HOITOTYÖN TOIMINTOJEN OPETUS LÄHIHOITAJAKOULUTUKSESSA

- analyysi lähihoitajien opetussuunnitelmista

Hanna-Mari Vatanen

Pro gradu -tutkielma

Hoitotiede

Terveystieteiden opettajankoulutus

Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Lokakuu 2012

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Hoitotiede

Terveystieteiden opettajankoulutus

Vatanen, Hanna-Mari Hoitotyön toimintojen opetus lähihoitajakoulutukses-

sa – analyysi lähihoitajien opetussuunnitelmista

Pro gradu -tutkielma, 56 sivua ja 2 liitettä (12 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Professori, TtT Kerttu Tossavainen ja Yliopistonleh-

tori, Dosentti, TtT Terhi Saaranen

Lokakuu 2012

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata mitkä ovat lähihoitajien koulutuksen yleistavoit-

teet sekä miten hoitotyön toiminnot ilmenevät opetussuunnitelmien muodollisella tasolla

(Torres & Stanton 1982). Tutkimusaineisto koostui neljän suomalaisen lähihoitajakoulutusta

järjestävän oppilaitoksen vuoden 2011–2012 opetussuunnitelmista. Opetussuunnitelmat olivat

saatavana Internetistä. Aineisto analysoitiin käsitekarttamenetelmällä. Opetussuunnitelmat

ovat uudistuneet vuonna 2010 eikä niistä ole tiettävästi julkaistu tutkimuksia tämän jälkeen.

Tutkimuksen tulosten mukaan koulutusohjelman yleistavoitteena oli kouluttaa lähihoitajia

joilla on laaja-alaiset valmiudet työskennellä erilaisissa toimintaympäristöissä. Työelämäläh-

töisyys nähtiin tärkeänä. Tavoitteena oli, että lähihoitaja hallitsee alan keskeisen arvoperustan

ja pystyy työskentelemään monikulttuurisessa ympäristössä. Opetussuunnitelmissa korostet-

tiin elinikäisen oppimisen taitoja ja teknologian hyödyntämisen osaamista. Muodollisella ta-

solla hoitotyön toiminnot ilmenivät opintojaksojen sisällöissä. Hoitotyön arvot ja eettiset peri-

aatteet näkyivät opetussuunnitelmissa, ne ovat kaiken hoitotyön toiminnan lähtökohta. Kai-

kissa opetussuunnitelmissa oli päivittäisissä toiminnoissa avustamisen opintoja. Opiskelijat

perehtyivät kansansairauksiin ja niiden hoitotyöhön sekä lääkehoitoon. Jokaiseen opetussuun-

nitelmaan sisältyi hoitotyön työssäoppimista, jonka laajuus vaihteli viidestä viikosta seitse-

mään viikkoon. Työssäoppimisen jälkeen osaaminen osoitettiin ammattiosaamisen näytössä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutuksen yleistavoitteet olivat samankaltaiset kaikis-

sa neljässä opetussuunnitelmassa. Arvot näkyivät opetussuunnitelmissa eri tavoin, samoin

alueelliset painotukset. Hoitotyön toiminnot ilmenivät opetussuunnitelmien muodollisella

tasolla hyvin samankaltaisesti. Opetussuunnitelmien rakenteet vastasivat toisiaan.

Käsitekarttamenetelmä sopii hyvin tutkimusmenetelmäksi, kun analysoidaan opetussuunni-

telmia. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää opetussuunnitelmatyössä, kehitettäes-

sä lähihoitajien hoitotyön opetusta.

Asiasanat: Hoitotyön toiminnot, lähihoitaja, opetussuunnitelma, käsitekarttamenetelmä

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT

Faculty on Health Sciences

Department of Nursing Science

Nursing Science

Nurse Teacher Education

Vatanen, Hanna-Mari Clinical competence in practical nurses education -

curriculum analysis

The level of the thesis Thesis, 56 pages, 2 appendices (12 pages)

Supervisors: Professor, PhD Kerttu Tossavainen and Docent, Uni-

versity lecturer, PhD Terhi Saaranen

October 2012

The purpose of this study was to describe what the general goals of the practical nurse educa-

tion are and to describe how clinical competence appears in the curricula’s formal level

(Torres & Stanton 1982). The study consisted of the teaching plans of four schools for the

school year 2011-2012. The curricula were available on the Internet. The curricula were ana-

lyzed by using the concept mapping method. The curricula have been revised in 2010 and

presumably no related studies have been published since then.

The results revealed that the overall objectives of the education programs were to train the

practical nurses to possess a wide range of skills and to be able to work in different operation-

al environments. Work-life orientation was considered to be important. The objective was that

the practical nurse would master the crucial value base of nursing and to be able to work in a

multicultural environment. The curricula emphasized lifelong learning skills and the skills

related to the use of technology. Clinical competence on a formal level appeared in the course

descriptions. Nursing values and ethical principles were reflected in the curricula, as they are

the basis of all nursing activities. All of the curricula included studies in daily activities assis-

tance and promoting health. The students learned about national diseases and the nursing care

and course of medical treatment related to them. Each curriculum included a practical training

session between five weeks and seven weeks in length. After the practical training session the

students completed a vocational competence test.

In conclusion, overall objectives were similar in all curricula. Values appeared in different

manners, and there were regional priorities. The clinical competence appeared very similar on

a formal level. The curricula were structurally similar.

The concept mapping method is suitable to curriculum analysis. The results of this study can

be utilized in the development of the education and curricula of practical nurses.

Keywords: clinical competence, nursing skills, practical nurse, concept mapping, curriculum

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

1 TAUSTA JA TARKOITUS .......................................................................................................... 1

2 HOITOTYÖN TOIMINNOT LÄHIHOITAJIEN OPETUSSUUNNITELMISSA ......... 3 2.1 Lähihoitaja ammattitutkintona ........................................................................................................................... 3 2.2 Lähihoitajan osaamisvaatimukset ..................................................................................................................... 6 2.3 Opetussuunnitelma ammatillisessa peruskoulutuksessa ............................................................................ 9 2.3 Hoitotyön toiminnot ............................................................................................................................................ 10 2.4 Opetussuunnitelmat ja hoitotyön toiminnot tutkimuskohteena ............................................................. 13 2.5 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ......................................................................................................... 14

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT ................ 16

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ................................................................................. 17 4.1 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ...................................................................................................... 17 4.2 Tutkimusaineisto .................................................................................................................................................. 17 4.2 Käsitekarttamenetelmä ....................................................................................................................................... 18 4.3 Aineiston analysointi ........................................................................................................................................... 20

5 TUTKIMUSTULOKSET ........................................................................................................... 21 5.1 Opetussuunnitelmien muodollisen tason yleistavoitteet .......................................................................... 21 5.2 Hoitotyön toiminnot lähihoitajien perusopintojen opetussuunnitelmien muodollisella tasolla ... 31

6 POHDINTA ................................................................................................................................... 43 6.1 Tulosten tarkastelua ............................................................................................................................................. 43 6.1.1 Koulutuksen yleistavoitteet ....................................................................................................................... 43 6.1.2 Hoitotyön toiminnot opetussuunnitelman muodollisella tasolla ............................................... 44 6.2 Tutkimuksen eettisyys ..................................................................................................................................... 46 6.3 Tutkimuksen luotettavuus .................................................................................................................................. 47

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTUTKIMUSAIHEET ................................................. 49

LÄHTEET ......................................................................................................................................... 51

LIITTEET LIITE 1. Tiedoksianto oppilaitoksille opetussuunnitelman käyttämisestä tutkimukseen LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta

TAULUKOT

TAULUKKO 1. KÄSITEKARTTAMENETELMÄN VAIHEET NOVAKIN (2002) MUKAAN ........................................................... 19

KUVIOT

KUVIO 1. SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINNON MUODOSTUMINEN VÄISTYVIEN TERVEYDENHUOLLON JA

SOSIAALIALAN KOULUTASOISTEN TUTKINTOJEN TILALLE (OJALA 2008). ........................................................... 4 KUVIO 2. LÄHIHOITAJATUTKINNON MUODOSTUMINEN ................................................................................................................ 5 KUVIO 3. OPPILAITOS A:N LÄHIHOITAJAKOULUTUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN MUODOLLISEN TASON

YLEISTAVOITE ....................................................................................................................................................................... 22 KUVIO 4. OPPILAITOS B:N LÄHIHOITAJAKOULUTUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN MUODOLLISEN TASON

YLEISTAVOITE ....................................................................................................................................................................... 24 KUVIO 5. OPPILAITOS C:N LÄHIHOITAJAKOULUTUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN MUODOLLISEN TASON

YLEISTAVOITE ....................................................................................................................................................................... 26 KUVIO 6. OPPILAITOS D:N LÄHIHOITAJAKOULUTUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN MUODOLLISEN TASON

YLEISTAVOITE ....................................................................................................................................................................... 28 KUVIO 7. YHTEENVETO OPPILAITOSTEN LÄHIHOITAJAKOULUTUKSEN OPETUSSUUNNITELMIEN MUODOLLISEN

TASON YLEISTAVOITTEISTA .............................................................................................................................................. 30 KUVIO 8. HOITOTYÖN TOIMINNOT OPPILAITOS A:N LÄHIHOITAJAKOULUTUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN

MUODOLLISELLA TASOLLA ............................................................................................................................................... 33 KUVIO 9. HOITOTYÖN TOIMINNOT OPPILAITOS B:N LÄHIHOITAJAKOULUTUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN

MUODOLLISELLA TASOLLA ............................................................................................................................................... 35 KUVIO 10. HOITOTYÖN TOIMINNOT OPPILAITOS C:N LÄHIHOITAJAKOULUTUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN

MUODOLLISELLA TASOLLA ............................................................................................................................................... 37 KUVIO 11. HOITOTYÖN TOIMINNOT OPPILAITOS D:N LÄHIHOITAJAKOULUTUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN

MUODOLLISELLA TASOLLA ............................................................................................................................................... 40 KUVIO 12. YHTEENVETO HOITOTYÖN TOIMINNOISTA OPPILAITOSTEN LÄHIHOITAJAKOULUTUKSEN

OPETUSSUUNNITELMAN MUODOLLISELLA TASOLLA ................................................................................................ 42

1 TAUSTA JA TARKOITUS

Lähihoitajan tutkinto on sekä sosiaalialan, että terveysalan tutkinto. Valmistuvan lähihoitajan

oletetaan osaavan hoitotyötä hyvin monenlaisissa toimintaympäristöissä, jossa hoidettavat

ovat entistä sairaampia. Tulevaisuudessa asiakaskunta muuttuu: väestö ikääntyy ja kansansai-

rauksien määrä lisääntyy. Syrjäytyneiden määrän ennustetaan kasvavan. (Räisänen 2003; Ha-

kala ym. 2010.) Suomen erityisenä haasteena on nopea väestön ikääntyminen. Väestön ikära-

kenteen muuttuessa vanhuksia on nykyistä enemmän, muistisairaudet ja muut pitkäaikaissai-

raudet yleistyvät ja monisairaiden lukumäärä kasvaa. Suomen kansainvälisesti katsoen suh-

teellisen pienet tuloerot ovat kasvaneet viime vuosina. Suurimmassa köyhyysriskissä ovat

yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet, pienituloiset yksinasuvat, pitkäaikaistyöttömät, asun-

nottomat, mielenterveysongelmaiset ja päihteiden väärinkäyttäjät. Se merkitsee sosiaali- ja

terveyspalvelumenojen kasvua ja henkilöstön lisätarvetta, ellei palvelujen tuottavuus ja vai-

kuttavuus parane. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010; Sosiaali- ja terveysministeriö 2012.)

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa todetaan, että hyvinvointipalvelujen turvaami-

seksi hallitus varmistaa työvoiman saatavuuden terveys- ja hyvinvointipalveluissa (Hallitus-

ohjelma 2011). Tämä vaikuttaa lähihoitajien osaamistarpeeseen sekä työympäristöihin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suositukset Kaste 2012–2015, Terveys 2015 ja Ikäihmisten pal-

velujen laatusuositus tuovat myös muutostarpeita lähihoitajien koulutukseen. Suositusten ta-

voitteena on asiakkaiden osallisuuden lisääminen. Terveyden edistäminen, ennaltaehkäisy ja

varhainen puuttuminen nähdään tärkeänä kaikissa ikäluokissa. Suositusten tavoitteena on vä-

hentää laitoshoitoa ja vastaavasti lisätä sekä kehittää avopalveluita. (Sosiaali- ja terveysminis-

teriö 2001; Sosiaali- ja terveysministeriö 2008; Hakala ym. 2010; Sosiaali- ja terveysministe-

riö 2012.) Lähihoitajien terveyden edistämisen osaamista on vahvistettava. Kotihoidon ja

avopalveluiden lisääntyessä hoitotoimenpiteiden ja lääkehoidon osaamisen merkitys korostuu,

sillä siellä lähihoitaja toimii yksin päätöksentekijänä monissa tilanteissa.

Työelämä odottaa hoitotyössä toimivilta paljon. Heiltä odotetaan jatkuvaa ammattitaidon yl-

läpitämistä ja kehittämistä, yhteistyö- ja neuvottelutaitoja, hyvää kirjallisen ja suullisen ilmai-

sun taitoa, kommunikointi- ja vuorovaikutustaitoja, suunnittelu- ja koordinointitaitoja, muu-

toksen hallintaa, paineensietokykyä ja toiminnan kehittämistä. (Lauri 2006; Hakala ym.

2010.) Koulutuksella pyritään vastaamaan näihin odotuksiin. Ammatillinen perustutkinto kyt-

keytyykin vahvasti työelämään, siitä kertoo se, että Suomen ammatinharjoittamissäädöksissä

2

määritellyt osaamisvaatimukset perustuvat tutkintojärjestelmässä määriteltyihin tutkintoihin,

niiden osiin tai tutkintonimikkeisiin. Ammattitaitovaatimukset perustuvat työelämän tarpei-

siin ja sieltä nouseviin osaamistarpeisiin ja ne määritellään työelämässä vaadittavana osaami-

sena. Työelämän edustajat osallistuvat säännölliseen tutkintorakenteiden ja tutkintojen uudis-

tamis- ja kehittämistyöhön. Ammatillisten perustutkintojen rakenteet on uudistettu vuosina

2008–2010. (Opetusministeriö 2010.)

Eduskunnassa valmistellaan parhaillaan uutta vanhuspalvelulakia. Julkisuudessa on esitetty,

että siihen sisällytetään kaikkia vanhuspalveluyksiköitä sitova hoitohenkilöstömitoitus siten,

että yhtä vanhusta kohti tulisi olla 0,7 hoitajaa. Mitoitukset tulisivat koskemaan ympärivuoro-

kautista hoivaa tarjoavia vanhusten hoitolaitoksia ja palveluasuntoja. Kuntaliiton ja KT Kun-

tatyönantajien laskelmien mukaan tämä aiheuttaisi noin 5 500 hoitajan lisätarpeen. (Kunta-

työnantajat 2012.) Koska jo tällä hetkellä valtaosa koulutetuista lähihoitajista on työssä, tämä

tarkoittaisi tarvetta koulutuksen määrän lisäämiseen lähivuosina. Lähihoitajia tarvittaisiin

etenkin hoitotyötä tekemään ja olisi tärkeää miettiä onko tällä vaikutusta opetussuunnitelmaan

ja sen painotuksiin.

Lähihoitajakoulutusta on tutkittu Suomessa vähän. Valtaosa tehdyistä tutkimuksista on pro

gradu -opinnäytetöitä. Opetussuunnitelmat ovat uudistuneet vuonna 2010 eikä niistä ole tiet-

tävästi tehty yhtään tutkimusta 2000-luvulla. Näistä syistä tutkimuksen tekeminen on perus-

teltua. Koulutus on sidoksissa kansallisiin järjestelmiin ja vertailun tekeminen kansainvälises-

ti on vaikeaa. Lähihoitajakoulutus on suomalainen ilmiö eikä suoraan vastaavaa tutkintoa ole

löydettävissä muualta maailmasta.

Tämän tutkielman tarkoituksena on analysoida neljän lähihoitajakoulutusta järjestävän am-

mattioppilaitoksen opetussuunnitelmia perusopintojen osalta. Tutkielmassa keskitytään ope-

tussuunnitelmaperusteiseen koulutukseen. Näkökulmana analyysille on hoitotyön toiminnot.

Tarkoituksena on tarkastella niiden näkymistä perusopinnoissa. Lisäksi tarkastellaan mitkä

ovat opetussuunnitelman muodollisen tason yleistavoitteet. Tavoitteena on tuottaa tietoa mi-

ten hoitotyön opetus näkyy kunkin neljän oppilaitoksen perusopinnoissa.

3

2 HOITOTYÖN TOIMINNOT LÄHIHOITAJIEN OPETUSSUUNNITELMISSA

Tämän tutkimuksen tiedonhaku toteutettiin sähköisiä tietokantoja käyttäen. Tiedonhakua teh-

tiin vuoden 2011 lopussa ja vuoden 2012 aikana. Tiedonhaussa hyödynnettiin myös kirjaston

informaatikon apua. Tiedonhakua tehtiin käyttäen PubMed-, Cinahl- ja Medic- sekä Nelli-

tietokantoja. Haku rajattiin vuosiin 2002–2013. Hakusanoina käytettiin erilaisia yhdistelmiä

sanoista lähihoitaja, hoitotyön toiminnot, opetussuunnitelma, käsitekartta, clinical competen-

ce, nursing skills, professional competence, curriculum, concept mapping. Hakusanat katkais-

tiin tarkoituksenmukaisesti tietokannan käytännön mukaan. Lisäksi hakuja tehtiin myös ma-

nuaalisesti lähdeluetteloista ja kirjallisuuslistoista. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia

hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähihoitajien koulutuksesta on esitetty liitteessä 2.

2.1 Lähihoitaja ammattitutkintona

Lähihoitajan tutkinto on sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Lähihoitajat voivat työskennel-

lä joustavasti hyvin laaja-alaisesti hoito-, huolenpito-, kasvatus- ja kuntoutustehtävissä erilai-

sissa hoito- ja huolenpitotyön toimintaympäristöissä. (Ojala 2008; Opetushallitus 2010; Hen-

riksson 2011.) Laissa ammatillisesta koulutuksesta todetaan, että ”ammatillisen peruskoulu-

tuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja

taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen” (Finlex 1998).

Lähihoitajan tutkinto syntyi 1990-luvun alkupuolella. Ammattikasvatushallitus perusti työ-

ryhmän, joka ryhtyi selvittämään sosiaalialan ja terveydenhuollon kouluasteisten koulutusten

yhdistämistä. Selvityksen jälkeen lakkautettiin kymmenen kouluasteista tutkintoa ja tilalle

luotiin yksi laaja-alainen tutkinto; lähihoitajan tutkinto. Terveydenhuoltoalan tutkinnoista

lakkautettiin seitsemän tutkintoa: perus-, lasten-, mielenterveys-, kunto-, jalkojen- ja ham-

mashoitajan sekä lääkintävahtimestari-sairaankuljettajan tutkinnot. Sosiaalialan väistyviä tut-

kintoja oli kolme: kodin-, päivä- ja kehitysvammaistenhoitajan tutkinnot. Koulutusten yhdis-

tämistyö on selvitetty kuviossa 1. Ammattinimikkeeksi muodostui lähihoitaja, nimessä sekto-

rienvälisyys ei ole nähtävissä. Koulutuskokeilu alkoi vuonna 1992 ja uusi koulutusrakenne

otettiin käyttöön vuosien 1993 ja 1995 välillä. (Ojala 2008; Henriksson 2011.)

4

Terveydenhuoltoalan väistyvät tutkinnot:

Perushoitaja

Lastenhoitaja

Mielenterveyshoitaja

Kuntohoitaja

Jalkojenhoitaja

Hammashoitaja

Lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja

Sosiaalialan väistyvät tutkinnot:

Kodinhoitaja

Päivähoitaja

Kehitysvammaistenhoitaja

Sosiaali- ja terveysalan

perustutkinto, lähihoitaja

Kuvio 1. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon muodostuminen väistyvien terveydenhuollon

ja sosiaalialan koulutasoisten tutkintojen tilalle (Ojala 2008).

Ammatillinen perustutkinto voidaan suorittaa ammatillisena peruskoulutuksena eli opetus-

suunnitelmaperustaisena koulutuksena tai näyttötutkintona. Näyttötutkintojärjestelmä on

suunnattu aikuisväestölle. Lähihoitajan tutkinto muodostuu yhteisistä ammatillisista opinnois-

ta, jotka kattavat 2/3 tutkinnosta sekä valinnaisista erityisalan opinnoista eli koulutusohjelma-

opinnoista, jotka kattavat 1/3 tutkinnosta. Lähihoitajatutkinnon muodostuminen on kuvattu

kuviossa 2. Yhteiset opinnot sisältävät seuraavat tutkinnon osat: kasvun tukeminen ja ohjaa-

minen, hoito ja huolenpito sekä kuntoutumisen tukeminen. Tämän jälkeen jokainen opiskelija

valitsee yhden koulutusohjelman jota hän opiskelee opintojen viimeisen vuoden. Koulutusoh-

jelma vaihtoehtoja ovat: asiakaspalvelu ja tietohallinta, ensihoito, koulutus, lasten ja nuorten

kasvatus, mielenterveys ja päihdetyö, sairaanhoito ja huolenpito, suun terveydenhoito, vam-

maistyö, vanhustyö. Opetussuunnitelmaperusteisen perustutkinnon suorittaminen kestää 3

vuotta ja on laajuudeltaan 120 opintopistettä. (Opetushallitus 2010; Henriksson 2011.)

5

Sosiaali- ja terveysalan

perustutkinto,

lähihoitaja

120 ov

Ammatilliset tutkinnonosat

ja

Ammattitaitoa tukevat

opinnot

Kasvun tukeminen ja ohjaus

15ov

Hoito ja huolenpito

20 ov

Kuntoutumisen tukeminen

15 ov

Koulutusohjelmaopinnot

30 ov

Kuvio 2. Lähihoitajatutkinnon muodostuminen.

Lähihoitajan työ on tarkoin säänneltyä; tärkeimpiä lähihoitajan työtä ohjaavia lakeja ja sään-

nöksiä ovat laki ja asetus terveydenhuollon ammattihenkilöstä (L 559 / 94) ja laki ja asetus

sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (29.4.2005/272). Lähihoi-

tajan ammattinimike on nimikesuojattu ja sitä saa käyttää vain henkilö, joka on suorittanut

lähihoitajan tutkinnon (Finlex 1994; Ojala 2008).

Opetushallituksen mukaan lähihoitajakoulutusta annetaan tänä päivänä 59 oppilaitoksessa

Suomessa. Vuonna 2009 sosiaali- ja terveysalan peruskoulutukseen valittiin n. 5900 uutta

opiskelijaa. Vuonna 2009 Suomessa valmistui opetussuunnitelmaperusteisen koulutuksen

jälkeen n. 3500 lähihoitajaa sekä näyttötutkinnoilla n. 2800 hoitajaa, yhteensä n. 6300 lähihoi-

tajaa. Vuonna 2009 lähihoitajan tutkinnon omaavia henkilöitä oli 16194 joista töissä oli 92,5

% työvoimasta. (Tilastokeskus 2011.)

Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärät ovat lisäänty-

neet vuosittain työvoimantarpeen kasvaessa. Vuonna 2008 sosiaali- ja terveysalan perustut-

kintoa suorittamaan valittiin n. 5300 uutta opiskelijaa, vuonna 2009 5943 opiskelijaa, vuonna

2010 6208 uutta opiskelijaa ja vuonna 2011 jo 6240 uutta opiskelijaa. Tämän kuluvan vuoden

opiskelijamäärät ovat kasvaneet viime vuodesta, vaikka virallista tilastotietoa ei vielä ole saa-

tavilla. (Tilastokeskus 2012.) Lisäksi myös näyttötutkintoperustaisten lähihoitajaopiskelijoi-

den määrää on myös kasvatettu. Opetusministeriön kehittämissuunnitelman mukaan sosiaali-

ja terveysalan perustutkinnon aloituspaikkoja olisi vuonna 2016 noin 7 350. Koulutustarjontaa

pyritään suuntaamaan työelämän kysynnän mukaisesti. Kuluvalla vuosikymmenellä kysymys

koulutustarjonnan suuntaamisesta tulee aiempaakin tärkeämmäksi, koska työelämästä poistu-

6

vien määrä tulee selvästi ylittämään sinne siirtyvien määrän. Sosiaali- ja terveysala on yksi

suurimmista aloista, johon lisäystarve kohdistuu. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011.)

Lähihoitajien määrä kaikesta työvoimasta terveyssektorilla lisääntyy. Hanhijoki ym. (2009)

ovat selvittäneet ammattiryhmittäin eritellen työvoiman poistumaa työmarkkinoilta. Poistu-

mat lisääntyvät voimakkaasti 2010-luvulla. Sosiaali- ja terveysalan työssä poistuma on suurin

vuosina 2016–2020. Ennusteen mukaan lähihoitajille avautuu vuosina 2005–2020 33 600–39

000 työpaikkaa. Tässä ennusteessa on huomioitu työelämästä poistuvat lähihoitajat ja lähihoi-

tajien tarpeen kasvu. (Hakala & Tahvanainen 2009; Hanhijoki ym. 2009.) Vuorensyrjän ym.

(2006) tutkimuksen mukaan voimakkaimmin kasvaa vanhustyön, mielenterveys- ja päihde-

työn ja sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelmia suorittaneiden lähihoitajien kysyntä.

Lähihoitajakoulutusta ohjaa Opetushallituksen antama määräys sosiaali- ja terveysalan perus-

tutkinnon perusteet joka on voimassa 1.8.2010 alkaen (Opetushallitus 2010).

2.2 Lähihoitajan osaamisvaatimukset

Lähihoitajan tulee osata hyödyntää laaja-alaista osaamistaan työskennellessään erilaisissa

ympäristöissä erilaisten ihmisten kanssa. Hänen tulee ohjata asiakkaitaan voimavaralähtöisesti

arjen tilanteissa, osata avustaa asiakkaitaan terveellisten elintapojen ylläpitämisessä kuten

ravitsemuksessa, liikunnassa ja elämänhallinnassa. Työssä tulee tuntea erilaiset hyvinvointi-

palvelut sekä vertaistukea antavat yhteisöt ja ohjata asiakkaitaan tarvittaessa näiden piiriin.

Lähihoitajan työskentelyn tulee olla suunnitelmallista ja hänen pitää pystyä toimimaan tieto-

perustansa turvin myös muuttuvissa tilanteissa. Lähihoitaja osaa seurata alansa ammattikehi-

tystä ja päivittää tietojaan lisä- ja täydennyskoulutuksessa. Hänen tulee pitää huolta myös

omasta työ- ja toimintakyvystään. Ammattilainen sitoutuu tekemään yhteistyötä, sillä hän

osallistuu moniammatilliseen työskentelyyn yhtenä työryhmän jäsenenä. (Ojala 2008; Ope-

tushallitus 2010.)

Lähihoitajan työote on kokonaisvaltainen. Työskentelyssä näkyy vahvasti terveyden edistä-

minen sekä hyvinvointia ja kokonaiskuntoutumista tukeva työote. Lähihoitajan tulee tuntea

sosiaali- ja terveysalan sekä kuntoutuksen palvelujärjestelmä ja ohjata asiakkaita siihen liitty-

en. Ammattilaisella tulee olla elinikäisen oppimisen valmiudet sekä tiedonhankintavalmiudet,

7

jotta hän voi hakea ja soveltaa uutta tietoa. (Ojala 2008; Hakala & Tahvanainen 2009; Ope-

tushallitus 2010.)

Lähihoitajan tulee sitoutua ammatillisiin arvoihin ja periaatteisiin. Hän kunnioittaa kaikkia

ihmisiä ja kohtelee heitä yksilöllisesti. Lähihoitaja noudattaa lähihoitajan eettisiä periaatteita

joita ovat itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus, työyhteisön ja

yhteiskunnan kehittäminen ja huomioiminen omassa toiminnassa. Lähihoitajan tulee kunnioit-

taa työssään ihmisen yksityisyyttä ja henkilökohtaisia arvoja sekä elämänkatsomusta. Hyvä

lähihoitaja on luotettava ja hänen tekemänsä ratkaisut ovat eettisesti kestäviä. Lähihoitajan

työssä korostuu kohtaaminen ja kosketus sillä työ on ihmisen auttamista perustoiminnoissa.

(Ojala 2008.)

Asiakaskunnassa tapahtuvat muutokset vaativat tulevaisuuden lähihoitajalta monipuolista

palveluosaamista, lähihoitajan tulee tunnistaa ja arvioida asiakkaiden palvelutarpeita. Moni-

kulttuurisuuden lisääntyminen lisää kulttuurisen lukutaidon tärkeyttä. Poliittiset muutokset eli

sosiaali- ja terveydenhuollon suositukset edellyttävät enemmän terveyttä edistävää työotetta,

jossa keskeistä on ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen ja kuntouttava työote. (Hakala &

Tahvanainen 2009.)

Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset lisäävät lähihoitajien työn moniammatillisuutta ja ver-

kostoitumisosaamisen tarvetta. Lähihoitajan tulee osata jakaa omaa osaamistaan ja myös hyö-

dyntää muiden osaamista. Muutokset lisäävät myös teknologiaosaamisen vaatimuksia voi-

makkaasti. Ekonomiset muutokset lisäävät lähihoitajien yrittäjyystaitoja ja sisäisen yrittäjyy-

den ymmärtämistä, sillä lähihoitajat toimivat tulevaisuudessa entistä useammin yrittäjinä tai

työllistyvät yrityksiin kunnallisen työnantajan sijasta. (Hakala & Tahvanainen 2009.)

Markkanen (2009) on kartoittanut lähihoitajien käsityksiä lähihoitajakoulutuksen ja työelä-

mässä tarvittavan osaamisen vastaavuudesta. Vastausten perusteella lähihoitajat näkivät posi-

tiivisena koulutuksen laaja-alaisuuden, työharjoittelujaksot sekä mahdollisuuden työskennellä

monipuolisesti sosiaali- ja terveysalalla. Lähihoitajat arvioivat koulutuksen antaneet hyvät

valmiudet osaamisen päivittämiseen, mikä on tärkeää työelämän jatkuvan muutoksen takia.

Koulutuksen hyvinä puolina he pitivät koulutuksen antamia valmiuksia, hyviä opettajia ja

erilaisia koulutusmahdollisuuksia. Kriittisissä näkemyksissä korostui kokemuksen koulutuk-

sen pintapuolisuudesta suhteessa työelämän vaatimuksiin, koulutus koettiin hajanaiseksi.

Työssäoppimisen pituus koettiin liian lyhyeksi ja lääkehoidon koulutuksen määrä liian suppe-

8

aksi. Huonoiksi puoliksi luettiin myös oppilaitosten tasoerot, koulutukseen pääsyn matala

kynnys sekä koulutuksen arvostuksen puute. (Markkanen 2009.)

Samankaltaisia tuloksia tuli esiin myös Vuorensyrjän (2006) tutkimuksessa. Lähihoitajat ar-

vioivat koulutusta työelämävalmiuksien näkökulmasta. Tulosten mukaan lähihoitajat kokivat,

että heillä oli liian vähän käytännön harjoittelua, käytännön taitojen ja työn harjoittelua, ter-

veydenhoitoa, haavahoidon harjoittelua, lääkehoitoa anatomiaa, sairauksien hoitoa ja ensihoi-

toa. Lisäkoulutustarve tuotiin esiin vanhustyössä ja lasten erityistarpeissa ja tietotekniikassa

sekä päihdetyössä. Kyselyn mukaan koulutuksessa oli liian paljon sosiaalipuolen aineita sekä

ammattitaitoa tukevia opintoja, kuten äidinkieltä, kieliä, matematiikkaa. (Vuorensyrjä 2006.)

Lähihoitajien vahvuutena voidaan siis pitää koulutuksen laaja-alaisuutta, mutta se voi olla

osaksi myös tutkinnon heikkous, vastavalmistuneella lähihoitajalla ei välttämättä ole pitkälle

edistynyttä osaamista omalla eriytyneellä ammatillisella tehtäväalueella. (Vuorensyrjä 2006.)

Opetushallitus käynnisti vuonna 2008 sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon eli lähihoitaja-

tutkinnon kehittämisstrategiatyön, jonka toteuttivat Tampereen ammattiopisto ja Oulun seu-

dun ammattiopisto Sote-strategia 2009—2010 -hankkeena. Hankkeessa selvitettiin millaisia

muutostarpeita lähihoitajakoulutuksella on ja mitä on tulevaisuuden laaja-alaisempi ja erikois-

tuneempi osaaminen lähihoitajan työssä. Tulosten mukaan lähihoitajan perustehtävänä tule-

vaisuudessakin on asiakkaan päivittäisissä toiminnoissa tukeminen, mutta tulevaisuudessa

työn lähtökohtana on aiempaa selvemmin suunnitelmallinen terveyden edistäminen. Päivittäi-

sissä toiminnoissa tukeminen on tärkein ja eniten osaamista vaativa alue, lähihoitaja tulee

tarvitsemaan eniten hoivan ja perushoidon teoria ja käytännön tietoja ja taitoja työssään. Lä-

hihoitajan työn painopiste tulee olemaan laaja-alaisessa työssä. (Hakala ym. 2011.)

Tulevaisuuden toimintaympäristöt muuttuvat. Kotihoidon lisääntyessä lähihoitajan merkitys

osallisuuteen tukemisessa on merkittävä. Toimintaympäristöjen muuttuessa lähihoitaja joutuu

entistä useammin toimimaan itsenäisesti, tekemään itsenäisiä päätöksiä ja kantamaan näistä

vastuun. Lähihoitaja joutuu tulevaisuudessa toimimaan tietotulvassa, jolloin kriittisen ajatte-

lun taito korostuu. Hänen tulee osata hankkia tietoa ja omata hyvät ongelmanratkaisutaidot.

Itseohjautuvuus ja vastuullisuus korostuvat tulevaisuudessa. Hoitamiseen liittyy entistä

enemmän hoitamisen teknologian tuomia haasteita jotka vaativat teknistä osaamista, joka on-

kin yksi lähihoitajan välttämätön perustaito tulevaisuudessa. (Hakala ym. 2011.)

9

Sote-strategian mukaan tulevaisuudessa tarvitaan aiempaa enemmän sisäisen yrittäjyyden

opetusta, jotta lähihoitajat näkisivät itsensä jatkuvan kehittämisen osaksi ammatillisuutta ja

omaa työssäjaksamista. Tulevaisuuden lähihoitaja on aloitteellinen, vastuullinen, itseohjautu-

va ja osaamistaan jatkuvasti kehittävä. Tulevaisuudessa vuorovaikutus ja yhteistyötaitojen

lisäksi korostuu dialogisuus, kumppanuus ja verkostoissa toimiminen. Työtä tehdään enem-

män yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, toimitaan asiantuntijakeskeisissä moniammatil-

lisissa työryhmissä, asiakkaita osallistavissa yhteistyökokouksissa ja verkostotyön keinoin.

Sosiaali- ja terveysalalle näyttäisi syntyvän uusi hoiva-avustajien ammattikunta. Lähihoitajan

ohjaava- ja asiantuntijan rooli lisääntyy avustavan henkilökunnan lisääntymisen myötä. Lähi-

hoitajalla tulee olla kyky hankkia tietoa, ottaa selvää ja kyky kysyä neuvoa ja ohjata sitten

muita. Tärkeää on myös kulttuurienvälinen osaaminen, tulevaisuudessa työyhteisöt monikult-

tuuristuvat ja lähihoitaja tarvitsee monikulttuurisuuden ymmärtämistä ja sen tuomista osaksi

ammatillisuutta. (Hakala ym. 2011.)

2.3 Opetussuunnitelma ammatillisessa peruskoulutuksessa

Ammatillisesta koulutuksesta annettu laki (L 630/1998, 14 §) määrää, että koulutuksen järjes-

täjän täytyy hyväksyä koulutusta varten opetussuunnitelma. Opetussuunnitelman tulee perus-

tua Opetushallituksen määrittelemiin perustutkinnon perusteisiin jotka on päätetty lakien ja

asetusten pohjalta. Opetussuunnitelma on määräys jota koulutusta järjestävien oppilaitosten

tulee noudattaa. Opetussuunnitelman perusteet määrittelevät ammatillisen perustutkinnon

tavoitteet, keskeiset sisällöt ja opiskelijan arvioinnin perusteet. (Hätönen 2006; Opetushallitus

2010.)

Koulutuksen järjestävä oppilaitos laatii oman tutkintokohtaisen opetussuunnitelman, jonka

koulutuksen järjestäjän asettama toimielin hyväksyy. Se on hallinnollinen ja julkinen asiakir-

ja. Tutkintokohtaisessa opetussuunnitelmassa määritellään ammatillisten tutkinnon osien ja

ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien järjestäminen yhteistyössä työelämän ja muiden

koulutuksen järjestäjien kanssa. Opetussuunnitelma on oppilaitoksen ja opiskelijan oppimis-

prosessia ohjaava toimintaohje, joka kuvaa oppimiskäsitykset, koulutuksen tavoitteet, sisällöt,

opiskelumenetelmät sekä oppimisen arvioinnin. Opiskelijan oikeusturvan vuoksi opetussuun-

10

nitelman tulee kertoa riittävät tiedot tutkinnon osista, opinnoista, arvioinnista ja opintojen

suorittamiseen liittyvistä järjestelyistä. (Hätönen 2006; Opetushallitus 2010.)

Laissa ammatillisesta koulutuksesta todetaan, että ammatillisessa koulutuksessa tulee ottaa

erityisesti huomioon työelämän tarpeet. Koulutusta järjestettäessä tulee olla yhteistyössä elin-

keino- ja muun työelämän kanssa. (Finlex 1998.) Opetussuunnitelmatyöhön on otettu mukaan

myös työmarkkinaosapuolet, jotta tutkinnoista saataisiin työelämälähtöisiä (Hätönen 2006).

Lähihoitajakoulutuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma on päivitetty 1.8.2010 (Opetus-

hallitus 2010).

Jokaiselle opiskelijalle tulee taata yksilöllinen valinnaisuus opinnoissaan. Laki ammatillisesta

koulutuksesta sekä asetus ammatillisesta koulutuksesta ohjaavat koulutuksen järjestäjää tur-

vaamaan opiskelijan mahdollisuuden yksilöllisiin opintojen valintoihin. Ne säätävät myös

opinnoista tiedottamisesta ja opinto-ohjauksesta ja osaamisen tunnustamisesta. Oppilaitoksen

tulee laatia jokaiselle opiskelijalle henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS), jota päivi-

tetään koko opintojen ajan. (Opetushallitus 2010.)

Torres ja Stanton (1982) ovat kuvanneet opetussuunnitelman rakenteen jakautuvan neljään eri

tasoon: ohjaava, muodollinen, toiminnallinen ja arviointitaso. Ohjaava taso määrittelee ope-

tussuunnitelman taustafilosofian. Se kuvaa koulutuksen keskeisen arvoperustan, periaatteet ja

määrittelee ammatillisen osaamisen. Opetussuunnitelman muodollisella tasolla esitetään opin-

tojen tavoitteet. Siinä kuvataan opetussuunnitelmallisia ratkaisuja, kuvataan opintojaksojen

sisältöjä tarkemmin. Toiminnallisella tasolla kuvataan konkreettista opetustyötä, millaisia

opetusmenetelmiä voidaan käyttää. (Torres & Stanton 1982.)

2.3 Hoitotyön toiminnot

Hoitotyötä tarkastellaan tässä tutkimuksessa ammatillisen hoitamisen näkökulmasta. Amma-

tillinen hoitaminen tapahtuu hoitotyössä ja sen perustana on hoitotiede (Haho 2007). Hoito-

työllä tarkoitetaan hoitotyön ammattilaisten antamaa hoitoa, jossa käytetään toimintoja ja oh-

jausta (Eriksson ym. 2008). Hahon (2007) mukaan ammatillisessa hoitamisessa korostuvat

professionaalisuus, legaalisuus ja eettisyys, näiden toteutuminen on ammatillisen hoitamisen

edellytys. Ammatillisen hoitamisen professionaalisuus tarkoittaa tieteellisen ja luotettavan

11

tiedon käyttöä, taitoja, pätevyyttä, kyvykkyyttä, taloudellisuuden huomioimista, vaikuttavuu-

den arviointia, asiakkaan tarpeiden huomioimista ja oikean auttamismenetelmän valitsemista.

Hoitotyön toimintojen määrittely ei ole helppoa. Käsite on vaikeaselkoinen ja sitä on kuvattu

hyvin eri tavoin, yhtenäistä näkemystä ei ole löydettävissä. (Cowan ym. 2007; Axley, 2008;

Scott Tilley, 2008; Cassidy, 2009; Valloze, 2009). Käsitettä on yritetty määritellä myös kan-

sainvälisesti (Yanhua & Watson 2011). Hoitotyön toimintojen rinnakkaiskäsitteitä ovat mm.

ammatillinen toiminta, ammattitaito (skills), valmius, pätevyys (competence) ja kvalifikaatio

(Räisänen 2002).

Kim (1983) on määritellyt hoitotyön toimintoja siten, että ne sisältävät hoitajan ja asiakkaan

välisen vuorovaikutuksen sekä hoitajan itsenäisen toiminnan asiakkaan hyväksi. Vuorovaiku-

tukseen liittyy käsitteet kosketus, empatia, yhteistyö, sopimus, päätöksenteko. Hoitajan toi-

mintaan liittyviä käsitteitä ovat hoidollinen suunnittelu, päätöksenteko, konsultointi ja koor-

dinointi (Lauri & Elomaa 2001).

Benner (1989) on jakanut hoitotyön toiminnot seuraaviin osa-alueisiin: auttaminen, opettami-

nen ja ohjaaminen, diagnosointi ja potilaiden tarkkailu, nopeasi muuttuvien tilanteiden teho-

kas hallinta, hoitotoimenpiteiden ja hoito-ohjelmien toteuttaminen ja seuranta, terveydenhuol-

lon laaduntarkkailu ja -varmistus, organisatoriset ja työrooliin liittyvät taidot. (Benner 1989;

Räisänen 2002.)

Räisänen (2002) on kuvannut hoitotyön toimintoja tutkimuksessaan seuraavasti: hoitotyön

toiminnot ymmärretään interventioina joiden tarkoituksena on auttaa potilasta / asiakasta saa-

vuttamaan hoidolliset päämäärät. Hoitaja valitsee hoitotyön toiminnan hoidollisessa tilantees-

sa. Hoitotyön toiminnot eivät sarja erilaisia toimenpiteitä, ne vaativat myös ajattelua. Ei riitä,

että hoitaja osaa tehdä toimenpiteen vaan hänen tulee myös ymmärtää miksi toimitaan ja mi-

ten toiminta vaikuttaa. Toimintoja tehdessä yhdistetään teoria ja käytäntö. Hoitotyön toimin-

not toteutetaan hoitotilanteissa joissa ratkaistaan ratkaisua vaativia ongelmia. Toiminta etenee

jatkuvan päätöksenteon kautta. (Lauri 2006.)

Virginia Henderson määritteli hoitotyön toimintoja 1960-luvulla siten, että sairaanhoitajan

itsenäisenä toiminta-alueena on auttaa potilasta niissä toiminnoissa joista hän tavallisesti pys-

tyy huolehtimaan ilman apua. Näitä hoitotyön toimintoja ovat hengitys, syöminen, eritys, le-

pääminen, nukkuminen, liikunta, puhtaudesta, vaatetuksesta sekä ympäristön turvallisuudesta

huolehtiminen, sosiaaliset kontaktit, vapaa tunteiden ilmaiseminen, hartauden harjoittaminen

12

oman uskontonsa mukaan, virkistyksen ja ajanvietteen järjestäminen ja oppiminen. (Räisänen

2002; Lauri 2006.)

Nancy Roper jatkoi Hendersonin työtä. Hän julkaisi 1976 väitöskirjan, jossa hän kehitti hoito-

työn mallin, joka pohjautuu elämisen malliin. Elämisen toiminnot (activities of daily living,

ADL) sisältävät hengittämisen, ravinnon saamisen, erittämisen, liikkumisen, puhumisen, nä-

kemisen, kuulemisen, sosiaalisen toiminnan, työskentelyn, virkistäytymisen sekä rentoutumi-

sen ja nukkumisen. Tämän mallin avulla sairaanhoitaja voi arvioida millä osa-alueella ja mil-

laista hoitotyön toimintaa potilas tarvitsee. (Räisänen 2002; Lauri 2006.)

Suomalainen hoitotyön luokitus sisältää pääosin samoja toimintoja kuin Hendersonin ja Ro-

perin kuvaus hoitotyön toiminnoista. Suomalainen hoitotyön luokitus on kirjoitettu nykykäsit-

teillä. Aikakausi ja ympäristö vaikuttavat väestön tarpeisiin, mutta tähän voidaan vaikuttaa

uusilla ulottuvuuksilla ja painotuksilla, vaikka hoitotyön ydinosaaminen pysyykin samana.

(Lauri 2006.)

Suomalainen hoitotyön toimintoluokitus (SHToL 3.0) koostuu komponenteista, jotka kuvaa-

vat myös ihmisen tarpeita (tarveluokitus SHTaL). Komponenteilla on pääluokka, joka kuvaa

hoitotyön toimintoa. Pääluokalla on vielä alaluokka, joka kuvaa hoitotyötä vielä hieman

konkreettisemmin. Esimerkiksi erittäminen on komponentti, sen pääluokassa on suoliston

toiminnan hoito jonka alaluokassa on ripulin hoito, ummetuksen hoito, suoliston tyhjentämi-

nen ja suoliavanteen hoito. (Liljamo ym. 2008.)

Suomalainen hoitotyön luokitus (FinCC) muodostuu Suomalaisesta hoidon tarveluokituksesta

(SHTaL), Suomalaisesta hoitotyön toimintoluokituksesta (SHToL) ja hoidon tuloksen tilan

luokituksesta (SHTuL). FinCC – luokitus perustuu Clinical Care Classification (CCC)-

luokitukseen. Hoitotyön luokituksia käytetään potilaan päivittäisen hoidon kirjaamiseen poli-

klinikoilla, vuodeosastoilla ja avosektorilla. Hoitotyön toiminto- ja tarveluokituksessa on 17

samannimistä komponenttia eli hoitotyön sisältöaluetta ja kukin komponentti sisältää vaihte-

levan määrän pää- ja alaluokkia. Käytössä olevat komponentit ovat: aktiviteetti, erittäminen,

selviytyminen, nestetasapaino, terveyskäyttäytyminen, hoidon ja jatkohoidon koordinointi,

lääkehoito, ravitsemus, hengitys, verenkierto, aineenvaihdunta, turvallisuus, päivittäiset toi-

minnot, psyykkinen tasapaino, aisti- ja neurologiset toiminnot, kudoseheys, elämänkaari.

Toiminto- ja tarveluokitus on käytössä kirjaamisen yhteydessä. (Liljamo ym. 2008.)

13

Hoitotyön ydinosaaminen perustuu tietoon terveestä ja sairaasta ihmisestä, tietoon ympäris-

töstä ja sen merkityksestä ihmisen kehitykseen ja käyttäytymiseen sekä tietoon ihmisen hoito-

työstä ja siinä käytettävistä menetelmistä ja niiden vaikutuksista. (Lauri 2006.)

2.4 Opetussuunnitelmat ja hoitotyön toiminnot tutkimuskohteena

Lähihoitajien koulutusta ja ammatillista osaamista on tutkittu verrattain vähän. Lähihoitajien

opetussuunnitelmat ovat uudistuneet vuonna 2010 ja tämän jälkeen näistä ei ole tiettävästi

julkaistu tutkimuksia. Medic tietokannasta hakusanalla lähihoitaj* löytyi 44 osumaa, näistä 1

on väitöskirja ja loput pro gradu -opinnäytetöitä.

Pro gradu -opinnäytetöissä on tutkittu lähihoitajien ammattitaitoon liittyviä osatekijöitä (Kau-

ranen 2003; Saarinen 2004; Toivanen 2004; Eskola 2008; Nykopp 2008; Tanskanen 2008;

Lampén 2010; Heikkilä 2010; Helkomaa 2011). Tutkimukset on esitelty liitteessä 2. Tutki-

mukset liittyvät hoitotyön osa-alueisiin, kuten verenpaineen mittaustaitoon, lääkehoitotaitoi-

hin, lääkelaskentataitoihin, hengellisten menetelmien käyttöön, käsienpesuun, kivun tunnis-

tamiseen ja hoitoon, eettiseen tietoon. Heikkilä (2010) on tutkinut omassa pro gradu -

opinnäytetyössään lähihoitajaopiskelijoiden hoitamisen taitojen oppimistuloksia. Tulosten

mukaan opiskelijat arvioivat hallitsevansa kaikki hoitamiseen liittyvät osa-alueet hyvin. Par-

haiten he kertoivat hallitsevansa turvallisen ja hoidollisen ympäristön luomiseen liittyvät toi-

minnot. Yksittäisistä toiminnoista opiskelijat kokivat hallitsevansa parhaiten tunteiden koh-

taamisen, henkisen tuen antamisen, verenkiertotoiminnot ja lämmön säätelyyn liittyvät toi-

minnot. Heikoiten he kokivat hallitsevansa sukupuolisuuteen, seksuaalisuuteen, hengelliseen

tukeen ja kuolemaan liittyvät hoitotyön toiminnot. (Heikkilä 2010.)

Myös Räisänen (2002) on tutkinut hoitotyöntekijöiksi valmistuvien hoitotyön toimintojen

hallintaa sekä opetuksen ja opiskelun painotuksia. Tutkimuksen mukaan opiskelijat hallitsevat

kaikki hoitotyön toiminnot keskimäärin hyvin ja heillä on hyvät edellytykset toimia sairaan-

hoitajan ammatissa. Tutkimuksen mukaan opiskelijat hallitsevat parhaiten tunteiden kohtaa-

miseen, henkiseen tukeen, hygieniasta huolehtimiseen, ihon toimintaan, lämmön säätelyyn,

arvoihin, vuorovaikutukseen ja hoidollisen ympäristön luomiseen liittyvät toiminnot. Huonoi-

ten opiskelijat kokivat hallitsevansa kuntoutukseen, kuolemaan, hengitykseen ja hengelliseen

tukeen liittyvät toiminnot. (Räisänen 2002.)

14

Kvist ja Vehviläinen-Julkunen (2007) ovat tutkineet vastavalmistuneiden sairaanhoitajien

osaamista erikoissairaanhoidossa ylihoitajien ja osastonhoitajien arvioimana. Tulosten mu-

kaan vastavalmistuneet sairaanhoitajien kliininen osaaminen arvioitiin keskinkertaiseksi.

Kliinisistä hoitotoimenpiteistä hyvin sujui injektioiden antaminen ja peruselintoimintojen

tarkkaileminen. Heikosti sujuivat ensihoito, lääkehoito, erikoistoimenpiteet ja suonensisäinen

lääkehoito. (Kvist & Vehviläinen-Julkunen 2007.)

Opetussuunnitelmatutkimuksia suomalaisesta koulutusjärjestelmästä on tehty jonkin verran.

Iire (2010) on tutkinut gerontologisen hoitotyön esiintymistä ammattikorkeakoulujen opetus-

suunnitelmissa. Aura (2010) on tutkinut bioanalyytikkojen opetussuunnitelmien asiantunti-

juutta. Ala-Hiiro (2007) on tutkinut perhekeskeisyyden ilmenemistä ammattikorkeakoulun

hoitotyön opetussuunnitelmissa. Kemppainen ja Pitkäpaasi ovat selvittäneet kulttuurista ter-

veyden edistämistä suomalaisissa kansainvälisyyteen erikoistuneissa sairaanhoitajakoulutuk-

sissa. Kähtävä (2008) on selvittänyt omassa pro gradu -opinnäytetyössään hoitajan toiminta-

alueen sisältöjä lähihoitajakoulutuksen valtakunnallisissa opetussuunnitelman ja näyttötutkin-

non perusteissa.

Kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista on tehty monista näkökulmista.

(Dreier ym. 2010; Farrand ym. 2006; Fotheringham ym 2010; Gardner ym. 2003; Holland ym

2009; Jayasekara ym. 2006; Leibbrandt ym. 2005; Mi Ja ym. 2010; Ousey 2003; Pfeil 2003;

Reilly ym. 2007). Tutkimukset on esitelty liitteessä 2. Hoitotyön opetussuunnitelmien arvioin-

tia on tutkittu Roxburghin ym. (2008) tutkimuksessa, jossa tutkittiin onko mahdollista löytää

systemaattinen lähestymistapa opetussuunnitelmien arviointiin. Tulosten mukaan tarvitaan

lisää opetussuunnitelmien kehittämisestä mikro- ja makrotasolla. (Roxburgh ym. 2008.)

2.5 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista

Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomessa tiedetään vain vähän sosiaali- ja terveysalan toi-

sen asteen koulutuksesta. Aiheesta on tehty muutamia tutkimuksia, suurin osa näistä on pro

gradu -opinnäytetöitä. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, lähihoitajatutkinnon, opetus-

suunnitelmat ovat uudistuneet vuonna 2010, tämän jälkeen niistä ei ole tiettävästi julkaistu

yhtään tutkimusta. Yleisesti painotetaan, että tutkinnon tulisi olla työelämälähtöinen, sen tut-

kiminen myös tästä näkökulmasta on tärkeää. Tämän tutkimuksen näkökulmana on hoitotyön

15

toimintojen esiintyminen opetussuunnitelmassa. Tätä samaa tutkimusasetelmaa ei ole käytetty

aikaisemmin. Lähihoitajakoulutus on suomalainen ilmiö ja siksi kansanvälinen vertailu ope-

tussuunnitelmien välillä on hankalaa.

16

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, mitkä ovat opetussuunnitelman muodollisen

tason yleistavoitteet ja miten hoitotyön toiminnot näkyvät neljän lähihoitajakoulusta antavan

ammatillisen oppilaitosten lähihoitajien opetussuunnitelmissa (Torres & Stanton 1982). Ope-

tussuunnitelmista on tarkasteltu niiden perusosaa. Opetussuunnitelmat ovat lukuvuodelta

2011–2012.

Tutkimustehtävät ovat:

1. Mitkä ovat opetussuunnitelman muodollisen tason yleistavoitteet?

2. Miten hoitotyön toiminnot näkyvät lähihoitajien perusopintojen opetussuunnitelmien

muodollisella tasolla?

17

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

4.1 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat

Tämä tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Laadullisen tutkimuksen lähtökoh-

tana on ilmiön kuvaaminen ja se sopii tutkimusotteeksi, kun tutkittavasta ilmiöstä on vain

vähän aikaisempaa tietoa. (Burns & Grove 2005; Kylmä & Juvakka 2007; Kankkunen &

Vehviläinen-Julkunen 2009.) Laadullinen tutkimus on luonteeltaan kokonaisvaltaista tiedon-

hankintaa. Laadullisessa tutkimuksessa ei pyritä tekemään päätelmiä yleistettävyyttä ajatellen,

voidaan kuitenkin ajatella, että yksityisessä toistuu yleinen. Laadullisen tutkimuksen tavoit-

teena on ymmärtää tutkimuskohdetta. (Hirsjärvi ym 2007; Kylmä ym. 2007.)

Laadullisen tutkimuksen ominaispiirre on induktiivinen päättely, jossa havaintoja tehdään

yksittäisistä asioista muodostaen niistä isompia kokonaisuuksia. Päättely lähtee aineistosta

käsin. (Kylmä & Juvakka 2007.) Tuloksilla pyritään paljastamaan odottamattomia seikkoja, ei

niinkään testata mitään asetettua hypoteesia (Hirsjärvi ym. 2007). Laadullisessa tutkimukses-

sa voidaan käyttää myös deduktiivista päättelyä, jolloin päättely etenee yleisestä kuvauksesta

yksityiseen ja teoria ohjaa sitä (Kylmä & Juvakka 2007). Tämän tutkimuksen analyysi on

induktiivis-deduktiivinen.

4.2 Tutkimusaineisto

Tämän tutkimuksen aineisto koostuu neljän ammattioppilaitoksen opetussuunnitelmaperustai-

sen lähihoitajatutkinnon opetussuunnitelmasta. Neljä opetussuunnitelmaa katsottiin riittäväksi

määräksi. Opetussuunnitelmat valittiin harkinnanvaraisesti. Aineisto edustaa eri puolella

Suomea sijaitsevia lähihoitajakoulutusta antavia ammattioppilaitoksia. Opetussuunnitelmat

olivat saatavilla Internetissä oppilaitosten kotisivuilla.

18

4.2 Käsitekarttamenetelmä

Käsitekartan tehtävänä on tuottaa havainnollinen käsitys tutkimusaiheen keskeisistä kysy-

myksistä ja niiden välisistä suhteista. Käsitekartta mahdollistaa täsmällisen esityksen josta

kokonaisuus selviää helposti. (Novak & Govin 1995; Kankkunen 1999; Åhlberg & Kaivola

2006; Immonen-Orpana 2009.) Menetelmän avulla voidaan esittää tietoa graafisesti. Käsite-

kartta on hierarkinen ja sitä luetaan ylhäältä alaspäin. Käsitekartat kuvaavat tarkasti tutkitta-

van asian peruskäsitteet ja niiden välisimmät keskeiset yhteydet (Aaltola & Valli 2007).

Käsitekarttamenetelmä sopii opetussuunnitelmatutkimuksiin, sillä sen avulla voidaan saada

opetussuunnitelman käsitteellinen rakenne selkeään muotoon (Gul & Boman 2006; Conceicao

& Taylor 2007; Aaltola & Valli 2007). Käsitekarttamenetelmä auttaa opettajia hahmottamaan

opetussuunnitelman kokonaisuuden ja siksi hyödyllinen työkalu opetussuunnitelmien tarkas-

telemisessa (Luckowski 2003). Suomessa Iire (2010), Aura (2010) ja Kemppainen (2005)

ovat käyttäneet tutkimuksessaan käsitekarttamenetelmää.

19

Taulukko 1. Käsitekarttamenetelmän vaiheet Novakin (2002) mukaan.

Vaihe 1 Tunnista ydinkysymys, joka keskittyy tutkimuson-

gelmaan. Tunnista tämän kysymyksen ohjaamana 10–

20 käsitettä jotka ovat olennaisia ongelman kannalta ja

kirjoita käsitteistä lista. Käsitteiden tulisi olla yksin-

kertaisia: yksittäisiä sanoja tai korkeintaan pari-kolme

sanaa.

Vaihe 2 Järjestä lista siten, että ydinkysymys on ylimmäisenä.

Vaihe 3 Järjestä muut käsitteet alenevasti ydinkysymyksen

alle.

Vaihe 4 Aloita käsitekartan rakentaminen sijoittamalla laajin ja

kattavin käsite kartan yläosaan. Näitä käsitteitä voi

olla 1-3.

Vaihe 5 Valitse 2-4 alakäsitettä jotka sijoitat yläkäsitteiden

alapuolelle. Jos käsitteitä on enemmän kuin 6-8 näille

kannattaa miettiä välikäsite.

Vaihe 6 Yhdistä käsitteet viivalla ja yhteysviivat nimetään

yhteyssanalla, joka kuvaa käsitteiden välistä yhteyttä.

Yhteys luo merkityksen.

Vaihe 7 Muokkaa käsitekartan rakennetta, lisää tai poista tar-

vittaessa käsitteitä.

Vaihe 8 Etsi yhteyksiä eli ristilinkkejä eri paikoissa olevien

käsitteiden välille. Nimeä nämä yhteydet. Ristilinkit

auttavat näkemään uusia asioiden välillä olevia yhte-

yksiä.

20

4.3 Aineiston analysointi

Tässä tutkimuksessa käsitekarttamenetelmää sovellettiin seuraavasti:

Vaihe 1: Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tunnistettiin kaksi ydinkysymystä: mikä on

koulutuksen yleistavoite ja miten hoitotyön toiminnot ilmenevät opetussuunnitelman muodol-

lisella tasolla sisällöissä ja tavoitteissa. Molemmista kysymyksistä tehtiin oma käsitekarttansa

oppilaitoksittain. Ensimmäisessä vaiheessa aineistosta etsittiin käsitteitä, jotka olivat olennai-

sia tutkimusongelman kannalta. Käsitteet kirjoitettiin listaksi.

Vaihe 2 ja 3: Ydinkysymykset asetettiin käsitekarttaan ylimmäiseksi ja muut käsitteet sijoitet-

tiin ydinkysymyksen alle.

Vaihe 4: Käsitekarttojen rakentaminen aloitettiin sijoittamalla laajimmat käsitteet kartan ylä-

osaan. Koulutuksen yleistavoitteiden laajimmiksi käsitteiksi muodostuivat laaja-alaiset perus-

valmiudet, elinikäisen oppimisen valmiudet, työelämälähtöisyys. Yleistavoitteiden laajimmik-

si käsitteiksi muodostui lähihoitaja, opintokokonaisuus, sisällöt ja tavoitteet.

Vaihe 5: Laajimpien käsitteiden alle nimettiin alakäsitteet. Alakäsitteitä oli esimerkiksi hoito-

työn perusta, päivittäiset toiminnot, suunnitelmallinen hoitotyö, hoitotyö eri toimintaympäris-

töissä.

Vaihe 6: Käsitteet yhdistettiin toisiinsa. Yhteysviivat nimettiin yhteyssanalla, joka kuvaa kä-

sitteiden välistä yhteyttä.

Vaihe 7: Käsitekarttoja verrattiin alkuperäiseen aineistoon ja muutamia käsitteitä poistettiin ja

yhdistettiin. Myös yhteyssanoja muutettiin hieman kuvaavimmiksi.

Vaiheet 8: Koulutuksen yleistavoitteista sekä hoitotyön toimintojen ilmenemisestä lähihoitaji-

en opetussuunnitelmassa tehtiin yhteenveto käsitekarttamenetelmällä. Se tehtiin samalla ta-

voin, kun edellä on kuvattu.

21

5 TUTKIMUSTULOKSET

5.1 Opetussuunnitelmien muodollisen tason yleistavoitteet

Oppilaitos A:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisen tason yleista-

voite

Oppilaitos A:n lähihoitajakoulutuksen muodollisen tason yleistavoitteena (kuvio 3) oli koulut-

taa lähihoitajia, joilla on ammatilliset valmiudet kohdata elämänkulun eri vaiheissa olevia

asiakkaita ja potilaita. Perusammattitaitoa oli kokonaisvaltainen välittäminen ihmisen hyvin-

voinnista. Keskeistä oli vuorovaikutusosaaminen, asiakkaan arvojen ja vakaumuksen kunni-

oittaminen. Lähihoitajan osaamiseen kuului myös hengellisten ja henkisten tarpeiden kohtaa-

minen. Koulutus antoi lähihoitajan työssä tarvittavat tiedot ja taidot. Koulutuksen tavoitteena

oli tukea ammatillista kasvua ja antaa valmiuksia työn sisällön kehittämiseen sekä ammatilli-

seen vaikuttamiseen. Koulutus antoi perusammattitaidon lisäksi syventävää osaamista kehi-

tysvamma-alalta, vaativasta asiakastyöstä, yhteisöllisyyden edistämisestä sekä lasten ja nuor-

ten syrjäytymisen ehkäisystä.

22

Koulutusohjelman

yleistavoite

Lähihoitajia

Ammatilliset

perusvalmiudet

kouluttaa

Kokonaisvaltaisen

välittämisen

Vuorovaikutusosaamisen

Arvojen ja vakaumuksen

kunnioittamisen

Henkisten ja hengellisten

tarpeiden huomioimisen

Tarvittavat tiedot

Tarvittavat taidot

sisältää

Syventävää

osaamista

Kehitysvamma-

alalta

Vaativasta

asiakastyöstä

Yhteisöllisyyden

edistämisestä

Lasten ja nuorten

syrjäytymisen

ehkäisystä

Ja niiden lisäksi

Kuvio 3. Oppilaitos A:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisen tason yleis-

tavoite.

23

Oppilaitos B:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisen tason yleista-

voite

Oppilaitos B:n lähihoitajakoulutuksen muodollisen tason yleistavoitteena (kuvio 4) oli koulut-

taa lähihoitajia joilla on laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet, joiden avulla hän voi huo-

lehtia asiakkaan hyvinvoinnista sekä edistää tämän terveyttä ja tuvallisuutta. Tavoitteena oli

järjestää koulutusta huomioiden työyhteisöjen muutostarpeet, aluepolitiikan sekä sosiaali- ja

terveysalan tavoitteet. Koulutusta järjestettiin alueen erityispiirteiden mukaisesti, joita ovat

mm. luontoympäristön vaikutus ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin, luonnon elementtien

hyödyntämisen ymmärtäminen terveyden edistämisessä ja sairauksien parantamisessa, ihmi-

sen ja luonnon välinen tasavertainen ja ekologinen yhteys ja sen ymmärtäminen. Koulutus

antoi vahvat taidot itsenäiseen päätöksentekoon, yksintyöskentelyyn, ensiavun antamiseen ja

teknologiaosaamiseen, mitä alueelliset erityistarpeet pitkine välimatkoineen vaativat. Koulu-

tus antoi valmiuden vastata kulttuuristen vähemmistöjen ja matkailijoiden erityistarpeisiin.

Opetusta annettiin ongelmaperustaisen oppimisen (Problem Based Learn, PBL) mukaisesti.

Koulutuksen tavoitteena oli tukea opiskelijan persoonallista ja ammatillista kasvua lähihoita-

jaksi. Koulutuksen tavoitteena oli kouluttaa lähihoitajia jotka ovat empaattisia, rehellisiä, luo-

tettavia ja aidosti välittäviä.

24

Koulutusohjelman

yleistavoite

Lähihoitajia

Ammatilliset

perusvalmiudet

joilla on

Huolehtia

asiakkaan

hyvinvoinnista

Edistää terveyttä

Edistää

turvallisuutta

joiden avulla he voivat

joiden koulutuksessa on huomioitu

Työyhteisöjen

muutostarpeet

Aluepolitiikka

Sosiaali- ja

terveysalan

tavoitteet

Alueen

erityispiirteet

Itsenäisen

päätöksentekokyvyn

Yksintyöskentelyn

Ensiaputaidot

Teknologiaosaamisen

Vähemmistöjen ja

matkailijoiden

erityistarpeiden

huomioimisen

mahdollistavat

Empaattisia

Rehellisiä

Luotettavia

Aidosti välittäviä

jotka ovat

kouluttaa

Kuvio 4. Oppilaitos B:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisen tason yleis-

tavoite.

25

Oppilaitos C:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisen tason yleista-

voite

Oppilaitos C:n lähihoitajakoulutuksen muodollisen tason yleistavoitteena (kuvio 5) oli koulut-

taa lähihoitajia jotka omaavat laaja-alaisen sosiaali- ja terveysalan osaamisen ja hallitsevat

ammatin keskeisen tietoperustan. Lähihoitajan toiminnassa korostui terveyden edistäminen.

Koulutus antoi lähihoitajalle valmiudet toimia sosiaali- ja terveysalan arvoperustan mukaisesti

ja eettisesti oikein. Tavoitteena oli kouluttaa lähihoitajia jotka toimivat kokonaisvaltaisesti,

inhimillisesti ja suvaitsevaisesti. He kunnioittavat asiakkaiden arvoja, vakaumuksia ja koke-

muksia, työote on kokonaiskuntoutumista tukeva. Koulutus antoi valmiudet työskennellä mo-

niammatillisesti sekä monikulttuurisissa työympäristöissä ja antoi elinikäisen oppimisen val-

miudet. Koulutuksen avulla lähihoitaja sai valmiudet teknologian hyödyntämiseen sekä kes-

tävän kehityksen periaatteiden hyödyntämiseen.

26

Koulutusohjelman

yleistavoite

Lähihoitajia

Laaja-alaista sosiaali- ja

terveysalan osaamista

Keskeisen

tietoperustan

Terveyden

edistämisen taidot

Ammattietiikan

osaamisen

Teknologiaiosaamis

en

Kestävä kehityksen

osaamisen

joka sisältää

jotka toimivat

Kokonaisvaltaisesti

Inhimillisesti

Suvaitsevaisesti

Kunnioittavasti

Elinikäisen

oppimisen

valmiudet

jotka omaavat

kouluttaa

jotka hyödyntävät

Kuvio 5. Oppilaitos C:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisen tason yleis-

tavoite.

27

Oppilaitos D:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisen tason yleista-

voite

Oppilaitos D:n lähihoitajakoulutuksen muodollisen tason yleistavoitteena (kuvio 6) oli koulut-

taa lähihoitajia joilla on laaja-alaiset perusvalmiudet joiden avulla hän voi sijoittua työelä-

mään. Koulutuksen tavoitteena oli antaa opiskelijalle elinikäisen oppimisen perusvalmiudet

joiden avulla hän voi suoriutua alan vaihtelevista tehtävistä ja kehittää ammattitaitoaan. Ta-

voitteena oli, että koulutus vastaa työelämän tarpeisiin ja on ajantasaista. Ammatillisen toi-

minnan tavoitteena oli hyvinvoinnin edistäminen, ylläpitäminen ja elämänhallinnan tukemi-

nen. Kokonaisvaltaisuus oli toiminnan lähtökohtana. Koulutuksen tavoitteena oli, että lähihoi-

taja tietää ja tunnistaa yhteiskunnallisia ongelmia, jotta hän osaa auttaa ja työskennellä näiden

ongelmien parissa olevien kanssa. Koulutuksen lähtökohtana oli Roper-Logan-Tierneyn

(1998) elämisen malli, jonka pohjalta hoito- ja huolenpitotyötä tarkastellaan.

28

Koulutusohjelman

yleistavoite

Lähihoitajia

Laaja-alaiset

perusvalmiudet

Elinikäisen oppimisen

valmiudet

antaa

joilla on

Hyvinvoinnin

edistämisen

Hyvinvoinnin

ylläpitämisen

Elämänhallinnan

tukemisen

Vastaa työelämän

tarpeisiin

joiden koulutus

jotka mahdollistavat asiakkaiden

Kokonaisvaltaisesti

Antavat valmiudet toimia

Roper-Logan-

Tierneyn elämisen

mallin mukaan

kouluttaa

Kuvio 6. Oppilaitos D:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisen tason yleis-

tavoite.

29

Yhteenveto oppilaitosten lähihoitajakoulutuksen muodollisen tason yleistavoitteista

Yhteenvetona oppilaitosten lähihoitajakoulutuksen muodollisen tason yleistavoitteista (kuvio

7) muodostui kouluttaa lähihoitajia, joilla on laaja-alaiset valmiudet työskennellä sosiaali- ja

terveysalalla monenlaisissa työympäristöissä. Koulutuksen tavoitteena oli antaa lähihoitajan

työssä tarvittavat tiedot ja taidot sekä elinikäisen oppimisen valmiudet joiden avulla lähihoita-

ja voi kehittää työtään, työtapojaan ja omaa ammatillista osaamistaan tulevaisuudessa.

Työn lähtökohtana nähtiin kokonaisvaltaisuus ja toiminta tämän periaatteen mukaisesti. Tär-

keänä pidettiin ammattietiikan tuntemista ja noudattamista sekä ihmisten kunnioittamista ja

hyväksymistä sellaisena kuin he ovat. Myös henkisten ja hengellisten tarpeiden kohtaamisen

taitoja pidettiin tärkeänä. Lähihoitajan ominaisuuksista korostettiin empaattisuutta, rehelli-

syyttä, luotettavuutta ja aidosti välittämistä. Lähihoitaja työskentelee ihmisten kanssa ja heitä

varten. Vuorovaikutustaidot asiakkaiden ja näiden läheisten kanssa nähtiin keskeisenä työvä-

lineenä.

Lähihoitajan osaamiseen kuului kulttuurisensitiivisyys ja kyky tehdä työtä monikulttuurisessa

työympäristössä. Myös moniammatillisen yhteistyön tekemisen taitoja korostettiin. Työelä-

mälähtöisyys oli tärkeässä roolissa. Lähihoitajia haluttiin kouluttaa työelämän tarpeisiin ja

työelämää varten. Yhteistyö työelämän kanssa nähtiin hyvin tärkeänä koulutuksen kehittämi-

sessä ja suunnittelemisessa. Myös aluepoliittiset kysymykset ja niiden huomioonottaminen

koulutuksen järjestämisessä nähtiin merkityksellisenä.

30

Koulutusohjelman

yleistavoite

Lähihoitajia

Laaja-alaiset

perusvalmiudet

Elinikäisen oppimisen

valmiudet

antaa

joilla on

Vastaa työelämän

tarpeisiin

joiden koulutus

kouluttaa

Työtä

Työtapoja

Ammatillista

osaamista

Jotka auttavat kehittämään

Kokonaisvaltaisen

työotteen

Empaattisia

Rehellisiä

Luotettavia

Aidosti välittäviä

jotka ovat

Ammattietiikan

Kulttuurisensitiivisyyden

Tiedot

Taidot

pitävät sisällään

Kuvio 7. Yhteenveto oppilaitosten lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelmien muodollisen

tason yleistavoitteista.

31

5.2 Hoitotyön toiminnot lähihoitajien perusopintojen opetussuunnitelmien muodollisella

tasolla

Lähihoitajakoulutuksen perusopinnot jakautuvat kolmeen tutkinnonosaan: kasvun tukeminen

ja ohjaus, hoito ja huolenpito sekä kuntoutuksen tukeminen. Hoitotyön toimintojen opetusta

analysoitiin näistä kolmesta osa-alueesta. Tutkimuksessa mukana olleet opetussuunnitelmat

vastasivat rakenteeltaan toisiaan. Hoitotyön toimintoja tarkasteltiin tutkinnonosittain.

Hoitotyön toiminnot oppilaitos A:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muo-

dollisella tasolla

Oppilaitos A:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisella tasolla (kuvio 8)

hoitotyön toiminnot ilmenivät opintokokonaisuuksiin sisältyvien opintojaksojen sisältökuva-

uksissa.

Hyvinvointi, terveys ja ympäristö opintokokonaisuuden tavoitteena oli, että opiskelija muo-

dostaa yleiskuvan lähihoitajan ammatin arvomaailmasta, osaa toimia aseptisesti ja ergonomi-

sesti asiakastyössä ja saavuttaa ensiaputaidot. Opintokokonaisuuteen kuuluva hoito- ja huo-

lenpitotyön perusteet opintojakso sisälsi hyvän hoidon lähtökohdat ja kriteerit, jotka toimivat

kaiken hoitotyön toimintojen lähtökohtana ja näkyvät hoitajan tausta-ajattelussa. Ammat-

tietiikka, lainsäädäntö ja palvelujärjestelmät opintojakso sisälsi lähihoitajan eettisten ohjei-

den opiskelemisen, nämä auttavat lähihoitajaa toimimaan hoitotyössä. Lisäksi opintojakson

sisältöön kuului lainsäädäntö lähihoitajan työn näkökulmasta. Aseptiikan opintojakso sisälsi

aseptisen työskentelyn periaatteet sekä tavanomaiset varotoimet kuten käsihygienia, suojain-

ten käyttö sekä työskentelytavat. Opintojaksolla perehdyttiin haastavan ja aggressiivisen asi-

akkaan kohtaamiseen sekä ergonomisen työskentelyn periaatteisiin potilassiirroissa ja opittiin

käyttämään siirron apuvälineitä. Ravitsemuksen opintojakson sisältöön kuului erityisruokava-

liot, ruoan rakennemuuntelut ja ruokavalion täydentäminen. Lisäksi opiskelijat opiskelivat

painonhallintaan ohjaamista, sydän- ja verisuonitautien sekä ikäihmisen ravitsemushoitoa.

Opintokokonaisuuteen kuului myös ensiavun opintojakso.

Ihmisen terveyden ja elämänhallinnan edistäminen opintokokonaisuuden tavoitteena hoito-

työn toimintojen näkökulmasta oli, että opiskelija perehtyy kansanterveystyöhön ja asiakkaan

32

terveyden edistämiseen. Terveys ja terveyden edistäminen opintojakso piti sisällään tervey-

denhoidon ja terveyden edistämisen ja siinä ohjaamisen. Lisäksi opiskelija perehtyi voimava-

ralähtöiseen asiakkaan / potilaan tukemiseen. Opintojaksolla käytiin läpi kansanterveydellisiä

riskejä, terveyteen vaikuttavia elintapoja, elinympäristön vaikutusta terveyteen. Nämä hyödyt-

tävät opiskelijaa terveyden edistämistyössä.

Suunnitelmallinen asiakkaan ja potilaan hoitotyön opintokokonaisuuden tavoitteena oli, että

opiskelija oppii toteuttamaan ja arvioimaan hoitotyötä suunnitelman mukaan huomioiden po-

tilaan elämäntilanteen, voimavarat, sairaudet ja kulttuuritaustan. Opiskelija perehtyi kuolevan

potilaan hoitotyöhön ja siihen liittyviin erityispiirteisiin, kuten kivun lievitykseen, hengellis-

ten ja henkisten tarpeisiin vastaamiseen sekä omaisten tukemiseen. Opiskelija sai tietoa, kuin-

ka toteuttaa lääkehoitoa turvallisesti ja vastuullisesti. Käytännön harjoitteiden ja työtilantei-

den avulla perehdyttiin hoitotyöhön, lääkehoitoon ja dokumentointiin. Ammatillisessa kas-

vussa opiskelijan tavoitteena oli ymmärtää kokonaisvaltaisuuden periaatteen noudattaminen

potilaan hoidossa sekä huomioimaan potilaan koskemattomuuden ja intimiteettisuojan osana

hoitoa.

Hoitotyön toimintojen opintojaksossa opiskelija perehtyi ihmisen auttamiseen ja tukemiseen

päivittäisissä toiminnoissa joita ovat ravitsemus, lepo ja uni, puhtaus sekä erittäminen. Opis-

kelija sai tietoa ihmisen elintoimintojen turvaamisen eli hengityksen, verenkierron ja lämpö-

tasapainon havainnoin ja turvaamisen, kivun tunnistamisen ja kivuttomuuden turvaamisen

sekä ihon eheyden seurannan ja haavahoidon perusteista. Suunnitelmalliseen työtapaan kuului

hoito- ja palvelusuunnitelmien hyödyntäminen sekä systemaattisen kirjaamisen harjoittelu.

Suunnitelmallisen hoitotyön opintojaksolla opiskelija harjaantui tavallisimpien kansansairauk-

sia sairastavien ihmisten hoitamiseen. Tavallisimpia kansansairauksia olivat syöpä, sydän- ja

verisuonisairaudet, diabetes, hengityselinsairaudet, neurologiset sairaudet, aistielinsairaudet.

Opiskelija perehtyi kuolevan potilaan hoitotyöhön. Lääkehoidossa opiskelija tutustui turvalli-

sen lääkehoidon perusteisiin ja tavallisimpien sairauksien lääkehoitoon. Opiskelija sai tietoa

yleisimmistä lääkeaineryhmistä ja lääkkeiden antotavoista.

Hoito ja huolenpitotyö eri toimintaympäristöissä opintokokonaisuuden tavoitteena oli, että

opiskelija oppii toimimaan ammatillisesti, arvioimaan omaa toimintaansa lähihoitajana ja

toimimaan ammatillisesti työryhmän jäsenenä sekä asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa.

Opintokokonaisuus suoritettiin työssäoppien. Hoitotyön toiminnot näkyivät opintokokonai-

suudessa laajalti. Sisältöön kuului ammatillinen vuorovaikutus hoitotyötä tehdessä ja asiak-

33

kaan turvallisuudesta huolehtiminen hoitotyössä. Tavoitteena oli oppia oman hoidollisen toi-

minnan suunnittelua sekä asiakkaan tai potilaan avustamista päivittäisissä toiminnoissa sekä

tämän elintoimintojen tarkkailua ja hoitamista. Osaaminen osoitettiin ammattiosaamisen näy-

tössä.

Hoitotyön

toiminnot

Sisältökuvauksissa ja

tavoitteissa

Opintokokonaisuuksissa

jotka esiintyvät

Hyvinvointi,

terveys ja

ympäristö

Ihmisen terveyden ja

elämänhallinnan

edistäminen

Suunnitelmallinen

hoitotyö

Hoito- ja huolenpitotyö

eri

toimintaympäristöissä

ilmenevät

joita ovat

Hoitotyön perusteet

Ammattietiikka

Aseptiikka

Ensiapu

Ravitsemushoito

Terveyden

edistäminen

Suunnitelmallinen

hoitotyö

Lääkehoito

Hoitotyön

toiminnot

Työssäoppiminen

Ammattiosaamisen

näyttö

Kuvio 8. Hoitotyön toiminnot oppilaitos A:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman

muodollisella tasolla.

34

Hoitotyön toiminnot oppilaitos B:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodol-

lisella tasolla

Oppilaitos B:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisella tasolla (kuvio 9)

hoitotyön toiminnot ilmenivät teemojen ja opintojaksojen sisältökuvauksissa.

Hoito- ja huolenpitotyön perusteet ja päivittäisten toimintojen tukeminen -teemassa opiskelija

harjaantui edistämään asiakkaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä, toimintakykyä ja

hyvinvointia. Työn lähtökohtana oli terveyden edistäminen ja eettisten periaatteiden noudat-

taminen. Päivittäisten toimintojen tukeminen – opintojaksossa opiskelija harjoitteli tukemaan

asiakkaita päivittäisissä toiminnoissa eli puhtaudessa, liikkumisessa, ruokailussa, viriketoi-

minnassa. Opiskelija harjaantui antamaan ensiapua. Opiskelija sai tietoa hoito- ja palvelu-

suunnitelmien laatimisesta ja hyödyntämisestä.

Perushoito ja lääkehoito -teemassa opiskelija harjoitteli muisti-, pitkäaikais- ja kansansaira-

uksia sairastavien potilaiden perushoitoa sekä tutustui lääkehoitoon osana antamaansa hoitoa.

Kansansairauksista käsiteltiin diabetes, epilepsia, Parkinsonin tauti, Alzheimerin tauti, reuma,

aivoverenvuoto, aivoinfarkti, mielenterveys- ja päihdesairaudet, artroosi ja osteoporoosi sekä

näitä sairastavien ihmisten perushoito. Toiminnassa korostui terveyden edistäminen. Opiskeli-

ja harjoitteli tarkkailemaan potilaan elintoimintoja ja toimintakykyä. Tavoitteena oli, että hän

pystyisi hyödyntämään teknologiaa ja apuvälineitä osana hoitoa. Tutkinnon osaan kuului

myös työssäoppiminen, jossa opiskelija harjoitteli ja osoitti osaamistaan hoitotyön toimintojen

osalta. Työssäoppimispaikkoja olivat erilaiset sosiaali- ja terveysalan yksiköt, kuten vuode- ja

hoivaosastot, kotihoitoyksiköt, asumispalveluyksiköt, palvelukeskukset, pienryhmäkodit ja

vanhainkodit.

35

Hoitotyön

toiminnot

Sisältökuvauksissa

ja tavoitteissa

Teemoissa

Hoito- ja huolenpitotyön

perusteet ja päivittäisten

toimintojen tukeminen

Perushoito ja

lääkehoito

ilmenevät

jotka ilmenevät

Joita ovat

Terveyden

edistäminen

Eettiset periaatteet

Päivittäisissä

toiminnoissa

tukeminen

Ensiapu

Kansansairauksien

hoitotyö

Teknologiaosaaminen

hoitotyössä

Työssäoppiminen

Kuvio 9. Hoitotyön toiminnot oppilaitos B:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman

muodollisella tasolla.

36

Hoitotyön toiminnot oppilaitos C:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muo-

dollisella tasolla

Oppilaitos C:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisella tasolla (kuvio 10)

hoitotyön toiminnot ilmenivät tutkinnon osien opintokokonaisuuksien ja opintojaksojen sisäl-

tökuvauksissa.

Hoitotyö ihmisen terveyden edistäjänä opintokokonaisuuteen kuului terveyden edistäminen ja

sairaudet, ennaltaehkäisy ja hoito -opintojaksot joissa opiskelija opiskeli hoitotyön toimintoi-

hin liittyviä opintoja. Terveyden edistämisen opintojaksossa opiskelija perehtyi erityisruoka-

valioihin eri sairauksien hoidossa sekä harjoitteli terveellisiin elämäntapoihin ohjaamista. Sai-

raudet, ennaltaehkäisy ja hoito opintojaksolla opiskelija sai tietoa yleisimmistä kansansaira-

uksista ja pitkäaikaissairauksista. Näitä olivat diabetes, epilepsia, Parkinsonin tauti, Al-

zheimerin tauti, reuma, aivoverenvuoto, aivoinfarkti, mielenterveys- ja päihdesairaudet, ar-

troosi, osteoporoosi ja aistisairaudet. Nämä tiedot auttoivat opiskelijaa tekemään hoitotyötä

kyseisten asiakkaiden kanssa.

Hoitotyön perusta opintokokonaisuuteen kuului asiakaslähtöinen hoitotyö, turvallinen hoito-

työ, hoitotyön käytännöt, turvallinen lääkehoito. Asiakaslähtöinen hoitotyö opintojakso sisälsi

hoitotyötä ohjaavat arvot ja periaatteet sekä hoitotyön keskeiset käsitteet. Nämä toimivat hoi-

totyön lähtökohtana ja mahdollistavat hyvän hoitamisen. Turvallinen hoitotyö piti sisällään

aseptiset toimintatavat hoitotyön erilaisissa tilanteissa. Hoitotyön käytännöt opintojaksolla

opiskelija harjoitteli avustamaan erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita päivittäisissä toiminnoissa.

Opiskelija harjaantui tarkkailemaan ja hoitamaan elintoimintoja sekä tiedottamaan hoitotyöstä

suullisesti ja kirjallisesti. Opintojakso sisälsi käytännön harjoitteita hoitotyön luokassa ja ai-

doissa työelämän tilanteissa. Opintojaksossa tutustuttiin pitkäaikaishoitoa tarjoavaan hoitoyk-

sikköön. Turvallinen lääkehoito opintojakso sisälsi asiakkaan lääkehoidon toteuttamisen har-

joittelua, perehtymistä turvalliseen lääkehoitoon.

Huolenpitotyö asiakkaan voimavarojen vahvistajana opintokokonaisuudessa hoitotyön toi-

minnot näkyivät ensiavun opintojaksossa. Sen tavoitteena oli, että opiskelija oppii antamaan

EA1-tasoisesti ensiapua.

Työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näytön sisältävän opintokokonaisuuden aikana opiske-

lija opetteli käyttämään monipuolisesti hoitotyön menetelmiä, joilla edistää asiakkaiden ter-

veyttä. Hän harjoitteli suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan hoitotyötä aidoissa tilan-

37

teissa. Opiskelija harjaantui turvallisen lääkehoidon toteuttamisessa ja hoitotyön suunnitelman

laatimisessa. Työssäoppiminen suoritettiin vuode- ja hoivaosastolla, kotihoitoyksikössä, asu-

mispalveluyksikössä, palvelukeskuksessa, pienryhmäkodissa tai vanhainkodissa.

Hoitotyön

toiminnot

Sisältökuvauksissa

ja tavoitteissa

Opintojaksoissa

Hoitotyö ihmisen

terveyden

edistäjänä

Huolenpitotyö

asiakkaan

voimavarojen

vahvistajana

ilmenevät

iotka ilmenevät

joita ovat

Hoitotyön perusta

Työssäoppiminen ja

ammattiosaamisen

näyttö

Terveyden

edistäminen

Sairaudet

ennaltaehkäisy ja

hoito

Asiakaslähtöinen

hoitotyö

Turvallinen

hoitotyö

Hoitotyön

käytännöt

Turvallinen

lääkehoito

Ensiapu

Vuodeosasto

Hoivaosasto

Asumispalvelu

Palvelukeskus

Pienryhmäkoti

Vanhainkoti

Kuvio 10. Hoitotyön toiminnot oppilaitos C:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman

muodollisella tasolla.

38

Hoitotyön toiminnot oppilaitos D:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muo-

dollisella tasolla

Oppilaitos D:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman muodollisella tasolla (kuvio 11)

hoitotyön toiminnot ilmenivät opintokokonaisuuksien ja opintojaksojen sisältökuvauksissa ja

arviointikriteereissä.

Asiakkaan ja potilaan hoito- ja huolenpito – opintokokonaisuuteen kuului hoito- ja huolenpi-

totyön perusteet, aseptiikan perusteet ja lääkehoito. Hoitotyön perusteet opintojaksolla opiske-

lija sai tietoa hoitotyön arvoista ja eettisistä periaatteista, jotka ohjaavat hoitotyön toimintaa.

Opiskelija perehtyi hoitajan ja potilaan väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Opintojaksolla

käytiin läpi hoitotyötä ohjaavia malleja ja prosessiajattelua hoitotyössä. Opintojaksolla pereh-

dyttiin suomalaisten terveydentilaan ja kansansairauksiin joita olivat muun muassa diabetes,

epilepsia, Parkinsonin tauti, Alzheimerin tauti, reuma, aivoverenvuoto, aivoinfarkti, mielen-

terveys- ja päihdesairaudet, artroosi ja osteoporoosi. Opintojaksoon kuului myös ensiapukurs-

si. Aseptiikan opintojakson tavoitteena hoitotyön toimintojen näkökulmasta oli, että opiskelija

tutustuu aseptisen työskentelyn periaatteisiin ja tartuntatautien torjuntatyöhön. Opiskelija har-

jaantuu toimimaan voimassa olevien hygienia käytäntöjen mukaisesti ja aseptisen työjärjes-

tyksen mukaisesti työskennellessään hoitotyössä. Lääkehoidon perusteet opintojakson sisäl-

töön kuului lääkehoidon toteuttaminen hoitotyön keinona potilaan hoidossa. Lääkehoidon

opintojaksoon sisältyi harjoitustunteja, jolloin opiskelija jakoi lääkkeitä potilaskohtaisiin an-

noksiin, harjoitteli injektion antamista sekä insuliinivälineiden käyttöä.

Hoitotyön toiminnot näkyivät lähihoitaja perushoitotyön osaajana opintokokonaisuudessa

seuraavissa opintojaksoissa: solusta seksiin, peruselintoiminnoista huolehtiminen, puhtaudes-

sa ja liikkumisessa tukeminen, ravitsemuksen erityistarpeet. Solusta seksiin opintojakson ta-

voitteena hoitotyön toimintojen näkökulmasta oli, että opiskelija harjaantuu edistämään asi-

akkaan tai potilaan terveyttä. Opiskelija saa mahdollisuuden oppia hyödyntämään apuvälinei-

tä ja teknologiaa hoitotyössä toimiessaan. Tavoitteena oli, että opiskelija saa ymmärryksen

ihmisen normaalin rakenteesta ja toiminnasta ja pystyy hyödyntämään näitä tietoja toimies-

saan hoitotyössä. Peruselintoiminnoissa tukeminen opintojakson sisältö liittyi hoitotyön toi-

mintoihin hyvin vahvasti. Opintojaksolla käsiteltiin seuraavia asioita: ruokailun järjestäminen

kotona ja laitoksessa, potilaan avustaminen ruokailussa, enteraalinen ravitsemus, lapsen ruo-

kailuun liittyvät erityistilanteet, virtsaamisen ja ulostamisen tarkkailu ja avustaminen, virtsa-

ja ulostenäytteen otto, vaipanvaihto, katetrointi, kestokatetripotilaan hoito, lapsen ummetuk-

39

sen hoito ja suolen toiminnan avustaminen. Opintojakson sisältöön kuului myös verenkierron

toiminnan tarkkailu, hengityselimistön tarkkailu ja hoitotyö sekä lämmön tarkkailu ja hoito-

työ. Opintojaksoon sisältyi harjoitustunteja. Puhtaudessa ja liikkumisessa tukemisen opinto-

jaksoon kuului aikuisen asiakkaan tai potilaan kokonaisvaltaisesta puhtaudesta ja pukeutumi-

sesta huolehtiminen, vuoteen kunnostus, jalkojen ja käsien hoito, suun ja hampaiden hoito.

Lisäksi opiskelija perehtyi ergonomiaan ja perusliikkumisen tukemiseen eri ikäkausina. Ra-

vitsemuksen erityistarpeet opintojaksolla opiskelija perehtyi ravintoon sairauden aikana, dia-

beteksen ruokavaliohoitoon, ravinnon vaikutuksesta sydänterveyteen ja avannepotilaan ruo-

kavalioon.

Lähihoitaja perushoitotyössä opintokokonaisuus koostui työssäoppimisen opintojaksosta.

Opiskelija suoritti työssäoppimisen perushoidossa (4ov) ja kotihoidossa (3ov). Työssäoppimi-

sen kesto oli yhteensä 7 opintoviikkoa.

40

Hoitotyön

toiminnot

Sisältökuvauksissa

ja tavoitteissa

Opintojaksoihin

Asiakkaan ja

potilaan hoito ja

huolenpito

Lähihoitaja

perushoitotyössä

ilmenevät

Lähihoitaja

perushoitotyön

osaajana

Hoitotyön perusteet

Aseptiikka

Peruselintoiminnoista

huolehtiminen

Puhtaudessa ja

liikkumisessa

tukeminen

Ravitsemuksen

erityistarpeet

Perushoidossa ja

kotihoidossa

Opintokokonaisuuksissa

jotka esiintyvät

jotka jakaantuvat

Lääkehoito

joita ovat

Solusta seksiin

Kuvio 11. Hoitotyön toiminnot oppilaitos D:n lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman

muodollisella tasolla.

41

Yhteenveto hoitotyön toiminnoista oppilaitosten lähihoitajakoulutuksen opetussuunni-

telman muodollisella tasolla

Hoitotyön toiminnot näkyivät lähes samalla tavalla kaikkien oppilaitosten lähihoitajien ope-

tussuunnitelmien muodollisella tasolla.

Hoitotyön toiminnot näkyivät opintojaksojen sisällöissä ja tavoitteissa. Hoitotyön perusteet ja

ammattietiikka opintojaksoilla opiskelijat perehtyivät hoitotyötä ohjaaviin säännöksiin ja ar-

voihin, jotka ovat hoitotyön lähtökohtana. Päivittäisissä toiminnoissa tukemisen opintoihin

kuului ihmisen avustaminen päivittäisissä toiminnoissa hoitotyön keinoin. Päivittäisiä toimin-

toja olivat syöminen, juominen, erittäminen, nukkuminen, liikkuminen, sosiaalisuus. Päivit-

täisissä toiminnoissa avustamista opiskeltiin teoriassa sekä laboraatioharjoitteiden avulla.

Kansansairauksien hoitotyö piti sisällään suomalaiset kansansairaudet ja niiden hoitotyön.

Kansansairauksia oli muun muassa diabetes, epilepsia, Parkinsonin tauti, Alzheimerin tauti,

reuma, aivoverenvuoto, aivoinfarkti, mielenterveys- ja päihdesairaudet, artroosi ja osteopo-

roosi. Terveyden edistämisen opintojakso sisälsi terveyden edistämisen hoitotyössä. Lääke-

hoidon jakso sisälsi lääkehoidon käytön hoitotyön menetelmänä.

Opiskelija pääsi harjoittelemaan kaikkia edellä mainittuja opintojaksoja käytännön hoitotyös-

sä, sillä työssäoppiminen kuului kaikkiin neljään opetussuunnitelmaan. Opiskelija osoitti

osaamisensa harjoittelujakson jälkeen ammattiosaamisen näytössä.

42

Hoitotyön

toiminnot

Sisältökuvauksissa

ja tavoitteissa

ilmenevät

Opintokokonaisuuksissa

jotka esiintyvät

Hoitotyön perusteet

Ammattietiikka

Päivittäisissä

toiminnoissa

avustaminen

Kansansairauksien

hoitotyö

Terveyden

edistäminen

Lääkehoito

Työssäoppimisessa

taitoja harjoitellaan

osaaminen osoitetaan

Ammattiosaamisen

näytössä

Kuvio 12. Yhteenveto hoitotyön toiminnoista oppilaitosten lähihoitajakoulutuksen opetus-

suunnitelman muodollisella tasolla.

43

6 POHDINTA

6.1 Tulosten tarkastelua

6.1.1 Koulutuksen yleistavoitteet

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan neljän oppilaitoksen yleistavoitteissa korostettiin laaja-

alaista osaamista; lähihoitajilla tuli olla laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet. Lähihoitaja-

tutkinto antoi valmiudet työskennellä hyvin monenlaisissa toimintaympäristöissä, joten laaja-

alainen osaaminen on tärkeää. Aikaisemman tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa lähihoita-

jan työssä painopiste on laaja-alaisessa osaamisessa. Erikoistuneemman osaamisen tarve vaih-

telee asiakkaan tai potilaan tarpeiden ja toimintaympäristön mukaan. (Hakala ym. 2010.)

Tässä tutkimuksessa kaikki oppilaitokset korostivat yleistavoitteissaan keskeisen arvoperustan

hallitsemista ja eettistä osaamista. Etenen (2011) julkaisussa painotetaan samaa asiaa; kaikille

ihmisille tulisi taata hyvä hoito, joka sisältää asiakkaan tai potilaan inhimillisen ja yksilöllisen

kohtelun, suvaitsevaisuuden ja kokonaisvaltaisuuden suhteessa terveyteen ja hyvinvointiin

sekä kielellisen ja vakaumuksellisen taustan huomioon ottamisen hoitotyössä.

Monikulttuurisuus ja kulttuurisensitiivisyys ovat tärkeitä taitoja työelämässä ja yhteiskunnas-

sa toimiessa. Opetussuunnitelmien yleistavoitteiden mukaan koulutus antoi lähihoitajaopiske-

lijoille valmiuden työskennellä monikulttuurisissa ympäristöissä, joissa monikulttuurisuus

näkyy työyhteisössä sekä asiakaskunnassa. Yleistavoitteissa korostettiin laajalti elinikäisen

oppimisen perusvalmiuksia, joita koulutus antoi opiskelijoille. Elinikäisen oppimisen perus-

valmiudet auttavat lähihoitajaa selviytymään muuttuvasta työelämästä ja alan vaihtelevista

tehtävistä. Lähihoitajan työkenttä on laaja ja alati muuttuva, eikä koulutuksessa voida antaa

kaikkia tarvittavia tietoja alalla toimimiseen. Työelämä muuttuu ja koulutuksenkin pitää

muuttua sen mukana, koulutuksessa siirrytään taitojen opettamisesta tiedonhankintataitojen

opettamiseen. (Hakala ym. 2010.)

Teknologian käyttö ja merkitys lisääntyy sosiaali- ja terveysalalla, kun vanhempia ja sairaam-

pia ihmisiä hoidetaan aikaisempaa pidempään kotona. Ikääntyneiden määrä lisääntyy edelleen

erityisen paljon 2020-luvulla. Teknologia voi tuoda helpotusta myös työvoimapulaan. Kehit-

tyvä apuvälineteknologia voi lisätä asiakkaan arjen sujumista ja parantaa hänen turvallisuutta.

44

Kehittyvä kommunikaatioteknologia mahdollistaa ihmisen selviytymisen kotiympäristössä

pidempään. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010; Hakala 2010; Etene 2011.) Tässä tutkimuk-

sessa kaikki oppilaitoksen painottivat koulutuksen yleistavoitteissaan teknologiaosaamista.

Opetussuunnitelmien tavoitteena oli, että opiskelija sai valmiudet teknologian hyödyntämi-

seen työssään. Sisältökuvauksissa teknologiaosaamista ei kuitenkaan ollut juuri eritelty mil-

laisia tavoitteita ja sisältöjä teknologiaopinnot pitivät sisällään.

Kaikkien oppilaitosten opetussuunnitelmien yleistavoitteissa tuotiin esille, että tutkintoa ja

koulutusta kehitetään yhteistyössä työelämän kanssa. Opetussuunnitelmissa nähtiin tärkeänä,

että koulutus vastaa työelämän alati muuttuviin tarpeisiin. Työelämäyhteistyötä tehtiin alkaen

opetussuunnitelmien kehittämisestä. Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa on kirjattu, että koulu-

tuksen ennakoinnilla ohjataan koulutuksen ja tutkintojen rakenteita, sisältöjä sekä määrällistä

tarjontaa. Ammatillisen koulutuksen riittävä tarjonta tulee varmistaa ja kohdentaa se alueelli-

sen tarpeen mukaan. Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen uudistamista jatketaan tii-

viissä yhteistyössä työelämän kanssa tavoitteena selkeämpi ja paremmin työelämän vaatimuk-

sia vastaava tutkintorakenne ja tutkinnot. (Hallitusohjelma 2011.) Tämän tutkimuksen mu-

kaan tutkimuksessa mukana olleet oppilaitokset ovat huomioineet hallitusohjelmaan kirjatut

linjaukset.

6.1.2 Hoitotyön toiminnot opetussuunnitelman muodollisella tasolla

Sote-strategiahankkeen mukaan tulevaisuuden lähihoitajan osaamistarpeiden neljä osa-aluetta

olivat ammatillinen kasvu ja oppiminen, ammattieettinen osaaminen, vuorovaikutustaidot

sekä ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävä asi-

akkaan hoitotyö. Hankkeen mukaan tämänhetkinen tutkinnon peruste antaa mahdollisuuden

näiden osa-alueiden huomioimiseen, mutta niiden sisäistäminen edellyttää opetussuunnitel-

man toteuttamisessa sisällöllisten painotusten muutosta. (Hakala ym. 2010.) Myös tämän

tutkimuksen tuloksissa osaamistarpeet nousivat esille.

Päivittäisissä toiminnoissa tukeminen näkyi vahvasti kaikkien oppilaitosten opetussuunnitel-

mien muodollisella tasolla. Päivittäisissä toiminnoissa avustaminen kulki mukana läpi perus-

opintojen. Sitä harjoiteltiin teoriassa, laboraatiotunneilla oppilaitoksessa sekä työssäoppimis-

jaksolla. Aikaisemman tutkimuksen mukaan hoitotyön opiskelijat arvostavat mahdollisuutta

45

harjoitella hoitotyön toimintaa turvallisessa ympäristössä ennen työssäoppimista. Hoitotyön

toimintojen harjoittelu edisti aktiivista oppimista ja lisäsi hoitotyön taitojen osaamista sekä

opiskelijoiden itseluottamusta. (Reilly & Spratt 2007.) Myös Sote-strategia – hankkeen tulos-

ten mukaan lähihoitajan perustehtävä on tulevaisuudessa asiakkaan tai potilaan tukeminen ja

avustaminen päivittäisissä toiminnoissa (Hakala ym. 2010).

Tutkimusten mukaan kansansairauksien määrä lisääntyy tulevaisuudessa (Räisänen 2003;

Hakala ym. 2010). Onkin tärkeää, että lähihoitajilla on tietoa ja ymmärrystä niiden hoitotyös-

tä. Kaikissa opetussuunnitelmissa oli nähtävissä kansansairauksien ja niiden hoitotyön opiske-

leminen. Kansansairauksilla tarkoitettiin diabetesta, epilepsiaa, Parkinsonin tautia, Alzheime-

rin tautia, reumaa, aivoverenvuotoa, aivoinfarktia, mielenterveys- ja päihdesairauksia, ar-

troosia ja osteoporoosia. Samat sairaudet oli mainittu kaikissa opetussuunnitelmissa.

Terveyden edistäminen esiintyi kaikissa lähihoitajien opetussuunnitelmissa muodollisella

tasolla. Terveyden edistämistä opiskeltiin omana opintojaksonaan jokaisessa tutkimuksessa

mukana olleessa oppilaitoksessa, lisäksi sitä oli integroitu muihin opintojaksoihin. Tervey-

denhuollon suositukset Kaste 2012-2015, Terveys 2015 ja Ikäihmisten palvelujen laatusuosi-

tus korostavat terveyden edistämistä ja ennaltaehkäisyä kaikissa ikäluokissa. (Sosiaali- ja ter-

veysministeriö 2001; Sosiaali- ja terveysministeriö 2008; Sosiaali- ja terveysministeriö 2012.)

Sjögren ym. (2003) ovat selvittäneet terveyden edistämisen elementtien ilmenemistä kahdessa

suomalaisessa ammattikorkeakoulussa. Tulosten mukaan valtakunnallinen ohjaus takasi sen,

että terveyden edistämistä oli sijoitettu riittävästi opetussuunnitelmiin. Terveyden edistämisen

opiskelu on lähihoitajille erittäin tärkeää, sillä terveyden edistäminen on kaikkien hoitoalalla

työskentelevien tehtävä.

Lääkehoito oli itsenäisenä opintojaksona jokaisessa opetussuunnitelmassa. Pääpaino oli tur-

vallisen lääkehoidon toteuttamisessa ja lääkehoidon käyttämisessä hoitotyön keinona. Opetus-

suunnitelmissa perehdyttiin tiettyihin edellä lueteltuihin kansansairauksien lääkehoitoon osa-

na sairauksien hoitotyötä. Lisäksi opintojaksoilla perehdyttiin lääkehoidon perusteisiin, kuten

reseptin lukemiseen ja lääkkeenantotapoihin, joita olivat muun muassa injektion antaminen.

Kaikissa opetussuunnitelmissa oli työssäoppimista, joka suoritettiin erilaisissa hoitoympäris-

töissä, kuten vanhainkodeissa, palvelutaloissa ja kotihoidossa. Päätavoitteena jaksolla oli har-

joitella teoriaopinnoissa saatuja taitoja hoitotyön toiminnoista. Työssäoppimisen kesto vaihte-

li oppilaitoksittain viidestä viikosta seitsemään viikkoon. Työelämässä, oikeassa hoitoympä-

46

ristössä tapahtuva harjoittelu on oppimisen kannalta tärkeää myös aikaisempien tutkimusten

mukaan (Gardner ym. 2003; Reilly 2007).

Opetussuunnitelmien rakenne oli hyvin samankaltainen kaikissa opetussuunnitelmissa, joten

yhteenvetokäsitekartta yleistavoitteista ja hoitotyön toimintojen esiintymisestä voitiin tehdä.

6.2 Tutkimuksen eettisyys

Eettisyys tutkimusprosessissa on kaiken tieteellisen toiminnan ydin (Kylmä & Juvakka 2007;

Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009). Hyvä tieteellinen käytäntö liittyy kaikkiin tutki-

musprosessin vaiheisiin (Eriksson ym. 2008). Tässä tutkimuksessa pyrittiin noudattamaan

rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa.

Tutkimuksen eettisyyden tarkastelu lähtee aiheen valinnasta ja sen merkittävyydestä (Hirsjär-

vi 2007; Kylmä & Juvakka 2007). Aiheen valinnassa tulee pohtia sen oikeutusta, tutkimuksen

tulee rakentaa terveystieteiden tietoperustaa. Myös yhteiskunnallinen ulottuvuus on tärkeä

tekijä, tutkimuksen tulee tuottaa hyötyä yhteiskunnallisesti ajateltuna (Kylmä & Juvakka

2007). Lähihoitajakoulutusta on tutkittu Suomessa hyvin vähän. Opetussuunnitelmauudistuk-

sen jälkeen (v.2010) lähihoitajien opetussuunnitelmista ei ole tiettävästi julkaistu yhtäkään

tutkimusta. Lähihoitajien koulutuspaikkoja lisätään jatkuvasti ja työvoimasta on pula. Tämä

lisää tarvetta myös lähihoitajien opetussuunnitelmien tutkimiselle ja tarkastelemiselle. Lähi-

hoitajien opetussuunnitelman analyysi on siis yhteiskunnallisesti sekä terveyspolitiikan kan-

nalta perusteltuja.

Opetussuunnitelmat ovat julkisia asiakirjoja, joten tutkimuslupaa niiden analysoimiseen ei

tarvitse hakea (Hätönen 2006). Tutkimuslupia ei haettu tässä tutkimuksessa. Oppilaitoksille

ilmoitettiin kirjeellä, että heidän opetussuunnitelmiaan käytetään pro gradu -opinnäytetyön

tutkimusaineistona. Tutkimuksen raportoinnissa ei mainita oppilaitosten nimiä, joten tulosten

yhdistäminen oppilaitoksiin on epätodennäköistä. Opetussuunnitelmia ei vertailtu yksityis-

kohtaisesti keskenään, tämä myös ilmoitettiin oppilaitoksiin kirjeessä.

Hyvä tieteellinen käytäntö tarkoittaa Tutkimuseettinen neuvottelukunnan (2002) mukaan re-

hellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa. Muiden tutkijoi-

den työ ja saavutukset tulee huomioida asianmukaisella tavalla. Raportointi tulee tehdä yksi-

47

tyiskohtaisesti ja tarkasti, kaikki tulokset tulee julkaista. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta

2002; Kylmä & Juvakka 2007.) Tässä tutkimuksessa pyrittiin huolelliseen ja kattavaan tie-

donhankintaan. Tutkimusraportissa kuvataan tutkimusprosessin vaiheet mahdollisimman tar-

kasti. Aineiston analysointi ja tulosten tarkastelu on tehty rehellisesti ja avoimesti. Lähdemer-

kinnöissä on pyritty tarkkuuteen ja oikeellisuuteen.

6.3 Tutkimuksen luotettavuus

Tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida monella tapaa (Hirsjärvi 2007; Kylmä & Juvak-

ka 2007). Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden kriteereinä pidetään uskottavuutta, siirret-

tävyyttä, riippuvuutta ja vahvistettavuutta (Salanterä & Suominen 2002; Kankkunen & Vehvi-

läinen-Julkunen 2009). Tässä tutkimuksessa luotettavuutta arvioidaan Kylmän ja Juvakan

laatimien kriteereiden perusteella, arvioimalla uskottavuutta, vahvistettavuutta, refleksiivi-

syyttä ja siirrettävyyttä. (Kylmä & Juvakka 2007).

Uskottavuudella tarkoitetaan tutkimuksen ja sen tuottamien tulosten uskottavuutta ja sitä mi-

ten hyvin se on voitu osoittaa raportoinnissa. Tutkimuksen uskottavuutta vahvistaa se, että

tutkija on asian kanssa tekemisissä pitkään. (Kylmä & Juvakka 2007.) Tässä tutkimuksessa

tutkija on perehtynyt tutkittavaan ilmiöön eli opetussuunnitelmiin pitkän aikaa jo ennen tut-

kimuksen tekemistä työskennellessään niiden parissa. Opetussuunnitelmien rakenne oli tutki-

jalle tuttu.

Vahvistettavuus liittyy koko tutkimusprosessiin ja sitä lisää mahdollisimman tarkka prosessin

kuvaaminen, siten, että toisella tutkijalla olisi mahdollisuus seurata prosessia (Kylmä & Ju-

vakka 2007). Tässä tutkimuksessa tutkija piti tutkimuspäiväkirjaa tutkimuksen eri vaiheista.

Tutkija säilytti myös käsitekartat kaikista työstämisen vaiheista, jotta näihin olisi mahdollista

palata myöhemmässä vaiheessa. Toisen henkilön tekemät käsitekartat aineistosta olisivat vah-

vistaneet tutkimuksen luotettavuutta ja antaneet mahdollisesti uusia näkökulmia tutkittavaan

ilmiöön. Toisaalta laadullisessa tutkimuksessa sama aineisto ei välttämättä tuota samaa tulkin-

taa, todellisuuksia on monia ja tämä hyväksytään laadullisessa tutkimuksessa (Kylmä & Ju-

vakka 2007). Käsitekarttojen teossa on kuitenkin aina kyse tulkinnasta, niinpä kartat voivat

poiketa hieman toisistaan (Aaltola & Valli 2007).

48

Tässä tutkimuksessa käytettiin käsitekarttamenetelmää ja raportoinnissa tulokset esitettiin

käsitekarttojen lisäksi sanallisesti kuvaamalla. Tämä helpottaa käsitekarttojen lukemista. Läh-

dekirjallisuuden mukaan käsitekarttamenetelmä sopii opetussuunnitelmatutkimuksiin

(Luckowski 2003; Gul & Boman 2006; Conceicao & Taylor 2007; Aaltola & Valli 2007).

Käsitekarttaa on käytetty aikaisemminkin opetussuunnitelma-analyyseissä (Sjögren ym. 2000;

Kemppainen & Pitkäpaasi 2005; Aura 2010; Iire 2010). Lähestymistapa oli induktiivis-

deduktiivinen, tämä perustellaan sillä, että lähihoitajien opetussuunnitelmista ei ollut löydet-

tävissä aikaisempaa tietoa.

Refleksiivisyys tarkoittaa tutkijan tiedostamista omista lähtökohdistaan tutkimuksen tekijänä.

Tutkimuksen tekijän tulee kuvata ja pohtia sitä kuinka hän vaikuttaa aineistoon ja tutkimus-

prosessiin ja kuvattava tämä tutkimuksen raportoinnissa. (Kylmä & Juvakka 2007.) Tässä

tutkimuksessa tutkija on työskennellyt opetussuunnitelmien parissa työssään ja nämä olivat

siltä osin hänelle tuttuja. Tutkija tiedosti tämän ja pyrki ottamaan sen huomioon tutkimuspro-

sessin jokaisessa vaiheessa, opetussuunnitelmat pyrittiin kuvamaan objektiivisesti ilman, että

tutkijan käsitykset vaikuttaisivat käsitekarttoihin. Tutkittavan asian tunteminen voi olla hyö-

dyksi tutkijalle, sillä, jos tutkijalla ei ole riittävää tuntemusta omaan aineistoon ja tutkittavaan

ilmiöön on hänen lähes mahdotonta tehdä siitä tulkintoja.

Siirrettävyys luotettavuuskriteerinä tarkoittaa tutkimuksen tulosten siirrettävyyttä muihin sa-

mankaltaisiin tilanteisiin. Tutkimusraportissa on oltava riittävästi taustatietoja tutkimusaineis-

tosta ja ympäristöstä, jotta lukija voi arvioida siirrettävyyttä. (Kylmä & Juvakka 2007.) Tä-

män tutkimuksen tuloksissa on kuvattu neljän oppilaitoksen lähihoitajakoulutuksen opetus-

suunnitelmaa hoitotyön ilmenemistä muodollisella tasolla. Tuloksia ei voida suoraan siirtää

toisten oppilaitosten kontekstiin, sillä jokainen oppilaitos tekee opetussuunnitelmansa itse

valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta. Tällöin opetussuunnitelmissa voivat poiketa

toisistaan. Tässä tutkimuksessa tarkalla tutkimusilmiön kuvaamisella on pyritty mahdollista-

maan, että tutkimuksen hyödyntäjät voivat arvioida tulosten siirrettävyyden mahdollisuutta

erilaisiin ympäristöihin arvioimalla niiden samankaltaisuutta.

49

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTUTKIMUSAIHEET

Tämä tutkimus tuottaa tietoa hoitotyön opintojen painotuksesta lähihoitajien opetussuunni-

telmassa. Lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelmia ei ole tiettävästi tutkittu niiden uudis-

tamisen eli vuoden 2010 jälkeen. Tutkimus tuotti näin uutta tietoa lähihoitajien opetussuunni-

telmia koskien, nimenomaan hoitotyön näkökulmasta. Tutkimus vastasi esitettyihin tutkimus-

kysymyksiin. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää oppilaitoksissa opetussuunnitelmatyötä

tehdessä esimerkiksi, kun pohditaan hoitotyön opettamista ja mietitään painopistealueita ja

opintojaksojen sisältöjä.

Oppilaitosten yleistavoitteet olivat samankaltaiset kaikissa opetussuunnitelmissa. Muodollisen

tason yleistavoitteet oli kirjattu samalla tavoin ja opetussuunnitelman rakenne tältä osin oli

hyvin samankaltainen kaikissa oppilaitoksissa. Hoitotyön toiminnot ilmenivät opetussuunni-

telmissa hyvin samalla tavoin. Hoitotyön toimintojen opinnot ilmenivät kaikissa opetussuun-

nitelmissa niiden sisällöissä ja tavoitteissa. Myös muodollisen tason kuvaus oli hyvin saman-

kaltainen kaikkien neljän oppilaitoksen osalta. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että hoitotyön

toimintojen opetus on samankaltaista kaikissa neljässä oppilaitoksessa.

Opetussuunnitelmien rakenteen samankaltaisuus helpotti yhteenvetokäsitekarttojen tekemistä.

Yhteenvetokartat tehtiin sekä koulutuksen yleistavoitteista, että hoitotyön toimintojen ilme-

nemisestä opetussuunnitelmien muodollisella tasolla.

Hoitotyön toimintojen opintoja oli löydettävissä opetussuunnitelmista vain hoito ja huolenpi-

totyön opintokokonaisuudesta. Voisi kuitenkin olettaa, että hoitotyön toimintoja on integroitu

myös kasvun tukemisen ja ohjauksen sekä kuntoutuksen tukemisen opintokokonaisuuksiin,

sillä lähihoitajan tutkinto on sekä sosiaalialan, että terveysalan tutkinto. Olisi hyvä, jos ope-

tussuunnitelmassa näkyisi miten hoitotyön toiminnot ovat integroituna muiden opintokoko-

naisuuksien opintojaksoihin. Opetussuunnitelma ohjaa opettajaa työssään ja sisällyttämällä

hoitotyön toiminnot näkyväksi opintojaksoihin, lisätään sen toteutumisen todennäköisyyttä.

Opetussuunnitelmassa esitetyissä tavoitteissa oli kouluttaa lähihoitajia, joilla on laaja-alainen

osaaminen ja mahdollisuuksia toimia monenlaisissa toimintaympäristöissä. Osaamisen laaja-

alaisuutta korostettiin ja monin paikoin tuotiin esille, että lähihoitajan työ on tulevaisuudessa

entistä laaja-alaisempaa. Myös opetussuunnitelmissa tulisi ottaa huomioon työn muuttuminen,

opetussuunnitelmia ei kuitenkaan uudisteta vuosittain. Työn muuttuminen laaja-alaisemmaksi

50

tulisi huomioida opetussuunnitelman painotuksissa, etenkin elinikäisen oppimisen taitojen

opetuksessa. Omaamalla hyvät elinikäisen oppimisen valmiudet opiskelija pystyy etsimään

tietoa itsenäisesti ja selviytyy uusissa tilanteissa paremmin. Elinikäisen oppimisen valmiuksi-

en opettaminen tulisi kuvata myös opetussuunnitelman muodollisella tasolla, jotta opettajat

sekä opiskelijat voisivat sen huomioida.

Mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita olisi tutkia mitkä asiat vaikuttavat hoitotyön painotuk-

siin opetussuunnitelmatyötä tehdessä. Miksi joissakin oppilaitoksissa painotetaan enemmän

terveysalan osaamista ja toisissa oppilaitoksissa sosiaalialan osaamista? Tutkimus tuottaisi

tietoa mitkä tekijät vaikuttavat opetuksen painopisteisiin. Olisi mielenkiintoista tutkia myös

opiskelijoiden näkemyksiä painotuseroista. Mielenkiintoista olisi myös selvittää miten hoito-

työn toimintojen opetus toteutetaan. Tulokset voisivat kertoa millaisia opetus- ja oppimisme-

netelmiä käytetään opetettaessa hoitotyön toimintoja lähihoitajille.

51

LÄHTEET

Aaltola J ja Valli R. (toim.) 2007. Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineis-

tonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. PS-kustannus, Juva.

Axley L. 2008. Competency: a concept analysis. Nursing Forum 43 (4), 214-222.

Ala-Hiiro T. 2007. Perhekeskeisyys ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman ope-

tussuunnitelmassa ja opetuksessa - punainen lanka vai reunaehto? Tampereen yli-

opisto, hoitotieteen laitos.

Aura A. 2010. Asiantuntijuus bioanalyytikkokoulutuksessa: analyysi bioanalyysikoulutusten

opetussuunnitelmista. Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos.

Benner P. 1989. From novice to expert: excellence and power in clinical nursing practice.

WSOY, Porvoo.

Burns N & Grove NK. 2005. The Practice of Nursing Research. Conduct, Critique and Utili-

zation. Fifth edition. Saunders Company, Philadelphia.

Cassidy S. 2009. Interpretation of competence in student assessment. Nursing Standard 23

(18), 39-46.

Conceicâo S & Taylor L. 2007. Using a constructivist approach with Online Concept Maps:

Relationship Between Theory and Nursing Education. Nursing Education Perspec-

tives, September / October 2007, Vol.28 No.5, 268-275.

Cowan DT, Wilson-Barnett J & Norman IJ. 2007. A European survey of general nurses `self

assessment of competence. Nurse Education Today 27, 452–458.

Rogalski H, Oppermann R, Terschüren C, van den Berg, N & Hoffmann W. 2010. A curricu-

lum for nurses in Germany undertakin medically-delegated tasks in primary care.

Journal of Advanced Nursing 66(3), 635–644.

Eriksson K, Leino-Kilpi H & Vehviläinen-Julkunen K. 2008. Hoitotiede ja tiede-etiikka. Hoi-

totiede 20 (6), 295—303

Eriksson K, Isola A, Kyngäs H, Leino-Kilpi H, Lindström U, Paavilainen E, Pietilä AM, Sa-

lanterä S, Vehviläinen-Julkunen K & Åsted-Kurki P. 2008. Hoitotiede. WSOY, Hel-

sinki.

ETENE. 2011. Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta. ETENE-julkaisuja 30. Valtakunnalli-

nen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE, Sosiaali- ja terveysmi-

nisteriö, Helsinki. www.etene.fi/Julkaisut. Luettu 19.8.2012.

ETENE. 2010. Teknologia ja etiikka sosiaali- ja terveysalan hoidossa ja hoivassa. ETENE-

julkaisuja 30. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta

ETENE, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Luettu 19.08.2012.

52

Farrand P, McMullan M, Jowett R & Humphreys A. 2006. Implementing competency rec-

ommendations into pre-registetration nursing curricula: effects upon levels of confi-

dence in clinical skills. Nurse Education Today 26, 97–103.

Finlex. 1998. Laki ammatillisesta koulutuksesta 21.8.1998/630.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630. Luettu 17.11.2011.

Finlex. 1994. Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä. 28.6.1994. 564/1994.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19940564. Luettu 17.11.2011.

Fotheringham D. 2010. Triangulation for the assessment of clinical nursing skills: a review of

theory, use and methodology. International Journal of Nursing Studies 47 (2010)

386-391.

Gardner G, Gardner A & Proctor M. 2003. Nurse practitioner education: a research-based

curriculum structure. Journal of Advanced Nursing, 47(2), 143-152.

Gul R & Boman J. 2006. Concept mapping: A strategy for teaching and evaluation in nursing

education. Nurse Education in Practice (2006) 6, 199–206.

Haho A. 2007. Ammatillisen hoitamisen perusteet. Aikuiskasvatus (4), 244–255.

Hakala R, Tahvanainen S, Ikonen T & Siro A. 2010. Osaava lähihoitaja 2020. Sosiaali- ja

terveysalan perustutkintokoulutuksen kehittämisstrategia. Opetushallitus. Raportit ja

selvitykset 2011:6.

http://www.oph.fi/download/132619_Osaava_lahihoitaja_2020.pdf. Luettu

20.8.2012.

Hallitusohjelma. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma 22.6.2011.

http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp. Luettu 2.8.2012.

Hanhijoki I, Katajisto J, Kimari M & Savioja H. 2009. Koulutus ja työvoiman kysyntä 2020.

Tulevaisuuden työpaikat – osaajia tarvitaan. Opetushallitus, Helsinki.

Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P. 2007. Tutki ja kirjoita. Tammi, Helsinki.

Heikkilä P. 2010. Lähihoitajaopiskelijoiden hoitamiseen liittyvien taitojen osaaminen opiske-

lijoiden arvioimana. Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos. Pro gradu –tutkielma.

Helkomaa S. 2011. Lähihoitajaopiskelijoiden lääkelaskentataidot valmistumisvaiheessa. Tu-

run yliopisto, hoitotieteen laitos.

Henriksson L. 2011. Lähihoitaja – joustavaa työvoimaa sosiaali- ja terveysalalle. Teoksessa

Laiho A & Ruoholinna T. (toim.) Terveysalan ammatit ja koulutus. Gaudeamus Hel-

sinki University Press, Tallinna.

Holland K, Roxburgh M, Johnson M, Topping K, Watson K, Lauder W & Porter M. 2009.

Fitness for practice in nursing and midwifery education in Scotland, United King-

dom. Journal of Clinical Nursing, 19, 461–469.

Hätönen H. 2006. Eläköön opetussuunnitelma II. Opas ammatillisen koulutuksen järjestäjille

ja oppilaitoksille. Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi.

53

Iire P. 2010. Gerontologinen hoitotyö sairaanhoitajakoulutuksessa: analyysi ammattikorkea-

koulujen opetussuunnitelmista. Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos. Pro gradu -

tutkielma.

Immonen-Orpana P. 2009. Onnistuneen ikääntymisen ymmärrystä rakentamassa. Fysiotera-

peuttiopiskelijoiden oppiminen kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen kehyksessä.

Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Soveltavan kasvatustieteen

laitos. Väitöskirja.

Jayasekara R, Schultz T & McCutcheon H. 2006. A comprehensive systematic review of

evidence on the effectiveness and appropriateness of undergraduate nursing curricu-

la. Evidence Based Healthcare. 2006; 4: 191–207.

Kankkunen M. 1999. Opittujen käsitteiden merkityksen ymmärtäminen sekä ajattelun raken-

teiden analyysi käsitekarttamenetelmän avulla. Joensuun Yliopisto. Kasvatustieteelli-

siä julkaisuja, 54.

Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2009. Tutkimus hoitotieteessä. WSOYpro, Helsin-

ki.

Kemppainen V & Pitkäpaasi T. 2005. Kulttuurinen terveyden edistäminen: analyysi suoma-

laisista kansainvälisyyteen erikoistuneista sairaanhoitajakoulutuksista opetussuunni-

telmatasolla. Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielma.

Kuntatyönantajat. 2012. Kunta-alan henkilöstömäärä kasvanut eniten vanhuspalveluissa.

http://www.kuntatyonantajat.fi/fi/ajankohtaista/tiedotteet/2012/Sivut/vanhuspalvelujen-henkilostomaara-kasvanut-eniten.aspx. Luettu 29.8.2012.

Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita Prima Oy, Helsinki.

Kylmä J, Rissanen M-L, Laukkanen E, Nikkonen M, Isola A & Juvakka T. 2007. Kuvaileva

laadullinen terveystutkimus. Premissi (5), 42–46.

Lauri S. 2006. Hoitotyön ydinosaaminen ja oppiminen. WSOY, Helsinki.

Lauri S & Elomaa L. 2001. Hoitotieteen perusteet. WSOY, Helsinki.

Leibbrandt L, Brown D & White J. 2005. National comparative curriculum evaluation of

baccalaureate nursing degrees: A framework for the practice based professions. Nur-

se Education Today (2005) 25, 418–429.

Liljamo P, Kaakinen P & Ensio A. 2008. Opas FinCC – luokituskokonaisuuden käyttöön hoi-

totyön sähköisen kirjaamisen mallissa.

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/53f7c79c-b7db-4a27-914c-aef3899abb78.

Luettu 13.5.2012.

Luckowski A. 2003. Concept mapping as a critical thinking tool for nurse educators. Journal

for Nurses in Staff Development, 19, 225–230.

Markkanen K. 2009. Lähihoitaja – sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen. Tehyläisten

lähihoitajien käsityksiä koulutuksesta ja työelämästä. Tehyn julkaisusarja B: 1/2009.

Multiprint Oy, Helsinki.

54

Mi Ja K, Hyeonkyeong L, Hyun Kyung K, Yang-Heui A, Euisook K, Soon-Nyoung Y &

Kwang-Ja L. 2010. Quality on faculty, students, curriculum and resources for nurs-

ing doctoral education in Korea: A focus group study. International Journal of Nurs-

ing Studies 47 (2010) 295-306.

Novak J & Gowin D. 1995. Opi oppimaan. Tammer-Paino Oy, Tampere.

Novak J. D. 2002. Tiedon oppiminen, luominen ja käyttö. Käsitekartat työvälineinä oppilai-

toksissa ja yrityksissä. PS-kustannus, Keuruu.

Nykopp L. 2006. Valmistuvien lähihoitajaopiskelijoiden verenpaineen mittaustaidot. Tampe-

reen yliopisto, hoitotieteen laitos.

Ojala S. 2008. Olen ammatiltani lähihoitaja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010. Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämishankkeen

loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä

2010:15.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2011. Koulutus ja tutkimus vuosina 2011 - 2016. Kehittämis-

suunnitelma.

Opetushallitus. 2010. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja 2010. Ammatillisen

perustutkinnon perusteet. Määräys 17/011/2010.

Opetushallitus. Käsitekarttatyökalu.

http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/kasitekarttatyokalu.

Luettu 13.5.2012.

Ousey K. 2003. The first year of a problem based learning curriculum. Nursing Standard 17

(22), 33–36.

Pfeil M. 2003. Assessing the clinical skills performance of nursing students. Journal of Child

Health Care 7 (3), 191-205.

Reilly A & Spratt C. 2007. The perceptions of undergraduate student nurses of high-fidelity

simulation-based learning: A case report from the University of Tasmania. Nurse

Education Today (2007) 27, 542–550.

Roxburgh M, Watson R, Holland K, Johnson M, Lauder W & Topping K. 2008. A review of

curriculum evaluation in United Kingdom nursing education. Nurse Education Today

(2008) 28, 881-889.

Räisänen A. 2003. Lähihoitajakoulutuksen järjestämisedellytykset. Arviointi 6/2003. Opetus-

hallitus.

Räisänen A. 2002. Hoitotyöntekijöiksi valmistuvien osaaminen. Vertailututkimus opistoas-

teelta ja ammattikorkeakouluista valmistuvien hoitotyöntekijöiden hoitotyön toimin-

tojen hallinnasta sekä opetuksen ja opiskelun painotuksista. Turun yliopisto. Hoito-

tieteen laitos. Väitöskirja.

Salanterä S & Suominen T. (toim.) 2002. Hoitotieteellisen tutkimuksen metodisia pohdintoja.

Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja raportteja A:40/2002.

55

Sjögren A, Poskiparta M & Liimatainen L. 2000. Edistetäänkö terveyttä? Kahden terveysalan

ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmien analyysi. Hoitotiede 12, 3-14.

Scott Tilley D.D. 2008. Competency in nursing: a concept analysis. Journal of Continuing

Education in Nursing 39 (2), 58–64.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2001. Terveys 2015 – kansanterveysohjelma. Esitteitä 2001:8.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2008. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terve-

ysministeriön julkaisuja 2008:3.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2010. Sosiaali- ja terveysministeriön Tulevaisuuskatsaus. Terve

ja hyvinvoiva Suomi 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:23. Hel-

sinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisoh-

jelma KASTE 2012–2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1.

Sulosaari V, Suhonen R & Leino-Kilpi H. 2009. An integrative review of the literature on

registered nurses’ medication competence. Journal of Clinical Nursing, 20, 464–478.

Tanskanen M. 2008. Lähihoitajaopiskelijoiden kaksivaiheinen käsienpesu : havainnointi- ja

kyselytutkimus. Turun yliopisto, hoitotieteen laitos.

Tilastokeskus. 2011. Opetushallituksen WERA - web-raportointipalvelu. www.oph.fi. Luettu

18.11.2011.

Toivanen E. 2004. Valmistumisvaiheessa olevien lähihoitajaopiskelijoiden ammatillinen

osaaminen perushoitajien ja kodinhoitajien kuvaamana. Oulun yliopisto, hoitotieteen

laitos.

Torres G & Stanton M.1992. Curriculum process in nursing. A Guide to Curriculum Devel-

opment. Prentice-Hall, Inc.,Englewood Cliffs, New Jersey.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2002. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkauksien kä-

sitteleminen. http://www.tenk.fi/hyva_tieteellinen_kaytanto/kaytanto.html. Lu-

ettu 20.8.2012.

Valloze J. 2009. Competence: a concept analysis. Teaching and Learning in Nursing 4, 115-

118.

Vuorensyrjä M, Borgman M, Kemppainen T, Mäntysaari, M & Pohjola A. 2006. Sosiaalialan

osaajat 2015. Sosiaalialan osaamis-, työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointihanke

(SOTENNA): loppuraportti. Opetusministeriö, Euroopan sosiaalirahasto, Sosiaali- ja

terveysministeriö, Suomen kuntaliitto. Sosiaalityön julkaisusarja 4. Jyväskylän yli-

opisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Tampereen yliopistopaino.

Yanhua C & Watson R. 2011. A review of clinical competence assessment in nursing. Nurse

Education Today 31, 832–836.

Åhlberg M. 1990. Käsitekarttatekniikka ja muut vastaavat graafiset tiedonesittämistekniikat

opettajan ja oppilaiden työvälineenä. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiede-

kunnan tutkimuksia, 30.

56

Åhlberg M & Kaivola T. 2006. Käsitekartat, Vee-heuristiikka ja argumentaatio- analyysi kes-

tävää kehitystä edistävän tutkivan opiskeluprosessin apuvälineinä. Teoksessa Kaivo-

la T & Rohweder L. (toim.) Korkeakouluopetus kestäväksi. Opas YK:n kestävää ke-

hitystä edistävän koulutuksenvuosikymmentä varten. Opetusministeriö, Helsinki.

Åhlberg M. 2008. Concept mapping as an innovation: documents, memories and notes from

Finland, Sweden, Estonia and Russia 1984–2008. Proceedings of the Third Interna-

tional Conference on Concept Mapping.

http://cmc.ihmc.us/cmc2008papers/cmc2008-p288.pdf. Luettu 4.8.2012.

LIITE 1. Tiedoksianto oppilaitoksille opetussuunnitelman käyttämisestä tutkimukseen

Arvoisa vastaanottaja,

olen Itä-Suomen yliopiston Hoitotieteen laitoksen terveystieteiden opettajaopiskelija. Olen

ottanut käyttööni kotisivuiltanne lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelman vuodelle 2011–

2012. Opetussuunnitelma on osa pro gradu -opinnäytetyötäni.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata miten hoitotyö näkyy ammatillisten oppilaitosten lähi-

hoitajien opetussuunnitelmissa. Tutkimuksessa kuvataan neljän lähihoitajakoulutusta tarjoa-

van oppilaitoksen opetussuunnitelmien muodollisen tason yleistavoitteita sekä analysoidaan

miten hoitotyön toiminnot näkyvät perusopintojen opetussuunnitelmien muodollisella tasolla.

Tutkimuksen raportoinnissa ei tuoda esille oppilaitoksien nimiä eikä oppilaitoksia vertailla

keskenään.

Ystävällisin terveisin

Hanna-Mari Heinonen

Terveystieteiden opettajaopiskelija

Itä-Suomen yliopisto

Hoitotieteen laitos

s.posti: hmheinon@student.uef.fi

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (1/11)

Tutkimuksia opetussuunnitelmista ja hoitotyön toiminnoista

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Ala-Hiiro T.

2007.

Perhekeskeisyys

ammattikor-

keakoulun hoi-

totyön koulu-

tusohjelman

opetussuunni-

telmassa ja ope-

tuksessa - pu-

nainen lanka vai

reunaehto?

Tampereen yli-

opisto, hoitotie-

teen laitos.

Pro gradu

-opinnäytetyö.

Kuvata perhe-

keskeisyyden

ilmenemistä

hoitotyön ope-

tussuunnitel-

massa ja ope-

tuksessa ammat-

tikorkeakoulun

hoitotyön koulu-

tusohjelmassa.

Opetus-

suunnitel-

ma-

analyysi.

Teemahaas-

tattelu 10

opettajalle.

Kvalitatii-

vinen

Opetussuunnitelman

tavoitteissa perhekeskei-

syys ilmeni käytännön

taitojen osalta melko

kattavasti. Teoreettisen

osaamisen ja tähän liitty-

en opetuksen sisältöjen

kohdalla perhekeskei-

syyden näkyvyys ope-

tussuunnitelmassa oli

kuitenkin vähäistä.

Aura A. 2010.

Asiantuntijuus

bioanalyytikko-

koulutuksessa:

analyysi bio-

analyysikoulu-

tusten opetus-

suunnitelmista.

Itä-Suomen yli-

opisto, hoitotie-

teen laitos.

Pro gradu

-opinnäytetyö.

Kuvata kuuden

ammattikorkea-

koulun bio-

analyytikkokou-

lutuksen opetus-

suunnitelmat

asiantuntijuuden

näkökulmasta.

10 opetus-

suunnitel-

maa

Kvalitatii-

vinen, käsi-

tekarttame-

netelmä

Tausta-ajattelussa koros-

tui arvot, toimintaperi-

aatteet, yleiset terveys-

alan periaatteet. Muodol-

lisella tasolla opetus oli

erilaista ammattikorkea-

kouluittain, yhteistä oli,

että asiantuntijuus luo-

daan perusopintojen ai-

kana ja sitä syvennetään

ammatillisissa opinnois-

sa.

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (2/11)

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Dreier A, Ro-

galski H, Op-

permann R,

Terschüren C,

van den Berg, N

& Hoffmann W.

2010.

A curriculum

for nurses in

Germany un-

dertakin medi-

cally-delegated

tasks in primary

care.

Journal of Ad-

vanced Nursing

66(3), 635–644.

Raportoida tut-

kimuksesta,

jossa kehitetään

hoitajien päte-

vyyttä ottaa vas-

taan lääketie-

teellisiä määrä-

yksiä ja näin

vapauttaen lää-

käreiden aikaa.

16 osallistu-

jaa

Kvalitatii-

vinen

Osallistujat ja general

practionerit kokivat ope-

tussuunnitelman asiaan-

kuuluvaksi ja käyttökel-

poiseksi. Hoitajat olivat

motivoituneita ja kyke-

neväisiä työllistämään

itsensä. Työnkuvaa laa-

jentamalla he vähensivät

lääkäreiden työtaakkaa.

Potilaat arvioivat hoitaji-

en käyntejä positiivisesti.

Farrand P,

McMullan M,

Jowett R &

Humphreys A.

2006.

Implementing

competency

recommenda-

tions into pre-

registetration

nursing curricu-

la: effects upon

levels of confi-

dence in clinical

skills.

Nurse Educati-

on Today 26,

97–103.

Tutkia lisäävät-

kö opetussuun-

nitelman uudet

suositukset

opiskelijoiden

luottamusta

omiin hoitotyön

taitoihinsa.

Yksi yli-

opisto, 139

opiskelijaa

Kvalitatii-

vinen

Opiskelijat jotka opiske-

livat uusien suositusten

mukaan olivat luottavai-

sempia omiin hoitotyön

taitoihinsa kuin opiskeli-

jat jotka opiskelivat van-

hojen suositusten mu-

kaan.

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (3/11)

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Fotheringham

D. 2010.

Triangulation

for the assess-

ment of clinical

nursing skills: a

review of theo-

ry, use and

methodology.

International

Journal of Nurs-

ing Studies 47

(2010) 386-391.

Arvioida trian-

gulaation käyt-

tökelpoisuutta

arvioidessa hoi-

totyön taitoja

sairaanhoitajien

opetussuunni-

telmissa.

120 tutki-

musta arvi-

oitiin, 40

tutkimusta

otettiin mu-

kaan

Kvalitatii-

vinen

Hoitotyön taidot on hei-

kosti määritelty käsite ja

sitä on vaikea määritellä.

On esitelty monia mitta-

reita jotka mittaavat hoi-

totyön taitoja validiteetin

ja reabiliteetin huomioi-

den. Tämä on saanut

monet asiantuntijat suo-

sittelemaan, että triangu-

laatiota tulisi käyttää.

Gardner G,

Gardner A &

Proctor M.

2003.

Nurse practi-

tioner educa-

tion: a re-

search-based

curriculum

structure.

Journal of Ad-

vanced Nursing,

47(2), 143–152.

Tutkia Austra-

lialaisten hoita-

jien ammatillisia

vaatimuksia ja

käyttää löydök-

siä tietona ope-

tussuunnitelmi-

en kehittämises-

sä

4 hoitajaa Kvalitatii-

vinen

Opinnot voidaan jakaa

kolmeen osa-alueeseen:

kliiniseen harjoitteluun,

kliiniseen tietoon ja hoi-

totyön opintoihin. Ope-

tussuunnitelman rakenne

on rakennettu löydösten

mukaisesti.

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (4/11)

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Heikkilä P.

2010.

Lähihoitaja-

opiskelijoiden

hoitamiseen

liittyvien taito-

jen osaaminen

opiskelijoiden

arvioimana.

Itä-Suomen yli-

opisto, hoitotie-

teen laitos.

Pro gradu

-opinnäytetyö

Kartoittaa hoi-

tamisen taitojen

oppimistuloksia

lähihoitajaopis-

kelijoiden arvi-

oimana. Selvit-

tää minkälaisia

opetusmenetel-

miä lähihoitaja-

koulutuksessa

käytetään.

Kyselylo-

make 83

opiskelijalle

Kvantitatii-

vinen

Opiskelijat arvioivat

hallitsevansa kaikki hoi-

tamiseen liittyvät osa-

alueet hyvin. Parhaiten

he hallitsivat turvallisen

ja hoidollisen ympäris-

tön luomisen. Yksittäi-

sistä toiminnoista he

kokivat hallitsevansa

parhaiten tunteiden koh-

taamisen, henkisen tuen

antamisen, verenkierto-

toiminnot ja lämmön

säätelyyn liittyvät toi-

minnot. Heikoiten he

kokivat hallitsevansa

sukupuolisuuteen, sek-

suaalisuuteen, hengelli-

seen tukeen ja kuole-

maan liittyvät toiminnot.

Helkomaa S.

2011.

Lähihoitaja-

opiskelijoiden

lääkelaskenta-

taidot valmis-

tumisvaiheessa.

Turun yliopisto,

hoitotieteen lai-

tos. Pro gradu

-opinnäytetyö.

Arvioida minkä-

laiset ovat ope-

tussuunnitelma-

perusteisessa

koulutuksessa

opiskelevien

lähihoitajaopis-

kelijoiden lääke-

laskentataidot

valmistumisvai-

heessa

430 valmis-

tumisvai-

heessa ole-

vaa lähihoi-

tajaopiskeli-

jaa

Kvantitatii-

vinen

Lähihoitajaopiskelijat

arvioivat perustason ma-

temaattiset taitonsa kes-

kimäärin hyviksi, korke-

amman tason matemaat-

tiset taitonsa keskinker-

taisiksi–melko hyviksi ja

farmakologiset taitonsa

melko hyviksi.

Tulokset osoittavat lähi-

hoitajaopiskelijoiden

matemaattisissa ja far-

makologisissa taidoissa

olevan puutteita.

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (5/11)

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Holland K,

Roxburgh M,

Johnson M,

Topping K,

Watson K,

Lauder W &

Porter M. 2009.

Fitness for prac-

tice in nursing

and midwifery

education in

Scotland, United

Kingdom.

Journal of Cli-

nical Nursing,

19, 461–469.

Arvioida hoito-

työn ja kätilö-

työn opetus-

suunnitelman

soveltuvuutta

käytäntöön.

Vaihe 1:

kysely,

strukturoitu

kliininen

koe ja ope-

tussuunni-

telmien ar-

viointi. Vai-

he 2: puoli-

struktu-

roidut haas-

tattelut ja

ryhmähaas-

tattelut

Kvalitatii-

vinen

Hoitajilla ja kätilöillä oli

puutteita omaan ammat-

titaitoon luottamisessa

rekisteröinnin aikaan,

jolloin he siirtyivät uu-

teen rooliin.

Aikaisemmin on ajateltu,

että hoitajaopiskelijat ja

kätilöt eivät sovi käytän-

nön työhön, koska heillä

on puutteita hoitotyön

taidoissa rekisteröinnin

aikaan. Tämä tutkimus

osoittaa, että rekisteröinti

on vasta alku elinikäisel-

le oppimiselle.

Iire P. 2010.

Gerontologinen

hoitotyö sai-

raanhoitajakou-

lutuksessa: ana-

lyysi ammatti-

korkeakoulujen

opetussuunni-

telmista.

Itä-Suomen yli-

opisto, hoitotie-

teen laitos.

Pro gradu

–opinnäytetyö.

Kuvata miten

gerontologinen

hoitotyö ilmenee

ammattikorkea-

koulujen sai-

raanhoitajakou-

lutuksessa

8 opetus-

suunnitel-

maa

Kvalitatii-

vinen

Tausta-ajattelun lähtö-

kohtana olivat ammatti-

korkeakoulun arvot ja

strategia. Lisäksi ilmi

tulivat hoitotiede, terve-

yspolitiikka, lainsäädän-

tö, kehittämissuositukset

ja ohjeet. Muodollisen

tason tavoitteena on kou-

luttaa eettisesti vastuulli-

sia, laaja-alaisia ja inno-

vatiivisia hoitajia. Ge-

rontologisen hoitotyön

painotukset vaihtelivat

opetussuunnitelmissa.

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (6/11)

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Jayasekara R,

Schultz T &

McCutcheon H.

2006.

A comprehen-

sive systematic

review of evi-

dence on the

effectiveness

and appropri-

ateness of un-

dergraduate

nursing curricu-

la.

Evidence Based

Healthcare.

2006; 4: 191–

207.

Arvioida kuinka

tehokkaita ja

tarkoituksenmu-

kaisia hoitotyön

opetussuunni-

telmat ovat.

16 artikkelia Kvantitatii-

vinen

Suurin osa artikkeleista

kuvasi hoitotyön opetus-

suunnitelman ja yksit-

täisten oppimistulosten

yhteyttä, esimerkiksi

kriittisen ajattelun taito-

ja.

Löydettiin neljä opetus-

suunnitelman mallia:

Integroitu – ja aihe-

keskeinen opetussuunni-

telma, ongelmalähtöinen

oppiminen, sekä integ-

roitu kriittisen ajattelun

malli.

Näyttö tehokkuudesta ja

tarkoituksenmukaisuu-

desta jäi heikoksi sillä

korkealaatuisia tutki-

muksia on vähän.

Kemppainen V

& Pitkäpaasi T.

2005.

Kulttuurinen

terveyden edis-

täminen: ana-

lyysi suomalai-

sista kansainvä-

lisyyteen eri-

koistuneista

sairaanhoitaja-

koulutuksista

opetussuunni-

telmatasolla.

Kuopion yliopis-

to, hoitotieteen

laitos.

Pro gradu

–opinnäytetyö.

Kuvata miten

kulttuurinen

terveyden edis-

tämisen opetus

ilmenee suoma-

laisten kansain-

välisyyteen eri-

koistuneiden

ammattikorkea-

koulujen opetus-

suunnitelmissa.

4 ammatti-

korkeakou-

lun opetus-

suunnitel-

maa

Käsitekart-

tamenetel-

mä

Opetussuunnitelmat oli-

vat rakenteellisesti eri-

laisia. Opintojaksojenen

tavoitteet ja sisällöt oli-

vat hyvin erilaisia. Pe-

rusopinnoissa kulttuuris-

ta terveyden edistämistä

ei ilmennyt, ammat-

tiopinnoissa ja vaihtoeh-

toisissa ammattiopin-

noissa terveyden edistä-

minen ilmeni yksittäisinä

kursseina tai integroituna

muihin kursseihin.

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (7/11)

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Leibbrandt L,

Brown D & White

J. 2005.

National compar-

ative curriculum

evaluation of bac-

calaureate nurs-

ing degrees: A

framework for

the practice based

professions.

Nurse Education

Today (2005) 25,

418–429.

Tutkia onko

Australialai-

seen hoitotyön

opetussuunni-

telmiin sisälly-

tetty tarvitta-

vat taidot ja

tiedot jotka

valmistavat

opiskelijat

nykyiseen

terveydenhuol-

lon ympäris-

töön Australi-

assa

26 /29 so-

veltuvaa

Australia-

laista ope-

tussuunni-

telmaa arvi-

oitiin.

Kvalitatii-

vinen

Yleisesti todettiin, että

valmistuneet ovat hyvin

valmiita käytännön hoi-

totyöhön. Kuitenkin tu-

levaisuudessa tulee kiin-

nittää huomioita käytän-

nön oppimisen laatuun ja

järjestämiseen. Lisäksi

on tehtävä työtä kehit-

tääkseen osaamista liit-

tyen Aboriginaalien,

Torres Trait Islanderin

ihmisten, maa- sekä syr-

jäseudulla asuvien ih-

misten sekä vanhusten

terveyteen liittyviin asi-

oihin.

Mi Ja K, Hyeon-

kyeong L, Hyun

Kyung K, Yang-

Heui A, Euisook

K, Soon-Nyoung

Y & Kwang-Ja L.

2010.

Quality on facul-

ty, students, cur-

riculum and re-

sources for nurs-

ing doctoral edu-

cation in Korea:

A focus group

study.

International

Journal of Nurs-

ing Studies 47

(2010) 295-306

Kuvailla Ko-

rean hoitotyön

opetuksen

laatua laitok-

sen, opiskeli-

joiden, opetus-

suunnitelman

ja resurssien

näkökulmasta

14 hoitotyön

ohjelmaa

tutkittiin. 4

ryhmää de-

kaaneja,

laitoksen

väkeä, opis-

kelijoita ja

valmistunei-

ta

Kvalitatii-

vinen

Opetussuunnitelman

vahvuudet olivat: keskit-

tyminen tiettyyn tutki-

musalueeseen, tutkimus-

etiikan noudattaminen,

monitieteelliset opinto-

jaksott. Opetussuunni-

telman heikkoudet oli-

vat: vähäinen opetus-

suunnitelman kehittämi-

seen varattu aika, epäso-

pivat opintojaksott suh-

teessa ydinsisältöön ja

puutteellinen linkkaus

suhteessa teoriaan ja

käytäntöön

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (8/11)

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Nykopp L. 2006.

Valmistuvien

lähihoitajaopis-

kelijoiden ve-

renpaineen mit-

taustaidot.

Tampereen yli-

opisto, hoitotie-

teen laitos.

Pro gradu

-opinnäytetyö.

Selvittää valmis-

tuvien lähihoita-

jaopiskelijoiden

verenpaineen

mittaustaitoja ja

tiedon tasoa

verenpaineen

mittaukseen

liittyvistä teki-

jöistä.

103 lähihoi-

tajaopiskeli-

jaa

Kvantitatii-

vinen

Verenpaineen mittaus ja

siihen liittyvät teoreetti-

set tiedot hallittiin kes-

kinkertaisesti. Tulosten

mukaan mittaustaidot ja

siihen liittyvät tiedot

eivät ole riittävät.

Ousey K. 2003.

The first year of

a problem based

learning curric-

ulum.

Nursing Stan-

dard 17 (22),

33–36.

Esittää arviointi

ensimmäisestä

12 kuukaudesta

uuden opetus-

suunnitelman

käytössä, ope-

tussuunnitelma

käyttää PBL –

menetelmää

Yksi yli-

opisto

Kvalitatii-

vinen

Uusi opetussuunnitelma

valmistaa opiskelijoita

sopeutumaan käytäntöön

Pfeil M. 2003.

Assessing the

clinical skills

performance of

nursing stu-

dents.

Journal of Child

Health Care 7

(3), 191-205.

Esittää ongelma-

lähtöisen ope-

tussuunnitelman

(PBL) arviointi-

kriteereiden

kehittämistä

145 opiske-

lijaa

Kvalitatii-

vinen

Ongelmat liittyivät luot-

tamukseen, oman toi-

minnan selittämiseen ja

turvallisuuteen.

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (9/11)

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Reilly A &

Spratt C. 2007.

The perceptions

of undergradu-

ate student

nurses of high-

fidelity simula-

tion-based

learning: A case

report from the

University of

Tasmania.

Nurse Educati-

on Today (2007)

27, 542–550.

Tutkia hoitotyön

opiskelijoiden ja

opettajien ko-

kemuksia kor-

kealaatuisesta

simulaatiohar-

joittelusta opis-

kelijoiden val-

mistautuessa

käytännön har-

joittelujaksolle.

Myös opetus-

suunnitelma

arvioitiin tästä

näkökulmasta.

21 opiskeli-

jaa osallistui

1 vaihee-

seen, 20

opiskelijaa

2. Vaihee-

seen. Opet-

tajia ryhmä-

haastateltiin

ja opetus-

suunnitel-

mat arvioi-

tiin

Kvalitatii-

vinen

Tulokset osoittivat, että

hoitotyön opiskelijat

arvostavat mahdollisuut-

ta harjoitella hoitotyön

toimintaa turvallisessa

ympäristössä ennen

työssäoppimista. Opiske-

lijat uskoivat, että simu-

laatioharjoittelu on inno-

vatiivinen tapa, joka

edistää aktiivista oppi-

mista ja lisää hoitotyön

taitojen osaamista ja

lisää itseluottamusta

ennen käytännön harjoit-

telua.

Opettajat toivat esille

samankaltaisia arvioita

simulaation soveltuvuu-

desta tapauskohtaiseen

(case-based) opetus-

suunnitelmaan.

Roxburgh M,

Watson R, Hol-

land K, Johnson

M, Lauder W &

Topping K.

2008.

A review of cur-

riculum evalua-

tion in United

Kingdom nurs-

ing education.

Nurse Educati-

on Today (2008)

28, 881-889.

Tutkia onko

mahdollista löy-

tää systemaatti-

nen lähestymis-

tapa opetus-

suunnitelmien

arviointiin ja

tehdä eroa käy-

tännön opetus-

suunnitelmien

välillä Iso-

Britanniassa

14 tutkimus-

ta analysoi-

tiin

Kvalitatii-

vinen

Tarvitaan lisää korkea-

laatuista tutkimusta ope-

tussuunnitelmien kehit-

tämisestä mikro- ja mak-

rotasolta. Tutkimusta

tulee tehdä sisällöstä,

prosessista ja lopputule-

masta.

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (10/11)

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Sjögren A, Pos-

kiparta M, Lii-

matainen L &

Kettunen T.

2003.

Teachers views

on curriculum

development in

health promo-

tion in two

Finnish poly-

technics.

Nurse Educati-

on Today (2003)

23, 112–122.

Kuvata opettaji-

en näkemyksiä

kuinka kehittää

terveyden edis-

tämisen ele-

menttejä opetus-

suunnitelmassa

kahdessa Suo-

malaisessa ter-

veysalan am-

mattikorkeakou-

lussa

10 opettajaa

haastateltiin

Kvalitatii-

vinen

Opetussuunnitelman

kuvaus vastasi opettajien

mukaan pääpiirteissään

heidän ja opiskelijoiden

työtä. Opettajat korosti-

vat, että valtakunnallinen

ohjaus takasi ammatilli-

sen osaamisen. Lähes

kaikki olivat sitä mieltä,

että terveyden edistämi-

nen oli sisällytetty riittä-

västi opetussuunnitel-

maan.

Sulosaari V,

Suhonen R &

Leino-Kilpi H.

2009.

An integrative

review of the

literature on

registered nurs-

es’ medication

competence.

Journal of Cli-

nical Nursing,

20, 464–478.

Kuvailla rekiste-

röityjen hoitaji-

en lääkehoidon

osaamista.

21 tutkimus-

ta

Kvalitatii-

vinen

Löytyi 11 aluetta jotka

määräävät hoitajien lää-

kehoidon osaamista:

(1) anatomia ja fysiolo-

gia (2) farmakologia, (3)

kommunikointi, (4) mo-

niammatillinen yhteis-

työ, (5) tiedonhaku, (6)

lääkelaskut, (7) lääke-

valvonta, (8) lääkehoi-

don opetus, (9) tutkimus

ja arviointi, (10) kirjaa-

minen ja (11) lääkehoi-

don turvallisuuden edis-

täminen osana potilas-

turvallisuutta. Nämä

osa-alueet voidaan jakaa

kolmeen eri pääkategori-

aan: (1) päätöksenteko-

kyky, (2) teoreettinen

osaaminen ja (3) käytän-

nön osaaminen.

LIITE 2. Kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia hoitotyön opetussuunnitelmista sekä lähi-

hoitajien koulutuksesta (11/11)

Tekijät, lähde Tutkimuksen

tarkoitus

Aineisto /

otos

Menetelmä Päätulokset

Tanskanen M.

2008.

Lähihoitaja-

opiskelijoiden

kaksivaiheinen

käsienpesu :

havainnointi- ja

kyselytutkimus.

Turun yliopisto,

hoitotieteen lai-

tos. Pro gradu

-opinnäytetyö.

Selvittää simu-

loidussa luokka-

tilanteessa, min-

kälaista on lähi-

hoitajaopiskeli-

joiden teoreetti-

nen ja kliininen

osaaminen kak-

sivaiheisessa

käsienpesussa.

Havainnoi-

tiin 54 lähi-

hoitajaopis-

kelijan kak-

sivaiheista

käsienpesua.

Tämän jäl-

keen kysely-

lomake kä-

sienpesusta.

Kvantitatii-

vinen

Lähihoitajaopiskelijoilla

oli hyvät teoreettiset

tiedot käsihygieniasta.

Lähihoitajaopiskelijat

hallitsivat erittäin hyvin

käsienpesutekniikan.

Tutkittavat kokivat, että

mallista oppiminen, ver-

taisoppiminen sekä oike-

an tavan muistaminen

olivat merkityksellisiä

asioita arvioitaessa kak-

sivaiheisen käsienpesun

kliinistä osaamista.

Toivanen E.

2004.

Valmistumis-

vaiheessa olevi-

en lähihoitaja-

opiskelijoiden

ammatillinen

osaaminen pe-

rushoitajien ja

kodinhoitajien

kuvaamana.

Oulun yliopisto,

hoitotieteen lai-

tos. Pro gradu

-opinnäytetyö.

Kuvata terveys-

keskuksen vuo-

deosastolla

työskentelevien

perushoitajien ja

kotihoidossa

työskentelevien

kodinhoitajien

näkemyksiä

valmistumisvai-

heessa olevien

lähihoitajaopis-

kelijoiden am-

matillisesta

osaamisesta.

Lisäksi tutki-

muksen tarkoi-

tuksena oli ku-

vailla, miten

koulutuksen

tuottamat val-

miudet vastasi-

vat työssä tarvit-

taviin ammatti-

taitovaatimuk-

siin.

Haastattelu

6:lle kodin-

ja perushoi-

tajalle.

Kvalitatii-

vinen

Parhaiten työn vaati-

muksiin vastasivat opis-

kelijoiden perushoidolli-

set taidot ja taito huoleh-

tia potilaan tai asiakkaan

perustarpeista. Myös

lääkehoidon osaaminen,

vuorovaikutustaidot ja

eettinen osaaminen vas-

tasivat hyvin työyhteisö-

jen vaatimuksiin. Kehit-

tämiskohteita: erityis-

osaaminen, kädentaidot

ja kokonaisvaltainen

hoitotyön tietotaitoperus-

ta.