Historianopettajat Kannaksella (lue lisää, sivut 22–23)

N:o 4/2016 n Tarkastettu levikki 46 239 n Syyskuun 14. päivänä 2016

Pääministeri Juha Sipilän lupaus pitää. Kaikille veteraaneille maksuttomat kotipalvelut (sivu 4)

Sotaveteraanien puolisoiden ja leskien virkistysviikolla Varalan Urheiluopistolla elokuun alussa Helvi Kop-pinen (93) teki vaijeriliun. Laura Jaatinen avustaa (lue lisää sivu 4).

Etelä-Karjalassa muisteltiin useissa tilaisuuksissa jakosodan alkua 75 vuotta sitten. Kuvassa (vas.) JR 7:n veteraanit Vilho Anttonen Parikkalasta, Kalervo Turunen Mikkelissä, Tuomas Gerdt Lappeenrannasta, Pentti Laamanen Punkaharjulta ja Arvi Moilanen Parikakkalasta (lue lisää ss. 20–21).

Kunniamerkki sotaveteraaneille sivu 5

Mannerheim tunsi ortodoksiset tavat sivu 9

Jatkosodan viimeisin taistelupaikka sivu 13

Suomen sotavalokuvaustoiminta sodissa 1939-45 sivut 14–16

Saksalaisten ainutlaatuinen kartoitustyö Lapissa sivu 19

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n2

a ja n ko h ta i s ta

Helsingissä 14. syyskuuta 2016Pääkirjoitus I

Uutena puheen-johtajana mie-lipidettäni on kysytty moneen veteraaniasiaan. Usein perinne-työstä.

P ä ä t i m m e Joensuun liit-tokokouksessa jatkaa sotave-teraanien tuki-

toimintaa sekä edistää veteraaniperinteen vaalimista yhdessä Tammenlehvän Perin-neliiton kanssa. Olin valmistelemassa näi-tä päätöksiä ja olen niiden takana.

Tukityö on tärkein tehtävämme ja sitä jatketaan pitkälle 2020-luvulle. Niin pit-kään, kuin veteraanit, puolisot ja lesket tu-kea tarvitsevat.

Tukityön jälkeen liitosta ja sen jäsenyh-distyksistä muodostettava kenttäverkos-to jatkaa perinnetyötä. Veteraanit tekivät tämän päätöksen jo vuosikymmen sitten. Kunnioitamme heidän päätöstään ja toi-mimme sen mukaisesti.

Perinnetyön valmistelua jatketaan tuki-toiminnan rinnalla. Työ on hyvässä vauh-dissa jo monissa piireissä ja yhdistyksissä.

Veteraani- ja perinnetyö vahvistaa maanpuolustustahtoa

Yhteisiä toimintamalleja hiotaan mm. pe-rinnevastaavien alueellisissa kokouksissa.

Sotakokemukset ja uhraukset vaihtele-vat eri puolilla maatamme. Tämän vuok-si perinnetyö muodostuu alueellisesti hiukan erilaiseksi maakuntien omien ve-teraaniperinteiden mukaisesti. Valtakun-nallisia tapahtumia järjestetään ainakin itsenäisyyspäivänä ja Kansallisena veteraa-nipäivänä 2017. Niiden järjestämisessä val-tio, kunnat, seurakunnat ja järjestöt teke-vät jo nyt tiivistä yhteistyötä.

Veteraaniperinteen ylläpito on tärkeää myös maanpuolustustahdon näkökulmas-ta. Se on kaikkien suomalaisten ja koko yhteiskunnan asia. Ei yksin meidän.

Jäsenmäärältään suurimpana veteraa-nijärjestönä meillä on velvollisuus ja mah-dollisuus rakentaa alueellisia yhteyksiä muihin järjestöihin mm. veteraanikerä-yksen, perinnetilaisuuksien ja oppilaitos-käyntien järjestämiseksi.

Se vaatii jalka- ja puhetyötä. Siihen olemme valmiit järjestömme kaikilla ta-soilla. Itse olen jo aloittanut yhteydenpi-don naapurijärjestöihimme.

Erkki Heikkinen puheenjohtaja

Som ny ordförande har man i många ve-teranärenden efterfrågat min åsikt. Ofta angående traditionsarbetet.

Under förbundsmötet i Joensuu beslöt vi att fortsätta stödverksamheten bland krigsveteranerna samt att underlätta be-främjandet av veterantraditionen till-sammans med Eklövets Traditionsför-bund. Jag var med och beredde dessa be-slut och jag står bakom dem.

Stödverksamheten är vår viktigaste uppgift och därmed fortsätter vi långt in på 2020-talet. Så länge som veteranerna, makor, makar, änkor och änklingar är i behov av stöd.

Efter stödarbetet fortsätter den av för-bundet och dess medlemsföreningar bil-dade fältorganisationen traditionsarbe-tet. Veteranerna fattade detta beslut re-dan för ett årtionde sedan. Vi hedrar deras beslut och handlar därefter.

Beredandet av traditionsarbetet fort-sätter jämsides med den stödande verk-samheten. Arbetet fortgår redan med god fart i flera distrikt och föreningar. Gemensamma handlingsmodeller finsli-pas bl.a. i möten arrangerade av de lokalt ansvariga för traditionsarbetet.

Krigserfarenheterna och uppoffring-

Veteran- och traditionsarbetet stärker försvarsviljan

arna varierar i olika delar av vårt land. Därför varierar traditionsarbetet område-svis i enlighet med landskapens egna vete-rantraditioner. Nationella tillställningar anordnas åtminstone under självständig-hetsdagen och Nationella veterandagen 2017. Vid anordnandet av dessa samarbe-tar staten, kommunerna, församlingarna och organisationerna redan intensivt.

Att upprätthålla veterantraditionen är viktig också ur försvarsviljans synpunkt. Detta är alla finländares och hela sam-hällets sak. Inte enbart vår.

Som den största veteranorganisatio-nen i avseende å antalet medlemmar är vi förpliktigade och har möjlighet att skapa lokala kontakter till övriga organisatio-ner, bl.a. vid anordnandet av veteranin-samlingen, traditionstillfällena och läro-anstalternas besök.

Detta kräver fot- och samtalsarbete. Härtill är vi beredda på alla nivåer inom vår organisation. För egen del har jag re-dan inlett kontakterna med våra grann-organisationer.

Erkki Heikkinen ordförande

Svensk översättning Anders Knip

Alokasaika Varusmiespalvelukseen tuloajaksi oli määritelty 4.7.2016 klo 16.00 mennessä Karjalan prikaati, Ve-karanjärvi. O-P ei halunnut jät-tää menoa viime hetkeen. Puolil-ta päivin oli hänen mielestään so-piva aika. Niinpä tasan klo 12.00 olimme prikaatin portilla, jossa edeltä sovittu ja oppaaksi käsket-ty tykkimies odotti meitä. O-P:n ja Sotaveteraani-lehden toimit-tajan henkilöllisyys tarkastettiin palvelukseen astumismääräykses-tä ja toimittajan ajokortista. Pri-kaati jousti. Linja-autolla tulleet tarkastettiin, käskettiin takaisin autoon ja siirrettiin ilmoittautu-miseen. Me saimme jatkaa mat-kaa oppaan ohjeistamana suoraan ilmoittautumishalliin omalla au-tollamme. Sotilaspoliisi tarkasti O-P:n siviilikassin, alikersantti katsoi nimiluettelosta, mihin yk-sikköön O-P oli sijoitettu. Se oli 3./KTR.

O-P:n toive oli jalkaväki. Käs-ky kävi kenttätykistöön. Ensim-mäisen varustekantamuksen O-P sai saman tien. Toimittajan mu-kanaolo nopeutti hänen alkuun lähtöään huomattavasti. Hän oli ensimmäinen alokas tuvassaan. Kysymykseen, miksi jalkavä-keen toivonut alokas sijoitettiin tykistöön, tuli vastaus patterin päälliköltä. Koulutamme tääl-lä vihreälaattaisia. Vihreä ver-ka vasemmassa hihassa prikaatin

Sotaveteraani-lehti seuraa kouvolalaisen Otto-Petteri Kinnusen varusmiespalve-luksen edistymistä.

Otto-Petteri Kinnunen käytti nuoren puheenvuo-ron Kouvolassa Sotavete-raaniviikon avausjuhlassa maaliskuussa. Hänestä on myös haastattelu Sotave-teraani-lehdessä 3/2016. Otto-Petteri Kinnunen aloitti varusmiespalveluk-sen tämän vuoden heinä-kuussa.

Seuraamme Otto-Petteri Kinnusen varusmiespolkua

O-P Kinnunen jo pari tuntia krh:n jääkäri.

tunnuksen alla kertoo koulutuk-sen suunnan. Jv:ssä se on vihreä, tykistössä punainen. Alokas jäi tupaansa. Toimittaja ohjattiin prikaatin esikuntapäällikön ja tiedottajan luo kertomaan vierai-lusta. Tapaaminen päättyi munk-kikahveihin Sotilaskodissa. Sat-tui olemaan sekä everstin että toi-mittajan syntymäpäivä.

Otto-Petteri kertoi alokasajas-taan lyhyesti: Sulkeista. Yksi yö on oltu teltoissa. Harjoiteltu lähi-maastossa aselajin taitoja. Neljäs-tä viikonlopusta kaksi lomilla ja kaksi kiinni. Entä se v-käyrä?

Vaihdellut, ylös ja alas. Nyt se on minimissä.

JääkäriksiSotilasvala oli 5.8.2016. Yli 1700 alokasta vannoi sotilasvalan soti-laskotisisar Lyyli Vennon sane-lun mukaan. Vento sai tehtävän kiitoksena 56:sta sisarvuodesta. Vekaranjärvellä oli väkeä noin 8000 henkilöä. Omaisia, tyttöys-täviä ja kavereita oli tullut seuraa-maan alokkaiden valatilaisuutta.

Puheessaan prikaatin komen-taja korosti valan vannoneiden liittyneen veteraanien ja miesten joukkoon, jotka ovat taistelleet maamme itsenäisyyden puolesta, ja luvanneet tehdä sen tulevaisuu-dessakin. Maataan voi puolustaa aina, ei ainoastaan sodan aikana - tekemällä työnsä ja eläen toisia arvostaen. Sekin on maanpuolus-

tusta. Puheen lopuksi komentaja nimitti alokkaat jääkäreiksi, tyk-kimiehiksi, pioneereiksi jne. ase-lajinsa mukaan.

O-P:n majoituskasarmiin tu-tustuttaessa selvisi myös tuo vihre-älaattaisuus. O-P on kranaatinhei-tinmiehiä, jotka tykistö kouluttaa.

Ohimarssin jälkeen prikaa-ti tarjosi kaikille hernekeittolou-naan. Ruokailijoita oli 10  000-11000 henkilöä. Valan tehneet saivat loman, joka päättyi vasta sunnuntaina klo 24.00.

Kuva ja teksti: Pertti Nieminen

Perinteinen taskukalenterim-me ilmestyy syyskuussa 38.

kerran. Kalenterissa on totut-tuun tapaan tietoa mm. veteraa-nietuuksista ja liiton toiminnas-ta. Liiton ja sotaveteraanipiirien, piireissä toimivien sosiaalineuvo-jien, Sotaveteraanien tuki- ja pe-rinnesäätiön sekä luottamus- ja toimihenkilöiden yhteystiedot sisältyvät järjestöjaksoon. Kalen-terista löytyvät tiedot myös sota-veteraanien valtakunnallisista ta-pahtumista.

Kalenteri on erinomainen tie-topaketti veteraaneille ja heidän omaisilleen sekä hieno lahja yh-teistyökumppaneille ja sotavete-raanityön tukijoille.

Kalenterin hinta on kuusi eu-roa. Kalenteria voi ostaa tai tilata liiton myyntitoimistosta, PL 600, 00521 Helsinki, puh. (09) 6126 2016, sähköposti: marja.riukka@sotaveteraaniliitto.fi

Sotaveteraanikalenteri vuodelle 2017

Myös useimmat sotaveteraa-niyhdistykset hoitavat kalenteri-myyntiä.

34/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Olli Kleemola toimii So-taveteraani-lehden ko-lumnistina.

Kolumnit

Kirjailija Antti Tuuri toi-mii Sotaveteraani-leh-den kolumnistina.

Kuva

: Ota

va/P

ertt

i Nis

onen

Olen aikaisemmissa kolumneissani mones-ti pohtinut, miten veteraanien muisto ja henkinen perintö saadaan tulevaisuudessa siirrettyä sellaisille sukupolville, joilla ei ole henkilökohtaista kosketusta veteraaneihin. Keskustellessani eri paikkakunnilta kotoi-sin olevien ja eri-ikäisten suomalaisnuor-ten kanssa olen kerta kerralta tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että perinteis-ten ”nuolten liikuttelua kartalla” -tyyppis-ten sotahistorian esitysten rinnalla on ole-massa muitakin – joskus tehokkaampiakin tapoja perinteen siirtämiseksi. Sama asia on havaittu myös Sotaveteraaniliiton pe-rinnetoimikunnassa. Toimikunnassa käy-dyissä keskusteluissa on useasti korostettu nimenomaan paikallisen veteraaniperin-teen tärkeyttä. Etäinen, abstraktiksi ja epä-konkreettiseksi jäävä, korulausein koristel-tu perinne ei kykene kauaakaan jatkamaan elämäänsä. Jotta veteraaniperinne säilyi-si elinvoimaisena, tarvitaan sisältöjä, jotka ovat ihmisille läheisiä ja koskettavia. Pai-kallisuus on tässä valttia.

Valitettavasti kireä taloustilanne on kuitenkin johtanut siihen, että erilaiset paikalliset toimijat joutuvat kamppaile-maan olemassaolostaan. Esimerkiksi mu-seot olisivat luontevia yhteistyökumppa-neita sotaveteraaniyhdistysten muodos-tamille perinneyhdistyksille paikallista veteraaniperintöä vaalittaessa. Museot ei-vät kuitenkaan voimavarojen ja varastoti-lojen puutteen vuoksi voi vastaanottaa pe-rinnemateriaalia, vaan materiaali saattaa päätyä esim. kirpputoreille häviten sieltä maailman tuuliin. Tarinat katoavat, muis-tot haalistuvat. Miten tämä voitaisiin es-tää?

Oma kiinnostukseni veteraaniperintee-seen alkoi paitsi isoisäni tarinoista myös keräilyharrastuksesta. Olen 11-vuotiaasta lähtien kerännyt Suomen viime sotiin liit-tyvää esineistöä, kuten valokuvia ja puh-detöitä. Nykyään kokoelmassani on noin 12 000 sota-ajan valokuvaa, noin 700 rin-tamapuhdetyötä sekä satoja lentolehtisiä. En ole yksin: Suomessa on lukuisia keräi-

lyn harrastajia, jotka kokoavat ja tallettavat sotahistoriaamme liittyvää aineistoa. Jot-kut ovat keskittyneet univormuihin, toiset dokumentteihin, jotkut kunniamerkkei-hin. Yhteistä on palava kiinnostus omaan aiheeseen sekä monesti suorastaan käsittä-mätön tietomäärä siitä.

Paradoksaalisesti keräilijät ovat osin myös aiheuttaneet ongelman, josta alussa mainitsin. Kunniamerkkejä tai muuta so-tahistoriallista esineistöä tuskin vietäisiin kirpputoreille, antiikkiliikkeisiin tai net-tihuutokauppoihin, jollei niille olisi ky-syntää. Kysyntä on saanut jotkut turvautu-maan myös moraalittomiin keinoihin, ku-ten kunniamerkkiripojen hajottamiseen tai yksittäisten valokuvien repimiseen ve-teraanien albumeista. 

Tuntemistani keräilijöistä kuitenkin ylivoimainen enemmistö on vilpittömäs-ti kiinnostunut ja innostunut historian säilyttämisestä. He ovat auliisti avanneet kokoelmiansa myös tutkijoiden käyttöön. Uskallankin väittää, että keräilijät voivat

tulevaisuudessa olla yksi voimavara siirret-täessä veteraaniperinnettä uusille polville. Rohkaisen kaikkia miettimään, miten ke-räilijät ja perinneyhdistykset voisivat löy-tää toisensa ja aloittaa yhteistyön.

Olli Kleemola

VTM Olli Kleemola (s. 1987) on sotahisto-rian tutkija ja tietokirjailija. Hän valmiste-lee väitöskirjaansa Turun yliopiston poliitti-sen historian oppiaineessa.

Keräilijät veteraaniperinteen vaalijoina?

Tulee jotenkin raamatullinen olo, kun seu-raa näinä aikoina uutisia; alkaa jo ajatella, että onko Raamatussa ennustettu kaikki-en sota kaikkia vastaan jo alkamassa.

Nyt saa lähes päivittäin lukea lehdistä tai kuulla uutisista, kuinka pommit pauk-kuvat ympäri maailmaa. Armeijat pom-mittavat vihollisiaan Syyriassa, Ukrainas-sa, Irakissa ja tuntemattomilta kuulosta-vissa Afrikan maissa.

Venäjä sotii Syyriassa ja Ukrainassa ja NATO taistelee Isiä vastaan Lähi-Idässä. Molemmat syytävät pommeja siviilien nis-kaan väittäen pommittavansa vain sotilas-kohteita; merkillisen paljon niissä iskuissa kuitenkin loukkaantuu tai kuolee naisia ja lapsia ja vanhuksia.

Terroristit ovat tuoneet sodan kaikkia vastaan läntiseen maailmaan. Itsemurha-pommittajat räjäyttävät itsensä ja kym-meniä muita Euroopan suurkaupungeissa, ampuvat siviilejä Amerikassa, ja ilmoitta-vat taistelevansa Isisin riveissä. Myös mui-ta taistelujärjestöjä on ilmaantunut maa-

ilmalla, ja iskuja voi odottaa lähes missä päin maailmaa tahansa. Kaukoidässäkin räjäytetään pommeja ostoskeskuksissa.

On tapahtunut aivan järjettömältä tun-tuvia tekoja: Isisin taistelijaksi itseään väit-tänyt mies ajoi kuorma-autolla Nizzan rantakadulla hengiltä kymmeniä, Sveitsis-sä junaan hyökännyt mies puukotti junas-sa kaikessa rauhassa istuvia matkustajia, ja vaikka viranomaiset väittivät, että kyse oli mustasukkaisuudesta, jotakin järjetön-tä pahaa siihenkin tekoon sisältyi. Tuhoi-sia iskuja on tehty siviilejä vastaan Belgias-sa ja Ranskassa, Englannissa ja Saksassa, eikä niille näy loppua; iskujen kohteena ol-leet maat ovat muuttuneet poliisivaltioiksi, jossa aseistetut turvallisuusjoukot valvovat kansalaisia kadunkulmissa.

Koska tämä kaikki oikein alkoi? Pahaa on maailmassa tietenkin ollut maailman sivu, mutta joskus vuosituhannen vaih-teessa se tuntui kiihtyvän ja saavan aivan uusia muotoja ja mittasuhteita. Kun ara-biterroristit vuonna 2001 iskivät kaap-

paamillaan matkustajakoneilla New Yor-kiin tappaen kolmetuhatta ihmistä, se tuntui olevan lähtömerkki sille, että järje-tön paha, jota yksittäisinä tuhotöinä oli jo esiintynyt, voidaan päästää lopullisesti irti.

Kun terroristit iskivät länsimaihin, muitakin aivan järjettömiä tekoja alkoi ta-pahtua, kuten Utöyan saaren joukkomur-ha Norjassa vuonna 2011, jolla ei ollut mi-tään tekemistä arabiterroristien kanssa, mutta joka tuntui jotenkin samalta, maail-massa nyt valtaa saavan pahan teolta

Merkilliseltä myös tuntuu, että tämä pahan irtipääseminen ajoittuu suunnilleen samaan aikaan kuin muutos talousmaail-massa tapahtui, kun raha vei vallan halli-tuksilta ja kansan valitsemilta eduskunnil-ta; kun ahneudesta tuli ainoa taloutta pyö-rittävä voima.

Raamatun ennustukset ovat kovin vai-keaselkoisia, eikä tee mieli uskoa, että kaikkien sota kaikkia vastaan todella oli-si nyt alkanut. Jotenkin sitä haluaa uskoa, että maailma kuitenkin on matkalla koh-

ti parempaa tulevaisuutta. Se on jossakin kaukana, mutta sitä kohti tekee mieli pyr-kiä, vaikka nyt tie näyttää kovin kiviseltä ja pelkältä ylämäeltä.

Vaikka tuntuukin, että pahalle ei enää mitään mahdeta, tavallinen ihminen voi kuitenkin yrittää omalta osaltaan vahvis-taa hyvää ja hyvyyden valtaa maailmassa.

Antti Tuuri

Kaikkien sota kaikkia vastaan

Sotiemme Veteraanit -keräystä on toteutettu jo kymme-nen vuoden ajan. Keräyksen piiripäälliköt kokoontui-

vat elokuussa Mikkeliin suunnittelemaan tulevaa ja muis-telemaan menneitä. Yli 30 keräyspäällikköä, talouden- ja keräystoimien hoitajaa ja paikallisia aktiiveja katsastivat aurinkoista Päämajakaupunkia ja kuluttivat housun tai hameen takamuksiaan Sokos Hotelli Vaakunan auditori-ossa.

Erityistä kiinnostusta herätti majuri Marko Maaluo-don esitys, miten Puolustusvoimat viettää omaa 100-vuo-tisjuhlavuottaan 2018, Markku Sepän puheenvuoro, joka koski Sotiemme Veteraanit - keräyksen tulevaisuutta, sekä varainhankinnan päällikkö Pia Mikkosen kertomat suunnitelmat uudesta, myytävästä keräysvastikkeesta.

Pia Mikkonen

Sotiemme Veteraanit -keräyksen piiripäälliköitä kiitettiinPiiripäälliköitä kiitettiin, sillä yli puolet kah-denkymmenenneljän keräyspiirin vapaaeh-toisesta on ollut mukana suurella sydämellä kaikkien näiden kymmenen vuoden (2006-2015) ajan ja he ovat edelleen mukana täs-sä työssä sotiemme veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä sekä sotaleski-en hyväksi. Paikalla heistä Mikkelin tilai-suudessa olivat, kuvassa vas.: Lahti: Seppo Vohlonen, Varsinais-Suomi: Osmo Suomi-nen, Helsinki: Viljo Lehtonen, Lahti: Pentti Korpimies, Södra Finland: Solveig Hyöty, Vaasa: Tuula Harjunpää, Suur-Savo: Markku Tarvainen, Lappi: Martti Koskela, Keski-Poh-janmaa: Antti Roiko-Jokela, Itä-Uusimaa: Aimo Tilsala, Keski-Suomi: Kari Kilpeläinen.

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n4

a ja n ko h ta i s ta

Helsingissä 14. syyskuuta 2016Pääkirjoitus II

Onnittelemme

Yliluutnantti, toimitusjohtaja Klaus Heinonen syntyi Luvialla 12.8.1916.

Asepalveluksensa hän aloit-ti 1937 panssarilaiva Ilmarisel-la, jossa sai radistin koulutuksen. Syksyn 1939 ylimääräisissä ker-tausharjoituksissa hänet sijoitet-tiin jäänmurtajalle, joka kuljetti miehiä, hevosia ja kalustoa Ah-venanmaalle. Jatkosodan alettua hän sai käskyn Helsinkiin vies-tikeskukseen, ja edelleen tam-mikuussa rannikkotykistön ali-upseerikouluun ja sieltä edelleen merisotakouluun.

Klaus Heinonen 100 vuottaHeinonen on koulutuksel-

taan sähköteknikko. Hän työs-kenteli monissa sähkölaitoksissa, toimien mm. toimitusjohtajana Haapamäellä ja Konnevedellä. Eläkepäivinä Heinonen muutti Turkuun ja on ollut aktiivinen jäsen reserviupseerikerhon toi-minnassa. Juhlapäivän veteraa-ni on ollut meille nuoremmille hieno, suoraselkäinen ystävä, jol-la on ollut mielipiteet hallussa ja huumoria silmäkulmassa.

Teksti: Lasse J. Sainio Kuva: Aimo Forsell

Eino Koso syntyi 31.10.1916 Vi-rolahdella Ylä-Urpalan kylässä maatalon poikana. Varusmies-palveluksen Koso aloitti 1937 Virolahden edustalla sijaitsevalla Pukkion linnakesaarella. Koko talvisodan Koso oli puhelinmie-henä Pukkiossa, joka oli viholli-sen jatkuvien pommitusten koh-teena. Hän on tiettävästi vii-meinen elossa oleva talvisodan aikainen Pukkion puolustaja.

Jatkosodassa Eino Koso toimi puhelinkeskusmiehenä. Siviiliin hän pääsi 26.10.1944 ja on soti-lasarvoltaan tykkimies.

Sotien jälkeen Koso hankki maatilan Virolahden Ravijoelta ja avioitui 1946. Perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Koso asuu omakotitalossaan yksin sel-viytyen edelleen päivän askareista.

Virolahden Sotaveteraanien toiminnassa Eino Koso on ol-lut aktiivisesti mukana. Virolah-den sotaveteraanit toimivat usei-ta vuosia oppaina Virolahdelle 1980 Perustetussa Bunkkerimu-seossa, ja Koso oli yksi asiantun-teva ja aktiivinen opas.

Matti Leikkonen

Eino Koso 100 vuotta

E l o - s y y s k u u n vaihteessa pidetys-sä budjettiriihessä oli monien suur-ten ja tärkeiden asioiden ohella kä-sittelyssä veteraa-nipaketti. Viime huhtikuun Kan-sallisen veteraa-nipäivän juhlassa puhunut päämi-

nisteri Juha Sipilä sanoi: hallitus haluaa tur-vata sen, että kaikilla rintamaveteraaneilla on mahdollisuus saada tarpeitaan vastaavat, maksuttomat, kotiin vietävät kunnalliset avopalvelut.

Saamiemme tietojen mukaan hallitus val-misteli riihessä 40 milj. euron määrärahaesi-tyksen rintamaveteraanien palveluihin 2017-2019 pääpainon ollessa juhlavuodessa 2017. Pohjana on edelleen kuntoutusmäärärahasta palveluihin erotettu 10 milj. euron määrära-ha ja se on käytettävissä palveluihin myös tu-levina vuosina.

Sotaveteraaniliiton ja myös rintamavete-raaniasiain neuvottelukunnan esitys määrä-rahatarpeeksi ensimmäisenä vuonna oli 40 milj. euroa.

Olemme tyytyväisiä uudesta linjauk-sesta ottaa huomioon ikääntyneiden kun-niakansalaistemme kohonnut palvelutarve sekä tehdä merkittävä lisäys määrärahoihin. Voimme luottaa myös siihen, että mikäli määrärahatarve nousee arvioidusta, on sii-hen perusteltu syy myöntää lisärahoitusta niin, että pääministerin linjaus myös käy-tännössä toteutuu.

Suurin haaste on loppuvuoden aikana saada kuntien ja kuntayhtymien, palvelujen tarjoajien toimintamalli uudistettua. Rinta-masuunta pitää muuttaa niin, että kunta on yhteydessä veteraaniin ja tarjoaa hänen tar-vitsemansa palvelut. Tässä työssä veteraa-nijärjestöt antavat valtakunnallisesti katta-van ja yhteistyölähtöisen panoksensa, kuten pääministeri puheessaan Oulun Kansalli-sessa veteraanipäivässä esitti.

Rintamaveteraanien kuntoutusmäärära-han taso ensi vuodelle ei tätä kirjoitettaessa ollut tiedossa. Tarvetta erilliselle kuntoutus-määrärahalle on edelleen. Veteraanien kun-non heiketessä tarve kotikuntoutukseen kasvaa, jolloin kotikuntoutus ja palvelut ovat keskiössä veteraanin kotona asumisessa.

Markku Seppä Päätoimittaja

Hallitus vahvistaa veteraanipalveluita

Sotaveteraaniliiton ja Kaatunei-den Muistosäätiön kanssa yhteis-

työssä on järjestetty loma- ja virkis-tysviikkoja veteraanien puolisoille ja leskille jo vuodesta 2010. Kesän aikana lomalle sai mahdollisuuden osallistua 128 puoliosa tai leskeä eri puolelta Suomea.

Varalan Urheiluopistolla on näi-tä lomia järjestetty jo useampana vuonna, niin myös 4.-8.7. Osallistu-jat saivat myös tutustua piha-alueella Flowpark Varalan seikkailijoihin.

Flowpark Varala on ekologinen seikkailuhuvipuisto, jossa liikutaan valjaissa korkealla maanpinnan ylä-puolella. Flowparkissa seikkailija pää-see ottamaan itsestään mittaa puihin rakennetuilla seikkailuradoilla. Toi-minnan moottorina on ihminen itse.

Helvi Koppinen (93) Turusta - keskusteltuaan puiston ohjaajien kanssa - esitti toiveen päästä kokei-lemaan vaijeriliukua useiden metri-

en korkeudessa. Flowparkin ohjaa-jat olivat heti Helvin toiveessa mu-kana ja järjestivät mahdollisuuden liukuun. Varalan leiriläiset, henki-lökunta ja Flowparkissa olleet seik-kailijat pitivät peukkuja Helville ja yltyivät raikuviin suosionosoituksiin upean suorituksen jälkeen.

Helvi itse kuvasi kaikkein vai-keimmaksi osioksi narutikkaita pit-kin ylös kiipeämisen. Toimintarik-kaan loman jälkeen hän totesi nuor-tuneensa ainakin kolme vuotta.

Toki rauhallisempaa, mutta mie-lenkiintoista toimintaa on ollut muuallakin. Raija Kähkölä ja kynt-tilöiden valmistus ovat saaneet in-nostuneen vastaanoton mm. Lam-minniemessä ja Rauhalahdessa.

Kiitokset kaikille järjestäjätahoil-le ja mukana olleille ja ensi kesänä taas kohti uusia kokemuksia.

Anni Grundström

Elämyksiä ja kokemuksia loma- ja virkistysviikoilta

Raija opastaa itse tehtyjen kynttilöiden saloihin Lamminniemessä.

Under budgetmanglingen i månads-skiftet augusti-september behandlades i samband med många stora och viktiga ärenden också veteranpaketet. I sitt tal senaste april under den Nationella ve-terandagsfesten sade statsminister Juha Sipilä: regeringen önskar säkerställa, att alla frontveteraner har möjlighet att gra-tis erhålla kommunala stödtjänster i en-lighet med sina behov.

Enligt de uppgifter vi erhållit före-slår regeringen i budgetrian att 40 miljo-ner euro reserveras för tjänster åt front-veteranerna åren 2017-2019 med huvud-vikten satt på jubileumsåret 2017. Som grundval återfinns fortsättningsvis det från rehabiliteringsanslaget separerade 10 miljoners anslag för stödtjänster och detta kan användas för stödtjänster även kommande år.

Krigsveteranförbundets liksom även det rådgivande utskottets för veteranä-renden förslag till budgetbehov det för-sta året var 40 miljoner euro.

Vi är tillfreds med den nya inriktning-en att beakta våra åldrande hedersmed-borgares stigande behov av tjänster lik-som att märkbart höja anslagen. Vi kan även lita på, att ifall anslagsbehoven ökar

mer än beräknat, är det motiverat att bevilja tilläggsanslag så, att statsminis-terns linjedragning även förverkligas i praktiken.

Den största utmaningen är, att un-der slutet av detta år förnya kommu-nernas, kommunförbundens och tjäns-teproducenternas verksamhetsmodell. Verksamhetens inriktning bör ändras så, att kommunen kontaktar veteranen och erbjuder de tjänster han behöver. I detta arbete gör veteranorganisationer-na en nationellt heltäckande och sam-arbetsinriktad insats, liksom statsmi-nistern i sitt tal under den Nationella veterandagen i Uleåborg framhöll.

Nivån på anslaget för rehabilitering av frontveteraner för nästa år hade inte publicerats när detta skrevs. Det finns fortsättningsvis behov av ett separat rehabiliteringsanslag. När veteraner-nas kondition försämras, ökar behovet av rehabilitering, varvid rehabilitering och service i hemmet står i centrum för veteranens boende hemma.

Markku Seppä Chefredaktör

Svensk översättning Anders Knip

Regeringen utökar stödet för veteranerna

54/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

SANA

Kuolleita

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi

Värtsilä, Sortavala, Lemetti, Prääsä, Petroskoi, Syväri, Paran. Ehkä monet tunnistavat edellä mainittuja paikannimiä. Ke-

sällä 2014 kävimme tutustumassa taistelupaikkoihin, joissa isäm-me, silloiset keskipohjalaiset nuorukaiset ovat monen muun rin-nalla taistelleet. Kuuntelimme Prääsän kylässä erään veteraanin taltioitua kertomusta siitä, kuinka kylä otettiin haltuun. Ylitetty-ämme Syvärin pysähdyimme silloisen rintamalinjan etuosaan, Pa-raniin, jossa pidimme kenttähartauden.

Vasta hartauspuhetta pohtiessani, ymmärsin eron matkalla ja matkalla. Meidän matkamme alkoi suunnitellusti Keski-Poh-

janmaalta. Mukana oli tarpeellinen varustus neljän päivän matkaa varten. Istuimme linja-autossa katsellen maisemia ja kuunnellen oppaan selostusta. Lukuisten pysähdysten aikana jalkauduimme ja haimme maastosta tuntumaa taistelutapahtumiin. Oppaan joh-dattamana koimme osallisuutta sotaretken menestyksestä.

Mieleen nousivat Psalmin 121 laulajan sanat ” Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun

Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan. Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee. Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva. Hän on suojaava varjo, hän on vartija-si, hän ei väisty viereltäsi”. Monet nuoret miehet ja naiset olivat jät-täneet kodin taakseen. Edessä oli epävarmuus, tuntematon tulevai-suus, mutta usko Jumalaan kantoi.

Kiviniemi, Käkisalmi, Hiitola. Kierrettyämme Laatokan etelä-kärjen tilanne muuttui. Me aloitimme paluumatkan. Veteraa-

nisukupolven oli luovuttava paitsi saavutetusta alueesta, myös osas-ta isänmaata.

Paimen Psalmin 23 sanat antoivat perääntyjille toivoa. ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sil-

lä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi”. Me rauhan ajan matkalaiset tunsimme suurta kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä veteraanisukupolvi on jäl-kipolville jättänyt.

Pertti Torppa Pastori

Jyväskylän Sotaveteraanien pit-käaikainen puheenjohtaja Kari Korhonen on poissa. Hän sai ko-tonaan sairauskohtauksen ja ly-hyen sairausajan jälkeen hänet kutsuttiin viimeiseen iltahuu-toon 7.8.2016. Hän oli syntynyt 26.3.1948 Helsingissä.

Kari Korhonen teki varsinai-sen työuransa Puolustusvoimi-en palveluksessa 1968-1996. Hän jäi eläkkeelle kapteenin virasta 1996. Palvelusaikana hänet pal-kittiin useilla kunniamerkeillä.

Eläkkeelle jäätyään Kari Kor-honen hakeutui Jyväskylän Sota-veteraanit ry:n jäseneksi toimien aluksi yhdistyksen ”talkootiimis-sä”. Hallituksen varapuheenjoh-

Kari Korhonen 1948-2016

Harry Holtti i Vasa blev äldsta medlem i Finlands krigsveteran-förbund. Den 11 april fyllde han 107 år, och kort därefter kunde han på nationella veterandagen personligen delta i den högtidlig-het på Vasa stadshus där vetera-ner fick ta emot Finlands vita ros-medaljen. Harry Holtti avled lör-dagen den 27 augusti.

Harry Holtti deltog i vinter- och fortsättningskrigen som sa-nitär, utan vapen. Uppgifterna vid de främsta frontlinjerna att hämta in och ta hand om såra-de innebar ständig livsfara, men

Vaasalainen Harry Holtti täyt-ti 11. huhtikuuta 107 vuotta ja oli Suomen Sotaveteraaniliiton vanhin jäsen. Syntymäpäivän-sä jälkeen hän osallistui Vaasan kaupungintalolla kansallisen ve-teraanipäivän juhlaan, jossa hän vastaanotti Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin. Harry Holtti kuoli lauantaina 27. elo-kuuta.

Harry Holtti osallistui talvi- ja jatkosotaan lääkintämiehenä ilman asetta. Tehtävä rintaman etulinjassa oli huolehtia haavoit-tuneista alituisessa hengenvaaras-sa, mutta Harry Holtti selviytyi.

Eräs upseeri oli aikaisessa vai-heessa valittanut, että Holtti on aseistakieltäytyjä, ja näin ollen häntä ei voida ylentää korkeam-paan sotilasarvoon. Tämä sääntö kuitenkin unohdettiin ja hänet

Harry Holtti 1909-2016

Harry Holtti 1909-2016

Veteraani Harry Holtti 107-vuotiaana.Veteranen Harry Holtti blev 107 år.

tajaksi hänet valittiin 2004 ja pu-heenjohtajaksi 2006, jota teh-tävää hän hoiti 10 vuotta. Kari Korhonen paneutui koko tar-mollaan sotiemme veteraanien toimintaan ja tukemiseen. Hä-nen aloitteestaan käynnistettiin Asevelilounas-tilaisuudet, joi-hin kaikki halukkaat veteraanit myös muista yhdistyksistä voivat tulla nauttimaan yhdessäolosta ja muistelemaan nuoruusaikoja.

Kari Korhonen opittiin tun-temaan henkilönä, jolla riitti ai-kaa ja tarmoa osallistua mitä moninaisimpiin tilaisuuksiin ja neuvottelupäiville ajamaan vete-raanien asiaa. Hänen asiantunte-valla ja vakuuttavalla esiintymi-sellään oli suuri merkitys asioista päätettäessä. Kari Korhosen mo-nipuolinen koulutus ja kokemus Puolustusvoimien palveluksessa oli suureksi avuksi sotiemme ve-teraanien hyväksi suoritetuissa keräyksissä, kuten myös erilaisia retkiä ja virkistystilaisuuksia jär-jestettäessä.

Kari Korhosen kyky ja taito havaittiin myös Suomen Sotave-

teraaniliitossa. Hänet kutsuttiin organisoimaan keräystoimintaa ja osallistumaan erilaisiin suun-nitteluryhmiin. Kari Korhonen oli liiton hallituksen varajäsen 2016-2017.

Kaiken tämän lisäksi hän oli aviopuoliso, isä, ukki ja appi. Isä-ni maalasi varastomme kesäkuun lopussa lastenlapsien Matin, Mil-lan ja Maijan avustamana. Sellai-sena haluamme hänet muistaa, iloisena ja terveenä.

Kulje isä kerallani, ukki rakas matkallamme, aina muistoissa mukana, voimanlähteenä lähellä, elämämme enkelinä Taivaan ve-räjän takana.

Kati Vainikainen Kauko Saastamoinen

Kati Vainikainen on Karin tytär ja Kauko Saastamoinen Jyväsky-län Sotaveteraanit ry:n varapu-heenjohtaja

ylennettiin pian tämän jälkeen korpraaliksi. Sotapalveluksen hän päätti vääpelinä Vaasan esi-kunnassa.

Sodan jälkeen Harry Holtti toimi vapaakirkon saarnaajana ja seurakuntapappina.

Eläkkeelle jäätyään Harry muutti vaimonsa Götan kanssa Sundomin kylään Vaasan etelä-puolelle. Harrysta tuli myös ak-tiivinen rauhan puolesta taistelija – niin kuin kaikki muutkin vete-raanit, hän oli nähnyt ja kokenut sodan kauhut.

Harry Holtti asui kotonaan 103-vuotiaaksi asti, sen jälkeen hän asui kuolemaansa asti Fylgia - kodissa Vaasassa. Sinä vuonna, kun hän täytti 100 vuotta, hän ajoi polkupyörällä 3 500 km ja joitakin vuosia aikaisemmin oli myös julkaissut äänilevyn, joka

sisälsi hengellisiä lauluja, joita on usein soitettu radion toivekonser-teissa.

Harry Holttia jäivät kaipaa-maan lapset perheineen.

Bertel Widjeskog Käännös Tuula Harjunpää

Harry Holtti överlevde. En offi-cer beklagade i ett tidigt skede att Holtti var vapenvägrare och där-med inte heller kunde befordras till högre grad. Denna regel glöm-des dock och Holtti blev snart därefter korpral. Krigstjänsten avslutade han som fältväbel på militärstaben i Vasa!

Efter krigsslutet verkade Har-ry Holtti som frikyrklig predi-kant och församlingspastor, och som pensionär flyttade Harry med sin hustru Göta till Sundom söder om Vasa. Han blev också aktiv fredskämpe - som alla an-

dra veteraner hade han ju sett och upplevt krigets fasor.

Han bodde hemma till 103 års ålder, därefter bodde han till sin död på Fylgiahemmet i Vasa. Året då han fyllde 100 år avver-kade han ännu 3.500 kilometer på cykel. Något år tidigare gav han också ut en skiva med andli-ga sånger, vilken ofta spelats i ra-dions önskeprogram.

Harry Holtti sörjes närmast av barnen med familjer.

Bertel Widjeskog

Sotaveteraaniliitto vetoaa jäsenyhdistyksiinsä, että ne etsisivät vailla kunniamerkkiä olevat veteraanit ja laatisivat heille ehdo-

tukset.Tasavallan Presidentti hyväksyi vuonna 2015 Ritarikuntien esi-

tyksestä periaatteen myöntää kaikille myöntökriteerit täyttäville, rintamatunnuksen omaaville sotaveteraaneille Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitali (SVR M1) vuosien 2015-2017 aikana.

Puolustusvoimain ylipäällikkö haluaa näin muistaa Suomen itse-näisyyden puolesta sodissamme taistelleita elossa olevia veteraaneja.

Kunniamerkit annetaan veteraanijärjestöille luovutettavaksi lä-hellä Kansallista veteraanipäivää (27.4.).

Sotaveteraanipiirit kokoavat sotaveteraaniyhdistysten laatimat ehdotukset Sotaveteraaniliittoon ja sieltä ne toimitetaan edelleen ministeriöön. Sotaveteraanipiirit lähettävät kunniamerkkiehdotuk-set liittoon Marja Riukalle 14.10.2016 mennessä.

Erityisesti isoissa kaupungeissa on runsaasti veteraaneja, joil-ta tämä kunniamerkki puuttuu. Kunniamerkkiehdotuslomake ja täyttöohjeet löytyvät osoitteesta: http://stm.fi/veteraanikunnia-merkit

Kunniamerkki sotaveteraaneille

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n6

a ja n ko h ta i s ta

Lisämäärärahat jaetaan syyskuussa

Jaettavissa oleva lisämäärära-ha kuntoutukseen oli 1 milj. + vuoden 2015 käyttämät-

tä jäänyt määräraha 230  294 € eli yhteensä 1  230  294 euroa ja kotiin vietävien palvelujen lisä-määräraha oli 1 milj. + vuoden 2015 käyttämättä jäänyt määrä-raha 629 455 € eli yhteensä 1 629 455 €. Molemmat määrärahat on jaettu hakemusten perusteella.

Kotiin vietävien palvelujen lisämäärärahan jakoperuste oli kunnissa asuvien edunsaajien lu-kumäärä ja kuntoutuksessa kun-toutusta vaille jääneiden rinta-maveteraanien lukumäärä.

Liiton kunnilta saamista pa-lautteista tulevat esille kun-toutuksen muutostarpeet. Lai-toskuntoutuksen osuus on vä-hentynyt, mutta fysioterapian kotikäynnit ja tuettu kotikun-toutus sisältöineen on monipuo-listunut. Palvelu- ja kuntoutus-suunnitelmia laadittaessa on tär-keää, että ne nivoutuvat yhteen, jolloin veteraanien tarpeet tu-levat esille niin kuntoutuksessa kuin palveluissakin.

Laitoskuntoutukseen hakeu-tuvat veteraani puolisoineen ovat useimmiten jääneet odottamaan lisämäärärahaa kuntoutuksen mahdollisuuteen. Tässä on syy-nä kuntoutusmäärärahojen riit-tämättömyys, ei se, että avio-puolisot eivät tarvitsisi yhteistä kuntoutusjaksoa. Näin toteavat fysioterapeuttiTuija Viherkorpi Mikkelin seudun sosiaali- ja ter-veystoimesta ja vanhuspalvelui-den palveluohjaaja Anne Vainio Salon kaupungista. Palveluneu-voja Maria Kiviaho Jyväskylästä kertoo, että määrärahat rahat al-kavat olla loppumassa kotiin vie-tävien palvelujen suhteen. Täs-tä johtuen on pitänyt vähentää palveluja tai pikemminkin jät-tää jakamatta, koska rahatilan-ne on haastava. Asiakkaita on tullut enemmän palvelujen pii-riin ja palvelujen tarve on kasva-nut. Hän on huolissaan myös lai-toshoidossa olevien veteraanien kuntoutusmahdollisuuksista hei-dän jäädessä ilman kuntoutusta. Hänen mielestään myös kuntou-tusjaksojen pituus pitäisi olla tar-vetta vastaava ja avokuntoutus-jaksojen pituus tulisi olla useim-miten vähintään 30 kertaa.

Liikuntasuunnittelija Mar-ja Lehtoranta Jyväskylän yh-teistoiminta-alueen terveyskes-kuksesta toteaa, että todellinen kuntoutuksen lisämäärärahan tarve on 228  811 euroa, jotta kaikki kuntoutusta hakevat ja tarvitsevat veteraanit saadaan kuntoutettua. Rintamaveteraa-nit hakevat edelleen pääsääntöi-sesti laitoskuntoutusta. Toimin-takykyluokka on enää harvoin 3. Useimmiten se on 2 tai ene-nevästi jopa 1, mikä nostaa hoi-topäivähintoja. Puolisokuntou-tuksia haetaan aiempaa enem-män, koska puolisot toimivat usein veteraanin omaishoitaja-

na ja veteraanipuoliso tarvitsee kuntoutusjaksoillakin puoliso-omaisen apua. Tuettu kotikun-toutus on kasvamaan päin. Näin huonokuntoisetkin veteraanit ovat kuntoutuksen piirissä. JY-TEn terveyskeskukseen kuuluu maaseutumaisia kuntia, joissa avokuntoutuksen toteuttami-nen omana toimintana on han-kalaa. Lisämääräraha on välttä-mätön, jotta voidaan taata kai-kille kuntoutusta hakeneille ja tarvitseville veteraaneille ja puo-lisoille oikeutettu kuntoutus.

Kuntien toive on, että kun-toutusmäärärahojen laskennal-linen peruste ei voi olla ainoas-taan veteraanien määrä, vaan kuntoutusmuotojen muutos ja niiden kasvaneet kustannukset on otettava huomioon määrära-hoja valtion talousarviossa mää-riteltäessä.

Vanhustyön ohjaaja Kai-ja Muhonen Loimaalta esittää toiveen vuodelle 2017, että kun-toutusmäärärahat pysyisivät vä-hintäänkin samansuuruisina huomioiden, että kuntoutus on kalliimpaa kuin aiemmin, kos-ka toimintakykyluokat alenevat ja jaksot ovat kalliimpia. Tuet-tu kotona kuntouttaminen on noussut Loimaalla suurimpaan suosioon. ”Kotiin vietyihin pal-

veluihin toive on saada ainakin kolminkertainen määrä nykyi-seen, jottei tarvitse loppuvuot-ta elää jännityksessä tai keskeyt-tää palvelupäätöksiä määrärahan loppuessa kesken”, toteaa Kaija Muhonen.

Kotiin vietävien palvelujen lisämäärärahan tarve on selkeä niissä kunnissa, joissa palvelu-jen tarve perustuu palvelusuun-nitelmaan ja palvelujen tarjon-nan kirjo on suurempi. Kunnis-sa on todettu siivouspalvelujen tarpeen lisääntyminen. Lisäksi erilaisten hoivapalvelujen kysyn-tä on kasvanut. Lisämäärärahan tarvetta on.

Erityisryhminä kunnat katso-vat niitä veteraaneja, jotka esim. sairaalasta kotiutumisen jälkeen tarvitsevat tukipalveluja ensim-mäisten päivien ja viikkojen ai-kana huomattavasti enemmän. Kunnallisten kotipalvelujen käyntihinnat saattava muodos-taa esteen pienituloiselle veteraa-nille niiden hankintaan. Tuija Viherkorpi korostaakin palvelui-den maksuttomuutta ja saata-vuutta tuettaessa niitä vaiheita, joissa iäkkään veteraanin toi-mintakyky voi helposti romah-taa lyhyessä ajassa.

Anni Grundström

Etelä-Karjalan Sosiaali- ja terveyspiirin tarve lisärahoituksesta rintamaveteraanien kotiin annettavien palveluiden järjestämiseksiVeteraanikuntoutuksen ohella kotiin annettavat palvelut kerto-vat rintamaveteraanien tarpeesta lisäapuihin. Halu asua omassa kodissa on suuri, varsinkin veteraaniväestöllä. Veteraanien ko-tiin annettavilla palveluilla tuetaan monipuolisesti kotona asu-mista siten, kuin veteraani itse sitä tarvitsee. Todellisuudessa tar-ve palveluihin on suurempi kuin nykyiset määrärahat. Eksoten alueen veteraanitukipalvelun määräraha on syyskuun alussa n. 30  000 miinuksella, lisärahoitusta on haettu heti, kun se oli mahdollista. Veteraanitukipalveluita odottaa useita veteraane-ja, joille ei ole voitu myöntää säännöllistä palvelua. Lisäksi tarve lisätä palveluita on suuri, koska toimintakyvyn lasku aiheuttaa tarvetta palveluiden lisäämiseen.

Veteraanipalveluita myönnetään tarpeeseen, jonka palveluoh-jaaja kartoittaa laaja-alaisesti palvelutarpeen kartoituksen pe-rusteella. Tällöin tarve palveluihin tulee veteraanilta itseltään ja palvelu kohdistuu todelliseen tarpeeseen.

Sanna Nurmiainen palveluohjaaja veteraanineuvonta ja yritysasiat

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote)

* * * * * * * *

Palvelusetelit NokiallaNokian kaupungilla myönnetyn määrärahan käyttö on ollut alusta alkaen melko vähäistä. Käytettävissä on ollut tänä vuonna 33 324,52€, joka myönnetään palveluseteleinä käytettäväksi eri-laisiin kotona asumista tukeviin palveluihin.

Elokuussa jakamatta oli vielä 24 624,52€. Teemme päätök-sen kahdesti vuodessa, etteivät setelit esim. joudu hukkaan. Jo myönnetyistä seteleistä (8700 e) oli käytetty elokuussa vain 3870€ eli vajaat puolet. Veteraaneista 29 on käyttänyt seteleitä yhteensä 129 kpl. Käytettävissä olisi ollut 290 kpl. Nyt syyskuus-sa myönnämme lisää seteleitä niin, että summa saataisiin mah-dollisimman hyvin käytettyä.

Katja Uitus-Mäntylä vanhustyön johtaja

Nokian kaupunki

Vähävarainen, ylimääräistä rin-tamalisää saava, Suomen So-

taveteraaniliiton jäsenyhdistyk-seen kuuluva veteraani, hänen puolisonsa tai veteraanin leski voi hakea taloudellista avustusta So-taveteraaniliiton kautta. Tuloraja avustuksille on noin 1200 euroa kuukaudessa. Hakemukseen on liitettävä verotodistus tai Kelan to-distus ylimääräisestä rintamalisäs-tä sekä kuitit niistä kuluista, joi-hin avustusta haetaan. Avustuksia myönnetään lääke- ja hoitokulujen omavastuuosuuksiin, apuvälinei-siin ja kotona asumista tukeviin kodin muutostöihin. Avustuksen suuruus on keskimäärin 200-700 euroa riippuen kuluista ja hakijan varallisuudesta.

Sotaveteraaniliiton kautta haettavat avustukset

Avustusta voi saada Sotavete-raaniliiton perinne- ja tukisääti-ön ja Sotavahinkosäätiön ja Eileen Starckjohann ja Thelma Starck-johann-Bruun säätiön, Kaatunei-den Muistosäätiön myöntämis-tä varoista tai veteraanikeräyksen tuotosta. Hakemuksia saa piireis-tä, yhdistyksistä tai internet-sivuil-tamme www.sotaveteraanit.fi, jos-ta löytyvät myös tarkemmat ohjeet avustusten myöntämiselle.

Hakemus toimitetaan sii-hen jäsenyhdistykseen, jonka jä-sen hakija on. Hakemukseen on merkittävä selkeästi hakijan tie-dot ja tilinumero on ilmoitettava IBAN-muodossa.

Anni Grundström

Kuntoutuksen osalta tämän vuoden määrärahat (896 eu-

roa/veteraani) ovat riittäneet vii-me vuotta paremmin. Valtion määrärahan lisäksi olemme käyt-täneet kaupungin määrärahaa li-sänä noin 200 euroa/veteraani lä-hinnä hierontaan ja jalkahoitoi-hin. Valtiokonttorin ohjeistus on kuntoutuksen osalta ongelma. Siellä määritellään kovin tarkasti, montako kertaa hoitoja voi saada vuoden aikana. Veteraanikuntou-tuksen tulisi kuitenkin olla kes-keytymätöntä. Ohjeisto siis uu-siksi jo ensi vuodelle, jossa pois-tettaisiin nuo ohjaavat rajoitukset. Niitähän ei ole kotiin vietävien avopalvelujen osalta.

Ihmeellistä kyllä, melkoinen osa kotiin vietävien palvelujen määrärahasta on kunnilta jäänyt käyttämättä, vaikka sillä saralla ra-

Pohdintaa määrärahoistahojen käyttöön olisi paljon todellis-ta tarvetta ( Lohjalla ei ole määrära-han palautuksia). Kuntien kannalta olisi helpoin tapa saada raha käyte-tyksi, jos kaikki kotiin vietävät pal-velut jatkossa korvattaisiin kunnil-le. Veteraaneilta poistettaisiin nyt maksettava kotihoidon omavastuu-osuus. Kunnat laskuttaisivat Valtio-konttoria veteraaneille tarjotuista palveluista tiettyjen kriteerien puit-teissa. Määrärahalla/veteraani voisi olla joku katto. Oleellista olisi, ettei veteraani itse joutuisi kotipalveluis-ta maksamaan. Kunnan halutessa käyttää palveluihin enemmän kuin valtion määrittelemä katto edel-lyttää, se olisi mahdollista kunnan kustantamana.

Pentti Suppola yleislääketieteen erikoislääkäri

Lohjan terveyskeskus

Veteraanijärjestöjen edustajat tapasivat perhe- ja peruspalvelumi-nisteri Juha Rehulan elokuussa. Vas. Matti Louekoski Rintamavete-raaniliitosta, ministeri Rehula, Erkki Heikkinen Sotaveteraaniliitosta sekä Juhani Saari ja Seppo Savolainen Sotainvalidien Veljesliitosta.Kuva: Tero Tuomisto

Naisten rintamapalvelustun-nuksien arkistomateriaali

siirrettiin puolustusministeriös-tä Kansallisarkistoon 13.7.2016. Naisten rintamapalvelustunnus-

Rintamapavelustunnuksen tarkistaminen

tiedustelut hoidetaan siirtopäivä-määrästä 13.7. lukien Kansallisar-kiston kirjaamon kautta puh. 0299 5337 000 tai sähköpostitse: kirjaa-mo@arkisto.fi

Veteraanijärjestöt tapasivat Rehulan

74/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Luvialla vietettiin kesäkuun 16. päivänä Satakunnan alu-

een seutukunnallista kirkkopäi-vää tunnuslauseella ” Minä pidän sinusta huolen” 300 osanotta-jan voimin. Luvian kirkossa vie-tettävän messun toimitti Luvian seurakunnan henkilökunta kirk-koherra Samu Repon johdolla. Tekstinlukijoina toimivat Pau-la Hermonen ja Antti Tuomi-nen sekä yksinlaulua esitti seura-kuntamestari Petri Niemi. Mes-sun päätteeksi lähetettiin Narvan marssin tahdissa seppelpartio kir-kon sankarihaudalle.

Satakunnan kirkkopäivä Luvialla

Päivä aloitettiin jumalanpalve-luksella, jossa saarnasi Väinö

Reinilä. Jurvan sotaveteraani-en puheenjohtaja Tapani Pieti-lä toivotti kirkkopäivävieraat ter-vetulleeksi. Juhlapuheen pitäjä, fil.tri Seija-Leena Nevala tote-si, että sotaa ei voitettu rintamal-la, mutta sen voi nähdä voitetun sodanjälkeisinä vuosikymme-ninä, kun suomalaisesta yhteis-kunnasta pyrittiin rakentamaan säilyneen itsenäisyyden ja annet-tujen uhrien arvoista. Nuorten puheenvuoron käytti opiskelija Jonna Latva-Kyyny. Tilaisuu-dessa kuultiin monenlaista musi-sointia. Kirkkopäivän loppusanat lausui Etelä-Pohjanmaan reservi-läispiirin puheenjohtaja Jaakko Liinamaa.

Teksti ja kuva: Tapani Pietilä ja Paavo Nevala

Kirkkopäivän viettoa Suupohjassa

Ehtoolliselle osallistui runsaasti kirkkopäiväväkeä.

Päiväjuhlassa tervetulosanat lausui Luvian kunnanvaltuus-ton puheenjohtaja Kimmo Aho. Juhlapuheen piti everstiluutnant-ti Niilo Hakala. Hän puhui aja-tuksia tuovassa puheessaan soti-en ajan tuntemuksista. Musiikkia esittivät duo Lotta Kangasniemi viululla ja Essi Elomäki haitaril-la sekä Luvian Mieskuoron vah-vistettu kvartetti Tauno Hermo-sen johdolla. Päätössanat lausui Sotainvalidipiirin puheenjohtaja Heikki Moilanen

Teksti ja kuva: Marika Keskinen

Nuorten puheenvuoron juhlassa käytti Jonna Latva-Kyyny.

Veteraanijärjestöjen yhteistä seutukunnallista kirkkopäi-

vää vietettiin tänä vuonna Vesi-lahdella noin 350 sanan kuulijan voimin. Jumalanpalveluksessa li-turgina toimi rovasti Era Eero-la ja saarnan piti Vesilahden oma kirkkoherra Harri Henttinen. eli Kirkkoharri - kuten vesilahte-laiset sanovat.

Pääjuhlassa Narvan Soitto-kunta soitti komeasti ja myös yh-

Pirkanmaan kirkkopäivä veti runsaasti kuulijoita

Suuri joukko veteraanijärjestöjen jäseniä tuli nauttimaan kirkkopäivästä Vesilahdelle.

teislaulut raikuivat kuuluvasti. Tervehdyssanat esitti Suomen So-taveteraaniliiton varapuheenjoh-taja Timo Salokannel. Juhlapu-heen piti Matti J. Mäkelä ja ru-non lausujana oli Esko Salonen.

Nuorisoa juhlassa edusti-vat koululaiset Laura ja Maria Eklin parin kappaleen esityksel-lään. Heistä toinen soitti hanuria ja toinen viulua.

Kun rovasti Juhani Husa oli

lausunut päätössanat, laulettiin yhdessä vielä Kesäpäivä Kanga-salla.

Merkillepantavaa oli se, että osallistujista suurin osa oli vete-raaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään.

Teksti ja kuva: Johanna Vuori

Seinänaapurien yhdistys-ten kirkkopäivää vietettiin

15.5.2016 Ilmajoen kirkossa ja seurakuntakeskuksessa. Messun liturgina toimi seurakuntapasto-ri Asko Kantola ja saarnan piti seurakuntapastori Risto-Pekka Alhainen.

Päiväjuhlaa vietettiin seura-kuntakeskuksessa. Juhlapuhuja-na oli rovasti Anssi Joutsenlahti Kankaanpäästä.

Ilmajoen korsuveljet ja po-jat esiintyivät Reino Yrjänäi-sen johdolla ja Reino Saranpään säestämänä. Lausuntaa esitti He-lena Vaismaa.

Teksti: Pertti Kortesniemi Kuva: Aulis Tuomaala

Ilmajoen kirkkopäivä

Kirkkopäivän juhlapuheen piti ro-vasti Anssi Joutsenlahti.

Alahärmän kirkossa ja seura-kuntatalolla vietettiin Här-

mänmaan yhdistysten kirkko-päivää 1.9.2016. Viikkomessun kirkossa piti rovasti Heikki Vä-kiparta.

Päiväjuhla alkoi ruokailun jäl-keen seurakuntatalolla puheen-johtaja Heino Rämäkön johdol-la. Juhlapuheen piti kouluneuvos Maria-Terttu Hautanen-Jo-kela. Puheessaan hän muistutti

Härmänmaan seutukunnallinen kirkkopäivä

tulevista Isämaamme 100-vuo-tisjuhlista, jotka ovat sukupol-vemme merkittävimmät juhlat. Kotiseutuvaikuttajana tunnettu Hautanen-Jokela muistutti myös veteraaniperinteen tulevaisuu-desta. Alahärmän veteraanikuo-ro esiintyi juhlassa.

Lausuntaa esitti Leena Vaismaa.

Teksti ja kuva: Pertti Kortesniemi

Matti Tyni puolisoineen osallistui kirkkopäivän tilaisuuteen. Taustalla Alahärmän kirkko.

Vasa Krigsveterandistrikt rf Vaasan sotaveteraanipiiri ryKyrkdag 22.9.2016 kl 12.00• Högmässa i Korsholms kyrka• Kranspatrull till Hjältegravarna• Lunch på Hotel Rantasipis restaurang

Kirkkopäivä 22.9.2016 klo 12.00 • Messu Mustasaaren kirkossa• Seppelpartio Sankarihaudoille• Lounas Hotelli Rantasipin ravintolassa

Seutukunnalliset kirkkopäivät

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n8

a ja n ko h ta i s ta

Hyvinkääläinen Leo Tu-runen (82) lienee Suo-men nuorin elossa oleva

rintamasotilastunnuksen omaa-va sotaveteraani. Karjalan Enossa vuonna 1934 syntynyt Turunen sai Rintamasotilas-leiman soti-laspassiinsa vuonna 1988 useam-pien todisteluiden jälkeen.

Turusen isä oli työssä Valtion rautateillä, kun hän sai siirron takaisin tutulle Elisenvaaralle 1942. Sotilasarvoltaan luutnan-tiksi edennyt isä teki työtään ju-nanlähettäjänä sotatoimialueel-la Elisenvaaralla, mutta ei työn-sä vuoksi joutunut osallistumaan taisteluihin.

Elisenvaaralla alle kymmen-vuotias Leo Turunen liittyi Soti-laspoikiin muiden kavereiden ta-paan.

– Sotilaspoika-aate oli siellä hyvin voimakasta, Turunen ker-too. Toiminta liittyi lähinnä ur-heiluun, mutta myös kolmioam-muntaa harrastettiin ja toimittiin lähetteinä. Ammuttiin, tähtäyk-siä tehtiin ja urheiltiin. Minä olen koko ikäni jotain yrittänyt har-rastaa oman kroppani hyväksi, Turunen sanoo.

Turusen toiminta sotatoimi-alueella on syynä siihen, mik-si hänen sotilaspassistaan löytyy Rintamasotilas-leima. Turunen haki leimaa 1980-luvun puolivä-lissä, kun häntä hieman vanhem-pi työkaveri oli sellaisen saanut oltuaan ilmavalvontatehtävissä Helsingissä.

– Minua alkoi se leima kiinnos-taa. Lähdin tutkimaan sitä. Hain lomakkeet ja lähetin hakemuksen, mutta ensimmäinen tuli muis-taakseni takaisin. Se johtui siitä, että he tutkivat asiaa sota-arkis-tosta, eikä sieltä löytynyt mitään papereita Elisenvaarasta, luovute-tulta alueelta, Turunen muistelee. Sitten minä aloin etsiä sotilaspoi-kien johtajia. Äiti muisti sotilas-poikien johtajan ja urheilujohta-

Leo Turunen - Suomen nuorin tunnuksen omaava sotaveteraani

jan nimet. He olivat elossa ja minä sain heiltä paperit, joissa he todis-tivat, että minä olen ollut siellä sil-loin, Turunen kertoo. Asia ei kui-tenkaan vielä silläkään ratkennut. Mutta sitten sotilaspiiri oli pyytä-nyt selvitystä Sota-arkistolta. Siel-tä tuli tieto, että Käkisalmessa oli ollut sotilaspoikien kokous ja siel-tä oli löytynyt nämä kaksi henki-löä, jonka perusteella minä sitten sen leiman sain.

Sodan jälkeen Turusen perhe päätyi lopulta Hyvinkäälle, jossa isä työskenteli asemapäällikkönä. Riihimäellä armeijan käynyt Leo Turunen valmistui merkonomik-si ja työskenteli jonkin aikaa myyntiedustajana. Pääosan työ-ajastaan hän oli Rautatiehallituk-sen rataosaston materiaalisuun-nittelijana. Turunen jäi eläkkeel-le vuonna 1994.

– Sen jälkeen aloin käydä vete-raanikuntoutuksissa. Kävin joka kerran, kun pääsin. Aikaisem-minhan sinne ei saanut puolisoa-kaan mukaan, hän kertoo. Sit-temmin tilanne on parantunut ja puolisonkin on saanut ottaa mu-kaan. Olemme käyneet varmaan-kin 10-15 kertaa. Olen ollut erit-täin tyytyväinen.

Tänä päivänä Turunen on tiettävästi Suomen nuorin elos-sa oleva sotaveteraani. Ikäänsä huomattavasti nuoremmalta vai-kuttava veteraani kertoo huvit-tuneena, miten on joutunut use-ampaan otteeseen näyttämään sotilaspassinsa leimaa todisteeksi siitä, että hän todella on sotavete-raani.

Teksti ja kuva: Niko Jutila

Leo Turunen

Tämänkertaisessa sosiaali-sen median nurkkauksessa esitellään itsenäisyyspäi-vänä 2016 avautuvaa Sota-polku-palvelua, johon on tarkoitus kerätä Suomen viime sotiin osallistuneiden tietoja, muistoja ja valoku-via.

Kansallisarkiston ja Aalto-yli-opiston yhteistyönä suunnittele-ma Sotapolku-palvelu on inter-netsivusto, jonka avulla voi etsiä sodassa olleiden tietoja ja heidän joukko-osastojensa vaiheita kar-talla. Palvelusta löytyy aluksi 95 000 kaatuneen sekä noin 100 000 veteraanin tiedot. Näitä lisätään koko ajan digitointipro-jektin edistyessä.

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton internet-sivut ja facebook.

www.sotaveteraanit.fihttps://www.facebook.com/sotaveteraaniliitto

Kilpailuaikaa jatkettuSotaveteraani-lehden numerossa 2/2016 julkistettiin sävellyskil-pailu. Ensimmäiset ehdotukset ovat saapuneet. Olemme päättä-neet jatkaa kilpailuaikaa kuukaudella 31.10.2016 asti.

Veteraaniperinnettä laulun ja sävelen voimalla Suomen Sotaveteraaniliitto järjestää avoimen, alle 35-vuotiaille suunnatun sanoitus- ja sävellyskilpailun.

Kilpailun tarkoituksena on tuottaa veteraanimiehistä ja -naisista kertovia, nykyaikaan soveltuvia lauluja lapsille ja nuorille.

Kilpailun säännöt ja ehdot:Kilpailuaika: 1.5. – 31.10.2016Kohderyhmä: lapset ja nuoretSanoituksen ja sävellyksen tulee olla aikaisemmin julkaisematonSävellyksen kesto enintään 4 minSävellys sanoitetaan joko suomen- tai ruotsinkielelläSävellys tulee olla muokattavissa niin päiväkotiryhmälle kuin nuorisokuorolle Sävellyksessä tulee ilmetä sointumerkinnätSanoituksen tulee sisältää seuraavia elementtejä• veteraanien kunnioitus ja perinne• isänmaan rakkaus• usko tulevaisuuteen• positiivisuus• kansanomaisuus

Suomen Sotaveteraaniliitto palkitsee kolme parasta kappaletta ja pidättää itsellään käyttöoikeuden kappaleisiin.

Lauluista tuotetaan opetuspaketti päiväkotien, kerhojen ja koulujen käyttöön.

Palkinnot: I palkinto 800 euroa II palkinto 400 euroa III palkinto 200 euroa

Ehdotus on toimitettava suljetussa kirjekuoressa 30.9.2016 men-nessä osoitteella:Suomen SotaveteraaniliittoPL 60000521 HelsinkiKuoreen merkintä: SävellyskilpailuLiitä mukaan tekijöiden yhteystiedot erillisessä kuoressa.

Avustajatoiminnan valtakun-nallisen tukihankkeen pro-

jektijohtaja Eija Kilgast siir-tyi 15.8. työskentelemään Raha- automaattiyhdistykseen. Avus-tajatoiminta jatkuu muutoksesta huolimatta ja Kilgastin työteh-tävät on jaettu hankkeen muiden työntekijöiden kesken. Kilgas-

Projektijohtaja Eija Kilgast uusiin tehtäviin

Sotaveteraaniliiton edustajat (vas.) Riina Lillfors, Anni Grundström ja Markku Seppä kävivät kiittämässä Eija Kilgastia hyvästä yhteistyöstä.

tin johtotehtävät ovat siirtyneet avustajatoiminnan ohjausryh-män puheenjohtajalle, Veljeslii-ton lakimies Seppo Savolaiselle. Eija Kilgast hoiti projektijohtajan tehtävää seitsemän vuoden ajan.

Teksti ja kuva: Marja Kivilompolo

Palvelu julkistetaan itsenäi-syyspäivänä 2016 ja se on tarkoi-tus myöhemmin liittää osaksi Mikkeliin Sotahistoriakeskuk-sen digitaalista museota. Valmis-tuttuaan Sotapolku-palvelu tar-joaa käyttäjäystävällisemmän käyttöliittymän aiemmin julkis-tettuun Sotasampo-palveluun.

Sotapolku-palvelun toivotaan ajan myötä muodostuvan erään-laiseksi kansakunnan kollektii-viseksi digitaaliseksi muistiksi. Jotta näin tapahtuisi, palvelun kehittäjät luottavat joukkovoi-maan: kyseessä on yksi maam-me suurimmista joukkoista-mishankkeista, jossa kansalaisia pyydetään lisäämään palveluun sodassa olleita sukulaisiaan ja täy-dentämään heidän tietojaan. Ter-

vetulleita ovat henkilötietojen ja joukko-osastotietojen lisäksi myös kotialbumissa olevat kuvat ja omaisten muistot.

Sotapolku.fi -projektin yhteis-työkumppaneita ovat muun muas-sa YLE, AVEK, Kansallisarkisto, Aalto-yliopisto, Puolustusvoimat, Maanpuolustuskoulutusyhdistys, Tammenlehvän Perinneliitto, So-tainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamave-teraaniliitto, Lotta Svärd Säätiö, Suomen Reserviupseeriliitto, Re-serviläisliitto ja Suomen Sotahis-toriallinen Seura.

Kerromme palvelusta lisää seu-raavassa Sotaveteraani-lehdessä.

Olli Kleemola

Sotahistorian sosiaalinen media

94/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Sotavuosina Suomen armei-jan ylipäällikkönä toiminut marsalkka Mannerheim an-

toi lukuisia päiväkäskyjä. Päivä-käskyjä annettiin eniten sota-ai-kana ja muutamien sota-aikais-ten päiväkäskyjen tunnettuus on edelleen omaa luokkaansa.

Tällaisia ovat esimerkiksi tal-visodan päättymisen päiväkäs-ky, jatkosodan alun niin sanottu miekantuppipäiväkäsky ja äitien-päivänä 1942 Suomen äideille osoitettu päiväkäsky, joka sijoi-tettiin Suomen luterilaisiin ja or-todoksisiin kirkkoihin.

Suurin osa päiväkäskyistä oli hyvin teknisiä eli ne sisälsivät esi-merkiksi ylennysluetteloita, ni-mityksiä ja palkkataulukoita. Osa päiväkäskyistä oli myös salai-sia, valottaa asiamies Janne Ko-sonen Suomen Marsalkka Man-nerheimin perinnesäätiöstä.

Viimeksi päiväkäskyjä ovat an-taneet puolustusvoimain ylipääl-likköinä toimineet tasavallan presidentit: Sauli Niinistö viime

vuonna ja Martti Ahtisaari vuon-na 1995.

Päiväkäsky hävisi TampereellaTampereen ortodoksisesta kir-kosta Suomen äideille osoitettu päiväkäsky hävisi varastosäily-tyksen aikana 1990-luvun lopul-la olleen kirkon sisätilaremontin yhteydessä. Päiväkäskyn palaut-tamista juhlittiin elokuun alussa vajaan 20 vuoden odotuksen jäl-keen lämminhenkisessä ja arvok-kaassa juhlassa.

Tilaisuudessa juhlaesitelmän pitäneen lehtori, FL Tuomas Sal-misen mukaan marsalkka Man-nerheim oli monisärmäinen per-soonallisuus myös uskonnollises-sa mielessä.

Mannerheim kuului evanke-lisluterilaiseen kirkkoon, mut-ta muutkaan kirkot ja uskonnot eivät olleet marsalkalle vieraita, Salminen kertoi esitelmässään.

Mannerheim palveli ennen Suomen itsenäistymistä 30 vuot-

ta Venäjän armeijan palvelukses-sa, pidempään kuin hän vaikutti aktiivisesti Suomen armeijassa. Tänä aikana hän tutustui muun muassa keisari Nikolai I:n po-janpoikaan, suuriruhtinas Niko-lai Nikolajevitshiin (1856-1929), joka toimi myöhemmin Venäjän armeijan ylipäällikkönä ensim-mäisen maailmansodan alussa.

Muistelmissaan Mannerheim luonnehtii suuriruhtinasta soti-laaksi ”sormenpäitään myöten”. Tämä oli harras ortodoksi, joka rukoili säännöllisesti sekä koto-naan että rintamalla. Manner-heim piti suuriruhtinasta esiku-vanaan sotilaselämässä ja suuri-ruhtinas vaikutti merkittävästi Mannerheimin ylenemiseen tä-män sotilasuralla. Mannerheim vieraili suuriruhtinaan luona vie-lä 1920-luvulla Ranskassa, Salmi-nen sanoi.

Mannerheimilla oli sivistystä, laajakatseisuutta ja ennen kaik-kea henkilökohtaista kosketus-pintaa idän kirkkoon enemmän kuin monella aikalaisella. Vä-hemmistökirkon huomioiminen sotavuosina ei ollut itsestään sel-vää.

Esimerkiksi 1930-luvul-la Mannerheim tapasi Valamon luostarissa vanhan erakkomun-kin, joka ihmetteli, kuinka Man-nerheim polvistui ikonien eteen, rukoili munkin kanssa ja pyysi lopuksi siunausta ortodoksiseen tapaan, Salminen havainnollisti.

Monessa muussakin mieles-sä Mannerheim tunsi ortodoksi-set tavat ja omaksui ne siten, että saattoi niitä noudattaa. Jatko-sodan aikana marsalkka kääntyi kansainvälisen Punaisen Ristin puoleen ja vetoomuksen tulok-sena venäläiset sotavangit saivat muun muassa 50 000 paria ken-kiä ja 20 000 sotavankien stan-dardipakkausta.

Kiitoksena tästä ja upseeriso-tavangeille lähettämästään pää-siäislahjasta Mannerheim sai so-tavangeilta pienistä oljenpalasista tehdyn Suomen vaakunan.

Vaakunan taakse on kiinnitet-ty upseerisotavankien kiitoskirje,

joka on osoitettu ”Herralle Suo-men Marsalkalle” ja joka alkaa sanoilla ”Воистину Воскресе” eli ”Totisesti nousi”.

Ortodoksisessa kulttuurissa näillä sanoilla aina vastataan pää-siäistervehdykseen, muttei kos-kaan tervehditä ensin. Marsal-kan itsensä on pitänyt aloittaa kirjeensä ortodoksiseen tapaan

sanoilla ”Христос Воскресe” eli ”Kristus nousi kuolleista”, Salmi-nen osoitti.

Nykyään vaakunaa kiitoskir-jeineen säilytetään Mannerheim-museossa Helsingissä.

Teksti ja kuvat: Antti Salminen ortodoksipappi

Juhlassa esitelmän pitäneen Tuomas Salmisen mukaan Marsalkka Man-nerheim tunsi ortodoksiset tavat ja omaksui ne siten, että saattoi niitä noudattaa, vaikka kuului luterilaiseen kirkkoon.

Palautus kesti 17 vuottaUuden ylipäällikön päiväkäskyn hankkiminen hävinneen tilalle ei käy hetkessä. Tampereen ortodoksisen seurakunnan tapauksessa muutamat seurakunnan jäsenet Tuomas Salmisen johdolla tekivät asiasta aloitteen, joka toteutui vajaa 20 vuotta katoamisen jälkeen.

Päiväkäskyn palauttamisen käytännön järjestelyjä alkoi hoitaa seurakunnan toinen pappi, isä Heikki Honkamäki viime vuonna.

Päiväkäskyä eli myöntökirjaa ja siihen kuuluvaa kunniamerk-kiä anottiin Vapaudenristin ritarikunnalta. Työläintä oli kehyk-sen hankkiminen kadonneen tilalle, sillä halusimme alkuperäiseltä näyttävän kehyksen, Honkamäki muistelee.

Honkamäki kiittelee Tampereen evankelisluterilaisia seurakun-tia, joilta saatiin apua ja neuvoja kehyksen hankkimiseen.

Kehyksen puuosat teki Köyliössä asuva Johannes Perko, joka on toiselta ammatiltaan luterilainen kanttori. Tämän jälkeen ke-hys kullattiin Helsingissä ja lopulta koko päiväkäsky saatiin Tam-pereelle.

Mannerheim tunsi ortodoksiset tavat

Päiväkäskyn palautustilaisuuteen osallistui arvovaltaisia vieraita. Kuvassa sotilaspastori Juhana Saari Sata-kunnan lennostosta (vas.), isät Heikki Honkamäki ja Mikael Punnala, kenraaliluutnantti evp. Ilkka Hollo, leh-tori Tuomas Salminen ja Janne Kosonen Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiöstä.

Yhteiskuvaan Tampereen ortodoksiseen kirkkoon vasta kiinnitetyn yli-päällikön päiväkäskyn ääreen asettuivat isä Heikki Honkamäki, pikku-lotta Eini Carlson ja kenraaliluutnantti evp. Ilkka Hollo.

Useimmista Suomen kirkoista löytyy marsalkka Manner-heimin vuonna 1942 Suomen äideille antama ylipäällikön päiväkäsky. Tampereen ortodoksisesta kirkosta sellainen oli kadoksissa lähes 20 vuotta. Miksi Mannerheimille oli tärkeää, että kyseinen päiväkäsky ripustettiin sotavuosi-na myös ortodoksisten kirkkojen seinille?

Autojen varaosat, lisävarusteet, kemikaalit ja työkalut

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n10

a ja n ko h ta i s ta

Lapin Sodan loppuvaiheessa kohtasi suomalaista varus-miesyksikköä Karigasnie-

messä melkoinen yllätys. Saavut-tuaan 18 vuorokautta kestäneeltä maastomatkalta Ivalosta Karigas-niemeen luovuttivat saksalaiset heille ottamansa sata venäläis-tä sotavankia. Mahdollisimman pian luovutuksen jälkeen vangit toimitettiin vankien kokoamis-paikkaan.

Jatkosodasta vapautunut, mutta keskenjäänyttä asevelvol-lisuuttaan loppuun suorittava alikersantti Panu Muraja syntyi 1.9.1925 Siilinjärvellä. Isä oli ra-kennusalalla toimiva monitoi-minen ammattimies. Esimerkik-si suurperheen lapset, viisi poi-kaa ja kolme tyttöä, saivat käydä kansakoulun isänsä rakentamassa koulussa. Keskikoulun Panu kävi Rautalammilla. Tuolloin kansa-koulun alimmat luokat käyneil-lä oli mahdollisuus suorittaa kes-kikoulu kolmessa vuodessa. Niin Panu teki ja vieläpä hyvin arvo-sanoin. Asevelvollisuuteen Panu astui lokakuussa 1943. Palve-luspaikka oli Kuopion Rissala. Palvelusajan ollessa vielä kesken tuli Rissalasta siirto huhtikuulla 1944 Äänislinnaan Ukon-kasar-meille. Äänislinnassa totuttau-duttiin sodankäyntiin ja rinta-maoloihin.

– Äänislinnasta saimme muu-taman viikon kuluttua junakulje-tuksen Jessoilan pysäkille ja siitä edelleen marssien rintamalinjo-jen tuntumaan, kertoo Panu Mu-raja. Vihollisen suurhyökkäys oli

Panu Muraja:Sota keskeytti asevelvollisuuden

tuolloin jo alkanut. Varsinaisiin taisteluihin emme kuitenkaan osallistuneet, vaan tehtävämme olivat puolustuksen varmistus-tehtäviä ja puolustusasemien te-koa. Korpivaellus kohti Kanta-Suomea oli käynnistynyt.

Jatkosota loppuiJatkosodan päättyessä lokakuulla 1944 suurin osa joukoista kotiu-tettiin. Jatkamaan Lapin sodas-sa jäivät eräät erillisjoukot, nuo-ret sotilaat ja ne, joiden asevelvol-lisuus oli sodan johdosta jäänyt kesken. Tähän asevelvollisuus-ajan keskeyttäneiden joukkoon myös Panu Muraja kuului.

Heidät lähetettiin junalla Ou-luun ja sieltä edelleen Sodanky-lään ja Ivaloon, jossa vastaanot-

tavana yksikkönä oli JP 4. Inarin Kaamasesta alkoi siivousmatka Karigasniemeen. Matkaevääk-si miehille jaettiin 10 vuorokau-den kuivamuona. Yöpyminen oli maastossa tai tilapäisrakennuk-sissa, jotka kaikki olivat miinoi-tettuja.

Puolitoista kilometriä ennen Karigasniemeä yksi nuori sotilas joukostamme astui miinaan haa-voittuen pahasti. Paarikuljetuk-sella hänet toimitettiin sairaala-hoitoon.

Saavuttuamme Karigasnie-meen meitä kohtasi yllättävä ti-lanne, kun siellä vielä olleilla sak-salaisjoukoilla oli hallussaan sata pidättämäänsä venäläistä sota-vankia. Siinä pasmat oli seota, Panu Muraja muistelee. Viipy-

mättä vangit toimitettiin vanki-en kokoamispaikkaan.

Lapin sodan päättymisen jäl-keen meidät kotiutettiin Hä-meenlinnassa joulukuussa 1945. Siitä Panu palasi kotiinsa Kuopi-oon, jonne kotiperhe oli muutta-nut v. 1942.

Työ- ja perhe-elämäänKotiuduttuaan sodasta Panu Mu-raja hakeutui metsäalalle, työn-johtajaksi Vapon metsäosastolle ja siitä tulevalle ammattialalleen. Aluksi rakennusharjoittelijak-si uudisrakentamiseen vuosiksi 1947 ja 1948 ja edelleen Kuopi-on Tekniseen kouluun. Raken-nusmestariksi Muraja valmistui 1951.

Sodan jälkeisessä Suomes-sa vallitsi miespula. Se näkyi ky-syntänä muun muassa avioliitto-markkinoilla. Avioliiton Panu solmi kuopiolaisen Kirsti Siipai-sen kanssa1951. Seuraavina vuo-sina perheeseen syntyi kaksi poi-kaa. Nyt jo eläkeiän saavuttaneita nuorukaisia molemmat.

Varsinaiset työt rakennus-mestarina alkoivat Rakennuslii-ke Airiola&Toppanen työnjoh-tajana ja urakkatöiden valvoja-na vuodet 1951-1953. Seuraavat vuodet eli 1953-1962 hän toimi Suonenjoen ja Karttulan kunti-en rakennusmestarina. Kuopion Maanviljelysseuran, Suunnitte-lukeskus MKR:n ja Suunnitte-lutoimisto Nylund & Co:n ra-kennussuunnittelijana ja piirtäjä-nä Muraja toimi 1962-1969 sekä Kuopion kaupungin rakennus-

toimistossa ja teknisen viraston kaavoitusosastolla rakennusmes-tarina ja suunnittelijana vuodesta 1969 vuoteen 1987.

Eläkkeelle Panu Muraja jäi 61-vuotiaana 1987 (Rintama-miesten varhaiseläke).

Toiminta SotaveteraanijärjestössäKuopion Sotaveteraaniyhdistyk-sen jäseneksi liityin vuonna 1987 jäätyäni eläkkeelle, kertoo Panu Muraja. Olen toiminut myös yh-distyksen hallituksessa 2005-2011. Panu on myös piirin pe-rinnetyöryhmän jäsen vuodesta 2014 lähtien. Muraja on toiminut vuodesta 2000 lähtien yhdistyk-sen seppeleenlaskijana veteraani-en siunaustilaisuuksissa.

Varsinainen toiminta veteraa-nijärjestössä kulminoituu kuo-rolauluun. Sotaveteraanien mies-kuoroon hän on kuulunut jo vuo-desta 1996 lähtien ja on kuoron ykköstenori. Kuorolla on ollut vuosien varrella jo useita kym-meniä konsertteja. Perinteisesti kuoro osallistuu vuosittain Tal-visodan päättymisen juhlaju-malanpalvelukseen sekä moniin muihin yleisötapahtumiin.

Kuorosta koottu kvartet-ti esiintyy myös veteraanien siu-naustilaisuuksissa, sankarihau-doille järjestettävien huomi-onosoitusten yhteyksissä sekä yleisötilaisuuksissa.

Juttupiiri on pienimuotoinen tapahtuma, joka kokoontuu ker-ran viikossa aina tiistaisin. Vete-raanien juttupiiri on toiminut jo

Tämä ryijy on Panun itsensä suunnittelema ja tekemä nimeltään ´´Tä-helangat´´. Ryijyn nimi on johdettu viiden muun ryijyn tähdelangoista.

Sodan murtamat on doku-menttielokuva vaietusta kan-sallisesta traumasta, kun jatko-sodassa 15 800 sotilasta joutui psykiatriseen hoitoon ja sodan loputtua oman onnensa nojaan. Dokumentti pohjautuu Ville Kivimäen Tieto-Finlandia -pal-kittuun teokseen  Murtuneet mielet (2003).

Sodan murtamat: käsikirjoi-tus ja ohjaus Timo Korhonen, kuvaus Jan Nyman, leikkaus Tuuli Kuittinen, äänisuunni-telu ja musiikki Kirka Sainio, miksaus Olli Pärnänen, värikä-sittely Marko Terävä, tuottaja Markku Tuurna/Filmimaa

Isä lähti puolustamaan rauhaa, mutta toi kotiin sodan (Satu Vaarula)Hiljainen tupa, keinutuoli, seinä-kellon raksutus, valon säteet räsy-maton raidoissa…

Tunnelma antoi tilan, vaikka taustalla oli kaikkea muuta kuin kesäpäivän rauhallisuus. Koko elokuvan ajan kuvien ja äänimaa-ilman tasapinoisuus ja tyylikäs toteutus kuljettivat katsojaa ti-lanteista toiseen sujuvasti.

Sodan murtama on elokuva niistä nuorista miehistä, joiden mieli järkkyi sotiemme vuosina. He kantoivat traumat sisällään, pelon, tuskan ja häpeän, jotka sit-ten purkautuivat jopa joskus vasta

vuosien jälkeen arkielämässä. Hei-dän lapsensa ovat kantaneet tätä mukanaan vuosikymmenet. Elo-kuva on todellisuuteen pohjautu-va kertomus arjessa selviytymises-tä lasten kertomuksiin perustuen.

Elokuva antaa tilaa ajatuksil-le, kokemuksille ja tunteille. Elo-kuva antaa luvan puhua, vihdoin-kin.

Elokuvassa ei ole näyttelijä-suorituksia, vaan rohkeat lap-set, jotka ovat antaneet kasvon-sa ja tuovat oman tarinansa mei-dän katsojien muurin murtajaksi. Elokuvassa on käytetty aineistoa myös sotapsykiatristen sairaaloi-den potilaskertomuksista, Sota-arkiston filmi- ja kuva materiaa-lia sekä omaisten valokuvia. So-dan päätyttyä nämä murtuneet miehet jätettiin perheidensä kes-kelle ja sairaalat suljettiin.

Elokuva pysäytti miettimään, miten asioista on vaiettu ja mik-si edelleenkin vaietaan, vaik-ka tunnistetaan sodan jättämät henkiset jäljet. Omat vanhempa-ni olivat sotavuodet läpikäyneitä,

joten jäin miettimään, näkyvät-kö nämä jäljet itsessänikin, omi-en lasteni elämässä, vanhempie-ni ja oman salatun sielunelämäni kautta.

Elokuva on myös yhteiskun-nallisesti ajatellen puhutteleva. Sotaa pakenevat ihmiset eri puo-lilta maailmaa kokevat ja kanta-vat mielessään sodan tuomia jul-muuksia ja kokemuksiaan Suo-messakin asuvina.

Murtuneet mielet ei siis ole vain suomen sotien mukanaan tuomaa kerrontaa, vaan sodan keskellä elävien nykyihmisten murtuneet mielet tulevat näky-mään myös Suomessa yli suku-polvien.

Elokuva on lasten kokemuk-sellinen selviytymistarina, vaikka kaikki murtuneet, sodan koke-neet miehet eivät siihen itse jak-saneetkaan. Elokuva kannattaa nähdä ja jatkaa keskustelua tär-keästä ja ajankohtaisestakin ai-heesta.

Anni Grundström

Sodan murtamat -elokuva ensi-illassa 23.9.Elokuvan ensi-ilta-esitykset 23.9.

Helsinki, KinopalatsiTampere, Arthouse Cinema NiagaraTurku, KinopalatsiOulu, PlazaPori, PromenadiLahti, Kino IirisKuopio, Kuvakukko.

Elokuva tulossa teatterei-hin seuraaville paikkakun-nille, tarkkoja päivämääriä ei vielä ole tiedossa.

Vihti, Vihdin KinoForssa, Forssan Elävienku-vien teatteriImatra, Bio VuoksiJoutsa, Joutsan KinoKuhmo, Pajakka KinoSotkamo, Kino VisioYlistaro (Seinäjoki), Matin TupaTeuva, Kino-KuvaLappeenrantaKouvolaJoensuu

114/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Juttupiiri Kuopion klubilla lokakuulta 2014, ylärivi vas.: Oiva Soininen, Kalervo Savolainen, Aino Fagerlund, Ensio Kinnunen, Paula Vartiainen, Johan Vartiainen ja Panu Muraja. Alarivissä: Aku Korhonen, Pentti Harti-kainen, Vilho Suuronen ja Paavo Vesa.

vuodesta 1987 lähtien. Aluksi ko-koontumispaikka oli yhdistyksen oma torikahvila, myöhemmin kokoontumispaikkoja ovat olleet Trupen- ja Korttelimuseoiden kahvilat. Tilan käydessä ahtaaksi siirtyi kokoontumispaikka vuon-na 1993 Kuopion Klubille. Ko-koontumiseen osallistuu vieläkin keskimäärin 14-20 henkilöä.

Juttupiirin vetäjä on tällä het-kellä veteraaniasioille omistautu-nut Eila Miettinen. Hän huoleh-tii ajankohtaisten asioiden esitte-lystä ja hankkii kokoontumiseen pienen alustuksen, jonka pohjal-

ta käydään jutustelu. Juttuaiheet ovat laajasti yhteiskunnan eri osa-alueilta.

Uimahalliryhmä on toinen säännöllisesti kokoontuva pie-ni veteraaniryhmä. Harrastelajit ovat uinti, vesijuoksu ja vesijump-pa. Viikoittain kokoontuvas-sa ryhmässä on osallistujia kym-menkunta.

Ympärivuotinen kuntoilu, lii-kunta ja niihin liittyvä harrastus-toiminta kuuluvat Panun joka-päiväiseen vapaa-aikaan. Kesäisin ohjelmassa on paikallinen liikun-ta ja kuntoilu sekä viikko Vesan-

nolla. Talvisin tehdään hiihto-matkat Ylläkselle, jossa hiihdon lisäksi pilkkireissut Luosu- ja Aa-kenusjärville.

Ansioistaan sodan ja rauhan aikaisesta toiminnasta Murajal-le on myönnetty: VM2, Jatko- ja Lapinsodan muistomitali, Sota-veteraaniliiton kultainen ansio-risti, Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan 1. luokan mitali sekä Suomen Kaupunkiliiton ho-peinen ansiomitali.

Teksti: Matti Värri Kuvat: Panu Murajan arkisto

KJM Kupari OyAsikkala

KJM Kupari OyAsikkala

Metsäpalvelu Turunen OyEno

Vallikallion Laatoitus OyEspoo

Tilitoimisto Anttinen KyEspoo

Sun Chemical OyEspoo

Goodmill Systems OyEspoo

www.goodmillsystems.com

Geotek OyEspoo

E. M. Pekkinen OyEspoo

Haminan Autohuolto OyHamina

Somerin Kala OyVirolahti

Harjavallan Sairaankuljetus OyHarjavalta

Kuljetus Simo Iitti KyHartola

Terästarvike OyHelsinki

Nove VenturesHelsinki

SV Vacuumservice OyHelsinki

OPR-Vakuus OyHelsinki

Crnet OyHelsinki

Koy Ideapark Ab

Ideaparkinkatu 4

37570 Lempäälä

Luotettavaa tietoa terveydestä ja sairauksista kaikille suomalaisille.

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n12

s ota h i s to r i a

Nizhni Novgorodin alu-een Semjonovin piirin Suhobezvodnojen asu-

tuskeskuksessa Venäjällä paljas-tettiin 9.8.2016 Unzhlag- nimel-lä tunnetussa leirissä menehty-neiden suomalaisten sotavankien muistomerkki. Kyseessä on en-simmäinen uusi sotavankimuis-tomerkki sitten vuoden 1998.

Nyt paljastettu muistomerk-ki on toteutettu Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen toi-meksiannosta yhdessä venäläisen yhteistyökumppanin Vojennye

Uusi muistomerkki VenäjälleMemorialyn kanssa. Yhdistyk-sen edustajien lisäksi paljastusti-laisuuteen osallistuivat Suomen Moskovassa oleva suurlähetti-läs Hannu Himanen puolisoi-neen sekä apulaispuolustusasia-mies Jukka-Pekka Mustonen. Paikalla oli myös venäläisiä alue-, piiri- ja paikallishallintojen edus-tajia.

Muistomerkki sijaitsee kau-niilla puistoalueella edelleen toi-minnassa olevan vankilan ”etu-pihalla”. Varsinaiset sotavankien hautapaikat sijaitsevat 30-40 ki-

Arviolta noin 4500 suomalaista sotilasta jäi viime sodissa sota-vangiksi. Heistä runsaat 1400 kuoli Neuvos-toliiton vankileireillä ollessaan. Sotavankeu-dessa menehtyneille on 1990-luvulla pystytetty muistomerkit Hatsinaan, Borovitshiin, Krasnogors-kiin, Tsherepovetsiin, Orankiin ja Asbestiin Venäjällä sekä Karagan-daan Kazakstanissa.

Unzhlag- leirillä menehtyneet suomalaiset sotavangitalikersantti Arvo Johannes Aalto sotamies Lauri Johannes Ahlstedtalikersantti Elis Artturi Auer sotamies Nikolai Hassinentykkimies Simo Armas Huvinen korpraali Lauri Vilho Järveläinen sotamies Erkki Kauhanenalikersantti Kaarlo Adolf Kemiläsotamies Kalle Erkki Kotajärvisotamies Heikki Lauronenkorpraali Eino Valentin Mainialakorpraali Eero Edvard Olinsotamies Feodor Partanenjääkäri Erkki Virtanen

Paljastustilaisuuteen osallistunut suomalaisseurue Suhobezvodnojen muistomerkin äärellä vas. Timo Leh-tonen, Pekka Pitkänen, Hannu Himanen, Marita Meranto, Pertti Suominen, Pentti Lehtimäki, Reijo Nikkilä ja Jukka-Pekka Mustonen.

lometriä pohjoisempana metsä-alueella.

Asiakirjatietojen mukaan Unzhlagissa kuoli vuoden 1942 aikana yhteensä 14 nimeltä tie-dettyä suomalaista sotavankia. Leirillä tiedetään olleen myös kymmenkunta muuta sotavan-

kia, jotka aikanaan vankien vaih-don yhteydessä palasivat Suo-meen.

GULAG-vankileirien saaris-toon kuulunut Unzhlag oli useis-ta alaleireistä koostunut metsä-työleiri, josta sotavuosina toimi-tettiin suuret määrät polttopuita

muun muassa Moskovaan ja Le-ningradiin. Eri kansallisuuksiin kuuluneiden sotavankien ohel-la leirillä oli myös rikoksista tuo-mittuja ja poliittisia vankeja.

Pertti Suominen

Fysioterapiapalveluja Sotaveteraaneille

HELSINKI

HaapajärvI

Haapajärven Lääkäritalo Oy/ Fysiokolmio

Kirkkokatu 5, puh. 08-763 575

paLOKKa

palokan FysioterapiaOlavintie 1, puh. 014-677 777

raaHE

Veteraanikuntoutusta,Lääkintävoimistelua,

Hierontaa

Antinkankaantie 30, 92130 Raahepuh. 08-220 444

Siikajoen sivupiste, puh. 044-522 0480www.specialkuntoutus.fi

FysiokolmioAnjalantie 9, puh. 08-776 770

rEISjärvI

ESpOO

Säterintie 3 00720 Helsinki Puh. 09-345 1609

www.pukinmaenfysiopalvelu.fi

Espoon Fysikaalinen Hoitolaitos Ky

Tapiolan Keskustorni 5 krs. puh. 09-466 019

HEINOLa

Heinolan Fysito Ky aaltoVirtakatu 4, puh. 03-714 2041

Teppanan Fysikaalinen HoitolaitosKuurnantie 7,87200 Kajaani

Puh. 0440-629 290

KajaaNI

Tampereen Kuntouttamislaitos Oy- yli 50 vuotta palvelua -

myös kotikäyntejäKyttälänkatu 5 (katutaso), 33100 Tampere

puh. 03-3142 5800www.tampereenkuntouttamislaitos.fi

TaMpErE

LOHja

Lohjan Fysikaalinen Hoitolaitos OyKauppakatu 5-9 (Lohjantähti), 08100 Lohja

puh. 019-321 104

Malmin Fysioterapia KyKirkonkyläntie 8, 00700 Helsinki

Puh. 09-345 1551e-mail: malminfysioterapia@kolumbus.fi

www.malminfysioterapia.com

jUva

KOKEMäKI

Fysikaalinen Hoitolaitos Huhtala-palmu Tulkkilantie 27, 32800 Kokemäki

Puh. 02-546 1631

Tuusniemen Kuntoutus KyPoikkitie 2, 71200 Tuusniemi

puh. 040-545 5788 ja 040-535 7544 www.tuusniemenkuntoutus.fi

TUUSNIEMI

Lea HyötyläinenJuvantie 5, 51900 Juva

puh. 015-651 511

134/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Erikoishammasteknikko valmistaa suoraan asiakkaille kokohammasproteesit ja huoltaa ne.Erikoishammasteknikkoliiton jäsen on järjestäytynyt terveyspalvelujen tuottaja.KELA korvaa hammashuollon kustannuksia Veteraaneille ja Miinanraivaajille edelleen.

Erikoishammasteknikkoliiton jäsenet palveluksessasi:SODANKYLÄ

EHT Erkki MelamiesJäämerentie 14, 99600 Sodankylä

puh. 016-612 280gsm. 0400-396 662

EHT Vesa KuusiratiUrheilutie 49, 86600 Haapavesi

puh. 08-451 075

HAAPAVESI HÄMEENLINNA

EHT P. Kari-KoskinenLinnanniemenkatu 8, 13100 Hämeenlinna

GSM 0500-486 831

Jatkosodan viimeiseksi taiste-luksi jäänyttä taistelupaikkaa on etsitty pitkään. Vuoden

2010 keväällä paikan uskottiin löytyneen ja siellä käyneet vete-raanit antoivat tälle hienoista, to-sin epävarman tuntuista tukea.

Tuolla paikalla kaatuneen so-tilaan jäämistöä ei vain löytynyt. Metallinpaljastimetkaan eivät havainneet paikalta jälkeä kaatu-neesta sotilaasta, mikä olisi lopul-ta varmistanut taistelupaikan to-dellisen sijainnin. Asia jäi kaiver-tamaan.

Vihdoin iisalmelaiset Mika ja Reijo Pulkkinen saivat käsiinsä Hirvan patteriston ammunta-kartan, johon Hännisen komp-

panian (9.JR 10) hyökkäyksen kohde oli merkitty. Tulivalmis-telun jälkeinen H-hetki oli mää-rätty klo 12.55, jonka jälkeen Hännisen komppanian piti val-lata ”Akka 4” maalitunnuksel-la nimetty vihollisen tukikohta. Tykistön sotapäiväkirjan mu-kaan hyökkäys päättyi Hännisen kaatumiseen. Yhtäpitävät tiedot löytyvät myös muista taisteluun osallistuneitten joukko-osas-tojen sotapäiväkirjoista. Seppo Hännisen ruumis jäi kentälle. Vihollisen asemien läheisyyden vuoksi noutoyrityksistä lopulta luovuttiin.

Taistelu käytiin 16.8.1944 ja se jäi Suomen ja neuvostoarmei-

Jatkosodan viimeisin taistelupaikkajan välillä käydyssä Jatkosodassa viimeiseksi taisteluksi. Rajut tais-telut liittyvät Rukajärven suun-nalla ns. Tahkokosken Tsirkka-Kemijoen 2.-16.8.1944 taiste-luihin. Vihollisen joukot olivat päässeet salaa suomalaisten jouk-kojen selustaan pyrkimyksenään katkaista Rukajärven suunnan joukkojen ainut huoltotie. Siinä he onnistuivat. Suomalaiset jou-kot pakottivat vihollisen perään-tymään omalle puolelleen. Nämä taistelut päättyivät, kun 9./JR 10 komppanianpäällikkö Sep-po Hänninen kaatui 16.8.1944 välittömästi klo 12.55 määrätyn hyökkäyksen H-hetken jälkeen. Näissä elokuun alun 1944 taiste-

Taistelumaaston karttapiirros, koordinaatit 64°23055,`N ; 32° 50720 `E

Iisalmesta kotoisin olevien Reijo ja Mika Pulkkisen sotahistorian perik-siantamaton tarkkaavaisuus ja asiantuntemus ratkaisivat Jatkosodan viimeisen taistelupaikan löytymisen. Esimerkki, joka kannustaa kaik-kia osallistumaan sotahistorian tutkimuksiin. Kuvassa Reijo Pulkkinen.

Adressit onnitteluun ja osanottoon

Tilaukset Sotaveteraaniliitosta Puh. (09) 6126 2015, (09) 6126 2016

riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi • marja.riukka@sotaveteraaniliitto.fiVerkkokauppa osoitteessa www.sotaveteraaniliitto.fi

Adressi nro A1 Adressi nro A2 Adressi nro A3 Adressi nro A5 Adressi nro A6 Adressi nro A7 Adressi nro A8

Liitossa toimii myös adressien kirjoitus- ja

toimituspalvelu.

12.50 e/kpl

luissa menehtyi Hännisen lisäksi n. 200 hänen aseveljeään.

Jari Kärkkäisen, Mika ja Reijo Pulkkisen omatoimisuus varmisti taistelupaikan löytymisen. Mikäli vainajien etsijä Pavel Kozlovskij ei olisi kohdannut Rukajärven suun-nan historiayhdistyksen edustajia omakohtaisesti juuri tuolla kysei-sellä paikalla, olisi mitä suurim-malla todennäköisyydellä taiste-lupaikan tarkka sijainti jäänyt lo-pullisesti todentamatta. Mika ja Reijo Pulkkisen asiaan paneutu-

minen ja asiantuntemus varmisti Suomen ja neuvostoarmeijan Jat-kosodan viimeiseksi jääneen tais-telun tapahtumapaikan. Se on merkitty oheiseen Reijo Pulkki-sen laatimaan karttapiirrokseen, josta Pavel Kozlovskij oli jo vuon-na 2012 löytänyt 16.8.1944 kaa-tuneen ja kentälle jääneen Seppo Hännisen tuntolevyn.

Tenho Tikkanen

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n14

s ota h i s to r i a

Virallinen, sodanjohdon siunaama valokuvaustoi-minta oli Suomen armei-

jassa talvisodan alla vielä alku-tekijöissään. Tämä johtui suu-relta osin siitä, että valokuvan merkitystä propagandavälineenä ei ollut ymmärretty. Esimerkik-si Reserviupseeriliitto ja suojelus-kunnat olivat 1930-luvulla tie-dotustoiminnassa edelläkävijöitä vakinaiseen armeijaan verrattu-na. Ensimmäiset tiedotusalan kertausharjoitukset järjestettiin 1937, mutta talvisodan alkaessa pitkään suunniteltu tiedotuksen uudistaminen oli vielä pahasti kesken. Näin Suomi joutui talvi-sotaan myös tiedotustoiminnan osalta varsin valmistautumatto-mana.

Sotavalokuvausorganisaatio muotoutuu ja kehittyyLiikekannallepanosuunnitelmi-en mukaisesti perustettiin syk-syllä 1939 liikekannallepanon yhteydessä päämajan Propagan-daosasto. Alku oli kuitenkin var-sin haparoiva: Propagandaosaston organisaatiossa oli kyllä kuvalabo-ratorio, muttei lainkaan kuvaajia! Puutteellisesti organisoitu pää-majan kuvalaboratorio oli myös liian pieni täyttämään kasvavia tarpeita ulkomaiden mielenkiin-non kohdistuessa Suomeen. Ku-vaajia ei tässä organisaatiossa ol-lut huomioitu käytännössä ol-lenkaan, mikä omalta osaltaan kertoo karua kieltä talvisodan alun haparoinnista. Kuvaustai-toisiksi tiedettyjä miehiä haalit-tiin sodan alettua kovalla kiireellä eri joukko-osastoista propaganda-toiminnan tueksi. Lopulta puo-lustusvoimien arkistoihin kertyi talvisodan ajalta n. 11 000 kuvaa, joista suurin osa ei kuitenkaan kerro rintaman tapahtumista.

Kehitettäessä propagandaosas-toa edelleen sen alaisuuteen luo-tiin kuusi toimistoa, joista yksi sai vähäisestä miehityksestään huoli-matta komealta kalskahtavan ni-men Kuvalaitos. Muutaman hen-kilön voimin työskentelevä Ku-valaitos ei kyennyt vastaamaan kuvakysyntään, joten se siirret-tiin päämajan alaisuudesta Puo-lustusministeriön Sanomalehti-

toimiston hoitoon työn tehosta-miseksi.

Siirto ei kuitenkaan tuonut itse kuvaustoimintaan toivot-tua organisatorista selkeyttä, sil-lä Kuvalaitoksen tehtävänä ni-mittäin oli ainoastaan kuvien prosessointi ja jakelu. Kuvien ot-taminen oli lähes täysin järjes-tämättä, kunnes Otso Pietisen aloitteesta luotiin päämajan Pro-pagandaosaston alaisuuteen ku-vausryhmä, joka otti vastuulleen rintamakuvauksen. Ryhmä aloit-ti toimintansa talvisodan alkaes-sa. Kuvaus ei silti tämän jälkeen-kään ollut täysin ongelmatonta, sillä Puolustusvoimilta puuttui esimerkiksi kuvausvälineitä. Siksi kuvaukset oli pitkälti hoidettava kuvaajien omin laittein. Kuvaus-matkojen organisoitu järjestämi-nen rintamille ei myöskään on-nistunut, ja osittain tämän vuok-si tiedottaminen eri rintamaosilta oli hyvinkin eritasoista.

Pian talvisodan jälkeen todet-tiin, että tiedotustoiminnan uu-delleenorganisointi on välttämä-tön. Vuonna 1941 perustettiin Puolustusvoimain Pääesikunnan kuvalaitos, joka organisoitiin tal-visodasta saatujen kokemusten ja Saksan mallin mukaisesti. Suun-

nitelmana oli liikekannallepanon yhteydessä luoda päämajan yhtey-teen vastaava kuvaelin.

Liikekannallepanon myö-tä suunnitelma toteutettiin. Or-ganisaatio ei silti vieläkään ollut riittävän hioutunut. Sen vuok-si päädyttiin sulauttamaan alun perin siviilitiedotuskuvaukseen keskittynyt, Valtion Tiedotuslai-toksen (VTL) alaisuuteen sodan alussa perustettu kuvaosasto pää-majan Kuvaosastoon molempia osapuolia häiritsevän kaksijakoi-suuden välttämiseksi, sillä rinta-makuvauksen organisointi vaati vahvaa, keskitettyä johtoa.

Varsinainen kuvaaminen ta-pahtui Saksan mallin mukaisissa tiedotuskomppanioiden kuvaus-ryhmissä. Kesällä 1941 perustet-tiin yhdeksän tiedotuskomppa-niaa, jotka tosin aluksi nimettiin asevelimaa Saksan mallin mu-kaan propagandakomppanioik-si. Sittemmin yksiköiden nimek-si annettiin tietoisesti tiedotus-komppania yhtäältä erotukseksi Saksan vastaavista propaganda-komppanioista ja toisaalta koska haluttiin korostaa niiden tuot-tamien tekstien ja kuvien sisältä-vän oikeaa tietoa eikä värittynyt-tä propagandaa. Enimmillään

komppanioita oli 12. Kuvausryh-mien kokoonpanoon kuului ryh-mänjohtaja, 2-4 valokuvaajaa ja filmaushenkilöstö. Komppani-oita johdettiin suoraan Pääma-jan Kuvaosastosta käsin, vaikka ne useimmiten rintamalla toimi-vatkin armeijakuntien esikuntien yhteydessä. TK-kuvaajat hallitsi-vat kuvaamisen siviiliammattin-sa ansiosta, sillä moni TK-kuvaa-ja oli joko ammattivalokuvaaja tai vähintäänkin innokas amatööri-kuvaaja.

Komppanioissa kuvatut fil-mit tuli toimittaa Kuvaosastol-le. Siellä materiaali arkistoitiin, ja sensorin hyväksymät kuvat toi-mitettiin Valtion Tiedotuslaitok-sen kautta levitykseen. Aluksi ku-vaosastolla ei ollut omaa senso-ria, vaan kuvat tarkastettiin joko siviilitiedotuksesta vastaavan VTL:n sensuurielimissä tai pää-majan Tiedotusosastossa. Vasta kuvien määrän kasvaessa rajusti katsottiin sensorinviran perusta-minen välttämättömäksi.

Erotuksena saksalaiseen järjes-telmään, jossa valokuvaushenki-löstölle annettiin tarkat määrä-ykset siitä, mitä ei saa kuvata, suo-malaisen tiedotuskomppanian päämajasta saamissa ohjekäskyis-

Kameratulta – Suomen armeijan sotavalokuvaustoiminta toisessa maailmansodassa

TK-kuvaajia etulinjassa Kollaalla elokuussa 1941

sä pelkästään ohjattiin kuvaaji-en huomiota aiheisiin, joita toi-vottiin kuvattavan. Muutamissa Päämajan kirjelmissä kyllä huo-mautettiin strategisesti tärkeitä kohteita, kuten tehtaita ja sata-mia esittävien kuvien sekä “mo-raalisesti ala-arvoisten” eli teloi-tuksia ja kaatuneita esittävien ku-vien olevan kiellettyjä. Aikanaan sensori eritteli kertyneistä kuvis-ta julkaisukelpoiset. Sensuuritoi-mintaan ei ollut mitään varsinais-ta koulutusta, vaan se perustui asianomaisen sotilaskoulutuk-seen ja näppituntumaan. Reijo Porkan haastattelema TK-kuvaa-ja Harald Malmgren muistelee:

Kun filmit oli kehitetty ja kui-vattu ja kuvat suurennettu ja ne-gatiivi ja kuva numeroitu, vein kuvat majuri Patoharjulle, joka hyväksyi tai hylkäsi. Kielletyt ar-kistoitiin ja pistettiin sivuun. Ku-via oli kolmea sorttia: oli julkisuu-teen tarkoitetut, sitten oli kuvat, jotka olivat toistaiseksi kiellossa ja kokonaan sensuroidut.

Suomalaisilla TK-kuvaajilla ei ollut varsinaista sotilaallista eri-koiskoulutusta tiedotustoimin-taan kenttäoloissa, vaan kunkin sotilaskoulutus oli lähes yksin-omaan rauhanajan asevelvolli-suuskoulutuksen varassa. Toki osa sodan aikana TK-kuvaajina toimineista oli osallistunut Nii-nisalossa 1937 pidettyihin tiedo-tusalan kertausharjoituksiin, ja muutamat kuvaajat ehtivät väli-rauhan aikana osallistua talviso-dassa palvelleiden kuvaajien ase-veliyhdistyksen, Kamera-Asevel-jet ry:n järjestämiin yksittäisiin, propagandatoimintaa käsittele-viin luentotilaisuuksiin. Lisäk-si, huhtikuussa 1942, 7. tiedotus-komppania järjesti viikon mit-taisen luentokurssin, johon osallistui henkilöstöä myös muis-ta tiedotuskomppanioista. Tä-män kurssin tarkoitus lienee ensi sijassa ollut parantaa TK-miesten asiantuntemusta merivoimien aseistuksesta: Merivoimien Esi-kunnan tiedetään valittaneen 7. Tiedotuskomppanian päällikölle Pauli J. Wirolle, että TK-kuvaajat ”eivät erottaneet merimiinaa tor-pedosta”.

Rakennus Oy IsotaloHelsinki

Tiori Kuljetus OyHelsinki

Suomen Varustamot ryHelsinki

Brando OyHelsinki

www.kuntarahoitus.fi

UrheiluopistosäätiöHelsinki

Metrofysio OyHelsinki

Kuljetusliike V. Mönkkönen OyHelsinki

Kiitos Sotaveteraaneille Helsingistä! Nro:204

154/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Vaikka suomalaisten tie-dotuskomppanioiden or-ganisaatio perustuikin

saksalaiseen malliin, tiedotus-komppanioiden tehtäväkenttä oli kuitenkin merkittävästi saksalai-sia vastineitaan monipuolisempi. Suomessa ei sotavalokuvilla pyrit-ty ainoastaan luomaan ja levittä-mään propagandaa, vaan keskei-senä tavoitteena oli kansatieteen ja sotahistorian näkökulmasta dokumentoida sodankäyntiä sekä suomalaisten miehittämän alu-een väestön tapoja ja oloja. Suo-malaisten TK-miesten toivottiin taltioivan kaikkea, millä oli soti-laallista, sotahistoriallista ja kan-satieteellistä arvoa, mutta ennen kaikkea seuraavia aiheita:

– Sotatoimien kulkua – Suomalaista sotilasta siten,

että hänelle ominaiset piir-teet ja taistelutavat tulevat esille.

– Aseita toiminnassa erilaisis-sa tehtävissä ja vaihtelevas-sa maastossa

– Linnoituslaitteita, kenttä-varustustöitä, sekä omia että vihollisen myös siten, että aseiden aiheuttamat vauriot ilmenevät.

– Eri aselajien toimintaa mah-dollisimman monipuolisesti

– Takaisin vallattuja alueita siinä kunnossa, kuin ne ovat joutuneet joukkojemme käsiin.

– Vallatun alueen näkemykset myös puhtaasti maasto- ja maisemakuvina

– Itä-Karjalan asujaimistosta kuvia, jotka todistavat heidän ja suomalaisten sukulaisuuden.

– Aiheita, jotka todistavat vihollisen julmuutta ja tap-pioiden suuruutta.

Suomalaisen sotakuvauksen tavoitteet olivat huomattavasti vähemmän propagandistisia kuin saksalaisen. Tiedotuskomppa-nioille säännöllisesti lähetetyis-

Maailman moniulotteisinta sotakuvausta?sä ohjekäskyissä toistui usein esi-merkiksi pyyntö ottaa Itä-Kar-jalasta runsaasti maisemakuvia. Myös kansatieteellisillä otoksil-la oli tärkeä rooli suomalaisessa TK-valokuvauksessa. Vallattua Itä-Karjalaa pidettiin erityisesti Suur-Suomesta haaveilevien kes-kuudessa Suomen suvun alkuko-tina, ja TK-kuvauksen merkitys-tä erilaisen Suomesta jo kadon-neen perinteen, kuten vaikkapa vanhojen työmenetelmien doku-mentoinnissa (kuva 2) korostet-tiin. Muun muassa maaliskuussa 1942 kehotettiin TK-miehiä ku-vaamaan runsaasti Itä-Karjalaan liittyviä aiheita:

”Sellaisilla Itä-Karjalan alueil-la, joilla on siviiliasutusta, tarjoa-vat aiheita koulu- ja muu valistus-työ (esim. ”Käynti itä-karjalaisessa kansakoulussa”, ”Itä-Karjalaisten koulun ensimmäinen (tai ylin) luokka”, ”Vepsäläislapset oppivat Suomea”) Vakon kauppatoiminta (esim. ”Kauppa käy Itä-Karjalas-sa”, ”Pogostan kauppamiehen paki-noilla”), paikallisen väestön elämä ja askareet (esim. ”Karjalaispir-tissä”, ”Tarinaa samovaarin ää-ressä”, ”Itä-Karjalassa tehdään töitä”, ”Praasniekat aunukselais-kylässä”, ”Aunukselaista tietäjää tapaamassa”, ”Karjalainen runon-laulaja”) jne. Mielenkiintoisen teh-tävän tarjoaa myös Itä-Karjalalle ominaisten tshasounain ja kalmis-tokuusikkojen esittely - huomatta-koon, että kirjoituksia varten on myös otettava hyviä valokuvia.”

Sotapropagandaa meille ja muilleDokumentaaristen kuvien arvon painotuksesta huolimatta osa kuvaustehtävistä oli propagan-distisia. Esimerkiksi otokset Itä-Karjalan asukkaista oli jo ohjeis-tuksenkin mukaan tarkoitettu todistamaan heidän ja suomalais-ten sukulaisuutta ja siten osaltaan vahvistamaan suomalaisten oi-keutusta Itä-Karjalan miehityk-seen. Maisemakuvilla puolestaan pyrittiin monesti osoittamaan,

miten Itä-Karjala ja Suomi muo-dostavat jo luontonsakin puolesta yhtenäisen kokonaisuuden (kuva 3). Tällaista valokuvapropagan-daa levitettiin paitsi Suomessa myös ulkomailla, ja uusimpien tutkimusten mukaan Itä-Karjala lukeutuikin sodanaikaisen suo-malaisen ulkomaanpropagandan ykkösaiheisiin.

TK-miehet tuottivat materiaa-lia myös viholliselle suunnattuun propagandaan, ja niinpä TK-ku-vaajia kehotettiin ohjekäskys-sä helmikuussa 1942 ottamaan edustavia propagandakuvia sota-vankisairaaloista. Sotavankisai-raaloiden hyvistä oloista kertovat kuvat oli tarkoitettu painettavak-si lentolehtisiin, joita pudotet-tiin puna-armeijan puolelle rin-tamaa ja joissa neuvostosotilaita kehotettiin toveriensa esimerkkiä seuraten antautumaan vangiksi (kuva 4). Sotavankien hyviä olo-ja kuvattiin muuallakin kuin so-tavankisairaaloissa: arkistossa on myös kuvia suomalaisilla maati-loilla töissä olevista sotavangeista, jotka aterioivat samassa pöydässä maalaistalojen isäntäväen kanssa kuin perheenjäsenet ikään. Täl-laisen propagandan käyttöä to-sin jouduttiin hillitsemään kun mielialatarkkailijat havaitsivat suomalaissotilaiden pitävän ti-lannetta epäoikeudenmukaise-na – korpisotureiden mielestä se, että vangittu vihollissotilas ma-kaa valkoisten lakanoiden välissä samalla kun he ovat rintamalla, ei ollut oikeudenmukaista.

Minkälaista kuvaa vihollises-ta sitten valokuvien avulla raken-nettiin suomalaisten keskuudes-sa? Viholliskaatuneista ja pitkis-tä vankikolonnista otetut kuvat kertoivat puna-armeijan suurista menetyksistä ja suomalaisten me-nestyksestä (kuva 5). Jatkosodan alkuvaiheessa vihollissotilai-ta esittävissä kuvissa saattoi olla varsin repäiseviäkin kuvatekste-jä, mutta sitä mukaa kun suoma-laisen sodanjohdon epävarmuus Saksan voitosta kasvoi, kuvateks-

tien sävy muuttui hillitymmäksi.Vaikka vastustajaa, puna-ar-

meijan sotilasta saatettiin, kuten edellä totesin, etenkin alkuvai-heessa kuvata varsin räväkästi, asevelimaa Saksan kuvaamisessa piti alusta alkaen noudattaa huo-mattavaa varovaisuutta. Sodan-johto oli hyvin tietoinen Suomen poliittisesti tulenarasta asemasta Saksan rinnalla ja siitä, minkä-lainen merkitys kuvallisella ul-komaanpropagandalla tässä ti-lanteessa oli. Käskyssä 6 kesältä 1941 kehotetaan kuvaajia ryhty-mään ”tervehenkiseen ja toverilli-seen kilpailuun” saksalaisten PK-miesten kanssa, jotta ”saksalaiset liittolaisemme” joutuisivat mah-dollisimman paljon lainaamaan suomalaista aineistoa. Näin toi-mien pyrittiin välttämään kiusal-lisia tilanteita: Suomessa olevien

saksalaisten joukkojen tiedotus-toiminta ei saisi tulla rinnaste-tuksi suomalaiseen tiedotustoi-mintaan. Suomen sodanjohto pyrki koko jatkosodan ajan osoit-tamaan, että Suomi kävi omaa, saksalaisten taistelusta erillistä sotaansa. Tähän liittyen päämaja käski myös elokuussa 1941

”niitä kuvausryhmiä, jotka toi-mivat alueilla, joilla on saksa-laisia joukkoja, – – valokuvaa-maan ja elokuvaamaan aihei-ta, jotka selvästi todistavat sen, että saksalaiset muonittavat itse joukkonsa. Kuvista on käy-tävä selvästi esille ruokatava-ran, esim. säilykkeiden tai kui-van muonan saksalainen alku-perä ja se, että näitä tavaroita on runsaasti käytössä, esim. jos-sakin ETp:stä.”

TK-kuvaaja Kim Borgin Lökinniemen kylässä kesällä 1942 ottama kuva kertoo vanhojen työmenetelmien dokumentoinnista. Alkuperäinen kuvateksti: ”Kaskenpolttoa Aunuksessa: Naiset viertä-mässä kaskea. Jalassa on tuohivirsut, päällä toisella säkkikankainen mekko ja säkkikankaiset housut, toisella tavallinen puku. Kaski palaa järven rannalla. Taustalla näkyy kylää”.

TK-kuvaaja Paavilaisen kuva Paateneen-Rukajärven seudulta marraskuussa 1941. Alkuperäinen kuvateksti: ”Punkaharjumaista maisemaa Jolmajärven eteläpuolella”.

TK-kuvaaja Tauno Norjavirran ottama kuva joulukuulta 1941. Alkuperäinen kuvateksti: ”Vankeja tuodaan Karhumäestä”.

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n16

s ota h i s to r i a

Suomalaiset TK-kuvaajat vas-tasivat päämajan käskyyn, kuten kuvasta 6 näkyy.

Kuvassa näkyy etualalla pys-tyssä paperinen säkki, jossa ole-vat merkinnät kertovat sen si-sältävän Hubertushofin alueella Itä-Preussissa viljeltyjä perunoita. Käskyn ja sen tuloksena syntynei-den kuvien motiivina lienee pää-asiassa ollut tavoite todistaa vää-räksi Neuvostoliiton propagan-dassa usein esiintynyt väite siitä, että Saksa toi Suomeen nälän esi-merkiksi viemällä maasta elintar-vikkeita omiin tarpeisiinsa. Ku-villa voitiin siis ”todistaa” asioita tekstiä vahvemmin vielä toisen maailmansodan aikana, vaikka kuvamanipulaatio ei enää ollut mikään harvinaisuus.

”Todistaminen” ei jäänyt ku-vapropagandan ainoaksi erityis-piirteeksi. Kuvilla voitiin myös tekstiä tehokkaammin vaikuttaa katsojan tunteisiin. Sotatilanne olisi jatkosodan lopulla voinut kääntyä Suomen kannalta toteu-tunuttakin epäedullisemmaksi, jolloin väestöä olisi kannustet-tu fanaattiseen eloonjäämistais-teluun muun muassa juuri TK-kuvien avulla. Esimerkiksi Poh-jois-Suomen partisaani-iskujen uhrien ruumiita esittävät, do-kumentaarisessa mielessä ote-tut TK-kuvat olisi voitu julkaista osoitukseksi siitä, mikä suomalai-sia odottaisi, mikäli puna-armei-jaa ei saataisi pysäytettyä. Tällai-seen tunteisiin vetoavaan visuaa-liseen propagandaan ei onneksi tarvinnut koskaan mennä. Jär-kyttävät kuvat partisaani-iskuis-sa surmansa saaneiden naisten ja lasten ruumiista pysyivätkin jul-kaisukiellossa aina vuoteen 2006.

TK-miesten sota: lavastuksia ja propagandaa?Rintamasotilaat tiedusteli-vat suomalaisilta TK-kuvaajilta usein, miksi nämä eivät ota saksa-laisessa propagandalehti Signaa-lissa nähdyn kaltaisia näyttäviä taistelukuvia. Taistelun valoku-vaaminen 1940-luvun välineil-lä ei ollut yksinkertaista. Juok-suhaudasta kohottautuva tai taistelun aikana paikoilleen py-sähtyvä TK-kuvaaja joutui nope-asti vihollistulen maalitauluksi,

ja saattoipa pelkkä valonheijas-tus kameran linssistä riittää kiin-nittämään vihollistykistön tulen-johtajan huomion. Toisin kuin Saksassa, Suomessa ei myöskään ollut antaa kaikille kuvaajille laa-jakulma- ja teleobjektiivia eikä kuvaajien käyttöön voitu myön-tää panssariautoa suojaamaan vi-hollistulelta. Suomalaiset kävivät suuren osan taisteluistaan metsä-maastossa, jossa näyttävien kuvi-en ottaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin saksalaisrin-tamilla Ukrainan aroilla.

Varsinkin pitkään jatkuneen asemasotavaiheen aikana suoma-laiset TK-kuvaajat olivat usein puun ja kuoren välissä, kun Pää-maja vaati näyttäviä taisteluku-via ja kielsi kirjoittamasta tai ku-vaamasta esimerkiksi rintamalla pidettyjä urheilukilpailuja. Ko-tirintamalla oli alkanut kiertää puheita siitä, että rintamalla mie-het vain urheilevat ja laiskottele-vat kotirintaman kustannuksella. Tapahtumaköyhät jaksot ajoivat lavastamaan kuvia. Reijo Porkka kertoo lavastuksista teoksessaan Sodasta kuvin:

”Osa TK-valokuvaajista kieltää lavastaneensa kuvauksia, osa myöntää avoimesti lavastuksia tehdyn runsaastikin. Mikä osa kuvista on lavastettu ja mitkä ovat autenttisia, selviää vain kuvaajien antamista tiedois-ta. Jälkikäteen on mahdotonta mennä väittämään kuvien pe-rusteella suuntaan tai toiseen. TK-valokuvaajien kertomus-ten perusteella oli pakko tehdä lavastuksia, että olisi saatu ai-kaan näyttäviä taistelukuvia. Tämä ei sulje pois sitä tosiasiaa, etteivätkö TK-valokuvaajat oli-si toimineet myös aivan etulin-jassa. Kuvaesimerkkejä on saa-tavilla runsaasti, niissä kuvis-sa näkyy tosin vain muutama mies kyyhöttämässä tai joitakin epämääräisiä kranaattitulen aiheuttamia pöllähdyksiä”.

Reijo Porkan haastattelema TK-kuvaaja Kauko Kivi muisteli:

”Ei jatkuvasti tapahtunut sel-laista, mitä olisi voinut kuva-ta. Oli seisontavaiheet jne. Kuvia piti kuitenkin yrittää rintamalta

saada ja siksi niitä joutui lavasta-maan. Kerrankin vedettiin savu-verhot, mentiin syöksyveneellä ve-sistön yli, kranaatit räjähteli. Ei sillä niin väliä, vaikka ei vihollista ollutkaan. Siitä sai näyttävän nä-köistä kuvaa. (--) Filmari Janne Leppä päätti kuvata sillan räjäy-tyksen. (--) Leppä suunnitteli että pannaan trotyyliä sillan rakentei-siin, niin silta nousee ylöspäin ja samalla hän panoreeraa. (--) Piti saada hurja kuva, mikä kuvaisi vesistön ylitystä. Kantopommeja oli määrä heittää veteen, että saa-taisiin hyvät ja näyttävät vesipat-saat”.

Suomalaisissa tiedotus-komppanioiden ohjeissa jopa neuvotaan, miten lavastuksia tu-lisi toteuttaa. Päämajan tiedotus-osaston päällikkö, majuri Kal-le Lehmus kertoi Reijo Porkan haastattelussa, että ajoittain la-vastuksia piti lähestulkoon mää-rätä, jotta lehdille olisi voitu antaa sotakuvia julkaistavaksi. Loka-kuussa 1941 kuvaajia kehotettiin lisäämään otoksiinsa dramatiik-kaa esimerkiksi asettamalla tuho-tun hyökkäysvaunun päälle savu-panos, jolloin näyttäisi siltä, kuin vaunu olisi vielä tulessa. Eräänlai-sena lavastuksena voitaneen pitää myös Päämajan ohjeistusta partu-roida itäkarjalaista väestöä ennen kuvauksia, jotta saataisiin käsky-jen mukaisia kuvia paikallisista, jotka eivät ”vaikuta venäläisiltä”.

Toisaalta jo käskyssä 17 kesältä 1941 kehotetaan kuvaajia välttä-mään “lavastetun hiipimisen” va-lokuvaamista ja pyrkimään otta-maan kuvansa etulinjassa. Edel-leen Päämajan ohjekäskyssä 59 muistutetaan TK-kuvaajia siitä, että jokaiseen lavastettuun ku-vaan olisi niiden sotahistorialli-sen arvon takia merkittävä, mil-loin kyse on lavastuksesta. Näitä merkintöjä ei kuitenkaan mones-sakaan lavastetussa kuvassa ole. Ohjekäskyssä 58 maaliskuussa

1942 myös huomautetaan, että koska kuvasarjat on tarkoitus so-dan päätyttyä kerätä kulloisenkin yksikön toimintaa esittelevään arkistoon, olisi yksikön komen-tajien toiveesta kuvattava myös toimintaa epäedullisissa oloissa. Ohjekäskyn numero 70 liittees-sä elokuulta 1942 puolestaan ko-rostetaan, että rintamaelämää ei pidä maalailla liiaksi ruusuiseksi: on valokuvattava vaikeuksiakin, mutta yleispositiivinen henki ku-vissa on tärkeää. Jyri Paulaharjun ja Martti Uosukaisen teoksessa Kamerat – huomio – tulta! arvel-laan lavastettujen kuvien osuu-deksi noin 10-15 % koko kuva-määrästä. Luku tuntuu pieneltä, mikäli lavastuksen ymmärretään käsittävän kaikenlainen aidon ti-lanteen manipulointi aina partu-rinsaksien käytöstä harjoitusti-lanteissa otettuihin “taisteluku-viin” saakka.

Useimmat rintamamiehet ei-vät arvostaneet epäaitoja tilan-teita kuvaavia TK-miehiä, vaan pitivät lavastuksia osoituksena kuvaajien rohkeuden puuttees-ta. Tämä murensi TK-toiminnan uskottavuutta. Jatkosodan aika-na rintamajoukoissa keskusteltiin paljon TK-miesten pelkuruudes-ta tai urheudesta – uskalsivatko rintamakirjeenvaihtajat liikkua varsinaisen taistelevan armeijan mukana hyökkäysten aikana tai ylipäänsä mennä etulinjaan. Kos-ka Suomen rintama oli pitkä, ku-vaajia oli vähän ja yksiköt olivat heikosti motorisoituja, eivät ku-vaajat aina voineet olla mukana tapahtumien keskipisteessä.

Rintamajoukoissa yleistyikin käsitys, että TK-miehet viettivät mukavaa elämää esikunnissa ja lavastivat pääosan kuvistaan. TK-miesten tappioluvut eivät tue tätä käsitystä. Jatkosodassa kaatui 13 TK-miestä ja haavoittui 30. Mää-rät ovat suuria, kun kyse on kui-tenkin vain muutaman sadan

TK-mies Sundströmin ottama päiväämätön kuva. Alkuperäinen kuvateksti: ”Etp:n varastossa saksalaisten tavaroita”.

TK-kuvaaja Pekka Kyytisen ottama kuva heinäkuulta 1941. Alkuperäinen kuvateksti: ”Venäläistä vankia sidotaan Ilomantsin kenttäsairaalassa”.

miehen kokoisesta joukosta. Esi-merkiksi Wladimir Kouksinsky oli Pertjärven taistelussa Syvärin rintamalla huhtikuussa 1942 eh-tinyt kuvata yhden rullan, kun hän sai kuolettavan osuman vat-saansa. Kuvat lähetti Päämajalle hänen asetoverinsa. Niilo Helan-der taas kuoli kamera kädessään Immolan lentokentän pommi-tuksessa heinäkuun alussa 1944.

Olli Kleemola

Keskeinen kirjallisuus:Kleemola, Olli. Kamera aseena. Teoksessa Helena Pilke & Olli Klee-mola (toim.), Suomi taisteli. Kuvat kertovat. readme.fi oy, Helsinki 2013, 17-18Kleemola, Olli. Kaksi kameraa – kaksi totuutta? Omat, liittolaiset ja viholliset rintama- ja TK-miesten ku-vaamina. Poliittisen historian tutki-muksia 37. Turun yliopiston poliit-tisen historian laitos, Turku 2011Paulaharju, Jyri & Uosukainen, Martti. Kamerat – huomio – tul-ta! Puolustusvoimat kuvaajana. Puolustusvoimien kuvaustoiminta 1918–1999. Puolustusvoimien kou-lutuksen kehittämiskeskus, Helsin-ki 2000Pietinen, Markku Tulivuori ja mart-tyyri. Perhekuvassa Eila Hiltunen ja Otso Pietinen. Otava, Helsinki 2012Porkka, Reijo: Sodasta kuvin. TK-va-lokuvaus 1941–1944. Suomen valo-kuvataiteen museon säätiö 1983.

174/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Eivät kaikki juosseetHaastattelin useita kertoja vuo-sina 2000-2002 sotaveteraa-ni Leevi Lakiota. Metsänhoita-ja Lakio (1917-2002) kirjoitti so-takokemuksistaan ansiokkaan kirjan Eivät kaikki juosseet Tam-mi 1995. Talvisodan alussa hän 22-vuotiaana reservin vänrikki-nä toimi joukkueenjohtajana vas-taperustetussa Osasto Elomaas-sa. Se oli koottu nuorista armeijaa käymättömistä rajaseudun pojis-ta. Lakio muisteli, että joukossa oli myös jokunen 15-16 vuotias-kin. Joukkueen vahvuus oli 50 ja päällystöä edusti vänrikin lisäksi yksi alikersantti ja yksi korpraali.

Kirjansa sivulla 18 Lakio ker-too alikersantti P.:stä, joka sai pakokauhun heti ensimmäisessä kosketuksessa viholliseen. Tämä tapahtui Laatokan Karjalassa Im-pivaaran Mursulassa 17.12.1939. Mies pakeni paikaltaan vieden mukanaan kymmenkunta nuor-ta poikaa. Alikersantin mukaan lähteneet pojat julistettiin sit-temmin kadonneiksi. Heidän ni-mensä löytyvät Kansallisarkiston sodissa menehtyneet -tiedostosta.

Alikersantti PLakio kertoi haastattelussa, että alikersantti P:n sukunimi oli Pi-rinen ja että hän oli kotoisin Sor-tavalasta. Osasto Elomaahan kuulunut Lakion joukkue oli pe-rustettu 15.12.1939 eli hän ehti olla miehen kanssa tekemisissä vain muutaman päivän.

Tammikuussa 1940 perustet-

tiin Osasto Lakio, jonka päälli-köksi Leevi Lakio nimensä mu-kaisesti siirtyi. Mursulan taiste-lun jälkeen hän ei koskaan enää tavannut Piristä. Minulta kesti useita vuosia saada selville aliker-santti Pirisen henkilöllisyys. Kun sain miehelle etunimen, löytyivät kantakortit. Niiden kertoma so-tien ajalta on hyvin suppea, vain, että mies kutsuttiin talvisotaan. Siihen merkinnät loppuvat. Sen sijaan varusmiesajalta ja kanta-aliupseeriuralta 1920-luvulta on merkintöjä.

Taavi Henrik Pirisen nimi on merkitty Osasto Elomaan sota-päiväkirjaan 17.12.1939 taiste-lussa kadonneiden luetteloon. Sa-moin se löytyy Salmin Lohkon sotapäiväkirjan kaatuneiden luet-telosta. Lakion joukkue oli tuol-loin alistettuna Salmin Lohkolle. Ilmeisesti Pirinen sai surmansa 17.12.1939 Mursulassa vihollisen tulitoiminnan seurauksena. Ruu-mis jäi todennäköisesti vihollisen puolelle. Hän lienee tullut hauda-tuksi tuntemattomaan paikkaan.

Äärimmäinen katoaminenJostain käsittämättömästä syystä Taavi Pirisen poistumista muona-vahvuudesta ja riveistä ei huomi-oitu armeijan kirjanpidossa.

Pirisestä ei ole elonmerkkiä 17.12.1939 jälkeen. Armeijan li-säksi myös seurakunnan hen-kikirjanpito on pettänyt hänen kohdallaan. Miehen nimi siir-tyi seurakunnan kirjojen muka-na Sortavalasta Mikkeliin sotien

jälkeen. Pirinen julistettiin kuol-leeksi 1.1.1996 iän perusteella. Mitään merkintää hänestä ei ole 1930-luvun jälkeen.

Taavi Pirisen nimi ei ole in-ternetin sodissa menehtyneet -tiedostossa. Olen sitä Kansal-lisarkistoon tarjonnut. Torju-van vastauksen perusteluna oli, että koska tieto menehtymises-tä puuttuu kantakortista, asiaa ei huomioida. Voi vain ihmetellä, miksi sotapäiväkirjojen kadon-neiden luetteloista tieto sinne ei ole siirtynyt. Ja eikö puutetta voi jälkeen päin merkitä?

Kuka hän oli?Taavi Henrik Pekanpoika Piri-nen syntyi 6.6.1905 Sortavalassa. Hän oli vanhempiensa viidestä lapsesta nuorin. Molemmat sisa-ret menehtyivät jo pieninä. Os-oitteina eri vaiheissa on ollut ai-nakin Sortavalan pitäjä Tuhkala ja Sortavala Kuokkaniemi.

Asiakirjojen mukaan Pirinen kävi yhteiskoulua neljä luokkaa. Sortavalassa oli lyseo ja sen mat-rikkelista löytyvät vain veljien ni-met. Lähimmät yhteiskoulut oli-vat Jaakkimassa, Käkisalmessa ja Joensuussa. Niiden oppilasluet-teloissa Taavi Henrikin nimeä ei ole. Missä hän kävi koulua?

Ammatteja on ollut useita: puutarhaoppilas, asioitsija, säh-kötyömies ja kirjaltaja. Kanta-kortti kertoo, että hän toimi 1920-luvun puolivälin paikkeilla muutamia vuosia kapitulanttiali-kersanttina Rannikkotykistöryk-mentti 3:ssa.

Pirinen vihittiin avioliittoon 1927, mutta avio-onni ei kestänyt kauaa. Ainoa lapsi Erkki Olavi kuoli alle kolmivuotiaana vuon-na 1930. Pirisen äiti kuoli 1932 ja iäkäs isä 1942. Veljien kanssa lie-nee yhteydenpito katkennut.

Ilmeisesti kukaan omaisista ei ihmetellyt, miksi mies ei palan-

Äärimmäinen katoaminen – Tunsitko Taavi Piristä?

Soini Airilan 1975-76 tekemiä tauluja Putkisaaren taistelusta. Putkisaari on lähellä Mursulaa Impilahdella. Airila johti Putkisaaren puolustusta tammikuun lopulla 1940.

Sodassa ja elämässä yleensäkin voi tapahtua usko-mattomia asioita. Kun oikein paljon kummallisuuksia sattuu yhden ja saman henkilön kohdalle, alkaa käsi-tyskyky helistä. Taavi Pirinen lähti kutsuttuna talviso-taan eikä koskaan palannut takaisin. Hänen kohdallaan petti niin armeijan kuin seurakunnankin kirjanpito. Läheisten tukiverkko lienee revennyt jo aikaisemmin. Miten voi henkilö tyystin kadota?

nut talvisodasta. Se olisi käynnis-tänyt selvitystyön ja näkyisi mer-kintänä kantakortissa. Ilmeisesti perään ei kyselty. Oliko Pirinen syrjäytynyt?

PakokauhuisetVasta 2010-luvulla on noussut esille keskustelu suomalaisten so-tilaiden hermoista sodassa. Ville Kivimäen Tieto-Finlandialla pal-kittu teos Murtuneet mielet tuo aihepiirin vihdoin esille. Samaten on alettu tutkia sodan käyneiden miesten henkistä selviytymistä ja sodan traumojen vaikutusta hei-dän perhe-elämäänsä. Aiemmin on tullut esille lähinnä termit tä-rähtäneet tai karkurit.

Taavi Pirinen lähti talvisotaan eikä koskaan palannut. Mitä oi-kein tapahtui? Toisaalta voidaan kysyä, mitä oli tapahtunut sitä ennen. Kun mies heti ensikoske-tuksessa viholliseen saa pakokau-hun ja katoaa, herää ajatus, oliko hänellä lainkaan edellytyksiä toi-mia taistelussa?

Mitään tietoja Pirisen mah-

dollisesta sotavankeudesta tai loikkaamisesta ei ole. Tällaiset epäilykset olisi pitänyt kirjautua armeijan asiakirjoihin. Olen ai-hepiiriä tutkineen Reijo Nikki-län kanssa tapauksesta keskustel-lut. Hänen mielestään Pirinen ei ole jäänyt sotavangiksi tai loikan-nut.

Tietääkö joku Pirisestä?Kaiken ylle jää leijumaan häm-mästys, miten voi saman sotilaan kohdalle osua kaikki: jäädä vail-le omaisten ja läheisten huomiota sekä pudota yhteiskunnan orga-nisaatioiden ulkopuolelle.

Tunsiko kukaan Sotaveteraa-nin lukija sortavalalaista Taavi Henrik Piristä? Otan mielelläni vastaan pienetkin tiedonmuru-set.

Eeva Tammi sotahistorioitsija,

erikoissairaanhoitaja Yhteydenotot: puh. 0500 206 107

eeva.historia@gmail.com

Kaivinliike S ja J Suojärvi OyHollola

Taseseppo OyHyvinkää

Kultakeskus OyHämeenlinna

Patria-Rakennus OyHämeenlinna

Life PrismakeskusMansikkala

Kuusitunturi OyImatra

Rakennus ja Maalaus K. Tiippana

Imatra

Imatran Logo-paino KyImatra

Enso-Markkinat OyImatra

Disamed OyInkoo

www.disamed.fi

Metsäkoneurakointi Veljekset Eronen Ky

Kiihtelysvaara

DJ-Entertainment KyJoensuu

Metsä-Karvinen OyKontiolahti, Lehmo

Suomen Levyprofiili OyJoensuu

Suomen CNC-Koneistus OyJyväskylä

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n18

s ota h i s to r i a

Rajan kiroilla tarkoitan elä-mää Karjalan Kannaksel-la Venäjän naapurina vuo-

sisatoja, vuosituhansia. Sieltä ne sodat ovat aina tulleet. Tulee mie-leen suuri venäläissota vuodelta 1495. Kuinka raaka on silloin ih-minen voinut olla. Yksin on Suo-

men aina pitänyt torjua idästä tu-leva uhka. Yksin Knut Possekin tuolloin puolustautui.

Kerron alikersantti Rokasta, Viljam Pylkkäästä (1912-1999). Opin hänet lähemmin tunte-maan vasta hänen muutettuaan asumaan Lempäälään. Olin mu-

Rajan kirot ja Antti Rokka

Viljo Pitkänen viettää eläkepäiviään Lempäälässä.

Sakkolan pitäjän Haparaisten kylän poikia kertausharjoituksissa Perkjävellä 18.8.1935. Viljam Pylkäs on is-tumassa toinen oikealta, Tauno Pylkäs (Viljamin veli) seisomassa toinen oikealla ja kirjoittajan isä kolmas vasemmalta seisomassa.

Lähiomaiset Viljam Pylkkään haudalla 1999.

Viljam Pylkkään kotitalo Haparaisissa toimi vuonna 1983 Haparaisten ja Keljan kylien supermarkettina, valtion kauppana.

kana hänen 80-vuotispäivillään ja kuvasin videolle tapahtumaa.

Pylkkäät muuttivat Valkjär-ven pitäjästä 1920-luvulla koti-kylääni Haparaisiin. Heillä oli maanviljelystila ja isä Mikko teki myös pajatöitä viljelyn ohella. Kaikki me nuoret miehet kuu-luimme ensin suojeluskunnan poikaosastoon ja sitten suojelus-kuntaan. Heidän talossaan oli vuoden 1941 takaisinvaltauksen jälkeen 18 venäläistä sotavankia, olin yksi heitä vartioivista pojis-ta. Siitä se elämä juuri 16 vuotta täyttäneenä kiväärin kanssa alkoi jatkuen jatkosodassa ja Lapin so-dassa. Minun isäni oli Viljamin kanssa samassa porukassa jossa-kin vaiheessa jatkosodassa. Isä sanoi, kun he joutuivat kranaat-tikeskitykseen, niin Viljam vain meni vähän kyyristellen ja sanoi; ei se satu, jos ei ole sattuakseen. Minä olin isäni kanssa samas-sa sodassa ja vieläpä samalla rin-tamalohkolla noin kolmen kuu-kauden ajan.

Näkemykseni mukaan Tunte-mattomasta Sotilaasta tehdyissä elokuvissa ja niissä Viljamia esit-tävät näyttelijät eivät ole löytä-neet aitoa Viljamia. Viljam sanoi asiat suoraan, vihasi herroja eikä jankuttanut. Mikä sitten lienee omaisten näkemys? Minun mie-lestäni suurin virhe kaikissa so-taelokuvissa on, että kun oikein ammutaan, sen jälkeen tulee ai-van hiljaista. Sodassa taustal-la kuuluu aina tykkien jyminää tai muuta sotaan liittyvää ääntä. Koskaan ei ole täysin hiljaista.

Vastoin yleistä tietoa, että Vil-jamin kotitalo Sakkolan Ha-paraisissa olisi poltettu, ei pidä paikkaansa. Se oli hirsitalo ja se purettiin, vietiin turisteilta tun-

temattomaan paikkaan, jonka vain harva tiesi. Tontilla poltet-tiin ainoastaan jätteitä. Syyksi sanottiin, ettei siinä voinut asua, kun päivittäin kävi suomalaisia turisteja bussilasteittain. Olen itse käynyt luovutetussa Karja-lassa ensimmäisen kerran 1978 ja sen jälkeen kymmeniä kerto-ja. Viljami Pylkkään kotitalosta tuli suomalaisten turistien käyn-tikohde. Siksi talo hävitettiin.

Omaisten ja ehkä myös Vilja-min tahto oli saattaa Viljam hau-dan lepoon ilman mediaa. Siinä he onnistuivat.

Viljo Pitkänen (91) sotaveteraani

Lempäälä

eellisten artiklojen osalta Suomen rauhansopimus noudatti vuoden 1944 välirauhansopimusta.

Vaikka kaikki liittoutuneet maat olivat rauhansopimuksessa Suomen vastapuolena, varsinai-nen vastuu sopimuksen määrä-ysten noudattamisessa oli Neu-vostoliitolla ja Iso-Britannialla. Asevoimia koskevat rajoitukset määrättiin samoilla periaatteil-la kaikille toisen maailmansodan aikaisille Saksan liittolaismaille (Bulgarialle, Italialle, Romanial-le, Suomelle ja Unkarille).

Yhteisiä tulkintojaSuomalaisia hämmensi pitkään ristiriita siitä, miksi Pariisin rau-

Suomi vapautui Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista 1990hansopimuksessa rajoitettiin puolustusvoimien vahvuutta, kun taas vuonna 1948 solmitussa yya-sopimuksessa Suomelta vaa-dittiin kykyä torjua alueellaan Neuvostoliittoa uhkaavat hyök-käykset. Suomalaiset eivät olleet perillä sotilasartiklojen syntyhis-toriasta ja siitä, että ne oli tarkoi-tettu tilapäisiksi.

Aloitetta sotilaallisten ra-joitusten sisällyttämisestä rau-hansopimukseen ei ollut tehnyt Neuvostoliitto, vaan Iso-Britan-nia. Suomen katsottiin kuuluvan Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, minkä vuoksi sen asevoimien ra-joittaminen oli lännen etujen mukaista.

Suomi omaksui kylmän sodan aikana käytännön, jossa se soti-lasartikloiden muuttamisen si-jasta pyrki kiertämään rajoituk-sia sopimalla Neuvostoliiton ja Iso-Britannian kanssa yhteisistä tulkinnoista. Moskova ja Lon-too suostuivat 1960-luvun alussa uuteen sopimustulkintaan, joka salli Suomelle hankkia puolus-tuksellisia ohjuksia. Puolustus-voimat osti Neuvostoliitosta ja Iso-Britanniasta 1980-luvun al-kupuolella meripuolustuksen ke-hittämiseen tarvittavia heräte-miinoja, jotka rauhansopimus kielsi. Suomen menettelytapa oli poikkeuksellinen, sillä muut rau-hansopimuksen allekirjoittaja-

maat olivat jo varhaisessa vaihees-sa viitanneet kintaalla sopimus-tensa sotilaallisille rajoituksille.

Operaatio PaxMarraskuussa 1989 Berliinin muuri murtui. Seuraavana vuon-na kaksi Saksaa ja neljä voitta-javaltaa aloitti neuvottelut Sak-sojen yhdistymissopimuksesta. Keväällä 1990 Suomen ulkomi-nisteriössä vahvistui käsitys sii-tä, että Saksan nopea kehitys teki rauhansopimuksen rajoitukset entistäkin vanhentuneemmik-si. Ministeriössä katsottiin, että Saksan suvereniteetin palautumi-sen jälkeen olisi kohtuutonta, jos sotilaalliset määräykset olisivat

Rauhansopimuksen sotilasartikloiden määräytyminenHelmikuun 10. päivänä 1947 alle-kirjoitettuun Pariisin rauhansopi-muksen III osaan sisältyi sotilas-artikloja, jotka rajoittivat Suomen puolustusvoimien kokoonpanoa ja aseistusta. Rauhansopimus aset-ti ylärajat Suomen puolustusvoi-mien jalkaväen miesvahvuudel-le, sotalaivaston aluskalustolle ja ilmavoimien koneiden määräl-le. Suomelta kiellettiin kokonaan pommikoneet, sukellusveneet ja eräät muut asetyypit. Lisäksi so-pimus kielsi hankkimasta saksa-laista alkuperää tai mallia olevaa sotamateriaalia. Poliittisten ja alu-

194/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Saksalaiset joukot saapuivat maahamme vuonna 1941 miehittämästään Norjasta.

Taistelujoukkojen mukana olivat myös karttahuoltoyksiköt. En-nen sodan syttymistä saksalai-set olivat jo ilmakuvanneet Pet-samon alueen sekä muitakin osia pohjoisimmasta Suomesta. Sak-salaiset täydensivät kuvaustulok-silla sitten käytettävissään olevia yleiskarttoja ja topografista ai-neistoa, jotka oli vallattu norja-laisilta.

Sotatoimien alettua Suomes-sa ja saksalaisten hyökkäyskiilo-jen lähtiessä liikkeelle kohti itää, alkoi myös yhteistoiminta sak-salaisten ja suomalaisten välillä kartta-asioissa. Ensimmäiset toi-menpiteet koskivat suomalaisten yleiskarttojen hankintaa. Pääma-jan topografiselta osastolta pyy-dettiin materiaalia joko omaksi tai lainaksi jäljentämistä varten. Viimeksi mainitut pyynnöt kos-kivat lähinnä neuvostoliittolaista kartta-aineistoa, jota suomalaiset olivat saaneet sotasaaliiksi.

Saksalaiset muunsivat venä-läiskartastot saksalaiseen muo-toon. Saksalaisella 20. Vuoristo-armeijalla oli keväällä 1944 val-miina muun muassa hyvin laaja 1:100 000-kaavainen Itä-Kar-jalan kartasto, joka perustui lä-hes kokonaisuudessaan sotasaali-saineistoon. Tähän Heereskarten -ryhmään kuului muitakin yleis-kartoiksi luettavia koonnoksia. Lisäksi he olivat uusintapainaneet venäläisistä 1:50 000 topografi-kartoista ns. Truppen ausgabe-sarjan. Erikoista oli saksalaisten käyttämä paikannimistö. Yleen-sä he muuttivat uusintavaiheessa venäläisissä kartoissa olevat teks-tit sellaisenaan länsimaiseen kieli-asuun. Alueilla, joissa oli harvah-ko nimistö, kastettiin nimeämät-tömiä maastonkohtia saksalaisen näkemyksen ja koti-ikävän mu-kaisesti. Niinpä eräillä Petsamon lehdillä esiintyivät Afrika-See, Stempel-See, Wolfsberg jne.

Sotatilanteen käännyttyä itä-rintamalla saksalaisille epäedulli-seksi alkoi Saksan sodanjohto laa-tia eri tilanteita varten vaihtoeh-tosuunnitelmia. Syyskesällä 1943 sai Pohjois-Suomessa taisteleva 20. Vuoristoarmeija Hitlerin oh-jeen n:o 50, jossa käskettiin sak-salaisten varautua Suomen rin-tamatilanteen muutoksiin. Vuo-ristoarmeija sai tehtävän; sen oli tarvittaessa siirryttävä pohjoiseen ja toisaalta määräalueita oli pidet-tävä hallussa. Määritettiin kaksi tasaa, jotka oli ehdottomasti pi-dettävä hallussa. Tämä edellytti näiden strategisten alueiden pi-kaista kartoitusta. Vanhaa kart-tapohjaa kun ei ollut.

Kartoitusapua VälimereltäElokuussa 1944 ilmakuvattiin 20. Vuoristoarmeijan toimes-

ta Vuotson ja Lätäsenon aluei-ta. Ennen kuvausta oli jo ryhdyt-ty kartoitustyön valmisteluihin. Työn johtajaksi oli määrätty 20. Vuoristoarmeijan mittausupsee-ri majuri Hans Ernesti ja hänen avukseen oli komennettu Norjan puolelta joukko ammattimiehiä. Lisäksi Saksan ylin johto (OKW) oli käskenyt kartoitustehtävään erikoisjoukoistaan yliluutnantti, Wienin yliopiston geodesian toh-tori Wolfgang Pillewizerin ryh-mineen. Siirto oli merkillinen, Pillewizer oli näet käskyn saades-saan Välimeren alueella kartoi-tus- ja mittaustehtävissä. Grazin yliopiston 69-vuotias professo-ri Pillewizer kertoi allekirjoitta-neelle vuonna 1980 kokemuksi-aan pikasiirrosta:

Lähtö oli niin nopea, että Vä-limeren kartoittajat havaitsivat

Saksalaisten ainutlaatuinen kartoitustyö Lapissa

Yliluutnantti Wolfgang Pillewizerin ryhmän laatima pikakartta Rieston suot 1:100 000 kartta, joka painet-tiin vasta Norjan puolella.

äkkiä istuvansa Pohjois-Suomen vaaran laella kuuman Välimeren palvelusasuissa ja itikoiden ja mä-käräisten kiusaamana. Tunne oli suorastaan ”helvetillinen”, hän mainitsi. Oli nopeasti saatava kel-vollinen asepuku ja vasta sitten aloitettava kartoitus.

Maasto oli vaikeata ja lukuis-ten soiden ja kiveliöiden katta-maa, metsän peittämää, aivan toista kuin Välimeren luonto. Kartoitettavat alueet olivat pinta-vat. Aikaa oli käytettävissä hyvin vähän. Pillewizerin työ olikin pikakartoitusta, vain keskeisim-mät maastokuviot tallennettiin, painopiste oli strategisten kohti-en kuvaamisessa karttapohjaan. Erityisen hankalaa oli määrittää riittävän tarkat korkeussuhteet, normaalin vaaitusmittauksen si-jaan käytettiin silmämääräistä

kaltevuusmittaria eli hypsomet-riä. Stereotulkinta oli myös pai-kallaan. Suot hetteineen olivat saksalaisille petollisia. Pillewi-zer korosti pohjoisen lausunnos-saan maaston vaikeakulkuisuut-ta. Geodeettiset pisteet oli nekin määritettävä rungoksi ja niiden vastinkuviot oli paikannettava il-makuvilta. Kiireestä ja maaston vaikeudesta johtuen runko jäi ha-taraksi. Pikakartoitukseen osal-listui loppujen lopuksi neljä geo-deettia, fotogrammetrikkoa sekä maantieteilijää. Heidän apunaan oli 33 eri alojen ammattimiestä.

Kahdessa kuukaudessa mittava työLukuisten välivaiheiden jälkeen, joihin sisältyi kaksi asemanvaih-toa Parkkinaan ja Norjan Rund-haugiin, saatiin vihdoin osa 20. Vuoristoarmeijan vastuualueen kartoista valmiiksi.

Huolimatta ennätyksellisen nopeasta kartoituksesta eivät val-mistuneet kartat hyödyttäneet joukkoja tarkoitetulla tavalla. Saksalaisten vetäytymisliike oli odotettua nopeampaa ja kartto-jen kuvaama alue jäi taakse. Sak-salaisten joukkojen vetäydyttyä Suomesta Norjaan pysyivät kar-toituselimet vielä jonkin aikaa 20. Vuoristoarmeijan käytössä, mutta jo talvella 1945 siirrettiin ensimmäisiä komennuskuntia ta-kaisin Saksaan.

Puhtaasti kartoitusteknisesti saksalaisten kartoitustyötä tar-kastellen he olivat runsaassa kah-dessa kuukaudessa toteuttaneet mittavan kartoituksen heille tui-ki vieraassa ja hankalassa maas-tossa. Tätä oli pidettävä erin-omaisena saavutuksena.

Jyri Paulaharju

Lähteet:Professori Wolfgang Pillewizer (1911-1999).Kirjallinen haastattelu 21.4. 1980

Pariisin rauhan sopimus esiintyy vuonna 1947 julkaistussa suoma-laisessa posti merkissä. Rauhanso-pimuksen ehdot koettiin Suomes-sa raskaiksi.

yhä rajoittamassa Suomen täysi-valtaisuutta. Pienessä ulko- ja tur-vallisuuspoliittisten virkamiesten ja päättäjien piirissä alettiin sa-lassa valmistella rauhansopimuk-sen sotilasartiklojen poistamista. Hankkeesta käytettiin nimitystä Operaatio Pax.

Operaatio Pax otti merkittä-vän askeleen kohti toteutumis-ta, kun Saksat ja neljä voittajaval-taa allekirjoittivat 12. syyskuuta 1990 sopimuksen Saksan yhdis-tymisen ehdoista. Syyskuun al-kupäivinä presidentin kanslia-päällikkö Jaakko Kalela informoi - presidentti Koiviston ohjeista-mana - KGB:n Helsingin pääl-likkö Felix Karasevia Suomen ai-keesta tulkita rauhansopimusta. Karasev välitti tiedon presidentti Gorbatshoville, joka ei asettunut

Suomen päätöstä vastustamaan. Suomen hallituksen päätös rau-

hansopimuksen Saksaa koskevista ja Suomen täysivaltaisuutta rajoit-tavista määräyksistä julkistettiin 21. syyskuuta 1990. Hallituksen päätöksessä todettiin rauhansopi-muksen sotilasartikloiden, ydin-asekieltoa lukuun ottamatta, me-nettäneen merkityksensä. Samas-sa yhteydessä presidentti Koivisto tulkitsi vanhentuneeksi yya-sopi-muksen viittauksen Saksan uh-kaan. Hän kuitenkin korosti, että yya-sopimuksen olennainen sisäl-tö säilytti merkityksensä ja sopi-mus vastasi edelleen Suomen tur-vallisuusetuja.

Neuvostoliiton noottiSuomen yksipuolinen toiminta herätti kritiikkiä Neuvostoliiton

ja Iso-Britannian ulkoministeri-öissä. Ne katsoivat, että Suomen olisi pitänyt noudattaa rauhan-sopimuksen 22. artiklaa, jonka mukaan sotilasartikloiden muut-taminen tapahtui joko sopimalla allekirjoittajavaltioiden tai YK:n turvallisuusneuvoston kanssa. Suomen toiminnan pelättiin luo-van ennakkotapauksen valtioso-pimuksen yksipuolisesta irtisano-misesta. Hallituksen rauhansopi-musta koskeva päätös oli lisännyt julkista keskustelua rajoista ja Karjalan palauttamisesta.

Neuvostoliiton ulkoministe-riö pyrki vesittämään Suomen hankkeen. Se esitti ensin Suomen ja Neuvostoliiton välisiä neuvot-teluja, joissa sovittaisiin Suomen puolustusvoimien määrävah-vuuksista. Kun suomalaiset eivät

tähän suostuneet, Neuvostoliitto antoi virallisen nootin Suomel-le marraskuussa 1990. Nootis-sa esitettiin, että Neuvostoliitto ymmärsi Suomen päätöksen si-ten, että Suomi ei aio ylittää rau-hansopimuksessa asevoimille ase-tettuja enimmäismääriä eikä tule hankkimaan ydinaseita. Suomi ei kuitenkaan päätöstään pyörtä-nyt, vaan toisti vastausnootissaan hallituksen 21. syyskuuta teke-män rauhansopimuspäätöksen si-sällön. Noottien vaihdon jälkeen Neuvostoliitto jätti asian sikseen.

Juha-Matti Ritvanen VTM Juha-Matti Ritvanen

valmistelee väitöskirjaansa Turun yliopiston poliittisen

historian oppiaineessa.

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n20

s ota h i s to r i a

luummin kuin jäivät kiinni. He-kin ovat saaneet muistomerkin.

Miettilän historiallisella ka-sarmialueella Rautjärvellä jär-jestetään vuosittain heinäkuun alussa Miettilän Kollaus, jolloin mm. Kollaa-museo on auki.

Muistoissa jatkosodan alku 75 vuotta sitten

Rautjärven ns. yläpappilassa, - nykyisin seurakuntakoti - jossa partiot oleskelivat, on muistotaulu kaukopartiotoiminnasta. Kaksi osasto Veh-niäisen tiedustelijaa Arvo Mörö ja Paavo Suoranta nimitettiin Manner-heim-ristin ritareiksi.

Osasto Vehniäisen perinneyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Hynnä luovutti omistamansa aseet kunnalle. Aseita hallinnoi Rautjärven Re-serviupseerikerho ry, joka on mukana suunnittelemassa kaukopartio-draamakierrosta, jossa samoin kuin olemassa olevalla desanttikierrok-sella aseita tullaan käyttämään.

Eri puolilla Etelä-Karjalaa muisteltiin jatkosodan alkamista 75 vuotta sitten. Kesäkuun 25. päivänä 1941 eduskunnalle antamassaan tiedonannossa hallitus oli tehnyt sen johtopäätöksen, että maa oli joutunut sota-tilaan.

Tapahtumaa elävöitettiin esittämällä kohtaus, jossa Tarnalassa toisen armeijakunnan lohkolla eversti Aarne Blick antaa hyökkäyskäskyn alai-silleen joukoille. Rooleissa everstit Juhani Paakkinen, Vesa Huuskonen ja Reijo Jantunen.

Kaukopartiotoimintaa Rautjärvellä Partiotiedustelua oli myös väli-rauhan aikana, koska pidettiin tärkeänä selvittää Neuvostolii-ton mahdolliset hyökkäysvalmis-telut Suomen suuntaan. Kauko-partiotoiminta alkoi Rautjärvel-lä, kun Viipurin alatoimiston eli osasto Vehniäisen ensimmäinen siviiliasuinen partio lähetettiin 4.6. Karjalan Kannakselle. Ja ke-säkuussa ennen virallista sodan toteamista kuusi kahden miehen partiota oli suorittamassa tehtä-väänsä eli hankkia tietoa alueen tiestöstä, rautateistä, vihollisen liikkeistä ja joukko-osastojen si-jainnista. Toiminta pidettiin kai-kin puolin salassa. Näistä kuudes-ta partiosta viimeisen tiedusteli-jat jäivät palaamatta. Kaikkiaan osasto Vehniäinen teki 23 partio-matkaa kesällä 1941. Osasto me-netti jatkosodan ja Lapin sodan tiedusteluissa kaatuneina tai ka-donneina 34 partiomiestä ja kak-si lottaa. Kaukopartiomiehiksi valittiin hyvän fyysisen ja hen-kisen kunnon sekä aseenkäsitte-lytaidon omaavia, koska tehtävät olivat erityisen vaativia.

Jos oli Suomella tiedustelijoi-ta Neuvostoliiton puolella, niin samaa toimintaa oli myös toisin-

päin. Neuvostoliittolaisia desant-teja liikkui paljon rajan pinnassa ja Rautjärvelläkin jäi kiinni sodan jo loputtua syyskuussa 1944 kol-me desanttia, kaksi miestä ja yksi nainen. Nämä kuitenkin pidätys-tilanteessa räjäyttivät itsensä mie-

kirkkoonsa. Luostari rakennet-tiin uudelleen 1800-1uvulla Solo-vetskin luostarin miesten toimes-ta. Työt aloitettiin Pyhän Trifo-nin erakkomajan paikalla, koska siellä oli 1707 rakennettu Kris-tuksen temppeliintuomisen kirk-ko, vanha pappila ja joitakin lap-palaismajoja.

Ensimmäisenä työsuoritukse-na oli tien rakentaminen erakko-majalta vanhan luostarin paikal-le Paatsjoelle kirkon rakennusai-neiden paikalle kuljettamiseksi. Aivan uutta kirkkoa ei tosin ra-kennettu, vaan 1707 rakennet-tu kirkko laajennettiin rakenta-malla sen eteen uusi osa sivualtta-reineen. Pääalttariksi jäi vanhan kirkon alttari. Kirkko oli aluksi kylmä ilman 1ämmityslaitteita, mutta myöhemmin sinne asen-nettiin rautakamiina. Toinen si-vualttari vihittiin Zosiman ja Sa-vatin - solovetskilaisten - ja toinen Neitsyt Marian kuoleman muis-

tolle. Vuonna 1890 valmistui Pekka Vesaisen tuhoaman kirkon paikalle korkea kuutiomainen ru-koushuone, joka 1900-luvun al-kupuolella muutettiin kirkoksi.

Kun Petsamo Tarton rauhas-sa tuli kuulumaan Suomeen, val-tiovalta luovutti edellä mainitun kirkon luterilaiselle seurakunnal-le. Kirkon ortodoksinen ikonos-

Saamansa suosionosoituksen muistoksi Pyhä Trifon raken-nutti Paatsjoen Kolttakönkäälle 1565 pienen kirkon pyhitettynä Pyhän Boriksen ja Pyhän Glebin kunniaksi. Itseään varten Pyhä Trifon rakennutti kauemmaksi kirkosta erakkomajan ja kirkon, joka oIi pyhitetty Neitsyt Ma-rian kuoleman muistolle. Pyhä Trifon kuoli 1583 ja hänet hau-dattiin rakennuttamansa kirkon alle. Kuollessaan Pyhä Trifon oli 98-vuotias.

1500-luku oli Pohjolassa soti-en aikaa. Vuoden 1589 aikoihin venäläiset sotajoukot hävittivät Suomessa Oulun ja Pohjanmaan seutuja, ja suomalaiset sissijoukot vuorostaan Karjalaa ja Lappia. Pekka Vesaisen johtama suureh-ko suomalainen sissijoukko - ii-läisistä muodostettu - tunkeutui Petsamoon ja tuhosi perin poh-jin luostarin, jolloin 116 luostarin munkkia ja asukasta poltettiin

”Pikkutietoutta kauniista Karjalasta ja muualtakin”Petsamon luostari

Petsamon luostarin perus-taja, Pyhä Trifon, oli pa-pin poika ja elämältään

harras kristitty, maallikkonimel-tään Mitrofan. Jo nuorena hän jätti kotinsa Tverissä Venäjällä ja lähti pohjoiseen käännyttämään kolttia kristinuskoon kokonaan sivistyksen ulkopuolella. Hän rakennutti Petsamojoen var-relle kirkon, jonka rakennusai-neet raahattiin paikalle runsaan kolmen kilometrin päästä. Kun Pyhä Trifon ei ollut itse pappi, hän kutsui paikalle Elias-nimisen pappismunkin, joka suostuikin tulemaan Paatsjoelle kastamaan lappalaisia kristinuskoon. Elias vihki vuoden 1533 alussa Pyhän Trifonin rakennuttaman kirkon Pyhän Kolminaisuuden muistok-si. Tästä sai alkunsa Pyhän Kol-minaisuuden luostari. jonka ole-massaolon tsaari vahvisti ja mää-räsi sille huomattavia maa- ja kalastusalueita.

Petsamon alaluostari, joka 1921 luovutettiin luterilaiseksi kirkoksi iko-nostaasin ja alttarihuoneen jäädessä kuitenkin koskemattomaksi.

214/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Parikkalan Tarnalasta Tyrjän rykmentiksiParikkalan Tarnalassa 30.6. vie-tettiin jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtumaa. Ky-seisenä päivänä 1941 toisen divi-sioonan komentaja eversti Aarne Blick antoi joukoilleen hyökkäys-käskyn Tarnalan tienristeykses-sä määränpäänä Laatokka. Ensin tuli kuitenkin vallata Tyrjän seu-tu ja myös katkaista Sortavalan - Elisenvaaran rautatielinja. Pa-rikkalasta tuli rajapitäjä talviso-dan jälkeen ja mm. Tyrjän kyläs-tä puolet jäi rajan toiselle puolelle.

Ennen jatkosodan alkua alu-een kylät oli jo evakuoitu, ker-toi Eino Heinonen, joka itse on kaksi kertaa joutunut evakkoon. Evakuoinnit Parikkalasta tapah-tuivat nopeasti, vain muutamas-sa päivässä juhannuksen alla. Ju-hannuksen jumalanpalvelukseen 22.6.1941 osallistuikin vain kou-rallinen kyläläisiä.

Tarnalan ja lähikylien alueel-le majoitettiin JR7:n, JR28:n ja JR49:n sekä erillisen rajajääkäri-pataljoonan joukkoja. Vihollinen oli linnoittautunut Tyrjän alueel-le ja täällä käytiinkin jatkosodan alun raskaimmat taistelut. Suuria tappioita vaatineet taistelut kesti-vät toista kuukautta, mutta käsky tuli täytettyä, kuten evl Ilmari Hakala tyhjentävässä esitelmäs-sään totesi. Hakala kertoi sekä sodan syistä ja joukkojen keski-tyksistä rajan pintaan että Tyrjän taistelusta ja Lahdenpohjan valta-uksesta. Nämä taistelut antoivat JR7:lle nimen Tyrjän Rykmentti ja maineen yhtenä valiorykment-tinä komentajinaan everstit Ar-mas Kemppi ja Adolf Ehrnrooth.

Tilaisuudessa paljastettiin muistolaatta tekstillä ”Jatkosodan 2. divisi-oonan komentaja eversti Aarne Blick antoi alaisilleen II AK:n joukoille hyökkäyskäskyn täällä Tarnalan tienristeyksessä 30.6.1941”. Muistolaa-tan, joka kiinnitettiin tienristeykseen pystytettyyn kivilohkareeseen, paljasti JR7:n perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Hämäläinen.

Nuijamaalla pidettiin 3.7.2016 muistotilaisuus kranaattituleen joutunei-den ja surmansa saaneiden nuijamaalaisten Terttu Hyvärisen, Väinö Hy-vättisen, Tapani Korpelan ja Eila Ruokosen kaatumapaikalla. Nuijamaan sotaveteraanit, lotat ja Lions Club pystyttivät muistomerkin 6.8.2006.

Nuijamaan Sotaveteraanit ry:n varapuheenjohtajan Antti Kaarnan isän suojeluskunnan talousaliupseerin Viljo Kaarnan päiväkirjassa lukee:

Samassa räjähti pihassa kranaatti, toinen heti rakennuksen takana ja sitten katkeamattomana sarjana putoili kranaatteja….

Ulos syöksyessäni näin lottien ja miesten rientävän rakennuksen päit-se ylös kiviseen metsään… Kun ensimmäinen kranaattisade noin puolen tunnin kuluttua oli ohi, nousin pystyyn ja kuulin mäeltä Toivo Rutin talon takaa ensimmäiset avunhuudot: ”Auttakaa! Lääkintämiehet tän-ne!” …Ensiksi tapasin kers. Tolosen, joka sanoi haavoittuneensa ja lisäsi: ”Tytöille kävi huonosti.”

Vänr. Pentikäinen juoksi myös mäellä huutaen lääkintämiehiä. Hän näytti lottien onnettomuuspaikan. Hyvärisen Terttu ja Ruokosen Anja makasivat taittuneen kuusen latvan alla päät ruhjoutuneina. Kuulin, että Myrän vartion emäntä, korpr. Korpela ja sotamies V. Hyvättinen olivat haavoittuneet. Lottien kaatumispaikasta n. 10-15 m mäelle päin tapasin Korpelan makaamasta vatsallaan. Hän pyysi:”Auta hyvä Ville ja käännä minut selälleni.” Tartuin Korpelaa hartioista kääntäen hänet selälleen. Vasemman jalan käänsin erikseen, sillä se oli reidestä pahoin sirpaleen runtelema, samoin oikean jalan säären luut olivat poikki…..

Menin uudelleen lottien ruumiiden luokse. Nostin kuusen latvan pois heidän päältään ja erään toisen sotilaan avustamana oikaisimme heidän ruumiinsa sijoittaen murskaantuneen pään vähän korkeam-malle mättään päälle. Kun tämä työ oli tehty, otin asennon, vein käden päähineeseen ja kunniaa tehden vietin hiljaisen hetken aivan etulinjassa sankarikuoleman saaneiden lottien TERTUN JA ANJAN kylmenevi-en ruumiiden ääressä.

Tein kunniaa Suomen naiselle, joka tahtoo seistä vaarojenkin paikal-la soturiveljensä rinnalla valmiina uhreihinkin.

Sotamies Väinö Hyvättinen kuoli jo sidottaessa, korpraali Korpela kolme päivää myöhemmin.

Päivään osallistui myös JR7:n veteraaneja. Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt oli koneki-väärijoukkueen johtajan taiste-lulähettinä ja haavoittui luodis-ta päähän ankarassa tykkitulessa Pääsiäisvaaran taisteluissa 1. hei-näkuuta. Jo elokuussa hän palasi yksikköönsä toimien nyt taiste-lulähettialiupseerina. Pentti Laa-manen Punkaharjulta oli vain 16-vuotiaana esikunnan lähetti-nä.

Tykistökeskitys Nuijamaan MyrälläNuijamaan Myrän kylä sijaitsi n. kahden kilometrin päässä uudesta rajasta ja rintamalinjasta. 4.7.1941 siirrettiin joukkoja Myrän raja-vartioasemalle mukanaan lottien kanttiini. Rauhallisen illan rikkoi vihollisen tykistökeskitys.

Teksti ja kuvat: Raili Leino Etelä-Karjalan sotaveteraanipiirin

toiminnanjohtaja

taasi jäi koskemattomaksi, eikä luterilainen seurakunta saanut käyttää alttarihuonetta. Luosta-rin munkit saivat oikeuden toi-mittaa kirkossa jumalanpalveluk-sia 116 veljen kuolinpäivänä eli vanhana jouluna.

Talvisota syksyllä 1939 alkoi Lapissa ja Petsamossa niin yllät-täen, ettei luostarin asukkaille ehditty ilmoittaa asiasta ennen sotatoimien alkamista. Seurauk-sena koko luostarin veljistö joutui neuvostosotilaiden käsiin mitään

aavistamatta. Vuoden 1940 Mos-kovan rauhanteon jälkeen vangi-tut palautettiin Suomen puolelle luostarin johtajaa pappismunkki Paisijta ja sähkölaitoksen hoitajaa munkki Feodoria lukuunotta-matta. Heidän kohtaloaan Neu-

vostoliitossa ei varmasti tunneta. Luostarin kirkko jäi koskemat-tomaksi myös jatkosodan 1941-1944 aikana, joskin joitakin luos-tarin rakennuksia tuhoutui tai vahingoittui taistelujen yhteydes-sä. Esimerkiksi luostarin päära-

kennus sekä sen yhteydessä ollut vanha pappila tuhoutuivat.

Anssi Vuorenmaa

Hyödyt:• Sydän- ja verenkiertoelimistön vilkastuminen ja kestävyyden lisääminen• Lihasvoiman vahvistaminen ja säilyminen• Jäykistymisen välttäminen ja liikkuvuuden lisääminen• Aineenvaihdunnan ja ruoansulatuksen tehostaminen• Liikkuminen lisää mielihyvähormonien tuotantoa

Moottoroitu polkulaite aktiivisuuden ylläpitoon.

medical device

Laitteen mukana jalkakaukalot ja käsikahvat, jotka vaihdettavissa pikalukituksella ilman työkaluja.

THERA-TRAINER MOBI

Fysioline OyArvionkatu 233840 Tampere

puh. 03-2350 700info@fysioline.fiwww.fysioline.fi

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n22

s ota h i s to r i a

Kolme veteraanijärjestöä (Sotainvalidien Veljesliit-to, Suomen Sotaveteraa-

niliitto ja Rintamamiesveteraa-nien liitto) olivat saaneet v. 1991 ensimmäistä kertaa yhteiskutsun, 2 henkilöä järjestöä kohti Neu-vostoliiton sotaveteraanikomi-tealta saapua ystävyysvierailulle elokuun 19. päivästä 21. päivään

Moskovaan ja 21. päivästä 23. päi-vään Leningradiin. Kutsun oli al-lekirjoittanut komitean puheen-johtaja, ilmavoimien marsalkka Alexander Silantiev. Kaikilla kolmella suomalaisjärjestöllä oli viimeistään 1980-luvun puolivä-lin jälkeen toimivat kahdenkeski-set suhteet itäisen naapurin vete-raaneihin ja heidän keskusjärjes-

töönsä. Toki venäläisveteraanien vieraillessa Suomessa oli kulloin-kin kutsun esittänyt järjestö jär-jestänyt tapaamisen vieraiden-sa kanssa kahdelle muullekin ve-teraanijärjestölle, ja joskus myös Rintamanaisten liitto oli mukana näissä tapaamisissa. Tähän kut-suun asti suhteiden hoito oli toi-minut bilateraalisella pohjalla.

Kaikki kolme järjestöä ottivat kutsun vastaan ja valitsivat joh-tonsa edustajat matkalle: Veljes-liitosta puheenjohtaja Uki Vou-tilainen ja pääsihteeri Juhani Saari, Sotaveteraaniliitosta pu-heenjohtaja Simo Kärävä ja va-rapuheenjohtaja Antti Hartik-ka sekä Rintamaveteraaniliitosta, kun puheenjohtaja Risto Hyvä-rinen oli Budapestissä toimivana suurlähettiläänä estynyt saman-aikaisesti tapahtuvan Unkarin presidentin Suomeen tehdyn val-tiovierailun johdosta lähtemäs-tä, varapuheenjohtaja Eino Val-kokivi ja toiminnanjohtaja Rei-no Toivio. Vanhimman järjestön puheenjohtaja Uki Voutilainen oli delegaation johtaja. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, elossa dele-gaatiostamme ovat enää Juhani Saari ja tämän kirjoittaja.

Vallankaappaus alkaaElokuun 19. päivä aamuyöstä, ehkä joskus klo 3 jälkeen, puhe-limeni soi ja Risto Hyvärinen kertoi, että Moskovassa on par-haillaan menossa vallankaap-pausyritys. Samalla hän toivoi,

Veteraanijärjestöjen johto vallankaappausyrityksen ytimessä

Teillä ja kaduilla oli runsaasti panssarivaunuja. Väkijoukko parveili vaunujen lähellä.

että meidän tulisi ehdottomasti matkustaa Moskovaan tilanteesta huolimatta. Uutistoimistot Mos-kovasta olivat välittäneet tietoa yön aikana vallankaappausyri-tyksestä, ja että kaappausyrityk-sen johdossa olisi varapresident-ti Gennadi Janajevin johtama juntta. Krimillä oleilleen presi-dentti Gorbatshovin asemasta ei ollut tietoa. Vastasin, että me-nemme, jos kone lentää, mut-ta päätämme asiasta kentällä yh-dessä. Meillä oli liput Finnairin aamuvuoroon Moskovaan. Ker-roin Riston terveiset ja päättelim-me, että jos Finnair lentää, kaipa se lentää takaisinkin ja niin pää-timme lähteä. Päätös kannatti. Emme voineet vielä tuolloin ar-vata, ehkä korkeintaan uumoil-la, että saimme olla todistamassa vuosisatamme ehkä yhden suu-rimman historiallisen tapahtu-maketjun käynnistymistä sen yti-messä.

Ystävällinen vastaanottoMoskovassa delegaatiotamme oli vastassa juhlava kenraalijoukko. Meidät toivotettiin jo kentällä sy-

Historianopettajat olivat Tammenlehvän Perin-neliiton, Sotavainaji-

en muiston vaalimisyhdistyksen ja Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton (HYOL:n) yh-dessä järjestämällä sotahistorial-lisella retkellä 1.–3.8.2016 Kar-jalan Kannaksella. Sotahistori-amatkan kurssinimenä oli ”Ei tästä edemmäs! Torjuntavoitto Kannaksella 1944”.

Taitavana oppaana toimi sota-historioitsija Göran Lindgren. Tällaiselle matkalle on tarvetta, sillä historian lehtorit toimivat työssään historiatiedon jakajina, opastajina sekä maanpuolustus-hengen asiallisina ilmentäjinä ja havainnollistajina. Kaveria ei jä-tetä kouluissakaan pulaan tai yk-

sin, kuten rintaman velvoittavat opetukset kertovat. Yhteen hii-leen puhaltava positiivinen Suo-men kansa on aina selviytynyt ul-kopuolisten aiheuttamista vaike-uksista.

Karjalan Kannaksen kesän 1944 taisteluasemat tekivät yhä vahvan vaikutuksen niin nuo-reen historianopettajaan kuin ko-keneeseen evp-upseeriinkin vielä 72 vuotta tapahtumien jälkeen. Aidot ampumahaudat, räjäyte-tyt bunkkerit, esineet ja tarinat sotilaidemme järkkymättömästä päättäväisyydestä sekä viattomi-en siviilien evakkomatkoista tai ankarista taisteluista lisäsivät sil-min nähden kurssilaisten kiin-nostusta sotahistoriaan.

Kun lehtori välittää historian-tunnille aitoa kiinnostustaan Suomen historian käännekoh-dasta, jaksaa oppilas ja lyseolai-nen myös lukea ajatuksen kans-sa oppikirjoja, mikä luonnolli-sesti parantaa mahdollisuutta loistaa koulussa, kokeissa ja yli-oppilaskirjoituksissa.

Ensimmäistä kertaa luovute-tulla alueella ja Kannaksella vierai-levalle historianlehtorille oli hyvin puhuttelevaa kuunnella ammatti-taitoisen oppaan mukaansatem-paavaa taisteluselostusta ja samalla katsella kädestä toiseen välitettyjä jatkosodan värikkäitä mustaval-kovalokuvia Meri-Valkeasaaren lohkolla Sormenkärki tukikoh-dan taisteluasemissa. Opettaji-en kunnioitus torjuntavoittoi-hin pystyneitä isovanhempiam-me kohtaan kasvoi entisestäänkin. Henkinen selkäranka kasvoi taa-tusti kaikilla kymmenen senttiä. Aidossa konekivääripesäkkeessä seisoessa etelän suuntaan avautui moni kuuluisien valokuvien puo-lustuslinja uudella tavalla.

Suurhyökkäyksen paineissa so-tilaat eri tehtävissään venyivät liki yli-inhimillisiin fyysisiin ja hen-kisiin ponnisteluihin ja tekoihin. Sotasairaaloissa tehtiin ympäri-pyöreitä työpäiviä vajaalla miehi-tyksellä ja puutteellisella lääke- ja huoltovälinemateriaalilla.

Edesmennyt iisalmelainen sairaanhoitolotta Aune Valko-

la muisteli nuorena silminnäki-jänä, kuinka neuvostoliittolaiset pommittivat yli 150 lentokoneel-la juuri näitä Kannaksen puolus-tuslohkoja ja sotasairaalaa, jossa hän palveli sinivalkoisen vakau-muksensa puolesta.

Sonkajärvellä syntyneen Man-nerheim-ristin ritarin Ville Väi-säsen sinnikkään ja uhrautuvan panssarintorjunnan ja oikeas-ti kylmäpäisten ilmatorjunnan miesten tarkkuus hidastivat kui-tenkin ylivoimaisen vihollisen etenemistä. Pahimmillaan tämä tarkoitti tuhansien kohdalla myös uhrautuvaa sankarikuole-maa muiden puolesta. Kaatunei-ta poikia oli peltosarkojen pituu-delta. Voiko enempää ihmisen puolesta tehdä diktaattorimais-ta hyökkääjää estäessään? Nämä

taisteluasemat olivat kirjaimel-lisesti Neuvostoliiton kesäkuun alun 1944 suurhyökkäyksen kuo-lemankenttiä.

Vainajat tuotiin kotiseuduilleSotavainajien muiston vaali-misyhdistyksen puheenjohta-jan Pertti Suomisen opastuk-sella vierailimme niin talvisodan 1939-40 Säkkijärven sankarihau-doilla kuin talvi- ja jatkosodan Äyräpään kirkonraunioiden ja sankarihautojen ympäristössä Vuoksen rannalla. Arvostamme kovasti sitä työtä, mitä sotavaina-jien yhdistys tekee poikien saa-miseksi vielä kotimaan multiin omaisten suureksi helpotukseksi. Sankarihautausmaat olivat siis-tissä kunnossa ja muistomerkkei-

Historianopettajat sotahistorian syntypaikoilla

Matkalaiset Vuoksen rannalla Äyräpään kirkonraunioiden kohdalla.

Terijoella kunnostetaan Terijoen entisen upseerikerhon taloa, jossa vai-kutti parin viikon ajan Otto Ville Kuusisen nukkehallitus syksyllä 1939.

234/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Suomalainen delegaatio panssarivaunun edessä (vas.) Juhani Saari So-tainvalideista, Reino Toivio ja Eino Valkokivi Rintamamiesveteraaniliitos-ta, Simo Kärävä Sotaveteraaniliitosta ja Uki Voutilainen Sotainvalidesta. Kuvasta puuttuu Sotaveteraaniliiton edustajana ollut Antti Hartikka.

dämellisesti tervetulleeksi. Ken-tältä lähtiessämme poliisisaattu-etta meillä ei ollut, ei Zisejä ei Zi-lejä, vaan mustat Volgat. Jokaisen auton etupenkille istuutui vastas-sa olleista kenraaleista joku. Len-tokentältä kaupungin keskustaan johtavan moottoritien molem-mille puolille oli ajettu panssa-rivaunuja muutaman 300-400 metrin välein. Kun autoletkam-me pysähtyi liikennevaloihin ja ihmiset kadunkulmauksessa nä-kivät auton etupenkillä istuvan kenraaliunivormuisen henkilön, sylkivät he auton ikkunoihin. Päästyämme perille punaisen torin laidalla olevaan majoitus-paikkaamme hotelli Moskovaan, vaihtoivat saattokenraalimme si-viiliasun loppupäiväksi päälleen. Hotellin ympärille oli ajettu usei-ta kymmeniä panssarivaunuja ja punainen tori oli tyhjä. Meitä kohtasi erityinen näky: ihmiset parveilivat panssarivaunujen ym-pärillä. Vielä erikoisemmaksi asi-an teki se, että he kantoivat vau-nujen miehistölle coca-colaa ja punaisia neilikoita. Mistä oli ky-symys? Meille ilmoitettiin, että vuorossa on seppeleen lasku tun-temattoman sotilaan haudalle Brasilian presidentin delegaation jälkeen. Nämä kahden delegaati-on henkilöt olivat ainoat ihmiset, joita torilla näimme.

Boris Jeltsin valtaanSiirryn vierailumme kolmanteen päivään ke 21.8. ja ravintola Pra-haan, jossa puheenjohtaja Silan-tiev tarjosi meille Moskovan osan päätöslounaan ennen siirtymis-tämme Leningradiin. Meillä ei ollut selvää käsitystä, miten ul-koinen tilanne on kehittynyt, mutta sen ymmärsimme, että ti-lanne on eritäin jännittynyt, eikä ole selvää, mikä osapuoli on nis-kan päällä, tai mitkä nämä osa-puolet todellisuudessa ovat. Vie-railun käytännön järjestelyistä vastasi ylireferantti Vadim Smir-nov, joka yritti parhaan kykynsä mukaan vastailla meidän kysy-myksiimme tilanteen kehitykses-tä. Se meille oli käynyt selväksi, että Venäjän valtion vahva mies Boris Jeltsin oli nousemassa ehkä koko kiistan ratkaisuhah-moksi. Smirnov informoi minua ennen lounasta, että hän saa ajan-tasaisen informaation tilanteen kehityksestä ja tietyllä merkillä il-moittaa minulle lounaan aikana-kin asioiden saadessa positiivisen käänteen. Mitä kaikkea tämä po-sitiivinen käänne sitten tarkoitti-kaan. Puheenjohtaja Alexander Silantiev piti voimakassanaisen tervehdyspuheen, jossa korosti kurin ja järjestyksen merkitystä maan hallinnassa ja järjestäyty-neiden olojen ylläpidossa. Meil-

le syntyi vahva vaikutelma siitä, mille puolelle puheenjohtaja Si-lantiev oli asettunut. Tämän lou-naan jälkeen me emme häntä kos-kaan enää tavanneetkaan. Muu-tamaa kuukautta myöhemmin Rintamamiesveteraanien liiton puheenjohtaja Risto Hyvärinen ja valtuuston puheenjohtaja Ossi Hooli saivat kutsun Moskovaan komitean uudelta puheenjohta-jalta, joka hänkin oli ilmavoi-mien marsalkka. Allekirjoittanut ja venäjänkielentaitoinen liiton valtuuskunnan jäsen Eero Salmi määrättiin mukaan, mutta tämä onkin sitten jo eri jutun aihe.

Meille selvisi myöhemmin Suomessa, mitä positiivinen käänne tarkoitti. Juuri silloin Bo-ris Jeltsin oli noussut tankin pääl-le pitämään kuuluisan ja vallan-kaappausyrityksen luhistumisen kannalta ratkaisevan puheensa. Lähes samanaikaisesti, kun olin saanut merkin asioiden positiivi-sesta käänteestä, nousi delegaa-tiomme johtaja Uki Voutilainen kiittämään isäntäämme Silantie-via vierailukutsusta ja lounaas-ta asettaen sanansa jollain taval-la tukeakseen Silantievin terveh-dyspuheessa esittämiä ajatuksia kurista ja järjestyksestä. Simo Kä-rävä oli huomioinut myöskin Smirnovin ja allekirjoittaneen merkkikielen ja arvasi, mistä oli

kysymys. Hän yritti viestittää Ukille, ettei ehkä olisi enää niin tarpeellista korostaa uudelleen tervetuliaispuheessa esille tuotu-ja seikkoja.

Matkamme jatkui tämän jäl-keen Leningradin veteraaniko-mitean vieraana. Siellä meille tar-josi yllätyksen torstai 22.8., kun hotellimme edessä oli, vain vuo-rokausi Jeltsinin puheesta, van-han Venäjän lippu, jonka edessä ryhmämme kuvattiin.

Nyt 25 vuotta myöhemmin ymmärrämme tapahtuman, jon-

ka keskipisteeseen veteraanival-tuuskuntamme heitettiin, maa-ilmanhistoriallisen merkityksen. Kun vielä lisään, että äidinäitini asui Pietarissa 1917 ja näki Le-ninin loka-marraskuun vallan-kumouksen, pakeni sieltä seuraa-vassa tammikuussa sulhasensa tamperelaisen veturinkuljettajan kanssa, sulkeutuu ympyrä.

Reino Toivio Rintamamiesveteraaniliiton

toiminnanjohtaja 1985-2008

kaviksi Suomen kohtalon päivik-si. Tämä oli Adolf Ehrnroothin ja hänen miestensä puolustautumis-paikka.

Tiukkoja matkalla erityises-ti painotettuja vierailukohteita

olivat lukuisista sotamuistelmis-ta, tutkimuksista ja elokuvista kuuluisat Tali-Ihantala, Viipu-ri ja Viipurinlahti. Saksalaisten ja suomalaisten lento-osastojen ilma- ja pommitustaistelut tai-

vaalla ylivoimaista vihollista vas-taan olivat iso apu myös jalkavä-kimiesten näkökulmasta. Talin sillan tuhoamiset sekä Ihantalan, niiden risteysten ja läheisten mä-kien valtavat tykistökeskitystais-telut noin parin kymmenen kilo-metrin matkalla jäävät koko toi-sen maailmansodan historiaan. Moni opettaja totesikin puoliää-neen, että tämä matka vaatii jäl-kikäteen sulattelua.

Oppaan ansiosta Viipurin me-nettäminen tuntui lähes henki-lökohtaiselta menetykseltä, kun käytiin kaupungin taisteluja tais-telulinjan, esikunnan ja raken-nusten tarkkuudella. Talvisodan Suomussalmen taisteluiden kova tekijä Alpo Marttinen joukkoi-neen ja suomen- ja ruotsinkieli-set sotilaat venyivät torjuntavoit-toon Viipurinlahdella - saarilla ja mantereella esimerkiksi Tien-haarassa. Itsekoettuina torjunta-taistelun 1944 maastot herätti-vät tarpeen lukea ja perehtyä vielä kerran tammenlehväsukupolven urotekoihin.

Teksti ja kuvat: Pekka Ritola Iisalmen lyseon historian ja

yhteiskuntaopin lehtori

Lisätietoja: www.sotaveteraanit.fiwww.tammenlehva.fihttp://www.sotavainajat.net/sivu.php?id=1www.sotahistoriallisetkohteet.fi/etusivu/www.hyol.fi

neen vaikuttavan kauniita puis-tomaisia paikkoja pysähtyä. Oli vaikuttavaa, kuinka kukkien las-keminen sankarihaudoilla ja hil-jaisen hetken pitäminen sitoi sa-malla tavalla ajattelevia ihmisiä yhteen. Nuoret opettajat kunni-oittavat ja arvostavat veteraani-sukupolvea paljon ja jatkavat ve-teraanien perinteen välittämäs-tä lapsille ja nuorille työllään ja omalla esimerkillään.

Pietarilaisille Suomenlahden perukan mökkialueet, kunnoste-tut Kuokkalan kartanon raken-nukset ja Terijoen pitkien hiek-karantojen seudut ovat pitkään olleet suosittuja lomailua varten venäläisillä kriteereillä. Monien rakennusten alkuperäiset teki-jät ja käyttäjät olivat toki olleet suomalaisia. Terijoen entisen up-seerikerhon talossa vaikutti his-toriassa vain parin viikon ajan poliittisesti käytetty Otto Ville Kuusisen kommunistinen nuk-kehallitus syksyllä 1939.

Matka taistelupaikalle lahjaksiTäytyy todeta, että mielestäni esimerkiksi Vammelsuun panssa-rikaivantojen ja asemalinjan ko-keminen omatoimimatkalla tai valmismatkalla olisi hieno jou-lulahja ensi kevääksi tai ensi ke-säksi karjalaiset juuret omaavalle suvulle tai sotahistoriasta kiin-nostuneelle reserviläisryhmäl-le tai opettajahuoneen kollegoil-le. Vihollisen hyökkäyksen terää kuluttanutta maastoa on entisöi-ty Kuuterselän entisen tieuran ja

harjanteen VT-linjan maastossa. Opastetaulut, ampumahaudat, panssarintorjunnan 76 mm:n ty-kin asemat ja kiviset panssaries-teet ovat nyt paikoin pituutta varttuneen kuusimetsän keskellä. Vieläkin pitempää Siperian lehti-puumetsää oli istutettu jo aiem-min purjeveneiden mastotarpeik-si. Niitä eivät jatkosodan pitkän-kantaman aseet niittäneet nurin, kuten käytännössä ratkaisutais-telujen kohdalla kävi. Kivenna-van Siiranmäen peltoaukeat ovat nimenomaan torjuntavoiton muistomerkin kohdalla lukuis-ten suomalaisten sukuseurojen ja matkailijoiden kuuluisia vierailu-paikkoja.

Ehrnroothin puolustuspaikoillaÄyräpäässä ja Vuosalmella Vuok-sen rannalla etulyöntiaseman ja tykistön hallinnalle välttämättö-män sillanpääaseman pitäminen talvi- ja jatkosodassa vaati raskaan veronsa ja uhrinsa. Legendaariset paikannimet, vuolaasti virtaava virta ja kangasharjanne ovat hy-vin puhuttelevia, kun muistetaan taisteluiden kesto, ammuttujen ammusten määrä sekä haavoit-tuneiden ja kadonneiden osuus. Neuvostoliittolaiset eivät saaneet edetä metriäkään ilmaiseksi. Puo-lustusvoimien internetin digitaa-lisen kuva-arkiston sekä interne-tin ja Ylen sota-aikojen radio-oh-jelmien elävöittämä menneisyys kesältä 1944 muutti monen his-torianopettajan mielessä nyt kau-niin ja aurinkoisen kesäpäivän va-

Suomalaisten panssaritorjuntatykin paikka Kuuterselässä.

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n24

k e n tä ltä

Juhlapäivä aloitettiin messul-la Kivijärven kirkossa, jonka

jälkeen seppeltenlähetyspuheen piti yhdistyksen puheenjohtaja Markku Hakanen.

Varsinainen juhla aloitettiin entisen opettajan Yrjö Liinahar-jan sanoittamalla ja säveltämällä

Kivijärven kotiseutulaululla. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Riku Kalmari piti tervetulopu-heen.

Mieskuoro ”Saarijärven Lau-lumiehet” esiintyi johtajansa Ma-ritta Heikkurisen johdolla.

Jukka Hietaniemi esitti mm. Kivijärven entisen kirkkoherran ja sankarivainajan Väinö Havak-sen sanoittaman laulun ”Testa-mentti pojalleni”. Edellinen pu-heenjohtajamme Yrjö Havas lausui isänsä, Väinö Havaksen runoja.

Juhlapuheen piti Keski-Suo-men aluetoimiston päällikkö ev.ltn Jukka Kentala, joka toi myös puolustusvoimain terveh-dyksen.

Hän osoitti aluksi kiitollisuu-den sanat veteraaneille taisteluis-ta isänmaamme vapauden puoles-ta ja koko veteraanisukupolvelle maamme jälleenrakentamisesta. Hän muisteli, miten lähiaikoina oman pojan sotilasvalatilaisuu-dessa hänelle kirkastui entises-täänkin, että maamme ainoa oi-kea puolustusratkaisu on yleinen asevelvollisuus.

Laatimassaan historiikissa Markku Hakanen totesi mm.,

Sofian kirkko Paavolassa täyt-tyi yhdistyksen 50-vuotis-

juhliaan viettävästä juhlaväestä heinäkuun 10. päivänä. Samas-sa yhteydessä juhlittiin viereisen Sotaveteraanipuiston 10-vuotis-juhlaa.

Tuplajuhlan kohokohdaksi muodostuivat veteraanien muis-telut puiston helmassa. Puiston jyhkeät kivet muistuttavat ve-teraanisukupolven uhrauksista isänmaan puolesta. Kirkkomaan Sankarihaudassa lepää noin 200 alueelta kaatunutta sankarivai-najaa.

Veteraanipuheenvuorossa so-tiin osallistunut Martti Junnila kertoi omakohtaisista, raskaista kokemuksistaan sotataipaleelta.

Paavolan Veteraanipuis-ton keskeinen vaikuttaja Kale-vi Roppola muisteli puheessaan paikkakuntalaisten osallistumis-ta sotiin.

Veteraanit ja lotat ansaitsivat vaikean ajan kestämisen muis-toksi Paavolan kirkonkylän kes-kustaan rakennetun Veteraani-puiston.

Juhlapuheen pitänyt kenraa-limajuri Tauno Rotonen totesi puolusvoimien siirtävän veteraa-

Paavolan Sotaveteraaneilla tuplajuhlatnihenkistä perintöä nuoremmil-le sukupolville. Kunnioitus ve-teraaneja kohtaan on kehittynyt myönteiseen suuntaan, myös va-rusmiespalveluksen arvostus on kohoamassa.

Juhlaan kuuluivat Siikajoen kunnan ja piirin tervehdykset sekä kirkossa laulettu veteraanin ja Paavolan Nuorisoseuran Ai-kastenmiesten esittämä Veteraa-

Kivijärvellä vietettiin sotaveteraaniyhdistyksen50-vuotisjuhlaa Kaatuneiden muistopäivänä

että yhdistyksen perustamisko-kouksen yksi kokoonkutsujista ja yhdistyksemme ensimmäinen puheenjohtaja, 101-vuotias reser-vin kapteeni Heimo Kotilainen on edelleen keskuudessamme, mutta ei jaksanut enää osallistua juhlaamme.

Historiikin voi tiivistää siten, että ensimmäinen vuosikym-men kului rivien kokoamisessa ja yhdistyksen toimintalinjojen määrittelemisessä, toinen asun-to-olojen parantamisessa. Seu-raavaksi painotettiin vapaa-ajan viettämistä hankkimalla yhtei-nen vapaa-ajan viettopaikka, Vel-

jesmaja. Sitten korostettiinkin jo perinneasioita ja viimeiset vuodet yhdistys on panostanut veteraa-nien, puolisoiden, rintamalottien ja leskien kotiavun järjestämiseen sekä muuhun avustustoimintaan.

Juhlaan toivat tervehdyksensä Keski-Suomen sotaveteraanipii-rin toiminnanjohtaja Vesa Juko, kunnan tervehdyksen esitti kun-nanjohtaja Pekka Helppikan-gas ja seurakunnan tervehdyk-sen kappalainen Timo Kemp-painen.

Teksti: Markku Hakanen Kuva: Pirkko Oinonen

nin iltahuuto. Puistossa kajahti kuorolta Sillanpään Marssilaulu ”Kotikontujen tienoita tervehti-en”.

Paavolan Veteraanipuisto ky-län keskellä, vanhan koulun ja kirkon välissä on jo monien löy-tämä käyntikohde.

Teksti ja kuva: Pentti Syrjäpalo

Veteraani Martti Junnilan muistikuvissa on monet kiperät vaiheet rin-tamilta, onnellakin oli suuri merkitys. Sotilaamme joutuivat ylivoiman edessä kestämään äärimmäisiä rasituksia ja koettelemuksia.

Kivijärven juhlaväkeä: rintamalotta Mirja Ruuska, keskellä veteraanit Lauri Leinonkoski ja Mauri Kainulainen, vasemmalla puheenjohtaja Markku Hakanen ja juhlapuhuja, everstiluutnantti Jukka Kentala.

idg-tools.com

Berner OyHelsinki

VIEMME VOIMAN SINNE,MISSÄ SITÄ TARVITAAN

www.forcit.fi

www.HHnet.fi

254/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Legioonalainen Karl Peters, alunperin Kyösti Pietiläinen

Karhulasta, viettää eläkepäiviään

Pohjaslahden Sotaveteraanit ystävineen viettivät 25.7. Kol-

kissa Pelimannin Penkillä rät-väkkäitä vihtatalkoita ja puheen-johtajan nimipäivää. Perustajajä-senistä olivat mestareina mukana Urpo Lahti-Mononen ja Yrjö Soranummi. Toimeliasta tal-kooväkeä oli n. 30. Aterioinnin ja lystinpidon ohessa tulostakin saatiin. Bisterin Raimo vei perä-

Sotaveteraani-lehteä luetaan Abessiniassa

Karl Peters ja Sotaveteraani-lehti

Veteraanivihtoja ja Jaakopin-päivää Pelimannin Penkillä

Iloinen talkooväki Pelimannin Penkillä.

kärryllisen vihtoja Pohjaslahden kylätalolle odottamaan heinä-kuun viimeisen lauantain mark-kinoita. Vihdoista saadut tulot käytetään veteraanien, heidän les-kiensä ja sotaorpojen joulupaket-teihin. Ensi suvena päätettiin pe-rinnettä jatkaa.

Teksti: Sirpa Timonen Kuva: Seppo Sinisalo

Etiopian Addis Abebassa. Yksi legioonalaisen komennuksista oli palestiinalaisten evakuointi Bei-rutista 1982. Tämä oli YK-ope-raatio ja tätä kautta mies on liit-tynyt Kymenlaakson Rauhantur-vaajat ry:n jäseneksi. Kirjojensa ja lomailun merkeissä hän vierailee kesäisin Kotkassa.

Elokuussa 2016 rauhanturvaa-javeteraanien lipunnostojoukon iskuryhmä järjesti vierailun kun-niaksi pienimuotoisen grillitilai-suuden. Peters saa Sotaveteraani-lehden tavallisesti kotiinsa tämän kirjoittajan lähettämänä. Kuulun kannattajajäsenenä kahteen sota-veteraaniyhdistykseen ja toinen lehti matkaa sitten Addis Abe-baan. Peters sanoo lukevansa leh-det moneen kertaan.

Teksti ja kuva: Pertti Huhtanen Kotka

Suomen Sotaveteraaniliiton kutsusta Seinäjoelle kokoon-

tui 18.8 Etelä-Pohjanmaan kun-tien, kuntayhtymien ja sotavete-raanipiirin ja -yhdistysten edusta-jia. Tilaisuuden tärkeyttä osoitti se, että kaikki maakunnan kun-ta- ja terveysyhtymien edustajat olivat paikalla useamman edusta-jan voimin.

Päivän avauspuheenvuorossa piirin puheenjohtaja Esko Petäjä muistutti sotainvalidien ja vete-raanien eriarvoisuudesta valtion määrärahojen suhteen. Liiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen toi tervehdyksessään esille päivän tavoitteet; keskustelu siitä, miten ja millä tavalla pääministerin lu-paama tuntuva lisäpanos palve-lumäärärahoihin voidaan täysi-

määräisesti hyödyntää vuonna 2017 veteraanien tarpeita vastaa-valla tavalla.

Liiton sosiaali- ja terveyspal-velutoimikunnan puheenjohtaja Pekka Paatero piti puheenvuo-rot järjestyksessä.

Päivän kuluessa käytiin laaja ja monipuolinen keskustelu niin kuntoutus- kuin palvelumäärä-rahojen riittävyydestä, tarpeista ja käyttötavoista. Esille tuli tie-dotuksen merkitys liiton, kunti-en ja yhdistysten välillä sekä uu-sien toimintamallien käyttöönot-taminen veteraanien ikääntyessä.

Palvelusetelit ongelmallisiaPalveluseteleiden käytön lisään-tyminen sekä niiden käytön seu-rannan puute johtaa palveluissa usein määrärahojen palautuksiin. Järjestelmän ongelmaksi nähtiin myös Valtiokonttorin ahdas oh-jeistus. On olemassa ristiriitaisia vastuksia, miten ja mihin palvelu-määrärahaa voidaan käytännössä käyttää. Pekka Paatero kannusti rahan järkevään, veteraania aut-tavaan toimintaan liikaa yksityis-kohtia kyselemättä.

Vaikeutena koettiin myös, että kuluvan vuoden määrärahojen suuruus tiedetään kunnissa vas-ta maaliskuussa ja se ruuhkauttaa päätöksentekoa keväällä.

Määrärahaa tulee joka vuosi, jolloin kuntoutus- ja palvelupäätösten tekeminen voidaan aloittaa heti vuoden alusta.

Tulossa olevan huomattavan lisämäärärahan käyttöönotosta

oli vaikeampaa keskustella yksi-tyiskohtaisemmin, kun varmuut-ta rahan suuruudesta ei ollut. Todettiin, että sotainvalideil-la tällainen etuus alkoi jo vuon-na 1986. Järkevänä nähtiin ottaa käytännön mallia sieltä. Useassa kunnassa sekä invalidien että so-taveteraanien asioita hoitavat sa-mat henkilöt ja päätösten teko on helpompaa samoilla malleilla.

Yhteinen näkemys oli, että kunta- ja järjestötyö tarvitsee vahvistamista. Yhdistysten tu-lee omalta osaltaan pystyä autta-maan kuntien työntekijöitä vete-raanien löytämisessä ja heidän to-dellisten elämänolosuhteidensa kuvaamisessa.

Vanhuspalvelulain henges-sä on mahdollisuus muuttaa ve-teraanien asemaa palveluja ano-vasta hallintoalamaisesta suun-nitelmalliseen, säännölliseen, toimintakyvyn arvioimiseen pe-rustuvaan palvelutarjontaan.

Yksimielisiä oltiin siitä, että tässä on tilaisuus vahvistaa kun-tataloutta suurella valtion pa-noksella vanhusväestön pilot-tiryhmän, sotaveteraanien toi-mintakykyisyyden säilymisessä ja kotona asumisen tukemises-sa. Tästä voidaan ottaa myös op-pia tulevien suurten ikäluokkien vanhustenhoidossa.

Tilaisuus koettiin kuntapuo-len ja yhdistysten taholta raken-tavaksi ja hyödylliseksi, jopa par-haaksi neuvottelutilaisuudeksi ai-koihin. Yhteinen päätös oli että neuvonpitoa jatketaan piiritasol-la vuosittain.

Anni Grundström

Kuntien katseet sotaveteraaneja kohti

Koulutuspäivään kokoontuneet kuntien, kuntayhtymien ja sotaveteraaniyhdistysten edustajat täyttivät Seinäjoen kaupunginkirjaston luentosalin.

Suupohjan peruspalveluliikelai-toskuntayhtymän (LLKY:n) edus-tajat Tarja Seppälä (vas.) ja Eila Runsala osallistuivat koulutuspäi-vään.

Luotettavaa rakennuspalvelua Uudellamaalla vuodesta 1972erikoisalana teollisuus-, liike- ja julkinen rakentaminen

Sementtitehtaankatu 2, 04260 KERAVA puh. (09) 2747 260 Fax (09) 2747 2690

PL 64, 93101 PUDASJÄRVI, PUH. 020 770 7400www.kontio.fi

Elämäsi hElpoin kEittiörEmontti!

ww

w.p

uust

elli.Fi

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n26

k e n tä ltä

Uudenmaan alueen rosvo-paistitapahtuma järjestet-

tiin tällä kertaa Hyvinkään Mar-tinhallissa 4.8.2016. Tilaisuuden järjestämisestä vastasivat Fin-nairin lentävä henkilöstö yhdes-sä Tuusulan sotilaskotisisarien, Kaartin Jääkärirykmentin sekä Hyvinkään kaupungin ja seura-kunnan kanssa. Viihteellisestä osuudesta vastasivat Eino Grön, Solistiyhtye Jermut ja Kaartin

Rosvopaistia Hyvinkäällä

Tilaisuuden vanhin osallistuja Tola Toivinen (s. 1918), kukitettiin. Kukit-tajana pastori Kosti Kallio avustajinaan kenraalimajuri Pertti Salminen ja tilaisuuden juontaja Kalevi Rönnqvist.

soittokunta. Puolustusvoimi-en tervehdyksen tilaisuuteen toi kenraalimajuri Pertti Salmi-nen. Paistimestari Jukka Rissa-sen valmistama herkullinen ros-vopaisti, 230 kiloa luutonta lam-paanlihaa, jaettiin lähes 900:lle ruokailijalle 17 minuutissa.

Teksti ja kuva: Jouko Kaivonurmi

Täyttäessään 75 vuotta lahjoitti tuusulalainen sotakamreeri Matti Kul-mala merkkipäivämuistamiset, 8500 euroa Keski-Uudenmaan alueen veteraaniyhdistyksille käytettäväksi veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä kuntoutukseen ja virkistykseen.

Kuvassa (vas.) Keski-Uusimaan perinneyhteyshenkilö Jarmo Ahonen, sotakamreeri Matti Kulmala, Järvenpään Sotaveteraaneista Eeva Lind-roos, Keravan Sotainvalideista Klaus Koivunen, Järvenpään Sotavete-raanien puheenjohtaja Heikki Lindroos, Veteraanivastuun Keski-Uuden-maan keräysalueen piiripäällikkö ja Järvenpään Rintamaveteraanien puheenjohtaja Lassi Paavonkallio, VETRES Keski-Uusimaan puheen-johtaja Antti Simola, Tuusulan Sotaveteraanien puheenjohtaja Raimo Manneri ja Tuusulan Rintamaveteraanien puheenjohtaja Aarre Lindfors. Kuva: Veikko Karhumäki.

Lahjoitus veteraaneille

Perinteistä Hiljaista Iltapäivää vietettiin 10.8. Kilpiäisten

yhteismajalla Lahdessa. Tilaisuus aloitettiin lipunnostolla ja yhtei-sesti lauletulla lippulaululla. Pu-heenjohtaja Jukka Simola toi-votti yleisöjoukon tervetulleek-si. Johanna Huovisen johtama trio esitti hengellistä musiikkia. Muut jäsenet olivat Heli Joki-vuori ja Olli Koskimaa.

Majuri Pasi Virtanen ker-toi Hämeen Aluetoimiston ny-kyisistä tehtävistä ja maanpuo-lustuksen tilanteesta. Veteraani-soittokunta esitti amerikkalaisen

Hiljainen Iltapäivä

Iltapäivän juhlapuhuja majuri Pa-si Virtanen valoi uskoa nykyiseen maanpuolustusjärjestelmäämme.

hymnin ”Were You there”. Soit-tokunta palkittiin tilaisuudessa kultaisilla ansiomerkeillä.

Juhlaan toi tervehdyksensä So-taveteraaniliiton uusi puheenjoh-taja Erkki Heikkinen, joka mm. painotti puheessaan sitä, että vie-lä on tekemätöntä veteraanityötä ennen perinneaikaan siirtymistä.

Yhdessä lauletun ”Hämäläis-ten laulun” jälkeen pastori Juha Pessi kutsui osallistujat ehtool-lispöytään. Häntä avusti Pertti Vesenterä.

Teksti ja kuva: Pertti Vesenterä

Sotaveteraaniliiton puheenjoh-taja Erkki Heikkinen kier-

si kenttää 16-17.8. Etelä-Pohjan-maan piirin alueella. Tutustumi-nen alkoi maakuntalehti Ilkan päätoimittajan Satu Takalan ta-paamisella. Puheenjohtaja kertoi Sotaveteraaniliiton toiminnasta ja tavoitteista. Erityisesti esillä oli veteraaniemme nykykunto ja ensi vuoden alussa tapahtuva merkit-tävä korotus kotiin vietävien pal-velujen määrärahoissa. Heikki-nen peräänkuulutti kuntien vas-tuuta palvelujen tarjoamisessa ja kaikkien avuntarvitsijoiden löy-tymisessä. Valtiovalta tekee bud-jetilla osuutensa, nyt on toimeen-panijoiden vuoro. Päätoimittaja Takala oli tästä avoimen kiinnos-tunut.

Vierailu jatkui Kauhajoelle, jossa Heikkinen tutustui Kau-hajoen yhdistykseen johtoon ja veteraanijäseniin. Sanssin karta-nossa vietetyn keskustelutilaisuu-den jälkeen kierros jatkui veteraa-nien perinnetaloon tutustumalla. Kauhajoen perinnetalo on erit-täin merkittävä veteraani- ja so-ta-aiheinen museo. Taloa esitteli Mauno Lehtinen yhdessä Lauri

Nurmelan ja Alarik Kauniston kanssa.

Maakuntakierros jatkui Ilma-joelle, jossa Ilmajoen yhdistyksen puheenjohtaja Samuli Niinistö esitteli museonmäellä Aallon Ps-ton perinnetaloa. Aallon Pstolle omistettu museo on Tykistömu-seon jälkeen merkittävin tykistö-aiheinen kohde maassamme.

Yhdistykset olivat hyvillään

Puheenjohtaja jalkautui joukkojensa keskuuteen

Lauri Nurmela ja Hillevi Mäenpää puheenjohtaja Heikkisen seurassa Kauhajoen museolla.

siitä, että liiton puheenjohtaja kävi 50 vuoden aikana ensimmäistä kertaa yhdistysten vieraana.

Seuraavana päivänä kierros jatkui Seinäjoella, jossa puheen-johtajan johdolla järjestettiin ter-veys- ja kuntayhtymien sosiaa-lialan neuvottelupäivä.

Teksti: Pertti Kortesniemi Kuva:Tarja Tapanainen

Perinteinen Marsalkka Man-nerheimin muistojuhla keräsi

n. 300 kuulijaa marsalkan synty-mäkodin Louhisaaren puistoon muistelemaan historiamme suur-miestä.

Juhlan aloitti Laivaston Soit-

tokunta, jonka jälkeen seura-si kenttähartaus rovasti Erkki Marttisen pitämänä. Kenttä-hartauden päätteeksi Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiirin pu-heenjohtaja Tuukka Alhonen ja Sotainvalidien Veljesliiton Tu-

Marsalkka Mannerheim ansioitui myös sosiaalityössä

Juhlayleisöä odottamassa juhla alkua.

run osaston puheenjohtaja Rei-no Lahtinen laskivat seppeleen Louhisaaren kartanolinnan puis-tossa olevalle muistopaadelle.

Tilaisuuden juhlapuheen piti juuri äskettäin eläköitynyt Man-nerheimin Lastensuojeluliiton hallintojohtaja, KTT Seppo Ris-tilehto aiheenaan Marsalkka Mannerheim MLL:n perustaja-na. Puhe käsitteli mm. Manner-heimin ja hänen sisarensa Sophi-en merkittävää roolia Lastensuo-jeluliiton perustamisessa sekä sen toiminnan vuosikymmeninä.

Juhlan jälkeen tarjolla oli kenttälounas Louhisaaren kar-tanolinnan kahviossa. Lounaan tuotto käytetään lyhentämättö-mänä sotaveteraanien hyväksi.

Teksti: Osmo Suominen Kuva: Tuula Rahkonen

274/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Etelä-Pohjanmaan Sotavete-raanipiirissä toimii Naisjär-

jestön purkamisen jälkeen Nais-työryhmä. Se ylläpitää naisten hyvinvointia. Sotaveteraanipiirin hallitus on mukana naisten toi-minnassa myönteisessä mielessä.

Tavataan entisiä ja uusia tuttuja Naistyöryhmä järjesti 10.8. jäse-nilleen virkistyspäivän Laihian Nuorisoseuralla. Päivän emän-tänä toimi Helli Ala-Rantala, joka oli ideoinut ja järjestänyt oh-jelmaa ja ruokailut kahveineen paikalle tulleelle yli 170 naiselle ja muutamalle miehellekin, jotka osallistuivat ohjelmaan. Mukana olivat piiristä Esko Petäjä ja Pert-ti Kortesniemi. Naistyöryhmän puheenjohtaja Maire Lammi mainitsi avauspuheessaan virkis-tyspäivän yhdeksi tarkoituksek-si sen, että saa tavata entisiä tut-tuja ja seurustella uusien tutta-vuuksien kanssa. Se lieneekin tärkeä asia päivän vietossa, niin vilkkaana ja hyväntuulisena kes-kustelu kävi virkistyjien parissa. Laihialaiset esittivät monenlais-ta ohjelmaa. Muun muassa ”Kär-kipappi” esitti huumoripitoisen kertomuksen matkastaan mies-ten mukana jonnekin.

Arvosta itseäsiJuhlapuhujana Laihialla oli toi-mittaja Anne Flinkkilä, joka muistutti kiitollisuuden ja on-nellisuuden merkityksestä elä-mässä. Myötätunto itseä ja muita kohtaan on tärkeä asia. Pahimmin ihminen pelkää, että hänet unohdetaan. Ihminen syö paremmin, jos suhtautuu elä-mään myönteisesti, sanoo Anne Flinkkilä. Onnellisuus tarttuu myös ympärillä oleviin ihmisiin.

Läsnäolon taito ja toisen kuunte-leminen on hyvin tärkeää. Ikään-tyvien ihmisten ongelma voi olla se, että hänellä ei ole omanikäis-tään seuraa, joiden kanssa olisi sa-manlaisia kokemuksia.

Flinkkilä kertoi isoäidistään, jonka kanssa hänellä oli hyvät vä-lit ja joka oli hänelle hyvin tär-keä ihminen. Hän muistaa vielä-kin mummon kanssa tekemänsä hautausmaaretket, joiden aika-na hänelle syntyi taju siitä, että itse on osa sukupolvien ketjua. Hän kertoi mummonsa ol-leen vahva pärjääjäluonne, joka eli leskenä suuren osan elämäs-tään 11-lapsisen perheen äi-tinä. Äitiään hän luonnehti lempeäksi ihmiseksi. Molem-milla naisilla oli vahva usko sii-hen, että ”tytöt aina pärjäävät”. Flinkkilä kertoi olleensa kiltti tyttö, mutta uskaltaneensa aina kysellä ja kyseenalaistaa asioita ja kiitteleekin tästä saamaansa kas-vatusta.

Itseään pitää arvostaa, sanoo Flinkkilä ja kehottaa veteraani-

naisia aika-ajoin kysymään itsel-tään, mitä minulle oikein kuuluu ja toimimaan sen mukaisesti mitä haluaa.

Kutsu sadonkorjuujuhlaanJoensuun liittokokouksessa Ete-lä-Pohjanmaan piirin naiset ta-pasivat Varsinais-Suomen Sota-veteraanipiirin Naisvaliokun-nan väkeä. Pirkko Kuorehjärvi ja Mirja Läärä olivat tuttuja en-tisiltä vuosilta ja niinpä pohja-laiset kutsuivat heidät virkistys-päivilleen. Kutsua noudatettiin ja Varsinais-Suomesta oli Laihi-alla neljä naista. He esittivät ete-lä-pohjalaisille vastakutsun sa-donkorjuujuhlaansa Varsinais-Suomeen. Kutsu otettiin ilolla vastaan ja sinne mennään, kun-han aika koittaa. Varsinais-Suo-men naiset esittivät mukavaa oh-jelmaa, johon toivomme voivam-me vastata, kunhan menemme sadonkorjuujuhlaan.

Teksti: Eila Alanko Kuva: Arja Korjus-Hietala

Anne Flinkkilä innosti naisia Laihialla

Toimittaja Anne Flinkkilä puhui vikistyspäivässä. Hänen sanomansa oli, että positiivinen näkökulma kantaa pidemmälle.

Hausjärven Sotaveteraanit ry täytti 50 vuotta 6.2.2016.

Koska Hausjärven Veteraanikir-jan julkistamistilaisuus oli maa-liskuussa, ei yhdistys viettänyt talvella merkkipäiväänsä. Sen si-jaan jäsenistöä tuvan täydeltä ko-koontui 13.8.2016 Savelan pito-kartanoon viettämään perinteis-

Hausjärven sotaveteraanit juhlistivat 50-vuotistaivaltaan

Tilaisuuteen osallistui myös yhdistyksen perustajajäsen Torsti Nord-man (keskellä oik).

tä Veljesiltapäivää ja juhlimaan viisikymmenvuotista toimin-taa yhteiseen lounastilaisuuteen. Lämminhenkisessä tilaisuudessa yhdistyksen puheenjohtaja Olli Pihlflyckt muisteli hausjärveläi-sen veteraanityön alkuvaiheita.

Teksti: Jouko Kaivonurmi

Kulttuurisäätiön apurahojen jaon perusteena oli esimer-

killinen toiminta varusmiesai-kana veteraaniperinteen henges-sä: ”Kaveria ei jätetä”. Kesäkuun

Espoon seudun kulttuurisäätiö palkitsi Upinniemessä

Espoon seudun kulttuurisäätiön asiamies Hannu Viitanen pitää apura-han luovutuspuhetta Rannikkoprikaatissa 15.6. Hallituksen puheenjoh-taja Olli Ollila on valmiina kättelemään apurahan saajia. Kuva: Puolustusvoimat/matruusi Lindfors

kotiutumiserässä palkittiin seu-raavat varusmiehet: Upseerikoke-las Antti Vuorenlehto, kersantti Leevi Vesterbacka ja alikersantti Riku Tikkanen.

Lahden Sotaveteraanien kesäretkellä tutustuttiin Visbyn ja Pohjois-Gotlannin maisemiin. Joukko nautti merellisestä ilmastosta, luonnon ihmeiden kokemisesta ja yhdessäolosta. Joogaa harrastettiin veteraani Veikko Salorannan (94) ohjauksessa.

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n28

k e n tä ltä

Syyspäivä järjestettiin Kotkan Karhulassa Honkalan seura-

talon maastossa 26.8. Päivää vie-tettiin 25. kerran. Yhdessäolon lisäksi kilpaillaan luontopolun, tikanheiton ja petankkipallon heitossa. Tapahtuman järjestivät Karhulan-Kymin Sotaveteraa-nit apunaan Rauhanturvaajat ja RUK:n varusmiehet.

Joukkuekilpailussa, joka muo-dostui luontopolun 15 eri tehtä-

Kyrön Seudun Sotaveteraanit järjestivät yhteistyössä Varsi-

nais-Suomen Sotaveteraanipiriin hengellisen toimikunnan kans-sa Metsäkirkon heinäkuun alus-sa Kyrössä.

Tämä perinteeksi muodostu-nut kesäinen ja sodanaikaises-ta kenttäjumalanpalveluksesta

Lopen sotaveteraanien Vel-jesmajan saunatilat uusit-

tiin perin pohjin. Huolella tehty, 1970-luvulla rakennettu maja on kestänyt käyttöä erinomaisesti. Lopen sotaveteraanit rakensivat majan aikanaan virkistys- ja juh-lapaikakseen. Se palvelee edelleen samoja tarkoituksia. Remont-ti, kuten uudisrakentaminenkin, tehtiin talkoilla.

Lopen Sotaveteraanit ry:n Veljesmaja tehtiin Metsähalli-tukselta vuokratulle tontille Ka-latonjärven rantaan Pilpalaan. Talkootöitä kertyi 120 neliömet-rin laajuisen rakennuksen teos-sa noin 3 500 tuntia. Ensimmäi-set keitot kypsytettiin kattilassa, joka oli rantakivillä. Tekstiilit ja muukin kalustus olivat ja ovat edelleen naisjaoston huolenpidos-sa. Yhdistys sai ostaa tontin Met-sähallitukselta 1990-luvulla.

Majan saunan ja pukuhuo-neen pinnat uusittiin. Samalla asennettiin sähköjohdot näky-mättömiin. Liki 40 vuotta ko-vassa käytössä palvelleet kiuas ja vesipata saivat antaa tilaa tulite-rille. Keskimäärin kuusikymp-piset ihmiset rakensivat majan. Remonttiväki nyt oli hieman vanhempaa! Keskeiset remontti-miehet olivat majan rakentajien poikia.

Veljesmaja on edelleen ahke-rasti käytössä, pääasiassa kesä-kauden. Kaksi kertaa kuukaudes-sa on sauna kuumana ja kahvit valmiina kaikille sotaveteraaneil-le tuttavineen. Muutama yhdis-tys viettää tapahtumiaan majalla ja myös ulkopuoliset voivat vuok-rata tiloja. Yhdistyksen jäseniltä ei majan käytöstä peritä maksua.

Majan tupaantuliaisissa 29.9.1979 totesi yhdistyksen pu-heenjohtaja ja majahankkeen kes-keinen hahmo Otto Yli-Karhu-la muun muassa: ”Paljon on saatu

aikaan ja vielä on paljon tehtävä, jotta voimme nuoremmille su-kupolville näyttää, mitenkä me ikääntyneet veteraanit yhteen hiileen puhaltamalla ja siellä jos-sakin syntyneen asevelihengen innoittamina pystymme suoritta-maan talkootyötä omaksi ja mui-den iloksi”.

Lopen Sotaveteraanit perus-tettiin 15.4.1966. Yhdistys viet-tää 60-vuotisjuhliaan tulevan lo-kakuun 16. päivänä.

Teksti ja kuva: Antti Koskimäki

Veljesmajaan uusia seiniä Lopella

Lopen sotaveteraanien Veljesmaja on rakennettu vuosina 1978-1979.

Metsäkirkko kutsui kuulijoita

Risto Heikkilä saarnasi tapahtumassa, taustalla musiikista vastannut Pöytyän Puhaltajat.

viitteitä saanut tapahtuma kerä-si runsaan joukon veteraanivä-keä sanan kuuloon. Liturgina toi-mi kappalainen Juha Dubbe ja saarnan piti teologian lisensiaatti Risto Heikkilä.

Teksti: Osmo Suominen Kuva: Irma Nevala

Kymenlaakson perinteinen syyspäivä

Haminan Matti Sahala (vas.), Timo Nopanen ja Teuvo Koskiaho tutkivat tehtävää. Mikä lintu?

västä Iitin Sotaveteraanien jouk-kue oli ylivoimainen. Muut mi-talisijat menivät tasatuloksella Haminan-Vehkalahden ja Kot-kan yhdistyksille.

Päivän osanottajamäärä oli yli 200. Vanhin päivän tapahtu-maan osallistunut oli Matti Jan-tunen (98) Kouvolasta.

Teksti ja kuva: Toivo Hartikainen

Salomon Altschuler syntyi Vii-purissa 20. kesäkuuta 1913.

Hän kävi viisi luokkaa Viipurin reaalilyseota. Kun se ei antanut hänelle ammatillista valmiutta, hän toimi apulaisena isänsä hat-tuliikkeessä.

Altschulerin kodissa harras-tettiin paljon musiikkia. Salo-monkin opiskeli pianonsoittoa venäläisen opettajan Milorado-vitschin johdolla. Hyvin alkanei-ta piano-opintojaan hän jatkoi Viipurin Musiikkiopistossa Ser-gei Kulikoffin (Kulanko) johdol-la. Tunneilla soitettiin Beetho-venin, Chopinin ja Tšaikovskin suosikkikappaleita. Salomon soitti kaikkea muuta musiikkia, muttei jazzia.

Salomon Altschuler osallistui aktiivisesti Viipurin juutalaisen seurakunnan, etenkin sen näyttä-mökerhon toimintaan. Koska Sa-lomonilla oli komea ääni, hänelle lankesivat luonnollisesti operet-tien pääosat, joista mainittakoon Hawaijin kukka, Erämaan lau-lu ja Savoyn tanssiaiset. Operetit esitettiin jiddishin kielellä, mut-ta Salomon osasi laulut myös suo-men kielellä.

Salomon Altschuler palveli talvisodassa 4. Prikaatin esikun-takomppaniassa Muolaassa, en-sin ratsulähettinä, sitten vartio-miehenä. Talvisodan jälkeisen ajan hän palveli Turussa entisen

Helsingin sotaveteraanikuorossa laulaa 103-vuotias

työnantajansa Trimosefskyn hat-tuliikkeessä, mutta palasi myö-hemmin Helsinkiin. Jatkosodas-sa hän palveli Syvärillä VI AK:n 13. Tienhoitokomppaniassa, jon-ka tehtävänä oli kunnostaa ja hoi-taa tieyhteyksiä aina eturintamal-le asti. Sittemmin hänestä tehtiin ”varusmestari” eli talousaliupsee-ri. Jatkosodan päätyttyä Altschu-ler osallistui vielä Lapin sotaan. Hänet kotiutettiin 25.11.1944.

Salomon Altschuler jatkoi musiikkiharrastuksia Helsin-gissä liittyen Helsingin Juutalai-seen Laulukuoroon, jota aluk-si johti Saksan juutalainen, hä-

103-vuotias Salomon Altschuler on Helsingin Sotaveteraanikuoron vanhin laulaja

nen jälkeensä Simon Pergament (Parmet), sittemmin isä ja poika Skurnik sekä Harald Andersén. Myöhemmin laulukuoro muu-tettiin nuorisokuoroksi, jolloin kaikki 50 vuotta vanhemmat lau-lajat joutuivat jättämään kuoron.

Helsingin Sotaveteraanikuo-roon Altschuler liittyi vuonna 1989 laulaen edelleenkin kuo-rossa I bassoa. Hän on viihtynyt kuorossa loistavasti - olen kuin ”omien joukossa”.

Siviilissä Salomon Altschuler toimi toimitusjohtajana Pukimo Tukku Oy:ssä ja sittemmin Wie-niläinen Pukimo Oy:ssä, josta jäi eläkkeelle 1971. Hänelle lanke-si useita luottamustoimia. Hän oli Helsingin Tekstiilikauppiai-den Yhdistyksen johtokunnan jäsen, Helsingin Juutalaisen Lau-lukuoron varapuheenjohtaja sekä Helsingin Juutalaiset Sotavete-raanit ry:n rahastonhoitaja. Salo-mon Altschulerille on myönnetty SVR M I ja Sotaveteraanien kul-tainen ansioristi. Kun kiittelin Salomonia hyvästä haastattelus-ta, hän vastasi: ”Vaikka kroppa on vanha, niin aivot toimii!”

Reijo Pajamo Helsingin Sotaveteraanikuoron

laulunjohtaja

294/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

nitoiminnassa ansioituneita. Pii-rin puheenjohtaja Jouni Perä-lä yhdessä toiminnanjohtaja Eija Iivarisen ja puheenjohtaja Erkki Heikkisen kanssa kiinnittivät lii-ton kultaisen ansioristin kuopio-laisen Panu Murajan, 91, sekä liiton ansioristin niin ikään kuo-piolaisen Paavo Vesan, 92 rintoi-hin.

Piiri huomioi myös sen toi-mintaa merkittävimmin tuke-neita tahoja ja yhteistyökumppa-neita myöntämällä näille piirin ensimmäiset pienoisliput. Nämä seitsemän pienoislippua koh-dennettiin Suomen Sotaveteraa-niliitolle, Itä-Suomen aluehal-lintovirastolle (AVI), Kuopion kaupungille, Kuopion tuomio-kirkkoseurakunnalle, Pohjois-Sa-von aluetoimistolle, Olvi-Säätiöl-le sekä Savon Sanomille.

Juhlaohjelma sisälsi myös run-saasti musiikkiesityksiä.

Teksti ja kuvat: Jukka Nykänen

sekä tarkoitukseen kohdennetta-vaa lisäpanostusta, mitä siihen on jo lupailtu.

Veteraanipiirin ja 13 yhdistyksen yhteisjuhlaMaakunnan ensimmäinen so-taveteraaniyhdistys perustettiin Vesannolle jo vuonna 1962. Nyt 50-vuotista taivalta juhlisti Kuo-piossa 13 paikallisyhdistystä. Mukana yhdistyslippuineen oli veteraaneja Juankosken, Kaavin Karttulan Kuopion, Maaningan, Muuruveden, Pielaveden, Rauta-lammin, Siilinjärven, Sukevan, Suonenjoen, Tervon ja Tuusnie-men Sotaveteraaniyhdistyksistä. Piirissä toimii vielä 19 yhdistystä.

Pohjois-Savossa on noin 550 sotaveteraania ja sama määrä puolisoita ja leskiä. Parhaimmil-laan, 1980-luvulla piirin jäsen-määrä kohosi yli 5200. Kannat-taja- ja tukijäseniä on yhteensä 1500.

Juhlassa huomioitiin veteraa-

Runsaat 400 sotaveteraania puolisoa, saattajaa ja tukijä-

sentä juhli Pohjois-Savon piiri-järjestön ja 13 jäsenyhdistyksen 50-vuotista taivalta Kuopiossa. Juhlivan joukon keski-ikä oli jo yli 90 vuotta, ja se antoi juhlal-le poikkeuksellista arvokkuutta. Tunne, ettei veteraania jätetä, oli väkevä.

Juhlassa pidetyistä puheista kumpusi voimakas tahto turvata sotaveteraanien tuki- ja hoivapal-velujen riittävyys kaikille sitä tar-vitseville. He kaipaavat arjessa selviytyäkseen tuntuvaa kotiavun lisäämistä. Juhlapuheessaan So-taveteraaniliiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen sanoi luotta-vansa pääministeri Juha Sipilän lupaukseen valtion lisärahasta, jolla tarvittavat avopalvelut voi-taisiin veteraanikoteihin tuot-taa. Kysymys on noin 30-40 mil-joonan euron rahasta, Heikkinen tähdensi. Heikkinen vaatii muu-tosta Kelan ja kuntien toiminta-tapaan. Nyt veteraanin tulee itse anoa kuntoutusta ja palveluita. Tämä pitää kääntää niin, että vi-rastoista ollaan yhteydessä vete-raaneihin. Viranomaisilla on kyl-lä tieto veteraaneista.

Seppelpartiot muistuttamaan jälkipolvien kiitollisuudestaJuhlan hartaushetken ja seppel-partioiden lähettämisen yhtey-dessä puhuneet tuomiorovasti Ilpo Rannankari ja rovasti Ris-to Lyytikäinen muistuttivat elä-mänarvoista, hoivasta ja huolen-pidosta.

Sotatantereilta palanneelle ve-teraanien joukolle oli selvää isän-maa ja sen arvot.

Itä-Suomen AVI:n ylijohtaja Elli Aaltonen painotti terveh-dyksessään veteraanien kuntou-tus- ja kotipalvelujen tärkeyttä

Kuntoutusta, tukea ja kotipalveluitaPohjois-Savon sotaveteraanipiirissä toimittu 50 vuotta

Valtio lähetti veteraanit nuorina miehinä sotaan. Valtion kuului-si nyt huolehtia heidän vanhuu-denpäivistään, Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen tähdensi.

Veteraanien palvelujen tulee vas-tata heidän tarpeitaan ja ensi vuonna sen pitää toteutua, yli-johtaja Elli Aaltonen painotti ter-vehdyksessään.

Pohjois-Savon ammatti- ja aikuisoppilaitoksen juhlasali täyttyi juhlivista veteraaneista. Ohjelmaa esittivät mm. Kuopion Sotaveteraanien kuoro, Pielaveden Mieslaulajat sekä Ilmavoimien soittokunta.

Kirjan neljännessä osiossa ker-rotaan perinneaikaan siirtymi-sestä. Päätetty jo on, että Kuo-pion Sotaveteraanit ry nyky-muotoisena lakkaa vuoden 2019 alusta lukien, jolloin veteraani-kauden lopputehtävät ja perintei-den vaaliminen siirtyy paikallis-ten reserviläisjärjestöjen muodos-tamalle perinneyhdistykselle.

Veljet mikä yhdistys -kirjaa saa ostaa Kuopion Sotaveteraanien toimistolta ja sotaveteraanimu-seolta. Kaikki rintamatunnuksen omaavat veteraanit saavat kirjan ilmaiseksi.

Teksti ja kuva: Jukka Nykänen

Kuopion sotaveteraanimuseon ensimmäinen julkaisu näki

päivänvalon osana emoyhdistyk-sen 50-vuotisjuhlallisuuksia. Jul-kaisu kertoo Kuopion sotavete-raaniyhdistyksen toiminnasta, ja voi veljet millainen yhdistys, vi-reimpinä aikoina jopa yli 300 ta-pahtumaa vuodessa!

Veljet mikä yhdistys-julkaisu on palasteltu neljään eri osioon. Sen ensimmäinen osa on edes-menneen toiminnanjohtaja Veli Puustisen kirjoittama ja käsittää puolet yhdistyksen toiminnalli-sesta aikajänteestä. Toinen osio käsittää aikajanan 1992-2016, kolmas esittelee eri toimikunnat ja niiden ansiot ja viimeisessä osi-ossa valmistaudutaan siirtymään veteraanien perinneaikaan.

Kirjan on toimittanut tieto-kirjailija-toimittaja Anna-Liisa Pekkarinen.

Hankevaiheessa Pekkarista erityisesti sykähdytti veteraani-en yksituumaisuus ja aktiivisuus. Toimeen tartuttiin ja aikaan saa-tiin mittavia hankkeita, kuten asuntojen rakentamista ja mo-nenlaista muuta veljestukea.

- Tämä oli viimeisiä hetkiä haastatella yhdistyksen toimi-joita, Pekkarinen sanoo, he kun ovat jo yli 90-vuotiaita. Noita toi-mijoita hän tavoitti vielä 25, joil-la jokaisella oli uutta näkökulmaa avattavana arkistoidun tiedon li-säksi.

”Veljet mikä yhdistys”Kuopion sotaveteraanien 50-vuotisjulkaisu

Anna-Liisa Pekkarinen ja yhdistys-aktiivi Panu Muraja, 91, selaavat juuri painosta tullutta 247 -sivuis-ta historiaa.

OikaisuLehdessä 3/2016 sivulla 24 Ko-tona asumista tukevien palve-luiden määrärahan palauttanei-den listassa Pielaveden kunnan

osalta tiedot olivat virheelliset, sillä kunta oli palauttanut vain 119,63 euroa. Määrärahaa heille oli myönnetty 14 842,62 euroa.

Pahoittelen virhettäni.

Anni Grundström

www.rannanteollisuuskone.fi

www.lvk.fiwww.lvk.fi

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n30

Kirjat

lä Venäjän vaaleissa demokratia on utopiaa. Oliko se, että Putinista tuli presidentti, jo hyvin sairaan Jeltsi-nin juonimaa, vai junailtiinko tämä hänen avullaan?

Stalinin tytär –teoksesta Palataksemme takaisin Staliniin ja hänen tyttärensä Svetlana Alli-lujevan loikkaukseen Neuvostolii-tosta vuonna 1967, herää kysymys, kuinka tämä oli mahdollista vie-lä tiukan suljetun järjestelmän ai-kana? Intiasta tapahtunut loikkaus oli kuin suoraan jännitysnäytelmäs-tä, josta ei puuttunut dramatiikkaa. Sen lisäksi Yhdysvallat ei halunnut Stalinin tytärtä maaperälleen. Sta-linin tytär -teoksessa kerrotaankin:

”Kaksikon ollessa koneessa Yhdys-valtojen suurlähetystöön New Del-hiin saapui sähke, jossa puhuttiin loikkarista. CIA:n Donald Jameson, joka toimi Washingtonissa ulkomi-nisteriön yhdyshenkilönä, oli ilmoit-tanut tilanteesta apulaisulkominis-teri Foy Kohlerille. Hän tiuskaisi: `Heittäkää se nainen pihalle koko lähetystöstä. Älkää auttako häntä mitenkään. … Kun lähetystöhenki-lökunta luki sähkeen, jossa torjut-tiin Svetlanan turvapaikkapyyntö, se vastasi: `Myöhäistä. He lähtivät jo. He ovat matkalla Roomaan.”

Se, että Stalinin tytär ylipäätään pääsi pakenemaan, vaati monta on-nekasta sattumaa. Entä miten Al-lilujevan kävi ulkomailla, saavut-tiko hän onnen ja vapauden? Entä hänen hautajaisensa, olivatko ne yhtä mahtipontiset kuin isällään? Kaikesta tästä Stalinin tytär -teos kertoo totuudenmukaisesti ilman neuvostoliittolaista hapatusta. Kir-jan lopussa (592 sivua) on mukana perusteellinen lähdeluettelo, jonka kruunaa henkilöhakemisto. Kir-ja on erinomainen kuvaus ja doku-mentti kaikille, jotka ovat kiinnos-tuneita Stalinista, hänen tyttäres-tään ja Neuvostoliiton historiasta sekä Allilujevan vaiheista Neuvos-toliiton ulkopuolella.

Putinin hovi -teoksesta Putinin sisäpiiri – nyky-Venäjän ly-hyt historia valottaa nimensä mu-kaisesti puolestaan yksityiskohtia niin Putinin suljetusta ja varjellus-ta elämästä kuin vallitsevasta poli-tiikastakin. Kirjasta on turha etsiä haasteltujen ja tietolähteiden ni-miä heidän turvallisuutensa takia. Joukkoon kuluu Zygarin mukaan läheisiä neuvonantajia, virkamie-hiä, entisiä pääministereitä, nykyi-siä ministereitä ja alueellisia joh-tajia, niin avustajia kuin tavallisia kansalaisiakin.

Teoksessa valotetaan myös toi-mittajien asemaa, jos he olivat kir-joittaneet kielletyistä aiheista:

”Toimittajien keskuudessa val-litsi kaikki nämä vuodet myös sil-minnähtävä konsensus: Venäjäl-lä on varsin vaaratonta olla toimit-taja, jos ei kirjoita Tšetšeniasta. Kaikesta muusta, ole hyvä, mut-ta Tšetšeniasta ei pidä kirjoit-taa. Henkensä menettivät juu-ri ne toimittajat, jotka kirjoittivat Tšetšeniasta”.

Huolellinen ja tosiperäinen Kirjan luettuaan ymmärtää pa-remmin Venäjän poliittisia kuvioi-ta. Yksinvaltiaille, joita Putinkin edustaa, on turha ryhtyä pullikoi-maan, sillä siinä pelissä voi käydä huonosti. Teos on huolellisesti kir-joitettu ja pohjautuu tarkkaan poh-jatyöhön. Kirjailija Mihail Zygar työsti teosta peräti seitsemän vuot-ta. Zygar on työskennellyt riippu-mattoman televisiokanava Dozd-hin päätoimittajana. Venäjällä kir-ja tunnetaan nimellä Koko Kremlin sotajoukko, ja se kiilasi heti myynti-tilastojen kärkeen.

Se ei ole ihme, sillä 475-sivuises-sa kirjassa kerrotaan Putinista mon-ta herkullista yksityiskohtaa. Kir-jasta saa lukea, että Putinista ha-lutaan tehdä kepulikonsteillakin suuri sankari. Esimerkkinä kirjasta: Jotkut muistavat vielä hyvin televi-siossakin esitetyn katkelman, jos-sa Putin tähtäsi amurintiikeriä nu-kutuskiväärillä, käveli sen jälkeen lamaantuneen pedon luo ja laittoi rohkeasti tiikerin kaulaan GPS-lähetinkaulapannan. Tämä näyt-ti uljaalta, mutta ikävä kyllä se oli kuitenkin feikkiä, sillä kuvauksiin otettiin eläintarhasta naarastiikeri, jota ei ollut tarkoituskaan päästää vapaaksi. Tiikeri oli piikitetty täy-teen rauhoittavia lääkkeitä. Putinin ampuma nukutuspiikki olikin sit-ten jo piste i:n päälle, ja uljas amu-rintiikeri heitti henkensä. Tätä ei tietenkään paljastettu suurelle ylei-sölle ja Putinin virallisilla sivuilla saattoi seurata pitkään presidentin ”pannoittamaa” naarastiikeriä, joka juoksenteli muka yhä vielä villinä ja vapaana taigalla.

Tarja Lappalainen

omistaa yksityisesti mitä vain. Fede-raation perustuslaki on hyvin länsi-mielinen ja kansainvälinen, näin ainakin periaatteessa ja paperil-la. Ongelma piilee kuitenkin siinä, että lakia tulkitaan tyystin eri lailla kuin länsimaissa. Venäjällä vallitsee omertan -vaikenemisen - laki.

Jos tartut yhteiskunnallisesti ar-kaluontoisiin epäkohtiin, saatatkin huomata olevasi kaltereiden taka-na ja omaisuutesi valtion huomassa. Tästä esimerkkinä Mihail Hodor-kovski ja öljy-yhtiö Jukos. Hodor-kovskin virheenä oli asettua oppo-sitioon ja mieliä kalifiksi kalifin paikalle, syrjäyttää Putin. Armah-duksen saatuaan Hodorkovski läh-ti välittömästi Saksaan ja nykyään hän oleskelee Sveitsissä.

Toisena esimerkkinä mainitta-koon yhdysvaltalainen, myöhem-min Britannian kansalaisuuden hankkinut William ”Bill” Browder. Mies ryhtyi takomaan rahaa Venä-jällä varainhoitoyhtiönsä Hermita-ge Capitalin kautta ollen ensin hy-vää pataa Putinin kanssa. Hän teki kuitenkin pahan virheen valtaapi-tävien silmissä, kun ryhtyi kampan-joimaan oligarkkien hämäräkaup-poja vastaan.

Tilanne äityi niin pahaksi, että Bill joutui pötkimään pakoon maasta. Browderin asianajajalle Sergei Magnitskille kävi vielä huo-nommin hänen paljastaessaan vi-ranomaisten veropetoksia. Viran-omaiset alkoivat syyttää asianajaja Magnitskia itseään verohuijauksis-ta. Hän kuoli tutkintavankeudes-sa epäselvissä olosuhteissa vuonna 2009. Bill Browderin mukaan hä-net kidutettiin kuoliaaksi.

Länsimaat varpaisillaanPutin ei ole Stalinin kaltainen, joka oli läpeensä paha. Putinilla ei ole muutenkaan intressejä murhauttaa julmasti massoittain kansalaisiaan, kuten Stalin teki. Kuitenkin hän on arvaamaton ja pitää myös länsi-maita varpaisillaan.

Hänen on huhuttu olevan myös yksi maailman rikkaimmista ihmi-sistä 24 miljardin omaisuudellaan. Siinä missä Stalin keskittyi tapatta-maan, Putin kahmii miljardeja apu-rinaan Finansgroup, joka sosialisoi yksityistettyjä firmoja vallanpitäjil-le, ei siis valtiolle, vaan sen johtajille.

Venäjällä kuiskitaan myös Kremlin järjestämistä poliittisesti vaarallisten henkilöiden eliminoin-neista ja valtion järjestämistä palk-kamurhista, mutta niistä ei ole kui-tenkaan suoraa näyttöä. Taistelevat ryhmät laittavat myös mielellään Kremlin piikkiin asioita, joihin Kremlillä ei ole osuutta eikä arpaa.

Stalinin nousun valtaan mah-dollisti Leninin kuolema, Putinin taas presidentti Jeltsinin luopumi-nen terveydellisistä syistä tehtäväs-tään joulukuussa 1999. KGB:n en-tinen agentti, pääministeri Putin kiitti ja nousi vallitsevan lain mu-kaan presidentiksi. Pääministerinä hän oli ennättänyt olla vain kolmi-sen kuukautta. Varsinaisen presi-dentinvaalin Putin myös voitti, sil-

ta käy ilmi, että juuri Lenin antoi käskyn murhauttaa koko Nikolai II:n perhe. Siihen päättyi Romano-vien hallitsijasuvun taival Venäjällä, häpeällisellä tavalla, Ipatjevin talon kellarissa Uralilla. Leninin toimin-ta oli täysin kaksinaamaista, kansal-le hän halusi näytellä lempeää isä-hahmoa, mutta toisella kädellä hän tehtaili murhia.

Leninin kuoleman jälkeen Sta-lin ryhtyi keskittämään valtaa itsel-leen. Piikkinä kantapäässä oli vie-lä Lev Trotski, joka syrjäytettiin ja ajettiin maanpakoon. Myöhemmin Stalinin agentit yhyttivät Trotskin Meksikossa ja murhasivat hänet. On myös epäilyjä, että Stalin, pe-lätessään Leninin syrjäyttävän hä-net, olisi vauhdittanut sydänsairaan Leninin kuolemaa myrkyllä, sillä tämä sai juuri ennen kuolemaansa voimakkaita kouristuksia. Epäilyk-siä herättää myös se, ettei Stalin an-tanut tutkituttaa Leninin ruumista myrkkyjen varalta.

Ukrainan surullinen historiaUkrainan menneisyys on ollut oh-dakkeinen jo ennen Putinia, sillä Stalinin ja hänen hallintonsa kol-lektivisoitua maanviljelyksen se joh-ti Ukrainassa laajaan nälänhätään, jossa kuoli miljoonia kansalaisia. Ukrainalaiset kylät jopa suljettiin siten, ettei kukaan voinut mennä tai lähteä kylistä. Kaiken kukku-raksi Stalin käski tapattaa kaikki yli 12-vuotiaat orpolapset. Eri lähtei-den mukaan jopa 10 miljoonaa uk-rainalaista kuoli nälkään tai otet-tiin pois päiviltä. Stalinin suosio perustui pelkoon salaisen poliisin, Stalinin verikoiran naulatessa ark-kuja soraäänille.

Lukuja vaikea arvioida Adolf Hitler murhautti myös ah-kerasti kansalaisiaan, eri arvioiden mukaan noin 21 miljoonaa, mut-ta tämä on kuitenkin ”vain” noin kolmasosa Stalinin ja Neuvosto-liiton harjoittamista murhatöistä. Stalinin kynsissä eliminointilistal-la olivat myös työtoverit ja suku-laiset - kukaan ei ollut turvassa - ei edes hänen oma poikansa. Stalinin murhauttamien ihmisten määrää on vaikea arvioida, mutta yhden ar-vion mukaan surmattuja olisi ollut noin 50 miljoonaa. Luku voi olla vielä tätäkin suurempi, sillä kukaan ei pitänyt teloitetuista tarkkaa kir-jaa. Neuvostoliiton historia ja sen muheva multa suorastaan huutaa kipua, ahdistusta ja tuskaa. Myös inkerinsuomalaiset saivat tuta Sta-linin julmuuden.

Omerta, vaikenemisen laki Miten sitten Stalinin hovi eroaa Putinin hovista? Ero syntyy jo sii-nä, että Putin hallitsee Venäjää, ei Neuvostoliittoa. Neuvostoliitosta ei päässyt pois kuin jokunen har-va loikkaamalla. Nyky-Venäjältä ei taas tarvitse loikata, maasta voi matkustaa ja muuttaa pois.

Stalin oli bolševikki ja bolševikkien aikana Neuvostolii-tossa sai omistaa vain vähän. Ny-kyään Venäjällä saa kuka tahansa

Putinin sisäpiirin kautta pää-see ihmettelemään värikästä Putinin ”hovia” ja Stalinin tyttären välityksellä voi puo-lestaan matkata kauemmaksi Venäjän uskomattomaan ja traagiseen historiaan.Kirjat ovatkin nyt mitä ajan-kohtaisimpia Putinin Suomen valtiovierailun tiimoilta.

Otavalta on ilmestynyt kaksi mie-lenkiintoista kirjauutuutta: Rose-mary Sullivanin Stalinin tytär ja Mihail Zygarin Putinin sisäpiiri – nyky-Venäjän lyhyt historia (2016). Jälkimmäinen on kuvaus Vladi-mir Putinin lähipiiristä ja hänen 15-vuotisesta valtakaudestaan. Sta-linin tytär on puolestaan yksi par-haimmista ja perusteellisimmista Stalinin tyttären Svetlana Allilu-jevan elämään pureutuvista kirjois-ta. Teoksessa kerrotaan Svetlanan lapsuudesta Neuvostoliitossa, hä-nen äitinsä Nadešdan itsemurhas-ta ja Svetlana Allilujevan loikka-uksen jälkeisestä ajasta ulkomailla. Kirjassa valotetaan Allijujevan ja hänen isänsä Josif Stalinin suhdetta toisiinsa, joka oli varsinkin ennen Svetlanan murrosikää erittäin läm-min ja läheinen.

Stalinin ja Putinin ”hovit”Kirjat vievät vääjäämättä samalla pohtimaan Stalinia ja Putinia sekä heidän ”hovejaan” ja Venäjän his-toriaa. Vaikka Josifin suhde tyttä-reensä oli rakastava, mistään em-paattisesta kansanisästä ei Stalinin kohdalla ollut kyse. Stalinin kuol-lessa hänen kätensä olivat veren tah-raamat.

Kuka tämä murhanhimoinen hahmo oli? Mikä teki hänet yhdek-si kansakunnan suurimmista ja pe-lätyimmistä diktaattoreista? Ge-orgialaissyntyinen Josif näki päi-vänvalonsa 18.12.1878 Tbilisin kuvernementissa, Venäjän keisari-kunnassa. Lapsuudessaan hän jou-tui toistuvasti perheväkivallan koh-teeksi. Alkoholisoitunut suutari-isä pieksi häntä toistuvasti eikä äitikään jäänyt pekkaa pahemmaksi. Äidin haaveena oli saada Josifista pappi su-kuun, mutta aikomus meni myttyyn pojan marxilaisten ajatusten vuoksi. Niiden takia Josif erotettiin pappi-seminaarista, ja hänestä tuli aktiivi-nen kommunisti, joka kohosi nope-aa tahtia bolševikkipuolueen hierar-kiassa ja toimi Venäjän sisällissodan aikana sekä poliittisena että sotilaal-lisena komentajana. Neuvostoliiton ensimmäisen johtajan, maan ”isän” Vladimir Iljitš Leninin, kuoltua 21. tammikuuta 1924 vain 53-vuotiaa-na alkoi valtataistelu, jonka Stalin voitti. 1920-luvun loppuun men-nessä Stalin oli saavuttanut kiistat-toman johto- ja valta-aseman maan huipulla.

Keisariperheen ja Trotskin murhatTätä ennen keisariperhe oli raivat-tu tieltä vuonna 1918, ei tosin Sta-linin toimesta, sillä arkistojen auet-tua niistä löydetyistä dokumenteis-

Putinin hovi

314/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Lauri Hietaniemi - Hannu Aikio: Ilomantsista 1941 Ilomantsiin 1944, JP 1:n jatkosodan veteraanien ker-tomuksia, ISBN 978-952-93-70025-4, 231 s., Keuruu 2016 (kirja maksaa postikuluineen 35 euroa ja sitä voi tilata Lauri Hietaniemeltä, puh. 040 553 2764, laurihietanie-mi35@gmail.com

On viimeinen hetki panna talteen veteraanien muistoja. Silloin teh-dään kahdellakin tavalla merkittä-vää maanpuolustustyötä. Toisaal-ta veteraanit antavat aidosti äänen-

Jääkäripataljoona 1:n taistelijoiden muistojasä kuulua ja he voivat vielä itsekin kertomuksillaan ja muistikuvil-laan osoittaa sota-aikana tekemän-sä työn merkityksen. Toisaalta so-tilasyksiköiden ja joukko-osasto-jen historiat saavat täydennykseksi myös etulinjan taistelijoiden näke-myksen siitä, miltä sota tuntui. Se kuva on jossakin määrin toisenlai-nen kuin se kuva, joka syntyi esi-kuntien karttapöytien ääressä.

Filosofian tohtori Lauri Hieta-niemi ja eversti evp. Hannu Aikio ovat saaneet päätökseen monivuo-tisen työnsä saattamalla kirjan muotoon JP 1:n taistelijoiden ker-tomuksia. Vähän pelkistäen uskon heidän tavoitelleen tuossa edellä

mainitsemaani näkökulmaa. Ää-nessä ovat veteraanit ja heidän ker-tomustensa tueksi ja sotahistorialli-seksi taustaksi on koottu yhteen ja kirjoitettu JP 1:n sotatien tärkeim-mät tapahtumat ja taistelut. Tie oli pitkä, se alkoi kesän 1941 hyökkäys-vaiheesta Ilomantsista ja Tolvajär-veltä ja jatkui aina Äänisen rannalle Tulvojalle saakka. Kysymyksessä oli joukko-osasto, jota kohtaan ylipääl-likkö Mannerheim tunsi suurta luottamusta. Siitä syystä pataljoo-naa siirreltiin vähän kulloisenkin sotatilanteen mukaan sinne, missä oli painopiste. Vuonna 1943 patal-joona siirrettiin Kannakselle ja siel-lä se taisteli heinäkuun lopulle 1944

Mannerheim ja Walden - kohtalona Venäjä ja NeuvostoliittoKeijo K. Kulha: Marski ja hänen varjonsa, Kahden mie-hen kolme sotaa ja rauhaa, ISBN 978-952-291-281-7, 232 s. Docendo Oy 2016

Filosofian tohtori Keijo K. Kulha on kirjoittanut taas mielenkiintoi-sen, Suomen viime sotien histori-alle lisävalaistusta antavan kirjan. Marsalkka Mannerheim oli henki-lönä yksinäinen ja etäinen, mutta tarvitsi lähelleen - ja oli valmis hy-väksymään sen - joukon asiantunti-joita. Lähimmäksi ylipäällikköä ja myöhempää presidenttiä pääsi ken-raali Rudolf Walden. Kirja kuvaa ja analysoi heidän kanssakäymistään sisällissodasta keväästä 1918 syk-syyn 1944 saakka. Sekin käy ilmi, kuinka lähelle “vanhan koulun” so-tilaat sitten toisiaan lopulta pääsi-vät. - Työasioissa kyllä, mutta yksi-tyiselämänsä he pitivät loppuun asti omanaan.

Pääosassa kirjassa ovat Suomen puolustusvoimien kehittäminen ja sodankäyntiin keskittyvät asiat ja tapahtumat. Kulha on sitonut ar-meijan tarpeiden tyydyttämisen osaksi poliittista kehitystä ja sitä kautta kirja käy tuon ajan poliitti-sen historian oppitunnistakin.

että vähemmän tunnettu Walden - vaikka hän olikin kuuluisa pape-riteollisuusmies ja peräjälkeen vuo-sina 1940 - 44 kuuden hallituksen puolustusministeri - on se osapuoli, jonka ympärille teksti ensisijaisesti rakentuu. Joka tapauksessa Kulha painottaa miesten yhtyeenkäyvien henkilösuhteiden merkitystä koko valtakunnalle - ja onnistuu tehtä-vässään.

Ehkä komeimman kruununsa yhteistyö sai elokuun lopulla 1941 Mikkelissä. Presidentti Risto Ryti oli matkustanut päämajaan tapaa-maan ylipäällikköä ja esillä oli se, mihin asti Kannaksella voidaan edetä. Neuvotteluihin osallistui

myös puolustusministeri Walden ja päätökseksi tuli, että Leningra-din puolustusvyöhykkeelle asti ei-vät suomalaisjoukot hyökkää. Se oli yhtä viisas päätös kuin myöhem-min sodan aikana tehty päätös olla katkaisematta Murmanskin rataa - vaikka jälkiviisaus onkin helpoin viisauden laji.

Teoksen julkistamistilaisuudes-sa elokuun 18. päivänä kirjoittaja sanoi, että Mannerheim ei tehnyt yhtään tärkeää päätöstä kuulemat-ta ensin Waldenia. Repliikki kertoo asiasta kaiken oleellisen.

Esko Vuorisjärvi

Kirjan kirjoittaja Keijo K.Kulha (vas.) ja kenraali Rudolf Waldenin pojan-poika Lauri Walden.

saakka. Silloin se sai vielä yhden eri-koiskomennuksen. Se siirrettiin Ilomantsiin torjumaan venäläisten viimeiseksi jäävää suurhyökkäystä Suomen valloittamiseksi.

Ehkä merkittävimmän urotekon-sa JP 1 saavutti 10.6.1944 Maini-lan peltoaukeilla - samassa maastos-sa, missä Stalin ammutti kuuluisat Mainilan laukaukset jo 26.11.1939. Nyt oli tosi kysymyksessä, kun rin-tama oli murtunut Valkeasaaressa ja etenevä vihollinen oli saatava py-säytetyksi edes muutamaksi tunnik-si. Sen JP 1:n soturit onnistuivat te-kemään, ilman panssarintorjunta-aseistusta ja melkein olemattomissa puolustusasemissa. Sotilaat säilytti-

vät taistelukykynsä sekasortoisessa tilanteessa eikä vihollisen onnistu-nut motittaa perääntyvien suoma-laisten pääjoukkoa.

Kirjassa on paljon valokuvia ja karttoja ja kattavat luettelot JP 1:n taistelijoista aina rivimiehistä ko-mentajiin saakka. Kirjaa voi pitää aarreaittana nimenomaan JP 1:n veteraaneille ja heidän jälkipolvil-leen. Toisaalta se kertoo välillä kos-kettavalla ja karulla tavalla - välil-lä myös huumorilla - sodan arjesta kaikille muillekin tuon ajan histo-riasta kiinnostuneille, niin veteraa-neille kuin “siviileillekin”.

Esko Vuorisjärvi

Politiikkaa ja sotapolitiikkaa te-kevät ihmiset ja henkilösuhteiden merkitys oli valtava. Tämä on yksi Kulhan perusteemoista ja sen hän tuo esille vielä yhdeksässä erillises-sä käsiteltävänä olleeseen ajankoh-taan liittyvässä 1-2 sivun mittai-sessa “laatikossa”. Niissä pannaan järjestykseen 12 keskeisen vaikutta-

jan henkilösuhteet; pääsääntöisesti päättäjät sentään tulivat toistensa kanssa toimeen.

Kirja kuvaa siis kahden merkit-tävän vaikuttajan kanssakäymis-tä melkein 30 vuoden ajalta. Onko painopiste marsalkka Mannerhei-missa vai jalkaväen kenraali Walde-nissa? Itselleni syntyi se mielikuva,

LAAJA VALIKOIMA ARJEN APUVÄLINEITÄ

MEDIPLAST FENNO OY TERVEYDENHUOLLON ERIKOISKAUPPA fennokauppa.fi 09 276 360

PYYDÄ ILMAINEN POSTIMYYNTIKUVASTO

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n32

Kiitos Sotaveteraaneille Rautiosta! Nro:206

Kiitos Sotaveteraaneille Keuruulta! Nro:111

JM-Louhinta OyJyväskylä

Maajukka OyJyväskylä

KES-Siltaykköset OyJämsä

Kaivinkoneyhtymä Hokkanen&Hokkanen

Kaarina

Metallikoneistamo E. Moilanen Ky

Kajaani

Solarkaihdin KyKalajoki

Kuljetuspalvelu Vatiala OyKangasala

Sähköinsinööritoimisto Seppo Räsänen Oy

Karkkila

Pohjaset OyKeminmaa

Moottorikoneistamo R-Koneistus Oy

Kerava

Tilitoimisto Ordent OyKerava

ProfeCons OyKerava

www.profecons.fi

Maalaiskartano Pihkala OyKestilä

Koneurakointi Aimo Tikkanen Oy

Kiuruvesi

IB Race&MecKokkola

SV-Trans OyKotka

Kymenlaakson Jäte OyKouvola

GC Guaranty Cranes OyKouvola

Betola OyKuopio

Insinööritoimisto Makeplan Oy

Kuopio

Rakennussuunnittelutoimisto Sormunen&Timonen Oy

Kuopio

Kuljetusliike Kari Pohjolainen Ky

Syväniemi

Rakennuspalvelu Heikki Hiltunen Ky

-sillanrakenustyöt-, Kuopio

Kuopion Talokeskus OyKuopio

Taksipalvelu Kalle HernesmaaKuortane, puh.0400-661 130-taksi, taksibussi ja invataksi-.

Pölkky OyKuusamo

www.polkky.fi

Ipa-Pesu OyLahti

HL-Elec OyLahti

www.karirakenne.fi Kasit OyLaihia

A Niemi Engineering OyLappeenranta

Automaalaamo Jukka&Hytti Oy

Lappeenranta

Conexpress OyLappeenranta

Kuorma-autohuolto M. Pasanen Ky

Lappeenranta

LVI-Toivanen OyLappeenranta

Metos KalustetehdasSorsakoski

CARRUS DELTA OYLieto

Liedon PK-Metalli Oy www.meriturva.fi

Tomas Oy AbLoviisa

Rakennus TuuMarkRistiina

Metsä-Häkkinen OyMänttä-Vilppula

Koneurakointi Jorma Lääveri T:mi

Nastola

Laattatyö Wikman OyNokia

Rakennus Trowe OyNurmijärvi

www.rakennustrowe.fi

334/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Timpuri Lammensalo KyOrimattila

Kuosan Betoni OyOrimattila

www.tunturiauto.fi

Oulun Moniasunnot OyOulu

Finnsementti OyParainen

Virtasen Maalitehdas OyTyökuja 5, 21600 Parainen

puh. 02-454 4500

Talosuunnittelu P. ViitasaloParkano

www.talosuunnitteluviitasalo.fi

Maanrakennus Maamyyrä OyPerttula

Pesupalvelu Hans Langh OyPiikkiö

Oy Johnson Metall AbPirkkala

Kolari ja Hitsaustyö Lehtelä&Nummela

Pälkäne

Kajomer OyPälkäne

www.kajomer.fi

Kyrötekniikka OyKyrö

Raahen seudun asuntosäätiö RSA

www.rsa.fi

Sähköinsinööritoimisto Esko Laakso Oy

Rovaniemi

Metsä-Koskela OyRuovesi

www.lehmiranta.fiwww.elakeliitto.fi

Rakennusliike T. Rauman OySalo

Salon Tilipalvelu OySalo

Matima OySastamala

Maakunnan AutoSeinäjoki, Kokkola

EP:n Kehärakenne OySeinäjoki

Konepalvelu LammiSeinäjoki

Sorat ja Murskeet

Kourla OySomerniemi, puh. 0400-635 797

Someron Laatta-asennus OySomero

MEP-Kuljetus OyTaivalkoski

Ugly BoyTammela

Lean Ware OyTampere

www.leanware.fi

Consor Technology OyTampere

Korja-Kumi OyTampere

NPE Kulconsult OyTampere

Migmen OyTampere

www.migmen.fi

Messupuu OyTampere

Kiviketo OyTampere

Lakiasiat OjalehtoTampere

Puhallinsoitinkorjaamo Jarmo Parkusjärvi

Tampere

TK Tili ja Laskenta OyTampere

Sähkö-Kaunisto OyTampere

Asennus Aran OyTampere

Kuljetusliike Toivo Rantala KyTampere

Putkiliike P. Nuora OyLempäälä

Kuntoaura OyTeuva

www.opintola.comPuutyö ja Saneeraus

Järvenoja OyTurenki

www.yrityskaupat.net

Kiitos Sotaveteraaneille Tampereelta! Nro:202

Kiitos Sotaveteraaneille Raumalta! Nro:208

yli 78 vuotta palvelua

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n34

Ylim. eläkkeitä varten varatun 100 000 markan ja-koperusteetEi avustus - vaan eläkeKertakaikkisella avustuksella ei luonnollisestikaan ole mahdollisuutta avustaa jatkuvan avun tarpeessa olevia, kun taas vuotuinen eläke sen sijaan tarjoaa asianosasille uskoa ja rohkaisee heitä myös omin voimin yrittämään rakentaa parempaa tulevaisuutta._______Sotaveteraanit tekevät huoltotyötä IkaalisissaOsaston jäsenmäärä on 600, mikä on suurimpia maa-seutuosastoja koko maassa. Keväällä mm. suoritettiin yhden veteraanin toukotyöt ja hankittiin hänelle sie-menviljat. Osasto päätti hankkia yhdessä sotainvalidi-osaston kanssa vähävaraiselle invalidiveteraanille moot-torikäyttöisen invalidipyörän._______Lähilinjan III tavoitteissa olivat päällimmäisenä sota-veteraanien työhön sijoitus ja nimenomaan heidän, jot-ka ovat heikentyneissä ruumiinvoimissa.

Työttömyys on se suurin kirous, mikä rasittaa jo kes-ki-iässä olevia veljiämme. Näin kirjoitti Aarne Kesänen, toiminnanjohtaja. (Keski-ikä oli silloin 55 vuotta)._______Työllisyystilanteesta Saimaan kanavalla antoi lehdel-le seuraavia tietoja maaherra, kanavan rakennustoimi-kunnan puheenjohtaja Urho Kiukas: 2500 henkilöä on rakennustyömaalla töissä, heistä 2000 on suomalaista, jotka työskentelevät kanavan Suomen puoleisella osalla ja osa vuokra-alueella. Kivisillan salmen siltojen raken-nustöissä on n. 500 neuvostoliittolaista._______Pohjanmaan Sotaveteraanipiirillä mieliinpainuva kesäjuhla SievissäJuhlapuheen piti liiton puheenjohtaja ev. Viljo Turu-nen. Hän selosti sotaveteraanijärjestön perustamisvai-heita ja sen taustaa. Nyt on korjattava se, mikä on mene-tetty. Hän tähdensi, että veteraanit eivät ihannoi sotaa, mutta he eivät voi myöskään unohtaa sodassa vietetty-jä vuosia. Sotavaiheen aikaset suhteet, toveruus ja velje-

ys yhdistävät heidät. Huoli heikkoon taloudelliseen ase-maan joutumisesta kehottaa toimimaan heidän hyväk-seen, totesi puhuja.

Juhlaa suosi aurinkoinen sää ja yleisömäärä kohosi sa-toihin, kirjoitti Akseli Ollila._______Liittovero-osuus suoritettavaKoska liitossa on vielä lukuisasti yhdistyksiä, jotka ei-vät vielä ole suorittaneet kuluvan vuoden alkupuoliskon liittovero-osuuttaan, kehotetaan asianomaisten yhdis-tysten toimihenkilöitä kiireesti tekemään suorituksen-sa liiton postisiirtotilille no 47–40795 tai liiton KOP:n Kampin konttorissa olevalle tilille._______Lehdessä oli siis asioita, jotka tuntuvat tutulle vielä tä-näänkin; edunvalvontaa, tuki- ja huoltotyötä ja ajan-kohtaisia asioita, mutta enää ei peritä yhdistysveroa.

Anni Grundström

Poimintoja Suomen Sotaveteraani 4/1966 lehdestä

LukijoiltaLukijoilta-palstalle lähetettyjen kirjoitusten enimmäispituus n. 2 500 merkkiä.

Sotaveteraani-lehden kesäkuun numerossa oli kuvaus otsikko-asiasta sisältäen mm. sen, miten Erkki Kantonen oli ko. suunni-telmista saanut tietoa. Tekstin-sä lopuksi hän kirjoittaa ”oliko asiain kulku näin, en tiedä, kos-ka kerron vain, mitä olin kuullut. Tuon asian kuitenkin julkisuu-teen, koska se on todella ainakin voinut olla juuri niin”.

Tämän kirjoittaja puolestaan oli oppilaana Tampereen Teknil-lisessä Opistossa 1/1947-12/1949 ja kuului siihen oppilaspolveen, joka koostui noin 80 %:sti sodas-ta palanneista miehistä, joiden sotilasarvot olivat sotamiehistä kapteeneihin, ja omakohtaisesti-kin tiedän, että puolustusvoimi-en edustajat huolehtivat tuolloin-kin varmistuksista henkilökoh-

Vuoden 1948 kaappaushanke IItaisellakin tasolla. ”Se oli juuri niin”.

Kalevi Mattila

PS. Talvisodan jälkeen v. 1941 keväällä pidettiin maaottelu. Marssittiin Ruotsia vastaan. Sen Suomi voitti ja samalla vahvis-tui yhteisöllisyys, joka oli tarpeen uudessa ”maaottelussa”. Mitä

Erkki Kantonen kirjoittaa täs-sä lehdessä ns. sivukäden tietoja ”kommunistien suunnittelemasta ja epäonnistuneesta vallankaappa-ushankkeesta”, niin kuin hän tätä silloista poliittista tapahtumaa ni-mittää, ja lopuksi toteaa, että ”Oli-ko asiankulku näin, en tiedä, kos-ka kerron vain, mitä olin kuullut”.

Minun havaintoni tuosta ”kaappaushankkeesta” eivät pe-rustu kuulopuheisiin, vaan olin siinä mukanakin ja kerron omat havaintoni.

Tämä poliittinen tapahtuma-

han alkoi siitä, että SKDL:n sisä-ministeri Leino erotettiin. Tämä herätti kansandemokraattien keskuudessa, johon itsekin kuu-luin, kovaa ärtymystä.

Olin työssä Iisalmessa ja me-nin sanottuna päivänä käymään kaupungissa sijainneessa SKDL:n piiritoimistossa. Siellä kesäisel-lä nurmikolla parveili miesjouk-ko ja kuunteli ulkorapulle silloin tällöin ilmestyvän piirisihteerin selostusta Helsingissä tapahtu-vasta ministerijupakasta. Kun sit-ten piirisihteeri ilmoitti kansan-

demokraatti Hertta Kuusisen ni-mityksestä Leinon tilalle ja asian olevan loppuun käsitelty, hajosi miesjoukko täysin tyytyväisenä.

Mistään ”kaappauksesta” ei edes keskusteltu. Kysymys oli kai lähinnä siitä, että jos tämä minis-terikysymys ei ratkea, niin järjes-tetäänkö Helsingissä vastamie-lenosoitus ja kuka olisi sinne val-mis lähtemään.

Nämä monet, vähän poik-keuksellisetkin historialliset ta-pahtumat poikivat usein mo-nenlaisia versioita. Tämä on ym-

Kaappaushanke ”kuulopuhetta”

Luettuani kesäkuun Sotaveteraa-ni-lehdestä Erkki Kantosen kir-joituksen ”Vuoden 1948 kaappa-ushanke”, mieleeni tuli, mitä Saar-nio kertoi 50 vuotta sitten nuorelle miehelle. En muista hänen etuni-meään. Hän oli silloin yli 50-vuo-tias, osallistunut sotiin tykistössä.

Saarnio kertoi minulle: ”Yksi demaripuolueen jäsen tuli kerto-maan armeijan salaiselle yksikölle, että suunnitteilla on vallankaap-paus huhtikuussa yöllä klo 2. Saar-nio sanoi hänelle, että tiedämme asian. Jäsen sanoi, etteivät dema-

rit lähde kaappaukseen. Armei-jalla oli salainen tiedusteluosas-to, joka ei merkannut mitään pa-perille tästä kaappaushankkeesta. Osastolla oli tiedustelijoita, jotka eivät olleet armeijalla töissä. Tie-dustelijat ujuttautuivat kaappaaji-en kokouksiin. Armeijalla oli vii-meistään kuuden tunnin kuluttua tieto, mitä kokouksissa oli sovittu.

Hämeenlinnasta tuli panssa-rivaunuosasto Tuusulan harjoi-tuksiin. Tämä tieto löytyy kuu-lemma armeijan papereista. Sit-ten ratkaisevana huhtikuun yönä

Pasilassa vanhassa pommisuojassa oli muutama sata miestä, joilla oli käsiaseena konepistooli tai kivää-ri. Heidän tehtävänään oli vallata kello 2 kolme kohdetta: eduskun-tatalo, hallituksen tilat ja yleisradi-on tilat. Tuusulasta tuli panssari-vaunut klo 1 Pasilaan. Yksi vaunu tuli pommisuojan ovelle. Upsee-ri sanoi ovelta: ”Vaunulla on ko-vat putkessa. Kun annan merkin, vaunu ampuu pommisuojaan. Jos jätätte aseet suojaan ja tulette ulos, teidän perään kukaan ei kysele.” Miehet tulivat ulos ilman aseita ja

Kaappaushanke estettiin

minä (ja kaikki muut) voisin nyt maalleni antaa?

Nyt olisi aikaa pystyttää Suo-meen 100 000 uutta lipputankoa Suomen 100-vuotistaipaleen kun-niaksi. Se olisi nyt hyödyllisem-pää, kuin vatvoa, onko 1500 km pystysuorassa vaiko vaakatasossa.

Sama

märrettävääkin. Siksi minäkin yhtenä jo harvoista tapahtuman kokeneista ajattelin kirjoittaa omista kokemuksistani tarkoi-tuksella laajentaa ja ehkä täsmen-tääkin tätäkin ”kaappaushan-ketta”. Ihmettelen kyllä sitä, että kun viranomaiset ilmoittavat tie-tävänsä kaappausvalmistelusta, niin miksi sitä ei alettu tutkia ja viety syyteharkintaan.

Veikko Kaikkonen Siilinjärvi

menivät kuka minnekin. Kaappa-ushanke ei onnistunut. Miksi ar-meija sai toimia tällä tavalla? Syitä oli vain yksi: puolustusministerinä oli demari Yrjö Kallinen”.

Oliko asia niin, en osaa sanoa. Muualta olen kuullut, että useilla suurilla tehdastyöpaikoilla perus-tettiin työläisneuvosto, jonka teh-tävänä oli ottaa tehdas omakseen. Milloin saa ruveta toimimaan, sa-notaan radiosta. Käskyä ei tullut.

Jaakko Lehmusjärvi Pori

Sotaveteraani-lehdessä 2/2016 oli Eeva Tammen kirjoittama artik-keli Sodan ajan lääkärin teloitus puhuttaa yhä.

Olin lääketieteen opiskelijana

samalla vuosikurssilla kuin artik-kelissa esitelty Urpo Viinikka. Hän oli fiksu, hentorakenteinen helsin-kiläispoika, joka ei vapaa-aikana viihtynyt muiden kauempaa tullei-

den opiskelijoiden kanssa. Hän kes-kittyi koulumenestykseen ja opis-keluun. Hän menestyi tenteissä ja opiskelussa erinomaisen hyvin.

Sodan jälkeen, kun opinnot

Heikki Lirberg muisteleejatkuivat, ei erityisemmin muis-tettu puuttuvia opiskelijoita.

Heikki Lirberg (96) sotaveteraani, Fagersta, Ruotsi

Viittaan Sotaveteraani-lehden numerossa 3 lukemaani, että kunnat syyllistävät veteraaneja määrärahojen käyttämättä jättä-misestä. Voin omalta kohdaltani vastata, että syy ei ole veteraani-en, vaan järjestelmän ontumisen.

Taksia ei saa käyttää hoitoihin mentäessä. Olen 92-vuotias, eikä yhtään ystävää ole enää elossa. Ei siis ole muita menoja kuin hoitoi-hin ja hammaslääkäriin. Muihin rientoihin ei ole asiaa heikenty-neen kuulon ja näön vuoksi. Eikö veteraanien kohdalla voida poi-keta yleisestä käytännöstä ja sal-lia vapaata valintaa kyytiä tilatta-essa? Palautettavaksi jäi minulta useita satoja euroja.

Siivouspalveluista jäi myös pa-lautettavaa. Syynä oli siivoojien täydellinen kotimaisten kielten osaamattomuus. Syntyy vahinko-ja, kun ei osata kommunikoida. Siivoojilla ei ole omasta takaa mui-ta siivoukseen tarvittavia välineitä kuin pölyrätti. He eivät myöskään tunne työhön käytössä olevia vä-lineitämme ja puhdistusaineitam-me. Meillä yritettiin puhdistaa olohuoneen pöydän kiillotettua pintaa siivouskaapista löytyneel-lä Vimillä. Onneksi ehätin väliin. Parkettilattiaa on ennätetty pyyh-kiä vettä valuvalla rätillä. Kielsin siivoojaa hänen tullessaan käyttä-mästä mihinkään märkää pyyh-kimisvälinettä. Meillä on pilattu yksi pölyimuri, kun sitä käytettiin taukoamatta yli kolme tuntia. Sa-moin kaksi kuivana käytettävää lattiamoppia olivat entisiä, kun ne upotettiin vedellä täytettyyn äm-päriin. Ei huvita käyttää tällaista siivousapua.

Olen kiitollinen, että palvelu-ja tarjotaan ja rahaa on riittäväs-ti. Minä peräänkuulutan myös laatua.

Per-Ole Ahlholm Helsinki

Valinnanvapautta ja laatua veteraanipalveluihin

354/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Syyskuun ristikko

SanakilpaLehdessä 3.2016 kilpailusanamme oli ”Kesäkeitto”. Hyväksyttyjä sanoja löytyi 56 kpl, jotka ovat alla olevassa luettelossa:

Eesti, eetos, eksä, esikko, esite, este, esto, etkot, et-sikko, (9) Iskä, (1) Keiso, keitos, keitto, keko, keksi, kesti, kesto, keto, kesä, ketsi, ketto, koite, koketti, koksi, koski, koste, koti, käki, käsi, käsite, (20) Oksete, (1) Sekki, sekoite, sekti, sektio, seto, setti, setä, sieto, sitko, skotti, sokki, sote, säie, säkki, (14) Teesi, teko, teksti, teos, testi, tieto, tosi, tosite, toti, täkki, täti, (11)

Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin kolme pakkausta Suomen lippukortteja. Palkinnon saa-vat Veikko Parikka, Loimaa, Elmeri Pehkonen, Vantaa ja Eva Vahvaselkä, Helsinki. Seuraava kil-pailusanamme on ”SYYSKYLVÖ”. Lähettäkää vastauksenne perjantaihin 7.10. mennessä kirjees-sä tai postikortilla: PL 600, 00521 HELSINKI tai sähköpostilla osoitteeseen toimitus@sotaveteraa-niliitto.fi. Vastaukseen kirjoitetaan lähettäjän nimi ja osoite, kirjekuoreen lisäksi ”Sanakilpa”. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme Hannu Raut-kallion kirjaa ”Laboratorio Suomi – Kekkonen ja KGB 1944-1962”.

NURMIJÄRVI

IISALMI

Hammaslääkäri Juha Sirviö

Kirkkopuistonkatu 15 A, 74100 Iisalmi puh. 017-825 002

Uudenmaan HammaspalveluKeskustie 5, 01900 Nurmijärvi

Lepsämäntie 1,01800 Klaukkala Puh. 0207 411 420

OULU

TURKU

Puutarhakatu 12, 4 krs.20100 Turku

Puh. 02-2333 222

VAASA

Hietasaarenkatu 24, Sandögatan 2465100 VAASA-VASA

Puh. 06-320 2700

Kiitos Sotaveteraaneille Turusta! Nro:203

Rakennus-Salama OyTurku

Soraliike Erik Winqvist KyTuusula

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n36

Hyvinvointia, kuntoutusta ja hoivaa

Elää tätä päivää,

VUOKRA-ASUNTOJA

S Ä Ä T I ÖS V Ä R DL O T T A

ajan hengessä.

LOTTAMUSEO

KUNTOUTUSTA

www.lottasaatio.� www.lottamuseo.�

AVUSTUSTOIMINTAA

VETERAANIKUNTOUTUS KODINOMAISESSA YMPÄRISTÖSSÄ

UUSIA PALVELUJA KOKO VÄESTÖLLE:

HIERONTA, JALKAHOIDOT, AKUPUNKTIO, ALLASTERAPIA YM.

WWW.SISKOTI.FI

Ota yhteyttä p. 050 – 4418218

Paremman kunnon koti Jyväskylässä

www.hoiku.fipuh. 020 7761 700

Tervetuloa kuntoutumaan Haminaan! Rautaista ammattitaitoa jo vuodesta 1988.

p. 020 7761 700, neuvonta@hoiku.fi Kokkokallionkatu 2, 49400 Hamina www.hoiku.fi

Tarjoamme sotainvalideille ja sotaveteraaneille vaativaa ja monipuolista laitoskuntoutusta,

avokuntoutusta, laitoshoitoa ja palveluasumista. Keskeisenä tavoitteena on tarjota yksilöllisiä,

asiakaslähtöisiä, turvallisia ja vaikuttavia kuntoutus- ja hoitopalveluja.

Tiedustelut:  Jukka Mäkinen Kenttäkatu 17

33500 TAMPERE puh. 040 500 2539

www.tammenlehvakeskus.fi

Keski-Pohjanmaan Hoitopalvelu Oy / Hoito-osasto Kotipolku Sairaalakatu 2d, 67100 Kokkola

Keski-Pohjanmaan Hoitopalvelu Oy

/Hoito-osasto on

Valtiokonttorin hyväksymä

palveluntuottaja!

Lisätietoja palveluistamme:

Puh. 044 7311 340

Kotipolku

www.kphoi.fi

Sotilasvammalain mukaista laitoshoitoa - ammattitaidolla ja sydämellä!

374/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Hyvinvointia, kuntoutusta ja hoivaa

Paketo OyTuusula

Rautarakenne S. Lipponen Oy

Kalanti

TNT Teerimaa OyUusikaupunki

Oy Business Services AbVaasa

Kiitos Sotaveteraaneille Tuusulasta! Nro:202

Kiitos Sotaveteraaneille Tuusulasta! Nro:207

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n38

Kaikki tuotteet on varustettu Sotaveteraaniliiton logolla.

Tilaukset: Puh. 0400 757 195, 050 517 6396,

ep.sotaveteraanipiiri@netikka.fi

Liiton tunnuksella varustettu solmio,

hinta 15 euroa.

Kylpypyyhkeet (Finlayson)

Pyyhkeen koko 70x150, neljä värivaihtoehtoa, hinta 22 euroa/kpl.

Kävelykeppi Jääpiikillä ja rannelenkillä

varustettu kävelykeppi. Sota­veteraanien perinneyhdistyksen jäsenten käsityönä valmistama.

Tilatessasi ilmoita pituutesi.Hinta 60 euroa

Tilaukset: Solveig Hyöty, (09) 612 7003, sodrafinlands.kvd@sotaveteraaniliitto.fiToimisto on avoinna klo 10.00­14.00.

VeteraanivyöLaadukas kotimainen kään­tövyö, nahkaa väri musta/viininpunainen. Soljessa

liiton tunnus, solkea saata­vana myös hopeanvärisenä.

Hinta 25 euroa

KynttilänjalkaKultakeskuksen perinteinen malli vuodelta 1918. Korkeus 77 mm.

Varustettu liiton tunnuksella. Hopeaa.Hinta 150 euroa

HenkselitKotimaiset, veteraani­tunnuksella. Saatavana

on viininpunaista, tummansinistä ja

mustaa. Hinta 23 euroa

Tilaukset:Kanta­Hämeen Sotaveteraanipiiri ry, Suomenkasarmi rak. 15,

13130 Hämeenlinna tai puh. (03) 675 6839 (ma­to klo 9.00­12.00),kanta-hameen.svp@sotaveteraaniliitto.fi. Toimitus postiennakolla.

Tilaukset: Loimaan Seudun Sotaveteraanien

Perinneyhdistys r.y., Risto Jaakkola, Loimaankatu 8 C 5, 32200 Loimaa,

puh. 050 566 0456, risto.jaakkola@saunalahti.fi

Toimitus postiennakolla.

Sotaveteraanipiirien myyntituotteet

Syntymä- päiväkynttilähinta 15 euroa

Iisakki-puukkohinta 60 euroa T-paita tunnuksella

tummansininen, koot L, XL ja XXLHinta 15 euroa

0800 9 6000joka päivä klo 17–21 • maksuton

tukea muistisairaiden läheisille,vastaajina kokeneet omaishoitajat

0800 9 6000joka päivä klo 17–21 • maksuton

tukea muistisairaiden läheisille,vastaajina kokeneet omaishoitajat

tietoa, tukea ja ohjausta,vastaajina muistityön ammattilaiset

09 - 8766 550ma, ti ja to klo 12-17 (0,08 €/min. + pvm)

tietoa, tukea ja ohjausta,vastaajina muistityön ammattilaiset

09-8766 550ma, ti ja to klo 12–17 (0,08 €/min. + pvm)

UUSIPALVELU

vanhatuttu

tukea muistisairaiden läheisille, vastaajina kokeneet omaishoitajat

0800 9 6000joka päivä klo 17–21 • maksuton

tukea muistisairaiden läheisille,vastaajina kokeneet omaishoitajat

0800 9 6000joka päivä klo 17-21 (maksuton)

Avecon Oy AbVaasa

www.avecon.fiwww.valovirta.fi Powernet Oy

Vantaa

www.alco.fi BP Asennus OyVarkaus

J-PV KuljetusVarkaus

Varkauden Puu OyVarkaus

Maanrakennus Jari KivijärviVesilahti

Vihdin RR Rakennus Oy

Jita OyVirrat

www.jita.fi

Kalevi SeppäläVirrat

Juvatec OyYlitornio

394/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

JulkaisijaSuomen Sotaveteraaniliitto ry–Finlands Krigsveteranförbund rf

Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Markku Seppä

ToimitusKellosilta 4 C00520 Helsinkipuh. päätoimittaja (09) 6126 2012sähköposti markku.seppa@sotaveteraaniliitto.fitai toimitus@sotaveteraaniliitto.fi faksi (09) 6126 2020 internet www.sotaveteraaniliitto.fi

Osoitteenmuutokset ja lehden peruutuksetSotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteenmuutoksista omaan yhdistykseensä tai liittoon Riina Lillforsille, PL 60000521 Helsinkipuh. (09) 6126 2015sähköposti riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi

Lehden tilaukset ja hinnatSotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata Sotaveteraani-lehden liiton toimistosta puh. (09) 6126 2015 /Riina Lillfors. Lehden vuosikerran hinta on 15 euroa. Irtonumero maksaa 4 euroa.

ToimitusneuvostoPuheenjohtaja Kari MäntyJäsenet: Anni Grundström, Erkki Heikkinen, Antti Henttonen, Raili Leino, Göran Lindgren, Pertti Nieminen, Panu Pokkinen, Markku Seppä, Aarno Strömmer, Eeva Tammi, Finn-Göran Wennström, sihteeri Marja Riukka

Toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.

Ilmestyminen 20161/16: 24. helmikuuta • 4/16: 14. syyskuuta2/16: 20. huhtikuuta • 5/16: 2. marraskuuta 3/16: 22. kesäkuuta • 6/16: 21. joulukuuta

Ilmoitushinnat1,60 euroa/pmm. Väri- ja määräpaikkailmoituksista sovitaan erikseen.

Lehti CD-levynäSotaveteraani-lehden pääsisältö on kuunneltavissa CD-levynä (ns. Daisy-äänite), jonka vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa ja muille 17 euroa. Näkövammaisten Keskusliitto lainaa kuunteluun tarkoitettuja Daisy-soittimia. CD-levyjä voi tilata Sotaveteraaniliiton myyntitoimistosta: PL 600, 00521 Helsinki, puh. (09) 6126 2015, sähköposti riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi

IlmoitusmyyntiT:mi Veli Matti WilskaKiipolantie 259100 Parikkala Isto Valkeapää puh. 040 735 7571

TaittoTaittotalo PrintOneVehkalahdentie 12 A00950 Helsinkipuh. 050 320 8972sähköposti minna.komppa@printone.fi

PainopaikkaLehtisepät OyISSN 0782-8543

Ristikon ratkaisu

Haetaan yhteyttäHaetaan haastateltavia tietokirjaan Summan taistelustaLaadin tutkimusta Summan taistelusta talvisodassa 1939-1940. Teos on kokemushistoriallinen ja etsin haastatel-tavaksi taistelun veteraaneja ja heidän omaisiaan. Ensi käden muistitiedon lisäksi olen kiinnostunut Summan miesten kirjeistä, päiväkirjoista ja muusta säilyneestä ai-neistosta. Myös kotirintaman kokemukset, sikäli kun ne koskevat Summan sotilaiden perheitä, ovat merkityksel-lisiä. Kirjasta on kustannussopimus ja sen on tarkoitus il-mestyä ensi vuonna.

Yhteydenotot: Jussi Jalonen, FT, Tampereen yliopisto, puh. 045 112 5777, j.o.jalonen@gmail.com

* * * * *Onko tietoa?Onko lehden lukijoilla tietoa tai muistikuvia oheisten va-lokuvien tapahtumapaikoista tai henkilöistä, erityises-ti ryhmäkuvassa yksin keskellä istuvasta vänrikki Pentti A. Nuotiosta? Tuusulalainen Nuotio oli syntynyt mar-raskuussa 1921 ja hän palveli JR 7:n riveissä. Valokuva on otettu ilmeisesti heinäkuun 1942 ja maaliskuun 1944 vä-lisenä aikana.

* * * * *Saksalaiset Misissä 1941-44 Saksalaisten ajasta Misin ase- ja ammusvaruskunnan ky-lässä kootaan kirjaa. Löytyisikö Lapin sodan veteraane-ja, jotka menivät lokakuun puolivälissä -44 Kemijärveltä JR12:n mukana Misiin? Juuri tuo saapumishetki näkymi-neen ja tuntemuksineen olisi tärkeä kertoa jälkipolvillem-me. Mikäli veteraani muistaisi ja haluaisi kertoa, ottaisim-me tiedon kiitollisina vastaan.

Yhteystiedot: Kaisa Kervinen, puh. 040 731 9352, Ahmalantie 6 B 7, 90150 Oulukaisa.kervinen@dnainternet.net

Toinen kuva on oppilasajalta elokuun 1941 ja heinä-kuun 1942 väliseltä ajalta. Pentti A. Nuotio on eturivissä viides oikealta.

Tietoja toivoo hänen poikansa Panu Nuotio. Kerro ku-viin liittyvistä tiedoistasi tai muistoistasi lehden toimi-tukselle tai suoraan osoitteeseen panu.nuotio@kolum-bus.fi

Puutavarayhtiö P&J UusitaloYläne

-kuljetukset ja maanrakennustyöt-

Yhtymä-Tahlo OyYlöjärvi, www.yhtymatahlo.fi

Arkkitehtitoimisto Raudasoja OyYlöjärvi

Maanrakennus Arska&PoikaYlöjärvi

Oy Varax-Products AbÄhtävä

4/16 s y y s k u u n 14. pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n40

Sotaveteraaniliiton myyntitoimisto palvelee

Täytä ja postita oheinen tilauskuponki tai tilaa puhelimitse.

6 Suomen lippu Hinta 30 euroa

4 Liiton standaari Hinta 35 euroa

2 JäsenmerkkiMyös kannattajajäsenille Hinta 15 euroa

1 Sotaveteraani mitali Myös kannattajajäsenilleHinta 15 euroa

✂

TILAUSKORTTISuomen Sotaveteraaniliitto PL 600, 00521 HELSINKI

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nimi (tekstaten):

................................................................Lähiosoite:

................................................................Postinumero ja -toimipaikka:

................................................................ 4/16

KÄYNTIOSOITE: Kellosilta 4 C, Itä-Pasila. Raitiovaunu 7 B kulkee Kellosillan pysäkille.

5 Isännänviiri Kotipihalle tai mökille. Sinivalkoisen viirin pi-tuus neljä tai viisi metriä. Hinnat 60 ja 70 euroa

Toimisto avoinna ma-pe 8.30-16.00Soita Riinalle (09) 6126 2015 tai Marjalle (09) 6126 2016

Sähköposti: riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi • marja.riukka@sotaveteraaniliitto.fi Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraaniliitto.fi

35 Sotaveteraanikalenteri vuodelle 2017Kalenteri on tarpeellinen ja hyvä tietopaketti jokaisen jäsenen taskuun. Hinta 6 euroa

43 Sama kaiku on askelten -CDKymmenen sotaveteraani-kuoron ja Haminassa sotaveteraanien konsertissa taltioiduista äänitteistä on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD. Uusi painos Hinta 20 euroa

Suomen Sotaveteraaniliiton joulukorttimallistoa 2016

L E I J O N A S KO OT T E R I T. F I

Kotimaista kokoonpanotyötä! Leijonat toimittaa koko Suomeen kotimainen perheyritys Skand Oy

Testaa sähköskootteria ilmaiseksi kotisi ympäristössä 10 päivää!

Skand Leijonalla ajat 15 tai 25 km/h ilman ajokorttia, myös kävely- ja pyöräteillä. Tilaa ilmaiseksi 10 päiväksi testattavaksi kotiympäristöösi. Hinta alkaen 1 990 €.

VIDEO NETISSÄ TILAA ESITE!

Soita 02 480 9060!

VIDEO NETISSÄ