Juhani Kahelin

Aika palaa

3

©copyright Juhani KahelinKirja kerrallaan, Helsinki 2008

Kansi: Erno Reinikainen, Juhani Kahelin

ISBN 978-952-92-4066-1

www.essee.netwww.essee.wordpress.com

4

TIEDE * GLOBAALI * KIRJOITUS

TEATTERI * POLITIIKKA * TARINAT

Mitä havaitsemme 6Ympäristö virittää luovuuden 12

Akatemia tutkii valtaa 17Tiede kukoisti 21

Näin toimittava 23Ennakoimaton 27

Autiomaakulttuuri 32Sivistyksen globaali suunta 41

Muuttuuko kirjailijuus 43Säteilevä tyttö 52

Sateisella saarella 566Valtiorunot 58

Köyhälistöfinlandia 70

Temppeliaukio 73Alanko essehtiä 77Ironian päivä 83

Melkein kuva 92Kuka saa innovoida 100

Hallituksen johtoajatus 1133Vaalivisiot 118

Hallitusohjelman ontologia 1211Surrealismia politiikassa ja tieteessä 1266

Kullervon kujilla 132Metsän arkkitehtuuri 142Kasvattivat metsän 1467

Hiljaisuus 146Toiseus 150

Eduskunnan miehet 153

5

6

Mitä havaitsemme

Fysiikan hiukkaset, galaksit, kvasaarit, häivähdys kasvoilla, maiseman

yksityiskohta, hetkellinen väri - miten maailma meille näyttäytyy? Miten

havainnoimme maailmaa, sen liikuntoa? Mihin emme kiinnitä huomiota?

Mitä emme osaa tai välitä havaita? Olemmeko tietoisia havaintokykym-

me rajoista?

Kierrät maapallon toiselle laidalle, näet erilaisen taivaan, aurinko

paistaa väärästä suunnasta. Lähdet kadulla vikasuuntaan, kun kuvittelet

auringon olevan etelässä. Nouseeko se idästä vai lännestä? Mihin huo-

miosi kiinnittyy, kun et voi luottaa totunnaisuuksiin? Mitä tallennat ka-

meraasi? Mitä ajatuksia, mitä mielleyhtymiä sinussa herää? Totunnaisia

käsityksiä, ideologioita, myös tieteen totuuksia kannattaa välillä katsoa

nurin käännettyinä, vastasuunnasta, alhaalta ylös.

Miten maailmaa pitäisi tutkia? Suhteita tieteissä -paneelissa Tieteiden

talolla 10.11.2005 kosmologi vastasi: kannattaa tehdä pieniä kysymyksiä

suoraan luonnolle, etsiä hyvin määriteltyjä vastauksia pieniin kysymyk-

siin. Sitä kautta voivat aueta tiet myös suuriin kysymyksiin. Newton ha-

vainnoi omenan putoamisen kuuta katsellessaan. Panelisti Kari Enqvist ei

ymmärtänyt, mitä eroa on selittämisellä ja ymmärtämisellä. Marsin liik-

keen selittäminen on samalla sen ymmärtämistä, hän sanoi.

Suomen Tiedetoimittajain liiton jäseniä vieraili elokuussa 2005 pari

viikkoa Chilessä. Kuvauksellisesti antoisin oli Atacaman alue. Atacama

on kuivaa autiomaata, karuudessaankin se kertoo myös ihmisen histori-

7

asta. Kuivat tasangot, suolajärvet, tuulen ja hiekan muotoilemat kalliot,

hiekkavallit, kuollut salpietarikaupunki, maailman suurin avolouhos tuli-

pätseineen, hiljaiset ja höyryävät tulivuoret, taivaan sini, ylätasankojen

keltainen vyö ja päänsärky, jos vuorille nouset. Vuorilta löytyvät havain-

tokykymme uusimmat ulokkeet, valon lähteitä jäljittävä Paranal-vuoren

VLT-observatorio ja radioaaltoja peilaava Alma-teleskooppialue.

Kuvia ottaessasi havainnoit maailmaa suoraan, vaikkakin valikoiden.

Ehkäpä maailmaa kannattaakin havainnoida suoraan, ilman kehyksiä,

ilman ennakkoasetelmia, ilman meihin istutetun maailmankuvan, ajatte-

lutapojen, käsitysten ja käsitteiden, edes tieteen totuuksien ohjaavaa ja

rajaavaa vaikutusta. Havainnoida uteliaisuudesta, havaitsemisen, tutkimi-

sen ja keksimisen ilosta. Havaita ja ymmärtää maailmaa, ehkä se on elä-

misen mieli.

Kuvat, satunnaisesti tai taiten valitut virittävät ajatelmia ja mielikuvia.

Voit leikitellä, assosioida, limittää ja lomittaa kuvia, yhtä hyvin ajatuksia.

Poimi ja yhdistele tietopalasia, huomaa mustat aukot, tätä ei tiedetä. As-

sosioi, pohdiskele, astu rajojen yli, voit olla eksakti tai esseisti. Lue asia-

tekstiä ja nauti poetiikasta. Anna professorin pitää esitelmänsä, mene

kuuntelemaan seuraavaa, tiedä vaikka näkisi asian toisin.

Onko maailman tapahtumilla, universumin liikunnolla suunta? Onko

evoluutio ennustettavissa, kysyi Dawkins Helsingin yliopistolla syksyllä

2005. Miten elämänmuodot ja yhteiskunta kehittyy? Voiko vastata kuten

Dawkins: evoluutiolla on suunta mutta hauras. Aineiden kierrot, kulttuu-

rien ja yhteiskuntien kehitysurat, elämän liike, ihmisten kohtalot ovat

herkkää, polveilevaa, kääntyilevää. Ehkä myös sitkasta, siltä näyttää.

Fysiikka on perusta, tietyllä tapaa. Ei vain tieteenä vaan maailman

fysikaalisuutena. Aineet kiertävät. Olemme mekin aineiden kiertoa, syödä

ja juoda pitää. Diamond on kirjoissaan pohtinut mantereiden muotoja ja

selittänyt niistä lähtien muun muassa sen, miksi viitisensataa vuotta sitten

8

vanhan mantereen kulttuuri valtasi uuden mantereen kulttuurin eikä toi-

sinpäin. Diamondin analyysistä voi jatkaa syvemmälle, jos satunnaisuuk-

sia kaipaa. Jos virtaukset maapallon sulissa kerroksissa olisivat liikkuneet

toisin, jos olisivat puhkaisseet maapallon pintaan toisenmuotoiset mante-

reet, olisiko länsi valloittanut idän eikä itä länttä.

Aineiden liikunnot maapallolla, veden, ilman, ravinteiden, hiilen ja

muiden kierrot ovat herkkiä ja hauraita siinä missä ihmisen kulttuurit,

yhteiskunnat, terveys ja arjen käytännöt. Löytyisikö tästä sanomaa ihmi-

selle?

Kannattaa olla herkkä myös pienille yksityiskohdille, heikoille äänille.

Kannattaa asettua heikomman asemaan, myös hävinneen ja unohdetun

asemaan. Nuorta opastamme Chilen matkalla pyydettiin esittämään ka-

meroille Atacaman autiomaan alkuperäkulttuurien edustajaa tuhottujen

raunioiden äärellä. Hän vastasi: alkuperäasukkaan esittäminen on minulle

suuri kunnia.

Ihmisen omaksumalla tiedolla ja maailmankuvilla on ikävä taipumus

jähmettyä ja jähmettymisen myötä muuttua pakonomaiseksi. Maailman

liikunto saa yhden suunnan, joka selitetään ainoaksi oikeaksi, ainoaksi

mahdolliseksi, paremmaksi, ylemmäksi, edistyneemmäksi, voittoon ja

tuhoamiseen oikeutetuksi. Talouden on kasvettava, demokratian on voi-

tettava, tiede kertoo mitä on todellisuus ja totuus, totuudenkaltaisuus, näin

rehtorit ja professorit meille opettavat yliopiston juhlasalissa. Valistuksen

arvot ovat saaneet uuden nimen: sivistys on vaihtunut demokratiaan, kir-

joitti Lauri Tähtinen (HS 12.11.2005). On luotu maailmanhistorian tuhoi-

simmat sotakoneistot. Demokratia on monivivahteinen draama, jota ei

pidä sokealla ylistämisellä alistaa tragediaksi.

Keskiajan lopulla, 1400-luvulla vallattiin Espanjan niemi pala palalta

islaminuskoisilta. Valloittamisen, voittamisen ja oikeassa olemisen aalto

etsi uusia teitä. Paine löysi tiensä merille ja merien taakse, intiaan, ameri-

9

koihin. Sinne lähtivät rikkauksia hakemaan ne, jotka eivät olleet ehtineet

valloituksiin mukaan Iberian niemimaalla. Alempiarvoisten tuhoaminen

oli edistystä ja hupia. Alkuperäihmisten asumukset, viljelykset ja kulttuu-

ri tuhottiin toinen toisensa jälkeen. Nyt luemme lehdestä, että alkuperä-

asukkaat kokoontuvat vaatimaan sellutehdashankkeen pysäyttämistä Uru-

guayssa. Jos maailman tapahtumilla on suunta, niin mikä se siis on?

Chilen valkoinen kulta, salpietarikaivannot ja kylät kukoistivat runsaat

satakunta vuotta. Tiede, synteettinen nitraatti, teki niistä lopun. Oliko näin

tapahtuva? Pakenivatko ihmiset hökkelikyliin kaupunkien liepeille kuten

eukalyptusviljelmien tieltä tänä päivänä? Millainen tiede, missä mielessä

tiede, miten hyödynnetty tiede on edistystä?

Chilessä on aikamme suurin maahaava. Codelcon avolouhos Calamas-

sa kaivaa ja polttaa kuparin irti maasta. Kuparin ostaa Kiina, rakentaak-

seen modernin kulttuurin kennostoja läntisen maailman tyyliin. Tuhoutu-

koon maaseutu, toisenlaiset elämänmuodot, tuhoutukoon virtaavat vesis-

töt, metsät, maat ja meret, niin Kiinassa kuin muuallakin. Chilen ulkomi-

nisteri kävi syksyllä 2005 Suomessa. Jaamme arvot USAn kanssa, vapaa-

kaupan ja demokratian, ministeri kertoi. Bushin rinnalla Chile astuu Ame-

rikan vapaakauppa-alueen pystyttämiseksi, ei yhdy naapuriensa rinta-

maan.

(2005)

10

Aineen olomuodot, kulttuurin muodonannot, katoavaa?

Liike, energia, uudet haasteet, uusi polvi

suunta, määränpää?

11

Aineen arvoitus, kerros kerrokselta

hiukkasten sisimpään, aineen synty

- tutkijan konstruktio?

pimeä aine, pimeä energia, painovoima-aallot

universumin loppunäytös?

(Fysiikan laitoksen sisääntulo, Kööpenhaminan yliopisto)

12

Millainen ympäristö virittää luovuutta

Millainen ympäristö ruokkii mielikuvitusta, älyn leikkiä, tekemisen rie-

mua, taidetta? Kiehtova luonnonympäristö? Yhteiskunnan sosiaalinen

rakentuminen, vuorovaikutus? Onko innovoiva ympäristö luotavissa?

Kulttuurien kehityskulkuja pohditaan mm. kirjoissa Verkottunut ih-

miskunta (McNeill) sekä Tykit, taudit ja teräs (Diamond). Aineksia ky-

symysten pohdintaan antoi myös tiedetoimittajien matka Tanskanmaalle

keväällä 2006, hetkellä jolloin lordi nauratti Eurooppaa. Kuka naurattaisi

tieteen maailmaa?

Tanskanmaalla kuulimme esitelmiä Nils Bohr –instituutissa, yliopis-

ton fysiikan laitoksella, kävimme tiedeministeriössä, Pohjoismaiden mi-

nisterineuvostossa, mediahautomoissa, Louisianan taidemuseossa, Karen

Blixen -museossa, ennen kaikkea Tyko Brahen jäljillä Venin saarella.

Purjehdimme Kööpenhaminasta länteen tunnin tai pari. Maata ja

merta pitkin. Sama saari Ven, sama salmi, sama meri on edessämme ain,

vastapäätä häämöttää Ruotsi. Valoa, avaruutta, maata, merta, tuulta ja

tyyntä, pohjolan taivas, meritie itään ja länteen, luonnon suloa ja uhoa.

Tässä maisemassa ovat innoittuneet Brahe, Blixen, Louisianan museon

ideoija, aineen syvyyksien tutkijat yliopistolla. Olisitpa syntynyt suoma-

laisten korpien ääreen, saisitko yhtä vauhdikkaan potkun ajatuksillesi?

Salmien maisemaa katsoessa mieleen tuli tiedetoimittajien matka

Egyptiin vuosia aiemmin. Jyrkät vastakohdat, erämaan polttava hiekka ja

viheriöivä maa vieri vieressä. Veden virta vie alas, tuuli kantaa ylös. Nii-

13

lin vesi nousee ja laskee rytmissä. Aurinko kaartaa taivaan poikki. Valo ja

varjo, taivas ja maa, elämä ja tuoni, myötävirta ja vastavirta, kuuma ja

kylmä, hetki ja ikuisuus, vastakohdat syleilevät sinua joka puolelta. Mie-

likuvituksesi karkaa käsistäsi. Pohdit olioiden ja tapahtumien leikkiä.

Varjon avulla mittaat maapallon ympäryksen. Vuosituhantinen kulttuuri

laskuineen ja nousuineen syntyy synnyttämättä.

Tai menepä Ateenaan. Joka hetki silmäsi kantaa lähelle ja kauas, kuk-

kulalta laaksoon ja laaksosta kukkulalle, huipulta toiselle, vuorille, me-

relle. Kukkulat kylpevät valossa. Mikä on tämän ja tuon huipun etäisyys,

entä rinteen kaltevuus, miksi varjo kulkee näin, miksi taivaan tähdet

kiertävät noin. Mielesi luo viivoja, syntyy kulmia, lukuja, suhteita, kuvi-

oita, kolmioita, periaatteita, aksioomia, sääntöjä. Kas, kädessäsi on geo-

metriaa, annos astronomiaa, palatsien rakentamisen oppeja, yhteiskunnan

ja valtion periaatteita.

Ei Louisianan taidemuseotakaan ollut annettuna olemassa. Jonkun piti

saada idea, kehitellä sitä. Tuoda yhteen taide, arkkitehtuuri ja luonto,

avata se kaiken kansan kulkevaksi. Maataiteilija Serra loi museolle teok-

sen, mitä kautta astua varjosta valoon. Avaruus, valo, valon ja varjon

leikki – eikö tämän problematiikan ympärillä askartele tiede ja taide.

Elämä.

Venin saarella Tapio Markkanen kertoi meille, kuinka Tyko Brahe

lähestyi häntä askarruttaneita ihmeitä. Tyko ei aloittanut suurista filosofi-

oista. Hän halusi havainnoida, kehitellä laitteita, kirjata muistiin, laskea,

laatia taulukoita, tehdä laskelmista päätelmiä. Miksi Marsin rata ei ole

sellainen kuin sen oppien mukaan piti olla? Tyko valitsi pienen yksi-

löidyn ongelman. Vastaavaa metodiikkaa markkinoi Kari Enqvist Suh-

teita tieteessä -seminaarissa syksyllä 2005.

14

Voiko Brahen ja Enqvistin metodiikkaa soveltaa yhteiskuntaan, kult-

tuuriin ja politiikkaan? Millaisiin kysymyksiin, tutkimusasetelmiin ja

metodologioihin päädyttäisiin?

Tanskan matkalla kuulimme valtion strategioita siitä, kuinka Tanskaan

luodaan maailmanluokan yliopistoja. Maan hallitus oli julkaissut sikäläi-

sen globalisaatiostrategian, jolla Tanska pelastaa itsensä. Ensi kerran vuo-

sikymmeniin kansa oli kuitenkin marssinut kaduille osoittamaan mieltään

hallituksen strategiaa vastaan.

Täällä Suomessa on kuultu vastaavanlaisia strategioita. Akatemia ja

Tekes yhdistivät energiansa luoden FinnSight -raportin. Mitä ovat tieteen,

talouden ja yhteiskunnan seuraavat innovaatiot. Julkistamistilaisuudessa

joku yleisön joukosta, ministeriön virkamies, luonnehti Suomen strategiaa

"ahneen luokan tarpeeksi varmistaa tulevaisuutensa".

Globalisaatio- ja innovaatiostrategiat lähtevät yleisistä opeista ja filo-

sofioista, makrotaloustieteen malleista, ekonomistien kehitysteorioista,

vallitsevista tieteen, talouden ja yhteiskunnan rakenteista, jotka edustavat

(ajatellaan edustavan) huippua. Voisiko lähestymistapaa elävöittää tai

korvata Brahen ja Enqvistin opeilla: havainnoida suoraan, kehitellä uusia

laitteita (käsitteitä, näkökulmia), panna merkille pienet ristiriitaisuudet,

laskeutua pienten kysymysten tasolle. Yrittää havaita ja ajatella asioita

suoraan, ohi vallitsevain teoriain, instituutioiden, akatemiain. Mennä

lehtoon kuten Platon. Astua kansanjoukkoon, kadulle, tehdä matalaa tut-

kimusta. Tyko Brahe kaivautui maahan, ettei tuulet heiluta havaintolait-

teita. Tykon kuopassa mekin kävimme, oli hauskaa. Onko huipulla alka-

nut tuulla liikaa? Ovatko hallitukset, akatemiat ja tekesit alkaneet toistaa

samaa jargonia, josta ihmiskunta ei paljon viisastu?

Huippututkimusideologioissa on urautuneisuutta, kuivettuneisuutta.

Euroviisuissa kansat valitsevat mörön. Tieteen ja taiteen sulautuma on

ollut tulollaan pitkään. Taide hakeutuu lähelle ihmisen kokemusta, ha-

15

vaintoja. Ellei sitten ajaudu, kuten Kiasmassa näyttää (2006), Sanoman ja

Vattenfallin viestinviejäksi.

Tarvitaan irtautumista, dialogia, dialogista filosofiaa. On avauduttava

vastakohdille. Ei ole valoa ilman varjoa. Pitäisikö perustaa maallikkojen

akatemia? Tiedetoimittajat voisivat toimia inspiroivana väliaskelmana

kansan, kansalaisten, akateemisen maailman, taiteen ja tieteen maailmo-

jen välissä. Ei vain viestiä tyhmemmille.

Eivätkö tiedetoimittajat havaitse, että tähän maahan luodaan - kaiken

lisäksi - suoritusyhteiskuntaa? Suoritusyhteiskunta, suorituspalkkaajat, on

mielikuvituksen sammuttamista, lokerointia, urauttamista, typistämistä,

leikkaamista. Eratosthenes ei suostunut suorittajaksi, hän mittaili, laskes-

keli varjojen pituuksia, kertoi maapallon koon.

(Tiedetoimittaja 2/2006)

16

Varjosta valoon

universumilla oli

pimeä kautensa

meri kumpuaa valossa.

17

Akatemia tutkii valtaa, kerrotaan

Suomen Akatemia tutkii valtaa. VALTA-tutkimusohjelma jatkuu vuoteen

2010. Rahaa ohjelman hankkeille on vuonna 2006 myönnetty 6,5 miljoo-

naa euroa.

Tutkimusohjelman hankkeet akatemian nettisivujen mukaan:

Johtajuus, valta ja pelko.

Valtaeliitit ja vallan käsitteet: suomalaisen markkinaregiimin

hallinta.

Monimuotoisuus ja valta sukupuolittuneissa organisaatioissa:

Työpaikat ja sukupuolten välinen tasa-arvo.

Valta Suomen metsä- ja luonnonsuojelupolitiikassa kansalaisten

mieltämänä: poliittisen psykologian sovellus.

Medborgarmakt i representativ demokrati.

Kilpailuyhteiskunnan hallinta – suomalainen markkinavalta ver-

tailevasta näkökulmasta: Poliittiset instituutiot.

Medier, medborgarskap och maktens kretser.

Valtaa haastamassa: etnisten ja kansallisten vähemmistöjen tasa-

arvo, moninaisuus ja integraatio Suomessa.

Tieto/valta kaupunkikehityksessä

Eläkejärjestelmä ja valta (ETLA).

Kulttuurin valta ja hyväksynnän tuottaminen.

Suomalaisen sukupuolivallan järjestykset. Tutkimus oikeudesta,

politiikasta ja monitasoisesta hallinnasta.

Kilpailun voittokulku: Sääntelyn purkaminen ja institutionaali-

nen muutos Suomen taloudessa, 1960-2005.

Valta, ylikansalliset hallintajärjestelmät ja yliopiston uusi johta-

mistapa Suomessa.

18

Suomalaisen energiapolitiikan hallinta: Julkisesta kontrollista ja

sääntelystä markkinaperusteiseen valtaan?

Strategiset käytänteet. Kätkeytyneet sukupuolihistoriat Suomessa

1880-2005.

Euroopan Unioni kansainvälisenä toimijana: EU:n ulkosuhteet

pienen jäsenmaan näkökulmasta.

Julkinen talous, taloudellinen valta ja tulonjako.

Voimakentillä: Naiset vallan ja tiedon ammatillisissa verkostois-

sa 1900-luvun Suomessa.

Oikeuden ja vallan muutokset Suomessa.

Valtarakenteiden pysyvyys Suomessa 1660-2005 (ETLA).

Hankeluettelon selailu luo vaikutelman, että tutkimusohjelma on -

lievästi sanoen - myötäsukainen vallitseville valtakäytännöille, selittelee

ja puolustaa niiden oikeellisuutta.

Katsokaa sanoja: markkinaregiimin hallinta, kilpailuyhteiskunnan

hallinta, markkinavalta, hallintajärjestelmät, energiapolitiikan hallinta,

markkinaperusteinen valta, valtarakenteiden pysyvyys, kilpailun voitto-

kulku, uusi johtamistapa, kaupunkikehitys (tekninen näkökulma), eläke-

järjestelmä (tekijänä elinkeinoelämän laitos) ja tietenkin sukupuoli (neljä

kertaa).

Hallinta, hallinta, hallinta. Siinä tieteellisen laadun varmistajien eli

Akatemian tiedonintressi. Meitä on hallittava, olkaamme kiitollisia. Oliko

professori Kyösti Pekonen, joka valtio-opin käsitteitä pohtivassa kirjassa

Käsitteet liikkeessä analysoi sanan ‘hallinta’ käyttöä.

Meidät pakotetaan maksamaan veroa Suomen valtiolle. Akatemian

kautta valtio kierrättää rahaa vallan keskukselle, Elinkeinoelämän tutki-

muslaitokselle (ETLA). Verorahoilla ETLA tutkii valtarakenteiden pysy-

vyyttä Suomessa 350 vuoden jaksolla. Rahoitusasetelma kuvaa valtaa

19

Suomessa nasevammin kuin tutkimusohjelman kaikki tutkimustulokset

yhteensä. Pitääkö meidän maksaa veroa sen takia, että vallanhaltija, elin-

keinoelämä tutkii valtion rahalla valtarakenteen pysyvyyttä? Ironian

huippu.

Löytyykö Akatemian sivuilta tietoa hylätyistä hakemuksista? Eli mikä

on tiedepolitiikan läpinäkyvyys? On tutkittava, millaista valtaa käytetään

tiede- ja tutkimuspolitiikan nimissä ja sisällä.

Mihin unohtui korruptiotutkimus, Suomen Akatemia:

Puoluetuki on 90 000 euroa / edustaja / vuosi, lisäksi mitä erilai-

simmat piilotuet. Tukien myötä Suomen puoluelaitos on kym-

menien vuosien kuluessa piilevästi korruptoitunut. Puolueet ho-

kevat niille syötettyä käsitteistöä, taloudellisen kasvun ehdotto-

muutta, taloustieteen käsitteitä. Yhdenmukaistettua tietomuotoa.

Valtion kautta pidetään pystyssä ay-liikettä: jäsenmaksun vähen-

nysoikeus.

Suomen sosiaali- ja terveysjärjestökenttä on hienoviritteisen oh-

jailun piirissä. Järjestöistä muotoutuu anelijoita. Saatujen avus-

tusten elähdyttäminä ne alkavat toimia valtion mainostoimistona,

levittää tietoa valtion strategioista.

Ihmisiin sisäistyvää ohjailua pidetään yllä taiteen kentässä, tie-

teen kentässä, tiedon julkistamisessa ja monessa muussa (apura-

hojen näyttävä jakelu, valtion palkinnot).

Suomen julkishallinnon uusi palkkausjärjestelmä (upj) on ole-

mukseltaan korruptoiva. Huikeilla palkoilla valikoidaan ja suo-

peutetaan 'esimiehet'. 'Esimiehet' pisteyttävät ihmisiä kuin kisso-

ja. Ymmärrä työsi oikein, niin saat rahaa. Miten menettely eroaa

korruptiosta?

Työeläkejärjestelmä betonoi tuloerot. Mitä valtaa ETLA löytää

työeläkejärjestelmästä?

20

Nämä olivat esimerkkejä korruptiojuonteista. Korruption ohella Vanhasen

ja Kataisen “‘kannustavuus” ansaitsisi tutkimusohjelman. Akatemialta

sellaista ei kannata odottaa.

Urho Kekkonen lakkautti Vanhan Akatemian. Teki hyvän teon. Olisi-

ko aika lakkauttaa nykyinen Akatemia? Jo sinänsä se, että valtion virasto

ohjailee tiedettä, on käsittämätön, kestämätön lähtökohta. Miten tieteen ja

valtion suhde on historian kuluessa vaihdellut (paavi, keisari, valtakun-

nankansleri, keskuskomitean pääsihteeri, mikä milloinkin)? Mitä kulloi-

sestakin suhteesta on seurannut. Tuomas Akvinolainen kannettiin ulos

Pariisin yliopiston portista. Tänä päivänä valtio räpsii lakeja milloin mis-

täkin yliopiston tehtävästä. Mitä tekevät yliopistojen johtajat: hierovat

käsiään, rahan kiilto silmissä. Korruptiota tämäkin. Hyvästi yliopistot.

Kukoistakoon blogit ja Wikipedia, ei ole tieteellisen laadun varmistajia.

Kun tieteen vapaus on perustuslain mukaan turvattu, niin mikä valta

oikeuttaa valtion säätelemään tieteen kehitystä ohjailevia lakeja, sopi-

maan tulossopimuksia, lahjoittamaan yliopistolaitoksen elinkeinoelämän

käyttöön. Eikö tämä valtaongelma juolahtanut Suomen Akatemian mie-

leen, kun se jakeli rahaa valtatutkimushankkeille?

VALTA-tutkimusohjelma luo yhteiskunnan valtarakenteille tieteen sila-

uksen.

(Kirjoitettu 2007, ennen 2008 vaalirahoitus- ja korruptiokeskustelua)

21

Tiede kukoisti Ateenassa ja turhautuu Suomessa

Kirjassa Mare Nostrum, länsimaisen kulttuurin juurilla Jaakko Hämeen-

Anttila kertoo, miksi tiede kukoisti antiikin Ateenassa:

Kreikkalaiset eivät olleet vanhojen kaavojen sitomia. He tarkastelivat

saamaansa tietoa uudesta näkökulmasta. Tieteen kukoistukseen vaikutti

myös tiedon demokratisoituminen. Kirjoitusjärjestelmä oli jokaisen

hallittavissa. Papyrus mahdollisti laajojenkin tutkielmien kirjoittami-

sen. Koulutusjärjestelmä ei ollut temppeliin ja hoviin sidottu. Kreikka-

laisilla ei ollut ylhäältä tulevaa painetta sille, että tieteen ja tutkimuk-

sen olisi täytynyt olla yhteiskuntaa hyödyttävää ja valtarakennelmien

päättämien arvostusten mukaista. Ajattelijoilta ei odotettu sovellutus-

kehittelyä. Niinpä he löysivät aluksi tarpeettomiltakin näyttäviä uusia

teorioita, joiden varaan lopulta koko länsimainen sivistys rakentuu.

Kreikkalaiset tekivät tieteestä vapaata ja loivat kunnioituksen yleisiä

teorioita kohtaan.

2000 vuotta myöhemmin hallitus Suomessa:

Yliopistouudistuksen kärkihanke on innovaatioyliopisto, jonka tavoit-

teena on uusien tuotteiden, palvelujen ja toimintatapojen saaminen no-

peammin koko yhteiskunnan ja työelämän hyödynnettäväksi (Katainen).

Sektoritutkimuksen tutkimushankkeet ja ohjelmat alkavat hahmottua ti-

laaja-tuottajamallin mukaisesti. Innovaatiostrategian avulla tehoste-

taan tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamista kysyntälähtöisesti.

(Hallituksen strategia-asiakirja 2007.

22

Tieteen luonnetta ja syntyä koskeva ajattelu on kääntynyt nurinniskoin

kahdessa vuosituhannessa. Onko syytä puhua tieteestä enää?

TKK:n hallitukseen on 1.1.2008 alkaen valittu jäseniksi Kone Oy:n

pääjohtaja, UPM:n toimitusjohtaja, varajäseniksi Nokian ja Metson joh-

tajat. Tämä elin päättää korkeakoulun strategiat, opiskelijaperusteet,

suunnitelmat ja nimittää professorit.

Teknillinen korkeakoulu on tosiasiallisesti elinkeinoelämän sisäinen

laitos jo 2008. Innovaatioyliopiston pääomaan 500 miljoonaa euroa vero-

varoja kansalta. Onko oikein käyttää kansakunnan varoja elinkeinoelä-

män laitoksiin? Eikö ihmisillä ole oikeus omaan tekniikan tieteeseen ja

koulutukseen?

Tieteen teon mielekkyys on katoamassa yliopistoista. Ympyrä on sul-

keutumassa. Tiede ja tekniikka alkoivat vapaiden ja vauraiden miesten

harrastuksena. Kohta tieteeseen ja politiikkaan on aikaa ja varaa enää

rikkailla ja riippumattomilla, sanovat Peltola ja Tuikka.

Onko aika palata ateenalaiseen tiedon demokratiaan? Irtautua hovista

ja temppelistä. Kehitellä tarpeettomilta näyttäviä teorioita. Emme välitä

kehityskeskusteluista. Kansalaistietämys, sivistys, oppivuus.

Jospa tiede virkoaa rajoiltaan käsin, yhteiskunnasta. Jättäkää yliopis-

tot, tekesit, sitrat ja akatemiat. Kävelkää ulos kuten Platon. Yliopistot

syntyivät alun perin syrjäytyneiden yhteenliittyminä? On uuden kierrok-

sen aika.

Lähteet:Hallituksen strategia -asiakirja 5.12.2007.

Hämeen-Anttila, Jaakko. Mare Nostrum - länsimaisen kulttuurin juurilla.

Katainen, Jyrki. vakausohjelman esittely eduskunnassa 17.12.2007.

Peltola, Jari ja Tuikka, Timo J. Tieteen teon mielekkyys katoamassa yliopis-

toista. HS 13.12.2007.

23

Näin toimittava

Elämme aatteettomuuden aikaa, näin sanotaan. Opit eivät kosketa. Todel-

lisuuskuvaa esittää, taloustiede, ekonomismi, liberalismi, utilitarismi,

lyhyen kantaman tietämys.

Vuonna 1999 saatiin suomeksi pieni kirjanen Ihmisen arvokkuudesta.

Se sisältää renessanssiaikana 1400-luvulla eläneen ja kolmikymppisenä

kuolleen Picon puolustuspuheen sekä teoksen suomentajan Tapio Marti-

kaisen johdannon.

Ehkäpä Pico, jos kukaan, sopii esikuvaksi aatteettomuudesta ja pin-

nallisuudesta kärsivälle ajallemme. Pico oli aatteiden ja tiedon räjähtävä

supernova. Picon elämä oli leimahdus, jonka tähtitaivaalle sinkoama ai-

nes levittäytyy supernovan tavoin halki avaruuden.

Kirjan johdannossa Tapio Martikainen kertoo Picon elinympäristöstä

ja ajasta. Pohjois-Italia oli oppineisuuteen ja aatteiden pohdintaan suun-

tautumiselle otollinen. Pohjois-Italiaan oli muodostunut itsenäisten yli-

opistojen verkosto. Firenzessä toimi 1400-luvulla platonilainen akatemia,

oppineiden keskustelupiiri. Sen ylevään henkeen kuului maailman ta-

voitteleminen taiteen ja filosofian avulla. San Marcon luostariin luotiin

laaja kirjasto, joka oli kaupunkilaisten käytössä.

Tiedonnälkää täyttääkseen Pico vaelsi Italian yliopistoissa ja Pariisis-

sa. Hän oli oppinut kirjojen keräilijä ja tiedon systematisoija. Firenzessä

hän astui sisään platonilaiseen akatemiaan. Platonin esikuvan mukaan

akatemiassa etsittiin kauneutta, totuutta ja oikeudenmukaisuutta.

24

Martikainen luonnehtii Picoa kaikenlaisen tiedon ennakkoluulotto-

maksi systematisoijaksi. Hän pursusi aatteita. Kirjakopioita hankkimalla

hän loi oman kirjaston. Vuonna 1486 hän laati 900 teesin kokoelman,

jossa hän yhdisteli eri oppisuuntia ja opinkappaleita. Teesejä laatiessaan

Picolla oli tarkoitus luoda filosofian rauha saattamalla sopusointuun eri

ajattelijoiden tosiasiaväitteitä. Haasteena oli sovittaa yhteen mm. Platonin

ja Aristoteleen filosofiat. Martikainen toteaa, että Picon teesejä ja niiden

puolustamiseksi kirjoitettua puhetta voidaan pitää renessanssin ohjelma-

julistuksena. Hieman yli 20-vuotiaana Pico loi renessanssin ihmiskuvan

synteesin, joka on yksi sivistyshistorian ansiokkaimpia saavutuksia.

Picon tarkoitus oli kutsua maanosan oppineet Roomaan keskustele-

maan teeseistä. Kirkko ja paavi näki teeseissä kuitenkin kerettiläisyyttä ja

Pico joutui pakenemaan Ranskaan. Oppineiden kokous jäi pitämättä.

Puolustuspuheessaan Pico esittelee ihmisen vapautta ja ainutkertai-

suutta ylistävää maailmankuvaa. Ihmisellä ei ole valmiiksi annettua elä-

mäntehtävää, hänen on itse löydettävä oleminen ja sen mieli. Siis mieli, ei

ammattia, ei työmarkkinalokeroa.

Antiikista juontui teema mikro- ja makrokosmoksen, ihmisen ja maa-

ilman vastaavuudesta. Ihmisellä, meillä, on mahdollisuus tutkia kaikkeu-

den luonnetta. Silmillämme voimme katsoa kiertoliikkeitä taivaalla ja

soveltaa niitä itsessämme tapahtuvan ajattelun liikkeisiin, jotka ovat su-

kua taivaan liikkeille. Picon ihmisihanne on mietiskelyyn taipuva. Todel-

lisuus on pohjimmiltaan henkistä. Tämä ei merkitse maailman hylkää-

mistä, vaan ihmiskuvaan kuuluvat myös aristoteliset poliittiset hyveet.

Intohimot kesytetään moraalifilosofialla. Dialektiikka rauhoittaa jär-

jen, joka on seonnut ja ahdistunut retoriikan ja syllogismien sirkuksessa.

Luonnonfilosofia tuo rauhan mielipidesotiin ja kiistoihin. Pico halusi

luoda julkista tieteellistä keskustelua. Hän tuomitsi saarnaajat, joiden

25

mielestä filosofiaa ei tarvita, koska filosofeille ei ole järjestetty palkkaa

tai korvausta. Totuus ansaitsee tulla etsityksi vain sen itsensä vuoksi.

Pico ei asettanut yhtä oppia toisen yläpuolelle, vaan näki kaikkien

oppijärjestelmien sisältävän jalokiviä. En halua esittää vain yhden koulu-

kunnan oppeja, vaan kaikkia oppeja, jotta monien hyvien näkemysten

vertailulla ja keskustelulla filosofian moninaisuudesta totuuden tuli va-

laisisi sielujamme. Olen tietääkseni ensimmäisenä moniin vuosisatoihin

tuonut platonismin julkisen keskustelun arvioitavaksi. Ja mitä järkeä olisi

käsitellä toisten mielipiteitä, ellemme toisi esiin joitakin omia luomuksi-

amme. On kunniatonta osoittaa viisautensa vain muistikirjansa avulla. En

ole tyytynyt vain sovittamaan tavanomaisiin oppeihin tietoa eri opeista

vaan olen tuonut esille väittelyä varten teesejä, joita olen itse tutkinut ja

suunnitellut.

Pico yritti uudistaa katolisuutta ja kirkkoa älyllisen oppineisuuden

kautta. Hänet tuomittiin ja karkotettiin. Sittemmin Luther kävi kirkon

kimppuun kansanomaisemmin, ei niinkään oppineisuudesta käsin. Tästä-

kö johtui, että hänen ympärilleen syntyi käytännön uudistusliike. Kertoo-

ko tämä jotain tämän päivän kirkosta? Suuntautuuko kirkollinen harrastus

tietämyksen ja viisauden kysymyksiin, tuskin?

Maailmankuvasirkus ahdistaa elämistä tänään kuten skolastiikka aika-

naan. Älyllistä ilmapiiriä johdatteleva media on vuosikaudet ja vuosi-

kymmenet levittänyt postmodernin sanomaa, josta useimmille jää epätie-

toinen, alistunut mielentila. He, median haltijat julistavat aatteettomuu-

den, historiattomuuden, alkuperän kuoleman sanomaa. Ihmiselle tarjotaan

pirstoutuneita rooleja - kuluttajaa, palkansaajaa, äänestäjää, joutoväkeä,

milloin mitäkin - niin että koherenttia elämännäkemystä ei voi syntyä.

Tiede on lokeroitunut ja lokeroiden haltijat varjelevat omia reviirejään.

Valtioiden johtajat käyvät sotia ja jahtaavat terroristeiksi kutsumiaan.

Tiedon, opin, viisauden kehittely ei istu heille.

26

Kenelle, missä ja miten olisi mahdollista Picon kaltainen toiminta tänä

päivänä? Ihmiset ohjataan ja pakotetaan pienestä alkaen lokeroihin, etsi-

tään kadonneet, ammatillistetaan, työmarkkinaistetaan, ajankäyttö sään-

nellään, ajattelu ja työ typistetään rutiinien hoiteluksi. Niissä, pikkurutii-

neissa, ammateissa on oltava suorittava, tehokas, tuloksekas. Mutta älä

kysy, mihin sillä kaikella pyritään ja mihin kaikki ohjautuu. Istu paikalla-

si ja tee, suorita. Elämä, työ, ajankäyttö, ajatukset - kaikki on mekanisoi-

tu. Filosointi tai maailmankaikkeuden pohdiskelu ei mahdu kuvaan.

Miten Pico ratkaisi ongelman? Hän hakeutui oppineiden keskustelu-

piiriin, platonilaiseen akatemiaan, kiersi yliopistoja, keräsi kirjoja, loi

oman kirjaston, mietiskeli, systematisoi tietoa, tutki aatteita, laati teesejä

ja synteesejä, kutsui koolle oppineiden kokouksen, kirjoitti puolustuspu-

heen kirkkoa vastaan, ei antanut periksi eikä alistunut. Näin meidänkin

pitää toimia. Internet ja keskinäiskommunikaatio antavat uusia mahdolli-

suuksia. Renessanssi, ala.

(2002)

27

Ennakoimaton

Ivar Ekelandin kirja Ennakoimattoman matematiikka avaa nykyhetken

ideologioita, tiedon lukkiumia, ajattelun kangistumia.

Kirjan perusteemana ovat tieteeseen kerta kerralta pesiytyvät pakko-

mielteiset kuvat ja ajattelun lukkiintumat. Niistä kehittyy ajattelun tukok-

sia, jotka pysäyttävät tieteen kehityksen jopa vuosisadoiksi. Esimerkkinä

Ekeland käyttää tähtitiedettä hallinnutta ympyrän ja tasaisen ympyräliik-

keen pakkomiellettä planeettain liikkeen tutkimisessa. Ennen Kepleriä

planeettain liikkeen ongelma nähtiin väärin, edeltäjien silmien kautta.

Mieliin oli iskostunut ympyrä ja tasainen ympyräliike. Vaihtoehdolle ei

ollut tilaa. Tähtitieteilijät torjuivat tahattomasti oikean ratkaisun. He oli-

vat juuttuneet keskelle taikaympyrää, jonka sisältä he etsivät olematonta

ratkaisua. Kepler mursi tämän ympyrän ja löysi sen ulkopuolella käyttä-

mättöminä viruvat välineet.

1800-luvun tieteen Ekeland näkee uutena uskontona. Tuli tavaksi se-

littää asioita ymmärtämättä niitä. Matematiikkansa avulla tiedemiehet

uskoivat lähestyvänsä sekä aikojen alkua että loppua. Tältä ajalta on pe-

räisin juopa tieteellisen ajattelun ja luonnollisen intuition välillä, kvanti-

tatiivisen laskemisen ja kvalitatiivisen ymmärtämisen välillä. Mitä veto-

voima on? Mitä on massa? Haastavia kysymyksiä edelleen.

Opetus on tradition perillinen. Matematiikassa esitetään vain se, mikä

osataan tehdä ja mitä on paljon käytetty. Hämärät kohdat ja hankalat tosi-

asiat sivuutetaan hiljaisuudessa. Kriittiseen analyysiin ei hevin ryhdytä.

Tutkija kasvattaa mieluummin totunnaisten esimerkkien varastoa ja näin

vahvistaa vallalla olevaa ideologiaa. Teknikoita on paljon, mutta harvi-

naisia ovat luovat kyvyt, jotka pystyvät uudistamaan ajattelua, poikkea-

28

maan tutuilta poluilta. Valtavirran mukana on helppo kulkea, syvälliset ja

vaikeat ongelmat eivät houkuttele ammattijulkaisijoita.

Tiedemiesten tulisi levittää tietoa yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin ja

kannustaa aikalaisiaan mietiskelemään maailmaa ja itseään. Tekijä sanoo

suunnitelleensa kirjaa, jossa kertoisi uusien ajatusten tuomasta vallanku-

mouksesta tieteeseen ja käsitykseemme tiedosta. Hän pyrkii esittämään

muutamina välähdyksinä ne matemaattiset näkymät, joille moderni tiede

perustuu.

Monet perustavat kysymykset jäivät vastausta vaille Newtonin ajoista

asti. Maan kiertorata? Aurinkokunnan pysyvyyden probleema.

Ns. leipurin muunnoksella alkuperä ja lähtökohta terävöitetään vaihe

vaiheelta, tuodaan näkyväksi. Menneisyys ja tulevaisuus sisältyvät nyky-

hetkeen. Havainnoitava ilmiö, ennen terävöitystä, vaikuttaa epäsäännölli-

sen satunnaiselta. Moderni versio Platonin luolamyytistä. Jos determinis-

tisestä ilmiöstä on saatavissa vain osittaista tietoa, se vaikuttaa satunnai-

selta.

Satunnainen luonne perustuu siihen, että käytettävissä oleva tieto on

tarkka, mutta epätäydellinen. Osa informaatiosta on pimennossa. Jos glo-

baalista todellisuudesta eristetään osajoukko, jota havaitaan ja kuvaillaan,

deterministinen kokonaisuus on vaarassa muuttua satunnaiseksi projekti-

oksi. Mikäli totuus on olemassa, se on kätketty syvälle. Tiedemiehen ja

kirjailijan tehtävä on löytää valkokankaita, joille edes osatotuuksia voi-

daan projisoida. Tieteen tulokset eivät tuo näkyviin todellisuutta sellaise-

naan.

Fysiikan oikea kenttä on koko maailmankaikkeus. Vain sen puitteissa

on saatavissa riittävästi informaatiota fysiikan lakien eksaktiksi varmen-

tamiseksi. Käytännössä meidän on ollut pakko leikata siitä irti osasystee-

mejä. Osasta informaatiota on tietoisesti luovuttu. Palataan luolaan. Osit-

29

tain pimennetty informaatio voi muuntaa deterministisen ilmiön täysin

satunnaiseksi.

Mietelmiä: ekonomismin maailmakuva

Onko talouden, politiikan, kulttuurin maailmakuva pimennettyä infor-

maatiota? He puhuvat kaaoksesta, kompleksisuudesta, postmoderniudes-

ta, alkuperän kuolemasta jne. Historia, alkuperä, kehitysprosessi suljetaan

pois mielistä. Kannattaa tutustua leipurin muunnokseen.

Taloustiede on suljettu maailma kuten Keplerin ikoni aikoinaan.

Osittaisinformaatiota: rahankierron sfääri, tavarankierron sfääri, kapeat,

mielivaltaiset kategoriat. Taloustieteen mukaan systeemi hakeutuu tasa-

painoon. Tasapainoparametrien etsintää koko taloustiede ja -politiikka.

Hinta kysynnän ja tarjonnan perusteella. Ekonomismin maailmankuva on

ikonisoitunut.

Ekelandin sanoin: ekonomistit ovat juuttuneet keskelle taikaympyrää,

jonka sisältä he etsivät olematonta ratkaisua. Tämän ympyrän murtami-

nen ei tapahdu ekonomistien omasta toimesta. Muutoksen on tultava ul-

koapäin.

Fysiikassa ja matematiikassa pienet alkuarvojen muutokset johtaisivat

kokonaisuuden täysin erilaiseksi. Mitä nämä alkuarvojen muutokset olisi-

vat yhteiskunnassa, kulttuurissa, taloudessa. Ihmiskuva? Tasa-arvon si-

sällön uudenlainen määrittely - voisiko se koskea oikeutta tuottaa, oike-

utta tilaan, käyttöoikeutta luontoon, tuotannon edellytyksiin, ympäristön

muotoamiseen. Taiteellinen elämä ja elämän taiteellisuus konemaisuuden,

alistumisen, välineenä olemisen tilalle.

(2002)

30

Vuoret

Manner liikkuu, väistyy meri

vuori nousee

juonteet kiven, magneettiset

salat vanhat esiin tuo

kertoo suunnan paikan missä manner

syntyissään, aikaan yksisoluisten

manner meri kilpaan käy

yhdistäin ja hajottain

elonvoimat laskee nousee

mereen maalle, kummin päin

eroon yhteen vuorottain

vuorenhuippu kutsuu mua

ei huiput akatemiain

- tähän joukkoon kuulu en

enintäänkin varoen -

vuoren valo kirkastuva

naapurvuori tervehdyksen heittää

hämys illan, laskiessa valon

varjo suojan tuo

värit oudot häivähtäin

näin kertoi opas Atacaman:

vuoret rakastain.

31

32

Autiomaakulttuuri

Pan Americana, kuoppainen tie Chilessä kohti Paranalia ja VLT-teleskooppeja. Sateeton

erämaa, kuunmaisemat. Antua, yhtä neljästä teleskoopista avataan auringon laskiessa.

Lipsahdus kohti aurinkoa polttaisi laitteen. Tyynenmeren pintaan 2640 metriä. Auringon

muljahtaessa meren taakse yritämme havaita vihreän välähdyksen.

Bussilla kohti San Pedroa, pienen pieni autiomaakaupunki. Kiskojen jäänteet. Autiomaasta

kaivettu Chilen salpietari tuotiin kiskoilla meren rantaan, laivalla maailmalle, Suomeenkin.

Matkan varrella rautatiemuseo, vetureita, vaunuja. Salpietariteollisuus alkoi 1830-luvulla,

ekspansio 1870 - 1929. Salpietarikulttuuri päättyi, kun saksalaistiede kehitti synteettisen

lannoitteen.

Chacabuco – viimeisin salpietarikylä rakennettiin 1920-luvulla mallikyläksi, industrial

cityksi. Oli oma kirjasto ja teatteri. "Nitraattitoimistot olivat näkyvä esimerkki ihmisen

voimasta, mielikuvituksesta, luovuudesta ja sopeutumisesta, selviytymisestä kovassa ympäris-

tössä, kaikkialta maailmasta riensi väkeä sankarityöhön." Sotilaskaappauksen 1973 jäl-

keen autio kylä oli poliittisten vankien säilö. Silloinen vanki, nyt kylän ainoa asukas opastaa

meitä. Neruda runoili salpietarityöläisille.

Atacama Large Millimeter Array, ALMA. Viiden kilometrin korkeuteen rakennetaan 64

teleskooppia. Täällä työntekijätkään eivät viivy muutamaa tuntia pitempään yhdellä kertaa.

Licancabur-tulivuori, korkeus 6 km, vastarinteellä Bolivia. Veremme happipitoisuus mita-

taan aika ajoin, ambulanssi mukana, kuka puhuu sekavia. Päätä särkee.

33

34

Chuquicamata, Codelco-yhtiö. Maailman

suurin kuparilouhos. Syvä haava maassa:

3 km leveä, 4 km pitkä, 800 metriä syvä.

Satelliittiohjatut kuormurit ajavat ylös

kuin lapset narussa. Liekkipätsit, höyry-

pilvet, trukkien kirskuna sulattamossa.

Kuparista suuri osa viedään Kiinaan. Jätevuori työntyy asuinalueen päälle. Uudella asuinalu-

eella tuhansia kloonitaloja vieri vieressä. Johtajien ravintola ajalta ennen Allendea, amerik-

kalaisyhtiön aikanaan rakentama.

Andien ylätasangoilla, maantie kohti Argentiinaa. Rekat jyryävät hitaasti, lastina henkilö-

autoja. Tuulen muovaamia kallioita, veistoksia, suolajärviä, vikunjia. Juosta ei saa, happi

loppuisi. Tietöntä erämaata, maasturi möyryää, neliveto tarpeen. Palattaessa etupenkkiläinen

oksentaa tien penkalle. Ristejä tien varressa, jonkun jarrut ovat pettäneet.

Vuoristolaguuni. Taivaalliset värit. Sinertäviä tulivuoria. Kauriin kääntöpiiri leikkaa ristiin

inkojen postipolun, juostessaan purivat kokaa. Kyljystä ja viiniä, kuka tämän järjesti? Tar-

joilijoilla lapsia mukana. Vesipullo litistyy palattaessa, ohut ilma kutistuu. Ylängön tupsu-

kasvi näkyi vuoria ympäröivänä keltaisena vyönä.

35

Salar de Atacama, suolajärvi, laaja kuin Uusimaa. Suola tullut veden mukana vuorilta.

Vesi on haihtunut ja suola jäänyt. Tuuli sekoittaa suolaan hiekkaa ja pölyä. Valkeus häi-

käisee, lähikuva paljastaa värit. Flamingot ruokailevat lammikossa. Vuoren rinne punertaa,

sisältää rautaa. 40 prosenttia maailman litiumista kaivetaan esiin tämän järven alueelta.

Kamera käy, litiumpatteri antaa virran.

Cultura Atacamena, museo San Pedrossa. Entinen inka-linnoitus jokilaakson yllä. Ataca-

meenot viljelivät maata ja hoitivat karjaa ennen espanjalaisten tuloa. Vielä muinaisempi

asuinalue, pyöreät savimajat, muutama kaivettu hiekasta. Pian hiekka peittää ne taas. On

ollut metsää, joskus.

36

37

Kuulaakso. Tuulen kasaama valtaisa hiekkavalli poikki laakson. Kävelemme vallin huip-

pua terävälle harjanteelle. Ihmiset tarrautuvat toisiinsa ollakseen tippumatta, tiputaan yhdes-

sä. Auringonlaskun värit.

Aamuyöllä neljältä kohti geysireitä. Tie kuin huonoin mökkitie Suomessa. Kuljettaja tar-

kistaa ovatko renkaat kiinni. Jäätyneessä etuikkunassa pienen pieni aukko. Geysirin kuu-

ma vesi sulattaa kohmeiset kädet. Tappajageysir on turistin kohtalo, vesi kiehuu, höyry vie

suuntavaiston.

Kodikas purolaakso autiomaan keskellä, Caspana. Vuoristo kylpee valossa. Pieni kirkko,

hautausmaa. Lapset keinuvat. Terassiviljelmiä. Vesi tulee puroa myöten vuorilta, juoksee

läpi kylän. Mies iskee lapionsa peltoon, kävelee raskain askelin, kumarassa, vaikuttaa

alakuloiselta.

38

Aavaa ylänköä. Horisontissa tulivuoret San Pedro ja San Paolo eli Pietari ja Paavali.

Kuinka paavin kirkko onkaan tänne levittäytynyt, mitä sen tieltä katosi? Vihreä tulikuk-

ka, valonlähde. Inkojen pyhä lampi.

Pitkä jokilaakso, Atacama-kulttuurin keskuksia sekin,

nyt porkkanapeltoja vieri vieressä. Rauniotöyssy keskellä

kylää, espanjalaisten tuhoama asuin- ja linnoitusalue.

Huokuu hartautta, pyhyyttä, suojaa. Kuin Turkin Pa-

mukkale, pumpulikylä. Museon pihalla kyntöaura ja

kolukärryt. Miten pyörä löysi tiensä maapallon eri kolkil-

le?

39

Santiago on päivässä nähty, sanoi Finpron suomalaistyttö. Christobal-kukkulalta kaupunki

leviää jalkojen juureen. Hulppeita torneja, Telefonica, sanoo taksikuski. Kumpi maata suo-

jelee, Santa Maria vai globaaliyhtiöt? Mainos lentokentällä: Metso company. Chilen johto

huokuu itsetuntoa, sen luo kupari, jota Kiina hamuaa. Santiagon laitamalla CIMM, kupa-

rikulttuurin tutkimuslaitos. Kuparilintu katsoo ylväästi. Niin Suomikin, outokumpu eli

aikansa kuparin lumossa.

Matkaaja ennakoi katastrofit. Lensimme paikkaan, Atacamaan, jossa koskaan ei sada.

Lähdettyämme Santiago hukkui tulvaan. Meksikonlahdella Katriina lähestyi New Orlean-

sia.

Eurooppa tuhosi viiniköynnöksensä ruttoon, Atlantin länsipuolla se säilyi ja tuotiin takaisin

Eurooppaan. Oppaamme Jorge, Suomeen pakolaisena tullut ja meillä pitkään asunut. Näin

mantereet verkottuvat, kasvi pakenee Atlantin yli länteen, ihminen pakenee Atlantin yli

itään, kumpikin pelastuu ja palaa kotiin. Elämänmuotojen moninaisuus, ihmiskunnan

ykseys, kasvien ja ihmisten yhteiselo.

On useita Neruda-museoita. Isla Negra eli mustasaari on Tyynen meren rannalla. Ranta-

mökki tuo mieleen Pekka Halosen rantasaunan Halosenniemessä. Neruda ja Halonen,

hehän ovat sukulaissieluja. Halonen maalasi tienraivaajia ja pyykinpesijöitä, Neruda runoili

salpietarityöläisille.

Viljavat tasangot Keski-Chilessä ruokkivat väestön. Diamondin mukaan maailman viidestä

välimerellisestä ilmastosta tämä on yksi. Valparaison satama, Tyyni Valtameri, toisella

puolen Aasia, Japani, Kiina, Intia, Afrikka. Maailma täytyy miettiä uusiksi, unohtaa

Atlantti. Sotilasjuntan jäljiltä parlamentti kokoontuu Valparaisossa. Poliisinainen tulee

mielellään kuvatuksi, latinalaista rentoutta, olisipa Suomessakin.

40

Näyteikkuna Santiago de Chilessä.

41

Sivistyksen globaali suunta

Käyt Intiassa, saat vatsataudin, ties muuta. Nöyryyden opiskelua. Mietin

bussin ikkunasta näkemääni katulapsiperhettä, kolme alle kymmenvuo-

tiasta, pienin niin pieni ettei häntä erottanut, anova katse katuojasta bussin

ikkunaan. Koin sen itsekin: olet heikosti ravittu, ruoka ei maistu, olet

sairas. Et myöskään kirjoita, pois luovuus, ei jaksa keskittyä, saati innos-

tua, mielesi tyhjenee.

Televisiossa oli ohjelma suomalaispariskunnan perustamasta päiväko-

dista katulapsille Rajasthanissa. Alistuneesta, hyväksikäytetystä katuty-

töstä kuoriutui parissa vuodessa mitä iloisin taiteilija. Suomessa Tatu

Vanhanen on pitänyt elämäntyönään todistaa, että kehitysmaaihmiset ovat

tyhmempiä kuin lännen oppineet kansat. Potaskaa, ja tieteen nimissä.

Kirjassa Tykit, taudit ja teräs Jared Diamond on oikeilla jäljillä. Hän

selittää sivilisaatioiden kehityksen luontaisista, materiaalisista lähtökoh-

dista käsin: mantereiden muodoista, kasvien ja eläinten leviämisestä, vuo-

rovaikutuksesta, vastaavasta. Suomen maantieteilijät, kehitystutkijat ja

historioitsijat ovat hiljaa, vaikenevat, löytöset ja kuismat. Kirjoittavat

KOPin ja metsäteollisuuden historiikkeja, voittajien tarinoita, akateemi-

kot. Niistä saa palkkion, rahana.

Kuinka pulppusinkaan ideoita Intiaan lähtiessäni. Innostuin Tagoresta,

sai kirjallisuuden nobelin 1915, sulautuu maailmaan, sivustakatsoja mutta

ei osaton. Mietin Arundhati Royta, kapinoitsijaa, maaseutuköyhälistön

puolustajaa. Mietin mantereiden liikkeitä, kuinka ne kelluvat sulassa mas-

sassa, liikuskelevat mielensä mukaan. Intia lähti etelänavalta, täräytti

42

kohti Aasiaa, nostatti Himalajan, monsuunit etelärinteelle, loputon kui-

vuus ja kylmyys pohjoispuolen autiomaassa.

YK:n tuottama Inhimillisen kehityksen raportti varoitti syksyllä 2007,

että Intian monsuunit voivat lakata jopa yhdessä vuodessa. Miljardi ih-

mistä lähtee nälänhätää pakoon, ties vaikka ensi vuonna. Siinä vanhasille,

isälle ja pojalle, kehitysmaaoppia. Vakausohjelmaa Suomelle.

Helsingin yliopistolla oli syksyllä 2007 tilaisuus, jossa kysyttiin, si-

vistääkö kehitysyhteistyö. Kari Karangon esityksestä tarttui monta aja-

tusta. Sivistystä mittaa se miten ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin. Si-

vistystä on myös jakaminen, jakaminen omastaan ja oppimisestaan. Si-

vistystä olisi globaalin ympäristötietoisuuden aikaansaaminen, kun pe-

rehdymme erilaisiin ekosysteemeihin ja niiden sisäisiin vuorovaikutuk-

siin. Voisiko afrikkalainen yhteisöllisyys olla oppimisen ja opettelun aihe

nyt kun olemme oppineet pois yhteisöllisyydestä. Afrikassa sulkeminen

yhteisön ulkopuolelle rangaistuksena on kovin mahdollinen.

Sivistystä pohti myös Boliviassa oleskellut Eija Ranta-Owusu. Boli-

via, köyhimmistä köyhin maa, tänään se kiehtoo yhtä ja toista. Tämän

kirjoittaja katseli Licancabur-tulivuorta Chilen puolelta, huipun toisella

puolen alkoi Bolivia. Laamat eivät säikkyneet. Televisiossa esitettiin oh-

jelmasarja demokratiasta, sarjan yksi osa kertoi Boliviasta. Kuinka sym-

paattinen olikaan nuori naiskansanedustaja, joka lopulta meni hotellihuo-

neeseen yksin itkemään kun ei pystynyt auttamaan äänestäjiään. Eija

Ranta-Owusu mainitsi aimara-intiaanit ja ketsua-intiaanit, pohti kehitys-

yhteistyön sivistystehtävää Suomessa, siis näin päin. Globaalin maailman

yhteenkuuluvuus, maiden ja kulttuurien tuntemus, tieto ja tunne tästä.

43

Muuttuuko kirjailijuus

Oppia Hannu Raittilalta, ripaus Anja Snellmania, pyritään Kirjailijaliit-

toon. Aletaan ammattikunnaksi. Maassa on muitakin ammattikuntia.

Eduskunnan käytävällä naisedustaja lausui huolen ammattikunnan mai-

neen puhtaudesta. Ei pidä, hän sanoi, kähmiä huolimattomasti. Edustajat

ovat ammattikunta. Niin olemme mekin, kirjailijat.

Muuttuuko kirjailijuus? Pari tuntia kysymys leijui Villa Kiven täydes-

sä salissa 4.3.2008. Paikalla oli heitä, kirjailijoita. Oli myös kuvataiteilija,

Silja Rantanen, hän lausui ajatuksia. Ilta ansaitsee runoelman. Kuten lau-

lussa käy, ajatus karkasi, kauas, tähtien väleihin.

Meillä alkajilla on kilpailuetu, jota Levola ei huomaa. Voimme for-

matoida itsemme. Sanasta on kiittäminen Hannua, vaikka Otavan Antti

Kasper ei formatointia todeksi myöntänyt. Millaiseksi formatoituisimme?

Löytyisikö mallia Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus -teoksesta?

Italian futuristiksi, muuten hyvä mutta Mussolini pilaa, Venäjän ima-

ginistiksi, visuaaliseksi runoilijaksi, savun ja tulen lähettilääksi, Toivo

Toivioksi (Jyrkin ja Tarun vaalikiertue), tulentuojaksi, sotkanmunaksi?

Vai pitääkö meidän tyytyä - kuten Anja Snellman vakuutti - dekkaristiksi,

kuningattareksi. Who done it?

Emme tyydy kirjailemaan, alamme tuottajiksi. Siinä selviämme ilman

Akatemian ja Tekesin apua. Hädässä vasta käännymme bisnes-ohjelmien

puoleen.

Miksi emme tarvitse akatemian tekesin emme edes sitran apua? Vas-

tauksen antoi Anja Snellman, tarjosi liikeidean. Ryhdytään privatförlagik-

si, niitä on Ruotsissa. Auli Viikarin neuvon mukaisesti hylkäämme for-

maatin. Aulin ehdotus oli illan paras. Kirjoitamme pätkiä, kokoamme

lastuja nettiin. Kutsukoot Kari Levola, papinniemi näitä miksi haluavat.

44

Joskus ilottelemme, silloin kutsumme juttujamme novelleiksi. Novelli,

mikä se on? Uusarvoako, miksi ei?

Esseemme alkuosa, tähän asti sanottu, on ikävä kyllä puijausta, vielä

toisarvoista. Muuttuuko kirjailijuus -illan aihe oli oikeasti vakava. Uus-

asiallisuus houkutti meidätkin paikalle.

Voi pessimismin määrää, kiitämme Hannu Raittilaa. Kirja on menet-

tänyt aloitteen. Kotimainen tietokirja kuolee. Romaaneja ei viitsi kirjoit-

taa. - Konteksti tuli selväksi, tiedämme liikemiehen logiikan, on ostettava

huonona aikana, hetkemme on koittanut.

Suhteessa mihin meidän pitää pessimistyä? Kenet teistä on maanpa-

koon ajettu? Kaukana Firenzestä Dante kirjoitti näytelmänsä, jumalalli-

sen. Olkaa tekin lallinne. Kirves olkaan, järven jäälle, sompa käteen. Ovi-

diusta emme lakkaa ihailemasta. Mustan meren rannalla kuoli kun Kun-

nioitettu ei tykännyt. Aleksis Kivi, mitkä pisteet hän olisi työmarkkina-

laitokselta saanut? Olisi kuollut kurjuuteen, jos olisi upj-aikana elänyt.

Tästä syystä, koska alekseja olemme, me vain kirjoitamme. Sana lentää,

ajatus kulkee, rytmi polkee, tulla taivaan vastaan. Tässäkö on formaat-

timme: ryhdymme imaginisteiksi. Madonreiän kautta kuvittelemme maa-

ilmat, emme anna tiuran emme vanhasen virtaa jakaa, kasvin varsinkaan.

Leipämme on kuvitus, mielikuvitus. Miten Pentti Linkola kirjoittaa? Hä-

nellä on kuvituskykyä. Pentti on futuristi, mistä tiedämme. Chagallin

lehmät. Hannu, ajattele lentäviä lehmiä, eduskunnassa lentävät luvutkin. -

Mikä performanssi olisikaan tarjolla: eduskunnan parvelta pyrähtää len-

toon, yli salin, yli edustajien päiden joukko lentäviä lehmiä, Niinistö hä-

määntyy ei tiedä mitä tekisi suojaa päätä käsillään.

Kirjailijat, ottakaa oppia meistä valtion palvelijoista. Kuinka meitä

pompotellaan, muserretaan puolien väliin, arvioidaan (arvostelu, sitähän

tekin kaipaatte), edustajat pakenevat meitä, eivät halua tervehtiä. Mutta

meillä on jotain mikä teiltä puuttuu: meillä on arvo, pisteytetty arvo, mi-

45

nun arvoni on 267/500. Raha jaetaan pisteiden perusteella, alle 300 mer-

kitsee palkan alennusta. Mutta - tämä on asian ydin - pisteet eivät meitä

heivauta. Valtion työmarkkinalaitos, löydättekö maailmasta kornimpaa

sanaa, keksikää nokkelampi, helppo tehtävä Hannulle. Sanan pitää olla

laitos, markkinaperusteinen, työhön liittyvä, älyllisesti valtion tasolla.

Arvaamme mitä ehdotatte: kirjailijaliitto - ehdotus hyväksytään ilman

lisänäyttöä.

Te kirjailijat, me palvelijat, me löydämme toisemme. Olemmeko val-

tion pistepirkkoja? Teidät pisteytetään, jotta apuraha osuu oikealle katal-

le. Valtio, joka pisteyttää ihmiset, löytyykö historiasta vastaavaa, yhtä

orjuuttavaa, yhtä loukkaavaa, yhtä alentavaa, yhtä typerää. Valtio saa

mennä.

Kavafis, virkamiehenä elelit Aleksandriassasi. Mukamas. Yksi säikee-

si kääntää kaiken.

Futuristi

Anja Snellman, illan globalisti. Muistutti kuinka harvinainen asia luku-

taito maailmassa on. Me vain pohditaan kirjailijuutta.

Sananvapaus, siitä A oli ihmeissään. Lukematta näkemättä tuomitse-

vat taiteen? Älkää ampuko, anelee matti ja risto. Venäjällä räppäävät

kiinni ei teatteria vaan yliopiston, oli vaarassa palaa. Mitä teemme pu-

tinille, tätä pohdittiin eduskunnan Kansalaisinfossa hetki ennen Villa Ki-

ven iltaa. Puhetta johti Outi A-K. Rehtorit Pietarista ja Suomesta mietti-

vät vapaan tieteen mahdollisuutta, siis tuhoa. Edistys, siinä sinä siis olit?

Kohti innovaatioyliopistoa, rahat kansalta, enemmän kuin perintöveron

tuotto, Teknologiateollisuus johtoon, laatu korkealle, pietari ja espoo

maailman huiput, Martti Mäenpää rehtoriksi.

46

Anja löysi itsestään modernin futuristin. Kertoi lähteneensä södikalta

hippu ennen hetkeä jolloin sanoma södikan söi, pian pari vuosikymmentä.

Omistavat ristiin rastiin toisiaan, nämä kansittajat. Venäjä Suomesta tu-

lee. Sananvapaudesta A puhui, näin yllytti meitä, alkajia: lukutaito -

sananvapaus - vallan kritiikki – kirja

Mitä yllytyksestä sanoo Lissabonin sopimus (188 r artikla, kohta 4)? Eu-

roopan maat yhteistoimin yllytystä vastaan, eduskunta ratifioi keväällä

2008. A augustus jatkoi: kirja voi olla raketti, ottaa aloitteen, en ole pes-

simisti. Perässähiihtäjät avaavat södikan oven vasta huomenna. Syntyy

pieniä, independenttejä.

Valon tuoja

Katat ja siltalat ovat skuuppeja. Katsokaa, mitä me oikeasti julkaisemme.

Otavan kasperilla oli vahva usko, taustajoukot tukivat. Sellaista on kil-

pailu liike-elämässä. Evoluutiota, murenee colosseum.

Toimitusjohtajasta konsultiksi - liike-elämän salakieltä tämäkin. Jaak-

ko Tapaninen sanoi monta kertaa: kustannusmaailma on menettänyt

aloitteen. Laatat sentään liikkuvat. Mihin nousee seuraava Himalaja?

Mihin kerrostuu ravitseva muta, ganges ja jamuna? Saako Niili tulvia?

Voi Roomaa ja Tiberiä, kuinka suonesi onkaan tukittu.

Villa Kiven pääopetus: instituutioiden sisältä ei näe maailmaa. Totuu-

den sanoi ulkopuolinen, Silja Rantanen. Kirjallisuus paetkoon instituuti-

oista, siinä Siljan ehdotus. Onnistutteko paossanne? - Onneksemme me

alkajat olemme instituutioiden ulkopuolella. Siinä rakomme markkina.

Blogeilla olemme harjoitelleet. Anjalta saimme privaatförlaakin. Silti:

pelkkä kirja ei luo kulttuuria (paitsi Anjan raketit). Tarvitaan kanssakäy-

mistä, yhteentuloa, juttelua, kiivailua. Perustetaan Tiedon talo, sellainen

oli Bagdadissa ennen Bushia. Perustetaan yliopisto. Kansalaisinfo. Pide-

47

tään seminaareja. Unohdetaan Sanoma, lapsenomaisuuden keskus, insti-

tuutionsa vanki.

Emme ala ammattikunnaksi. Meistä ei tule kirjailijoita. Emme hae

jäsenyyttäsi, kirjailijaliitto. Meillä on jo kaksi ammattikuntaa, joiden esi-

merkki riittää: edustajat ja kirjailijat. Kuinka he keskustelevat? Sisälähtöi-

sesti, vain siten. Minkä yhtiön hallintoneuvostoon sinä kuulut, minä juu-

tuin veeärrään, tarjotaanko teille lounas? Kirjailijaliitto vastaa laadusta.

Skandinaviassa ovat leväperäisempiä, hölmöt. Suomessa pidetään tasoa,

kilpailukykyä. Kenen kanssa te kilpailette?

Futurismi kirkastui

Jaakko Tapaninen taitaa pelkistämisen, Timo Soinin kirkkauden. "Talous

ei taiteellistu, taide taloudellistuu." Kustantamo asettaa myyntitavoitteen,

etsii sen jälkeen kirjan joka todentaa tavoitteen. Poliitikot puhuvat talou-

desta, innovaatioista, teknologiasta.

Kuvataiteissa populismi on jyrännyt 20 vuotta, sanoi Silja R. Nyt se

tulee kirjallisuuteen. Näin voi käydä, arveli panelisti. Nuoret hurahtavat

Raittilan ohi, löytävät populismin, missä raha kiertää. Taustahymni ota-

valta: markkinoitava on, jos kirjamessuille halaatte niin ennen juhannusta.

Panelisti, useampikin oudoksui södikan ja tervon kolmen kirjan sopi-

musta. Miksi kummastutte? Yritysstrategia, tulosjohtamista, laadunvar-

mistus, kate ja vakaus, olette sitran tarpeessa, sittenkin. - Tämän kirjoit-

taja puolestaan on hakoteillä kun veikkaa että kansanedustaja Sanna

Lauslahti Espoosta tai laadun tuntija Mäkelä Nurmijärveltä on opettanut

södikalle liikeoppia, onhan edustaja kirjoittanut aiheesta oppikirjoja. Sö-

dikalle oppikirjat tuottavat mainiosti kun lukiolaiset pakotetaan syksy

toisen perään maksamaan samat kirjat södikan kassaan. Maksukehotuk-

sen lähettää Espoon opetuslautakunta, jota johtaa kansanedustaja. Euroo-

48

pan sisämarkkinat avoimiksi, oppikirjatuotanto globaaliksi, sanomalle

positiivinen tulosvaroitus.

Näin kirkastui futurismin olemus. Tervo ennakoi tulevaisuuden, kol-

men kirjan sopimus. Suomessa on oppivelvollisuus, onneksi ei lukuvel-

vollisuutta. - Tämän kirjoittajalla on lainassa 55 kirjaston kirjaa, 2 runo-

kirjaa. Tervoon en ole vielä päässyt. Tervola ei kiinnosta, koska Kemijoki

on tuhottu kuin Tevere. Siinä se, Suomen kirjallisuus on Tevere, ahdista-

va betonikanjoni, jonka tieltä raivattiin Rooman kauneus, kosken kuo-

hunta, virran pyörre. Sanoma kätkee puistatuksen lasikuoreen. Kulkija

ohittaa juosten. Mihin voimme paeta, kleopatra?

Vakautta liike-elämä halaa, jatkuvuutta. Ihmisiltä viedään perusturva

jotta liike-elämällä olisi turva. Me jotka ymmärrämme heikkoja signaale-

ja, huomaamme mistä on kysymys. Liike-elämä on tullut tiensä päähän.

Liike-elämästä on kadonnut riemu, ilo, intuitio. Rimpuilevaa toimintaa.

Kirjoita kolme kirjaa. Kuolleiden kaupunki, instituutioiden maailma.

Miten sen koemme

Hitaus on kirjallisuuden vahvuus, sanoja taisi olla Kasper. - Toinen runo-

kirja laukussani, se joka kertoo sateesta ja saaresta. Mitä maailma merkit-

see, miten sen koen, miten eduskunnan puheet minua koskettavat tai eivät

kosketa. Valtio ja hallitus hokee vaikuttavuutta. Minä vaikutun runou-

desta.

Aamuin illoin kannoin laukussani Barbaarien tuloa. Aihelmansa Ka-

vafis löytää hellenismin ajalta, parin vuosituhannen takaa. Kaatui Antoni-

us, kaatui Caesar. Rooman valtakunta oli yhtä absurdi kuin valtiovarain-

ministeriön kestävyyslaskelmat. Voi meitä jotka olemme taakka Vanha-

sen laskelmissa. Tuokaa käärme, pyysi Kleopatra. Barbaarien rostra, ar-

kadialla. Tulen alttari, lähde keskellä foorumia, en sinua löytänyt, kuivu-

49

nut oli vetesi, rauniota. Politiikasta puuttuu tunne ja tunto. Kirjallisuus,

tarvitsemme sinua. Sadut ja tommit, kirjoittakaa runoja.

Formaattimme löytyy

Etsimämme formaatti hahmottuu aste asteelta. Emme ole jarkkotontti,

emme akisalmela, emme tyydy kierrättämään vanhoja ajatuksia. Ainek-

siksi ne kelpaavat. Me teemme synteesejä. Vaistoinen lukija, kaksi on

keskeistä: kuvitus ja katsannot. Imagismi ja kubismi, sanoisi taiteentutki-

ja. Miksi sitä itse nimittäisimme? Ubiikki maagismi. Ei liian totinen ei

vanhakantainen. Tärkeintä on katsantojen lomitteisuus, leikillisyys.

Mitä on ubiikki maagismi, esimerkki valaisee:

Jokainen fyysikko tietää: higgsin löytäjä on nobelisti, tänä vuonna se

tapahtuu tai on tapahtumatta, lhc, tiedättehän, syvällä kalliossa. Bosoni oli

helppo. Fysiikan standarditeorian todistaa empiria yhtä vahvasti kuin

Sinivihreän Hallituksen politiikka on empirian todentama. Silti jokin

hiertää, kummassa on virhe, kvantissa vai gravitaatiossa. Eri osat eivät

loksahda saumattomasti, nuoria on kadonnut työelämän käytöstä kymme-

nin tuhansin, pimeä aine tai pimeä energia. Kuvituskyvyttömän tutkijan

selitys: nuoret etsitään eduskunnan toimesta yhtä varmasti kuin pimeä

aine galakseista. Kaiken teoria, jota Osmo Pekonen ei todeksi myönnä,

vaikka on matemaatikko. Mutta: voisiko Meidän maagismi olla Kaiken

teoria! Se panee merkille hallitsijan fraseologian, uusorjuutta kutsutaan

kannustavuudeksi. Markku Lehdon Satakomitea todistaa käsitteet toisik-

seen. Hyssälästä tulee uuskubisti, toinen Picasso, guernica. - Kuten näet-

te, me hylkäämme realismin, mutta myös Raittilan pessimismin. Sen si-

jaan Anjan puhe raketeista kannustaa, enemmän kuin Katainen. Teori-

amme ei ole empirialähtöinen, sitä ei todisteta hallituksen tiedonannoilla.

Muistatte Einsteinin joka oli valtion virkamies. Huvitteli itsensä valonsä-

50

teen kyytiin, sellaista on meidän empiria. Teoriamme on säieteoria, siinä

on totuuden säie.

Capitoliumin nauru

Villa Kiven tietäjät kertoivat: kotimainen tietokirja on uhanalainen. Ota-

van tuomaa tietoa olisi elävöittänyt paikalla olleen tietokirjapalkitsijan,

Akatemian humanistijohtajan kommentti - turhaan odotimme.

Ellei kierrä tieto, niin. Taiteellistetaan elämä. Siinä missiomme. Poli-

tiikka - toivomme. Taiteellistetaan eduskunta, tehdään christot, pakettiin

ja postiin.

Huomaat. lukijani millainen kirjailun riemu meidät valtasi. Perimmäi-

nen kysymyksemme unohtui. Muuttuuko kirjailijuus? Kirjallisuusinsti-

tuution murros?

Hyvä että unohtui. Löysimme tärkeämmän kysymyksen. Muuttuuko

edustajuus? Politiikkainstituution murros? Millaisen formaatin annamme

kansanvallalle? Löysimme taivaankirkkaan vastauksen: kansanedustajat

ammattikuntana - tämä on sietämätöntä. Arkadialta, capitoliumilta kaikaa

omahyväinen nauru. Se sammukoon. Eduskuntaromaani? Ei. Eduskunta

on Linnan pappila, yhtä kopea Jussi-torpparia kohtaan. Kansakuntaro-

maani. Sen kirjoittaa blogisti, ei Levolan hyväksi havaitsema, ei södikan

sopija.

Taiteen voima -ohjelmassa Yle Teemalla kerrottiin kuinka guernica

YK:n päämajassa piti peittää hetkeksi jolloin USAn Powell ilmoitti Irakin

sodasta.

Kaksituntisemme iduksen neljäntenä ei mennyt hukkaan. Me kirjoi-

tamme. Minä elän, sanoi Ovidius.

51

Lähteet ja kirjallisuus

Kirjallisuusinstituution murros. Muuttuuko kustantaminen ja kirjailijuus 2000-

luvulla? Miten ja kuka arvioi laatua? Paneeli Linnunlaulussa 4.3.2008.

Kavafis, Konstantinos. Barbaarit tulevat tänään.

Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus. Toim. Sakari Katajamäki & Harri Veivo.

Ovidius. Muodonmuutoksia.

Linkola, Pentti. Kemijärven tehdas osa ympäristötuhon kulttuuria. HS 5.3.2008.

Manninen, Satu. Sateeseen unohdettu saari.

52

Säteilevä tyttö

Puijaus työelämässä on kehittynyt taiteeksi Ranskassa, ehkä muuallakin.

Meitä ahdetaan suorittajiksi, Euroopassa kirjoittavat kirjan joutilaisuu-

desta. Entä jos ranskalainen luovuus onkin sitä innovointia, jota kansa-

kunnalta odotetaan. Valitsee muotonsa itse. Monilla ammattitaidon ko-

hennuskursseilla olen minäkin ollut. Mikähän kurssi se oli, se pidettiin

Dipolissa ja kesti talven yli, joskus törmää ihmisiin, joiden teot ja elämä

kantavat kauas, säteilee.

Kurssiin kuului viikko ulkomailla, isossa metropolissa, saarivaltakunta

Atlantin itälaidalla. Infoyritys kutsui viinilasille. Mentäisiinkö, säteilevä

tyttö kysyi. Miksi ei. Sortuvia katuja pitkin, eksyen mutta perille löytäen,

Leighton House. Jälkeenpäin luin, että talo on viktoriaanisen ajan tun-

nettu nähtävyys yhä tänään, brittiläisen kehitysmaa-arkkitehtuurin muis-

toksi tehty. Pari vuotta vieri taas, kurssi oli päättynyt. Säteilevä oli alka-

nut palvella valtiota. En jaksa, sanoi, työstä puuttuu mieli, tekemisen ilo.

Kahvilan lumo

Kuolkoon suomalainen arkkitehtuuri, oli tämä – kerran säteilevä kerran

uupunut - otsikoinut illan aiheen kirjakahvilassa. Oli perustanut kustan-

tamon, jättänyt valtion. Kirjastosta lainaamieni kirjojen joukossa havait-

sin, muuten ei voisi olla, heti kaksi tuon kustantamon kirjaa: Me olemme

Iran, tekijänä Alavi Nasrin, blogeista koottu, demokratian puutteesta ker-

tova. Tuhansien portaiden lumo, kulttuurikierroksia Portugalissa, tekijänä

Rita Dahl. Sitä kirjaa olin lukenut koko kesäisen sunnuntain, nurmella,

aurinko paistoi, kiertäen taivaan, kumma lumo iski minuun välillä, lento-

koneet jyrisivät ylitseni, laskeutumisväylää hakien, välillä jäin seuraa-

53

maan koneen reittiä, Saramago sanoi valtiosta sen mitä meidänkin pitäisi

sanoa, ajatukset karkailivat, lähtisinkö Portugaliin, lähtiväthän hekin

sieltä aikoinaan muille maille, kiinaan, intiaan.

Tänään torstaina menen kuuntelemaan, mitä tuttavuus sanoo arkki-

tehtuurista, mitä saa muut sanomaan. Hyvin sai. Huomenna perjantaina

menen uudestaan, silloin aiheena ovat matkakirjat sekä laulu. Portugali-

kirjan tekijän näen eläväisenä. Maltanko edes odottaa, näin politiikassa on

tapana sanoa, eri toten Espoossa. Karaokesta kirjan tehnyt valitsi lauluk-

seen Lapin kesän, sanat Eino Leino, sitä joutui kuuntelemaan tarkkaan.

Surumieli herkimmillään, tietyllä tavalla totta, mutta toisaalta: ei sille

pidä antautua, siis tyystin. Toiminnalla tämä maa on luotu, katsokaa kan-

sanedustajia. Seuraavana päivänä kirjastossa etsin Leinon kootut ja luin

Lapin kesän omin silmin. Leinosta olisi pitänyt tehdä snellman, toiminnan

mies. Missä ovat taiteilijapoliitikot, mielikuvitus, herkkyys?

Nyt oli siis perjantai, kirjan ja laulun ilta. Saatoin tulla tänne, koska

Kiasman kaikkien aikojen paras näyttely - Tarinankertojien aika - oli

ehtinyt päättyä (harmi) eikä minun tarvinnut mennä katsomaan samaa

näyttelyä viidettä kertaa, vaikka oli perjantai ja ilmainen sisäänpääsy.

Kirjakahvilassa tyttö kertoi kirjastaan Päivä Tukholmassa. Tarmoa ja

särmää koko tyttö, ääntä myöten, mistä ja miten tuollaisia syntyy? Mutta

myös tämä oikea tuttavani, yhtäkkiä hän unohti olevansa illan emäntä,

löysi paikkansa viereiseltä tuolilta, käydä läpi yhteiset tuttavat, kysyä

mitä teen, kertoa omistaan. Maailma on kaunis.

Kirjamessut

Taas meni viikko. Tapani mukaan piipahdin kirjamessuille, tällä kertaa

myös Helsingissä, vaikka aiemmin olen poistunut niiltä messuilta tyhjällä

mielellä, niin tylsää show-meininkiä ollut. Nyt tarkistin hieman kantaani.

Vai oliko minulla hyvä tuuri? Monta hyvää keskustelua perä perää ja

54

päällekkäin. Tommy Tabermann, joka televisio-ohjelman takia ei herättä-

nyt minussa pienintäkään mielenkiintoa, laususkeli runojaan. Oi, niitä oli

pakko kuunnella, hartaasti. Niitylle minä sinut veisin - tuollaisia säkeitä

olen itsekin yrittänyt tapailla, ketä ajattelin. Ilkka Taipaleen masinoima

kirja, 100 sosiaalista innovaatiota, kuulosti poliittiselta tilaustyöltä, täyty-

nee vilkaista, tekemällä tehty. Helsingin hyvin voivat kehuvat tekojaan.

Ehkäpä teen kilpailevan kirjan '10 tapaa lannistaa ihminen' tai jotain ai-

dosti positiivista. Alan katsella kirjoittajia, vaikka syntyy se ilmankin.

Entäs Decamerone, siitä kuullaan. Mitä arvaa sanoa. Takamus pystyyn,

tosimielellä ollessa, oli tyttöjen sanoma. Sitten nuo palkintojen jakajat,

kummallista ritualismia. Palkinnoilla tämä maa jähmetetään, samat tyypit

vuoroin antavat vuoroin ottavat palkintoja, kehuvat toisiaan. Anna Kor-

telaisella piti tosi kiirettä ehtiä lavalta lavalle, kannattaa säilyttää ilme

ylevänä, vaihtaa välillä asua. Tietokirjailijat oli keksinyt neljä palkittavaa.

6000 euroa per nuppi. Mikä kirjallisuusfoorumi eduskunnasta onkaan

tullut, Erkki Pulliaiselle napsahti yksi neljästä. Eduskunnasta löytyy maan

tunnetuin runoilija, maan terävin kirjallisuudentutkija, palkittu tietokirjai-

lija sekä joukko meitä blogisteja, joita kansan valitsemat eivät huomaa.

Tyttö säteili

Ulkoportaiden suuntaan jo astuessani kädestäni tempaisi kiinni tyttö. Ha-

lusi kätellä, vaihtaa muutaman sanan. Tyttö säteili. Koskaan aiemmin, ei

silloin kurssin aikaan, ei siellä kirjakahvilassa, tuskin siellä viini-

illassakaan hän oli säteillyt niin paljon kuin nyt. Sanoi olleensa edellisenä

päivänä 9 tuntia messuosastolla juttelemassa ihmisten kanssa. Kyllä se

kannatti, sanoi. Hämärästi tunsin, mitä halusin sanoa, mutta en ehtinyt, en

löytänyt sanoja kun tyttö jo katosi pöytiensä väliin. - Sinusta näkee, että

sinulla menee hyvin, sinä sädehdit.

55

Karkeistettu kuvittelu

Sädehdintään tämän piti loppua. En malta. Seuraavan päivän, sunnuntain,

luin messuilta ostamaani kirjaa, 10 vuoden takaa, kosmologi Kari En-

qvistin Olemisen porteilla. Kirjako elää vain sesongin? Nyt luin lähilu-

kua, kynän kanssa. Vasta nyt tajusin, kuinka harmonisen maailmakuvan

Enqvist, kylmästä fysikalismista syytetty, on kirjassaan muotoillut. Loh-

dullisen, tietyllä tavalla kauniin, innostavan. Aistiensa ja tunteidensa kar-

keistetulla tasolla ihminen voi nähdä maailmassa tuttuja hahmoja, surua,

kauneutta, mitä tahansa ilman että joutuu ristiriitaan fysiikan syvimpien

arvoitusten, hiukkasten liikkeen, säteilevän aineen kanssa. Jokaisella to-

dellisuuden tasolla on lupa olla oma totuutensa, kyse on kuvauksen tark-

kuustasosta, tarkkuuseroista. Efektiivinen karkeistettu kuvaus, sanoo fyy-

sikko. Haaveile, usko, itke ja naura, tai säteile, et sinä silti riko fysiikkaa

vastaan.

Jos minulla olisi voima käydä valoa vastaan, kääntää sen suunta, pa-

lata pienokaiseksi, aloittaa elämä alusta, tietäisin, mille kaiken omistaisin.

Panisin merkille ne pienet kauniit teot, joita silloin tällöin kohtaa. Vai

onko kohtaloni lapin kesä? Lukijani, sinä ainoa, tämä juttu on kuvittelua,

sinulle omistettu.

(2007)

56

Sateisella saarella

Hullunkurinen päivä, päivä jona pääministeri antoi ilmoituksen ja josta

kerron Melkein kuvassa, päättyi iloon. Siitä on kerrottava erikseen.

Eduskunnassa, josta tulimme sinulla ja minulla on rooli. Jokaiseen

viestiin ei kuulu vastata. Mutta nyt olemme itsemme. Hakeudumme tai-

teen ääreen.

Viikkojen, kuukausien ajan minulla oli yksi intohimo. Tuon runoilijan

haluan nähdä. Milloin, milloin tarjoutuu tilaisuus?

Luettuani Kiiltomadosta runoteoksen arvostelun, pysähdyin, pysäh-

dyin pitkäksi aikaa. Yhteiskunnan, työelämän ja politiikan rumuuden

minä olen nähnyt ja kokenut, kuullut Tiuran puhuvan, opastavan opposi-

tiota. Tästä olen yli astunut. Kilpailut, suorituspisteet eivät minua hät-

käytä, antakoot mitä ikinä haluavat. Sitä enemmän liikuttuu kun kohtaa

jotain mitä ei uskonut olevan enää olemassa. Sateeseen unohdettu saari.

Suuntaan Kallion kirjastoon, hullunkurisen työpäivän jälkeen. Port-

haninkatua ylös kävellessäni lasken vuosia siitä kun kävelin samaa katua

päivittäiset työmatkani, kohti Harjukatua ja Vaasankatua. Porthaninkatu.

Missä on Porthanin kivipaasi? Se on Viitasaarella. Kerran kesässä juon

munkkikahvit Porthanin paadella. Sympaattinen ihminen, keräili kansan-

runoutta, tuskin ylpeimmästä päästä, hoiteli Turun akatemian kirjastoa.

Mutta minä, minä olen nyt Kallion kirjastossa.

Runoilijaa kuulemaan saapuu viisi varsinaista kuulijaa. Vähäinen

määrä miellyttää jokaista, myös runoilijaa itseään, jutustelu on tuttaval-

57

lista, kukaan ei jännitä. Tiedän olevani elämäni tilaisuudessa, tämä on

täyttymys.

Mitä runoilija kertoo? Fiktion tyyppisesti on helpompi kirjoittaa, va-

pautuu käyttämään mielikuvitusta, keksimään. Kirjoittaessani en vielä

tiedä mitä siitä tulee. Idea pyrkii muuntumaan alati uudeksi. - Voi kuinka

tuttua, myös Melkein kuvaa kirjoittaessani, näkökulman loputonta hake-

mista.

Runoilija jatkaa: jos alan kirjoittaessani itkeä, tiedän että teksti kos-

kettaa muitakin (tämän minä uskon). - Tuleeko itku useinkin, rohkenen

kysyä? Kolmisen kertaa viikossa istun tietokoneen edessä, ehkä kerran

viikossa itkettää, vastaa runoilija huvittuneen hymyn kera. – Kuinka hyvä

olo tällaisen puheen kuuntelusta tuleekaan. Minulle, tämän jutun tekijälle

käy kirjoittaessa usein samoin, kävelen huoneessa puoli tuntia silmiä

pyyhkien.

Maailman herkkyys ja hauraus runoilijaan tiivistyneenä. Tällaisen

kirjallisuuden takia kannattaa elää. Kolme tuntia on siitä kun istuin edus-

kunnan parvella kuulemassa ministereiden, kallien ja muiden puhetta

maailman kovuudesta. Ei, minun paikkani ei ole parvella eikä orsilla,

minun paikkani on täällä, sateisella saarella.

Lukijani, jos haluat tietää, miksi uskon satua enkä mattia, siirry Mel-

kein kuvaan, lue loppuun.

58

Valtiorunot

Sulkeumat

Historiassa on ollut pitkiä jaksoja, jolloin

kansojen elämää on kahlinnut sulkeutuva ajattelu

on myös kausia, jolloin sulkeumat ovat revenneet.

Vaikuttavuus ja tuloksellisuus - tämän päivän sulkeumat

sellainen tuhoaa mielikuvituksen, kuvittelun,

vakioi rakenteet, kuolettaa politiikan.

Taidehallin So What -näyttelyssä

taiteilija puhalsi taulunsa mustaksi kivihiilipölyllä

maailma tyhjenee ajattelusta, mustuu, katoaa mieli.

Meidät ohennetaan tilin kulueriksi, tuottoeriksi, tase-eriksi

kansakunnan elämä avautuu ja sulkeutuu ikkunana, joka on tilinpito.

Valtioekonomia

Miksi kutsuvat sitä valtion tilinpäätöskertomukseksi?

valtio, onko se tili?

satoja vuosia viisaat pohtivat valtion käsitettä

lopulta näin yksinkertainen:

tili, siinä kaikki

valta kulkee piilossa, hivuttaen

valtiosta tehdään ekonomiaa.

59

Esteettinen valtio

Ekonomistinen maailmankuva ei kysy olemisen mieltä.

Schillerin kirjeet esteettisestä valtiosta ja kasvatuksesta

- miksi meillä on talousvaltio

saisimmeko kertomuksen esteettisen valtion toiminnasta

kertomus ylistää valtion kauneutta

kauneus on valtiosihteerin ansiota

metsät palautetaan vaalinnan ainekseksi, maisemoiksi

metsälait kumotaan, neuvonta lopetetaan

yhdyskuntien kaavoituksesta luovutaan

sanoohan jo sanakin: kaavoitus kaavoittaa

annetaan ihmisten hajautua, hakeutua

vaalimaan ympäristöä, maa- ja vesitaiteilijoiksi

monta muutakin asiaa esteettisen valtion kertomuksessa kuuluu mainita

kertomus olisi runomuotoinen, runoteos

kuten Lucretius ja Vergilius.

Valtion ylimieli tuhoaa olemisen runouden.

60

Valtion negatiivinen arvo

Valtion oma pääoma 14 miljardia euroa negatiivinen.

Liikemiehen neuvo: myykää valtio meille, eurolla

pääsette eroon negatiivisesta arvosta

me ostajat köyhdymme

henkisesti me rikastumme

pääsemme eroon valtiosta ja valtion kertomuksista

kertojista ja tarkastajista.

Meidän arvo

"Valtion henkilöstön arvo on 52,8 mrd. euroa."

Kuinkahan arvomme lasketaan

laulussa tiedettiin: arvon mekin ansaitsemme

olemme ansainneet 4,3 mrd. euroa, palkkasummamme vuodessa.

mehän ansaitsemme arvomme 12 vuodessa! (12 x 4,3 = 52)

Entä sen jälkeen, pitäisikö meidät heittää pois,

koska meissä ei ole ansaittavaa arvoa jäljellä

tai meihin ei uutta arvoa mahdu

miten päin asia pitää ajatella?

Valtion tuottavuusohjelma on vaatimaton

kaksi kolmesta epäkurantteja, arvonsa ansainneita, poistettava

24 arvotonta vuotta edessä

perustaisimmeko toiminimen

kas ettei valtion yrittäjyysohjelma tätä keksinyt.

61

Syrjäytyneen arvo - ajatuskoe

Syrjäytyneen ihmisen kustannus yhteiskunnalle

miljoona euroa, miinusta

tiedon vahvisti tarkastusvirasto.

Onko syrjäytyneet aktivoitu valtion taseeseen?

oma pääoma olisi miinuksella enemmän.

Tarkastajan arvo, elinkaariansainta, useita miljoonia

virat lakkauttamalla säästämme summan

jolla ostamme syrjäytyneet pois yhteiskunnasta

eroon kustannustaakasta.

Ajatuskokeemme oli vaikuttava.

Ilman kokeilevaa ajattelua ei Einstein keksinyt suhteellisuusteoriaa:

miltä tuntuisi istua valonsäteen kyydissä?

Istuisipa valtion johtajisto valonsäteen kyytiin

vaikuttavuusavaruus näyttäytyisi

litteänä, kaarevana, vääristyneenä, yksisuuntaisena,

mekaanisena, absoluuttisena, suhteellisena, vaikea tietää?

Näin on valtion tulosavaruus meille annettu:

pisteytystä, mittausta, tasoeroja, hierarkiaa, suippoutta..

Avaruuden katolla istuvat valtion kertojat

tarkkailevat tiedon kulkua avaruuksien halki.

Planeetoillaan, koivujen alla, tekevät työtä suorittajat.

Ois perjantai ja kahvit sais, haaveili Viita.

62

Vaikuttavaa

Valtiolla kaikki on vaikuttavaa.

Palatsin hiljaisuudessa kirjoittivat lain:

yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja toiminnallinen tulos

Valtion vaikuttavuustarkastajat kiertävät maata, arvioivat

Venäjällä kiersivät laskemassa kuolleita sieluja

nyt ei puhuta sieluista vaan syrjäytyneistä

kieli modernisoituu.

Miksi tällaisia kertomuksia laaditaan

miksi ne myydään eduskunnalle, reunahuomautusten tekoa varten?

Yli puolet kansasta ei usko voivansa vaikuttaa valtioon, talouteen.

Onhan tämäkin vaikuttavuusongelma, kerrottavaksi

miksi laki kulkee vain toisinpäin

mihin valtio-oppi on kadonnut.

Vaikuttava veropolitiikka

Teidän piti kertoa yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta

tuloveron kevennys 2,7 miljardia, vaikutus tuloryhmissä, euroa

tästä ette kerro, miksi vaikenette

veropolitiikka on onnistunut ja vaikuttanut, kehutte

luksusasuntoja, -autoja, -veneitä, -kartanoita ilmaantuu

muinaisessa Roomassa orjakapinat olivat rajuja

uhaten ajoittain Rooman olemassaoloa

sekin vaikutti, historian kulkuun.

63

Valtion tuottavuusohjelma

Ihmiset ulos, johtajien palkat ylös, yhtälö toimii

tätä kutsutaan kilpailukykyiseksi palkkapolitiikaksi.

Metodi kehitettiin eduskunnan hallinnossa

vaikka soveltaminen vaatiikin kvantitatiivisia kykyjä:

ensin tulee vähentää, sitten vasta nostattaa.

Eduskunnassa metodia on sovellettu taidokkaasti

se näkyy ihmisten ilmeistä, heidän ruokaillessaan.

Valtion mieli

Kuuroja ovat virkamiehet, ekonomistit

lukevat toistensa tekstejä

suupieli vinossa hymyssä, televisiossa, kaikkea ei sanota

mikko, jaakko, stakes, vatt ja pat

riittää kun työelämän keskiluokka pysyy tyytyväisenä

veronalennukset 2,7 miljardia, ansiotulovähennys

köyhien varalta laaditaan sosiaalisen suojelun suunnitelma

eu koordinoi vapaasti.

Valtio ja valtiontalous, irronnut meistä

onko valtio erillinen olio, eikö valtio ole meissä

samalla tavalla kuin jumala on kaikkialla, sinussa ja minussa?

Shiva kutsuu kasvua ja bkt:tä keksityiksi rakennelmiksi.

Rakennelmistaan valtio kertoo, eduskunta kommentoi.

64

Miksi valtio juottaa viinaa

Miksi valtio juottaa kansalle viinaa?

Juopottelusta valtio saa miljardi euroa veroja vuodessa.

Ilman tuota miljardia ei olisi voitu pienentää

suurituloisten tuloveroa, ylläpitää johtavien virkamiesten palkkatasoa,

jouduttaisiin leikkaamaan Tekesin ilmaistukea yrityksille.

Siinä menisi jo innovaatiokin.

Juokaa siis viinaa, kansa.

Rapulakansa vaikenee, on helppo hallita

työterveyslääkäri pani asian merkille.

Valtio syöttää

Metsäteollisuus ojitutti suot, valtion kautta maksoimme.

Järvi toisensa jälkeen tuhoutuu, täyttyy kortteikolla, turpeella,

kasvaa umpeen, suoliejua, merien levät,

Savossa lopetettu kalakukkojen teko, ei saada kaloja

padotut joet, vaelluskalat hävinneet, tuhotut jokilaaksot,

Valtio: "kalavesien tila on hyvä, kalakannat elinvoimaisia".

Valtio syöttää soopaa, kertomuksena eduskunnalle.

Valtioneuvostossa controlleri kontrolloi

että valtion kertomukseen syötetään oikeita tietoja, tarkastaa.

65

Erkki Virtanen sanoi

"Vaativien asiantuntijatehtävien arvostuksen tulee olla korkea palkkaukselli-

sesti, vaikka ne eivät rinnastukaan ylimmän johdon tehtäviin."

Valtiollista innovointia, suippo muoto, stailausta, sailaus.

"Kehittämishankkeet heikentävät väliaikaisesti työtyytyväisyyttä."

Kansakuntaa luotaessa puhuttiin kaikkien mukaan saamisesta.

työmarkkinatuki, matalapalkkatuki, ruodussapito.

Valtion sosiaalinen pohja kapenee

Ihmisiä vetäytyy, sairastelee, syrjäytyy

- teitä ei tarvita, sanoi Erkki Virtanen, TEM.

Suoja köyhtymistä vastaan

Poliittinen valta on kaupungeissa

eduskunta valitaan reunalta

yhteiskunta on jakokunta

eläminen, työ, asuminen, yhdenmukaistetaan

valvotaan, pakotetaan, kannustetaan, ehkäistään.

Monimuotoisuus, kulttuurien kirjo, paikallistaloudet, alkuperäisväestöt

suoja köyhtymistä ja ympäristömuutoksia vastaan, sanoo Shiva

66

Tietämisen valvojat

Tutkijakouluja on 119, niissä on 51 koordinaattoria.

Valtio tietää, mitä tutkijat puuhaavat, mitä eivät puuhaa

mitä heidän ei anneta puuhata

tulee tutkimus koordinoiduksi.

Oli aika jolloin tieteen vapaus oli turvattu, perustuslailla.

Etsintä

Koheesio, luottamus, sosiaalinen pääoma,

hyvinvointi, yhteisöt, järjestöt

- tätä puhetta valtio suosii peittääkseen hierarkian.

Ihmiset katoavat

katoamisen havaitsi eduskunta, työelämävaliokunta

käski etsimään kadonneet.

Ontologinen ja epistemologinen käänne

Muoto ja kulttuuri uusiutuu taiteen, filosofian kautta

tietoarkkitehtuurin uudelleen rakentuminen,

itsemääritteinen elämä.

67

Taide tunnistaa tyhjän (lainauksia Hanna Johanssonilta)

Taiteessa kuvan totuudenmukaisuus ja läpinäkyvyys kiistetään

representaation kritiikki (kertomuksen kuva maailmasta).

Taide kysyy, mitä jää näkymättömäksi

(syrjäytyneet, marginaalit, tarpeettomat, ylijäämät).

Taide kysyy omia olemassaolon ehtojaan (niin mekin).

On tutkittava näkemisen ehtoja. Musta neliö, mielen tyhjentyminen.

Tyhjyyden luovuus, hiljaiset alueet vapauden alueina.

Tulla luovaksi ei-minkään edessä (vetäytyminen).

Avata tekeminen ympäristöön ja jokapäiväiseen maailmaan.

Ympäristöön laajentuneet, väliaikaiset tapahtumat hajottavat

ajallisesti ja tilallisesti yhtenäisen teoksen

(hylkäämme yhdenmukaistavan valtion, absoluuttisen avaruuden).

Taiteesta on tullut virtaavaa, paikkasidonnaista ja poispyyhkiytyvää.

Se toteutuu sosiaalisissa, poliittisissa prosesseissa,

yksilöiden välillä ja yhteisöissä.

Taide on toimintaa, se tapahtuu.

Objektin ja kuvan sijasta taiteessa laitetaan alulle kohtaamisia (blogit).

Taide avautuu maailmassa olemisen kysymykseen

(valtio sulkee, syrjäyttää tarpeettomat).

Oleminen omana mahdollisuutenaan (ei työmarkkinat).

Taiteen tuottamat vaikutukset toteutetaan tulemisen tapahtumana

pikemmin kuin asetetaan esille kuvana.

Valtio - kuva.

68

Elämä on vaalimista (poimittu Anne-Mari Forssilta)

Vaaliminen sallii olioiden olla olioita

Ymmärtäminen, virittyneisyys avaa maailman.

Olemista tulee vaalia olemuksessaan, paimentaa.

Asumisen runous riuhtaisee ihmiset irti maasta.

Ihmiset asuvat runollisesti maan päällä tähyillen taivaallista.

Marginaalisilla käytännöillä on pelastava voima.

Laskelmoiva ajattelu ylitetään.

Liike paikan ja paikattomuuden välillä näyttäytyy meille

merkittävänä osana ihmisyyttämme ja identiteettiämme.

Tämän vuoksi on tärkeää yhä ajatella.

Kalkylointi ja olemisen mieli (lähteenä Mikko Joronen)

Länsimaisen metafysiikan moderni muoto on kalkyloiva

ymmärtäminen, yrittää kieltää ontologisten perustojen olemassaolon.

Päämäärät ja suunta ovat kadonneet, jumala kuollut

olevat, myös ihminen muuttuvat varannoksi,

jota hyödynnetään mihin tahansa.

Joustavuus, tehokkuus, laskennallisuus, kasvu, kehitys, optimointi,

kilpailukykyisyys, kulutus, päämääräistäminen ja ennustettavuus.

Järjestäminen järjestämisen itsensä vuoksi.

olevien saatavilla olevuus, hallinnanalaiseksi ohjaaminen

(työmarkkinatuki, sosiaaliturvan kannustavuus)

Ei tilaa erilaisuutta ja toiseutta kunnioittavalle,

69

paikallisia mahdollisuuksia viljelevälle,

osaluonteisia tai tilapäisiä erikoisuuksia ja

yksityiskohtia tunnistavalle dialogiselle avoimuudelle.

Itseään optimoiva organisointi.

- Valtion kertomus hallinnanalaistaa.

Aika palaa

Järjestelmän riski tulee alhaalta, perusta pettää.

Orjakapinoiden aika palaa kuten metsät Kreikassa.

Lähteet ja kirjallisuus

Calvino, Italo. Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle.

Forss, Anne-Mari. Paikan estetiikka: eletyn ja koetun fenomenologiaa. 2007.

Johansson, Hanna. Tyhjentämisen eleitä. Esittävän kuvan kielto, visuaalinen

kulttuuri ja nykytaide. Teoksessa Tarkemmin katsoen. Visuaalisen kulttuurin

lukukirja. 2007.

Joronen, Mikko. Globalisaation teknologinen mieli - planetaarisen aikakauden

ontologiset mahdollisuusehdot. Teoksessa Paikka, kaupunki, valtio. Ihmis-

maantieteen perspektiivejä.

Valtion tilinpäätöskertomus 2006.

70

Köyhälistöfinlandia

Finlandia-palkinnosta vuonna 2008 päättää Pekka Tarkka.

Miten palkitsija Tarkka suhtautuu köyhälistöön? Vastauksen löydäm-

me kirjasta Sininen laulu, toimittanut Peter von Bagh. Sivuilla 54 – 55

palkitsija Tarkka kertoo Joel Lehtosen Putkinotkosta (tiivistäen):

Lehtonen kuvasti todellisuutta vähän niin kuin renessanssin herrat.

Kaikkialla maapallolla luonnonkansojen alueelle astuva voimakas

tekninen sivilisaatio sai aikaan tuhoa, turmelusta ja rappiota. Tämän

yleismaailmallisen näkemyksen Lehtonen sovitti Savon oloihin. Käk-

riäisen perhe on primitiivisen metsäsuomalaisuuden edustaja. Lehto-

nen tekee aiheesta suurta taidetta. Jos ajattelemme Juutas Käkriäisen

vaimoa Rosinaa, niin häntä sanotaan kauniiksi indiaaninaiseksi. Se on

aivan selvä viittaus siihen, että näiden Savon syrjäseutujen ihmisten

kohtalo oli samantapainen kuin intiaanien kohtalo Pohjois-

Amerikassa.

Palkitsija Tarkka, minä kuulun primitiivisiin metsäsuomalaisiin. Ehkä

primitiivisyys tekee minustakin taidetta.

Voisiko suurempi häpeä kirjaa Suomessa kohdata kuin saada Finlan-

dia-palkinto indiaanien tuhoa julistavan köyhälistörasistin kädestä.

Suomen valtio, opetusministeriö, tiedonjulkistamisen neuvottelukunta,

ties mitkä ovat palkinneet sinisen laulun, köyhälistöä pilkkaavan helsin-

kiläissnobistien kokoomateoksen ties kuinka monta kertaa. Kuvastaa

71

vallanpitäjien, sivistyneistön, Suomen Kustannusyhdistyksen ym. menta-

liteettia, väheksyntää, ylenkatsetta, itseriittoisuutta.

Taiteen toimijoiksi itsensä nimenneet helsinkiläispiirit, joille muu

suomi on surkeuden kehtoa ja lehtoa, indiaanien maata, palkitsevat vuo-

rotellen toinen toistaan. Kirjamessuilla heitä näkee. Piipahda kulttuurilla

tai tieteellä höystettyyn tilaisuuteen jossa palkitsijoita on paikalla. Kuinka

he kulkevat pää pystyssä. Kauan, kauan sitten olisi maapallo suistunut

raiteiltaan ilman heitä.

Kaikkivalta Vanhanen ilmoittaa: ei saa puhua köyhistä. Toivottavasti

näemme eduskunnassa “raivokkaan taistelun työteliään enemmistön etu-

jen hyväksi”, pääministeri jatkaa (TS 11.4.2008). Raivokas taistelu, kapi-

nako? Mitä kapinaan yllyttämisestä sanoo Lissabonin sopimus, suomalai-

nen laki ja sisäisen turvallisuuden ohjelma? Jos pääministerillä on oikeus

yllyttää kapinaan, niin eikö meillä muillakin? Älkää kadehtiko rikkaita,

jatkaa pääministeri. Armeliasta, riittää kun emme kadehdi. Pekka Tarkalla

on täydentävää tietoa: indiaanit katoavat omia aikojaan metsiinsä sivili-

saation tieltä.

Pääministeri Vanhanen hallituksineen rakentaa maahan verovapaata

rälssiä. 'Aito tuotannollinen toiminta', tietää hallitusohjelmakin. Vastaa-

vassa hengessä aatelisto toimi Ruotsin suurvalta-aikana 1600-luvulla.

Rälssiherroille, aatelisille myönnettiin maakunta toisensa jälkeen veron-

kanto-oikeudeksi ja verovapaaksi alueeksi. Suurvallan pärjääminen vaati

sellaista aivan kuten Suomen pärjääminen nykyään. Muistamme mihin

suurvallan politiikka päätyi: iso reduktio. Näin käyköön tänäänkin: maat

ja mannut jaetaan takaisin kansalle, indiaaneille. Aateliston etuoikeudet

kumotaan. Veroprogressio kolminkertaistetaan, varallisuusvero palaute-

taan kaksinkertaisena. Yhdenvertaisuus perintöveron edessä perustuslain

edellyttämällä tavalla.

72

MOT-ohjelmassa (TV 1) kerrottiin, kuinka paikallinen väestö ajettiin

pois Enson plantaasien tieltä Brasiliassa. Asukkailla ei ole elämää ilman

maata, nousivat kapinaan. Maan takaisinvaatijoille vastattiin kumi-

luodeilla suomalaisyhtiö Enson maalla. Siinä yhtiöiden globalisaatio,

köyhien väestöjen tuhoaminen. Täsmälleen sama, minkä finlandiapalkit-

sija Pekka Tarkka julistaa savolaisindiaanien elämän päätökseksi.

Vuosi 1918 on palannut. Sen ovat puheillaan ja teoillaan palauttaneet

politiikan ja yritysten vallankäyttäjät, ensot, vanhaset, botniat, tarkat,

kirjallisuuden palkitsijat.

Köyhät kansat kautta maapallon, tarvitsemme globaalin torppariliik-

keen. Etelä-Amerikasta kutsumme kumiluodeilla koulitut.

(2008)

73

Temppeliaukio

Illan aiheena Temppeliaukion kirkossa 8.1.2008 oli Finlandia-hymni pu-

huttuna ja esitettynä. Menin hyvissä ajoin, tiesin että hymni, Raita Karpo

ja Matti Lehtinen saavat ihmiset liikkeelle.

Dionysoksen teatteri, Ateena Akropol.

Sain mainion tilaisuuden katsahtaa tuota kuulua nähtävyyttä, Temppeli-

aukiota. Lentäväthän japanilaiset Tokiosta Helsinkiin kirkon nähdäkseen.

Mietin kirkon ideaa, sisäarkkitehtuuria. Suomalaisten veljeksethän ne oli,

arkkitehdit, eikö niin, liittyivät jotenkin Suursaareen. Perusidea on upea,

nimenomaan mielikuvituksen takia. Louhia kolo kallioon, rakentaa pyö-

reä kupoli päälle. Betonikaarien varaan. Sisäseinät pääosin aitoa kalliota,

74

osa kiviladelmaa. Ladelma näyttää hieman huteralta, tiedä vaikka jostain

romahtaa päälle. Se on tietenkin harhaa, kivet on pultattu kiinni jonnekin,

arvelin. Betonikaarien täytyy jatkua kiviverhouksen taakse, lujaan kivipe-

rustaan. Jokunen päivä aiemmin olin lukenut Anna Maria Liberatin suo-

siteltavaa Rooma-aiheista kuvateosta. Siinä oli rakennekuva Rooman

Pantheon-kirkosta, miten sen kantavat rakennelmat on suunniteltu, eivät

ole periksi antaneet.

Niin, Pantheon Roomassa, peräti antiikin ajalta. Valtava pyöreä kupo-

likatto, tuskin se maailman suurin oli? Onhan kupoli Pietarin kirkossakin.

Suomalais-arkkitehdit keksivät rakentaa kupolin kalliolle keskelle Hel-

sinkiä. Jokin tässä kirkossa silti vaivaa? Penkissä istuva ihminen kutistuu.

Tasalattia, kirkon etuosaan joutuu kurkkimaan edessä istuvan ohi.Tunnen

itseni pieneksi. Näin en tuntenut Dionysos-teatterissa Ateenan Akropoliin

etelärinteellä. Se on paikka jossa voisin istua loppuikäni. Lämmin, kodi-

kas, avara, avartaa mielen. Mainitsemaani Rooma-kirjaa lukiessani mi-

nulle välähti, miksi antiikin Roomassa rakennettiin rumasti ja miksi antii-

kin Kreikassa rakennettiin kauniisti. Kreikkalaiset sijoittivat teatterinsa

rinteisiin, etelärinteisiin, silmä kantaa kauas, on ilmaa, ajatus lähtee len-

toon. Roomassa rakensivat kolosseja tasamaalle. Colosseum ja Marcel-

luksen teatteri ovat rumia, ahdistavia, synkkiä kolosseja. Entä Temppeli-

aukion kirkko? Taitaa sijoittua Ateenan ja Rooman puoliväliin. Tässä on

tiettyä avaruutta, mutta ei sellaista kuin Dionysos-teatterissa. Täällä ihmi-

nen hukkuu, Dionysoksen teatterissa näkee kaikki kanssaistujat, samalla

tuntee näkevänsä ikään kuin koko maailman, tulee ylentävä olo.

Maallikkona Roomassa ihmettelin, miksi ihmeessä antiikin ihmiset

kaivautuivat asumaan maan sisään. Pantheonkin on rakennettu kuoppaan.

Piti mennä yleisöluennolle Helsingin yliopistolle viisastuakseen. Roo-

massa on niin paljon maata möyhitty, rakennuksia purettu ja ties mitä

tehty että maan pinta on noussut, oliko se 5 vai 10 metriä. - Miksikäs

75

rakensitte tasamaalle, tai peräti suomaalle! Eikö Forumkin ollut alunperin

suota. Suomalainen maaseutuväki tajusi aina rakentaa kukkulalle, niin

myös Temppeliaukiolla, saatikka Akropoliilla. Suomalainen hyvinvointi,

siis kaupunkien lähiöt on sen sijaan rakennettu tasamaalle, savipelloille.

Onko moista ennen nähty! Sellainen on tuloskin - kansakunnan henkinen

latistuminen. Helsinki tarvitsee lisää savipeltoa, Sipoota myöten, jotta

kansakunta varmasti litteänä pysyykin. Espoo se vasta kasvaakin, pel-

loillensa.

Finlandia-hymni! Se ei ole lattea eikä litteä. Kirjoittiko sanat Sjöblom,

Koskenniemi vai Sola vai jokainen vuorollaan? Sitä eilenkin (8.1.08)

pohtivat. Helmikuun manifestin takia Sibelius on sävellyksensä tehnyt,

näin eilen kertoivat. Selostusta kuunnellessa käväisi mielessä, että te pu-

hutte suuria orjuuden karkottamisesta mutta ettepä huomaa että samanlai-

sia manifesteja ladellaan tänäkin päivänä. Tarkoitan Vanhasen hallituksen

vakaus- ja kasvuohjelmaa. Keisari antoi manifestin, nyt manifestin antaa

EU, sen komissio ja Eurooppa-neuvosto (= valtioiden johtajien kokous).

Me olemme kuulemma tulleet liian vanhoiksi. Koko Suomi kaatuu mei-

dän takia. Niin keisarikin väitti: suomen kieli alennettava, armeija lope-

tettava, posti venäläistettävä. Vanhasen hallitus: Suomen kansa ja sen

toimintakäytännöt nuorennettava, muuten moottori sammuu. Mihinkä

menisimme, heidän tieltään?

On ihanaa törmätä historian kerroksiin, joskus omakohtaisesti. Temp-

peliaukion kirkossa eteeni istui kolme miestä. Jossain vaiheessa iltaa sel-

visi, että yksi heistä oli ollut laulamassa kuorossa Sibeliuksen haudalla

häntä Järvenpään Ainolaan haudattaessa. Sibelius kuoli 1957 eli 51 vuotta

sitten. Televisiossa on aika-ajoin vilahtanut filminpätkä hautajaisista, se

näyttää kaukaiselta historialta. Tuossa, polvituntuman päässä edessäni,

istuu nyt nuorekkaanoloinen mies, joka on laulanut Sibeliuksen hautajai-

sissa. Ja maan hallitus väittää että me ollaan liian vanhoja, toimintaky-

76

vyttömiä, pysähtyneitä. Arvoisa hallitus, onko teihin iskenyt vanhuuden

tauti?

Kesällä 2007 kävelytin ruotsalaistuttavaa Ainolan ja Halosenniemen

ympäri. Ainolan länsisyrjälle on kasvanut sankka kuusiaita. Peittää pii-

loonsa Ainon hoitaman puutarhan. Aidassa on pystyynkuolemisen merk-

kejä. Maan hallitus on siis sittenkin oikeassa, jokin asia tässä maailmassa

vanhenee. Puusto on kasvanut niin että koko Ainola tahtoo peittyä. Niin

peittyy koko Suomikin, vesakoihin ja pajukoihin. Pitäisi rakentaa koko

Suomi, kaikki sen savipellot lähiöitä täyteen, etteivät pajukot pääse maa-

ilmaa valtaamaan. Kun meidät viedään hallituksen opastuksella hoivako-

tiin, niin ei ole ketään edes pajukoita raivaamassa.

Halosenniemessä tulin mietteliääksi. En tyytynyt katsomaan pelkkää ra-

kennusta, joka on komea, miten ihmeessä Pekalla oli varaa rakentaa sellai-

nen? Hirret tuotiin kuulemma junalla Savosta. Niin mekin olemme tulleet.

Mutta Pekan ja Maijan puutarha, porkkana- ja perunamaa, marjatarha. Nyt,

kesällä 2007 se kasvaa salskeaa haavikkoa. Näin maailman käy. Me raken-

namme ja raivaamme, pyydämme naapuria ihastelemaan. Muutama vuosi,

vuosikymmen tai vuosisata eteenpäin - pajukot, haavikot ja koivikot havise-

vat meidän tantereillamme. Näin elämä kiertää, aika käy, kansa vanhenee, jos

kuka niin maan hallitus sen tietää. Taisi olla Esko Valtaoja TV:n punaisessa

langassa, kun mietti mitä ihmiskunnan touhuista, näistä hyvinvoinneista jää

parhaimmillaan jäljelle, kaukaisten muinaistutkijain ihmeteltäväksi. Viimeksi

jää loputon joukko kummallisia keraamisia renkaita. Kunnes joku keksii:

vessanpönttöjä.

77

Alanko essehtiä

Baltic Circle ja Helsingin yliopiston taideaineet järjestivät 13.5.2008 pa-

neelin teatterikritiikistä Kiasmassa. Mitä he sanoivat.

Tilaisuuden toistetuin sana? Essee.

Aikaa kestävä essee, jonka voi lukea myöhemminkin. Paneutuvaa,

esseemäistä arviointia, sitä kaivattiin. Havainnointia, näkökykyä, oival-

tamista. Oivallus vaatii aikaa ja pohdiskelua. Essee ei synny päivälehtien

pika-arvosteluna.

Tilaisuuden toistetuin kysymys? Missä voi essehtiä. Kenellä on aikaa

pohtia. Vaatiiko esseemäinen arviointi ammatillista paneutumista. Odotin

kuka lausuu sanan netti - kansalaislähtöisessä mielessä? Ei kukaan.

Turkulaisen päivälehden johtava kulttuuritoimittaja mainitsi lehtensä

nettisivun todeten keskustelun siellä olevan masentavaa. Perusteluja, oi-

valluksia, ajattelevaa tekstiä, esseetyyppistäkin, maailmaa rakentavaa,

tätä hän kaipasi. - Miksi pidätte nettisivua, jos keskustelu on masentavaa?

Maaliskuussa Villa Kivessä pohdittiin teemaa 'muuttuuko kirjaili-

juus'. Keskustelusta huokui kirjailijakunnan sisäänpäin kääntyminen,

ammattikuntamaisuus. Teatteriväki sykähdytti (Kiasman keskustelun

perusteella) toisella tapaa: katse hakeutuu ulospäin, yhteiskuntaan. Pu-

heenvuoroista huokui ihmettelyä, ärtymistä, nöyryyttä. Johtuuko siitä, että

teatteri kommunikoi ihmisten kanssa, ihmiset pitää saada esityksen ää-

reen, teatteri on sosiaalista. Maailman on pakko kiinnostaa. Kirjailijat

piehtaroivat kuopissaan.

Teatterikritiikkiin tarvitaan uusia rakenteita. Teatteriväen sisäinen

kritiikki ei ole hyvä. Ulkopuolisia kaivataan mukaan. - Näin sanoi moni,

toive jäi ohueksi, vaille käytännön muotoa. Kelpaisiko Volanen ja Van-

hanen malliksi?

78

Teatteriesitys on asetettava laajempaan kontekstiin, historialliseen tai

muuhun. On oltava avaruus, mihin sijoittuu ja sijoittaa. On havainnoitava

ja pohdittava teatterin (esityksen) sosiaalista merkitystä.

Kontekstointi, maailman kummastelu johtaa esseetyyppiseen kirjoit-

tamiseen. Todellisuuden tutkija Janne Saarakkala sanoi, että arvostelu voi

myös itsessään olla taideteos. - Tätähän nettikansa blogeissaan harjoitte-

lee, todellisuuden tutkimista, esseistiikkaa, taiteellista muotoamista, ette-

kö huomaa.

Päivälehtien toimittajat, kriitikot, heillä on tärkeä tehtävä. Heillä on

formaatti: lehti, kulttuurisivut, arvostelu. He supistavat tekstiä, lisäävät

kuvia ja kuvakokoa, poimivat helmet, arvottavat. Teatterimuseon Hanna,

kuinka saatoit kysyä: olemme koulutettuja, uskomme itseemme, tarvi-

taanko kritiikkiä?

Kuka nostattaa kuuman

Tilaisuudessa pohdittiin monen suulla, kuka tekee kenestäkin kuuman.

Jonkin teatteriteoksen yhtäkkinen nostaminen, kirjallisuuden palkinnot.

Tympii, sanoi useampikin panelisti tai yleisössä istuja. Missä kuljimme

kerran? Onko Smedsistä puhuttu tarpeeksi analyyttisesti? Kaikki tiesivät:

ei ole.

Joku sanoi: taidekirjoittaminen ja teatterikritiikki on kriisissä.

Yhtäällä kaivataan esseistiikkaa. Toisaalla nostetaan kuumia piikkejä.

Valikoiden nostattamalla luodaan haluttua kuvaa maailmasta, halutun-

laista todellisuutta. Kaksijakoisuutta jäsennän 'akateemisella' kuviolla:

79

Hajota ja hallitse. Tätä harrastaa valtamedia, Helsingin Sanomat. Media

pirstaloittaa ihmisten maailmakuvaa. Media ja taiteen palkitsijat nostatta-

vat intressejään myötäilevää tai muutoin mieleistään taidetta. Yhtiön me-

nestys, kasvu, tuotto. "Yhteistä todellisuutta, yhteistä julkisuutta ei ole,

silti media on yhä keskittyneempää, julkisuus kopioituu, samat aiheet,

samannäköisyys, samanmielisyys, hämmentävä yhdenmukaisuus", sanot-

tiin Kiasmassa.

Ihmisten ajattelua johdatellaan. Taiteesta ja esityksistä suurin osa jää

vaille julkista keskustelua. Poisottaminen, ulossulkeminen on taiteellinen

teko, jota ei havaita. 2000-luvusta jää jälkipolville outo kuva.

80

Kriittinen analyyttinen taide. Taide voisi olla myös hajottajansa ha-

jottaja. Hallinnan, nostamisen ja poissulkemisen käytäntöjä paljastava,

purkava, kaatava. Median lukutaito. Toimittajat nauravat kyynisesti ihmi-

sille. Jospa ihmiset alkavat nauraa medialle. Analyyttinen taide - maail-

man pahuuksien tutkailua, hyvyyksien löytämistä.

Taidekriitikot ovat markkina-analyytikkoja. Kaikkea mitataan samalla

mittaristolla. Jos kriitikko ei keksi mistä taideteoksessa on kyse, jos tai-

deteos ei asetu kriitikon lokeroihin, hän peittää ahdistuksensa viisaste-

luun. Intohimoa, yritystä ymmärtää arvoitus, sitä ei ole. Nähdään vähän,

puuttuu havaitsemista, näkemistä. Arvovalta syntyy analyyttisestä näke-

misestä.

Muotoava, arvioiva taide. Taideteos hakee muotoa itselleen ja maa-

ilmalle. Muotoillessaan taide arvioi ja auttaa arvioimaan olevia rakenteita.

Onko demokratia aitoa? Noudattavatko kansanedustajat säätämäänsä

lakia?

Voiko demokratian taiteellistaa? Tarvitaanko taidekritiikkiä? Vastaus

Kiasmassa oli kiintoisa. Teatteria tehdään julkisin varoin ja julkisuudelle,

demokratiaan kuuluu teatterikritiikki. Toinen jatkoi: politiikan päätöksiä

ei arvostella yhtä kompaktisti kuin kriitikot arvostelevat teatteriesityksiä.

Politiikan arviointi leviää, hajoaa, pitkittyy, katoaa, sumuuntuu, menettää

terän. - Näin ollen teatteri ja teatterikritiikki antaa uuden kompaktimman

muodon politiikan kritiikille, kiinteyttä ja iskevyyttä.

Ihmisyyden taide, nominalistinen, kokemus ja tuntemus. Taide kertoo

ihmisen kokemuksesta, luonnosta. Taide rakentaa ymmärrystä. Näkemis-

tä, puusilmää, vaikkukorvaa kuten Hanna taisi sanoa. Taide - ihmisen

autonomiaa, omaehtoisuutta, maailman muotoilua, suoraa demokratiaa,

ihminen itse, ei edustaja, ei eduskunta, analyysiä, elämän iloa, intohimoa.

81

Taiteen oma muoto, sanomisen taito

Esseististä otetta siis kaivattiin, ei markkina-analyysiä. Kuka voi essehtiä,

kysymys polttaa entistä enemmän.

Päivälehdissä kulttuuriteksti vähenee ja korvautuu kuvilla. Maailman

kuvallistaminen - valikoidun ja nostatetun taiteen menettelyä. Kuva

näyttää pinnan, rajatun kohteen, tsuumattu kuva yhä vähemmän. Analyysi

vaatii menoa pinnan alle ja päälle, sisään, kuvan asemointia.

Kuinka ollakaan, Turun taidemuseossa on (kesä 2008 ) näyttely Stali-

nin ajan taiteesta. "Neuvostoideologia ujutettiin sosialistisessa realismissa

osaksi perinteistä kuva-aiheistoa. Taideteokset olivat röyhkeitä lavastuk-

sia, joilla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa" (TS 8.5.2008).

Näin meilläkin: kuvan avulla, kuvan myötä, nostattamalla ja hylkäämällä,

kuumaksi tehden. Tehojen estetiikkaa. Sosialistinen realismi on täällä

tänään. Löytyy sieltä missä eniten ilakoidaan sosialismin virheillä, Sano-

ma.

Taidekritiikissä ei kaivata hymistelyä, ei nyökyttelyä. Sellainen ei

palvele ketään. Kriittinen keskusteleva ote. Terävää havainnointia, näkö-

kykyä. Nopeus ja hitaus - kummassakin mättää. Rohkeasti päin. Suoraan

asiaan. Dramaturginen muodonanto. Taidekritiikki on viimeinen sanan-

vapauden alue.

Teatterikritiikin tulee olla hyvin kirjoitettu, tiivis, muotoiltu, sisältää

analyysiä, arvottaa, asettuu osaksi maailmaa.

Kansanteatteri

Teatteria ei ole vain teattereissa. Millaista teatteria onkaan työelämä, ny-

kyinen. Ken tekee, hän tietää. Elämänteatteri voittaa teatterielämän.

Lontoon Royalissa oli taannoin näyttely "elämää vai teatteria".

82

Köyhä kansa, menkää ilmaiseen teatteriin, Arkadianmäelle. Kansalli-

sen Päänäyttämön esityksen aiheena oli alueiden käyttö, Ideapark. Am-

mattinäyttelijät, oppikaa edustajilta. Kuulkaa tiuran ääni, huomatkaa

eleet, kuulkaa velton sanat, sannan nauru, vienon hymy. Arkadian teatte-

riin on mentävä hyvissä ajoin saadakseen näköalapaikan. Prologin esittää

matti aleksin synnyinpitäjästä tai mauri kinnulan pontikkapitäjästä. Teat-

teriin kuuluu käänteet, yllätyksellisyys ja immersiivisyys. Niinpä lavalle

astuukin tarja polvijärven alueteatterista. Tai jani ideapuistosta, kukkivien

kirsikoiden keskeltä. Vihdin ikävyydestä helsingin hengaukseen, mosko-

vaan, siskot mukaan.

Akropoliin etelärinteessä, auringonpaisteessa, jumalien ja vallan

temppelien juurella sijaitsee Dionysoksen teatteri, kodikkaista kodikkain.

Valtion johtajille on marmori-istuimet. Näytelmissä pohdittiin ihmismie-

len syvyyttä, valtion moraalia, lain säätämistä ja noudattamatta jättämistä.

Teatterin sosiaalinen ja poliittinen merkitys? Dionysoksen näyttämö, mis-

sä olet?

Istun yksin huoneessani, päänäyttämön lähellä. Vilkaisen sähköpostia,

turhaan. Alkaisinko essehtiä?

(2008)

83

Ironian päivä

Maaliskuun viimeinen keskiviikko 2007, ironian päivä. Eduskunta vetää pu-

naisen viivan. Mitä jää viivan alle? Paitsi köyhyydessä vaikeroijat.

Suurkirkkoon sanaa kuulemaan, kyyti ennen puoltapäivää. Piispan luota

presidentin kuuloon, tasavallan henkinen johtajuus puhuu. Kahvin ja kakun

tuoksu tunkeutuu valtiosalin puolelta, kättelyt pitää kestää ensin. Tänään on

päivä, jolloin me, Eduskunta, menemme kuulemaan Aulis Sallisen oopperaa

Punainen viiva. Halausten aika on viimeistään siellä. Yhteisöllisyys ei ole

kuollut, vaikka sitäkin vaalitohinassa joku haikaili.

Topin vaimo Riika lämpeni Topin tuotua kirkonkylältä yllätyslahjan,

kahvipavut kahteen pannulliseen. Toinen kiehautettiin heti, toinen vasta

jouluna. Papujakin enemmän Riika vilkuili Topin pussia, oliko siellä se re-

tonkikangas.

Oopperaan päästäkseen edustajaehdokkaat olivat koko alkuvuoden osal-

listuneet talkoisiin jakovaran ohjaamiseksi mediayhtiöille. Vaalimainonta

ylitti kohtuuden rajat. Kun puoluetuki ja omat varat eivät riittäneet, säädet-

tiin lisätuki, finanssiministerinä oli demari. Rajan vaalimainoksen koolle

asettaa lehden aukeama. Kansa maksaa ja vasta sen jälkeen äänestää. Kriitti-

nen media ei paljasta vaalien päätarkoitusta: yhteiskunnan varallisuuden oh-

jaaminen mediayhtiöille. Kansalainen ei enää haikaile ehdokkaaksi. Hänen

vetäytymisensä ei haittaa, median myötämieli valittuja kohtaan on jo ostettu

neljäksi vuodeksi. Ymmärryksen osto on niin hienovarainen, että kansainvä-

liset korruptiomittaukset eivät sitä korruptioksi havaitse.

Oopperasta piti kertoa, Punaisesta viivasta. Sata vuotta sitten säädytön

kansa heräili. Toivo hulvahti yli suomenniemen. Topi ja Riika lämmittivät

saunan ennen äänestämään lähtöä. Mutta kuuntelepa kansaa tänään: alistu-

nutta toivon menetystä. Joka kolmas, olenko se sinä vai minä, ei jaksa ää-

84

nestää. Onneksi kapula on pysynyt kädessä yhdellä Toivolla, kansallisella

kokoumuksella.

Kansallisooppera selosti kaikelle kansalle - ilman pääsymaksua - millainen

ooppera on Aulis Sallisen Punainen viiva. Tätä asiaosuutta kansanedustajat

eivät ehtineet kuulemaan. Vahinko sinänsä, ehkä pukuvuokraamossa oli

tungosta. On ilo kuunnella taiteilijaa, josta huokuu usko aiheeseen. Päädra-

maturgi Juhani Koiviston esitys kesti puolisen tuntia.

Kaksi viikkoa olin kolunnut pääkaupunkiseudun kirjastoja löytääkseni

Sallisen kirjoittaman libreton. Ei mistään. Ei lie hankkimisen arvoinen. Roh-

kenin kysyä dramaturgilta. Sain sen, kuudella eurolla, niin minusta tuli oop-

peran ystävä. Ennen junamatkan päättymistä Järvenpäähän olin lukenut

libreton läpi.

Oopperan nettisivuilta löytyi Topin (Sauli Tiilikainen, Jorma Hynnisen

ohella) haastattelu. Tiilikaisen mielestä oopperan aihe on mitä ajankohtaisin,

ooppera kuvaa vertauskuvallisesti omaa aikaamme. Ooppera on armoton

selviytymistarina. Nykyarjessakin monilla on käynnissä taistelu elämästä ja

elämisen mahdollisuuksista, sanoo Topi. (Onneksi kansanedustajilla taistelu

on ohi, vuorossa on seurusteluvaihe.)

Dramaturgi Koivisto vertaili Kiannon romaania ja Sallisen librettoa. Lib-

retto on parempi kuin romaani, sanoi. Olen samaa mieltä. Kianto kirjoitti

Korpiloukon tolloista. Ylenkatsova, loukkaava asenne. Säätyläisten menettä-

essä arvostusta yrittivät pitää yllä aiempaa mielikuvaa edes taiteen avulla.

Siihen kelpasi Kianto, Korpiloukko, Putkinotko ja muut. Löydämme saman

asenteen ministereiltä, joiden mielestä kansa ei ymmärrä talouden dynamiik-

kaa ja äänestää tolloudessaan populisteja.

Sallinen asettui libretossaan asujainten tasolle, yleisinhimilliselle tasolle,

kun taas Kianto inhimillisti eläimet ja eläimellisti ihmiset. Näin dramaturgi

sanoi ja oli jälleen oikeassa. Mietin, miksi sanonta kuulostaa tutulta, sanoiko

joku jotain vastaavaa? Ahaa! Jyrki Katainen. Älkää valtiollistako ihmistä,

85

inhimillistäkää valtio. Mistä siis löydämme ihmisen - korpiloukosta, karhun-

pesästä, valtiosta vai jostain muualta. Tuskin valtion virastoista.

Kajaanin teatterin nettisivuilta löytyi arvosteluja Juha Hurmeen teatte-

riohjauksesta Punainen viiva. Mitä enemmän juttuja lueskeli, sitä kiehto-

vammaksi kävi myös Sallisen libretto. Jäävät ruuneperit toiseksi, vaikka enpä

ole heitä ennenkään lukenut.

Topi ei ole nujerrettavissa, vaikka onkin perusjörrikkä. Orastava it-

senäistymisen henki näkyy torpparin luonteessa, sanoo Topi-roolin esittäjä.

Kun karhu syö lampaat ja lehmät, Topi ottaa kirveen käteen ja lähtee kohti.

Punainen veri valuu kummankin kaulalla. Näin olkoon myös tänään: köyhä

kansa ei ole nujerrettavissa, kehittyköön maailman talous ja johtamisen opit

miksi tahansa. Kirjoittakoot globalisaatioraporttejaan pääministerin kansli-

oissa.

Topin tragedia piirtyy kontrapunktina yhteisön ja vapauden voittoon,

jatkaa topi oopperan nettisivulla. Mutta ovatko vapauden uhrit kadonneet

tästä maasta ja maailmasta? Onko osattoman kansan tragedia muuntunut

uuteen muotoon? Masennus on yleisin kansantauti.

Punaisen viivan yhteisö elää luulojen varassa, heiltä puuttuu tietoa, sanoo

esittäjätopi tarkoittaen aikaa 100 vuotta sitten. Mutta elääkö kansa edelleen

luulojen varassa? Näin on, jos uskomme PT:n, PTT:n, TT:n, ETLAn,

EVAn, SP:n, VATTin, VM:n, TT:n ekonomisteja. Parempi onkin että kan-

san sivistystaso pysyy ammatillisella tasolla. Jopa valtiontalouden tarkastajilta

(VTV) on talouspolitiikan ajattelu kielletty. Turhat yliopistot suljetaan.

Punaisen viivan ohjaaja Pekka Milonoff pohdiskelee (Kansan Uutiset

20.3.2007): Köyhältä kansalta vaati rohkeutta murtautua ulos auktoriteettien

pelosta. Toivon esityksen herättävän oivalluksia. Yhteiskunta on haavoittu-

vainen. Onko kehitykselle vaihtoehtoa? Auktoriteettiuskoisesta kohtalosta

voi tänäänkin murtautua ulos. Taiteen tehtävä on tunnetasolla vedota ihmi-

siin. Eeppisen teatterin puhuttelevuutta kaivataan jälleen.

86

Kriitikko Eeva Kauppinen (Kaleva 7.12.2006): Juha Hurmeen sovitus

avaa latua suomalaiseen sielunmaisemaan ja aatemaailmaan. Topi on totuttua

valoisampi korpifilosofi. Missio on uudesta luotava maa. “Sata vuotta sitten

sosialistimokkuraatit tavoittelivat apteekkeja ja lääkäreitä kylille, ilmaisia

lääkkeitä, kunnan avustusta lapsiluvun mukaan, teitä ja siltoja ruunun kus-

tannuksella. Ympyrä on sulkeutunut: maaseutu tyhjenee, palvelut keskittyvät

kaupunkeihin, tuloerot kasvavat.”

Kriitikko Pauli Haataja (Sotkatti 15.12.2006): Hurme nostaa esiin pitkän

kaaren ensimmäisistä vaaleista tähän päivään. Elämme nyt hyvinvointivalti-

ossa, jota itsekkyys ja yksilöllinen turhamaisuus ovat hajottamassa. Kaari on

muotoutumassa ympyrän kehäksi, olemme palaamassa lähtökohtaan.

Jo kaaren alkupäässä maalaisväestön luottamus äänestyslipun mullista-

vaan voimaan alkoi hiipua. Porvaripuolueiden yhteistyön ja Venäjän keisarin

vastustuksen takiajuuri mikään silloisten sosialidemokraattien vaatimuksista

ei toteutunut. Keisari kieltäytyi allekirjoittamasta lakeja ja hajotti eduskunnan

lähes vuoden välein. Ympyrän kehällä on tänään tultu äänestysprosenttiin

67,8.

Punainen viiva kertoo siis ajasta 100 vuoden takaa, mutta myös libreton

syntyajasta (1970-luku) sekä meidän ajasta. Voisiko Kiannon ja Sallisen lib-

rettotekstin muuntaa 1900-luvun loppupuoliskon kokemuksia peilaavaksi?

Muutama luonnosmainen kokeilu. Tummennetut tekstit ovat poimintoja

Aulis Sallisen libretosta.

Ihmisen on hädissään tultava

kirkkoon rukoilemaan

sinua ei ole

pitkiin aikoihin nähty kirkossa

87

Ihmisen on hädissään tultava

työvoimatoimistoon ilmoittautumaan

sinua ei ole

pitkiin aikoihin nähty työmarkkinoilla

Pappi kirkossa puhuu väärin

Pappi valehtee, kun sanoo että köyhän on

oltava nöyrä.

köyhälistön on löydettävä oma Jumalansa.

Minne on Jumala mennyt?

palkkausjärjestelmää luomassa lie

tai viimesijaista turvaa

hienokseen säätelemässä?

mallia poliitikon, alla vaalien ottanut kai.

sinä olet laiska ja saamaton

mitä sinä siihen sanot?

ansio syntyy vain työstä

ei arvoa muutoin

ansiosi ylös kirjataan

sen mukaan elonturva lasketaan

työn on oltava kannustavaa ja kannattavaa

ole nöyrä ja ano

Ja arkussa makaa kolme lasta

viisikymmentä penniä multarahaa hengeltä

menköön nyt markalla

kun ovat samassa arkussa

88

Kansaneläkkeeseen saat

kuusi euroa lisää

hintojen noususta

peittää se puolet

Herra antaa mitä itsekukin tarvitsee

Miksi Topi yöllä niin huutaa ja hourailee?

Onkohan Topi sairas? Pahasti sairas!

Masennus uusi kansantauti

työkyvyttömyyden suurin aiheuttaja.

Sake makaa … kuollut?

Vesteri … jo kylmenee

Ei tullut elämän vapahdusta minulle.

Vanhimman pojan kautta.

ei tullut Sakesta isän auttajaa. Ei tullut.

Veli Ruotsiin lähti, lomaltaan

kädessä laukku

ennen lähtöä hyvissä ajoin äiti

perunapeltoon piiloutui, silmänsä pyyhki

kädessä vati, kelle perunat haki

käveli isä perässä pojan, Saken:

"tule pois kottiin"

seljän poikansa näki

palasi tupaan istumaan.

89

Pahasti tein, kun sanoin Topio tolloksi,

äijänkäppyräksi.

Hän hiihtää nyt ylös Hiisivaaraa,

kiipeää aamuauringon kanssa sen laelle

kuin kirkon harjalle.

Ja sieltä, sieltä

hän nyt katsoo taakseen.

Näkee harmaan mökin ja ikkunan.

Maaliskuussa keväthankien aikaan

suksilla hiihdin

mäkeä alas, mökin jo näin

niin yksin, yksin se on

kuin pienentynyt, hangessa seisoo. Yksin.

Lumi portaillaan

aurinkoa odottaa.

Onko Suomessa kevät?

elokuun sumu vaippana laskeutuu

kosteus iholla tuntuu ja tuoksuu

syyskuun sade rakoon tunkeutuu

pyry peittää ladun

Onko Suomessa kevät?

Vaikka lumi kuin kuolinliina

peittää ladun ja jäljet ja tienoon,

minä avaan sen ladun,

90

että viestintuoja osaisi tulla. Sillä viestintuojan, onnentuojan

on pian tultava, sillä en jaksa enää kauan.

Vai tuleeko se…?

jos se ei tulekaan…

Sen on pakko tulla!

Ei avata latua enää

havut varisseet

kaiken peittää pyry

ei tule viestiä ylhäältä

joka kolmas meistä, sinä tai minä

ei jaksa äänestää

osallisuuden, hyödyn tunto viety

ei oikeus ääneen hyödytä meitä

missä yksilön oma ääni ja osa?

Minä avasin ladun.

Iita Linta Maria, oma kukkani!

nyt lumi kuin kuolinliina peittää ladun,

peittää ladun, peittää tienoon, peittää ihmiset.

... toivo ... ilo ... suru

Jauhaa tässä pirtissä

ainaisen puutteen ja köyhyyden paino

Työelämän ulkopuolelle jääneet

ainainen puute ja köyhyys

91

Tämä käy laatuun sillä tavalla

että kaikki köyhät

kautta maan valmistuvat joukossa

varakkaitten hävyttömyyksiä vastaan

varallisuusveron tupo vei

puolueet hiljaa hyväksyi

progressio kadonnut

rikkaan euro levenee

köyhän kapenee

(maaliskuu 2007, eduskunnan kokoontuessa)

92

Melkein kuva

Tarkkaan harkittu, sanoi Matti Vanhanen antaessaan 12.2.2008 eduskun-

nalle ilmoituksen hallituksen politiikasta vuonna 2008. Kovaa talouspoli-

tiikkaa on murtomaahiihto ja jooga, täydensi Anni Sinnemäki

Jooka - hengen, kehon ja mielen harmoniaa. Katso ihmistä. Ihmiset

reissaavat maan halki ja poikki kertoakseen huolensa eduskunnan kivi-

portaille ja palaavat kotiin suremaan. Elämä on surutyötä. Hiihdossa ja

jookassa on totuuden siivu, ohuen ohut. Kuva maailmasta, joka on ka-

donnut kuin Saramagon saari.

Lähdemme etsimään. Menemme Kiasmaan. Siellä löydämme näytte-

lyn Kuvan jälkeen. Näyttely alkaa teemalla 'melkein kuva'. Sinivihreä

politiikka - jospa se onkin melkein kuva? Ryhdymme tutkimaan kuvaa,

kuvia.

Vaikeita arvoituksia

Kiasman näyttelyn alkukuvana on taulu, jossa valot välkkyvat holtitto-

masti. Katsojan pitäisi oivaltaa, että välkynnän varjo muodostaa ihmisen

hahmon. Tehtävä on yhtä vaikea kuin Marja Tiuran eduskuntapuheiden

ymmärtäminen. Seuraavassa kuvassa ihminen piiloutuu kankaan taa. Ar-

voitus saa ajatukset liikkeelle - olemmehan mekin näkymättömiä, edus-

kunnasta katsottuna.

Lisää outoja kuvia: hevosen takapuoli pilkistää juuri ja juuri, op-

paamme arveli että taulu kuvaa lapsen rajallista mahdollisuutta nähdä

maailma. Niin mekin maailman näemme, häntätupsun VM:n kestävyys-

93

laskelmista joilla hallitus ratsastaa. Jopa Matti Wiberg ihmetteli, miksi me

luotamme häntään. Ennen vaaleja tynkää kutsuttiin liikkumavaraksi, jou-

luna se ristittiin kestävyysvajeeksi.

Näyttely jatkuu valkeiden taulujen triptyykillä, kävelemme ohi. Tai-

teelle sielunsa myynyt oppaamme kutsuu takaisin: katsokaa tarkasti, si-

ristäkää silmiä. Toden totta, jokaisessa taulussa on geisha. Ahaa – nyt

oivallamme: geishat kuvaavat suomalaista hyvinvointia, sitä on vaikea

havaita, varsinkin jos on taipumusta masennukseen.

Ei nykytaiteen museota turhaan rakennettu. Kuvan jälkeen -näyttely

antaa melkein oikean kuvan talouspolitiikasta. Maailma ei ole arvaama-

ton, se on arvoituksellinen. Matti Vanhanen vakuuttaa: hallituksella on

kyky ja mahdollisuuksia reagoida maailmantalouden arvaamattomiin

muutoksiin, se tehdään sitten kun siihen tarve tulee.

Uskommeko Sinnemäkeä vai Vanhasta? Lopetammeko hiihtämisen,

alamme odottaa Godot’a koska hallitus seuraa maailmaa puolestamme?

Vai keskitymmekö jookaan? Äänestäjän valinta ei ole helppo. Eduskun-

nassa on jookakerho, se antaa vinkin.

Talouspolitiikan paradigma murtuu

Pääministerin ilmoitusta edeltävänä päivänä Tiedeakatemia kysyi “ak-

kautuuko ja ukkoutuuko Suomi”. Ilta oli akatemian yleisöennätys, Sääty-

talo pullollaan, kahvia riitti vain professoreille. Sixten Korkmanin esitys

oli lennokas, EVAn ja Etlan kalvokaapista. Käyrät kertoivat, kuinka

maailma kaatuu ukkojen ja akkojen päälle. Helppoja ratkaisuja ei ole.

Erkki Koskela yhtyi valituskuoroon. Ekonomistien kuva maailmasta on

totta, ei vain melkein kuva.

Kolme ilonpilaajaa löytyi: Helander, Nenola ja Riihinen, professorei-

ta. Ekonomistit tyrkyttävät huoltosuhdettaan joka paikkaan, vaikka käsite

94

on jäykkä, antaa elämästä väärän kuvan, sanoi Helander. Asioita on kat-

sottava toisesta näkökulmasta (kuin lasiteoksia Kiasmassa). Ei muuta

kokonaiskuvaa, kuittasi Korkman. Juuri näin, vain ekonomistit tietävät

mikä on kokonaiskuva, kuvittelevat itsensä totuuden tuntijoiksi. Nenola ei

ymmärtänyt uusliberalismia. Eri logiikat lyövät toisiaan korville. Kol-

mannen iän käsitteellistys pitää uusia.

Ekonomistit ovat lukkiutuneet käsitteisiin, määritelmiin, rajanvetoihin,

laskelmiin. Heidän logiikkansa on johdettu ohenneesta kentästä, rahan-

kierrosta. On väärä kuva. Pois rajanvedoista, irti ahdistavista käsitteistä,

työelämät ja eläkeiät. Kun kemijärveläiset sanovat rakentavansa uuden

sellutehtaan, niin periaatemielessä tämä on upeaa: ihmiset luovat elä-

määnsä käsiterajoista välittämättä. Käsitteet ovat valtaa.

Huoltosuhde vai suhdehuolto

Käsitteet lihamyllyyn. Huoltosuhteesta suhdehuoltoon. Ei tempputyöllis-

tämistä, ei temppukannustamista, ei silmänkääntöä, pelkkä sanankääntö.

Eduskunnassa tätä harjoitellaan, suhdehuoltoa. Akatemia ei sanankääntöä

ole vielä keksinyt. Kiitos Pekkarisen innovaatiostrategian. TEM:ssä sana-

käänteisiin on erikoistuttu: tarjontalähtöinen teknologiapolitiikka kääntyy

kysyntälähtöiseksi innovaatiopolitiikaksi. Siitä nousee Suomi, heilahtaa

Pohjan hanki, mauri hankeen lennähtää.

Välittäminen, vastuullinen ja kannustava, ne ovat arvomme. Kaikki-

vallan käsistä on lipsahtanut välittäminen. Olemme näkymättömiä kuin

geishat Kiasman tauluissa. Osittainen inflaatiokorjaus kerran 10 tai 20

vuodessa johonkin turvakomponenttiin - pidättekö meitä tyhminä? Osa-

keyhtiölailla maailma ryövättiin.

95

Syöpä

Ihmiset välittävät. Siitä kertoi Tiedeakatemian ukkotilaisuus, siitä kertoi

Syöpäjärestöjen luennot Kiasmassa 12.2.2008 Ilmoituksen päivänä. Kuka

istui kaiteilla, kuka seisoi portailla, tuolit loppuivat. Elämä on sitkeä

mutta hauras. Ihmisen sisällä piilee monenlaisia puolustusmekanismeja:

geenivirheet korjautuvat, solut uusiutuvat. Joskus solupahis heittäytyy

kaikkivallaksi: imee veren, paisuu, tukkii, tukahduttaa. Näin käy politii-

kassakin. Osakeyhtiöt ja hallitus huokuvat ylimieltä, uskottelevat olevan-

sa innovaattoreita, omivat uusiutumisen itselleen, tukahduttavat, määrit-

televät meidät suorittajiksi, työvoimaksi. Kuinka monta porrasta edus-

kunnan rapuilla, siinä mittarimadon tehtävä. Pullan tuoksu tunkee sisältä.

Edustajan hahmo vilahtaa, älä kysy mikä on päivän asialista.

Puolueet ovat huolissaan, kun ihmiset eivät osallistu. Kasvattavat

puoluetukea, hemmottelurahaa. Ihmiset välittävät, kun puhutaan ihmistä

koskettavaa asiaa, ei syyllistäen kuten eduskunnassa. Vakausohjelma-

tiedonannossaan hallitus 17.12.2007 todisti, että suuret ikäluokat ovat

Suomen menestyksen tulppa. Onneksi vihreät ratkaisevat tulppaongel-

man, heillä on tulppa-avain, joka muilta on kadonnut.

Alamme hullunkurisiksi

Ryhdymme hullunkurisiksi, sillä korvaamme Korkmanin kurin. Jälleen

saamme opin taiteesta. Näyttelyssämme Jussi Kivi tekee tempun voittaen

Kataisen temppukannustamisen. Museon lattialla makaa kasa harmaita

levynpaloja, jollaisia on itse kunkin takanurkassa, ja jollaisia me itsekin

olemme, harmaita. Levyt sikin sokin pitkin seiniä, mikä oviaukkoon, mi-

96

kä peilin viereen, mikä mihinkin, sinne ja tänne, mielivaltaisesti. Sellai-

nen on maailmamme, absurdi.

Hullunkurisuus ratkaisee väärän kuvan ongelman. Elämästämme on

luotu kuva, joka on väärä, hylättävä. Jos olet eläkkeellä, olet rasite. Älä

viipyile nuoruudessa, sinun on kiire työelämään. Muista suorittaminen ja

pisteiden keruu, kerjuu. Kerjäläisiä olemme, kohdusta hautaan. Elämän-

kulkumme on viipaloitu, palikoitu, nimetty, määritelty, hallinnoitu, rajat-

tu. Elämme estojen maailmassa. Kaikkivallan elimet (hallitus, ekonomis-

tit, elinkeinoelämä) näyttelevät viisaan roolia, sanovat viimeisen sanan

kuten Korkman.

Kaatukoon osakeyhtiölaki, murentukoon, hajotkoon. Osakeyhtiölaki

on ihmiskunnan suurin erehdys kautta aikojen. Tämän totuuden, aikamme

kuvan, kertoi jo Olof Lagercrantz 100 vuotta sitten kirjassaan Ensimmäi-

nen piirini. Ekonomistit, menkää Kiasmaan oppimaan maailman hahmo-

tusta, katsokaa pikseliteosta, siristäkää silmiänne. Mitä kuulemme edus-

kunnasta? Mitä pauhaavat elinkeinoelämän pasuunat, nuo kirjanpitäjät,

nuo keinottelijat, koko maailman yhtiöilleen omineet, maailman omaksi

kuvakseen kääntäneet? Voivoi, voivoi, ei hallitus voi puuttua osakeyhtiön

päätöksiin. Olkaa puuttumatta. Roskakori, sinne mahtuu osakeyhtiölaki.

Jätehuolto toimii, kiitos vihreiden.

Me hulluttelemme. Perustamme sellutehtaan. Ihmiset, viipyilkää yli-

opistoissa, eläkää siellä koko elämänne. Teiltä, juuri teiltä, pohtijoilta me

saamme elämämme herkkupalat. Mitä olisi elämä ilman Kari Enqvistiä,

ilman Jaakko Hämeen-Anttilaa? Ottakaa oppia intiaaneilta. Jättäkää wahl-

roosit, vanhaset ja korkmanit pelaamaan sailas-peliä. Viihtykööt keske-

nään, emme heitä tarvitse. Intiaanit ja mieleltänne nuoret, tärkeintä on:

älkää tulko työelämään, täällä ihminen kuolee. Ei jaksa jookaa harrastaa.

97

Eduskunnalle annettava kuva

Lähestymme oikean kuvan ongelmaa vielä kerran. Annamme kansan-

edustajan kysyä:

Onko teistä, pääministeri, kiusallista nähdä, miten hallituksen poli-

tiikka vaikuttaa eri väestöryhmiin? Tiedämme, että lahden toisella

puolella Ruotsissa parlamentissa tutkimuslaitos tutkii hallituksen po-

litiikan vaikutukset ihan desiileittäin, miten mikäkin väestöryhmä ko-

kee hallituksen politiikan päätökset. (Kumpula-Natri)

Tuskin kannattaa desiilejä kaivata, niiden myötä ajaudutaan ekonomisti-

en, kaikkivallan käsitemaailmaan. Miten ihmiset kokevat politiikan. Ko-

kemuksellisuudesta avautuu uusi paradigma. Itse asiassa meillä jo on

maailma, joka kertoo ihmisten kokemuksista. Se on taide. Politiikka on

sulautettava taiteeksi. Teemme eduskunnasta Kiasma kakkosen. Tämä

olkoon eduskuntavaalien 2011 keskeinen teema. Kenellä on taito nähdä

elämä taiteena?

Jos Vanhasen hallitus olisi viisas ja osaisi ennakoida, se antaisi selon-

teon hiihdon ja jookan tilasta Suomessa.

Politiikka kannustaa, välittää ja vastaa. Sinivihreän kannustamisen

piilokuva jota emme tunnista emmekä löydä. Ratkaisu löytyy Kiasmasta:

siristä silmiäsi, hahmo nousee pikseleistä.

Piilokuvan, väärän kuvan aika? Uskon enemmän Satu Mannista kuin

Matti Vanhasta. Matti puhuu satuja. Satu saa silmät kostumaan. Lukijani,

lue mitä kerron käynnistäni sateisella saarella.

Suomen kansa (tämä ei koske porvareita) on Virginia Woolf, joka

ajautuu ja ajetaan itsetuhoon.

98

Lähteet ja kirjallisuus

Pääministerin ilmoitus 12.2.2008 eduskunnalle hallituksen politiikasta vuonna 2008.

Hallituksen tiedonanto vakausohjelmasta 17.12.2007.

Kansallinen innovaatiostrategia.

Kuvan jälkeen –näyttely Kiasmassa 2008.

Lagercrantz, Olof. Ensimmäinen piirini.

Manninen, Satu. Sateeseen unohdettu saari.

Wiberg, Matti. Tasavallassa käytetään paljon valtaa ilman vastuuta. Turun Sanomat

13.2.2008.

99

Tyko Brahe ihmetteli taivaan kiertoa.

Taiteen hymy, Louisianan taidemuseo.

Kartanon päätyhuoneessa kirjoitti Karen Blixen.

Mitä aine on, pohti Nils Bohr.

Meri, tie itään ja länteen, Pohjolan valo.

Inspiraatio.

100

Kuka saa innovoida?

Kuka saa, kuka osaa innovoida. Mitä innovaatiopuhe peittää, rajaa, kät-

kee. Innostaa vai innovoida?

Valtioinnovaatio

Politiikka Suomessa on innovaatiopuhetta, tuskin muuta. EU julistaa

vuoden 2009 Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuodeksi.

Valtio suoltaa strategiaa. Elämänalue toisensa jälkeen ohjelmoidaan,

kaavoitetaan: tiede, tutkimus, koulutus, innovaatiot, luovuus, alueiden

käyttö, metropoli, maaseutu, metsä, koheesio, kilpailukyky, sisäinen tur-

vallisuus, EU-rahastot, Lissabonin sopimus. Sosiaali- ja terveysala (STM)

on oikea strategioiden äiti, ollapa ne kaikki todeksi tarkoitettuja, edes.

Saamme masennusohjelman, hyvä niin, tiedämme miten masentua oikein.

Tekes kääntyy sisäänpäin, ihmettelee itseään, tutkituttaa konsulteilla

ohjelmiensa toimivuuden, kummeksuu kun kaikki eivät innostu. Stakes

eli itseihmettelyn aikaa alusta alkaen, valtiollista kehittämistä. Sitra sin-

nittelee, löysi mission, kansakunnan innovaatioketteryyden. Akatemia

seuloo huiput, turhauttaa tutkijakunnan.

Mari Kiviniemen esittelystä valtion hallitus päättää: 200 yliohtajan

palkat yritysten (wahlroos, lilius) tasolle, jotta valtio säilyttää innovaa-

tiokykynsä. Hallituksen ja puolueiden (kesk, kok, vihreät, rkp) sosiaali-

nen innovaatio.

101

Valtion strategioiden maailma on suljettu, logistinen, toimijoiltaan

rajattu, kehystetty kuten valtion talous. Kansa ei innovoi. Yhteiskunnan

luokkajako kulkee “innovaatioiden” rajaa pitkin.

Innovaatioyliopistoa on toteutettu ylimielisellä otteella. Eduskunnan

tulevaisuusvaliokunta miettii miten valiokunnan innokeskustelu saadaan

viedyksi suureen saliin. Entä suuri kansa?

Puolueiden kriisi?

Näkevätkö puolueet valtion innovaatiopuheen onttouden, yhteiskuntaa

hierarkisoivan ja kansaa jakavan luonteen? Voisivatko puolueet olla sosi-

aalisen innovoinnin katalyyttejä, vaihtoehto sitralle ja tekesille. Tekesin

bisnesohjelmien varaanko meidän pitää jättäytyä? Vastauksen tiedämme:

valtion innovaatiopolitiikka on puolueiden luomus.

Puolueiden kriisi -kirjan julkistamisinfossa ja itse kirjassa esitettyjä

näkemyksiä:

Politiikan käsitteistö on tyhjentynyt. Politiikan kieli on vieras.

Puolueiden asema poliittisessa järjestelmässä on tarpeettoman

vahva.

Puolueet ruokkivat kuvaa yhtenäisestä Suomesta jakamattomine

intresseineen.

Ideologisten valtarakenteiden analyysi ja ymmärrys puuttuu.

Puolueiden pitäisi avautua ja radikalisoitua.

Politiikan painopiste on materialismissa.

Tarvitaan ohjelmallista, teoreettista, ideaalista politiikkaa.

Ihmisille osallisuutta ja autonomiaa.

102

On laajennettava elämänalueita, joihin markkinalogiikka ei ole

yltänyt.

Ihmisten oikeus palkkatyöstä vapaaseen elämään.

Kansalaisinnovointi, perustulo

Kansansivistyksen, koulujen perustamisen, peruskoulun luomisen ja yli-

opistojen laajentamisen aikoihin puhuttiin lahjakkuusreservien löytymi-

sestä. Ei puhuta enää. Innovaatiot kuvitellaan rajatun joukon erityisky-

vyksi. Valtion innovaatiopolitiikka jakaa kansaa. Aiemmin sivistyspoli-

tiikka kokosi ja nostatti, mahdollisti sosiaalista liikettä.

Antti Hautamäki luonnehtii valtion innovaatiopolitiikkaa ylhäältä

johdetuksi. Hän ehdottaa avointa innovaatiota, innovaatiodemokratiaa.

Kuka tällaisia kuuntelisi, näinä kataisen, vanhasen, pekkarisen ja sarko-

maan aikoina.

Puolueiden kriisi –kirjassa huhuillaan autonomiaa, osallisuutta ihmi-

sille. Miksi tyytyä tavoittelemaan osallisuutta? Osallisuutta mihin? Eivät-

kö ihmiset samantien voi innovoida uusiksi maailman, elämän.

Menkää konkretiaan, materiaan. Otamme esimerkin, metsien hoidon.

Metsien hoidon pakko-ohjaus pois, siitä aukeaa autonomia. Hallinto

(MMM) on tulkinnut metsälakia omavaltaisesti ja hakkauttanut Suomen

metsät seulaksi. Emme tarvitse metsälakia, emme metsäohjelmia. Palau-

tetaan ihmisille oikeus muotoilla maita ja metsiä järkensä ja esteettisen

tajunsa mukaisesti. Luotetaan ihmisten täysi-ikäisyyteen kuten Kant eh-

dotti. Eduskunnassakin kaksi viisainta ovat kaksi vanhinta: Jacob Söder-

mann ja Claes Andersson. Tehdään Suomesta ekologinen ja maisemalli-

nen taideteos. Siinä yhteisyyttä, kansallista henkeä, Suomen pärjäämistä,

innovaatiota.

103

Maatalousinvestointien tilarajat pois, ehdottavat vihreät maaseu-

tuohjelmassaan. Pieni tila voi olla kannattava oikein organisoituna. Oi-

kein. Antaa ihmisten päättää kokonsa ja tilansa itse.

Perustulokokeilu syvälle maaseudulle, ehdottavat vihreät edelleen.

Viriääkö innovointi perustulon avulla? Kiintoisa ajatus, ehkä. Maaseu-

dulta alkoi peruskoulu ja kansanterveystyö? Näyttäisikö maaseutu jälleen

tietä?

Mitä on perustulo, käsitteellisesti purettuna, lähtökohtaan palautettu-

na? Rahaa vai fysiikkaa, silta niiden välillä, kumpaan suuntaan silta vie?

1960-luvulla alettiin maksaa työttömyyskorvausta. Ihmiset irrallistet-

tiin, saatiin liikkeelle, työvoimaksi. Siitä alkoi "kansantalous", vaihdanta,

rahankierto. Luonnonvaroista tuli vaihdantaa, ihmisistä ylijäämää. "Kan-

santalouden" hurrikaani tuhoaa altaan kaiken. Omavaraisuus missä tahan-

sa muodossa on "kasvun" este. Uudeksi esteeksi on nyttemmin keksitty

kansan vanhettuminen. Kunpa kansaa ei olisi.

Onko perustulo hurrikaaniin kyytiin hyppäämistä, rahankiertoon sito-

mista. Vai akanvirta "taloudessa"?

Taannoin oli pinta-alalisä. Sittemmin maataloustuottajat ja heitä

myötäilevä valtio joutuivat nöyrtymään tuotantoon sitomattomaan maa-

taloustukeen. Perustulon alkioita molemmat? Pintalisän avulla pientilan

lapsi saattoi päästä oppikouluun. Perustulo - lahjakkuuden, luovuuden,

taiteilijuuden, älyllisten irtiottojen, keksimisen, irtautumisen ja kapinoin-

nin alusta? Siksi puolueet sitä vastustavat, demarit varsinkin. Puolueet

eivät vapauta ihmistä, vaan sitovat heidät instituutioihin, työmarkkinoi-

hin, ay-liikkeeseen, palkansaajaksi, eläkejärjestelmään, ruumisarkkuun.

Perustulo kohtaa ihmisen, harmi vain myös ne joita ei pitäisi kohdata,

wahlroosit. Perustulo, innovaatiodemokratia, avoin innovaatio – näistä

voisi koota innovaatiopaketin. Elämänmuotojen kirjoa, erilaista fysiikkaa.

104

Mitä hokevat Vanhasen ministerit? Omavastuuta ja kannustavuutta

sosiaaliturvaan, terveyteen, työhön. Peittelevää ja petollista puhetta. Vä-

estön pitäisi alkaa omavastuisiksi, kun heidät ensin on karkotettu "aidon

tuotannollisen toiminnan" jaloista. Tällainen kevytlevite, omavastuu il-

man materiaa, ei toimi. Perustulo kaikille, tuskin onnistuu. Perusturva

matalaksi ja kapeaksi, näin käy mikäli Katainen ja Vanhanen valtiota

johtavat. Vihreät juovat kalkin. Työ on velvollisuus, sanoivat demarit

vaaliohjelmassaan 2007, jatkoivat teemaa puoluekokouksessa 2008, vaa-

tivat vastikkeellisuutta. Vastiketta kenelle, demareiden järjestelmille?

Perustulo, tie uuteen fysiikkaan vai rahaa sixpackiin? Fysiikkaan

kuuluu materia, aine, resurssi, voimavara, tieto, ajatukset ja into. Niitä on

haettava, luotava, vapauden polkuja, elämäntapojen moninaistumista.

Vihreiden maaseutuohjelmasta voimme poimia yhden listan, mitä uusi

fysiikka mahdollisesti voisi tarkoittaa: keskittävän yhdyskuntarakenteen

kyseenalaistaminen, ympäri maata hajautettu energian tuotanto, kotitalo-

uskohtaiset sähkön ja lämmön tuotantolaitteistot, yksityishenkilöiden

omistamat tuulivoimalat, pienet tuulimyllyt, pienet elintarvikevalmistajat,

ruokaturva kaikissa oloissa, aito omavaraisuus, luomun osuus 20 %,

kohtuukokoinen perheviljelmä, oikein organisoidut pientilat, investointi-

tukien tilakokorajoitukset pois, eläinten lajinmukainen käyttäytyminen,

maatiaislajikkeet ja –rodut, kevyempi metsänkäsittely poimintahakkui-

neen (vähentää erillissuojelun tarvetta), perinteiset laidunnustavat, pellot

viljeltyinä, rakennusten kunnossapito.

He omivat Suomen

Kaikki ei ole miltä näyttää. Vihreät puhuvat bioenergiatoimialasta. Toi-

miala?

105

Suomi omitaan "energiatarpeidemme tyydyttämiseksi". On Suomi ja

maaseutu ennenkin omittu. Suuret joet Kemijoki, Iijoki, Oulujoki kulttuu-

riympäristöineen tuhottiin (’rakennettiin’) sotien jälkeen. Isohaarasta se

alkoi 1948. Mukana oli Helsingin kaupunki, Kemijoki Oy:n osakas, il-

maista osakassähköä 60 vuotta. Helsinki kasvoi jokilaaksojen kulttuurin

tuhosta.

Valta kasvoi syödessä, insinöörit kävivät metsien kimppuun. Meraa

toisensa perään. Kemijoelta ihmiset karkotettiin viinapullolla. Metsäkan-

san poisajamiseen ei edes viina riittänyt. 1960-luvulla metsistä tehtiin

teollisuuden raaka-ainevarasto, valtion kautta saneltiin pakkokeinot.

Maaseudulla on hyvä elää mikäli siihen annetaan mahdollisuus poliit-

tisin keinoin, vakuuttavat vihreät. Voiko nykypolitiikka kieltää itsensä?

Puna- ja sinivihreällä politiikalla on kasvatettu tilakokoa, tuhottu pienvil-

jelytalous, raiskioitu metsät, tuhottu jokilaaksokulttuurit, ohjattu voima-

varat jätkäsaaren rakentamiseen, estetty elämäntapavalinnat, ajettu ihmi-

set sumppuun.

Bioenergiatoimialan tulema - pahimmillaan - on sama mitä tapahtui

vesistöissä ja metsissä: toimialan rajaton valta. Kansa pakataan Helsingin

luodoille ja Espoon rantaniityille. Kirjaton karjaton mies, osaton kansa.

Kaavoitettu innovointi

Kirjan alkusivuilla kysyimme, millainen ympäristö virittää luovuutta.

Luonnonympäristö? Sosiaalinen ilmapiiri, yhteiskunnan rakenne, kulttuu-

rin henki, sivistys? Onko innovoiva ympäristö luotavissa?

Millainen yhteiskuntarakenne on innovoiva, muuntautuva, kestävä,

innostava, ihmisläheinen? Historia tarjoaa esimerkkejä siitä, miten sivili-

saatio on syystä tai toisesta tuhoutunut, rapistunut, kuollut: Lähi-Idän

106

kulttuurit, Egypti, inkat, Neuvostoliitto. Lähestymme kysymyksiä maan-

läheisesti, suomikeskeisesti. Vihreiden maaseutuohjelmassa sanotaan:

Trendejä pitää kääntää positiiviseen suuntaan. Suurin haaste on

kääntää pessimistiset tulevaisuuden näkymät ympäri. Elämä maaseu-

dulla houkuttaa yhä useampia. Nykyinen keskittävä alueiden käytön

malli on peräisin fossiilisten polttoaineiden valtakaudelta, ja se saat-

taa muuttua toiminnallisesti epäedulliseksi öljyn ja muiden uusiutu-

mattomien raaka-aineiden saatavuuden heikentyessä ja hintojen

noustessa.

Vihreiden nettisivulta sanottiin keväällä 2008 myös näin:

Kaupungistuminen ja Suomen sisäinen muuttoliike jatkuu. Suuressa

osassa maata väestö vähenee. Ilmaston muutos tukee kaupungistu-

mista. Kasvukeskusten ja metropolialueen kestävän kasvun hallintaan

tarvitaan strategista kokonaisajattelua poliittisella tasolla. YTV:n en-

nusteen mukaan Helsingin seudulle tulee 165 000 uutta työpaikkaa.

Väestön ja työpaikkojen kasvu edellyttävät runsasta rakentamista.

Tarvitaan uusia tehokkaan rakentamisen alueita.

Minkä trendin kääntymiseen on uskominen? Eikö Helsingissä ehdoteltu

(vihreät) uusia manhattaneja, ties merelle? Espoon valtuusto tavoittelee

Etelä-Espoon yleiskaavalla 70 000 lisäasukasta. Jos asukkaat tulevat

Suomesta, pitää tyhjentää 30 maaseutukuntaa.

'Ilmaston muutos tukee kaupungistumista', on puolueiden mielihoke-

ma, ei vain vihreiden. Kiintoisa väite, mikäli olisi hypoteesi. Tiivistykää,

ahtautukaa, tyhjentykää, masentukaa. Entä jos kaupungistuminen - ku-

luttajuus, ihmisten osattomuus, sivullisuus, slummiutuminen, kerjäläisty-

minen - onkin ilmastonmuutoksen seuralainen, tai peräti syy. Jospa kestä-

107

vä ratkaisu olisikin hajauttaminen, ihmisten omavaraistaminen, luonnon

omakätinen hoito.

Vaihtoehtohypoteesi: Kaupungit on purettava hallitusti ennen kuin

sama tapahtuu kaoottisesti heikompiosaisten tallautuessa jalkoihin.

Vantaan taidemuseon seminaarissa keväällä 2006 TKK:n tutkijat vi-

sioivat kaupunkia, joka tuottaa ruokansa itse maapohjaa, seiniä ym. hyö-

dyntäen.

Puolueet käyttävät argumenttina YTV:n kasvuennusteita. Kommu-

nismin 5-vuotissuunnitelmissa argumenttina oli tieteellis-tekninen vallan-

kumous. Viisivuotissuunnitelmia ei enää ole.

Puolueet rakentavat hierarkkista yhteiskuntaa, luokittavat, arvottavat,

kaavoittavat, kaava kaavan päälle. Innovointi, onko se kaavoittamista?

Eikö kaava tarkoita pysäyttämistä, jähmettämistä, kaavoitusta? Rakenta-

mista on ohjattava, palvelut kustannustehokkaiksi. Jossain on taantuva

maaseutu jossa työllistäminen ei onnistu, jossa elämisen edellytykset kar-

kaavat kauas (vihreiden maaseutuohjelma). Miksi pitäisi työllistää? Työl-

listää -sana kertoo ihmisen kohteena olosta. On joku joka työllistää -

eduskunta, kauppakamari, hallitus. Antiikissa ilmiötä kutsuttiin orjuudek-

si. Kielellä on evoluutionsa, sanoilla vivahteensa.

Poliittisen järjestelmän epäekologia

Aikamme piilotragedia: poliittisen järjestelmän epäekologia. Kansat on

ahdettu kaupunkeihin, sieltä valikoituvat kansanedustajat. Edustajan ura

nojaa kaupunkien kasvuun. Sipoo kannattaa ryöstää, Helsingille paikka

Arkadialle. Kierre, jonka ympärille kietoutuu luonnon kato, ympäristön

tuho, ilmastonmuutos, luonnonvarojen ehtyminen, ruuan loppuminen,

ihmiskunnan nälänhätä, kansojen massiivinen tuho. Prosessi on käynnissä

tänään, nälkäkapinat maailmalla. Niin oudolta kuin kuulostaakin, ihminen

108

ja ääni -periaate eduskuntaa valittaessa ontuu, johtaa piilevään tuhon

kierteeseen. Pitäisikö luonnolla, tilalla, pinta-alalla, alueella olla oma

'kiintiönsä', toinen kamari!

Yhteiskunta vai jakokunta

Yhteisöllisyys. Sana, jolla voidaan perustella mitä tahansa politiikkaa.

Niinpä sana löytyy myös vuoden 2007 hallitusohjelmasta. Yhteisöillä ja

omavastuilla hoidetaan kansan terveys, todistivat Liisa Hyssälä, Maija

Perho ja Kari Nenonen (HUS) puhuessaan Järvenpäässä. Monen muun

tavoin Liisa Uusitalo kaipaa tiedeyhteisöjä takaisin (paneeli Helsingin

yliopistolla). Valtio hajotti suunnitellusti palkkapolitiikallaan (upj) yli-

opistojen kuten muidenkin työpaikkojen yhteisyyden luodakseen isäntä-

vallan. Anteeksiantamaton teko. Valtio ei ole yhteiskunnan koossapitäjä,

sosiaalisen pääoman rakentaja. Valtio on hajottaja. Valtion sosiaalinen

pohja kapenee. Tuottavuusohjelmalla henkilöstö ulos, johtajien palkat

nostetaan.

Suomessa hallitus rakentaa kilpailuyhteiskuntaa, kannustaa työmark-

kinoille, kilpailemaan. Puhe yhteisöistä on retoriikkaa. Se on yritys ohjata

ihmiset tarrautumaan toisiinsa maailmojen luhistuessa. Mitä pelkäätte,

kun laaditte sosiaalisen suojelun strategioita?

Yhteiskunnassa lainehtii irrallisten ihmisten massa, me. Sinnittelemme

näennäissuorittajina kuka missäkin. Tunnistavatko puolueet meidät?

Eduskunnassa lobbaa ay-liike, tuottajat, järjestöt, elinkeinot.

Ilmaston muutos synnyttää yhteisöllisyyden, arvelee Outi Alanko-

Kahiluoto kirjassa Puolueiden kriisi. Tiedot Espanjan kuivuudesta ja ve-

sipulasta eivät tue näkemystä. Solidaarisuus haihtuu veden mukana.

Suomessa ilmaston muutos nähdään tilaisuutena vallata uudet markkinat.

Valtiovalta puhuu Suomen pärjäämisestä.

109

Pari vuosisataa edistyksen ja innovoinnin on sanottu kumpuavan yk-

silöiden ja yksiköiden kilpailusta. Jos yhteisöpuheisiin uskoisimme, indi-

vidualismin aika olisi ohi. Yksilöpreferensseille teoriansa rakentanut ta-

loustiede oli harha-askel, sellaiseen pystyy vain ekonomistien yhteisö.

Yhteisö ei synny kaavoja piirtämällä eikä piiriin käskemällä. Mies

poistuu nurkan taakse. Persoonat, omaperäisyydet, rohkeat teot, mieliku-

vitus, kaavoista irtautuminen, taiteilijuus – näiden ympärille syntyy yhtei-

söjä.

Logistiikat ympäri, paradigmat nurin. Sosiaalisesta innostamisesta

puhuu brasilialainen Freire. Sosiokulttuurisesta innostamisesta kirjoitti

kirjan Leena Kurki. Taloustieteen paradigmat ja insinöörien logistiikat

hylkää intialainen Vandana Shiva.

Pitäisikö kieltäkin innovoida

Politiikan käsitteistö on tyhjentynyt, sanoo Arja Alho Puolueiden kriisi -

kirjassa. Teemme mikroluennan, kohteena vihreiden sanasto puolueen

maaseutuohjelmassa:

Tavaratuotanto. Kaupungin tuki- ja huoltoalue. Tuotannon kannattavuus.

Työssäkäyntialue. Elinkeino. Toimiala. Markkinat. Työnantaja. Työelä-

mään osallistuminen. Kaupungistuminen. Tiivistäminen. Yrittäjyys. Neu-

vonta. Rahoituspohja. Kustannustehokkuus. Työvoimapula. Kuntien yh-

distäminen. Suomen ikääntyminen. Energiatoimiala. Kansantalouden

kierto. Ansainta. Vientimarkkinat. Klusteri. Maatilatalous. Palvelualat.

Taloushallinnolliset palvelut. Call center. Yrittämisen riskinotto. Talou-

dellinen arvo. Tuotteistaminen. Elinkelpoisuus. Markkinaehtoinen yritys-

toiminta. Tuottaja. Kansallinen vahvuus. Kansantalouden noja.

110

Kieli kertoo siitä millainen lobbauskeskus eduskunta on. Valiokunnissa

esitelmöi aamusta iltaan tuottajien, samanhenkisten tutkijoiden ja virka-

miesten joukko. Kansanedustajat omaksuvat näiden kielen, maailmanku-

van, kysymyksenasettelun, ongelmamäärittelyt, toimintamallit. Edustuk-

sellisen demokratian petollisuus. Muilla kuin eturyhmillä ei ole ääntä

eduskunnassa.

Ekonomismi ja insinörismi pilkkoo ongelmat, eriyttää, määrittelee

toimialoja, hakee ulkoista ratkaisua, erillisrahoitusta. Toimialat toimivat,

ihminen katsoo sivusta. Luonnonsuojelu ja talousmetsä on vuosikymme-

net erotettu toisistaan.

Hakkuiden lisääminen 10-15 miljoonalla kuutiolla vuodessa on haas-

te. Puuhuollon tarpeet voidaan sovittaa yhteen. Suojelualueiden perusta-

miseksi rahoitusta on moninkertaistettava. Metsäteollisuudella säilyy

edelleen merkittävä rooli Suomessa. Tuotannon merkittävä laajeneminen

kotimaassa ei enää ole todennäköistä. - Vihreää kieltä joka voidaan tul-

kita miten päin tahansa.

Palvelut ovat niukkenevien aineellisten resurssien maailmassa kestävä

tapa tuottaa taloudellista arvoa. - Taloudellinen arvo, palvelut? Maailma

tilastollisina olioina. Tilastokäsitteiden realismi. Syntyykö elämänlaatu

tilastokäsitteistä?

Työvoimapula tulee melko pian. Suomi ikääntyy. Tämä on valtionhoi-

tajien perustotuus tänään. Onko olemassa ulkopuolinen argumentaatio,

josta käsin ihmiselle (kansalle) asetetaan määreitä, vaateita. Ihmispopu-

laatio on se mikä on. Ulkopuolinen seikka ei määritä sitä oikeaksi tai vää-

räksi, ei työvoimapulaksi eikä ikääntyneeksi. Poliitikot puhuvat vieraan

olion suulla.

Puolueet kiinnittyvät elinkeinoihin, koteloituvat logistiikkaan, kokevat

valtion innovaatiopolitiikan kohtalon.

111

Innovaatioyliopisto on sulkeutuvaa logistiikkaa. Se kiinnittyy oleviin

instituutioihin, hakee ratkaisuja niiden tarpeisiin. Hankkeen synnyttämä

vastareaktio on parasta.

Meidän vuoro visioida

Miltä Suomi näyttää 10 tai 20 vuoden päästä? Näin sen näemme:

Voimalaitospadot suurista joista on purettu. Lohi hyppää Kemijoen

koskia ylös. Satoja tuhansia perheitä asustelee Kemijoen varsilla lo-

hia pyytäen, yrttejä viljellen, metsiä kauniiksi muotoillen, luontopol-

kuja Euroopan masentuneille kansoille opastaen. Suomen metsät ovat

leikkaamaton tuuhea parta, ihmisten elämän esteettinen aines. Yhtään

raiskiota ei näy. Koivut, kuuset ja männyt nojailevat toisiinsa. Raken-

nustavaraa metsissä riittää, bioenergiaa on viedä maailman ääriin jos

niin halutaan. Suuret energiayhtiöt (Fortum, Pohjolan Voima, Fenno-

voima) ovat purkautuneet ajat sitten. Energiatuotannon tärkein taso

ovat kotitalous ja lähiyhteisöt. Sisävedet täynnä muikkua, siikaa, ma-

detta ja muuta. Metsäteollisuuden 1960-luvulla tuhoamat pienjärvet

on ennallistettu, kopukat rakennettu uudelleen. Edellisten sukupolvien

työn jälkiä on hoidettu ja elvytetty hartaalla mielellä. Järvien ran-

noilla ja korvissa on kirjastoja, taiteellistettuja ympäristöjä, ympäris-

tötaidetta, radioliikennettä.

Kuka vielä Espooseen muuttaisi? Kuka maksaa Suurpellon alueen tyhjil-

leen jääneiden rapistuvien kerrostalojen kunnossapidon, ellei niitä he-

timmiten pureta? Ne voidaan jättää havaintoalueeksi siitä mitä tapahtuu

kun ihminen katoaa. Voikukka valtaa tilan, siili ja sisilisko, nappisilmä.

112

Ihminen itsessään, se on politiikkamme johtotähti. Taiteilijuus, täyte-

läinen elämä, seesteinen kuolema. Pois logistiikat, hierarkiat, pois työ-

elämät, markkinat. Ulos realismin käsitteistä, kauas.

Innovaatiodemokratia. Autonominen elämä. Tärkein kuplii yhteiskun-

nassa, ihmisten keskuudessa. Mentaliteetti, sivistys, tietämys, ymmärrys,

taide, taiteilijuus. Jos tähän tarvitaan politiikkaa, niin ryhdytään poliiti-

koiksi.

Perustamme yhdistyksen. Ensi toimenaan se lopettaa ihmisen syyllis-

tämisen siitä että ikääntyy, menettää innovaatiokykynsä ja tulee tulpaksi.

Loukkaavin asiakirja, mikä Suomessa on laadittu, on valtioneuvoston

vakausohjelma joulukuulta 2007. Sanoma oli: maassa on väärä kansa,

vanhenee, kansan vääryys estää talouskasvun, kansa on vaihdettava jotta

Suomi pärjää. Puolueet vanhimmasta nuorimpaan toistavat sanomaa. Pa-

pukaijat.

EVAn korkmannit, ekonomistit, insinöörit, poliitikot. Teillä ei ole

oikeutta tuomita kansaa vääräksi. Teillä ei ole ikätuomarin valtuuksia.

Ryhdymme puolueeksi. Järjestämme seminaarin aiheesta Sosiokult-

tuurinen innostaminen ja valtion innovaatiokriisi.

Lähteet

Hautamäki, Antti. Kestävä innovointi. Sitran raportteja 76. Helsinki 2008.

Kurki, Leena. Sosiokulttuurinen innostaminen.

Vandana, Shiva. Biodiversiteetti on aitoa pääomaa. HS 21.7.2007.

Vihreän puolueen maaseutuohjelma 2008.

113

Hallituksen johtoajatus

Sukupolven ylitys

Sukupolvet ja rajat ylittävä ajattelu on sinivihreän hallituksen johtoajatus.

Näin julisti Vanhasen hallitus ohjelmassaan huhtikuussa 2007. Mitä hal-

litus tarkoitti sukupolven ylittämisellä?

Vastauksen saimme joulun alla 2007. Ministeri Jyrki Katainen esitteli

17.12.2007 eduskunnalle Suomen vakausohjelman. Kyseessä oli koko

hallituksen, myös vihreiden hyväksymä ohjelma. Euroopan valtiojohtajat,

Eurooppa-neuvostoksi itsensä nimeten, olivat vuosia aiemmin kokoontu-

neet ja antaneet EU:n nimissä käskyn, että kunkin valtion on toimitettava

komissiolle vakaus- ja kasvuohjelma.

Vakausohjelman ydinsanoma: talouskasvua rajoittaa väestön ikäänty-

minen. Suomen menestyksen este on se että ihminen ikääntyy. Näin syn-

tisiä me olemme. Suurten ikäluokkien sukupolvi on kasvun tiellä, se on

ylitettävä. Hallituksella on historiallinen esikuva: kuningas Herodeskin

antoi käskyn että tietynikäiset poikalapset on valtion vakauden nimissä

surmattava.

Pakosta voi tehdä hyveen, sanoi Katainen. Valtiovarainministeriössä

on keksitty, että pysähtyneestä ikäluokasta eroon pääsy mahdollistaa uu-

distukset. Organisaatioita ja työprosesseja voidaan päivittää, on kultainen

hetki uudistaa julkinen sektori. Ellei näin tehdä, kansan hyvinvoinnilta

katoaa moottori: valtion imu söisi talouden elintilan, estäisi dynamiikan,

Katainen kertoi. Epäkurantti tavara, tehtävänsä tehnyt sukupolvi viedään

hoivakotiin, välivarastoon tai jätelaitokseen. Valtiolla on 120 000 suorit-

tajaa, niistä joka kolmas eli 40 000 pääsee jätehuoltoon vuoteen 2020

mennessä. Hallituksen nimissä Katainen jatkoi: Jokainen syrjäytynyt

114

nuori on liikaa. Tarvitsemme tulevaisuustalkoot Hyvinvointi-Suomen

luomiseksi uudelleen.

Sinivihreä hallitus asettaa sukupolvet vastakkain. Tätä se sukupolvet

ylittävä ajattelu siis tarkoitti. Yksi työn syrjään, toinen syrjään. Demari-

naiset kutsuvat tätä ikärasismiksi. Sen sijaan vihreiden Johanna Sumu-

vuorelle hallituksen sukupolviylitys tuottaa nuoruuden hurmoksen: hän

ylistää sitä vihreän politiikan kovimmaksi ytimeksi (puhe eduskunnassa

17.12.2007).

Vaiennettu sukupolvi

1950-luvulla, sotien jälkeen, kansan henkeä luonnehti yhteisen tekemisen

ilo, rakentaminen, toivon ilmapiiri. Sama Toivo joka elähdytti kokoo-

muksen vaalikampanjaa 2007.

Kukaan ei olisi keksinyt sanoa, että osa kansaa on rajoite jonkin asian

kasvulle. Ei tarvinnut kokea itseään ulkopuoliseksi, rasitteeksi.

1960-luvun lopulla alkoi politiikka, jonka viisaat nimesivät talouskas-

vuksi ja hyvinvoinniksi. Sen politiikan myötä alkoi ihmisten syrjäyttämi-

nen yhteiskunnasta, ulkoistaminen omasta elämästään. Aluksi tämä koski

selvärajaisia väestöryhmiä, pienviljelijöitä ja metsätyöväestöä. Maatalous

monopolisoitiin keskustaa äänestäville perheyrittäjille. Metsien käyttö

sosialisoitiin teollisuuden monopoliksi. Suuri osa kansaa oli yht’äkkiä

tarpeetonta ja - vielä pahempaa - tuotannon tiellä ja esteenä. Tarpeeton

kansa ajettiin tielle, pois tuotannon jaloista. Viisaat keksivät politiikalle

neutraalin nimen: suuri muutto, murros, rakennemuutos.

Kansakunnan elämänpuitteiden muokkaustyö, jossa itse kukin oli ollut

osallinen, rajautui elinkeinoelämän yksinoikeudeksi. Ihminen ei ollut

enää maailman muodon luoja, ei kuvanveistäjä. Ihmisen kytkös materian

115

maailmaan ohentui tai katosi, korvautui rahavirroilla, sosiaaliturvalla,

palkalla.

Hyvinvointisuomeen, niin kuin te sitä kutsutte, me tulimme ulkopuoli-

sina. Meidän piti etsiä sijaa, pyydellä paikkaa, olimme epävarmoja, kat-

seemme pälyili, surimme tapiolaan jääneitä vanhuksia. Tämän päivän

Tapiolassa syntyneet ja sosiaalisesti eheää elämää viettävät ihmiset eivät

tule ajatelleeksi eivät tajua ns. suurten ikäluokkien kokeman elämän rik-

konaisuutta. Uustapiolalaisten katse on kiinteä, he löytävät tiensä hem-

mottelulaitoksiin, heistä valikoituvat kansanedustajat, paljolti siksi että

elämänpuitteet eivät heitä ole heitelleet, on äänensä kirkas. Mitä kansaa

eduskunta edustaa?

Joku päätyi Stockmannin suutariksi, joku alkoi leikata lasia Emmabo-

dassa. Joku juuttui elämäntapaintiaaniksi yliopistoon – tällä sanalla Björn

Wahlroos luonnehti yliopistolaitosta syksyllä 2007 Järvenpään lukiolla

maan koko poliittisen johdon pääministeristä alkaen sekä talouselämän

johtajien kuunnellessa ja taputtaessa. Miten määritellään kunnianloukka-

us?

Joku harva hakeutui oppikouluun kun naapurin poikakin oli mennyt.

Kävimme yliopiston. Ei se kummoista ollut. Suuri osa opeista oli turhaa,

oman elämänkokemuksen kannalta vierasta, haitallista vihollisoppia. Pro-

fessori, joka luennoi mikrotalousteoriaa, todisteli vuosikaupalla että talo-

us hakeutuu tasapainoon. Olenko sitä oppia tarvinnut vaikka olen talous-

alalla. Näin meihin hyvinvointia iskostettiin.

Meistä monen imaisi julkinen sektori, valtio ja kunnat. Työelämässä

70-luku ja 80-luku olivat ihmisen kannalta kunniallista aikaa. Työtä teh-

tiin aidossa hengessä. Puhuttiin sisällöistä, kysyttiin asioiden arvoa ja

mieltä. Esimiehiä oli, mutta ihmisyys kulki ylempänä, keskusteltiin, luo-

tettiin, yksilöä kunnioitettiin. Työpaikkademokratia, sanahirviö, nyt valti-

onarkistoon siirretty.

116

Talouselämän, Suomen Pankin ja valtion johtajat valtasi huuma, luot-

tamus tasapaino-oppeihin. Pääomat vapaiksi, maailmaa valtaamaan,

pohjolan japani, presidenttinä koivisto, pääministerinä holkeri. Kun ro-

mahdus tuli, käännyttiin kuningas Herodeksen puoleen: poikalapset juu-

dean maassa on tapettava.

Tappokäskyyn päättyi suurten ikäluokkien tarina.

Työelämään pystytettiin isäntävalta. Sitä kutsutaan uudeksi julkisjoh-

tamiseksi (new public management), tulosjohtamiseksi, uudeksi palkka-

usjärjestelmäksi. Agraarimaailmaa on syytetty isäntävallasta. Isäntävalta

tähän maailmaan luotiin demariministereiden johdolla valtion palkkaus-

järjestelmän (upj) myötä.

Henkilöstöstä tehtiin suorittajia. Et ajattele, et kysy mieltä, et arvoa. Et

ole persoona. Persoona riistettiin puolelta miljoonalta ihmiseltä. Snell-

man, Jarkko Tontin kiroama kansallinen filosofi, kirjoitti sentään koko-

naisen kirjan Persoonallisuuden ideasta.

Suuri mutta pieneksi alistettu ikäluokka oli päätyvä kansakunnan ra-

sitteeksi. Rasitteeksi meidät julisti Matti Vanhasen hallitus, josta vihreät

ovat ylpeitä. Todistuksen antoi vakausohjelma, jonka Jyrki Katainen

joulusanomana eduskunnalle kertoi 17.12.2007 klo 12, Sauli Niinistön

johtaessa puhetta. Tilastokeskuksen väestöennuste sorti kansakunnan

kestävyyden. Ikääntyneitä on liikaa. Kestävyysvaje leijuu kansakunnan

päällä kuin kommunismin aave muinoin. Emme ole voima emme ole

vara. Emme ole resurssi. Olemme epäkurantti.

Valtiovalta, Vanhasen ykkönen ja kakkonen höpää luovuudesta ja

innovaatioista. Henkilöstönsä valtio on kelonnut pystyyn. Olet ulkoa oh-

jattu, ulkoistettu. Vain pelkkä elämä, kuten Erkki Pulliainen - ainoa kan-

san edustaja jolla on silmää sisällöille – sanoi eduskunnassa 17.12.2007.

Siinä on hyvinvointi, jota Sinnemäki, Sumuvuori ja edustaja toisensa

117

perään päätoimisesti ylistää. Eduskunnassa ja pressan jatkoilla on kiva

hengailla.

Ihmeiden pohdinta, elämäntaide on viety. Hyvinvointisuomi on ihmi-

sen ulkoistamisen historia. Sivistysharrastus, tietämisen pohdinta on kor-

vattu pistemittareilla. Täyttää maailma litteällä informaatiolla, nähdä sa-

maa illat täyteen televisiossa. Tilinpidon näkökulmasta maailmaa pitäisi

tihrustaa. Panna merkille kestävyysvajeet, rasitustaakka. Maailma on

tilinpito. Kuvittelun vankila.

EU:n nimissä tekivät kasvu- ja vakaussopimuksen, kirjoittivat Lissa-

bonin strategian. Mitä Eurooppa on tänään? Sisämarkkinaa, elintilaa yri-

tyksille, kansojen pelottelua sillä että aika kuluu ja ikä karttuu.

Ihmisiä sidottiin, alistettiin, lannistettiin: elämänpituiset asunto- ja

opintolainat. Uusi julkisjohtaminen, pisteytetään kuin kissoja, nimi alle.

Historian ulko-ovi avataan suoraan, eduskunnan pöntöstä. Juhlavaa oli

istua parvella kuulemassa. Kuulkaa ihmiset, kuulkaa, herodes puhuu.

Siinä tarinamme, josta meitä syyllistätte. Sanotte suuren ikäluokan

olevan tulppana, pitävän hallussaan työpaikkoja. Tiettyä totta, kenties.

Totta on myös se, että suuret ikäluokat ovat kokeneet työelämäorjuutuk-

sen. Luo siinä uudesti maa.

Meille ei riitä pelkkä elämä. Omaksumme sokrateen roolin. Aletaan

villitä nuorisoa. Villitä nuorisoa! Olkoon tämä meidän kultainen hetkem-

me, mahdollisuuksien ikkuna.

Eduskunnassa toimii tunnetusti paljon kerhoja. Perustetaan vielä yksi:

eduskunnan Sokrates-seura.

(joulukuu 2007)

118

Vaalivisiot

Millaista ihmiskuvaa puolueet tarjoavat vaaliohjelmissaan vaaleissa

2007? Miten ihmiskuva on muuntunut historian kulussa, Suomessa?

1800-luvun lopulla puolueiden ihanteena oli kansan sivistyminen.

Sivistyksen kautta kansa määrittelisi itsensä ja tarpeensa ja rakentaisi

yhteiskuntaa omaehtoisesti. Aleksis Kiven veljekset eivät suostuneet yl-

häältä ohjailtaviksi, he valitsivat elämäntapansa itse. Vähäväkisten kan-

sankerrosten itsemääritys karkasi tuolloin ohjaajiensa käsistä, päädyttiin

sisällissotaan. Pelkäävätköhän nykyiset puolueet vähäväkisten itsetunnon

kasvua, koska ohjailevat järjestökenttää hienovaraisesti ja laativat suoje-

lustrategioita?

1900-luvulla luotiin oppivelvollisuus, perustettiin kansakouluja, oppi-

kouluja, yliopistoja. Yhteiskunnassa oli sivistyksen kaipuuta, henkistä

ylösrakentamista ja liikettä alhaalta ylös. Torpan tyttö saattoi päätyä yli-

opistoon.

Teollistaminn hyvinvointivaltioineen typisti ja syrjäytti ihmisen. Ihmi-

sestä tuli anelija. Viisauden ei enää ajateltu lähtevän kansasta, vaan yl-

häältä: talouden realiteetit, tasapainot, tupot ja muut. Ihmisen osaksi jäi

sinnittely toimeentulosta, kinastelu sosiaalitukien riittävyydestä.

2000-luvulle tultaessa palautettiin isäntävalta työelämään. Palkkaus-

järjestelmissä ihminen rajattiin suorittajaksi, arvioinnin kohteeksi. Tupo-

sopimuksilla syrjäytettiin eduskunta ja luotiin luokkajako: esimiehet ja

suorittajat. Tästä luokkajaosta puolueet vaikenevat, puolueiden toimijat

eivät ole suorittajaluokkaa. He puhuvat mieluummin talouden dynamii-

kasta, Suomen pärjäämisestä. Puolueet kokevat olevansa osa uutta isäntä-

119

valtaa, samoin ay-liike. Kumpikin pysyy pystyssä valtion avulla. Kansan-

sivistys korvautui mainonnalla.

Ennen mentiin yliopistoon, nyt mennään ammattikouluun, ammatti-

korkeaan, kortistoon tai kaljabaariin. Yliopistoja käännetään yritysten

tuotekehittelijöiksi, johto valitaan elinkeinoelämästä. Vaihtoehtokouluja

ei saa syntyä, näin demari tulkitsee lakia. Missä on 1800-luvun sivistynyt

suomalainen? Sosiaalinen liikkuvuus on muuttunut sivistykselliseksi ja

sosiaaliseksi vajoamiseksi. Havaitsevatko puolueet vajoaman?

Rakentavatko puolueet yhteiskuntaa järjestelmistä käsin vai ihmisen

omaehtoisuutta hakien? Sivistyksen vai materian puolta korostaen?

Puolueet ohjaavat yhteiskuntaa järjestelmistä ja materiasta. Puhuvat

taloudesta, kasvusta, tuotannosta, yrityksistä, työllisyydestä, järjestelmien

kestävyydestä, toimeentulosta. Olipa kyse työstä, tulonsiirroista, palve-

luista, ohjaus määrittyy ylhäältä, ulkopuolelta. Ihmiset eivät määrittele

elämänsä sisältöä suoraan, itse.

Ihminen anelee, sinnittelee, syrjäytyy, väsyy ja masentuu. Elämän

omaehtoiselle rakentamiselle, elämäntapojen, sivistyksen, kulttuurin luo-

miselle ei jää tilaa, voimia eikä aikaa. Meidän pitäisi vain suorittaa. 1800-

luvun sivistysajattelusta on pudottu takaisin materian tasolle. Kansakun-

nan alistamista puolueet kutsuvat hyvinvoinniksi.

Te, kokoomus, kannustatte meitä työmarkkinoille. Juuri siellä me

paloimme ja palamme. Muuttakaa ohjelmanne niin, että voimme kannus-

tautua pois työmarkkinoilta. Silloin äänestäisin teitä.

Demareilla on häkellyttävä lause: työ on velvollisuus. Demarit raken-

tavat materialähtöistä pakkotyöyhteiskuntaa. Ilman palkkatyötä olet heit-

tiö. Katoa maailmasta, niin palkansaajain huoltotase helpottuu. Demarien

taikasana: ansiosidonnaisuus. Siihen kätketään tuloerot, eriarvoisuus, uusi

säätyjärjestelmä. Sääty-yhteiskuntaa (palkkaerot, työeläke) demarit puo-

lustavat vihan vimmalla. Vieressä vaikenee vasemmistoliitto, varoo lau-

120

sumasta sanaa ansiosidonnaisuus. Siinä vasemmiston tasa-arvo. Vihan

veljistä valtiososialismiin. Sosialismista vihan veljiin.

Keskusta ja kokoomus hokevat talouden dynamiikkaa. Dynamiikkan-

ne on heittänyt meidät yhteiskunnan ulkopuolelle, jäännökseksi. Mihin

raivasitte puolimiljoonaisen maaseutuväestön? Emme ole kiinnostuneita

palvelujenne tehostamisesta, Paras -hankkeistanne. Haluamme rakentaa

tätä maailmaa itse, maailma kuuluu myös meille. Emme ole teidän työ-

voimaanne, jonka palkkaamiseksi otatte rahat valtion kassasta. Haluamme

luoda tietoa, sivistystä ja maailmakuvaa, jonka koemme lähtevän itses-

tämme, ei teidän dynamiikastanne.

Vihreät ovat ainoita, jotka tuntevat totuuden. Tuntemisen vaiva ei jää

meille. Te haette oikeaa asiaa, ihmisen vapautumista nykyisestä työelä-

mästä, elämän rakentumista omilla ehdoilla, siitähän kertoi jo Aleksis

Kivi. Harmi että keinonne on kestämätön. Perustulo tulee ylhäältä, kiertää

valtion kautta. Te luulette, että yhteiskuntaa hallitaan rahankiertoa vii-

laamalla. Yhteiskunnan kietominen rahankierron ympärille on kapeutta-

nut meidät henkisesti, tehnyt ylhäältä johdetuiksi.

Äänestäisin, jos olisi puolue, joka ymmärtää hengen, sivistyksen

päälle. Jos olisi puolue, joka lähtee ihmisyyden sisältä ja tasolta. En ää-

nestä instituutioiden ja työeläkejärjestelmien säilyttäjiä. En äänestä mate-

rian ylhäältä jakajia. Materiaa tarvitaan, mutta se olkoon luomistyömme

ja muodonantomme aines ja kohde. Teemme elämästä taidetta omilla

ehdoilla. Siihen, omaan käyttöön me tarvitsemme tietämyksen, yliopistot,

pellot ja metsät, purot ja vedet. Muutamalla yhtiöllä ei ole oikeus niitä

monopolisoida, ei edes puolueiden selittelyin.

(Eduskuntavaalien 2007 alla)

121

Hallitusohjelman ontologia

Vanhasen hallituksen ohjelma 2007 ei ole kansalaislähtöinen. Se rakentaa

maailmaa ylhäältä alas. Hallitus uskoo järjestelmiin. Ylinnä on kansalli-

nen innovaatiojärjestelmä.

Rivien välistä kuultaa epäluottamus ihmistä kohtaan. Ihmisiä pitää

kannustaa ja ohjata. Emme ole täysi-ikäisiä, vaikka toisessa yhteydessä

(vakausohjelma) olemme yli-ikäisiä, tulppa Suomen menestyksen edes-

sää. Ohjelma on temppukannustamisen ohjelma. Hallituksen innovaa-

tiosanastoa:

innovaatiojärjestelmä, innovaatiostrategia, huippuosaamisstrategia,

Suomen huippuosaamiskeskus SHOK, osaamisklusterit, osaamiskes-

kukset, maailman paras toimintaympäristö, huippuyliopisto, rakenne-

rahastojärjestelmä, tulosohjausjärjestelmä, vaikutusten ja vaikutta-

vuuden arviointijärjestelmä, kansallinen metsäohjelma, viestintäpo-

liittinen ohjelma, sektoritutkimuksen ohjausjärjestelmä, valtion tuotta-

vuusohjelma, Paras-hanke, työeläkeyhtiöt, eläkerahastot, valtion yli-

jäämä.

Järjestelmilleen hallitus alistaisi tieteen, yliopistot, kulttuurin, koulutuk-

sen, viestinnän, metsät, muodonannon eli kauneuden, sosiaaliturvan. Ja

tietenkin työvoiman eli sen mitä aiemmin ihmisiksi kutsuttiin. Hallitus

kokee omistavansa maan, ihmiset, laitokset, luonnon, hengen.

Hallitus julistaa kansallista eheyttä ja yhteisymmärryksen Suomea. Se

puhuu Suomesta:

122

Suomen menestyminen. Suomi ottaa osansa. Suomesta on luotava.

Yhteiskuntaa on rakennettava. Talouden innovaatiokyky ja kapasi-

teetti. Järjestelmien vakaus, kestävyys. Vakausohjelma.

Kenen Suomesta he puhuvat? Hallitusohjelma ei tunnista elämäntapojen,

onnellisuuden, uupumuksen kysymyksiä. Hallitusta ei kiinnosta ihminen

itsessään.

Teknologisten innovaatioiden lisäksi hallitus korostaa liiketoiminta-,

muotoilu- ja organisaatioinnovaatioita. Lähtökohtana on yritysten lii-

ketoiminnasta syntyvä kysyntä.

Jopa elämisen ja ympäristön muodonanto (kauneus, estetiikka) asetetaan

yritysten liiketoiminnasta käsin määrittyväksi. Eikö muodonanto elämäl-

le, ympäristöt, asuinympäristöt, maisemat, työt ja organisaatiot juuri ole

ihmisen elämä, oikeus, sisältö ja olemus.

Työuupumus lakkasi kiinnostamasta

Vaalihuuman nostatuksessa Katainen ja Niinistö puhuivat työuupumuk-

sesta kansallisena epidemiana. Haalittiin väsyneitä ääniä. Masennus on

yleisin kansantauti. Mielenterveys on työkyvyttömyyden yleisin syy.

Vaalien jälkeen epidemiapuheet katosivat.

Hallitusohjelmassa hoetaan yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Juuri järjestöt loivat sen työelämän, missä ihmiset kokevat vierautta, uu-

pumusta. Millä oikeudella työelämän kehittäminen rajataan työmarkki-

najärjestöille? Uupumuksen, masennuksen, työelämän kysymyksiä on

pohdittava muilla foorumeilla kuin työmarkkinajärjestöissä.

Miksi pakottaa ihmisiä epidemia-alueelle eli nostaa työllisyysastetta?

On toimittava pikemminkin päinvastoin: mahdollisuuksia vapautua ny-

kyisestä työelämästä, rakentaa erilaisia elämisentapoja, yhteisöjä ja ympä-

ristöjä. Työllisyysasteen nosto on urautunutta näköalattomuutta.

123

Hallitus omistaa tieteen ja tutkimuksen

Hallitus alistaa tieteen ja yliopistot välineeksi itselleen ja elinkeinoelä-

mälle.

Tulos, laatu, vaikuttavuus - näillä käsitteillä voidaan tarkoittaa mitä

ikinä halutaan. Kriittinen analyysi kitketään kliinisesti. Eikö historia ole

pullollaan esimerkkejä, miten käy, kun vallanpitäjät (kirkko, paavi, valta-

kunnankansleri, keskuskomitea) sanelevat tiedettä, tutkimusta ja kulttuu-

ria.

Valtion sektoritutkimuksen ohjausjärjestelmä uudistetaan nopealla

aikataululla valtioneuvoston määrittämiin aihepiireihin perustuvaksi.

Tarvittavat tutkimuslaitoskentän rakenneuudistuksia koskevat päätök-

set tehdään vuoden 2008 loppuun mennessä.

Hallitus ottaa keskuskomitean roolin. Tutkimusaiheita, -kysymyksiä, ha-

vaintoja, menetelmiä koskeva ymmärrys rajataan pois tutkijayhteisöltä ja

kansalaisilta. Poreilevuus, kehittelevyys, luovuus, kriittisyys näivettyy,

kun aihepiirit annetaan ja rajataan ylhäältä. Työ muuttuu rajatuiksi selvi-

tyksiksi. Valtioneuvoston tavoittelema innovatiivisuus kääntyy itseään

vastaan. Se näivettää ajattelua, havainnointia, keskustelua, yllätykselli-

syyttä, luovuutta. Hallituksen toimintaa luonnehtii kaikkitietävyys ja yli-

mielisyys.

Hallitus jatkaa toimia yrittäjyyskasvatuksen monipuolistamiseksi ja

laajentamiseksi peruskoulussa ja lukiossa. Hallitus lisää mahdolli-

suuksia yrittäjyystietouden ja yrittäjyysvalmiuksien opiskelulle amma-

tillisessa koulutuksessa ja eri tieteenalojen korkeakoulutuksessa.

Hallitus alistaa tieteenalat yrittäjyystietouden oppimiselle. Televisiossa

kanadalaistutkijat pohtivat analyyttisesti, mitä on yrittäjyys, mitä osake-

124

yhtiö. Tieteessä yrittäjyyttä ja yrittäjyystietoutta pitää lähestyä sen luon-

netta ja mielekkyyttä kysyen, ei omaksuttavana asiana. Maailma tarvitsee

yrittäjyyden arviointia ja kritiikkiä. Maailma tarvitsee erilaisten elämän-

tapojen, toimintatapojen vertailua, pohdintaa, kokeilua.

Liikenne- ja viestintäpolitiikassa hallituksen tavoitteena on maan kil-

pailukyvyn edistäminen. Infrastruktuuria kehitetään kaupallisin eh-

doin.

Nettikulttuurista vaietaan. Ei mainintaa kansalaisjournalismista, kansa-

laisten keskinäisviestinnästä. Britanniassa konservatiivipoliitikko George

Osborne näkee nettikulttuurissa uuden aikakauden avauksen. Suomessa

valtio kietoutuu viestintäyhtiöitä hyödyttäviin innovaatioihin. Valtio (Te-

kes) jakaa 400 miljoonaa euroa vuodessa, osansa siitä saavat viestintäyh-

tiöiden nettihankkeet. Valtion tuki syö elintilaa kansalaisjournalismilta,

estää sen kehittymistä. Eikö tämä ole kilpailun rajoittamista? Ketä varten

EU:n sisämarkkinat ovat?

Hallituksen ontologia

Hallitus edustaa subjektia toisaalla, ulkopuolella. Hallitus puhuu saata-

vuuksista ja tarjonnasta: työvoima, koulutus, innovaatiot, energia, liiken-

ne, metsä, puu jne.

Me olemme saatava. "Lähimpien vuosien suurin uhka vahvalle talous-

kasvulle on työvoiman riittämätön saatavuus."

Olemme käytettävä. "Suomen tuleva menestys edellyttää, että kaikki

voimavarat saadaan nykyistä paremmin käyttöön."

Tili-ihmisen logiikalla hallitus kai lukeutuu vastattaviin. Asettaa vas-

taamaan siitä, että kansalaiset eivät ymmärrä maailmaa.

Meitä kohdennetaan:

125

On parannettava kohtaantoa. Työvoima täytyy kohdentaa tehokkaasti.

Aikaisemmin työelämään, myöhemmin eläkkeelle, työperäistä maa-

hanmuuttoa. Täytyy vahvistaa työvoiman tarjontaa.

Kohdentaminen - mitä se on? Mitä kohti? Miksi meitä kohdennetaan?

Emmekö osaa valita suuntaamme itse? Olemmeko sokaistuneet? Nobel-

kirjailija Saramago pani merkille kansan sokaistumisen. Voisiko meitä

kohentaa. Antaa meidän kohentaa itse itseämme. Kohennetaanhan nuo-

tiotakin. Voiko liekkiä kohdentaa? Universumin rakenne, painovoima-

kenttä määrää liekin suunnan, ei maan hallitus. Täyteyttä, ylimieltä.

Tarvitsemme uutta yhteisöllisyyttä. Hallitus haluaa selkiyttää oman

vastuun, yhteisen vastuun ja yhteiskunnan vastuun välistä suhdetta.

Millaisilla resursseilla, millaisessa toimintaympäristössä ihminen voi

ottaa vastuuta itsestään? Eikö tämä kysymys kiinnosta?

Työ on paras keino syrjäytymisen ehkäisemisessä ja köyhyyden torju-

misessa.

Kuulostaa viattomalta. Jotta ihminen voisi ottaa vastuuta itsestään, rat-

kaistavaksi tulee resurssien saatavuus ja käytettävyys yksittäiselle ihmi-

selle, omaehtoisuus, elämänympäristöjen ja elämäntapojen kehittely. Pe-

rustulo tulee ihmisen luo, siinä mielessä siinä on mieli.

Hallituksen sanoma: yhteiskunta on olio. Olio on todellisuus. Todelli-

suus en ole minä etkä ole sinä.

Filosofit, silloin kun heitä vielä oli, kutsuivat tieteelliseksi realismiksi

oppia, jonka mukaan todellisuutta ovat yläkäsitteet, laitokset, järjestelmät,

instituutiot, elinkeinoelämä, työelämä jne. Hallitusohjelma on järjestelmi-

en, instituutioiden, yläkäsitteiden maailma, ihmiselle iloton. Nominalis-

min ja realismin kiista on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan.

(huhtikuu 2007)

126

Surrealismia politiikassa ja tieteessä

Kaksi päivää eduskunta keskusteli sairaanhoitajien palkoista. Debatti oli

värikäs. Onneksi Finlandia-palkintoa ei ole vielä jaettu. Kannattaako tu-

kea kirjailijoita, kun kansanedustajat tekevät sen itse?

Eduskunnassa on ajattelevia persoonia. He tuntevat tuskaa siitä, ettei-

vät tiedä mistä keskustelevat. Tällaista on taiteessakin, surrealismia.

Suomessa esittäytyi Salvador Dalin taide: rujo ihminen, vääntyneet kas-

vot, jäseniä kadonnut, maailman mieli ja mielettömyys?.

Eduskunnalta katosi juoni. Pitikö puhua terveydestä, hoitajien pal-

koista, puolueiden petoksista, eduskunnan uskottavuudesta, luottamuksen

rapautumisesta? Lehmät lentävät Chagallin tauluissa.

Luvut lentävät. Mistä tässä lopun perin edes keskustellaan? Niin

paljon lukuja ilmassa, että jos edes suuruusluokat olisivat kohdallaan.

Jo peruskäsitteistä meillä on niin suuri eriävä näkemys. Numerot vel-

lovat kuin tulvavesi Munakan mittausasemalla. Lukujen sekamelska,

että hirvittää. Uutta laskuoppia.. Mitä tuottavuus tarkoittaa?

Onneksi on Suomalainen tiedeakatemia. Esimies Kari Raivio kertoi Tie-

deakatemian täyttävän 100 vuotta, on siis vanhempi kuin Suomi. Miksi

kansanedustajat hokevat ikääntymistä ongelmana, lie oltu sitran, evan ja

vm:n tulokaskoulutuksessa. Kari Raivio kertoi miten iän kanssa oikeasti

on: 100 vuoden ikään ehtiminen merkitsee uudistumista. Niin myös Tie-

deakatemia nuortuu ja aktivoituu. Se alkaa tuottaa tieteellistä tietoa päät-

täjien tietoon ymmärrettävässä muodossa.

Tiedeakatemian avulla kansanedustajat pääsevät hahmottamisen tus-

kasta. Käsitteet kirkastuvat, tulvavedet ohjautuvat uomiin, luvut lakkaavat

lentämästä.

127

Politiikan neuvonantajaksi tarjoutujalle on järjestettävä pääsykoe.

Koetehtävä on valita seuraavista välikysymyspuheenvuoroista oikea.

On äärimmäistä hätää, apua tarvitaan nyt ja heti. Mielenterveyspal-

velujen ja päihdehuollon puolella on jonossa ihmisiä, jotka epätoivoi-

sina ovat elämän ja kuoleman rajapinnalla. On äärimmäisen uupu-

neita omaishoitajia, jotka miettivät, miten jaksaa huomiseen. Epätoi-

voisen ihmisen etu ei ole se, että valtionvelkaa lyhennetään. (Ilkka

Kantola)

Valtionvelkaa on 56 miljardia. Kun lyhennämme velkaa 2 miljardilla,

säästämme korkomenoissa 100 miljoonaa euroa vuodessa. Jokainen

voi miettiä, mitä kaikkea muuta saataisiinkin, jos velkaa ei olisi. (San-

na Lauslahti)

Valtiontaloudessa on ylijäämiä kertynyt odotettua enemmän, mutta

mielestäni niitä ei tule tällä hetkellä suunnata palveluvarustuksen kas-

vattamiseen. Talouden pieni pelitila tulee käyttää ensisijaisesti tekno-

logiaan ja koulutuspolitiikkaan. (Henna Virkkunen)

Vanhukset kärsivät yhä enemmän yksinäisyydestä ja masennuksesta,

mitkä lisäävät laitoshoidon tarvetta ja johtavat äärimmillään jopa

vanhuksen itsemurhaan. Vanhukselle ei riitä, että ympärillä on tar-

peeksi lääkäreitä ja hoitajia. Hän tarvitsee myös lähimmäisiään. Vä-

littäminen ja läheisyys ovat asioita, joita emme voi ostaa vanhuksil-

lemme rahalla. (Merikukka Forsius)

Mikäli kokelas (Tiedeakatemia) valitsee oikean vastauksen, kokelas hy-

väksytään politiikan neuvonantajaksi. Isossa-Britanniassa neuvonantaja-

128

menettely (scientific advisor) on ollut pitkään käytössä, samoin USA:ssa

sekä edistyneissä demokratioissa. Suomen paikka on maailman huipulla.

Aamun kiuru kirkkaudessa soittaa, kuin itse taivahan kansi sois, sanoo

Finlandia-hymni. Ratkaiseeko tieteen kirkkaus?

Ei yksin. Politiikassa tarvitaan mielikuvitusta, imaginaatiota. On näh-

tävä tulevaisuuteen, hahmotettava kehityspolkuja. EVAn Risto Penttilä ei

turhaan sanonut julkistaessaan Gustaf von Hertzenin kirjaa Demokratian

haaste, että tulevaisuusvaliokunta on eduskunnan tärkein valiokunta.

Mielikuvitusta eduskunnasta löytyy, hyvä niin. Kenellä oli luovin

mielikuvitus Tehy-keskustelussa? Tommy Taberman:

Pystytetään sairaaloiden oville ja portaille vaivaisukot. Jokainen voi

omantuntonsa mukaan antaa almunsa ja roponsa. Vähäisemmistäkin

syistä on tässä maassa pantu hattu tai lipas kiertämään. Vaivaisukot

ja -akat voisi saman tien pystyttää kirjastojen ja lastentarhojen oville

ja portaille.

Tabermannin malli istuu ideologiaanne, ettekö huomaa, kokoomus? Va-

linnan vapaus, jokainen päättää almustaan itse. Ei kierrätystä valtion

budjetin kautta. Vaivaisukot nousevat haudoistaan.

Lisäinnovointia Tabermannin idea tarvitsee. Innovaatioyliopisto saa

siitä referenssin. Kuhunkin kuntaan, mikäli niitä on, perustetaan vai-

vaisukkotyöpaja. Pajoihin kutsutaan syrjäytyneet, ennen kaikkea kadon-

neet nuoret, joita elinkeinoelämän mukaan on 100 000 ja eduskunnan

työelämävaliokunnan mukaan 35 000.

Kirjassa Taide ja taudit Laura Karttunen kertoo - Arundhati Royn

romaaniin tukeutuen - miten vaivaisukot hoidetaan kliinisesti:

Intian kastiyhteiskunnassa alimmat ryhmät kapinoivat aika ajoin hie-

rarkiaa vastaan uhaten sen olemassaoloa. Uhattu hierarkia hakee syntipu-

kin ja eliminoi sen kliinisesti. Ihanteelliset syntipukit löytyvät marginaali-

sesta ryhmästä. Syntipukin vainoajat toimivat kollektiivisen harhan val-

129

lassa, ovat valtion palvelijoita, edustavat yhteiskunnan vakautta, kokevat

katharsiksen, palauttavat harmonian ja yhteenkuuluvuuden.

Pakkotyölakia säädettäessä (syksy 2007) irtisanoutuneista sairaanhoi-

tajista oltiin tekemässä rikollisia. Näin puhui Brax ja pääministeri.

Politiikan tärkein sana on vastuu. Mikä on vastuun vastapuoli? Olem-

meko me muut vastuuttomia?

Edustuksellinen demokratia synnyttää vastuuhierarkian. He eivät ole

mukana politiikassa, sanoo pääministeri Vanhanen tuon tuosta.

YK:n kehitysohjelman UNPD:n inhimillisen kehityksen raportti 2007

ennakoi, että ilmastonmuutos jättää kehitysmaiden asukkaat pysyvään

köyhyysloukkuun. Vastuuttomia ja syntipukkeja on siis lisää tarjolla.

Heidät uhrataan edistyksen ja talouskasvun nimissä. Tieteelliset peruste-

lut luo ja esittää Tiedeakatemia.

(2007)

Lähteet ja kirjallisuus

Inhimillisen kehityksen raportti 2007. YK:n kehitysohjelma UNDP.

Karttunen, Laura. Tervettä väkivaltaa? Teoksessa Taide ja taudit.

Roy, Arundhati. Joutavuuksien jumala.

130

Kohtaanto

Työmatkan päivittäinen arvoitus:

kuinka monta kertaa vastapäinen

katsoo kelloa puolen tunnin matkalla

muisti on lyhyt

vastapäätä nainen kääntyilee

ennen mies piiloutui sanomalehden taakse

- väittivät naiset -

nuorityttö kaivaa esiin kännykän

lukee viestit toiseen kertaan, oliko kolmas

junassa ollaan toisaalla.

Olisi kohtaanto-ongelma

hallitusohjelmaksi asti

työelämävaliokunta, siellä eduskunnassa

on huolissaan kohtaannosta, kovin.

Mistä sailas ja poliitikot

puhuvat paitsi kohtaannosta?

Kohtaanto on Suomen kohtalo.

Kenet meidän pitäisi kohdata?

Yksinäisyyttään ihmiset juovat.

131

Tilan poetiikka, bachelard.

Älkää uskoko, opettaa

yliopiston rehtori Suomessa.

132

Kullervon kujilla keskisuomessa

Kirjoitan muistiin itseäni varten, laituritajuntaa. Ei juonta, ei koherenssia,

ei päätä, ei häntää, ei alkua, ei loppua, keskikohta puuttuu. post modernin

post.

Pari viikkoa elin arkirealismia keskisuomen takana, kullervon kujilla.

Matkalla sinne ohitin Jyväskylän. Se on ainoa kohta matkalla, jossa ajan

ylinopeutta. On vaistomainen pakko päästä kaupungin ohi nopeasti. Ke-

sän avajaisetkin olivat Taulumäellä juuri alkamassa.

Ajattelen täällä asuvia arkirealistisia ihmisiä. Päivät he istuvat Siwan

kassalla tai pyörittävät betonimyllyä. Illat pissittävät koiraa. Henkisenä

antinaan vilkaisevat maakunnan lehteä. Mihin aikaan TV-sarja alkoi.

Arkirealismi ei ole sama kuin sosialistinen realismi, ihmisen ylevöit-

täminen. Jos asiaa katsoo ankeuden kokemisen kannalta, niin kyseessä on

yksi ja sama. Suomessa ankeutta kutsutaan hyvinvoinniksi.

Kuulun ihmisiin, jotka kokevat asiat nurinkurin eli väärinpäin. Työ-

paikallani, valtion virastossa eduskunnan kupeessa, johtajamme kannus-

tavat meitä suorittamaan. Mikään ei ole masentavampaa, luulevat osta-

vansa sieluja rahalla.

Näin kävi nytkin. Keskisuomen ja Savon ankeissa oloissa koin henki-

sen ylevöitymisen. Stakesin hyvinvointikriteerien mukaan sen ei pitänyt

olla mahdollista. Ylevöitymisen toi liki maakunnan lehti. Yhdessäkään

kesätapahtumassa en käy. Avajaisiin, lehtiyhtiön risteilylle tai konserttei-

hin minua ei kutsuta. Pihtiputaan Sokokselta ostan saksalaista sikaa ja

kabanossia. Makkarassa on punalappu, se pitää syödä tänään.

Ainoa säikeeni älyn maailmaan, kulttuuriin on maakunnan lehti. Su-

sanne Gottbergin maalaukset ovat aina lämmittäneet mieltäni, niissä

maailmaa katsotaan ikkunan läpi ja maailmassa on päällekkäisiä kerrok-

133

sia. Kun tutkailin maailmaa maakunnan lehden läpi, minulla oli tunne

kuin katselisin Gottbergin maalauksia, oivaltaisin kerrosten ja ideoiden

loputtoman rikkauden.

Jyväskylä, suomen ateena. Täällä tutkii ja opettaa Päivi Törmäkin,

parhaita luentoja Tieteenpäivillä, fysiikan perusteista. Ateenan maakun-

talehti opastaa: suomi ei pärjää akateemisella pänttäämisellä. Luokaa uraa

ja palkkaa, ansaitkaa, täyttäkää työmarkkinoiden tarpeet, suorittakaa.

Ateenan platonistit, levitätte kuvaa akateemisesta pahoinvoinnista.

Suoritusyhteiskunta oli natsisaksan ideologia 1930-luvulla. Suorittajiksi

tekin meidät kapeutatte. Historia kiertää kehää.

Tilaa vapaalle ajattelulle, tietämyksen liikkeelle. Ihmisen sitominen

arkirealismiin, työmarkkinoihin, sosialistiseen hyvinvointirealismiin on

elämän kielto.

Uskon Bartlebytä. Hän vastasi: mieluummin en. Saan elämykseni

siitä, kun näen miten tämä tai tuo taiteilija hahmottaa maailmaa, kun

kuulen mitä fyysikot CERNissä tai Jyväskylässä sanovat aineen olemuk-

sesta. Sailas ja pekkarinen, te työmarkkinaviisaat, teitä minä en usko. Voi

Suomeni maa.

Ideoista on pakko kertoa. Mistä aloittaisin?

Pitsinnyplääjän ohjaaja Claude Goretta kertoo: elokuva antaa mahdol-

lisuuden ihmisille, joilla ei ole tapaamisoikeutta historian kanssa, hiljai-

sille, minimalistisin otoksin. Arkipäivän pieniä draamoja, ihmiskohtaloi-

ta. Draaman pitää olla tiivis ja emotionaalisesti kantava.

Ilmankos minäkin nautin kuunnellessa Kinnulan tarinoita aamusta

iltaan. - Oli sekin hommaa, totesi uittaja kertoessaan miten tukkilautta

sidottiin Kierinniemen rantapetäjään lauttaa niemen ympäri kierrätettäes-

sä. Epätietoiseksi jäin, mihin tukkilautat Kivijärvellä päätyivät. Silloin ei

ollut Ruukki Groupia, eikä vaalirahoittajia.

134

Goretta, sinähän olit työmarkkinapetturi! Opiskeli lakitiedettä, mutta

aloit tehdä elokuvia. Maakunnan lehti sinut tuomitsee. Ei tapaamisoike-

utta historian kanssa. Kuinka tyylikkäästi maailman voikaan ilmaista.

Voittajien historia vaikenee teistä, ivaa ja pilkkaa. Suurensin vanhoja

valokuvia savolaisista pienviljelijöistä. Heidän henkensä me elvytämme.

On syntyvä taideteos, elokuva, ehdotelma ihmiskunnan tulevaisuudeksi

ajalle jolloin metropolit hukkuvat veteen, savuun ja ahneuteen kuten mui-

nainen Aleksandria.

Helsingin ja Jyväskylän imperialistit, te jotka otatte maat väkisin met-

ropolienne levittämiseksi. Toimitte kuten Euroopan valtiot ensimmäisen

maailmansodan alla. Valloittivat maailmaa, hankkivat siirtomaita, tuhosi-

vat elämänmuotoja, kirveellä katkoivat lasten kädet kuten nähtiin televi-

siossa, levittivät elintilaa ja maailmakuvaa. Maailman johtava talous,

kuten EU sanoo, kilpa siitä päätyi sotaan ja miljoonien kuolemaan.

Maan hiljaiset te nimeätte työmarkkinakelvottomiksi, joutilaiksi,

tuottamattomiksi, ylijäämäksi, kustannuseräksi, kuluttajiksi, ulos, tar-

peettomiksi.

Kuka määrittelee menneisyyden sankarit ja konnat? Symposiumin

aiheesta järjesti Jyväskylän yliopiston politiikan tutkimuksen huippuyk-

sikkö. Menneisyyden tulkinnoilla tehdään politiikkaa. Tässä olette oike-

assa.

Politiikkaa tehdään myös nimeämisellä. Toden totta - Jyväskylässä on

politiikan tutkimuksen huippuyksikkö. Toki yhtään yksikön tuottamaa

huippuideaa ei tule mieleen, harmi.

Huippujen nimeäjä, Suomen Akatemia, on tieteen pääpoliitikko. Se

tietää ja määrittelee tieteellisen laadun, se nimeää huiput, se alentaa, pai-

naa unohduksiin epäkelvon, poistaa historiasta, hylkää väärät hakemuk-

set, se luo tulkinnat, huolehtii politiikan oikeellisuudesta, totuuskuvasta,

todenkaltaisuudesta ja todellisuudesta. Ajatelkaa, valtion virasto määrit-

135

telee tietämisen sankarit ja konnat. Tieteen vapaus on turvattu, sanoo

yhteiskuntasopimus. Sopimukset ovat roskaa, jo tieteen itsensä sisällä,

saatikka kun mediamaailma julistaa ihmisen tarpeet ja elinkeinoelämä

päättää millaisia yliopistoja maassa saa olla.

Yliopistolaitos menee kokonaan uusiksi. Nykyiset yliopistot häviävät

kilpailun suuryritysten kumppanuudesta. Totuuden kertoo kansleri, tieto-

johtaja tietoenatorista.

Suuryritykset omistavat maan, yliopistot, tiedon ja ihmiset. Eikö kuu-

luisi kysyä, millä oikeudella? Eikö yliopisto kuulu meille ihmisille? Em-

me tarvitse välikäsiä.

Nuorena kuvittelin, että elämä olisi tuntemusten ja tietämysten seik-

kailu, löytöretki maailman ja universumin ihmeellisyyksiin. Ei löytämis-

tä, vaan oivaltamista, keksimistä, luomista, antia.

Siwan kassalla istujat, betonin pyörittäjät, koiran pissittäjät. Millaista

tiedon ja tunteen iloa maa tarjoaa kansalle, jonka elämäntehtävä on hen-

kiä työmarkkinoiden tarpeita? Ei ole maata, mitä lie, abstraktia tilaa, ti-

liavaruutta, merkitystä vailla?

Sivistys, yhteiskunnan älyllinen arkkitehtuuri, voi teitä. Suuryritykset

nielevät yliopistot kuin käärme rotan. Puolueet ovat hauskaa pitävien

hyvinvoijien etujärjestöjä, vatvaavat sanoja ja käsitteitä, samoja. Julkinen

hallinto suorituskoneeksi, sisältö kapeutuu, kuivettuu, jäljellä on tuloslas-

kelma, tilien täsmäys. Petri Rautiainen sanoo totuuden: suomalaiset filo-

sofit pitäytyvät filosofien kommentointiin ja kirjailijat oman taide- ja

kirjailijakäsityksensä pariin.

Päättäjillä ei ole aikaa kokonaisuuksien hahmottamiseen (mutta avus-

tajat on). Tämän havaitsi Peter Ekholm. Siksi tarvitaan ajatuspajoja, think

tankeja. Puolueet eivät uskalla tehdä rohkeita keskusteluavauksia. Ennak-

koluulottomuus on ulkoistettava.

136

Muistaako joku kansalaisosallistumisen politiikkaohjelman? Valtion

rahaa törsättiin vuosikausia, pidettiin seminaareja ja syötiin lounaita, jotta

ihmiset pysyisivät puolueiden ohjailtavissa. Oli valtiolla luovuusprojekti-

kin. Tosin valtion henkilöstöltä luovuus on kielletty. Virkamies palkitaan

suorituslisällä.

Vila-Matasin kirja Bartleby ja kumppanit koostuu reunamerkinnöistä.

Mieluummin en. Vila-Matas kartoittaa hiljaisuuden ja vaikenemisen tai-

detta. Kirjailijat vaikenevat.

Kuinka Suomen porvaristo onkaan ylistänyt modernismia. Modernis-

mi vaiensi yhteiskunnan, poisti arkirealismin. Olemme muodon mesta-

reita, informalisteja, asumme kielessä.

Mitä ajattelen, kysyy Joseph Joubert. 50 vuotta Joseph kirjasi mietteitä

vihkoihinsa. Mallia blogisteille. Joubert ei hakeutunut ammattioppiin, ei

työmarkkinoille, havitteli kaikkien alojen viisaaksi. Aivan kuin minä. Tai

Pico. Ihmisen arvokkuudesta.

Älyveijari Viitasaaren Musiikin ajassa, säveltäjä Georges Aperghis.

Sanoo ilmentävänsä elämän ikuista kaaosta töissään. Käyttää liikettä,

runoutta, ihmisääntä, kehoa. Ottaa ainekset arkielämästä, satiirin ja ab-

surdin huumorin kautta. Musiikkia, sanoja, teatteria. Ooppera ei ole

kuollut. Mutta taide ei synny kopioimalla.

Muodonmuutosten kuningatar, kuningatar Kristiina 1600-luvulla.

Tieteet ja taiteet kukoistivat Ruotsissa. Ikuinen tiedonhalu, se luonnehti

Kristiinan persoonaa, aikansa oppineimpia naisia, akateeminen pänttääjä.

Aateliston valtaa ei edes Kristiina kyennyt hillitsemään. Tässä, tässä

on vastaavuus aikaamme. Aatelisto tänään - talouden, valtion ja liittojen

johtajat - toimivat ylimielisesti, alistavat yliopistot, jauhavat sivistyksen.

Toistuuko historian kehä silti: tieteen ja taiteen tekijät, metson maalarit

muistetaan vastedes, ei metson johtajia.

137

Taide kysyy. Paras elokuvan muoto on se, joka esittää katsojalle ky-

symyksiä, sanoo Abbas Kiarostami. Abbasin elokuvista välittyy ihmissu-

vun alkuperäinen yhteisyyden kokemus, eetillinen tarkkailu, katsojan

aktiviteetti, ymmärryksen kasvu.

Julkishallinnon mentaliteetti Suomessa, voitaisiinko se rikastuttaa

Kiarostamin taiteella? Kyselevä, kansalaisia innostava hallintokulttuuri.

Eroon Vanhas-hallituksesta, joka kannustaa virkamiesjohtajia, nostaa

palkat ryöstöfirmojen tasolle, hyvin voivat, innovoivat.

Kirjallisuusko vaikenee? Aleksandr Radistsev matkusti postivaunuilla

Pietarista Moskovaan. Panoraama läpi venäläismaiseman, ihmisen ja yh-

teiskunnan, kurjuuden kartoitus, dokumentti sielun arvoituksista, vallan-

käytöstä ja alamaisuudesta. Maanläheistä, konkreettista ja kuvauksellista.

Tuomitsi maaorjuuden ja itsevaltiuden.

Kuka oli tämä Aleksandr? Valtion virkamies, Pietarin tullin päällikkö,

aatelismies, lakimies. Palkkiona kirjasta kuolemantuomio, Siperiaan.

Mihin te minut karkoitatte? - Nykyiset tulosjohtajat, kiiltopöytien takana

istujat, papereiden imeskelijät, nenän puhdistajat, laittakaa paperille teks-

tiä kuten Aleksandr. Korkean palkkanne olisitte kerran vuodessa ansain-

neet.

Marja Kolu kuvaa teoksillaan 1980-luvun neuvostoyhteiskunnan

mielettömyyttä. Näennäinen työnteko ja ajankulun hitaus. Vapaita paik-

koja ei ole, on teoksen nimi.

Vapaita paikkoja syntyy kun tehdään. Kaksi akateemista pänttääjää oli

pystyttänyt korpikirjaston ja kulttuurisalin keskelle metsää. Maaseutua

tuetaan miljoonilla, samalla pyritään siihen, ettei synny mitään uutta, he

sanovat. Akateemista totta, toisin kuin TEMin ohjelmat, suolletut. Korpi-

kirjaston perustaminen on kapinaa kaupungistumista vastaan. Haluamme

eheyttää suomalaista maaseutua kulttuurin kautta. Euroopassa on kirjaky-

liä, ihmisten välistä keskustelua, vuorovaikutusta. Vapaa ajattelu kulkee

138

omia teitään, ei valtion luovuusprojektin, innovaatiopolitiikan eikä työ-

markkinoiden kautta.

Kansanedustaja on keksinyt idean. Perustetaan Pro kirjallisuus, eh-

dottaa Tuula Peltonen. Kansalaisyhteiskunta tarvitsee nostetta. Mutta,

mutta… - Onhan meillä SKS ollut vuosisadan, ylikin. Mihin kansallinen

sivistys on lurpahtanut? Keskittyykö SKS kiinteistötuottojen kirjaami-

seen, frakki-illallisiin, seurusteluun Sanoman kanssa?

Suomesta puuttuu hyvien kirjoittajien joukko, joka tekisi hyviä elä-

mäkertoja tai popularisoisi tiedettä, näyttää Otavan kustannustoimittaja

sanoneen. Näinkö on? Meillä on maailman suurin Tiedetoimittajien liitto,

jäseniä ei paljon vaille tuhat. On Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta

itsetietoisine vetäjineen ja rahoineen. On tiede ja yhteiskunta –ohjelma,

EU-rahaa ja valtion rahaa. Kirjoittajia puuttuu? Kirjailijoiden ja filosofien

vaikeneminen, mitä Vila-Matas ja Rautiainen siitä sanoivatkaan?

Olemisen epävarmuus, absurdit käänteet, liikkumisen tavaton vaikeus

ja jatkuva liike vailla suuntaa. Ehkä, en tiedä, en ole varma, sanoo

Beckett.

Tämä se puuttui. Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen professuuri.

Valtiota on tutkittu ja opetettu vuosisatoja, tiedättehän valtio-opin. Siksi

valtio meille on niin rakas. Kun liike-elämä perustaa professuureja tai

yliopistoja, rahat löytyvät kerralla. Kansalaisprofessuuriin on haalittu

hippusia. Täyttyköön kansalaisten sielu pelaamisella, jotta RAY voi lah-

joittaa. STKL ja SAK - rapistuvien valtainstituuttien horjuvat tukipylväät,

bulvaanit - antavat pienen summan, miksi. Lahjoittajien tukiryhmässä

professorin toimia tarkkaillaan. Ei tule think tankia. 2000-luvun hienova-

rainen sensuuri.

Sosiaalinen ilmasto kylmenee fyysisen ilmaston lämmetessä, arvelee

kolumnisti ateenan maakuntalehdessä. Elinpiirimme tase on jo negatiivi-

nen, vointi alenee. Merten velloessa maapallolla ja elintilan ahtautuessa

139

kaupunkien ylijäämät, mihin he joutuvat? Outi Alanko-Kahiluoto näkee

toisin, uskoo yhteisöllisyyteen ilman karatessa.

Purnun kesänäyttelyssä punainen mökki kaatuu järveen.

Joutsan Haihatus vakuuttaa: taide on vapauden saareke. Yliopisto ei

ole enää, talous ei varsinkaan. Voi kielenkäyttöä: elinkeinovapaus, työ-

voiman vapauttaminen, pääoman vapaus. Haihatus kyseenalaistaa. Tai-

detta joka ei hevin avaudu, vähällä paljon. Maailma, täyty siis haihatteli-

joista. Suorittajat, emme tarvitse teitä, kuten TEMin Erkki Virtanen sa-

noisi.

Sieluista pitää kiinni myös edus-

kunta. On tilannut oopperan Isän ty-

tölle. Eduskunnassa on työelämäva-

liokunta. Valiokuntaa huolestuttaa

kohtaanto, kannustavuus, työmarkki-

noiden toimivuus, erityisesti se että 30

000 nuorta on kadonnut. Kadonnut!

Valiokunta edellyttää nuoret etsittä-

viksi ja palvelujen piiriin. Etsivän

työn voimavaroja on lisättävä. On

kiva ja turvallinen olo, kun eduskunta

laulattaa Savonlinnassa isän tyttöä ja

etsii käsiinsä kadonneet, niin tytöt

kuin pojatkin.

Yleisön osastossa osuvampaa analyysiä kuin yhdessäkään yliopistos-

sa, edes Jyväskylässä. Eliitti pelkää kansaa. 100 vuotta sitten kansaa

väitettiin ymmärtämättömäksi ja tietämättömäksi. Nyt on samoin. Vuoro-

vaikutus kuolee, demokratia hautoo korruptiota. Sellaisesta ei kerrottu

Euroopan neuvostolle, ei myöskään uusien aatesuuntien estosta. Yrityk-

sissä ydintoiminta on johtaminen, ylimmille johtajille maksetaan yhä

140

huikeampi osuus tuotosta, mieleen tulee reaalisosialismin johtajien pal-

vonta. Päätöksiä tehdään keskushallinnon virastoissa. Ihmiset määritel-

lään kuluttajiksi. Sailastuvassa Suomessa itsehallinto on muuttunut sar-

jaksi ylhäältä johdettuja toimintoja, keskittyviä yksiköitä kutsutaan kau-

pungeiksi. Ihminen korvataan kulutusyksiköllä.

Yhteiskunta on strukturoitu, rekisteröity, tilastoitu työsuhteen ym-

pärille. Miten ihmisellä voi olla työsuhde? Mitä se tarkoittaa? Ihminen

muokkaa, rakentelee ja luo ympäristöään, toteuttaa olemustaan. Ei siinä

mitään suhdetta ole (paitsi ainekseen), ei tarvita. Yhteiskunta kiehnää

mystisen "suhteen" ympärillä. Läntisen yhteiskunnan perusta lepää hie-

kalla, vääristyneenä ja vääristävänä.

Taistelu sieluista jatkuu, sittenkin. Sosiaaliministeri tietää. On katsot-

tava kauas. Millainen on se yhteiskunta, jota varten sosiaaliturvaa uudis-

tetaan. Taiteen tekijöillä ei ole selvää työsuhdetta. Tämä on sitä uuden-

laista työtä jota kaipaan, sanoo Hyssälä lehden haastattelussa.

Päästyämme eroon työsuhteista ja työmarkkinoista, mihin tai ketä

varten meidän pitäisi kannustautua? Elää itsellemme. Lakkautetaan jär-

jestelmät. Älkää koskaan lausuko sanaa työmarkkinat. Älä pokkuroi.

Muokkaa oma peltosi.

Vuodenkierto. Jouduttuani olemaan kaksi viikkoa lomalla - kiitos ikivan-

han ay-liikkeen joka meidät lomalle pakottaa - tunsin tehneeni oikeasti työtä

ja nauttineeni siitä. Luin lehtiä ja kirjoja, mietiskelin, katselin järvelle, muo-

toilin metsää, kuuntelin tarinoita, elvytin vanhempien sukupolvien kulttuuria.

Muut 49 viikkoa, jotka olen työelämässä Helsingissä, eduskuntaa vartioiden,

ovat tyhjäkäyntiä. Suoritukseni eivät etene yhtään, pistetili ei kartu. Kuten

sanottu: tämän jutun kirjoitin muistiin itseäni varten.

(2007)

141

Metsän arkkitehtuuri

Temppelimäinen männikkö - katedraalimainen koivikko - kryptan kaltai-

nen kuusikko.

Karnakin temppeli Egyptissä, Luxorissa. Temppelin pylväikkö, oike-

astaan pylväikkömetsä, on sävähdyttävä. Pyhyyden, salaperäisyyden

tuntu. Kiehtovuus, uljaus, tavallaan mahtavuus mihin kokee itsensä osal-

liseksi.

Karnakin pylväikkö tulee helposti mieleen suomalaismetsissä liikku-

essa. Metsässä on parhaimmillaan samaa uljautta. Mäntykangas joka

täyttyy ruskeista rungoista, ohuista pylväistä. Siistiksi hoidettu koivikko

jossa näkyy ihmisen käden jälki, maanpinnan vihreys ja runkojen valkeus

leikkaavat ristiin. Tuulen humina, latvojen myötäily. Oli elokuu, läheltä

alkoi kuulua möreää ryminää, oliko se karhu vai hirvi?

Temppeli, katedraali, krypta - luonnehdinnat löytyvät Lauri Louekarin

väitöskirjasta Metsän arkkitehtuuri. Otsikko Metsän arkkitehtuuri rie-

mastutti. Kerrankin joku ymmärtää mistä metsässä on kysymys. Muo-

donannosta, taiteesta, estetiikasta, arkkitehtuurista. Ihminen muotoilee

elämäänsä, ihminen muotoilee ympäristöään. Muotoilu on elämän sisältö.

Metsän muotoilun mahdollisuus meiltä on viety. Sen vei Suomen metsä-

politiikka.

Koivut olivat heleän vihreitä, ei täydessä lehdessä mutta melkein.

Pelonsekaisin tuntein uskaltauduin kaukaiselle pientilalle, ainoa ääni on

lintujen ääni, tuulen ohella. Joku metsäneuvonnan viisauksiin uskonut oli

joskus saanut päähänsä metsittää isänsä raivaamat pellot. Tekona anteek-

siantamaton. Tekisinkö kokeen, yrittäisin muotoilla pellolla kasvavaa

koivikkoa? Arvostamani Erkki Lähde sanoo, että koivuista kannattaa

karsia vain kuivuneet ohuet oksat. Täysin en malttanut hänen neuvoaan

142

noudattaa, välillä sivalsin tuoreitakin oksia. Päivän päätteeksi kiertelen

mantuja kameran kanssa. Kas, koivurunkojen pylväikkö tuo mieleen Kar-

nakin temppelin. Osaanko vangita sen pikseleiksi?

Maa, pelto, metsä, sukupolven elämäntyö, raivaus, metsien kasvu ja

muotoilu voi olla pyhyyden koti. Kuinka sitä on häväisty. Metsäherrat

ajelevat halki, poikki ja pitkin, tähyävät, touhuavat, toimistoissaan ma-

pittavat, tarkastavat, arvelevat, onko oikein käsitelty, että teollisuus saa

korkealla korolla diskontatun puunsa viiden vuosikymmenen päästä.

Minua eivät diskontatut arvonne kiinnosta. Jos teihin uskoisin, tämän-

kin pellon, koivikon arvo olisi nolla. Minulle se on taideteos.

Vanhasen hallituksen ohjelma ylistää muotoiluinnovaatioiden merki-

tystä. Kehittämisen lähtökohtana on yritysten liiketoiminnasta syntyvä

kysyntä.

Yritysten liiketoiminnasta syntyvä kysyntä on ollut metsien käsittelyn

(muotoilun) lähtökohta 100-150 vuotta. Metsistä on karkotettu taide,

143

ajettu ulos ihmiset. Määrittelyvallan ovat ottaneet tehtaiden insinöörit ja

ekonomit joiden koulutukseen ei estetiikkaa sisälly. 100 vuoden välein on

metsäsi puuroksi jauhettava, näin kulkee jaksot, jaksollinen kasvatus.

Postmodernit ja Sanomayhtiö todistavat joka päivä ettei valtaa enää ole,

että se on hajautunut, postmoderni aika. Menkää metsään jos ette valtaa

havaitse. Pohjanmaan metsäkeskus, valtion ylläpitämä, rahtaa 80-

vuotiaan miehen oikeuteen, vaatii metsärahat valtiolle, kun ei hoida met-

säänsä jaksollisesti.

Eurooppalaisen maisemasopimuksen mukaan ihmisten on saatava

osallistua aktiivisesti maiseman kehittämiseen. Valtioiden tulee sisällyttää

maisemanäkökohdat politiikkoihin ja ottaa käyttöön menettelyt kansa-

laisten osallistumiselle.

Miten vastasikaan valtio, ympäristöministeriö: Suomen nykyinen lain-

säädäntö, ohjelmat ja käytännöt täyttävät jo sopimuksen velvoitteet. So-

pimus ei aiheuta muutoksia lainsäädäntöön.

Valtio ja metsälain valvojat haastavat oikeuteen ja käyttävät pakko-

valtaa ihmisiä kohtaan, joita elähdyttää maiseman hoito. Maisemasopi-

mus voitaisiin, jos tahtoa ja ymmärrystä olisi, lukea toisin: metsälaki ja

metsien käsittely on uusittava perusteitaan myöten.

Oulun yliopiston tiedote kertoo: Metsän arkkitehtuuri -väitös pohtii

metsän tilallista ja fyysistä rakennetta luonnehtien sitä arkkitehtuurin

näkökulmasta. Käsittelemällä saman tutkimuskokonaisuuden osina ark-

kitehtuuria ja metsän biologiaa ja kulttuuria, voidaan arkkitehtuuri nähdä

topologisena relaationa; yhtä aikaa ‘luontona’ ja kulttuurisena ilmiönä.

Pyrkimyksenä on tuottaa arkkitehtuuria palvelevaa uutta tietoa erilaisia

näkökulmia yhdistämällä.

Suomessa valtiolla oli jopa luovuusprojekti. Maisemasopimus tarjoaisi

tilaisuuden harrastaa luovuutta käytännössä, yhdistää näkökulmia. Halli-

tus julistaa ettei muutoksia metsien hoidossa tarvita. Pahempaa: teollisuu-

144

den puuhuollon nimissä kotimaisen puun käyttöä on lisättävä 10 - 15

miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Sen alle murskautuvat tämän maan

maisemat. Ei ole Suomessa tilaa maataiteelle, ympäristötaiteelle, taiteelle

eikä luovuudelle ylipäänsä.

Ihminen on ylijäämä. Pois metsäkoneiden tieltä. Kerrostaloissa yli-

jäämä popsii mielialalääkkeitä, saadaan sairauskulut potilaiden maksetta-

vaksi, lääkäri saa kutsun lääkeyhtiön seminaariin. Parempi lääke mieli-

alaan olisi jos me ylijäämät voisimme muovata ympäristöjämme, maise-

mia, metsiä, kaupunkeja, peltoja, vesistöjä. Ennallistetaan Suomen vesis-

töt, Kemijoki, Oulujoki. Tehdään metsistä elämämme taideympäristö.

Unohdetaan masennuslääkkeet.

Miksi paperia tehdään vain puusta? Tonnista ruokohelpeä saadaan

yhtä paljon kuitua kuin tonnista koivua (Anni Kytömäki). Heinäsellua ei

tarvitse keittää niin kauan kuin puumassaa. Puuttomista raaka-aineista

pystytään tekemään sellua ja paperia, jotka laadullisesti vastaavat koi-

vusta, haavasta ja eukalyptuksesta valmistettuja. Plantaasitehtaita pysty-

tetään kaukomaille sen sijaan että olisi kehitetty puutonta sellua. Kiina

kulkee edellä, tekee paperia oljista.

Tervetuloa Fray Bentosin kansa Uruguaista Suomeen. Yhdistämme

unelmamme.

Vuosina 1993-97 oli tutkimusprojekti agrokuidun tuotannosta ja

käytöstä Suomessa. Selluteollisuus oli vastusti asian tutkimista, aluksi

sellun laatuun vetoamalla. Kuidun laatu osoittautui koivun veroiseksi.

Yksi sellulinja vaatii 30 000 hehtaarin ruokohelpialan. Metsäteollisuus

joutuisi uudestaan tekemisiin ihmisten kanssa. Se ei istu teollisuuden eikä

insinöörin luonteenlaatuun. Vastaavia tutkimushankkeita ei ole saatu vi-

reille, vaikka edellytykset ruokosellun käytölle ovat tutkijoiden mukaan

(Pahkala ym.) parantuneet sitten 1990-luvun. Miksi ei ole vireillä? Onko

145

tämä hallituksen innovaatiopolitiikkaa? Hallitus muuttaa sektoritutkimuk-

sen tilauspohjaiseksi. Tilaajana ja tutkimuksen estäjänä on teollisuus.

Suomessa on peltoa noin 2,3 miljoonaa hehtaaria. Kesannolla siitä on

ehkä kymmenesosa. Mikäli sellulinja vaatii 30 000 hehtaarin alan, niin

laskennallisesti kesantoa vastaava peltoala syöttäisi 8 sellutehdasta?

Kuinka erilainen olisikaan elinympäristömme, maisemamme, metsien

arkkitehtuuri, elämämme, jos maan ja metsän hoito olisi ollut oman luo-

vuutemme aineksena, ei nykyisen metsäteollisuuden vellijauheena.

(2007)

Lähteet ja kirjallisuus

Kytömäki, Anni. Onko paperia ilman puuta. Nuorten luonto 3/2007.

Louekari, Lauri. Metsän arkkitehtuuri. Oulun yliopisto, 2006.

Pahkala, Katri. Esitelmä Tieteenpäivillä 2007.

-- sama. Mitä sanoo asiantuntija, Nuorten luonto 3/2007.-- sama ym. Agrokuidun tuotanto ja käyttö Suomessa. Maatalouden tutki-muskeskuksen julkaisuja. Sarja A 3 (1996).

146

Mies ja vaimo kasvattivat metsän

1960-luvulla Suomessa tehtiin hiljainen sopimus. Osapuolena olivat toi-

saalta luonnonsuojelijat, toisaalta laaja koalitio metsäteollisuutta, valtio,

MMM, kepu, demarit ja oikeisto. Osapuolet sopivat reviirijaon kuten

Hitler ja Stalin. Citysuojelijoille osoitettiin reservaatteja sieltä ja täältä,

puuhastelualueita. Muu metsänkäsittely alistettiin teollisuudelle. Maa-

seutuasujamisto ajettiin pois tieltä. Luotiin ihmisten pakkomuutto. Sille

on keksitty kauniita nimiä: rakennemuutos, murros, hyvinvointi. Luotiin

kysyntää uusille toimialoille: rakennusteollisuus, kauppa, liikenne, dema-

reille oma haka, ihmisille tyhjyys.

Suojeluohjelmia syntyi: suot, harjut, vedet, metsät, lajit ym. ym. ym.

Rahaa olisi tarvittu ja tarvittaisiin enemmän kuin kansanterveyteen. Val-

tio maksaa suojelijain palkat (järjestöjen valtionapu). Suojelusta tuli oma

elinkeino.

Tragiikka jatkui ja laajeni uusille toimialoille. Akateeminen maailma

keksi suojelusta elinkeinon itselleen. Ilkka Hanskin johdolla laskettiin

kolmannen ja neljännen asteen matemaattisia yhtälöitä miten suojelualu-

eet on sijoitettava suhteessa toisiinsa. Huipputiedettä maailman huipulle,

Nature-lehteen. Akatemiaprofessorille Royal Societyn jäsenyys, kehtaa

esitellä Dawkinsille vieraillessaan Helsingin yliopistolla.

Perinteinen luonnonsuojelu on ollut ja on edelleen tärkeää. Valtion

metsiä on hyödynnettävä ensisijaisesti, kun uusia suojelualueita pe-

rustetaan. Suojelualueiden tarve on verrannollinen muun maankäytön

intensiivisyyteen. Tehokas puupelto voi tuottaa huomattavan määrän

puuta ja luoda toisaalle mahdollisuuden säilyttää arvokkaimpia

147

luontotyyppejä. Suuria suojelualueita tarvitaan kuitenkin vielä pit-

kään.

– Näin pohtii vihreiden maaseutuohjelma.

Vielä pitkään? Ovatko suojelualueet välivaihe, sittenkin? Missä olisi

puolue, joka saa suojelun hoitumaan ihmisten oman ymmärryksen, ih-

misten elintoimintojen kautta ilman kahtiajakoa talousalueisiin ja suojelu-

alueisiin?

Mies ja nainen, kolmissakymmenissä, olivat onnistuneet hankkimaan

maatilkun, risukkoa ja rimakkoa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin tilk-

ku kasvoi salskeaa kuusikkoa, runkojen välissä tallusteli karhu, pelotteli-

ja. Pariskunta hoiti metsää pehmeästi, luontaisesti uudistaen, hevosella

ajaen, lapset apuna, ei suuria aukkoja, pieniä eriä myytiin tasaiseen tah-

tiin, poimien. Se oli HEIDÄN luonnonsuojelunsa.

Pitäisikö kuusikkoa myydä, keksi jälkeenjääneistä joku. Tilattiin met-

sänhoitoyhdistyksen neuvoja, hinta satoja euroja, vaikka pakollinen jä-

senmaksu oli maksettu. Me hölmöt, me uskoimme häntä. Piirsi 5,5 heh-

taarin aukon, puro keskellä. Kuusikot meni, se oli katkera erehdys. Neu-

voja määräsi ostettavaksi viljellyt taimet. Taimirahasta 90 % meni huk-

kaan, viljelytaimista ei synny metsää. Uutta puustoa syntyy luonnontai-

mista, terhakoita mäntyjä. Aukon keskelle luonnon siemen löytää hitaasti,

jää 'vajaatuottoiseksi'. - Metsäneuvoja tai metsälain valvoja Kuopion

kiiltopöydästä ei enää tontille astu.

Valtiontilintarkastajien kertomuksessa 2004 raportoitu tutkimus to-

distaa näkemyksemme. "Ns. pehmeä oikeus kuten metsänhoitosuositukset

eivät selkeästi tuo esiin erilaisia metsätalouden kannattavuutta parantavia

metsänkäsittelyvaihtoehtoja."

148

Hiljaisuus

Arvokkaan maiseman suojelu on turvattava maankäyttö- ja rakennus-

lailla, vaatii vihreiden maaseutuohjelma.

Olemme luulleet että vesurilla. Tylsyköön kirves, katketkoon saha,

rakennuslaki tekee sen mistä Heidegger puhuu: luo aukeaman. Outi

Heiskanen, aukeamasta sinäkin puhuit. Katoava taide oli kirjan nimi.

Taide ja taideteos, ei meitä enää tarvita. Innovaatioyliopiston kasvatit

kaartavat kaavan. Suomi on kaava. Kaavassa elämme ja olemme. Ek-

sistenssi, essenssi, olemus.

Maaseutuohjelma jatkaa: maaseudun hiljaiset alueet olisi pikaisesti

kartoitettava ja mietittävä kansallisella tasolla, miten parhaiten kye-

tään säästämään edes joitakin laajempia hiljaisia alueita Suomessa.

Kartoitettava kansallisella tasolla - näinkö tärkeä meistä on tullut?

Onko Hiljaisuuden runo kansallista tasoa:

23 kesää, elämänsä viimeiset

asui pihapiirissä, yksin, kaukana

pääskyjen liverrys, humina puissa, ukkosen pelko, sade

tuuli rakensi itsestään hurinan, joskus

autonko ääni, tuliko joku lapsista käymään?

koskaan ei tullut, ehkä kerran kesässä,

hitaat askeleet pihamaalla, kukille vettä, nukahdus sohvalle

rikkumaton hiljaisuus.

Kirkonkellot.

Syysleimu kukkii.

149

Pihaan ajaa maastoauto. Mittarityttö - Innovaatioyliopistosta, Valta-

kunnansuunnittelutoimistosta, Ympäristöministeriöstä - kapuaa ulos,

vilkaisee mittaria. Onko täällä hiljaista? Tekeillä on valtakunnankaa-

va, hiljaisuuden atlas, tuuliatlaksen sisar. Valtioneuvosto tekee peri-

aatepäätöksen: maasta on löydetty 16 kansallisesti merkittävää hiljai-

suuden aluetta, kolme niistä eteläisessä Suomessa. Ympäristöministeri

Paula Lehtomäki lähettää tiedotteen, kutsuu median, avustaja täyttää

lasit. Valtio ja EU lupaavat erityistukea hiljaisuuden alueille. Edus-

kunnan vihreä: tämä on hyvä alku.

Mittareiden maailmassa ihminen kokemuksineen on käpy. Kaavat

sanovat miten emme saa elää. Syvällä maaseudulla emme tiedä kaa-

voista mitään (vaikka tietäisimmekin), emme rakennuslaista emmekä

metsälaista. Vuosia sitten päätin: teen metsärikoksen. Palautan van-

hempieni raivaaman peltomaiseman. Nuori metsikkö, joka metsälain

mukaan on vuosikymmenten päässä hakkuukypsyydestä, lähtee tai-

vaan tuuliin, päästöiksi. Säätäkää lakinne, tehkää kaavanne, meillä on

oma etiikkamme.

Valtakunnan kaavoittajat vievät meiltä viimeisemme, hiljaisuuden.

Hiljaisuus jonka nautinto ja tuska on ollut elämämme. He piirtävät sen

lukuna karttaan. Meille ei jää mahdollisuutta kuolla hiljaisuudessa.

Eläimet sen taitavat.

Piilopirttini primitiivisessä metsässä, sosiaaliturvani, innoitukseni,

hiljaisuuden retriittiini. Pirtistä minä en luovu, aion nähdä päivän kun

kaura lainehtii, pihlajasta puroon.

150

Toiseus

Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia, paras suomalainen elokuva ties

kuinka monta kertaa.

Sellaisen pystyy luomaan vain henkilö jolla on tunnesidettä aiheeseen.

Missä hyvyys piilee? Vai piileekö?

Talouden ja kulttuurin ylätaso on kautta 1900-luvun todistellut maail-

mansa ylemmyyttä konstruoimalla sille vastakohdan. Surkeus, toiseus,

avuttomuus kohdistettiin syrjäseuduille, maaseudulle, vähäväkisiin, tu-

houtuviksi leimattuihin elämäntapoihin. Kansallisen taiteen huipulle nos-

tettiin teoksia, jotka todistavat toiseuden surkeutta. Rautatie. Punainen

viiva. Putkinotko. Hurskas kurjuus. Kahdeksan surmanluotia. Esko Män-

nikön valokuvat. Joutilaat-elokuva. Myös Linna.

Ihmisyyden luonnettako kuvastaa se, että kulloinenkin etujoukko ku-

vittelee maailmansa ainoaksi. Mikko Niskanen on, ties hyvässä tarkoituk-

sessa, harhautunut surkeudesta kertovien joukkoon. Kuvaamansa suku-

polven Niskanen esittää saarnamiesten vietävinä, virrenveisaajina, aje-

lehtijoina, pontikan keittäjinä, juoppoina. Mielikuvalla leimataan koko

sukupolvi, elämäntyö, elämäntapa, pienviljelykulttuuri. Mielikuvaa ruo-

kitaan yhä valtalehdissä, televisiossa, puolueiden mielikuvissa, taide-

näyttelyissä Kiasmassa ja muualla.

Puupeltojen maa (kirjoitus Yliopisto-lehdessä 1/2007) kertoo menet-

telyistä. Maaseutuväki koulittiin pitämään metsänsä tiukassa ojennukses-

sa. Suomi saatiin toimimaan kuin viilattu, rasvattu puutehdas. Metsäneu-

vonta, metsälainsäädäntö ja metsäntutkimus toimivat tiukassa kontrollissa

1990-luvulle asti. Politiikkaa tuki 'kansallinen taide'.

151

Suomessa luonnonvarojen - pellot, järvet, purot, metsät - käytön mää-

rittelyvalta liukui paljolti metsäteollisuudelle. Siirtoa tukemaan ja legiti-

moimaan luotiin putkinotko-taide.

Sama teollisuus valtaa 2000-luvulla Etelä-Amerikan ja Aasian mante-

reiden maita, ajaa niillä asuvan väestön slummeihin, tuhoaa väestön elä-

mäntavat kuten tuhosi pienviljelykulttuurin Suomesta, muuttaa luonnon

puupelloiksi.

Varallisuus - luonnonvarat, pääoma, tieto - on nähtävä yhteiseksi

omaisuudeksi, joka on yksilöillä ja yrityksillä lainassa ja hoidossa. Näin

näyttävät ehdottaneen myös Tere Vaden ja Juha Suoranta blogissaan.

Pienviljelijä Pasanen oli globalisaation ensiuhri Suomessa.

Alkuperäiskansat ja toiseuden kantajat maapallon eri kolkilla, meidän

on löydettävä toisemme, nousta vastarintaan, muotoilla toisenlainen

maailma.

Picassoja politiikkaan, ehdottaa Yliopisto 2/07. Taiteelliselle politii-

kalle olisi kova kysyntä. Politics as art. Taiteilijan tehtävä on luoda oma-

peräinen, erilainen tulkinta asioista.

(2007)

152

Eduskunnan miehet

Elämme innovaatioaikakautta. Kansallinen innovaatiostrategia on

Temissä synnytetty. Mauri panee parastaan, lempisanat ovat laaja-

alaisuus ja osallistaminen.

Eduskunta ehti kuitenkin edelle. Strategiaa odottaessa se loi sosi-

aalisen innovaation, Helsingin Sanomat oli innoissaan. Eduskunnan

innovaatio on TEM-strategian tavoin laaja-alainen. Poimimme muu-

taman kohdan. Ne ovat ohjeita eduskunnan miehille, osa on periaat-

teellista laatua, osa liittyy päivittäisiin toimiin:

Miehet velvoitetaan osallistumaan eduskunnan runonlausuntaker-

hoon. Ulkoa opeteltavaksi runoksi hallintojohtaja on määrännyt Eino

Leinon Lapin kesän. Kuinka kohdalliselta kuulostaakaan:

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla

ja suuri surkastua alhaiseen?

Miks meillä niin on monta mielipuolta?

Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu

kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,

miest’ aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu

tai kesken toimiansa katkeaa?

153

Kansliatoimikunta on päättänyt, että seuraavalla UPJ-kierroksella

eduskunnan miehille hankitaan eduskunnan kustantamat tummat lasit.

Ne peittävät katseen harhailun.

Eduskunnan miesten tulee etsiä kannustava harrastus. Ministeri

Katainen ja hallitus kannustavat valitsemaan kuvataiteen tai teatterin.

Valita voi myös valokuvan, kirjallisuuden tai oopperan mutta valtion

kannustusrahaa ei tällöin myönnetä.

Älä lupaudu työryhmiin, joihin kuuluu naisjäseniä. Organisoi

työsi niin että voit tehdä sen mieluimmin yksin.

Käytävälle astuessasi ota käteesi asiakirjanippu.

Jos käytävällä nainen astelee vastaan, kiinnitä katseesi kädes-

säsi oleviin asiakirjoihin, niiden puuttuessa lattiaan.

Älä tervehdi. Tämä koskee myös ruokajonoa.

Naisilla on oikeus oma-aikaiseen ruokailuun. Miesten tulee

selvittää, mihin aikaan naiset ruokailevat ja sopia keskenään

aika jolloin miehet mahdollisesti voivat ruokailla.

Eduskunnassa jouduttaneen siirtymään seisovaan pöytään,

jotta miehet voivat ruokaillessaan muodostaa suljetun piirin.

Maan hallitus ilmoitti kansalle ja eduskunnalle 17.12.2007, että kan-

sakunnan yllä leijuu kestävyysvaje (ns. vakausohjelma): miehistä on

tulossa vanhoja. Valtion vakauden nimissä sukupuolten kanssakäymi-

nen suositetaan eläköitymisen jälkeiselle ajalle. Kansanterveyslaitok-

sen mukaan julkisen hoivan tarve vähenee, kansakunnan kestävyys-

vaje pienenee ellei poistu.

Nämä olivat eduskunnan kansliatoimikunnan miehille jakamat

ohjeet. Mutta: ikävä yllätys, taide ehtii aina edelle, jopa eduskunnan

edelle. Otsikolla Vallan tuntu Terike Haapoja, nuori naistaiteilija kir-

joitti Taide-lehdessä jo vuonna 2006:

154

- - kosketus on yhteiskuntamme viimeisiä tabuja: kosketus on sallit-

tua vain yksityisessä tai terapeuttisessa yhteydessä, tai voimakkaasti

ritualisoituna kuten kättelyssä. Ruumiillisen kokemuksen tarkastelu

taiteen prisman lävitse paljastaakin kuinka läpikotaisin säänneltyä

kosketusten ja kehon tuntemusten kielioppi on. Hyväily, kovakourai-

nen tarttuminen, käden puristaminen tai reiden sisäpinnan puraisu

ovat kehollisia merkkejä, jotka ovat mielekkäitä ja sallittuja vain tie-

tyssä sosiaalisessa ympäristössä. Näiden merkkien irroittaminen to-

tutusta kehyksestään ruumiillistaa havainnon siitä kuinka läpikotaisin

politisoitua kehojen kommunikaatio on.

Säilyttääkseen edelläkävijän roolinsa eduskunta keskeytti 31.1.2008

joululoman päättääkseen, että eduskunnan miehet eivät enää saa kä-

tellä naisia. Tämä sääntö, kuten muutkin yllä olevat ohjeet, tähtää yh-

teen tavoitteeseen: kannustaa ihmisten keskinäistä luottamusta ja sitä

kautta maksimoida yhteiskunnan sosiaalinen pääoma. Tämä on edus-

kunnan johtoajatus.

Lähteet:

Haapoja, Terike. Vallan tuntu. Taide 6/2006

Innovaatiostrategia. Työ- ja elinkeinoministeriö, 2008.

155