Iisalmenluontouutiset2014

ILYYIisalmen Luonnon Ystäväin yhdistys ry

Hallitus:PuheenjohtajaJarmo Yliluomajyliluoma@gmail.com

VarapuheenjohtajaHeidi Niemeläinenheidi.niemelainen@iisalmi.fi

Rahastonhoitaja, museonhoitajaPertti Kaarakainenpertti.kaarakainen@gmail.com

SihteeriJukka Värejukka.vare@iisalmi.fi

Muut hallituksen jäsenetSirkka Immonensirkka_imm@hotmail.com

Marjatta Saarinen

Anssi Rauhaanssi.rauha@iisalmi.fi

Eini Tallgreneini.tallgren@meili.fi

Jouko Pulkkajouko.pulkka@luontosavo.com

VarajäsenetErkko HuttunenAaro Väänänen

Kansi: Rautavaara, MetsäsuoKannen kuvat ja taitto:Jarmo Yliluoma

Tässä lehdessäPuheenjohtajan palsta 3Jarmo Yliluoma

Liiton toimintasuunnitelma 2015 4Jarmo Yliluoma

Säästöjä lämmistyskuluihin 6Jarmo Yliluoma

Suotoimintaa v. 2014 7Juha Kinnunen ja Jarmo Yliluoma

Museoiden eläinnäytteiden arvo 8Uolevi Skarén

Harmaakuve myyrä Kuhmossa 9Uolevi Skarén

Mätäkuun liiturijuttu syyskuussa 10Uolevi Skarén

Hännätön orava 11Matti Tallgren

Kun supikoira Suomeen saapui 12Uolevi Skarén

Petolintujen esiintyminen v. 2014 13Kalevi Rutonen

Aivot peräaukon vieressä 14Uolevi Skarén

Riienmarja 15Eini Tallgren

Toimintaryhmät 16Janne Kumpulainen ja Jarmo Yliluoma

Suurpetoryhmä 17Marko Kettunen

Retkelle Kainuuseen? 18Janne Kumpulainen

Osallistu lintuvalokuvakilpailuun 18Jouko Pulkka ja Jarmo Yliluoma

Toimintaa vuonna 2015 19Jarmo Yliluoma

Kohtaamisia metson kanssa 20Pertti Kaarakainen

Liito­orava räkätin pesässä 20Uolevi Skaren

2

Vuoden 2014 aikana oli kaksi isoa asiaa: Tal­vivaara ja soidensuojelun täydennysohjelma.

TALVIVAARATalvivaaralle kävi niin kuin monet jo pitkäänodottivatkin: konkurssi! Yritys ei koskaansaanut kuntoon bioliotusta. Se ei toimi Kai­nuussa kannattavasti. On vaikea usko, ettäjoku ostaisi kannattamattoman toiminnan.

Vaikka valtio on nyt vastuussa toiminnasta,niin edelleen on oltava hereillä. Ennusteidenmukaan on suuri vaara, että varastoaltaat tule­vat täyttymään jo tulevana keväänä.Konkurssipesä haluaa juoksuttaa liikavesiäkeväällä yli ympäristöluvan. Tätälupahakemusta käsitellään yhtä aikaapurkuputken luvan kanssa.

Liikavesi uhkaa patorakenteita ja antaa hy­vän tekosyyn rakentaa purkuputki. Tällöin eitarvittaisi varsinaista vedenpudistuslaitosta ol­lenkaan. Tämä tarkoittaa jopa 30 000 tonniasulfaattia vuodessa Oulun suuntaan!Pahimmillaan ns. puhdistettuja jätevesiä tuliVuoksen suuntaa 25 000 tonnia vuodessa.Tästä seurasi vakavia vaurioita Kivi­ jaLaakajärveen. Tätä ei voi hyväksyä!

Iso ongelma on myös malmiaumat ja sivuki­vikasat joista jatkuvasti irtoaa ei toivottuja ai­neita, mm. sulfaattia, nikkeliä, uraania. Tämätulee vielä kalliiksi meille veronmaksajille.Parasta olisi että kaivos ajettaisiin alas javarmistettaisiin ettei alueelta tule ympäristöönhaittoja.

SOIDENSUOJELUN TÄYDENNYSOHJELMASoidensuojelun täydennysohjelma on luon­nonsuojelulain mukainen kansallinen suoje­luohjelma. Ohjelmalla pyritään täydentämäännykyistä suojelualueverkostoa.

Tarkoistuksena on parantaa uhanalaisen suo­

luonnon tilaa, edistää nykyisen soiden suoje­lualueverkon kytkeytyvyyttä sekä alueellistaja ekologista edustavuutta. Turvata uhanalais­ten suoluontotyyppien ja soiden yhdistymä­tyyppien säilymistä. Tukea soiden uhan­alaisten kasvi­ ja eläinlajien selviämistä. Aut­taa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tasatatulvia ja vähentää vesistöjä kuormittavia ra­vinnepäästöjä sekä auttaa turvaamaan puhtaatvesistöt ja kalakannat.

Tämän takia yhdistyksessämme on ollut ak­tiivinen suoryhmä. Nyt kuitenkin poliittisistasyistä koko ohjelma on hyllytetty. Tämän onsurullista ja turhauttavaa. Suunnaton määräammattitaitoa niin virkatyönä kuin vapaaeh­toistyönä on valumassa hukkaan. Viime kesä­nä mm. Pohjois­Savon ELY­keskus kartoittireilu 100 suota Savossa.

Ei tässä auta kuin omalta osalta ponnistellasen eteen että ohjelma menisi eteenpäin. Voimyös toivoa, että poliitikot pääsevät yhteis­ymmärrykseen. Mikäli eivät, niin onneksimeillä on tulossa vaalit.

Ei kun äänestämään!

Puheenjohtajan palstaJarmo Yliluoma

3

Jarmo Yliluoma

Luonnonsuojeluliiton tärkein paperi vuodelle2015 on toimintasuunnitelma. Se ohjaa liittoaja osin myös piirejä ja paikallisyhdistyä omis­sa toimissaan. Tässä joitakin tärkeimpiä koh­tia tuosta 20 sivuisesta asiakirjasta.

KOHTUUTALOUSToimintavuoden yhteisenä nimittäjänä onkohtuutalous, jota pyritään konkretisoimaanjärjestön eri toimintalohkoilla. Ympäristöntulisi olla se viitekehys, johon talouden on so­peuduttava, jottei maapallo muutu elinkelvot­tomaksi. Ympäristövaikutuksia ei otetariittävästi huomioon toimintaa suunniteltaes­sa, jolloin talouskasvun ympäristö­ ja sosiaa­liset kustannukset jäävät usein huomioimatta.Vaikka useimmat pistekuormittajat on saatukuriin, monet vaikeammin mitattavat ympä­ristövaikutukset, kuten ilmastopäästöt, haja­kuormitus ja luonnon monimuotoisuudenköyhtyminen, pahenevat yhä.

Luonnonsuojeluliiton kohtuutalous­kam­panjan tavoitteena on vähentää kulutusta japienentää ympäristörasitusta. Päämäärän saa­vuttamiseksi liitto (keskustoimisto, piirit, pai­kallisyhdistykset) voi esimerkiksi ottaa yhte­yttä kuntien virkamiehiin ja päättäjiin sekävaatia ympäristökriteereiden sisällyttämistäkuntien julkisiin hankintoihin.

Osana kohtuutalous­teemaa liitto toteuttaavaltuuston keväällä 2014 linjaamia toiminta­vuoden 2015 kärkiä:1) Jäsenhankinta edellä: kuinka toiminnallasaadaan uusia jäseniä2) Kansalaisten ympäristöoikeuksien puolus­taminen tarpeen tulevissa eduskuntavaaleissaja niiden jälkeisessä Suomessa3) Vedet / sisävesi­Life IP­hanke. Pääkysy­myksenä on, miten keskusjärjestö ja piirijär­jestöt toimivat yhteen?4) Ilmastonmuutos mukana kaikessa ­ Parii­

sin ilmastokokouksessa päätetään maapallonsuunta

VAALITEduskuntavaalit järjestetään 19.4.2015. Liittoon aloittanut vaaleihin valmistautumisen jokeväällä 2014. Varsinaista vaalityötä jatke­taan tiiviisti vaaleihin ja hallitusohjelman hy­väksymiseen asti. Painopisteitä on kolme:ympäristön mahdollisimman hyvin huomioi­va eduskunta, hallitus ja hallitusohjelma. Ta­voitteena on vaikuttaa vaalien lopputulokseenmuun muassa luonnonsuojelupiirien kautta.Vaalityöllä luodaan perusta toimivien kon­taktien luomiseen piirien toiminta­alueenkansanedustajiin ja kansanedustajaehdokkai­siin.

VEDET JA KESTÄVÄ KALASTUSValtaosa Suomen joista ja puolet rannikkove­sistä on huonossa tilassa. Vuosi 2015 onkinmerkittävä EU:n vesiensuojeluvaatimustensaavuttamisessa, sillä silloin tulisi saavuttaapinta­, pohja­ ja rannikkovesien hyvä tila.Sama koskee myös Itämerta vuonna 2020.Tavoitteiden saavuttamiseksi liitto ja piiritosallistuvat vesienhoitosuunnitelmien, tulva­riskien hallintasuunnitelmien ja Suomen me­renhoitosuunnitelman laatimiseen.

Rehevöitymiseen vai­kutetaan maataloudenvesiensuojelun lisäksivaikuttamalla soiden jametsätalouden päästöjen,haitallisten ruoppausten,ojitusten, perkausten jamuun kuormittavanmaankäytön vähentämi­seen. Lisäksi liitto ko­rostaa kosteikkojen japienvesien merkitystä.

Liiton toimintasuunnitelma 2015

4

ILMASTOLiitto tuo viestinnässään esille ilmastonmuu­toksen peruuttamattomat vaikutukset ekosys­teemeille. Luonnonsuojeluliitto jatkaa ilmas­tonmuutokseen liittyvää vaalityötä muidenympäristöjärjestöjen kanssa. Liitto osallistuuaktiivisesti Pariisin kokoukseen ja sitä edeltä­vään ilmastovaikuttamiseen. Samalla pyritäänvarmistamaan, että hallitus vahvistaa ilmasto­lain ennen vaalikauden loppua.

Luonnonsuojeluliitto panostaa erityisestipaikallisesti tuotetun, kestävän ja hajautetunenergian vahvistamiseen, jotta sen rooli ener­giakäänteessä säilyy vahvana. Turpeesta ja ki­vihiilestä tulee luopua mahdollisimmannopeasti.

KAIVOSTOIMINTALuonnonsuojeluliiton kaivoslinjauksia päivi­tetään tarpeen mukaan. Liitto seuraa tarkastimuun muassa Talvivaaran, Soklin, Kuusa­mon, Juojärven ja Viiankiaavan kaivoshank­keiden etenemistä sekä LuikonlahdenKylynlahden rikastamon päästöjä. Kaikissanäissä uhka ihmisten elinympäristölle ja luon­nonarvoille on suuri. Liitto seuraa ongelma­hankkeita yhdessä paikallistoimijoidensakanssa ja tukee heitä aina tarvittaessa. Kaik­kia kaivoshankkeita ei kuitenkaan vastusteta,vaan suhtautuminen riippuu siitä, miten ko.hankkeessa huomioidaan ympäristöasiat jakuinka vastuullisesti kaivannaisteollisuus toi­mii.

Viranomaistoiminnan tulisi myös olla tiu­kempaa ja systemaattisempaa. Suomen mine­raalistrategia olisi päivitettävä kestävämmällepohjalle, jotta vesistöjen pilaamisen kaivostenpäästöillä saataisiin loppumaan. Liitto järjes­tää vaalien alla tapahtumia ja tilaisuuksia,joissa käsitellään kaivos­Suomen todellisuuttaja liiton vaatimuksia.

SUOT JA METSÄTLiitto seuraa aktiivisesti, miten turveluvissahuomioidaan tietyn luonnontilaisuusluokan

täyttävien soiden valtakunnalliset tai alueelli­set luontoarvot. Mahdollisista väärinkäytök­sistä lupapäätöksissä tai luokituksessavalitetaan ammattimaisesti, jotta niistä saatai­siin mahdollisimman nopeasti tarvittavat juri­diset ennakkopäätökset. Liitto organisoikentälle koulutusta luonnontilaisuusluokituk­sesta sekä luontoarvojen alueellisesta ja val­takunnallisesta arvottamisesta.

Toimintavuonna uudistetaan Suomen FSC­sertifikaatti. Tuolloin arvioidaan sertifikaatis­sa mukana olemisen mielekkyys verrattunasen vaikuttavuuteen. Keväällä 2015 nostetaanesille turvesoiden vesistöpäästöongelmia.Tarkoituksena on luoda tulevalle hallitukselletyökalupakki turvesoiden vesistö­ ja ilmasto­päästöjen lopettamiseksi sekä tiekartta tur­peesta luopumiseksi vuoteen 2025 mennessä.

LAINSÄÄDÄNTÖMerkittävä osa liiton luonnonsuojeluvoitoistasaavutetaan vaikuttamalla lainsäädännön val­misteluun ja päätöksentekoon. On tärkeää ni­voa liiton eri tasojen ­ keskustoimiston,piirien ja paikallisyhdistysten ­ toimintaa yh­teen, jotta vaikuttavuutta päätöksentekoonvoidaan lisätä.

Liitto jatkaa tiedottamista haitallisista tuista,jotta ne poistettaisiin ja niiden sijaan voitai­siin tukea ympäristötöitä. Liitto kertoo bud­jettivaikuttamisessaan myös suojelun hyö­dyistä.

LAJIEN SUOJELUSaimaannorppa­LIFE ­hanke jatkuu. Liittoniinikään jatkaa aktiivista toimintaansa muunmuassa liito­oravan, euroopanmajavan, sau­kon, suurpetojen ja vaelluskalojen suojelemi­seksi sekä haitallisten vieraslajien torju­miseksi. Liitto osallistuu aloitteellisesti laji­suojelun toimintaohjelmaan sekä luonnon­suojelulain uudistukseen. Lisäksi seurataanmaatalouden ympäristökorvauksen kehitystäperinnebiotooppien hoidon parantamiseksi.

5

LIITON RAKENNEUUDISTUSTYÖVuonna 2013 aloitettua liiton toiminnan te­hostamista jatketaan sekä toimintaryhmien et­tä koko liiton rakenteen osalta.

Toimintaryhmien käynnistämistä tuetaanpäivittämällä niiden ohjeita sekä ohjaamallarahaa suurempien ryhmien koordinointiin nii­den käynnistysvaiheessa. Vuonna 2014 aloi­tettu toimintaryhmäkokeilu arvioidaan jaohjeistusta muokataan saatujen kokemustenperusteella. Koko järjestön rakenteen pohti­mista jatketaan eri foorumeilla, tärkeimpinärakennetyöryhmä, liittovaltuusto ja Syyspäi­vät.

VAPAAEHTOISTYÖVapaaehtoistyön koordinaattori organisoi toi­mintavuoden aikana lisää vapaaehtoistoimin­

nan koulutuksia asiasta kiinnostuneillepaikallistoimijoille. Koulutuksen tavoitteenaon luoda edellytykset rennolle yhdistys­ toi­minnalle ja uusien vapaaehtoisten mukaan ot­tamiselle. Paikallista vapaaehtoistoimintaatuetaan huomioimalla paikallistoiminnan roolientistä vahvemmin järjestön muussa työssä.

Piiri­ ja paikallisyhdistyksiä muistutetaansäännöllisesti siitä, että liitosta voi pyytäävierailijaa omiin tapahtumiin. Lisäksi keskus­toimisto tarjoaa aktiivisesti asiantuntijoitaanyhdistysten vierailijoiksi.

6

Yhä useampi kotitalous on pohtinut asumi­sen energiankäytön järkeistämistä. Se on kan­nattanut. Esimerkiksi Suomen luonnon­suojeluliiton Negawattineuvonnassa mukanaoleva Nilsiän Rivipisa­rivitaloyhtiö on vaihta­nut öljylämmityksen maalämpöön. Lämmi­tyskulut putosivat 10 000 eurosta kuuteentuhanteen euroon vuodessa.Säästöjä lämmi­tyskuluista on kertynyt asentamisin jälkeenyli 4000 euroa vuodessa, kahdessa vuodessayhteensä reilut 8000 euroa.Suomen luonnonsuojeluliiton Negawatti­han­

ke aloitettiin keväällä 2010, sillä halutaantuoda käytännön neuvot sinne, missä päätök­set kotitalouksien energiaratkaisuista tehdään:koteihin.

”Yleisin ja vaivattomin tapa säästää lämmi­tyskustannuksissa on asentaa suihkuun 30 eu­roa maksava vettä säästävä hana, jolla asukassäästää lämmintä käyttövettä vuodessa yli 20prosenttia", kertoo Luonnonsuojeluliitonenergiatehokkuusasiantuntija Risto Saarikivi.

40% energian kokonaiskulutuksen päästöistäSuomessa tulee asumisesta. Negawattihank­keessa on ollut mukana 80 pientaloa ja talo­yhtiötä, energiaa ja rahaa on säästynythuomattavasti. Jyväskyläläisessä paritalossaöljynkulutus puolittui aurinkolämpöpanee­leilla ja kahdella takalla. Helsinkiläisessä rin­tamamiestalossa sähkönkulutus pieneni 32 %kahdella takalla ja kahdella ilmalämpöpum­pulla ja päästöt vähenivät 683 kg hiilidioksi­dia vuodessa.

Jarmo Yliluoma

Säästöjä lämmityskuluihin

7

"Myös pelletillä ja ilmavesilämpöpumpullasäästää lämmityskuluissa verrattuna öljyläm­mitykseen ja suoraan sähkölämmitykseen.Lämmitysjärjestelmä on suositeltavaa vaihtaauusiutuviin erityisesti silloin, kun vanha kallisjärjestelmä on tullut käyttöikänsä loppupuo­lelle", Saarikivi sanoo.

Uudeksi lämminvesivaraajaksi kannattaahankkia hybridivesivaraaja, jolloin tehokkai­den aurinkolämpöpaneelien liittäminen va­raajaan on halpaa.

Käyt katsomassa Top 10 – Energiansäästö­vinkit www.sll.fi/negawatti sivuilta.

Sonkajärvi Jauhosuo, kuva: Jarmo Yliluoma

TURVETUOTANNON TARKKAILUAivan alkukeväästä, kun lumet alkoivat sulaa,yhdistys teki useammalle turvetuotantosuolletarkastuskäynnin. Kohteita oli yhteensä 8 jane sijaitsivat Viermällä ja Sonkajärvellä. Pa­himmista laiminlyönneistä teimme ELY­kes­kukselle reklamaation.

LUONNONSOIDEN INVENTOINNITKartoitukset olivat jatkoa Pohjois­Savossatehdyille suo­ ja metsäinventoinneille. Tarkoi­tuksena oli saada käyttöön tietoja kohteistaerilaisia suojelutarkoituksia varten. Aiemmininventointeja ovat tehneet ainakin MarjattaSihvonen, Janne Kumpulainen, Keijo Savola,Harri Hölttä ja Jarmo Yliluoma.

Vuoden 2014 aikana tehdiin ELY­keskustenja Metsähallituksen luontopalveluiden toi­mesta inventointeja soidensuojeluohjelmantäydennystä varten. Kevällä saimme käyttöönELY­keskus­ ja luontopalvelukohtaiset koh­

delistat. Yhdistyksemme inventoidut kohteeteivät olleet näillä listoilta.

Kohteet olivat ympäristöjärjestöjen tiedossaolevia ojittamattomia soita sekä edustaviametsiä. Osaan kohteista ei kohdistu mitääntiedossa olevaa uhkaa, joka muuttaisi niidenluonnontilaa. Osalla kohteista luonnontilanmuuttumisen uhka on konkreettinen.

Kohteita inventoitiin 26.6.­5.7.2014 välisenäaikana. Maastoinventointiin osallistuivat JuhaKinnunen (koko ajan), Janne ja KuismaKumpulainen (28.6.­5.7.) sekä Jarmo Yliluo­ma (28.­29.6.).

Juha Kinnusen tekemä raportti suoinven­toinnesta löytyy Iisalmen luontomuseon koti­sivuilta:www.iisalmenluontomuseo.net

Juha Kinnunen ja Jarmo Yliluoma

Suotoiminta vuonna 2014

8

Museoiden eläinnäytteiden arvoUolevi Skarén

Pikkunisäkkäiden nahkojen väri haalistuuvuosikymmenien kuluessa. Joskus hyvin sa­mannäköiset lajit voidaan parhaiten tunnistaahajuista tai äänistä. On kysytty, paljonko ar­voa museonäytteillä tällöin on. On jopa sanot­tu, että esimerkiksi uudelleen tutkittujenkasviryhmien vanhat näytteet voitaisiin hävit­tää.

Jarek Diamond Kalifornian yliopistosta va­roittaa tuhoamasta kokoelmia. Uusi polymee­rasiketjureaktiometodi (pcr) mahdollistaaDNA:n eristämisen yhtä hyvin arkeologisistavainajista kuin museoiden kasvi­ ja eläinnäyt­teistä.

Tohtori W. Thomas työryhmineen on vertail­lut erään kalifornialaisen aavikkojyrsijän,hyppyrotan (Dipodomy panamintinus) mito­kondrioiden DNA:ta. Näytteet saatiin 50vuotta sitten pyydettyjen yksilöiden kuivatuis­ta nahoista. Niitä verrattiin vastikään samoiltapaikoilta kerättyjen yksilöiden maksasoluistasaatuihin tuloksiin. Näin voitiin suoraan ver­rata eri genotyyppien runsaussuhteiden muut­tumista 50 vuoden aikana. Ilmeni, ettätutkittujen kolmen hyppyrottarodun kohdallaei tänä aikana ole tapahtunut muutoksia eriperimätyyppien runsaussuhteissa.

Esimerkiksi laajimmalle levinneellä ja run­saimmalla rodulla oli eniten perintöaines­muuntelua, kuten odottaa sopi.

DNA:TA IRTI KAIKESTA ELÄVÄSTÄDNA voidaan eristää myös karvoista, höyhe­nistä, munan kuorista ja kuivatuista kasvinlehdistä. Evoluution tutkimisen kannalta eri­tyisen arvokkaita ovat tilastolliseen vertailuunriittävän suuret näytesarjat kustakin lajista.Mikäli tilat suinkin sallivat, museovirkailijanei siis tulisi sanoa: ”Emme ota tuota lajia,meillä on jo tästä lajista edustaja.” Missääntapauksessa vanhoja museonäytteitä ei pidähävittää. Ne ovat korvaamattomia.

LÄHDE:Helsingin Sanomat 25.1.1991

Myyrien nahkanäytteitä, kuva: Jarmo Yliluoma

Hopeatäpliä museolta,kuva: Jarmo Yliluoma

9

Harmaakuvemyyrä KuhmossaUolevi Skarén

Edesmennyt professori Olavi Kalela keräilimuinoin assistentteineen sopuliaineistoa Kil­pisjärvellä. Jos oli huono sopulivuosi, saattoiloukkuihin jatkuvasti työntyä kiusaksemme”harmikupeita” eli harmaakuvemyyriä, Lapinvakioasukkeja.

Pyydysteltyäni sittemmin Etelä­Kuhmossapikkunisäkkäitä 45 vuotta eli vuodesta l957koin aikamoisen yllätyksen 29.06.2002. Riihi­vaaran itäisellä huipulla (709 081: 658459)vanhassa MT­metsässä oli ansassa uusi laji,Lapista tuttu harmaakuvemyyrä (Clethriono­mys rufocanus). Se oli komea uros ja helppotuntea: lyhyt häntä, punaruskea selkä ja sini­harmaat kupeet.

Samana vuonna (26.08.2002) tuli toinenkinyksilö, nyt 700m SW edellisestä, PikkuKuusijärven pohjoisrannasta, isovarpuiselta(suopursu, vaivero, paju) rämeeltä. Tällä ker­taa kyseessä oli varmasti alueella syntynyt,13.5 gramman naaraspoikanen, yhä puhtaassajuvenis­karvassa. Se oli immaturi, mutta su­kukypsymäisillään; kohdun paksuus millimet­ri, mutta sisällä ei siittiöitä.

Kyseisenä kesänä alueella oli myyräkato:872 loukkuvuorokauden aikana saatiin edellä­mainittujen harmikupeiden lisäksi vain kuusimetsämyyrää (Cl. glareolus) ja kolme metsä­sopulia (Myopus schisticolor).

Tämän jälkeen kului 13 vuotta (joka vuosipyydysteltiin) kunnes saatiin kolmas harmiku­ve, 13.09.2014. Se tuli samasta ansasta kuinedeltäjänsä, nuori naaras. Nyt kyseessä oli21g nuori uros, joka syksystä johtuen oli joasettunut talvisexilepoon (testis 2.5mm).Syyskarvanvaihto oli vielä kesken.

Muiden myyrien (metsämyyrä ja –sopuli)kannat olivat alueella runsastumassa syksyllä.

Metsäsopuli jopa vaelsi paikoitellen.

POHDINTAAVanhimpien tietojen mukaan (Mela 1882)harmikuve oli yli sata vuotta sitten harvinai­nen Pohjois­Savossa ja Laatokan Karjalassa.Ognev (1964) ilmoitti sen levinneen itärajam­me takana Ilomantsin korkeudelle, etelässäÄänisen pohjoispuolelle.

Heikuran mukaan (1992) lajia on tavattuniukkana Kuhmossakin ”Ystävyyden Puiston”suojelualueella. Sensijaan Siivonen (1977),Niethammer ym. (1982) ja Kaikusalo (1993)olettivat sen täältä puuttuvan. Heidän mu­kaansa lähimmät löydöt olivat pohjoisempanaPudasjärvellä, Hyrynsalmella ja Länsi­Suo­mussalmella, joka on 175 km N Riihivaaralta.

Ruotsissa harmikuve menee etelämmäksi,jopa lähes 61. leveysasteelle samalla kuitenkinharvinaistuen. Niinpä sen prosenttinen osuusjyrsijäsaaliista noin etelässä on vain 0.3, kunse metsämyyrällä on 89% (Niethammer&Kropp 1982). Kuhmon leveysasteella (noin66 N) Ruotsissa vastaavat luvut ovat 3 ja94%.

Toinen arktinen laji, jota sopisi odottaaKuhmosta, on punamyyrä (Cl. rutilus). Sitä

Harmaakuvemyyrän löytöpaikat Fennosskandiassa(lähde 4). Kolmion länsikärjessä Kuhmon Riihivaa­ra, kuva: Uolevi Skarén

10

esiintyy erillisenä saarekkeena Ylä­Savossa(Iisalmi­Sonkajärvi­Rautavaara) ja Pohjois­Karjalassa. Itäisin oma löytöni (30.05.2008)on Pohjois­Nurmeksen Mujejärveltä, Uuronrotkosta, 40 km SW Riihivaaralta.

Eräs pikkunisäkäsekologian arvoituksia on,mikä säätelee eri lajien levinneisyyksiä. Syitäon varmasti monia, kuten ravinto, kilpailu,suojapaikat, muuttuva ilmasto, ja niin edel­leen. Esimerkiksi Ylä­Savon metsät muistut­tavat paikoin kovasti Kuhmon vastaavia,mutta harmikuve puuttuu. Kuhmossa taasmetsämyyrä menestyy parhaiten. Seuraavas­sa taulukossa näkyvät sieltä saadut kallonäyt­teet, jotka ovat talletetut IisalmenLuontomuseoon. Käytän tässä lähteitteni ta­paan Clethrionomys­nimeä enkä uudempaaMyodes. Luvuista ilmenee metsämyyrän yli­

voimaisuus sukulaisiinsa nähden:Cl. glareolus 2610Cl. rufocanus 3Cl. rutilus 0Myopus 1736

LÄHTEET:1. Heikura, Kalevi 1992: Ystävyyden Luonnonsuo­jelualueen pikkunisäkästutkimus. Väliraportti. 9 s.Oulun yliopisto, Eläinmuseo.2. Kaikusalo, A. 1993: Nisäkäsatlas. –Nisäkäsposti33, 68 s.3. Mela, A.J. 1882: Suomen Luurankoiset. Helsinki.386 s.4. Mitchell­Jones, A.J. ym. (eds) 1999: The Atlas ofEuropean Mammals. London. 484 pp.5. Niethammer, A & Krapp, F. (Eds) 1982:Handbuch der Säugetiere Europas 2/I. Wiesbaden.649 pp.6. Ognev, S.I. 1964: Mammals of the USSR andAdjacent Countries. Vol. VII. 636 pp. (IsraelProgram for Scientific Translations, Jerusalem).7. Siivonen, L. 1977: Pohjolan nisäkkäät. Otava.196 s.

Harmaakuvemyyrä Kuhmossa, kuva: Uolevi Skarén

Mätäkuun liiturijuttu syyskuussaUolevi Skarén

Savon Sanomat uutisoi 16. ja 17.10.2014varsinaisen pilajutun: kuopiolaisen kerrosta­loasunnon vessanpöntöstä oli 17.09.2014 löy­tynyt elävä liito­orava!

Sitä luultiin aluksi rotaksi tai oravaksi. Pai­kalle kutsutut huoltomiehet kuvasivat otuk­

sen väittäen sitä hamsteriksi. Näitä ensim­mäisiä kuvia ei annettu julkisuuteen pyyn­nöistä huolimatta. Vasta kuukautta myöhem­min lehdessä julkaistussa valokuvassa näkyiselvä, jätesäkistä ulos märkänä kipattu kuol­lut liito­orava. Miksi taloyhtiö ja huoltoväkipimittivät asiaa kuukauden?

11

Jos kyseessä olisi ollut rotta, tapauksessa eiolisi niinkään ihmeellistä. Rotta ui ja sukeltaahyvin. Sama koskee monia käärmeitä: joskuson pytyssä kiemurrellut karannut lemmikki.Miten liituri oli pönttöön joutunut? Se ei tun­nu asianosaisia pahemmin kiinnostavan –paitsi tietysti asunnon omistajaa.

Poliisi ilmoitti, että se ei tutki oma­aloittei­sesti, oliko joku tappanut elävän, rauhoitetunliito­oravan (josta korvaus valtiolle olisi 1009

euroa). Pohjois­Savon ely­keskus puolestaanpitää tapausta vähemmän merkittävänä eikätee siitä tutkintapyyntöä poliisille.

Huoltoyhtiö ja taloyhtiön isännöitsijä kiel­täytyvät kommentoimasta tapausta. Mitä sa­laillaan? Eläimen olisi ilmeisesti voinutpelastaa nostamalla vaikka koriin ja kuivatta­malla sanomalehdillä. Kuka sen nakkasipönttöön? Tuliko se parvekkeen ovesta?

Iisalmessa Kiviahonkadun varressa tiheässäkuusikossa on jo noin vuoden ajan ihmeteltytäysin hännätöntä oravaa. Mitään hännäntö­pöä ei edes näy kuvassa, jonka Rauni Parta­nen ja Paavo Manninen ovat ottaneet oravankäydessä heidän pihapiirissään kadun vastak­kaisella puolella. Orava on normaalikokoinen,hiukan tuhti ja harmaavoittoinen. Käytöksen­sä on varsin vilkasta, jopa ruokintapaikallamahtipontista, muut oravat ja linnut saavat”huutia”. Hännättömyydestään huolimatta seliikkuu ketterästi kiipeillessään – ei kuiten­kaan tee isoja hyppyjä oksistoissa ohjausky­vyn ollessa normaalia heikompi. Kuusikonpuolella on nähty myös hännättömiä oravan­poikasia.

Keskustelussa ja kuvien katselussa luonto­museolla, johon osallistuivat museohoitaja

Pertti Kaarakainen ja nisäkäsjaoston vetäjäUolevi Skarén, tultiin siihen tulokseen, ettäoravan hännättömyyden täytyy olla synnyn­näistä, ehkä esimerkiksi sikiövaurion syytä.Voisi luonnollisesti myös kuvitella sen johtu­van syntymän jälkeisestä onnettomuudesta(liikenne, putoaminen?) tai pedoista (näätä,kettu, haukka, kissa ym?). Hännän täydellinenpuuttuminen ja jälkien puute sekä se, ettähäntä on varsin vahvasti tuettu sisältäpäin tu­kirankaan, eikä sen kokonaan katkaisu väki­valloin jättäisi eläintä eloon, viittaavatsyntymiseen hännättömänä.

Iisalmen Luontomuseo on kiinnostunut vas­taavista muista oravatiedoista. Olet tervetulluttuomaan niitä museolle tai lähettämään tieto­ja/kuvia sähköpostitse:iisalmi.luontomuseo@gmail.com

Matti TallgrenHännätön orava

Hännätön orava, kuva: Rauni Partanen ja Paavo Manninen

12

Lauri Rauhala lähti 18.12.1949 Keuruullajoulukuusta valitsemaan pystykorva seura­naan. Tällöin koira yllätti kettumaisen otuk­sen lähtien sitä ajamaan. Pakenija piiloutuikaatuneen puun juurakkoon. Mies piti eläintäkettuna ja lähti hakemaan haulikkoa kotoaanparin kilometrin päästä. Sen aikaa pystykorvavahti pakenijaa pysymään paikoillaan.

Ammuttua selvisi heti, ettei tanakka eläinainakaan kettu ollut. Valkea hännänpää puut­tui, matalat jalat olivat mustakärkiset. Paikal­lisen preparaattorin täyttämä saalis joutuiKeuruun yhteiskoulun kokoelmiin ja sieltäHelsingin yliopistolle. Selvisi, että se oli supi­koira, ensimmäinen maamme silloisten rajo­jen sisäpuolella tavattu yksilö.

Noin kuukautta myöhemmin (27.01.1950)maanviljelijä Eemeli Hyvölä huomasi Sodan­kylän Unarissa outoja lumijälkiä. Niistä tulilähinnä mieleen suurehko kissa, mutta kyn­sien merkitkin erottuivat. Eemeli nakkeli liha­syöttejä jäljille ja saikin näiltä supikoiranammuttua. Sen nahka myytiin Rovaniementurkismarkkinoilla.

Ilmeisesti sää on ollut molemmissa tapauk­sissa lauhaa, sillä supikoirahan nukkuu kar­hun tavoin talviunta, mikä saattaa keskeytyä.Tällöin eläin voi vaikkapa jonkin ladon altalähteä jaloittelemaan lähiympäristöön.

Kahden ensin tavatun jälkeen paljastui vieläsaman vuoden keväällä (19.03.1950) kolmasyksilö, tällä kertaa Kuopiossa. NeulamäenKeskusvarikon vahtikoira toi nähtäväksi su­pikoiran, jota se oli purrut niin pahasti, ettäeläin oli lopetettava. Havaintoja kertyi sittenjatkuvasti niin että niitä Lauri Siivosen mu­kaan oli vuonna l956 jo yli 30. Nykyisin su­pikoiran päälevinneisyysalue ulottuu eteläi­seen Lappiin. Harhailijoita toki nähdäänpohjoisempanakin. Monesti laji on metsästä­jien pienpetokilpailujen runsain saalis.Esimerkiksi 01.03.2013 – 28.02.2014 Oulunpiirissä saatiin 71 supikoiraa, 36 kettua ja 32minkkiä.

Ei ihme, että tulokasta aluksi ällisteltiin,etenkin kun kuultiin, että se on kotoisin Itä­Aasiasta: Mantshuriasta, Pohjois­Kiinasta jaKoreasta. Miten se on näin kauas länteenpäässyt? Tuskin ainakaan tuhansia kilometrejäkipittämällä.

Asiaa selvensi Nikolai Bobrinskoy´n Mos­kovassa 1944 julkaisema teos NeuvostoliitonNisäkkäät. Siinä on kartta, johon on merkittynoin 30 läntistä irtilaskupaikkaa Laatokan jaMustanmeren välissä. Tarkoitus oli saadalänteen uusi turkisriistaeläin. Itse asiassa jat­kosodan aikana jotkut suomalaiset olivat jotutustuneet näihin tulokkaisiin tai niiden jäl­keläisiin. Niinpä 26.01.1944 saatiin maako­losta saaliiksi kaksi yksilöä Syvärin seudulla(Metsästys ja Kalastus 1944).

Ennenpitkää alkoi väittely tulokkaidenmahdollisesta ”vahingollisuudesta”. Avattu­

Uolevi SkarénKun supikoira Suomeen saapui

Rengas = istutuspaikka, musta täplä = ensimmäi­set Fennoskandian supikoiralöydöt. Lähde: Bob­rinskoyn ym. 1944 Mammals of USSR, Moscow

13

jen mahojen perusteella supikoira näyttääsyövän lähes kaikkea mikä eteen sattuu. Löy­tyy teurastusjätettä, jopa hevosen lantaa, met­sämyyriä, päästäisiä, marjoja, hedelmiä ynnämuuta. Venäläistutkijoiden mukaan linnutmunineen ovat toisarvoisia, meillä taas monetperustelevat metsästystä juuri linnun pesienrosvouksella. Nykyisin laji on rauhoittama­ton, paitsi naaras, jota saman vuoden poika­nen seuraa, on rauhoitettu vapusta heinäkuunloppuun.

Joka tapauksessa supikoira on tullut jäädäk­seen. Sen takaavat jo kaikkiruokaisuus ja hui­kean tehokas lisääntyminen. Itse olenlaskenut 14 sikiötä eräästä 19.04.1996 Sonka­järvellä ammutusta naaraasta. Nuori supikoira, kuva: Uolevi Skarén

Pohjois­Savon ainoa maakotkareviiri oli asut­tuna tänäkin vuonna. Vuoden pesintätulos ko­ko maassa oli jopa erittäin hyvä. Naapuri­maakunnasta Kainuusta löytyi 7 maakotkanpesintää. Pesiltä selviytyi lentoon 8 poikasta,mikä oli enemmän kuin aiemmilta vuosilta.Koko maassa poikasia varttui yli 200. (tiedotMetsähallituksen pesätarkastusraportista).

Koleat, sateiset ja tuuliset säät juuri pesäpoi­kasaikaan verottivat sääksen pesimistulostaPohjois­Savossa. Monen sääksiparin pesintäkeskeytyi. Emot olivat pesillä, mutta pesinnätepäonnistuivat. Poikastuotto jäi selvästi hei­kommaksi edellisiin vuosiin verrattuna. Sääk­sen pesiä löytyy maakunnasta runsaat sata.Pielavedellä rengastettu sääksinuorukainenmenehtyi sähköiskuun Italian Sardegnassalokakuussa. Lintu oli matkalla talvehtimisalu­eelle Afrikkaan.

Takavuosien hirmutalvissa taantuneet kana­haukkakannat ovat elpyneet. Autioituneet re­viirit on asutettu uudelleen. Monessalöytyneessä pesässä oli kolme jopa neljäkinpoikasta. Kanahaukkaa vaivaa kuitenkin sopi­

vien pesämetsien häviäminen.

Suurilla peltoaukeilla sekä järvien saarissaviihtyvä tuulihaukka on yleistynyt Pohjois­Savossa. Pesiä löytyi runsaasti. Pesinnät on­nistuivat hyvin ja tuottivat runsaasti poikasia.Myös sinisuohaukan saalistuslentoa pääsiseuraamaan monin paikoin. Hiirihaukka onhäviämässä maakunnasta. Lintuja kyllä näh­dään, mutta pesien löytyminen on tiukassa.

Pöllöt yleistyivät Pohjois­Savossa runsastu­vien myyräkantojen myötä. Etenkin helmi­ javiirupöllöt pesivät paikoin jopa runsaana.Pielaveden 100 km2 tutkimusruudulla tavat­tiin 10 helmipöllön pesää sekä lisäksi kaksireviiriä. Viirupöllöjen pesissä varttui jopa vii­den yksilön poikueita. Pielaveden syysöisissävaelluspöllöjen pyynneissä rengastettiin kym­meniä helmipöllöjä. Jää nähtäväksi mitensuuri osa pöllöistä jää maakuntaan pesimään.Ainakin ravintotilanne ennustaa hyvää pöllö­kevättä.

Löytyneistä petolintujen pesistä voi ilmoit­taa Kalevi Rutoselle puh. 0408479277.

Kalevi RutonenPetolintujen esiintyminen v. 2014

14

Uolevi SkarénAivot peräaukon vieressäELOKUUN 2014 lopulla Lapinlahden Onki­vedeltä alkoi tulla ilmoituksia oudoista vedes­sä kelluvista pusseista, joista jotkin olivatlapsen pään kokoisia (Iis.San. 16.08.2014).Jos pallon pintaa painoi, se antoi periksi.Saimme Luontomuseoon Esa Hukkaselta yh­den tutkittavaksi Nerohvirran alajuoksulta.

Se oli allekirjoittaneellekin ensi kohtaami­nen. Tai ehkä on tullut joskus nähtyä asiaaymmärtämättä. Pallo on vajaan millimetrinmittaisten sammaleläinten (Bryozoa) yhteisö,kolonia. Panimme möykyn sankoon Iisalmen(seisoneeseen) vesijohtoveteen. Seuraavanapäivänä se oli muuttunut läpinäkyväksi, koskasen pinnalla asuneet tuhannet pikku otuksetolivat irrottautuneet. Niitä kellui veden pin­nalla, osa oli laskeutunut pohjaan.

Tarkkailimme niitä ensin stereomikroskoo­pilla noin 30 x suurennoksella. Näkyviin tulihalkaisijaltaan 0,9mm litteitä, pyöreitä nappe­ja, kuin korvakoruja. Reunoilla sojotti erisuuntiin kuin miniankkureita. Otukset eivätliikkuneet. Kotipalloon saksitusta rei´ästä pur­sui kirkasta, raskasta hyytelöä. Ällistys kas­voi.

Kirjallisuuden mukaan Bryozoa on omapääjaksonsa, kuten esimerkiksi nilviäiset(Mollusca) , hyönteiset (Insecta) tai alkueläi­met (Protozoa). Vanhimmat sen fossiilit ovatnoin 400 miljoonan vuoden takaa, ordoviki­kaudelta. Sammaleläinten suojarakenteidenkivettymiä löytyy jo Viron kalkkikivistä.

Yksittäinen eläin on siis monisoluinen jasuhteellisen pitkälle erikoistunut rakenteel­taan, kuten lopussa oleva kuva osoittaa. Silläon muun muassa selvä ruoansulatuselimistö(ravintona pikku planktonlevät), sukurauhasetja aivot. Verta tai verenkiertoelimistöä näinpieni otus ei tarvitse: happi saadaan suoraanihon lävitse.

Sammaleläimet lisääntyvät etenkin silmi­koimalla: kylkeen kasvaa nysty, silmu, jostatulee uusi yksilö. Siksi koko jälkeläisjoukkoon geeneiltään samanlaisia, ”identtiset mil­joonat”, klooni. Silti joskus ruumiinontelossavoi tapahtua hedelmöitys tuoden uusia gee­niyhdistelmiä. Sen tuloksena syntyvä, tonttu­pipoa muistuttava toukka voi olla uudenkolonian alkuna.

Jokaista yksilöä suojaa oma pikku kotelo,johon se voi vaaran uhatessa lihaksen kisko­mana vetäytyä. Sen vuoksi emme ilmeisestinähneet niiden liikkuvan. Kerrotaan, että pie­nimmästäkin häiriöstä otukset pakenevatkuoreensa, jolloin ne näyttävät alussa maini­tuilta ”korvanapeilta”. Lisäksi koko joukkoasuojaa yksilöiden erittämästä joustavasta sar­veisaineesta ja gelatiinista koostuva kuori, jo­ka hillitsee vaikkapa saalistavia kalojanykimästä koloniaa. Jos kuitenkin pallo vaik­kapa myrskyssä hajoaa, syntyy kestomuotoja,statoblasteja, jotka sietävät kuivuutta ja jopajäätymistä.

Kaikki näkemämme koloniat olivat ankku­roituneet järvikortteeseen, usein kymmenen

Sammaleläimen tuore statoblasti, lepovaihe,kuva: Pertti Kaarakainen

15

Siskoni tytär, joka asuu lapsuuden kodissaniMäkikylän Peltolassa, toi tänä keväänä touko­kuussa kimpun kukkivia näsiän oksia ilahdut­tamaan tätiään (kuva).

Tuoksuvat kukat herättivät henkiin lapsuutenimuistot:Toukokuun toisena sunnuntaina heräsin kello4 kotona Mäkikylän Peltolassa. Kiireellä tulihellaan ja sitten ulos kirpeään, mutta jo aivanvaloisaan aamuun. Noin sadan metrin päässäpellon pientareella, odottivat kukkivat riien­marjat. Muutamia oksia taittelin ja sitten kii­reellä kahvin keittoon.

Pian olikin höyryävä kuppipari tarjottimellariienmarjaoksien kanssa ja kipaisin äidin ja

isän sängyn viereen laulamaan onnittelulaulunäidille. En muista, minkä ikäinen tuolloinolin, mutta tämä toistui niin kauan kuin olinkotona tai Iisalmessa oppikoulussa (sieltä kä­vin joka sunnuntai kotona).

Riienmarjaksi (riidenmarja?) sitä silloinkutsuttiin. Mistä nimi johtuu, en onnistunutsaamaan selville. Sitä kasvoi muutamassakohdassa peltojen välisellä ns. pientareella.Myöhemmin kesällä, kun siinä heloittivatkirkkaanpunaiset marjat lehtien välissä, minäpoimin niitä, kuorin sisältä luumarjat, kuiva­sin ne ja kävin myymässä Iisalmen apteek­kiin. Kovin hyvästä tienestistä ei liene ollutkyse, mutta pienikin raha oli tuolloin perätitervetullut!

Eini TallgrenRiienmarja

sentin syvyydessä. Ne on helpoin löytää sou­telemalla kortteikon reunoja.

Luontomuseo ottaa mielellään vastaan uusiahavaintoja tilanteen kartoittamiseksi (puh.017­818387).

LÄHTEITÄ:Buchsbaum, Ralph 1951: Animals without backbo­nes. A Pelican Book. 401 p.Mikkola, Kauri (toim.) 1989: Maailman eläimet.Selkärangattomat.Tammi.316 s.

Kiitokset: Kiitämme opastuksesta ja muista tie­doista etenkin Esa Hukkasta, Pekka Tikkasta jaViljo Heikkistä.

Luontomuseoon saatu tuore kolonia,kuva: Uolevi Skarén

Yksittäinen sammaleläin,piirros: Jutta Jauhiainen,lähde: Buchsbaum, Ralph 1953

16

Pohjolan Kasvit kirjan mukaan apteekkientärkeimpiin lääkkeisiin kuului Cortex Mezerei

­nimellä tunnettu lääke, jota käytettiin varsin­kin rauhastulehduksia lievittämään. Kirjoissasitä sanotaan valmistetun kuoresta. Oksistasaatavaa väriä on käytetty villan värjäämiseenkeltaiseksi tai kellanruskeaksi. Mihin käytet­tiin siemeniä, ei selvinnyt. Jos lukijalla ontietoa, olisin kiitollinen, jos välittäisit sen tie­don minulle!

Noista ajoista on vierähtänyt yli 70 vuotta.On aivan ihana asia, että tämä riienmarja, nä­siä, yhä kasvaa ja kukkii. Pitää muistaa, ettäkoko kasvi on myrkyllinen ­ erikoisesti varsi,kasvikirjojen mukaan myös tuoksu. Muistan,kuinka varoiteltiin, erikoisesti marjoista. Sa­nottiin, että kuusi marjaa riittää tapamaan su­den, mutta linnut voivat niitä syödä ja ovatkinoivallisia kasvin levittäjiä.

Näsiä on multavien, lehtomaiden maidenkasvi, jonka levinneisyysalue ulottuu harva­lukuisena Lappiin asti. Sen kaupittelu onkielletty, mutta poimiminen on sallittu.

ToimintaryhmätJanne Kumpulainen ja Jarmo Yliluoma

Näsiä, kuva: Eini Tallgeren

Haluatko vaikuttaa monimuotoisen luonnonsäilymiseen ja ympäristön suojeluun? Tulevapaaehtoiseksi Luonnonsuojeluliittoon!

Iisalmen Luonnon Ystäväin yhdistyksen jä­senenä sinulla on uusia osallistumismahdolli­suuksia. Niitä ovat toimintaryhmät mm.retki­, metsä­, ja tiedotusasioissa. Useita hom­mia voi hoitaa myös kotoa käsin. Jotkut tehtä­vät ovat satunnaisia, toiset pidempikestoisia.Voit osallistua Suomen Luonnonsuojeluliitontoimintaan ilman että olisit aktiivi yhdistyk­sessämme.

Ryhmä on keskenään yhteydessä sähköpos­tilistojen, retkien ja koulutuksen avulla. Ker­ro kiinostuksesi, taitosi, ja ilmoittaudu:kainuu@sll.fi, jyliluoma@gmail.com taiwww.sll.fi/vapaaehtoiseksi.

Jos haluat enemmän tietoja, voit ilmoittaasähköpostiosoitteesi luonnonsuojeluyhdistyk­selle. Ilmoita sähköpostisi liiton jäsenrekiste­riin, eli lähetä ilmoitus omalla sähköpostillasiosoitteeseen: jasenasiat@sll.fi

Toimintaryhmiä esitellään:­ to 22.1. Kajaanissa, piirin toimistolla Vie­

nankatu 7 klo 17­20­ Iisalmessa luontomuseolla maaliskuussa.

Tarkempi ajankohta ilmestyy Luontomuseonnettisivuille: iisalmenluontomuseo.net.

17

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois­Karja­lan piiriin on perustettu paikallinen suurpeto­ryhmä, jonka tarkoituksena on osallistuaaktiivisesti niin maasuurpetojen kuin petolin­tujenkin suojelutyöhön. Toiminta­alue onPohjois­Karjala ja Pohjois­Savo, erityisestiYlä­Savon pohjoisosat.

Ryhmän toiminta käsittää muun muassa tie­dottamista sekä osallistumista erilaisiin suur­petoja koskeviin tilaisuuksiin. Suurpetoryhmäosallistuu myös yhteistyössä eri toimijoidenkanssa konkreettisella tavalla petojen suoje­luun, kuten Ahma life­ projektiin, jota koordi­noi Metsähallitus.

Petoryhmän vapaaehtoiseen työryhmäänkuuluu laajasti eri alueiden harrastajia jaosaajia, kuten luontoharrastajia, metsäalanosaajia, metsästäjiä ja eräoppaita. Suurpeto­ryhmän toiminta­alue käsittää Pohjois­Karja­lan alueen ja yhteistyötä tullaan laajentamaanmyös Savon ja Kainuun maakuntiin.

Pohjois­Karjalan suurpetotilanteesta ja ryh­män toiminnasta voit lisää seuraavasta osoit­teesta:http://www.sll.fi/pohjois­karjala/Suurpe­dot/suurpetojen­tilanne

SuurpetoryhmäMarko Kettunen

Susi ja karhu, käyttöoikeus: CC0 Public Domain /UKK, http://www.shutterstock.com/

Kainuun piiri tekee yleisölle avoimia retkiätärkeille ja ajankohtaisille luontokohteille.Retkitarjontaa lisätään "retkikerholla". Setarkoittaa parannettua retkien ja ohjelma­toiminnan tarjontaa sekä yhdistystenyhteisvalmisteluja. Kannustamme muitakinkertomaan kimppakyytiretkistä ja muistamutkattomista tavoista kuten Oulussa ontehty, katso: olsy.fi/retkikerho. Retkimatkoillakerrotaan jäsenyyden eduista ja järjestönsaavutuksista. Netissä julkaistaan kohde­ jaretkikuvauksia.

Haluatko tutustua Kainuun luontokohteisiin?Tutustu Jouni Laaksosen kirjaan Kainuunluontokohdeopas, ja kerro mihin niistä haluatopastetulle retkelle. Kerro toiveistasikainuu@sll.fi

Motto Juhani Aholta: ”minulle on metsä­polku maani kauneimmat näköalat näyttänytja vienyt minut luonnon lumotuimpiin pyhät­töihin ja sentähden minä sitä kuljen.”

18

Janne Kumpulainen

Retkelle Kainuuseen?

Kuvausaika: 1.1.­31.12.2015.Kuvausalue: SuomiKisassa on 3 eri lintusarjaa:

1. LajikisaMahdollisimman monta eri lintulajikuvaa.Kuvan laadulla ei ole merkitystä. Raadin kui­tenkin tulee tunnistaa lintu kuvasta.

2. Paras kuvaOsallistua voi 1­3 lintukuvalla. Kuvien kokopitää olla vähintään 10 Mt (pitkäsivu 3500pikseliä).

3. Harvinaisin lintuKilpailuun osallistujat arvioivat harvinaisim­man kuvatun linnun. Mikäli osallistujilla onsamasta linnusta kuva, niin voittajakuva onlinnusta ensimmäisenä otettu kuva. Kuvassaoleva kuvausaika ratkaisee asian.

Kilpailu ratkeaa 17.1.2016 klo 17 Luonto­Sa­von tiloissa järjestettävässä tilaisuudessa.Osoite: Palosenlammintie 149 Iisalmi.

Palkinnot: tuubihuivi sarjan voittajalle sekäpaljon kunniaa. Sponsorit: Luonto­Savo jaStudio KJ.

Tuomaristona toimii 17.1.2016 paikalla ole­vat. Omia kuvia ei saa äänestää. Tuomaristonemmistö ratkaisee voittajat. Kuvat toimitetaanmuistitikulla järjestäjälle. Jokaisen sarjan ku­vat tulee olla tikulla sarjoittain omassa kan­siossa. Kuvien on oltava jpg­muodossa.

Mikäli et pääse mukaan, voit antaa muistiti­kun jollekin joka osallistuuu tammikuun 2016tilaisuuteen.

Osallistumalla kisaan hyväksyt sen, että ku­via voidaan käyttää valokuvanäyttelyynLuonto­Savossa ja Iisalmen luontomuseolla.

Tiedustelut sähköpostilla:jouko.pulkka@luontosavo.com

Jouko Pulkka ja Jarmo Yliluoma

Osallistu lintuvalokuvakilpailuun!

19

Yhdistyksemme järjestää keväällä ja syksylläyleisötilaisuuden luontomuseolla.

Vuonna 2015 Luontouutiset ­lehti julkais­taan joulukuusa. Kaikki jutut, pienetkin keto­mukset ovat tervetulleita. Kerro esim. jostainluontoharrastuksesta.

Kotisivuillemme kokoamme ajankohtaisiaasioita toiminnastamme. Mikäli sinulla ontaitoa kotisivujen päivittämisestä niin otam­me ilolla vastaan työpanoksesi. Sivut löytyvätosoitteesta iisalmenluontomuseo.net. Etsim­me joukkoomme tiedottajaa. Ota yhteys!

Keväällä ensimmäiset retket tehdään jo hel­mi­maaliskuun vaihteessa. Tuolloin käymmemuutamia kertoja kuuntelemassa pöllöjä. Nuoyönlinnut ovat herkkiä sään vaihteluille. Tä­män takia käy usein niin, että joudumme siir­tämään retken muutamilla päivillä.

Huhtikuussa on vuorossa yleisölinturetki.Yleensä sen on pidetty kuukauden viimeiselläviikolla. Seuraa kotisivuiltamme retken ajan­kohtaa. Osallistumme valtakunnalliseen tor­nien taisto ­kisaan. Ajankohta on 9.5. Näillänäkymin 2 tornia osallistuu tapahtumaan: Ii­salmi Keskimmäinen ja Iisalmi Iso­Lappi(Luonto­Savon kosteikko).

Olemme suunnitelleet perinteistä Pörsän­mäen valkovuokkoalueen retkeä toukokuunlopulle. Järjestämme viime vuosien tapaanluonnonkukkaretken kesäkuussa.

Osallistumme aktiivisesti Pohjois­Savon

luonnonsuojelupiirin toimintaan. Tiivistä yh­teystyä teemme myös Kainuun piirin kanssa.

Suotoiminta jatkuu vuonna 2015. Tulemmetaas keväällä tarkistamassa joitakin turvetuo­tantoalueita. Tämän lisäksi kartoitammeluonnontilaisia soita. Etenkin lintulaskentojanäille alueille tehdään lukuisia. Mikäli sinullaon taitoa esim. tunnistaa kasveja, lintuja, per­heosia, hyönteisiä, tyypitellä soita niin pa­nostasi tarvitaan. Ota yhteys niin kerrommemikä kohde kaipaisi kipeästi apuasi! Aluksivoimme tehdä kartoituksia yhdessä. Nyt kan­nattaa lähteä oppimaan uusia asioita.

Kaivostoiminta tulee työllistämään vuonna2015. Osallistumme yli maakunnallisesti kai­vostoimintahankkeiden seurantaan. Emmelähtökohtaisesti vastusta kaivoksia mutta toi­minta ei saa saastuttaa ympäristöä tai haitatamuuta elinkeinotoimintaa.

Yhdistyksemme ylläpitää Iisalmen luonto­museoa. Tarkoitus on vuonna 2015 saada ai­kaiseksi museon kehityssuunnitelma. Panos­tamme etenkin vaihtuviin näyttelyihin sekänäytteiden arkistointiin. Tarjoamme kouluilleuusia tehtävälomakkeita kunhan saamme nevalmiiksi.

Osallistumme vakiolinja­ ja talvilintulaske­noihin. Karoitamme myös mahdollisuuttaryhtyä digitoimaan näytteitä.

Tervetuloa joukkoomme!

Jarmo YliluomaToimintaa vuonna 2015

ISSN 0780­8828

LEHDEN JULKAISIJAIisalmen Luonnon Ystäväin yhdistys ry

YHDISTYKSEN OSOITEIisalmen luontomuseoKirkkopuistonkatu 974100 IISALMI

SÄHKÖPOSTIiisalmi.luontomuseo@gmail.com

KOTISIVUwww.iisalmenluontomuseo.net

Pertti KaarakainenKohtaamisia metson kanssa

Tässä kuvassa sama metso puolitoista viikkoavapun jälkeen. Se oli kohdannut kanahaukan.Myös hirvestä oli enää jäljellä vain karvaa jatoisen puolen leukaluu. Näin raato oli palannutluonnonkiertokulkuun.

Kuvat Pertti Kaarakainen

Suurikokoinen metso tepasteli soitimellahuhtikuun alkupäivinä 2014. Paikalla näh­tiin myös 3 koppeloa. Tässä on metsojensoidinpaikka. Linnusta vasemmalle oliUuran susilauman tappama hirvi. Muuta­man kerran paikalle sattui etelän suunasta,Varpaisjärven puolelta, tullut toinen lauma.Jälkijstä päätellen siellä oli käyty kiivaitataistoja. Paikalla nähtiin myös maakotka,harakoita, närhiä, korppeja ja variksia,tiaisia unohtamatta.

Liito­orava on asunutoheisessa vanhassa räkätti­rastaan pesässä. Poikasetlähteneet pesästä. PaikkaIisalmi, Ohenmäki 2014.

Kuva: Uolevi Skarén.

Liito‐orava räkätin pesässäUolevi Skarén