Jääkäriprikaatin joukko-osastolehti 1/2017 · kurit ja potkukelkka löysivät paik-kansa varastosta. Nähtäväksi jää, onko niille käyttöä koko talvena. Sain toimia Jääkäriprikaatin

Jääkäriprikaatin joukko-osastolehti

1/2017

Täss

ä n

um

ero

ssa

Etupyörä 1/17 | Jääkäriprikaatin joukko-osastolehti Kansikuva: Taina Pirinen

Valokuvat:Jääkäriprikaatin arkistoPuolustusvoimatErikseen kuvissa mainitut

Yhteystiedot:Jääkäriprikaati EtupyöräPL 599601 SODANKYLÄ[email protected]. 0299 452 111

Toimituskunta:Päätoimittaja, everstiluutnantti Reima VanhanenToimitussihteeri Taina PirinenHankintasihteeri Riitta Mikkola, taloudenhoitaja Leena Rautanen Lapin jääkäripataljoonan edustajaRovaniemen ilmatorjuntapatteriston edustajaLapin aluetoimiston edustajaLapin sotilassoittokunnan edustaja

Etupyörä 1/2017SisältöPääkirjoitukset .................................................... 4Jääkäriprikaatin komentajan tervehdys ................ 6Apulaiskomentajan palsta Paikallisjoukot tehtävien tasalla! .......................... 7Lapin rajavartiosto ............................................... 8Palkittuja varusmiehiä ......................................... 9Henkilöstössä tapahtuu ..................................... 12Työelämään tutustumassa Jääkäriprikaatissa ...... 14Työharjoittelijana Jääkäriprikaatissa ................... 15Vierailuja ja tapahtumia .................................... 16Liikuntakooste .................................................. 22Övningsledare vinter-kurssi Ruotsissa ................ 24 Paikallispuolustusharjoitus ................................ 26 Taisteluosaston kertausharjoitus LAPPI16 ........... 28Leopard 2 A4 -taistelupanssarivaunut Jääkäriprikaatiin ................................................ 32Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo .................... 34Lapin jääkäripataljoona ..................................... 36Arktisen koulutuksen niksipalsta ....................... 41Pöllisavotasta sotaan - Peräpohjolan pataljoona vapaussodassa 1918 ......................................... 42Sodankylän Sotilaskotiyhdistys ry ....................... 49Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys ry ..................... 50 Maanpuolustustyö on ”kokonaismaanpuolustusta” ............................. 52Varusmiespalvelus Lapin sotilassoittokunnassa .. 54Jääkäriprikaatin Kilta ry ..................................... 56Lapin Ilmatorjuntakilta ry ................................... 60Pohjan Jääkärikilta ry ......................................... 62Aliupseerikurssi 2/16 Rovaniemi ........................ 64 Aliupseerikurssi 2/16 Sodankylä ........................ 72Jääkäriprikaatin tapahtumakalenteri .................. 83

Taitto: Taina Pirinen

Paino: Juvenes PrintPainosmäärä: 4000 kpl

ISSN 2343–3019 (painettu)ISSN 2343–3027 (verkkojulkaisu)

Sivu 4Everstiluutnantti Reima Vanhanen Päätoimittaja 1.12.2016 alkaen.

Sivu 28Taisteluosaston ker-tausharjoitus LAPPI16

Sivu 32Leopard 2 A4 -taiste-lupanssarivaunut Jää-käriprikaatiin

Sivu 42Aate Piipposen sota-päiväkirja - Peräpoh-jolan pataljoona va-paussodassa 1918

”Sotaveteraanit ja lotat saavat Jääkäriprikaatilta kai-ken tarvitsemansa tuen, mitä meillä on mahdollista antaa. Kunniakansalaisiamme arvostetaan!”Jääkäriprikaatin komentaja eversti Antti Lehtisalo

4 5ETUPYÖRÄ 1 | 17 ETUPYÖRÄ 1 | 17

Päätoimittaja 30.11.2016 saakka, everstiluutnantti Jari Osmonen

Vahdin vaihto

Päätoimittaja 1.12.2016 alkaen, everstiluutnantti Reima Vanhanen

Esikuntapäälliköksi 1.12.2016

Muuttoauto kuormattiin So-dankylässä itsenäisyyspäi-vän aattona kirpsakassa

pakkassäässä aina välillä katsellen kauniita lumipeitteisiä puita. Va-jaan 1000 kilometrin siirtyminen uuteen kotiin Santahaminaan jos-sa ruoho vihertää, Suomi on todel-lakin pitkä maa. Lasten sukset, liu-kurit ja potkukelkka löysivät paik-kansa varastosta. Nähtäväksi jää, onko niille käyttöä koko talvena.

Sain toimia Jääkäriprikaatin esi-kuntapäällikkönä kolme ja puo-li vuotta. Haikein mielin suljin toi-mistoni oven ja mieleen paistui lu-

kemattomia muistoja ajasta. Pääl-limmäisenä mieleen tuli puolus-tusvoimauudistus ja muutos, jota toteutettiin koko esikuntapäällik-könä oloni ajan. Muutos käynnis-tyi itse asiassa osaltani jo vuonna 2012 toimiessani Pohjan jääkäri-pataljoonan komentajana. Vajaan vuoden poissaolo Mikkelissä ja pa-luu Sodankylään kesäkuun alus-sa 2013 ja muutoksen suunnitte-lu oli kiivaimmillaan. Urakka saatiin toteutettua ja vuosi 2015 ei ollut-kaan vuosi, jolloin uudistus pysyi-si organisaation osalta. Pienimuo-toinen täsmennys vuodelle 2016

On ehkä paikallaan pieni esit-tely. Sellainen valokuva on talvelta 1966 olemas-

sa, jossa seison kolmen vanhana muuttolaatikon päällä silloisen yk-kösen pihalla. Se on kerrostalo, jo-ka siihen aikaan oli lähinnä sotkua ja jossa asui myös ”Sutskofin Eik-ka”, talkkari.

Varuskunta oli juuri rakennet-tu. Henkilökunta asui varuskun-nassa ja penskoja vilisteli joka pai-kassa. Kerho oli kovassa käytössä. Ostettiin kaupasta viidellä pennil-lä purkkaa. Hiekkamontulla inkka-rit väijyttivät länkkäreitä. Käytiin uinnin jälkeen sotkussa syömässä munkkia.

Vähän isompana koltiaisena katteltiin sotkun katolta salaa nais-ten pukuhuoneeseen. Saatettiin keitellä sahtiakin. Mopolla päris-teltiin pitkin ja poikin. Kansanta-lolla käytiin Remua ja Pelleä katso-massa.

Sitten piti lähteä maailmalle. Opiskelemaan opettajaksi, sittem-min sotilaaksi, perhettä perusta-maan, Ouluun ja Kajaaniin. Kun-nes taas takaisin tänne, Lappiin. Aika äkkiä se ihmisen elämä hu-jahtaa!

Nyt narskuu taas lumi saap-paitten alla ja äänetön viima löytää korvanipukat. Hämärä ei anna pe-riksi eikä hiljaisuus hellitä. Tunti-kin tuntuu kahdelta. Talvensydän. Tässä kahden kiireen, syksyn ja ke-vään, välissä. Sopiva hetki vaihtaa tehtävää.

Muutama periaate on hyvä teil-lä tietää. Omana elämänasentee-nani on aina ollut positiivisuus ja optimismi. Asioita voi tehdä myös iloisella ilmeellä ja pilke silmäkul-massa! Jopa näitä meidänkin! Hy-vä mieli ja olo ruokkii luovuutta ja kekseliäisyyttä, tuo vähän uskal-lustakin. Niitä tarvitaan tänä päi-vänä ja myös esikuntatyössä.

Positiivinen näkökulma hakee aina ratkaisuja, ei keräile esteitä. Se ei etsi syyllisiä, vaan syitä, joista

ottaa opiksi. Se näkee tulevaisuu-den ja haasteet mahdollisuutena, ei uhkana.

Positiivinen mieli myös näkee muissa ihmisissä mahdollisuuksia, tilaisuuksia yhdistää voimavarat ja saada aikaan jotain enemmän ja paremmin. Se heijastuu ja ker-tautuu, sitoo meidät toisiimme yh-dessä tekemisen kautta. Porukalla tehty on kaikkien oma, siihen on helppo sitoutua. Ja tuloksista voi-daan olla yhdessä ylpeitä!

Avoimuus ja keskusteleminen ovat mielestäni yksilön ja organi-saation tärkeimpiä työkaluja. Ko-tona ja konttorissa. Puhutaan en-nemmin, ei myöhemmin. Sano-taan, mitä mieltä oikeasti ollaan. Annetaan asioiden riidellä, ei tais-tella keskenään. Uskalletaan ottaa

kantaa ja uskalletaan sitä kautta ottaa vastuuta yhteisistä asioista.

Vasta näin vanhemmiten olen oikeasti tajunnut kuuntelemisen tärkeyden! Työkavereilla, ystävillä, vaimolla, on hyviä ajatuksia, ideoi-ta, esityksiä. Tarvitsee vain kuun-nella ja voimme oppia uutta joka päivä! Miksi emme käyttäisi kaik-kea sitä potentiaalia, mitä meillä yhdessä on! Organisaationa kuun-telemme palautteen avulla ja py-rimme sitten parantamaan toimin-taamme. Meillä on varaa petrata molemmilla tasoilla!

Positiivisuus ja hyvä mieli on kaukana, jos kone yskii! Jaksami-nen kotona ja konttorilla vaatii tä-män päivän sykkeessä terveen ih-misen. Syödään, juodaan, liikutaan ja seurustellaan niin, että pysytään kunnossa ja virkeinä! Tässä meillä on jokaisella oma vastuumme.

Kaikille virkistävää vuotta 2017!

Jääkäriprikaatin esikuntapäällikköEverstiluutnantti Reima Vanhanen

ja jälleen uusi vuodelle 2017. Ko-mentajan toteamana nyt vuoden-vaihteeseen ajoittuva muutos on toivottavasti viimeinen hetkeen.

Jääkäriprikaatiin jäi paljon, mitä jään kaipaamaan. Ystävät. Vajaas-sa kuudessa vuodessa oppi tunte-maan ja ystävystyi useiden ihmis-ten kanssa. Ne siteet eivät koskaan katkea. En voi kuvitella parempaa kasvupaikkaa lapsilleni kun ympä-ristö missä asuimme. Tietysti luon-to sekä perheemme harrastusasiat kuivalihan tekoineen ja hiekkakuo-palla pulkalla laskeminisiin jäävät hyviksi muistoiksi. Minulle ystävät muistuttelivat jo ennen muuttoa, että muista: mies voi lähteä Lapis-ta mutta Lappi ei miehestä. Koh-dallani ei tarvitse huolehtia sen asian tiimoilta.

Uudelle esikuntapäällikölle ja Etupyörän päätoimittajalle Reimal-le toivotan voimia ja menestystä tehtävässäsi. Sinulla on hieno työ-yhteisö työskennellä.

Kiitän Jääkäriprikaatilaisia, yh-teistyökumppaneita ja sidosryh-miä saamastani tuesta vuosien saatossa. Hienoja ihmisiä ja hie-no joukko. Olen ylpeä, että olen saanut palvella Jääkäriprikaatissa. Muistakaa, kaveria ei jätetä!

Santahaminassa 8.12.2016.

Everstiluutnantti Jari OsmonenAinelaitoksen pääopettajaSotataidon laitosMaanpuolustuskorkeakoulu


Reservi harjoitteleeHyvät lukijat - prikaatilaiset!

Jääkäriprikaati on Lapin puo-lustaja. Ammattitaitoinen hen-kilökunta ja motivoituneet va-

rusmiehet ovat toimintamme pe-rusta. Jääkäriprikaatin henkilökun-ta on osoittanut venymiskykynsä ja halunsa kehittää joukkomme valmiutta ja koulutusta. Asevelvol-listen koulutustulokset ja heidän antamansa palaute on hyvällä ta-solla.

Korostan, että Jääkäriprikaatil-le asetetut tehtävät ja tavoitteet voidaan saavuttaa vain henkilös-töstä ja asevelvollisista huolehti-en. Siksi meidän esimiesten on ol-tava tehtävissämme ehdottoman oikeudenmukaisia ja toimittava esimerkillisesti. Vastaavasti jokai-nen työntekijä ja asevelvollinen on velvollinen huolehtimaan omasta toimintakyvystään, tehtävistään ja käyttäytymisestään. Teemme asioita yhdessä.

Valmiuden kehittämisen ja tar-koituksenmukaisien koulutusjär-jestelyjen takia tehtiin 1.1.2017

voimaanastuva organisaatiojärjes-tely. Kaikki jalkaväki-, jääkäri- ja panssarikoulutus keskitetään So-dankylään. Vastaavasti valtakun-nallinen ilmatorjuntakoulutus jat-kaa ja sotilaspoliisikoulutus keski-tetään Rovaniemelle. Henkilöstön siirrot on minimoitu paikkakunnal-ta toiselle.

Henkilökunnan työilmapiiriky-selyn tulokset ovat rohkaisevia. Puolustusvoimauudistus ja useat organisaatiomuutokset näkynevät tuloksessa. Jaksaminen ja työn-määrä sekä sen jakautuminen koe-taan kehittämiskohteeksi. Vahvuu-temme on erittäin hyvä yhteishen-ki.

Ensi vuonna varusmiesten saa-pumiserän sotaharjoitusvuorokau-det laskevat kolmestakymmenes-täviidestä kolmeenkymmeneen. Kertausharjoitusten vuorokausi-määrä laskee tuhannella vuoro-kaudella. Henkilökunnan tekemi-en ylitöiden määrää rajoitetaan. Tiedottamista parannetaan muun

Jääkäriprikaatin komentajan tervehdys

Uusi kalenterivuosi on jo hy-vässä vauhdissa. On siis ai-ka ensin hieman arvioida

päättynyttä vuotta ja sitten siirtää katseet alkaneeseen toimintavuo-teen. Jääkäriprikaatille vuosi 2016 oli reservin koulutuksen kannalta työteliäs, mutta myös tuloksekas. Puolustusvoimauudistuksen tulok-sena reservin harjoitustoiminta on kyetty palauttamaan määrällisesti tasolle jolla reservin suorituskyvys-tä pystytään huolehtimaan. Viime vuonna Jääkäriprikaati koulutti yli 2500 reserviläistä kertaus- ja va-paaehtoisissa harjoituksissa. Suu-rimpana ja näkyvimpänä oli elo-kuussa toimeenpantu taisteluosas-ton kertausharjoitus LAPPI 16 Ro-vajärvellä. Harjoituksessa koulu-tettiin n. 2000 reserviläistä, ollen näin mitattuna yksi suurimmista reservin harjoituksissa puolustus-voimissa moniin vuosiin.

LAPPI 16 kokoluokan harjoi-tus ei ole toteutettavissa pelkäs-tään Jääkäriprikaatin omin pon-nistuksin, vaan hyvässä yhteistyös-sä puolustusvoimien muiden jouk-kojen ja yhteistyökumppaneiden kanssa ja tuella. Siitä kiitokset kai-kille tasapuolisesti.

Kaikissa reservin koulutusta-pahtumissa keskeistä on reservin osaamisen ylläpitäminen ja kehit-täminen. Harjoituksille asetettujen tavoitteiden toteutumista arvioi-daan ennen kaikkea joukon suo-rituskyvyn näkökulmasta. Harjoi-tuksen kouluttajahenkilöstön ar-vioinnin ohella merkityksellistä on, miten koulutettavat ovat har-joituksen kokeneet. Reserviläisky-selyiden perusteella voidaan to-deta, että reserviläiset arvostavat saamaansa koulutusta korkeata-soisena, luottavat omiin reservin johtajiinsa sekä ovat pääsääntöi-sesti tyytyväisiä harjoitusten käy-tännön järjestelyihin. Maanpuo-lustustahto reservissä myös näiden kyselyiden perusteella on erittäin

korkealla. Hyvistä tuloksista huoli-matta pyrkimyksenämme on har-joitusten jatkuva laadullinen pa-rantaminen. Mm. uusien koulu-tusvälineiden avulla on mahdollis-ta tehostaa harjoituksia ja samal-la lisätä niiden kiinnostavuutta. Erinomainen esimerkki tällaisesta on LAPPI 16 harjoituksessa ensim-mäistä kertaa Jääkäriprikaatin re-servin harjoituksessa laajasti käy-tössä ollut kaksipuolisen taistelun simulaattorijärjestelmä (KASI). Sen avulla on mahdollista kerätä mit-tava määrä tietoa päälliköiden ja johtajien ratkaisujen vaikutuksis-ta taistelujen kulkuun, mutta yhtä lailla yksittäinen sotilas saa välittö-män tiedon omasta tilasta ja tilan-teestaan. Todella hyvä koulutuk-sen apuväline.

Alkaneena vuonna Jääkäripri-kaati jatkaa perustehtäviään val-miuden ja koulutuksen toimeen-panossa ja kehittämisessä. Re-servin koulutuksen kohdalla ko-

konaismäärässä on jonkin verran laskua viime vuoteen verrattaes-sa, Jääkäriprikaatin koulutettavien määrän jäädessä tänä vuonna jon-kin verran alle 2000:n. Tämä joh-tuu pääosin siitä, että 2017 ei Jää-käriprikaati toimeenpane yhtä mit-tavaa yksittäistä harjoitusta kuin viime vuonna. Reservin suoritusky-vyn ylläpidosta ei näiden lukujen suhteen siis tarvitse olla huolis-saan. Siispä ne joille käsky käy ker-tausharjoitukseen tai kutsu osallis-tua vapaaehtoisen harjoitukseen, tervetuloa harjoittelemaan. Kaik-kia kiinnostuneita kehotan hakeu-tumaan Maanpuolustuskoulutuk-sen kursseille, josta varmasti löytyy tarjontaa monipuolisesti jokaiselle.

Lopuksi toivotan kaikille Etu-pyörän lukijoille menestyksekäs-tä Suomi 100 juhlavuotta. Parhaat hiihtokelit ovat vielä edessäpäin.

Eversti Timo Mäki-RautilaJääkäriprikaatin apulaiskomentaja

muassa uusilla infojärjestelmillä. Palaverit ja kokoukset on pidettä-vä sektoritasolta ylöspäin säännöl-lisesti. Uskon kaikilla näillä toimen-piteillä olevan positiivinen vaikutus henkilöstön jaksamiseen.

Jääkäriprikaati tarjoaa erityis-osaamista, kykyjään ja voimava-rojaan laaja-alaisesti muun yh-teiskunnan käyttöön. Jääkäripri-kaati tukee viranomaisia jatkuvas-sa liikkeellelähtövalmiudessa Lapin alueella. Koulutamme ja kehitäm-me arktista osaamistamme omista ja puolustusvoimien tarpeista sekä pohjoismaisessa yhteistyössä.

Sotaveteraanit ja lotat saavat kaiken tarvitsemansa tuen Jääkäri-prikaatilta, mitä meillä on mahdol-lista antaa. Kunniakansalaisiamme arvostetaan!

Toivotan kaikille hyvää ja työn-täyteistä vuotta 2017. Kiitän hen-kilökuntaa parhaansa tekemisestä ja yhteistyökumppaneita saamas-tamme tuesta ja palveluista. Toi-von meidän kaikkien olevan ylpei-tä työstä, palveluksesta ja yhteis-toiminnasta Lapissa.

Jääkäriprikaatin komentaja Eversti Antti Lehtisalo


Valalle Revontulten maahan, Enontekiölle

Kuva: Petri Niemi

Lapin rajavartioston toiminta on vahvasti sidoksissa Suo-men turvallisuusympäristön

ja naapurimaidemme kehitykseen. Tehtävät ovat sekä sisäisen että ul-koisen turvallisuuden alalla. Vie-lä muutama vuosi sitten rajavar-tioston suurin haaste oli kasva-van henkilöliikenteen hallinta itä-rajan rajanylityspaikoilla. Venäläis-ten vaurastuminen lisäsi matkailua Suomessa monena vuonna perä-tysten. Näköpiirissä häämötti EU:n ja Venäjän vastavuoroinen viisu-mivapaus, joka olisi lisännyt raja-liikennettä suurella hyppäyksellä. Nyt rajaliikenne on taantunut ve-näläisten ostovoiman heikkene-misen myötä Lapissa lähes puo-leen siitä, mitä se oli ennätysvuon-na 2013. Viisumivapausprosessi on haudattu toistaiseksi.

Suomen turvallisuusympäristö muuttui perusteellisesti 2014 al-kaen. Lännen ja Venäjän välillä on nyt syvä vastakkainasettelu. Soti-laallinen jännitys ja aktiivisuus ovat lisääntyneet Itämerellä ja Suomen lähialueella. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Suomi jou-tuisi sotilaallisen voiman käytön kohteeksi. Sen lisäksi ns. hybridi-vaikuttamisen keinovalikoima on laaja, käyttökynnys matala ja tun-nistaminen usein vaikeaa. Myös terroristiset teot ovat järkyttäneet ihmisten turvallisuutta Euroopassa ja ennennäkemätön siirtolaisilmiö uhkasi romuttaa Euroopan vapaan liikkuvuuden alueen. Siirtolaisti-lanne on toistaiseksi rauhoittunut, mutta nopeatkin muutokset ovat mahdollisia. Epävarmuutta lisää kansainvälisen politiikan ennustet-tavuutta heikentävät muutokset. Valitettavasti ei ole näköpiirissä, että turvallisuusympäristö muut-tuisi nopeasti paremmaksi.

Lapin rajavartioston tärkein tehtävä on nyt kriisivalmiuden ke-hittäminen. Rajavartiosto varautuu hallitsemaan uudestaan käynnisty-vän laittoman siirtolaisuuden tilan-teen sisä- ja ulkorajalla, torjumaan Suomen alueen koskemattomuut-ta loukkaavat teot sekä aloitta-maan rajalta alkaen taistelun soti-laallisen hyökkäyksen torjumisek-si. Erityisesti kehitämme valmiutta hallita lyhyellä varoitusajalla synty-vä tilanne kulloinkin käytössä ole-villa resursseilla ja kasvattaa suori-tuskykyä nopeasti.

Rajavartioston resurssit ovat Lapissa rajalliset ja alue laaja. Ra-javartiosto voi selvitä tehtävistään vain yhdessä muiden viranomais-ten kanssa. Poliisin ja tullin tuki on siirtolaisilmiön hallinnassa rajavar-tiostolle välttämätöntä. Laajamit-taisen siirtolaisilmiön hallinnassa tarvitsisimme myös puolustusvoi-mien resursseja. Rajavartioston ja puolustusvoimien joukko-osas-tojen yhteistyö on jokapäiväistä

puolustusvalmiuden kehittämises-sä. Rajavartiosto osallistuu Jääkä-riprikaatin operatiiviseen suunnit-teluun, mikä on ollut perinteisin yhteistyön muoto. Nyt kehitämme erityisesti korkeassa valmiudessa olevien yksiköidemme osaamis-ta ja yhteistyötä sekä materiaali-valmiutta. Tässä on myös poliisilla tärkeä rooli. Valmius ja suoritusky-ky syntyvät vain yhdessä tekemäl-lä.

Hybridivaikuttamisen seurauk-siin vastaaminen tulisi olemaan haaste. Mahdollisessa kriisissä il-miöiden ja uhkien luokittelu joko sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden piiriin ei olisi yksinkertaista. Suo-messa tähän on varauduttu hy-vin. Turvallisuusviranomaisten toi-mivalta on osin limittäinen ja vi-ranomaisilla on mahdollisuus tu-kea toisiaan antamalla virka-apua. Johtosuhteet määräytyvät sen mu-kaan, mitä laissa on säädetty se-kä kenellä on paras tilannekuva ja johtamiskyky. Tärkeintä on, et-tä kaikki tarvittavat viranomaisre-surssit saadaan nopeasti käyttöön.

Minulla on ollut mahdollisuus perehtyä Jääkäriprikaatin tehtäviin ja toimintaan komentajanne kans-sa. Jääkäriprikaatissa tehdään ää-rimmäisen tärkeää työtä Suomen hyväksi. Henkilöstön ammattitaito ja asenne herättävät luottamusta näinä epävarmoina aikoina.

Kiitokset Jääkäriprikaatille erin-omaisesta yhteistyöstä Lapin raja-vartioston kanssa.

Lapin rajavartioston komentaja Eversti Jari Tolppanen

Palkittuja varusmiehiä

Myönnetyt Lapin Jääkäriristit 23.11.2016

Lapin jääkäripataljoonan

1. JääkärikomppaniassaKersantti Myllylahti Niilo-Valtteri Kersantti Palosaari Benjam NatanaelKorpraali Id Juho Elias Korpraali Niemelä Jarkko Markus MikaelJääkäri Keskitalo Juho-Pekka Eemeli KranaatinheitinkomppaniassaAlikersantti Ahvenjärvi Jyri Valtteri Korpraali Lehto Ville Pietari Kaukonpoika

Esikunta- ja ViestikomppaniassaUpseerikokelas Nikkinen Aki PetteriUpseerikokelas Rupponen Anttoni Toivo Herman Jääkäri Jokiniemi Lassi Toivo Mikael

HuoltokomppaniassaUpseerikokelas Tuuri Paju Linnea

3. JääkärikomppaniassaUpseerikokelas Luiro Teemu Mikael Upseerikokelas Salow Jarkko Petteri

Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston

2. JääkärikomppaniassaAlikersantti Mäkipeura Ville Matias Korpraali Vähäsöyrinki Matti Elias

TukikohtakomppaniassaUpseerikokelas Hyytinen Aleksi Samuli Korpraali Paananen Sampo Juhani

Kotiuttamisjuhlissa Sodankylässä ja Rovaniemellä 13.9.2016 palkittiin seu-raavat ansioituneet varusmiehet:

Jääkäriprikaatin puukko ja kunniakirja erittäin ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Korpraali Puolakka Mikael Jaakko VeliKorpraali Myllylahti Anton Ilmari

Jääkäriprikaatin puukko ja kunniakirja erittäin hyvästä palveluksesta sotilaspoliisina Jääkäripri-kaatissa:Korpraali Ojala Sampo Matias PentinpoikaKorpraali Niemelä Juho Olavi

Jääkäriprikaatin puukko ja kunniakirja erittäin hyvästä palveluksesta lääkintämiehenä Jääkäripri-kaatissa:Jääkäri Ruokangas Dominik StefanKorpraali Kinnunen Juho Paavo

Kiltamitali hyvähenkiselle varusmiehelle:Korpraali Lämsä Elias Pekka EinariKorpraali Jokitalo Topi-Aleksi Johannes Lapin lennoston killan palkinto:Jääkäri Juntunen Jukka-Pekka Topias

Rovaniemen Reserviläiset ry:n palkinto, Lapin reserviläispiirien pronssinen mitali ja kunniakirja miehistöön kuuluvalle:Jääkäri Päkkilä Leo Olavi

Sodankylän Reserviläiset ry:n palkinto, Lapin reserviläispiirien pronssinen mitali ja kunniakirja miehistöön kuuluvalle:Korpraali Koskinen Samu Mikael

Oulun Sotilaskotiyhdistyksen stipendi Oulun seudulta olevalle rehdille, reippaalle ja joukkoon sopeutuvalle varusmiehelle:Korpraali Sorvoja Timi JohannesJääkäri Pihlajanmaa Mauno TapioJääkäri Heikkinen Eero Juhani Jääkäri Pesonen Tuomas JuhoJääkäri Tervonen Niko SanteriKorpraali Klasila Mikael PetteriJääkäri Kykyri Valtteri LeonardJääkäri Yo Aye Hla

Lapin rajavartiosto


Rovaniemen Sotilaskotiyhdistyksen pal-kinto eniten kuntoindeksiään kohotta-neille:Jääkäri Nurmesjärvi Eerik Feedi JohannesJääkäri Hildèn Jonne Kristian

Sodankylän Sotilaskotiyhdistyksen pal-kinto eniten kuntoindeksiään kohotta-neille: Korpraali Hintsala Riku AleksanteriJääkäri Kiviniemi Joonas

Ulla Mustakallio- rahaston stipendi hyvää sotilaskuntoa osoittaneille, miehistötehtä-vissä palveleville varusmiehille:Jääkäri Ristimella Antti Aleksi Vilhelmi Korpraali Saari Joni Aaro Samuli

Sodankylän Sotilaskotiyhdistyksen pal-kinto hyvästä yhteistyöstä: Jääkäri Ollila Matti Samuli

Kotiuttamisjuhlissa Sodanky-lässä ja Rovaniemellä 14.12.2016 palkittiin seuraavat ansioituneet varusmiehet:

Jalkaväen mitali ja kunniakirja sekä nimet kunniatauluun erittäin ansiokkaasta pal-veluksesta Jääkäriprikaatissa:Upseerikokelas Niskala Miika, Kersantti Viuhkola Mikko Matias

Oulun Suomalainen Klubi Ry:n stipendi parhaiten menestynyt upseerikokelas: Upseerikokelas Salow Jarkko Petteri

Jääkäriprikaatin kunniakirja ja stipendi tai-tavasta ja kolarittomasta moottoriajoneu-von kuljettamisesta varusmiesaikana: Jääkäri Soudunsaari Arto MatiasKorpraali Niskakangas Timo-Matti

Jääkäriprikaatin kunniakirja ja puukko hyvästä palveluksesta erikoisajoneuvon kuljettajana Jääkäriprikaatissa:Korpraali Sormunen Juho AnteroKorpraali Heinonen Juha-Matti Antero

Jääkäriprikaatin kunniakirja ja puukko ansiokkaasta palveluksesta joukkoyksi-köissä Jääkäriprikaatissa:Korpraali Pajala Juho TapanJääkäri Iso-Möttönen Samuli Eero Aleksi

Sodankylän Reserviupseerit Ry:n palkinto Reserviupseerien mitali ja kunniakirja ansiok-kaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Upseerikokelas Hilla Perttu Elmeri

Sodankylän Reserviläiset ry:n palkinto Lapin Reserviläispiirien mitali ja kunniakirja:Lapin reserviläispiirien hopeinen mitali ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaa-tissa:Kersantti Törmänen Teemu Lauri JuhaniLapin reserviläispiirien pronssinen mitali ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaa-tissa: Jääkäri Holmberg Tuomas Kristian

Rovaniemen Reserviupseerikerho ry:n pal-kinto: reserviupseerien mitali ja kunniakirja ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaa-tissa: Upseerikokelas Raappana Simo Artturi

Rovaniemen Reserviläiset ry:n palkinto Lapin reserviläispiirien hopeinen mitali ansiok-kaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Alikersantti Niiranen Antti Paavo Sakari

Lapin reserviläispiirien pronssinen mitali ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaa-tissa: Jääkäri Jääskeläinen Risto Johannes Eemil

Lapin Ilmatorjuntakillan palkinto erittäin hyvästä palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Upseerikokelas Mämmi Matti TapioAlikersantti Vähäkangas Matias JuhanaKorpraali Järvelä Eetu Jaakko SanteriKorpraali Keränen Ville Henrik

Lapin Lennoston kilta ry:n palkinnot:Kiltalautanen 347 vrk palvelleelle johta-jalle:Alikersantti Taivalkoski Sakari WaltteriKillan kirja 165 vrk palvelleelle:Lentosotamies Pirttijärvi Topi Henrik Tapani

Maanpuolustuksen kannatussäätiön Sti-pendi Jääkäriprikaatin maanpuolustuksen kannatussäätiön stipendirahasto, erittäin asiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaa-tissa:Korpraali Idd Juho EliasJääkäri Jurva Antti HermanKorpraali Alatulkkila Sampo EliasJääkäri Autio Timi Kalervo

Maanpuolustuksen kannatussäätiön sti-pendi kiitettävästä laivuepalveluksestaLentosotamies Kivelä Simo OskariLentosotamies Jylhä Ville Valtteri

Jääkäriprikaatin Kiltamitali hyvähenkiselle varusmiehelle, jonka varusmiehet valitse-vat keskuudestaan:Jääkäri Vanha Juhana HenrikUpskokelas Lappalainen Roope Tapio TuomasKersantti Auerrinne Joni MikaelKorpraali Alakärppä Jaani AlfredJääkäri Vaattovaara TaneliUpseerikokelas Kumpula Santeri Lauri Einari

Jääkäriprikaatin Killan ”Puolesta maan”- veteraanimatrikkeli parhaalle sodankylä-läiselle 165 vrk palvelleelle:Jääkäri Puotiniemi Saku Eemeli

JP27:n perinneyhdistyksen rahalahjoitus ja Jääkärin testamentti jääkärihenkisin varus-mies: Alikersantti Keskiniva Jyri Petteri

Pohjan Jääkärikillan stipendi erittäin ansiok-kaasta palveluksesta 3. Jääkärikomppa-niassa:Upseerikokelas Hinno Mitja Aslak Isidor

Sotilaskotiliiton, Ulla Mustakallio -rahaston stipendi hyvää sotilaskuntoa osoittaneelle varusmiehelle: Korpraali Alakärppä Jaani Alfred

Oulun Sotilaskotiyhdistyksen stipendi Oulun seudulta olevalle rehdille, reippaalle ja joukkoon sopeutuvalle varusmiehelle, jonka kouluttajat valitsevat:Alikersantti Niemelä, Iikka JohannesAlikersantti Keltamäki AleksiUpseerikokelas Karhumaa Jere MikaelKorpraali Lehtola Jonas Janne AkseliJääkäri Rantala Matti Antero KaleviAlikersantti Martikainen Ville VeikkoJääkäri Savela Joakim SakariasAlikersantti Meriläinen Joni-Petteri Emil Eliel

Sodankylän Sotilaskotiyhdistyksen palkin-not hyvästä yhteistyöstä:Alikersantti Kovanen Miika SamuelAlikersantti Nevanperä Joni MarkusJääkäri Åvist Roni Nikanor

Rovaniemen Sotilaskotiyhdistyksen palkin-not eniten kuntoindeksiään kohottaneille varusmiehille (sykemittari):Alikersantti Saarenpää Joni Jukka HenrikkiUpseerikokelas Salin Eerik NikolaiTykkimies Katajamäki Samu EemeliAlikersantti Pyhtilä Pete SalomonAlikersantti Kukkohovi Väinö Vili OlaviJääkäri Huhmo Saku ValtteriKersantti Kuusijärvi Atro ValtteriAlikersantti Jyvälä Pasi TapaniLentosotamies Pirttijärvi Topi Henrik Tapani

Leijona Cateringin stipendi parhaalle sotilas-keittäjälle:Jääkäri Toppi Hannes Paavo MikaelJääkäri Väänänen Peetu Verneri

VEHO hyötyajoneuvo palkinto, tavarapal-kinto: Korpraali Rundgren Henry Ingvar

Autoliiton Napapiirin osaston palkinto, stan-daari: Korpraali Siipo Juho Topi Kasperi


6.12.2016 ylennykset reservin sotilasarvossa Yliluutnantiksi luutnantti Juha RutonenLuutnantiksi vanhempi asentaja, reservin vänrikki Jari RuotsalainenSotilasmestariksi suunnittelija, reservin ylivääpeli Jouni OjapeltoYlikersantiksi kersantti Jesse NilirovaKersantiksi Kersantti Teemu Kustula

6.12.2016 annetut palvelusarvotYlikersantiksi kersantti Jesse NilirovaYlikersantiksi kersantti Teemu Kustula

Tehtävään määräyksiä1.12.2016 Esikuntapäälliköksi everstiluutnantti Reima Vanhanen1.1.2017 Koulutusosaston osastopäälliköksi everstiluutnantti Ari Mure1.1.2017 Lapin Jääkäripataljoonan komentajaksi Everstiluutnantti Jussi Viinamäki

Jääkäriprikaatin aloitetoimikunnan 2.11.2016 myöntämät aloitepalkinnot:Kapteeni Niko Hämäläinen: Korkean valmiuden yksiköiden ydinhenkilöstön osaamisen kehittäminen vapaaehtoisharjoituksin.Luutnantti Aleksanteri Markkanen: Siirtyminen uusiin aktiivikuulonsuojaimiin.Ylikersantti Jaakko Karvo: Aseturvallisuus eri tapahtumissa.

Vuoden jääkäriprikaatilainen everstiluutnantti Jari Osmonen

Everstiluutnantti Jari Heikki Osmonen on palvellut Jääkäriprikaatissa Pohjan Jääkäripataljoonan komentajana vuosina 2010 - 2012.1.6.2013 lukien everstiluutnantti Jari Osmonen on toiminut Jääkäriprikaatin esikuntapäällikön tehtävässä.Everstiluutnantti Jari Osmonen on itseään säästämätön sotilasjohtaja, jonka toiminnalle on ominaista olla kiin-nostunut alaistensa hyvinvoinnista ja olla vahvasti alaistensa tukena haasteellisissa sekä vaikeissakin olosuh-teissa. Vaikeissa henkilökohtaisissa elämäntilanteissa olleet ihmiset ovat kokeneet saaneensa everstiluutnantti Jari Osmoselta vilpitöntä ja aitoa tukea elämässään. Everstiluutnantti Jari Osmonen toteuttaa konkreettisesti suomalaisten sotilaiden tunnuslausetta ” kaveria ei jätetä ”.Jari Osmonen ei kaihda vastuun ottamista päätöksistään. Hän on mukana päättämiensä asioiden toteuttami-sessa tukien alaisiaan ja saaden alaisensa toimimaan mahdollisimman hyvin. Hän sitoutuu toimimaan joukon yhteisten tavoitteiden puolesta ja eteenpäin viemiseksi.Hän on merkittävästi ollut kehittämässä omien vastuualojensa toimintoja tarkoituksenmukaisempaan ja toi-mivampaan suuntaan. Hän antaa tunnustusta alaisilleen hyvin tehdystä työstä ja on aidosti iloinen alaistensa onnistumisista eri elämänaloilla.Jari Osmosen toiminnan merkitys suomalaisen maanpuolustustahdon ja jääkärihengen ylläpitäjänä sekä kehit-täjänä on myös merkittävää. Hänen kiitosta saanut toimintansa eri sidosryhmien edustajien kanssa on osaltaan edesauttanut Puolustusvoimien ja Jääkäriprikaatin myönteisen julkisuuskuvan kehittymistä.Everstiluutnantti Jari Osmonen on todellinen Jääkäriprikaatilainen. Hän nauttii Jääkäriprikaatilaisten kunnioi-tusta ja arvostusta.Everstiluutnantti Jari Heikki Osmosen ansiokas työ Suomen, Puolustusvoimien ja Jääkäriprikaatin hyväksi an-saitsee tulla huomioiduksi.

Henkilöstössä tapahtuu| Teksti: Palkkasihteeri Tanja Moilanen

Ylennykset

1.7.2016Kapteeniksi yliluutnantti Henry Rautio

1.9.2016Kapteeniksi yliluutnantti Janne MäättäKapteeniksi yliluutnantti Juha PuurunenKapteeniksi yliluutnantti Ville VähäpassiYliluutnantiksi luutnantti Janne OllilaYliluutnantiksi luutnantti Vilho RantanenYliluutnantiksi luutnantti Aku SaarelainenYliluutnantiksi luutnantti Esko Äärynen

Ansiomerkit, ansioristit ja mitalit

1.10.2016Jääkäriprikaatin pienoislippuKapteeni Terho Nieminen

Lapin JääkäriristiKapteeni Sakari HietanenKapteeni Janne HeikkiläYliluutnantti Marko SiirtolaLuutnantti Taneli KeränenYlikersantti Jarkko LuiroYlikersantti Kalle SirviöYlikersantti Janne LuukinenYlikersantti Henri MiettinenKersantti Salla HannulaVarastonhoitaja Juha-Markku Kangas

MaanpuolustusmitaliMajuri Juha KorvanenMajuri Martti RautanenMajuri Pekka ÄikäsKapteeni Jaakko JokelaKapteeni Markku KauppiKapteeni Juha MassinenYliluutnantti Ari Keski-SänttiYliluutnantti Eero NäsiTeknikkoluutnantti Matti HakkarainenSotilasmestari Jouko KaihuaVääpeli Mika AspegrenVääpeli Toni HuhtamellaYlikersantti Antti OikarinenYlikersantti Jussi SaikkonenAjojärjestelijä Mari AuvinenTaloussuunnittelija Virpi KorpiVarastonhoitaja Sirkka-Liisa KumpulaArkistosihteeri Saini LeskinenToimistosihteeri Soile PaasilinnaTalouspäällikkö Leena RautanenHenkilöstösuunnittelija Riitta Rautio

StipeditKapteeni Jarkko KumpulainenKapteeni Teppo LankilaTeknikkoluutnantti Jaana KasurinenHankkija Kaarlo Kuusela

KunniakirjatKapteeni Niko Hämäläiselle aloitteesta Varomää-räyksen D 2.1 Ammunnat pienikaliperisilla aseillaKapteeni Matti Kurttilalle aloitteesta Johtosarja Vir-ve-puhelimen kytkemiseen aktiivikuulosuojaimiin, myös 100 € aloitepalkkioKapteeni Markku Kaupille aloitteesta ITO90M-jär-jestelmän viestilaitteiden koulutus- ja testausasemaYlikersantti Kalle Sirviölle aloitteesta Suurempi liu-kueste varuskuntaravintola Tähden keskioven eteenYlikersantti Jaakko Karvolle aloitteesta IFF-interro-gaattorin suojalevyn modifiointi, myös 100 € aloi-tepalkkio

6.12.2016Solki Jalkaväen ansioristiinKapteeni Risto MakkonenKapteeni Kari Mähönen

Jalkaväen ansioristiKapteeni Arto HarjuniemiKapteeni Heikki LuusuaVääpeli Juha-Matti LehtiYlikersantti Riikka NyströmYlikersantti Tuomas PoikelaYlikersantti Kai Leinonen

25.11.2016 myönnetyt Lapin ilmatorjuntaristitLuutnantti Vilho RantanenLuutnantti Esko ÄärynenKersantti Tuomas NäätsaariYliluutnantti Jani ToivanenLuutnantti Jukka KaikkonenLuutnantti Samuli Pietilä

28.11.2016 Ilmatorjunnan tarkastajan myöntä-mät ansioristitIlmatorjunnan ansioristit Everstiluutnantti Joakim SalonenKapteeni Jari PeltoniemiKapteeni Timo Tuunila

29.11.2016 myönnetty stipendiKapteeni Antti Kumpu


luonnistui heiltä, mutta itse kunto-piiri sakkasi monella. Jotkut pun-nerrukset muistuttivat lähinnä an-keriaita verkossa ja muutamat lan-kut eivät olleet ainoastaan latvasta lahoja. Jänkälä, vaadi kaikkia (paitsi häntä, joka teki täydellisiä skorpio-neja) tekemään vähintään 20 pun-nerrusta joka aamureippailussa. Ne tulevat tarpeeseen. Mutta muuten meni kerrassaan mainiosti. Neljän korin heittokisaan löytyi melkein-pä ylivoimainen voittaja. Niin, ja jos asianomaiset eivät maininneet, an-noin plussaa heidän ryhmälle.

Perjantaina haastattelin Heliä ja Kontsasta. Toimin myös kirjureiden “apurina”, heillä kun oli niin pal-jon tehtävää, kuten kahvin keittoa ja paperien silppuamista. Lopuksi kävin palauttamassa kamppeeni,

joita olin tarkkaan vaalinut. Ja päi-vän päätteeksi tärkein, eli minun oli pakko päästä Sotkuun kahville.

Tällaisia yleisiä havaintoja, joi-ta tein näiden viiden päivän aika-na oli, että kahvia kului litratolkul-la. Laskin, että jos juo kahvia tuol-la tahdilla koko työuran ajan, tulee juotua noin 87 500 litraa. Se saat-taa hyvinkin johtua kahvitaukojen määrästä, joita oli koko ajan. Po-rukka oli rentoa ja leppoisaa, ku-kaan ei edes huomauttanut, kun tulin muutamana päivänä myöhäs-sä. Kaiken lisäksi ruoka oli todella hyvää, siitä pointsit kokeille.

Totuuskin armeijasta kävi ilmi kirjurien toimistossa. Poikien ylei-nen mielipide oli, että älä hullu tule vapaaehtoisesti tänne, mutta nais-varusmies oli sitä mieltä, että kan-nattaa. Sepä se.

Sauvojen käsiin laitto-operaa-tio ei jäänyt ainoaksi huvittavaksi tapaukseksi. Olin aika otettu, kun joku varusmies luuli minua kersan-tiksi. Toisaalta joku toinen luuli mi-nua alokkaaksi ja vaati minua ter-vehtimään häntä. Siitä en ollut yh-tä otettu, vaikka saimmekin Helin kanssa hyvät naurut. Sössin vielä kaiken lisäksi kuntopiirin ajanoton.

Smurffeja ja kurkkusalaattia

Olen Aino Rantala Korkalovaaran peruskoulusta ja olin Somerohar-julla työelämään tutustumisessa eli TET:issä 3.-7.10. eli silloin kun oli tä-män syksyn ensimmäiset kunnon pakkasaamut. Tässä teräviä havain-tojani kurkkusalaatteihin pukeutu-vien mielenkiintoisesta ja jokseen-kin huvittavasta arjesta.

Kuulin TET:in aikana monesti kysyttävän, miten ihmeessä pää-dyin tänne Someroharjulle TET:tiin. Ensinnäkin TET Puolustusvoimissa olisi varmasti tosi siistiä - koko elä-mäni kun olen kuullut kovia juttuja armeijasta iskältäni ja tädiltäni. Toi-seksi tahdoin viettää mieleenpai-nuvan, tapahtumarikkaan ja haus-kan viikon. Odotin TET:iä kuin kuu-ta nousevaa paikan varmistumises-ta alkaen. Pari hiihtokaveriani olivat todella kateellisia minulle ja he oli-sivat kuulemma halunneet itsekin päästä tutustumaan varuskuntaan.

Kerron teille hyvät lukijat nyt kaikkia “kovia” juttuja, mitä tapah-tui tämän viikon aikana.

Maanantaina TET-viikkoni al-kuun tapasin ensimmäisenä IT-pat-terin vääpelin Kontsaksen Petrin, jonka kanssa suuntasimme heti Sotkuun. Hyvää oli, pisteet Sotkun tädeille ja sedille. Sitten lähdin Ryd-ningenin Helin kanssa hakemaan innolla odottamiani varusteita.

Olin aika hämilläni tavaran mää-rästä, jonka sain viiden päivän olei-lua varten. Käytännöllisenä ihmi-senä minulla itsellänikin olisi ollut esimerkiksi vyö ja hiihtohanskat omastakin takaa mukana. Yllätyin monella tapaa varusteita saadessa-ni. Ymmärrän kyllä, ettei niitä vaat-teita suunnitella tällaiselle naispuo-liselle siimalle, mutta takki oli siitä huolimatta todella iso. Se oli niin iso, että minua jopa nolotti aluk-si käyttää sitä. Tai sitten minä olin vain väärän kokoinen. No jos tak-ki oli iso, niin t-paitaa olisin voinut käyttää telttana viime kesän Juko-lan viestissä. Kokoa 41 olevia suk-kia en edes viitsi tylyttää. Vähiten pisteitä olisin kuitenkin antanut lip-piksen suunnittelijalle (kaikella kun-nioituksella häntä kohtaan). Minun onnekseni kaikki vaatteet eivät ol-leet sellaisia farsseja; Poolopaita oli juuri sopivan mallinen ja villakerras-to mukavan lämmin. Hanskatkaan eivät jääneet käyttämättä ja ennak-koluuloistani huolimatta kengistä-kin löytyi 37 kokoisia. Pienen tus-kailun ja Helin avustuksen jälkeen sain kamppeet päälle kiitettävästi. Sitten olinkin valmis turistikierrok-selle ympäri Someroharjun ”kam-pus” -aluetta.

Tiistaina pääsin vetämään sau-vakävelyä ja -juoksua varusmiehil-le ja seuraamaan heidän koulutus-taan Pietiläisen Samulin kanssa. Sen lisäksi ammuin ilmatorjunta-konekiväärisimulaattorilla (melkoi-nen sanahirviö tuo). Simulaattoril-la sain kokonaiset kolme “hekoa” alas. Kuinka monta kertaa yritin, on sitten toinen asia. Koulutus ei poi-kennut kovinkaan paljon normaa-leista koulun oppitunneista. Samu-li pyysi kokelas Jänkälää kertomaan omasta koulutuksestaan. Hän ker-toi kaiken maailman RUK:eista ja Haminoista, eikä minulla ollut oi-keasti minkään sortin hajua, mis-tä hän selitti. Illalla kotona minun oli pakko katsoa Googlesta, mitä

RUK mahdollisesti tarkoittaa. Lo-pulta onneksi pääsin elementtiini, kun lähdin opettamaan ukkeleille sauvakävelyä. Se jos mikä oli mie-lenkiintoista. Edellisellä viikolla olin kysynyt iskältä, miten mahdollises-ti vedän sauvakävelyn heille. Iskän mukaan ensiksi täytyy opetella sau-vojen laitto käsiin. Olin ihan puulla päähän lyöty. Isot miehet eivät mu-ka osaa laittaa sauvoja käsiin. Ky-syinkin, olinko menossa lastentar-haan vai armeijaan vetämään sau-vakävelyä. Paikan päällä selvisi, että lastentarhaan. Olihan se säätämis-tä, mutta kaikista nolointa oli, että minä en osannut laittaa niitä hiton sauvoja omiin käsiini. Koko elämä-ni olen hiihtänyt enkä yksiä sauvoja osannut käyttää. Kirjallinen anteek-sipyyntö kaikille Jänkälän joukkoi-hin kuuluville, kun opetin teille lait-tamaan sauvat väärin. No jaa, oli-han se kaikin puolin hassun haus-ka reissu. Vähän oli vielä harjoitte-lemista niiden sauvojen kanssa itse kullakin, varsinkin hänellä, joka löy-si itsensä rähmältään ojasta.

Keskiviikkona kävin purkamas-sa henkilökunnan suunnistusra-dan Pahkamaan ampumaradalta heti aamusta. Oli kylmä, joten piti oikein käydä laittamassa se karva-turrekerrastokin päälle, ennen kuin lähdin tarpomaan metsään. Jätin pyörän säähavaintopallolle, josta lähdin kohti auringonnousua. Pikku pakkasesta johtuen maa oli kuuras-sa, varsinkin soilla näytti mahtaval-ta, kun soiden vedet olivat jääty-neet suokasvien pinnoille. Känny-kän kameran rulla täyttyi hienois-ta maisemakuvista matkan varrel-ta. Itse suunnistusratahan oli koh-tuuttoman helppo. Iskä lupasi, että saan suunnitella ensi vuoden suun-nistusradan. Odottakaapa vaan.

Torstaina pidin varusmiehille kuntopiirin aamupäivästä Leinosen Matin ohjeilla. Tai komean kalju-pään, jolla pikku-Samuli luonnehti Matin ulkonäköä. Olihan se mah-tavaa, kun kerrankin sai itse päteä ja katsella, kun muut epätoivoisesti yrittävät suoriutua liikkeistä. Ainut miinuspuoli vetäjänä oli, että mi-nulla oli kamalan kylmä siellä salis-sa. Itse kuntopiiri oli lähes normaa-li, jonka lisäksi alku- ja loppuver-ryttelyksi koripalloa. Koripallo kyllä

Keskeisimmät työtehtävät

Työtehtäviini kuului harjoittelun ai-kana erilaisten liikuntakoulutusten suunnitteleminen ja ohjaaminen sekä kuntotesteissä avustaminen. Tein myös muutamalle henkilö-kuntaan kuuluvalle henkilökohtai-sen liikunta- ja ravinto-ohjelman. Suunnittelin ja kuvasin Jääkäripri-kaatin varuskuntasairaaloihin sel-käjumppaliikepaketin, jota varus-kuntasairaalat voivat hyödyntää varusmiesten selkäongelmissa.

Oppimiskokemukset har-joittelujakson aikana

Eniten ehkä opin harjoitteluni ai-kana, kuinka tärkeää on suunni-tella erilaiset koulutukset ja harjoi-tukset tarkasti etukäteen eikä läh-teä ”takki auki” pitämään mitään liikuntakoulutusta.

Aino Rantala työelämään tutustumassa

Kun olisi ollut puolen minuutin kierros käynnissä, kellotin kaik-ki liikkeet minuutin mittaisiksi. Ku-kaan ei tosin sanonut mitään, vaan kaikki jatkoivat tekemistä. Sama ei olisi voinut toistua hiihtoharjoituk-sissani. Sitten minä en edes tiennyt mikä on pakki. Luulin, että se on jo-ku sisäpiirinimitys Pahkamaan am-pumaradalle, kunnes selvisi, että se on se loota, josta syödään metsäs-sä. Älkää naurako pliis.

Minusta Jääkäriprikaati oli kai-kin puolin mukava paikka, jossa ai-kaisista aamuista huolimatta voi-si olla pidempäänkin. Suosittelen ehdottomasti! Kiitokset Jääkäri-prikaatille, Kontsakselle, Pietiläisel-le, komealle kaljupäälle Leinoselle, Tennolle, kuvaaja jääkäri Johannes Manniselle, kokelas Jänkälän jou-koille, kirjureille ja heidän toimistos-saan vierailleille henkilöille. Erityis-kiitos Rydningenin Helille, kun jak-soit mennä aina yhtä aikaa minun kanssani syömään ja toimit sellai-sena asioiden selventäjänä minulle. Pitäkää hauskaa ja harkitkaa vaikka vihreää teetä.

PS. Majuri Marko Nissinen, si-nut rankattiin kahvihuoneen kin-giksi.

Varuskunta työympäristönä

Niin Sodankylän kuin Rovaniemen varuskunnat ovat aivan loistavia työympäristöjä. Esimerkiksi kaikki välineet, mitä tarvitaan koulutuk-seen löytyvät. Tarvittaessa han-kitaan uusia välineitä. Suosittelen varuskuntia työharjoittelupaikoiksi kaikille, jotka haluavat vähän erilai-seen ja jämäkämpään työympäris-töön töihin.

Muita kokemuksia ja aja-tuksia

Olihan se vähän erilaista saapua takaisin samaan joukko-osastoon työharjoitteluun, missä olin itse varusmiehenä palvellut ja kotiutu-nut reserviin vänrikkinä 19.6.2014. Hienointa oli huomata se, että vaikka kouluttajien joukossa oli tuttuja kasvoja varusmiesajalta,

Liikuntaneuvojaopiskelija Juho Väänänen työharjoittelijana Jääkäriprikaatissa

niin pääsin heti mukaan työporuk-kaan, eikä minkäänlaista kitkaa ol-lut.

Viimeisinä päivinä pääsi myös vähän vapaalle omista suunnitte-lu/kouluhommista ja pääsi osallis-tumaan henkilökunnan ampuma-testeihin.


Vierailuja ja tapahtumia

Jääkäriprikaati ja Lapin lennosto juhlivat yhdessä

Jääkäriprikaatin ja Lapin lennoston vuosipäivien juhlatilaisuudet järjes-tettiin 30.9.2016 Rovaniemellä.

Jääkäriprikaatin vuosipäivä

Jääkäriprikaatin vuosipäivää viete-tään 1. lokakuuta. Päivämäärä ja vuosi pohjautuvat presidentti Urho Kekkosen määräykseen 29.8.1979, jolloin presidentti hyväksyi Jääkäri-prikaatin perustamisen Puolustus-voimien ylipäällikkönä. Puolustus-voimien komentaja kenraali Lau-ri Sutela ja Pohjois-Suomen Soti-

lasläänin komentaja kenraaliluut-nantti Magnus Haaksalo suoritti-vat prikaatin juhlallisen vihkimisen 1.10.1979.

Lapin lennoston perinnepäivä

Lapin lennoston perinnepäivää vie-tetään 1. lokakuuta. Päivä perustuu ajankohtaan, jolloin lennoston pe-rinnejoukko-osasto Lento-osasto 4 perustettiin Koivistolle 1.10.1918. Päivää on vietetty 1. lokakuuta vuodesta 1969 lähtien.

Kuvat: Minna Piirainen ja Johannes Manninen

Päiväjuhlassa palkittiin ansioituneita jää-käriprikaatilaisia ja lennostolaisia.

Vuoden lennostolaisena palkittiin kap-teeni Mika Satta ja vuoden jääkäripri-kaatilaisena everstiluutnantti Jari Osmo-nen

Yhteinen juhlapäivä

Ensimmäisen yhteisen juhlapäivän tilaisuudet alkoivat Sodankylän va-ruskunnassa Joutselän patsaalla klo 7.15 juhlallisella lipunnostolla ja seppeleen laskulla Joutselän pat-saalle ja Jänkäjääkäreiden muisto-merkille.

Tilaisuudet jatkuivat Rova-niemellä klo 9.00 seppeleen las-kulla Ilmapuolustusmuistomerkille.

Paraati ja kalustoesittely järjes-tettiin Rovaniemen keskuskentällä.

Paraatikatselmuksen suorittivat ja ohimarssin vastaanottivat Jääkä-riprikaatin komentaja eversti Ant-ti Lehtisalo ja Lapin lennoston ko-mentaja eversti Mikko Kauppala. Paraatijoukkoja komensi Jääkäri-prikaatin apulaiskomentaja eversti Timo Mäki-Rautila.

Lapin lennoston neljä Hor-net-hävittäjää lensivät ylilennon ohimarssin aikana.


Sodankylän torilla oli vilskettä, kun Jääkäriprikaati esitteli Leopard 2 A4 -taistelupanssarivaunuja lauan-taina 14.1.2017. Jääkäriprikaati aloittaa panssari-vaunumiehistöjen varusmieskou-lutuksen Leopard 2 A4-taistelu-panssarivaunukalustolla 1/17 saa-pumiserästä alkaen. Jääkäriprikaatilla on koulutuksessa kerrallaan yksi panssarivaunujouk-kue, johon kuuluu kantahenkilö-kuntaa ja varusmiehiä. Koulutuk-sesta vastaa Lapin jääkäripataljoo-na neljällä Leopard 2 A4-taistelu-panssarivaunulla. Taistelupanssari-vaunujen sijoittaminen Jääkäripri-kaatiin on osa Jääkäriprikaatin ja Lapin puolustuksen kehittämistä.

Rovaniemen hovioikeuden presi-dentti Marianne Wagner-Prenner ja hovioikeudenneuvos Pasi Oik-konen tutustuivat Jääkäriprikaatiin 15.11.2016. Kuvassa vasemalta everstiluut-nantti Arto Vaarala, hovioikeu-denneuvos Pasi Oikkonen, eversti Antti Lehtisalo, Rovaniemen ho-vioikeuden presidentti Marianne Wagner-Prenner ja eversti Timo Mäki-Rautila.

Puolustusvoimien operaatiopääl-likkö kenraalimajuri Eero Pyötsiä ja Jääkäriprikaatin komentaja eversti Antti Lehtisalo. Kenraalimajuri Pyötsiä vieraili Jää-käriprikaatissa 10.11.2016.


Jääkäriprikaatin sotilasvala ja sotilasvakuutusHetta, Enontekiö

5.8.2016

Valan ja vakuutuksen esilukijana toimi Enontekiön kunnan kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen

Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelu-kunnan Oulun paikallisjaosto vieraili Jääkä-riprikaatissa 5.10.2016

Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelu-kunta MATINE toimii Puolustusministeriön hallinnonalalla sotilaallista maanpuolustusta tukevan tutkimuksen sekä turvallisuustutki-muksen edistämiseksi.

Jääkäriprikaatin komentaja eversti Antti Lehtisalo ja Lapin rajavartioston komentaja eversti Jari Tolppanen.Jääkäriprikaati ja Lapin rajavartiosto tekevät tiivistä yhteistyötä.


Liikunta ja urheilu| Teksti: Liikuntakasvatusupseeri kapteeni Jouni Puljujärvi

Ammunnan sotilaiden SM-kilpailut

Jääkäriprikaatin henkilökunnan ampujat menestyivät erinomaises-ti ammunnan sotilaiden SM-kilpai-luissa Porin prikaatissa Säkylässä. Jääkäriprikaatin kilpailijat saavut-tivat 7 henkilökohtaista mitalisijaa. Jääkäriprikaati sijoittui yleismesta-ruuspisteissä kolmanneksi.

Henkilökohtaisissa lajeissa mes-taruuden voittivat ylikersantti Juho Autio yleisen sarjan 300m kiväärin 3 x 20 laukausta ja pienoiskivääri 3 x 20 laukausta. Vääpeli Juha Ruto-nen voitti 300m kiväärin pika-am-munnan. Lisäksi majuri Antti Jo-kinen voitti vapaapistooliammun-nan. Muita henkilökohtaisten la-jien mitalisteja olivat vääpeli Juha Rutonen ja kersantti Juho Autio. Henkilökunnan rynnäkkökivää-rin joukkuekilpailussa ylikersant-ti Tommi Keränen, kersantti Juho Autio ja kapteeni Terho Nieminen sijoittuivat toiseksi. Isopistoolin 30 + 30 laukausta ja kivääriammun-nan 3x20 laukausta joukkuekilpai-luissa Jääkäriprikaatin ampujat si-joittuivat toiseksi. Kilpailujen par-haana kivääriampujana palkittiin ylikersantti Juho Autio.

Jääkäriprikaatin syyskau-den kilpailut ja tulokset

Jääkäriprikaatissa kilpailtiin vuo-den 2016 jälkimmäisellä puoliskol-la henkilökohtaisista sekä yksikkö-kohtaisista paremmuuksista am-munnoissa, suunnistuksessa, este-ratakilpailussa sekä Jeesiön pyörä-kilpailussa.

Ampumamestaruuskilpailut

RK 4+4+4ls Varusmiehet 1. Jääkäri Tommi Määttä 106 2. Jääkäri Aleksi Salo 102 3. Jääkäri Andreas Soronen 101

RK 3 x 5lsVarusmiehet1. Alikersantti Benjamin Palosaari 1192. Jääkäri Andreas Soronen 1183. Alikersantti Tommi Määttä 111

RK 4+4+4ls Henkilökunta 1. Teknikkokapteeni Pasi Mikkola 114 2. Kapteeni Tapio Lintula 110 3. Kapteeni Tarmo Toivanen 109 RK 10ls Henkilökunta 1. Kapteeni Ali Vaarala 96 2. Yliluutnantti Jarmo Salmi 96 3. Vääpeli Mikko Ojamaa 95

Palvelusammunta 3 (pistooli 10ls koulu)Henkilökunta1. Kapteeni Juha Massinen 992. Ylikersantti Jaakko Karvo 962. Vääpeli Mikko Ojamaa 96 Palvelusammunta 4 (Pistooli 10ls kuvio) Henkilökunta 1. Majuri Antti Jokinen 90 2. Yliluutnantti Jarmo Salmi 88 3. Kapteeni Juha Massinen 86

Ammunnan joukkuekilpailu1. 1. Jääkärikomppania 744 pistettä2. Esikunta- ja Viestikomppania 736 pistettä3. 2. Jääkärikomppania 730 pistettä

Partiosuunnistus

A-sarja1. 3. Jääkärikomppania 1 (Markka-nen, Ylisirniö, Karvonen ja Haikara)2.2. Jääkärikomppania 1 (Toiva-nen, Vanha, Salo ja Väinämö)3. Esikunta- ja Viestikomppania 1 (Palokangas, Salmivaara, Palonie-mi ja Hökka)

B-sarja1. Ilmatorjuntapatteri 4 (Martikai-nen, Saarenpää, Kämäräinen ja Lakkala)2. Ilmatorjuntapatteri 4 (Vähäkan-gas, Säkkinen, Manninen ja Pekkala)3. 2. Jääkärikomppania 3 (Juujär-vi, Maunu, Pruikkonen ja Vuollet)

C-sarja 1. Operatiivinen osasto (Paavola, Pipinen, Ovaska ja Ojala)2. 1. Jääkrikomppania 3 (Leino-nen, Terämaa, Ollila ja Paasi)3. 2. Jääkärikomppania 2 (Elomaa, Ojamaa ja Valkama)

Suunnistus

Henkilökunta 4,6 km 1. Yliluutnantti Jukka Ruha 0:4111 2. Kapteeni Jouni Puljujärvi 0:43:05 3. Yliluutnantti Jani Toivanen 0:45:06

Naiset 2,9 km1. Alokas Pinja Puolakka 1:22:262. Alokas Miia Sammalniemi 2:20:16 Varusmiehet 2,9 km 1. Alokas Jonne Maunu 0:27:35 2. Alokas Simon Pruikkonen 0:28:51 3. Alokas Henri Vanha 0:29:41

Suunnistuksen joukkuekilpailu1 2. Jääkärikomppania 2:11:302. Ilmatorjuntapatteri 2:22:073. 3. Jääkärikomppania 2:49:16

Esteratakilpailu Varusmiehet 1. Jääkäri Jani Alakärppä 0:2:32,40 2. Jääkäri Paavo Jokinen 0:2:33,20 3. Jääkäri Riku Ahonen 0:2:34,20

Joukkuekilpailu1. 1. Jääkärikomppania 0:07:572. Tukikohtakomppania 0:08:183. 2. Jääkärikomppania 0:08:22

Jeesiön lenkki, Lapin jääkä-ripataljoona Henkilökohtainen 1. Jääkäri Juho Sormunen 2:21:19 2. Jääkäri Aleksi Pantsar 2:21:38 3. Jääkäri Riku Ahonen 2:126:29

Joukkuekilpailu1. 1. Jääkärikomppania 2:51:21Muilla yksiköillä ei tulosta

Muut palkitut

Vuoden päätöspuhuttelussa pal-kittiin vuotuinen kiertopalkinto kovakuntoisimmasta työpisteestä sekä eniten kuntoa kehittäneestä työpisteestä.

Aktiivisinta työpistettä ei pal-kittu vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Aktiivisimmin työpisteen kriteerinä olisi ollut kuntotesteihin osallistuminen ennen 1.6.

Kovakuntoisimpana ja kenttä-kelpoisimman työpisteen kritee-rissä laskettiin sotilaiden ja siviilien kuntoindeksin ja sotilaiden kenttä-kelpoisuusindeksin keskiarvo. Te-kemätön suoritus antoi tulokseksi nollan.

Vuoden kovakuntoisin ja kenttä-kelpoisin työpiste Jääkäriprikaatis-sa, Lapin aluetoimisto.

Eniten kuntoa nostanut työpiste, 1.Jääkärikomppania.

Juoksutestin tulosta eniten paran-tanut sotilas, ylikersantti Laikola Janne.

Ergotestin tulosta eniten paran-tanut sotilas, ylikersantti Haara-la Mika.

Kestävyyskuntoaan eniten pa-rantaneet siviilit, Turpeenniemi Mauri ja Savukoski Marja-Lee-na.

Vuoden liikuntateko, kersantti Ju-ho Autio puolustusvoimien paras kivääriampuja


Övningsledare vinter -kurssi Ruotsissa

Övningledare vinter -kurssi oli Ruotsin talvikoulutus-yksikön (Försvarsmaktens

vinterenhet) järjestämä kahdeksan päivää kestävä talviharjoituksen-johtajakurssi. Kurssi järjestettiin Norrbotten rykmentin Arvidsjaurin varuskunnassa.

Ruotsin talvikoulutusyksiköl-lä on pitkät perinteet talvikoulu-tuksen järjestämisestä ja vuosit-tain yksikkö kouluttaa n. 600 so-tilasta. Jääkäriprikaatista kurssille komennettiin kapteeni Mikael Ai-kio. Kurssille osallistuminen liittyy Jääkäriprikaatin toteuttamaan FI-SE-yhteistyöhön sekä myös poh-joismaisten talvikoulutuskeskusten väliseen kouluttajavaihtoon.

Kurssin tavoitteena oli antaa oppilaille perustiedot suunnitella, johtaa ja toteuttaa perustason tal-vikoulutusta. Oppilailla tuli olla ta-kanaan jo oma talvikoulutus, jotta kurssilla ei tarvitsisi lähteä liikkeelle aivan perusasioista. Tämä ei aivan tällä kurssilla toteutunut. Kurssin vahvuus oli 28 oppilasta. Pääosa oppilaista oli Etelä-Ruotsin varus-kunnista.

Övningsledare kurssin tavoitteina oli antaa oppilaille tietotaito seu-raavissa aiheissa: – eri talvikoulutusmetodeja – palvelusturvallisuuden huomi- oiminen talvikoulutuksessa

– koulutusohjeet – toimintakyvyn kehittäminen

Sekä antaa oppilaille valmiudet to-teuttaa ja kouluttaa: – perusammunnat talvella AK5 ryn-näkkökiväärillä (kurssiin ei kuulu-nut kuitenkaan ammunnanjohta-ja oikeuksien auskultoimista)

– kohdistusammunnat talvella – ryhmän taisteluammunnat – rutiinit hiihto/lumikenkä marssin aikana ahkio mukana

– majoittuminen telttaan sekä majoittuminen yhden hengen majoituksessa

– taistelukyvyn ylläpitäminen ja palauttaminen

– jäistä pelastautumisharjoitus

Kurssi toteutettiin pääasiassa käytännön harjoituksina joita poh-justettiin teorialuennoin ja keskus-teluin. Kaikissa harjoituksissa pyrit-

tiin ottamaan harjoituksen johta-jan näkökulma huomioon. Paljon painoarvoa annettiin harjoitusten jälkeiselle keskustelulle ja reflek-toinnille.

Ensimmäiset neljä päivää kurs-sista käytettiin nousujohteisesti akklimatisointiin ja teorialuentoi-hin. Akklimatisointi tapahtui päi-vittäin tehdyillä hiihtoharjoituksil-la. Seuraavan päivän ulkona oloai-ka oli aina pitempi kuin edellisen. Ennen maastoharjoituksen alkua pidettiin yksi päivä sisällä teori-aluentoja. Maastoharjoitus kesti noin neljä päivää. Se toteutettiin Arvidsjaurin varuskunnan lähihar-joitusalueella. Harjoitus alkoi jäistä pelastautumisharjoituksella, jon-ka jälkeen tavoitteena oli palaut-taa oma taistelukyky ja viettää yö yksin vaaranrinteellä. Tämän vai-heen tavoitteena oli lisätä oppi-laiden itseluottamusta toimittaes-sa kylmissä olosuhteissa. Jäistä pe-lastautumisharjoitus toteutettiin n 25 asteen pakkasessa. Poikkeavaa Jääkäriprikaatissa toteutettavaan jäistä pelastautumiseen oli 15 as-teen pakkasraja, jonka jälkeen

vaatteiden vaihto täytyi toteuttaa lämmitetyssä teltassa.

Kaksi seuraavaa päivää kului asekäsittelyn ja ammuntojen har-joittelemiseen. Ammunnat olivat hyvin toteutettuja, yksinkertaisia ja niissä pääsi tekemään riittävästi toistoja. Kaikki ammunnat toteu-tettiin paksut kinttaat kädessä, joka täytyi huitaista pois kädestä ennen aseen käsittelyä. Tämä ai-heutti tiettyjä haasteita toimintaan mutta oli kieltämättä realistista ja pienen harjoittelun jälkeen onnis-tui hienosti.

Harjoituksen viimeinen vuo-rokausi oli varattu ”koulutustar-kistukseen”. Johon sisältyi n. 15 km hiihto/lumikenkämarssi, hiih-tosuunnistus, neljän tunnin le-po sekä pikamarssi. Marssi toteu-tettiin ryhmäkoossa ja sen aikana kouluttajat tarkastivat miten kurs-silla opetetut asiat olivat menneet perille. Kurssin viimeinen vuoro-kausi käytettiin kaluston huoltoon ja palautuksiin sekä palautteen an-tamiseen.

Kurssin vaatimustaso ei ollut yhtä korkea kuin Jääkäriprikaatin talvisodankäynnin peruskurssin.

Olosuhteet olivat myös helpom-mat kuin Jääkäriprikaatin kurssil-la normaalisti. Tästä huolimatta kurssi oli antoisa erityisesti harjoi-tuksen suunnittelun ja riskianalyy-sin tekemisen osalta, johon oli sel-västi käytetty paljon aikaa ja nä-mä toteutetaan Ruotsissa erittäin systemaattisesti. Erityisen hienoa on, että vihdoinkin ollaan saamas-sa tämä pohjoismaisten talvikoulu-tuskeskusten yhteistyö käytännön tasolle, jossa voidaan tehdä jopa kouluttajavaihtoa.

| Teksti ja kuvat: Kapteeni Mikael Aikio

Tien ylittämistä harjoittelemassa.

Jäistä pelastautuminen. Kurssilainen omalla majoituksellaan.


Paikallisjoukkojen suoritusky-vyn takaamiseksi on maa-voimissa otettu käyttöön eri-

tyisesti paikallisjoukoille räätälöi-ty harjoituskokonaisuus, paikal-lispuolustusharjoitukset. Paikal-lispuolustusharjoituksia järjeste-tään eri puolella maata kaksi ker-taa vuodessa ja niissä koulutetaan sekä varusmiehiä että reserviläisiä edellä mainittuihin paikallisjoukko-jen tehtäviin.

Jääkäriprikaatin johtama Pai-kallispuolustusharjoitus Pohjoinen 2 järjestettiin 5.–9. syyskuuta Ro-vajärven harjoitusalueella. Jääkäri-prikaatin, Kainuun prikaatin, Lapin rajavartioston ja Lapin lennoston henkilökunnan lisäksi harjoituk-seen osallistui reserviläisiä Kainuun maakuntakomppaniasta sekä va-rusmiehiä Jääkäriprikaatista ja Kai-nuun prikaatista, yhteensä noin 570 henkilöä. Harjoituksen johti

Jääkäriprikaatin apulaiskomentaja eversti Timo Mäki-Rautila.

Paikallispuolustusharjoitukses-sa maakuntakomppanian reservi-läiset pääsevät tositoimiin muun muassa kohteita suojatessaan se-kä partion hyökkäysammunnassa. Reserviläisten toiminnasta näkyy innostus ja tahto yhdistettynä iän tuomaan kokemukseen ja harkin-takykyyn. Harjoitukseen osallistu-nut Kainuun maakuntakomppa-nia on vuosien mittaan harjoitel-lut melko tiiviisti sekä kertaus- että vapaaehtoisissa harjoituksissa.

Nyt toteutettu taistelukoulu-tusta ja taisteluammuntoja sisäl-tänyt monipuolinen harjoitusko-konaisuus täydentää hyvin aiem-min opittua. Taistelukoulutukses-sa käytettävät kaksipuoleisen tais-telun simulaattorit (KASI) antavat toimivalle joukolle lisämotivaatiota ja lahjomattoman palautteen mi-ten joukko suoriutui tehtävästään.

Viranomaisyhteistyötä

Osana Paikallispuolustus Pohjoi-nen 2 -harjoitusta järjestettiin 5.–6. syyskuuta viranomaisten yhteis-toimintaharjoitus, johon osallistui aluehallinto- ja paikallistason vi-ranomaisten lisäksi eräitä muita keskeisiä yhteistoimintakumppa-neita. Tässä harjoituksessa paneu-duttiin hybridiuhkien maailmaan tilannekehyksessä jossa maakun-taa on kohdannut haasteet muun muassa sähkön jakelun ja tietolii-kenneyhteyksien laajoina ja selittä-mättöminä häiriöinä. Tilanteen ar-

Paikallispuolustusharjoitus Pohjoinen 2

viointi osoitti nopeasti, että yhteis-toiminalle ja yhteisille harjoituksille on selkeästi tarvetta.

Pohjoisen alueen paikallispuo-lustusharjoitusten vetovastuu on vuorovuosin Jääkäriprikaatilla ja Kainuun prikaatilla, joten tämän harjoituksen jälkeen viestikapu-la näiden harjoitusten osalta siir-tyy vuorostaan Kainuuseen. Vetu-ri vaihtuu, mutta harjoitukset to-teutetaan jatkossakin yhteistyössä

joukko-osastojen kesken, joten La-pin puolustajat ovat vahvasti mu-kana myös ensi vuoden harjoituk-sissa.

Luvassa on edelleen mielen-kiintoisia harjoituskokemuksia ja hyvää maanpuolustuskoulutusta.

Yhteistoimintaharjoitukseen osallistui aluehallinto- ja paikallistason viranomaisten lisäksi Jääkäriprikaatin yh-teistoimintakumppaneita.

Vihollinen estää tien ylityksen, mutta joskus löytyy muitakin keinoja tien toiselle puolelle pääsemiseksi.

Kenttäsairaanhoitaja opasti reserviläisiä aggregaatin käyttöönotossa.

Reserviläiset harjoittelivat haavoittuneen evakuointia.


Jääkäriprikaatin johtama tais-teluosaston kertausharjoi-tus Lappi16 järjestettiin 19.–

26.8.2016 Rovajärvellä. Maavoi-mien suuri kertausharjoitus ko-kosi joukkoja Lappiin eri puolilta Suomea.

Kertausharjoituksen tavoit-teena oli kehittää taisteluosaston suorituskykyä aktiivisessa taiste-lussa laajalla alueella Pohjois-Suo-messa sekä harjoituttaa joukko-ja toimimaan Lapin olosuhteissa. Harjoitukseen osallistui joukkoja Jääkäriprikaatista, Kainuun prikaa-tista, Panssariprikaatista, Karjalan prikaatista, Porin prikaatista, Ilma-voimista, Puolustusvoimien johta-misjärjestelmäkeskuksesta ja Puo-lustusvoimien logistiikkalaitoksel-ta. Harjoituksen kokonaisvahvuus oli noin 3100 henkilöä, joista noin 2300 oli reserviläisiä.

Harjoitus oli kolmivaiheinen koostuen perustamis- ja koulutus-

vaiheesta, taistelu- ja ampumahar-joitusvaiheesta sekä purku- ja ko-tiuttamisvaiheesta. Harjoituksessa käytettiin laajasti modernia simu-laattorijärjestelmää koulutuksen tukena. Harjoituksen johti Jääkä-riprikaatin komentaja eversti Ant-ti Lehtisalo.

Simulaattorijärjestelmä laajenee kaikkiin maavoi-mien joukko-osastoihin

Simulaattoriavusteinen harjoittelu laajenee lähivuosina maavoimien jokaiseen joukko-osastoon, totesi Maavoimien komentaja, kenraa-liluutnantti Seppo Toivonen Lap-pi16-harjoituksen mediapäivässä tiistaina 23.8.

Joukkojen suorituskykyä ke-hitetään jatkossa aiempaa realis-tisemman palautteen ja toisto-jen avulla. Lappi16-harjoituksessa

myös reserviläiset pääsevät harjoit-telemaan simulaattoriavusteisesti.

Maavoimissa on käytetty kaksi-puoleista simulaattorijärjestelmää (KASI) yli kymmenen vuoden ajan.

- Etupainoisesti on lähdetty ai-koinaan liikkeelle, mutta meillä on

Reserviläiset osoittivat kykynsä Lappi16-harjoituksessa| Teksti: Reservin yliluutnantti Sampo PuoskariReserviupseeriliiton 2. varapuheenjohtaja

ollut pitkään käytössä vain yksi ny-kyaikainen järjestelmä. Tätä Po-rin prikaatin hallinnoimaa koko-naisuutta on sitten kierrätetty tär-keimmissä harjoituksissa. Nyt pys-tymme laajentamaan simulaattori-järjestelmän hieman kevennettynä versiona kaikkiin joukko-osastoi-hin.

Simulaattoriavusteisessa harjoi-tuksessa taistelija saa reaaliaikais-ta palautetta omasta ja vastusta-jan toiminnasta ja taistelutapahtu-mista, muun muassa käsiasetulen ja epäsuoran tulen vaikutuksista.

- Palaute johtajien päätösten, taistelutoimenpiteiden ja tulen käytön vaikutuksista voidaan an-taa erittäin havainnollisesti. Opit saadaan paikan päällä ja tarvit-taessa suoritus voidaan uusia, ken-raaliluutnantti Toivonen kertoi.

Puolustusvoimat valmistelee parhaillaan myös sotilaskäyttöön toteutetun virtuaalikoulutusympä-ristön hankintaa. Virtuaalikoulu-tusympäristössä taistelua harjoitel-laan aluksi periaatteellisella tasol-la luokkahuoneessa ja sitten vas-ta sovelletaan opittua käytäntöön. Toistoja voidaan tehdä käytän-nössä rajaton määrä. Kokemuk-set osoittavat, että harjoittelu vir-tuaaliympäristössä parantaa oppi-mistuloksia ja vähentää virheiden määrää.

- Sotilas oppii tekemällä. Simu-laattoriavusteisissa harjoituksissa harjoitusten tempo nopeutuu ai-empaan verrattuna. Palaute ja sii-tä oppiminen on avainasemassa. Virtuaaliympäristöt vaativat aluk-si hieman totuttelua, mutta jouk-kojen suorituskyvyn kehittämises-sä ne ovat myös ehdottoman hyvä apuväline, Maavoimien komentaja sanoi.

Nykyaikaisen sodankäynnin kuva. MATI-johtamispääte on osa komppanian päällikön ja tulenjohtajan johta-misvälineistöä.

Pioneeripartio asetti varamiinoitteen sillan kupeeseen.

Keltaisella vihollisella oli käytössään myös panssarikalustoa.

KASI-simulaattorilla rekisteröitiin myös konekiväärimiehen suorituskykyä.

Reservin yliluutnantti Sampo Puoskari


Reserviläiset osoittivat taas kykynsä

Harjoituksessa testattiin ensim-mäistä kertaa isolla reserviläisjou-kolla taisteluosaston lyhyttä kou-lutusvaihetta ja siirtymistä suoraan tehtävään.

Reserviläisiä oli kutsuttu ker-taamaan lähes 2500. Pääosa heis-tä oli kotiutunut vasta pari vuotta sitten, joten harjoitus tarjosi mah-dollisuuden myös tuttujen taistelu-kavereiden tapaamiseen.

Harjoituksen johtaja eversti Antti Lehtisalo Jääkäriprikaatista on tyytyväinen tiivistahtisen viikon antiin:

- Luottamus reserviin on vain vahvistunut ja reserviläisten osaa-mistaso on korkea. Vaikka harjoi-tuksen luonteeseen on kuulunut vain lyhyt koulutusvaihe ja sen jäl-keen suoraan tehtävään lähte-minen, reserviläisten asenne on edesauttanut heidän kykyään hoi-taa heille annetut tehtävät hyvin.

Motivaatio kohdallaan

Sama viesti toistuu joukkojen pää-kouluttajien kommenteissa. Reser-viläisjohtajat, taistelijat ja eri tuki-toimintojen harjoitusjoukot ovat olleet oma-aloitteisia ja osaavia.

1. Jääkärikomppanian pääkoulut-taja majuri Martti Rautanen on myös hyvillä mielin:

- Reserviläisten motivaatio on hyvä. Harjoituksen kiivaasta ryt-mistä huolimatta saatiin aikaan hyvä tulos. Sinisen joukkueen hyökkäys meni aivan suunnitelmi-en mukaan, viholliselle tuotettiin tappioita ja omat tappiot jäivät hy-vin pieniksi. Hyökkäys tehosi oi-keasti ja joukot pääsivät tavoittee-seensa.

Palaute rohkaisevaa

Reserviläisten omat kommentit ovat myös rohkaisevia. Jääkäri-komppanian pioneeripartion tais-telijat kiittelevät KASI-simulaatto-rien tuomaa lisäarvoa harjoituk-seen. Perustaistelutaidot ovat hy-vin hallussa varusmiespalvelukses-ta, mutta simulaattorin tuottama puolueeton taistelutilannedata motivoi entistä tarkempiin suori-tuksiin.

Reserviläisten lisäksi Lappi16 on ollut näytön paikka myös hen-kilökunnalle. Harjoituksen suun-nittelu- ja päätoteutusvastuu on ollut Jääkäriprikaatilla. Muut osal-listuivat joukko-osastot ovat Kai-nuun prikaati, Panssariprikaati, Po-rin prikaati, Karjalan prikaati, Ilma-voimat, Puolustusvoimien johta-misjärjestelmäkeskus ja Puolustus-voimien logistiikkalaitos.

- Näin ison joukon harjoitus an-taa puolustusvoimien henkilökun-nalle oikean kuvan joukkojen suo-rituskyvystä. Tulokset ovat rohkai-sevia, eversti Lehtisalo toteaa.

Ylläpitoa omaehtoisesti

Eversti lehtisalo muistuttaa lopuk-si, että kertausharjoitus on kuiten-kin vain yksi osa reserviläisen tais-telukyvyn ylläpitoa.

- Odotan reserviläisten huo-lehtivan omasta osaamisestaan ja fyysisestä kunnostaan. Jokaisel-la reserviläisellä on tärkeä rooli ja tehtävä osana joukkoa.

Katse on näillä kokemuksilla helppoa suunnata luottavaisesti tulevaisuuteen.

Puolustusvoimain komentaja kenraali Jarmo Lindberg tarkasti harjoituksen.

Harjoituksen johtaja eversti Antti Lehtisalo ja reserviläisiä Someroharjulla.

Reserviläisistä kootun jääkärijoukkueen panssarintorjuntavoimaa. Tästä ei tulla läpi.


Johtaja: ”Alikali - aukean vasen laita - tankki oikealle - 1600 - asemaan, ampuja pysäyttää - tuhoa”Ampuja: ”Maali selvä… …vaunu - seis - huomio…”

Jo ennen huomio sanaa ampuja seuraa maalia ja pitää ennakko-kytkimen painettuna automaatti-sen ennakon laskemiseksi. Saman-aikaisesti hän painaa peukalollaan suuntauslaitteesta laserin painiket-ta asettaakseen laskimelle oikean etäisyyden. Tähtäimeen ilmesty-vistä luvuista hän näkee, että mi-tattu etäisyys on oikea. Sekunti huomio sanan jälkeen ampuja pai-naa etusormella laukaisinta…

Kevään 2016 kuluessa Jääkäri-prikaatin esikunnan osastoilla sel-vitettiin kiivaasti, mitä tulee tehdä, jotta 1/17 saapumiserästä kyetään kouluttamaan ensimmäiset varus-miesvaunumiehistöt Leopard 2 A4 -taistelupanssarivaunukalustolle. Projektin vetovastuu annettiin alle-kirjoittaneelle ja pikkupoikamaista innostusta puhkuen olen tehtävää toteuttanut. Kuulemani mukaan se on saattanut joskus näkyä jopa ulospäin…

Valmisteluvaiheessa piirreltiin lukuisa määrä powerpoint -esityk-siä sekä omalle että vieraalle väelle. Tarkasteltiin muuan muassa, voiko polttoaineen jakopaikalla tankata taistelupanssarivaunun, kantaako Jeesiöjoen silta ja mikä on panssa-rivaunuhallin käytettävyys samal-la mittaamalla oviaukkojen levyttä mittanauhalla ja hämmästelemällä lattioiden ja pihojen kantavuutta 55 tonnin painoisen panssarivau-nun alla. Aikanaan joku oli ollut kuitenkin kaukaa viisas ja panssa-rivaunuhallin lattian rakennetta oli vahvistettu korjauksen yhteydessä siten, että se raskaan taisteluvau-nun kantaa. Vielä kun hallin ovi-aukkokin oli riittävän leveä, voitiin näyttää peukkua ja todeta, että infra on kunnossa!

Kesän hiljaisemman jakson jäl-keen LAPPI 16 -taisteluharjoitus toi neljä Panssariprikaatin Leopar-dia möyrimään Rovajärven tais-telupanssarivaunulle haastavaan maastoon. Harjoituksessa Leopar-dit olivat osa vastustajana toimi-nutta panssarikomppaniaa. Har-joituksen jälkeen lavetit eivät vie-neetkään vaunuja kotiin Parolan-nummelle vaan uusi koti löytyi So-dankylästä Jääkäriprikaatin vaunu-

hallilta. Harjoituksen jäljiltä vaunut eivät olleet näyttelykunnossa. On-neksi Lapin jääkäripataljoonasta löytyi innokkaita ja kaluston eritys-luvat omaavia panssarimiehiä, jot-ka tarttuivat pyyteettömästi, hikeä säästämättä ja tunteja laskemat-ta, imuriin ja kiintoavaimeen sekä aloittivat perusteelliset huollot kai-kille saapuneille neljälle vaunulle. Vaunut saatiin huollettua ja oman henkilökunnan koulutus käyntiin.

Marraskuun puolivälin jälkeen eräänä maanantaipäivänä koit-ti hetki, jolloin ensimmäisen ker-ran maailmanhistoriassa Leopard taisteluvaunu ajoi Mellankankaal-le johtavasta varuskunnan portista varovasti ulos. Matka suuntautui kohti Mellankankaan keskiosaa, johon Metsähallituksen ystävälli-sellä avustuksella oli kissapedol-le luotu mitä oivallisin metsästys-maasto - ”Oskarin aukea”. Ensim-mäisellä harjoituskerralla painopis-te luotiin aikaisemmin opittujen ja osin jo unohdettujenkin taitojen kertaamiseen. Asiat palautuivat kuitenkin vauhdilla mieleen. Vauh-dista puheen ollen, taisipa nope-usmittarikin jossain vaiheessa käy-dä reilusti lähempänä sataa kuin nollaa. Jälleen kerran ei voinut

kuin ihailla saksalaisten insinööri-en taidokkuutta, sillä niin hienos-ti panssarivaunun kannatinlait-teisto otti vastaan lumen alta pil-kottaneet kivet ja kannot. Harjoi-tusrupeaman päätteeksi tarjottiin Jääkäriprikaatin koko henkilöstölle mahdollisuus tutustua lähemmin tähän miellyttävään saksalaiseen kissapetoon. Ilahduttavaa oli, että esittelytilaisuuteen osallistui niin-kin runsaslukuinen yleisö.

Kaikilla vuoden 2016 valmiste-luilla on tähdätty siihen, että Jää-käriprikaatilla on itsenäinen kyky aloittaa taistelupanssarivaunumie-histöjen varusmieskoulutus. 1/17 saapumiserän peruskoulutuskau-den päätteeksi toteutetaan valin-nat, jossa osa varusmiehistä vali-taan koulutettavaksi vaunun joh-tajan, ajajan, ampujan ja lataajan vaativiin tehtäviin. Varsinainen ka-lustokurssi toimeenpannaan Pans-sariprikaatissa Parolannummella. Kalustokurssin tavoitteena on, et-tä varusmiehet kykenevät toimi-maan panssarivaunumiehistönä il-man ajo-opettajan välitöntä val-vontaa samalla olematta vaaraksi itselleen tai muille. Kalustokurssin päättyessä touko-kesäkuun vaih-teessa, vaunumiehistöt palaavat takaisin Jääkäriprikaatiin ja aloitta-vat vaativan koulutuksen 2. Jääkä-rikomppanian kovassa, mutta isäl-lisessä otteessa.

Leopard 2 A4 - taistelupanssa-rivaunu itsessään on uskomaton sotaväline. Yleisesti Leopardia pi-detään vaununa, jossa kaikki nel-jä panssarivaunun vaatimusta: tuli-voima, liikkuvuus, panssarisuoja ja johdettavuus yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Lyhyesti sa-nottuna - Leopard on maailman paras taisteluvaunu. Suomen puo-lustusvoimat on moneen ottee-seen ollut oikeaan aikaan liikkeellä panssarivaunuostoksilla. 2000-lu-vun ensimmäisen vuosikymmen puolivälissä hankittiin ensimmäiset 2 A4 -versiot ja tämän vuosikym-men loppuun mennessä Hollan-nista hankitaan sata hyvässä kun-nossa olevaa Leopard 2 A6 taiste-luvaunua. Hollannin hankinnat li-säävät käytettävissä olevien pans-sarivaunujen määrää ja tämä on mahdollistanut Leopardien saapu-misen myös Lapin perukoille.

Alkuvaiheessa taistelupanssa-rivaunumiehistöjen koulutusvolyy-mi pysyy rajallisena. Avarakatsei-nen henkilö osaa kuitenkin kat-soa pelkkien numeroiden taakse. Ensinnäkin varusmiehet pääsevät harjoituksissa taistelemaan oikeaa panssaroitua vihollista vastaan. Tä-mä poikkeaa täysin siitä, mihin jal-kaväki vastaan jalkaväki taistelul-la on ehkä totuttu. Suurin muu-tos lienee taistelutempossa. Jalka-väkitaistelussa puhutaan helposti

Leopard 2 A4 -taistelupanssarivaunut Jääkäriprikaatiin| Teksti: Majuri Oskari Paavola

tunneista kun taas panssaritaiste-lua käydään minuuteissa. LAPPI16 -harjoitus osoitti, että osaavis-sa käsissä Lapin haastavat maas-to-olosuhteetkaan eivät ole estee-nä panssarivaunujen tehokkaalle käytölle. Toisekseen panssarivau-nuosaamisen laajentaminen Jää-käriprikaatissa opettaa myös toi-mimaan panssarivaunuja vastaan. Valitettavan yleistä on, että pans-sarintorjuntakoulutuksemme poh-jautuu liian usein painettuun teks-tiin, eikä siihen miten panssarivau-nu oikeasti toimii ja mihin se kyke-nee. Panssarimies on paras asian-tuntija siinä, kuinka panssarivaunu kannattaa tuhota! Kolmanneksi ja ehkä tärkeimmäksi panssarivau-nukoulutuksen laajentaminen Jää-käriprikaatiin on merkki siitä, että Lapin puolustusta ei ole unohdet-tu ja tämä vankistaa uskoa koko joukko-osaston valoisaan tulevai-suuteen. Sodankylässä annettava panssarivaunukoulutus on volyy-miltaan seuraava heti Parolannum-men ja Vekaranjärven jälkeen!

Ps. Panssarivaunukoulutettua henkilökuntaa ei ole tarpeeseen nähden vielä riittävästi. Mikäli tun-net mielenkiintoa panssarimiehen vaativaan mutta antoisaan tehtä-vään, niin ilmoita se esimiehellesi. Ensisijaisesti haetaan aliupseereita, jotka ovat juuri rakentaneet (velka-rahalla) omakotitalon Sodankylän alueelle.

Panssarivaunumiehistö tauolla 2/16 saapumiserän loppusodassa. Mitä virheitä löydät kuvasta - oppimistakin riittää vielä…Kuva: Ari Mure

Leopard 2 A4 perustiedot

• Aseistus: vakautettu 120 mm sileäputkinen panssarivaunu-kanuuna, kaksi konekivääriä ja savuheitteet

• Tähtäinlaitteet: ampujalla päi-vä-, lämpö- ja varatähtäin, johtajalla päivätähtäin

• Moottori: 47600 cm3 v12, 1500 hv

• Polttoaineen kulutus olosuh-teista ja syöttöpolkimen asen-nosta riippuen: 3,5 - 10 l / km

• Huippunopeus: 72 km/h eteenpäin ja 32 km/h taakse-päin, torni kääntyy 360 astet-ta 9 sekunnissa

• Taistelupaino: 55,15 tn• Ulkomitat: kannattaa käydä it-

se katsomassa panssarivaunu-hallilla


Ilmapuolustusharjoitus 216

Rovaniemen ilmatorjuntapatteris-to osallistui valtakunnalliseen ilma-puolustusharjoitukseen 216 Loh-tajan ampuma- ja harjoitusalu-eella Maavoimien ja Ilmavoimien toimintasuunnitelmien mukaisesti 14.–24.11.2016.

Ilmapuolustusharjoituksen joh-ti ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Ari Grönroos.

Organisaatio 1.1.2017

Rovaniemen ilmatorjuntapatteris-ton organisaatio muuttui vuoden-vaihteessa. Maavoimien käskemät valmius- ja joukkotuotantovelvoit-teet sekä tietyt koulutusmuutok-set pyrittiin huomioimaan mah-dollisimman hyvin. Hyvästelimme 2.Jääkärikomppanian vuodenvaih-teessa jääkärikoulutuksen keskit-tyessä jatkossa Sodankylään. Sa-malla otimme vastuullemme pri-

kaatin sotilaspoliisikoulutuksen ja -resurssin.

Uudistus vaati monien eri asioi-den pohtimista ja käytännön jär-jestelyjä. Näistä tärkein oli luon-nollisesti henkilöstö. Muutoksen myötä oli luonnollista, että patte-riston henkilöstöä siirtyi Sodanky-lään ja samaan aikaan Sodanky-lästä sotilaspoliisikoulutettuja Ro-vaniemelle.

Rovaniemen ilmatorjuntapat-teristossa koulutetaan suoritusky-kyisiä sodanajan joukkoja kaikkien puolustushaarojen ja Rajavartiolai-

Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston kuulumisia

Harjoituksen johto- ja valmiste-luvastuu oli Ilmasotakoululla ja tu-kivastuu Karjalan prikaatilla. Tou-kokuussa 2017 järjestettävän seu-raavan harjoituksen tukivastuu on Jääkäriprikaatilla.

Harjoitus jakaantui ampuma- ja taisteluvaiheeseen. Ammunto-jen johtajana toimi kapteeni Toni Hautaniemi apunaan majuri Juha-ni Lehtinen. Turvallisuustoimintaa johti ampumavaiheessa varoup-seeri kapteeni Rikupekka Lem-berg. Tukikohtakomppanian pe-rustama huoltokomppania vas-tasi harjoituksen huollon käytän-nön toteutuksesta. Harjoitusjouk-kojen palautteen mukaan kaik-kien edellä mainittujen toiminta oli ammattitaitoista ja tilanteen mu-kaan joustavaa. Uutena element-tinä taisteluvaiheessa oli Karjalan ja Jääkäriprikaatin joukkojen yh-distäminen johtoportaan organi-

saatioksi. Kokemukset olivat posi-tiivisia ja menettelyä jatkettaneen seuraavassa harjoituksessa. Jouk-kojen koulutustavoitteet saavutet-tiin harjoituksessa erinomaisesti.

Ilmapuolustusharjoitus on pat-teriston joukkojen tärkein harjoi-tus. Se järjestetään kaksi kertaa vuodessa Lohtajan harjoitusalu-eella touko- ja marraskuussa. Noin 500 kilometrin siirtyminen Rova-niemeltä Lohtajalle on vaivan ar-voinen. Harjoituksen puitteet tar-joavat joukoille ainutlaatuisen mahdollisuuden harjoitella ilma-puolustuksen kokonaisuutta yh-dessä ilma- ja merivoimien kans-sa. Haastavat maalitilanteet, elekt-ronisen sodankäynnin elementtien mukana olo häirintöineen ja lukui-sat toistot kehittävät suorituskyky-jä tavalla, jota ei ole mahdollista missään muussa harjoituksessa to-teuttaa. Harjoituksen vaara-alueen laajuus mahdollistaa myös ohju-sammunnat.

| Teksti: Everstiluutnantti Joakim Salonen

toksen käyttöön. Nykyaikainen il-mauhka asettaa koulutettaville il-matorjuntajoukoille korkeat osaa-mis- ja valmiusvaatimukset. Ilma-voimien käyttöön koulutettavien huoltokomppanioiden on tunnet-tava hyvin ilmavoimien taistelun tukemisen edellytykset. Tehokas koulutus- ja harjoitusrytmi pyrkivät vastaamaan edellä mainittujen li-säksi myös pohjoisen Suomen olo-suhteiden asettamiin haasteisiin. Rovaniemen ilmatorjuntapatteris-toon kuuluu komentajan ja esi-kunnan lisäksi kolme perusyksik-

köä: 1.Ilmatorjuntapatteri, 2.Ilma-torjuntapatteri ja Tukikohtakomp-pania.

Aiemmin prikaatin esikuntaan kuuluneet toimistosihteerit siirtyi-vät muutoksessa patteriston esi-kunnan osaksi, jonne he ovat jo toiminnallisestikin kuuluneet. Pe-rusyksiköiden vahvuudet lähentyi-vät toisiaan massiivisen ilmatorjun-tapatterin jakautumisen johdos-ta. Kaikki perusyksiköt kouluttavat alokkaita, mutta eriytyvät tehtä-viltään erikois- ja joukkokoulutus-kausilla. Kuluvan vuoden toteutus näyttää, miten onnistuimme orga-nisaatiouudistuksessa. Vahva us-koni on, että patteristo kykenee tänäkin vuonna toteuttamaan sille käsketyt tehtävät totutun laaduk-kaasti ja turvallisesti.

Tukikohtakomppania (TKKK)

Tukikohtakomppania antaa kou-lutusta eri huollon alojen tehtä-viin. Yksikössä koulutetaan täy-dennys- ja kuljetusjoukkueita, ensi-hoitojoukkueen evakuointiryhmiä, huoltopalvelujoukkueita ja komen-tojoukkueita. Tärkeintä koulutus-kalustoa ovat erilaiset ajoneuvot, materiaalin siirtoon, käsittelyyn ja kunnossapitoon liittyvä kalusto ja lääkintäalan materiaali. Yksikön vahvuuteen kuuluvat myös varus-kunnan sotilaskuljettajakurssilaiset sekä lentotekniikka-alan varusmie-het. Miehistön palveluaika on 165 vuorokautta (pääosa) tai 255 vuo-rokautta (lääkintämiehet). Miehis-tön tehtäviä ovat esimerkiksi taiste-lulähetti, keittäjä, kirjuri, huoltopal-velumies, polttoainemies, asenta-ja ja lennokkimies. Johtajatehtävät liittyvät koulutettavien joukkueiden ryhmien johtamiseen. Yksikkö to-teuttaa myös varuskunnallisia tuki-tehtäviä.

Yksikön koulutuksen tärkeim-mät tapahtumat vuoden aikana ovat peruskoulutuskauden taistelu- ja ampumaharjoitus Rovajärvellä, E-kauden taisteluharjoitus sekä il-mapuolustusharjoitus ja ilmavoimi-en päättöharjoitus.

1.Ilmatorjuntapatteri (1.ITPTRI)1.Ilmatorjuntapatteri antaa koulu-tusta erilaisiin ilmatorjuntamiehen tehtäviin ohjus-, tykki- sekä johto-keskuskalustolla. Tärkeintä koulu-tuskalustoa ovat ilmatorjuntaohjus 90M Crotale, ilmatorjuntakanuu-na 23ITK61 sekä johtokeskus 06:n erilaiset laitteet (maalinosoitustut-kat, linkit ja johtamisajoneuvot). Miehistötehtävien palvelusaika on 165 ja johtajatehtävien 347 vuoro-kautta. Miehistötehtäviä on useita mm. 23ITK 61-tykkiryhmän eri teh-tävät, tulenjohtomies, taistelulähet-ti, keittäjä, ohjusmies ja viestimies. Miehistöön kuuluvat C-kortin aja-vat kuljettajat palvelevat 347 vuo-rokautta. Johtajatehtäviä on useita mm. jaosjohtaja, tulenjohtoupseeri, viestiupseeri, ohjus- ja tykkiryhmän johtaja, tiedusteluryhmän johta-ja sekä johtokeskusorganisaatioon kuuluvat teknistä osaamista vaati-vat johtajatehtävät.

Yksikön harjoitustoiminta koos-tuu peruskoulutuskaudella pidettä-vistä jalkaväkitaistelu- ja ampuma-harjoituksesta. Niissä opetellaan taistelijan perustaitoja ja ammu-taan taistelijaparin/partion taiste-luammunnat. Peruskoulutuskau-den jälkeen yksikkö osallistuu kah-teen ilmatorjuntataisteluharjoituk-seen, jotka pidetään Someroharjun lähiharjoitusalueilla ja Rovajärvellä. Harjoitusten tavoitteena on oppia ryhmän ja jaoksen taisteluun liitty-vät asiat. Yksikön taistelua harjoi-tellaan sekä mitataan Lohtajan il-mapuolustusharjoituksessa ja saa-pumiserän päättöharjoituksessa.

Ilmatorjuntakalusto on tekni-sesti vaativaa ammunnanhallinta- ja johtamisjärjestelmineen. Koulu-

tus toteutetaan maastossa taistelu-harjoituksissa ja hyvin varustelluissa koulutustiloissa simulaattoreita hy-väksikäyttäen. Eri järjestelmille kou-lutetut toimivat tiiviissä ja itsenäisis-sä ryhmäkokonaisuuksissa. Taisteli-jat saavat monipuolisen koulutuk-sen ryhmänsä kaikille ase-, viesti- ja johtamisjärjestelmille.

2.Ilmatorjuntapatteri (2.ITPTRI)

Ilmatorjuntapatteri kouluttaa aliup-seerit ilmatorjunnan ja sotilaspoliisia-lan tehtäviin. Aliupseerikurssin linjat ovat ohjus- ja tykkilinja, tulenjohto- ja viestilinja sekä sotilaspoliisilinja. Lisäk-si yksikkö kouluttaa koko Jääkäripri-kaatin sotilaspoliisimiehistön. Patteri asettaa Rovaniemen ja Sodankylän varuskunnan vartiointiin tarvittavat sotilaspoliisiryhmät Lapin lennoston ja Jääkäriprikaatin esikunnan käyt-töön. Johtajien palvelusaika on 347 vuorokautta ja sotilaspoliisimiehistön 255 vuorokautta.

Yksikön koulutuksen tärkeimmät tapahtumat vuoden aikana ovat pe-ruskoulutuskauden koulutuksen ta-son mittaava taistelu- ja ampuma-harjoitus Rovajärvellä, aliupseerikurs-sin aikaiset ilmatorjunta- ja ilmapuo-lustusharjoitukset sekä vanhempien sotilaspoliisijoukkueiden päättöhar-joitukset.

Kuvat: Päivi Visuri


Syöksyen eteenpäin; koulutusta Lapin jääkäripataljoonassa vuonna 2016

Asevoimien tärkein tehtävä rauhan aikana on sotilaiden kouluttaminen. Ne asevoi-

mat, jotka ovat johonkin muuhun harhautuneet, eivät ole menesty-neet jouduttuaan sodan armotto-maan tulikokeeseen. Heikommal-lakin kalustolla pärjää, jos on tah-toa ja taitoa, mutta hienoista väli-neistä ei ole mitään iloa, jos niitä ei osata käyttää. Riittävän laajal-la, hyvin koulutetulla ja motivoi-tuneella reservillä varmistamme parhaiten sen, että saamme elää rauhassa. Tämä on sisäistetty Suo-men Puolustusvoimissa ja Lapin jääkäripataljoonan tärkein tehtä-vä on vuodesta ja vuosikymme-nestä toiseen ollut asevelvollisten koulutus. Vaativalla, välillä raskaal-la mutta aina reilulla koulutuksel-la motivoimme asevelvollisemme parhaiten.

Takavuosikymmeninä Puolus-tusvoimiemme valmius oli korkea, mutta 1990-luvun alusta alkaen se

on vähitellen laskenut. Nyt suunta on kääntynyt ja Maavoimien ko-mentajan varmassa ohjauksessa Maavoimien koulutusta on suun-nattu yhä enemmän valmiutta ko-rostavaan suuntaan. Tämä on hyvä asia, sillä uinuminen virkamiesmäi-sessä kahdeksasta neljään työryt-missä ei ole sitä, mitä veronmak-sajat Puolustusvoimilta odottavat. Jääkäriprikaatin komentaja, eversti Lehtisalo, antoi selvät nuotit vuo-den 2016 alussa Lapin jääkäri-pataljoonan toiminnalle. Tiivistin ne joukolleni toteamalla, että nyt kehitämme korkeaa toimeenpa-novalmiutta päätaistelulajin olles-sa hyökkäys.

Nopeaa toimeenpanovalmiut-ta ja hyökkäyksellisyyttä korosta-vin perussävelin on Lapin jääkä-reitä koulutettu aiemmilta vuosilta tutun kaavan mukaan kummalla-kin saapumiserällä. Sotilaan perus-taidot on opetettu peruskoulutus-kaudella, erikoiskoulutus kunkin

omaan tehtävään on annettu eri-koiskoulutuskaudella ja joukot on lopullisesti hitsattu yhteen ja ase-tettu kovimpiin koitoksiinsa jouk-kokoulutuskauden vaativissa tais-telu- ja ampumaharjoituksissa.

Peruskoulutuskausi (P-kausi)

Peruskoulutuskaudella luodaan pohja myöhemmälle koulutuksel-le. Meillä tärkeimmät harjoituk-set ovat olleet henkeä luova vala-marssi, kesällä pyöräillen ja talvel-la hiihtäen, koulutustasoa kesällä selvästi parantanut taisteluharjoi-tus ja kummankin erän ampuma-harjoitukset, joissa ammuttiin en-simmäiset kovapanosammunnat maasto-olosuhteissa. Kesän pe-ruskoulutuskauteen antoi oman leimansa sen aikana toteutettu mittava taisteluosaston kertaus-harjoitus, LAPPI 16, johon sitou-

tuivat lähes kaikki Lapin jääkäripa-taljoonan ammattisotilaat ja suuri osa varusmiehistä.

Erikoiskoulutuskausi (E-kausi)

Erikoiskoulutuskaudella kukin so-turi erikoistuu omaan tehtävään-sä. Koulutushaarojen ja erikoistu-misen kirjo on nykyisin suuri, jota ilmentää ehkä parhaiten tavallisen jääkärijoukkueen jääkäriryhmä. Niin sanottua perusjääkäriä, kivää-rimiestä, ei teoriassa ole enää ole-massakaan, sillä ryhmästä löytyy mm. sinkomiehiä, konekiväärimie-hiä, taistelupelastajia ja pioneere-

ja. Kaikki he ovat kuitenkin poh-jimmiltaan kiväärimiehiä kantaen jääkäreiden uljaita keltavihreitä vä-rejä. Kummankin saapumiserän ai-kana kävimme kahteen otteeseen ampumaharjoituksessa, ensin eri-koistumisen mukaisissa totuttau-tumisammunnoissa ja loppuvai-heessa jo selvästi vaativammissa taisteluammunnoissa ryhmäko-koonpanossa. Kevään ja syksyn taisteluharjoituksissa keskityttiin joukkueiden kouluttamiseen.

Joukkokoulutuskausi (J-kausi)

Varusmieskoulutus huipentuu pal-velusajan vaativimpiin harjoituksiin joukkokoulutuskaudella. Lapin jää-käripataljoonassa J-kausi on aloi-tettu jo usean vuoden ajan joukon henkeä ja tahtoa mittaavalla, fyy-sisesti vaativalla Jääkärikilpailulla. Kärkikomppania oli pitelemätön vuonna 2016 voittaen kummankin saapumiserän kilpailun kolmois-voitolla. Tässä on haaste muille yk-siköille vuonna 2017.

Joukkokoulutuskausi on täyn-nä erilaisia harjoituksia varusmies-ten (ja henkilökunnan) käydessä kasarmilla lähinnä pyykkiä vaihta-massa. Kahdessa taisteluharjoituk-sessa, joista J-kauden alun harjoi-tus prikaatin omana, sekä loppu-vaiheen harjoitus kesäkuussa yh-dessä Kainuun prikaatin kanssa (METSO 16) ja joulukuussa prikaa-tin omana taisteluharjoituksena (NAALI 16) harjoiteltiin komppa-niakokoonpanossa. Epäsuorantu-len ja tulenjohtajien koulutuksen kannalta tärkeimmät harjoitukset olivat keväällä alueellinen tykis-töharjoitus, jonka yhteydessä oli

Partion hyökkäysammunnassa P-kaudella tuhotaan vihollisen konekivääripesäke käsikranaateilla.

Konekiväärimiehet pääsevät kokeilemaan PKM- konekivääriä ensimmäi-sen kerran erikoiskoulutuskaudella.

Taistelijan taitoihin kuuluu suksien ja sau-vojen hyödyntäminen myös taistelussa, kuvassa tiedustelijan taidonnäyte Antinjär-venlaella.

Panssarintorjuntaohjus 2000 on osa taisteluosaston tulivoimaa.

| Teksti: Ari Mure, Lapin jääkäripataljoonan komentaja 31.12.2016 saakkaPSTK/ LAPJP, saapumiserä II/90


3. Jääkärikomppania (3JK)

3. Jääkärikomppania kouluttaa pe-ruskoulutuskaudella palvelukseen astuneille alokkaille sotilaan perus-taidot. Peruskoulutuskauden jälkeen yksikköön siirtyvät johtajakoulutuk-seen hyväksytyt varusmiehet.3. Jääkärikomppanian päätehtävä on kouluttaa jalkaväen ryhmänjoh-tajia joukkotuotannon tarpeisiin. Tä-män mukaisesti komppania antaa aliupseerikoulutusta jääkäri-, pans-sarintorjunta-, tiedustelu-, sissiradis-ti-, kranaatinheitin-, tulenjohto-, moottori- ja viestilinjoilla.

Organisaatio 1.1.2017

Lapin jääkäripataljoonaan kuuluu vuoden 2017 alusta komentaja, everstiluutnantti Jussi Viinamäki, sekä esi-kunta, 1. Jääkärikomppania, 2. Jääkärikomppania, 3. Jääkärikomppania, Tukikomppania ja Huoltokomppania.

Lapin jääkäripataljoonan esikunta (LAPJPE)

Pataljoonan esikunta on komentajan tuki, joka valmistelee harjoituksia ja huolehtii suuresta määrästä hallinnol-lista työtä. Esikuntaa johtaa pataljoonaupseeri, majuri Juha Korvanen ja hänen apunaan ovat kapteenit Nuutti Tarvainen, Tapio Kangasvuo ja Riku Illikainen. Uutta naisenergiaa pataljoonan esikuntaan tuovat Koulutusosas-tolta vuoden vaihteessa siirtyneet sihteerit Tarja Aikio, Tuula Ojaniemi ja Anu Niemelä.


1. Jääkärikomppania lienee Lapin jääkäripataljoonan ainoa perusyk-sikkö, joka on aina kuulunut pa-taljoonan kokoonpanoon. Nykyi-sessä kokoonpanossaan 1. Jääkä-rikomppania kouluttaa jääkärei-tä jalkaväen iskuportaan vaativiin taistelutehtäviin komentojoukku-eessa, jääkärijoukkueissa ja huol-tojoukkueessa. Yksikön johtaja-tehtäviä ovat muun muassa jääkä-rijoukkueen johtaja, tulenjohtaja, viestiupseeri, jääkäriryhmän johta-ja, tulenjohto-aliupseeri, viestiryh-män johtaja, huoltopalvelualiup-seeri ja moottorialiupseeri. Johta-jatehtäviin koulutettavien palvelu-saika on 347 vuorokautta.Yksikön miehistötehtäviä ovat tie-dustelija, tarkka-ampuja, sinko-mies, konekiväärimies, tukiam-pu-ja, taistelupioneeri, taistelupelas-taja, taistelulähetti, viestimies, tu-lenjohtomies, tela-ajoneuvon kul-jettaja, sotilaskeittäjä, elektroniik-ka-asentaja, kirjuri, asentaja, täy-dennysmies ja varastomies. Näis-sä tehtävissä palvelusaika on 165 vuorokautta. Lisäksi miehistön eri-koiskoulutuksen saaneilla lääkintä-miehillä palvelusaika on 255 vrk ja sotilaskuljettajilla 347 vrk. 1. Jääkärikomppanian tärkein-tä koulutuskalustoa ovat kevytko-nekivääri, lähipanssarintorjunta-ohjus, raskas- ja kevytkertasinko, tarkkuuskivääri, ilmatorjuntakone-

kivääri, rynnäkkökiväärit (myös op-tisilla taistelutähtäimillä), panssa-rimiinat, kylki- ja viuhkapanokset, tela-ajoneuvot, maastoskootte-rit (tutummin mönkijät), mootto-ripyörät, moottorikelkat sekä mo-nipuolinen radio- ja johtamisjärjes-telmäkalusto.


Vastakohtana sisaryksikölleen 2. Jääkärikomppania lienee La-pin jääkäripataljoonan historian useimmin lakkautettu ja taas uu-destaan henkiin herätetty yksikkö. Tällä kertaa komppaniaa ei tarvin-nut herättää henkiin, vaan se siir-tyi koulutusjärjestelyjen myötä Ro-vaniemen ilmatorjuntapatteristos-ta niin sanotusti takaisin kotiin. 2. Jääkärikomppania on valmiusyk-sikkö, joka kouluttaa jääkäreitä jal-kaväen iskuportaan vaativiin tais-telutehtäviin tiedustelujoukkuees-sa, jääkärijoukkueessa, panssari-vaunujoukkueessa ja komentoja huoltojoukkueessa. Yksikön joh-tajatehtäviä ovat muun muassa joukkueen johtaja, tulenjohtaja, viestiupseeri, tiedustelu-, jääkäri- ja panssarivaunuryhmän johtaja, tulenjohtoaliupseeri, viestiryhmän johtaja, huoltopalvelualiupseeri ja moottorialiupseeri. Yksikön miehistötehtäviä ovat mm. tarkka-ampuja, tiedustelija, sinkomies, konekiväärimies, tuki-ampuja, taistelupioneeri, taistelu-pelastaja, taistelulähetti, panssari-vaunumies, viestimies, tulenjohto-mies, tela-ajoneuvon kuljettaja ja huoltomies. 2. Jääkärikomppaniassa kaikkien varusmiesten palvelusaika on 347 vrk.2. Jääkärikomppanian tärkein-tä koulutuskalustoa ovat kevytko-nekivääri, lähipanssarintorjunta-ohjus, raskas- ja kevytkertasinko, tarkkuuskivääri, ilmatorjuntakone-kivääri, rynnäkkökiväärit (myös op-

1. Jääkärikomppanian viiri muis-tuttaa Mainilan taistelusta kesällä 1944, jossa juuri 1.JK ansioitui ja sen päällikkö ansaitsi itselleen Mannerheim-ristin.

2. Jääkärikomppanian viiri muistuttaa talvisodan raskaista taisteluista Karjalan Kannaksella ja Laatokan Karjalassa, jossa Niet-järven taistelut helmikuussa 1940 käytiin hyytävissä pakkasissa.

3. Jääkärikomppanian viiri on osoitus ja tunnustus yksikössä annettavasta johtaja-koulutuksesta. Alkuperäiset Saksan Jääkärit antoivat aikoinaan pataljoonalle oikeuden käyttää Kuninkaallisen preussilaisen Jääkä-ripataljoona 27:n tunnusta Aliupseerikou-lun viirissä.

tisilla taistelutähtäimillä), panssa-rimiinat, kylki- ja viuhkapanokset, taistelupanssarivaunu, tela-ajo-neuvot, maastoskootterit (tutum-min mönkijät), moottoripyörät, moottorikelkat sekä monipuolinen radio- ja johtamisjärjestelmäkalusto.

myös valtakunnallinen panssarin-torjuntaharjoitus, sekä syksyinen Maavoimien vaikuttamisharjoitus. Joukkokoulutuskausi päättyi vaa-tiviin joukkueen/vast. taisteluam-muntoihin, joista palattiin varus-kuntaan vain muutamia päivä en-nen kummankin saapumiserän ko-tiutumista.

Lopuksi

Lapin jääkäripataljoonan koulutus-tulokset vuoden 2016 ovat olleet sellaisia, että useita kertoja on tul-lut ikävä vanhoja Pohjoisen Maan-puolustusalueen koulutustasomit-tauksia ja -kilpailuita. Itsearviointi ei tee oikeutta saavutetuille erin-omaisille tuloksille, koska helpos-ti syntyy käsitys kotiinpäin vedos-ta. Luotettava, ulkopuolinen, kou-lutustason mittaus antaisi aidon tunnustuksen päälliköiden ja kou-luttajien sitkeälle työlle. He ovat tehneet erittäin hyvää ja arvokas-ta työtä.

Joukkomme ovat menestyneet epäsuorantulen mittelöissä, pans-sarintorjuntaohjusmiehet saavut-tivat hyvät tulokset omissa kilpai-luissaan, tiedustelijat ovat selvit-täneet vihollisen määrän, laadun ja suuntautumisen onnistuneesti useissa harjoituksissa saaden vuo-den aikana silmät myös taivaal-

le ja huoltojoukot ovat tukeneet kaikkia muita suojaten ja valvoen samalla alueettaan, sekä muo-dostaen aina tarvittaessa torjun-ta-osaston komentajan käyttöön. Entisenä jääkärikouluttajana ja 1. Jääkärikomppanian päällikkönä minulle on ollut mieluisaa seurata

Jääkärikilpailun voitti sekä keväällä, että syksyllä vääpeli Timo Kallion kouluttama 1. Jääkärijoukkue 1. Jääkärikomppaniasta.

Kärkikomppanian reipasta toimin-taa, vahvaa yhteishenkeä ja erit-täin korkeita koulutustuloksia lä-pi vuoden. Voin levollisin, joskin haikein, mielin luovuttaa joukkoni seuraajalleni, everstiluutnantti Jus-si Viinamäelle. Lapin jääkäripatal-joona on iskussa!


Tukikomppania (TUKIK)

Tukikomppania esiintyi ensimmäi-sen kerran pataljoonan kokoon-panossa 1920-luvulla Terijoella. Jo tuolloin siihen kuuluivat isku-porrasta tukevat jalkaväen ras-kaat aseet, kranaatinheittimet ja panssarintorjuntatykit. Myöhem-min komppania on kuulunut usei-ta kertoja pataljoonan kokoonpa-noon. Tykeistä on tekniikan kehi-tyksen myötä luovuttu ja uudes-sa Tukikomppania kouluttaa ras-kaita kranaatinheitinkomppanioi-ta, jääkärikomppanioiden kevyitä kranaatinheitinjoukkueita ja pans-sarintorjuntaohjusjoukkueita. Yk-sikön johtajatehtäviä ovat mm. komppaniaupseerin, joukkueen johtajan ja ryhmän johtajan teh-tävät. Johtajatehtäviin koulutetta-vien varusmiesten palvelusaika on 347 vuorokautta.Tukikomppanian miehistötehtäviä ovat heitinmies, viestimies, tuliase-mamies, ohjus- ja sinkomies, tais-telulähetti, tela-ajoneuvon kuljet-taja ja huoltomies. Miehistön pal-velusaika on pääosin 165 vrk. Mie-histön erikoiskoulutuksen saaneil-la lääkintämiehillä palvelusaika on 255 vrk ja sotilaskuljettajilla 347 vrk. Tukikomppanian pääkalustoa ovat raskas- ja kevyt kranaatin-heitin, panssarintorjuntaohjukset, sinkoaseet, tela-ajoneuvot, maas-toskootterit (mönkijät), moottori-pyörät, moottorikelkat, erilaiset ra-diot, komppanian viestiasemat ja johtamispaikat.

Arktisen koulutuksen niksipalstaArktisen koulutuksen niksipalstan tarkoituksena ei ole niinkään minkään uuden ja mullistavan asian esilletuonti, vaan ajatuksena on herätellä henkiin vanhoja hyväksi todettuja käytäntöjä.

Tilapäislumikengät

Tukikomppanialla ei ole omaa ni-mikkotaisteluaan, koska se on tu-kenut jääkärikomppanioita niin monissa taisteluissa. Siksi sen vii-rin aihe on haettu kauempaa pa-taljoonan perinteistä. Joutselän taistelu vuodelta 1555 käy yhä edelleen esimerkiksi siitä, miten määrällisesti ja kalustollisesti ali-voimainen hyödyntää maastoa, oveluutta ja taistelutahtoa saavut-taakseen taistelussa voiton.

Huoltokomppania (HK)

Armeija marssii vatsallaan, totesi aikoinaan Napoleon. Hän ymmär-si huollon merkityksen operaati-oille mutta laiminlöi sen Venäjän sotaretken aikana tunnetuin seu-rauksin. Ilman toimivaa huoltoa ei menesty myöskään moderni so-tajoukko ja huollon merkitys on vain korostunut yhä teknisemmäk-si käyvän varustuksen myötä. Ny-kyisellään Huoltokomppania kou-luttaa taisteluosastoon huollon erikoisosaajia. Varusmiehet koulu-tetaan täydennys-, kunnossapito-, kuljetus-, lääkintä-, viesti ja sotilas-keittäjän tehtäviin. Palvelusaika on johtajilla ja kuorma-auton- sekä yhdistelmäajoneuvon kuljettajilla 347 vrk, lääkintämiehillä 255 vrk ja muissa huollon miehistötehtävissä 165 vrk. Huoltokomppanian tär-keintä koulutuskalustoa ovat ajo-neuvot pakettiautosta raskaaseen maastokuorma-autoon ja työko-neisiin sekä ajoneuvokuljetteinen huoltovälineistö. Siviilissä hankit-tua koulutusta hyödynnetään kou-lutusvalintoja tehtäessä. Komppa-nia toteuttaa myös varuskunnalli-sia tukitehtäviä.

Huoltokomppanian viiri poikkeaa muista Lapin jääkäripataljoonan viireistä ollen alkujaan entisen So-dankylän Pataljoonan Kuljetus-komppanian viiri. Siinä on samat jääkärin keltavihreät värit mutta kentät vastakkain vihreä ylhäällä ja keltainen alhaalla. Tunnuksena on hopeinen, siivekäs ohjauspyörä joka kuvaa huollon kuljetuksia.

Lapin jääkäripataljoona, tuolloinen Pohjanmaan Jääkäripataljoona, sai Vaasan suomalaisten naisten lah-joittamana yksikköviirit 11.3.1957 ollessaan sijoitettuna Vaasaan. Vii-rit on kertaalleen uusittu Sodanky-lässä vuonna 1991. Kaikkien yksi-köiden viirit olivat samankaltaiset, pohjaltaan jääkäreiden väriset kel-taisen kentän ollessa ylhäällä ja vihreän alhaalla. Kunkin yksikön viirissä oli kyseisen yksikön histo-riaan liittyvä tunnus.

Tilapäisvälineitä käytetään tarvit-taessa, kun varsinaiset välineet ovat rikki tai niitä ei ole käytettä-essä. Maastossa liikkuja tietää, et-tä moottorikelkka voi mennä rikki tai sukset voivat katketa, ihan Mr Murphyn lainalaisuuksien mukai-sesti. Tai jos taistelijaparisi haavoit-tuu partioreissulla, jolloin tehdään neljän suksen suksipaarit kaverin evakuointiin ja itselle lumikengät jalkaan.

Tilapäislumikenkien valmistus ja siihen käytettävä energia on ar-vioitava sen mukaisesti, miten pit-kä matka esimerkiksi metrin pak-suisessa lumihangessa olisi kahlat-tava päästäkseen auratun tien var-teen.

Tilapäislumikenkien ainoa tar-koitus on pitää liikkuja edes koh-talaisesti lumen pinnalla ja näin mahdollistaa maastosta pois pää-sy.

Jääkäriprikaatin hankkimien kokemusten mukaan tilapäislumi-kenkien valmistukseen kannattaa käyttää ohuita taipuisia koivurisu-ja tai kuusenoksia, tällöin kengistä tulee lujat ja kestävät. Ohutta risua on myös helppo taivuttaa ja käsi-tellä. Työ välineiksi riittävät omat kädet. Jopa puukon voi unohtaa.

Koivurisut/vitsakset kierretään noin tuuman paksuiseksi punok-seksi, joita ryhdytään taivutta-maan lumikengän kaaren muo-

toon, kun kimppu on noin 60-70 cm mittainen. Vitsakimppu sido-taan narulla/nyörillä/paracordilla. Kimpun päät pitää jättää epätasai-seksi, jotta lumikengän kehän laa-jentamiseksi voidaan kimppua jat-kaa.

Kun lumikengän kehä on ai-kaansaatu ja sidottu, tiukaksi sido-taan kehän päälle poikittain jalki-neen paikat. Samalla sidotaan osa paracordia mäystimeksi ja jätetään mahdollisesti pätkä kantalenkiksi.

Ennen kuin jalkineen paikat on sidottu kiinni, tulee testata lu-mikengän painopiste. Askeltaessa tulisi lumikengän pysyä kohtalai-sesti tasapainossa.

| Teksti: Yliluutnantti Ari Keski-Säntti

Lopuksi

Lapin jääkäripataljoonan uusi ko-koonpano on samankaltainen, kuin se on ollut useaan otteeseen jo vuosikymmeniä sitten. Organi-saatio on sangen looginen ja toi-von mukaan myös pitkäikäisem-pi, kuin edelliset. Mikään organi-saatio ei kestä toiminnan häiriinty-mättä jatkuvaa hallintomyllerrystä ja viimeisen kahden vuoden aika-na tämä on pataljoonan kolmas kokoonpano. Puolustusvoimilla on taipumus korjata toimintoja hallin-torakennetta muokkaamalla. Jos-kus se toimii, mutta ei aina. Mars-silla olevan väsyneen joukon jaksa-minen ei parane, jos ryhmäkoossa siihen asti tehtyä taivalta jatketaan partiokokoonpanossa. Nyt tehty organisaatiomuutos ja sen rinnal-la valmiuden korostuminen, uudet koulutustavoitteet ja uuden ka-luston koulutuskäyttöönotto ovat kuitenkin piristysruiskeita, joiden myötä Puolustusvoimien vanhim-malla mutta samalla ikinuorella joukkoyksiköllä, Lapin jääkäripa-taljoonalla, on edessään työntäy-teiset mutta mielenkiintoiset ja us-kon niin, onnelliset ajat.


Isäni Aate Piipponen osallistui rivi-miehenä 1918 sotaan Peräpohjolan pataljoonassa. Nämä muistiinpanot ovat hänen päiväkirjastaan, jota hän piti ollessaan vuoden 1918 sotaret-kellä.

Aate Piipponen syntyi Sotka-mossa 1889 ja kuoli Rovaniemellä 1962. Hän tuli Peräpohjolaan met-sätöihin 18-vuotiaana nuorukaise-na hiihtäen Sotkamosta. Varsinaisen elämäntyönsä hän suoritti metsä- ja uittotöissä eri puolilla Lapin lääniä.

Muistiinpanoista käy selville, et-tä se joukko, joka koottiin vuoden 1918 kutsunnoissa Rovaniemellä ja muualla pohjolassa ei ollut saanut aikaisemmin sotilaskoulutusta. Voi-daan sanoa, että muutaman päivän koulutuksen jälkeen metsätyömie-het, viljelijät ja talonpojat joutuivat heille oudoilla paikoilla sotatöihin. Päiväkirjasta käy selville myös se, et-tä nälkä ja vilu oli heidän ainainen seuralaisensa, kuten se oli kaikkien kansalaisten kohdalla siihen aikaan.

Eino PiipponenAatu Piipposen poika

”Se oli maaliskuun 4.päivä 1918. Olin Rovaniemen pitäjän Ounas-joen-kylässä Sinettäjärven ala-päässä Kemi-yhtiön paperipuun teossa. Hiihtelin asennolle illal-la. Työnjohtaja oli siinä suksiensa päällä ja sanoi: - No nyt arvan nos-toon. Ensin vähän ällistyin, että jo-takin leikkiä laskee. Menin sisälle ja ryyppäsin kupin kahvia. Viereeni sattui vastatullut Peräpohjola-leh-ti. Rupesin sitä tarkastelemaan ja siinä olikin ilmoitus, että kaikkien 21–40 -vuotiaiden miesten oli saa-vuttava kutsuntaa suorittamaan.

Aamulla 5.päivä maaliskuuta lähdin taasen työmaalle, mutta työ ei sujunut entiseen tapaan. Ajatukset kiertelivät noissa so-ta-asioissa. Otin työkaluni ja hiih-telin pirtille. Otin tilin töistäni ja lähdin hiihtelemään Einettään ja otin lepoa pari päivää.

7.pv maaliskuuta valmistau-duin lähtemään Rovaniemen kir-konkylään. Meitä olikin jo aika paljon: 28 miestä, kokki ja kahvi-kojeet - kenttäkeittiö vain puuttui. Kirkonkylään saavuimme klo 4.50 illalla. Majoituimme työväentalol-le. Se oli siis alkua kasarmielämäl-le.

8.pv maaliskuuta oli meidän vuoro mennä yhteislyseolle kutsuntaa suorittamaan. Näy-tin passini kutsuntalautakunnan

esimiehelle ja hän viittasi mene-mään lääkärin tykö. Lääkäri ky-syi: – Onko valittamista? Vastasin: –En tunne mitään erityistä kipua. Hän käski poistua. Illalla klo 9 al-koi luettelu kuka kelpaa / kuka ei. Kaikki kuuntelivat hiljaa ja jänni-tyksellä, vaikka sali oli täynnä ih-misiä. Tulin kelpaavaksi.

9.pv maaliskuuta lähdin hiihte-lemään Einettään. 10.pv harjoitte-limma ryhmäkaartoja ja -käännök-siä. Sitten otin lepoa ruumiiseeni 5 päivää. Kukapa noista pöllihom-mista välittää toistahan on kä-vellä kylällä ja kunnostaa itseään oikeaan taistelukuntoon. 16.pv maaliskuuta oli määrä saapua pal-velukseen.

15.pv kello 12.00 lähdimme tallustelemaan kohti kirkonkylää. Meitä oli nyt vain 4 poikaa. En ollut mitenkään erikoisilla eväillä varus-tettu. Rieskanpala ja joku markka rahaa oli taskussa. Aurinko paistoi lämpimästi ikään kuin olisi tahto-nut näyttää, että kyllä hän lämpi-män lahjoittaa, sillä emme olleet erittäin hyvin vaatteillakaan varus-tettu ja mitäpä tuosta, kyllä kruu-nu pojistaan huolen pitää ainiaan.

16.pv maaliskuuta oli il-moittauduttava palokunnan-talolla, jossa taas oli nimihuuto ja joukkojen järjestäminen.

17.pv järjestettiin joukot ja oli

lääkärintarkastus. Järjestelyissä tu-lin 4. joukkueeseen 3. ryhmään. Lääkäri tarkasti meitä jotenkin uu-teen malliin. Hän seisoi nojaten kakluunin kylkeen ja kysyi: – Mikä vaivaa? Sanoin: –On pääni vähän kipeä. Hän kysyi: –Onko vesijohto kunnossa? Vastasin: –Kyllä se tällä kertaa toimii. –No hyvä on, pois-tukaa.

18.pv aamulla alkoi säännölli-nen kasarmielämä; harjoitusta kel-lo 8–10, loma-aika puoli yhteen, harjoitusta kello neljään, ruoka-ai-ka, harjoitusta kello 7–8, saiju, il-tahuuto ja päiväkäsky.

19.pv saimme lomaa vuoro-kauden. 20.pv illalla annettiin vaatteita niille, joilla oli välttämä-tön tarve. Sain minäkin puolipoh-jat kenkiini. Elämä oli humoris-tista, kävi meille sekakuoro laulamassa ja uskollisuuden-vala tehtiin isänmaalle. Sitten soitettiin ja tanssittiin. Yksi saarnasi jotakin, uskonnolli-sesta kirjasta se oli, mutta en kuullut sanoja ja enkä tosin vä-littänytkään soitosta ja luvus-ta, nythän mennään sotaan.

21.pv vaikeni lähtöpäivänä, kello 5 olimme lähtökunnossa. Marssimme ruokalaan ja saimme leipää, juustoa ja saijua eineeksi.

Marssimme asemalle. Asemalla ei ollut siviiliväkeä paljon ketään, sillä se oli aamuvarhainen. En nähnyt yhtään tuttua. Joittenkin poikien sukulaisia oli hyvästillä. Klo 7.30 lähdettiin matkaan. Veturi puhkui raskaita huokauksiaan. Kaikki po-jat olivat iloisia ja reippaita ainakin siinä vaunussa missä olin, paitsi yksi, joka näytti surulliselta. Tervo-lassa tarjottiin saijua ja voileipiä. Laurilaan saavuttiin klo 11.00. Tor-niosta tuli lisää kuljetukseen mie-hiä. He näyttivät hyvin innostuneil-ta - taisivat olla väkijuomien liikut-tamia. Meitä olikin jo kolmattasa-taa. Kemiin saavuimme klo 2.15. Taas lisää poikia kuusikymmentä. Ouluun saavuimme klo 6.50 illal-la. Siellä tarjottiin saijua. Yleisöä oli jotensakin runsaasti asemalla. Kello 12.00 yöllä oltiin Oulaisissa. Taas saijua. Seinäjoelle saavuimme klo 9.00. Saimme ruokaa sotilas-ruokalasta.

23.pv joukkojen tarkastus ja esitettiin päällysmiehet. Maju-ri Frey pataljoonan komentajaksi, adjutantiksi Röntaas, komppa-nian päälliköiksi Vikström, Sund-ström ja Peränen ja joukkueiden päälliköt ja ryhmänjohtajat mei-dän omasta joukosta. Harjoitusta puolitoista tuntia. Illalla annettiin

kiväärit ja niitä sitä rummuteltiin illan kuluksi.

24.pv lähdimme ampumahar-joituksiin. Majuri kehotti meitä ampumaan hyvin. Hän sanoi, että meillä ei ole aikaa paljoa harjoitella. Eihän se erittäin hyvin käyttänyt, sillä monikaan ei ollut ennen kivääriä kädessään pitänyt. Illalla pistettiin tanssiksi yhteiskou-lulla.

25.pv aamulla harjoitusta. Päi-vällä taas uskollisuudenvala, ilta-päivä oli vapaata, mutta ei saanut vaunusta poistua. Ilma oli kylmä.26.pv harjoitusta, olo tuntui kai-kelta muulta vaan ei mukavalta, kun meitä oli yhdessä vaunussa kolmekymmentä miestä.

27.pv aamulla klo 2.00 lähti-kin junamme liikkeelle Tamperet-ta kohti. Haapamäelle saavuimme klo 6.30. Saimme saijua ja voilei-piä sotilasruokalasta. Oripohjaan saavuimme klo 2.00 illalla. Mars-simme kansanopistolle, jossa lai-tettiin ruokaa kuin herroille. Enpä ollut sellaista ruokaa ennen saa-nut. Taas harjoitusta, 5 minuutin välissäkin meille harjoitusta annet-tiin. Sitten meille jätettiin 30 latin-kia ja taas matkaan. Nämä paikat ovat olleet taistelutantereina ja sen näki vaunun ikkunoista, kun

Aate Piipponen - Pöllisavotasta sotaan - Peräpoh-jolan pataljoona vapaussodassa 1918

Valkoisten kenttäkeittiö Leinolassa Tampereen valtauksen jälkeen 19.4.1918III Keski-Pohjanmaan reservipataljoonan konekiväärikomppanian miehiä. CC-BY Tampere 1918, kuvaaja tunte-maton, Vapriikin kuva-arkisto.

Valkoisten kolonna lepotauolla Orivedellä matkalla kohti TamperettaEversti Wilkmanin joukkoihin kuuluvat miehet on kuvattu Orivedellä 17.3.1918. CC-BY Tampere 1918, kuvaaja tuntematon, Vapriikin kuva-arkisto.

Aate Piipponens. 24.11.1889 Sotkamossak. 30.11.1962 Rovaniemellä


ulos katseli. Jälkiä oli radanvarrel-la, puita ovat luodit repineet. Kan-gasalan asemalle saavuimme illalla klo 8.00. Saimme käskyn poistua vaunuista reput ja kiväärit muka-na. Ilma oli kylmä. Komennettiin ruoturintamaan. Siinä saimme sei-soa toista tuntia. Onneksi sattui-vat ryssäläiset polsviikit jalkaani, niin ei jalkojani palellut. Siinä oli hurinaa, sotilaita kuhisi asema täynnä. Matkan päämäärä oli Tampere. Toisia tuli haavoittu-neina, he olivat matkalla sairaaloi-hin. Vihdoinkin tuli päällikkömme ja komensi asento! käännös va-sempaan ja eteenpäin mars! Niin sitä marssittiin Kangasalan kylään erääseen taloon. En viitsinyt kysyä talon nimeä. Iso talo se oli ja vie-raanvarainen. Saimme maitoa ja leipää talosta, eihän meillä itsellä ollutkaan. Saimme panna levolle, kamari oli siisti, toisessa kerrokses-sa. Yöllä käydessäni ulkona kuului tykinjyske ja kuularuiskujen papa-tus. Se kuului Tampereelta.

28.pv lähdimme marssimaan, tiellä piti meille majuri puheen, jol-loin me kaikki sotilaat paljastimme päämme, sillä hän puhui vakavas-ti. Lopuksi hän luki herran siu-nauksen ja niin sitä lähdettiin

marssimaan kohti Lempäälää. Välillä majuri nousi pois rees-tä ja antoi kyytinsä meille, kun näki, että meillä oli raskaat kengät. Hän oli tosi armollinen mies. Lempäälään saavuimme klo 12.00 päivällä. Majoituimme rait-tiusseurantalolle.

29.pv harjoitusta. Oli kurainen pelto, siihen saimme lyödä maa-han ja tehdä ryhmäkaartoja. Ko-mento tuntui kovalta, sillä eihän meidän ruumiimme ollut niin ke-hittynyt sotilaaksi, vaikka kaikki oli parhaansa mukaan. Mutta eihän toki, kun kerran yksi herra minua leuasta väännäytti ja tiukkasi, ei tuommoinen ole mikään asento. En hänen arvonimiä tiennyt, enkä kysynyt. Sitten meidän piti olla lähtövalmiina ja niin tulikin käsky. Marssimma pienen retken, mut-ta ei kohdattu mitään. Palasimme kasarmille. Illalla klo 5 aikaan sain lähtiä vankeja vahtimaan. Kello 9.00 levolle.

Aamulla 30. pv taas vahtiin. 31.pv menin taas vahtiin. Kello 3.00 aamulla oli jotakin hälinää ollut vankileirissä. Vahdit sanoivat vankien yrittäneen karata, jolloin oli pitänyt käyttää ampuma-asei-ta. Sen näki, koska kartanolla oli

isoja verilätäköitä ja radan varrella virui raatoja puolikymmentä. Siellä ne viruivat ja sinne jäivät.

1.pv huhtikuuta olin taas sa-massa paikassa. Paikka, joka oli ikävä paikka. Se pysyy ikäni mie-lessä. Muistan, kun yksi neiti tuli vedet silmissä pyytämään, että enkö saisi puhutella velimiestäni, mutta minun oli annettava kiel-tävä vastaus. Kello 7.00 tuli suo-jeluskunnan miehiä paikalle na-ruvyyhti olalla ja minut käskettiin vartioimaan akkunaan, jossa sei-soin urhoollisena niin kauan, kun 60 vankia oli peilattu rossi kaulaan ja niin marssitettu asemalle ja siitä lähetty viemään edelleen Kanga-salalle. Kello 5 illalla saimme läh-tiä toisten tykö Rantakartanoon. Oppaana oli paikkakunnan mies, arka jänishousu, ei tohtinut viedä perille. Taloon oli aukian pellon poikki mentävä. Kuulat viuhah-telivat, kun juoksimme pellon poikki, niin pääsimme perille, mutta tuo teki minuun ikä-vän vaikutuksen, kun meidän majuri haavoittui. Moni poika häntä kaipasi, sillä hän oli aina kohtelias.

2.pv klo 3.00 sain lähtiä ket-juun. Sinne vei meidät ryhmäpääl-

likkö. Matka oli metsämatka. Luo-dit surahtelivat osumatta kehen-kään. Pääsimme kiven suojaan. Siinä olikin turvallinen paikka. Meitä oli siinä 4 miestä. Saimme olla siinä 6 tuntia aamupakkases-sa, sitten pääsimme puurolle ja illalla taas yöksi lepäämään kiven suojaan. Siinä oli palaneen talon kartano, jossa vihollinen jurotti. Pirttirakennus oli palanut, navet-ta oli säästynyt ja lehmät sisällä ammui. Teki mieli viedä ruokaa, mutta en tohtinut, sillä punaisil-la oli illalla kova ampumahalu. Pelkäsin, että jos vielä sormeen ampuvat, sillä he olivat tarkko-ja sormille ropsimaan.

3.pv illalla kello 3 saimme mää-räyksen muuttua oikealle siivel-le Mantereen kylää. Siellä majoi-tuimme erääseen taloon.

Yöllä 4.päivää vasten kello 2.00 piti mennä patrulliin. Paikka oli tuntematon, matkaa kaksi ki-lometriä. Oli pimiä, meitä oli neljä miestä. Päällikkönä oli A Koivu-ranta, mutta ei hänkään tiennyt vissiä paikkaa mitä oli kuljettava. Palasimme takaisin Aapin kanssa päämajaan vissimpää tietoa otta-maan. Sitten palasin toisten tykö. Tapasin heidät samasta paikasta johon jäivät. Selitin heille suunnan, mitä kohti meidän pitäisi kulkea. Menimme meikäläisten ketjun sel-käpuolta arvioon mukaan ketjun päähän. Siitä oli meidän mentä-vä metsämaa poikki, pyysin heitä menemään, kun jalkojani väsytti, mutta he eivät lähteneet. Roh-kaisin luontoni ja sanoin lähtee-kö kukaan minulle kumppaniksi. Kaikkia väsytti, lähdin yksin, mutta Apukka Olli juoksi perääni ja sa-noi kyllä minä tulen mukaasi. Me-nimme varovasti metsän poikki. Ei mitään ketjua ollut. Olimme men-neet ohi ja aukia tuli eteemme. Talo oli palamassa ja se valaisi laa-jasti. Ulkona käveli joku hevonen irrallaan, mutta emme tohtineet mennä taloon saakka, sillä paik-ka oli vaarallinen. Palasimme tois-ten tykö, päivä vaikeni. Menimme majapaikkaan. Kello 8.00 lähdim-me taas uudelleen tarkastelemaan punaisten asemia. He olivat varus-taneet havumajat niin kuin ennen tehtiin tukkijoella vonkapaikalle. Sain sotasaalista hanskat.

5.pv olin patrullissa. Tulimme

majapaikalle, tuotiin keittoa ja sitä ruvettiin jakamaan, mutta samas-sa tuli hälytys. Kiväärit mukaan ja ruoturintamaan. Harmitti vähän kun lämmin keitto jäi syömättä ja se oli ensimmäi-nen sille päivälle. Punaiset oli-vatkin hyvällä ampumatuu-lella. Kuulat surahtelivat ilmassa, menimme metsään ja muodostim-me ketjun saarron varalta. Toinen ketju oli etupuolellamme. Ilta hä-märsi, vettä alkoi sataa. Minulle-kin komppanian päällikkö neuvoi asemapaikan kiven suojaan, jossa oli vielä lumisosetta siksi, etteivät kyljet helly. Jo juoksi yksi meidän miehistä, jota oli sormeen ammut-tu. Tukin käteni taskuun, etteivät minun sormia vain ampuisi, mutta aika kävi yhä ikävämmäksi, ham-paat helisivät suussani. Nousin ylös ja aloin isoa kuusta ympäri juokse-maan. En enää paljokaan pelännyt luoteja, vaikka kiertämääni kuu-seen joku rapsahti.

6.pv päivä vaikeni, ammunta oli lakannut. Saimme lähteä le-volle ja saatiin puuro klo 11.00 päivällä. Oli ollut 25 tunnin ruo-kaväli. Lähdimme taas klo 4.00 il-lalla patrulliin. Punaiset ampuivat kranaatteja. Meidänkin majatalon kartanolle putosi yksi, mutta vain yksi sai vähän vammoja rintaansa. Talo syttyi toisensa perään pa-lamaan. Illalla lähdimme mars-simaan Lempäälään. Majoituim-me raittiusseurantalolle.

7.pv aamulla oli pataljoonan tarkastus. 75 miestä oli joutunut pois riveistämme näinä 8 päivä-nä, kaatuneina, haavoittuneina ja muuten heikon terveyden tähden. Nyt oli poissa jo se, joka Rovanie-meltä lähtiessä luki ja saarnasi. Totta Herra näki omakseen. 8. pv saimme kylpeä ensimmäisen ker-ran.

9.pv piti lähteä junalla. Emme tienneet minne. Kello 9.00 läh-dimme matkalle Tampereelle. Tampereelta jatkoimme Karkuun, jonne saavuimme kello 5.00 illal-la. Taasen kuului tuttua ammun-nan räiskettä. Majoituimme kan-sakoululle.

12.pv aamulla klo 03.00 mars-simme työmaalle Oulun pataljoo-nan 1. komppanian tilalle. Me-nimme ketjuun. Paikka oli sakia metsäinen kumpu, toiselle puolen

järvi ja toisella puolen Kokemän-joki. Maantie kulki toista puolta. Sielläkin oli taistelun merkkejä. Tien vieressä makasi hevonen pää murskattuna ja tiellä mies juoksua-sentoon kaatuneena paljain jaloin. Hevosta sanottiin punikin ratsuksi.

14.pv ilma oli sumuinen, vettä suhuutteli. Olin rautatien varres-sa ketjussa. Illalla tuli meikäläis-ten panssarijuna pommittamaan Karkun kirkkoa. Niin tuli meidän komppanian päällikkö ja joku ve-näläisupseerin housut omaava herra, en tiennyt hänen arvoni-miään, käski hyökkäämään. Läh-din vetelemään isoja kenkiäni, päällikön huutaessa nopeammin. Huusimme kaikki, eteenpäin ja ammuttiin. Pääsimme aukian laitaan. Kuularuiskut alkoivat laulaa molemmin puolin. Pääl-liköt olivat jääneet jälkeen, paitsi yksi joukkuepäällikkö Pehman-ni, joka huuteli pistooli kädessä komentoja. Yritin seurata häntä, mutta hän komensi minut onnek-si vasemmalle puolen rautatietä. Siellä kiertelin palaneen talon rau-nioiden suojassa, siksi kun panssa-rijuna palasi takaisin. Yhdessä lii-terissä oli meidän poikia 3, eivätkä ne siitä tohtineet liikkua. Menin toisten tykö ja sanoin ryhmäpääl-likölle, että hae pois miehesi. Sii-nä kahakassa kaatuivat Pehman, Hyvönen ja Luiro, kaikki innokkai-ta miehiä ja haavoittui muutamia. Muodostimme ketjun. Siinä saim-me olla 4 tuntia.

15.pv olin kipiä, sillä vilustuin edellisenä yönä, muut meni ket-juun. Sain jäädä kartanovahdiksi.

17.pv oli suunniteltu hyök-käyspäiväksi. Oli saapunut lisää voimia. Sain olla ketjussa 7 tun-tia, siksi kunnes oikea siipi sai vi-hollisen saarretuksi. Pakokauhun vallassa pakenivat punaiset kohti Vammalaa jättäen jälkeensä raa-toja. Kaatuneita oli ojissa. Joissa-kin oli elonmerkkejä. Talot olivat kaikki tyhjät, ihmiset piileskeli-vät kellareissa, joista he tulivat päivän valoon. Saimme marssia ketjussa metsiä myöten. Lunta oli ja vettä polveen asti. Ilta tuli ja niin asetuimme ketjuun, jossa värisimme yön. Aamulla taas marssimaan. Kello 8.00 alkoi ammunnan räiske kuulua. Punai-set olivat taas asettuneet kirkkoon

Valkoisten joukkoja Tampereen keskustassa 5.4.1918CC-BY Tampere 1918, kuvaaja tuntematon, Vapriikin kuva-arkisto.


meille palvelusta suorittamaan. Majoituimme Tyrvään kirkonky-lään. Saimme ruokaa päivällä. Se maistuikin hyvältä, sillä olimme ol-leet 28 tuntia ilman ruokaa. Keit-tiö oli kilometrien päässä ja siellä kävimme syömässä rautatiepen-kan suojassa. Vesi ojassa virui kak-si ruumista jotka sanottiin olevan punaisten surmaamia. Illalla syttyi Vammalan kauppala palamaan. Näky oli kamala, kun oli pimeä, näytti koko seutu tulimereltä.

19.pv aamulla marssimme yli Kokemäenjoen. Palaneet rauniot olivat vastassamme. Ihmiset olivat kauhun vallassa sanoen, että tulitte liian myö-hään. Marssimme Tormikylään, joka oli jäänyt polttamatta. Saim-me maitoa ja leipää. Ihmiset olivat kohteliaita. Majoituimme kylään ja panimme saunan lämmitä, mutta tuli käsky palata takaisin niin jäivät kylvyt kylpemättä. Marssimme ta-kaisin Vammalaan ja majoituimme kansakoululle.

20.pv saimme tupakkaa ja lakit. Illalla järjestettiin joukot. Tulimme Pohjois-Pohjanmaan rykmenttiin 1.pataljoonan 3.komppaniaan.

21.pv lepoaika. Illalla lähdim-me marssimaan Tormikylään ja olimme yötä kylässä. Aamulla har-joitusta. Illalla taas marssimaan Vammalaan. 23.pv harjoitusta aa-mulla, illalla lepoaikaa.

24.pv aamulla harjoitusta. Päi-vällä klo 12.00 lähdimme marssi-maan Hämeenlinnaan menevää tietä. Marssimme 30 km. Saimme levätä erään talon riihessä peh-kuissa.

25.pv lähdimme marssimaan Narvan kylään, jonne saavuimme klo 12.00. Kylä oli palanut, ei ol-lut kuin rauniot jäljellä. Siitä saim-me marssia pikamarssia Koskelan kylään. Kylä oli poltettu. Viijalaan saavuimme klo 4.00 illalla. Kylä oli melko autio ja tyhjä. Puoliväkisin olimme yötä eräässä torpassa. Tor-passa ei ollut kuin vanha houriva mummu. Aamulla tuli emäntä ko-tia hätääntyneenä ja sanoi olleen-sa punaisia paossa. Punaiset olivat aikoneet polttaa kylän.

26.pv klo 12.00 lähdimme marssimaan kohti Toijalaa. Toija-laan saavuimme klo 5.00 illalla. Saimme ruokaa runsaasti. Ihmiset

olivat kohteliaita. Rouvat kantoivat tarjottimilla voileipiä. Lähdimme jatkamaan matkaa ja majoituim-me erääseen taloon 5 km Toijalas-ta Hämeenlinnaan päin. Kävimme patrullissa vuoron päältä, meitä oli 4 poikaa ratavahdin talossa.

27.pv klo 3 lähdimme marssi-maan takaisin Toijalaan ketjussa, mutta emme tavanneet mitään. Majoituimme yhteiskoululle yöksi.

28.pv klo 3 aamulla lähdimme marssimaan Viijalaan takaisin. Kel-lo 11.00 lähdimme huristamaan junalla Tamperetta kohti. Tampe-reelta lähdimme klo 3.00 illalla Haapamäelle, jonne saavuimme klo 9.00 illalla - saimme puuroa. Mikkelissä olimme kello 9.00 aa-mulla. Saimme saijua ja voileipiä. Mäntyharjun asemalle saavuim-me kello 12.00 päivällä. Varpais-ten pysäkillä saimme astua ulos vaunuista. Marssimme Kyttälän kylään. Kyllä nälkä kurisi suolissa. Lähdin juoksentelemaan kylälle. Eräs torpanvaimo oli oppaanam-me. Menin talosta taloon kuin mustalainen, joskin huonolla tu-loksella. Sain kumminkin syödä ja mukaani pienen leipäpalan ja kalaa. Olina omassakin keittiössä valmistettu puuro, ei keitettykään sekoitettu jauhot veteen. Yön nu-kuimme kaikessa rauhassa.

30.pv huhtikuuta. Ilma oli erit-täin kaunis. Lämmitimme saunan ja kylvimme, puhdistimme itsem-me kaikesta saastasta.

1.pv toukokuuta olimme taas lähtövalmiit ja marssimme Var-paisten pysäkille. Panimme kivää-rit yhteen pellolle. Siinä vietimme vappujuhlaa. Loikoilimme pellolla, vettä ja puuroa maistellen. Saim-me sentään kaksi palaa sokeria. Illalla kello 6.00 lähdimme mars-simaan Valkjärven kylään. Olin kuormaston mukana. Kylään saa-vuimme kello 12.00 yöllä. Oli velli valmis ilman leipää.

2.pv aamulla taas jauhovelli, oli voitakin vähän, mutta ei mitään ylellisesti. Marssimme Tuohikon-tin kylään. Puuroa oli höystetty vedellä. Ryyppäsimme sitä ja jat-koimme matkaa. Pojat juoksivat talosta taloon leipää ostamassa. Rasinkylään saavuimme kello 8.00 illalla. Majoituimme erääseen ta-loon. Saimme talosta ostaa leipää ja maitoa. Siis elämä pääsi taas

jatkumaan. Aamulla oli jauhovelli valtion puolesta ja kaksi palaa so-keria. Mars matkaan. Marssimme Tirvan kylään ja siitä Kaipiaisen asemalle. Siinä saimme punaisilta jääneitä sillejä ja lihaa. Lähdimme jatkamaan matkaa Eväjärven ky-lään. Välillä huomasimme jonkun niin sanotun punikin. Hän sai seu-rata meitä kylään. Sitten en tien-nyt hänen kohtalostaan. Ei häntä enää aamulla näkynyt.

4.pv kello 6.00 lähdimme marssimaan Sippolan kirkolle. Saimme puuroa ilman muuta, lei-västä ei tietoakaan. Marssimme Metsäkylään hiki hatussa. Oli hop-pu, mutta saatiinkin kuulla, että punaiset on kukistettu, mikä so-mempi. Rouvat tarjosivat maitoa ja voileipiä. Ne tekikin hyvin kaup-pansa. Majoituimme erääseen ta-loon ja saimme lihasoppaa omasta komppanian keittiöstä.

5.pv aamulla puuro ja harjoi-tuksiin. Päällikkömme selitti sodan loppuneen, mutta sanoi vasta työt olevan alussa. Meidän pitää oppia täysin reippaiksi sotureiksi, että voimme palvella herrojen silmää, jos juhlat ja paraatitilaisuudet sen vaativat. Niin meitä kunnostettiin joku päivä, mutta talot olivat vie-raanvaraiset. Saimme ostaa mai-toa ja leipää lisäksi.

8.pv saimme puvut, omat olivatkin jo kuluneet resuiksi. Lomalle pääsi maanviljelijöitä. Ei minulla ollut vielä tilaisuut-ta päästä, mutta eihän minul-la ollut maatakaan. Minä olen vasta taistelemassa isänmaan puolesta.

9.pv toukokuuta olimme taas asemalla lähtövalmiina sijoitettu-na 3.luokan vaunuun ensikertaa. Matkan määrä oli Kotka. Kotkaan saavuimme kello 12.00 päivällä. Majoituimme rukoushuoneelle. Il-tapäivä oli loma-aikaa. Elämä tun-tui kovin ikävältä joten tämän päi-vän tapahtumat pysyy mielessäni ilman muistiinpanoja.

10.pv aamulla olin porttivah-tina. Illalla 08.00-12.00 olin po-liisipatrullissa Aleksanterinkadul-la. 12.pv olin samassa toimessa. 13.pv olin 08.00-12.00 patrullissa. 14.pv aamulla harjoitusta. Päiväl-lä sain alusvaatteet. 15.pv 08.00-12.00 patrullissa Alesksanterinka-dulla.

19.pv oli konsertti yhteiskou-lulla. Ohjelmassa oli mieskuoron laulua ja viulun ja pianon soit-toa. Puheen piti joku herrasmies. Puistopaviljongilla soitti torvisoit-tokunta. Ilma oli kaunis, mutta ei mitään erityistä juhlatunnelmaa. Eikä ollut paljon yleisöä, joitakin herrasnaisia. Aikani kävi ikäväksi. Lähdin kävelemään. Ensimmäinen vankileiri oli kansakoululla, toinen työväentalolla. Talo on vankimpia rakennuksia mitä on Kotkassa ja sinne oli sijoitettu parituhatta van-kia. Talon edustalla seisoi iso lauma vaimoja ja lapsia - kuih-tuneita - joiden teki mieli näke-mään kenen miestään, kenen vel-jeään ja muita sukulaisiaan. Oikein tuli vedet silmiin ohi kulkiessani, sillä olenhan itsekin työläinen ja tuossa samassa laumassa tiedän olevan paljon työläisiä, joiden on täytynyt olosuhteiden pakottama-na yhtyä rikosten tielle. Menin le-volle kasarmiin.

20.pv oli taas vapaapäivä. Illal-la oli torvisoittoa ja velli päälle ja levolle.

22.pv lähti meitä 7 miestä Ran-kin saareen vahtiin. Matkaa oli 5 kilometriä. Saaressa oli iso kasar-

mi. Kaikki tavarat sikin sokin. Ki-vääreitä jos mihin malliin. 4 tyk-kiä törötti uhkaavan näköisenä ja muita kenttävarustuksia, jotka olivat jääneet kesken. Minä rupe-sin keittämään, toiset pojat pitivät vahtimisesta huolta.

23.pv oli aamulla ilma pilvinen, tuuli puhalteli. Istuin keittiössä ja piirtelin muistiinpanoja aikani ku-luksi. Keitin koninlihaa ja makaro-nia.

24.pv ilma oli kaunis ja kävelin saaren rantoja, katselin merenula-palle, jonne oli hyvä näköala. Sei-lareita purjehti ulapalla. Iltapäiväl-lä vaihtui miehet, saimme lähteä kaupunkiin.

25.p aamulla harjoitusta. Illalla kävin teatterissa.

26.pv oli sotilastanssit palo-kunnan talolla. Tarjottiin voileipiä ja saijua ilmaiseksi. Ne tekikin hy-vin kauppansa, mutta jäin kum-minkin ilman, koska pöytä oli pii-ritystilassa.

27.pv olin poliisikamarilla vah-tina. Päivällä lähdettiin viemään vankia Lahteen. Vankeja oli noin 2000.

28.pv olin vahtina poliisikama-rilla. Sinne tuli meidän luutnantti

eli kapteeni juovuksissa mellasta-maan, mutta kumminkin poistui heti. Yöllä tuli komedantti hätään-tyneenä ja vaati meitä mukaansa. Saimme tuoda putkaan jääkäri-luutnantin ja jonkun toisen jää-kärin. Siinäkin esimerkkiä meidän opettajissa. Ei sekään ollut huvit-tava paikka olla vahtina: katsoa nälkäisiä vankeja, joita oli sinne si-joitettu kahteentoista eri putkaan, mutta siinä sitä nälkäinen nälkäis-tä vahtasi.

29.pv illalla oli tanssit ur-heilukentällä. Oli sotilaita, oli joku neitonenkin, mutta nekin loppui alkuunsa. Kaikki näyt-ti kuolleelta, vaikka oli kesän kaunein aika.

30.pv lähti I ja II komppania Ouluun. Meidän täytyi jäädä edel-leen Kotkaan. 31.pv olin vahtina poliisikamarilla. Illalla oli tanssiai-set palokunnan talolla.

1.pv kesäkuuta järjestettiin vahtivuorot: 4 tuntia aina vartios-sa ja 8 tuntia lepoa. Kello 8 illalla lähdin rantamakasiinille vartioon. Siellä säilytettiin punaisten ryöstä-miä tavaroita ja ampumatarpeita.

4.pv olin samassa tehtävässä: ei mitään muistiinpantavaa. 5.pv olin reservissä.

Jääkärien paraati Vaasan torilla 26.2.1918 CC-BY Tampere 1918, kuvaaja I. Grönroos Fotografiatelier, Vapriikin kuva-arkisto


7.pv kello 11 päivällä saimme 5 miestä määräyksen mennä po-liisikamarille, josta tuli mukaamme 23 vankia, jotka oli meidän vietä-vä Lahteen, jossa oli vasittu vanki-leiri. Matka sujui hyvin. Illalla klo 7.00 pääsimme Lahteen. Veimme vangit toisten tykö. Vangit oli si-joitettu tiilirakennuksiin, joiden sanottiin olleen venäläisten laitta-mia kasarmeja. Vangit valittivat nälkäänsä ja tupakin puutet-ta. Sen näki heti, että kurjuus oli kotona, että kenellä on ih-misverta rinnassa, niin ei saa-ta olla ettei tule sääli, sellaista ihmiselämää kuin se. Siellä on paljon rehellistä työkansaa, joiden on täytynyt olosuhtei-den pakottamina yhtyä puna-kaartiin. Senhän tosin näemme, että tappelulla ei paranneta maa-ilmaa. Sehän on ollut nähtävissä, neljä vuotta on vuodatettu verta. Kansan kurjuus on kasvanut. Näl-kä ja muu ovat aina vaan vieraana. Palasimme takaisin Kotkaan. Olin reservissä.

9.pv menin vartioon rantama-kasiiniin. 10.pv olin samassa toi-messa.

11.pv illalla muutuin asemal-le vartiopalvelukseen. Siinä sain kuulla jos mitä, mutta en kiitosta. Ämmät olivat pahalla päällä. Eikä ihme olinhan minä heille isona haittana. 13.pv muutuin yötuuril-le.

23.pv oli juhannusaatto tuo kesän kaunein juhla, jota moni on odottanut. Istun asemalla,

nojaan makasiinin seinää vasten tuntuu kaikki niin tyhjältä, kaik-ki on kuin kuollutta. Siina seison nyt yksin. Enhän sentään aivan yk-sin, onhan armaani rinnallani. Sen kanssa olen viettänyt ilon ja su-runhetket kolme kuukautta. Tuos-sa hän on mykkänä, sillä hän on karkeasanainen. Enkä tahdo hä-nen puhettaan kuunnella, sillä se on niin raakaa. Tahtoisin hänet jo antaa museoon muinaismuistok-si tulevien sukupolvien ihailtavak-si. Tuossa käveli pari naista kasvot kalpeina, jonka on kärsimys nii-hin painanut. Teen kysymyksen, että eikö täällä juhannusta viete-täkään. Pitkän ajan perästä sain vastauksen, että se aika on ollut ja mennyt jolloin vietettiin juhan-nusta. Nyt ei ole aikaa iloon, on leipähuolet. Ei ole saatu leipää kahteen päivään. Voi sentään tätä elämää, kun se on kurjaa, parempi olisi kuolla täältä pois. Näin vaiker-taen poistuivat naiset. Kello 10.00 muuttui vartiovuoro ja pääsin va-paaksi 8 tunniksi. Lähdin Elisabe-tin saarelle nauttimaan luonnosta. Saari on ihana paikka puistoineen ja vanhoine kenttävarustuksineen - tanssi oli ohjelmassa. Yleisöä oli vähän, sotilaita jonkin verran, mutta tuo oli mitä ikävintä, kun nuo olkalappuja omaavat päällik-kömiehet reuhasivat juovuksissa. Siinä esimerkkiä Suomen nuores-sa armeijassa. Yö oli pimeä, ei niin vaalea kuin pohjolassa. Siksipä ha-luni tekee päästä pohjolaan enti-seen vapauteeni. Aika kului edel-

Kenraali Mannerheim puhuu vapaussodan alkamisen muistokatselmuksessa Tampereella 30.1.1919Kuvauspaikka on Keskustori. Mannerheimin takana yleisesikunnan päällikkö Hannes Ignatius. CC-BY Tampere 1918, kuvaaja Atelier Laurent, Vapriikin kuva-arkisto.

leen, vahtivuorolla olin edelleen, välillä reservissä.

30.pv kesäkuuta saimme lu-van päästä vapaaksi. Kello 12.00 päivällä luovutimme kiväärit va-rusmestarille. Kello 3.00 olimme lähtövalmiina pohjoista kohti. Nyt ei ollut leivänpalaa, sillä muonava-rasto oli tyhjä. Emme ruvenneet enää toiseen päivään varttumaan, vaikka meidän vt. komppanian-päällikkö lupasi seuraavana päi-vänä ruokaa mukaan. Kello 3.30 lähdettiin kohti pohjolaa. Pojat olivat iloisia. Laulun hyrinä ja pu-heen pärinä oli vaunussa kova. No niin, härkävaunussa sitä ollaan sa-moin kuin Rovaniemeltä lähtiessä. Minulla ei ollut rieskan palaa lakkarissa, siinä voitto, voit-to työmiehelle, mutta vapaus! vapaus, jonka puolesta taisteltiin. Ouluun saavuimme klo 4.00 illalla heinäkuun 1 pv. Ruokaa annettiin suojeluskunnan ruokalasta, joka oli perustettu työväentalolle. Illalla piti pappi puheen, jolloin meidän piti ruoturintamassa kuunnella sie-lunpaimenta, kun hän kyllikseen oli haukkunut. Saimme poistua, asiaa en tiennyt, mistä tämä nuh-desaarna tuli.

2.pv heinäkuuta klo 12.00 päi-vällä tili ja niin valmiina matkaan. Illalla kello 10.00 lähdimme Rova-niemeä kohti. Rovaniemelle saa-vuimme 3. pv kello 5.00 aamulla. Illalla lähdin Sinettään. Nyt olin vissiin velvollisuuteni täyttä-nyt isänmaata kohtaan. Nyt tuli taas elämä entiseen suun-taan. Kaikki oli kaikki.”

Maria-Liisa Tapaninen jättää Sodankylän Sotilas-kotiyhdistys ry:n puheen-johtajuuden

Vuodenvaihde merkitsee mones-sa yhdistyksessä muutoksia. So-dankylän Sotilaskotiyhdistyksessä vaihtuu puheenjohtaja sekä myös osa johtokunnan jäsenistä. Yh-distystä kaksi vuotta luotsannut Maria-Liisa Tapaninen ei halun-nut enää jatkaa puheenjohtajana ja syyskokous valitsi yhdistyksen johtoon seuraavaksi kolmeksi vuo-deksi Riitta Sassalin. Voisi sanoa, että valta vaihtui Pohjanmaalta Sa-voon, sillä toinen puheenjohtajis-ta on kotoisin Alavudelta ja toinen Sonkajärveltä.

Riitta Sassali ottaa ohjattavak-seen yhdistyksen, jossa on jäse-niä sadan sisaren verran, ja joka täyttää parin vuoden kuluttua 60 vuotta. Yhdistyksellä on sotilasko-tityöntekijöitä 5, jotka huolehtivat sisarten avustuksella kahden soti-laskodin käytännön töistä. Lisäksi on leipuri, pitsakokki sekä toimis-tonhoitaja ja sotilaskotijohtaja, jo-ka toimii sotilaskodin esimiehenä ja vastaa kotien sekä myymäläau-tojen toiminnasta.

Maria-Liisa muutti Sodanky-lään samoihin aikoihin, kun yh-

distys tänne perustettiin. Sotilas-koti-innostus alkoi, kun oma poi-ka meni varusmiespalvelukseen ja on säilynyt siitä asti. Hän on ollut mukana sekä maastossa että soti-laskodin toiminnassa ja ollut vas-tuussa lukuisten harjoitusten soti-laskotitoiminnasta. ”Yhdeltä leiril-tä olen kait ollut pois”, hän muis-telee.

Sotilaskotityötä on Maria-Liisa tehnyt kaikkiaan kunnioitettavat 32 vuotta. Vaikka hän nyt jättää-kin puheenjohtajuuden, ei sotilas-koti kokonaan jää harrastuksista. Hänellä on edelleenkin pesti johto-kunnassa ja työvuoroilla hän aikoo käydä myös.” Arvostan sitä ko-vasti, että saan laittaa sotilaskoti-vaatteet päälle ja lähteä tähän työ-hön”, Maria-Liisa toteaa rakkaasta harrastuksestaan.

”Nykyajan nuoret ovat paljon avoimempia kuin ennen, kyselevät ja keskustelevat sisarten kanssa ja kaikesta näkee, että he arvostavat meidän työtä. Täällä on hyvä hen-ki ja olen viihtynyt todella hyvin, mutta tärkeintä tässä on se, että varusmiehet viihtyvät, heitä var-tenhan täällä ollaan”, vakuuttaa pestinsä jättävä puheenjohtaja.

Riitan veti sotilaskotityöhön joskus aikoinaan työkaveri. Harras-tukseen tuli kuitenkin tauko, mut-

ta nyt hän on ollut taas pari vuot-ta mukana. ”On mielenkiintoista nähdä ja kokea, mitä tämä har-rastus tuo tullessaan”, hän sanoo. Riitta on ehtinyt olemaan jo mm. leirikodin leipomossa, myymäläau-ton matkassa ja tietysti työsken-nellyt myös sotilaskodissa. Kaikki ovat uudelle puheenjohtajalle hyö-dyllisiä kokemuksia. ”Tässä pitää olla sellanen innon valo”, hän to-teaa

”Se on sellasta, että kun joku ilahtuu tästä työstä, niin itsellekin tulee hyvä mieli”, Riitta miettii. Toi-von, että pystyn jakamaan vastuu-ta johtokunnassa ja että saadaan yhdistykseen jäseniä lisää. Ajan hermolla täytyy myös yrittää ol-la. Se, mikä meistä tuntuu hyvältä idealta, ei sitä välttämättä nuorten mielestä ole”, pohtii uusi puheen-johtaja.

Sotilaskotiyhdistyksen johto-kuntaan valittiin uusiksi varsinai-siksi jäseniksi Maria-Liisa Tapani-nen. Susanna Rapon tilalle hänen jäljellä olevaksi kaudekseen valit-tiin Aino Savo. Varajäseninä toi-mivat ensi vuonna Maila Alatorvi-nen ja Hilja Jokela. Johtokuntaan valittiin uudelleen varsinaiseksi jä-seneksi Johanna Rajaluoto. Joh-tokunnassa jatkaa edelleen Marja Tuovinen.

”Olen minä jo kaikkena tässä työssä ollut”| Teksti ja kuva: Leena Klemi-Lohiniva

Sodankylän Sotilaskotiyhdistys ry.


Toisen maailmansodan päät-tymisestä ehti kulua pari vuo-sikymmentä ennen kuin poh-

joiseen osaan maatamme perus-tettiin varuskuntia. Rovaniemi sai niistä osansa ja siksi myös oman sotilaskotiyhdistyksen Somerohar-julle.

Rovaniemen sotilaskotiyhdistys perustettiin 15. tammikuuta 1967 ja se on siis tämän vuoden alussa saavuttanut viiden vuosikymme-nen iän. Yhdistyksen toiminnas-ta kerrotaan 2007 ilmestynees-sä historiikissa ja myöhemmin tä-nä vuonna julkaistavassa edellistä täydentävässä osassa.

Asiakirjat ja sisarten muiste-lukset kertoivat ensimmäisten toi-mintavuosien alkuhankaluuksista, kun varsinaista sotilaskotia ei vie-lä ollut. Silloin jouduttiin työsken-

telemään pienissä, vaatimattomis-sa tiloissa ”hätä keinot keksii”-me-netelmällä. Munkit ja muut leipo-mukset valmistettiin aika erikoisin ja usein kotikeittiöistä tuoduilla vä-lineillä.

Sotilaskotirakennuksen val-mistuminen vuonna 1970 merkit-si käytännöllisten toimivien tiloja saamista. Jaostoille tuli enemmän mahdollisuuksia; kirjasto- ja mu-siikkihuoneet tietokoneineen, hil-jainen huone ja oma pikku kap-peli. Miehistösalin kalustus on täl-lä hetkellä hyvässä kunnossa. Sa-lia koristavat kuntien vaakunat ja lahjoituksina saadut raanut; tarjoi-lusysteemi ja maksujärjestelmä toi-mivat hyvin.

Sotilaskotityön kohteena on alusta alkaen ollut asevelvollisuut-taan suorittava varusmies, jolle so-

tilaskotisisaret ovat pyrkineet tuo-maan virkistystä ja erilaista huo-lenpitoa niin sotilaskodin seinien sisäpuolella kuin maastossa ja so-taharjoituksissa. Kohta sata vuotta täyttävä sotilaskotiliitto on yhdis-tystensä kautta kouluttanut jäse-niään omaksumiensa arvojen poh-jalta. Viime vuosina on korostunut maanpuolustusvalmiuden kehittä-minen erityisesti poikkeusolokou-lutuksen muodossa. Rovaniemen yhdistyksen sisaret ovat hankki-neet selviytymistaitoja monilla kursseilla ja sotaharjoituksissa.

Eri ikäluokkien varusmiehille lienee jäänyt muistoja sotilaskodis-tammekin. Vihreät villasukat ovat

Viisi vuosikymmentä vihreitä sisaria Rovaniemellä

ehkä jo aikoja sitten kuluneet lop-puun vai ovatko kaapin päällä? En-tä muut aikanaan saadut sykemit-tarit, huomioliivit, Marttiinin puu-kot ym.?

Sotilaskotisisaret ovat näinä ku-luneina vuosikymmeninä tehneet työtään satojatuhansia tunteja va-paaehtoisesti. Miksi? Palkkiomme on ajatus siitä, että työmme on koitunut satavuotiaan isänmaam-me ja sen puolustajien hyväksi. Sii-hen kuuluvat myös monet muisto-rikkaat juhlat ja tapahtumat sekä monet ystävyyssuhteet eri puolil-la maatamme toimiviin sotilaskoti-sisariin. Uskon monen sisaren liit-tävän tämän rakkaan harrastuksen elämänsä kohokohtiin.

Toivotamme menestystä jouk-ko-osastoissamme palveleville va-rusmiehille ja kantahenkilökunnal-le. Tervetuloa edelleen maistuvien munkkiemme äärelle.

Entinen sotilaskodinhoitajamme Eila Kilja toimii edelleenkin vapaaehtoisena sisarena yhdistyksessämme. Kuva: Rovaniemen sotilaskotiyhdistys

Sotilaskotiliiton valtakunnallinen kevätseminaari toukokuussa 2010. Joulupukkikin vieraili seminaarissa, apu-tonttuna Rovaniemen sisar Helena Keskioja. Kuvat: Rainer Hiuspää, Kuvaraito

Frisbeegolfradan avajaiset 16.10.2012. Kuvassa yhdistyksemme puheenjohtaja Vappu Alapeteri väylän viimeisellä korilla. Kuva: Sofia Hellgren, Lapin lennosto

| Teksti: Signe Happonen

Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys ry.


Sana ”maanpuolustus” yhdiste-tään hyvin usein Puolustusvoimiin ja sotilaalliseen maanpuolustuk-seen. Tällöin unohdetaan yhteis-kuntamme eri toimijoiden jatku-va varautuminen ja valmistautu-minen niin normaaliajan häiriöti-lanteisiin kuin toiminnan turvaa-miseen poikkeusoloissakin. Nämä asiat tulevat harvoin esille niin hy-vin kuin Lapin aluehallintoviras-ton (AVI) järjestämillä alueellisil-la maanpuolustuskursseilla. Viime vuodet AVI on järjestänyt Puolus-tusvoimien tukemana joka kevät alueellisen maanpuolustuskurssin perusjakson, mutta marraskuussa 2016 järjestettiin ensimmäistä ker-taa vuosiin maanpuolustuksen jat-kokurssi noin 10 vuotta sitten pe-rusjakson suorittaneille. Paikalle oli jälleen kerran saatu korkeatasoisia luennoitsijoita ja alustajia, mm Ul-kopoliittisen instituutin johtaja Tei-ja Tiilikainen, Ulkoasiainministe-riön apulaisosastopäällikkö Timo Kantola, Sisäministeriön projek-tijohtaja Kimmo Himberg ja Tur-vallisuuskomitean pääsihteeri Ve-sa Valtonen. Oli erittäin antoisaa kuulla suoraan itse valmistelijoilta ja asiantuntijoilta Suomen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden selon-tekojen perustelut ja näkemykset. Jälleen kerran voitiin todeta, että kaikkien eri alojen toimijoiden ja asiantuntijoiden kokoaminen yh-teen toi varmasti merkittävän li-säyksen lappilaisen maanpuolus-tustyön eteenpäin viemiseksi.

Kutsunnoissa maanpuolus-tustyö yhdistää sukupolvet ja tekijät

Lapin maakunnassa on vuosit-tain kutsunnanalaisia nuoria mie-hiä noin 1000. Huolimatta kutsun-

nanalaisten kohtuullisen pienestä määrästä, kutsunnat järjestetään joka syksy lähes kaikissa Lapin kunnissa; Pelkosenniemellä ja Sa-vukoskella tilaisuudet järjestetään vuorovuosin. Kutsunnat ovat yk-si keskeisimmistä yhteydenpitota-voista niihin Lapin maakunnan alu-eisiin, joissa ei ole puolustusvoimi-en pysyviä toimipisteitä. Kutsun-nat ovat samalla myös jokavuoti-nen tapaaminen kunnan ja seu-rakunnan sekä puolustusvoimien edustajien kesken, jossa kuullaan kunnan ajankohtaiset asiat ja voi-daan käsitellä esimerkiksi valmiu-sasioita.

Sotiemme veteraanit ovat pe-rinteisesti tuoneet kutsuntatilai-suuksiin oman tervehdyksensä kutsuntoihin osallistuvalle ikäluo-kalle. Veteraanien korkeasta iäs-tä johtuen kaikkiin tilaisuuksiin ei ole enää viime vuosina saatu ve-teraania esittämään tervehdystä. Veteraanien tervehdys halutaan kuitenkin edelleen säilyttää kut-suntatilaisuuden ohjelmassa. Tä-tä varten on tuotettu Veteraanien perintö -video, jonka tarkoitukse-na on kunnioittaa veteraanien työ-tä ja välittää veteraanien perintöä uusille sukupolville. Videon tuotta-minen on aloitettu syksyllä 2015 ja veteraanien haastattelut on tehty 2016 kevään ja kesän aikana. Ve-teraanien haastattelut ja videon on tehnyt Puolustusvoimien taiste-lukamerajoukkue, ja videon teke-miseen on osallistunut sotiemme veteraaneja eri puolilta Suomea. Videon kuvituksena on käytet-ty sodanaikaisten tiedotuskomp-panioiden taistelukuvaajien (TK -kuvaajat) kuvaamia arkistofilme-jä. Veteraanien perintö -video esi-tettiin ensimmäistä kertaa syksyn 2016 kutsunnoissa veteraanien henkilökohtaisen tervehdyksen li-sänä. Video on nähtävissä sellai-

senaan Puolustusvoimien Youtube -kanavalla, jossa julkaistaan jatkos-sa myös veteraanien haastatteluja.

Inttiä tutuksi koululaisille

Vuonna 2016 aloitettiin koko Suo-messa ”Intti tutuksi” -tapahtumat, joiden tavoitteena oli mahdollis-taa entistä useammalle peruskou-lun yläluokkalaiselle tilaisuus tu-tustua varusmiespalvelukseen jo ennalta. Näin pystytään tukemaan nuorten miesten valmistautumista kutsuntoihin ja varusmiespalveluk-seen sekä naisten osalta vapaaeh-toiseen asepalvelukseen. Vuonna 2017 toimintaa jatketaan järjestä-mällä Lapin peruskoulujen yläluo-kille sekä lukioille ja ammattioppi-laitoksille kohdennettuja ”Intti tu-tuksi” -tapahtumia. Tapahtumat

Maanpuolustustyö - vuoden 2016 toteutuminen ja katsaus vuoteen 2017| Teksti: Majuri Harri Laiho, Asevelvollisuussektorin johtaja, Lapin aluetoimisto

toteutetaan koululaisvierailuina sekä tarjotaan oppilaille mahdolli-suus tutustua varuskuntiin Sodan-kylässä ja Rovaniemellä sekä ke-väällä että syksyllä. Toisen asteen oppilaitoksissa järjestetään infoti-laisuuksia maanpuolustus- ja ase-velvollisuusasioissa. Jokainen soti-laspukua kantava on esimerkkinä nuoremmille sukupolville.

Itsenäisyytemme juhlavuo-si 2017

100 vuotta täyttävää isänmaatam-me juhlistetaan tänä vuonna usein tapahtumin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen vuo-den aikana järjestettävä Puolus-tusvoimien tilaisuus juhlistaa taval-la tai toisella 100 -vuotiasta Suo-mea. Merkittävimpinä voidaankin mainita joukko-osastojen valatilai-

MPK:n järjestämän Reservin johtaja –kurssin kurssilaiset ja kurssin vetäjät joulukuussa 2016.

suudet niin kevättalvella kuin alku-syksylläkin, Suomi 100 -kesäkier-tue - joka toteutuu Rovaniemen osalta 17.8.2017 toimintanäytöksi-nä, kalustoesittelyinä ja Lapin so-tilassoittokunnan konserttina - se-kä luonnollisesti 6.12. Itsenäisyys-päivän juhlatilaisuudet eri puolilla maakuntaa.

Maanpuolustustyötä ovat sa-nan varsinaisessa merkitykses-sä myös reservin koulutustapah-tumat. Vaikkei vuonna 2017 ole-kaan samanlaista ponnistusta kuin oli LAPPI 16 -harjoitus, niin reser-vin koulutuskalenteri on kiitettä-vän täynnä. Erityisen positiivista on ollut viime vuosina havaita re-serviläisten aktiivisuus vapaaehtoi-seen maanpuolustustyöhön; niin Puolustusvoimien tai Maanpuo-lustuskoulutusyhdistyksen järjes-tämiin vapaaehtoisiin harjoituksiin

kuin reserviläis- ja muuhun järjes-tötoimintaan. Myös halukkuus ha-keutua reservin täydennyskoulu-tukseen on edelleen Lapissa kor-kealla tasolla. Vuoden 2015 Re-serviläiskirjeen jälkeen reserviläiset ovat myös aktiivisesti ilmoittaneet omia tietojaan, joka on puolestaan mahdollistanut heidän sijoituksen-sa tarkistamisen siviilissä hanki-tun osaamisen perusteella. Kiitos kaikille aktiivisille yhteydenotois-ta! Maanpuolustustyö ei ole pelk-kiä kauniita sanoja juhlapuheissa, vaan se on jokapäiväisiä käytän-nön tekoja. Toivotan kaikille luki-joille oikein hyvää itsenäisyytem-me juhlavuotta ja tekoja maan-puolustuksen hyväksi!

Lapin aluetoimisto


Aloitin palvelukseen 4. heinäkuuta sekalaisissa tunteissa. Eniten jännitin tulevaa kuria, fyysistä kuormitusta sekä poikien suhtau-tumista meihin tyttöihin.

Ensimmäiset viikot kuluivat op-pitunneilla ja yleisen sotilaskäyt-täytymisen parissa. Muotoon jär-jestäytymistä, siinä kulkemista ja herroittelua harjoiteltiin kyllästy-miseen saakka. Päivittäinen kysy-mys jaoksessamme oli: ”Miksi jo-ka paikkaan on aina kiire, mutta paikan päällä vain odotellaan?”. Saimme aina saman vastauksen virnuilevalta alikersantilta; ”Meillä on kiire odottamaan”. Odotuksis-tani poiketen pojat kohtelivat mei-tä samalla lailla kuin kaikkia muita-kin, ja kaksi miesten ja kaksi nais-ten tupaa muodostivat tasapainoi-sen ja tiiviin porukan. Jokainen tai-si myös löytää sen oman jutun, mi-kä tekee palveluksesta miellyttä-vämmän. Itse löysin paikkani Lapin sotilassoittokunnasta.

Peruskausi oli hyvin monipuo-linen ja täynnä ensimmäisiä kerto-ja koulutuksineen mm. kertasin-gon ja rynnäkkökiväärin käytöstä ja syöksymisestä. Taistelukoulutus oli raskasta kesän helteillä etenkin, koska en ollut tottunut ylimääräi-sen painoon kehoni ympärillä ur-heillessa. Nyt painoa tuli sirpalelii-vistä, taisteluliivistä, kypärästä se-kä aseesta. Oli kuitenkin mahtavaa huomata, miten joka kerta taiste-luvarustus tuntui hieman kevyem-mältä kuin edellisellä kerralla. Ryö-miminen metsässäkin helpottui, mikä oli selvä merkki kehitykses-tä. Peruskauden ikimuistoisin het-ki oli luultavasti alokas-leirillä, kun 25 asteen helteessä kaivoimme poteroita. Palaamme siihen het-keen usein tuvan tyttöjen kanssa samalla lämmöllä kuin sinä päivä-nä, vaikka sillä hetkellä ei naurat-tanutkaan.

Henkilökunta, ”kapiaiset”, ja johtajat olivat kannustavia, mutta jämyjä ja koska he kohtelivat mei-tä kaikkia tasa-arvoisesti samoil-la säännöillä, heihin pystyi luot-tamaan. Luottamus olikin erittäin suuri tekijä peruskauden onnistu-misessa. Sen lisäksi, että se lisäsi ryhmähenkeä, vaarallisemmat har-joitukset kuten käsikranaatin heit-to onnistuivat sujuvasti juuri luot-

Varusmiespalvelus Lapin sotilassoittokunnassa| Teksti: Jääkäri Eini Alanärä

tamuksen takia. Aikatulilankarä-jähteen kokoaminen ja räjäyttämi-nen sekä partiohyökkäykset jäivät myös mieleen huikeina kokemuk-sina.

Soittokuntaan lähteminen jän-nitti eniten tähänastisista koke-muksista, koska tieto siitä, että muilla oli ammatillinen koulutus ja mahdollisesti kymmenien vuosien kokemus alasta takana loi omat paineensa. 255 vuorokautta kes-tävä palvelus Lapin sotilassoitto-kunnassa poikkeaa muista linjois-ta melko paljon myös itse soitta-misen lisäksi. Suurin ero voi olla se, että harjoittelemme päivittäin henkilökunnan kanssa, joten he toimivat enemmän opettajina kuin etäisinä kouluttajina. Onnistumi-sen paineista huolimatta soittajat ovat olleet hyvin kannustavia, eikä kukaan ole loppujen lopuksi suut-tunut, vaikka on mokannut, mikä on ollut ehdottomasti helpotus. Päivät koostuvat pitkälti omatoi-misesta harjoittelusta, yhteistree-neistä ja keikoista. Yhteisharjoi-tuksia on loppujen lopuksi mel-ko vähän verrattuna esiintymis-ten määrään. Edellisissä kokoon-panoissani harjoiteltiin usein jopa ”liikaa”, kun taas täällä, ehdin olla alle viikon soittokunnassa, ennen kuin ensimmäinen keikka jo koit-ti. Esiintymisten tahti on kova, ja keltanokkana kappaleiden mää-rä tuntuu välillä ylivoimaiselta. Sil-loin ei auta kuin pitää hermot hal-linnassa ja harjoitella oman kyvyn ja jaksamisen mukaan. Soittokun-

nassa oma-aloitteisuus on tärkeää ja sitä pystyy tekemään enemmän kuin monissa muissa linjoissa. Al-kuun luulin, että esimerkiksi leirit ja ammunnat ovat ohi osaltani, jo-ta harmittelinkin hiukan, mutta rauhallisempina päivinä on hyvin-kin mahdollista osallistua mm. lei-reihin, kun on skarppina, milloin niitä on ja uskaltaa itse mennä ky-symään asiasta.

Olen soittanut kaksi kuukaut-ta soittokunnan kanssa, ja olen jo nyt saanut kerättyä mahtavia ko-kemuksia, ystäviä sekä ”opettajia”. Olen saanut olla mukana hienoissa tilaisuuksissa kuten Kajaanin vies-tipataljoonan lipunnaulauksessa, Rauhanturvaajaliiton liittokokouk-sessa ja kutsunnoissa, joissa en muuten olisi ollut osallisena. Hie-noin kokemus oli kuitenkin Oulus-sa muistojen ilta, jonka päätteek-si säestimme Sillanpään marssilau-lun, jota lauloi Oulun sotaveteraa-nikuoro yhdessä yli 800 ihmisen yleisön kanssa. Tunnelma oli sa-noinkuvaamattoman hieno, ja oli kunnia olla osana sitä. Toinen mie-leenpainuva tapahtuma oli valta-kunnallinen Itsenäisyyspäivän pa-raati Kajaanissa. Oli jännittävää nähdä monia eri joukkoja ympä-ri suomesta yhteen paikkaan ko-koontuneena kameroiden pyöries-sä ympärillä. Vaikka yli 20 asteen pakkasessa soittaminen oli todelli-nen haaste, niin sormien kuin soit-timienkin jäätyessä, iloiset kiitok-set maavoimien komentajalta ken-

raaliluutnantti Seppo Toivoselta lämmittivät mieltä kovasti.

Toivon, että loppupalveluk-seeni mahtuu vielä runsaasti eri-laisia kokemuksia niin soittoon kuin taisteluharjoituksiin liittyen. Tämän kaiken jälkeen luulen, et-tä olen kokenut unohtumattomat yhdeksän kuukautta, joita muiste-len varmasti hyvin positiivisen mie-lin myös vanhempana.

Lapin sotilassoittokunta


kuorman hain ja silloin oli kyydissä nyt jo edesmennyt Esko Tuomisto. Hän oli juuri tullut Kanta-aliupsee-rikoulusta ja oli kersantti. Tuohon kouluttajakuntaan kuului Aliup-seerikoulun johtaja kapteeni An-tero Siltala, koulun vääpeli Armas Saastamoinen ja muina kouluttajia olivat Matti Nikula, hän oli myös kersantti, lisäksi ylikersantti Aarno Lantto. Muistan oikein hyvin, että Hermanni lauloi kolmesormi smai-ta, ja sanoi laulavansa, jotta kuljet-taja ei nukahda.

Kesän aikana, kyläläinen kun olin, tutustutin porukan Sodan-kylään ja muutamiin sivukyliinkin. Samana kesänä tuli koeammutta-vaksi koululle todennäköisesti en-simmäinen rynnäkkökivääri. Sitä koeammuimme lentokentän so-ramontulla. Mukana olivat Tuo-misto ja Nikula. Aliupseerikoulu lähti takaisin Vaasaan ja tilalle tu-li 30 jääkäriä käsittävä vartio-osas-to. Tämän porukan lähtiessä pois Kemijärvelle Vanaja junaan ja ajo-kikseni jäi Uatz. Olin saanut tehtä-väkseni jäädä viideksi päiväksi kul-jettamaan porukkaa, johon kuului silloinen 1. Divisioonan komenta-ja kenraaliluutnantti Tauno Kopra, metsähallituksen puolelta oli alue-metsänhoitaja Lifländerin Aimo ja Vainion Hannu. Kuljetin heitä pa-rina päivänä nykyisellä Kyläjärven ampumakenttäalueella sinne, mi-hin silloisella maastoautolla pää-

Side alkoi varusmiesajallani, joka alkoi 15.02.1962 Oulus-sa. Palveluspaikkani oli palve-

lukseenastumismääräyksessä Ou-lun autokomppania. Autokoulu käytiin, ensin tosin opeteltiin so-tilaalliset käyttämissäännöt. Kan-sakoulun aikana opettajamme so-ta-ajan kapteeni Ensio Hanski oli meille pojille opettanut voimiste-lutunnilla perusasiat sulkeisjärjes-tyksen saloista. Täten se puoli oli alokasaikana helppo. Autokou-lua käytiin lähes kolme kuukaut-ta, jonka jälkeen kuljettajat jaettiin ensimmäisen divisioonan alueelle: Vaasa / Hiukkavaara / Oulun kau-punki / Kokkola ja Ylämylly, jo-ta pidettiin kauhun paikkana, oli-han varuskunta kaukana kaupun-gista. Itse sain siirron Vaasaan, eli kotimatka jatkui kerralla 350 km. Nyt oli kotiin matkaa noin 700 km. Kun lähdin palvelukseen sanoin äi-dilleni, että tulen seuraavan kerran kotiin 10.01.1963. Asiat eivät kui-tenkaan menneet aivan näin.

Pitänee kertoa pieni tapaus, jo-ka tapahtui, kun jäin Oulussa ju-nasta 15. helmikuuta. Samassa purukassa oli meitä sotaväkeen tulijoita isompi joukko. Joukossa oli pari vähän villinpää poikaa, jot-ka huikkasivat, käymme tervehti-mässä siviiliin päästyämme teitä 11 kuukauden miehiä. He sanoivat lähtiessään, että heillä ei ole kuin

kahdeksan kuu-kauden palvelus, mutta tämäkään ei mennyt ihan näin. Kun sain siirron Vaasaan touko-kuun alussa ja näin ko. pojat, olivat he jo hankkineet lähes kuukauden ylimää-räistä palvelusta, putka oli ollut heillä toinen maja-paikka komppanian lisäksi.

Siirron saatuani olin hieman harmissani, mikä kuitenkin hyvin pian unohtui. Silloin meitä kuljet-tajia oli vain 16 kpl, 8 vanhempaa ja saman verran nuorempia. So-dankylästä oli Jääskeläisen Eikka, joka nopeasti tutustutti minut Vaa-saan. Ajoneuvoksi sain Vanajan SA - 1516. Se oli hyvä asia, sain-han kuorma-auton ajokokemus-ta, josta oli suuri hyöty myöhem-min, kun vuonna 1964 hakeuduin autokoulunopettajakoulutukseen. Ehdin olla kuljettajatehtävissä noin kolme viikkoa, kun sain tiedon ja mieluisan komennuksen. Tätä en-nen kuitenkin olin useissa harjoi-tuksissa mukana ja kantahenkilö-kunta tiesi, mistä olen kotoisin ja sain vastailla kysymyksiin Sodan-kylää koskevissa asioissa. Komen-nustehtävä Sodankylään aliupsee-rikoulun mukana tuli kesä-heinä-kuuksi vartiointitehtäviin. Tulevaa varuskunta-aluetta rakennettiin työllisyystöinä eli siis vain syksyn ja talven aikana. Komennuksel-la oli mukana 2 kpl Uatz-maastu-reita ja yksi kuorma-auto, joka oli minun ajokkini. Sodankylään tul-tiin Rovaniemen kautta ja junas-ta purettiin tavarat, joita ruvettiin rahtaamaan Sodankylään. Hain Rovaniemestä kaksi kuormaa. En-simmäisen kuorman kyydissä oli ylikersantti Herman Aherto. Toisen

Killan puheenjohtajan pitkä side perinnejoukko-osastoon| Teksti: Jääkäriprikaatin Kilta ry:n puheenjohtaja Jukka Vierma

si. Kun tehtävä päättyi, minun pi-ti ajaa Uatz Vaasaan ja komennus oli päättynyt. Mutta, mutta hie-man ennen Rovaniemeä auto sa-noi työsopimuksen irti. Soitin Vaa-saan autohallille. Tuolloin autohal-lin päällikkö oli Esko Hakala ja sain käskyn panna auto junaan Ouluun korjaamolle, tehdä koneremontin ja odottaa uutta lähtöä johonkin Kainuun perälle, jossa tehtiin tie-töitä harjoitusalueelle. Siellä ajos-sa oli myös Vaasasta kuorma-au-to, jonka kuljettaja oli Leo Klemo-la, hänen autonsa tuotiin lavetilla myös Ouluun, sillä oli ajettu kolari ja keula oli läjässä. Ihan siihen sa-moihin aikoihin harjoitus kuiten-kin peruttiin, syynä oli muistaak-seni viljakato. Sain samaan aikaan Uatzin kuntoon ja lähdimme Kle-molan kanssa kohti Vaasaa. Silloin elettiin jo syys-lokakuun vaihdetta. Ilmoittauduin sotilasmestari Haka-lalle. Ilmoituksen jälkeen Hakala kertoi minulle, että hän oli saanut hyvää palautetta siitä, kun kuljetin kenraali Kopraa ja metsähallinnon porukkaa. Tämähän lämmitti miel-tä ja kun hän samaan hengen ve-toon ilmoitti, että seuraava ajokki jääkäri Viermalle on Pohjanmaan Jääkäripataljoonan komentajan, everstiluutnantti Otto Yliriskun au-to Volvo, jonka rekisterinumero oli

Jääkäriprikaatin Kilta ry.

SA-59. Näin minusta tuli komenta-jan kuljettaja, jona toimin siviiliin pääsyyni saakka. Jossain vaihees-sa sain myös korpin jämät eli omin siivin siviiliin.

Joukko-osastokiltahan oli pe-rustettu 13.02.1962 ja Killan pe-rustajajäseniä oli Armas Saasta-moinen. Hän kiersi komppaniat ja liitätti kaikki Sodankylän pojat killan jäseniksi. Eli killan jäsenyyt-tä minulla, nyt Killan puheenjoh-tajana, on yli 50 vuotta. Kun Poh-janmaan Jääkäripataljoona saapui Sodankylään 02.08.1964, olin juu-ri samana kesänä eli 03.06.1964 saanut autokoulunopettajan kor-tin, on muuten vieläkin voimas-sa…

Tuohon palvelusaikaani sisältyy paljon mieluisia muistoja. Kun So-dankylän varuskunta 1964 aloitti, olin opettajatehtävissä Sodanky-län ainoassa Autokoulussa ja kor-tin ajajia oli varuskunta-alueelta ai-ka paljon. Opettajavoimaa Harrin-koskelle tuli myös varuskunnan au-tohallilta. Aktiivisesti opettajateh-tävissä kävivät Turusen Olavi, Näy-rän Harri ja Ollilan Pentti. He kaikki ovat jo edesmenneitä. Aktiiviteh-tävät opettajana lopetin osittain

vuonna 1971, menin töihin Napa-piirin Kuljetukseen, josta siirryn Te-boilin palvelukseen kauppiaaksi. Yrittäjänä ollessa tulin tuntemaan suurimman osan joukko-osaston komentajista. Sittemmin siirryin myös politiikkaan ja silloin tiivistyi entisestään kanssakäyminen va-ruskunnan kanssa. Politiikassa olin aktiivisesti mukana. Olin muuta-man vuoden kunnanhallituksen jä-sen, valtuuston varapuheenjohta-ja samoin kuin kunnanvaltuuston varsinainen puheenjohtaja.

Olen Killan jäsenyyden lisäk-si ollut Killan valtuuskunnan jä-sen jo vuonna 1963 edustaen kuljettajakoulutuksen saaneita ja nyt edelleen. Toivotan perin-nejoukko-osastollemme, kaikille sen edustajille ja kaikille kiltalaisil-le perheineen sekä erityisesti ve-teraaneillemme omaisineen mitä parhainta maamme itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta. Killallemme täyttyy 55. toiminnan vuosi. Pide-tään yhteyttä.

Näihin asioihin voin seuraavas-sa kirjoituksessa palata edelleen muisteluksien muodossa.


Käskystä yritimme ne päällä kiive-tä mäntyihin kasarmialueen pikku metsikössä. Siitähän ei tullut mi-tään.

Kerran puolen päivän aikaan minun piti käskystä mennä Nurk-kalan puheille RAuK:n kouluttaji-en huoneeseen. Koputin huoneen ovea ja kun en kuullut mitään, ava-sin oven ja astuin sisään. Näin kun Nurkkala makasi kaksikerrossän-gyn yläpetillä puolinukuksissaan. Hän kuitenkin havahtui ja karjaisi ”Mitä Susineva siinä taas törttöi-lee, menkää ulos ja yrittäkää uu-destaan!” Niin tein ja asia selvitet-tiin. Nurkkala oli hän, joka jäi par-haiten mieleen koulusta. Hän oli tosi kouluttaja.

Toiseksi parhaiten jäi mieleen RAuK:n kouluttaja ylikersantti Veikko Seppänen, Liperistä kotoi-sin oleva Kuusamon Rajakomp-panian kasvatti ja isäni tuttu. Me oppilaat tunsimme hänet Syök-sy-Seppäsenä. Kaksi vuotta hän oli palvellut rajajääkärinä Kuusa-mossa. Ylennyksen hän oli saa-nut v 1958. Hänellä oli kuuluva ko-mentoääni ja puhetapa oli savo-laisvoittoinen, vaikka olikin Pohjois – Karjalasta. Kaikkein parhaimmat savon murteen puhujat eivät vält-tämättä olekaan itse Savosta vaan Pohjois-Karjalasta, puhtainta sa-voa ”viännettäneen” Juukassa Pie-lisjärven rantamilla.

Seppäsestä on tulen ja liikkeen lisäksi jäänyt mieleen hänen pitä-mä Maxim-konekiväärin tuliase-makoulutus aliupseerikoulun lähi-metsikössä. Varsinainen ja jalusta painavat yhteensä noin 25 kiloa, josta noin puolet tuli kummallekin pääosalle. Jalusta oli vaikea liiku-teltava sen tukijalkojen joka suun-taan sojottamisen vuoksi. Harjoit-telimme asemaan menoa kaluston kanssa monta kertaa ja kun mata-lana emme osanneet ja jaksaneet mennä asemaan ja vetäytyä siitä pois, saimme tehdä temput mon-ta kertaa ja aina löytyi korjattavaa. Koulutus oli hyvin järjestetty ja te-hokas. Maxim tuli tutuksi yltä ja al-ta. Seppäsestä on jäänyt myöntei-nen muistikuva.

Koulun opettajista mainitta-koon vielä kersantit Eino Lohvan-suu ja Väinö Oja. Edellinen piti mieleenpainuvia harjoituksia Hiuk-kavaaran ampumaradalla ja varas-toalueella, ja toinen piti hengelli-siä iltahartauksia koulun käytäväl-

lä jakkaralla seisoen. Ne olivat kos-kettavia tilaisuuksia.

RAuK:n asevaraston hoitaja-na toimi entinen Kuusamon raja-jääkäri, kersantti Erkki Jaakkola, jonka asiallisista varastopalveluis-ta saimme nauttia. Emme hänen kanssaan olleet monestikaan te-kemisissä, mutta tulin tuntemaan hänet siinä toimessa ja taisimmepa keskustella isäni kuulumisista kos-ka he tunsivat toisensa. Hänellä oli ikävä loppu jäädä auton alle Kor-vensuoralla eläkkeellä ollessaan.

RAuK:n vääpelinä toimi ylivää-peli Matti Valfrid Pahkala, Himan-gasta kotoisin oleva todellinen so-tilasalan ammattilainen ja moni-taitaja. Hänestä saatettiin käyt-tää sotilaitten kesken Vallu-lem-pinimitystä. Kanta-aliupseerikou-lutuksen hän oli saanut kahdella eri kurssilla v 1936 ja 1944. Hän oli osallistunut talvi- ja jatkosotaan Laatokan pohjoispuolella, Syväril-lä ja Karjalan kannaksella. Hänel-tä luonnistuivat useimmat urhei-lulajit kuten yleisurheilu, hiihto, ampumahiihto, suunnistus ja am-munta, Viimemainitussa sekä ki-vääri- että pistoolilajien saavutuk-set olivat mestariluokan tasoisia. Lisäksi hän oli nuorisoseura- ja ur-heiluseuratoiminnassa johtokunta-tehtävissä, useassa puheenjohtaja-na. Meille RAuK:n oppilaille hän il-mentyi ja todentui rauhallisena ja asiallisena johtajana, jolla oli luon-taista auktoriteettia. Hänen uras-taan ja ansioistaan on Puolustus-voimain aliupseerit-kirjassa vuo-delta 1959 yksi pisimmistä matrik-keliteksteistä.

Reserviupseerikoulutuksen jäl-keen palasin 1.K:aan upseerikoke-laana. Sain tutustua kahteen hie-noon aliupseeriin kokelasaikanani v 1961 keväällä. Komppanian ”äiti-nä” oli nyt vääpeli Martti Heikkilä, karjalaismies Viipurista ja entinen raja-aliupseeri. Rajavartiolaitokses-sa hän oli palvellut vuosina 1945 – 50. Puolustusvoimiin hän oli tullut v 1953 oltuaan kolme vuotta sivii-lissä. Heikkilä otti meihin kokelai-siin isällisen ja kohteliaan sävyn pi-täen meitä herrasmiehinä. Hänen ilmeensä oli hyvin vaikuttava. Suu-ret ruskeat silmät ja sotilaallinen puhetapa lievästi ärrää särkien oli-vat hänen tavaramerkkinsä.

Hän oli taistellut molemmissa sodissa Kannaksella ja Itä-Karja-lassa Maanselässä asti. Vieljärven Tsokkilassa hän oli haavoittunut.

Hän harrasti valokuvausta. Kaiken kaikkiaan hän oli meille isähah-mo. Hän, vanhana soturina oli her-rasmies, joka vänrikiksi ylentämi-sen jälkeen puhutteli meitä ”Her-ra Vänrikiksi” aidolla asenteella. Meistä se tuntui pikkuisen omitui-selta, mutta olimme mukana lei-kissä vakavin mielin.

Upseerikokelasaikana saim-me olla kouluttamassa varusmie-hiä paitsi sulkeiskentällä niin myös maastoharjoituksia myöten. 1.K:s-sa palveli sotilasmestari Erkki Puus-tinen, Kuopion maalaiskunnas-sa v 1915 syntynyt savolaismies. Ennen talvisotaa hän oli palvellut Hämeen Ratsurykmentissä. Talvi-sodassa hän oli taistellut Karjalan kannaksella Summan linjalla ja jat-kosodassa Itä-Karjalassa Aunuk-sessa ja Syvärillä. Hän oli monipuo-linen sotilasurheilija, muun muassa suunnistus, hiihto ja ammunta oli-vat hänen lajejaan. Puustinen piti meitä kokelaita jo melko pätevi-nä kouluttajina. Sitä osoitti se, et-tä hän antoi kahdelle meistä, Ju-hani Vahtolalle ja minulle, erilaisia harjoituksia johdettavaksi Hiukka-vaaran takamaastoissa. Pidimme yhdessä Vahtolan kanssa joukkue puolustuksessa ja hyökkäyksessä harjoitukset. Itse hän meni kohta harjoituksen alettua Hiukkavaaran ampumaradan sotilaskotiin ja oli siellä pitemmän aikaa. Puustinen oli antanut meille harjoitusaiheen pari päivää aikaisemmin ja kerto-nut miten se pidetään. Me kyse-limme parhaamme mukaan yksi-tyiskohdista. Hänen selvä tarkoi-tuksensa oli antaa meille koulut-tajakoulutusta. Hän kyllä tiesikin, että ainakin minä olen aikomassa sotilasuralle.

Puustisen tyyli oli rauhallisuut-ta ja varmuutta heijastava. Me ko-kelaat luotimme häneen satapro-senttisesti ja hänestä heijastui hy-vin Suomen armeijan taisteleva ja osaava henki.

Edellä esitellyt Pohjan Prikaatin sodankäyneet ja Rajavartiolaitok-sesta puolustusvoimiin siirtyneet aliupseerit edustivat sitä katoavaa perinnettä, taitoa ja sotilashen-keä, joka vallitsi talvi- ja jatkoso-dan aikana. Minun saapumiseräl-läni oli ainutkertainen ja -laatuinen tilaisuus saada heidän antamaansa koulutusta ja tutustua sodan käy-neitten miehien olemukseen.

Suoritin varusmiespalvelukse-ni Pohjan Prikaatissa Oulus-sa v 1960 – 61. Asuin Kuusa-

mossa ja tulin Ouluun linja-autolla 10.6.1960 juuri eläkkeelle jääneen rajaylivääpeli – isäni kanssa. Kysy-myksessä oli kesäkuun saapumise-rä. Isäni halusi saattaa minut suo-rittamaan asevelvollisuuttani, oli-han hän itsekin isänsä ohjaama-na mennyt vapaaehtoisena vuon-na 1931 sitä suorittamaan mai-neikkaaseen Polkupyöräpataljoo-na 1:een (PPP 1) Terijoelle Karjalan kannaksella.

Tulevien alokkaiden ilmoittau-tumispaikka Oulussa oli rautatie-asema, jossa kesävänrikki Martti Roiha (myöh. majuri 1937 – 2016) otti saapuvia nuoria miehiä vas-taan. Kuorma – auton lavalla mat-kattiin Hiukkavaaraan. Alokkaiden ohjauspisteessä meidät muuta-mat marssitettiin Esikuntakomp-paniaan. Olin ollut kutsunnoissa vuonna 1959 ja minut oli lääkärin-tarkastuksessa määritetty palve-lusluokkaan B 1 likinäköisyyden ja vasemman käden muutaman sor-men amputaation vuoksi. Iltapäi-vällä ja illalla haimme varusteem-me varusvarastolta. Tupakuntam-me laittoi kaappinsa ja vuoteensa kuntoon. Ensimmäinen palvelus-päivä päättyi iltahuutoon ja hil-jaisuuteen. Ei oikein tullut uni sil-mään ensimmäisenä yönä.

Seuraavana aamuna komp-panian päällikkö piti komppanian käytävällä puhuttelun alokkaille ja esitteli meille komppanian vää-pelin ylivääpeli Uuno Rokan, joka vuorostaan piti sisäjärjestystä kos-kevan puhuttelun. Kuullessani Ro-kan puhuvan selvällä karjalaisella murteella, pidin häntä melkeinpä heimolaisena vaikka alokas olin-kin, Juho-isäni ollessa kotoisin Ki-vennavalta. Rokan sain myöhem-min tietää olevan Uusikirkolta Ki-vennavan naapuripitäjästä. Hän oli suorittanut varusmiespalveluksen PPP 1:ssä, samassa joukkoyksikös-sä kuin isäni, mutta neljää vuotta myöhemmin. Polkupyöräpataljoo-

nan varusmiehet saivat Rajajoes-sa rajamieskasteen, millä oli maan-puolustushenkeä nostattava vai-kutus nuoriin miehiin. Rokka oli myös käynyt raja-aliupseerien kou-lutuskurssin kuten Juho Susikin (Susineva).

Rokan olemuksesta heijas-tui sodassa saatu kokemus. Hän oli viidesti haavoittunut Syvärin ja Kannaksen rintamilla jatkosodas-sa. Rokka oli alokkaille kuin isä, hän piti komppanian hyvässä jär-jestyksessä auktoriteetillaan. Hän oli syntynyt vuonna 1913, samana vuotena kuin isäni.

Rokan kanssa tulin uudelleen tekemisiin vuodesta 1966 alkaen, kun hän oli Hiukkavaaran varus-kunnan paikalliskomendantti. Olin siirtynyt luutnanttina Pohjan Pri-kaatiin Pohjois-Karjalan Rajavar-tioston rajajoukkueen johtajan tehtävästä Ilomantsin Hattuvaa-rasta.

Paikalliskomendanttina Rok-ka oli erittäin tarkka asuntoalueen nurmikkojen ja asuntojen kun-nosta. Hänelle kuuluivat siis myös isännöitsijän tehtävät.

Olin ajatellut ”teit isäin astu-maan”. Sitä varten minun piti kä-si-invalidina osoittaa EK/PohPr:ssa sellaista asekäsittely- ja ampuma-taitoa, että palvelukelpoisuusluok-kaani voitaisiin nostaa A II:een. Kouluttaja-aliupseerit järjestivät komppaniassa useita asekäsitte-lykilpailuja. Pärjäsin niissä hyvin. Luokkani nostettiin kesäkuun lo-pulla. Hain siirtoa kiväärikomppa-niaan ja pääsin 1. Komppaniaan (1.K). Palvelus kiväärikomppanias-sa oli kovaa. Aliupseerien johdolla mentiin tulta ja liikettä käyden pit-kin ja poikin Hiukkavaaran takaisia pikku mäkiä ja soita. Lahti-Salo-ranta pikakivääri oli raskas tukiase ruipelolle miehenalulle matalana edettäessä. Syöksyen senkin kans-sa piti mennä. Tutuiksi tulivat Veit-sisuo ja Pajulan pellot maanpintaa myöten.

Seuraava etappi oli Reser-vialiupseerikoulu (RAuK) lähellä 1.K:aa. Ensimmäisen joukkueen (I J) pääkouluttajana oli luutnant-

ti Eero Karjalainen, aina viimei-sen päälle pukeutunut preussilais-tyyppinen kovan luokan koulutta-ja. Kiiltävät ratsusaappaat ja hyvin istuva puku m/36 kuuluivat hänen sotisopaansa. Hänen apulaisensa ylikersantti Simo Nurkkala, Haapa-veden kasvatti, oli ehkä vielä ko-vempi kouluttaja. Hänellä myös oli ratsu- eli kappisaappaat ja hy-vin istuva puku. Peukaloaan hän usein piti puseron taskun nappiin koukistettuna. Maastossa hänellä oli aina mukanaan ratsupiiska, jota hän paukutteli saappaisiinsa. Me I joukkueen oppilaat saimme tehdä hänen komennostaan mitä erikoi-simpia temppuja ja tutustua Hiuk-kavaaran sulkeiskentän ja maaston piirteisiin sammakkoperspektiivis-tä. Nurkkala antoi käskyjään hie-man suu vinossa, joten sanat tu-livat ikään kuin toisesta suupieles-tä. Ilme oli kaiken kaikkiaan hyvän-näköinen. Nurkkalalla kun vielä oli pyöreät silmälasit, niin kokonais-vaikutelma oli oppilaiden näkökul-masta kunnioitusta herättävä ja vähän pelottavakin.

Kerran puimme kaasunaama-rit päähämme ja kentällä vastasim-me Nurkkalan tervehdykseen ai-ka lailla vikisten naamarin takaa. Kun hän ei kuullut vastaustamme, niin tervehdystä harjoiteltiin useas-ti. Sitten etenimme tulta ja liiket-tä käyttäen kaasunaamarit päässä.

Nuo mainiot Pohjan Prikaatin aliupseerit| Teksti: Juhani Susineva, everstiluutnantti evp, FT turvallisuus


Vuoden 2017 tulevaa toimintaa

Killan syyskokous pidettiin 5.10.2016. Ko-kouksessa tehtiin henkilövalintoja ja hyväk-syttiin toimintasuunnitelma vuodelle 2017. Johtokunnan jäsenet v 2017 ovat puheen-johtaja Heikki Haapala, sihteeri/rahaston-hoitaja Jonathan Rautila ja jäsenet Mika Aitta, Pekka Laitila, Pekka Lemmetty, Eero Pajula, Pasi Ruokanen, Tuomo Suhonen se-kä Kari Vainio.

Toiminnasta lyhyesti seuraavaa

Jäsenille järjestetään retkiä ja tutustumis-käyntejä maanpuolustuksellisiin kohteisiin ja varsinkin ilmatorjuntaan kohdistuviin har-joituksiin Pohjois-Suomessa ja Lohtajan il-matorjunta-ampumaleirialueella.Osallistutaan paikallisten maanpuolustus-järjestöjen yhteisiin tilaisuuksiin ja maan-puolustuskoulutuksen järjestämiin ilmator-juntakoulutus- ja harjoitustilaisuuksiin.Osallistutaan Rovaniemen ilmatorjuntapat-teriston vala- ja kotiuttamistilaisuuksiin sekä patteriston perinnepäivän tilaisuuksiin.Kilta tiedottaa tapahtumistaan jäsenille jä-senkirjeillä, Etupyörälehden killan sivuilla ja valtakunnallisesti ilmestyvässä Ilmatorjun-ta-lehdessä ja Lapin Kansan maanpuolus-tuspalstalla pääsääntöisesti lauantaisin il-mestyväsää lehdessä.Kilta on avannut sivunsa FACEBOOKISSA. Hakusana on Lapin Ilmatorjuntakilta ry.

Kevään 2017 tapahtumia

• Ilmapuolustusseminaari 15.3.2017 yhdessä Lapin Lennoston killan kanssa Someroharjulla

• Vierailu Rovaniemen ilmatorjunta-patteristossa 22.3.2017 Somerohar-julla

• Killan kevätkokous 22.3.2017 välit-tömästi vierailun päätyttyä

• Vierailu Rovaniemen ilmatorjunta-patteriston joukkoharjoituskauden ampumaharjoituksessa Hautain-maassa viikolla 18

• Vierailu Ilmapuolustusharjoituksessa Lohtajalla on suunnitteilla. Odotam-me harjoituksen toimeenpanokäs-kyä. Harjoitus toimeenpannaan 16.-25.2016.

Yhteystiedot: Heikki Haapala; puh 040 7792862 sähköp; heikki.haapala(at)pp1.inet.fiJonathan Rautila; puh 050 5481561 sähköp; jrautila(at)ulapland.fi

Lapin Ilmatorjuntakilta ry, majuri evp Eero PajulaLapin Ilmatorjuntakilta ry

Lapin Ilmatorjuntakilta teki yh-dessä muiden jääkäriprikaa-tin kiltojen kanssa vierailun

LAPPI16 -harjoitukseen tiistaina 23.8.2016. Sodankylästä lähtenyt linja-auto otti aamulla Rovanie-men linja-autoasemalta kiltalaiset mukaan ja kuljettaja suuntasi sii-nä vaiheessa jo täyden auton kohti Rovajärven ampumakenttäaluetta.

Puolustusvoimat ovat muutta-neet varsinkin valtakunnan poh-joisilla alueilla käytettävien sodan ajan joukkojen kokoonpanoja, taisteluvälineistöä ja muutoksiin liittyen tietysti myös koulutus-ta. Kuluneena vuonna ovat Puo-lustusvoimat myös vuosien tauon jälkeen voineet aloittaa joukkojen kertausharjoituskoulutuksen.

Vierailun tarkoitus oli päivittää kiltalaisten tuntuma Jääkäriprikaa-tin suunnitelman ja johtaman LAP-PI16 -harjoituksen rakenteeseen kokonaisuutena sekä lisätä osallis-tujien osaamista esiteltäviksi valit-tujen kohteiden kalustosta, käyt-töperiaatteista ja koulutuksesta. Vierailuisäntänä toimi JPR:n esi-kuntapäällikkö everstiluutnantti Jari Osmonen.

Ohjelma oli tehty ajatuksella ottaen huomioon noin 6 tunnin vierailuajan, joka meillä oli käy-tettävissämme. Heinuvaaran ruo-kalassa pidetyn harjoituksen ylei-sesittelyn jälkeen vierailimme am-pumakenttäalueen eteläosassa taisteluosaston pääkomentopai-kalla, ilmatorjuntaohjus 05M -yk-

sikön ohjusryhmän taisteluase-massa, huoltokomppanian lääkin-tä-huolto-osissa Kielijupossa sekä Syyrakissa KASI EXCON -järjestel-män konteilla. Vierailut kohteil-la veivät käytettävissä olevan ajan ja ne antoivat hyvän kuvan harjoi-tuksesta, mutta kiireen tuntua ei silti tullut. Tärkeää oli myös, että ehdimme eri paikoissa keskustel-la sekä kouluttajien että erityises-ti reserviläisten kanssa. Säälle eivät isännät - emmekä me vieraatkaan - voineet mitään: tihkusade kaste-

lee ajan kanssa, jos ei ole hyviä va-rusteita mukana…

Erityisesti vierailusta jäi mie-leen hyvin havainnollistettu ja aja-tuksia sekä keskustelua herättänyt tutustuminen KASI -järjestelmään. Syy ei ollut se, että EXCON -kontit olivat viimeinen vierailukohteem-me, vaan esittelyn vaikuttavuus ja sen herättämät sekä ajatukset et-tä keskustelu. On aivan uskotta-vaa, että käyttäjiltä saatu palaute on juuri niin hyvää kuin mitä meille kerrottiin ja että järjestelmällä on

Kiltavierailu Lappi16-harjoituksessa

Kuva: Nina HallinVieraat ryhmäkuvassa Rovajärven Kielijupossa.

Kuva: Eero PajulaKarjalan prikaati koulutti harjoituksessa ITO05M -ampujia. Reserviläisten taistelu-tahto oli korkealla, vaikka keli esti maalilennot.

aidosti muuttanut taistelukoulu-tusta tehokkaammaksi ja paranta-nut eri tasoilla yksiköiden ja jouk-kojen osaamista. Lisäksi vaikuttaa siltä, että tulevaisuudessa, järjes-telmän kehittämisen myötä, ollaan pääsemässä lähelle tilannetta, jos-sa kaikki joukkoihin vaikuttavat taistelukentän kriittiset elementit saadaan osaksi koulutus- ja har-joittelutilannetta. Loppuu vihdoin-kin se ”laukaus-laukaus” -huutelu!

Kaksipuolisen taistelun simulaattorijärjestelmä(KASI)

KASI on erittäin hyvä järjestelmä eikä se pelkästään piippaa osuman merkiksi, kuten TASI -taistelusimu-laattori, vaan kertoo ”kuuluttaja-äänellä” mihin olet haavoittunut ja mahdollistaa myös lääkintämie-hen toiminnan simulaattoriharjoit-teisena. KASI vaatii toki ”pelisään-töjen” tuntemista ja noudattamista - eli jos järjestelmä ilmoittaa: ”Haa-voittunut. Oikea käsi”, niin tulitoi-minta ei jatku ainakaan oikealla kä-dellä ampuen tai sitä käyttäen tai

vastaavasti jos järjestelmä ilmoittaa ”Haavoittunut. Oikea jalka. Vasen jalka”, niin juoksemiset ja syöksy-miset on loppu, vaikka takaisin voi-si vielä ampuakin ja edetä hitaasti ryömien.

Tietysti KASIssa on myös puut-teita, koska lasersäde ei läpäise ra-kenteita ja heitteitä ei ainakaan vielä voida simuloida. Nykyisetkin puutteet ovat jossain määrin pai-kattavissa aktiivisella tuomaroinnil-la.

KASI-järjestelmä tuottaa valta-vat määrät dataa ja harjoitustilan-ne on myöhemmin tarkasteltavissa kartalta siten, että taistelijat liivei-neen ovat jatkuvasti tilansa (vahin-goittumaton, haavoittunut, tuhot-tu) kanssa seurattavissa vähintään 5 metrin tarkkuudella. Lisäksi tap-potilastot nimineen ja ”kuolinsyi-neen” ovat tapahtuma-aikojen pe-rusteella järjestyksessä.

Kiltalaiset kiittävät ja kumartavat! Hyvä reissu, näitä lisää!Lapin Ilmatorjuntakillan hallituksen jäsen Eero Pajula


ensiksi tarkastelimme jalkautumis-alueen ja hyökkäysaseman ryhmi-tyksen toiminnat maastoon sitoen ja keskustellen.

Seuraavaksi ajoimme meka-nisoidun pataljoonan esikunnan alueelle, jossa tarkastelimme tu-hottavan esikunnan ryhmityksen. Viimeisenä esitettiin ja tutkittiin, kuinka jääkärikomppania tuhoaa epäsuoran tulivalmistelun jälkeen hyökkäämällä vihollisen esikun-nan.

Maastoesittelyt keskustelui-neen ovat useimmiten kartta- ja maastoharjoituksen parasta ja opettavaisinta antia, jopa koulut-tajien kannalta katsoen.

Päivän päätteeksi kurssinjohta-ja selvitteli Suomen sotilaspoliittis-ta asemaa ja Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen tilaa. Kurssi sii-vosi Paviljongin koulutustilat, antoi palautteen arvosanalla 4,33 ja sai kurssinjohtajan palautteen ja kii-toksen tarmokkaanahkerasta toi-minnasta.

Pohjan Jääkärikilta ry

Jääkärikomppanian hyök-käyksen kartta- ja maasto-harjoitus 26. – 27.11.2016

Pohjan Jääkärikillan toimintaan on kuulunut vuosien ajan myös soti-laallisten taitojen koulutus yhteis-työssä Maanpuolustuskoulutusyh-distyksen Pohjois-Suomen piirin kanssa.

Maanpuolustuskiltojen liitto on rahoittanut kursseja siten, että ne ovat olleet kurssilaisille maksutto-mia. Puolustusvoimat on tukenut toimintaa ajoneuvoin ja antanut kurssilaisille korvaavat kertaushar-joitusvuorokaudet.

Sotilaallisella koulutustoimin-nalla kilta on pyrkinyt innosta-maan nuoria reserviläisiä aselajinsa mukaiseen kiltatyöhön ja sotilaal-listen taitojen kehittämiseen.

Jääkärikomppanian hyökkäyk-sen kartta- ja maastoharjoituksen johtajana oli Heikki Hiltula, kou-luttajana Heikki Nikola ja kurs-sin huollosta ja hallinnosta vasta-si kurssivääpeli Sakari Sumén apu-naan Markku Martikainen. Muoni-tuksen hoiti Oulun Sotilaskotiyh-distys.

Koulutuspaikkana oli Hiukka-vaaran ampumaradan Paviljonki ja

toimintamaastona Ylikiiminginti-en suunta. Koulutustavoitteena oli opettaa kurssilaisille jääkärikomp-panian hyökkäyksen suunnitte-luprosessi (vuoden 2016 oppaan mukaan) taisteluosaston johtajan käskystä päätöksen kautta jääkä-rikomppanian päällikön hyökkäys-käskyyn.

Opetuksen taso ja ohjaus oli suunniteltu niin, että se sopi jää-kärikomppanioihin sijoitetuille se-kä reserviupseereille että -aliup-seereille.

Kurssin alkaessa lauantai-na 26.11. klo 07.30 tuli pieni krii-

si, kun todettiin, että lähes puolet kurssilaisista oli joutunut jäämään pois sairauden tai tärkeän yllättä-vän menon vuoksi.

Kuudesta urhoollisesta kurs-silaisesta muodostettiin kaksi so-tilaallisilta taidoiltaan tasavahvaa ryhmätyöryhmää. Alkupuhuttelun jälkeen tutustuttiin tilanteeseen, tehtiin maastontiedustelu hyökkä-ysalueelle ja aloitettiin suunnittelu-prosessin läpikäynti vaiheittain.

Iltapäivän kuluessa vertailtiin ristiin hyökkäysvaihtoehtoja ja ar-vioita vihollisen toiminnasta. Lo-puksi valittiin todennäköisesti pa-ras vaihtoehto hyökkäyspäätöksen pohjaksi.

Kellon näyttäessä 21.00 oli työryhmillä valmiina jääkärikomp-panian päällikön arvio vihollisen toiminnasta sekä hyökkäyspäätös käskymuotoon kirjoitettuna.

Yön seudun klo 21.00 – 07.30 kurssilaiset saivat viettää vapaas-ti sotilasmajoituksessa Paviljongilla kurssivääpelin huomassa tai koto-na vaimon tiukan valvonnan alai-sena.

Sunnuntaina klo 08.00 alkaen kerrattiin keskeisiä hyökkäyksen perusteita, annettiin ohjeet maas-toesittelyistä ja valmisteltiin esitte-lytaulujen karttapohjat.

Ensimmäinen työryhmä sai tehtäväkseen esitellä ryhmityksen ja toiminnan jalkautumisalueella ja hyökkäysasemassa.

Toinen työryhmä valmisteli esi-tyksen mekanisoidun pataljoonan esikunnan ryhmityksen ja jääkäri-komppanian hyökkäyksen esikun-nan tuhoamiseksi. Lounaan jäl-keen ajoimme maastoon, jossa

Pohjan Jääkärikilta kouluttaa

Kurssinjohtajan motto kurssille Sun Tzuta lainaten: ”Tunne vihol-linen ja tunne itsesi, niin voittosi ei ole koskaan uhattuna. Tunne maasto, tunne säät, niin voittosi on täydellinen.”

Kurssinjohtaja Heikki Hiltula

Oulun Sotilaskotiyhdistys huolehti hyvin muonituksesta ja kahvituksesta.

Kouluttaja opastaa, kun työryhmän valmistelevan päätöksen muotosei-kat tai asiat alkavat pitkän päivän lopulla jumittaa.

Maastontiedustelu: Tämä maasto sopisi hyvin jalkautumisalueeksi?

Jalkautumisalue: ”4. Jääkärijoukkueen telakuorma-autot tulevat tuon-ne 200 metrin päähän, 2 tekaa tien pohjoispuolelle sekä 2 tekaa tien eteläpuolelle, 50 metrin välein, naamioidaan hyvin.”

Mekanisoidun pataljoonan esi-kunnan alue: 3.Jääkärikomppa-nia hyökkää tulivalmistelun jäl-keen joukkueparijonossa, edessä vasemmalla 1.Jääkärijoukkue ja edessä oikealla 2.Jääkärijouk-kue…

| Teksti ja kuvat: Heikki Hiltula


Aliupseerikurssin priimukset: Kurssin priimusAlikersantti Hahka

Tulenjohto- ja viestilinjan priimusAlikersantti Orava

Kurssin ja Ohjus- ja tykkilinjan priimus Alikersantti Hahka

Sotilaspoliisilinjan priimusAlikersantti Jokiaho

Herrat ja rouvat alikersantit

Omasta sekä Aliupseerikou-lun puolesta vilpittömästi onneksi olkoon! Nyt se on

sitten lopultakin suoritettu, aliup-seerikurssi, nimittäin!

Syksyllä, kun aloitimme kurssin, tuntui että joulun aika ja kurssin päättyminen olisi todella kaukai-nen asia. Nyt kun mietitään aikaa taaksepäin, aika on mennyt yllät-tävän nopeasti. Osiltaan siihen vai-kuttanee se, että kurssin läpivienti oli varsin tiivis ja runsaasti harjoi-tuksia sisältävä. Tämä on kuitenkin mielestäni vain hyvä asia, toivotta-vasti kenelläkään ei ole ollut aina-kaan jatkuvana tunteena sitä, et-tä kurssilla olo olisi ollut tylsää ja opittavaa ei olisi ollut riittävästi.

Mitä kurssista on sitten jäänyt teille käteen, muuta kuin kulma-raudat ja kurssiristi rinnassa? Var-maan aika paljonkin, jos mietitte itseänne, omia valmiuksia ja tai-tojanne viime heinäkuussa ja tällä hetkellä.

Itse olen pyrkinyt kurssin aika-na seuraamaan toimintaanne var-sin läheltä ja jalkautumaan jouk-koon niin usein kun se vain on ol-lut mahdollista. Saamani palaut-teen perusteella olen tässä jota-kuinkin onnistunut. Omasta mie-lestäni tunnen teidät tämän syk-syn jälkeen suhteellisen hyvin, luonnollisesti osan vähän parem-min, osan vähän huonommin. Kui-tenkin näkemäni ja kuulemani pe-rusteella uskon että jokainen teis-tä on saanut kurssin aikana hyvät perusteet johtaa ryhmän suuruis-ta sotilasjoukkoa. Uskon että jo-kainen teistä on saanut perusteet oman toimialanne taisteluvälineis-tä ja niiden käyttämisestä osana ryhmän taistelua. Uskon, että jo-kainen teistä on ymmärtänyt sy-väjohtamisen perusteet ja sen, mi-ten ihmistä tulisi johtaa eri toimin-taympäristöissä. Uskon, että jokai-sella teistä on muodostunut aina-kin jonkinlainen peruskäsitys siitä,

miten sotilasjoukon toimintaa or-ganisoidaan ja miten asioita saa-daan niin sanotusti tapahtumaan! Näiden perusteiden merkityksen ymmärrätte viimeistään uuden vuoden jälkeen uusien alokkaiden astuttua palvelukseen.

Olen useaan otteeseen sano-nut, että nyt se oppiminen ja joh-tajana kehittyminen alkaa vasta kun pääsette tuleen uusien alok-kaiden kanssa. Perusteet on saatu aliupseerikurssin aikana ja nyt niitä lähdetään vasta soveltamaan. Tu-lette saamaan paljon vastuuta, tu-lette oppimaan vielä paljon uutta ja jopa yllättäviäkin asioita tulee eteen. Uskaltakaa kuitenkin men-nä niin sanotulle epämukavuus-alueelle, koska se on ainoa alue, missä kehittymistä tapahtuu. Li-haksetkaan eivät kasva pelkästään levossa, vaan niitä täytyy rasittaa ja tuntea välillä jopa kipua ja tus-kaa. Sama pätee johtajana kehitty-misessä. Älkää koskaan tuudittau-tuko hyvänolontunteeseen, koska sellaista ei oikeasti ole, ei elämässä eikä varsinkaan sotilasjohtajan ar-jessa!

Nyt on kuitenkin aika olla pie-ni hetki ylpeä itsestään ja omista saavutuksistaan. Lomaryhmästä riippuen olette nyt saaneet nollata tilanteen (kukin omalla tavallaan) joulun tai uuden vuoden tienoil-la ennen johtajakauden haasteita. Ottakaa rennosti kun sen aika on, mutta ottakaa myös kaikki irti jäl-jellä olevasta puolesta vuodesta, ja pyrkikää valtakunnan huippuosaa-jaksi omassa sodanajantehtäväs-sänne. Suomen Puolustusvoimis-sa ei ole yhtään turhaa taistelijaa, vaan jokaisen täytyy antaa omaan tehtäväänsä täysi panos!

Itse tunnen pientä haikeutta siitä, että joudun poistumaan kes-kuudestanne uusiin tehtäviin ja haasteisiin Jääkäriprikaatin esikun-taan. Olisin mielelläni ollut muka-nanne aina kotiutumiseenne as-

ti. Sotilasuralla on kuitenkin men-tävä eteenpäin, sama pätee luon-nollisesti minunkin kohdallani. Jos kuitenkin tapaamme joko näissä vaatteissa tai reservin auringossa, tulkaa rohkeasti vaihtamaan pari sanaa. Olen aina kiinnostunut siitä mitä teille kuuluu. Olette ainutlaa-tuinen kurssi sekä yleisen motivaa-tion että kurssimenestyksen pe-rusteella, olkaa siitä aidosti ylpeitä ja näyttäkää kyntenne myös kurs-sin jälkeen. Tärkeimmät näytöt an-netaan vasta johtajakaudella. Sitä varten täällä on harjoiteltu ja opis-keltu!

Lopuksi, hyvää joulua ja on-nellista uutta vuotta, sekä kaik-kea hyvää sekä sotilas- että siviili-elämään!

| Teksti: Aliupseerikurssin 2/16 johtaja kapteeni Janne Määttä


”Nämä on niitä hyviä hom-mia”

Näin meidän hommista monesti sanotaan. Kun vertaa muihin lin-joihin, sotilaspoliisien kiertovar-tioihin säällä kuin säällä, ohjusvau-nun monimutkaisiin järjestelmiin ja raskaalla tykillä touhuamiseen, on meidän hommat ”niitä hyviä hom-mia.” Joidenkin mielestä meidän

Tulenjohto- ja viestilinja

lämmitetyt, valoilla ja sähköillä va-rustetut teltat vievät voiton. On-neksi kyseessä ei kuitenkaan ole linjojen välinen paremmuuskilpai-lu, vaikka sellaiselta se on välillä tuntunut, vaan kyseessä on toimi-van sodanajanjoukon kouluttami-nen. Jokaista linjaa tarvitaan! Ku-lunvalvontapaikoilla ja vaunujen luona tarvitaan sotilaspoliiseja var-tioimaan, tykit tarvitsevat tulen-johtajia antamaan ampumiskäs-

kyjä sekä ohjusvaunut tarvitsevat lähetyspisteryhmän varmentamaa dataa.

Mitä sitten Tulenjohto- ja vies-tilinja tekee? Meidän linjamme jae-taan kolmeen osaan, tulenjohta-jiin, viestiin sekä tutkaan. Jokaisel-la linjalla on omat erityispiirteensä. Tulenjohtajat johtavat naamiover-kon alta tykkien tulta, tutka mit-taa ja muodostaa ilmatilanneku-vaa (ampuville yksiköille) ohjusvau-nuille ja viesti huolehtii, että data päätyy tutkalta aina ohjusvaunul-le asti. Meidän ”hommissa” asee-namme ovat eri viestivälineet, ra-diot, tietokoneet, pitkälanka-an-tennit, parikaapeli sekä exel-mas-

to. Tehtävämme ei välttämättä ole fyysisimmästä päästä, jos ei laske-ta kaapelin vetoa jopa useita kilo-metrejä, mutta päätä meidän lin-jalla tarvitaan. Elektronista osaa-mista, laskutaitoa sekä ongelman-ratkaisukykyä. Kaikkia näitä yh-dessä ja erityisesti viimeistä. Poik-keuksetta jokaisessa harjoitukses-sa on ollut tilanne kun laitteet tai yhteydet eivät toimi ja meidän teh-tävämme on selvittää, missä vika piilee. Onneksi meidän linjassam-me on kyse joukkuelajista ja jouk-kueessamme on monenlaista pe-laajaa. Lopulta jokainen vika on yhdessä saatu selvitettyä. Ja poik-keuksetta ongelma on piileskellyt viidessä A:ssa: ajassa, asetuksissa, antennissa, avaimistossa tai akus-sa.

It -mies ei kävele

Otsikon fraasi on kantautunut kor-viimme jo heti aliupseerikurssim-me alussa. Harjoituksiin mentäes-sä hyppäämme ajoneuvojemme kyytiin ja annamme sotilaskuljet-tajien viedä meidät määränpää-hämme. Kaapelinvetoa lukuun ot-tamatta linjamme tehtävään kuu-luu paikallaan olo, yleensä istumis-asennossa, ja viestipäivystys. Vaik-ka linjamme tehtävä ei kovin fyy-sistä ole, ovat meidän kouluttajat antaneet mahdollisuuden liikun-nan ja fyysisen rasituksen harjoit-tamiseen. Lähes viikoittain kurssin aikana meille on järjestetty liikun-takoulutusta mm. eri pallopelejä sekä kuntosaliharjoittelua. Kurssin hyväksytysti suorittamiseen vaa-ditaan myös neljä liikunnan kou-lutyötä. Aliupseerikurssi vaatii siis fyysistä kuntoa linjaan katsomat-ta.

Lohtajan ilmatorjuntahar-joitus

Aliupseerikurssin toisessa osassa on jokaisella linjalla ollut useam-man vuorokauden harjoituksia vii-meisen kuukauden aikana. Tärkein ja pisin valtakunnallinen harjoitus pidettiin Lohtajan hiekkadyyneil-lä marraskuun loppupuolella. Vii-kon harjoituksen aikana viestilinja keskittyi tiedusteluryhmän tehtä-viin, komentopaikalla viestipäivys-tykseen ja uusien asemien tiedus-

teluun. Harjoituksen viimeisille päi-ville tuli käsky perustaa myös lähe-tyspisteryhmä. Harjoitus oli kaikis-ta linjan harjoituksista monipuoli-sin, antoisin ja todentuntuisin. Ja kyllä, niin kuin sanonta kuuluu, Lohtajan hiekkaa löytyi harjoituk-sesta tultua tuvasta vielä viikonkin jälkeen.

Linjamme räikeä joukko

Meidän linjamme joukosta löytyy niin miehiä kuin naisia. Ikäjakauma on 19 aina 23 vuoteen asti. Sotilai-ta on saapunut palvelukseen mm. Oulun eri osista, Haapavedeltä, Torniosta, Keminmaasta sekä ka-sarmin läheisyydestä Rovaniemel-tä. Linjamme on jakautunut mui-

hin linjoihin nähden useampaan osaan. Tulenjohtajat ja tutka ope-raattorit ovat koulutuksissa ja har-joituksissa omissa ”hommissaan” kun viestilinjan sotilaat (miehet ja muutama nainen) keskittyvät omaan linjaansa. Kuluneen syksyn aikana on meidän joukostamme siirtynyt etelän lämpöön linjam-me kolme parasta ja siellä Hami-nan reserviupseerikurssilla he ovat jatkaneet palvelustaan. Heidän ti-lalle saimme joukkoamme piristä-mään kolme sotilasammattihenki-löä, jotka työnpuolesta ovat olleet suorittamassa kanssamme aliup-seerikurssia. Nyt täytyykin sanoa kolmelle urhoolliselle sotilaalle nä-kemiin ja pian toivottaa toiset kol-me tervetulleiksi takaisin Haminan tuulesta. Uusia alokkaita odotel-lessa linjamme on valmiina!Tulenjohto- ja viestilinja:

Jaakko Alakokko, Riku Parkkila, Arttu Härkönen, Tuomas Orava, Aku Karppinen, Tuure Kinnunen, Lassi Neva-lainen, Aleksi Kaleton, Otto Tokola, Waltteri Valtakorpi, Samppa Junttila, Jaakko Tuomivaara, Antti Luukkonen, Juho-Matti Sirviö, Pinja Puolakka, Samuli Niku, Aku Nikula, Miia Sammalniemi, Annika Barsk, Katriina Kettunen

| Teksti: Oppilas Sammalniemi, varusmiesdiakonia ja viestilinjalainen


Sotilaspoliisilinja

Sotilaspoliisialiupseerikurssi al-koi elokuussa Rovaniemel-lä reippaalla otteella. Ensim-

mäiseksi vuorossa oli Sodankylän, Kajaanin sekä Rovaniemen oppi-laiden muutto ilmatorjuntapatte-riin. Ilmassa oli odottava ja ehkä hieman jännittynyt ilmapiiri. Ku-kaan ei oikein vielä tiennyt, mitä uusi askel armeijassa toisi muka-naan. Uusiin tupakavereihinkin oli totuttautuminen. Miehistökurssin aikana kaikkia oli erinäisin tavoin peloteltu, kuinka rankka ja haasta-va aliupseerikurssi tulisi olemaan. Suurimpana mörkönä kaikilla oli tietenkin kuuluisa Rämäpää-ryh-mätaitokilpailu.

Kurssin ensimmäiset viikot oli-vat asioiden ja ihmisten tunte-maan opettelemista ja tavoille to-tuttelua. Kuri oli odotetun tiukkaa ja meno särmää. Suurimpana uu-tena asiana tuli oppilasjohtajuus; pari kertaa viikossa oppilaista valit-

tiin vuoron perään oppilaskersant-ti ja oppilasvääpeli, joiden tehtävi-nä oli viedä muotoa, tehdä ilmoi-tukset sekä vastata linjan toimin-nasta koulutuksen ulkopuolella. Suuressa vastuussa oli aluksi opet-telua, mutta hyvin homma lähti rutinoitumaan.

AUK1:n aikana järjestettiin Rä-mäpää-ryhmätaitokilpailu. Kisas-sa joutui koetukselle niin ryhmien yhteishenki kuin myös henkinen ja fyysinen kestävyys. Matkan pi-tuus oli noin 60 kilometriä ja rei-tin varrella oli erilaisia rasteja suo-ritettavina, mm. ammuntaa, vesis-tönylitys sekä esteradan suoritta-minen. Loppua kohden porukkaa oli tipahdellut niin sotilaspoliiseista kuin ilmatorjuntalinjan ryhmistä, mutta sisulla sotilaspoliisit vään-täytyivät komeaan kolmoisvoit-toon.

Koulutusten osalta AUK1 koos-tui pääasiassa perus jalkaväkitais-

telun harjoittelusta, mutta pää-simme tekemään myös suurempia tilanneharjoituksia mm. vaaralli-sen henkilön kiinniottoon liittyen. AUK2:n aikana pääsimme harjoit-telemaan syvemmin rakennusten vyöryttämistä, henkilönsuojausta, kiinniottoja sekä itse suunnittele-maan tulevat tilanneharjoitukset ja johtamaan ryhmää harjoituksen aikana. Leireillä unet jäivät mones-ti vähäisiksi, mutta päivisin har-joituksissa ja joskus öisinkin mieli kummasti virkeni toiminnan kes-kellä.

Tätä tekstiä kirjoittaessani edessä on enää kolme päivää en-nen alikersantiksi ylentymistä. Aja-tus aliupseerikoulun loppumises-ta ja astumisesta siihen tehtävään, jota varten olemme harjoitelleet tuntuu hienolta ja samalla myös jännittävältä. Pieni jännitys kuiten-kin kuuluu asiaan ja opetetuilla tie-doilla ja taidoilla tulemme varmas-ti toimeen vähintäänkin mainiosti, kiitos osaavien kouluttajien. Men-neet kokemukset pysyvät varmas-ti mielessä vielä pitkälle aikuisikään ja niistä riittää kavereiden kanssa puhetta pitkälle iltaan.

Sotilaspoliisilinja:Pelo Tuomas, Röntynen Aatu, Räihä Juho, Heinikoski Janne, Künnap Lauri, Harmoi-nen Eelis, Hautanen Valtteri, Ruuskanen Paulus, Sievänen Konsta, Helanen Tuukka, Koponen Kimmo, Kähkönen Niko, Hieta-la Riku, Tuomainen Jaakko, Haapala Lau-ri, Uimarihuhta Teemu, Lohtander Joona, Tikka Antti, Österberg Veikka, Rauhanen Mikko, Salonen Teemu, Junttila Antti, Asi-kainen Aukusti, Korhonen Linda, Jokiaho Wilhelmiina, Oivo Vili, Tuomikoski Konsta, Mylläri Samu, Savander Arttu, Kultanen Jasper, Laurila Jonne, Anttila Alina, Aikio Anniina, Jaakko Matola ja Kello Nestor.

| Teksti: Oppilas Konsta Tuomikoski


Ohjus- ja tykkilinja

Ilmatorjuntapatterin aliupseeri-kurssin ohjus- tykkilinjalla koulu-tettiin aliupseereita kahdessa eri

jaoksessa. Nämä jaokset olivat oh-jus- ja tykkijaos.

Ohjusjaokseen kuului 25 aliup-seerioppilasta, joista kolme lähti reserviupseerikouluun. Oppilaista muodostui ohjus- sekä maalinosoi-tusryhmät. Ohjusryhmä koulutet-tiin ITO 90M:n hallintaan ja käyttä-miseen. Tehtävänä on suojata en-nalta määritettyä ilmatilaa tai jota-kin strategisesti tärkeää kohdetta. Maalinosoitusryhmä kouluttautui maalinosoittimen käyttöön tehtä-vänään tukea ITO 90M:n tulitoi-mintaa. Maalinosoittimella osoite-taan kiikareilla maalia, johon oh-

jusvaunu voi vaikuttaa. Koulutuk-seen sisältyi laajat teoriaopinnot mm. asejärjestelmien toiminnasta, jolla ryhmälle luotiin valmiudet sy-ventävää koulutusta varten. Kai-killa koulutuksen käyneillä oli tä-ten kyky osallistua sekä ohjus- että maalinosoitinryhmän toimintaan.

Kun teoriaosuus oli pureskeltu, opitut taidot sovellettiin käytän-nön harjoituksiin hallitiloissa oikeil-la laitteilla. Esimerkiksi simulaatto-ritoiminta toi rutkasti todentun-tua harjoitteluun. Siistien sisähom-mien lisäksi pääsimme tutustu-maan myös harjoitusolosuhteisiin tutussa lähimaastossa sekä Lohta-jan rannikolla. Eteenkin Lohtajan harjoitus oli ohjusjaokselle todella

antoisa, sillä lukuisat monipuoliset operaatiot testasivat opittuja taito-ja toden teolla!

Tykkijaokseen valittiin 11 aliup-seerioppilasta, joista yksi lähti re-serviupseerikouluun. Koulutuksen keskipisteenä oli 23 ITK 61:n käyt-täminen sekä ampumatoiminta. Tykkiryhmän tehtävänä on suojata ITO 90M -ohjusvaunua sekä sen ampumatoimintaa. Koulutus oli hyvin käytäntöpainotteista ja aluk-si huomio keskittyi 23 ITK 61:n pe-rusteisiin sekä turvalliseen toimin-taan.

Ohjus- ja tykkilinja:Paldanius Markus, Hermonen Kasperi, Rajanen Teemu, Koskinen Jesse, Kontu Niilo, Johnson Anton, Furst Andreas, Markkanen Pauli, Laitinen Ville, Majava Atso, Herva Eetu, Mäkelä Antti, Sääskilahti Eemil, Rissanen Artturi, Al-Kubaisi Othman, Liimatainen Sami, Niva Ville, Virtanen Mikael, Väisänen Tuomas, Haapasalo Simo, Piukkula Topias, Seppälä Mik-ko, Mertaniemi Joel, Purkunen Riku, Tikka Lauri, Teräs Arto, Tahkola Jere, Hahka Antti, Tikkala Emil, Tapio Jere, Liukko Tatu, Vanhala Antton, Laitinen Jussi, Matinlauri Alisa, Nikula Juho, Huhtala Jaakko, Tihinen Antti ja Lauri Viljami.


Jalkaväen Aliupseerikurssi 2/16

Jääkäriprikaatin Jalkaväen Aliup-seerikurssilla koulutetaan oppi-laita jääkäri-, kranaatinheitin-

(tulenjohto ja tuliasema), tieduste-lu- (tiedustelu ja sissiradisti), pans-sarintorjunta-, moottori- ja vies-tilinjalla ryhmänjohtajatehtäviin. Aliupseerikurssilla koulutettavat tulevat toimimaan 117 saapumi-serällä johtajina Lapin jääkäripatal-joonan sekä Rovaniemen ilmator-juntapatteriston yksiköissä. Lisäk-si osa sissiradisteista siirtyy kurssin jälkeen Lapin rajavartioston Raja-jääkärikomppaniaan, Ivaloon.

Huollon ja viestin eri tehtäviin valitut aliupseerioppilaat siirtyi-vät peruskoulutuskauden jälkeen Kainuun prikaatin, jossa he saa-vat johtajakoulutuksen. Sotilaspo-liisialiupseerit sekä ilmatorjunnan aliupseerit puolestaan koulutetaan Rovaniemen ilmatorjuntapatteris-ton Ilmatorjuntapatterissa. Reser-viupseerikoulutukseen valikoitu-neet oppilaat siirtyivät Aliupsee-rikurssi 1:n jälkeen syventymään

joukkueen johtamisen haasteelli-suuteen Haminan Reserviupseeri-kouluun.

Aliupseerikurssi 1 kestää seit-semän viikkoa, jonka aikana opi-taan perusteet omasta koulutus-haarasta. Tämä sisältää toiminnan partion ja ryhmän kokoonpanois-sa, niiden johtamisen sekä heil-le kuuluvan aseistuksen ja kalus-ton käytön. Nämä ovat tärkeitä asioita, sillä johtajan on hallittava oman aselajin kaluston käyttö se-kä sen kouluttaminen. Aliupsee-rikurssi 1:n aikana tätä osaamista harjoitellaan yhdessä taisteluhar-joituksessa, yhdessä ampumahar-joituksessa ja lukuisien päivittäis-koulutuksen päivien aikana varus-kunnan lähialueilla. Lisäksi Aliup-seerikurssi 1:n aikana opetetaan iso osa johtamisen teoriaa, jota sovelletaan parhaalla mahdollisella tavalla päivittäisissä harjoituksissa.

Perusteiden oppimisen jälkeen yhdeksän viikkoa kestävän Aliup-seerikurssi 2:n aikana oppilaat harjaantuvat ryhmän johtamiseen joukkueen ja komppanian osana. Tämän lisäksi harjaannutaan kou-luttamaan oman aselajinsa asioita tuleville alaisilleen. Nämä harjaan-tumiset puolestaan tapahtuvat yh-den ampumaharjoituksen ja vähin-tään kahden vaativan taisteluhar-

joituksen aikana päivittäiskoulu-tuksen lisäksi.

216 -saapumiserän Aliupsee-rikurssilla riitti taisteluharjoituk-sia, joissa oppilaat laittoivat oman osaamisen ja jaksamisen koetuk-selle. Useissa taisteluharjoituk-sissa Aliupseerikurssi toimi jouk-kotuotantojoukkoja vastaan, mi-kä varmasti elävöitti myös heidän harjoituksiaan.

Aliupseerikoulun ollessa ky-seessä, meidän täytyy kuitenkin muistaa yksi tärkeä asia tiukan harjoitusrupeaman ja kiireen kes-kellä: tehtävämme on tehdä op-pilaista seuraavan saapumiserän johtajia, joiden täytyy osata soti-laalle tärkeä asia eli käskyjen anta-minen. Kaiken muun koulutuksen ja velvollisuuksien ohessa tämä on ensimmäinen asia, joka saattaa unohtua. Aina on aikaa antaa käs-ky.

3. Jääkärikomppaniassa on to-della ammattitaitoinen ja kunnian-himoinen henkilökunta, joka on omistautunut oman aselajin am-mattitaidon ja innostuksen siirtä-miseen oppilaille. Ilman tällaista henkilökuntaa kurssin oppilaiden osaaminen ei olisi tällaisella tasol-la!

Toivotan valmistuneille aliker-santeille onnea ja menestystä tu-levissa tehtävissä!

Tiedustelulinja

Kasarmilla niitä näkee har-voin, harjoituksissa ei laisin-kaan. Teka vie nämä rink-

kaselkäiset hiipparit metsään ja noutaa viikon päästä kasan raato-ja pois. Kun muut linjat kyselevät, mitäs pojat on tehnyt, niin vas-tauksesi tulee epämääräistä mu-tinaa timppailusta, tähystä ja ir-taantumisesta.

Nämä AUK:n alussa vielä pie-net poikaset eivät osanneet ar-vata, mitä tuleman pitää kun oh-jelmassa oli vain pullantuoksuista yhtenäiskoulutusta ja oppitunte-ja. Nuorukaisia lyötiin kenttälapi-olla naamaan, kun ensimmäisenä harjoituksena oli SERE B. ”Mies voi lähteä SEREltä, mutta sielu jää matkalle”, santsari kertoi täs-

tä kammottavasta selviytymislei-ristä. Kipu, nälkä, nestehukka ja univelka tulivat tutuiksi, kun rin-kan lisäksi harteilla painoi kaveri tilapäispaareissa. Perässä vainosi rajavartioston koira sekä Sodanky-län omat koirat, sotilaspoliisit. Vas-toin odotuksia kaikki selvisivät ja ryhmähenki oli tiivistynyt sakeaksi kuin suovesi.

Tiedustelulinjaa kannattelee tiukka kuri, tinkimätön yhteishenki ja huumori. 2/16 radistit ja tiedus-telijat niputettiin yhdeksi linjaksi, mikä on tehnyt meistä tiiviin pa-ketin, jossa kaikki osaavat kaikkien hommat. AUK:n alussa oli ma-keaa saapastella ympäri kasarmia alakireissä puukko heiluen. Harjoi-tuksissa opimme, että nämä etuoi-

keudet eivät ole itsestäänselvyyk-siä. Tehtävät pitää hoitaa kunnolla, eikä nollausta katsota hyvällä. Lei-rien pahoinvointi muuttuu kum-minkin aina huomisen hyvinvoin-niksi ja lomille on saanut poistua hymyssä suin.

Linja vaatii paljon, paljon olem-me antaneet ja vielä enemmän olemme saaneet. Välillä huumori on ollut vähissä ja silmissä vilissyt hedelmäpeli tehtävän sijaan. Lin-javeljien tuki on loppujen lopuksi sissien tehokkain ase hajoamisia vastaan. Räkänokista on kasvanut AUK:ssa raavaita miehiä ja metsän petoja, jotka selviytyvät pelkäl-lä järviruo’olla ja kuravedellä. Ku-lunut puoli vuotta on ollut kaunis matka, vaikka aina ei olekaan eh-tinyt nauttia maisemista. Intin yk-si kohokohdista oli, kun rikkinäisi-nä ja likaisina, mutta onnellisina, huudettiin SERE:n jälkeen yhteen ääneen: Henki hyvä, kunto kova, sissi PARAS!

Tiedustelulinjan oppilaat, ylärivi vasemmalta alkaen: linjan priimus Teemu Kylmälä, Okko Tuuri, Henri Ki-pinä, Jan-Erik Junttila, Eetu Lukkarinen, Lauri Kantola ja Arttu Karjalainen. Alarivi vasemmalta alkaen: Konsta Lahtinen, Samu Kervinen, Jaakko Pakarinen, Eelis Rontti, Janne Jylänki ja Veikka Koskela. Tiedustelulinjan ku-vasta puuttuvat oppilaat: Joonas Kuusisto, Tomi Leinonen ja Markus Peteri.

Kurssin priimukset:Kurssin ja Kranaatinheitinlinja priimus, alikersantti Eino Männikkö Panssarintorjuntalinjan priimus, alikersantti Tatu OksmanTiedustelulinja priimus, alikersantti Teemu KylmäläJääkärilinjan priimus, alikersantti Atte KangasViestilinjan priimus, alikersantti Tuomas LohinivaMoottorilinjan priimus, alikersantti Aleksi Lehtonen

| Teksti: Aliupseerikurssin johtaja, kapteeni Otto Saarinen


jamme taistelijoista lähti RUK:kiin, linjamme ryhmähenki koki pienen kolauksen, mutta kapusi nopeas-ti takaisin, ollen entistä tiiviimpi. AUK-2:n kurssin alussa pidetty ko-ko päivän kestänyt rankka lähitais-telukoulutus oli suuri menestys pie-nistä murtumista ja isoista mustel-mista huolimatta, oppilaat olisivat-kin halunneet uudestaan saman-laisen ”tappelupäivän”. Taistelua rakennetulla alueella pääsimme jo ensimmäisen kerran kokeilemaan AUK-1 kurssin aikana Sodankylän keskustan pimeässä yössä, revon-

tulien valaistessa toimintaamme. Tositoimiin ”aketuksen” parissa pääsimmekin sitten AUK-2 kurssin aikana, kun harjoittelimme taiste-lua rakennetulla alueella vanhalla hevostallilla, joka on muokattu eri lähitaistelutilainteisiin sopivaksi. Ik-kunoista rakennukseen sisään me-neminen ja henkilön kiinniottami-nen sai taistelijoihin vauhtia ja sy-vensi ryhmätyön merkitystä. Koko aliupseerikurssin ajan kuntoamme on pidetty yllä aamureippailuilla sekä vapaaehtoisen pakollisella il-tajumpan avulla. Harjoitukset ovat tulleet haastavammiksi sään kyl-metessä, mutta ”jääkäri nauttii sil-loin kun jääkäri ei nauti”. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ovat myös meille luoneet taitavat teka-kus-kimme. Ilmasuojaan ajaminen, ah-taassa telakuorma-autossa, möyk-kyisistä metsää pitkin on mielen-kiintoinen kokemus.

Maavoimien vaikuttamishar-joitus 2016 oli silmiä avaava koke-mus. Harjoituksessa huomasimme

Jääkärilinja

Lähtökohtaisesti jo ensim-mäisestä päivästä alkaen lin-jamme ryhmähenki oli tiivis.

Alussa haastavinta tuntui olevan vertaisjohtaminen, mutta aamu-jen kuluessa sekin alkoi sujua. In-nostusta ja mielenkiintoa ei tais-telijoista puuttunut, kun pääsim-me tutustumaan linjakohtaiseen

kalustoomme, mihin kuuluivat PKM- konekivääri, tela- ja pohja-miinat, kevytkertasingot sekä vi-uhka- ja kylkipanokset. Todellisuu-den tuntua harjoituksiin ja koulu-tuksiin toivat jokaiselle taistelijalle jaetut taistelusimulaattoriliivit eli kasi- simulaattorit. Ensimmäisessä ampumaharjoituksessa pääsimme

ampumaan harjoituskevytkerta-singolla, räjäyttämään TNT:tä se-kä ampumaan pimeäammunnassa valojuovia. Ensimmäisessä taistelu-harjoituksessa saimme kokeilla tie-dustelua erillaisia valonvahvistimia hyväksi käyttäen.

Tietenkin AUK-1 kurssin kruu-nasi kurssijuhla. Kun puolet lin-

Jääkärilinjan oppilaat, ylärivi vasemmalta alkaen: Ilari Huhtaniska, Sampsa Fagerholm, Tony Piippola, Elias Furst, Valtteri Sutela, Niko Haapalainen, Olli Marttila-Tornio, Anssi Kiuttu ja Sami Sääskilahti.Alarivi vasemmalta alkaen: Eetu Rantatalo, Henri Arvola, linjan priimus Atte Kangas, Verne Stenius, Maiju-Reeta Seppänen, Oleg Ylisirniö, Anssi Aho, Iida Pesonen ja Lauri Sydänmetsä.

joukkueen toiminnassa myös kehi-tettävää. Ammunnat olivat paljon pidemmälle vietyjä ja suuremmas-sa mittakaavassa toteutettuja. Osa linjamme taistelijoista pääsi harjoi-tuksen aikana ampumaan KES:llä harjoitusraketit sekä apilaksilla si-säpiiput, mikä toi sinkojen käsitte-lyyn enemmän todellisuuden tun-tua ja myös kehitti sinkojen käsit-telytaitoja. Välisota Rovajärvellä oli raskas, mutta palkitseva kokemus. Koimme uusia hienoja taistelui-ta, joissa teimme myös yhteistyötä muiden linjojen kanssa.

Kokonaisuudessa aliupseeri-kurssi on vaatinut, henkisesti ja fyysisesti, paljon, mutta myös an-tanut sitäkin enemmän. Viikot ovat menneet huomaamatta ohit-semme ja jäämmekin innolla odot-tamaan tulevia haasteita.

”Tahdon olla kiväärimies, tais-telukenttien viikatemies”


Moottorilinja

Saapumiserän 2/16 P-kauden lopulla 28 onnekasta jääkäriä ja tykkimiestä suuntasi kohti

”motoaukkia”.Moottorilinjan aliupseerikurssi

alkoi viikon muita linjoja aikaisem-min autokoululla, joka on olen-nainen osa linjan koulutusta. Var-sinaisen päiväohjelman päätyttyä suuntasimme etenkin AUK:n alus-sa moottorilinjan santsareiden pi-tämiin koulutuksiin, joissa tutus-tuimme ajoneuvokalustoon ja nii-den lisälaitteiden käyttöön. Va-paa-aika jäi vähäiseksi myös C1E- ja CE- käsittelyharjoitusten takia, mutta korttien saamisen jälkeen sotkun munkit maistuivat entistä paremmalta.

Kuljettajan ammattipätevyys-koulutus on yksi osa moottorilin-jan oppilaiden koulutusta. 280 tunnin koulutus sisältää sekä teo-riaa että käytännön harjoituksia, jotka liittyvät raskaankalustonkul-jettajana toimimiseen. Ammatti-pätevyys antaa oikeuden toimia ammattikuljettajana siviilissä ja se onkin ajokorttien ohella suurimpia rahallisia hyötyjä, joita varusmies-palveluksesta voi saada.

Aliupseerikurssin ohjelmaan kuului tietysti myös ase- ja tais-telukoulutusta, joita moottorilin-ja harjoitteli pääasiassa ampuma ja taisteluleireillä. Tutustuimme mm. ilmatorjuntakonekiväärin ra-kenteeseen ja sen asentamiseen sekä maajalustalle että maasto-kuorma-auton katolle. Tutustuim-me lisäksi kevyen konekiväärin ra-kenteeseen, lämpökameroihin ja joihinkin viestivälineisiin. Ampu-maleireillä ammuimme ryhmän hyökkäys- ja puolustusammun-taa vaihtelevissa olosuhteissa ja harjoittelimme ohessa johtamaan partiota ja ryhmää. Kurssilla saatiin koulutusta myös telakuorma-au-tosta, jota annettiin pääasiassa So-dankylästä kurssille tulleille.

Aliupseerikurssin kohokohta oli tietysti ajoleiri, jolla pääsimme ko-keilemaan maastokuorma-autojen

rajoja ja omia taitoja vaihtelevis-sa olosuhteissa. Leirin ohjelmaan kuului maastoajon ohella myös ajoneuvosuunnistusta, ilmasuo-jaan ajoa, rastikoulutusten pitämis-tä jääkäreillä sekä moottorimassin ja numero-opasteiden avulla ajon harjoittelua. Leirin lopulla oli kul-

jettajantaitokilpailu, jolla testattiin osaamisemme tasoa.

Moottorilinjalle tuli porukkaa hyvin erilaisilla taustoilla, mutta varmasti jokainen kehittyi sekä ih-misinä, johtajana että kuljettajana. Tästä on hyvä jatkaa ja jättää linjan haasteet seuraaville oppilaille.

Moottorilinjan oppilaat, takarivi vasemmalta alkaen: Ville Leskelä, Johannes Nissilä, Juhani Jurvakainen, Teppo Karjalainen, Lari Honkanen, Jarno Ahokas, Erkka Moilanen, Aleksi Erkkilä, Ville Vesa, Jesse Tuomaala ja Samuel Manninen.Keskimmäinen rivi vasemmalta alkaen: Miika Viitala, Janne Pitkänen, Janne Korri, Arttu Hepoaho, Valtteri Mäkelä, Joni Kiviaho, Antti Johansson, Lauri Pesonen, linjan priimus Aleksi Lehtonen ja Frans Jarlas.Eturivi vasemmalta alkaen: Timo Tauriainen, Tony Risto, Paavo Huhta, Konsta Hukka, Santeri Haavisto, Elias Peltonen ja Jukka Lapinoja.


Viestilinja

Miten käskeä joukkoa hyökkäämään, miten il-moittaa, että vihollista

näkyvissä? Varmasti ensimmäisenä mielessä käy asiasta ilmoittaminen korkeammalle taholle. Mutta mi-tä jos ääni ei kannakaan hierarki-an portaita ylöspäin? Tällöin vies-tin tehtävä viimeistään realisoituu. Tähän tehtävään yksi ensimmäisis-tä ratkaisuista oli merkkitulien pys-tyttäminen maaston korkeimmille kohdille. Sähkön aikakaudella len-nätin korvasi merkkitulet ja radioi-den kehityttyä viesti alkoi kulkea langattomasti. Nykyään viestiyh-teydet toimivat suurimmalta osin samalla tekniikalla kuin internet, langallisesti tai langattomasti, lait-teella kuin laitteella, käyttäen ny-kystandardin salaustekniikoita.

TCP, MATI, TR, RH, YK - Nä-mä käsitteet ovat jokaiselle raa-vaalle, mutta isänmaalliselle vies-tiukolle tuttuja. Jos aiempaa kiin-nostusta tietoliikennejärjestelmiin löytyy, tulet ammentamaan valta-vasti tietoa modernin sodankäyn-nin teknisestä puolesta. Kuitenkin ilman aiempaakin tuntemusta tie-toverkoissa viestilinjalla pärjää oi-kein hyvin.

Mutta mistä viestialiupseeri on tehty? Kaapeleista, teipinpät-kistä, yhteyksistä toimivista, ase-mista liikkuvista, aamuista paina-vista. Vitsit sikseen, viestillä aliup-seerikurssit menevät hujaukses-sa. Hommat opitaan suurimmal-ta osin luokan lämmössä hyvällä ryhmämeiningillä - teknistä puolta on järkevää soveltaa kentällä vas-ta, kun asiat kuten radion alus-taminen on harjoiteltu monesti. AUK1:n aikana suoritimme pitkään kuumotellun kelojen yön eli pitkän parikaapeliyhteyden rakentamis-harjoituksen. Rakennusurakka hoi-tui hyvin ja melkein ajallaan; vaivai-set neljä tuntia myöhässä tavoit-teesta. Seuraavan päivän agenda oli tiukka, yhden tunnin yöunien voimalla (jonka oppilas Lohiniva

muuten vietti kipinässä ja on ikui-sesti suolainen) jäätyneen kaapelin purku syksyisen yön pimeydessä. Harjoituksen jälkeinen päivä ku-luikin huonosti kelattujen kelojen santsailussa ja syntien sovittelussa kelajumalien kanssa.

Parhaimpien ja Sonnisen läh-dettyä reserviupseerikouluun, AUK2 sujui seesteisesti viestiase-mien käyttöä soveltaessa lukuisis-sa taisteluharjoituksissa. Taistelu-tilanteessa viestin tehtävä on ra-kentaa ja ylläpitää viestiyhteyk-

siä, jotka olemme muodostaneet oppilaiden miehittämien asemien välille. Yksi viestin hyvistä ominai-suuksista on sen toiminnan itse-näisyys: asemilla aika kuluukin pit-kälti viestiyhteyksiä päivystäessä ja sissimuonaa keitellessä. Poikkeuk-sena komentovaunu eli kotka, jos-sa työn määrä sekä viestipäivystys-tunnit eivät lopu kesken. Vaunun sisällä istuminen on mielenkiintoi-nen kokemus itse kullekin viestiu-kolle; suljetun vaunun sotavalon hehkussa ei ulkomaailmasta kuu-

le kuin radion välityksellä. Varsin-kin tulikomentoja ja komppanian päällikön käskyjä satelee jatkuval-la syötöllä.

Teemme toki muutakin kuin linjakohtaisia tehtäviä. Am-pumaleirillä - korjaan - harjoituk-sissa palautamme aina mieleem-me ryynäämisen jalon taidon sekä suojeluhälytyksessä toimimisen, joka muuten nostattaa teltan pys-tytyksen aivan uusiin sfääreihin. Timanttista. Tästä pääsemmekin mielestämme viestin hienompaan

ominaisuuteen: omalaatuiseen huumoriin. Nimittäin vaikka välillä rentoa onkin, pitkät päivystysvuo-rot ja toiminnasta erillään olemi-nen syö miestä. Tätä varten vies-tilinja onkin kehitellyt itselleen pri-kaatin hajonneimmat läpät ja tor-narit. Näitä onkin sitten kotoisaa levittää yhteyskokeiluiden mer-keissä kaikille naapuriasemille.

Vaikka aina välillä meillä onkin erimielisyyksiä toistemme kanssa, yksi asia on meille kaikille (opp. Gonakangasta lukuun ottamatta) selvää: viestihommat ovat ne pri-kaatin parhaimmat hommat. Ellei parhaimmat niin ainakin asiallisim-mat. Köh köh. Näillä sanoilla ha-luamme kiittää kouluttajaamme, luutnantti Tuomista, sekä yliker-santti Turpeista, unohtamatta toki rakkaita apukouluttajiamme, hy-vistä hetkistä.

Viestilinjan oppilaat vasemmalta alkaen:Sami Kela, Abdi Abdillaahi, Pauli Pouke, Ville Nissinen, Janne Raappana, Joel Nikula, Joonas Borén, Juri Haataja, Julius Kittilä, linjan priimus Tuomas Lohiniva, Leino Marjanen, Paavo Räihä, Olli Palokangas


KranaatinheitinlinjaTuliasemalinja

Mitäs me, yliluutnan-tin rapanaamat, ope-tuslapset, tassijöyssit.

Aloitimme AUK 1:n komealla ja kauniilla 26 jöyssin vahvuudel-la ja aloimme pikkuhiljaa tutus-tumaan johtajakoulutukseen ja tuliasemalinjan saloihin. ”On-han se miehekäs vehje”, lausah-dus kuvaa hyvin raskaan kranaa-tinheittimen näköä. AUK 1 me-ni rivakasti ohi ja joukkueen tie-dot ja taidot alkoivat hioutua sa-tojen asemarallien myötä. Mah-tuipa mukaan pari heitinmarssia. Ja voi pojat, oli se hienoa, kun ensimmäiset kovat naatit pasah-

tivat taivaalle suora-ammunnan merkeissä AUK 1:n ampumahar-joituksissa.

Pian RUK kutsui kahdeksaa op-pilasta ja aliupseerioppilaat jäivät pitämään linjaa pystyssä. Sanonta ”kun väki vähenee niin pidot para-nee” piti meidän osalta paikkaan-sa. AUK 2 alkoi ja lukuisat taiste-luharjoitukset. TULIKOMENTOJA! ja sitten juostiin. Olihan se yhtä ra-vaamista heittimellä mutta AUK 2 lensi kuin siivillä.

AUK oli raskas, mutta niin sen pitääkin. Samalla, kun kunto ja hauikset kasvoi, kasvoi myös hei-tintietämys ja johtamistaidot. Tal-

vella heitinkaluston raahaaminen lumihangessa ja päivystäminen heittimellä tuulessa ja tuiskussa oli kuluttavaa. Mutta puhaltamalla yhteen hiileen selätimme vaikeita-kin hetkiä. Koulimme itsestämme kelpo heittimenjohtajia.

Kuten motto kuuluu: ”Heitin-mies ei hellitä!”

Tuliasemalinjan oppilaat, ylärivi vasemmalta alkaen: Eetu Valo, Juho Koivukangas, Jarkko Kulha, Klaus Karttunen, Kalle Kamunen, Petrus Similä, Miikka Kuosmanen, Valtteri Sauvolainen, Teemu Pesonen, Jaakko Littow ja Niko Tölli.Alarivi vasemmalta alkaen: Riku Heikkinen, Saana Sipola, Heikki Mustonen, Joonas Hilliaho, Jenni Koivisto, Lauri Ruottinen ja Henri Laatikainen.

KranaatinheitinlinjaTulenjohtolinja

Peruskoulutuskauden päätyt-tyä aliupseerikoulun tulen-johtolinjalle siirtyi vajaa 20

uutta oppilasta. Hyvä ryhmähenki muodostui nopeasti ja linjatoverei-ta kannustettiin ja autettiin, varsin-kin tasotöissä, joissa jokaisella oli vaihtelevasti ongelmia. Lopulta jo-kainen meistä oivalsi, miten päin tasolle milloinkin piirrettiin. Seu-raavaksi olikin jo aika siirtyä käy-tännön harjoitteluun, ja niin vies-tivälineet kuin laseretäisyysmittari

ja maalinpaikannuslaite tulivat tu-tuiksi.

Ensimmäisellä metsäkeikal-la, AUK1:n ampumaharjoitukses-sa, tunsimme jo tulenjohtoryh-män toiminnan ja pääsimme oh-jaamaan raskaiden 120 mm heitti-mien tulta. Oli hienoa nähdä män-tyjen ja kuusten varisevan iskemi-en voimasta.

Kasarmille palattuamme edes-sämme odottivat AUK1:n kokeet, joissa testattiin johtajuutta sekä tulenjohto temppujen hallintaa.

Kokeiden perusteella puolet oppi-laista valittiin RUK:n ja AUK:ssa jat-koi kahden tulenjohtoryhmän vah-vuinen osasto, jonka ryhmähenki korostui entisestään. AUK2:n tais-teluharjoituksissa toimimme osana jääkärijoukkuetta, jolloin saimme harjoitella toimintaa tositilantees-sa. Pienistä vaikeuksista huolimat-ta jokainen oppilas suoritti kurssin hyvillä mielin ja vastoinkäymisille lopulta naurettiin. Ja meistä kaikis-ta tuli epäsuoran tulen jumalia.

Tulenjohtolinjan oppilaat vasemmalta alkaen: Juuso Immonen, Ismo Keskimäinen, Eero Tanner, Niko Kalasniemi, koko aliupseerikurssin ja Kranaatinheitinlinjan priimus Eino Männikkö, Roni Lähdenperä, Juha Tapio ja Jari Köngäs.


TAPAHTUMA AIKA PAIKKA Kotiuttaminen ja palvelukseen tulo

Kotiuttaminen 255 päivää palvelleet 15.3.2017 Sodankylä ja RovaniemiKotiuttaminen 347 ja 165 päivää palvelleet 15.6.2017 Sodankylä ja RovaniemiPalvelukseen tulo 2/17 3.7.2017 Sodankylä ja RovaniemiKotiuttaminen 255 päivää palvelleet 13.9.2017 Sodankylä ja RovaniemiKotiuttaminen 347 ja 165 päivää palvelleet 14.12.2017 Sodankylä ja Rovaniemi

Juhlatilaisuuksia ja maanpuolustustapahtumia

Vala ja vakuutus, Lapin jääkäripataljoona 11.2.2017 SodankyläVala ja vakuutus, Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo 18.2.2017 Tervola Maavoimien ja aluetoimistojen vuosipäivän konsertti 23.2.2017 Rovaniemi. Lappia-taloLapin aluetoimiston vuosipäivä 24.2.2017 RovaniemiLapin jääkäripataljoonan perinnepäivä 10.3.2017 SodankyläKotiuttamisjuhla 14.3.2017 Sodankylä ja RovaniemiRovaniemen varuskunnan pääsiäishartaus 13.4.2017 Rovaniemen kirkkoKansallinen veteraanipäivä 27.4.2017”Intti tutuksi”puolustusvoimien avoimet ovet 2.5.2017 Sodankylä”Intti tutuksi”puolustusvoimien avoimet ovet 12.5.2017 RovaniemiReserviläisten ylentämistilaisuus ja konsertti 2.6.2017 RovaniemiPuolustusvoimain lippujuhlan päivä 4.6.2017 Vala ja vakuutus 12.8.2017 KemiOmaisten päivä 9.7.2017 Sodankylä ja RovaniemiPuolustusvoimien Suomi 100 -juhlakiertue 2017 17.8.2017 RovaniemiJuhlallinen lipunlasku ja kenttähartaus kunnantalon edessä 23.8.2017 Sodankylä”Intti tutuksi”puolustusvoimien avoimet ovet 3.10.2017 Sodankylä ja Rovaniemi Kotiuttamisjuhla 12.9.2017 Sodankylä ja RovaniemiJääkäriprikaatin vuosipäivä (1.10.) 6.10.2017 SodankyläRovaniemen ilmatorjuntapatteriston perinnepäivä 24.11.2017 RovaniemiReserviläisten ylentämistilaisuus ja konsertti 4.12.2017 RovaniemiSuomi 100 vuotta, alueellinen Itsenäisyyspäivän juhla 6.12.2017 SodankyläKotiuttamisjuhla 13.12.2017 Sodankylä ja Rovaniemi

Urheilua

Hiihdon Sotilaiden Suomenmestaruuskilpailut 20.–23.3.2017 SodankyläJeesiön lenkki polkupyöräkilpailu 19.8.2017 Sodankylä

Alueraivaamiset

Tankavaara 7.–16.8.2017Pikku-Petsamo 25.–30.9.2017Misi 11.–28.9.2017

Panssarintorjuntalinja

Tälle linjalle nollaaminen ja tai-kinointi eivät kuulu, ja koska hiki säästää verta, joka päivä

on annettava kaikkensa. Koulut-tajamme ovat parasta A-luokkaa ja vaativat paljon, mikä on hyvä asia sillä se saa jokaisen tekemään hommat aina hieman paremmin.

Olemme pieni linja ja osittain myös tämän vuoksi meillä on erin-omainen ryhmähenki. Kaikki aut-tavat toisiaan, ketään ei jätetä jäl-

keen ja jos kaveri meinaa tippua, se vaikka kannetaan loppuun asti. Näiden 16 viikon aikana olemme-kin hitsautuneet yhteen niin että meistä on tullut kuin yksi iso ka-veriporukka, jossa kaikilla on sama yhteinen tavoite kirkkaana mieles-sä: tuhota vihollisen panssarivau-nut!

Panssarintorjuntalinjalla on tunnetusti vahva linjahonori se-kä useita omia perinteitä. Kenel-

lekään ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi, kuka määrää.

Vaikka lukuisat mehtäpäivät, loputtoman pitkiltä tuntuvat oh-jusvartiot tai asemaralli jalan ovat välillä hajottaneet, on linja anta-nut enemmän kuin se on ottanut. Panssarintorjuntalinja kasvattaa luonnetta ja samalla fyysinen kun-to sekä ongelmanratkaisu- ja pai-neensietokyky ovat kehittyneet. Ikimuistoisena mieleen ovat jää-neet myös esimerkiksi kovat kessit, apilakset ja ohjukset, joita olemme päässeet ampumaan.

Mikäli haluaa varusmiespalve-lukseltaan paljon haastetta niin henkisesti kuin fyysisestikin, itsen-sä ylittämistä sekä yksinkertaisesti tosi siistejä hommia, on panssarin-torjuntalinja oikea valinta!

PS: PST määrää

Panssaritorjuntalinjan oppilaat vasemmalta alkaen: Herkko Räisänen, Miska Makkonen, linjan priimus Tatu Oksman, Ardian Ramadani, Ville Kantola, Waltteri Takkula, Joonas Koivula, Sonja Pokka ja Riku Pyykkönen.

Jääkäriprikaatin tapahtumia 2017

Documents

Jääkäriprikaatin joukko-osastolehti 1/2017 · kurit ja potkukelkka löysivät paik-kansa varastosta. Nähtäväksi jää, onko niille käyttöä koko talvena. Sain toimia Jääkäriprikaatin