Raportti vapaa-ajan tuen vaikutuksista nuorten sosiaalisiin suhteisiin,

koulu menestykseen ja peruskoulun jälkeisiin valintoihin

HYVÄ VAPAA-AIKA – PARASTA OPPIA

ANNA ANTTILA

Raportti vapaa-ajan tuen vaikutuksista nuorten sosiaalisiin suhteisiin,

koulu menestykseen ja peruskoulun jälkeisiin valintoihin

HYVÄ VAPAA-AIKA – PARASTA OPPIA

ANNA ANTTILA

5

SISÄLLYS ...........................................................................................................5

JOHDANTO ......................................................................................................7

TUTKIMUKSEN KOHDE ....................................................................................12

TUTKIMUSAINEISTOT JA MENETELMÄT ..........................................................16

TUTKIMUKSENTEON VAIHEITA LUKUVUOSITTAIN .........................................20

Tutkimuksenteon esteitä ja eettistä pohdintaa .....................................................22

TULOKSET .........................................................................................................26

Ensimmäisen vuoden tuloksia ...........................................................................26

Kohteena helsinkiläisten yläkoulujen normaaliluokkien tavalliset oppilaat ..............27

Erilaisia perheitä ............................................................................................28

Rahan ja ajan puute esteenä harrastuksille ........................................................29

Koulutilan ja sen sijainnin merkitys ...................................................................30

Internet vapaa-ajan tilana ...............................................................................32

Netti poistaa välimatkat ..................................................................................33

Seiskaluokkalaisen täydellinen päivä ................................................................34

”Olen paratiisissa” – Hyvä vapaa-aika lapsuuden ja aikuisuuden välissä ..............39

Minne peruskoulun jälkeen? ............................................................................40

Toisen toimintavuoden kohteina kahdeksasluokkalaiset .......................................40

Tutkijapajassa pohdittiin nuorisotalojen merkityksellisyyttä ...................................42

Vertailua edellisiin lukukausiin .........................................................................45

Viimeinen kevät .............................................................................................47

Vapaa-ajan ohjauksen vaikutus koulunkäyntiin ja kouluviihtyvyyteen .....................50

Suosituimmat harrastukset ja omat jutut .............................................................53

Raha ei yksin ratkaise, lähipiirin harrastuskulttuuri merkityksellistä ........................56

Pahinta on yksinäisyys ....................................................................................56

Yksi tavallinen keskiverto-Hemmo hankkeen alussa ja lopussa – muuttuiko kehittämisen kohde kolmessa vuodessa? ..........................................60

Nuorten elämänrytmit eli ”hyvästi vapaa-aika” ..................................................62

”Teen rahaa mun harrastuksellani” – Hyvä vapaa-aika -hankkeen nuoret vuonna 2025............................................64

Konttori, kumppani ja kerrostalokaksio järkevöittävät nuoruuden unelmat ..............65

Syitä nuorten harrastusten puuttumiselle ............................................................66

LOPUKSI: HANKKEEN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTIA ................................68

LÄHTEET ............................................................................................................72

LIITE: HARRASTUSLAJIT KYSELYSSÄ ...............................................................74

SISÄLLYS

JULKAISIJA Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus

ISBN 978-951-9245-37-9

TAITTO Maarit Hohteri

INFOGRAFIIKKA Hanna Jurvelin

KANSIKUVA Maarit Hohteri

HELSINKI 2017

7

Tämä on raportti Helsingin kaupungin nuorisotoimen Hyvä vapaa-aika -kehittämis- ja tut-kimushankkeen tuloksista. Hankkeessa kokeiltiin toimintamallia, jossa nuorilla on tukenaan nuorisotyöntekijä koko heidän yläkoulunsa ajan. Tuki tarkoitti sekä taloudellista tukea har-rastusmenoihin että koululuokalle nimetyn oman tutun nuoriso-ohjaajan tarjoamaa moni-puolista vapaa-ajanohjausta. Kehitys- ja tutkimustyö keskittyivät siihen, miten ja millaiset vapaa-aikaan liittyvät interventiot vaikuttavat nuoren sosiaalisiin suhteisiin, koulumenestyk-seen ja peruskoulun jälkeisiin valintoihin.

Hyvä vapaa-aika -hanke on yksi nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä Helsingin kaupunginval-tuuston rahoittamista kärkihankkeista1. Siihen osallistui 12 yläkoululuokkaa, eli noin 170 iäl-tään 13–16-vuotiasta nuorta vuosina 2013–2017. Hanke toteutettiin Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa, yhteistyössä opetusviraston ja tietokeskuksen kanssa. Hankkeen ohjausryhmään kuului yhteistyövirastojen ja Nuorisotutkimusseuran henkilökuntaa. Hank-keen varsinaiset työntekijät, eli projektipäällikkö, tutkija sekä kolme nuoriso-ohjaajaa, työs-kentelivät nuorisoasiainkeskuksessa.

Samat nuoret olivat hankkeessa seitsemännen luokkansa alusta peruskoulun päättymisen jälkeisen syksyn loppuun asti. Toiminnassa oli tarkoitus kuunnella nuorten toiveita ja tu-kea heitä löytämään mieluisia ja uusia kiinnostuksen kohteita. Tavoitteena oli, että jokai-sella nuorella olisi jokin mielekäs harrastus tai niin sanottu oma juttu vapaa-ajallaan. Nuo-risotyöntekijät ohjasivat nuoret muun muassa liikunnan, seikkailutoiminnan, pelaamisen, kulttuurin, retkien ja muun yhdessä olon pariin. Toiminnat toteutettiin sekä yksilöllises-ti että ryhmissä. Nuorisotyöhön kehitetyistä toiminnoista koostettiin hankkeessa toimin-tamalliopas (Ahtee 2017).

Hankkeessa tehtiin nuorisotyön toimintatutkimusta, minkä onnistumista ja tuloksellisuutta arvioidaan yleisesti sen mukaan, synnyttääkö tutkimus uutta toimintaa (ks. esim. Kiilakos-

1 http://www.helsinki200.fi/node/1176/

JOHDANTOHANKKEESSA MUKANA OLLEET NUMEROINA

Samat oppilaat mukana 2013 – 2016 eli yläkoulun alusta peruskoulun jälkeiseen syksyyn

5 yläkoulua eri puolilta Helsinkiä

Jokaisella nuoriso-ohjaajalla 2 kohdeluokkaa

Kohdeluokilla 52 % puhuu kotona muuta kieltä kuin suomeaNoin 30 eri kieltä

Noin 170 nuorta

6 kohdeluokkaa ja 6 vertailuluokkaa. Jokaisella kohdeluokalla oma nuoriso-ohjaaja.

Poikia 62 %

HANKKEESSA MUKANA OLLEET NUMEROINA

Poikia 62%. Noin 30 eri kieltä.5 yläkoulua eri puolilta Helsinkiä.

6 kohdeluokkaa ja 6 vertailuluokkaa. Jokaisella kohdeluokalla oma nuoriso-ohjaaja.

Samat oppilaat mukana 2013–2016 eli yläkoulun alusta peruskoulun jälkeiseen syksyyn.

Kohdeluokilla 52% puhuu kotona muuta kieltä kuin suomea.

Jokaisella nuoriso-ohjaajalla 2 kohdeluokkaa. Noin 170 nuorta.

92 https://www.hel.fi/static/kanslia/Julkaisut/Strategiaohjelma_2013-2016_Kh_250313.pdf3 https://www.hel.fi/static/kanslia/Julkaisut/Strategiaohjelma_2013-2016_Kh_250313.pdf

ki 2014). Hankkeen tutkimustavoitteena oli saada tietoa siitä, miten hankkeen toimintojen ansiosta nuorten onnellisuus ja koettu terveys nousevat; koulussa viihtyminen ja oppiaineis-sa menestyminen paranevat; ystävyyssuhteet syvenevät ja lisääntyvät; suhteet perheeseen paranevat, ja jokaiselle nuorelle löytyy elämäniloa tuottava oma juttu.

Tämän kaiken katsottiin vaikuttavan nuoren toisen asteen valintoihin eli lukio- tai ammatil-liseen koulutukseen pyrkimiseen. Taka-ajatuksena oli tieto siitä, että peruskoulun jälkeisis-sä opinnoissa suoritettava toisen asteen tutkinto on avain pois syrjäytymisestä. Hankkeen päättyessä jokaisen nuoren oppivelvollisuuden jälkeinen asema oli selvillä. Tarkoitus oli, että hankkeen päättyessä jokaisella hankkeen toimintojen kohteena olevalla nuorella on paitsi vä-hintään yksi harrastus tai muu elämään iloa tuottava vapaa-ajan sisältö myös mieluinen opis-kelupaikka. Tavoite on samassa linjassa koko Helsingin kaupungin strategian2 kanssa. Myös siinä mitataan paranevaa hyvinvointia peruskoulun jälkeisissä opinnoissa ja liikuntaharras-tuksissa olevien nuorten määrän kasvulla.3

Hyvä vapaa-aika -hankkeen interventioiden painopiste oli perusnuorisotyössä ja en-naltaehkäisyssä, ei korjaavissa toimenpiteissä. Tässä tutkimuksessa toiminnan kohde edustaakin kaikkia ”tavallisia” nuoria. Siksi hankkeessa kehitetyt toimintamallit sovel-tuvat laajemminkin nuorisotyön käyttöön. Hankkeessa toteutettiin myös valtioneuvos-ton vuosille 2012–2015 asettamia lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman stra-tegisia tavoitteita sekä tarjottiin näkökulmia ja hyviä käytäntöjä nuorisotakuu ja harras-tustakuu -kärkihankkeiden ympärillä käytyihin keskusteluihin (ks. opetus- ja kulttuuri-ministeriö 2012; 2017).

Tutkimuksessa lähtökohtana oli ajatus siitä, että hyvinvointi tuottaa hyvää elämää. Nuorten hyvinvointi koostuu muustakin kuin aikuisten määrittelemien pahoinvoinnin indikaattorien vastakohdista. Tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa siitä, miten nuoret ymmärtävät har-rastusten ja vapaa-ajan merkitykset sekä siitä, miten nuoret puhuvat hyvästä elämästä ja va-linnoistaan. Hankkeen aikajänne oli poikkeuksellisen pitkä. Lyhemmät jaksot tutkimuksen kentillä eivät mahdollista yhtä pitkien ja yllättävien polkujen seuraamista ja samojen, tutuik-si tulevien nuorten elämänvaiheisiin tutustumista. Pitkittäistutkimuksen aikana nuorten tu-levaisuuden suunnitelmat ja muutokset niissä ehtivät toteutua. Näin pitkä aikajänne mah-dollistaa myös sen, että vikasuuntaan menevät kehittämisideat ehditään hankkeessa havai-ta ja jopa korjata.

Pitkäjänteinen suhde nuoren ja ohjaajan välillä luo ja syventää parhaimmillaan molemmin-puolista luottamusta. Hankkeen päättyessä nuoret olivat olleet nuorisotyöntekijöiden oh-jauksessa lähes neljäsosan 16-vuotiaan elämästään. Näin pitkä aika tuo tutkimukseen myös enemmän muita muuttujia kuin kehittämishankkeen ideat ja toimet – koko elämän. Tutki-mustulosten erittely ei ole aivan yksiselitteistä ja suoraviivaista alku- ja lopputilanteen tai kohde- ja muiden luokkien oppilaiden vertailua.

Nuorisotyön menetelmät ja teoriat eivät olleet minulle tutkijana ennalta tuttuja, vaan tulin hankkeeseen nimenomaan lapsuuden- ja nuorisotutkimuksen kentältä, en esimerkiksi nuo-risotyön koulutuksesta. Tutkimusalana nuorisotutkimus kohdistuu laajempaan kenttään kuin vain nuorisotyön tai suoraan sen kohteina olevien nuorten tutkimukseen. Tässäkään tut-

kimuksessa eivät nuorisotyöntekijä tai hänen työskentelytapansa olleet tutkimuskohteina, vaan nuorten vapaa-aika ja sen vaikutukset jatko-opintoihin hakeutumiseen.

Käsitykseni nuorista ja nuoruudesta perustuu kulttuurien tutkimuksen alalla omaksumiini pa-radigmoihin, joiden mukaan nuoruus vaihtelee ajan ja paikan mukaan. Se ei ole kaikille, kaik-kialla ja kaikkina aikoina samanlaisia askelmia ja samaan, ikään kuin varsinaiseen oikeaan ja keski-ikäiseen, elämään harppova kehityssuunta. Ihmiskuvani ja käsitykseni nuoresta on jo jotain sinällään arvokasta ja olevaa eikä jotain, joka on vasta kehittymässä.

Vaikka nuorisotyöntekijä tai hänen työskentelytapansa eivät olleet hankkeessa tutkimus-kohteina, vahvistui hankkeen ansiosta oma kokemustietoni nuorisotyöntekijän roolista ni-menomaan nuorta ja nuoruutta arvostavana, niin sanotun myönteisen tunnistamisen me-netelmän ammattilaisena (Häkli et al. 2015). Nuorisotyöhön tutustuttuani pidän sen ih-miskuvasta, joka näyttäytyy toisenlaisena kuin suuressa osassa sosiaali- ja terveysalan tut-kimusten kohteita. Joidenkin sosiaali- ja terveysalan selvitysten (esim. Kouluterveyskyse-ly) perusteella syntyy mielikuva ihmisjoukosta, joka kasvaa ja kehittyy tapaturmien, päih-teiden ja muiden vaarojen ympäröimänä ja jolla on jo lähtökohtaisesti itselläänkin ongel-mia, sairauksia tai suuri uhka syrjäytyä, jotka selvitys paljastaa. Nuorisotyössäkin on täh-täimessä ongelmien ennaltaehkäisy ja nuoren kasvun tukeminen, mutta jokainen nuori ei ole yhtä ilmeisesti vailla parantamista tai kasvattamista pois itsestään ja nykytilanteestaan. (Ks. esim. Sercombe 2010).

Nuorten elämään vaikutettiin tarjoamalla mahdollisuudet heille uuteen ja mieluisaan va-paa-ajan tekemiseen. Koska hanketta toteutettiin yhteistyössä koulun kanssa, hankkeen kohteena oli koko ikäluokka, eli myös ne nuoret, jotka eivät itse oma-aloitteisesti tule ai-kuisohjattujen palvelujen piiriin. Tutkimuksessa kartoitettiin nuorten omia käsityksiä hy-vää elämää tuottavasta vapaa-ajasta sekä nuorten vapaa-ajan viettoon liittyviä valintoja ja interventioita, joilla ehkäistään korjaavien toimien tarve. Nuorten omien vastausten lisäk-si toiminnan vaikuttavuutta arvioitiin erilaisten määrällisten aineistojen avulla, kuten ver-taamalla oppilaiden kouluarvosanoja ja poissaolotuntien määriä sekä sijoittumista perus-koulun jälkeisiin opintoihin (vertailut sekä kohde- ja vertailuluokkien kesken että hank-keen alussa ja lopussa).

Tutkimuksessa käytettiin aineistoja, jotka karttuivat monin eri tavoin ja monista eri lähteis-tä. Näin nuorten itsensä määrittämästä hyvästä vapaa-ajasta saatiin mahdollisimman moni-vivahteinen kuva. Nuoriin usein liittyvien uhkakuvien ja niiden syiden sijaan tässä selvityk-sessä pyrittiin jäljittämään nuorisokulttuurien tavallisuutta ja moniulotteisuutta, kun tutki-muksen aineistojen kautta kuunneltiin nuorten omia kokemuksia omasta arjestaan ja omas-ta vapaa-ajastaan. Olemassa olevien tilastojen ja oppilailla teetettyjen kyselyiden ohella tut-kimuksessa hyödynnettiin laadullista, etnografista tutkimusotetta, joka pyrkii näkemään ja nostamaan esiin myös tutkittavien elämän tavanomaisuuksia.

Katseen suunta oli toinen kuin nuoria ylhäältä alaspäin katsovassa näkökulmassa, joka usein keskittyy vain yhteen, kasvattajia ja muita aikuisia huolestuttavaan asiaan. Nuoria itseään kuulemalla voidaan saavuttaa jotain heille omaa ja heidän kulttuureissaan arvo-kasta, toisin kuin esimerkiksi pelkästään tilastoihin perustuvilla normaalijakaumilla ja tyy-

10 11

pittelyillä. Tilastoista muodostettu ”normaali nuori” on keinotekoinen konstruktio, joka tekemällä tehtynä keskiarvona ei edusta minkään todellisen nuorisojoukon ainoatakaan yksittäistä jäsentä.

Yhteisen toiminnan aikana nuorten ajateltiin tutustuvan oman luokkansa oppilaisiin parem-min myös vapaa-ajallaan. Tutkimushypoteesina oli se, että päivittäinen koulunkäynti hel-pottuu, kun luokka koostuu tutuista oppilaista, jopa ystävistä. Kun kiusaaminen ja poissa-olot vähenevät, hyviä kouluarvosanojakin on helpompi saavuttaa. Näin vapaa-ajan harras-tukset hyödyttävät myös koulunkäyntiä ja vahvistavat toiselle asteelle eli peruskoulun jäl-keisiin opintoihin siirtymistä. Harrastukset myös avartavat maailmankuvaa ja kasvattavat nuorten sosiaalisia suhteita. Nuori voi niin ikään saada mielekkäästä toiminnasta – joko ai-kuisten ohjaamasta tai omaehtoisesta, luovasta vapaa-ajanvietosta – ponnahduslaudan tu-levaan ammattiinsa.

Hyvä vapaa-aika -hankkeessa kehittämis- ja tutkimustyö nivoutuivat toisiinsa, kun hank-keen varsinaiset työntekijät toimivat kiinteässä yhteistyössä koko hankkeen ajan. Nuoret itse vaikuttivat kehittämistyön kulkuun ja tutkimustulosten hyödyntämiseen olemalla jatku-vassa vuorovaikutuksessa hankkeen työntekijöiden kanssa. Myös oppilaiden luokanopetta-jia ja koulujen rehtoreita kuultiin hankkeen kuluessa säännöllisesti. Tutkimus- ja kehittämis-työtä tehtiin siis jatkuvassa dialogissa hankkeen kaikkien osapuolien kesken. Hyödyntäes-sään erilaisista taustaorientaatioista lähteviä näkökulmia, tulkintoja ja ideoita – eli niin sa-nottua kanssatutkijuuden ideaa – hankkeen tutkimus- ja kehittämistyö oli monihallinnollis-ta ja monialaista.

Peruskoululaista jo ennestään ympäröivä monihallinnollisuus laajeni hankkeessa myös vapaa-aikaan, kun koululuokkaan kohdistettiin ammattimaista nuorisotyötä. Rehtorin, opettajien, kouluterveydenhoitajan, koululääkärin, opinto-ohjaajan ja mahdollisen kou-lukuraattorin, psykologin tai sosiaalityöntekijän lisäksi nuori sai vielä yhden ammatti-kasvattajan lisää. Hankkeen alkuoletuksen mukaan nuorisotyön ammattilainen on heis-tä se, joka ohjaa nuoret hyvän vapaa-ajan toiminnan ansiosta johonkin koko yhteiskun-taa hyödyttävään, eli tässä tapauksessa peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Hyvä vapaa-ai-ka on parasta oppia.

Nuoriin kohdistetussa toiminnassa ja sen vaikutusten arvioinnissa ei alun perin asetettu ky-seenalaiseksi sitä, että vapaa-aika ja harrastukset voidaan ylipäätään jakaa kahtia joko laa-dukkaisiin ja mielekkäisiin, eli kehittäviin harrastuksiin tai laaduttomiin ja järjettömiin, lähes-tulkoon tuhoaviin harrastuksiin. Myöskään sitä ei alkuasetelmassa kyseenalaistettu, että va-paa-ajanvietolla – hyvällä tai huonolla – vaikutetaan johonkin muuhun kuin itse vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin. Myös tutkimusosan alkuoletus oli, että laadukas vapaa-aika tuot-taa arkeen ja velvollisuuksista huolehtimiseen laatua, jolla voidaan ehkäistä laajoja epäkoh-tia niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Tutkimuksen edetessä näitä vapaa-ajan vastak-kaisuuksia, hierarkioita ja kausaalisuhteita myös kyseenalaistettiin. Nuorten ääntä kuunnel-tiin ja heidän tässä ja nyt -elämänsä omat jutut ja vapaa vapaa-aika hyväksyttiin myös sinäl-lään arvokkaina. Hyvä vapaa-aika on paitsi parasta oppia myös parasta aikaa.

ETUJA JA HYÖTYJÄ HANKKEESTA Näin nuorisotoimi hyötyy

1. Nuorisotyö koulussa tavoittaa koko ikäluokan, ei vain sen alle 10 prosenttia nuorista, jotka käyvät nuorisotaloissa.

2. Nuoret itse kertoivat tapaavansa nuoriso-ohjaajia mieluiten nimenomaan koulussa.

Näin koulu hyötyy 1. Nuorisotyöntekijä koulussa on koulutettu aikuinen, joka tuntee nuoret ja

nuorten yhteisöt ja toimii vanhempien ja opettajien ohella nuoren kasvun ja kehityksen tukena.

2. Ohjaaja on paikalla myös muuttuvissa tilanteissa. Ammattilaisena hän osaa tunnistaa nopeasti tilanteet, joissa riskialttius ja ennaltaehkäisyn tarve kasvaa.

3. Opetusryhmän yhteishenki ja oppilaiden hallinta paranevat, kun oppilailla yhteistä tekemistä myös vapaa-ajalla.

Näin nuoret ja perhe hyötyvät1. Vanhemmat luottavat koulun kautta järjestettyyn nuorten vapaa-ajan

toimintaan.

2. Ohjaajaa helppo lähestyä, hän ei ole ”koppiaikuinen”, jolle perheen pitää varata aika.

3. Koska nuoriso-ohjaaja työskentelee koko luokan kanssa, yksittäisiä nuoria ei leimata erityiskohteiksi.

4. Harrastukset laajentavat elinpiiriä ja sosiaalisia suhteita koulun sisällä ja sen ulkopuolelle.

5. Koulun tiloissa järjestetty harrastuskerhotoiminta kiinnostaa nuoria vain, jos ohjaus on pätevää. Koulusta ulos liikkuva ja ”oikeisiin” harrastus-paikkoihin ohjaava, nuoren kanssa kulkeva nuorisotyöntekijä on nuorelle houkuttelevampi vaihtoehto kuin koulun oma iltapäiväkerho.

6. Ohjaajan ansiosta kouluympäristössä korostuu vapaa-ajan tärkeys nuoren elämässä tässä ja nyt, päämäärätietoisen opiskelun lisäksi. Ohjaajien tuella nuoret saavat luvan nauttia myös itselle mielekkäästä tekemisestä ja rentoutumisesta.

7. Mahdollisuus lyhyisiin harrastuskokeiluihin ja lupa lopettaa kesken, jos toiminta tai ryhmä ei olekaan kiinnostava.

8. Koulussa toimiva nuoriso-ohjaaja vahvistaa harrastamisen kulttuureita ja tukee nuorten vapaa-aikaa, varsinkin siellä ja niiden kanssa, jotka tukea enemmän tarvitsevat.

13

TUTKIMUKSEN KOHDE

Hyvä vapaa-aika -hankkeen kohteena oli yläkouluikäisten nuorten vapaa-aika. Hankkeen teh-tävänä ja tavoitteena oli selvittää, miten harrastusmahdollisuuksien lisääminen ja hyvä, laa-dukas vapaa-aika vaikuttavat nuorten koulunkäyntiin ja peruskoulun jälkeisiin koulutusvalin-toihin. Mutta mikä on hyvää ja laadukasta vapaa-aikaa? Voiko nuoren mielestä koulutilassa viettää vapaa-aikaa? Pitääkö vapaa-ajan aina olla yhteisöllistä ollakseen laadukasta ja ovatko esimerkiksi digitaaliset pelit laadukasta vai laadutonta vapaa-aikaa nuorille? Ja mikä on har-rastus? Pitääkö harrastukseen poistua kotoa ja onko sillä oltava ohjaaja?

Vapaa-ajan ja harrastusten käsitteellinen pohtiminen oli tutkimuksenteon taustalla koko hankkeen ajan. Pohdin myös sitä, miten aikuisohjattu toiminta sopii nuorisokulttuureihin4, eli miten aikuisten organisoimaa toimintaa arvotetaan omatoimiseen vapaa-ajanviettoon verrattuna. Miten nuorisokulttuureissa nähdään informaalit tilat ja ajat, kuten ikäkauden oman perinteen siirtyminen, omaehtoinen tekeminen ja uuden kehittely, täysin vapaa uut-ta luova aika, verrattuna säännöllisiin ja kurinalaisiin, jopa kilpailullisiin harrastuksiin? Usein-han harrastamiseksi mielletään vain toiminnat, joita johtaa joku ulkopuolinen valmenta-ja tai ohjaaja ja jotka etenevät aloittelijatasolta kohden virtuoosimaista mestaruutta. Täl-löin unohtuvat monet iloa tuottavat asiat, joita nuoret keskenään tai itsekseen säännölli-sesti tekevät, siis harrastavat.

Tein harrastamisesta kuvion, jossa määrittelen harrastaminen säännölliseksi ja mielihyvää tuovaksi omaksi jutuksi. Sitä voi tehdä yhdessä muiden kanssa tai yksin ja se voi olla hyvin-kin tavoitteellista tai silkkaa höntsäilyä. Tässä määritelmässä ei ole keskeistä, onko harras-taminen organisoitua vai omaehtoista toimintaa.

Heti aluksi halusimme selvittää, mitä nuoret jo harrastivat ja mitä uusia harrastuksia he haluaisivat ohjaajien tuella kokeilla ja aloittaa. Aluksi ajatuksenani oli lajitella harrastukset ryhmiin kuten liikunnalliset harrastukset tai taideharrastukset tai esimerkiksi poliittinen harrastustoiminta tai järjestötoiminta, tai päätyä jaotteluun, jossa harrastetaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa, tai joko omatoimisesti tai jonkun toisen ohjauksessa. Nuor-ten suosimissa harrastuksissa kuitenkin yhdistyvät usein erilaiset ulottuvuudet, ja esimer-kiksi skeittaamiseen ja keppihevosharrastukseen kuuluu olennaisena toiminnan kuvaami-nen, videoiden editointi ja lataaminen nettiin muiden katosottavaksi. Jos nuori kertoo har-rastavansa keppareita eli keppihevosia, hän saattaa toiminnan tasolla toteuttaa harrastus-taan ainoastaan katsomalla muiden videoita. Silti keppihevosharrastus voi olla hänen tär-kein oma juttunsa.

YouTube-videoiden katselu voi jo sinällään olla harrastus, mutta esimerkiksi tankotanssia harrastava saattaa viettää kanavalla tuntikausia edistyneiden harrastajien tai ammattilaisten tanssivideoista liikesarjoja opetellessaan. Hän tuskin kuitenkaan sanoisi harrastavansa vide-oidenkatselua. Eräs hankkeen nuori kertoi harrastavansa huvipuistoja. Hän sen sijaan toteut-

4 Nuorisokulttuureista puhuttaessa viitataan nuorten keskenään omissa ryhmissään luomiin käytäntöihin ja merkityksiin.

ti harrastustaan nimenomaan katsomalla nettivideoita ulkomaisista huvipuistoista. Samoin nuoren jalkapallo- tai jääkiekkoharrastus voi toiminnan tasolla olla pelien katselua ruudulta tai läheisen pelikentän laidalta, ei itse pelaamista. Ja ison graffititeoksen tekeminen on pait-si taideharrastusta, myös vaativaa ja aikaa vievää liikuntaa ja mahdollisesti myös yhteisöllistä ja kantaaottavaa poliittista harrastamista. Siksi luovuin jaotteluista ja esitin harrastuslajit ky-selylomakkeessa aakkosjärjestyksessä.

Sen sijaan esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2017 koululaiskyselyssä oli harrastukset luokiteltu joko taide- ja kulttuuri- tai liikuntaharrastuksiin. Parkour oli kyse-lyssä sijoitettu kumpaankin ryhmään, joten ei ole hämmästyttävää, että se nousi kaikkein suosituimmaksi lajiksi. Myös talviurheilulajit olivat ministeriön kyselyn tuloksissa suosiossa korkealla, minkä voi olettaa liittyvän kyselyn teettämisen ajankohtaan helmi-maaliskuussa. (http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/viidennes-koululaisista-ilman-mieluisaa-harrastus-ta-ylakoululaisista-jopa-kolmannes.) Hankkeemme kyselyt tehtiin sekä kevät- että syyskau-della nimenomaan siksi, että nuoruuteen liittyvässä ”tässä ja nyt” -näkökulmassa saattaa Hel-singin toukokuussa unohtua se, että voisi olla kiinnostunut lumilautailusta (ks. myös Keski-nen & Nyholm 2011.

Harrastuslajeja listattiin kyselyyn yli 130, ja viimeisenä oli Jotain muuta, mitä? -vaihtoehto. Keppihevoset tai PokemonGo-peli eivät ehtineet kevään 2016 viimeiseen kyselyyn mukaan. Harrastuslista oli myös kaupunkikulttuureihin keskittynyt eikä siinä ollut esimerkiksi muualla Suomessa hyvinkin arvostettua metsästystä. Jäin miettimään myös sitä, miten keskiluokkais-ta tai jopa elitististä harrastaminen tai siihen ohjaaminen ylipäätään on. Kelpaavatko aikuisil-lakaan kaikki, esimerkiksi vanhat työväenluokkaiset, harrastamiset laadukkaaksi vapaa-ajak-si; ovatko vaikkapa lähiöbaarin tietovisat tai raveissa käyminen yhtä hyviä harrastuksia kuin akateeminen itseopiskelu tai oopperassa käyminen?

Oli harrastus muiden mielestä miten arvostettua tai väheksyttyä toimintaa, tärkeintä on se, että se on itse harrastajalle säännöllistä ja mielihyvää tuova oma juttu. Sitä voi tehdä yhdes-sä muiden kanssa tai yksin. Se voi olla hyvinkin tavoitteellista tai silkkaa höntsäilyä. Määrit-telin harrastuksen käsitteen kuvion mukaisesti. Yksittäisen harrastelajin, kuten vaikkapa lau-lamisen, voi kuviossa sijoittaa eri akseleille tai niiden väliin sen mukaan, harrastaako sitä esi-merkiksi yksin tai yhdessä jonkun toisen tai toisten kanssa ja kuinka tavoitteellisesti tai hu-vikseen sitä harrastaa. Usein varsinaisena harrastuksena nähdään toiminta, jota harjoitetaan ulkopuolisen ohjauksessa, kuten musiikki- tai liikuntavalmennukset. Tässä määritelmässä ei ole keskeistä, ohjaako harrastusta sisäinen onnistumisen ilo vai ulkoinen ihailu ja pärjäämi-nen eikä se, onko harrastaminen organisoitua vai omaehtoista toimintaa. Pääasia on, että se on toistuvaa ja tuottaa harrastajalleen mieluumminkin mielihyvää kuin esimerkiksi talou-dellista hyötyä.

14 15

Tutkimukseen osallistui yhteensä 12 koululuokkaa eli noin 170 nuorta viidessä ylä-koulussa, jotka opetusvirasto seuloi hankkeeseen eri puolilta Helsinkiä. Rehtorit valitsivat kouluistaan nuoriso-ohjaajan toiminnalle yhden tai kaksi kohdeluokkaa ja näille vertailuluo-kat, jotka osallistuivat vain tutkimukseen. Sekä vertailu- että kohdeluokkien oppilaita tut-kittiin yläkoulun päättymisen jälkeiseen syksyyn saakka. Nuoret aloittivat seitsemännen luo-kan syksyllä 2013 ja suurin osa heistä sai peruskouluopintonsa päätökseen keväällä 2016. Hankkeeseen osallistuminen oli nuorille vapaaehtoista, mutta perustui vanhemmilta saa-tuun kirjalliseen lupaan.

Alkuperäisen hankesuunnitelman tutkimuskysymyksiksi kaavailtiin vuonna 2012 seuraavat kysymykset, joista tutkimushankkeen ydinkysymykseksi tarkentui erityisesti kolmas:

1. Miten perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa nuorten harrastus-mahdollisuuksiin?

2. Miten hyvin nuoret tietävät harrastusmahdollisuuksista?3. Miten vapaa-ajan ja harrastamisen tuki vaikuttaa nuoren elämäntapoihin,

koulunkäyntiin ja jatko-opiskelusuunnitelmiin?4. Miten nuoren vapaa-ajan tukeminen vaikuttaa perheisiin / nuoren ja

hänen vanhempiensa välisiin suhteisiin?5. Miten moniammatillisuus / moniammatillinen tuki parantaa

palveluohjausta ja -tietoisuutta?

5 http://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi/mista-kyse/hyvinvointikertomus-lyhyesti

HARRASTUS on säännöllinen, mielihyvää tuottava oma juttu

HUVI

Kivaa yhdessä

Sisäinen ilo Ulkoinen ihailu

Huippuryhmäksi

Omaksi iloksi Huippuyksilöksi

YKSILÖ

YHTEISÖ

KILPAILULLISUUSTAVOITTEELLISUUSOMAEHTOISUUS

Harrastuksen määritelmä

Kahden tietoperustaisen organisaation eli Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja nuoriso-asiankeskuksen yhteishankkeessa tutkimuskysymykset on kytketty osaksi organisaatioi-den hyvinvointi-indikaattorityötä ja hyvinvointikertomuksen tietosisältöjä (esim. Rinne et al. 2017). Hyvinvointikertomuksessa5 hyvinvoinnin mittareita kehitetään nuorisolähtöisesti: li-sääntyvä hyvinvointi tuottaa nuorten omastakin mielestä parempaa elämänlaatua ja tekee hyvän olon tunteet olennaiseksi osaksi omaa elämää ja tulevaisuuden suunnitelmia. Olennai-sia indikaattoreita ovat sellaiset, jotka osoittavat nuorten ihmissuhteiden laadun ja yhteen-kuuluvuuden tunteen sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksien parantuneen. Toimenpi-teiden ansiosta nuorten usko oman elämänsä hallintaan niin tässä ja nyt kuin tulevaisuudes-sakin vahvistuu. (Vrt. Nussbaum 2011; Stiglitz & al. 2010.)

Hankkeen päämääränä oli niin sanotun oman jutun löytämisen lisäksi myös se, että kaikki nuoret tietävät tulevansa kuulluiksi ja saavansa ilmaista itseään. Yhdenvertaisessa yhteisös-sä nuorten omaehtoinen luova toiminta saa arvostusta ja nuorista itsestään lähtevää kult-tuuri-ilmaisua kunnioitetaan laajasti, myös muissa ikäryhmissä. Näkyvät, kuuluvat ja loista-vasti hyvinvoivat nuoret arvostavat myös itse muita sukupolvia, eli yhdenvertaisuuden peri-aatteiden mukaisesti kunnioitus on molemminpuolista ja jatkuu ikäkaudesta toiseen. Myös tieto ja tiedonkeruu ovat osa kulttuuria, jossa molemminpuolista ja vastavuoroista tiedon-siirtoa arvostetaan.

Vaikka tutkimuksessa haluttiin painottaa nuorten omaa ääntä olemassa olevien ja hank-keen aikana kerättyjen tilasto- ja rekisteriaineistojen lisäksi, käytettiin aineistoissa myös niin sanottuja aikuislähtöisiä hyvinvointi-indikaattoreita. Näihin kuuluu esimerkiksi se, vähene-vätkö oppilaiden poissaolot ja nousevatko arvosanat. Keskeinen aikuislähtöinen mittari oli myös se, mitä nuoret ovat suunnitelleet tekevänsä peruskoulun jälkeen, miten nuoret ovat toiselle asteelle hakeutuneet ja päässeet opiskelemaan, eli selkiytyvätkö heidän ajatuksen-sa hankkeen ansiosta.

16 17

Varsinainen tutkimusaineistojen keruu alkoi syyskuussa 2013, kun nuoret olivat käyneet ylä-astetta kuukauden. Tutkimusosion alkutavoitteena oli kartoittaa yläkouluikäisten omia toi-veita ja kokemuksia hyvästä vapaa-ajasta sekä kysyä, minkälaisia (järjestettyjä) harrastuksia he haluaisivat aloittaa tai kokeilla.

Seitsemännen luokan alusta alkaen kaikki oppilaat, myös vertailuluokissa, vastasivat vuosit-tain internet-kyselyyn (ks. http://vapari.munstadi.fi/info/tutkimus/). Kaikille yhteisiä net-tikyselyitä teetettiin kuusi kertaa, yksi kysely lukukaudessa. Yhtä kertaa lukuun ottamatta kyselyihin vastattiin koulutunnilla. Kyselyyn vastattiin omalla nimellä, mutta kahdeksannella luokalla tarkempana teemana oli kiusaaminen/syrjintä, minkä vuoksi kysely tehtiin kevääl-lä 2015 nimettömänä. Kyselyissä kartoitettiin nuorten omia käsityksiä ja kokemuksia va-paa-ajastaan, hyvinvoinnistaan, ihmissuhteistaan, ja siinä oli muun muassa aakkostettu lista harrastuksista (LIITE), joita heillä jo oli tai joita he mahdollisesti haluaisivat joskus kokeilla. Kysely tehtiin sekä syys- että kevätlukukausien aikana, koska tarkoituksena oli saada tietoa nuorten suosimista kesä- ja talviharrastuksista.

Tämän varsinaisen ja laajan lukukausittaisen nettikyselyn lisäksi nuorille teetettiin pienempiä netti- ja mobiilikyselyitä. Esimerkiksi kevään 2015 tutkimuksen painopisteiksi valittiin kiu-saamisen ja syrjinnän lisäksi paikat, eli missä nuoret vapaa-aikaansa mieluiten viettävät. Fo-kuksena oli se, missä nuorisotyö voisi tavoittaa tavalliset nuoret, jotka eivät säännöllisesti vietä vapaa-aikaansa nuorisotaloilla. Paikka-kyselyitä tehtiin kolme.

Nuoret tuottivat omaan vapaa-aikaansa liittyvää tutkimusaineistoa myös temaattisen kir-joituttamisen avulla eli ainekirjoituksina oppitunneilla. Aineet kirjoitettiin äidinkielen tai suomi toisena kielenä (S2) -oppitunneilla otsikolla ”Erään tytön/pojan täydellinen päivä.” Ai-nekirjoituksia saatiin yhteensä 105, ja niiden puhtaaksikirjoitettu sivumäärä on 30 liuskaa 12 fontilla ja 1-rivivälillä (noin 10 500 sanaa).

Hankkeen alkaessa pidettiin tärkeänä kerätä autobiografista tutkimusaineistoa, jota nuo-ret itse tallentaisivat valokuvina ja kirjoittaminaan blogi-teksteinä, esimerkiksi ohjaajilta lainaa-milleen hankkeen iPadeille. Näin heidän toivottiin kuvaavan vapaa-aikaansa ja alueita, joilla liikkuvat. Tätä aineistoa karttui melko vähän, vain muutama blogiteksti hankkeen nettisivulle: http://vapari.munstadi.fi/omia/. Toisena autobiografisena aineistona olivat ohjaajien päiväkirjat, mutta ohjaajien kokemuksista kohdeluokkien nuorten kanssa toimimisesta sain tietoa ennen kaikkea viikoittaisissa tiimipalavereissamme. Ohjaajien ja projektipäällikön perhe-, opinto- ja muiden vapaiden sekä henkilövaihdosten ja sijaisuuksien vuoksi niiden kokoonpano vaihte-li.6 Osallistuin itse kolmea kertaa lukuun ottamatta joka ikiseen vuosina 2013–2016 pidettyyn viikkopalaveriin. Näitä parin tunnin kokouksia oli hankkeessa yhteensä 113 kertaa. Tietopoh-jaani koko hankkeen kaaresta ja toiminnasta voinee siis pitää varsin jykevänä.

TUTKIMUSAINEISTOT JA MENETELMÄT

Nuoret toimivat hankkeen kanssatutkijoina toiminnallisissa tutkijapajoissa, joita hanke järjesti yhdessä koulujen kanssa kerran lukuvuodessa. Teimme retkiä, joissa kohde- ja ver-tailuluokkien oppilaat yhdessä arvioivat ja tuottivat lisää tietoa omasta vapaa-ajastaan erilai-sin toiminnallisin menetelmin. Ensimmäiset tutkijapajat olivat toukokuussa 2014 Fallkullan kotieläintilalla, ja kahdeksannella luokalla retkeiltiin yhdessä Korkeasaaressa ja Pihlajasaares-sa sekä kokoonnuttiin yhden koulun auditorioon. Viimeisen kouluvuoden tutkijapajat järjes-timme Luonnontieteellisen museon Eläinmuseossa ja Kasvitieteellisessä puutarhassa sekä kävimme yhdessä nuorten ja opettajien kanssa läheisessä ravintolassa syömässä.

Ensimmäisenä keväänä tutkijapajojen teemana oli ”Mitä olen oivaltanut?”, toisena vuonna retkeiltiin teemalla ”Täydellinen päivä” ja pohdittiin syitä nuorisotaloilla käymiselle ja kol-mantena keväänä teemana oli ”Nuori tulevaisuuden Helsingissä.” Tutkijapajoissa nuorten kanssa keskusteltiin tutkimuksesta ja sen tuloksista muun muassa kyselyvastausten perus-teella muodostetun Hyvä vapaa-aika -Hemmon kautta. Tutkijapajojen materiaaleina syntyi paljon valokuvia, piirroksia ja muun muassa karttoja nuorille mieluisista paikoista.

Merkityksellisiä paikkoja kartoitettiin myös nuorten ryhmähaastatteluiden yhteydes-sä. Yläkoululaisten odotuksia, toiveita ja kokemuksia omasta vapaa-ajastaan ja hyvinvoinnis-taan selvitettiin henkilökohtaisin haastatteluin. Lisäksi aineistoina ovat olleet opetta-jien ja rehtoreiden haastattelut, joissa he ovat vuosien varrella kertoneet kokemuksiaan ja arvioitaan hankkeesta. Opettajia ja rehtoreita on kuultu ja jututettu yhteisissä kokouksis-sa. Tein kaikille opettajille myös yksilöhaastatteluja, jotka ovat puhtaaksi kirjoitettuna 11 si-vua eli 3000 sanaa. Nuoria on jututettu myös leiri-, retki- ja harrastuskokeilutapaamisissa ja myös näitä nuorten harrastustoimintojen havainnointeja käytettiin tutkimusaineistoina.

Määrällisenä aineisona tutkimuksessa olivat kohde- ja vertailuluokkien oppilaiden poissaolo- ja numeroarvioinnit, jotka saatiin koulusihteereiden välityksellä (joinakin vuosina ne jäi-vät saamatta osasta kouluja). Keväällä 2016 sain opinto-ohjaajilta listaukset siitä, mihin nuo-ret sijoittuivat yhteisvalinnassa. Syksyllä 2016 oli selvillä lopullinen tilanne siitä, minne nuorten jatkopolku peruskoulusta oli johtanut. Lisäksi tutkimusaineistoina käytettiin jo ole-massa olevia rekisterejä ja tietoja ikäkaudesta ja sukupolvesta sekä kohdekoulujen pos-tinumeroalueiden asukkaista keskimäärin (mm. tietokeskuksen aineistot, kuten alueprofiilit koulutus- ja tulotasosta sekä alueita koskevat ennusteet sekä Kouluterveyskyselyn aineistot).

Tutkimusaineiston kartuttamiseen osallistuivat nuorten lisäksi kaikki hankkeen työntekijät. Päävastuu tutkimuksesta ja tulosten esittämisestä on kuitenkin hankkeen varsinaisella tutki-jalla. Tutkimusaineistot tullaan anonymisoimaan ja tallentamaan Yhteiskuntatieteelliseen tie-toarkistoon (FSD) tulevien tutkijoiden käyttöön. Tämä voi hälventää sitä moniaineistomene-telmään liittyvää epäkohtaa, että erilaiset tutkimusaineistot saavat analyysivaiheessa, tulkin-

6 Yhteensä hankkeen kuluessa siinä työskenteli kuusi eri nuoriso-ohjaajaa, kolme eri projektipäällikköä ja yksi tutkija.

18 19

noissa ja tuloksista raportoidessa erilaisen painoarvon. Näin massiivisen aineiston käsittely vain yhden varsinaisen tutkijan rajatussa tutkimusajassa pakotti tekemään valintoja ja keskit-tymään tutkimuksen eri viestintävaiheissa eri aineistoihin. Esimerkiksi rahoittajalle tehdyis-sä vuosittaisissa väliraporteissa painotin määrällisiin aineistoihin keskittyviä kyselyvastauksia. Toistuvilla kysymyksillä ja helposti verrattavilla prosenttivaihteluilla on yksinkertaista näyttää tapahtuneet muutokset tai muuttumattomuudet.

Kuten edellä ilmeni, hankkeen tutkimusaihetta – nuorten vapaa-aikaan liittyviä kokemuksia, toiveita ja vaikutuksia – lähestytään moniaineistollisesti tai monimenetelmällisesti eli niin sa-notun triangulaatiometodin avulla (ks. esim. Denzin 1970/1978; Cohen & Manion 1994; Fon-tana & Frey 1994; Greene 1994; Janesick 1994). Menetelmä oli varsin tarkoituksenmukai-nen: joistain asioista ja aihepiireistä on helpompi saada tietoa yhdellä menetelmällä tai yh-den aineiston kautta, joistain toisista asioista taas toisenlaisilla metodeilla.

Triangulaatiometodi tuki tutkimuksenteon eettisiä vaatimuksia, koska eri kysymyksiin oli mahdollista valita erilaisia aineistonkeruumenetelmiä. Oppilaiden omaan aikaan ja esimer-kiksi oman perheen harrastusmahdollisuuksiin antamaa tukea koskevien kysymysten ja ai-neiston hankintatilanteiden tulee olla hienotunteisia. Nuorelle voi olla kiusallista kirjoittaa saati kertoa ääneen koko luokan edessä, jos hän haluaa harrastaa jotain kulttuurisesti ”vää-rää”, kuten poikana rytmistä voimistelua. Kun ohjaajan kanssa on saavutettu luottamussuh-de, todellisen oman harrastustoiveen voi kertoa, samoin omassa rauhassa tehdyssä täysin nimettömässä kyselyssä.

Internet-kyselylomake lienee nuorten omista lähtökohdista tarkasteltuna kaikkein turvalli-sin areena henkilökohtaisille ja jopa arkaluontoisille, esimerkiksi perheen ja nuoren omien vapaa-ajan toiveiden ristiriitaisuuksia koskeville, pohdinnoille. Koululuokassa yhtä aikaa kir-joitetut vastaukset (kuten ainekirjoitukset) ja ryhmähaastattelut kertovat ennen kaikkea jo-tain yleistä nuoria ympäröivästä empiriasta, nuorten yhdessä hyväksymistä ja nuorisokult-tuureissa jo perinteisiksi muodostuneista vapaa-ajanviettotavoista.

Yksilöhaastattelussa tutkijan ja erityisesti oman nuoriso-ohjaajan kanssa nuoren saattaa olla mahdollista saavuttaa luottamuksellinen suhde haastattelijaan, ja haastattelija voi johdattaa häntä pohtimaan harrastusten ja vapaa-ajan merkityksiä syvemmin. Kohdeluokan oma nuo-riso-ohjaaja voi tulla oppilaille tutuksi ja luotettavaksi kodin ulkopuoliseksi aikuissuhteek-si. Jaksomuotoisessa perusopetuksessa, jossa nuoren opetusryhmät ja opettajat vaihtuvat muutaman viikon välein, ohjaaja saattaa olla ainoa kodin ulkopuolinen aikuinen, jota nuori tapaa säännöllisesti koko vuoden.

Tutkimuksen edetessä eri tutkimusmenetelmistä painottuivat kulloisessakin vaiheessa tai kulloisenkin kysymyksen kohdalla tarkoituksenmukaisimmat. Hyvä vapaa-aika -hankkees-sa triangulaatio toteutui paitsi erilaisten aineistojen myös eri aineistonkerääjien eli haas-tattelijoiden ja havainnoijien ansiosta, koska hankkeen nuoriso-ohjaajat, projektipäällikkö ja tutkija olivat tiiviissä yhteistyössä. Nuorilla itselläänkin oli koko tutkimuksen ajan ak-tiivinen ja toiminnan kehittämiseen osallistuva rooli. Hankkeen tutustumisvaiheesta läh-tien nuorisotyöntekijöiden kertomukset kohtaamisistaan nuorten kanssa olivat tutkimus-aineistojen ydintä.

Tutkimusvaiheen alkukartoituksessa painotettiin nuorten hyvään vapaa-aikaan liittyviin toi-veisiin ja aiempiin kokemuksiin soveltuvia haastattelu- ja kyselymenetelmiä. Hankkeen ede-tessä lisättiin kysely- ja haastattelumenetelmien tueksi muita nuorten käsitysten ja kokemus-ten tutkimiseen soveltuvia menetelmiä, kuten vapaa-ajan ja harrastuskokeilujen havainnoin-tia. Hankkeen edetessä painotettiin oppilaisiin kohdennettujen vapaa-ajan toimintojen vai-kutusten arviointiin soveltuvia menetelmiä, kuten erilaisten mittareiden käyttöä, eli hyvin-vointia mittaavien indikaattoreiden vertailua. Varsinkin alku- ja loppuvaiheessa erilaisten jo olemassa olevien tilastojen ja rekistereiden käyttö ja kohdeluokkien nuorten tilanteiden ver-tailu painottui sen selvittämiseen, minkälaiset interventiot mahdollisesti vaikuttivat nuorten vapaa-aikaan ja elämänlaatuun. Sen sijaan saman koulun kohde- ja vertailuluokkien alkuase-telmat olivat niin erilaiset, että niiden vertailu keskenään ei ollutkaan tutkimuksen kannal-ta relevanttia.

20 21

Vaikka hankkeeseen osallistuminen oli oppilaille vapaaehtoista ja tapahtui pääosin vapaa-ajal-la, vaadittiin jokaisen oppilaan huoltajalta kirjallinen suostumus osallistumisesta hankkeen toi-mintoihin ja tutkimukseen. Tämä rajoitti tutkimuksen kohdejoukkoa: varsinkin vertailulok-kalaisilta palautui lupalappuja huomattavan vähän. Nuorten ei myöskään odotettu sitoutu-van hankkeeseen koko sen keston ajaksi, vaan he saivat osallistua toimintoihin omien (aika)resurssiensa mukaan eri lukukausien aikana vaihtelevasti.

Ensimmäisenä keväänä eli seitsemännellä luokalla kaikki kohdeluokkalaiset olivat palautta-neet lupalaput eli hankkeen kohdeluokkalaiset olivat mukana toiminnassa ja tutkimukses-sa sataprosenttisesti. Vertailuluokkien oppilaita oli vaikeampi saada mukaan. Ilmeisesti esi-merkiksi vapautus opetuksesta kerran lukukaudessa yhden oppitunnin ajaksi siksi, että saa vastata nettikyselyyn, ei ole riittävä motivointi. Toisaalta vanhemmilta ei ehkä saatu kirjallis-ta tutkimuslupaa, vaikka nuori itse olisikin ollut halukas vastaamaan kyselyihin. Vertailuluok-kalaisille toki markkinoitiin tutkimusta ja korostettiin, että jokaisen vastaus on ainutlaatui-sen arvokas, ja että se vaikuttaa paitsi nuorten omaan elämään myös muiden nuorten har-rastusmahdollisuuksiin omalla asuinalueella.

Kohde- ja vertailuluokkien valitseminen samasta koulusta loi vastakkainasettelua ja aiheutti ääneen lausuttua mielipahaa. Eräässä koulussa vertailuluokan oppilaat sanoivat kyselyn jäl-keen, että koulussa tehty luokkavalinta on rasistinen. He myös kysyivät, vaihdetaanko seu-raavana vuonna luokkajako niin, että välillä on rinnakkaisluokan vuoro päästä mukaan ilmai-seksi elokuviin ja hampurilaiselle. Oppilaathan eivät ole ja opiskele toisistaan eristyksissä, vaan niin oppitunteja kuin ystävyyssuhteitakin on yli koululuokkarajojen.

Hankkeen vertailuasetelmasta kumpuava mielipaha ja kateus eivät välttämättä motivoi ver-tailuluokkien nuoria osallistumaan vain hankkeen tutkimusosioon. Toisaalta ideaalitapauk-sessa kateudesta voisi jopa syntyä jotain omaehtoista tekemistä ja omia ideoita, ja toisaalta hankkeen ansiosta kouluihin ja nuorisotaloille luodaan maksuttomia toimintoja, joihin myös vertailuluokkalaiset saavat osallistua.

Sekä huoltajien allekirjoittamia suostumuslappuja että nuoria, jotka ovat osallistuneet toimin-taan, on ollut enemmän kuin tutkimuskyselyihin osallistuneita nuoria. Syksyllä 2013 kyselyyn vastasi 154 nuorta, joista 65 oli tutkimuksen vertailuluokalla ja 89 osallistui myös ohjaajien järjestämään toimintaan. Keväällä 2014 tutkimuksen kyselyyn osallistuneiden määrä kasvoi yhteensä yhdeksällä oppilaalla (N=163), jolloin hankkeen vertailuluokilla oli tutkimuksessa mukana yhteensä 69 oppilasta ja kohdeluokilla heistä opiskeli yhteensä 94.

Lukuvuoden loputtua lähes kaikki hankkeen oppilaat siirrettiin kahdeksannelle luokalle, mut-ta kuudesta kohdeluokastamme kaksi hajotettiin, eli lukuvuonna 2014–2015 on kolmas-

TUTKIMUKSENTEON VAIHEITA LUKUVUOSITTAIN

osa toiminnan kohteena olleista luokista joko kokonaan lakkautettu tai merkittävä osa nii-den oppilaista siirretty toisiin kouluihin. Tutkimushankkeen kannalta jotkin muutokset oli-vat myös onnekkaita: eräs kohdeluokan oppilas aloitti seiskaluokan jälkeen kahdeksannen luokan hankkeen erään toisen koulun kohdeluokalla.

Luokanvaihdot, kuten luokalle jäämiset, huomioitiin hankkeessa siten, että samassa koulus-sa jatkavat entiset kohdeluokan oppilaat osallistuivat edelleen hankkeen toimintaan ja tut-kimukseen, vaikka eivät enää olleet varsinaisella kohdeluokalla. Mikäli vertailuluokkien op-pilaat vaihtoivat luokkaa koulun sisällä, he eivät enää jatkaneet tutkimuksessa. Samoin ko-konaan koulua vaihtavat kohdeluokan oppilaat jäivät myös hankkeen ulkopuolelle. Vuosien varrella sekä vertailu- että kohdeluokalle uusina tulevat oppilaat otettiin hankkeeseen, jos heidän huoltajansa antoivat kirjallisen suostumuksensa.

Ensimmäisessä kyselyssä oli 45 erilaajuista valinta- ja avokysymystä ja se toistettiin koko ylä-koulun ajan kerran syys- ja kevätlukukaudessa. Lomakkeelle on listattujen (LIITE) erilaisten vapaa-ajan toimintojen perusteella myös ohjaajat saivat heti tietoa oppilaille mieluisista ny-kyisistä ja kiinnostavista uusista harrastuksista ja esimerkiksi siitä, minä päivänä nuoret voi-sivat aloittaa uuden harrastuksen hankkeen kautta.

Keväällä saatiin toisen kyselyn vastausten lisäksi myös osasta kouluja tiedot oppilaiden syk-syn 2013 poissaoloista ja numeroarvioinneista. Nuorten haastattelut aloitettiin kevätluku-kaudella 2014. Haastatteluiden perusteella tarkastelin, miten pakottomasti tai tavoitteelli-sesti nuoret suhtautuvat harrastuksiin ja koulunkäyntiin sekä kuinka he viihtyvät ja menes-tyvät koulussa.

Oppilaiden lisäksi haastattelin myös opettajia heidän kokemuksistaan hankkeesta ja sen kuormittavuudesta tai hyödyistä omalle työlleen sekä heidän toiveistaan hankkeelle ja nuo-risotyölle koulussa. Kaikkien koulujen luokanohjaajia haastateltiin keväällä 2014, ja yhteen-sä heistä tavoitettiin 12/17 (yhden koulun kohdeluokalla oli lukuvuonna 2013–2014 kuusi luokanohjaajaa, joista puolet haastateltiin tuolloin).

Niin sanotulla temaattisen kirjoituttamisen menetelmällä syntyi tutkimusaineisto, jossa nuo-ret kirjoittivat yhden ainekirjoitustunnin aikana aineen otsikolla ”Erään tytön/pojan täydelli-nen päivä”. Lukuvuoden 2013–2014 aikana ainekirjoitusaineisto saatiin kolmasosalta oppi-laista eli neljältä luokalta kahdesta koulusta.

Havainnointeja nuorten vapaa-ajanvietosta tehtiin neljällä käynnillä nuorten lajikokeilu- tai harrastuskerroille. Nämä olivat nuorisotalossa järjestetty graffiti-työpaja, johon osallistui koko luokka kouluajalla; hankkeen kaikille kohdenuorille yhtä aikaa järjestetty viikonlop-

22 23

puleiri Meriharjun luontotalossa, johon kuitenkin osallistui vain yhdeksän nuorta, nuorten järjestämä disko alakoululaisille sekä ohjaajien seitsemälle tytölle järjestämä mökkiloma In-kooseen.

Kevätlukukauden 2014 päätteeksi järjestettiin kaikille kohde- ja vertailuluokille mahdollisuus viettää tutkijapajapäivä Fallkullan kotieläintilalla, jossa hanketiimi vietti yhteensä viisi koulu-päivää. Yksi koulu ei tarttunut tilaisuuteen, mutta muut koulut viettivät toiminnallisen päivän, johon kuului maatilan toimintaan tutustumista, tutkimustulosten esittelyä ja niistä keskus-telua, ensimmäisen yläkouluvuoden aikana syntyneiden oivallusten ja uusien ajatusten sekä uusille yläkoululaisille annettavien hyvien neuvojen jakamista, karttapajoja itselle mieluisis-ta paikoista lähellä ja kaukana sekä vapaata leikkiä, eläinten rapsuttelua ja eväiden syömistä.

Lukuvuosi 2014–2015 oli Hyvä vapaa-aika -hankkeen nuorten kahdeksas kouluvuosi ja varsinaisen harrastetoiminnan vuosi. Monipuolisten ja runsaiden aineistojen kartuttamista jatkettiin eri keinoin koko lukuvuoden ajan. Sekä vuoden 2015 keväällä (nuoret 8.-luokalla, N=163) että syksyllä (nuoret 9.-luokalla, N=74) teetettiin jälleen nettikyselyt, joiden sisäl-töihin tehtiin pieniä muutoksia edellisvuosiin verrattuna.

Syksyn 2015 kysely tehtiin poikkeuksellisesti nuorten vapaa-ajalla, mikä verotti vastauksia ai-empiin, koulutunneilla teetettyihin, kyselyihin verrattuna. Toisaalta vastausprosenttina noin 45 on suhteellisen korkea luku, kun ottaa huomioon sen, että nuoret vastasivat kyselyyn omalla ajallaan. Vuonna 2015 vertailuluokkalaiset saivat koko lomakkeeseen vastattuaan vai-vanpalkaksi elokuvalipun. Keväällä liput jaettiin koululuokassa ja syksyllä lippu lähetettiin ko-tiin, mikäli vastaaja jätti yhteystietonsa kyselylomakkeeseen vastattuaan.

Uusia kysymyksiä yhdeksännellä luokalla eli syksyllä 2015 oli Webropol-lomakkeella kaksi: koulutyöhön kotona käytetty aika ja kysymys: ”Jos aiot nähdä kavereita vapaa-ajalla, sovit-teko yleensä tapaamisen ajan ja paikan etukäteen? Jos sovitte, niin miten, esim. viestillä, pu-helinsoitolla, koulussa, edellisellä kerralla sovitaan seuraava tapaaminen vai miten?”

Viimeisessä kyselyssä, yhdeksännen luokan keväällä 2016, oli vertailun vuoksi ensimmäi-sen kyselyn kysymykset lukuun ottamatta kysymystä viikonpäivästä, joka olisi paras uuden harrastuksen aloittamiseksi. Sen sijaan kyselyssä oli vuosien varrella kertyneitä, hyviksi ha-vaittuja uusia kysymyksiä. Yhteensä kyselyssä oli 59 kysymystä, joihin nuoret vastasivat noin puolessa tunnissa. Täysin uusia kysymyksiä oli muutama. Ensimmäisessä kysyttiin, kenen kanssa nuoret tekevät läksyt. Kotoa koulunkäyntiin saatava tuki saattaa vaihdella huomatta-vastikin. Muilla uusilla kysymyksellä kartoitettiin hankkeen tavoitteisiin pääsemistä. Kyselyyn vastasi 151 oppilasta, joista kohdeluokkalaisia oli 69 ja vertailuluokkalaisia 82.

TUTKIMUKSENTEON ESTEITÄ JA EETTISTÄ POHDINTAAHankkeeseen ja siinä tuettuihin eri harrastuksiin osallistumisen kerrottiin olevan nuorille va-paaehtoista. Hankkeen vapaaehtoisuudesta ja vapaa-ajalla tapahtuvasta toiminnasta huoli-matta vaati hankkeessa yhteistyökumppanina ollut opetusvirasto jokaisen oppilaan huolta-

jalta kirjallisen suostumuksen osallistumisesta hankkeen tutkimukseen. Koulut eivät kuiten-kaan luovuttaneet oppilaiden tai heidän vanhempiensa yhteystietoja, mikä hankaloitti hank-keen alkua. Emme myöskään saaneet käyttöoikeutta opetustoimen sähköiseen viestintäka-navaan Wilmaan, jolla koulut ja perheet pitävät yhteyttä. Sen sijaan saimme osallistua koko hankkeen voimin kaikkien 12 luokan vanhempainiltaan ja tiedotimme niissä toiminnasta ja tutkimuksesta. Ohjaajat saivat vähitellen ja yksitellen kohdeluokkien nuorten puhelinnume-rot oppilailta itseltään.

Oppilaille jaettiin kouluissa niin sanottuna reppupostina lupalaput, joissa oli tilaa huoltajien yhteystiedoille. Varsinkin vertailulokkalaisilta palautui lupalappuja huomattavan vähän. Il-meisesti vapautus yhden oppitunnin vietosta kahdesti vuodessa tutkimuskyselyyn vastaa-mista varten ei riittänyt motivoimaan vertailuluokkalaisia. Nuorten ei myöskään odotettu sitoutuvan hankkeeseen koko sen keston eli oman yläkoulunsa ja sen jälkeisen syksyn ajak-si, vaan he ovat voineet osallistua toimintoihin omien (aika) resurssiensa mukaan vaihtele-vasti. Hankkeen loppuun mennessä, ja nuorten peruskoulun päätyttyä keväällä 2016, kaik-ki kohdeluokkien oppilaat olivat osallistuneet hankkeen toimintoihin vähintään kerran. Ver-tailuluokkalaisten osallistuminen lisääntyi, kun heidän huonompaa asemaansa lievitettiin an-tamalla heille elokuvalippu kyselyyn osallistumisen jälkeen.

Lapsia ja nuoria tutkittaessa tulee erityisesti muistaa kaiken tutkimuksen tärkein eettinen sääntö eli se, ettei tutkimuskohdetta, eli tässä tapauksessa koulujen oppilaita, mitenkään va-hingoiteta. Oppilaiden omaan aikaan ja oman perheen harrastusmahdollisuuksiin antamaa tukea koskevien kysymysten ja aineiston hankintatilanteiden tulee olla hienotunteisia. En-simmäinen eettinen ongelma hankkeessa onkin sen alkuasetelma, jossa tutkimukseen va-littiin sekä kohde- että vertailuluokka saman koulun rinnakkaisluokista. Ikäluokan oppilais-ta osa katselee vierestä kun toinen puoli saa tehdä kolme vuotta kaikenlaista haluamaan-sa kivaa maksutta. Alkuasetelma olisi ollut yhdenvertaisempi, jos pelkästään tutkimukseen osallistuvat vertailuluokat olisi valittu toisista kouluista kuin hankkeen toimintaan osallistu-vat koululuokat.

Nuorista itsestään asetelma on erittäin epäreilu, ja kuten jo ensimmäisillä kouluvierailuil-la ilmeni, niin myös heidän opettajistaan ja vanhemmistaan. Nuoret kommentoivatkin ase-telman epäreiluutta kyselyvastauksissa esimerkiksi: ”tää hanke on perseestä ku b luokkalai-set saa jotai vitun leffalippui ja a luokkalaisille maksetaa kaikkii harrastuksii en tiiä mitä tein päässä liikkuu ku kuvittelette et tää on jotenki reiluu”. Toisaalta se, että tutkimuksen ver-tailuluokat olivat kouluissa niin sanottuja painotusluokkia, tuottaa niillä opiskeleville nuorille jo perusopetuksessa enemmän hyvinvointia ja harrastuneisuutta kuin hankkeen kohdeluo-killa opiskeleville tavallisille luokille (From et al. 2014). Itse asiassa rehtoreiden tekemä va-linta tarjota hankkeen tukea nimenomaan ei-painotusluokille kavensi koulun kahtiajakoa ja peruskoulun eriarvoistavaa luokkajakoa.

Kun oppilailta oli saatu luvat osallistua tutkimukseen ja toimintaan, selvisi seuraava tutkimus-ta vaikeuttava tekijä. Ensimmäisten tutkimusaineistojen eli nettikyselyn vastausten perusteel-la ilmeni, että tutkimusasetelmassa ei toteudu keskenään mahdollisimman samankaltaisten koululuokkien vertailu. Esimerkiksi saman koulun kohde- ja vertailuluokissa oppilaiden ko-tikieli- ja sukupuolijakaumat ovat keskenään hyvin erilaisia. Saman koulun vertailu- ja koh-

24 25

deluokka muistuttavat toisiaan vähemmän kuin eri koulujen vertailuluokat muistuttavat toi-siaan. Niin ikään eri koulujen kohdeluokat muistuttavat enemmän toisiaan kuin oman kou-lunsa vertailuluokkaa. Kohdeluokkien oppilaista muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamen-kielisiä oli puolet (49,44 %), kun kaikista Helsingin yläkouluikäisistä noin 15 prosenttia on muun kielisiä (Tietokeskus Aikasarjat). Hankkeessa puhutaan suomen lisäksi 27 muuta kiel-tä, joista yksikään ei ole ruotsi tai saame. Ilmeisen maahanmuuttotaustaisuuden lisäksi eri koulujen kohdeluokat ovat sukupuolijakaumaltaan poikavaltaisia (61 % poikia).

Kaikki kohdeluokat ovat koulujensa tavallisia luokkia ja vertailuluokat opetuksen painotus-luokkia, joilla on harrastuneisuutta ja luokan yhteisiä vapaa-ajan projekteja jo muutenkin. Si-nänsä mielenkiintoista hankkeen alkuasetelmassa oli, että kaikissa viidessä koulussa rehto-rit valitsivat tutkimukseen niin samanlaiset luokkaparit ja toiminnan kohteiksi poikavaltaiset, maahanmuuttotaustaiset luokat. Toisaalta voi ihmetellä sitä, miten yhdenvertaisuus perus-koulutuksessa toteutuu, jos samassa koulussa on niin erilaisia opetusryhmiä. Tukevatko pe-ruskoulujen erilaiset opetusryhmät joidenkin oppilaiden harrastuneisuutta joidenkin tois-ten kustannuksella?

Vertailu olisi ollut helpompaa ja reilumpaa, jos se olisi tehty eri kouluista valittujen saman-kaltaisten luokkien kesken. Nyt vertailuasetelmasta ei ole luotettavaa hyötyä tutkimukselle, mutta sen sijaan hanke on kenties aiheuttanut yläkouluajan kestäneen mielipahan lisäksi tai nimenomaan sen vuoksi vertailuluokkalaisille trauman.

Toinen eettinen ongelma liittyy siihen, että vaikka hankkeeseen osallistuminen on ollut kai-kille vapaaehtoista, emme kenties ole hyväksyneet sitä, että joku nuori ei halua olla teke-misissä omalla vapaa-ajallaan muiden luokkakavereittensa tai perheen ulkopuolisten aikuis-ten kanssa (ks. Anttila 2015). Vaikka ohjaajia turhautti se, että nuoria joutui turhaan odot-telemaan ennalta sovittuihin tapaamisiin, oli se kuitenkin ehkä nuoren ainoa keino toteut-taa vapaaehtoisuutta käytännössä.

Yleisen ja vahvan yhteiskuntaan kiinnittymisen ja sosialisaation vahvistamisen sekä syrjäyty-misen ehkäisypuheen vuoksi on hankkeessa yhteiset ja aikuisen ohjaamat toiminnot kenties arvotettu jotenkin paremmiksi kuin nuoren omat vapaa-ajan valinnat. Hankesuunnitelman mukaiset, mitattavat tavoitteet ja halu kehittää sekä omaa ammattitaitoa että alan toimin-taa aiheuttavat varmasti työntekijöille paineita siihen, ettei ”nuorten anneta vain olla”. Mut-ta haluaisimmeko itsekään viettää työpäivän jälkeen aikaa nimenomaan työkavereittemme kanssa? Onko nuorisotyöllisin menetelmin nuorelle löydetty harrastus sittenkään hänen oma juttunsa? Yhteiskunnan syrjäytymispuhetta ei hankkeen toiminnoissa liikaa kyseenalaistettu tai laadukkaan vapaa-ajan käsitettä tarkemmin määritelty, kun nuoren suorat ja epäsuorat kieltäytymiset on vaivihkaa torjuttu tarjoamalla toistuvasti ja yhä uudelleen mahdollisuutta osallistua toimintoihin, jotka aikuisten näkökulmasta ovat nuorelle hyväksi. Kolmas eettinen ongelma liittyy siihen, että kun nuoria kehotetaan löytämään ja pitämään

”oma juttu” hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja syrjäytymisen estäjänä, sysätään vastuu koko kansakun-nan kohottamisesta ja maan nostamisesta nuorten hartioille. Entä jos nuori ei aina ja kaikkial-la kykene itse ylläpitämään ”omaa juttuaan” ja pysymään keskellä hyvinvoinnin raiteita? Onko hänellä enää lupaa saada apua, jonka tulisi kuulua kaikille yhteisön jäsenille vai leimautuuko ”ei-

oman-jutun” nuori jotenkin omasta syystään huonoksi ja jopa rasitteeksi yhteiskunnalle? Patis-tammeko nuoria harrastamaan ja ylläpitämään ”omaa juttuaan” yhteisön hyvinvoinnin varmis-tamiseksi, estämään syrjäytyneiden nuorten aiheuttamat menoerät? Onko nuori arvokas vain suorittaessaan opintoja ja harrastuksia Suomen kilpailukyvyn varmistamiseksi?

Neljäs ongelma liittyy tutkimusetiikkaan tietoperustaisessa organisaatiossa. Tutkimuksen tärkeimpiä eettisiä vaatimuksia on tuottaa tietoa asioista, joita ei vielä tunneta. Kun samas-sa organisaatiossa moni eri taho kerää tietoa nuorista, kenen tieto voittaa esimerkiksi kil-pailun tutkimuksen ja nuorille kehitettyjen toimintojen rahoituksista ja resursseista? Jo tutki-musaineiston kerääminen vaikuttaa nuoriin, koska kysymysten muotoilulla ja sanamuodoil-la on vaikutusta asenteisiin. Kuka kaikesta kerätystä tiedosta hyötyy: nuori, tiedontuottaja vai päättäjä? Onko kaikki tieto avoimesti kaikkien organisaatiossa työskentelevien käytössä?

Hyvä vapaa-aika -hankkeessa on ollut kätevästi useamman vuoden ajan valmiina valikoima tutkimusnuoria, eräänlainen vastaajaverkosto, jolla on helppo tarpeen mukaan teettää no-peita kyselyitä ajankohtaisista asioista. Kun kyseenalaistan tutkijana itse joidenkin tiedon-keruiden kysymyksenasettelun ja tulkinnat tai konkreettisten kysymysten muotoilun, voin ikään kuin oikaista asian kysymällä sitä ”oikein”. Esimerkiksi kun monissa valtakunnallisissa-kin kyselyissä mitataan koulumatkan pituutta kilometreissä, ei mielestäni saada mitään mie-lenkiintoista tietoa. Varsinkaan jos tavoitellaan tietoa nuoren hyvinvoinnista. Paljon kiinnos-tavampaa on tietää, miten kauan hän käyttää matkaan aikaa ja mitä silloin tekee. Onko se päivän sosiaalinen kohokohta? Ehkä ainoa aika, jolloin nuori on itselleen merkityksellisten ihmisten kanssa rauhassa ja vapaasti: mitä pidempi, sen parempi ja vapaampi aika. Samoin ystävien lukumäärällä ei välttämättä saada yhtä hyvää kuvaa nuoren yksinäisyydestä kuin esi-merkiksi kysymysväitteellä: ”Tunnen itseni yksinäiseksi” ja esimerkiksi vastausvaihtoehdoil-la: ”Aina-Useimmiten-Joskus-Harvemmin-En koskaan.”

100 % hankkeeseen osallistuneista nuorista oli peruskoulun jälkeisenä syksynä joko opiskelemassa, edelleen peruskoulussa tai esimerkiksi oppisopimuskoulutuksessa.

TULOKSIA

6% nuorista“Olen saanut parempia arvosanoja.”

42% nuorista

“Hyvä vapaa-aika -hanke on tehnyt minulle koulussa käymisen entistä mukavammaksi.”

26 27

TULOKSET

ENSIMMÄISEN VUODEN TULOKSIA

Esittelen seuraavaksi ensimmäisen vuoden tutkimuskyselyn keskeisiä tuloksia ja joita-kin huomioita muista tutkimusaineistoista. Tulokset esitetään yhtenäisyyden vuoksi pro-sentteina, vaikka kyselyihin vastanneiden joukko tunnettiin nimeltä eikä se kaikkina vuo-sina ollut kovin suuri. Tutkimustuloksia esiteltiin myös nuorille itselleen Fallkullan koti-eläintilan tutkijapajoissa. Esittelin jokaisen koulun vastaukset verrattuna koko aineistoon ja nostin jokaisen koulun omat erityispiirteet esiin. Muodostin myös keskiarvovastaajan eli Hyvä vapaa-aika -hankkeen tyypillisen Hemmon, joka sai nuorilta hyvän ja kiinnostu-neen vastaanoton.

Hyvä vapaa-aika -hankkeen aluksi kohdeluokkien oppilaista muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisiä oli puolet (49,44 %), kun kaikista Helsingin yläkouluikäisistä noin 15 pro-senttia on muunkielisiä. Hankkeen alussa oppilaat puhuivat suomen lisäksi 26 muuta kiel-tä, joista yksikään ei ollut ruotsi tai saame. Ilmeisen maahanmuuttotaustaisuuden lisäksi eri koulujen kohdeluokat olivat sukupuolijakaumaltaan poikavaltaisia (61 % poikia). Kohde- ja vertailuluokkien yhteismitattomuuden vuoksi kohdeluokkien nuorten hyvinvointia ja kou-lumenestystä tarkasteltiinkin ja vertailtiin varsinaisten oman koulun vertailuluokkalaisten li-säksi myös laajemmin saman ikäluokan oppilaisiin (esim. tietokeskuksen kautta saatavat ai-neistot, Kouluterveyskysely).

Seitsemännellä luokalla kohdeluokkalaisista joka viides suunnitteli jatkavansa peruskoulus-ta ammattikouluun, vertailuluokkalaisista vain kahdeksan prosenttia. Molemmista ryhmis-tä puolet ajatteli jatkavansa peruskoulun jälkeen lukioon. Oppilaiden asuinalueisiin ja mui-hin taustatietoihin liittyvien aiempien tutkimusten valossa näin suuri osa ikäluokasta ei tu-lisi jatkamaan lukioon. Niin ikään tutkimusaineistoina käytettävien kouluarvosanojen kes-kiarvojen perusteella useat oppilaat olivat vielä runsaan tuen tarpeessa saavuttaakseen tä-män päämäärän.

Kohdeluokkalaiset viihtyivät koulussa hieman paremmin kuin vertailuluokkalaiset, joista ky-selyn mukaan mielellään koulun alueelle vapaa-ajallaan ei tulisi kukaan (0 %), vaikka siellä järjestettäisiin kiinnostavaa toimintaa. Yli puolet kaikista vastaajista kuitenkin tulisi/jäisi kou-lun alueelle vapaa-ajallaan, jos siellä järjestettäisiin joitain kiinnostavaa. Kohdeluokkalaisis-ta koulussa vapaa-ajallaan olisi hankkeen alussa ollut 22 prosenttia jopa mielellään. Kohde-luokkalaiset myös kaipasivat ohjattua tekemistä sekä sen hetkistä tilannettaan enemmän että enemmän kuin vertailuluokkalaiset tuolloin. Vertailuluokkalaisten (65 vastaajaa) kohdeluok-kalaisia (89 vastaajaa) vähäisempi määrä vaikuttaa tuloksiin ja yksittäisten oppilaiden mielipi-teet korostuvat näin pienissä aineistoissa. Kaiken kaikkiaan jo aluksi vaikutti siltä, että hank-keen kohteiksi kouluissa valitut oppilaat hyötyisivät heille järjestetystä toiminnasta ja pitäi-sivät sitä mielekkäänä.

KOHTEENA HELSINKILÄISTEN YLÄKOULUJEN NORMAALILUOKKIEN TAVALLISET OPPILAAT

Ensimmäisenä tutkimusaineistona kouluissa siis kerättiin syyslukukauden aikana vastaukset nettikyselyyn (N=154). Vastausten perusteella ilmeni, että tutkimusasetelmassa ei toteu-du keskenään mahdollisimman samankaltaisten koululuokkien vertailu. Esimerkiksi saman koulun kohde- ja vertailuluokissa oppilaiden kotikieli- ja sukupuolijakaumat ovat keskenään hyvin erilaisia. Sen sijaan eri koulujen vertailuluokat, kuten myös kohdeluokat, muistuttavat toisiaan enemmän kuin saman koulun vertailu- ja kohdeluokka toisiaan. Kouluissa luokat muodostetaan perinteisesti oppilaiden kielivalintojen perusteella. Nykyi-sin eri oppiaineiden opetusta painotetaan useissa kouluissa ja painotusopetusta varten pe-rustetaan erityisiä luokkia, kuten musiikki-, kuvataide- tai tanssipainotusluokkia. Joissakin ta-pauksissa yläkouluun siirtyy samalle luokalle koko vanha alakoululuokka, toisissa tapauksis-sa luokka voi koostua kokonaan toisilleen entuudestaan tuntemattomista oppilaista. Hank-keessamme vertailuluokiksi on valikoitu koulujen painotusluokkia, joille oppilaat on otettu erikseen soveltuvuustestien kautta. Kohdeluokilla virallista opetuksen painotusta on vain yh-dellä luokalla (liikunta), mutta muissa luokissa ”suomi toisena kielenä” ja jonkun muun kuin ev.-lut. uskonnon opetus painottuu ikään kuin itsestään.

Seitsemännen luokan keväällä vuonna 2014 kyselyyn vastasi 163 nuorta. Kohdeluokkien op-pilaista muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisiä oli edelleen yli puolet (52 %). Ver-tailuluokillakin oli muunkielisiä (32 %) kaksinkertaisesti Helsingin keskiarvoon verrattuna, mutta 20 prosenttiyksikköä vähemmän kuin kohdeluokilla.

Kaiken kaikkiaan keväällä 2014 hankkeen nuoret puhuivat 28 eri kieltä. Koko hankkeen ku-luessa nuoret kertoivat puhuvansa kotona näitä, yhteensä 30 eri kieltä:

akan, albania, arabia, bengali, burma/myanmar, englanti, espanja, georgia, hollanti, iraq/arabia, kiina, kosovo/albania/serbia, kurdi, kur-mazi, lingala, mandinka, pashto, ranska, serbokroatia, somali, suomi, tamili, thai, tigrinja, turkki, urdu, vietnam, viittomakieli, viro ja venäjä.

Suomen kielen taito oli syksyllä 2013 joillakin oppilailla erittäin heikko. Esimerkiksi netti-kyselylomaketta täytettiin luokassa niin, että tietokoneen ruudulla oli yhtä aikaa auki myös Google-kääntäjä. Muut luokan oppilaat tulkkasivat kysymyksiä oppilaille, joiden omaa kiel-tä hekin osaavat. Eräässä luokassa kyselyn aikana käytettiin myös virallisia tulkkeja. Kyselyti-lanteet saivat ihmettelemään, kuinka huonolla suomen kielen taidolla oppilaat joutuvat opis-kelemaan tavallisessa peruskoululuokassa ilman omakielistä tulkkausta, vain muiden saman-kielisten oppilaiden avustuksella.

28 29

Toisaalta jo ensimmäisen kevään kyselyissä näkyi selvä parannus suomen kielen taidoissa, joten kielen omaksumisessa oli nuorilla vaikuttavaa kompetenssia. Hankkeen nuoret ovat siis kielitaitoisia ja kansainvälisiä. Suosituin kouluainekin oli kyselyn mukaan englanti. Taito-aineista suosituin oli liikunta, mikä sai vahvistusta luokkien toimintaa havainnoidessa: varsin-kin kohdeluokilla oli erittäin vilkkaita oppilaita ja nimenomaan poikia. Liikkuvasta ja energi-aa kuluttavasta elämäntyylistä kertonee sekin, että toiseksi suosituin taitoaine oli kotitalous. Toiseksi suosituin lukuaine hankkeen nuorilla oli ensimmäisenä lukuvuonna matematiikka. Suosikkivalinta saa tukea yleisestä käsityksestä, jonka mukaan aine on perinteisesti enem-män poikien kuin tyttöjen suosiossa. Luokat olivat maahanmuuttotaustaisuuden lisäksi myös poikavaltaisia. Keväällä tutkimukseen osallistuvien eri koulujen kohdeluokkien oppilaista 60 prosenttia oli poikia, kun vertailuluokilla tyttöjen ja poikien suhde oli yhteensä tasan 50/50.

ERILAISIA PERHEITÄKaikista tutkimushankkeen nuorista lähes joka viides ja kohdeluokkien oppilaistakin 16 pro-senttia asui säännöllisesti kahdessa eri kodissa, millä on vaikutusta vapaa-aikana niin ystä-vyyssuhteisiin kuin ohjattuihin harrastuksiin liikkumiseenkin. Joka viides vertailuluokkalai-nen on perheensä/perheittensä ainoa lapsi, mutta kohdeluokkalaisista 90 prosentilla on vä-hintään yksi sisko tai veli. Huomattavan monilla on veljiä, ja nimenomaan isoveljiä on hank-keen kaikista nuorista 44 prosentilla, yhteensä keskimäärin kaksi. Hankkeen nuorilla on siis sekä oppitunneilla että kotona mahdollisuudet osallistua tai olla osallistumatta hyvinkin poi-katapaiseen kulttuuriin.

Perheen harrastuksiin ja nuoren vapaa-aikaan käyttämiin resursseihin vaikuttaa perhekoon lisäksi myös se, asuuko nuori aina samassa perheessä vai esimerkiksi säännöllisesti kahdes-sa eri kodissa, joissa hänellä on eri vanhemmat ja eri sisarukset. Hankkeen alkaessa nuoris-ta 20 prosenttia oli niin sanottuja vuoroasujia eli 31 nuorta asui säännöllisesti kahdessa eri kodissa. Syksyllä vuoroasuminen näytti olevan nimenomaan vertailuluokkalaisten kohdalla yleistä, koska peräti 26 prosenttia heistä vuorotteli kahden asunnon välillä. Lukumääräises-ti tämä tarkoitti 17 nuorta. Keväällä vertailuluokkalaisista enää 12 vuorotteli kahdessa ko-dissa, mutta yksi kolmessa.

Kohdeluokkalaisista vuoroasujia oli syksyllä 16 % (14 nuorta) ja keväällä 14 % (13 nuorta). Keväällä 25 nuorta asui vuorotellen kahdessa ja yksi kolmessa kodissa, joten vuoroasujien määrä oli talven aikana laskenut viidellä nuorella. Koska vastaajien määrä samanaikaisesti nousi, kokonaisuudessaan vuoroasujien prosenttiosuus laski neljä prosenttiyksikköä luku-vuoden aikana, yhteensä 16 prosenttiin. Osalla vastaajista vuoroasuminen toisessa kodissa oli siis joko päättynyt kokonaan tai muuttunut satunnaisemmaksi. Tietenkin mahdollista on myös se, että syksyllä erossa asuneet vanhemmat ovat muuttaneet keväällä yhteen, koska myös yhden vanhemman perheiden osuus väheni lukuvuoden aikana.

Yhden vanhemman perheitä oli syksyllä kohdeluokkalaisista 28 prosenttia ja keväällä 25 prosenttia. Vertailuluokkalaisista yhden vanhemman kanssa asui syksyllä 25 prosenttia ja keväällä 22 prosenttia. Molemmissa ryhmissä yhden vanhemman perheet vähenivät kol-mella prosenttiyksiköllä, eli jos ajatellaan, että vastaajina olisi täysin sama joukko, perhei-

siin olisi muuttanut joku kokonaan uusi isä- tai äitipuoli tai toinen vanhemmista takaisin. Kyselyn vastaajamäärän nouseminen vaikuttaa näin pienessä vastaajavalikoimassa. Vertai-luluokkalaisista viisi prosenttia on lukuvuoden aikana alkanut asua uusperheessä eli oma vanhempi oli ottanut uuden kumppanin, joka kuuluu nyt nuoren perheeseen. Kohdeluok-kalaisista neljä prosenttia asui uusperheessä jo syksyllä 2013, ja keväällä luku oli noussut seitsemään prosenttiin.

Nuorten asuminen voi olla hyvinkin eriarvoistavaa. Jos nuori on kahdessa tai kolmessa eri kodissa vuorotellen asuva ainokainen ja joku toinen nuori jakaa vain yhden kodin iso- ja pik-kusisarustensa kanssa, voivat heidän aikuisilta saamansa sosiaaliset ja taloudelliset resurssit olla aivan eri luokkaa. Erityisen eriarvoisia keskenään ovat parin eri kodin ainokaiset ja toi-saalta nuoret, joiden ainoassa kodissa asuu ehkä useita sisaruksia, mutta vain yksi huoltaja. Joku nuori siis saattaa säännöllisesti saada jakamattoman huomion neljältä pysyvältä aikuis-suhteeltaan, mutta jollain toisella on kenties yksi ainoa sosiaalista ja taloudellista turvaa an-tava aikuissuhde, jonka huomion hän vielä jakaa useiden siskojen ja veljien kanssa.

RAHAN JA AJAN PUUTE ESTEENÄ HARRASTUKSILLESuurissa perheissä yksittäisen lapsen harrastusmenoihin käytettävissä olevat ajalliset ja talou-delliset resurssit ovat tietenkin vähäisemmät kuin kahden aikuisen talouksissa asuvilla aino-kaisilla. Raha olikin syksyllä kyselyn mukaan suurin yksittäinen syy olla harrastamatta: koh-deluokkalaisista 12 prosenttia ja vertailuluokkalaisista 9 prosenttia vastasi, ettei ole voinut harrastaa jotain, koska ei ole ollut rahaa, mutta ajanpuute (8 %) oli vertailuluokkalaisilla lä-hes yhtä merkittävä syy kuin rahanpuute. Kohdeluokkalaisillakin oli puutetta ajasta saman verran kuin vertailuluokkalaisilla rahasta, eli 9 prosenttia kohdeluokkalaisista valitsi syksyllä ajanpuutteen syyksi olla harrastamatta jotain.

Keväällä suurimmaksi yksittäiseksi syyksi olla harrastamatta jotain nousi puute ajasta (15 % kaikista vastaajista), mutta rahanpuutteenkin valitsi kaikista vastaajista keväälläkin vielä 10 prosenttia. Keväällä kohdeluokkalaisten kokema ajanpuute (16 %) korostui verrattuna sekä aiempaan että vertailuluokkalaisiin. Kohdeluokkalaiset kärsivät keväällä ajanpuuttees-ta enemmän kuin edellisenä syksynä (9 %) ja enemmän kuin rahanpuutteesta (11 %) sekä enemmän kuin vertailuluokkalaiset (14 %). Rahanpuute oli enää 4 prosentin osuudella ver-tailuluokkalaisten harrastamisen esteenä keväällä.

Hankkeen ensimmäisen toimintavuoden aikana nuorten harrastamiselle oli siis kummassa-kin ryhmässä löytynyt enemmän rahaa mutta vähemmän aikaa. Kohdeluokkalaisilla rahan-puute vähentyi ensimmäisenä toimintavuonna vain yhden prosenttiyksikön, mutta ajanpuu-te nousi seitsemän prosenttiyksikköä. Vertailuluokkalaisilla rahanpuute väheni viisi ja ajan-puute lisääntyi kuusi prosenttiyksikköä. Kummassakin ryhmässä vapaa-aika siis väheni, mut-ta vertailuluokkalaisilla rahanpuute väheni selvemmin kuin kohdeluokkalaisilla, vaikka he sai-vat koko vuoden maksutta harrastaa kaikkea, mitä vain keksivät.

Kaiken kaikkiaan suurin osa tutkittavista nuorista on elämässään jo saanut harrastaa sitä, mitä on halunnutkin tai ei ole koskaan halunnutkaan harrastaa mitään. Hankkeen ensimmäisen

31

vuoden aikana tämä tähänastiseen harrastamisuraansa tyytyväisten osuus pysyi samana: yh-teensä 72 prosenttia kaikista vastaajista ilmoitti syksyllä 2013, että on joko aina voinut har-rastaa sitä, mitä on halunnutkin tai ei ole koskaan halunnutkaan harrastaa mitään. Keväällä nuoria, joita ei ollut jäänyt kaivertamaan jonkun harrastuksen puuttuminen elämästään, oli yhteensä saman verran kuin syksyllä, eli 72 prosenttia.

Tutkimusryhmien välillä oli hankkeen alussa 10 prosenttiyksikön ero siinä, ovatko he saa-neet harrastaa sitä, mitä ovat halunneet. Kohdeluokkalaisista 60 prosenttia ja vertailu-luokkalaisista 70 prosenttia ilmoitti, että on aina saanut harrastaa sitä, mitä on halunnut-kin. Kohdeluokkalaisista 10 prosenttia vastasi syyslukukaudella, ettei ole koskaan halun-nutkaan harrastaa mitään, mutta vertailuluokkalaisista vain viisi prosenttia ei ollut halun-nut harrastaa mitään.

Lukuvuoden aikana kummankin ryhmän vastauksiin tuli kahden prosenttiyksikön nou-su niiden osalle, jotka ovat aina saaneet harrastaa sitä, mitä ovat halunneetkin (kohde 62 % ja vert. 72 %). Kohdeluokkalaisten joukossa oli edelleen keväällä täsmälleen sama 10 prosenttia, joka ei halunnut mitään harrastaakaan, mutta vertailuluokkalaisten kohdalla niiden osuus, jotka eivät ole mitään halunneetkaan harrastaa, nousi viidestä kahdeksaan prosenttiin.

KOULUTILAN JA SEN SIJAINNIN MERKITYSOma ja yksilöllinen harrastus, kuten uiminen yksin, voi olla joillekin elämänlaatua ja hyvin-vointia vahvistavampaa kuin jatkuva yhdessäolo vastenmielisten luokkakavereiden kanssa. Hankkeessakin oli esimerkiksi oppilaita, jotka menestyivät erinomaisesti kouluarvioinneis-sa, mutta olivat koulusta lähes koko ajan poissa. Heidän hyvinvointinsa saattaa myös olla erinomaisen korkeaa ja nimenomaan siksi, etteivät he ole koko ajan yhdessä muiden kans-sa. Yhteisöllisyys ei ole ainoa ja kaikki ihmiset autuaaksi tekevä hyvinvoinnin edellytys. Siksi olikin hyvä, että hankkeessa voitiin tukea myös nuorten yksilöllisiä harrastuksia. Erilaiset la-dattavat harrastuskortit, kuten kuntosali- tai uimakortit, vapauttivat nuoria toimimaan oma-ehtoisesti ja sopivassa rytmissä.

Myös Helsingin Seudun Liikenteen (HSL) matkakortti saattaa olla joillekin oman jutun mah-dollistava hyvinvoinnin edellytys. Osalla nuorista ei ole varaa hankkia omaa matkakortin kantaosaa saati ladata sille arvoa. Kaveripiiri voi esimerkiksi lainata toistensa kortteja, joil-le on ladattu aikaa. Radan ja raitioteiden varrella asuvien oli myös ennen kesää 2017 7 mah-dollista liikkua omalta alueeltaan maksamatta matkaa. Jos asuinalue on kaukana keskustas-ta ja sinne pääsee vain bussilla, rajoittuu nuorten vapaa-ajanvietosta helpommin pois kau-pungin keskustan tarjonta.

Hankkeessamme yksi kouluista ei ollut raideliikenteen päässä, ja sen oppilaat asuivat lähim-pänä omaa kouluaan. He eivät siksi saaneet HSL:n koululaiskortteja, joihin ovat oikeutettu-ja kaikki ne helsinkiläiset 7.–9.-luokkalaiset, joiden koulumatka on vähintään kolme kilomet-riä yhteen suuntaan. Tavallisilla koululuokilla opiskelevien kohdeluokkalaisten eriarvoisuutta korostaa myös se, että vertailuluokkalaiset ovat oikeutettuja maksuttomaan korttiin. Kaik-

7 VR:n konduktöörit ryhtyvät liikkumaan lähijunissa pareittain ja tarkastavat kaikkien matkustajien matkaliput. Hankkeen aika-na junien konduktöörit vain myivät liput erikseen niitä haluivalle. Metroissa ja raitiotievaunuissa lippuja ei edelleenkään tarvit-se näyttää kuin satunnaisille tarkastajille.

ki soveltuvuuskokeen kautta painotettuun opetukseen muuhun kuin omaan lähikouluun tu-levat nuoret saavat HSL:n koululaiskortin lukukausien ajaksi.

Hankkeen loppupuolella kyselyyn liitettiin kysymys koulumatkasta osana vapaa-aikaa. Mat-kan pituus ja sen aikainen toiminta olivat hyvinvoinnin kannalta kiinnostavampia kuin esimer-kiksi matkan pituus kilometreinä. Pojista yhdeksän prosenttia piti matkaa liian lyhyenä ja vii-si prosenttia liian pitkänä. 12 prosenttia pojista oli sitä mieltä, että koulumatka on aika ikä-vä tai jopa päivän pahinta aikaa. Tytöistä liian lyhyenä koulumatkaansa piti seitsemän ja liian pitkänä kuusi prosenttia. Yhteensä kuusi prosenttia oli myös sitä mieltä, että koulumatka on joko ikävä tai päivän pahinta aikaa.

Kohdeluokkalaiset viihtyivät syksyllä koulussa hieman paremmin kuin vertailuluokkalaiset, joista kyselyn mukaan mielellään koulun alueelle vapaa-ajallaan ei tulisi kukaan (0 %), vaik-ka siellä järjestettäisiin kiinnostavaa toimintaa. Keväällä lähes neljä prosenttia vertailuluok-kalaisista voisikin jo jäädä koulun alueelle jopa mielellään. Kohdeluokkalaisista koulussa va-paa-ajallaan olisi syksyllä ollut 22 prosenttia mielellään. Keväällä tilanne ei ollut enää koulu-nuorisotyön näkökulmasta yhtä hyvä, vaan kohdeluokkalaisista enää vajaa 10 prosenttia tu-lisi kouluun mielellään vapaa-ajallaan. Vertailuluokkalaisilla siis koulun alueeseen liittyvä ve-tovoima kasvoi ja kohdeluokkalaisilla väheni.

Koulujen vetovoimaisuudessa on eroja, jotka selittyvät suurimmaksi osaksi koulumatkan pi-tuudella. Lähellä koulua asuvat ovat vapaa-ajallaan mieluummin koulun alueella kuin ne oppi-laat, jotka asuvat kaukana ja joiden kaveripiiriin kuuluu muitakin kuin oman koulun oppilaita. Sinänsä esimerkiksi koulurakennuksen tai koulupihan viihtyvyydellä ei ole niin paljon mer-kitystä, kuten keskusteluissa Fallkullan eläintilan tutkijapajoissa toukokuussa 2014 kävi ilmi.

Sekä syksyllä että keväällä kuitenkin yli puolet kaikista vastaajista olisi saattanut tulla/jäädä koulun alueelle vapaa-ajallaankin, jos siellä järjestettäisiin joitain kiinnostavaa. Heti koulupäi-vän jälkeen järjestettävä tekeminen, kuten vaikkapa soitto- tai tanssitunnit, voisi olla houkut-televampaa kuin ennen koulupäivää. Kyselyiden mukaan nuoret haluaisivat herätä arkiaamui-sin tunnin pari myöhemmin. Viikonloppuisin he heräsivätkin keskimäärin kaksi tuntia myö-hemmin kuin arkisin. tämä trendi jatkui läpi koko yläkoulun.

Koulutilan merkitys nuorten vapaa-ajanvietossa nousi hankkeen kuluessa yllättävän tärkeäk-si. Sekä ohjaajien että alueilla toimivien nuorisotalojen intresseissä oli vahvistaa yhteistyö-tä ja lisätä toimintaa koulujen kanssa ja kouluaikaan. Tutkimuksen kohde liikahti ensimmäi-sen vuoden aikana nuorten vapaa-ajasta myös koulunuorisotyöhön liittyviin mahdollisuuk-siin ja koulussa vietettävään vapaa-aikaan, kuten väli- ja hyppytunteihin ja iltapäivätoimintaan.

Hankkeen alussa koulut eivät esittäneet toiveita nuorisotyöntekijöiden tulolle kouluun, vaan hankkeen toiminnan oletettiin tapahtuvan koulun jälkeen ja koulun ulkopuolella. Rehtorit tai opettajat eivät kuitenkaan torjuneet nuorisotoimen tarjoamaa työvoimaa välitunneilla tai koulujen retkillä, vaan pitivät pääsääntöisesti hyvänä sitä, että koulussa on lisää aikuisia. Ensimmäisen toimintavuoden mittaan ajatus nuoriso-ohjaajasta koulussa tuli tutummaksi ja opettajat olivat jopa sitä mieltä, että ohjaajasta on hyötyä myös kouluaikana ja oppitunneil-la. Yhdestä koulusta löytyi ohjaajalle jopa oma yksityinen työhuone.

32 33

INTERNET VAPAA-AJAN TILANANuorten vapaa-ajanviettoon liittyvissä käsityksissä ja toiveissa on internetin ja tietotekniikan merkitys erittäin suuri. Eräs heistä kiteytti keväällä 2014, minkälaista olisi kaikkein kamalin kuviteltavissa oleva vapaa-aika: ei konetta, ei puhelinta, ei kavereita. Sen sijaan täydellistä vapaa-aika on erään toisen vastaajan mukaan se, kun ollaan: ”kavereiden, perheen ja tuttu-jen kanssa pitämässä hauskaa. Lukemassa kirjaa kotona tai tanssimassa Wiillä Just Dancea. Ja kun olen netissä kamujen kanssa.”

Kaikkein kivoimmaksi vapaa-ajaksi annetuista vaihtoehdoista joka neljäs vastaaja valit-si nimenomaan netin. Lisäksi lähes yhtä moni valitsi kivoimmaksi vapaa-ajan tekemisek-seen yksin olemisen, jota moni tarkensi, että kivointa on olla yksin ja esimerkiksi ”pelata TF 2:sta” tai olla yksin ”koneella, himas dataamassa…” tai ”Netissä: Skypen ja WhatsAp-pin lisäksi Facebook, meow chatt/skype/kik/messenger/kakao talk jne.” Yksin tai netissä olemista suositummaksi, nuorten ykköstekemiseksi, nousi useiden eri kavereiden kans-sa ulkona oleminen.

Nettiä arvostavat vastaajat saavat arkisin viettää aikaa mielipuuhassaan: joka neljäs heistä on koulun jälkeen useimmiten netissä. Monet niistäkin nuorista, jotka vastasivat netissä ole-misen sijaan olevansa koulun jälkeen useimmiten yksin kotona, tarkensivat: ”Pelaan kotona kavereiden kanssa”, ”Omas huonees koneella”, ”Himas lanittaa”. Niin ikään netissä tai yk-sin olemisen sijaan jossain muualla olevat nuoret tarkensivat olevansa esimerkiksi: ”Kahden kaverin kanssa netissä tai ulkona.”

Toisaalta yhteensä lähes kymmenesosa vastaajista piti kaikkein tylsimpänä vapaa-aikanaan sitä, jos joutuu olemaan netissä joko kahdestaan jonkun ystävänsä tai useiden eri kaverei-den kanssa. Syyksi sille, miksi kavereiden kanssa netissä oleminen on tylsää vapaa-aikaa, pal-jastui esimerkiksi se, että: ”oo liihan hidas kirjottamaan niin en ehi vastaamaan”. Tylsyyden maksimoituminen kohtaa nuoren silloin, kun hän joutuu olemaan yksin; yli puolet vastaajis-ta valitsi yksin olemisen kaikkein tylsimmäksi vapaa-ajakseen.

Netti voi olla joillekin nuorille tärkein väylä ulkomaailmaan, jopa niin, että jokin harrastus on jäänyt hankkimatta nimenomaan siksi, että sitä ei voi tehdä omassa rauhassa tai siellä, missä milloinkin itse sattuu olemaan. Kaksi prosenttia vastaajista kertoi, ettei aina ole voinut har-rastaa sitä, mitä haluaisi sen vuoksi, että kyseistä asiaa ei voi harrastaa kotona (esim. netis-sä), vaan pitäisi mennä jonnekin muualle.

Keskeisin netin käytön muoto on ystävien kanssa oleminen, joko jutteleminen, pelaaminen tai esimerkiksi ystävien ottamien kuvien katselu ja kommentointi. Sen lisäksi netissä kuun-nellaan musiikkia, katsellaan elokuvia ja tv:tä, luetaan lehtiä, kirjoitetaan blogeja ja piirretään. Netti on myös tiedonhankinnan väline ja se tukee muita harrastuksia:

Kuuntelen Kpop musiikkia. hrrastan sitä myös.se on mun pakkomiel-leXD kuuntelen joka päiva kpop biisejä ja katson tansseja ja opette-len niitä. meillä on kilapailut tulossa joten on tärkeää että mä vähän välii kattelen niit videoit sielt netistä ku mä harrastan sellasta kpop Cover dancee. ni se on niinku se sama tanssi mitä ne korealaiset tanssii siin ja me coverataan sitä. ja ja ja juttelen kavereitten kanssa, lataan musaa/kuvia,otan kuvia ja laitan nettiin.

NETTI POISTAA VÄLIMATKATEräs kyselyyn vastannut nuori kertoi, että kivointa vapaa-ajalla on olla kahdestaan kaverin kanssa ”facebookissä, koska hän asuu kotimaassa ja en voi puhua hänen kanssa muulla ta-valla”. Nuorten kaveri- ja muu lähipiiri ei rajoitu vain yhteiseen kouluun tai yhteen asuina-lueeseen. Hankkeen kaikista nuorista joka kuudes asuu säännöllisesti vähintään kahdessa eri osoitteessa. Näistä kaikki eivät ole Helsingissä, vaan joinakin päivinä kouluun tullaan esi-merkiksi Lohjalta tai toisen vanhemman luokse matkustetaan vaikkapa Ouluun tai ulkomail-le. Hankkeen kaikista nuorista reilu 40 prosenttia puhuu kotonaan muuta kuin suomea, ja ohjatun toiminnan kohteena olevista nuorista yli puolella kotikieli on joku muu kuin suomi, eikä ruotsia hankkeen nuorista puhu kukaan.

Netti mahdollistaa hankkeen nuorille yhteydenpidon heille läheisten, mutta ei päivittäin lä-hellä olevien ihmisten kanssa. Myös uusien tuttavuuksien solmiminen yli ajan ja paikan aset-tamien rajoitteiden on netissä mahdollista. Mainittakoon, että englanti on vastaajien suosi-tuin koulun lukuaine. Runsas netinkäyttö konkretisoi englannin kielen osaamisen hyödyt ja huvit. Toiseksi suosituin oppiaine on matematiikka, ja taito- ja taideaineista suosituimmat ovat liikunta ja seitsemännellä luokalla uutena alkanut kotitalous.

Lähes kaikilla nuorilla on omat älypuhelimet, jotka kyselyn mukaan ovat myös netin käy-tön suosituimmat välineet. Nuoret tekevät netissä kaikkea samaa kuin muuallakin. Netillä ja niin sanotulla IRL-elämällä ei ole tarkkaa rajaa, jonka eri puolilla ajatukset ja teot noudat-taisivat toisistaan täysin poikkeavaa logiikkaa – samat asiat ja ihmiset miellyttävät tai eivät miellytä sekä kasvokkain että netissä. Hankkeen kyselyä kouluissa tehtäessä monet seiska-luokkalaiset kommentoivatkin, että: ”Mikä kysymys tää nyt on? Mitä välii onks netissä vai face to face?!” Kysymykseen: ”Kerro, mihin ja minkä tekemiseen useimmiten käytät net-tiä ja tietokonetta” vastattiinkin esimerkiksi: ”dataamiseen ja sitä paitsi tää kysymys oli ihan tyhmä”. Siihen, onko netissä jotain tylsää, vastattiin muun muassa: ”Ei netissä oo mitään tyl-sää ja jos on sitä on tosi vähän.”

Moniammatillinen yhteistyö sai konkreettisia mahdollisuuksia myös muissa kouluissa, kun ohjaajille löytyi tilaa ja aikaa koulun arjesta. Sen sijaan ajatus siitä, että opettaja tulisi iltaisin tai viikonloppuisin nuorisotalolle ei tuntunut ensimmäisen toimintavuoden aikana mahdol-liselta. Siirtymää tähän suuntaan helpottanee uusi opetussuunnitelma, joka on otettu käyt-töön hankkeen jälkeisenä syksynä. Keskeisenä osana sitä on ilmiöpohjainen ja ulos koulu-tiloista suuntautuva oppiminen sekä yksilöllisten oppimismenetelmien lisääminen. Nimen-omaan näissä nuorisotyöllä on nyt oiva mahdollisuus kasvattaa yhteistyötä ja moniammatil-lisuutta kouluun päin.

34 35

SEISKALUOKKALAISEN TÄYDELLINEN PÄIVÄSeitsemännellä luokalla äidinkielen tai suomi toisena kielenä -tunneilla kirjoitettujen ainei-den perusteella ”Erään tytön/pojan täydellinen päivä” vietetään jossain syömässä kave-reiden (ja idoleiden) kanssa tai rannalla tai bileissä. Täydellisenä päivänä saa nukkua pit-kään ja oleskella vapaasti. Harrastuksissa ei ole tungosta, esimerkiksi liikaa muita tanssi-tunneilla. Nuoret onnistuvat kaikessa, esimerkiksi tekevät voittomaalin turnauksessa. He saavat yksin loistaa.

Päivä alkaa vanhempien tekemällä aamiaisella sängyssä. Meikki onnistuu täydellisesti. Päivä jatkuu hyvällä syömisellä ja ylellisillä lahjoilla, kaikkein parhaimmassa seurassa, esimerkiksi jalkapallotähti Lionel Messin kanssa treenaten ja taas syöden. Väillä käydään huvipuistossa, rannalla ja bileissä, joissa on paljon hyvännäköisiä nuoria ja drinkkejä. Täydellinen päivä on ikään kuin lapsuuden syntymäpäivät: yhtä juhlaa, kavereita, herkkuja ja kivaa tekemistä.

UNELMAPÄIVÄ

Minun unelmapäiväni varmaan alkaisi vasta myöhään sillä rakas-ta nukkua pitkään. Heräisin myöhään omassa sängyssäni ilman ra-sittavaa Iponeni herätyskellon ääntä. Kävelisin suoraan omaan valta-vaan vaatehuoneeseeni jossa mukava, ihana stylistini valitsisi minulle täydelliset vaatteet juuri siihen päivään sopiviksi. Meikkaaja meikkai-si minut ja kampaajani laittaisi hiukseni. Maailman paras kokki teki-si minulle aamupalan.

Hyvän ”aamun” jälkeen kuskini ajaisi minut limusiinillä lentokentälle. Lentokentällä tapaisin kaveriporukkani, johon kuuluu minun lisäkseni neljä poikaa ja neljä tyttöä, sekä paras ystäväni.

Lentäsimme vaaleanpunaisella yksityiskoneellani New Yorkkiin. Mat-ka kestäisi juuri saman verran kuin lempielokuvani nälkäpeli. Katsoi-simme elokuvaa samalla kuin istuisimme isoissa mukavissa tuoleissa ja söisimme jotain hyvää, kuten vaikka jugurttipähkinöitä.

Matkan päättyessä saapuisimme lentokentälle, ja joku muu kantaisi laukkume valkoiseen limusiiniin. Limusiini kuljettaisi meidät New Yor-kin keskustaan.

Keskustassa ryntäisimme kaikkiin upeisiin, kalliisiin kauppoihin tyttö-jen kanssa, sillä aikaa kun pojat tekisivät mitä ikinä haluaisivat. Ra-haa olisi niin paljon että voisimme ostaa mitä tahansa. Välillä kävi-simme Starbucksissa ja syömässä. Ottaisin ravintolassa kana caesar

salaatin, juomaksi lasillisen Tropicana-appelsiinimehua. Jälkkäriksi Ben & Jerry Cookie Dough jäätelöä.

Ruoan jälkeen menisimme kauppaan jossa myytäisiin upeita juhla-mekkoja. Minä ja ystäväni ostaisimme mekot. Ostaisin vaaleanpunai-sen mekon joka olisi täynnä säihkyviä timantteja. Ostaisimme myös koruja ja kengät. Käyttäisimme niitä sitten myöhemmin.

Shoppailumme aikana yksityiskoneeni olisi hakenut koko joukkueeni Suomesta. Joukkueeni tulisi luoksemme ja sitten lähtisin heidän kans-saan kisoihin sillä aikaa kun ystäväni jäisivät pitämään hauskaa. Ta-paisimme kisapaikalla tapaisimme valmentajani, joita on neljä.

Kisapaikka olisi iso. Itse sali olisi valtava ja katsomoon mahtuisi pal-jon ihmisiä. Katossa roikkuisi kattokruunuja, joiden valossa kisapuku-jen strassit loistaisivat upeasti.

Lämmittelisimme pehmeällä isolla matolla. Lihakseni lämpeäisivät hy-vin ja nopeasti jonka takia olisin kisasuorituksessa parhaimmillani. Hiuksiimme olisi kiinnitetty timantteja ja samoin upeaan pukuumme. Meidät olisi meikattuu upeasti ja luomemme kimaltelisivat glitteristä. Ohjelmamusiikkimme olisi Twilight-elokuvien tunnari: Thousand years. Suoritus menisi loistavasti. Yleisö hurraisi ja seuramme muut joukku-eet kannustaisivat. Kukaan ei kaatuisi eikä horjuisi tasapainoissa. Se olisi täydellinen suoritus. Kisoja katsellessamme tulisi kuulutus jossa kerrottaisiin palkintojen jakoon pääsevät joukkueet. ”…[Voimistelu-joukkueen nimi]..” siella kuulutettaisiin. [Voimistelujoukkueen nimi]! Se on minun joukkueeni. Kiljuisimme ja juoksisimme pukemaan puvut uudelleen päälle.

Jonossa ollessamme, ja odotellessamme takaisin kisamatolle menoa valmentaja kertoisi että saimme kilpailun parhaat pisteet. Olisimme riemuissamme marsiessamme matolle. Kaikkien aikojen paras val-mentaja jakaisi mitallit kaulaamme samalla kuin kuuluttaja kertoisi nimiämme ja astuisimme eteen ja vilkuttaisimme. Oman nimeni kuul-lessani hymyilisin leveästi ja astuisin eteen vilkuttaen.

Se olisi unelma päiväni!

(Tyttö 7.lk, vertailuluokka)

36 37

Täydellisyys näyttää odottavan aikuisuudessa, ja täydellisenä päivänäkin tavoitellaan koh-den nuorten aikuisten elämää, jota on ehkä ihannekuvana nähty nuortensarjoissa ja leffois-sa. Täydelliseen nuoren päivään kuuluvat juhlat, päihteet ja autot:

Oli päivä heräsin klo 14.36. Menin alas aamupalalle. Otin sieltä pari palaa pitsaa ja siellä näin isäni, ja menin syömään hänen viereensä. Sitten kun olin syönyt menin ulos tapaamaan kavereitani menin hake-maan 3 kaveriani – [Kolme pojan nimeä] Sitten Sitten me moikattiin ja päätettiin mennä Linnanmäelle.

Linnanmäellä me käytiin kaikissa jutuissa, mitä siellä oli, ja syötiin ihan hirveesti herkkuja. Sitten me tavattiin neljä tyttöä siellä, ja ne pyysi meidät niiden diskoon ja tietenkin me hyväksyttiin se ja mentiin sinne. Meillä oli kylläkin aika moiset bardyt siellä, ja siellä oli todella kivaa. Voisin ottaa sen joskus toisenkin kerran.

Joo mut nyt alan kertomaan, mitä siellä diskossa oikein tapahtu XD. Elikkä me mentiin niitten tyttöjen kanssa niitten bardyihin, ja siellä oli iha sikana kaljaa ja naisia XD. Ja sittenku me oltiin siellä sisällä, niin tietenki heti kaikki kaverit oli kadoksissa ja naisten perässä hehe. Meikäpoika lähti tietenkin heti uima-altaaseen, mutta sitä ennen otin kyl pari bissee. Siel altaassa oli kivaa, ja sen jälkee ku olin ollut siel-lä altaas, niin menin sisälle ja näin meikän kaverit. Molemmilla oli jo naiset. Enää puuttu, että mun täytyisi löytää nainen . No sittenpä mä päätin mennä parvekkeelle vetää yhe röökin, ja siellä oli yks to-della upee nainen. Sittenpä mä rohkeana menin sen viereen ja kysä-sin, et tuuks munkaa tonne sisälle. No se sanoi, että voi tulla ja sitten me tietenkin mentiin sisälle ja tarjosin sille kaljan. Siinä sohvalla me istuttiin ja juteltiin maailman menoista .

Sen jälkeen, ku bileet oli jo loppumassa, niin päätin kysyä, et tuleeks se meille. No ja se sano et kyllä se voi tulla. Sitten mä sanoin, et tule et mun auto odottaa ulkopuolel. Sit se tuli ja me mentiin autolla mei-kän himppee, ja siel tapahtu kaikkee nicee, ja sitten olikin aamu.WHATA DAY <3

(Poika 7.lk, vertailuluokka)

Tässä erimerkissä kohdeluokan tyttö todellakin viettää syntymäpäiviään:

ERÄÄN TYTÖN TÄYDELLINEN PÄIVÄ

Heräsin aurinkoisena aamuna. Kävin suihkussa, suihkussa olleessa-ni, mietin mitäköhän saisin synttärilahjaksi. Suihkun jälkeen laitoin parhaat vaateet päälleni ja otin kännykkäni yöpöydältä ja sain il-moituksen Facebookissa, missä ystäväni olivat julkaisseet kuvia mi-nusta ja onnitelleet samalla. Selailin ilmoituksia ja näin ihastukseni nimen siinä. Ilahduin ja painoin siihen katsomaan, mitäköhän hän oli julkaisut facebook- seinälleni. Hän oli onnittelut minua, hän oli tehnyt päivästäni ihanan ja olin onnellinen. Kiljuskelin ja hypin sa-malla sängylläni ilosta. Minun oli pakko soittaa parhaalle ystävälle-ni ja kertoa hänelle ihastuksestani, että hän onnitteli minua ja miltä minusta tuntui.

Paras ystäväni oli iloinen puolestani ja kysyi, mitä haluan tehdä tä-nään synttärisankarina. Kerroin hänelle, että haluan mennä keilaa-maan ja sen jälkeen rannalle juhlimaan, woop. Puhelu parhaan ys-täväni jälkeen sain Kikmessengerissa viestin ja katsoin, keneltä vies-ti oli. Viesti oli serkultani, hän pyysi minut ja ystäväni keilamaan syn-tymäni kunniaksi. Suostuin menemään keilamaan ja sovimme ajan milloin nähdään. Lähetin ystävälleni viestin, että pääseeköhän keilaa-maan meidän kanssa ja hän vastasi, että pääsee.

Menin syömään aamupalan. Laitoin keittiön valot päälle, koska ne pois päältä. Äiti tuli keittiöön siskojen, heillä oli kakku mukaan ja he lauloivat minulle. Vietin perheeni kanssa syntymäpäiväni ja sen jäl-keen menin keilamaan serkkuni ja ystäväni kanssa. Kun keilasimme menimme rannalle loppupäiväksi viettämään syntymäpäiväni. Ran-nalla näin ihastukseni ja hän tuli jossain vaiheessa puhuu minulle ja kysyi haluanko jäätelöä ”joo” vastasin.

(Tyttö 7.lk, kohdeluokka)

Rankkaa huumoria ja hurjempaa fantasiointia oli poikien kirjoituksissa hivenen enemmän kuin tytöillä. Poikien tekstien henkilöt iskevät itseään kirveellä jalkaan tai huijaavat poliise-ja ja juhlivat railakkaasti. Tytöt pysyttelevät enemmän tässä päivässä ja ovat hieman varovai-sempia ja realistisempia täydellisen päivän kuvitelmissaan. Tyttöjen kirjoitusten täydellisyys näyttää mahdollisemmalta saavuttaa.

Kiinnostavaa oli huomata, miten läheisesti ja positiivisesti nuorten perhe esiintyi kirjoituksis-sa. Äidit ja isät olivat mukana toiminnoissa ja toivat esimerkiksi aamupalaa huoneisiin. Useis-

38 39

sa kirjoituksissa ollaan sosiaalisessa mediassa tai esimerkiksi katsellaan Netflixiä. Yksittäisis-tä herkuista mainittiin useimmiten pizza ja hampurilaiset. Yllättävän usein kirjoituksissa syö-tiin pekonia, minkä ensilukemalta yhdistin lomaan ja hotelliaamiaisiin. Vastaajiin paremmin tutustuttuani huomasin, että asian voi tulkita hyvinkin toisin. Nimenomaan siinä koulussa, jossa rasismi nousi muissa aineistoissa esiin, tässäkin aineistossa pikemminkin karnevalisoi-tiin sianlihan syömistä ja tehtiin eroa koulun muslimioppilaisiin.

Tärkeitä paikkoja ja tekemisiä rannan lisäksi täydellisenä päivänä ovat elokuvat, shoppailu, huvi-puistot. Jalkapallo ja muut pallopelit sekä tietokone- ja konsolipelit esiintyivät kirjoituksissa erittäin usein. Tässäkin esimerkissä kohdeluokan pojan kirjoituksessa jalkapallo ja herkut ovat tärkeitä:

ERÄÄN POJAN TÄYDELLINEN PÄIVÄ

Heräsin kello kymmeneltä kesäloman ensimmäisenä päivänä kuullen, kun kaverit huutavat kentältä, kun he pelasivat jalkapalloa. Menin pe-semään hampaat ja huoneeseeni oli tuotu aamupalaksi kiinalaista ruo-kaa. Söin aamupalan ja olin ihan täynnä ja keksinyt mitään järkevää tekemistä. Päätin avata pleikka kolmosen ja pelata Battlefield 4, jossa minä en ollut kuollut onlinessa kertaakaan kahden tunnin aikana.

Kaverini soittivat ovi kelloa, ja pyysivät minua ulos pelaamaan jalka-palloa. Jalkapallo kentälle oli tullut Cristiano Ronaldo, jolta olimme saaneet nimmarit ja nappulakengät. Teimme joukkueet jotka olivat, että kaikki vastaan Ronaldo. Me voitimme Ronaldon yksi nolla pis-tein. Jäimme juhlimaan kentälle voittoa ja Ronaldo tarjosi meille liput Linnanmäelle. Valitettavasti Ronaldo ei voinut olla meidän kanssa Lin-nanmäellä. Hän antoi meille kaikille 500 euron setelit. Menin Linnan-mäen rahakoneeseen ja voitin siitä pääpalkinnon, joka oli kymme-nen tuhannen euron lahja kortti Giganttiin. Itkin ilosta ja päätin että, menemme Giganttiin. Gigantissa tarjosin kaikille kavereilleni uudet puhelimet ja jotain muuta elektroniikkaa.

Menimme Gigantin jälkeen taitoliikuntakeskukseen. Taitoliikuntakes-kuksessa ei ollut ketään, joten meidän ei tarvinnut odottaa trampolii-neja. Opin sinä päivänä tekemään maasta takaperin voltin ja jotain muita temppuja. Menimme kauppaan ostamamaan herkkuja, koska televisiosta oli tulossa jalkapallo ottelu.

(Poika 7.lk, kohdeluokka)

Koska täydellinen päivä on arjen vastakohta, nuoret ilmeisesti ovat aina nälkäisiä ja väsynei-tä. He joutuvat heräämään aikaisin, tekemään jatkuvasti pakollisia asioita kiireellä, kauan ja vailla omaa tilaa. Muut vievät heidän tilansa eivätkä huomaa heitä.

”OLEN PARATIISISSA” – HYVÄ VAPAA-AIKA LAPSUUDEN JA AIKUISUUDEN VÄLISSÄ

Kun vietän täydellistä vapaa-aikaa, olen ulkona kavereiden kanssa nauramassa jollekin hölmölle jutulle tai harjoittelemassa tuuban soit-toa tai soittotunnilla.

Tietoa nuorten hyvistä hetkistä ja kivoista asioista saimme ainekirjoitustehtävän lisäksi myös nettilomakkeen kysymyksillä. Hyvä vapaa-aika kulutetaan muualla kuin velvollisuuksissa. Se on vastapainoa koululle ja kurinalaisille harrastuksille. Myös tylsien ihmisten seura ja vasten-tahtoinen yksinolo ovat asioita, jotka hyvä tai jopa täydellinen vapaa-aika häivyttää.

Velvollisuuksia ovat koulun lisäksi vaikkapa perheen lemmikkieläimet, jotka toisaalta myös li-säävät hyvinvointia. Samoin myös kouluun voi liittyä tiloja ja aikoja, joissa ollaan nimenomaan hyvää oloa vahvistavien, kivojen ihmisten seurassa. Niin ikään yksin hiljaisuudessa vietetty aika voi olla nuoren oma vapaa valinta, kuten myös tavoitteellinen ja säännöllinen harrastus.

Joskus vapaus on täydellisen tekemättömyyden tila, toisinaan taas täynnä toimintaa. Täy-dellisen vapaa-ajan tärkein piirre onkin vapaus valita itse se, mitä tekee tai on tekemättä.

Kun vietän täydellistä vapaa-aikaa, olen yksin kotona luen Demi-leh-teä sängylläni ja syön jotain sipsiä tai karkkia, olen perheeni kanssa, äitini kanssa, parhaan kaverini kanssa, hoitamassa kummitädin lap-sia, olen hyvien ystävieni kanssa tai tanssin isossa peilisalissa.

Yksi tärkeimmistä rajoista aikuisuuden ja lapsuuden tai nuoruuden välillä on leikillisyys ja hauskuus. Mitä tärkeämpi joku asia on, sitä vakavampi – aikuismainen – se on. Asiallinen. Aikuisilla on asiat, lapsilla ja nuorilla leikki. Täysi-ikäisyys on asiallista ja alaikäisyys leikillistä. Nuorena ei vielä olla ihan oikeasti tai ollaan vasta valmistautumassa johonkin oikeaan. Lap-set osallistuvat aikuiselämään vain leikin kautta.

Arki on asiallista ja aikuista, mutta vapaa-aikana aikuinenkin voi päästä takaisin leikin maail-maan: eläytyä kulttuuriharrastuksissaan tai pelata urheiluharrastuksissaan. Leikin avulla lap-set ja nuoret voivat maistaa iän mukanaan tuomaa yhteiskunnallista valtaa, ikävaltaa. Toisaal-ta leikin varjolla aikuiset voivat palata takaisin lapsuuden elämykselliseen flow-tilaan.

Kun vietän täydellistä vapaa-aikaa, olen kavereiden, perheen ja tut-tujen kanssa pitämässä hauskaa. Lukemassa kirjaa kotona tai tanssi-massa Wiillä Just Dancea. Ja kun olen netissä kamujen kanssa.

Sinänsä hyödyttömät flow-kokemukset tuovat mielihyvää ja muistumia leikillisyyteen. Leik-ki lisää mielihyvän ja hyvinvoinnin kokemuksia. Täydellisenä päivänä nuorilla on myös ar-

40 41

kiympäristössään enemmän tilaa ja aikaa: koulu alkaa myöhemmin ja loppuu aiemmin, har-rastusharjoitukset loppuvat aiemmin ”eikä harkoissa ole niin paljon muita tyyppejä kuin nor-maalisti”.

Hyvä vapaa-aika on nuorille tilaa ja aikaa elää ja kuluttaa, enemmän tilaa omalle itselleen ja enemmän aikaa parhaassa mahdollisessa seurassa. Ehkä nuoren arkiympäristökin, koulu tai harrastus, voi tarjota nuorelle palan maanpäällistä paratiisia; tilan, jossa vietetään parhaiden kavereiden kanssa täydellistä, jo itsessään arvokasta ja ainutlaatuista aikaa:

Kun vietän täydellistä vapaa-aikaa, olen parhaiden kavereiden kanssa jossain paratiisissa.

MINNE PERUSKOULUN JÄLKEEN?

Ensimmäiset tiedot oppilaiden poissaoloista ja keskiarvoista vahvistivat tutkimuksen läh-töasetelmaa, jossa saman koulun vertailu- ja kohdeluokat ovat keskenään hyvin erilaisia. Kohdeluokkien ja vertailuluokkien keskiarvoissa oli monilla oppilailla lukuaineissa parin nu-meron ero vertailuluokkalaisten hyväksi. Keskimäärin koko luokan kaikkien aineiden keskiar-voja vertailtaessa ne olivat kohdeluokilla 0,5 numeroa huonommat kuin vertailulokkien kaik-kien oppilaiden keskiarvot. Yksilölliset erot olivat isoja. Myös poissaolotunteja joillakin koh-deluokkalaisilla oli aluksi huomattavan paljon, ja selvästi enemmän kuin vertailuluokkalaisilla.

Seitsemännen luokan syksyllä kohdeluokkalaisista joka viides suunnitteli jatkavansa perus-koulusta ammattikouluun, vertailuluokkalaisista kahdeksan prosenttia. Molemmista ryhmis-tä noin puolet ajatteli jatkavansa peruskoulun jälkeen lukioon, ja lukion suosio nousi kevään kyselyssä yli 50 prosentin molemmissa ryhmissä. Oppilaiden asuinalueisiin ja muihin tausta-tietoihin liittyvien aiempien tutkimusten valossa oli tiedossa, että näin suuri osa ikäluokas-ta ei jatkaisi lukioon. Niin ikään tutkimusaineistoina käytettyjen kouluarvosanojen keskiar-vojen perusteella useat oppilaat olisivat tarvinneet enemmän tai erityistä tukea saavuttaak-seen tämän päämäärän.

TOISEN TOIMINTAVUODEN KOHTEINA KAHDEKSASLUOKKALAISETKuten edellisen vuoden tutkijapäivissä, myös kahdeksannella luokalla nuorille esitettiin ke-vään kyselyn (N=163) tyypillinen keskivertovastaaja Hemmo. Nyt Hemmo oli muuttunut tytöksi (53 %). Tämä johtui siitä, että osa hankkeen nuorista vaihtoi koulua ja yksi luokista oli kokonaan lopetettu sekä siitä, että erään kohdeluokan pojat eivät vastanneet kyselyyn lainkaan. Keskiverto-Hemmo puhui kotonaan useimmiten suomea (65 %) ja asui yhdessä sekä isänsä että äitinsä kanssa (71 %).

Kyselyssä oli kahdeksannella luokalla uutena kysymyksenä oppilaiden käsitys itsestään kou-lulaisina. Omasta mielestään he olivat melko tai erittäin harvoin poissa koulusta (90 %) ja

saivat mielestään melko tai erittäin hyviä arvosanoja (80 %). Näiden itsearvioiden lisäksi hy-vinvointiin yleisesti liitettyjen kysymysten, kuten nukkuminen, liikunta ja muiden kanssa yh-dessä syöminen, perusteella keskivertovastaajalla olivat asiat erittäin hyvin. Suurin osa (53 %) hankkeen nuorista vastasi keväällä 2015 menevänsä peruskoulusta lukioon. Siihen, mitä nuori vapaa-ajallaan puuhaa, vaikuttavat kahdeksannella luokallakin useimmin hänen kaverinsa. Kaikkein tylsintä on olla yksin esimerkiksi kotona, koulussa tai ”jossain vi-rastossa”. Koska kaikkein mukavinta on olla yhdessä useiden omanikäisten tyttöjen ja poi-kien kanssa ulkona, myös sää vaikuttaa siihen, mitä keskiverto-Hemmo vapaa-ajallaan te-kee tai on tekemättä. Vaikka hänen mielestään kaikkein tylsintä vapaa-aikaa on yksin ole-minen, hän aikoo vastauspäivänä olla kotona yksin. Toisaalta mieluisimman ja suosituimman vaihtoehdon – eli useiden eri kavereiden kanssa ”livenä” ja tarkemmin missä: ulkona – jäl-keen toiseksi paras paikka ja oleminen on kotona, esimerkiksi koneella.

Osa nuorista arvostaa tavoitteellisuutta harrastuksissaan, mutta harrastamista ei välttä-mättä mielletä vapaa-ajaksi. Hyvä vapaa-aika näyttäytyy tilana ja aikana, jolloin ollaan täy-sin vailla velvoitteita ja pakkoja. Parasta vapaa-aika on yhtäältä joko omassa rauhassa ko-tona (netissä) tai toisaalta useiden samanikäisten ystävien kanssa ulkona, joskus myös har-rastuksissa.

Suurin osa hankkeen nuorista (73 %) on joko tähänkin asti harrastanut sitä, mitä on ha-lunnut tai ei ole koskaan mitään erityistä harrastusta halunnutkaan. Tärkeimmiksi harras-tamattomuuden syiksi vuoden 2014 kyselyvastauksissa nousivat sekä ajan- että rahanpuu-te. Kolmantena mainittiin se, ettei vain ole saanut aikaiseksi. Hankkeessa harrastustoimin-taan ohjaavat ja niissä tukevat nuoriso-ohjaajat poistavatkin nimenomaan näitä nuorten it-sensä mainitsemia esteitä eli harrastusmaksuja ja ylipäätään harrastusten löytymistä, aloit-tamista ja niissä käymistä.

Kohdeluokkalaisten peruskoulun jälkeisissä koulutustoiveissa ei tapahtunut huomattavia muutoksia hankkeen keskivaiheilla. Ammattikouluun haluavien kohdeluokkalaisten osuus on pienentynyt hankkeen toisena vuotena viisi prosenttiyksikköä eli alun 20 prosentista 15 prosenttiin. Niin ikään viisi prosenttiyksikköä muutosta tapahtui niiden kohdeluokkien nuorten kohdalla, jotka eivät vielä tienneet, mihin peruskoulun jälkeen hakeutuvat: heidän määränsä on vuodessa noussut 30 prosentista 35 prosenttiin (2014 keväällä 29 %). Noin puolet kohdeluokkalaisista halusi lukioon sekä hankkeen alussa että syksyllä 2014 (vuoden 2014 keväällä 51 % ja syksyllä 48 %, vuoden 2013 syksyllä luku oli 47 %). Kukaan kohde-luokkien vastaajista ei enää syksyllä 2014 halunnut peruskoulusta suoraan töihin, mutta sekä syksyllä 2013 että keväällä 2014 suoraan töihin halusi 1 prosentti. (Kohdeluokkalaiset 2014: kevät N = 94, syksy N = 86.)

Vuoden 2014 parhaimpia hankekokemuksia nuorten omasta mielestä olivat yhteiset retket kaupallisiin kohteisiin kuten elokuviin, pikaruokaravintoloihin ja taistelupelipaikkoihin. Luot-tamus ohjaajiin syveni, mikä näkyi ja kuului tiimipalavereissamme onnistumistarinoina ja ker-tomuksina nuorten rohkeudesta uusien asioiden kokeilemiseen. Nuorisotalolla suurin osa kävi vain hankkeen ohjaajien järjestämissä tapaamisissa. Nuorisotalosta ei tullut se paikka, jossa hankkeen nuoret viettävät mieluiten tai useimmiten vapaa-aikaansa. Nutalla käydään

42 43

erittäin harvoin, jos koskaan. Hankkeen nuorilla oli kuitenkin käsityksiä siitä, miksi jotkut ih-miset nuorisotaloilla viihtyvät. Esittelen niitä seuraavaksi.

TUTKIJAPAJASSA POHDITTIIN NUORISOTALOJEN MERKITYKSELLISYYTTÄVuonna 2015 järjestettiin taas sekä kohde- että vertailuluokkien yhteisiä tutkijapajoja. Kah-deksannen luokan keväällä niihin osallistuivat kaikki koulut. Tutkimustulosten esittelyn lisäk-si pajoissa pohdittiin, miksi nuoret käyvät nuorisotaloilla. Koska hankkeen nuorista vain pie-ni osa käy nuorisotaloilla itse, pajoissa pikemminkin selvisi syitä sille, miksi nuorisotalot ei-vät houkuttele koko ikäluokkaa.

Hankkeen nuorille esitettiin väittämiä, jotka alkoivat lauseella: ”Nuorisotalo on hyvä paik-ka” ja jatkuivat erilaisilla ehdotuksilla. Väittämien kanssa saattoi olla täysin samaa mieltä eli

”Kyllä ehdottomasti!” (arvo 4) tai täysin eri mieltä ”Ei missään tapauksessa!” (arvo 1). Yksi-kään väitteistä ei saanut keskiarvoa 4 eli ”Kyllä ehdottomasti!” Sen sijaan keskiarvon 1 eli

”Ei missään tapauksessa!” tai keskiarvon 2 saivat kyselyn kaikki paitsi yksi väittämä. Vastaus-ten perusteella nuorisotalo ei ole missään tapauksessa hyvä paikka:

• olla rauhassa• saada tyttö- tai poikaystävää• tehdä asioita joista itse pitää• jutella omista asioistaan aikuisten kanssa.

Lähes yhtä huono paikka (keskiarvo 2) nuorisotalo on:

• saada itselleen uusia kavereita• saada apua aikuisilta• oppia uusia asioita• jutella omista asioistaan nuorten kanssa• kun ei ole muuta tekemistä.

Suurimman keskiarvon ja positiivisimman arvon (3) sai väite: ”Nuorisotalo on hyvä paikka olla yhdessä nuorten kanssa”. Tärkeimmäksi syyksi nuorisotalolla käymiseen varmistuikin siis se, että siellä on muita nuoria. Hankkeen nuorille tähän toimintaan on ilmeisesti muita, houkuttelevampia, paikkoja.

Jatkossa onkin syytä pohtia, millä keinoilla nuorisotalot houkuttelevat kaikkia. Nuorisotalos-ta voidaan saada koko ikäluokalle niin sanottu ”kolmas tila”, siis kodin ja koulun lisäksi tär-keä, helppo ja nuoren tervetulleeksi toivottava paikka. Tällaisia kaikkien ulottuvilla olevia kolmansia tiloja ovat tällä hetkellä esimerkiksi kirjastot ja kauppakeskukset. Pahimmillaan nuorisotalo voi näyttäytyä ikään kuin lähiöravintolana, joka houkuttelee alueen asukkaista vain osaa eikä asuinalueen ulkopuolelta ketään. Parhaimmillaan se on kaikkien ulottuvilla, ja erityisesti niiden, joille perinteinen talotyö on erityisen tärkeää. Esimerkiksi kun nuorella ja ohjaajalla ei ole (vielä) yhteistä kieltä, voi yhteisöllisyyttä rakentaa biljardipöydän ääressä.

0 10 20 30 40 50 60 70 80

67

35

15

10

8

4

0

Koulu on suosituin paikka tavata nuorisotyöntekijöitä. Kaksi kolmasosaa nuorista haluaisi nuorisotyön mieluiten kouluun.

Koulussa Nuorisotalolla Muualla Netissä

Kirjastossa Harrastuksessa Kauppakeskuksessa

Missä nuoriso-ohjaajat voisivat nuoria kohdata, jos he eivät käy nuorisotaloilla? Kysyimme varsinaisen nettikyselyn ohella toisella kyselyllä myös muilta kuin hankkeen nuorilta, missä he itse haluaisivat tavata nuoriso-ohjaajan. Vastauksiin vaikutti se, missä kysymys esitettiin. Koulussa tehdyissä, valmiita vaihtoehtoja sisältäneessä nettikyselyssä suosikiksi nousi kou-lu, toisena oli nuorisotalo ja kolmantena jossain muualla, missä – ja tähän yleisimpänä avo-vastauksena oli ei missään.

Valtakunnallisestikin nuorisotilojen käyttö ystävien tapaamispaikkana on vähäistä ja jatku-vasti vähenemässä. Vuonna 2008 vielä 18 prosenttia 5.–9.-luokkalaisista nuorista kävi nuo-risotiloissa, mutta vuonna 2014 prosenttiosuus oli laskenut kahdeksaan (Haanpää & Roos 2015, 15). Myös uusien ystävyyssuhteiden solmimisessa nuorisotalojen merkitys on vähäi-nen. Kahdeksannella luokalla tutkijapajoissa nuoret kertoivat, että nuorisotalo ei ole hyvä paikka saada uusia ystäviä.

Kyselyn toisessa versiossa oli avovastauksia, joihin vastaajat kirjoittivat useimmiten, että ha-luavat tavata nuoriso-ohjaajan kotona. Tarkoittiko tämä, että nuori haluaa tavata ohjaajan omassa tai kaverin kodissa netin kautta, vai kenties vitsikkäästi esimerkiksi nuoriso-ohjaa-jan kotona? Joka tapauksessa koti – oma tai ystävän – on muutenkin helsinkiläisnuorten va-paa-ajanvieton suosikkipaikka (ks. esim. Keskinen & Nyholm 2012, 71).

Kysyimme myös: ”Missä olet yleensä kello 18?” ja ”Missä mieluiten vietät aikaasi Helsingissä?” Vastaajista yli puolet on yleensä kuudelta illalla kotona. Kautta maailman kel-lo 19 on vapaa-ajanvieton mieluisinta aikaa, jolloin ihmiset ovat hyvää tekevien asioiden ää-rellä (https://www.citylab.com/life/2015/03/the-universal-pleasures-of-7-pm/388994/?utm_

44 45

Vapaa-ajan tapaamisista sopimiseen käytetään useimmiten puhelinta ja sillä nimenomaan tekstiviestisovelluksia. Suurin osa tytöistä ja pojista sopii tapaamisen WhatsApp-sovelluksel-la. Sopimiseen voidaan käyttää muitakin keinoja, mutta WA on ylivoimaisesti suosituin, ku-ten eräs vastaaja kertookin: ”Useimmiten sovitaan aika ja paikka whatsapp viestillä tai kou-lussa. Joskus soitetaan toiselle, mutta ei välttämättä, niin usein. Ja harvemmin, mutta jos-kus ollaan sovittu tapaaminen jopa edellisellä kerralla.” Tytöt soittavat puhelimella hieman useammin kuin pojat.

Keväällä 2015 aikana vahvistuneina tuloksina sekä toisaalta viimeistä tutkimusvuotta ohjaa-vina ja vastauksia vaativina kysymyksinä voidaan tiivistää, että:

• Ajankäyttöön liittyvät mallit ja harrastusvalinnat saadaan jo ennen yläkoului-kää – raha yksin ei ratkaise.

• Harrastamiseen vaikuttavat rahan lisäksi tai peräti sen sijaan käytettävissä oleva aika ja tieto tekemisistä sekä ympäröivältä yhteisöltä omaksutut tot-tumukset.

• Kaupallinen kuluttaminen on erittäin suosittua vapaa-ajalla: Nuorten mie-lestä tähän asti parasta hankkeessa ovat olleet yhteiset retket elokuviin, pi-karuokaravintoloihin ja taistelupelipaikkoihin.

• Omaan tahtiin tekeminen ja vapaa hengailu ovat tärkeää vastapainoa har-rastuksille ja koululle, ne ovat myös hyvää vapaa-aikaa.

• Mutta onko puuttuminen yksilön ja perheen vapaa-ajanvieton kulttuureihin ja perinteisiin vain hyväksi:

• onko nuorisotyön avulla etsitty uusi harrastus nuoren oma juttu?• kenen elämänlaatua ja hyvinvointia ohjattu harrastaminen lisää –

nuoren vai yhteisön?• onko oman jutun pariin ohjaaminen yhteiskunnallisten ongelmien ja

rakenteellisten puutteiden korjaamisen sijaan vastuun vierittämistä nuorelle itselleen?

• Opettajien mukaan kohdeluokilla yhteishenki oli vahvistunut, mutta vertai-luluokilla näkyi ja kuului isoja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia.

• Koulujen painotusluokat ylläpitävät koulun sisällä eriarvoistavia rakenteita.• Painotusluokkalaiset olivat enemmän tekemisissä keskenään kuin hankkeen

alussa ja enemmän kuin kohdeluokkalaiset, joiden keskinäinen yhdessäolo väheni.

• Kahdeksannella luokalla nuoret ovat mielestään erinomaisia koululaisia – miten käy yhdeksännellä? Pääseekö ”erinomaisella” keskiarvolla 6 halua-maansa peruskoulun jälkeiseen oppilaitokseen?

• Opettajat ja muu henkilökunta kiusaa lähes kuudesosaa oppilaista. Oman luokan oppilaat kiusaavat vähemmän kuin koulun henkilökunta.

• Luova rajojen ylittäminen moraalikysymyksissä on tärkeää nuoruudessa. Käytännössä tämä ilmenee erilaisten kausikorttien keskinäisenä jakamisena ja käyttämättä jättämisenä, esim. liikennevälineissä.

• Kannattaa muistaa päämäärättömyyden tärkeys. Etsin ja kokeilen -vaihe on nuorelle vain hyväksi.

• Tärkeitä sanoja:• Luottamus• Toivo• Jatkuvuus

• Nuoreen tutustumisen myötä löytyy yksilöllisyys ja sen arvostaminen, yhteisöllisyyden ohella.

VERTAILUA EDELLISIIN LUKUKAUSIIN

Keväällä 2015 suurin osa (70 %) hankkeen kaikista nuorista (N=163) on joko tähänkin asti harrastanut sitä, mitä on halunnut (63 %) tai ei ole koskaan mitään erityistä harrastusta ha-lunnutkaan (7 %). Tärkeimmiksi harrastamattomuuden syiksi kevään 2015 kyselyvastauk-sissa nousivat puute ajasta (16 %) ja rahasta (13 %). Kolmantena mainittiin se, ettei vain ole saanut aikaiseksi (9 %) ja lähes yhtä monelle matka on liian pitkä tai hankala (8 %).

Hankkeen nuorilla oli kahdeksannen luokan keväällä vielä edellisvuotta myönteisempi kuva itsestään koululaisina: 85 prosenttia kohdeluokkien oppilaista saa mielestään hyviä tai erit-täin hyviä arvosanoja (nousua 5 prosenttiyksikköä). Koulupoissaoloissa on tapahtunut lisäys-tä kolme prosenttiyksikköä: 87 prosenttia vastaajista on omasta mielestään harvoin poissa koulusta (edellisvuonna 90 %). Syksyn pienen vastaajajoukon kohdeluokkalaiset (N=31) olivat hieman itsekriittisempiä: 74 prosenttia pitää arvosanojaan melko tai erittäin hyvinä. Poissaoloja melko tai erittäin harvoin on kohdeluokkalaisilla syksyllä yhtä monella kuin ke-väälläkin, eli 87 prosentilla vastaajista.

Hankkeen alkuun verrattuna on kohdeluokkalaisten peruskoulun jälkeisissä koulutustoi-veissa tapahtunut vain pieniä muutoksia (8.-luokka, N=80). Sekä hankkeen alussa syksyllä 2013 että keväällä 2015 kohdeluokkalaisista halusi lukioon 47 prosenttia, ja yhdeksännen luokan syksyllä kohdeluokkalaisista lukioon haluavia on 48 prosenttia. Ammattikouluun haluavien kohdeluokkalaisten osuus oli keväällä lisääntynyt hankkeen alun 20 prosentis-

source=nl_daily_link2_033015&fb_ref=Default). Luultavasti työpäivää lyhempää koulupäivää tekevä ja näin aikuista aiemmin vapaalle pääsevä nuorikin tekee siis tuntia ennen tätä kol-lektiivista hyvänolonaikaa sitä, mistä eniten pitää. Kodin lisäksi kyselymme perusteella ol-laan muun muassa nuorisotalolla, ulkona, matkalla harrastuksiin tai harrastuksissa. Mielui-simpana vapaa-ajan paikkana Helsingissä oli suurimman osan vastauksissa niin ikään koti. Myös nuorisotalolla voi viettää mieluista aikaa Helsingissä. Muita suosittuja paikkoja olivat esimerkiksi fudistreenit.

Koulutöihin käytetyssä ajassa on sukupuolieroja: pojilla kului opiskeluun liittyviin kotitöihin selvästi vähemmän aikaa kuin tytöillä. Pojista 42 prosenttia uhraa läksyihin ja kokeisiin lu-kemiseen vapaa-ajastaan alle puoli tuntia vuorokaudessa, kun tytöistä yhtä vähän koulutöi-hin käyttää vain seitsemän prosenttia. Suurin osa pojista, 82 prosenttia, selviää koulutöis-tään alle tunnissa, kun valtaosa tytöistä, 92 prosenttia, käyttää läksyihin ja kokeisiin valmis-tautumiseen puolesta tunnista kahteen tuntiin päivässä. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että tytöt käyttävät perheensä kotitöihin enemmän aikaa kuin pojat. Pojilla näyt-täisi siis olevan kaiken kaikkiaan enemmän vapaa-aikaa kuin tytöillä.

46 47

ta 24 prosenttiin, mutta syksyllä vain kuusi prosenttia kohdeluokkalaisista haluaa ammat-tikouluun. 24 prosenttia kohdeluokkalaisista ei keväällä 2015 tiennyt, mihin peruskoulun jälkeen hakeutua (29 % keväällä 2014). Kohdeluokkalaisista on yhdeksännen luokan syk-syllä 35 prosenttia epätietoisia peruskoulun jälkeisistä valinnoistaan, mutta yhteensä yh-deksän prosenttia ilmoittaa haluavansa töihin (3 %) tai jonnekin muualle (6 %), esimer-kiksi ”voitan eurojackpotin ja jään eläkkeelle”. Kohdeluokilla ammattikoulutuksen veto-voima on siis pienentynyt vuoden 2015 aikana 18 prosenttiyksikköä ja epätietoisten mää-rä kasvanut 11 prosenttiyksikköä.

Vertailuluokkalaisista kahdeksannen luokan keväällä (N=83) lukioon halusi 60 prosenttia, eli useampi kuin kohdeluokilla, mutta ammattikouluun puolet vähemmän kuin kohdeluo-killa, eli 12 prosenttia. Epätietoisten määrä oli kahdeksannen luokan keväällä vain hieman suurempi kuin kohdeluokilla, eli 27 prosenttia vertailuluokkalaisista ei keväällä tiennyt, min-ne peruskoulun jälkeen haluaa. Yhdeksännen luokan syksyllä vertailuluokkalaisten epätietoi-suus peruskoulun jälkeisistä valinnoista on kasvanut 10 prosenttiyksikköä eli 37 prosenttiin, mikä näkyy vähennyksinä sekä lukioon että ammattikouluun aikovien määrässä. Lukioon ai-koo kuitenkin mennä useampi kuin kohdeluokilla, eli 56 prosenttia, ja ammattikouluun lä-hes yhtä harva kuin kohdeluokilla syksyllä 2015 eli seitsemän prosenttia.

Vuoden 2015 aikana hanke oli jo vakiinnuttanut paikkansa kohdenuorten vapaa-ajassa ja parasta heidän mielestään on ollut esimerkiksi ”Harrastuksen aloittaminen”, ”Aktiviteet-tiä kokeileminen” tai ”Kun menemme erilaisiin retkiin ja saa itse päättää mitä haluaa teh-dä vapaa-ajalla.” Kuten edellisenäkin vuonna, edelleen parhaimpia hankekokemuksia nuor-ten omasta mielestä ovat olleet yhteiset retket kaupallisiin kohteisiin kuten elokuviin, pika-ruokaravintoloihin ja taistelupelipaikkoihin. Erään vastaajan mieleen on jäänyt parhaimpa-na Hyvä vapaa-aika -hankkeen toiminnoista ”viikonloppuleiri meriharjussa”, joka järjestet-tiin heti 7.-luokan alussa.

Vertailuluokkalaisten mielestä mitään parasta ei ole, koska: ”NO EI OLLA SAATU MI-TÄÄN!!!” ja tarkemmin: ”ei mikään koska meidän pitää aina tehdä tietokoneella paskoja kysymys tehtäviä eikä ikinä päästä mihinkään niinkuin 8a pääsee”. Erään kohdeluokan vas-taajan mielestä parasta on ollut tapaus, joka kuitenkaan ei ole hankkeen ansiota, eli ”Kun voitin 50€ lahjakortin stockmanille.” Hankkeessa ei tällaisia palkintoja jaettu. Kouluissa toi-mivien lukuisten erilaisten hankkeiden järjestäjätahot eivät liene oppilaille aina niin tarkka-rajaisia, vaan tärkeintä on kiva tekeminen.

Aineistojen perusteella parasta vapaa-aika on yhtäältä joko omassa rauhassa kotona (netis-sä) tai toisaalta useiden samanikäisten ystävien kanssa ulkona, joskus myös harrastuksissa. Osa nuorista arvostaa toiminnallisuutta ja tavoitteellisuutta harrastuksissaan, mutta niitä ei välttämättä mielletä vapaa-ajaksi. Nuorten hyvä vapaa-aika näyttäytyykin tilana ja aikana, jol-loin ollaan täysin vailla velvoitteita ja pakkoja.

Sukupuoli ja perheen asuinpaikka – nykyinen asuinalue tai entinen kotimaa – vaikuttavat siihen, miten laajalla alueella ja mihin kellonaikaan nuori voi liikkua kaupunkitilassa. Myö-häinen kellonaika tai pitkä ja hankala matka voi estää harrastuksen tai haaveen siitä, tai jos asiaa ei voi harrastaa kotona, esimerkiksi netissä. Omaehtoisen kaupunkitilassa liikkumi-

sen kannalta eri alueilla asuvat nuoret ovat eriarvoisessa asemassa. Raideliikenne ja bus-silinjat, joilla kuljettajalle ei tarvitse näyttää maksettua matkalippua, mahdollistavat seik-kailullisen matkustamisen ja erilaiset nuoruuteen kuuluvat rajanylitykset. Haastatteluissa nuoret kertoivat, että harrastavat mielellään ex tempore -matkailua ennestään tuntemat-tomiin ja uusiin kaupunginosiin, myös naapurikuntiin. Koska seutumatkaliput ovat kallii-ta ja joillekin jo matkakortin kantaosa voi olla liian iso investointi, retket ilman maksettua matkalippua ovat yleisiä.

Matka- ja erilaisten liikuntakorttien jakaminen kavereiden kesken voi myös olla keino vah-vistaa ystävyyssuhteita. Seikkailullinen etsin ja kokeilen -vaihe ja eräänlainen päämäärättö-myys sekä luova rajojen ylittäminen moraalikysymyksissä ovat nuorille omaehtoista ja tär-keää vapaa-ajan toimintaa. Omaan tahtiin tekeminen ja vapaa hengailu tarjoavat merkityk-sellistä vastapainoa harrastuksille ja koululle. Ne ovat myös hyvää vapaa-aikaa.

Näyttää siltä, että tutustumisen myötä luottamus hankkeeseen vahvistui entisestään, mikä näkyi ja kuului tiimipalavereissa kuulemissani tarinoissa onnistumisista, luovista rajanylityk-sistä ja nuorten rohkeudesta uusien asioiden kokeilemiseen. Luottamus näkyi myös rohkeu-dessa sen lausumiseen ääneen, että kokeilu oli jo riittävä kokemus sinällään eikä johda sen pidempään harrastamiseen. Nuorilla oli hankkeessa tilaa paitsi loistaa (ks. Helsingin kaupun-gin strategia) myös tilaa rohkeasti sanoa, jos he haluavat mieluummin välillä himmentää lois-tettaan rauhassa oman juttunsa parissa. Tärkeimpänä hyvän vapaa-ajan määrittelyssä näyt-täytyykin vapaus valita itse se, mitä omalla ajallaan tekee.

VIIMEINEN KEVÄT

Koulun näkökulmasta loppukevät ei ajankohtana ollut ihanteellinen hankkeen järjestämille kokopäiväretkille, joten yhdeksännellä luokalla tutkijapajat olivat jo talvikaudella. Luonnon-tieteellisen keskusmuseon eläinmuseossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa järjestetyissä tut-kijapajoissa kuviteltiin, millaista on olla nuori tulevaisuuden Helsingissä, 120 vuoden päästä. Näin pohdittiin muun muassa sitä, mikä nykyisessä noin 15-vuotiaan elämässä on niin mer-kityksellistä, että se säilyy vuoteen 2136.

Eläinmuseo- ja kasvihuonekierrosten lisäksi nuoret saivat valita neljästä toiminnallisesta pa-jasta itselleen mieluisimmat. Näitä olivat:

• Piirrospaja, jossa työskenneltiin kynän ja paperin avulla.• Digipaja, jossa työskenneltiin mm. iPadien ja oppilaiden omien mobiililait-

teiden avulla.• Muotoilupaja, jossa työskenneltiin muovaillen.• Karttapaja, jossa työskenneltiin Helsingin nykyisten karttojen avulla.

Piirroksilla, sarjakuvilla, muovailemalla, karttoja värittämällä, kirjoittamalla tai netistä löy-tyvän materiaalin avulla kuvattiin, millaiselta tulevaisuuden nuoren Helsinki näyttää, esi-merkiksi:

• Miten tulevaisuuden nuori asuu, miten hän käy koulua tai työskentelee, mi-ten liikkuu?

48 49

• Mitä kaikkea kuuluu ja näkyy tulevaisuuden nuoren helsinkiläisen va-paa-ajassa?

• Mitä keskeistä nykyajan nuoren elämästä on tulevaisuudessakin nuoren hel-sinkiläisen elämässä tärkeää?

• Mikä on luonnon tai eläinten merkitys tulevaisuuden nuorille Helsingissä?

Pajoissa oli taustaksi kuvia ja kirjallista tietoa nuorten elämästä Helsingissä 120 vuotta sitten. Näin nuoret viritettiin 120 vuoden aikaperspektiiviin ja yhtä pitkälle tulevaan päin, eli vuo-teen 2136. Nuoret muotoilivat tulevaisuuden tärkeitä asioita, kuten biokaasulla tai ruuan-tähteistä saatavalla energialla toimivia liikennevälineitä. He piirsivät karttoja siitä, mitkä pai-kat säilyvät ja mitkä ilmastonmuutos peittää veden alle. Luonto on tulevaisuudessakin niin tärkeä, että kouluissa on kestävän kehityksen oppiaine. VR-hanskoilla ja laseilla voi eläytyä virtuaalisesti eri paikkoihin, joten luonnonvaroja ei kuluteta enää matkustamiseen. Pajojen perusteella tulevaisuudessakin helsinkiläisnuoret pelaavat ja kuuntelevat musiikkia. Luon-nossa, kaupunkikuvassa ja liikkumisessa tapahtuu paljon muutoksia, jotka liittyvät kestävään kehitykseen ja uudistuvien luonnonvarojen käyttöön. Rakkaus on tulevaisuudessakin nuo-rille erittäin tärkeä asia, samoin hyvä ruoka. Keskeisin tulevaisuuteen kuuluva asia oli kaikis-sa pajoissa lentävä auto.

Yhdeksännellä luokan kyselyssä nuorilta (N=151) kysyttiin, kenen kanssa he teke-vät läksyt. Esimerkiksi kotoa koulunkäyntiin saatava tuki saattaa vaihdella vanhempien oman koulutustaustan ja kouluasenteiden mukaan huomattavastikin. Kevään 2016 kyse-lyn mukaan kohdeluokkalaisten (N=69) ja vertailuluokkalaisten (N=82) läksyntekoseu-rassa ei ole suurta eroa. Molemmat ryhmät tekevät yleensä läksyt yksin: vertailuluokka-laisista 94 prosenttia ja kohdeluokkalaisistakin 84 prosenttia. 10 prosenttia kohdeluok-kalaisista ei tee läksyjä ollenkaan, mutta vertailuluokkalaisistakin 7 prosenttia jättää ne tekemättä. Vanhempien kanssa läksyjä tekee molemmissa ryhmissä noin 15 prosent-tia, mutta kohdeluokkalaiset tekevät sisarustensa kanssa koulutöitään enemmän kuin vertailuluokkalaiset. He taas tekevät läksyjä hieman useammin koulukavereiden kans-sa kuin kohdeluokkalaiset.

Muilla uusilla kysymyksellä kartoitettiin hankkeen tavoitteisiin pääsemistä. Alkuperäisen tut-kimussuunnitelman mukaan hankkeen hyvinvoinnin mittareita pyrittiin kehittämään nuori-solähtöisesti. Pyrimme siihen, että lisääntyvä hyvinvointi tuottaa nuorten omastakin mieles-tä parempaa elämänlaatua ja tekee hyvän olon tunteet olennaiseksi osaksi omaa elämää ja tulevaisuuden suunnitelmia. Hankkeen alussa olennaisina indikaattoreina pidettiin sellaisia, jotka osoittavat nuorten ihmissuhteiden laadun ja yhteenkuuluvuuden tunteen sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksien parantuneen. Hankkeen toiminnan ansiosta nuorten usko oman elämänsä hallintaan niin tässä ja nyt kuin tulevaisuudessakin vahvistuu.

Nuoren uskoa tulevaisuuteen kysyttiin väitteellä: ”Uskon, että tulevaisuudessa saan teh-dä minulle tärkeitä asioita ja olla niiden ihmisten kanssa, joista pidän – minulla on siis kivaa ja kavereita (jos haluat, voit perustella tarkemmin)”, jonka kanssa kohdeluokkalaisista täy-sin samaa mieltä on 42 prosenttia ja vertailuluokkalaisista 56 prosenttia. Nuoren omaa jut-tua selvitettiin väitteellä: ”Minulla on vähintään yksi asia, jonka tekeminen on minusta kivaa (jos haluat, voit perustella tarkemmin)”, johon kohdeluokkalaiset vastasivat olevansa täysin

samaa mieltä 48 prosenttiosuudella, mutta vertailuluokkalaisista jopa 71 prosenttia on täy-sin samaa mieltä tästä.

Nuorilta kysyttiin myös, tuntevatko he vähintään yhden ystävän, jonka kanssa heillä on hyvä olla. Kohdeluokkalaisista 46 prosenttia on täysin samaa mieltä tästä, vertailuluokkalaisista 68 prosenttia. Hankkeen vaikutuksia nuoren koulunkäyntiin kysyttiin myös. Yllättävästi koh-deluokkalaisista 14 prosenttia on sitä mieltä, että hanke on huonontanut heidän kouluarvo-sanojaan, samoin vertailuluokkalaisista 12 prosenttia on kokenut hankkeesta haittaa kou-lumenestykselleen. Kukaan vertailuluokkalaisista ei ole hankkeen vuoksi parantanut arvo-sanojaan, mutta kohdeluokkalaisista 6 prosenttia on mielestään hyötynyt hankkeesta myös akateemisissa ansioissaan. Koulussa viihtymiseen hanke on vaikuttanut edellistä kysymystä odotettavammin tuloksin ja kohdeluokkalaisten kohdalla vaikutusta on selvästi enemmän. Heistä 42 prosenttia sanoo, että koulussa käyminen tuli mukavammaksi hankkeen ansios-ta. Vertailuluokkalaisistakin 9 prosenttia viihtyi hankkeen ansiosta koulussa paremmin, mut-ta 10 prosenttia huonommin. Kohdeluokkalaisistakin tosin 12 prosenttia piti koulunkäyntiä hankkeen vuoksi ikävämpänä kuin se olisi ollut ilman hanketta.

Viimeistään hankkeen kolmantena tutkimusvuonna ohjattu ja säännöllinen vapaa-ajan har-rastustoiminta tuli nuorille jo tutuksi. Nuoret tietävät nyt, mikä on aikuisnäkökulmasta laadukasta vapaa-aikaa. Nuoriso-ohjaajat vakiinnuttivat paikkansa ja lisäsivät toimialan tunnettuutta koulussa ja nuorten elämässä. Siinä missä nuorisotaloilla työskentelevät va-paa-ajanohjaajat tavoittavat vain pienen osan nuorista, koulussa vapaa-ajanohjaus tavoit-taa koko ikäluokan.

Perinteisessä nuorisotalotyössä esimerkiksi maahanmuuttotaustaisten nuorten kynnykset tutustua kolmansiin nuoriin sekä uusiin vapaa-ajan tiloihin ja toimintoihin ovat korkeat. Va-paa-ajalla ihmisen syntyperään perustuvat jaottelut ovat voimakkaampia kuin oppilaitosten tai työpaikkojen vuorovaikutuksessa. Velvollisuuksissa jaottelu ei ole niin jyrkkää, koska luot-tamusta rakennetaan myös virallisten asemien perusteella.

Koulussa työskentelevillä nuoriso-ohjaajilla on virallinen asema, jonka perusteella rakentuu luottamusta ja uusia verkostoja erilaisista taustoista tulevien nuorten välille. Hankkeen nuo-riso-ohjaajat olivat kolmantena tutkimusvuonna vakiinnuttaneet asemansa osana kouluyhtei-söä myös siten, että tukivat toiminnallaan nuorten opintopolkuja ja työllistymistä.

Nuoret päättivät peruskoulunsa keväällä 2016, ja harrastusten etsimisen ja vapaa-ajassa tu-kemisen lisäksi ohjaajat käyttivät työajastaan huomattavan osan nuorten kesätyön hakemi-sen ja peruskoulun jälkeisten valintojen tukemiseen. Ohjaajat tekivät nuorten kanssa ha-kemuksia työhön ja kouluihin ja tutustuivat näihin paikkoihin yhdessä. Toiminta hankkees-sa painottui siis paljon muuhunkin kuin nuorten vapaa-aikaan ja harrastamiseen. Vapaa-ajan ja harrastamisen vaikutukset nuorten peruskoulun jälkeisiin valintoihin onkin vaikea mitata esimerkiksi nuoriso-ohjaajien nuoriin käyttämistä työtunneista. Jo hankkeen alussa huomi-oitiin, että mittaaminen hankkeen kohde- ja vertailuluokkien välillä on vaikeaa koululuok-kien erilaisuuden vuoksi.

50 51

VAPAA-AJAN OHJAUKSEN VAIKUTUS KOULUNKÄYNTIIN JA KOULUVIIHTYVYYTEENPeruskoulun jälkeisenä syksynä 2016 kaikilla hankkeen kohdeluokkien nuorilla (100 %) oli opiskelupaikka tai työtä. Koska yli puolet tuetun vapaa-ajan toiminnan kohteina olleista nuo-rista oli muun kuin suomen- tai ruotsinkielisiä (52 %) ja poikia (62 %), tulos osoittaa mer-kittävää onnistumista. Riski jäädä vaille peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa tai päättöto-distusta koskee nimenomaan maahanmuuttotaustaisia ja poikia. Keskimääräisesti kouluarvo-sanat eivät koko yläkoulun aikana nousseet lainkaan. Siksi hyvä tilanne nuorten peruskoulun jälkeisessä nivelvaiheessa lienee paljolti nimenomaan vapaa-ajan tuen ansiota. Kaikki nuoret löysivät paikkansa, vaikka koulumenestys ei sitä välttämättä ennustanutkaan. Hankkeen toi-minnan kohteina olleista nuorista 42 prosenttia oli sitä mieltä, että Hyvä vapaa-aika -hank-keen tuki oli tehnyt koulussa käymisestä mukavampaa.

Hankkeen toiminnan arvioinnissa yhtenä keskeisimmistä mittareista ja onnistumisen kri-teereistä oli nuorten tilanne syksyllä 2016, oppivelvollisuuden ja peruskoulun päättymisen jälkeen. Suoranaisena menestyksenä hankkeen vaikuttavuuden arvioinnissa voidaan pitää sitä, että kaikilla hankkeen nuorilla oli mielekästä tekemistä peruskoulun jälkeisessä nivel-vaiheessa. Yksi nuori oli töissä ja eräs toinen saanut lapsen, mutta kaikki muut olivat syk-syllä 2016 opiskelemassa joko toisella asteella, oppisopimuksella tai suorittamassa edelleen peruskoulua.

Hyvä vapaa-aika -hankkeessa harrastusmenoihin käytettiin yhtä nuorta kohden 115 euroa vuodessa. Tämä on mitättömän pieni summa, jos sen ajatellaan estäneen yhdenkin nuo-ren syrjäytymisen. Allianssin edunvalvontaosaston mukaan yhden syrjäytyneen nuoren kus-tannukset yhteiskunnalle ovat miljoona euroa, lähes Hyvä vapaa-aika -hankkeen kokonais-budjetin verran. Voidaankin sanoa, että yhden syrjäytetyn nuoren hinnalla kohennettiin yli sadan nuoren elämänlaatua ja hyvinvointia eikä yksikään heistä jäänyt peruskoulun jälkeen tyhjän päälle.

Tutkimuksen hypoteesin mukaan hankkeen toiminnan ja lisääntyvien harrastusten myötä nuoren maailmankuva avartuu ja sosiaaliset suhteet kasvavat. Opettajien haastatteluiden mukaan luokkien yhteishenki ja hallittavuus paranivat hankkeen aikana. Nuorille keväällä 2016 teetetyn loppukyselyn mukaan hanke on vaikuttanut koulussa viihtymiseen myöntei-sesti. Kohdeluokkalaisten kohdalla vaikutusta on odotetusti enemmän. Heistä 42 prosent-tia sanoo, että koulussa käyminen tuli mukavammaksi hankkeen ansiosta. Vertailuluokka-laisistakin 9 prosenttia viihtyi hankkeen ansiosta koulussa paremmin, mutta 10 prosenttia vertailuluokkien oppilaista viihtyi hankkeen vuoksi koulussa huonommin. Kohdeluokkalai-sistakin tosin 12 prosenttia piti koulunkäyntiä hankkeen vuoksi ikävämpänä kuin se olisi ol-lut ilman hanketta.

Nuorten koulumenestykseen hankkeella ei ollut näkyviä positiivisia vaikutuksia. Vain kuusi prosenttia kohdeluokkalaisista on mielestään hyötynyt hankkeesta myös akateemisissa an-sioissaan. Kohdeluokkalaisista yli kaksinkertainen määrä, 14 prosenttia, oli sitä mieltä, että hanke on huonontanut heidän kouluarvosanojaan. Myös vertailuluokkalaisista 12 prosenttia ilmoitti hankkeen haitanneen heidän koulumenestystään.

Kyselyn mukaan kohde- ja vertailuluokkalaisten läksyntekoseurassa ei ole suurta eroa. Mo-lemmat ryhmät tekevät yleensä läksyt yksin: vertailuluokkalaisista 94 prosenttia ja kohde-luokkalaisistakin 84 prosenttia. 10 prosenttia kohdeluokkalaisista ei tee läksyjä ollenkaan, mutta vertailuluokkalaisistakin 7 prosenttia jättää ne tekemättä. Vanhempien kanssa läksyjä tekee molemmissa ryhmissä noin 15 prosenttia, mutta kohdeluokkalaiset tekevät sisarus-

Kevättodistusten keskiarvot kaikissa aineissa.

7,1

7,2

7,3

7,4

7,5

7,6

7,7

7,8

7,9

8

7.-lk 8.-lk 9.-lk Vertailuluokat

Kohdeluokat

Luokkien poissaolojen keskiarvot kevättodistuksissa.

45

47

49

51

53

55

57

59

61

63

65

7.-lk 8.-lk 9.-lk Vertailuluokat

Kohdeluokat

52 53

2016

2013

2016

Peruskoulun jälkeen menen

0 0

0 0

0 0

0 0

VertailuluokatKohdeluokat

En tiedä vielä

Jonnekkin muualle

Töihin

Lukioon

Ammattikouluun

En tiedä vielä

Jonnekkin muualle

Töihin

Lukioon

Ammattikouluun 20

47

48

30

6

42

23

8

52

35

6

65

Nuoren uskoa tulevaisuuteen kysyttiin väitteellä: ”Uskon, että tulevaisuudessa saan teh-dä minulle tärkeitä asioita ja olla niiden ihmisten kanssa, joista pidän – minulla on siis kivaa ja kavereita (jos haluat, voit perustella tarkemmin)”, jonka kanssa kohdeluokkalaisista täy-sin samaa mieltä oli 42 prosenttia ja vertailuluokkalaisista 56 prosenttia. Nuoren omaa jut-tua selvitettiin väitteellä: ”Minulla on vähintään yksi asia, jonka tekeminen on minusta kivaa (jos haluat, voit perustella tarkemmin)”, johon kohdeluokkalaiset vastasivat olevansa täysin samaa mieltä 48 prosenttiosuudella, mutta vertailuluokkalaisista jopa 71 prosenttia oli täy-sin samaa mieltä tästä.

Nuorilta kysyttiin myös, tuntevatko he vähintään yhden ihmisen, jonka kanssa heillä on hyvä olla. Kohdeluokkalaisista 46 prosenttia oli keväällä 2016 täysin samaa mieltä tästä, vertai-luluokkalaisista 68 prosenttia. Kohdeluokkalaisilla on siis keskimääräisesti sosiaalisen hyvin-voinnin suhteen huonompi tilanne kuin vertailulokkalaisilla. Huolestuttavaa on se, että toi-saalla kyselyssä kohdeluokkalaisista joka kymmenes vastasi, ettei hänellä ole yhdeksännen luokan keväällä yhtään ystävää.

Nuoret kertoivat kyselyssä viettävänsä täydellistä vapaa-aikaa esimerkiksi näin:

• Kokeillut jotain mitä oon aina halunnut kokeilla esim. Zumba kavereitten kanssa.

• Ulkona ja pelaan koripalloa joskus, mutta en tiedä huvittaako minua enää pe-laa koripalloa ja tanssin kavereitteni kanssa ulkona.

• Yksin kotona, pelaan kavereiden kanssa livenä hyviä pelejä. Minulla on myös jääteetä sekä naposteltavaa (sipsejä).

• Kavereiden kanssa ulkona tai jossain missä on vain kivaa.• Joko olen kavereiden kanssa ulkona tai jonkun heistä kotona, tai sitten olen

omassa kodissani lukemassa/älypuhelimellani.

SUOSITUIMMAT HARRASTUKSET JA OMAT JUTUT

Hankkeen alkaessa seitsemäsluokkalaisten nuorten kolme suosituinta sen hetkistä harras-tusta olivat: elokuvien katselu, kavereiden kanssa hengailu ja musiikin kuuntelu. Nykyisten har-rastusten lisäksi kyselyssä kehotettiin nuoria: ”Valitse uusi laji / uudet lajit, jota/joita et har-rasta tällä hetkellä, mutta jota/joita haluaisit kokeilla.” Suosikkitoiveissa uudesta harrastus-kokeilusta oli ykkösenä vaihtoehto Jotain muuta, mitä? Siihen oli kirjoitettu muun muassa

”Emmä tiiä, ei mitään” tai joku aakkostetussa 133 erilaisen harrastuslajin listassa jo mainittu laji. Toisena toiveena oli vaihtoehto ei mitään. Kolmannella ja neljännellä jaetulla sijalla olivat keilaus ja karting/drifting sekä kuntosali ja koripallo.

tensa kanssa koulutöitään enemmän kuin vertailuluokkalaiset. Vertailuluokkalaisten perheis-sä on vähemmän sisaruksia. He tekevät läksyjä hieman useammin koulukavereiden kans-sa kuin kohdeluokkalaiset, jotka ovat muutenkin tekemisissä toistensa kanssa vähemmän kuin vertailuluokkalaiset.

Nuorten omien sanallisten arvioiden lisäksi tutkimusaineistoina käytettiin kouluista saatuja nuorten poissaolojen ja todistusten keskiarvojen listauksia. Kaikkina vuosina ei kaikil-ta luokilta saatu arvosana- ja poissaolotietoja, mutta saatavilla olevat keskiarvot oppilaiden kaikissa oppiaineissa olivat täsmälleen samat hankkeen alussa ja lopussa. Kohde- ja vertailu-luokkien kaikkien aineiden keskiarvoissa oli hankeen alussa ja lopussa 0,5 numeron ero ver-tailuluokkien hyväksi. Molemmilla luokilla tapahtui notkahdus kahdeksannella luokalla, ver-tailuluokilla hieman syvempi kuin hankkeen kohdeluokkien keskiarvoissa.

Vaikka oppilaiden kouluarvosanat eivät yläkoulun aikana keskimääräisesti nousseet, oli kai-killa hankkeeseen osallistuneilla nuorilla peruskoulun jälkeisenä syksynä mielekästä teke-mistä. Vapaa-ajan ohjauksella on vahvistettu nuorten kykyä löytää itselleen sillä hetkellä pa-ras oppivelvollisuuden jälkeinen paikka. Nuoret eivät ole esimerkiksi pyrkineet päättöto-distuksensa arvosanoihin nähden liian vaativaan jatkokoulutukseen tai jättäneet kokonaan hakematta koulutukseen.

Myöskään oppilaiden poissaoloista ei kaikista kouluista saatu tietoja jokaisesta yläkouluvuo-desta. Mutta siltä osin kuin tietoja on käytettävissä, eivät hankkeen vaikutukset poissaoloi-hin näytä olleen positiivisia. Poissaolojen keskiarvoissa on kohdeluokilla nähtävissä lisään-tyvää trendiä, kun taas vertailuluokilla yläkoulun aikana poissaolojen keskiarvot vähenivät.

Lukio oli kautta yläkoulun suosituin peruskoulun jälkeinen vaihtoehto. Hankkeen kuluessa ammattikoulun suosio nousi molemmissa tutkimusryhmissä. Vertailuluokkalaisten keskuu-dessa ammattikoulun suosio nousi kolminkertaiseksi. Keväällä 2016 se oli 23 prosentin yk-kösvaihtoehto, kun syksyllä 2013 ammattikouluun oli vertailulokkalaisista ollut menossa vain kahdeksan prosenttia. Kohdeluokkalaisillakin ammattikoulun suosio kasvoi hankkeen aika-na yli kaksinkertaiseksi 21 prosentin osuudesta 48 prosenttiin.

54 55

Uusia harrastustoiveita sai ensimmäisessä kyselyssä valita itselleen rajattomasti. Koska en-simmäisen kyselyn perusteella selvisi, että tutkimuksen kohteena on hyvin poikavaltainen joukko, ajattelin, että harrastuslajikokeilut painottuvat poikatyypillisiksi. Tyttöjen on kulttuu-rissamme sallitumpaa valita niin sanotusti poikamaisia harrastuksia kuin poikien tyttömäi-siä. Siksi muutin kevään kyselyssä harrastustoive-kysymystä niin, että vastaaja saa valita vain 1–3 mielenkiintoisinta uutta lajia tai tekemistä.

Seitsemännen luokan keväällä nuoret harrastivat kyselyhetkellä eniten jalkapalloa, kave-reiden kanssa hengailua nimenomaan ulkona sekä elokuvien katselua. Myös älypuhelimella oleminen oli kärjessä. Suosituimpien uusien harrastustoiveiden kolmen kärki oli: ei mitään, kuntosali ja jousiammunta. Keilaus, jalkapallo ja amerikkalainen jalkapallo nousivat seuraaval-le jaetulle sijalle.

Kyselyssä listattavien vaihtoehtojen lisäksi nuorten harrastustoiveita saatiin selville yksilö-haastatteluissa. Niissä toiveet saattoivat olla jo aivan toisenlaisia kuin muutama kuukausi aiemmin. Harrastustoiveiden vaihteluun vaikuttivat kyselyiden ajankohtien lisäksi tiedonke-ruun menetelmät. Koko yläkoululuokan kanssa yhdessä julkisesti tehtävässä uusien ja mie-lekkäiden harrastusten kartoituksessa lienee yhä suuri kasvojenmenetyksen vaara, jos poika-na kertoo esimerkiksi haluavansa harrastaa keppihevosia tai rytmistä kilpavoimistelua. Tytöl-le julkilausuttu halu esimerkiksi nyrkkeillä ei ole enää vastaavanlainen sosiaalinen itsemurha.

Ensimmäisissä tekemissäni tutkimushaastatteluissa selvisi, että huvipuistoja harrastava ja vi-deoita niistä netissä katseleva haaveili joskus matkustavansa Pohjois-Amerikkaan ja kiertele-vänsä tietyn ketjun huvipuistoja. Eräs toinen haastateltava kertoi olevansa kiinnostunut vain Splättis, Air Soft, Paint ball ynnä muista ampumislajeista. Hän ei halunnut koko hankkeen ai-kana tehdä mitään yhdessä luokan kanssa, koska siellä ei ollut yhtään kavereita, ja koulu oli muutenkin äärimmäisen vastenmielinen paikka. Haastattelun aikana selvisi, että hän saat-taisi tulla kouluun jopa mielellään, jos rakennuksessa olisi uima-allas. Oma uimakortti va-paa-ajalle olikin hänestä mieluinen ajatus, ja ehkäpä uimisesta tuli hänelle yksi hankkeen ta-voitteeksi asetetuista niin sanotuista omista jutuista, ampumalajien lisäksi.

Yhdeksännen luokan keväällä 75 prosenttia kohdeluokan nuorista sanoi, että heillä on vä-hintään yksi asia, jonka tekeminen on heistä kivaa. Vertailuluokilla luku oli 87 prosenttia, jo-ten kohdenuorten kanssa jatkettiin vapaa-ajan tukemista ja näiden niin sanottujen omien juttujen löytämistä vielä kesällä ja syksyllä 2016. Harrastamisen toivottiin lisääntyvän vielä peruskoulun päättymisen jälkeenkin.

Hankkeen lopussa molempien tutkimusluokkien suosikkiharrastus oli kuntosali. Hankkeen alussa nuorten suosikkiharrastus oli ollut elokuvien katselu. Kohdeluokkalaisten top 7 har-rastuslajin joukosta elokuvat putosivat kokonaan pois. Hankkeen aikana monet nuoret ko-keilivat ensimmäistä kertaa seuraavia lajeja tai toimintoja: uinti, kuntosali, pianonsoitto, par-kour, ratsastus, valokuvaus, tanssi, sulkapallo, voimistelu ja lukeminen. Hankkeen lopussa suosikkiharrastamisten joukossa oli vertailuluokkalaisilla enemmän kuin kohdeluokkalaisil-la vapaata tekemistä yksin tai kavereiden kanssa. Hankkeen toimintojen kohteena olleita nuoria viehätti vertailuoppilaita enemmän ohjattu tai yhteisöllinen liikunta kuten jalkapal-lo ja koripallo.

KO

HD

ELU

OK

KA

LAIS

ETV

ERTA

ILU

LUO

KK

ALA

ISET

10 12 3 248 412 23 23 2111 3025 16 10 1525 2021 8 0 1310 619 10 3 138 718 17 13 1215 1013 8 7 109 6

Suosituimmat harrastukset. Järjestys hankkeen päättyessä (%):

LajiKuntosali

En mitään

Jalkapallo

Kaverit, oleilu, juttelu, hengailu, seurusteluMusiikin kuuntelu

Koripallo

Uiminen

Kuntosali

En mitään

Jalkapallo

Kaverit, oleilu, juttelu, hengailu, seurusteluMusiikin kuuntelu

Konsolipelit

Käveleminen

Tanssiminen

Elokuvien katselu

Syksy 2013 Syksy 2014Kevät 2014 Kevät 2015 Kevät 2016Syksy 2015

Laji Syksy 2013 Syksy 2014Kevät 2014 Kevät 2015 Kevät 2016Syksy 2015

16 7 206 712 21 198 117 19 1015 1317 12 1725 1418 24 1419 1715 12 1219 715 17 1121 256 5 109 13

36923231125815 18 7 109 17

Suosituimmat harrastukset hankkeen alussa ja lopussa

Uiminen

Koripallo

Musiikin kuuntelu

Kaverit

Jalkapallo

En mitään

Kuntosali10

24

1221

2515

2113

1913

1812

1310

Tanssiminen

Konsolipelit

Musiikin kuuntelu

Kaverit

Jalkapallo

En mitään

Kuntosali3

20

619

23

9

17

10

2314

1112

Käveleminen8

10

Elokuvien katselu25

11

1510

20162013

Suosituimmat harrastukset hankkeen alussa ja lopussa

Kohdeluokkalaiset Vertailuluokkalaiset

56 57

RAHA EI YKSIN RATKAISE, LÄHIPIIRIN HARRASTUSKULTTUURI MERKITYKSELLISTÄ

Perheillä on yhteisiä harrastuksia ja lapset ohjataan usein harrastamaan samaa, mitä van-hemmat itse nuorena harrastivat (ks. myös Keskinen & Nyholm 2011, 93). Nämä perheen vapaa-ajanvieton perinteet ja muu nuoren lähipiirin harrastuskulttuuri vaikuttavat jopa ta-loudellisia tekijöitä enemmän siihen, mitä hän harrastaa. Jos nuori ei esimerkiksi ole kuul-lutkaan jostain harrastuksesta tai jos hän on oppinut, ettei sen tekeminen sovi esimerkiksi jollekin sukupuolelle tai yli 12-vuotiaille, sitä on vaikea haluta. Ohjaajan tuella lähipiirin pe-rinteitä laajentava harrastuskulttuuri tuli hankkeen kohteina olleille nuorille tutuksi ja nuo-ren oma valinta merkitykselliseksi.

Keskeinen harrastamiseen liittyvä onnistuminen oli se, että nuorille tarjottiin mahdollisuus kokeilla erilaisia harrastuksia niihin sitoutumatta. Nopeatempoisessa ja monille eri vaikut-teille alttiissa elämänvaiheessa erilaisten asioiden kokeileminen ja uusien rajojen ylittäminen on merkityksellistä. Hankkeen toiminnan kohteina olleista nuorista kaikki (100 %) kokeili-vat uusia ja mielekkäitä harrastuksia, ja heistä kolmasosa jatkoi uutta harrastustaan pidem-pään. Vain muutamilla nuorilla uudet harrastukset olivat kalliita. Keskimäärin yhden nuoren harrastusmenot olivat vain reilut sata euroa vuodessa. Ohjaajien tuki avasi kaupungin mak-suttomien harrastusmahdollisuuksien ovet konkreettisesti.

Matalan kynnyksen harrastamisessa saavutettavuus tarkoittaa paljon muutakin kuin alhaista hintaa, ja keskeiseksi käsitteeksi uuden harrastuskulttuurin omaksumisessa on noussut ky-vykkyys, jonka voi jakaa kolmeen alakohtaan: a) toimintamallit (miksi ylipäätään pitäisi har-rastaa?), b) osaaminen (omaksunko tarvittavat taidot?) ja c) tiedot (miten harrastuspaikas-sa toimitaan?). Nuoriso-ohjaajien pitkäjänteisellä tuella harrastamisen kulttuurit ja mahdol-lisuudet tulivat nuorille tutuiksi. Koska toiminta oli vapaaehtoista ja kohdennettu koko kou-luluokalle, se ei leimannut yksittäistä nuorta erityistoimenpiteiden kohteeksi, vaan teki toi-mintaan osallistumisesta nuorelle helppoa ja ”normaalia”.

PAHINTA ON YKSINÄISYYS

Perheen harrastuskulttuurin lisäksi ja jopa sitä merkittävämpänä näyttäytyy kavereiden kans-sa vietettävä aika. Se on erittäin tärkeä nuorten vapaa-ajanvieton valinnoissa. Hankkeen pe-rusteella vahvistui se oletus, että nuori voi harrastaa mitä vain, jos tärkeät kaveritkin niin tekevät. Parasta nuorten mielestä on omaehtoinen toiminta ystävien kanssa ja sen jälkeen perheen kanssa vietetty vapaa-aika. Kavereiden kanssa ei välttämättä tehdä mitään erityis-tä, vaan hengataan. Nuoret arvostavat kaverisuhteita niin paljon, että niiden katsotaan luo-van elämään enemmän tyytyväisyyttä kuin työ, koulutus ja aineellinen hyvinvointi. (Myl-lyniemi 2009.)

Mutta entä jos nuorella ei ole ystäviä tai kavereita? Hankkeemme tavoitteena oli lähentää oman luokan oppilaita toisiinsa ja näin tuoda nuorelle koululuokallinen ystäviä. Tarkoitus oli, että nuorten sosiaaliset taidot kohenevat sosiaalisten tilanteiden ja tilaisuuksien lisääntyes-sä. Tällä hetkellä ja tulevaisuudessakin yksi nuorisotyön tehtävistä on työelämätaitojen vah-

vistaminen. Sosiaaliset taidot ovat työelämässä keskeisiä, niin myös vapaa-ajalla. Vapaa-aja-nohjaus voi tukea nuorta ja vahvistaa hänen sosiaalisia taitojaan.

Tavoitteeseen ei kuitenkaan täysin päästy. Hankkeen lopussa kymmenen prosenttia kaikista nuorista kertoi, ettei heillä ole yhtään ystävää. Tämä oli enemmän kuin hankkeen alkaessa. Nuorten lukumääränä tämä tarkoittaa, että hankkeen lopussa meillä oli seitsemän nuorta, joilla ei ole yhtään ystävää. Heistä kuusi oli kohdeluokilla. Sekä hankkeen alussa että puo-livälissä vailla yhtään ystävää oli kolme nuorta. Yksinäisten lisääntymisen lisäksi myös asen-teet muista kuin omista kulttuuritaustoista tuleviin kovenivat hankkeen alkuun verrattuna. Hankkeen alussa vain omanmaalaisten kanssa tekemisissä halusi olla kolme nuorta, puoli-välissä yksi vertailuluokan oppilas ja lopussa neljä nuorta, jotka jakautuivat puoliksi kohde- ja vertailuluokille.

Ei, koska minusta on ihanhyvä olla tekemisissä vain omanmaalaisteni kanssa.

Ei, koska minulla ei ole yhtään ystävää.

Ei, koska tunnen jatiedän nuoria vain omasta maastani.

Kyllä, koska tunnen tai tiedän nuoria vain muista maista.

Kyllä, koska minusta onihan hyvä olla tekemisissä erimaalaisten kanssa.

Ehkä, minulle ei ole mitään väliä, mistä kulttuurista tai maasta ystäväni ovat.

Onko sinulla ystävä tai ystäviä, jotka ovat kotoisin tai syntyisin eri maasta kuin sinä itse? (2016)

2833

4245

1412

46

32

91

VertailuluokatKohdeluokat

Mahdollisuudet erikielisten tai eri kulttuureista tulevien kanssa ystävystymiseen olisivat hankkeessa olleet erinomaiset. Useampi kuin joka kolmas kertoi puhuvansa kotonaan muu-takin kieltä kuin suomea. Näitä kieliä oli kaiken kaikkiaan yli 30 eikä yksikään niistä ollut ruotsi tai saame.

Suomessa maahanmuuttotaustaiset nuoret pitävät ystävystymistä erityisesti kantaväestön nuor-ten kanssa vaikeana. Yksinäisyys lisää selvästi radikalisoitumisen ja pahimmillaan ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteiksi joutumisen riskiä. (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1438225164589)

58 59

kiusan ja syrjinnän kohteina. Suomenkielisistä vain hieman useampi (17 %) kuin muunkie-lisistä (16 %) oli kokenut aikuisten aiheuttamaa kiusaa ja syrjintää. Kaiken kaikkiaan kou-lun aikuiset (16 %) syrjivät tai kiusaavat nuoria hieman enemmän kuin muut nuoret (14 %).

Vaikka ihmisten todellisten asenteiden ja arvojen mittaaminen olisikin vaikeaa, niihin vaikut-tamiseen on olemassa keinoja. Jos ilmiötä arvostava tai tuomitseva viesti on yhdenmukai-nen, vaikka tuleekin eri lähteistä, asenteet muovautuvat helpommin. Jos sekä nuorten ko-tona, koulutusjärjestelmässä, vapaa-ajan ohjauksessa että omaehtoisessa vapaa-ajanvietos-sa viestitään monikulttuurisuuden puolesta tai sitä vastaan, asenteet muokkaantuvat halut-tuun suuntaan helpommin kuin jos sanoma eri tahoilta on erilainen.

Se, kuinka monta kaveria tai ystävää nuorella on, ei tietenkään suoraviivaisesti mittaa sitä, kuinka yksinäinen hän on. Kavereiden lukumäärä kertoo kavereiden lukumäärän. Ihmisel-lä voi olla lukuisia läheisiä ystäviä, mutta samanaikaisesti jopa kosmisia yksinäisyyden koke-muksia. Vailla yhtään ystävää olevat eivät välttämättä ole lainkaan yksinäisiä.

Kavereiden lisäksi nuorilla on heille tärkeitä muitakin ihmisiä, kuten sisaruksia ja muita per-heenjäseniä. Nuorilta kysyttiin yhdeksännen luokan keväällä, tunteeko hän vähintään yh-den ihmisen, jonka kanssa hänen on kiva olla. Kohdeluokkalaisten tilanne oli tämänkin osal-ta hankkeen päättyessä huonompi kuin vertailuluokkalaisten.

Kohdeluokkalaisista 23 prosenttia ei tunne ihmistä, jonka voisi varmuudella sanoa olevan kivaa seuraa. Vertailuluokkalaisista vailla yhtäkään ihmistä, jonka kanssa heillä varauksetta on kivaa, oli 15 prosenttia.

Tunnen vähintään yhden ihmisen, jonka kanssa minun on kiva olla

46

3017

97

75

72

68

Vertailuluokat

Kohdeluokat

Täysin eri mieltä

Eri mieltä

Vaikea sanoa

Samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Koulutusjärjestelmämme eriyttää maahanmuuttajia ja suomalaisnuoria esimerkiksi muodos-tamalla koululuokat oppilaiden uskonnon ja äidinkielen opetuksen perusteella. Paitsi koulu-tusjärjestelmän muutoksilla myös vapaa-ajan harrastuksissa voisi olla mahdollisuus helpot-taa eritaustaisten nuorten tutustumista toisiinsa, mikä osaltaan saattaisi vähentää yksinäisyy-den kokemuksista johtuvia uhkia.

Antti Kivijärven väitöstutkimuksen (http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokaup-pa/kirjat/287-Etnisyyden%20merkityksiä) mukaan nuorille järjestetyssä vapaa-ajan ryhmätoi-minnassa ja nuorisotyön kentillä kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten nuorten väli-set etäisyydet kuitenkin pysyvät yhä yllä. Nuorten välisistä siteistä valtaosa jää etäisemmiksi tuttavuuksiksi eikä esimerkiksi lisää maahanmuuttajataustaisten nuorten tietoa vapaa-ajan toiminnoista, mahdollisuuksia tutustua kolmansiin nuoriin tai madalla kynnyksiä uusiin va-paa-ajan tiloihin. Etniset kategorisoinnit ovat vapaa-ajan vuorovaikutuksessa voimakkaam-pia kuin oppilaitoksissa ja etenkin työpaikoilla, missä verkostoja ja luottamusta voidaan ra-kentaa myös virallisten asemien perusteella.

Vaikka asenteiden mittaaminen on lähes toivotonta, − ihmiset ajattelevat yhtä, sanovat tois-ta ja toimivat kolmannella tavalla – osoittivat muutamat ennakkoluuloiset nuoret poikkeuk-sellista asennetta monikulttuurisuutta kohtaan. Hankkeen puolivälissä eli kahdeksannella luo-kalla kaikista vastaajista yli puolet oli sitä mieltä, että erimaalaisten kanssa on ihan hyvä olla tekemisissä (51 %). Heidän lisäkseen hankkeen puolivälissä kolmasosa vastasi, että muun-maalaisiakin ystäviä saattaa heillä olla, sillä ”ei ole mitään väliä, mistä kulttuurista tai maas-ta ystäväni ovat” (34 %).

Osalla vastaajista ei ollut mahdollisuuksia valita ystäviään syntyperän perusteella. Osa kah-deksasluokkalaisista kertoi tuntevansa tai tietävänsä vain omasta maastaan kotoisin ole-via nuoria (5 %). Hankkeen vertailuluokilla tämä saattoikin olla mahdollista, mutta kaikil-la kohdeluokilla oli suomenkielisten nuorten lisäksi useita maahanmuuttotaustaisia tai eri-kielisiä oppilaita.

Hieman suurempi osuus kaikista hankkeen nuorista (8 %) oli kahdeksannella luokalla myös ikään kuin olosuhteiden pakosta tai käytännön syistä tekemisissä vain erimaalaisten nuor-ten kanssa, eli he tunsivat tai tiesiävät vain muista kuin omasta maastaan kotoisin olevia nuo-ria. Mutta suurimmalla osalla, eli 86 prosentilla vastaajista, oli mahdollisuus ystäviensä vali-koimiseen myös syntyperän perusteella. Kahdeksannella luokalla, hankkeen puolivälissä oli vain yksi nuori, jolla ei ollut erikielistä ystävää tai ystäviä sen vuoksi, että hän ei sitä itse ha-lua. Hankkeen lopussa heitä oli neljä.

Lähes kaikki hankkeen nuoret elävät monikulttuurisessa arjessa ja arvostavat ystäviä, jotka tulevat eri kulttuurista kuin he itse. Silti jonkinasteista kiusaamista tai syrjintää kokee kou-lussakin joka kuudes vastaaja. Tarkempia perusteluja kiusaamiselle ja syrjinnälle oli avovas-tauksissa vain kaksi: ”Rasismi” ja ”osa heistä syrjii ja osa ei ”. Muut oppilaat syrjivät tai kiu-saavat keskimääräistä enemmän maahanmuuttotaustaisia kuin suomenkielisiä.

Hankkeemme suomenkielisistä 12 prosenttia oli kahdeksannella luokalla joutunut muiden oppilaiden kiusaamiksi tai syrjimiksi, mutta muunkielisistä 17 prosenttia oli ollut oppilaiden

60 61

Yksinäisyys ja yhteisön ulkopuolelle jääminen on niin iso hyvinvointia vähentävä tekijä, että ulossulkemista käytetään myös virallisena ja avoimena rangaistuksena.

Ulkopuolelle jättäminen on suhteellista ja epäsuoraa aggressiosta, jossa fyysisen vahingoittu-misen tai sen uhkan sijaan ovat uhattuina tai vahingoittuvat ihmisen omanarvontunto ja ys-tävyyssuhteet. Epäsuoran tai suhteellisen aggression tyypillisimpiä ilmaisukeinoja ovat ulko-puolelle jättämisen ohella hylkäämisellä uhkailu, mustamaalaaminen sekä halveksivat eleet ja katseet. Jo pienet lapset pitävät sekä epäsuoraa että suoraa aggressiivisuutta vahingoittava-na ja välttelevät kumpaakin vihamielisyyttä ilmaisevia luokka- ja päiväkotikavereitaan. (Bee 1997, 330–331, ref. Casas & Mosher 1995; Cowan & Underwood 1995; Crick & Grotpe-ter 1995.)

Suhteellista tai epäsuoraa aggressiota käytetään yleisesti hyväksyttynä puolustautumiskeino-na myös suoralle fyysiselle aggressiolle: jos joku luokalla käyttäytyy usein hyökkäävästi, häntä ei esimerkiksi kutsuta syntymäpäiville. Epäsuora ja suhteellinen aggressio kuten pahansuopa juoruilu ja maineen mustaaminen, ovat yleisiä myös aikuisilla. Epäsuora aggressio on yhtei-sesti hyväksytty rangaistus yhteisöön kohdistuneesta suorasta aggressiivisuudesta, mikä nä-kyy selvimmin väkivallan tekijöiden vapausrangaistuksina eli vankilatuomioina.

YKSI TAVALLINEN KESKIVERTO-HEMMO HANKKEEN ALUSSA JA LOPUSSA – MUUTTUIKO KEHITTÄMISEN KOHDE KOLMESSA VUODESSA?

Hankkeen tarkoitus oli kehittää kaikille sopivaa perusnuorisotyötä, siis uudenlaisen toimin-nan oli tarkoitus olla helposti skaalautuvaa. Voi myös kysyä, minkälainen olisi peruskeski-vertonuori, jolle sopii ihan perusnuorisotyö. Vaikka erilaisista tilastoista tai numerotiedoista muodostettu keskiarvo ei edusta minkään todellisen nuorisojoukon ainoatakaan yksittäistä jäsentä, loin kyselyvastausten keskiarvoista ”tyypillisen” Hyvä vapaa-aika -nuoren. Kerroin nuorille tyyppinuorta esitellessäni, että keskivertotapaus on muodostunut jokaisen yleisim-mästä ja suosituimmasta vastauksesta. Ja koska vastaajista yli 60 prosenttia oli poikia, Hyvä vapaa-aika -nuorikin oli ensimmäisen tutkimusvuoden keväällä poika. Nimesin tyypin Hem-moksi. Toisena tutkimusvuonna, kun nuoret olivat kahdeksannen luokan keväällä, vastaajis-ta suurin osa oli tyttöjä ja näin Hemmokin muuttui tytöksi.

Hemmo on keinotekoinen ”normaalinuori”, jonka avulla nuoret, hankkeen kokemusasi-antuntijat eli kanssatutkijat, saivat tutkijapajoissa kommentoida omia vastauksiaan. Täysin keinotekoinen aineistonosto oli toivoakseni niin anonyymi, ettei se aiheuttanut kenelle-kään tunnetta omien vastausten paljastumisesta, parempi-huonompi-vertailua tai painet-ta normaalistua. Nuoret peilasivat omia vastauksiaan Hemmoon ja kommentoivat myös avoimesti ääneen, että: ”Ihan ku mä!” tai ”Ei toi voi olla totta, ei kukaan oikeesti haluu harrastaa jousiammuntaa!” Muistutin nuorille, että Hemmo ei ole tavoite tai normi, jo-hon nuoren pitäisi itse pyrkiä. Varsinkin kasvuun ja kehitykseen liittyvät keskiarvot saatta-vat muodostua nuorille ehdottomaksi normiksi ja synnyttää paineita pyrkiä tasan samaan (ks. Anttila 2012, 31–34).

Korostin Hemmon keinotekoisuutta kertomalla heti aluksi, että seitsemännellä luokalla hä-nellä on 1,8 isoveljeä. Nuoret vitsailivat ääneen, mikä kohta kenenkin veljestä puuttuu. Hank-keen aluksi tyyppihemmo oli siis seiskaluokkalainen poika, jolla on melkein kaksi isoveljeä sekä äiti ja isä, joiden kanssa hän asuu. Kotona he puhuvat suomea ja syövät useimmiten yh-dessä. Niin ikään aamupalan Hemmo syö joka aamu ja kouluruokaakin usein. Koulupäivinä hän herää ennen kello seitsemää, mutta hän haluaisi herätä kello 8:15–9:00 välillä. Viikon-loppuisin hän herää kello kymmenen jälkeen.

Koulun lukuaineista Hemmo pitää eniten englannista, ja taitoaineista kivointa on liikunta. Jos koulussa järjestettäisiin jotain kiinnostavaa toimintaa, hän voisi ehkä osallistua siihenkin. Vapaa-aika on hänen mielestään parasta silloin, kun jotain ohjattua tekemistä (esim. liikun-taa, soittamista, maalaamista) on melko paljon. Kaikkein tylsintä hänestä on olla yksin, esi-merkiksi kotona tai koulussa.

Yleensä koulun jälkeen Hemmo viettää aikaansa useiden eri kavereiden kanssa ulkona, mikä onkin hänen mielestään kaikkein kivointa. Netissä hän on useimmiten omalla älypuheli-mellaan somessa ja juttelemassa kavereiden kanssa. Hän on aika usein luokkakavereittensa kanssa myös koulun ulkopuolella. Hänen oman luokkansa oppilaat eivät kiusaa tai syrji häntä, vaan auttavat, jos hän tarvitsee. Hänellä on ystävä tai ystäviä, jotka ovat kotoisin tai syntyisin eri maasta kuin hän itse, koska hänestä on ihan hyvä olla tekemisissä erimaalaisten kanssa.

Hän harrastaa ja tekee vapaa-ajallaan kaikkein mieluiten asioita itsensä ikäisten tyttöjen ja poikien kanssa yhdessä. Tähän asti hän on voinut aina harrastaa kaikkea, mitä on halunnut-kin, eikä haluaisi aloittaa mitään uutta harrastusta, korkeintaan kuntosalin tai jousiammunnan. Uuden harrastuksen hän aloittaisi mieluiten keskiviikkona. Edelliselle lauantaille hän antaa arvosanaksi 8½ ja kyselypäivälle 8–. Vapaa-ajan lukemiseen kuuluvat useimmiten sarjakuvat, mutta kaikkein mieluisimmat harrastukset ovat jalkapallo ja elokuvien katselu.

Vastauspäivänä hän aikoo olla koulun jälkeen yksin kotona. Siihen, mitä hän vapaa-ajallaan tekee, vaikuttavat useimmiten kaverit. Siihen, mitä hän aikoo tehdä koulun jälkeen aikui-sena, vaikuttavat hänen huoltajansa. Peruskoulun jälkeen hän suunnittelee menevänsä lu-kioon. Hän ei vielä tiedä, mitä tekee noin 25-vuotiaana, mutta toivoo olevansa rikas ja asu-vansa ehkä ulkomailla. Täydellisen vapaa-aikaan kuuluvat hänen mielestään kaverit ja hyvä syöminen. Kavereiden lisäksi perhe tekee hänet tällä hetkellä onnelliseksi.

Hankkeen lopussa, keväällä 2016 Hemmo8 muuttui taas pojaksi. Hän on 9.-luokalla ja asuu yhdessä äidin ja isän kanssa. Hemmolla on myös yksi isoveli, eli 0,8 isoveljeä on pois-tunut kotoa. Arkisin hän herää 7:30 ja viikonloppuisin 10:30. Hemmo syö joka päivä aamu-palan ennen koulua ja kouluruoan. Koulun jälkeen hän syö usein yhdessä muiden perheen-jäsenten kanssa.

Koulumatka on Hemmon mielestä sopivan pituinen ja hän lähtee koulusta yleensä pois yh-den tai kahden muun nuoren kanssa. Koulumatkat ovat yleensä ihan ok. Koulun jälkeen tai viikonloppuisin hän on joskus luokkakaverin/luokkakavereitten kanssa. Jos vapaa-ajalla tai viikonloppuna järjestetään kiinnostavaa toimintaa koulun alueella, Hemmo saattaa osallis-tua siihen.

8 Projektissa kesällä 2016 työskennellyt harjoittelija Pinja Heimala muodosti kyselyn vastausten perusteella viimeisen Kevät-Hemmon.

62 63

Hemmo kokee saavansa apua tarvittaessa sekä oman luokkansa oppilailta että koulun opet-tajilta ja työntekijöiltä. Hemmon lempitaitoaine on liikunta ja lempilukuaine englanti. Hä-nen arvosanansa ovat melko hyviä ja hän on melko harvoin pois koulusta. Hemmo tekee vapaa-ajallaan kouluun liittyviä töitä alle puoli tuntia päivässä. Läksyt hän tekee useimmi-ten yksin.

Koulun jälkeen Hemmo on useimmiten yksin kotona. Kaikkein kivointa Hemmolla on, kun hän saa olla useiden kavereiden kanssa ”livenä” ulkona ja tylsintä kun joutuu olemaan yk-sin kotona. Tapaamisista sovitaan useimmiten viestillä (normaali tekstiviesti tai whatsapp). Vapaa-aika on parasta silloin, kun ohjattua tekemistä on melko vähän. Hemmo tekee va-paa-ajallaan mieluiten asioita oman ikäistensä kanssa, niin että sekä pojat että tytöt voivat olla yhdessä. Hemmo harrastaa kuntosalia ja kokee aina voivansa harrastaa sitä, mitä haluaa.

Valintoihin vapaa-ajan tekemisistä vaikuttaa eniten kaverit, kun taas tulevaisuuden suunni-telmiin vaikuttaa useimmiten vanhemmat. Peruskoulun jälkeen Hemmo aikoo mennä lu-kioon. Hän uskoo, että saa tehdä tulevaisuudessa tärkeitä asioita ja olla niiden ihmisten kans-sa joista pitää.

Tällainen on siis hankkeen kohteeksi valikoitu nuori, jolle helposti skaalautuvaa toimintaa kehitettiin. Hemmo-tyttö tai -poika vaikuttaakin olevan ihan tavallinen ja hyvinvoiva hel-sinkiläisnuori, jossa ei yläkoulun ja kehittämishankkeen toiminnan aikana tapahtunut suu-ria muutoksia.

NUORTEN ELÄMÄNRYTMIT ELI ”HYVÄSTI VAPAA-AIKA”

Kun kouluun eli arkeen ja elämän velvollisuuksien pariin tuodaan harrastaminen, onko se enää vapaaehtoista ja elämään iloa tuottava oma juttu? Tuleeko harrastamisesta nuoren vel-vollisuus, kun koulusta tavoitetaan myös harrastamista kuuliaisesti suorittava nuori? Saa-ko hän enää arjen vastapainoa harrastuksestaan? Kenen hyvinvointia harrastuksilla lisätään? Onko nuori arvokas vain koulutuksessa ja työssä sekä hyvissä harrastuksissa, joiden tarkoi-tus loppujen lopuksi on ylläpitää myöhempää työkykyä?

Nuorten elämänrytmeistä tekemäni nelikentän perusteella jotkut nuoret suhtautuivat itse-kin harrastuksiin ja kouluun hyvin tavoitteellisesti. Osalla taas oli hyvinkin pakotonta ja pää-määrätöntä suhtautumista vapaa-aikaan ja velvollisuuksiin. Nuorten koulussa käymisessäkin oli eroja niin, että osalle koulu oli hyvin vetovoimainen ja toisille taas erittäin luotaantyön-tävä paikka. Hyvä vapaa-aika -hankkeen toiminnot kohdistuivatkin pääasiassa niihin nuoriin, joille kouluyhteisö ei ollut niinkään houkutteleva eikä vapaa-ajallakaan ollut suuria tavoitteita.

Sosiaaliset taidot ovat koulutuksessa ja työelämässä välttämättömiä ja niiden kohentaminen tärkeimpiä nuorisotyöllisiä tehtäviä. Paitsi järjestetyissä ja ohjatuissa harrastuksissa myös las-ten ja nuorten omatoimisissa ja luovissa leikeissä vahvistetaan empatiakykyä ja sosiaalisia tai-toja. Yksi omaehtoisen ja kansainvälisen leikkiperinteen esimerkki ovat taputusleikit, jois-sa nopeatempoisen laulun ja lorun tahdissa kahden tai useamman ihmisen kesken läpsyt-tellään käsillä vaikeitakin taputuskoreografioita. Leikissä on toisinaan koko vartalo hypyin ja

taivutuksin mukana. Noin 7–12-vuotiaiden taputusleikit on tulkittu ilmentävän ja vahvista-van omanarvontuntoa ja identiteettejä. Leikissä henkilökohtainen läheisyys ja mahdollisuus samaistua ystävään, saumaton yhteistyö taputuksissa ja hassut nonsensetekstit yhdistyvät korkean suoritustason edellyttämiin taputussarjoihin. Parodiset, seksuaalisuuteen viittaavat tekstit sekä koulun pihaa äänekkäästi hallitseva taputusryhmä tyydyttävät nuoren itsenäi-syyden ja pätemisen tarpeita. (Lipponen 1990, 109–113.)

Nelikenttä nuoren elämänrytmien suunnitelmallisuudesta (pakoton–tavoitteellinen) ja koulussa viihtymisestä.

Vetovoimainen koulu “Hyvä” oppilas

“Huono” oppilasLuotaantyöntävä

koulu

Paljon poissa

Viihtyy koulussa

Pakoton Tavoitteellinen

Nuorilla on erilaisia elämänrytmejä

64 65

”TEEN RAHAA MUN HARRASTUKSELLANI” – HYVÄ VAPAA-AIKA -HANKKEEN NUORET VUONNA 2025

Nuorten nykyisillä harrastuksilla on suuri merkitys heidän tulevaisuuden haaveissaan ja toi-veissaan tulevista ammateista. ”Mitä teet ja miten asut noin 25-vuotiaana?” kysyim-me hankkeemme 7.-luokkalaisilta (N=155).

Monille tuleva elämä aikuisena näyttäytyy hyvin yltäkylläisenä ja siihen liittyy iso talo, jos-sa on paljon eläimiä: ”Asun isos palatsis bahaman saaril ja mul on miljardej rahaa ja muijii enemmä ku justin bieberil, sit mul ois kuussataa eläintarhaa jotka tuottaa kuukaudes kaks miljardii massiii, ja oisin kunno ritsbits”, tai: ”En tiiä vielä mihin ammattiin haluun. Mut ha-luun asuu joko Englannis tai Amerikas ja et mul on ihana iso omakotitalo jos on iso piha ja et mul on kaks koiraa ja kaks marsuu.”

Vaikka suurin osa ei kertonut varsinaista tulevaa ammattiaan, työnteosta sinänsä oli mai-nintoja: ”Asun varmaa jonku kumppaninkaa jossai kolmiossa ja teen jotai mukavaa työ-tä.” Yleensä tämä kolmio tai muu asumus on muualla kuin Helsingissä. Ne nuoret, jot-ka kirjoittivat tulevasta työstään, haaveilivat olevansa harrastuksiinsa liittyvissä ammateis-sa: ”teen rahaa mun harrastuksellani”, tai esim.: ”Olen Koreassa täydellisen korealaisen miehen kanssa... ja olen silloin K-pop-laulajan vaimo. Olen malli ja kaikkee....sellast pe-rus XD”; ”Mä oon näyttelijä ja mulla on kaks koiraaa ja kaks saukkoa. Mä menestyn mun uralla ja mulla on ihana mies ja rahaa. Mä asun Hollywoodissa ja mulla on hieno talo.” Pa-risuhde liittyy tulevaisuuden kuviin lähes kaikilla vastaajilla ja hyvän elämän tarinoissa ko-tieläimetkin esiintyvät pareittain.

Näyttelemisen ja K-popin lisäksi muihin nykyisiin harrastuksiin liittyviä unelma-ammatteja olivat: jalkapalloilija, jääkiekkoilija, tanssija, tanssinopettaja, kirjailija, videobloggaaja ja pa-ranormaalien ilmiöiden tutkija. Kirjoituksissa mainittuja ammatteja, jotka eivät ilmeisesti lii-ty harrastuksiin, ovat: matkaopas, lastenhoitaja, teknikko, kotiäiti, ”suurlähettiläs tai insinöö-ri”, kondiittori, lääkäri ja englanninopettaja.

Yhdeksännellä luokalla nuoret luottivat tulevaisuuteen. Neljä viidestä (79 %) nuoresta on samaa tai täysin samaa mieltä kyselymme väittämän kanssa siitä, että: ”Tulevaisuudessa saan tehdä minulle tärkeitä asioita ja olla niiden ihmisten kanssa, joista pidän” (N=151). Lähes 20 prosenttia vastaajista ei kuitenkaan näe omaa aikuisuuttaan yksinomaan myönteisenä. Suu-rin osa tästä viidenneksestä ei halunnut vielä arvailla, onko tulevaisuus hyvä vai huono, mut-ta neljä prosenttia kaikista vastaajista oli kansamme jopa täysin eri mieltä – heillä ei ole tu-levaisuudessa kivaa eikä kivoja kavereita. Mutta eivät nämä nuoret usko syrjäytyvänsäkään.

Kun tarkastellaan, missä ääripessimistit ja tulevaisuudestaan vielä epävarmat kuvittelevat olevansa 25-vuotiaina, ei vastauksissa ole tulevaisuuteensa myönteisesti suhtautuviin nuo-riin verrattuna silmiinpistäviä eroja. Vain yksi nuori määritteli tulevaisuuden itsensä yhteis-kunnallisesti osattomaksi: ”Asun sillan alla oon köyhä.” Itselleen huonoa tulevaisuutta enna-koivat nuoret arvelivat olevansa opiskelemassa tai töissä ja asuvansa lemmikkinsä tai kump-paninsa kanssa, ehkä lastensakin.

Eli ne nuoret, jotka tulevaisuudessa tekevät itselleen merkityksettömiä asioita itselleen mer-kityksettömien ihmisten kanssa, kuvittelevat tekevänsä aivan samoja asioita kuin ne, joilla on kivaa ja kavereita. Työ- tai opiskelupaikka, lemmikki tai pari sekä puoliso ”luultavasti kerros-talossa Helsingissä” ei ole kaikille mikään toiveiden täyttymys.

Tammikuussa 2017 julkaistun Perheyritysten liiton Suomi 100 -nuorisotutkimuksen mukaan niin sanottu tavallinen, keskiluokkainen perhe-elämä houkuttelee selvää enemmistöä nuo-rista, mutta reilu kolmannes eläisi kuitenkin mieluummin jotenkin toisin. Tietokeskukses-sa ja nuorisoasiainkeskuksessa on kerätty nuorten kertomuksia hyvinvoinnistaan. Vuonna 2016 nuoret kertoivat ohjatuissa ryhmäkeskusteluissa, että oma ahkeruus auttaa tavoittei-den saavuttamisessa, ja suurimman osan tulevaisuuden haaveisiin kuuluvat opintomahdol-lisuudet, työ ja vakaa toimeentulo. Osa nuorista kuitenkin haaveilee rohkeasti ”itsensä to-teuttamisesta.” Yhtenä omin sanoin kerrottuna toiveena ja viestinä päättäjille raportissa on-kin: ”Enemmän rohkaisua unelmien toteuttamiseen.”

Hyvä vapaa-aika -hankkeen nuorten nykyisillä harrastuksilla ja kaukaisilla esikuvilla on tule-vaisuuden haavekuvissa suuri merkitys. Koulun opinto-ohjauksessa ei ehkä huomata viitoit-taa polkuja harrastuksiin liittyviin unelma-ammatteihin, kuten videobloggaajaksi tai paran-ormaalien ilmiöiden tutkijaksi.

KONTTORI, KUMPPANI JA KERROSTALOKAKSIO JÄRKEVÖITTÄVÄT NUORUUDEN UNELMATKenties keskiluokkainen perhe-elämä onkin pessimistiselle ja epävarmalle nuorten viides-osalle asia, joka estää parhaan mahdollisen tulevaisuuden. Hyvä kysymys olisikin, mitä nuo-ret toivovat tekevänsä tulevaisuudessa. Esimerkiksi: ”Mä menestyn mun uralla ja mulla on ihana mies ja rahaa. Mä asun Hollywoodissa ja mulla on hieno talo” on jotain enemmän kuin tavallinen päivätyö tai peruskoulun jälkeinen opiskelu. Samalla se on myös jotain muuta kuin se, mihin nykyiset nuoriin kohdistuvat palvelut heitä ohjaavat. Ehkä nuorilla ei ole keinoja tai edes lupaa saavuttaa sitä, mitä he todellisuudessa haluavat.

Nuorisoasiainkeskuksen keskeisiä tehtäviä ovat nuoren omien vahvuuksien, kiinnostuksen kohteiden ja haaveiden tunnistaminen ja tukeminen. Nuorisotyön perustehtäviä on myös tukea nuorten oman polun löytämistä ja sille lähtemistä sekä siirtymistä toiselle asteelle eli peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Sekä nuoren oman tulevaisuuden että yhteiskuntajärjes-tyksen säilyttämisen kannalta on toki tärkeää tukea ja kohentaa nuoren työelämätaitoja, ku-ten kykyä toimia erilaisissa yhteisöissä ja sosiaalisissa tilanteissa. Varsinaisiin ammatinvalin-ta-asioihin keskittyvät kuitenkin jo sekä oppilaitosten opinto-ohjaus että työ- ja elinkeinomi-nisteriön palvelutarjonta.

Hyvä vapaa-aika, harrastukset ja arjesta irrottautuminen ovat myös tärkeitä (työ)elämän taitoja. Nuorisotyöllä on mitä parhaimmat mahdollisuudet rohkeasti tukea nuorten harras-tuksiin sekä vaikkapa parisuhteisiin ja lemmikkeihin liittyviä tulevaisuudensuunnitelmia. An-taa lupa haaveilla juuri niistä nuoren omista jutuista. Vapaa-aikaan liittyviin unelmiin tulisikin rohkaista nimenomaan iässä, jossa kaikki on vielä mahdollista.

66 67

SYITÄ NUORTEN HARRASTUSTEN PUUTTUMISELLE

Nuori ei aina voi tehdä vapaa-ajallaan sitä, mitä haluaa. Perheen heikko taloudellinen tilan-ne voi olla helppo selitys sille, miksi nuori ei harrasta mitään. Rahanpuute ei ole noussut tär-keimmäksi syyksi harrastamattomuudelle, vaan yhdessä ajanpuutteen kanssa nuorta ympä-röivän harrastuskulttuurin ja ylisukupolvisten mallien merkitys ohittavat taloudelliset syyt. Myös pitkä ja hankala matka vaikuttaa harrastuksesta luopumiseen, tai se, ettei asiaa voi har-rastaa kotona, esimerkiksi netissä. Sukupuoli ja perheen nykyinen tai entinen asuinpaikka vaikuttavat siihen, miten laajalla alueella ja mihin kellonaikaan nuori kaupunkitilassa liikkuu tai oleilee. Tyttöjen vapaa-ajan liikkumatila on kapeampi ja heillä on vähemmän vapaa-aikaa kuin pojilla. Pojat käyttävät hankkeen kyselyn mukaan vähemmän aikaa koulutöihin kuin ty-töt ja yleisesti ottaen tytöt huolehtivat perheen velvollisuuksista enemmän kuin pojat.

Vaikka oman harrastuksen valinnassa ei raha ratkaise, kaupallinen kuluttaminen on suosittua vapaa-ajalla: hankkeen nuorista kivointa ovat olleet luokan yhteisretket kaupallisiin kohtei-siin kuten elokuviin, pikaruokaravintoloihin ja taistelupelipaikkoihin. Raha voi olla helppo ja nopea selitys sille, miksi jotain ei ole aiemmin kokeiltu tai harrastuskokeilua jatkettu. Kyse on isommasta paletista, jolloin selityksiksi nivoutuvat taloudellisten syiden lisäksi esimerkik-si läksyt, perheen kanssa vietetty aika, liikkuminen ja perheen toimintakulttuurit.

Omaehtoisen kaupunkitilassa harrastamisen ja liikkumisen kannalta eri alueilla asuvat nuo-ret ovat eri asemassa. Harrastustarjonta on alueellisesti eriytynyttä ja asuinalueen liiken-neyhteydet vaikuttavat siihen, miten nuoret voivat liikkua alueellaan tai sieltä pois. Nuoria häiritsevien tai jopa pelottavien paikkojen, kuten juopottelevien aikuisten suosimien aluei-den, lisäksi alueen liikenneyhteydet vaikuttavat siihen, miten nuoret voivat liikkua alueel-laan tai sieltä pois.

Raideliikenteen käyttäjän ei tarvitse näyttää voimassaolevaa matkakorttia päästäkseen lii-kennevälineeseen kuten vain bussilinjojen varrella asuvien. Helsingissä maksuttoman kou-lulaiskortin voimassaoloaika päättyy arkisin klo 18 eikä se ole viikonloppuisin voimassa ol-lenkaan. Alle kolmen kilometrin päässä koulustaan asuvat yläkoululaiset eivät edes saa mak-sutonta koululaiskorttia. Painotusopetukseen hakeudutaan kauempaakin kotoa, joten vail-la koululaiskorttia ovatkin useimmiten lähikoulunsa tavallisilla luokilla opiskelevat, nimen-omaan hankkeessakin kohdeluokkalaiset.

Nuoret jakavat kavereiden kanssa matka- ja kuntosalikorttejaan. Nuorten solidaarisuus ei ole pelkkää oman edun tavoittelua. Toisaalta näillä ilmaisilla lipuilla nuoret voivat vahvistaa ystävyyssuhteita. Myös sukupuolella on merkitystä, tai sillä, ettei asiaa voi harrastaa kotona, esimerkiksi netissä. Tyttöjen vapaa-ajan liikkumatila on kapeampi, he käyttävät enemmän ai-kaa koulutöihin ja huolehtivat yleisesti ottaen perheen velvollisuuksista enemmän kuin pojat.

Keskeiseksi tekijäksi tai käsitteeksi uuden harrastuskulttuurin omaksumisessa ja levittämi-sessä on hankkeen kuluessa noussut kyvykkyys, jonka voi jakaa kolmeen alakohtaan: a) toi-mintamallit (miksi ylipäätään pitäisi harrastaa?), b) osaaminen (omaksunko tarvittavat tai-dot?) ja c) tiedot (miten harrastuspaikassa toimitaan?). Matalan kynnyksen harrastamises-sa saavutettavuus tarkoittaa paljon muutakin kuin alhaista hintaa tai maksuttomuutta. Mah-

dollisuus lyhyisiin harrastuskokeiluihin ja lupa lopettaa kesken, jos toiminta/ryhmä ei ole-kaan kiinnostava, on nuorten nopeatempoisessa elämänvaiheessa myös tärkeä ulottuvuus.

Nuorelle keskeisin hyvän vapaa-ajan määritelmä on vapaus valita itse se, mitä omalla ajallaan tekee. Ystävien kanssa vietetty aika on kaikkein parasta aikaa, jota harrastukset voivat myös haitata, mutta ystävän kanssa nuori on toisaalta myös valmis kokeilemaan mitä tahansa uutta harrastusta. Tulevaisuuden unelmissa nuoren ammattina on hänen nykyinen harrastuksensa.

Tutkimukseen ennakolta rakennettu vertailuasetelma kirkasti suomalaisten yläkoulujen kah-tiajakoa. Kaikki hankkeen kohteena olleet luokat olivat kouluissaan tavallisia yläkoululuok-kia, mutta vertailuluokat olivat opetuksen painotusluokkia. Yhtenäisen peruskoulun sisään on syntynyt valikoiva järjestelmä, jossa hyväosainen keskiluokka välttelee omia lähikoulu-jaan tai tiettyjä luokkia niissä.

Vaikka hankkeessa, ja nuorisotyössä ylipäätään, keskitytään vapaa-aikaan, koulu on korvaa-maton kenttä hankkeen kaltaisille toimintamalleille. Koulu on keskeinen toimija alueella, ja siellä tavoitetaan koko ikäluokka. Opettajan näkökulmasta opetusryhmän yhteishenki pa-ranee, kun oppilailla on yhteistä tekemistä myös vapaa-ajalla. Kohentunut yhteishenki vai-kuttaa oppilaiden hallintaan ja työrauhaan.

Suurin osa sekä vertailu- että kohdeluokkien nuorista on siis aina saanut harrastaa sitä, mitä on halunnutkin eikä osa edes haluakaan mitään varsinaista, ehkä tavoitteellista tai kurina-laista, ohjattua harrastusta. Suurin yksittäinen harrastamattomuuteen vaikuttava tekijä oli ensimmäisenä kyselysyksynä rahanpuute, mutta jo ensimmäisenä tutkimuskeväänä ja aina sen jälkeen se oli ajanpuute.

Harrastamattomuuden syyt hankkeen lopussa

Laji on liian kilpailullinen

Olen liian nuori

Olen liian vanha

Laji ei ole tarpeeksikilpailullinen

Kiusaaminen

Muiden mielestä en sovellu lajiin/alalle.

Fyysinen este

Joku muu syy

Matka on liian pitkä/hankala

En ole vain saanut aikaan

En ole halunnutkaan

Rahanpuute

Ajanpuute 18

15 2112 5

9 5

6 4

4 34 4

1 4

1 3

1 1

3 03 03 1

18

Vertailuluokat

Kohdeluokat

68

Tutkimuksessa nousivat esiin seuraavat hankkeen hyödyt nuorisotyölle:

• Yhteistyö oppilaitosten kanssa on keskeisin keino tavoittaa nuoret.• Nuorisotyö ja vapaa-ajan ohjaus tasaavat koulutuksen aiheuttamaa eriarvoi-

suutta.• Nuorisotyöntekijä herättää luottamusta nuoressa.• Nuorisotyö koulussa herättää luottamusta perheessä.• Alueellinen ja liikkuva nuorisotyö vastaa paremmin nuorten tarpeisiin ja tu-

kee vapaa-aikaa laajemmin kuin perinteinen talotyö.

Matalan kynnyksen harrastamisessa saavutettavuus tarkoittaa paljon muutakin kuin alhais-ta hintaa. Keskeiseksi käsitteeksi uuden harrastuskulttuurin omaksumisessa nousikin kyvyk-kyys, jonka voi jakaa kolmeen alakohtaan:

• toimintamallit (miksi ylipäätään pitäisi harrastaa?)• osaaminen (omaksunko tarvittavat taidot?)• tiedot (miten harrastuspaikassa toimitaan?).

Nuoriso-ohjaajien pitkäjänteisellä tuella harrastamisen kulttuurit ja mahdollisuudet tulivat nuorille tutuiksi. Koska toiminta oli vapaaehtoista ja kohdennettu koko koululuokalle, se ei leimannut yksittäistä nuorta erityistoimenpiteiden kohteeksi, vaan teki toimintaan osallis-tumisesta nuorelle helppoa ja ”normaalia”.

Keskeinen harrastamiseen liittyvä onnistuminen oli se, että nuorille tarjottiin mahdollisuus kokeilla erilaisia harrastuksia niihin sitoutumatta. Nopeatempoisessa ja monille eri vaikut-teille alttiissa elämänvaiheessa erilaisten asioiden kokeileminen ja uusien rajojen ylittäminen on merkityksellistä. Hankkeen toiminnan kohteina olleista nuorista kaikki kokeilivat uusia harrastuksia, ja heistä kolmasosa jatkoi uutta harrastustaan pidempään.

Ohjattu ja säännöllinen vapaa-ajan harrastustoiminta tulivat kaikille nuorille tutuiksi. Nuo-ret tietävät nyt, mikä on aikuisnäkökulmasta laadukasta vapaa-aikaa. Nuoriso-ohjaajat va-kiinnuttivat paikkansa ja lisäsivät toimialan tunnettuutta koulussa ja nuorten elämässä. Siinä missä nuorisotaloilla työskentelevät vapaa-ajanohjaajat tavoittavat vain pienen osan nuoris-ta, koulussa vapaa-ajanohjaus tavoittaa koko ikäluokan.

Perinteisessä nuorisotalotyössä esimerkiksi maahanmuuttotaustaisten nuorten kynnykset tutustua kolmansiin nuoriin sekä uusiin vapaa-ajan tiloihin ja toimintoihin ovat korkeat. Va-paa-ajalla ihmisen syntyperään perustuvat jaottelut ovat voimakkaampia kuin oppilaitosten tai työpaikkojen vuorovaikutuksessa, joissa luottamusta rakennetaan myös virallisten ase-mien perusteella.

LOPUKSI: HANKKEEN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTIA

Koulussa työskentelevillä nuoriso-ohjaajilla on virallinen asema, jonka perusteella rakentuu luottamusta ja uusia verkostoja erilaisista taustoista tulevien nuorten välille. Hankkeen nuo-riso-ohjaajat olivat kolmantena tutkimusvuonna vakiinnuttaneet asemansa osana kouluyhtei-söä myös siten, että tukivat toiminnallaan nuorten opintopolkuja ja työllistymistä.

Nuoret päättivät peruskoulunsa keväällä 2016, ja harrastusten etsimisen ja vapaa-ajassa tu-kemisen lisäksi ohjaajat käyttivät työajastaan huomattavan osan nuorten kesätyön hakemi-sen ja peruskoulun jälkeisten valintojen tukemiseen. Ohjaajat tekivät nuorten kanssa hake-muksia työhön ja oppilaitoksiin ja tutustuivat näihin paikkoihin yhdessä. Toiminta hankkees-sa painottui siis paljon muuhun kuin nuorten vapaa-aikaan ja harrastamiseen. Vapaa-ajan ja harrastamisen vaikutukset nuorten peruskoulun jälkeisiin valintoihin onkin vaikea mitata esi-merkiksi nuoriso-ohjaajien nuoriin käyttämistä työtunneista.

Jo hankkeen alussa huomioitiin, että mittaaminen hankkeen kohde- ja vertailuluokkien vä-lillä on vaikeaa koululuokkien erilaisuuden vuoksi. Tutkimukseen ennakolta rakennettu ver-tailuasetelma kirkasti suomalaisten yläkoulujen kahtiajakoa. Kaikki hankkeen kohteena ol-leet luokat olivat kouluissaan tavallisia yläkoululuokkia, mutta vertailuluokat olivat opetuk-sen painotusluokkia. Yhtenäisen peruskoulun sisään on syntynyt valikoiva järjestelmä, jos-sa hyväosainen keskiluokka välttelee omia lähikoulujaan tai tiettyjä luokkia niissä.9 Koulu-jen yleisluokilla ja painotusluokilla on erilaisia maineita, joiden tunteminen vaatii sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Painotusluokat koostuvat oppilaista, joiden perheet tuntevat toi-sensa tai ainakin toistensa kaltaiset perheet jo ennestään. Nuoriin on kasautunut jo vuosien ja sukupolvien takaista harrastuneisuutta. Vetovoimaisille painotusluokille hakeudutaan pit-känkin koulumatkan päästä, mutta ne eivät palvele oman alueen nuoria.

Yleisluokille voi kasautua huonoa oloa ja kiusaamista. Koulujen väliset erot kasvavat, ellei koulujen ja lasten eriarvoistumista pysäytetä. Tämä tapahtuu lisäämällä lähikoulujen veto-voimaa. Jos kaikki lapset ohjataan lähikouluun ja lähikouluista poistetaan pääsykokeisiin pe-rustuvat painotusluokat, tiettyihin kouluihin ei enää keräänny paljon erityistä tukea tarvit-sevia oppilaita.10

Koulutusjärjestelmä eriyttää maahanmuuttajat suomalaisista muodostamalla koululuokat oppilaiden uskonnon ja äidinkielen opetuksen perusteella. Maahanmuuttotaustaiset nuo-ret pitävät ystävystymistä erityisesti kantaväestön nuorten kanssa vaikeana. Yksinäisyys li-sää selvästi radikalisoitumisen ja pahimmillaan ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteiksi joutu-misen riskiä.11

Vapaa-ajan harrastuksia tukemalla on mahdollisuus helpottaa eritaustaisten nuorten tutustu-mista toisiinsa. Näin vähentyvät yksinäisyyden kokemuksista johtuvat uhat. Antti Kivijärven väitöstutkimuksen12 mukaan nuorille järjestetyssä vapaa-ajan ryhmätoiminnassa ja perintei-sen nuorisotyön kentillä kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten nuorten väliset etäisyy-det kuitenkin pysyvät yhä yllä. Kun koulussa työskentelee nuoriso-ohjaaja, viralliseen ase-maan perustuvat verkostot vahvistuvat. Luottamussuhteet kasvavat ja etäisyydet pienenevät.

Koulu oli ainutlaatuinen kenttä hankkeessa kehitetylle ja tuetulle vapaa-ajan toiminnalle. Koulu on keskeinen toimija alueella, ja siellä tavoitetaan koko ikäluokka. Nuoren näkökul-

9 http://www.hs.fi/kotimaa/a143908862911610 http://blogs.helsinki.fi/kupoli-unit/2015/09/16/lohkoutuva-peruskoulu-perheiden-kouluvalinnat-yhteiskuntaluokat-ja-koulutuspolitiikka/11 http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a143822516458912 http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat/287-Etnisyyden%20merkityksiä

70 71

masta koulussa toimivaa nuoriso-ohjaajaa on helppo lähestyä, hän ei ole ”koppiaikuinen”, jolle pitää varata aika. Kaikille oppilaille tarkoitettu nuoriso-ohjaaja ei ole nuorta leimaavaa, vain harvoille ja valikoiduille putoamisriskinuorille tarkoitettua kohdennettua nuorisotyötä, vaan hankkeen toimintamalli on koko luokan/koulun käytettävissä. Ohjaaja ei ole kenen-kään ”sossu”. Hän on kuitenkin koulutettu aikuinen, joka tuntee nuoret ja nuorten yhteisöt ja voi tarvittaessa tehdä työtään kohdennetummalla otteella. Vaikuttavaa on myös se, että yli 70 prosenttia nuorista kertoi itse tapaavansa nuoriso-ohjaajia mieluiten koulussa. Oma nuoriso-ohjaaja tulee oppilaille tutuksi ja luotettavaksi kodin ulkopuoliseksi aikuissuhteek-si. Jaksomuotoisessa perusopetuksessa, jossa nuoren opetusryhmät ja opettajat vaihtuvat muutaman viikon välein, ohjaaja saattaa olla ainoa kodinulkopuolinen aikuinen, jota nuori tapaa säännöllisesti koko vuoden.

Opettajan näkökulmasta opetusryhmän yhteishenki paranee, kun oppilailla on yhteistä te-kemistä myös vapaa-ajalla. Kohentunut yhteishenki vaikuttaa oppilaiden hallintaan ja työrau-haan. Vaikka opettajien mukaan hanke onnistui tässä hyvin, nuorten vastausten perusteella olisi vielä paljon toivomisen varaa yhteishengen ja ystävyyssuhteiden luomisessa. Loppuky-selyssä joka kymmenes tutkimukseen osallistunut sanoi, että hänellä ei ole yhtään ystävää. Heistä suurin osa oli nimenomaan kohdeluokkalaisia, joista yhdeksän prosenttia kertoi ole-vansa vailla yhtäkään ystävää. Tämä on enemmän kuin hankkeen alkaessa. Vaikka selityk-senä ei olisikaan yläkoulun aikana huonontunut luokkahenki tai yhteisöllisyyden vähenemi-nen tai suoranainen kiusaamisen lisääntyminen, on tulos hankkeen ja sen tutkimushypotee-sin kannalta ikävä. Vertailuluokilla lopputilanne oli parempi kuin hankkeen alussa ja parem-pi kuin kohdeluokilla. Ilman hanketta kohdeluokkien tilanne voisi toki olla vieläkin huonom-pi. Tätä ei kuitenkaan voi tutkimusasetelmassa todentaa, sillä jo alun perin kohde- ja vertai-luluokat olivat niin erilaiset.

Numeroilla on vaikea osoittaa ilmiöiden kulttuuriset ja laadulliset merkitykset. Vaikka yh-teiskunnallisella tasolla näkyy hyvää vaikuttavuutta, voi vaikuttavuus yksilötasolla jäädä vaa-timattomaksi tai jopa olla hyvinvoinnin esteenä. Esimerkiksi nuoren ohjaaminen ammatilli-siin opintoihin voi hyödyttää merkittävästi yhteiskuntaa. Laadullisella analyysillä arvioituna se hyödyttää niukemmin yksilöä, joka esimerkiksi haaveilee siitä, että: ”tulevaisuudessa teen rahaa mun harrastuksella.” Yksilötason hyvinvointi voi olla ristiriidassa yhteisöllisen syrjäy-tymisen ehkäisyn kanssa varsinkin silloin, kun yhteisö rajoittaa ja ohjaa yksilön mielihyvän-lähteitä, kuten harrastuksia, vapaa-aikaa ja unelmia.

Parhaimmillaan vapaa-ajanohjauksen ansiosta nuori saa luvan haaveilla ja unelmoida todel-lisista omista jutuistaan, jotka ylittävät yhteiskunnan sen hetken vaatimukset ja tarjonnan. Nuori saa ympäristöstään tulevien mallien, vanhempien neuvojen ja koulun opinto-ohjauk-sen lisäksi nuorisotyöstä tukea tulevaisuuden suunnitelmilleen. Ehkä nuorisotyön tärkein tehtävä tässä yhtälössä on antaa nuorelle lupa haaveilla. Autonasentaja-suvun vesasta voi tulla kuuluisa tanssija.

Usein nuoria ja nuoruutta tutkitaan vakavasti ja unohdetaan, miten keskeisiä ilo, hassuttelu ja päämäärätön hulluttelu nimenomaan nuorten hyvinvoinnissa ovat. Leikki ja haaveilu ovat reittejä hyvinvointiin. Yksi tärkeimmistä rajoista aikuisuuden ja lapsuuden tai nuoruuden vä-lillä onkin leikillisyys ja hauskuus. Mitä tärkeämpi joku asia on, sitä vakavampi – aikuismai-

nen – se on. Asiallinen. Aikuisilla on asiat, lapsilla ja nuorilla leikki. Täysi-ikäisyys on asiallis-ta ja alaikäisyys leikillistä. Nuorena ei vielä olla ihan oikeasti tai ollaan vasta valmistautumas-sa johonkin oikeaan.

Arki on asiallista ja aikuista, mutta vapaa-ajan harrastuksissa aikuinenkin voi päästä takaisin leikin maailmaan: eläytyä kulttuuriharrastuksissaan tai pelata urheiluharrastuksissaan. Leikin avulla lapset ja nuoret voivat maistaa iän mukanaan tuomaa yhteiskunnallista valtaa, ikävaltaa. Toisaalta leikin varjolla aikuiset voivat palata takaisin lapsuuden elämykselliseen flow-tilaan.

72 73

AHTEE, EEVA 2017: Harrastus on nuoren oma juttu. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus.

ANTTILA, ANNA 2015: Vapaa-ajan yhteisöjen ja intressien tärkeys – Häkli, Jouni & Kirsi Pauliina Kallio & Riikka Korkiamäki 2015 (toim.): Myönteinen tunnistaminen. Nuorisotutkimusverkosto/Nuo-risotutkimusseura julkaisuja 171, Kenttä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.

ANTTILA, ANNA 2012: ”Kiitos jo etukäteen!” Poikien kirjoituksia heitä askarruttavista seksiasiois-ta. – Kontula, Osmo (toim.): Mitä pojat todella haluavat tietää seksistä. Tehoa poikien seksuaaliope-tukseen (PoikaS-hanke). Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 55/2012. Helsinki: Väestöliitto.

BAGGINI, JULIAN 2007: Welcome to Everytown – A Journey into the English Mind. London: Granta.

BEE, HELEN 1997: The Developing Child. 8th edition. New York: Addison-Wesley Educational Pub-lishers Inc.

CASAS J. F. & M. MOSHER 1995: Relational and overt aggression in preschool: “You can’t come to my birthday party unless…” Paper presented at the biennial meeting of the Society for Re-search in Child Development, Indianapolis.

COHEN, LOUIS & LAWRENCE MANION 1994: Research Methods in Education. 4th ed. Lon-don: Routledge.

COWAN, B. R. & UNDERWOOD, M. K. 1995: Sugar and spice and everything nice? A deve-lopmental investigation of social aggression among girls. Paper presented at the biennial meetings of the Society for Research in Child Development, Indianapolis.

CRICK, N. R. & GROTPETER, J. K. 1995: Relational Aggression, Gender, and Social-Psychologi-cal Adjustment. – Child Development, 66, 710–722.

DENZIN, NORMAN K. 1970: The Research Act: A Theoretical Introduction to Sociological Met-hods. New York: McGraw-Hill / Chicago: Aldine / Englewood Cliffs: Prentice Hall (2nd ed. 1978, 3rd ed. 1989).

FONTANA, ANDREA & JAMES H. FREY 1994: Interviewing: The Art of Science. – Denzin, Nor-man K. & Yvonna S. Lincoln (eds.): Handbook of Qualitative Research. Thousand Oaks, CA: Sage.

FROM, TUULI & MIRA KALALAHTI & REETTA MIETOLA & ANTTI PAAKKARI & FRITJOF SAHLSTRÖM & JANNE VARJO & HEIDI VARTIAINEN 2014: Eriytyvä peruskoulu – Yhteiskun-tapolitiikka 5/2014.

GREENE, JENNIFER C. 1994: Qualitative Evaluation Program: Practice and Promise – Denzin, Norman K. & Yvonna S. Lincoln (eds.): Handbook of Qualitative Research. Thousand Oaks, CA: Sage.

HAANPÄÄ, LEENA & SANNA ROOS 2015: Nuoret luupin alla 2014. Teemana kuluttajuus ja taloudellinen eriarvoisuus. Turku: Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen julkaisuja 1/2015.

HÄKLI, JOUNI & KIRSI PAULIINA KALLIO & RIIKKA KORKIAMÄKI 2015 (toim.): Myöntei-nen tunnistaminen. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura julkaisuja 171, Kenttä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.

JANESICK, VALERIE J. 1994: The Dance of Qualitative Research Design: Metaphor, Methodo-latry, and Meaning. – Denzin, Norman K. & Lincoln, Yvonna S. (eds.) Handbook of Qualitative Re-search. Thousand Oaks, CA: Sage.

KESKINEN, VESA & ANNA SOFIA NYHOLM 2012: Nuoret Helsingissä 2011. Vapaalla, kou-lussa, vaikuttamassa. Tutkimuksia 2012:3. Helsingin kaupunki: tietokeskus.

KIILAKOSKI, TOMI 2014: Koulu on enemmän. Nuorisotyön ja koulun yhteistyön käytännöt, mah-dollisuudet ja ongelmat. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura julkaisuja 155, Kenttä. Hel-sinki: Nuorisotutkimusseura.

KIVIJÄRVI, ANTTI 2015: Etnisyyden merkityksiä nuorten vertaissuhteissa. Tutkimus maahan-muuttajataustaisten ja kantaväestön nuorten kohtaamisista nuorisotyön kentillä. Helsinki: Nuoriso-tutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura julkaisuja 162.

LIPPONEN, ULLA 1990: Tyttöjen taputusleikki – feminiinistä kulttuuria? – Nenola, Aili ja Timonen, Senni (toim.): Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuu-den Seura.

MYLLYNIEMI, SAMI 2009: Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015. Nuorisoasiain neuvottelukun-nan julkaisuja 54.

NUSSBAUM, MARTHA CRAVEN 2011: Creating capabilities. The human development ap-proach. Cambridge, Mass.: Belknap Press of Harvard University Press.

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ 2017: Jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus mielei-seen harrastukseen -työryhmän raportti.

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ 2012: Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012–2015. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:6. Helsinki: opetus- ja kulttuuriministeriö.

OPETUSMINISTERIÖN TYÖRYHMÄ 2007: Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta. Helsinki: Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:43

RINNE, KATI & ANNA ANTTILA & PIRJO MATTILA & HARRI TAPONEN 2017: Kun on unelmii… Raportti nuorten havainnoinnista ja haastatteluista 2016. Helsingin kaupungin nuoriso-asiainkeskus julkaisuja 2017.

SERCOMBE, HOWARD 2010: Youth Work Ethics. Thousand Oaks, CA: Sage-Stiglitz, Joseph E. & Amartya Sen & Jean-Paul Fitoussi 2010: Mismeasuring our lives: why GDP doesn’t add up. The report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress. New York: New Press.

STIGLITZ, JOSEPH E. & AMARTYA SEN & JEAN-PAUL FITOUSSI 2010: Mismeasuring our lives: why GDP doesn’t add up. The report by the Commission on the Measurement of Economic Per-formance and Social Progress. New York: New Press.

LÄHTEET

74

En mitäänAerobicAmerikkalainen jalkapalloAnimaation tekeminenAskartelu ja kädentaidotBiljardiBlogin pitäminenCheerleadingCosplayElokuvien katseluElokuvien tai videoiden tekeminenFantasiapelitFutsalGeokätkentäGolfGraffitiHemmottelu, miten?HiihtäminenHuovutusJalkapalloJooga, pilatesJousiammuntaJuokseminenJääkiekkoJääpalloKahvakuulaKalastusKamppailulajit (judo, karate...), mikä?Karting, driftingKaupunkiretketKavereitten kanssa oleminen, juttelu, hengailu, seurustelu...KeilausKeramiikka, savityöt, kuvanveistoKeräileminenKielten opiskelu (esim. japani)Kierrätys / TuunausKiipeily ja jääkiipeilyKirjoittaminen (päiväkirja, runot, kirja…)Konserteissa käyminenKonsolipelitKoripalloKuntonyrkkeilyKuntosaliKäveleminenLanit, verkkopelitapahtumatLasketteluLaskuvarjohyppyLaulaminen kuorossa, bändissäLaulaminen yksinLautapelitLeikkiminen kavereiden kanssaLeikkiminen yksinLeiritoiminta, yöretketLemmikin hoito, agility, toko, näyttelyt...Lintujen tarkkailu, bongausLive-roolipelit, larppausLuisteluLumilautailuLukeminenLuontoretkiMaalaaminen, millä, esim. vesi-, akryyli- tai öljyväreillä?MelominenMiekkailuMinigolfMopoiluMopojen korjaaminenMuseot

LIITE HARRASTUSLAJIT KYSELYSSÄ

Musiikin kuunteluMusiikin tekeminen, mikä laji?MäkihyppyMökkeilyNeulominen, kutominen, virkkaaminen...NyrkkeilyOmpelu, vaatteiden tuunausPainiParkourPingisPartioPerheen ja/tai sukulaisten kanssa oleminenPienoismallit, nukkekodit...Piirtäminen kynällä paperillePiirtäminen tietokoneohjelmillaPolitiikkaPurjehtiminenPuutarhanhoito, kasvien viljelyPyöräily, mikä laji, esim. BMX, kaupunkipyöräily...?RatsastaminenRoller derbyRugbyRullaluisteluRuuanlaitto, leipominenRytminen voimisteluSarjakuvien tekeminenSeurakuntatoimintaShakkiShoppailu, kirpputoritSirkus, akrobatia, diabolo...SisustaminenSkeittausSkräppäysScoottaus/skuuttausSoittaminen, mikä soitin?SoutaminenSplättis, Air Soft, Paint ball, Megazone…SukellusSulkapalloSuunnistusSählyTaidemuseot, taidenäyttelyt ja galleriatTaikatemput, korttitemputTanssiminen, mikä laji?Tapahtumien järjestäminenTeatterissa käyminenTeatterin tekeminen (näytteleminen, ohjaus, lavastus, puvustus…)TelinevoimisteluTennisTiede, miten?Tietokoneella, minkä tekeminen?Tähdet, avaruusUimahypytUiminenUlkonäön hoitaminen, kampaukset, meikkaus...VapaaehtoistyöVaellusretki päivälläVaellusretki, yöleiriValokuvausValokuvien muokkausVideoiden tekeminenViherkasvitVPK eli vapaaehtoinen palokuntaYhteiskunnallinen vaikuttaminenYleisurheiluZumbaJotain muuta, mitä?