynnistimme sen viikonloppuiltaisin kun laskimme rinteessä tai skutsissa stigoilla ja pulkoilla. Rakensimme tietämättämme hyvää henkeä ja siihen aikaan, aivan kuten tällä hetkellä, GrIFK Alpine saavutti

Kuva Zoom-Agence.fr / Ski Sport Finland

11Grifk alpine 2015

hienoja tuloksia. Meillä oli hauskaa treeneissä ja lei-reillä, treenien ulkopuolella sekä kisoissa ja sillä oli ratkaiseva vaikutus tuloksiimme.

Kiertelin nuorena Etelä-Suomen (ES) cuppia ja kisai-limme mm. Granissa, Vihdissä, Påminnessa, Sveitsissä, Pojossa ja Kalpalinnassa. Vanhempani jaksoivat aina kuskata meitä kisoihin ja se oli todellista laatuaikaa isän tai äidin ja joskus molempien kanssa. Kalpalinnan pelottava loppujyrkkä, Sveitsin uskomattoman korkea lähtötorni ja kauden viimeisessä kisassa laskettu pari-puikka ovat päällimmäisiä muistoja siltä ajalta.

Olin yhdeksänvuotias kun perheeni muutti toista ker-taa vuoden ’96 alkutalvesta Englantiin. Nuorena pelasin myös aktiivisesti fudista ja Englannissa fudiksesta tuli suositumpi laji kuin alppihiihto. Kävin kuitenkin kaksi kertaa viikossa Sandown Park Ski Racing Clubin tree-neissä, tosin laskimme muovimäessä ja se sekoitti pahasti tekniikkaani. Varsinkin kun asuimme Briteissä kolme vuotta ja toistoja tuli riittävästi. Kävimme kolme kertaa vuodessa Alpeilla mutta siellä en kerennyt luomaan parempaa laskutekniikkaa. Englannin las-kettelukulttuuri oli tietenkin erilainen mutta kuitenkin erittäin lämmin ja rikas ja muistot siltä ajalta ovat hie-not. Laskimme vähemmän kisoja mutta kisat oli isoja perhetapahtumia picknikeineen. Aluksi kisasimme nor-maalisti omissa sarjoissamme ja päivän päätteeksi oli paripujottelukisa jossa kisasimme kaikki keskenämme. Aina välillä viivalla seisoi 15 vuotta vanhempi kundi vastassa. Varusteetkin olivat hieman erilaiset. Pärjäsin taas yhdellä suksiparilla, kantteja ei tarvinnut teroittaa ja voiteena käytettiin huonekalusprayta jonka vahva tuoksu jäi ikuisesti mieleen. Polkkarit oli tietenkin, mutta niitten alla verkkarit ja ylpeänä käytin GrIFK:n verkkatakkia. Isoimpiin saavutuksiini kuului Etelä-Englannin mestarititteli.

Muutimme takaisin Suomeen vuonna ’99 ja silloin Mikko Heiskanen oli astunut valmentajan saappaisiin Jussi Tennilän apuriksi. Muovimäki oli sekoittanut minut täysin ja ilman Mikon ja Jussin apua olisin varmasti jää-nyt jalkapallon pariin. Ennen Englantiin muuttoa voitin jatkuvasti ES kisoja ja ensimmäisissä kisoissa paluun jälkeen olin usein viimeinen. Laskutekniikkaani jou-duimme rakentamaan alusta ja siinä näillä kahdella pätevällä valmentajalla oli suuri rooli kehityksessäni. Siihen aikaan en osannut kunnolla Suomea, joten haasteita riitti. Suomen kielen alkeita en ehtinyt oppia Granin ruotsinkielisessä ala-asteessa ennekuin muu-timme Englantiin ja Briteissä sain tosin henkilökohtaista suomenkielen opetusta mutta tietenkin siinä miljöössä suomen kieli tarttui aika huonosti. Alppihiihdon pii-reissä olen oikeastaan oppinut kielen ja muistan miten lääkärini Eero Hyvärinen ilmaisi kehitystäni. Kuulemma ensimmäisen kerran hänen vastaanotolla en puhunut sanaakaan suomea ja seuraavan kerran puhuin ”täy-dellistä” kuusamonmurretta Rukan Alppikoulun ja kuusamolaisten Petteri Kantolan ja Eetu Virranniemen ystävyyden takia. Ruotsinkieli on edelleen vahvempi ja joukkueeni saa aina välillä makeat naurut kielivirheiden takia.

Miko l la o n o l lu t tä rkeä roo l i m inun ura l -lani. Ensimmäinen merkittävä saavutukseni oli Hopeasomman M-14 sarjan pujottelukulta Rukalla. Päätimme Mikon, Jussin ja isän kanssa jäättää ensim-mäisen Aku Ankka vuoteni väliin ja keskityimme

palauttamaan tekniikkani. Voitto ruokki alppihiihtou-raani eteenpäin ja tunsin että tässä lajissa saattaisi olla enemmän saavutettavaa kuin jalkapallossa. Joukko Granilaisia sai ensimmäisen yhteistyökumppanin Dynastarin ja Sultraden kautta ja minulla oli siitä läh-tien kahdet puikkarit ja kahdet suurpuikkarit. Puikkarit olivat niin löysiä että sain kärjen taivutettua siteeseen ja uskon että niillä suksilla omaksuin osan pehmeän laskutyylini ominaisuuksista. Tarjotut suurpuikkarit olivat mulle liian jäykät joten otimme ihan perusmallis-tosta sukset joilla saavutin suurpuikassa sillä kaudella hienoja sijoituksia Audicupissa.

Mikko hioi tekniikkaani ja tykästyin paljon Mikon val-mennustapoihin. Mikko huomioi meidän laskijoiden eri tarpeita ja lähtökohtia, meidän fyysisiä ominai-suuksia ja erityisesti meidän psyykkisiä ominaisuuksia. Kokoonpano Therman-Sandell-Ruoppa ei välttämättä aina ollut helpoin ja rauhallisin, mutta hän onnistui opastamaan meitä positiivisuutensa ja ammattimai-suutensa kautta sekä rinteessä että usein meidän teinielämän ongelmissa ja haasteissa. Mikosta tuli erittäin hyvä ystävä ja roolimalli, hän onnistui hyvin yhdistämään valmentajan tiukan roolin kehittävällä kri-tiikkillä ja samalla opastavan ”isoveljen” roolin ja hänen kanssaan oli hauskaa treenata ja leireillä. Mikko opasti meitä fysiikan tärkeyksiin ja kannusti meitä jatkamaan uraamme Alppilukioissa. Mikko on vieläkin mukana valmennuksessani asiantuntijan roolissa ja hänen mie-lipiteitä arvostan suuresti. Mikko tuntee urani vaiheita paremmin kuin kukaan muu.

Maailmancup kiertueella aina välillä puhutaan mei-dän lähtökohdista ja kotirinteistä. Kaverit nauraa ja ei ole uskoa korviaan kun kerron heille Granibackenista. Viimeksi treenasin puikkaa kotirinteessä ’02-’03 kau-della ja rata taisi taittua kolmessatoista sekunnissa. Lyhyempi pätkä kuin mitä maailmancupin ensim-mäiseen väliaikaan on. Vaikka vanhemmalla iällä en pysty hyödyntämään kotirinnettäni, kuten moni muu urheilija joka jopa kisailee maailmancuppia kotirin-teessään, uskon että hyötyni kotirinteestäni on ollut suurempi nuorempana kuin kanssakilpailijoillani hei-dän kotirinteistään. Suomen iltalaskettelukulttuuri mahdollistaa sen että pääsemme joka päivä kou-lun jälkeen rinteeseen. Harva Keski-Eurooppalainen keskus pitää rinteitä yhdeksään asti auki. Nuorena keskittymiskykyni oli melko lyhyt, usein mietin laskun aikana kaikenlaista muuta ja onneksi laskut kestivät vain reilut 20 sekuntia. Iltatreenin aikana sain valtavan määrän toistoja ja laskujen välissä valmentajani pää-sivät jatkuvasti opastamaan ja muistuttamaan minua fokuksen kohteista. Mahdollisuutemme kehittyä nuo-rina laskijoina on nopeampaa kuin esimerkiksi nuorilla Keski-Eurooppalaisilla kilpakumppaneilla jotka päi-vätreenin aikana kerkeävät laskea kahdeksan laskua ja lyhyen keskittymiskyvyn takia keskittyy about 80-% ajasta aivan toiseen asiaan. Tätä meidän on tärkeää hyödyntää. Valitettavasti tietyn iän ja taidon tullessa kehittyminen lyhyessä rinteessä pysähtyy ja jos tule-vaisuuden tavoitteena on taistella maailmancupissa täytyy suunnata katseet ja harjoittelut vaikempiin rinteisiin. Alppilukiot ja Ski Sport Finlandin harjoitusryh-mät tarjoavat hienot mahdollisuudet kehittyä teknisesti laskijana ja fyysisesti urheilijana.

Tärkeimmät opetukseni ovat itseensä uskomi-nen hyvinä ja huonoina hetkinä. Vaikeudet ja loukkaantumiset kuuluvat urheiluun ja niistä voi


positiivisuuden kautta oppia ja kehittyä urheilijana ja ihmisenä. Urheilijan ura on loppujen lopuksi aika lyhyt osa elämästä ja elämää on paljon sen jälkeen-kin, joten mahdollisuuksista täytyy yrittää ottaa kaiken irti tapahtui tilanteessa mitä tahansa. Se ei tietenkään aina onnistu mutta suorituspaineeni maailmancupissa helpottuivat kun vaarallisen loukkaantumiseni jälkeen ymmärsin tämän. Jos keskityn kilpailutilanteessa tek-nisiin asiohin ja siihen mitä minun täytyy tehdä voin laskea vapaammin, rennommin ja tehokkaammin. Onnistuakseni en tarvitse enkä voi tehdä mitään muuta kuin mitä parhaiten osaan. Tämän oivaltaessa nautinto kisatilanteissa lisääntyy ja nautinto ruokkii onnistumista.

Joten pitäkää hauskaa, uskokaa itseenne ja pysykää fokusoituneena!

---Nähdään rinteessä,Marcus

Victor MalmströmKipinästä alppihiihtoon

Taisin olla kaksi vuotta ja 10 kuukautta, kun ensimmäi-sen kerran laitoin monot jalkaan ja isän avustamana laskin rinnettä alas. Luulen, että jos silloin joku olisi miettinyt minkä lajin erikoismies minusta tulee, se olisi ollut syöksylasku. Niin monta kertaa kuulin huudon ’’Victor käänny, jarruta’’, mutta minä vaan laskin suo-raan ja vauhti hiljeni vasta kuin parkkipaikan hiekat tekivät uutta kuviota suksen pohjiin – hymy oli korvissa ja paikka sydämessä viety. Päivääkään en ole harmitel-lut, että tuon suuren paikan vei alppihiihto.

Kun uusi talvi koitti, aika kului entistä enemmän suk-silla. Rinteessä pidettiin hauskaa ja metsäreitit olivat kova hitti. Tosin, isä ei erityisemmin tykännyt metsärei-teistä. Granin varsinaisissa valmennusryhmissä aloitin muistaakseni seitsemän vuoden ikäisenä. Päivät jolloin treenejä ei pidetty tai kyytiä rinteeseen ei järjestynyt, täyttyivät takapihalla hyppyreitä rakentaen. Vauhti ja ”vaaralliset” tilanteet veivät mennessään ja vauhti tarttui kaikkeen tekemiseen – toisinaan myös läksyjen tekoon, koska pitihän ne saada vauhdilla käsistä. Kiire suksille oli kova.

Harrastin nuorena myös jalkapalloa. Jalkapallon suurin oppi kohdistui kuitenkin harhautusten tai saksipotkun sijaan joukkueessa toimimiseen – jalkapallojoukkue voi suulaalle ja itseään vähintään päätä pitempänä

pitävälle kirppulle olla haastava paikka, – aivan kuten muutkin joukkueet. Vaikka alppihihto on yksilölaji niin suurin osa ajasta vietetään joukkueena. Kilpailu ja har-joituskaudella yksin vietettävä aika alkaa lähtöviikseltä ja päättyy maaliin. Muuten olemme koko ajan muiden joukkuekavereiden kanssa. Joukkueen merkitys on tär-keä oivaltaa jo nuorena. Joukkue voi tehdä yksilöstä vahvemman, mutta myös heikomman.

Ensimmäiset valmentajani olivat Mikko Heiskanen ja Jussi Tennilä. Heille suuri kiitos kärsivällisyydestä, sillä en varmasti ollut se ryhmän helpoin tapaus. Intohimo alppihiihtoa kohtaan oli jo pienestä pitäen suurta ja räiskyvää.

Vanhempien rooli oli minulle lapsena erittäin tärkeä. Isäni kiersi kanssani hiihtokeskuksesta toiseen ja vuo-desta toiseen erilaisten kilpailuiden ja leirien perässä – kuten myös monet muut isät tai äidit. Tosinaan kil-pailut taisivat olla vanhemmille se totisempi paikka. Me laskijat pidimme hauskaa rinteessä ja nauttimme laskemisesta.

Ilman vanhempia, heidän tukea ja kuskaamishalua alp-pihiihto on mahdotonta.

Audicup kiertue toi lisää vaihtelua rinteisiin. Oli todella hauskaa päästä tutustumaan muihin lajia harrasta-viin sekä laskemaan uusiin rinteisiin ympäri Suomen. Samalla aloin ymmärtämään paremmin lajin hienoutta. Menestyksen myötä koitti myös ensimmäiset ulko-maan kilpailut. Topolino reissujen saldona oli 6. sija pujottelusta ja 9. sija suurpujottelussa, sekä selkeä ajatus siitä mikä minusta tulee isona – Minusta tulee ALPPIHIIHTÄJÄ.

Audi-iän jälkeen ensimmäinen askel kohti tavoitetta oli Rukan alppikoulu. Muutin 16-vuotiaana pois kotoa, mikä oli äidille tietenkin kova paikka kun nuorin lintu lähti ensimmäisenä pesästään. Itse olin innoissani uudesta paikkakunnasta, tulevista haasteista ja kave-reiden kanssa asumisesta. Kun 16 nuorta laitettiin saman katon alle, voin vakuuttaa, että ei ollut tekemi-sen puutetta.

FIS-urani ensimmäiset kilpailut eivät olleet helppoja. Joitakin kelpo suorituksia tuli tehtyä, mutta kasvui-käisenä koordinaatio ei ollut parhaimmillaan. Kasvu tasaantui ja harjoittelu lisääntyi ja muutaman vuoden jälkeen pääsin juniorimaajoukkueeseen kiertämään Euroopan FIS-kilpailuja ja starttaamaan ensimmäisiin Eurooppa-cup kisoihin. Kaikki oli uuttaa ja innokkaana kaverina otin ilon irti jokaisesta laskupäivästä.

Osa urheilijoista onnistuu tekemään tulosta jo ensim-mäisissä FIS-kilpailuissaan, kun toisilla voi kestää kaksikin kautta tehdä oikeita tuloksia. FIS-iässä tär-keimmät asiat ovatkin kärsivällisyys, määrätietoisuus ja tinkimätön työnteko. Ensimmäiset kisat tai edes vuodet eivät määritä loppu-uraa, sillä fysiikka, mentaalipuoli ja kyky ymmärtää alppihiihtoa ovat vielä kehitysvaiheessa ja tämä kehitysvaihe jatkuu edelleen. Usko omaan tekemiseen on ollut haasteista huolimatta vahva.

Kausi 2014/2015:

Kuluva kausi on ollut haastavaa aikaa, koska minulla on jo kolmas comeback kierros käynnissä. Realiteetti mikä pitää hyväksyä on se, että viimeisen kolmen


13Grifk alpine 2015

Max Luukko

Ekan kerran suksilla olin n. 3-4 vuotiaana ja ratalaskut alkoivat varmaan joskus 7-vuotiaana Granin mäessä ratalaskukoulussa. Niistä ajoista en hirveästi muista muuta kun sen, että Granin mäen kaikki metsäreitit tuli ainakin opittua. Ja muistan kuinka ihmettelin että lähes kaikki puhuivat ruotsia ja jotkut eivät osanneet sanaa-kaan suomea. Sitten kun alkoi kisahommat olisiko

ollut pojat 9 sarjassa, niin laji alkoi viehättää vieläkin enemmän. Granin keskiviikkokisat olivat aina viikon kohokohta ja siellä mitattiin kuka on kuka. Ja kauden lopussa keskiviikkokilpailuiden kokonaiskilpailun voitto oli tietenkin suurin palkinto mitä siihen aikaan pystyi voittamaan.

Ehkä parhaiten mieleen jääneitä muistoja Granin toiminnasta on kuitenkin tullut Audi cup ikäisenä. Solvallan treenit loivat hyvää pohjaa tulevaisuutta silmällä pitäen ja toisto määrät olivat suuria nopean kierron ansiosta. Muistan kuinka Mikko Heiskanen yritti selittää minulle kuinka etupaino on parempi kun takapaino, vaikka omasta mielestä takapainossa pystyi vetää paljon siistimmin… Samojen ongelmien kanssa painitaan vieläkin. Solvallassa oli myös loistavia kor-vapuusteja… Ei silloin ollut mitään proteiinirahkoja… Meillä oli hyvä yhtenäinen porukka kasassa Granissa. Kaikki tsemppasivat toisiaan ja se ruokki sellaista hyvää tekemisen meininkiä joka näkyi myös tuloksissa.

Sitten tuli silloisen Alppiakatemian aika jossa oli monia tuttuja granilaisia laskijoita ja valmentajia mukana. Ja sen jälkeen siirtyminen FIS kisoihin ja Rukan Alppikouluun, jossa oli myös paljon Granin las-kijoita. Tällä hetkellä olen armeijassa urheilukoulussa Santahaminassa ja lasken B-maajoukkueessa jossa myös Grani on vahvasti edustettuna. Enää en Granin kanssa ole kovin paljon tekemisissä, mutta esimerkiksi Mikko Heiskasen kanssa edelleen juttelemme laskusta ja vaihdamme ajatuksia. Mikko on nähnyt mun laskua varmaan viimeisen 10 vuoden ajalta. Kaiken kaikkiaan on jäänyt tosi hyvät fiilikset granista ja siellä se pohja-työ on tehty tuleville vuosille. Katsotaan miten pitkälle se riittää! Tulevaisuuden suunnitelmat ovat tällä kau-della napata mahdollisimman monta EC pistettä ja parantaa FIS pisteitä ja elää kausi kerrallaan.

---Max

vuoden aikana olen saanut täysitehoisia laskuja alle saman verran kuin normaalikaudella saadaan muuta-man kuukauden aikana. Viimeisin polvileikkaus tehtiin helmikuussa 2014. Suksille palasin rauhassa viime mar-raskuussa. Siitä lähtien olen treenannut maajoukkueen kanssa pikkuhiljaa tehoja ja määriä lisäten. Muutamat kisatkin olen jo ehtinyt käydä ja lähtönumero rinnassa on jo taas hieman pienempi. Paluu rinteisiin on sujunut hyvin ja olen edelleen sillä samalla tiellä minkä valitsin jo lukioiässä. Taidot eivät ole kadonnut mihinkään ja lasku tuntuu hetkittäin jopa paremmalta kuin koskaan aikaisemmin, jopa paremmalta kuin kaudella jolloin seisoin useamman kerran Eurooppa-Cupin palkinto-pallilla. Jos harjoittelu sujuu suunnitelmien mukaisesti niin loppukaudesta tavoitteenani on hätyytellä jälleen podium paikkaa tai ainakin pakottaa muut taistele-maan pallipaikan ansaitakseen.

Pitkän aikavälin tavoitteeni ei ole muuttunut vuosien varrella mihinkään. Tavoitteeni on edelleen olla maa-ilman paras alppihiihtäjä. Minulla on edelleen samat ihmiset ympärilläni, kuin silloin, kun tavoite ensi kertaa pikkupoikana asetettiin. Itse uskon uskon vahvasti, että positiivinen asenne ja tinkimätön työnteko kantavat pitkälle. Vaikeina aikoina olen aina yrittänyt löytää ne pienimmätkin positiiviset asiat koska ne pitävät minut pinnalla.

Vaikka isot vastoinkäymiset hetkellisesti hajoittavat, ovat ne samalla opettaneet arvostamaan lajia ja ylipää-tään sitä että saa toimia työkseen sen parissa.

Pikkuhiljaa olenkin jälleen alkanut löytämään sitä lap-senomaista innokkuutta alppihiihtoa kohtaan. Se tunne ja mielihyvä mitä lumi ja puhdas käännös minulle tuot-tavat ovat edelleen jotain sanoinkuvaamatonta – toisin sanoen paikka sydämessä on vielä pitkään varattuna vauhdille ja vaarallisille tilanteille suksilla.

---Tsemppiä kaikille junnuille tulevaan kauteen,Victor

Kuva JUSSI VÄÄTÄINEN, Ski Sport Finland Niki Lehikoinen

Mä aloitin laskemisen 3- tai 4-vuotiaana Tahkolla ja sen jälkeen on tullut lasketeltua joka talvi Pyhällä, missä laskin ensimmäiset Suomi Slalom kisani. Siellä tuli laskettua johonkin 6-vuotiaaksi saakka ja sen jälkeen tuli oltua talvet etelässä, jolloin mä aloitin laskemaan Granissa ja liityin seuraan.

Niistä ekoista kisavuosista Granissa ei ole hirveesti mitään muistoja, muuta kun että mä laskin viikkokisoja


mäkeen ja vaan laskea ja pitää hauskaa koko päivä kavereitten kanssa.

Aku Ankka-iästä ei jäännyt käteen mitään huikeita sijoituksia, mutta muistan että tutustuin ensimmäistä kertaa laskijoihin, jotka olivat Etelä-Suomen seurojen ulkopuolelta, muun muassa Andy Romariin ja Ponde Penttiseen, jotka ovat vielä tänä päivänä minun par-haimpia ystäviä.

Audi ikäisenä muistaakseni aloitettiin treenamaan Swing Hillissä, vieläkin muistan hissi nousuja, jossa val-mentajat kertoivat ohjeita puolessa välissä ja sitten ei kuin vaan starttiin ja uudestaan. Audi-kisat olivat joten-kin tosi isoja ja jännittävia tapahtumia ja muistaakseni yksi Niko “Nakki” Harmanen oli se, joka voitti kaiken siihen aikaan.

Audi Cup vaiheen lopulla tein lopullisen päätöksen, että haluan oikeasti panostaa laskemiseen ja hain Alppikouluun. Pääsin Nilsiään Tahkon Alppilukioon, joka oli siihen asti isoin saavutus urallani. Alppikoulu oli hienoa aikaa, sai laskea paljon ja paljon oheisohjel-maa kuten lätkä- ja fudispelejä, makeita pyörälenkkejä Tahkon maisemissa ja tietenkin kovaa reeniä. Tahkolla opin paljon laskemisesta ja elämästä, sillä muutin pois kotoa ja jouduin itse tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä ja pitämään huolta itsestäni, voin sanoa että oli todella raskasta, mutta hauskaa ja opettavaista aikaa. Muistan, että tuli soitettua monta kertaa kotiin, jossa äiti antoi hyviä neuvoja ja kannustavia sanoja (tack Mamma). Alppikoulun jälkeen laskin muutaman vuoden Suomessa maajoukkueen mukana ja sen ulkopuolella. Olin noussut Eurooppa Cup-joukkueeseen kau-deksi 12-13, kun Ponde houkutteli minua lähtemään Amerikkaan laskemaan ja opiskelemaan New Mexicon yliopistoon, tartuin tarjoukseen ja jätin maajoukkue hommat vähäksi aikaa (yksi parhaista ratkasuista elä-mässäni). New Mexicon yliopistossa opiskelen vieläkin ja keväällä olisi tarkoitus valmistua. Amerikassa opin nauttimaan laskemisesta uudestaan ja se oli taas haus-kaa, sen kautta rupesi tulemaan tulostakin.

Tällä hetkellä olen takaisin maajoukkueessa ja urani ensimmäiset aikuisten Maailman Mestaruus-kisat ovat edessä viikon kuluttua.

Paras muistoni granin ajoilta oli kuin kavereitten kanssa oltiin aamulla laskemassa joko kisoissa tai sitten ihan muuten vaan. Tämän jälkeen menimme saharalle pelaamaan lätkää ja tämän jälkeen illalla vielä takaisin mäkeen laskemaan stiigoilla kilpaa. Nauttikaa granista ja muistakaa että huipulle ei ole yhtä tietä, tehkää sitä mistä tykkäätte ja pitäkää hauskaa!!

---Räsä

Joonas Räsänen, Granin kasvatti, edustaa Levi Ski Clubia.

En ihan tarkalleen muista ensimmäisiä kertoja kun olen ollut laskemassa, mutta huhujen mukaan kaikki alkoi Granibackenista äidin kanssa. Äiti pyöritti siihen aikaa hiihtokoulua, missä Jeppe ja minä oltiin päivät pitkät. Rinteessä meitä vahti hiihdonopettajat silloin kun äiti oli opettamassa. Mutta parhaimpia muistoja nuoruu-siästä oli, kun pystyi laskea kotoa metsän läpi suoraan

Granissa ja kävin laskemassa siellä pari kertaa viikossa seuran viikkotreeneissä. Pääsin kaksi kertaa Suomi Slalomin finaaleihin, mikä oli silloin tosi kova juttu ja siitä se kisaaminen sitten alkoi.

Audi Cupin aloitin vuonna 2008 ja silloin treenaami-nen ja kisaaminen alkoi olemaan jo ihan totista. Me laskettiin viikkotreenejä Nuuksiossa ja kesän aikana oli fysiikkatreenejä ja testejä, mitkä olivat erittäin hyviä ja kehittäviä. Mun paras Audi Cup tulos oli muistaakseni toinen Pyhällä vuonna 2009.

Me muutettiin Sveitsiin 2009, joten mä jouduin lopetta-maan M13-sarjaan Suomessa ja sen jälkeen laskin vielä kaksi vuotta M15-sarjaa Sveitsissä, missä paras tulos oli neljäs Sveitsin Mestaruuskisoissa. Mäet Sveitsissä on aika paljon isompia, mutta valmennus Granissa oli ainakin yhtä hyvää jos ei parempaakin. FIS ikäisenä aloitin Ski Crossin laskemisen.

Mitä mä muistan Granin treeneistä, leireistä ja muusta toiminnasta on todella hyvä valmentaminen kaikilla tasoilla, paljon hyviä laskijoita joiden kanssa oli hauskaa ja hyvä laskea ja kehittyä. Se on varmasti auttanut mua pääsemään Maailman Cupiin ja saavuttamaan hyviä tuloksia viime kausina ja toivottavasti tulevaisuudessa.

Tämä kausi lähti ihan hyvin käyntiin, olin kauden ekassa Eurooppa Cupin kisassa Itävallassa neljäs ja sen jälkeen huonon lumitilanteen takia meiltä peruuntui 4 kisaa ennen joulua. Joulun jälkeen on ekat Maailman Cup kisat mulle Ranskassa ja toivottavasti sieltä saisi pai-kan Maailmanmestaruuskisoihin Saksaan tammikuun lopussa. Sen jälkeen, riippuen miten alkukausi menee niin pitäisi laskea Maailman Cupia tai Eurooppa Cupia. Tällä kaudella tavoite olisi päästä laskemaan finaaleja Maailman Cupissa tai olla top viidessä Eurooppa Cupin kokonaistuloksissa.

---Niki


15Grifk alpine 2015

Andreas Romar, Edustaa Vasa Skidklubbenia.

Oi niitä muistoja, oi niitä aikoja. Audi Cup, hopea-sompa, FSS ja kaikki ne muut kisat jossa me laskettiin yhdessä teidän jätkien kanssa. Meillä oli aina hauskaa, kisamatkat ei ollut vaan kisaamista varten vaan myös paikka jossa kokoonnuttiin pitämään hauskaa. Oliko se sitten limu-disko Suomulla vai lumipallosota Porvoossa (joka hieman eskaloitui) niin aina meillä oli kuitenkin hymy huulessa. Valmentajat ja vanhemmat jännittivät varmaan enemmän sitä olisimmeko ajoissa startissa, kun sitä että miten siellä kisoissa pärjättäisiin…

Osan kanssa lasketaan vielä MC-kisoissa ja osa laittoi jo sukset naulaan aikoja sitten, mutta ystävyyttä ei olla ikinä katkaistu. Joidenkin kanssa olen päivittäin yhtey-dessä ja osan kanssa nähdään harvemmin mutta tylsää meillä ei koskaan ole ollut, eikä tule myöskään koskaan olemaan.

Kiitos kaikille niille vanhemmille jotka jaksoivat meitä ja koutseille jotka antoivat meidän pöljäillä ja pitää hauskaa. Eikai se huono ratkaisu voinut olla jos tämän-hetkisessä maajoukkueessa on Grani/Vaasa ylivoima! Ja junnut! Tärkeintä alppihiihdossa ja elämässä on nauttia ja pitää hauskaa!

---Hyviä laskuja kaikille,Andy Romar #lifeisgood #väistäkää #eioojarruja

Samu Torsti, Edustaa Vasa Skidklubbenia.

Grani ja Kauniainen tuli minulle tutuksi jo pienenä poikana, kun bussilla lähdettiin kohti Kauniaisia Fss:n mestaruuskisoihin. Tuolloin ei ollut mitään hajua pie-nellä pojalla missä kyseinen kaupunki edes sijaitsee, ikää oli tuolloin varmaankin 11. Tältä reissulta on jää-nyt monta ystävää ja hyviä muistoja. Päällimmäisenä mieleen juolahtaa kuinka Jesper Räsänen tuli utele-maan parempaa lajiani suurpujottelukilpailun aamuna. Vastaushan oli tuolloin pujottelu. Jesper totesi tyynesti omaan tyyliin ”noh, sit mä voitan sut tänään”. Tuolloin en osannut vielä ajatella että tästä syntyisi pidempikin suhde Granilaisiin ja etenkin Räsästen perheeseen joi-den koti Valkonauhantiellä toimi myös minun kotinani monta yötä vuodesta toiseen, kiitos heille!!

Grani seurana tuli tutuksi SM- ja Audi-kilpailuista, eten-kin niistä kun kirkkaimpia mitaleja jaettiin, yleensähän siellä sai granilaisille taputtaa. Victor Malmström oli kaveri joka useimmiten nosti kädet kohti kattoa, hänet tunnisti hyvin keltaisesta Herman Maier-kypärästä ja siitä kun räkä poskella mentiin sata lasissa koko-ajan. Eikä ole muuten meno muuttunut miksikään tähänkään päivään mennessä. Silloin Victor oli vielä kilpailukumppani nykyään hän on hyvä ystävä, jonka kanssa kierretään maailmaa ja edustetaan Suomea. Granin leirillä sain myös ensimmäisen kosketuksen itävallaan jäätikköihin, ikää taisi olla 13 kun Jaana Karhila-Räsänen otti minut mukaan Heidin ja Tommin leirille.

Granilaiset ovat aina menneet leveällä rintamalla ja kovalla äänellä vaikka en muista että oltaisiin VaSkin kanssa Himos-Leitner huutosakkikilpailua koskaan hävitty :)

---Samu


Hiihtokoulu Teksti MARJA SALOKANGAS

GrIFK Alpine ry toimii Etelä-Suomessa, Kauniaisissa edustaen jo vuonna 1934 mäessä aloitettua alppi-hiihtoperinnettä, rinne on Suomen vanhin ja vietti 80-juhlavuottaan 2014. Nykyinen seura on perustettu vuonna 1988. Rinne-alue on Kauniaisten kaupungin omistama, mutta GrIFK Alpine vastaa sen toiminnasta ja käyttää laskettelumäkeä omaan hiihdonopetus- ja valmennustoimintaansa. Pitkäjänteisen nuoriso- ja juniorityön ansiosta olemme pystyneet kasvattamaan toimintaamme vuosi vuodelta ja jäsenmäärä on nykyään n.1300. Seura tekee jatkuvasti yhteistyötä eri tahojen kanssa alppihiihdon edistämiseksi ja tunnettavuuden lisää-miseksi. Yhteistyötahoja ovat mm. Ski Sport Finland, Suomen Hiihtokeskusyhdistys (SHKY) ja Suomen Hiihdonopettajat ry (SHORY). GrIFK Alpinen arvoja ovat: luotettavuus, vastuullisuus, tavoitteellisuus sekä uudistuminen. Näiden arvo-jen avulla pyrimme luomaan ilmapiirin, jossa nuoret pääsevät toteuttamaan ja kehittämään itseään tavoit-teenaan onnistuneet suoritukset, jotka puolestaan johtavat hyviin tuloksiin. Seuran keskeisenä tavoitteena on tarjota myönteistä toimintaa ja saada kaikki mukana olevat tekemään parastaan.

GrIFK Alpine on Ski Sport Finlandin kummiseura ja Nuori Suomi – sinettiseura. Toimimme sen mukaisesti, kannustaen sekä arvostaen nuoria jäseniämme tasa-vertaisesti. GrIFK Alpinen omat pelisäännöt ohjaavat Nuori Suomi -toiminnassa määriteltyjä toimintatapoja. Hiihtokoulu ja juniorvalmentaminen tarjoavat aktiivista toimintaa kaikenikäisille lapsille ja nuorille sekä pysy-vää kiinnostusta liikuntaa ja alppilajeja kohtaan. GrIFK Alpine järjestää nuorille myös koulutusta ja mahdolli-suuden edetä hiihdonopetus- tai valmennustehtävissä. Hiihtokoulu järjestää vuosittain SHORY:n alaisuudessa lumileirin opettajilleen. GrIFK Alpinen hiihtokoulu on kerännyt säännölli-sillä viikkotunneillaan 4-12 -vuotiaita lapsia Lumi-, Vauhti -, Freeride-, Lumilauta- ja Ratawerneriryhmiin. Loppiaisena alkavat kurssit kestävät maaliskuun lop-puun huipentuen naamiaisiin. Nämä perinteiset Jaana Karhila-Räsäsen toimintakaudella aloitetut 10-kerran kurssit ovat hyvin suosittuja. Perheet voivat suunni-tella lastensa talviharrastuskauden hiihtokoulun osalta ennakkoon ja sitoutuminen mahdollistaan tehokkaan oppimisen. Pienimmätkin aloittelijat ovat hiihtolo-maan mennessä valmiita lähtemään perheensä kanssa yhdessä isompiin rinteisiin. Kauniaisissa järjestetään myös hiihtoloma-kursseilla, jotka mahdollistavat lap-sille koko viikoksi hiihdonopetusta. Hiihtokoulussa on kuluvalla kaudella lähes 900 innokasta laskijaa. Kaikki hiihtokoululaiset ovat GrIFK Alpinen jäseniä ja heillä on seuran Ski Sport Finland ry:ltä lunastama Skipassi etuineen. Pyrimme hyödyntämään Ski Sport Finland ry:n tarjoamia valmiita Sporttirekisteri/jäsenrekisteri - palveluita.

Hiihtokoulun jälkeen nuorilla laskijoilla on mahdolli-suus jatkaa Marcus Sandell Racing Schoolissa ja edetä aina vaativampiin valmennuksiin. Freestyle hiihdosta innostuneille on tarjolla Freestyle School, joka on koor-dinoitu yhdessä Moebiuksen kanssa. Juniorivalmennuksessa olemme keskittyneet 7-15 v. nuorten valmentamiseen. Valmennuksen toteuttami-seksi seuralla on päävalmentaja Mikko Heiskanen ja 9 osapäiväistä valmentajaa. Lisäksi vapaaehtoistyö-hön osallistuu suuri määrä vanhempia ja muita lajista innostuneita. GrIFK Alpinen Toimintasuunnitelma & Valmennusfilosofia päivitetään vuosittain ja sitä kehi-tetään jatkuvasti mm. kouluttamalla valmentajia.

GrIFK Alpinen tavoitteena on muodostaa valmennus-järjestelmä, joka tarjoaa toimintasuunnitelmamme & valmennusfilosofiamme mukaista laadukasta alp-pihiihtovalmennusta lasten hiihtokoulusta alkaen aina aikuisten FIS – sarjaan saakka. Tavoitteena on olla huippu-urheiluun valmistava seuratasoinen val-mennusjärjestelmä, joka mahdollistaa urheilijoiden siirtymisen alppilukioihin ja edelleen junioreiden maajoukkueisiin. GrIFK:n päämääränä on ylläpitää ja kehittää myöntei-sesti toimintaansa edellä mainitun mukaisesti sekä säilyttää kärkisija seuraluokituksessa. Ski Sport Finland ry on vuosina 2000 -2014 valinnut Grankulla IFK Alpinen Suomen parhaaksi alppilajien urheiluseuraksi. Haastattelimme kahta hiihtokoulu perhettä, mitä mieltä he ovat olleet Granin hiihtokoulusta vuosien varrella:

Kuva DANIEL GENEVET

17Grifk alpine 2015

Perhe Genevet

Vanhempien nimet? Mini Jaatinen-Genevet ja Daniel Genevet

Hiihtokoulussa olevien lasten nimet, iät ja ryhmät? Martti, 9v, Race2 Mari, 6v, Ratawerneri Milla, 3v, aloittaa Lumiwernereissä kaudella 2016

Mitä muita harrastuksia lapsillanne on? Martti soittaa kontrabassoa ja laulaa konservato-riolla, Mari soittaa huilua ja Milla käy muskarissa. Maanantaisin lapset käyvät luistelemassa ja lauantaisin uimassa. Hiihtokauden ulkopuolella, toukokuun alusta lokakuulle, Martti harrastaa purjehdusta.

Minä vuonna ensimmäinen lapsi/sisarukset aloitti-vat hiihtokoulun? Martti aloitti hiihtokoulussa 4-vuotiaana 2011, Mari samanikäisenä 2013, ja Millan on tarkoitus aloittaa Lumiwernereissä ensi kaudella eli 2016.

Mikä sai teidät valitsemaan Granin mäen ja hiihtokoulun? Danielin sanoin, on aivan ainutlaatuista, että meiltä löy-tyy näin laadukas hiihtokoulu vain 20 minuutin päässä kotoa Helsingin keskustasta ja 10 minuuttia ranskalai-selta koululta Munkkivuoresta.

Miten hiihtokoulupolku on edennyt vuosien saatossa? Martti aloitti 4-vuotiaana hiihtokoulussa, josta siirtyi Ratakoulun kautta valmennusryhmiin. Viime kauden hän hiihti Race3 :ssa ja nyt Race2 :ssa. Mari täytti joulu-kuussa 6 -vuotta ja hiihtää nyt Ratawernereissä.

Ovatko lapset kiinnostuneet tulevaisuudessa rata-laskusta tai freestylestä? Suurpujottelu on selkeästi Martin suosikkilaji. Marikin haluaisi laskea rataa, mutta on ilmoittanut tekevänsä piruettinsa mieluummin luistimilla. Millasta on vielä vaikea sanoa. Hänellä on haaveissa omat sauvat, joilla aikoo omien sanojensa mukaan tanssia ihan tähtiin asti.

Terveiseni hiihtokoulululle?Granin hiihtokoulu on opetuksen tasonsa puolesta aivan huippuluokkaa, samoin koko hiihtokoulun mat-riisi on nerokas. Tarjolla on eritasoisia ryhmiä samaan aikaan, jolloin lapsi pääsee siirtymään seuraavan ryhmään joustavasti, jopa kesken kauden ilman, että tarvitsee vaihtaa viikonpäivää tai kellonaikaa. Olemme myös esitelleet Granin urheilijapolkua niin pursi- kuin taitoluisteluseuroillekin. Granissa lapsi voi hyvillä mie-lin edetä, kehittyä ja onnistua myös siirtymällä Race Sportin kautta aikanaan vaikkapa Mastereihin, tai kehittyä pikkuhiljaa apuopettajasta valmentajaksi. On huomioitu se, etteivät kaikki siirry alppilukioiden kautta maajoukkueisiin, onnistua voi muutenkin. Tämä on monessa muussa lajeissa täysin unohdettu.

Kuva DANIEL GENEVET


Perhe Korsström

Vanhempien nimet? Krista ja Frank Korsström

Hiihtokoulussa olevien lasten nimet, iät ja ryhmät?Lukas, 5v, VauhtiWerneri INiklas, 8v, RataWerneriKitty, 9v, RataWerneriJoanna, 9v, RataWerneri

Mitä muita harrastuksia lapsillanne on?Perheen nuorimmainen Lukas pelaa tennistä ja jalka-palloa, käy liikuntakerhossa ja telinevoimistelee. Lisäksi hän käy muskarissa. Niklas pelaa paljon jalkapalloa ja tennistä. Lisäksi Niklas yleisurheilee sekä käy par-kour tunneilla. Tytöt Kitty ja Joanna käyvät tanssi– ja akrobatiatunneilla, yleisurheilussa, parkourissa sekä taitoluistelutunneilla.

Meillä monilapsisen perheen unelmana on harrastuk-set, joissa voi samassa paikassa, samaan kellonaikaan kaikki lapset harrastaa oman tasoisissa ryhmissään – ja tämä jos mikä toteutuu varsinkin GrIFK Alpinen lasketteluharrastuksessa!

Minä vuonna ensimmäinen lapsi/sisarukset aloitti-vat hiihtokoulun?Esikoiset Kitty ja Joanna olivat elämässään ensimmäistä kertaa laskettelusuksilla GrIKF Alpinen LumiWerneri tunnilla vähän alle 4 vuotiaana, vuonna 2009. Tämä on siis jo heidän seitsemäs vuosi laskettelukoulussa. Muut sisarukset ovat saaneet lasketteluun tuntumaa jo ennen hiihtokoulua, mutta oppineet varsinaisesti laskettelemaan LumiWerneri kursseilla. Niklas aloitti 4 vuotiaana vuonna 2011 ja Lukas vuonna 2013.

Mikä sai teidät valitsemaan Granin mäen ja hiihtokoulun?Laskettelu on koko perheen yhteinen harrastus, joten alusta asti on ollut selvää, että kaikki lapset harjoitte-levat laskettelemaan. Tietysti Granin mäen sijainti on meille täydellinen. Lisäksi hiihtokoulun hyvä tunnelma, kivat opettajat ja sujuvat järjestelyt saavat meidät palaamaan vuosi vuodelta.

Miten hiihtokoulupolku on edennyt vuosien saatossa?Olemme säästäneet monta tuskanhikipisaraa kun kaikki lapset ovat oppineet laskemaan Granin hiihtokoulussa. Hiihtopolku on edennyt varsin luon-nollisesti Granin hiihtokoulun omien kurssien myötä LumiWerneri I ja II kursseilta aina VauhtiWerneri I, II ja III:sta RataWernereihin asti.

Ovatko lapset kiinnostuneet tulevaisuudessa rata-laskusta tai freestylestä?L u k a s j a t k a a t i e t y s t i e n s i v u o n n a v i e l ä VauhtiWernereissä, mutta muutaman vuoden sisään tulee RataWernerit hänellekin ajankohtaiseksi. Muut lapset ovatkin jo puhuneet lumilautakoulusta, joten lumilautakoulu voi olla ensi vuonna edessä! Ja mäes-sähän on kiva käydä laskemassa vaikka ei olisikaan samaan aikaan kurssilla.

Terveiseni hiihtokoulululle?Tänä vuonna ensimmäistä kertaa toteutunut sähköi-nen ilmoittautuminen kursseille MyClub palvelu kautta oli aivan loistava uudistus!

19Grifk alpine 2015

GrIFK Alpine

Marcus Sandell

Racing School

GrIFK Alpinen Marcus Sandell Racing School on tarkoittettu innokkaille lapsille jotka haluavat kehittää ratalaskutaitojaan. Racing Schooliin tul-

laan Ratawernerikurssin jälkeen opettajan suosituksella. Ratakouluun voi myös tulla jos hallitsee laskettelun perusteet ja on kiertänyt keppejä joko

Ratawerneriä vastaavalla kurssilla tai on osallistunut innokaasti esimerkiksi Suomi Slalom kisoihin.

Racing Schoolista on mahdollisuus siirtyä seuran kilpavalmennusryhmiin. Racing Schooliin voi hakea jos paikkoja on vapaana ja lapsella on intoa

ratalaskuun.

Lisätietoja: Antonia Rosenlew-Nordlund, 040 518 8300, [email protected]


Valmentaja-akatemia Teksti MARIA SALOKANGASja ATTE PENTTINEN

Granin laskijoiden toiminta ei seurassa lopu lasku-uran päättymiseen. Seura pyrkii rekrytoimaan urhei-lu-uransa lopettavat nuoret mukaan seuran toimintaan ja tarjoamaan opetus ja valmennustehtäviä 16- vuotta täyttäneille seuran jäsenille. Varhainen opettaja/val-mentajapolku on mahdollisuus kaikille, jotka eivät koe kilpailemista enää omaksi jutukseen. Seuramme sisäinen valmentajakoulutus ja järjestelmän tarjoamat mahdollisuuden ovat saaneet paljon kiitosta nuorilta. Opetus- ja valmennus tehtävät on koettu erinomai-seksi keinoksi täyttää aktiiviuran jättämä tyhjiö ja jatkaa harrastusta rakkaan lajin parissa. Ne tuovat sisältöä nuoren elämään ja tuotavat tunteen hyödyllisyydestä ja merkityksellisyydestä.

Entiset lajiaktiivit ovat lasten esikuvia, heidän kanssa oleminen ja kommunikointi on mutkatonta. Nuorilla opettajilla on omat kokemukset ja taidot tuoreessa muistissa, joten ymmärrys lapsia ja nuoria kohtaan on toimivaa. Nuoret toimivat aina ensin apuopettajina/apuvalmentajina koulutetun opettajan opissa, täyttäes-sään 18 -vuotta voi pyrkiä Suomen Hiihdonopettajien järjestämään Alppi 1 -koulutukseen. Seura kustantaa mahdollisuuksien mukaan koulutuksen 6-8 nuorelle/kausi, koulutus velvoittaa osallistujaa toimimaan hiih-donopettajana seuraavat kolme vuotta.

Opettaja/ohjaaja/valmentaja yhteisö seurassamme on muodostunut hyvin suosituksi ja mieluisaksi vaihtoeh-doksi nuorille. He viettävät paljon aikaa rinteessämme muiden nuorten kanssa yhdessä opettaen ja auttaen toisiaan. Tämä toimintamallin tarkoitus on ehkäistä DropOut-ilmiön kehittymistä pitämällä nuoret mukana toiminnassa urheilijoina, liikkujina ja seuratoimijoina. Näin olemme saaneet kasvatettua toimivan seurayhtei-sön joka antaa valmiudet tulevaisuuden kehittämiselle. Todistuksena mallin toimivuudesta kertoo se, että meillä on useita opettajia/valmentajia jo toisessa pol-vessa ja kohta kolmannessakin.

Konseptimme on saanut kiitosta Ski Sport Finlandin taholta, jonka koulutuksiin valmentajat aktiivisesti osal-listuvat, samoin Suomen Hiihdonopettajat ry:ltä, josta kolme kouluttajaa on aktiivisesti mukana kehittämässä Granin toimintaa. Olemme tärkeä osa hiihdonope-tuksessa tapahtuvaa kehitystyötä ja seuramme metodit toimivat myös kouluttajien kehityslinjoina. Seuramme oli myös uranuurtajana valitessamme Freestylepainotteisen koulutusmallin ohjelmaamme. Kolmas taho, Suomen Hiihtokeskusyhdistys valitsi hiihtokoulumme vuoden hiihtokouluksi 2014, kaikista maamme hiihtokouluista. Perusteina oli mm. yllämai-nittu ohjaaja/opettaja koulutus ja jatkuvuus rinteessä. Saimme myös VALO palkinnon 2013, kärkenä ”kolme sukupolvea rinteessä”.

Ohessa onkin muutaman kouluttaja/valmentajan tarina ja kuinka he ovat kokeneet toiminnan GrIFK Alpinessa lasku-uransa jälkeen ja kuinka se on auttanut heitä elä-mässään eteenpäin.

Malin Mäkinen, kirjoitti ylioppilaaksi Kuusamon alp-pilukiosta, valmensi Granissa viisi vuotta, opiskelee Aalto University School of Science and Technologyssä bioinformaatioteknologiaa ja Helsingin Yliopistossa lääketiedettä.

Alppihiihto ei ole pelkästään harrastus vaan myös elämäntapa. Itse laskeminen, ulkoilma, ääriolosuh-teet, vauhdinhurma ja reissaaminen ovat koukuttavia. Suksilla oleminen on yksi maailman parhaista asioista, mikä yhdistää samanhenkisiä iästä tai tasosta riippu-matta. Lajin parissa kannattaa ehdottomasti jatkaa tavalla tai toisella. Tietenkin oma laskeminen on tärkeää ja opittuja taitoja sekä osaamista voidaankin kehittää ja jakaa eteenpäin hiihtokoulussa tai seuratoiminnassa. Valmentajana, hiihdonopettajana tai apuopettajana olo antaa hyviä valmiuksia elämälle sekä tuleviin työuriin.

Aluksi on aika jännittävää olla aidan toisella puolella, kun on ohjattavan sijaan itse puikoissa. Harjoitusten suunnittelu ja läpivieminen kehittää monenlaisia tai-toja. Silloin saa käyttää luovuutta ja mielikuvitusta. Ennen kaikkea koetuksella ovat omat sosiaaliset ja ver-baaliset taidot. Jokainen opetettava oppii ja ymmärtää asiat omalla tavallaan ja omassa tahdissaan.

Valmentajana oleminen kehittää nopeasti johtamis- ja viestintätaitoja. Johdetaan melko isoja ryhmiä, joihin laskijoiden lisäksi kuuluu eri taustajoukkoja. Delegointi on tärkeää, jottei oma kuorma kasva liian isoksi, mutta myös sen vuoksi, että se sitouttaa urheilijat taustajouk-koineen kokonaisvaltaisempaan harjoitteluun. Usein ryhmiä vedetään yhdessä jonkun kanssa, joten onnis-tumisia ja epäonnistumisia pääsee myös jakamaan. Ryhmiä ohjatessa oppii toimimaan ryhmässä mutta myös tekemään itsenäistä työtä.

Vastuun ottaminen ja kantaminen on yksi valmen-tamisen kulmakivistä. Harjoitukset pitää suunnitella huolellisesti ja toteuttaa turvallisesti. Ennen kaikkea alp-pihiihdon opettaminen on kasvattavaa. Siinä kehittyy rohkeus tehdä asioita ja kokemusten sekä onnistumis-ten kautta usko omaan tekemiseen vahvistuu.

Alppihiihdon opettaminen kehittää myös omaa laske-mista. Asioita miettii myös toiselta kantilta ja yhtäkkiä jokin aiemmin hankalaksi koettu asia voikin valjeta. Eri

21Grifk alpine 2015

kurssit ja koulutukset ovat opettavaisia ja niissä pää-see myös tapaamaan samanhenkisiä henkilöitä eri urheilulajeista.

Tässä kirjoituksessa olevat ajatukset ovat ainoastaan muutamia syitä miksi alppihiihdon parissa kannattaa jatkaa. Näkisin, että opettamisen kautta kehittyy moni tärkeä ominaisuus ja taito, joista päällimmäisinä kom-munikaatio ja johtaminen. Tärkeintä on tehdä sitä mistä pitää aina silloin kun siihen on mahdollisuus. Mikään ei ole yhtä mahtavaa, kuin olla laskemassa hyvässä seurassa auringon paisteessa. Alppihiihto on upea laji.

Albert Therman, 3 vuotta valmentajana ja opetta-jana Granissa, Opiskelee CASS Business Schoolissa Lontoossa.

“On se parempi olla rinteessä, kuin Makuunin edessa röökilla” oli Mikko Heiskasen kuuluisat sanat 10 vuotta sitten minulle lentokoneessa matkalla kotiin Hintertuxista. Nämä sanat tulevat aina mieleeni, kun astun sisään lentokoneeseen. Onhan se totta, nuorena murrosikäsenä poikana ympäristö on se, joka muodos-taa osan tulevasta persoonastasi. Se, että sai olla osa korkeatasoista valmennusryhmää ja kunnianhimoista ympäristöä nämä kriittiset teinivuodet poissa pahan-teosta, on jotain mistä saan olla kiitollinen. Granin korkeatasoinen valmentaminen niin henkisesti ja fyy-sisesti on ollut avaintekijä siihen mikä persoona siitä Mikon kutsumasta ”kermapepusta” loppujen lopuksi tuli.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ymmärsi kuinka aikaisin granilaiset alkoivat treenaamaan systemaattisesti, tarkoituksella verrattuna moneen ystävääni, jotka myös harjoittelivat huippu-urheilijoiksi. Tänäkin päivänä menemme, toisinaan maajoukkupe-laajan Rasmus Schullerin kanssa treenamaan Mikon ja Jussin tunnettuja staattisia vatsalihaksia. Elämäntavan, jonka sain Grifk:ltä oli jotain mitä itse halusin opettaa tuleville nuorille granilaisille. Grifk:ssä ei ole vain kyse alppihiihdon tekniikan opettamisesta, vaan opettami-sesta elämään. Se, että pystyy toimimaan väsyneenä, luovuttamatta ja epämukavuudesta huolimatta. Grifki opetti minulle myös sen, että elämässä kaikki on mah-dollista kovalla työllä. Mare, Joonas ja Victor ovat tämän todistaneet!

Kolmen vuoden valmennusurani antoi minulle myös paljon. Totesin vielä syvemmin sen hyödyn ja ilon,

minkä alppihiihto saa aikaan nuorissa. Välitin saamani Tommin, Heidin, Mikon ja Jussin harjoitukset ja kult-tuurin näihin lupaviin nuoriin. Ja se henkinen kehitys, minkä näin näissä junioreissa parin vuoden jälkeen oli sanoinkuvaamatonta. Vajaat kaksikymmentä 12-vuo-tiasta seisoivat rivissä odottamassa minua sateesta huolimatta. Silloin muistan saaneeni sen onnistumi-sen tunteen, että nämä juniorit tulevat pärjäämään alppihiihdossa, kuin myös elämässä. Se, että niin moni granilainen jää valmentaamaan kertoo pienestä alp-pikulttuuristamme, mikä meillä siellä meidän pikku rinteessä on. Ja vanhemmat ja organisaatio järjestävät mielestäni erittäin korkeat olosuhteet ja mahdollista-vat täyspäiväisen valmentamisen opiskeluiden ohella. Siitä me valmentajat saamme olla kiitollisia. Muistan itse lähteneeni Hankenilta suoraan rinteeseen, mielel-läni. Ja tämä on jotain, mistä meidän pitää pitää kiinni tulevaisuudessa.

Niinkuin jo totesin, Grifkin organisaatio on valmistanut minut elämään jo nuorellä iällä. Ja pakko myöntää, että arkipäiväiset asiat eivät tunnu niin pahalta, kun ajat-telee taaksepäin kylmyyttä ja monojen kireyttä. Itse kirjoitan tätä tekstiä Lontoosta, jossa en todennäköi-sesti olisi ilman saamani kunnianhimoa Grifk:iltä. Se että näkee henkilöiden, joiden kanssa oli Swinghill:in hississä, laskevan alas Levin Maailmancup-rinnettä kahdenkymmenentuhannen fanin saattelemana antaa perspektiiviä elämään. Jos siitä pikku kukku-lalta ponnistavat ystävät pystyivät päästä maailman eliittiin alppihiihdossa, niin se todistaa, että elämässä voi saada ihan mitä haluaa kunhan uskaltaa pyytää ja tehdä työtä sen eteen. Sen ominaisuuden Grifk antoi minulle ja toivottavasti onnistuin viestimään tämän ominaisuuden junioreilleni. Girfk:n ansiota minulla on erittäin helppo kävellä ensi viikolla Goldman Sachsin haastatteluun, tietäen että monojen kireyttä ja kyl-myyttä pahempaa asiaa ei voi olla, ja että mitä ikinä elämässä tapahtuukin, Grifk:n leiri odottaa aina avosy-lin paluuta aurinkoisille rinteille.

Matilde Pelkonen, Kauppatieteiden kandidaatti Aalto University School of Economics, 5 vuotta hiihdonopettajana.

Opiskelen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa markkinointia. Kandin paperit on jo taskussa,


seuraavaksi tavoitteena on maisterintutkinto. Talvisin opetan Granin hiihtokoulussa, nyt viidettä kautta. Nuorempana harrastin laskettelua ESSLAssa ja lasket-telu onkin ollut aina tärkeä osa elämääni.

Olen opettanut viimeiset viisi kautta Granin hiihtokou-lussa. Joka vuosi odotellessa lumia, odotan yhtä lailla hiihtokoulun alkua. Vaikka hiihdonopettaminen on työ siinä missä muukin, en osaa oikein ajatella sitä perin-teisenä työnä. Ehkä siksi, että se antaa niin paljon myös itselleni. Opettaessa pääsee nauttimaan omasta mie-lilajistaan, ulkoilemaan ja peuhaamaan lasten kanssa. Opettamiseni tapahtuu useimmiten leikin kautta: välillä ollaan kerätty rinteestä Hemulin kukkia, ratsastettu hevosilla tai leikitty rokbändiä - näissä hetkissä ei ole epäilystäkään etteikö arjen kiireet ja stressi unohtuisi!

Sen lisäksi, että opettaminen antaa minulle välitöntä energiaa, se on antanut minulle myös paljon oppeja niin työelämään kuin ihan arkeen. Lapset ovat useimmiten kuin peili, joka kertoo samantien miten opettaminen on sujunut. Jos joku oppi ei ole mennyt perille tai jos opetus ei ole ollut tarpeeksi innostavaa, sen kyllä huo-maa. Usein opettaessa joutuu myös tekemään nopeita päätöksiä: mitä tehdä kun viisi lasta odottaa ylhäällä, kaksi on tippuneena hissistä ja hissi vielä kaiken lisäksi onnistuu menemään jumiin? Hiihdonopettaminen onkin opettanut minulle kykyä hallita välillä vähän kaoottisiakin tilanteita sekä kehittänyt taitoani antaa palautetta ja ohjeistaa. Näitä taitoja tulen takuuvar-masti tarvitsemaan jatkossakin!

Alexandra Niiranen, 2 vuosi valmentajana, 10 vuotta laskutaustaa, valmistui Norges Toppidrettsgymnas Geilosta kesäkuussa 2013.

Kun pari vuotta sitten valmistuin alppilukiosta ja samalla päätin lopettaa alppihiihdon, olin päättänyt että en enää koskaan aio palata tämän urheilulajin pariin. Viimeinen aktiivinen vuosi oli raskas; loukkaan-tumiset, paineet pärjätä ja tulevaisuuden valinnat söivät kaiken motivaation/kiinnostuksen alppihiih-toon. Alppihiihto oli ollut punainen lanka läpi elämäni – mutta nyt halusin jotain uutta.

Kun minulta pari kuukautta lopettamisen jälkeen kysyttiin että haluanko jatkaa Granissa valmentajana/

hiihdonopettajana, jokin osa minussa päätti kuiten-kin vastata myönteisesti. Tästä se kaikki sitten lähti; ensimmäisen leirin jälkeen olin intoa täynnä ja tämä menetetty kiinnostus lajiin hiipi takaisin.

Lapsien kanssa rinteessä oleminen että opettaminen on antanut minulle enemmän kun mitä koskaan uskoin saavani tästä lajista. Lapsien kautta olen jälkikäteen ymmärtänyt omat virheeni/pettymykseni, ja sitä kautta pystynyt auttamaan muita samankaltaisissa tilanteissa. Tänä päivänä ymmärrän myös paljon enemmän itse lajista että lajin vaatimuksista, kun mitä oman ”urani” aikana ymmärsin. Se tunne kun näet lapsissa että opet-tamasi asiat tuovat iloa että innostusta tähän lajiin – on korvaamaton.

Valmentaminen/opettaminen on auttanut minut muis-tamaan minkä takia alppihiihto on ollut niin iso osa elämääni. Vielä en tiedä missä olen tai teen kaukana tulevaisuudessa – mutta tiedän että tämä laji aina tulee olemaan osa elämääni.

Joona Salokangas, 10 vuotta lasku-uraa, opis-ke l i Tahkon Alppikoulussa ja Ete lä-Suomen Alppiakatemiassa, 5 vuotta valmentajana, Opiskelee Helsingin Yliopistossa markkinointia.

Vanha laskukaveri Danne Niemi houkutteli valmenta-jaksi Graniin heti oman lasku-uran loppumisen jälkeen. Ajattelin, että miksipä ei ja lopulta tulikin vietettyä 5 kautta valmentajana Granissa. Päivääkään ei tarvin-nut katua. Ensimmäisen kauden valmennusryhmään tuli noin 30 vaahtosammuttimen kokoista innokasta pikkulaskijaa, joista monet viilettää nyt kovaa vauhtia jo Audi Cup -kisoissa. Ylivoimaisesti hienointa näiden viiden vuoden mittaisessa yhtäjaksoisessa valmennus-periodissa olikin se, kun pääsi näkemään ja olemaan osa lasten kasvua ja kehitystä nuoriksi urheilijoiksi.

Jälkeenpäin todettuna valmentajana toimiminen opetti oman lasku-uran ohella erittäin paljon eri elämän osa-alueista: asenteesta, tsemppaamisesta, kurinalai-suudesta ja työnteosta kohti tavoitteita. Ne ovat asioita mitä ei ikinä koulunpenkillä oppisi, ne pitää itse sisäis-tää ja kokea. Lasku-uran aikana sitä luuli tietävänsä alppihiihdosta kaiken, mutta vasta valmentaessa sitä todella huomasi, että joka päivä oppii jotain uutta. Alppihiihto on siitä hieno laji, että se haastaa joka hetki laskijat ja valmentajat kehittämään itseänsä eteenpäin. Omana teesinäni valmentaessa oli aina haastaa junnut itse ajattelemaan omaa tekemistään, jotta he myös itse ymmärtäisivät miksi juuri tiettyä harjoitusta tehdään ja mikä sen vaikutus on.

23Grifk alpine 2015

Erityisen hienoksi valmentamisen teki se kun pääsi van-hojen laskukavereiden (Abbe, Danne & Jimmy), kanssa jakamaan oppia eteenpäin nuoremmille. Uskon, että monet yhteiset kokemukset valmentajakollegoiden kanssa lajin parissa, pettymykset ja onnistumiset, kuin myös vaikeat ja hyvät hetket antoivat meille hyvät läh-tökohdat valmentaa yhdessä ja jakaa kokemuksiamme lajista junnuille.

Monesti valmentaminen ei tunnu edes työltä, niin klisei-seltä kuin se kuulostaakin. Pitkän koulupäivän jälkeen sitä monesti jopa odotti, että pääsee rinteeseen tou-huamaan junnujen kanssa ja saa ajatukset pois arjen kiireistä. Se ilo ja into, jolla laskijat tulevat mäkeen ja treenaavat on niitä pieniä juttuja jotka antavat kicksejä. Faktahan on myös se, että maailmassa ei ole olemassa parempaa ”officea” kuin vasta-ajettu rinne auringon paistaessa.


JC-ryhmä

Jesper Baijars

s. 1999

Parasta alppihiihdossa? Haasteet ja jatkuva kehittyminen

Victor Barannik

s. 2000

Suksimerkkisi?Fischer

Anastasia Borisova

s. 2000

Paras saavutus?Slalom SM-voitto

Bianca Björksten

s. 2000

Idoli? Lindsey Vonn

Kuvat PETER ROSENLÖF

25Grifk alpine 2015

Karin Hasselblatt

s. 1999

Paras saavutus?Audi Tour 3. ja 5. sijat, GS SM 3. sija, Syöksy SM 4. sija

Vanessa Ekstam

s. 1999

Paras alppihiihtomuisto? Kaikki leirit

Kevin Ekstam

s. 2002

Suksimerkkisi? Atomic

Felix Grönberg

s. 2002

Idoli?Ted Ligety

Charlotte Henriksson s. 2003 Tavoitteet? Saada laskutekniikka ja nopeus täydelliseksi

Esko Harhakoski

s. 2001

Edvard Furuhjelm

s. 2000

Paras saavutus?Slalom SM 1. 2014

Markus Huurinainen

s. 1999

Milloin aloitit alppihiihdon?Aloitin jo 3-vuotiaana, ja seuraan liityin v. 2010

Mikaela Huurinainen

s. 2002

Tavoitteet?Tulla paremmaksi alppihiihtäjäksi lajin joka osa-alueella

Emilia Jensen

s. 2002

Idoli?Marcel Hirscher

Jussi Jokinen

s. 2002

Parasta alppihiidossa?Vauhti

Julius Järvinen

s. 1999

Tavoitteet?Saada hyviä laskuja ja onnistua kisoissa


Akilles Rechardt

s. 2001

Idoli?Marcel Hirscher

Akseli Laine

s. 2002

Mistä lajista pidät eniten? Giant Slalom

Emilia Lassenius

s. 2001

Milloin aloititalppihiihdon? 4-vuotiaana

Mathilda Lassenius

s. 2000

Paras saavutus?SM 1.

Dan Kiiski

s. 2002

Tavoitteet? Päästä huipulle ja kiertää World Cupia

Katarina Koljonen

s. 1998

Paras alppihiihtomuisto?Hintertuxin leirit ja sieltä treenit, joissa laskut on lähtenyt kulkemaan

Otto Kotola

s. 2003

Mistä lajista pidät eniten? Slalom & Giant Slalom

Nette Kiviranta

s. 2001

Paras saavutus?Tärnaby paripujottelun 2. sija ja Salla SM 3. sija

Jaakko Tapanainen

s. 2002

Idoli?Ted Ligety

Jesse Säiniö

s. 2002

Milloin aloitit alppihiihdon?3-vuotiaana Granin hiihtokoulussa

Lassi Sormunen

s. 2001

Alppihiihdon paras puoli?Tulla kovaa alas

Sebastian Soikkanen

s. 2001

Idoli? Jens Byggmark

27Grifk alpine 2015

Nanna Tuhkanen s. 2002

Milloin aloitit alppihiihdon? Åressa 2-vuotiaana

Ilona Toivonen

s. 2002

Granin rinteen paras puoli? Sijainti ja rinteen profiili

Wilhelm Wikström

s. 2000

Suksimerkkisi?Blizzard

Hedwig Wikström

s. 2002

Alppihiihdon paras puoli?Vauhti, valmentajat ja kaverit

Alexander Therman

s. 1999

Paras saavutus?Audi Cup GS ja SL 2. sijat

Ingrid Ulfves

s. 2000

Paras saavutus?SM-hopea pujottelussa


race1-ryhmä

Edvin Appelqvist

s. 2004

Suksimerkkisi?Head

Rufus Campbell

s. 2003

Paras saavutus?Paransin 2. kierroksen aikaa 1,5 s Granin viime kauden ES-Cupissa

Elliot Furuhjelm

s. 2003

Motto?Allt eller inget

Rebecca Campbell

s. 2005

Tavoitteet?Kehittyä jatkuvasti


29Grifk alpine 2015

Filippa Grönberg

s. 2005

Suksimerkkisi?Head

Eelis Heikkinen

s. 2005

Suksimerkkisi?Head

Teemu Honkanen

s. 2004

Idoli?Marcus Sandell

Erik Hämelin

s. 2003

Paras alppihiihtomuisto?Ensimmäinen kisani

Kaisu Jaakkola

s. 2006

Paras saavutus?Tahko GP:n voitto 2014

Erik Jensen

s. 2004

Milloin aloitit alppihiihdon?4 vuotta sitten

Nanna Kiviranta

s. 2004

Paras muisto?Slalom kisan SM voitto2014

Emil Markelin

s. 2003

Tavoitteet?Pärjätä Audi Cupissa

Vinha Rechardt

s. 2004

Lempilaji?Slalom

Urho Rechardt

s. 2006

Idoli?Ted Ligety

Roope Rotko

s. 2003

Lempilaji?Giant Slalom

Julius Myllyniemi

s. 2004

Suksimerkkisi?Atomic


Joni Silvennoinen

s. 2006

Paras alppihiihtomuisto?Hintertuxin leiri 2014 lokakuussa

Melinda Viljanen

s. 2004

Lempilaji?Slalom

Maud Ulfves

s. 2003

Lempirinne?Hintertuxin banaanirinne

Hugo Shamberger

s. 2004


Antonia Therman

s. 2003

Idoli?Lindsey Vonn & Marcus Sandell

31Grifk alpine 2015

LAUTTASAARIVeneentekijäntie 1100210 Helsinki(09) 682 [email protected]

LAUTTASAARIVeneentekijäntie 1100210 Helsinki(09) 682 [email protected]

Leijat ja välineetleijalautailuun suoraan varastosta

Leijat ja välineetleijalautailuun suoraan varastosta

Verkkokauppa - www.captainsshop.fiVerkkokauppa - www.captainsshop.fi


race2-ryhmä

Martti Genevet

s. 2005

Paras saavutus?Suomi Slalom osakilpailun voitto

Rebecca Forsman

s. 2004

Alppihiihdon paras puoli? Se on hauskaa!

Eemil Ahonen

s. 2003

Alppihiihdon paras puoli?Vauhti ja tietty hyppyrit. Mukavat matkakohteet ja kaverit myös!

Camilla Bekhus

s. 2003.

Suksimerkkisi? Atomic


33Grifk alpine 2015

Sofia Jääskeläinen

s. 2004

Paras alppihiihtomuisto? Laskettelu kavereiden kanssa Åressa

Joonatan Järvelä

s. 2006


Fredrik Koljonen

s. 2004

Suksimerkkisi?SL Head ja GS Atomic

Antti Lehtinen

s. 2004

Tavoitteet?Voittaa GS kultaa Olympialaisissa

Aaro Lehtovaara

s. 2004

Trine Lindström

s. 2005

Tavoitteet? Kultamitali Olympialaisissa

Lasse Lindell

s. 2005

Idoli?Andreas Romar

Camilla Kondratjeff

s. 2003

Idoli? Tanja Poutiainen

Sandra Nikander

s. 2005

Tavoitteet? Päästä kilpailussa palkintopallille

Helka Mäkelä

s. 2006

Paras saavutus? Voitin PS Cupin

Saana Mäkelä

s.2004

Milloin aloitit alppihiihdon? Kaksi vuotta kilpaa, laskenut 7 vuotta

Oscar Nysten

s. 2007


Rasmus Ylismaa

s. 2005

Suksimerkkisi?Head ja Atomic

Nicolas Tilander

s. 2004

Suksimerkkisi?Head

Miika Tuhkanen

2005


Anton Öhman

s. 2005

Lempirinne?Levi Black

Frans Peltonen

s. 2005

Tavoitteet? Kovat

Isabel Söderström

s. 2005

Paras rinne? Levi Black ja Grani

35Grifk alpine 2015

Tulevaisuus kuuluu rohkeille

Uusien markkinoiden haasteet? Tarvetta strategian terävöittämiseen? Muutoksen

läpivienti? Löydämme monimutkaisiin kysymyksiin selkeät ratkaisut, jotka

auttavat asiakkaitamme luomaan kasvua, parantamaan suorituskykyä ja hallitsemaan

riskejä. Rohkeus ei ole uhka, kun teet päätöksiä punnittujen ja perusteltujen

näkemystemme pohjalta.

kpmg.fi

Yli 850 asiantuntijaa

22 paikkakunnalla Suomessa

Helsinki näyttää tältä, kun sitä katsoo Larun Portista. Helsinki näyttää tältä, kun sitä katsoo Larun Portista. Osta koti Lauttasaaren parhaalta paikalta ja kokeile, miltä sama maisema näyttää syysyön kuutamossa tai kesäaamuna auringon noustessa. Asuntojen isot ikkunat, merelliset näkymät, vaaleat pinnat ja laadukkaat materiaalit inspiroivat tekemään sisustusunelmista totta.

Lue lisää ja varaa oma kotisi: larunportti.hartela.fi

Asunto Oy Larun Portti Helsinki hintaesimerkit

Huoneistot Myyntihinta Velaton hinta Tontti*1h+kt 37,5 m2 146.250 € 270.000 € 53.100 €2h+k 65,0 m2 182.000 € 396.500 € 92.010 €3h+kt+s 90,5 m2 153.850 € 452.500 € 128.148 €3h+k+s 106,0 m2 286.200 € 636.000 € 150.096 €

Kohteen arvioitu valmistumisaika on vuoden 2015 lopussa.Lisää asuntoja www-sivuilla. *Ostaja voi halutessaan maksaa tontin huoneistokohtai sen lunastusosuuden. Tontin lunastusosuus ei sisälly asunnon velattomaan hintaan. Energialuokka C.Osoite: Lauttasaarentie 1, Helsinki

RAKASTU MAISEMAAN.


race3-ryhmä

Rafaela Airas

s. 2005

Alppihiihdon paras puoli? Vauhti ja nopeus

Eemil Ahonen

s. 2003

Aaro Arvonen

s. 2004

Cecilia Ehrnström

s. 2005



37Grifk alpine 2015

Vilhelm Friis

s. 2006

Tavoitteet? Voittaa paljon kilpailuja

Kristian Järvinen

s. 2007

Paras alppihiihtomuisto?Voitin Suomi Slalomin Rukalla pari vuotta sitten

Mikael Järvinen

s. 2005

Paras rinne?Monte Rosalla Italiassa 12 km pitkä rinne alas Alanian kylään

Nea Kanerva

s. 2005

Paras alppihiihtomuisto?Leirit Levillä ja perheen hiihtomatkat Alpeille

Daniela Laakkonen

s. 2004

Oskari Nikola

s. 2004

Paras rinne?Tahkon musta

Fanny Immonen

s. 2005

Eliel Eriksson

s. 2006

Anni Savolainen

s. 2005

Sara Roberg

s. 2005

Granin rinteen paras puoli? Helppo mennä kavereiden kanssa, koska se on lähellä

Rufus Nylund

s. 2005

Parasta alppihiihdossa?Kovasti laskeminen ja hienot temput

Frida Olin

s. 2005

Paras rinne?Levi Black


Leevi Westman

s. 2006

Jesse Sintonen

s. 2004

Suksimerkkisi?Head

Kia Suni

s. 2006

Elias Traclet

s. 2005

Daniel Viljanen

s. 2006

Paras alppihiihtomuisto?Serkun kanssa Bad Gasteinissa

Anna Skogström

s. 2004

39Grifk alpine 2015

Eurolla enemmän!

Tarjoukset voimassa helmikuun. Katso lisää hyviä ajankohtaisia tarjouksia www.tokmanni.fi

Kannellinen SÄILYTYSLAATIKKO 12 lNorm. 4,99

Kannellinen SÄILYTYSLAATIKKO 31 lNorm. 8,99

TUPLA 3 x 100 kpl / 270 g(0,08 /kpl tai 73,70 /kg)Norm. 21,90

Säästöpakkaus!

1990

Säästä 33%

1000 3 kpl

Säästä 44%

1000 2 kpl


race SPORT-ryhmä

Veikko Kivisaari

s. 2001

Anton Janhonen

s. 2002

Maiju Honkanen

s. 2002

Idoli? Mikaela Shiffrin

Maria Haukka

s. 1999

Tavoitteet?Kilpailla mahdollisimman paljon tällä kaudella

Kristofer Aaltonen

s. 2002

Suksimerkkisi?Head ja Atomic

Fanny Björklund

s. 2002

Oskar Fagerhed

s. 2001

Vilma Friis

s. 1999

41Grifk alpine 2015

Ville Löytynoja

s. 2001

Julia Salminen

s. 2000

Markus Miettinen

s. 2002

Christina Lempinen

s. 2000

Aleksanteri Koljonen

s. 2001

Oscar Schoultz

s. 2002

Patricia Ståhlberg

s. 2002

Roni Obstbaum

s. 2003

Zacharias Tallqvist

s. 2003

Toby Obstbaum

s. 2002

Santiago Sylvin

s. 2004


Timantti-Ryhmä

Grani Masterit ovat kolmatta vuotta suomalaisen mas-ter laskijoiden ykkösseura, pisteitä on kertynyt tuplasti seuraavaan seuraan. Menestys lähti liikkeelle Timantti-ryhmästä, joka vajaa 10 vuotta sitten perustettiin tukemaan lasten ratalaskuharrastusta. Kilpaileminen oli toissijaista, tärkeää ryhmässä oli hauskanpito, kehittyminen, haasteiden voittaminen ja reilu henki. Ryhmässä oli alkujaan noin 15 innokasta junnua ja vanhat ratalaskijat Atte Martikainen ja Jussi Heinilä vetäjinä. Herrat perivät ryhmän legendaariselta Store Skogströmiltä, joka siirtyi hyvin ansaitulle eläkkeelle 50 aktiivisen rinnevuoden jälkeen.

Atte ja Jussi pitävät myös hauskaa, eli osallistuivat pelaajavalmentajina treeneihin. Noin 12-14-vuotiaina Timantit alkoivat antaa kunnon vastusta herroille. Se

loi oman kivan sisäisen kisatunnelman ryhmälle, keski-viikkokisoissa ja ES Cup:ssa mitattiin kehittymistä, joka vääjäämättä kääntyi junnujen hyväksi.

Kun Timanttijunnut tulivat lukioikään ei tyypillistä lopettamisaaltoa koettukaan. Rataharrastus jatkui useimmilla aina aikuisikään asti. Ryhmällä on ollut aina jäätikköleiri (vanhemmat tervetulleina), yksi-kaksi Lapin leiriä ja intensiivinen talvi Granissa. Pari viimeistä kautta ovat olleet haasteellisia olosuhteiden osalta ja ylioppilaskirjoitukset ovat syöneet osallistumista jun-nupuolella. Ryhmässä lahjakkaimilla on ollut myös yleensä toinen laji, jota ratalasku on lähinnä tukenut, ja se on ollut aivan OK.

Teksti ja kuvat Jussi Heinilä

43Grifk alpine 2015

Siinä missä Timanttijunnut sitten harvenivat, Mastereita on saatu mukaan. Atte ja Jussi kasvoivat ES Cupista Master Cup:iin, ja kehitys on ollut suotuisaa. Atella on mitaleja ja Jussi korjasi koko sarjan voiton sekä kolme SM-kultaa viime vuonna. MM-kisoissa on ollut epäon-nea, ilman itävaltalaisia olisimme kuitenkin aika lähellä maailman huippua.

Graniin on muodostunut kiva ja aktiivinen Master-porukka jota muutamat junnut edelleen kirittävät.

Mukana on leidejä ja herroja, kaiken ikäisiä (legendaa-rinen Jusa Kalpala edusti Grania kauden avauksessa Kalpalinnassa ja voitti pujottelun sarjassa yli 80v!) ja kaikki hyvällä asenteella. Tänä talvena Atte joutuu val-mennuksessa koville, sillä Jussi katkaisi eturistisiteensä Lapin leirilla, mutta uutta valmennus- ja hiihdonopet-tajasukupolvea on Timanteissa kuitenkin kasvamassa. Tavoite oli saada tästä elinikäinen terve harrastus ja siinä on hyvin onnistuttu.

Kuva Master MM kisoista, joissa Granista olivat Tom Brandt (toinen vas), Atte Martikainen (toinen oik) ja Jussi Heinilä (oikealla)


LEVIN ALPPIKOULU

Levin Alppikoulun huippu-urheilulinjan kotipaikka on Kittilässä Levitunturin kupeessa. Huippu-urheilulinjalla urheilee vuosittain 8 – 12 urheilijaa. Tavoitteena on urheilun ja opiskelun yhteensovittaminen huippuolo-suhteissa. Urheilijat suorittavat opintojaan Kittilän lukiossa. Syksystä 2015 eteenpäin alppikoulun urheilijat voivat hakeutua opiskelemaan myös Levi-instituuttiin ammatilliseen koulutukseen. Levin alppikoulun huip-pu-urheilulinjan kaikista tärkein johtoajatus on laatu kaikessa tekemisessä. Laatu tarkoittaa pientä isku-kykyistä ryhmää, jossa kaikki tiimin osapuolet ovat valmiita panostamaan enemmän kuin muut, tekemään asiat paremmin kuin muut ja haluavat maailman hui-pulle enemmän kuin muut.

Laadukas valmentautuminen rakentuu yksilöllisen, motivoivan ja positiivisen ilmapiirin kautta. Yksilöllisyys tarkoittaa yksittäisen urheilijan tarpeet huomioivaa lähestymistapaa niin lajivalmentautumisessa kuin fyy-sisessä valmentautumisessa sekä urheilun ja muun elämän yhteensovittamisessa. Levin alppikoulun tuki-palvelutarjontaan kuuluvat mm. henkinen valmennus, hieronta, fysioterapia sekä lääkäri.

Innostava ilmapiiri toimii Levin alppikoulussa hyvän urheilumotivaation perustana. Jotta innostavaan ja motivoivaan ympäristöön voidaan päästä, se vaatii alppikoulun urheilijoiden, valmentajien ja sidosryh-mien, kuten koulun henkilökunnan, urheilijoiden vanhempien sekä Levin alueen päättäjien saumatonta yhteistyötä. Vain tällä tavoin voidaan toteuttaa tär-keintä tehtäväämme; tarjota nuorelle urheilijanalulle turvallinen kehitysalusta alkaessaan rakentaa huip-pu-urheilijan uraansa ja myöhemmin muuta elämää.

Levin alppikoulun huippu-urheilu-linjalla toimii kaksi valmentajaa sekä suksihuoltaja. Päävalmentajana toi-mii Eetu Virranniemi. Slovenialainen Bill Slivnik jatkaa edelleen kahden vuoden jälkeen kuin myös niinikään slovenialainen Jan Debeljak, jonka päävastuulla on urheilijoiden kalusto.

Pieni ryhmä on Levin alppikoulun laadun tae, sekä suu-rin vahvuus verrattaessa muihin Suomessa toimiviin alppikouluihin. Ryhmän koko takaa henkilökohtaisem-man valmennuksen, jossa jokainen urheilija pystytään huomioimaan yksilönä, ei pelkästään osana ryhmää.

Levin alppikouluun valitaan urheilijoita vuosittain alppikoulujen yhteisten pääsytestien perusteella. Tarkoituksena on pitää urheilijamäärä vuosittain

Teksti ja kuvat EETU VIRRANNIEMI

45Grifk alpine 2015

maksimissaan 12 urheilijassa. Lähtökohtana on, että hakijoista parhaat valitaan. Urheilumenestyksen ja lajiosaamisen lisäksi muita valintakriteereitä huip-pu-urheilulinjalle ovat koulumenestys, fyysinen kunto ja psyykkinen valmius. Ryhmän toimimisen kannalta on tärkeää, että urheilijat pystyvät sitoutumaan yhtei-siin tavoitteisiin ja toimimaan niiden edellyttämällä tavalla. Yhteen hiileen puhaltaminen on hyvän ryhmä-dynamiikan perusta. Hyvä ryhmähenki mahdollistaa terveen kilpailun urheilijoiden välillä sekä yksilöllisen kehittymisen.

Levin alppikoulun valintakriteerit

• koulumenestys• kilpailumenestys• lajitaitotesti• fyysisen kunnon testaus• psyykkinen testaus

Huippu-urheilulinjan kausiohjelma muodostuu fysiikkaharjoittelukaudesta, valmistavasta kaudesta, kilpailukaudesta sekä ylimenokaudesta. Kesä on fyysi-sen kunnon kehittämisen aikaa. Hyvä fyysinen kunto on menestyksekkään kilpailukauden perusta. Valmistava kausi alkaa heinä-elokuun vaihteessa. Valmistavalla kaudella lajiharjoittelu on keskeisessä roolissa, mutta myös fyysistä harjoittelua jatketaan. Valmistava kausi jatkuu marraskuulle saakka, jolloin ensimmäiset FIS -kilpailut tulevat vastaan.

Ki lpailukausi jakautuu syksyyn ja kevääseen. Marraskuun loppu ja jou lukuun a lku ovat syksyn kilpailukautta. Jouluna on perinteisesti lyhyt

palautumisjakso. Taukoa seuraa lyhyt valmistava kausi kevään kilpailukauteen. Kevään kilpailukausi jat-kuu yleensä huhtikuun puoleen väliin, jonka jälkeen lajiharjoitukset jatkuvat Levillä toukokuun puoleenvä-liin saakka. Hissien pysähdyttyä alkaa ylimenokausi. Ylimenokauden tarkoituksena on sekä henkinen että fyysinen palautuminen harjoittelusta ja kilpailuista. Harjoittelua kevennetään ja kauden aikana mahdol-lisesti syntyneet vammat hoidetaan ylimenokauden aikana, jotta urheilija on täydessä iskussa taas uuden kauden alkaessa. Jokaiselle urheilijalle tehdään syksyllä henkilökohtainen kausisuunnitelma. Lisäksi kauden mittaan yksittäisten urheilijoiden ohjelmia eriytetään tarpeen mukaan, koska lähtökohtana on organisoitu tarkoituksenmukainen toiminta.

PäävalmentajaLevin alppikoulu, huippu-urheilulinja+358 40 637 [email protected]

Eetu Virranniemi


Alppihiihtäjän fysiikkaharjoittelu

Alppihiihtokausi kestää Suomessa noin neljästä kuu-teen kuukautta, riippuen siitä minkälainen talvi tänne tulee. Tähän kun lisätään mukaan leirikausi, joka alkaa elokuussa ja päättyy marraskuuhun saadaan lähelle 30-40 leiripäivää. Säännölliseen fysiikkaharjoitteluun jää siis aikaa suurinpiirtein neljä kuukautta eli 16 viik-koa - vuodesta kolmasosa. Fysiikkaharjoittelujakso sijoittuu huhti-elokuulle, jonka jälkeen leirit pätkittävät säännöllistä harjoittelua enemmän tai vähemmän.

Alppihiihto on tekniikkalaji - mitä merkitystä fyysi-sillä ominaisuuksilla on?

Ankkurihissin konevoimalla ylös ja painovoiman avulla alas, vai miten se meni? Alppihiihto kuuluu teknisiin urheilulajeihin, jossa optimi laskutekniikka on kaiken a ja o. Täydellinen laskutekniikka edellyttää laskijalta kui-tenkin vahvoja fyysisiä ominaisuuksia, jotta hän pystyy toteuttamaan kyseistä laskutekniikkaa ja taistelemaan vallitsevia luonnonvoimia vastaan. Näihin voimiin kuu-luvat esim. keskipakoisvoimat.

Laskijan fyysiset ominaisuudet korostuvat, mitä vanhemmaksi tullaan. Laskukalusto vaihtuu lastenva-rusteista aikuisten kunnon kisasuksiin ja monoihin, ja

tietenkin rinteiden vaatimustaso kasvaa siirryttäessä Suomen rinteistä Keski-Euroopan jyrkkiin ja jäisiin rin-teisiin. Ennakointi tulevaan kannataakin aloittaa ajoissa myös fysiikkaharjoittelun puolella.

Pienempien alppinistien kanssa, on erittäin tärkeää pitää ilo ja naurahdukset mukana treeneissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsia voi ohjata har-joittelemaan oikein ja myös omatoimisesti. Fyysisien ominaisuuksien luominen vaatii vuosia aikaa, jolloin jo pienenä aloitettu säännöllisen peruskunnon kas-vattaminen, kehonhallinta ja koordinaatio luovat pohjaa tulevalle. Tässä vältytään tulevaisuudessa myös monilta rasitusvammoilta, joita suuret laskumäärät ja vähäiset fyysiset ominaisuudet monesti aiheuttavat.

Mitä vanhemmaksi ja taivammaksi laskijat tulevat, sitä kovemmaksi vauhdit myös kasvavat rinteessä. Keskipakoisvoimat kasvavat, joka edellyttää myös las-kijalta parempaa fysiikkaa. Lihakset alkavat tuottaa maitohappoa, mutta silti on kuitenkin jaksettava pai-naa maaliin asti - täysillä.

Säännöllisen fysiikkaharjoitteluajan olessa marginaali-nen, on mielestäni tärkeää kiinnittää huomiota siihen; mitä, miksi ja milloin harjoitellaan? Alppihiihdossa olosuhteet, rinteen kaltevuus, erilaiset sukset ja eri mittaiset radat tekevät alppihiihdosta haastavan, jol-loin laskijan tulisi olla fyysisiltä ominaisuuksiltaankin hyvin monipuolinen. Monipuolisuus tarkoittaa sitä, että kestävyysominaisuudet, voima, ketteryys, nopeus, kehonhallinta ja taituruus ovat kaikki hyvällä mallilla.

Teksti ja kuvat VEERA KOSKELAINENharjoittele monipuolisesti ja järkevästi

47Grifk alpine 2015

Laskijan ei tarvitse nostaa kyykystä 250kg, juosta cooper-testissä 3500m tai sprintata 100m alle 11 sekunttia. Alppihiihtäjälle riittää, että olet lähellä hyviä tuloksia jokaisella osa-alueella - tätä on monipuolisuus.

Olen itse suosinut alppinistien kesäharjoittelussa sitä, että teemme koko kesän monipuolisesti ohjat-tuna kestävyyttä, nopeutta, voimaa ja taitotreenejä eli kehonhallintaa, mutta painopisteet näiden välillä vaihtelevat. Alkukesästä teemme enemmän kestä-vyyttä, perusvoimaa, painiharjoitteita ja taitotreenejä. Keskikesällä tulee mukaan selkeästi enemmän hapotta-viakin harjoitteita; juosten, toiminnallisin harjoittein ja voimaliikkein. Tässä pysyy kuitenkin kokoajan nopeus ja taitoharjoitteet mukana. Laskukautta lähestyessä haetaan enemmän ja enemmän lajinomaisia ja lajin-kestoisia harjoitteita. Painonnostossa lyhennämme toistosarjoja, juoksuharjoitteissa teemme edelleen nopeutta, mutta erilaiset mäkijuoksut, -loikat ja hyppy-sarjat kasvavat ja muuttuvat yhä raskaammiksi.

Kesän ollessa lyhyt ja syksyn tullessa nopeasti on myös mietittävä, miten kuivaharjoituksia pystyttäisiin jatkamaan mahdollisimman pitkään osana talvihar-joittelua rinnetreenien ohella. Kuivatreenien määrä luonnollisesti vähenee, mutta pyritään siihen ettei se lopu kokonaan talven ajaksi. Näin on helpompi aloit-taa taas kesän treenit, kun talvella on pidetty kesällä luotua kuntoa ja voimatasoja ”yllä”. Tällä tavoin myös fyysiset omainaisuudet kehittyvät portaittain. Kesällä otetaan porras ylöspäin, talvella pyritään siihen ettei oteta ainakaan takaisin askelta alas, jolloin keväällä on mahdollista alkaa kipumaan jo uutta porrasta ylös. Porrasmallilla luodaan ne fyysiset ominaisuudet, joista pikkuhiljaa junioreista kasvaa maailman cup- laskijoita.

Tsemppiä kauteen! Pitäkää ilo mukana rinteessä ja rin-teen ulkopuolella.


VAMMAT ALPPIHIIHDOSSA

Alppihiihto on yksi suosituimmista talviurheilulajeista maailmassa ja Suomessakin lajin parissa kilpailee noin 2000 henkeä. Alppihiihtoon on kuitenkin aina yhdis-tetty korkea loukkaantumisen riski. Alppihiihdossa yhdistyy paradoksi: tavoitteena on päästä mahdollisim-man nopeasti jyrkkää rinnettä alas ja samanaikaisesti yrittää tehdä se turvallisesti. Laji perustuu omien hen-kisten sekä fysiikan asettamien rajojen löytämiseen ja ajoittain niiden ylittämiseen. Lajin loukkaantumisalt-tiutta kuvastaa hyvin se, että eliittitason alppihiihtäjistä 78 % naisista ja miehistä 87,8 % kokee vähintään yhden vakavan loukkaantumisen jossain vaiheessa uraansa. Vammamekanismit alppihiihdossa ovat vaihdelleet vuo-sien varrella lajin muuttuessa ja käytettyjen välineiden teknologian kehittyessä. Yleisenä olettamuksena on, että varusteiden kehittyminen on muuttanut loukkaan-tumisten luonnetta ja vähentänyt loukkaantumisten kokonaismäärää. Tietyntyyppisten loukkaantumisten määrä ei ole kuitenkaan vähentynyt vuosien varrella välinekehityksestä huolimatta. Kaikissa kansainväli-sissä tutkimuksissa polvi on ollut yleisin vammautunut ruumiinosa. World Cup -kilpailujen loukkaantumisrekis-terin mukaan loukkaantumiset kohdistuvat erityisesti kolmeen kehon alueeseen: eniten loukkaantumisia tulee polviniveleen (39 %), seuraavaksi pään alueelle (13 %) ja kolmanneksi selän alueelle (9 %).

Huomiota herättävää on, että itävaltalaisilla alp-pilukiolaisilla tehdyn tutkimuksen mukaan polven

eturistisidevammat ovat huomattavasti yleisempiä naispuolisilla alppihiihtäjillä kuin miespuolisilla alp-pihiihtäjillä. Tutkimuksen mukaan keskivartalon ja jalkojen lihaskunnolla sekä lihastasapainolla on suuri merkitys eturistisideloukkaantumisriskiin. Tässäkin korostuu tuttu fraasi, ”alppihiihtäjät tehdään kesällä”. Suurena haasteena kansainvälisellä lajiliitolla ja välinevalmistajilla on jo vuosien ajan ollut juuri louk-kaantumisten estäminen, kuitenkin samanaikaisesti ylläpitäen lajille ominaiset vauhti ja vaarallisuuden tunne. Uusi ristiriitaisesti vastaanotettu välinesääntö-muutos tähtää juuri eturistisidevammojen ehkäisyyn. Mutta mitä voidaan tehdä paikallisella ja yksilötasolla vammojen ehkäisemiseksi? Lajiharjoittelu pitäisi pyrkiä

Teksti ANTTI STENROOS

Kuva JUSSI VÄÄTÄINEN, Ski Sport Finland

Kuva JUSSI VÄÄTÄINEN, Ski Sport Finland

49Grifk alpine 2015

tekemään suljetulla rinnealueella, jossa on tarvittavat suojaverkot, jotta voitaisiin minimoida riski törmätä toiseen henkilöön tai kiinteään esineeseen. On val-mentajien ja vanhempien vastuu pitää huolta siitä, että urheilijat käyttävät oikeanlaisia suojavarusteita ja että muu varustus on huollettu oikein. Tärkeimpänä tässä on se, että juniori alppihiihtäjillä on oikean kokoiset varusteet. Valitettavasti alppihiihtovarusteissa ei tule kysymykseen kasvuvaran ottaminen huomioon väli-neitä hankkiessa. Liian suuri mono yhdistettynä liian pitkiin suksiin on vaarallisin yhdistelmä mitä alppi-hiihdossa voi tehdä sääri- ja polvivammojen kannalta. Oikeankokoisista välineistä huolimatta näiden huolto sekä säädöt ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Kypärä ja selkäpanssari ovat välineitä, joita jokaisen tulisi aina laskiessa käyttää. Niitä hankkiessa ei kannata aloittaa hinnat alkaen malleista. On huomioitava myös, että kypärän käyttöikä on suhteellisen lyhyt, sillä mer-kittävän iskun jälkeen kypärän suojaavat ominaisuudet eivät ole enää samat kuin uudella kypärällä. Jälleen ker-ran oikeanlainen varusteiden käyttö on kaiken a ja o. Valitettavan usein rinteissä näkee laskijoita, joilla on kypärän leukaremmi auki tai vaihtoehtoisesti lepattaa tuulessa aivan liian löysänä.

Vaikka sana varovaisuus ei kuulu alppihiihdon ter-minologiaan, pitäkää järki mukana laskiessa älkääkä unohtako monipuolisen kesäharjoittelun merkitystä vammojen ehkäisyssä. Mikä tärkeintä, muistakaa että alppihiihdon kuuluu olla hauskaa ja välillä rinnettä alas tulleessa saa jännittääkin, mutta ei pelottaa.

---Antti StenroosLääkäri, valmentaja ja alppihiihtofani

Kuva JONI SANDVALL

Suomen alppi- ja freestyle-maajoukkueen virallinen pääyhteistyökumppani.


Ajatuksia voittamisesta

Sitä ajattelee, että tää on niin mun juttu. Tunnit mene-vät kuin siivillä ennen seuraavia treenejä. Kilpailut ovat niitä parhaita, kun pääsee näyttämään, että jes, näin hyvin mä jo osaan. Ja vaikka aina ei voita, niin se että pistää kaiken peliin on ihan huippua. Pettymyksistäkin pääsee yli, kun homma kantaa.

Sit tapahtuu jotain. Yhtäkkiä se mitä rakastaa ei tun-nukaan enää oikein miltään. Enää ei tee mieli mennä treeneihin ja kisat ei voisi vähempää kiinnostaa.

Siitä kun alat puhua, niin aina on joku taputtelemassa olalle. Muka lohduttamassa, että ”kyllä se siitä” ja ”kun saat pari onnistumista alle, niin taas kulkee”. Mutta entä jos ei kulje? Entä jos ei koskaan enää halua?

Käsi ylös, kenellä ei ole joskus ollut tällaisia ajatuskul-kuja? Iästä, lajista tai tilanteesta huolimatta?

Lajissa kuin lajissa – elämässä – on nousuja ja laskuja. Jossain vaiheessa kehitys on nopeaa ja kaikki tuntuu onnistuvan. Toisessa vaiheessa kehittyminen on palkit-sevaa, kun tuntuu, että uusien juttujen oppiminen on helppoa ja se kikka, jota harjoitteli joskus kuin hullu, tuntuu onnistuvan ihan luonnostaan.

Mutta sitten tulee se kuoppa. Ja se kuoppa kuuluu prosessiin. Se on tärkeä vaihe, sillä se kertoo, että olet valmis menemään eteenpäin – siirtymään seuraavaan vaiheeseen, uudelle tasolle. Korkeammalle. Osaat jo kikkakakkoset ja kolmoset, suoritus on rutiinia eikä uuden oppiminen enää palkitse – tasolla, jolla olet.

Muutosvaihe on rankka. Silloin on päästettävä irti siitä mitä on ja antauduttava uudelleen aloittelijaksi. Joskus uusi taso merkitsee kavereiden jättämistä sille entiselle tasolle ja jatkettava yksin eteenpäin. Joskus se vetää mielen todella matalaksi.

Näyttelijä Asko Sarkola, loistava näyttelijä mielestäni, kertoi tarinan itsestään. Muutosvaiheessa hän koki jos-kus syvääkin masennusta, mutta kun hän siitä nousi, niin hän nousi innostuneena uudelle tasolle. Mutta muutosvaiheen mielialojen keskelläkin on treenattava ja tehtävä töitä. Sarkola kertoi tunteneensa itsensä noina aikoina todella huonoksi näyttelijäksi. Kun näy-telmän jälkeen ihmiset tulivat kiittämään häntä, niin hän mietti, miten ystävällisiä ihmiset ovatkaan.

Mikä saa mestarin onnistumaan vaikka tilanne on paha? Vastaus on helppo: se on litranmitta – tiukka fokus.

Kuuluisa golfin pelaaja Jack Nicklaus sanoi, että voit-tajan tärkein ominaisuus on mentaalinen litran mitta. Mitassa on kaikki, mitä voittamiseen tarvitaan, valmis-tettuna ja ohjelmoituna. Kun on aika voittaa, niin ei ole enää aikaa opetella. Litranmitta auttaa päästämään irti, luottamaan omaan osaamiseen ja valmistautumiseen. Kun litranmitta on kunnossa, voi vain antaa voittami-sen tapahtua. Koska sitä voittaminen on – sen voi vain antaa tapahtua.

Kehittyvän urheilijan polulla on monia vaiheita. Joskus loukkaantuminen tai muu syy voi aiheuttaa pidemmän-kin tauon harjoitteluun. Palatessa takaisin lajin pariin voi motivaatio kärsiä, kun ei enää pystykään samaan kuin ennen taukoa. Silloin paras tapa päästä nopeasti eteenpäin on hyväksyä tilanne, tai ”gilla läget” kuten ruotsalaiset sanovat, ja harjoitella itselleen alemmalla tasolla kunnes kaikki on valmiina perustasoa tai jopa parempaa tasoa varten.

Tosiaan. Tauon voi hyödyntää kehittämällä mentaalista litran mittaa. Vahvistaa fokuksen ja keskittymisen tun-netta, vahvistaa kyvykkyyttä sulkea kaikki muu pois ja olla läsnä vain yhdessä asiassa. Mielikuvaharjoitukset ovat erinomainen tapa kehittää mielen voimaa.

Kun motivaatio on heikko on vaikea löytää sitä hyvää fiilistä, jolle tehokas harjoittelu perustuu. Silloinkin paras neuvo on ”gilla läget” ja löytää hyvä fiilis kehitty-miselle. Sillä hyvä fiilis – ei se, että kaikki on kivaa – on suunnan näyttäjä onnistumiselle ja voittamiselle.

Cristina Andersson on kokenut ja palkittu oppimisen ja valmentamisen osaaja ja asiantuntija. Hän on voittamisvalmentaja, visionääri ja innostaja, joka on perehtynyt aiheeseensa monitahoisesti mm. jääkiekon, klassisen laulun, keksimisen ja yhteiskunnallisen pohdinnan kautta. Cristina on aktiivinen bloggaaja ja hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu mm. valmentautumisopas The Winning Helix, suom. Voittava kierre (WSOY) www.develor.fi

Teksti CRISTINA ANDERSSON

51Grifk alpine 2015

HS Kirjasto on monipuolinen sähkökirja-kokoelma Hesarin tablettisovelluksessa. Rajaton lukuoikeus 9,90 €/kk. HS.fi/kirjasto

GrIFK ALPINE 2015

Documents

Grani Matkalla Huipulle 2015