Ihminen - Sytyke ry · 2013. 5. 24. · Mindmap on nykyihmiselle, varsinkin opiskelijalle, ehkä tutuin semanttinen verkko. Sitä käytetään tietyn oppima-teriaalin tai kurssin

Sytyke ry - Systeemityö 1/02 * 1

IhminenOmistamme vuoden 2002 ensimmäisen Systeemityö-lehden Ihmiselle. Hän on mielestämme systeemityön tärkein

tekijä. Tietojärjestelmät syntyvät vain asiantuntijoiden innovatiivisen yhteistyön tuloksena, niitä eivät tee metodit taiapuvälineet. Systeemityöihmiselläkin on oma identiteettinsä ja häntä ohjaavat erilaiset uskomukset ja arvot. Hänellä onkäyttävissään erilaisia kykyjä ja taitoja. Hän toimii monenlaisissa ympäristöissä, jotka vaikuttavat omalta osaltaan hänenkäyttäytymiseensä ja joihin hän vaikuttaa toiminnallaan.

Ihminen on nisäkäs. Nisäkkäät synnyttävät eläviä poikasia, emo imettää niitä ja hoivaa suhteellisen pitkään. Ihmi-nen on siis ainakin alkuun sosiaalinen eläin. Yksilön persoonallisuuden sosiaaliset puolet muodostuvat vuorovaikutukses-sa, jossa samalla rakennetaan ja ylläpidetään sosiaalista järjestelmää. Systeemityöyhteisössä toimiminen perustuu vuoro-vaikutukseen, joka onnistuakseen edellyttää yhteisön jäseniltä analyyttisten ongelmaratkaisutaitojen ja emotionaalisenkypsyyden lisäksi ihmisten välisiin suhteisiin liittyvää osaamista. Projektien vaatimusten täyttäminen vaatii muuttuvassaja monimutkaisessa työympäristössämme joskus lähes selviytymistaidoiksi luokiteltavaa asioiden ja tilanteiden hallintaa.Ihmisten luovuus, osaaminen ja yhteistyötavat ovat kuitenkin systeemikehitysprosessin ja projektityön onnistumisen avai-met - tehtiinpä järjestelmiä sitten perinteiseen tapaan, uusiin pakettiohjelmistoihin tai ulkoistettuihin resursseihin turvau-tuen.

Systeemityöläinen on saamassa oman ammattinimikkeen: ohjelmistoinsinööri. Alalle on syntymässä laaja kansain-välisen ISO-statuksen saavuttava normisto, joka kuvaa ammattitehtävän vaatimat osaamisalueet : SweBOK -työ on jopitkällä. Tätä standardointityötä on meidän SYTYKEessä syytä jatkossakin seurata ja siihen myös itse aktiivisesti osallis-tua.

Kognitiotieteellä tarkoitetaan informaatiokäsittelyn systemaattista tutkimista erilaisissa toimissa ja toimijoissa, ku-ten ihmisissä, heidän tärkeissä elimissään, kuten aivoissa, sekä ihmisyhteisöissä ja koneissa. Kognitiotiede hakee vasta-uksia ajattelumme ymmärtämiseen ihmisen tiedonkäsittelyprosessien analysoinnin kautta. Kognitiivinen psykologia onavannut uusia näkökulmia ihmisen tarkkaavaisuuteen, havaintojärjestelmään sekä muistimme rakenteeseen. Ihmisen ajat-teluprosessien ymmärtämisellä on sovellusalueita lähes kaikkialla ja sen luoma viitekehys on jo laajasti käytössä esim.koulutuksessa ja tuotekehityksessä. Käytettävyys, käyttöliittymät, kognitiivinen ergonomia, opetusteknologia sekä teko-älytutkimus ovat tietotekniikan kannalta tärkeitä kognitiotieteen erikoisalueita. Kaksi artikkeleistamme on syntynyt Hel-singin yliopiston kognitiotieteen laitoksella - näkökulmina ovat ihmisen ajattelua ohjaavat mekanismit sekä muistijärjes-telmämme rakenne ja sen tiedonkäsittelyllemme asettamat rajoitukset .

Ihmisen tiedonkäsittelylle on tyypillistä ymmärtää kuvallista informaatiota kirjoitettua nopeammin ja paremmin,siksi artikkelimme multimedian hyödyntämisestä terveydenhuollon järjestelmien kehityksessä tukee tältäkin kannaltaihmisen huomioimista systeemien kehitystyössä.

Mindmap on nykyihmiselle, varsinkin opiskelijalle, ehkä tutuin semanttinen verkko. Sitä käytetään tietyn oppima-teriaalin tai kurssin keskeisten käsitteiden ja niiden välisten suhteiden kuvaamiseen. Sen tarkoituksena on yhdistää suuriakokonaisuuksia ja sen tulkinta nojaa tietämykseemme, siihen mitä emme kirjoita (luennolla) muistiin. Semanttisia verk-koja voi luoda monenlaisia, jokainen niistä edellyttää sopivan selitystason löytämistä ja luonnollisen kielen kääntämistäverkoksi. Jälkimmäinen on suuri työ ja edellyttää onnistuakseen hyvää arkkitehtuuria. Internetin muuttaminen merkitys-ten verkoksi (myös koneille) on jo käynnistynyt: visiona Semantic Web.

Tämän lehden sisältämien artikkelien kautta luomme katsauksen systeemityöhön näkökulmasta ihminen - työtoveri-na, päättäjänä, työntekijänä, ohjelmistoinsinöörinä, asiantuntijana, prosessin osana ja projektin pyörteissä, tiedon käsit-telijänä ja käyttäjänä, järjestelmien innovatiivisena kehittäjänä sekä niiden kohteena. Hyväksykäämme itsemme ihmisenä- huonomuistisena ja virheitä tekevänä. Antakaamme toiminnassamme riittävästi tilaa luovuudelle ja kehittymiselle -siinä me olemme parhaimmillamme. Olkaamme ihmisiksi.!

Helena Venäläinen,Yksikönpäällikkö,FD Finanssidata [email protected]

2 * Sytyke ry - Systeemityö 1/02

Helena Kokko,Miska Oy

Työyhteisövalmentajien mukaanyrityksen menestys ja hyvinvointiperustuu pitkälti kolmen perusasianhavainnointiin ja ymmärtämiseen:Oman organisaation perustehtävänsisäistämiseen, rakenteisiin ja vuoro-vaikutukseen. Asiassa on varmastivinha perä. Mikäli emme tiedä mitävarten yrityksemme (ihan oikeasti) onolemassa ja jos rakenteemme eivätole kunnossa ja vuorovaikutustaidois-samme puutteita tulosta ja lisäarvoatuskin syntyy.

Esittelen tässä artikkelissa eräänmaailman tunnetuimmista vuorovai-kutusteorioista: Eric Bernen 1950 –luvulla alkuun saattaman Transaktio-analyysin. Olen itse hyödyntänyt teo-rian tarjoamaa ikkunaa havainnoides-sani koulutuksissamme opiskelu- jatyöyhteisöjen tuloksentekokykyä jahenkistä hyvinvointia (so. viihtyvyyt-tä ja sitoutumista) jo usean vuodenajan.

Siitä, kuinka tärkeitä sosiaalisetja viestintätaidot työn tekemisen kan-

Vuorovaikutustaidot yrityksenmenestystekijänä

nalta ovat voidaan olla – ja ollaankin– montaa mieltä. Nämähän ovat niitämonien karsastamia ”pehmeitä arvo-ja”. Tottahan toki, mutta pehmeydentakana ovat ne kovat tekijät: Tulos,johtaminen, sitoutuminen, aikataulut,kilpailukyky... Tietyllä toimialoilla eienää ole perinteisessä mielessä työn-tekijöitä vaan asiantuntijoita. Kysy-mys kuuluukin: Kuinka heitä johde-taan? Vanhat rakenteet ja johtamis-mallit eivät tunnu toimivan ja 90-lu-vun hitit itseohjautuvat tiimit ja ar-vokeskustelut eivät ole tuottaneet toi-vottua tulosta..

Miksikö? Käsitykseni mukaanuseissa yrityksissä on kyllä paneudut-tu rakenteisiin eli tekniseen osaami-sen, laitteisiin, fyysiseen työympäris-töön ja organisaatioon. Strategioita-kin on pohdittu, laadittu visioita jamietitty missioita, mutta ihminen -ainakin vuosikertomuksen esipuheenmukaan - se yrityksen tärkein voima-vara, on jäänyt vähemmälle tarkas-telulle.

Transaktioanalyysi

Transaktioanalyysi, tuttujen kes-ken TA, on sosiaalinen viestintäteo-ria, jonka tavoitteena on interpersoo-nallisten eli yksilönvälisten tapahtu-mien analysointi. TA:n kehittämisenaloitti 1950 –luvulla professori EricBerne terapiapotilaidensa käyttäyty-misestä tekemiensä havaintojen poh-jalta. TA olikin alun perin psykote-rapeuttinen menetelmä yksilöidenkäyttäytymisen ymmärtämiseksi jamuuttamiseksi. Se tapahtuu Bernenmukaan; ”luomalla mahdollisimman

autenttinen ja avoin kommunikaatio-suhde toisaalta ihmisen persoonalli-suuden älyllisten ja toisaalta sen emo-tionaalisten osien välille”. (Berne1964).

1960 – 70 –luvuilla teoria onkehittynyt persoonallisuuden, ihmis-suhteiden ja kommunikaation tulkit-semiseen ja ymmärtämiseen. TA:llaon länsimaissa ollut vuosien kulues-sa monta kehittäjää, terapeutteja, tut-kijoita ja opettajia, jotka ovat jalos-taneet TA:n teorioita ja tekniikoitaeteenpäin. Voidaankin sanoa, ettätransaktioanalyysi on huomattavankehitelty teoria. Tänään transaktio-analyysissä erotetaan neljä kenttää:kliininen, organisatorinen, kasvatuk-sellinen ja ohjaava (van Beekum.1993).

Jokaisella alueella on omat osaa-jansa. Suomessa eräs heistä on Fin-TA ry:n puheenjohtaja sosiaalineu-vos Liisa Hallikas, jolta olen saanutapua tässä artikkelissa tarkastelemaa-ni TA:n käsitteistöön ja rooliin orga-nisaation vuorovaikutus- ja viestintä-tapojen havainnoimisessa ja kehittä-misessä.

Kolme minän tilaa

TA:n perusolettamuksiin kuuluuihmisen intrapersoonallisen – yksi-lönsisäisen – rakenteen kuvaaminenkolmen yksilössä vaikuttavan minäntilan – Vanhempi, Aikuinen, Lapsi -kautta. Jaotteluun sisältyvät minäntilat voidaan esittää lyhyesti näin:

vuorovaikutus

rakenteet

perustehtävä


Vanhempi - opetettuAikuinen - tunnettuLapsi - koettu

Berne kuvaa vuorovaikutusta-pahtumaa näiden yksilönsisäisen ra-kenteen kolmen tekijän eri vaikutus-muotoina toisen yksilön vastaaviinosiin. Käytännössä tämä tarkoittaa,että ihminen viestii toiselle minätilo-jensa välityksellä ja vastaanottaja kä-sittelee saamansa viestin samoin.Vuorovaikutusteoria puhuu täydenty-vistä ja täydentymättömistä viesteis-tä, joista lisää tuonnempana. Ajatusvaikuttaa alkuun ehkä hieman kaava-maiselta, mutta tarjoaa kuitenkinmeille lähtökohdan ihmisten välistenhienojakoisten suhteiden tulkintaan.

Vanhempi

Transaktioanalyysi kuvaa siisyksilönsisäistä rakennetta Vanhem-man, Aikuisen ja Lapsen minätilankautta. Vanhempi-minätila käsittääkokoelman muiden, lähinnä ihmisenlapsuudessa auktoriteetteina vaikut-taneiden henkilöiden ja instituutioi-den asenteita, käsityksiä, ohjeita jamääräyksiä. Vanhemman-minätilamateriaalissa on paljon sellaista, jokaauttaa meitä toimimaan oikein ja asi-anmukaisesti eri tilanteissa. Sitä voi-taisiin kutsua ihmisen ”omaksitun-noksi”, joka neuvoo ja varoittaa oi-keasta ja väärästä. Vanhemman vies-ti toiselle on kuitenkin pääasiassa alis-tava; tuomitseva, kaikkitietävä, mo-

ralisoiva tai huolehtiva, lohduttava jasuojeleva. Tämä johtaakin TA:n teo-riassa Vanhemman jakamiseen kah-teen osaan: Tuomitsevaan ja huoleh-tivaan vanhempaan.

Lapsi

Lapsi-minätila nähdään useinVanhemman vastakohtana, jota setoki jossain määrin onkin. Vanhem-man opetettua vastassa on Lapsenkoettu. Lapsi edustaa yksilön tunne-pohjaista asennoitumista; se tutkii,ottaa selvää, särkee, paukuttaa, kil-pailee, leikki… Tätä vastassa onVanhemman vaatimus luopua tästähyväksymisen saamiseksi. Lapsenviesti toiselle liittyy vahvasti viestinlähettäjään, esim. hyväksymisen saa-misen muodossa. Lapsi meissä kai-paa välitöntä palautetta ja tuloksia.Lapsessa asuvat tunteemme, varsin-kin ne, joita emme toisten kanssakoskaan jaa. Lapsi jakautuu kolmeenosaan: luonnolliseen, mukautuvaan jakapinoivaan lapseen.

Aikuinen

Aikuinen-minätilan tehtävänäon vertailla ja suodattaa Vanhemmanja Lapsen minätilojen aineistoa. Ai-kuinen meissä toimii nykyhetkessä –tässä ja nyt – tietoa ja todellisuuttatestaten. Työyhteisön vuorovaikutus-tilanteissa pyrkimyksenä on toimiaAikuinen-minätilassa. Näin pidämmekurissa Lapsen pidäkkeettömät tun-neilmaukset ja Vanhemman jäykäh-köt toimintamallit ja arvo-asetelmat.Aikuinen on ehyt ja jakamaton, seedustaa meidän järkiperäistä suhtau-tumistamme elämän eri ilmiöihin.

V-A-L –testi

Yksilön minätilojen suhdettahavainnoidaan hyödyntämällä mm. V-A-L –testiä. Se perustuu kohtuulli-

sen suureen määrään väittämiä, jo-hon testattavaa pyydetään ottamaankantaa. Testi kartoittaa erikseen kaik-ki kolmea minän tilaa, sekä niidensuhdetta toisiinsa, antaen tulokseksiesim. kuvatun kaltaisen profiilin.Kuvassa olevat pylväät kertovat kus-takin osa-alueesta saadun pistemää-rän. Näin saadaan myös käsitys eriminätilojen suhteesta toisiinsa.

Testin tulkinta

Testin tuloksia tulkitaan siten,että kustakin testin osa-alueesta saa-tu pistemäärä muunnetaan graafistaesitystä varten ohjetaulukon mukaantoiseen muotoon nk. persittiililuvuk-si. Testikysymyspattereita on luonnol-lisesti useita erilaisia, mutta niistäsaatavat tulokset aikalailla yhteneviä.Tärkeintä on kuitenkin, että testi toi-mii muun havainnoinnin tukena ei sitäohjaavana tekijänä.

Profiili

Yllä olevan kuvan profiili kuvaahenkilöä, jolla hallitsevat minätilatovat Aikuinen ja Vanhempi. Otankyseisen profiilin tarkasteltavaksi sik-si, että se on melko yleinen V-A-L –testin tulos suomalaisissa työyhtei-söissä. Entä mitä me voimme päätel-lä ko. tuloksesta?

Kun muistuttelemme mieliimmemitä tiedämme Vanhempi-minätilas-ta, niin voimme päätellä testatun hen-

V

A

L

V

A

L

100

0

50V A

L

Vanhempi Aikuinen Lapsi


kilön toisinaan hakevan käyttäytymi-seensä piirteitä joko tuomitsevasta taihoivaavasta vanhemmasta. Vanhem-man-minätilan vaatimukset ohjaavathänessä vahvana vaikuttavan Aikui-sen rationaalisuutta. Nämä Vanhem-man ”opitut” asenteet ja arvostuksetsaattavat nousta esiin esimerkiksi pai-netilanteissa, jolloin tilanteesta sel-vitäkseen henkilö turvautuu ”Van-hemman kelallaan” olevaan aineis-toon.

Tällaisen profiilin omaava hen-kilö pystyy toki hyviin suorituksiin.Koulutus ja ennen kaikkea kokemusauttavat häntä menestymään. Hän toi-mii vahvasti ja vakuuttavasti tilanteis-sa, joihin hän kykenee löytämään”varastostaan” sopivan menettelyta-van. Uudet tilanteet, joihin vanhatmallit eivät sovellu, saattavat aiheut-taa hänelle stressiä. Avainkysymyskuuluukin: Kykeneekö hän pitämäänerillään omat mielipiteensä ja tosi-asiat?

Viestit ja vuorovaikutus

Transaktioanalyysi ja siihen liit-tyvä V-A-L –testi kuvaavat siis yksi-löiden välistä vuorovaikutusta. Teo-rian mukaan yksilöt viestivät ja vas-taanottavat sekä palauttavat viestejäminätilojensa välityksellä. Tämä vuo-rovaikutus voi olla täydentyvää taitäydentymätöntä.

Täydentyvä vuorovaikutus

Täydentyvä vuorovaikutus tar-koittaa tilannetta, jossa ärsykkeeseen(so. viestiin) vastataan symmetrises-ti. Viestin ja vastauksen kulkeminenAikuiselta Aikuiselle (1) on eräs täy-dentyvän viestin muoto. Tässä tapa-uksessa viestin lähettäjä toimii Aikui-sen minätilan kautta ja vastaanottajasamoin. Arkikielellä voitaisiin sanoa,

että keskustelijat ovat ”samalla aal-topituudella”. Aikuisen rationaalisuusohjaa tätä vuorovaikutustapahtumaa.

Täydentyvä vuorovaikutus voikehittyä myös eri minätilojen kesken,esimerkiksi hoivaava Vanhempi viestiimukautuvalle Lapselle (2). Oleellis-ta tässä on se, että viestin vastaanot-tanut Lapsi antaa palautteen (vastaa)viestin lähettäneelle Vanhemmalle.Symmetrian vaatimus ei rikkoudueikä viestintä katkea itse transaktios-ta johtuen.

Täydentymätön vuorovaikutus

Tässä tapauksessa ärsyke ja vas-taus eivät ole symmetrisiä. Tilannejohtaa useimmiten vuorovaikutuksenkatkeamiseen. Arkikielellä sanoen:Ihmiset puhuvat toistensa ohi. Bernekutsuu näitä täydentymättömiä vuo-rovaikutustapahtumia peleiksi ja tul-kitsee ne perusluonteeltaan aina ne-gatiivisiksi. Pelit naamioivat ajatus-ten ja tunteiden suoran ilmaisun joh-taen negatiivisiin tunteisiin ja minä-käsityksiin. Useissa työyhteisöissä tä-män kaltainen toiminta on hyvinyleistä. Ajatuksia ja tunteita ei ilmais-ta suoraan, vaan viestin vastaanotta-jan on ne luettava nk. rivien välistä.Meillä jokaisella lienee kokemuksiasiitä miltä tällainen tuntuu.

Minä olen OK, Sinä olet OK

Onnistuneen viestintä- ja vuo-rovaikutustapahtuman perusasetelmaon oman itsensä ja viestin vastaan-ottajan hyväksyntä. Aitoa vuorovai-kutusta yksilöiden välille ei ilman tätäsynny. Berne käyttää tästä nimitystäelämänasenne (lifeposition). Kahdenyksilön välisessä viestinnässä tämäantaa neljä asennenoitumistapaa.

Minä olen OK kuvaa yksilönpositiivista minäkuvaa. Suhde omaanitseen on myönteinen: On lupa olla,on lupa tehdä. Minä en ole OK ku-vaa yksilön kielteistä, usein jo lapse-na laadittua elämän suunnitelmaa.Berne puhuu käsikirjoituksesta (sc-ript). Kielteiset viestit versovat Van-hemman ja Lapsen –minätiloista: Oleavoin -> ole vahva. Saa tehdä ->älä tee.

Sinä olet OK (minussa) välittääpuolestaan vastaanottajan minäkäsi-tystä ja ihmisarvoa vahvistavia Van-hempi-tilan viestejä: On OK miellyt-tää ja kunnioittaa muita pitämällä it-sestään. OK asenne toteuttaa myösLapsi-tilan käskynluontoiset kiellotmyönteisinä: Älä ole -> on lupa olla.Sinä et ole OK asenne on toista alis-tava. Viestit lähtevät pitkälti Vanhem-pi-tilasta ja niitä kutsutaan TA:n teo-riassa kuvaavasti Hiostajiksi: Ole vah-va, ole täydellinen, pidä kiirettä…

V

A

L

V

A

L

1)

2)

V

A

L

V

A

L


TA työyhteisön viestinnänkehittäjänä

Kuten sanottu kielteisen minä-kuvan, toista alistavan elämän asen-teen ja epäsymmetrisen viestinnänkautta ei todellista vuorovaikutustasynny. Kokemukseni mukaan Pelejäpelataan työpaikoilla runsaasti työyh-teisön hyvinvoinnille vahingoksi. Lä-hes jokaiselta työpaikalla on omat”saalistajansa ja uhrinsa”. Lieneeymmärrettävää, että tällainen kieltei-nen vuorovaikutus vaikuttaa myöstyön tuottavuuteen. Olemmehan riip-puvaisia toistemme työpanoksesta.

TA:n tutkimusta ja käytännön-sovelluksia ovat kehittäneet huomat-tavan paljon koulutus- ja opetustyös-sä olevat ihmiset. Varsinkin Jyväs-kylän Yliopisto on kunnostautunuttällä alueella. TA tutkimusta on siel-lä harjoitettu vuodesta 1975. Enem-män aiheesta löytyy osoitteesta: http://www.cc.jyu.fi/~liikanen/tut.htm.

TA valmennuksen peruslähtö-kohtia:

- toimiminen Aikuisen minätilastakäsin

- välittää Minä OK, Sinä OK (HeOK) asennetta

- lisätä koulutettavien OK -tunnet-ta

- auttaa luomaan ympäristö, jos-sa kukaan ei joudu ”uhrin” ase-maan

- lisätä yksilön vastuuntuntoa jaitsenäisyyttä

- mahdollistaa toimiva vuorovai-kutus työssä ja ihmissuhteissa

Transaktioanalyysi on siis yksityökalu ihmisten tarpeiden ja käytök-sen välisten syy-yhteyksien parem-paan tuntemiseen. Se ei ole ainoa,enkä voi väittää sitä parhaaksikaan,mutta pitkän kehityskaarensa ja mo-nien kehittäjiensä kautta se on muo-dostunut varsin toimivaksi välineek-si. Tänä päivänä meiltä työyhteisön,kodin, harrasteryhmien yms. jäsene-nä odotetaan enemmän kuin pelkkääteknistä osaamista ja suorittamista.Olisiko aika ryhtyä harjoittelemaanihmisen kohtaamisen taitoja?

Helena Kokko,koulutustoiminnanjohtaja,Miska Oy

Minä olen OK Sinä et ole OK

Minä en ole OK

Sinä olet OK

Minä en ole OK

Sinä et ole OK

Minä olen OK Sinä olet OK

Neljä elämän asennetta


Pitäisikö seuraavaksi yrittäähenkistä kasvua?

Pirjo Salo,TietoEnator Oyj/dGov

Nykyisin it - alaksi kutsuttu au-tomaattinen tietojen käsittely moni-naisine muotoineen ja lieveilmiöineenon kokenut viime vuosina sekä koviaettä huimia aikoja. Jatkuvasta muu-toksesta ja elinikäisestä oppimisestaon ollut tehtävä elämäntapa. Ala onedelleen nuorta ja mielletään pääsään-töisesti nuorten ja innokkaiden leik-kikentäksi. Systeemityö ei kuitenkaanole muita töitä kummempaa, onpa-han vain hieman kehittymätöntä.

Alkuvuodesta 2002 oli suurensuomalaisen päivälehden viikkoliit-teessä artikkeli jossa todettiin että it-alan projektit ovat omituisten ja vas-tuuttomien hörhöjen käsissä ja siitäsyystä projektit myöhästelevät, tuot-tavat tarpeetonta kärsimystä , eivät-kä lopputuloksetkaan toimi niin kuinon odotettu. Artikkelin sanomaa IT-alan onnettomista tunareista ei kui-

tenkaan suostu uskomaan. Artikkeliärsytti minua kovasti, mutta rehelli-sesti sanoen: onhan joskus käynytniin että kaikki suuret jumalat ja pie-net planeetat ovat olleet vastaan.

Miksi ihmeessä sitten korkeastikoulutetut, hyvin palkatut, kokeneetja älykkäät ihmiset (joita systeemit-yöntekijät eittämättä ovat) joutuvattoistamiseen tilanteisiin joista kirjoi-tetaan happamia artikkeleita viikon-lopun viihteeksi? Ja onko joku jos-sain sanonut että työn pitää olla kär-simystä ja vaivaa? Tai miksi monissaliemissä keitetyt vanhat ammattilai-set liikuttuneena kertovat toisilleenhuimia tarinoita pitkistä työpäivistä,työ uupumuksesta, harmaista ylitöistäja nörteistä joille riittää kunhan pit-saa ja kevyt kokista on tarpeeksi?Onko se parasta ollut, kun se on tus-ka ja vaiva ollut? Olemmeko elämän-tapa marisijoita vai onnettomien olo-suhteiden avuttomia uhreja?

Tai entäs, kun nyt vaan joskuskäy jotenkin toisin kuin suunnitel-laan? Pitääkö siihen vain alistua jasuvaita?

Hyviä syitä löytyy…

Tavanmukaisen ihmistenvälisenvuorovaikutuksen, politiikan juonit-telujen ja lehmänkäännösten lisäksiit-alaa vaivaa erityisen suuri uskominkä tahansa uuden ja kokeilemat-toman tekniikan kaikkivoipaisuuteen.Lupauksiin uskominen on suorastaanverissä, muistaahan jokainen sen va-kuuttavan ja luotettavan myyntimie-hen joka sanoo “seuraavassa versi-ossa tämä ominaisuus on jo toimiva”

Olemme yltiöpäisen optimistisiaarvioissamme ja uskomme omaankyvykkyyteemme tai asiantuntijoi-demme taitoihin tehdä pieniä ihmei-tä olemattomassa ajassa. Jokainen onvarmasti kuullut omasta suustaan yl-lättäen tulevan lauseen “Noo-o kyllä


se on aamuksi tehty, ei minulta voisiihen mennä kuin pari tuntia”.

Nopeasti muuttuvalla alalla jo-kainen kerta on ensimmäinen eikäkokemusta jokaisesta uudesta hypes-tä ja kuplasta voi olla kenelläkään.Vanhan kokemuksen muuntaminenuuteen maailmaan voi olla poisoppi-misen ja uuden päivittämisen takiahidasta ja raskasta. Useimmat meis-tä ovat varmasti selvitelleet jotakinkolme- tai nelikirjaimista lyhennettämutisten “Voip, voip, mikä ihmeenVOIP..”

Koska todellisuus muuttuu javaihtuu niin nopeasti, uutta tekniik-kaa, uusia menetelmiä ja uusia ih-meellisiä ajatuksia tulee ja meneekokoajan. Kuitenkin siellä pohjallaovat vanhat perustotuudet “Input on

edelleen vasemmalla, output oikeal-la. Ja kannattaisi vaikka tehdä vähänstandardeja”.

Vaeltaminen kriisistä kriisiin jaonnettomuudesta onnettomuuteen (taihaastavasta tehtävästä haastavaan teh-tävään) näyttää olevan alan hyväksyt-ty ja kunnioitettu työtapa. Jokainenhyvä tyyppi ahertaa illan pimetessäja heti taas aamun valjetessa, ja jo-kaisella hyvällä tyypillä on vielä ka-veri samoissa hommissa. Mahdolli-suuksien rajoissa kuitenkin on ettäelämä onkin jossain tuolla ulkona.

Voisiko ajatella että…

Maailma, saati sitten it-ala einäytä hidastavan lainkaan, eikä ihmis-kunnan evoluutio ole johtanut parem-paan ihmiseen. Pitkän päivän illassa

olisi kuitenkin syytä pysähtyä mietti-mään omaa vastuutaan omasta elä-mästään, omia velvollisuuksiaan on-nellisuuden tai tyytyväisyyden saavut-tamiseksi ja oikeuksiaan siihen mitävoisi sanoa hyväksi elämäksi. Ja täs-sä on sen henkisen kasvun paikka:Jotenkin on alettava uskoa siihen ettävaikka maailmaa ei voidakaan tehdäyhdellä iskulla paremmaksi niin asen-teensa sen kummallisuuksiin ja epä-oikeuden mukaisuuksiin voi valita.Ongelmiin tai riemuvoittoihin onmentävä avoimin silmin, vakain tuu-min ja harkiten ja unohtaen “sittenkun“ -elämän lupaukset ja “joku muuon vastuussa” -selitykset. Yksinker-taista vai mitä?

Pirjo Salo,Asiantuntija,TietoEnator Oyj/dGov

EXPERICONINMAINOS1/4 MV


Ihminenohjelmistokehitysprosessissa

Todellista tietoa ja oikeaa osaamistaTuomo Kähkönen, Nokia Research Center

1. Ihminen jaohjelmistokehitysprosessi

Mikä olisi hyvä vertauskuvaohjelmistoa kehittävälle tiimille?Miten olisi jazz-bändi, joka jammai-lee yhdessä? Tai ryhmä tiedemiehiä,jotka kehittävät uutta teoriaa? Taivaikkapa 15 runoilijaa jotka kirjoit-tavat yhdessä 60000 riviä pitkän ru-non? Kaikki nämä ovat luovia tehtä-viä, joissa työhön osallistuvien ihmis-ten osaamisella on onnistumisen kan-nalta keskeinen merkitys aivan kutenohjelmistotuotannossakin. Tietyt hy-väksi havaitut tekniikat on hallittava,mutta onnistuneen lopputuloksen ai-kaansaamiseen ei riitä oppikirjan seu-raaminen pilkuntarkasti.

Prosesseja on tutkittu monillatieteenaloilla. Ohjelmistotuotannonprosessiajattelun juuret ovat vahvastivalmistavassa teollisuudessa. Sieltä onperäisin myös ajattelu, että on ole-massa oikea, suoraviivainen tapa teh-dä asiat niin, että lopputuloksena syn-tyy halutunlainen ja laadukas tuote.Prosessikehityksen tavoitteena on tun-nistaa tuo oikea tapa ja pyrkiä sitäkohden. Kun työn tekevät koneet, ontämä lähestymistapa aivan käyttökel-poinen. Ihmisen mukaantulo proses-siin luovana sisällöntuottajana, eikäpelkästään passiivisesti ohjeita seu-raavana koneen osana, luo prosessiinepälineaarisen komponentin, jonkatoimintaa on vaikea ennustaa. Ihmi-set eivät ole keskenään vaihtokelpoi-sia yksiköitä, vaan kullakin on eri-

laiset tiedot, taidot ja toimintatavat.Tästä johtuen myös ihmisten muodos-tamien tiimien suorituskyky riippuuniiden kokoonpanosta, oikeasta sekoi-tuksesta erilaisia taitoja ja yhteenso-pivista henkilökemioista. Myöskäänihmisen suorituskyky ei ole vakio,vaan vaihtelee ajan ja tilanteen mu-kaan. Ihmistä ei voi pakottaa olemaanluova tai tuottelias jonakin tiettynähetkenä. Myöskään käsillä olevatongelmat eivät ole aina samanlaisia,vaan ne vaihtelevat. Tästä johtuenparhaita mahdollisia ratkaisuja ei voietukäteen standardoida.

Vaikka ihminen on ohjelmisto-kehitysprosessin tärkein yksittäinenosanen, päähuomio on kuitenkin ol-lut työkalujen, menetelmien ja for-maalien työnkulkujen kehittämisessä.Ne ovat sinällänsä tärkeitä osia ko-konaisuudessa ja viimeisten vuosi-kymmenien aikana kehitys on olluthuomattavaa. Kuitenkin tuntuu siltä,että ihminen on saanut osaksensavähemmän huomiota, kuin mitä hänolisi ansainnut. Brooks [1] kirjoitti1986 kuuluisassa artikkelissaan “NoSilver Bullet”, että kertaluokkaa ole-vat tuottavuuden kehitysaskeleet ei-vät ole mahdollisia ohjelmistotuotan-nossa pelkästään välineitä ja mene-telmiä kehittämällä. Tämä johtuuhänen mukaansa siitä syystä, että suu-rin ongelma on ihmisten luova työ,konseptuaalisen mallin rakentaminenongelmasta ja sen ratkaisusta. Tiedonmuuntaminen tietokoneen ymmärtä-mään muotoon ja sen esitystavan oi-keellisuuden testaus ovat paljon pie-nempiä ongelmia.

2. Oikeat ihmiset onnistumisenedellytyksenä

Tom DeMarco kirjoitti 1987 tii-mien merkityksestä kirjassaan Peop-leware [2]. Myös hänen lähtökohta-na oli, että ohjelmistotuotantoon liit-tyvät ongelmat eivät ole luonteeltaanniinkään teknisiä kuin sosiologisia.

DeMarcon mielestä tärkeintä onlöytää oikeat ihmiset ja pitää heidät.Heidän tulee olla teknisesti päteviämutta lisäksi osata myös tarvittavatsosiaaliset taidot ja olla motivoitunei-ta. Teknisiä taitoja voi toki paikatakoulutuksella, mutta pelkällä rahallaei saa motivaatiota aikaiseksi. Lisäk-si jotta työntekijöistä muodostuisitoimiva tiimi, pitää henkilökemioidenolla yhteensopivia. Etukäteen ei voivarmuudella sanoa tuleeko joukostaihmisiä ajan kuluessa hyvä tiimi.Kyseessä on erittäin herkkä tapahtu-masarja, jota voi edesauttaa parhai-ten poistamalla tiimin muodostumis-ta estäviä tekijöitä. Tiimin jäsententulisi saada työskennellä samassa fyy-sisessä tilassa lähellä toisiaan. Hei-dän tulisi myös olla vain ja ainoas-taan yhden tiimin jäseniä kerrallaan,muutoin ajankäytön pirstoutuminenestää riittävän vuorovaikutuksen tii-min jäsenten välillä. Jos työn jälkion kiireestä johtuen huonoa, eikä tii-min jäsen ei voi olla siitä ylpeä, ontiimiin sitoutuminen heikkoa. Myösepärealistiset tavoitteet ja tarpeetonbyrokratia vähentävät sitoutumista.Myös esimies voi omalla asenteellaanestää tiimihengen muodostumista. Joshän ei luota oman tiiminsä jäseniin


ja kyseenalaistaa heidän osaamisen-sa, on tiimihengen muodostuminenvaarassa.

Hyvällä tiimillä on oma identi-teettinsä ja sen jäsenet ovat ylpeitämukanaolosta. He ovat myös ylpeitätuotteestaan ja kokevat sen tärkeäk-si. He myös nauttivat tiimiin kuulu-misesta ja siinä työskentelystä. Kuntällainen tiimi on syntynyt, se tulisisäilyttää. Jos projektin päätyttyä tii-mi hajotetaan ja uusien tiimien kas-vattaminen joudutaan aloittamaanalusta, kärsii siitä sekä organisaatioettä tiimin jäsenet.

DeMarco kritisoi tuottavuudennäennäistä lisäämistä tekemällä yli-töitä, sillä pitkällä aikavälillä ihmis-ten tuottavuus laskee mikäli he jou-tuvat tekemään jatkuvasti liian pitkiäpäiviä. Tämä johtaa kierteeseen, jos-sa entisen tuottavuustason saavutta-miseksi pitää tehdä entistä pidempiäpäiviä. Tilannetta pahentaa vielä se,että tuottavuuden laskemisessa käy-tetään kuvitteellista normaalipituistatyöviikkoa, eikä todellisia työtunte-ja. Myös sangen tyypillinen motivoin-ti käyttämällä epärealistisen tiukkojaaikatauluja saa moitteita. Ihmistentuottavuus laskee merkittävästi, mi-käli he kohtaavat tällaisen “no-win”tilanteen. Sen sijaan haastavat, mut-ta realistiset aikataulut joihin tiiminjäsenet ovat valmiita sitoutumaan,ovat tuottavuutta lisääviä. Nämä sa-mat asiat sisältyvät myös ExtremeProgramming periaatteisiin, jotkaedellyttävät 40-tuntista työviikkoa jaohjelmoijalähtöistä työmäärien arvi-ointia.

3. Osaamista on erilaista

Rasmussenin [3] mukaan onkolmenlaista osaamista: taitoihin,sääntöihin ja tietoon perustuvaa. Tai-toihin perustuva osaamista on esimer-kiksi urheilusuorituksessa tai pianonsoittamisessa. Toistamalla liikettä lu-

kuisia kertoja, kehittyy motorinentaito toistaa se täsmälleen samanlai-sena. Ohjelmoidessa tarvittavia tämäntyyppisiä perustaitoja ovat esimerkik-si tietokoneen näppäimistön ja hiirenkäyttäminen.

Sääntöihin perustuvassa osaami-sessa ihminen on tietoinen asioista,joita hänen on tehtävä saavuttaakseenpäämääränsä. Hän ei välttämättä tie-dosta kuinka yksittäinen vaihe tarkal-leen tehdään, mutta hän tiedostaavaiheet ja järjestyksen, jossa ne suo-ritetaan. Esimerkiksi ohjelmistosuun-nittelija tietää, että hänen on tarkis-tettava rajapintojen yhdenmukaisuus,poikkeustilanteiden oikea käsittely jasuorituskykyvaatimukset hyvän lop-putuloksen aikaansaamiseksi. Perin-teinen prosessiajattelu ohjelmistotuo-tannossa edistää juuri tämän tyyppistäosaamista: tarkastuslistoja ja asiakir-japohjia käyttäen varmistetaan, ettäkaikki tarpeelliset lähtötiedot on huo-mioitu, kaikki tarpeelliset toimenpi-teet suoritettu ja lopputuote täyttääyleiset kyseiselle dokumentille hyväk-si havaitut vaatimukset. Tämän tyyp-pinen osaaminen on hyödyllistä sil-loin, kun tilanteet ovat hyvin toisten-sa kaltaisia ja niissä voidaan soveltaamenestyksekkäästi samoja menette-lytapoja.

Tietoon perustuvassa osaamises-sa henkilö tunnistaa itse toimintansapäämäärät ja muotoilee niiden perus-teella menettelytavat, joiden avullapäästään tavoitteeseen. Päätöksente-kijältä edellytetään hyvin kehittynei-tä malleja ongelma-alueesta ja toimin-taympäristöstä sekä kykyä arvioidaerilaisten toimenpiteiden seurauksia.Hänen on toisaalta kyettävä varautu-maan epäedullisiin lopputuloksiin jatoisaalta pystyttävä huomaamaan uu-sia mahdollisuuksia. Kun sopiva toi-mintatapa on valittu, osaaminen pa-lautuu sääntöihin perustuvaan osaa-miseen. Tämän tyyppinen osaaminenon kaikista tehokkainta monimutkai-

sissa ja vaillinaiseen tietoon pohjau-tuvissa päätöksentekotilanteissa..

Perinteistä ohjelmistotuotannonprosessiajattelua on kritisoitu siitä,että asioiden oletetaan toistuvan sa-manlaisina kerta toisensa jälkeen.Käytännössä nykyään on lähes mah-doton löytää projektia, joka ei joudukamppailemaan uuden teknologian jajatkuvien muutosten kanssa. Tämänseurauksena paras menettelytapa riip-puu projektista tai tilanteesta, jotenyleispätevän parhaan käytännön stan-dardoiminen on käytännössä mahdo-tonta. Rasmussenin osaamisluokituk-sen perusteella tämä tarkoittaa sitä,että sääntöihin perustuva osaaminenei ole kaikissa tilanteissa riittävää,vaan tarvitaan tietoon perustuvaaosaamista.

Ohjelmistotuotannossa on viimeaikoina tullut varsin suosituksi tyy-pillisten ratkaisumallien paketoimi-seen ja uudelleenkäyttöön perustuva“pattern” lähestymistapa. Ratkaisu-malleja voidaan soveltaa sekä tekni-sesti esimerkiksi arkkitehtuurissa,suunnittelussa, koodissa ja testauk-sessa, että organisaatioon ja sen pro-sesseihin liittyen. Ratkaisumallienvoidaan katsoa olevan yritys paketoi-da tietoon perustuvaa osaamista, sil-lä toisin kuin prosessikuvauksissa nii-hin paketoidaan sääntöjen lisäksimyös tietoa asiayhteyksistä, joissakyseistä ratkaisumallia tyypillisestisovelletaan, ongelmista, joita silläpyritään ratkaisemaan sekä vaikutus-mekanismista, jonka avulla ratkaisu-malli toimii. Ratkaisumallien käyttöedellyttää soveltajaltaan perusteelli-senpää asiantuntemusta ongelma-alu-eesta kuin suoraviivainen prosessi-malli. Olemassa olevan ratkaisumal-lin soveltuvuus uuteen tilanteeseen oneksplisiittisesti arvioitava ja tämämahdollistaa niiden tehokkaammansoveltamisen toisistaan poikkeavissatilanteissa.


4. Tietoa on erilaista

Nonaka [4] on tutkinut uudentiedon luomista organisaatiossa. Hänjakaa tiedon kahteen eri tyyppiin:hiljaiseen ja eksplisiittiseen tietoon.Hiljainen tieto on ihmisen sisäistä tie-toa ja osaamista, jota on vaikea siir-tää ihmiseltä toiselle. Se koostuu eri-laisista toimintamalleista, joita onkertynyt kokemuksen kautta. Ihminentietää mitä jossakin tilanteessa pitäätehdä, mutta hän ei osaa välttämättäeritellä miksi. Eksplisiittinen tietotaas on helposti siirrettävissä muo-dossa. Tieto on eksplisiittistä kun seon esimerkiksi kirjoitettu paperille taipuhuttu ääneen.

Tiedon ulkoistaminen tarkoittaahiljaisen tiedon muuttamista ekspli-siittiseksi. Näin tapahtuu esimerkik-si kun suunnittelija piirtää ideastaanUML-kaavion. Kommunikaatiossatarvitaan myös päinvastainen proses-si - sisäistäminen, joka tarkoittaaeksplisiittisen tiedon omaksumistahiljaiseksi tiedoksi.

Nonaka esittää myös, että hil-jainen tieto voi siirtyä ihmiseltä toi-selle esimerkiksi kun ihmiset työsken-televät yhdessä. Esimerkiksi Extre-me Programmingin pariohjelmointiedistää tätä prosessia. Henkilöt op-pivat toisiltaan erilaisia tapoja lähes-tyä ongelmaa seuraamalla ja tarkkai-lemalla parinsa työskentelyä ja teke-mällä asioita yhdessä. Luomalla edul-liset puitteet ihmisten väliselle kom-munikoinnille, esimerkiksi siten, ettäkaikki tiimin jäsenet ovat samassatyötilassa ja huonejärjestelyt mahdol-listavat vuorovaikutuksen, edistetääntätä tiedonvälityksen muotoa.

Perinteinen lähestymistapa oh-jelmistoprosessin kehittämiseen kes-kittyy dokumenttien muodossa ole-vaan eksplisiittiseen tietoon ja sensiirtämiseen organisaatiossa. Ekspli-siittinen tieto on toki tärkeää, silläonhan ohjelmistokehitysprojektin tär-

kein lopputuote, lähdekoodi, ekspli-siittistä tietoa. Kuitenkin jos toimin-nan kehittämisessä keskitytään pel-kästään eksplisiittiseen tietoon, rajat-aan tarkastelun ulkopuolelle iso osaorganisaatiossa olevasta tiedosta. Täl-löin vaarana on, että byrokratia li-sääntyy samalla kun uuden tiedonluominen vaikeutuu.

DeMarco nostaa esiin tärkeänätuottavuutta parantavana tekijänä työ-ympäristön. Sen on oltava tarpeeksihiljainen ja työntekijän on voitavatyöskennellä keskeytyksittä riittävänpitkiä ajanjaksoja. Työympäristöävoidaan tarkastella myös Nonakanesittämän informaation tuottamissyk-lin kannalta. Työrauhaa tarvitaan eri-tyisesti tiedon sisäistämiseen ja ul-koistamiseen liittyvissä vaiheissa, jot-ka vaativat keskittymistä ja intensii-vistä ajatustyötä. Samalla työympä-ristön on tarjottava myös puitteetspontaanille kanssakäymiselle, kes-kusteluille ja yhdessä tekemiselle,jotka ovat hiljaisen tiedon jakamisenkannalta keskeisiä asioita. McCuentutkimusten mukaan 30% ohjelmoi-jan ajasta kuluu yksin työskentelyynja 70% yhden tai useamman työto-verin kanssa työskentelyyn. Nämätavoitteet ovat näennäisesti ristiriitai-sia, sillä kärjistäen 30% ajasta ohjel-moija tarvitsee hiljaisuutta ja muunaaikana hän häiritsee muita. Molem-pia vaiheita kuitenkin tarvitaanNonakan esittämän informaation tuot-tamissyklin toteuttamisessa.

5. Johtopäätökset

Perinteinen prosessiajattelu onedelleenkin käyttökelpoista monessaasiayhteydessä. Esimerkiksiohjelmistotuotannon tietojärjestelmi-en suunnittelussa, suuren projektinkommunikaation suunnittelussa, laa-dunvarmistuksessa ja viitekehyksenäorganisaatioiden kehityskohteidenidentifioimiseksi. Kuitenkin perintei-nen dokumentteihin ja tehtäviin pe-

rustuva prosessimalli ei ole riittäväselittämään ohjelmistoprojektin on-nistumiseen tai epäonnistumiseen joh-tavia tekijöitä.

Prosessi voidaan ymmärtäämyös paljon laajemminkin. Sen syöt-teinä voidaan ajatella olevan myössiihen osallistuvien ihmisten hiljainentieto, toimintaympäristö, motivaatio,sosiaalinen verkosto ja vuorovaiku-tustaidot. Prosessin tuloksina ovatvastaavasti syntyneen ohjelmiston li-säksi tiimin jäsenten saama henkinentyydytys onnistumisesta, uudet koke-mukset sekä niiden perusteella luo-dut uudet ratkaisumallit ja tiimin pa-rempi kyky työskennellä yhdessä.Suoritetut tehtävät ja syntyneet do-kumentit ovat prosessista vain jäävuo-ren huippu, sen näkyvä osa. Tällai-sessa ajatusmallissa myös ihminenvoidaan ottaa huomioon osana pro-sessia.

Tuomo Kähkönen,Konsultti,Nokia Research Center

Lähteet:

[1] Brooks, Frederick P., No SilverBullet in IEEE Computer, 1987; Rep-rinted in Brooks, Frederick P., TheMythical Man-Month AnniversaryEdition, Addison-Wesley, 1995

[2] DeMarco, Tom & Lister Timot-hy, Peoleware: Productive Projectsand Teams, Dorset House PublishingCo., 1987

[3] Rasmussen, Jens, InformationProcessing and Human-Machine In-teraction: An Approach to CognitiveEngineering, North Holland, 1986

[4] Nonaka, Ikujiro & Takeuchi, Hi-rotaka, The Knowledge-CreatingCompany: How Japanese CompaniesCreate the Dynamics of Innovation,Oxford University Press, 1995


Tietotekniikka-ammattilainenuudessa markkinatilanteessa

Atte Kaskihalme jaRisto Siltala,Expericon Oy

Tekevätkö pakettisovelluksetsysteemityöammattilaisen tarpeet-tomaksi? Miten tietojärjestelmäam-mattilaisen työnkuva tulee muuttu-maan? Onko henkilöiden sitoutta-minen ja räätälöityjen perusjärjes-telmien ylläpidon hoitaminen unoh-dettu markkinatilanteen murrok-sessa? Voiko osaamista ulkoistaa?Kouluttautuako uudelleen? Miksikehittyä asiantuntijasta konsultik-si?

Näkökulmia tietotekniikanpalveluliiketoimintaan

Vuosituhannen vaihteen jälkeennäyttää siltä, että uusien räätälöitä-vien omaan käyttöön tehtävien oh-jelmistotuotteiden ja –ratkaisujen ke-hittämishankkeista on tullut yhä har-vinaisempia, ja samalla nopeatempoi-sempia ja määräaikaisempia. Järjes-telmänäkökulmasta tarkasteltuna pro-jektien nopeatempoisuus ja vaatimuskustannustehokkuuteen on johtanutsiihen, että räätälöintihankkeissakinkäytetään apuna yhä enemmän tieto-tekniikan konsultteja kuin palkataanomaa projektihenkilökuntaa.

Toisaalta räätälöitäviä järjestel-miä korvataan enenevässä määrinpakettijärjestelmin. On havaittavissaesimerkkejä siitä, että esimerkiksiSAP R3-hankkeita käynnistetään yhäpienemmissä yrityksissä ja organisaa-tioissa. Vaikka menetelmällisesti esi-merkiksi R3-hankkeet ovat haastaviaja vaativat tietojärjestelmäammattilai-selta erityisosaamista, tietotekniikanammattilaisen ohjelmistoteknisen

ammattitaidon sijaan toimintatapojenmuutoksia konsultoiva rooli on tär-keämpi järjestelmien käyttöönotossa.Uusien järjestelmien käyttöönototmuuttuvatkin edelleen järjestelmientoteuttamisesta pakettien sovittami-seksi. Järjestelmien ohjelmoinnin si-jaan rakennetaan rajapintoja, missäasiakkaan olemassa olevan ohjelmis-toympäristön osaaminen korostuu.Systeemityön ammattilaisen tulee tun-tea myös pakettisovelluksia.

Palveluliiketoiminnallisesti aja-tellen konsulttiammattilaisen osaa-mista voidaan hyödyntää yhä useam-man yrityksen tarpeisiin. Tietohallin-non omat asiantuntijoina toimivatkonsultit saattavat toimia myös mui-denkin kuin oman konsernin tytär-yritysten palvelun tarjoajia. Tämäedellyttää luonnollisesti uudenlaisiapalveluliiketoiminnan malleja, joissaammattilaisten sitoutuneisuus asiak-kaaseen on varmistettu. Esimerkiksipelkällä ERP-paketin osaamisella eiole suurta arvoa asiakkaalle ilmanyrityksen asiakas- tai toimialaosaa-mista.

Palveluiden osuus tulee lähivuo-sina jatkuvasti kasvamaan koko muutatietotekniikan markkinaa nopeam-min. Lisäksi ehkä eniten palveluistatulevat lisääntymään konsultoivat pal-velut ulkoistamis- ja ylläpitopalvelui-den sijaan.

Uusille palvelu- ja ohjelmisto-alan yrityksille saattaa olla melkoi-nen haaste se, miten rekrytoida nuo-rekkaaseen yritykseen kymmenienvuosien kokemusta alalta. Ratkaisui-na toimivista sopimusperusteisistaalihankintatöistä ohjelmistokehityk-sessä ja järjestelmäasiantuntijapalve-

luissa on jo olemassa toimivia esi-merkkejä. Myös kokeneiden ammat-tilaisten vuokratyö tulee lisääntymääntietotekniikka-alan yrityksissä.

Työmarkkinatilanteenmuutoksesta

Alan tämänhetkisen taantumanvuoksi ohjelmointi- ja asiantuntijatyö-voiman tarve uusien ohjelmistotuot-teiden kehittämisessä on selkeästi pie-nentynyt. Samalla ennen turvallise-na pidettyjen työpaikkojen ja toimi-en määrä on vähentynyt. Saneeraus-tilanteessa ammattiosaamisella on yhäpienempi merkitys silloin kun luovu-taan kokonaisista toiminnoista, tuot-teista tai organisaation osista.

Räätälöityjen omien järjestelmi-en ylläpidossa oman osaamisen säi-lyttämisestä tulee suurempi haasteyrityksille. Järjestelmien ylläpidon jaosan kehitystäkin voi ulkoistaa, mut-ta haasteeksi jää se, millä varmistaaperusliiketoiminnan pyörittäminenräätälöidyin ohjelmistoin muutosti-lanteessa. Tietojärjestelmien ulkois-tus- ja kotiutushankkeet aiheuttavataina henkilöstössä epävarmuutta,vaikka due diligence-vaihe vedettäi-siin läpi miten hellävaraisesti tahan-sa.

Mielenkiintoista tulee olemaanmyös se, miten innokkaasti paketti-järjestelmien kuten R3:n projektiosa-ajat ja ohjelmistotuoteasiantuntijatsiirtyvät pysyvästi asiakkaiden tieto-hallintoon ja käyttöpalveluasiantun-tijoiksi vai hakevatko työmarkkinoil-ta uusia mahdollisuuksia. Lienee eritilanne olla vuosi menestyvänä kon-sulttina mielenkiintoisessa ja osaamis-ta kehittävässä käyttöönottohankkees-


sa ja sen jälkeen ottaa vastatakseenosa järjestelmän ylläpidosta ja käy-tön tuesta pitkäksi aikaa.

Kummassakin edellä mainitus-sa tapauksessa nousee esille kysymyssiitä, miten hyvin yrityksen palkka-haitari vastaa tietotekniikan ammat-tilaisen osaamis- ja tehokkuushaita-ria. Meillä Suomessa kun korkeakou-lutettujen asiantuntijoiden palkat ovatEuroopan huonoimpia (InternationalAssignment Consulting/Silta –kon-sulttiyhtiön tutkimuksen mukaan).Lähtökynnys houkuttelevaan ulko-mailla työskentelyyn joko komennus-perusteisesti tai omin päin on entistähelpompaa, mutta perheellisen am-mattilaisen kannalta kustannuksia jariskinottokykyä vaativaa.

Ammattilainen ja osaamisenulkoistaminen

Järjestelmien ulkoistamisessa onperinteisesti on lähdetty siitä, ettäkaikki muut paitsi strateginen päätök-senteko voidaan ulkoistaa. Ehkä vä-hemmän on kuitenkin kiinnitetty huo-miota siihen, miten huolehtia yrityk-sen strategisten järjestelmien osaami-sen säilymisestä. Useinhan on niin,että järjestelmien pitkäaikaisimmillaylläpitäjillä on sellaista tietoutta, jotailman esimerkiksi järjestelmien päi-vityshankkeiden onnistumista ei voi-da varmistaa. Yrityksen kannalta rää-tälöityjen rajapintojen osaamisella jaosaajilla on strateginen merkitys.

Ulkoistushankkeissa järjestelmi-en käytettävyys pyritään varmista-maan määrittelemällä etukäteen kri-teerit palvelutasolle. Käytännössäpalvelutason toteutuminen perustuuaina viimekädessä vain tekijöihin, tie-totekniikan ammattilaisiin. Sopimuk-sin ei voida varmentaa palvelutasonlaatua eikä välttää ongelmatilanteita,ainoastaan ratkaista korvauksia.

Osaamista voidaan ja kannattaaulkoistaa niin ylläpidossa kuin tuote-kehityksessäkin, mutta järjestelmienparissa työskentelevien ammattilais-ten vastuullisuudesta ja sitoutuneisuu-desta tulee pitää huolta. Palveluntar-joajalle hankkeiden määräaikaisuus jakustannustehokkuus asettaa aina omathaasteensa. Ihannetila palveluntarjo-ajan, asiakkaan ja ammattilaisen kan-nalta saattaa olla järjestely, jossa ul-koistuspalveluiden henkilöresurssienhallinta ja sitä kautta ammattiosaa-minen on eriytetty itse ulkoistetunjärjestelmätekniikan hallinnasta. Täl-löin osaaminen ei ole kustannuste-hokkaan optimoinnin kohde vaanmenestystekijä, jota voidaan edelleenerikseen kehittää.

Ammattiosaamisenkehittämisestä

Tietojenkäsittelyn välineet, so-vellusympäristöt ja menetelmät kehit-tyvät markkinoiden tahtiin. Jos kiin-nostus ylipäätään kääntyy edelleenvaikkapa Java- ja J2EE-osaamisenkehittämiseen, niin siitä seuraa ettäyhä harvempi pystyy tekemään vaa-tivia muutostöitä räätälöityihin järjes-telmiin. Tällöin on olemassa vaara,että tällaisten järjestelmien elinikäselkeästi lyhenee. Muutamat yrityk-set ovat jo lähteneet perustamaanomalla kustannuksellaan koulutusyh-teistyömalleja alan oppilaitosten kans-sa esimerkiksi Cobol/CICS –osaaji-ensa saatavuuden varmistamiseksiperusjärjestelmiensä kehittämistä var-ten.

Vaikka uuteen tekniikkaan jamenetelmiin perehtyminen avaakinuusia uramahdollisuuksia, voi koke-neen tietotekniikan ammattilaisenkannalta olla kannattavampaa kehit-tyä olemassa olevan järjestelmäym-päristön konsultoivaksi kehittäjäksikuin kokonaan uuden tekniikan asi-

antuntijaksi. Ammatillisen tietotaidonkehittämisen lisäksi on hyvä huoleh-tia myös muiden taitojen kuten kom-munikointitaitojen ja asiakaslähtö-isyyden kehittämisestä.

Vaihtoehto uraputkessaetenemiselle

Hyvä asia pakettijärjestelmienlisääntymisessä on tietotekniikanammattilaisten kannalta ollut se, ettätietojärjestelmäkonsulttien imago onselkeästi parantunut, kun vertaa ti-lannetta 1980-luvun lopulle. Konsulttiei ole enää se joka antaa arvionsa sii-tä, mikä järjestelmä on paras yrityk-selle vaan se, joka selvittää ja suun-nittelee, miten järjestelmä parhaitentukee yrityksen liiketoimintaa.

Asiantuntijan oman osaamisenja kehittymisen mittaaminen etsimällämarkkinoilta uusia mahdollisuuksiaon usein aikaavievää. Samalla tulisilisäksi oman mielekkyydenkin vuok-si säilyttää kiinnostus omaa nykyistätyötä, projektia ja työnantajaa koh-taan. Oman yrityksenkin perustami-nen voi olla ylitsepääsemätön haas-te, vaikka potentiaalisia ja valmiitaasiakassuhteita olisikin olemassa.

Yksi varteenotettava vaihtoehtoon tarjota omaa asiantuntijaosaamis-taan konsulttina asiakashankkeisiinsellaisten palveluyritysten kautta, jot-ka arvostavat vastuunottamiskykyä jakokemusta palkitsemalla suoraanammattitaidon ja asiakkaan kokemanarvon mukaan. Tällöin tietotekniikanammattilainen voi varmistaa omanammatillisen kehittymisensä ja samal-la nauttia sen tekemisestä, mitä osaa.

Atte Kaskihalme jaRisto SiltaaKirjoittajat ovat Expericon Oy:npartnereita.


Ohjelmistoinsinöörinosaamisvaatimuksille

SweBOK-normistoRisto Nevalainen,STTF Oy

1. Johdantoa

Ohjelmistoinsinööri (SoftwareEngineer) on tulossa yleiseksi amma-tiksi tietoyhteiskunnassa. Tähän saak-ka ammatista on käytetty erilaisia jaeritasoisia nimikkeitä: systeemin-suunnittelija, ohjelmistosuunnittelija,ohjelmoija jne.. Samalla tapaa kuinperinteisimmissä ammateissa (esi-merkiksi kirurgi, metsäteknikko, ra-kennusarkkitehti, lakimies, paineas-tian hitsaaja) myös ohjelmistoalallatarvitaan normisto ja tutkintojärjes-telmä, jotta työtehtävien erikoisvaa-timusten täyttäminen voidaan toden-taa. Erityisen tärkeää tämä on huip-pulaatua vaativissa ohjelmistoissa,joiden tekeminen ja muuttaminen pi-täisi jättää vain tosiammattilaistenvastuulle. Viranomaisvaatimuksetkinon huomioitava, ja kohtapuoliin yri-tysten on kyettävä esittämään näyt-töä tuotelaadun ammattimaisesta te-kemisestä ja valvonnasta.

Ohjelmistoinsinöörin ammatti-kuvan normittaminen alkoi1990-lu-vun lopulla Yhdysvalloissa. Siellä ol-laan tarkkoja mm. tuotevastuista jakorkeakouluopetuksen laadusta. Kunvastaavasti alalle on pyrkimässä kai-kenlaista ainesta, ammattikunta itseheräsi laatimaan normistoa. Työ al-koi IEEE:n perustamassa laajassaSweBOK-työryhmässä vuoden 1999

puolivälissä (SweBOK = SoftwareEngineering Body of Knowledge).Monet meistä systeemityön ammat-tilaisista tunnemme samaa ideaa ta-voittelevan PM-BOK asiakirjan eliprojektijohtamisen ammattinormis-ton.

Samaan aikaan monet USA:nosavaltiotkin heräsivät vaatimaan sa-maa, ja mm. Texasin ja Kalifornianyliopistojen on nykyään hankittavaerityinen lupa (akkreditointi) ohjel-mistoinsinöörien kouluttamiseen.Homma on laajentumassa nopeastikoko Pohjois-Amerikkaan. IEEE onkäynnistänyt myös pilottiprojektin,jonka tarkoituksena on luoda näyttö-tutkinto ohjelmistoinsinööreille. Mos-kovan yliopisto on lähin paikka, jos-sa tällaisen tutkinnon voi IEEE:n mal-lin mukaan suorittaa.

SweBOK-työ jatkuu talvesta2002 alkaen ISO:n Software and Sys-tem Engineering-komiteassa (SC 7),joten normiston painoarvo tulee kas-vamaan sen saavuttaessa ISO-statuk-sen. Siellä tälle työlle on jo annettustrateginen status, ja tarkoitus on ettästandardi on vapaa eikä siinä ole ISO-standardeille tavanomaisia julkaisu- jakäyttörajoituksia (copyright).

2. Osaamisvaatimusten sisältö

Ohjelmistoinsinöörin pitäisi osa-ta SweBOKin mukaan kymmentä eri-laista ammatillista asiakokonaisuutta

ohjelmistokehityksestä! Ja tietysti sit-ten vielä monenlaisia inhimillisiä tai-toja… Eli kyse ei ole mistään suppe-asta normistosta. Toki SweBOK onluonteeltaan yleinen, ja siitä syntyy-kin varmaan monenlaisia toimiala-kohtaisia tai jonkin ohjelmistokehi-tyksen osa-alueen tarkennuksia. Esi-merkkeinä tällaisista voisi mainita tie-toliikennejärjestelmien ohjelmistoin-sinööri tai multimedia-osaaja.

Ohjelmistoinsinöörin on osatta-va tietysti itse tekninen työ alkaenmäärittelystä testaukseen (ks. tauluk-ko 1 vaadittavista osaamisalueista).Lisäksi pitää olla hyvät tiedot ohjel-mistoprojektien johtamisesta, tuot-teenhallinnasta ja laadunhallinnasta.Ohjelmistoinsinöörin opintoihin voisisältyä monia perustieteitä, kutenmatematiikkaa, formaalia logiikkaa,luonnontieteitä tai soveltavia tieteitä,esim. kaupallisia aineita. Näiden nor-mittamista ei ole mukana SweBOK-

Ohjelmiston vaatimusmäärittely

Ohjelmiston suunnittelu

Ohjelmiston toteutus

Ohjelmiston testaaminen

Ohjelmiston ylläpito

Ohjelmiston kokoonpanon hallinta

Ohjelmistotuotannon hallinta

Ohjelmistotuotannon välineet

Ohjelmistoprosessi

Ohjelmiston laatu Taulukko 1. SweBOK osaamisalu-eet


dokumentissa, vaan jokainen tulevanISO-standardin hyödyntäjä rakentaanäitä tutkintoon oman erikoistumis-alueensa mukaisesti.

Kukin osaamisalue kuvataan tar-kemmin alan yleisenä tietämyksenä,joka sisältää keskeisen kirjallisuuden,ammatilliset käytännöt ja eräänlaisentaksonomian osaamisalueista. Kukinnäistä on kuvattu SweBOK-dokumen-tissa hyvinkin seikkaperäisesti. Esi-merkiksi ohjelmiston vaatimusmää-rittelyn aihepiirin sisältökuvaus onlähes 30 sivua tiheään präntättyä teks-tiä sisältäen mm. satakunta viitettälähteisiin, joiden perusteella osaamis-vaatimukset on luotu. Koko normis-ton laajuus on tällä hetkellä noin 200sivua.

Kuvassa 1 on esimerkkinä oh-jelmiston vaatimusmäärittelyn osaa-misalueen tarkempi sisältö. Se sisäl-tää seitsemän keskeistä aihepiiriä al-kaen itse määrittelytyön prosessiluon-teesta ja sen ymmärtämisestä ja päät-tyen vaatimusten jatkuvaan hallin-

taan. Nämä aihepiirit jakautuvat edel-leen atomisemmiksi osaamisvaati-muksiksi esim. vaatimusmäärittelynmetodit, vaatimusten dokumentointi,katselmoinnit ja muutoshallinta. Ku-kin aihepiiri on kuvattu tarkemminja esitetty keskeiset lähteet joista osaa-misvaatimus on johdettu.

3. Osaamisen syvyys

Ainakin itselleni SweBOK toi-mii jo sellaisenaan erinomaisena jä-sentelynä mainituista kymmenestäaihepiiristä. Pitkänkään työuran ai-kana ei ehdi perehtymään kaikkiinohjelmistoinsinöörin ammattikuvanosa-alueisiin kunnolla. Syvällinenkaikkien asioiden hallinta ei ole siiskertakaikkiaan realistista eli tarvitaanosaamisen syvyyden mukaista luokit-telua.

SweBOK-dokumentissa on käy-tetty kahta taksonomiaa osaamisensyvyyden määrittelyyn: Vincenti tak-sonomia ja Bloom taksonomia. En oleniin hyvä osaamisen ja oppimispsy-

kologian asiantuntija, että osaisin eri-tyisesti arvostella valittuja lähtökoh-tia. Kirjallisuutta surffatessani tokihuomasin, että herra Bloom ei oleihan turha jätkä, vaan hänen tutki-musryhmänsä on luonut mm. älyk-kyystason mittaamisen tiedettä. Saasnähdä, vaaditaanko tulevaisuudessaohjelmistoinsinööriltä myös tietynälykkyysosamäärän saavuttaminen….

Bloomin taksonomiassa osaami-nen jakaantuu kuudelle tasolle, ks.taulukko 2. Ykköstasolla kukin osaa-misalue opitaan teknisesti ja vähitel-len kuutostasolla se osataan arvioidasuhteessa tutkimuksen tuottamaanuuteen tietoon.

Tarkoitus on, että kukin ohjel-mistoinsinöörin osaamisvaatimuksiaasettava taho (esim. korkeakouluomille tutkinnoilleen tai viranomai-nen valitun laatutason kannalta) ha-kee kuhunkin tarpeeseen vaadittavanoikean tason. Kaikkea ei voi osatakuutostasolla, se lienee selvää. Täs-sä saattaa piillä SweBOK-normiston

Model Validation

Software Requirements

RequirementsEngineering

Process

RequirementsElicitation

RequirementsAnalysis

RequirementsValidation

RequirementsManagement

Process Models

Process Actors

Process Supportand Management

Process Qualityand Improvement

RequirementsSources

ElicitationTechniques

RequirementsClassification

Conduct ofRequirements

Reviews

Prototyping

Acceptance tests

ChangeManagement

RequirementsAttributes

RequirementsTracing

ConceptualModeling

RequirementsNegotiation

ArchitecturalDesign and

RequirementsAllocation

RequirementSpecification

RequirementsDefinitionDocument

SoftwareRequirements

Specification (SRS)

Document Quality

DocumentStructure and

Standards

Kuva 1. Esimerkki SweBOK-osaamisalueesta Ohjelmiston vaatimusmäärittely


heikkouskin, koska sen laajuus jaankaruus asettavat kovia vaatimuksiasen tulkitsijoillekin! Onneksi muuta-mat tahot, mm. SEI Yhdysvalloissa,tekevät hyvää pohjatyötä ja rakenta-vat SweBOKin pohjalta erilaisia mal-leja mm. ohjelmistoinsinöörin tutkin-tojärjestelmäksi. Näitä lienee hel-pompaa soveltaa sitten aikanaan Suo-messakin.

4. Mistä saisi lisätietoa?

SweBOK-työn päävastuu kuuluuedelleen kahdelle taholle maailman-laajuisesti ja myös Suomessa: IEEEja ISO. IEEE-toimintaa meillä Suo-messa ei paljoa ole yksittäisiä henki-löjäsenyyksiä lukuunottamatta. Rea-listisempi ja samalla tärkeämpi ka-nava onkin olla mukana ISO-toimin-nassa ja vaikuttamassa järjestelmänsisältöön. ISO-työ kuuluu alussamainitulle SC7-komitealle, joka onpuolestaan delegoitu Suomessa ns.FiSMA-verkostolle (Finnish Softwa-re Metrics Association). Osoite lie-nee oikea, koska siinä verkostossa ontällä hetkellä asiantuntemusta vaikut-taa normiston sisältöön. ISO-työn sta-tuksesta saa parhaiten lisätietoa tä-män artikkelin kirjoittajalta. ISO-työon valitettavasti varsin hidasta ja ras-kasta, joten kestää pari vuotta ennen-kuin se on valmis. Nykyversio onSweBOK 0.95, joten sisältö on tokipääosin jo tiedossa.

Varsinainen SweBOK-normistonhyödyntäminen kuuluu yrityksille jakorkeakouluille. Näen jonkunmoisiayhteyksiä myös Euroopan tietotek-niikkaliittojen (CEPIS) käynnistä-mään EUCIP-hankkeeseen (Europe-an Professional Informatics Compe-tences). Siitä tiedetään enemmän Tie-totekniikan liitossa.

Systeemityöyhdistys SYTYKEon mielestäni oikea paikka kanavoi-da yksilöiden työpanos SweBOK-nor-miston omaksumiseen, parantami-seen ja käyttöön. Jään odottelemaan,saadaanko tähän työhön perustettuaesimerkiksi pienimuotoinen keskus-

Taso 1. Ammattitaito, osaaminen (Knowledge)

Taso 2. Ymmärtäminen, sisäistäminen (Comprehension)

Taso 3. Soveltaminen, ongelmanratkaisu (Application)

Taso 4. Analysointi, kokonaisuuden hahmottaminen (Analysis)

Taso 5. Oivallus, looginen induktio (Synthesis)

Taso 6. Arviointi, perustelu (Evaluation) Taulukko 2. Osaamisalueiden syvyyden luokittelu Bloomin mukaan.

teluryhmä, kunnon työryhmä tai pe-räti uusi kerho.

Tietoa saa webistäkin. Tarkoi-tus on ollut alun alkaen, että työ onmahdollisimman laajaa ja avointa.Kommentoijia ja katselmoijia on ni-metty eri puolilta maailmaa noin 600kpl. IEEE-versiot ovat saatavissaPDF-tiedostoina osoitteestawww.swebok.org. ISO-dokumenttientilanne on vielä hieman avoin, muttaainakin FiSMAn kautta uusimmatversiot saa jatkossakin. Jos Sytyke ak-tivoituu, niin voin luvata että kaikkiuusimmat dokumentit ovat senkinkäytettävissä. Eli ei kuin osallistu-maan!

Risto Nevalainen,STTF & [email protected]: 0500-507750


Helena Venäläinen,FD Finanssidata Oy

Muurahaisyhteisön toimintaosoittaa, että pieniaivoisetkin eläimetpystyvät yhdessä muiden kaltaisten-sa kanssa älykkäiltä vaikuttaviin te-koihin. Muurahaisten yhteistyö pe-rustuu niiden kykyyn viestiä toisil-leen erittämällä feromoneja ympäris-töön toistensa havaittaviksi. Muura-haisten parviälyn vahvoina puolina onpidetty sen kykyä sopeutua nopeastimuutoksiin, joustavuutta sekä sen it-sestään järjestyvyyttä.

Ihmisaivot ovat muurahaisiinverraten erittäin monimutkaiset jayksilöt eroavat toisistaan sekä fyysi-sesti, sisäisen tietonsa että taitojensaosalta. Ihmiset ovat luoneet ympäril-leen maailman, johon on säilöttymerkityksiä. Kaupungeissa, työpai-koilla ja tietoverkkojen virtuaalisis-sa todellisuuksissa navigointi edellyt-tää, että yksilö osaa tulkita niihin kiin-nittyneitä merkitysjärjestelmiä. Ih-misten välisen yhteistyön onnistumi-nen edellyttää, että heillä on myösjaettuja, yhteisiä merkitysjärjestel-miä.

Ympäristön havainnointiihmisen ajattelun lähtökohtana- muurahaisten parviälyn ja tietojärjestelmien

rakentamistyön kautta tarkasteltuna

Tietojärjestelmien rakentaminenon monimutkainen prosessi, se vaa-tii paljon erilaista osaamista ja yh-teistyötä. Tässä artikkelissa tarkastel-laan tietojärjestelmän rakennuspro-sessia asiantuntijoiden yhteistyönä japohditaan sen kautta, mitä muurahai-silta voisi oppia tiedonkäsittelyn ul-koistamisesta ja ulkoisten viestienmerkitystä prosessin selkeyttämises-sä. Jatkuva ympäristön muuttuminen,ihmisten kykyä reagoida muutoksiinja oppia uutta sekä muutostuen jakoordinoinnin tarve ovat myös poh-dinnan kohteena.

Muurahaisettiedonkäsittelijöinä

Filosofi Daniel C. Dennett onluokitellut eliötyyppejä vertailemal-la jaettujen merkitysjärjestelmien roo-lia informaatiokehityksen evoluutios-sa. Muurahaiset sijoittuvat tämän luo-kittelun perusteella toiselle tasolle, neovat skinneriläisiä oliota. Ne testaa-vat sokeasti eri vaihtoehtoja ja nou-dattavat jatkossa sitä toimintaa, jokasaa positiivista palautetta. Skinneri-läisillä olioilla ei ole kykyä ajatellaensin ja toimia vasta sitten parhaim-malta vaikuttavan vaihtoehdon mu-kaan. (Kamppinen & al., 2001)

Muurahaisten sisäinen ohjeistoon hyvin rajoittunut, ne osaavat vainmuutaman perustoiminnon. Toimin-ta perustuu pitkälti ulkoisiin havain-toihin, muurahaisten toimintaohjeeton koodattu lähiympäristöön. Jokai-nen muurahainen on lähes toisensakopio - omia presentaatioita ei ole jatekemisetkin toistuvat siis havainto-jen mukaisesti samanlaisina. Muura-haiset jakavat saman ulkoisen havain-tomaailman. Kaikki muurahaiset ki-pittävät samaa polkua, mikäli ne ha-vainnoivat polun toimivaksi (Purma).

.Kun muurahainen etsii ruokaa,

se vaeltaa satunnaisesti pesän lähis-töllä. Kun jostakin löytyy vaikkapahunajaa, sen luo syntyy melko nope-asti polku. Aluksi moni yksittäin har-haileva muurahainen saapuu hunajanluo yksittäin eri reittejä. Pesälle pa-latessaan muurahaiset erittävät fero-moneja, kemikaaleja, jotka muura-haiset haistavat polulta ja muistamuurahaisista. Feromonit vahvistavatlyhintä reittiä, sillä sieltä muurahai-set tulevat ensin. Se on hajumerkkimuille ja sille polulle syntyy enitenliikennettä. Kun ruoka loppuu, niinliike reitillä vähenee pikkuhiljaa.Polku umpeutuu ja syntyy uusia ha-jureittejä (Paukku).


Ihmisentiedonkäsittelyjärjestelmä

Aistihavainnot ja merkitystenulkoistaminen

Informaatiokäsittelyn evoluuti-ossa ihminen on neljännellä ja vii-meisellä tasolla. Tällä tasolla oliotmuokkaavat ympäristöään sellaisek-si, että siihen voidaan säilöä merki-tyksiä. Työkalut, uskomusjärjestel-mät, yhteisön sijoittuminen tilaan ovatkulttuurisia ratkaisuja, joiden hyö-dyntäminen vaatii älyä, mutta myösantaa sitä. Älykkäässä ympäristössäon helpompi toimia menestyksek-käästi. Ihmiset ovat luoneet kaupun-keja, työpaikkoja, koteja, tietokonei-ta, tietoverkkoja jne., joissa navigoin-ti edellyttää, että osaa tulkita niihinkiinnittyneitä merkitysjärjestelmiä.(Kamppinen & al., 2001)

Ihmisellä on kyky ottaa vastaantietoa, muokata sitä sekä tallettaahavaintotietoa muistiinsa. Ihminenkykenee päättelemään, tekemään vai-keita päätöksiä, luokittelemaan tietoasekä ratkaisemaan monimutkaisiaongelmia. Aistihavaintosysteemimmetuottama tieto valikoituu tarkkaavai-suuden kautta kognitiivisen systee-mimme prossesoitavaksi. Läheskäänkaikki toimintatilanteet eivät edelly-tä monimutkaisten uusien informaa-

tiorakenteiden tuottamista, osa teh-tävistä hoituu sensomotoristen rutii-nien avulla. Ajatteluprosesseja tarvi-taan vasta kun tilanne edellyttää luo-vuutta. Ihmisen tiedonkäsittelypro-sessit muodostavat kokonaisuuden.Ihminen muistaa havaitessaan ja tark-kailee ajatellessaan (Laarni & al,2001).

Havaitsemisen ja ajatteluntietotekninen tuki

Tietojenkäsittelyn siirtäminentietokoneiden tehtäväksi on eräs esi-merkki siitä, kuinka ihminen on ul-koistanut fyysisesti omaa tietojenkä-sittelyään helpottaakseen ajatteluteh-täviensä hoitamista.

Ihmisen ajattelutehtäviä on ka-tegorioitu niiden vaatiman käsittely-tavan ja muistinkäytön perusteellaseuraavasti:• Luokittelussa ihmisen on kyet-

tävä sijoittamaan joukko objek-teja samaan luokkaan. Luokit-telu on ihmiselle hyvin tyypil-listä ja luontaista, joskin sekinsaattaa tapahtua väärin.

• Päätöksenteko on eri vaihtoeh-doista valintaa. Se kuormittaatyömuistia, varsinkin, jos vaih-toehto tai päätöskriteerejä onpaljon.

• Päättelyä on esimerkiksi for-maali logiikka. Ihmisen toimin-nalle ominaista on, että työmuis-tia kuormittava päättely meneejärjestelmällisesti väärin.

• Ongelmanratkaisua tarvitaan,kun välittömästi käytettävissäolevat keinot eivät riitä tavoit-teeseen pääsemiseen. Ratkaisu/ajattelumallit ovat aiemmin näh-tyjen, koettujen ja opittujen rat-kaisujen pohjalta syntyneitä toi-mintokokonaisuuksia (Laarni &al, 2001).

Tietokoneilla tehtäväksi näistäluontevimmin siirtyy päättely. Luo-kittelu- ja päätöksenteko ovat jo vai-keimmin tietokoneelle siirrettäviätoimintoja, mutta nekin voidaan hoi-taa tietokoneen laskentavoimalla,mikäli luokittelu- tai päättelykritee-rit saadaan selkeiksi.

Ongelmanratkaisun tietoteknis-tä tukea on myös tutkittu ja on ha-vaittu, että antamalla ongelmanratkai-sijalle toiminnallista tukea (rakenteet,välineet, toimintamallit), työproses-sin sopivissa kohdissa, voidaan aloit-telijoita auttaa huomioimaan eri nä-kökulmia tehtävän ratkaisussa (Hak-karainen & al., 1999).

Ajattelutoimintojen muuttami-nen ulkoiseen ja näkyvään muotoonauttaa tutkimusten mukaan ajatus-ten tarkentamista ja kehittelyä. Tie-don esittäminen useissa muodoissa -kuvallisessa tai käsitteellisessä on tär-keää. Käsitteellisen tiedon visuali-sointi tukee ilmiön sisäisten suhtei-den tiedostamista (Hakkarainen & al,1999).

Muistitoimintojen tietotekninentuki

Ihmisen muistin tukena tietotek-niikka on saanut lujan jalansijan. Meolemme ulkoistaneet huomattavanmäärän työstämäämme materiaaliadigitaaliseen muotoon ja levittäneetsen laajaan yhteiskäyttöön tietoverk-kojen avulla.

Osaamme myös käyttää työ-muistimme apuna erilaisissa suunnit-telutehtävissä tietokoneen työpöytääja lukuisia ohjelmia. Järjestelmiensisään on rakennettu Help-toiminto-ja ja niiden käyttöliittymät sinälläänpyrkivät auttamaan meitä muista-maan, miten niitä käytetään.

Kuva 1. Päät tai vaasi, vuorotel-len.


Tietokoneemme työpöydällä onkalenteri, saamme koneelta muistu-tuksia ja herätteitä, voimme lähetel-lä niitä helposti toisillemme. Työn-kulkujen muistamista tuetaan järjes-telmien käyttöliittymien avulla ja eri-laisia työnkulkuohjelmia on kehitet-ty työmme avuksi.

Tietojärjestelmienrakentamisprosessi

Ajattelun helpottaminenlähtökohtana

Tietojärjestelmien rakentamisenosittamisella ja pilkkomisella hallit-taviin pieniin kokonaisuuksiin pyri-tään helpottamaan niiden rakentaji-en ajattelua ja varmistamaan siten

virheettömämpi lopputulos. Toisaal-ta rakentamista on pyritty helpotta-maan ohjelmointikieliä ja kehittämis-ympäristöjä kehittämällä. Konekieli-sen ohjelmoinnin pienistä käskykoh-taisista toimenpiteistä on siirrytty kie-liin, joissa on valmiiksi ratkottu on-gelmia ja joiden ilmaisuvoima auttaatoteuttamaan yhdellä käskyllä isom-pia kokonaisuuksia. Ohjelmiston taitietokantojen arkkitehtuurin suunnit-telussa taas hyödynnetään yleensäjotakin graafista/symbolista kuvaus-kieltä. Tiettyjen samantyyppistenongelmien dokumentointi ratkaisu-malleiksi (patterns) ja niiden hyödyn-täminen järjestelmän rakentamiseneri vaiheissa on tulossa entistä tyy-pillisemmäksi.

Rakentamispolut kuvataansuunnitelmiksi

Tietojärjestelmien rakentaminenon asiantuntijatyötä, jossa joudutaantyypillisesti yhdistämään hyvin mo-nenlaista osaamista ja tekemään yh-teistyötä. Kuvitelma tulevasta tuot-teesta on saatava toimivaksi, jollakintietokoneella ajettavaksi ohjelmaksitai nykyisin pikemminkin useiden tie-tokoneiden yhteistyönä tapahtuvaksitietojen prosessoinniksi, jotta asiak-kaan tarvitsema palvelu lopulta syn-tyy. Tämä rakennusprosessi voidaannähdä ihmismuurahaisten polkuna,jossa siirretään abstraktia kuvitelmaaeteenpäin, pinoten sitä välillä doku-menteiksi. Viimeinen vaihe on ko-neen kääntäjälle/tulkille kirjoitetun


ohjelman kirjoituttaminen, sen jäl-keen tuleva palvelu alkaa olla vih-doinkin olla konkreettisestikin näky-vissä ja kokeiltavissa.

Rakentamispolkuja on monen-laisia, mutta käytän tässä esimerkki-nä hyvin yleistä vaihejakomallia.Mallin mukaiset vaihepolun osapät-kät ovat vaatimusten kartoitus, toimin-tojen ja käyttöliittymän määrittely,teknisen arkkitehtuurin suunnittelu,ohjelmointi (suunnitteluineen ja tes-tauksineen), järjestelmän testaus, pi-lotointi sekä käyttöönotto. Polku va-litaan ja tehdään näkyväksi sen kul-kijoille tekemällä työlle etukäteenprojektisuunnitelma, jossa sovitaantehtävistä, niiden riippuvuuksista,työnjaosta sekä matkan avuksi tarvit-tavista työkaluista. Jo polun suunnit-telussa tarvitaan tietoa edessä olevastamaastosta, sen hyvistä ja huonoistareiteistä. Mikäli kysymyksessä on isoja vaikea tehtävä, voidaan polun suun-nittelukin vaiheistaa, jotta yhden osanvalmistuttua voitaisiin sen perusteel-la helpommin päättää seuraavasta rei-tistä ja siihen tarvittavista resursseis-ta.

Projektisuunnitelma on viitoitus-ja ohjekokoelma

Kts kuva ed. sivulla.

Aivan kuten muurahaistenkin,tarvitsee ihmisenkin oikein toimiak-seen löytää toimintaohjeita ympäris-töltään. Jos halutaan, että organisaa-tion toiminta tehostuu ja optimaali-set muurahaispulut alkavat tulla käy-tetyiksi, täytyy reitinvarrelta löytyäviitoitus. Viitoituksen täytyy lisäksiolla kaikille sitä tarvitseville ymmär-rettävää ja niiden täytyy löytyä tien-risteyksistä oikeista paikoista. Ei olemukavaa kävellä tietä ja huomata ki-lometri risteyksen jälkeen, että edes-sä umpikujan merkki.

Kun projektipäällikkö on suun-nittelemassa projektia, siis valitse-massa reittiä uudelle ohjelmistotoimi-tukselle, hänellä on edessä ajattelu-tehtävä - päätöksentekoa (ja reitinoptimointia), päättelyä sekä ongelma-ratkaisua. Tehtävän lopputuloksenasyntyvä projektisuunnitelma taas onkuin kartta, jonka mukaan lähdetäänetenemään. Jos maasto on tuttu, siitäon olemassa valmiita karttoja sekähyvin merkitty vakiopolku. Kun oh-jelmistojen suunnittelumalli on selväja sen välituloksista on teko-ohjeitaja malleja, apuna käytettävät ohjel-mat ovat talossa käytössä ja resurssithallitsevat kaikki työvaiheet, voiprojektin suunnittelija keskittyä asi-akkaan ongelman ratkaisemiseen.Kokenut projektipäällikkö pystyysuunnittelemaan vaiheittain melkovarmasti oikein tehtävät, niidenlopputulokset ja aikatalutuksen sekäresurssoinnin tarpeen. Varsinkin, joshänellä on käytettävissä kunnollinendokumentti järjestelmän vaatimuksis-ta työnsä pohjaksi.

Projektin suunnitelma on kirjoi-tettava siten, että sitä voidaan käyt-tää oikeasti ohjeena työn tekemiseen.Jos se on ylimalkainen ja ympäripyö-reä, joutuvat tekijät joka risteyksessämiettimään kääntymissuuntaa ja sil-loin aikaa kuluu tekemisen sijastatekemistavan miettimiseen. Myösprojektin tuotokset (määritykset, ark-kitehtuurikuvaukset jne.) ovat paitsioman ajattelun lopputuloksia, myösohjeita seuraavan vaiheen tekijälle.Ne on kirjoitettava lukijan (tai kään-täjän) ymmärtämään muotoon - vaa-ditaan siis yhteistä kieltä ja sovittujasymboleja. Käytännössä tämä tarkoit-taa sitä, että työn onnistumisen var-mistamiseksi on syytä tarkasti sopia,miten kuvaukset kirjoitetaan ja var-mistaa ennen työn aloittamista, ettäsekä kirjoittaja että lukija todellaymmärtävät asiat samalla lailla. Pro-

jektisuunnitelman läpikäynti yhdes-sä, tulosmallien konkreettinen esitte-ly, aikataulujen ja polkujen graafisetesitykset - kaikki tukevat kehittämis-polun havaitsemista. Työ voi alkaavasta, kun tiedetään, minne on tar-koitus mennä ja miten. Polku pide-tään tietysti näkyvänä varmistamal-la konkreettisesti, että kaikkien työ-maastoon sopivasti ilmestyy viittojasiitä, mitä milloinkin piti ottaa työnalle ja miten. Tyypillisesti tätä hoi-taa viran puolesta projektipäällikkösäännöllisellä yhteydenpidolla resurs-seihin.

Menetelmien ja työvälineidenkäyttö on myös opiskeltava

Vanha menetelmä on paras el-lei se katoa tai paremmasta ole ha-vaintoa

Kun muurahaisen päätyvät tiet-ylle polulle, se tapahtuu polkujenavaamisvaiheessa ja perustuu opti-maalisen reitin löytymiseen heti al-kuvaiheessa. Jos muurahaisten maas-toon avataan myöhemmin uusia pol-kuja, jatkavat muurahaiset yleensäkulkua entisellä polulla, kunnes sesuljetaan tai ruoka ehtyy. Mikään ul-komaailman havainnoista ei nimittäintue niiden siirtymistä uudelle polul-le, entinen tuoksuu edelleen houkut-televammin.

Kuva 2. Tuttu työväline ja mene-telmä.


Myös ihmiselle on tyypillistäkulkea tuttuja, turvallisia ja hyvinnäkyviä polkuja . Jos on kiire, ei ris-kiä eksymisestä ole muutenkaan va-raa ottaa. Tokihan olemme myös ute-liaita ja seikkailunhaluisiakin, muttavain jos meillä on aikaa siihen.

Pyrimme aina tekemään työm-me tavalla, jolla me itse uskommeparhaan lopputuloksen syntyvän.Ympäristömme muuttuessa olemmevalmiita muuttamaan tapojammevain, jos selvästi havaitsemme uudentavan tuottavan paremman lopputu-loksen tai emme enää voi tehdä asi-oita, kuten ennen - entinen polkupäättyy umpikujaan tai on poikki.Mutta mikäli olemme vakuuttuneita,että uuden apuvälineen käyttöönottotai uuden osaamisen hankinta kannat-taa - siis helpottaa tekemistämme jat-kossa - olemme valmiita oppiaksem-me sen näkemään runsaastikin vai-vaa. Siedämme myös oppimisen al-kuvaiheessa ilmenevää epävarmuut-ta ja hidasta etenemistä, jos vainsuikin pystymme varaamaan siihenaikaa.

Tietojärjestelmien rakentamis-maastossa tapahtuu jatkuvasti muu-toksia ja työn tekemisen avuksi kehi-tetään uusia menetelmiä ja niiden tu-eksi (tai päinvastoin) hankitaan työ-välineitä. Pelkkä menetelmien kehit-täminen tai välineiden hankinta eikuitenkaan muuta mitään, ellei samal-la pidetä huolta siitä, että myös työn-tekijät havaitsevat uusien työtapojenhyödyt ja motivoituvat hankkimaanniiden käytön osaamista. Ihmiselle onmyös tyypillistä, että hyödyt pitäisipystyä havainnollistamaan ja käyttöneuvomaan mahdollisimman konk-reettisesti. Näyttämällä, miten teh-dään ihan oikeasti oikeissa käyttöti-lanteissa, voidaan asia havainnollis-taa parhaiten. Lopputulosmallit ovathyviä, mutta eivät ne kerro sitä, mil-

lä prosessilla ne tuotettiin. Ei kuop-pa maastossakaan kerro, miten sekaivettiin, näyttämiseen tarvitaankaivaja ja lapio.

Uusien menetelmien omaksumi-nen edellyttää kunnollista ohjeistus-ta

Olemme nykyisin hyvin paljonsiirtämässä oppimateriaalia verkkoonja uskomme siihen, että ihmiset pys-tyvät hyödyntämään sitä uusien työ-tapojen omaksumisessa. Tämä ei vält-tämättä toimi, sillä:• Passiivisena verkossa oleva ohje

ei hypähdä keneenkään tienvii-taksi, ellei sitä ole liitetty sentyöpolun varteen, jossa päivit-täin kuljemme. Jatkamme enti-seen suuntaan, ellei joku viittamuistuta meitä uudesta reitistä.(Mainostajat tietävät tämän hy-vin, heiltä voisi ottaa oppia.)

• Vaikka ohje tulisi vastaankin, voise olla kirjoitettu meille tunte-mattomalla kielellä, emme ym-märrä sitä. Ohje, joka ei viestiihmiselle sitä, että se on tarkoi-tettu juuri hänelle ja lupaa hel-potusta tiettyyn ongelmaamme,jää helposti huomaamatta. Kau-palliset kurssimainokset ovat esi-merkkejä siitä, miten juuri nämäasiat niissä painottuvat.

• Ohjeen on oltava tarpeeksi ha-vainnollinen ja kuvattava ongel-

manratkaisuprosessikin - valitet-tavan harvoin ohjeistaja tuleekirjoittaneeksi ohjetta tämä nä-kökulma mielessään. Hyvinusein havainnollistaminen vaa-tisi osaavan ihmisen näyttä-mään, kuinka asia oikeasti teh-dään ja kertomaan, miksi uusitapa on parempi kuin entinen.

• Ohjeissa pitäisi kytkeä apuväli-neen käyttö lopputuloksen ai-kaansaamiseen - erillään olevatja toisiin liittymättömät ohjeeteivät anna selvää kuvaa siitä,missä kohdissa työvaihetta mi-täkin välinettä kannattaa käyt-tää.

• Uusien työtapojen omaksumi-nen vie aikaa - aluksi työ edis-tyy hitaammin kuin entisellä ta-valla. Jos henkilöille ei varataaikaa uusien tapojen opiskeluun,eikä ole työntekotapojen taita-jia näyttämässä, miten työ teh-dään, niin ihmiset jatkavat teke-mistä vanhoilla tavoilla.

Hallitsematon muutos ja kiireaiheuttavat epävarmuutta ja

ahdistusta

Muurahaiset toteuttavat yleensäyhtä asiaa kerrallaan, kantavat sys-temaattisesti ruokaa tai kortta samaankekoon. Ihmisen elämässä jopa yksipäivä muodostuu monesta polusta jamonenlaisesta tekemisestä. Meillä onkotimme, harrastuksemme ja työpro-sessimme. Olemme jo pelkästääntöissä monenlaisten prosessipolku-jen maastossa ja tekemisemme riip-puvat kuljettavasta polusta. Olemmekantamassa korsiamme monenlaisiinkekoihin. Olemme varmaankin pyr-kineet suunnittelun avulla viitoitta-maan omaa tekemistämme, suunni-telleet päivittäisen ajankäyttömmeviikoiksikin etukäteen ja merkanneetsen kalentereihimme. Mitä useam-massa projektissa työskentelemme,sitä tärkeämpää oman työaikamme

Kuva. Uusi työväline, uusi mene-telmä.


jakamisen suunnittelu ja suunnitel-man muistiin merkitseminen on. Mi-käli yritämme selvitä vain työmuis-tin varassa ilman selkeästi merkittyäpolkua, joudumme rasittamaan muis-tiamme asioilla, joita voimme ulkois-taa ohjeiksi polkumme varrelle. Saa-tamme myös pelkän muistin varassatyöskennellessämme helposti arvioi-da väärin uusien töiden vaikutuksenajankäyttöömme ja antaa katteettomialupauksia. Selvät strategiset linjauk-set, niiden vaatimien hankkeiden pro-jektisointi ja kaiken työn etukäteis-suunnittelu takaavat omalta osaltaansen, että saamme ajoissa muistutuk-sia niidenkin vaatiman työajan huo-mioimisesta kalentereissamme.

Osan päivästä työskentelemmeyhdessä muiden ihmisten kanssa jajoudumme koordinoimaan ajankäyt-tömme heidänkin kanssaan. Projek-tin resurssoinnin yhteydessä on siiserittäin tärkeää varmistaa, että kaik-kien tarvittavien resurssien kalente-reihin tulee oikea-aikainen merkintätarvittavasta työpanoksesta. Samallaon myös varmistettava, että mahdol-lisesti tarvittavaan uusien menetelmi-en ja välineiden opiskeluun varataansiihenkin riittävästi aikaa.

Teoriassa siis näin, käytännös-sä tämä ei useinkaan toimi. Ihmisilletulee jatkuvasti tilanteita, joissa etu-käteen viitoitetun polun sijasta jou-dutaan yllättäviin tilanteisiin. Yrityk-sissä on yleistynyt ympäristön muu-tosten nopeaan reagointiin perus-tuva toimintatapa ja tehokkuudensekä resurssien optimoinnin vaati-mukset. Tämä johtaa väistämättälyhyellä tähtäimellä tapahtuvaansuunnitteluun ja siihen, että myös-kään ihmisten pitkäjänteinen työajansuunnittelu ei ole mahdollista.

Jos työkalenteriin ei ole mah-dollista työkuorman suuruuden takiajättää yllätysvaraa ja jos projektit jatyösuunnitelmat ja tekemistavat usein

muuttuvat, ovat ihmiset helposti ti-lanteessa, jossa he jatkuvasti 1) jou-tuvat suunnittelemaan kalenteriaanuusiksi, 2) muistelemaan mitä piti-kään tehdä, 3) miettimään muutos-ten vaikutuksia 4) tutkimaan mahdol-lisuuksien maastoa ja 5) viitoittamaanuusia polkuja. Tämä on ajatteluteh-tävä, joka vaatii aikaa sekin. Pahim-massa tapauksessa polun suunnittelukäy aivan mahdottomaksi, joudutaanvain tekemään akuutimmat tai hel-pommin näkyvät asiat sitä mukaa kunne tulevat vastaan. Toiminta alkaamuistuttaa viitoittamattomassa maas-tossa harhailevan yksittäisen muura-haisen reagointia maaston merkkei-hin - toimitaan tilannekohtaisesti jaimpulsiivisesti. Tällaisessa tilantees-sa ei enää ole selvää polkua eikä sel-vää päämäärää - ei ihmisillä eikä yri-tyksellä.

Muurahaiset löytävät oikeatpolut - ihmiset suunnittelevat

ne

Muurahaisten harhailu loppuu,kun optimaalisesti paras polku piir-tyy maastoon ja riittävän monta muu-rahaista alkaa kulkea sitä pitkin.Myös ihmisten määrätietoinen ja su-juva yhteistyö on mahdollista vain,jos me voimme viitoittaa polkummemahdollisimman hyvin etukäteen.Asiantuntijaorganisaatiossa tämä tar-koittaa myös organisaation tärkeim-

män resurssin, ihmisen toimintatapo-jen, rajoitusten ja kykyjen huomioonottamista kaikessa tekemisen suunnit-telussa ja ohjeistuksessa. Selkeästimerkittyjä polkuja pitkin on helppokulkea raskaammankin taakan kans-sa ja yhteistyön toimiessa syntyy val-mista hyvin tehokkaasti. Ihmisen vah-vuus on mahdollisuuksissa kuvitteel-lisestikin testata eri vaihtoehtoja pit-käjänteisesti, valita tulevaisuudenkannalta parhaalta vaikuttava etene-missuunta, valita hyvät varusteetmatkalle mukaan sekä rakentaa jopahyvä viitoitus polun varrelle omansekä muiden kulkijoiden muistin tu-eksi.

Vaikka elämä itsessään on yllä-tyksiä täynnä eikä tulevaisuutta voikoskaan täysin ennakoida, niin ihmi-nen on kautta aikojen kuvitellut jasuunnitellut tekemisensä etukäteenja dokumentoinut sekä ohjeistanuthyvät tavat (ja varoittanut edessä ole-vista vaaroista) seuraavaa, vastaavan-laista kertaa varten. Kauan aikaa sit-ten tieto siirtyi ihmiseltä toiselle näyt-täen ja puhuen. Nykyisin valta-osaihmisten toiminta-ohjeista ja tarvit-semasta tiedosta on talletettuna älyk-kääseen ympäristöömme kuten kir-joihin, tietokoneisiin ja tietoverkkoi-hin. Tietotyön asiantuntijoiden työ ontämän tiedon luovaa jatkojalostamis-ta tai hyödyntämistä uusissa tehtävis-sä. Työ sinällään edellyttää onnistu-akseen ajattelutoiminnan kaikkienkategorioiden käyttöä ja varsinkinongelmanratkaisutilanteissa on koke-muksesta vastaavanlaisista tilanteistahyötyä. Asiantuntijatyön rasittavuut-ta voidaan helpottaa suunnittelemal-la etukäteen mahdollisimman hyvinsekä tekemiset että niihin tarvittavaresurssipanostus tarvittavine kehittä-mistoimenpiteineen. Huolehtimallasiitä, että suunnitelmat ovat kaikillenäkyviä ja jokainen asiantuntija löy-tää työympäristössään automaattisestiviitteitä seuraavasta tehtävästään teko-ohjeineen taataan kehittämisproses-

Kuva. Selkeä suunnitelma, näky-vä polku.


sin hyvä eteneminen. Me haemmekuten muurahaisetkin toimintaohjei-ta ympäristöstämme. Ihminen tar-vitsee kuitenkin erilailla kuin muu-rahaiset aikaa ympäristön muutoksiinsopeutumiseen. Meidän toimintam-me edellyttää ymmärtämistä ja osaa-mista, eikä sitä synny hetkessä.Asiantuntijalle ei ole ominaista toi-mia sokeasti tässä ja nyt - ainakaanjos hän saa hiukankin miettimisaikaaennen toimintaansa. Parviäly on muu-rahaisten ratkaisu älykkääseen yhteis-toimintaan. Ihmiset toimivat luontai-sesti suunnitellen tekemisensä etukä-teen - jatkuva kiire ei ole ihmisellenormaali olotila.

Helena Venäläinen,FD Finanssidata Oy,[email protected]

Artikkeli on kirjoitettu syksyllä2001 Helsingin yliopiston Kognitio-tieteen laitoksen Connet -kurssillaJohdatus kognitiotieteisiin.

Lähteet:

Hakkarainen K., Lonka K., Lippo-nen L., (1999). Tutkiva oppiminen -älykkään toiminnan rajat ja niidenylittäminen. WSOY, Porvoo.

Laarini J., Kalakoski V., SaariluomaP.(2001) .Ihmisen tiedonkäsittely.Kirjassa Saariluoma P., KamppinenM., Hautamäki A., Moderni Kogni-tiotiede. Yliopistopaino, Helsinki.

Kamppinen M., Jokinen M., Saari-maa R.(2001). Kognitio ja kulttuuri.

Kirjassa Saariluoma P., KamppinenM., Hautamäki A., Moderni Kog-nitiotiede. Yliopistopaino, Helsinki.

Paukku T. (2001) Helsingin Sanomat/Tiede. Lähteet: Bonabeau E, Wallen-berg säätiö, Tukholma 10. syyskuuta2001, Swarm Intelligence, ScientificAmerican, maaliskuu 2000, Nature6. heinäkuuta 2000.

Keskustelu Helsingin yliopiston Kog-nitiotieteen laitoksen Connet-assis-tentti Jukka Purman kanssa syyskuus-sa 2001 auttoi myös huomattavastiajatusten selkiyttämisessä.

Yhdistyksen webbi-sivujenuudistamisen yhteydessä päätettiinuudistaa yhdistyksen ilmettä muu-tenkin. Syksyn 2001 aikana saa-puneista logoehdotuksista johto-kunta valitsi voittajaksi Eija Hyy-pän ehdotuksen ”Leimaus”. Ku-vassa Systeemityöyhdistys Sytykery:n puheenjohtaja Pekka Forse-lius luovuttaa voittajalle palkin-noksi Data Clubin 250 • lahjakor-tin.

Sytyke ry:n logokilpailuratkennut


Lyhytkestoinen muisti jakäytettävyys

Sinikka Hiltunen,UTA

Artefaktin, vaikkapa tietokone-ohjelman, käytettävyyteen vaikuttaahyvin suuresti ihmisen kognitiivisetkyvyt. Niistä pitkälti riippuu, mitähän pystyy omaksumaan ja mitennopeasti. Kognition alueella taas ni-menomaan työmuisti asettaa suuriarajoituksia sille, miten vaikkapa no-viisikäyttäjä voi upouutta ohjelmaahyödyntää. Monia näitä rajoituksiavoidaan kuitenkin välttää hyvälläsuunnittelulla...

1. Lyhytkestoisen muistinrakenne

1.1 Sensoriset muistit

Lyhytkestoinen muisti koostuuns. sensorisista muisteista ja työmuis-tista. Sensoriseilla muisteilla tarkoi-tetaan aisteihin välittömästi liittyviämuistijärjestelmiä, joilla aistitieto ote-taan vastaan. Tärkeimmät niistä ovatvisuaalinen ja auditiivinen sensorinenmuisti, joista käytetään myös nimi-tystä ikonimuisti ja kaikumuisti.

Ikonimuistia tutki ensimmäisenkerran Sperling v. 1960, jolloin hänhavaitsi, että ärsykkeet säilyvät het-kellisesti muistikuvissa, vaikka netodellisesti olivat jo hävinneet näky-vistä. Sittemmin on todettu, että iko-nimuistin kesto on noin puoli sekun-tia.

Kaikumuistia on tutkittu saman-tapaisilla kokeilla, kuin Sperling tut-ki ikonimuistia, ja niissä on havaittu,että kuuloärsyke on kuultavissa vielä

silloinkin, kun se jo fysikaalisesti onkadonnut. Kaikumuistin kestoksi onmitattu noin 1-3 sekuntia.

1.2 Työmuisti

Työmuisti viittaa järjestelmään,jossa informaatiota säilytetään väli-aikaisesti ja manipuloidaan monimut-kaisten kognitiivisten tehtävien, ku-ten kielen ymmärtämisen, oppimisenja päättelyn aikana.

Työmuistin kapasiteetti on rajal-linen; eri tutkimusten mukaan 5-7 ±2 toisistaan riippumatonta yksikköä.Kapasiteettia voidaan kasvattaa liittä-mällä sekä uusia, opittavia että säilö-muistista haettuja yksiköitä toisiinsasuuremmiksi kokonaisuuksiksi, jakognitiivisen taituruuden katsotaan-kin perustuvan tähän liittämistaitoon.Myös työmuistin kesto on rajallinen,noin 20 s ilman kertausta.

Rakenteellisesti työmuisti ja-kaantuu keskusyksikköön, fonologi-seen kehään ja visuo-spatiaaliseenvarastoon. Nämä säilyttävät kertaa-malla (rehearsal) visuaalisen ja kie-lellisen aineiston työmuistissa. Mah-dollisesti muitakin varastoja on (esim.tuntomuistille ja musiikille). Työ-muisti hakee tietoa säilömuistista kä-siteltäväkseen. Se myös siirtää tietoasinne, jos asiaa kerrataan tai muutentyöstetään, muutoin se katoaa muis-tista. Työmuistin avulla pystytäänmyös yhdistelemään uutta ja vanhaatietoa sekä siirtämään uutta tietoa tal-lennettavaksi pitkäkestoiseen muis-tiin. Esim. Alzheimerin tautia sairas-tavilla potilailla on todettu jo taudinalkuvaiheessa heikkenemistä työ-muistissa.

Keskusyksikkö on työmuistinkeskeinen järjestelmä, joskin sitä ontutkittu kaikkein vähiten. Baddeleyotti keskusyksikön malliksi Norma-nin ja Shallicen vuonna 1980 kehit-tämän informaatiovirtamallin, jonkamukaan useita automatisoituneitaskeemoja toimii samanaikaisesti jaosa niistä toimii automaattisesti. Nekäynnistyvät ulkoisten vihjeiden lau-kaisemana. Tarkkaavaisuuden suun-taamista valvoo valvontajärjestelmäSAS (Supervisory Attentional Sys-tem), jonka kapasiteetti on myös ra-jallinen. Se ratkaisee suunnitteluun japäätöksentekoon liittyviä tehtäviä,toimii tilanteissa, joissa automaatti-set toiminnot ovat joutumassa risti-riitaan keskenään, sekä tilanteissa,jotka arvioidaan vaarallisiksi tai muu-ten hälyttäviksi. SAS ehkäisee taiaktivoi skeemojen toimintaa ohi au-tomaattisten järjestelmien.

Fonologista kehää on tutkittukaikkein eniten. Sanallisen informaa-tion äännehahmo säilyy fonologises-sä kehässä noin yhden tai kahden se-kunnin ajan lähinnä siten, että infor-maatiota kerrataan ns. sisäisen pu-heen avulla (mikä ei vaadi välttämät-tä sitä, että äänihuulet liikkuvat).Tutuin tilanne, jossa fonologinen kehätoimii, lienee se, jossa katsot nume-ron puhelinluettelosta ja kertaat sitämielessäsi, kunnes olet näppäillytsen. Tämän prosessin avulla voidaanmyös (esim. luettua) visuaalista in-formaatiota koodata fonologiseenkehään.

Fonologisen kehän laboratorio-tutkimuksista voidaan mainita mm.seuraavat tulokset:


- fonologisen samankaltaisuudenefekti: äännehahmoltaan saman-kaltaiset ärsykkeet unohtuvathelpommin kuin semanttisesti(merkitykseltään) samankaltai-set

- irrelevantin puheen (merkityk-settömät sanat, tavut tai vieras-kielinen puhe) suuri häiritse-vyys: irrelevantilla puheella onilmeisesti suora pääsy fonologi-seen taltioon

- sanan pituusefekti: pitkien sano-jen kertaaminen fonologisessakehässä kestää ilmeisesti kauem-min kuin lyhyiden, minkä vuok-si ne unohtuvat helpommin

- ensimmäinen ja viimeinen efektikatoavat kokonaan, jos sanojenkertaaminen estetään artikulato-risen häirintätehtävän avulla(esim. koehenkilö toistaa ääneentavua pa-pa-pa).

Laboratoriotutkimusten lisäksion havaittu, että fonologinen kehäosallistuu lukemisprosessiin (sanojenpitäminen mielessä, kun siirrytäänsivulta toiselle), monimutkaisten asi-oiden ymmärtämiseen, tarkkuuttavaativiin tehtäviin ja pitkäkestoiseenfonologiseen oppimiseen (esim. äi-dinkielen tai vieraan kielen oppimi-nen).

Visuo-spatiaalinen varasto säi-lyttää näköinformaatiota, vastaa mie-likuvien ylläpidosta ja käsittelystä.Siihen liittyy sekä visuaalinen ettäspatiaalinen ulottuvuus, jotka toden-näköisesti perustuvat erillisiin her-mostollisiin mekanismeihin. Visuaa-linen komponentti liittyy hahmontun-nistukseen (mikä?), kun taas spati-aalinen komponentti liittyy kohteenavaruudellisen aseman prosessointiin(missä?).

Samanaikainen artikulatorinenhäirintätehtävä (vaikkapa tavun pa-pa-pa toistaminen) ei vaikuta visuo-spatiaaliseen varastoon (esim. siihen,miten hyvin taitavat shakinpelaajatmuistavat peliasemia). Sen sijaan vi-suo-spatiaalinen häirintätehtävä(esim. jonkin helpon kuvion naput-taminen sormella pöytään) vaikuttaa.Myös visuaalinen kuvittelutehtävähäiriintyy tällaisessa tilanteessa.

1.3 Jaettu tarkkaavaisuus

Ihminen pystyy suorittamaantarvittavan kognitiivisen tehtävän par-haiten silloin, kun hän voi suunnatatarkkaavaisuutensa yhteen asiaan ker-rallaan. Jos hän joutuu jakamaan tark-kaavaisuutensa kahden tai useammanasian kesken, toiminnot hidastuvat javirheiden mahdollisuus kasvaa. Jaet-tua tarkkaavaisuutta voi kuitenkin jos-sain määrin harjoitella, jolloin ilmei-sesti muistettavat yksiköt yhdistyvättoisiinsa eikä esim. työmuistin kapa-siteetin rajoitukset pääse vaikutta-maan samalla tavalla kuin ilman har-joittelua. Myös sillä on vaikutusta,miten samankaltaisia jaetun tarkkaa-vaisuuden kohteena olevat asiat ovat.Samankaltaisuus voi ilmetä ärsykkeenmodaliteetin (visuaalinen vs. auditii-vinen), prosessoinnin tason, muisti-koodien tai vaadittavien reaktioidentasolla. Jos asiat esim. vaativat toi-nen näkö- ja toinen kuuloärsykkeenkäsittelyä, tarkkaavaisuuden jakami-nen on helpompaa.

2. Lyhytkestoinen muisti jakäytettävyys

2.1 Näkyvyys, tieto ulkopuolellavs. päässä

Donald Norman (1988) pitääyhtenä tärkeimpänä käytettävyyden

kriteerinä näkyvyyttä (visibility).Tällä hän tarkoittaa sitä, että artefak-ti jo itsessään kertoo, miten sitä käy-tetään. Jos ”käyttöohje” on kerrotta-va kyltillä tai kilvellä (esim. ovessakilpi ”Työnnä”), artefaktin suunnit-telu on jo sinällään epäonnistunut.Tähän liittyy myös hänen tekemänsäero siitä, onko tieto päässä vai senulkopuolella. Silloin kun tieto on ul-kopuolella, sitä ei tarvitse opetellaerikseen.

Normanin mukaan artefakti voi-daan suunnitella myös siten, että senrakenne ominaisuuksillaan estääesim. artefaktin kokoamisen väärin.Estäminen voi olla fyysistä (osat ei-vät sovi toisiinsa kuin yhdellä taval-la), semanttista (jokin teksti osassakertoo sen paikan), kulttuurista (so-siaalistumisen myötä opitut itsestään-selvyydet) tai loogista (esim. osia eisaa jäädä tähteeksi).

Lyhytkestoisen muistin kannal-ta tällainen suunnittelu takaakin hy-vän käytettävyyden. Kun artefakti joitsessään kertoo, miten sitä käytetääntai miten se kootaan, työmuistin kuor-mitus jää mahdollisimman vähäisek-si ja työ sujuu helposti ja nopeasti jaantaa tyydytyksen tunteen. Jo ohje-kilpien käyttö tai semanttiset tekstitkoottavissa osissa aiheuttavat sen, ettätyömuistin keskusyksikkö kuormittuuja tarkkaavaisuus joudutaan suuntaa-maan kyseiseen seikkaan eikä työsuju enää täysin automaattisesti kuinitsestään.

Myös Faulkner toteaa omassateoksessaan (1998), että tietokonejär-jestelmien tulee olla sellaisia, etteikäyttäjä edes huomaa koko järjestel-mää vaan voi keskittyä tehtäväänsä.Jos tarkkaavaisuus joudutaan jaka-maan itse tehtävän ja ohjelman vaa-


timien toimenpiteiden kesken, tehtä-vän suoritus heikentyy ja virheidenmahdollisuus kasvaa, etenkin, jos itsetehtävä ja vaaditut toimenpiteet kuor-mittavat samaa modaliteettia, esim.näköä.

2.2 Aistit

Faulkner on kuvannut kirjassaanhyvin tarkkaan eri aisteihin, etenkinnäköön ja kuuloon liittyviä seikkojasekä niiden vaikutusta tietokoneiedenja niiden ohjelmien suunnitteluun.Hän mainitsee mm., että auditiiviseen(hälytys)signaaliin reagoidaan nope-ammin kuin visuaaliseen ja että au-ditiivisia signaaleja kannattaa käyt-tää esim. silloin, kun näköaisti on joylikuormitettu tai valaistus on huo-no. Nämä seikat sopivat hyvin myösikoni- ja kaikumuistin eroihin. Audi-tiiviseen hälytyssignaaliin reagoimistaauttaa myös se, että signaali jää kai-kumaan kaikumuistiin pidemmäksiaikaa kuin vastaava näkösignaali.Vaikka järjestelmän käyttäjä olisimiten keskittynyt tehtäväänsä, audi-tiivinen hälytys saa silloin paremminhänen tarkkaavaisuutensa osakseen.

2.3 Direct vs. linguisticmanipulation

Faulkner käsittelee myös laajastikielellisten käskyjen ja suoran ohja-uksen (esim. hiirellä käytettävät iko-nit) etuja ja haittoja. Ikonit ovat tyyp-piesimerkki pään ulkopuolella olevas-ta tiedosta ja sen vuoksi ne edistävätjärjestelmän hyvää käytettävyyttä.Joskus ne kuitenkin saattavat olla vai-keasti tulkittavia tai johtaa jopa vir-hetulkintoihin.

Toisaalta esimerkiksi funktio-näppäimiin sisällytetyt kielelliset ko-mennot vaativat opettelemista ja kuor-mittavat työmuistia etenkin opettelu-

vaiheessa ja noviisikäyttäjien kohdal-la. Kuitenkin sen jälkeen, kun käs-kyt on opittu, työmuistin kuormitushelpottuu, toiminnot automatisoituvatja tarkkaavaisuus voidaan suunnatajälleen pelkästään tehtävään. Funk-tionäppäimet sopivat myös paremminkäytettäviksi 10-sormijärjestelmänkanssa kuin hiiri tai vastaavat, koskakäden nostaminen hiirelle ja palaut-taminen takaisin näppäimistölle, jol-loin oikeaa kohtaa joutuu taas etsi-mään, vievät enemmän aikaa kuinfunktionäppäinten käyttö sen jälkeen,kun niiden toiminnot on opittu. Kie-lellinen ohjaaminen on myös yksise-litteisempää ja joustavampaa kuinikonit tai vastaavat.

Kielellisiin ohjeisiin liittyy kui-tenkin eräs toinen seikka: niistä tu-lee helposti liian pitkiä ja monimut-kaisia. Muistin kannalta ei oikeastaanole väliä sillä, mitä muotoa käytetään(valikkoa, kysymystä ja vastausta tailomaketta), kunhan semanttinen viestion lyhyt ja yksiselitteinen. Muutentyömuistissa 7 yksikön kapasiteettihelposti ylitetään ja tarkkaavaisuusjoudutaan suuntaamaan kokonaanpois tehtävästä tietokonejärjestelmänohjaamiseen. Tämä korostuu erityi-sesti paitsi noviisien kohdalla, myöskenen tahansa vieraskielisen käyttä-jän kohdalla: vaikka järjestelmänviestit ja ohjeet olisivatkin käännetytäidinkielelle, käännös voi olla vir-heellinen tai vaikeasti tulkittavissaesimerkiksi alan terminologian vuok-si. Faulkner suositteleekin termino-logian sijasta luonnollisen kielenkäyttöä, mikä ilman muuta vähentäätyömuistin kuormitusta.

Norman puolestaan varoittaa il-miöstä nimeltä ”creeping featurism”.Ohjelmien kehittymisen myötä niihinhelposti innostutaan lisäämään yhäenemmän toimintoja ja yksityiskoh-

tia, jotka paitsi vievät muistitilaa javaativat taas uuden tietokoneen hank-kimista myös kuormittavat sekä pit-käkestoista että lyhytkestoista muis-tia. Mitä enemmän yksityiskohtiaesimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmas-sa on, sitä varmemmin ne jäävät ko-konaan käyttämättä keskimääräisel-tä käyttäjältä. Vaikka jokin ohjelmanhienous säästääkin käyttäjän aikaa,jos sen osaa, ei monellakaan käyttä-jällä ole omien työtehtävien keskelläaikaa ruveta ottamaan hienouksistaselvää, jos tehtävän muutenkin pys-tyy suorittamaan. Jos sitä taas ei pystysuorittamaan, toiminnon mieleenpa-lauttaminen ja ohjeiden etsiminen voiviedä kohtuuttomasti aikaa ja aiheut-taa käyttäjässä tarpeetonta ärtymystäja stressiä. Ja jälleen kerran huomi-on joutuu jakamaan tehtävän ja toi-minnon kesken ja työmuisti saattaakuormittua pahastikin, ennen kuintoiminto löytyy. Käytettävyyden kan-nalta siis myös yksinkertaisuus onvalttia. Faulkner mainitsee toiminto-jen porrastamisen siten, että taituri-käyttäjä saa tarvittaessa myös hieno-uksia käyttöönsä, kun taas aloittelijavoi ja saa tehtävän tehdyksi myös il-man sitä.

2.3 Ihmisen muut kognitiivisettoiminnot

Normanin mukaan ihmismielel-le on tyypillistä etsiä säännönmukai-suuksia, rakentaa malleja (prototyyp-pejä) ja yhdistellä asioita joskus mie-livaltaisestikin. Tämä johtunee aivantyypillisesti työmuistin kapasiteetinrajoituksista: yhdistelemällä kokonai-suuksia toisiinsa, uutta vanhaan jne.yksikkökokoa voidaan suurentaa jamielessä voidaan käsitellä suuriakinkokonaisuuksia samanaikaisesti. Täl-löin poikkeukset ja harvinaisuudetjäävät kuitenkin helposti huomaamat-ta, mikä pitäisi ottaa huomioon suun-


nittelussa. Se, että esimerkiksi jokinhälytys tietokonejärjestelmän toimin-nassa on harvinainen, ei takaa, ettäse tulee huomatuksi. Huomion kiin-nittämiseen tarvitaan silloin jotaintodella poikkeavaa, esim. äänisignaalimuuten visuaalisten signaalien kes-kellä. Parasta tietysti on, jos tällaisetseikat voidaan suunnittelussa koko-naan välttää.

Edelleen biologiselle järjestel-mälle on digitaaliseen järjestelmäänverrattuna tyypillistä tehdä virheitä.Tällöin digitaalisen järjestelmän teh-tävä on estää niitä tai ainakin ehkäis-tä niiden seurauksia. Virheiden kan-nalta muisti ja oppiminen ovat kaksi-piippuinen juttu. Toisaalta oppiminenja tiedon jäsentyminen uusina koko-naisuuksina työmuistista pitkäkestoi-seen muistiin on omiaan vähentämäänvirheitä. Toisaalta taas automatisoi-

tuneille toiminnoille on ominaistajoustamattomuus ja se, että pienikinväärä vihje voi johtaa virhetoimin-toon.

Sekä Norman että Faulkner ko-rostavat teoksessaan palautteen mer-kitystä: käyttäjän on saatava välittö-mästi palautetta siitä, että hänen te-kemänsä toiminto on ollut oikea taiväärä. Tällöin hän voi joko automaat-tisesti jatkaa toimintaansa tai sittenkorjata tekemänsä virheen välittömäs-ti, jolloin sen seuraukset jäävät mah-dollisimman vähäisiksi. Myös muis-tin kannalta on tärkeää, että palautetulee heti, sillä työmuistin kesto onniin rajallinen, että liian myöhääntuleva palaute voi johtaa uuteen vir-hetoimintoon ja tilanteen pahenemi-seen, kun käyttäjä ei enää pysty kä-sittämään, miten ja missä hän on teh-nyt virheen.

In English På svenska

helka-palvelut

webmaster

Tietokanta: HELKA - Helsingin yliopiston kirjastot

Perushaku Yhdistelmähaku Hakusana(t):

Pikarajaus:

Ei rajaustaViimeiset 10 vuottaElektroniset kausijulkaisut

Valitse hakutyyppi:

nimekenimeke (sanahaku)tekijä (selaus)tekijä (sanahaku)lehden nimilehden nimi (sanahaku)asiasana (selaus)asiasana (sanahaku)vapaasanahakuISBN- muu standardinumerovuosisijaintiUDK- muu luokituskomentohaku

10 viitettä/sivu

Hae Tyhjennä

Kuva1: Onnistunut käytettävyys. Tieto ulkona, ei päässä, selkeät tekstit, iso näkyvä fontti, yksiselitteiset teks-tit luonnollisella kielellä. Jokainen lukutaitoinen, kirjaston hakumenetelmien ja tietokoneiden alkeet tuntevaosaa käyttää jopa ilman opastusta ja ikääntyneetkin lyhyen opastuksen jälkeen. Mitään ei oikeastaan tarvitseosata ulkoa.

Sinikka Hiltunen,kääntäjä ja tulkki,NLP-kouluttaja ja tutkija,joka nyttemmin opiskelee myöskognitiotiedettä[email protected]

Kirjallisuutta:

Baddeley A., 1990, Human memo-ry. Theory and Practice, Hove, Law-rence Erlbaum

Faulkner C., 1998, The Essence ofHuman-Coputer Interaction, Edin-burgh, Pearson Education Ltd

Saariluoma P., 1990, Taitavan ajatte-lun psykologia, Otava

In English På svenska

helka-palvelut

webmaster


Terveydenhuollon järjestelmätja multimedia

Tietojärjestelmillä välillisiä tai välittömiävaikutuksia potilaiden terveyteen

Kristiina Häyrinen jaPekka Turunen,SHIFTEC-tutkimusyksikkö,Kuopion yliopisto

Terveydenhuolto on uusienhaastavien tehtävien edessä. Haasteitasynnyttävät mm. väestön ikääntymi-nen, elintapojen muutokset, yhä uu-sien sairauksien löytyminen, ihmis-ten kasvava kiinnostus omasta terve-ydestään ja uudet kalliit lääkkeet (esi-merkiksi uudet AIDS- ja syöpälääk-keet). Samalla tietotekniikan käyt-töönotto terveydenhuollossa on ollutpääsääntöisesti useita vuosia moniamuita toimialoja jäljessä. Terveyden-huollossa lääkkeeksi resurssipulaanon nähty alueen ominaispiirteet huo-mioonottavan tietotekniikan kehittä-minen.

Terveydenhuollossa ollaan siir-tymässä paperisesta potilaan sairaus-kertomuksesta elektroniseen potilas-kertomukseen, mutta osa potilastie-doista säilytetään vielä perinteisessämuodossa mm. paperilla tai filmeil-lä. Elektroninen potilaskertomus, jo-hon potilasta koskevaa tietoa kerä-tään, on ehkä eniten lääkärin toimin-taa mullistava tietojärjestelmä. Mul-timediatiedon (esim. kuva, ääni, py-säytyskuva, liikkuvakuva ja edellisiinliittyvä teksti) saaminen digitaaliseenmuotoon on yksi askel kohti tehokastapotilaskertomusta. Huimat visiot eri-laista multimediaa sisältävistä, puhet-ta ymmärtävistä ja lääkäriä diagnoo-sin teossa neuvovista potilaskerto-

muksista ovat valitettavasti vielä kau-kana tulevaisuudessa. Terveydenhuol-lolle tyypillisten standardien ja mul-timedian tunteminen helpottaa järjes-telmien kehitystyötä. Parempien jär-jestelmien kautta päästään myös laa-dukkaampaan potilaiden hoitoon.Viime kädessä potilaan siirtelyllä jaajantasattomalla tiedolla voi olla vai-kutuksia jopa potilaan terveydenti-laan.

Potilaan hoidon eri vaiheissatarvitaan aikaisemmilla ja kyseen-omaisella hoitokäynnillä kerättyä tie-toa. Toimintayksikössä voi olla mon-ta erillistä tietojärjestelmää, joissajokaisessa säilytetään samaa potilas-ta koskevaa tietoa erillisinä tiedostoi-na. Lisäksi tietojärjestelmät eivät ainapysty vaihtamaan tietoja keskenään taikäyttämään samoja tiedostoja. Täl-löin eräät tiedot kerätään useaan ker-taan, jolloin tietojen kokonaismääräkasvaa ja ylläpito vaikeutuu. Tämäyhdistettynä jatkuvasti kasvavaan tie-tomäärään saattaa luoda varsin hank-alasti hallittavia tilanteita.

Multimedia terveydenhuollossa

Terveydenhuollon tietoteknii-kassa käsitellään kaikkia multimedi-an tietotyyppejä: merkkipohjaistatekstiä, kuvaa, vektorigrafiikkaa, ään-tä, biosignaaleja, videokuvaa ja ska-laareja. Terveydenhuollossa syntyvääkuvatietoa ovat mm. radiologiset ku-vat, yksittäiset kuvat ja videokuva.Erilaisen kuvatiedon määrä on suu-

ri; joillakin terveydenhuollon alueil-la lähes kunnallisteknisen toiminnanluokkaa.

Radiologialla tarkoitetaan lääke-tieteellistä kuvantamista eli kansan-omaisemmin röntgenkuvien ottamis-ta, jossa kehon anatomia ja toimintakuvataan kudoksia läpäisevällä ener-gialla. Radiologista kuvatietoa saa-daan kuvaustutkimuksissa. Niissäkäytetään apuna ultraääntä tai sähkö-magneettista säteilyä, joka voi ollaröntgensäteilyä, gammasäteilyä tairadioaaltoja. Röntgentutkimusmene-telmiä ovat natiivi-, läpivalaisu-, var-joaine-, ultraääni- tietokonetomogra-fia-, isotooppi- ja magneettitutkimuk-set. Tutkimuksen tuloksena saadaankuva ja radiologian lausunto.

Yksittäisiä kuvia, jotka otetaankameralla tai pysäytyskuvina video-kameralla, hyödynnetään mm. silmä-taudeissa silmänpohjakuvauksissa,patologiassa mikroskooppikuvissa,ihotaudeissa ja maha- ja suolistotä-hystystutkimuksissa. Videokuvaa onhyödynnetty mm. ihotaudeissa, pa-tologiassa mikroskooppitutkimuksis-sa ja tähystyksissä.

Biosignaaleihin kuuluvat mm.elektrokardiografia (EKG), elekt-roenkefalografia (EEG) ja elektro-myografia (EMG). EKG:tä käyte-tään sydänlihaksen toiminnan diagno-soinnissa ja siinä rekisteröidään sy-dämen tuottamia biosähköisiä ilmi-öitä. EKG voidaan esittää skalaari-


tai vektoriesityksinä. EEG:n avullarekisteröidään aivojen spontaaniasähköistä toimintaa pään iholle ase-tettujen elektrodien avulla ärsykkeet-tömässä ympäristössä. Tuloksena saa-daan EEG-käyrä tai -kartta. EMG:takäytetään lihaksen toiminnan tutki-misessa. Lihaskudos on sähköisestivarautunut. Iholle asetettujen elekt-rodien tai neulaelektrodin avulla voi-daan rekisteröidä lihaksen synnyttä-miä sähköisiä signaaleja. Tuloksenasaadaan EMG-käyrä.

Graafisia käyriä saadaan mm.keuhkofunktiotutkimuksissa. Neovat mittauksia, joilla voidaan selvit-tää keuhkojen toimintakapasiteettisekä toimintahäiriön luonne ja vai-keusaste. Keuhkofunktiotutkimuksiinkuuluu mm. virtaus-tilavuusspiromet-ria, jolla mitataan keuhkojen tuule-tustehokkuutta eli ventilaatiota. Vir-taus-tilavuusspirometri on hengitys-virtausanturilla varustettu dynaami-nen spirometri, josta saadaan sähköi-sesti sekä virtaus- että tilavuussignaa-li, joista muodostuu virtaus- ja tila-vuussilmukoita.

Terveydenhuollossa syntyvästäkuvatiedosta, biosignaaleista ja graa-fisista käyristä muodostuu multime-diaa kun ne yhdistetään keskenään taitekstimuotoisen tiedon esimerkiksilähetteen tai lausunnon kanssa.

Multimedian tallentaminentietojärjestelmiin

Tänä päivänä kaikki terveyden-huollossa syntyvä multimedia voidaantuottaa digitaalisessa muodossa, mut-ta ongelmaksi muodostuu niiden ar-kistointi ja siirtäminen eri tietojärjes-telmien välillä. Terveydenhuollossalait, asetukset, ohjeet ja määräyksetmäärittelevät, kuinka sähköisen säi-lytyksen on tapahduttava. Potilaidenterveyden ja oikeusturvan vuoksi toi-miala on monia muita aloja säännel-lympää.

Elektroniset arkistot auttavattiedon nopeampaa valikoitua saantiaja helpottavat sen valikoitua hävittä-mistä, kun tieto on käyttötarkoituk-seensa nähden vanhentunut. Vuonna1994 säädetyssä arkistolaissa anne-taan ohjeet pysyväissäilytyksestä.Konsultaatio-, radiologia- tai labora-toriopalveluja toiselle toimintayksi-kölle antaessaan on palvelujen tuot-tajan varmistettava, etteivät nämä tie-dot yhdisty palvelun tuottajan omiinpotilastietoihin ja että niitä säilytetäänvain palvelun tuottamisen varmista-miseksi vaadittavan ajan. Arkistolai-toksen hyväksymä median, mm. lää-ketieteellisten kuvien ja biosignaa-lien, tallennusmuoto on 1600 bittiätuumalle tallentava kelanauha, jokaon määräajoin kelattava tai kopioita-va uudelle nauhalle. Pitkäaikainensähköinen säilyttäminen edellyttääkaikkien potilaan hoitoon liittyvientietojen arkistokelpoisuutta. Multime-dian on täytettävä säilyvyysominai-suudet. Arkistoinnissa on otettavahuomioon myös tallennettavan tiedonsuuri määrä. Digitaalisen sairausker-tomusarkiston ja kuva-arkiston voiyhdistää. Kuvat arkistoidaan nykyi-sin optisille tai magneto-optisille le-vyille ja magneettinauhoille.

Picture Archiving and Commu-nication System (PACS) tarkoittaakuvaverkkojärjestelmää, jossa digi-taalisia radiologisia tai muiden kuva-ustutkimusten kuvia tuotetaan, kuviaja niihin liittyviä lähetteitä ja lausun-toja siirretään tietoverkossa, kuviakäsitellään kuvatyöasemilla ja arkis-toidaan digitaalisessa muodossa. Ku-vaverkkojärjestelmä koostuu kuvaus-tutkimuksissa tarvittavista osista, ku-ten kuvauslaitteista, kuvatyöasemis-ta, kuva-arkistoista ja kuvansiirtover-koista.

Tekniikka mahdollistaa kuva- japotilastietojen yhdistämisen yhdeksitoimivaksi järjestelmäksi sillä edel-lytyksellä, että sitoudutaan käyttä-

mään laajalti hyväksyttyjä, käytössäolevia standardeja eri järjestelmienvälillä. Ongelmana on standardienpuuttuminen tai se, että olemassa ole-via standardeja ei ole otettu käyttöön.Standardithan saavat merkityksensävasta, kun niitä aletaan hyödyntää.Voitaisiinkin kärjistäen sanoa, ettästandardia ei ole olemassa ennen kuinsitä on alettu käyttää.

Terveydenhuollon multimedianstandardit

Standardointia tehdään ohjel-mistojen tuottajien ja tietoteknistenratkaisujen käyttäjien välisinä kah-denkeskisinä sekä kansainvälisinäsopimuksina. European Committeefor Standardization (CEN) laatii eu-rooppalaisia standardeja terveyden-huollon tietojenkäsittelyn alueelle.Terveydenhuollon tietojärjestelmienstandardoimistyötä tehdään CEN:nMedical Informatics -teknisessä ko-miteassa (CEN/TC251) ja sen seit-semässä työryhmässä. Maailmanlaa-juisesta standardoinnista vastaa Inter-national Standardization Organisati-on (ISO).

Tietojärjestelmästandardit mah-dollistavat uusien avoimien järjestel-mien rakentamisen. Avoimet rajapin-nat ja yleiset komponenttimäärityk-set mahdollistavat eri valmistajientuotteiden ja komponenttien helpom-man yhdistämisen. Komponentti to-teuttaa jonkin sovelluksen kannaltatarpeellisen toiminta- tai tiedonkäsit-telykokonaisuuden. Avoimuutta onperusteltu myös läpinäkyvyydellä jajäljitettävyydellä. Jopa pelkästäänavoimen lähdekoodiin siirtymistä onperusteltu hoidon todistettavuudella.

Terminologiset määrittelyt poh-jautuvat terveydenhuollon toiminnankuvauksiin. Esimerkkinä tästä on äi-tiyshuollon palveluprosessi eli palve-luketju, joka alkaa odottavasta äidis-tä ja hänen perheestään ja johon kuu-


luu mm. terveyskeskuksen ja synny-tyssairaalan eri toimintayksikköjä.Koko palveluketju on saatava selvil-le, jotta voidaan löytää ja määrittääyhdenmukaiset elementit, käytönkannalta välttämättömät tiedot ja nii-den käyttötarkoitus sekä todeta eri-laisuudet. Tavoitteena on mallinnus,jonka pohjalta on mahdollista raken-taa yksityiskohtaisia malleja eri osa-järjestelmiä varten.

Kolme kansainvälisesti hyväk-syttyä ja tunnettua terveydenhuollonmultimediaan liittyvää standardia ovatDigital Imaging and Communicationin Medicine -standardi (DICOM),Health Level 7 (HL7) ja ClinicalImage Access Service (CIAS). Digi-taalisten kuvien tallentamiseen ja siir-toon on tarkoitettu Digital Imagingand Communication in Medicine -standardi (DICOM). DICOM-stan-dardi on sopimus siitä, missä järjes-tyksessä ja missä muodossa erilais-ten ja eri tavalla mitattujen ja käsitel-tyjen kuvien ja kuvasarjojen taltioin-ti tehdään. Standardi käyttää oliopoh-jaista palvelun tarjoaja- ja käyttäjä-rakennetta. DICOM-standardi onsaanut varsin laajan suosion radiolo-gian piirissä.

Health Level 7 (HL7) tiedon-siirtostandardin avulla tietojärjestel-mät voidaan yhdistää käyttäen vies-tejä rajapintana OVT-tyyppisesti.HL7 -standardissa määritellään stan-dardoidut viestityypit, joissa jokaises-sa on pakollisia tietoja sekä lisätieto-ja. Siinä on annettu monille hallinn-ollisille, teknisille ja lääketieteellisil-le tiedoille yhteisesti käytettäviä tie-tomäärityksiä. Koodistot jaetaan lää-ketieteellisiin, hallinnollisiin, tekni-siin ja Suomessa käyttämättömiinkoodistoihin. (HL7 Finland ry 1998)Suomen HL7 -yhdistys on sovittanutmääritykset Suomen oloihin. Suo-messa HL7 -yhdistystoiminta kutenmyös HL7 -standardi ovat saaneethyvin suuren suosion.

Clinical Image Access Service(CIAS) on Object ManagementGroupin (OMG) terveydenhuollontyöryhmän määrittelemä spesifikaa-tio. Siinä määritellään oliopohjainenliittymä ja tiedon rakenne, jolla voi-daan tuottaa kliinisiä kuvia. CIAStarjoaa myös keinot kuvien muunta-miseen DICOM-standardin muotoi-sista kuvista Internet-muotoisiksi,kuten GIF:ksi tai JPEG:ksi.

Lopuksi

Terveydenhuollossa multimedia,esimerkiksi erilaiset kuvat ja käyrät,ovat toistaiseksi pääasiallisesti kuva-kuorissa tai paperisessa muodossasairauskertomuksen välissä. Joskuspotilaskin itse kuljettaa kuvat muka-naan esimerkiksi terveyskeskuksestasairaalaan. Samaan aikaan esimerkik-si kunnallisteknisillä insinöörivetoi-silla alueilla kuvien siirto tapahtuupääosin elektronisesti.

Kuvaverkkojärjestelmän avullakuvatieto on mahdollista saada tal-lennettua elektroniseen muotoon.Tällöin työkäytäntöjä joudutaanmuuttamaan, mutta samalla on hy-vät mahdollisuudet parantaa toimin-nan laatua. Kuvatiedon tulisi olla lii-tettävissä myös sairaalan muihin tie-tojärjestelmiin. Tällöin tietosuojaa ja–turvaa koskevat seikat tulee olla huo-mioitu. Arkistoinnilta vaaditaan pal-jon, koska tiedon määrä on suuri jatietoa tiivistettäessä on otettava huo-mioon, että tieto ei saa hävitä. Mul-timediaa voidaan käsitellä työasemillamyös jälkeenpäin sekä lähettää tar-vittaessa konsultoitavaksi toiseen toi-mintayksikköön. Näin se mahdollis-taa palvelujen uudelleen järjestämi-sen, ja esimerkiksi radiologisten tut-kimusten osalta tämä vähentää poti-laiden saamaa sädeannosta, koskatarpeettomia uusintatutkimuksia eitarvitse tehdä. Erityisesti syöpäpoti-laille odotusajat ovat vähimmillään-kin henkisesti tuskallisia.

Avoimien tietojärjestelmien etu-na on se, että eri valmistajien laitteetja ohjelmat saadaan yhteistoimintaanja vaihtamaan tietoa keskenään. Täl-löin käyttäjien ei tarvitse olla yhdentoimittajan varassa. Jos tiedonsiirros-sa käytettävät standardit ovat kansain-välisesti hyväksyttyjä, silloin myöstoimittajien kansainvälinen kilpailu-kyky paranisi. Aina ei ole kuitenkaanaikaa odottaa ”kansainvälisesti rati-fioituja päätöksiä” vaan asioista jou-dutaan sopimaan kahdenvälisesti taialueellisesti. Toinen terveydenhuol-lossa kauan odotettu kehitysvaihe onkuvansiirtoa edistävien erilaistenmassatuotteiden (esimerkiksi kuvaavälittävien matkapuhelimien) yleisty-minen, hintojen halpeneminen ja nii-den kuvan laadun kehittyminen ter-veydenhuollon tarpeita vastaaviksi.

Kristiina Häyrinen jaPekka Turunen,SHIFTEC-tutkimusyksikkö,Kuopion [email protected]

Suositeltavia lähteitä:

Ensio, A. 39/1999. Strateginen sel-vitys terveydenhuollon tietojärjestel-mien standardisoinnista ja ehdotusSuomen panostuksesta standardoin-tiin tulevaisuudessa. Stakes. Aiheita.

Hartikainen, K., Kokkola, A. & Lar-jomaa, R. 4/2000. Elektronisen po-tilaskertomuksen sisältömääritykset.Osaavien keskusten verkoston julkai-suja.

Horiil, S.C., Prior, F.W., Bidgood,W.D.Jr., Parisot, C., Claeys, G. DI-COM: An Introduction to the Stan-dard.

http://www.xray.hmc.psu.edu/phys-resources/dicom/dicom_intro/index.html 18.10.2001.


Semantic Web- visio, teknologiat, sovellukset

Eero HyvönenHelsingin yliopisto jaHelsinki Institute for InformationTechnology (HIIT),Tietojenkäsittelytieteen laitos

Nykyinen WWW on kehitetty ih-mislukijaa varten. Kone ei verkon si-sältöjä juurikaan voi ymmärtää, ai-nostaan tarjota niitä ihmisen tulkit-tavaksi. Sisältöjen automaattinen tul-kinta on kuitenkin ensiarvoisen tär-keää älykkäiden ja helppokäyttöistenInternet-sovellusten kehittämiseksi.Semantic Web, merkitysten Internet,on visio seuraavan polven älykkääs-tä Internetistä, jonka käyttäjinä ovatihmisten ohella koneet. Visio on no-peasti muuttunut kansainväliseksi tah-totilaksi sekä tutkimus- ja standar-dointiohjelmiksi. Käytännön tasollaSemantic Web konkretisoituu ontolo-gia- ja XML-perustaisiksi “semantti-siksi” standardeiksi ja välineiksi, joi-den avulla WWW:ssä voidaan esit-tää sisältöjä ja toteuttaa seuraavanpolven älykkäitä Internet-sovelluksia.

1. Merkityksen ongelma

Nykyisen WWW:n tiedot onpääosin kuvattu siten, että niitä voi-daan helposti välittää ja näyttää ih-miselle. Esimerkiksi HTML on ul-koisen muotoilun kieli; otsikkomerk-kaus <H1>Otsikko</H1> ei ker-ro mitään merkkauksen sisällöstä il-man ihmisen tulkintaa. Internetinkäyttäjinä eivät kuitenkaan ole pel-kästään ihmiset, vaan yhä enevässämäärin koneet, erilaiset sovellusoh-jelmistot, hakukoneet (search robot),sähköisen kaupan agentit (shopbot),verkkomönkijät (web crawler) jne.Niille Internetin rakenteettomien si-

sältöjen tulkitseminen ja hyödyntämi-nen on vaikeaa.

Tiedon haku, tunnistaminen jalouhinta

Ongelmaa on lähestytty moninkeinoin: Tiedon haku (Baeza-Yates,Ribeiro-Neto, 1999) Internetissä pe-rustuu lähinnä kolmeen päämenetel-mään: “samoiluun” linkkejä seura-ten, aihekohtaisiin hakemistoihin(esim. Yahoo! ja dmoz (http://dmoz.org/) ja hakukoneisiin (esim.AltaVista ja Google). Tiedon tunnis-tamisessa (information extraction)(Pazienza, 1997) ideana on doku-menttien sanojen ja merkitysraken-teiden tunnistaminen. Näin voidaanesimerkiksi siivilöidä uutisten virrastaeri käyttäjien kiinnostusprofiileihinsopivia uutisia. Tiedon louhinnan(Han, Kamber, 2000) tekniikoillavoidaan tietomassasta löytää tai op-pia uutta sisäistä rakennetta ja sään-töjä tietojen analysointia ja käyttöävarten. WWW:n yhteydessä puhutaanmyös verkon louhinnasta (web mi-ning), jolloin oppimisen tai automaat-tisen tunnistamisen kohteena ovatjoko verkon rakenne ja sisällöt (con-tent mining) tai verkossa olevien toi-mijoiden käyttäytyminen (usage mai-ning).

Näissä ratkaisumalleissa lähes-tytään merkityksen ongelmaa yrittä-mällä tulkita verkon sisältöjä ihmi-sen tavoin. Tämä on usein hyvin vai-keaa mm. seuraavista syistä:• Dokumenteissa käytetty kieli

on vapaamuotoista luonnollistakieltä, joka on muodoiltaan jamerkityksiltään rikasta. Se voimyös sisältää puutteita ja suo-ranaisia virheitä.

• Suuri osa WWW:n sisällöistä eiole luonteeltaan tekstuaalista,esimerkiksi kuvat, äänet ja mu-siikki, videot ja ohjelmistokom-ponentit. Näiden koneellinenymmärtäminen voi olla vieläkinhaastavampaa kuin luonnollisenkielen.

• WWW-sivujen sisältöjä ei voi-da tulkita pelkästään sivuillaolevan tiedon perusteella, vaanihmismäinen tulkinta perustuuyleensä dokumenttien ulkopuo-liseen taustatietoon ja elämän-kokemukseen. Tällaisen kon-tekstitiedon ja yleisen arkitietä-myksen (common sense) opet-taminen koneelle vähänkäänyleisemmässä muodossa onosoittautunut tekoälytutkimuk-sessa erittäin vaikeaksi (Russel,Norvig, 1995; Hyvönen et al.,1993).

Seurauksena on, että dokument-tien automaattinen tulkinta ja tiedonluohinta on käytännössä mahdollistavain rajoitetusti ja tarkasti määritel-lyillä sovellusalueilla.

Semantic Web -ratkaisumalli

WWW:n koneellisen tulkinnanperusongelma on, että verkon tietoon alunperin talletettu vaikeasti tul-kittavassa vapaassa muodossa. Se-mantic Web -teknologioiden (Fensel,1999, 2000; Ahmed et al., 2001) ide-ana on, että seuraavan polven tieto-verkkojen tiedot ja rakenne koodaansiten, että niiden sisältöön (merkityk-seen, semantiikkaan) päästään hel-pommin algoritmisesti käsiksi. Tämämahdollistaa aiempaa olennaisestiälykkäämmän verkon käytön ja pal-veluiden kehittämisen. Tuloksena


syntyy nykyisen WWW:n seuraavasukupolvi: älykäs merkitysten Inter-net.

2. Semantic Web: käsitteellisettasot

Semantic Web ei ole vain visiotulevasta vaan jo tänään joukko konk-reettisia teknologioita, joiden avullavisiota ollaan ryhdytty toteuttamaan.Tarkastelemme seuraavassa SemanticWebin ideaa teknologialähtöisesti seneri käsitteellisillä tasoille kuvan 1perusteella.

Internet

Internetin keskeisimpiä käsittei-tä on URI-tunniste (Universal/Uni-form Resource Identifier), jolla voi-daan yksikäsitteisesti viitata mihintahansa maailman verkon resurssiin(resource). WWW on URI-tunnistei-den yksilöimien resurssien verkko.URI-järjestelmään kuuluvat keskeise-nä osana perinteiset WWW-linkeissäkäytettävät URL-tunnisteet (Univer-sal Resource Locator) (esimerkiksihttp://www.cs.helsinki.fi), joilla voi-daan viitata verkon tiedostoihin an-netulla protokollalla, kuten HTTP taiFTP. Ted Nelsonin, hypertextin isän,idean mukaisesti resurssi voidaan ot-

taa käyttöön viittamalla siihen tarpeenmukaan, jolloin resursseja ei tarvitsekopioida eikä hallita keskusjohtoises-ti. Hallinta säilyy resurssin alkupe-räisellä toimittajalla ja ajantasaisentiedon hajautettu ylläpito ja hyödyn-täminen verkon yli käy mahdollisek-si.

Rakenteen kuvaus

XML (eXtensible Markup Lan-guage) (Bradley, 2000; Deitel et al.,2001) on WWW:n uusi perusta.XML ei ole HTML:n kaltainen kielivaan metakieli, jonka avulla kukin voimääritellä itselleen sovelluskohtaisiamerkkauskieliä tietojen esittämisek-si. Esimerkiksi osoitetiedon esittämi-seen voitaisiin määritellä XML-kielija esittää osoitteita seuraavaan tapaan:

<OSOITE> <NIMI>Onni Ohjelmoija</NIMI> <PUHELIN> 123 456 </PUHELIN></OSOITE>

XSL-transformaatioiden (XMLStylesheet Language) avulla osoite-tiedoista voitaisiin automaattisestituottaa selaimella luettava normaaliHTML-sivu, painettu osoitekirja tms.ulkoinen esitysmuoto. Ideana on do-kumentin rakenteen ja ilmiasun erot-taminen toisistaan.

XML-merkkaukseen ei sisällymitään semantiikkaa koneen kannal-ta, vaan merkityksen kielen eri ilma-uksille kuten “OSOITE” antaa ihmi-nen. Koneen kannalta yllä oleva osoi-te tieto on täsmälleen samanarvoinenkuin sen alla oleva kreikkalaisillamerkeillä uudelleen kirjoitettu versio.XML kuvaa vain tieton rakenteen,syntaksin.(Kts kuva 2)

XML:n avulla voidaan kehittääeri toimialoille yhteisiä kieliä tieto-jen esittämiseen. Meneillään on sa-doittain hankkeita, joissa suunnittel-laan eri aloille XML-standardeja (ks.esimerkiksi http://www.xml.org).Yhteinen syntaksi on edellytys jär-jestelmien yhteiskäyttöisyydelle jakommunikaatiolle. Näköpiirissä onXML-muotoisen tiedon nopea lisään-tyminen WWW:ssä.

Jotta kielellä olisi koneellisestitulkittavissa oleva merkitys, täytyysen symbolien ja rakenteiden viitatajohonkin alla olevaan malliin. Esi-merkiksi logiikassa merkitys muodos-tuu malliteorian joukko-opillisten ra-kenteiden kautta, jotka kuvaavat mah-dollisia maailmantiloja. SemanticWeb –konseptin keskeinen oivalluskielelliseltä kannalta on tämän käyt-tökelpoiseksi osoittautuneen ideantuominen WWW-maailmaan.

Kuva 1: Semantic Web -teknologioita

Rakenteen kuvausXML, XML Scema, XSL, ...

MetakuvauksetRDF, RDF(S), Topic Maps,...

OntologiatWordNet, RosettaNet, ...

PäättelyDAML+OIL, RuleML, KIF...

Luottamus (trust, proof)Palvelut,prosessitXML/edi,ebXML, UDDI,WSDL,...

KommunikointiSOAP, KQML, …

InternetURI, Unicode...

Kuva 2.


Metakuvaukset

Tunnetuin ”semanttinen” meta-kuvauskieli on W3C:n RDF (Resour-ce Description Framework) (Lassi-la, Swick, 1999; Hjelm, 2001) ja sii-hen liittyvä laajennus RDF Schema(RDFS) (Brickley, Guha, 2000).RDF:llä kuvataan URI-viittaustenavulla osoitettujen verkkosisältöjen,resurssien (resource), merkityksiä.Voidaan esimerkiksi kertoa, että”http://www.cs.helsinki.fi” on Hel-singin yliopiston tietojenkäsittelytie-teen laitoksen WWW-palvelin. Kie-len ”semanttisuus” syntyy viittauk-sista allaoleviin resursseihin.RDF:ssä viitattavina URI-resurssei-na voivat olla myös toiset RDF-ilma-ukset (reification). Näin voidaan esi-merkiksi ilmaista korkeammanastei-sesta luottamusta toisen tahon anta-miin kuvauksiin.

RDF on ytimeltään yksinkertai-nen relaatiomalli. Sillä esitetty tietokoostuu joukosta (objekti, ominai-suus, arvo) -kolmikoita, joissa kukinjäsen voi olla joko vakio symboli (li-teral) tai verkon resurssi (URI).RDF:n syntaksin spesifikaatio perus-tuu XML-määrittelyyn. RDF-kuva-uksen esittämiselle voidaan kuitenkinkehittää muunkinlaisia esityskieliä —rakenne ei ole olennaista vaan allaoleva semanttinen malli.

RDF Schema (RDFS) (Brickley,Guha, 2000) on RDF-perustainenRDF:n laajennus, jonka avulla mää-ritellään RDF-sovelluksissa käytettä-vä sanasto. RDFS tuo olio-ajattelunidean WWW:n merkkauskieliin tar-joamalla käsitteiden kuvaamiseenjoukon etukäteen sovittuja peruspri-mitiivejä. Class, subClass ja type -ilmausten avulla voidaan määritelläkäsitehierarkioita samaan tyyliin kuinolio-ohjelmoinnissa. domain ja ran-ge –ilmaukset puolestaan kertovatmillaiselle oliolle (domain) tietynominaisuuden arvo (range) voidaanantaa.

RDF-perustaisen sovelluksen“älykkyys” syntyy sovellustasolla,jossa kuvaukset luetaan RDF-jäsen-timellä (parser) koneen keskusmuis-tiin ja jossa niille sovelluksen toimestaannetaan operationaalinen tulkinta.XML:n nimiavaruusmekanismin(name space) avulla kuvauksissa voi-daan hyödyntää eri standardointiryh-mien laatimia sanastoja. EsimerkiksiDublin Core (http://www.dublincore.org) on kirjastoalal-ta lähtöisin oleva standardi, jossa vii-dentoista ominaisuuden avulla kuva-taan dokumentteihin liittyvä yleinenmetatieto, kuten dokumentin laatija,laatimisaika jne.

RDF(S):n XML-syntaksi on ih-misen kannalta kömpelö tietämyksenesittämiskieli. Semantic Web -visioei voi toteutua, jos esimerkiksiWWW-sivujen tekijöiden pitäisi koo-data sillä merkityksiä. Metakuvauk-sia voidaan kuitenkin tuottaa myösohjelmallisesti. Esimerkiksi W3C:nkehittämän RDFPic Java-appletinavulla voidaan JPEG-kuvien tiedos-toihin upottaa tekstimuotoista meta-dataa RDF-muodossa. Adoben uudenXMP-alustan tavoitteena on käyttääRDF-standardia sisäisesti metatiedonesittämiseen lopulta kaikissa yhtiönWWW-tuotteissa. Yleiskäyttöiset ha-kukoneet eivät vielä osaa hyödyntääRDF(S)-metakuvauksia.

Aihekartat — Topic Maps

RDFS(S) ohella toinen keskei-nen metakuvauskielihanke on ISO:n(International Organization for Stan-dardization) vuonna 2000 standardoi-ma Topic Maps (TM) (ISO/IEC13250) on RDF(S):ää muistuttavakieli verkon resurssien kuvaamiseen(Pepper, 2000a). Molemmilla lähes-tymistavoilla on sama tavoite: info-ähkyn hoitaminen WWW:n resurs-sien metakuvauksilla.

TM:n idea syntyi jo ennenWWW:n yleistymistä 90-luvun alku-puolella kirjojen hakemistoihin jasanastoihin liittyvän standardointi-työn yhteydessä. Kirjan hakemistonideana on indeksoida dokumentissaesiintyvät aiheet, jolloin lukija voilöytää teoksessa käsiteltävät asiathakusanojen perusteella. TM-konsep-ti laajentaa hakemiston ideaa semant-tisessa mielessä ja tarjoaa XML-pe-rustaisen kielen XTM (XML TopicMaps) (http://www.topicmaps.net)aihekarttojen kuvaamiseksi.

TM–aihekartan ydin koostuuaiheista (topic), assosiaatioista (asso-ciation) ja ilmentymistä (occurrence).Aihe voi olla periaatteessa mikä ta-hansa asia, käsite, henkilö tms., jo-hon voidaan liittää tietoa. EsimerkiksiVäinämöinen, Sampo tai Tuonelanjoutsen. Aiheita vastaa perinteisenkirjan hakemiston hakusanat. Ilmen-tymiä ovat aiheen erilaiset inkarnaa-tiot: esimerkiksi Tuonelan joutsen -aihe voi konkretisoitua maalauksena,sävellyksenä tai aihetta käsittelevänäartikkelina (roolit). Nimetyt assosi-aatiot liittävät aiheita toisiinsa. Esi-merkiksi ”säveltäjä” -assosiaatio voiliittää Jean Sibeliuksen Tuonelan jout-seneen. Assosiaatiot voivat olla myösomia aiheitaan. Kun aihekarta on luo-tu, voidaan siinä samoilla tietojenmerkityksen ja assosiaatioiden mu-kaisesti Web-selaimen avulla. Esi-merkkisovelluksena voisi olla ”Se-mantic Web Kalevala”, joka liittäätoisiinsa kansalliseepoksemme tee-mat, henkilöt, näiden innoittamat sä-vellykset, maalaukset, tutkimukset,teoksen historian jne. Aihepiiriin liit-tyvä tiedonhaku tapahtuisi aiheesta jasen ilmentymistä toiseen siirtymälläassosiaatioita seuraamalla.

Ontologiat

Semantic Web –konseptin kes-keisimpiä käsitteitä on ontologia(Noy, Hafner, 1997; Fensel, 2001):


”Formaalisuus” ja “eksplisiitti-syys” mahdollistavat käsitteistön ko-neellisen tulkinnan, “yhteisyys” tie-tämyksen jakamisen, yhdistämisen jayhteiskäytön, mikä erityisen olen-naista WWW-ympäristössä. Käytän-nössä ontologiat ovat eri sovellusalo-jen terminologisia käsitehierarkioita,joissa määritellään alalla käytettävättermit ja käsitteet ja näiden välisiäsuhteita.

Ontologioiden käyttötarkoituk-set, lähestymistavat ja tiedoesitysme-kanismit poikkeavat huomattavastitoisistaan. Ontologian avulla voidaanesittää jonkin erityisalan ammattikä-sitteitä ja -tietämystä (esim. biologia,elektroniikka tms.), metadataa (esi-merkiksi tietolähteiden tai kuvien jul-kaisutiedot), yleistä arkitietämystä,käsitteistöjä (esimerkiksi ontologioi-den kuvaamisessa käytettävät meta-käsitteet), tehtäviä, prosesseja ja pal-veluita. Tunnettuja laajoja ontologi-oita ovat mm. suomenkielen Yleistäasiasanastoa (http://vesa.lib.helsinki.fi/) muistuttavaWordNet (http://www.cogsci.princeton.edu/~wn/),joka sisältää yli 100.000 englanninkielen käsitettä, IT- ja elektroniikka-teollisuuden RosettaNet (http://www.rosettanet.org) , CYC (http://www.cyc.com/) ja vireillä olevaIEEE:n SUO (Standard Upper On-tology) standardointihanke ontologi-sista yläkäsitteistä sopimiseksi (http://suo.ieee.org/).

Ontologioiden esityskieltenosalta suurimman huomion kohtee-na ovat olleet eurooppalainen OIL(Ontology Inference Layer) (http://www.ontoknowledge.org/oil/) jaamerikkalainen DAML (DARPAAgent Markup Language) (http://www.daml.org). Näiden pohjalta ontekeillä yhdistelmä DAML+OIL,

josta on tarkoitus saada lopulta ai-kaan yhteinen W3C:n standardisuo-situs. DAML+OIL on ihmisläheinenloogisten käsitehierarkioiden määrit-telykieli. DAML+OIL:n kaltaisenkorkean tason loogisen ontologiakie-len avulla voidaan laatia WWW:nresursseista metakuvauksia ja jättääniiden muuttaminen alemman tasoRDF(S)- ja XML-ilmauksiksi koneenmurheeksi.

Päättely

Ontologioiden avulla voidaanmääritellä ne käsitteet ja olioit, joitasovellusalaan liittyy. Käsitteet ja nii-den ilmentymät eivät kuitenkaan vieläkerro, miten niitä voitaisiin käyttäähyväksi. Esimerkiksi sähköisen os-toagentin pitäisi voida päätellä, ettäjos tavoitteena on kymmenen PC:nhankkiminen ja se on tilannut yrityk-sestä A neljä konetta ja yrityksestä Bkuusi, voidaan ilmoittaa ostomäärä-yksen antajalle, että tehtävä on suo-ritettu. Tällainen tietämys ei ole luon-teeltaan ontologista, vaan toimintaaja loogista päättelyä ontologian puit-teissa ilmaistujen olioden välisistäsuhteista ja prosesseista.

W3C:n piirissä ollaan parhal-laan tutkimassa ja valmistelemassaloogisen tason standardeja, jotka si-joittuvat käsitteellisesti ontologiatasonyläpuolelle. Työn alla on mm. päät-telysääntöjen merkkauskieli RuleML(Rule Markup Language).

Luottamus

WWW:n menestys perustuupaljolti siihen, että kuka tahansa voijulkaista verkossa avoimesti tietoa jamielipiteitä ja vastaavasti päästä tois-ten tietoihin käsiksi. Yhä keskeisem-mäksi kysymykseksi tiedon hyödyn-tämisen kannalta on kuitenkin muo-dostunut se, mihin verkosta löytyviintietoihin voi luottaa. Esimerkiksi tun-netun henkilön, lehden tai yrityksenantamiin metakuvauksiin, annotoin-

teihin, luotamamme mielummin kuinsatunnaiselta tuntemattomalta sivul-ta löydettyihin. WWW:n resurssienannotoinnin perusmekanismeja kehi-tetään mm. W3C:n Annotea-projek-tissa (http://www.w3.org/2001/An-notea/). Ideana on tarjoa WWW:nkäyttäjille välineet sivustojen arvos-teluun siten, että toiset käyttäjät voi-sivat paremmin arvioida verkon re-surssien luotettavuutta. Digitaalistenallekirjoitusten (digital signature)avulla voidaan vakuuttua kuvaustentoimittaneen tahon identiteetistä janäin arvioida annotointien arvoa.

3. Sovellusalueita

Metakuvausten ja ontologiatek-niikoiden tärkeitä sovellusalueita ovatmm.:• Tiedonhaku (information

search/retrieval).• Tietämyksen hallinta (knowled-

ge management).• Verkkokauppa (web commerce)

B2C sektorilla.• Sähköinen liiketoiminta (elec-

tronic business) B2B sektorilla.

WWW:n keskeisimpiä ongelmiaon käyttäjän tarvetta vastaavan tiedontai palvelun löytäminen Internetinvaltavasta, huonosti jäsennetystä tie-tomassasta. Assosiatiivinen hyper-tekstin käyttö ja sisältöjen metaku-vaukset tarjoavat uusia, sisältöperus-taisia mahdollisuuksia tiedonhakuunja laajentavat näin perinteisten haku-sanoihin perustuvien menetelmienmahdollisuuksia. Tuloksena syntyyesimerkiksi erilaisia semanttisia por-taaleja, kuten Karlsruhen yliopistonAIFB-instituutin intranet (Maedhe etal., 2001).

Tietämyksen hallinnan (Smith,Farquhar, 2000) merkitys liittyy yri-tysten ja muiden organisaatioiden ala-ti lisääntyvään tarpeeseen hankkia,ylläpitää, löytää ja hyödyntää omaatietämystään kilpailuedun saamisek-si ja toimintojen tehostamiseksi.

Ontologia on formaali, eksplisiitti-nen määrittely yhteisestä käsitteis-töstä


Haasteena ovat mm. organisaatioidentietovarastoissa olevien dokumenttienvapaamuotoisuus ja hajautus maapal-loistumisen myötä. Semantic Web -teknologioilla saavutettavia etuja ovatesimerkiksi: tietoa voidaan hakea nii-den sisällön (eikä vain hakusanojen)perusteella; pelkän tiedon haun sijaanvoidaan tuottaa vastauksia kysymyk-siin; dokumentteja voidaan vaihtaa(esimerkiksi XSLT-muunnosten avul-la) eri standardeja käyttävien systee-mien välillä; dokumentteihin voidaanluoda erilaisia näkökulmia. Standar-dien avulla voidaan saada alakohtai-set tietojärjestelmät (esimerkiksi yri-tys- ja tuotekatalogit, museoiden ko-koelmatietokannat, eri sairaaloidenpotilastietojärjestelmät jne.) yhteismi-tallisiksi ja voidaan luoda yhteisiäkieliä systeemien väliseen viestintään.

Verkkokaupan innovaatioita ovatmm. on-line markkinapaikat, osto-agentit ja huutokaupat. Alan lupauk-sena on uusi sähköinen jakelu- jamarkkinointikanava sekä tämän mah-dollistamat uudentyyppiset liiketoi-mintamallit. Näiden sisältöjen, pal-veluiden ja prosessien kuvauksessaSemantic Web –teknologioilla tuleeolemaan yhä tärkeämpi rooli.

Sähköisessä liiketoiminnassakeskeinen kehityskohde on mm. lii-ketoimintaan liittyvien transaktioidenhallinta. Toinen tärkeä kehityskohdeon tuote- ja palvelukuvaukset ja luet-telot sekä näihin liittyvät hakemisto-palvelut. XML-perustaisten teknolo-gioiden ja ontologioiden avulla voi-daan eri liiketoiminta-alueille luodasisällöllisiä standardeja, jotka integoi-tuvat luontevasti yritysten normaaliindokumenttien hallintaan ja Internet-viestintään. Yhteisten terminologia-ja kommunikointikielten kautta käymahdolliseksi esimerkiksi luoda eritoimialoille yhteisiä tuoteportaaleja.

Voimakkaan kansainvälisenstandardointityön kohteena ovat mm.:• EDI:n (Electronic Data Inter-

change) XML-versio XML-EDI

(http://www.oasis-open.org/co-ver/xml.html#xml-edi). EDI-FACT ei ole vastannut siihenalunperin asetettuja toiveita,vaan on osoittautunut kömpe-löksi ja eristyneeksi ratkaisuk-si. Apua haetaan XML-maail-masta.

• Sähköisen liiketoiminnan kehys-standardit. Esimerkiksi ebXML(Electronic Business XML)(www.ebxml.org) on laaja mo-dulaarinen standardointihanke,jonka kunnianhimoisena tavoit-teena on mahdollistaa globaali-en sähköisten markkinapaikko-jen luominen kaikenkokoisten ja–laisten yritysten globaalia kau-pankäyntiä varten. Hankkeenvetureina ovat OASIS ja UN/CEFACT. UDDI (UniversalDescription, Discovery and In-tegration) on yritysvetoinen,Ariban, IBM:n ja Microsoftinstandardointihanke. Sen spesi-fikaatioilla yritykset voivat jul-kaista tarjoamiaan palveluitaerityisen rekisteröintikeskuksenkautta ja vastaavasti löytää jakäyttää itse tarvitsemiaan palve-luita. WSDL (Web ServicesDescription Language) on kie-li, jolla voidaan kuvata verkoneri päätepisteiden (port) palve-luita (esimerkiksi annetun yhti-ön viimeisimmän pörssikurssinlukeminen tietystä pörssipalve-lusta). (http://www.xml.org/xml/resources_cover.shtml)

• Rakenteinen ja tietämysperustai-nen kommunikointi. SOAP(Simple Object Access Protocol)(ht tp: / /www.xml.org/xml/resources_focus_soap.shtml) onHTTP-protokollaan perustuvastandardi, jonka avulla järjestel-mät voivat vaihtaa XML-muo-toisia viestejä. KQML (Know-ledge Query and ManipulationLanguage) (http://www.cs.umbc.edu/kqml/) onkehys älykkäiden agenttien kom-munikoinnille. Se perustuu vas-taavanlaisiin pragmaattisiin ra-

kenteisiin (puheaktit, speechacts) kuin ihmisten välinen vies-tintä. FIPA (Foundation for In-telligent Physical Agents) (http://www.fipa.org) ja OMG (ObjectManagement Group) (http://www.omg.org) kehittävät ta-hoillaan kieliä agenttien kom-munikointiin.

• Toimialakohtaiset standardit.Edellä kuvatuilla standardeillavoidaan kuvata sähköiselle kau-pankäynnille ja viestinnälle lä-hinnä yleiset kehykset ja toimin-tamekanismit. Niissä ei kuiten-kaan otata kantaa siihen, millai-sista tuotteista tai palveluista onkysymys tai millaisia sisältöjäviesteissa kulkee. Alakohtaistenontologioiden avulla järjestel-miin voidaan antaa ymmärrysliiketoiminnan ja viestinnänkohteena olevista tuotteista japalveluista. Ilman yhteistä toi-mialakohtaista terminologiaa jakieltä eivät järjestelmät voi toi-siaan syvällisemmin ymmärtää.Tunnetuin esimerkki toimiala-kohtaisesta standardoitityöstälienee elektroniikkateollisuudenpiiristä syntynyt RosettaNet.

4. Webin tulevaisuus

Webin kehityksessä voidaanerottaa useita sukupolvia (kuva 2).

Tim Berners-Leen Cernissä 90-luvun alussa kehittämän WWW:nideana on dokumenttien hajautus yh-tenäisessä muodossa verkon yli: mis-sä tahansa olevaan tietoa voidaan

Kuva 2: Webin sukupolvia.

1. polven WWW (90-luvun alku)- Ulkoasu eroon sijaintipaikasta

- URI, HTML, HTTP, PDF,...

2. polven WWW (90-luvun loppu)- Rakenne eroon ulkoasusta

- XML, XSL,...

3. polven WWW- Merkitys eroon rakenteesta

- RDF(S), Topic Maps, DAML+OIL,...


näyttää missä tahansa. Käynnissä ole-va XML-vallankumous tekee mahdol-liseksi dokumentin rakenteen erotta-misen sen ulkoasusta. Semantic Webedustaa seuraavaa loogista askelta,jossa rakenteista voidaan erottaa nii-den merkitys koneiden käsiteltäväk-si.

Tulevaisuuden mobiili- ja mui-den tietoverkkojen rakentamisen pe-rimmäisenä tavoitteena on palvelui-den tarjonta. Näiden kehittämiselleSemantic Web näyttäisi tarjoavanuuden lähtökohdan. Aihepiiri onkinollut viime aikoina sekä vilkkaan tut-kimuksen että käytännön standardoin-tityön kohteena, sillä yhteiset peli-säännöt ovat edellytys teknologioidenluonnostaan globaalille käytölleWWW-ympäristössä.

Internetin kehitystä koordinoi-va W3C-järjestö käynnisti helmikuus-sa 2001 erityisen Semantic Web Ac-tivity –ohjelman (http://www.w3c.org/2001/sw) edesautta-maan ja yhtenäistämään alan kehitys-tä. Tähän päänavaukseen liittyen il-mestyi mm. Scientific American -leh-dessä keväällä näyttävä cover story -artikkeli (Berners-Lee et al., 2001).Euroopassa käynnistyi kesällä 2001erityinen OntoWeb -tutkimusverkos-to (http://www.ontoweb.org) alan tut-kimuslaitosten, yritysten ja tutkijoi-den yhteistyötä lujittamaan. USA:ssapuolustusministeriön DARPA rahoit-taa laajaa DAML-ohjelmaa (DARPAAgent Markup Language) (http://www.daml.org). Suomessa Tietotek-niikan tutkimuslaitos HIIT ja Helsin-gin yliopisto yhteistyökumppanei-neen järjestivät syksyllä 2002 erityi-sen Semantic Web Kick-Off in Fin-land -tilaisuuden alan kehitystyönedistämiseksi maassamme. Tilaisuu-den materiaaliin ja aihepiiriin ylei-semminkin voi tutustua osoitteessahttp://www.cs.helsinki.fi/u/eahyvo-ne/stes/semanticweb.

Semantic Web on uuden WWW-tutkimuksen ytimessä, kun verkkoatarkestellaan sen sovelluskäytön japalveluiden näkökulmasta. Meneil-lään olevan teknologisen murroksentuloksena tarjoutuu uudenlainen mah-dollisuus kehittää tietosisältöihin pe-rustuvia, aiempaa älykkäämpiä jär-jestelmiä käytettäväksi Internet- jaintranet-ympäristöissä. Nähtäväksijää, miten nopeasti visio merkitystenInternetistä alkaa toteutua käytännönsovelluksina. Lähtöasetelma alalla onhaasteiden ja visioiden suuruudestahuolimatta kuitenkin lupaava ja alankehittäjien asenne nöyrä. Selvää pa-rannusta nykytilaan on luvassa asteit-tain semanttisia kuvauksia tietoverk-koihin lisäten.

Kirjallisuutta

K. Ahmed, D. Ayers, et al.,Professional XML Meta Data. WroxPress, 2001.

R. Baeza-Yates,B. Ribeiro-Neto. Modern Information retieval.Addison-Wesley, 1999

T. Berners-Lee, J. Hendler, O.Lassila, The semantic web. Scienti-fic American, May, 2001.

D. Brickley, R. Guha (eds.),RDF Schema spesification 1.0. http://www.w3.org/TR/2000/CR-rdf-sche-ma-20000327/, 2000.

D. Fensel (ed.), The semanticweb and its languages.IEEE Intelli-gence Systems, Nov/Dec 2000.

D. Fensel, Ontologies: Silverbullet for knowledge management andelectronic commerce. Springer-Ver-lag, 2001.

J. Han, M. Kamber, Data Mi-ning: Concepts and Techniques.Morgan Kaufmann, 2000.

J. Hjelm, Creating the Seman-tic Web with RDF. John Wiley &Sons, New York, 2001.

E. Hyvönen, I. Karanta, M.Syrjänen (toim.) Tekoälyn ensyklo-pedia. Gaudeamus, 1993.

O. Lassila, R. Swick (eds.),Resource Description Framework(RDF): Model and syntax specifica-tion. W3C Recommendation, syntax,1999.

N. Noy, C. Hafner: The stateof the art in ontology design. AIMagazine, No. 3, 1997.

R. Smith, A. Farquhar, Theroad ahead for knowledge manage-ment. An AI perspective. AI Maga-zine, Winter 2000, 17-40.

T. Pazienza (ed.) Informationextraction: a multidisciplinary appro-ach to an emerging informationtechnology. Springer-Verlag, Berlin,1997.

S. Pepper, The TAO of Topic Maps.Proceedings of XML Europe 2000,2000a.

S. Russell, P. Norvig, Artificial In-telligence. A Modern Approach.Prentice-Hall, 1995.

Eero Hyvönen,Helsingin yliopisto jaHelsinki Institute for InformationTechnology (HIIT),Tietojenkäsittelytieteen laitosPL 26,00014 HELSINGIN [email protected]

Johtokunta 2002

[email protected]://www.pcuf.fi/sytyke

Pekka Forselius(puheenjohtaja)STTF Oy (Software Technology TransferFinland Oy)Porslahdentie 23 G 40, 00980 Helsinkipuh. 050-516 [email protected]

Heini HolopainenTietoEnator OyjPL 40, 02101 Espoopuh. 09-8625 3480, 040- 513 [email protected]

Pirkko KallaperäPohjolan Systeemipalvelu Oy00013 Pohjolapuh. 010 559 2786, 050-567 [email protected]

Veli Matti Nokso-KoivistoSysOpen OyjHiomotie 19, 00380 Helsinkipuh. 0424 2020 504, 0400-671 [email protected]

Minna OksanenTietoEnator Digital Finance OyKutojantie 10, PL 33, 02631 Espoopuh. 09-8626 3272, 040-577 [email protected]

Systeemityö-yhdistysErkki PöyhönenNokia Research Center,Software Technology LaboratoryPL 407, 00045 NOKIA GROUPpuh. 07180 [email protected]

Helena VenäläinenFD Finanssidata OyTeollisuuskatu 1 B,PL 308, 00101 Helsinkipuh. 09-404 3690, 050-568 [email protected]

Varajäsenet

Päivi HokkanenStockmann OyjPL 220, 00101 Helsinkipuh. 09-121 3997, 050-389 [email protected]

Hannu KokkoMeridea Financial Software OyPL 63, 00381 Helsinkipuh. 010-303 1264, 050-386 [email protected]

Internet-vastaava

Lauri [email protected]

Liittokokousedustajat

Lauri [email protected]

Silja RäisänenPohjolan Systeemipalvelu Oy00013 POHJOLAp. 040-539 [email protected]

Pekka [email protected]

Helena Venälä[email protected]

Toimisto, sihteeri,Systeemityö-lehden tilaukset

ja talouden hoito

Anne-Maj ViioHenrikintie 7 A, 00370 Helsinkipuh. 09-5607 5363fax. 09-5607 [email protected]

Jäsenyysasiat

Jäsenneksi liittymis- tai jäsentietojen muutos-lomakkeiden tilaus:Tietotekniikan liitto ry, Piia HeiniöLastenkodinkuja 1 A (5.krs),PL 325, 00181 Helsinkipuh. 09-476 5800http://www.tt-tori.fi

Systeemityö-lehtiJulkaisija

Systeemityöyhdistys SYTYKE ry

ISSN 1237-05259. vuosikerta no 1.Painos 2500 kpl.Paino: Tuokinprint OySirrikuja 4 C, 00940 Helsinkipuh. 09-342 [email protected]

Toimitussihteeri

Susanna Koskinen,Toimistopalvelu Hennax TmiHenrikintie 7 A, 00370 Helsinkipuh. 09-5617 830fax. 09-5607 5365susanna.koskinen@ hennax.inet.fi

Päätoimittaja

Lauri LaitinenNokia TutkimuskeskusPL 407, 00045 Nokia GroupItämerenkatu 11-13, 00211 Hki,puh. 07180 36551 (NRC)Tornitaso 3 A 37, 02120 Espoopuh. 09-465 [email protected]

Toimituskunta 1/2002

Helena Venäläinen jaErkki Pöyhönen

Seuraava numero:

2/2002 MobiilisovelluksetToimituskunta: Heini Holopainenja Veli Matti Nokso-Koivisto

Tilaukset

Systeemityölehti sisältyy yhdis-tyksen Tietotekniikan liiton suositus-ten mukaiseen yhdistyksen jäsen-maksuun, joka vuonna 2001 on 360,240, 240, 150 tai 80 mk/vuosi.Vuositilaus 100 mk. Irtonumerot 30mk. Tilaukset yhdistyksen toimistos-ta.

InternetinWWW-sivut

http://www.pcuf.fi/sytyke

Systeemityö-lehden sisällysluettelo1988- ja useimmat artikkelit PDF-muodossa.

Ilmoitushinnat

mv 4 väriäTakakansi ------------ 1200 euroaSisäkannet (K1, K2) ------------ 1000 euroaSisäsivut A4 400 euroa 800 euroaSisäsivut A5 200 euroa 600 euroaSisäsivut A6 100 euroa ------------

Documents

Ihminen - Sytyke ry · 2013. 5. 24. · Mindmap on nykyihmiselle, varsinkin opiskelijalle, ehkä tutuin semanttinen verkko. Sitä käytetään tietyn oppima-teriaalin tai kurssin