On ihanaa istua auringonpaisteessa, kun molempien tyttöjen vierellä seisoo ruohoa hamuava poni. – Me selvittiin ihan itse. Me ei tarvita enää isojen tyttöjen apua.

V ihdoinkin Elina on saanut oman hoitoponin ja saa olla tallilla melkein

aina! Vanhan Atle-ponin hoitaminen on hauskaa – vaikka tietenkin Elina kaikkein mieluiten hoitaisi Sinttua! Tallityttöjen arki on tapahtumarikasta, siihen mahtuu niin ilonaiheita kuin murheitakin. Onneksi vastoinkäymiset voivat joskus kääntyä parhain päin.

Tallilla tapahtuu, Sinttu on kymmenes kirja ponitytöt valloittaneessa sarjassa, joka kertoo Elinasta, hänen lempi- ponistaan Sintusta ja kodikkaasta Siltakylän tallista.

TALLILLA TAPAHTUU,

Margareta N

ordqvist TA

LL

ILL

A T

AP

AH

TU

U, S

INT

TU

ISBN 978-951-31-7024-0

Tämän kirjan omistaa:

Ruotsinkielinen alkuteos: Äntligen, SiggeFirst published by Bonnier Carlsen Bokförlag, Stockholm, Sweden

Published in the Finnish language by arrangement with Boniner Group Agency, Stockholm, Sweden

Teksti © Lin Hallberg, 2012Kuvat © Margareta Nordqvist, 2012

Painettu EU:ssaISBN 978-951-31-7024-0

Lin Hallberg – Margareta Nordqvist

Sinttu-kirjatMaailman ihanin Sinttu

Torstaina nähdään, SinttuHieno hyppy, Sinttu

Aprillia, SinttuKiva leiri, SinttuSinttu on paras!

Suuri seikkailu, SinttuÄlä pelkää, Sinttu!Yli esteiden, Sinttu

Tallilla tapahtuu, Sinttu

Sinttu – Heppafanin oma kirja

Eppu-kirjatEppu etsii kotia

Eppu tulee taloon

Lin Hallberg • Margareta Nordqvist

Suomentanut Marvi Jalo

Kustannusosakeyhtiö TammiHelsinki

TALLILLA TAPAHTUU,

Sisällys

Siltakylän hoitajat ............................................................................... 7

Tenavaratsastus................................................................................... 21

Sunnuntaipäivä tallilla ....................................................................37

Mustikkakisat ..................................................................................... 54

Palkintoruusuke .................................................................................70

Katrilli ..................................................................................................... 80

Samiran suru ....................................................................................... 93

Atle ja kevätruoho ............................................................................103

Atle-parka ............................................................................................. 123

Omatunto soimaa ............................................................................. 137

Se kaikkein kauhein asia .............................................................. 148

Siltakylän hoitajat

Elina on päässyt hevosenhoitajaksi

Siltakylän tallille. Viimeinkin hän saa olla

muiden hoitajien joukossa ja hääriä tallilla

melkein koko ajan. Elina olisi mieluiten

ottanut hoitoponikseen lempparinsa Sintun,

mutta toistaiseksi hänen hoiviinsa on

uskottu vain Inkan vanha poni Atle.

Atle on musta. Otsatukan alla karva on

aivan harmaata, melkein valkoista. Inka sai

Atlen omakseen jo kahdeksanvuotiaana. Silloin

Atle oli neljän vanha. Siitä pitäen nämä kaksi

7

ovat olleet erottamattomat. Inka sanoo, että

tuskin enää muistaakaan aikaa, jolloin hänellä

ei vielä ollut Atlea. Nyt Atle on jo 31-vuotias.

– Papparainen, joka haluaa määrätä

kaikesta, Inka sanoo.

Elina ei ole varma, haluaako Atle hoitajaa

ensinkään. Se näyttää vanhalta ja väsyneeltä,

kun Elina taluttaa sen laitumelta talliin.

Joinain päivinä se ontuu oikeaa etujalkaansa,

toisina vasenta. Oikeasti se vain teeskentelee.

Halutessaan se kykenee kyllä hyppimään

ympäri laidunta kuin

pahin varsaveijari.

– Atlella alkaa

jo muistikin

pettää, Inka

vitsailee, kun

Atle unohtaa,

kumpaa

jalkaa sen

piti ontua.

Atlen karsina on pikkutallissa.

Muut hoitajat ovat kateellisia Elinalle.

Hekin haluaisivat samanlaisen ylellisen

erityiskarsinan omalle hoitoponilleen. Silti

Elina toivoo, että Atle asuisi tallin isolla

puolella pilttuussa. Pikkutallissa tuntuu

monta kertaa vähän yksinäiseltä. On vähän

ikävää, kun kuulee muiden äänet, mutta ei

saa selvää heidän sanoistaan.

Elina on vienyt omat hoitovälineensä

tallille. Harjat ovat täynnä pitkiä mustia

jouhia. Kaikilla tallin hevosilla on nyt

karvanlähtöaika. Sintustakin irtoaa suuria

tukkoja valkoista karvaa. Atlen sukiminen

on vaikeampaa kuin muiden. Inka sanoo

sen johtuvan vanhuudesta. Vanhan ponin

karvasta tulee jotenkin karkeampaa ja

pidempää. Yleensä talvikarvaa jää Atlen

mahan alle pitkälle kesään. Atle ei myöskään

10

tule niin kiiltäväksi kuin muut hevoset. Ei

auta, vaikka Elina harjaisi kuinka paljon.

Elinan kaverien Hannan, Maikin ja Annin

mielestä Elinasta on tullut tylsimys. Hän ei

halua enää tehdä mitään kivaa koulun jälkeen,

vaan viettää kaiken vapaa-aikansa tallilla.

– Kyllähän tekin voitte ruveta hoitajiksi,

Elina sanoo.

– Joo, sitten kun täytetään kymmenen,

Maikki tuhahtaa.

– Jos sitten joku poni on vapaana, Hanna

huokaa.

– Jos meitä huvittaa, Anni sanoo.

Siltakylän tallilla kaikkien hoitajien pitää

olla vähintään kymmenvuotiaita. Elina on

vasta yhdeksän ja puoli, mutta hän onkin

saanut erivapauden. Se tarkoittaa, että hän on

Inkan mielestä jo kyllin pätevä hoitajaksi.

Elinan paras hoitajakaveri Roosa on jo

täyttänyt kymmenen. Hän hoitaa Sappoa, joka

on Sintun ja Samin pikkuveli. Roosa ja Elina

12

pitävät nykyisin aina yhtä. Se harmittaa

joskus Maikkia. Silloin hän haukkuu Elinaa

sakinpetturiksi. Eikö juuri Elinan ja Maikin

pitänyt olla parhaat kaverukset keskenään?

– Sullahan on se tanssiharrastus, Elina

sanoo. – Ja kyllä sä tiedät, että mä haluan

olla tallilla.

Siltakylän tallilla tapahtuu aina jotain

jännittävää. Näin keväälläkin on paljon

kivaa tiedossa. Istuessaan satulahuoneessa

eväitään syömässä hoitajat juttelevat

keskenään kaikista tulevista tapahtumista.

– Tänään Inka aikoo julkaista Mustikka-

kisojen osanottajalistan, Jossu sanoo.

– Aiotko sä osallistua? Elina kysyy.

– Joo, mutta en Sintulla, Jossu vastaa.

– Me ollaan jo liian isoja ja painavia

hyppäämään esteitä shettiksillä, Linda

huokaa.

13

– Mä olen varannut itselleni Korintin, Jossu

sanoo sillä lailla omahyväisesti kuin vain Jossu

osaa.

Elina tietää, että Korintti on se Alastalon

ratsastuskoulun hevonen, josta Jossu tykkää

eniten. Mustikkakisat pidetään juuri Alastalossa.

– Meinaatko sä ruveta Korintin hoitajaksi?

Elina kysyy.

– Se ei kuulu sulle, Jossu tiuskaisee.

– Älä nyt viitsi olla tuollainen koko ajan,

Linda sanoo. – Eihän Elina sille mitään voi, että

sä olet jo kasvanut liian isoksi Sintulle.

– No ei Elinan tarvi siitä koko ajan jankuttaa,

Jossu sanoo.

– Eihän Elina jankuttanutkaan, Linda väittää.

– Hän vain kysyi Korintista.

Lindan ja muiden isojen tallityttöjen puheet

eivät tee Jossuun mitään vaikutusta. Hän on

melkein aina vihainen Elinalle. Jossua keljuttaa,

14

sen Elina tietää hyvin. Hän ymmärtää, miten

kauhealta Jossusta täytyy tuntua, kun ei voi

enää kauan käydä Siltakylän tallilla.

Siitä huolimatta Jossun puheet

harmittavat Elinaa.

Kun kaikki ovat lähteneet hoitamaan

lemppareitaan, Elina vajoaa istumaan

Atlen karsinan oljille. Hän nojaa selkänsä

käytävän puoleiseen seinään, jotta kukaan

ei näe hänen itkuaan. Hän toivoo pikkuisen,

vain ihan vähän, että Jossulle tapahtuisi

jotain kamalaa.

Atle pureksii heiniään. Se sulkee silmänsä

ja kuuntelee Elinan itkua. Tallikissa Mosse

hyppää Elinan polvelle. Se kehrää ja

puskee Elinaa päällään. Mosse asuu Atlen

karsinassa. Kylmällä ilmalla se nukkuu Atlen

selän päällä. Lämpimällä säällä se makaa

ikkunalla ottamassa aurinkoa. Nyt Elina

silittää Mossen silkkistä karvaa.

– Ällöttävä tyyppi, Elina nyyhkii, kun

Mosse hieroo päätään hänen kättään vasten.

Elina ei haluaisi enää koskaan nähdäkään

Jossua. Eikä ikinä lähteä pois Mossen

karsinasta. Sitten hän kuulee Roosan

avaavan karsinan oven ja kuivaa kiireesti

kyyneleensä.

17

– Inka laittoi taululle listan Mustikkakisan

osanottajista!

Roosa kiskoo Elinan ylös lattialta.

– Älä välitä Jossusta, Roosa lohduttaa.

– Kaikkien mielestä Jossu on ihan sekopää.

Isot tytöt seisovat jo ilmoitustaulun edessä.

He lukevat ääneen listaa, jonka Inka on

kiinnittänyt taululle.

– Nyt kyllä joku munaa itsensä täydellisesti!

Jossu tirskuu.

Inkan ei ole tarkoitus kuulla Jossun sanoja,

mutta hän kuulee kuitenkin.

– Täällä ei kukaan munaa itseään! Inkan

ääni on ankara. – Jos jollekin meidän tallimme

ratsastajalle tulee ongelmia, niin me kaikki

autamme häntä. Eikö niin?

Viimeiset sanat on osoitettu suoraan Jossulle,

mutta Jossu vain tuijottaa itsepäisesti lattiaa.

18

– Totta kai me autetaan, Linda

sanoo Jossun puolesta.

– Jos mä ehdin, Jossu

mumisee.

– Älä sano noin, Sara

huomauttaa. – Olethan sä

edelleen yksi meidän

tallin hoitajista.

Roosa kiskoo Elinan ilmoitustaulun

luokse, mutta listalle kirjoitetut sanat

sumenevat hänen silmissään. Hän ei saa

niistä selvää.

– Mun ekat estekisat! Roosa kiljuu

onnesta ja osoittaa omaa nimeään. – Mä

sain Sappo-pollen!

Silloin Elina näkee oman nimensä Roosan

nimen yläpuolella. Samalla rivillä, missä

lukee Elina... lukee Sinttu!

20

Tenavaratsastus

Lauantaisin Siltakylän tallilla ratsastavat

aloittelijat. Silloin Elinan pikkusisko

Linneakin pääsee ratsastamaan. Hoitajien

töihin kuuluu pikkulasten auttaminen tallissa

ja ponien taluttaminen ratsastustunneilla.

Atle ei mene koskaan tunneille, mutta

Elina auttelee silti muita. Jos joku hoitajista

sairastuu tai ei pääse tallille, Elina toimii

sijaisena.

Linnea rakastaa ratsastamista. Hän herää

lauantaiaamuisin tosi aikaisin, koska odottaa

21

ratsastustuntia niin kovasti. Linnea laukkaa

herättämään Elinan. Sitten hän esittää tuhat

kysymystä jo ennen kuin Elina on edes herännyt.

– Minkä ponin mä mahdan saada tänään?

Elina nostaa peittoa, jotta Linnea pääsee

ryömimään sen alle.

– En mä tiedä... Elina mumisee unisena.

– Niin mutta minkä luulet? Linnea jankkaa.

22

– Varmaan Bacardin, Elina haukottelee.

– Bacardin?

Linnea poukahtaa istumaan. Hänen

vaalea tukkansa on pörrössä. Siniset silmät

tuijottavat hämmästyneinä. Bacardi on Inkan

iso estehevonen. Se on ainakin kaksi kertaa

niin korkea kuin Linnea.

– No et tietenkään saa Bacardia, Elina

huokaa. – Kai sä sen tajuat itsekin?

– Niin mutta mä haluun ratsastaa

Bacardilla, Linnea murjottaa.

Linnea ei pidä siitä, että Elina huijaa.

– Sä haluat aina leuhkia tiedoillasi, Linnea

vänkkää.

– Olenhan mä neljä vuotta vanhempi kuin

sinä, Elina huokaa. – Mä olen jo ratsastanut

neljä kautta Siltakylässä.

Linnean mielestä Elina on tyhmä. Hän ei

tule paremmalle tuulelle, ennen kuin Elina

On ihanaa istua auringonpaisteessa, kun molempien tyttöjen vierellä seisoo ruohoa hamuava poni. – Me selvittiin ihan itse. Me ei tarvita enää isojen tyttöjen apua.

V ihdoinkin Elina on saanut oman hoitoponin ja saa olla tallilla melkein

aina! Vanhan Atle-ponin hoitaminen on hauskaa – vaikka tietenkin Elina kaikkein mieluiten hoitaisi Sinttua! Tallityttöjen arki on tapahtumarikasta, siihen mahtuu niin ilonaiheita kuin murheitakin. Onneksi vastoinkäymiset voivat joskus kääntyä parhain päin.

Tallilla tapahtuu, Sinttu on kymmenes kirja ponitytöt valloittaneessa sarjassa, joka kertoo Elinasta, hänen lempi- ponistaan Sintusta ja kodikkaasta Siltakylän tallista.

TALLILLA TAPAHTUU,

Margareta N

ordqvist TA

LL

ILL

A T

AP

AH

TU

U, S

INT

TU

ISBN 978-951-31-7024-0

vastoinkäymiset voivat joskus kääntyä

Tallilla tapahtuu, Sinttu on kymmenes kirja ponitytöt valloittaneessa sarjassa, joka kertoo Elinasta, hänen lempi-ponistaan Sintusta ja kodikkaasta