Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun puolivuosittainen lehti   •   1/2018   •  

Oras

MuuttoKirkkaanturkoosi hame

DragonologiaSYK – Lähteä vaiko jäädä?

Lukioon valmistautumisestaMaahanmuuttajan arki

SYK ennenPurkkaa pulpetin alla?

347911121414

PääkirjoitusMaailmanparannustekstini ovat tul-leet loppuunsa ainakin tässä muo-dossa, sillä väsään viimeistä kertaapääkirjoitusta Oraaseen. Lehtemmetavoittaa (toivottavasti) varsin seka-laisen yleisön, jonka ehkä ainoanayhdistävänä tekijänä on SYK.

Kuten osasta tämänkin lehdenteksteistä näkee, koulustammeosataan olla montaa mieltä. Niinkuuluukin. Globaalimpia arvoja jamuutoksia pohtiessa on toivottavaaottaa kouluympäristö huomioon,koska täälläkin tarvitaan kon-kreettisia tekoja. Koulun pitää ollatehostetusti mukana nykyajassa,jotta oppilaille ja opiskelijoillesaadaan taattua laadukkain ja parasmahdollinen opetus. Tähän tar-vitaankin parannusehdotuksia ni-menomaan asianosaisilta, meiltäoppilailta.

Turvallinen ja kehittävä kasvu-ympäristö on myös asia, jota onvälttämätöntä kehittää jatkuvasti,sillä nimenomaan kasvuympäristö-nä betonikuutio meille toimii. Onkaikkien vastuulla huolehtia sentoimivuudesta. Korostaa täytyyerityisesti henkisen hyvinvoinnin jajaksamisen merkitystä oppimisen(kuten myös koko elämän) kannalta.

Koulu ei ole, eikä sen tulisikaan ollaaina ensimmäisenä. Tämä oivalluson uskomattoman tärkeä, vaikkasaattaakin vaikuttaa ilmiselvältä tai

naurettavalta. Jokainen, joka eimyönnä kokeneensa edes jon-kinasteista väsymystä ja painettakoulun takia, on velvollinenpaljastamaan selviytymiskeinonsa,koska täällä niitä tarvittaisiin.

Toisaalta ahkeruus ja työntekeminen ovat ominaisuuksia taitaitoja, joista ei voi olla hyötymättä,mutta miten toimitaan, kun omahyvinvointi on samasta syystävaakalaudalla? En suostu usko-maan, etteivät opettajat olisitietoisia meihin kohdistuvistaodotuksista ja hillittömästä työ-määrästä, jotka ylittävät joskusjärkevyydenkin rajat. Jotain asiallepitäisi kuitenkin tehdä.

Harva meistä on oikeasti pohjat-toman laiska; kyse on jaksamisentasosta, priorisoinnista ja siitä,miten tehokkaasti on omaksunutoma-aloitteisuuden käsitteen. Oi-kea tapa viimeisimmänkään opet-tamiseen tuskin on lisäkuor-mallinen läksyjä ja erilaisia testejä.Osaamista on toki pakko mitata,mutta jokaisen jaksamisesta pitäisihuolehtia paremmin. Koulummeosaava henkilökunta on tietystikäytettävissä, mutta harva osaahakeutua avun luokse itse. Tästäkinsyystä mielenterveydestä pitäisipuhua enemmän myös koulu-ympäristössä.

Surumielisyys, yksinäisyys, epätoi-vo. Usein ainakin jokin edellämainituista synnyttää jokaisellepienen liikahduksen jossain.Jokapäiväisiin ”miten menee” –

kyselyihin ei kuitenkaan oleyleensä tarkoitus vastata muutakuin ”ok”, vaikka melankoliastakliiniseen masennukseen liukunutolotila onkin Terveyden jahyvinvoinnin laitoksen (THL)mukaan Suomessa harvinaisentuttua joka viidennelle. Pahastaolosta on vaikea puhua, vaikkamielenterveyteen liittyvää tabuaollaankin pilkkomassa palasiksi.Onneksi ollaan.

Koulua ei ole enää montaa viikkoajäljellä tätä kirjoittaessani, ja päiviäon tuskin montaa enää siinävaiheessa, kun lehti vihdoinilmestyy. Pitkä sykkiurani päättyyensi vuonna monen muun tavoin,kun meistä tulee ensin abeja. Ajankulua on vaikeaa olla ihmet-telemättä, koska edes kolmannenluokan tutustumispäivästä ei tunnuolevan niin kauaa sittenkään.Toivotankin erityisen lämpimästionnea kohta koulunsa päättävilleysiluokkalaisille, kuten tietystimyös lakkinsa saavalle ysiysienvuosikerralle! Meille muillekintoivon onnea ja menestystä – mitäikinä päätämmekään tehdä. Ennenkaikkea toivon kuitenkin lämmintäja elämyksellistä kesää, kutentietysti myös sitä jaksamista ja aikaanollautumiseen. Pidetääntoisistamme huolta.

Kiitos ja kumarrus!

MuuttoTe tiedätte nyt enemmän sitä sun tätä kuin tulette koskaan tietämään.

Niin väitetään. Mutta ulkona on sata uutta maailmaa ja jotkut meistä kirjoittavat jo

vuokrasopimuksiaan. Te tiedätte niin paljon, paljon enemmän kuin aikanaan – opitte vielä tuhat uutta asiaa. Ja niin kuin lähtisi kotoa lopulta, opettelisi ulkoa uuden osoitteen,

mikään ei katoa eikä maailma juhla-aulan ulkopuolella

ole täynnä vaaroja. Te tiedätte päivä päivältä enemmän,

ja me lähdemme kotoa. Uskokaa pois, se ei ole helppoa

mutta varmasti sen arvoista.

Rebecca Koskimaa

3

Kirkkaanturkoosi hame2039. Saat vihdoinkin avata kirjeesi. Hurjat, villit teinivuotesi ovat johistoriaa. Enää et juttele syvällisiä sängyllä aamuun asti, katselesuosikkile�oja viidettä kertaa uudestaan etkä myöhästele tapahtumista.Bussissa ei kuljettajaa moikata, ja huonosti suomea puhuva taksikuski saatuiman katseen kulmien alta. Avioliiton solmit vähän tylsän, mutta ihanhyvän ja säädyllisen henkilön kanssa.

Toivottavasti juhlistat 40-vuotissyntymäpäivääsi rauhallisesti oopperassakunnollisen aviopuolisosi kanssa. Sen jälkeen vietät merkityksetöntä iltaapunaviinin ja heinäsirkkapihvin siivittämänä kalliissa ravintolassa etkäyksin sohvalla alusvaatteissa komedioita katsoen. Teidän suhteenne onsiveellinen ja ammattimainen. Vaikka hän ei aina sinua kuuntele,suhteenne toimii, koska et sinäkään puhu. Lapsenne haaveilevatmuutosta ulkomaille, asiasta jota sinä et koskaan saanut tehtyä. Oletkunnollinen. Olet asettunut aloillesi.

Suomalaisethan ovat kaikki kunnollisia. Viroon suuntautuneet viinaralliton kielletty.

Työyhteisön ruotsinristeilyt on julistettu pannaan ja tuhmia pikkujoulujajärjestetään vain Amerikan ihmemaassa. Ei kunnollisessa Suomessasellaista ole. Sörnäisten hämyiset baarit on suljettu, ja yleinenulkonaliikkumiskielto astuu voimaan päivittäin yhdeksältä. Paitsiperjantaisin ja lauantaisin jo kahdeksalta. Kallion baarissa myöhäänjuhliminen ei koskaan ole järkevä päätös. Riskitön pankkisijoitus on ainakannattava, ja syntymäpäivälahjaksi ostetaan sukkia tai neulotaanvillapaita. Pihvin päälle ei uskalleta heittää muita mausteita kuin suolaa.

Soveliaat, harmaat ja mustavalkoiset vaatteet täydentävät vaatekaappiasi.Ei alle sormenpäiden jääviä hameita! Tai syvään uurrettuja kaula-aukkoja.Punaiset, keltaiset ja vihreät pompulakorvikset lojuvat ullakollasärkyneidenunelmien pahvilaatikossa. Röyhelöhameet tai leveälahkeisetlempifarkkusi on lahjoitettu UFFille kauan sitten. Halloweenina käytetyttekohampaat on heitetty muovinkeräykseen polyesteriviitan kanssa. Etole lapsi. Pompulakorvikset saat unohtaa. Naamiaisleikit ovat vauvoille.Musiikkiharrastukset, hiusharjaan sängyllä hyppien laulaminen jahaaveissa ollut bändiprojekti ovat onneksi jo historiaa. Naapurit eivätenää häiriinny kaiuttimien kovasta bassosta tai karaokeilloista. Ainoastaan

4

satunnainen roskakatoksen pauke tai rappukäytävässä kaikuvapariskunnan vihainen huuto rikkoo äänimaiseman. Hiljaisuus onrikkumaton. Betonikuutioiden säännölliset ikkunat ovat sinullearkipäivää. Ikkunalautaa koristaa yksi rahapuu ja pakollinenhymypoikapatsas. Valkoisella ja beigellä sävytetty olohuoneesi ontahraton. Koiran kuononpainaumia ei näy ikkunoissa, eikä kuraisiatassunjälkiä ole matoilla tai sängynpeitteillä. Et enää nypi koirankarvojapuolisosi paidasta. Ette edes koske toisiinne. Aviovuoteessa sovitte, kukahakee lapset treeneistä. Miten onneton olisitkaan, jos olisit muuttanutRanskaan rakkaasi perässä. Kiihkeät suudelmat ja hyväilyt olisivatlianneet mielesi ja tehneet sinusta liian tunteellisen. Hyvä, ettet pidä enääyhteyttä ärsyttäviin kavereihisi, jotka raahasivat sinua seikkailuihin jatoivat vaihtelua harmaaseen elämääsi. Hienoa, ettet soittelevanhemmillesi. Äitisihän vain nalkutti onnellisuudesta ja rakkaudentärkeydestä. Et ole kuullut mitään hänestä vuosikymmeniin. Ei hänellämitään sanottavaa olisikaan, etkä sinä ikävöi häntä ollenkaan.

Muistatko, miten naiivisti nuorena ajattelit, että voit vaikuttaamaailmanmenoon tai tehdä itsestäsi onnellisen? Kuvittelit silloin, mitenlähtisit ulkomaille, hankkisit kokemuksia ja tutustuisit uusiin ihmisiin.Kuka sellaista tarvitsee? Suomen loskassa rämpiessä et kaipaa etelänaurinkoon. Siellä on vain taskuvarkaita ja huijareita. On Jumbossakinkylpylä ja infrapunalämmittimiä.

Nuorena ajattelit, että itsensä kehittäminen olisi tärkeää. Muistatko neillat, kun kokeilit salsatanssia espanjalaisten miesten kanssa tai maistelitnyrkkeilyä tunkkaisessa salissa? Uudet harrastukset ovat onneksi jääneet!Miksi kokkaisit uusia, outoja, mausteisia ruokia? Enää et laula siivotessasitai kuuntele pauhaavaa rokkia. Tai hyräile ollessasi onnellinen. Oletkoedes onnellinen?

Ethän kaipaa pitkiä, nauruntäyteisiä iltoja, laiskoja aamuja ja kitkerääkahvia? Tai halia isovanhemmiltasi tai äidiltäsi. Kosteaa ja kuumaatunnetta, kun astut lentokoneesta ulos jossain etelässä. Omatekoistenjoululahjojen vaihtamista jouluaattona ja joulukuusen koristelua.Pipareiden tuoksua ja vähän vinon piparkakkutalon koristelua.Uudenvuoden rakettien katselemista terassilta samppanjalasi kädessä.Vatsaan sattuvia naurukohtauksia tai kutituskisoja? Pitkiä kävelyitärannalla tai auringon säteiden heijastumista Töölön punaisista tiilitaloista.Lämmintä kaakaomukia ja vaaleanpunaista pörröistä kaulahuivia. Hellääsuudelmaa erotessa.

5

Lupaa minulle, ettei sinulle käy näin. Lupaa se. Älä jätä elämääsikäyttämättä. Tutustu uusiin ihmisiin, rohkeana ja avoimena. Sinulla onoikeus vaatia ympärillesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua. Itke, naura jahuuda, sillä ainut asia joka voi pysäyttää sinut, olet sinä itse. Luota itseesija muihin. Anna sydämesi särkyä, älä pelkää rakastua. Elämään kuuluvatkaikki sen suloiset, iloiset ja surulliset puolet. Tanssi pilkkuun asti, laulakurkku käheäksi ja ampaise äkkilähdöllä Kreikkaan.

Aloita vesipoolo, kuviokellunta tai perusta hieno muurahaisfarmi. Käytäkertakäyttökamerat loppuun ja osta uusi. Liimaa tärähtäneet kuvatystävistäsi seinälle, äläkä hermostu sinitarran jättämistä tahmeista jäljistä.Mummisi kanssa otetun sel�en voit kehystää glitterillä. Käy näyttelyssäaamulla ennen muita taideintoilijoita, pidä kädestä ja leiki koirasi kanssa.Anna pompulakorvisten pomppia, kun juokset bussiin. Tai juurivalmistuneeseen Länsimetroon. Kirkkaanturkoosi hameesi saa hulmutatuulessa. Särkyneiden unelmien pahvilaatikko on tyhjä. Vaikka kaikkieivät toteutuneet, ehjiä unelmia on vielä jäljellä.

Leia Nummisalo

6

DragonologiaSitten Pyhän Yrjön aikojen kukaan ei ole todistettavaksi surmannutyhtäkään lohikäärmettä, mitä ei käy ihmetteleminen; lohikäärmeet ovatjotakuinkin hirvittävintä, mitä ajatella saattaa. Ne ovat ilkeitä ja läpeensäkieroja, niiden suomut ovat läpäisemättömät, pyrstö terävä ja vahva. Nesyöksevät tulta ja niiden säälimättömissä silmissä kytee halu pahantekoonja tuhoamiseen. Raamatussa ne ovat paholaisen merkki.

Lohikäärmeet elävät vanhoiksi – joitakin pirulaisia ei vaikuta lannistavanmikään. Ne ovat levittäytyneet laajalle ja ovat riesa monilla seuduilla.Vanhoina maailmanaikoina ne tyytyivät kaappaamaan linnanneitoja,polttamaan peltoja, varastamaan karjaa ja surmaamaan ritareita. Nykyäänne osaavat jo paljon enemmän.

Lohikäärmeitä vastaan yritetään taistella, vaikka harvoin siitä näyttäätulevan mitään. Miekka kuin miekka kimpoaa niiden panssarista, ja kunyhden pään saa katkaistua, nousee sen tyvestä kaksi uutta kuin antiikinHydralla. Vastarinta on kuitenkin kovaa; ympäri maailman ovat ihmisetlietsoneet vihaa noita iljetyksiä kohtaan lyöttäytyen yhteen niitä vastaan.Monet uskovat, että yrittämällä tarpeeksi kovaa ja tarpeeksi suurellavoimalla ovat lohikäärmeet kukistettavissa. Mutta vastustajien mahdinkasvaessa ovat lohikäärmeetkin vain kasvaneet, käyneet suuriksi jainhottaviksi, kasvattaneet uusia häntiä.

Kuten aiemmin mainittiin, lohikäärmeet ovat sopeutuneet monenlaisiinelinympäristöihin. Missä niitä sitten täsmälleen on? Eräs esimerkki onidän valtava lohikäärme, vahva kuin karhu, joka tunnetaan Amerikassaasti. Se voi nukkua kieroa untaan pitkiäkin aikoja, mutta ihmiset tietävät,että sen kanssa on aina oltava varuillaan, sillä pahalle päälle sattuessaan seosaa olla hyvin vaarallinen. Siitä ovat suomalaisetkin kuulleet. Toiset taaspitävät juurikin Amerikkaa maailman ilkeimmän lohikäärmeenlaitumena.

Muitakin pienempiä on. Asutuksen keskellä havaittavia lohikäärmeitä,joiden ansiosta ihmiset pelkäävät liikkua kaduilla. Kaukaa etelästä tulleitatummanpuhuvia sarvilohikäärmeitä, jäykkämielisiä, ikiaikaisia jaaggressiivisia räyhälohikäärmeitä, jotka tulivat ennen sarvilohikäärmeitä.Punalohikäärmeitä, jotka muuttavat väriään siniseksi, ja toisaalta vielävaarallisempia sinilohikäärmeitä, jotka muuttuvat punaiseksi

7

jossakin vaiheessa elämäänsä. Sekä lihaa että kasviksia syöviälohikäärmeitä inhotaan.

Näin itsekin lohikäärmeeni joitakin vuosia sitten, ja koetin käydä keihäinja kilvin sitä vastaan. Lohikäärme oli niitä evoluution viime aikoinakehittelemiä hirmuisia, nopeasti kasvavia tappokoneita, ja lukuisinelonkeromaisine käsineen näyttäytyi se minulle uhkana. Se toimikokonaan sähköllä.

Mikä kummallisinta, lohikäärmeitä ei ole. Silti ihmiset pelkäävät niitä,koska luulevat näkevänsä jotain, mitä ei ole olemassakaan. Lohikäärmevoi tuntua aidolta, sen henkäyksen voi tuntea niin kauan kuin siihenuskoo. Vain ani harvoin saattaa lohikäärme osoittautua todelliseksi, muttasilloinkin ne ovat usein väärinymmärrettyjä tai kaltoin kohdeltuja, pieniälieroja. Mikään olento ei ole oikeasti paha kuin lohikäärme.

Kuin espanjalainen hidalgo, Don Quijote, karautamme vielä nykyääntaisteluun lohikäärmeitä vastaan. Taistelu osoittautuu mahdottomaksivoittaa, mutta ei sen takia, että seipäämme kimmahtaisivat lohikäärmeensuomuista kuin La Manchan tuulimyllyjen kiviseinistä, vaan koska neovat usvaa ja kuvitelmaa, niiden siivet pelkoa, niiden liekit vihaa jaennakkoluuloja.

Huidomme ympärillemme kuin hullut haavoittaen toisiamme sivaltavinsäilin ja terävin kannuksin. Jos taistelusta ei ymmärrä vetäytyä, se ei tuleloppumaan. Välinpitämättömimmät tietävät tämän, ja yrittävät siltiesiintyä hopeisina ritareina, lohikäärmeentappajina, pelastajina, vaikkaeivät sitä todellisuudessa ole.

Lohikäärmeiden siivet kietoutuvat ympärillemme kuin tiheä usva.Olemme niin kiireisiä puhkoessamme niiden pingottunutta nahkaa, ettäemme osaa nostaa yhdessä aseitamme todellisia hirviöitä vastaan.Hehkuvan kuuma jättiläinen sulattaa jäätiköt. Törkykäärmeet uivatvaltamerten pyörteissä ja tukehduttavat kaiken elävän. Hiidet vievätmonissa maissa ihmisiltä kaiken syötävän. Turhaan vihoitteluun jamiekkojen kalisteluun ei kannata voimiaan tärvätä.

Enää ei kannata ryhtyä lohikäärmeentappajaksi. Pyhä Yrjö surmasiviimeisen jo 300-luvulla.

Henrik Åkerberg

8

SYK: lähteä vai jäädä?Tämä kysymys koskettaa kaikkia sykkiläisiä jossain vaiheessa, kunyhdeksännellä luokalla on aika valita, mihin lukioon pyrkii. Ensinajattelee automaattisesti jatkavansa SYK:ssa, mutta sitten huomaakinhorisontissa monet muut yhtä kiinnostavat vaihtoehdot ja varmuus alkaahorjua. Kun yhteishaun viimeinen päivä on jo huomenna, mutta päätöstäei ole vielä tehty, koko kehon vallannut stressi yrittää purkautuapaniikkina ja epätoivoisina itkukohtauksina. Jotta tällaista ei tapahtuisi,kannattaa alkaa miettiä asioita riittävän aikaisin. Tämä juttu voi auttaasinua päätöksenteossa.

Yleisin syy, miksi ysiluokalaiset jäävät Sykkiin on tuttu ilmapiiri jakaverit, joiden vuoksi harva loppujen lopuksi lähtee. Edellä mainitut ovattietenkin tärkeitä, mutta samalla kun menee virran mukana, saattaaohittaa suuria mahdollisuuksia.

SYK:ssa on tietenkin paljon hyviä oppilaiden menestymisestäkiinnostuneita opettajia ja houkuttelevia kursseja, jotka liittyvät teatteri-ilmaisuun, kuvataiteeseen, liikuntaan, muihin taideaineisiin sekäluonnontieteisiin, mutta jos sinulla on lahjakkuutta näissä asioissa javoisit sitoa ne tulevaisuuden ammattiisi, erityislukiot ovat paljon parempivaihtoehto. Kielistä innostuneille SYK on tietenkin oiva jatko-opiskelupaikka ja jos pitää englannin kielestä, eikä pelkää ottaa haasteitavastaan, kannattaa harkita IB-linjaa. Se on hyvä tilaisuus saada taitonsamelkein äidinkielen tasolle, mikä tulevaisuudessa tulee olemaanhyödyllistä.

Ongelma on kuitenkin juuri siinä, että suurin osa oppilaista ei vain haluatai jopa pelkää muutoksia. Heidän mielestään on paljon helpompaa jaturvallisempaa jäädä rakkaaseen betonikuutioon kuin vaihtaa täysinympäristöä, jossa voi piillä ennennäkemättömiä vaaroja. Joillekin uusiinihmisiin tutustumisen ajattelu on painajaista.

Myös epäonnistumisen pelko muihin erityislukion taitaviin nuoriinverrattuna on tavallista. Nämä kaikki esteet on kuitenkin ylitettävähenkisesti, jos ei halua menettää paljon erilaisia mahdollisuuksia. Toisessalukiossahan voi saada myös uusia elinikäisiä ystäviä ja löytäätulevaisuuden kollegoja, jotka tulevat ensin opiskelemaan ja sittentyöskentelemään samalla alalla.

9

Jos ei osaa valita kahden lukion välillä, kannattaa laatia lista hyvistä jahuonoista puolista molemmille, ja vertailla, mitkä haittaavat sinua jamitkä pystyt hyväksymään. Jos olet yhtään epävarma valitako tavallinenvai syventävä linja, kannattaa valita aina niin, ettei myöhemmin suremenetettyjä mahdollisuuksia. Tämä on sinun elämäsi, joten anna itsesipäättää tulevaisuudestasi. Jos vanhemmat yrittävät vaikuttaa päätökseesi,muista että he haluavat vain parastasi, mutta eivät aina näe koko kuvaa,koska eivät ole sinun paikallasi.

Jotta et katuisi valintojasi, kun hakuaika on ohi, seuraa sydäntäsi.

Alisa Vlasova

10

Lukioon valmistautumisesta

Leo Kiviniemi

Neljän vuoden opiskelumahdolli-suutta tulisi mainostaa enemmänyläkoululaisille: Yläkoululaisen epä-varmuus tulevasta opiskelupaikastaaiheuttaa usein liikaa paineita jastressiä. Pitää asemoitua yläkoulu-laisen asemaan ja nähdä, mitensuuria vaikeuksia hän joutuukohtaamaan tuossa elämänvaihees-sa. Jos hänellä ei ole paljonkavereita ja mahdollisuuksia ottaarennosti, hän stressaantuu. Seaiheuttaa suuren määrän vaikeitatunteita. Jos nämä tunteet torju-taan, ne kasaantuvat. Erityisenvaikea on niiden ihmisten asema,joilla on oppimisvaikeus. Heitäusein kiusataan ja syrjitään ihantahallisesti, koska ihmiset luulevatheidän osaavan asiat huonommin.Heillä voi olla puhevaikeuksia,eivätkä he siksi avaa suutaan kovin-kaan usein, kun tulisi mahdollisuusmuodostaa uusia sosiaalisia suhtei-ta. Ratkaisuksi meidän tulisi kivakoulu –kampanjan lisäksi mainos-taa yläkoululaisille aikuisten apua,jos stressi tai ahdistus tulevastaiskee.

”Yksi yhdessä yksi monista, kun memaailmaan ollaan menossa. Kolmekirjainta ollaan yhdessä, kolmekirjainta se on osa meitä.”

Koulussamme on ainakin kaksiammattilaista, joiden apua kannat-taa hakea. He ovat koulupsykologiAleksi Raappana ja koulukuraattoriRiina Suhonen. Joitakin ihmisiäkehottaisin ymmärtämään, etteiyksilö voi aina vaikuttaa elämäänsäpositiivisesti ilman apua. Pyydänrakkaat opettajat ja oppilaat, ettäkiinnittäisitte tähän asiaan huomi-ota. Puolustakaamme heikossaasemassa olevia. Ei kiusata heitä taiaiheuteta liikaa paineita! SYK:nyläaste oli ihan liian stressaava japainostava. Meidän tulisi keskus-tella tästä aiheesta enemmän.Haluan muutosta tähän asiaan.Tämä ei ole ainoastaan meidänkoulumme ongelma vaan myösmuiden. Jatketaan koulujen kehit-tämistä yhdessä.

11

Maahanmuuttajan arkiJos nyt yleisesti ajattelet maahanmuuttajan arkea, niin mitä tuleemieleesi? Ehkä hankaluuksia, hienoja kokemuksia ja uusia ystäviä. Entäjos kysyisin, minkälaista New Yorkiin muuttaneen arki on? Mielikuvasihienoista kokemuksista vaihtuisi todennäköisesti mielikuvaksi AIVANMAHTAVISTA kokemuksista. Tai ehkä ajattelisit, että New Yorkissa olisikamalaa, koska et ymmärtäisi kielestä mitään eikä sinulla olisi kavereita.

Viimeisin vaihtoehto oli se, mitä itse ajattelin ennen kuin tiesin, kuinkamahtavaa täällä oikeasti onkaan.

Tämän lehtiartikkelin kirjoittanut henkilö on asunut Suomessa, mennytsaunaan perheensä kanssa ja kuullut, että nyt aiotaankin muuttaaAmerikkaan. Asiat olivat juuri alkaneet sujua hyvin; olin päässyt SYK:iinja minulle oltaisiin mahdollisesti ostettu rumpusetti kotiin, mutta sittenpitikin muuttaa rapakon toiselle puolelle vuodeksi tai kahdeksi. Muistan,että reaktioni ei ollut kovin myönteinen Amerikkaan lähdön suhteen,mutta nyt kun täällä on elänyt puoli vuotta ja alkaa jo päästä jyvällekielestä, niin tarkemmin ottaen ei täällä hassumpaa ole.

Voin kertoa newyorkilaisen maahanmuuttajan arjesta ihan parilla sanalla,jotka kuuluvat näin: suurin osa on erilaista. Nyt kun ymmärtää asioista joenemmän ja on asunut täällä enemmän kuin kaksi viikkoa, alkaahuomata yhä isommat erot varsinkin opetussuunnitelmassa ja muissakäytännöissä.

Esimerkiksi joitakin asioita tehdään ihan turhaan niin kuin esimerkiksiruokalassa, jossa ruokalanpitäjä laittaa valot pois ilmoittaen ruokailunloppuneen ja käskee pakkaamaan tavarat, mitä pidän aika järjettömänä.SYK:ssa ei taideta näin tehdä, vaikka olenkin tosin jo jonkun aikaa ollutpoissa, enkä varmuudella voi sanoa.

Muissakin asioissa pitää olla hiljaa ja noudattaa järjestystä, kutenpoistuessa, jolloin tehdään aina suorat jonot. Niin, ja sitten on ”voicelevelit” eli eri äänenvoimakkuudet, joita pitää noudattaa: 1 = no talking, 2= whispering so� voice, 3 = classroom voice, 4 = outside voice in recess, 5= screaming emergency voice. Minusta opettaja voisi vain sanoa, milloinsaa puhua ja milloin ei. Tyhmintä on se, että oikeastaan aina pitää käyttääensimmäistä tasoa.

12

Täällä on etenkin yksi asia, jossa täkäläiset ovat onnistuneet hyvin ja se onystävällisyys. Monet lapset tervehtivät ja kysyvät tarvitsenko apua, kuntaas suomalaiset eivät normaalisti tervehdi aina edes omia tuttaviaan.Samalla minusta tuntuu, että amerikkalaislasten vanhemmat ovattottuneet aika lailla parhaaseen. Esimerkiksi kerran, kun aikuisilleesiteltiin kuvataiteenopettajamme, alkoi ärtynyt keskustelu. Täkäläisetvanhemmat hirvittelivät sitä, että heidän lapsensa eivät saa ”oikean”taiteilijan opetusta, mikä on ”hieman” omituista, koska en ole koskaannähnyt kenenkään opettajan piirtävän ja maalaavan yhtä hyvin kuinkuvataiteen opettajani Ms. Bernstein.

On yksi toinenkin aika uskomaton juttu. Nimittäin joka tiistai New Yorkin�lharmonikot tulevat opettamaan meitä ja pääsemme heidänkonserttiinsakin. Sitten on vielä kirjailijavierailuja, jotka ovat sellaisia, ettäjoku kirjailija tulee kouluumme kertomaan kirjastaan, josta saammeilmaiset kappaleet nimikirjoituksella. On minun koulussani siis hyvätpuolensakin.

Useamman kerran viikossa on ”reading workshop”, jossa ei oikeastaanlueta vaan harjoitellaan lukemisen ymmärtämistä. Pitää miettiä miltäpäähenkilöstä mahtaa tuntua, mikä on tarinan ongelma, miten se ratkesija mitä kirjailija yrittää tarinallaan opettaa.

Vähän aikaa sitten harjoittelimme asiaa, jota minun käsittääkseni käydäänläpi Suomessa vasta yläasteella. Sen nimi on referoiminen, mikätarkoittaa, että luetaan joku artikkeli, jonka keskeiset asiat pitää tiivistääpariin virkkeeseen. Sen lisäksi on ”independent reading”, jossa luetaankirjaa ja ”writing workshop”, jossa nimensä mukaisesti kirjoitetaan.

Tarinoiden sijaan täällä kirjoitetaan jostain kirjasta tai esim. esseitä.Harjoittelemme myös kirjoittamaan vahvoja argumentteja, joissa pitäätietenkin olla hyvät perustelut, että miksi jonkun asian pitäisi olla tietyllätavalla ja niin edelleen. Tällaista ei ainakaan vielä 1. ja 2. luokallaSuomessa opeteta.

Lomat ovat myös erilaisia. Täällä lomapäiviä on ripoteltu ympäriinsäniin, että meillä ei ole yhtä pidempää syyslomaa vaan yksittäisiälomapäiviä siellä täällä. On siis paljon asioita, jotka ovat eri tavalla täällä.Jotkut ovat paremmin ja jotkut taas huonommin kuin suomalaisessakoulussa, mutta lopuksi vielä viimeinen vinkki: jos sinulle annetaanjoskus mahdollisuus muuttaa New Yorkiin, niin muuta ihmeessä.

Aarni Valtonen

SYK ennenHaastateltava käsikirjoitustieteen professori, kirjailija, käsikirjoittaja jaSykin entinen oppilas Iiro Küttner. Minkälaista ruoka oli ennen SYK:ssa?- Parhaita ruokia olivat veriletut ja maksalaatikko.Kuka oli SYK:n rehtori?- Vesa NikunenOnko Sykki muuttunut?- Paljon samaa, mutta ruokalaa on laajennettu, kokolattiamatot onpoistettu ja muutamia tauluja on siirretty.Olivatko opettajat silloin tiukkoja?- Eivät.Oliko Mörskä silloin olemassa?- Oli.Millaisia joulunäytelmät olivat silloin?- Ne olivat menestyksiä. Siellä oli esimerkiksi Kasper, Jesper ja Joonatanja Hassu sirkus, jossa olin hevosen etupää.Millä tulit kouluun?- Pyörällä, kävellen, bussilla ja hiihtäen.Oliko luokkahuoneet silloin merkitty numeroilla ja kirjaimilla?- Oli.

Inkeri Küttner, Lilja Hyppölä ja Saara Kokkonen

Purkkaa pulpetin alla?Onko sinun pulpettisi alla purkkaa? Oletko sinä liimannut purkkaapulpettien alle? Kaikkien tulisi ymmärtää, että purkat kuuluvatroskakoriin. Jokaisen pitäisi parantaa tapansa ja viedä purkat roskikseen,koska kukaan ei halua niitä pulpettiinsa. Opettajien pitäisi huolehtia siitä,että jokaisessa luokassa on roskis, jotta koulu pysyy siistinä. Mielestämmepurkat voitaisiin siivota pulpettien alta kerran kuukaudessa.

Minni Aho ja Mione Lochhead

14

We started with a complicated hello but ended with a simple goodbye.