Järjestö—lehdentaitto—opas

OhJe JärJestölehden taittamiseen käyttäen indesign Ja PhOtOshOP—OhJelmistOJa \ 2013 \ helsingin yliopiston ylioppilaskunta \ teksti ja ulkoasu: akseli huhtanen \

2 | Järjestölehden taitto—opas

sisällys:Johdantodokumentin luominenartikkelin taitto ja typografiakuvatsivunumerotValmiin dokumentin vieminen PdF:ksi

3458

1011

hyy 2013 | 3

Järjestöjen lehdillä on monia tarkoituksia: yh­det ovat kerholehtiä, toiset pyrkivät aikakaus­lehtimäiseen muotoon ja kolmannet taas ovat luonteeltaan lähellä akateemisia ja tieteelli­siä julkaisuja. Kaikkien lehtien ydin on tietysti sisältö eli teksti ja kuvat, mutta oleellista on myös lehden ulkomuoto. Oikeastaan ulkomuo­don rakentamiseen eli taittoon menee usein enemmän aikaa kuin yhdenkään jutun kirjoit­tamiseen.

Julkaistiinpa lehteä neliväripainettuna pa­perilehtenä, digiversiona netissä tai kopio­koneella monistettuna zine­läpyskänä, on ensimmäinen osa lukukokemusta lehden ul­koasu. Ulkoasua kutsutaan lehden taitoksi eli layoutiksi. Taiton voi periaatteessa tehdä vaik­ka saksilla ja liimalla, mutta nykyään useimmat järjestölehdetkin tehdään digitaalisesti, siihen tarkoitetuilla ohjelmilla. Taitto­ohjelmista suo­situin on Adoben InDesign, joka on käytettävis­sä myös joillakin Helsingin yliopiston koneilla.

Tässä ohjeessa opastetaan lehden taitta­miseen InDesignia käyttäen, sillä se on paitsi suosituin, myös teknisesti korkeatasoinen ja kohtuullisen helppokäyttöinen. Lisäksi tässä oppaassa kerrotaan lehteen taitettavien kuvi­en käsittelystä Adoben Photoshop ­ohjelmalla, joka niin ikään on käytettävissä joillakin koneil­la Helsingin yliopistolla. Ohje on ensisijaisesti kirjoitettu Helsingin yliopiston ylioppilaskun­nan järjestöjen lehtien taittajia varten, mutta sen sisältö on yleispätevää ja hyödynnettävis­sä muidenkin lehtien taitossa.

Ennen kuin taitto­urakkaan ryhtyy, on kui­tenkin huomioitava muutama asia.

1. Ensinnäkin pitäisi olla yleiskäsitys lehteen tulevien juttujen laadusta ja pituudesta. Lehteä voi toki ruveta taittamaan jo en­nen kuin kaikki jutut valmistuvat, mutta

jonkinlainen kokonaiskuva on oltava, jotta voi esimerkiksi arvioida juttujen sijoittelua lehden rakenteessa. Kun juttua alkaa taitta­maan, pitää taitetun version olla lopullinen ja oikoluettu versio, sillä pienetkin muutok­set tekstiin voivat pilata taiton.

2. Lehden sisällön ohella toinen huomioitava asia on lehden luonne: Ollaanko tekemässä kerholehteä jäsenille, tyylikästä aikakaus­lehteä vai kenties akateemisesti varteeno­tettavaa julkaisua? Kun lehden luonne on selvillä, voi ideoita ja mallia etsiä vastaa­vista lehdistä.

3. Kolmas asia, joka pitää olla selvillä ennen kuin taitto voi alkaa, on valmiin lehden fyysinen ulkomuoto. Taittajan pitää tie­tää, minkä kokoinen lehdestä on tulossa, ollaanko tekemässä mustavalkoista vai värillistä lehteä sekä kuinka paljon sivu­ja lehdessä suurin piirtein voi olla. Nämä kaikki ovat tekijöitä jotka painosmäärän ohella vaikuttavat painokulujen loppu­summaan, joten ne voivat vaikuttaa yh­distyksen talouteen joskus suurestikin.

Lehden taittaminen kuten juttujen kirjoitta­minen ja kuvittaminenkin on luovaa työtä. Siksi taittoa aloittaessa ei koskaan voi tietää, millainen lopputuloksesta tulee. Myös pie­nen budjetin lehti voi kuitenkin digitaalisen taiton aikakaudella näyttää todella hyvältä ja olla typografisesti onnistunut eli miellyttävä ja looginen lukea. Kun taittaja tietää työhön ryh­tyessään osapuilleen minkälaista lehteä lähtee tekemään, on puuha parhaimmillaan todella luovaa ja hauskaa. Toivotan työn iloa kaikille pienlehtien taittajille!

Akseli Huhtanen

Johdanto.

4 | Järjestölehden taitto—opas

dokumentin luominen.

Ennen kuin varsinaiseen sisällön taittamiseen voi ryhtyä, pitää aluksi luoda uusi dokumentti ja määritellä taitettavan julkaisun reunaehdot.

kohta kohdalta: ■ Avaa InDesign, klikkaa New Document ■ Aukeavassa ikkunassa valitse paperin kooksi A5 tai muu haluamasi. Samassa ikku­

nassa alimpana pitäisi näkyä kenttä Bleed and slug, mutta jossei näy, klikkaa More Options oikealta.

■ Bleed and slug –kentästä säädetään leikkuuvaroja. Bleedseihin hyvä arvo on 3 mm, joka siis tekee dokumenttiin 3 mm ylimääräistä joka puolelle varsinaisen koon li­säksi. Paperin reunaan halutut kuvat on syytä venyttää taittaessa tähän punaisella näkyvään Bleed­reunaan asti, jotta kuvan ja leikkauskohdan väliin ei jää painossa leikatessa valkoista tilaa.

■ Marginseissa oletus 12,7 mm on ihan ok, nyrkkisääntönä, että mitä isompi, sen miel­lyttävämmän näköinen lopputulos. Toisaalta pienillä marginaaleilla voi saada mah­dutettua enemmän sisältöä samalla sivumäärälle, jos se on itseisarvo.

■ Columns –kentässä valitaan sivulla olevien palstojen määrä. Vaikka valitsisit tähän arvon 1, voit toki tehdä kaksipalstaista, mutta sinulla ei ole apuviivoja käytössä. Suosittelen siis arvoa 2 tehdessä kaksipalstaista.

■ Number of pages kenttään voi laittaa arvion sivumäärästä, mutta niitä voi luonnol­lisesti lisätä ja poistaa milloin vain. Kun on valmis, klikkaa OK.

hyy 2013 | 5

Olennaisin osa taittoa on tietysti perusartikkelin taittaminen. Siinä taas keskeisintä on typogra­fiset valinnat, kuten fontit, välit, tyhjä tila, rivi­tys ja tavutus. Typografialla tarkoitetaan tekstin asettelua ja muotoilua sellaiseen muotoon, että sen sisältö välittyy lukijalle mahdollisimman hyvin ja halutulla tavalla. Usein jaotellaan typo­grafinen työ makrotypografiaan eli kokonaisen sivun yleisilmeseen ja kuvien, tekstipalstojen ja -kappaleiden suhteisiin, sekä mikrotypografiaan eli rivien ja kirjainten muotoihin, fontteihin ja keskinäiseen sijaintiin. Huolellinen lehden tait­taja tekee sekä mikro- että makrotypografiaan, jättäen varsinaisen kirjainmuotoilun eli fonttien valmistuksen kuitenkin alan ammattilaisille.

Typografialla pyritään siis tekemään tekstistä luettavaa, ja toisaalta kuvaamaan eri tekstikat­kelmien suhteita korostamalla joitakin asioita ja häivyttämällä toisia. Hyvällä typografialla on iso vaikutus tekstin sanomaan, ja toisaalta huono typografia voi pahimmillaan estää tekstin luke­misen kokonaan, jolloin sanoma ei välity. Typo­grafia viestii tekstin ja julkaisun luonteesta.

Typografian kannalta olennaista on tunnistaa tekstin eri osat: otsikko, alaotsikko, ingressi eli tekstin alussa oleva lyhyt tiivistelmä tai johda­tus, leipäteksti eli varsinainen sisältö sekä sitä rytmittävät väliotsikot. Lisäksi lehtijutussa voi olla pienempiä kainalojuttuja tai infolaatikoi­ta, ala­ ja loppuviitteitä sekä lähdeluetteloita. Typografisia tehokeinoja ovat esimerkiksi nos­tojen eli artikkelista korostettavien lyhyiden tekstinpätkien sijoittelu sivulle, otsikkotypo­grafia, sanojen tai lauseiden korostaminen lei­pätekstin sisällä kursivoinnilla ja lihavoinnilla

artikkelin taitto ja typografia.

sekä sitaatteja korostava typografia, vaikkapa sisennys. Alleviivausta tai eriväristä tekstiä suo­sittellaan käyttämään vain hyvin harkiten, sillä ne eivät useinkaan näytä lopulta kovin hyviltä.

Typografian kannalta olennaista on myös fonttien valinta. Fontti eli kirjaintyyppi tarkoit­taa kirjainten ulkoasun standardia, eli esimer­kiksi tietyllä fontilla kirjoitettu kirjain 'a' on aina samanlainen. Tunnettuja fontteja ovat esimer­kiksi Helvetica, Arial ja Times New Roman. Tait­tajan pitäisi valita tekstin fontti käyttötarkoi­tuksen mukaan. Usein suositellaan käyttämään leipätekstissä antiikvaa eli serif ­tyyppistä font­tia, jossa kirjaimissa on niin sanotut päätteet, ja otsikoinnissa ynnä muussa korostetussa tekstis­sä groteskia eli sans serifiä, jossa näitä päätteitä ei ole. Tämä perusjako antiikvoihin ja grotes­keihin on hyvä nyrkkisääntö, mutta kokonai­suus ratkaisee ja taittajan on luotettava lopulta omaan silmäänsä.

Leipätekstin fonttia valitessa pitää kuiten­kin olla tarkkana. Netistä voi ladata monenlai­sia ilmaisfontteja, mutta läheskään kaikki niis­tä eivät sovellu tekstin taittamiseen. Monet fontit muuttuvat vaikealukuisiksi pienemmillä pistekoilla ja toisaalta monista puuttuu ääkkö­siä, oikea kursiivi tai suositeltavat Small Caps ­numerot. Parhaita leipätekstifontteja ovatkin usein lisenssiä edellyttävät fontit kuten Adobe Caslon Pro ­antiikva. Siinä on aito kursiivi jossa kirjaimet ovat hieman erilaisia eivätkä vain vi­nossa, sekä mahdollisuus Small Caps ­eli kapi­teelimuotoisiin numeroihin, jotka eivät hyppää suuraakkosten numeroiden eli CAPS­numeroi­den tapaan tekstistä silmille.

6 | Järjestölehden taitto—opas

kohta kohdalta: ■ Tuo ensin teksti. Valitse File → Place ja etsi haluamasi tekstidokumentti. Sitten näky­

viin tulee Place Cursor, klikkaa sillä palstaan, johon haluat tekstin sijoittuvan. ■ Jos asetettu teksti on pidempi kuin palsta, valitse Selection Tool, jolloin palstan

oikeaan alareunaan ilmestyy punainen plus­merkki. Klikkaa sitä, ja Place Cursor la­tautuu uudestaan. Sitten klikkaa palstaa, johon haluat artikkelin tekstin jatkavan juoksemistaan. Ja toista tämä jos tekstiä vieläkin jää yli palstasta.

■ Otsikolle ja ingressille kannattaa luoda omat palstansa, jotta ne saa aseteltua halu­amallaan tavalla.

Oletusasetuksien luominen:

■ Typografian suhteen kannattaa luoda oletusasetukset kaikille teksteille, jolloin jo­kaisen tekstipalstan asetuksia ei tarvitse erikseen säätää yhtenäisiksi. Oletusase­tukset luodaan Paragraph styles –ikkunasta, jonka saa auki oikean laidan valikosta tai ylhäältä Type → Paragraph styles.

■ Paragraph styles ikkunassa luodaan uusi tyyli, esimerkiksi nimeltään Leipäteksti. Tuplaklikkaamalla saa auki Paragraph Style Options –ikkunan.

■ Basic Character Formats –välilehdellä valitaan ehkä tärkeimmät eli fonttiin liityvät asiat. Hyvä leipätekstifontti on usein päätteellistä antiikvaa, eli serif –tyyppistä. Usein käytetään laadukasta ja monipuolista Adobe Caslon Prota. Hyvä olisi valita fontti, jossa on hyvä kursiivi ja Small Caps –vaihtoehto valittavissa myös numeroi­hin. A5­kokoisessa lehdessä sopiva fontin pistekoko on 10 pt ja Leading eli rivikor­keus 11 pt. Nämä valitaan samalta välilehdeltä. Automaattinen Leading on myös ihan OK, vaikka usein vähän liian korkea. Lisäksi kannattaa rastia Ligatures –boxi, eli ID korvaa tietyt kirjainyhdistelmät ligatuureilla, esimerkiksi fi, fl, ffi ja pari muuta ovat tällaisia ligatuureja joissa kirjaimet sulautuvat yhteen tai ovat hieman tiiviim­min, ja teksti näyttää yhtenäisemmältä.

■ Advanced Character Formats –välilehdeltä kannattaa vaihtaa kieli asentoon Finnish, jotta tavutus menee paremmin.

■ Indents and spacing –välilehdeltä säädetään palstan tasausta (Alignment). Usein siisteimmältä näyttää Left Justify ­asetus, eli tasaus palstan molempiin reunoihin, alkaen vasemmalta. Se näyttää siistimmältä, mutta pitää ehdottomasti muistaa lait­taa tavutus päälle, kts. alla Hyphenation. Kappaleen ensimmäisen rivin sisennys, First Line Indent, asetetaan usein esimerkiksi arvoon 5 mm, jolloin sisennyksestä huomaa, missä kohtaa tekstissä on kappaleenvaihto. Silloin voi kappaleiden välisen välin eli Space After –kohdan jättää arvoon 0 mm, koska kappaleet erottuvat ilman niiden väliin jäävää tilaa. Kyseessä on kuitenkin makukysymys, Space After voi hy­vin olla esimerkiksi 0,4 mm jolloin kappaleiden väliin jää pieni tila. Huomaa, että ensimmäisen rivin sisennys on tapana aina poistaa artikkelin tai artikkelin osan en­simmäisestä kappaleesta, ja se pitääkin käydä tekemässä manuaalisesti kun teksti on sijoitettu kappaleeseen.

■ Indents and spacing ­välilehdeltä on monien fonttien kanssa suositeltavaa asettaa myös kohta Align to Grid arvoon All Lines. Tämä asetus lukitsee tekstirivit apuviivas­toon, jolloin ne pysyvät samassa tasossa. Ilman tätä asetusta vierekkäisten palsto­jen tekstirivit saattavat olla eri korkeuksilla, vaikka palstojen yläreuna olisi samassa linjassa. toisilla fonteilla Otsikoiden kohdalla Align to Grid → None toimii paremmin, koska silloin niitä voi asetella vapaammin haluttuun kohtaan.

■ Hyphenation –välilehdeltä käy vielä rastimassa boxi nimeltä Hyphenate, jolloin tavutus menee päälle. Välillä rivien sanavälit tai merkkivälit kuitenkin karkaavat, ja silloin pitää vähän kikkailla esimerkiksi pakotetuilla rivinvaihdoilla tai tavutus­

hyy 2013 | 7

vihjeellä eli Discretionary Hypheneillä. Ne ovat valikossa Type → Insert Special Character / Insert Break Character jne.

■ Nyt kappaletyylin pitäisi olla valmis kun klikkaa OK. ■ Oletusasetus­tyylin eli Paragraph Stylen saa päälle maalamalla haluamansa tekstin

tekstityökalulla ja klikkaamalla haluttua tyyliä. ■ Kannattaa luoda omat oletustyylit myös otsikoille ynnä muille. Niissä voi käyttää

päätteetöntä eli sans serif ­tyyppistä fonttia, kuten Helveticaa tai Franklin Gothicia, tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi bodoni­ tai slab­tyyppistä näyttävämpää fonttia. Olennaista on, että valittu fonttiperhe on kunnolla tehty, sillä kokeilevammat, aluk­si hauskoilta tuntuvat hassuttelufontit alkavat yleensä nopeasti ärsyttämään val­miissa painotuotteessa. Ilmaisia, luvallisia ja laadukkaita fontteja saa esimerkiksi Fontsquirrel.com ­palvelusta.

kappaleiden typografia:

■ Artikkelin kokonaisuutta tarkestellessa on syytä kiinnittää huomiota riveihin. Pals­tan alkuun tai loppuun ei pitäisi jäädä yksinäisiä orporivejä. Jos jää, koita esim. las­kea ensimmäisen sivun palstoja alemmas tms.

■ Jos riveille jää huomattavan pitkiä välejä sanojen tai merkkien väliin, voi koittaa yl­lämainittuja pakotettuja rivinvaihtoja ja tavutusvihjeitä, tai sitten tiivistää merkki­väliä manuaalisesti. Se tehdään värjäämällä haluttu teksti, ja säätämällä yläreunas­ta Tracking –arvoa miinukselle. Nyrkkisääntönä on, että kirjaimet eivät saisi koskea toisiaan, mutta usein liian pieni tracking eli välistys näyttää pahalta jo ennen sitä. Esimerkiksi kuitenkin -10 tai -20 ei vielä näy ollenkaan, ja pienempikin toimii mo­nesti vielä hyvin, riippuen hieman fontista.

■ Palstoja voi myös tehdä piirtämällä kynätyökalulla haluamansa muodon, ja klikkaa­malla kuviota tekstityökalulla. Usein niistä ei kuitenkaan tule lopulta erityisen hie­noja. Tällä tavalla voi kuitenkin tehdä esimerkiksi nostolaatikoita palstojen sekaan.

■ Numeroiden typografiasta: Fonteissa on jostain syystä numerot aina oletukse­na isoina kirjaimina, eli varsin korkeina: 1, 2, 3, 4 jne. Kuitenkin pienten kirjainten korkuiset, ns. Small Caps –numerot eli kapiteelinumerot (1, 2, 3, 4 jne.) ovat tyylik­käämpiä tekstin seassa jos kyseessä ei ole esimerkiksi taulukko jossa numerot ovat omillaan. Kapiteelinumerot eivät pomppaa silmille. Kapiteelinumerot on tehtävä erikseen: maalaa tekstin seasta numerot, klikkaa yläpalkin Small Caps –nappia. Kai­kissa fonteissa ei edes ole Small Caps numeroita, ja siitä tunnistaakin hyvän ja huo­non leipätekstifontin. Sama juttu jos tekstin seassa on isoista kirjaimista koostuvia lyhenteitä, käytetään small capsia, esimerkiksi kpmg, hyy.

■ Muita: lainausmerkit ovat joskus teksteissä miten sattuu. Suomessa kuitenkin käy­tetään aina lainauksen edellä ja lopussa alavasemmalle kaartuvia lainauksia: "lai­naus". Muista korjata nämä. Samoin viivojen pituudet vaihtelevat: huolellisessa tai­tossa ajatusviivana käytetään hyvin pitkää viivaa — Em dashia, jonka saa erikseen valitsemalla Type → Insert Special Character → Hyphens and Dashes → Em Dash.

8 | Järjestölehden taitto—opas

Kuvat ovat ymmärrettävästi merkittävä osa julkaisun visuaalista ilmettä, ja niinpä niiden kanssa kannattaa käyttää hetki aikaa. Kuvat esimerkiksi näyttävät painettuina usein tum­memmilta kuin koneen ruudulla niin sanotun dot gain ­ilmiön takia. Tähän voi koittaa vaikut­taa säätämällä kuvaa etukäteen Photoshopis­sa, mutta useimmiten vain koevedoksen otta­minen näyttää, millaisia kuvista tulee painossa.

Kaikki kuvat eivät ole painokelpoisia. Järjes­tölehdet ovat usein painavalle paperille pai­nettuja aikakauslehtiä, ja siksi kuvien laadun suhteen kaikkein vaativimpia. Kuvan laadus­ta on huomioitava kaksi asiaa: kuvan koko ja resoluutio. Periaatteessa aikakauslehtikuvan resoluutioksi suositellaan 300 dpi (dots per

kuvat.inch), mutta pienempikin monesti riittää hyvin, sillä järjestölehdet painetaan usein A5­kokoon ja suinkaan kaikki kuvat eivät ole koko sivun kokoisia. Perussääntönä onkin, että kaikki digi­kamerasta tulleet kuvat toimivat, mutta netis­tä kalastellut kuvat eivät yleensä ole riittävän korkealaatuisia. Netissä olevissa kuvapankeis­sa ja esimerkiksi Wikimedian kuvissa on lähes aina saatavilla myös painokelpoinen kuva, jo­ten painokelpoisia kuvia kyllä riittää.

Kuvia pyytäessä kannattaa huomioida myös tiedostomuoto. Monet kamerat tekevät jpg­ku­via, mutta ihmiset lähettävät kuvia lähes missä tahansa tiedostomuodossa. Ennakkoon kan­nattaakin ilmoittaa, että kuvat lähetettäisiin jpg­ tai tif­muodossa.

kohta kohdalta:kuvan valmistelu Photoshopissa:

■ Ennen kuin kuva sijoitetaan InDesign­dokumenttiin, sille pitää tehdä pari juttua Photoshopissa. Kuva avataan siis sillä.

■ Valikosta valitaan Image → Mode → Grayscale. Siten kuva on aidosti mustavalkoinen ja kelpaa painolle.

■ Kuvista tuppaa tulemaan painaessa tummempia kuin koneella. Ilmiön nimi on dot gain ja sitä on aika vaikea torjua. Sille voi kuitenkin tehdä pari säätöä, jotka hieman vähentävät tummuutta. Valitaan valikosta Edit → Color Settings. Säädetään avautu­vasta ikkunasta kohtiin Gray ja Spot arvo Dot gain 15%. Se tarkoittaa, että ennakoi­daan kuvasta tulevan 15% tummemman kuin koneella.

■ Seuraavaksi mustan ja valkoisen pisteen määritys: Valikosta Layer → New Adjustment Layer → Levels. Oikealla näkyy vuoristoa muistuttava graafi. Klikataan valkoista pi­pettiä (Eyedropper), painetaan Alt pohjaan ja viedään pipetti kuvan päälle. Kuvassa pitäisi näkyä nyt kaikki valkoiset alueet. Klikkataan silmämääräisesti kaikkein val­koisinta kohtaa koko kuvassa. Sitten sama juttu mustalla pipetillä, ja klikataan mus­tinta kohtaa koko kuvassa. Sävyt muuttuvat hieman. Lopulta tarkistetaan vuoriston alla näkyvät arvot: 0 – 1,00 – 255. Keskimmäiseen vaihdetaan 1,15, eli sama prosen­tuaalinen korotus, joka tehtiin Color Settingsien kanssa.

■ Nyt kuvan pitäisi olla niin hyvä kuin ilman koevedostusta pystyy. Kuva tallennetaan mielellään TIF­muodossa.

hyy 2013 | 9

kuvan asettelu indesignissa:

■ Kuvia voi tuoda dokumenttiin samalla File → Place toiminnolla kuin tekstiäkin. ■ Kuvaa voi venyttää, rajata, siirtää omassa kehyksessään jne. Jos haluataan esimer­

kiksi pienentää kuvaa mutta ei muuttaa sen suhteita (ei siis litistää sitä) tai rajata sitä, klikataan kuvaa Selection Toolilla. PC:llä painetaan pohjaan Shift ja Ctrl –napit, Macilla Shift ja Command. Sitten tartutaan kuvan kulmaan ja vedetään se haluttuun kokoon.

■ Kuvaa voi myös siirrellä omassa "kehyksessään". Klikataan kuvan keskeltä, tartu­taan siihen ja vedetään kuva haluttuun kohtaan kehyksissä. Niiden ulkopuolelle jää­vä osa ei näy lopullisessa tiedostossa.

■ Korkearesoluutioinenkin kuva voi näyttää pikselimössöltä ID:ssä. Tämä johtuu ase­tuksista: View → Display Performance on oletuksena asennossa Typical Display. Kun asetuksen vaihtaa arvoon High Quality Display, niin kuvat näkyvät parempina. Tämä usein hidastaa konetta, mutta sillä on hyvä tarkistaa, miltä kuvat näyttävät oikeasti.

■ Jos halutaan että kuva tulee ihan painetun lehden sivun reunaan, se pitää venyttää yli sivun rajan (musta viiva) Bleed­rajaan asti (punainen viiva).

10 | Järjestölehden taitto—opas

kohta kohdalta:

■ Avataan oikean laidan valikosta välilehti Pages. Tuplaklikataan A­Master sivua. Au­keava sivu on niin sanottu masteri, jolla tehdään oletusasetukset jotka tulevat do­kumentin jokaiselle sivulle, eli esimerkiksi sivunumerot.

■ Sivunumero lisätään luomalla tekstikenttä haluttuun kohtaan ja sitten Type → Insert Special Character → Markers → Current Page Number

■ Sitten asemoi se sivulle kohtaan johon haluat. Jos haluat sen kulmaan, muista lait­taa se molemmille master­sivuille. Sivunumeroakaan ei kannata laitta ihan kiinni reunaan, ettei se leikkaudu pois painossa. Mutta kuitenkin aika lähelle reunaa.

■ Sitten vaan Layout → Pages → Apply Master to Pages ja muista jättää tämän ulkopuo­lelle kannet, ettei niihin tule sivunumeroita.

sivunumerot.

hyy 2013 | 11

kohta kohdalta: ■ Kun taitto on valmis, lehdestä tehdään lukukelpoinen pdf. Tämä tapahtuu komen­

nolla File → Export. ■ Aukeavassa Export Adobe pdf ­ikkunassa on syytä tarkistaa Marks and Bleeds ­sivul­

la, että niin sanottuja leikkuumerkkejä eli Markseja ei ole rastittu ellei painopaikka ole erikseen pyytänyt.

■ Lisäksi samalta välilehdeltä pitää olla rastittuna Use document bleed settings, jotta leikkuuvarat tulevat pdf­tiedostoon. Muusta ei yleensä tarvitse huolehtia, ellei pai­notalolla ole reunaehtoja.

■ Jos lehti julkaistaan myös digitaalisesti esimerkiksi Issuu.comissa, sitä varten on tehtävä oma pdf, jossa Use document bleed settings ei ole rastittuna. Tällöin digi­versioon ei jää turhia valkoisia reunoja sivujen ympärille.

Valmiin dokumentin vieminen PdF:ksi.

lisätietoja järjestölehden

tekemisestä

Järjestölehden toimittamisessa, organisoinnissa ja rahoittamisessa sekä muissa asioissa neuvoo hyyn Järjestöwiki osoitteessa http://hyy.helsinki.fi/wiki/index.php/Järjestölehti. Sivulla on myös tuorein versio tästä taitto­oppaasta.