KESÄKUU 2012, 3.VSK. EVANKELIUMITEKSTIEN TAUSTOJA UUTISIA

Saarna Kartta

Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: "Ei, hänen nimekseen tulee Johannes." Toiset sanoivat: "Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä." He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Ju-malaa.    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapah-tumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Lk. 1:60-)

Sisällys:

Johannes KastajaKesäkuun evankeliumitekstien selitykset, 4-7

Laestadius: Pellon hoitaminenMikä on jumalanpalvelus?: UskontunnustusRaamattu on Jumalan sanaMuut lehdet Lähetysmailta

2

Saarna Kartta

Kesäkuu on Johannes Kastajan kuukausi.Kesän puhjettua kukkaan muistelemme Juudean vuorimaan ihmeellistä tapahtu-maa, jossa lapsen nimen antaminen sai mykän puhumaan. Sakaria uskoi Jumalaa ja pyysi itselleen kirjoitustaulun. Hän kirjoitti Jumalan sanan tauluun. Siitä saattoivat kaikki lukea ja totella sanaa. Hän määräsi lapselle sen nimen, jonka hän oli saanut enkeliltä tehtäväksi antaa lapselle. Usk-ollisuus Jumalan sanalle toi siunauksen hänen elämälleen välittömästi. Samalla se toi siunauksen koko Juudean asukkaille, kun poika varttui ja alkoi parannussaarnan.

Johannes Kastajasta voi sanoa, että poika tuli isäänsä. Sakarias uskoi enemmän Juma-laa, kuin niitä sukulaisia ja ystäviä, jotka ihmetellen painostivat hänen puolisoaan Elisabetiä tottelemaan heitä ja antamaan pojal le per inteen mukaan nimeksi Sakarias, isän nimen. Johannes Kastajakin uskoi Jumalaan. Hän alkoi toimimaan Her-ran nimessä. Hän uskoi kaiken sen, mitä hän kuuli kylänsä synagoogassa luettavan pyhistä kirjoituksista, hän uskoi Sakariaan kehotukset ja varoitukset, kun tämä Mooseksen lain mukaisesti opasti häntä jumalanpelkoon. Kaikkien näiden sanojen johdattamana Pyhä Henki teki hänessä hiljaa työtään. Maaperä oli otollinen, pelto oli hyvää multaa. Siemen iti ja juuret työtyivät syvälle maahan.

Pyhän Hengen erityinen siunaus tarvittiin, sillä Johanneksen tuli käydä valmistamaan tietä Kristukselle. Ihmisten sydämet olivat kivikkoiset ja esteitä täynnä. Jumalan sana oli painettu taka-alalle ja tilalle oli tuotu perinnäissääntöjä, rabbien tulkintoja, sad-dukeusten lievennyksiä ja lisäksi vielä silk-kaa inhimillistä laiskuutta ja saamat-tomuutta.

Työläs oli Johanneksen taival, mutta Juma-lan sana menestyi. Paljon kansaa tuli hänen tykönsä. Siinä oli saarnamies, joka ei kat-sonut ihmiseen, vaan lähettäjänsä tahtoon. Nöyrät saivat armon, parannukseen taipu-vat saivat parannuksen kasteen. Kasteelta nousi monia onnellisia ihmisiä.

Kaikkia ei kuitenkaan kastettu. Nyt ei haettu Jumalan edessä kastepisteitä ja hurskautta ihmisten silmissä. Oli tehtävä totinen parannus. Hurskastelu ei riitä vaan se on samaa pahaa juurta kuin roimat synnit. Luikureita ei kastettu vaan heidät torjuttiin kyykäärmeen sikiöinä. Ehkäpä he eivät oikeastaan halunneetkaan käydä erämaan profeetan oppilaaksi?

Kesäseuroissa ja juhlissaMiten tämä liittyy meidän kesäseuroi-himme ja kesän juhliin? Meidän seurat ja jumalanpalvelukseet jatkavat Herran Kris-tuksen antamaa lähetystehtävää. Vanhan liiton viimeistä profeettaa ja hänen Her-raansa Kristusta yhdisti yksi piirre: he tah-toivat seurata Jumalan sanan viitoittamaa tietä. Sakarias luetutti Jumalan sanan lii-tutaulusta, Johannes täytti sanan saarnaaja-toimessaan lyhentämättömänä, Jeesus Kristus toi armon ja totuuden, josta sana oli ennustanut. Kirjoitukset eivät rauen-neet tyhjiin hänen kohdallaan. Näiden raamatulisten esikuvien pohjalta kesäseu-rojen käsikirjoitus on ennalta kirjoitettu.

Me olemme Kristuksen opetuslapsia, kun tuomme puheessamme esillle armon ja totuuden. Syntinsä tunnustaville julis-tetaan kaikki synnit anteeksi, ja katumat-tomia kehotetaan kääntymykseen ennen kuin on liian myöhäistä. Herramme on asettanut puimatantereensa ja hän polttaa ruumenet tulessa, mutta nisunsa hän kokoaa aittaan. Maailman viljakenttien yli käy Herran tuuli kaikkialla maailmassa. Se tuuli on ennen kirjoitettu Jumalan sana.

Johannes KastajaJUMALAN TUULI ON JUMALAN SANATAPAUS KUOPIO 2012

Saarna KarttaLehden tarkoitusksena on palvella pappeja, saarnaajia, pyhäkou-lunopettajia ja evankelistoja julis-tajantehtävässään syventymällä kirkkovuoden mukaisiin Raama-tun teksteihin, kristinoppiin sekä ajankohtaisiin kysymyksiin. Myös maailmanlaajuinen lähetystyö on lehden kiinnostuksen kohde.

ToimitusPäätoimittajaVesa PöyhtäriRaitalantie 390650 OuluAvustajaTapani Vähäkangas, Hel-sinki

Julkaisija: Vesa Pöyhtäri

Lehti on ilmestynyt vuodesta 2010 monisteena sekä netti-lehtenä.

Ilmestyminen: kuukausilehti

Tilaukset:Hinta: Vuosikerta 25 eLähetysrenkaan jäse-nille ilmainen044-2175410vpoyhtr@hotmai.com

Vesa Pöyhtäri on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori. Hän työskentelee lähetysrengastyöntekijänä järjestössä LFF..

Liity Vesan lähetys-renkaaseen. Rengas toimii LFF ry:n puitteissa. vpoyhtari@hotmail.com

3

Luulajan rukoushuoneen alttaritaulu on nimeltään Taivastie. Kuvan on suunnitel-lut ja valmistanut sairaanhoitajana työskentelevä Britt-Marie Wälivaara. Taiteilija on kuvanut siinä taivastietä, joka alkaa Kristuksen rististä, johtaa Jumalan luokse ja ulottuu aina alimmalle portaalle lattiaan saakka saavuttaakseen kaikki ihmiset, nekin, jotka eivät tunne itseään arvollisiksi.

Taulun väriksi taiteilja on valinnut sydänveren värin, joka hapekkaana lähtee sydämestä ja antaa elämän kaikille, joiden luokse se saa tulla

Risti on tehty karkeaksi ja sen pinta on poltettu. Se aivan kuin ei kuuluisi taide-teokseen ja tulee siitä esille tyylirikkona. Tällä taiteija on kuvannut sitä maail-manhistorian suurinta tyylirikkoa, joka tapahtui Golgatan ristillä, jossa taivaan ja maan luoja ja kuningas sai joutua kuolemaan ja kärsimään luomansa ja rakasta-mansa luomakunnan edestä.

Kuvateksissä lukee “Maa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa” sekä alhaalla “Jumalalle on kaikki mahdollista”. Kuvassa on Joosua ja Kaaleb, jotka tekivät toisin kuin ne 10 muuta vakoojaksi lähetettyä. Kymmenen lisäsi sanoinsa mutta... Joosua ja Kaaleb katsoivat mahdollisuuksia valloittaa maa uskon kautta, Jumalan avulla.

Uskon kautta meillä on vanhurskaus, se on Jumalan voimassa, ei meidän omas-samme.

R a a m a t t u-kartta netissä

Taivastiellä Luulajassa

4

Kolminaisuuden päiväSalattu JumalaMatt. 28: 16-20

”Sille vuorelle”Jeesus oli antanut opetuslapsil-

leen käskyn mennä Galileaan eräälle tietylle vuorelle. Kohtaamispaikaksi valittu vuori oli opetuslapsille tuttu. Suomalaisittain voisi enemmänkin puhua mäestä, sillä Galileassa ei juuri muita vuoria olekaan kuin Hebronin lumipeitteinen vuori.

Jeesus valitsee pakanoiden Gali-lean paikaksi, jossa hän antaa kaste- ja lähetyskäskynsä. Syitä voimme vain arvailla. Ehkä ajatuksena oli Ga-lilean seudun maine ”pakanoiden Ga-lileana”. Näin opetuslapseuttamiskäs-ky olisi luonnollisessa ympäristös-sään ja logistisesti perusteltu valinta. Pakanoiden luokse olisi vain kiven-heitto ja heitä aivan vilisi Galileassa.

Toinen syy Galilean valitsemi-seksi lienee käskyssä itsessään. Käs-ky on uuden liiton tärkein käsky. Se on käsky pelastuksesta. Jeesus irrotti pelastuksen Jerusalemin kaupungista, joka juutalaisuudessa tunnettiin Ju-malan nimen asuinpaikkana. Jeesus Kristus ohittaa Jerusalemin tarkoituk-sellisesti. Hänen ratkaisussaan kaiku-vat hänen sanansa, jotka hän lausui naiselle samarian kaivolla. "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jeru-salemissa. Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoi-levat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä

tahtoo.” (Joh. 4:21-23). Pelastus on rukoilla Isää ”Hengessä ja totuudes-sa”. Tällaiseen elävään rukousyhtey-teen Jumalan kanssa pääsee kaikkial-la siellä, minne evankeliumi Kristuk-sesta julistetaan oikein ja jossa ihmi-set kastetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen Kristuksen ruumiin eli seura-kunnan yhteyteen.

Kaste- ja lähetyskäsky on käsky evankeliumista

Tavalliselle suomalaiselle kas-tekäsky on muuttunut alkuperäisestä käskystä vain kastumiskäskyksi ja parhaimmillaankin vain nimenanto-juhlaksi. Ihminen on maallistuneessa viisaudessaan tyhjentänyt käskyn ja tehnyt siitä mukavan toimituksen, jossa ei puhuta juurikaan kastekäskyn lukemisen lisäksi kasteen lahjasta sekä uudessa elämässä vaeltamisesta.

Jeesukselle ja apostoleille kas-tekäskyn merkitys oli aivan toinen. Kuten jo edellä todettiin, käsky on uuden liiton tärkein käsky, sillä se on käsky evankeliumista eli pelastukse-sta. Käskyn antaminen sijoittuu Jee-suksen perustavien pelastustekojen jälkeisiin päiviin. Synti on voitettu ja pelastuksen lähde avattu Golgatalla. Kuolema on voitettu Kristuksen ylösnousemuksessa. Vaikka käsky on lyhyt, se on ladattu täyteen tavaraa.

Kristuksen sovitusteko Golgatan ristillä muodostaa kaste- ja lähe-tyskäskyn perustan. Lutherin aikai-sessa maalauksessa on kuvattu kuinka ristillä riippuvan Kristuksen kylki-haavasta vuotaa virtanaan vesi ja veri. Luther itse selittää sakramenttien syn-tyneen Kristuksen kylkihaavasta. Kasteen ja ehtoollisen pelastava ja

pyhittävä merkitys on siinä, että ni-issä on Kristuksen veri. Veri tuo sovi-tuksen. Sanan saarna ja sakramentit on Golgatan verilähteestä ammenta-mista.

Kaste ja evankeliumin julistus on tapahduttava kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Jumalan nimi tuo Jumalan läsnäolevaksi. Jokainen tilaisuus, jos-sa julistetaan Raamatun mukaisesti evankeliumia ja jokainen kastetilan-ne, joka toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen on Jumalan teko. Jumala pyhittää nämä tilaisuudet läsnäolollaan. Hän on myös se, joka jakaa lahjansa näissä armonväli-neissä. Ihmisen osuus on olla vain sanan palvelijana ja tehdä nämä teot Kristuksen puolesta.

Pelastus on tarkoitettu ”kaikille kanso i l l e” . Kampu t sea l a i s e l l e ystävälleni, joka oli saanut baptistien kasteopetusta, tämä todistus oli rat-kaiseva, kun hän pohti, voiko hän kastaa lapsensa. Hän ymmärsi, että Kristuksen käsky on totaalinen. Se ulottuu kaikkialle ja sulkee piiriinsä kaikki kansat. Samalla se sulkee piiri-insä myös kaikki kansojen sisällä olevat ihmiset pienokaisista vanhuk-siin. Jokaiselle kuuluu sama pelastus Kristuksessa, jokaisella on täsmälleen sama pelastustie. Muuta tietä ja tapaa ei ole annettu.

Kasteen ja uskon kautta ihminen tulee Jeesuksen opetuslapseksi. Kris-tuksella on kaikki valta jo nyt yl-häällä taivaassa ja alhaalla maan päällä. Myös tuonelassa hän on julis-tanut voittonsa yli kuoleman. Ihmisen asema on aina olla Jumalan lapsi yksin uskosta ja yksin armosta. Seu-rakunta ei voi korvata Jeesusta ja

Saarna Kartta

KESÄKUUN EVANKELIUMITEKSTIT

5

vaatia jäseniltään uskollisuutta itsel-leen eli seurakunnalle sillä perusteel-la, että se on Kristuksen ruumis. Kristitty on liitetty Kristukseen Kris-tuksen suoran vaikutuksen kautta sanassa ja sakramenteissa. Hän kuu-luu Kristukselle eikä seurakunnalle. Seurakunnan ja kirkon tehtävä on olla Jumalan palvelija ja hoitaa Kris-tuksen laumaa paimentensa avulla. Seurakunnan vallan rajat on asetettu Jumalan sanassa. Se ei voi laatia uu-sia käskyjä tai nuhteen sanoja, jotka ulottuisivat ihmisen omaantuntoon. Se ei voi tehdä uutta oppia ja vaatia sille uskollisuutta. Seurakunta on sanan tytär ja sen tulee olla kuuliai-nen sanalle. Sanassa on sen vallan ja tehtävän rajat. Ohittaessaan sanan se menettää valtansa ja tehtävänsä Kris-tuksen valtakunnassa. Jo apostolisella ajalla Kristus oli valmis kaatamaan erään seurakunnan, jos seurakunta ei tekisi parannusta Kristuksen käskyn mukaisesti (Ilm. 2: 4).

”Opettakaa pitämään kaikki”Kastekäskyn toinen osa on käsky

Kristuksen sanasta. Jeesus on opetta-nut oppinsa, Kristuksen opin, opetus-lapsilleen kolmen vuoden aikana. Pyhän Hengen tehtävä on johdattaa seurakuntaa eteenpäin ja muistuttaa Kristuksen sanoista. Tämän tehtävän Pyhä Henki sai valmiiksi apostolien kautta ja se on talletettu meille Uudessa testamentissa. Tämän päivän seurakunta elää Pyhän Hen-gen välittömässä johdatuksessa lu-kiessaan Jumalan sanaa ja opettaes-saan sitä jälkipolville. Pyhä Henki on mukana ja siunaa seurakuntaansa, vaikka meno on arkista ja papit ja saarnamiehetkään ei aina ole niin taitavia.

Alkukristittyjä kutsuttiin Jeesuk-sen kotipaikan mukaisesti nasarea-laisiksi. Tämän sanan juurista löytyy kaksi merkitystä. Toisaalta se mer-kitsee ”versoa”. Jouluprofetia puhuu Iisain kannosta puhkeavasta versos-ta. Toisaalta se voi merkitä myös ”noudattamista, pitämistä ja tark-kaamista”. Kristityt olivat Kristuk-sen sanojen ”noudattajia”. He tahtoivat ”ottaa vaarin” eli tarkata kulkuaan Herransa opettaman sanan mukaisesti. Kastekäskyn loppuosa

puhuu Jeesuksen sanojen pitämisestä. Alkuseurakunnasta käytetyssä ni-messä tulee tämäkin puoli esille. Kristityt on aina tunnettu ”Kirjan kansana”. Raamattu on ollut heille tärkeä ja he ovat tarkanneet kulkuaan Jumalan sanan antamassa valossa. Koko Jumalan sana on valo. Valo paljastaa pimeyden kätköt ja valo myös opastaa sinne, missä on apu.

ιχθυς

Toinen sunnuntai helluntaistaKatoavat ja katoamattomat aarteetMatt. 16: 24-27

Risti ja elämäRoomalaisten kehittelemä kidu-

tuspaalu oli erityisen tuskallinen tapa kuolla. Ristiinnaulittavat häpäistiin naulitsemalla heidät alastomina ris-tille. Tuska ja häpeä siirsivät risti-innaulitun kuoleman rajan yli.

Rististä tuli Kristuksen ajallisen elämän päätöskohta. Hän luopui elämästään meidän tähtemme. Hän kuoli itselleen antaakseen meille elämänsä. Risti tuli kristitylle elämän puuksi, jonka hedelmä on Kristuksen sovituskuolema.

Kristus kehottaa seuraajiaan kieltämään itsensä. Asiayhteys ja seemilänen teksti antaa ymmärtää, että kyseessä on elämänsä kieltämi-nen. Ristinsä ottaminen on ymmär-rettävä tämän kontekstin puitteissa kuoleman merkin hyväksymisenä omaan elämäänsä. Jeesus on edellä juuri kertonut omasta tulevasta ku-olemastaan ja ylösnousemuksestaan. Opetuslasten risti ei tietystikään tar-koittanut konkreettista ristiä tai ris-tinkuolemaa, vaan mielenlaatua, joka Kristuksellakin oli luopua omasta elämästään ja omasta hyvästään muiden tähden. Kristuksen seuraajan tulee luopua elämästään toisten täh-den. Hänen on otettava elämäänsä Kristuksen antama risti, joka on evankeliumi.

Evankeliumi on Jumalan lääke kristityn voimattomuuteen ja syntiin. Kristitty saa elää sen vapaudessa ja rauhassa ”niillä sijoillaan”. Evankeli-umi lähettää kristityn aikaa myöten eteenpäin tekemään työtä muiden puolesta ja hyväksi. Kristuksen risti näkyy hänen elämässään siinä, että hän haluaa viedä Jeesuksen sovitus-ristin ilosanomaa eteenpäin. Hän tah-too, että moni ihminen saisi kuullaa lain ja evankelumin saarnaa tullak-seen terveeksi. Tämän lisäksi hän elää itsensä kieltämisessä toisten

Saarna Kartta

Kristuksen risti oli suostua “Jumalan Karitsaksi”. Veistos, talvipalatsi. Kuva: VP

6

hyväksi. Hän kulkee kaitaa tietä Kris-tuksen esimerkin mukaisesti ollak-seen es imerkk inä jumal i ses t a elämästä, sellaisesta elämästä, johon eivät kuulu lihan viihdyttäminen ja lopulta turmeleminen ”kemiallisilla taivailla” taikka muuten synnillisesti, vaan Jumalan tahdon mukaisesti.

Oman elämänsä kadottamisen ja ristinottamisen kautta ihminen löytää todellisen elämän. Kadotus kuuluu itsensä viihdyttämiselle ja oman elämänsä ajallisen pelastuksen et-sijöille. Jeesuksen sanat ovat ehdot-tomat. Hänen seurassaan ei voi kulkea sillä mielellä, jota oululainen saarnamies kutsui tieksi ”iloisesta maailmasta iloiseen taivaaseen”. ”Tämä kaikki ja taivas myös” ei ole Jumalan lapsen elämänmalli.

Puhutteleva todistus on lukea niistä uskon tien löytäneistä, jotka ovat eläneet tämän maailman iloissa vailla huolta taivasosuudestaan. Kris-tus ei ole kuulunut heidän elämäänsä, muistutuskin hänestä on tuntunut vastenmieliseltä. Mutta kun tällainen ihminen on tullut uskoon niin usein saa kuulla todistuksia aikaisemman elämän tyhjyydestä. Se ei ollutkaan täyttä elämää, vaan elämää, jossa tavoiteltiin tavoittamatonta. Juostiin, nautittiin, tavoiteltiin, mutta elämä pakeni aina kauemmaksi. Elämän täyttymystä ei löydy luodusta maail-masta, vaan elämän täyttymys on päästä takaisin siihen perussuht-eeseen, joka ihmisellä oli paratiisissa. Jumalan luona sielumme rauhoittuu ja löydämme elämän. Sitten ei tar-vitse enää juosta elämän perässä, kun on löytänyt elämän sisimpäänsä.

ιχθυς

Kolmas sunnuntai helluntaistaKutsu Jumalan valtakuntaanLuuk. 9: 57-62

Jumalan armo kutsuu ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi. Pelastus Kris-tuksessa on tuotu ihmisen ulottuville.

Luukas on koonnut kolme esimerkkiä erilaisista tilantesta, joissa kaikissa on yhteisenä nimittäjnä Jee-suksen seuraaminen.

Ensimmäisessä esimerkissä eräs mies tahtoo lähteä Jeesuksen seuraa-jaksi. Jeesus ei torju miestä, mutta kertoo, että elämä hänen kanssaan ei ole helppoa. Miehelle ikään kuin sa-notaan, että istu laskemaan kustan-nuksia, haluatko todella lähteä vaino-tun maan kiertäjän matkaan. Herodes Antipas oli Johanneksen mestattuaan kiinnostunut myös Jeesuksesta (Luuk. 9:9) eivätkä fariseuksetkaan kovian suosiolla häntä katselleet. Ehkä jo majapaikan löytäminen oli todellisuudessa hankalaa Jeesukselle ja hänen seurueelleen. Poliittisten ja uskonnollisten johtajien epäsuosiossa oleva henkilön suojeleminen voi tuoda hankalauuksia sen elämään, joka suojan antaa.

Toisessa esimerkissä Jeesus itse on kutsuja. Mies vastaa ja osoittaa vastauksellaan luonnollisen ja koh-tuullisen pyynnön. Elian ja Elisan tapauksessa Elisan sallittin käydä ensin hyvästelemässä vanhempansa. Mutta nyt on kyseessä enemmän. Jeesuksen seuraamisessa on kysymys sellaisesta seuraamisesta, joka panee toiselle sijalle kaikki sukuun, ase-maan ja yhteiskuntaan liittyvät velvoitteet. Jos suku tulee esteeksi, suku on hylättävä jne.

Jeesus osoitti itse tällaista valmiutta. Hän sanoi julkisesti häntä hakemaan tulleille hänen äitinsä ja veljiensä edus-tajille, että hänen per-heensä ovat hänen ope-tuslapsensa. Jeesuksen vastaus on jopa töykeä ja osoitti selvästi, mikä hänen “viiteyh-teisönsä” on.

Kolmas esimerkki on samantyyppinen kuin toinenkin. Sukulaisuus-suhteet eivät saa tulla Jeesuksen antaman ope-tus lapsen tehtäväl le häiriöksi. Auraan tart-tunut ei voi vilkuilla t a a k s e e n “ e n t i s e e n elämäänsä”, sillä sel-lainen työmies ei sovellu tehtäväänsä, jälki tulee

mutkaiseksi. Sanat “ei ole sopiva” on käännetty Thurenin mukaan epätar-kasti. Tarkka käännös sanoisi ei ole käyttökelpoinen. Jumalan valtakun-nan työmihen tulee pitää valtakunnan asiaa rakkaimpana kaikesta. Kun näin on, voi hän sen jälkeen huolehtia myös lähimmäisistään, sillä Herra sanoo apostolin kautta, että, “jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” (1. Tim. 5:8). Samaa huolta Jeesus itse osoitti myöhemmin äidilleen Marialle ja huolehti vielä ristillä Marian van-huudenpäivilleen turvan.

ιχθυς

Johannes Kastajan päiväTien raivaajaLuuk. 1: 57-66

Ks. pääkirjoitus

Saarna Kartta

7

Neljäs sunnuntai helluntaistaKadonnut ja jälleen löytynytMatt. 9: 9-13

Jumalattoman vanhurskautta-minen

Roomalaiskir jeen neljännessä luvussa P a a v a l i k i r j o i t t a a , ”mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille lue-taan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” Ju-m a l a t t o m a n v a n-hurskauttaminen on yksi pääteema, joka käy läpi Raamatun. En-simmäinen jumalatto-man vanhurskauttami-n e n t a p a h t u i p a r a-tiisissa, kun Jumala antoi saatanan orjiksi siirtyneille Aadamille ja Eevalle anteeksi. Ju-mala uhrasi eläimen ja puki ihmiset nahkavaat-teisiin. Vanhan testa-mentin jumalanpalve-luksen keskus oli uhri-alttari, liiton arkki, jonka ääressä toimitet-tiin vuosittainen sovi-tus. Tämän lisäksi oli päivittäiset uhrit aa-mulla, päivällä ja illalla (tämä jaksotus näkyy myös mm. Danielin ja apostolien rukousta-voissa). Jumalattoman vanhurskauttamisessa on keskeistä Jumalan suorittama uhri sekä i h m i s e n k a t u m u s syntinsä ja jumalat-tomuutensa tähden. Syntinen hakee apua armolliselta Jumalalta.

J e e s u k s e n k o h-taaminen Matteuksen kanssa on Uuden testamentin yksi esimerkki jumalattoman vanhurskauttamisesta. Matteus esitellään tekstissä (jonka M a t t e u s o n i t s e k i r j o i t t a n u t myöhemmillä vuosillaan apostolina) tullimiehenä eli publikaanina. Tätä ammattikuntaa pidettiin yleisesti syn-

tisenä ja erityisesti fariseusten halveksimana. Jeesus näkee miehen ja sanoo hänelle kaksi sanaa, ”seuraa minua”. Ei Matteus ehdi tunnustaa syntejään eikä osoittaa katumustaan, hän vain kuulee kutsun ja uskoo sen

ja lähtee Jeesuksen seuraajaksi. Ju-malaton vanhurskautetaan kahdella sanalla.

Matteus kertoo kääntymyk-sestään sisällyttäen siihen vain olen-naiset tapahtumat. Kertomuksen ytimessä on Jumalan Pojan teot, eivät Matteuksen teot. Matteus esitellään

kääntymyksessään aivan passiiviseksi ja saavaksi osapuoleksi. Jeesus tulee Matteuksen luokse, armahtaa häntä ja antaa hänelle uskon sanan kautta. Kaksi Jumalan sanaa riittää. Matteus saa uskon sanojen voimasta ja usko

tulee samalla myös teoiksi hänen elämässään – hän nousee paikaltaan, jättää tuottoisan tullibisneksen ja tu-lee Jeesuksen opetuslapseksi. Koko seurue siirty aterialle Matteuksen kotiin, jossa Jeesuksen toimintamalli jatkuu samanlaisena. Hän syö ja juo syntisten kanssa.

Saarna Kartta

Rembrant. Talvipalatsi: Tuhlaajapoika Kuva: VP

8

Suomalaiselle ”syöminen ja juominen” syntisten kanssa tuo miel-leyhtymän ryyppäjäisistä tai ainakin samanluontoisesta tapahtumasta. Heprealaisessa kulttuurissa syöminen ja juominen kodin ilta-aterialla oli kuitenkin uskonnollinen tapahtuma. Ateriayhteys oli sanan opettamisen paikka, jossa perheen isän vel-vollisuuksiin kuului opettaa sanaa. Tämä opetustehtävä saatettiin antaa myös kodissa vierailevalle opettajalle ja osoittaa hänelle näin kunnioitusta. Matteuksen kodissa alkoi siis pieni jumalanpalvelus, jossa Jumala nautti ateriayhteydestä näiden ihmisten kanssa ja jakoi heille terveeksi te-kevää sanaa.

Fariseuksille oli liikaa se, että hurskaana uskovaisena pidetty opet-taja menee julkisyntisen kotiin. Ti-lannetta varmasti pahensi myös se, että Matteuksen syntikaverit kutsut-tiin sinne. Fariseusten mielikuvitus loi varmasti tilaisuudesta monenlaisia kuvia.

SuoritushurskausFariseuksen lähestyvät Jeesuksen

opetuslapsia ja välittävät heidän kaut-t a a n m o i t t e e n s a J e e s u k s e l l e . Fariseukset haluavat näin esiintyä p a i t s i ” l ä h i m m ä i s e s t ä ä n h u-olehtivina” uskovina, myös opettajina Jeesuksen rinnalla. Jeesuksella ja fariseuksilla on erilainen oppi tässä tilanteessa.

Jeesus näkee tilanteen luonteen ja vastaa fariseusten kysymykseen, jonka he olivat tietysti tarkoittaneet opetukseksi Jeesukselle. Jeesus kääntää heidän ajatuksensa tunnet-tuun Vanhan testamentin jakeeseen, jossa puhutaan laupeudesta ja uhrista (Hoosea 6:6, ”Uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja, Jumalan tun-temista, en polttouhreja.” KR 92).

Jeesus liittää opetukseen keho-tuksen ”Menkää ja tutkikaa”. Tällä hän ei tarkoittanut vain Raamatun tekstin kertaamista, vaan elämänmit-taista oppimistehtävää siitä, mitä on oikea Jumalan seuraaminen. Jumala tahtoo parantaa sairaat ja syntiset ja

odottaa kansaltaan uskollisuutta enemmän kuin uhreja ja suorituksia. Fariseusten ongelmana lienee ollut syrjäyttää Jumalan sana lähimmäis-enrakkaudesta ja armahtavaisuudesta ja korvata se suorittamalla eläinuhrin temppelissä ja esiintymällä hurska-ina. On lihalle helpompi ”suorittaa jumalanpalvelus” suit sait sukkelaan kuin antautua lähimmäisten kohtaam-iseen ja seurata Jumalan sanaa arkipäivässä. (Farisealainen ajatus seurasi myös kristilliseen seurakun-taan. Tästä syystä Jaakob joutui muistuttamaan kristittyjä laupeuden teoissa näkyviin tulevasta uskosta (Jaak. 2:15-20)).

ιχθυς

Saarna Kartta

Tule mukaan lähetysrenkaaseenLähestysrenkaasa on yli 200 jäsentä. Lähetysrengas rukoilee Vesa työn puolesta ja tekee sen taloudellisesti mahdolliseksi. Vesa työskentelee LFF:n työntekijänä. Hänen tehtävi-insä kuuluu palvella rauhansanalaista kristillisyyttä niin ruotsin- kuin suomenkieliselläkin alueella. Venäjän-työ on hänen suurin yksittäinen työsarkansa.

Keskeinen osa-alue Vesan työtä on myös julkaista netissä opetusmateriaalia. Tämä leh-den ohella hän julkaisee Youtubessa opetusfilmejä katekismuksesta (nämä löydät haku-sanalla “katekismuskoulu”).

Ilmoittaudu lähetysrenkaaseen:vpoyhtari@hotmail.com, 044-2175410tapani.vahakangas@elisanet.fipekka.kyosti@gmail.com

9

Type to enter text

Minkälaisessa säässä pelto sitten kasvaa ja vihannoi parhaiten? Me kuulemme Ensimmäisen kuninkaiden kirjan yhdeksännestätoista luvusta, ettei Herran Henki ole myrskyssä, ei maanjäristyksessä eikä tulen liekeissä, vaan vienossa tuulen huminassa. Paras sää pellolle on siis hiljai- nen tuuli. Kun armon kastetta sataa taivaasta ja sen jälkeen tulee auringonpaistetta, niin pelto kasvaa parhaiten. Täällä pohjolassa ei ole usein auringonpaistetta, mutta pelto kasvaa hiljalleen pilvisäälläkin. Pohjolassa pelto kasvaa yölläkin sen valon tähden, jota täällä on kesällä erityi- sesti juhannuksen aikoihin.

Olipa peltomaa millainen tahansa, niin se ei anna satoa viljelemättä. Paljon riippuu siitä, kuinka peltomiehet viljelevät peltoa. Laiskat eivät viitsi viljellä maata oikein, vaan kuokkivat ainoas- taan päällisin puolin, ja siihen kääntämättömään maahan he viskaavat muutamia siemeniä, joita he ovat ostaneet maailman kauppiaalta. Koska he ovat laiskoja viljelemään ja perkaamaan peltoa, he eivät ole saaneet siementäkään omasta pellostaan. Siksi heidän täytyy ostaa sitä maailman kauppiaalta. Nämä muutamat oste-tut siemenet eivät ole puhtaita virnoista eivätkä kaiketi itäviäkään. Niiden seassa on orjantappuran, ohdakkeen ja nokkosen siemeniä, niin että lopulta koko pelto rehottaa rikkaruohoista.

Ei siis ole ihme, että laiskojen viljelijöitten pelto kasvaa vain rikkaruo-hoja. Kun heidän sitten pitäisi niittää ja korjata satoa, he saavat pureskella kynsiään. Orjantappurat ja ohdakkeet, joiden siemeniä he ovat itse kylväneet, pistelevät heidän sormiaan. Jos pellosta tahdotaan saada jotakin, on ensin pidettävä huolta siitä, että saadaan ostettua puhdasta siementä, sil-loin kun omasta pellosta ei ole saatu satoa siemenenkään vertaa.

Vaikka viljelijällä olisi kuinka hyvää siementä, se ei idä, ellei hän viitsi kuokkia, kääntää eikä perata peltoaan. Vilpillinen taloudenhoitaja Jeesuksen vertauksessa sanoi, ettei hän jaksa kaivaa. Laiskat viljelijät sanovat samalla tavalla: "Minä en jaksa kuokkia peltoa." Oikean viljelijän täytyy kuitenkin kuokkia, kaivaa, kääntää, kyntää ja tasoitella peltoaan, että hän saisi sieme-net uppoamaan suurella vaivalla muokattuun maahan. Silti viljelijän ei tule odottaa, että jokainen siemen itäisi, sillä Herra on kironnut maan synnin tähden. Herra sanoi syntiin langen- neelle ihmiselle, että tämän oli hankit-tava elantonsa maasta kovalla työllä ja että maa kasvaisi orjantappuroita ja ohdakkeita.

Jos siemenet heitetään kääntämättömään maahan, niin ne makaavat siellä itämättä ja kasvamatta, ja taivaan linnut syövät paljastuneita siemeniä. Laiskan mielestä on kuitenkin vaivalloista ruveta kuokkimaan maata. Joku laiska ajattelee, ettei pellosta tule mitään, vaikka hän tekisikin työtä sen hyväksi. Se on kuitenkin valhetta, sillä missään ei ole niin huonoa maata, ettei se tulisi viljelemällä hedelmälliseksi. Seksagesimasunnuntaina 1849

LaestadiusPELLON HOITAMINEN, 1. KOR.3:9

Saarna Kartta

10

!"##$%&''(')*$*

O!"#$%&$$'$()**!+#+%,$$&+$%'#,,),,$%

-+%,#**$!+#+.%/-,($%0-!%,$+-$1%23&!,(),%

-+%4)5)+)(62%70$+"#*!)'!%-+%*)#(()%

/$%3&!,()",#+%$,#(($'$%,$+$+4$*0#*!/$%-+%,!(8%

,#*!((8+9(6%:)'$*$+%*$"!$%/$%#0$+"#*!)'!$%-+%

/)*!,(#(()6%

;#)&$")++$+%0$,($),%3&!,()",#+%,$+$$+%-+%

),"-+()++),(),6%;#%-+%,#)&$")++$+%&#$"(!-($%

:)'$*$+%4)5##,##+%/$%,!(#+%%:)'$*$+%9*!,<

(8'!,(8%/$%),"-+%()++),($'!,($%:##,)",##+6%

3&#!"$+%()++),($'!,($%'#&"!(,#08%,$+$%!"#"$%&'""%0-!=$$+"!+%"88+(88%,#"8%>()++),($'!,#<+$>%#((8%>9*!,(8'!,#+8>6

!"#$%&!%%!"&!#"'""())$%)#*"')+',("&(-("&()!"#$"&(3$!""!%"&!,(!**!,#(%),"-+()++),()",#(%0-!=$$+%

(!!0!,(88%$*"),#)&$")++$+%()++),()",##+1%%2?

/-"$!,#+%"!#*#+%4!(88%()++),($'$+%@,8+%:)'$<

*$+%")++!$",!.%#((8%:##,),%3&!,(),%-+%A#&&$62%

BC!*6D1E<FFG%H)++),($#,,$''#%),"-''#%()+<

+),($)=)''#%3&!,()",##+6%39,9'9,%#!%-*#%

'!,(88+%085848(I!,#,(8%#*##,(8.%0$$+%4#*$,()"<

,#,($''#6%:-"$%,)++)+($!%'#,,),,$%(-(#)())%

J$$'$()+%,$+$1%(")*)+,-*./,,/).0.*)//%%0)+*(&&)/1)&,*2&3301)+*40*/)1".*)56-#&))-)+7*&..-*(/#0%0*",*!-,&.*1/"%%&+).0*!&3-..-,5.7*,++,*)+,-*8&%0)./.9*)+%%-*)56-#&,*/)1"%%0*./%%00,*:0,!/3)1001)+*40*)//,*./,,/)./1)&%%0*8&%0)./$.00,;*BJ--'%FK1E<FKGL,"-+()++),(),%-+%>,$'$+%,$+-'!,($>%

B5-'-*#M--G%")!+%J$$'$(),,$%-+%,$+-(()%/$%

!*'-!(#(()6%;!",!%),"-+()++),()",#,,$%#!%-*#%

'!(88+%!5'!,!,(8%*85(I!,!+%-*#0$$.%0$$+%,#%-+%

"-"-+$$+%:)'$*$+%,$+$+%(!!0!,(#*'886%L,"-+%

()++),($'!,##+%49,(99%,!",!%/-"$!+#+%"&!,(!(<

(96%;!!+8%*$),)''#%,#+.%'!(8%-+%/-%*$),)(()%

#++#+%'#!(8.%/$%*!!(9''#%,!!5#+.%'!"8%-+%-**)(%

"&!,(!")++$,,$%(-(($%/-%DKKK%0)-(($6%:-"$!+#+%

()++),($/$%/8((88%-'$(%"8,!(9",#+,8%/$%()+(#<

')",#+,$%,9&/88+%/$%!"88+%")!+%,$+--%:##,)"<

,#**#1%2;!+))+%'!+8%($5=-+%,!(-)()$6%H$5=-+%

()++),($$%,!+)+%($5(-,!.%,!+)+%4#*$,(),(9I,!%/$%

,!+)+%,$+$,!6%H$5=-+%()++),($$%"$!"#+.%'!(8%

@,8%/$%N-!"$%/$%N958%A#+"!%-+%(#5+9(%'!+)+%

4#*$,()",#+!%(85=#+62

&!%%!"&!#".()'/.)&.,(%&'."..%3-*'#%0$+5$+%"!&"-+%()++),(),($%O%P4-,(-<

*!+#+.%Q!"#$+.%,#"8%P(5$+$,!-",#+%),"-+()+<

+),(),%O%-0$(%')-(-)()+##(%"!&"-+%5!,(-&!$,<

,$%,#*!((8'88+%/$%0$&/#*#'$$+%9",!+"#&($!,($%

4#&),()++),(),($6%

P4-,(-*!+#+%),"-+()++),(),%-+%#+,!''8!<

,#**8%0)-,!,$=$**$%,9+(9+9(%"$,(#()++),(),6%

;#+%4$!""$%-+%"$,(##+%*!,8",!%"&!,(!(9+%/-"$<

48!08!,#,,8%#*8'8,,86%R#!(8%+#)0-($$+%S858,<

,8%"$(#"!,')",#,,$%()++),($'$$+%$$')!+%/$%

!**-!+%),"-''#%/))&!%(8**8%"$,(##''#%95(#9<

=#,,8%*$),)()**$%()++),()",#**$6%

R#,,),,$%"89(#(88+%),#!''!(#+%Q!"#$+%),<

"-+()++),(),($%BTDU%/3&6G6%;#%-+%"&!,(!")++$+%

488()++),(),%/$%')-(-!*(!!+%P4-,(-*!,#+%()+<

+),()",#+%4-5/$*($6%;!!+8%"#&&-($$+%*959#,(!%/$%

4#*$,()",#+%"$++$*($%&!!((808,(!%@,8,(8%/$%N-/$,<

($%/$%N958,(8%A#+M#,(86%

P(5$+$,!-",#+%()++),(),($%B*$$=!(()%VKK<%/$%

UKK<*)")/#+%0$!5(##,,$G%0-!=$$+%"89((88%49<

58+%"-*'!+$!,))=#+%48!08+%'#,,),,$6%;!!+8%

"-&-,(#($$+%:)'$*$+%"-*'!+$!,))(($%,#"8%:##<

,)",#+%!+5!'!**!,(8%/$%/)'$*$**!,($%*)-+(-$6%

<=!6&))-*&,1&%.&,*40*10+11+&,*85!+&,*10,))0<*$)0340))0*1-)+.&%%--,**%/.&3+%0+)&,*#&))/,*%+./3'+00*1"!.0*1"!60%.0

!"#$%&!%%!"&!#"'%()'*#+&,#"'"&-

!"#$%&'(&&(#'($#)##*+%&+#,,#+-(.*/*&+$%$%+%/).(#0+'*1'%+2*+$*,$$,+')%'+$(3*''(+#,&(//)+)4,''5,&+%#(3*#',0+/616,&+.(''*+4(&#*##,#5/'7,#,&+#*&%,&8+9,,1)&+:)4(#'((+.),;5&+$%$%+3,,#*(').<.)0+2%$*+/,,$$((+$%4$)*//*+$*,$)&+,&1,.,//,<#)&+3,,#*(;)&0+$5#,'6#$636&+2*+6..5446$#)&+6/5:(%/)//*8+

9,//5+3*,$$*+$%$%+.**,/.*+%&+$)#$,''5&6'+$*,$)&+*1$)4((')&#*+#)/3,''55$#))&+-(.*/*&+%/).($<#)&0+*2*'($#)'+2*+')%'0+61'))&$55&+$6#6.6$<#))&#5+#)+),+%/)+#**&('+3*#'*(#'*8+=(''*+'5#'5+#,&5+%:,'+4(&#*,&+.554,&+'(&').**&+&,,'5+$*,$<$,*8+<+<

"#$%&'(&&(#'(#+%&+*,3*&+'%,#)&/*,&)&+%::,+$(,&+$6..)&)&+$5#$658+>5#$6'+$6//5+%:)''*3*'0+.,<'5+.),;5&+:,'55+')1;50+.(''*+(#$%&'(&&(#'(#+#*&%%0+.,'5+-(.*/*+')$))+2*+*&'**+.),//)8+?,<#5$#,+$6..)&)&+$5#$65+%&+2%+)&&*/'*+$,42%,')'<'(+,1.,#')&+#6;5.,,&0+.(''*+(#$%*+%&+,&1,.,//,<#)&+3,,#*(;)&+.*1;%'%&'*+$5#,''550+#)+255+6$#,&+@615&+A)&B)&+%:)')''*3*$#,8+

9,$#,+),+$6..)&)&+$5#$6&+%::,+'))+3,)/5+$)<&)#'5$55&+$4,#',''658+>%#$*+)..)+:6#'6+'56'<'5.55&+#,'50+.,'5+-(.*/*+.),/'5+3**',,0+.)+*,&*+3*,&+255..)+3*,//)+*4.%*+-(.*/*&+3,1*&+3*42%%&8+=(''*+(#$%+'(%+.(*##**&+:)/$$55+*4.%*0+')$))+.),;5'+1(4#$*,$#,+2*+-(.*/*//)+%'%//,#,$#,8!

C=*4'',+?('1)40+D#%+$*')$,#.(#E

!.''"!"(#*+"&!"($%(/'**01(

N958"I+%W$'44)%DXDKFD!

MIKÄ ON JUMALANPALVELUS?

/Pyhäkön Lamppu

Saarna Kartta

11

Pyhän Raamatun opetuksista ja niiden ymmärtämisestä on viime viikkojen aikana käyty vilkasta keskustelua eri tahoilla. Totuus on, että kaikki joutuvat tulkitsemaan, selittämään ja soveltamaan Raa-matun tekstejä niitä lukiessaan, halusivatpa tai eivät. Viestinnässä on aina kaksi osapuolta. Toisin kuin tässä ajassamme halutaan ajatella, jokainen tulkinta, selitys ja sovellus ei kuitenkaan ole Juma-lan ilmoituksen kannalta yhtä hyvä ja oikea. Raamattua voidaan myös tulkita väärin. Siksi on aiheellista kysyä: Miten Raamattua tulisi OIKEIN tulkita. Ennen tätä ky-symme kuitenkin kaikkeen tulkintaan olennaisesti vaikuttavan kysymyk-sen: Mikä Raamattu on?

SANA, SANAA VAI SANOJA?

Onko Raamattu Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt Jumalan sana, onko se kirja joka sisältää Jumalan sanaa, vai onko se vain kirja, jossa on ihmisten sanoja Jumalasta? Kaikkia näitä näkemyksiä on keskustelussa esitetty, ja käsitys Raamatun olemuk-s e s t a v a i k u t t a a v ä i s t ä m ä t t ä merkittävästi myös tekstien tulkintaan.

Jos uskomme, että Jumala on todellisesti läsnä, puhuu itse omasta

puolestaan ja edelleen elävänä vaikut-taa ja kohtaa sanassaan sen lukijan, ovat tästä lähtökohdasta kumpuavat tulkinnat väistämättä eri näköisiä kuin jos emme usko Jumalan olevan läsnä ja vaikuttavan sanassaan.

”Tämä on Jumalan sana”Ensin mainitun klassisen näke-

myksen (koko Raamattu on Jumalan sana ja Jumala itse on läsnä sanassaan) vahvuus on selkeä usko Raamattuun Jumalan omana, vaikuttavana ilmoi-tuksena, jota ihmisellä ei ole valtaa käydä mestaroimaan tai muuttelemaan. Raamatun oma ymmärrys olemukses-taan tulee ilmi vaikkapa näistä apostoli Pietarin sanoista:

Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole ke-nenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Py-hän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. (2. Piet 1:20-21)

Tämä on myös luterilaisen kirkon oppi Raamatusta: Ensiksi me kaikki tahdomme yksimielisesti pysyä Juma-lan puhtaassa ja autuaaksi tekevässä sanassa, joka on kirjoitettu pyhien pro-feettojen, evankelistojen ja apostolien kirjoituksissa. Seurakunnissamme tulee

opettaa, uskoa ja tunnustaa, että Raa-mattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta ja sisältää täydellisesti kaiken sen, mikä kuuluu kristilliseen oppiin Kaikkivaltiaasta Jumalasta ja meidän autuudestamme sekä hyvistä teoista ja hyveistä.(Uppsalan kokouk-sen päätös)

Herran sanat ovat Henki ja elämä (Joh 6:63), koska Herra itse on ja vaikuttaa sanassaan. Tästä kristillisen kirkon perus-uskomuksesta nousee usko Raamatun sanan arvovaltaan (auctoritas), täydellisyyteen (perfec-tio), selkeyteen (claritas) ja vaikutta-vuuteen (efficacia).

Tämän klassisen näkemyksen kanssa on varottava, ettei Raamatun tekstiä irroteta syntyhistoriastaan ja sen kirjoittajien ja alkuperäisten vastaanot-tajien tilanteesta pelkäksi kokoelmak-si ”ikuisia totuuksia”. Tällöin saatetaan kadottaa käsitys siitä, että ”Sana on tullut lihaksi” ajassa ja paikassa – en-nen kaikkea kohdatakseen meidät, ei vain ideatasolla, vaan persoonallisella tasolla.

Tästäkin lähtökohdasta joudutaan pohtimaan tulkinnallisia kysymyksiä: koskevatko kaikki Jumalan sanan koh-dat yhtä lailla erotuksetta edelleen myös kristittyjä - siis onko Raamattu ”tasapaksu” ilmoitus, jossa kaikki on yhtä keskeistä ja sitovaa, vai voi-

daanko laajaa materiaalia jotenkin jäsentää. Siis, jos torjutaan naispap-peus, onko samalla torjuttava verile-tut ja puolustettava orjuutta ollakseen ”raamatullinen”? Tästä vielä lisää tuonnempana.

”Tässä on Jumalan sanaa”Jos ajatellaan Raamatun vain

sisältävän Jumalan sanaa, keskiöön nousee ”kaikkivaltias tulkitsija”, joka oman viisautensa varassa päättää, mikä Raamatussa on Jumalan sanaa, mikä keskeistä ja muuttumatonta ja mikä taas puhtaasti inhimillistä, muuttuvaa ja aikaan sidottua. Juma-lan ilmoitus jää tällöin tulkitsijan mielivallan alle. Aikojen, mielipitei-

Raamatun tulkintaSaarna Kartta

12

den ja ajan hengen muuttuessa yhä uudet aikaisemmin muuttumattomina pidetyt asiat muuttuvatkin muuttuviksi. Pahimmassa tapauksessa jäljelle jää vain joitakin – sinänsä yleviä – periaat-teita, jotka muistuttavat epäilyttävän paljon muutenkin muodissa olevia ar-voja ja ajatuksia – tulkitsijaa itseään. Käy niin kuin entiselle sipulin kuori-jalle, joka kaivautui kerros kerrokselta syvemmälle kohti ydintä: Lopulta jäl-jelle ei jäänyt muuta kuin kasa ”kuoria” ja vetistävät silmät.

”Tässä on sanoja Jumalasta”Vielä askelen pidemmälle tällä

tiellä menee ”jumalakuvateologia”, jonka edustajat näkevät Raamatun kokoelmana ihmisten ajatuksia ja sa-noja Jumalasta. Taustalla on pe-rususkomus, että ihminen ei voi lopulta mitenkään saada tietoa eikä ymmär-rystä Jumalasta. Siksi kaikki ovat yhtä lailla yksin tuntemattoman tuonpuole-i sen edessä j a yh tä avu t tomia yrittäessään pukea sanoiksi kokemus-taan äärettömästä. Raamattua luetaan kauan sitten eläneiden ihmisten yrityk-senä sanoittaa omia kokemuksiaan, sekä virikeaineistona meidän aikamme ihmisten hengelliselle hapuilulle kohti ääretöntä. Tulkintaperusteeksi nousee tällöin raamatullisten jumalakuvien (niitä ajatellaan olevan monia ja usein toisiinsa sovittamattomia) soveltuvuus ja ”rakentavuus” yksilön ja yhteisön h e n k i s e n k e h i t y k s e n k a n n a l t a . Tuomion, vihan ja pyhyyden ”kuvat” tietysti karsitaan yleensä pois ja lem-peyden, laupeuden ja mystiikan kuvat pidetään. Tässäkin tapauksessa Raama-tun Jumala alkaa epäilyttävissä määrin muistuttaa tulkitsijaa itseään ja hänen arvojaan.

Näistä oman persoonan ja elämän-historian vaikutuksista jumalakuvaan yksikään ihminen ei tietystikään ole täysin vapaa – ja juuri siksi tarvit-semmekin sitä, että tuonpuoleinen, mutta itsensä Jeesuksessa ilmoittanut Jumala sanallaan valaisee ymmär-rystämme ja kohtaa meidät:

Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut. (Joh 1:18)

Ristiinnaulittu Kristus avaa Raamatun oikein

Kaikki joutuvat tulkitsemaan ja selittämään Raamatun kirjoituksia. Usein nykykeskusteluissa puhutaan ”Raamatun yleisperiaatteista”, joiden valossa yksittäisiä Raamatun opetuksia arvioidaan ja pannaan viralta. Mikä tahansa yleisperiaate ei kuitenkaan avaa Raamattua oikein. Jeesus itse an-taa meille Emmauksen tiellä avaimen, jolla pyhien kirjoitusten tulkinta tapah-tuu oikeissa puitteissa:

Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirk-kauteensa?" Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. (Luuk 24:25-27)

Messias Jeesus, hänen lihaksi tu-lonsa, ristinkuolemansa, ylösnouse-muksensa ja taivaaseen astumisensa on Raamatun itsensä meille tarjoama ’hermeneuttinen avain’ eli tulkintape-riaate, jonka avulla koko Raamattu avautuu ja jäsentyy oikein. Tämä em-mauksen tien ihme tapahtuu edelleen aina, kun luemme Raamattua Kristusta etsien ja hänen kauttaan, sen olen itse-kin saanut aina uudestaan kokea.

Tästä käsin avautuu myös Mooseksen välittämän seremo-nialain (kaikki temppelipalvelukseen ja uhrikulttiin liittyvät käskyt ja määräyk-set puhtaussääntöineen) ja yleisten kaikkia ihmisiä jo luomisen perusteella koskevien ”elämän käyttöohjeiden” (esimerkiksi kymmenen käskyä) suhde. Niin myös lain, evankeliumin ja keho-tuksen suhde.

Jos tämä Raamatun oma herme-neuttinen avain – Sanassa läsnä oleva ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus, jossa ja jonka kautta Jumala itse an-tautuu pelastavaan vuoropuheluun ih-miskunnan kanssa – korvataan millä tahansa muulla ”yleisperiaatteella”, (Jumala on olemassa/Jumala on rakkaus/lähimmäisenrakkaus/kaikkien ehdoton hyväksyntä jne) jäädään lan-

genneen ihmis- viisauden varaan ja ajaudutaan karsimaan yksittäisiä raa-matun- ja opinkohtia ja asiakritiikin tylsällä kuorimaveitsellä tuhoisin seu-rauksin. Raamatun Jeesus, Jumalan ilmoitus, joka on persoona, joutuu huk-kaan. “Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikki-nen elämä, ja ne juuri todistavat mi-nusta.” (Joh 5:39).

Kars in tape rus teeks i e i sov i myöskään Lutherin hermeneuttinen periaate: Jumalan sanaa on kaikki se, mikä ajaa Kristusta. Luther nimittäin täydentää ajatustaan: Raamatussa kaikki ajaa Kristusta. On siis kysymys jäsennysperiaatteesta, avaimesta, ei karsinnasta.

Täyttymyksestä käsinKristillinen kirkko selittää Raamat-

tua Kristuksen lihaksitulossa, ristinku-olemassa ja ylösnousemuksessa tapah-tuneesta täyttymyksestä käsin, koska sanassa läsnäoleva Jeesus itse selittää Raamattua itsestään käsin. Tällöin Ju-malan sanaa ei uudelleentulkita karsi-malla siitä kaikki meille sopimaton vanhahtava pois ja jättämällä se, mitä milloinkin on helppoa, järkevää ja mu-kavaa noudattaa.

Sen sijaan nähdään, että jotkut asiat ovat Kristuksessa tapahtuneen t äy t tymyksen myö tä t äy t t änee t tehtävänsä (esimerkiksi eläinuhrit ja uhripappeus, jotka molemmat viittasi-vat eteenpäin, Jeesuksen ylimmäis-papilliseen uhriin), kun taas toiset (vaikkapa luomisjärjestyksellä perus-teltu avioliittokäsitys ja seksuaalie-tiikka sekä Kristuksen asetukseen pe-rustuva apostolinen virka) pysyvät ede l l een vo imassa va ikka a j a t muuttuvat.

Voidaan myös tunnustaa, että jot-kut asiat Raamatussa ovat tekstin syntyajan kulttuuriin tai tilanteeseen liittyviä asioita, jotka eivät meidän ai-kanamme enää ole ajankohtaisia. Tästä esimerkkinä mainittakoon verensyön-tikielto Apt 15:ssa. Pakanakristittyjen suhdetta juutalaiseen lakiin pohtineen apos to l i en kokouksen vo imaan jättämän kiellon perusteena oli se, että juutalaisten (joille veren syöminen oli kauhistus) tietä pakanoista koostuvan seurakunnan yhteyteen ei suotta entis-e s t ä ä n v a i k e u t e t t a i s i ” v e r i l e t-

Saarna Kartta

Tämä avain sovittaa oikealla tavalla toisiinsa Jumalan pyhyyden ja laupeu-den, hänen vihansa syntiä ja rakkau-tensa syntistä kohtaan.

13

Saarna Kartta

tukesteillä”, Sillä Mooseksella on am-moisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä syna-googissa jokaisena sapattina" (Apt 15:21).

Kristittyä orjaa Paavali kehottaa pysymään asemassaan: Jokaisen tulee pysyä siinä osassa, jossa hän oli kutsun saadessaan. Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana. Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet Herran vapaut-tama. Samoin se, joka on kutsuttu va-paana, on Kristuksen orja. (1. Kor 7:20-22)

Tämä ei ole kuitenkaan kannanotto orjuuden puolesta, vaan kehotus ke-stävyyteen siinä arjen kutsumuksessa joka itsekullekin on annettu. Sama Paavali nimittäin kehottaa Filemonia ottamaan karanneen ja kristityksi kään-tyneen orjansa Onesimoksen takaisin luokseen, ei enää orjana, vaan ”rak-kaana veljenä” (Filem 15-17). Sama Paavali myös tuomitsee ”ihmiskaup-piaat” eli ihmisiltä väkivalloin va-pauden riistävän orjakaupan synniksi (1. Tim 1:10).

Jokainen tällainen ”kulttuurisidon-naisuus” täytyy siis erikseen tarkoin tutkia, ettei tulla ihmisviisauden so-kaisemana ”yleisperiaatteiden” varjolla heittäneeksi pois sellaista, joka olen-naisesti kuuluu kaikkien aikojen usko-ville.

Kun Raamattua luetaan Kristolo-gisesti, täyttymyksestä käsin, ei ole maailmanloppu, vaikka Raamattu osoittaisikin jonkun tai jopa meidät kaikki ihmiset vielä 2010-luvullakin synnin sairastuttamiksi elämäntapo-jamme ja taipumuksiamme myöten. Sillä Kristuksessa meillä on parantaja ja avoin lähde kaikkea syntiä ja saas-taisuutta vastaan. Vasta Kristuksen, pelastajamme, kanssa voimme rehellis-esti katsoa ”pimeyden sydämeen” myös itsessämme. Jos Herran sana haavoit-taakin, ei apu ole koskaan kaukana. ”Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” (Joh 9:37) "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsu-maan vanhurskaita, vaan syntisiä." (Mark 2:17)

Yksin Raamattu ei ole koskaan yksin

Yksi luterilaisen uskonpuhdistuk-sen SOLA-iskusanoista oli Sola Scrip-tura - yksin Kirjoituksista. Tämä periaate näkyy kirkkaana kirkkomme tunnustuskirjoissa:

Me uskomme, opetamme ja tun-nustamme, että Vanhan ja Uuden tes-tamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. (Yksimieli-syyden ohje, Tiivistelmä)

Raamattu on oikein kristillisen opin perusta ja tukipylväs, kuten myös ohjenuora kaikkien uskontoa koskevien kiistojen arvioimiseksi, ratkaisemiseksi ja ehkäisemiseksi. Tähän ei tarvita muiden selvityksiä, ei edes pyhien isien eikä muidenkaan, jotka oman mielensä mukaan ovat lisäilleet Raamattuun sel-laista, mitä ei siinä itsessään ole (Upp-salan kokouksen päätös)

Kristillisen kirkon usko perustuu yksin Raamattuun, eikä mikään sel-lainen uskontulkinta, joka on vastoin Raamatun ilmoitusta, voi olla kris-tillinen. Yksin Raamattua kuitenkin voidaan ymmärtää ja tulkita monin eri tavoin, ja siksi pelkkä ”yksin Raama-tusta” voi johtaa ja on johtanut hy-vinkin villeihin tulkintoihin. Siksi jo tuolloin lausuttiin: Sola Scriptura num-quam sola - Yksin Raamattu ei ole koskaan yksin.

Raamatun oikeaan ymmär-tämiseen tarvitaan välttämättä oi-kea, Raamatusta Pyhän Hengen vai-kutuksesta nouseva apostolinen usko, joka avaa ja jäsentää Raamatun oikein. Sen tähden luterilaisen kir-kon tunnustuskirjat alkavat kolmella vanhan kirkon tunnustuksella, jotka ohjaavat lukijan ymmärtämään Raa-m a t t u a o i k e i n , t r i n i t a a r i s -kristologisesti. Siksi raamatuntulkin-nassa ei tulisi koskaan olla kysymys yksilön ymmärryksestä, vaan sen yhteisen totuuden tunnustamisesta, jota koko apostolinen ja katolinen (eli ylei-nen) ortodoksinen (eli oikeaoppinen) kirkko aina ja kaikkialla on Raamat-tuun perustuen tunnustanut. Siksi onkin parempi puhua Raamatun selittämisestä ja Raamatun totuuden tunnustamises-

ta, siihen liittymisestä ja sen varaan jäämisestä kuin tulkinnasta.

Kenenkään ihmisen ei näet ole lupa tulkita Jumalan sanaa oman mielensä mukaan, eikä tässä ole katsot-tava eikä kunnioitettava kenenkään asemaa, korkea-arvoisuutta tai arvoval-taa, vaan yksin Raamattua. (Tunnus-tuskirjat, Uppsalan kokouksen päätös)

Sanan Herra on sanassaan läsnä!

Kirkon Raamattuun perustuvan tunnustuksen ydin on Uuden Testa-mentin ytimekkäissä tunnustuksissa: Kyrios Iesous! (Jeesus on Herra/Jahve) ja ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. Tämä tunnustus nousee ja kumpuaa läsnäolevan Kristuksen sa-noista ja teoista, vastauksena hänen esittämäänsä kysymykseen: kenen te sanotte minun olevan? Kreikan sana tunnustus, homologia, merkitsee saman puhumista: Saman puhumista profeet-tojen, evankelistojen ja apostolien kanssa, saman puhumista näiden todis-tuksen perustalle rakennetun koko Kristuksen kirkon kanssa ja lopulta saman puhumista kolmiyhteisen Juma-lan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kanssa – hänen kanssaan, joka elävänä ja todellisesti läsnäolevana puhuu, vaikuttaa ja antaa sanassaan kirkolleen uskon, elämän ja toivon tunnustuksen. Siksi Raamatun tutkijan on aina myös s u o s t u t t a v a R a a m a t u n H e r r a n tutkittavaksi.

Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen! (Hepr 10:23)

Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittele-maan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhi l le annet tu . (Juud1:3)

Janne Koskela. Kirjoitus on julkaistu Timoteuksen ystäväkirjeessä vuonna 2010.

14

MUUT LEHDET:Saarna Kartta

Lagiskheten är ett ständigt hot

En nåd som är villkorlig är inte längre Guds äkta, ovillkorliga nåd i Kristus.

F o l k m i s s i o n e n s a r b e t a r e diskuterade senaste vecka i Ryttylä relationen mellan lag och evangelium i troslivet. Människan är av naturen benägen till förtjänsttänkande, även i trosfrågor. Fastän vi nu lever i en tid där lagiskhetens motsats råder, dvs. antinomism, opposition mot lagen, så är lagiskheten ändå kristenhetens ständiga hot.

Lagiskheten har två huvudsakliga kännetecken. Å ena sidan strävar man till gemenskap med Gud och hans välbehag genom att uppfylla vissa bud och regler. Å andra sidan innefat-tar den mycket sådant som Bibeln inte talar något om, utan som människan själv har utvecklat. I båda fallen handlar det om osund kristendom.

Lagen har aldrig – inte heller i Gamla testamentet – givits för att vi genom den skulle nå gemenskap med Gud. När de tio budorden ursprungli-gen gavs genom Israels folk till hela mänskligheten, gjordes det i samman-hanget helt klart att frälsningen inte kommer genom lagen, utan genom tron på Guds löften. Lagen är som en febertermometer som visar att något är fel. Den är inte tänkt att vara en helande medicin.

Gemenskap med Gud når vi ge-nom att tro på Messias, Jesus, som har uppfyllt lagen i vårt ställe. Bibeln varnar allvarligt människan för att lägga något till Guds lag på samma sätt som den varnar för att ta bort något av det som Gud har befallt.

Varför är lagiskheten så förö-dande för ett sunt kristet liv? För det första leder den för många människor till avfall från tron. Någon som på allvar i sitt trosliv våndas under lagen orkar inte speciellt länge. I något skede kommer t rö t the ten och motreaktionen där människan helt lösgör sig från tron, besviken och bit-ter på hur den har berövat livet gläd-jen och friheten.

För det andra gör lagiskheten ofta människan fördömande och obarm-härtig mot sin nästa. En lagisk

förälder kan göra sina barns liv mycket bittert och på samma sätt kan en lagisk ledare förbittra livet för sina församlingsbor.

För det tredje – och detta är det allra sorgligaste – leder lagiskheten ofta till skenhelighet i den lagiska människans eget liv. Det här beror på att lagiskheten aldrig kan fungera.

Ur denna synvinkel har män-niskan andligt sett alltid varit likadan. Människan är svag, syndig och up-prorisk i relation till Guds vilja. Därför borde man alltid förkunna Guds egen lag för henne – inte män-niskobud som lagts till Bibelns ord – i hela dess kraft och ovillkorlighet. När människan då i Guds helighets ljus ser sig själv totalt oduglig och utan hopp om gemenskap med Gud och hans välbehag, borde hon få höra Guds evangelium om Kristi kärlek och försoningsdöd i hela dess kraft och härlighet.

Evangeliet kräver ingenting, det visar Guds fullkomliga välvilja, kär-lek och nåd mot den syndiga män-niskan. Detta är den enda kraften i hela världsalltet som genuint och verkligt leder till förändring i män-niskans liv. Att möta Guds unika nåd i Kristus är en frälsande upplevelse och leder till ett växande mot förändring.

Ändå är denna förändring aldrig ett villkor för att få ta emot nåden. En nåd som är villkorlig är inte längre Guds äkta, ovillkorliga nåd i Kristus.

Uusi Tie 18/2012 Leif Nummela 

Olavi-piispan pohdintaa Sanan-saattajassa

Piispa Olavi Rimpiläinen piti o p e t u s p u h e e n v u o r o n ( R u o t s i n suomenkielisten evankeliumijuhlassa) ja tilannekatsauksen hyvästä kirkosta, missä kirkkona olemme, miten tähän on tultu ja miten tästä mennään et-eenpäin.

- Meidän ei tarvitse kuvitella, millainen on hyvä kirkko. Meillä on siitä muistikuvia, piispa totesi.

Suomessa vallitsi Rimpiläisen mukaan 1980-luvun loppupuolelle

suhteellisen vakaa tilanne. Papit opet-tivat pääosin Raamatun mukaisesti. Sakramentit jaettiin säädetyllä tavalla. H e r ä t y s l i i k k e e t s a i v a t t o i m i a Suomessa vapaasti. Ne saivat tukea esimerkiksi lähetystyöhön oikeuden-mukaisesti seurakuntien talousar-viomäärärahoista, suhteessa niiden vapaaehtoiseen kannatukseen.

- Tilanne oli vanhauskoisten kan-nalta siedettävä vuosituhannen vaiht-eeseen saakka. Heitä nimittäin suojasi virkapäätökseen tehty lisäponsi, jonka mukaan vanhauskoisilla oli vapaus opettaa ja toimia vanhalla tavalla. Eikä se saanut vaikuttaa heidän edistymiseensä kirkollisella uralla.

- Sitten tuli aika voimatoimin pakottaa viimeisetkin vanhauskoiset järjestykseen. Lisäponsi osoittautui variksen valaksi. Sitä oli aikanaan tarvittu tilanteen rauhoittamiseksi. Nyt ei enää tarvittu rauhoittelua.

- Kirkko ajatteli, että voimato-imien käyttöönotolla tilanne rauhoit-tuisi. Mutta yllättäen kirkko saikin huomata joutuneensa myrskyn silmään. Alkoi nousta nopeasti vah-vistuva eroliike.

Kirkkoon kuuluminen väheni. Siihen kuuluvatkin kävivät yhä vähemmän jumalanpalveluksissa. Joiltakin paikoilta on lakkautettu to-imintoja ja keskitetty niitä toisaalle.

- Tämä on huono lääke, sillä tot-tahan ihmisten sitoutuminen kirkkoon ohenee, kun palvelut loitontuvat.

Ruotsista on poistettu käytöstä 47 kirkkoa. On laskettu, että yksi kolma-sosa, eli 1000 kirkkoa, seisoo suurimman osan vuodesta tyhjillään. Suomessa kirkko ei ole julkaissut virallista tilastoa asiasta.

Syitä eroihin- Syynä eroihin voi olla välin-

pitämättömyys. Tämä on suuri ryhmä. S i t t en on k i rkon sanoman j a yhteiskunnallisen aseman vastustami-nen. Englannista käsin on levinnyt kampanjoita, esimerkiksi ”Jumalaa ei ole”- kampanja. Nyt on uutena ”Pilk-kaa Jumalaa” – kampanja. Tiedotus-välineet ovat mielellään yhteiskun-t a k r i i t t i s i ä . N y t n e s u u r i n maanjäristyskirjasimin tekevät tunne-tuiksi näitä kampanjoita. Niiden

15

Saarna Kartta

takana oleva porukka on kuitenkin pieni. Niistä ei tiedettäisi ilman tiedo-tusvälineiden apua.

- Osa on pettyneitä siihen, että kirkko on luopunut raamatullisesta perustastaan. Se joukko ei ole pienen pieni. Tämä on kuitenkin siitä hauska porukka, noin 10 prosentin suuruinen, joka ei eroa kirkosta.

Se joukko ei näy erotilastoissa ja ehkä juuri siksi kirkon ei kannata ki-innittää siihen huomiota.

- Nehän olla murjottaa kirkossa, Rimpiläinen sanaili.

Merkittävä on hänen mukaansa ryhmä, joiden mielestä kirkko uudis-tuksissaan on liian hidas ja konserva-tiivinen ja lisäksi suhtautuu lepsusti vanhauskoisiin, jotka ovat heidän mielestään uudistusten jarru. Tämä on piispan mielestä se kirkollinen enemmistö, joka kirkolliskokouksissa ja muualla päättää kirkon kohtalosta.

- Tähän ryhmään kirkko näyttää k i i n n i t t ä n e e n a i v a n e r i t y i s e n huomion, jotta he eivät eroaisi, vaan pysyisivät kirkkoa uudistamassa ja sen arvostettuina suunnan näyttäjinä. Hyvä esimerkki tästä on samaa suku-puolta olevien liitoista.

Gallupien mukaan yli puolet suomalaisista suhtautuu suopeasti

heidän kirkolliseen vihkimiseensä. Kirkko ei luonnollisesti halunnut ot-taa Raamattuun perustuvaa torjuvaa kantaa sukupuolineutraaleihin avioli-ittoihin.

- Kirkko teki saman ratkaisun kuin Ruotsin kirkko, tosin sumuver-hon suojassa. Päätettiin kirkolliskok-ouksessa, että kirkko ei vihi. Van-hauskoisille viestitettiin juuri tätä. Sitten päätettiin, että on mahdollista järjestää rukoushetki, että rukoillaan liiton puolesta. Uudistajille viestitet-tiin juuri tästä. Kirkko rukoilee suku-p u o l i n e u t r a a l i e n a v i o l i i t t o j e n puolesta. Seurakuntalaiset antoivat narrata itseään. He eivät huomanneet, että kun on tämä juhlallinen rukoi-luhetki, sehän on tämän asian periaat-teellinen hyväksyminen. Ei avioliit-toon vihkimisessä tapahdu yhtään tämän enempää.

- Oli täyttä petosta sanoa, että kirkko ei hyväksy tätä liittoa. Oli täyttä tyhmyyttä uskoa tätä ja antaa n a r r a t a i t s e ä ä n t ä l l a i s e l l a silmänkääntötempulla. Rukoushetki ja vihkiminen ovat yksi ja sama juttu. Toisessa ei ole mitään enempää kuin toisessa.

- Oli vielä yksi lupaus, että papin ei tarvitse rukoushetkeä järjestää. Se

on jo nyt osoittautunut variksen va-laksi, sekin, niin kuin virkapäätöksen yhteydessä annettu ponsi. On monia pikkuniksejä, joilla kirkon työntekijät saadaan mukaan ”vapaaehtoisesti.”

Sanansaattaja 9.5.2012/Koonnut Hannu Kippo.

16

Venäjän työn kuulumisia

LFF:N LÄHETYSTYÖ

VENÄJÄLLÄ

Evankeliumin puutostautiaLFF haluaa kuulla Herramme lähe-tyskäskyä ja avustaa Venäjän kristittyjä viemällä sinne Jumalan kalleinta aar-retta - evankeliumia. Ilman kirkasta evankeliumia emme jaksa uskossa täällä Suomessa, sen olemme kukin omassa elämässämme huomanneet. Lakihenkisyys, joka on meille kaikille myötäsyntyistä ja luonnollista uskon-nollisuutta, tahtoo varjostaa armon auringon ja vaellus käy haluttomaksi. Samaa evankeliumin vapauttavaa sa-nomaa tar vitsevat veljemme ja sisaremme siellä Venäjällä. Hekin tar-vitsevat kuulla, että Kristus Jeesus on tullut ottamaan pois synnin. Kaikki on jo sovitettu Jumalan edessä 2000 vuotta sitten. Ihmisen ei tarvitse enää sovittaa omia tekojaan, vaan hän saa paeta Vapahtajan täytetyn työn turviin.

Luterilainen kirkko on kirkkona sitou-tunut julistamaan tätä sanomaa Venäjällä. Luterilaisuus tunnetaan eri-tyisesti armon uskona. Ortodok-sikirkolla on monia hyviä puolia, joista saamme ottaa opiksi. Kuitenkin vapaa armo “yksin uskon kautta” on siellä vaikeasti löydettävissä. Minua puhutte-lee Vitali-pastorin kertomus, kun hän kertoi omasta etsinnästään. Ortodok-sit tarjosivat hänelle Raamatun opiske-lun sijaan ojan kaivamista. Ehkä tarkoi-tus oli hyvä - oman lihan kurittaminen - mutta lihan kurittamisesta ja kaidan tien kulkemisesta ei ole apua, jos ei ole ensin saanut löytää Vapahtajan täydellistä ja ehdotonta anteeksianta-musta.

Toinen suuri uskonnollinen suuntaus Venäjällä ovat erilaiset baptistiset ja helluntailaiset ryhmät. Nämä kyllä periaatteessa hyväksyvät Raamatun ja

Luther in “yksin armosta, yksin uskosta” julistuksen, mutta käytännön sovellutus on nielaissut ja syrjäyttänyt vapaan armon. Aikuiskasteesta ja eh-toollisesta on tehty lain työtä, jossa ihminen osoittaa Jumalalle kuuli-aisuutensa. Opetuksessa on poikettu kauas siitä, mitä Herran apostolit opettivat sakramenteista evankeli-umina.

Inkerin kirkolla on siis työtä ja kutsu-musta viedä evankeliumia. Jokaisella ihmisellä on oikeus kuulla tiestä, jonka Kristus on valmistanut, ja joka on al-usta loppuun evankeliumia.

Kateksimuskoulua Jaamassa ja Kupanitsassa

Viime vuonna aloitimme katekismuk-sen opettamista ensin Kupanitsassa ja sitten myös Jaamassa. Inkerin kirkon keskushallinnon työntekijät toivoivat, että Kupanitsassa kerrattaisiin usk-onopin perusteita systemaattisesti. Heidän huolensa oli Kupanitsan kirkkoa vuokranneiden vapaiden suuntien lisääntyvä vaikutus seurakun-nassa. Syksyisin kirkkoa sai käyttää eräs Venäjän lukuisista pienistä va-paakirkoista kouluttamaan lähe-tystyöntekijöitä Venäjälle. Periaate oli tietysti hyvä, mutta kun opetuksen painopiste siirtyi pois siitä, mitä oli opetettu aikaisemmin Raamatun mu-kaan, tuli seurakuntaan levottomuutta.

Kateksimusopetus tehdään samalla periaatteella kuin Laestadius teki sitä aikanaa Ruotsin Lapissa. Jumalanpalve-luksen alussa oli ns. katekismussaarna. Siinä voitiin käsitellä vuorollaan ku-takin katekismuksen kappaletta ja pa-lauttaa muistiin uskon välttämättömät perusopetukset. Kupanitsassa olen pitänyt ennen jumalanpalveluksen alkua, siinä kirkon käytävällä, lyhyen opetuksen ja ottanut mukaan havain-toväl ineitä helpottamaan asian ymmärtämistä. Olemme edenneet jo Lunastuksen uskonkappaleeseen, ja sitä onkin ihana opettaa!

Ivangorod ja Karatuusan (Sipe-ria) kirkkorakennus

Ivangorodin jumalanpalvelukset ovat ede l l e en e s i r u kouk s i s s amme . Toiveemme on, että Anatoli-pastori voisi aloittaa siellä säännölliset venäjänkieliset messut tämän vuoden aikana. Matkaa on Jaamasta vain 20 kilometriä ja Anatolilla on nyt auto käytettävissä. Rukoile, että kulttuuri-talo avattaisiin tähän käyttöön.

Karatuusan kirkkoprojekti etenee. Siperian pastorit Vitali, Juha Saari ja Joose Niemelä pitävät Karatuusan rakennusblogia, jossa voit seurata rak-ennushankeen kehittymistä. LFF:n ko-tisivuille avataan linkki blogiin ja siellä on myö perustietoa asiasta ruotsin kielellä. Larsmon kesäseuroissa voit kuulla enemmän Juha Saarelta, joka on puhujana seuroissa.

Vesa Pöyhtäri

Lahjoita LFF:n Venäjän lähe-tykselle!FI36  5567  0720  0193  83Viite:  22224

MISSIONEN

Be för...-Jaama församligen och prästen Anatoli med familj.-Kupanitsa församling och prästen Mihail med familj.-Vitali Lutshagov med familj i Si-birien.-Jukka och Kristiina Paananen i St. Petersburg-Juha och Anu Saari med familj i Sibirien-Joose Pitänen med familj-Ivangorod-byggplanerna för Karatusas kyrka-Vårens 2012 missionsresor med predikanter.-Söndagsskolarnas brevväxling

Saarna Kartta