henkilöstö- ja sidosryhmälehti

Satakunnan sairaanhoitopiiri

1 • 2016

Kustannus-tehokkaasti uuteen toimintakulttuuriin

Turvapaikanhakijan hoitopolku

rakennetaan yhteistyöllä

Gallup – nuoret

ammattilaiset

Satakunnansairaanhoitopiirinhenkilöstö- ja sidosryhmä-lehti Vinkkeli

TOIMITUSJULKAISIJASatakunnan sairaanhoitopiiriSairaalantie 328500 PORIPUH. (02) 627 71FAX (02) 627 7799

PÄÄTOIMITTAJAHallintoylihoitajaPaula Asikainen

ULKOASU JA TAITTOTiina Liivola / 400 kepposta Oy

KANNEN KUVATaru Tolppo

PAINOPAIKKABrand ID Oy

PAINOS4 800 kpl

ISSN 1797-5638

S I S Ä L LYS L U E T T E L O

To i m i tu s k u nt aPäätoimittaja, hallintoylihoitaja Paula Asikainen 044 7077783

Johtajaylilääkäri Ermo Haavisto 044 7077782

Hankintapäällikkö Seppo Havukainen 044 7077595

Osastonhoitaja Meritta Heino 044 7077830

Vastuualuejohtaja Anssi Luoma 044 7076500

Pääluottamusmies Janne Maja 044 7079317

Sovellusasiantuntija Elisa Ranne 044 7077686

Ylihoitaja Paula Ranne 044 7074424

Luottamusmies Vesa Rasikko 044 7079329

Vastuualuejohtaja Sari Sjövall 044 7077215

Toimitussihteeri, viestintäsihteeri Taru Tolppo 044 7077784

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@satshp.fi

Toimituskunnalle voi lähettää artikkeliehdotuksia ja palautetta

sähköpostiosoitteeseen vinkkeli@satshp.fi

Kannen kuva: Turun yliopiston neljännen vuosikurssin lääketie-

teen opiskelijoita suorittamassa harjoittelujaksoaan Satakunnan

keskussairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla.

Kuvassa Matias Blomqvist, Alina Vuola, Lauri Pitkänen, Mikael Nie-

mi, Saara Alanen, Sampo Mäkinen, Markus Varpela, Aleksi Kallio.

Kuva Taru Tolppo

s. 4 Ikääntyminen ja palveluiden tarve kulkevat samaa tahtia

s. 5 s. Kustannustehokkaasti uuteen toimintakulttuuriin

s. 7 Turvapaikanhakijan hoitopolku rakennetaan yhteistyöllä

s. 10 Gallup - nuoret ammattilaiset

s. 13 Tuella ja kuntoutuksella osallistumisen mahdollisuuksia ja osallisuuden kokemuksia

s. 14 Potilastietojärjestelmän uudistus on osa sähköisten palveluiden kehittämistä

s.15 Muistathan puhua seksuaalisuudesta

s.18 Keskussairaalan henkilöstöravintolan laajennus on otettu vastaan ihastellen

s. 20 Kehittäminen ja tutkimus tutuksi

s. 21 Haavahoitajat yhdistivät tietonsa ja taitonsa

s. 22 Lähetin työssä on liikettä, tempoa ja rytmiä

s. 24 Yhteistyöllä potkua opiskelijan ohjaukseen

s. 26 Tavoitteena hyvä hoito ja palvelu

s. 28 Syöpätautien yksikön 10-vuotissynttärit

s. 29 Harrastusvinkkeli

s. 30 Työsuojeluvinkkeli

s. 31 Järjestövinkkeli

s. 32 Pikku-uutiset

Vinkkeli2

S I S Ä L LYS L U E T T E L O

”Nysse” tulee, sanoo tamperelainen, kun hän huomaa bussin kaartavan kadunkulmasta kohti pysäkkiä. Samoin näyttää olevan sosiaali- ja terveydenhuollon (Sote) pitkään valmistellun uudistuksen kohdalla. Maan hallituksen päätökset ja linjaukset ovat antaneet vauhtia maakunnissa uudistukselle, niin myös Sa-takunnassa. Satasoten valmistelutyö on käynnistynyt. Satasote:n internet-sivujen (www.satasote.fi) kaut-ta kaikki pääsevät osallistumaan ja seuraamaan hankkeen etenemistä. Meneillään on myös laajan päi-vystyksen suunnitteluhanke. Muutos on käynnissä myös sairaalan toimintojen organisoinnissa, kun vii-destä toimialueesta on muodostettu yksi sairaanhoidon toimialue.

Olemme monien muutosten keskellä, osaan voimme vaikuttaa omalla toiminnalla, mutta osa on meis-tä riippumatonta ja yllättävääkin. Turvapaikanhakijoihin liittyvät asiat tulivat monille yllätyksenä, digita-lisaatio ja työprosessien uudelleen organisointi teknologian tuella muuttaa tekemistämme toisenlaisek-si. Kaikkiin näihin uusin haasteisiin kykenemme vastaamaan ennakkoluulottomalla, luovalla ja tulevai-suuteen suuntaavalla asenteella. Tulevaisuuden tekijät ovat jo talossa, kuten lehden kansikuva ja sisäsi-vulla olevat jutut meille osoittavat.

Meitä on mitattu monella eri tavalla. Erinimiset kyselyt ovat pongahtaneet sähköposteihin mm. TUKU-, Työsyke-, Effica-, Tutkimusilmapiiri-, Työsuojelu-, GLESS -kyselyt. Olemme pärjännet hyvin kansallises-sa vertailussa ja omassa organisaatiossamme on edistytty monilla eri alueilla. Myös tekemistä ja teki-jöitä on palkittu.

Tästä on hyvä jatkaa yhdessä eteenpäin toinen toistamme kunnioittaen ja toistemme työtä arvostaen, mitä moniammatillinen yhteistyö edellyttää.

Ei muuta kuin hypätään ”bussiin”!

Hyvän hoidon ja palvelun puolesta,

Paula Asikainenhallintoylihoitaja

Pä

äk

irjo

itu

s

Kuva TARU TOLPPO

Vinkkeli 3

Pitkän linjan poliitikko Oili Heino on ensim-mäistä kauttaan Satakunnan sairaanhoitopii-rin yhtymähallituksessa.

– Tämä on minulle vielä opettelua. En en-nen ollut missään sosiaali- ja terveyspuolen luottamustehtävissä, Heino kertoo.

Sairaanhoitopiirin yhtymähallituksessa käsitellään kuitenkin pääasiassa talousasi-oita, ja niiden käsittelemisestä Oili Heinol-la on toki kokemusta niin Porin kaupungin-valtuustosta kuin monista muistakin luotta-mustoimistaan.

– Satakunnan sairaanhoitopiiri voi taloudel-lisesti hyvin, verrattuina muihin sairaanhoi-topiireihin. Lasten- ja naisten talon rakenta-miseen otettiin velkaa, mutta sitä on vähän.

Kuntien ja ikääntyvyyden ristipaineessaHelppoa ei taloudenpyörittäminen Satakun-nan sairaanhoitopiirin yhtymähallituksessa-kaan ole. Kuntien ja valtion vaatimukset suh-teessa esimerkiksi väestön ikääntymiseen, luovat yhtymähallitukselle hankalia yhtälöitä.

– Kunnat vaativat, että mentäisiin joko nollakasvulla tai ainakin mahdollisimman pienellä, esimerkiksi yhden prosentin kas-vulla. Kuitenkin ihmisten ikä ja sairastavuus kasvavat kovaa vauhtia.

– Toisaalta, kuntien tehtävä on huolehtia esimerkiksi juuri ikäihmisten laadukkaasta perusterveydenhuollosta ja ennaltaehkäise-västä hoidosta, Heino muistuttaa.

Oili Heino uskoo vahvasti myös sairaan-hoitopiirin terveydenhuoltohenkilökunnan osaamiseen ja ammattitaitoon, mikä vähän ristiriitaisesti tuo myös taloudellisia paineita.

– Tutkimukset ja diagnosointi on parantu-nut ja sairauksia löydetään nykyään enem-män, Heino miettii.

Teksti EIJA HAMMARBERG

Yhtymähallituksen Oili Heino: Ikääntyminen ja palveluiden tarve kulkevat samaa tahtia

Pienillä resursseilla paljon hyvää

Satakunnan sairaanhoitopiirissä on kuiten-kin pienenevilläkin taloudellisilla resursseil-la tehty Oili Heinon mukaan hyviä, isoja pää-töksiä erityisesti toiminnallisiin tarpeisiin.

– On tehty esimerkiksi logistiikkakeskus ja nyt suunnitellaan sairaala-apteekkikoko-naisuuden uusimista. Näistä odotetaan ajan myötä kannattavia investointeja.

Lääkäritilanteen Oili Heino kertoo tällä het-kellä keskussairaalassa olevan kohtuullisen, joskin eri aloilla on tässä asiassa vaihteluja.

Yhtä mieltä sote-uudistuksen tarpeestaOili Heinoa työllistää myös luottamustehtävä Satakunnan sote-uudistuksen johtoryhmässä.

– Onhan tätä käsitelty valtioneuvostossa-kin jo pitkään, sitten ollaan taas vedetty esi-tys takaisin, kun on huomattu, ettei tästä tul-lutkaan mitään.

Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon pal-velurakenneuudistusta on hinkattu jo vuosi-kausia, näkee Oili Heino pitkittyneessä pää-töksenteossa hyvääkin.

– Jos joku aiemmin olikin koko uudistus-ta vastaan, on näiden vuosien aikana kyl-lä vahvistunut yhteinen käsitys siitä, että jo-tain pitää tehdä sosiaali- ja terveyspalvelui-den saatavuuden turvaamiseksi tulevaisuu-dessakin. Nyt suurin osa ihmisistä alkaa ol-la sitä mieltä, että kunhan vain saataisiin se sote, Oili Heino sanoo.

Siitä, mihin sote-uudistuksella pyritään ja millä keinoin, ollaan Heinon mukaan kuiten-kin yhä poliittisesti osin eri mieltä.

– Ehkä oikeisto korostaa enemmän säästö-jä ja valinnanvapautta, kun taas vasemmisto-puolueet hakevat kaikille tasapuolisesti tarjot-tavaa laadukasta palvelua. Tosin laadukkai-

den palveluiden kautta voitaisiin niitä säästö-jäkin saada, koska toki myös niitä tarvitaan.

Heino painottaa perusterveydenhuol-lon osuuden olevan tärkeää sote-uudistuk-sessakin.

– Vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja ter-veyden edistämisestä säilyy kunnilla soten jälkeenkin. Tehtävä kuuluu kunnille, koska hyvinvointi ja terveys ovat yhteydessä mui-hin kuntien hoitamiin tehtäviin, kuten esi-merkiksi koulutus, liikunta- ja kulttuuripal-velut, kaavoitus ja liikennejärjestelyt, Hei-no korostaa.

Erikoissairaanhoitoa SatakunnastaSatakunnan sairaanhoitopiiri on yksi maan erikoissairaanhoitoa tarjoavista kuntayhty-mistä. Se tarjoaa palveluja 18 jäsenkunnalle ja niiden yhteensä noin 224 000 asukkaalle.

Oili Heino kannattaa erikoissairaanhoidon keskittämistä Tiilimäelle, jotta pystytään tur-vaamaan kattava ympärivuorokautinen eri-koisalapäivystyssairaala monipuolisine pal-veluineen jatkossakin Satakunnassa.

– Peruspalvelut on turvattava lähipalvelu-na koko Satakunnan alueella ja niiden mää-rittelystä sote-uudistuksen kanssa painivat tulevat keskustelemaan jo lähiaikoina. Kyl-lähän ihminen menee leikkaukseen vähän kauemmaksikin, mutta peruspalveluiden on oltava lähellä, Heino painottaa.

– Tosin, jos sote tässä mallissaan tulee, saa-vat ihmiset itse valita hoitopaikkansa. Kus-tannukset tulevat kuitenkin Satakuntaan ja hinnat ovat erilaisia eri puolilla maata eri sai-raaloissa, Heino miettii.

Heino korostaa kuitenkin, että erikoissai-raanhoitoon pääsy ei saa tulevaisuudessa-kaan pitkittyä nykyisen hoitotakuun mukai-sesta kolmen kuukauden rajasta.

Vinkkeli4

Kustannustehokkaasti uuteen toimintakulttuuriin Teksti JAANA KIRKKALA

Kuva TARU TOLPPO

Lokakuussa Satakunnan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärinä aloittanut Ermo Haavisto kertoo saaneensa johdettavakseen hyvin valmistellun hal-lintouudistuksen. Vuoden alussa voimaan tullut uudistus yhdisti konser-vatiivisen hoidon, operatiivisen hoidon, lasten- ja naistentaudit sekä syn-nytykset, ensihoidon ja päivystyksen sekä psykiatrisen hoidon toimialu-eet yhdeksi sairaanhoidon toimialueeksi. Uudella toimialueella on viisi vastuualuetta, joilla on omat vastuualuejohtajat.

– Uudistus kattaa hallinnon, johtamisen sekä potilaiden tutkimisen ja

Moniammatillinen yli erikoisalojen toi-miva yhteistyö tässä sairaalassa ja myö-hemmin Sata-sotessa moniammatillinen yli organisaatiorajojen menevä yhteis-työ tuovat potilaan kannalta parhaat tulokset, painottaa uudistuksia joh-tava johtajaylilääkäri Ermo Haavisto.

>>

Vinkkeli 5

hoitamisen yhteiset toimintatavat. Hyödyn-nämme nyt ja jatkossa enemmän yhteisiä re-surssejamme kuten henkilöstö- ja tilaresursse-ja. Johtamisresurssiemme täytyy olla riittävät ja johtamisen periaatteiden sekä toimintamal-lien yhdenmu-kaiset, Haavis-to kertoo.

– Halusim-me muutok-sella lisätä yh-teistyötä poti-laan tutkimisessa ja hoitamisessa. Erikoissai-raanhoidon tutkimukset ja hoidot ovat vaati-vaa työtä. Sellaiset potilaat, joilla on vain yk-si selkeä diagnosoitava ongelma, ovat entis-tä harvemmassa. Tarvitsemme iäkkäiden ja monisairaiden potilaiden hoidossa yli erikois-alojen menevää yhteistyötä sekä joustavia ja nopeita tutkimusmahdollisuuksia. Haluan viedä tiimityötä toimintaideologiana vahvas-ti eteenpäin, Haavisto painottaa.

Vaikka suurten muutosten läpivienti ei ole helppoa, muutosvastarinnan sijaan Haavisto on havainnut innostusta.

– Mielestäni meillä on positiivinen tekemi-sen meininki. Se on välillä yllättävääkin, sillä elämme taloudellisesti vaikeita aikoja, joihin sote-uudistus tuo vielä epävarmuutta.

Kaikki mukaan suunnittelutyöhönSairaanhoidon toiminta-alueen tavoin myös päivystyssairaalan laajennushankkeen suun-

nittelussa lähtökohtana on asiakas- ja potilas-lähtöinen toimintamalli.

– Suunnittelussa keskeinen periaatteemme on vahva yhteistyö. Kaikkien tulee olla muka-

na suunnittelemassa ja toteuttamassa mahdol-lisimman hyvää hoitoa potilaalle. Suunnitte-lun eri vaiheissa tarvitsemme erilaista osaa-mista. Yhteistyövelvoitteen edellyttämänä jo-kainen voi tuoda suunnitteluun oman panok-

sensa muiden kanssa.Uuden sairaalan ideat ja

toimintamallit otetaan käyt-töön heti, jos vain se on mahdollista.

– Vaikka osa nykyisistä ti-loistamme voi rajoittaa uu-

siin toimintamalleihin siirtymistä, on muutok-sessa kysymys ennen kaikkea toimintakult-tuurista. Henkinen muutos voi tapahtua jo näissä tiloissa toimintakulttuuria muuttamal-la. Se voi viedä aikaa, mutta tavoitteet yhteis-työlle, hyvälle hoidolle ja potilaslähtöisyydel-le on julkilausuttu selkeästi, ja niiden mukaan edetään, Haavisto kertoo.

Säästöjä uusilla hoitotavoillaSairaanhoitopiiri joutuu vähentämään ensi vuonna toimintakulujaan yhdellä prosentilla. Tarvittavat sääs-töt pyritään saa-vuttamaan uusil-la, edelleen laa-dukkailla, mutta aiempaa kustan-nustehokkaimmil-la hoitotavoilla.

– Yksi kehittä-mistämme peri-aatteistamme on potilaan kotiuttamisen arviointi ja tehosta-minen. Arvioimme tarkasti sen, milloin poti-laan pitää olla vuodeosastolla yön yli vai voi-daanko hänet kotiuttaa. Leikkausmenetelmi-en, anestesian ja kivunhoidon kehittyminen ovat nopeuttaneet leikkauspotilaiden hoitoa, eikä kehityssuunnalle näy loppua. Ylitämme koko ajan aiemmin leikkaustoiminnalle ase-

tettuja ylittämättöminä pidettyjä tavoitteita. Teemme entistä suurempia leikkauksia aiem-paa sairaammille potilaille päiväkirurgisesti.

Hyvä esimerkki tehostetusta toiminnasta on sairaalassa käyttöönotettu niin kutsuttu 23 tunnin prosessi. Sen mukaisesti aamulla leikkaukseen tullut potilas on yön yli valvo-tusti sairaalassa, minkä jälkeen hänet kotiu-tetaan suunnitellusti varhain aamulla ilman, että kotiinlähtö venyisi osastolla iltapäivään. Vuodeosastohoitoa vähentävästä toiminnasta on hyviä kokemuksia myös muualta.

Sata-soteen yhteistyölläHaavisto kertoo Satakuntaan tultuaan näh-neensä maakunnan sote-tilanteen samanlai-sena kuin monissa muissakin maakunnissa. Valtionhallinnon linjausten puuttuessa kaikki toimijat olivat täälläkin lähtökuopissa omista periaatteistaan kiinni pitäen. Alkuhavaintojen-sa jälkeen Haavisto kertoo olevansa erittäin iloisesti yllättynyt tavasta ja tahtotilasta, millä Sata-sotea viedään nyt eteenpäin yhteistyöllä.

Haavisto näkee sote-suunnittelussa samat perusperiaatteet, visiot ja tavoitteet kuin sairaalan sisälläkin.

– Laadukas ja turvallinen hoito edel-lyttää yhdessä suunnittelua ja tekemis-tä, potilaslähtöisyyttä sekä perusasioi-hin keskittymistä. Maakunnan erikois-sairaanhoito ja perusterveydenhuolto ovat lokeroituneet eri kuntiin ja kunta-yhtymiin. Jokainen toimija hoitaa työn-sä hyvin ja tehokkaasti, mutta kokonai-suus ei toimi parhaalla mahdollisella

tavalla. Haluamme nyt Sata-sotessa purkaa parasta mahdollista työtä haittaavat esteet, Haavisto toteaa.

– Uudistus kattaa hallin-non, johtamisen sekä poti-laiden tutkimisen ja hoitami-sen yhteiset toimintatavat.

– Suunnittelussa kes-keinen periaatteemme on vahva yhteistyö.

– Yksi kehittämis-tämme periaat-teistamme on po-tilaan kotiutta-misen arviointi ja tehostaminen.

>>

Vinkkeli6

Turvapaikanhakijan hoitopolku rakenne-taan yhteistyöllä Teksti JAANA KIRKKALA

Kuvat TARU TOLPPO

Satakunnan sairaanhoitopiirissä on aina ollut vahva koulutuksen periaate. Sairaanhoitopii-rin koulutuspäällikkö Pirjo Ahon mukaan koulutus takaa hoidon jatkuvuuden sekä varmistaa henkilökunnan ja potilaiden turvallisuuden. Sairaalassa turvapaikanhakijapotilaiden tuloon on valmistauduttu myös koulutuksella.

– Ihmisten kohtaaminen on ollut meille aina tärkeää. Turvapaikanhakijoiden vuoksi jou-duimme kuitenkin arvioimaan koulutustarpeitamme uudesta näkökulmasta. Meillä ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö ammattitaitoinen henkilökuntamme osaisi kohdata erilaisia potilai-ta, mutta halusimme koulutuksella ja ohjeistuksilla helpottaa hoitotilanteita, Pirjo Aho kertoo.

Työntekijät ovat kokeneet tarvitsevansa lisätietoa turvapaikanhakijoiden kohtaamiseen. Pu-nainen Risti järjesti heille koulutusta joulukuussa ja seuraavaan koulutukseen osallistui myös sairaanhoitopiirin yhteistyökumppaneita.

Koulutusten lähtökohtana on ollut varautuminen todellisiin tilanteisiin. Pirjo Aho ottaa esi-merkiksi teho-osaston hoitotyön.

– Potilas voi tajuihin tulleessaan huomata olevansa vieraassa paikassa vartalo hoidon vuok-si osittain paljastettuna. Hänen kaoottiseksi kokemaansa tilannetta voi vaikeuttaa edelleen se, jos tulkki ei ole heti tavoitettavissa. Vastaavasti omaisten lohduttamiseen tarkoitetut ys-tävälliset eleet, kuten olkapään koskettaminen, voidaan tulkita tilanteessa väärin.

– Henkilökuntamme on toivonut myös kielikoulutusta. Haluamme vastata heidän tarpei-siinsa tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia. Haastavissakin tilanteissa on tärkeää, että halum-me auttaa välittyy potilaalle, Aho kertoo.

>>

Turvapaikanhakijoiden lapset ovat oikeutettuja sa-moihin terveyspalveluihin kuin kunnan muutkin lap-set. Pieni Banein-tyttö on käynyt Satakunnan keskus-sairaalassa isänsä kanssa.

<

Vinkkeli 7

Yhteisen kielen puuttuminen ja kult-tuurierot tuovat haasteita turvapai-kanhakijoiden hoitoon. Vahva am-mattitaito ja yhteistyö auttavat haas-tavissa tilanteissa.

Ennakkotiedot auttavat hoitajia

Päivystyksen sairaanhoitaja Johanna Simon-Bellamy pai-nottaa, että hoitotyön eettiset periaatteet ohjaavat hoita-jan työtä, ja erilaiset potilaat ovat osa sitä. Turvapaikan-hakijoiden hoidossa haasteita työhön tuovat yhteisen kie-len puuttuminen ja vieras tapakulttuuri.

– Potilaan auttaminen helpottuu, jos saamme ennak-koon tietoa potilaasta. Jos emme ole ehtineet tavoittaa tulkkia, joudumme esimerkiksi päättelemään kivun mää-rän potilaan ilmeistä tai kävelystä. Kipu on subjektiivinen kokemus, sen määrää on vaikea arvioida ilman kieltä, Si-mon-Bellamy kertoo.

Ennakkotiedon tarpeellisuutta painottava Simon-Bella-my on tyytyväinen siitä, että vastaanottokeskusten ohjaa-jat ottavat nykyään päivystykseen yhteyttä useammin kuin hätämajoituskeskusten ja vastaanottokeskusten perusta-misen alkuvaiheessa. Näin ohjaajan tai terveydenhoita-jan kanssa voidaan arvioida asukkaan hoidon tarvetta.

Simon-Bellamy ei ole havainnut työssään kulttuurin

Tiedonkulku paremmaksi yhteistyöllä

Ylihoitaja Katriina Peltomaa kertoo henkilökuntansa onnistuneen todella hyvin turva-paikanhakijoiden hoidossa.

– Päivystyksen henkilökunta osaa jo luonnostaan ottaa muutokset hyvin vastaan. Stres-saantuneita työntekijöitä ei ole näkynyt, koska päivystystyössä on totuttu ennakoimaan ja joustamaan, Peltomaa kertoo.

Onnistumisia mietittyään Peltomaa toteaa, että tiedottamista voisi vielä parantaa. Tiedon välittäminen oikeaan aikaan koko päivystyksen henkilökunnalle on ollut välillä haastavaa.

Punaisen Ristin vastaanottokeskusten hoitohenkilökunnan ja päivystyksen välistä tie-donkulkua on jo onnistuttu parantamaan yhdessä kehitetyllä lähetteellä. Vastaanotto-keskuksen terveydenhoitaja tai muu lähettävä henkilö kirjoittaa päivystykseen lähtevän asukkaan lähetteeseen kaiken käytettävissä olevan, hoitoa helpottavan tiedon. Vastaa-vasti lähete palaa vastaanottokeskukseen tuoden tiedot annetusta hoidosta.

Yhteistyössä ovat mukana myös alueen ensihoitopalvelut. Niiden henkilökunnalle on annettu ohjeistus muun muassa potilaan tilan arvioinnista vastaanottokeskuksessa.

tuomia rajoitteita, vaan esimerkiksi naishoitajat ovat voi-neet hoitaa muslimimiehiä. Kulttuurieroja on kuitenkin help-po huomata.

– Jos päivystykseen tullut potilaamme on turvapaikanha-kijanainen, voi keskustelu hänen voinnistaan edetä siten, et-tä hoitaja puhuu ensin tulkille, tulkki puhuu aviomiehelle ja sen jälkeen mies vaimolleen. Keskustelu jatkuu näin, vaik-ka tulkilla ja pariskunnalla olisi yhteinen kieli.

Turvapaikanhakijat tulevat pääosin hyvin perhekeskeisis-tä kulttuureista. Niinpä päivystyshoitoa tarvitsevilla voi ol-la usein suuri saattajajoukko mukanaan. Heidän eloisa kes-kustelunsa täyttää nopeasti odotusaulan.

Johanna Simon-Bellamylla on tuleviin koulutuksiin liitty-vä toivomus.

– Eri kansalaisuuksien tapoja ja uskontoa taustoittava koulutus kiinnostaisi minua. Uskon, että siitä voisi olla apua myös työssäni.

>>

Vinkkeli8

Hoitotarpeen arviointi tärkeää

Punaisen Ristin Satakunnassa ylläpitämissä Harjavallan, Kokemäen, Porin ja Rauman vastaanottokeskuksissa turvapaikanhakijoil-la on oma terveydenhoitaja tai sairaanhoita-ja. Koordinoiva terveydenhoitaja Seija Van-nekari-Kananen tukee heidän työtään ja ke-hittää yhteistyötä terveyspalvelujen tuotta-jien kanssa.

Vastaanottokeskusten asukkaat tulevat eri-koissairaanhoitoon joko lääkärin lähetteellä Terveystalosta tai kiireistä apua tarvitsevina päivystyspotilaina. Henkeä uhkaavissa tilan-teissa hoitaja, ohjaaja tai yöllä vartija soittaa päivystyksen triage-hoitajalle, ja auttaa hoi-don tarpeen määrittelyssä. Aina hoitoon ha-keutuminen ei mene ohjeiden mukaisesti, sillä laitoksen sijaan vastaanottokeskus on koti, josta asukkaat saattavat lähteä itsenäi-sesti hoitamaan asioitaan.

Turvapaikanhakijat ovat Vannekari-Kana-sen mukaan pääosin terveitä ihmisiä. Alku-haastattelun, tutkimusten ja rokotusten jäl-keen turvapaikanhakijoille tarjotaan vain äkillinen, välttämätön hoito ennen mahdol-lista oleskeluluvan saantia. Poikkeuksena ovat lapset, äidit ja raskaana olevat, jotka saavat perusterveydenhuollon palvelut sa-moin perustein kuin kotikuntalainen. Maa-hanmuuttovirasto vastaa turvapaikanhakijoi-den välttämättömän hoidon kustannuksista. Kiireettömissä tapauksissa oma-aloitteisesti hoitoon hakeutunut asukas vastaa itse hoi-tokustannuksista.

– Mikäli hoitaja arvioi asukkaalla olevan akuutin hoidon tarpeen, tämä saa lähetteen Terveystaloon Poriin. Hoitajan tekemä arvi-ointi on tärkeä, sillä hän voi huomata asuk-kaan hädän ja huolen aiheuttamat fyysiset oireet ja antaa niihin psykosomaattista tu-kea lääkärissä käynnin sijaan, Vannekari-

Kananen kertoo. – Jos asukas saa lääkäriltä lähetteen eri-

koissairaanhoitoon, on ensin arvioitava, on-ko tutkimuksia ja hoitoa mahdollista siirtää oleskelulupapäätökseen asti. Muissa mah-dollisissa epäselvissä tilanteissa, kuten jat-kohoidon järjestelyssä kannattaa myös ol-la yhteydessä vastaanottokeskuksen hoita-jiin. Me voimme auttaa esimerkiksi tilanteis-sa, joissa vain iv-tiputusten tarve on potilaan kotiutumisen esteenä.

Vapaaehtoisesti kotimaahansa palaavien tai myöhemmin ilman myönteistä päätös-tä jääneiden turvapaikanhakijoiden lähties-sä tulee varmistaa, että he saavat mukaan-sa mahdolliset tarvittavat lääkkeet, reseptit ja epikriisin tai hoitajan yhteenvedon tode-tusta sairaudesta ja sen hoidosta.

Tulkkaus paikalla tai puhelimitse

Päivystyksessä työskentelevä sosiaalityöntekijä Jenni Laurila on tärkeä osa turvapaikanha-kijoiden hoitoketjussa, vaikkei hän välttämättä itse hoitoa tarvitsevia tapaakaan. Turvapai-kanhakijat saavat tarvitsemansa sosiaalityön avun vastaanottokeskuksessa. Sosiaalityön si-jaan päivystyksen ja muiden osastojen sosiaalityöntekijät huolehtivat useimmiten hoitoon tulevien turvapaikanhakijoiden käytännön asioista ja tiedottavat heidän yhteystiedoistaan henkilökunnalle. Laurila on sopinut vastaanottokeskusten kanssa muun muassa yhteisistä tulkkaukseen ja kuljetuksiin liittyvistä käytännöistä.

Turvapaikanhakijoiden tulisi saada terveydenhoitopalveluja omalla äidinkielellään. Pu-naisen Ristin satakuntalaisissa vastaanottokeskuksissa asukkaat edustavat valtavaa mää-rää kieliä. Yleisimmin puhutut kielet ovat arabia, somalia, farsi ja dari. Englantia osaavia asukkaita on vähän.

Vaikka mediassa on kerrottu usein tulkkipulasta, pitää Laurila sairaanhoitopiirin alueen tulkkipalveluja kuitenkin toimivina.

– Tulkkaus onnistuu täällä tarvittaessa. Aina tosin emme voi saada tulkkia paikalle, mut-ta käytämme silloin puhelintulkkausta. Voi olla myös niin, ettei tulkki osaa potilaan äidin-kieltä, mutta yhteinen kieli saattaa kuitenkin löytyä jostakin muusta lähtöalueen kielestä.

Vinkkeli 9

SUSANNA ANTTOLAINEN sairaanhoitaja, lastenosastoAlan suuri työllistymisprosentti houkutteli hakemaan kouluun, josta irtosi heti opiske-lupaikka. Viimeisimmän harjoitteluni tein Satakunnan keskussairaalassa ja sitä kautta sain työpaikan. Tuttu sairaala ja tuttu osas-

to johon oli helppo tulla töihin. Aloitin työt sairaanhoitajana vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla, nyt olen töissä lastenosas-tolla. Vauvojen ja lasten parissa työskente-ly on ihan mahtavaa hommaa, paikkaa en kyllä vaihtaisi.

Uusiin tiloihin siirtyminen on tuonut mu-

Gallup - nuoret ammattilaisetKuvat EIJA HAMMARBERG, TARU TOLPPO ja HANNES FRIGÅRD

Miten päädyit alalle ja meille töihin?Mitä teet?Onko kiva duuni / mitä pidät työstäsi?Miten oletat työsi muuttuvan tulevaisuudessa?

kanaan paljon uutta, mm. vastasyntyneiden osastolla hoidetaan nyt myös synnyttäneet äidit. Kummallakin osastolla on mahdollis-tettu vanhempien läsnäolo lapsen sairaa-lassaoloaikana. Tuskin mitään kovin suuria muutoksia on hetkeen tulossa, tosin kaikki-en lasten päivystysten siirtymisestä E-taloon on ollut puhetta, ja se taitaa olla seuraava eteen tuleva muutos.

KAISA LEMSTRÖM kätilö, synnytys- ja naistentautien osastoOlen valmistunut ensin sairaanhoitajaksi, jonka jälkeen luin aikuiskoulutuksena itseni kätilöksi. Pienestä tytöstä lähtien olen haa-veillut ammatista, jossa saan olla ihmisten kanssa tekemisessä ja auttaa ihmisiä. Olen alun perin kotoisin Ulvilasta, mutta muutin opiskelemaan Turkuun. Turussa vierähti yli kuusi vuotta. Opiskellessani kätilöksi suo-ritin täällä Porissa miltei kaikki harjoittelu-jaksoni, joiden aikana minulle tarjottiin työ-tä täällä Satakunnan keskussairaalassa. Sii-tä se ajatus paluumuutosta takaisin kotikon-nuille alkoi kypsyä. Ja jo opiskelun päättyes-sä, huomasin asuvani Porissa.

Toimin kätilönä Lasten- ja naisten talossa, työskentelen synnytyssalissa ja synnytys- ja naistentautien vuodeosastolla. Tällä hetkel-

lä työskentelen synnytyssalissa.Pidän työstäni erittäin paljon. Minulla on

maailman paras ammatti. Pidän työni vaihte-levaisuudesta ja sen moninaisuudesta, kah-ta samanlaista työpäivää ei ole. Koen oleva-ni etuoikeutettu saadessani hoitaa naisia hei-dän koko elämänkaarensa aikana, aina mur-rosikäisestä vanhuksiin. Unohtamatta tieten-kään meidän ihania vastasyntyneitä vauvo-ja. Parasta työssäni on se, että saan tehdä töitä koko perheen kanssa.

Nykyisen työyhteisöni kehityksen huomi-oiden, työnkuvani varmasti vielä monipuo-listuu ja laajenee. Työnkierto on tätä päi-

Vinkkeli10

Gallup - nuoret ammattilaiset vää, ja se varmasti vahvasti liittynee työni tulevaisuuteen. Opiskelen myös tällä hetkel-lä SAMK:ssa Terveyden edistämisen ylem-pää amk-tutkintoa. Toivon myös tämän tut-kinnon tuovan työlleni uutta näkökulmaa ja mahdollisesti monipuolisia työtehtäviä.

EVELIINA OINONEN lähihoitaja, hengityshalvauspotilaatOlen pienestä pitäen halunnut hoitaa ja aut-taa ihmisiä, joten tämä ammatti sopi siihen mainiosti. Kerroin työkaverilleni, että Sai-raanhoitopiiriin haetaan uutta vakinaista

työntekijää hoitajaksi, ja hän kehotti useaan otteeseen hakemaan paikkaa. Menin haas-tatteluun ja vaikka en saanut vakinaista paik-kaa heti, minulle soitettiin vähän ajan kulut-tua ja pyydettiin tulemaan puoleksi vuodek-si töihin hengityshalvaustiimiin.

Olen nykyään ”vakinaisena” neuron hen-gityshalvauspotilaan hoitajana.

Pidän kovasti tästä työstä ja varsinkin siitä, kun saan omaan tahtiin tehdä työni ja voin tehdä parhaani potilaan onnistuneen arjen säilymiseksi. On hienoa, kun minulla on so-pivasti aikaa pitää paikat puhtaina, jotta väl-tyttäisiin kaikilta ylimääräisiltä taudeilta. Mi-nun ei tarvitse hoppuilla ja siksi olen säily-nyt työtapaturmilta.

Haluan pysyä samassa työssä mahdollisim-

man pitkään. Olen kiinnostunut oppimaan kaikkea uutta hengityskoneista ja muistakin uusista laitteista ja täällä minulla on siihen hyvät mahdollisuudet.

JOHANNES THALER, lääkäri, silmätauditOlen jo yliopistonaikana suunnitellut eri-koistuvani silmälääkäriksi. Kun me muutim-me Suomeen, kävin työharjoittelussa pari kertaa silmätautien osastolla vuosina 2013 ja 2014. Vuonna 2013 kirjoitin myös työpaik-kahakemuksen, ja pääsin sitten huhtikuussa 2014 töihin silmätautien polille.

Erikoistun silmälääkäriksi, eli työskentelen pääosiin poliklinikalla. Tutkin poliklinikka-potilaita ja päivystyspotilaita. Silloin tällöin minulla on myös toimenpidepäivä; tehdään pieniä leikkauksia tai muita toimenpiteitä, tai annetaan injektioita.

Työni kiinnostaa. Voin tutkia paljon ja ko-kemuksen avulla on mahdollista tehdä tark-koja diagnooseja. Aina on jotakin opittavaa.

Tällä hetkellä olen fokusoinut erikoistu-maan, eli en seuraa vielä tarkasti poliitti-sia päätöksiä, jotka koskevat työtäni. Odo-tan, että tulevaisuudessa myös hoitajat ot-tavat enemmän vastuuta ja suorittavat muu-tamia toimenpiteitä, joita lääkärit tällä het-kellä tekevät.

LAURA-KAISA MALILA psykologi, lastenpsykiatrian päiväosastoKiinnostukseni psykologiaa kohtaan herä-si jo yläasteikäisenä, kun äitini ystävä työs-kenteli psykologina ja kertoi minulle työs-tään. Kun tutustuin tarkemmin psykologin ammattiin ja psykologiaan minua alkoi yhä enemmän kiinnostaa ihmisen mieli ja se mi-ten mielensisäiset asiat ja prosessit tulevat

ilmi ihmisen käyttäytymisessä. Lisäksi psy-kologin ammatissa viehätti ihmisläheisyys ja työn monipuoliset mahdollisuudet. Suoritin psykologian maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa ja hakeuduin suorittamaan opin-toihin kuuluvaa harjoitteluani Porin nuori-sopsykiatrian päiväosastolle. Valmistumisen jälkeen työskentelin vuoden verran muualla ja kun paikka nykyisessä työyksikössäni las-tenpsykiatrialla tuli hakuun, koin tehtäväku-vauksen sopivan juuri minulle.

Työskentelen psykologina Porin lastenpsy-kiatrian päiväosastolla ja Silta-työryhmässä. Työnkuvaani kuuluvat lasten psykologiset tutkimukset, lapsen jatkohoidon suunnittelu yhdessä muun työryhmän kanssa, lapsen- ja perheen hoidolliset tapaamiset sekä yhteis-työ lapsen verkostojen kanssa.

Olen työskennellyt lastenpsykiatrialla elokuusta asti ja olen ollut hyvin tyytyväi-nen, että tänne päädyin, koska työ on vas-

>>

Vinkkeli 11

tannut odotuksiani ja kiinnostuksenkohtei-tani. Työni on mielenkiintoista, monipuo-lista ja haastavaa. Työnohjaus ja perehdy-tys on työyksikössäni järjestetty mielestä-ni hienosti ja ylipäätään on tunne, että pys-tyy vaikuttamaan omaan työhönsä ja kehit-tämään itseään ammatillisesti. Psyykkisesti raskaassa työssä hyvät työkaverit, huumori sekä vapaa-ajalla erilaiset harrastukset, aut-tavat jaksamaan ja palautumaan.

Monikulttuurisuuden lisääntyminen ja eri-laiset yhteiskunnalliset muutokset tulevat var-masti tulevaisuudessa työhöni vaikuttamaan.

JENNI LEHTONEN sairaanhoitaja, sisätautiosastoMinulle tuli jo lukioaikana ajatus siitä, et-tä haluan auttaa muita ja tehdä töitä mui-den ihmisten parissa. Siitä syntyi ajatus, että sairaanhoitajan työ olisi sellainen, jos-sa niitä pystyy tekemään. Olin Satakunnan keskussairaalan sisätautiosastolla sisätauti-harjoittelussa. Sen jälkeen tein täällä keik-kaa ja viime huhtikuussa tulin sitten kesätöi-hin ja olen ollut täällä siitä saakka. Nyt töi-tä on tiedossa ainakin kesän loppuun saak-ka. Siitä eteenpäin en jatkosta vielä tiedä. Syksyhän on tällä alalla sijaisille aina vaike-ampaa aikaa.

Teen täällä sisätautiosastolla sairaanhoi-tajan hommia.

Kyllä on kiva duuni. Kaikki työkaverit, osas-tonhoitajat ja lääkärit ovat tosi kivoja ja muu-tenkin, nyt kun olen päässyt tähän työhön sisälle ja osaan asioita, niin on kyllä tosi ki-va olla. Totta kai toivon, että saisin vakitui-sen työpaikan, mutta kuinka paljon niitä sit-

ten tällä alalla on? Ehkä jossain muualla töi-tä voisi olla, mutta kyllä tämä keskussairaa-la on se, missä haluaisin olla. Toivottavasti sitten saisin täältä pitkäaikaisen työpaikan. Toisaalta, saattaa olla, että haen vielä käti-lökouluun, mutta hyvin voisin nähdä itseni täälläkin tulevaisuudessa.

Itse sairaanhoitajan työhönkin varmaan jotain pieniä muutoksia, kuten uutta tek-niikkaa, voi tulla.

SAMUEL HILLI sairaanhoitaja, ensihoito ja päivystysPäädyin monen sattuman kautta Kuopioon opiskelemaan ensihoitajaksi. Psykiatrian har-joittelujakson aikana tajusin, että tätä haluan työkseni tehdä. Valmistuttuani ensihoitajak-si hankin työkokemusta siltäkin saralta en-nen kuin siirryin psykiatrian puolelle. Olin Harjavallan sairaalassa töissä, kun päivys-tykseen haettiin psykiatrista sairaanhoitajaa. Ajattelin, että tämä on haasteellinen ja mie-lenkiintoinen työ. Hain paikkaa ja sain sen.

Työhöni kuuluu mielentila-arviointien teke-minen ja kriisihoitotyö päivystyksessä. Vaik-ka tapaan yleensä asiakkaitani vain kerran, koen, että tapaamiseni ovat tarpeellisia ja saattavat hyvässä tapauksessa olla ensim-mäinen askel kohti toipumista. Tykkään kovasti perustyöstäni eli asiakas-työstä. Saan tehdä sitä omalla persoonalla-ni ja käyttää hyväkseni omia vahvuuksiani. Tässä työssä saa todella haastaa itsensä löy-tääkseen parhaimman mahdollisen tavan auttaa asiakkaitaan. Opiskelen tällä hetkel-lä psykoterapeutiksi, jotta saan täydennet-

tyä työkalupakkiani. Työnkuvani muutok-seen päivystyksessä tulee lähivuosina vai-kuttamaan psykiatrian osastojen mahdol-linen siirtyminen keskussairaalan yhtey-teen. Oletan myös, että tulemme kiinnittä-mään entistä enemmän huomiota mielen-terveysongelmiin altistaviin varhaisiin en-nusmerkkeihin.

SANNA VIHTILÄ-HERNESNIEMI osastonsihteeri, silmätauditOlen aina halunnut sairaalaan töihin, mut-ta verikammon vuoksi hoitajaa minusta ei saa. Papereita olen pyöritellyt ensin yksityi-sellä puolella ja sitten hakeuduin omatoimi-sesti Porin kaupunginsairaalaan osastonsih-teeriksi jossa viihdyin 4,5 vuotta.

Perusturvan sijaiskiellon myötä ajauduin tänne keskussairaalaan silmätaudeille mar-raskuussa 2014.

Silmätaudeilla työskentelen päätoimisesti poliklinikalla, mutta osittain kirjoitan myös osaston leikkaussaneluita ja olen nyt aloit-tanut ”opiskelun” osaston puolella. Töihi-ni kuuluu potilaiden ilmoittautumisten vas-taanottaminen, lähetteiden kirjaaminen, po-tilaskansioiden järjestely vastaanotoittain, ajanvaraukset, peruutukset, sakot, puheli-meen vastaaminen ja kaikki muu oheistyö. Viihdyn todella hyvin työssäni, meillä on hyvä porukka. En usko että olen koskaan saanut yhtä iloista ja tervetullutta vastaan-ottoa missään.

Luulen, että tulevaisuudessa toiminta säh-köistyy enemmän, jonka myötä uskon oman työni lisääntyvän.

>>

Vinkkeli12

Autismin kirjon häiriö ilmenee eri henkilöillä eri tavalla. Yhteistä ovat eriasteisesti ilmene-vät vaikeudet vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, aistitoimintojen erilaisuus sekä erilai-nen tapa hahmottaa maailmaa. Autismin kir-jon henkilöiden toimintakyky vaihtelee suu-resti. Tuen tarve saattaa olla suurta toiminta-kyvyn kaikilla osa-alueilla tai henkilö selviää elämästään täysin ilman erityisiä tukitoimia.

Autismin kirjon diagnoosin antaa lääkäri yhteistyössä moniammatillisen työryhmän kanssa. Diagnosointi perustuu käyttäytymisen arviointiin, jolloin lähipiirin ja henkilön itsen-sä kuuleminen on tärkeää. Diagnosoinnissa arvioidaan vuorovaikutustaitoja, kommuni-kaatiota, käyttäytymistä sekä aistitoimintoja.

Osallisuus on osallistumista ja vaikuttamistaMeidän tavoitteenamme on asiakkaiden osal-lisuuden mahdollistaminen eri keinoin. Osal-lisuus voidaan nähdä laajasti osallistumise-na ja vaikuttamisena. Osallisuus on mahdol-lisuutta terveyteen, koulutukseen, toimeen-tuloon, asuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Ar-jessa osallisuus näkyy mahdollisuutena osal-listua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Osallisuus on aina yksilöllistä. Se voi olla esi-merkiksi osallistumista harrasteryhmään, asu-mista tuetussa asumisessa omassa asunnossa tai tuettua päätöksentekoa omissa asioissa.

Mahdollisuus mielekkääseen työhön, har-rastuksiin ja koulunkäyntiin lisää osallisuut-ta. Esimerkiksi Antinkartanon toimintakeskus tarjoaa asiakkaille työ- ja päivätoiminnan ryh-miä esimerkiksi kädentaito- ja virikeryhmät. Asumispalveluissa asiakkaat voivat osallistua esimerkiksi selkoryhmiin tai kaikille avoimiin

Tuella ja kuntoutuksella osallistumisen mahdollisuuksia ja osallisuuden kokemuksiaTeksti KATJA HEIKKILÄ ja EEVA-MARIA SILVANKuvat JOUKO ALINEN

harrastuksiin henkilökunnan tukemana. Näin tuetaan osallistumisen mahdollisuuksia, ryh-mään kuulumista ja tätä kautta osallisuuden kokemusta.

Kommunikaatiotaulu, selkokieli ja tulkkaus auttavat kertomaan tärkeistä asioistaAsiakkaiden osallisuuden edistäminen on osa kuntoutusta ja arjen tukemista. Autismin kir-jon henkilöllä osallisuuden toteutumista tue-taan yksilöllisin keinoin. Hän voi esimerkiksi tarvita apuvälineitä kommunikointivaikeuksi-en vuoksi. Vuorovaikutustilanteessa henkilö voi kertoa kuulumisistaan, toiveistaan ja valin-noistaan esimerkiksi tilannetta varten kehite-tyllä kommunikaatiotaululla. Kommunikaatio-taulu voidaan toteuttaa esimerkiksi tabletilla.

Autismin kirjon henkilöillä on tavallises-ti vaikeuksia valintojen ja päätösten tekemi-sessä. Tällöin erilaiset tuetun päätöksen te-on keinot ovat tarpeen. Esimerkiksi valinta-tauluilla voidaan visualisoida eri vaihtoehto-ehdot, henkilö voi ilmaista kyllä / ei korteil-la pitääkö jostakin asiasta vai ei.

Osallisuus on vaikuttamista ja sen tavoittee-na on kertoa toisille ihmisille itselle tärkeistä asioista. Vaikuttamalla voi vähentää huonos-ti toimivia asioita, pitää hyvin toimivat asiat ennallaan tai lisätä niitä. Autismin kirjon hen-

kilön vaikuttamismahdollisuuksia tuetaan sel-ventämällä asioita selkokielellä, jolloin oman mielipiteen muodostaminen jostakin asiasta on helpompaa.

Itsemääräämisoikeuden asiakasraati antaa palautetta palvelustaOhjaamme ja tuemme itsemääräämisoike-utta, joka on osa osallisuutta. Meillä toimii IMO-asiakasraati (IMO= itsemääräämisoike-us), jossa asiakkaat kehittävät palveluja ja tu-levat kuulluksi erilaisissa palvelua koskevissa asioissa. Kuulluksi tulemista vahvistetaan eri-laisilla tukikeinoilla, kuten puhevammaisten

tulkkauksella. Arjessa itsemääräämis-oikeus näkyy muun muassa itse tehtyi-nä valintoina, mitä puen, mitä syön tai harrastan, kenen kanssa olen kaveri. Itsemääräämisoikeuden toteutumises-sa tuemme päätöksen tekoa kunkin yk-silöllisen tarpeen mukaisesti.

Osallisuus kuuluu kaikille!

Osallisuus koostuu kolmesta edellytyksestä

• Riittävä toimeentulo ja hyvinvointi • Toiminnallinen osallisuus • Yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys

(Raivio & Karjalainen 2013, THL)

UNELMANIUnelmien ja toiveiden kartta. Karttatyöskentely konk-retisoi haaveita ja tavoitteita. Karttatyöskentely voi-daan toteuttaa suullisesti, kuvin, kirjoittaen, tietoko-neella jne. itsenäisesti tai avustetusti.

TOIMINTATAULUToimintataulu on räätälöity asiakkaan ilmaisun tuke-miseen.

<

<

Autismista käytetään nykyisin yläkäsitettä autismin kirjo, joka pitää sisällään autismin eri muodot. Autismin kirjon taustalla ovat neurobiologiset kehityshäiriöt, jotka aiheut-tavat ongelmia aivojen toiminnassa ja aistihavaintojen käsittelyssä. Autismi on pysyvä ominaisuus, jonka syyt ovat suurelta osin tuntemattomia ja yksilölli-siä. Autismin kirjon häiriöitä arvellaan olevan koko väestöstä noin yksi prosentti. Suo-messa autismin kirjoon kuuluu noin 54 000 henkilöä.

Vinkkeli 13

Olemme muutamassa vuodessa uudistaneet potilastietojärjestelmiä ripeään tahtiin. Ta-voitteena on yhtenäinen ja nykyaikainen potilastietojärjestelmä koko sairaanhoito-piirin käyttöön. Onnistuneen uudistamisen ovat mahdollistaneet sitoutunut projektitii-mi, hyvä yhteistyö Medbitin ja Tiedon asian-tuntijoiden kanssa ja ennen kaikkea käyttä-jät, jotka ovat kärsivällisesti paneutuneet uu-den oppimiseen nopeassa tahdissa.

Aloitimme potilastietojärjestelmän uudis-tamisen sähköiseen muotoon vuonna 2011. Järjestelmän toimittajaksi valittiin Tieto Oyj. Käyttö- ja asiakaspalvelusta sekä projektien ja testauksen koordinoinnista on alusta saak-ka vastannut Medbit. Ensimmäisessä vai-heessa keväällä 2013 otimme käyttöön po-tilaskertomuksen sekä potilaan lääkitystie-don käsittelyn. Samanaikaisesti toteutettiin sähköisen reseptin liityntä Potilastiedon ar-kistoon eli Kantaan. Käytössämme on alus-ta asti ollut myös Satakunnan alueen Effica-terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirin väli-nen aluekatselu.

Vuonna 2013 käynnistetty potilashallin-non sovellus otettiin käyttöön syyskuus-

Teksti SILJA ILTANEN Kuva TARU TOLPPO

Potilastietojärjestelmän uudistus on osa sähköisten palveluiden kehittämistä

sa 2014, ja Potilas-tiedon arkistoon liityimme heti pe-rään marraskuussa 2014. Samanaikai-sesti otettiin käyt-töön myös Effica-laskutus ja -rapor-tointi. Vuosina 2014 - 2015 on otettu käyt-töön kuumekurva, osastolääkitys, leik-kaushoidon sovel-lukset ja hammasku-vantaminen ja säh-köinen hoitokerto-mus (HOKE) kaikil-la vuodeosastoilla.

Lähetteet ja pa-lautteet ovat liikku-neet viime syksystä saakka sähköisesti ko-ko Satakunnan alueen julkisen sektorin toi-mijoilla. TYKS ja muut yliopistosairaalat, työterveyshuolto sekä mahdollisesti myös yksityinen sektori liittyvät tähän lähitule-vaisuudessa.

Kuvantamisen pyyntökäytännön muu-tos toteutui juuri maaliskuussa, ja nyt myös pyynnöt tehdään Efficalla, josta ne siirtyvät Radu-järjestelmään. Se mahdollistaa kuvan-tamistutkimusten viemisen Potilastiedon ar-

Kopiopaperin kulutus on sairaanhoitopiirissä vähentynyt selvästi. Logistiikkakeskuksen ulkoisten asiakkaiden kopiopaperinkulutus on puolestaan kohonnut. Kulutuksen lisäykseen on todennäköises-ti vaikuttanut myös asiakaskunnan laajeneminen. Effican vaikutus kopiopaperin kulutusmääriin näkynee vuodesta 2016 alkaen.

Kopiopaperin kulutus

35000

30000

25000

20000

15000

10000

5000

02011 2012 2013 2014 2015

SATSHP Ulkopuoliset asiakkaat Yhteensä

Vinkkeli14

kistoon ja potilaan Omakannassa näkyväk-si. Vastaava pyyntökäytäntö on tarkoitus toteuttaa myös laboratoriopyyntöjen osal-ta, jolloin nekin tulevat valtakunnallisesti ja potilaalle nähtäväksi. Effica-äitiyshuollon järjestelmän toteutus on käynnistynyt aluk-si erikoissairaanhoidon yksiköissä, ja jatkos-sa sen on tarkoitus laajentua myös neuvoloi-den käyttöön.

Sähköiset palvelut ja tulevaisuus Sähköinen palvelu tekee vahvasti tuloaan. Effican itseilmoittautuminen aloitettiin mar-raskuussa lastenpoliklinikalla ja se laajenee pikkuhiljaa. Joulun alla yhdellä poliklinikal-la aloitettu tekstiviestimuistutuksen käyttö laajenee kaikille poliklinikoille. Tekstivies-timuistutus on hyvää palvelua, ja sen odo-tetaan myös tuovan säästöjä ja vähentävän käyttämättä jääviä aikoja.

Uudistunut potilastietojärjestelmä mahdol-listaa jatkossa erilaisten sähköisten palvelui-den toteuttamisen, kuten esim. sähköinen esitietolomake, erilaiset laatujärjestelmät ja tietoturvallinen asiointiportaali. Yksi tavoi-te on paperin käytön vähentäminen, mikä merkitsee poisoppimista tutuista tavoista. Mobiilikirjaamisen pilotti Medanets on hy-vä esimerkki siitä, miten sähköinen toiminta helpottaa työtä. Ensi vuoden suunnitelmaan on kirjattu uuden polven Effica-versio Lifeca-re, jonka roolipohjaisuus tukee työnkulkuja ja vähentää turhia työvaiheita.

Satakunnan alueen yhteinen Effica-tieto-kanta mahdollistaisi potilaiden tehokkaam-man hoidon, lisäisi potilasturvallisuutta, su-juvoittaisi tiedon saantia ja helpottaisi muun muassa versiopäivityksiä, mutta alueellisen ratkaisuun ei ole vielä päästy. Päämääränä häämöttää Satakunnan SOTE, johon nämä toimet tähtäävät.

Teksti EIJA HAMMARBERGKuvitus TIINA LIIVOLA

Muistathan puhua seksuaali-suudesta

Seksuaalineuvojaverkosto toimii:

Ihminen on seksuaalinen koko elinkaarensa ajan, syntymästä kuolemaan. Seksuaalisuus on siis aina olemassa jokaisessa ihmisessä. Tästä perusajatuksesta haluavat Satakunnan sairaanhoitopiirin seksuaalineuvojaverkos-ton jäsenet myös erityisesti muistuttaa ko-ko terveydenhuollon hoitohenkilöstöä.– Tämä ajatus tulisi ottaa kaiken muun ohella huomioon kaikessa hoitotyössä, sanoo sek-suaaliverkoston puheenjohtaja, gynekologi Minna Maunola. >>

Potilastietojärjestelmän uudistus on osa sähköisten palveluiden kehittämistä

< Effica-projektissa riittää pohdittavaa. On-gelmia ratkotaan paljon yhdessä. Takari-vissä seisovat Anne Kuusisto, Janina Kuja-la, Kirsi Holmberg-Juhola, Janne Stenroos, Mari Ellonen, Henriikka Haapanen ja Erja Myllyharju. Eturivissä istuvat Sirkku Blom-gren, Silja Iltanen, Katriina Paavilainen ja Eija Sillanpää.

Vinkkeli 15

>> Seksuaalisuus muuttuu elämän eri vaiheissa

Liian usein seksuaalisuus kuitenkin sekoite-taan vain seksiin tai vielä kapea-alaisemmin pelkkään yhdyntään.

– Jokainen ihminen toteuttaa seksuaali-suuttaan vähän eri tavalla, ja eri elämän vai-heissa sen merkitys muuttuu, Minna Mau-nola sanoo. Seksuaalisuus on myös erilaista ihmisen eri ikäkausina. Siinä missä pieni lap-si vielä tutustuu omaan kehoonsa ja opette-lee läheisyyttä, leikkii avoimen estottomas-ti ja jolle ihollinen läheisyys on luontevaa, voi nuori kokea ahdistustakin muuttuvasta kehonkuvastaan ja tietämättömyydestään, tunteet ovat suuria ja itsetyydytys voi aihe-uttaa sekavia tunteita. Aikuisella halu tai ha-luttomuus, kysymykset naiseudesta ja mie-hisyydestä voivat myllertää mieltä, ja ikään-tyneillä hormonaaliset muutokset, erilaiset sairaudet ja fyysiset muutokset saattavat tuo-da muutoksia seksuaalisuuteen.

Satakunnan sairaanhoitopiirin seksuaali-neuvontaverkoston taustalla on Sosiaali- ja terveysministeriön Seksuaali- ja lisääntymis-terveydentoimintaohjelma 2007-2011, jossa asetettiin selkeitä tavoite- ja toimenpide-eh-dotuksia seksuaalineuvonnasta.

– Yksi tavoitteista oli, että sairaanhoito-piirit ottavat asiasta järjestämisvastuun. Sa-moin, siinä esitettiin suositus alueella toimi-vien seksuaalineuvojien ja -terapeuttien ver-kostoitumisesta, Maunola taustoittaa.

Verkostossa väkeä eri yksiköistäSatakuntaan seksuaalineuvontaverkosto on nyt ollut koolla muutaman vuoden ja tällä het-

kellä siihen kuuluu parisenkymmentä henki-löä. Seksuaalineuvojaverkoston toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Mukaan on saatu eri yksiköistä henkilöitä, jotka toimivat sek-suaalineuvojina omassa hoitotyössään. Mu-kana on hoitohenkilökuntaa, jotka toimivat eri ryhmien kuten ikääntyneiden, muistisai-raiden, nuorten, neurologisten potilaiden, kehitysvammaisten kuin vaikkapa äitiysneu-volan asiakkaidenkin parissa.

- Jokainen meistä myös muistuttaa tästä aihepiiristä omassa yksikössään ja järjestää mahdollisesti koulutuksia. Verkosto puoles-taan toimii eräänlaisena vertaistukiryhmä-nä, jonka kokouksissa aina joku pitää alus-tuksen jostain aihepiiriin liittyvästä teemas-ta, Minna Maunola selvittää.

Osa potilaan kokonaishoitoaSeksuaaliverkoston ensimmäisenä teema-na on ollut seksuaalisuuden puheeksi otta-minen hoitohenkilökunnan taholta. Miten-kään itsestään selvää ei seksuaalisuudesta pu-huminen nimittäin vielä nykyisinkään hoito-henkilöstölle ole. Verkosto järjestikin vuon-na 2014 aiheesta koulutustilaisuuden ”Muis-tathan puhua seksuaalisuudesta”, jossa kä-siteltiin seksuaalisuutta esimerkiksi psykiat-risten ja syöpäpotilaiden hoidossa.

– Tämähän on ollut lääkintöhallituksen ohjeistuksessa jo 1980-luvulla, että seksu-aalisuuden puheeksi ottaminen kuuluu jo-kaiselle terveydenhuollon ammattilaiselle. Ei tarvitse olla seksuaaliterapeutti tai -neu-voja, vaan se kuuluu osana potilaan koko-naishoitoa, Maunola huomauttaa.

Seksuaali- ja pariterapeutti Leena Han-nula arvelee, että hoitohenkilöstöllä suhde omaan seksuaalisuuteen vaikuttaa asian pu-heeksi ottamiseen potilaiden kanssa.

– Jos lääkäri tai hoitaja ei itse ole sinut oman seksuaalisuutensa kanssa, niin puhuminen voi olla hankalaa, ja siitä voi olla jopa enem-män haittaa kuin hyötyä, Hannula sanoo.

Seksuaalineuvontaverkoston jäsenet ko-rostavat, että mikäli seksuaalisuudesta puhu-minen on itselle hankalaa, tulisi hoitohenki-lökunnan kuitenkin osata ohjata potilas jon-nekin, missä aiheesta voisi keskustella. Sek-suaalineuvonnan tarkoituksena olisi luoda turvallinen ilmapiiri, jossa voidaan käsitel-lä kaikenlaisia asiakkaan seksuaalisuuteen liittyviä pulmatilanteita.

Seksuaalisuus jää usein huomaamatta Ihmisen sairastuessa jätetään seksuaalisuus usein hoitotyössä huomioimatta. Voisi eh-kä jopa sanoa, että liiankin usein. Minna Maunola huomauttaakin, että pitäisi muis-taa myös eri sairauksien ja hoitojen vaikut-tavan ihmisen seksuaalisuuteen eri tavoin.

– Myöskään potilaat itse eivät sairastut-tuaan välttämättä koe seksuaalisuuden ole-van siinä kohtaa ensimmäinen asia, eivätkä sitten ota asiaa esille, Satakunnan keskus-sairaalan kätilö ja synnytyspelkopoliklinik-kaa pitävä Titta Heinonen pohtii.

Tutkimusten mukaan seksuaalisuuden ot-taminen puheeksi ei ole välttämättä helppoa potilaille myöhemminkään. Toisaalta on hei-täkin, jotka eivät halua asiasta keskustella

OMAAN KEHOON TUTUSTUMINEN

LOHTUTURVA

LÄHEISYYDEN OPETTELU

AVOIMEN ESTOTON LEIKKI MIELIHYVÄN KOKEMUS IHOLLINEN LÄHEISYYS

HÄVELIÄISYYS

HERKKYYS

MUUTTUVA KEHONKUVA

TIEDON TARVE

Vinkkeli16

hoitojensa missään vaiheessa.– Vain muutama prosentti kysyy asiasta,

mutta valtaosa heistä kuitenkin toivoisi hoi-tohenkilökunnan, joko lääkärin tai hoitajan, ottavan asian puheeksi, Maunola sanoo.

– Pyrkimys on, että aihepiiri tuodaan sii-nä määrin esille, että jos ja kun potilas halu-aa siihen palata, hänellä on siihen tilaisuus.

Miten sitten ottaa seksuaalisuus puheek-si hoitotyössä? Minna Maunola ehdottaa yhdeksi tavaksi ns. PLISSIT-mallin (Annon 1976), jossa ohjeistetaan puheeksi ottaminen eri tasoille: Permission - luvan antaminen, normalisointi, salliminen, Limited Informati-on - kohdennetun tiedon antaminen, Speci-fic Suggestions - erityisohjeiden antaminen ja Intensive Therapy - intensiivinen terapia.

- Seksuaalineuvonnassa toisin sanoen an-netaan lupa puhua aiheesta, ja tämä juuri kuu-luu jokaiselle terveydenhuollon ammattilai-selle. Sitten voi olla pienempi porukka, jo-ka tarvitsee erityistä tietoa, ja kolmas, joka vaatii aihepiiriin liittyen joitain erityisohjei-ta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi syöpäpo-tilaat. Neljäs, ja pienin ryhmä ovat he, jotka tarvitsevat sitten jo seksuaaliterapiaa, Mau-nola havainnollistaa.

Lisää erilaisia malleja seksuaalisuuden pu-heeksi ottamiseen löytyy esimerkiksi Tervey-den ja hyvinvoinninlaitoksen nettisivuilta.

Seksuaalineuvojia verrattain vähän Seksuaalineuvojia ja -terapeutteja on Sata-kunnassa vielä verrattain vähän.

– Olisikin tärkeää, että vaikka ei varsinais-ta koulutustakaan hankkisikaan, hoitohenki-lökunta kuitenkin rohkenisi hakea seksuaali-suudesta tietoa ja ottaisi sen esille omien asi-akkaittensa kanssa, Titta Heinonen korostaa.

Seksologian ja seksuaaliterveyden edistä-misen asiantuntijoita koulutetaan nykyisin esimerkiksi ammattikorkeakoulussa. Kou-lutus on melko uutta, mutta sen tarpeen on ennustettu kasvavan tulevaisuudessa, kos-ka seksuaaliterveyden edistäminen on ni-metty tärkeäksi osa-alueeksi kansallisissa ja kansainvälisissä terveyttä sekä hyvinvointia edistävissä toimintaohjelmissa ja strategiois-sa. Vanhemmissa terveydenhuollon koulu-tuksissa seksologiaa tai seksuaaliterveyttä ei juurikaan olla opetettu.

– Vaikka minä olen gynekologi, ei minun lääkärikoulutukseeni aikanaan kuulunut juu-rikaan seksuaalisuuden huomioimista, vaan suoritin tähän liittyvät lisäopinnot aikoinaan Turun ammattikorkeakoulussa, Minna Mau-nola hämmästelee.

Sen sijaan seksuaalisuutta käsitellään laajal-ti avannehoitajien erikoistumiskoulutuksessa.

– Nämä hoitajat ovatkin kertoneet, että ai-hepiiri on avannepotilaiden hoidossa koet-tu erityisen tärkeäksi.

Seksuaalineuvojakoulutuksessa kukin käy Minna Maunolan mukaan läpi omaa seksuaa-lisuuttaan sillä ajatuksella, että pystyy neut-raalisti kohtaamaan asiakkaan esille tuomat

seksuaalisuuteen liittyvät asiat.Maunolan Satakunnan sairaanhoitopiiris-

sä tekemässä kartoituksessa kuitenkin selvi-si, että eri yksiköistä, ”sieltä sun täältä”, löy-tyi hoitohenkilökuntaa, jotka olivat omasta kiinnostuksestaan hankkineet seksuaalineu-vontaan liittyvää koulutusta.

– Nämä ihmiset ovat kuitenkin yksiköis-sään melko yksin. Seksuaalineuvontaan ei juuri olla resursoitu ja siksi heidän osaami-sensa on jäänyt vähän huomiotta, Mauno-la harmittelee.

Uusi koulutus ensi syksynäSyksyksi Satakunnan seksuaalineuvojaver-kostolla on suunnitteilla koulutustilaisuus lapsen seksuaalisesta kehityksestä ja sek-suaalikasvatuksesta.

– Idea tähän koulutukseen tuli ehkäisy-neuvolan terveydenhoitajilta, jotka työssään kohtaavat paljon koululaisia ja opiskelijoita ja jotka käyvät myös kouluissa puhumassa seksuaalisuudesta erilaisten teemapäivien yhteydessä, Maunola kertoo.

Seksuaalikasvatus onkin nostettu STM:n uudessa toimintaohjelmassa 2014-2020 uu-deksi painopistealueeksi.

– Monikulttuurisuus on myös selkeästi haaste seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisessä, seksuaalineuvojaverkoston jäsenet pohtivat.

MUUTTUVA KEHONKUVA

SUURET TUNTEETTIEDON TARVE

SEKSUAALITERVEYS

EHKÄISY

SEURUSTELU

ITSETYYDYTYS

LÄHEISYYS

HALU

HALUTTOMUUS

KOSKETUS

MINÄKUVANAISEUS

MIEHISYYS

HÄPEÄ

TUNTEA JA

KOSKETTAA

TAHDO JA NÄE VAIVAA

PUHU JA HAE APUA SEIKKAILE

HUUMA

IKÄ EI OLE

NAUTINTOA ESTÄVÄ ASIA

HORMONAALISET

MUUTOKSET

HALU HELLYYS JA KIINTYMYS

FYYSISET MUUTOKSET

LESKI

SAIRAUS

ULKONÄÖN MUUTOS

Vinkkeli 17

Henkilöstöravintolamme on tilana astunut nykypäivään. Asiakaspaikkoja on 250, ja meil-lä ruokailee päivittäin noin 650 asiakasta. It-se otossa on kolme lounasvaihtoehtoa, jois-ta asiakas voi valita juuri itselleen sopivan. Tilana henkilöstöravintolamme on ilmava ja sen valoisuus luo hyvät puitteet virkistävään lounaaseen. Se koetaan myös hiljaisemmak-si, sillä asiakkaiden istumapaikat ovat sijoit-tuneet laajemmalla alueelle ja kauemmak-si astianpalautuksesta. Sisustuselementit li-säävät ruokailuhetkien nautittavuutta; upe-at verhot, valaistus, laajennusosa ja taide-teos Vauvojen värikylpy: Punajuuriporkka-navarpaat lisäävät ruokahetkemme nautitta-vuutta. Järjestämme lounasajan ulkopuolel-la laajennusosan tilassa ja kabinetissa erilai-sia tilaisuuksia, ja tila onkin osoittanut hyvin muunneltavaksi. Ruokapalvelun näkökulmas-ta läheinen sijainti helpottaa myös tilaisuuk-sien tarjoilun järjestämistä.

Palautteiden perusteella on tehty muutoksiaAluksi kassapisteet koettiin ruuhkaisiksi ja maksutavat osin liian vaikeiksi. Uusi toimin-tatapa on aina hitaampaa, kun jokainen vie-lä opettelee. Nyt olemme jo saaneet kiitos-ta mm. lähimaksamismahdollisuudesta, lin-jastojen toimivuudesta ja niiden siisteydes-tä. Linjastossa jonottaminen on vähenty-

Keskussairaalan henkilöstöra-vintolan laajennus on otettu vastaan ihastellenTeksti SATU PALOVIITA Kuvat KARI VALTONEN

Lopullinen valittu kokonai-suus on monen yhdistelmän ja tavoitteen summa, komp-romissi rajallisessa tilassa.

Broileri-caesarsalaatti on uusi kiva salaatti.Tacosalaatti on hyvää.Broileri ruokasalaatissa oli jäistä. Vastaus: Broilerimme oli tuoretta, ei pakasteesta.Kaalilaatikko loppui kesken. Vastaus: Pahoittelemme asiaa. Kaalilaati-kon menekin arviointi on ollut meille haas-tavaa. Välillä kaalilaatikkoa syöviä asiak-kaita on paljon. Toisinaan sitä ei syödä, jolloin olemme valmistaneet sitä liikaa.Kirjolohikeitto oli liian suolaista.Broileri-riisikiusauksessa oli paljon isoja sieniä mutta vähän kanaa.Ruokasalaatti on liian kallis.Kevytkerma takaisin.Ruokasalaattilautaset ovat painavia.

nyt. Kahvinvalmistuslaitteen kahvin maku on saanut kehuja ja kauniit teemamukit kah-vipisteen telineissä on myös huomattu. Pa-lautteiden perusteella järjestimme leipäpöy-dälle laskutilaa myös tarjottimelle. Kaikkien salaattien komponentteja oli toivottu tarjol-le erikseen ja mahdollisuutta ostaa rasiois-sa ruokasalaattia mukaan.

Ruokapalvelujen henkilöstön näkökul-masta linjastojen täydentäminen on selke-ästi helpottunut, työtehtävät ovat monipuo-listuneet ja laajentuneet.

Pyrimme jatkossa edelleen parantamaan toimintaamme. Uusien elintarviketoimitta-jiemme myötä satsaamme edelleen hyvään laatuun, vaihteluun ja teemapäiviin, joita jär-jestämme edelleen.

Vielä jäi uudistettavaaMonet asiat jäävät vielä odottamaan uudis-tamista. Esimerkiksi toiveet Esmikon kehit-tymiselle maksutapana, koko astianpalautus-kokonaisuuden päivittäminen, asiakastieto-taulun hankkiminen ja monet muut.

Toivotamme kaikki vanhat ja uudet asiakkaat maukkaalle ja terveelliselle lounaalle viihtyi-sään henkilöstöravintolaamme.

Tammikuun palautteen ruusuja ja risuja

Uudistetussa henkilöstöravintolassa on mahdollisuus myös lähimaksamiseen.

Vinkkeli18

Laajennusosa luo väljyyttä, valoa ja viihtyisyyttä lounashetkeen.

Uudet linjastot alkavat jo toimia.

Vinkkeli 19

Hankerekisteri, johon tallennetaan tietoja sairaanhoitopiirin kehittämistoimin-nasta sekä tutkimushankkeista, on otettu käyttöön tammikuussa. Tarkoitus on, että rekisteriin syötetään tietoa kaikesta kehittämistoiminnasta sekä tie-teellisestä tutkimuksesta. Tällä hetkellä hankerekisteriin on tallennettu vas-ta joidenkin kehittämishankkeiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon opin-näytteiden tietoja, mutta täydentämistä tehdään koko ajan.

Hankerekisteri on tällä hetkellä kaikkien sairaanhoitopiirin työntekijöiden nähtävillä intranetissä, mutta se on tarkoitus julkaista internetissä kaikelle kansalle vielä tämän vuoden aikana. Haluamme tuoda myös tätä kautta esil-le, miten sairaanhoitopiiri kehittää toimintaansa, ja millaista tutkimusta teh-dään. Internet-julkaisusta tiedotetaan erikseen.

Hankerekisterin tarkoituksena on tehdä näkyväksi sitä kaikkea hyvää ke-hittämistä, mitä tehdään eri yksiköissä. Esimerkiksi omaa kehittämishan-ketta suunnitellessa kannattaa käydä katsomassa, millaista kehittämistä on jo tehty. Valmiit hyvät käytännöt ja toimintamallit voi varastaa, ja parastaa omaan käyttöönsä.

Tutustu hankerekisteriin – se kannattaa!

Teksti MARI NIEMI Kuva TARU TOLPPO

Kehittäminen ja tutkimus tutuksi

Projektisihteeri Kirsi Harjula tallentaa kehittämishankkei-den tiedot hankerekisteriin.– Ohjelma on hyvin yksinkertainen ja helppokäyttöinen, jo-ten tallentaminen on nopeaa. Ohjelma on myös toiminut hyvin. Hankerekisteristä löytyy jatkossa tiedot meneillään olevista hankkeista ja hankkeiden yhteyshenkilöistä. Tule-vaisuudessa voimme tarkastella tarvittaessa jo päättynei-den hankkeiden tietoja. Tämä ollut aiemmin haasteellista, kun tietoja ei ole tallennettu mihinkään keskitetysti.

HANKEREKISTERI

Löytyy intranetistä:Tukipalvelut – Hankkeet – Hankerekisteri

Tukipalvelut – Tieteellinen tutkimus – Hankerekisteri

Sisältää toistaiseksi tietoja kehittämishankkeis-ta ja opinnäytteistä; tieteellinen tutkimus lisätään rekisteriin myöhemmin

Julkaistaan internetissä vuoden 2016 aikana.

Hankerekisterin tallennusoikeudet ovatToimi- ja vastuualueiden johdon assistenteilla sekä ko. alueen nimetyillä vastuuhenkilöillä. Hanketoiminnan päälliköllä ja kehittämisyli-hoitajalla.

Lisätietoja hankerekisteriin liittyen antavat:Hanketoiminnan päällikkö Mari NiemiKehittämisylihoitaja Marita Koivunen

Vinkkeli20

Meitä on neljä haavahoitajaa, olemme kokemuksen kerryttäneitä sai-raanhoitajia, haavaopinnot käytyinä ja auktorisointi hankittuna. Olem-me nyt aloittamassa uutta toimintaa kirurgian poliklinikalla, yhdistä-mällä tietomme ja taitomme. Ihopoliklinikalla työskennelleet haava-hoitajat Anne Sinisalo ja Annikki Tommila siirtyivät tämän vuoden alussa kirurgian poliklinikan haavapoliklinikalle, työskentelemään yh-dessä Eija Luotolan ja Marjaana Tuomisaaren kanssa. Yhteistyötä on välillämme jo toki ollut esim. moniammatillinen hoitajapoliklinikkako-keilu vuosina 2010 - 2011 sekä haavatyöryhmän ja alueellisen haava-hoitajaverkoston puitteissa sekä käytännön työssä olemme saaneet apua toisiltamme yli rajojen. Päättäjien tuki on kuitenkin ehdoton asia uuden toiminnan mahdollistamiseen ja nyt on tuen tarve huomattu.

Haavamaailmassa potilaan hoidon tarve on meidän lähtökohtam-me. Pyrimme toiminnan yhdistymisellä vähentämään potilaan kulkua poliklinikalta toiselle saman asian takia. Pyrimme entistä kattavammin jo syntyneitä haavoja hoitamaan ja puuttumaan haavan paranemista vaikeuttaviin tekijöihin. Vastuulääkäreinämme toimivat Anna Hjerppe ja Marjo Helle, ja osastonhoitaja Tuija Multisilta katsoo peräämme.

Nopeasti syntyneessä keskitetyssä haavapoliklinikassa on paljon vielä asioita sopimatta ja toimintaa kartoittamatta. Kolme haavahuo-netta sijaitsevat lähietäisyydellä toisistaan, kulkua huoneiden välillä on vääjäämättä. Ihotautilääkärit tulevat omasta yksiköstään kirurgian poliklinikalle sovitusti, näin voimme rakentaa myös niin sanottuja yh-teisvastaanottoja, ihotaudit ja kirurgia samalla ajanvarauksella, joka potilaalle on merkittävä helpotus. Samalla hoitoonpääsy nopeutuu.

Kehitys on nopeaa ja uutta tietoa tulee koko ajan lisää. Pyrimme muuntautumaan nykypäivän haasteiden mukaisesti ja oppimaan se-kä omaksumaan käytäntöjä, jotta voimme toimia konsultoivana ja oh-jaavana yksikkönä omalla alueellamme. Kouluttautumisemme on jat-kuvaa ja resurssien yhdistämisellä myös mahdollista.

Haavahoitajat yhdistivät tietonsa ja taitonsaTeksti MARJAANA TUOMISAARI

Eija Luotola, Anne Sinisalo, Marjaana Tuomisaari ja Annikki Tommila

Vinkkeli 21

Lähetin työssä on liikettä, tempoa ja rytmiä – Mirva Asp on löytänyt ”oman juttunsa”

Mirva Asp kulkee lähettikär-ryjensä kanssa jopa viisitois-ta kilometriä päivässä keskus-sairaalan käytävillä.

Vinkkeli22

>>

Teksti EIJA HAMMARBERGKuvat TARU TOLPPO

– Meiltä ei hymy hyydy kiireisinäkään päivinä, kuten kuvasta näkyy, vakuuttavat lähetit Kirsi Kujansuu, Mirva Asp, Katri Mäki, Rosa-Riia Teppana, Kirsi Hyden, Oili Söderlund ja Aleksi Sundell. Ryhmästä puuttuvat Mari Wallenius, Jaana Rosholm ja Tuomas Lehtola.

Yksi lähettikeskuksen kiertävistä läheteistä on juuri 60 vuotta täyttänyt Mirva Asp. Lähet-tinä hän on toiminut nyt kymmenen vuotta.

– Olen koulutukseltani yo-merkonomi ja ennen lähetin työtäni toimin viisi vuotta tuol-la hallintokäytävällä toimistosihteerinä, Mir-va Asp kertoo.

– Sitten tuli valintatilanne, että jatkanko siellä vai tulenko lähettikeskukseen. Tein valintani, enkä ole katunut. Tykkään tästä liikkuvasta työstäni kovasti.

Mirva Asp on loistava esimerkki ihmises-tä, joka todella silmin nähden nauttii työs-tään, siitä osoituksena on myös hänen rinta-pielessään oleva Change Day -merkki. Chan-ge Day on Britanniasta lähtöisin oleva kon-septi, jolla terveydenhuollon ammattilaiset sitoutuvat pieniin, parantaviin muutoksiin omassa työssään, jotta terveydenhuolto-

järjestelmästä saadaan entistä toimivampi.- Minua tämä ajatus puhuttaa. On tärkeää

löytää niitä pieniä oivalluksia omassa työs-sään, Mirva sanoo.

Liikkeellä myös kilpailumielessäMirva nähdään Satakunnan keskussairaalan käytävillä työntämässä kärryjään puolijuok-sua. Kaikki liikkuminen treenaa Mirvaa kui-tenkin hänen rakkaaseen harrastukseensa juoksuun ja erityisesti maratoneihin.

– Olen alle 20-vuotiaana ollut pikajuoksija ja jo lapsena tiesin, että olen syntynyt juok-sijaksi. Olin aikoinaan Urheiluliiton valmen-nuksessakin, mutta sitten elämäntilanteiden muutosten myötä juoksu jäi taka-alalle. Vart-tuneemmalla iällä sitten löysin juoksun uu-destaan, kun aloin treenaamaan kestävyys-juoksua, Mirva kertoo.

Vain kuntoilumielessä Mirvaa ei kiinnosta juosta, vaan häntä motivoi enemmän kilpai-lujen antamat haasteet. Maratoneja on Mir-valle kertynyt nyt jo kolmetoista.

– Vuonna 2002 juoksin Tukholmassa en-simmäisen maratonin aikaan 3.30, eikä yk-sikään maratonini ole mennyt yli kolmen ja puolen tunnin.

Keskussairaalassa on paljon pitkiä käytä-viä ja liikkuvat linkit ovat tarpeen. Mirvan liikkumiselle oli kuitenkin joitain vuosia sit-ten tulla stoppi, kun kolmen kovan kisan jälkeen hän piti lyhyen liikkumattomuusjak-son. Tauon jälkeen polvet alkoivat reistail-la ja niistä löydettiin kulumaa.

– Mutta liike on lääke. Lähdin vaan uudel-leen liikkeelle, eikä kuluma enää vaivannut. Nykyajan ongelmana on istuva elämäntyyli, ja haluankin kannustaa ihmisiä liikkumaan

Vinkkeli 23

Keskussairaalan leikkausosastolla on pi-an kahden vuoden ajan ollut käynnissä Satakunnan ammattikorkeakoulun kans-sa yhteistyöhanke ns. pilotti, jossa toi-sen—kolmannen vuoden opiskelijat suo-rittavat osan työharjoitteluistaan, yhteen-sä viiden viikon ajan, Leikossa (leikkauk-seen kotoa), leikkaussalissa, heräämössä ja kirurgian poliklinikalla.

– Meillä on Satakunnan ammattikor-keakoulussa ollut valtava pula kirurgisis-ta harjoittelupaikoista. Keskustelimme asiasta Virpi Niemisen kanssa ja siitä toi-minta oikeastaan pyörähti käyntiin, ker-too Satakunnan ammattikorkeakoulun kliininen opettaja Marita Kujala yhteis-työn taustoista.

Osasyynä harjoittelupaikkapulalle on kirurgisten osastojen vuodepaikkojen vä-heneminen ja hoitotyön luonteen muut-tuminen nopeatempoisemmaksi. Opis-kelijoiden harjoituspilotti saatiin kuiten-kin nopeasti ideasta käytäntöön. Mukana yhteistyön kehittämisessä on ollut myös osastonhoitaja Marita Grönroos, opiskeli-javastaava Elina Haapala ja hoitotyön kli-nikkaopettaja Helena Susilahti.

Opiskelijat mukana Leikosta kotiuttamiseenOsastonhoitaja Virpi Niemisen yksi vas-tuualue on jo aiemminkin ollut hoitotyön opiskelijoiden ohjaus ja koordinointi. En-nen nykyistä pilottia leikkausosastolle on otettu kymmenen viikon harjoittelujaksoil-le loppuvaiheen opiskelijoita Jobstep-pal-velun kautta. Pilotin opiskelijoille on suun-niteltu uudenlainen harjoittelujakso kirur-gisen hoitoketjun muuttumisen kautta.

– Mietin, että miten opiskelujensa alus-sa olevat opiskelijat näkisivät nimenomaan kirurgisenpotilaan hoidon kokonaisuuden. Aikaisemmin leikkauksen valmistelut to-teutettiin osastoilla, sitten potilas tuotiin leikkaussaliin ja leikkauksen jälkeen po-Y

hte

istyö

llä p

otk

ua

op

iske

lija

n o

hja

uks

ee

n Teksti ja kuva EIJA HAMMARBERG

enemmän ja monipuolisesti.Itse liikun nyt vähän uudelta pohjalta.

Kuntoutan polviani ja siihen meillä on tääl-lä keskussairaalassa esimerkiksi oikein hy-vä kuntosali, Mirva kiittelee.

Mirva Asp haluaa pysyä fyysisesti hy-vässä kunnossa ja jatkaa työssään niin pit-kään kuin vain mahdollista.

– Uskon, että aina meitä nopean toi-minnan joukkojakin täällä keskussairaa-lan pitkillä käytävillä tarvitaan, Mirva Asp nauraa.

Satakunnan keskussairaalassa työsken-telee yhdeksän lähettiä lähettikeskukses-sa ja arkistossa.

– Heistä kaksi toimii pikalähettinä, jotka kuljettavat esimerkiksi nopeasti toimitetta-via näytteitä tai muita kiireellisiä vientejä. Potilaskertomusarkistossa työskentelevät niin sanotut arkistolähetit, sitten ovat vie-lä kiertävät lähetit, joiden työhön kuuluvat pitkät kierrot ympäri taloa. Isoja ja raskai-ta paketteja varten on sitten sisäiset kulje-tusmiehet, lähettien esimiehenä toimiva toimistopäällikkö Anne Niemi selvittää.

Lähetin työ on kuitenkin murroksessa siirryttäessä paperisista sähköisiin asia-kirjoihin. Esimerkiksi paperisten potilas-kertomusten käyttö vähenee koko ajan. Kuitenkaan ei Anne Niemen mukaan ole vaaraa, että lähetin työ kokonaan katoaisi.

– Posti tuo aamuisin keskussairaalaan ison rullakon postia, ja vastaavasti noutaa iltapäivällä meiltä lähtevän postin. Lähetit tekevät päivittäin monta kiertoa yksiköis-sä, jakavat ja keräväät postia ja lajittelevat sen osoitteen mukaan. Potilaat saavat vie-lä kutsukirjeet postina kotiin, vaikka niis-säkin ehkä joskus siirrytään sähköiseen aikakauteen. Potilaskertomukset liikku-vat arkiston ja yksiköiden välillä, ja van-ha tieto on edelleen talletettu paperina, Anne Niemi kertoo.

>>

Vinkkeli24

– Kaikki lähtee hyvästä yhteistyöstä, toteavat osastonhoitaja Virpi Nieminen ja kliininen opettaja Marita Kujala

tilas siirrettiin heräämön kautta leikkauksen jälkeiseen hoitoon osastolle.

Nykyisin potilaat tulevat kuitenkin usein leikkaukseen suoraan kotoa Leiko-yksikön kautta. Siitä lähti ajatus, että opiskelijat ovat-kin Leikossa ja opiskelevat siellä potilaan val-mistelua leikkaukseen. Sen jälkeen opiskeli-jat ovat harjoittelussa myös leikkaussalissa, missä he opettelevat esimerkiksi ihodesin-fektiota ja steriilin pöydäntekoa. Harjoitte-luun kuuluvat lisäksi vielä jaksot heräämössä ja uudessa 23h-heräämössä, jossa opiskelijat voivat osallistua myös potilaiden kotiuttami-seen seuraavana aamuna, Nieminen kertoo.

Harjoittelun kehittäminen yhteistyössä opiskelijoiden kanssaHarjoittelu leikkausosastolla on saanut opis-kelijoilta kiitettävän vastaanoton. Marita Ku-jala kertoo tämäntyyppisen harjoittelun ole-van tulevaisuutta, sillä kirurgisen potilaan

hoitoketjut ovat muuttuneet. Opiskelijoilta on myös pyydetty harjoittelujaksojensa jäl-keen palautetta, jonka mukaan toimintaa on koko ajan kehitetty.

– Ensin meillä oli esimerkiksi vain viikon jakso Leikossa. Opiskelijat kuitenkin toivoi-vat harjoittelun kestoksi siellä kahta viikkoa, jotta tarvittavat kädentaidot oppii paremmin. Niin me sitten muutimme ajan kahdeksi vii-koksi, Nieminen kertoo.

Leikkausosaston opiskelijapilotti täyden-tää omalta osaltaan opetussairaalan tehtä-vää. Opiskelijoiden ohjauksessa noudate-taan lisäksi laatukriteerejä, opiskelijoilla on oppimispäiväkirjat ja pilottiopiskelijat poh-tivat lisäksi omia harjoittelujaksonsa tavoit-teitaan ja niiden toteutumista.

– Meiltä on nyt ollut tässä pilotissa yhteen-sä kolmisenkymmentä opiskelijaa ja tunkua olisi ollut enemmänkin. Koulun puolelta pa-laute on ollut pääsääntöisesti positiivista.

Innostusta leikkaussalityöhön

Opiskelijoilla on harjoittelujaksollaan lä-hiohjaaja koko ajan läsnä. Kliininen opetta-ja Marita Kujala käy tapaamassa opiskelijoi-ta ja ohjaajia koulun puolesta.

– Pidämme arviointi- ja ohjauskeskustelu-ja yhdessä opiskelijoiden ja ohjaajien kans-sa. Nykyisinhän ei enää sairaanhoitaja-opin-noissa erikoistuta, mutta osa opiskelijoista on tämän harjoittelujakson jälkeen innostu-nut leikkaussalityöstä ja he hakeutuvat vie-lä viimeiseen harjoittelujaksoonsa leikkaus-saliin, mikä sitten voi jo olla ”portti” työelä-mään, Marita Kujala kertoo.

Osastonhoitaja Virpi Nieminen korostaa-kin harjoittelujakson tärkeyttä, mikäli haluaa työskennellä myöhemmin leikkaussalissa.

– Täällä oppii sietämään tilanteiden no-peaa muuttumista tai sitten myös samanlai-sia lähes rutiininomaisia leikkauksia, Niemi-nen huomauttaa.

Vinkkeli 25

Tavoitteena hyvä hoito ja palveluTeksti PIIA ASTILA

Kun hoidamme potilaita ja olemme vuorovaikutuk-sessa toistemme kanssa, tarjoamme palvelua. Tavoit-teena on arvojemme mukaisesti hyvä hoito ja palvelu!

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa ollaan kehittämässä viime kädessä asiakaspal-velua. Tulevassa sotessa asiakkaan valinnan-vapaus tulee vielä nykyistä laajemmin esil-le. Osana uudistusta säädetään valinnanva-pauslainsäädäntö, jossa asiakkaalla on mah-dollisuus valita itse palveluiden julkinen, yk-sityinen tai kolmannen sektorin tuottaja. Va-

Asiakaspalvelukeskuksen väki esittäytyy

Puhelinvaihde on tärkeä osa asiakaspalvelua. Asiakaspalvelupäällikkö Piia Astila ja puhelunvälittäjät Anu Anoschkin, Elisa Kivelä, Seija Peltoniemi ja Carita Bragge peukuttavat hyvän palvelun puolesta. Puhelunvälittäjät Kati Pensas ja Tero Murto

linnanvapaus on pääsääntönä perustasolla ja soveltuvin osin erityistason palveluissa.

Asiakaspalvelu sosiaali- ja terveydenhuol-lossa on parhaimmillaan tasavertaista dialo-gia asiantuntijan ja asiakkaan eli potilaan vä-lillä. Sairautta tai oiretta hoidetaan molem-pien myötävaikutuksella, yhteisymmärryk-sessä. Asiantuntija myötävaikuttaa lääketie-

teellisellä ja / tai hoitotieteellisellä näkökul-malla potilasta parempaan terveyteen. Asi-akkaalla / potilaalla on vastuu omista ter-veysvalinnoistaan.

Asiakaskokemus syntyy kohtaamisessaSosiaali- ja terveydenhuollon asiakaspalve-lussa asiakkaan kokemus hoidosta vaikut-taa hoidon onnistumiseen. Hyvä asiakas-kokemus edellyttää muun muassa turvalli-suuden kokemusta saadussa hoidossa sekä tunnetta siitä, että hoito on hyvin toteutet-tu. Potilaspalautteiden perusteella asiakas-

Vinkkeli26

Satakunnan keskussairaalan neuvonnassa asiakkaita opastavat perushoitajatMarju Aaltonen, Ritva Limnell ja Marja-Liisa Pietikäinen

kokemukseen vaikuttaa suuresti potilaan kohtelu ja vuorovaikutuksen onnistuminen.

Yhtenä tekijänä asiakaskokemukseen vai-kuttaa se, saadaanko sairaus tai oire hoidet-tua. Toisaalta taas nopean hoidon saavu-tettavuus on asiakkaan / potilaan mieles-tä positiivista.

Asiakasraadin tehtävätPotilaiden osallistaminen tulevissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteissa on tärkeää. Olemme sairaanhoitopiirissä päät-täneet ottaa käyttöön asiakasraadin uuden päivystyssairaalahankkeen suunnittelussa. Asiakasraati tulee koostumaan 15 eri ikäises-tä satakuntalaisesta terveyspalvelujen käyttä-jästä, jotka edustavat eri yhteiskunnan toimi-alueita. Asiakasraati kokoontuu neljästi vuo-sittain seuraavien vuosien aikana. Asiakas-raadin rooli on neuvoa antava eikä sillä ole virallista asemaa päätöksenteossa.

KokemusasiantuntijuusKokemusasiantuntijalla on omakohtaista ko-kemusta sairaudesta, omasta hoidostaan ja

toimintakykyä ylläpitävistä toimista. Hänellä on tietoa toipumiseen vaikuttaneista asiois-ta. Kokemusasiantuntija on koulutettu tehtä-vään. Hän osaa kääntää omat kokemuksen-sa voimavaraksi, mistä on apua saman sai-rauden kokeneelle. Asiakastyössä kokemus-asiantuntija toimii yhteistyössä hoitohenki-lökunnan ja potilaan kanssa. Yhteistyö lisää ymmärrystä ja parantaa palvelua.

Kartoitamme tänä vuonna kokemusasian-tuntijuuden tarvetta Satakunnassa yhteistyös-sä muun muassa Satakunnan Yhteisökeskuk-sen ja potilasjärjestöjen kanssa.

AsiakaspalautteetOrganisaatiossamme on kerätty vuoden 2013 loppupuolelta internetin kautta asiakaspalaut-teita. Potilailla on mahdollisuus antaa myös manuaalisista palautetta hoitokäynnin jäl-keen. Vuonna 2015 annettiin yhteensä 1115 palautetta internetin välityksellä.

Arvioitavat osa-alueet ovat hoidon / palve-lun laatu, kohtelu, tiedonsaanti, hoitoa kos-keva päätöksenteko ja turvallisuuden koke-mus. Hoidon / palvelun laatu sekä hoitoa

koskevan päätöksenteon keskiarvo oli 4,1 (asteikko 1-5). Kohtelu ja turvallisuuden ko-kemus oli arvioitu paremmaksi vuonna 2015 kuin 2014. Yhdenkään osa-alueen keskiarvo ei ollut laskenut viime vuonna.

Palautetta ovat useimmin antaneet poti-laat ja noin joka viides palaute tulee poti-laan läheisiltä.

Olemme palveluorganisaatioKesäkuun alusta 2015 alkaen olen asiakas-palvelupäällikkönä yhdessä muun henkilös-tön kanssa koordinoinut asiakaspalveluun liittyviä tehtäviä, jotta tarjoaisimme yhä pa-rempia palveluita asiakkaillemme ja yhteis-työkumppaneillemme. Asiakaspalvelukes-kuksen toiminnan tavoitteena on opastaa, ohjata ja saattaa tarvittaessa potilaita ja yh-teistyökumppaneita sairaalassa laaja-alai-sesti sekä huolehtia organisaatiomme pu-helinliikenteestä.

Jokainen organisaation työntekijä on yhtä ar-vokas palvelun tuottaja, yhtä arvokas kuin on jokainen palvelun saaja, potilas / asiakas!

Vinkkeli 27

Syöpätautien yksikön 10-vuotissynttärit Teksti TARU KOSKINEN ja KATI JAKONEN

Kuvat TARU TOLPPO ja TIINA SALMI

Syöpätautien poliklinikka ja sädehoitoyksik-kö juhlistivat kymmentä yhteistä toiminta-vuotta järjestämällä henkilöstölle avoimet ovet 1.4.2016. Sädehoitoyksikkö myös aloit-ti toimintansa kymmenen vuotta sitten; en-simmäinen potilas sai sädehoitoa 10.4.2006.

Röngenhoitaja Pekka Kilpinen esitteli sädehoi-tolaitetta. Sädehoitoyksikössä on kaksi säde-hoitolaitetta, joilla vuonna 2015 hoidettiin 552 potilasta. Yhdellä potilaalla hoitokäyntejä voi olla 1-42 kertaa.

Röntgenhoitajat Krista Lindholm ja Sabi-na Saari demonstroivat tietokonetomogra-fialaitteella tehtäviä annossuunnittelukuva-uksia. Näihin kuviin lääkäri ja fyysikko teke-vät potilaalle yksilöllisen sädehoitosuunni-telman.

Röntgenhoitaja Sabina Saaren virkkaamat työ-kavereiden näköisnu-ket ovat varsinaisia julk-kiksia, jotka ovat ihastut-taneet ihmisiä niin käsi-työblogissa, sosiaalises-sa mediassa kuin lehdis-säkin.

Sairaanhoitaja Marika Meronen kertoi kävi-jöille syöpätautien poliklinikan syövän lää-kehoidoista (sytostaatti- ja täsmähoidoista)

Vieraat saivat tutustua myös yksiköiden run-saaseen potilasohjevalikoimaan.

Osastonhoitajat Taru Koskinen ja Kati Jakonen, syöpätau-tien ylilääkäri Maija Murashev ja konservatiivisen vastuu-alueen johtaja Jukka Korpela ottivat onnitteluja vastaan hy-myssä suin.

Onnittelukortissa myös muistute-taan, että ”aika on sinun aar-teesi”

Kiinnostuneiden kävijöiden määrä oli iloinen yllätys, vaikka täytekakku uhkasi-kin loppua kesken. Ohjelmassa oli mm. ylifyysikko Tapio Ollonqvistin luento säde-hoidon uusista tuulista, hoitomuotojen ja laitteiden esittelyä, mallinuket säde- ja sy-

tostaattihoidoissa sekä tietokonetomogra-fitutkimuksessa, diasarja rintasyöpäpoti-laan hoitopolusta, postereita, esitemateri-aalia ja leikkimielinen kysely, jolla sai osal-listua arpajaisiin.

Vinkkeli28

Joukkuevoimistelu on urheilulaji, joka vaatii voimistelijalta kehonhallintaa, voimaa, liik-kuvuutta ja ilmaisutaitoa. Lajissa liikesarjat ja musiikki yhdistyvät toisiinsa muodostaen elä-myksellisen kokonaisuuden. Menestys vaatii voimistelijalta kunnianhimoa, itseluottamus-ta sekä halua kehittyä. Joukkueen menestys vaatii valmentajalta sitoutumista, kunnianhi-moa sekä tahtoa. Urheilijoiden ja valmenta-jan tulee kyetä hyvään tiimityöhön ja heidän tavoitteensa tulee kohdata, jotta saadaan ai-kaan haluttu kokonaisuus.

Olen harrastanut Ulvilan voimistelun ja lii-kunnan riveissä joukkuevoimistelua 7-vuoti-aasta lähtien ja yläasteikäisenä siirryin vähi-tellen valmentajan tehtäviin. Aluksi toimin apuvalmentajana ja sittemmin vastuuvalmen-taja. Oman joukkueeni pe-rustin silloisista ekaluokka-laisista ja nimekseen jouk-kue sai Safiirit. Olen val-mentanut Safiireja vuodes-ta 2007 ja nyt tytöt ovatkin jo 14–16-vuotiaita, taitavia ur-heilijoita. Joukkueen kans-sa harjoittelemme määrä-tietoisesti kohti korkealle asetettuja tavoitteita. Tree-nitunteja viikossa kertyy 12 ja tämän lisäksi on vielä lei-rejä sekä treenipäiviä. Sa-fiirien lisäksi toimin 2008-2009 ikäkauden vastuuval-mentaja. Joukkue perustet-tiin vuonna 2013. Ikäkausi sai nimekseen PriZit.

Rakkaus lajiin on kaiken ydin! Tavoitteenani on teh-dä urheilijoista huippuja. Valmennuksen tärkeimpä-nä elementtinä pidän suun-nittelun ja seurannan. Teen

Teksti ELISA RANNE

Rakkaus lajiin on kaiken ydin!

syksyllä jo koko kaudeksi suunnitelmat jokai-selle harjoituskerralle. Tämä mahdollistaa apuvalmentajien ja sijaisten toimimisen, jos olen harjoituksista pois.

Kuulostaa mahdottomalta, että työn ja per-heen ohella jaksan valmentaa urheilijoita-ni kymmeniä tunteja viikossa. Eihän se olisi mitenkään mahdollista ilman osaavaa ja mo-tivoitunuttu tiimiä. Tiimiini kuuluu valmenta-jia, apuvalmentajia, fysiikkavalmentaja, bale-tin opettaja sekä joukkueen johtajat. Yhteistyö liiton, seuran ja vanhempien kanssa on myös tiivistä. Oman perheeni tuki on jaksamiseni kannalta erittäin tärkeää. Koko perheemme elää voimistelumaailmassa, sillä mieheni toi-mii Safiirien fysiikkavalmentaja ja 1,5-vuotias tyttäremme käy osassa harjoituksissa muka-

nani. Kotonamme on siis kasvamassa, erityi-sesti äidin mielestä, tuleva huippuvoimistelija.

Kun olen urheilijoiden kanssa tekemisissä tiiviisti monta tuntia viikossa, heistä on tullut minulle lähes toinen perhe. Urheilijat hioutu-vat joukkueena yhteen, se on tärkeä edelly-tys menestykseen. Olen lähes päivittäin yh-teydessä urheilijoihini tai heidän vanhempiin-sa. Keskusteluyhteys on sujuvaa ja arvostus molemminpuolista.

Taitavien ja motivoituneiden nuorten urhei-lijoiden valmentaminen on mielestäni sovel-lusasiantuntijan työtäni tukeva harrastus. Is-tun paljon työpöydän ääressä tietokoneella, joten ohjaaminen ja esimerkin näyttäminen kohentaa fyysistä kuntoani. Sovellusasiantun-tijan työ on tiimityötä ja joukkuevoimistelus-sahan tiimityötaidot myös korostuvat. Iloisten ja innostuneiden nuorten ja lasten kanssa toi-minen tuo uskoakseni minulle iloista, innos-tunutta ja myönteistä asennetta työelämään.

Olen hurjan ylpeä kaikista urheilijoistani. He ovat erittäin motivoituneita ja sitoutunei-ta harrastukseensa. On hienoa nähdä, miten tytöt kehittyvät ja onnistuvat. ”On ne kaikki nyt vaan niin huippuhyviä!”

Minulle on tärkeää edistää rakkautta jouk-kuevoimisteluun, kasvattaa tyttöjä urheilul-liseen elämäntapaan, sitoutumiseen ja mi-kä tärkeintä saada aikaan onnistumisen iloa!

H a r r a s tu s v i n k k e l i

Valmentaja ohjaa oikean asennon löytämisessä.

Koreografia, musiikki sekä urheilijan ulkoasu luovat yhdessä näyttävän kokonaisuuden.

Elisa Ranne valmentaa joukkuevoimistelijoita kohti unelmia

Vinkkeli 29

Työhyvinvoinnin kehittäminen on ollut työ-paikkojen yksi keskeisin tuottavuuden tae viime vuosina. Kehittämistyössä on tärkeä-tä lähteä liikkeelle työn sisällöstä ja perus-tehtävästä. Vaarana on, että kehitetään ir-rallisesti työhyvinvointia, mutta itse työ ei kehity, vaan voi jopa huonontaa työhyvin-vointia. Työhyvinvointi on työntekijän ko-kemus, jonka syntymiseen vaikuttavat sa-maan tai eri aikaan monta itsestä riippuma-tonta tekijää (mm. työyhteisö, työ, työkave-rit ja työntekijä itse).

Jos työyksikkö haluaa kehittää työhyvin-vointia, tulee se tapahtua työn sujuvoitta-misen myötä. Työhyvinvointi on tunneti-la ja seuraus sujuvasta työstä. Se ei tule ol-la lähtökohtana työssä. Ajatuksen ymmär-tää paremmin, kun keskittyy työn sisällön sujuvuuden kehittämiseen. Kun työt suju-vat ja työntekijä kokee saavansa vaikuttaa työnsä sisältöön ja etenemiseen ja näkee työnsä tuloksen, se tuo työntekijälle onnis-tumisen tunteen, jota kautta hän voi kokea hyvinvointia.

Sujuvan työskentelyn lähtökohtana on toimiva ja oikeudenmukainen esimiestyö. Esimiehen tärkein tehtävä on luoda henki-löstölle puitteet sellaisiksi, että ihmiset voi-vat onnistua työssään. Toimivalle työyhtei-sölle on tärkeää, että tavoitteet ovat tiedos-sa ja niitä arvioidaan. Esimiesten tulee var-

T y ö s u o j e l uv i n k k e l i

Teksti Katri Mannermaa

Kehitetäänkö työhyvinvointia vai työtä?

mistaa, että työntekijöiden keskinäinen työn-jako sekä vastuualueet ovat selkeät eri toi-mialueilla. Myös perustehtävän selkiyttämi-nen, vastuuyksikön osaajien roolit sekä yh-teistyö edistää työyksikön tavoitteiden nä-kyvyyttä. Tätä kautta myös työmotivaatio-ta voidaan lisätä.

Työntekijän tulee itse huolehtia ammatti-taidosta ja osaamisestaan, jaksamisestaan, tavasta tehdä työtä sekä taidosta hallita työn sujumista. Kiireen ja stressin tunteita koe-taan yhä enemmän ja siksi kiireen kokemus-ta tulee yhdessä ja erikseen pohtia. Mistä kiire syntyy, miten itse edistän kiireen tun-netta? Teenkö oikeita asioita työssäni? Ku-luuko osa työajasta epäolennaisten asioiden tekemiseen? Kiirettä voi hallita kehittämäl-lä työyksiköiden sekä itsensä kanssa uusia työskentelytapoja.

Toimivan työyhteisön perustana ovat hy-vät ja osaavat työkaverit, joita autetaan. Jo-kaisella on mahdollisuus tuoda ajatuksiaan esille ja työyhteisö saa osallistua työn suun-nitteluun ja toteutukseen. Toimivassa työ-yhteisössä uskalletaan puhua myös asialli-sesti vaikeista asioista ja välitetään toisista. Vuorovaikutusosaaminen on noussut viime vuosina yhä enemmän tärkeäksi työelämä-osaamisen osaksi. Vuorovaikutuksessa kes-keistä on, ettei tehdä liian hätäisesti vääriä tulkintoja havainnoista. Kun havaitsemme

jotain, havainto on näkö- tai kuuloaistimus-ta. Tulkinnan tasolla liitämme havaintoon omat ajatuksemme perustuen aiempiin ko-kemuksiimme. Yleensä huhut tai epäselvät asiat kuvaavat tulkintojen maailmassa olos-ta. Toinen keskeinen seikka on erilaisuuden sieto: miten työntekijä varmistaa, että kii-reen keskellä sietää toisen työntekijän eri-laista tapaa hoitaa asiat. On olemassa hitai-ta, nopeita, tarkkoja, suurpiirteisiä tapoja tehdä työtä. Erityisesti esimiehen on tärkeä tunnistaa itsessään olevat tavat tehdä työ, ja varmistaa, ettei omalla toiminnallaan arvos-ta omanlaista tapaa tehdä työtä.

Jokainen on osaltaan vastuussa siitä, et-tä kehittää itseään työssään, sekä saa pa-lautetta työstään. Yhteistyön kautta syntyy HYVÄÄ TYÖTÄ!

Vinkkeli30

Sairaanhoitopiiri on alueellaan toimialansa parhaiden asiantuntijoiden työpaikka. Sai-raanhoitopiiri tunnetaan hyvästä työilma-piiristä sekä erinomaisista mahdollisuuk-sista kehittää ja kehittyä. Vakaa talous tekee sairaanhoitopiiristä turvallisen työpaikan.

Näin Satakunnan sairaanhoitopiirin hen-kilöstöohjelmassa on ilmaistu henkilöstöjoh-tamisen tahtotila 2016.

Muutokset hoitotyössä vaativat osaamisen kehittämistä, laajentamista ja varmistamis-ta sekä työkiertoa. Ne ovat iso haaste, kos-ka perustyön täytyy muutoksista huolimat-ta jatkua keskeytyksettä. Muutoksen toteut-taminen edellyttääkin sekä johtamisosaami-sen ja – käytäntöjen, että henkilöstövoimava-rojen jatkuvaa kehittämistä. Hoitotyön muu-tos näkyy konkreettisesti hoitohenkilökun-nan laajenevina tehtäväkuvina.

Osaamisen tunnistaminen ja kehittämi-nen ovat kiinteä osa työyhteisön toimintaa. Kun kaikkien työntekijöiden osaaminen hyö-dynnetään ja toiminnan kannalta tarpeen-mukaista tietotaitoa pidetään ajan tasalla, tukee se koko organisaation toiminnan ta-voitteita ja on taloudellisesti merkityksellis-tä. Hoitotyön henkilöstö muodostaa yli puo-let erikoissairaanhoidon henkilöstöstä. Tä-män suuren voimavaran käyttäminen ja ke-hittäminen on erityisen tärkeää, unohtamat-ta huomioida henkilöstön erilaisia elämän ja

J ä r j e s t ö v i n k k e l i

Osaamisen kehittäminen - haaste ja voimavara

Teksti Karoliina Tala

työuran vaiheita.Koulutuksen järjestäminen ja henkilöstön

osaaminen ovat työnantajan vastuulla, mutta työssä oppiminen ja kehittyminen sekä kiin-nostus koulutukseen lähtevät yksilöstä. Yk-sittäisen terveydenhuollon ammattilaisen velvollisuuksiin kuuluu ylläpitää ja kehittää ammattitoiminnan edellyttämää ammattitai-toa. Oman osaamisen laajentaminen antaa työhön uutta sisältöä ja näkökulmia. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen haastaa kehittämään ja kehittymään.

Satakunnan keskussairaalassa ollaan luo-massa hoitotyöntekijöille keskitettyä sijais- ja varahenkilöjärjestelmää. Toiminta vaatii hyvää johtamista ja työntekijöillä korostuu ammattitaidon tärkeys ja laaja osaaminen. Oleellista on huolehtia tämän ryhmän koulu-tuksesta ja perehdyttämisestä. Sairaanhoito-piiri tukee ammattia tukevaa, suunnitelmal-lista ja tarvelähtöistä koulutusta, jonka tar-koituksena on ylläpitää, lisätä, ajan tasaistaa ja lisätä työntekijän ammattitaitoa. Sen pitää näkyä työn vaativuuden arvioinnissa ja työs-tä maksettavassa korvauksessa. Tulevaisuu-dessa toivoisi urapolkumallin toteutuvan hoi-totyöntekijöiden osaamisen kehittämisessä.

Vinkkeli 31

P i k ku - uut i s e t

Synnytyssalin palkintokukkaset vastaantottivat kätilöt Leea Lanki ja Jenni Salminen, ja vastasyntyneiden teho- ja tarkkailu-osaston kukkaset nouti sairaanhoitaja Leena Korpela.

Tasavallan Presidentti myönsi 6.12.2015 vastuualue-johtaja Eija Vaulalle ja vastuualuejohtaja Sari Sjövallil-le Suomen Leijonan I luokan ritarimerkit.

Vuoden 2015 CLES-kyselyn perusteella olemme jälleen saavuttaneet hyvän tulok-sen opiskelijaohjauksessa. Erityisesti olemme onnistuneet luomaan hyvän ja toimi-van ohjaussuhteen sekä rakentamaan hyvät ohjaukselliset lähtökohdat, joiden osal-ta sijoituimme valtakunnallisesti kärkisijoille.

Vuoden 2015 CLES-tulosten perusteella 14.4.2016 palkittiin seuraavat harjoitteluyk-siköt kukkien ja kakun kera:

Me teimme sen!Teksti TAPIO KALLIOKuva MARIKA NIEMINEN

• Vaativa hoitotaso, Pori• Dialyysi, SATKS• Sisätautien osasto 1• Päiväkirurgia• Kirurgian pkl• Kirurgian vuodeosasto 3 • Synnytyssali

• Vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosasto• Porin päiväosasto• Psykiatrian vuodeosasto 61• Asumisyksikkö Joenhelmi• Palveluyksikkö Mänty• Rauman laboratorio

Kiitos kaikille opiskelijaohjaukseen osallistuneille!

Harjavallan sairaalassa järjestettiin 20.10.2015 Mielen S3ktori-tapahtuma Palvelumuotoilulla parempia palveluita riskiryhmille -hankkeen, psykiatri-an vastuualueen ja alueen kolmannen sektorin toimijoiden toimesta. Ta-pahtumassa nähtiin Onnen Sirpaleita -elokuvan ensi-ilta ja kuultiin Olavi Sy-dänmaanlakan luento. Tapahtumassa oli Mielen S3ktori -messut, joilla jär-jestöt ja yhdistykset esittelivät toimintaansa messukansalle. Lisäksi pääs-tiin nauttimaan vauhdikkaista musiikkiesityksistä. Tapahtumaan otti osaa yli 120 henkilöä ja tunnelma oli hyvä.

Tänä vuonna tapahtuma järjestetään tiistaina 13.9.2016. Jälleen on tarjolla lämminhenkiset messut, kiinnostavaa ohjelmaa ja uutta tietoa, sekä muu-ta mukavaa ohjelmaa. Tervetuloa mukaan!

Mielen S3ktori – Asiantuntevaa tukea järjestöistä!Teksti MINKA LEINO

Mielen S3ktori13.9.2016 Harjavallassa

Kuva IRMA HILTUNEN

KUNNIAMERKKEJÄ

Vinkkeli32

Niittymaan kylätoimi-kunnan lahjoitukset

Päätös Kuopiosta Satakuntaan siirtymisestä oli työurani tärkein ja paras ratkaisu. Tehtä-vää oli runsaasti, mutta onneksi sain tuekse-ni osaavan ja lojaalin työyhteisön. Paljon eh-tikin tapahtua 19 työvuoden aikana Satakun-nan sairaanhoitopiirissä. Ensin perustettiin sydänyksikkö ja järjesteltiin sisätautien eri-koisalaa. Sepelvaltimoiden pallolaajennus-hoito sydäninfarktin hoidoksi hälytystyönä

aloitettiin ensimmäisenä keskussairaalana Suomes-sa. Rauman synnytykset siirrettiin Poriin ja Satalin-nan toimintoja kavennet-tiin. Sitten tuli organisaa-tiouudistus, ja jouduttiin opettelemaan neljän sai-raalan yhteiseloa tulos-/toimialueilla saman hal-linnon alaisuudessa. Iho- ja keuhkosairauksien yksi-köt siirrettiin keskussairaa-laan, ja sairaansijoja kar-sittiin kovalla kädellä. Ra-kennettiin lastenpsykiatri-an toimitilat. Syöpätautien ylilääkäri ihmetteli säde-hoidon puuttumista isos-ta keskussairaalasta. Poh-diskelu johti O-rakennuk-sen perustamiseen. Syö-päyksikön lisäksi raken-nukseen mahtuivat kirur-gian poliklinikka ja päivä-kirurgia, ja kalkkiviivoil-la tajuttiin myös lääketie-teen ”muuntokoulutuk-sen” tarvitsevan tiloja O-rakennuksesta.

Lääketieteen opetuksesta tuli näkyvä ja tärkeä osa sairaalamme arkea, ja lääkäriti-lanne helpottui vähitellen. K-0 remontoitiin nykyiseen muottiinsa, perustettiin ensihoi-don ja päivystyksen toimialue. Kehitysvam-mapalvelut liitettiin sairaanhoitopiiriin sosi-aalipalvelujen toimialueelle. Rauman aluesai-raalasta väännettiin kättä vuosikaudet. Sai-raanhoitopiirin toimintoja siirrettiin vähitel-

len keskussairaalaan ja Rauman kaupungin vastuulle, meille jäi dialyysiosasto ja vähän poliklinikkatoimintaa. Lasten- ja naistentalon rakentaminen ja toimintojen yhteensovitta-minen jäivät työurani viimeiseksi suureksi ponnistukseksi. Lopputulos on suuri ylpey-den aihe meille kaikille, vaikka taas tarvit-tiin uusi toimialue. Ja kaiken ohella tietojär-jestelmien jatkuva kehittyminen – erityises-ti yhteinen ystävämme EFFICA – toi työhön omat mausteensa.

Eläkkeelle siirtyminen osui mielestäni hy-vään saumaan. ”SOTE-myllerrys” ehti sekoit-taa monta suunnitelmaa, ja sen osana sairaan-hoitopiirin organisaatiota alettiin uudistaa – eikä uudistuksille näy loppua. Laman muka-naan tuomat, näköjään jatkuvat säästötoimet lisäävät vaatimuksia työstä selviytymiselle. Tulevaisuuden haasteena on sirpaleiseksi ke-hittyneen hallintomallin kiinteyttäminen, ja valmistautuminen koko Satakunnan käsittä-vän jättiorganisaation käynnistymiseen. Uu-distusten läpiviemiseen tarvitaan uutta voi-maa ja vankkaa johtamistaitoa.

Väistyin virkatehtävistä hyvillä mielin. Nyt on enemmän aikaa ja energiaa perheelle, ystäville harrastuksille ja potilastyöhön, jos-ta olen aina nauttinut. En kaipaa virkatyötä, mutta minulla on ikävä muutamia työvuosi-en aikana läheisiksi tulleita ihmisiä. Parhaat kiitokseni kaikille eläkkeelle lähtöäni muista-neille! Lämpimäksi muistoksi hienosta kah-vitilaisuudesta mieleen jäivät Sonja Linde-nin upeasti esittämän laulun sanat: ”Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun. Kas-ta varpaat kylmään veteen, Hyppää täysillä joutsenlauluun. Sillä sinä ja minä, niin elävi-nä. Pystymme kuulemaan, jos kuussa alkaa tuulemaan”.

Teksti JOUKO REMES, eläkeläinenKuva TARU TOLPPO

Terveisiä eläkkeeltä

Niittymaan kylätoimikunnan puheenjohtaja Paavo Aho ja rahastonhoitaja Marjatta Lehtimäki luovuttivat syyskuussa lahjoitukset Lasten- ja naistentalolle ja Sa-takunnan ensihoidon lääkäriautotoiminnan tukiyhdis-tys ry:lle. Lahjoitukset ottivat vastaan vastuualuejoh-taja Anssi Luoma ja ylihoitaja Tuula Arvola sekä osas-tonhoitaja Ari Nikki ja toiminnanjohtaja Esa Ahlqvist.

Kuva TARU TOLPPO

Vinkkeli 33

Hyvä palvelu -palkinto 2015 jaettiin viiden palkittavan yksikön kesken. Kunniakirjat ja kukat luovutettiin perinteiseen tapaan yhty-mävaltuuston kokouksen aluksi viime mar-raskuussa.

1Hallintoylihoitaja Paula Asikainen ja johta-jaylilääkäri Ermo Haavisto onnittelevat nuo-risopsykiatrian palkinnon johdosta ylihoita-ja Kristiina Puolakkaa, osastonhoitaja Leena Eloa, ylilääkäri Petteri Multimäkeä ja osas-tonhoitaja Timo Lehtosta.

Hyvä palvelu 2015Kuvat IRMA HILTUNEN

1. 2.

3. 5.4.

2Lasten- ja naistentautien sekä synnytysten toimialueen henkilöstön palkinnon vastaan-ottivat lastenhoitaja Riikka Lautasalo, osas-tonsihteeri Janette Smedroos, kätilö Irme-li Silvennoinen ja ylihoitaja Tuula Arvola.

3Silmätautien päiväosaston sekä poliklinikan henkilökunnan palkinnon ottivat vastaan oh Meritta Heino, sairaanhoitaja Kaisa Kolk-ka, osastonsihteeri Jarna Leppäniemi ja sai-raanhoitaja Seija Rahkola.

4K-leikkausosaston heräämön henkilökun-nan ja muiden työryhmän jäsenten palkin-non noutivat sairaanhoitaja Teija Uusitorp-pa ( Päiki ) osastonhoitaja Marita Grönroos ( Leikkaus- ja anestesiaosasto ) sairaanhoi-taja Birgitta Louhema ( KIRO 1) 5Psykiatrian kesäkoulutiimin palkintokuva-ukseen ehtivät jäädä osastonylilääkäri An-na Mäkelä sekä ylilääkäri ja kliininen opet-taja Max Karukivi.

Vinkkeli34

Satakummi-toiminnan tavoit-teena on tarjota lapsiperheil-le apua haastavissa elämänti-lanteissa, kuten esimerkiksi vanhemman tai vanhempien sairastaessa vakavaa tai pit-käaikaista fyysistä tai psyyk-kistä sairautta. Lapsi tai nuo-ri saa kummin, joka voi toimia lapsen kaverina tai harrastust-sempparina.

Satakummin asiakkaaksi voi tulla erikoissairaanhoidon tai kuntien palveluiden kautta tai sinne voi perhe itse hakeutua. Vanhemmat ovat mukana kummin valinnas-sa ja kummisopimuksen tekemisessä. Kum-mit sitoutuvat vähintään vuodeksi kerrallaan. Kummin ja lapsen yhteistyö suunnitellaan ai-na yhdessä vanhemman kanssa. Perhe voi lopettaa kummisuhteen milloin tahansa.

Toiminta on täysin maksutonta ja vapaaeh-toista. Kummeina toimivat alueen sosiaa-li- ja terveysalan korkeakouluopiskelijat yh-dessä vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa, ja he saavat vapaaehtoistyöntekijän koulu-

P i k ku - uut i s e t

SATAKUMMI – lapsiomaiselle tukea arkeenTeksti VIRPI VALIOLA ja MAIJU SALONEN

tuksen. Opiskelijat saavat kummiudestaan myös opintopisteitä. Järjestöt ja seurakunta vastaavat kummien mentoroinnista ja kum-mien toiminnan ohjauksesta. Korkeakoulut vastaavat kummien rekrytoinnista ja sai-raanhoitopiiri toiminnan koordinoinnista, kummipankista ja kummien haastattelusta hankkeen aikana.

Sairaanhoitopiirin hallinnoimassa Pois syr-jästä -hankkeessa Satakummiverkostoon kuuluvat Satakunnan syöpäyhdistys, Man-

nerheimin lastensuojeluliiton Sa-takunnan piiri, FinFami Satakun-ta ry, Porin seurakuntayhtymä, Satakunnan ammattikorkeakou-lu, Diakonia-ammattikorkeakou-lu, Tampereen yliopiston Porin yksikkö ja Satakunnan sairaan-hoitopiiri.

Satakummi-malli on mallinnettu Innokylään ja se sai erityiskun-niamaininnan 3.11.2015 Chan-ge Day -tapahtumassa Tampe-reella hienosta orastavasta alus-ta ja innovatiivisesta lähestymis-tavasta lapsiomaisten tukikummi-toiminnassa

Sataedun Nakkilan tekstiilialan artesaaniopiskelijat lahjoittivat lo-kakuussa itse suunnittelemiaan ja valmistamiaan peittoja Lasten- ja naistentalon lapsipotilaille.

Kuva TARU TOLPPO

Vastaa ja

voita!

Edellisen lehden mielenkiintoisin juttu - kilpailu

Satu Kuusisto

voitti Vinkkelin 2015

Paras juttu

–palautearvonnassa

Ivana Helsinki

-sammutuspeitteen.

Onnea!

Mikä on sinun mieles-

täsi tämän Vinkkelin

mielenkiintoisin juttu?

Vastaa sähköpostilla

taru.tolppo@satshp.fi

23.6.2015 mennessä

ja osallistu arvontaan!

Peittoja lapsipotilaille

Lisätietoja Satakummi-toiminnasta antaa projektisuunnittelijat: Virpi Valiola, p. 044 -707 9278 ja Maiju Salonen p. 044 707 9277, etunimi.sukunimi@satshp.fi

Satakummi-toiminta löytyy Innokylästä tallennusnimellä SATAKUMMI – Lapsiomaiselle tukea arkeen.

Vinkkeli 35

Satakunnan sairaanhoitopiiri

Satakunnan sairaanhoitopiiriSairaalantie 328500 PoriPuh. (02) 62771

Satakunnan keskussairaalaSairaalantie 328500 PoriPuh. (02) 62771

Satakunnan keskussairaalan toimintaa Rauman aluesairaalassaSteniuksenkatu 226100 RaumaPuh. (02) 83511

Harjavallan sairaalaSairaalantie 1429200 HarjavaltaPuh. (02) 535 4911

Satalinnan sairaalaSatalinnantie 7729200 HarjavaltaPuh. (02) 535 3011

Antinkartanon kuntoutuskeskusRavanintie 35928450 Vanha-UlvilaPuh. (02) 62771

Merikarvia

Honkajoki

SiikainenKankaanpää

Jämijärvi

Pomarkku

Pori

LuviaNakkila

KokemäkiEurajoki

Rauma

Eura Huittinen

Säkylä

Ulvila

Harjavallan sairaala

Satakunnan keskussairaalan toimintaa Rauman aluesairaalassa

Satakunnan keskussairaalan toimintaa Satalinnan sairaalassa

Karvia

Harjavalta

Satalinnan sairaala

Rauman aluesairaala

Antinkartanon kuntoutuskeskus

Satakunnan keskussairaala