HEINÄ- JA ELOKUU 2012, 3.VSK. EVANKELIUMITEKSTIEN TAUSTOJA UUTISIA

Saarna Kartta

Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirk-kaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät tai-vaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poisläh-döstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. (Luuk. 9: 28-36)

Sisällys:

Kristus yksin sanan kanssaHeinä- ja elokuun evankeliumitek}stien selitykset, 4-7

Laestadius: HuoneenhaltijoistaMikä on jumalanpalvelus?: EsirukousMuut lehdet

2

Saarna Kartta

Yksin Jeesus“Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.” (Matt. 17:8).

Kristuksen seuraajat 2000-luvulla ovat tilanteessa, jossa yhteiskunnalliset paineet kohdistuvat yhä voimakkaammin kirkon sanomaan. Eettinen perustamme ei enää kelpaa yhteiskunnalliselle lainlaatijalle eikä se aina kelpaa kaikille kirkollisillekaan päättäjille.

Samalla kristittyjen väliset yhtenäisyydet ja erot ovat valokeilassa ja on monenlaista liikehdintää, joka pyrkii silloittamaan tun-nustuskuntien välin eri rakennusainein. Toinen silloitta savella, toinen teräksellä ja betonilla, yksi väittää silloittavansa rak-kaudella tai muulla hyvältä kuullostavalla. Yhä uudelleen on nuo sillat romahtaneet, ne eivät ole kestäneet kulkijoidensa pai-noa ja sillalle asetettuja vaatimuksia.

Epätoivoisessa tilanteessa on päätetty lähestyä kumpaakin ongelmarypästä - yhteiskunnan uusia vaatimuksia sekä kris-tittyjen välisen yhteyden puuttumista, kirkastusvuoriteologialla. Ajatellaan, että katsotaan Kristukseen, niin ongelmat väistyvät aivan kuin itsestään. Mitä lähempänä Kristusta, sitä vähemmän näkyy ongelmia.

Mitä kirkastusvuori kertooKatsokaamme siis kirkastuvuorelle. Mitä se ker too meille? Kirkastusvuorinäky päättyi Jumalan ilmoitussanaan “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä” sekä alussa lainattuun Jeesuksen näkemiseen yksinään. Pois olivat menneet Mooses ja Elia. Vain Kristus ja Jumalan todistus jäi jäljelle.

Jeesus jäi jäljelle yksin. Hän sai mukaansa myös Jumalan todistuksen siitä, että hänen

sanansa on Jumalan sana. Kirkastusvuori-tapahtumaan kuuluu kuitenkin olennaisen a osana se, että Jeesus keskusteli ensin tarkoin “yhteistyötahojen” kanssa. Me tiedämme Kristuksen ja Vanhan testa-mentin lain ja profeettojen edustajien keskustelun aiheen. He keskustelivat evankeliumista (Luuk. 9:31). Mitä tämä tarkoittaa?

Jumalan sanan etiikka on kaikkien omiatuntoja sitova. Evankeliumi ei ole ilman sitä edeltävää lakia ja profeettoja. Mooseksen ja Eliaan on saatava tehdä työnsä.

Laki ja profeetat ilmestyivät yhdessä. Ne ovat toisistaan riippuvaisia ankkuriketjun lenkkien tavoin. Laki on Kristuksen an-tama, pyhä, vanhurskas ja hyvä - myös uudessa liitossa. Se kulkee evankeliumin edellä, kuten näemme Johannes Kastajan toiminnasta. Laki on evankeliumin palve-lija. Samoin Pietari näytti Pyhän Hengen voimassa (Apt. 2) miten uudessa liitossa saarnataan: hän julisti lain ensin kaikessa voimassaan osoittaen Jerusalemin asuk-kaille mitä he ovat tehneet ja mikä on heidän syntinsä. Laki julistettiin uuden liiton profeetan suulla. Jumalan laki sai aikaan piston heidän omassatunnossaan. Sitten tuli evankeliumin vuoro. Paikalla oli paljon lain satuttamia, joille kelpasi Kristus yksin. Laki ja evankeliumi ovat molemmat Jumalan työvälineitä ja kummallakin on oma säädetty tehtäväalueensa.

Pietarin saarnan etiikka oli kymmenestä käskystä: “Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia, älä lausu väärää todistusta, älä tapa” jne. Tämä osoittaa, että eettiset kysymykset kuuluvat uuden liiton Kristus-keskeiseen julistukseen tärkeänä osana. Ettiikkaa emme voi jättää yhteiskunnan huoleksi.

Kristus yksin sanan kanssa KIRKASTUSVUOREN SANOMA

Saarna KarttaLehden tarkoitusksena on palvella pappeja, saarnaajia, pyhäkou-lunopettajia ja evankelistoja julis-tajantehtävässään syventymällä kirkkovuoden mukaisiin Raama-tun teksteihin, kristinoppiin sekä ajankohtaisiin kysymyksiin. Myös maailmanlaajuinen lähetystyö on lehden kiinnostuksen kohde.

ToimitusPäätoimittajaVesa PöyhtäriRaitalantie 390650 OuluAvustajaTapani Vähäkangas, Hel-sinki

Julkaisija: Vesa Pöyhtäri

Lehti on ilmestynyt vuodesta 2010 monisteena sekä netti-lehtenä.

Ilmestyminen: kuukausilehti

Tilaukset:044-2175410vpoyhtr@hotmai.com

Vesa Pöyhtäri on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori. Hän työskentelee LFF ry:ssä.

Liity Vesan lähetys-renkaaseen. Rengas toimii LFF ry:n puitteissa. vpoyhtari@hotmail.com

3

Mistä sitten tiedämme, mitkä ovat, kaikkien ihmisten kaik-kialla, omiatuntoja sitovia eettisiä asioita, sillä onhan myös asioita, joita ihmisen ei tarvitse päästää omaantuntoon asti? Vastauksen antaa kirkastusvuorella kuultu Jumalan sana: Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä”. Jeesuk-sen sana on Jumalan sana. Pyhä Henki otti Jeesuksen omasta ja julisti apostoleille ja nämä kirjoittivat sen pyhiin Kirjoituksiin. Mikä sanassa on asetettu, se on annettu neuvoksi, opiksi ja nuhteeksi. Jumalan sanan - “ennen kirjoi-tetun” - perusteella Pietari saattoi saarnata Jerusalemissa, ja osoittaa sanat ihmisten omilletunnoille Jumalan auk-toriteetilla. Kristus yksin sai tulle pelastajaksi sille, joka antoi lain satuttaa omaatuntoaan. Huonosti kävi sille, joka paadutti omantuntonsa ja sanoi, ettei minun omatuntoni ajattele noin! Pyhän Hengen antaman esimerkin tähden me emme opeta omantunnon riippumatonta vapautta vaan vapautta “uskoa, opettaa ja tunnustaa” sanan mukais-esti.

Edellisen perusteella näemme, että Kristus yksin ei ole yksin ja ilman Jumalan sanaa.

Sanan silta kestää!

Sama ratkaisumalli on totta myös eri tunnustuskuntien kristittyjen välisten ongelmien hoitamisessa. Kristus yksin ei ole siinäkään yksin ja ilman pyhiä Kirjoituksia. Mitä tämä tarkoittaa?

Jumalan sanasta emme saa sellaista oppia, joka sanoisi, että kaikki mitä ihmiset selittävät Raamatusta on aina yhtä

totta, jos ihmiset ovat lähellä Jeesusta. Tämän ajatustavan, joka on yksi oppi tavasta tulkita Raamattua, mukaan luteri-laisten, helluntailaisten, vapaakirkollisten, roomalaiskatolis-ten jne. raamatunselitys olisi yhtä aikaa yhtä totta, kunhan ihmiset ovat lähellä Jeesusta. Ikään kuin Jeesuksen lähellä oleminen ja häneen katsominen ratkaisisi opetuksen oikeellisuuden. Tämä kuulostaa hyvältä ja näyttäisi siltä että näin voisimme todella edetä sillan tavoin täyteen yhteyteen toistemme kanssa. Mutta mitä sanoo jälleen ilmestysvuoriteksti. Se sanoo: “Kuulkaa häntä”.

Kysymyksen ratkaisu on vastauksessa kysymykseen, missä Jeesus puhuu ja missä hänen äänensä kuuluu. Vastaus on ollut selvä koko kristikunnassa jo 2000 vuotta: Raama-tussa. Vaikeus on sitten siinä, että kelpaako sanan selvä todistus meille, vai haluammeko pukea salaa, tietäen tai tietämättämme jonkin filosofian silmälasit päähämme, ja niiden vääristämässä kuvassa tulkita sanaa. Sana ei tee vaikeuksia, vaan meidän omat silmälasimme. Työlästä on niitä riisua pois enne sanan alle menemistä. Se on kuiten-kin kestävän yhteyden edellytys. Sanan silta kestää, koska sen sillan on Jumala rakentanut.

“Joku odottaa kirjettäsi” taitaa olla kristillisimpiä mainoksia.

Pastori Mikko Himanka. Ilotulitusta. Omakustanne.

4

Viides sunnuntai helluntaistaArmahtakaa!Luuk. 13: 1-5

Ihmisten keskinäinen vertailuIhmisen kohtalaonusko yh-

distyneenä “sai mitä ansaitsi”-ajatteluun lienee Herramme mielessä, kun hänelle tullaan kertomaan Pila-tuksen viimeisimmästä hirmuteosta. P i l a t u s o n o l l u t j u l m a j a häikäilemätön hallitsija, joka ei ole kaihtanut käydä kansan kimppuun säilyttääkseen roomalaisen kurin ja vallan juutalaisten mielissä. Pilatuk-sen teon tekee häikäilemättömäksi se, että hän osoittaa tällä teollaan Rooman jumalten ylivaltaa juutalais-ten Jumalaan, koska hän häpäisee heidän uhrinsa ja jumalanpalveluk-sensa juutalaisen uskon pyhimmässä paikassa.

Jeesus ei kuitenkaan anna ihmis-ten ajattelumallien johtaa hänen kommenttejaan. Häneltä kysytään asiantuntevaa analyysiä tapah-tuneesta, ja kysyjät varmaankin toivovat hänen vahvistavan heidän omaa erinomaisuutta, koskapa Jumala antoi heidän välttyä noin suurelta rangaistukselta.

"Luuletteko, et tä he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun?”, “Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset?”. Jeesus lisää toisen esimerkin suuresta katas-trofista, joka on aiheuttanut ihmisissä pohdintoja. Toisessakin esimerkissä on hengellinen motiivi - Siloan torni on luultavasti Jerusalemin kaupung-inmuurin torni, joka sijaitsi lähellä

Siiloan lammikkoa. Siiloan lammikko oli tunnettu paikka, jossa Jumala paransi lähteen kuohulla monia sairaita. Myös Jeesus paransi siellä yhden miehen. Kun torni kaatui väki-joukon ylle, katsottiin sitä ilmeisen yleisesti Jumalan rangaistuksena näille muutamalle onnettomalle, jotka kuolivat tornin alle, eivätkä saaneet Jumalalta parannusta ruumiillisiin vaivoihinsa, vaan lopullisen rangais-tuksen.

Jumalan mielenlaatu kaikkia ihmisiä kohtaan

Jeesuksen johtopäätökset ihmis-ten kysymyksiin ja annetut vastaukset osoittavan Jumalan mielenlaadun kaikkia ihmisiä kohtaan. Kaikki ovat samalla viivalla. Tärkeintä ei ole se, että näkee syntisten saavan rangais-tuksen ja itse selviävänsä puhtain paperein. Jeesus sanoo kahdella esimerkillä, että eivät nämä surmansa saaneet olleet sen pahempia kuin muutkaan. Eivät he olleet hyviäkään. Kaikki ihmiset ovat vain vaivaisia syntisiä, joidn on ajoissa tehtävä par-annus ja käännyttävä Jumalan pu-oleen.

Armahdus ja pelastus ei ole siinä, että me toteamme ja tunnustamme, että tosiaan, me olemme kaikki suuria syntisiä. Tämä tunnustus on suomal-aiselle helppo sanoa. Armo ja pelas-tus ei ole syntisyyden tunnustamis-essa. Armo on meillä siinä, että ar-mon ajassa ehdimme tehdä kään-tymyksen ja tulla Jumalan lapseksi. Kaikki ovat tuhon omia, elleivät käänny.

ιχθυς

Apostolien päiväHerran palveluksessaMark. 3: 13-19

Paimenviran asettamisen taus-tatilanne

Markus asettaa apostolien kutsu-misen ja asettamisen raameiksi fariseusten suunnitelmat surmata Jee-sus sekä Jeesuksen Messiaaniset tun-nusteot (sairaiden parantaminen ja riivaajien karkottaminen).

Fariseusten opetusvirka oli ollut sääntö juutalaisen kansan kes-kuudessa. He olivat kansan hengel-lisiä paimenia. Markus osoittaa nyt lukijoilleen, että entiset paimenet ja Jumalan työtoverit olivat kääntyneet Jumalaa vastaan ja tulleet hänen vi-hollisikseen. Kääntyminen Jumalaa vastaan merkitsi fariseusten hengel-lisen opettajanaseman loppumista. Kukaan Markuksen lukija ei voinut tämän jälkeen kuunnella hyvällä mielin kotikylänsä fariseusten ope-tuksia.

Evankelista Markus osoittaa luki-joilleen, että opetusvalta on siirtynyt fariseuksilta Kristukselle. Hengel-linen paimenuus on nyt tämän miehen harteilla, hän on Messias, Jumalan Poika, se luvattu. Markus osoittaa tämän vallan siirtymisen osoittamalla fyysisessä ja hengellisessä maail-massa tapahtuneen muutoksen. Jeesus paransi miehen synagoogassa, “vihol-listensa” maaperällä. Parantaminen sai fariseukset kävelemään ulos syna-googasta (3:6). Seuraavissa jakeissa Jeesus parantaa laumoittain ihmisiä sekä kieltää saastaisia henkiä ker-tomasta kuka hän on. Jeesuksella oli valta tukkia myös riivaajien suut.

Saarna Kartta

HEINÄ- JA ELOKUUN EVANKELIUMITEKSTIEN TAUS-TATIETOJA

5

“Käskee luokseen” “valitut”Näiden tapahtumien jälkeen Jee-

sus vetäytyy ylös vuorelle ja “käskee luokseen” “valitut” ja ottaa heidät mukaansa. Valittuja on kaksitoista, Israelin heimojen lukumäärä.

Kun Jeesus valitsee ne kaksi-toista suuremman opetuslapsijoukon keskuudesta, hän käyttää sitä valtaa, joka hänellä on Herrana ja Jumalana. Jeesus valitsee yhden kerrallaan. Markus ei kerro, millä perusteella kukin valitaan. Katsooko Jeesus sie-luun ja etsii vahvaa uskoa, arvioiko henkilön taloudellisia taustajoukkoja työn turvaamiseksi, katsooko ter-veyttä - niin ruumiillista kuin sielul-listakin, katsooko opettajantaitoja ja paimenmieltä? Raamattu ei kerro tästä mitään. Sen vain tiedämme, että hän valitsi paimeneksi myös Juudas

Iskarioitin, vaikka näki sydämeen ja tiesi tämän varkaaksi. Myös Tuomas valittiin, vaikka tämä myöhemmin epäili vielä nähdessään Jeesuksen ylösnousseena.

Ratkaisevaa on Jeesuksen valin-ta. Valinta ja virkaan kutsuminen rat-kaisee, ei henkilön ominaisuudet. Valitsijalla on valittuihin käskyvalta. Paimenvirkaan valittu on Jeesuksen käskyläinen, erotettu seurakunnasta paimenvirkaa varten. Hän kuuluu seurakuntaan, mutta hänen suhteensa seurakuntaa kulkee Herran antaman viran puitteissa. Jeesuksen käskyläis-enä hänen erityinen tehtävänsä on tuoda Herran sana kuulijoilleen ly-hentämättömänä ja silloinkin, kun se ei ole kuulijoille miellyttävää kuulta-vaa. Lain ja evankeliumin saarna ja Kristuksen antama kristinoppi on Jeesuksen antama työväline jokaisen

paimenen suussa ja sitä tulee käyttää tasapuolisesti, kuten Jeesuskin käytti. Ei Jeesuskaan saarnannut vain evankeliumia tai vain lakia, vaan molempia kuulijoiden tarpeen mu-kaan (mutta ei heidän oman toiveensa mukaan. Fariseuksille ei saarnattu evankeliumia.).

Fariseusten paimenuuden kor-vaaja(t)

Jeesus on kristillisessä seurakun-nassa Ainoa Paimen. Kaikki seura-kunnassa kutsutut ja sanan ja sakra-menttien virkaan asetetut miehet ovat vain apupaimenia Kristukselle.

Kristus osoitetaan hengellisen valtansa ja Messiaan tunnusmerkkien avulla Markuksen evankeliumissa fariseusten paimenuuden korvaajaksi. Tässä on enemmän kuin fariseukset ja kirjanoppineet, sillä hän opettaa niin kuin se, jolla on valta, kuten Markus kirjoittaa siitä evankeli-uminsa alussa (1:22).

Jeesus on paimenena henkilö, joka esiintyi ajassa ja paikassa. Hän on sitoutunut luomaansa fyysiseen maailmaan. Jeesuksia on yksi ja ai-noa. Hän on yksi historiallinen hen-kilö, joka tuli lihaksi neitsyt Marian kautta. Hän sai nimen ja hänet tun-netiin omassa kasvuympäristössään Nasaretissa.

Tälläkin hetkellä hän on yksi ja ainoa ja istuu Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella. Samalla hetkellä hän on läsnä myös kaikkialla, yhtäai-kaisesti jumalallisessa ja inhimillis-essä luonnossaan. Hän on läsnä sanan julistuksessa, kasteessa ja ehtoollis-essa Jumalana ja ihmisenä. Hän on läsnä ja kuulee rukoukset ja “asuu Israelin ylistysvirtten keskellä” (Ps. 22:3).

Jeesus vei ne kaksitoista ylös vuorelle. Heidän tuli nähdä kauem-maksi. Heidän ei tullut jäädä vain kylään hoitamaan seurakuntaa, mikä oli heidän virkansa tarkoitus. Heidän tuli myös tulla ajoittain olemaan Her-ran kanssa yksinään. Siellä Herran luona, hänen neuvonpidossaan, he valmistautuivat tehtäviinsä kyetäk-seen ruokkimaan Herran laumaa. Raamatun äärellä ollaan Herran kanssa vuorella. Siinä saarnat valmis-tetaan, siinä on hyvä rukoilla seura-

Kolpin rukoushuoneen alttaritaulu. Kuva: VP

6

kuntansa puolesta ja ylistää Jumalaa, Ainoaa Paimenta Psalmien sanoilla.

Paimenilla on kutsumanimiKuten Jeesus on aina sama ja

yksi ainoa historiallinen henkilö, niin samoin hänen asettamansa kaksitoista paimenta - apostolia - ovat historial-lisia henkilöitä, joilla on jokaisella kutsumanimi. Markus näkee vaivaa luetellakseen jokaisen nimeltä! “Pietarin-tämän nimen hän antoi Si-monille- ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin vel-jen, joille hän antoi nimen Boan-erges, se on: ukkosenjylinän pojat ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolo-meuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Tad-deuksen ja Simon Kananeuksen ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi.”

Jeesus ei perustanut vain viran funktioita eli tehtäviä, vaan viran ja sen haltijat kuuluvat oleellisesti yht-een ja muodostavat yhdessä paimen-viran. Paimenvirkaa ei ole ikään kuin ilmassa kellumassa, vaan se on aina Kristuksen työnä uskottu sille, “joka on virkaan asetettu” ja hänellä on aina nimi ja hän tietää vastuunsa. Herran apupaimenena hän tuntee Herransa ja “isäntänsä” ja hän tuntee seurakuntansa, ne lampaat, joiden kaitsijaksi Pyhä Henki on hänet aset-tanut (ks. Efeson paimenet, Apt. 20:28).

Jumala on antanut meille kaikille meidän nimemme. Tällä nimellä hän on meidät kutsunut seuraansa niin seurakuntalaisia kuin paimeniakin.

ιχθυς

Seitsemäs sunnuntai hellun-taistaRakkauden lakiLuuk. 6: 27-31

Kirous ja siunaus ovat taivaal-lisen jakolinjauksen perusaktit.

Siunaus on kirouksen vas-takohta

Siunaus oli Jumalan ensimmäi-nen teko ihmisiä kohtaan. Luomisen jälkeen Jumala siunasi heidät. Si-unauksen sanoihin kuului lupaus

lisääntymisestä sekä lupaus ruokahu-ollosta (1 Moos. 1:27-30).

Siunauksen edellytys oli yhteys Jumalaan. Siunausta edelsi luominen, jossa “Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen”. Jumalan kuvana hänellä oli eri tyinen suhde luojaansa. Eläimistä poiketen ihminen sai it-seensä aivan kuin tuulahduksen Ju-malasta itsestään jo siinä miten hänet oli luotu Jumalan kuvaksi. Toiseksi ihminen sai sieraimiinsa “elämän hengen” niin että hänestä tuli elävä s i e l u . J u m a l a k u t o i i h m i s e n yhteyteensä luomisaktein. Yhteys ei ollut vain siunauksen varassa, vaan vielä läheisempää laatua. (On tietysti ongelmallista asettaa tällaisissa asioissa järjestyksiä, mutta jossakin mielessä siunaus oli yhteyden seu-rausta.)

Kun ihminen lankesi yhteys ka-dotettiin. Tästä seurasi myös si-unauksen menettäminen. Tilalle astui kirous.

Ensimmäinen kiroaminenEnsimmäisen kirouksen lausui

Jumala itse, kun hän kirosi käärmeen Eedenin paratiisissa. Käärmeen ki-roamisen sanat osoittavat kiroamisen perusmerkityksen. Ennen kiroussano-jen lausumista oli kuitenkin tapah-tunut kirottavan kohteen puolelta rikos Jumalaa kohtaan. Kirous syntyi siis henkilön tai, kuten tässä tapauk-sessa, paholaisen, omasta kapinallis-esta teosta Jumalaa kohtaan - “Koska tämän teit, niin...”.

Jumala kirosi käärmeen erotta-malla sen muiden eläinten joukossa. Sille lausuttiin kirous koko sen elina-jaksi. “Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja keik-kian metsän eläinten joukossa....” (1 Moos. 3:14).

Kirouksen toinen puoli oli sen vaikutuksessa jumalasuhteeseen. Jos käärmeen jumalasuhteesta ylipäänsä edes voidaan puhua, niin nyt tuohon suhteeseen on tullut lisäksi Jumalan aktiivinen toiminta käärmettä vas-taan. Jumala pani pystöön “vainon sinun ja vaimon välille, sinun siemesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi ja sinä olet

p i s t ä v ä h ä n t ä k a n t a p ä ä h ä n ” (3:14-15).

Raamatun ensimmäisestä kirous-tapauksesta näemme, että kiroamisen aiheutti synti, eli kapina Jumalaa vas-taan. Kapinan aiheuttaja oli sielunvi-hollinen. Hänet kirottiin. Hänen jälkeensä kirottiin myös ne, jotka olivat osallistuneet hänen kapinaansa. Eeva ja Aadam kirottiin lankeemus-järjestyksessään. Aadamin lankee-muksen johdosta kirottiin myös maa hänen allaan. Koko luomakunta jou-tui kirouksen alaiseksi ja tuottaa sen tähden ihmisen elämään vaikeuksia koko hänen elämänsä matkan ajalle. Jumalan hyväksi luoma luomakunta, jonka tarkoituksena oli tehdä ihminen iloiseksi ja antaa hänelle elanto ilman suuria ponnisteluja, muuttui vasta-hakoiseksi ihmistä kohtaan. Jumalan luoma luomakuntakin käänsi Jumalan mukana selkänsä ihmiselle.

Jumala antaa anteeksi ennen karkotusta

Lankeemuksen jälkeiset tapah-tumat ovat Jumalan voimakkaita te-koja. Vaikka tapahtumien kertomista hallitsee Jumalan ankaruus ja viha, siellä on läsnä myös armo. Armo tu-lee ihmiskuntaan Jumalan tekona.

Ennen kuin Jumala karkottaa ihmisen näkyvästä yhteydestään, jota kuvasi ihmisen elämä ja yhteys Ju-malaan paratiisissa, hän antaa heille anteeksi. Kertomus tuo esiin Jumalan luonnon luomiaan ihmisiä kohtaan.

Lankeemuksen jälkeinen yhtey-den otto tapahtui Jumalan aloitteesta. Ihminen oli juossut karkuun eikä enää tahtonut kohdata Jumalaa, mutta Jumala otti hänet kiinni. “Adam, missä olet?” Ihana kutsu ja ystävän ääni! Äänen täytyi olla niin täynnä rakkautta ja yhteyden etsintää, että sen johdosta Adam rohkeni astua esiin piilopaikastaan. Ankaraa ääntä ja tuomion pasuunaa hän olisi var-masti piiloutunut vielä syvemmälle lehvästöön.

Jumala auttaa Adamia ja Eevaa asettamansa armonjärjestyksen mu-ka i se s t i : hän ku t suu j a e t s i i yhteyteensä, hän saarnaa lain eli osoittaa ihmisen synnin ja lopuksi hän itse toimittaa uhrin ihmisen syn-

Saarna Kartta

7

nin tähden ja pukee ihmisen vanhurskauteensa. Ihmisen omat teot, kasveista kyhätty vyöverho heitetään pois ja tilalle tulee Jumalan tekoihin perustuva vanhurskaus, joka on Jumalan pukema uhri-eläinten nahasta tehty puku.

Jumalan viimeinen teko oli ihmisen karkottaminen paratiisista ja elämän puun luota. Ihminen oli menettänyt alkuviattomuutensa ja tullut tietämään hyvän ohella myös pahan (22). Karkotuksen syy oli viattomuuden menetys ja synnin astuminen ihmisen sisimpään. Ihminen joutuu kilvoittelijaksi, valitsemaan hyvän ja hylkäämään pahan. Hän joutuu elämään uskon varassa. Uskon on riitettävä, kun portti paratiisiin on sul-jettu. Uskolle jää todistuk-seksi kuitenkin yksi asia, joka seuraa heitä para-tiisista sen ulkopuolelle. Jumalan pukema nahka-puku. Se oli Aadamin ja Ee-van “sana ja sakramentti”, Jumalan konkreettinen ja vaikuttava todiste armosta ja anteeksiantamuksesta.

Rakastakaa kiroojianne!Jeesus tuo sanoissaan esiin tuu-

lahduksen paratiisin tapahtumista. Jumala antoi anteeksi kapinallisille. Kapinan toinen puoli oli, että ihmi-nen hylkäsi Jumalan ja tavallaan ki-rosi hänet yhteydestään siirtymällä sellaisen isännän luokse, jonne Ju-mala ei tahtonut tulla.

Jumala antoi väärintekijälle an-teeksi ja antoi sijaiskärsijän kärsiä hänen tähtensä. Tämä kaikki oli vain esimakua sille, mitä Jumala aikoi Kristuksessa toteuttaa Golgatan ris-tillä. Hän antoi Jeesuksessa Kristuk-sessa oman poskensa lyötäväksi ja vaatteensa vietäväksi. Hän otti ku-oleman ja kirouksen omille harteil-leen.

Kirottu auttaa kiroajaansaAlkuseurakuntaan liittyneet kris-

tityt joutuivat oman kotikylänsä synagogaseurakunnan hylkäämiksi.

Heidät kirottiin. Kirous merkitsi hengellisen yhteyden päättymistä ja ihmisen hylkäämistä ja hänen ulos ajamistaan. Ulos ajetulla ei ole enää oikeuksia seurakunnassa. Häntä saatettin julkisesti pilkata ja häpäistä, lyödä ja viedä häneltä vaatteet.

Kristityn vastaus oli vihollisten rakastaminen: nimenomaan vihollis-ten. Heille tuli tehdä hyvää ja heitä rakas taa ( tä l lä osoi t taudutaan “Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.” (35)). Toinen vastaus oli siunata erot-tajia ja rukoilla heidän puolestaan. Ilman Jumalan sanaa tapahtunut seu-rakunnan yhteydestä erottaminen on vahingollinen seurakunnalle itselleen, joka on tehnyt sellaisen teon. He ovat si ir tyneet viholl isen leir i in ja käärmeen pettämiksi, vaikka istuisi-vat Mooseksen istuimella ja olisivat voimakkaasti hengellisiä. He todella tarvitsevat esirukousta ja sunausta. Siunauksella ei tarkoiteta heidän vääryyksiensä hyväksymistä ja laas-

taroimista, vaan sitä si-unausta, jolla Jumala kohtasi langenneet ihmiset: hän etsi yhteyttä ja kohdattuaan julisti lakia ja evankeliumia. Kum-mankin koko voimassaan ja vallassaan.

ιχθυς

KirkastussunnuntaiKirkastettu KristusLuuk. 9: 28-36

Jumalan kirkkaus ilmestyyJumalan ilmestyminen pil-veen verhoutuneena oli tuttua irsaelilaisille. Erämaassa läsnolon pilvi, jota kutsuttiin Jumalan kirkkaudeksi, las-keutui pyhäkköteltan ylle teltan vihkiäisjmalanpalve-luksessa. Jumala ilmoitti näin asuvansa tämän vaeltavan kansan keskuudessa ja hyväk-syvänsä pyhäkköteltalla vie-tettävän uhrin. (2 Moos. 40:34-38) . Myös pal jon myöhemmin, kun Salomo rakensi temppelin Herralle,

Jumalan läsnäolon pilvi laskeutui temppelin ylle temppelin vihkiäisissä (1 Kun. 8:10). Jumala osoitti, että temppelillä on hänen siunauksensa, vaikka hän asuukin taivaassa eikä ihmistekoisissa rakennuksissa.

Kummassakin edellä mainitussa tapahtumassa Jumalan kirkkaus las-keutui, kun oli uhrattu uhreja ja liiton arkki oli tuotu sisälle temppeliin.

Pietarin haparointiJeesuksen kirkastumisen puitteet

ovat vanhan liiton teologian mukai-set. Uhriajatus on keskeisesti läsnä sekä Jumalan näkyvä läsnäolo.

Jeesus on viikkoa aikaisemmin puhunut opetuslapsilleen kuolemas-taan ja ylösnousemuksestaan. Nyt sama aihe on myös keskustelussa Mooseksen ja Eliaan kanssa. Nyt uhri ei ole enää eläinuhri, vaan Kristuksen itsensä uhraaminen, jonka hän tulee toteuttamaan Jerusalemissa.

Saarna Kartta

8

Mikä sai opetuslapset puhumaan majojen rakentamisesta? Kun Moo-sen ja Elia olivat lähtemässä Jeesuk-sen luota, alkaa Pietari puhumaan hämmentyneenä kolmen majan ra-kentamisesta. Kreikankielen sana on skeenee, joka tarkoittaa telttamaista rakennusta, ehkä temppeliteltan tyy-listä. Emme tiedä kuuliko Pietari heidän puheensa aihetta, sillä he oli-vat raskaassa unessa näyn alkupuolel-la. Pietarin ajatus lienee ollut varmis-taa näyn jatkuminen ja tämän läsnäo-lon jatkuminen pysäyttämällä tilan-teen paikoilleen. Ajatus saattoi käydä erämaan telttamajan ja Salomonin temppelin kautta uuden liiton temp-peliin, jota hän saisi nyt olla raken-tamassa. Nythän heilläkin olisi juma-lanpalveluspaikka, jossa on Jumalan läsnäolon kirkkaus.

Jumala osoittaa uuden liiton temppelin

Jumalan ääni pysäyttää Pietarin puheet. Jumala sanoo: “Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” On kuin Jumala olisi vastannut Pie-tarin puheeseen ilmoittamalla, että uudessa liitossa seurakunnan teltta-maja ja Jumalan läsnäolon rakennus on Jumalan sana, Kristuksen evanke-liumi. Ei tule etsiä ajallisia majoja, sillä ne ovat vain väliaikaisia ja ha-joavia. Jumala tulee kansansa keskel-le ja me saamme sanoa ilmestyskir-jan mukansa, “Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa” (Ilm. 21:3).

Juuri näin onkin. Jumala on läsnä siellä missä sana saarnataan Raama-tun mukaisesti ja sakramentit toimite-taan Kristuksen asetuksen mukaisesti. Afrikassa vieraillessani minulle osoi-tettiin Yambion kylässä eräs leveälle oksansa levittänyt puu. Sen puun alla pidettin ensimmäiset jumalanpalve-lukset ja sen alla vihittiin kylän en-simmäiset luterilaiset pastorit Juma-lan kansana paimeniksi. Uudessa lii-tossa rakennus ei ole ratkaiseva, vaan Jumalan sana, joka tekee eläväksi ja uudestisynnyttää meitä joka päivä elävään toivoon Jeesuksessa Kristuk-sessa. Sittemmin Yambion seurakunta

on kasvanut ja nyt se viettää juma-lanpalvelusta suojaisassa kirkossa - tosin alkeellisessa.

ιχθυς

Yhdeksäs sunnuntai helluntaitaTotuus ja harhaMatt. 7: 24-29

Jeesuksen opetukset, jotka tun-nemme vuorisaarnana, tekivät ih-misiin vaikutuksen. Vastustajatkin joutuivat tunnustamaan, että hänen opetustyylissään on jotakin erityistä. Hän opetti niin kuin se, jolla on valta ja oikeus.

Jakeessa 28ja 29 käytetään sa-

noja didakhe ja didaskoo. Ensimmäi-nen näistä tarkoittaa oppia ja ope-tusta. Se viittaa sanottuihin sanoihin ja niiden osoittamaan sisältöön. Jee-suksella oli oma, fariseusten selityk-sistä poikkeava oppi, jota hän toisti ja opetti tehokkaasti opetuslapsilleen saadakseen nämä oppimaan ja muis-tamaan sekä ymmärtämään opetuk-sen. Hänen tarkoituksensa oli palaut-taa Raamatun oman opin sisältö kir-janoppineiden tulkintojen vastakoh-tana. Toinen sana viittaa opettamisen aktiin. Taitavalla opettajalla oli ope-tusmenetelmät, joiden avulla hän saattoi auttaa opetettavan asian peril-

lemenemistä. Jeesus käytti paljon vertauksia. Tämän ohella hän käytti opetuskysymyksiä, joita hän saattoi esittää ympäröivälle kansalle taikka jopa vastustajilleen. Kaikissa näissä keskusteluissa opetuslapset olivat se opetettava joukko, joka kuunteli, miten heidän Herransa perusteli asioita, esitteli asiat ja minkälaisia käytännön sovellutuksia hän teki op-istaan. Kaikkea tätä he tulisivat tar-vitsemaan, kun he saisivat seurakun-tia paimennettavikseen.

Seurakunta on kuulohuoneJeesus päättää vuorisaarnansa

vertaukseen kahdesta talonrakenta-jasta. Molemmat rakentavat talon,

mutta toinen on viisas ja toinen on tyhmä. Viisaan ja tyhmän erottaa se, miten he suhtautuvat kuulemaansa. Viisas kuulee ja tekee Jeesuksen sa-nojen mukaan, tyhmä vain kuulee, mutta ei tee.

Jeesus on hyvin itsetietoinen ja varma opistaan. Hän on aivan tarkoi-tuksellisesti ja määrätietoisesti tullut välittämään sen opin, jota apos-tolisella ajalla kutsuttin Kristuksen opiksi. Kristus ei opeta hämärästi ja epätarkasti, vaikka ulkopuolisille hän saattoi puhua arvoituksellisesti. Kris-tuksen sanan on tarkoitus olla totuus kaiken valheen vastakohtana.

Saarna Kartta

Huonokuuloisellekin kuuluu evankeliumi. Uuras Saarnivaara ja Antti Grekula seu-rojen väliajalla 1950-luvulla. J.Marttiinin kuva-arkisto.

9

Saarna Kartta

Koska Kristuksen oppi, hänen sanansa, on totuus, se tulee ilmoittaa hyvin selvästi ja sen ympäriltä on suljettava kaikki rönsyilevät tulkin-nat. Sanojen tarkoitus on välittää to-tuus ihmisen sisämpään, niin että ihminen voisi kuulla, ymmärtää ja johtaa sen tekoihinsa ja käytök-seensä. Jumalan sana on perusar-monväline. Se on väline, jolla Kaik-kivaltias on valinnut opettaa ihmistä.

Tänä päivänä kuulee valitettavan usein hengellisempää opetusta kuin mitä hengellisyyden alkaja Kristus on antanut. Kun hän sanoo tässä teks-tissä aivan selvästi “nämä minun san-ani” hänen tarkoituksensa on rajata kaikkien muiden sanat näiden ulkopuolelle. Totuus on “nämä minun sanani”, valhe on kaikki muu opetus, joka ei perustu näihin sanoihin. “Näissä sanoissa” on totuus, ei niitten vieressä tai takana tai niiden sisältä hengellisellä valmistautumisella haettu sana.

Joku kristitty saattaa ajatella Ju-malan sanaa vain virikekirjana, jota lukiessa odotetaan syventyneessä keskittymisessä sanojen takaa tulevaa “tarkempaa” ilmoitusta. Ikään kuin Jumala olisi sanojensa kautta antanut vain viittauksia eteenpäin sanojen takana oleviin vielä hengellisempiin totuuksiin. Totta on kuitenkin Lut-herin suuhun pantu sana, “Jos etsit Kristusta sanan ulkopuolelta, löydät vain Perkeleen”. Kirjoitetun sanan ulkopuolella on myös se luuloteltu sana, jota etsimme tekstin “takaa” tai “sisältä”. Kristittyinä meille on rii-tettävä Herran “ennen kirjoitettu sana”. Jeesus sanoi, “Nämä minun sanani”.

Opetuslapset ja Jeesukseen usk-ova kansa muodosti Jeesuksen seura-kunnan. He olivat “kuulohuoneessa” kuulemassa Kristuksen opetusta saa-dakseen niiden kautta iankaikkisen elämän. Korvien kautta sana kävi heidän sydämiinsä ja muutti kivi-sydämen lihasydämeksi ja uudesti-synnytti jokaisen, joka kuuli sanan ja teki niiden mukaan.

Kuuleminen johtaa tekoihinOpetusta seurakunnasta kuu-

lohuoneena on saarnattu luteri-laisuudessa jo satoja vuosia. Olemme

ymmärtäneet kuulemisen merkityk-sen syvästi , s i l lä “usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuk-sen sanan kautta”, kuten Paavali kir-jeessään viittaa.

Herramme tahtoo kuitenkin varoittaa meitä itsehurskauden vaara-sta. Jos käymme vain kuulemassa, mutta emme “tee sanojen mukaan” olemme tyhmiä ja joudumme tuhoon. Uskon rakennuksemme ei kestä koe-tusten tullessa, vaan se sortuu, “ja sen sortuminen on suuri” Suuri sortumi-nen tarkoittaa, ettei rakennuksesta jää jäljelle mitään, ei edes perustusta. Vertaus rakentaa Israelin maantieteen varaan. Wadit ovat kuivenneita joen-uomia. Suurina myrskykausina saat-taa vesi joskus ulottua liian lähelle wadin reunaa rakennettuihin raken-nuksiin ja huuhdella niiden perustuk-sia. Jos taloa ei ole perustettu kal-liolle, isojen lohkareiden varaan, vesi vie talon mennessään ja perustus ha-joaa ensimmäisenä.

“Tilaisuuskristillisyyden” harhaTänä päivänä on tarjolla mone-

laisia, toinen toistaan parempia hengellisiä tilaisuuksia. Tilaisuuksien järjestämisessä ei ole mitään pahaa, on vain hyvä, jos järjestämme paljon sanan julistus- ja raamatunopetusti-laisuuksia toinen toistaan taitavam-min. Ongelmalliseksi tilaisuuksien järjestäminen tulee silloin, kun se ei enää liity Jumalan sanojen oikeaan opettamiseen ja kehottamiseen sano-jen mukaiseen elämään ja kristilli-syyteen. Jos tilaisuuksien järjestäjä ei ymmärrä vastuutaan ja ohjaa kuuli-joitaan oikein opettavaan kristilliseen seurakuntaan ja näin ohjaa tilaisuuk-sien tulijoita elävään seurakuntayh-teyteen, voi itsessään hyvä tulla par-haan viholliseksi. Kuulijoille ei an-neta opetuksia raittiista seurakun-nassa elämisestä. Kuultu ei ole enää kokonainen Jumalan sana.

Väärä perustus ei kestä. Vain “tilaisuuksien” kuulemiseen jääminen on Jeesuksen mukaan väärä perustus, sillä ihminen ei ole antanut Kristuk-sen sanojen tulla todeksi elämässään. Hän ei ole antanut sanojen sulautua itseensä. Hän ei ole tehnyt paran-nusta, ei ole ottanut vastaan kastetta eikä elä Herran yhteydessä hänen

seurakunnassaan sanan ja sakrament-tien hoidossa. Hän vain “käy ti-laisuuksissa” jonkinlaisena “ti-laisuuskristittynä”, mutta ei tahdo olla elävä jäsen Kristuksen ruumiissa, joka on hänen seurakuntansa. Ilman yhteyttä Kristuksen seurakuntaan ei ole yhteyttä Kristukseen, vaikka silmät ja korvat olisi täynnä raama-tunlauseita ja omaa hengellisyyttä ja samanhenkisiä kavereita olisi paljon ympärillä ja he toisiaan tsemppaisivat aina vain kohti parempia “tilaisuuk-sia”.

Jeesus sanoo: “Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle”.

ιχθυς

10. sunnuntai helluntaistaUskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessaLuuk. 12: 42-48

Taloudenhoitaja kr. oikonomos ja palvelija, kr. doulos ovat tässä tek-stissä käytettyjä sanoja, joilla Herra kuvaa isännän, kr. kyrios, ja palve-lusväen suhdetta. Tekstiyhteys osoit-taa, että puheella tarkoitetaan apos-toleja. Jeesus kertoo vertauksen vas-tauksena Pietarin kysymykseen, kun hän kysyi, ketä Kristus puheillaan herraansa odottavista palvelijoista ja perheenisännästä, kr. oikodespotes eli “talodespootti” tarkoitti. Ilmaisut olivat positiivisessa merkityksessä. Sanaa despootti ei käytetä samassa merkityksessä kuin se tänään lausu-taan (36-41).

Taloudenhoitajan tai huoneenhal-tijan (kreikankielessä molemmat sanat ovat sama oikonomos) tehtävä israelilaisessa taloudessa oli olla per-heen isännän uskottu työntekijä. Hän saattoi olla vapaa mies, joka teki tätä työtä palkkaa vastaan. Usein hän oli myös itse isännän orja. Tällaiseen suhteeseen viittaa sanat Jeesuksen käyttämänä. Isäntä uskoi huoneenhal-tijalle erityistehtävän taloudessaan. Hänen tuli opastaa muita palvelijoita

10

Saarna Kartta

heidän tehtävissään, jakaa työtä ja valvoa, että ne tulivat hyvin hoidet-tua. Hänen tuli jakaa ruoka-annokset kullekin. Näiden tehtävin ohella hänen tehtävänsä oli myös opettaa talonväkeä. Huoneenhaltijan tehtävä oli opettaa toisia palvelijoita sekä heidän lapsiaan. Myös isännän alaikäiset lapset olivat huoneenhatli-jan kasvatustehtävän kohteina.

Huoneenhaltijan tehtävänku-vauksesta näemme, että talonssa kaikki johtui huoneenhaltijan taido-sta. Talo kuvaannollisesti seisoi tai kaatui huoneenhaltijan t a i d o n t a i t a i d o t-tomuuden mukana. Tätä taustaa vasten ymmärrämme täysin vertauksen herran eli k y y r i o k s e n a n k a-ruuden huoneenhalti-jaansa kohtaan.

Huonosti paimen-virkansa hoitava apos-t o l i t u o m i t t i i n rikkomuksen suuruud-esta johtuen eri astei-siin rangaistuksiin. J e e s u s a l o i t t a a ankarimman rangais-tuksen mahdollisuud-esta. Apostoli, joka alkaa “syömään, juo-maan, lyömään toisia palvelijoita ja palveli-j a t t a r i a j a p ä i h-dyttämään itseään hankkii itselleen kadotustuomion, hänelle “määrätään sama osa kuin uskottomille”, jota ennen hänet vielä “hakataan kappa-leiksi”.

R a n g a i s t u k s e t l i e v e n e v ä t rikkomusten pienentyessä. Rangais-tuksen ankaruuteen vaikuttaa huon-eenhaltijalle uskotun vastattavan määrästä. Jolle on paljon annettu, häneltä vaaditaan paljon ja päinvas-toin jolle on vähän annettu, siltä vähän vaaditaan.

Talossa on paljon palvelijoitaJumalalla ei ole lahjatonta lasta.

Jokaisella seurakunnan jäsenellä on oma tehtävänsä ja lahjansa Jumalalta. Jeesuksen vertauksessa talossa oli paljon palvelijoita. Varmasti siellä oli myös lapsia. Kussakin tehtävssä me

vastaamme Kristukselle siitä, miten hoidamme sen oman pestimme.

Vertauksellaan Kristus tahtoo sanoa, että hän ei ole välinpitämätn sen suhteen, miten me hoidamme tehtäviämme. Jumala tahtoo, että me to imimme hänen käs inään j a jalkoinaan, hänen suunaan, korvinaan ja silminään. Pienikin tehtävä on Kristuksen puolesta toimimista. Joka-inen on tehtävässään kuin Kristuksen suurlähettiläs ja uskottu.

ιχθυς

11. sunnuntai helluntaistaEtsikkoaikojaMatt. 11: 20-24

Ihmiset normaalitilanne on synti-inlakeemuksen jälkeen elää erossa Jumalasta. Hän on kulkemassa väärään suuntaan. Niinkuin raiteet ohjaavat junaa määränpäähänsä, niin vääristynyt mieli johtaa ihmistä kohti iankaikkista tuhoa, jollein hän armon ajassa tee parannusta eli muuta mieltänsä ja käänny.

Jeesus julistaa parannusta. Par-annus, kr. metanoeoo, merkitsee mielensä muuttamista. Suomalainen ilmaisu parannus viittaa itsensä ja tekojensa parantamiseen. Ajatus saat-taa harhautua luulemaan, et tä elämällä paremmin on asiat hoidettu

kuntoon Jumalan kanssa. Luullaan, että synti on vain syntisiä tekoja, jotka voidaan kuitata tekemällä sen sijaan hyviä tekoja.

Parannus mielenmuutoksena on sanan raamatullinen sisältö. Para-tiisissa ihmiskunnan mieli muuttui. Ihminen irtautui ensin kuulemasta Jumalan sanaa ja tottelemasta sen määrityksiä totuudesta. Irtautumisen aiheutti Jumalan ilmoitusta vastaan riitelevä “tulkinta”. Se otti aiheen sanasta, mutta väänsi sen toiseksi. Tällöin se ei enää ollut Jumalan

sanaa eikä vain siitä johdettu mielip-ide, vaan toinen sana. Ihmiskunta siirtyi toisen sanan ja toisen mielen alle.

Synti on aina ensin sydämessä. Herramme sanoi, että sydämestä lähtevät pahat ajatukset, aviorikokset, murhat jne. (Mark. 7:21). Myös en-simmäinen synti oli sydämen synti, joka sitten synnytti katkeria hedelmiä tekoina. Hedelmän syöminen oli mie-lenmuuttumisen seurausta ja ajatuk-sen tulemista lihaksi. Ihmiskunta jou-tui epäuskoon sillä hetkellä, kun Eeva ja Aadam hyväksyivät pedon tulkinnan Jumalan sanasta. Epäusko on äitisynti, joka synnyttää kaikki-naiset pahuudet eri muodoissaan. Paratiisissa synti oli hedelmän syöminen.

Ihmistä suuremmat voimat ovat asettaneet ihmisen kulun suun-nan. Vain ihmistä suurempi voi-ma voi sen kulun kääntää.

11

Saarna Kartta

Ihmisen mahdollisuus muuttaa mielensä?

Kuinka voisi ihminen muuttaa mielensä? Se on ihmiselle mahdo-tonta. Lähtökohtamme on syntiin-lankeemuksen ja perisynnin tähden huonompi kuin paratiisissa, jossa Aadamilla ja Eevalla ei ollut peri-syntiä eli myötäsyntyistä pahaa tah-toa. Kuitenkin he lankesivat.

Opetuslapset kysyivät kerran hädissään Kristukselta nähtyään, että pelastuminen on niin vaikeaa: “Kuka sitten voi pelastua?” Jeesuksen vas-taus oli selvä, “Ihmiselle se on mah-dotonta, mutta ei Jumalalle. Juma-lalle on kaikki mahdollista” (Mark. 10:27).

Kun mietimme ihmisen mah-dollisuutta ratkaista iankaikkisuuso-saansa, on tarkoin pidettävä mielessä tuo Markuksen evankeliumin kohta. Parannuskutsu on Jumalan teko, joka painuu ihmisen suojamuurien ja mie-len eksymyksen läpi. Parannuksen tekokin on yksin Jumalan suorittama armoteko. Kuulemme tämän usein ilmaisuna “parannuksen armo”. Raamattu ei tunne ratkaisukris-tillisyyttä sillä ihmisellä ei ole voi-maa ratkaista iankaikkisuusosaansa mihinkään muuhun suuntaan kuin kadotukseen ja poispäin Jumalasta.

Ihminen sai kerran tilaisuuden ratkaista iankaikkisuusosansa, ja hän ratkaisi väärin jo paratiisissa. Toista kertaa Jumala ei jätä sitä meidän varaamme, vaan hoitaa asian itse. Hän ratkaisee meidän puolestamme! ”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentäh-den että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityk-sessä ja uskossa totuuteen (2 Tess. 2:13). “Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh. 15:16).

Pyhän Hengen johdatuksessa syntynyt apostolinen julistus sisäl-lyttää itseensä systemaattisen mah-dottomuuden. Se säilyttää kaksi elementtiä, jotka eivät mahdu meidän logiikassamme yhteen. Pe-lastus armosta yksin uskon tähden Kristuksen veren kautta on aina Ju-malan tekemä ihme ja armolahja. Si inä e i o le ihmisen osuut ta vähimmässäkään määrin - “Ihmiselle

se on mahdotonta”. Tämän ohella apostolit Herramme esimerkin mu-kaisesti vetosivät ihmisen tahtoon “Kääntykää” “Antakaa pelastaa it-senne” jne. aivan kuin se olisi ihmi-sen kyvyissä ja varassa. Tätä logiik-kaa emme saa täällä ajassa sulautu-maan yhteen omassa mielessämme. Siksi teemme kuten Herramme ja apostolit tekivät juistamme pelas-tusta yksin Jumalan tekona ja ve-toamme ihmisiin, että he antaisivat pelastaa itsensä.

Voimateot sanaan liittyneinäKutsuessaan ihmistä pelastuk-

seen Jumala käyttää joko voimate-koja todistaakseen sanastaan taikka yksin sanaa. Voimatekoja ovat Jee-suksen esimerkissä ihmeet. Ihmeiden ohella rakkaus on yksi voimateko. Joskus rakkaus avaa väylän sanoille. Vaimojen hyvä vaellus ja miestensä rakastaminen voi olla jollekin epäuskoiselle miehelle ratkaiseva Jumalan voimateko (1. Piet. 3:1).

Pelastus ei voi kuitenkaan tapah-tua vain voimatekojen avulla. Jos sana ei luo perustusta, voimateoista ei ole muuttamaan ihmistä. Aina tulee olla sana saapuvilla, sillä aino-astaan puhdas Jumalan sana voi syr-jäyttää miedän mielemme eksymyk-sen ja luo meille uuden puhtaan mie-len joka rakastaa Jumalaa ja tahtoo tehdä hänen tekojaan. Alkusyntihän oli se, että ihmiskunnan mieli joutui e p ä u s k o o n j a e k s y m y k s e e n . Eksyminen oli Jumalan sanasta poikkeamista. Tästä syystä pelastus voi tulla ainoastaan siten, että Juma-lan sanan valo saa valaista mie-lemme ja tuoda sinne uuden asuk-kaan, Jeesuksen Kristuksen sydämen ystäväksi.

ιχθυς

12. sunnuntai helluntaistaItsensä tutkiminenMatt. 23: 1-12

Fariseukset Mooseksen istui-mella

Kristus tunnustaa, että fariseuk-set ovat hoitamassa tärkeää opetus-virkaa Jumalan kutsusta sanoessaan, että “Mooseksen istuin on nyt laino-pettajien ja fariseusten hallussa”.

Tämän johdosta hän sanoo myös seuraajilleen, että “tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan.”. Samalla Jeesus tunnusti heidän eettisen opetuksensa raamatullisuuden, ihminen saattoi “tehdä niin kuin he sanovat”.

Mooseksen istuimelta opetettiin, ei vain uskonoppia eli oikeaa ja ar-vovaltaista opetusta uskonasioista, vaan myös sitä kuinka oli oikein elää. Elämänohjeet ovat aina kuulu-neet Jumalan profeettojen ja palveli-joiden opetusrepertuaariin.

Fariseusten opetuksessa Jumala-sta ja uskosta oli paljon hyvää ja oikeaa. Sitä saattoi oppia kaikin mokomin.

Teot osoittavat uskonSeuraavissa lauseissa Jeesus

osoitti, kuinka usko ilman tekoja on kuollut. Farisusten usko ei tullut heidän tekoihinsa, vaan teot saarna-sivat jotakin toista oppia ja arvos-tuksen kohdetta. Farisusten oppi oli “Minä olen RABBI”, “Minun hurskauteni on suurenmoinen”. Heidän uskontunnstuksensa ei ollut Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan Minä, Minä ja Minä!

Teot osoittavat usein sen, mihin me todellisuudessa myös uskomme. Teot puhuvat kovammin kuin sanat. Jeesus ottaa esimerkeiksi käskyluet-telon, joka juutalaisuudessa tarkoitti niin sanottua lain aitausta eli kym-menen käskyn ympärille oli kerätty niin paksu muuri lisäkäskyjä, että ei vain vahingossakaan voisi rikkoa niitä varsinaisia kymmentä käskyä vastaan. Joskus nämä lisäkäskyt kuitenkin ite asiassa syrjäyttivät Ju-malan omat käskyt. Käskyaitauksen rakentamisen motiivi ei ollut rak-kaus lähimmäisiä kohtaan, koska fariseukset eivät tahtoneet muuta kuin sälyttää kannettavakai näitä taakkoja, mutta eivät tahtoneet aut-taa niiden kantamisessa. Tämän joh-dosta käskyaitaus ei ollut Mooseksen sanaa, vaan farisealaista ylemmyyttä ja itsensä kohottamista. Samasta sydämen asenteesta kertovat sitten m u u t i k i n J e e s u k s e n o t t a m a t esimerkit.

Kristitylle passaa nöyryys

12

Saarna Kartta

Tekstin lopussa Jeesus esittää, kuinka ihmisen tulle suhtautua it-seensä. Jeesuksen lähtökohta on kaiksessa ihmisen aseman raamatul-linen lähtokohta langenneena ih-misenä. Langenneella ei ole syytä tunnustaa fariseusten tunnustusta Minä, Minä ja Minä. Langenneen on parasta olla nöyrä ja tunnustaa, että kaikki riippuu Mestarista, joka on joku toinen.

Langenneiden välillä on soli-daarisuuden sidos. Me olemme armo-sta pelastettuja, kaikki olemme sa-malla viivalla ja veljiä keske-nämme, sillä meillä on yhteinen Isä. Emme tarvitse lain aitausta, sillä olemme liian kehnot sitä rakentamaan. Pyhä Henki on rakentanut riittävän aitau-ken, jossa ihmisellä on hyvä olla. Ihmisestä ei ole parantelemaan Juma-lan hyviä kirjoituksia omilla lisäseli-tyksillään ja sanan vääristävillä tulk-innoillaan.

ιχθυς

13. sunnuntai helluntaistaJeesus, parantajammeJoh. 9: 1-7, 39-41

Sairaat tarvitsevat parantajaaJeesus kohtasi matkallaan Jerusa-

lemin tienoilla sokean miehen. Ope-tuslapset herättivät miehen tilanteesta teologisen kysymyksen: Kuka teki syntiä, mies vai hänen vanhempansa? Jeesus vie vastauksessaan ajatukset itsestään maailman valona. Niin kauan kuin hän on läsnä maailmassa, siinä on valo.

Jeesuksen ihmeteko “valaisi” miehen. Hän palasi Siiloan lammelta näkevänä. Teko vahvisti opetuslasten mielissä Jeesuksen sanojen var-muutta. “Varmasti tämä meidän opet-tajamme on Messias, sillä hän avasi sokean silmät.” opetuslapset mahdol-lisesti ajattelivat. Hän on valo kaikille ihmisille, tai ainakin melkein kaikille!

Fariseukset eivät tykkää Jeesuk-sen puheesta, kun hän melko suoraan panee sanansa sormen heidän oman-tuntonsa päälle ja osoittaa, että he ovat sokeita. He kyllä heti ymmär-sivät sanojen osoitteen. Jeesus on tullut valoksi, mutta kaikki eivät ha-lua saada tätä valoa itseensä.

Itsevarmat fariseuksetKeskustelu fariseusten kanssa

herättää kysymyksen, miksi nämä eivät halunneet apua Jeesukselta.

Kertomus alkoi sairaan paran-tamisella. Sairas tunnusti tilansa. Hän ei väitellyt vaan antoi Jumalan määrittää itsensä. Jumalan Poika näki, että mies on sairas ja tarvitsee apua. Hän antoi avun käskyllään mennä peseytymään silmiin sivel-lystä savesta.

Savi peitti miehen silmät siitäkin vähästä, jota hän ehkä olisi voinut nähdä. Savi silmissä on hiekkaa, joka ä r s y t t ä ä j a t e k e e n ä k e m i s e n vaikeaksi. Jeesus tuo avun viemällä tilanteen ihmisten mielissä vielä pa-hempaan pisteeseen. Normaalisti silmistä pyrittiin poistamaan esteet ja lika, nyt sinne sivellään likaa. Mies kuitenkin antoi Jeesuksen sivellä saven ja totteli Jeesuksen sanaa

mennä peseytymään. Tämä toi hänelle avun.

Sanoillaan “näkevistä tulee sokeita” Jeesus levitti savea myös fariseusten silmille. Hän teki heidät s o k e i k s i . F a r i s e u k s e t e i v ä t kuitenkaan saaneet apua ryhtyessän puolustautumaan ja sanoessaan, että emme ole sokeita, sillä sitähän heidän retorinen kysymyksensä tar-koitti. Vain sairasta voidaan auttaa, vain luottamalla itsensä sijasta lääkäriin tulee apu.

Kertomuksen alussa pohdittiin sitä, kuka on syntinen. Ihmisille oli opetettu, että ajalliset sairaudet ovat rangaistus synnistä. Jeesus vapautti ihmiset tällaisesta opetuksesta ja toi uuden opetuksen, Jumala ilmoittaa ihmisissä kirkkautensa parantaessaan heitä. Syntiä on se, että vastustaa Ju-malan Kristuksessa tuomaa apua tur-vautumalla omaan hengelliseen ter-veyteensä.

Kertomus päättyy keskusteluun fariseusten sairaudesta, sokeudesta. Ajatus palautetaan alun pohdintaan. Jeesus on sanoillaan tehnyt fariseuk-sista sokeita. Hän on valmis autta-maan heitä, mutta eivät nämä tahdo tunnustaa, että ovat sokeita. Siksi he eivät saa apua. Syntisiä ovatkin fari-sukset, sillä savi jää heidän silmiinsä. He eivät anna Jumalan valon valaista silmiään - Kristusvalo ei saa huuh-della silmiä kirkkaiksi.

ιχθυς

Tule mukaan lähetysrenkaaseenLähestysrenkaassa on yli 200 jäsentä. Lähetysrengas rukoilee Vesan työn puolesta ja tekee sen ta-loudellisesti mahdolliseksi. Vesa työskentelee LFF:n työntekijänä. Hänen tehtäviinsä kuuluu palvella rauhansanalaista kristillisyyttä niin ruotsin- kuin suomenkieliselläkin alueella. Venäjän-työ on hänen suurin yksittäinen työsarkansa.

Keskeinen osa-alue Vesan työtä on myös julkaista netissä opetusmateriaalia. Tämä lehden ohella hän julkaisee Youtubessa opetusfilmejä katekismuksesta (nämä löydät hakusanalla “katekismuskoulu”).

Ilmoittaudu lähetysrenkaaseen:

vpoyhtari@hotmail.com, 044-2175410tapani.vahakangas at elisanet.fipekka.kyosti at gmail.com

13

Type to enter text

Pitäköön jokainen meitä Kristuksen palvelijoina ja Juma-lan salaisuuden huoneenhaltijoina. Huoneenhaltijalta vaaditaan ainoastaan, että hänet havaitaan uskolliseksi. (1. Kor. 4:1-2)

Vilpilliset taloudenhoitajat ottavat lasten leivän ja heittävät sen penikoille. He antavat koirille vehnästä, mutta lapsille he antavat ruotoja. Mitä Vanhin sanoo, kun hän saa tietää, kuinka vilpilliset taloudenhoitajat tekevät, nimittäin ruokkivat hyvin sikoja, mutta pitävät lapsia nälässä? Minä luulen, että sellainen koskee kovasti Vanhemman sydämeen. Hän ei suinkaan heti lepy sellaiselle vilpilliselle taloudenhoitajalle, eikä hän taida toiste uskoa taloaan ja lapsi- aan sellaisen taloudenhoitajan huostaan, joka ruokkii hyvin sikoja, mutta pitää lapsia nälässä.

Kun päivän evankeliumi osoittaa, kuinka viekkaasti vilpillinen ta-loudenhoitaja pettää Herraansa, katselemme Jumalan armosta hänen viek-kauttaan. Mutta ensin taivutamme polvemme suuren ja voimallisen Isännän edessä rukoillen koko sydämestämme, ettei köyhille lapsille kävisi niin on-nettomasti, että he joutuisivat sellaisen vilpillisen taloudenhoitajan huos- taan, joka ottaa lasten leivän ja heittää sen penikoille tai antaa koirille vehnästä ja heittää lapsille ruotoja.

Vaikka minä olenkin huono ruokkimaan Jumalan lapsia, omatuntoni ei ole vielä antanut periksi, että ottaisin leivän lapsilta ja heittäisin sen penikoille. Paavalikin sanoo ruokkineensa korinttilaisia maidolla, koska he eivät olisi kestäneet vahvempaa ruokaa. Toivon kuitenkin, että lapsille kas-vaisivat hampaat, että he saattaisivat syödä kiinteää ruokaa, ilman että heidän tarvitsisi odottaa, kun muut pureskelevat sen heille. Pian saattaa tulla aika, että ilmestyy taloudenhoitaja, josta vanha sananlasku sanoo: "Syöttäjä syöttää lapsen ja syö itsekin."

Rukoilkaa nyt, lapset, niiden puolesta, joille on käynyt niin onnet-tomasti, että heidän täytyy kuolla nälkään ruoan ääressä, tai joilla on sel-lainen taloudenhoitaja, joka ottaa lasten leivän ja heittää sen penikoille. Rukoilkaa, että suuri Isäntä ja Vanhin, joka ruokkii kaikkia orpolapsia ja huolehtii heistä, antaisi heille sellaisen taloudenhoitajan, joka voisi ruokkia Jumalan lapsia uskollisesti. Kuule, rakas Vanhin, itkevien ja parkuvien huo-kaus: Isä meidän, joka olet taivaissa. 10. sunnuntaina helluntaista

LaestadiusHUONEENHALTIJOISTA

Saarna Kartta

14

MIKÄ ON JUMALANPALVELUS?

/Pyhäkön Lamppu

Saarna Kartta

!"##$%&'(&$)"

M!"#$%&'(!)*"$+!!+$&""&"$%*!%%&*$*"(,**"-$./%(!0&,**"-$1!)#,##"$&+!./%(/%+!*$2*$%!!))#,##"$%*!%%!&"$

!',!+)&"$1/(0&+)*-$%/"!"3*+)&"$2*$%*!%&"$&+!45*00*"$1/(0&+)*-$&))#$+*!+!,,&$5!&))##$.*/'*040!+)*$2*$'!02*!+)*$&0#,##$%*!%&++*$2/,*0!+//46&++*$2*$%/""!*00!+//6&++*7$8!00#$+&$("$'95##$2*$()(00!+)*$:/,*0*00&-$,&!6#"$5*1*')*2*00&,4,&-$2(%*$)*')((-$&))#$%*!%%!$!',!+&)$1&0*+)/!4+!5*)$2*$)/0!+!5*)$)/")&,**"$)()//6&"7!"#$%&'!()#*+,-./012/341!.&!2525533/!'.66//3!71&3!&46.*

883!91!5'11!012.34/'&64113!7104.3$!:62534/3*3/64/6!'/&64/4411!'.&48!6&&48;!.448!<0&64/26.3!2&025==1!53!45>&641913!91!4/33/641913!4.?4878!'11&='1661!'@A6!2&0253!57&.3!/=25B/5=.==1$!C?4.&3.3!.6&0/25/6!'/&64/4411!'.&48!6&&48;!.448!2&025==1!53!'@A6!.6&0/25&=&913!4.?4878!21&2*2&.3!'11&='13!20&64&44@9.3!91!2525!'11&='13!D@?4.&64.3!16&5&>.3!B/5=.641D$

!"#!!$%&'(")*+,*&-*&!.#(").,E13?164113!@?4.&3.3!.6&0/25/6!012.34//!25=*'.3!1&?..3!@'B80&==.$!-./012/341!0/25&=..!.36&3382&3!5'13!B.0?..3;!2525!'11&='13=11*9/&6.3!91!5'1==1!B1&2212/331==1!2525534/=.*713!<0&64/26.3!6./012/3313!B/5=.641$!%8'8!0/25/6!2842..!6&688368!B1BB&.3!91!B&&6B59.3!.=8'83!91!5B.4/26.3;!7164//321341914;!6./01*2/3313!012.34/'&6.3!454//>.661!91!01221/*>.661!6.28!2&0253!01221/>.3B1=7.=/4@A3!91!=8?.4@64.?48783$%5&6.26&!0/25&==113!B.0?.&>.3;!@?4.&62/3*

313!91!.6&71==13!B/5=.641;!D.448!61&6&''.!7&.4*488!01/?1==&641!91!?&=91&641!.=8'88!21&2.661!9/*'1=&6//>.661!91!2/33&1==&6//>.661D;!3&&3!2/&3!F1171=&!16&13!'/545&=..$!<8@4833A668!B@@*>8''.!G/'1=1=41!?&.'13!=119.341.3!21&22&1!D9521B8&78&6.3!=.&783D!16&5&41;!2/3!0/25&=.'*'.!191==&64.3!16&5&>.3!B/5=.641$<5='133.26&!6./012/341!213411!.6&0/25/2*

6.661!G/'1=13!.4..3!21&22&!61&0114;!2806&784;!38=288!382.784;!@26&38&6.4;!'16.34/3..4!91!71&354/4$!C?>.668!2806&7&.3!213661!21331'*'.!?.&>83!?8488368!G/'1=13!H68325071==.$!I=.''.?13!?83.3!=1B6&113;!9521!13411!1/0&3*25361!35/641!3&&3!?@7&==.!2/&3!B1?5&==.$!%8668!25?>.3!2133.4113!G/'1=13!.4..3!'@A6!6./*012/331==.!984.4@4!.6&0/25/6B@@33A4$!E1&221!0/25&=.''.!2525!'11&='13!B/5=.641;!.''.!

48?@&=.!71&3!21/21&6&1!0134591$!J.&>83!.&!B&>8!/35?411!=8?.==8''.!2806&7&8;!5'13!6./012/3*41''.!17/34107&46&95&41$!K/25/6!91!01221/6!2//=/7142&3!@?4..3$!</3!0/25&=.''.!@26&*38&64.3!B/5=.641;!'.&>83!53!5=4171!71='&&41!=8?4.'883!@26&38&6.3!@6487826&$!</3!0/25&*=.''.!38=288!382.7&.3!B/5=.641;!'.&>83!53!5=4171!71='&&4!1711'113!2/22105''.!91!'/0*41'113!=.&78648''.!?.&==.$D<0&64&==&6.==8!2&025==1!.&!454&6.64&!5=.!'113!

B88==8!45&641!3&&3!6//041!75&'12.&351!.&28!3&&3!6//041!4.251!21&22.1!6&48!7164113;!'&48!6.!95/*4//!25?411'113;!2/&3!@?4.&3.3!0/25/6D!"L/4*?.0)!F/?.!?@7&648!4.5&641,$

;<'6&++#$&"%&0)&"$2*$%*!%%!&"$19'!&"$%*"++*;$4+*.2*++*$%#+!)&00##"$$0/)&.!0*!+&"$,&++/"$0!)/.3!**$%(')*$%('6*0)*

!"#$"#%&'()&!#*+,#%&%+-

!"#$%&'(&')*)+",+)-)'&%#&.'/0#&%&1%'2#&3&'435(351"&#'"#'(,#1#'67+%%&'2#+%%&8'94-(&1)'1"'1))'1##+%:'"++%';32),)'(&'5%15"&6+'&%#&'+"7$%8/'!#+%'2"#,,%'1#++"&'(&5#&'435(#,+)-)):'2"#$%&'(&')#&)')1+3++)-)';32),)&'"+""&'+%,,"'5%156,,"'533,#)#1#&)8'

<(#&"&'1"#55):'*(&5)'=#+%#1#'"$",,#1+%5#&'"&"2>2%&'(="++))'*)'#&&(1+))'2"#+%'435(#,"2))&:'(&'1":'"++%';32),)'(&',##++%&6+'5%1566&'26?1',3>=)351"&8'@%&'(&',3-)&&3+:'"++%'2"'-)42))5#&'-)42"22#&'1))22"'1"&:'2#+%'435(#,"22"8

@%&'1)&(('=1),2#11)'AB'&%#&.'CD18'AB.EAF'!"#$%&'&()*##+,)-(.#,)*/+/.)0/("/./1).((.)-(./)2,*+3.)&(.#2)0'4,&2,,5'G4#1+31'+))1',)3133'!)+>+"351"&'"-)&5",#32#&'H8',3-311).'C!)++8'H.H>IF'!.3$,,1).((.)2'(44'),..'2,,.555)&(44/)63$,(.'.),.3",)&,,5'<%2%&'=#+%#1#'+(++)'+(+#1"1+#'7"4%+>+%%'*)'16+6++%%'16$%2"22"'&##&:'"++%'5%622"'435(#,"2))&'#&&(55))1+#'*)'#,(2#",#&8'@%&"&'1)&)&1)7)&'+($#1+)):'"++%'435(351"22"'(-)+'7%&",,"'1)&J"&'(+(,,#1#)'*)'"++%'7%&'-)42)1+#'533,""'&"'*)'13(1+33'&##7#&8

<%2%&'7%&',3=)):'*(++)'"22"'-%7"516#1#'43>5(351#)22"'"22"5%'435(#,#1#'-%,#&=#+%2%+>+?2%1+#'*)'#,2)&',3(++)231+)8'K(#+'23#1+3++))'7%&+%'+%1+%'*)'1)&().'/<%11%'2#&%'&6+'5%%&&6&'=3(,""1#:'4)5)1'L1%:'*)'435(#,"&'1#&3)8'M2)1+)'2#",#*(7+""1+)&#'"&'1#+%'+""'"&5%'(2)&')&1#(#&'-)4)11):'-))&'&(*))&'1#&3&'5%15661#'*)'=#$%&'5##&&#',3=)351"1+)1#:'*(5)'"#'-(#'*%%$%'+%6++6>2%++%'"#5%'="++%%'2#&3)8/

C!)4++#'N3+7"4:'L1('5)+"5#1231F

!#"".&()&*+-/(.0"1*0%(2&!!0(3")0.04<')&!"&"$&+!./%(/+

F@?82A3!L1'BB/!MN(O#(!

15

WEEKLY DINER (ALC-MISSION)By: Pastor Alvin Holmgren 

But covet earnestly the best gifts: and yet shew I unto you a more excellent way. Though I speak with the tongues of men and of angels, and have not charity, I am become as sounding brass, or a tinkling cymbal. And though I have the gift of prophecy, and un-derstand all mysteries, and all knowledge; and though I have all faith, so that I could remove moun-tains, and have not charity, I am nothing. (1Corinthians 12:31; 13:1-2)

In his writings, Apostle Paul gives us a list of gifts that God has given to the church—gifts that are to be used for the perfecting of the saints, for the work of the ministry, for the edifying of the body of Christ. (Ephesians 4:12)

He likens the body of Christ to the physical body and its members, explaining that each member in the physical body has its own peculiar function and that all of the members work together for the health and the welfare of the whole. There is no competition among the body's vari-ous members; each one by nature performs the function for which it was designed by our Creator. In ap-plying this analogy to the body of Christ and to the gifts God chooses to give to individual members of that body, we can see how God has planned for the work of the Gospel to prosper.

Among the gifts Paul lists are apostles, prophets, teachers, mira-cles, healing, helps, governments and diversities of tongues (1 Corinthians 12:28). Although these gifts are di-verse, they have been given by the same Spirit; although there are dif-ferences of administration, it is the same Lord; although there are diver-sities of operations, it is the same

God that works in all (1 Corinthians 12:4-6).

As we observe the variety of gifts that God has distributed in the fellowship, it is important for us to remember that they are His good gifts and that their use in the work of His kingdom and to His glory is good. The apostle's example is for us to recognize these gifts in one an-other and to encourage their use.

At times we may find ourselves comparing our gifts with those God has given to someone else. In so do-ing we may become like Paul's ex-ample where the head says to the feet, "I have no need of you;" or the ear says to the eye, "Because I am not the eye, I don't belong to the body (1 Corinthians 12)."

My father always told me that all of God's gifts are good; He does not give any gifts that are unnecessary or useless. He always encouraged me to use and develop the gifts that God had given me, no matter how small the seed. As parents and elders in the church, we also need to encourage our youth in the ways and the work of the Lord. When we see the Spirit's work in them and recognize God's leading, let us encourage them and also endeavor to provide opportuni-ties for them to use their gifts.

This does not mean that we do not uphold the Biblical teaching that the younger are to be subject to the elder and that the elders who rule well are to be counted worthy of double honor. But as elders we are also to remember that we are not to be lords over God's heritage, but ex-amples to the flock. Apostles Peter and Paul were elders in the early ap-ostolic church.

Let us learn from them some-thing about the use of the gifts that God has given. In both of his letters to Timothy, whom he called his own son in the faith, Paul acknowledged the work of God that was evident in Timothy and then gave him both counsel and encouragement. In his first letter, he warned Timothy against neglecting the gift that had

been given him, and in his second letter, which is believed to be his last writing, Paul encouraged him to stir up the gift of God which he pos-sessed.

In Apostle Peter's writings, we are told that every man who has re-ceived a gift is to minister as a good steward of the manifold grace of God. And if any man speaks, Peter wrote, let him speak as the oracles of God; if any man ministers, let him do it with the ability that God gives, that God in all things may be glorified through Jesus Christ (1 Peter 4:11).

Whatever our gift may be, let us always remember that how the gift is used is more important to the work of God's kingdom than how we or others may rank our gift. Love is to be desired above all gifts and in all gifts. Certainly this is what Apostle Paul teaches.

Saarna Kartta

MUUT LEHDET:

16

Saarna Kartta

PARANTAMISESTA

Kirje Belgernin pastori Severin Schulzelle

Wittenbergissä 1. kesäkuuta (arvio) v. 1545."Arvoisalle herra Schulzelle, Belgernin pastorille, minun mieluiselle, hyvälle ystävälleni.Armoa ja rauhaa Herrassa ja Jeesuksessa Kristuksessa! Herrassa kunnioitettava pastori! Minulle ovat kirjoitta-neet Torgaun veronkerääjä ja Belgernin raati ja pyytäneet Hans Kornerin vaimon puolesta, antaakseen hänelle hyvän neuvon ja lohdutuksen, jotta hänen miehensä tulisi autetuksi. Minä en totisesti tunne mitään maallista lohtua, ja missä lääkärit eivät löydä apua, niin se ei ole varmasti tavallista masennusta, vaan pikemminkin se on saatanan kiusaus, jota tulee vastustaa uskon rukouksella Kristuk-sen voimassa. Näin me teemme ja meillä on tapana tehdä. Sillä täällä oli eräs koristepuuseppä samalla tavalla mie-lenvikaisuuden vaivaama, ja hänet me paransimme rukouksella Kristuksessa.Sinun tulee siis tehdä näin:Mene hänen luokseen kappalaisen ja kahden tai kolmen hyvän miehen kanssa, ja varmalla arvovallalla, koska olet julkisessa kirkollisessa virassa ja sen paikkakunnan pas-tori, pane hänen päällensä kätesi ja sano: "Rauha sinulle, veli, Isältä meidän Jumalaltamme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!" Rukoile sen jälkeen hänen puolestaan kuu-luvalla äänellä uskontunnustus ja Isä meidän ja päätä näillä sanoilla: "Kaikkivaltias Isä Jumala, joka olet sano-nut meille Poikasi kautta: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te pyydätte Isältä jotakin minun nimessäni,

teille annetaan‘, ja edelleen olet hänen kauttaan käskenyt ja pakottanut rukoilemaan: ’Anokaa, niin teille annetaan‘, samoin Ps. 50:15, ’Avuksesi huuda minua hädän päivinä, niin minä pelastan sinut, ja sinä olet antava minulle kun-nian‘. Sen tähden me arvottomat syntiset rukoilemme sinun laupeuttasi sinun Poikasi sanan ja käskyn mukaan sillä uskolla, joka meillä on, että katsoisit arvolliseksi vapauttaa tämän ihmisen kaikesta pahasta ja tehdä hänessä tyhjäksi saatanan työn - sinun nimellesi kun-niaksi ja pyhien uskon lisääntymiseksi saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun poikasi, kautta, joka sinun kanssasi elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen, Amen.

Kun sitten lähdet pois, pane kätesi uudelleen hänen pääl-leen ja sano (Mark. 16:17): "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat, he panevat kätensä sairasten päälle ja he tulevat voimaan hyvin". Tee tämä kolme kertaa, kerran päivässä ja pidä kaikesta huolimatta kirkossa julkisia rukouksia saarnatuolista, kunnes Herra kuulee. Me anomme ja rukoilemme samanaikaisesti alinomaa Herraa yhdessä teidän kanssanne uskossa siinä määrin kuin vo-imme. Terve!

Muuta neuvoa minulla ei ole, ja olen jne. Vuonna 1545."

Martti Luther: Tri Martti Lutherin kirje Belgernin pastori Severin Schul-zelle. Suom. Jorma Kallio. – Kotimatkalla 1994, 100-101. SLEY. Pieksämäki 1994. (Luther an den Pfarrer Severin Schulze in Belgern. [Wittenberg, 1. Juni? 1545]. WABr. 11, 112.) Kokoelmasta Kirkon Aar-teita 2012. SLEY.