T A R K A S T U S K E R T O M U S 1 0 0 / 2 0 0 5

Hirvikannan

säätelyjärjestelmä

VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTON TARKASTUSKERTOMUS 100/2005

Hirvikannan säätelyjärjestelmä

EDITA PRIMA OY

SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ ................................................................................. 7

RESUMÉ ........................................................................................ 10

1 JOHDANTO .............................................................................. 13

2 TARKASTUSASETELMA....................................................... 16 2.1 Kohteen kuvaus................................................................... 16

2.1.1 Viranomaiset ja yhteisöt............................................ 16 2.1.2 Metsästysorganisaation rahoitus ............................... 18 2.1.3 Hirvikannan säätely ja pyyntilupahallinto................. 19 2.1.4 Valtion maksamat hirvivahinkojen korvaukset......... 20

2.2 Tarkastuskysymykset ja -kriteerit ....................................... 22 2.3 Aineisto ja menetelmät ....................................................... 23

3 TARKASTUSHAVAINNOT .................................................... 25 3.1 Hirvikannan säätelyjärjestelmän toiminta .......................... 25 3.2 Säätelyjärjestelmän ongelmat ............................................. 29

3.2.1 Tulosohjauksen väljyys ............................................. 29 3.2.2 Lupajärjestelmän joustamattomuus........................... 30 3.2.3 Kannan arvioinnin vaikeus........................................ 31 3.2.4 Tiedon huono hyödyntäminen................................... 34

3.3 Hirven taloudellinen merkitys ............................................ 35 3.4 Korvausjärjestelmän ongelmat ........................................... 37

4 TARKASTUSVIRASTON KANNANOTOT.......................... 39

LÄHTEET ...................................................................................... 41

LIITTEET ....................................................................................... 45

Liite 1: Hirven vaikutukset ja niiden arvo

7

Tiivistelmä Dno: 34/54/05

HIRVIKANNAN SÄÄTELYJÄRJESTELMÄ

Hirvi on saalisarvolla mitattuna maamme tärkein riistaeläin. Vuon-na 2004 hirvisaaliin liha-arvo oli noin 50 miljoonaa euroa. Hirvi on ihmiselle myös haittaeläin. Haittoja hirvi aiheuttaa liikenteessä ja metsätaloudessa sekä jossain määrin myös maataloudessa. Valtion korvaamat liikenteen omaisuusvahingot ja metsävahingot ovat kak-sinkertaistuneet 1990-luvun tasosta. Tämän lisäksi valtiontaloudelli-sia kustannuksia aiheutuu esimerkiksi teiden suojauksesta. Koko yhteiskunnan eli yhteiskuntataloudellisesta näkökulmasta pelkäs-tään liikenteen hirvionnettomuuksien laskennallinen kustannus on yli 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Tarkastuksessa selvitettiin, miten hirvikannan säätelyjärjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet. Keskeinen kysymys oli, miten sää-telyjärjestelmällä vaikutetaan hirvikannan kokoon. Tarkastuksen tiedonhankintamenetelminä käytettiin tilastoja, tutkimuksia, teema-haastatteluja sekä sähköpostikyselyä.

Metsästys- ja riistanhoitotoimen ylin johto ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Ministeriö tulosohjaa riistanhoito-piirejä, Metsästäjäin keskusjärjestöä ja Riista- ja kalatalouden tut-kimuslaitosta. Hirvikannan säätely tapahtuu metsästämällä. Metsäs-tyslain 26 §:n mukaan riistanhoitopiirin on myöntäessään hirven-pyyntilupia huolehdittava siitä, että hirvikanta ei metsästyksen joh-dosta vaarannu ja että hirven aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuul-lisella tasolla.

Tarkastuksen päätuloksena havaittiin, että hirvikannan säätelyjär-jestelmä ei kaikilta osin vastaa sille asetettuja tavoitteita. Järjestel-mä takaa hirvikannan säilymisen, mutta johtaa suuriin kannan vaih-teluihin ja ajoittain liian suureen hirvikantaan. Tarkastusvirasto kat-soo, että maa- ja metsätalousministeriön tulisi selvittää nykyisen hirvikannan säätelyjärjestelmän vaihtoehtoja. Yhtenä vaihtoehtona tulisi pohtia hirvikannan säätelyjärjestelmää, jossa olisi kokonaan luovuttu nykyisen kaltaisesta hirven pyyntilupamenettelystä.

Säätelyjärjestelmän ongelmat johtuvat maa- ja metsätalousmi-nisteriön tulosohjauksen väljyydestä, lupajärjestelmän joustamatto-

8

muudesta, kannan arvioinnin vaikeudesta ja käytettävissä olevan tiedon huonosta hyödyntämisestä.

Maa- ja metsätalousministeriön hirvikannan tulosohjaus ei ole ollut vaikuttavaa. Tulosohjaustavoitteet ovat olleet niin väljät, että varsinaista ohjausvaikutusta ei saavuteta. Tulosohjauksen väljyydel-lä ministeriö on pyrkinyt päätöksenteon paikallisuuteen. Tämä on johtanut eri alueilla erilaisiin lopputuloksiin hirvikannan koon suh-teen. Ministeriön asettama hirvikannan tiheystavoite ei perustu ta-loudelliseen laskelmaan hirven merkityksestä. Valtiontalouden kan-nalta hirvi on lähinnä haitta. Myös yhteiskuntatalouden kannalta hirven arvo on nykyisellä hirvikannalla negatiivinen. Maa- ja met-sätalousministeriön tulisi tulosohjauksellaan pyrkiä nykyistä alhai-sempaan hirvikantaan. Valtiontalouden kannalta olisi perusteltua pyrkiä kestävään minimikantaan. Useat tahot pitävät 60 000 hirven talvikantaa sekä taloudellisesti että ekologisesti kestävänä. Haittojen kohdentumisen näkökulmasta alueellisten hirvitiheystavoitteiden perustana tulisi olla lähinnä hirvien aiheuttamat liikennevahingot.

Hirvikannan säätelyjärjestelmän joustavuus on heikko siksi, että pyyntilupia ei voida myöntää 10.8. jälkeen. Käytännössä tätä sääte-lyjärjestelmän heikkoutta on kierretty siten, että jotkin riistanhoito-piirit myöntävät ns. pankki- tai hyllylupia ja/tai yhteislupia, joilla käytännössä pyyntipäätöstä voidaan osittain siirtää syksyyn. Jousta-vuuden lisäämiseksi järjestelmä on siis käytännön pakosta muuttu-nut paikoin erilaiseksi kuin alun perin oli tarkoitus. Kannan arvioin-tiin ja verotukseen liittyviä tietoja saadaan koko pyyntikauden aika-na. Tarkastusvirasto katsoo, että maa- ja metsätalousministeriön tu-lisi selvittää, miten nykyisen säätelyjärjestelmän puitteissa voitaisiin tehdä joustavammin pyyntilupapäätöksiä myöhemmin syksyllä.

Hirvikannan arviointiin liittyy useita ongelmia. Arvio perustuu metsästäjähavainnointiin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on havainnut tässä tiettyä systemaattista virhettä. Kannan kasvuvai-heessa arvioitsijat eivät usko kasvuun vaan aliarvioivat sitä. Kannan aliarviointi johtaa liian pieneen pyyntimäärään ja tällöin hirvikan-nan määrän kasvu voimistuu ja kanta kasvaa nopeasti. Toisaalta laskuvaiheessa hirvikantaa yliarvioidaan ja tämä johtaa liiankin te-hokkaaseen kannan verottamiseen, ja hirvikanta vähenee tavoiteltua nopeammin.

Hirvikannan säätelyssä tarvittava pyyntitieto sekä tiedot liikenne- ja metsävahingoista tulisi koota yhteen paikkaan, mikä parantaisi metsästyksen suunnittelua ja metsästyksen kohdentamista vahinko-

9

jen mukaisesti. Alueellisen ja valtakunnallisen hirvikannan määrit-telyssä tarvittaisiin myös kokoavaa yhteiskuntataloudellista tutki-musta. Tämä antaisi perustan määritellä yhteiskunnan kannalta op-timaalinen hirvikanta.

Hirvivahinkojen korvausjärjestelmän ongelmana on se, että val-tion maksamat korvaukset maksetaan jopa yli vuoden viiveellä. Va-hingonkärsijät ovat arvostelleet vahingonkorvausten omavastuu-osuutta ja korvaustasoa. Metsästäjät pitävät ongelmana sitä, että myös sellainen maanomistaja, joka ei anna metsästää maillaan, on oikeutettu vahingonkorvaukseen. Tarkastusviraston näkemyksen mukaan hirvikannan pitäminen lähellä kestävää minimikantatasoa ratkaisee myös pääosan vahinkojen korvausongelmista, koska täl-löin myös vahinkojen määrä pysyy nykyistä huomattavasti vähäisempänä.

10

Resumé D.nr: 34 /54/05

SYSTEMET FÖR REGLERING AV ÄLGBESTÅNDET

Mätt med värdet av de nedlagda djuren är älgen vår lands viktigaste vilt. År 2004 var värdet av köttet hos de nedlagda älgarna ca 50 mil-joner euro. Älgen är från människans synpunkt också ett skadedjur. Älgen orsakar skador i trafiken och för skogshushållningen samt i viss utsträckning också för jordbruket. De av staten ersatta egen-domsskadorna i trafiken och skogsskadorna har fördubblats från ni-vån på 1990-talet. Förutom detta uppkommer statsfinansiella kost-nader exempelvis av att vägarna skall skyddas. Från hela samhällets dvs. samhällsekonomins synpunkt är enbart den kalkylerade kost-naden för älgolyckor över 100 miljoner euro per år.

Med revisionen klarlades hur systemet för reglering av älgbe-ståndet förverkligar de för systemet uppställda målsättningarna. Den centrala frågan var, hur regleringssystemet påverkar älgbeståndets storlek. Som metoder för inhämtande av data för revisionen använ-des statistik, undersökningar, temaintervjuer samt en e-postenkät.

Den högsta ledningen och övervakningen av jakt och viltvård ankommer på jord- och skogsbruksministeriet. Ministeriet resultat-styr jaktvårdsdistrikten, Jägarnas Centralorganisation och Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet. Rekleringen av älgbeståndet sker med jakt. Enlingt jaktlagens 26 § skall jaktvårdsdistriktet när det beviljar jaktlicenser för älg se till att bestånden av älg inte äventyras på grund av jakten och att de skador som älgarna orsakar hålls på skä-lig nivå.

Som viktigaste resultat vid revisionen observerades, att systemet för reglering av älgbeståndet inte till alla delar uppfyller de för sy-stemet uppställda målsättningarna. Systemet tryggar att älgbestån-det bevaras, men leder till stora fluktuationer i beståndet och tidvis till ett alltför stort älgbestånd. Revisionsverket anser att jord- och skogsbruksministeriet borde utreda alternativ till det nuvarande sy-stemet för reglering av älgbeståndet. Som ett alternativ borde över-vägas ett system för reglering av älgbeståndet, där man helt skulle avstå från ett system av nuvarande slag med licens för jakt på älg.

Problemen i regleringssystemet beror på vagheten i jord- och skogsbruksministeriets resultatstyrning, osmidighet hos licenssy-

11

stemet, svårigheter med att uppskatta beståndet och dåligt utnytt-jande av tillgängliga uppgifter.

Jord- och skogsbruksministeriets resultatstyrning av älgbeståndet har inte varit effektiv. Målsättningarna för resultatstyrningen har va-rit så vaga, att någon egentlig styrningseffekt inte uppnås. Med den vaga resultatstyrningen har ministeriet gått in för ett beslutsfattande på det lokala planet. Detta har i skilda regioner lett till olika slutre-sultat vad älgbeståndets storlek beträffar. Den av ministeriet upp-ställda målsättningen angående älgbeståndets täthet baserar sig inte på en ekonomisk kalkyl av älgens betydelse. Från statsfinansernas synpunkt är älgen närmast till skada. Också från samhällsekono-mins synpunkt är älgens värde med det nuvarande älgbeståndet ne-gativt. Jord- och skogsbruksministeriet borde med sin resultatstyr-ning eftersträva ett mindre älgbestånd än det nuvarande. Från stats-finansernas synpunkt vore det motiverat att gå in för ett hållbart mi-nimibestånd. Många anser ett vinterbestånd om 60 000 älgar vara såväl ekonomiskt som ekologiskt hållbart. Med hänsyn till hur ska-dorna uppstår borde grunden för de regionala målsättningarna angå-ende älgtätheten närmast vara de trafikskador som älgarna orsakar.

Systemet för reglering av älgbeståndet är osmidigt därför att jakt-licenser inte kan beviljas efter 10.8. I praktiken har denna svaghet hos regleringssystemet kringgåtts så, att en del jaktvårdsdistrikt be-viljar s.k. bank- eller hyllicenser och/eller samfällda licenser, med vilka i praktiken beslutet om nedläggande delvis kan framskjutas till hösten. För att nå en större smidighet har systemet således av prak-tiskt tvång ställvis förändrats till ett annat än vad som ursprungligen avsetts. Uppgifter med anknytning till uppskattning och beskattning av beståndet fås under hela jaktsäsongen. Revisionsverket anser att jord- och skogsbruksministeriet borde klargöra, på vilket sätt beslut om jaktlicenser kunde fattas smidigare senare på hösten inom ramen för det nuvarande regleringssystemet.

Ett flertal problem är förknippade med uppskattningen av älgbe-ståndet. Uppskattningen baserar sig på observationer som gjorts av jägarna. Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet har här noterat ett visst slags systematiskt fel. I det skede då beståndet ökar tror de som gör uppskattningarna inte på ökningen utan underskattar den. Under-skattningen av beståndet leder till en alltför liten jaktvolym varvid ökningen av älgbeståndet förstärks och beståndet ökar snabbt. Å andra sidan överskattas älgbeståndet när det beräknas, och detta le-

12

der till en alltför effektiv beskattning av beståndet, och älgbeståndet minskar snabbare än vad som avsetts.

De uppgifter om jakten som behövs vid regleringen av älgbe-ståndet samt uppgifterna om trafik- och skogsskador borde samlas på ett ställe, vilket skulle förbättra planeringen av jakten och inrikt-ningen av jakten i enlighet med skadorna. I fastställandet av det re-gionala och landsomfattande älgbeståndet skulle också behövas en övergripande samhällsekonomisk forskning. Detta skulle ge en grund för att definiera det från samhällets synpunkt optimala älgbe-ståndet.

Problemet med systemet för ersättning av älgskador är att de er-sättningar som staten erlägger betalas med rentav ett års fördröj-ning. De skadelidande har kritiserat skadeersättningarnas självrisk-andel och ersättningsnivån. Jägarna anser också ett problem vara det, att också en sådan markägare som inte tillåter jakt på sina mar-ker, är berättigad till skadeersättning. Enligt revisionsverkets upp-fattning löser det att älgbeståndet hålls nära den hållbara minimini-vån också merparten av problemen med ersättningarna, emedan då också antalet skador hålls avsevärt lägre än det nuvarande.

13

1 JOHDANTO

Hirvi on aina ollut Suomessa ihmisen kannalta merkittävä eläin. Nykyisin hirvi on saalisarvolla mitattuna tärkein riistaeläin. Vuonna 2004 metsästetyn hirven liha-arvo oli noin 50 miljoonaa euroa. Hir-ven metsästys on sosiaalisesti ja virkistyksellisesti merkittävä tapah-tuma. Vuosittain metsästykseen osallistuu 100 000 ihmistä.

Hirvi on ihmiselle myös haittaeläin. Haittoja hirvi aiheuttaa lii-kenteessä ja metsätaloudessa sekä jossain määrin myös maatalou-dessa. Liikenteessä hirvikolarit tapahtuvat erityisesti kevään ja syk-syn aamu- ja iltahämärän aikaan, jolloin ihmisten ja hirvien aktiivi-nen liikkuminen osuu samaan ajankohtaan.1 Metsätaloudessa hirvi-vahingot keskittyvät talveen. Hirvet laumaantuvat talvisin, jolloin yksittäisen alueen hirvimäärä voi nousta hyvin korkeaksi. Samalla hirvelle mieluisampien ravintokasvien saanti vaikeutuu ja männyn taimikot muodostavat hirven pääasiallisen ravinnonlähteen. Harjoi-tettu metsätalous on hirven talviravintoa lisäämällä mahdollistanut hirvikannan kasvun.

Hirvikannan suuruus on 2000-luvulla ollut historiallisesti tarkas-teltuna poikkeuksellisen korkealla tasolla. Kuviossa 1 on esitetty hirven talvikannan kehitys viime vuosikymmeninä.

1 Haikonen ja Summala 2000.

14

Kuvio 1 Hirven talvikannan koko vuosina 1970-20042

Valtio kerää hirvenmetsästäjiltä riistanhoito- ja pyyntilupamaksuja. Näiden yhteenlaskettu määrä vuonna 2004 oli noin 11 miljoonaa euroa. Kerätyt maksut ovat pieni osa hirven valtiontaloudellisesta merkityksestä. Viime vuosien suuri hirvikanta on johtanut tavan-omaista suurempiin valtiontaloudellisiin menetyksiin. Valtion kor-vaamat liikenteen omaisuus- ja metsävahingot ovat kaksinkertaistu-neet 1990-luvun tasosta. Tämän lisäksi valtiontaloudellisia kustan-nuksia liikenteessä aiheutuu esimerkiksi teiden suojauksesta. Onnet-tomuudet aiheuttavat kustannuksia myös sairaanhoidolle sekä polii-si- ja pelastustoimelle. Koko yhteiskunnan eli yhteiskuntataloudelli-sesta näkökulmasta pelkästään liikenteen hirvionnettomuuksien las-kennallinen kustannus on yli 100 miljoonaa euroa vuodessa.3

Hirvistä aiheutuvat hyödyt ja kustannukset kohdistuvat eri tavoin eri ihmisryhmiin. Liikennevahingot kohdistuvat melko sattumanva-raisesti, ja koskettavat sen vuoksi käytännössä kaikkia teillä liikku-jia. Hirvestä saadut hyödyt taas kohdentuvat suurelta osin hirvien

2 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvio. 3 Rantala ja Mänttäri 2004.

0

20000

40000

60000

80000

100000

120000

140000

1973

/74

19

75/7

6

19

77/7

8

19

79/8

0

19

81/8

2

19

83/8

4

19

85/8

6

19

87/8

8

19

89/9

0

19

91/9

2

19

93/9

4

19

95/9

6

19

97/9

8

19

99/0

0

20

01/0

2

2003

/04

15

metsästäjille. Maa- ja metsätalouden osalta metsästäjät toisaalta maanomistajina voivat olla sekä hyödynsaajan että haitankärsijän roolissa.

Valtiontilintarkastajat ovat kiinnittäneet hirvikannan säätelyyn huomiota vuonna 2000.4 Tilintarkastajien kannanotot koskivat hir-vikannan luotettavamman arviointijärjestelmän kehittämistä, vahin-kojen korvausjärjestelmän tarkoituksenmukaisuuden välitöntä ar-viointia ja epäkohtien poistamista sekä pyrkimistä vakaampaan hir-vikantaan.

Tarkastuksen tavoitteena on arvioida, miten hirvikannan säätely-järjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet. Keskeinen kysymys on, miten säätelyjärjestelmällä vaikutetaan hirvikannan kokoon ja mistä tekijöistä johtuvat taloudellisia ongelmia aiheuttavat nopeat kan-nanvaihtelut. Lisäksi tarkastuksessa selvitetään hirven valtion- ja yhteiskuntataloudellisia hyötyjä ja kustannuksia. Tällaista kokonais-laskelmaa ei ole aiemmin tehty. Tarkastuksessa selvitetään myös hirven aiheuttamien haittojen korvausjärjestelmään liittyviä ongel-mia.

4 Valtiontilintarkastajat 2000.

16

2 TARKASTUSASETELMA

2.1 KOHTEEN KUVAUS

2.1.1 Viranomaiset ja yhteisöt

Hirvi on riistaeläin ja sitä koskevat asiat kuuluvat metsäs-tyslainsäädännön piiriin. Metsästyslain (615/1993) 56 §:n mukaan metsästystä ja riistanhoitoa koskevia asioita hoitavat valtion viran-omaisten lisäksi metsästäjien omatoimisuuteen perustuvat Metsästä-jäin keskusjärjestö, riistanhoitopiirit ja riistanhoitoyhdistykset. Met-sästyshallintoa hoitavat valtion viranomaisten lisäksi siten myös valtionapua saavat yhteisöt.

Metsästys- ja riistanhoitotoimen ylin johto ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle (MMM). Ministeriö tulosohjaa riistanhoitopiirejä, Metsästäjäin keskusjärjestöä ja Riista- ja kala-talouden tutkimuslaitosta. Ministeriön kala- ja riistaosastolle kuuluu riistakantojen ylläpidosta ja metsästyksen edellytyksistä huolehti-minen. Metsähallitus vastaa valtion mailla metsästysoikeuden käy-töstä ja riistanhoidosta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta (RKTL) annetun lain (1131/1987) mukaan tutkimuslaitoksen tehtä-vänä on suorittaa muun muassa riistataloutta koskevia tutkimuksia.

Metsästäjäin keskusjärjestö (MKJ) toimii maa- ja metsätalous-ministeriön valvonnan ja tulosohjauksen alaisena. Sen metsästys-laissa (57 §) määrättyinä tehtävinä ovat:

– kehittää metsästystä ja riistanhoitoa sekä suorittaa riistanhoidon kokeilua

– edistää metsästystä ja riistanhoitoa koskevaa koulutusta ja neu-vontaa

– ohjata ja valvoa riistanhoitopiirien toimintaa – suorittaa maa- ja metsätalousministeriön määräämät tehtävät – sekä suorittaa muut sille lain mukaan kuuluvat tehtävät.

MKJ kerää metsästäjiltä riistanhoitomaksun, pitää yllä metsästäjä-rekisteriä ja huolehtii metsästäjäin ryhmävakuutuksen voimassa pi-

17

tämisestä.5 Päätösvaltaa MKJ:lle kuuluvissa asioissa käyttää edusta-jakokous, johon kukin riistanhoitopiiri voi lähettää kolme edustajaa. Edustajakokous valitsee keskusjärjestön hallituksen. Hallitus hoitaa käytännön asioita ja valmistelee edustajakokouksen päätökset ja vastaa niiden täytäntöönpanosta. Hallitukseen kuuluu yhdeksän jäsentä, joista seitsemän on valittu riistanhoitopiirien asettamista ehdokkaista, yksi edustaa järjestäytynyttä metsästyksen ja riistan-hoidon kannalta merkittävää alaa ja yksi on maa- ja metsätalous-ministeriön määräämä jäsen. Käytännön toimintaa hoi-taa keskustoimisto toiminnanjohtajan johdolla. Keskustoimistossa työskentelee 14 toimihenkilöä.

Riistanhoitopiirit (RHP) ovat maa- ja metsätalousministeriön tu-losohjauksessa olevia aluetason organisaatioita. Niiden lukumäärä on 15 ja niiden alueet vastaavat suunnilleen vanhaa läänijakoa. Riis-tanhoitopiirien toiminta-alueet määrätään valtioneuvoston asetuk-sella. Riistanhoitopiirin metsästyslaissa (60 §) määrättyinä tehtävinä ovat:

– suorittaa metsästystä ja riistanhoitoa koskevaa koulutusta ja neu-vontaa

– edistää ja avustaa riistanhoitoa – ohjata ja valvoa riistanhoitoyhdistysten toimintaa – suorittaa maa- ja metsätalousministeriön ja Metsästäjäin keskus-

järjestön määräämät tehtävät – sekä suorittaa muut sille säädetyt tehtävät.

Varsinaista päätösvaltaa käyttää riistanhoitopiirin kokous. Kokous-ten valmistelu ja käytännön asiat kuuluvat piirin hallitukselle, jonka kokous valitsee. Hallituksessa on vähintään neljä ja enintään seit-semän jäsentä riistanhoitoyhdistysten asettamista jäsenistä. Riistan-hoitopiirin kokous valitsee hallitukseen lisäksi yhden jäsenen, jonka tulee edustaa alueellisesti merkityksellisiä maanomistajajärjestöjä. Riistapiirillä on palveluksessaan riistapäällikkö ja riistanhoidon neuvoja.

Hirvikannan säätelyjärjestelmän kannalta riistanhoitopiirit ovat keskeisessä asemassa. Metsästyslain 26 §:n mukaan riistanhoitopii-rin on huolehdittava siitä, että hirvikanta ei vaarannu ja toisaalta, et-tä hirvien aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisina. Hirvikanta- ja

5 Laki riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta 616/1993.

18

sen verotustarvearviot (pyyntimäärät) on laadittu riistanhoitopiireis-sä vuodesta 1996 lähtien. Piirit saavat keväisin käyttöönsä yhteen-vetotiedot hirvihavaintotuloksista RKTL:lta.

Riistanhoitopiirit on jaettu paikallistasolla 298 riistanhoitoyhdis-tykseen (RHY). Niiden toimialue on yleensä kunnan alue. Maa- ja metsätalousministeriö voi määrätä yhdistyksen toiminta-alueen kunnallisesta jaotuksesta poikkeavaksi, jos tämä on paikkakunnan olojen vuoksi tarkoituksenmukaista. Riistanhoitoyhdistyksen met-sästyslaissa (63 §) määrättyinä tehtävinä ovat:

– suorittaa metsästystä ja riistanhoitoa koskevaa koulutusta ja neu-vontaa

– edistää riistanhoitoa – suorittaa metsästyksen valvontaa – suorittaa muut sille säädetyt maa- ja metsätalousministeriön tai

riistanhoitopiirin määräämät tehtävät.

Riistanhoitoyhdistyksen jäseniä ovat yksittäiset metsästäjät. Jäse-nyys määräytyy yleensä metsästäjän kotipaikan mukaan. Riistanhoi-toyhdistyksen jäsenyys ei ole pakollinen. Riistanhoitoyhdistyksen päätösvaltaa käyttää yhdistyksen kokous. Kokouksessa kullakin jä-senellä on yksi ääni. Kokous valitsee riistanhoitoyhdistyksen jäse-nistä hallitukseen vähintään viisi ja enintään kahdeksan jäsentä. Metsästyslain 8 §:n mukaisella alueella, jossa kuntalaisilla on mah-dollisuus metsästää valtionmailla, hallitukseen kuuluu myös Metsä-hallituksen määräämä jäsen.

2.1.2 Metsästysorganisaation rahoitus

Metsästäjäin keskusjärjestön, riistanhoitopiirien ja riistanhoitoyh-distysten käyttö- ja pääomamenot sekä metsästäjien ryhmävakuu-tukset katetaan riistanhoitomaksuista saaduilla tuloilla. Riistanhoi-tomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain (616/1993) 1 §:n mukaan jokaisen, joka harjoittaa metsästystä on metsästysvuosittain suoritettava valtiolle riistanhoitomaksu. Riistanhoitomaksun vahvis-taa valtioneuvosto, ja se on enintään 50 euroa metsästysvuodelta.

Riistanhoito- ja pyyntilupamaksuja koskevan lain 3 §:n mukaan valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha, joka vastaa vä-hintään sitä määrää, minkä kolmen edellisen vuoden metsästäjämää-rien perusteella arvioidaan samana vuonna kertyvän riistanhoito-

19

maksuina (momentti 30.40.50). Määrärahan sitominen tiettyyn tu-loon on poikkeus budjetin normaalista yleiskatteisuusperiaatteesta.6

Riistanhoitomaksun suorittaneiden henkilöiden keskimääräinen lu-kumäärä vuosina 2001-2003 oli 293 883 ja riistanhoitomaksu 24 eu-roa. Valtion talousarvioesityksessä vuonna 2005 momentille 12.30.39 kertyväksi arvioidut riistanhoitomaksut ovat 6 960 000 eu-roa. Varoja voidaan käyttää paitsi edellä mainitun metsästysorgani-saation toimintaan niin myös riistanhoitotoimenpiteisiin, valistus-työhön, metsästysmuseotoimintaan ja maanomistajien suorittamien riistan elinympäristöä merkittävästi parantavien hankkeiden toteut-tamiseen.

2.1.3 Hirvikannan säätely ja pyyntilupahallinto

Hirvikannan säätely tapahtuu metsästämällä eläinkantaa tietyllä määrällä. Metsästyslainsäädännössä säännellään muun ohessa met-sästystapoja, sallittuja metsästysaikoja ja sallittuja pyyntivälineitä. Hirven metsästykseen on saatava hirvieläimen pyyntilupa. Hirven metsästys edellyttää, että metsästävällä henkilöllä on metsästysoi-keus alueella, jolla hän aikoo metsästää. Pääsääntöisesti metsästys-oikeus on maanomistajalla. Maanomistaja myös määrää metsästys-oikeutensa käytöstä. Hän voi antaa tai vuokrata sen toiselle joko kokonaan tai vain joiltain osin. Hirven metsästysalueen pinta-alan on oltava vähintään 1000 hehtaaria. Hirven metsästyskausi alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina ja päättyy joulukuun 15. päivänä.

Metsästyslain 26 §:n mukaan riistanhoitopiirin on myöntäessään hirvenpyyntilupia huolehdittava siitä, että hirvikanta ei metsästyk-sen johdosta vaarannu ja että hirven aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Liikenneturvallisuusnäkökohtien huomioon ottamiseksi riistanhoitopiirin tulee vuosittain kuulla alueellisia lii-kenneturvallisuudesta vastaavia viranomaisia.

Metsästysasetuksen 6-9 §:t säätelevät hirven pyyntiluvan hake-mista, sisältöä ja ilmoitusvelvollisuutta. Hirven pyyntiä koskeva ha-kemus on tehtävä kirjallisesti ja siihen on liitettävä kartta lupaha-kemuksessa tarkoitetusta alueesta ja selvitys alueen pinta-alasta.

Yhden hirven pyyntilupa oikeuttaa kaatamaan yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Lupaan voidaan ottaa tarkempia määräyk-siä kaadettavien hirvien iästä tai sukupuolesta, jos se on tarpeen

6 Myrsky 1999.

20

kannan tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta. Pyyntilupaa koskeva hakemus on toimitettava viimeistään 30. päivänä huhtikuuta sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka toimialueeseen pääosa lupahake-muksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu. Riistanhoitoyhdis-tyksen tulee viimeistään 15. päivänä toukokuuta toimittaa hakemus-asiakirjat ja oma lausuntonsa riistanhoitopiirille. Riistanhoitopiirin tulee ratkaista hakemukset ja toimittaa päätökset hakijoille viimeis-tään 10. päivänä elokuuta.

Luvansaajan on ilmoitettava riistanhoitoyhdistykselle pyyntilu-van nojalla tapahtuneen metsästyksen tuloksesta. Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen hirvien määrä, aikuisten hirvieläinten ja vasojen lukumäärä, niiden sukupuoli ja pyyntiajankohta sekä pyyn-tipaikka.

2.1.4 Valtion maksamat hirvivahinkojen korvaukset

Riistanhoitomaksua ja pyyntilupamaksua koskevan lain (616/1993) 4 §:n mukaan hirven metsästykseen tarvittavasta pyyntiluvasta on luvan saajan suoritettava kultakin kaadetulta eläimeltä pyyntilupa-maksu. Pyyntilupamaksun suuruus on enintään 135 euroa, ja sen vahvistaa valtioneuvosto. Pyyntilupamaksu on vuonna 2005 aikui-sesta hirvestä 100 euroa ja hirvenvasasta 34 euroa. Pyyntilupamak-sut kertyvät momentille 12.30.35. Lain 6 §:ssä säädetään, että pyyn-tilupamaksuina kertyvät varat käytetään ensi sijassa hirvieläinten7

aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisestä ja korvaamisesta aiheutu-viin menoihin. Lisäksi varoja on mahdollista käyttää myös hir-vieläinkantojen seurantaan ja tutkimukseen.

Valtion talousarviossa vuonna 2005 (momentti 30.40.41) oli 6 §:n mukaisiin menoihin varattu 3 718 000 euroa. Vuoden 2004 ta-lousarviossa vastaava luku oli hieman suurempi, 4 388 000 euroa. Lasku johtuu arvioidun pyyntilupamaksukertymän laskusta. Ku-viossa 2 on esitetty valtion maksamat korvaukset hirvieläinvahin-goista vuosina 1991 – 2004.

7 Hirvieläimiä ovat hirven lisäksi muun muassa kuusipeura, metsäkauris, met-säpeura, valkohäntäpeura.

21

Kuvio 2 Valtion maksamat korvaukset hirvieläinvahingoista vuosina 1991-20048

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että vakuutuslaitokset maksoivat vuonna 2003 hirven liikenteelle aiheuttamia pakollisen liikenneva-kuutuksen mukaisia korvauksia 1 000 000 euroa ja vapaaehtoisten vakuutusten mukaisia korvauksia 12 400 000 euroa.

Hirven aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa noudatetaan val-tioneuvoston asetusta hirvieläinvahinkojen korvaamisesta (1162/2000). Vahingonkorvauslajeja ovat liikennevahinko, maata-lousvahinko ja metsävahinko. Vahingonkorvausta hakevan tulee viipymättä vahingon havaittuaan tehdä vahinkoilmoitus vahingon arviointia sekä muita asian vaatimia toimenpiteitä varten. Ilmoituk-sessa on mainittava, milloin ja missä vahinko on tapahtunut, vahin-gon laatu ja laajuus sekä hakijan asiaa koskevat vakuutukset.

Liikennevahingosta tehdään ilmoitus vahinkopaikkakunnan po-liisille ja korvausta haetaan Valtiokonttorilta. Korvausta maatalous-vahingosta haetaan hakijan kotikunnan maaseutuelinkeinoviran-omaiselta ja korvausta metsävahingosta alueen metsäkeskukselta.

Kaikissa edellä mainituissa kolmessa korvauslajissa korvauksen saajan maksamat hirvieläinvahinkojen arviointikustannukset sisälly-tetään korvattavaan vahinkoon. Korvauksen määrää laskettaessa otetaan vähennyksenä huomioon muun lainsäädännön tai vakuutuk-sen perusteella vahinkotapahtuman johdosta maksettavat korvauk-

8 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselta saatu tieto.

0 €

500 000 €

1 000 000 €

1 500 000 €

2 000 000 €

2 500 000 €

3 000 000 €

3 500 000 €

4 000 000 €

4 500 000 €

5 000 000 €

1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003

Maatalous

Metsätalous

Liikenne

22

set. Korvauksen maksamisessa on myös omavastuu. Korvausta maksetaan vahingosta vain siltä osin kuin vahingon määrä on suu-rempi kuin 250 euroa. Samaksi vahinkotapahtumaksi katsotaan täl-löin liikennevahingoissa kaikki hirvieläinten hakijalle samana ka-lenterivuonna aiheuttamat vahingot. Maa- ja metsätalouden osalta samaksi vahinkotapahtumaksi katsotaan kaikki saman kalenterivuo-den aikana arvioidut maatalous- ja metsävahingot.

2.2 TARKASTUSKYSYMYKSET JA -KRITEERIT

Tarkastuksen pääkysymys on:

Kuinka tarkoituksenmukainen hirvikannan säätelyjärjestelmä on?

Säätelyjärjestelmän tarkoituksenmukaisuuden arviointikriteereinä ovat metsästyslaissa määritellyt tavoitteet hirvikannan koolle. Met-sästyslain 26 § edellyttää, että hirvikanta säilyy. Toisaalta kanta ei saa olla niin suuri, että se aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa. Säätely-järjestelmää tarkastellaan sekä valtion- että yhteiskuntataloudennäkökulmasta.

Pääkysymykseen liittyviä tarkentavia tarkastuskysymyksiä ovat:

1 Millä perusteilla riistanhoitopiirit tekevät hirven metsästyksen lupapäätökset?

2 Millä perusteilla maa- ja metsätalousministeriö tekee suosituk-sen vuosittain metsästettävästä hirvikannasta?

3 Mikä on maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksen vaiku-tus säätelyjärjestelmässä?

4 Miten eri intressipiirit9 huomioidaan säätelyjärjestelmässä?

Lisäksi tarkastuksessa selvitetään:

5 Mikä on hirven taloudellinen merkitys? 6 Minkälaisia ongelmia hirvivahinkojen korvauksiin liittyy?

9 Esimerkiksi tiehallinto, poliisi- ja pelastustoimi, maanomistajat, luonnonsuo-jelijat jne.

23

Vastauksena viidenteen tarkastuskysymykseen tehdään kustannus-hyötylaskelma hirven valtion- ja yhteiskuntataloudellisista vaiku-tuksista (Liite 1.). Kysymykseen kuusi liittyviä asioita käsitellään parhaillaan maa- ja metsätalousministeriön asettamassa työryhmäs-sä. Työryhmän tehtävänä on selvittää riistaeläinvahinkoihin liittyvät ongelmat ja tehdä ehdotukset korvausten myöntämis- ja maksamisperusteista.10 Työryhmän määräaika päättyy 30.6.2005. Koska asiaa ollaan työryhmässä parhaillaan valmistelemassa, esitetään tarkastuskertomuksessa vain hirvivahinkojen korvausjärjestelmään liittyviä ongelmia eri näkökulmista. 11

2.3 AINEISTO JA MENETELMÄT

Tarkastuksen tiedonhankintamenetelminä käytettiin tilastoja, tutki-muksia, teemahaastatteluja sekä sähköpostikyselyä. Haastattelut kohdennettiin alan tutkijoille (Metsäntutkimuslaitos, Riista- ja kala-talouden tutkimuslaitos), tieviranomaisille (tiehallinnon keskushal-linto, tiepiiri), metsävahinkoja arvioivalle metsäkeskukselle (yksi metsäkeskus), Liikennevakuutuskeskukselle, Valtiokonttorille sekä metsästysorganisaatioille (Metsästäjäin keskusjärjestö sekä neljä riistanhoitopiiriä ja -yhdistystä). Lisäksi haastateltiin maa- ja metsä-talousministeriön kala- ja riistaosaston edustajia. Sähköpostikysely kohdennettiin metsästyksen, ulkoilun, luonnonsuojelun ja maan-omistajien etujärjestöille. Kyselyteemoja olivat järjestön halukkuus osallistua hirvikannan säätelyyn, koetut vaikutusmahdollisuudet se-kä näkemykset säätely- ja vahinkojen korvausjärjestelmään liittyvis-tä ongelmista ja kehittämisnäkökohdista.

Hirveen liittyvien hyötyjen ja kustannusten taloudellisen laskel-man tietopohjana käytettiin olemassa olevaa tutkimusaineistoa, ti-lastoja ja asiantuntijahaastatteluita.

Hirvikannan säätelyjärjestelmän analyysi perustuu säädösperus-tasta johdetun järjestelmän vertaamiseen käytännössä toteutuvaan säätelyjärjestelmään. Säädösperusta muodostuu metsästyslaista ja -asetuksesta sekä metsästysorganisaatioiden ohjesäännöstä.

10 HARE NRO MMM053:00/2004. 11 Maa- ja metsätalousministeriön hirvivahinkotyöryhmä teki vuonna 2000 eh-

dotuksia hirvikannan koosta ja metsästyksen järjestämisestä, hirvieläinten seurannasta ja niiden aiheuttamien metsävahinkojen korvaamisesta.

24

Tarkastuksen ovat tehneet ylitarkastajat Visa Paajanen ja Markku Turtiainen. Tarkastusta ovat ohjanneet tarkastuspäälliköt Arto Sep-povaara ja Jarmo Soukainen. Tarkastuskertomuksen luonnos on ol-lut kommentoitavana maa- ja metsätalousministeriössä. Saadut kommentit on otettu huomioon lopullisessa tarkastuskertomuksessa.

25

3 TARKASTUSHAVAINNOT

3.1 HIRVIKANNAN SÄÄTELYJÄRJESTELMÄN TOIMINTA

Hirvikannan säätelyjärjestelmän säädösperusteinen, virallinen toi-minta, määrittää vain osan hirvikannan säätelykäytännöstä. Kuvios-sa 3 on kuvattu hirvikannan säätelyjärjestelmän toiminta eri vaihei-neen toiminnan kronologisessa, vuosikellon, muodossa.

RKTL koostaa kannan määrän ja rakennetiedot(helmi-maaliskuuksi) MMM

• tulosohjauskirjetammi-helmikuussa

TIEHALLINTO• onnettomuustiedottammikuussa

RHY• maasto- tailentolaskennat

RHP• järjestää sidos-ryhmäpalavereita• RHP ja RHY palavereita,muodostuu näkemys sopivasta määrästä

MMM• hirvineuvottelu

TIEHALLINTO• onnettomuuskehitystiedot

havaintokorttien täyttöja toimitus

reservilupien käytön harkinta

yhteisluvanjakopäätös

TAMMIKUU

HEINÄKUU

RHY• vuosikokous helmikuussa• hirvenhoito-suunnitelma

RHP• kokous maaliskuussa• toimintasuunnitelmaanpyyntitavoite

-RHP:n tulee kuulla tieturvallisuudesta vastaavia

• luvan haku 30.4 mennessä

• RHY:n lausunto 15.5 mennessä

• RHP:n kokous

• lupapäätös 10.8 mennessä

syyskuun viimeinen lauantai• metsästys alkaa

• joulukuun 15. päivämetsästysloppuu

• pyynti-ilmoituksetRHP:lle

•haku tai mahdollisten reservilupien haku• yhteisluvat

Kuvio 3 Hirvikannan säätelyn vuosikello

26

Kuvan keskellä, varjostetussa osassa, on esitetty järjestelmän sää-dösperusteinen ydin, joka on kuvattu osin jo luvussa 2.1.3. Metsäs-tyksen suunnittelu alkaa riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksella. Metsästysorganisaatioiden ohjesäännössä määritellään, että kokous tulee pitää helmikuussa. Kokouksessa valmistellaan yhdistyksen alueelle hirven hoitosuunnitelma. Seuraavana toimena riistanhoito-piirin tulee pitää vuosikokous maaliskuussa. Kokouksessa käsitel-lään toimintasuunnitelman yhteydessä myös hirven pyyntisuunni-telma. Riistanhoitopiirin tulee lisäksi jossain vaiheessa hirvikannan verotussuunnitelmaa valmistellessaan kuulla tieturvallisuudesta vas-taavia viranomaisia. Metsästysoikeuden haltijat hakevat pyyntiluvat 30. huhtikuuta mennessä. Riistanhoitoyhdistyksen puolestaan tulee antaa lausunto alueeltaan haetuista luvista 15. toukokuuta mennes-sä. Riistanhoitopiiri tekee päätöksen myönnettävistä luvista ja tie-dottaa asiasta luvanhakijoille 10. elokuuta mennessä. Metsästys al-kaa syyskuun viimeisenä lauantaina ja päättyy 15. joulukuuta. Lu-vansaajien on ilmoitettava riistanhoitoyhdistykselle pyydetyistä hir-vistä seitsemän päivän kuluessa pyynnistä. Jos hirviä on jäänyt pyy-dystämättä, on tästä tehtävä ilmoitus seitsemän päivän kuluessa rauhoitusajan alkamisesta.

Edellä kuvatun virallisen osuuden lisäksi hirven pyyntilupame-nettelyssä on useita epävirallisia vaiheita, joilla on suuri vaikutus järjestelmän säätelykykyyn. Epäviralliset vaiheet on kuvattu vuosi-kellon ulkokehällä. Tammi-maaliskuussa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos koostaa pyynti-ilmoitusten ja hirvihavaintokorttien pohjalta arviot hirvikannan määrän ja rakenteen kehityksestä. Yleensä määrätiedot ovat valmiit ennen riistanhoitoyhdistysten ko-kouksia, mutta kannan rakennetiedot valmistuvat vasta kyseisten kokousten jälkeen. Helmi-maaliskuussa osa yhdistyksistä ja riistan-hoitopiireistä tekevät myös omia laskentojaan hirvien osalta. Uudel-lamaalla ja Varsinais-Suomessa laskenta tehdään koko piirin alueel-la maastolaskentana hirvijälkien perusteella. Muualla maassa, Lap-pia ja osaa muusta pohjoista Suomea lukuun ottamatta, tehdään len-tolaskentoja, joissa hirvien määrä arvioidaan lentokoneesta käsin. Tammikuussa tiehallinto toimittaa edellisen vuoden hirvionnetto-muustiedot riistanhoitopiireille. Onnettomuustietojen avulla voidaan melko hyvin arvioida hirvikannan määrää.

Tammi-helmikuun vaihteessa maa- ja metsätalousministeriö toi-mittaa piireille riistanhoitoa koskevan tulosohjauskirjeen. Tulosoh-jauksessa ministeriö asettaa riistanhoitopiireille tavoitteeksi riista-

27

eläinkantojen ja niiden aiheuttamien vahinkojen kehityksen seuraa-misen, vahinkojen estämisen ja huolehtimisen siitä, että riistanhoi-toyhdistykset osallistuvat riittävästi hirvieläinten aiheuttamien va-hinkojen vahinkokatselmuksiin. Hirvikannan säätelyn kannalta tär-kein tulosohjaustavoite on ministeriön asettama tiheystavoite hirvi-kannalle. Metsästyslain perusteella vastuu kannasta ja sen säilymi-sestä sekä toisaalta siitä, että kanta ei aiheuta kohtuutonta haittaa, on kuitenkin riistanhoitopiireillä.

Kevään kuluessa riistanhoitopiirit järjestävät yleisesti erimuotoi-sia tapaamisia, joissa sidosryhmillä on mahdollisuus esittää omat näkemyksensä sopivasta hirvikannasta. Käytäntö on ollut voimassa paikoin jo vuosikymmeniä. Sidosryhmien kiinnostus osallistua ta-paamisiin vaihtelee runsaasti. Viime vuosien korkean hirvikannan aikana sidosryhmät ovat olleet aktiivisesti vaikuttamassa hirvimää-rään. Toisaalta 1990-luvun puolivälissä tarvetta kuulluksi tulemi-seen ei välttämättä ollut. Paikallisten palaverien lisäksi maa- ja met-sätalousministeriö järjestää valtakunnallisen hirvineuvottelun, johon osallistuvat kaikki riistanhoitopiirit, Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistantutkimuksen edustajat.

Sidosryhmätapaamisten lisäksi piirin alueella järjestetään riistan-hoitoyhdistyksien ja yhdistysten alueella myös metsästysseurojen tapaamisia, joissa pyritään arvioimaan sopiva hirvikannan pyynti-määrä. Tapaamisissa riistanhoitopiiri voi pyrkiä tarpeen mukaan rohkaisemaan luvanhakijoita hakemaan riittävästi pyyntilupia. Piiri ei kuitenkaan voi myöntää lupia haettua enempää. Jos pyyntimäärän lisäämiseen nähdään piirissä tarvetta, on piirin jotenkin markkinoi-tava ajatuksensa luvanhakijoille.

Useissa riistanhoitopiireissä on viime vuosina otettu käyttöön järjestelmä, jossa luvanhakijat hakevat varmuuden vuoksi enemmän pyyntilupia kuin syksyllä on suunniteltu metsästää. Näitä kutsutaan hylly-, pankki- tai reserviluviksi.12 Ne voidaan ottaa syksyllä käyt-töön, jos hirvien määrä osoittautuu syksyllä keväällä arvioitua suu-remmaksi. Hyllylupien käyttöönottotapa vaihtelee piirien välillä. Osassa piirejä ei myönnetä hyllylupia.

Luvanhakijoiden alueellinen laajuus on viime vuosina monin paikoin suurentunut. Nykyisin yleinen käytäntö on niin sanottu yh-teislupa, jolla metsästysoikeuden haltijat hakevat yhdessä yhdellä pyyntilupahakemuksella hirven pyyntilupia. Yhteisluvan alue on

12 Bisi 2002.

28

usein yhden riistanhoitoyhdistyksen kokoinen. Luvanhakija hakee siis koko yhdistyksen alueelle pyyntiluvat ja metsästysoikeuden hal-tijat päättävät lupien jakautumisesta yhteisluvan alueella.

Riistanhoitopiiri tekee pyyntilupapäätökset viimeistään elokuun alussa. Jos hakijoilla on yhteislupa, on metsästysoikeuden haltijoi-den jaettava yhteislupaan sisältyvät pyyntiluvat keskenään. Usein aluksi jaetaan vain osa luvista. Näin menetellään myös silloin kun lupien yhteydessä on myönnetty reservilupia. Riistanhoitopiirillä ei ole luvat myönnettyään mahdollisuutta puuttua lupien käyttöön tai niiden jakautumiseen luvanhakijan alueella. Yhteisluvan pyynti-määrän jako voi onnistuessaan kohdistaa pyynnin alueille, joilla on runsaimmin hirviä. Haastattelujen perusteella kuitenkin ilmeni, että usein yhteisluvan sisällä jako tapahtuu kaavamaisesti metsästysoi-keuden haltijoiden pinta-alan perusteella. Koska riistanhoitopiiri ei voi yhteisluvassa kohdistaa lupia, voi tasaiseen pinta-alaan perustu-va jako johtaa siihen, että runsaan kannan alueella ei pyydetä riittä-västi hirviä ja alueella, joilla hirviä on vähän, jää osa luvista käyt-tämättä. Tilanne voi entisestään kärjistyä, jos reserviin jätettyjen pyyntilupien käytöstä sovitaan kaavamaisesti siten, että ne tulevat käyttöön vasta kun kaikki metsästysoikeuden haltijat ovat saavutta-neet tietyn lupien käyttöasteen. Jotkin metsästysoikeuden haltijat eivät välttämättä saavuta riittävää käyttöastetta ja tämä voi estää lu-pien käytön myös alueilla, joilla hirviä olisi runsaasti.

Alueilla, joilla ei ole käytössä yhteislupaa, mutta joille on kui-tenkin saatu reservilupia, on myös jossain vaiheessa metsästystä harkittava reservilupien käyttöä. Käytännössä yhdistystasolla ar-vioidaan hirvien määrää metsästyksen perusteella ja sen mukaan tehdään päätös mahdollisesta reservin käytöstä.

Metsästyksen aikana metsästäjät täyttävät Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle toimitettavia hirvihavaintokortteja, joihin teh-dään merkinnät pyydettyjen hirvien lisäksi myös muista hirviha-vainnoista ja arvioidaan pyynnin jälkeisen kannan määrää. Havain-tokorttien palauttamisprosentit ovat hyvin korkeita. Joissain piireis-sä ne täytetään ja palautetaan sataprosenttisesti. Keskimäärinkin päästään yli 90 prosentin palauttamisasteeseen. Riista- ja kalatalou-den tutkimuslaitos tekee havaintojen ja muiden tietojen perusteella oman arvionsa hirvikannan suuruudesta seuraavan vuoden pyynti-suunnitelmia varten.

29

3.2 SÄÄTELYJÄRJESTELMÄN ONGELMAT

Hirvikannan säätelyjärjestelmä ei toimi kaikilta osin sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Lupajärjestelmä toimii metsästyslain 26 §:n mukaisesti hirvikannan säilymisen turvana. Metsästyslaissa asetettu hirvikannan säätelyjärjestelmän toinen tavoite ei kuitenkaan aina to-teudu. Tällöin hirvikanta kasvaa niin suureksi, että se aiheuttaa koh-tuuttomia haittoja. Lisäksi nykyinen säätelyjärjestelmä on aiheutta-nut hirvikannan koon nopeita vaihteluita. Ongelmia aiheuttavia teki-jöitä säätelyjärjestelmässä ovat:

1 maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksen väljyys 2 lupajärjestelmän joustamattomuus 3 kannan arvioinnin vaikeus ja 4 käytettävissä olevan tiedon huono hyödyntäminen.

3.2.1 Tulosohjauksen väljyys

Maa- ja metsätalousministeriön hirvikannan tulosohjaus ei ole ollut vaikuttavaa. Tulosohjaustavoitteet ovat olleet niin väljät, että varsi-naista ohjausvaikutusta ei saavuteta. Ohjaus tiukentui jonkin verran vuonna 2004. Tätä ennen hirvikannan tiheystavoite oli 2-5 hirveä tuhannella maahehtaarilla Etelä-Suomessa ja 1-3 Lapissa (koko maan talvikanta 60 000-140 000 hirveä); nykyisin 2-4 Etelä-Suomessa ja Lapissa 0,5-3 (koko maan talvikanta 60 000-110 000 hirveä). Esimerkkinä kannan tiheyden ylärajan merkityksestä voi-daan todeta, että riistanhoitopiireissä pidettiin 5:tä hirveä tuhannella hehtaarilla liian tiheänä hirvikantana. Hirvien aiheuttamat haitat ovat tällöin kohtuuttomat.

Tarkastuksessa tehdyissä haastatteluissa kävi myös ilmi maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston vahva kanta, että ny-kyisessä hirven metsästyksen lupajärjestelmässä ministeriö voi vai-kuttaa vain hirven minimikantaan. Toimivaa vaikutusmekanismia, jolla ministeriö voisi vaikuttaa tehokkaasti hirvikannan määrään muilla kannan tavoitetasoilla, ei ole olemassa, koska metsästäjiä ei voida pakottaa metsästämään hirviä. Ministeriö korostaa, että "sen asettamalla hirvikannan ohjeellisella tiheystavoitteella pyritään sii-hen, että paikallisella tasolla ratkaistaisiin parhaimmin käytettävissä olevan tiedon ja alueen olosuhteiden perusteella tavoitteet, joihin hirvikannan säätelyssä pyritään".

30

Maa- ja metsätalousministeriön asettama hirvikannan tiheysta-voite ei perustu taloudelliseen laskelmaan hirven merkityksestä. Hirvikannalle on asetettu Keski- ja Pohjois-Lappia lukuun ottamatta sama tavoite koko maahan. Tulostavoitteen määrittää hirven ravin-nonsaanti. Ministeriön tulosohjauksen väljyys on johtanut päätök-senteon paikallisuuteen ja näin eri alueilla erilaisiin lopputuloksiin hirvikannan koon suhteen. Esimerkiksi Turun, Tampereen ja Hel-singin rajaamalla alueella on muuta maata tiheämpi hirvikanta. Sa-malla alueella on myös maan vilkkain liikenne. Tämä lisää hirvion-nettomuuksien määrää liikenteessä.

Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on riistakantojen kes-tävään ja monipuoliseen hyödyntämiseen perustuva riistatalous. Li-säksi tavoitteena on, että riistaeläinten aiheuttamat vahingot ovat tiettyjen lajien kannansäätelyn sekä ennaltaehkäisevien toimien avulla saatu hyväksyttävälle tasolle.13 Ministeriön tulosohjauksessa on erikseen asetettu tavoitteeksi pitää riistavahingot suhteessa riis-takantaan mahdollisimman vähäisenä. Tulostavoitetta ei kuitenkaan ole täsmennetty esimerkiksi vahinkojen määrän tai kohdentumisen osalta. Tämä aiheuttaa sen, että asetetulla tavoitteella ei ole ohjaus-vaikutusta.

3.2.2 Lupajärjestelmän joustamattomuus

Hirvikannan säätelyjärjestelmän joustavuus on heikko siksi, että pyyntilupia ei voida myöntää 10.8. jälkeen. Pyyntilupien haku päät-tyy 30. huhtikuuta. Useissa piireissä käytäntö on muotoutunut sel-laiseksi, että luvanhakijat hakevat lupamäärää, jonka myös saavat. Riistanhoitopiiri ei voi myöntää haettua enempää lupia. Pyydettä-vien hirvien määrä on siis tiedettävä jo keväällä. Käytännössä tätä säätelyjärjestelmän heikkoutta on kierretty siten, että jotkin riistan-hoitopiirit myöntävät ns. pankki- tai hyllylupia ja/tai yhteislupia, joilla käytännössä pyyntipäätöstä voidaan osittain siirtää syksyyn.

Yhteislupien määrä on noussut viime vuosina. Niissä usein riis-tanhoitoyhdistyksen koko alue hakee pyyntiluvat yhdellä hakemuk-sella. Myönnettyään luvat riistanhoitopiiri ei voi enää kohdistaa lu-pia siten, että lupapäätöksillä voisi vaikuttaa tiettyjen alueiden lii-kenne- tai metsävahinkojen estämiseen. Jos yhteisluvan alueella

13 Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2006-2009.

31

metsästys järjestetään tarkoituksenmukaisesti, yhteislupa joustavoit-taa säätelyjärjestelmää. Se mahdollistaa metsästyksen alueilla, joilla hirviä sattuu syksyn aikana olemaan. Tässä ei kuitenkaan aina on-nistuta ja yhteislupa voi johtaa lupien jakautumiseen kaavamaisesti metsästysoikeuden haltijoiden pinta-alojen mukaan. Tämä taas voi johtaa vahinkojen kannalta metsästyksen epätarkoituksenmukaiseen kohdentumiseen tai jopa siihen, että pyyntimäärä jää tarkoitettua pienemmäksi. Joustavuuden lisäämiseksi järjestelmä on siis käytän-nön pakosta muuttunut paikoin erilaiseksi kuin alun perin oli tarkoi-tus. Vaihtoehtoisia säätelyjärjestelmiä on hirven osalta ministeriössä pohdittu. Metsäkauriin osalta säätelyjärjestelmää ollaan uudistamas-sa radikaalisti ja sen osalta luovutaan pyynnin luvanvaraisuudesta.

3.2.3 Kannan arvioinnin vaikeus

Hirvikannan arviointitapaan liittyy ongelmia.14 Arviointi perustuu metsästyksen aikana metsästäjien toimesta täytettäviin hirvihavain-tokortteihin ja kaatoilmoituksiin. Näiden pohjatietojen perusteella Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) tekee arvion kannan tiheydestä ja rakenteesta. RKTL:n arvion mukaan havaintokorttien perusteella voidaan 80 prosenttisesti arvioida kannan muutoksen suunta. Mainittujen menetelmien lisäksi riistanhoitopiirit ja -yhdistykset tekevät paikoitellen myös talvilaskentoja joko maastos-sa jälkien perusteella tai lentokoneella. Saatujen tietojen perusteella riistanhoitoyhdistykset tekevät hirvikannan hoitosuunnitelman ja riistanhoitopiirit lupapäätöksensä.

Laskentaan liittyy useita ongelmia. Arvio perustuu metsästäjäha-vainnointiin ja RKTL on havainnut tässä tiettyä systemaattista vir-hettä. Kannan kasvuvaiheessa arvioitsijat eivät usko kasvuun vaan aliarvioivat sitä. Kannan aliarviointi johtaa liian pieneen pyyntimää-rään ja tällöin hirvikannan määrän kasvu voimistuu ja kanta kasvaa nopeasti. Toisaalta laskuvaiheessa hirvikantaa yliarvioidaan ja tämä johtaa liiankin tehokkaaseen kannan verottamiseen, ja hirvikanta vähenee tavoiteltua nopeammin.

Hirvikannan yli- ja aliarviointitaipumus näkyy kuviosta 4. Ku-viossa on erikseen esitetty metsästyksenaikaiseen havainnointiin pe-rustuva arvio, jonka perusteella tehdään päätös myös seuraavan syk-syn pyyntilupamäärästä. Tämän rinnalla kuviossa on esitetty

14 Nygrén ym. 2000.

32

RKTL:n tekemä jälkikäteinen, laskennallinen kanta-arvio, joka ku-vaa todennäköistä todellista kantaa kyseisenä vuonna. Hirvikannan seurannan pitkät aikasarjat ja varsinkin tarkka tieto pyyntimääristä mahdollistavat hirvien lukumäärän arvioinnin myös laskennallisesti. Tällöin voidaan takautuvasti määritellä se hirvikanta, joka alueella vähintään on täytynyt olla, jotta vuotuiset saalismäärät ovat mahdol-lisia.15

Kuvio 4 Arvio hirvikannasta heti metsästyksen jälkeen ja myöhemmin RKTL:n tekemä arvio laskennallisesta hirvikannasta kyseisenä vuonna

Maasto- ja lentolaskennoissa sää ja havainnoitsija vaikuttavat las-kentatulokseen. Varsinkin lentokoneesta tehdyt laskennat aliarvioi-vat hirvikannan suuruutta. Pyyntilupasuunnittelua puolestaan vai-keuttaa hirvien suuri liikkuvuus. Talvella tehtävät laskennat eivät kuvaa alueella olevan kannan kokoa syksyllä. Talvisin hirvet ke-rääntyvät laumoiksi kun taas kesän ja syksyn aikana hirvet ovat alueellisesti huomattavasti tasaisemmin levittäytyneet.16

15 Ruusila ym. 2002. 16 Ruusila ym. 2002.

0

20 000

40 000

60 000

80 000

100 000

120 000

140 000

saman vuoden arvio laskennallinen kanta

19

74/7

5

19

76/7

7

19

78/7

9

19

80/8

1

19

82/8

3

19

84/8

5

19

86/8

7

19

88/8

9

19

90/9

1

19

92/9

3

19

94/9

5

19

96/9

7

19

98/9

9

20

00/0

1

20

02/0

3

33

Pyyntilupien määrään vaikuttaa myös talvikannan vasatuotto. Vasatuottoon vaikuttaa talvikannan rakenne sekä talven ja kevään sääolosuhteet. Näistä ei ole olemassa tarkkaa tietoa pyyntimääriä suunniteltaessa. Syksyn kanta on keskimäärin 1,5 -kertainen talvi-kantaan verrattuna. Vasatuoton muutokset johtavat nopeisiin kan-nanvaihteluihin, jos sen arvioinnissa ei onnistuta.

Metsästyksen mitoituksen suunnittelu alkaa käytännössä jo tam-mikuussa, kun metsästysseurat pitävät vuosikokouksiaan. Riistan-hoitoyhdistyksen on pidettävä ohjesäännönmukainen vuosikokous helmikuussa. Tuolloin yhdistys valmistelee hirven hoitosuunnitel-man, joka alkaa käytännössä ohjata lupien hakua. Tässä vaiheessa yhdistyksillä ei ole vielä käytettävissä RKTL:n tietoja hirvikannan määrästä ja rakenteesta. Kuitenkin nämä tiedot olisivat olennaisia arvioitaessa kannan seuraavan kesän vasatuottoa.

RKTL:n tehtävänä on maa- ja metsätalousministeriön asettamien tulostavoitteiden mukaisesti tuottaa kanta-arvioinnit ja kehittää ar-viointimenetelmiä. Tehokkaimpana arviointimenetelmänä pidetään helikopterilaskentaa. RKTL on tehnyt kahtena vuonna helikopteri-laskennan kokeiluja. Helikopterilaskennan avulla on mahdollista tarkentaa nykyisten laskentamenetelmien arvioita vastaamaan paremmin todellista hirvikantaa. Helikopterilaskentaa ei kuitenkaan voida kustannussyistä laajamittaisesti käyttää hirvikannan arvioimi-sessa.

Hirven kannan säätelyjärjestelmässä on ryhdytty ottamaan huo-mioon virallisella tasolla myös muiden kuin metsästäjien ja riistavi-ranomaisten näkemyksiä. Maanomistajille on määrätty edustus riis-tanhoitopiirin hallituksessa ja riistanhoitopiirin on kuultava tietur-vallisuusviranomaisia valmistellessaan pyyntilupapäätöksiä. Tämän lisäksi myös epävirallinen keskustelu on lisääntynyt. Varsinkin kor-kea hirvikanta johtaa sidosryhmien kiinnostuksen viriämiseen. Riis-tanhoitopiirit pitävät helmi-maaliskuussa hirvineuvottelutilaisuuden, jossa riistapäällikkö esittelee hirvikannan nykytilanteen ja tavoitel-tavan kehityksen ottaen huomioon hirvien aiheuttamat vahingot. Tämän jälkeen sidosryhmien edustajat voivat esittää oman käsityk-sensä sopivasta hirvikannan koosta. Kokouksessa ei kuitenkaan teh-dä päätöstä hirvikannan koosta tai tiheydestä. Näin sidosryhmät ei-vät pääse suoraan vaikuttamaan kannan koon ja pyynnin määritte-lyyn. Maanomistajatahojen edustaja voi kuitenkin vaikuttaa varsi-naiseen päätökseen riistanhoitopiirin hallituksessa.

34

Haitankärsijöiden, sidosryhmien, riistahallinnon ja metsästäjien hirvikantatavoitteet poikkeavat toisistaan. Yleensä muut tahot kuin riistahallinto ja metsästäjät tavoittelevat alhaisempaa hirvikantaa. Tiehallinnon mukaan hirvikannan tulisi olla enintään 2,5 hirveä tu-hannella hehtaarilla. Tämä tarkoittaisi noin 75 000 hirven talvikan-taa. Metsäorganisaatioissa katsotaan sopivan kannan määrän olevan jopa tätä alhaisempi eli 45 000 – 60 000 hirven talvikanta. RKTL:ssä esitettiin, että pienin ekologisesti kestävä ja koko maassa metsästettävä hirvikanta olisi noin 60 000 hirven talvikanta. Valtio-neuvoston sisäisen turvallisuuden ohjelmassa17 pyritään liikenne-kuolemien vähentämiseen. Yhtenä keinona hirvikolarikuolemien vähentämiselle esitetään tehokasta metsästystä.

Hirvi ei ole aina syyllinen kolareihin. Ajonopeuksien nousu lisää kolareiden vakavuutta ja mahdollisesti myös määrää. Valistuksen vaikutus on vähäistä, vaikka tutkimuksessa18 on havaittu, että hirveä pelätään liikenteessä suhteessa kolariin joutumisen todennäköisyyt-tä enemmän.

3.2.4 Tiedon huono hyödyntäminen

Hirvikannan säätelyssä tarvittavaa tietoa ei ole koottu yhteen paik-kaan. Metsästäjäin keskusjärjestö ylläpitää "riista.web" -internet-sivustoa. Sivut sisältävät pyyntitiedot pitkältä ajalta. Lisäksi sivuilla on tietoa myös arvioidusta kannan määrästä. Tiedoista on hyötyä suunniteltaessa tulevan syksyn pyyntimääriä. Liikenne- ja metsäva-hingoista olisi olemassa vastaavantasoisia tietoja. Varsinkin tiehal-linnon tiedot liikennevahinkojen osalta ovat hyvin tarkat. Tietojen välittyminen riistanhoitoyhdistystasolle on kuitenkin epävarmaa ja riippuu riistanhoitoalueella muodostuneista käytännöistä. Tilastotie-tojen kokoaminen yhteen paikkaan parantaisi metsästyksen suunnit-telua ja metsästyksen kohdentamista vahinkojen mukaisesti.

Hirveen liittyvää tutkimusta tehdään Riista- ja kalatalouden tut-kimuslaitoksessa (RKTL), Metsäntutkimuslaitoksessa (METLA), tiehallinnossa ja eräillä yliopistojen laitoksilla. RKTL tekee hyvin biologiaan painottunutta tutkimusta sekä kannanarviointiin ja seu-rantaan liittyvää työtä. Yliopistojen laitokset, ja jossain määrin myös METLA, tekevät myös yhteiskuntatieteellisempää hirvitutki-

17 Sisäasiainministeriö 2004. 18 Vehmas ym. 2000.

35

musta. METLA:ssa hirven tutkimuksen painopiste on metsätalou-dessa, lähinnä metsätuhojen arvioinnissa ja vahinkojen estomene-telmien kehittämisessä. Tiehallinto tekee selvityksiä hirven merki-tyksestä liikenteelle ja onnettomuuksien estämismahdollisuuksista sekä pitää tilastoa hirvikolareista. Alueellisen ja valtakunnallisen hirvikannan määrittelyssä tarvittaisiin myös kokoavaa yhteiskunta-taloudellista tutkimusta. Tämä antaisi perustan määritellä yhteis-kunnan kannalta optimaalinen hirvikanta.

Hirvikannan tiheyttä mitataan arvolla hirvien lukumäärä tuhan-nella maahehtaarilla. Hirven pääasiallinen elinympäristö on metsä. Kaikki sidosryhmätahot esittivät kuvaavammaksi luvuksi hirviti-heyttä metsämaan osalta. Erityisesti Etelä-Suomessa ja muun Suo-men maatalousvaltaisilla alueilla muun kuin metsämaan osuus voi olla korkeakin. Hirvikannan mittarina voitaisiin käyttää myös hir-vien määrää suhteessa taimikkoalaan. Tämä viittaisi selvästi hir-vikannan talviravinnon määrään.

Riistahallinnossa näyttää olevan epäselvää, onko vastuuta hirvi-kannan arvioinnista muutettu vuonna 1996.19 Riistanhoitopiirien mielestä vastuutahoa ei muutettu ja vastuu kanta-arvioinnista kuu-luu edelleen RKTL:lle. RKTL:n näkemyksen mukaan vastuu on siirtynyt riistanhoitopiireille.

3.3 HIRVEN TALOUDELLINEN MERKITYS

Liitteessä 1 on esitetty hirveen liittyvien vaikutusten valtion- ja yh-teiskuntataloudelliset arvot. Riippumatta hirvikannan koosta ovat kustannukset selkeästi hyötyjä suuremmat. Hirven yhteiskuntata-loudelliset hyödyt vaihtelevat vuosittain 30-120 miljoonan euron välillä. Tästä noin puolet muodostuu lihan arvosta20 ja loppu pää-osin metsästyksen virkistysarvosta.21 Virkistysarvon arviointiin liit-tyy epävarmuutta siten, että suurilla pyyntimäärillä virkistysarvon osuus vähenee ja toisaalta pienillä saalismäärillä virkistysarvon osuus kasvaa. Virkistysarvo pysyy siis vakaampana kuin saaliista saatavan lihan ja muiden tuotteiden arvo.22 Tarkastuksessa tuli

19 Nygrén 2002. 20 RKTL:ltä saatu tieto saalismäärään perustuvasta arvosta. 21 Valtiontilintarkastajat 2000. 22 Horne ja Petäjistö 2003.

36

useissa yhteyksissä esille, että 2000-luvun suuret saaliit ovat olleet metsästysseuroille niin työläitä, että virkistysarvo on saattanut jopa laskea.

Hirven kustannus-hyötylaskelmassa ei ole otettu huomioon hir-ven olemassaoloarvoa. Olemassaoloarvo on varmasti positiivinen, ja se tulisi selkeästi ilmi, jos hirvikanta olisi uhattuna. Nykyinen hirvikanta Suomessa on kuitenkin huomattavasti luontaista suurem-pi johtuen ihmisen harjoittamasta metsätaloudesta. Metsätalous on lisännyt runsaasti hirvelle suotuisten elinympäristöjen määrää. Ny-kytilanteessa hirven olemassaoloarvoa Suomessa ei voi pitää erityi-sen korkeana.

Hirven aiheuttamat yhteiskuntataloudelliset kustannukset vaihte-levat vuosittain 130-175 miljoonan euron välillä. Tästä pääosa muo-dostuu laskennallisista liikennevahingoista. Taloudellisesti merkittäviä muita kustannuksia aiheutuu tiestön suojaamisesta ja metsävahingoista. Liikennevahingot ovat suoraviivaisesti riippuvai-sia hirvikannan koosta23, joten niiden määrään voidaan vaikuttaa säätelemällä hirvikantaa. Tiestön suojaukseen ei haastatteluiden pe-rusteella hirvikannan määrällä ole suoraa vaikutusta ja todennäköi-sesti suojaustoimia tehtäisiin nykyisen kaltaisesti myös vähäisen hirvikannan aikana. Metsäasiantuntijoiden haastattelujen perusteella metsävahinkojen osalta vahingot kasvavat selvästi hirvikannan koon kasvaessa tiettyä kantaa suuremmaksi. Tiheä hirvikanta alkaa met-sänviljelyssä vaikuttaa puulajin valintaan. Metsätaloudelliset haitta-vaikutukset ovat hyvin pitkäaikaisia ja ilmaantuvat aikaviiveellä. Esimerkiksi taimikkotuhojen vaikutus tulevaisuuden tukkipuun laa-tuun voi olla huomattava.

Valtiontalouden kannalta hirvi aiheuttaa lähinnä kustannuksia. Kerätyt pyyntilupamaksut käytetään kokonaisuudessaan vahinkojen korvauksiin. Viime vuosina korvausten määrä on ollut noin 4 mil-joonaa euroa vuodessa. Sillä on korvattu pääasiassa metsävahinko-ja. Korvaukset kattavat vain pienen osan aiheutuvista yhteiskuntata-loudellisista kustannuksista. Valtiontaloudellisia kustannuksia ai-heutuu liikenneonnettomuuksien sairaanhoidosta, poliisi- ja pelas-tustoimista sekä onnettomuuksien välillisistä vaikutuksista.

23 Haikonen ja Summala 2000.

37

3.4 KORVAUSJÄRJESTELMÄN ONGELMAT

Hirvivahinkojen korvausjärjestelmän yleisenä ongelmana on kor-vauksen saajan näkökulmasta se, että valtion maksamat korvaukset maksetaan jopa yli vuoden viiveellä. Maksuviive johtuu siitä, että korvaukset on sidottu kyseisen vuoden hirven pyyntilupamaksuihin. Maa- ja metsätalousministeriö tekee päätöksen korvauksiin käytet-tävästä määrärahasta seuraavana keväänä, kun edellisen vuoden va-hinkomäärä on tiedossa.

Liikennevahingoissa pyyntilupamaksuista maksetaan korvauksia ainoastaan niistä omaisuusvahingoista, joiden osalta vahingonkärsi-jällä ei ole muuta vakuutusta. Käytännössä suurimman osan vahin-goista maksavat vahingonkärsijät itse vakuutuksistaan. Vapaaeh-toisten vakuutusten perusteella maksettujen liikenneonnettomuuk-sien vakuutuskorvausten määrä on ollut noin kolminkertainen ver-rattuna valtion maksamiin kaikkiin hirvivahinkojen korvauksiin.

Vahingonkärsijät ovat arvostelleet vahingonkorvausten osalta muun muassa omavastuuosuuden suuruutta (250 euroa) ja vaatineet sen poistoa kokonaan. Samoin metsävahinkojen arviointitavan muu-tos vuonna 2001 on herättänyt kritiikkiä. Tuolloin korvaustaso pu-tosi noin 20-30 prosenttia aiemmin vallinneesta.

Metsätalouden näkökulmasta vahingonkorvaus ei kata kaikkia haittoja. Hirvivahinkojen torjumiseksi joudutaan tietyssä tapauksis-sa viljelemään epätaloudellista puulajia, käytännössä kuusta lehti-puiden ja männyn sijaan. Vahingot myös kumuloituvat ja toistuvat samoissa paikoissa useana vuotena, jolloin korvaus metsityksen uu-distamiselle menee hukkaan. Taloudellisena uhkakuvana pidetään sitä, että vahingot voivat tulevaisuudessa aiheuttaa tukkipuun laa-dun heikkenemisen ja toisaalta altistaa metsiä laholle. Myös kuusi-koiden uudistaminen kuuselle lisää juurikäävän yleisyyttä.24 Puula-jien yksipuolisuus tarkoittaa myös metsäluonnon yksipuolistumista ja monimuotoisuuden vähenemistä. Toisaalta maa- ja metsätalous-ministeriön kala- ja riistaosastolla todettiin, että hirvivahinkoina on arvioitu myös muiden tuhoeläinten vahinkoja. Samoin esitettiin kri-tiikkiä sen johdosta, että metsätaloudessa ei huomioida riittävästi hirveä. Esimerkiksi liian varhainen ja tehokas taimikonhoito voi osaston mielestä lisätä arvopuiden hirvituhoriskiä.

24 Tomppo ja Joensuu 2003.

38

Metsästäjät pitävät ongelmana sitä, että myös sellainen maan-omistaja, joka ei anna metsästää maillaan, on oikeutettu vahingon-korvaukseen. Tällöin metsästäjillä ei ole mahdollisuutta poistaa va-hingonaiheuttajia ja estää vahinkojen syntymistä.

39

4 TARKASTUSVIRASTON KANNANOTOT

Tarkastuksessa selvitettiin hirvikannan säätelyjärjestelmän tarkoi-tuksenmukaisuutta. Tarkastuksessa havaittiin, että järjestelmä ei kaikilta osin vastaa sille asetettuja tavoitteita. Järjestelmä takaa hir-vikannan säilymisen, mutta johtaa suuriin kannan vaihteluihin ja ajoittain liian suureen hirvikantaan. Tämä aiheuttaa valtion- ja yh-teiskuntataloudellisia kustannuksia.

Valtiontalouden kannalta hirvi on lähinnä haitta. Myös yhteis-kuntatalouden kannalta hirven arvo on nykyisellä hirvikannalla ne-gatiivinen. Tarkastuksen perusteella hirvikannan vähentäminen kes-tävään taloudelliseen ja ekologiseen minimikantatasoon, 60 000 eläimen talvikantaan, olisi valtiontaloudelliselta kannalta edullista. Tällöin aiheutuneiden kustannusten vähentyminen olisi selvästi suu-rempi kuin hirvestä saatavien hyötyjen vähentyminen. Tarkastusvi-rasto katsoo, että maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksen pe-rustaksi tulisi esittää nykyistä yksiselitteisempi kannanotto hirvien kokonaismäärään. Tämän kannanoton tulisi olla lähellä kestävää minimikantaa, mitä voidaan pitää erityisesti valtiontaloudellisesta näkökulmasta perusteltuna. Tarkastusviraston näkemyksen mukaan hirvikannan pitäminen lähellä kestävää minimikantatasoa ratkaisee myös pääosan vahinkojen korvausongelmista, koska tällöin myös vahinkojen määrä pysyy nykyistä huomattavasti vähäisempänä.

Maa- ja metsätalousministeriön riistanhoitopiireille asettama hir-vikannan tiheystavoite ei ole perustunut taloudelliseen laskelmaan kannan koon hyödyistä ja kustannuksista, vaan lähinnä päätöksen-teon paikallisuuden korostamiseen. Haittojen kohdentumisen näkö-kulmasta alueellisten hirvitiheystavoitteiden perustana tulisi olla hirvien aiheuttamat liikennevahingot. Tehokkain keino liikenneon-nettomuuksien vähentämiseksi olisi hirvikannan alentaminen Etelä- ja Länsi-Suomessa. Asettaessaan hirvenhoitotavoitetta on maa- ja metsätalousministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmansa mukaises-ti huomioitava kannan hoidon osana muun yhteiskunnan edellyttä-mät vaatimukset.

Hirvikannan säätelyjärjestelmä on sille asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta liian jäykkä. Joustavuuden lisäämiseksi jär-

40

jestelmään on käytännön pakosta tullut uusia piirteitä, kuten niin sanotut hyllyluvat sekä yhteisluvat. Tämä on johtanut erilaisiin me-nettelyihin maan eri osissa.

Tarkastusviraston näkemyksen mukaan hirvikannan säätelyjär-jestelmän tulisi nykyistä paremmin hyödyntää Riista- ja kalatalou-den tutkimuslaitoksen talvella tekemää hirvikannan määrä- ja ra-kennearviota ja syksyllä saatavia liikenne- ja metsästäjätietoja. Li-säksi hajallaan oleva tilastotieto hirvistä ja niiden aiheuttamista va-hingoista tulisi koota yhteen paikkaan, jotta tietoa voitaisiin pa-remmin hyödyntää pyyntiä suunniteltaessa. Koska kannan arvioin-tiin ja verotukseen liittyviä tietoja saadaan koko pyyntikauden aika-na, olisi maa- ja metsätalousministeriön pohdittava sitä, miten ny-kyisen säätelyjärjestelmän puitteissa voitaisiin tehdä joustavammin pyyntilupapäätöksiä myöhemmin syksyllä.

Hirveen liittyvää tutkimusta tehdään kahdessa maa- ja metsäta-lousministeriön alaisessa tutkimuslaitoksessa. Riista- ja kalatalou-dentutkimuslaitos on keskittynyt biologiseen hirvitutkimukseen ja Metsäntutkimuslaitos lähinnä hirven aiheuttamien metsätuhojen tutkimiseen. Tarkastuksen perusteella hirvikannan määrittelyyn liit-tyvän suunnittelun ja päätöksenteon tueksi tarvittaisiin nykyistä enemmän yhteiskuntataloudellista tutkimusta hirven hyödyistä ja kustannuksista.

Tarkastusvirasto katsoo edelleen, että maa- ja metsätalousminis-teriön tulisi selvittää nykyisen hirvikannan säätelyjärjestelmän vaih-toehtoja. Yhtenä vaihtoehtona tulisi pohtia hirvikannan säätelyjär-jestelmää, jossa olisi kokonaan luovuttu nykyisen kaltaisesta hirven pyyntilupamenettelystä.

41

LÄHTEET

1. Lait, asetukset ja muut normit

Maa- ja metsätalousministeriö (2004): Työryhmän asettamiskirje. HARE NRO MMM053:00/2004.

HE 300/1992. Hallituksen esitys Eduskunnalle metsästyslaiksi.

Laki riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta (1131/1987).

Laki riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta (616/1993).

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan toiminta- ja talous-suunnitelma vuosille 2006-2009.

Metsästysasetus (666/1993).

Metsästyslaki (615/1993).

Metsästysorganisaation ohjesääntö (2003).

Valtioneuvoston asetus hirvieläinvahinkojen korvaamisesta (1162/2000).

Valtion talousarvioesitys 2004 ja 2005.

Valtiovarainvaliokunnan mietintö 13/2000 vp. Hallituksen esitys vuoden 2000 lisätalousarvioksi.

2. Kirjallisuus

Bisi, J. (2002): Uutta hirvipolitiikkaa "pankkiluvilla". Metsästäjä 1/2002.

Haikonen, H., Summala, H. (2000): Hirvikanta, liikenne ja hirviko-larit. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 20/2000.

42

Hirvivahinkotyöryhmä 2000:n muistio. Maa- ja metsätalousministe-riön työryhmämuistio 11/2000.

Horne, P. & Petäjistö, L. 2003: Preferences for alternative moose management regimes among finnish landowners: a choice experi-ment approach. Land Economics 79(4): 472-482.

Myrsky, M. 1999: Valtiontalousoikeus. Helsinki.

Nygrén, T., Tykkyläinen, R. & Wallén, M. (2000): Syksyn suurjah-din kohteena erittäin tuottava, nopeasti kasvanut hirvikanta. Riistan-tutkimuksen tiedote 168:1-16. Helsinki, 27.9.2000.

Petäjistö, L., Aarnio, J., Horne, P., Koskela, T. & Selby, A. (2004): Hirvenmetsästäjien motiivit ja käsitykset sopivasta hirvikannan koosta. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 928, 2004. Vantaan tutkimuskeskus.

Rantala, H. & Mänttäri, J. (2004): Hirvieläinonnettomuudet yleisillä teillä vuonna 2003. Tiehallinto 2004.

Ruusila, V., Pesonen, M., Tykkyläinen, R. & Wallén, M. (2002): Hirvikanta lähes ennallaan suurista kaatomääristä huolimatta. Riis-tantutkimuksen tiedote 180:1-12. Helsinki, 27.6.2002.

Tomppo, E. & Joensuu, J. (2002): Hirvieläinten aiheuttamat metsä-tuhot Etelä-Suomessa Valtakunnan metsien 8. ja 9. inventoinnin mukaan. Metsätieteen aikakausikirja 4/2003.

Valtiontilintarkastajat (2000): Valtiontilintarkastajain kertomus vuodelta 1999. Helsinki.

Vehmas, A., Kautiala, C. & Vaahtera, H. (2000): Kansalaisten mie-lipide liikkumisesta ja turvallisuudesta. LINTU-projektin osaraportti 9. VTT yhdyskuntatekniikka, tutkimusraportti 563/2000.

43

3. Haastattelut ja sähköpostikysely

Haastattelut ja paikalliskäynnit

9.2. Valtiokonttori, Helsinki, yksi henkilö.

11.2. Liikennevakuutuskeskus, Helsinki, yksi henkilö.

15.2. Metsäntutkimuslaitos, Helsinki, kuusi henkilöä.

17.2. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joensuu, yksi henkilö.

18.2. Tiehallinnon keskushallinto, Helsinki, yksi henkilö.

22.2. Oulun riistanhoitopiiri ja yksi piirin riistanhoitoyhdistys, Muhos, kaksi henkilöä.

22.2. Oulun tiepiiri, Oulu, yksi henkilö.

1.3. Uudenmaan riistanhoitopiiri ja yksi piirin riistanhoitoyhdistys, Helsinki, kolme henkilöä.

3.3. Pohjois-Savon riistanhoitopiiri ja yksi piirin riistanhoitoyhdis-tys, Kuopio, kolme henkilöä.

3.3. Pohjois-Savon metsäkeskus, Kuopio, kolme henkilöä.

7.3. Metsästäjäin keskusjärjestö, Sipoo, kolme henkilöä.

9.3. Maa- ja metsätalousministeriö, kala- ja riistaosasto, Helsinki, kaksi henkilöä.

10.3. Kymen riistanhoitopiiri ja yksi piirin yhdistys, Hamina, kolme henkilöä.

Sähköpostikysely

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Suomen Latu ry

44

Suomen luonnonsuojeluliitto ry

Suomen Metsästäjäliitto ry

Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry

45

LIITTEET

Liite 1: Hirven vaikutukset ja niiden arvo

Taulukko 1 Hirven aiheuttamat positiiviset vaikutukset ja nii-den arvo vuodessa

Vaikutus Arvo milj. euroa

Saalis (liha) 14,6-57 Taljat 0,37 Sarvet 0,2 Virkistys 15,8-61,8 Luonto-/metsästysmatkailu + Sosiaalinen kanssakäyminen + Kerrannaisvaikutukset + Olemassaoloarvo + Yhteensä 30,97-119,37

Hirvisaaliin arvo on vaihdellut Riista- ja kalatalouden tutkimuslai-toksen mukaan kymmenen viime vuoden aikana siten, että vuonna 1997 se oli alhaisimmillaan 14,6 miljoonaa euroa ja vuonna 2003 suurimmillaan 57 miljoonaa euroa.

Taljojen ja sarvien kokonaisarvot vaihtelevat metsästysmäärän mukaan. Taljojen arvo oli keskimäärin 1990-luvulla 0,37 miljoonaa euroa ja sarvien arvo 0,2 miljoonaa euroa.25

Metsästyksen virkistysarvo on lähes sama kuin saaliin liha-arvo: 15,8-61,8 miljoonaa euroa.26 Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa saa-tiin virkistysarvoksi noin 60 %:a saaliin kokonaisarvosta.27 Tämä on hieman enemmän kuin Suomessa. Virkistysarvoa voidaan arvioida esimerkiksi toimintaa käytetyn ajan ja siihen kuluneiden kustannus-ten avulla.

25 Valtiontilintarkastajat 2000. 26 Valtiontilintarkastajat 2000. 27 Mattsson 1990, ref. Horne ja Petäjistö 2003.

46

Metsästysmatkailu ei hirven osalta kohoa kovinkaan merkittä-väksi, koska Suomessa ei voida antaa saalistakuuta. Yhteismetsätovat pienessä määrin myyneet metsästysoikeutta. Tällöin pyyntilu-van arvo on ollut yli kymmenkertainen normaaliin lupaan nähden.

Metsästykseen liittyvän sosiaalisen kanssakäymisen arvoa ei ole tutkimuksissa arvioitu. Suurelta osin sen voidaan katsoa sisältyvän metsästyksen virkistysarvoon.

Hirven metsästäjien kustannukset olivat 450 euroa metsästäjää kohti vuonna 2002.28 Rahavirrat aiheuttavat kerrannaisvaikutuksia talouteen.

Hirven olemassaoloarvoa ei ole tutkimuksissa arvioitu. Kun kan-ta pidetään kestävänä, ei olemassaolo ole uhattuna.

28 Petäjistö ym. 2004.

47

Taulukko 2 Hirven aiheuttamat negatiiviset vaikutukset ja niiden arvo vuodessa

Vaikutus Arvo milj. euroa

Tieliikenteen hirviaidat, -merkit ja niiden kunnossapito 1,5 Muu hirvien kulunesto tieliikenteessä 0,1 Hirvitutkimus 0,5 Riistahallinto 2,5 Poliisi- ja pelastustoimi + Onnettomuuskustannukset 109-150 Maa- ja metsätalousvahingot - korvatut 3,6-5,2 - ei korvatut 10-15 Hirvikärpäshaitta + Vaikutus muuhun ulkoilutoimintaan + Kaavoituksen ja tiensuunnittelun suunnittelu + Liikkumishaitta ihmiselle + Valistus + Yhteensä 127,2-174,8

Hirviaitaa on tiehallinnon mukaan pystytetty noin 800 tiekilometril-le. Aitojen investointikustannukset ovat yhteensä 9,6-16 miljoonaa euroa. Hirviaitojen rakentamiseen ja hirvimerkkien pystytykseen sekä niiden kunnossapitoon kuluu tiehallinnolta 1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Muita kustannuksia hirvestä aiheutuu tiehallinnolle hie-man yli 0,1 miljoonaa euroa vuodessa.

Hirveen kohdistuneen tutkimuskustannukset ovat Riista- ja kala-talouden tutkimuslaitokselta ja Metsäntutkimuslaitokselta saatujen tietojen mukaan noin 0,5 miljoonaa euroa vuodessa. Tiehallinnon tekemien hirvitutkimuksien ja seurannan kustannuksista ei ole käy-tettävissä arviota. Yliopistoissa tehdyistä hirvitutkimuksen kustan-nuksista ei saatu tietoa; niiden merkitys on vähäinen.

Riistahallinnon hallintokustannukset hirvestä ovat riistaorgani-saatioiden mukaan noin 2,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Poliisi- ja pelastustoimelle hirvet aiheuttavat alalta saatujen tieto-jen mukaan hieman töitä. Kokonaiskustannukset ovat kuitenkin pie-net, koska nykyään useimmiten metsästysseurat hoitavat esimerkik-si kuolleiden hirvien kuljetukset sopimuksin.

48

Hirven aiheuttamat tieliikenteen laskennalliset onnettomuuskus-tannukset ovat tiehallinnon laskelmien mukaan vuosina 2000-2004 vaihdellet 109-150 miljoonan euron välillä vuodessa.

Korvatut maatalousvahingot ovat vaihdelleet viimeisen kymme-nen vuoden aikana jonkin verran. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen tilastojen mukaan ne olivat vuonna 2000 suurimmillaan: niiden arvo oli 0,9 miljoonaa euroa. Vuonna 2003 korvattujen vahinkojen arvo oli 0,5 miljoonaa euroa.

Korvatut metsätalousvahingot ovat selvästi suuremmat kuin maa-talousvahingot. Vuosina 2000-2004 ne ovat maa- ja metsätalousmi-nisteriön tietopalvelukeskuksen mukaan vaihdelleet 4,3-2,8 miljoo-nan euron välillä. Metsäntutkimuslaitoksen arvion mukaan korvaa-mattomat metsävahingot ovat lisäksi ainakin 10-15 miljoonaa euroa vuodessa.

Hirvikärpäshaitan arvoa, metsästyksen vaikutusta muuhun ulkoilutoimintaan tai hirviaitojen estevaikutusta ihmiselle ei ole arvioitu tutkimuksissa.

Hirvi aiheuttaa jonkin verran suunnittelukustannuksia kaavoituk-sessa ja tiensuunnittelussa.

Tienkäyttäjien hirvivalistukseen käytetään jonkin verran resurs-seja. Kustannukset ovat kuitenkin pienet. Esimerkiksi Liikennetur-van ja poliisin kanssa tehdyn yhteisen esitteen kustannus yksittäisel-le tiepiirille jää noin 1000 euroon.

Vuodesta 2001 lukien ilmestyneet toiminnantarkastuksen tarkastuskertomukset

1/2001 Sotainvalidien sairaanhoitopalvelujen hankinta 2/2001 Puolustushallinnon hankintatoimi

Päivittäistavarahankinnat3/2001 Maatalouden rakenteen kehittäminen 4/2001 Ympäristöhallinnon tuloksellisuusraportointi

erityisesti luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelutehtävienosalta

5/2001 Vankeinhoitolaitoksen henkilöstön sopeuttaminen 6/2001 Maatalousyrittäjien luopumistukea koskeva informaatio

talousarvioesityksissä 7/2001 Losseja korvaavat Tielaitoksen siltahankkeet 8/2001 Itämeren suojelusopimuksen toteuttaminen Suomessa

Helsingin sopimuksen merkitys vesiensuojelun ohjaus-välineenä erityisesti maalta peräisin olevan kuormituksen vähentämisessä

9/2001 Työvoima- ja elinkeinokeskukset Ohjaus- ja johtamisjärjestelmien toimivuus

10/2001 Tuomioistuintulot 11/2001 THL – tilausvaltuuden käyttö 12/2001 Maatalousyrittäjien lomituspalvelut 13/2001 Osaamiskeskukset aluekehitystyössä 14/2001 Euron käyttöönottovalmius valtionhallinnossa 15/2001 Vuosaaren satamahanke 16/2001 Oy Veikkaus Ab:n harjoittama sponsorointi 17/2001 Valtion liikelaitosten tulos- ja omistajaohjaus 18/2001 Verosaatavien kuittaus 19/2001 Valtion tukien ilmoittamisessa komissiolle noudatettava

menettely Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 – 89 artiklojen mukaan

20/2002 Ympäristönsuojelun edistämisavustukset21/2002 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tuloksellisuus-

raportointi22/2002 Korkeakoulun osallistuminen teknologian siirtotoimin-

taankorkeakoulun tutkimustulosten ja innovaatioiden siirtä-minen yritysten hyödynnettäväksi

23/2002 Matkailun yritystuet

24/2002 Näennäisviljely tavanomaisen viljelytavan valvonnan ongelmat

25/2002 Ulkopuolinen rahoitus yliopistojen tulosohjauksen näkö-kulmasta esimerkkinä Jyväskylän yliopisto

26/2002 Kapiteeli Oy:n perustaminen – osa valtion kiinteistöstra-tegiaa

27/2002 Radanpidon taloudellisuus ja rataverkolla tapahtuva kilpailu 28/2002 EU-rahoituksen toteutuminen ohjelmakauden 1995 –

1999 rakennerahastohankkeissa 29/2002 Alueelliset taidetoimikunnat 30/2002 Ympäristölupien valvonta

erityisesti ilmansuojelun kannalta 31/2002 Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia ja

porotalous32/2002 Yliopistojen hankintatoimi 33/2002 Hätäkeskusten perustaminen 34/2002 Paikallisen poliisitoimen resurssointi 35/2002 Raha-automaattiyhdistyksen tuottojen tuloutus valtiolle 36/2002 Uudet palkkausjärjestelmät valtionhallinnossa 37/2002 Maataloustuen tavoitteet ja vaikutukset

tulotuen talousarvioperustelujen ja vaikuttavuuden arviointia

38/2002 Valtion erityisrahoitustoiminta Finnvera Oyj Suomen Teollisuussijoitus Oy

39/2002 Lääninhallitusten myöntämä ESR-rahoitus kehittämis- ja koulutushankkeisiin

40/2002 Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmaohjelman toteutus ja vaikutus kunnissa

41/2002 Liikennesuoritteiden ohjailu 42/2003 Lähialueyhteistyöhankkeet 43/2003 Monitoimimurtajien hankinta ja kaupallinen toiminta 44/2003 Laki yritystoiminnan tukemisesta – Pk-yritysten kehittä-

mishankkeet45/2003 Suomen valtion maksuliikehankinta 46/2003 Tulosohjaus Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä 47/2003 Määrärahojen alueellinen jakaminen

48/2003 Yhteiskunnallista erityistehtävää toteuttavien valtion-yhtiöiden omistajaohjaus

49/2003 Verohallinnon systeemityön ja atk- konsultointipalvelu-jen hankinnat

50/2003 Puolustushallinnon tukitoimintojen ulkoistamisen tila helmikuussa 2003

51/2003 Sektoritutkimustoiminnan ohjaus ja rahoitus sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla 52/2003 Valtiovarainministeriön hallinnonalan tuloksellisuusra-

portointi eduskunnalle 53/2003 Vesihuollon tukeminen

valtion osallistuminen vesihuollon järjestämiseen 54/2003 Raja- ja merivartijoiden rekrytointi ja koulutus 55/2003 Siviilipalvelus 56/2003 Tutkijakoulujen toiminta 57/2003 Alueelliset kuljetustuet 58/2003 Tilastokeskuksen palveluhankinnat 59/2003 Fyysinen tietoturvallisuus sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla 60/2003 Joukkoliikennepalvelujen hankinnat 61/2003 Pelastustoimen kehittämishanke 62/2003 Valtakunnansyyttäjänviraston toiminta 63/2003 Maatilarakentamisen ja konehankintojen tukeminen 64/2003 Arktisen keskuksen näyttelytoiminta 65/2003 Ministeriöiden ohjaus eräissä Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemissa sosiaaliturvaetuuksissa 66/2003 Ympäristötukien vaikuttavuus

energiatuet ympäristönsuojelun välineenä 67/2004 Säteilyn käytön valvonta 68/2004 Henkilöstön hankinta valtionhallinnossa 69/2004 Tuoteturvallisuusvalvonta 70/2004 Lentolisäjärjestelmä ja yhteyslentotoiminta Puolustus-

voimissa 71/2004 Lasten ja nuorten psykiatrian valtionavustusmenettely 72/2004 Finpro ry:n toiminta 73/2004 Hansel Oy:n rakennejärjestelyt ja yhtiö osana valtion

hankintatoimen strategiaa 74/2004 Ulkomaalaisviraston toiminta

lähinnä toimintaprosessien näkökulmasta tarkasteltuna 75/2004 Geodeettisen laitoksen toiminta

76/2004 Viranomaistoiminta harmaan talouden ja talousrikolli-suuden torjunnassa

77/2004 Korruptio; riski kahdenvälisen kehitysyhteistyön tulok-sellisuudelle

78/2004 Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tulokselli-suusraportointi eduskunnalle

79/2004 Oikeusministeriön hallinnonalan tuloksellisuusraportointi eduskunnalle

80/2004 Valtion ydinjätehuoltorahasto 81/2004 Kansanopistojärjestelmä 82/2004 Innovatiivisten toimien alueelliset ohjelmat 83/2004 Valtion liikelaitoksia koskeva tuloksellisuusraportointi

eduskunnalle84/2004 Resurssien käytön tuottavuuden hallinta 85/2004 Alkoholivalvonta 86/2004 Tutkimus- ja kehittämistoiminta liikenne- ja viestintämi-

nisteriössä87/2004 Jäteverotus 88/2004 Valtionavustuslain ohjausvaikutus 89/2004 Paikalliset toimintaryhmät maaseudun kehittäjinä 90/2004 Kansallisen metsäohjelman toimeenpano 91/2004 Luonnonmukaisen tuotannon tukeminen 92/2005 EU:n jäsenvaltioiden tarkastusvirastojen rinnakkais-

tarkastus rakennerahastojen jäljitysketjusta mukaan lukien 5 %:n tarkastusvelvollisuus 93/2005 Kihlakunnanvirastojen ja poliisin erillisyksiköiden toimi-

tilahankkeet94/2005 Nuorisotoiminnan tukeminen 95/2005 Senaatti-kiinteistöjen kiinteistönhoitopalvelujen hankin-

nat Puitesopimus 96/2005 Asiantuntijapalveluiden käyttö puolustushallinnossa 97/2005 Työvoimakoulutuksen työllisyysvaikutukset 98/2005 Verosaatavien perinnän tehokkuus 99/2005 Korruption vastaisten mekanismien soveltamista käytän-

nön kehitysyhteistyössä 100/2005 Hirvikannan säätelyjärjestelmä

Valtiontalouden tarkastusvirastoAnnankatu 44, PL 1119

00101 HELSINKIPuhelin (09) 4321

Telekopio (09) 432 5820Kotisivu http://www.vtv.fi

ISSN 1238-0296