Pillu Marija

Onneton Eetu.Toimitti ja kustansi

P. K.

Hinta 5 penniä.

Tampereella,G, E, Illusion H KumpP, kiijllPllinoslll 18L4,

Pikku Mari ja onneton Eetu.Pienessä, puhtaassa tumassansa istui ma-

tami M. pienen Marin kanssa. Liedessäpaloi walkea. Hienoinen talikynttilä paloipuhtaalla pöydällä, jonka ääressä matamiM. istni ja luki Raamattuansa. Pöydäntoisessa päässä istui Mari ja katseli lois-tamin silmin kuwaa, jonka hän nykyään olisaanut herrastalon palwelnstytöltä. Palwe-lnstyttö piti hywin Paljon tästä orpolap-sesta. Pikku Mari oli niitä lapsia, joitawaiwllishoidon kustannuksella oli lähetettykaupungista maalle hoidettawiksi. Matamioli ottanut Marin luoksensa kahdeksi wuo-deksi, mutta aikoi pian jättää hänen muille;sillä matamin poika, joka asui äitinsä ty-könä, ci kärsinyt pientä tyttöä eikä tahtonutettä matami pitäisi häntä. „Sillä", sanoihän, „hiin on aina tiellä". Pikku Mariparka! Nyt hän oli niin onnellinen! Kuwaosoitti kaksi enkeliä, joista toisella oli palmu-

'>

oksa kädessä »vaatetettu walkoisiin waat-tcisiin, ja rauhasta loistamin silmin, toinenoli pudottanut palmuoksansa maahan ja pii-loitti kaswonsll taiwa«n wäriscen harsoonsa.Palwelustyttö oli sanonut, että enkeli itkee.Mari meni hiljaa matamin tykö ja sanoi:„Täti, minkätähden enkeli itkee?" „Hänitkee, kun ihminen tekee syntiä; waan näet-kös, kuinka iloinen tuo toinen enkeli on?Jumala antaa kaikille lapsille enkelin. Kunlapsi rakastaa Icsusta, niin enkeli iloitsee,jos lapsi käy synnin tietä, niin enkeli itkee.Se on Eetun enkeli, joka itkee, iloinen en-keli on sinun enkelisi, pikku Mari. Niin,Eetuhan on nyt poissa joka päiwä".„ Missä hän on, Täti?" ~Hän oneräässä seurassa, jossa ei rakasteta Icsus-ta", sanoi matami suruisena. Mari oliwaiti. Matami sytytti lyhtynsä ja meniruokkimaan ja lypsämään lehmäänsä. Mariistui wähän aikaa hiljaa. Hänen pienet,kalpeat kaswonsll ilmasiwat, ettei hänen mie-lensä ollut iloinen. „Eetu, Tädin Eetu, onseurassa, joka ei rakasta lesusta, eikä hän

utiedä, että hänen enkelinsä itkee", ajatteliMari. Minun täytyy mennä sanomaan hä-nelle sen", sanoi hän itsekseen. „Eetu onrawintolassa; palwclustyttö sanoi sen mata-mille".

Mari otti nuttnnsn naulasta, sitoi lii-nan päähänsä, otti kalliin kuwan käteensä janwasi owen.

Wiclä kerran katseli hän lämmintä takta-walkcata; ja niinkuin jonkun takaa ajamanajuoksi hän ulos kylmänä talwi-iltana.

Tuhansia tähtösiä tuikki pienelle tytölle,kylmä pohjoistuuli poltti hänen kaswojaanja lumi narisi hänen jalkainsa alla. Roh-keasti juoksi hän eteenpäin kaitaa metsäpol-kua, joka johti kylään. Matka oli pitkä ma-tamin tuwasta rawintolaan, ja tie käwimetsän läwitsc. Mari ci ajatellut tien pi-tuutta, ei kuinka lämmin tupa oli, eikä hänpeljännyt käydä yksin metsässä.

Hän unohti kaiken muun paitsi tämänikäwän asian, ettei kukaan ollut sanonut Ee-tulle hänen enkelinsä itkemän sitä, että hänUudcnwuoden aattona oli seurassa, joka ei

4

rakastanut lesusta. Tuuli tuli aina rajum-maksi. Mari rupesi palelemaan jaloistaan.Kuwan pisti hän nuttunsa alle. Nyt rapisikuiwien puiden oksissa. Mari katseli ympä-rilleen, olisiko susi lähellä. Eipä ollutkaan.Se oli Maan herrastalon suuri koira, jokatunsi pikku Marin, sillä koira oli usein seu-rannut palwclustyttöä matamin luokse. Nytseurasi se tyttöä. Oi, kuiuka pitkä tie sen-tään oli! Hän tunsi itsensä wäsyneetsi, niinomituiseksi, kuin wähän jähmettyneeksi pak-kasesta.

Hän ponnisti »viimeiset woimansa, jakompastui tien mutkassa, lankesi ja löi päänsäteräwään kirveen. Mari koetti nousta ylös,mutta turhaan, hänen woimansa oliwat lo-pussa ; rakkaan kuwan painoi hän rintaansaja wciipui kylmälle hangelle. Mutta täytyiköhänen kuolla pakkasessa talwiyöuä? Ei, hä-ncu paras ystciwciusä lesus oli kyllä lem-pein katsein seurannut häntä tiellä. Hän olimyöskin lähettämä apna oikeaan aikaan.Tuolla tulee muutamia nuorukaisia, he hy-räilcwät huolettomina ja naurawat matkal-

b

laan. „MW tuolla makaa," sanoi wiimeinsc, joka kulki ensimäisenä. „Pieni tyttönen!Tule Eetu katsomaan! Onhan se pikkuMari?" - Eetu Mattsson oli todellakinnoitten hilpcitten nuorukaisten joukossa. Hänhämmästyi, kun hän tunsi pienen tytön. Lie-neekö hän kuollut, oli ensimäinen ajatuksensa,ja nuolena sattui häneen sydämetön käytök-sensä syytöntä Maria kohtaan. Hän ottiMarin käsiwarsillcusa, ja koetti lämmittäähänen käsiänsä. „Alä ota enkeliä", sanoilapsi, joka ci ollut aiwan tunnoton, „mi-nuu täytyy wiedä sc Eetulle".

„Kuinka tulit tänne, Mari?" kysyiEetu nyt. „Oi Eetu, oletko sinä se", kysyityttö ja löi kätensä hänen kaulaansa, painoipäänsä hänen rintaansa wastaan ja kuis-tasi: „Täytyihän minun tulla sanomaansinulle, että enkelisi itkee, kun menet sellai-seen seuraan, joka ci rakasta lesusta. Tulekotiin, sinun enkelisi on niin suruissaan".

Marin pää waipui Eetun olkapäille eikähiin enää pnhuuut. Sanomaton tuska Mal-tasi nuorukaiseu, joka ci ollut häjy waan

>:

kewytmiclincn. Lasta oli rakkaus pakoitta-nut lähtemään ulos saattamaan rauhan sa-nomaa hänen sielulleen. Hän olisi uhrannutelämänsä sen eteen, joka oli ollut niin sy-dämetön häntä kohtaan! Ia sydämensä poh-jasta rukoili Eetu nyt: „Oi Jumala, suohänet jäädä elämään, että saan kiittäähäntä". Nyt oli selwcinä hänen edessään,miten pahasti hän oli wicttänyt wiimc joulun-pyhät. „Oi Herra, anna minulle anteeksija armahda minua", kaikui toistamiseen hä-nen sielunsa sywyydestä. Ia hän, joka onsanonut: „loka minun tykööni tulee, sitäminä en heitä ulos", kuuli Eetunkin rukouksen.

Woi kuwata mielessään matamin surun,kun hän sisäcintullcssaan ci löytänyt Maria.„ Minne on lapsi mahtanut menua", ajat-teli hän ja sytytti lyhdyn, mennäkseen yli-sille katsomaan, jos Mari mahdollisesti olisimennyt sinne ja loukannut itseään. Samassakuuli hän askeleita ulkoa, ja owi aukeni.Kuinka hämmästyikää« hän, kuu uäki poi-kansa ja pikku Marin hänen sylissä„n. „Aiti,auttakaa saamaau lasta eloon, oi, auttakaa,

?

äiti", huusi Eetu, Matami pani pienokai-sen wuoteelle jarupesi hieromaan häntä lumella.

Mari awasi silmänsä. „Täti", sanoihän hiljaa, „minä olen sanonnt Eetullekaikki!" „Oi pikku Mari, sinä jääteloon", hnudahti Eetu. Mari nousi istu-maan. „Katso, tässä on enkeli", sanoiMari. Mutta woi, nyt se oli rutistunutja siiuä oli reikä. Eetu silitti sitä, ja sil-loin nähtiin, että itkcwä enkeli oli rikki.Suruisena katseli Mari sitä, mutta kunEetu lupasi antaa hänelle toisen, tuli hänjälleen hywille mielin.

Nyt tuli ilo matamin mökkiin. Eukkootti esille woita, leipää, juustoa ja maitoa.Kun pieni perhe oli rawittu, kertoiwat Marija Eetu koko asian. Matami pani kätensäristiin ja ylisti sydämestään Herraa, jokaoli saattanut hänen poikansa jälleen kotiinja warjellut pikku Marin hengen. Silloinsanoi nuorukainen: „Äiti, älkäämme kos-kaan antako pois tätä pikku tyttöä, sillähän oli ase Jumalan kädessä, jota tempasiminnt niinkuin kekäleen tulesta. Paljon on

nminun kiittäminen Herraa, ja pikku Maria,joka on pelastanut minut". Heidän puhnis-saan oli Mari leikannut pois rikkinäisenenkelin kuwasta ja sanoi sitten Eetulle:„Pane nyt tämä seinälle. Ehkä lesus ottipois itkemän enkelin, sillä eihän se nyt enäänitke, kun Eetu on kotona". Mutta Eetusanoi hiljaa: „lumalan awulla en enääsaata hywää enkeliäni murheelliseksi". „Kuu-nia olkoon luwalan", sanoi matami, janiin päättyi pikku Marin Uudenwuodenaatto.

Pieni ystäwäni! Tahdotko sinäkin tehdäjotain, slllltraaksesi hywän enkelisi iloiseksi?

Ei sinun tarwitse mennä ulos pakka-seen, niinkuin pikku Marin.

Walwo ainoastaan oman sydämmesi aja-tuksia, ettet tahallasi saata hywää enkeliäsimurheelliseksi. Sanopas tahdotkos sen?

lesus sinua, kallis ystäwäni, siunatkoonra sylihinsä sulkekoon sinua! Hän on uh-jaunut itsensä sinun edestäsi kuolemaan, onsinut kasteessa omakseen ottanut; ja hänenhaawoissaan sinä olet parattu, siunattu jaautuas.